Skip to main content

Full text of "Yleinen historia"

See other formats 


Google 


This  is  a  digital  copy  of  a  book  that  was  prcscrvod  for  gcncrations  on  library  shclvcs  bcforc  it  was  carcfully  scannod  by  Google  as  part  of  a  projcct 

to  make  the  world's  books  discoverablc  onlinc. 

It  has  survived  long  enough  for  the  copyright  to  cxpirc  and  the  book  to  enter  the  public  domain.  A  public  domain  book  is  one  that  was  never  subject 

to  copyright  or  whose  legal  copyright  terni  has  expired.  Whether  a  book  is  in  the  public  domain  may  vary  country  to  country.  Public  domain  books 

are  our  gateways  to  the  past,  representing  a  wealth  of  history,  culture  and  knowledge  that's  often  difficult  to  discover. 

Marks,  notations  and  other  maiginalia  present  in  the  original  volume  will  appear  in  this  flle  -  a  reminder  of  this  book's  long  journcy  from  the 

publisher  to  a  library  and  fmally  to  you. 

Usage  guidelines 

Google  is  proud  to  partner  with  libraries  to  digitize  public  domain  materials  and  make  them  widely  accessible.  Public  domain  books  belong  to  the 
public  and  we  are  merely  their  custodians.  Nevertheless,  this  work  is  expensive,  so  in  order  to  keep  providing  this  resource,  we  have  taken  steps  to 
prcvcnt  abuse  by  Commercial  parties,  including  placing  lechnical  restrictions  on  automated  querying. 
Wc  also  ask  that  you: 

+  Make  non-commercial  use  ofthefiles  We  designed  Google  Book  Scarch  for  usc  by  individuals,  and  we  request  that  you  use  these  files  for 
person  ai,  non-commercial  purposes. 

+  Refrainfivm  automated  querying  Do  nol  send  aulomated  queries  of  any  sort  to  Google's  system:  If  you  are  conducting  research  on  machine 
translation,  optical  character  recognition  or  other  areas  where  access  to  a  laige  amount  of  text  is  helpful,  please  contact  us.  We  encourage  the 
use  of  public  domain  materials  for  these  purposes  and  may  be  able  to  help. 

+  Maintain  attributionTht  GoogXt  "watermark"  you  see  on  each  flle  is essential  for  informingpeopleabout  this  projcct  and  helping  them  lind 
additional  materials  through  Google  Book  Search.  Please  do  not  remove  it. 

+  Keep  it  legal  Whatever  your  use,  remember  that  you  are  lesponsible  for  ensuring  that  what  you  are  doing  is  legal.  Do  not  assume  that  just 
because  we  believe  a  book  is  in  the  public  domain  for  users  in  the  United  States,  that  the  work  is  also  in  the  public  domain  for  users  in  other 
countiies.  Whether  a  book  is  still  in  copyright  varies  from  country  to  country,  and  we  can'l  offer  guidance  on  whether  any  speciflc  use  of 
any  speciflc  book  is  allowed.  Please  do  not  assume  that  a  book's  appearance  in  Google  Book  Search  means  it  can  be  used  in  any  manner 
anywhere  in  the  world.  Copyright  infringement  liabili^  can  be  quite  severe. 

Äbout  Google  Book  Search 

Google's  mission  is  to  organize  the  world's  information  and  to  make  it  universally  accessible  and  useful.   Google  Book  Search  helps  rcaders 
discover  the  world's  books  while  helping  authors  and  publishers  reach  new  audiences.  You  can  search  through  the  full  icxi  of  this  book  on  the  web 

at|http: //books.  google  .com/l 


Google 


Tämä  on  kauan  vain  kirjaston  hyllyssä  olleen  kirjein  digitacilinen  kappale,  jonka  Google  on  huolellisesti  skanncinnut,  osana  tavoitettaan 
tehdä  maaiknan  kirjatsaataviJle  Internetissä. 

Kirjan  tekijänoikeussuoja  on  jo  rauennut  ja  kirjasta  on  tullut  vapaasti  jaeltava.  Vapaasti  jaeltavalla  teoksella  ei  joko  koskaan  ole  ollut 
tekijänoil^ussuojaa  tai  suoja  on  rauennut.  Se,  onko  teos  vapaasti  jaeltava,  riippuu  kunkin  maan  Ijunsäädännöstä.  VapEiasti  jaeltavat 
teokset  avaavat  meille  paluun  menneisyyteen,  menneisiin  kulttuureihin  sekä  tietoon,  joka  muuten  olisi  vaikeasti  löydettävissä. 
Reunahuomautukset  sekä  muut  lukijoitten  lisäämät  merkinnät  onjätetty  näkyviin  kertomaan  teoksen  matkasta  kustantajalta  kirjaston 
kautta  Internetiin. 

Käyttöohjeet 

Google  on  ylpeä  saadessaan  digitoida  materiaalia  yhteistyössä  kirjastojen  kanssa,  ja  tuodessaan  vapaasti  jaeltavaa  materiaalia  yleiseen 
tietoon.  Vapaasti  jaeltavat  teokset  kuuluvat  yleisölle,  ja  Google  toimii  ainoastaan  asianhoitajana.  Koska  työ  tulee  kalliiksi.  Google  on 
kuitenkin  ryhtynyt  toimenpiteisiin  liaupallisen  väärinkäytön  estämiseksi,  esimerkiksi  rajoittamalla  automaattisten  kyselyjen  suoritta- 
mista. 
Käyttäjältä  odotetaEini 

•  Rajoittumista  vain  yksityiskäyttöön 

Googlen  teoshaku  on  tarkoitettu  yksityishenkilöille,  ja  teosten  kaupallinen  hyödyntäminen  on  kiellettyä. 

•  Pidättäytymistä  hakujen  automatisoinnista 

Googlen  hakujärjestelmien  automatisoitu  käyttö  on  kiellettyii.  Jos  hiikujtai  tarkoituksena  on  saada  niatc^riaalia  koiirellisen  kie- 
Icsnkääntämisen,  optisen  tekstintunnistuksen  tai  muun  suuria  määriä  tekstiä  vaativan  sovelluksen  kcliittäniis<x'n,  ota  yhteyttä 
Googleen.  Google  on  edelläkävijä  julkisesti  jaeltavan  materiaalin  hyödyntämisessä  ja  voi  ehkä  auttaa. 

•  Lähdetietojen  säilyttämistä 

■lokaiseen  tiedostoon  sisällytetty  Googlen  leima  toimii  muistutuksena  projektista,  ja  auttaa  etsimään  lisämateriaalia  Googlen 
teoshaun  kautta.  Älä  poista  merkintää. 

•  Varmistavan  käytön  laillisuuden 

Käytitpä  teosta  mihin  tahansa,  on  muistettava,  että  käyttäjän  on  itse  varmistettava  käytön  esteettömyys  voimassa  olevien 
säädösten  kannalta.  Ei  pidä  olettaa,  että  kirja  on  vapaasti  jaeltavissa  kaikkialla,  jos  se  on  sitä  Yhdysvalloissa.  Se,  onko  teos 
tekijänoikeussuojan  alainen,  riippuu  maittain,  eikä  ole  olemassa  kattavaa  ohjetta  siitä,  miten  yksittäistä  teosta  voi  missäkin 
tapauksessa  käyttää.  Ei  pidä  olettaa,  että  teoksen  oleminen  Googlen  teoshaussa  tarkoittaisi,  että  sitä  voi  käsitellä  miten  tahansa 
missä  tahansa.  Tekijänoikeussuojan  rikkomukset  voivat  käydä  kalliiksi. 

Tietoja  Googlen  teoshausta 

Googlen  pyrkimyksenä  on  maailman  tietojen  järjestäminen  ja  niiden  tuominen  avoimesti  kaikkien  saataville.  Googlen  teoshaku  tuo 
mEiailmEin  kirjat  lukijoitten  ulottuville  samalla  kun  se  auttaa  kirjailijoita  ja  kustantajia  löytämään  uutta  yleisöä.  Hakuja  tämän  teoksen 
täydestä  tekstistä  voi  tehdä  osoitteessa  [http :  //books .  google .  com/| 


V  n   :')'A .  ob.^ 


O-     ,A 


r 


t' 


TH«gijtof 


MBS.  KBKm;  BBIfiKB  GAMFBBII. 


HARVARD  COLLEGE  LI  BRARYJKa 


1 


r 


.^ 


A   -    •■• 


A 


Ih 


YLEINEN  HISTOEIA 


KIBJO  ITT  ANUT 


K.  0.  LINDEQVIST 


UUSI  AIKA 


362  KUVALLA 


PORVOOSSA 
Webneb  Södeksteöm  Osakeyhtiö 


V. 


■  «  I      k' 


\J 


I 

r 


tl 


■^  ■  ■) 


1/ 


HARVARD 
UNIVERSITY 

LIBRAKY 
«CT  8  IM» 


».j 


7     ^' 


POEVOOSSA  1905 
Werner  Söderström  Osakeyhtiön  kirjapainossa 


Sensuurin  hyrftksymi.    Porvoo,  toukok.  20  p.  1905. 


f- 


ALKULAUSE. 


Uuden  ajan  historiaa  kirjoittaessani  olen  pitänyt  silmällä  samoja 
näkökohtia  kuin  vanhan  ja  keski-ajan  historiassa,  ja  lähteinä  olen  käyt- 
tänyt edellisen  osan  alkulauseessa  mainittujen  teosten  lisäksi  seuraavia: 
Preds  (V  histoire  cantemporaine  (1789 — 1897),  par  Edouard  Driault 
et  G.  Monod;  Histoire  politique  de  VEurope  contemporaine  1814 — 
1896  par  Ch.  Seignobos;  Friedrich  von  Helhvaldin  Kulturgeachichteä, 
sekä  Hans  F,  Helmoltin  johdolla  ilmestyvää  Weltgeschichteä,  etu- 
päässä niitä  osia,  jotka  käsittelevät  Aasian  ja  Afrikan  historiaa. 

Hämeenlinnassa  Huhtikuussa  1905. 

Tekijä. 


^i 


sisäiiysiuette;i,o. 


UUSI  AIKA. 

Sivu 

I.  Suuret  keksinnöt  keski- ja  tmden  ajan  rajamaiUa 3 

Siirto  uuteen  aikaan.  —  Ruudin  keksintö  ja  sen  merkitys.  —  Kompassi.  —  Paperin  kek- 
sintö. —  Kflsinkirjoitetut  kirjat.  —  Kirjapainon  keksintö  ja  sen  merkitys. 

II.  Löytöretket 9 

Ristiretket  ja  löytöretket.  —  Kahta  tietä  luullaan  paästflvftn  Intiaan.  —  Portugalilaiset  pur- 
jehtivat Afrikan  rannikkoa  pitkin.  —  Vasoo  da  Gaman  tulo  Intiaan.  —  Kristoffer  Kolum- 
buksen suunmtelma.  —  Hän  Ifthtee  puijehtimaan  länteenpäin.  —  Uuden  maanosan  löytö.  — 
Kolumbuksen  muut  retket.  —  Portugalilaiset  hankkivat  itselleen  lisää  kauppapaikkoja  Aa- 
siassa. —  Ferdinand  Magelhaens  purjehtii  maapallon  ympäri.  —  Amerikan  alkuasukasten 
olot.  —  Meksikon  valloitus.  —  Peru  valloitetaan.  —  Intiaaneja  kohdellaan  tylysti.  —  Hei- 
dän lukumääränsä  vähenee.  —  Neekaiorjuus  saapi  alkunsa.  —  Lähetyssaarnaajien  vaiku- 
tus. —  Portugalin  herruus  Intiassa  on  itsekästä.  —  Espanjaan  tulee  rikkauksia  Ameri- 
kasta. —  Hamnto  Espanjan  siirtomaissa.  —  Löytöretkien  merkitys. 

III.  Renessanssi 24 

Roomalaisuus  ei  häviä  Italiasta  keski-ajalla-  —  Muiden  maiden  sivistys  on  Italian  sivistyk- 
seen verrattuna  heikko.  —  Florensissa  harrastetaan  klassillista  kirjallisuutta.  —  Paavit  ja 
muut  Italian  ruhtinaat  suosivat  sitä.  —  Kansankielinen  runous.  —  Macchiavelli.  —  Klas- 
sillisuus  johtaa  pakanuuteen.  —  Taiteen  harrastusta.  —  Pietarin  kirkko.  —  Kuvanveisto- 
taiteessa palataan  klassillisuuteen.  —  Leonardo  da  Vind,  Michel  Angelo  ja  Rafael.  —  Klas- 
silUsuuden  tutkiminen  muissa  muissa.  —  Enismus  Roiterdiimilainen.  —  Ulrich  von  Hutten 
]a  Juhana  Reuchlin.  —  Humanismi  ennustaa  uutta  aikaa. 

IV.  Lutherin  uskonpuhdistus 33 

Ihmishenki  ei  tyydy  keski-ajan  kirkkoon.  —  Kirkon  turmeltunut  tila.  —  Jo  aikaisemmin  oli 
kaivattu  parannuksia.  —  Ruhtinaiden  tyytymättömyys.  —  Lutherin  olo  luostarissa.  —  Hän 
joutuu  ristiriitaan  katolisen  kirkon  kanssa.  —  Anekauppa.  —  9n  teesiä.  —  Väittelyt.  — 
Pannakirja  poltetaan.  —  Luther  on  taistelunmies.  —  Wormsin  valtiopäivät.  —  Luther  jou- 
tuu Wartburgiin.  —  Tohtori  Carlstadt  ]a  Zvrichaim  villitsijät.  —  Talonpoikien  kapina  v. 
1525.  —  Rauhattomuudet  M&nsterissä.  —  Speierin  valtiopäivät  v.  1526  ja  v.  1529.  —  Augs- 
burgin valtiopäivät.  —  Tridentin  kirkolliskokous  ja  Schmalkaldin  sota.  —  Augsburgin  us- 
konrauha. 

y.    Lutherin  opin  leviäminen 62 

Uskonpuhdistus  leviää  Saksassa  ja  syyt  sen  leviämiseen.  —  Se  voittaa  alaa  Saksan  ulko- 
puolella. —  Tanskan  kirkko  muutetaan  protestanttiseksi.  —  Uskonpuhdistuksen  aatteet  tu- 
levat Ruotsissa  tunnetuiksi.  —  Kustaa  Vaasa  suosii  uskonpuhdistajia.  —  Vesteit>osin  re- 
cessi.  —  Katolisuus  on  heikko  Suomessa.  —  Martti  Skytte.  —  Kustaa  Vaasa  ottaa  klrkon- 
ömaSsuutta.  —  Mikael  Agrikola.  —  Paavali  Juusten.  —  Uskonpuhdistuksen  merkitys. 

YI.     Uskonpuhdistus  Sueiisissäj  EoUannissa  ja  Englannissa 62 

Zwinglin  uskonpuhdistus.  —  Juhana  Calvinin  toiminta.  —  Reformeerattu  oppi  juurtua  Hol- 
lantiin. —  Se  voittaa  alaa  Ranskassa.  —  Juhana  Knox,  tikottlannin  uskonpuhdistaja.  — 
Enji^annin  uskonpuhdistus  on  \altiollinen  toimi.  —  Henrik  VIlI:nnen  muutokset.  —  Hä- 
nen julma  menettelynsä  —  Eklvard  VI:nnen  aikainen  reformatsiooni.  —  Maris  palauttaa 
katolisen  kirkon.  —  Elisabetin  varovaisuus.  —  Episkopoolinen  kirkko.  —  Puritaanit  ja  in- 
dependentit. —  Eroavaisuudet  eri  klrkkokimtien  välillä. 


VI 

VII.  Katolinen  reaktsiooni 75 

Katolinen  kirkko  pyrkii  jälleen  yksin  Tallitseinaau.  —  Parempia  paaveja.  —  Parannuksia 
pannaan  toimeen  katolisessa  kirkossa.  —  Sonntoa  protestanlUen  kanssa  koetetaan  saada 
aikaan.  —  Uusi  inkvisitsiooni  ja  sen  vaikutus  Italiassa.  —  Uusia  munkkikuntia.  —  Jesuiit- 
tain  veljeskunta.  —  Tridentin  kirkolliskokous. 

VIII.  Europan  vaUioUinen  tila  uuden  ajan  alussa 83 

Kansainväliset  sodat  ja  diplomatiia  saavat  alkunca.  —  L&hcttiläitA  aljetaan  pitää  muissa 
vvltioissa.  —  Italia  ia  Sakba  kärsivät  hajanaisesta  tilastaan.  —  Kaarle  Villinnen  retki  Nea- 
peliin.  —  Ludvig  XEIznnen  sodat  Italiassa.  —  Kaarle  V:nnen  luonne  ja  harrastukset.  — 
Fians  l:sen  ja  Kaarle  V:nnen  välinen  kilpailu.  —  Soliman  II  hätyyttää  Europaa.  —  Kaarle  V 
luopuu  hallituksesta.  —  Hänen  olonsa  S:t  Jusfin  luostarissa. 

IX.  Filip  n.    Alamaalaisten  vapaussota 92 

F:Iip  II:sen  persoonallisuus  ja  tarkoitusperä.  —  Espanjan  suuruus.  —  Portugal  Espanjan 
yhteydessä.  —  Kerettiläisiä  ]a  Maureja  vainoiaan.  —  Kansalta  riistetään  valtiolliset  oikeu- 
det. —  Sota  Turkkilaisia  vastaan,  Lepanton  tappelu.  —  AUimaaluisten  varallisuus  ja  va- 
paus. —  Itsehallinto.  —  Pohjois-  ja  etelämaakuuniss:i  on  eri  uskonto  ja  kansallisuus.  — 
Ankara  hallitus  alkaa.  —  Kompromissi  ja  gcusit.  —  Kansan  nostamat  metelit.  —  Alban 
hirmuhallitus.  —  Vapaussota.  —  Eteläiset  maakunnat  jäävät  Espanjan  valtaan.  —  Hollanti 
pääsee  vapaaksi. 

X.  Uskonsodat  Ranskassa 106 

Hanskassa  käännytään  uuteen  oppiin  uskonnollisesta  vakaumuksesta.  —  Kerettiläisten  vai- 
not alkavat.  -  -  Guise'n  ja  BourbHonMn  sukujen  välinen  kilpailu.  Katarina  di  Medici.  —  Hu- 
genotit saavat  oikeuksia.  —  Vassyn  verilöyly.  —  Hugenottisotieu  luonne 8:t  Germain'in 

rauha,  Coligny.  —  Turmiota  valmistellaan.  —  Pärttylinyön  verilöyly.  —  Sen  vaikutus.  — 
Pyhä  liiga.  —  Henrik  III  ja  Henrik  Guise.  —  Henrik  Navarralainen  pääsee  kiminkaaksi. 

—  Kantes'in  sääntö. 

XI.  Elisabet  ja  Maria  Stuart 118 

Maria  Stuart  saapuu  Skottlantiin.  —  Hän  joutuu  ristiriitaan  alnmaistensa  kanssa.  Rizzio 
ja  D:irnley  murhataan.  —  Kapina  syntyy.  —  Maria  Stuart  pakenee  Englantiin.  —  Hän 
vangitaxin.  —  Salaliitot  Elisabetin  henkeä  vastaan.  —  Maria  Stuart  tuomitaan  kuolemaan. 

—  Mestaus.  —  Voittamaton  armoada.  —  Se  tuhotaan.  —  Protestanttien  asema  tulee  tui- 
vallisemmaksi. 

XII.  Huolsin  ja  Suomen  olot  uskonpuMistuksen  aikakaudella 127 

Katolisen  reaktsioonin  luonne  Pohjoismaissa.  -  Erik  XTV:nnen  persoonallisuus.  —  Hän 
joutuu  riitaan  Juhana  veljensä  kanssa.  —  Juhanan  hovi  Turun  linnassa.  —  Erikin  jul- 
muus. —  Hänet  syöstään  valtaistuimelta.  —  Juhana  Illrnnen  uskonnolliset  harrastukset. 

—  Jesuiittain  toiminta.  —  Sigismund  kuningas.  —  Lutherin  oppi  ja  Ruotsin  kansallisuus 
on  vaarassa.  —  Upsalan  kokous  v.  1598.  —  Sigismund  kruunataan.  _■   Sekasortoa  halli- 
tuksessa. —  Nuijasodan  syyt.  —  Talonpoikien  raaka  menettely.  —  Nokian  tappelu. 
Sodan  loppu.  —  Sigismundln  tuumat.    —  Katkaiseva  tappelu.  —  Kaarle  herttuan  anka- 
ruus. ■  -  Buotsi  ja  Suomi  pelastuvat  katolisuuden  vaarasta. 

XIII.  Ruotsin  vallan  laajeneminen  16:nneUä  vuosisadalla 141 

Pohjois-  ja  Itä-Europan  valtiot  sotivat  keskenään.  -■.   kotien  syyt.  ■ —  Suomi  kärsii  sodista. 

—  Kustaa  Waasan  aikuinen  Venäjän  sota.  —  Erik  XIV.-nnen  sodat.  —  Juhana  III:nnen 
sota  Venäjän  kanssa  ja  Täyssinän  rauha.  —  Ruotsin  joukot  kulkevat  Moskovaan.  —  Stol- 
bowan  rauha.  —  Liivinmaan  valloitus.  —  Ruotsin  sotajoukko. 

XIV.  Kolmikymmenvuotinen  sota 149 

Augsburgin  uskonrauha  on  puutteellinen.  —  Jesuiitat  voittavat  alaa  Saksassa.  —  Evanke- 
Imen  uniooni  ja  katolinen  liiga.  —  SO-vuoUsen  sodan  luonne.  —  Maiesteettikirja.  —  Val- 
keavuorcn  tappelu.  —  Keisarin  kosto.  —  Katolilaist4^n  valta  kasvaa  Pohjois-Saksassa.  — 
Tan.skan  kuningas  ryhtyy  sotaan.  —  Albrckt  von  VVallenstein.  —  Hänen  sotajoukkonsa  ja 
sodankäymistaponsa.  —  Tanskan  joukot  voitetaan.  —  Keisarin  mahti  korkeimmillaan.  — 
\Vallensteinin  kopeus.  —  Hänet  erotetaan.  _ .  Syyt  Kustaa  II:8en  Adolfin  osanottoon.  — 
Hän  lähtee  Saksaan.  —  Hänen  sotajoukkonsa.  —  Kustaa  II:sen  Adolfin  sotasuunnitelma. 

—  Hänen  voittokulkunsa.  —  Wallen8tein  ja  Kustaa  II  Adolf.  —  LUtzenin  tappelu.  — 
Protestantit  kärsivät  tappioita.  —  Wallensteinin  murha.  —  Ranska  ryhtyy  sotaan.  —  So- 
dan loppuvaiheet.  —  Jiunia  sodankäynti.  —   West&lin  rauhan  määräykset. 

XV.  Katsahdus  Europan  valtiolliseen  tilaan  Westfalin  rauhan  jälkeen     ....     171 

Uskonnon  asiat  jäävät  syrjemmälle.  —  Espanjan  rappiotila.  —  Saksan  keisarin  politiikka 
kääntyy  itäänpäin.  —  Brandenburg  kohoaa  muita  Saksan  valtioita  mahtax-nmmaksi.  — 
Ruotsin  valtakunta  mahiavimmillaan.  —  Ranska  toipuu  Henrik  IV:nnen  aikam.  —  Hol- 
lannin kauppa  ja  teollisuus.  —  Sen  hallitusmuoto.  --  Englanti  kohoaa  merivallaksi. 

XVI.  Sivistyskalsahdus  uskonpuhdistuksen  aikakauteen 187 

Suvaitsemattomuus  on  yleinen  protestanttisella  puolella.  — .  Baco  Verulamllaisen  oppijärjes- 
telmä. —  Cartesius.  —  Spinoza.  —  Copemicus,  Kepler  ja  Galilei.  —  Cervantes.  —  Lope 
de  Vega  ja  Calderon.  —  Camo^s.  —  »Salongit»  ja  Ranskan  akatemia.  —  Shakespeare.  — 


VII 

John  Milton.  —  Lutherin  merkitys  saksalaisen  kirjalUsuuden  alalla.  —  Kristina  kuningnt- 
taren  aika  Ruotsissa.  —  Suomen  yliopiston  perustaminen. 

XVII.    Ludvig  XIVrnnen  hallitus  Raatskassa 203 

Hallitsijoiden  vftlta  kehittyy  rajattomaksi.  —  Ranskan  herrat  koettavat  saada  entisen  valta- 
asemansa.  —  Hugenotit.  —  Richelieu'n  paämaali.  —  Hugenotit  menettävät  itsenäisen 
asemansa.  —  Aatelisherrat  masennetaan.  —  SMtykokouksct.  —  Parlamentti.  —  Inten- 
dentit. —  Mazarin.  —  La  fronde-kapina.  —  Ludvig  XIV  hallitsee  itse  —  Hänen  käsi- 
tyksensä hallitsiian  asemasta  ja  tehtävilstä.  —  Kuninkaan  hovi  ycr8ailles'S8a.  —  Kunin- 
kaan kunnioitus.  —  Kirjailijat  ja  taiteilijat.  —  Ck>1bert.  —  Hänen  kansallistaloudelli  nen 
katsantokantansa.  —  Maanviljelys  ja  teollisuus.  —  Kauppa.  —  Louvois  ja  sotalaitos.  — 
Ranskan  mahtavuus. 

XYIII.     Stuartien  aika  Englqnnissa 226 

Englannin  kuningas  ei  pääse  itsevaltiaaksi.  —  Stuartien  mielipiteet  hallitsijan  vallasta.  — 
Kuninkaan  ja  parlamentin  välisen  taistelun  luonne.  —  Jaakko  I:sen  hallitus,  Buckingha- 
min  herttua.  —  Kaarle  I  hyväksyy  »oikeuksien  pyynnOn».  —  Hän  hallitsee  ilman  parla- 
menttia,  Stralfordin  kreivi.  .. .   Laivavero.  —  Vastarinta.  —  Kapina  alkaa  Ökotllannissa. 

—  Pitkä  parlamentti.  —  Strafford  tuomitaan  kuolemaan.  —  bisälUnen  sota.  —  Kaval- 
jeerit ja  keropäät.  —  Olliver  Cromweli.  —  Parlamentin  sotajoukko  pääsee  voitolle.  —  So- 
tajoukko ja  parlamentti  riitaantuvat.  —  Kaarle  I:9on  kuolemantuomio.  —  Tasavalta.  — 
Irlanti  ja  Skottlanti  kukistetaan.  --  Cromwell  hajoittaa  pitkän  parlamentin.  —  Englannin 
mahtavuus  Cromwellin  aikana.  —  Ankara  halUtus.  —  Stuartit  pttiisevät  jälleen  hallituk- 
seen. —  Kaarle  II:sen  kehno  hallitus.  —  Whighs  jn  Tories..-  Kaarle  tekee  myönny tyk> 
siä,  test-sääntö  ja  habeos-eorpu^-säilntO.  —  Jaakko  II: sen  mielivaltaisuus.  —  Mainio  val- 
lankumous. —  Declaration  of  rights. 

XIX.    Ludvig  XlVmnen  sodat.    Ranska  masentuu 247 

Ranskan  mahtavuus.  —  Ludvig  XIV:nnen  kunnianhimo.  —  Hiin  vaatii  Belgiaa.  —  Sota 
Hollantia  vastaan.  —  Wilhelm  III  muodostaa  liittokunnan.  — ■  Ludvig  mftlirää  rauhan- 
ehdot. —  Reunioonikamarit.  —  Hugenotteja  vainotaan.  —  NantesMn  säännön  peruutta- 
minen. —  Hugenotteja  pakenee.  —  Camisardein  kapina.  —  Augsburgin  liittokunnan  sota. 

—  Espanjan  perintösota.  —  -  Veroja  lisätään.  —  Ranskan  tila  on  kurja. 


XX.  JtsevaUiuden  aika  Ruotsissa  ja  Suomessa 268 

Itsevaltius  on  yleinen  Eiuropassa.  —  Tanskan  kuningas  saapi  rajattoman  vallan.  —  Kustaa 
II  Adolf  järjestää  Ruotsin  hallituksen.  —  Valtiopäivät.  —  Valiokunta  valtiopäivät  ja  maa- 
kuntapäivät. —  Valtaneuvoskunta  ja  koUeegiot.  —  Keskitetty  hallitus.  —  Kauppalainsää- 
däntö.  —  Ammattikunnat.  —  Aateliston  valta  kasvaa.  —  Läftnitykset.  —  Kaarle  Xmncn 
Kustaan  aikuinen  reduktsiooni.  —  Kaarle  XI:mien  itsevaltius  ja  iso  reduktsiooni.  —  Ruotu- 
jakolaitos.  —  Jflrjestys  vallitsee  kaikkialla.  --  Suomi  vaurastuu.  —  Suuret  katovuodet 
1695—97.  —  Ruotsin  valtakunnan  mahtavuus. 

XXI.  Kaarle  XII  ja  Pietari  suuri 274 

Ruotsi  menettää  suurvalta-asemansa.  —  Venäjä  on  uuden  aian  alussa  itämaalaincn  valtio. 
—  Se  pyrkii  Länsimaiden  yhteyteen.  —  Varhaisimmat  sodat  Ruotsin  ja  Puolan  icanssa.  —  - 
Pietarin' kasvatus.  —  Hänen  ulkomaan  matkansa.  —  ■  Hänen  tarkoitusperänsä.  __  Ensim- 
mäiset reformit.  —  Sotalaitos  järjestetään.  — .  Pietari  pyrkii  meren  yhteyteen,  sota  Turkin 
kanssa.  —  Ruotsin  naapunt    haluavat   sen   voittomalta.  --   Kaarle  XII  —  Suun  pohjan 

sota  alkaa.   —  Narvan  tappelu.  —    Kaarle  XII  taistelee  Puolassa Itämeren  maakuntien 

heikko  puolustus.  —  Venäjän  retki.  —  Pultavan  tappelu.  —  Sen  seuraukset.  —  Suomi 
joutuu  Venäjän  valtaan.  —  Iso  viha.  —  Kaarle  XII  Turkinmaalla.  —  Hän  paloa  Ruotsiin, 
sotaa  jatketaan.  —  Rauhanteot.  ._  Venäjän  tsaari  pääsee  voitolle.  —  Hallinto  järjeste- 
tään. —  Kauppa  ja  teollisuus.  • —  Pietari  jäljittelee  Länsimaiden  oloja.  —  Hänen  muutok- 
siaan  vihataan. 

XXII.  Europan  tfaltioUiset  kysymykset  18:nnen  vuosisadan  alkupuolella.    Preussi 
kohoaa  suurvallaksi 296 

Itsekkäisyys  määrfiä  valtiomiesten  toiminnan.  —  Alberonin  suuret  tuumat  raukeavat.  — 

Hannoverin  liitto.  -~  Puolan  perintösota.  —  Turkkilaiset  voitetaan  Wienin  edustalla.  

Kaarle  VI:nnen  pragmaattinen  sanktsiooni.  —  Brandenburg  kohoaa  mahtavaksi.  —  Fred- 
rik Wilhelm  I.  —  Fredrik  il.  _  Itävallan  perintösota.  . —  Uutta  sotaa  valmistetaan.  — 
Epätasaiset  sotavoimat.  —  Seitsenvuotinen  sota. 

XXIII.  Katarina  II.     Puolan  häviö 309' 

Venäjän   olot   ovat   epävakaat    Pietiri    suuren  jälkeen.  —  Menschikow  ja  Dolgoniklt.  

Anna  lwanowna.  -  -  Elisaljetin  vallankumous.  —  Hänen  hallituksensa.  —  Katariina  II 
pääsee  valtaistuimelle.  —  Hänen  tarkoitusperänsä.  —  Pugatschewin  kapina.  —  Turkin  val- 
takunnan tila.  —  Puolan  valtiolaitos  on  keski-aikaisella  kannalla.  —  Dissidentit. Por- 
varit ja  talonpojat.  —  Turkin,  Puolan  ja  Ruotsin  häviötä  valmistellaan.  Venäjä  vallit- 
see Puolassa.  —  Ensimmäinen  Turkin  sota  ja  Puolan  ensimmäinen  jako.  —  Mustanmeren 
rantamaat  liitetään  Venäjään.  —  Toinen  Turkin  t>ota.  —  Puolan  uusi  hallitusmuoto  ja  toi- 
nen jako.  —  Puolan  loppu.  —  Se  johtuu  18:nneii  vuosisadan  vnltioitsekkäisyydestä. 


I 


VIII 

XXIV.  Vapauden  aika  Buoisissa  ja  Suomessa.    Kustaa  III 828 

Itseyaftius  poistetaan.  —  Uusi  hallitusmuoto.  —  Arvid  Hornin  toiminta.  —  Hatut  ja  mys- 
syt. —  Sotaa  VenäjOä  vastaan  valmistellaan.  —  Suomen  huono  tila.  —  Lappeenramian 
tappelu.  —  Suomi  joutuu  Venäläisten  valtaan.  —  Ruotsin  heikkous.  —  Venftjfin  lähetti - 
lä&n  kopeus.  —  Myssyt  pääsevät  hailituksecu.  —  Ruotsin  loppua  valmistellaan.  —  Kus- 
taa IJIrnnen  vallankumous.  —  Y.  1772  hallitusmuoto.  —  Parannuksia  pannaan  toimeen. 

—  KuMtaa  Illmnen  hovielämä.  —  Tyytymättömyyttä  syntyy.  _  Suomen  eroa  Ruotsista 
valmistellaan.  —  itsenäisyyspuolue.  —  Venäjän  sota  alkaa.  —  Anjalan  liitto.  —  Sodan 
loppu.  —  Kustaa  Illmnen  murha. 

XXV.  jE}nglanti  kohoaa  merten  herruuteen,  Pohjois- Amerikalaisten  vapaussota  .     .     842 
Englanti  on  vapaa  maa.  —  Stuartit  yrittävät  päästä  jälleen  hallitukseen.  —  Hallituksen 
pääponsi  on  parlamentissa.  —  Parlamentti  on  aristokratinen.  —  Englannin  aristokratinen 
luonne.  —    Suuret  valtiomiehet.  —  Englannin   siirtomaiden  alku  Pohjois-Amerikassa.  — 
Ranskan  siirtomaat  Pohjois-Amerikassa.  —  Englannin  ja  Ranskan  kauppapaikat  Aasiassa. 

—  Ranska  levittää  valtaansa  Itä-Intian  mantereella.  —  Englannin  Itä-Intian  kauppaseura 
saapl  voiton  Ranskalaisista.  —  Lord  Cliwe.  —  Warren  Hastings.  —  Koko  Itä-Intian  nie- 
mimaa joutuu  kauppaseuran  valtaan.  —  Englanti  anastaa  Kanadan.  —  Amerikan  siirto- 
maiden oikeudet.  —  Englannin  hallituksen  ja  siirtomaiden  asukasten  välinen  riita.  —  Sola 
alkaa.  —  Araerikalaiset  julistavat  siirtomaat  itsenäisiksi.  —  YijG  Washington.  —  Ranska 
ja  Espanja  liittyvät  Amerikalaisiin.  —  Amerikalaisten  itsenäisyys  timnustetaan.  —  Yhdys- 
valtain Imllitus.  —  James  Cookin  matkat. 

XXVI.  Europan  valtioiden  yhieiskunnaiiiset  olot  18:nneää  vuosisadalla    .    .     .     .     864 

Itsevaltiuden  hyvät  ja  huonot  puolet.  —  Ranskan  hallitus  käy  yhä  kehnommaksi.  —  Or- 
lean8'in  herttua.  —  Lawin  pankklyritya.  —  Ludvig  XVinnen  jalkavaimot  johtavat  halli- 
tusta. —  Ranskan  kuninkaan  hovi.  —  Aatelisto.  —  Papisto.  —  Porvaristo.  —  Ammatti- 
säädelmät.  —  Talonpojat.  —  Verot.  —  Oikeuslaitos.  —  Ranskan  yhteiskunta  on  keski- 
aikuinen.  —  Lettres  de  cachet.  —  Muiden  maiden  olot  ovat  samantapaiset  kuin  Ranskan. 

—  Talonpoikien  tila  Europassa.  —  Parannusten  kaipuu. 

XXVII.  Valistukseni  aikakausi 376 

Humanismi  ia  uskonpuhdistus   verrattuina  valistuksen   aikakauteen.  —  Vapaampia  mieli- 

giteitä  syntyy  Englannissa.  —  John  Locke.  —  Deistit  ja  moraalifilosofit.  _■   Yhteys  £ag- 
innin  ja  RÄnskan  välillä.  —  Voltaire.  —  Rousseau.  —  Montesquieu Encyklopedistit. 

~^  Fysiokraatit  ja  Adam  Smith.  —  Luonnon  tutkimus.  —  Geologia.  -  -  Fysikan  alalla 
tehdään  keksintöjä.  — .  Kemia  ja  kasvitiede.  —  Lääketiede.  —  Luonnontictf^iden  vaikutus 
ajan  katsantotapaan.  —  Kasvatusoppi,  Pestalozzi  ja  kansanopetus.  —  Filosofia,  Leibnits, 
Hume,  Kant.  —  Historiankirjoitus.  —  Englannin  kaunokirjallisuus.  —  Saksan  suuret  ru- 
noilijat. —  Historiankirjoitus,  H.  G.  Porthan.  —  Daniel  Juslenius.  —  Kustaa  liiennen 
aikuiset  nmoilijat. 

XXVIII.  Valistuneet  haUiisyat 899 

Hallitsijat  ihailevat  Ranskan  kirjailijoita.  —  Itsevaltius  säilyy.  —  Jesuiittain  munkkikunta 
hävitetään.  -  -  Katolisen  kirkon  valtaa  supistetaan.  —  Aatelisto  menettää  oikeuksiansa.  — 
Uusi  lainsäädäntö.  --  Espanja  ja  Portugal  virkoavat.  — Jooseppi  II:sen  reformit.  —  Lud- 
vig XVI  ja  Turgot.  —  Fredrik  II:sen  toiminta  valtionsa  vaurastuttamiseksi.  —  Katarina 
Ilsen  parannuspuubat.  — ■  Tanskan  minist<?rit  Struensec  ja  Benistorff.  —  Kustaa  III.  — 
Reformit  eivät  onnistu. 

Xxix.    Ranskan  vallankumous.     Kuningasvallan  häviö 411 

Todellisten  olojen  ja  yleisen  mielipiteen  välillä  vallitseva  ristiriitaisuus.  —  Vallankumous 
on  luonteeltaan  yleinen.  —  Miten  Pohjois- Amerikan  vapaussota  vaikutti  vallankumouksen 
puhkeamiseen.  —  Ranskan  valtion  huonot  raha-asiat.  —  Levoton  mieliala.  —  Vaalit.  — 
Säätyjen  edustajien  kokoontuminen.  —    Kolmas  sääty  julistaa  itsensä  kansalliskokoukseksi. 

—  Pallihuoneen  vala.  —  Kuninkaallinen  istunto.  -1  Pariisin  loinsaa  kiihotetaan.  —  Bas- 
tiljin  hävitys.  ^-  Kuningas  muuttaa  Pariisiin.  -—  Vallattomuuksia  tapahtuu  maaseuduilla. 

—  Feodjialinen  Ranska  hifviää.  —  Papiston  siviilikon&titutsiooni.  —  Uusi  hallinnollinen 

iako.  —  Kansa  saapi  vallan.  —  Vuoden  17'.H  perustuslaki.  --  Mars-kentän  ]uhla.  —  Pa- 
colaiset.  —  Kuninkaan  pakoyritys.  —  Mirabeau.  —  Puolueet.   —  Klubbit. 

XXX.  Ranska  tasavaUana 427 

Hallituksen  heikkous.  -  -  Jakobiinit  saavat  vallan.  —  Qirondistit  ja  vuori-puolue.  —  Palli- 
huoneen  valan  vuosipäivänä  toim(>cnpannut  mielenosotukset.  —  Elokuun  10  p.  —  Syys- 
kuun murhat.  —  Kansalliskonventti.  —  Marat,  Danton,  Robespieire.  —  Kuninkaan  tuo- 
mio. -  -  Mestaus.  —  Girondistit  vangitaan.  —  V.  1793  perustuslaki.  —  Konventin  halli- 
tustapa. —  Mestaukset.  —  Kapinat  kukistetaan.  —  Uusi  ajanlasku.  —  Kristinusko  pois- 
tetaan. —  Hävitysraivo  korkeimmillaan.  —  Robespierre  pääsee  yksinvaltiaaksi.  —  Hän 
menettää  henkensä.  —  Olot  kehittyvät  rauhallisemmiksi.  —  Uusi  hallitusmuoto. 

XXXI.  Vallankumouksen  sodat.    Napoleon  Bofiaparte 446 

Ranskalaiset  tahtovat  hankkia  vapautta  muillekin  kansoille.  —  Sodan  julistus.  —  Konven- 
tin aikuinen  sodankäynti.  —  Belgia  ja  Hollanti  valloitetaan.  —  Napoleon  Bonaparte.  -  - 
Italian  sotaretki.  —  Egyptin  retki.  —  Bonaparte  palaa  Ranskaan.  —  Brumaire'n  vallan- 


IX 

kumous.   —   BonaMurte  ensimmliseiifi  konsulina.  —  Napoleonin  jksinvalta.  —  Papit  ia 
23                                oppilaitokset.  —  Napoleonin  boyi.  —  Hänen  suuret  henkiset  ominaisuutensa.  —  Vallan- 
himo. —  Toisen  liittokunnan  sota  pUttjy.  —  Kolmas  liittokunta.  —  Itfivalta  masenne- 
taan,  Austerlitsin  tappelu Preussin  kukistus,  Tilsitin  rouha Napoleonin  raita  mah- 

taTimmillaan.  —  Hflnen  mielivaltansa  kasvaa.  —  Kansat  nousevat  hUntä  vastaan.  — 
VenHjftn  sota.  —  Vapauden  taistelu,  Leipzigin  tappelu.*  —  Napoleon  luopuu  vallasta.  — 
Hflnen  merkityksensS. 

XXXII.  Ihaniumtsen  aika.     Wienin  kongressi  ja  pyhä  allianssi 471 

Historiallisen   kehityksen  kulku.  —  Europan  ruhtinaat  oltavat  jftrjestAäkseen  valtiolliset 

olot.  Wienin  kongressin  lausumat  periaatteet.  —  Viisi  suurvaltaa.  —   Pienemmät  vai- 

142  lat.  —  Saksa  ja  Swcitsi.  —  Italia.  —  Pyhä  allianssi.  —  Muita  taantumisen   merkkejä. 

—  Uus-romanttisuus.  —  -  Toinen  maailmankatsomus. 

XXXIII.  Kansqfen  vapaudenkarrastuksia.    Kreikan  vapaussota 479 

Kansojen  pettymys.  —  Tyytymättömyyttä  alkaa  näkyä.  —  Katkera  mieliala  Saksassa.  — 
Hallituksen  ankarat  toimenpiteet.  —  Espanjassa  syntyy  kapinoita.  —  Portugal  saa  perus- 
tuslain.   Garbonari-scura  Italiassa.  —  Pyhän  allianssin  ruhtinaat  tukahuttavat  vapauden 

harrastukset.  Kreikkalaisten  kansallinen  innostus ;   hctairia.  -. .  Aleksanteri  Ypsilantin 

yritys.  Kapina  leviää  koko  kreikkalaisraaailmassa.  —  fiuropau  kansat  osottavat  myötä- 

tuntoisuutta;  vapaaehtoisia.  —  Turkkilaisten  julmuus.  -_  Ibrahim  tulee  Egyptistä  sult- 
taanin avuksi.  —  Missolongin  puolustus.  —  Venäjän,  Englannin  ja  Ranskan  hallitusten 
vaatimukset.  —  Navarinon  tappelu.  —  Kreikka  pääsee  itsenäiseksi. 

94  XXXIV.    Heinäkuun    vallankumous    Ranskassa  ja  samanaikuiset    levottomuudet 

muissa  maissa 492 

Pyhän  allianssin  voima  heikontuu.  —  Ludvig  XVillmneu  hyväksymä  perustuslaki.  — 
»Valkoinen  hirmuvalta».  —  Kaarle  X.  —  Hurja  taantumusjärjestolmä.  —  Vastustus;  ku- 
ninkaan ja  eduskunnan  villinen  riita.  —  Heinäkuun  ordounanssit.  ._  Kapina  alkaa;  katu- 
metelit.  —  Bourbonien  kuningasvalta  häviää.  —  Ludvig  Filip.  —  Vallankumous  leviää 
muihin  maihin.  —  Belgia  eroaa  Hollannista.  —  Kariistat  ja  Kristinos  Espanjassa.  —  Don 
Miguelin  hirmuvalta  Portugalissa.  —  Vapauden  yritykset  Italiassa.  —  Sotaväen  kapina 
f  S  Pietarissa  v.  1825.  —  Puolan  kapina  w.  1890—91.  —  Vapnustyö  jatkun. 

XXXV.  Heinäkuun  kuningaskunta  Ranskassa  ja  Helmikuun  vaUankumous  .     .     .     609 

Heinäkuun  kuningaskunta  perustuu  kansan  tahtoon Ludvig  Filipin  varovainen  politiikka. 

—  Lcgitimistit  ja  bonaparUsiit.  —  Tasavaltalainen  puolue.  —  Se  panee  toimeen  mete- 
leitä.  —  Sosialistit;  Fourier,  Proudhon,  Louis  Blanc.  —  Hallituksen  meno.  --.  Vaalirefor- 
mia vaaditaan;  reformibanketit.  —  Kiihtynyt  mieliala  Pariisissa;  Guisot  erotetaan.  —  Me- 
telit uudistuvat;  Ludvig  Filip  luopuu  hallituksesta.  —  Väliaikainen  hallitus;  kansallis- 
tyOhuoneot.  —  Kansalliskokous.  —  Työväen  kapina.  —  Uusi  hallitusmuoto. 

XXXVI.  Vallankumousvuodet  1848  ja  1849 -619 

^  Vallankumous  leviää  Hanskasta    muihin    maihin.  —  Frankfurtin  parlamentti.   —  Kapina 

Berliinissä.  —  Levottomuudet  Wienissä ;  Mettcmich  erotetaan.  —  J  tävallan  eri  kansat  vaa- 
tivat oikeuksia  itselleen.  —  Mullistukset  Italiassa.  —  Levottomuuksien  luonne.  —  Sotilas- 
valta pääsee  voitolle.  —  Metelit  jatkuvat  Wienissä;  ne  kukistetaan.  —  Unkaiin  kapina. 

—  Itävallan  Imllitus  kukistaa  vapaudenyritykset  Italiassa.  —  Preussi  saapi  perustuslain. 

—  Frankfurtin  parlamentti  hajoaa.  —  i^unvalta  häviää  Ranskassa.  -—  Ludvig  Napoleonin 
väkivaltainen  menettely  Joulukuun  2  p.  v.  1851.  —  Hän  valitaan  keisariksi. 

XXXVn.     Italian  yhdistyminen 533 

Sodat  kansallisuuksien  puolesta  alkavat.  —  Napoleon  I  on  laskenut  pohian  kansalliselle 
Italialle.  —  Il  risorgimento.  —  Ensimmäiset  yritykset  raukeavat.  —  Sardinian  kuningas- 
kunta; Viktor  Emanuel.  —  Cavour  valmistelee  vapautusta Murhayritys  Napoleon  III:tta 

vastaan.  —  Hänen  sopimuksensa  Cavourin  kanssa.  —  Sota  Itävaltaa  vastaan.  —  Keski- 

Italian  vallat  liittyvät  Sardiniaan.  —  Garibaldi;  Sisilian  ja  Ncapelin  valloitus. Pius  IX 

vastustaa  kansallista  asiaa.  —  Venetsian  yhdistäminen.  Rooman  valloitus.  —  Paavi 

»moraalisesti  vankina».  —  Tulevaisuuden  toiveet. 

XXXVIII.  Saksan  yhdistyminen 641 

-.  Napoleonin  herruus  oli  Saksalle  edullinen.  —   »Suursaksalaiset;'   ja  >piensaksalaisot».  — 

'■  Preussi  ja  Itävalta.  —  Preussi  muodostaa  yhteisen  tulliliiton.  .—  Wilhelm  I:scn  ja  edus- 

kunnan välinen  riita.  —  Otto  von  BismarcÄ;  hänen  päämaalinsa.  —  Laittoman  kulunki- 
arvion  mukaan  otetaan  veroja.  —  Sotalaitos  järjestetään.  —  Itävallan  eristäminen  muista 
valloista.  —  8chle8wig— Holsteinin  kysymys.  —  Sota  Tanskan  kanssa.  —  Preussin  ia  Itä- 
vallan välillä  syntyy  riita.  —  Sota;  8adowan  tappelu.  —  Pragin  rauha.  —  Pohjois-Saksan 
liittokunta.  —  Napoleon  III:nnen  mahti  on  heikontunut.  —  Ranskassa  tahdotaan  sotaa.  — 
Espanjan  kruununperimysjuttu.  —  Sodan  julistus.  —  Ranskalla  ei  ole  liittolaisia.  —  Sen 
sotajoukko  on  huonossa  kunnossa.  —  Preussin  voitot.  —  Sedanin  tappelu.  —  Pariisi» 
piiritys.  —  Frankfurtin  rauha.  —  Saksan  keisarikunta. 

XXXIX.  Itämlta-Ufikari 561 

Itävallan  trioja  aljetaan  parantaa.  —  Kansallisuuksille  myönnetään  oikeuksia.  —  Ne  kumotaan 

Yleinen  historia  II.  —  II 

i 

■ 


uadella  halUtiusa&nnOlia  ▼   1861.  —  EaksoisyaUio.  — EansallUaustaistelu  ItAvalUm  maissa. 

—  Tshekit.  —  Itävallan  heikkous.  —  Unkariin  kaoluvieii  kansojen  vaatimukset. 

XL.    Ranskan  kolmas  tasavaUa 669 

Mieliala  sodan  jälkeen.  —  Kommuiiardien  kapina  —  Ranska  toipuu;  asevelvollisuuslaki. 

—  Uusi  hallitusmuoto.  —  Tasavalta  vakaantunut. 

XLI.    Itämaan  kysymys 575 

Turkin  valtio  on  itämaaiatnen.  —  Kristityt  ja  Turkkilaiset.  —  Turkin  huono  hallitus.  — 
Muhmud  sulttaanin  parannusyritykset  raukeavat.  —  ITattisherif  ja  hattihymayum.  —  Vielä 
uusi  reformiyritys.  —  Eri  kansat  pääsevät  oikeuksiinsa.  —  Kreikan  valtion  olot;  sen  po- 
liUikka.  ~-  Rum.inlan  asema  vapaampi  kuin  muiden.  —  Krimin  sota.  —  Rnmania  saa 
itsenäisyyden;  Aleksanteri  I  ja  Kaarle.  —  Obrenowitschien  ja  Karageorgewit8chien  suvut 
Serbiassa.  —  Montenegro,  Bosnia  ja  Bulgaria.  —  Ycnäi.lu  sota  Turkkia  ^'astaan  vv.  1877 
—78.  —  San  Stefanon  rauha.  —  Tyytymättömyys  rauhanmääräyksiin ;  Berlinin  kongressi. 

—  Itä-Rumilia  liittyy  Bulgariaan.  —  Serbian  ja  Bulgarian  välinen  sola  v.  1886.  —  Ruh- 
tinas Ferdinand  ja  Stambulovr.  —  Milan  luopuu  hallituksesta.  —  Itämaan  kysymys  ei 
ole  vielä  ratkaistu. 

XLII.     Englanti  19:nneUä  vitosisadaUa 595 

Puolueet  ovat  Ehiglaunissa  maltillisempia  kuin  mautei^een  valtioissa.  —  Tory-puolue  on  joh- 
dossa vallankumouksen  aikana.  -  -  Ylimyskunnalla  on  valta,  ja  rauaomaisuus  on  sen  hal- 
lussa. —  Köyhän   kansan   huono  asema.  —  Tchdasliike    syntyy.  Kirkolliset  olot.  — 

Irlantilaisten  asema.    Taistelu  »vanhaa  Englantia*  vastaan  alkaa.  SanomiUehdct  ja  mee- 

tingit.   —  Hallituksen  suunta   kääntyy  vapaamieliseksi,    Yrjö    Ganning.   —  Katolilaisille 

myönnetään  valtiolliset  oikeudet Rcform-akti Muita  vapaamielisiä  reformeja Viljalait 

poistetaan.  —  Vaalioikeutta  laajennetaan.  —  Irlannin  kysymys.  0'Connel.  —  Kato- 
vuodet 1846—49.  —  Irlantilaisia  siirtyy  Anierikaan,  lenien  liitto.  —  Qladstone.  —  Riran- 
nuksia  Irlannissa.  —  Horae-rule  ja  Pamcll.  —  Maaliitto.  —  Boikottaus.  —  Qladstone 
käyttää  pakkokeinoja  ja  tekee  myönnytyksiä  —  Hän  ajaa  home-rulea.  -  ■  Kehityksen 
luonne  Englannissa.  --  Imperialismi. 

XLIII.     Skandinavian  valtakunnat  19:nnellä  vuosisadalla 612 

Skandinavian  valtakuntien  valtiollinen  merkitys  on  vähäpätöinen.  —  Kustaa  IV  Adolf  ja 
vallankumous  v.  1809.  -  -  Bcmadotten  politiikka.  _—  V.  1809  hallitusmuoto. Eduskunta- 
reformia  vaaditaan.  —  Uusi  e<luskunlalaitos  v.  1866.  —  Ruotsin  puolueet.  _  Norja  Tans- 
kan yhteydessä.  -  Se  liittyy  Ruotsiin.  —  Norj.in  eduskunta.  —  Puolueet  Riitakysy- 
mykset  Ruotsin  ja  Norjan   villillä.   —  Tanskan  eduskunta  ja  puolueet.  Skandinavian 

maiden  kehitys. 

XLIV.     Venäjä  Aleksanteri  II: sen  aikana 623 

Venäjän   valtakunnan  ala   19:nnon  vuosisadan  alussa.  -_  Aleksanteri  1   ja  Nikolai  I.  

Aleksanteri  ir:ben  vapaamielisyys.  —  Orjuus  hävitetään  muissa  maissa.  —  Orjien  asema 
Venäjällä.  -—  Vapautus.  —  'Dilonpoikien  asema  vapautuksen  jälkeen.  — .  Semstwo.  -  - 
Muita  vapaamielisiä  reformeja.  —  Puolalaistaan  toiveet.  —  Kapina  puhkeaa.  — .  Puolalaiset 

toivovat  apua.  —  Kapina  tnkahut«taan.  —  Puola  menettää  oikeutensa.  —  Nihilistit. 

Aleksanteri  Il:sen  kuolema.  -~  Aleksanteri  III  ja  Nikolai  II. 

XLV.    Suomen  sota  vv,  1808—9.    Silmäys  Suomen  uusimpaan  historiaan  .     .    .     633 

Osa  Suomea  on  aikaisemmin  yhdistetty  Venäjään.  —  Kustaa  IVinnen  Adolfin  itsepintai- 
suus. —  Suomen  puolustuksesta  ei  ole  pidetty   huolta. Suomen  sotavoimat. Sota 

alkaa.  —   Peräytyminen.  --    Viaporin  antautuminen.  —   Sodan  jälki  vaiheet.  • Suomen 

armeija  antautuu.  —  Porvoon  valtiopäivät.  _  Uusi  hallitusjärjestelmä.  Vanhan  Suo- 
men yhdistys.      -  Taantumisen  aika.  —    Kansallinen  herätys.  ■  _  Aleksanteri  II:sen  aika. 

—  Puolueet.  —  Viime  vuosikymmenien  edistys. 

XLVl.     Silmäys  Europan  nykyisiin  vaUioUisiin  oloihin 646 

Porvariston  itsekkälsyys.     -  Neljännen  säädyn  vaatimnkset.  Äänioikeutta  huijcnnetaan. 

—  Kansallisuuskysymys.  —  Sotavoimat  ja  aseet.  —  Kansainvälincfa  sotaoikeus. Maail- 

manmuhan-aate.  —  Nykyiset  valtioiden  väliset  riitakysymykset. 

XLVII.     Nykyajan  sosialismi 653 

Sosiaalisia  epäkohtia  on  aina  ollut.  -  Suurteollisuus  ja  vapaa  kilpailu. Sosialistien  vaa- 
timukset. —   Sosialismin  luonne.  —  Vanhimmat  sosialistit  tahtovat  toimia  yksinUän.  ■   . 

Sosialistit  liittyvät  kansanvaltaiseen  puolueeseen Työväen  asia  tulee  kansainväliseksi. 

Kaarle  Marx.  —  Kansainvälinen   työväenyhdistys.   _  Ferdinand    Lassalle   ja   kansalliset 

työväenpuolueet.  _  Saksan  sosiaalidcmokratit.  —  Muiden  maiden  sosialisti-Het  puolueet. 

Yhteiset  kongressit.      _  Miten  sosialistit  ajavat  asiaansa.  Bakunin. Anarkistien  oppi 

ja  ohjelma.  -  _  Heidän  toimiansa.  —  Sosialismin  vastustajien  väitteet.  _..  Valtion  tekemiä 
parannuksia  työväen  hyväksi. 

XLVIII.    Amerikan  olot  19:nnellä  vuosisadalla 670 

Amerikassa  on  curopnlainen  sivistys.  —  Yhdysvaltain  alueen  lisääntyminen.  Pohjois- 

ja  etelä-valtojen  välillä  vallitseva  riitaisuus,  -r-  Orjakysymys. Abraham  Lincoln  valitaan 


XI 

presidentiksi.  —  Bisflllinen  sota.  —  Yhdysvsltain  myOhempi  kehitys.  _-  Monrofin  oppi. 

—  Yhdysvallat  rupeavat  alamaan  laajempaa  poIiUikkaa.  —  Espanjan  siirtomaiden  epA- 
edolUnen  asema.  —  Yapaudenhamstukset.  —  Blmon  Bolivar  ja  vapautus.  Eri  valtioi- 
den kesken  on  sotia.  —  Sis&isiä  rauhattomuuksia.  —  Etelä-Amerikan  valtiot  ovat  jftHneet 
kehityksessä  takapajulle.  —  Europan  valtioiden  siirtomaat  Amerikassa. 

XLIX.    Aasia 681 

Aasia  on  suureksi  osaksi  Europalaisten  hallussa.  —  Englannin  ankara  herruus  Intiassa. 

Kapina  v.  1857.  —  Intian  nykyinen  asema.  —  Englanti  valloittaa  Intian  niemimaan  rajo- 
jen takana  olevat  maat VenäjOn  alueet  Siperiassa Venäjä  laajentaa  aluettaan  Keski- 

Aasiassa.  —  Ranskan  siirtomaat.  —  Kiinan  vanha  sivistys  ja  uskonto.  —  Valtiolliset  olot, 

—  Englannin  Itä-Intian  kauppaseuran  kauppa  Kiinassa.  —  Opiumi-sota.  —  Europalaiset 
saavat  laajempia  kauppaoikeuksia.  —  Kiinalaisten  muukalais-viha  ja  boksarien  kapina.  — 
Japanin  vanhimmat  olot.  —  Mikado  ja  daimioi.  —  Kauppasopimukset Japanissa  pan- 
naan reformeja  toimeen.  —  Se  on  Aasian  tärkein  valtio.  —  Hota  Venäjän  kanssa. 

L.    Afrika  ja  Australia 709 

Afrika  on  ollut  kauan  tuntematon  maanosa.  —  Afrikan  alkuasukkaat  ja  niiden  valtiot.  

Varhaisin  yhteys  muiden  kansojen  kanssa.  —  Afrikan  tutkimus  alkaa.  —  Niilin  lähteet 
llJydetään.  —  Livingstone,  Stanley  ja  Eroin-pasha.  —  Orjakauppa.  —  Kansainvälinen  af- 
rikalainen  seura  ja  Kongo-valtio.  —  Afrika  jaetaan  Europan  hallitusten  kesken.  Eng- 
lanti 'saapi  Egyptin.  —  Aiabi-pasha.  —  Mahdin  kapina  Sudanissa.  —  Englannin  Etelä- 
Afrikan  siirtomaat  ja  buuri-sota.  —  Banska  valloittaa  Algierin. Ranskan  muut  siirto- 
maat Afrikan  mantereella.  —  Madagaskarin  valloitus.  —  Portugalin  siirtomaat.  —  Espan- 
jan, Italian  ja  Saksan  alusmaat.' —  Afrikan  sivistys  on  heikko.  —  Australian  manner 
joutuu  Englannin  siirtomaaksi.  —  Australian  valtioliitto.  —  Polynesion  saariryhmät. 

LI.     Keksinnöt,  tieteet,  taiteet  ja  kavnokirjaUisuus  19:nneUä  vuosisadalla  ....     730 

Tieteet  ovat  suuresti  edistyneet  19:nnellä  a  uosisadalla.  —  Höyryn  käyttäminen  teollisuu- 
dessa. —   Höyrylaivat.  —  Rautatiet.  —  SähkOlennätin  ja  sen  merkitys.  —  Telefooni. 

Tuomas  Edison.  —  Sähkön  käyttäminen  bikevoimana.  —  Löytöretkeilijöitä.  _  Geologia. 

—  Darwin  ja  hänen  oppinsa.  —  Tähtitiede.  —  Fysiikka.  —  Kemia.  —  Ihmisruumiin 

tutkiminen.  —   Lääketiede.  —    Luonnontieteiden  yhtenäisyys.  —  Historiankirjoitus.  

Tilastotiede   ja   muinafstiede.  —    Vertaileva  kielititdc.  —  Uskontotiede.    —  Filosofia.  

Uusromanttinen   suunta  ja   sen  vastustajat.  —    Bomaauikirjallisuus.  —  Kuvaavat  taiteet. 

—  Kansanopetus.  —  Yliopistonlaajennus  ja  kansanopistot.  —  Kansantajuinen  kirjallisuus, 
kirjastot  ja  sanomalehdet.  —  Taidenautintoon  on  tiiaifeuus.  —  Europalainen  kulttuuri  on 
yleismaailmallinen . 


KUVALUETTELO. 


UUSI  AIKA. 


Kanuunain  käyttöä  Kaarle  rohkean  so- 
dissa, siy.  4. 

Paperin  tekijä,  6. 

Gutenberg,  7. 

Kirjanpainajia  1500-luYulla.  8. 

Henrik  Purjehtija,  10. 

Kolumbus,  12. 

Kolumbuksen  laivat,  13. 

Korkeampiarvoinen  muinaismeksikolai- 
nen  soturi,  17. 

Espanjalainen  kauppalaiva  Amerikan 
löydön  aikana,  21. 

Sixtus  IV  asettaa  virkaan  erään  Vatika- 
n  in  kirjaston  hoitajan,  23. 

Niccolo  Macchia velli,  26. 

P.  Pietarin  kirkko,  28. 

»Suuriruhtinattaren  Madonna»,  29. 

Erasmus  Rotterdamilainen,  31. 

Ulrich  von  Hutten,  32. 

Medici-sukuinen  paavi  Leo  X  kahden 
kardinaalin  kanssa,  34. 

Martti  Luther  munkkipuvussa,  36. 

Anekauppa,  37. 

Fredrik  viisas,  40. 

Kaarle  V,  41. 

Wartburgin  linna  Thuringenissä,  42. 

Ritari  kapinallisten  talonpoikien  kes- 
kessä,  44. 

KnipperdoUingk  ja  Juhana  Leydcnistä,  45. 

Kaarle  Y  ja  paavi  Glemens  VII  ratsas- 
tavat samassa  juhlakulkueessa  Bolog- 
naan, 47. 

Filip  Melankton448. 

Augsburgin  päätöksen  julistaminen,  49. 

Saksin  herttua  Moritz,  51. 

Frankfurtin  valtakaupunki  16:nnellä  vuo- 
sisadalla, 53. 

Olaus  Petri,  55. 

Kustaa  Vaasa,  56. 


Sivu  Agrikolan  Uuden  Testamentin  kään- 
nöksestä, 61. 

Ulrik  Zwingli,  63. 

Schwuzin,  Urin,  Unterwaldenin  ja  Zii- 
richin  viirit,  64. 

Juhana  Calvin,  65. 

Juhana  Knox,  67. 

Henrik  VIII,  69. 

Towerin  linna  Lontoossa,  71. 

Elisabet,  72. 

Luther  saarnastuolissa,  76. 

Paavi  Pietarin  istuimella,  77. 

Katolinen  pappi,  78. 

Ignatius  Loyola,  80. 

Ranskan  lähettiläs  saapuu  Venetsian  se- 
naatin eteen,  84. 

Ludvig  XII,  86. 

Frans  I,  88. 

Kaarle  V:nnen  lähtö  Tunisiin,  90. 

Filip  II  ensimäisen,  kolmannen  ja  nel- 
jännen vaimonsa  sekä  poikansa  Don 
GarlosMn  kanssa,  93. 

Alban  herttua,  94. 

Vanha  maurilaistalo  pihanpuolelta,  Grana- 
dan maakunnassa,  96. 

Flaamilainen  pankkiiri  vaimoineen,  98. 

Maistraatin  kokous  Antverpenissa,  99. 

Vilhelm  Oranialainen  30-vuotiaana,  101. 

Geusi-raha,  102. 

Egmontin  ja  Hornin  mestaus  Brusse- 
lissä,  103. 

Moritz  Oranialainen,  106. 

Henrik  II:n  kuolinhuonc,  108. 

Kolme  hugenotti-ylimystä,  Coligny-veljek- 
set,  109. 

Frans,  Guisen  herttua,  110. 

Kaarle  IX,  112. 

Katukahakka  Pariisissa  16:nnellä  vuosi- 
sadalla, 114. 


XIV 


Henrik  IV,  117. 

Maria  Stuart,  119. 

Elisabet  matkalla  erään  ministerinsä  maa- 
tilalle, 121. 

Fransis  Drake,  124. 

Sotalaiva  16:nnellä  vuosisadalla,  125. 

Hollannissa  lyöty  armaada-muistoraha 
vuodelta  1588,  126. 

Erik  XIV,  128. 

Gripsholman  linnan  piha,  130. 

Kaarina  Maununtytär,  131. 

Juhana  III,  132. 

Sigismund,  135. 

Flemingien  sukukartano  Kultia,  137. 

Kuningas  Kaarle  IX,  140. 

Klaus  Kristerinpoika  Horn,  143. 

Venäläisiä  partioretkeläisiä.  145. 

Tanskan  kuningas  Kristian  IV,  146. 

Kustoa  II  Adolf,  147. 

Baijerin  herttua  Maksimilian,  151. 

Neuvosmiesten  heitto  akkunasta  ulos, 
153. 

Kreivi  Juhana  Tserklaes  von  Tiily,  154. 

Wallenstein,  156. 

Sotilaita  1600-luvun  alkupuolella,  158. 

Kustaa  Adolf  nousee  Saksassa  maalle, 
161. 

Magdeburgin  pommitus,  163. 

Kustaa  Adolfin  kuolema,  164. 

Ruotsin  valtiokansleri  Aksel  Oxenstierna, 
165. 

Lennart  Torstensson,  168. 

Espanjan  kuningatar  Isabella,  172. 

Kuningas  Filip  IV,  173. 

Espanjalaisia  aatelismiehiä  1600-luvulla, 
174. 

»Suuri  vaaliruhtinas»,  176. 

Kaarle  X  Kustaa,  177. 

Arvid  Wittenberg.  Sotamarsalkka  Puo- 
lan sodissa,  178. 

Ranskalaisia  talonpoikia  1600-luvnlla,  179. 

Amsterdamin  satama  1600-Iuvulla,  181. 

Hollantilaista  porvaristoa.  Verkakaup- 
piasten  ammattikunnan  johtajat,  183. 

Lontoo  1600-luvulla,  185. 

Baco  Verulamilainen,  188. 

Descartes,  190. 

Spinoza,  191. 

Galilei,  192. 

Kirjakauppa  Pariisissa  Ludvig  XIII:nnen 
aikana,  195. 

Shakespeare,  196. 

Kristina  kuningatar,  199. 

Pietari  Brahe,  200. 

Pietari  Brahen  puoliso  Kristina  Katarina, 
o.  s.  Stenbock,  201. 

Rothovius,  202. 

Maria  di  Medici,  205. 


Richelieu  kardinaalin  puvussa,  206. 

Ludvig  XIII  ottaa  La  Rochellesta  tultuaan 
vastaan  Pariisin,  kauppiasten  edusta- 
jat, 207. 

Valtiosäätyjen  avaus  v:na  1614,  viimei- 
sen kerran  ennen  vallankumousta,  209. 

Mazarin,  211. 

Ludvig  XIV,  213. 

Versallles^in  palatsi  puutarhan  puolelta, 
215. 

Aatelisperhe,  217. 

Kuninkaan  makuuhuone  Versailles^ssa, 
218. 

Colbert,  221. 

Seinen  rantaseutu  Pariisissa.  Vasemmalla 
kuninkaanpalatsi  Louvre,  taustalla  uusi 
silta,  yliopisto  y.  m.,  223. 

Turenne,  224. 

Vastaanottomenot  hovissa,  225. 

Jaakko  I,  227. 

Kaarle  I,  230. 

Straffordin  kreivi,  231. 

Straffordin  tuomion  julistus  1641  parla- 
mentissa, 234. 

Cromwell,  237. 

Kaarle  II  ratsain,  242. 

Pidot* Kaarle  II:sen  hovissa,  243. 

Jaakko  II,  245. 

Juhana  de  Witt,  250. 

Madame  de  Maintenon,  253. 

Wilhelm  III,  255. 

Leirikohtaus,  257. 

Kööpenhamina  17:nnellä  vuosisadalla,  259. 

Valtiosäätyjen  yhteisistunto  1600-luvulla, 
263. 

Sali  Aksel  Oxenstiernan  omistamassa  Ti- 
dön  linnassa,  267. 

Läckön  linna,  jonka  omisti  yksi  Kaarle 
XI:nnen  holhoojia,  Magnus  Gabriel  de 
Ia  Gardie,  268. 

Kaarle  XI,  269. 

Juhana  Gezelius  vanhempi,  272. 

Moskowan  Kreml  nykyään,  275. 

Tsaari  Mikael  Romanow,  277. 

Pietari  suuri  vuonna  1686,  279. 

Kaarle  XII,  282. 

Pietarin  ympäristöt  sen  perustani isaikana, 
285. 

Pultavan  tappelu,  287. 

Viipuri  ja  sen  linna  v:Ba  1709,  289. 

Puolan  kuninkaan  vaali,  299. 

Savoyin  prinssi  Eug^n,  301. 

Fredrik  Wilhelm  I,  303. 

Fredrik  suuri,  305. 

Maria  Teresia,  307. 

Keisarinna  Elisabet,  312. 

Katarina  II,  315. 

Puolan  asema  1772,  318. 


XV 


] 


Potemkin,  820. 

Taddeus  KosciuskOi  821. 

Fredrik  I,  324. 

Ar7id  Horn,  326. 

Charles  Emil  Lewenhaupt,  327. 

Kuningatar  Loviisa  Ulriika,  Kuuttarena, 
329. 

Kustaa  III,  333. 

Vaasan  hovioikeuden  talo,  334. 

Augustin  Ehrensvärd,  336. 

Yrjö  Maunu  Sprengtporten,  337 

Suursaaren  tappelu,  339. 

Leiri  Suomen  sodassa,  341. 

Kuningatar  Anna,  343. 

William  Pitt  vanh.,  sittemmin  Ghathamin 
lordi,  346. 

Hollantilaisten  perustama  Uus- Amsterdam, 
nyk.  New-York,  1600-luvulla,  348. 

Warren  Hastings,  Itä-Intian  kenraali- 
kuvernööri, 352. 

Hayder  Ali,  Mysorin  ruhtinas,  353. 

William  Penn,  Pennsylvanian  kveekari- 
siirtokunnan  perustaja,  355. 

Yrjö  Washington,  359. 

James  Ck>ok,  862. 

Ludvig  XV,  365. 

Ranskalainen  kauppias,  370. 

Talonpoikien  epätoivo  sotaväenotosta,  373. 

Satiirinen  kuva  talonpojan  asemasta,  375. 

John  Locke,  377. 

Voltaire,  379. 

J.  J.  Itousseau,  381. 

liontesquieu,  383. 

Isak  Newton,  385. 

Fredrik  Suuren  linna  Sans-Souci  Potsda- 
min vieressä,  388. 

Immanuel  Kant,  389. 

Gotthard  Ephralm  Lessing,  391. 

Joban  Wol^^ang  Göthe,  392. 

Friedrich  Schiller,  393. 

Antti  Chydenius,  395. 

Henrik  Gabriel  Porthan,  396. 

Beliman,   397. 

Keisari  Jooseppi  II,  401. 

Ludvig  XVI,  404. 

Maria  Antoinette,  405. 

Struensee,  409. 

Jacques  Necker,  413. 

Camille  Desmoulins,  415. 

Kirabeau,  417. 

Bastiljln  valloitus,  419. 

Yöllä  Elokuun  4  p:n  jälkeen,  421. 

Veljeysjuhla  Kesäkuun  14  p:nä  1790,  423. 

Maximilien  Isidore  Robespierre,  426. 

Hyökkäys  Tuillerioihin  Elokuun  10  p:nä 
1792,  431. 

Erään  vallankumous-tuomioistuimen  is- 
tunto, 483. 


Paul  Marat,  435. 

Ludvig  XVI  nousee  mestauslavalle,  437. 

Avioparin  vihkiminen  tasavallan  aikana, 

441. 
Katutaistelu  Rue  Honorella  vuonna  1795, 

444. 
William  Pitt  nuorempi,  446. 
Lazare  Nicolas  Camot,  447. 
Napoleon  Bonaparte  Arcolen  tappelussa, 

449. 
Meritaistelu   Abukirin  luona   Elok.    1  p. 

1798,  451. 
Englannin  yliamiraaii  Nelson,  457. 
Napoleonin   ja  Aleksanteri    I:n   kohtaus 

Tilsitissä,  461. 
Maria    Louise    Itävaltalainen    ja    hänen 

poikansa  Rooman  kuningas,  463. 
Napoleonin  hovi,  — . 
Aleksanteri  I,  465. 
Napoleon  Moskovassa,  466. 
Ranskalaisia  sotureja  kotimatkalta,  467. 
Vapaaehtoisten  lähtö  sotaan,  468. 
Napoleon  hyvästelee  kaartiaan  Fontaine- 

bleaussa  Huhtik.  20  p:nä  1814,  470. 
Kreivi  Talleyrand,  473. 
Francois  Ren4  Auguste,  Chateaubriand'in 

vikomti,  477. 
G    W.  F.  Hegel,  478. 
Ruhtinas  Metternich,  481. 
Fredrik  Wilhelm  III,  483. 
Kreivi  Kapodistria,  487. 
Mehemed  Ali,  Egyptin  varakuningas,  489. 
Andreas   Miaulis,    muuan   kreikkalainen 

kapinanjohtaja,  490. 
Ludvig  XVIII,  493. 
Adolf  Thiers,  496. 

Ludvig  Filip,  «porvarikuningas»,  499. 
Leopold  I,  Belgian  kuningas,  501. 
Don  Carlos,  503. 
Nikolai  I,  505. 
Kreivi  Czartoryski,  506. 
Eriarvoisia   sotilaita    Puolan    armeijasta, 

507. 
Jooseppi  Mazzini,  508. 
Frans  Quizot,  511. 
Louis  Blanc,  514. 
Ludvig  Filipin  pako,  516. 
Runoilija  Lamartine,  517. 
Fredrik  Wilhelm  IV,  521. 
Paavi  Pius  IX,  524. 
Ludvig  Kossuth,  526. 
Kreivi  Tapani  Szechenyi,  527. 
Viktor  Emanuel,  Italian  kuningas,  529. 
Napoleon  III  Italian  sodan  aikoina,  531. 
Gamillo  Cavour,  534. 
Napoleon  III  Solferinon  kolmepäiväisessä 

tappelussa,  537. 
Wilhelm  I,  544. 


XVI 


Fredrik  Wilhelm  IV  Julistaa  perustuslain 
Jouluk.  6  p:nä  1848,  645. 

Otto  y.  Bismarck,  647. 

Tanskalaisten  painettihyökkäys  Dubbölin 
tappelussa,  660. 

Ranskan  keisarinna  Eugenie,  653. 

Sotamarsalkka  kreivi  Helmut  von  Moltke, 
566. 

Leon  Gambetta,  658. 

Wilhelm  I  Julistetaan  keisariksi,  669. 

Frans  Deäk,  663. 

Unkarin  parlamenttipalatsi»  666. 

Keisari  Frans  Jooseppi,  666. 

Kreivi  Andrassy,  ensin  Ujikarin  Ja  sittem- 
min Itävalta-Unkarin  pääministeri,  667. 

Jules  Favre,  670. 

Ranskalainen  kommuunisotilas,  571. 

Mac  Mahon,  573. 

Mahmud  II,  677. 

Venäjän  politiikan  Johtajat  1860-luvulla, 
681. 

Sevastopolin  piiritys,  683. 

Milosch  Obrcnowitsch,  686. 

Kohtaus  Turkkilaisten  hirmutöistä,  587. 

Osman-pasha,  588. 

Turkkilaisten  hyökkäys  Venäläisten  ase- 
mia vastaan  Shipka-solassa,  589. 

Berlinin  kongressin  osanottajat  v.1878, 691 . 

Bulgarian  Aleksanteri,  693. 

Viktoria  kuningatar  valtaistuimelle  nous- 
tessaan 1837,  697. 

Trjö  Canning,  600. 

Sir  Robert  Peel,  604. 

Daniel  0*Connel,  607. 

Gladstone  esittämässä  home-rulea,  609. 

Kustaa  IV  Adolf,  613. 

Kaarle  XIV  Juhana,  616. 

Bemadotten  perhe,  617. 

Oskar  II,  619. 

Orundtvig,  620. 

Viktor  Rydberg,  621. 

Nikolai  I,  625, 

Aleksanteri  II,  628. 

Aleksanteri  II  vainajana,  632. 

BuxhÖwden,  636. 

Gustafsvärdin  linnoitus  Viaporissa  viime 
vuosisadan  alkupuolella,  636. 

Karl  Johan  Adlercreutz,  637. 

von  Döbeln,  639. 

Porvoon  valtiopäiväin  avaus  Porvoon 
tuomiokirkossa,  641. 

Johan  Wilhelm  Snellman,  644. 

Saksan  vaitiopäiväpalatsi  Bcrlinissä,  649. 

Saksalainen  kaartinrykmentti  paraatissa, 
651. 

F.  M.  C.  Fourier,  660. 

Kaarle  Marx,  658. 

Ferdinand  Lassalle,  661. 


August  Bebel,  662. 

P.  J.  Pfoudhon,  666. 

Venäläinen  sosialisti  Alexander  Herzen, 
666. 

Etevä  saksalainen  taloustieteilijä  Gustav 
Schmoller,  668. 

Tyypillinen  kullankaivaja-siirtola  Klon- 
dykessä,  671. 

Neekerimaja  Floridan  niemimaalla,  672. 

Abraham  Lincoln,  674. 

Simon  Bolivar,  677. 

Makslmilianin  palatsi  Meksikossa,  679. 

Delhin  palatsi,  683. 

Nana  Sahib,  686. 

Jermak,  Siperian  valloittaja,  689. 

Shamyl,  Kaukaasian  vuorikansain  joh- 
taja sodassa  VenSjää  vastaan,  690. 

Khivan  antautuminen  1873,  693. 

Kiinalaisia  mandarineja  ja  sotilaita,  697. 

Pekingin  kaupungin  portti,  700. 

Kiinalainen  valtiomies  Li-Hung-Tschang, 
701. 

Daimion  asopuku  vanhaan  aikaan,  703. 

Mutsu-Hito,  706. 

Japanilaisten  hyökkäys  boksari-sodassa, 
706. 

Port-Arthur,  707. 

Abessinian  negus  Menelik,  711. 

Henry  Morton  Stanley,  713. 

Neekeri-orjien  kuljetus,  716. 

Ismail-pasha,  717. 

Sudanilainen  uskonsoturi,  718. 

Gordon,  719. 

Paul  Kruger,  721. 

Buurijoukko  etuvartiossa,  722. 

Abd-el-Kader,  Maurien  itsenäisyyden  ete- 
vin puolustaja  Ranskaa  vastaan,  724. 

Saksan  hallitusrakennus  Dar -es- Salaa- 
missa, 727. 

Ensimmäinen  matkustajajuna  Liverpoolin 
ja  Manchesterin  välillä,  732-733. 

Tuomas  Edison,  734. 

A.  E.  Nordenskjöld,  736. 

Nansenin  Fr  am  ajelehtimassa  Jäämerellä, 
737. 

Charles  Darwin,  738. 

Jaakko  Berzelius,  740. 

Pasteur,  742. 

Ranke,  744. 

H.  Taine,  746. 

Th.  Mommsen,  746. 

Arthur  Schopenhauer,  748. 

Viktor  Hugo,  751. 

Byron,  752. 

Emile  Zola,  744. 

Leo  Tolstoi,  755. 

Henrik  Ibsen,  766. 

Richard  Wagner    757. 


UUSI  AIKA 


L 

Suuret  keksinnöt  keski-  ja  uuden  ajan  rajamailla. 

Siirto  uuteen  aikaan.  —  Ruudin  keksintö  ja  sen  merkitys.  —  Kompassi.  —  Paperin 
keksintö.  —  Käsinkirjoitetut  kirjat.  —  Kirjapainon  keksintö  ja  sen  merkitys. 

Keski-ajan  johtavat  aatteet  sekä  niiden  pohjalla  kehittyneet  olot  ja 
laitokset  alkoivat  jo  14:nnellä  ja  15:nnellä  vuosisadalla  riutua;  paavin 
herruus  ei  ole  enää  entisellään,  kun  hänen  täytyy  Avignonissa  olla  70 
vuotta  puoliksi  vankina,  ja  Roomaan  palattuaan  hänen  asemallansa  ei 
ole  enää  entistä  pyhyyteen  perustuvaa  vankkuutta;  feodaalilaitos  häviää 
häviämistään,  ja  aateliston  rinnalla  kolmas  sääty  saapi  valtiolliset  oikeu- 
det; uskonsotien  asemasta  tavataan  valtiollisia  sotia;  kirkon  oppiakin 
aljetaan  arvostella,  ja  monta  luopiota  ilmestyy.  SanaUa  sanoen  keski-ajan 
harrastukset  häviävät,  sillä  niiden  ylläpitävä  pohja  ja  perustus  on  kulu- 
nut, eikä  niiUä  ihmisten  mielissä  enää  ole  tukea.  Mutta  kun  sivistyksen 
vanhat  olomuodot  rappeutuvat,  syntyy  uusia  sijaan;  16:nnen  vuosisadan 
alussa  on  kaikkiaUa  näkyvissä  uutta  vireyttä,  tuoreutta  ja  elinvoimaa. 
Uuden  ajan  sivistysmuodot  pääsevät  alullensa.  Kansalliset  valtiot  muodos- 
tuvat, kun  luja  keskihallitus  varttuu  entisen  feodaalisen  paikallishallituk- 
sen sijaan;  suurten  löytöretkien  johdosta  virkistynyt  kauppa  ja  teollisuus 
synnyttää  kansallistaloudessa  perinpohjaisen  muutoksen,  sillä  keski-ajalla 
vallinneen  maaomaisuuden  rinnalla  saapi  liikkuva  tavara  arvon  ja  samassa 
porvarissääty  entistä  suuremman  merkityksen;  kirkon  yhteys  hajoaa 
lopullisesti,  tieteet  ja  taiteet  vapautuvat  sen  holhuunalaisuudesta.  Ja  lisäksi 
monet  käytännölliset  keksinnöt  saavat  entisissä  oloissa  monta  muutosta 
aikaan,  tehden  kokonaan  lopun  keski-ajasta. 

Ruudin  keksintö  muutti  sodankäynnin  toisellaiseksi.  Ylpeä  aatelis- 
herra saattoi  ennen  lujassa  linnassaan  puolustaa  itseään  kuninkaan  sotavoi- 
mien häntä  ahdistaissa,  mutta  ruudin  avuUa  voitiin  linnan  muurit  hajoittaa 


4  YLEINEN   HISTORIA. 

ja  pakottaa  sen  herra  si- 
ten antautumaan.  Kunin- 
kaalla yksin  oli  tykistö, 
jonka  liän  saattoi  kul- 
jettaa minne  hyyänsä 
uppiniskaisia  feodaali- 
herroja kurittamaaD. 
Kuninkuuden  vaurastu- 
miselle ruudin  klyttfi- 
miaellS  oli  siis  tärkeä 
merkitys.  Aatelisherra 
saattoi  niinikään  keski- 
aikuisessa  taistelussa 
hyvän  rauta-asun  suo- 
jaamana harjaautuneen 
sotaratsun  selässä  tehdä 
keihfiäUäln  suurta  tuhoa 
jalka  miesten  riveisBä, 
mutta  ruudin  tultua  käy- 
täntöön tuli  jalkaväen 
merkitys  jotenkin  sa- 
manarvoiseksi kuin  rat- 
suväen; se  teki  tappe- 
lun tasapäisemmäksi  en- 
tistään. Taitava  sodan 
johto  rupesi  olemaan 
tärkeämpänä  seikkana, 
kuin  ruumiillinen  voima 
ja  persoonallinen  ur- 
hoollisuus, sillä  etevä 
johtaja  saattoi  pienem- 
milläkin joukoilla  päästä 
tappelussa  voitolle.  — 
Ruudin  keksijänä  on  pi- 

Kimiiniin  kiytui  K»ri>  rthkMo  »dhH.  <EHUfU  kukia]»  Uii-      dettv    milloin    mainiota 
klrjoHulUMb.)  *^ 

Oppinutta     Roger    Ba- 

coa,  milloin  saksalaista  munkkia  Bartkold  Schwartzia,  mutta  asian  oikea 
laita  näkyy  kuitenkin  olevan  sellainen,  että  sen  valmistaminen  on  Kiina- 
laisitta  opittu;    Kiinalaiset   näet   olivat  oppineet  sekoittamaan  hiiltä,  tuli- 


r- 


SUURET   KEKSINNÖT   KESKI-  JA  UUDEN   AJAN   RAJAMAILLA.  5 

kiveä  ja  salpietaria,  jota  seosta  he  käyttivät  ilotulituksissa;  Arabialaiset 
oppivat  sen  heiltä,  mutta  alkoivat  käyttää  sitä  sota-aseissa.  Espanjan 
Arabialaisilta  sama  keksintö  levisi  Ranskaan  ynnä  muihin  Länsimaihin. 
Ensi  kerran  tiedetään  ruutia  käytetyn  Crecyn  taistelussa  v.  1346,  jossa 
kanuunat  saivat  aikaan  niin  suuren  melun,  »että  itse  taivas  tuntui  jyri- 
sevän«,  niinkuin  eräs  aikalainen  kertoo.  Ainoastaan  kanuuneissa  ensi 
alussa  käytettiinkin  ruutia,  jonka  avulla  viskattiin  suuria  rautakuulia 
piiritettyä  linnaa  vastaan;  mutta  pian  aljettiin  kiväärejäkin  jou- 
sien asemasta  käyttää.  Ensin  ne  olivat  puutteellisia  ja  kömpelöitä,  mutta 
aikojen  kuluessa  on  yhä  uusia  parannuksia  tehty,  jonka  kautta 
niiden  tuhoa  tuottava  voima  on  tullut  yhä  kauheammaksi. 

KompcLsain  eli  magneettineulan  keksintö  aukaisi  aavan  meren  ihmi- 
sille; merimiehet  saattoivat  sen  johdossa  jättää  rannat,  joita  he  ennen 
purjehtiessaan  olivat  olleet  pakotetut  silmällä  pitämään.  Pohjantähti,  jota 
myöskin  oli  pidetty  oppaana,  oli  pilvisellä  taivaalla  näkymätön.  Mutta 
tuo  pieni  hienolle  neulalle  vapaasti  liikkumaan  pantu  magneetti,  joka 
aina  osottaa  pohjoista  kohti,  teki  kulun  varmaksi,  sekä  taivaan  tähdistä 
että  rannikoista  riippumattomaksi.  Ilman  tätä  eivät  Portugalilaiset  olisi 
päässeet  Afrikan  ympäri  Intiaan,  eikä  Kolumbus  saattanut  lähteä  suu- 
ren, tuntemattoman  valtameren  poikki  purjehtimaan.  —  Arabialaisilta 
luultavasti  Europalaiset  oppivat  tuntemaan  magneettineulan,  mutta  uusien 
keksintöjen  kautta  se  sai  käytännössä  entistä  suuremman  arvon.  Amal- 
fista  kotoisin  oleva  Flavio  Oioja  kiinnitti  ensiksi  magneetin  neulan 
kärkeen  vapaasti  liikkumaan,  ja  ulkoapäin  tulevaa  vaikutusta  estääk- 
seen hän  sulki  sen  pyöreään  koteloon,  jonka  päällä  ilmansuunnat  oli- 
vat merkityt. 

Ruudin  käyttäminen  muutti  sodan  menon,  kompassi  taas  aukaisi 
koko  maailman  ihmisille;  paperin  ja  kirjapainon  keksinnöt  tekivät  opin 
leviämisen  kaikkiin  kansaluokkiin  mahdolliseksi  ja  aukaisivat  siten  hen- 
gen maailman  kaikille  ihmisille.  Sen  vuoksi  näillä  keksinnöillä  onkin 
ollut  suurin  ja  tärkein  vaikutus. 

Vanhan  ajan  kansat  piirsivät  kirjoituksia  kiviin,  puuhun,  metallei- 
hin tai  papyruskasvin  lehtiin ;  myöhemmin  valmistettiin  nahasta,  etupäässä 
lampaannahasta,  n.  k.  pergamenttia,  jota  keski-ajallakin  vielä  käytettiin. 
Jo  ensimmäisellä  vuosisadalla  j.  Kr.  s.  Kiinalaiset  olivat  oppineet  valmis- 
tamaan puiden  kuorista,  silkkilumpuista,  hampusta  ja  puuvillasta  juok- 
sevaa ainetta  eli  tahdasta,  josta  paperilevyjä  tehtiin.  Tämä  taito  tuli 
ristiretkien  aikana  Europassa  tunnetuksi.    Mutta  tällainen  puuvillapaperi. 


6  YLEINEN   HISTORIA. 

jota  etupäfissä  Itämailla  valmistettiin,  oli  hyvin  kallista,  ja  vasta  sitten 
kuin  liinakankaasta  aljettiin  paperia  valmistaa,  sai  se  käytännöllisen  mer- 
kityksen. 14:ttnellä  vuosisadalta  tuli  liinakankaasta  tehtyjen  paitojen 
käyttäminen  Länsimaissa  yleiseksi,  ja  kuluneita  paitoja  sekä  valmistettaissa 
jääneitä  tilkkoja  aljettiin  nyt  käyttää  sen  valmistukseen.  Vasta  nyt, 
kun  liinapaperi  tuli  käytäntöön,  pergamentti  jäi  syrjään;  ainoastaan  tär- 
keät asiakirjat  vielä  senkin  jälkeen  sille  kirjoitettiin,  sillä  se  oli  vasta 
keksittyä  paperia  paljon  kestävämpää. 


Pipcrii  taklji.    (Siktililian  lul  Annnin-in  «rl  tllt))l  nItUtliU  pviipllrr(i»r|i>U.) 

Paperin  keksintö  oli  tarpeellinen  kirjapainon  keksinnölle,  sillä  kal- 
liille aineelle  painamalla  ei  olisi  kirjoja  voitu  tehdä  niin  helppohintaisiksi, 
että  niistä  suurtakaan  hy5tyä  olisi  ollut.  Ennen  kirjat  kirjoitettiin  käsin ; 
Roomalaiset  käyttivät  sivistyneitä  orjia  tällaiseen  kopioimiseen;  munkit 
kopioivat  kesld-ajalla  luostareissa;  yliopistoilla  taas  oU  koko  joukko  kirju- 
reita, jotka  pitivät  tätä  tointa  ammattinaan.  Mutta  tämän  varsinaisen 
kirjoittamisen  ohessa  oli  tehty  jonkinlaisia  valmistavia  keksintöjä,  joista 
kirjapainotaito  johtui.  Oli  näet  tapana  leikata  puuhun  pyhimysten  kuvia 
ja  kuvien  alle  lyhyitä  kirjoituksia;  tällaisen  puupiirroksen  päälle  vedettiin 
mustetta  ja  senjälkeen  se  painettiin  paperille,  joten  helposti  saatiin  vaikka 
kuinka   monta   kappaletta;   saatettiinpa  koko  kirjakin   saada  sillä  tavalla 


BOUBET   KEKSINNÖT   KEBKI-  JA  UUDEN  AJAN   RAJAMAILLA.  7 

painetuksi,  kun  joka  sivu  erikseen  leikattiin  puuhun.  Alutta  tBmS  kSvi 
vaikeaksi,  isotCiseksi,  ja  kun  virheitä  oli  päässyt  piirrokseen,  oli  niitä 
mahdoton  saada  siitä  korjatuikBi.  Eris  hollantilainen  Laurentius  Coster 
alkoi  sen  vuoksi  leikata  kirjasimet  erilleen  toisistaan,  jotta  niitä  tarpeen 
mukaan  saatettiin  sovittaa  yhteen.  Juhana  Gutenberg,  jota  pidetään 
kirjapainotaidon  varsinaisena  keksijänä,  tunsi  arvattavasti  irtonaiset  puusta 


leikatut  kirjasimet,  mutta  kuu  nämät  olivat  heikot  ja  hapraat,  alkoi  hän 
valmistaa  niitä  lyijy-  ja  antimoniumi-Bekoituksesta,  jonka  kautta  ne  tuli* 
vat  kestävämmiksi.  Niinikään  hän  alkoi  käyttää  painokonetta,  johon  hän 
sai  aiheen  viininpuristuskoneesta.  Tämän  avulla  muste  saatiin  paperille 
tasaisemmaksi  kuin  ennen  käytetyillä  keinoilla.  Gutenberg  teki  kek- 
sintöDSä  StrassburgisBa,  mutta  palasi  sitte  kotikaupunkiinsa  Mainziin,  jossa 
hSn  liittyi  erääseen  rikkaaseen  i^^nimiseeIl  porvariin  yhdessä  hänen 
kanssaan  raamattua  painosta  valmistaakseen;  kolmanneksi  otettiin  muuan 


8  YLEINEN    HISTORIA. 

kalligraafi  eli  kaunokirjoitta  ja  Pietari  Scköffer,  joka  oli  opiskellut  FariiBia 
yliopistossa.  KnsimmSisekel  he  kuitenkin  painoivat  anelippuja,  joita  tähBn 
aikaan  kaupiteltiin  yli  koko  kristikunnan;  mutta  v,  1455  ilmestyi  latinaa- 


©«95«^^rflcfm 


3c^  Wn  ä<rc^icfrt  mi(  tn  fKp 
60  idS  mffttaa  im  Sitnii  «5/ 
6o6al6mrin  tiim  imtmgiHuiltl 
60  i(l  fin  eojn  tiap!)«  9»  6ru[t(. 
®i>  Kurc^  tatlbtmmäi(  Äuitft  an  tMl 
StitmmltiaittiäjMmmmmag. 

S  Ml        S>a 


(l«it  AniiBin'!)!  muliUR.) 

kielinen  raamattukin  painosta.  Fust  ja  Schöffer,  joka  viimemainittu  ru' 
pesi  valamalla  valmistamaan  metallikirjasimia  sen  sijaan  että  niitä  ennen 
oli  yksi  erältään  kaiverrettu,  jatkoivat  kirjanpainamista,  mutta  karkottivat 
varsinaisen  keksijän  Gutenbergin,  joka  kuoli  v.  1468  köyhänä  ja  töitäkään 


LÖYTÖRETKET.  9 

kunniaa  aikalaisiltaan  saamatta  tärkeästä  keksinnöstään.  Taidon  tuntijat 
koettivat  sitä  pitää  salassa;  mutta  ennen  pitkään  se  kuitenkin  levisi.  V.  1462 
sattui  näet  Mainzissa  suuria  levottomuuksia,  viholliset  kun  valloittivat 
kaupungin;  sen  johdosta  kirjapainon  työmiehet  hajaantuivat  eri  seuduille, 
ja  15  vuotta  sen  jälkeen  oli  hyvin  monessa  suuressa  kaupungissa  kirja- 
paino. Pariisiin  perustettiin  ensimmäinen  kirjapaino  v.  1469;  Ruotsissa 
oli  sellainen  jo  keski-ajan  lopulla,  mutta  Suomeen  tuli  tällainen  laitos 
vasta  V.  1642,  kaksi  vuotta  sen  jälkeen  kuin  yliopisto  oli  perustettu. 

Kirjapainotaidon  keksinnön  kautta  kirjallisuus  tuli  niin  sanoaksemme 
kaikkien  ihmisten  omaisuudeksi.  Käsinkirjoitettuja  kirjoja  olivat  ainoas- 
taan valtiot,  luostarit  ja  muutamat  rikkaat  saattaneet  hankkia  itselleen, 
yhden  kirjan  ostoon  kun  tarvittiin  suuri  pääoma,  usein  talon  hinta.  Mutta 
nyt  tiedon  virta  tuli  laajemmaksi.  Vilkas  henkinen  liike  15:nnellä  ja 
16:nnellä  vuosisadaUa,  joka  toi  esiin  vanhan  ajan  sivistyksen  aarteet, 
saattoi  sen  kautta  levitä;  siitä  Luther  ja  Zwingli  saivat  välikappaleen, 
joka  oli  välttämätön  heidän  uskonpuhdistustyössään,  voimmepa  sanoa, 
teki  sen  mahdolliseksi. 


IL 

Löytöretket. 

Ristiretket  ja  löytöretket.  —  Kahta  tietä  luullaan  päästävän  Intiaan.  —  Portugali- 
laiset purjehtivat  Afrikan  rannikkoa  pitkin.  —  Vasco  da  Gaman  tulo  Intiaan.  — 
Kristoffer  Kolumbuksen  suunnitelma.  —  Hän  lähtee  purjehtimaan  länteenpäin.  — 
Uuden  maanosan  löytö.  —  Kolumbuksen  muut  retket.  —  Portugalilaiset  hankkivat 
itselleen  lisää  kauppapaikkoja  Aasiassa.  —  Ferdinand  Magelhaens  purjehtii  maa- 
pallon ympäri.  —  Amerikan  alkuasukasten  olot.  —  Meksikon  valloitus.  —  Peru 
valloitetaan.  —  Intiaaneja  kohdellaan  tylysti.  —  Heidän  lukumääränsä  vähenee.  — 
Neekeriorjuus  saapi  alkunsa.  —  Lähetyssaarnaajien  vaikutus.  —  Portugalin  herruus 
Intiassa  on  itsekästä.  —  Espanjaan  tulee  rikkauksia  Amerikasta.  —  Hallinto  Espan- 
jan siirtomaissa.  ^-  Löytöretkien  merkitys. 

Kahdennellatoista  ja  kolmannellatoista  vuosisadalla  valtasi  Europan 
kansat  ristiretkien  into,  joka  saattoi  suuret  joukot  lähtemään  Pyhään- 
maahan;  autuuden  saavuttaminen  oli  oleva  palkkana  retken  vaivoista,  ja 
tämä  toivo  saikin  useimmat  sinne  lähtemään ;  mutta  myöskin  maalliset  edut. 


10  YLEINEN   HISTORIA. 

kauppa,  maiden  valloitukset,  maineen-  ja  eeikkailunhalu,  moneen  vaikuttivat: 
15:nnelt&  ja  seuraavalla  vuosisadalla  on  samantapainen  into  Länsi-Euro^ 
pan  kansoissa  vallalla;  mutta  nyt  ovat  etupäässä  aineelliset  edut,  kauppa, 
rikkauksien  hankkiminen  ja  myöskin  tiedonhalu,  Europalaieia  johtamassa 
oudoiUe  ja  vaarallisille  matkoille,  jota  vastoin  uskonnollinen  harrastua  on 
nfiiliin  verraten  syrjäseikka,  vaikkakin  kristinuskon  levittämistä  pakanakan- 
soihin tuotiin  vaikuttavana  syynä  esille.  FortugaUn  ja  Espanjan  kansat  ovat 
retkien  etupäässä.  Pyreneain  niemimaan  maantieteellinen  asema  Välimeren 
ja  Atlantin  välillä  oli  siihen  varsin  sopiva;  sen  kansat  olivat  saaneet  kan- 
sallista innostusta  ja  voimaa  vuosisatoja  kestäneestä  taistelusta  uskotto- 
mia vastaan,  ja  nyt,  kun  nämät  olivat 
karkotetut,  jatkuu  tuo  virkeä  toiminta- 
halu    IfiytöretkiBSä.      Intian    vanhoista 
ajoista   asti   rikkauksistaan   kuulu  maa 
oli  saatava  lähempään  yhteyteen  Länsi- 
maiden  kanssa,  sillä  monen  välittäjän 
kautta  kuljetettavat  tavarat  tulivat  kal- 
liiksi, jota  paitsi  entinen  kauppatie  oli 
hankala,  varsinkin  senjälkeen  kuin  Turk- 
kilaiset olivat  valloittaneet  Egyptin. 

Mutta  miten  päästä  sinne?  Oli 
kaksi  eri  suunnitelmaa  sen  ajan  ete- 
vimmillä  miehillä;  toiset  tuulivat,  että 
purjehtimalla  Afrikan  ympäri,  niinkuin 
Foinikialaisten  jo  vanhalla  ajalla  ker- 
Hanrik  Purjtiitij».  (Miniftyrrikinri.)  rottiin  tehneen,  päästäisiin  Intiaan,  toi- 

set taas,  niinkuin  Kristoffer  Kolum- 
bus, arvelivat,  että  länteenpäin  halki  suuren  valtameren  purjehtimalla 
tultaisiin  itäiseen  Aasiaan,  jossa  Intia  muka  oli.  Viimemainittu  suunni- 
telma' perustui  maan  pallomaisuuteen,  joka  käsitys  ei  kuitenkaan  vielä 
ollut  yleinen.  Portugalilaiset  toteuttivat  edellisen.  Espanjan  avulla  taas 
ryhdyttiin  jälkimmäiseen,  josta  johtui  uuden  maanosan  löytäminen. 

Jo  15:nnen  vuosisadan  alussa  Portugalilaisissa  oh  herännyt  suuri 
into  uusien  maiden  etsimiseen.  Pohjois-Af rikasta  saatiin  kalliita  tavaroita, 
joita  karavaaniteitä  tuotiin  Guinean  rannikoilta;  mutta  tahdottiin  itse 
päästä  niitä  tuontipai koista  hakemaan.  Infantti  Henrik,  kuningas  Juhana 
I:8en  kolmas  poika,  oli  näiden  retkien  varsinainen  puuhaaja,  mutta  papis- 
tokin yhtyi  samaan  harrastukseen ;  kaikki  matkalle  lähtevät  saivat  kirkon 
siunauksen,  jokainen  laiva   oH   pyhitetty,  jokaisen  matkueen  mukana  oli 


LÖYTÖRETKET.  11 

pappi  yhtä  välttämätön  olemassa  kuin  merimiehet,  joka  siirtokuntaan 
rakennettiin  kirkko  linnoituksen  ja  kauppakonttoorien  ohessa.  Vähitellen 
vaan  matka  edistyi,  sillä  pelko  ja  taikaluulot  olivat  kauan  esteenä;  päivän- 
tasaajan kohdalla  esim.  luultiin  laivojen  kuumuuden  vuoksi  syttyvän 
palamaan,  meri  oli  muka  kauempana  paksua  ja  täynnä  hirviöitä  j.  n.  e. 
Mutta  ennen  pitkää  tuollaiset  luulot  huomattiin  perättömiksi.  —  V.  1419 
tuli  eräs  matkue  Madeiran  saareen^  jonne  Kartagolaiset  jo  olivat  pur- 
jehtineet; Azorit  ynnä  muut  Afrikan  länsirannikolla  olevat  saariryhmät 
löydettiin  niinikään  ja  saavuttiin  Guinean  rannikolle;  purjehdittiinpa 
päiväntasaajankin  yh,  ja  v.  1486  Bartolomeus  Diaz  saapui  Afrikan 
eteläisimpään  niemeen,  jonka  hän  nimitti  Myrskyjen-niemeksi,  mutta 
jolle  Portugalin  kuningas  Juhana  II  antoi  Hyväntoivon-niemen  nimen, 
miksi  sitä  on  senjälkeen  kutsuttu. 

y.  1497  lähti  Vasco  da  Gaman  johdossa  Lissabonista  neljä  pientä 
laivaa,  joissa  oli  160  miestä,  uudelle  retkelle;  lähtiessään  hän  nautti 
pyhän  ehtoollisen,  ja  siihen  paikkaan  rannalle,  josta  hän  laivaan  astui, 
rakennettiin  luostari.  Hän  purjehti  Afrikan  eteläisen  niemen  ohi  ja  tuli 
Mozambikin  rannikolle,  jossa  Portugalilaiset  ihmeekseen  tapasivat  Muham- 
medilaisia.  Melindan  ruhtinas  antoi  hänelle  luotsin,  ja  22:ssa  vuorokau- 
dessa Portugalilaiset  nyt  purjehtivat  tuon  700  penikulmaa  leveän  Intian- 
meren  yli  ja  saapuivat  Toukokuun  20  p:nä  v,  1498  Kalikutin  kau- 
punkiin.    Intiaan  oli  siis  tultu. 

Kuutta  vuotta  aikaisemmin  oli  Kristoffer  Kolumbics  löytänyt  uuden 
maanosan  ja  omistanut  sen  Espanjan  kuninkaalle.  Genuassa  syntyneenä 
V.  1446  vaiheilla  hän  14-vuotiaasta  asti  oli  ollut  merimiehenä,  tehnyt 
matkoja  Pohjoiseenpäin  Islantiin  asti  ja  siellä  kenties  kuullut  kerrottavan 
Islantilaisten  jo  ll:nnellä  vuosisadalla  tekemistä  retkistä  »Hyvään  viini- 
maahan», joka  oli  nykyisten  Yhdysvaltain  pohjoisosassa  Atlantinmeren 
rannalla;  niinikään  hän  ahkeraan  oli  tutkinut  vanhoja  kertomuksia  ja 
karttoja  sekä  niiden  nojalla  vähitellen  muodostanut  selvän  suunnitelman 
rohkeata  matkaa  varten,  jonka  hän  ensin  esitti  Genuan  hallitukselle. 
Tämä  julisti  sen  kuitenkin  mielipuolen  houreiksi,  ja  Kolumbus  esitti  sen 
nyt  Portugalin  kuninkaalle  sekä  sittemmin  Englannin  kuninkaalle  Henrik 
VII:lle,  mutta  niidenkään  kannatusta  saamatta.  Vihdoin  hän  tuli  Espan- 
jaan. »Mitenkä  pääsette  takaisin  tulemaan  pyöreätä  maanpalloa  myöten?» 
kyselivät  ajan  oppineet,  ja  Salamankan  yliopiston  jumaluusoppineet  julis- 
tivat hänet  haaveilijaksi  ja  kerettiläiseksi,  koska  muka  raamatussa  ei 
mainita  maan  pallonmuotoisuudesta. 


12  YLEINEN   HISTORIA. 

Kolumbus  oli  jo  EspaDJastakin  lähtemäisillfifin,  kun  hän  sai  kutsun 
tulla  kuningatar  Isabellan  luo,  joka  njt  suostui  auttamaan  hänea  yritys- 
täSn.  Ferdinand  ja  Isabella,  valtameren  hallitsijat,  nimittivät  Kolumbuk- 
sen kaikkien  valtamerien  suuramiraaliksi  ja  niiden  maiden  varakunin- 
kaaksi, jotka  hän  löytäisi.  Kolme  vShäpätöistS  laivaa  hänelle  annettiin,  ja 
Elokuun  3  p:nä  1492  hSn  lähti  matkalle  Paloksen  satamasta.     Kanarian 


saarille  poikettuaan  Iäksi  tuo  pieni  laivue  oudoille  vesille,  joita  kolme 
viikkoa  yhtä  mittaa  hyvässä  myötätuulessa  kuljettiin.  Pelko  valtasi  ennen 
pitkää  laivaväen,  tahdottiin  palata  takaisin,  ja  tekivätpä  merimiehet  kapi- 
nankin, uhaten  surmata  Kolumbuksen,  joka  kuitenkin  varmana  retkensä 
onnistumisesta  pysyi  lujana.  Vihdoin  Lokakuun  11  p:nä  kuului  la  Pinto- 
oimisestä  laivasta  huuto  >maata!»  ja  seuraavana  aamuna  noustiin  pienen 
Ouanahanin  saaren  rannalle,  jota  nykyään  kutsutaan  San  Salvadoriksi. 
Samalla    matkalla    tuli    Kolumbus    vielä    Kuban   ja    Haitin    saaren,  ja 


LÖYTÖRETKET,  13 

seuraavalla  retkellä  hän  kulki  Pienille  Antilleille;  kolmannella  matkalla 
T.  1498  häu  eaapui  Etelä-Amerikan  mantereelle  Orinoco-Tirran  suuhun. 
V.  1502  EolumbuB  purjehti  sinne  vielä  neljännen  kerran,  mutta 
silloin  hän  jo  oli  suosionsa  menettänyt.  Ferdinand  kuningas,  joka  oli  luvan- 
nut hänelle  kaikkien  hänen  löytämiensä  maiden  varakuninkuuden,  vieläpä 
perinnölliseksi  bSnen  suvussaan,  rupesi  pelkäämään,  että  Kolumbus  tutisi 
mahtavammaksi  kuin  hin  itse,  jonka  vuoksi  hän  lähetti  erään  tuomari  Bo- 
badillan  varustettuna  laajalla  valtuutuksella  ottamaan  selvän  niistä  syytök- 
sistä, joita  häntä  vastaan  oli  nostettu.  Kahleisiin  sidottuna  hän  nyt  tuo- 
tiin kotimaahan,  jossa  hän  kyllä  jalon  Isabellan  vaikutuksesta  vapautettiin 


siitS  syytfiksestä,  että  bSn  muka  oliei  petoksia  tehnyt;  mutta  saosioon 
hän  ei  enää  päässyt.  Hän  kuoU  unohdettuna  ja  masentuneena  v.  1506.  — 
Kolumbuksen  aikalaiset  eivät  palkinneet  hänen  ansioitansa,  ei  uudelle 
maanosalle  edes  annettu  hänen  nimeänsä,  vaan  erään  Qorensilaisen  ÄJne- 
rigo  Vespuccin  nimen  mukaan  sai  se  Amerikan  nimen.  Tämä  mies 
kirjoitti  V.  1499  tekemiensä  matkojen  johdosta  ensimmäisen  kertomuksen 
jonka  kautta  tuo  uusi  maanosa  tuli  Europassa  tarkemmin  tunnetuksi. 
Kun  tiet  näin  olivat  raivatut,  ilmestyi  kyllä  sellaisia  miehiä,  jotka 
jatkoivat  s^ä  löytöjä  että  samassa  maiden  omistamista.  Portugalilaisten 
täytyi  taistella  etupäässä  Arabialaisten  kanssa,  joiden  hallussa  Intian 
kauppa  tähän  asti  oli  ollut,  ja  jotka  nyt  kaikin  mokomin  tahtoivat  kar- 
kottaa Europalaiset  sieltä ;  toisaalta  taas  he  alkoivat  sekaantua  hindulais- 
ten ruhtinasten  keskinäisiin  riitoihin,  päästäkseen  siten  itse  maan  asioita 


14  YLEINEN   HISTORIA. 

johtamaan,  alottaen  siis  heidän  keskuudessaan  samaa  menettelyä,  jonka 
kautta  Englantilaiset  myöhemmin  ovat  saattaneet  suurimman  osan  Intiaa 
valtaansa.  Alvarez  Cabral  perusti  ensimmäisen  kauppakonttoorin  Kali- 
kutiin,  sama  mies,  jonka  myrsky  Intian-matkalla  ajoi  Etelä-Amerikan 
rannalle,  joten  hän  tuli  Brasilian  löytäjäksi.  Almeida,  Intian  ensimmäi- 
nen varakuningas,  voitti  v.  1508  Muhammedilaiset  suuressa  taistelussa, 
jonka  kautta  meren  herruus  joutui  Portugalille  f  hän  valloitti  niinikään 
vastapäätä  Punaisenmeren  suuta  olevan  Sokotoran  saaren  sekä  Persian 
lahden  suussa  olevan  Orm/uzin,  jonka  kautta  vanha  kauppatie  Egyptin 
kautta  kokonaan  suljettiin.  Albuquerque  jatkoi  valloituksia  Intiassa, 
tehden  Ooan  Portugalin  vallan  pääkaupungiksi,  ja  laajensipa  hän  sitä 
Intiasta  itäänpäin  Malakan  niemelle  ja  Molukkien  saarille  asti  sekä  teki 
sopimuksia  Siamin  ja  Pegun  kuninkaiden  kanssa.  Hänellä  sanotaan 
olleen  suuremmoinen  tuuma,  hän  kun  aikoi  tehdä  Egyptistä  erämaan 
johtamalla  Niilin  juoksun  Punaiseenmereen  saadakseen^  siten  ikuisiksi 
ajoiksi  kaupan  Egyptistä  siirtymään.  Kostaakseen  taas  islamin  maa- 
ilmalle Jerusalemin  ja  Konstantinopolin  valloituksen,  hän  tahtoi  hävittää 
Mekan  ja  Medinan.  Nämät  suuret  suunnitelmat  jäivät  kuitenkin  toteutta- 
matta, ja  Albuquerque  kuoli  köyhänä  ja  kuninkaansa  suosion  menettä- 
neenä V.  1515. 

Useat  muutkin  miehet  jatkoivat  vielä  siirtomaiden  laajentamista, 
niin  että  pieni  Portugal  16:nnen  vuosisadan  ensimmäisellä  puoliskolla 
omisti  pitkiä  rannikkomaita  Portugalista  Hyväntoivon-niemeen  sekä  siitä 
Hindustaniin,  Malakkaan  ja  aina  Kiinaan  ja  Japaniin  asti;  sillä  oli  4000 
vaiheilla  konttooreja  ja  linnoituksia.  Portugalilaisten  laivat  kulkivat  tällä 
laajalla  alalla  vuosittain  tavaroita  tuomassa;  Afrikan  rannoilta  saatiin  kulta- 
hiekkaa,  norsunluuta  ja  myöhemmin  orjia;  Ormuzista  tuotiin  Keski- Aasian 
kauppatavaroita;  Diusta,  Goasta,  Ceylonista  Intian  kalliita  tavaroita,  metal- 
leja, timantteja  sekä  kasvimaailman  tuotteita.  Mutta  Portugalilaiset  eivät 
katsoneet  tehtäväänsä  yksinomaan  hyödyn  kannalta,  vaan  nuo  sankarit 
Gama,  Almeida,  Albuquerque  ynnä  muut  tahtoivat  kulkea  myöskin  sivis- 
tyksen ja  kristinuskon  levittäjinä  kaukaisiin  maihin,  ja  kauppiaiden  jäl- 
kiä seurasivat  pian  lähetyssaarnaajat,  varsinkin  Jesuiitat.  Tämä  aika 
on  Portugalin  kansallisen  suuruuden  aika,  jonka  vuoksi  sen  suurin  runoi- 
lija Camoens  on  Ltcsiados-idmisessä  eepoksessaan  ottanut  esittääkseen 
Gaman  retken. 

Kolumbus  oli  asettanut  päämaalikseen  itäiseen  Aasiaan  purjehtimi- 
sen, ja  sinne  hän  luuli  tulleensakin.  Mutta  pian  tultiin  huomaamaan, 
ettei  tuo   maa   Aasia   ollutkaan,   vaan  että  oli  suuri  valtameri  vielä  siitä 


LÖYTÖRETKET.  15 

erottamassa.     Aljettiin  sen  vuoksi  täydentää  Kolumbuksen  suunnitelmaa 
hakemalla  kulkutietä,  jota  myöten  päästäisiin  Atlantinmerestä  Isoon-valta- 
mereen;  Cortex  etsi  sitä  Meksikon  lahden  perukasta,  englantilainen  Cäbot 
taas   Pohjois- Amerikan   rannoilta;   mutta  vasta  Ferdinand  Magalhaens, 
joka  synnyltään  oli  portugalilainen,  vaikka  hän  Espanjan  kuninkaan  Kaarle 
V:nnen   antamilla  laivoilla  oli  lähtenyt  matkalle,  sen   löysi  purjehtimalla 
Etelä-Amerikan  rannikkoa  pitkin,  kunnes  hän  tuli  siihen  salmeen,  joka  erot- 
taa  maanosan    Tulimaasta  ja  jota  sittemmin  on  kutsuttu   Magelhaensin 
salmeksi.    Tästä  hän  lähti  vielä  oudolle  suurelle  merelle  huolimatta  laiva- 
miestensä   pelon-tunteista    ja    vastustuksen   ilmauksista.     Vaikka    hänen 
täytyisi   pureskella  nahankappaleet  touvien  päistä,  täyttäisi  hän  keisarille 
antamansa  lupauksen,  vastasi  hän,  kun  ruokavarojen  niukkuudesta  hänelle 
valitettiin.     Samallainen    tarmo   ja   uskaliaisuus,   joka    Kolumbuksen   oli 
perille  saattanut,  vei  Magelhaensinkin  suunnitteleman  yrityksen  toivottuun 
päämaaliin.     Ison-valtameren  saariryhmiin  hän  purjehti,  saapuen  vihdoin 
Filippineille,  jossa  alkuasukkaat  surmasivat  hänet  sekä  useita  hänen  seura- 
laisistaan.    Henkiin  jääneet,  satakunta  miestä,  kulkivat  Sebastian  d'El- 
canon  johdossa  Molukkien  saaristoon,  missä  Portugalilaiset,  joita  he  siellä 
tapasivat,  hämmästyivät  kuullessaan  heidän  idästäpäin  sinne  saapuneen. 
Hyväntoivon-niemen  kautta  he  saapuivat  Espanjaan  kolme  vuotta  ja  yhden 
kuukauden    matkalla   oltuaan    (1519 — 1522).     Kaarle  V  kutsui   rohkeat 
purjehtijat  hoviinsa  ja  antoi  heille  monellaisia  kunnian-  ja  armon-osotuk- 
sia;  niinpä  Elcano,  jolle  nyt,  kun  Magelhaens  oli  surmansa  saanut,  tuli 
kunnia  ensimmäisestä  maanpallon  ympäri  tehdystä  matkasta,  sai  kuvata 
maanpallon  sukuvaakunaansa. 

Portugalilaiset  hankkivat  valloituksillaan  ainoastaan  kauppapaikkoja, 
jotka  olivat  hajallaan  sangen  laajalla  alalla;  mutta  Espanjalaiset  otti- 
vat  Amerikassa  haltuunsa  suunnattoman  suuria  maa-aloja.  Rohkeat, 
älykkäät,  seikkailunhaluiset  miehet  jatkoivat  Kolumbuksen  alottamia  löy- 
töjä, osottaen  toimiUaan,  kuinka  paljon  europalaisen  sivistyksen  tarjoo- 
milla  eduilla  saatettiin  saada  aikaan  sellaisten  kansojen  keskuudessa,  jotka 
eivät  sitä  tunteneet.  Amerikan  alkuasukkaat,  joita  aljettiin  kutsua  Intiaa- 
neiksi, koska  Kolumbus  ja  hänen  aikalaisensa  luulivat  vasta  löydettyä 
maata  Intiaksi,  olivat  osaksi  luonnon-tilassa;  he  kulkivat  alastomina,  eivät 
tunteneet  maanviljelystä,  heillä  ei  ollut  vakinaisia  asuinpaikkoja,  toiset, 
Karaibit,  olivat  ihmissyöjiäkin.  Mutta  oli  siellä  sivistyneitäkin  kansoja, 
niinkuin  Meksikon  Aztekit,  Keski- Amerikan  kansat  ja  Perun  väestö. 
Aztekien  sivistys,  joka  oli  kehittynein,  oli  kuitenkin  suuresti  europalai- 
sesta  jäljessä;   heillä   oli  kyllä  suuria  kaupunkeja,  komeita  rakennuksia, 


16  YLEINEN   HISTORIA. 

varsinkin  jumalien  temppeleitä;  oli  maanteitä,  joita  myöten  vallitsi  vilkas 
yhteys  pääkaupungin  ja  maakuntien  välillä;  vesijohtoja  oli  kaupungeissa; 
kaduilla  oli  valaistus;  taiteet,  varsinkin  rakennustaide,  oli  edistynyt;  on 
löydetty  taidokkaasti  tehtyjä  astioita,  jotka  osottavat  melkoisen  korkealle 
kehittyn3rttä  teollisuutta;  ylimalkaan  he  teknillisellä  alalla  olivat  suu- 
resti edistyneet.  Rautaa  he  eivät  kuitenkaan  vielä  tunteneet,  vaan  hei- 
dän aseensa  olivat  vaskesta.  Mutta  henkisessä  suhlieessa  Meksikolaiset 
olivat  raakalaisten  kannalla.  Heidän  uskonnossaan  ei  tavata  mitäkään 
aatteellisempaa  vivahdusta,  vaan  se  oli  törkeätä  taikauskoa;  eri  jumaluus- 
olentoja,  niinkuin  sodan,  Manalan  y.  m.,  jotka  olivat  heidän  temppeleis- 
sään kuvattuina,  palveltiin,  ja  ihmisuhrejakin  käytettiin  heidän  puoleensa 
käännyttäessä. 

Jo  V.  1518  eräs  espanjalainen  Orijalva  oli  löytänyt  tämän  maan, 
ja  seuraavana  vuonna  1519  rohkea  ja  älykäs,  mutta  julma  ja  säälimätön 
seikkailija  Ferdinand  Cortex  lähti  Kuban  saaresta  sitä  valloittamaan; 
mukanaan  hänellä  oli  ainoastaan  700  miestä,  18  hevosta  sekä  10  tykkiä. 
Näin  vähäisellä  voimaUa  hän  sai  sen  kuitenkin  hävitetyksi;  sotataito  ja 
kuri,  kylmä  ja  säälimätön  päällikkö,  tuliaseet  ja  hevoset,  joita  Amerikassa 
ei  ennen  ollut,  olivat  Espanjalaisille  eduksi,  mutta  tärkein  syy  oli  kenties 
Aztekein  onneton  taikausko.  Tavaton  pelko  syntyi,  kun  he  näkivät  valko- 
ihoiset ihmiset,  jotka  muka  kantoivat  ukkosta  käsissään. 

Gortez  poltattaa  laivansa  Meksikon  rannalle  tultuaan;  lahjoja  lähet- 
tämällä koettaa  kuningas  Moniezuma  saada  hänet  palaamaan;  mutta  se 
vaan  kiihottaa  Espanjalaisten  halua ;  ja  pienellä  joukollaan,  johon  oli  liitty- 
nyt noin  6000  Tlaskalalaista,  Meksikolaisten  naapureja,  mutta  jotka  olivat 
heidän  kanssaan  vihamielisellä  kannalla,  hän  alkoi  piirittää  pääkaupunkia, 
jossa  oli  noin  300,000  asukasta.  Gortez  sai  viekkaudella  kuninkaan  ja  hänen 
linnansa  haltuunsa  ja  pakotti  hänet  tekemään  uskollisuudenvalan  Kaarle 
y:nnelle.  Meksikolaiset  yrittivät  kuitenkin  pelastaa  vapautensa,  ryhtyen 
kapinaan,  mutta  heidät  voitettiin,  ja  uutta  kuningasta  Guatimozinia  kidu- 
tettiin tulisilla  hiilillä,  jotta  saataisiin  hänet  tunnustamaan,  missä  hänen 
aarteensa  olivat.  Useita  johtavia  miehiä  ja  ylimyksiä  niinikään  poltettiin. 
Julmuudella  ja  tylyydellä  Gortez  näin  pilasi  suuren  maineensa.  —  Keski- 
Amerikaan  ja  sieltä  eteläänpäin  Espanjan  valta  levisi  hyvin  nopeasti;  kul- 
lanhimo  oli  kiihottamassa  uusiin  valloituksiin,  niinkuin  seuraavasta  näkyy. 

Kerran  kun  Espanjalaiset  Panaman  kannaksella  punnitsivat  kulta- 
kappaleita,  tuli  siihen  muuan  alkuasukas,  joka  kaatoi  kumoon  heidän 
vaakansa,  sanoen,  että  neljän  päivänmatkan  päässä  eteläänpäin  oli  maa, 
jossa  oli  kultaa   vaikka   mihin  tarpeisiin  hyvänsä  käytettäväksi.     Kolme 


LÖYTÖRETKET.  1 7 

seikkailijaa,  joista  yks!  oli  löytölapsi,  toinen  entinen  koulu  nopeita  ja,  kol- 
mas fiotamies,  kuuli  tämSn,  ja  he  päättiTät  lähteä  etsimään  sitä  maata. 
Älmagro,  Luque  ja  Pizarro  saapuivat  siten  Peruun,  Siellä  hallitsi 
Inkas'ien  suku,  jotka  kutsuivat  itseänsä  auringon  pojiksi.  Pizarro  menet- 
teli täällä  yhtä  rohkeasti,  sydämmettömäBti  ja  petollisesti  kuin  Gortez 
Meksikossa.     Hän   meni  pääkaupunkiin   Cuzkoon   muka  kuninkaan  yetS- 


KtrkaimplBTvainan  ni<iliialiiii«kaik«l(inan  islurl.     (Vanhan  m  a  k  il  kaidat  n  muliaktan  mukiin.) 

vänä,  otti  hänet  vangiksi,  pakotti  hänet  tunnaikseen  hankkimaan  noin 
O  metriä  korkean  huoneen  täyteen  kultaa,  mutta  saatuaan  tämän  hSn 
kuitenkin  kuristutti  hänet.  Almagro  kulki  Chileen  asti.  Pian  syntyi 
seikkaih joiden  kesken  riita  Inkas'ien  rikkauksia  jaettaessa.  Almagro  van- 
gittiin ja  surmattiin,  mutta  hänen  puoluelaisensa  taas  murhasivat  Pizar- 
ron  hänen  omassa  palatsissaan  Limassa.  Sen  jälkeen  tapahtui  vielä  useita 
murhia,  kunnes  vihdoin  v.  1546  saatiin  järjestys  aikaan  ja  Espanjan 
valta  vakaannutetuksi. 
Yleinen  historia  II.  —  2. 


18  YLEINEN   HISTORIA. 

V.  1550  vaiheilla  oli  tuo  laaja  ala  Meksikon  pohjoisesta  rajasta 
La  Plata-virran  suunseuduille  asti  Etelä-Amerikaan,  Brasiliata  lukuun- 
ottamatta,  Espanjan  alusmaana  ja  pysyi  samassa  asemassa  lähes  3  vuosi- 
sataa.    Brasilia  joutui  Portugalin  siirtomaaksi. 

Löytöretkien  kautta  melkoinen  osa  maanpiiristä  liittyi  sivistyneen 
maailman  yhteyteen.  Intia  ja  muut  Aasian  maat  olivat  tosin  jo  vanhalta 
ajalta  asti  kaupan  kautta  olleet  historian  kansojen  yhteydessä,  mutta  nuo 
Itämaiden  kansat  olivat  kuitenkin  eläneet  jotenkin  erikseen  ja  puolittain 
horrostilassa,  siksi  kuin  Europalaiset  itse  heidän  maihinsa  asettuivat. 
Kolumbuksen  löytämä  maa  taas  huomattiin  kokonaan  uudeksi  maanosaksi, 
jota  Europalaiset  alkoivat  omistaa  itselleen,  ja  tässä  he  menettelivät  pal- 
jon tehokkaammin  kuin  Aasian  maita  anastaessaan.  Alkuasukkaita  Intiaa- 
neja vastaan  syntyi  oikea  hävityssota,  jonka  vertaista  tuskin  milloinkaan 
on  tavattu.  Espanjalaiset  eivät  säästäneet  minkäänlaisia  keinoja  tätä 
heikkoa  kansaa  hävittääkseen;  petollisuus  ja  väkivalta  olivat,  niinkuin 
äsken  mainittiin,  Meksikon  ja  Perun  valloittajien  toimissa  nähtävänä,  ja 
samallainen  menettelytapa  tuli  muuallakin  yleiseksi.  Niinpä  suuria  veri- 
koiriakin harjoitettiin  ruskeaihoisia  vainuamaan  ja  kiihotettiin  heitä  sur- 
maamaan. Kullanhimo  julmuuden  usein  sai  aikaan,  mutfei  16:nnen 
vuosisadan  katsantotapa  tuollaista  menettelyä  ankarasti  tuominnutkaan,  ja 
voitiinhan  sitä  katsoa  uskonnolliselta  kannalta  katsoen  otolliseksikin  sellai- 
sen kansan  kesken,  joka  piti  juhlana  inkvisitsionin  julmien  tuomioiden 
toimeenpanemista. 

Mutta  ei  yksinomaan  suoranainen  raaka  hävitys  vaikuttanut  Intiaa- 
nein vähenemiseen,  vaan  yhteys  valkoihoisten  kanssa  ylimalkaan,  sillä 
monessa  paikassa,  missä  he  saivat  rauhassa  elää,  supistui  heidän  luku- 
määränsä supistumistaan.  Paloviina  alkoi  tehdä  tuhoa  heidän  keskuu- 
dessaan; rokkotauti,  joka  Europalaisten  mukana  oli  tänne  tullut,  surmasi 
niinikään  heitä  runsaasti.  Työhön  Intiaanit  olivat  tottumattomia  ja  ruu- 
miinrakennukseltaan  heikkoja,  jonka  vuoksi  he  eivät  siihen  suuresti 
kyenneetkään;  mutta  kun  Espanjalaiset  pakottivat  heitä  vuorikaivoksiin 
ja  myöhemmin  maanviljelystöihin,  tuotti  tämäkin  osaltaan  tuhansille  kuo- 
leman. Tavataanpa  vielä  heissä  epätoivon  aikaansaamaa  itsensähävittä- 
misraivoakin ;  Antillein  saarilla  äidit  kuristivat  lapsiansa  kuoliaaksi,  mie- 
het surmasivat  vaimojansa  ja  menivät  itse  sen  jälkeen  hirsipuuhun; 
koettivatpa  äidit  sikiönsä  jo  kohdussaan  surmata.  Työn-orjuudessa  vie- 
tettynä ei  elämällä  heistä  oUut  enää  mitään  viehätystä.  Alkuasukasten 
lukumäärä    vähenikin    suunnattomasti;    niinpä    Hispaniolan   (Haitin)  saa- 


LÖYTÖRETKET.  19 

ressa   oli   v.   1492   1   miljoona  asukkaita,  mutta   19  vuotta   myöhemmin 
ainoastaan  14,000. 

Säästääkseen  näitä  onnettomia  alkuasukkaita  ryhtyi  eräs  Meksikon 
piispa  Las  Casas  heitä  puolustamaan.  Hän  paljasti  kirjoituksissa  Espanja- 
laisten harjoittamia  julmuuksia,  kertoen  torttyyristä,  jota  heitä  kohtaan 
käytettiin;  hän  mainitsee  myöskin,  että  koiria,  joita  oli  syötetty  ihmis- 
lihalla, jotta  paremmin  tuntisivat  ihmisten  jäljet,  käytettiin  heitä  vainoa- 
maan. Tästä  oli  jonkun  verran  apua,  sillä  Kaarle  V  julkaisi  useita 
lakeja  alkuasukkaiden  suojelemiseksi.  Mutta  se  saattoi  sen  sijaan  toiselle 
ihmisrodulle  kärsimyksiä.  Sama  Las  Casas  näet  kehotti  kuljettamaan 
Afrikasta  neekerejä,  jotka  olivat  ruumiiltaan  vankempia  ja  samallaiseen 
ilmanalaan  tottuneita.  Y.  1517  Kaarle  V  eräälle  suositulleen  antoi  luvan 
viedä  4000  neekeriä  Amerikaan;  tämä  myi  saamansa  oikeuden  Genua- 
laisille,  ja  siten  ihmisyyttä  alentava  orjakauppa  sai  alkunsa.  Portugali- 
laisten Afrikan  rannoilla  olevissa  konttooreissa  ihmiskauppaa  nyt  ruvet- 
tiin tekemään;  kauppiasten  asiamiehet  taas  kävivät  sisämaassa  pyy- 
tämässä orjia  niinkuin  metsän-eläimiä. 

Katolisen  kirkon  asiamiehet,  etupäässä  kerjäläismunkit,  koettivat 
niinikään  Amerikan  alkuasukasten  kovaa  kohtaloa  saada  lievennetyksi 
sekä  levittää  näihin  luonnon-lapsiin  autuuden  oppia.  Epäilevin  mielin 
Intiaanit  kuitenkin  alussa  heitä  kuuntelivat,  sillä  mitäkään  hyvää  ne  eivät 
luulleet  heidän  voivan  tarjota.  »Anna  kastaa  itsesi,  niin  pääset  taivaa- 
seen!» sanoi  eräs  munkki  Intiaanille.  »Tulevatko  Espanjalaiset  sinne?» 
tiedusteli  tämä.  »Ainoastaan  hyvät  ja  viisaat»,  vastasi  munkki.  Mutta 
kuitenkin  Intiaani  arveli:  »Sitten  en  minä  tahdo  mennä  taivaaseen».  Mutta 
lähetyssaarnaajien  into  oli  suuri,  varsinkin  senjälkeen  kuin  jesuiitat  sinne 
tulivat;  Intiaaneja  alkoi  kääntyä  suurissa  joukoissa ;  muutamiin  vaikutti  ken- 
ties kristinopin  totuus,  toisiin  joku  kaunis  legenda  tai  katolisen  jumalan- 
palveluksen loisto  ja  komeus.  Kirkkoja  kohosi,  papit,  piispat  ja  arkki- 
piispat muodostivat  ennen  pitkää  täälläkin  hierarkian,  luostareja  raken- 
nettiin, kouluja  perustettiin ;  Meksikon  ja  Liman  yliopistot  tulivat  henkisen 
elämän  pääpaikoiksi.  Mutta  syvälle  ei  kristinoppi  kuitenkaan  päässyt  tun- 
keutumaan Intiaanein  henkielämään,  eikä  heistä  ole  myöhemminkään  tullut 
sivistyksen  kannattajia.  Yalkeaihoiset  ovat  Amerikan  sivistysmaaksi  tehneet. 

Sekä  Portugalilaiset  että  Espanjalaiset  käyttivät  saamiaan  laajoja 
siirtomaita  ainoastaan  omaksi  hyödykseen;  rikkauksien  saaminen  oli 
pääasia,  ja  tätä  näkökohtaa  silmällä  pitäen  määrättiin  siirtomaiden  asema 
emämaahan  ja  niiden  olot  järjestettiin.     Ooassa  asui  Portugalin  kunin- 


20  YLEINEN   HISTORIA. 

kaan  asettama  siirtomaiden  varakuningas,  jolla  oli  sangen  laaja  valta; 
mutta  koska  tähän  virkaan  määrätty  henkilö  sai  siinä  olla  ainoas- 
taan kolme  vuotta,  koetti  hän  tällä  ajalla  hankkia  itselleen  rikkauksia 
niin  paljon  kuin  suinkin.  Kaikki  muutkin  virkamiehet  ottivat  kaikilla 
keinoilla  mitä  saada  voivat.  Portugalin  kuningas  taas  omisti  itselleen 
muutamain  tavarain  yksinomaiskaupan  eU  monopoolin  tai  pakotti  kaup- 
piaat vuokraamaan  valtion  laivoja  tavaroiden  tuontia  varten.  Yksityiset 
taas  mikäli  mahdollista  harjoittivat  salakauppaa;  Portugalilaisten  valta 
Intiassa  tuli  pian  vihatuksi,  heidän  kauppapaikkansa  joutuivat  ennen 
pitkää  rappiolle,  ja  17:nnen  vuosisadan  alussa  Hollantilaiset  anastavat 
Intian  kauppaherruuden  itselleen. 

Portugalilaisia  oli  siirtokuntiin  vähälukuisesti  asettunut  asumaan, 
jonka  vuoksi  heidän  asemansa  siellä  olikin  alusta  alkaen  heikko;  mutta 
Espanjasta  kulki  oikea  kansan  tulva  Amerikaan,  jonne  kullanhimo  ihmi- 
siä houkutteli;  uusi  maanosa  oli  muka  oikea  kultamaa,  Eldorado. 
Kultakaivoksien  viljeleminen  olikin  ensi  aluksi  melkein  yksinomaan  Es- 
panjalaisten tarkoitus,  ja  suunnattomasti  noita  kalliita  metalleja  Europaan 
tuotiinkin.  On  laskettu,  että  kahdesta  tuottavimmasta  kultakaivoksesta, 
Zacatecas'ista  Meksikosta  ja  Potosi'sta  Perusta,  vuosittain  saatiin  noin 
300,000  kilogr.  puhdasta  hopeata  (1  kilogr.  on  arvoltaan  yli  222  Suomen 
markkaa).  Vasta  myöhemmin  aljettiin  Amerikassa  käyttää  hedelmällistä 
luontoa  hyväkseen  viljelemällä  sekä  siellä  jo  ennen  tunnettuja  hyötykasveja, 
niinkuin  indigoa,  kakaota,  tupakkaa  y.  m.,  että  Europasta  sinne  vietyjä, 
niinkuin  liinaa,  hamppua,  viinirypäleitä  y.  m.  Maa  otettiin  pois  alku- 
asukkailta ja  jaettiin  Espanjalaisten  kesken  n.  k.  repartimienios'Un, 

Jotta  emämaalle  tulisi  kaikki  hyöty  siirtomaista,  oli  niitä  kielletty 
itse  harjoittamasta  teollisuutta  ja  kauppaa;  eikä  muukalaistenkaan  sallittu 
siirtomaihin  asettua.  Kaikki  kauppa  oli  Espanjalaisten  kauppaseurojen 
hallussa,  joihin  kuului  muutamia  rikkaita  sukuja;  Sevillan  kaupunki  oli 
sen  keskustana.  Joka  vuosi  lähti  sen  satamasta  12  suurta  laivaa,  »gal- 
lionia»,  Puerto-Bellon  satamaan  Etelä -Amerikaan  ja  15  Vera-Cruziin 
Meksikon  rannalle,  vieden  Espanjan  teollisuustuotteita,  tuoden  taas  siirto- 
maiden tavaroita,  etupäässä  kultaa  ja  hopeata.  Samoin  lähettivät  Portu- 
galilaiset vuosittain  Maaliskuussa  Lissabonista  Pernambucon  tai  Rio- 
Janeiron  satamiin  Brasiliaan  laivaston  tavaroineen,  joka  taas  palasi 
Brasilian  antamia  aarteita  mukanaan.  Mutta  tämä  itsekäs  ja  ahdas- 
mielinen järjestelmä  kulutti  ja  köyhdytti  siirtomaita  eikä  emämaallakaan 
ollut  todellista  hyötyä  niistä,  sillä  se  vieroitti  kansan  oikeasta  työstä,  joka 
on  varallisuuden  todellinen  pohja. 


LÖYTÖRETKET.  21 

Yhtä  iteekkSBsti  kuin  kaupan  ja  teollisuuden  jSrjestämisessB  menet- 
teli emfimaa  myöskin  siirtomaiden  hallinnossa.  Espanjan  kuninkaalla  oli 
siirtomaissa  rajaton  valte,  jonka  paavi  Aleksanteri  VI  julkaisemassaan 
bullassa  oli  hänelle  antanut,  mutta  valtaansa  ylläpitämään  kuningas  asetti 
varakuninkaita,  joita   ensin   oli   2,  myöhemmin  4.     SotavSki  ja  hallinto 


dc 


Eipcnjililnan  liiupv*l*lv*  Amarlkan  IByMn  tlkuUL 

olivat  heid&n  mSärlttävissään,  mutta  oikeusasioita  käsitteli  eri  tuomio- 
istuin, joka  saattoi  muistuttaa  varakuninkaitakin  heidän  toimistaan. 
Kaikkiin  virkoihin  pääsi  ainoastaan  Europassa  syntyneitä  Espanjalai- 
sia; Amerikassa  syntyneet  Europalaiaetkin,  kreolit,  olivat  syrjäytetyt 
nämlt  puolestaan  taas  halveksivat  alkuasukkaita,  Intiaaneja,  ja  seka- 
rotuisia, mestitsiä,  Bekä  myöhemmin  tulleita  neekerejä  ja  mulattia, 
jotka  olivat  neekereistä  ja  Europalaisista  muodostunut  sekarotu.   Espanjan 


22  YLEINEN   HISTORIA. 

siirtomaiden  väestö  oli  täten  melkein  kuin  kasteihin  jaettu,  sillä  eri  rodut 
olivat  toisistaan  jyrkästi  erotetut,  ja  vasta  viime  aikoina,  jolloin  vapau- 
den kaipuu  on  kaikissa  herännyt,  on  tuo  erilaisuus  ainakin  jossakin 
määrin  tasoittunut. 

LöytöretkiUä  oli  mitä  suurin  merkitys  uuden  ajan  oloihin.  Kauppa 
sai  niiden  kautta  toisen  suunnan  ja  tuli  entistä  paljon  laajemmaksi. 
Tähän  saakka  se  oli  kulkenut  pääasiallisesti  maata  myöten,  mutta  nyt 
se  siirtyi  merelle,  jonka  vuoksi  sisämaiden  kaupungit  alkoivat  rappeutua, 
merikaupungit  sitävastoin  vaurastua.  Venetsia  ja  Genua  lakkasivat  ole- 
masta Europan  kaupan  keskuspaikkoina,  sillä  se  siirtyi  Atlantinmeren 
rannoille;  ensin  Lissabon,  Sevilla  ja  Cadiz  olivat  tärkeimmät  kauppa- 
kaupungit, mutta  kun  Espanjan  valtiollinen  suuruus  alkaa  hävitä,  siirtyy 
kauppakin  Hollantilaisille  ja  Englantilaisille,  jolloin  Amsterdam,  Antver- 
pen  ja  Lontoo  tulevat  maailman  kaupan  keskuspaikoiksi,  joista  muiden 
maiden  laivat  käyvät  kauppatavaroita  noutamassa.  Entistä  vilkkaampi 
yhteys  eri  kansojen  välillä  syntyy  vilkkaamman  kaupan  kautta.  Ameri- 
kan löydön  johdosta  tuli  liikkeeseen  suunnattoman  paljon  kultaa  ja  hopeata, 
jotka  keski-ajalla  olivat  olleet  yhä  vähenemässä,  sillä  rahaa  hävisi  suu- 
ressa määrin  Itämaille,  Europalaiset  kun  toivat  sieltä  paljon  tavaroita, 
mutta  tuskin  mitään  veivät.  Sitä  paitsi  käytettiin  kalliita  metalleja  run- 
saasti koristuksien  ja  etenkin  kirkontarpeiden  valmistukseen.  Mutta  nyt 
liikkeeseen  tulleesta  kullasta  ja  hopeasta  muodostui  n.  s.  liikkuva  omai- 
suus, joka  siirtyi  kädestä  käteen  helpommin  kuin  keski-ajan  maaomaisuus, 
jälkimmäinen  kun  meni  samassa  suvussa  perintönä;  ja  rahaa  saattoi 
kuka  toimellinen  ja  taitava  henkilö  hyvänsä  itselleen  hankkia.  Rahan 
lisääntyminen  vaikutti  myöskin  elämäntarpeiden  lisääntymistä,  koska  voi- 
tiin entistä  enemmän  niitä  hankkia,  ja  se  taas  saattoi  tuotannon  entistä 
suuremmaksi.  Teollisuus  kehittyi  tavattomasti  ja  sen  harjoittajat  koko- 
sivat suuria  pääomia,  jonka  johdosta  heidän  arvonsa  kohosi.  Porvaristo 
tuli  ennen  pitkää  aatelistoa  varakkaammaksi  ja  alkoi  sen  kanssa  kilpailla 
vallasta,  sillä  varallisuuteen  ja  arvoon  tahtoo  aina  myöskin  valta  liittyä. 
Ranskan  suuressa  vallankumouksessa  se  kuitenkin  vasta  saapi  aatelis- 
tosta voiton,  syrjäyttäen  sen  ja  ottaen  vallan  itselleen. 


«ihn  IV  iMttu  «IrkuQ  (rUn  Vitlkuiln  klrjastin  holt*j*n.    (M*l*ao.d*  Forlln  ti 


24  YLEINEN   HISTORIA. 


III. 

Renessanssi. 

Roomalaisuus  ci  häviä  Italiasta  keski-ajalla.  —  Muiden  maiden  sivistys  on  Italian 
sivistykseen  verrattuna  heikko.  —  Florenslssa  harrastetaan  klassillista  kirjallisuutta.  — 
Paavit  ja  muut  Italian  ruhtinaat  suosivat  sitä.  —  Kansankielinen  runous.  —  Mae- 
chiavelli.  —  Klassillisuus  johtaa  pakanuuteen.  —  Taiteen  harrastusta.  —  Pietarin 
kirkko.  —  Kuvanveistotaiteessa  palataan  klassillisuuteen.  —  Leonardo  da  Vinci, 
Michel  Angelo  ja  Rafael.  —  Klassillisuuden  tutkiminen  muissa  maissa.  —  Erasmus 
Rotterdamilainen.  —  Ulrich  von  Hutten  ja  Juhana  Reuchlin.  —  Humanismi  ennus- 
taa uutta  aikaa. 

Löytöretket  avasivat  uuden  laajan  ulkonaisen  maailman  Europan 
kansoille,  ja  samaan  aikaan  kehittyi  myöskin  ihmisten  hengessä  uusi 
vapaampi  sisäinen  maailma  uusine  aatteineen  ja  katsantotapoineen.  Val- 
tiot vapautuivat  keski-ajan  lopulla  kirkon  rasittavaksi  käyneestä  johdosta, 
ja  samoin  tahtoi  ihmishenki  päästä  vapaammin  liikkumaan  siitä  ahtaasta 
piiristä,  jossa  kirkko  sitä  oli  pitänyt.  Se  ei  kuitenkaan  lähtenyt  uusille 
oudoille  aloille,  vaan  kääntyi  taaksepäin  omistamaan  vanhoja  Kreikka- 
laisten ja  Roomalaisten  luomia  tieteen  ja  taiteen  aarteita.  Siten  syntyi 
renessanssi,  jota  myöskin  kutsutaan  humanismiksi.  Italiassa  tämä  liike 
sai  alkunsa,  ja  sama  maa  oli  sen  varsinaisena  pääpaikkana.  Italiassa  ei 
vanha  roomalaisuus  keski-ajallakaan  ollut  päässyt  kokonaan  häviämään ;  jo 
italiankieli  oli  läheistä  sukua  latinalle.  Italiassa  oli  niinikään  vanhojen  ra- 
kennuksien, temppelien,  teaatterien  ja  triumfikaarien  jäännöksiä  nähtävänä ; 
kaupungeissa  oli  säilynyt  vanha  munisiipilaitoskin.  Vanha  Rooman  tasa- 
valta oli  pysynyt  ihmisten  mielissä  jonkinlaisena  valtio-ihanteena,  ja 
koetettiinpa  sitä  saada  uudistetuksikin;  Arnold  Brescialaisen  ja  Cola  di 
Rienzin  yritykset  sitä  todistavat.  Italian  olivat  Saksan  kuninkaat  tahto- 
neet liittää  valtaansa,  mutta  tämä  ei  ollut  onnistunut,  vaan  se  oli  säi- 
lyttänyt itsenäisyytensä,  joka  teki  omintakeisen  kehityksen  varmemmaksi. 
Valtiollisten  olojen  olemme  keski-ajan  loppupuolella  nähneet  muodostuvan 
vanhan  Kreikan  tasavaltojen  tapaisiksi,  mutta  15:nnellä  vuosisadalla 
tasavaltainen  hallitusmuoto  häviää  ja  itsevaltius  pääsee  melkein  kaikissa 
valtaan;  henkistä  elämää  se  ei  kuitenkaan  lamauta,  päinvastoin  nuot 
itsevaltiaat  esiintyvät  sivistyksen,  tieteiden  ja  taiteiden  innokkaina  har- 
rastajina. Muut  Europan  kansat  olivat  15:nnellä  ja  16:nnellä  vuosi- 
sadalla sivistyksensä  puolesta  Italialaisista  suuresti  jäljessä;  Englannin  ja 


RENESSANSSI.  25 

Ranskan  väliset  perintöeodat  olivat  raaistuttaneet  näitä  molempia  kansoja, 
ja  ruusujen  sodat  kauhuineen  ja  murhineen  olivat  sitä  paitsi  Englannille 
suureksi  turmioksi;  Saksan  heikko  sivistyksellinen  tila  tulee  taas  näkyviin 
julmissa  hussilaissodissa.  Italian  pikkuruhtinasten  teot  ja  toimet  eivät  suin- 
kaan siedä  arvostelua,  jos  siveellisyyden  vaatimukset  otetaan  määrääjiksi, 
sillä  petosta  ja  viekkautta,  vieläpä  myrkkyä  ja  tikaria,  he  usein  käyttävät 
etujaan  ajaessaan;  mutta  sodat,  jotka  olivat  ennen  melkein  alituisia, 
jäävät  syrjemmälle,  ja  kirjalliset  sekä  taiteelliset  harrastukset  pääsevät 
etusijaan.  Nuo  ruhtinaat  panevat  hienoon  hovielämään,  komeiden  rakennus- 
ten rakentamiseen,  kirjastojen  hankkimiseen,  oppineiden  miesten  ja  taiteili- 
joiden suosimiseen  suuremman  arvon  kuin  sodantoimiin.  Florens  varsinkin 
oH  tuon  henkisen  liikkeen  pääpaikkana,  niinkuin  Atena  muinoin  oli  Kreikan 
sivistyksen  tyyssija.  Sieltä  sen  ensimmäiset  harrastajat,  Dante,  Petrarca  ja 
Boccaccio,  olivat  syntyisin  (ks.  keski-aikaa  luk.  XXIX).  Senjälkeen  kuin 
Konstantinopoli  v.  1453  oli  joutunut  Turkkilaisten  käsiin,  pakeni  kreikkalai- 
sia oppineita  kirjallisine  aarteineen  Italiaan,  asettuen  etupäässä  Florensiin, 
jonne  Medicit  olivat  perustaneet  akatemian  oppineita  miehiä  varten. 
Cosmo  di  Medici,  jota  on  verrattu  Atenan  Perikleeseen,  eleli  melkein 
yksinomaan  taiteilijoiden  seurassa;  mutta  myöskin  muut  rikkaat  suvut, 
niinkuin  StrozziH  ja  Pitti't,  noudattivat  samaa  tapaa.  Rooman  paaveissa  oli 
myöskin  useita  tiedemiesten  ja  taiteilijoiden  suosijoita,  ja  Rooma  alkoi 
vähitellen  kilpailla  Florensin  kanssa  etusijasta;  Nikolaus  V  (paavina 
1447 — 55)  pani  alun  Vatikanin  kirjastolle,  joka  nykyisin  on  kenties 
suurin  ja  arvokkain  mitä  on  olemassa;  Sixtus  IV,  Julius  II  ja  Leo  X 
jatkoivat  samoja  harrastuksia.  Useat  Neapelin  kuninkaat  olivat  niinikään 
klassillisen  sivistyksen  suosijoita,  Sforzan  suvun  ruhtinaat  Milanossa 
niinikään.  Entisten  sotaisten  paroonien  jälkeläiset  muuttivat  linnansa 
kirjastoiksi  ja  opintohuoneiksi ;  vanhat  käsikirjoitukset  olivat  yhtä  arvok- 
kaita kuin  joku  valloitettu  kaupunki  tai  maankappale  ennen  oli  ollut; 
niinpä  Neapelin  kuningas  Alfons,  sotiessaan  Florensin  kanssa,  vaati 
rauhanehdoksi  käsikirjoituksen  Liviuksen  historiasta.  Yliopistot,  jotka 
olivat  joutuneet  rappiolle,  elpyivät  ruhtinasten  suosimina  uuteen  vir- 
keään eloon.  Puhdas  ja  selvä  latinankieli  ilmestyi  pilaantuneen  munk- 
kilatinan sijaan. 

Kansankieltä  oli  jo  keski-ajalla  aljettu  käyttää  maallisessa  runou- 
dessa, ja  uuden  ajan  alussa  samansuuntainen  kirjallisuus  kehittyi  tai- 
teellisessa suhteessa  täydellisemmäksi,  sillä  kirjailijat  ottivat  esikuvikseen 
Kreikan  ja  Rooman  vanhat  kirjailijat,  joiden  teoksista  he  oppivat  käyttämään 
selvempää  ja  kauniimpaa  muotoa.  Varsinkin  kertomarunoutta  harrastettiin ; 


26  YLEINEN   HISTORIA. 

Diinpä  lAidovico  Ariosto  esitt&ä  »Raivoisa  Roland»  nimisessä  eepok- 
sessa Kaarle  suuren  aikaisen  Roland-ritarin  töitä,  ja  Torguato  Tasso 
laulaa  'Vapautetussa  Jerusalemissa»  ensimmäisen  ristiretken  tapahtumia. 
Valtiollisena  ja  historiallisena  kirjailijana  on  Niccolo  MacchiavelH  tun- 
nettu; "Il  principe'  (ruhtinas)  nimisessä  teoksessaan  hän  esitt&ä  aikansa 
kavalaa,  juonikasta  ja  väkivaltaista  valtiotaitoa  ja  pitää  sitä  oikeutettuna. 
Macchiavelli  oli  itse  ollut  käytännöllisenä  valtiomiehenä  ja  oppinut  Italian 
ruhtinashoveissa  vallitsevaa  valliotaitoa  perinpohjin  tuntemaan;  Ranskan 


Kiccslo  MiccKlKtlll.     (Vukiplirrgkun  nukMn.) 

kuninkaan  Ludvig  XI:nnen  ja  Espanjan  Ferdinand  katolisen  oii  hgn 
samallaista  nähnyt  käyttävän.  Jotkut  ovat  väittäneet,  että  hän  olisi 
inhonnut  tuota  politiikkaa  ja  että  hän  kirjallaan  tahtoisi  saada  ihroisiin 
herätetyksi  saman  mielialan,  mutta  todennäköisempää  on,  että  hänen  kir- 
jassaan kuvastuu  koko  aikakauden  suunta  ja  että  hän  pitää  itse  sitä 
käytännöllisenä  valtiollisen  tarkoitusperänsä  saavuttamiseksi.  Macchiavel- 
lin  tarkoitusperä  olikin  suuremmoinen  ja  isänmaallinen;  Italian  hajanai- 
nen  tila  ja  muukalaisten  sorto  häntä  surettivat,  ja  sen  yhdistäminen  oli 
noilla  hänen  esittämiUään  keinoilla  aikaansaatava  jonkun  ruhtinaan  avulla; 
hänen   arvellaan   tarkoittaneen    erästä    Caesar    Borgiaa,   jota    varten   tuo 


RENESSANSSI.  27 

kirja  alkuaan  oli  kirjoitettukin.  Hän  siis  kuvitteli  kansallista  Italiaa, 
joka  vasta  meidän  aikanamme  on  muodostunut. 

Mutta  tuo  vanha  klassillisuus  hurmasi  siihen  määrään  Italian  oppi- 
neiden mieliä,  ettei  tyydytty  ainoastaan  kauniin  ja  sopusuhtaisen  ulko- 
muodon omistamiseen,  vaan  vanhan  ajan  henki  ja  katsantotapa  otettiin 
omaksi;  tiede,  taide  ja  siinä  ilmenevä  kauneus  vieroitti  ihmisten  mie- 
let kristinopistakin  ja  uskottomuus  tuli  sijaan.  Platonin  ja  Aristoteleen 
kirjoitukset  olivat  elämän  ohjaajina  yhtä  hyvät  kuin  raamattu;  Epi- 
kuroksen  hekumalliseen  oppiinkin  monet  heittäytyivät.  Itse  paaveissa- 
kin oli  tuon  uuden-aikaisen  pakanuuden  ihailijoita.  Julius  II  ja  var- 
sinkin Lutherin  aikainen  Leo  X  harrastivat  ainoastaan  tieteitä  ja  taiteita, 
mutta  kristinopista  he  eivät  suuresti  välittäneet.  »Satu  Kristuksesta  on 
tuottanut  meiUe  paljon  hyötyä»,  kerrotaan  Leo  X:nnen  lausuneen. 

Luostarien  komeroista  tiedemiehet  ja  kirjailijat  etsivät  vanhoja  käsi- 
kirjoituksia, jotka  jo  olivat  joutuneet  unohduksiin;  samoin  taiteilijat  ja 
taiteen  suosijat  koettivat  saada  ihmisten  ilmoille  sellaisia  taideteoksia, 
jotka  jo  maan  alle  olivat  kätköön  joutuneet;  vanhoja  rakennuksia  kai- 
vettiin esiin,  kuvanveiston  tuotteita,  vaaseja,  kynttiläj aikoja,  rahoja  y.  m. 
koottiin  yhtä  innokkaasti  kuin  kirjailijoiden  käsikirjoituksia.  Koko  vanha 
Rooma  siten  ikäänkuin  heräsi  uudelleen  eloon,  synnyttäen  uuden  taide- 
suunnan, renessanssin,  joka  merkitseekin  oikeastaan  »uudelleen  syntymi- 
sen suuntaa».  Rakennustaiteessa  keski-ajan  runsaskoristeinen,  mutkikas 
goottilainen  tyyli  jäi  syrjään,  ja  Kreikan  ja  Rooman  aikaisiin  rakennuksiin 
perustuva  säännöllisempi  ja  yksinkertaisempi  tuli  sijaan.  Terävät  kaaret 
häviävät  käytännöstä,  mutta  pylväitä  koristuksineen,  holvikaaria  ja  ku- 
pooleja  otetaan  sijaan;  suorat  ja  kohtisuorat  piirteet  antavat  rakennuk- 
sille säännöllisen  ja  sopusuhtaisen  muodon,  niinkuin  Kreikan  ja  Rooman 
rakennuksilla  oli  ollut.  Suurin  ja  komein  renessanssityyliin  rakennettu 
kirkko  on  Pyhän  Pietarin  kirkko  Roomassa,  jota  kuuluisa  arkkitehti 
Bramante  alkuaan  suunnitteli  ja  rakennutti;  hän  ei  sitä  kuitenkaan  saa- 
nut valmiiksi,  vaan  monta  kuulua  taiteilijaa  sen  rakentamista  ja  kaunis- 
tamista jatkoi,  kunnes  se  vasta  noin  sadan  vuoden  kuluttua  oli  valmis. 
Koko  katolisesta  kristikunnasta  paavit  kokosivat  rahoja  tuon  suuremmoi- 
sen  rakennuksen  aikaansaamiseksi.  Yksinomaan  kirkkojen  rakentami- 
seen ei  kuitenkaan  enää,  niinkuin  keski-ajalia,  rakennustaide  keskittynyt, 
vaan  myöskin  ruhtinaat  ja  rikkaat  yksityisetkin  rakennuttivat  itselleen 
komeita  palatseja;  Florensissa  esim.  Pittin  ja  Riccardin  palatsit,  Roomassa 
Famesen  olivat  suuremmoisia  rakennuksia,  jotka  ajan  etevien  arkkiteh- 
tien johdoUa  olivat  syntyneet. 


28  YLEINEN    HISTORIA. 

KuvanveietSjät  ja  maalarit  ottivat  aiheet  teoksiinsa  etupäässä  raa- 
matusta, mutta  he  käsittelivät  niitfi  vapaammin  Icuin  ennen.  Keski-ajan 
taiteilijat  olivat  käyttäneet  taitoansa  jonkun  kirkollisen  tarpeen  tyydyttä- 
miseksi, mutta  renessanssin  aikaiset  muodostelivat  kuvattavaa  esinettään 
omau  taiteellisen  aistinsa  mukaan;  luonnollisuutta  ihailtiin  ja  taiteilijain 
tarkoitusperä  oli  samalla  antaa  teokselleen  ihanteellinen  muoto;  jo  ulko- 
muodossa oli  sisäinen  henki  saatava  ilmenemään.  Samallaista  sopusuh- 
taisuutta ja  luonnollista  kauneutta,  joka  oli  ollut  Kreikan  taideteoksien 
tunnu Bmerkkinä,  15:nneii  ja  16:nneh  vuosisadankin  taiteilijat  tahtoivat 
saavuttaa.  Renessanssi-ajan  madonnan-,  apostolien-  ja  pyhimysteu-kuvat 
ovat  kokonaan  toisellaisia,  kuin   12:nnen  ja  13:nnen  vuosisadan  kirkko- 


P.  PlaUHn  kirkko. 

maalauksissa  ja  veistokuvissa  nShtävät;  hahmomainen  ruumiinmuoto, 
terävät  ja  kulmikkaat  kasvot  ynnä  muu  luonnottomuus  ovat  kadonneet; 
kaikki  ruumiinosat  ovat  luonnollisessa  suhteessa  toisiinsa,  niissä  kuvas- 
tuu liha  ja  veri,  ja  henkinen  ilme  näkyy  kasvonpiirteissä. 

Useimmat  renessanssi-ajan  taiteilijoista  ovat  kaikkiin  kuvaamataiteen 
haaroihin  perehtyneet.  Leonardo  da  Vinci  (f  1519)  oli  arkkitehti  ja 
insinööri,  joka  rakennutti  kanavia  Pon  laaksossa  ja  johti  Milanon  varus- 
tuksien rakentamista;  hän  muodosteli  suuren  kuvapatsaan,  joka  esittää 
Frans  Sforzaa  hevosen  selässä,  jota  hän  ei  kuitenkaan  saanut  valmiiksi. 
Mutta  maalaustaiteen  alalla  hän  on  saanut  suurimman  maineen;  pybSB 
ehtoollista  kuvaava  on  etevin  hänen  tauluistaan.  Vasta  mainittu  Michel 
Angelo  (f  1564)  oli  niinikään  sekä  arkkitehti  että  kuvanveistäjä  ja  maa- 
lari,   ja   kaikilla   kohnella   alalla   hän   on   suuruuteen    saattanut    kohota; 


30  YLEINEN   HISTORIA. 

hänen  suunnittelunsa  johdolla  ja  sen  mukaan  Pietarin  kirkon  raken- 
nusta jatkettiin;  hän  maalasi  Sixtuksen  kappelin  holviin  kuvia,  muun 
muassa  viimeisen  tuomion,  johon  hän  sai  aiheen  Danten  Manalasta; 
hänen  kuvanveistoteoksistaan  on  »Mooses  lakitauluineen»  suuremmoinen. 
Rafael  (f  1520)  oli  tämän  ajan  kuuluisimpia  maalareja  ja  myöskin 
etevä  arkkitehti;  hän  kaunisti  maalauksilla  äsken  mainittua  Sixtuksen 
kappelia,  useita  madonnan  eli  vapahtajan  äidin  kuvia  hän  maalasi  sekä 
komean  Kristuksen  kirkastusta  kuvaavan.  Näiden  kolmen  kuuluisimman 
miehen  rinnalla  oli  useita  muita,  jotka  työskentelivät  samaan  suuntaan, 
jättäen  hekin  useita  eteviä  teoksia  jälkeensä.  Rooman  Vatikanin  muse- 
ossa, Milanossa,  vieläpä  Pariisissakin  ovat  useimmat  renessanssi-ajan  tai- 
deteoksista vieläkin  nähtävinä. 

Tämä  vilkas  tieteellinen  ja  taiteellinen  harrastus  levisi  myöskin 
Alppein  pohjoispuolelle,  Ranskaan,  Alamaihin  ja  Saksaan;  ja  kaikkialla 
ruhtinaat  ja  rikkaat  sitä  suosivat.  Ranskan  kuningasta  Frans  I:stä  sen 
vuoksi  kutsuttiin  »tieteiden  isäksi»;  Italiasta  tuli  Ranskaan  taiteilijoita  ja 
tiedemiehiä;  komeita  rakennuksia  täälläkin  kohosi,  ja  oppineet  miehet 
liittyivät  yhteen  Frans  I:sen  v.  1546  perustamaan  tiedeakatemiaan  College 
de  Frange^en,  Alamaiden  vapaissa  ja  rikkaissa  kaupungeissa  oli  henkinen 
elämä  jo  keski-ajalla  ollut  hyvin  vireä  ja  15:nnella  ja  16:nnella  vuosisa- 
dalla sekin  sai  uutta  vauhtia,  samoin  kuin  Saksan  suurissa  vapaissa  kau- 
pungeissa. Alamaalainen  maalari  van  Eyck,  saksalaiset  Albert  Dilrer 
ja  Hans  Holbein  ovat  renessanssi-ajan  etevimmät  mestarit  näissä  maissa; 
luonnollisuutta  tavottaen  hekin  jättivät  keski-ajan  suunnan  taaksensa. 

Näissä  maissa  ei  klassillisuuden  tutkiminen  vienyt  tuollaiseen  paka- 
nuuden ihailuun  ja  löyhään  maailmankatsantotapaan  kuin  Italiassa,  vaan 
se  sai  vakavamman  suunnan,  joka  valmisti  uskonpuhdistusta.  Hollan- 
nin ja  Saksan  humanistit  alkoivat  harrastaa  pyhän  raamatun  tutkimista 
alkukielellä,  ja  sen  kautta  he  tulivat  huomaamaan,  miten  katolinen  kirk- 
ko monessa  kohden  oli  poikennut  alkuperäisestä  kristinopista.  Monet 
heistä,  terävää  ivaa  käyttäen,  kirjoittivat  kirkon,  papiston  ja  munkkien  keh- 
nosta opista,  heidän  laiskuudestaan,  ylellisyydestään  ja  huonosta  elämäs- 
tään. 16:nnen  vuosisadan  alkupuolella  ilmestyi  kirjapainoista  tavan  takaa 
oppineiden  miesten  sepittämiä  pieniä  kirjoituksia,  joita  levisi  laajalle, 
vaikuttaen  suuresti  yleiseen  mielipiteeseen  katolisen  kirkon  vahingoksi. 

Erasmics  Rotterdamilainen  on  kuuluisin  Hollannin  humanisteista 
ja  aikansa  ehkä  oppinein  mies,  minkä  vuoksi  häntä  kutsuttiinkin  »huma- 
nistien kuninkaaksi».  Henrik  VIII,  Englannin  kuningas,  sekä  paavit 
Leo  X  ja  Hadrianus  VI  kutsuivat  hänet  luokseen,  ja  Ranskan  kuningas 


RENESSANSSI.  31 

Frans  I  tarjosi  hänelle  vasta  parustamansa  College  de  FraiiQe'n  johtajan 
paäan.  Mutta  Erasmus  pysyi  vglinpitämättömänS  kaikille  näille  tarjouk- 
sille ja  työskenteli  edelleen  hiljaisuudessa.  »Oppineet  miehet,!  sanoi  hän, 
»ovat  kuin  Flanderin  seinäverhot  suurilla  henkilöillä,  silifi  ainoastaan  kau- 
kaa katsoen  nekin  heihin  vaikuttavat.  >  Hän  pysyttelihe  niinikään  eril- 
lään riidoista  ja  puoluetaisteluista,  jotka  hänen  aikanansa  jo  alkoivat.  Hän 
hyväksyi  Lutherin  mielipiteet,  mutta  ei  asettunut  taistelemaan  niiden 
hyväksi.  »Kaikki  ihmiset  eivät  ole  saaneet  tarpeeksi  rohkeutta  antautuak- 
seen  marttyyreiksi*,  sanoo  hän,  »ja  pelkäänpä,  että,  jos  minut  olisi  pantu 
koetukselle,  ohsin  tehnyt  Pyhän  Pietarin  tavoin.^    ^Erasmus  on  Erasmus 


Erunut  Ratt<rduill*inan.     (Holbtlnln  piirrBkisn  irukun  l«hty  puupllrr«i.) 

eikä  mitäkään  muuta»,  kirjoitti  kiivas  Luther  hänestä.  Mutta  kirjoituk- 
sillaan Erasmus  sittenkin  vaikutti  suunnattoman  paljon ;  hän  toimitti  ensim- 
mäisen painoksen  kreikkalaista  uutta  testamenttia;  hän  sepitteli  runoja  ja 
suorasanaisia  kirjoituksia,  joissa  hän  vastustaa  munkkeja  ja  aneoppia;  hänen 
kirjoittamaansa  kirjaa  'Narrimaisuuden  ylistys*,  jossa  hän  ankarasti  ar- 
vostelee aikansa  paheita  ja  rikoksia,  painettiin  27  painosta,  ja  se  käännet- 
tiin useille  kielille.  Opintojen  järjestämiseen  hän  suuresti  vaikutti ; 
hän  tahtoi  niistä  poistaa  keski-ajan  kömpelöt  ja  rsa'at  tavat  ja  muodot. 
Saman  suunnan  miehistä  herätti  aikanaan  suurta  huomiota  Ulrich 
von  Hutien,  jolla  ei  tosin  ollut  niin  syvällistä  oppia  kuin  Erasmuksella, 
mutta  joka  intohimoisella  puheellaan  sai  paljon  aikaan.  Yhdessä  erään 
a-otus    Rubianuksen   kanssa    Hutten    kirjoitti   kuuluisimman    sen  ajan 


32  YLEINEM   HI8T0HIA. 

monista  ivakirjoituksista :  »Pimeyden  miesten  kirjeet*,  (Epistolae  ob' 
seurorum  virorum/,  jossa  huonolla  latinalla,  jota  pimeyden  miehet,  b.  o, 
munkit,  käyttivät,  kuvataan  heidän  harrastuksiaan,  elämäänsä,  katsanto- 
tapaansa y.  m.  Juhana  Reuchlin  kirjoitti  latinaiaen  sanakirjan  sekä 
kreikan-  ja  hepreankielten  kieliopit.  Hänen  mielipiteensä  olivat  vapaamniat 
ja  valistuneemmat  kuin  hänen  aikalaisensa  ylimalkaan.    Suurta  huomiota 


UlrlGh  «on  Hutten.    <Slii»niikuln<n  puuplIn-H.) 

herätti  eräs  oikeusjuttu,  jonka  päättymiseen  Reuchlin  vaikutti.  Kölnin 
dominikaanimunkit,  jotka  olivat  varsin  keski- a  ikäisellä  kannalla,  vaativat 
keisaria  vanhaan  tapaan  tuomitsemaan  Juutalaisia  käyttämällä  inkvisit- 
sioonia  apunaan  sekä  hävittämään  heidän  pyhän  kirjansa  talmu- 
din. Reuchlinin  mielipidettä  tiedusteltiin  asiassa,  ja  hän  asettui  Juutalais- 
ten puolelle.  Munkit  raivostuivat,  kääntyivät  virkaveljiensä  puoleen,  vie- 
läpä itse  Roomaankin  vetosivat,  mutta  yleinen  mielipide  oli  jo  siinä  mää- 
rin hv^itä  vastaan,  että  koko  asia  oli  jätettävä  sikseen. 


LUTHERIN   USKONPUHDISTUS.  33 

Tämäntapaiset!  taistelut  ja  mielipiteitten-ilmaisut  osottavat  uuden 
ajan  Europassa  koittaneen.  Katolisen  kirkon  laitoksia,  pappien  ja  munk- 
kien elämää,  vieläpä  paavinvaltaakin  uskallettiin  julkisesti  arvostella,  ja 
yleinen  mielipide  kallistui  arvostelijoiden  puolelle.  Toisaalta  taas  samat 
miehet  saattoivat  tieteellisellä  työllään  kristinopin  varsinaisen  hengen  ihmi- 
sille tutuksi.  Alamaiden  ja  Saksan  humanistit  olivat  kuitenkin  ainoas- 
taan tienraivaajia,  sillä  katolisen  kirkon  olemassa-olo  ei  heidän  kauttaan 
vaaraan  joutunut.  Vasta  kiivaat  taistelunmiehet,  Luther  ja  Zwingli,  sen 
saivat  aikaan. 


IV. 
Lutherin  uskonpuhdistus. 

Ihmishenki  ei  tyydy  keski-ajan  kirkkoon.  —  Kirkon  turmeltunut  tila.  —  Jo  aikai- 
semmin oli  kaivattu  parannuksia.  —  Ruhtinaiden  tyytymättömyys.  —  Lutherin  olo 
luostarissa.  —  Hän  joutuu  ristiriitaan  katolisen  kirkon  kanssa.  —  Anekauppa.  — 
95  teesiä.  —  Väittelyt.  —  Pannakirja  poltetaan.  —  Luther  on  taistelunmies.  — 
Wormsin  valtiopäivät.  —  Luther  joutuu  Wartburgiin.  —  Tohtori  Carlstadt  ja  Zwi- 
chaun  villitsijät  —  Talonpoikain  kapina  v.  1525.  —  Rauhattomuudet  Munsterissä. 
—  Speierin  valtiopäivät  v.  1526  ja  v.  1529.  —  Augsburgin  valtiopäivät.  —  Triden- 
tin kirkolliskokous  ja  Schmalkaldin  sota.  —  Augsburgin  uskonrauha. 

Läheisessä  yhteydessä  humanismin  ja  renessanssin  kanssa  on  uskon- 
puhdistus. Samoin  kuin  tieteet  ja  taiteet  palautuivat  keski-ajan  ahtaista 
oloista  klassilliseen  maailmaan,  samoin  tahdottiin  irtaantua  keski-ajan  kir- 
kon ahtaasta  ja  turmeltuneesta  kristinopista  ja  palata  alkuperäiseen  puh- 
taaseen ja  yksinkertaiseen  kristilliseen  kirkkoon.  Suuret  keksinnöt  ja 
löytöretket,  vilkastunut  kauppa  sekä  uudelle  tolalle  johdetut  tieteet  ja 
taiteet  olivat  antaneet  ihmisille  yhä  enemmän  luottamusta  oman  hen- 
kensä kykyyn  ja  voimaan;  aljettiin  epäillä  kaikkien  entisten  olojen  ja 
laitoksien  pätevyyttä;  uusi  valtiojärjestelmä  oli  muodostettu,  tahdottiin 
myöskin  saada  entistä  puhtaampi  uskonnon-muoto. 

Olemme  jo  keski-ajan  historiassa  kertoneet  katolisen  kirkon  turmel- 
tuneesta tilasta;  sen  oppi  oli  kehittynyt  yhä  pintapuolisemmaksi  ja  mo- 
nessa  kohden   kokonaan   menettänyt  kristinopin   hengen,  mikä  aneopista 

räikeimmällä  tavalla  tulee  näkyviin.    Papiston,  sekä  ylhäisen  että  alhaisen. 
Yleinen  historia  II.  —  3. 


34  TLEIKBH   HISTORIA. 

siveellioen  tila  oli  huoDo;  rahan-  ja  vallanhimo,  nautinnot,  laiskuus  ja 
tietSmfittömyys  olivat  yleisiä,  ja  vihdoin  renessanssin  aikana  tuli  Italiassa, 
varsinkin  korkeammassa  papistossa,  välinpitSmättömyye  uskonnosta  ja 
uskottomauekin  yleiseksi.     Paavit,  sellaiset  kuin  Aleksanteri  VI  ja  Julius 


ll*«al-Mliirii»n  puil  Ln  X  kihdin  kirdlualln  kaituu    (Ratadln  taihi.) 

II,  olivat  vaitioniiebiä  ja  sotureita,  jotka  kuluttivat  pitkin  maailmaa  kokoa- 
miansa kirkon  rahoja  sotiin  tai  tieteellisiin  ja  taiteellisiin  harrastuksiin; 
mutta  kirkon  tilan  parantaminen  ei  heitä  huolettanut. 

Kirkon  rappeutuminen  oli  vähitellen  tapahtunut,  ja  tyytymättömyyttfi 
sekä  parannusyrityksiS  oli  myöskin  aina  12:nneetä  vuosisadasta  alkaen 
ilmaantunut.     »Kukahan   antaisi   minun   ennen  kuolemaani  nähdä  Jnma- 


LUTHERIN   USKONPUHDISTUS.  35 

lan  kirkon  sellaisena  kuin  se  oli  sen  alkupäivinä?»  buuhahti  jo  Pyhä 
Bernhard.  Valdolaiset  ja  Albigensit,  Wiklef  ja  Huss  olivat  koettaneet 
raamatun  pohjalla  saada  siinä  parannusta  aikaan.  Kostnitzin  ja  Baselin  kir- 
kolliskokouksissa niinikään  yleensä  myönnettiin,  että  »kirkko  tarvitsi  paran- 
nusta sekä  pään  että  jäsenien  puolesta».  Mutta  kirkko  oli  vielä  15:nnellä 
vuosisadalla  siksi  voimakas,  että  se  sai  näistä  yrityksistä  voiton  ja  tuka- 
hutti  ne;  ja  voiton  saatuaan  se  pysyi  levollisena,  arvellen  asemaansa 
kylläkin  vankaksi.  Sen  vuoksi  väärinkäytöksien  lisääntyessä  tyytymättö- 
myys kasvoi,  ja  yleinen  mielipide  kääntyi  yhä  enemmän  sitä  vastaan; 
oppineet  ivasivat  kirkonmiehiä,  kansa  alkoi  niitä  halveksia,  opista  taas  ei 
tyydytystä  saatu.     Silloin  lankeemuksen  aika  sille  koitti. 

Mutta  paitsi  uskonnollista  tarvetta  olivat  myöskin  maalliset  seikat 
tyytymättömyyttä  vaikuttaneet,  varsinkin  Saksassa.  Kirkko  tahtoi  yhä 
enemmän  laajentaa  valtaansa  maallisella  alalla;  se  koetti  tuomio-oikeu- 
tensa piiriin  saada  yhä  useammanlaisia  asioita,  luostarien  ja  kirkkojen 
tilukset  olivat  lisääntymässä,  rahoja  vietiin  maasta  pois  vuosittain  yhä 
suurempia  summia.  Tästä  ruhtinaat  olivat  pahoillaan  ja  he  olivat  koettaneet 
sitä  estääkin;  kuD  siis  nyt  uskonpuhdistajat  erottivat  kirkosta  maaomai- 
suuden, olivat  ruhtinaat  aineellisten  etujen  vuoksi  taipuvaisia  siihen 
liittymään. 

Monellaiset  seikat  olivat  siis  valmistaneet  alaK  uskonpuhdistukselle, 
ja  voipi  sanoa,  että  taas  »aika  oli  täytetty»,  kun  Luther  esiintyi. 

Martti  Luther  syntyi  v.  1483  Eislebenin  pienessä  kaupungissa 
Harzin  vuoristossa,  jossa  hänen  isänsä  oli  köyhä  vuorimies.  Erfurtin 
yliopistossa  hän  ensin  opiskeh  lakitiedettä,  mutta  ennen  pitkää  alkoi  häntä 
huolettaa  hänen  sielunsa  tila,  ja  voidakseen  saada  lohdutusta  hän  meni 
munkiksi  erääsen  augustinolaisluostariin.  Ukkonen  oli  kerran  lyönyt 
kuoliaaksi  hänen  rinnallaan  kävelevän  kumppaninsa,  ja  tämä  tapahtuma 
vaikutti  kovasti  Lutheriin;  »millainen  minun  tilani  olisi  ollut,  jos  äkki- 
arvaamatta olisi  pitänyt  astua  Jumalan  eteen?»  mietti  hän.  Luostarissa 
hänellä  oli  kestettävänä  ankara  sisällinen  taistelu,  jota  tavalliset  ihmiset 
eivät  saata  kuvitellakaan.  Täsmällisesti  hän  noudatti  luostarin  ankaria 
sääntöjä,  rukoili,  paastosi,  makasi  kovalla  vuoteella,  luki  yöt  päivät,  omisti 
itselleen  katolisen  kirkon  jmnaluusopillisen  viisauden;  mutta  tyydytystä 
hän  ei  sielulleen  saanut.  Vasta  raamattuun  perehdyttyään  pääsi  hänen 
mielensä  vähitellen  tyyntymään.  Hän  tuli  huomaamaan,  että  uskon  kautta, 
sisällisen  mielen  muututtua,  saapi  ihminen  tunnonrauhan,  mutta  ei  ulko- 
naisilla töillä,  niinkuin  katolinen  kirkko  opetti.  Siten  hän  jo  itse  ydin- 
kysymyksessä oli  joutunut  ristiriitaan  vallitsevan  kirkon  kanssa;  mutta 


36  YLEINEN   HISTORIA. 

ei  hSn  siitä  luopua  tahtonut,  vaan  pysyi  sille  uskollisena  ja  kunnioitti 
sitä  ehdottomasti.  Vielä  v.  1511  kun  hSn  munkkikuntansa  edusmiehenä 
sai  lähteä  Roomaan,  tuli  hän  syvän  kunnioituksen  valtaamana  tähän 
kirkon   pääkaupunkiin.     >Terve,  sinä   pyhä   Rooma>,   huudahti  hän   sen 


Martti  Luth*!-  munkklpmutM.    (Danisi  Hoplerln  Iskirnl  (»klplirru  TUadalti  IS2I.) 

etäältä  nähdessään  ja  heittäytyi  maahan.  Roomassa  hän  toimitti  kaikki 
toivioretkeläi8t«n  tavaUiset  hartaudenharjoitukset.  Mutta  hän  oppi  täällä 
tuntemaan  sen  löyhyyden,  siveettömyyden  ja  mädännäisyyden,  mikä 
kirkossa  oli,  ja  tämfi  kokemus  varmaankin  antoi  hänelle  rohkeutta  esiin- 
tymään sitä  vastaan  sellaisella  tarmolla,  kuin  hän  uskonpuhdistustyös- 
sään  osotti. 


LUTHERIN    USKONPUHDISTUS.  37 

Luther  pääsi  v.  1512  professoriksi  Wittenbergin  vasta  perustettuun 
yliopistoon,  hänen  suuri  oppinsa  kun  jo  oli  huomiota  herättänyt.  Hänen 
luennoissansa  sekä  hänen  saarnoissansa  ilmestyi  jotakin  uutta,  jota  ei 
ennen  oltu  kuultu.  Jumalan  armosta,  eikä  omasta  ansiostaan,  saapi 
ihminen  autuuden,  —  se  oli  hänen  oppinsa  pSäpons!,  ja  yhä  syvemmin  hän 
oli  siitä  tullut  vakuutetuksi.  Tämän  vakaumuksensa  johdosta  hän  ensin  jou- 
tui julkisesti  taistduunkin  katolista  kirkkoa  vastaan,  joka  opetti,  että  ihmi- 
nen saattaa  ulkonaisilla  töillä  saada  autuuden,  johon  ei  synnintuntoa  eikä 
mielenmuutostakaan    vaadita.      Kevytmielisyys    meni    tässä   kohden    niin 


Antkauppa.    (Halbtlnin  lakamln  puuplEmkun  mukuin.) 

pitkälle,  että  markkinatavaroiden  tapaan  juUdsilla  paikoilla  kaupiteltiin 
anelippuja,  ja  myyjä  kehuen  tavaraansa,  niinkuin  kauppiaat  ainakin, 
kehotti  yleisöä  ostamaan. 

Leo  X  julisti  taas  tuollaisen  yleisen  aneidenmyynnin,  sillä  hänen  edel- 
täjänsä Julius  ILsen  sodat,  hänen  omat  taideharrastuksensa  ja  komea 
hovinsa  sekä  suuren  Pietarin  kirkon  rakentaminen  olivat  kuluttaneet 
tyhjiin  "paavin  koko  rahavaraston.  Mainzin  arkkipiispa,  joka  lunastaakseen 
paavilta  palliuminsa  oli  lainannut  eräältä  Augsburgin  pankkiirilta  30,000 
guldenia,  tarvitsi  rahoja  saadakseen  velkansa  maksetuksi,  jonka  vuoksi 
hän  otti  Saksassa  toimittaakseen  aneidenmyynnin,  pidättäen  itselleen  50  pro- 
senttia kaikista  tuloista.  Dominikaanimunkkeja  lähti  nyt  lippuineen  maata 
kiertämään  suuren  saattokunnan  seuraamina.  Sellainen  oli  myöskin  Juha- 
na Tetzel,  joka  tuli  muun  muassa  Wittenbergiin.  Heti  kaupunkiin  saavut- 
tuaan hän  meni  kirkkoon,  jonne  hänen  mukanaan  tuomansa  suuri  punainen 
risti  orjantappura  kru  un  uineen  ja  naulanreikineen  ripustettiin;  paavin  vaa- 


38  YLEINEN   HISTORIA. 

kunalla  varustettu  kirkonlippu  pantiin  viereen  liehumaan;  ristin  edessä 
oli  rautakirstu,  sen  vieressä  saarnastuoli,  toisella  puolella  pöytä,  jonka  luona 
maksot  suoritettiin;  siinä  oli  kirjoituskapineet,  rahalaatikot,  ja  aneliput; 
munkki  itse  sen  takana  tavaroitaan  kehumassa.  Ihmiset  riensivät  kilvan 
ostamaan  päästöä  tekemistään  synneistä,  vieläpä  sellaisistakin,  joita  vasta 
aikoivat  tehdä. 

Tämä  meno  loukkasi  Lutheria  siinä  määrässä,  että  hän  Lokakuun 
31  p:nä,  Pyhäinmiesten  päivänä,  naulasi  Wittenbergin  linnankirkon  ovelle 
yleisön  nähtäväksi  kuuluisat  95  väitelmäänsä,  joissa  hän  moittii  ja  osottaa 
vääräksi  koko  anekauppaa,  koska  kirkolla  ei  mukia  ollut  oikeutta  antaa 
syntejä  anteeksi,  vaan  ihmisen  oli  itse  saatava  anteeksianto  Jumalan 
armosta.  Tetzel  kirjoitti  häntä  vastaan  110  vastaväitettä.  Sen  johdosta 
taistelu  kävi  laajemmaksi,  ja  Luther  ryhtyi  ahdistamaan  itse  paavia  ja 
kirkon  opinkappaleita. 

Alussa  ei  kumpikaan  puoli  saattanut  arvata  taistelun  merkitystä  ja 
sitä  tulosta,  mihin  se  oli  vievä,  siUä  sellaisia  väittelyjä  oli  kyllä  ennenkin 
tapahtunut.  »Se  on  munkkien  kinastusta»,  arveli  Leo  X  kuultuaan  tapah- 
tumasta. Luther  ei  myöskään  ollut  tarkoittanut  kirkosta  ja  paavista  luo- 
pumista, mutta  riidan  aikana  hän  ikäänkuin  pakosta  johtui  siihen.  Kar- 
dinaali Cajetanus  saapui  Augslurgiin  Lutherin  kanssa  väittelemään,  koska 
tämä  ei  mennyt  Roomaan,  vaikka  oli  käsketty.  Polvilleen  Luther  vielä 
lankesi  tämän  mahtavan  herran  eteen,  jonka  kautta  hän  osotti  noudat- 
tavansa katolisen  kirkon  tapoja;  mutta  kun  Cajetanus  ylpeästi  ja  ival- 
lisesti kohteli  häntä,  vaatien  häntä  ilman  muuta  peruuttamaan  väitteitään, 
kiihtyi  Luther  puolustamaan  itseänsä.  »Tuolla  hirviöllä  on  tarkat  silmät 
ja  kummallisia  mietteitä  päässään»,  sanoivat  vastustajat.  Luther  tunnusti 
vielä  paavin  tuomarikseen;  mutta  jo  seuraavana  vuonna  1519  hän  vetosi 
yleiseen  kirkolliskokoukseen.  Ennen  pitkää  hän  ei  siihenkään  tyytynyt, 
vaan  tuli  siihen  johtopäätökseen,  että,  koska  kirkolliskokouksetkin  ovat 
erehtyneet,  pyhä  raamattu  on  ainoa  pohja  ja  perustus,  johon  uskonnon- 
asioissa  saattaa  vedota,  ja  että  jokaisen  tulee  siitä  saada  etsiä  itselleen 
vakaumusta  uskonnon-asioissa.  Sen  kautta  hän  kokonaan  kielsi  katolisen 
kirkon  katsantotavan,  joka  paaville  jätti  raamatun  tulkitsemisen.  Väi- 
tellessään  oppineen  skolastikon  tohtori  Eddn  kanssa  v.  1519  Leipzigissä 
hänessä  vakaantui  tämä  mielipide.  Ja  vihdoin  hän  julkisesti  osotti  hylkää- 
vänsä katolisen  kirkon  määräykset.  V.  1520  oli  näet  paavi  julkaissut 
bullan,  jossa  41  eri  kohtaa  Lutherin  kirjoituksista  tuomittiin  vääriksi  ja 
häntä  itseään  uhattiin  pannalla,  ellei  hän  60  päivän  kuluessa  niitä  peruut- 
taisi.    Luther   ryhtyi   nyt   ratkaisevaan   tekoon.     Joulukuun   10  p.  1520 


LUTHERIN   USKONPUHDISTUS.  39 

k:lo  9  a.  p.  kulki  pitkä  jpno  ylioppilaita  ja  maistereita  Wittenbergin 
Elster-portin  ulkopuolelle,  johon  rovio  oli  pystytetty ;  sen  päälle  olivat  Eckin 
kirjoitukset  ja  kanoninen  laki  asetetut.  Kun  rovio  oli  sytytetty,  astui 
Luther  sen  eteen,  lausuen  latinaksi:  »koska  sinä  olet  Herran  pyhiä  mur- 
heeUiseksi  saattanut,  niin  saattaa  ikuinen  tuli  sinut  murheelliseksi  ja 
hävittää  sinut»,  samassa  viskaten  paavin  bullan  ja  dekretaalit  tulen  val- 
taan. Sen  kautta  oli  ero  auttamattomasti  tapahtunut  katolisen  kirkon  ja 
hänen  välillään. 

Luther  ei  ajattelemattomasti  ollut  asettunut  näin  rohkealle  ja  jyr- 
källe kannalle,  sillä  hän  oli  lujasti  vakuutettu  siitä,  että  hänen  asiansa 
oli  oikea,  ja  tiesi,  ettei  hän  oUut  yksin,  vaan  että  hänellä  oli  mahtava 
tuki  takanaan;  hänen  ajamansa  asia  oli  kansallinen. 

Jännityksellä  seurattiin  riitaa.  Luther  lähetti  tavan  takaa  julki- 
suuteen kirjoituksia,  joissa  hän  selvittää  asiaansa,  arvostelee  kirkkoa  ja 
vetoaa  Saksan  kansaan,  jota  paavin  itsekäs  herruus  piti  häpeällisessä  orjuu- 
dessa; räikeällä  tavalla  hän  puhuu  rikkaudesta  ja  ylellisyydestä,  mikä 
kirkossa  oli  vallalla,  verraten  sitä  siihen  yksikertaisuuteen,  mikä  puolitoista 
vuosituhatta  taaksepäin  oli  ensimmäisessä  kristillisessä  seurakunnassa  ollut. 
Neronsa  voimalla,  syvällä  opilla,  rohkealla  ja  vakuuttavalla  esiintymisellä, 
elävällä  ja  tulisella  kaunopuheliaisuudella  hän  sai  ihmiset  puolelleen; 
hänen  vaikutusvoimansa  oli  niin  suuri,  että  hänen  omat  oppilaansa  vapi- 
sivat hänen  edessään.  »Hän  on  ukkosen  jyrinä,  joka  on  temmannut 
maailman  uneliaasta  toimettomuudestaan.»  »Ei  se  ole  Luther,  joka  puhuu, 
vaan  Jumala,  joka  jyristää  hänen  kauttaan»,  sanottiin  hänestä.  Luther 
oli  luotu  taistelemaan,  mutta  hänen  avunsa,  hänen  jalomielisyytensä  ja 
järkähtämättömyytensa  herättivät  kunnioitusta  vastustajissakin  eikä  yksin- 
omaan oman  puolueen  henkilöissä. 

Kansan  keskuudessa  Lutherin  mielipiteet  saivat  paljon  puolenpitäjiä ; 
aatelistosta  niinikään  suuri  osa  liittyi  häneen,  ja  ruhtinaat  alkoivat  hänen 
ajamaansa  asiaa  kannattaa,  etenkin  sen  johdosta,  että  hän  ottaessaan 
maallisen  vallan  kirkolta  jätti  sen  heille.  Tähän  aikaan,  jolloin  hallitsi- 
janvallan  karttuessa  hallintoon  tarvittavat  menot  olivat  suuresti  lisäänty- 
neet, he  saivat  kirkon  rikkauksia  käyttää  tarpeisiinsa.  Paras  tuki  oh 
Lutherilla  Saksin  vaaliruhtinaasta  Fredrik  viisdosta,  mutta  useat  muut- 
kin Pohjois-Saksan  ruhtinaista  suosivat  häntä. 

Kirkollinen  riita  paisui  pian  niin  laajaksi,  että  keisarin  täytyi  aset- 
tua sitä  selvittämään.  Hän  kuitenkin  asettui  ehdottomasti  katolisen  kirkon 
puolelle.  Sekä  keisarinvalta  että  paavinvalta  ohvat  keski-aikaisella  poh- 
jalla ja  läheisessä  yhteydessä  toistensa  kanssa  muodostuneet  ja  kehitty- 


40  YLEINEN   HISTORIA. 

neet,  vaikka  ne  usein  olivatkin  olleet  toisiansa  vastaBBa  kilvoittelemassa  maa- 
Uman  johdosta;  ja  nyt  kun  toinen  niistä  joutui  vaaraan,  pelkäsi  toinenkin 
asemansa  alkavan  horjua.  Sen  johdosta  liitto  syntyi  näiden  molempien  val- 
tojen välillä.  Kaarle  V,  joka  oli  Espanjan  ja  sen  lisämaiden  sekä  Alamaitten 


Frtdrik  Mm.    (Albr.  DUnrln  tBkaml  Hiklpllrroi.) 

hallitsija  ja  vastikään,  v.  1519,  valittu  Saksan  keisariksi,  kutsui  v.  1521 
IVormsiin  Saksan  valtiosäädyt,  joiden  muun  muassa  tuli  ratkaista  Lut* 
herin  asia.  Ruhtinaat  jättivät  keisarille  monia  kirjoituksia,  joissa  tuotiin 
esille  valituksia  Rooman  kirkkoa  vastaan,  eivätkä  he  sanoneet  suostu- 
vansa-tuomitsemaan Lutheria,  ellei  häntS  ensin  tutkittaisi.  Keisarin  suo- 
jeluskirjalla   varustettuna   Luther   saapui   Wormsiin,   vaikka  hänen  ystä- 


LUTHERIN    USKONPUHDIBTUS.  41 

vänsä  olivat  häntä  kieltäneet,  muistuttaen  Hussin  kohtaloa  Kostnitzissa. 
>Mutta  minä  tahdon  mennä  sinne,  vaikka  siellä  olisi  yhtä  monta  paho- 
laista, kuin  on  tiiliä  katolla*,  oli  Luther  sanonut,  luottaen  vakaasti 
uskoonsa  ja  pitäen  myöskin  velvollisuutenaan  lähteä  puolustamaan  asiaa, 
jonka  totuudesta  hän  oti  vakuutettu. 


Ki>ri«  V.    (TiiiMin  niuJMknn  mukHn  taht)  viiklpllrr».) 

Keisari  itse  sekä  hänen  veljensä  Ferdinand,  6  vaaUnihtinasta,  28 
herttuata,  30  prelaattta,  paljon  ruhtinaita,  kreivejä  ja  vapaakaupunkieQ 
edustajia  oh  koossa  piispan  palatsin  salissa,  jonne  tuo  halpa  munkkikin 
nyt  vietiin.  Ensi  kerralla  Luther  oli  vähän  hämillään,  mutta  kun  hän 
seuraavana  päivänä,  joka  oli  Huhtikuun  18,  sai  käskyn  tulla  koko- 
ukseen, esiintyi  hän  varmasti  ja  rohkeasti.  Kysyttäessä  hän  myönsi  kir- 
joittaneensa ne  kirjat,  jotka  olivat  esille  tuodut,  mutta  kieltäytyi  jyrkästi 


42  TLBINEN   HISTORIA. 

peruuttamasta  niissä  lauBnmiansa  mielipiteitä,  ellei  raamatusta  tai  selrillfi 
todisteilla  näytettäisi  hänen  erehtyneen.  Puheensa  lopetettuaan  hän  itse- 
kin tunsi  jotakin  merkillistä  tapahtuneen,  jota  levottomuuskin  kokouksen 
jäsenissä  osotti.  >Tässä  seison>,  huudahti  hän  lopuksi,  >enkä  voi  muuta; 
Jumala  minua  auttakoon.     Ämen.> 

Kokouksen  jäsenten  mielipiteet  olivat  erilaiset.  Oli  sellaisia,  jotka  oli- 
vat tyytyväisiä  Lutherin  esiintymiseen,  mutta  monet  ivasivat  häntä,  toiset 
taas  olivat  raivossaan  tuon  kerettiläisen  rohkeudesta;  keisari  itse  ihmet- 
teli Lutherin  rohkeata  mieltä,  mutta  sanoi  kuitenkin :  >ei  hän  minusta  ker^ 
tiläistä  tee°.  Ja  suuri  enemmistö  oli  valmis  tuomitsemaan  hänet. 
Kokouksen  loppu  päätökseksi  tuli,  että  Luther  julistettiin  valtion  lakien  ulko- 
puolelle eli  valtion ki rouk seen ;  sama  rangaistus  kohtasi  myOskin  sitä  hen* 


WuiiMr|lii  Hnni  ThUrlngtnlni. 

kilöä,  joka  häntä  suojeli  tai  luki  hänen  kirjojansa,  jotka  olivat  poltetta- 
vat; Lutherin  kirjoituksista  kiellettiin  keskustelemasta  ja  puhumastakin. 

Luther  pelastui  kuitenkin  uhkaavasta  vaarasta.  Palatessaan  Worm- 
sista  muutamat  ratsumiehet  näet  kävivät  maantiellä  hänen  vaunuihinsa 
käsiksi  ja  veivät  hänet,  vaikka  hän  näennäisesti  koetti  vastustella,  sivu- 
teitä Wartburgin  linnaan,  jossa  hän  sitte  kauan  aikaa  oleskeli  hänen 
läheisten  ystäviensä kää n  siitä  tietämättä.  Hänen  ruhtinaansa  Fredrik  viisas 
hänet  sinne  toimitti  suojaan,  sillä  hän  arvasi,  mikä  valtiopäivien  päätök- 
seksi oli  tuleva. 

Wormsin  päätöksiä  ei  yleisesti  noudatettu.  Muutamissa  valtioissa 
Lutherin  kirjoja  kyllä  poltettiin,  mutta  useimmissa  sai  uusi  oppi  vapaasti 
levitä,  sillä  sekä  ylhäiset  että  alhaiset,  sekä  ruhtinaat  että  kansat  sitä 
suosivat.  Mutta  niinkuin  usein  uusien  suurien  liikkeiden  aikana  muu> 
tamat   niiden   kannattajista  menevät  liiallisuuteen  ja  joutuvat  harhateille, 


LUTHERIN   USKONPUHDISTUS.  43 

niin  kävi  tässäkin.  Luther  oli  kiivas  ja  pelkäämätön  taistelunmies,  mutta 
hän  tahtoi  ainoastaan  hengenvoimalla^  sanalla  ja  kirjoituksella,  ajaa  asi- 
aansa sekä  pysyttää  sen  yksinomaan  uskonnon  alalla.  Mutta  oli  toisia, 
jotka  ryhtyivät  väkivaltaisuuksiin  ja  sekoittivat  vielä  muita  asioita  sen 
'yhteyteen.  Jo  Lutherin  Wartburgi8sa  ollessa  syntyi  Wittenbergissä  levo- 
tonta menoa,  jonka  johtajana  oli  eräs  kuDnianhimoinen  mies,  tohtori 
(Jarlstadi;  hän  tahtoi  perinpohjin  muuttaa  kirkon  olot  ja  laitokset. 
Naimattomuutta  vastaan  aljettiin  saarnata  ja  kirjoittaa,  jota  Lutherkin 
kyllä  hyväksyi;  munkkilupauksia  vastustettiin  myöskin,  ja  sen  joh- 
dosta luostarien  asukkaat  joukottain  lähtivät  kammioistaan  maailmalle. 
Mutta  pian  ylioppilaat  ja  porvarijoukot  alkoivat  karkottaa  kirkosta  pap- 
peja, jotka  lukivat  messuja.  Ja  kun  lisäksi  Zwiehaun  kaupungista  oli 
saapunut  Wittenbergiin  muutamia  vielä  pahempia  villitsijöitä,  kävi  tila 
arveluttavaksi.  He  hylkäsivät  sakramentit,  ellei  usko  ollut  niiden  pohjana, 
siis  lastenkasteenkin,  ja  raamatusta  he  eivät  pitäneet  suurta  lukua,  koska 
muka  Jumala  heitä  suorastaan  johti.  Maailmaa  kohtaisi,  sanoivat  he, 
verinen  puhdistus,  jota  toimeenpanemaan  Jumala  kenties  käyttäisi  Turkki- 
laisia, mutta  sen  jälkeen  olisi  yksi  usko  valtaan  pääsevä.  Tämän  hur- 
juuden sai  Luther  palattuansa  Wartburgista  taukoaman,  saamattuaan  sitä 
vastaan  kahdeksan  päivää  yhtämittaa. 

Mutta  ennen  pitkää,  v.  1525,  suuri  osa  Saksan  talonpoikia  nosti 
kapinan  herrojansa  vastaan,  vedoten  hekin  raamatun  oppiin  rakkaudesta 
ja  yhdenvertaisuudesta  ihmisten  kesken.  Kiihtynyt  mieliala  oli  talonpo- 
jissa kauan  aikaa  vallionut  ja  useita  kertoja  ennenkin  se  oli  puhjennut 
esiin  sekä  Saksassa  että  muissakin  maissa.  Mutta  nyt  kun  kaikki  van- 
hat olot  näkyivät  joutuvan  häviön  omiksi,  kun  Luther,  vähäpätöinen 
munkki,  saattoi  kutsua  paavia  Antikristukseksi  ja  mahtavia  kirkollisia  ruh- 
tinaita kevytmielisiksi,  irstaiksi  ihmisiksi,  nyt  hekin  arvelivat  vapauden 
ajan  itselleen  tulleen;  ja  kansankiihottajat,  joita  tähän  aikaan  paljon  liik- 
kui, puhuivat  heille,  evankeliumeihin  vedoten,  yhdenvertaisuudesta,  vapau- 
desta ja  tasa-arvoisuudesta.  Liike  alkoi  Etelä- Saksassa  Schwabissa,  jossa 
läheisen  Sweitsin  talonpoikien  vapaa  asema  tunnettiin,  se  kun  täälläkin  ke- 
hotti samallaista  tavottelemaan.  Talonpoikien  vaatimukset  olivat  kirjoitetut 
12:neen  eri  pykälään,  jotka  pääasiallisesti  tarkoittivat  feodaalirasitusten  pois- 
tamista sekä  uskonnollista  vapautta.  Näitä  leviteltiin  painettuina  »kansan 
miehen  julistuskirjana»  ympäri  Saksaa.  Alustalaiset  lakkasivat  herroil- 
leen päivätöitä  tekemästä  sekä  muita  velvollisuuksiaan  täyttämästä  ja  ryh- 
tyivät aseisiin.  Kuljettiin  joukkojen  yhä  lisääntyessä  pohjoiseen  päin. 
Johtajakseen  he  saivat  erään  hurjan  uudistajan  Tuomas  Mumerin,  joka 


44  YLEINEN   HISTORIA. 

tahtoi  maan  päälle  perustaa  Jumalan  valtakunnan,  missä  vapaus  ja  yh- 
denvertaisuus olisi  olemassa;  kaikki  esteet,  jotka  sitä  vastassa  olivat,  piti 
tieltä  raivattaman;  ja  näihin  esteisiin  kuuluivat  ruhtinaat  ja  herrat,  vie- 
läpä sellaiset  miehet  kuin  Luther  ja  Melankton,  jotka  muka  olivat  näiden 
kätyreitä.  Hävittäen  ja  polttaen  talonpoikaisjoukot  riehuivat  mitäkSSn 
sääliä  osottamatta;  aatelisten  linnat  ryöstettiin,  itse  isännät  surmattiin. 
Eräs  kreivitär  Helfenstein  lankesi  polvilleen  talonpoikien  eteen,  kurottaen 
lastaan  heidän  eteensä,  ja  kreivi  tarjosi  30,000  guldenia  lunnaiksi  hen- 
gestään, mutta  suotta.   Kosto  tuotti  tyydytystä,  ja  talonpoikien  keihäistä  mo- 


paikitn  kHVml.    (Huii 


net  ritarit  saivat  surmansa.  Luther  vastusti  jyrkästi  talonpoikien  tekoja, 
asettuen  kokonaan  herrojen  kannalle,  ja  kehotti  esivaltaa  käyttämään 
niitä  kukistaakseen  sitä  voimaa  ja  valtaa,  jonka  se  oli  saanut.  Kun  ritarit 
olivat  saaneet  sotavoimansa  yhdistetyiksi,  eivät  talonpojat  voineet  mitään. 
Keski-Saksaan  Main-virran  seuduille  asti  he  olivat  kulkeneet,  mutta  Fran- 
kenhausenin  luona  he  kärsivät  suuren  tappion;  melkoinen  osa  kaatui 
taistelussa,  toisia  joutui  vangiksi,  niiden  joukossa  Miinzer,  joka  mestattiin. 
Talonpoikien  asema  tuli  tämän  kapinan  kautta  monessa  paikassa  vaan 
huonommaksi. 

Vielä     tämänkin     jälkeen     ilmeatyi     useita    levottomuuksia,    jotka 
olivat   uskonpuhdistuksen   yhteydessä.     Raamatun   lauseita  selitettiin  eri 


LUTHERIN   08K0NPUHDISTUS.  45 

tavalla:  syvälliBiS  jumaluusopillisia  opinkappaleita  otettiin  jälleen  tut- 
kittaviksi, niinkuin  5:nnellfi  ja  6:ntiella  vuosisadalla;  syntyi  eri  lahkoja, 
joista  varsinkin  n.  n.  andbaptistit  eli  kasteen-uudistajat  herSttivSt  suurta 
huomiota.  Näitfi  oli  monessa  kaupungissa,  vaikka  pieni  joukko  kussa- 
kin; mutta  he  olivat  keekenään  yhteydessä.  Miinsterin  kaupungissa 
WeBtfaliBBa  oli  myöskin  sellainen  joukko;  se  lisääntyi  nopeasti  ja  sai  vih- 
doin kaupungin  haltuunsa  päästyään  virkamiesten  vaalissa  voitolle.  ErSs 
hurjapää  KnipperdoUingk  valittiin  v.  1535  pormestariksi.  Suuri  puh- 
distus alkoi  nyt  kaupungissa;  piispa,  kaikki  rikkaat  ja  muutkin,  jotka 
eivät  antaneet  itseänsä  uudestaan  kastaa,  ajettiin  jumalattomina  kaupun- 
gista.    >Pois  te  Esaun  lapset»,  he  sanoivat,    «perintö  kuuluu  Jaakobin 


Knrpptrdsllintk  jt  luhuit  Lardanrtti. 

lapsille.!  Kirkot  ja  luostarit  ryöstettiin,  kaikki  kirjat  poltettiin  paitsi 
raamattua.  Yksityisomaisuuden  he  hävittivät,  tehden  kaikki  yhteiseksi, 
ja  vihdoin  he  julistivat  monivaimoisuudenkin  luvalliseksi.  Mutta  pian 
tulivat  Kölnin  arkkipiispan,  Clewen  ruhtinaiden  ynnä  Munsterin  piispan 
joukot  piirittämään  kaupunkia.  Muuan  lioUa  nti  lainen  leipuri  Juhana 
Mathiesen,  joka  oli  varsinainen  johtaja,  kaatui,  kun  hän  yksin  keihäs 
kädessä  hyökkäsi  kaupungin  ulkopuolelle;  hän  näet  piti  itseänsä  haavoittu- 
mattomana, koska  muka  itse  isä  Jumala  oli  käskenyt  hänen  karkottamaan 
viholliset.  Hänen  jälkeensä  tuli  eräs  Juhana  Bochold,  nuori  Leydenistä 
kotoisin  oleva  räätäli,  johtajaksi,  ja  nyt  hurjuus  kohosi  korkeimmilleen. 
Koko  kaupunki  oli  kuin  houruinhuone;  Juhana  oh  muka  maailman 
kuningas  tuhatvuotisessa  valtakunnassa ;  Davidin  valtaistuimella  hän  istui 


46  YLEINEN   HISTORIA. 

Miinsterin  torilla  tuomioita  lausumassa,  kultaiset  ketjut  kaulassa  ja  maan- 
pallo  kädessä;  ja  kun  hän  huomasi,  ettei  hänellä  ollut  arvonsa  mukaista 
pukua,  neuloi  hän  itse  sen;  kevytmielistä  menoa  ja  verenhimoa  osotta- 
vaa  menettelyä  tavattiin  vuoroin  hurskaudentöiden  kanssa.  Köyhä 
kansa  joutui  ankaran  piirityksen  johdosta  suureen  nälänhätään,  ja  kun 
yksi  »kuninkaan»  monista  puolisoista  tämän  johdosta  kerran  lausui,  ettei 
hän  luullut  sen  olevan  Jumalan  tahdon  mukaista,  että  köyhä  kansa  jätet- 
täisiin niin  suureen  kurjuuteen,  toi  kuningas  hänet  torille,  pakotti  hänet 
lankeamaan  polvilleen  väestön  keskellä  ja  katkaisi  hänen  päänsä.  Toiset 
»kuningattaret»  lauloivat  kunniaa  Jumalalle,  ja  koko  kansa  tanssi  ruu- 
miin ympärillä.  —  Viimeiseen  asti  koettiin  puolustaa  kaupunkia,  ja  lopuksi 
oli  nälänhätä  niin  suuri,  että  kuolleiden  lihaa  jaettiin  säännöllisesti.  Mutta 
15  kuukautta  piiritystä  kestettyään  täytyi  sen  antautua.  Juhana  Bochold 
joutui  vangiksi  ja  sai^  surmansa  Miinsterin  torilla,  kun  häntä  ensin  oli 
julmalla  tavalla  kidutettu.  Hurja  meno  loppui  tämän  jälkeen,  mutta 
samassa  uskonpuhdistuskin  hävisi  kaupungista. 

Nämät  seikat  eivät  suurestikaan  ehkäisseet  Lutherin  opin  säännöl- 
listä leviämistä,  vaikkakin,  sen  viholliset  tahtoivat  tehdä  uskonpuhdistajia 
syypäiksi  kaikkiin  häiriöihin.  Keisari  taas  oli  muiden  toimiensa  tähden 
pakotettu  toistaiseksi  sallimaan  sen  vapaasti  kehittyä.  Kaarle  Vinnellä  oli- 
kin niin  paljon  ja  niin  monellaisia  asioita  huolehdittavana,  ettei  monella- 
kaan ruhtinaalla  ole  ollut  sellaista  hallitustaakkaa.  Hänen  valtakuntansa 
oli  laaja  ja  siinä  monta  eri  kansallisuutta  ja  kullakin  omat  tapansa  ja 
laitoksensa,  joita  he  eivät  sallineet  loukattavan.  Mutta  hänellä  oli  vihol- 
lisiakin joka  taholla;  lännessä  oli  varottava  Ranskan  kuninkaan  Frans 
I:sen  hyökkäyksiä;  Itävallan  perintömaita  ahdisteli  Turkin  mahtava  sult- 
taani Soliman  II,  Sisiliaa  ja  Neapelia  taas  Välimerellä  liikkuvat  muham- 
medilaiset  merirosvot.  Paavin  kanssa  vallitseva  ystävyys  oli  usein  hor- 
jumassa; oikullista  Englannin  kuningasta  Henrik  Villittä  oli  pysytettävä 
Uitossa;  Amerikan  laajoja  siirtomaita  varten  oli  hallinnollisia  ohjeita  ja 
määräyksiä  annettava;  Alamaiden  levottomia  kaupunkikuntia  oli  valvot- 
tava ja  kuriin  tottumatonta  sotajoukkoa  järjestykseen  taivutettava.  Mek- 
sikosta Unkariin  ja  Hollannista  Tunisiin  asti  oli  hänen  johdettava  mo- 
nellaisia asioita  ja  vielä  moniin  yrityksiin  hankittava  suuria  raha- 
summia. Tähän  lisäksi  tuli  uskonpuhdistus,  johon  keisari  ei  muuta  kuin 
ajoittain  saattanut  huomiotaan  kiinnittää.  Sen  johdosta  se  voipikin  suu- 
resti edistyä. 

Speierin    valtiopäivillä    v.    1526  otettiin  uskonnon-asia  taas   esille, 
mutta  enemmistö  oli  nyt   suopea  uudelle  opille,  ja  päätökseksi  tuli,  että 


LUTHERIN   D8KONPDHDI8TD8.  47 

jokainen  valtiosSAtj'  sai  «lää,  hallita  ja  käyttäytjrS,  niinkuin  hän  Jumalalle 
ja  keisarilliselle  majesteetille  saattoi  vastata,  kunnes  yleinen  kokous  asian 
ratkaisisi.  Mutta  v.  1529  Kaarle  V:nnen  asema  oli  hyvin  edullinen 
—  Ranskan  kuninkaan  kanssa  oli  samana  vuonna  tehty  etuisa  rauha, 
ja  Unkarissa  hän  oli  saanut  veljensä  valituksi  kuninkaaksi  —  ja  nyt  hän 
pA&tti   tehdä   lopun   kerettiläisyydestS  Saksassa.     Hän  kutsui  mainittuna 


Kuri*  V  J>  puti  Ctoatn  VII  rituibvit  hbhu  tuhlakulkuemn  B*l*inuD.    (ErlliU  puuplirrMHrJuU.) 

vuonna  uudestaan  Speieriin  valtiosäädyt,  joissa  katolilaisilla  tällä  ker- 
taa oli  enemmistö;  päätös  tehtiinkin  sellainen,  että  sen  mukaan  el 
mitäkään  uudistuksia  eikä  muutoksia  saataisi  panna  toimeen,  ennenkuin 
yleinen  kansallinen  kokous  lausuisi  ratkaisevan  tuomionsa  Lutherin  ja 
paarin  välisessä  asiassa.  Tätä  päätöstä  vastaan  katolisesta  kirkosta  eron- 
neet panivat  vastalauseen  eli  protestin,  jonka  johdosta  heitä  aljettiin  kut- 
sua protestantiksi. 


48  YLEINEN   HISTORIA. 

Seuraavana  vuonna  1530  olivat  valtiosSSdyt  kokoontuneet  Augs- 
burgiin. Tätä  kokousta  varten  oli  Lutherin  ystävä,  oppinut  ja  maltilli- 
nen Filip  Melankton,  laatinut  tunnustuskirjan,  jossa  esitetään  ne  koh- 
dat,  joissa    Lutherin   opintunnustajat   erosivat   muista.     Tämä   kirjoitus, 


Filip  Mdtnkttn.    (Hilbtlnin  kynlpihrokMn  mukun.) 

joka  vieläkin  on  lutheri laisen  kirkon  tunnustuskirjoja,  muun 
Suomessa,  luettiin  julki  kokouksessa;  sitä  kumotakseen  ja  puolustaakseen 
katolisen  kirkon  opinkappaleita  Eck  kirjoitti  vastakirjoituksen.  Melank- 
ton taas  puolestaan  sepitti  Augsburgin  uskontunnustuksen  apologian 
eli   puolustuksen.      Mutta    valtiopäivien    päätös    ei    ollut    protestanteille 


Tleinea  hiBtoria  II.  - 


50  YLEINEN   HISTORIA. 

edullinen,  sillä  Wormsissa  tehty  päätös  oli  nyt  toimeenpantava,  s.  o.  Lut- 
herin oppi  oli  perinpohjin  hävitettävä.  Mutta  kun  useat  protestanttiset 
ruhtinaat  seuraavana  vuonna  1531  kokoontuivat  Schmalkaldin  kaupun- 
kiin keskustelemaan  yhteisestä  uskonnon-asiastaan  ja  tekivät  liiton  aseiUa- 
kin  sitä  puolustaakseen  jos  tarvittaisiin,  myöntyi  keisari,  jolla  paraillaan  taas 
oli  Turkkilaisten  kanssa  tekemistä,  n.  k.  Numbergin  interimiin  v.  1532. 
Sen  mukaan  he  toistaiseksi  saivat  vapaasti  uskontoaan  harjoittaa. 

y.  1544  Kaarle  V  vihdoin  oli  vapaa  sekä  idän  että  lännen  puolelta, 
jonka  vuoksi  kerettiläisyyteen  oli  nyt  käytävä  käsiksi.  Yleinen  kirkollis- 
kokous kutsuttiin  paavin  käskystä  Tridentin  kaupunkiin,  joka  on  Etelä- 
Tyroolissa.  Sinne  kokoontui  hyvin  lukuisasti  katolisia  piispoja  ja  pap- 
peja, varsinkin  Italiasta,  jonka  vuoksi  protestantit  eivät  katsoneet  voivansa 
sinne  mennä;  he  lähettivät  kirjoituksen  keisarille,  jossa  he  kieltäytyivät 
alistumasta  sen  päätöksiin,  se  kun  paavin  kokoonkutsumana  oli  puolu- 
eellinen. Nyt  ei  voitu  sotaa  välttää,  sillä  keisari  piti  protestantteja  uppi- 
niskaisina alamaisina,  joita  oli  rangaistava;  hän  sanoi  vaan  tahtovansa 
sodalla  pakottaa  kuuliaisuuteen  muutaman  kapinallisen  ruhtinaan.  Saksin 
vaaliruhtinaan  Juhana  Fredrikin  ja  Hessenin  maakreivin  Filipin,  protestant- 
tisen liiton  johtajat,  jotka  jo  olivat  valtiokiroukseen  julistetut. 

Protestanteilla  kävi  sota  onnettomasti,  sillä  heidän  pääjohtajansa 
Saksin  vaaliruhtinas  ei  ollut  johtoon  kykenevä;  heidän  toiminnassaan 
tuli  myöskin  näkyviin  epävarmuutta  ja  herkkäuskoisuutta,  he  kun  luottivat 
liiaksi  keisarin  puheisiin,  joka  tahtoi  pidättää  heitä  lupauksilla,  kunnes  hän 
saisi  joukkonsa  valmiiksi.  Ja  vihdoin  heidän  uskonveljensä  Moritz,  Saksin 
herttua,  petti  heidät,  hän  kun  ryhtyi  keisaria  auttamaan,  toivoen  kenties 
siten  saavansa  etuja,  vaikka  hänen  vaikuttimistaan  ei  olla  täysin  selvillä. 
MUhlbergin  luona  v.  1547  Kaarlen  espanjalaiset  ratsujoukot  tuhosivat 
protestanttien  sotavoimat,  ja  molemmat  johtajat  joutuivat  vangiksi. 

V.  1548  oli  Kaarle  Vinnen  valta  siten  korkeimmillaan;  ulkomaisilta 
vihollisilta  hän  oli  rauhassa,  kapinallinen  Pohjois- Saksa  masennettu  ja 
protestanttien  johtajat  vankina.  Hän  käytti  kuitenkin  voittoansa  joten- 
kin kohtuullisesti,  antaen  omin  päinsä  paavia  kuulustamatta  maltillisten 
lutherilaisten  ja  maltillisten  katolilaisten  valmistaa  väliaikaisen  kirkkojär- 
jestyksen, n.  k.  Augsburgin  interimin,  jonka  kautta  molemmat  kirkot 
saataisiin  liittymään  toisiinsa.  Mutta  se  herätti  vastenmielisyyttä  molem- 
milla tahoilla  eikä  saanut  suurtakaan  merkitystä. 

Yhfäkkiä  asema  kuitenkin  kokonaan  muuttui,  ja  sen  sai  edellä- 
mainittu Saksin  herttua  Moritz  aikaan.  Kaarlen  liittolaisena  hän  oli  läh- 
tevinään  interimiä   vastaan  niskoittelevaa  Magdeburgia  piirittämään,  saa- 


LUTHERIN    USKONPUHDISTUS.  51 

dakseec  ayyn  sotajoukkojen  kokoamiseen;  mutta  samaesa  hän  teki  sopi- 
muksia protestanttien  ja  Hanskan  kuninkaan  Henrik  II:sen  kanssa. 
Kaikki  oli  käynyt  niin  salassa,  ettei  keisarilla  ollut  aavistustakaan,  ennen- 
kuin Moritz  V.  1552  joukkoineen  ilmestyi  Etelä-Tyrooliin  Innsbruckin 
kaupungin  edustalle,  jossa  Kaarle  V  silloin  makasi  sairaana.  Töin  tuskin 
hän  pääsi  yöllä  pakenemaan  kuljetuttamalla  itseänsä  sateisella  säällä  yli 
lumipeitteisten  i 


SricilR  lurthn  Mtrlti.     (LuuHanrtl  Imi  Cramckln  blunii  puuplIrrM.) 

Moritz  käytti  voitollista  asemaansa  sovittaakseen  v.  1547  tekemänsä 
petoksen;  hfin  ei  tyytynyt  väliaikaisiin  myönnytyksiin,  vaan  vaati  vakaan 
rauhan  protestanteille.  V.  1552  tehtiinkin  ensin  Pas3a%i3sa  sopimus,  jota 
V.  1555  seurasi  Augsburgin  uskonrauha.  Lutherin  opin  tunnustajat  saivat 
tämän  kautta  uskon  vapauden,  mutta  opin  leviämistä  estettiin  sen  kautta, 
että  maan  uskonto  jätettiin  ruhtinaan  määrättäväksi.  Ne  katoliselle  kir- 
kolle kuuluneet  maat,  jotka  silloin  olivat  tulleet  lutherilaisten  haltuun, 
olivat  heillä  pysytettävät;  mutta  jos  vastedes,  Passaun  sovinnon  jälkeen, 


52  YLEINEN   HISTORIA. 

joku  arkkipiispa,  piispa  tai  muu  hengellinen  virkamies  kääntyisi  uuteen  op- 
piin, oli  hänen  maansa  jäävä  katoliselle  kirkolle.  Tämä  n.  k.  reservatum 
ecclesiaaiicum  oli  vastedes  uskokuntien  kesken  alituisena  riidan-aiheena, 
samaten  kuin  jotkut  muutkin  ahtaat  määräykset,  varsinkin  se,  että  refor- 
meeratun  kirkkokunnan  jäsenet  jäivät  uskonvapautta  vaille.  Runsaammin 
kuin  puoli  vuosisataa  kuitenkin  elettiin  Augsburgin  päätösten  nojassa,  kun- 
nes dO-vuotinen  sota  alkoi,  joka  lopullisesti  ratkaisi  uskonnolliset  riita-asiat. 


V. 
Lutherin  opin  leviäminen. 

Uskonpuhdistus  leviää  Saksassa  ja  syyt  sen  leviämiseen.  —  Se  voittaa  alaa  Saksan 
ulkopuolella.  —  Tanskan  kirkko  muutetaan  protestanttiseksi.  —  Uskonpuhdistuksen 
aatteet  tulevat  Ruotsissa  tunnetuiksi.  —  Kustaa  Vaasa  suosii  uskonpuhdistajia.  — 
Yesteroosin  recessi.  —  Katolisuus  on  heikko  Suomessa.  —  Martti  Skytte.  —  Kustaa 
Vaasa  ottaa  kirkonomaisuutta.  —  Mikael  Agrikola.  —  Paavali  Juusten.  —  Uskon- 
puhdistuksen merkitys. 

Silläaikaa  kuin  kirkon  yhteyttä  koetettiin  keisarin  välityksellä  saada 
Saksassa  palautetuksi,  Lutherin  oppi  levisi  leviämistään.  Saksissa  ja 
Hessenissä,  jotka  olivat  sen  emämaat,  kirkolliset  olot  ensin  järjestettiin 
Lutherin  mielipiteitten  mukaan,  ja  parin  vuosikymmenen  kuluessa  pani- 
vat kaikki  Pohjois- Saksan  ruhtinaat  maittensa  kirkossa  samat  muutokset 
toimeen.  Niinpä  Mecklenburg,  Pommeri,  Holstein  ja  vähän  myöhemmin 
Brandenburg  liittyivät  uuteen  oppiin.  Suurissa  valtakaupungeissa  seu- 
rattiin ruhtinaitten  esimerkkiä;  Magdeburgissa  muutos  tapahtui  jo  v.  1524, 
Braunschweigissa  v.  1528,  Hamburgissa,  Lybeckissä  y.  m.  vähän  myöhem- 
min. Lutherin  järjestämä  kirkko  tarjosi  ruhtinaille  monta  maallista  etua, 
jotka  heidän  kantaansa  paljon  vaikuttivat,  sillä  papisto  menetti  uskon- 
puhdistuksen kautta  suuren  valtiollisen  merkityksensä  ja  ruhtinaat  saivat 
kirkon  ylimmän  johdon  käsiinsä,  mikä  melkoisesti  lisäsi  heidän  itse- 
näistä asemaansa.  Ruhtinaista  tuli,  niinkuin  Luther  sanoi,  »hätäpiispoja» ; 
maallinen  esivalta  nimitti  piispat  ja  papit,  kirkon  omaisuus  joutui  valtiolle, 
joka  osaksi  käytti  sitä  koulujen,  sairashuoneiden  ynnä  muiden  laitosten 
ylläpitämiseksi.      Uskonpuhdistus    tuli     siten     auttamaan    ja    antamaan 


54  YLEINEN   HISTORIA. 

vauhtia  Saksan  ruhtinasten  itsenäisyysharrastuksille,  jotka  jo  keski-ajalla 
olemme  oppineet  tuntemaan;  keisarinvalta  taas,  joka  kannatti  Saksan  yhte- 
yttä lujan  keskihallituksen  nojassa,  liittyi  katolisen  kirkon  asiaa  ajamaan. 
Mahtavimmista  ruhtinaista  pysyi  ainoastaan  Baijerin  ruhtinas  katolisen 
kirkon  ystävänä,  mutta  hänen  naapurinsa  Wiirtembergin  ruhtinas  muutti 
maansa  kirkon  protestanttiseksi.  Valtakaupungeissa  taas  uskonpuhdistus 
voitti  alaa  etupäässä  porvaristossa,  joka  oli  kaupungin  hallituksesta  syr- 
jäytetty; ja  samassa  kuin  se  taisteli  uuden  opin  puolesta,  taisteli  se 
useimmiten  myöskin  vanhaa  kauppaylimystöä  vastaan,  josta  yksinomaan 
valittiin  jäsenet  kaupunkien  maistraatteihin,  jotka  taas  johtivat  kaikkia 
kaupungin  asioita.  Joka  paikassa  olivat  valtiolliset  seikat  tehokkaasti 
edistämässä  uskonpuhdistusta,  sillä  verraten  harvassa  oli  niin  yksinomaan 
aatteenmiehiä  kuin  Luther  ja  Melankton,  jotka  puhtaan  uskonnollisen 
vakaumuksensa  johdosta  katolisen  opin  hylkäsivät.  Muissa  maissa  sama 
ilmiö  tulee  niinikään  näkyviin. 

Uusi  oppi  levisi  nopeasti  Saksan  rajojen  ulkopuolellekin.  Kirjapai- 
nojen kautta  voitiin  kirjallisuudentuotteita  levittää  etäisiinkin  maihin; 
saarnamiehiä  niinikään  ilmaantuu,  jotka  tutustuttavat  kansoja  uusiin 
aatteisiin.  Ranskan  rajoilla  asti  Elsassissa  ja  Lothringissa  tavattiin  ennen 
pitkää  Lutherin  opin  tunnustajia,  idässä  taas  se  levisi  Böömiin,  josta 
Hussin  oppikaan  ei  kokonaan  ollut  hävinnyt,  sekä  Unkariin  ja  Sieben- 
biirgiin  asti.  Jo  v.  1525  Saksalainen  ritarikunta  Preussissa  hengellisenä 
valtiona  loppui;  sen  suurmestari  Albrekt  Brandenburgilainen  kääntyi 
näet  silloin  Lutherin  oppiin  ja  rupesi  maallisena  ruhtinaana  Puolan  ku- 
ninkaan vasalliksi;  sekä  Puolan  kuningas  että  Danzigin  ja  Elbingin  mah- 
tava porvaristo  olivat  häntä  ahdistaneet,  jottei  hän  nähnyt  muuta  pelas- 
tuksen keinoa  olevan.  Ritarit  menettivät  maansa  ja  saivat  lähteä  maail- 
malle, samoin  kuin  munkitkin  luostareista,  jotka  hävitettiin.  Vähän 
myöhemmin  hävisi  myöskin  Kalpariston  hengellinen  valtio  Viron-,  Liiwin- 
ja  Kuurinmaassa.  Eräs  saarnamies  oli  Räävelissä  ensin  alkanut  julistaa 
Lutherin  oppia,  jonka  kaupungin  porvarit  pian  omistivat.  Sieltä  se  levisi 
ulommaksi,  ja  viimeinen  suurmestari  Gotthard  Kettler  kääntyi  itse  sii- 
hen, ruveten  Kuurinmaan  ruhtinaana  Puolan  vasalliksi.  Saksalaisten 
herruus  täällä  kuitenkin  säilyi,  vaikkakin  ritarikunta  oli  hävinnyt,  siUä 
ritarien  jälkeläiset  asuskelivat  maallisina  herroina  linnoissaan  ja  karta- 
noissaan, pitäen  talonpoikia  orjuudessa,  niinkuin  ennenkin. 

Saksasta  levisi  uskonpuhdistus  Skandinavian  maihin  jo  muutamia 
vuosia  Lutherin  ensimmäisen  esiintymisen  jälkeen.  Kristian  II,  julma 
tyranni,  joka  kukisti  Ruotsin,  kutsui  jo  v.  1520  uuden  opin  saarnaajan 


LDTHERIH   OPIN   LEVIÄMINEN.  55 

KödpenbamioaaD.  H&net  syöstiin  kyllä  valtaistuimelta  v.  1523,  mutta 
bäneD  seuraajansa  Fredrik  I  osotti  samaa  harrastusta.  Luostarit  hävi- 
tettiin, pappien  naimakielto  poistettiin  ja  piispat  alistettiin  kuninkaan 
tuomittaviksi;  v.  1536  Kööpenhaminaan  kokoontuneet  valtiosäädyt  päätti- 
vät, että  kirkon  liiat  tilukset  piti  otettRman  valtiolle.  Kirkolta  ja  luosta- 
reilta saatuja  varoja  käytettiin  pääasiallisesti  oppilaitosten  edistämiseksi. 
Lutherin  ystävä,  tohtori  Bugenhagen,  kutsuttiin  järjestämään  Tanskan 
kirkon  oloja,  ja  vuonna  1539  säädetyn  ordinantian  kautta  ne  lopullisesti 
saatiin  vakaantumaan.  —  Tanskassa  ei  kuninkaan  valta  suuresti  vahvistunut 


uskonpuhdistuksesta,  vaan  siitä  hyötyi  etupäässä  aatelisto,  joka  peri  papis- 
ton entisen  valtiollisen  merkityksen  ennen  itse  saavuttamassa  lisäksi. 

Ruotsissa  muutamat  Lutherin  oppilaat  alkoivat  vuoden  1520  vaiheilla 
julistaa  uutta  oppia.  WittenbergiQ  yliopisto  oli  alusta  asti  saavuttanut  suu- 
ren maineen,  jonka  vuoksi  opinhaluisia  miehiä  Ruotsista  ja  Suomesta 
lähti  sinne;  niinpä  eräs  ruotsalainen  sepänpoika  Örebrosta,  Olaus  Petri, 
oli  Wittenbergi3sä  siihen  aikaan  kuin  Luther  siellä  väitelmänsä  julki  nau- 
lasi. Kolme  vuotta  opiskeltuansa  hän  palasi  kotimaahansa  ja  pääsi  Streng- 
näsin  katedraalikoulun  johtajaksi;  hänen  veljensä  Laurentius  Petri  sekä 
hänen  esimiehensä  Laurentius  Ändreae  liittyivät  hänen  mielipiteisiinsä. 
Myöskin  kuningas  Kustaa  Vaasa  näytti  niitä  suosivan,  ja  hallitsijan  vai- 
kutuksesta uskonpuhdistus  varsinaisesti  pauliinkin  toimeen. 


KuiUi  Viui.    (SlmiR-alku 


LUTHERIN   OPIN   LEVIÄMINEN.  57 

Ruotsin  kirkossa  oli  tietysti  samoja  epäkohtia  kuin  muuallakin,  vää- 
risteltyjä opinkappaleita,  taitamattomuutta,  laiskuutta  ja  paheita  papeissa 
ja  munkeissa;  mutta  täällä  eivät  nuo  kaikki  puutteellisuudet  olleet  pääs- 
seet kehittymään  siihen  mittaan  kuin  muualla,  eikä  yleinen  mielipidekään 
kansassa  halveksinut  kirkkoa,  niinkuin  Saksassa;  sanalla  sanoen  Ruot- 
sissa katolinen  kirkko  ei  ollut  siihen  määrään  kypsynyt  häviöön  kuin 
Saksassa.  Mutta  uskonpuhdistus  tarjosi  hallitsijalle  paljon  etuja,  joita 
hän  tähän  aikaan  tarvitsi.  Kustaa  Vaasa,  joka  oli  laskenut  perustuksen 
Ruotsin  kansalliselle  itsenäisyydelle  tekemällä  lopun  Kalmarin  unioonista, 
tahtoi  vielä  murtamalla  katolisen  kirkon  vallan  ja  vapauttamalla  maansa 
paavin  vallasta  vahvistaa  työtänsä.  Katolinen  papisto,  Upsalan  arkkipiispa 
etupäässä,  oli  unioonin  ajalla  ollut  kansallisen  asian  pahimpia  vastustajia; 
mutta  uskonpuhdistuksen  kautta  kuningas  saisi  tuon  mahtavan  säädyn 
masennetuksi.  »Kirkko  ja  luostarit  olivat  rikkaita,  mutta  valtio  oli  autio 
ja  voipunut»;  kuningas  oli  vapaussodan  kautta  velkaantunut;  ja  uskon- 
puhdistuksen kautta  hän  saisi  kirkon  liiat  omaisuudet  valtion  huostaan. 
Mutta  näiden  etujen  ohessa  Kustaa  epäilemättä  oli  selvällä  järjellään 
tajunnut  Lutherin  opin  totuuden  ja  tullut  siitä  vakuutetuksi.  Kuningas 
oli  kuitenkin  varovainen.  Hän  ei  ryhtynyt  väkivaltaisiin  toimiin  katolista 
kirkkoa  vastaan,  vaan  suosi  uskonpuhdistuksen  miehiä  auttamalla  heitä 
sekä  antamalla  heille  tärkeitä  virkoja ;  niinpä  hän  otti  Laurentius  Andreaen 
kanslerikseen,  ja  Olaus  Petri  taas  pääsi  Tukholmaan  saarnamieheksi. 
Eikä  uudesta  opista  Kustaa  Vaasan  aikana  puhuttukaan  mitään.  Mutta  sit- 
tenkin papit,  jotka  huomasivat  kuninkaan  aikeet,  vehkeilivät  häntä  vastaan 
ja  yllyttivät  kansaakin.  Kustaa  Vaasalla  olikin  monta  kapinaa  kukistetta- 
vana, varsinkin  Taalainmaassa,  jonka  talonpojat  tunsivat  oman  arvonsa  ja 
mahtinsa,  he  kun  unioonin  aikana  etupäässä  olivat  taistelleet  Tanskalaisia 
vastaan,  ja  heidän  avullaan  Kustaakin  oli  vapautustyönsä  saanut  aikaan. 

Vihdoin  v.  1527  kuningas  tahtoi  JVesteroosin  valtiopäivillä  saada 
kirkollisen  asian  selvitetyksi.  Täälläkin  hän  vakuutti,  ettei  hän  tahtonut 
tuoda  uutta  oppia  valtakuntaan,  vaan  oli  antanut  saarnata  Jumalan 
puhdasta  sanaa  sekä  pappien  elämää  valvonut.  Koska  hallitus  tarvitsi 
varoja,  pyysi  hän  valtiosäätyjä  niitä  hänelle  myöntämään,  sillä  ilman  uusia 
tuloja  ei  valtion  hallintoa  voisi  hoitaa.  Kaikki  tiesivät  kuninkaan  tar- 
koituksen, ja  pian  alkoi  vastustusta  kuulua.  Linköpingin  piispa  Brask, 
joka  oli  rohkein,  väitti,  ettei  papistolla  ollut  ilman  paavin  suostumusta 
oikeus  luopua  tiluksistaan ;  aatelistokin,  kuninkaan  siltä  kysyessä,  oli  samaa 
mieltä.  Mutta  ennen  pitkää  Kustaa  ankaralla  puheella  ja  uhkaamalla 
luopua   kruunusta  sai  valtiopäivät  suostumaan;  talonpojat  ja  porvaristo 


58  YLEINEN   HISTORIA. 

suostuivat  kirkon  tiluksien  peruuttamiseen  päästäkseen  itse  lisäverotuk- 
sesta  vapaiksi;  aatelistonkin  kuningas  sai  puolelleen  suostumalla  jättämään 
sille  osan  kirkolta  otettavista  maatiloista.  Siten  saatiin  toimeen  päätös, 
joka  on  tunnettu  fVesteroosin  recessin  nimellä.  Kuningas  sai  sen  mu- 
kaan ottaa  kirkon  liian  omaisuuden,  jonka  päätöksen  hän  ankaruudella 
pani  toimeen;  aatelisto  sai  takaisin  ne  tilukset,  jotka  v.  1454  jälkeen  oli- 
vat lahjoitusten  kautta  heiltä  tai  heidän  suvuiltaan  kirkolle  joutuneet; 
Jumalan  puhdasta  sanaa  piti  valtakunnassa  saarnattaman.  Lisäyksessä 
recessiin  sanotaan,  että  kuningas  tuli  paavin  asemasta  kirkon  päämieheksi, 
ja  papisto  maallisten  tuomioistuinten  alaiseksi;  piispojen  linnat  joutuivat 
kuninkaalle.  Lutherin  kirkon  periaatteita  tässä  noudatettiin,  mutta  hänen 
opistaan  ei  mainita  mitään.  Vasta  v.  1598  Upsalan  kokouksessa  Augsbur- 
gin uskontunnustus  hyväksyttiin  valtakunnan  kirkon  tunnustuskirjaksi, 
ja  vasta  tämän  päätöksen  kautta  Ruotsi  ja  Suomi  julkisesti  liittyivät 
lutherilaisen  kirkkoon. 

Samaan  aikaan  kuin  Ruotsissa  aljettiin  myöskin  Suomen  kirkossa 
muutoksia  toimeen  panna  uskonpuhdistuksen  periaatteiden  mukaan.  Täällä 
ei  kansa  kyllä  ollut  kypsynyt  aatteellisempaa  oppia  itselleen  omistamaan, 
sillä  tuo  ulkonaisilla  menoilla  vaikuttava  katolisuuskin  oli  jäänyt  sille 
hämäräksi;  mutta  Suomen  kansa  ei  myöskään  kyennyt  käsittämään  niiden 
muutoksien  merkitystä,  joita  nyt  pantiin  toimeen,  eikä  sentähden  ryhtynyt 
minkäänlaiseen  vastarintaan,  niinkuin  Ruotsissa  paikoittain  oli  tapahtunut. 
Pappienkin  oppi  ja  asema  olivat  siksi  vähäpätöisiä,  etteivät  hekään  saat- 
taneet hallituksen  määräyksiä  ehkäistä.  Agrikola  mainitsee  julkaisemansa 
Uuden  Testamentin  käännöksen  alkulauseessa  seurakunnissa  löytyvän 
niin  taitamattomia  pappeja,  »että  he  hyvin  vähän  tai  eivät  ollenkaan  osaa 
latinankieltä,»  jonka  vuoksi  he  huolimattomasti  ja  ilman  intoa  opettavat 
seurakuntalaisiaan.  Toiset  taas  eivät  olleet  ollenkaan  viitsineet  saarnata 
eivätkä  olleet  antaneet  kurjan  kansan  oppia  edes  Isä  Meidän  rukousta 
tai  uskonnon  tärkeimpiä  opinkappaleita.  »Löytyypä  sellaisiakin»,  jatkaa 
hän,  »jotka  ovat  niin  epärehellisiä  ja  tavottelevat  tyhjää  kunniaa  ja  etua, 
etteivät  tahdo  itse  oikein  hoitaa  velvollisuuksiaan  eivätkä  salli  toistenkaan 
saarnata  Jumalan  sanaa.»  Vielä  lisäksi  oli  siihen  aikaan,  kuin  Kustaa 
Vaasa  tuli  hallituksen,  Suomen  piispanistuin  avoinna,  joten  ei  siltäkään 
taholta  vastusta  tullut. 

Kuningas  asetti  ensin  väliaikaisen  piispan  Turkuun,  mutta  v.  1528 
hän  määräsi  erään  Martti  Skytten  vakinaiseksi.  Tämä  oli  tosin  katoli- 
lainen ja  hän  asetettiin  virkaansa  katolisilla  juhlamenoilla  sekä  pysyi  uskol- 
lisesti  munkkilupauksissaan  koko  elämänikänsä,  —  Skytte  kuului  domi- 


LUTHERIN    OPIN   LEVIÄMINEN.  59 

nikaanimunkistoon  —  mutta  hän  oli  sävyisä  ja  suopea  mies,  joka  ei 
vastustanut  kuninkaan  säädöksiä.  Jumalanpalvelus  menetti  vähitellen 
ulkonaisen  loistonsa;  monet  juhlallisuudet  ja  messut  lakkautettiin,  eikä 
juhlakulkuja  enää  nähty,  niinkuin  ennen;  vihkivesiastia  hävisi  kirkon 
eteisestä  j.  n.  e.  Tärkeimpiä  muutoksia  oli  se,  että  kansan  kieltä  aljettiin 
käyttää  kirkonmenoissa. 

Ankarammin  menetteli  kuningas  Suomen  kirkkoa  kohtaan  riistäes- 
sään  siltä  sen  omaisuutta.  Jo  Martti  Skytten  täytyi  suostua  kuninkaalle 
vuosittain  suorittamaan  jotenkin  runsaan  osan  piispantuloistaan,  muun 
muassa  1000  markkaa  rahaa  sekä  lisäksi  viljaa.  Kuninkaan  lähettämät  asia- 
miehet kulkivat  pitkin  maata  ottamassa  kruunulle  Vesteroosin  päätöksien 
nojassa  kirkon  ja  luostarien  tiluksia  ja  pappein  liiallisia  tuloja.  On  laskettu 
kuninkaan  ottaneen  Suomen  kirkolta  yhteensä  601  tilusta  ynnä  niihin 
kuuluvat  42  torppaa.  Kuusiston  kartano  siihen  kuuluvine  taloineen 
otettiin  muun  muassa  kruunulle,  ja  linnan  muurit  hajoitettiin  maan  tasalle; 
kuningas  käskee  lähiseudun  talonpoikia  olemaan  apuna  hävittämistyössä. 
Tämä  osotti  sitä,  että  Turun  piispan  keski-aikainen  mahtava  valtiollinen 
merkitys  oli  mennyt.  Luostarit  lakkautettiin  ja  niiden  rakennukset  käy- 
tettiin muihin  tarkoituksiin;  Raumalla  esim.  tehtiin  iuostarirakennuksesta 
kirkkoherran  virkatalo;  munkit  taas  saivat  tavallisesti  papinpaikkoja 
maaseuduilla.  Ainoastaan  Naantalin  naisluostari  sai  vielä  olla  olemassa 
ja  pitää  osan  tiluksistaankin,  koska  sen  veljillä  ja  sisarilla  maailmalle 
ajettuina  oli  vaikea  tulla  toimeen. 

Mutta  Kustaa  kuningas  ei  tyytynyt  yksinomaan  tilusten  perimiseen 
kruunulle,  vaan  myöhemmin  hän  melkein  ryöstämällä  otti  kirkoista  niiden 
kalleuksiakin,  kulta-  ja  hopea-astioita,  kruunuja  y.  m.  koristuksia,  joita 
hurskaat  ihmiset  olivat  aikojen  kuluessa  lahjoittaneet;  v.  1554  otettiin 
yksin  tuomiokirkosta  1520  luotia  hopeata  ja  muista  kirkoista  samassa 
suhteessa.  Kaikki  nämät  vietiin  kuninkaan  rahakammareihin  Tukholmaan. 
Seurakuntalaiset  eivät  tällaisesta  ryöstöstä  olleet  hyvillään,  mutta  kunin- 
gas, joka  varsinkin  vanhemmaksi  tultuaan  muuttui  yhä  ahneemmaksi,  ei 
siitä  välittänyt. 

Ulkonainen  puoli  katolisesta  kirkosta  oli  pian  hävitetty,  mutta  uusi 
oppi  ei  yhtä  pian  päässyt  kansan  mieleen  juurtumaan,  vaan  siinä  tar- 
vittiin muutamia  miespolvia.  Turussa  saarnasi  puhdasta  oppia  ensiksi, 
V.  1525  vaiheilla,  Lutherin  ja  Melanktonin  oppilas  Pietari  Särkilahti^ 
joka  oli  opiskellut  Wittenbergissä,  siellä  saavuttanut  maisterinarvon  sekä 
kotimaahan  palattuaan  päässyt  tuomiokirkon  papiksi;  mutta  paljon  hänen 
toiminnastaan  ei  muuten  tiedetä.     Suomen  varsinainen  uskonpuhdistaja 


60  YLEINEN   HISTORIA. 

oli  Mikael  Agrikola,  joka  syntyi  v.  1510  vaiheilla  Pernajan  pitäjässä 
Uudellamaalla,  jossa  hänen  isänsä  oli  köyhä  kalastaja.  Hän  kävi  ensin 
Viipurin  koulua,  ja  siirtyi  myöhemmin  Turkuun,  jossa  hän  pääsi  Martti 
Skytten  kirjuriksi.  Skytten  toimesta  ja  hänen  kustannuksellaan  Agrikola 
lähti ,  jatkamaan  lukujaan  Wittenbergiin,  jossa  hän  tutustui  ja  mielistyi 
uskonpuhdistuksen  oppiin.  V.  1539  hän  sai  siellä  maisterinarvon  sekä 
hyvät  suositukset  Lutherilta  ja  Melanktonilta,  jonka  vuoksi  hän  Suomeen 
palattuaan  pääsi  ensin  Turun  katedraalikoulun  rehtoriksi  ja  v.  1550 
Skytten  kuoltua  piispanviran  hoitajaksi  sekä  vihdoin  v.  1554  piispaksi, 
jona  hän  oli  kuolemaansa  asti  vuoteen  1557. 

Agrikolalla  on  suuri  merkitys  Suomen  historiassa.  Uutterana  ja  tai- 
tavana kirkonmiehenä  hän  koetti  levittää  oppia  seurakunnan  opettajiin 
ja  kansaan.  Sen  vuoksi  hän  alkoi  suomenkielellä  kirjoja  julkaista,  nou- 
dattaen siten  muiden  uskonpuhdistajain  esimerkkiä,  jotka  niinikään  rupe- 
sivat kansan  kieltä  käyttämään  kirjallisuudessa.  Agrikola  onkin  tämän 
toimintansa  vuoksi  saanut  »suomalaisen  kirjallisuuden  isän»  nimen. 
Aapiskirjalla  v.  1542  suomenkielinen  kirjallisuus  alkoi,  mutta  sitä  seurasi 
ennen  pitkää  Rukouskirja,  Lutherin  katkismuksien  käännös.  Uuden  Testa- 
mentin käännös  v.  1548,  ja  myöhemmin  osia  Vanhasta  Testamentista.  Ollen 
Uudeltamaalta  kotoisin  Agrikola  käyttää  länsisuomen  murretta  kirjoissaan. 

Mikael  Agrikola  oli  Kustaa  Vaasan  hyvässä  suosiossa  ja  tämän 
kautta  hän  piispanviran  saikin.  Kuningas  käytti  häntä  valtiollisissakin 
toimissa;  niinpä  hän  v.  1557  lähetettiin  muutamien  muiden  kanssa  Mos- 
kovan suuriruhtinaan  kanssa  rauhasta  sopimaan,  mutta  paluumatkalla 
hän  kuoli  Uudenkirkon  pitäjässä  lähellä  Viipuria,  jonka  tuomiokirkkoon 
hänen  ruumiinsa  haudattiin. 

Toinen  uskonpuhdistuksen  mies  Suomessa  oli  Paavali  Jutcsten, 
joka  yhdessä  Agrikolan  kanssa  oli  ollut  Wittenbergissä  sekä  v.  1554, 
jolloin  Kustaa  Vaasa  jakoi  Suomen  kahteen  hiippakuntaan,  tuli  maamme 
toisen  osan  piispaksi,  asettuen  Viipurin  asumaan.  Kirjailijana  on  Juus- 
tenkin  tunnettu,  mutta  hän  kirjoitti  etupäässä  latinaksi  eikä  kansaa 
varten.  Juustenin  tärkein  kirjallinen  teos  käsittelee  Suomen  keski-ajan 
piispoja,  joita  tietoja  Porthan  sittemmin  täydensi  ja  julkaisi.  Vuoteen  1576 
oli  Juusten  piispana,  viimeiset  vuodet  Turussa,  jonne  hänet  oli  siirretty. 


Lutherin  alottaman  uskonpuhdistuksen  kautta  Pohjois-  ja  osa  Etelä- 
Saksaa,  Itämeren  rantamaat,  Skandinavian  maat  ja  Suomi  olivat  eron- 
neet  katolisesta   kirkosta.     Rooman   paavi   ei   enää   ollut   näiden  maiden 


LUTHERIN   OPIN   LEVIÄMINEN.  61 

tnfenS  ^««5  €«f!ttte  tyge/  fonoi  lm  ^Ok/Ce  ^  »v^*f»»J 
fiMfet/cttcatetUe  ofoeH/atä  teiö^  piet  p<it««m<iii  fqw  to^ 
IciMtTcflÄttHN^Ä  •  Ccd^rcrt*  fq»  paxmopm  toiweIiret  ^^ 
t^mee  /  3<rcirm«init  macdPo  /eet<lee  iqc  eciffm  to^OocM 
faitoa  /  trWlU  on  Ubvtifyam  "Jftm,  S«k  iiii»«  faiion  eedle/ 
iSctÄ  jjumaU  ivoipt  netfie  ftoMifie  2lbra^mile  bipfH  yle|« 
berÄrte.  n^  dmb<  m6«  Km»  p«rtbtt  paon  toreU/^ocÄ^nm 
^  puu  qutrt  (t  tege  ^w«  I^Ol^elme/  f<  poif  MJ<it«n  y  14  tit^ 

Icen  |)eiC(Cen. 

tnrn*  tofinc4flÄrtt«tewcb^lWpÄr«»mor€«n/muttÄr«/ 
|0C4  minu  ieWn  cuIcim  ombt/fe  ivftl!<wenib>mMUa  «n/tonga 
•II  oU  tnim  fcluolinc  rtngi  c«n9anw/S<n  ptee  («tee  pyN  <>< 
|tel/f«ttrirtUca|l4m4.3ong« mffftton  ^mtA^^fanl ia 
^nc  pt'r«  liigAd  percamä/ta  ^  pite  tiilin»  ofttMne  cocomÄ/ 
inucra  rvomcRct/  pie«  (^«ncn  qancmttfee  tii!««  polMtn  on. 

6iUo6t  tuli  >ri»  (SftKUafl  3orbanq»  >^n«fen  tyg«/ 
mh  ^n  CAficMifq»  M<i^'  jnotw3o^nned  weUi  ^U  / 
fanoO^ltnine  MnitQcn  (tnaloa  CafttttAf  ia  fme  tolcc  mfnu 
mcni^nin  wa(iafi>rueM  fanot  ^cnelle  /e«Ui  nyc/QtUe 

ttän  fopi  mdO^  /  coOft  <  wmiM<^«u^  («'«^  Hm  M 
falU>ine«, 

>  cofca  3erii«  CAf^ettP  ob7ylef«|!at'  M  coc|^  t»«t^(l^ 
jM  C4Q0  /  ntn  Zaiaac  aaUnit  fyend  /  in  ^  n^f^'  3umai<m 
^ötgcn  oUfaflooan  nmqoin  tnecttfen  /  ia  ttiUoan  ^tn  pi  7«b<  «• 
Ien*.  ytcctQO  I  Am'  CoäM^^fonot  /  Ccmc  on  minun  rtt/  <nai.i« 
coe  potom  /  ioffa  mtnnl  on  ^uc  fofq[o. 

«  ^ittAiuiffm  )  Ccmc  piM  oIcQtMi  ^utttttlfe  irt  vtttaä  tncrR/ 
fttti  Cix^tn*  felflcfruM  «1*  hillut /<«fcA  fcncabtfnen  etatna  oCf^ 
ptu  att  9]fn«go04M  /  »««n  mc^cn  cociics  uilf<f<(ta  farnottfto/jFom 
a«  jiihomu  tcfu 

b  3lyf iltme )  Vlhm  tkemat  tu^uttm  tatin«ri  Vipeee  /  te  b« 
tafldOAittnKluttctlnSemert/i&tntcngi-m&ncMMt  ndn  viba  tAync/ 
tä. pai/ma  1«4«  /:|7<iii<Ktftob«  w(Tä  :Kyf&nn<f:f  /  cl<  Voitimmcicf  / 

Shni  Agrtktlaii  Uudra  TuUmMitla  kUnolkMiti. 

kirkon  päämies,  vaan  maan  hallitsija  oli  saanut  siinäkin  ylimmän 
johdon.  Kirkko  oli  mennettänyt  suuren  maallisen  rikkautensa  ja  papisto 
valtiollisen    mahtinsa;    ruhtinas    ja  osaksi   aatelistokin  oli  ne  perinnyt. 


62  YLEINEN   HISTORIA. 

Henkiseen  elämään  katsoen  oli  suuri  edistys  tapahtunut.  Katolinen  kirkko 
vaati  ihmisiä  sokeasti  uskomaan  sen  opetusta,  kahlehtien  siten  ihmis- 
hengen; raamattukin  oli  kansalta  kielletty  kirja,  koska  sen  lukeminen 
•saattoi  ajattelemaan  ja  epäilemään  kirkon  oppia.  Luther,  joka  itse  oli 
raamattua  lukemalla  ja  ajattelemalla  saavuttanut  vakaumuksensa,  asetti 
opillensa  elämänehdoksi,  että  kaikki  tutkisivat  ja  arvostelisivat  sitä  ja 
siten  hankkisivat  itselleen  vakuuden  elämän  tärkeimmissä  kysymyksissä. 
Uskonpuhdistuksen  perusajatuksena  oli  vapaus,  vaikka  sitä  aina  ei  nou- 
datettu. Ja  että  kaikki  olisivat  tilaisuudessa  hankkimaan  itselleen  tietoa, 
oli  heitä  opetettava  omalla  kielellään;  jumalanpalvelus  oli  toimitettava 
niin,  että  kaikki  sen  ymmärtäisivät,  saarna  oli  siinä  oleva  tärkein  osa. 
Uskonpuhdistuksen  periaatteisiin  kuuluu  kansan-opetus,  joka  Iniitenkin 
vasta  meidän  vuosisadallamme  on  yleiseksi  tidlut,  ja  siitä  syystä  se  loi 
myöskin  kansankielisen  kirjallisuuden.  Joka  maassa  uskonpuhdistajien 
ensimmäisiä  tehtäviä  oli  raamatun  kääntäminen;  Luther  alkoi  jo  Wart- 
burgissa  ollessaan  sitä  kääntää  ja  v.  1534  se  ilmestyi  painosta;  Ruot- 
sissa painettiin  Uusi  Testamentti  v.  1526,  Vanha  Testamentti  v.  1541; 
Mikael  Agrikola  ryhtyi  jo  Wittenbergissä  ollessaan  suomentamaan  Uutta 
Testamenttia,  mutta  koko  Vanha  Testamentti  ilmestyi  suomeksi  vasta 
vuosisataa  myöhemmin,  nim.  v.  1642.  Hengellistä  kirjallisuutta  julaistiin 
paljon  raamatun  ohessa;  mutta  ei  latinakaan  hävinnyt,  vaan  se  säilyi 
vielä  kauan  oppineiden  yhteisenä  kielenä  protestanttisissakin  maissa. 


VL 
Uskonpuhdistus  Sweitsissä,  Hollannissa  ja  Englannissa. 

Zvrlnglin  uskonpuhdistus.  —  Juhana  Calvinin  toiminta  —  Reformeerattu  oppi  juur- 
tuu Hollantiin.  —  Se  voittaa  alaa  Ranskassa.  —  Juhana  Knox,  Skottlannin  uskon- 
puhdistaja. —  Englannin  uskonpuhdistus  on  valtiollinen  toimi.  —  Henrik  VIII:nnen 
muutokset.  —  Hänen  julma  menettelynsä.  —  Edvard  Vl:nnen  aikainen  reformatsiooni. 
—  Maria  palauttaa  katolisen  kirkon.  —  Elisabetin  varovaisuus.  —  Episkopaalinen 
kirkko.  —  Puritaanit  ja   independentit.  —  Eroavaisuudet  eri  kirkkokuntien  välillä. 

Taistelun  katolista  kirkkoa  vastaan  alkoi  samaan  aikaan  kuin  Lut- 
her toinenkin  mies,  Ulrik  Zivingli,  Ziirichin  kaupungin  pappi  Sweitsissä. 
Katolinen    kirkon    väärinkäytökset,    lähinnä    julkea    anekauppa,    saattoi 


USKOKPUHDISTUS   SWEITSISSX,   HOLLANNISSA  JA   ENQLANNIBSA.       63 

ZwiQgliiikiQ  sekä  saarnoissa  ettS  kirjoituksissa  esiintymSan  sitä  vastaan. 
Aluksi  hän  julkaisi  67  väitelmäS,  joissa  hän  osotti  vääräksi  monia  kirkon 
opinkappaleista.  Matta  Zwingli  ei  ollut  sielnttsaan  kokenut  sellaista  anka- 
raa taistelua  kuin  Luther  luostarissa  ollessaan,  vaan  hän  oli  lukemalla, 
tutkimalla  ja  ajattetemalla  tullut  huomaamaan,  kuinka  suuresti  evankeli- 
amien  julistamasta  opista  oli  vieraannuttu;  Zwingli  oli  etupäässä  järjen 


Uk'lk  Zslngll.     (TMirtviutttniui  maitarlB  Itktml  puuplIrrM.) 

mjes,  joka  seikka  painoi  leiman  hänen  toimintaansa  uskonpuhdistajana. 
Hän  tahtoi  palauttaa  kirkon  sellaiseksi,  kuin  se  oli  apostolien  aikana  ollut; 
ulkonainen  puoli,  kuri  ja  elämä,  olivat  hänelle  melkein  tärkeimmät,  jota 
vastoin  Luther  antoi  suuremman  merkityksen  uskolle  ja  opille.  Zwingli 
tahtoi  hävittää  kirkosta  kaikki,  mitä  raamatussa  nimenomaan  ei  ollut 
määrätty,  Luther  taas  suvaitsi  kaiken  sen,  mikä  ei  nimenomaan  sotinut 
raamattua  vastaan.  Zwingli  ei  poistanut  jumalanpalveluksesta  yksinomaan 
ulkonaista  loistoa :  valoa,  messuja,  juhlakulkuja  y.  m.,  vaan  hän  ei  salli- 


YLEraEN    HISTORIA. 


Sokiribki,  Urin,  Unlmililaiilii  j*  ZUrlokla  «llrK.    (Tuiilain«ttiiiaii  sMttrln  piiDpllmnw)uti.) 

nut  urkujen  soittoakaan;  kuvat  peitettiin  tai  vietiin  pois.  Luther  sitS- 
vaetoin  antoi  niiden  olla,  vaikkei  hän  niitä  vSlttftmättöminä  pitänyt.  Vao- 
himman  seurakunnan  yksinkertaiset  olot  ja  tavat  tahdottin  uudistaa 
Zwinglin  kirkossa ;  niinpS  kirkkoon  alttarin  paikalle  asetettiin  yksinker- 
tainen pöytä,  jonka  päällä  oli  korf  rippileipiä  varten,  ja  puumaljasta 
jaettiin  seurakuntalaisille  viiniä.  Kirkon  hallinto  oli  myöskin  palautettava 
seurakunnan  haltuun,  niinkuin  apostolien  aikaisessa  seurakunnassa  oli 
ollut  laita;  kukin  seurakunta  sai  siis  muodostaa  ikäänkuin  oman  tasavallan. 


USKONPUHDISTUS    SVt^EITSISSÄ,    HOLLANNISSA  JA   ENGLANNISSA.      66 

jonka  asioihin  muiden  ei  ollut  oikeus  sekaantua.  ZiirichiD  ja  usdden 
muiden  kaupunkien  ja  maalaiskuntien  kirkot  muodostettiin  näidea  periaat- 
teiden mukaan;  mutta  n.  k.  vanhat  kaottoonit:  Schwiiz,  Uri,  Unterwal- 
den,  Luzern,  Zug,  Freiburg  ja  Solotfaurn  asettuivat  puolustamaan  kato- 
lista oppia  ja  tekivät  sitfi  varten  keskenään  liiton.  Zwingli  ei  niinkuin 
Luther  pitSnyt  vääränä  ryhtyä  aseisiin  oppinsa  puolesta,  ja  huomaten, 
ettei  Sweitsin  oloja  voitaisi  ilman  taistelua  sekS  uskonnollisesti  et(9  valtiolli- 
sesti  bäneti  mielipiteittensä  mukaan  muodostaa,  ryhtyi  hän  kansalaissotaan. 


Juluu  Cihln.    (VuklpiCrrM.) 

Uutta    V.    1631   hftn   sai  Kappelin  tappelussa  surmansa,  ja   katolilaiset 
päftsivät  voitolle. 

Zwingliii  kuoltua  Jukana  Calvin  jatkoi  uskonpuhdistusta  h&nea 
alottamaansa  suuntaan.  Hän  oli  ranskalainen  syntyjään  ja  oli  jo  koti- 
maassaan alkanut  saarnata  ja  mySskin  kirjoituksissa  levittää  entisestä 
poikkeavia  mielipiteitä,  jotka  nähtävästi  johtuivat  Lutherin  opista.  Pako- 
tettuna poistumaan  Ranskasta  ja  myöhemmin  myöskin  Italiasta  karkotet- 
tuna hän  V.  1536  asettui  Sweitsin  lou nais-kulmassa  olevaan  Geneven 
kaupunkiin,  jonka  kirkko  järjestettiin  hänen  periaatteittensa  mukaan. 
Galvin  hävitti  samoin  kuin  Zwingli  kaikki  mikä  ei  ollut  raamatussa  sää- 
detty; ankara  kuri  ja  järjestys,  yksinkertaisuus  elämässä  ja  siveellisyys  oli- 
vat hänen  tärkeimmät  vaatimuksensa ;  juhlia  ja  huvituksia  ei  sallittu,  teaat- 
Yleinen  historia  II.  ~  6. 


66  YLEINEN   HISTORIA. 

terit  olivat  suljetut,  seuraelämäkin  oli  lamassa;  kaupungin  koko  elämään 
oli  painunut  ankara,  jäykkä  ja  kolkko  leima.  —  Uskonpuhdistajista  oli 
Calvin  oppinein  ja  toimessaan  hän  oli  sangen  uuttera;  joka  päivä  hän 
saarnasi,  ja  tavataanpa  vieläkin  Geneven  kirjastossa  2025  hänen  kirjoit- 
tamaansa saarnaa;  hän  antoi  sitä  paitsi  neuvoja  kysyville,  ja  hänen 
kirjevaihtonsa  oli  laaja;  mutta  sen  ohessa  joutui  hän  kääntämään  raa- 
matun ranskankieleen.  Toisin  ajattelevia  ja  niitä  kohtaan,  jotka  eivät 
alistuneet  hänen  katsantotapaansa,  hän  osotti  suvaitsemattomuutta,  niinkuin 
muutkin  hänen  aikalaisensa,  ja  julmalla  ankaruudella  sellaisia  kohdeltiin; 
niinpä  eräs  runoilija  rangaistiin  kuolemalla  runojensa  vuoksi,  ja  kuuluisa 
oppinut  Mikael  Servet  poltettiin,  koska  hän  oli  lausunut  kolminaisuus- 
opista Calvinin  käsityksestä  eriäviä  mielipiteitä.     Calvin  kuoli  v.  1564. 

Samoin  kuin  Lutherin  oppi  levisi  nopeasti  Saksista,  niin  Calvinin  oppi, 
jota  kutsutaan  reforrneeratuksi  eU  puhdistetuksi,  levisi  Sweitsin  rajojen 
ulkopuolelle,  etupäässä  Länsi-Europan  maihin :  Alamaihin,  Ranskaan,  Skott- 
lantiin  ja  Englantiin;  Saksan  Rheinin-maissa  se  niinikään  sai  jalansijaa. 

Alamaihin  oli  Lutherin  oppi  jo  aikaisemmin  Saksasta  päässyt  leviä- 
mään, mutta  Kaarle  V  oli  ankarasti,  inkvisitsioonin  apuakin  käyttäen, 
sen  tukahuttanut.  Sijaan  tuli  nyt  Elsassin  kautta  ja  Englannista,  jonka 
maan  kanssa  oli  vilkas  kauppayhteys,  reformeerattu  oppi,  joka  juurtui 
pohjoisissa  maakunnissa  eli  nykyisessä  Hollannissa,  eikä  myöhemmin 
ankara  vainokaan  saanut  sitä  hävitetyksi^ 

Calvinin  oppilas  Theodor  de  Beza  levitti  mestarinsa  oppia  Rans- 
kassa, jossa  se  saavutti  paljon  tunnustajia,  varsinkin  oppineiden  jou- 
kossa, aatelistossa  ja  varakkaassa  porvaristossa;  mutta  kansan  suuri 
enemmistö  pysyi  vanhassa  katolisessa  uskossa,  ja  kun  hallitsijatkin  aset- 
tuivat entistä  oppia  puolustamaan,  jäi  Ranska  vastedeskin  katoliseksi 
maaksi,  vaikka  ankarissa  uskonnonsodissa  ratkaisu  näytti  kauan  aikaa 
epävarmalta.  —  Hallitsijat  eivät  ylimalkaan  kannattaneet  reformeeratun 
kirkon  oppia  yhtä  mielellään  -kuin  Lutherin  oppia,  sillä  se  ei  tarjonnut 
heille  samoja  valtiollisia  etuja,  vaan  päinvastoin  oli  enemmin  haitaksi 
heidän  vallalleen.  Calvinin  kirkon  hallinto  oli  kansanvaltainen  ja  sama 
katsantotapa  saattoi  kirkosta  siirtyä  myöskin  valtioon ;  se  siis  pyrki  ennem- 
min heikontamaan  hallitsijan  valtaa  kuin  sitä  lujentamaan.  Ranskan 
kuninkaatkin  vaistomaisesti  huomasivat  sen  vaaran  mikä  siitä  voisi  tulla 
koko  valtion  entiselle  kehitykselle,  joka  tarkoitti  yksinvaltaa.  —  Rans- 
kassa kutsuttiin  reformeeratun  kirkon  tunnustajia  hugenoteiksi,  joka 
kenties  on  väännös  eidgenossen-S2insiStaiy  joksi  Sweitsin  valaliittolaisia 
nimitettiin,  uusi  oppi  kun  sieltä  oli  kotoisin. 


CBKONPUHDISTUS   8WE1T3I88X,   HOLLANNISSA  JA   ENGLANNISSA.      67 

Skottlantiin  myÖBkin  reformeerattu  oppi  p&Ssi  leviämään,  mutta 
hallitus  asettui  eielläkin  sitä  kiivaasti  vastustamaan;  Jaakko  Vmnen  aikana, 
joka  kuului  Stuartien  vanhaan  hallitsijasukuun,  kaikki  uudistajat  joutui- 
vat aukarau  vainon  alaiseksi,  ja  samaa  vainoa  jatkui  faäneii  kuoltuaan 
{v.  1542),  jolloin  hänen  Ranskasta  kotoisin  oleva  puolisonsa  Maria,  Gui- 
seiu  kuulusta  suvusta,  johti  hallitusta  tyttSrensä  Maria  Stuartin  puo- 
lesta.    Mutta  uskonpuhdistajat  saivat  tukea  aatelistosta,  joka  asettui  hai- 


Muu  Nimi.    (VaiklpJirrriiiM  nuikun.) 

litsijan  valtaa  ja  maahan  tunkeuvaa  ranskalaisuutta  vastaan.  Monet 
karkotetut  saamamiehet,  joista  etevin  oli  Juhana  Knox,  palasivat  takai- 
sin. Taistelu  syntyi  katolisen  puolueen  ja  uudistajien  välillä.  Edellisen 
tukena  oli  ranskalaisia  joukkoja,  jälkimmäistä  taas  auttoi  Englannin  kunin- 
gatar Elisabet.  Uskonpuhdistuksen  puolustajat  pääsivät  voitolle  ja  Skottlan- 
nin  kirkko  muodostettiin  Geneven  mallin  mukaan.  Knoxille  uskottiin  tämä 
järjestfimistyö.  Hänen  mielestään  katolinen  jumalanpalvelus  oli  saatanan 
työtä,   ee   oli    ainoastaan   epäjumalanpalvelusta,   joka   juuria    myöten    oli 


68  YLEINEN   HISTORIA. 

maailmasta  hävitettävä.  Perinpohjin  kaikki  vanha  hävitettiinkin ;  mun- 
kit ja  nunnat  karkotettiin  luostareista;  kirkolta  otetun  omaisuuden  Enoz 
olisi  tahtonut  käyttää  uuden  kirkon  ylläpitämiseksi,  mutta  aatelisto  riisti 
sen  itselleen.  Kirkot,  kirjastot,  arkistot,  vieläpä  hautakammiotkin,  sanalla 
sanoen  kaikki,  joka  vähänkin  muistutti  kuvien  palvelemista,  hävitettiin, 
ja  sen  vuoksi  Skottlannin  uskonpuhdistus  sai  alusta  alkaen  väkivaltaisen 
luonteen.  Papiston  eri  arvoluokat  poistettiin;  kaikki  papit  ovat  saman- 
arvoisia presbyterisessä  kirkossa,  joksi  Skottlannin  kirkkoa  nimitetään. 

Englanti  irtaantui  16:nnen  vuosisadan  alkupuoliskolla  niinikään 
Rooman  yhteydestä,  mutta  sen  kirkko  ei  kuitenkaan  muodostunut  kum- 
mankaan protestanttisen  suunnan  mukaisesti,  vaan  siitä  syntyi  välikirkko, 
katolisen  ja  protestanttisen  välillä,  joka  säilytti  osaksi  edellisen  laitoksia, 
ottaen  osaksi  aineksia  jälkimmäisestä.  Siten  muodostunutta  kirkkoa  sano- 
taan episkopaaliseksi  eli  anglikaaniseksi, 

Eeski-ajalla  oli  Englanti  ollut  paljon  suuremmassa  riippuvaisuudessa 
paavista,  kuin  moni  muu  Europan  maa.  Jo  Augustinus,  kääntäessään 
Anglosaksit  kristinuskoon,  liitti  tämän  maan  läheisesti  Roomaan;  paavin 
suostumuksella  Vilhelm  valloittaja  otti  Englannin  haltuunsa  ja  Juhana 
maattoman  täytyi  tunnustaa  hänet  lääniherrakseen.  Mutta  tuo  herruus 
oli  myöskin  jo  aikoja  sitten  herättänyt  pahaa  mieltä  ja  tyytymättömyyttä 
sekä  papeissa  että  kansassa;  Henrik  III:nnen  aikana  jo  paavin  lähettä- 
mät Italian  piispat  olivat  vihattuja;  Wiklef  ja  lollardit  vastustivat  kirkon 
koko  maallista  valtaa;  15:nnellä  ja  16:nnen  vuosisadan  alussa  oli  Oxfor- 
din yliopistossa  useita  eteviä  miehiä,  joista  tunnetuin  on  Tuoma^s  Morus, 
esiintynyt  kirkon  väärinkäytöksiä  vastustamaan.  Uskonpuhdistusta  oli 
täällä  siis  kylläkin  valmistettu  ja  se  oli  yleisen  mielipiteen  kannattama. 
Mutta  Englannin  uskonpuhdistus  oli  kuitenkin  niinkuin  Ruotsinkin  etu- 
päässä valtiollinen  toimi,  johon  hallitsija  ryhtyi  omien  etujensa  vuoksL 
Parlamentti,  jonka  aseman  ruusujen  sotien  kautta  olemme  nähneet  suuresti 
heikontuneen,  taipui  vastusta  tekemättä  hallitsijoiden  kaikkiin  säädöksiin. 

Henrik  VIII,  toinen  Tudorin  suvun  kuninkaista,  oli  oikullinen, 
mielivaltainen  tyranni,  jonka  vuoksi  häntä  on  kutsuttu  »Englannin  Ne- 
roksi», ja  hänen  toimensa  joka  taholla  tätä  todistavat.  Paavin  kanssa 
hän  riitaantui  sen  johdosta,  ettei  tämä  antanut  hänelle  avioeroa  ensim- 
mäisestä puolisostaan  Katarinasta.  »Olen  vasaran  ja  alasimen  välillä >,  kir- 
joitti Clemens  VII,  sillä  mahtavaa  Kaarle  V:ttä  hän  olisi  loukannut,  jos 
avioeroon  olisi  suostunut,  koska  Katarina  oli  hänen  tätinsä,  ja  Englannin 
kuningasta  taas  kieltämällä  sen.  Pitkiä  keskusteluja  pidettiin  asian  joh- 
dosta,   mutta    vihdoin    Henrik    VIII    niihin    kyllästyneenä    ryhtyi   omin 


CSEONFUHDISTUS   SWEITSIS8Ä,   HOLLANNISSA   JA   ENGLANNISSA.      69 

pfiittsS  aeiaanBa  ratkaisemaan.  Eräs  tilapSinen  englantUainen  tuomioiBtuin 
julisti  avioliiton  puretuksi,  kun  kuningas  oli  jo  ottanut  toisen  puolison, 
Anna  Boleynin.    Seuraavana  vuonna  1534  pSätti  parlamentti  antaa  kunin- 


kaalle kirkon  ylimmän  johdon,  jonka  hän  ottikin;  Clemens  VII  taas 
julisti  hänet  pannaan,  mutta  tämä  vaan  yllytti  Henrikkiä  panemaan  enem- 
män muutoksia  toimeen.  Ennen  pitkää  lakkautettiin  luostarit  sekä  muut 
katolisen  kirkon  laitokset,  joiden  suuren  omaisuuden  kuningas  anasti 
itselleen.     Mutta  tähän  jäikin  Henrik  Villinnen  puhdistustyö.     Vanhasta 


70  YLEINEN    HISTORIA. 

opista  ei  saanut  poiketa,  vaan  kaikkien  Englantilaisten  täytyi  uskoa,  että 
leipä  ja  viina  muuttuivat  Kristuksen  ruumiiksi  ja  vereksi,  että  pappien  nai- 
mattomuus oli  välttämätön,  että  korvarippi  oli  hyödyllinen  j.  n.  e.  Hen- 
rik VIII,  joka  oli  esiintynyt  katolisen  opin  puolustajana  sepittämällä  riita- 
kirjoituksia  Lutheria  vastaan  ja  sen  johdosta  saanut  »uskon  puolustajan» 
nimen,  tahtoi  yhä  edelleen  pysyä  lujasti  oikeassa  uskossa.  Ankarissa 
n.  k.  »kuudessa  artikkelissa»,  joita  reformeeratut  kutsuivat  »verilaeiksi», 
oli  Englannin  kansan  usko  määrätty  katolisen  kirkon  mukaiseksi,  ja  par- 
lamenttikin antoi  niihin  suostumuksensa  (v.  1539). 

Säälimätön  vaino,  jonka  vertaista  tuskin  katolisen  kirkon  inkvisit- 
sioonin  historiassa  tavataan,  kohtasi  kaikkia,  jotka  eivät  ehdottomasti 
alistuneet  näitä  määräyksiä  noudattamaan.  Sekä  katoliset  että  protestan- 
tit saattoivat  joutua  riippumaan  samaan  hirsipuuhun,  edelliset  kun  eivät 
hyväksyneet  kuninkaan  yliherruutta  kirkossa,  jälkimmäiset  koska  eivät 
hänen  määräämäänsä  oppia  olleet  omistaneet.  Rovioilla  poltettiin  ihmisiä 
pitkin  maata  samasta  syystä.  Henrik  YIII:nnen  aikana  tuomittiin  kuo- 
lemaan noin  72000  henkeä,  joiden  joukossa  kaksi  kardinaalia,  kolme  ark- 
kipiispaa, 18  piispaa,  12  herttuata,  kreiviä  ja  markkiisia,  29  paroonia  j.  n.  e. 

Henrik  YIII:nnen  julma  mielivaltaisuus  ja  oikullisuus  tulee  muus- 
sakin kohdin  näkyviin;  alamaistensa  omaisuutta  hän  anasti,  veroja  hän 
Usäsi,  rahan  arvoa  hän  alensi.  Perhe-elämässäänkin  hän  osotti  jul- 
muutta, aistillisuutta  ja  kevytmielisyyttä.  Kuusi  puolisoa  hänellä  järjes- 
tään oli;  kahdesta  hän  erosi,  kolme  hän  poltatti  roviolla  ja  ainoastaan 
yksi  kuoli  luonnollisen  kuoleman. 

Henrik  VIII:nnen  toimeen  panemat  muutokset  tuskin  tyydyttivät 
ketäkään,  jonka  vuoksi  ne  hänen  kuoltuaan  (v.  1547)  peruutettiin.  Eng- 
lannin kirkko  horjui  nyt  jonkun  aikaa  protestanttisen  ja  katolisen  kirkon 
välillä,  kunnes  se  vihdoin  Elisabet  kuningattaren  aikana  vakaantui.  Hen- 
rik VIII:nnen  lähimmän  seuraajan  Edvard  VLnnen  aikana  kirkon  oppi 
muutettiin  protestanttiseksi;  mutta  kun  hänen  sisarpuolensa  Maria,  Hen- 
rik VIII:nnen  ja  Katarina  Aragonialaisen  tytär,  tuli  v.  1553  hallitukseen, 
muuttui  suunta  päinvastaiseksi.  Maria  oli  jo  äitinsä  onnettoman  kohtalon 
vuoksi  protestanteille  vihamielinen ;  hänen  äidinpuoliset  sukulaisensa  olivat 
katolisuuden  kiivaimpia  puolustajia  Europassa,  ja  hän  itse  meni  katoli- 
suuden johtajan,  serkkunsa  Espanjan  kuninkaan  Filip  II:sen  kanssa 
naimisiin.  Maria  katsoi  Jumalan  sallimuksesta  päässeensä  Englannin  val- 
taistuimelle, ja  oikean  opin  palauttamisen  tahtoi  Jumala  hänen  kauttaan 
saada  aikaan.  Omantuntonsa  vaatimuksesta  hän  jätti  kirkon  yliherruuden 
jälleen  paaville;  Edvard  VI:nnen  aikuiset  määräykset  peruutettiin;  piispat 


72  YLEINEN    HISTORIA. 

ja  muut  kirkonmiehet,  joita  oli  mSfirStty  virkoiliin,  suljettiJD  TankiloiliiD 
tai  karkotettiin  valtakunnasta;  niinpä  reformaattori  Tuomaa  Oranmer 
joutui  valtiovankilaan  Toveriin;  naineet  papit  menettivät  virkansa;  mutta 
edellisen  hallituksen  karkottamat  miehet  saivat  takaisin  omansa.  Katoli- 
sen kirkon  tapaan  vainottiin  protestantteja,  ja  kolmen  vuoden  kuluessa 
kärsi  400  kuolemanrangaistukBen  uskonsa  tähden,  useimmat  roviolla. 
Syyttä  eivät  protestantit  antaneet  Marialle  liikanimefi  > verinen*. 


Ellnbd.    (Grhpia  d*  Pium  MdclplIrrtkMN  mukun.) 

Maria  kuoli  jo  v.  1558  eivätkä  hänenkään  säädöksensä  saattaneet 
jäidä  pysyväisiksi.  Hänen  hallituksensa  oli  epäkan  sallin  en  ja  hänen  toi- 
mensa sekä  hallit ussuuntanea  tuottivatkin  Englannille  ainoastaan  turmiota. 
Tyytyväisyys  olikin  miltei  yleinen  maassa,  kun  kuolonsanoma  kuultiin, 
sillä  eitä  oli  toivottu.  Elisabet,  hänen  sisarpuolensa,  Henrik  VIII:oneD 
ja  Anna  Boleynin  tytär,  tuotiin  nyt  Towerin  linnasta  valtaistuimelle.  Hän 
ei  antautunut  niin  ajattelemattomasti  kuin  Maria  kumpaakaan  uskonnollista 
suuntaa  kannattamaan.     Hän  oli  Marian  aikana  oppinut  varovaiseksi  ja 


USKONPUHDISTUS   SWEITSISSÄ,   HOLLANNISSA  JA   ENGLANNISSA.      73 

asioita  tarkoin  punnitsemaan;  sitä  paitsi  hän  oli  luonnonlah joiltaan 
paljon  etevämpi  edeltäjäänsä  ja  suurien  tietojensa  tähden  häntä  sanottiin 
aikansa  oppineimmaksi  naiseksi.  Alussa  hän  ei  itse  ollut  aivan  varma, 
mille  kannalle  hän  uskonnon-asioissa  asettuisi,  ja  pitikin  mielipiteitään 
salassa;  mutta  asianhaarat  pian  melkein  pakottivat  hänet  eroon  katoli- 
sesta kirkosta.  Se  avioliitto,  josta  hän  oli  syntynyt,  ei  ollut  katolilaisten 
käsityksen  mukaan  laillinen,  koska  Henrik  VIII:nnen  avioero  ei  ollut 
saanut  paavin  vahvistusta;  paavi  Paavali  IV  vastasi  hänelle  hyvin  tylysti, 
kun  Englannin  lähettiläs  ilmoitti  hänen  valtaistuimelle-nousunsa.  Elisabet 
asettui  sen  vuoksi  protestanttisen  kirkon  puolelle,  vaikkei  hän  kokonaan 
sen  mukaan  kirkon  oloja  järjestänyt  Hän  ei  palauttanut  Edvard  Vlmnen 
aikuisia  määräyksiä,  vaan  hän  uudisti  osaksi  myöskin  Henrik  VIII:nnen 
säädöksiä;  hän  tahtoi  näet  saada  sellaisen  kirkon,  jolla  olisi  mahdolli- 
simman suurin  kannatus  koko  Englannin  kansassa,  sillä  kansastansa  hän 
tahtoi  aina  asemallensa  turvaa.  Englannin  kirkko  erotettiin  nyt  lopulli- 
sesti paavlnvallasta  ja  sen  yliherruus  eli  suprematia  tuli  taas  hallitsijalle. 
Kirkon  järjestys  ja  oppi  säädettiin  n.  k.  39:ssä  artikkelissa,  joiden  mukaan 
jumalanpalveluksen  ulkonainen  puoli  pysytettiin  melkein  entisellään,  joten 
maltilliset  katolilaiset  saattoivat  siihen  liittyä;  oppi  taas  laadittiin  pro- 
testanttisen suunnan  mukaiseksi,  jonka  vuoksi  tähänkin  kuuluvat  saat- 
toivat olla  muutoksiin  tyytyväisiä.  Uusi  kirkollinen  järjestys  tyydytti  yli- 
malkaan Englannin  kansan  uskonnollisia  harrastuksia  ja  liitti  alamaiset 
hallitsijaansa  lähemmin  kuin  sekä  Henrik  Vlllmnen  että  Marian  aikana 
oli  laita  ollut.  Mutta  löytyi  kuitenkin  suuri  joukko  ankaria  Galvinin  opin 
tunnustajia,  puritaaneja,  jotka  eivät  hyväksyneet  episkopaalista  kirkkoa, 
vaan  tahtoivat  reformeeratun  kirkon  hallintoa  ja  jumalanpalvelusta.  Hei- 
dän joukossaan  oli  vielä  ankarampi  independenttien  lahko,  jonka  jäsenet 
vaativat  täydellistä  itsenäisyyttä  ja  vapautta  kullekin  seurakunnalle. 
Sekä  puritaanit  että  independentit  olivat  suljetut  kaikista  valtion  viroista, 
ja  ennen  pitkää  heitä  aljettiin  valnotakin  samoin  kuin  katolilaisia,  jotka 
eivät  tahtoneet  tehdä  suprematian-valaa  hallitsijalle. 


Kolme  eri  kirkkokuntaa  siis  muodostui  16:nnella  vuosisadalla,  pie- 
nempiä lahkoja  lukuunottamatta.  Lähinnä  entistä  katoUsta  kirkkoa  pysyi 
episkopaalinen,  sillä  se  säilytti  sen  ulkomuodon  melkein  entisellään;  juma- 
lanpalvelus oli  loistava  messuineen,  kynttilöineen  ja  koristuksineen,  juhla- 
menot vaan  yksinkertaisempia.     Entinen  hierarkinen  eli  pappisvaltainen 


74  YLEINEN   HISTORIA. 

hallintojärjestelmä  pysytettiin  niinikään;  hallitsija  vaan  oli  paavin  ase- 
massa, mutta  arkkipiispoilla,  piispoilla  sekä  papeilla  oli  säädetty  arvo- 
järjestelmänsä sekä  entinen  valtiollinenkin  merkitys.  Itse  puvuissakin 
olivat  eri  arvoasteet  näkyvissä.  Lutherilaisessa  kirkossa  sai  hallitsija  niin- 
ikään kirkollisten  asioiden  korkeimman  johdon,  mutta  siinä  piispojen  ja 
papiston  asema  tuli  paljon  vähäpätöisemmäksi,  kuin  anglikaanisessa. 
Ruhtinat  ottivat  sekä  Saksassa  että  Skandinavian  maissa  ja  Suomessa 
huostaansa  kirkon  maat  paitsi  niitä,  jotka  se  välttämättömästi  tarvitsi;  tuo- 
mio-oikeus otettiin  myös  kirkolta  ja  siirrettiin  maalliselle  vallalle;  piispo- 
jen virat  ja  nimitys  (toisin  paikoin  käytettiin  superintendentin  nimeä) 
pysytettiin,  mutta  heillä  ei  ollut  tuota  pyhää  jumalallista  arvokkaisuutta, 
kuin  Englannin  piispoilla,  vaan  he  olivat  kirkon  haliintomiehiä,  jotka  hal- 
litsija määräsi.  Papisto  oli  vielä  uskonpuhdistuksen  jälkeenkin  erityisenä 
valtiosäätynä,  mutta  sen  vaikutus  ei  ollut  enää  entisen  katolisen  papiston 
veroinen,  eikä  sitä  pidetty  enää  valtakunnan  ensimmäisenä  säätynä,  niin- 
kuin keski-ajalla,  vaan  aatelisto  anasti  nyt  etusijan. 

Etäämpänä  katolisesta  oli  Calvinin  kirkko  sekä  ulkonaisen  muotonsa 
^ttä  sisäisen  henkensä  puolesta.  Molemmissa  jo  mainituissa  kirkoissa  oli 
hallitus  monarkinen,  mutta  tässä  se  oli  kansanvaltainen;  arvojärjestystä 
kirkon  virkamiesten  kesken  Calvinin  kirkko  ei  hyväksy,  vaan  tasa-arvoi- 
suuden  periaate  on  siinä  vallitsemassa.  Ylin  hallinto  kuuluu  synoo- 
deille,  joissa  seurakuntien  valitsemat  luottamusmiehet  ratkaisevat  kirkon 
asioita.  .  Jumalanpalvelus  on  yksinkertainen  ja  koruton;  saarna  ja  oppi 
siinä  on  pääasia,  kuri  on  ankara,  ja  siveellisellä  voimallaan  sekä  arvollaan 
reformeeratun  kirkon  miehet  pakottavat  mahtavatkin  maallikot  alistumaan. 

Kaikki  protestanttiset  kirkot  hylkäsivät  latinan  jumalanpalveluksen 
kielenä  ja  kansan  kieli  tuli  sijaan,  sillä  yhteisenä  periaatteena  oli  niillä 
kansan  valistaminen,  jonka  vuoksi  sitä  tuli  sen  omalla  kielellä  opettaa. 
Vapaus  ja  kehitys  kuuluivat  niiden  olemukseen,  vaikkei  niitä  lähimainkaan 
aina  otettu  huomioon.  Useita  opinkappaleita  hylkäsivät  niinikään  kaikki 
kolme  kirkkokuntaa;  pappien  naimattomuutta  ei  hyväksytty,  aneoppi  ja  kii- 
rastuli-oppi hyljättiin;  Pyhän  neitsyen  ja  pyhimysten  palvelus  julistettiin 
taikauskoksi;  seitsemää  sakramenttia  ei  mikään  protestanttinen  kirkko 
hyväksynyt,  vaan  ainoastaan  kaksi:  kasteen  ja  pyhän  ehtoollisen.  Mutta 
viimemainitun  johdosta  ilmestyi  eriäviä  käsityksiä,  ja  se  olikin  pahin  louk- 
kauskivi  Lutherin  ja  Zwinglin  välillä,  kun  He  v.  1529  Marburgissa  tapa- 
sivat toisensa  saadakseen  sopimusta  aikaan.  »Te  olette  toisen  hengen 
lapsia  kuin  me»,  sanoi  Luther  Zwinglille  ja  lähti  pois  keskustelusta. 
Kaikki  kirkot  hylkäsivät  kyllä  katolisen  transsubstantsiatsiooniopin,  jonka 


USKONPUHDISTUS   BVEITSISsX,   HOLLANHISSA  JA   ENGLANNISSA.      76 

mukaan  leipfi  ja  viiDa  papin  siunauksen  kautta  muuttuvat  Kristokaen 
ruumiiksi  ja  vereksi;  mutta  ZwiDgUn  ja  Galvinin  oppi  on  kauimpana 
katolisen  kirkon  käsityksestä,  sillä  be  väittivät,  ettei  Kristus  ole  ollenkaan 
läsnä  pybäBBä  ^toolUsessa,  vaan  se  on  ainoastaan  muistoateria.  Luther 
taas  väitti,  että  Kristuksen  ruumista  ja  verta  saatiin  «leivfissä  ja  viinassa, 
l^vftn  ja  viinan  alla  ja  kanssa*;  ihminen  siis  tuli  salaperäisellä  tavalla 
näitä  nauttimaan.  Englannfn  kirkon  käsityksen  mukaan  on  Kristus  hen< 
kisesti  läsnä  ehtoollisessa,  ja  se  on  tässäkin  asettunut  välittävälle  kannalla 
Ylimalkaan  kaikissn  katolisesta  eroDneissa  kirkoissa  oppi  ja  uskon- 
nollinen katsantotapa  tuli  henkisemmäksi,  aatteeUisemmaksi  ja  vapaam- 
maksi, tarkoittaen  kansojen  kehittymistä  Ja  edistymistä,  jota  katolinen 
kirkko  aina  on  koettanut  ehkäistä. 


a  CriniBhln  Itkaml  (ItUrlUBlii  WmnbW|lii  tiMmltkMiMM.) 


VII. 

Katolinen  reaktsiooni. 

KatoUoen  kirkko  pyrkii  Jilleeo  ykeln  TBllitBemaati.  —  Parempia  paaveja.  —  Paran- 
nuksia pannaan  toimeen  katoUeeua  kirkosta.  —  Sovintoa  protestanttien  kanssa  koe- 
tetaan  Baada  aikaan.  —    Uusi  inkvisitsiooni   Ja  sen  vaikutus   Italiassa.   —  Uusia 
munkkikuntia.  —  Jesuiittaln  veljeskuuta.  —  Tridentin  klrkoUlakokouB. 

Kolmen  vuosikymmenen  kuluessa  oli  katolinen  kirkko  menettänyt 
puolet  niistä  maista,  jotka  sille  olivat  kuuluneet;  Pohjois- Saksa,  Preussi, 
Viron-  ja  Liivinmaat,  Skandinavian  maat  ja  Suomi,  Sweitsi,  Alamaat, 
Englanti  ja  Skottlanti  olivat  irtaantuneet  kokonaan,  siis  yleensä  ne  jnaat. 


76  YLEINEN   HISTORIA. 

joissa  germanilainen  kansallisuus  611  vallitsemassa.  Mutta  myöskin  ro- 
maanisissa maissa  uskonpuhdistus  voitti  yhä  enemmän  alaa;  Ranska  oli 
melkein  puoleksi  protestanttinen,  Itävaltaan,  Unkariin,  SiebenbHrgiin,  vie- 
läpä Italiaan  ja  Espanjaan  asti  oli  uusi  oppi  päässyt  tunkeutumaan. 
Oliko  nyt  katolinen  kirkko  laskeva  nuot  kaikki  helmastaan  eroamaan  ja 
vastarintaa  tekemättä  päästävä  kerettiläisyyden  vapaasti  leviämään?  »Yksi 
lammashuone  ja  yksi  paimen»,  oli  keski-ajan  kirkon  johtava  aate,  ja  hai- 
kealta tuntui  siitä  luopuminen  vielä  nytkin;  samoin  kuin  Jumala  oli  yksi, 
tuli  myöskin  kirkon  olla  yhden,  arvelivat  monet  edelleen.  Ja  tuohon 
yhteyteen  oli  taas  pyrittävä.  Sitä  aikaansaadakseen  ryhtyy  katolinen 
kirkko  pontevaan  toimintaan ;  se  hankkii  itselleen  uutta  elinvoimaa,  herät- 
tää intoa  ja  pyrkii  taas  esiintymään  samalla  mahdilla  kuin  mahtavuu- 
tensa aikana  12:nnella  ja  13:nnella  vuosisadalla.  Uskonpuhdistuksen 
alkaessa  se  oli  varustamaton  ja  joutui  ikäänkuin  yllätetyksi,  mutta  kun 
se  sai  aikaa  valmistautua  tuisteluun,  osotti  se  vielä  omaavansa  tarmoa  ja 
voimaa.  Sen  lujuus  perustui  nyt  niinkuin  ennenkin  sen  keskitettyyn 
yhteiseen  johtoon,  joka  oli  Roomassa.  Vastakohtana  taas  olivat  protes- 
tanttisen maailman  hajanaiset  olot,  jotka  estivät  sillä  puolen  yhteistä 
tarmokasta  toimintaa  aikaansaamasta. 

Katolinen  kirkko  ei  saattanut  sellaisena  kuin  se  oli  uskonpuhdistajien 
esiintyessä  ryhtyä  vastarintaan ;  —  sen  seikan  kirkon  hartaimmat  ystävät- 
kin huomasivat,  —  vaan  siinä  oli  jo  kauan  vaadittuja  parannuksia  toimeen 
pantava.  Siten  uskonpuhdistus  vaikutti  puhdistuksen  katolisessa  kirkos- 
sakin. Kirkon  johtajina  oli  15:nnen  sataluvun  alussa  sellaisia  paaveja 
kuin  Aleksanteri  VI,  Julius  II,  Leo  X,  vieläpä  Clemens  VII:kin,  joiden  har- 
rastukset olivat  ainoastaan  maallisiin  asioihin  kiintyneet;  mutta  jo  1530- 
luvuUa  ilmestyy  toisellainen  suunta,  jonka  mainittavimmat  edustajat  ovat 
Paavali  III,  PaavaU  IV,  Pius  IV,  Pius  V  ja  Sixtus  VI,  joiden  toimet  ja 
harrastukset  tarkoittivat  yksinomaan  katolisen  kirkon  etua  ja  mahtia. 
Paavali  III:nnen  ajasta  (1534 — 1549)  saatamme  lukea  tuon  katolisen 
vastaliikkeen  eli  reaktsioonin  alkaneeksi. 

Lutherista  kertoessamme  olemme  nähneet,  miten  katoliselta  taholta 
häntä  ja  hänen  puoluelaisiansa  koetettiin  saada  kirkkoon  palautetuiksi, 
vaikka  pysyttiinkin  jyrkästi  kaikissa  vanhoissa  opinkappaleissa.  Mutta 
Paavali  Illinnen  aikana  ryhdyttiin  siltäkin  puolen  parannuspuuhiin; 
ainoastaan  valistuneita,  oppineita  miehiä  pääsi  korkeimpiin  kirkon  virkoi- 
hin, simoniasta  luovuttiin,  anekauppa  hyljättiin  ja  aljettiin  kallistua  Luthe- 
rin käsityskantaan,  jonka  mukaan  ihminen  tulee  autuaaksi  ainoastaan  us- 
koUa^  papiston  tapoja  ryhdyttiin  parantamaan  ja  kirkkokuri  tehtiin  anka- 


KATOLINEN    REAKT8IOONI.  77 

rammaksi  —  siis  muutoksia  sellaisia,  joiden  toimeen  saamiseksi  uskonpuh- 
distajat olivat  alkaneet  taistelun.  Mutta  sovintoon  ei  sittenkäfin  pfiästy. 
Monta  kertaa  oli  jumaluusoppineita  kummastakin  kirkkokunnasta 
yhtyojt  keskustelemaan  sovintoa  aikaansaadakseen,  mutta  kaikki  yri- 
tykset olivat  osottautuneet  turhiksi.  NiinpS  v,  1541  pidettiin  Regens- 
burgissa    valtiopäivien   yhteydessfi   keisari   Kaarle   Vinnen   toimesta   taas 


(RilMlIn  «JninHliu*  VitlkMnln*.) 

Bellainen  keskustelukokous,  jossa  edellytykset  sovinnon  syntymiseen  oli- 
vat paremmat  kuin  milloinkaan  ennen.  Kummaltakin  puolen  oli  sinne 
saapuDUt  valistuneita  ja  maltillisia  miehiä;  niinpä  katolisen  puolueen 
johtava  mies  oli  oppinut  ja  vapaamielinen  Kaspar  Contarini,  paavin  lähet- 
tiläs; protestanttiselta  taholta  taas  ei  kiivasta  Lutheria  sinne  lähetetty, 
vaan  sävyisä  Melankton  sekä  hänen  mukanansa  muutamia  muita ;  Kaarle  V 
toivoi  myöskin  hartaasti  sovintoa,  sillä  bSn  valmisteli  tähän  aikaan  sotaa 


78  YLEINEN    HISTORIA. 

Ranskan  kuningasta  vastaan,  eikä  Lutherkaan  enei  aluksi  varsin  jyrkSsti 
sitä  vastustanut.  Mutta  pian  hupmattiin,  ettei  uskonnon-asioita  saata 
samallK  tavalla  sovitella  kuin  valtiollisia;  vanhurskauttani is-opissa  Conta- 
rinin  ja  Melanktonin  mielipiteet  olivat  jotenkin  l&hellä  toisiaan;  mutta 
ehtoollia-opissa  ei  ykeitDielisyyteen  päästy;  paavin  asemasta  ja  kirkollis- 
kokouksien merkityksestä  oli  niinikään  eri  mielii.  Koko  kantsantotapa 
oli  jo  siihen  määrin  eri  suuntaan  käypä,  ettei  yhteensulautuminen  enfiä 
ollut  mahdollinen.  Ranskan  kuningas  koetti  myöskin  asiamiesteoBft  kautta 
puuhata  yhteyden  aikaansaamista  vastaan,  sillä,  jos  se  olisi  syntynyt,  olisi 


Kittlinaa  pippl.    (Imi  Aimiiin'ln  puuplIrrcilMkiaita.) 

keisarin  asema  tullut  vankemmaksi.  Vastarintaa  ilmaantui  myöskin  pro- 
testanttisten ruhtinaiden  puolelta,  sillä  he  eivät  ohsi  tahtoneet  jättää  takai- 
sin kirkolta  anastamiansa  maita,  mikä  olisi  ollut  tehtävä,  jos  kirkkokun- 
nat olisivat  jälleen  yhtyneet.  Kinastuksesta  suuttuneena  Paavali  III 
kutsui  legaattinsa  pois  ja  kokous  hajosi.  —  Tridentin  kirkolliskokouksen 
olemme  jo  nähneet  sovintopu uhassa  hyödyttömäksi,  koska  protestantit  eivät 
alistuneet  sen  pätevyyttä  tunnustamaan. 

Kun  siis  sovinnollista  tietä  ei  voitu  kirkkojen  yhteyttä  saada  aikaan, 
ryhtyi  katolinen  kirkko  varustautumaan  taisteluun.  Estääkseen  uskon- 
puhdistuksen leviämistä  perustettiin  v.  1542  uusi  inkvisitsiooni,  jossa  oli 


KATOLINEN   REAKTSIOONI.  79 

kuusi  jäsentä;  sen  velvollisuutena  oli  hävittää  kerettiläisyys  sekä  Ita- 
liassa että  Alppien  toisella  puolen.  Tämä  ryhtyikin  heti  tarmokkaasti 
toimeen;  uskontoon  kuuluvien  seikkojen  arvosteleminen  kiellettiin;  vapaa 
tutkiminen  tukahutettiin,  jonka  johdosta  Modenan  ja  Neapelin  yliopistot 
joutuivat  kokonaan  rappiolle.  Arvoon  ja  asemaan  katsomatta  tuotiin 
kaikkia  epäiltyjä  sen  tutkittavaksi;  niinpä  Ferraran  herttuakin  joutui 
sen  eteen;  eräs  kardinaali  ja  useita  piispoja  pantiin  vankeuteen;  kansan 
miehiä  ja  naisia  poltettiin  tai  viskattiin  veteen  hukkumaan.  Se  synnytti 
koko  Italiassa  yleisen  pelon,  ja  ihmisiä  pakeni  suurissa  joukoissa  Sweit- 
siin  ja  Saksaan,  niin  että^  niihin  maihin  vievät  tiet  olivat  pakolaisia 
täynnä.  Jottei  kirkolle  vaarallisia  mietteitä  pääsisi  kirjallisuuden  kautta 
ilmestymään,  kiellettiin  mitäkään  kirjaa  kirjapainoista  päästämästä  ilman 
inkvisiittorien  lupaa.  Kiellettyjen  kirjojen  lukumäärä  kasvoi  kasvamistaan. 
—  Kerettiläisyys  saatiin  kyllä  täten  Italiasta  perinpohjin  hävitetyksi, 
mutta  inkvisitsiooni  tukahutti  myöskin  sen  vilkkaan  kirjallisen  ja  taiteel- 
lisen elämän,  josta  jo  olemme  kertoneet.  Elämä  tympistyy,  kun  vapaus 
kahlehditaan,  tavat  raaistuvat,  kurjuus  ja  velttous  lisääntyvät.  Meidän 
vuosisadallamme  vasta  Italia  on  jossakin  määrin  tointunut  tuosta  lamautu- 
neesta tilasta. 

Munkkikunnilla  oli,  niinkuin  tiedämme,  keski-ajalla  suuri  merkitys 
katolisessa  kirkossa  sekä  kristinopin  levittäjinä  että  paavinvallan  ylläpitä- 
jinä; mutta  vanhojen  munkkikuntien  voima  oli  aikojen  kuluessa  riutu- 
nut ja  niiden  vaikutus  oli  vähiin  supistunut.  Monet  niiden  etevimmistä 
ja  hurskaimmista  jäsenistä,  niinkuin  Luther,  olivat  asettuneet  paavia 
vastaan  taistelemaan.  Mutta  16:nnen  vuosisadan  alkupuoliskolla  katolisen 
kirkon  elinvoima  osottautuu  uusien  veljeskuntienkin  syntymisessä  ja  van- 
hojen parantamisessa;  niinpä  Theatinein  ja  Kapusinein  veljeskunnat 
syntyivät  v.  1525,  Barnabitein  1530  y.  m.  Kuuluisin  ja  vaikutuksensa 
puolesta  tärkein  on  kuitenkin  Jesuiittain  munkkikunta,  joka  sai  paavin 
vahvistuksen  v.  1540. 

Espanjassa,  jossa  katolisuus  vuosisatoja  kestäneiden  taistelujen 
kautta  uskottomia  vastaan  oli  syvemmin  painunut  ihmisten  mieliin,  sai 
tämä  veljeskunta  alkunsa.  Espanjan  kansan  uskonnollis-ritarillinen  kat- 
santotapa on  siinä  pohjana,  mutta  se  ei  ole  nyt  käännettynä  Maureja, 
vaan  kirkon  luopioita  vastaan.  Ignatius  Loyola,  eräs  aatelinen  soturi, 
on  sen  perustaja.  Haavoittuneena  Pampelonan  piirityksessä  täytyi  hänen 
kauan  aikaa  maata  sairasvuoteella,  ja  tätä  aikaa  hän  käytti  lukemalla 
kertomuksia  pyhimyksistä,  Franeiskuksesta,  Dominikuksesta  y.  m.,  joista 
hänen  mielikuvituksensa  kiintyi  uskonnolliseen  haaveiluun.     Parannuttu- 


80  YLEIMEN   HISTORIA. 

aan  bSn  meni  luostariin,  jossa  häneUä  oli  kestettävänä  ankara  taistelu 
sielunsa  autuudesta,  niinkuin  Lutherilla  Erfurtissa.  Mutta  Skkiarvaamatta 
hän  pääsi  rauhaan,  kun  hän  kiihtyneessä  mielikuvituksessaan  luuli 
näkeväosfi  milloin  Pyhän  neitsyen,  milloin  itse  Kristuksen  tai  salaperäisen 
kolminaisuuden.     Toivioretkeläisenä   hän   kulki   Jerusalemiin   ja   oleskeli 


sieltä  palattuaan  Espanjassa.  Kun  hSn  jo  oli  päättänyt  kokonaan  antautua 
uskonnon  palvelukseen,  tahtoi  hän,  vaikka  olikin  ikämies,  hankkia  itselleen 
jumaluusopillisia  tietoja  ja  opiskeU  ensin  Salamancan,  sitten  neljä  vuotta 
Pariisin  yliopistossa.  Wiimemainitussa  kaupungissa  hin  laski  alun  kua- 
luisalle  veljeskunnalle,  siten  että  hän  sekä  muutamat  hänen  samanmi^aet 
ystävänsä  pyhällä  rippUeivällä  vannoivat  noudattavansa  kolmea  munkki- 


KATOLINEN   REAKTSIOONI.  81 

lupausta  sekä  alistuvansa  ehdottomaan  kuuliaisuuteen  paavin  käskyille, 
joka  saisi  heitä  käyttää  mihin  toimeen  ja  missä  maassa  ikänänsä  tahtoisi. 
Täten  syntyi  seura,  jota  perustajat  kutsuivat  Jeesuksen  komppaniiaksi, 

Jesuiittain  munkkikunnan  perustaja  oli  entinen  soturi  ja  sotalai- 
toksen leima  tuli  munkkikunnassakin  läpeensä  vallitsemaan.  Samoin  kuin 
sotamies  tottelee  päällikköänsä,  tuli  jokaisen  veljeskunnan  jäsenen  ehdot- 
tomasti totella  päämiehiänsä.  Kuuliaisuutta  vaadittiin  siinä  määrässä, 
ettei  veljeskuntaan  kuuluvalla  jäsenellä  saanut  olla  omaa  vapaata  tahtoa- 
kaan, vaan  hänen  täytyi  ehdottomasti  antautua  sen  valtaan;  hänen  oma 
persoonallisuutensa  siihen  kokonaan  hävisi.  Yksityinen  jäsen  ei  ollut 
muuta  kuin  tahdoton  välikappale  veljeskunnan  palveluksessa.  Hallinto 
ja  järjestys  oli  sotalaitoksen  malliin  laadittu;  kenraali  on  ylin  päämies, 
mutta  hänen  rinnallaan  on  neuvosto,  joka  neuvoo  häntä,  tarkastaa  ja 
valvoo  hänen  toimiaan.  Ignatius  Loyola  oli  ensimmäinen  kenraali,  ja 
hänen  kuoltuaan  v.  1556  tuli  espanjalainen  Lainez  hänen  sijaansa.  Näiden 
molempien  vaikutuksesta  veljeskunta  sai  suuren  voimansa. 

Veljeskunnan  muut  jäsenet  olivat  jaetut  eri  arvoasteisiin;  kor- 
kein luokka,  professit,  olivat  vanhimmat  ja  arvokkaimmat,  koadjutorit  ja 
skolastikot  näiden  alapuolella.  Jesuiitat  eivät  sulkeutuneet  luostarinmuurien 
sisälle,  niinkuin  vanhimmat  munkkikunnat,  vaan  he  lähtivät  Kristuksen 
sotamiehinä  maailmaa  valloittamaan.  Ja  se  mahti,  joka  heillä  oli,  ei  riip- 
punut yksinomaan  täsmällisestä  johdosta  ja  kurista,  vaan  myöskin  hen- 
kisestä ja  aluksi  vielä  siveellisestä  voimasta,  jonka  veljeskunnan  jäse- 
net omistivat.  Heidän  vaikutuksensa  ulottui  kaikkiin  elämän-aloihin, 
sillä  vdjeskuntaan  ei  kuulunut  yksinomaan  hengellisiä  veljiä,  vaan  myös- 
kin maallisia.  Heidän  joukossaan  oli  taitavia  valtiomiehiä,  jotka  pyrkivät 
hallitsijoiden  neuvonantajiksi;  toiset  pitivät  tieteellisiä  luentoja  yliopistojen 
oppisaleissa.  Koulunopettajan  toimi  oli  hyvin  tärkeä,  sillä  sen  kautta 
kasvava  sukupolvi  oli  saatava  sen  periaatteiden  mukaan  toimimaan,  ja 
tässä  kohden  jesuiitat  osottivat  sellaista  taitoa  ja  entisestä  opetustavasta 
kehittynyttä  edistystä,  että  katolisissa  maissa  opetus  melkein  kokonaan 
joutui  heidän  käsiinsä.  Saarnamiehinä  ja  rippi-isinä  he  vaikuttivat  ihmi- 
siin; mutta  heidän  joukossaan  oli  myöskin  kauppamiehiä,  käsityöläisiä 
y.  m.;  sanalla  sanoen,  he  eivät  halveksineet  mitäkään  elämän-uraa,  vaan 
tunkeutuivat  vaikutuksellaan  kaikkialle.  Tiede,  taide,  kirjallisuus,  kirkol- 
linen, käytännöllinen  ja  valtiollinen  elämä  olivat  heille  yhtä  hyviä. 

Jotta  joka  elämän-alalle  saataisiin  sopivia  henkilöitä,  oli  tarkoituksen- 
mukainen opetus  ja  valmistus  tarpeellinen.  Kun  nuorukainen  ilmoittau- 
tui veljeskuntaan,  oli  hänellä  ensin  koetus-aika,  jonka  kuluessa  tarkastet- 
Tleinen  historia  II.  —  6. 


82  YLEINEN   HISTORIA. 

tiin  hänen  kykyänsä  ja  taipumuksiansa.  Hänen  tuli  tunnustaa  syntinsä 
ja  vikansa,  mutta  myöskin  hyveensä  ilmaista,  ja  sen  mukaan  hänen 
tuleva  vaikutus-alansa  määrättiin.  Veljeskuntaan  tultuaan  hän  oli  ero- 
tettuna muusta  maailmasta;  ei  hän  saanut  olla  yhteydessä  ystäviensä 
eikä  vanhempiensakaan  kanssa,  sillä  koko  muu  maailma  oli  unohdet- 
tava ja  veljeskuntaan  ikäänkuin  sulauduttava.  Seura  kuoletti  hänet 
muusta  maailmasta,  mutta  kehitti  hänen  ominaisuuksiansa  omaksi  eduk- 
seen. Sukkeluus,  äly  ja  kekseliäisyys  olivat  kasvatuksessa  tärkeä  puoli, 
kunnianhimo  oli  taas  toimintaa  kiihottamassa.  Jokaisen  jäsenen  tuli  aina 
pitää  silmällä,  millä  tavalla  suurin  hyöty  oli  hänen  toiminnallaan  saavu- 
tettava; ei  saanut  esim.  itseänsä  ylenmäärin  rasittaa  paastoilla,  yövalvo- 
misella y.  m.,  ettei  ruumis  toimintaan  heikontuisi.  Käytännölliseksi  muo- 
dostui myöskin  Jesuiittain  siveysoppi;  vällkappaleitten  ei  tarvinnut  edes 
olla  aina  rehellisiä  ja  puhtaita,  kunhan  vaan  kirkon  etu  oli  kysymyk- 
sessä; saattoi  esim.  tehdä  väärän  valan,  kun  valaa  tehtäessä  mielessään 
ajatteli  toista;  salamurhakin  oli  luvallinen.  »Tarkoitus  pyhittää  välikap- 
paleet», oli  heidän  tunnuslauseensa.  Tuo  päämaali,  jonka  puolesta  he 
työskentelivät,  oli  muka  niin  suuri  ja  jalo,  ettei  keinoistakaan  tarvinnut 
huolia.  Jumalan  valtakunnan  puolesta  taisteleminen  oli  veljeskunnan 
tarkoitusperä,  ja  Jumalan  valtakunta  oli  taas  sama  kuin  katolinen  kirkko. 

Nuoruuden  voimalla  ja  vakavalla  innolla  tuo  uusi  veljeskunta  ryhtyi 
toimintaan,  ja  sen  vaikutus  kasvoikin  pian  sangen  suureksi.  Espanjassa 
ja  Italiassa  sitä  ensin  huomataan,  mutta  vähitellen  myöskin  Itävallan 
maissa,  Baijerissa,  Ranskassa,  Puolassa,  vieläpä  Ruotsissa  ja  Suomessakin. 
Kerettiläisyyden  hävittäminen  oli  Jesuiittain  päämäärä  Europassa;  mutta 
Amerikassa  he  esiintyivät  hurskaina  lähetyssaarnaajina  levittämässä  kris- 
tinoppia ja  sivistyksen  alkeita  sorretuille  Intiaaneille;  Intiassa,  Kiinassa 
ja  Japanissakin  he  koettivat  levittää  evankeliumin  oppia  ja  samassa  kato- 
lisen kirkon  valtaa. 

Jesuiittain  vaikutus  tulee  suuresti  näkyviin  Tridentin  kirkollis- 
kokotcksessa,  varsinkin  sen  loppuaikoina,  jolloin  äskenmainittu  Lainez 
sekä  inkvisiittori  Caraffa  johtivat  keskustelujen  menoa  ja  päätöksiä. 
Myönnytyksiä  protestanttien  käsityskannalle  ei  tehty,  vaan  päinvastoin 
katolisen  kirkon  opinkappaleet,  jotka  aikojen  kuluessa  olivat  kehittyneet» 
tulivat  kokouksessa  hyväksytyiksi.  Protestanttien  oppi  armosta  ja  van- 
hurskauttamisesta hyljättiin  täällä,  oppi  seitsemästä  sakramentista  pysy- 
tettiin, kiirastuli-oppi  ja  pyhäin  palveleminen  niinikään  säilytettiin;  versio 
vulgata,  latinainen  raamatunkäännös,  jäi  olemaan  ainoana  oikeana.  Paa- 
vin asema  tunnustettiin  melkein  entistä  yle vammaksi,  silLH  hän  julistettiin 


EUROPAN   YALTIOLLIMEN   TILA  UUDEN   AJAN   ALUSSA.  83 

uskonnon  asioissa  erehtymättömäksi,  hän  sai  tulkita  raamattua,  ja  hänen 
vallassaan  oli  parannusten  toimeenpaneminen  kirkossa;  piispojen  tuli  olla 
hänen  alamaisiaan.  Ruhtinaiden  piti  niinikään  olla  hänelle  kuuliaisia. 
Paavin  valta  tunnustettiin  siis  sellaiseksi  kuin  se  oli  Gregorius  VII:nnen 
ja  Innocentius  III:nnen  aikana  ollut.  Useat  katoliset  hallitsijat  kuitenkin 
vastustivat  viimemainittua  päätöstä,  eikä  paavi  todellisuudessa  enää  kes- 
ki-aikuista  vaikutusta  saanut. 

Täten  uudistuneena  ja  voimistuneena  läksi  katolinen  kirkko  hajaan- 
tunutta laumaa  kokoamaan.  Apulaisikseen  se  saapi  monta  mahtavaa 
hallitsijaa,  jotka  uhrasivat  valtakuntainsa  voimat  samaan  tarkoitukseen. 


VIII. 
Europan  valtiollinen  tila  uuden  ajan  alussa. 

Kansainväliset  sodat  Ja  diplomatiia  saavat  alkunsa.  —  Lähettiläitä  aljetaan  pitää 
muissa  yaitioissa.  —  Italia  ]a  Saksa  kärsivät  hajanaisesta  tilastaan.  —  Kaarle  Vlllmnen 
retki  Neapeliin.  —  Ludvig  XII:nnen  sodat  Italiassa.  —  Kaarle  y:nnen  luonne  Ja  har- 
rastukset. —  Frans  Izsen  Ja  Kaarle  Vinnen  välinen  kilpailu.  —  Soliman  II  hätyyttää 
Europaa.  —  Kaarle  V  luopuu  hallituksesta.  —  Hänen  olonsa  S:t  Jusfin  luostarissa. 

Olemme  nähneet,  miten  kuninkaanvalta  keski-ajan  loppupuoliskolla 
useimmissa  Europan  maissa  kohoamistaan  kohoaa,  työntäen  syrjään  ne 
voimat,  jotka  sen  tiellä  olivat;  feodaalinen  ylimyskunta  menettää  merki- 
tyksensä ja  toisaalta  taas  vapaudutaan  Rooman  paavin  holhuunalaisuu- 
desta.  Kun  koko  valtion  voima  ja  mahti  näin  on  joutunut  ruhtinaan 
käsiin,  saattaa  hän  toimintansa  ulottaa  entistä  laajemmalle,  oman  valta- 
kuntansa ulkopuolellekin.  Europan  valtiot  alkavatkin  16:nnellä  vuosisa- 
dalla vapautua  keski-aikana  vallinneesta  umpinaisesta  asemastaan;  sodat 
tulevat  kansainvälisiksi,  liittoja  tehdään  valtioiden  kesken,  vilkas  yhteys 
syntyy  niiden  välillä,  kansainvälinen  diplomatiia  saapi  alkunsa;  sanalla 
sanoen,  syntyy  tuollainen  valtioyhteys,  joka  liittää  eri  valtiot  toisiinsa. 
Vaikkapa  ne  olisivat  toistensa  kilpailijoita  tai  vihollisia,  ovat  yhteiset  aineel- 
liset ja  henkiset  harrastukset  sittenkin  niitä  yhteen  sitomassa. 

Niin  kauan  kuin  valtioita  on  ollut  olemassa,  on  niiden  kesken  ollut 
jonkinlainen  yhteys  vallitsemassa;  jo  Muinais-Egyptin  ja  Assyrian  kunin- 
kaitten  välillä   tavataan   valtiollista   kirjeenvaihtoa;    Persian   ja   Kreikan 


84  TLEIMEN   HISTORIA. 

valtiot  I8bettiv&t  l&hettUBitä  toistensa  luo  asioitaan  esIttimSäa.  Mutta  tuo 
tapahtui  ainoastaan  satunnaisissa  tilaisuuksissa.  Sama  oli  laita  keski-ajal- 
lakin.  Italian  pikku  ruhtinaat  alkavat  kuitenkin  14:nnellä  vuosisadalla  pitSfi 
alituisia  edustajia  toistensa  hoveissa,  ja  samaan  tapaan  jftrjestivSt  Euro- 
pan  suuret  vallat  16:nnellä  vuosisadalla  keskinäiset  suhteensa.  Ranskan 
kuningas  Frans  I  rupesi  ensiksi  vakinaisesti  lähettiläitä  pitämään  useini- 
missa  pääkaupungeissa,  sillä  ankaran  ja  tärkeän  taistelunsa  tähden  Kaarle 
V:nnen  kanssa  hänen  täytyi  hankkia  liitiolaisia  sekä  muutenkin  pitää 
silmällä  mitä  muualla  tapahtui.  Itävallassa,  Unkarissa,  Puolassa,  Ruot- 
sissa,  vieläpä    Konstantinopolissa   Frans   I:llä   oli  asiamiehiä,  joiden   tuli 


Rinikui  IXKtttHli  m«|mu  Vanatilan  MnutU  »tnn.    (Vuklpllrru.) 

ajaa  hänen  etujaan  ja  tarkasti  seurata  asianomaisten  hallitustea  toimia  ja 
niissä  vallitsevaa  suuntaa.  Piispat  olivat  useimmiten  uskottuja  miehiä, 
joita  tällaisissa  valtiollisissa  asioissa  käytettiin.  Mutta  näiden  virallisten 
edustajain  ohessa  aljettiin  myöskin  palkata  salaisia  urkkijoita,  jotka  sala- 
teitä, lahjoilla  tai  muilla  keinoilla  ottivat  selvää  hallitusten  toimista.  Rans- 
kan esimerkkiä  seurasivat  muut  vallat;  ja  näiden  lukuisten  valtiomiesten 
kautta  valtiot  tulevat  niin  läheisesti  toistensa  yhteyteen  ja  toisistaan 
riippuvaisiksikin,  sillä  yhden  toiminta  vaikuttaa  toisiinkin.  Jokainen  ajaa 
oman  valtionsa  etuja,  ja  jo  syntyessään  oli  niinmuodoin  europalaisells 
valtiotaidolla  itsekäs  ja  oikeista  keinoista  väliäpitämätön  luonne,  joka  sen 
tunnusmerkkinä  myöhemminkin  on  ollut.  Kukin  ruhtinas  tekee  liittoja, 
antaa   lupauksia   milloin   huomaa   niistä   hyötyä   olevan,  mutta   jos  edut 


EURO  PAN   VALTIOLLINEN   TILA   UUDEN  AJAN   ALUSSA.  85 

yaativat,  pettää  hän  liittolaisensa  ja  ryhtyy  häntä  vastaankin.  Macchia- 
vellin  esittämää  valtiotaitoa  yleisesti  noudatettiin.     (Ks.  luk.  III.) 

Italia  ja  Saksa  olivat  jääneet  hajanaisiksi,  ilman  lujaa  vakioyhteyttä, 
ja  sen  vuoksi  nämät  maat  joutuivat  myöskin  siitä  kärsimään,  ensin  Italia 
ja  sitten  uskonsotien  aikana  Saksa.  Italiassa  ei  ollut  ainoatakaan  sel- 
laista ruhtinasta,  joka  olisi  kyennyt  koko  niemimaan  johtoa  itselleen 
omistamaan  edes  siinä  määrässä  kuin  keisarit  Saksassa.  Paavit,  jotka 
tähän  aikaan  ovat  enemmän  maallisten  ruhtinasten  kuin  kirkon  päämies- 
ten tapaisia,  tahtovat  kyllä  saada  Italian  johdon  käsiinsä  —  se  on  Alek- 
santeri VI:nnen  ja  Julius  II:sen  tarkoitusperä  —  mutta  muut  ruhtinaat 
ja  tasavallat  sitä  vastustavat  ja  ovat  valmiit  kutsumaan  avukseen  mui- 
denkin maiden  ruhtinaita.  Milano,  jossa  Sforzan  suku  hallitsi,  Medicien 
hallitsema  Florens,  Venetsian  tasavalta  sekä  Neapelin  kuningaskunta,  jossa 
Aragoniasta  kotoisin  oleva  kuningassuku  hallitsi,  olivat  kirkkovallan  ohessa 
Italian  tärkeimmät  valtiot.  Mutta  myöskin  Ranskan,  Espanjan  ja  Sak- 
san hallitsijat  katsovat  olevansa  oikeutettuja  Italian  maiden  omistamiseen 
ja  odottavat  vaan  tilaisuutta  sinne  sotavoimineen  lähteäkseen. 

Ranskan  Ludvig  XI  oli  hankkinut  kuninkaanvallalle  ehdottomasti 
voiton  feodaaliherroista,  jonka  vuoksi  hänen  poikansa  Kaarle  VIII  saattaa 
lähteä  valloituksille  yhdistyneen  valtionsa  voimilla;  Neapeli  kuuluu  muka 
hänelle,  koska  keski-ajalla  siellä  haUinneen  Anjoun  suvun  oikeudet  olivat 
siirtyneet  Ranskan  kuninkaille.  Mutta  hän  hautoo  mielessään  suurem- 
piakin tuumia;  Etelä-Italiasta  oli  lyhyt  matka  Balkanin  niemimaalle,  josta 
Turkkilaiset  olivat  karkotettavat,  ja  sieltä  taas  voitiin  lähteä  Jerusalemiin, 
joka  oli  saatava  kristittyjen  haltuun.  Sotajoukkonsa,  jota  seurasi  suu- 
rempi tykistö  —  140  suurta  kanuunaa  —  kuin  siihen  asti  oli  nähty,  vie 
hän  Alppein  yli,  kulkee  vastarintaa  kohtaamatta  halki  niemimaan,  eikä 
Neapelin  kuningaskaan  ryhdy  taisteluun.  Keisarinviitta  yUään  ja  kultainen 
maapallo  kädessään  Kaarle  VIII  ratsastaa  hänen  pääkaupunkiinsa.  Hän 
nimittää  itsensä  keisariksi  ja  Kyproksen  sekä  Jerusalemin  kuninkaaksi. 

Mutta  tähän  loppuu  hänen  voittonsa.  Italian  ruhtinaat,  jotka  kyllä 
keskenään  kiistelivät,  eivät  kuitenkaan  tahdo  ulkomaalaiselle  jättää  nie- 
mimaansa herruutta,  vaan  muodostavat  liiton  Ranskalaisia  vastaan;  paavi 
Aleksanteri  VI,  Milanon  Ludvig  Moro  ja  Venetsian  Signoria  liittyivät  toi- 
siinsa, mutta  siihen  tulivat  vielä  osallisiksi  Espanjan  kuningas  Ferdinand 
katolinen  ja  Saksan  keisari  Maksimilian,  jotka  puolestaan  eivät  tahdo 
päästää  Ranskan  valtaa  liian  mahtavaksi.  Valtioiden  välisen  tasapainon 
ylläpitämiseksi  he  ryhtyvät  sotaan,  ja  Kaarle  Villinnen  täytyy  jättää  Nea- 
peli ja  palata  Ranskaan  (v.  1495). 


86  YLEINEN    HISTORIA. 

Ludvig  XII,  Kaarle  Vlllmnea  seuraaja,  raatii  itseUeen  Milanoa, 
koska  hSn  oli  Visconti-suvun  jfilkelSinen,  ja  ottaakin  sea  haltuunsa  sekfi 
valloittaa  sen  jälkeen  yhdessä  Ferdinand  katolisen  kanssa  Neapelin ;  mutta 
Ferdinand  riistfiä  faSneltä  koko  Neapelin  kuningaskunnan  itselleen; 
paavi  taas  muodostaa  liiton,  jonka  kautta  Ludvig  XII  menettfiä  Milanon- 
kin. Kuollessaan  v.  1515  ei  Ludvig  Xllinnelle  siis  ollut  mitäkSän  jfig- 
nyt  Italiassa,  vaikka  h9n  monta  sotaa  siellä  oli  käynyt  ja  monta  voittoa 
saanut.  —  Frans  I  lähtee  heti  valtaistuimelle  päästyään  Italiaan,  voittaa 


Ludolf  XII.    (MMatyyrknL) 
V.   1516  Marignanon  tappelun,  jonka   kautta  Milano  joutui  hänen  hai 
tuunsa.     10  vuotta  hän  sai  sen  pitää. 

Italiassa  hallitsijoiden  väliset  sodat  alkoivat  ja  Italian  maiden  jaoissa 
sekä  niistä  aiheutuvien  Uittojen  muodostamisessa  kansainvälinen  dlplo- 
matiia  suoritti  ensi  tehtävänsä.  Tässä  ei  ole  korkeampaa  päämaalia,  jota 
keskenään  kiistelevät  ruhtinaat  tavottelevat,  vaan  ainoastaan  jonkun  maa- 
alan  omistaminen,  ja  kuQ  yksi  ruhtinas  on  saanut  jonkun  edun,  ovat 
toiset  heti  valmiit  häneltä  sitä  riistämään.  Valtiotaito  on  vallatonta,  kuin 
lapsen  leikki;  se  onkin  vielä  lapsuuden  iässä.     Mutta  pian  ilmestyy  tär- 


EUROPAN   VALTIOLLINEN   TILA  UUDEN   AJAN   ALUSSA.  87 

keämpi  kysymys  Europan  valtioiden  välisiä  suhteita  määräämään,  kun 
Kaarle  V,  Habsburgin  suvun  päämies,  rupeaa  suurella  vallallaan  uhkaa- 
maan muiden  valtojen  itsenäisyyttä. 

Olemme  jo  ennen  kertoneet,  mitenkä  Kaarle  V  ryhtyi  taistelemaan 
uskonpuhdistusta  vastaan  saadakseen  jälleen  aikaan  kirkon  yhteyden,  ja 
läheisessä  yhteydessä  hänen  uskonnollisten  harrastustensa  kanssa  olivat 
hänen  valtiolliset  suunnitelmansa.  Kaarle  V  ei  työskennellyt  suurten 
aatteellisten  harrastuksien  eteen  niiden  itsensä  vuoksi,  vaan  ainoastaan 
siinä  määrässä  kuin  ne  soveltuivat  hänen  omiin  ja  sukunsa  etuihin. 
Hän  oli  Europan  mahtavin  ruhtinas;  Alamaat  hän  oli  saanut  periä  isäl- 
tänsä Filipiltä  (v.  1506),  Espanjan  äidinisältään  Ferdinand  katoliselta  (v. 
1516)  ja  Itävallan  perintömaat  oli  hänen  isoisänsä  Maksimilian  kuolles- 
saan jättänyt  hänelle  (v.  1519).  Hänen  tarkoituksensa  oli  yhdistää  kaikki 
nuo  monet  maat  ja  kansat  samallaisilla  laitoksilla  lähemmin  toisiinsa,  ja 
samoin  kuin  Kaarle  suuri  oli  ennen  ollut  Länsimaiden  valtias,  samoin 
oli  Habsburgin  suku  nyt  kohotettava  johtoasemaan  ja  muiden  maiden 
ruhtinaat  saatettavat  sen  riippuvaisuuteen.  Tämä  tarkoitusperä  se  oli, 
mikä  aina  kangasteli  hänen  mielessään  ja  hänen  toimintaansa  johti  ja 
jonka  saavuttamiseksi  hän  uhrasi  koko  elämänsä.  Vaikka  ruumiillisesti 
heikonlainen  ja  usein  sairaanakin,  oli  hän  kuitenkin  aina  toimessa;  yhä 
hän  matkusti  maasta  toiseen;  milloin  hän  oli  Unkarissa  taistelemassa 
Turkkilaisia  vastaan,  miUoin  Italiassa  Ranskan  kuningasta  vastustamassa, 
milloin  taas  Pohjois-Afrikan  rosvovaltioita  hätyyttämässä;  kävipä  hän 
Ranskassa  ja  Englannissakin.  Hän  johti  valtiopäivien  keskusteluja  Sak- 
sassa ja  Alamaissa  ja  antoi  monellaisissa  asioissa  määräyksiä.  Monien 
eri  kansallisuuksien  ja  erilaisten  henkilöiden  kanssa  hän  oli  alituisesti 
tekemisissä  ja  oli  oppinut  niitä  hyvin  arvostelemaan  ja  hyödykseen  käyt- 
tämään. Ihanteellisia  harrastuksia,  uskollisuutta  ja  hyveitä  ei  hänen  käsi- 
tyksensä mukaan  ihmisessä  ollut,  vaan  itsekkäisyys  ja  oma  etu  olivat 
kaikkien  toimia  määräämässä.  Itse  hän  oli  viekas  ja  petollinen  ja  vihasi 
jokaista,  joka  ei  taipunut  hänen  tahtonsa  mukaan;  hän  oli  kylmä  ja  tyly, 
vieläpä  julmakin;  jalomielisyys  sitä  vastoin  oli  hänelle  vierasta. 

Kaarle  Vrnnen  suunnitelmaa  vastustamaan  rupeaa  Ranskan  kunin- 
gas Frans  I,  joka  valtiomiehenä  noudatti  aikansa  petollista  menettelyä, 
mutta  urhoollisena  soturina  oli  keski-ajan  ritarin  kaltainen.  Ranskan 
itsenäisyys  oli  vaarassa,  jos  habsburgilainen  maailmanvalta  muodostuisi, 
ja  sen  vuoksi  se  oli  kaikin  tavoin  estettävä.  Horjuvan  ja  oikullisen 
Englannin  kuninkaan  Henrik  VIILnnen  kanssa  olikin  Kaarle  V:nnellä 
jo  puhe  Ranskan  jakamisesta. 


TLEIMEN    niSTORIA. 


V.  1519  oli  Maksimilianin  JSlkeen  keisari  valittava,  joksi  pyrkijöiksi 
ilmaantuu  sekä  Frans  I  että  Kaarle,  vieläpä  Englanninlnn  kuningas. 
Naiden   hallitsijoiden   asiamiehet  kulkivat  pitkin   Saksanmaata  tekemäBsä 


Fruil  I.    (Tlzlinin  inMl>iik»n  niiik«an.} 

sopimuksia  vaaliruhtinasten  kanssa;  he  jakoivat  heille  lahjoja  tai  ostivat 
suorastaan  heidän  ääniänsä.  Kun  vaalin  aika  tuli,  aikoivat  vaaliruhtinaat 
kuitenkin  hyljätK  kaikki  nuo  mahtavat  kilpailijat  ja  antaa  keisarinarvon 
Saksin  vaaliruhtinaalle  Fredrik  viisaalle;  mutta  kun  hSn  kieltäytyi  silft 
ottamasta,  valitsivat  he  Kaarlen;  vaaliruhtinaat  ottivat  näet  mieluisimmln 
keisarikseen  sellaisen  miehen,  joka  oli  saksalaista  syntyperSS,  ja  eitä  paitel 


EUROPAN   VALTIOLLINEN   TILA   UUDEN   AJAN   ALUSSA.  89 

olivat  Kaarle  Vmnen  suuret  voimat  tarpeen  Turkkilaisia  vastaan,  jotka 
tähän  aikaan  taas  alkoivat  Europaa  hätyytellä. 

Kun  Frans  I  siis  oli  joutunut  vaalissa  tappiolle,  ryhtyi  hän  sitä 
suuremmalla  innolla  sekä  diplomaattisiin  puuhiin,  hankkiakseen  joka 
taholla  Kaarle  VmneUe  vihollisia,  että  sotavarustuksiin.  Italian  maat, 
etupäässä  Milano,  sekä  Burgundin  herttuakunta  olivat  heillä  lähimpänä 
riidan-aiheena,  koska  Kaarle  V  vaatii  edellistä  itselleen  Saksan  keisarikun- 
taan kuuluvana  maana,  jälkimmäistä  taas  sukunsa  perintönä,  se  kun  oli 
ollut  Kaarle  rohkean  maita,  jonka  tyttären  Maksimihan  oli  nainut.  (Ks. 
keski-aika  luk.  XVII.)  Sota  alkoi  v.  1521;  Pohjois-Italiassa  taistellaan 
neljä  vuotta,  kunnes  Frans  I  v.  1525  joutuu  vangiksi  Pavian  tappelussa. 
> Kaikki  on  menetetty  paitsi  kunnia  ja  henki»,  kirjoittaa  hän  tappelun  jäl- 
keen äidilleen.  Rauha  tehtiin  Madridissa  v.  1526.  Päästäkseen  vapaaksi 
täytyy  Ranskan  kuninkaan  siinä  luovuttaa  molemmat  riidan-alaiset  maat 
keisarille.  Mutta  heti  Ranskaan  päästyään  hän  valmistaa  uutta  sotaa,  eikä 
annakaan  Burgundia.  Paavinkin  hän  saa  nyt  puolelleen,  ja  sodan  aikana 
keisarin  joukot  ryöstävät  itse  Roomaa.  V.  1529  päättyy  tämä  toinen 
sota,  mutta  vv.  1536—1538  soditaan  jälleen,  ja  v.  1542  alkaa  neljäs,  joka 
päättyi  V.  1544  Crepyn  rauhassa.  Keisari  sai  Italian  omakseen,  mutta 
Burgundi  jäi  Ranskalle. 

Nämät  sodat  eivät  siis  suuressakaan  määrässä  muuttaneet  maan- 
tieteellisiä rajoja,  mutta  niillä  oli  kuitenkin  sangen  tärkeä  vaikutus  Euro- 
pan  oloihin.  Kaarle  V  oli  kyllä  sodassa  pitänyt  puoliansa,  mutta  Rans- 
kan kuninkaan  sitkeä  vastustus  esti  häntä  pääsemästä  Länsimaiden  val- 
tiaaksi, niinkuin  hän  hallituksensa  alussa  oli  toivonut.  Europan  valtio- 
yhteyteen  tulevat  näiden  sotien  aikana  useat  valtiot;  Tanskan  kanssa 
* 

Frans  tekee  sopimuksen;  hän  saapi  niinikään  hittolaiseksen  Skottlannin 
kuninkaan,  vieläpä  Turkin  sulttaaninkin  Soliman  ILsetij  jonka  hallitus- 
aika  (1520 — 1566)  on  Turkin  valtion  loiston  aika.  Ja  tältä  puolen  Kaarle 
y  sai  yhtä  pelottavan  vihoUisen  kuin  Ranskan  kuningas  oli.  Soliman 
oli  suuri  soturi,  joka  Unkarin  kautta  hätyytteli  Itävallan  maita;  v.  1526 
hän  voitti  Unkarin  nuoren  kuninkaan  Ludvigin  Mohacain  luona  ja  v. 
1529  hän  oli  suuren  sotajoukon  mukana  piirittämässä  Wieniä,  jota  vas- 
taan tehtiin  20  eri  kertaa  hyökkäys;  mutta  kun  se  ei  antautunut,  palasi 
Soliman  takaisin.  V.  1532  on  hän  kuitenkin  taas  300,000  miehen  kanssa 
Unkarissa,  mutta  silloin  Kaarle  V  oli  saanut  Saksasta  kootuksi  150,000 
miestä,  joilla  hän  esti  Solimania  nytkään  Saksaan  pääsemästä;  suurin  osa 
Unkaria  jäi  kuitenkin  hänen  haltuunsa.  Rodos-saaren  hän  valloitti  Johan- 
nitain  ritarikunnalta,  ja  koko  Välimeri  oli  Turkkilaisten  laivojen  hallussa. 


EUROPAN   VALTIOLLINEN   TILA   UUDEN   AJAN   ALUSSA.  91 

« 

jotka  siellä  risteilivät,  hätyytteliyät  rantamaita  ja  veivät  tavaraa  ja  ihmi- 
siäkin; rosvovaltioiden  asukkaat  Pohjois- Afrikan  rantamailla,  jotka  tun- 
nustivat sulttaanin  yliherruutta,  olivat  varsinkin  kovana  vitsauksena 
Välimeren  rantamaille.  Sen  vuoksi  Kaarle  V  kristikunnan  päämiehenä 
tahtoi  näitä  kurittaa.  Lähtien  laivastolla  v.  1535  Välimeren  poikki,  val- 
loitti hän  Tunisin,  jolloin  20,000  kristittyä  vankia  pääsi  vapaaksi. 

Vaikka  Frans  I  oli  katolinen  ja  vainosikin  kerettiläisiä,  puuhaili 
hän  kuitenkin  liittoa  kirkon  luopion  Henrik  VIII:nnen  kanssa  ja  auttoi 
protestantteja  Saksassa,  koska  Kaarle  V:nnelle  sen  johdosta  koitui  enem- 
män vaikeuksia.  Ranskan  kuninkaan  politiikka  on  todistuksena  siitä, 
miten  keski-ajan  katsantotavasta  oli  luovuttu.  Eikä  hän  ryhtynyt  sopi- 
muksiin yksinomaan  kerettiläisten  kanssa,  vaan,  niinkuin  vasta  mainit- 
simme, kristikunnan  yhteisen  vihollisen  Turkin  kanssa;  valtioedut  ovat 
yksin  määräämässä,  ja  niiden  johdosta  katolinen  Ranska  auttoi  suuresti 
uskonpuhdistuksen  leviämistä  ja  varmistumista.  Fransin  seuraaja  Henrik 
n  (1547 — 1559)  jatkoi  samaa  politiikkaa,  hätyytellen  hänkin  Kaarle 
V:nnen  maita  Lotringissa.  Olenmie  jo  nähneet  hänen  tekevän  liiton  Saksin 
Moritzin  kanssa  (ks.  luk.  IV). 

Kaarle  V  masentuu  monista  vastoinkäymisistä,  varsinkin  kun  hänen 
täytyi  protestanteille  Augsburgin  uskonrauhassa  antaa  suuria  oikeuksia 
ja  Ranskan  kuninkaalle  luovuttaa  Metzin,  Toulin  ja  Verdun'in  tärkeät 
linnoitukset  ja  hiippakunnat.  V.  1556  hän  vanhuudenkin  riuduttamana 
luopuu  hallituksesta,  jätettyään  jo  v.  1521  Itävallan  maat  veljellensä  Ferdi- 
nandille, joka  nyt  myöskin  valitaan  Saksan  keisariksi;  mutta  Espanjan, 
Alamaat  sekä  Italian  maat  hän  antaa  pojallensa  Filipille.  Habsburgin 
suku  jakaantuu  siis  kahteen  haaraan,  joista  vanhempi  eli  Espanjan  haara 
on  mahtavampi. 

Kaarle  V  itse  asettui  Estremaduran  maakunnassa  Espanjassa  ole- 
vaan S:t  Just-nimiseen  luostariin,  jossa  hän  suuren  seurueen  ympäröi- 
mänä vielä  piti  jonkinlaista  hovia.  Hän  oli  siihen  määrin  kiintynyt 
valtiollisiin  asioihin,  ettei  hän  saattanut  sellaiseen  yksinäiseen  ja  eristet- 
tyyn asemaan  tyytyä,  kuin  Diokletianus  muinoin  luopuessaan  Rooman 
keisarinvallasta;  hänelle  tuotiin  tietoja  maailman  tapahtumista,  ja  hänen 
poikansa  Filip  pyysi  usein  isältänsä  neuvoja  hallitus-asioissa.  Mutta  hän  otti 
myöskin  uutterasti  osaa  jumalanpalvelukseen  ja  joutohetkensä  hän  kulutti 
mekaanisiin  töihin.  Taru  kertoo,  että  hän  varsinkin  oli  koettanut  saada 
kaikki  huoneessaan  olevat  kellot  käymään  samalla  tavalla,  ja  kun  se  ei 
onnistunut,  oli  hän  muka  lausunut,  kuinka  lyhytnäköistä  hänen  harras- 


92  YLEINEN   HISTORIA. 

tuksensa  oli  ollut  yrittäessään  saada  ihmiset  uskonnon-asioissa  samalla 
tavalla  ajattelemaan,  hänen  kun  ei  edes  onnistunut  ihmisten  keksimissä 
laitoksissa  yhtäläisyyttä  aikaan  saada.     V.  1558  hän  kuoli. 


IX. 

Filip  II.    Alamaalaisten  vapaussota. 

Filip  II:sen  persoonallisuus  ja  tarkoitusperä.  —  Espanjan  suuruus.  —  Portugal  Es- 
panjan yhteydessä.  —  Kerettiläisiä  ja  Maureja  vainotaan.  —  Kansalta  riistetään 
valtiolliset  oikeudet.  —  Sota  Turkkilaisia  vastaan,  Lepanton  tappelu.  —  Alamaa- 
laisten varallisuus  ja  vapaus.  —  Itsehallinto.  —  Pohjois-  ja  etelämaakunnissa  on  eri 
uskonto  ja  kansallisuus.  —  Ankara  hallitus  alkaa.  —  Kompromissi  ja  geusit  — 
Kansan  nostamat  metelit.  —  Alban  hirmuhallitus.  —  Vapaussota.  —  Eteläiset 
maakunnat  jäävät  Espanjan  valtaan.  —  Hollanti  pääsee  vapaaksi. 

Kaarle  V:nnen  jälkeen  oli  hänen  poikansa  Filip  II  Europan  mah- 
tavin hallitsija;  Espanja  oli  hänen  päämaansa,  mutta  siihen  oli  yhdis- 
tettynä Alamaat,  Italian  maista  Neapeli,  Sisilia,  Sardinia  ja  Milano,  sekä 
useita  Ranskan  maakuntia,  joista  Franche  Comt6  ja  Artois  olivat  tärkeim- 
mät; Pohjois- Af  rikassa  kuului  siihen  Tunis,  Amerikassa  laajat  siirtomaat 
Meksikosta  Chileen  asti  sekä  monia  saaria,  vieläpä  Aasian  saarista  Filip- 
pinit.  Aurinko  ei  milloinkaan  laskenut  Filip  II:sen  valtioissa.  »Kun 
Espanja  liikahtaa,  vapisee  maaihna»,  oli  sananpartena.  FiUp  II:sella  ei 
kuitenkaan  ollut  sellaisia  hallitsijalahjoja  eikä  sellaisia  harrastuksiakaan, 
jotka  olisivat  hänen  hallitsemilleen  monille  kansoille  siunausta  tuottaneet 
Hän  oli  niinkuin  isänsäkin  kunnianhimoinen,  ja  isänsä  suuret  valtiolliset 
tuumat  hän  myöskin  oli  perinyt,  mutta  hänen  katsantotapansa  oli  yksi- 
puohsempi  ja  ahtaampi.  Eikä  hän  toiminnassaankaan  ollut  isänsä  kal- 
tainen. Hän  ei,  niinkuin  Kaarle  V,  kulkenut  maasta  toiseen,  ei  hän  joh- 
tanut sotajoukkoja,  ei  hän  edes  metsästyksestä  ja  ratsastuksesta  huvia 
saanut,  vaan  hän  pysyttelihe  palatsissaan  joko  Madridissa  tai  synkässä 
Eskorialissa,  jonka  hän  oli  rakennuttanut  noin  3  penikulman  matkan 
päähän  täältä.  Sinne  hänelle  tuotiin  tiedot  maailman  tapahtumista,  sieUä 
hän  mietti  pienimpiin  yksityiskohtiin  saakka  määräyksiä,  joita  hän  lähetti 
toimeenpantaviksi.     Synkkä  ja  umpimielinen  luonteeltaan  hän  oli  jo  lap- 


FILIP   II.      ALAMAALAI8TEN   VAPAUSSOTA.  93 

«uudesta  asti,  ei  hfin  saattanut  fhmisiS  vieh&ttäfi  eikä  hänellft  ystSvia 
ollutkaan,  vaan  ainoastaan  palvelijoita  ja  vakoilijoita.  Synkkä  mieli  ja 
yksinäinen  olo  erillään  maailman  tapahtumapaikoista  saattoivat  hänet  useia 
väärin  asioita  arvostelemaan  sekä  henkilöitä  epäilemään,  mikS  taae  johti 
hänet  julmiin  tekoihinkin.  Yksi  tarkoitusperä  valtasi  koko  hänen  sielunsa, 
nimittäin  kerettiläisyyden  hävittäminen  maailmasta,  ja  koska  kansojen 
vapaus   oli  läheisessä  yhteydessä  hengen   vapauden  kanssa,  oli  myöskin 


86  hävitettävä.  Jumala  oli  muka  määrännyt  hänet  kerettiläisyyden  hävit- 
täjäksi ja  katolisen  yleismonarkkiian  muodostajaksi.  Se  oli  hänen  oma 
käsityksensä,  ja  hänen  tästä  johtuva  kunnianhimonsa  uhkasi  Europan 
valtioiden  itsenäisyyttä  ja  protestanttista  uskoa  häviöllä.  Protestantit 
kutsuivatkin  häntä  >Etelän  raivohengeksi*.  Mutta  tällainen  kuningas  oli 
kansallinen  Espanjassa;  »Espanjalaiset  eivät  ainoastaan  rakasta  häntä», 
sanoo  jo  ennen  mainittu  Contarini,  °vaan  he  kunnioittavat  häntä  ja  pel- 
käävät loukkaavansa  itse  Jumalaa,  jos  poikkeavat  hänen  pyhinä  pide- 
tyistä käskyistään*.  He  uhrasivat  mielellään  kaiken  voimansa  hänen 
harrastuksiinsa,  ja  vaikkapa  nämä  tekivätkin  Espanjan  suuruudesta  lopun, 
on  hänen  muistonsa  sittenkin  säilynyt  siellä  kunnioitettuna.    Espanjasta, 


94  YLEINEN   HISTOKIA. 

jossa  inkviaitsiooni  oli  kansanomaJnen  laitos  ja  joBsa  Jeeuiittain  munkki- 
kuBta  oti  muodostunut,  sai  katolinen  kirkko  uBkoUieimman  ruhtinaan 
asiaansa  ajamaan.  ITskonnoUiset  seikat  tulevat  tämfin  johdosta  valtion 
välisissäkin  suhteissa  määrääviksi. 

Jos  aiDeellisilla   voimilla  ja  hyvillA  sotajoukoiUa  aatteellisia  barraa- 
tnkeia  voitaisiin  saada  tukahutetuiksi,  olisi  sen  Filip  II:IIe  pitänyt  onnistua, 


sillä  Meksikon,  Perun  ja  Chilen  kaivoksista  ammennettiin  laivanlasUttain 
kultaa  ja  hopeata  häntä  varten  ja  hänellä  oli  käytettävinään  Europan 
paraat  sotajoukot  sekä  taitavimmat  sotapäälliköt,  sellaiset  kuin  Alban 
herttua,  joka  Möhlbergin  tappelussa  voitti,  don  Juan  d'Austria,  kunin- 
kaan velipuoli,  ja  Lepanton  meritaistelun  voittaja,  Aleksanteri  Famese, 
aikakautensa  taitavin  taktikko;  sata  suurta  linjalaivaa  oli  Espanjan  sata- 
missa valmiina  sodan  varalta  ja  tuhatkunta  kauppaa  varten.  Ja  ennen 
pitkää  hän  vielä  liitti  naapurimaansa  PortugaUn  siirtomaineen  Espanjan 


FILIP   II.      ALAMAALAI8TEN   VAPAUSSOTA.  95 

Yarailisuutta  edistämään.  V.  1580  oli  näet  Portugalissa  vanha  burgundi- 
lainen kuningassuku  miehen  puolelta  kuollut,  jonka  johdosta  Filip  II, 
polveutuen  Emanuel  suuren  tyttärestä,  tahtoi  periä  valtakunnan.  Hän 
houkutteli  lahjoilla  aateliston  puolelleen  ja  lähetti  Alban  herttuan  30,000 
sotamiehen  mukana  maahan,  jonka  tämä  kahden  kuukauden  kuluessa 
saattoi  hänen  valtaansa  sekä  sen  mukana  Brasilian  Amerikassa,  Guinean, 
Zanzibarin  ja  Mozambikin  rannikot  ynnä  useat  saariryhmät  Afrikassa,  Or- 
muzin,  Diun,  Malabarin,  Ceylonin,  Malaccan,  Molukit  y.  m.  siirtomaat 
Aasiassa.  Mutta  tämä  herruus  oli  höllää,  eikä  Filip  osannut  säädöksillään 
liittää  Portugalia  Espanjaan,  vaikka  se  maantieteellisen  asemansa  vuoksi 
siihen  kuuluisi.  Hän  ehkäisi  Portugalilaisten  kauppaa,  antaen  kauppaedut 
Eastilialaisille,  mutta  Portugalilaisten  täyiyi  kuitenkin  suorittaa  suuria  ve- 
roja; kaikki  tärkeimmät  virat  annettiin  Eastilialaisille  ja  Portugalin  oma 
aatelisto  pakotettiin  maatiloilleen  muuttamaan.  Mutta  ei  siinä  kylliksi, 
vaan  epäluuloinen  kun  oli,  mestautti  hän  useita  henkilöitä ;  noin  2000  pap- 
piakin sanotaan  henkensä  menettäneen.  Sanalla  sanoen,  Filipin  hallitus  oli 
kirous  Portugalilaisille,  jonka  vuoksi  Espanjan  valta  ei  saattanut  siellä  py- 
syvää olla.  —  V.  1640  se  vapautui,  mutta  Espanjan  hallitus  oli  kuitenkin 
hävittänyt  sen  varallisuuden,  eikä  se  enää  saanut  kaupanvälittäjänä  sitä 
merkitystä,  mikä  sillä  oli  ollut. 

Espanjasta  Filip  II  tahtoi  ensin  perinpohjin  hävittää  kerettiläisyy- 
den, sillä  sinnekin  Lutherin  oppi  oli  tunkeutunut;  protestanttisia  kirjoja, 
espanjalainen  raamatunkäännöskin  oli  Pyreueain  yli  päässyt  pujahta- 
maan. Etsittäessä  syyllisiä  tavattiin  niitä  hyvin  lukuisasti  korkeimpienkin 
henkilöiden  joukossa;  itse  valtakunnan  korkein  arvonmies  Toledon  arkki- 
piispa oli  kerettiläisyydestä  syytettynä  seitsemän  vuotta  vankina.  Inkvi- 
sitsioonin  kidutuskeinoilla  pakotettiin  syytettyjä  tunnustamaan,  ja  syylliset 
tuomittiin  kuolemaan.  Tuomioita  pantiin  suurilla  juhlallisuuksilla  toi- 
meen, niinkuin  Ferdinand  katolisen  aikanakin  oli  tehty  (ks.  keski-aikaa 
luk.  XIX)  ja  Filip  itse  oli  näissä  autodafeoissa  usein  läsnä.  Täten  saa- 
tiin protestanttinen  oppi  jo  noin  kymmenen  vuoden  kuluessa  hävitetyksi 
Pyreneain  eteläpuolelta. 

Paitsi  lutherilaisia  oli  Espanjassa  toisiakin  kirkolle  uskottomia  ihmi- 
siä, nimittäin  entisten  Maurien  jälkeläisiä.  Ferdinand  katolinen  oli 
Granadan  antaumisehdoissa  luvannut  heille  uskonvapauden,  mutta  jo  hän 
oli  kuitenkin  ruvennut  heitä  vainoamaan,  pakottaen  heitä  uskostaan  luo- 
pumaan. Suuri  joukko  olikin  kääntynyt  katoliseen  uskoon,  vaikka  he 
sydämessään  olivat  islamin  opin  tunnustajia.  Maurit  olivat  ahkeria  maan- 
viljelijöitä  ja   rauhallisia    alamaisia,   mutta    Filip   ryhtyi   heitä   sittenkin 


m  YLEINEN    HISTORIA. 

«bdistamaan,  tahtoen  muuttaa  hddät  kokonaan  espanjalaisiksL  lakvisit- 
Biooni  pantiin  heidän  keskuuteensa  toimimaan,  heidän  täytjd  muuttaa 
vaatekuosinea,  ottaa  toiset  nimet  ja  heittää  äidinkieleoBäkin ;  heitä  pako- 
tettiin ottamaan  osaa  katoliseen  jumalanpalvelukseen;  he  eivät  saaneet 
hallintomiehen  luvatta  lähteä  olopaikastaan ;  mitäk&än  asetta  ei'  heidän 
annettu  käyttää,  ei  edes  raudoitettua  sauvaa,  ja  valvomaan  kaikkien 
näiden  määräyksien  noudattamista  sijoitettiin  sotaväkeä  heidän  asuin- 
paikoilleen,    Mutta  tämä   hirmuvalta  saattoi  Maurit  epätoivon  taisteluun; 


Vanht  luurlalfliUi  pihinput  klla,  Gruudui 


tulet  sytytettiin  vuoren  kukkuloille,  se  oli  vapauden  merkki;  vaimotkin 
hankkivat  itselleen  piikkejä,  joilla  he  puhkasivat  Espa  n  j  alaisten  hevosten 
vatsoja.  Espanjan  vuoristossa  he  jonkun  aikaa  saattoivat  puolustaa 
itseänsä,  mutta  kun  he  eivät  saaneet  uskon  veljiltään  Afrikasta  apua  ja 
Turkin  sulttaani  Solimkin  jätti  heidät  omsn  onnensa  nojaan,  täytyi  hei- 
dän sortua.  Kauheat  rangaistukset  kohtasivat  nyt  Maureja;  niinpä  lapset, 
jotka  olivat  yli  10  vuoden,  joutuivat  orjiksi. 

Mutta  Filip  II  ei  tyytynyt  yhdenmukaisuuteen  yksin  uskonnollisella 
alalla,  vaan  myöskin  valtiollisessa  suhteessa  oU  se  aikaansaatava,  siten 
että  kaikki  valtiolliset  oikeudet  olivat  alamaisilta  riistettävät.  Jo  Ferdinand 
katolinen  ja  Kaarle  V  olivat  suuresti  supistaneet  valtiopäiväin  eli  cortesMn 


FILIP   II.      ALAMAALAISTEN    VAPAUSSOTA.  97 

oikeuksia  ja  Filip  hävitti  ne  kokonaan.  Vanhat  oikeudet  (fueros),  joita 
eri  maakunnilla  oli,  lakkautettiin  niinikään,  ja  ainoastaan  Baskilaiset 
pohjoisosissa  saivat  omansa  säilytetyiksi.  Kaikki  vapaus  siten  hävisi  ja 
valvojia,  vakoojia,  kätyreitä,  halpamaisia  ilmiantajia  ja  orjamaisia  palve- 
lijoita oli  sijassa;  inkvisitsiooni  ylinnä  kaikkia.  Siihen  Filipin  ahdasmieli- 
syys ja  vapaudenkammo  Espanjan  vei.  Kansa  oli  kuninkaalleen  nöyrä 
ja  kuuliainen,  mutta  sen  siveellinen  voima  oli  hävinnyt. 

Kristikunnan  mahtavimpana  ruhtinaana  Filip  II  piti  velvollisuute- 
naan, niinkuin  isänsäkin,  ryhtyä  Turkkilaisia  vastaan  taistelemaan,  sillä 
heidän  hallussaan  oli  yhäti  Välimeren  herruus  ja  he  tekivät  ryöstöretkiä 
Espanjan  ja  Italian  rannikoille,  jotka  kaikki  kuuluivat  Filipin  maihin. 
Kaarle  V:nnen  valloittama  Tunis  oli  uudelleen  v.  1570  joutunut  heidän 
valtaansa,  ja  Maltakin  oli  5  vuotta  aikaisemmin  otettu  Johanniteilta ; 
merirosvous  oli  heillä  tullut  varsin  säännölliseksi  elinkeinoksi;  vuosittain 
retkiltään  palaavat  päälliköt  elivät  saamallaan  saaliilla  ruhtinaallisesti 
Tunisin  ja  Algierin  kaupungeissa.  Venetsia,  paavi  ja  Espanja  tekivät 
nyt  liiton,  ja  suuri  laivasto,  jossa  oli  yli  300  alusta  ja  80,000  soturia 
ja  soutajaa,  lähetettiin  don  Juan  d/Austrian  johdossa  Välimerelle.  Ta- 
vattuaan turkkilaislaivaston  Korintin  lahden  suussa  Lepanton  luona  v. 
1571,  tuhosi  hän  sen  perinpohjin;  30,000  Turkkilaista  sai  surmansa  tai 
joutui  vangiksi,  170  kaleeria  joutui  kristittyjen  saaliiksi,  80  hävitettiin, 
ainoastaan  40  töintuskin  pelastui.  »Allah  on  antanut  meren  uskotto- 
mille», huudahti  Selim,  kun  hänelle  tuotiin  sanoma  Lepanton  tappelusta; 
Kreikkalaisetkin  toivoivat  nyt  pääsevänsä  vapaiksi,  mutta  Filip  ei,  veli- 
puoltansa epäillen,  jatkanutkaan  taistelua,  jonka  vuoksi  Turkkilaiset  taas 
ennen  pitkää  anastivat  herruuden  merellä;  rosvoileminen  jatkui  ja  tuon 
suuren  voiton  hyöty  häipyi  mitättömiin. 

Enemmän  sitkeyttä  ja  voimainponnistusta  osotti  Filip  taisteluissaan 
kerettiläisyyttä  vastaan,  varsinkin  Alamaissa.  Tuossa  sodassa  tulee,  niin- 
kuin monesti  historiassa,  näkyviin  se  tosiasia,  ettei  suurilla  aineellisilla 
voimilla  saata  hävittää  pienenkään  kansan  vapautta,  kun  se  vaan  on 
itsetietoinen  tehtävänsä  merkityksestä,  sillä  henkinen  suuruus,  joka  joh- 
tuu tehtävän  tärkeydestä,  on  korvaamassa  sitä  mikä  aineellisesti  puuttuu. 
Alamaalaisilla  ei  ollut  puolustettavana  yksin  uskontonsa,  vaan  myöskin 
vapaa  valtiolaitoksensa,  kauppansa  ja  teollisuutensa,  s.  o.  aineelliset  etunsa 
ja  koko  sivistyksensä.     Sen  vuoksi  taistelu  tuli  niin  ankaraksi. 

Alamaissa  olivat  kaikki   olot,  koko  elämä  ja  katsantotapa  Filipille 
vastenmieliset.     Alamaalaisten  ulkonainen  esiintyminenkin  oli  toisellainen 
Yleinen  historia  II.  —  7. 


98  TLEINEM   HISTORIA. 

kuia  Espanjalaisten.  Kummastellen  nämSt  katselivat  sitä  sucruutta  ja 
avomietisyyttS,  jota  rikkaat  Alamaalaiset  osottivat  vallanpitäjille;  se  oli 
outoa  ja  klsittämätöntä  Espanjalaisten  despotismiin  tottuneelle  katsanto- 
kannalle. Kauppa  ja  teollisuus  olivat  jo  keski-ajalla  tuottaneet  Älamaa- 
laisille  suuria  rikkauksia,  ja  tuossa  verraten  pienessU  maassa  oli  Filipin 
hallituksen  alussa  350  suurta  ja  noin  6,S00  pienempää  kaupunkia;  suu- 
rimmat olivat  Gent,  jossa  asukasluku  oli  70,000,  Br&ssel,  jossa  se  oli 
noin  75,000,  ja  Antverpen,  jossa  oli  100,000;  ne  olivat  melkein  maailman 


Flumililnen  pankkiiri  vilmalnien.     (Qvinlen  Mat>Tt'ln  laulun  miikiin.} 

kaupunkeja,  sillä  Lontoossakin,  jossa  nyt  on  noin  5  ^  miljoonaa,  cli 
silloin  ainoastaan  150,000  henkeä.  Satoja  laivoja  oli  joka  päivä  Antver- 
penin  satamassa,  tuoden  ja  vieden  tavaroita  eri  maailman  seutuihin;  sa- 
moin kaupun^n  kaduilla  sanotaan  alituisesti  olleen  2000  vankkuria 
tavaroita  kuljettamassa;  sen  kauppa  oli  yhtenä  kuukautena  yhtä  suuri 
kuin  Venetsian  kahtena  vuonna.  Eri  kansoilla  oli  omat  kauppakonttoo- 
rinsa  Alamaiden  suurissa  kaupungeissa.  Teollisuus  oli  kehittyneempi, 
kuin  muissa  Europan  maissa;  sanotaan,  että  kaikki  saattoivat  tehtaissa 
saada   työtä,   vieläpä   5-vuotiaat  lapsetkin.     Elämä  oli  vilkasta  ja  hyvin- 


FILIP   n.      ALAHAALAISTEN   TAPADSSOTA.  99 

vointi  yleioen;  kolio  maa  oli  viljelty  kuin  puutarha;  sivistys,  joka  seuraa 
varalliBuuden  mukana,  oli  verraten  korkealla  kannalla;  harvassa  oli  esim. 
henkitöiti,  jotka  eivät  osanneet  lukea  ja  kirjoittaa.  Espanjalaisiin  tuo 
kaikki  teki  kummallisen  vaikutuksen,  ja  yksi  heidän  kirjailijoistaan  sanoo, 
että  koko  maa  oli  kuJn  yksi  suuri  kaupunki.  Tulot,  joita  kuninkaalla 
sieltä   oli,  olivat  suuremmat  kuin  Kastiliasta. 

Vieras  oli  Espanjalaisille  myöskin  se  itsehallinto-oikeus,  mikä  Ala- 
maalaisilla  vanhoista  ajoista  oli.  Maa  oli  näet  jaettu  maakuntiin,  joilla 
oli  omat  edustajansa  omia  asioitaan  pSlttämäasfi,  mutta  koko  maata  oli 
edustamassa  yhteinen  eduskunta,  n.  k.  generaUtaatU  (s.  o.  yhteissäädyt). 


Mairtrulln  kckaui  Airtntrpanliu.    (Viikiprirm.) 

Lainsäädännössä   ja    verotuksessa   oli   niiden    mielipidettä    kuulusteltava, 
sillii  ilman  niiden  suostumusta  eivät  lait  eivätkä  verot  olleet  laillisia. 

Uskonnoltaan  oli,  niinkuin  jo  ennen  on  mainittu,  suurin  osa  asuk- 
kaista Calvinin  kirkkoon  kuuluvia,  mutta  eteläisten  maakuntien  eli 
Brabantin  asukkaat  (nykyinen  Belgia)  olivat  jääneet  katoliseen  kirkkoon. 
Pohjoisten  maakuntien  asukkaat  (nyk.  Hollanti)  erosivat  kansaUisuudel- 
taankin  etelämaakuntalaisista,  sillä  edelliset  olivat  puhtaita  germa  niiaisi  a, 
jälkimmäiset  taas  romaanilaisia,  joiden  kielikin  oli  ranskankieli;  eteläisissä 
maakunnissa  olivat  maanviljelys  ja  teollisuus  tärkeimmät  elinkeinot,  jota 
vastoin  pohjoisissa  kauppa  oli  tärkein.  Nämät  erilaisuudet  vaikuttivat 
taistelun  kuluessa  hajoittavasti,  ja  Belgia  jäikin  Espanjan  yhteyteen, 
koska  se  sekä   uskontonsa  että  kansallisuutensa  puolesta  oli  sitä  lähinnä. 


100  YLEINEN    HISTORIA. 

Samat  seikat  erottivat  Hollannin  ja  Belgian  toisistaan  viime  vuosisadal- 
lakin V.  1830. 

Kun  Filip  II  sai  näiden  maiden  hallituksen  käsiinsä,  oli  vapaus, 
protestanttinen  uskonto  ja  virkeä  elämä  täälläkin  häviöön  tuomittu;  sa- 
mallainen  ankaran  kolkko  leima  kuin  Pyreneain  niemimaalla  oli  sijaan 
painettava.  Oman  maan  ylimykset,  joita  Kaarle  V  oli  pitänyt  suuressa 
arvossa  ja  joille  hän  oli  antanut  tärkeitä  virkojakin,  työnnettiin  heti  syr- 
jään, ja  espanjalaisia  grandeja  tuli  heidän  sijaansa;  katolisen  kirkon 
uudistamista  aljettiin  puuhata,  jota  varten  espanjalaisia  piispoja  lähetettiin 
sinne  kirkon  hallintoa  pitämään,  ja  maa,  jossa  oli  ainoastaan  noin  3 
miljoonaa  ihmistä,  jaettiin  14  hiippakuntaan;  Tridentin  kirkolliskokouksen 
päätökset  määrättiin  noudatettaviksi ;  inkvisitsiooni  alotti  toimintansa 
kidutuskoneineen  ja  kuolemantuomioineen,  ja  ankarat  määräykset,  joiden 
saattaisimme  sanoa  muistuttavan  vanhojen  itämaisten  despoottien  lakeja, 
antoivat  niille  kyUin  työtä.  Niinpä  henkilö,  joka  myi,  osti  tai  lahjoitti 
Lutherin  tai  hänen  kaltaistensa  tekemiä  kirjoja  tai  niitä  salasi,  oli  tuo- 
mittava, jos  syyllinen  oli  mies  ja  hän  tunnusti  sekä  luopui  harhatyös- 
tään,  miekalla  mestattavaksi,  nainen  taas  samallaisesta  seikasta  piti  elä- 
vänä haudattaman ;  jos  he  pysyivät  lujina  peruuttamatta,  saivat  he  roviolla 
surmansa.  Tällainen  hallintojärjestelmä  tarvitsi  sotavoimia,  jonka  vuoksi 
espanjalaisia  sotajoukkoja  sijoitettiin  kaikkiin  suurempiin  kaupunkeihin, 
vaikka  tämä  oli  vasten  maan  lakeja.  Korkeimmaksi  vallanpitäjäksi  Filip 
nimitti  Alamaihin  sisarpuolensa  Margaretan,  Parman  herttuattaren,  mutta 
hänen  rinnallaan  oli  kardinaali  Granvella,  etevä  mies,  joka  osasi  muun 
muassa  seitsemää  kieltä  puhua,  ja  joka  oli  kuninkaan  tahdon  uskollinen 
täyttäjä,  vaikkapa  hän  huomasikin  hänen  politiikkansa  johtavan  harhaan. 

Alamaalaiset,  kun  näkivät  kaikkia  perittyjä  ja  kalliina  pidettyjä 
oikeuksiansa  poljettavan,  eivät  vastarintaa  tekemättä  alistuneet;  ylimykset 
ja  porvarit,  protestantit  ja  katolilaiset  olivat  siinä  kohden  yksimielisiä.  Maan 
oikeuksia  puolustamaan  liittyivät  etevimmät  miehet,  sellaiset  kuin  kreivi 
Egmont,  joka  oli  Filipin  sotajoukossa  urhoollisesti  taistellut  Ranskalaisia 
vastaan  ja  oli  tunnettu  rehelliseksi  ja  kuninkaalle  uskolliseksi  mieheksi, 
ja  Oranian  prinssi  Vilhelm^  joka  oli  saanut  kasvatuksensa  Kaarle 
V:nnen  hovissa  ja  josta  tämä  keisari  toivoi  etevää  palvelijaa  itselleen. 
Vilhelm  oli  terävä  valtiomies,  joka  saattoi  seurata  Espanjan  kuninkaan 
salaisimpiakin  juonia,  mutta  ajatuksiansa  hän  ei  kellekään  ilmaissut,  ja 
häntä  kutsuttiinkin  sen  vuoksi  »harvapuheiseksi». 

Lähetystö,  jossa  Egmont  oli  mukana,  lähetettiin  Madridiin  Filipin 
luo  ilmoittamaan,  millainen  yleinen  mieliala  oli  ja  pyytämään  määräyksien 


FILIP   II.      ALAMAALAISTEN    VAPAUSSOTA.  101 

peruuttamista.  Erraomaiselk  yBtävyydellä  ja  kunnioituksella  kuningas 
otti  tämän  vastaan,  tehden  myönnytyksiä  ja  antaen  lupauksia.  Rehellinen 
Egmont  oli  ihan  hurmaantunut  Ifuninkaaseen  ja  arveli,  että  kaikki  oli 
nyt  muuttuva.  Sotajoukot  kuteuttiinkin  pois  ja  Granvella  menetti  ase- 
mansa, mutta  noita  ankaria  määräyksiä  ei  peruutettu.  Sen  vuoksi  aatelis- 
miebet  lukuisasti  liittyivät  Bredassa  kompromissiin,  jonka  mukaan  he 
lupasivat  toisiansa  auttaa  sekä  toimittivat  Margaretalle  pyyntikirjan,  jossa 
vaadittiin  mielivaltaisten  määräysten  poistamista;  200:11a  hevosella  pyynti- 
kirjojen   tuojat   tulivat   Briisseliiu,   jossa   kansa   heitä    riemulla   tervehti. 


Vllhtlm  Oranlililnen  3(kni«tiMna.    (SimiaalktliM  bulun  mulliin.) 

Margareta  oli  peloissaan  heidät  palatsissaan  vastaanottaessaan,  mutta  silloin 
kuiskasi  muuan  neuvosherroista  hänelle:  >Ei  pelkoa,  Teidän  korkeutenne, 
eihän  se  ole  muuta  kuin  kerjäläisjoukko'  (Gueux).  Tämän  nimityksen 
he  ottivat  kunnianimekseen ;  erityinen  geusi-raha  oli  vapaudenharrastajain 
merkkinä  ja  geuseiksi  kutsuttiin  koko  vastustuspuoluetta,  joka  kasvoi 
yhä  suuremmaksi.  TSmä  liike  vaikutti  alempaan  kansaankin,  sillä  tie- 
täessään ylimysten  olevan  tyytymättömiä  hallitukseen  ja  heidän  kanssaan 
samaa  mieltä,  se  esiintyi  rohkeammin,  mutta  varomattomasti.  Protes- 
tantit ilmaantuivat  piilopaikoistaan,  suurissa  joukoissa  aijettiin  jumalan- 
palveluksia pitää,  ranskalaisia  virsiä  laulettiin  ja  saarnoja  pidettiin,  siten 


102  YLEINEN    HISTORIA. 

loukateD  kuDinkaan  määräyksiä;  mutta  tämän  lisäksi  alkoi  kaupunkien 
roskavSki  muutamin  paikoin  tehdä  vallattomuutta;  tungettiin  kirkkoihin, 
joissa  kuvat,  koristukset  ja  urutkin  pirstattiin;  ehtoolliskalkista  juotiin 
viiniä  geusein  terveydeksi,  ja  pyhällä  5IjylI3  voideltiin  saappaita;  papit 
pakenivat  kansan  hurjuutta,  salaa  vieden  pyhimyksen  kuvia  vaatteidensa 
suojassa.  Ylimystjin  avulla,  joka  tätä  menoa  tietysti  paheksi,  sai  maa- 
herratar  järjestyksen  toimeen  muutaman  päivän  kuluttua. 

Filip,  tästä  kuultuaan,  joutui  raivoon  eikä  tahtonut  enää  kuulla 
puhuttavankaan  sovinnollisista  keinoista;  ^mieluummin  tahdon  kymmenen 
elSmSä  hukata,  kuin  hallita  kerettiläisiä*,  sanoi  hän.  Ja  nyt  alkoi  Ala- 
maalalsille  mitä  tukalin  aika.  Tyly  ja  julma  kerettiläis  vihaa  ja  Alban 
kerttua  saapui  v.  1567  12,000  sotamiestä  mukanaan  Brusseliin,  ja  sa- 
massa alkoi  hirmuhallitus,  jonka  tapaista  ainoastaan  kiihtynyt  uskon- 
vimma  saattaa  synnyttää.     YUmfiäräinen  tuomioistuin,  jota  kansa  kutsui 


°  verinen vostoksi»  ja  jonka  jäseninä  oli  Alban  orjallisia  kätyreitä,  tutki 
ja  tuomitsi  16  pykälää  sisältävän  asetuksen  mukaan  sellaisia  henkilöitä, 
jotka  olivat  kerettiläis -saarnoja  pitäneet,  kirkkojen  ryöstöön  osaaottaneet, 
kuningasta  vastaan  vehkeiUeet,  ylimalkaan  keitä  vaan  tuomarit  tahtoivat 
tutkittaviksi  kutsua  ja  syyllisiksi  julistaa;  laajat  määräykset  antoivat 
melkein  mihin  hyvänsä  tilaisuuden.  Useita  kymmeniä  henkilöitä  vangit- 
tiin tai  tuomittiin  samana  päivänä;  niinpä  vangittiin  Helmikuun  20  p:nfi 
1568  ValencienneB'in  kaupungissa  95  henkilöä  ja  37  tuomittiin;  ja  samaan 
aikaan  Alban  lähettiläät  olivat  toisia  uhreja  etsimässä.  Kreivit  Egmont 
ja  Horn,  jotka  muka  olivat  kapinan  johtajia,  vangittiin  heti  Alban  tultua 
viekkaalla  tavalla  hänen  poikansa  pidoissa,  joihin  heidät  oli  kutsuttu. 
V.  1567  Marraskuussa  tuomitsi  erityinen  tutkijakunta  heidät  kuolemaan; 
eivät  keisari  Maksimilianin,  eikä  Granvellan  eikä  Egmontin  puolison  pyyn- 
nöt vaikuttaneet  Filipiin  mitäkSän;  Brusselin  torilla  pyöveli  katkaisi  päät 
näiltä  molemmilta  miehiltä,  jotka  olivat  oman  käsityksensä  mukaan  olleet 
kuninkaansa   uskollisia  palvelijoita.     Yleinen   pelko  ja  turvattomuus,  pa- 


I 


104  YLEINEN   HISTORIA. 

hempi  kuin  sotatilan  aikana,  vallitsi  kaikkialla  maassa;  tuhansittain  ihmisiä 
pakeni  metsiin  tai  meren  yli  Englantiin.  Oranian  prinssin  tarkka  äly 
oli  huomannut,  mitä  tulossa  oli,  jonka  vuoksi  hän  jo  ennen  Alban  saa- 
pumista oli  paennut  Saksaan,  missä  hänellä  oli  suuria  maatiluksia. 

Mutta  tuo  julnda  menettelytapa  ei  kumminkaan  ajan  pitkään  osot- 
tautunut  Espanjan  kuninkaan  tarkoituksillekaan  edulliseksi,  päinvastoin 
se  pian  huomattiin  sekä  turhaksi  että  epäviisaaksi.  Alban  herttua  tar- 
vitsi paljon  rahoja  sotaväkensä  ylläpitämiseksi  ja  hallintotoimiinsa,  jonka 
vuoksi  hän  kohtuuttomia  veroja  säätämällä  kosketteli  kipeästi  Alamaa- 
laisten  kauppaan  ja  teollisuuteen;  niinpä  hän  määräsi,  että  sadas  osa 
kaiken  tavaran  arvosta  oli  verona  suoritettava,  että  kahdeskymmenes  osa 
myyntihinnasta  oli  maksettava  kiinteätä  omaisuutta  myytäessä  sekä  kym- 
menes osa  kaiken  irtaimen  tavaran  myyntihinnasts^,  s.  o.  kauppatavarasta. 
Mutta  rauhallisella  tavalla  nämät  säädökset  tehtiin  mitättömiksi;  kauppa 
lakkasi,*  ja  kauppiaat  sulkivat  puotinsa,  väittäen,  ettei  heillä  ollut  mitään 
myytävää.  Espanjassakin  naurettiin  tällaisille  määräyksille,  ja  ennen 
pitkää  ne  peruutettiin.  Mutta  uusia  samaan  ankaraan  suuntaan  käypiä 
annettiin  yhäti  ja  niitä  ulotutettiin  yhä  vähäpätöisempiin  seikkoihin,  vih- 
doin katupoikiin,  jotka  hyräilivät  calvinilaisia  virrensäveleitä,  ja  vaimoihin, 
jotka  kävivät  tapaamassa  vangittuja  miehiään.  Alamaalaisia  ne  eivät 
kuitenkaan  masentaneet,  vaan  kiihottivat  heitä  taisteluun;  sotajoukko 
kasvoi  heille  kuin  itsestään. 

N.  k.  merigeusejä,  jotka  olivat  paenneet  kotimaastaan  ja  merellä 
kierrellen  hätyyttäneet  espanjalaisia  laivoja,  rohkeni  astua  maalle  Hol- 
lannin rannikollekin,  jossa  he  saivat  pienen  Brielin  kaupungin  Seelannin 
maakunnassa  haltuunsa  v.  1572.  Se  oli  vapaussodan  alku.  Vilhelm 
Oranialainen  palasi  silloin  Hollantiin,  jossa  neljä  pohjoista  maakuntaa 
valitsi  hänet  maaherrakseen;  Espanjan  varusväki  karkotettiin  kaupun- 
geista ja  sotaväkeä  järjestettiin.  Alban  herttua  huomasi  olevansa  voima- 
ton liikettä  kukistamaan  ja  koko  tuon  kuusivuotisen  vaikutus-aikansa  siis 
olleen  hyödyttömän.  Epäsuosioon  joutuneena  hän  pyysi  eroa  toimestaan 
(v.  1573),  jonka  jälkeen  eräs  Luis  de  Reqvesens  määrättiin  maaherraksi. 
Hänkään  ei  saanut  kapinaa  kukistetuksi;  Leydenin  kaupunki  varsinkin 
teki  urhoollista  vastarintaa  aukaisemalla  vihdoin  meren  sulut,  jonka  joh- 
dosta koko  seutu  joutui  veden  valtaan.  Reqvesens  kuoli  v.  1576,  ja  kun 
Espanjan  sotaväellä  ei  muutamaan  kuukauteen  ollut  ylipäällikköä,  rupesi 
se  pitkin  maata  ryöstöä  harjoittamaan,  jonka  johdosta  kaikki  maakunnat, 
sekä  katoliset  että  protestanttiset,  liittyivät  toisiinsa,  tehden  n.  k.  Gentin 
pasifikatsioonin  (v.  1576). 


FILIP   II.      ALAMAALAI8TEN   VAPAUSSOTA.  105 

TumuoUiBemmalcei  kuin  raaka  vSkivalta  kävi  Alamaalaisille  valtio* 
viisaus,  jolla  seuraavat  maaherrat  äon  Juan  d'Äustria,  Filipin  velipuoli, 
ja  hänen  jälkeläisensä  Aleksanteri  Famese,  ennen  mainitun  maaherrat- 
taren  Margaretan  poika,  koettivat  Espanjan  etuja  ajaa.  Edellinen  antoi 
V.  1577  »ikuisen  julistuksen*,  jossa  luvattiin  viedä  Espanjan  sotajoukot 
maasta  pois;  sen  lisäksi  uskonnonvapaus  oUsi  kerettiläisille  annettava  ja 


Mtrltz  OrtnklilMn.     (HInnMlln  imikun  tahty  (aiklpllrrM.) 

kenraalistaatit  kokoonkutsuttavat.  Eteläiset  katoliset  maakunnat  herke- 
sivät silloin  taistelemasta,  mutta  Vilhelm  ja  hänen  johdossaan  olevat 
pohjoiset  maakunnat  epäsivät,  koska  he  eivät  saattaneet  luottaa  Espanja- 
laisen lupauksiin.  Don  Juan  kuoli  v.  1578,  ja  Aleksanteri  Famese,  joka 
oli  vielä  taitavampi  valtiomies,  sai  keskustelemalla  Vallonilaiset  maakun- 
nat Espanjan  herruuteen  kokonaan  taivutetuiksi.  Pohjoiset  maakunnat 
puolestaan  liittyivät  nyt  lujemioln  toisiinsa  Uireektin  unioonin  kautta 
V.  1579.  V.  1581:teen  asti  ne  taistelivat  entisten  oikeuksiensa  puolesta, 
mutta  silloin  ne  Haagissa  julistivat  itsensä  vapaiksi  Espanjan  vallasta; 


106  YLEINEN   HISTORIA. 

Filipin   sinetti   murrettiin   rikki,   sillä,  sanoivat  he,  tuollaiselle  petolliselle 
tyrannille  tehtyä  uskollisuudenvalaa  ei  tarvinnut  pitää. 

Taistelu  jatkui  sitte  yhäti,  ja  kun  Filip  ei  rehellisessä  taistelussa 
voittoa  saavuttanut,  pääsi  hän  suuresta  vastustajastaan  salamurhaajan 
avulla;  v.  1584  eräs  uskonkiihkoilija,  Filipin  kätyri,  surmasi  Oranialaisen. 
Mutta  hänen  poikansa  Moritz,  joka  soturina  oli  vielä  taitavampi  kuin 
isänsä,  jatkoi  taistelua.  Alamaalaiset  saivat  apua  sekä  Englannin  kunin- 
gattarelta Elisabetilta  että  Saksan  protestanteilta,  vieläpä  joskus  Ranskan 
hugenoteiltakin,  sillä  saman  uskonnon  tunnustajat  olivat  siihen  aikaan 
lähempänä  toisiansa  kuin  saman  kansan  eriuskoiset  jäsenet.  Filip  II 
taas  hajoitti  sotavoimiansa  liian  laajalle.  Olemme  maininneet,  että  hän 
valloitti  Portugalin,  Turkkilaisiakin  vastaan  olemme  nähneet  hänen  tais- 
televan, mutta  myöskin  Englannin  hän  tahtoi  kukistaa  »voittamattomalla 
armaadaUa»  ja  lähetti  Aleksanteri  Farnesen  Ranskan  katolista  ligaa  aut- 
tamaan (ks.  seur.  lukua).  Tämä  oli  Alamaalaisille  eduksi;  Filip  II  tosin 
ei  tunnustanut  heidän  itsenäisyyttään,  mutta  hänen  seuraajansa  Filip 
III  teki  V.  1609  12:ksi  vuodeksi  välirauhan  tämän  itsenäisyyden  perus- 
tukselle, ja  kun  sota  v.  1621  oli  alkanut  uudelleen,  saavuttivat  he  lopul- 
lisesti itsenäisyyden  Westfalin  rauhassa  v.  1648. 


X. 

Uskonsodat  Ranskassa. 

Ranskassa  käännytään  uuteen  oppiin  uskonnollisesta  vakaumuksesta.  —  Kerettiläisten 
vainot  alkavat.  —  Guise'n  ja  Bourbonin  sukujen  välinen  kilpailu,  Katarina  di  Medici. 

—  Hugenotit  saavat  oikeuksia.  —  Vassyn  verilöyly.  —  Hugenottisotien  luonne.  — 
S:t  Germain'ln  rauha,  Coligny.  —  Turmiota  valmistellaan.  —  Pärttylinyön  verilöyly. 

—  Sen  vaikutus.  —  Pyhä  liiga.  —  Henrik  III  ja  Henrik  Guise.  —  Henrik  Navar- 

ralainen  pääsee  kuninkaaksi.  —  Nantesin  sääntö. 

Samaan  aikaan  kuin  Filip  II  sotavoimilla  ja  juonikkaalla  valtio- 
taidolla koetti  palauttaa  Alamaalaiset  katoliseen  kirkkoon  ja  riistää  heiltä 
heidän  vanhat  valtiolliset  oikeutensa,  riehuu  Ranskassakin  hurja  sota 
protestanttien  ja  katolilaisten  välillä.  Calvinin  oppi  oli,  niinkuin  jo 
olemme  maininneet,  sielläkin  voittanut  alaa,  vaikkei  se  yleiseksi  tullut; 


USKONSODAT   RANSKASSA.  107 

uskonnollisesta  vakaumuksesta  siihen  täällä  etupäässä  liityttiin  eikä  maal- 
listen etujen  toivossa;  sivistyneissä  kansanluokissa  suurin  osa  sen  tun- 
nustajia olikin.  Hallituksella  ei  ollut  uskonpuhdistuksesta  hyötyä  toivot- 
tavissa, sillä  kuninkaan  oikeudet  kirkossa  olivat,  paavin  kanssa  tehtyjen 
sopimusten  nojalla,  ennestään  jotenkin  laajat,  hän  kun  sai  määrätä  tär- 
keimmät kirkon  virkamiehet.  Ja  kuninkaat  asettuivatkin  liikkeeseen  viha- 
mieliselle kannalle.  Kansan  suuri  enemmistö  pysyi  niinikään  lujasti  enti- 
sessä katolisessa  uskossa. 

Frans  I:sen  aikana  (1509 — 1547)  uuden  opin  tunnustajia,  huge- 
notteja, alkoi  ihnaantua,  ja  aluksi  he  saivatkin  vapaasti  uskontoansa 
harjoittaa.  Ranskan  kuningas  oli,  niinkuin  olemme  nähneet,  liitossa  Sak- 
san protestanttien  kanssa,  jonka  vuoksi  hän  sodan  kestäessä  ei  saattanut 
omassa  maassaankaan  ruveta  liittolaistensa  uskonveljiä  hätyyttämään. 
Samoin  oli  hänen  seuraajansa  Henrik  ILsen  laita  (1547 — 1559).  Mutta 
sotien  väliajoilla  he  kyllä  katsoivat  olevansa  oikeutettuja  noita  kerettiläisiä 
vainoomaan;  kun  Frans  I  ei  enää  tarvitse  Sehmalkaldin  liiton  apua, 
raivoavat  hänen  käskyläisensä  hugenotteja  vastaan,  ja  kun  Henrik  II 
on  taistelunsa  Saksan  keisaria  vastaan  lopettanut,  pannaan  Ranskassa 
inkvisitsiooni  käytäntöön  ja  kerettiläisroviot  palamaan.  Niinpä  hallituksen 
käskystä  v.  1545  hävitettiin  eräs  paikkakunta  15  penikulman  laajuudelta 
kokonaan  autioksi;  3000  asukasta  surmattiin  tai  poltettiin  asuntoihinsa, 
660  tuomittiin  kaleerilaivoihin  soutajiksi,  loput  pakenivat  metsiin  ja  vuo- 
ristoihin, jossa  suurin  osa  kuoli  nälkään  ja  kurjuuteen.  Talot  ja  puutkin 
hävitettiin.  Eräs  parlamentin  jäsen  Anne  du  Bourg  uskalsi  parlamen- 
tissa asettua  protestantteja  puolustamaan.  ^Löytyy  rikoksia»,  sanoi  hän, 
»joita  säälimättä  täytyy  rangaista,  sellaisia  kuin  aviorikokset.  Jumalan 
pilkkaaminen  ja  väärä  vala;  mutta  mistä  syytetään  näitä,  kun  heitä 
jätetään  pyövelin  käsiin?»  Kuningas  loukkaantui  tästä,  ja  oikeudenkäynti 
aljettiin  häntä  vastaan,  jonka  johdosta  hän  tuomittiin  kuolemaan  ja  pol- 
tettiin julkisella  paikalla  Pariisissa. 

Henrik  II  ei  kuitenkaan  kauan  joutunut  vainoja  jatkamaan,  sillä 
eräissä  turnajaisissa  hän  sai  otsaansa  haavoja,  joista  kuolema  seurasi  v. 
1559.  Sen  jälkeen  alkavat  levottomat  ja  meteliset  ajat,  sillä  seuraavat 
kuninkaat  Frans  II,  Kaarle  IX  ja  Henrik  III  (1559-1589),  jotka 
kaikki  olivat  Henrik  II:sen  poikia,  eivät  kykene  kuninkaanvallalle  säilyttä- 
mään tarpeellista  voimaa  ja  kunnioitusta,  jonka  vuoksi  se  joutuu  melkein 
syrjään  sysätyksi  ja  puolueiden  intohimot  pääsevät  temmeltämään.  Us- 
konnollisiin riitakysymyksiin  liittyy  Ranskassa,  niinkuin  muissakin  maissa, 
toisia,  jotka  ovat  valtiollista  laatua.    Heikkojen  hallitsijoiden  aikana  pyrkii 


108  YLEINEN    HISTORLA. 

kaksi  sukua  valtion  asioita  jobtamaaa;  näistä  OuUein  suku  ajaa  katoli- 
suuden asiaa,  Bourbonin  suku  taas  on  protestanttien  johtaja.  Edellisen 
suvun  miehiä  oli  jo  Henrik  II:sen  aikana  ollut  tärkeissä  toimissa,  mutta 
nuoren  Frans  II:sen  aikana  he  saivat  koko  vallan  käsiinsä,  sillä  he  oli- 
vat kuningattaren  Maria  Stuartin  enoja;  Kaarle,  joka  oli  kardinaalin 
arvon  saanut,  oh  tunnettu  eteväksi  valtiomieheksi,  ja  hänen  veljensä 
Frans  oli  taitava  sotapäälUkkö,  jonka  ansioksi  CalaiB'n  tärkeän  kaupungin 
valloitus  luettiin.  Mutta  Bourbonit  ovat  kuninkaallista  sukua,  sillä  he 
polveutuvat   Ludvig   IX:nQen    veljestä,  ja   tavallista  oli  Ranskassa  ollut, 


että  kun  hallitsija  oli  alaikäinen  ja  tarvitsi  apua,  olivat  läheisimmät 
sukulaiset  oikeutettuina  hänen  holhojinaan  olemaan;  sen  vuoksi  Anton, 
jolla  oli  pieni  Navarran  kuningaskunta  Pyreneain  rinteillä,  ja  hänen  vel- 
jensä Ludvig  Conde  tavottelivat  hallituksen  johtoa.  Näiden  molempain 
puolueiden  ohessa  on  mainittava  kuninkaiden  äiti  Katarina  di  Mediei, 
jonka  vaikutus  tapahtumiin  oli  sangen  suuri.  Ollen  Italiasta  kotoisin  ja 
sen  juonikkaaseen  valtiotaitoon  perehtynyt  hän  pyrki  kiihkeästi  vallan- 
himoaan  tyydyttämään,  käyttäen  siihen  keinoja  millaisia  hyvänsä.  Hän 
tahtoi  asettua  molempien  kiistelevien  puolueiden  välille  tasapainoa  pitä- 
mään, siten  voidakseen  itse  johtaa  asioiden  kulkua.  Uskonnon  asiat 
näkyvät  hänellä  olleen  syrjäseikkana,  valta  oli  tärkein. 

Henrik  II:sen  ja  hänen   vanhimman  poikansa  aikana  Katarina  oli 
pakotettu  olemaan  erillään  valtion  asioista,  mutta  kun  Frans  II  kuoli  v. 


USKONSODAT    RANSKASSA.  109 

1560,  hän  liittyy  Bourboneihin  saadakseen  Guiaet  syrjäytetyiksi.  Sen 
johdosta  alkaa  hugenoteille  edullinen  aika;  BUTaitsevaisuus  ja  maltillisuus 
on  hallitukeen  toimenpiteissä  nyt  huomattavissa;  varsinkin  jalo,  ihmis- 
ystävällinen ja  valistunut  kansleri  Michel  de  FHopital  vaikutti  paljon 
niiden  uusien  säädöksien  aikaansaamiseksi,  joiden  kautta  hugenottien 
asema  tali  turvatuksi.  »Heittäkäämme  pois>,  sanoi  hän,  »nuot  kirotut 
puolue-  ja  riitanimet,  lutherilainen,  hugenotti  ja  paavilainen;  sanokaamme 
itseämme   ainoastaan    kristityiksi.  >     Mutta    monet   eivät  ajatelleet  hänen 


CCtUCEl    FBATRES 


Ktlir*  hHginittl-yHmiitl,  CvlltiiY-¥>ljakigL    (Vuklpllrr**.] 

tapaansa,  se  pian  nähtiin.  Kun  oli  julistettu  muutamia  hugenoteille  edul- 
lisia määräyksiä,  joista  tärkein,  n.  k.  Tammikuun  edikti  v:lta  1562,  salli 
heille  vapaan  uskonharjoituksen  maaseuduilla  ja  sellaisissa  kaupungeissa, 
jotka  eivät  olleet  linnoituksilla  tai  muureilla  varustettuja,  kiihtyivät  kato- 
lilaiset toimintaan.  Muutamat  ylhäiset  miehet,  joista  Quisen  herttua  oli 
tärkein,  liittyivät  toisiinsa,  kukistaakseen  suvaitsevaisen  kanslerin  ja  sen 
kautta  saadakseen  hallituksen  suunnan  muuttumaan.  Vassyn  verilöyly 
V.  1562  oli  kiihkeän  mielialan  ensi  ilmaus.  Kun  näet  Frans  Guise  ker- 
ran muutaman  sotaväen-osaston  kanssa  kulki  Ghampagne-maakunnassa, 
menivät  muutamat  sotamiehet,  virren  laulua  kuullessaan,  sitä  kohden  ja 
tapasivat   suuren   hugenottijoukon,  joka  vasta   annetun  säännön  nojassa 


110  TLEINEN   HISTORIA. 

piti  jumalanpalvelustaan.  Ouieen  miehet  tahtoivat  tehdS  siitä  lopun,  se 
kun  muka  oli  solvaus  heidän  herttuatansa  kohtaan,  ja  kävivät  miekkoi- 
hinsa käsiksi;  aseettomina  koettivat  ahdistetut  hugenotit  itseänsä  kivill2 
puolustaa,  mutta  noin  60  heistä  sai  surmansa  ja  200  haavoittui. 


m  hfrthii,     (S«r 


Tämä  tapahtuma  sai  tuon  kauan  aikaa  kyteneen  vihan  joka  taholla 
puhkeamaan;  Pariisista  täytyy  Cond^n,  kiihtynyttä  kansaa  peläten,  lähteä 
pois.  Molemmin  puolin  varustaudutaan  taisteluun,  ja  vielä  samana  vuonna 
ensimmäinen  hugenottisota  alkaakin.  Näissä  sodissa  näyttäytyy  hurjuus 
ja  intohimot,  jotka  aina  seuraavat  uskonnollista  intoilua,  kenties  suurem- 
massa määrässä  kuin  muissa  maissa;  siinä  taistelevat  kansalaiset  kansa- 


USKONSODAT  RANSKASSA.  111 

laisia  vastaan,  eivätkä  taisteluun  ota  osaa  yksinomaan  säännölliset  sotajou- 
kot, vaan  vihaa  ja  vainoa  on  kaikkialla  maassa;  kaupunki  on  kaupunkia 
vastassa,  pitäjä  naapuriaan  vastassa;  saman  seudun  asukkaatkin  voivat 
hurjuuteen  asti  vihata  toisiansa  uskonnon  vuoksi,  synnjttääpä  se  jos- 
kus vihaa  ja  riitaa  saman  perheenkin  keskuudessa.  Eikä  taistelu  rajoitu 
rehellisiin  voimankoetuksiin,  vaan  juonia,  petosta  ja  salamurhia  käytetään 
hurjuutta  lisäämään;  näyttääpä  melkein  siltä,  että  tuo  uskonvimma  olisi 
hävittänyt  ihmisistä  kaiken  siveellisen  tunnon  ja  viha  anastanut  yksin- 
omaan sijansa  sydämmissä;  ja  kuitenkin  tämä  kaikki  tapahtui  muka 
Jumalan  valtakunnan  kunniaksi.  Frans  Guisen  murhasi  eräs  klihkoinen 
hugenotti  Poltrot,  sanoen  saaneensa  siihen  erityisen  kutsumuksen  Juma- 
lalta; samoin  ajatteli  moni  muukin  intoilija.  Muiden  maiden  uskon  veljet 
tuovat  apua  kummallekin  puolelle;  Elisabet  ja  Saksan  protestantit  lähet- 
tivät hugenoteille  apujoukkoja.  Espanjan  Filip  II  taas  auttaa  Guiseja 
taistelussa.  Uskonnon  asia  on  se,  joka  liittää  ja  erottaa  ihmiset,  kansal- 
lisuus ei  sen  rinnalla  ole  minkään-arvoinen.  Heidän  asiansa  onkin  yhtei- 
nen kaikissa  maissa;  katolilaisten  menestys  Alamaissa  vaikuttaa  kiihotta- 
vasti Ranskan  hugenotteihin,  mutta  kun  taas  hugenotit  saavat  etuja, 
toivovat  Alamaalaisetkin  siitä  saavansa  hyötyä.  Englannin  Elisabetille 
jälleen  on  tärkeätä  estää  protestantteja  kummassakaan  maassa  kukistu- 
masta, sillä  silloin  koko  katolinen  voima  kääntyisi  häntä  vastaan. 

Sotaa  ei  kumpikaan  puoli  jaksa  käydä  siihen  määrään,  että  saisi 
toisen  täysin  masennetuksi;  katolilaiset  ovat  yleensä  voitolla,  mutta  eivät 
hugenotitkaan  heitä  asiaansa,  vaan  kokoavat  hävittyään  uusia  voimia  ja 
ovat  taas  ennen  pitkää  valmiina  taisteluun.  V.  1563  jo  tehtiin  ensimmäi- 
nen rauha,  mutta  se  oli  vaan  kuin  hieno  harso,  joka  peitti  alla  kuohuvat 
vihantunteet,  ja  v.  1567  puhkesivat  n6  taas  esille.  Seuraavana  kevännä 
tehtiin  uudelleen  sovinto,  mutta  se  loppui  jo  samana  vuonna.  Tämä  oli 
näet  Alban  hirmuhallituksen  aika,  jolloin  hän  luuli  saaneensa  Alamaalai- 
sista  voiton,  ja  tämä  menestys  synnytti  myöskin  Ranskan  katolilaisissa 
suuria,  toiveita. 

V.  1570,  jolloin  rauha  tehtiin  S:t  OennaMissa,  näkyivät  olot  kui- 
tenkin muuttuvan  sovinnolliseen  suuntaan.  Hugenotit  saavat  samallaisen 
uskonvapauden  kuin  Tammikuun  säännössä  oli  heille  myönnetty  ja  vielä 
turvakseen  varustettuja  kaupunkeja,  joihin  he  saattoivat  vetäytyä,  jos 
vaara  uhkasi.  Kuningas  Kaarle  IX  näytti  todellakin  nyt  ajattelevan  rau- 
haa; hugenottien  puolueen  johtaja  nuori  Henrik,  Navarran  kuningas, 
saapui  hoviin  ja  Kaarle  IX  tahtoi  naittaa  hänelle  sisarensa;  puolueen 
etevin   mies,    sen  jälkeen  kuin  Cond^  oli  kaatunut  v.  1569,  oli  amiraali 


112  YLEINEN   HISTORIA. 

Coligny,  joka  kuninkaan  kutsumana  niinikSän  tuli  PariiBiin  ja  pfiSsi 
hänen  erityiseen  euosioonsa.  Coligny  oli  luja  vakaumuksen  mies  sekä 
kuninkaan  js  valtion  uskollinen  palvelija,  eikä  hSn  käsityksensä  mukaan 
taistellut  kuningasta  vastaan,  vaan  oikeata  uskontoa  vihaavaa  puoluetta 
vastaan.     Hän   on  nyt   onnellinen   saadessaan   kuningastaan   palvella,  ja 


KMrl*  IX.    (Fr.  CIhiX-i  pllruiliikun  miikun.) 

neuvoillansa  tahtoo  hän  saada  Ranskan  politiikan  johdetuksi  samaan 
kansalliseen  suuntaan,  jota  Frans  I  ja  Henrik  II  olivat  ajaneet;  Ranskan 
sotavoimat  olivat  käännettävät  Espanjan  Habsburgeja  vastaan.  Colignyn 
suunnitelma  oli  vielä  laajempi;  siihen  kuului  näet  siirtomaiden  hankld- 
minen  Amerikassa,  ja  sieltäkin  oli  Espanjan  valtaa  ahdistettava.  21-vuo- 
tias  kuningas  mielistyi  Colignyn  esityksiin,  ja  kunniaa  ja  mainetta  oli 
Espanjan  sodasta  hänelle  tuleva,  niinkuin  hän  itse  lausui.  Mutta  tällaiset 
tuumat  olivat  katolilaisille  kauhistus.    Mitenkä  saattoi  alkaa  sodan  oikean 


USKONSODAT  RANSKASSA.  113 

uskon  hartainta  suojelijaa  ja  puolustajaa  vastaan?  Katarina  oli  häm- 
mästyksissään ja  varoitteli  kuningasta,  mutta  turhaan.  Mielten  kiihko 
kävi  Pariisissa  yhä  suuremmaksi;  karsain  silmin  katseltiin  hugenotteja, 
jotka  Navarran  Henrikin  häiden  johdosta  olivat  sinne  saapuneet.  Jo 
vihkimätilaisuudessa  Notre-Damen  kirkossa  oli  kansan  mieliala  siihen 
määrin  kiihtynyt,  että  oli  vaikea  estää  levottomuuksia  syntymästä.  Papit 
taas  kaikissa  kirkoissa  lausuivat  sadatuksia  kerettiläisiä  vastaan. 

Turmiota  ja  kauheimmassa  muodossa  valmistettiin  jo  itse  hovissa. 
Katarina  di  Medici,  joka  Colignyn  vaikutuksen  johdosta  oli  joutunut  koko- 
naan  syrjään,  tahtoi   ensin   saada   hänet   tieltä.     Mutta  kun  eräs  häntä 
vastaan    tehty   murhayritys  ei  onnistunut,  tehtiin  laajempi  suunnitelma. 
Kuningas  oli  Colignylle  vannonut  kostavansa  sen  mikä  hänelle  oli  tapah- 
tunut,   mutta    seuraavana    päivänä    on    hänen    mielensä   jo   muuttunut. 
Hänen   luokseen   saapuu   hänen   äitinsä   lempipoikansa  Henrikin  kanssa, 
joka  sittemmin  tuli  kuninkaaksi,  ja  heidän  mukanaan  muutamia  korkeita 
herroja,  joista  kolme  oli  italialaisia.     He   koettavat  kaikin  tavoin  saada 
häntä  luopumaan  hugenoteista,  vedoten  siihenkin,  että  hän  joutuisi  syr- 
jään   heidän     rinnallaan;     »sota    on    välttämätön    puolueiden    kesken», 
sanoo  eräs  heistä,  »ja  on  parempi  käydä  sitä  Pariisissa,  kuin  siirtää  se 
epävarmalle  maaseudulle» ;    sitä  jo  muka  varustettiin  molemmin  puolin. 
»He  ovat  kaikki   surmattavat»,  sanoo  yksi  italialaisista,   »sillä  synti  on 
yhtä  suuri  vähästä  kuin  suuresta  joukosta».     Kuningas  ensin  vastusteli, 
mutta  pyynnöt  ja  uhkaukset  vaikuttivat  vihdoin  hänen  heikkoon  luon- 
teeseensa,  ja   lopulta   hän   huusi,   ettei   yksin   amiraali  ollut   surmattava, 
vaan  kaikki,  :» ettei  ketäkään  jäisi  häntä  soimaamaan».  —  Guisen  herttua 
otti   johtaakseen   murhatyöt   ja    Pariisin    katoliset   porvarit   olivat  hänen 
käskyjensä  toimeenpanijoina. 

Elokuun  24  päivän  edellisenä  yönä  k:lo  2  ilmoittivat  kellot  S:t 
Oermain'in  kirkon  tornissa,  että  murhatyön  piti  alkaa,  ja  muiden  kirkkojen 
torneissa  aljettiin  samassa  hälyyttää.  Henrik  Guise  ystävineen  suuntasi 
kulkunsa  Colignyn  asuntoa  kohden;  eräs  Besme  niminen  saksalainen 
meni  sisälle  amiraalin  huoneeseen  ja  antoi  hänelle  miekallaan  rintaan 
kuoliniskun.  »Oletko  suorittanut  t^osi»,  kysyi  Guise  ulkopuolelta.  »Se 
on  tehty»,  oli  vastaus.  Ruumis  viskattiin  vielä  Guisen  käskystä  akku- 
nasta kadulle  kansan  häväistäväksi.  Suuret  väkijoukot  hyökkäsivät  huge- 
nottien asuntoihin;  niihin  oli  edeltäpäin  piirretty  valkoinen  merkki,  jotta 
ne  tunnettaisiin,  ja  luettelo  oli  niinikään  laadittu  niistä,  jotka  kussa- 
kin talossa  asuivat  Ylhäiset  hugenotit  etupäässä  tahdottiin  surmata; 
mutta  Navarran  kuningas  kuitenkin  pelasti  henkensä.  Hänet  näet  vietiin 
Yleinen  historia  II.  —  8. 


114  YLEINEN   HISTORIA. 

kuDinkaan  eteeo,  joka  uhkasi  häntä  kuolemalla,  ellei  hSn  luopuisi  uskostaan. 
Sen  bSn  teki  henkensä  eäästfiSkseen.  Mutta  tällaisesBa  verityössä  pääsevät 
kaikki  intohimot  iiroiiieen.  Ei  Pärttylinyönäkään  yksin  hugenotteja  sur- 
mattu, vaan  ken  tahtoi  saattoi  surmata  rihamiehensä ;  velallinen  tappoi 
velkojansa,  palvehja  isäntänsä,  varas  kuristi  kuoliaaksi  ryöstettävänsä. 
Kerrotaanpa  kuninkaankin  katsellessaan  pitkin  päivää  murhaamista  hur- 
jistuneen  niin,  että  hän  palatsinsa  ikkunasta  ampui  S:t  Germain'in  etu- 


PulltlHi  H:nMlll  •UMiiailaJll.    (Vllkiplirru.J 

kaupunkiin  pakenevia  hugenotteja.  Murhaamista  jatkettiin  vielä  seuraavina 
päivinä,  ja  kuningas  lähetti  maakuntien  kuvernööreille  käskyn,  että  hekin 
panisivat  toimeen  samallaisia  tekoja;  mutta  monet  eivät  käskyä  noudat- 
taneet. Noin  2000  henee  Pariisissa  saanut  surmansa  ja  20,000  yhteensä 
koko  Ranskassa. 

Kun  tieto  »Pariisia  verihäistä»,  joksi  tätä  tapahtumaa  myöskin  kutsu- 
taan, tuli  kristikunnan  päämiehelle  Gregorius  XIII:nnelle,  toimitti  hän 
kiitosjumalanpalvelukseD  Rooman  kirkoissa  tämän  muka  suuren  voiton 
johdosta,  minkS  kirkko  oh  saanut;  tylyn  Filip  ILsen  sanotaan  nauraneen 


USKONSODAT  RANSKASSA.  115 

tuon  muka  onnistuneen  toimenpiteen  johdosta.  Mutta  eivät  kaikki  katoli- 
laisetkaan Pärttylinyön  verilöylyä  hyväksyneet,  ja  protestanteissa  se  herätti 
kauhistusta  ja  vihaa.  Kaarle  IX,  joka  heikon  luonteensa  vuoksi  ei  saat- 
tanut sitä  estää,  ei  tästä  lähin  saanut  tunnonrauhaa ;  öisin  hän  unetto- 
mana virui  vuoteellaan  ja  luuli  tuon  tuostakin  kuulevansa  tuota  huutoa, 
melua  ja  parkumista,  huokailua  ja  kiroomista,  mikä  Elok.  24  p.  yöllä 
oli  Pariisin  täyttänyt.  Tämä  onneton  ruhtinas  kuolikin  jo  24-vuotiaana 
V.  1574. 

Pärttylinyön  verilöyly  ei  suinkaan  masentanut  Ranskan  hugenot- 
teja, vaan  samana  vuonna  he  ryhtyivät  aseisiin,  vetäytyen  vahvimpaan 
turvapaikkaansa  la  Rochelleen.  Henrik  Navarralainenkin  pakeni  hovista 
ja  kääntyi  jälleen  protestanttiseen  uskoon.  Mutta  ilmestyipä  tämän  jäl- 
keen katolilaistenkin  joukossa  joukko  eteviä  miehiä,  jotka  tahtoivat  saada 
turvallisuuden  ja  sovun  palautetuksi  valtakuntaan  antamalla  uskonvapau- 
den  hugenoteille.  He  olivat  maltillisia  katolilaisia  ja  heitä  kutsuttiin 
^tHiUioUisiksi»  (les  politiquesjj  koska  he  jättivät  uskonnon  asiat  val- 
tiollisten näkökohtien  vuoksi  syrjään.  Tämä  puolue  liittyi  hugenotteihin, 
joille  Ranskan  uusi  kuningas  Henrik  III  antoi  taas  v.  1576  entiset 
oikeutensa. 

Kiihkoiset  katolilaiset  pitivät  tällaisia  myönnytyksiä  petoksena  kato- 
lista kirkkoa  kohtaan  ja  muodostivat  keskenään  liiton,  n.  k.  pyhän  liigan, 
jonka  tarkoitus  oli  katolisen  uskon  puolustaminen.  Mutta  tähänkin  liittyi 
valtiollisia  vaikuttimia,  sillä  uskonnon  nimessä  Henrik  Guise  tahtoi  ajaa 
kunnianhimoisia  aikeitaan.  Valois'n  suku  oli  pian  sanunuva,  koska  heikko 
Henrik  III  oli  sen  viimeinen  jäsen,  ja  sen  jälkeen  oli  Guisen  suku  tuleva 
Ranskan  valtaistuimelle;  kerettiläiset  Bourbonit  eivät  muka  saattaneet 
tulla  kysymykseenkään.  Sitä  paitsi  Guiset  polveutuivat  Kaarle  suuresta, 
niinkuin  heidän  tekemänsä  sukujohto  osotti,  ja  tällä  perustuksella  he 
muka  olivat  paremmin  oikeutetut  Ranskan  kruunua  kantamaan  kuin  koko 
Kapetingien  suku,  jota  aljettiin  kutsua  vallananastajaksi.  Saattoipa  jo 
Henrik  Guise  sulkea  Va]ois'n  kuninkaan  luostariin,  niinkuin  Pipin  oli 
tehnyt  viimeiselle  Merovingille.  Paavi  Gregorius  XIII  antoi  liigan  toimin- 
nalle siunauksensa  ja  Espanjan  Filip  lupasi  auttaa  sitä  sotavoimilla. 

Kuningas  Henrik  III  huomasi  joutuvansa  kokonaan  syrjään  liigan 
johtajan  rinnalla,  jonka  vuoksi  hän  kuninkaallisesta  asemastaan,  jonka 
tulee  olla  puolueiden  yläpuolella,  alentui  puoluepäämieheksi,  julistaessaan 
itsensä  liigan  johtajaksi.  Hän  taisteli  nyt  jonkun  aikaa  yhdessä  Henrik 
Guisen  kanssa  hugenotteja  vastaan.  Mutta  ei  sekään  kuninkaan  arvoa 
kohottanut,   sillä   varsinkin  Pariisin  kansa  osotti  Guisen  herttualle  suu- 


116  YLEINEN   HISTORIA. 

rempaa  kunnioitusta  kuin  hänelle.  »Saul  on  surmannut  tuhannen,  mutta 
David  kymmenentuhatta»,  huusi  kansa  kuninkaalle  hänen  palatessaan 
Pariisiin  v.  1588,  tarkoittaen  Davidilla  Guisea,  joka  Saksan  rajoiUa  oli 
saanut  voittoja,  ja  Saulilla  Henrik  III:tta,  joka  oli  Loiren  seuduilla  tais- 
tellut hugenotteja  vastaan.  Tämä  suututti  kuningasta,  ja  hän  kielsi 
Ouisen  herttuata  tulemasta  Pariisiin.  Mutta  tämä  saapui  kuitenkin,  ja 
kun  kansa  hänet  tunsi,  vaikka  hän  oli  koettanut  olla  tuntematta,  huudet- 
tiin hänelle  pitkin  katuja:  »Hosianna  Davidin  poika».  Vihasta  kalpeana 
kutsutti  Henrik  III  Guisen  luokseen  ja  olisi  hänet  kenties  jo  surmannut 
ilman  äitinsä  varoituksia.  »Pariisin  kansa  saattaisi  tehdä  kapinan»,  sanoi 
hän.  Kuningas  ja  Guisen  herttua  varustautuivat  nyt  molemmat  taiste- 
luun, mutta  Pariisin  porvarijoukot  eivät  totelleet  kuninkaan  käskyjä,  ja 
kansa,  peläten  että  kuningas  tahtoi  Pärttylinyön  tapahtumia  uudistaa, 
mutta  katolilaisia  kohtaan,  alkoivat  vierittää  puita,  ajoneuvoja  ja  tynny- 
reitä kaduille  sekä  estivät  kulun  kiinnittämällä  rautavitjoja  katujen  poikki. 
Kuningas  lähti  nyt  pois  Pariisista  Blois'n  kaupunkiin,  jossa  säädyt  olivat 
koolla.  Päästäkseen  kilpailijastaan,  jonka  hänen  jo  oli  täytynyt  nimittää 
sotajoukkojen  ylimmäksi  päälliköksi,  surmautti  hän  hänet  muutamien 
henkivartijoittensa  avulla.  Hän  kutsui  näet  herttuan  neuvoston  kokouk- 
seen, mutta  etuhuoneessa  nuo  sotamiehet  hänet  surmasivat.  »Olen  taas 
tullut  Ranskan  kuninkaaksi,  annettuani  surmata  Pariisin  kuninkaan», 
sanoi  Henrik  III  murhan  jälkeen  äidilleen,  vanhalle  Katarina  di  Medioille. 
Siinä  hän  kuitenkin  erehtyi.  Sillä  liiga  ei  hävinnyt,  vaan  Henrik  Guisen 
veli,  Mayennen  herttua,  tuli  nyt  sen  johtajaksi.  Henrik  III  oli  päinvas- 
toin tekonsa  kautta  menettänyt  vielä  enemmän  arvoansa  ja  suosiotansa, 
niin  että  hänellä  nyt  ei  ollut  muuta  keinoa,  kuin  liittyä  kerettiläiseen 
Navarran  kuninkaaseen.  Eräs  dominikaanimunkki  Jacques  Clement, 
tahtoen  kostaa  liigan  johtajan  surmaa,  hänet  kuitenkin  pian  murhasi 
V.  1589. 

Mutta  sota  ei  vieläkään  päättynyt,  sillä  Navarran  Henrikkiä  eivät 
katolilaiset  tahtoneet  tunnustaa  kuninkaaksi:  hän  oli  »kuningas  ilman 
valtakuntaa».  Liigan  hallussa  oli  Pariisikin,  jonne  Aleksanteri  Farnese 
V.  1590  toi  espanjalaisia  apujoukkoja  Alamaista.  Henrik  sai  kyllä  myöskin 
apua  Englannista,  Hollannista  ja  Saksasta,  ja  hän  voitti  useita  taistelu- 
jakin; mutta  sittenkin  hän  huomasi,  ettei  hän  voisi  tulla  kuninkaaksi 
tunnustetuksi  niin  kauan  kuin  hän  oli  kerettiläinen.  >/ Olkaa  varma»,  oli 
Henrik  III  kuollessaan  sanonut  hänelle,  »että  Te  ette  milloinkaan  tule 
kuninkaaksi,  ellette  käänny  katoliseen  uskoon».  Pelastaakseen  isänmaansa 
sisällisen  sodan  hävitysten  jatkumisesta,  hän  heitti  vielä  kerran  uskontonsa, 


USKONSODAT   RANSKASSA. 


H*orik  IV.    (Hilitrloh  SiHzlukian  Kkiinl  lUklpllrrBi.) 

huolimatta  siitä,  että  monet  hfinen  UBkonveljistäSti  alkoivat  pitää  häntä 
kevftmieliBenä  luopiona  ja  erosivat  hänestä.  Kun  hänelle  jonkun  aikaa 
oli  opetettu  katolisen  kirkon  opinkappaleita,  ilmoitti  hän  tulleensa  vakuu- 
tetuksi niiden  totuudesta  ja  antoi  kastaa  itsensä.  Pariisi  antautui  nyt 
(y.  1594),  Espanjan  joukot  läksivät  pois,  ja  Bourhonin  suku  tunnustet- 
tiin Ranskan  kruunuun  oikeutetuksi. 


118  YLEINEN   HISTORIA. 

Henrik  IV  lopetti  uskonsodat  antamalla  v.  1598  Nantesein  sään- 
nön, jossa  hugenoteille  myönnettiin  uskonvapaus  ja  pääsö  valtionvirkoi- 
hin sekä  noin  200  turvapaikkaa.  Viimeksimainittu  määräys  huomattiin 
kuitenkin  ajanpitkään  valtiolle  haitalliseksi,  sillä  aseellisena  puolueena 
he  saattoivat  häiritä  valtakunnan  rauhaa,  jonka  vuoksi  Richelieu  v.  1628 
otti  ne  heiltä  pois.  Henrik  IV  pysyi  uskollisena  katoliselle  kirkolle  ja 
viimeisinä  vuosina  hän  näytti  siihen  yhä  enemmän  kiintyneen;  mutta 
hän  ei  sittenkään  voinut  päästä  kiihkoisimpain  katolilaisten  suosioon, 
sillä  hän  antoi  kuitenkin  kerettiläisten  elää  rauhassa,  ja  se  oli  heidän 
mielestään  rikos  ja  synti.  Tämän  suvaitsevaisuuden  hän  sai  hengellään 
maksaa.  Kerran  v.  1610  hänen  ajaessaan  vaunuissa  Pariisin  kadulla, 
tunkeusi  muuan  Ravaillac  hänen  vaununsa  ääreen  ja  työnsi  tikarin  hänen 
rintaansa,  josta  kuolema  seurasi. 


XL 

Elisabet  ja  Maria  Stuart. 

Maria  Stuart  saapuu  Skottlantiin.  —   Hän  joutuu  ristiriitaan  alamaistensa  kanssa. 
Rizzio  ja  Damley  murhataan.  —  Kapina  syntyy.  —  Maria  Stuart  pakenee  Englan- 
tiin. —  Hän   vangitaan.  —  Salaliitot  Elisabetin   henkeä  yastaan.  —  Maria  Stuart 
tuomitaan  kuolemaan.  —  Mestaus.  —  Voittamaton  armaada.  —  Se  tuhotaan.  — 

Protestanttien  asema  tulee  turvallisemmaksi. 

Englannissa  uskonnollinen  taistelu  kietoutuu  pääasiallisesti  kahden 
kuningattaren,  Elisabetin  ja  Maria  Stuartin,  ympärille.  Edellisen  näistä 
olemme  nähneet  lopullisesti  vakaannuttavan  uskonpuhdistuksen  Englan- 
nissa; Skottlannissa  taas  reformeeratun  kirkon  oppi  levisi  innokkaitten 
saarnamiesten  kautta  hallituksen  siihen  vaikuttamatta,  päinvastoin  hallitseva 
Stuartin  suku  pysyi  uskollisena  katoliselle  kirkolle  ja  vastusti  uutta  oppia. 

Maria  Stuart,  Jaakko  V:nnen  tytär,  oli  nuorena  lähetetty  kasvatet- 
tavaksi Ranskan  hoviin,  jossa  hän  kohosi  kuningattareksi  Frans  II:sen 
puolisona.  Tämä  oli  hänelle  huvien  ja  loiston  aika,  mutta  se  oli  lyhyt. 
Haikealla  mielellä  nuori,  kaunis  kuningatar  jätti  Ranskan  ilot  ja  huvit; 
laivan  peräsimeen  nojautuneena  hän  surumielisenä  katseli  Ranskan  ran- 
toja, ja  kun  hän  näki  viimeisen  häämöityksen  niistä  taivaanrannan  taakse 


ELISABET  JA   MARU   STUART.  119 

katoavan,  huudahti  hBn:  iHyväEti,  rakas  Ranska!  eu  milloinkaan  enfiä  tule 
sinua  nSkemään".  Skottlannissa,  jonka  kuningattareksi  hän  nyt  v.  1661 
tuli,  h&D  tapasi  jylhän,  kolkon  luonnon  alaatomine  vuorineen  Ja  syvine 
laaksoineen  vastakohtana  entisen  isänmaansa  hymyilevälle  luonnolle  Mutta 
vielä    raskaammalta   tuntui   hänestä   se   erilaisuus,   mikä  esiintyi  kansan 


Miri«  Stivt    (Ciiu*t'n  nailiiikitn  nukun.) 

luonteessa  ja  olevissa  oloissa;  Ranskassa  hän  oli  tottunut  hevimiesten 
knnnloitukBeen,  kohteli aisuuksiia  ja  imarteluun,  Skottlannissa  taas  oli 
juro,  jäykkä  ylimyskunta,  jolla  oli  jotenkin  suuri  itsenäisyyden-  ja  vapau- 
dentunn^  Ranskassa  olivat  tarjona  loistavat  näytelmät,  tanssiaiset  y.  m. 
juhlat,  joiden  keskustana  hän  oli  ollut,  täällä  taas  ankara  yksinkertaisuus, 
joka  tuomitsi  sellaiset  synniksi.  Katolisuuteen  kasvatettuna  Maria  Stuart 
oli  mielistynyt  katolisen  kirkon  loistavaan  jumalanpalvelukseen,  mutta 
Skottlannissa  oli  Calvinin  oppi  ankarimmassa  muodossa  päässyt  valtaan. 


120  YLEINEN   HISTORIA. 

Heti  siDne  tultuaan  joutui  hän  sekä  liian  vapaan  esiintymisensä  että 
uskontonsa  vuoksi  ankarien  saarnamiesten  moitteen-alaiseksi.  Knox  tuo- 
mitsi ankarasti  hänen  metsästysretkensä  ja  naamiohuvinsa  sekä  soimasi 
häntä  siitä,  että  hän  palveli  kuvia;  olipa  hän  kerran  päästyään  kunin- 
gattaren puheille  lyönyt  nyrkillään  pyhän  neitsyeen  kuvan  pirstaksi; 
kirkoissa  hän  rukoili,  että  Jumala  pelastaisi  kuningattaren  saatanan  pau- 
loista.    Suurin  osa  Skottlantin  kansasta  oli  samaa  mieltä  kuin  Knox. 

Täten  Maria  Stuart  uskontonsa  ja  katsantokantansa  vuoksi  heti  jou- 
tui ristiriitaan  alamaistensa  kanssa;  politiikassaan  hän  yhä  enemmän  alkoi 
kääntyä  Espanjan  Filip  lirsen  puoleen,  mikä  ei  suinkaan  Skottlannin 
kansaa  miellyttänyt.  Kuusi  vuotta  hän  kuitenkin  hallitsi  jotenkin  rau- 
hallisissa oloissa,  mutta  v.  1567  hänen  alamaisensa  tekivät  häntä  vastaan 
ilmi  kapinan,  johon  yksityiset  tapahtumat  antoivat  lähimmän  aiheen. 
Maria  oli  v.  1565  mennyt  naimisiin  sukulaisensa,  erään  skottlantilaisen 
ylimyksen  Henrik  Damleyn  kanssa,  joka  oli  ylpeä  mutta  vähäpätöinen 
ja  raaka  mies,  ja  joka  tahtoi  jakaa  vallan  puolisonsa  kanssa,  johon  tämä 
ei  kuitenkaan  tahtonut  suostua.  Kuningatarta  vihaava  puolue,  johon 
Darnleykin  liittyi,  kääntyi  kuningattaren  kirjuria  ja  suosikkia,  italialaista 
soittajaa  Rizziota,  vastaan.  Eräänä  iltana,  kun  Maria  Stuart  on  iltaruoalla 
Rizzion  kanssa,  saapuu  Darnleykin  paikalle  ja  asettuu  istumaan  heidän 
kanssaan;  mutta  vähän  ajan  kuluttua  tunkeutuu  huoneeseen  muutamia 
miehiä,  jotka  esiintyvät  röyhkeästi,  lausuen,  etteivät  he  tahdo  enää  olla 
palvelijamiehen  hallittavina,  ja  hyökkäävät  Rizziota  kohti.  Tämä  pakenee 
kuningattaren  jalkain  juureen,  mutta  he  ottavat  hänet  kiinni,  vievät  hä- 
net huoneesta  pois  sekä  surmaavat  hänet.  Darnleyta  kohtaan,  joka  oli 
osallisena  murhatyössä,  syttyi  kuningattaressa  ankara  viha,  ja  seuraavana 
vuonna  1567  hänkin  joutui  salaliiton  uhriksi,  jossa  kuningattarenkin 
arveltiin  osallisena  olleen,  mutta  jonka  varsinaisena  toimeenpanijana  oli 
eräs  kreivi  BothwelL  Eräänä  yönä  räjähytettiin  näet  ruutimiinalla  ilmaan 
se  huone,  jossa  Darnley  oli.  Seuraavana  aamuna  tavattiin  pirstaleet 
rakennuksesta  sekä  kuninkaan  ja  hänen  hovipoikainsa  ruumiit. 

Kolmen  kuukauden-  päästä  kuultiin,  että  Maria  oli  mennyt  naimisiin 
Bothwellin  kanssa,  jota  yleiseen  pidettiin  tuon  ilkityön  toimeenpanijana. 
Se  herätti  suuttumusta  ja  vihaa  kuningatarta  kohtaan,  protestantit  nou- 
sivat kapinaan,  ja  Bothwell  pakeni  sekä  eli  sittemmin  merirosvona.  Maria 
joutui  lordien  vangiksi,  jotka  vaativat  häntä  luopumaan  hallituksesta 
nuoren  poikansa  Jaakon  eduksi.  Hän  pääsi  kuitenkin  vapaaksi  ja  ryh- 
tyi vielä  kerran  taisteluun,  mutta  hävisi,  jonka  jälkeen  hän  pakeni  valta- 
kunnastaan Englantiin,  toivoen  saavansa  Elisabetilta  turvaa  ja  apua. 


122  ELISABET   JA   MARIA   STUART. 

Maria  Stuart  oli  kuitenkin  Englannin  kuningattarelle  vaarallinen 
henkilö,  sillä  hän  edusti  katolisuutta  Britanniassa,  ja  katolilaisten  mielestä 
hän  oli  Englannin  oikea  kuningatar,  koska  hän  äidinpuolelta  polveutui 
Henrik  Vllmnestä.  Elisabet  ei  ollut  heidän  katsantotapansa  mukaan 
laillinen  hallitsija,  hän  kun  muka  oli  laittomasta  avioliitosta  syntynyt. 
Mutta  vaikkapa  Elisabet  saisikin  elämänikänsä  hallita,  oli  Maria  lähinnä 
oikeutettu  kruunuun  hänen  jälkeensä,  ja  katolinen  uskonto  olisi  hänen 
mukanaan  taas  palautettava  Englantiin.  Tätä  seikkaa  silmällä  pitäen,  ja 
kun  tiedämme,  että  tämä  aika  oli  kiihkein  uskonsotien  aika,  —  Alban 
herttuan  veritöiden  ja  Guisein  aika,  —  niin  käsitämme  Elisabetin  menet- 
telyn, kun  hän  pani  Marian  vankeuteen.  Tämä  teko  saattaa  Elisabetin 
suhteen  katolilaisiin  yhä  kireämmäksi;  v.  1569  paavi  Pius  V  lähettää 
Englantiin  bullan,  jossa  kielletään  pannan  uhalla  parooneja  ja  kansaa 
tottelemasta  tätä  naista. 

Julkista  veristä  taistelua  ei  Englannissa  kuitenkaan  synny,  vaan 
salaliitoissa,  pikkukapinoissa  ja  murhayrityksissä  katolilaisten  vehkeet 
täällä  esiintyivät.  Elisabet  puolestaan  taas  säätää  yhä  ankarampia  mää- 
räyksiä kaikkia  eriuskolaisia  vastaan;  sellainen  henkilö,  joka  kuunteli 
katolilaista  messua,  tuomittiin  vuodeksi  vankeuteen  ja  100  markan  sak- 
koihin, kotitarkastuksia  ja  vangitsemisia  tapahtui  tavan  takaa.  Se,  joka 
puhui  halveksivasti  kuningattaresta,  pantiin  ensi  kerrasta  häpeäpaalun 
viereen  seisomaan,  jos  se  toisen  kerran  tapahtui,  leikattiin  häneltä  korvat, 
ja  kolmannesta  hän  menetti  henkensä. 

V.  1569  syntyi  Pohjois-Englannissa  mahtavan  Norfolkin  herttuan 
johdossa  kapina,  jolla  oli  kokonaan  katolinen  leima;  ristiinnaulittu  vapah- 
taja verihaavoineen  oli  kuvattuna  kapinallisten  lipussa;  johtaja  oli  kes- 
kusteluissa Espanjan  kuninkaan  ja  paavin  kanssa.  Mutta  yritys  tukahu- 
tettiin  jo  ennen  kuin  se  pääsi  täysin  valmiiksi;  Norfolk,  jonka  puolisoksi 
vankeudesta  vapautettava  Maria  Stuart  oli  luvannut  tulla,  vangittiin,  tuo- 
mittiin valtionkavalluks6sta  kuolemaan  ja  mestattiin.  Alamaista,  Ranskasta 
ja  Espanjasta  saapui  salaa  yllyttelijöitä  kuningatarta  vastaan.  Mutta 
Elisabetilla  oli  sekä  aatelisto  että  kansa  puolellaan,  sillä  kaikki  pelkäsivät 
Espanjan  kuninkaan  vallanalaisuutta,  joka  olisi  tehnyt  lopun  heidän  sekä 
uskonnostaan  että  kansallisesta  itsenäisyydestään.  Sukkeluus  sekä  valp- 
paus, jota  hallituksen  asiamiehet  osottivat,  saattoivat  kaikki  yritykset 
ennen  aikojaan  ilmi.  —  Viimeinen  salaliitto  on  tunnettu  Babingtonin  sala- 
liiton nimellä.  Tämä  oli  eräs  nuori,  haaveksiva,  rohkea  englantilainen, 
joka  oli  ottanut  tehtäväkseen  Skottlannin  kuningattaren  pelastamisen. 
Espanjalaisen  laivaston  piti  saapua  Englantiin  katolilaisten  avuksi;  Eli- 


YLEINEN   HISTORIA.  123 

sabet  oli  murhattava  ja  Maria  Stuart  valtaistuimelle  kohotettava.  Vilkas 
kirjevaihto  kuUd  Babingtonin,  Espanjan  Ranskassa  olevan  lähettilään 
MendozaUy  itse  Filip  Il-.sen,  Ranskaan  paenneiden  englantilaisten  piispojen 
ja  itse  Maria  Stuartin  välillä.  Mutta  salaliittolaisten  sitä  aavistamatta 
joutuivat  kaikki  kirjeet  Elisabetin  kirjurin  Wolsinghamin  käsiin,  joka 
antoi  menon  jonkun  aikaa  jatkua  saadakseen  kaikki  täysin  pauloihinsa. 
Vihdoin  v.  1586  syylliset  vangittiin  ja  johtajat  teloitettiin  ja  mestattiin 
kauheimmalla  tavalla. 

Maria  Stuartiin  katolilaisten  kaikki  vehkeet  kohdistuivat;  häneen 
heidän  toiveensa  katolisuuden  palauttamisesta  perustuivat;  ja  niin  kauan 
kuin  hän  oli  elossa,  oli  vaara  uhkaamassa,  että  hän  pääsisi  jonkun  sat- 
tuman kautta  toivottuun  asemaan.  Elisabetin  henki  oli  alituisesti  vaa- 
rassa, mutta  kuningattaren  hengestä  riippui  taas  Englannin  uskonnollinen 
vapaus  ja  kansallinen  itsenäisyys.  Jos  tuo  vaarallinen  kilpailija  olisi 
tieltä  poisraivattu,  tulisivat  katolilaisten  toiveet  paljoa  pienemmiksi.  Jo 
V.  1585  teki  parlamentti  päätöksen,  että  sellainen  henkilö,  jonka  eduksi 
kuningattaren  henkeä  vainottiin,  menettäisi  oikeutensa  kruunuun,  ja  jos 
hän  itse  olisi  osallisena  salaliitossa,  menettäisi  hän  itse  henkensä.  Tämä 
oli  selvästi  tähdätty  Maria  Stuartia  vastaan;  osallisuudesta  Babingtonin 
salaliittoon  nostettiin  häntä  vastaan  syytös,  ja  eräs  korkeimmista  valtion- 
virkamiehistä  muodostettu  tutkijakunta  tuomitsi  hänet  kuolemaan.  Par- 
lamenttikin vahvisti  tuomion;  mutta  Elisabet  itse  epäröi  kauan  aikaa 
piirtää  nimeänsä  päätöksen  alle.  Hän  tahtoi  päästä  tästä  kiusallisesta  ja 
vastenmielisestä  tehtävästä  siten,  että  koetettiin  saada  Skottlannin  kunin- 
gatar muuten  hengUtä;  vanginvartijalle  annettiin  näet  salainen  viittaus 
tähän  suuntaan,  mutta  tämä,  joka  oli  ankara  puritaani,  kieltäytyi  inholla 
sitä  toimeenpanemasta.  Vihdoin  kun  v.  1587  uusi  yritys  Elisabetia 
vastaan  taas  oli  tullut  ilmi,  antoi  hän  parlamentin  päätökselle  vahvistuk- 
sensa, ja  Helmikuussa  v.  1587  tuomio  pantiin  täytäntöön  Fotheringhayn 
linnassa,  jossa  Maria  oli  ollut  vankina.  Arvokkaasti  ja  rohkeasti,  niinkuin 
hän  tuomarienkin  edessä  oli  esiintynyt,  nousi  Maria  Stuart  mestauslavalle. 
»Vie  tämä  tieto»,  sanoi  hän  uskolliselle  palvelijalleen,  »että  kuolen  var- 
mana uskonnossani,  oikeana  skottlantilaisena  ja  oikeana  ranskalaisena.» 
Hän  antoi  siunauksensa  kaikille  palvelijoilleen,  jotka  itkivät  katkerasti; 
itse  pyövelikin  pyysi  polviaan  notkistaen  häneltä  tekoansa  anteeksi. 
Mutta  kun  pää  oli  katkaistu,  huusi  hän  tavalliset  sanat:  »Niin  kuolkoot 
kuningattaren  kaikki  viholliset». 

Maria  Stuartin  mestaaminen  oli  valtiollinen  varokeino  Elisabetin 
ja  Englannin  kansan  turvaamiseksi,  ja  sen  vuoksi  otettiin  tieto  siitä  koko 


124  YLEINEN   HISTORIA. 

maassa  mielihyvSUä  vaetaan.  Mutta  katolisella  talioUa  aljettiln  kostoa 
puuhata.  Pitkin  hallitusaikaansa  Elisabet  oli  ottanut  osaa  uskonsotili), 
joita  Europassa  kSytiin,  lähettämäUS  aseita,  rahoja  ja  apujoukkoja  sekfi 
Alamaiden  protestanteille  että  Ranskan  hugenoteille,  sillä  uskonsodat 
muodostivat,  niinkuin  olemme  nfihueet,  yhden  ainoan  sarjan,  johon  kaikki 
saman  uskon  tunnustajat  liittyivät     Englannin  laivoja  kierteli  niinikftSn 


Fruull  Drikt.     (Simknllklliian  lUklplirrM.) 

valtamerillä  hätyyttämässä  Espanjan  laivoja;  niinpä  kuuluisa'  amiraali 
Drake,  joka  v.  1577  lähti  maapallon  ympäri  purjehtimaan,  pakotti  mat- 
kallaan Chilen  ja  Perun  rantakaupungit  antamaan  itselleen  suuret  raha- 
summat lunnaiksi  ja  otti  useita  laivojakin;  kolmen  vnoden  perästä  palat- 
tuaan hänellä  oli  800,000  punnan  arvosta  anastettua  saalista.  V.  1585 
Cavendish  toisen  kerran  hävitti  Espanjan  Länsi-Intian  siirtomaita.  Täten 
Elisabet  jo  kauan  oli  ollut  Espanjan  kuninkaan  kanssa  sodassa,  jolla  ei 
kuitenkaan  suurempaa  merkitystä  ollut.  Mutta  nyt  kun  Filip  II  sai 
kuulla    Maria    Stuartin   mestauksesta,    käännettiin    Espanjan    sotavoimat 


EUSABET  JA   MARIA   STUART.  125 

Englantia  veBtaao;  Alamaat  ja  Ranska  j&ivfit  syrjSgn.  Espanjan  ja  Bel- 
gian kaupungeissa  rakennettiin  suuria  laivoja,  ja  paavi  antoi  siunauksensa 
yritykselle,  käyttäen  vielä  hengellisiä  aseitaaakin  avuksi,  uudistettuja  bullia 
ja  ristiretki  saarnoja.  Heinäkuussa  t.  1588  lähti  tuo  suunnattoman  suuri 
laivasto,  jota  jo  edeltäpäin  kutsuttiin  »voittamattomaksi*,  Pohjois-Espan- 
jasta  liikkeelle  Siihen  kuului  130  isoa  laivaa,  joissa  oli;19,290  sota- 
miestä, 2,000  kanuunaa,  8,350  Isivamiestä  ja  2,080  kaleeriorjaa ;  siinä 
oli  sen  lisäksi  pappeja  ja  jesuiittoja  sekä  inkvisitsoonin  käyttämiä  kidu- 


SHiliIn  Iftnmlli  «anluMII*.    (HillinUbUtn  di  Vluh>rln  «ukiRlIrrM.) 

tuskoneita.  Medina  Sidonian  herttua  oli  laivaston  johtaja,  ja  Espanjan 
suurin  runoilija  Lope  de  Vega  oli  mukana  voidakseen  sittemmin  laulaa 
laivaston  saamia  voittoja.  Alamaista  piti  Farman  Aleksanterin  joukkojen 
liittyä  eamaao  yritykseen. 

Englantilaiset  varustausivat  tarmokkaasti  tätä  suurta  vaaraa  vas- 
taan; sekä  katolilaiset  että  protestantit,  lordit  ja  kansa  liittyivät  lujasti 
kuningattareen,  sillä  nyt  oli  kysymys  Englannin  Itsenäisyydestä  ja  vapau- 
desta. Kirkkojen  porteilla  näytettiin  kauheita  kidutuskoneita,  joita  inkvi- 
siittorit käyttivät,  jotta  kansa  tulisi  selvästi  tajuamaan  sen  vaaran,  mikä 
sitä  uhkasi.  Itse  Skottlannin  kuningas  Jaakko  VI,  tnestatan  Maria  Stuar- 
tin poika,  liittyi  Ehsabetiin. 


126  YLEINEN   HISTORIA. 

Heinäkuun  31  p:nS  näkyi  EaglaDnin  rannikoilta  seitsemSn  meri- 
penikulman  pituuddta  ikiänkuin  uivia  torneja  purjehtivan  Alamaiden 
rantoja  kohden.  Se  oli  tuo  suuri  armaada.  Englantilainen  laivasto, 
jonka  johtajat  olivat  fisken  mainittu  Drake  ja  toinen  taitava  amiraali 
Hovard,  eivät  ryhtyneet  ratkaisevaan  taisteluun,  vaan  seurasivat  armaa- 
dan  jäljessä,  käyttäen  pieniä  laivojaan  sytyttämään  vihollisen  laivoja  tu- 
leen. Täten  he  saivat  suurta  tuhoa  ja  häiriötä  aikaan,  ja  ennen  pitkää 
koko  Espanjan  laivasto  olt  hajalla.  Maallenousu  Englantiin  jätettiin  toiseen 
aikaan  ja  päätettiin  palata  takaisin;  mutta  koska  tuuli  oli  vastainen  ja 
Englantilaiset  tekivät  vastarintaa,  ei  p&ästy  palaamaan  samaa  tietä  kuin 
oli  tultu,  vaan  täytyi  kSäntyä  pohjoiseen  päin  ja  purjehtia  Skottlannin 
saarien  ympäri.  Myrskyt  tuhosivat  täällä  suurimman  osan  laivaston 
jäännöksiä  Skottiannin  ja  Irlannin  rannikolla.  46  laivaa  ainoastaan  pääsi 
takaisin  Espanjaan.     120  miljoonaa  dukaatia  oli  retki  maksanut. 

Tämä  tapahtuma  tuhosi  Filip  Ilisen  ja  Espanjan  voiman  ja  katoli- 
suuden mahdin  Europassa;  Englanti  oli  pelastunut  uhkaavasta  vaarasta, 
ja  samassa  Alamaalaiset  sekä  Ranskan  hugenotit  olivat  saaneet  asemansa 
entistään  turvallisemmaksi. 


RUOTSIN  JA  SUOMEN  OLOT  USKONPUHDISTUKSEN  AIKAKAUDELLA.      127 


XII. 
Ruotsin  ja  Suomen  olot  uskonpuhdistuksen  aikakaudella. 

Katolisen  reaktsioonin  luonne  PohjoismaiBsa.  —  Erik  XIV:nnen  persoonallisuus.  — 
Hän  joutuu  riitaan  Juhana  veljensä  kanssa.  —  Juhanan  hovi  Turun  linnassa.  — 
Erikin  julmuus.  —  Hänet  syöstään  valtaistuimelta.  —  Juhana  III:nnen  uskonnolliset 
harrastukset.  —  Jesuiittain  toiminta.  —  Sigismund  kuningas.  —  Lutherin  oppi  ja 
Ruotsin  kansallisuus  on  vaarassa.  —  Upsalan  kokous  v.  1593.  —  Sigismund  kruu- 
nataan. —  Sekasortoa  hallituksessa.  —  Nuijasodan  syyt.  —  Talonpoikien  raaka 
menettely.  —  Nokian  tappelu.  —  Sodan  loppu.  —  Sigismundin  tuumat.  —  Ratkai- 
seva tappelu.  —  Kaarle  herttuan  ankaruus.  —  Ruotsi  ja  Suomi  pelastuvat  katoli- 
suuden vaarasta. 

Uusi  oppi  ei  saanut  kaukaisissa  Pohjoismaissakaan  rauhassa  kehit- 
tyä ja  varttua,  vaan  katolisen  reaktsioonin  puuska  ulottui  tänne  asti, 
vaikkapa  sillä  täällä  ei  ollut  niin  hurjaa  ja  intohimoista  luonnetta  kuin 
etelän  ja  lännen  maissa.  Tanskassa  sitä  tuskin  muuta  kuin  nimeksi 
tavataan,  mutta  Ruotsissa  ja  Suomessa  sen  vaikutus  oli  tuntuvampi. 

Kustaa  Vaasa  oli  etupäässä  valtiollisten  etujen  vuoksi  alkanut  val- 
takunnan kirkkojärjestelmää  muuttaa,  eikä  uskonpuhdistuksella  itse  kan- 
sassa ollut  paljon  tukea,  Suomessa  koko  muutoksen  merkitystä  tuskin 
ymmärrettiin;  sen  vuoksi  uskonpuhdistus  olikin  aluksi  jotenkin  höllällä 
pohjalla,  ja  vasta  vähitellen  opittiin  käsittämään  sen  hyötyä  ja  etua,  ja 
koettelemuksen  aikana  se  muuttui  kansan  omaisuudeksi  ja  tunkeutui  sen 
tietoisuuteen. 

Vesteroosin  valtiopäivillä  v.  1544  säätyjen  hyväksymän  perintö- 
yhdistyksen  mukaan  tuli  Kustaa  Vaasan  vanhin  poika  Erik  XIV  Ruotsin 
kuninkaaksi  v.  1560.  Uskonnolliset  riidat  eivät  vielä  hänen  aikanaan 
valtakunnan  rauhaa  häirinneet,  mutta  muut  seikat  kyllä  tekivät  hänen 
hallitusaikansa  levottomaksi.  Erik  oli,  niinkuin  kaikki  Kustaa  Vaasan 
pojat,  lahjakas;  hän  oli  ulkomuodoltaan  komea;  isä  oli  antanut  hänelle 
hyvän  kasvatuksen;  hän  esim.  osasi  useita  kieliä,  kirjoitti  sekä  ruotsin 
että  latinan  kieltä;  hänellä  oli  niinikään  taipumuksia  lauluun  ja  piirus- 
tukseenkin. Mutta  noiden,  hyvien  luonnonlahjojensa  ohessa  tavataan 
hänessä  turhamaisuutta,  ja  hän  oli  taipuvainen  aistillisuuteen;  epäluuloi- 
loisuus,  joka  oli  selvä  piirre  hänen  luonteessaan,  johti  usein  julmuuteen, 
toisinaan    pelkuriuteen   ja   lopuksi   mielenhäiriöön.     Kehnot  ja  itsekkäät 


128  YLEINEN   HIBTORIA. 

neuvonantajat,    varsinkin    tunnettu    Yrjö    Pietarinpoika,   hänen   huonoja 
taipumuksiaan  vielä  kiihottivat. 

Kustaa   Vaasa   oli   antanut  Duoremmille  pojilleen  osia  valtakunnan 
maista  tfiäneiksi,  niinkuin  tapana  oli  ollut  keski -ajalla,  mutta  tietysti  sillä 


n  mikup.) 

ehdolla,  että  he  olisivat  kuninkaan  alamaisia.  Juhana,  isänsä  lempipoika, 
sai  siten  Suomen  herttuakunnan,  johon  kuului  Varsinais- Suomi,  Sata- 
kunta, Länsi-Uusimaa  ja  Ahvenanmaa;  Kaarle,  joka  isän  kuollessa  oli 
vielä  alaikäinen,  sai  Söderman  lännin  herttuakunnan.  Juhanan  kanssa 
kunin8;as   joutui    ennen   pitkää    huonoihin   väleihin.     Hän   oli   loiston   ja 


RUOTSIN  JA  SUOMEN  OLOT  USKONPUHDISTUKSEN  AIKAKAUDELLA.      129 

kunnianhaluinen  mies,  jonka  Erik  pelkäsi  tahtovan  päästä  itsenäiseen 
asemaan.  Eikä  hänen  pelkonsa  kokonaan  turha  ollutkaan.  Juhana  herttua 
nähtävästi  kuvitteli  mielessään  omintakeista  valtakuntaa  Suomessa,  johon 
vielä  maita  Suomenlahden  eteläpuolelta  liitettäisiin.  Ealparitariston  valta 
Virossa,  Liivissä  ja  Kuurinmaassa  oli  näet  tähän  aikaan  häviön  tilassa, 
Lutherin  oppi  kun  oli  siellä  päässyt  valtaan  eikä  tuollainen  ritarikunta 
enää  soveltunut  sen  mukaan  olemaan,  ja  nyt  naapurit  tahtoivat  omistaa 
nuo  isännättömiksi  jääneet  maat.  Puola  otti  Liivinmaan  haltuunsa,  ja 
Juhana  toivoi  saavansa  Viron.  Mutta  Erik  XIV  teki  veljensä  tuumat 
tyhjiksi,  hän  kun  otti  Räävelin  ja  Pohjois-Viron  Ruotsin  valtakunnan 
omaksi  (v.  1561).  Siten  Ruotsi  sai  ensimmäisen  merentakaisen  voitto- 
maansa, mutta  joutui  samassa  sotiin  naapuriensa  kanssa,  ensin  Puolan, 
joka  niinikään  tahtoi  Viron  anastaa.  Tässä  sodassa  Juhana  liittyi  Puolan 
kuninkaan  Sigismund  Augustin  kanssa,  jonka  sisaren  Katarina  Jagello- 
nican  hän  oli  ottanut  puolisokseen.  Erik  oli  ensin  antanut  suostumuk- 
sensa tähän  avioliittoon,  mutta  peruutti  sen  sitte.  Juhana  ei  kuitenkaan 
kieltoa  totellut,  vaan  vietti  komeat  häät  Vilnan  kaupungissa,  ja  antoipa 
hän  langolleen  rahojakin  lainaksi,  saaden  pantiksi  muutamia  Liivinmaan 
linnoja.  Tämä  oli  Erikin  mielestä  rikoksellinen  teko,  jonka  vuoksi  hän 
vaati  veljeänsä  siitä  tilille  Tukholmaan.  Kun  Juhana  kutsuttuna  ei  saa- 
punut puolustamaan  itseään  säätyjen  edessä,  lähetti  Erik  sotavoimansa 
Turun  linnan  edustalle  pakottamaan  häntä  antautumaan. 

Vuoden  ajan  oli  Juhana  nuoren  kauniin  puolisonsa  kanssa  viettän3rt 
Turun  linnassa  onnellista  ja  komeata  elämää.  Tämä  aika  oli  Suomelle  jon- 
kunlainen loiston  aika,  sillä  meidän  maassamme  ei  ruhtinaallisia  henkilöitä 
muulloin  ole  asunut  eikä  sellaista  ruhtinaallista  hovinpitoa  tavattu.  Itse 
linna,  jossa  hovi  oli,  oh  entisestään  laajennettu;  huoneet  olivat  komeiksi 
laitetut;  niinpä  seinissä  oli  irtonaisia  tapetteja,  jotka  silloin  olivat  harvi- 
naisia, sekä  tauluja,  jotka  kuvasivat  tapahtumia  Trojan  sodasta  tai  raa- 
matun kertomuksia;  ajan  oloihin  nähden  oli  Juhanalla  suuri  kirjasto, 
jossa  roomalaisten  kirjailijain  teosten  joukossa  oli  uskonnollisia  kirjoja, 
muiden  muassa  suomenkielinen  Uusi  Testamentti.  Herttuattaren  loista- 
vista puvuista  ja  koristuksista  on  niinikään  tietoja  säilynyt;  päässään 
hän  piti  punaista  sametista  valmistettua  lakkia,  joka  oli  runsaasti  kullalla, 
rubiineilla  ja  timanteilla  koristettu;  kaulakoristuksessa  oli  myöskin  rubii- 
neja, päärlyjä  ja  timantteja.  Hevimiesten  ja  -naisten  puvut  olivat  same- 
tista ja  kalliilla  nahalla  vuoratut.  Taloustarpeet  olivat  suureksi  osaksi 
hopeasta.    Huveja  ja  jahtimatkueita  pantiin  tuon  tuostakin  toimeen;  tur- 

Yleinen  historia  II.  —  9. 


130  YLEINEN   HISTORIA. 

najalsla   vartenkiti   oli  paikka   valmistettu,  ja   RuiBsalossa  oli  eläintarha, 
johon  harvinaisia  eläimiä  oli  tuotettu  ulkomailta. 

Tämä  loiaton  aika  loppui  nyt.  Juhana  koetti  kyllä  puolustaa  itseään 
Turun  linaassa  kuninkaan  lähettämä fi  piiritys]  oukkoa  vastaan,  mutta 
ueeat    hänen    miehistään    menivät    petollisesti    kuninkaan   puolelle,  jonka 


Gripihvlinin  llnn«n  pihi. 

vuoksi  hänen  Elokuun  12  pmS  1563  täytyi  jättää  linna  ja  antautua  itse 
puolisoineen  veljensä  armoihin.  Heidät  vietiin  Ruotsiin,  ja  Erik  piti  heitä 
neljä  vuotta  vankina  Oripsholman  linnassa  Mälarin  rannalla,  kunnes 
hän  mielen  heikkouden  tilassa  päästi  heidät  vapaiksi,  jota  hän  pian  kui- 
tenkin katui. 

Kuningas  oli  tullut  yhä   luuievaisemmaksi,  ja  taikausko  tuli   vielä 
epäluuloisuutta  lisäämään.    Hän  tuuli  näet  tähdistä  tukeneensa,  että  joku 


RUOTSIN  JA  BUOHEN  OLOT  UBKONFUHDISTDKSEN  AIKAKA.UDELLA.      131 

valkotukkaioeQ  miea  riistäisi  häneltä  kruunuD.  Täm9  mies  oli  bänea  mieli- 
kuvitukseBsaan  milloin  Juhana,  milloin  eräs  Niilo  Sture,  joita  hän  vuoroin 
epäili.  Tuosta  luuleva  is  uudesta  johtui  kauhea  julmuus,  jonka  uhriksi 
monta  valtakunnan  ylimystä  joutui.  V.  1567  hän  kutsui  valtiosSSdyt 
Upsalaan,  jonne  useita  jo  ennen  vangittuja  ylimyksiä  tuotiin  vastaamaan 


KairlM  Muinuntytlr.    (SaniMlkiiMn  laulUH  mukun.} 

heitä  vastaan  tehtyihin  syytöksiin.  Näiden  joukossa  oli  kolme  Sturea. 
RaivopBlssään  kuningas  itse  kerran  meni  vankilaan,  jossa  hän  omalla 
kädellään  haavoitti  Niilo  Sturea,  käskien  erään  trapanttinsa  lopettamaan 
hänen  henkensä.  Sen  jälkeen  hän,  tekoansa  kauhistuen,  juoksi  metsään, 
jossa  hän  kolme  päivää  kuljeskeli  talonpoikaisvaatteisiin  puettuna.  Kun 
hän  taas  tuli  järkiinsä,  katui  hän  tekojansa,  ja  tässä  katumustilassa  hän 
päästi  veljensä  vapaaksi.    Mutta  tämä  rupesi  puuhaamaan  kapinaa,  johon 


132  YLEINEN   HISTORIA. 

suuri  osa  aatelistoa  liittyi,  koska  Erik  sitä  pahasti  oli  kohdellut,  ja  lisäksi 
se  oli  suutuksissaan  siitäkin,  ettfi  hän  oli  kohottanut  kuningattareksi 
lemmittynsä  Kaarina  Maununtyitären,  entisen  korpraalintyttären.  Erik 
menetti  nyt  kruununsa  ja  Juhana  nousi  Ruotsin  valtaistuimelle  v.  1568. 
—  Erikin  elfimS  oli  tästä  alkaen  kolkkoa  ja  surullista.  Ankarassa  vau- 
keudessa  ollen  hän  erotettiin  rakkaasta  puolisostaan,  kuljetettiin  linnasta 


tuhini  IH.    (VuklpiliTDt.) 

toiseen,  jottei  vapauttamisyrityksiä  voitaisi  tehdä,  ja  vihdoin  Juhana, 
päästäkseen  tuosta  alituisesta  vaaran  pelosta,  toimitutti  hänet  luultavasti 
myrkyttämällä  hengiltä  (v.  1577);  selviä  todistuksia  siitä  ei  kuitenkaan 
ole  olemassa. 

Juhana  IILnnen  aikakaan  ei  ollut  onnellinen  Ruotsille  eikä  Suo- 
melle, sillä  nyt  sodat  rasittivat  maata,  varsinkin  Suomea,  ja' lisäksi  kunin- 
gas saattoi  uskonnollisilla  muutoksillaan  tyytymättömyyttä  ja  häiriötä 
aikaan.  Hänen  aikanaan  katolisuuden  vaara  rupeaa  uhkaamaan  Pohjois- 
maita, mutta  vielä  verraten  lieveSssä  muodossa.    Juhana  oli  vankeutensa 


RUOTSIN  JA  SUOMEN  OLOT  USKONPUHDISTUKSEN  AIKAKAUDELLA.      183 

aikana  lukenut  paljon  uskonnollista  kirjallisuutta  ja  oli  sen  kautta  yhä 
enemmän  vieraantunut  protestanttisesta  kirkosta;  hänen  harras  katolinen 
puolisonsa  vaikutti  epäilemättä  myöskin  häneen,  ja  sitä  paitsi  toivoen 
kunniaa  ja  mainetta  hän  ryhtyi  yrittämään  kirkon  yhteyden  palautta- 
mista, jota  jo  monet  olivat  turhaan  koettaneet  saada  aikaan.  Juhana  ei 
kuitenkaan  kokonaan  heittäytynyt  katolisen  kirkon  helmaan,  vaan  hän 
asettui  välittävälle  kannalle,  muutokset  tarkoittivat  etupäässä  entisen  kato- 
lisen kirkon  ulkomuodon  palauttamista;  niinpä  hän  hyväksyi  pyhimyksien 
palvelemisen;  ja  kun  uusi  arkkipiispa  v.  1576  vihittiin  virkaansa,  ta- 
pahtui se  katolisilla  menoilla;  Paavali  JuUstenin  täytyi  pyhällä  öljyllä 
voidella  vihittävän  päätä.  Vihdoin  v.  1576  annettiin  uusi  liturgia,  tun- 
nettu kansiensa  värin  vuoksi  »punaisen  kirjan»  nimellä,  jossa  katolisen 
kirkon  messut,  laulut,  käsien  pesut,  pappispuvut  y.  m.  säädetään  koko 
valtakunnassa  käytäntöön  otettaviksi.  Sellaisia  pappeja,  jotka  eivät  tah- 
toneet panna  näitä  muutoksia  käytäntöön,  vainottiin;  ja  kun  avonaisiin 
virkoihin  asetettiin  miehiä,  pidettiin  silmällä,  ketkä  olisivat  niihin  taipu- 
vaisia; niinpä  vanhan  Juustenin  kuoltua  v.  1576  Turun  piispanvirka 
oH  avoinna  v:teen  1583,  jolloin  Erik  Erikinpoika  Sorolainen  määrättiin 
siihen,  ja  hän  sai  vielä  Wiipurinkin  hiippakunnan  hoitoonsa.  Sorolainen 
oli  suopea  mies,  joka  ei  tehnyt  vastarintaa  kuninkaan  muutosharrastuk- 
sille;  sen  vuoksi  hän  onkin  saavuttanut  meidän  historiassamme  epäedul- 
lisen maineen.  Mutta  hän  oli  oppinut  ja  uuttera  mies,  jonka  kirjailija- 
toimi  on  tärkeä.  Suuriarvoisin  hänen  kirjoistaan  on  kaksiosainen  postilla, 
jota  Suomalaiset  aina  viime  vuosisataan  asti  ovat  käyttäneet  hartauskirja- 
naan. Raamatun  suomennostakin  hän  puuhasi,  vaikkei  se  vielä  hänen 
toimestaan  valmistunut. 

Jumalanpalvelus  sai  nyt  ainakin  paikoittain  katolisen  muodon.  Luos- 
tarejakin koetetaan  saada  uudestaan  eloon;  niinpä  Juhana  käskee  lähi- 
pitäjien talonpoikia  korjaamaan  Naantalin  luostaria,  joka  oli  kokonaan 
rappiolla;  Katarina  Jagellonica  taas  kehottaa  nunnia  ottamaan  joukkoonsa 
nuoria  neitoja  sekä  kasvattamaan  heitä  jumalanpelkoon  ja  apostolisen 
kirkon  uskoon,  luvaten  itse  suorittaa  tarvittavat  kustannukset.  Mutta  ei 
luostarilaitokseen  enää  eloa  saatu;  v.  1577  kuoli  Naantalin  viimeinen 
abbedissa,  ja  neljää  vuotta  myöhemmin  oli  ainoastaan  yksi  nunna  jäljellä. 

Jesuiittainkin  vaikutus  alkoi  täällä  vähitellen  tulla  näkyviin.  Roo- 
masta tuli  V.  1577  Juhanan  luokse  eräs  jesuiitta  Posevinus  katolisuuden 
asiaa  ajamaan.  Suomesta  piti  lähetettämän  nuorukaisia  jesuiittain  kou- 
luihin Braunsbergiin,  joka  oli  lähellä  Dantzigia,  sekä  Olmiitziin  Määriin, 
ja  opin  saatuaan  oli  heidän   toimiminen   kotimaassaan.     Joitakuita  suo- 


134  YLEINEN   HISTORIA. 

malaisia  tavataankin  näisBä  kouluissa;  eräs  Olaus  Sondergelteus,  entinen 
protestanttinen  pappi,  oli  Olmiitzissä  etevä  oppilas,  jonka  vuoksi  jesuiitat 
hänestä  paljon  toivoivatkin;  hänen  piti  muun  muassa  kirjoittaa  Suomen 
kielioppi  sekä  kääntää  katolinen  katkismus  suomeksi.  Braunsbergin 
jesuiittaseminaarissa  oli  muiden  Suomalaisten  mukana  v.  1585  eräs  Jo- 
hannes Jussila,  joka  sittemmin  tuli  papiksi.  Harvat  olivat  kuitenkin  ne 
Suomalaiset,  jotka  jesuiittain  kasvatettaviksi  joutuivat,  eikä  heidän  vaiku- 
tuksensa meidän  maassamme  ollut  suurenkaan  arvoista.  Ruotsissa  sitä  vas- 
toin moni  aatelismies  kääntyi  katoliseen  uskoon,  ja  itse  Juhana  kuningas 
luopui  isänsä  antamasta  opista,  sillä  v.  1578  hän  teki  synnintunnustuksen 
Possevinukselle  ja  sai  synninpäästön;  hän  toivoi  siten  saavansa  paavin 
suostumaan  ehdotuksiinsa,  muun  muassa  viinankin  jakamiseen  ehtoolli- 
sessa, messun  lukemiseen  ruotsinkielellä  sekä  pappien  vapauttamiseen 
eelibaatti-lain  määräyksistä.  Paavi  kuitenkin  vaati  täydellistä  mukautu- 
mista. Juhanan  into  taas  rupesi  laimenemaan,  varsinkin  sen  jälkeen  kuin 
Katarina  Jagellonica  v.  1583  oli  kuollut  ja  hän  oli  mennyt  uusiin  naimi- 
siin ruotsalaisen  aatelisneiden  Gunilla  Bielken  kanssa. 

Suurempi  vaara  koitui  Ruotsille,  kun  Sigismund,  Juhanan  poika, 
V.  1592  isänsä  kuoltua  pääsi  hallitukseen.  Juhana  oli  kasvattanut  hänet 
katoliseen  uskoon  senkin  vuoksi,  että  hän  toivoi  hänestä  Puolan  kunin- 
gasta; sillä  Puola,  jossa  jesuiitat  olivat  päässeet  suuresti  vaikuttamaan, 
oli  katolisuuden  pääpaikkoja  Europassa.  Sigismundkin,  joka  myrskyi- 
sen vaalikokouksen  jälkeen  v.  1587  tuli  valituksi  Puolan  kuninkaaksi,  oli 
kokonaan  jesuiittain  johdon-alaisena;  hänen  politiikkansa  oli  katolisuuden 
välikappaleena,  sillä  sen  tarkoitus  oli  saada  Pohjoismaat  katolisen  kirkon 
yhteyteen  palautetuiksi,  samaan  uskoon,  johon  Filip  II  pakotti  Länsi-  ja 
Etelä-Europan  maat.  Nyt  tuli  Ruotsin  ja  Suomen  kansojen  näyttää, 
oliko  uusi  oppi  vakaantunut  heidän  mielissään  siihen  määrään,  että  se 
koettelemuksen  saattoi  kestää. 

Johtavat  miehet  ainakin  oivalsivat  sen  vaaran  mikä  oli  tulossa, 
jonka  vuoksi  ryhdyttiin  varokeinoihin  jo  ennenkuin  Sigismund  isänsä 
kuoltua  ehti  tulla  Puolasta  Ruotsiin.  Kaarle,  Södermanlannin  herttua, 
Kustaa  Waasan  nuorin,  mutta  tarmokkain  poika,  asettui  nyt  ajamaan 
protestanttisen  opin  ja  samassa  Ruotsin  kansallista  asiaa;  sillä  tällä  tais- 
telulla ei  ollut  yksinomaan  uskonnollinen  luonne,  vaan  myöskin  valtiolli- 
nen. Sigismundin  kautta  oli  muodostumassa  tuollainen  valtioliitto  Puolan 
ja  Ruotsin  kesken,  kuin  keski-ajan  lopulla  oli  ollut  Tanskan  ja  Ruotsin 
välillä;  mutta  unioonin  ajan  tuottamat  epäkohdat  olivat  vielä  hyvässä 
muistissa.     Aatelisto,   jonka   valta   oli   molempien   edellisten   kuninkaiden 


RUOTSIN  JA  SUOMEN  OLOT  USKONPUHDISTUKSEN  AIKAKAUDELLA.      135 

aikana  melkoisesti  paisunut,  oli  kyllä  suureksi  osaksi  valtioyhteyden  puo> 
lella,  sillä  se  toivoi  vielä  suurempaa  mahtia  kuninkaan  ollessa  valtakunnan 
ulkopuolella,  niinkuin  sillä  Kalmaria  unioonin  aikanakin  oti  ollut;  mutta 
kansa  taas  pelkäsi  samallaisen  ajan  uadistumista,  se  muisti  aateliston 
mielivaltaa  ja  ulkomaisten  voutien  sortoa,  jonka  vuoksi  se  nyt  niinkuin 
silloinkin  oli  kansallisen  asian  ja  samassa  Lutherin  opin  tukena.  Ruotsin 
ja  Suomen  rahvaaseen  Kaarle  herttua  etupäässä  turvautui  taistelussaan, 
Sigismund  taas  aatelistoon. 


Kaarle  herttua  ryhtyi  heti  Juhanan  kuoltua  väliaikaisesti  hallitusta 
hoitamaan  siksi  kuin  kuningas  saapuisi.  Kirkolliset  asiat  hän  tahtoi 
ensin  saada  selvSlle  kannalle,  siUä  Juhanan  toimet  olivat  saattaneet  aikaan 
paljon  häiriötä.  Sen  vuoksi  hän  kutsui  v.  1593  Upsalaan  kokouksen,  jossa 
oli  suuri  joukko  piispoja,  tuomiokapitulien  jäseniä,  provasteja  ja  pappeja, 
yhteensä  yli  300,  joiden  joukossa  oli  Suomestakin  edustajia,  muiden  muassa 
jo  ennen  mainittu  piispa  Sorolainen.  Tässä  kokouksessa  Lutherin  oppi 
otettiin  julkisesti  Ruotsin  valtakunnan  uskonnoksi,  sillä  paitsi  raamattua 
ja  vanhoja  uskontunnustuksia  hyväksyttiin  Augsburgin  uskontunnustus 
kirkon    peruskirjaksi;  Juhanan   liturgiaa    sitä   vastoin   kiellettiin   käyttS- 


136  YLEINEN    HISTORIA. 

mästä  ja  entiset  kirkonmenot  palautettiin.  Kokouksen  jäsenet  lupasivat 
hengellään  ja  verellään  puolustaa  tekemiään  päätöksiä;  nyt  oli,  niinkuin 
kokouksen  puheenjohtaja  Nikolaus  Botniensis,  Upsalan  professori,  sanoi, 
»Ruotsi  tullut  yhdeksi  mieheksi,  ja  kaikilla  oli  yksi  Jumala».  Päätökset 
tarvitsivat  vielä  kuninkaan  vahvistuksen;  mutta  oliko  se  Sigismundilta 
saatavissa? 

Syksyllä  samana  vuonna  kuningas  suuren  loistavan  seurueen  saat- 
tamana saapuu  Ruotsiin;  paavin  legaatti  Malaspina  on  hänen  neuvon- 
antajansa ja  suuri  joukko  jesuiittoja  on  hänen  mukanaan;  mutta  Ruot- 
salaisista hän  pysyttelihe  erillään,  jonka  vuoksi  nämät  heti  loukkaantuivat 
Kiivas  mieliala  näyttäytyi  pian  Ruotsalaisten  ja  Puolalaisten  välillä;  saar- 
nastuoleista papit  sadattelivat  toisiansa,  sattuipa  tappelujakin  kirkoissa. 
Sigismund  kieltäytyi  kirjoittamasta  nimeänsä  Upsalan  päätöksen  alle, 
mutta  kun  Kaarle  herttua  uhkasi,  ettei  häntä  muuten  kruunattaisi,  van- 
noi hän  kruunausjuhlallisuudessa  Upsalan  tuomiokirkossa  noudattavansa 
sitä  sekä  lupasi  valtakunnan  virkoihin  määrätä  ainoastaan  Ruotsin  val- 
tiokirkkoon kuuluvia  miehiä.  Samoin  hän  lupasi  poissa  ollessaan  jättää 
hallituksen  Kaarle  herttualle  ja  neuvoskunnalle. 

Sigismund  rikkoi  kuitenkin  pian  lupauksensa,  eikä  tämä  jesuiittain 
opin  mukaan  luvatonta  ollutkaan.  Katolisia  jumalanpalveluksia  hän  salli 
julkisesti  pidettävän  sekä  nimitti  katoliseen  kirkkoon  kääntyneitä  ylimyk- 
siä tärkeisiin  virkoihin;  ja  Puolaan  palatessaan  hän  jätti  hallitustoimet 
aivan  epäjärjestykseen.  Kaarle  herttuasta  ja  neuvoskunnasta  riippumat- 
tomia maaherroja  määrättiin,  jonka  kautta  varsinaisen  hallituksen  toi- 
minta ja  mahti  heikontui;  monet  neuvosherrat  taas,  peläten  herttuan 
ankaruutta,  asettuivat  salaisesti  häntä  vastaan,  ja  myöhemmin,  kun  asiat 
olivat  käyneet  kireämmiksi,  niistä  muutamia  pakeni  kuninkaan  luo  Puo- 
laan. Kaarle  turvautui  silloin  kansaan,  kutsuen  sen  edusmiehiä  valtio- 
päiville; V.  1595  Söderköpingissä  ne  valitsivat  hänet  valtionhoitajaksi, 
ja  kahta  vuotta  myöhemmin  sama  päätös  vahvistettiin  Arbogan  valtio- 
päivillä. Julkisen  taistelun  oli  ennen  pitkää  puhkeaminen.  Mutta  ennen- 
kuin tuo  varsinainen  ratkaiseva  taistelu  suoritettiin,  syntyi  Suomessa 
sota  v.  1596,  joka  oli  ikäänkuin  tämän  alkuosana. 

Suomessa  oli  näet  ylimpänä  käskynhaltijana  eräs  Sigismundin 
uskollisimpia  puoluelaisia,  Klaus  Fleming^  joka  oli  valtaneuvos,  marski 
eli  koko  valtakunnan  sotajoukkojen  ylin  johtaja  ja  vielä  amiraali  eli  lai- 
vaston päällikkö.  Fleming  oli  tarmokas,  lujatahtoinen  sekä  kyvykäs  mies, 
mutta  ankara  ja  tyly  kansaa  kohtaan,  jonka  vuoksi  hän  joutuikin  huo- 
noihin väleihin  ja  lopuksi  taisteluun  Suomen  talonpoikien  kanssa.   Taistelu 


RDOTSIN  JA  SUOMEN  OLOT  USKON  PUHDISTUKSEN  AIKAKAUDELLA.      137 

cd  johtunut  UBkonnoJUsista  syistfi,  vaan  liikanaisista  rasituksista.  Aatelisto 
ja  Tirkamiebet  olivat  monella  laittomalla  tavalla  kauan  aikaa  rasittaneet 
talonpoikia,  ja  kun  Fleming  vielS  majoitti  sotamiehiä  heidSn  taloihinsa, 
tuntui  rasitus  entistä  suuremmalta;  sitä  paitsi  tämä  n.  k.  linoaleirivel- 
vollisuus  oli  kokonaan  laiton  Pohjanmaalla,  jonka  talonpojat  Juhana 
kuningas  oli  siitS  vapauttanut.  Mutta  Fleming,  joka  tahtoi  pitää  lähei- 
S37desBtSn  sotaväkeä  niin  paljon  kuin  mahdollista,  koskn  hän  pelkäsi 
taistelua  Kaarle  herttuan  kanssa,  ei  tlstä  vapautuksesta  huolinut.  Ratsu- 
miehet, jotka  usein  olivat  ulkomaalaisia,  olivat  vielä  väkivaltaisia  talon- 
poikia kohtaan,  vaatien  enempi  kuin  heidän  oikeuden  mukaan  tuli  saada. 


TalonpoikaisIShetystöjS  tuli  tämän  johdosta  valittamaan  Flemingille  Turun 
hnnaan,  jossa  hän  asui;  mutta  hän  antoi  heille  tylyjä  vastauksia.  He 
purjehtivat  sen  vuoksi  Tukholmaan  Kaarle  herttuan  puheille,  mutta  hänen 
mahtinsa  ei  tänne  saakka  ulottunut,  eikä  hän  siis  voinut  antaa  apua. 
Silloin  Suomen  talonpojat  ryhtyivät  omin  neuvoinsa  toimimaan;  he  alka- 
vat kapinan  esivaltaansa  vastaan,  koettaen  siten  saada  sietämfittÖmSksi 
käynyttä  tilaansa  parannetuksi. 

Etelä-Pohjanmaalla,  Ilmajoen,  Kyrön  ja  Lapuan  pitäjissä  kapinan 
liekki  ensin  syttyy,  mutta  sieltä  se  leviää  Hämeeseen  ja  Savoon.  Poh- 
janmaan talonpojat  näet  lähettävät  lähetyskuntia  muihinkin  maakuntiin 
kehottamaan  kansaa  sotaan;  tarkoitus  oli  saada  koko  Suomen  rahvas  . 
aseisiin  ja  siten  kukistaa  aatelia-  ja  virkamiesvalta  sekä  tehdä  loppu 
Flemingin    tyrannisesta    vallasta.      Syyt   olivat    siis   samantapaiset   kuin 


138  YLEINEN   HISTORIA. 

talonpoikaiskapinoihin  Ranskassa  ja  Saksassa  edeUisiUä  vuosisadoilla, 
nimittäin  liian  raskaaksi  käynyt  sortovalta;  ja  sama  luonne  oli  taistelul- 
lakin. Äsken  mainituista  Etelä-Pohjanmaan  pitäjistä  lähtee  talonpoikais- 
joukkoja liikkeelle,  suunnaten  kulkuansa  Turkua  kohden,  jossa  Fleming 
oli  kuritettava;  yksi  osa,  jonka  johtajina  olivat  Jaakko  Ilkka  ja  Yrjö 
Konisas,  kulkivat  Hämeenkankaan  poikki  yliseen  Satakuntaan,  toinen 
taas  rantatietä  Pentti  Poutun  johdossa.  Säännölliseen  järjestykseen  eivät 
talonpojat  olleet  tottuneet,  ja  aseet  olivat  huonot,  sillä  vanhoihin  pyssyi- 
hin,  keihäisiin  ja  puunuijiin  oli  heidän  tyytyminen.  Matkan  varrella 
joukot  suurenevat,  ja  missä  ne  vain  liikkuvat,  on  hävityksen  kauhistus 
heidän  jäljissään.  Aateliskartanot  ja  virkamiesten  talot  ryöstetään  ja 
poltetaan;  mitäkään  säälintunnetta  ei  heissä  ole,  vaan  kosto  ennen  kärsi- 
tyistä vääryyksistä  on  pääasia. 

Turkuun  asti  talonpojat  eivät  kuitenkaan  päässeet;  Jaakko  Ilkan 
johtama  joukkokunta  eteni  Pirkkalan  pitäjään  asti  Nokian  virran  ran- 
nalle, jossa  Fleming  ratsumiehineen  oli  vastassa.  Taisteltuaan  koko  päivän 
talonpoikien  kanssa,  hän  tarjosi  heille  sovintoa,  luvaten  vapauden  linna- 
leiristä  siksi  kuin  kuningas  itse  ratkaisisi  asian,  mutta  ehdoksi  hän  vaati 
heiltä  heidän  johtajansa.  Talonpojat  eivät  osottaneet  tarpeeksi  vakavuutta 
ja  yksimielisyyttä;  Ilkka  huomasi  joukossaan  pettureita  ja  peläten  veh- 
keitä hän  lähti  pakenemaan;  ja  kun  johtaja  oli  poissa,  hajaantui  koko 
joukko,  kukin  kiiruhtaen  reessään  Pohjanmaata  kohti,  viskaten  pitkin 
teitä  tulomatkalla  ryöstämiään  tavaroita.  Marskin  ratsumiehet  hätyyttivät 
takaa  ajamalla  ja  surmasivat  monta  heistä.  Jo  aikaisemmin  oli  Akseli 
Kurki  voittanut  Pentti  Poutun  joukot  Ulvilassa.  Ilkka  ja  Kontsas  jou- 
tuivat vähän  myöhemmin  Pohjanmaalla  vangiksi  ja  mestattiin.  Pouttu 
vietiin  vankina  Turun  linnaan,  jossa  hän  kuoli.  Hämeen  ja  Savon  talon- 
pojat, jotka  myöskin  olivat  nousseet  kapinaan,  voitettiin,  kumpikin  joukko 
erikseen. 

Mutta  vielä  vuoden  1597  alussa  talonpojat  tahtoivat  onneansa  koet- 
taa. Pohjois-Pohjanmaan  miehet  tarttuivat  silloin  aseisiin,  johon  eräs 
Kaarle  herttuan  lähettämä  vouti  oli  heitä  kiihottanut.  Noin  4000  talon- 
poikaa oli  Helmikuun  24  p.  aseissa  Santavuoren  luona  Ilmajoella,  kun 
Fleming  ratsujoukkoineen  hyökkäsi  heidän  kimppuunsa.  Niinkuin  Nokialla 
eivät  taitamattomat  talonpojat  täälläkään  omaa  heikommuuttaan  ymmär- 
täneet, sillä  he  kieltäytyivät  kopeasti  suostumasta  Flemingin  sovinnon  tar- 
jouksiin. Heidän  taisteluasemansa  oli  epäedullinen,  johto  puutteellinen,  ja 
seuraus  olikin  kauhea  tappio.  —  Talonpojat  olivat  nyt  lopullisesti  masenne- 
tut.   Noin  3000  arvellaan  heistä  koko  kapinan  aikana  saaneen  surmansa. 


RUOTSIN  JA  SUOMEN  OLOT  USKONPUHDISTUKSEN  AIKAKAUDELLA.       139 

Sigismundin  puolueen  asema  Suomessa  oli  tämän  kautta  tullut 
entistä   vankemmaksi,  ja  vaikka  ankara   Klaus  Fleming  Huhtikuussa  v. 

1597  kuoli  muka  erään  pohjalaisen  noita-akan  taikatemppujen  johdosta, 
niinkuin  taikauskoinen  kansa  kertoi,  ei  sekään  muutosta  aikaan  saanut. 
Hänen  sijaansa  Suomen  käskynhaltijaksi  tuli  Arvid  Stdlarm,  joka  oli 
kuninkaalle  yhtä  uskollinen  kuin  Fleming  oli  ollut,  ja  melkein  kaikki 
Suomen  aatelismiehet  olivat  samalla  kannalla.  Kaarle  herttua  tuli  tosin 
syyspuolella  samana  vuonna  Suomeen  ja  otti  Turun  linnankin  haltuunsa; 
mutta  hänen  täytyi  lähteä  kesken  toimiaan  pois,  ja  olot  palautuivat 
entiselleen. 

Nyt  lähestyi  nimittäin  ratkaisun  hetki,  ja  Kaarle  herttuan  täytyi 
lähteä  Ruotsiin  varustautumaan  sitä  varten.  Oliko  katolinen  usko  jälleen 
anastava  Ruotsin  ja  Suomen  ja  oliko  uniooni  syntyvä  Ruotsin  ja  Puolan 
välillä,  vai  saivatko  nuo  maat  kehittyä  Lutherin  opin  ja  kansallisen  itse- 
näisyytensä pohjalla,  —  nämät  asiat  olivat  nyt  ratkaistavat.  Sigismun- 
dilla  oli  laajat  tuumat,  jotka  osottavat  sen  vaaran  suuruutta,  mikä  Poh- 
joismaita uhkasi;  hän  oli  keskusteluissa  paavin  kanssa,  ja  Espanjan 
FiMp  n:sen  juonet  ulottuivat  tänne  asti.  Jos  Sigismund  olisi  saanut 
Ruotsin  valtaansa,  olisi  Espanjalle  annettu  tärkeä  Elfsborgin  linna  Göta- 
virran  suussa;  siitä  tehtäisiin  tärkeä  varuspaikka  valloitusyrityksien 
varalle,  joita  aijottiin  panna  toimeen  Englantia  ynnä  muita  protestanttisia 
valtoja  vastaan;  koko  Itämeri  ja  sen  rantamaat  tahdottiin  saada  anaste- 
tuiksi katolisuuden  valtaan;  Suomesta  taas,  niin  suunniteltiin,  saattaisi 
Venäjälle  levittää  Rooman  paavin  oppia.  Tämäntapainen  oli  katolisen 
maailman  suuri  suunnitelma,  ja  Europan  huomio  oli  tähän  aikaan  etu- 
päässä kääntyneenä  pohjoiseen  päin. 

Kahtaalta  piti  Ruotsia  yhfaikaa  hätyytettämän.  Kuningas  tuli  itse 
Puolasta  Ruotsiin  noin  5000  sotuna  mukanaan,  ja  Suomesta  taas  oli 
Stälarm  saanut  käskyn  samaan  aikaan  tuoda  joukkonsa  Pohjanlahden 
poikki.  Mutta  molemmat  yritykset  saivat  huonon  lopun.  Stälarm  tuli 
vähän  aikaisemmin  kuin  kuningas  Ruotsin  puolelle;  Uplannin  talonpojat 
kutsuttiin  silloin  aseisiin,  ja  parin  Upsalan  professorin  johdossa  he 
hätyyttivät  Suomesta  tulleita  joukkoja,  jotka  pian  palasivat  takaisin. 
Tähän  päättyi  tämä  n.  k.  makkararetki,  joka  nimi  johtuu  siitä,  että 
Uplannin  talonpojilla  oli  makkaroita  eväänä  pusseissaan.  Kuningas  tuli 
vähän  myöhemmin  Dantzigista  Etelä-Ruotsiin  ja  kulki  aina  Linköpingin 
seuduille  asti,  mutta  täällä  tapasi  hän  Stänge-joen  luona  Syyskuun  25  p. 

1598  Kaarle  herttuan  joukkoineen,  joka  verisessä  taistelussa  voitti  hänet. 
Kuninkaan   täytyi   sen   johdosta   suostua   Kaarlen   määräämiin   ehtoihin; 


YLEINEN   HISTORIA. 


Kunlngu  K)iu-I*  IX.    (VulilplIrrN.) 

mutta   hänen   tarkoituksensa   oli  tehdfi   uusi  yritys,   josta  ei  kuitenkaan 
tullut  mitään. 

Suomessa  olivat  kuninkaan  puoluelaiset  vielä  kukistettavat,  jonka 
vuoksi  Kaarle  seuraavana  vuonna  1599  saapui  laivastolla  tänne,  pakotti 
Kastelholman,  Turun  ja  Wiipurin  Unnat  antautumaan  ja  voitti  Marttilassa 
Akseli    Kurjen   johtamat   joukot.     Mutta    Kaarle  ei  tyytynyt   ainoastaan 


RUOTSIN   VALLAN   LAAJENEMINEN    16:NNELLA   VUOSISADALLA.       141 

voittoihin,  vaan  hän  tahtoi  ankarasti  rangaista  niitä,  jotka  olivat  häntä 
vastaan  vehkeilleet,  sillä  hänen  käsityksensä  mukaan  kaikki  sellaiset 
olivat  valtion  vihollisia  ja  olivat  tehneet  itsensä  syyllisiksi  valtiorikok- 
seen. Kostonhimo  eikä  loukattu  oikeudentunto  lienee  kuitenkin  useasti 
herttuan  lausumiin  tuomioihin  vaikuttanut.  Suomessa  tuomittiin  useita 
aatelismiehiä  mestattaviksi;  niinpä  eräs  Arvid  Tavast  ja  hänen  poikansa 
Iivari  Tavast,  Lauri  Creutz,  Juhana  Fleming  y.  m.  saivat  täällä  surmansa; 
Ruotsissa  mestattiin  niinikään  muutamia.  Ruotsin  säädytkin  hyväksyivät 
nämät  julmat  tuomiot.  Säädyt  erottivat  myöskin  ennen  pitkää  Sigis- 
mundin,  ja  Kaarle  herttualle  siirrettiin  Ruotsin  kuninkuus. 

Täten  Ruotsi  ja  Suomi  pelastuivat  katolisen  reaktsioonin  vaarasta 
Kustaa  Waasan  nuorimman  pojan  toimesta,  joka  siten  vakaannutti  isänsä 
työn.  Tämän  taistelun  aikana  Lutherin  oppi  vasta  oikein  juurtui  Ruot- 
sin valtakunnassa;  se  antoi  sille  myöskin  enempi  voimaa  ja  luottamusta 
itseensä.  Ruotsi,  joka  tähän  asti  oli  ollut  syrjässä  Europan  suurista 
valtioista,  alkaa  nyt  esiintyä  niiden  rinnalla,  ja  Kaarle  IX:nnen  suuri 
poika  ja  seuraaja  lähtee  Europan  sydänmaahan  taistelemaan  protestant- 
tisen opin  puolesta,  jonka  hän  pelastaa  häviöön  joutumasta.  Ruotsin 
mahtavuuden  aika  on  alkamassa. 


XIIL 
Ruotsin  vallan  laajeneminen  16:nnella  vuosisadalla. 

Pohjois-  Ja  Itä-Europan   valtiot  sotivat  keskenään.  —  Sotien  syyt  —  Suomi  kärsii 

sodista.  —    Kustaa  Waasan   aikuinen   Venäjän  sota.   —   Erik   XIV:nnen   sodat.    — 

Juhana  Ill-.nnen  sota  Venäjän  kanssa  ja  Täyssinän  rauha.  —  Ruotsin  joukot  kulkevat 

Moskovaan.  —  Stolbowan  rauha.  —  Liivinmaan  valloitus.  —  Ruotsin  sotajoukko. 

Kustaa  II:sen  Adolfin  aikana  Ruotsin  valtakunta  liittyy  lähemmin 
Europan  valtioyhteyteen,  mutta  sitä  ennen  se  jo  oli  hankkinut  itselleen 
johtavan  aseman  pohjoisessa  ja  itäisessä  Europassa. 

Uuden  ajan  alkupuolella  muodostivat  Skandinavian  valtiot,  Tanska, 
Ruotsi,  Puola  ja  Venäjä  erityisen  valtioryhmän,  jossa  nämä  valtiot  ali- 
tuisissa sodissa  kilpailivat  keskenään,  kunnes  Ruotsi  vähitellen  osotcau- 
tui  muita  mahtavammaksi.     Tanskan  kanssa  oli  Ruotsilla  riidan-aiheena 


142  YLEINEN   HISTORIA. 

tuo  vanha  unioonikysymys,  sillä  Tanskan  kuninkaat  eivät  tahtoneet  luopua 
oikeuksistaan  Ruotsin  kuningaskruunuun,  ja  sen  lisäksi  Ruotsi  rupesi 
haluamaan  eteläisiä  maakuntia,  Skänea,  Hallantia,  Blekingiä  ja  Bohus- 
lääniä,  jotka  maantieteellisen  asemansa  puolesta  kuuluivat  sille,  mutta 
jotka  Tanska  keski-ajalta  asti  omisti.  Puolan  ja  Venäjän  kanssa  johtui 
riita  Itämeren  maakunnista,  sen  jälkeen  kuin  kalparitaristo  v.  1560  oli 
hävinnyt  ja  sen  suurmestari  luopunut  hengellisestä  asemastaan,  sillä 
jokainen  näistä  valtioista  tahtoi  saada  niitä  omakseen.  Puolan  kanssa 
tulee  lisäksi  kruununperimysriita ;  Stänge-joen  tappelunkaan  jälkeen  ei 
Sigismund  näet  luovu  perintöoikeudestaan  Ruotsin  kruunuun,  eivätkä 
hänen  seuraajansakaan  herkeä  sitä  itselleen  vaatimasta.  Venäjän  kanssa  on 
vielä  alituisesti  riitoja  rajamaista,  sillä  raja  oli  epämääräinen,  ja  asukkaat 
sen  kummallakin  puolen,  vaikka  olivatkin  samaa  suomalaista  sukuperää, 
vihasivat  toisiansa  ja  tekivät  tavan  takaa  hävitysretkiä  toistensa  alueille, 
usein  silloinkin,  kun  hallitukset  olivat  keskenään  rauhassa.  Sodankäymis- 
tapa  oli  raakaa  ja  julmaa,  sillä  eivät  ainoastaan  sotajoukot  taistelleet 
keskenään,  vaan  rauhallisia  ihmisiä  surmattiin  tai  vietiin  vankina  pois,  ja 
maata  ryöstettiin  ja  hävitettiin.  Varsinkin  Venäläiset,  jotka  olivat  muita 
jäljempänä  sivistyksessä,  eivät  varsinaista  järjestettyä  sodankäyntiä  tun- 
teneet; sotaan  lähdettäissä  kutsuttiin  aseisiin  suunnattomat  joukot  maan- 
omistajia, joita  voivoodit  eli  maaherrat  johtivat,  mutta  ylijohdon  antoi 
suuriruhtinas  jollekulle  ylhäiselle  bojarille  eli  ylimykselle.  Nuo  joukot 
tekivät  ryöstö-  ja  hävitysretkiä  kauas  vihollisen  maahan,  ja  kun  kylliksi 
oli  hävitetty,  palattiin  takaisin.  Suomi  varsinkin  oli  Venäjän  sotien  aikana 
alituisesti  näiden  ryöstöretkien  tuottaman  hävityksen  alaisena.  Mutta 
olipa  omistakin  sotajoukoista  rasitusta,  sillä  kun  ne  kulkivat  pitäjien  halki, 
niin  ne  tekivät  väkivaltaa  talonpojille.  Raskaan  majoitusvelvollisuuden, 
linnaleirin,  näimme  jo  matkaansaattaneen  nuijasodan  Suomessa.  Soturit 
eivät  olleet  yksinomaan  suomalaisia  ja  ruotsalaisia,  vaan  niissä  oli  paljon 
ulkomaalaisia :  saksalaisia,  skottlantilaisia,  englantilaisia,  ranskalaisia  ja 
alamaalaisia  palkkasotureita,  jotka  vielä  vähemmän  kuin  oman  maan 
miehet  pitivät  lukua  kansan  kärsimyksistä. 

Kustaa  Waasa,  vapautettuansa  Ruotsin  valtakunnan  Tanskan  sor- 
rosta, tahtoi  välttää  sotia,  vaikkei  hän  niiltä  kokonaan  säästynyt.  Lybecki- 
läiset,  joilta  hän  riisti  kauppaherruuden  Ruotsissa,  suuttuivat  tästä  ja 
alkoivat  sodan.  Tämä  n.  k.  kreivisota  päättyi  kuitenkin  Saksalaisten 
tappioksi,  ja  Ruotsin  kauppa  alkoi  kehittyä  kansalliselle  pohjalle,  sillä 
oman  maan  kauppiaatkin  lähettivät  tästä  lähin  omia  laivojaan  tuomaan 
ulkomaan  tavaroita  Espanjan  ja  Hollannin  satamista.     Hallituksensa  vii- 


RUOTSIN   TALLAN   LAAJENEMINEN   16:NNELLA   VCOSISADALLA.       143 

meisinä  vuosina  (r.  1655)  Kustaa  WBasa  vielä  joutui  taisteluun  MoBko- 
van  suuriruhdnBan  kanssa,  johon  erimielisyy  s  rajasta  sekä  rajaseutujen 
asukkaitten  alituiset  riidat  antoivat  aiheen.  Hurjia  ryöstöretkiä  tehtiin 
kummaltakin  puolen,  Venäläiset  hyökkäsivät  Suomeen  ja  Suomen  joukot 
taas  Venäjän  Karjalaan  ja  Aunukseen.  Paljon  saalista  ja  vankeja  Venä- 
Ifiiset  näkyvät  Suomesta  saaneen;  sitä  todistaa  erään  venäläisen  kronikan 
kertomus,  jossa  mainitaan,  että  suomalainen  vaimo  myytiin  15:llä  kopee- 
kalla, miehestä  maksettiin  vain  10.  V.  1556  tehtiin  kuitenkin  suurempi 
yritys;    50,000   miehen   suuruinen   venäläinen  armeija  tuli   näet  piirittä- 


Ktiin  KrMtrinpflk*  Hvrn.    CS«ni«nallulMn  taulun  mukun.) 

mään  Wiipuria,  Suomen  lujaa  rajalinnaa  Venäjää  vastaan,  mutta  kolme 
päivää  sen  edustalla  oltuansa  se  läksi  pois  saamatta  mitään  aikaan. 
Seuraavana  vuonna  1557  saatiin  Moskovassa  aikaan  rauha,  jota  teke- 
mässä oli  muiden  muassa  Mikael  Agrikola,  joka  paluumatkalla  kuoli. 

Erik  XIV:nnen  aikana  oli  rauha  Venäjän  kanssa,  sillä  tämä  kunin- 
gas oli  Venäjän  tsaarin  Iivana  julman  ystävä,  mutta  hän  taas  joutui 
Puolan  kanssa  sotaan  Vironmaan  omistamisesta  v.  1561  {ks.  edell.  lukua); 
pohjoinen  osa  Virosta  ja  RäSvelin  kaupunki  tahtoi  näet  mieluummin  liit- 
tyä Ruotsiin  kuin  Puolaan,  jonka  katolista  hallitusta  se  pelkäsi.  Kuningas 
lähetti  silloin  suomalaisen  Klaus  Kristerinpoika  Hornin  laivastolla  Rää- 
veliin,  hankkien  siten  Ruotsille  ensimmäisen  merentakaisen  voittomaan. 
Tanskan   kuninkaan    Fredrik    II:sen   kanssa    syntyi   (v.    1563)   sota  sen 


144  YLEINEN   HISTORIA. 

johdosta,  että  tämä  käytti  Ruotsin  vaakunata  kolmea  kruunua,  ikäänkuin 
Ruotsin  valtakunta  kuuluisi  hänelle.  Erik  XIV  oli  itse  mukana  sodassa 
ja  osotti  suurta  tylyyttä  ja  julmuutta  Etelä-Ruotsin  tanskalaisten  maa- 
kuntien asukkaita  kohtaan,  vaikka  he  olivat  alkuperältään  ruotsalaisia. 
Laivasto  sai  Tanskan  laivastosta  perinpohjaisen  voiton  Klaus  Kristerin- 
poika  Hornin  johdossa  ja  vallitsi  kokonaan  Itämerta. 

Juhana  III  lopetti  hallitukseen  tultuaan  sekä  Puolan  että  Tanskan 
sodan.  Tanskalle  täytyi  hänen  maksaa  suuri  rahasumma,  150,000  riikin- 
taaleria,  Göta-virran  suussa  olevan  Elfsborgin  linnan  lunnaiksi.  Tämä 
summa  saatiin  kokoon  ylimääräisellä  verotuksella,  n.  k.  hopeaveroUa, 
joka  määrättiin  kaikkien  asukkaiden  maksettavaksi  kunkin  varallisuuden 
mukaan.  Mutta  ennen  pitkää  Juhana  joutui  sotaan  Iivana  julman  kanssa, 
joka  oli  vanhastaan  hänen  vihamiehensä;  hän  oli  näet  myöskin  pyytänyt 
puolisokseen  Katarina  Jagellonicaa,  mutta  tämä  oli  hyljännyt  hänen  pyyn- 
tönsä, josta  huolimatta  ja  vielä  senkin  jälkeen  kuin  Katarina  oli  Juhanan 
puolisona  hän  koetti  Erik  XIVinnen  välityksellä  saada  hänet  itselleen. 
Juhana  tahtoi  kuitenkin  saada  rauhaa  ylläpidetyksi,  ja  sitä  varten  hän  v. 
1569  lähetti  piispa  Juustenin  johtaman  lähetystön  keskustelemaan  tsaarin 
kanssa ;  mutta  lähetystöä  kohdeltiin  sangen  tylysti,  ensinkin  sen  vuoksi,  ettei 
se  suostunut  keskustelemaan  Novgorodin  maaherran  kanssa,  niinkuin 
Venäläiset  tahtoivat,  vaan  vaati  päästäkseen  itse  tsaarin  puheille;  ja  Mos- 
kovaan tultuaan  lähettiläät  pantiin  vankeuteen,  josta  he  vasta  v.  1572  pää- 
sivät vapaiksi.  Jo  sitä  ennen  oli  sota  alkanut,  ja  hävitysretkiä  tehtiin  taas 
kummallekin  puolen  rajaa,  josta  Viro,  Inkeri  ja  Käkisalmenlääni  etupäässä 
kärsivät.  Ruotsin  joukot  olivat  kuitenkin  voitolla,  varsinkin  v:sta  1580 
alkaen,  jolloin  kuuluisa  Pontics  de  la  Oardie  sai  ylipäällikkyyden. 
Käkisalmen  linna,  joka  oli  Venäjän  vallan  tuki  Karjalassa,  valloitettiin 
V.  1580,  ja  seuraavana  vuonna  Vironmaan  useimmat  linnoitukset  joutui- 
vat de  la  Gardien  haltuun,  muun  muassa  tärkein  niistä  Narva,  jonka 
hän  jätti  sotamiestensä  ryöstettäväksi;  hävitys  oli  kauhea,  sillä  7000 
ihmistäkin  sai  siinä  surmansa.  Monien  voittojen  johdosta,  joissa  Suoma- 
laistenkin ansio  oli  suuri,  antoi  Juhana  meidän  maallemme  suuriruhtinas- 
kunnan nimen  v.  1581.  V.  1583  tehtiin  välirauha,  joka  kuitenkin  loppui 
V.  1590,  jolloin  Iivana  julman  jälkeinen  tsaari  Feodor  taas  alkoi  sodan. 
Hurja  taistelu  Pohjanmaan  talonpoikien  ja  Venäjän  puoleisten  Karja- 
laisten väUllä  liittyy  tähän  sotaan,  ja  varsinkin  iiläinen  Juho  Vesainen 
on  tässä  saanut  kuuluisan  nimen.  Oulun  seuduille  asti  Venäjän  Karja- 
laiset tulivat,  ja  Suomen  talonpojat  taas  kulkivat  Wienanmeren  rantamille 
asti,   jossa   he   koettivat  päästä   rikasta   Solowetin  luostaria   ryöstämään. 


RDOTSIN   VALLAN   LAAJENEMINEN    16:NNELLA   VUOSISADALLA.       145 

Hfivitysretki  seurasi  toistansa,  sillfi  liosto  oli  aina  suoritettava.  Osotta- 
mastasn  urhooUisuudeeta  Pohjanmaan  talonpojat  saivat  vapauden  linna- 
leiri  velvollisuudesta,  he  kun  lupasivat  vastaisuudessakin  puolustaa  roaa- 
kuntaanea  VenBläisiä  vastaan.  Kaarle  herttuan  toimesta  saatiin  vihdoin 
V.  1595  toimeen  Täyssinän  rauha,  jossa  Venäjä  luopui  vaatimasta  itsel- 
leen Viroa. 

Slgismundin  aikana  syntyi  hänen  ja  Kaarle  herttuan  välillä  jo  en- 
nen mainittu  sota,  joka  sittemmin  Stänge-joen  taistelun  jälkeen  pitkittyi 
Liivinmaassa.  Kaarle  IX  sekaantui  myöskin  Venäjän  asioihin,  sillä  ne 
olivat  tavallaan  yhteydessä  Puolan  sodan  kanssa.  Venäjällä  oli  tfihän 
aikaan,  vanhan  Rurikin  suvun  loputtua  {v.  1598),  levottomat  olot;  ilmaan- 


tui näet  monta  kruununtavottelijaa,  jotka  ovat  tunnetut  Vale-Dmitrien 
nimellä;  Puola  auttoi  näitä  vääriä  v aitaa npyrki joitä  ja  näytti  sen  kautta 
pääsevän  Venäjän  oloihin  suuresti  vaikuttamaan,  jonka  vuoksi  Kaarle  IX 
asettui  sitä  vastustamaan,  tehden  v.  1609  sopimuksen  tsaari  Vasilj  Shuiskin 
kanssa,  jolta  Puolan  auttama  Vale-Dmitri  tahtoi  vallan  riistää.  Urhoollisen 
Jaakko  Pontukaenpoika  de  la  Gardien  johdossa  Ruotsin  joukot  kulki- 
vat voitokkaasti  aina  Moskowaan  asti,  mutta  paluumatkalla  ulkomaalaiset 
palkkasoturit,  jotka  eivät  olleet  saaneet  palkkaansa,  menivät  eräässä  tap- 
pelussa Puolalaisten  puolelle,  mikä  teki  Ruotsin  joukkojen  saamat  voitot 
tyhjiksi.  —  Tanskankin  kanssa  Kaarle  IX  Lapinmaan  rajoista  joutui 
sotaan,  jossa  Tanskan  joukot  valtasivat  Kalmarin  vahvan  linnoituksen. 

Samana   vuonna   (1611)  Kaarle  IX  kuoli,  jättäen  siis  17  vuotiselle 
pojalleen    Kustaa   II:lle   Adolfille   kolme   sotaa   perinnöksi.     Nämät   sodat 
Yleinen  historia  II.  —  10. 


TLBINEN   HISTORIA. 


TinikKn  kunligit  KrMI»!  IV.     (Vuklpllmi.) 

ovat  tärkeät  nuoren  kuninkaan  BOtaiselle  kehitykselle,  sillS  hän  perehtyi 
niissä  sotataitoon,  varsinkin  kuuluisan  Evert  Hornin  johdossa,  joka 
Jaakko  de  la  Gardien  jälkeen  sai  ylipäällikkyyden  Venäjän  sodassa,  niin  että 
bSnestä  tuli  aikansa  taitavin  sotapäällikkö.  Kustaa  II  Adolf  lopetti  ensin 
Tanskan  sodan,  vaikka  hänenkin  täytyi  suostua  maksamaan  kalliit  lunnaat 


BC0T8IH   VALLAN    LAAJENEMINEN    16:NNEI.LA   VUOSISADALLA.       147 


K»Ui  II  «dell.    (Hiimllaiun  van  Dyakln  muJaukitn  miiliMa  tthly  «uklpiirm.) 

satnasta  Elfsborgin  linnasta,  joka  jo  v.  1570  oli  lunastettu  TihoUlBilta. 
Stolbowaasa  tehtiin  v.  1617  VenSjSn  kanssa  rauha,  joka  oli  sangen 
edullinen  Ruotsille  ja  Suomelle,  mutta  Venäjälle  haitallinen.  Kun  näet 
tsaari  siinä  luovutti  Ruotsille  Inkerinmaan  ja  Käkisalmen  läänin,  niin 
VenSjän  valtakunta  tuli  kokonaan  erotetuksi  Itämeren  yhteydestä  ja  jou- 
tui siten  vielä  syrjemmäksi  Länsi-Europan  maista,  joista  se  olisi  saattanut 
sivistystä  saada.     Tätä  Kustaa  Adolfin  politiikka  oli  tarkoittanutkin,  sillä 


148  YLEINEN   HISTORIA. 

hänen  tarkka  silmänsä  näki  sen  vaaran,  mikä  Venäjästä  saattaisi  tulla, 
jos  sen  voimia  ja  varallisuutta  osattaisiin  kehittää.  Suomelle  taas  Käki- 
salmen lääni  ja  Inkerinmaa  olivat  etuvarustuksena  Venäjää  vastaan,  niin 
ettei  se  vastaisissa  sodissa  heti  joutunut  sodan  jalkoihin;  sitä  paitsi 
Karjalaumaa,  joka  oli  Suomen  kansallisten  rajojen  piiriin  kuuluva,  tämän 
kautta  liittyi  maahamme. 

Puolan  kanssa  jatkui  Kaarle  IX:nnen  aikana  syntynyt  sota  aina 
v:teen  1629  asti.  Kustaa  II  Adolf  valloitti  Liivinmaan  tärkeimmän  kau- 
pungin Riian  (v.  1621)  ja  pääsi  siten  koko  tämän  maan  omistajaksi, 
jonka  jälkeen  hän  rupesi  Kuurinmaata  valloittamaan;  ja  v.  1626  hän 
läksi  vielä  lähemmäksi  Puolan  varsinaisia  maita,  nimittäin  Länsi-Preus- 
siin, johon  hän  teki  neljä  eri  retkeä.  Vihdoin  saatiin  välirauha  aikaan 
Ranskan  hallituksen  välityksellä,  sillä  tämän  tarkoitus  oli  saada  Ruotsin 
kuningas  auttamaan  Saksan  protestantteja,  joiden  asema  näihin  aikoihin 
oli  tullut  sangen  tukalaksi.  Altmarkin  välirauhassa  (v.  1629)  luovu- 
tettiin Ruotsille  koko  Liivinmaa  sekä  neljä  Länsi-Preussin  kauppakau- 
punkia, joista  tulevat  tullitulot  olivat  Ruotsin  hallitukselle  suuriarvoinen 
tulolähde. 

Täten  Ruotsi  oli  kohonnut  mahtavaksi  vallaksi  pohjoismaissa;  se 
oli  Itämeren  toisella  puolen  saanut  naapureiltaan  voittomalta;  alituisissa 
sodissa  sen  sotajoukko  oli  harjaantunut,  niin  että  se  Kustaa  II:sen  Adolfin 
aikana  oli  järjestyksensä  sekä  kurinsa  puolesta  kuuluisa  koko  Europassa; 
sen  lukumäärä  oli  noin  50,000  miestä,  joista  neljäs  osa  oli  pestattuja 
ulkomaalaisia,  neljäs  osa  suomalaisia  ja  puolet  ruotsalaisia.  Tämä  oli 
muiden  Europan  valtioiden  sotajoukkoihin  verrattuna  kansallinen.  Mutta 
raskaaksi  tuli  sen  ylläpito  näin  vähävaraiselle  valtakunnalle,  ja  sota- 
väenotot olivat  peljättyjä,  ainakin  Suomessa.  Ne  tapahtuivat  tähän  aikaan 
henkilöluvun  mukaan,  siten  että  10,  15  tai  20  talonpoikaa  kohden  otettiin 
yksi,  mutta  v.  1642  määrättiin  taloluku  perustaksi;  tarpeen  vaatiessa 
otettiin  siten  yksi  mies  joka  5:ltä  tai  10:ltä  talolta;  hallituksen  lähettämä 
komissarius  kävi  pitkin  maata  miehiä  kokoamassa.  Kerrotaan  paljon 
puolueellisuutta  tässä  harjoitetun;  lahjoilla  muka  saattoi  rikas  päästä 
vapaaksi,  mutta  köyhän  täytyi  lähteä.  Asekuntoiset  miehet  usein  pakenivat 
metsiin  piiloutumaan  välttääkseen  kruununpal  veli  joita,  ja  estääkseen  otet- 
tujen miesten  karkaamista  sotamiesten  kokoojat  kuljettivat  niitä  kuin 
vankeja  määräpaikkaansa.  Koti-ikävä  sekä  lähtö  oudoille  aloille,  josta 
tuskin  kukaan  palasi,  tuon  vastenmielisyyden  vaikutti;  mutta  kun  he 
kerran  sotaan  tulivat,  niin  he  kunnollisesti  ja  urhoollisesti  velvollisuutensa 
täyttivät.     Kustaa   Adolfin  soturit  olivat  rykmentteihin  ja  komppanioihin 


KOLMIKYMMENVUOTINEN   SOTA.  149 

jaettuina  ja   musketeilia  varustetut;  verraten  suuri  joukko  suomalaisista 
oli  ratsumiehiä. 

Tämä  sotajoukko  sekä  sen  johtajat  hankkivat  nyt  Ruotsille  ja  Suo- 
melle suurimman  ulkonaisen  maineen,  minkä  nämät  maat  milloinkaan 
ovat  saavuttaneet. 


XIV. 
Kolmikymmenvuotinen  sota. 

Augsburgin  uskonrauha  on  puutteellinen.  —  Jesuiitat  voittavat  alaa  Saksassa.  — 
Evankelinen  uniooni  ja  katolinen  liiga.  —  30-vuotisen  sodan  luonne.  —  Majesteetti- 
kirja.  —  Valkeavuoren  tappelu.  —  Keisarin  kosto.  —  Katolilaisten  valta  kasvaa 
Pohjois-Saksassa.  —  Tanskan  kuningas  ryhtyy  sotaan.  —  Albrekt  von  Wallenstein. 

—  Hänen  sotajoukkonsa  ja  sodankäymistapansa.  —  Tanskan  joukot  voitetaan.  — 
Keisarin  mahti  korkeimmillaan.  —  Wallensteinin  kopeus.  —  Hänet  erotetaan.  — 
Syyt  Kustaa  II:sen  Adolfin  osanottoon.  —  Hän  lähtee  Saksaan.  —  Hänen  sotajouk- 
konsa. —  Kustaa  II:sen  Adolfin  sotasuunnitelma.  —  Hänen  voittokulkunsa.  —  Wal- 
lenstein  ja  Kustaa  II  Adolf.  —  Lutzenin  tappelu.  —  Protestantit  kärsivät  tappioita. 

—  Wallensteinin  murlia.  —  Ranska  ryhtyy  sotaan.  —  Sodan  loppuvaiheet.  —  Julma 

sodankäynti.  —  Westfalin  rauhan  määräykset. 

Saksassa,  Europan  keskustassa  oli  uskonpuhdistus  saanut  alkunsa; 
siellä  ensimmäinen  uskonsota  oli  riehunut,  ja  siellä  syntyi  myöskin 
viimeinen  ja  pisin  sota,  jonka  kautta  tämä  kauan  aikaa  vireillä  ollut 
riitakysymys  saatiin  lopullisesti  ratkaistuksi. 

Augsburgin  uskonrauhassa  oli  keisari  Kaarle  V  v.  1555  myöntänyt 
protestanteille  oikeudellisen  aseman,  jonka  nojassa  rauha  säilyi  Saksassa 
enemmän  kuin  puoli  vuosisataa.  Mutta  tuossa  rauhansopimuksessa  oli 
monta  puutteellisuutta,  jottei  se  saattanut  kaikkia  tyydyttää  eikä  pysyvä 
olla.  Ensiksikin  oli  siinä  uskonnonvapaus  myönnetty  yksinomaan  luthe- 
rilaisille,  jotka  sen  nojassa  saivat  kirkon-olojansa  järjestää,  mutta  kalvini- 
laiset, joiden  lukumäärä  yhä  oli  kasvamassa,  varsinkin  Rheinin  seuduilla, 
se  jätti  oikeudettomaan  asemaan.  Oikean  vapauden  teki  tyhjäksi  se  mää- 
räys, joka  jätti  ruhtinaiden  mielivaltaan  maansa  uskonnon  järjestämisen, 
joten  tuo  vapaus  oli  oikeastaan  vaan  ruhtinaille  myönnetty;  muunuskoisia 
alamaisiaan  he  saivat  pakottaa  siihen  kirkkoon,  johon  he  itse  kuuluivat, 


160  YLEINEN    HISTORIA. 

tai  karkottaa  heidät  maistaan.  Vielä  oli  kysymys  n.  k.  »kirkollisesta 
pidätyksestä»  freservatum  ecclesiasticum)  alituisena  riidanaiheena,  katoli- 
laiset kun  vaativat  itselleen  jätettäviksi  ne  kirkolliset  maat,  joiden  omis- 
tajat kääntyivät  protestanttiseen  uskoon,  mutta  protestantit  tahtoivat  saada 
ne  itselleen. 

Useita  vuosikynmieniä  elettiin  kuitenkin  Saksassa  sovinnossa,  johon 
varsinkin  Kaarle  Vmnen  jälkeiset  keisarit  Ferdinand  I  ja  Maksimilian 
77  vaikuttivat  (1556 — 1576)  maltillisella  ja  suvaitsevaisella  menettelyllään. 
Mutta  ennen  pitkää  jesuiittain  vaikutus  täälläkin  tulee  rauhaa  häiritse- 
mään. Alussa  on  heidän  kyllä  vaikea  saada  jalansijaa,  mutta  viisaudel- 
laan, sitkeydellään  ja  sukkeluudellaan  he  pääsevät  Saksankin  maaperään 
kiintymään,  ja  pian  he  voittavat  yhä  enemmän  alaa.  Kolleegioita  ja 
seminaareja,  joista  heidän  mielipiteensä  leviävät,  ilmestyy  toinen  toisensa 
perästä;  yliopistoihin  he  saavat  jäseniänsä  opettajiksi;  Ingolstadtin  yli- 
opisto Baijerissa  oli  heidän  pääpaikkansa.  Muutamat  ruhtinaatkin  jou- 
tuivat heidän  johdettavikseen.  Jesuiitat  alkavat  väittää,  ettei  Augsburgin 
uskonrauha  enää  ole  voimassa  sen  jälkeen  kuin  Tridentin  yleinen  kir- 
kolliskokous oli  vaatinut  protestantteja  palaamaan  katoliseen  kirkkoon; 
mutta  jos  lutherilaisilla  olisikin  jonkinlainen  laillinen  asema,  ei  kalvinilai- 
silla ainakaan  ollut  minkäänlaista  oikeutta.  Ja  katolisten  ruhtinasten 
omantunnonasiaksi  he  panevat  kerettiläisyyden  hävittämisen.  Ennen  pit- 
kää heidän  vaikutuksensa  tulikin  näkyviin;  Etelä -Saksassa  katolinen 
reaktsiooni  sai  uskollisen  ja  kiivaan  kätyrin  Baijerin  herttuasta  Maksi- 
milian Lstä,  joka  v.  1597  hallitukseen  päästyään  alkoi  hävittää  lutheri- 
laisten  kirkkoja,  pakottaen  heidät  joko  kääntymään  tai  lähtemään  maasta. 
Monessa  muussakin  paikassa  saman  suunnan  vaikutukset  näkyivät; 
niinpä  Kölnin  arkkipiispa  Gebhard  Truchsess  v.  1582  kääntyi  Kalvinin 
oppiin,  toivoen  saavansa  katolilaisten  vaatimuksista  huolimatta  pitää  enti- 
sen hiippakuntansa  maallisena  ruhtinaskuntana,  mutta  paavi  määräsikin 
uuden  piispan,  joka  Espanjalaisten  sotajoukkojen  avulla  karkotti  Geb- 
hardin.  Samoin  kävi  monessa  paikassa  Länsi-  ja  Etelä-Saksassa,  mutta 
pohjoisessa  useat  hiippakunnat,  niinkuin  Magdeburg,  Bremen,  Lybeck, 
Werden  ja  Minden  jäivät  protestanttien  haltuun. 

Taantuva  suunta,  joka  näin  alkoi,  saattoi  protestantit  levottomiksi, 
jonka  vuoksi  monet  ruhtinaat  sitoutuivat  puolustamaan  asiaansa  teke- 
mällä n.  k.  et^ankelisen  unioonin  (v.  1608);  seuraavana  vuonna  katoliset 
ruhtinaat  taas  muodostivat  katolisen  liigan  katolisuuden  asiaa  ajamaan. 
Unioonin  päämieheksi  tuli  Fredrik  V,  Pfaltzin  vaaliruhtinas,  mutta  hänessä 
ei   ollut  tarpeeksi   tarmoa   ja   pontta   voidakseen   pitää   tuota  monipäistä 


rOLMIKYMM  EN  VUOTINEN   BOTA.  151 

Uittoa  lujasti  koossa,  mikft  oli  vaikeampi  senkin  vuoksi,  ettfi  lutherilaiset 
ja  kalviBllaiset  eivät  suopein  Bilmiu  toisiansa  katselleet,  vaan  kadetitivat 
ja  epfiilivät  toisiansa.  TStnftkin  seikka  suuresti  heikoiisi  unioonin  vastsista 
toimintaa.  Uskonkiihkoinen  Baijerin  Maksimilian  taas  oli  liigan  tarmokas 
johtaja,  joka  sai  apua  vielä  Espanjasta  sekä  paavilta,  ja  ennen  pitkää 
keisarikin  liittyi  samaa  asiaa  ajamaan.  V.  1619  kuoli  näet  keisari  Mathias, 
joka  samoin  kuin  hänen  edeltäjänsä  Rudolf  II  (1576—1612)  vielä  koetti 
pysytellä  rauhaa,  ja  silloin   tuli  Ferdinand  II  keisariksi,  joka  koko  elä> 


mänsä  päämaaliksi  oli  tehnyt  luopioiden  palauttamisen  takaisin  katoliseen 
kirkkoon 

Saksa  oli  siis  jakaantunut  kahteen  puolueeseen,  jotka  olivat  valmiit 
alkamaan  sodan  toisiansa  vastaan.  Uskonnolliset  seikat  ovat  pääasialli- 
sena riidanaiheena,  mutta  samassa  esiintyy  myöskin  tuo  vanha  saksalainen 
riitakysymys  keisarin  ja  ruhtinasten  keskinäisestä  asemasta,  mikä  jo 
SchmalkaldinkiD  sodassa  oli  tullut  näkyviin;  keisari  näet  tahtoi  esiintyä 
valtiaana  ja  käskijänä  ruhtinasten  yläpuolella,  ruhtinaat  taas  tahtoivat 
pitää  häntä  ainoastaan  valtioliiton  päämiehenä.  Alussa  on  sota  vähäpä- 
töinen taistelu  Böömissä  keisarin  ja  hänen  alamsistensa  välillä,  mutta  se 


152  YLEINEN   HISTORIA. 

laajenee  saksalaiseksi  sodaksi,  kun  Pfaltzin  vaaliruhtinas  esiintyy  jouk- 
koineen. Eikä  se  rajoitu  siihenkään,  vaan  kasvaa  yleis-europalaiseksi 
taisteluksi,  johon  Tanska,  Ruotsi,  Ranska  ja  Espanja  ottavat  osaa.  Silloin 
siinä  on  ratkaistavana  myöskin  kysymys  Habsburgin  suvun  valtiollisesta 
asemasta,  Ranska  kun  ainoastaan  sitä  heikontaakseen  yhtyy  sotaan. 

Kireä  suhde  oli  jo  kauan  aikaa  ollut  vallitsemassa  molempien  puo- 
lueiden väliUä,  jonka  vuoksi  ei  tarvittu  muuta  kuin  vähäpätöinen  seikka 
sytyttämään  ilmi  sotaa.  Keisari  Rudolf  II  oli  Böömin  protestanteille  v. 
1609  antanut  n.  k.  majesteettikirjan,  jonka  mukaan  he  saivat  uskonnon- 
vapauden, luvan  rakentaa  uusia  kirkkoja  sekä  oikeuden  valita  oikeuksiaan 
valvomaan  n.  k.  defensoreja,  jotka  olivat  ikäänkuin  jonkinlaisia  kansan- 
tribuneja.  Mutta  kun  protestantit  v.  1618  olivat  rakentaneet  joitakuita 
kirkkoja,  määräsivät  muutamat  katolisen  kirkon  miehet  ne  suljettaviksi; 
muun  muassa  hävitti  Pragin  arkkipiispa  erään  protestanttisen  kirkon, 
koska  se  oli  muka  hänen  hiippakuntansa  alueella.  Kiivas  riita  sai  tämän 
johdosta  alkunsa;  protestantit,  joiden  johtajien  joukossa  on  mainittava 
varsinkin  tulinen  ja  intohimoinen  kreivi  Thurn,  vetosivat  majesteettikir- 
jaan.  Mutta  mielet  kiihtyivät  vielä  enemmän,  kun  keisari  asettui  katoli- 
laisten puolelle,  selittäen  majesteettikirjan  heidän  mielipiteittensä  mukaan. 
Suuri  joukko  protestantteja,  toiset  aseilla  varustettuina,  menivät  Touko- 
kuun 23  p.  V.  1618  Pragin  linnan  edustalle,  jossa  vihatut  kuninkaan  neu- 
vosherrat  olivat,  tunkeusivat  sisälle  ja  vaativat  heiltä  selitystä,  kysyen, 
olivatko  he  vaikuttaneet  kuninkaan  epäsuotuisaan  vastaukseen.  Sanan- 
vaihto kävi  yhä  kiivaammaksi,  ja  vihdoin  Böömiläiset  »vanhan  böömiläi- 
sen  tavan  mukaan»  kävivät  käsiksi  sekä  viskasivat  akkunasta  kaksi  viha- 
tuinta  neuvosherraa  sekä  kirjurin,  joka  muka  oli  heidän  rikoskumppa- 
ninsa.    Se  oli  rauhan  loppu. 

Seuraavan  vuoden  1619  alussa  kuoli  Mathias  keisari,  ja  nyt  oli 
hänen  veljensä  Ferdinand  tuleva  hänen  seuraajakseen;  mutta  Böömiläiset 
eivät  tahtoneet  tunnustaa  tätä  kiihkokatolista  ruhtinasta  hallitsijakseen, 
vaan  luopuivat  koko  Habsburgin  suvusta  ja,  vedoten  entiseen  itsenäiseen 
asemaansa,  valitsivat  kuninkaakseen  Pfaltzin  vaaliruhtinaan,  joka  myös- 
kin oli  unioonin  päämies,  ja  koska  hän  oli  Englannin  kuninkaan  Jaakko 
I:sen  vävy,  toivoivat  Böömiläiset  saavansa  sekä  Saksan  protestantit  että 
Englannin  kuninkaan  puolelleen.  Alamaiden  maaherran  Moritz  Orania- 
laisen  he  niinikään  luulivat  heille  apua  tuovan.  Aluksi  keisarin  asema 
näyttikin  tukalalta,  sillä  Thurnin  johtamat  Böömin  joukot  kulkivat  Wienin 
edustalle  asti;  Unkarilaiset  asettuivat  heidän  puolelleen,  ja  itse  Wienissä- 
kin  olivat  protestantit   päässeet   valtaan.     Mutta  pian  tapahtumat  saivat 


KOLMIKYMMENVDOTINEN    SOTA.  153 

toisen  käänteen.  Fredrik  V  oli  toimeton  mies,  joka  kulutti  aikaansa 
juhlissa,  mutta  laiminlöi  varustuksia;  Englanutn  kuninkaalta  ei  tullut 
apua;  Saksan  lutherilaiset  ruhtinaatkin  olivat  kylmäkiskoisia,  sillä  suhde 
molempien  protestanttisten  kirkkokuntien  kesken  oli  melkein  yhtä  huono 
kuin  hddHn  ja  katolilaisten  väli.  Ferdinand  taas  hankki  itselleen  apua 
Espanjasta,  jonka  kuningas  Filip  III  l&hetti  sekä  sotajoukkoja  että  raha- 
apua;  paavi  Paavali  V  antoi  niinikään  rahavaroja,  ja  vihdoin  liittyivät 
keisariin  katolisen  liigan  joukot,  joiden  johtajana  oli  taitava  sotapäällikkö, 
alamaalainen     Tillp.      Katolinen    puolue   oli    siis    paljon    yksiuiielisempi 


(M.  Mm-Ii 

kuin  protestanttinen,  ja  johto  oti  tarmokkaampi.  V.  1620  tapaammekiu 
katolilaisten  joukot  Böömissä  tunnin  matkan  päässä  Pragista  olevalla  Val- 
kealta vuorella  ahdistamassa  protestantteja,  jotka  joutuivat  perinpohjin 
tappiolle.  Fredrik,  joka  tappelun  alkaessa  on  kaupungissa,  aikoo  lähteä 
joukkojensa  luo,  mutta  kaupungin  portille  päästyään  hän  näkee  niiden 
pakenevan.  Silloin  hän  ei  enää  yritäkään  pääkaupunkiansa  puolustaa, 
vaan  lähtee  heti  koko  maasta  pois,  jättäen  sen  keisarin  haltuun.  Ivalli- 
sesti on  Fredrikiä  nimitetty   "talvikuniDkaaksi». 

Ankara  ja  tyly  kosto  kohtaa  nyt  Böömiä;  kapinanjohtajat  saavat 
surmansa  erään  ylimääräisen  tuomioistuimen  tuomitsemina;  heidän  tiluk- 
sensa ja  muu   omaisuutensa   riistetään  heiltä,  samoin  kuin  maasta  paen- 


154  YLEINEN   HISTORIA. 

neidenkiii,  ja  tfiten  Baaduilla  varoilla  keisari  koettaa  valtionsa  btionoja 
rahB-asioita  parantaa.  728  ylhSistä  m  aa  n  omistajaa  menetti  näin  tiluk- 
Bensa,  ja  kymmeniä  tuhansia  perheitS  pakeni  maasta  pois.  Sotasaaliina 
viedSSn  Wieniin  myöskin  majesteettikirja,  jonka  keisari  itse  repi  rikki. 
Kuinka  perinpohjainen  hävitys  oli  osottaa  suuri  vSkiluvun  vfiheneminen. 
Sodan  alkalssa   oli  nSet  BÖömissS  noin   4  miljoonaa,  mutta  sen  jfilkeen 


KrtM  hhini  Titrkliai  v»n  TlJly.    (Vin'  Duokin  mMliukun  mukun  iBhty  lulilpllrrai). 

vaan  noin  800,000  asukasta;  kahden  vuosisadan  perSstS  maa  tuskin  on 
paSssyt  hiviöstfiSn  toipumaan,  ja  tSmln  sodan  kautta  protestanttinen 
usko  kokonaan  hävisi  Hussin  kotimaasta. 

Kun  katolilaiset  kerran  olivat  päässeet  voitolle,  kiihotti  se  heitä 
jatkamaan  taistelua.  Kaarle  V:nnen  ja  Filip  II:sen  suunnitehnaa  tahdo- 
taan taas  kokonaisuudessaan  toteuttaa;  Pohjois-Saksa  ja  Alamaat  olivat 
nyt  myöskin  palautettavat  katoliseen  kirkkoon.  Fredrik  V  pakenee  ensin 
perintömaahansa  Pfaltziin,  mutta  hSn  julistetaan  valtiopannaan,  ja  Espan- 
jan   joukot   riistävät    häneltä   maan,  jonka   vuoksi    bSnen   täytyy   IShteä 


KOLMIKYMMENVUOTINEN   SOTA.  155 

HollaDtiin.  Suuri  osa  Pfaltzin  vaaliruhtinaskunnasta  sekä  vaaliruhtinaan 
arvo  annettiin  Baijerin  Maksimilianilla 

Muutamia  palkkasoturipäälliköitä  ilmaantui  kuitenkin  protestanttien 
asiaa  puolustamaan.  Sellaisia  olivat  Mansfeldin  kreivi  Ernst,  joka  seik- 
kailijoista, varsinkin  omaisuutensa  menettäneistä  Böömiläisistä,  kokosi 
20,000  miehisen  armeijan,  Kristian  Braunschweigin  kreivi,  joka  kut- 
sui itseänsä  »Jumalan  ystäväksi,  mutta  pappien  vihamieheksi»,  ja  joka 
säälimättä  ryösteli  kirkkojakin,  missä  niitä  tielle  sattui,  sekä  Baden-Dur- 
lachin  markkreivi  Yrjö  Fredrik.  Sodasta  ryöstämällään  saaliilla  he  yllä- 
pitivät sotajoukkojaan,  alottaen  siis  tuota  hurjaa  sodankäymistapaa,  joka 
sittemmin  Wallensteinin  aikana  tuli  yleiseksi.  Mutta  heidänkin  täytyi  kato- 
lilaisten saamien  voittojen  johdosta  heittää  taistelu,  ja  liigan  sekä  keisarin 
valta  vahvistui  siten  yhä  enemmän.  Pohjois-Saksassa  oli  enää  kaksi 
mahtavampaa  protestanttista  ruhtinasta,  Saksin  ja  Brandenburgin  vaali- 
ruhtinaat kukistamatta. 

V.  1624  sota  keskeytyi  joksikin  aikaa,  mutta  sen  sijaan  alkaa  vilkas 
diplomaattinen  keskustelu,  jonka  kautta  protestanttisella  puolella  koetetaan 
saada  aikaan  uusi  liittokunta.  Katolisuuden  ja  Habsburgin  suvun  pai- 
suva valta  saattoi  toimintaan  Pohjois-Saksan  ruhtinaat,  jotka  eivät  Pfaltzin 
vaaliruhtinasta  olleet  auttaneet;  Ranskan  ministeriksi  on  tähän  aikaan 
tullut  tarmokas  Richelieu,  joka  tarjoaa  apua  Habsburgin  suvun  viholli- 
sille; Englannin  kuningas  Jaakko  I:kin  ottaa  osaa  keskusteluihin,  vieläpä 
Alamaiden  hallitus,  joka  taas  v.  1621  on  ryhtynyt  sotaan  Espanjan 
kanssa.  Sekä  Ruotsin  kuninkaan  Kustaa  II:sen  Adolfin  että  Tanskan 
Kristian  IV:nnen  kanssa  ollaan  keskusteluissa  ja  heille  tarjotaan  sodan 
johtoa.  Vihdoin  sovitaan  siten,  että  Tanskan  kuningas,  joka  Holsteinin 
herttuana  oli  myöskin  Saksan  ruhtinas,  rupeaisi  protestanttisen  liiton 
johtajaksi,  johon  hän  mielellään  ryhtyikin  estääkseen  Ruotsin  kuningasta 
johtoa  saamasta  ja  hänen  mahtavuuttaan  sen  kautta  lisääntymästä,  sillä 
vanha  kilpailu  ja  kateus  oli  näiden  naapurivaltioiden  välillä  olemassa. 
Englannin,  Hollannin  ja  Ranskan  hallitukset  lupasivat  antaa  apurahoja, 
ja  kummankin  ensinmainitun  valtion  laivaston  tuli  niinikään  antaa  Tans- 
kan kuninkaalle  apua. 

Kun  näin  muodostunut  uusi  liitto  uhkasi  keisaria,  ei  hän  katsonut 
enää  voivansa  käydä  sotaa  entiseen  tapaan.  Liigan  joukkojen  avulla 
olivat  siihenastiset  voitot  saadut,  mutta  keisari  oli  sen  kautta  liigasta 
riippuvainen  ja  hänen  asemansa  joutui  varjoon  sen  johtajan  Maksimi- 
lianin  rinnalla,  varsinkin  senjälkeen  kuin  tämä  oli  saanut  suuren  osan 
Pfaltzin  maista  ja  vaaliruhtinaan  arvon.     Saattaakseen  omin  päin  toimia 


156  YLEINEN   HISTORIA. 

oli  sotajoukko  tarpeen.  Mutta  varoja  d  ollut,  millfi  hankkia,  sill£  keisa- 
rin raha-asiat  eivät  oUeet  protestanteilta  riistetyistä  varoistakaan  paran- 
tuneet Silloin  tarjosi  Albreht  von  Wallenstein  hänelle  palvelustaan, 
luvaten  ilmatBeksi  hankkia  sotajoukon. 


W>1l«»t«la.    (Filip  Saddtrrn  «aiklplirrrtin  nukain.) 

Tgmä  mies,  joka  nyt  esiintyy  sodassa,  saavutti  pian  kuulun  mai- 
neen, joka  hänelle  historiassakin  on  säilynyt.  Eikä  WaUensteiD  kuiten- 
kaan ollut  muuta  kuin  seikkailija,  jollaisia  tähän  aikaan  oli  yltä  kyllin 
sekä  protestanttisella  että  katolisella  puolella.  Hän  oU  syntynyt  v.  1583 
Böömissä    protestanttisista    vanhemmista,    kävi    aluksi    protestanttisissa 


KOLMIKYMMENVUOTINEN   SOTA.  157 

kouluissakin,  mutta  luopui  isäinsä  uskosta  ja  kääntyi  katoliseen  kirkkoon. 
Uskonnon  seikat  eivät  kuitenkaan  hänen  toimintaansa  vaikuttaneet,  vaan 
oman  kunnian  ja  maineen,  vallan  ja  tavaran  himo  sitä  johtivat.  Nuo- 
rena hän  meni  naimisiin  erään  .ylhäissukuisen  naisen  kanssa,  jonka  kautta 
hän  pääsi  hyviin  varoihin.  Kun  Böömin  sota  alkoi,  oli  hän  niitä  har- 
voja, jotka  olivat  keisarille  uskollisia  ja  liittyivät  häneen.  Valkean  vuoren 
tappelussa  Wallensteinin  taito  herätti  huomiota  ja  vaikutti  suuresti  siihen, 
että  voitto  jäi  katolilaisille.  Senjälkeen  hän  hankki  itselleen  suuria  maa- 
tiluksia  ostamalla  protestanteilta  ryöstettyjä  tiloja  ja  yhdisti  ne  Friedland- 
nimiseksi  alueeksi,  jonka  mukaan  häntä  kutsuttiin  Friedlandin  herttuaaksi, 
kun  Ferdinand  v.  1623  hänelle  tämän  arvon  antoi.  Nyt  hän  lupasi 
hankkia  keisarille  sotajoukon  rahaa  siihen  tarvitsematta;  sodan  tuli  itse 
itsensä  ylläpitää,  eli  toisin  sanoen,  sotasaaliilla  olivat  kaikki  menot  kor- 
vattavat. Wallenstein  ei  luvannut  maksaa  mitäkään  palkkaa  sotamiehil- 
leen,  mutta  hän  jätti  heille  »kansan,  sen  tavarat  ja  elämän,  sielun  ja 
ruumiin,  miehet,  vaimot  ja  lapset». 

Ferdinand  suostui  Wallensteinin  ehdotukseen  ja  jätti  sotajoukon 
kokoamisen  sekä  ylipäällikkyyden  hänelle,  mutta  muutamia  sopimuksia 
sotasaaliista,  vangeista  y.  m.  tehtiin.  Saksan  eri  osiin  hän  nyt  asettaa 
värväystoimistoja,  joihin  joutilaita  seikkailijoita  kilvassa  rientää  tarjou- 
tumaan. Siten  muodostui  muutamassa  viikossa  sotajoukko,  jossa  oli  mie- 
hiä kaikista  kansallisuuksista;  siinä  oli  Unkarilaisia,  joiden  ratsumiehet, 
pandurit  eli  kroatit,  olivat  julmuudestaan  kuuluja.  Hollantilaisia,  jotka 
olivat  sotaan  tottuneita  taisteltuaan  vuosikymmeniä  Espanjalaisten  kanssa, 
Saksalaisia  y.  m.;  katolilaisia,  lutherilaisia  ja  kalvinilaisia  siinä  oli  sekai- 
sin, sillä  sotamiehet  eivät  asian,  vaan  ryöstön  vuoksi  sotineet,  ja  Wal- 
lensteinilla  oli  vanhastaan  se  maine,  että  hän  salli  sotamiestensä  mielin 
määrin  sitä  harjoittaa.  Wallenstein  oli  ottanut  ikäänkuin  urakalle  sodan, 
ja  hänen  armeijansa  oli  suuri,  50,000  miehinen,  seikkailijoista  koottu 
joukko,  jollaisia  kolmanneltatoista  vuosisadalta  asti  oli  Europassa  käy- 
tetty; mutta  tämä  oli  viimeisiä,  sillä  pian  alkoivat  hallitsijat  hankkia  itsel- 
leen omasta  kansastaan  muodostettuja  armeijoja  ja  Kustaa  II:sen  Adolfin 
sotajoukko  oli  jo  suureksi  osaksi  kansallinen  (ks.  edelL  lukua).  Wallen- 
steinin  armeija  on  myöskin  sekä  järjestyksensä  että  raskaitten  aseittensa 
puolesta  vanhalla  kannalla.  Jalkaväkeen  kuului  sekä  keihäsmiehiä,  joilla 
oli  6 — 8  metriä  pitkät  keihäät,  että  pyssymiehiä  (musketeereja),  joiden  pii- 
pyssyt  olivat  rakenteeltaan  monimutkaisia,  ja  niiden  käytteleminen  sen 
vuoksi  hankalaa.  Sitäpaitsi  ne  olivat  niin  raskaat,  että  käsivarsi  ammut- 
taessa ei  jaksanut  niitä  kannattaa,  vaan  jokaisella  sotamiehellä  oli  raudasta 


158  TLEmEN    HISTORIA. 

tehty  jaluatiD,  joka  pystytettiin  maahan  ampujan  eteen,  jotta  hSn  sen  kan- 
natettavaksi sai  laskea  ampuma-aseenBa.  Tappelussa  oli  jalkaväki  jSrjes* 
tetty  suuriin  neliönmuotoisiin  joukkoihin,  joissa  oli  20 — 30  miesriviji 
toinen  toisensa  takana.  Ratsuvfiki,  joka  oli  haarniskaan  puettua,  oli 
niinikB9n  jfirjestetty  suuriin  ryhmiin,  jotka  Toimakkaast!  hyökkäsivSt 
Tihollisen  riveihin  ja  tekivfit  niissä  tuhoa.  Tykit  olivat  XVallensteinin 
sotajoukossa  sangen  suuria  ja  raskaita,  niin  että  kunkin  kuljettamiseen 
tarvittiin  noin  20  hevosta,  ja  jos  tappelussa  hSvittiin,  jäivät  nämSt  voit- 
tajan saaliiksi,  koska  niitä  oli  vaikea  kiireessä  kuljettaa  pois. 

KuD  Wallen8tein   oli  sotajoukollaan   taistelutantereelle  ilmaantunut, 
oli   siis   katolibetla   puoluepa   kaksi   armeijaa,   joita  kumpaakin  johti  ete- 


li  «uklpllrrokili.) 


vSt  päälliköt  Ennen  pitkSä  onkin  Tanskan  kuningas  voitettu  ja  niin- 
ikään kreivi  Mansfeld,  joka  uudelleen  oli  taistelemaan  ruvennut.  Liigan 
joukot  tulevat  Tillyn  johdolla  edellistä  vastaan  ja  voittavat  hänet  Lutlerin 
luona  V.  1626  eekg  pakottavat  hänet  peräytymään  Elben  toiselle  puolelle; 
Hansfetdin  voittaa  Wallenatein  Deasaun  luona  perinpohjin.  Sen  jälkeen 
hän  kääntyy  vielä  ahdistamaan  Kristian  IV:ttä,  jonka  täytyy  suostua 
rauhaan,  joka  tehtiin  Lybeckissä  {v.  1629). 

Nyt  oli  Ferdinand  II:Ben  asema  yhtä  edullinen  kuin  Kaarle  V:nnen 
Miihlbergin  tappelun  jäljestä,  sillä  Pohjois-Saksa  oli  hänen  vallassaan,  ja 
protestanttien  uskonvapaus  sekä  ruhtinasten  itsenäisyys  näyttivät  häviSn 
omiksi  joutuneen.  Wallenstein,  keisarin  sotapäällikkönä,  oli  100,000 
miehisellä  armeijalla  hänen  käskyjensä  toimeenpanijana.    Kopeasti  ja  sää- 


KOLMIKYMMENVUOTINEN   SOTA.  159 

limatta  kaikkia  vastustajia  kohdeltiin,  annettiin  uusia  säädöksiä,  jotka 
tarkoittivat  voittajien  etuja»  sotamiehiä  majoitettiin  niskoittelijoiden  luo, 
ja  vihdoin  antoi  keisari  restitutsiooniediktin  eli  palauttamissäännön  (v. 
1629),  jonka  mukaan  kaikki  Passaun  sovinnon  jälkeen  v.  1552  protes- 
tanttien haltuun  joutuneet  kirkon  tilukset  otettiin  heiltä  takaisin.  Tämä 
oli  kyllä  oikeudelliselta  kannalta  puolustettavissa  Au^burgin  uskonrau- 
han perustuksella,  mutta  sellainen  menettely  oli  kuitenkin  hyvin  varo- 
maton ja  herätti  katkeraa  mieltä,  sillä  sellaisten  maiden  peruuttamista, 
jotka  olivat  olleet  protestanteilla  60 — 80  vuotta,  pidettiin  kohtuuttomana 
ja  vääryytenä.  Katolilaisissakin  ilmaantuu  tyytymättömyyttä,  kun  keisari 
antoi  usdta  suuria  Jiiippakuntia  pojilleen  ja  jesuiitoille,  eikä  entisille 
omistajille.  Hänen  tarkoituksenaan  oli  silminnähtävästi  oman  valtansa 
vahvistaminen.  Wallenstein,  »tuo  verinen  ruoska,  joka  ruoski  Saksaa», 
oli  voimakas  välikappale  näiden  harrastusten  toteuttamisessa ;  hänen  mah- 
tinsa saattoi  ruhtinaat  varjoon  ja  hänen  ylpeytensä  suututti  heitä;  »ei 
ole  lukua  vaaliruhtinaista  eikä  muista  ruhtinaista»,  sanoi  hän  julki- 
sesti, »vaan  kaikkien  tulee  alistua  yhden  kuninkaan  vallan  alle,  niinkuin 
Ranskassa  ja  Espanjassa».  Tämä  keisarin  paisuva  valta  herätti  vasta- 
rintaa, ja  Regensburgin  valtiopäivillä  ruhtinaat,  Baijerin  Maksimihan 
etupäässä,  vaatimalla  vaativat,  että  keisarin  piti  erottaa  päällikkönsä,  tuo- 
den syyksi  senkin,  että  hän  oli  sallinut  joukkojensa  ryöstää  katolilais- 
tenkin maita.  Ferdinandin  oli  taipuminen,  ja  Wallensteinin  täytyi  heittää 
suuret  tuumansa;  hän  oli  näet  suunnitellut  suuren  laivaston  rakenta- 
mista, jolla  Itämeren  herruus  oli  anastettava  sekä  Saksan  ulkopuolella 
olevat  protestanttiset  maat  vallattavat.  Uusi  vaara,  joka  katoliselta  puo- 
lelta vielä  kerran  uhkasi  Pohjois-Europaa,  häipyi  keisarin  sotajoukon 
hajoamisen  johdosta.  Wallenstein  otti  tyynesti  vastaan  keisarin  lähettä- 
män käskyn  ja  vetäysi  Böömiin  tiloilleen. 

Keisari  oli  Wallensteinin  erottamisen  kautta  menettänyt  paraan  tu- 
kensa, mutta  Habsburgin  suvun  valta  oli  kuitenkin  saatujen  voittojen 
johdosta  kohonnut,  ja  protestanttien  asema  oli  kenties  huonompi  kuin 
milloinkaan  ennen;  Tilly  joukkoineen  oli  vielä  Pohjois-Saksassa  kukista- 
massa viimeistäkin  vastarintaa  heidän  puoleltaan.  Ruotsin  kuningas 
Kustaa  II  Adolf  oli  ainoa  ruhtinas,  joka  saattoi  tulla  heitä  auttamaan, 
ja  sen  vuoksi  heidän  katseensa  kääntyivätkin  häneen.  Hän  oli  Venäjän 
ja  Puolan  sodissa  saavuttanut  taitavan  soturtn  maineen  ja  niinikään  hän 
oli  tunnettu  hartaaksi  protestantiksi;  eikä  jälkimaailmakaan  ole  häntä 
toisin  arvostellut.  Kustaa  II  Adolf  on  historiassa  säilynyt  jumalaapel- 
kääväisen,  puhtaan  sankarikuninkaan  ihanteena,  joka  piti  itsensä  Jumalan 


160  YLEINEN   HISTORIA. 

valitsemana  välikappaleena  ajaessaan  oikean  uskon  asiaa.  Mutta  tämän 
uskonnollisen  tarkoitusperän  ohessa  soveltui  Saksan  sota  hyvin  Ruotsin 
valtiollisiinkin  harrastuksiin;  Saksan  keisari  ja  katolisuus  uhkasivat  näet 
Ruotsin  itsenäisyyttä,  vaara,  joka  oli  torjuttava;  mutta  jos  Ruotsi  pääsisi 
voitolle,  saattaisi  se  saada  Itämeren  rannikolla  olevia  Pohjois-Saksan  maita 
ennen  valloitettujen  Itämeren  maakuntien  lisäksi.  Ja  varmaankin  oli 
Kustaa  lirsella  Adolfilla  tämäkin  silmämääränään  lähtiessään  Saksaan 
uskonveljiänsä  auttamaan. 

V.  1629  saatiin  Ranskan  ministerin  Richelieun  välityksellä  Puolan 
ja  Ruotsin  välinen  sota  päättymään,  joten  Kustaa  II  Adolf  voi  ryhtyä 
uuteen  sotaretkeen.  Ruotsissa  oli  sota  yleisen  mielipiteen  kannattama,  ja 
säädyt,  jotka  kuningas  ennen  lähtöään  kutsui  kokoon^  olivat  taipuvaisia 
suostumaan  hänen  kaikkiin  esityksiinsä.  Richelieu  taas  lupasi  Ranskan 
hallituksen  puolesta  antaa  Ruotsin  kuninkaalle  vuosittain  apurahoja  sodan 
kuluja  korvaamaan. 

Kesäkuussa  v.  1630  Kustaa  II  Adolf  lähti  tärkeimmälle  sotaretkelle, 
mille  mikään  Ruotsin  kuningas  on  lähtenyt.  Purjehdittuaan  Itämeren 
yli  hän  Juhannuspäivänä  astui  maalle  Usedomin  saarelle,  joka  on  Oder- 
virran  suun  ulkopuolella;  sieltä  hän  vei  joukkonsa  Pommerin  rannikolle. 
Polvillaan  rukoillen  Kustaa  II  Adolf  kiitti  Jumalaa  ensi  toimekseen  Saksan 
maalle  astuttuaan.  Sama  vakava,  uskonnollinen  henki,  mikä  kuningasta 
elähytti,  vallitsi  myöskin  hänen  joukossaan;  virren  veisuulla  ja  rukouk- 
silla taisteluun  lähdettiin.  Kuri  oli  ankara;  asukkaiden  ryöstäminen  oli 
kielletty;  kevytmielisiä  naisia  ei  sallittu  armeijan  läheisyydessä,  mikä 
muissa  joukoissa  oli  yleistä.  Armeijassa  oli  alkuaan  vaan  noin  15,000 
miestä. 

Sotajoukoilla  oli  tähän  aikaan,  niinkuin  Wallensteinin  joukosta  pu- 
huessamme näimme,  raskaat  aseet,  ja  sotaliikkeet  olivat  hitaita  ja  vitkal- 
lisia;  mutta  Kustaa  II  Adolf  ei  noudattanut  vanhoja  tapoja,  vaan  pani 
joukossaan  toimeen  muutoksen  päinvastaiseen  suuntaan.  Sotamiesten 
keihäät  olivat  pienemmät  ennen  käytettyjä,  muskeetit  olivat  niin  kevyet, 
että  niillä  voitiin  ilman  nojajalustinta  ampua;  kuhunkin  laukaukseen 
tarvittava  ruutimäärä  oli  jo  ennakolta  jaettu  ja  kääritty  paksuun  pape- 
riin, joita  kääröjä  jokainen  sotilas  kuljetti  mukanaan  nahkataskussa.  Sen 
kautta  Ruotsalaiset  saivat  sukkelasti  ammutuksi,  kolme  ja  neljäkin  kertaa 
sill'aikaa  kuin  keisarin  joukossa  laukaistiin  ainoastaan  kerran.  Ratsu- 
miehillä  oli  niinikään  keveämmät  aseet  kuin  keisarillisilla,  mutta  lukunsa 
puolesta  ratsujoukko  oli  pienempi.  Tykit  eivät  myöskään  olleet  niin 
suuria  ja   raskaita,  kuin  tähän  aikaan  tavallisesti  käytettiin,  sillä  niiden 


KOLHIKYMUENVUOTINEH    SOTA.  161 

kuljettamiseen  riitti  k&ksi  hevosta,  ja  Diiden  käyttäminen  kävi  sen  kautta 
paljon  mukavammikBi,  niitä  kun  helposti  saatettiin  siirtää  sinne,  missä  niitä 
kulloinkin  tarvittiin.  Kustaa  II:sen  Adolfin  tappelurintamakin  oli  toisellainen 
kuin  WallensteiDin ;  hän  jakoi  miehensä  kahteen  linjaan,  jotka  olivat  noin 
300  askelta  toisistaan,  ja  kummankiD  linjan  takana  oli  varaväkeä;  linja 
taas  oli  jaettuna  keskustaan,  joka  oli  muodostettu  brigaadeista,  ja  kahteen 
siipeen;  ratsumiehet  olivat  sijoitettuina  brigaadien  taakse  ja  tykit  olivat  nii- 
den välillä.    Itustaa  Adolfin  sotatoimen  tunnusmerkkinä  oli  niinmuodoin 


keveys  ja  liikkuvaisuus ;  nopeilla  liikkeillä  hän  tahtoikin  vihollisensa 
yllättää  ja  voittaa.  Tässä  kohden  hän  melkoisesti  kehitti  uuden  ajan 
sotataitoa,  jonka  etevämmyys  huomattiin  jo  30-vuotisessa  sodassa. 

Ruotsin*  kuninkaan  sotasuunnitelma  Saksaan  tullessaan  oli  selvä, 
ja  erinomaisen  täsmällisesti  ja  sukkelasti  hän  sen  pani  toimeen,  kun  hän 
ensin  oli  päässyt  esteettömästi  toimimaan.  Protestanttiset  ruhtinaat,  etu- 
päässä Brandenburgin  ja  Saksin  vaaliruhtinaat,  olivat  näet  kauan  aikaa 
estelleet,  ennenkuin  he  antoivat  suostumuksensa  siihen,  että  hfin  saisi 
kulkea  heidän  maittensa  kautta.  Heitä  arvelutti  päästää  Saksaan  vieras 
ruhtinas,  joka  mahdoUisesti  anastamalla  maita  Itämeren  rannoilla  tulisi 
heille  vaaralliseksi.  Pommerissa,  jonka  hän  keisarin  joukoilta  muutamassa 
Yleinen  historia  II.  —  11. 


162  YLEINEN   HISTORIA. 

kuukaudessa  anasti,  täytyi  bänen  sen  vuoksi  vasten  tahtoaan  viipyä  toi- 
metonna,  eikä  voinut  estää  Tillyä  hävittämästä  suurta  Magdeburgin  kau- 
punkia, jota  hän  oli  aikonut  tulla  auttamaan.  Tillyn  joukot  ryöstivät 
kauheimmalla  tavalla  kaupunkia;  hirmuista  julmuutta  harjoitettiin,  ja 
muun  muassa  poltettiin  joukko  ihmisiä  elävinä  kirkossa,  jonne  olivat 
suojaa  saadakseen  paenneet.  Trojan  ja  Jerusalemin  hävityksen  jäljestä 
ei  tämän  vertaista  ole  nähty,  kertoi  Tilly  itse  keisarille.  Mutta  tämä  ta- 
pahtuma oli  Kustaa  Adolfille  eduksi,  sillä  protestantit  näkivät  nyt,  mikä 
heitä  uhkasi,  ja  ruhtinaat  liittyivät  häneen.  Nyt  alkoi  hänen  voittokul- 
kunsa. Keisarin  omat  perintomaat  ovat  retken  päämaali,  eikä  vuottakaan 
tarvita,  ennenkuin  hän  on  kulkenut  Oder-virran  suusta  Tonavan  etelä- 
puolelle asti.  »Lumikuningas»,  joksi  viholliset  häntä  ivaten  kutsuivat,  ei 
sulanutkaan  etelän  auringon  paahteessa,  niinkuin  oli  ennustettu. 

Kuljettuaan  Oder-virran  laaksoa  Frankfurtin  kaupunkiin  asti,  kään- 
tyy hän  koilliseen  päin  Saksiin  ja  tapaa  täällä  Tillyn  Breitenfeldin  ken- 
tällä, jossa  Syy  sk.  17  p.  17,000  Ruotsalaista  ja  Suomalaista  ynnä  20,000 
Saksilaista  taistelee  Tillyn  joukkoja  vastaan.  Saksilaiset  pakenevat  tap- 
pelun alussa,  mutta  Ruotsin  armeija  saavuttaa  täydellisen  voiton;  Tilly 
menetti  noin  12,000  kaatunutta,  7,000  joutui  vangiksi  ja  loput  hajaan- 
tuivat. Vasta  12  päivää  tappelun  jälkeen  hän  sai  13,000  miestä  kokoon. 
Koko  Pohjois-Saksa  joutui  tämän  voiton  kautta  Kustaa  Adolfin  haltuun. 
Hän  ei  kuitenkaan  nyt  suorinta  tietä  suunnannut  kulkuansa  Wieniä  vas- 
taan, vaan  kulki  Main-virran  suun  seuduille,  jossa  hän  oli  talvea.  Seu- 
raavana kevännä  jatkaen  matkaansa  Baijeria  kohden,  hän  voitti  Tillyn 
Z^cA-virran  luona,  jossa  tämä  haavoittui  ja  kuoli  pian  sen  jälkeen.  Bai- 
jeri oli  nyt  Ruotsin  kuninkaan  hallussa  ja  keisarin  omat  perintomaat 
olivat  vaarassa. 

Kustaa  Adolfin  valta  oli  korkeimmillaan  ja  hänen  maineensa  suu- 
rimmillaan. Tämä  menestys  herätti  levottomuutta  entisissä  liittolaisissa- 
kin; aijettiin  epäillä,  että  Ruotsin  kuninkaalla  oli  kunnianhimoiset  aikeet, 
että  protestanttinen  Saksan  valtakunta  hänen  johdossaan  mahdollisesti 
syntyisi  Habsburgin  vallan  sijaan,  että  hän  itse  pyrkisi  Saksan  keisariksi. 
Richelieu  tahtoi  estellä  Ruotsin  kuningasta  enää  voittoja  saamasta,  kiel- 
täen sovitun  apurahan  maksamisenkin.     Mutta  sota  jatkui  ilman  sitäkin. 

Ferdinand  II,  jonka  pääkaupunkia  uhkasi  vaara  kahdelta  taholta,  — 
Saksin  joukot  olivat  Böömissä  —  ei  nähnyt  muuta  pelastuksen  keinoa,  kuin 
nöyränä  kääntyä  mahtavan  Wallenstein]n  puoleen.  Hän  suostui  tämän 
kopean  miehen  kaikkiin  vaatimuksiin.  Sotajoukko  on  Wallensteinilla  taas 
pian  koossa,  hän  karkottaa  sillä  Saksilaiset  Böömistä  sekä  hyökkää  Bai- 


164  TLEIHEN   HISTORIA. 

jeriiD  60,000  miestä  mukanaan.  Numbergin  tuona  tapaavat  nuo  aikansa 
Buurimmat  pSälliköt  toisensa,  mutta  tuntien  vastustajansa  voiman  ja  tai- 
don ei  kumpikaan  uskalla  ryhtyä  hyökkäämään.  Kuusi  viikkoa  kesti 
tuota  >Numbergin  nSlkSsotaa*,  mutta  silloin  Kustaa  Adolf  teki  hyök- 
käyksen WallensteiniD  leiriä  vastaan,  saamatta  siti  kuitenkaan  valloite- 
tukSL  Hän  lähtee  kuitenkin  eteläänpäin,  aikoen  jäädä  Baijeriin  talveksi; 
mutta  kun  Wallenstein  vetäytyy  Pohjois-Saksaan  katkaistakseen  händtä 
yhteyden  kotimaan  kanssa,  tulee  Ruotsin  kuningas  joukkoineen  jäljessä. 
Hän  kuulee  Saksissa  Wallensteinin  jo  hajoittaneen  osan  sotajoukostansa 


KiuUi  AdalfiB  kuslimi.     (Meriuiln  •atklplirrM.) 

talvileiriin,  jonka  vuoksi  hän  rupeaa  valmistamaan  taistelua,  johon  Wal- 
lensteinin  oli  ryhtyminen. 

Marraskuun  6  pnä  aikaisin  aamulla  Kustaa  Adolf  järjesti  joukkonsa 
tappelu  rintamaa  n  Lutzenin  kentällä;  Lutherin  sepittämä  virsi  •Jumala 
ompi  linnamme*  veisattiin,  rukous  pidettiin  ja  kuningas,  ratsastaen  rivien 
ohi,  rohkaisi  ja  kehotti  miehiänsä  urhoollisuuteen.  Mutta  paksu  sumu 
peitti  seudut  aina  k:lo  10:neen  asti,  jolloin  vasta  tappeluun  voitiin  ryhtyä. 
Taistelu  oli  kauan  aikaa  ratkaisematta;  oikea  siipi,  jota  kuningas  johti, 
oli  voitolla,  mutta  saatuaan  tiedon,  että  vasen  siipi  oli  peräytymässä, 
riensi  hän  sinne  sitä  järjestääkseen.  Heikon  näkönsä  vuoksi  hän  tätä 
tehdessään  joutui  erään  vihollislauman  keskelle,  jossa  hän  sai  ensin  kuulan 
lAsivarteensa  ja  heti   toisen  otsaansa.     Hänen  tunnettu  ratsunsa  nähtiin 


KOLMIKYMMENVUOTINEN   SOTA. 


RmMb  mudiunlart  Akist  (hinitlarM.    (Vuklpiln-H  D*>ld  BHkIn  muliiiliitn  nukun.) 

pian  juoksevan  taistelutantereella  ilman  isäntfiänsä,  ikSänkuin  ilmoittamassa 
mitä  oli  tapahtunut  Kuninkaan  kuolema  saattoi  aluksi  mielet  alakulol- 
Biksij.mutta  Weimarin  herttua  BemhardjMiA  nyt  komennon  ja  kehottaa 
sotamiehiä  kostamaan  kuninkaansa  kuoleman.  Voitto  saadaankin.  WaUen- 
steinin  täytyy  paeta  eteläänpäin,  ja  Pohjoia-Saksa  jääpi  protestanteille. 


166  YLEINEN   HISTORIiL 

Ruotsin  kuninkaan  kuolema  oli  suuri  tappio  protestanteille,  sillä 
heillä  ei  ollut  toista  niin  arvokasta  ja  taitavaa  miestä,  joka  olisi  ollut 
hänen  vertaisensa  Hänen  uskollinen  ja  nerokas  ystävänsä,  valtiokansleri 
Aksel  Oxenstiema,  sai  kyllä  Saksan  protestanttiset  ruhtinaat  yhtymään 
Heilbronnin  liittoon  (v.  1633),  mutta  kun  sotajoukko  oli  kärsinyt  suuren 
tappion  Nördlingenin  luona  Baijerissa  (v.  1634),  jossa  12,000  miestä 
kaatui  ja  6,000  joutui  vangiksi,  niiden  joukossa  suomalainen  kenraali, 
kreivi  Kustaa  Honty  seurasi  täydellinen  hajaannus.  Bernhard  Weimarin 
herttua  vei  sotajoukkonsa  Rheinin  seuduille,  ryhtyen  Elsassia  valloitta- 
maan; useat  Saksan  ruhtinaat  tekivät  Pragissa  keisarin  kanssa  rauhan 
(v.  1635);  Ruotsalaiset  taas,  jäätyään  omin  neuvoin  toimimaan,  olivat 
pakotetut  vetäytymään  Pohjois-Saksaan  Pommeriin  asti.  Siten  Kustaa 
Adolfin  voittojen  hedelmät  näyttivät  joutuneen  hukkaan. 

Tosin  oli  katolilaisten  puolellakin  jonkun  verran  hämmennystä  syn- 
tynyt sen  johdosta,  että  Wallenstein  alkoi  omia  asioitaan  ajaa.  Kun  pel- 
jätty  Ruotsin  kuningas  oli  poissa,  vetäytyy  hän  Böömiin  ja  ryhtyy  kes- 
kusteluihin milloin  Ruotsin,  milloin  Ranskan,  milloin  Saksan  ruhtinaitten 
kanssa,  pysyen  kuitenkin  keisarin  palveluksessa.  Hän  tavotteli  Böömin 
kuningaskruunua  eikä  huolinut  siitä,  miUä  tavalla  ja  kenen  avulla  hän 
sen  saisi.  Astroloogit,  joita  hän,  taikauskoinen  kuin  oli,  piti  palvelukses- 
saan ja  joiden  mieltä  hän  usein  tiedusteli,  ennustivat,  että  se  pian  olisi  hänen 
päässään.  Mutta  he  erehtyivät  kuitenkin.  Keisari,  joka  tiesi  Wallenstei- 
nin  kunnianhimoiset  aikeet,  tahtoi  päästä  hänestä  erilleen,  varsinkin  kun 
hän  ei  enää  ollut  hänen  apunsa  tarpeessa.  Salaisen  erottamismääräyk- 
senkin  Ferdinand  allekirjoitti,  antamatta  kuitenkaan  ohjeita,  miten  se  oli 
toimeenpantava,  sillä  hänkin  pelkäsi  tämän  mahtavan  miehen  kostoa. 
Silloin  muutamat  Wallensteinin  omista  upseereista,  toivoen  keisarilta  pal- 
kintoa, tekivät  salaliiton  kenraaliansa  vastaan.  Eräänä  iltana,  kun  hän 
juuri  oli  makuulle  menossa,  tunkeutuivat  he  hänen  huoneeseensa  ja  yksi 
heistä  työnsi  peitsen  hänen  rintaansa,  josta  kuolema  heti  seurasi.  Wal- 
lensteinin  suuria  tiluksia  jaettiin  nyt  palkinnoksi  näille  uskottomille  upsee- 
reille, ja  hänen  sotajoukkonsa  jäi  keisarin  palvelukseen. 

Protestanttien  tila  näytti  Nördlingenin  tappelun  jäljestä  yhtä  toivot- 
tomalta kuin  V.  1629.  Silloin  oli  Kustaa  Adolf  tullut  heidän  avukseen, 
ja  nyt  esiintyy  Ranska,  ei  tosin  uskonnon  tähden,  vaan  masentaakseen 
Habsburgin  sukua,  jonka  mahti  oli  paisunut  liian  suureksi.  Richelieu 
tähtäsi  tosin  iskunsa  etupäässä  Espanjan  Habsburgilaisia  vastaan,  mutta 
tämä  vaikutti  suuresti  Saksankin  sotaan,  sillä  Espanja  ei  voinut  aen 
johdosta  siellä  enää  sotavoimiansa  pitää.     Taistelu  saapi  tämän  johdosta 


KOLMIKYMMENVUOTINEN   SOTA.  167 

laajemman  muodon  ja  alkaa  kääntyä  Habsburgin  suvulle  yhä  epäedulli- 
semmaksi; niinpä  ranskalainen  sotapäällikkö,  21-vuotias  Condi,  voitti 
Espanjan  joukot  Belgiassa  Rocroi^n  tappelussa  v.  1643;  toinen  etevä  ken- 
raali Turenne  taisteli  Rheinin  seuduilla  ja  tunkeutui  Main-virran  laak- 
soon asti,  saaden  suuren  voiton  Nördlingenin  luona  (v.  1645). 

Ruotsalaiset  taistelivat  samaan  aikaan  itäisessä  Saksassa,  alkaen 
taas  niinkuin  Kustaa  Adolfin  tullessa  tunkeutua  Pommerista  eteläänpäin 
keisarin  perintömaita  kohden;  sotatantereina  olivat  Brandenburg,  Saksi 
ja  Böömi,  joissa  useita  suuria  taisteluita  taisteltiin;  JVittstockin  (v.  1636), 
Leipzigin  (v.  1642),  Jankovntzin  (v.  1645)  tappeluissa  saivat  Ruotsa- 
laiset suurimmat  voittonsa.  Kustaa  Adolfin  johdossa  oli  kehittynyt  monta 
etevää  sotapäällikköä,  jotka  uudelleen  hankkivat  Ruotsille  kunniaa  ja 
mainetta;  Juhana  Ban^r^  Lennart  Torstensson,  Kaarle  Kustaa  Vran- 
gel  olivat  ylipäällikköinä  perättäin  ja  aikansa  taitavimpia  sotureita. 

Keisarilla  oli  siis  kahdella  taholla  vihollisia  torjuttavana,  ja  kun 
Turenne  ja  Ruotsin  ylipäällikkö  Vrangel  yhdistetyin  voimin  saivat  voiton 
lähellä  Augsburgia  (v.  1648),  huomasi  Ferdinand  III  (1637—1657)  pe- 
rintömaittensa  joutuvan  vaaraan,  sillä  Turenne  otti  Baijerin  haltuunsa 
ja  Vrangel  piiritti  Pragia,  uhaten  sitä  tietä  tulla  Wieniin.  Hän  suostui 
sen  vuoksi  vihdoin  rauhaan. 

RauhaUinen  tila  olikin  pitkän  sodan  aikana  säilynyt  vaan  ihmisten 
mielessä  ikäänkuin  muistona  entisistä  paremmista  ajoista,  eikä  nuorempi 
sukupolvi  sitä  omasta  kokemuksestaan  tuntenutkaan.  Mutta  tuo  sota  ei 
ollut  ainoastaan  pitkä,  vaan  raakuudessa  ja  julmuudessa  tuskin  mikään 
sota  uudella  ajalla  sille  vertoja  vetää.  »Inhimillinen  historia  tuntuu  lop- 
puneen, kun  joudutaan  30- vuotiseen  sotaan»,  sanoo  ranskalainen  historian- 
kirjoittaja  Michelet.  Sellaisilla  sotamiehillä  ja  sellaisella  sotakurilla,  kuin 
tässä  sodassa  oli,  ei  se  muuksi  saattanut  muodostuakaan.  Sodasta  saa- 
dusta saaliista  sodan  kustannukset  suoritettiin;  Kustaa  Adolf  ainoastaan 
oli  siitä  poikkeuksena,  mutta  hänen  kuoltuaan  Ruotsalaisetkin  turvautui- 
vat samaan  keinoon.  Sotamiehet  liikkuivat  vapaasti  kylissä  ja  taloissa 
ottamassa  talonpoikien  kanoja,  hanhia,  lampaita  tai  mitä  muuta  tahtoivat, 
ja  tappelun  jälkeen  tai  kun  joku  kaupunki  oli  valloitettu  saivat  sotamie- 
het jonkun  ajan  kuluessa  sitä  mielin  määrin  ryöstää;  niinpä  Tilly  jätti 
Magdeburgin  sotamiestensä  ryöstettäväksi.  Vaimoja  raiskattiin;  julmuu- 
destaan tunnetut  kroatit  rääkkäsivät  lapsia,  saaden  siitäkin  nautintoa, 
ja  Pappenheimin  walloonit  lävistivät  niitä  peitsillään  äitiensä  sylissä. 
Säälintunteista  ei  paljon  tiedetty.  »Tulkaa  hetken  perästä»,  sanoi  Tilly 
kerran  armoa  pyytäville,   ^otan   selvän   silloin   mitä  on  tekeminen;  sota- 


YLEINEN   HISTORIA. 


Ltiuxri  T«nlBiH*i.    (VMkiplIrrH  Dxld  Btckln  nukivi.) 

miehet  tarvitsevat  jotakin  niin  monien  vaarojen  ja  vastusten  jälkeen.' 
Joskus  kun  sotamiesten  vallattomuus  meni  niin  pitkälle,  että  siitfi  oli  itse 
sodan  toiminnalle  haittaa,  määräsi  päällikkö  jostakusta  komppaniiasta 
ottamaan  muutamia  miehiä,  jotka  hirtettiin.  Se  olikin  ainoa  keino,  jolla 
kuria  ylläpidettiin;  mutta  tehottomaksi  sekin  näyttäytyi. 


KOLMIKYMMENVUOTINEN   SOTA.  169 

Saksa,  jossa  sotaa  koko  ajan  käytiin,  oli  kauheimmassa  häviön 
tilassa;  Saksi,  Schlesia,  Brandenburg  ja  Baijeri  olivat  melkein  erämaan 
kaltaisiksi  muuttuneet;  poltettuja  kaupunkeja  ja  autioita  kyliä  oli  kaik- 
kialla; sodan  päätyttyä  vallitsi  kuoleman  hiljaisuus.  Hävitys  oli  niin 
perinpohjainen,  että  useita  kyliä  kokonaan  hävisi  enää  eloon  virkoamatta. 
Väkiluku  väheni  suuresti.  Sekä  aineellisessa  että  henkisessä  suhteessa 
oli  Saksa  mennyt  pitkän  askeleen  taaksepäin,  ja  vuosikymmeniä  tarvittiin, 
ennenkuin  kaikki  vauriot  olivat  poistetut  ja  entisten  olojen  tasalle  päästy. 

Jo  Huhtikuun  puolivälistä  v.  1645  oli  rauhankeskusteluja  pidetty 
kahdessa  eri  kaupungissa:  Milnsterissä,  jossa  katolilaisten  valtojen  ja 
keisarin  valtuuttamat  edustajat  neuvottelivat,  ja  Osnäbruckissä,  jossa 
protestanttien  ja  keisarin  lähettämät  rauhansovittajat  olivat  koossa.  Mo- 
lemmat olivat  Westfalin  kaupunkeja,  jonka  mukaan  rauhaakin  nimitetään 
JVestfalin  rauhaksi.  Ennenkuin  varsinaisiin  riita-asioihin  käsiksi  pääs- 
tiin, oli  jo  edellisenä  vuonna  pidetty  pitkiä  neuvotteluja  arvojärjestyksestä 
ja  kunnianosotuksista,  mitkä  kunkin  vallan  edustajille  tulisi,  sillä  tällai- 
set seikat  olivat  ajan  käsityksen  mukaan  sangen  tärkeitä.  Oliko  vaali- 
ruhtinasten valtuutettuja  puhuteltava  »korkeudeksi»,  niinkuin  Ranskan  y. 
m.  suurten  valtojen,  tuliko  Ranskan  lähettilään  saattaa  Venetsian  lähetti- 
lästä, kun  tämä  kävi  hänen  luonaan,  asuntonsa  viimeiselle  askelportaalle, 
vaiko  hänen  vaunuihinsa  asti,  saiko  paavin  lähettiläs  pitää  kirkossa  istui- 
mensa päällä  kunniakatosta  j.  n.  e.,  ratkaistiin  ensin.  Kun  näistä  oli 
sovittu  ja  kaikki  paitsi  paavin  lähettiläs  ilmoittanut  tyytyvänsä,  ryhdyt- 
tiin varsinaisiin  keskusteluihin.  Ne  kestivät  kolme  vuotta,  kunnes  vih- 
doin V.  1648  Lokakuun  24  p:uä  päätökset  allekirjoitettiin.  Sen  jälkeen 
erityiset  sananviejät  lähetettiin  antamaan  sotajoukoille  tiedoksi  rauhan 
sanoman  ja  pienissä  lentolehdissä  siitä  ilmoitettiin  pitkin  maata. 

Kolmikymmenvuotisella  sodalla  oli  kolmenlainen  luonne:  uskonnolli- 
nen, saksalainen  ja  europalainen,  jonka  vuoksi]  rauhanpäätökset  olivat 
myöskin  kolmenlaisia.  Mitä  uskontoon  tulee,  ei  nytkään  täydellistä 
vapautta  periaatteellisesti  hyväksytty,  vaan  samoin  kuin  Augsburgin 
rauhassa  säädettiin  ruhtinaan  uskonto  maan  uskonnoksi;  kotihartautta 
ei  tosin  saanut  häiritä,  mutta  julkisen  jumalanpalveluksen  määräsi  ruh- 
tinas; muunuskoiset  saivat  kuitenkin  lähteä  maasta  pois.  Reformeeratut 
tulivat  nyt  myöskin  samojen  määräyksien  alaisiksi  kuin  lutherilaiset. 
Tasapainon  aikaansaamiseksi  eri  uskontunnustajien  välillä  säädettiin,  että 
se  kirkko,  joka  Tammik.  1  pnä  1624  oli  kusssJgn*  maassa,  oli  vastedes- 
kin oleva,  paitsi  Pfaltzissa,  jossa  määrävuosi  oh  v.  1618.  Samoin  pää- 
tettiin kirkon  maiden  omistamisesta. 


170  TLEIKEN   HISTORIA. 

Saksan  valtiollisissa  oloissa  Westfalin  rauha  vahvisti  sen  k^iityks^i, 
joka  13:nndta  vuosisadalta  alkaen  oli  oUnt  käymässä,  nimittäin  mhtinasten 
vallan  itsenäisyyden  ja  kdsarinvallan  heikkouden ;  ruhtinaat  saivat  oikeuden 
omin  päin  tehdä  liittoja  ja  käydä  sotia  vieraiden  valtojen  kanssa.  Muu- 
tamat ruhtinaat,  varsinkin  Brandenburgin  vaaliruhtinas,  saivat  yhdistää 
maihinsa  useita  entisiä  hiippakuntia.  Saksan  yhteyttä  oli  kuitenkin  vie- 
läkin ylläpitämässä,  paitsi  keisaria,  valtiopäivät,  joilla  kaikilla  säädyillä 
eli  valtioilla,  joita  yhteensä  oli  350,  oli  edustajansa,  mutta  valtiopäivien 
arvo  ja  merkitys  oli  tietysti  hyvin  pieni,  ja  suuremmat  ruhtinaat  mdkein 
yksin  siellä  asiat  ratkaisivat  Säädyt  olivat  näet  jaetut  kolmeen  eri  ryh- 
mään, jotka  äänestivät  erikseen;  kahteen  ensimmäiseen  kuuluivat  kor- 
keimmat herrat,  jotka  ajoivat  samoja  asioita,  suurilukuisempaa  kolmatta 
ryhmää  vastaan. 

Saksan  valtakunnan  heikkous  kävi  vielä  tuntuvammaksi  sen  kautta, 
että  molemmat  voitokkaat  vallat,  Ruotsi  ja  Ranska,  saivat  siltä  alueita 
ja  pääsivät  Saksan  asioihin  sekaantumaan.  Ruotsi  sai  osan  Pommeria 
Oder* virran  suun  ympärillä,  sen  ulkopuolella  olevat  Riigenin,  Usedomin 
ja  Wollinin  saaret  ynnä  Wismarin,  Bremenin  ja  Verdenin  hiippakunnat 
sekä  5  miljoonan  riksin  suuruisen  rahasumman;  Saksan  valtiopäivillä 
myönnettiin  Ruotsille  kolme  ääntä.  Ranska  taas  sai  vahvistuksen  jo 
ennen  anastamiinsa  Metzin,  Toulin  ja  Verdunin  hiippakuntiin  sekä  lisäksi 
Elsassin  paitsi  Strassburgin  kaupunkia.  Sweitsi,  joka  ennen  oli  luettu 
Saksan  valtakuntaan  kuuluvaksi,  tunnustettiin  siitä  kokonaan  vapaaksL 
Espanjan  kuningas  taas  menetti  lopullisesti  Hollannin,  sillä  sen  itsenäi- 
syys vahvistettiin  täällä. 

Westfalin  rauha  lopetti  uskonsodat  ja  samassa  Habsburgin  suvun 
ylivallan  Europassa.     Ranska  ja  Ruotsi  saavat  nyt  johtoaseman. 


VALTIOLLINEN   TILA  WESTFALIN  RAUHAN   JÄLKEEN.  171 


XV. 

Katsahdus  Europari  valtiolliseen  tilaan  Westfalin 

rauhan  jälkeen. 

Uskonnon  asiat  jäävät  syrjemmälle.  —  Espanjan  rappiotila.  —  Saksan  keisarin  poli- 
tiikka kääntyy  itäänpäin.  —  Brandenburg  kohoaa  muita  Saksan  valtioita  mahta- 
vammaksi. —  Ruotsin  valtakunta  mahtavimmillaan.  —  Ranska  toipuu  Henrik  IV:nnen 
aikana.  —  Hollannin  kauppa  ja  teollisuus.  —  Sen  hallitusmuoto.  —  Englanti 

kohoaa  merivallaksi. 

Kuudennentoista  vuosisadan  puolivälistä  asti  olivat  Europan  valtiot 
ja  kansat  koko  vuosisadan  ajan  jakaantuneina  kahteen  ryhmään,  jotka 
eri  uskonto  toisistaan  erotti  ja  teki  toistensa  verivihollisiksi.  Westfalin 
rauha  teki  tuosta  sotatilasta  lopun,  ja  eriuskoisten  täytyi  tottua  toisiansa 
sietämään.  Protestanttisten  kirkkokuntien  olemassa-olo  oli  nyt  tunnus- 
tettu oikeutetuksi;  ainoastaan  paavi  Innocentius  X  lausui  vastalauseen 
Westfalin  rauhanpäätösten  johdosta  samana  vuonna  julkaisemassaan  bul- 
lassa, jossa  hän  sanoo  niitä  joutaviksi,  voimattomiksi,  kohtuuttomiksi, 
tuomitsee  ne  kelvottomiksi  ja  julistaa  ne  tyhjiksi.  Mutta  paavin  sanoilla 
ei  ollut  entistä  vaikutusta,  eikä  kenenkään  tehnyt  mieli  enää  uudistaa 
sodan  hurjaa  leikkiä.  Uskonnolliset  asiat  jäävät  valtioiden  välisissä  suh- 
teissa syrjään  ja  valtioiden  omat  itsekkäät  edut  pääsevät  etusijaan. 
Wetsfalin  rauha  oli  rakennettu  valtiollisen  tasapainon  pohjalle,  ja  katolis- 
ten valtojen.  Espanjan  ja  Itävallan,  ylivalta  oli  sen  kautta  murrettu. 
Nämät  valtiot  joutuvatkin  sekä  valtiollisessa  että  aineellisessa  ja  henki- 
sessä suhteessa  yhä  vähäpätöisemmiksi,  ja  Europan  johtoon  kohoavat  ne 
valtiot,  jotka  olivat  uskonpuhdistusta  puolustaneet.  Ne  edustavatkin  ke- 
hitystä. 

Jo  Filip  II  oli  hävittänyt  Espanjan  mahtiaseman  ja  saattanut  sen 
aineelliseen  köyhyyteen;  hänen  seuraajansa  Filip  Illmnen  (1598 — 1621) 
ja  FUip  lYmnen  (1621 — 1665)  aikana  tämä  valtio  rappeutui  yhä  enem- 
män. Espanja  on  historiassa  esimerkki  siitä,  mihin  valtiollinen  ja  uskon- 
nollinen sorto  viepi;  kansan  eduskunta  (cortes)  oli  menettänyt  oikeutensa; 
kaikilta  maakunnilta,  paitsi  Pyrenean  vuorimaassa  olevilta,  oli  otettu  pois 
heidän  vanhat  erikoisoikeutensa   (fueros);  inkivisitsiooni  vainosi  kaikkea 


172  YLEINEN   HISTORIA. 

vapautta;  Maurit  olivat  pakotetut  käSntymfiSn  katoliseen  kirkkoon'  tai 
lähtetnfiäu  maasta.  Mutta  tämSn  taeoittamistyön  yhteydessä  kauppa,  teol- 
lisuus ja  maanviljelys  joutuivat  rappiolle.  Amerikasta  tuodut  suuret 
kulta-  ja  hopeamäärät  eivät  tuottaneet  kansalle  mitäkäfin  onnea,  vaan 
ne  vieroittavat  sen  työstS,  ja  hallitus  kfiytti  niitä  vaan  turmiollisiin 
uskonsotiin.  Kfisi työläisten  lukumäfirS  väheni  suuresti;  Sevillassa  esim. 
oli   ennen  ollut    «lukematon  joukko>    villa-  ja   silkkitehtailijoita,  mutta 


EipuJ*n  kunini*t«r  liabtll*.    (Vduquutn    ina«liuki«n   mukiin.) 

V.  1621  oli  niitä  ainoastaan  noin  400.  Maaseuduilla  taas  jäi  suuria  maa- 
aloja  viljelemättä,  minkä  maalaisväestön  huonommaksi  käynyt  tila  vai- 
kutti, sillä  Espanjassa  niinkuin  muuallakin  herrojen  valta  alustalaistensa 
yli  paisui  suuremmaksi  16:nnella  vuosisadalla;  kuninkaat  jättivät  näet 
talonpojat  herrojensa  mielivaltaan  riistäessään  viimemainituilta  heidän  val- 
tiollisen merkityksensä.  Suurta  haittaa  teki  maanviljelykseUe  myöskin 
lammashoito,  joka  oli  tullut  entistä  yleisemmäksi;  a.  k.  mesta-yhtiöillä 
oH  oikeus  kuljettaa  tavattoman  suuria  lammaslaumojaan  vuorimailta  ta- 
sangoille talveksi  ja  taas  keväällä  vuorille  takaisin,  jonka  vuoksi  suuret 


VALTIOLLINEN   TILA   WESTFALIN   RAUHAM   JÄLKEES.  173 

alat  näillä  seuduin  olivat  tuiki  mahdottomat  viljellä,  koska  laumat  läplkul- 
kiessaan  adivät  kaikki  mitä  maassa  kasvoi  Rappeutumisen  jälkiä  näkyi 
kaikkialla;  väkiluku  väheni  rähenemistään  joko  sotien  kautta  tai  muut- 
tojen |vuoksivaltamer  en  toiselle  puolen,  jonne  lähdettiin  parempia  oloja 
hakemaau.    Kerjäläisten  lukumäärä  taas  karttui;  niitä  nähtiin  kaupunkien 


Kidnfu  Filip  IV.    (V«lMquuln  muiiukttn  mukun.) 

kaduilla,  maanteillä  ja  varsinkin  luostarien  porteilla ;  monet  mjrivät  itsensä 
Oenualaisllle  kaleeriorjiksi,  toiset  kulkivat  maasta  toiseen  etsien  parempaa 
onnea.  Kurjuus  olikin  niin  suuri,  että  esim.  yht«nfi  vuonna  kuoli  S:t  Ja- 
gossa  15000  henkeä  nälkään.  Mutta  luostarien  ja  niiden  asukasten  luku- 
määrä kuitenkin  karttui,  ja  koko  tuo  suunaaton  omaisuus,  mikä  kirkolla 
oli,  oli  hyödytön  maalle.  Sekin  osaltaan  vaikutti  suuresti  Espanjan  köy- 
hyyteen.    Filip  II:3en  maissa  oli  lähes  miljoona  pappeja  ja  munkkia. 


174  TLEINEN   HISTORIA. 

Espanja  ei  ole  vieläkSSn  voinut  kohoutua  tuosta  heikkouden  ja 
valtiolliaen  mitättSmyyden  tilaBta,  johon  se  uskonsotien  aikana  joutui. 
Liittymisensä  kautta  J^spanjaan  Portugal  joutui  samallaiseen  tilaan;  sen- 
kin teollisuus  ja  kauppa  hSvisi.  V.  1640  se  kyllä  pSSsi  vapaaksi  Juhana 
Bragaman  johtaman  kapinan  kautta;  mutta  entistä  valtiollistB  asemaansa 
ei  sekään  enää  ole  saavuttanut. 

Itävallan  Habsbur^n  sukuhaara  oli  niinikään  uskonsotien  kautta 
menettänyt  valta-asemansa  Europassa,  ja  Saksassa  sen  mahti  oli  vielä 
entisestään  supistunut  sen  kautta,  että  ruhtinaat  saivat  WeBtfalin  rau- 
hassa itsenäisen  aseman.  Kukin  ruhtinas  rupesi  omia  etujaan  valvo- 
maan huolimatta  koko  valtion  eduista;  samoin  keisarienkin  huomio  koh- 


Eip«DJiliI)I*  ut*llin[*1ill  WOO-linull>.    (Valuquoln  taulun  mukun.) 

distui  yhä  enemmän  heidän  omiin  perintömaihinsa ;  mutta  vaikea  oli  nii- 
täkin liittää  yhteen  lujaksi  valtioksi  monien  eri  kansallisuuksien  vuoksi, 
joita  niissä  asui.  Suurin  osa  Unkaria  oli  Soliman  II:seD  ajoista  asti 
ollut  Turkin  hallussa,  ja  yhä  edeskinpäin  keisarin  huomio  oli  itäänpäin 
kääntyneenä;  ja  Turkkia  vaataan  taistellessaan  hän  saapikin  voittojensa 
kautta  korvausta  lännessä  kärsimistään  tappioista. 

Leopold  I  (1658—1705),  Ferdinand  III:nnen  poika,  torjui  Turkki- 
laisten kaksi  hyökkäystä  —  v.  1664  ja  v.  1683  — ,  ja  ennenkuin  17:8 
vuosisata  päättyy,  on  heidän  voimansa  muserrettu;  Unkari  liitetään 
jälleen  Habsburgin  suvun  maihin.  Turkin  voitettuansa  on  Itävallan 
Habsburgilaisten  valta  kohonnut  taas  suuremmaksi,  mutta  Saksassa  se  on 
yhä  vähäpätöinen. 


VALTIOLLINEN   TILA  WESTFALIN   RAUHAN  JÄLKEEN.  175 

Pohjois-Saksassa  rupeaa  sen  sijaan  kohoamaan  muita  mahtavam- 
maksi yksi  protestanttinen  valtio,  Brandenburg,  joka  vähitellen  esiintyy 
Itävallan  kilpailijana  ja  meidän  vuosisadallamme  on  saanut  koko  Saksan 
johdon. 

Keski-ajan  historiassa  olemme  maininneet,  että  Brandenburg  sai 
alkunsa  slavilaisella  alueella,  mutta  muuttui  vähitellen  saksalaiseksi.  Mark- 
kreivikunnaksi  sitä  alkuaan  nimitettiin,  mutta  kultaisessa  bullassa  se  koro- 
tettiin vaaliruhtinaskunnaksi.  Keski-ajalta  johtuu  myöskin  se  tarmokas 
Hohenzollemin  hallitsijasuku,  joka  siellä  vieläkin  hallitsee.  Tämän  suvun 
alkuperä  on  Etelä-Saksasta,  jossa  sill|  oli  pieni  perintömaa;  mutta  Sigis- 
mund  keisari  antoi  eräälle  sen  jäsenelle  Brandenburgin  lääniksi  (v.  1415). 
Vielä  keski-  ja  uuden  ajan  vaihteessa  ei  Brandenburgin  vaaliruhtinaalla 
kuitenkaan  ollut  johtavaa  asemaa  Pohjois- Saksan  ruhtinasten  joukossa, 
sillä  Saksin  vaaliruhtinas  oli  häntä  mahtavampi;  tämä  esim.  esiintyy  pro- 
testanttien asianajajana  Lutherin  aikana.  Mutta  16:nnen  sataluvun  alku- 
puolelta asti  Brandenburgin  mahti  on  yhä  ollut  kasvamassa ;  sen  alue  lisään- 
tyi lisääntymistään,  niin  että  sillä  pian  oli  maita  Saksan  itäisimmästä  osasta 
läntisimpiin  seutuihin  asti;  v.  1614  se  sai  perinnön  kautta  Clewen  hert- 
tuakunnan  Rheinin  varrella;  v.  1618  taas  Itä-Preussi,  Saksan  ritarikun- 
nan entinen  maa,  tuli  perinnön  kautta  Brandenburgin  vaaliruhtinaan 
omaksi;  hän  ei  siihen  tosin  silloin  saanut  täyttä  omistusoikeutta,  vaan 
oli  Puolan  kuninkaan  vasallina,  kunnes  v.  1658  tuo  vasaUisuhde  loppuu. 
Westfalin  rauhassa  Brandenburgin  vaaliruhtinas  sai  liittää  maihinsa  Magde- 
burgin,  Halberstadtin,  Mindenin  ja  Eaminin  entiset  hiippakunnat,  jotka 
ikäänkuin  yhdistivät  sen  itäiset  ja  läntiset  alueet  toisiinsa.  Fredrik  JVil- 
helm,  »suuri  vaaliruhtinas»  (1640—1688),  joka  tehokkaasti  otti  osaa 
30-vuotiseen  sotaan  ja  sen  johdosta  sai  näitä  maalisia,  edisti  myöskin 
hallintoa  järjestämällä  ja  taloudellisella  alalla  Brandenburgin  vaurastu- 
mista, jonka  vuoksi  häntä  pidetäänkin  ensimmäisenä  sen  maan  suurista 
hallitsijoista.  Vielä  ei  Brandenburg  kuitenkaan  saavuttanut  sitä  asemaa, 
mikä  sillä  myöhemmin  oli;  se  ei  vielä  ollut  protestanttisen  Europan  pää- 
valtio,  sillä  Westfalin  rauhan  jälkeen  oli  Ruotsi  tässä  asemassa. 

Tähän  aikaan  oli  Ruotsi  mahtavampi,  kuin  se  milloinkaan  on  ollut, 
jonka  vuoksi  aikakautta  Kustaa  Adolfin  hallituksen  alusta  Kaarle  Xllmnen 
hallituksen  loppuun  (1611 — 1718)  sen  historiassa  kutsutaankin  »mahta- 
vuuden ajaksi».  Ruotsin  vaikutus  ei,  niinkuin  ensimmäisten  Waasan 
suvun  kuninkaitten  aikana,  rajoittunut  yksinomaan  Pohjoismaihin,  vaan 
se  oli  suurvalta,  jonka  valtiomiehet  ottivat  osaa  kaikkiin  Europan  val- 
tioiden  välisiin   neuvotteluihin   ja   päätöksiin.     Alansa  puolesta    se   niin- 


176  YLEINEN   HISTORIA. 

ikäfio  oli  laajimiDtUaan ;  paitei  varsinaista  Ruotsia  ja  Suomea  oli  sillä 
Itämeren  toisella  puolella  Kustaa  Adolfin  valloittamat  Inkeri  ja  Liivia- 
maa  sekä  ennen  valloitettu  Viro;  Oder- virran  suun  seudut,  Wismarin, 
Bremenin  ja  Verdenin  hiippakunnat  sekä  Usedomin  ja  Wolliuin  saaret 
se  oli  30- vuotisessa  sodassa  saanut  Koko  Itämeri  oli  tulemaisillaan 
ruotsalaiseksi   sisämereksi,   ja   tämän   herruuden   täydentämistä    Kristina 


„Buurl  vuUruhlinu."    (M«i»n1n  VHklpiirroi.) 

kuningattaren  seuraaja  Kaarle  X  Kustaa  (1654—1660)  näkyy  tavo- 
telleenkin.  Heti  hallitukseen  tultuaan  hän  näet  joutui  Puolan  kuninkaan 
Juhana  Kasimirin  kanssa  sotaan,  koska  tämä  Vaasan  suvun  jäsenenä 
vielä  vaati  Ruotsin  kruunua  itselleen;  mutta  Kaarle  X  Kustaa  tuo  sota- 
voimansa Puolaan,  risteilee  halki  koko  maan,  aaapi  kymmenen  suurta  voit- 
toa  ja  aikoo  pirstata  koko  valtakunnan  sekä  liittää  Itämeren  rantamaat 
Ruotsin  maihin.     Hänen  täj-tyy  kuitenkin  jättää  tuumansa  kesken,  sillä 


VALTIOLLINEN   TILA   WESTFAL1N   RAUHAN  JÄLKEEN.  177 

sekä  Tanska  että  Venäjä  alkavat  häntä  vastaan  sodan,  jonka  vuoksi  hän 
läbtee  Puolasta  ja  rientää  Tanskaa  vastaan.  Tällä  retkellä  rohkea  ja 
vaarallinen  kulku  Beltien  jään  yli  on  tullut  kuuluisaksi.  Kun  hän  äkki- 
arvaamatta ilmestyi  Seelannin  saarelle  Kööpenhaminaa  ahdistamaan,  täy- 
tyi Tanakan  kuninkaan  suostua  Roeskilden  rauhassa  v.  1658  luovutta- 
maan  Ruotsille  Etelä-Ruotsin  maakunnat:    Skänen,  Hallannin    Blekingin 


Kurit  X  KutlM.    (Vukipllrrn  Ehrm 


ja  Bohustäänin  sekä  lisäksi  pohjoisen  osan  Norjasta  ynnä  Bornholmin 
saaren.  Kaarle  X  alkoi  kuitenkin  heti  uudestaan  sodan,  tahtoen  koko- 
naan masentaa  Tanskan;  mutta  sodan  kestäessä  hän  kuoU,  ja  Kööpen- 
haminan rauhassa,  joka  nyt  tehtiin,  Ruotsi  jätti  takaisin  Pohjois-Norjan 
ja  Bornholmin,  mutta  eteläiset  maakunnat  se  piti.  Liittämällä  nämät 
maakunnat  alueeseensa  Ruotsi  vasta  saikin  luonnolliset  rajat.  Myöskin 
Puolan  ja  Venäjän  kanssa  tehtiin  samaan  aikaan  rauha,  ja  silloin  loppui- 
vat Ruotsin  valloitus -sodat,  jotka  olivat  kestäneet  sata  vuotta. 
Tlelnen  historia  IL  —  12. 


178  YLEINEN   HISTORIA. 

Mutta  Ruotsin  mabtavuus  oli  höllälle  pohjalle  laskettu,  sillä  pieni 
ja  verraten  köyhä  maa  ei  saattanut  ajanpitkään  ylläpitää  tuota  asemaa, 
joka  suurien  soturikuninkaiden  johdossa  oli  parin  miespolven  aikana  saa- 
vutettu. Monet  Yoittomaat  olivat  emämaasta  meren  erottamina  ja  vie- 
rasten  kansallisuuksien  asumia,   jotka  eivät  sulautuneet  yhteen  voittaja- 


Arvid  HFIHsnbarg.    Biliinarulkk*  Puvlui  »dll».    (Vuklplirrti.) 

kansan  kanssa.  Naapurit,  joilta  nuo  maat  olivat  riistetyt,  odottivat  vaan 
sopivata  tilaisuutta  ottaakseen  ne  takaisin,  ja  tuskin  muuta  kuin  puoli- 
vuosisataa  oli  kulunut,  ennenkuin  ne  menetettiin,  ja  Ruotsin  mahtavuus 
samassa  loppui. 

Länsi-Europassa   Ranska  kohosi  mahtavimmaksi  vallaksi  sekä  val- 
tiollisen   merkityksensä    että    varallisuutensa    puolesta.      Se   tosin    pysyi 


VALTIOLLINEN   TILA   WESTFALIK   RAUHAN  jXlKEEN.  179 

katolisena  maana,  mutta  uskonnonvapaus  myönnettiin  protestanteillekin 
Henrik  IV:nnen  julistaman  NantesHn  ediktin  kautta.  Henrik  heitti  val- 
tiollisten syiden  tähden  lapsuutensa  uskon,  ja  kuninkaaksi  päästyään 
hänen  tarkoituksensa  oli  vieroittaa  alamaistensa  mielet  noista  intohimoi- 
sista uskonnollisista  riitakysymyksistä,  jotka  olivat  olleet  koko  Ranskan 
pirstaamaisillaan ;  Ranskalaisten  huomio  oli  sen  sijaan  käännettävä  hyö- 
dylliseen tyShön  ja  tositoimeen.  Valtakunta  olikin  pitkien  sotien  aikana 
joutunut  surkeaan   tilaan;  suuret  maa-alat  olivat  viljelemättöminä,  teolli- 


RinikKialti*  Ulonpafkfi  1600-linulla.     (La<iiln-v«ljeilBn  muliukien  irukun.) 

SU  US  ja  kauppa  lamassa,  valtion  ra  h  a -asiat  huonossa  kunnossa,  velka 
suuri  ja  tulot  vähentyneet.  Useita  valtiolle  kuuluneita  läänejä  oli  kunin- 
kaan täytynyt  antaa  liigan  jdhtavilie  miehille  saadakseen  heidät  puolellensa 
taipumaan.  Henrik  IV  on  Ranskan  etevimpien  kuninkaiden  joukkoon 
luettava,  sillä  hänen  hallituskautensa  aikana  perustus  laskettiin  tämän 
valtakunnan  mahtavuudelle;  ja  kuninkaan  rinnalla  mainitaan  aina  er&s 
hänen  entinen  uskon  toverin  s  a,  jonka  hSn  korotti  Sullyn  herttuaksi. 
Monet  Henrik  IV:nnen  uskooveljistä  luopuivat  hänestä,  soimaten  tuota 
entistä  johtajaansa  petturiksi,  mutta  tämä  mies,  vaikka  oUkin  innokas 
hugenotti,   pysyi   kuolemaansa   saakka   hänen   uskollisena   apumiehenään. 


180  YLEINEN   HISTORIA. 

Sullyn  käsityksen  mukaan  »oli  maanviljelys  ja  karjanhoito  ne  kaksi 
rintaa,  jotka  elättivät  Ranskaa»,  jonka  vuoksi  hän  etupäässä  harrasti 
näiden  elinkeinojen  edistämistä.  Hän  matkusteli  halki  Ranskan  maa- 
kuntien ottaakseen  selvää  oloista;  verot  järjestettiin  talonpojille  helpom- 
miksi, veronkokoojia  velvoitettiin  tekemään  tiliä  kokoamistaan  veroista, 
erityinen  tuomioistuin  asetettiin  petollisia  virkamiehiä  tutkimaan,  ja  yli- 
malkaan koetettiin  saada  aikaan  järjestystä,  oikeutta  ja  kohtuutta  entisen 
mielivallan  sijaan.  Kuningas  itse  taas  harrasti  teollisuuden  kehittämistä, 
jonka  kautta  tehdasliike  sai  alkunsa;  ylellisyystavaroita,  joita  oli  ennen 
tuotu  Italiasta  ja  Belgiasta,  aljettiin  nyt  itse  valmistaa;  outoja  viljelys- 
kasveja tuotiin  maahan;  silkkimadon  hoitoakin  ruvettiin  harrastamaan; 
sisämaan  liikkeen  edistämiseksi  rakennettiin  siltoja  ja  teitä.  Henrik 
IV:nnen  tarkoitus  oli  tehdä  Ranska  teollisuudenkin  alalla  muista  maista 
riippumattomaksi,  ettei  sen  tarvitsisi  suorittaa  Milanolle,  Bolognalle  ja 
Hollannin  kaupungeille  suuria  summia  teollisuustuotteista,  joita  sieltä  oli 
totuttu  Ranskaan  tuomaan.  Raha  oli  säilytettävä  omassa  maassa.  Tämä 
n.  k.  merkantiilinen  katsantotapa  oli  tähän  aikaan  kehittymässä  yleiseksi. 

Henrik  IV  tahtoi  tehdä  Ranskasta  myöskin  suuren  merivallan, 
perustamalla  laivaston  ja  hankkimalla  siirtomaita;  Pohjois-Amerikassa 
hankittiin  Kanada,  jonne  Ranskasta  lähteneet  siirtolaiset  perustivat  kau- 
punkeja, muun  muassa  Qvebecin,  joka  nykyään  on  tärkeä  kauppakau- 
punki; Välimeren  rannikoillakin  Ranskan  laivoja  kulki  kauppaa  varten, 
sen  jälkeen  kuin  kuningas  oli  tehnyt  Turkin  sulttaanin  kanssa  sopimuk- 
sen, jonka  mukaan  kaikki  kristityt  kansat  saivat  tehdä  Välimeren  itä- 
osissa kauppaa  Ranskan  suojeluksessa.  Joka  taholla  Ranskassa  täten 
toimitaan  nuoruuden  innolla  ja  voimalla  samaan  aikaan  kuin  Espanja 
riutumistaan  riutuu.  Richelieu  ja  Mazarin,  nuo  molemmat  suuret  valtio- 
miehet, jatkoivat  Henrik  IV:nnen  alottamaan  suuntaan.  Olemme  jo  näh- 
neet, mitenkä  Ranska  saapi  johtavan  aseman  Europassa  kukistamalla 
Habsburgin  hallitsijoiden  mahtavuuden,  ja  samalla  sen  yhteys  yhä  lujit- 
tuu rajattoman  kuninkaanvallan  nojassa. 

Henrik  IV  oli  toivonut  saavansa  Ranskalle  merten  herruuden  ja 
maailmankaupan,  mutta  hänelle  se  ei  kuitenkaan  onnistunut,  vaan  Hol- 
lanti ja  Englanti  tulivat  Ranskan  kilpailijoiksi. 

Hollanti  oli  kokonsa  puolesta  paljon  pienempi  Europan  muita  val- 
tioita, mutta  saatuaan  itsenäisyytensä  tunnustetuksi  Westfalin  rauhassa 
V.  1648  sen  arvo  kohosi  suurempienkin  tasalle.  Jo  vanhastaan  olivat 
Hollannin  kaupungit  tärkeät  kaupan  välittäjinä,  mutta  nyt  ne  saivat 
vielä  suuremman  merkityksen  sen  kautta,  että  Intian  kauppa  joutui  heidän 


182  YLEINEN   HISTORIA. 

käsiinsä.  Portugalin  satamat,  joista  Hollantilaiset  ennen  olivat  tuoneet 
siirtomaantavaroita,  oli  näet  Filip  II:sen  sotien  kautta  heiltä  suljettu, 
mutta  silloin  Hollannin  kauppiasten  laivat  lähtivät  Intiaan  ja  anastivat 
kauppaherruuden  siellä;  niinpä  Ceylonin  saari  sekä  Malabarin  ja  Kora- 
mandelin  rannikko  joutui  heille,  Molukit  niinikään,  Celebes-saarella  saa- 
tiin kauppapaikkoja  ja  heidän  siirtomaavaltansa  pääpaikaksi  tuli  Jaavan 
saarelle  v.  1619  perustettu  Batavian  kaupunki.  Mutta  Hollannin  laivat 
kulkivat  muuallakin;  ne  purjehtivat  Suurelle  Valtamerelle  samaa  tietä 
kuin  Magalhaens  aikaisemmin,  ja  tulivat  luultavasti  ensimmäisinä  uuteen 
maanosaan,  jota  aljettiin  kutsua  Uudeksi  Hollanniksi;  Norjan  rannikon 
edustalla  oleville  saarille  lähetettiin  vuosittain  laivoja  sillin  ja  silakan 
pyyntiä  varten,  Pohjois-Jäämerelle  taas  purjehti  valaanpyytäjiä.  Hollanti- 
laiset olivat  kauppayhteydessä  kaikkien  Europan  kansojen  kanssa,  kuljet- 
taen laivoillaan  eri  maiden  tuotteita  ja  saaden  suuria  voittoja  tästä  väli- 
tyksestä. »Hollannin  asukkaat»,  sanoo  eräs  tämänaikuinen  kirjailija, 
»imevät  kuin  mehiläiset  mehun  kaikista  maista:  Norja  on  heidän  metsä- 
maansa, Rheinin,  Garonnen  ja  Dordognen  rannikot  ovat  heidän  viina- 
tarhansa.  Saksa,  Espanja  ja  Irlanti  heidän  lammaslaitumensa,  Preussi 
ja  Puola  heidän  vilja-aittansa,  Intia  ja  Arabia  heidän  puutarhansa.» 
Hansakaupunkien  merkitys,  jonka  suuret  löytöretket  jo  olivat  tehneet 
vähäpätöiseksi,  oli  30-vuotisen  sodan  aikana  kokonaan  mennyt.  Amster- 
dam oli  nyt  maailmankaupan  pääpaikkana,  josta  Intian  tavarat  levisivät 
ympäri  Europan  ja  jonne  rikkauksia  kerääntyi  kaikista  maista. 

Sodan  vielä  Espanjan  kanssa  kestäessä  muodostivat  Amsterdamin 
laivainomistajat  v.  1602  kauppaseuran,  jonka  pääoma  oli  6^  miljoonaa 
florinia;  tämä  n.  k.  Itä-Intian  kauppaseura  sai  yksinoikeudekseen  kaiken 
Hollannin  kaupan  Hyväntoivon-niemen  ja  Japanin  välillä  olevissa  siirto- 
maissa, joihin  nyt  ilmestyi  kauppakonttooreja  toinen  toisensa  perästä. 
60  osakkeenomistajain  valitsemaa  tirehtööriä  hoiti  yhtiön  asioita,  ja  varsi- 
nainen johto  oli  yhdellä  päätirehtöörillä,  jonka  määrättävissä  myöskin 
oli  sotavoiman  käyttäminen,  joka  oli  yhtiön  palveluksessa.  Itä-Intian 
kauppaseuraan  oli  melkein  koko  Hollannin  kauppa  keskitetty,  ja  sen 
rikkaus  kasvoi  vuosi  vuodelta;  17:nnen  vuosisadan  puolivälissä  osakkeen- 
omistajille jaettiin  vähintäin  12  prosenttia  heidän  liikkeessä  olevasta 
pääomastaan,  mutta  usein  vuosiosinko  kohosi  paljon  suuremmaksi,  63:een 
prosenttiin  asti;  osakkeiden  arvo  nousikin  sen  vuoksi  viiden  ja  kuuden- 
kertaiseksi  alkuperäisestä.  —  V.  1621  perustettiin  Länsi-Intian  kauppa- 
seura,  joka  sai  haltuunsa  kaupan  Afrikan  länsirannikolla  ja  Amerikassa; 
senkin   edistys  oli  suuremmoinen  —  jo  13  vuoden   perästä  oli  sillä  800 


VALTIOLLINEN   TILA   WE8TFALIN   RAUHAN  JÄLKEEN.  183 

laivaa  — ,  mutta  se  ei  niin  kauaa  kestfinyt  kuin  ensinmainitun  seuran. 
Espanjan  ja  Portugalin  valtaa  se  ei  saanut  Amerikassa  hävitetyksi,  vaikka 
se  sitä  yritti.  —  Kaupan  kautta  virtasi  älrettämiä  rahasummia  Hollan- 
tiin, ja  Amsterdamin  v.  1609  perustettu  pankki  oli  koko  maailmassa  tan- 
nettu;  se  antoi  lainoja  ruhtinaillekin. 

Teollisuuskin  pfiäsi  Hollannin  kaupungeissa  entistä  suurempaan  vauh- 
tiin, sillä  sotien  aikana  oli  Brabantista,  joka  aikaisemmin  oli  Europan  teolli- 
suuden pääpaikkoja,  muuttanut  Hollantiin  paljon  teollisuudcnharjoittajia. 

Tasavaltaisen  hallitusmuotonsa  puolesta  Hollanti  erosi  muista  Euro- 
pan  valtioista,  joissa  yksinvalta  tähän  aikaan  oli   kehittymässä   rajatto- 


".r 


maksi.  Maa  oli  jaettuna  seitsemään  maakuntaan,  joilla  oli  kullaldn  oma 
eduskuntansa,  mutta  maakunnat  muodostivat  keskenään  liittokunnan,  jota 
kaikkien  maakuntien  edusmiehet  edustivat;  nSmät  n.  k.  generalataatit 
pitivät  Haagissa  kokouksiansa,  joissa  vapaasti  keskusteltiin  valtion  yhtei- 
sistä asioista.  Eduskunnan  ohessa  tarvittiin  korkeimman  vallan  edustaja; 
matta  tämän  suhteen  oli  kaksi  puoluetta  toistansa  vastassa;  toinen  tahtoi 
lujempaa  ja  laajempaa  valtaa  tälle  tasavallan  edustajalle  eli  maaherralle, 
jossa  asemassa  Oranian  suku  oli  ollut  aina  vapaussodan  alusta  alkaen; 
toinen  taas,  n.  k.  tasavaltalainen  puolue,  pelkäsi  vapauden  tämän  kautta 
joutuvan  vaaranalaiseksi,  varsinkin  kun  sotaväen  ylin  johtokin  oli  maa- 
herralla, minkä  vuoksi  se  puolusti  korkeimman  vallan  edustajaksi  arvok- 


184  YLEINEN    HISTORIA. 

kainta  maistraatin  jäsentä.  Kukin  maakunta  valitsi  näet  n.  k.  pensio- 
näärejä,  ja  ensimmäisen  ja  tärkeimmän  maakunnan,  Hollannin,  valitsemaa 
kutsuttiin  suurpensiönääriksi,  joka  nimitys  johtuu  siitä,  että  hän  sai  maa- 
kunnalta pienen  vuotuisen  rahapalkkion.  Tätä  viimemainittua  tasavalta- 
laiset tahtoivat  koko  tasavallan  korkeimmaksi  johtajaksi.  V.  1650  he 
pääsivät  voitolle,  maaherranvirka  lakkautettiin  ja  Juhana  de  Witt  valit- 
tiin sijaan;  mutta  v.  1672  palautettiin  taas  maaherran  arvo,  jolloin  Ora- 
nian  prinssi  WLlhelm  III  siksi  valittiin. 

Filip  II:sen  voittamattoman  armaadan  häviö  oli  myöskin  Englan- 
nin laivoille  avannut  vapaan  pääsön  kaikille  merUle.  Elisabetin  aikana 
alkaa  Englanti  kehittyä  kaupan  ja  teollisuuden  maaksi,  joihin  sen  nykyi- 
nen suuruus  perustuu.  Keski-ajalla  eivät  Englantilaiset  vielä  olleet  tie- 
toisia siitä  suunnasta,  johon  heidän  maansa  maantieteellinen  asema  viit- 
tasi; kauppaa  eivät  he  harjoittaneet,  teollisuuden  raaka-aineet,  etenkin 
villa,  vietiin  Hollannin  ja  Brabantin  kaupunkeihin.  Elisabetin  aikana  on 
muutos  huomattavissa;  Englannin  laivoja  on  kulkemassa  joka  merellä; 
silloin  Drake  purjehti  maan  ympäri,  ja  hänen  matkalta  palattuansa  kunin- 
gatar itse  menee  hänen  laivaansa  ja  lyö  hänet  ritariksi;  Hawkins,  Dra- 
ken  sukulainen,  kehitti  Englannin  eduksi  neekerikauppaa,  jota  ei  sUioin 
pidetty  häpeällisenä;  Frobisher  koetti  päästä  koillista  tietä  Kiinan  yhtey- 
teen; hänellä  oli  siis  sama  tuuma,  jonka  Nordenskjöld  vasta  meidän  päi- 
vinämme toteutti;  Davis  purjehti  samaan  aikaan  Pohjois- Jäämerelle  sitä 
salmea  myöten,  joka  on  saanut  hänen  nimensä;  Walter  Raleigh  taas 
saattoi  ensimmäiset  siirtolaiset  Atlantin  toiselle  puolelle,  perustaen  Virgi- 
nian. Jo  aikaisemmin,  Edvard  VI:nnen  aikana,  kaksi  rohkeata  merisan- 
karia,  Willoughby  ja  Chancellor,  olivat  lähteneet  Skandinavian  pohjois- 
rantoja kiertämään,  varustettuina  kuninkaan  antamilla  kirjeillä  »kaikille 
kuninkaille,  prinsseille  ja  herroille,  kaikille  maailman  tuomareille,  heidän 
apumiehilleen,  jokaiselle,  jolla  vaan  on  arvokkaampi  asema  missä  maassa 
tahansa  äärettömän  taivaan  kannen  alla».  Tämän  varmempaa  päämaalia 
ei  heillä  ollut;  mutta  Chancellor  saapui  Valkealle  merelle  Väinä-joen  suu- 
hun; kaksi  muuta  laivaa  oli  ankara  myrsky  yllättänyt  Norjan  rannikolla 
ja  hävittänyt  Moskowan  tsaarin  virkamiehet  lähettivät  tästä  merkillisestä 
tulokkaasta  tiedon  Moskowaan,  jonne  Chancellor  v.  1553  kutsuttiin  Iivana 
IV:nnen  julman  puheille.  Tsaari  oli  mielissään  Englantilaisten  tulosta, 
sillä  hän  toivoi  saavansa  valtakuntansa  Länsimaiden  yhteyteen  Jäämeren 
kautta,  kun  Itämeren  rannikot,  ollen  ensin  Kalparitariston,  sitten  Ruotsin 
ja  Puolan  hallussa,  olivat  siltä  suljetut.  Englannissa  syntyi  kauppaseura 
Venäjän  kauppaa  varten,  jonka  pääpaikka  oli  Väinä-joen  suuhun  perus- 


VALTIOLLINEH   TILA  WEBTFALIN   RAUHAN  jXlKEEN.  185 

tettu  Arkangelin  kaupunki,  ja  sen  haltuun  Iivana  julma  jätti  kaupan  koko 
laajassa  valtakuDnassaan,  vieläpS  miDkäänlaisia  verojakaan  vaatimatta. 
Englantilaiset  kauppiaat  ostelivat  sen  johdosta  halpaan  hintaan  VeoBjän 
tavaroita:   turkiksia,  hunajaa,  vahaa,  hylkeenrasvaa,  kaloja  ja  kaviaaria; 


L>nt««  IGOO-lunilla.    (Viricljilirrot.) 

mutta  myöskin  Kiinan  teetä.  Persian  silkkikankaita  ja  Intian  kalleuksia 
tuotiin  Venftjän  kautta.  Elisabet  lähetti  samalle  tsaarille  kirjeen,  jossa 
hän  pyjrtäfi  hänen  suojelustaan  Englantilaisille,  sillä  Hollantilaiset  yritti- 
vät myöskin  tunkeutua  Venäjälle  merta  myöten  ja  Italialaiset  maitse  kil- 
pailemaan Englantilaisten  kanssa. 


186  YLEINEN   HISTORIA. 

Teollisuus  sai  myöskin  alkunsa  Elisabetin  aikana,  silla  Brabantista 
lähti  Alban  ja  Parman  herttuan  väkivaltaa  pakoon  paljon  kauppiaita  ja 
tehtailijoita,  jotka  panivat  alun  täällä  silkkiteoUisuudelle  sekä  alkoivat 
valmistaa  verkoja  ynnä  muita  kankaita.  Lontoon  pörssi  sai  Elisabetin 
aikana  alkunsa,  vakuutuslaitoksia  perustettiin,  ja  useita  kauppaseuroja 
syntyi,  muun  muassa  Intian  kauppaseura,  joka  muodostettiin  v.  1600  ja 
vähitellen  anasti  itselleen  melkein  koko  Itä-Intian. 

Karttunut  varallisuus,  joka  johtui  vilkastuneesta  elämästä,  tulee 
näkyviin  aatelismiehen  entistä  komeammassa  asunnossa,  hänen  puvuis- 
saan ja  lisääntyneissä  elämäntarpeissaan;  mutta  rikkautta  on  kuitenkin 
kerääntynyt  etupäässä  kaupunkien  asukkaille;  sanotaankin  Elisabetin 
kuoltua  parlamentin  alahuoneen  jäsenten  olleen  kolmea  vertaa  rikkaam- 
pia kuin  lordien  huoneen  jäsenten.  Ylellisyyttä  alkaa  jo  ilmaantua  suu- 
ressa määrässä;  varsinkin  puvut  olivat  komeat  ja  kalliit.  Elisabet,  jossa 
oli  paljon  naisellista  turhamaisuutta,  jätti  vaatevaraston,  jossa  oli  kolme 
tuhatta  hametta.  Muodit  vaihtelivat  tavan  takaa.  ^Sellainen  on  meidän 
häilyväisyytemme»,  sanoo  muuan  Harrison,  »ettei  tänään  rakasteta  muuta 
kuin  espanjalaista  muotia,  mutta  huomenna  ei  keksitä  somempaa  ja  mie- 
luisampaa kuin  ranskalaisia  helyjä.  Vähän  myöhemmin  taas  ei  tavata 
muuta  kuin  Saksan  kuosin  mukaan  valmistettuja  pukuja.  Toisinaan 
suositaan  yleisesti  turkkilaista  kuosia,  toisinaan  taas  maurilaista  pukua, 
barbareskien  tapaan  leikattuja  hioja  ja  ranskan  malliin  tehtyjä  lyhyitä 
housuja.»  Tämä  kuvaus  todistaa  varallisuuden  ja  sen  mukana  ylellisyy- 
den päässeen  Englannissa  pitkään  mittaan. 

Olemme  jo  ennen  nähneet  Elisabetin  suuren  vaikutuksen  Europan 
valtiollisiin  seikkoihin,  hän  kun  esiintyi  joka  maassa  protestanttien  suo- 
jelijana. Mutta  Englannin  vasta  ilmi  puhjennut  elinvoima  ei  hänen  jäl- 
keensä pääse  rauhallisesti  kehittymään,  sillä  nyt  alkaa  kuninkaanvallan  ja 
parlamentin  välillä  pitkällinen  taistelu,  joka  melkein  kokonaan  estää 
Englantia  vaikuttamasta  ulkopuolella  omaa  alaansa  silloin  kun  sen  apua 
olisi  tarvittu  uskonnollista  riitaa  lopullisesti  ratkaistaessa. 

Europan  valtiollisen  elämän  pääpaino  oli  siis  uskonnon  sotien  kautta 
siirtynyt  Etelä-Europan  maista  pohjoisiin  ja  läntisiin  valtioihin.  Vireyttä, 
tointa,  yritteliäisyyttä  ja  vaurastumista  tavataan  näissä  maissa  Espanjan 
ja  Italian  köyhtyessä.  Itä-Europan  valtiot  eivät  vielä  vaikuttaneet  yleis- 
europalaisiin  asioihin;  Puola  riutui  riutumistaan  turmiollisen  valtiomuo- 
tonsa kautta.  Venäjä  oli  vielä  raakalaisvaltio,  jota  ei  Europaan  kuuluvaksi 
luettukaan;  Turkki  taas,  joka  islamin  uskon  tähden  oli  ainakin  pysynyt 
kristikunnalle  vieraana,  alkoi  sekin  jo  heikkouden  oireita  näyttää. 


SIVISTYSKATSAHDUS   USKONPUHDISTUKSEN   AIKAKAUTEEN.  187 


XVI. 
Sivistyskatsahdus  uskonpuhdistuksen  aikakauteen. 

Suvaitsemattomuus  on  yleinen  protestanttisella  puolella.  —  Baco  Verulamilaisen 
oppijärjestelmä.  —  Cartesius.  —  Spinoza.  —  Copemicus,  Kepler  ja  Galilei.  —  Cer- 
vantes.  —  Lope  de  Vega  ja  Galderon.  —  Camoes.  —  »Salongit»  ja  Ranskan  akatemia. 
—  Shakespeare.  —  John  Milton.  —  Lutherin  merkitys  saksalaisen  kirjallisuuden 
alalla.  —  Kristina  kuningattaren  aika  Ruotsissa.  —  Suomen  yliopiston  perustaminen. 

Olemme  nähneet  Italiassa  kuudennentoista  vuosisadan  alkupuolella 
vaUitsevan  virkeän  kirjallisen  ja  taiteellisen  elämän,  joka  jo  keskirajalla 
oli  saanut  alkunsa,  ja  täältä  se  levisi  Alppien  pohjoispuolelle  (ks.  luk.  III). 
Saksassa  se  synnytti  uskonpuhdistuksen,  joka  puolestaan  taas  antoi  uutta 
vauhtia  tieteeUisille  ja  kirjalliselle  harrastukselle,  Italiassa  sitä  vastoin 
tuo  humanistinen  liike  pian  kuihtui  varsinkin  ankaran  inkvisitsioonin 
kautta. 

Uskonpuhdistus  oli  särkenyt  katolisen  kirkon  yhteyden  ja  vapaut- 
tanut ihmishengen  siitä  ahtaasta  ja  tympeästä  tilasta,  jossa  tuo  kirkko 
oli  sitä  pitänyt;  protestanttinen  katsantotapa  oli  perustettu  vapaalle  itse- 
näiselle tutkistelemiselle,  vaikka  tätä  periaatetta  ei  protestanttisella  tahol- 
lakaan suinkaan  noudatettu.  Protestanttisen  kirkon  miehet  olivat  yhtä 
suvaitsemattomia  kuin  katolisen  kirkon,  sillä  jokainen  piti  omaa  käsitys- 
tänsä  kristinopista  ainoana  oikeana;  Luther  arvosteli  ankarasti  toisin 
ajattelevia,  ja  vielä  suvaitsemattomampi  oli  Calvin,  hän  kun  esim.  poltatti 
oppineen  Servefn,  joka  ei  hyväksynyt  kolminaisuusoppia.  Hollannissa 
syntyi  kiivaita  riitoja  armonvalitsemisopin  johdosta,  johon  vielä  liittyi 
riita  oranialaisen  ja  tasavaltalaisen  puolueen  välillä,  edellinen  kun  kan- 
natti jyrkkää  Augustinuksen  katsantotapaa,  jälkimmäinen  taas  Arminiuksen 
opettamaa  miedompaa,  joka  antoi  arvoa  ihmisen  vapaalle  tahdollekin; 
jaloa  isänmaanystävää,  72-vuotiasta  OldenbarneveldtMa  vastaan,  joka  oli 
tasavaltalaispuolueen  etevin  mies,  tehtiin  syytös  ja  hänet  tuomittiin  kuo- 
lemaan, koska  hän  muka  oli  tahtonut  tehdä  löyhemmäksi  Hollannin  liit- 
toa (s.  o.  hän  tahtoi  yksityisvaltioille  antaa  suuremman  vallan  kuin  Ora- 
nian  puolue)  ja  Jumalan  kirkkoa  häirinnyt.  Englannin  Elisabet  julkaisi 
mitä  ankarimpia  säädöksiä  ei  yksin  katolilaisia  vaan  myöskin  puritaaneja 
vastaan.     Jokainen  kirkkokunta  kangistui  vähitellen  tarkasti  määrättyihin 


188  YLEINEN   HISTORIA. 

dogmikaavoihin,  joieta  ei  saanut  poiketa.  Mutta  kun  uusia  kirkkokuntia 
muodostui  monta,  niin  ei  saattanut  synt^fi  tuollaista  yleistä  hengen  va- 
pauden kahlehtimista  kuin  katolisessa  kirkossa  oli  ollut,  jonka  vuoksi 
tieteellinen  ja  kirjallinen  elämS  päfisi  vapaammin  kehittym&Sn. 

Keski-ajaa  skolastisen  filosofian  tarkoitus  oli  katolisen  kirkon  opln- 
kappalten  selvittfiminen  ja  todistaminen  järjen  avulla,  ja  tämän  piti  tapah- 
tua Aristoteleen  laatimain  ajatusopin  sääntöjen  mukaan.  TSstä  holhuuu- 
alaisesta  asemasta  vapautti  filosofian  englantilainen  Baeo,  joka  irroitti  sen 


Bkg»  V*rul«n1lilntn.    (Hsubrilignln  (MkiprirrM.) 

kokonaan  kaikista  vanhoista  traditsiooneista,  johtaen  sen  omalle  itsenäi- 
selle toialle.  Tietoa  ei  saa  perustaa  vanhaan  juurtuneeseen  katsantotapaan, 
eikä  jonkun  suuren  filosofin  auktoriteettiin,  sanoo  Baco,  vaan  totuuden 
etsijän  täytyy  hyljätä  kaikki  vanhat  ennen  muodost«tut  periaatteet,  sillä 
ne  ovat  vaan  mielikuvituksen  tuotteita,  jotka  johtavat  harhaan;  mutta 
sen  sijaan  on  hänen  tosiseikoissa  pysyminen.  >Yksi  ainoa  koe>,  sanoo 
hän,  >on  kylliksi  tekemään  tuhat  väittelyä  tyhjäksi.»  Baco  antaa  tark- 
koja sääntöjä,  miten  on  meneteltävä  oikean  tiedon  saavuttamiseksi.  Ilmi- 
öitä oppii   ihminen   aistiensa   avulla   ja   kokeilla  tuntemaan,  mutta  täten 


SIVISTYSKATSAHDUS   USKONPUHDISTUKSEN  AIKAKAUTEEN.  189 

saadut  tosiasiat  hän  sitten  järjestää  ja  ryhmittää,  joten  niistä  muodostuu 
yleisiä  aksioomeja  ja  lakeja.  Tuota  menettelytapaa  sanotaan  induktiivi- 
seksi, ja  etupäässä  luonnontieteissä  sitä  käytetään.  Filosofian  tuleekin 
Bacon  käsityksen  mukaan  olla  pääasiallisesti  luonnon  filosofiaa  ja  sen 
muut  osat  tähän  vaan  liittyvät.  Bacon  suuri  merkitys  on  juuri  kokei- 
luun ja  havaintoon  perustuvan  metoodin  selvittämisessä.  Tiedämmehän, 
mikä  merkitys  meidänkin  aikanamme  on  kokeisiin  perustuvilla  keksinnöillä. 

Frans  Baco  syntyi  Lontoossa  v.  1561  ja  kuoli  v.  1626.  Paitsi 
filosofina  on  hän  tunnettu  etevänä  valtiomiehenä,  ollen  valtiokanslerina 
Elisabetin  seuraajan  Jaakko  I:sen  aikana.  Mutta  tässä  hän  osotti  huo- 
noja luonteenominaisuuksia,  nimittäin  ahneutta,  ja  rahoja  saadakseen  hän 
käytti  vääriä  keinoja.  Hän  korotettiin  Verulamin  kreiviksikin,  mutta 
myöhemmin  hän  tuomittiin  syylliseksi  petokseen  ja  kiskomiseen. 

Samoin  kuin  Baco,  niin  Rene  Descartes  eli  Cartesius  hylkää  koko- 
naan ennakkoluulot  ja  vanhat  totuudet.  Mutta  muuten  he  kokonaan 
eroavat  toisistaan,  sillä  Bacon  käsityksen  mukaan  tietojen  pohja  on  laaja 
ulkomaailma  kaikkine  ilmiöineen,  jota  vastoin  Cartesiuksen  on  ihmisjärki. 
Lähtiessään  totuutta  etsimään  ihmisen  täytyy  epäillä  kaikkea,  sillä  emme 
saata  täysin  todellisena  pitää  mitäkään,  koska  emme  tunne  ilmiöiden  to- 
dellista luonnetta.  Mutta,  sanoo  Cartesius,  vaikka  ihminen  kaikkea  muuta 
epäileekin,  niin  yhtä  ei  hän  saata  epäillä,  nimittäin  omaa  ajatustaan,  ja 
ajatuksen  olemassa-olosta  johtuu  myöskin  ihmisen  oma  olemassa-olo. 
»Koska  ajattelen,  sen  vuoksi  olen»  (Cogito,  ergo  sum),  on  tuo  kuuluisa 
lauselma,  joka  on  Cartesiuksen  oppijärjestelmän  pohjana,  ja  jolle  kaikki 
tiedot  rakentuvat.  Hänen  väitteitänsä  on  kyllä  todistettu  vääriksi,  mutta 
filosofia  on  yleiseksi  lähtökohdaksi  omistanut  epäilyksen,  josta  Cartesius- 
kin  lähti. 

Cartesius  oli  ranskalainen  ja  syntyi  v.  1596;  jesuiittain  koulussa 
jonkun  aikaa  oltuaan  hän  kulki  seikkailijana  Hollannissa  ja  Saksassa, 
ottaen  muun  muassa  osaa  30-vuotiseen  sotaan.  Mutta  sitten  hän  asettui 
Hollantiin,  josta  hän  kuitenkin  20  vuoden  perästä  lähti  Ruotsiin,  kun 
Kristina  kuningatar  kiihkeästi  pyysi  häntä  hoviinsa  Tukholmaan.  Täällä 
hän  V.  1650  kuoli.  Myöskin  matematiikan,  geometrian  ja  fysiikan  alalla 
Cartesius  teki  useita  uusia  keksintöjä;  hän  määritteli  esim.  valon  taittu- 
misen ilmiöstä  johtuvat  lait. 

Cartesiuksen  opinsuuntaa  pidettiin  yleiseen  kerettiläisenä,  jota  tuli 
välttää,  ja  sitä  kiellettiin  opettamasta  (esim.  Turun  yliopistossa);  mutta 
hänen  oppinsa  levisi  kuitenkin  ja  voitti  alaa,  niinkuin  entistä  kehitty- 
neemmät aatteet  ainakin.     Kuuluisin   hänen  suuntansa  miehistä  on  juu- 


190  YLEIHEM   HISTORIA, 

talainen  Baruch  Spinoza,  joka  syntyi  v.  1632  Hollannissa  ja  kuoli  v. 
1677.  Hänen  kansalaisensa  vihasivat  häntä,  koska  hän  Hlosofisissa  mie- 
telmissään oli  joutunut  heidän  uskoQnostaan  suuresti  poikkeavalle  kan- 
nalle, ja  sulkivat  hänet  yhteydestään;  kerrotaanpa  että  joku  intohimoinen 
mies  aikoi  murhatakin  hänet.  Vaatimattomissa  oloissa  eläen  hän  sai  toi- 
meentulonsa hiomalla  lasia  kiikareihin  ja  mikroskooppeihin.  —  Spinozan 


0«iG*rt«i.     (Fr«n(  Hil)'ln  muliukiBn  niukaiii.) 

todistamistapa  on  oa  samanlaatuinen  kuin  Cartesiuksen,  mutta  hän  aatoi 
sille  geometriassa  käytetyn  muodon.  Hän  laati  määritelmiä  ja  aksioo- 
meja,  joita  hän  pitää  todistamatta  varmasti  tosina  ja  joihin  hän  todiste- 
lunsa perustaa.  Sellainen  määritelmä  on  esim.  substanssi,  joka  ei  välttS- 
mättöniästi  edellytä  mitäkään  muuta,  josta  sen  täytyisi  johtua.  Tällainen 
substanssi  on  myöskin  Jumala;  hänet  Spinoza  käsittää  ikäänkuin  maaihnan 
sieluksi;    >kaikki   mitä   on   olemassa^,   sanoo   hän,    °on  Jumalassa,  eikä 


BIVISTYBKATSAHDUS   USKONPUHDISTUKSEN   AIKAKAUTEEN.  191 

mitäkiän  saata  olla  eikS  olevaksi  käsittää  Ilman  Jumalaa».  Jumala  on 
siis  maailman  eisSllä,  eikS  siitä  erotettuna.  Tgllaista  katsantotapaa  sano- 
taan pBDteismiksL 

Luonnosta  ja  siinä  vallitsevista  laeista  saatiin  niinikään  vähitellen 
entisestään  poikkeava  ja  oikeampi  tieto;  niinpä  käsitys  maan  pallomai- 
sesta muodosta  oli  tullut  täysin  todistetuksi  sen  kautta,  että  maan  ympSri 


purjehdittiin;  mutta  maapalloa  asemasta  maailman  avaruudessa  oltiin 
sen  jälkeen  vielä  keski-aikaisella  Ptolemaioksen  kannaUa;  uskottiin  näet, 
että  se  oli  liikkumaton,  mutta  aurinko  ja  muut  planeetit  liikkuivat  sen 
ympäri.  Puolalainen  Nikolaus  Kopeniicus,  joka  eli  16:nnella  vuosi- 
sadalla, alkoi  ensiksi  väittää,  että  aurinko  on  avaruudessa  liikkumaton 
keskusta,  jonka  ympäri  maa  ja  muut  planeetit  kiertävät;  wiirtembergi- 
läinen    Kepler,    joka   oli   sekä   keisari    Rudolf   II:sen    että    myöhemmin 


192  TLEINEN   HISTORIA. 

WalleDsteinin  astronoomina,  keksi  kolme  planeettien  Ifikantoa  koskevaa 
kuuluisaa  lakia,  joita  vieläkin  kutsutaan  hfinen  nimensä  mukaan  Keple- 
rin laeiksL  Tällaisia  uusia  mielipiteitä  pidettiin  kuitenkin,  varsinkin  kato- 
lisissa   maissa,    vaarallisina  ja   harhaoppisina,    joita   ei   saanut   julistaa. 


e*lli*l.    (SiuiirnuMln  luiluia*  Uidu.) 

Niinpä  oppinut  toskanalainen  Galilei,  jolla  oli  samat  mielipiteet  maan 
asemasta,  syytettynä  harhaopista,  haastettiin  69  vanhaca  ukkona  inkvi- 
sitsiooniQ  eteen,  jossa  hän  välttääkseen  roviolla  polttamista  luopui  väit- 
teistään. >Ja  kuitenkin  se  liikkuu*  (e  pur  st  muove)  huudahti  hän 
lähtiessään  oikeussalista.  Galilei  oli  suurimpia  tiedemiehiä  fysiikan  ja 
astronomian  alalla;  hän  keksi  teleskoopin,  jolla  etäisiä  taivaankappaleita 
tähystellään ;  Venuksen  eri  muodoista,  Jupiterin  kuista,  auringon  pilkuista 


SIYISTTSKATSAHDUS   USKONPUHDISTUKSEN   AIKAKAUTEEN.  193 

7.  m.  hän  teki  havainnoita.  —  Uusien  keksintöjen  johdosta  voitiin 
entistä  täsmällisemmin  määrätä  ajanlasku;  ilmestyikin  uusi  kalenteri, 
jota  nimitetään  gregorianiseksi  paavi  Gregorius  XIII:nnen  mukaan, 
koska  hän  sen  toimitti  v.  1582.  Se  tuli  entisen  julianisen  kalenterin 
asemasta  vähitellen  käytäntöön  kaikissa  Europan  maissa  paitsi  Venäjällä, 
jossa  »vanhaa  lukua»  vieläkin  seurataan.  —  Suomessa  »uutta  lukua» 
aljettiin  seurata  v.  1753. 

Valtiollisen  suuruuden  mukana  alkaa  kansoissa  tavallisesti  myöskin 
vilkas  kirjallinen  elämä,  sillä  kirjallisuudessa  tuo  suuruuden  tunne  ikään- 
kuin puhkeaa  ilmi,  niinkuin  Kreikassa  persialais-sotien  jälkeen.  Toisinaan 
kirjallinen  elämä  jatkuu  vielä  valtiollisen  mahtavuuden  hävittyäkin ;  niinpä 
kirjallisuuden  loiston  aika  Espanjassa  alkaa  Filip  II:sen  loppuaikana, 
jolloin  maan  valtiollinen  mahtavuus  jo  oli  häviämässä,  ja  jatkuu  seuraa- 
vien kuninkaitten  aikana.  Sen  kirjallisuutta  on  tällä  ajalla  edustamassa 
etupäässä  kolme  miestä,  jotka  eivät  ainoastaan  Espanjassa  ole  suurta 
mainetta  saavuttaneet,  vaan  jotka  luetaan  maailman  suurten  kirjailijain 
joukkoon.  Michel  Cervantes  de  Saavedra  on  tullut  kuuluksi  Don 
Quixoten  kirjoittajana.  Se  on  romaani,  jossa  hän  tekee  naurunalaiseksi 
ritarielämän  seikkailut,  joita  vielä  hänen  aikanaan  kirjallisuudessa  esitet- 
tiin. Don  Quixote,  teoksen  sankari,  on  seikkailuja  haluava  ritari,  joka 
kiihtyneessä  mielikuvituksessaan  luulee  tuulimyllyjä  jättiläisiksi  ja  rupeaa 
niitä  vastaan  taistelemaan;  hän  edustaa  tuota  mennyttä,  elähtänyttä  ritari- 
suutt^,  joka  ei  enää  soveltunut  silloisiin  oloihin;  hänen  aseenkantajansa 
Saneho  Pansa  taas  on  järki-ihminen,  joka  tahtoo  elää  rauhassa  ja  elä- 
mätään  nauttia.  Tällä  teoksella  Cervantes  sai  aikaan  käänteen  kirjalli- 
suudessa, sillä  se  teki  lopun  keski-ajalta  johtuneesta  ritarikirjallisuu- 
desta;  mutta  hän  loi  siitä  samassa  mestariteoksen,  jonka  arvo  kaikkina 
aikoina  tunnustetaan.  Jo  tekijän  eläessä  myytiin  sitä  30,000  kappaletta, 
joka  oli  tavaton  lukumäärä  sen  ajan  oloissa;  myöhemmin  se  on  kään- 
netty melkein  kaikille  sivistyskielille,  monille  kielille  on  useitakin  eri  kään- 
nöksiä toimitettu.  Kuinka  yleisesti  tunnettu  se  heti  ilmestyttyään  oli, 
todistaa  seuraava  kertomus.  Kuningas  Filip  III  näki  kerran  palatsinsa 
palkongilta,  miten  muuan  ylioppilas  kävellessään  luki  jotakuta  kirjaa, 
mutta  tavan  takaa  hän  keskeytti  lukemisen,  hyppäsi  korkealle  ilmaan, 
levitti  kätensä  ja  purskahti  leveään  nauruun.  Katseltuaan  tätä  jonkun 
aikaa,  sanoi  kuningas:  »Tuo  ylioppilas  on  varmaankin  hupsu  tai  lukee 
hän  Don  Quixotea».  —  Cervantes'in  elämä  oli  onneton.  Hän  syntyi  v. 
1547,  otti  osaa  Filip  II:sen  sotiin,  menettäen  Lepanton  tappelussa  vasem- 
Tleinen  historia  II.  —  13. 


194  YLEINEN   HISTORIA. 

man  käsivartensa  ja  joutui  myöhemmin  Algierin  merirosvojen  vangiksi. 
Päästyään  takaisin  Espanjaan  sai  hän  pienen  viran  Sevillassa,  jolloin 
hän  nälän  ja  puutteen  ahdistamana  kirjoitti  yllämainitun  teoksensa.  Hän 
kuoU  V.  1616. 

Samanaikuinen  oli  mainio  näytelmänkirjoittaja  Lope  de  Vega,  joka 
syntyi  v.  1562.  5-vuotiaana  hän  jo  osasi  sekä  latinan  että  espanjan- 
kielet ja  11-vuotiaana  hän  kirjoitti  ensimmäisen  näytelmänsä.  Lope  de 
Vega  on  kirjoittanut  useampia  draamoja  kuin  kenenkään  muun  henkilön 
tiedetään  kirjoittaneen;  itse  hän  sanoo  niiden  luvun  1500:ksi,  mutta  eräs 
tutkija  sanoo  niitä  olleen  1800  sekä  vielä  lisäksi  pienempiä  kappaleita. 
Kaikissa  tulee  esille  espanjalainen  kansallistunto  ja  ylpeys  sekä  kirkolli- 
nen oikeaoppisuus,  jonka  vuoksi  Lope  de  Vega  on  Espanjan  kansan 
hengen  ja  uskonnollisen  katsantokannan  todellinen  ilmaisija.  Hän  kuoli 
v.  1635.  Hänen  rinnallaan  on  Calderon  de  la  Barea  saavuttanut  vielä 
suuremman  maineen;  108  näytelmää  hän  on  jättänyt  jälkeensä.  Uskon- 
nollisia aiheita  Galderonkin  mielellään  käsittelee  ja  tosi-espanjalaisella  ta- 
valla; inkvisitsiooni  on  hänestä  luvallinen,  kerettiläisten  vainoamista  hän 
puolustaa.  Kaikkia  asioita  hän  katselee  ja  arvostelee  uskonnon  kannalta, 
mutta  antaa  niille  syvän  runollisen  leiman.  Eräs  arvostelija  kutsuu 
häntä  »merkillisimmäksi  kristikunnan  runoilijoista».  Calderon  syntyi  v. 
1600  ja  kuoli  v.  1681. 

16:nnella  vuosisadalla  oli  Portugalillakin  suuri  runoilija,  joka  on 
saavuttanut  maailmanmaineen,  Luis  de  Camöes,  joka  syntyi  v.  1525. 
Seikkailuja  ja  kurjuutta  oli  hänenkin  elämänsä  täynnä  alusta  loppuun, 
niinkuin  Cervantes'in.  Sotamiehenä  palvellessaan  osotti  hän  urhoolli- 
suutta taistelussa  Marokon  Maureja  vastaan,  jossa  hän  menetti  toisen 
silmänsäkin;  v.  1553  hän  lähti  Itä-Intiaan  onneansa  koettamaan,  ja  täällä 
hän  kirjoitti  epoksensa  ^Os  Lusiadas»,  joka  hänelle  kuuluisuuden  on 
tuottanut.  Siinä  Camöes  laulaa  Lusiadein,  s.  o.  Lusitanein  eli  Portugah- 
laisten,  suuruudenajan  tärkeimmästä  tapahtumasta,  Vasco  da  Gaman  mat- 
kasta Intiaan.  Kreikan  ja  Rooman  runoilijoiden  tapaan  hän  antaa  van- 
hojen jumalien,  Marsin,  Venuksen,  Bachuksen  y.  m.  esiintyä  tapahtumiin 
vaikuttamassa.  Palattuaan  kotimaahansa  julkaisi  hän  runonsa,  omistaen 
alkulauseessa  ne  kuningas  Sebastianille,  joka  myönsi  hänelle  25  taalerin 
suuruisen  vuotuisen  eläkkeen.  Runoilijan  toimeentulo  oli  niin  niukka,  että 
hän  olisi  kuollut  nälkään,  ellei  eräs  uskollinen  palvelija,  jonka  hän  oli 
tuonut  muassaan  Intiasta,  olisi  öisin  käynyt  herralleen  kaduilla  kerjää- 
mässä. Camöes  kuoli  v.  1579  eräässä  sairashuoneessa,  mutta  16  vuotta 
sen  jälkeen  hänelle  pystytettiin  muistopatsas.    »Hän  oli  pyytänyt  leipää. 


SIVISTTSKATSAHDrS   USKONPUHDISTUKSEN   AIKAKAUTEEN.  195 

mutta  hfineUe  annettiin  kivi>,  sanottiin  myShemoun  Cam6es'in  onnetonta 
elämSä  muisteltaessa. 

UskoDBOtien  jälkeen  alkaa  myöBkin  RanskasBa  kirjallinen  elämä 
elpyä,  vaikka  siellä  ei  vielä  esiinny  maailmankuuluja  neromiehiä.  Muu- 
tamia nerokkaita  naisia  Pariisin  ylhäisöstä  asettui  kirjalliseD  liikkeen  joh- 
toon; tunnetuin  heistä  on  eräB  Rambouillefin  markiisitar,  jonka  >salonki* 
oli  nerokkaiden  kokouspaikka.    Ennen  pitkää  muodostui  Pariisissa  useita 


Kirj*li«ippa  Piriiiini  Lnddg  Xlllinnin  ■Ikini.    («br.  Bmuii  mklpilmkutU.) 

muitakin^isalonkeja*,  joihin  kirjallisuutta  harrastavia  henkilSitä  kokoon- 
tui keskustelemaan  ilmestyneistä  teoksista  tai  lukemaan  itse  sepittämiään 
runoja.  Richeheu,  joka  ulotutti  hallituksen  vallan  kaikkiaUe,  tahtoi  saada 
myöskin  kirjallisen  elämän  hallituksen  suojaan  ja  samassa  sen  holhouk- 
sen alle.  Hänen  esityksestSSn  perustettiin  v.  1635  Ranskan  Akatemia, 
johon  kutsuttiin  40  opistaan  tunnettua  jäsentä;  heidän  tuli  kehittää 
ranskankieltä,  Belvitelleo  kunkin  sanan  merkitystä;  he  lausuivat  arvos- 
telunsa kaunokirjallisista  teoksista,  jotka  ilmestyivät,  ja  määräsivät  siten 
koko  kirjallisen  elämän  suunnan.    Ulkomuoto:  puhdas  kieli,  sujuva  esitys- 


196  YLEINEN    HISTORIA. 

tapa  JB  runoudessa  säännölUnen  runomitta,  oli  tärkein  seikka,  jonka  se 
otti  huomioon;  vanhan  Roomaa  kirjailijat  olivat  malliksi  otettavat. 
T&hBn  suuntaan  alkoi  Ranskan  kirjalliBuus  kehittyä,  ja  jo  i6:nnen 
sataluvun  alkupuoliskolla  on  siellä  useita  huomatulta  kirjailijoita;  silloin 


Sh«kHpt«r*.    (Vaiklplfrrai  Shikiipairen  lMtti<i  inl  p«ln«kiNU  t623.) 

suuri  murhenäytelmien  kirjoittaja  Pierre  Corneille,  joka  otti  useat  aiheen- 
sakin  muinaisajasta,  julkaisi  monia  eteviä  kappaleitaan;  tähän  aikaan 
niinikään  Pascal  kirjoitti  syvämietteiset  iMietelmSnsä>  (Pens6es)  kristin- 
opin puolustukseksi.  Mutta  vasta  Ludvig  XIV:nnen  hallituskausi  on 
Ranskan  kirjallisuuden  klassillinen  aika. 


SIVISTYSKAT8AHDUS   USKONPUHDISTUKSEN   AIKAKAUTEEN.  197 

Kuuluisin  tämän  ajan  ja  kaikkien  aikojen  draamallisista  runoilijoista 
oli  Englannissa,  nimittäin  William  Shakespeare,  joka  syntyi  v.  1564  ja 
kuoli  y.  1616.  Hänen  näytelmänsä  eivät  kuulu  yksinomaan  hänen  omalle 
ajalleen,  vaan  niitä  luetaan  ja  näytellään  vieläkin,  ja  kaikki  sivistyskan- 
sat ovat  kääntäneet  tai  kääntävät  niitä  omalle  kielelleen.  Hänen  näytel- 
missään esiintyy  nimittäin  ihminen  hyveineen,  heikkouksineen  ja  muine 
ominaisuuksineen  sellaisena  kuin  hän  aina  on  ollut  ja  tulee  olemaan; 
hän  kuvailee  ihmisluonnetta,  siinä  vallitsevia  tunteita  ja  intohimoja,  osot- 
taen,  miten  ne  vaikuttavat  ihmisen  omaan  kohtaloon.  »Ihmisellä  on  itsel- 
lään sisässään  taivas  ja  helvetti,  —  se  on  siveellinen  keskusta,  jonka  ympä- 
rillä Shakespearen  runot  liikkuvat.»  »Ihmissydän  on  hänellä  a  ja  o.» 
Hänen  kuvailemainsa  henkilöiden  luonteet  ovat  luonnollisia,  erilaiset  omi- 
naisuudet ovat  oikeassa  suhteessa  toisiinsa,  hyvää  ja  huonoa  todellisuutta 
vastaavalla  mitalla  yhteen  sovitettu,  joten  jokaisesta  muodostuu  luonnol- 
linen sopusuhtainen  ihminen.  Hänen  teoksensa  ovat  sen  vuoksi  »peili, 
jossa  koko  maailma  ja  ihmiskunta  kuvastuu».  Aiheet  näytelmiinsä  Sha- 
kespeare otti  etupäässä  historiasta ;  varsinkin  Englannin  keski-ajan  kunin- 
kaita hän  kuvailee,  mutta  myöskin  Julius  Caesaria,  Antoniusta  ja  Kleo- 
patraa, Tanskan  prinssiä  Hamletia  ynnä  muita. 

Shakespeare  kirjoitti  näytelmänsä  uskonriitojen  aikana,  mutta  ajan 
uskonnollinen  kiihko  ei  niihin  ole  jälkeä  jättänyt.  John  Milton  taas, 
joka  syntyi  v.  1608,  on  uskonnollinen  runoilija.  Hän  oli  harras  puri- 
taani, mutta  kirjoitti  valtiollisistakin  asioista,  esim.  »Puolustuksen  Englan- 
nin kansan  puolesta»,  jossa  hän  esittää  kansan  oikeuden  olevan  rangaista 
petollista  tyrannia.  Tämä  syntyi  sen  johdosta,  että  muuan  oppinut  rans- 
kalainen oli  solvaissut  Englantilaisia  kuninkaansa  Kaarle  I:sen  mestaa- 
misesta.  Valtiolliseen  elämäänkin  Milton  otti  osaa,  ollen  valtiosihteerinä 
tasavallan  aikana ;  mutta  kun  Stuartit  v.  1660  taas  kutsuttiin  hallitukseen, 
vangittiin  hän  ja  hänen  kirjoituksensa  poltettiin.  Myöhemmin  hän  kui- 
tenkin pääsi  vapaaksi  ja  ryhtyi  nyt  suuremmoiseen  runoaiheeseensa 
käsiksi,  jota  hän  jo  nuorena  oli  mielessään  pitänyt.  »Kadotetussa  para- 
tiisissa», joka  on  jaettu  12:teen  runoon,  hän  laulaa  syntiinlankeemuksesta, 
rohkealla  mielikuvituksella  kuvaten  saatanan,  helvetin,  paratiisin  ja  ensim- 
mäisen ihmisparin.  Tämä  on,  niinkuin  Danten  mainio  teos,  »jumalallinen 
komedia»,  mutta  protestanttisen  hengen  mukaisesti  kirjoitettu.  Myöhem- 
min Milton  kirjoitti  edellisen  jatkoksi  »Jälleen  voitettu  paratiisi  »-nimisen 
runosarjan,  jossa  kerrotaan  Kristuksen  kiusaamisesta  korvessa.  Milton 
kuoU  V.  1674. 


198  YLEINEN   HISTORIA. 

Saksan  kirjailijoista  ovat  uskonpuhdistajat  tärkeimmät;  varsinkin 
Lutherin  kirjoitusten  kautta  saksankieli  suuresti  kehittyi.  Taiderunou- 
dessakin sitä  aljettiin  käyttää,  mutta  vasta  18:nnen  vuosisadan  loppu- 
puolella Saksan  suuret  runoilijat  elivät. 

Ruotsissakin  syntyi  sen  mahtavuuteen  kohottua  vilkas  tieteellinen 
ja  kirjallinen  elämä,  varsinkin  Kristina  kuningattaren  aikana,  jonka  hovi 
muodostui  sen  keskustaksi.  Itse  hän  oli  aikansa  oppineimpia  naisia,  osasi 
puhua  kymmentä  eri  kieltä  ja  oli  perehtynyt  useaan  taiteeseen.  Kylläs- 
tyneenä hallitustoimiin,  jotka  eivät  häntä  milloinkaan  olleet  miellyttäneet, 
hän  vihdoin  luopui  niistä  ja  lähti  tieteiden  ja  taiteiden  maahan  Ita- 
liaan, jossa  hän  kääntyi  katoliseen  uskoon.  Ruotsin  runouden  isä 
Yrjö  Stiemhjelm  eli  hänen  aikanaan;  piispa  Olavi  Rudbeck  koetti 
tutkimuksillaan  luoda  Ruotsille  niin  suurta  menneisyyttä  kuin  suinkin. 
Juhana  Messenius  on  tunnettu  historiankirjoittajana;  muun  muassa  hän 
»riimikronikassaan»  esittää  Suomen  vaiheet  vanhimmista  ajoista  omaan 
aikaansa  asti.  Syytettynä  valtiollisista  vehkeistä  ja  katolisista  harrastuk- 
sista hän  kauan  aikaa  oli  vankina  Kajaanin  linnassa.  Juhana  Stiemhöök 
oli  kuuluisa  lakimies.  Mutta  myöskin  ulkomaalaisia  Kristina  kutsui  ho- 
viinsa; niinkuin  yllä  on  mainittu,  Cartesius  oli  siellä  elämänsä  viimeiset 
vuodet,  jfii  hollantilainen  valtio-opin  tutkija  ja  kansainvälisen  oikeustieteen 
luoja  Hugo  Orotius  oleskeli  myöskin  Tukholmassa,  niinikään  eräs  rans- 
kalainen lääkäri  Bourdelot  y.  m. 

Suomikin  sai  osansa  tästä  Kristinan  aikaisesta  opin  ja  valistuksen 
harrastuksesta;  täällä  vaikutti  valistuksenkin  hyväksi  monessa  suhteessa 
meidän  maamme  historiassa  muistettava  kreivi  Pietari  Brahe,  joka  oli 
Suomen  kenraalikuvernöörinä  vv.  1637 — 1640  ja  toisen  kerran  vv.  1648 — 
1654,  sekä  hänen  rinnallaan  Isak  Rothovius,  joka  oli  Turun  piispana 
VV.  1627—1652.  He  olivat  molemmat  Ruotsista  kotoisin,  mutta  pereh- 
tyivät täydellisesti  maamme  oloihin  ja  käyttivät  vaikutusvaltaista  ase- 
maansa niitä  parantaakseen.  He  olivat  tulleet  tuntemaan  kansassa  val- 
litsevan sivistyksen  puutteen  ja  raakuuden  sekä  virkamiesten  kunnotto- 
muuden,  epärehellisyyden  ja  taitamattomuuden.  Pietari  Brahe  teki  monta 
pitkää  matkaa  Suomen  etäisimpiin  seutuihin  asti,  ottaen  siten  selvän 
maan  tilasta;  Rothovius  taas  sai  tietoja  etupäässä  papiston  kautta.  Moni- 
lukuiset kirjeet,  joita  he  lähettivät  Ruotsin  hallitukselle,  ovat  todistuksena 
heidän  tiedoistaan  ja  huolenpidostaan.  Liian  pieni  sivistysmäärä  oli  etu- 
päässä syynä  moniin  epäkohtiin,  niin  he  arvelivat,  sillä  maassa  ei  ollut 
muuta  kuin  alkeiskouluja,  joissa  voitiin  saada  oppia.  Korkein  oppilaitos  oli 
Turun  katedraalikoulu,  joka  v.  1630  Rothoviuksen  toimesta  oli  laajennettu 


SIVISTTBKATSAHDUS   USKONFUUDISTC)'SEN  AIKAKAUTEEN.  199 

kTmnaaBiksi.  Brahe  ehdotteli  sen  vuoksi,  että  Suomeen  perustettaiBtin 
yliopisto,  sillä  ainoastaan  sen  kautta  roitaieiin  toivoa  saatavan  parempia 
Tirkamiehiä ;   harvat  vaan   saattoivat  nSet  saada  ulkomaiden  yliopistoissa 


KrMfiM  kiilngitv.    (RinikdaiiM  BMirdtnln  IuIm  nukuR.) 

korkeampaa  opetusta.  Hallitus  antoikin  hSnen  ehdotukseensa  suostumuk- 
sen, Ja  V.  1640  Heinäkuun  15  pruä  vihittiin  Turun  yliopisto  tärkeään 
toimeensa.  >Haailman  alusta  asti  ei  Suomen  kansa  ole  saanut  nauttia 
sellaista  hyvyyttä:»,  sanoo  Rothovius  papistolle  lähettfimässäln  kierto- 
kirjeessä,   jossa    kehotetaan    viettämään    tätä    pfiivää    juhlapäivänä    koko 


200  YLEINEK   HISTORIA. 

ma&sBB.  Alussa  yliopisto  työskenteli  ahtaissa  oloissa;  ylioppilasluku  oli 
ensi  TuoDDa  44,  mutta  jo  kabta  vuotta  myöhemmin  300,  joista  kuiten- 
kiD  suuria  osa  oli  ruotsalaisia.  Yhdeksästä  osakunnasta,  jobon  ylioppi- 
laat muiden  yliopistojen  tapaan  jakaantuivat,  oli  ainoastaan  3  suomalaista, 
mutta  6  ruotsalaista;  samoin  suurin  osa  opettajista  oli  Ruotsista  kotoisin. 


PIfUrI  Br*h*.     (Hlii«<i  RJitlliun  klrkhMn  l>h]ollUmtnu  bulun  mukun.) 

Koko  Suomen  aatteellinen  ja  henkinen  elSmS  alkaa  nyt  liikkua  yliopiston 
suojaBsa,  ja  sama  oppilaitos  on  yhfiti  pysynyt  sen  henkisenä  keskustana. 
Alusta . alkaen  oli  siinä  useita  eteviä  miehiä;  niinpä  EsHllus  Petraeus, 
ensimmäinen  rehtori,  vaikka  Ruotsista  kotoisin,  oli  perehtynyt  suomen- 
kieleeu  siihen  määrään,  että  hän  otti  osaa  raamatun  suomentamiseen  ja 
kirjoitti  suomen  kieliopin;  Mikael  Vexionivs  oli  historian,  filosofian  ja 


3IVI8TYSKAT8AHDUS    USKONPUHDISTUKSEN    AIKAKAUTEEN.  201 

laidtieteen  taitava  opettaja  ja  julkaisi  niissä  aineissa  tieteellisiä  kirjoituk- 
sia; Mariin  Stodius  oli  itämaisten  kielten  professori.  Opistaan  ja  val- 
tiollisesta toiminnastaan  tunnettu  on  Juhana  Teraerus,  joka  v.  1668  tuli 
Turun  piispaksi ;  häntä  syytettiin  my5hemmiii  vääräoppisuudesta,  faSn 
kun   muutamassa   julkaisemassaan    katkismuksessa    oli   vähän   poikennut 


PI«Uri  Brakn  pv«1h>  Krlfllui  KtUrln*,  *.  i.  Slunbick.    (RlifJinui  kirkgm  iltiru  tmlon  mukua.) 

entisistä  selityksistä.  Oikeaoppisuudesta  pidettiin  näet  orjallisesti  kiinni, 
jonka  vuoksi  Terserus  tuomittiin  virkansa  menettäneeksi;  siihen  vaikut- 
tivat myöskin  valtiolliset  syyt,  hän  kun  puolustamalta  kiihkeästi  redukt- 
sioonia  oli  suututtanut  aateliston. 

Vilkkaamman  tieteellisen  ja  kirjallisen  toiminnan  vuoksi,  joka  maassa 
syntyi   yliopiston   perustamisen   johdosta,   perustettiin   Turkuun   v.   1642 


202  YLEINEN   HI8T0R1A. 

ensjnimainen  kirjapaino.  KirjaetooDsa  alun  taas  Bai  Turun  yliopisto 
Tanskan  sodasta  saaliina  tuodun  Aarfausin  piispan  kirjastosta,  jonka 
Stftlhandsken  leski  sille  lahjoitti.  Latinankieli  tuli  Suomenkin  yliopistossa 
tieteen  ja  opin  kieleksi,  mutta  muuten  kfijrtettiin  raotsinkieltä,  joka  yhä 


enemmSn  alkoi  tähin  aikaan  Suomessa  voittaa  alaa.  Aatelisto  oleskeli 
entistä  enemmän  Ruotsissa,  jossa  se  ruotsalaistui,  virkamiehet  taas  heit- 
tivät kouluissa  ja  yliopistossa  suomalaisuutensa.  Suomalaisia  nimiäkSSn 
eivät  opin  tielle  antautuvat  enää  pidä,  vaan  muuttavat  ne  kokonaan  tai 
muodostavat  ne  kreikan-  tai  hitinankielen  mukaisiksi;  useimmat  -iis  ja 
-ond^r-päätteisista  nimistä  ovat  alkuaan  tältä  ajalta.     Suomen  kansaa  d 


r 


LUDVIG   XIV.NNEN   HALLITUS   RANSKASSA.  203 

kuitenkaan  unohdettu,  vaan  hankittiin  sillekin  uskonnollista  kirjallisuutta, 
ja  pari  vuotta  yliopiston  avaamisen  jälkeen  raamatunkäännöskin  saatiin 
suomeksi  v.  1642;  sen  toimitti  komitea,  johon  kuului  kaksi  yliopiston 
professoria,  jo  mainitut  Petraeus  ja  Stodius,  sekä  Maskun  kirkkoherra 
Henrik  Hoffman  ja  Piikkiön  kirkkoherra  Gregorius  Favorinus.  Muussa 
kuin  uskonnollisessa  kirjallisuudessa  ei  suomenkieltä  käytetty,  lukuun- 
ottamatta paria  maanlain  suomennosta,  joita  ei  kuitenkaan  painosta  jul- 
kaistu. Suomenkieli  jäi  rahvaan  kieleksi,  josta  se  vasta  meidän  aikanamme 
on  päässyt  sivistyskieleksi  kohoamaan. 


XVIL 
Ludvig  XIV:nnen  hallitus  Ranskassa. 

HaUitsijoiden  valta  kehittyy  rajattomaksi.  —  Ranskan  herrat  koettavat  saada  enti- 
sen valta -asemansa.  —  Hugenotit.  —  Richelieu'n  päämaali.  —  Hugenotit  menettävät 
itsenäisen  asemansa.  —  Aatelisherrat  masennetaan.  —  Säätykokoukset.  —  Parlamentti. 
—  Intendentit.  —  Mazarin.  —  La  /ronrfe-kapina.  —  Ludvig  XIV  hallitsee  itse.  — 
Hänen  käsityksensä  hallitsijan  asemasta  ja  tehtävästä.  —  Kuninkaan  hovi  Versail- 
les's8a.  —  Kuninkaan  kunnioitus.  —  Kirjailijat  ja  taiteilijat.  —  Colbert.  —  Hänen 
kansallistaloudellinen  katsantokantansa.  —  Maanviljelys  ja  teollisuus.  —  Kauppa.  — 

Louvois  ja  sotalaitos.  —  Ranskan  mahtavuus. 

Kun  uskonnon  asiat  olivat  lakanneet  ihmisten  mieliä  kiihottamasta 
ja  valtiomiehet  jättäneet  ne  huomioon  ottamatta  politiikkaa  määrättäessä, 
palautuvat  valtiolliset  harrastukset  entiseen  asemaansa,  josta  vasta  mai- 
nitut kysymykset  olivat  ne  vieroittaneet.  Valtioyhteyden  aikaansaaminen 
lujan  hallitsijanvallan  turvissa  oli  ollut  keski-ajan  jälkimmäiseltä  puolis- 
kolta alkaen  yleisenä  harrastuksena  useimmissa  Europan  maissa;  ja 
uskonsotien  päätyttyä  tuo  kehitys  taas  jatkuu  ja  pääsee  päämaaliinsa. 
Ranska  varsinkin  vaurastuu  lujaksi  ja  voimakkaaksi  valtioksi,  joka  saapi 
joksikin  ajaksi  johdon  Europassa. 

Henrik  IV,  saatuansa  valtakuntaansa  rauhan,  alkoi  jo  työskennellä 
mainittuun  suuntaan,  mutta  kun  erään  uskonkiihkoisen  miehen,  Ravail- 
lacin,  tikari  v.  1610  teki  lopun  hänen  elämästään,  seurasi  taas  levotto- 
mia aikoja;  puoli  vuosisataa  —  Henrik  IVinnen  kuolemasta  v:teen  1661, 


204  YLEINEN   HISTORIA. 

jolloin  Ludvig  XIV  itse  ryhtyi  hallitukseen  —  on  täynnä  riitoja  ja  veh- 
keilyjä, mutta  entiset  olot  kuitenkin  kukistuvat  ja  uusia  muodostetaan 
sijaan;  vihdoin  v.  1661  ovat  kaikki  erikoisvoimat  muserretut,  ja  kunin- 
gasvalta on  kaikkien  perijänä  kohonnut  korkeimmilleen. 

Ranskan  suuret  herrat,  jotka  hugenottisotien  aikana  olivat  tottuneet 
mielivaltaisesti  toimimaan,  esiintyivät  Henrik  IV:nnen  kuoltua  suurilla 
vaatimuksilla,  joita  heikko  holhojahallitus,  leskikuningatar  Maria  di  Medi- 
oin ja  vähäpätöisten  ministerien  johtamana,  ei  kyennyt  vastustamaan. 
Päinvastoin  hallituksen  menettelytapa  vaan  kiihotti  heitä,  se  kun  suurilla 
rahasummilla  koetti  heitä  suostuttaa;  niinpä  Cond^n  prinssi  sai  200,000 
eculta,  joka  erään  kapinan  jäljestä  korotettiin  450,000:teen,  ynnä  suuren 
kartanon  Pariisissa  sekä  Clermonfin  kreivikunnan;  Soissons'in  kreivi  ja 
Bouillon'in  herttua  saivat  kumpikin  yhtä  suuren  summan  j.  n.  e.  Mutta 
siitä  huolimatta  he  yhä  vehkeilivät,  sillä  »kuninkaitten  aika  oli  mennyt», 
sanoivat  he,  »ja  herrojen  aika  tullut».  Ludvig  XI:nnen  ja  liigan  ajat 
näyttivät  uudistuvan;  mutta  ajanpitkään  herrat  eivät  kuitenkaan  voineet 
samaa  mahtia  enää  osottaa. 

Toinen  levoton  aines  valtakunnassa  olivat  hugenotit,  jotka  Nantes'in 
säännön  mukaan  pitivät  hallussaan  pari  sataa  varustettua  paikkaa.  He 
olivat  niinikään  järjestäneet  sekä  kirkollisen  hallintonsa  «ttä  puolue- 
asemansa niin  erikoiseksi  ja  itsenäiseksi,  että  he  muodostivat  ikäänkuin 
valtion  valtiossa;  heidän  806  kirkkokuntaansa  oli  jaettu  piirikuntiin  ja 
nämä  taas  16:teen  provinsiin,  joita  johti  valitut  konsistoorien  ja  synoo- 
dien  jäsenet,  niinkuin  Calvinin  kirkossa  oli  tavallista.  Koko  Ranskan 
reformeerattua  kirkkoa  taas  edusti  kansallis-sy noodi,  joka  kokoontui  aina 
kolmen  vuoden  kuluttua.  Hugenoteilla  oli  omat  sotajoukkonsa,  he  ajoivat 
omaa  politiikkaansa  ja  kuninkaan  hovissa  heillä  oli  kaksi  valittua  luottamus- 
miestä,  jotka  siellä  valvoivat  heidän  etujansa.  Selvää  on,  että  tällainen 
kansanvaltainen  tasavalta  oli  vaarallinen  valtakunnan  yhteydelle,  varsin- 
kin kun  sen  sotavoimat  olivat  jotenkin  suuret.  Hugenotit  tahtoivatkin 
yhä  laajentaa  oikeuksiansa,  he  sekaantuivat  tavan  takaa  hallituksen  toi- 
miin ja  V.  1621  he  alkoivat  julkisodan  hallitusta  vastaan. 

Täten  oli  Ludvig  XIII:nnen  alaikäisyyden  aikana  kuninkaan  valta 
joutunut  syrjäytetyksi  ja  halveksituksi;  »hugenotit  jakoivat  valtion  hänen 
kanssaan,  eivätkä  herrat  käyttäytyneet  niinkuin  he  olisivat  olleet  ala- 
maisia». Mutta  V.  1624  olot  muuttuvat,  sillä  silloin  tulee  Ranskan  halli- 
tusta johtamaan  Luconin  piispa,  kardinaali  Richelieu,  jonka  voipi  lukea 
historian  etevimpien  valtiomiesten  joukkoon.  Vaikka  Richelieu  oli  katoli- 
nen   piispa   ja   kardinaalin    arvon   saanut,   ei   hän   kirkon   etuja   ottanut 


LUDVIG   XIV:NMEN   HAXL1TC8  RANSKASSA.  205 

buomiooD  toiminnassaan;  hän  oli  yksiDomaan  valtiomies;  kaikkien  mui- 
den seikkojen  ja  nfikökohtien  oli  väistyminen,  kun  valtion  etu  oli  kysy- 
myksessä. HSnen  politiikkaDse,  sekä  sisäinen  että  ulkoinen,  oli  yksinker- 
tainen ja  selvfi;  kummallakin  hän  tavoitti  Ranskalle  suurantia.   Ranskan 


MiHa  dl  Midlol.    (Mirinin  nukipilrrM.) 

valtakunnan  korkeimmaksi  järjestyksen  ylläpitäjäksi  ja  valvojaksi  oli 
kohotettava  kuningasvalta,  joka  ei  saanut  suosia  tai  vihata  ketäkSän, 
vaan  jonka  tuli  antaa  oikeutta  kaikille  —  se  oli  Richelieun  sisäisen 
politiikan  päfimaali ;  Ranskan  kohottaminen  Europan  johtaja  valtioksi  oli 
hänen  ulkopolitiikkansa  tarkoitus.  Järkähtämättömällä  johdonmukaisuu- 
della ja   vastustamattomalla   voimalla  ja  lujuudella  hän  kulki  tuota  päS- 


206  YLEINEK   HISTORIA. 

maalisnsa  kohden ;  kaikki  vastassa  olevat  voimat  kukistettiin ;  se,  joka  vas- 
tusti, sai  rangaistuksen,  mutta  se,  joka  auttoi  häntä,  sai  palkinnon.  Kaikki 
juonet,  salavehkeet  ja  murhayritykset  hän  teki  tyhjäksi,  ja  ne,  jotka  häntft 
vastaan  vehkeilivät,  olivat  hänen  käsityksensä  mukaan  valtion  vihollisia, 
ja  kuolemanrangaistus  sellaisia  kohtasi. 


RlnliBlltu  kirdlnuUn  pinuui.  (Plillipp*  Ch«mpil|n<n  t«idun  miikun.) 

Ensiksikin  olivat  kaikki  erikoisvoimat,  mitkä  Ranskassa  oti,  hävi- 
tettävät, ja  sen  mukaan  kuin  kaikki  oli  tasoitettu,  luotiin  uusia  laitoksia 
sijaan.  Hugenotit  hän  ensin  tahtoi  kukistaa  ja  tehdä  heidän  vehkeilemi- 
sensä  mahdottomaksi.  Heidän  tärkein  ja  vahvin  kaupunkinsa  oli  La 
Rochelle  Garonne-virran  suussa,  ja  tätä  piirittämään  Richelieu  itse  vei 
kuninkaan  joukot  v.  1628.  En^antilaiset  yrittivät  tulla  laivastolla  tuo- 
maan   piiritetyille  apua,   mutta  se  ei   onnistunut,  ja  vihdoin  täytyi  kau- 


LUDVIG   XrV:NMEN   HALLITUS   RAM8KA33A.  207 

pungin  nälän  pakottamsna  antautua,  kun  30,000:Bta  asukkaasta  oli  aino- 
astaan 5000  jaijeilfi.  Muut  paikat  antautuivat  myöskin.  Samoin  kukis- 
tettiin heidän  muutkin  sotavoimansa,  joilla  Robanin  herttua  Cevennein 
vuoristossa  oli  pitänyt  jonkun  aikaa  puoliansa,  saaden  Italiasta  ja  Espan- 
jastakin apurahoja.    Richelieu  otti  nyt  hugenoteilta  varustetut  kaupungit 


pplutan  «durtajat.    <«lir.  B«*«  nriilplIrrM.) 


pois  sekä  kielsi  heitä  kokouksia  pitämästä;  heidän  piti  valtiollisessa  suh- 
teessa tulla  samaan  asemaan  kuin  muutkin  Ranskan  kuninkaan  alamai- 
set olivat;  mutta  uskonvapautensa  he  saivat  pitää. 

PitkäUisempi  oli  taistelu  prinssejä  ja  mahtavia  herroja  vastaan, 
jotka  Richelieu  niinikään  tahtoi  masentaa;  >on  kohtuutonta*,  sanoi  hän 
kuninkaalle,    loäyttää  esimerkkiä    rankaisemalla   vähäpätöisiä    henkilöitä. 


208  YLEINEN    HISTORIA. 

jotka  ovat  puita  ilman  varjoa;  on  paljon  tarpeellisempaa  pitää  suuria 
kurissa».  Hän  ryhtyi  näitä  masentamaan  ja  rankaisi  ankarasti  syyllisiä; 
mutta  hänen  täytyi  yhäti  niin  kauan  kuin  hän  oli  ministerinä  puolustaa 
asemaansa  ja  henkeänsä  heidän  juoniaan,  salaliittojaan  ja  kapinoitaan 
vastaan,  sillä  melkein  vuosittain  ne  uudistuivat.  Ensimmäisiä  vehkeUijöitH 
ohvat  muutamat  kuninkaan  veljen  Orleansin  herttuan  ystävät,  joiden 
suunnitelma  oli  sellainen,  että  Ludvig  XIII  oli  syöstävä  valtaistuimelta 
ja  Orleans'in  herttua,  joka  ottaisi  itävaltalaisen  prinsessan  Annan  puoli- 
sokseen, tuleva  kuninkaaksi.  Richelieu  sai  selvän  salaliitosta,  jonka  joh- 
dosta muutamia  ylhäisiä  henkilöitä  tuomittiin  maanpakoon  tai  vankeuteen, 
toisia  taas  mestattiin;  18-vuotias  Orleansin  herttua  nöyrtyi,  luvaten  »ra- 
kastaa ja  suosia  niitä,  jotka  rakastavat  kuningasta  ja  kuningatarta»,  ja 
hän  otti  puolisokseenkin  Richelieun  jo  ennen  hänelle  valitseman  ylhäisen 
naisen.  Maria  di  Medici,  kuninkaan  äiti,  vihasi  niinikään  kardinaalia, 
sillä  tämä  vastusti  hänen  oikkujansa,  ja  hän  koetti  saada  kuningastakin 
häntä  syrjäyttämään.  Kerran  hän  kysyi  kuninkaalta,  »pitikö  hän  halpaa 
palvelijaa  äitiänsä  parempana».  Ludvig  XIII  joutui  hämilleen,  lähti  äkki- 
arvaamatta Versailles'iin,  ja  Richelieu  jo  luuli  menettävänsä  asemansa, 
minkä  vuoksi  hän  alkoi  lähtöä  valmistaa.  Mutta  seuraavana  päivänä 
hän  sai  kutsun  kuninkaan  luokse,  jolloin  tämä  lausui:  »palvelkaa  vast- 
edeskin minua,  niinkuin  tähän  asti,  ja  minä  suojelen  teitä  kaikilta,  jotka 
tahtovat  teille  häviötä  valmistaa».  Ludvig  XIII  itse  oli  vähäpätöinen 
mies,  mutta,  hän  osasi  antaa  arvoa  suurelle  ministerille  ja  pysytti  hänet, 
vaikkakin  hänen  voimansa  ja  mahtinsa  tuntui  hänestäkin  usein  tukalalta. 
—  Espanjan  hallituskin  antoi  toisinaan  vehkeileville  herroille  apua;  niinpä 
kerran  eräs  Soissons'in  kreivi  kokosi  kaikki  tyytymättömät  ympärilleen 
alkaakseen  sodan  kardinaalia  vastaan  ja  sai  Espanjasta  7000  miestä; 
mutta  hän  voitettiin.  Kuninkaan  suosima  paashi,  nuori  Cinq-Mars,  teki 
myöskin  sopimuksen  Espanjan  kanssa,  mutta  Richelieu  sai  siitä  jäljen- 
nöksen ja  lähetti  sen  kuninkaalle,  ja  Cinq-Mars  tuomittiin  mestatta- 
vaksi. Tämä  oli  viimeinen  salaliitto,  sillä  jo  samana  vuonna  (1642) 
Richelieu  kuoli. 

Aatelisherrojen  kaikki  vehkeet  Richelieu  näin  teki  tyhjäksi,  mutta 
sen  ohessa  heidän  mahtiansa  yhä  vähennettiin;  varustetut  linnat,  joita 
ei  tarvittu  maan  puolustukseksi,  hävitettiin;  korkeat  virat,  jotka  tuottivat 
heille  valtaa  ja  vaikutusta,  lakkautettiin,  niinkuin  suur-amiraalin  virka, 
johon  kuului  ylin  valvonta  laivastossa,  ja  konnetabelin,  johon  taas  kuului 
armeijan  ylin  johto.  Maakunnissa  ei  aatelisherroilla  enää  ollut  keski- 
aikaista itsenäisyyttä,  mutta  heillä  oli  maaherroina   vielä  suuri  valta  ja 


LUDVIG   XIV:NNEN   HALLITUS   RANSKASSA.  209 

vaikutus,   jota   h«   saattoivat   vSärin   käyttfiä;    sen   vuoksi   Richelieu  otti 
beiltfi  toimet  ja  valkn  pois,  mutta  ulkonaisen  arvon  hftn  heille  jätti. 

V:8ta   1302   olivat   valtioBfifidyt   (lea  itats  girUrauxJ  olleet  yhtenä 
valtiomahtina,  joka  paljon  oli  vaikuttanut  yleisiin  asioihin.    Mutta  Ricfae- 


lieu  teki  Biitäkin  lopun,  eikä  hänellä  eiinft  kohden  suurta  vastusta  ollut- 
kaan, sillä  Baoskan  eduskunnalta  puuttui  ylisimielifiyyttä,  joka  sille  cdM 


antanut  voimaa.     SSäl 


tyjaon  pemstukBelle  muodostettu  eduskunta  on  jo 


kannalle,  ajamaan  ensi 
ottamaan  koko  maan 
Tlefnen  hfBtoria  II. 


luonteeltaan   heikko,   sillä   eri   säädyillä   on   taipumus   asettua  itsekkäälle 


sijassa  omia  säätyetujaan  ja  vasta  toisessa  sijassa 
ia  kansan  edut  huomioon;  mutta  siitä  taas  syntyy 


210  TLEINEN   HISTORIA. 

eri  säätyjen  kesken  kateutta  ja  riitoja,  mikä  heikontaa  niiden  toimintaa 
ja  voimaa.  Niinpä  Ranskassa  aatelisto  ja  papisto  pitivät  itseänsä  muita 
parempina  ja  halveksivat  kolmatta  säätyä.  Verojen  suorittamiseen  he 
eivät  tahtoneet  vähimmässäkään  määrässä  ottaa  osaa;  »se  olisi»,  sanoi 
papisto  V.  1614  valtiopäivillä,  »Jumalan  valtakunnan  häpäisemistä»,  jos 
papistoa  verotettaisiin.  Kolmas  sääty  taas  tahtoi  esiintyä  vapaamielisem- 
pänä  ja  irroittautua  vanhasta  katsantotavasta,  asettaen  koko  maan  edut 
säätyetujen  yläpuolelle.  »Ranska»,  sanoi  muuan  puhuja  v.  1614  sääty- 
kokouksessa,  »on  kolmen  säätyluokan  yhteinen  äiti,  kirkko  on  vanhin, 
aatelisto  toinen  ja  kolmas  sääty  nuorin».  Tästä  muka  sopimattomasta 
puheesta  aatelisto  loukkaantui  siihen  määrään,  että  se  kääntyi  kuninkaan 
puoleen  siitä  valittaen,  »sillä»,  sanoivat  aateliset,  »heidän  ja  meidän  välil- 
lämme on  yhtä  suuri  erotus  kuin  h^ran  ja  palvdijan».  Näin  oUen  kolmas 
sääty,  joka  tahtoi  saada  aikaan  parannuksia,  oli  voimaton,  jonka  Tuoksi  se 
oli  taipuvainen  luovuttamaan  koko  edustusoikeutensa.  Sen  edmies  lausui, 
että  rajaton  hallitsijanvalta  on  tarpeellinen ;  kuningasta,  koriceinta  lainlaati- 
jaa, tulee  kaikkien  totella,  mutta  hänen  tulee  myösldn  panna  toimeen  ne 
parannukset,  joita  kansa  kaipaa.  Siten  saattoi  kuningas  hdposti  ottaa 
itselleen  sem  vallan,  mikä  säätykokouksilla  oli  ollut.  Biehelieu  ei  kutsunut- 
kaan niitä  kokoon,  eikä  siitä  mitäkään  tyytymättömyyttä  syntynyt. 

Ranidcan  parlamentti  oli  oikeastaan  korkein  tuomioifituin,  j<^a  oli  keski- 
ajalla muodostunut  kuninkaan  vasallioikeudesta  (ks.  keski-aikaa  luk.  XVII) ; 
se  oli  sna  viiicakunta;  mutta  kun  säätyjä  ei  enää  kutsuttu  kokoon,  heräsi 
siinä  jonkinlaiaen  itsenälsyydentunne;  se  tahtoi  En^nnin  parlamentin 
tapaan  asettua  kansan  etuja  puolustamaan,  siis  ikäänkuin  kanaan  edus- 
tajaksi. Niinkuin  muutkin  korkeammat  virat,  olivat  parlamentinkin  virat 
perinnölllsifi,  mikä  teki  sen  jäsenien  aseman  vankemmaksi  ja  antoi  heille 
enemmän  rohkeutta.  Tavaksi  oli  tullut,  että  kuninkaan  määräykset  esi- 
tettiin Pariisia  parlamentille  ja  kirjoitettiin  sen  asiakirjoihin,  ennenkuin 
ne  lakiia  jukistiin.  Mutta  se  alkoi  käyttää  tätä  (Akeutta  vastustaakseen 
kuninkaan  tahtoa,  kieltäytyen  kirjoihinsa  kirjoittamasta  kaikkia  määräyk- 
siä, varsinkin  uusista  veroista,  joita  Richelieu'n  toimesta  tavan  takaa 
vaadittiin  ja  jotka  todellakin  olivat  kansalle  rasittavia.  Ludvig  XIII 
meni  kerran  itse  parlamentin  istuntoon  ja  lausui  siellä  mahtisanoja  ja 
uhkauksia:  »Jos  Te  vielä  vastustatte  minun  tahtoani»,  sanoi  hän,  »niin 
leikkaan  minä  kyntenne  niin  tyystin,  että  kirvelee.»  Pyynnöt  ja  huo- 
mautukset eivät  mitäkään  vaikuttaneet.     Parlamentin  oli  totteleminen. 

Kaikkien  erikoisvoimien  täytyi  täten  lannistua,  ja  vaikka  vastarinta 
ei  ollutkaan  kokonaan  tauonnut,  tuli  valta  kuitenkin  kuninkaan  tai  hänen 


LUDVIG   XIVINNEN   HALLITUS   RANSKASSA.  211 

johtavan  nuoJsterinsS  kfisiio.  Valtakuanan  asioiden  hoitoon  kftyt^tiia 
nyt  Tirkamiehiä,  joita  hallitus  mfiSrasi  ja  jotka  olivat  siitS  kokonaan 
riippuvaisia.  Kuninkaan  konseljiin  eli  neuvoskuntaan,  joka  oU  tfirkein 
virkakunta,  kutsui  hallitsija  keitä  hfin  tabtoL  Richelieu  koetti  estää  aate- 
lismiehiä ja  pappeja  siihen  pääsemäBtä.    Maakuntiin  taas  mSarXttfin  maa- 


1.) 

herroja  di  intendenttejfi,  jotka  sielli  olivat  kuninkaan  edustajia  oikeuden, 
järjestyksen,  raha-«siain  ja  aotalaitoksen  valvojina,  ja  jt^en  valvonnan 
alaisia  kaikki  muut  virkamiehet  olivat.  Heidän  valtansa  oli  siis  sangen 
laaja,  mutta  kuningas  saattoi  asettaa  ja  erottaa  heidät  milloin  tahtoi. 
Kolmannesta  säädystä  intendenttejä  tavallisesti  otettiin.  Ja  näiden  kautta 
kuninkaan  mahti  tuli  tuntumaan  yli  maan,  sen  «tfiisimpiinkin  osiin  astt 
Richelieu  kuoli  v.  1642,  ja  seuraavana  vuonna  sammui)  Ludvig 
XIII:nnen  elämä.    Seuraavien  18  vuodeo  aikana  hoiti  kardinaali  Mazarm 


212  YLEINEN   HISTORIA. 

Ranskan  hallitusta,  ja  yhtä  itsenäinen  asema  kuin  Richelieu'Uä  sitä  en- 
nen oli  ollut  oli  hänelläkin.  Mazarin  oli  italialainen  syntyjään,  mutta 
kotiutunut  Ranskassa  Richelieu'n  aikana,  joka  oli  huomannut  hänen 
valtiollisen  kykynsä  ja  hankkinut  hänelle  kardinaalin-arvonkin.  Kun 
Ludvig  XIV  isänsä  kuoUessa  oU  ö-vuotias  lapsi,  jätti  leskikuningatar  koko 
hallituksen  hänellä  Richelieu'n  suunnitelman  lopullinen  toteuttaminen  oli 
Mazarinin  päämaali.  Häntä  vastassa  vielä  oli  tuo  »vanha  Ranska»,  jota 
Richelieu  ei  ollut  saanut  perinpohjin  masennetuksi  Mazarinin  taistelu- 
tapa  oli  toisellainen,  kuin  suuren  edeltäjänsä,  siUä  hänen  luonteessaan  ei 
ollut  samaa  ankaruutta  ja  jyrkkyyttä  kuin  Richelieu'n;  hän  oh*  taipuvai- 
nen, vaikkei  kuitenkaan  heikko;  hän  osasi  väistyä  milloin  huomasi  asian- 
haarojen sitä  vaativan,  odottaen  sopivampaa  aikaa;  »aika  ja  minä»  oli 
hänen  tapansa  sanoakin;  olipa  hän  kaksi  kertaa  pakotettuna  lähtemään 
maanpakoonkin,  mutta  hän  ei  sittenkään  valta-asemaansa  heittänyt. 

Hallituksen  raha-asiat  olivat  huonolla  kannalla,  sillä  yhä  jatkuvaan 
sotaan  Saksan  ja  Espanjan  Habsburgeja  vastaan]  tarvittiin  varoja,  ja 
sitä  paitsi  joutui  suuri  osa  tuloista  luvattomalla  tavalla  virkamiesten  kä- 
siin,  vieläpä  itse  Mazarin  kokosi  sangen  suuren  omaisuuden.  Kansa  oli 
köyhtynyt  monista  hallituksen  vaatimista  veroista,  jackauheita  kuvauksia, 
jotka  osottavat  sen  puutetta  ja  kärsimyksiä,  tavataan  tältä  ajalta;  mutta 
vaikka  veroja  yhä  lisäiltiin,  ei  valtio  v.  1648  kuitenkaan  maksanut  edes  kor- 
koja veloistaan.  Tyytymättömyyttä  hallitusta  kohtaan  ilmestyi  sen  johdosta, 
ja  parlamentti  asettui  vastustuksen  johtajaksi;  se  esiintyi  suurilla  vaati- 
muksilla, tahtoen  muka  »parantaa  valtiossa  olevat  epäkohdat».  Muutamia 
parlamentin  jäseniä  vangittiin,  mutta  yleinen  mielipide  oli  heidän  puo- 
lellaan. Sen  vuoksi  aljettiin  Pariisin  kaduille  rakentaa  sulkuja  eli  barri- 
kaadeja,  ja  siten  alkoi  sisällinen  sota,  joka  kesti  4  vuotta  (1648-^1662). 
Prinssit  ja  muut  ylimykset  yhtyivät  parlamenttiin  kuningasvaltaa  vas- 
tustamaan. Hallituksen  puolustajat  joutuivat  kyllä  ahdinkoon,  ja  Maza- 
rininkin  täytyi  kaksi  kertaa  lähteä  Pariisista,  mutta  sittenkään  ei  voitu 
tuota  vuosisatojen  kuluessa  yhä  vahvistunutta  hallituksen  mahtia  masen- 
taa. Eikä  tälle  kapinalle  suurta  arvoa  tahdottu  antaakaan;  jo  nimitys 
la  fronde  osottaa  halveksimista  koko  yritystä  kohtaan,  se  merkitsee  näet 
linkoa,  jollaista  Pariisin  katupojat  käyttivät  keskenään  tapellessaan.  V. 
1652  sai  kenraali  Turenne  S:t  Antoine-nimisessä  Pariisin  etukaupungissa 
voiton  kapinoitsijoista,  jonka  jälkeen  vastarinta  taukosi,  ja  Mazarin  palasi 
mahtavampana  kuin  ennen  Pariisiin.  —  Nyt  ei  Ranskan  kuninkaan  val- 
lalla enää  ole  vastustajia,  vaan  kaikki  alistuvat  sen  johtoon;  uudenaikui- 
nen   absolutismi   eli   rajaton   yksinvalta  on  kehittynyt   täydellisyyteensä. 


LUDVIG   XIV:NNEN   HALUTUB  RANSKABaA.  213 

ja  Ludvig  XIV,  joka  v.  1661  ryhtyy  itse  hallitBemaan,  od  Ben  mahtavin 
edustaja. 

Ranskalaiset  kutsuvat  Ludvig  XIV:tta  suureksi,  silli  hSnen  aikansa 
oli  Ranskan  suuruuden  ja  loiston  aika;  mutta  historian  suuriin   benkf- 


Lad>lg  XIV.    {Ill)ud'a  Bulukua  mrituL) 

löihin,  jotka  johtavat  historiallisen  kehityksen  uusille  urille,  emme  saata 
hfiotX  lukea.  Ludvig  XIV  ryhtyi  hallitukseen  sittenkuin  Ricbelieu  ja 
Hazarin  olivat  tehneet  kuningasvallan  rajattomaksi,  joten  hSnen  ei  enSä 
tarvinnut  työskennellä  sen  saavuttamiseksi.  Mutta  hän  oli  edeltäjäSnsä 
etevämpi    siinfi    kohden,    että  hBn  itse  johti  hallitus-asioita.     Johtavan 


214  YLEINEN   HISTORIA. 

ministerin  hallitukseen  oli  Ranskassa  niin  totuttu,  että  ministerit  pitivät 
kummana  sitä  vastausta,  minkä  kuningas  heille  antoi,  kun  he  Mazarinin 
kuoleman  jälkeisenä  päivänä  kysyivät,  kenelle  he  jättäisivät  asiat  lopulli- 
sesti päätettäviksi;  hän  Vastasi  näet:  »minulle».  Kanslerille  hän  sanoi: 
»Minä  olen  tästälähin  itse  ensimmäinen  ministerini,  ja  minä  pyydän  ja 
määrään,  ettette  mitäkään  ilman  minun  suostumattani  vahvista».  Ludvig 
ei  kärsinytkään  rinnallaan  ketäkään  mahtavampaa  miestä,  joka  olisi  osot- 
tanut  jotakin  itsenäisyyttä,  vaan  hän  tahtoi  ainoastaan  nöyriä  palvelijoita; 
niinpä  valtiorahaston  päällikkö  Fouquet,  joka  oli  itselleen  hankkinut  san- 
gen suuria  rikkauksia,  piti  komeata  hovia,  sekä  esiintyi  tieteiden  ja  tai- 
teiden suojelijana,  vangittiin  kuninkaan  käskystä  ja  tuomittiin  maan- 
pakoon; mutta  Ludvig  piti  sen  liian  lievänä  rangaistuksena,  jonka  vuoksi 
hän  määräsi  hänet  elinkautiseen  vankeuteen.  Ludvig  XIV  valitsi  itse 
apulaisensa,  ja  hänellä  olikin  siinä  kohden  tarkka  silmä,  sillä  hän  oppi 
nopeasti  henkilön  tuntemaan  samoin  kuin  hän  sattuvasti  osasi  asioita 
arvostella.  Ulkonaisessa  esiintymisessään  hän  oli  arvokkaan  kuninkaan 
perikuva;  hänen  puheessaan  ja  kohtelussaan  oli  kuninkaallista  mahtia; 
hänen  läsnäollessaan  tunsivat  ylimyksetkin  sellaiset  kuin  Gond^  itsensä 
vähäpätöisiksi  ja  liittyivät  esteiemättä  häneen. 

Ludvig  XIV:nnellä  oli  myöskin  suuri  ja  ylevä  ajatus  kuninkaan 
asemasta  ja  tehtävästä,  sillä  hänen  valtansa  johtui  hänen  mielestään  itse 
Jumalasta.  »Hän,  joka  on  kuninkaat  maailmaan  lähettänyt,  on  myöskin 
tahtonut,  että  heitä  kunnioitettaisiin  hänen  sijaisinaan;  hän  on  niinikään 
pidättänyt  yksinomaan  itselleen  oikeuden  arvostella  heidän  toimiaan;  hä- 
nen tahtonsa  on,  että  jokainen,  joka  on  alamaiseksi  syntynyt,  totelkoon 
ilman  mitäkään  epäröimistä»,  sanoo  Ludvig  XIV  itse.  Kuuluisa  piispa 
Bossuet,  joka  Ludvig  XIV:nnen  aikana  kuvaili  kuningasvallan  luonnetta, 
sanoo  muun  muassa:  »Jumala  on  todellinen  kuningas,  hän  asettaa  ku- 
ninkaat ikäänkuin  ministerelkseen  ja  hallitsee  kansoja  heidän  kauttaan.» 
»Puhuminen  kuningasta  vastaan  on  yhtä  suuri  rikos  kuin  Jumalan  pilk- 
kaaminen». Tällaisen  opin  perustuksella  Ludvig  XIV  katsoi  itsellänsä 
olevan  oikeuden  Jiallita  Ranskaa  oman  mielihalunsa  mukaan;  alamaisten 
omaisuutta  hän  saattoi  käyttää,  jos  tahtoi,  heidän  persoonansa  olivat  hä- 
nen vallassaan,  hän  sai  vangita  ja  vapauttaa  heitä  mielensä  mukaan; 
mutta  ei  siinä  kyllin,  vaan  heidän  omaatuntoansakin  ja  uskonnollista 
käsitystänsä  oli  hänen  oikeus  ohjata;  sanalla  sanoen,  kuningas  oli  päänä 
ja  sieluna  valtiossa;  koko  valtio  oli  sulautunut  häneen,  ja  hänen  mieli- 
vallastaan kaikki  riippui.  Sen  vuoksi  Ludvig  XIV  saattoikin  sanoa: 
»valtio  olen  minä»  {FJ^tat,  &est  moi). 


216  YLEINEN   HISTORIA. 

Hallitsijan  vdvollisuus  taas  oli  huolehtia  alamaistensa  parasta. 
»Meidän  tulee  pitää  silmällä  alamaistemme  etua  ennen  omaamme»,  sanoo 
hän;  »ainoastaan  heidän  hyödykseen  täytyy  meidän  antaa  lakimääräyk- 
siä; ja  sitä  valtaa,  joka  meillä  on  heidän  ylitsensä,  tulee  meidän  käyttää 
ainoastaan  tehokkaammin  työskennelläksemme  heidän  onnekseen.»  Lud- 
vig ei  milloinkaan  huvitustensa  huumeessa  unohtanutkaan  työtä,  vaan 
hän  käytti  6 — 7  tuntia  joka  päivä  hallitustoimiin.  Hänen  seuraajansa 
sitävastoin  unohtivat  tositoimet  ja  loisto  jäi  kuninkuuden  ainoaksi  tunnus- 
merkiksi. —  Richelieu'n  järjestämä  hallituskoneisto  pysytettiin  Ludvig 
XIV:nnen  aikana;  valtioneuvosto,  johon  kuningas  kutsuu  prinssejä,  par- 
lamentin jäseniä  tai  muita  virkamiehiä,  on  hallituksen  keskusta,  jonka 
kautta  kaikki  asiat  kulkevat.  Se  taas  jakaantuu  eri  toimistoihin.  Minis- 
terit, joita  on  kuusi,  kuningas  valitsee  tavallisesti  kolmannesta  säädystä; 
samoin  intendentit,  jotka  maakunnissa  hoitavat  hallintoa. 

Ludvig  XIV  ei  tyytynyt  yksinomaan  rajattomaan  valtaan,  vaan  sen 
täytyi  myöskin  ulkonaisesti  näyttäytyä.  Koska  kuningas  oli  Jumalan 
sijainen  maan  päällä',  täytyi  hänenkin  majesteettinsa  joka  päivä  tulla 
näkyviin;  hän  vaati  itselleen  aina  kunnioitusta  tai  oikeammin  palvele- 
mista. Versailles  oli  kuninkaan  palvelemisen  paikkana.  Tänne  vähän 
matkan  päähän  Pariisista  oli  Ludvig  XIV  siirtynyt  asumaan,  sillä  Pariisi, 
jossa  oli  ollut  monellaisia  meteleitä,  ei  häntä  miellyttänyt  Kuninkaan  komea 
palatsi  avaroine  saleineen  ja  lukemattomine  muine  huoneineen  kohosi 
täällä  entisen  metsän  paikalla.  Ranskan  kuuluisimmat  arkkitehdit,  raken- 
nusmestarit, kuvanveistäjät  ja  maalarit  olivat  sitä  kilpaa  luomassa.  Puu- 
tarhan sen  ympärille  muodosti  Le  Notre  sen  ajan  hienoon  tapaan;  luon- 
non luomaan  kauneuteen  ei  tyydytty,  vaan  ihmiskäden  täytyi  kaikkialla 
tulla  sille  avuksi;  valmistettiin  suoria  käytäviä  ja  luolia,  kaivettiin  lam- 
pia, rakennettiin  sxuhkukaivoja  vettä  viskaamaan,  ja  kuvapatsaita  pysty- 
tettiin vielä  lisäksi  tätä  keinotekoisuutta  somistamaan.  Itse  puutkin  saivat 
toisen  muodon,  sillä  niitä  muodostettiin  tasaisiksi  seiniksi  tahi  leikattiin 
ympyriäisiksi  palloiksi  tai  jonkun  eläimen  muotoisiksi  Kuninkaan  palat- 
sin ympärille  kohosi  suuri  joukko  prinssien  ja  ylimysten  rakennuksia, 
jotka  sinne  olivat  kuningasta  seuranneet,  sillä  kaikki  mitä  loistavaa  ja 
komeata  oli  tahtoi  Ludvig  XIV  VersaiUes^iin  kerätä.  Aateiismiehet,  jotka 
vielä  R]ehelieu'n  ja  Mazarinin  aikana  olivat  vehkeilleet  kuningasvaltaa 
vastaan,  jättivät  maaseuduilla  olevat  linnansa  ja  kartanonsa  sekä  siirtyivät 
tänne.  Ylimyskunta  muodosti  ikäänkuin  papiston,  joka  tarvittiin  kunin- 
kaan  palvelemisessa.     Kuninkaan   armosta  kaikki  riippui  ja  hänen  epä- 


LUDVIG  XIVINNEN   HALLITUS   RANSKASSA.  217 

suosionsa  taas    tuotti   onnettomuuden.     »Ruhtinaan    katse   yksinomaan*, 
kirjoittaa  La  Bruyfire,  >tuottaa  hoTimiehelle  onnen*. 

Kaikki  tuossa  kuninkaan  palvelemisessa  käypi  m&irSttyjen  sääntö- 
jen mukaan,  joista  ei  saa  poiketa.  Aamusta  alkaen  iltamyöbft&n  sati  pyö- 
rii  hovin    el&mS   faänen    ympfirilliläb.      Aamulla   kello   kahdeksalta,   kun 


Adtlltpirhi.    (Pukukura,  ndilpllmit  cKa  W86.) 

kamaripalvelija  on  käynyt  hänet  herättämässä,  saapuu  hänen  luokseen 
faovimi^ä,  joukko  toisensa  perästä,  häntä  palvellakseen;  hänen  pukeu- 
tuessaan, pestessään,  hänen  partaansa  ajeltaessa  ja  peruukkia  päähän 
pantaissa  oli  niitä  hänen  ympärillään.  Paidan  hänelle  saapi  antaa  arvok- 
kain prinsseistä,  kamaripalv^jat  pitävät  faioista  sitä  päätie  pantaissa. 
Jokaisella  ylhäisellä  virkamiehellä  näet  on  oma  kunniatoimensa ;  yksi 
kurottaa  miekan,  toinen  peruukin,   kolmas   kravatin  j.  n.  e.     Määrättyjä 


218  YLEINEN   HISTORIA. 

sfiSntöjfi  noudatetaan  hänen  messuun  mennessfiin  ja  sy5des8fiän,  joUoin 
ylhäiset  herrat  tarjoilevat  mokia,  hauen  ollessaan  metsästysretkilia  ja 
matkoilla  seki  makuulle  mennessfifin.  Kuninkaan  makuuhuone  oo  pyhä 
paikka;  ylhfiisimmät  naisetkin  oaottavat  suurta  kusnioitusta  mennessSftD 
hSoen  vuoteensa  ohitse.  Noin  4000  henkilöä  kuului  yksiDomaan  kunin- 
kaan hoviin,  mutta  sen  lisäksi  oli  kuningattarella,  kruununperillisellä  eli 
daufinilla,  vieläpä  hänen  puolisollaan  omat  hovinsa  suurine  palvelija- 
Joukkoineen.     Eikä   Versailles  ollut  ainoa  kuninkaanlinna,  vaan  niitä  oli 


useita  muita,  joissa  hovi  joskus  oleskeli.  Aatelisto  jäljitteli  saman- 
tapaista elämää;  se  kulutti  elämänsä  loistoon  ja  työttömyyteen,  tehden 
siten  itsensä  maalle  hyödyttömäksi  ja  herättäen  vätuteUen  muiden  sääty- 
jen vihaa  vastaansa. 

Hovinsa  tahtoi  Ludvig  XIV  tehdä  myöskia  Ranskan  neromiesten 
pääpaikaksi,  kutsuen  sinne  etevimmfit  kirjailijat.  Tarkoitus  oli,  että  beUn 
käyttäisivät  voimiaan  kuninkaan  ylistykseksi.  Pierre  Corneille  ja  Jean 
Racine  kirjoittivat  murhenäytelmiä;  hovia  varten  sepitti  kuuluisa  pila- 
näytelmien  kirjoittaja  Moliire  (Jean  Baptiste  Poquelinj  komediansa, 
mutta  niiden  arvo  ei  ole  vieläkään  hävinnyt,  sUlä  niitä  on  myöhemminkin 
näytelty  ja  käännetty  muihinkin  kieliin;  >PorvBri  aatelismiehenä»,  >LDuk>- 


LUDVIG  XIVINNBN   HALLITUS  RANSKASSA.  219 

sairas,  »Saituri»  ovat  muiden  muassa  Moli^ren  kirjoittamia.  Kaunis  muoto, 
sujuva  Meli  ja  säännöllinen  runomitta  vaadittiin  etupäässä  tämän  ajan 
kirjailijoilta;  ne  olivat  ikäänkuin  sopusuhteessa  tavoissa  ja  elämässä  vallit- 
sevan siron  ulkomuodon  kanssa.  Suuri  puhuja  ja  myöskin  kirjailijana 
tunnettu  on  äskenmainittu  piispa  Bosatiet,  Satuja  kirjoitti  La  Fontaine, 
joka  ei  kuitenkaan  hovissa  elänyt.  Piispa  Fin^lon  oli  daufinin  opetta- 
jakin; mutta  kun  hän  rohkeni  esitellä  mielipiteitä,  jotka  eivät  soveltuneet 
itsevaltiuteen,  joutui  hän  epäsuosioon  ja  hänen  täytyi  sen  vuoksi  lähteä 
hovista.  Kuuluisassa  teoksessaan  Täl^maquessa,  jonka  aihe  on  otettu 
vanhasta  ajasta  —  kertomus  liittyy  Odyssevs^in  poikaan  —  hän  kuvai- 
lee tasavaltaa  ihanteellisena  hallitusmuotona,  jonka  vuoksi  sitä  on  pidet- 
tävä jonkinlaisena  moitekirjoituksena  Ludvig  XIV:nnen  itsevaltiutta  vas- 
taan. Monet  etevät  taiteilijat  olivat  myöskin  kohottamassa  Ludvig 
XIVmnen  aikakauden  loistoa.  Nerokas  arkkitehti  oli  Manaard,  joka 
suunnitteli  piirustukset  Versailles'iin  ja  Trianon'in  kuninkaanlinnoihin 
ynnä  moneen  muuhun  suuremmoiseen  rakennukseen.  Eri  osien  välillä 
vallitseva  sopusuhtaisuus,  mikä  tässä  rakennustavassa  on  vallitsemassa, 
tekee  nuo  rakennukset  mahtavan  ja  majesteetillisen  näköisiksi,  mutta 
samassa  yksitoikkoisiksi  ja  raskaiksi.  Kuvanveistäjistä  on  mainittava 
Pierre  Puget,  joka  tavottelee  renessanssin  aikuisia  italialaisia  mestareja. 
Kuuluisin  maalari  oli  Le  Brun,  joka  mahtavilla  ja  kauniilla  maalauk- 
sillaan koristeli  Versaillesin  linnaa.  Kaikki  käyttivät  kykyänsä  kunin- 
kuuden loistoa  ja  mahtavuutta  kohottaakseen,  samoinkuin  keski-ajaii  tai- 
tdijat  kirkkojen  rakentamiseen  ja  somistamiseen.  Keski-ajan  taide  oli 
Jumalan  kunniata  varten;  Ludvig  XIVuinen  aikana  se  keskittyi  hoviin, 
ja  sen  tarkoituksena  oli  kuninkaan  kaikkivaltaisuuden  ilmaiseminen  ja 
ylistäminen. 

Tuon  loistavan  kuninkuuden  ylläpitämiseksi  tarvittiin  suuria  raha- 
summia; esim.  Yersailles^in  kuninkaanlinnan  on  laskettu  maksaneen  250 
miljoonaa  markkaa;  useita  miljoonia  tarvittiin  vuosittain  hovivirkamiesten 
palkkaamiseen,  taiteilijoiden  ja  kirjailijoiden  eläkkeiden  maksamiseen  sekä 
huveihin,  ja  sotalaitos  sekä  pitkälliset  sodat  nielivät  myöhemmin  ääret- 
tömiä summia.  Mutta  Ranskan  suuruus  Ludvig  XIVinnen  aikana  on 
huomattavissa  myöskin  sen  aineellisessa  rikkaudessa.  Ja  Ranskan  kohoa- 
minen niin  suureen  varallisuuteen  en  luettava  hänen  sisäasiain  minis- 
terinsä Jean  Baptiste  Colberfin  ansioksi.  Tavaton  työkyky,  selvät 
periaatteet,  joiden  mukaan  hän  toimi,  rakkaus  kansaan,  jolle  hän  tahtoi 
saada  verojenhuojennusta,  mutta  ennen  kaikkea  rajaton  uskollisuus 
kuningasta  kohtaan,  olivat  tämän  miehen  ominaisuudet    »Täytyy  säästää 


220  TLEIKEN   HISTORIA. 

viisi  penniä  tarpeettomissa  kohdissa»,  kirjoittaa  hän  kerran  kuninkaalle 
»mutta  panna  miljoonia  menemään,  kun  on  kysymjs  Teidän  kunnias- 
tanna»  Valtion  raha-asiat  tarvitsivatldn  parannusta,  sillä  Sullyn  jälkeen 
ne  olivat  käyneet  yhä  huonommiksi;  tulot  eivät  riittäneet  menoihin,  ja 
veroja  kootessa  käytettiin  taas  kaikellaista  petosta.  Verojen  kokoaminen 
oli  näet  annettu  vuokramiehille,  niinkuin  ennen  Rooman  valtakunnassa 
oli  tapana  ollut,  mutta  seuraus  tästä  järjestelmästä  oli,  että  suurin  osa 
veroista  jäi  heille;  esim.  v.  1661  olivat  verot  noin  85  miljoonaa,  joista 
tuskin  30  miljoonaa  tuli  valtiorahastoon;  mutta  vuotuiset  menot  nousivat 
60:neen  miljoonaan,  joten  vajaus  oli  30  milj.  Valtiovelka  oli  430  mil- 
joonaa, josta  korkoja  oli  suorittaminen.  Golbert  saattoi  menot  ja  tulot 
oikeaan  tasapainoon  ja  sai  toimenpiteillään  verot  karttumaan  niin,  että 
ne  tuottivat  hänen  kuollessaan  v.  1683  112  miljoonaa,  joista  välittäjille 
ja  kokoojille  jäi  ainoastaan  23  milj.,  mutta  89  tuli  valtiolle.  Golbert 
huojensi  kuitenkin  varsinaisen  veron  (la  taille)  suuruutta,  joka  melkein 
yksinomaan  oli  porvarien  ja  talonpoikien  suoritettava;  mutta  hän  pani 
järjestyksen  ja  ankaran  valvonnan  toimeen  sekä  lisäsi  välillisiä  veroja, 
varsinkin  ylellisyystavaroista,  tupakasta,  viinistä,  korteista  j.  n.  e.,  jotka 
tulivat  varakkaiden  suoritettaviksi.  Ennen  kaikkea  hän  edisti  maansa 
elinkeinoja,  tehden  kansan  kykeneväksi  maksamaan  veronsa. 

Colbertin  kansallistaloudellinen  katsantotapa,  joka  oli  yleinen  Euro- 
pasaa  17:nnellä  ja  18:nnella  vuosisadalla,  oli  samanluontoinen  kuin  Ludvig 
XIV:nnen  valtiollinen,  sillä  hallituksella  oli  elinkeinojen  järjestämisessäkin 
oleva  rajaton  määräämisvalta ;  vapaus  oli  kokonaan  tuntematon.  Maan- 
viljelystä koetettiin  edistää  antamalla  monellaisia  määräyksiä;  niinpä  Gol- 
bert käski  talonpoikia  soita  kuivamaan;  hän  kielsi  takavarikkoon  otta- 
masta työkaluja  verorästeistä;  hän  julkaisi  metsänhoitoa  ja  vesi-oikeutta 
koskevia  määräyksiä;  hevosrotua  hän  koetti  parantaa  tuottamalla  Afri- 
kasta ja  Tanskasta  toisenrotuisia  y.  m.  Hän  koetti  pitää  viljan  hinnan 
halpana  työtätekevän  väestön  hyväksi,  mutta  viljaa  hän  ei  sallinut  va- 
paasti kaupiteltavan  eikä  vietävän  maakunnasta  toiseen,  koska  yleisen 
käsityksen  mukaan  siitä  muka  johtuisi  puutetta  ja  nälänhätää. 

Suurenmiassa  määrässä  kuin  maanviljelystä  Golbert  kuitenkin  suosi 
kauppaa  ja  teollisuutta,  sillä  näistä  elinkeinoista  etupäässä  tuli  rahaa 
valtakuntaan,  ja  tämän  ajan  kansallistaloudellisen,  n.  k.  merkantiilisen, 
käsityskannan  mukaan  oli  raha  rikkauden  tunnusmerkki,  jonka  vuoksi 
sitä  oli  mikäli  mahdollista  maassa  pidettävä  ja  muista  maista  lisää 
hankittava.  Oman  maan  teollisuus  oli  sen  vuoksi  kehitettävä  niin,  ettei 
ulkomailta  tarvitsisi  tuoda  tavaroita,  ja  päinvastoin  koetettava  viedä  omia 


LUDVIG   SIV:NNEN   HALLITCS  RAM8KA88A.  221 

tuotteita,  jotta  rabaa  sen  kautta  tulisi  maahan.  Frane  Itsen  ja  Henrik 
IV:nnen  aikana  oli  Ranskan  teoUisuus  pälBsyt  alullensa,  mutta  rieli 
nytkin  kutsuttiin  ulkomailta  taitavia  työntekijöitä,  ja  valtio  auttoi  tehdas- 
yrityksifi  raha-avuilla.  Colbert  toimitti  17  juhlapäivää  poistetuksi  työ- 
päiviä  lisStSkseen ;    hSn   tahtoi   oilDtkään    vähentää   munkkien   lukua   ja 


Cafttrt.    (pk.  «•  Ck>np«l|Ma  MkMU  Kkty  TMlilp«rTM.) 

lisätä  työmiesten  kieltämällä  ketäkftän  ennen  25  vuoden  ikää  luostariin 
menemästä.  Eaikellaisia  teollisuustuotteita  alkoikin  entistä  suuremmassa 
määrässä  ilmestyä  markkinoille,  ja  Ranskan  teollisuus,  jonka  tuotteet  mei- 
dän aikanamme  leviävät  laajalti  muihin  maihin,  pääsi  Colbertin  toimesta 
tähän  vauhtiin.  Verkakankaiden  valmistusta  harrastettiin  monissa  kaupun- 
geissa; rauta-  ja  teräsaseita  valmistettiin  Grenoblessa  ja  S:t  Etiennessä; 
siUddteoUisuuden  pääpaikka  oU  Lyon,  joka  vieläkiD  on  sUtfi  tunnettu. 
YlelUsyystavaroita,  joita  ennen  oli  taota  Milanosta,  Oenuasta  tai  Flanderin 


222  YLEINEN   HISTORIA. 

kaupungeista,  valmistettiin  nyt  Ranskassa;  niinpft  ennen  6L\  Flanderista 
tuotu  hienoja  seinäverhojay  mutta  y.  1662  Yalmisti  jo  noin  800  työmiestä 
kuuluisia  gobelin-tapetteja,  joita  levisi  muidenkin  valtioiden  hoveihin; 
suuret  maalarit,  niinkuin  yllämainittu  Le  Brun,  johtivat  tätä  työtä,  val- 
mistelen monellaisia  malleja,  joiden  mukaan  niitä  kudottiin. 

Kaikki  työntekijät  olivat  järjestetyt  ammattikuntiin,  joiden  tuli  nou- 
dattaa pienimpiin  yksityiskohtiin  meneviä  määräyksiä.  Eeski-ajaUa  olemme 
jo  tavanneet  ammattilaitoksen,  eikä  Colbertkaan  sitä  hyljännyt,  sillä  hän- 
kin piti  kelvollisen  teollisuuden  aikaansaamiseksi  tuollaista  tarkkaa  hol- 
hoamista tarpeellisena.  Ammattisäännöt  määräsivät  tarkoin  kunkin  tuot- 
teen valmistustavan,  mitä  aineksia  saatiin  käyttää  j.  n.  e.,  samoin  kuin 
rangaistukset,  jotka  kohtasivat  rikkojaa. 

Kaupassa  oli  valtion  holhonta  yhtäläinen,  sillä  ainoastaan  sen  anta- 
mien oikeuksien  nojalla  erityiset  yhtiöt  saivat  käydä  kauppaa;  niinpä 
Itä-Intian  kauppaseura  sai  yksinomaan  käydä  laivoillaan  Itä-Intiassa, 
Pohjoismaiden  komppaniia  Pohjoismaissa  j.  n.  e.;  muista  maista  tuotuja 
tavaroita  ei  suvaittu,  ja  korkeat  suojelustullit  niitä  estivätkin  maahan 
tulemasta.  Mutta  omassa  teollisuudessa  tarvittavat  raaka-aineet  olivat 
hankittavat  muista  maanosista,  jonka  vuoksi  tarvittiin  siirtomaita  ja 
kauppakonttooreja;  Canada  ja  Louisiana  Pohjois-Amerikassa,  jälkimmäinen 
Missisippi-joen  alajuoksun  ympärillä,  olivat  tähän  aikaan  Ranskan  omia, 
muutamia  AntiUein  saaria  se  niinikään  omisti;  Senegal  Afrikan  länsiosissa 
oli  myöskin  sen  siirtomaa,  Intiassa  sillä  oli  suuri  joukko  kauppapaik- 
koja, vieläpä  Välimeren  itäosissakin.  Ranska  oli  Oolberfin  toimesta  saa- 
vuttanut tärkeän  aseman  maailman  kaupassa  Englannin  ja  Hollannin 
rinnalla,  ja  oli  näitä  mahtavampikin.  Sotalaivasto  kasvoi  samassa  suh- 
teessa: V.  1661  oli  siinä  vaan  30  laivaa,  mutta  1683  176,  ja  meri- 
miesten lukumäärä  oli  samana  vuonna  77,852,  mutta  v.  1670  ainoas- 
taan 36,000. 

Colbert  järjesti  täten  kaupan  ja  teollisuuden  yksinvallan  periaatteiden 
mukaan ;  Louvois,  Ludvig  XIVmnen  toinen  etevä  ministeri,  järjesti  sota- 
laitoksen saman  katsantokannan  mukaan  entistä  vankemmaksi  ja  täy- 
dellisemmäksi. 

30- vuotisessa  sodassa  olemme  nähneet  taistellun  pääasiallisesti  palkka- 
soturijoukoilla; päälliköt  olivat,  niinkuin  Louvois  sanoi,  »ihmiskauppiaita, 
sotamiesten  urakoitsijoita».  Louvois  muodosti  sotaväen  kansallisem maksi, 
vaikkei  hän  tehnyt  sotapalvelusta  pakolliseksi  kansalaisvelvollisuudeksi, 
mikä  vasta  meidän  vuosisadallamme  on  yleisen  asevelvollisuuden  muodossa 
tapahtunut.     Sotilastoimi  oli  vieläkin  vapaaehtoista,  ja  sotamiehet 


r 


224  YLEINEN    HIflTORIA. 

pestaamalla,  mutta  ne  otettiin  oman  maan  miehistS.  Pestaaja,  joka  ta- 
valliaesti  oli  vanha  sotamies,  kierteli  maakunniBsa,  varsinkin  nurkkina- 
paikoiila,  ja  oleskeli  kapakoissa,  joissa  hän  nuorille  miehille  kuvaili  sotilas- 
dfimän  Yiehfltykaift  Ja  hjrviS  oloja,  joissa  he  saisivat  elflfi.  TSten  saatiin 
vSkea  kokoon;  varsinkin  köyhät  talonpojat  mielellään  rupesivat  sotamie- 


TmuM,  (VuUplhrMj 

htksi,  sillä  elanto  oli  ainakin  silloin  taattu.  Sotamiehet  jaettiin  komppa* 
niioihin  ja  rykmeutteihin,  jotka  saivat  samallaisen  pavun  eli  univormun, 
jota  ei  ennen  oltu  käytetty;  piipyssyt  olivat  pSäaseena,  ja  pajunetti  tuli 
niihin  lisBksi,  jota  vastoin  keihäät  jäivät  käytännöstä.  Sotamiehet  alkoi- 
vat niinikään  asua  yhdessä,  s.  o.  kasarmielämä  sai  allninsa.  Ratsujoukko 
ja  tykldvSestS  järjestettiin  myöskin  entistä  paremmalle  kannalle;  niin- 
ikään asetettiin  erityinen  sotainsinöörikunta,  jonka  toimena  oli  johtaa  ja 


LUDviQ  xit:nnen  hallitus  ranskassa.  225 

järjestää  piiritysföitä.  Vaiiban  oli  tämän  varsinainen  muodostaja,  ja  itse 
hän  rakennutti  Ranskan  rajoille  Doin  60  lujaa  linnoitusta,  joista  mainitta- 
koon Lille,  Dnnkerqne  ja  Sarreloule.  Tämä  koillispuolella  oleva  linnoitus- 
sarja  varsinkin  tuli  lujaksi  ja  teld  vihollisen  maahantunkeutumisen  mel- 
kein mahdottomaksi. 

Upseerinpaikkoja  armeijassa  myytiin,  niinkuin  muitakin  virkoja,  van- 
han tavan  mukaan;  kapteenin  virka  jalkaväessä  esim.  maksoi  noin  80,000 
markkaa,  mutta  samallainen  paikka  ratsuväessä  maksoi  100,000;  ainoas- 


■ottea.    (LiMg  XIV  «tiu  nriun  Satuta  vulIrsUtaUD.) 


taan  korkeimmat  upseerit,  kenraalit  ja  kenraaliluutnantit,  kuningas  mfiärSsI. 
Hallituksensa  alkupuolella  oli  Ludvig  XIV:nnellä  Europan  etevimmät 
kenraalit;  Gond^  ja  Turenne  olivat  jo  30-vuotisen  sodan  aikana  saavut- 
taneet suuren  maineen;  Luxemburgin  herttua  oli  heidän  jälkeensä  etevin, 
ja  viimeisessä  Ludvig  XIV:nnen  sodassa  Vendömen  herttua  ja  Villars. 
Sotajoukot  olivat  lukumäfirSnsS  puolesta  entisiä  paljon  suuremmat;  40,000 
— 50,000  miestä  oli  30-vuotisessa  sodassa  tavallinen  lukumäärä  armei- 
jassa, mutta  Ludvig  XIV  käytti  ensimmäisessä  sodassaan,  jota  käytiin 
Belgiassa,  125,000  miestä,  Hollannin  sodassa  180,000  ja  Pfaltzin  sodassa 
300,000  sekä  Espanjan  perintösodassa  450,000  miestä.  Mutta  tämä 
rasitti  jo  liiaksi  maata. 
Tleinen  biBtoria  II.  -  IS. 


226  YLEINEN   HISTORIA. 

Kaikilla  aloilla  näyttäytyy  Ranskan  mahtavuus  ja  suuruus  Ludvig 
XrV:nnen  oman  hallituksen  alkuaikoina,  ja  kaikki  tuo  mahti  on  keskitetty 
kuninkaaseen;  hänen  tahtonsa  on  ainoa  laki,  hän  asettaa  virkamiehet, 
valtion  verot  on  hänen  käytettävinään,  suuri  sotalaitos  on  hänen  palve* 
luksessaan,  kirjallisen  elämän  suunnankin  hän  määrää.  Eikä  tuo  mahta- 
vuus rajoitu  yksinomaan  Ranskaan,  vaan  se  säteilee  sieltä  yli  koko  Europan. 
Versaillesin  hovi  on  valtiollisen  elämän  keskusta,  ranskankieli  tulee  käy- 
täntöön hallitusten  keskinäisessä  kirjevaihdossa  ja  valtiollisissa  keskuste- 
luissa; latina  sitä  vastoin  joutuu  syrjään.  Ranskalainen  kirjallisuus 
leviää  yli  Europan,  sillä  sitä  pidetään  paraimpana,  hienot  tavat  ja  muodit 
niinikään;  Versailles'in  hovielämää  ja  tapoja  aljetaan  jäljitellä  muissa 
hoveissa  sen  mukaan  kuin  varat  sallivat,  ja  samoin  itsevaltiuskin  Rans- 
kan hallituksen  tapaan  kehittyy  niissä.  Sanalla  sanoen,  koko  Europa 
saapi  ranskalaisen  leiman;  kotimaisuus  ja  kansallisuus  joutuvat  sen  rin- 
nalla halveksituiksi  ja  syrjäytetyiksi. 


XVIII. 
Stuartien  aika  Englannissa. 

Englannin  kuningas  ei  pääse  itsevaltiaaksi.  >-  Stuartien  mielipiteet  hallitsijan  val- 
lasta. —  Kuninkaan  ja  parlamentin  välisen  taistelun  luonne.  —  Jaakko  Iisen  hal- 
litus, Buckinghamin  herttua.  —  Kaarle  I  hyväksyy  »oikeuksien  pyynnön >».  —  Hän 
hallitsee  ilman  parlamenttia,  Straffordin  kreivi.  —  Laivavero.  —  Vastarinta.  — 
Kapina  alkaa  Skottlannissa.  —  Pitkä  parlamentti.  —  Strafford  tuomitaan  kuolemaan. 

—  Sisällinen  sota.  —  Kavaljeerit  ja  keropäät.  —  Olliver  Cromwell.  —  Parlamentin 
sotajoukko  pääsee  voitolle.  —  Sotajoukko  ja  parlamentti  riitaantuvat.  —  Kaarle  I:sen 
kuolemantuomio.  —  Tasavalta.  —  Irlanti  ja  Skottlanti  kukistetaan.  —  Cromwell 
hajoittaa  pitkän  parlamentin.  —  Englannin  mahtavuus  Cromwellin  aikana.  —  Ankara 
hallitus.  —  Stuartit  pääsevät  jälleen   hallitukseen.  —  Kaarle  II:sen  kehno  hallitus. 

—  IVighs  ja  Tories.  —  Kaarle  tekee  myönnytyksiä,  test-sääntÖ  ja  haimxs-corjrns-sääntö. 

—  Jaakko  II:sen  mielivaltaisuus.  —  Mainio  vallankumous.  —  DeeJaration  of  righis. 

Samaan  aikaan  kuin ,  Ranskan  kuninkaan  valta  kehittyy  rajatto- 
maksi, on  Englannissakin  ankara  taistelu  kuningasvallan  ja  kansan- 
vapauden  välillä,  edellinen  kun  pyrkii  kansalta  riistämään  kaikki  sen 
vanhat    oikeudet.     Mutta    yksinvaltiaaksi   ei    Englannin    kuningas   pääse, 


STUARTIEN    AIKA    ENGLANNISSA.  227 

pSinTaetointämän  taistelun  kautta,  joka  kestäfi  melbein  halki  koko  17:niien 
Tuosisadaa,  EDglaonin  vapaa  haUitusmuoto  vakaantuu. 

Olemme  nfthneet  (ks.  luk.  XI),  että  Tudorin  suvun  hallitsijat  johtivat 
Englannin  hallitusta  jotenkin  mielivaltaiseBti ;  Henrik  VIII:nnen  kirkko- 
reformit  sekS  Elisabetin  sSätfimSt  ankarat  lainmfiSrfiykset  sen  kylliksi 
osottavat     Mutta  kun  Stuartien  suku  v.  1603  Elisabetin  kuoltua  piSsee 


hallitsemaan,  tapahtuu  muutos.  Sen  ensimmäinen  kuningas  Jaakko  I 
{1603 — 1625)  väittelee  ja  kirjoittaa  kuninkaan  jumalalliselta  oikeudesta 
ja  koettaa,  Eamoin  kuin  Ludvig  XIV  myfihemmin,  hänkin  raamatun  poh- 
jalla todistaa  mielipiteitään,  välttäen  rajattoman  hallitsijan  vallan  Jumalan 
säätämäksi.  Jumala  suosii  muka  ennen  muita  valtiomuotoja  perinnöllistä 
kuninkuutta;  kaikkivaltias,  jonka  sijainen  maan  päällä  kuningas  on,  on 
asettanut  hänet  lakien  yläpuolelle,  josta  johtuu,  että  hln  saapi  antaa 
määräyksiä  ja  rangaista  alamaisiaan  minkään  parlamentin  mielipiteitä 
kuulematta   ja   olematta   tarkoin   sidottu   lainmääräy käistäkään.     Stuartin 


228  TLEINEN   HISTORIA. 

sukuun  kuuluvat  kuninkaat  tahtoivat  vakaumuksensa  perustuksella  olla 
itsevaltiaita,  mutta  he  eivät  osanneet  sellaisina  esiintyä;  heillä  ei  oUut 
kylliksi  kykyä,  voimaa  ja  mahtia,  eivätkä  he  saattaneet  suurilla  toimilla 
saavuttaa  kansan  suosiota,  niinkuin  Elisabet  ennen  heitä.  Elisabet  oli 
tositeossa  itsevaltias  opinkappaleita  valtansa  perustukseksi  esiintuomatta, 
Stuartit  taas  muodostivat  opin,  mutta  eivät  saattaneet  sitä  tosioloihin 
sovittaa.  Heiltä  puuttui  sitä  paitsi  rahaa  voidakseen  vapaasti  toimia, 
heillä  ei  ollut  vakinaista  sotajoukkoa  asemansa  tukena,  ja  vihdoin  puut- 
tui tärkein  kaikista,  nimittäin  yleinen  mielipide  kansassa,  joka  Ranskassa 
oli  Richelieun  harrastuksia  ja  toimia  kannattanut. 

Sillä  taistelulla,  joka  nyt  alkaa,  on  sekä  uskonnollinen  että  valtiollinen 
luonne,  sillä  uskonto  ja  politiikka  takertuvat  täälläkin  läheisesti  toisiinsa. 
Suuri  osa  Englannin  kansasta  ei  ollut  tyytyväinen  Elisabetin  järjestämään 
episkopaaliseen  kirkkoon,  vaan  se  tahtoi  kehittää  uskonpuhdistusta  pitem- 
mälle. Puritaanien  lukumäärä,  jotka  paitsi  opinkappaleissa  ankarien  tapo- 
jensa  ja  periaatteittensa  puolesta  erosivat  episkopaalisen  kirkon  mahtavasta 
papistosta,  lisääntyi  lisääntymistään;  he  puolustivat  niinikään  kansan- 
valtaista kirkoUishaUintoa  monarkisen  ja  aristokratisen  valtiokirkon  sijaan. 
Mutta  kirkon  alalta  johtuivat  kansanvaltaiset  mielipiteet  myöskin  valtiolli- 
selle ja  kohdistuivat  Stuartien  itsevaltaista  hallitustapaa  vastaan.  Puri- 
taanein käsitystapa  joutui  siis  ristiriitaan  sekä  kuningasvallan  että  valtio- 
kirkon kanssa. 

Parlamentin  alahuoneessa  vastarinta  ennen  pitkää  ilmaantui.  Se 
saattoi  nyt  entistä  pontevammin  esiintyä,  koska  sen  jäsenet  olivat  varalli- 
suutensa ja  sivistyksensä  puolesta  etevämmät  kuin  15:nnen  ja  16:nnen 
vuosisadan  edustajat;  Englannissa  oli  näet  Tudorien,  ja  varsinkin  Elisa- 
betin aikana,  tapahtunut  suuri  yhteiskunnallinen  mullistus  porvarissäädyn 
ja  pienempien  maanomistajien  eduksi,  jotka  juuri  olivat  alahuoneessa 
edustettuina;  elpynyt  kauppa  ja  teollisuus  oli  tuottanut  heille  suuria  rik- 
kauksia, ja  samaan  aikaan  oli  myöskin  melkoinen  osa  maatiluksia  joutunut 
alemmalle  aatelistolle. 

Jaakko  I,  joka  oli  ylpeä  siitä,  että  hän  oli  ensimmäinen  koko  Suur- 
Britannian  kuningas,  tahtoi  heti  hallitukseen  päästyään  ruveta  järjestä- 
mään oloja  kaikissa  maissaan  samantapaisiksi  Episkopaalista  kirkkoa 
hän  suosi,  koska  se  jätti  hänelle  ylimmän  johdon,  ja  tahtoi  Skottlanninkin 
kirkon  siksi  muuttaa;  katolisetkaan  eivät  hänestä  olleet  niin  vastenmielisiä 
kuin  puritaanit,  nämät  kun  tahtoivat  koko  hierarkisen  järjestelmän  hävittää. 
Jaakko  I  sanoikin  täydellä  syyllä:  »Ellei  piispoja,  ei  kuningastakaan». 
Kun  heitä  vainottiin,  alkoivat  he  siirtyä  Atlantinmeren  yli  Pohjois-Ameri- 


STUARTIEN  AIKA  ENGLANNISSA.  229 

kaan.  Mutta  katoliiaiselkiny  jotka  olivat  toivoneet  Maria  Stuartin  pojan 
kautta  koituvan  itselleen  suuremman  vapauden,  tekivät  salaliiton  v.  1605, 
aikoen  räjähyttää  sekä  parlamentin  että  kuninkaan  ilmaan.  Oli  näet 
asetettu  parlamenttitalon  alle  suuri  ruutimiina,  joka  oli  sytytettävä  sil- 
loin kuin  kuningas  perheineen  olisi  parlamentin  istunnossa.  Muuan 
katolilainen  sai  kuitenkin  ennakolta  nimettömässä  kirjeessä  tiedon  aikeesta 
ja  ilmoitti  sen  ministerille;  asiaa  tutkittaessa  saatiin  salaliittolaiset  ilmi 
ja  heidät  tuomittiin  kuolemaan. 

Vihaa  Jaakkoa  kohtaan  herätti  sekin,  että  hänellä  oli  suosittuja 
ministerejä,  joille  hän  jätti  vallan,  sillä  Englannissa  ei  sitä  suvaittu,  niin- 
kuin Ranskassa.  Mainittavin  näistä  on  Buckinghamin  herttua,  joka 
kahden  vuoden  kuluessa  sai  kuninkaalta  arvoja  ja  virkoja  toisen  toisensa 
jälkeen  sekä  samassa  suuria  tuloja,  joita  hän  omavaltaisesti  vielä  kartutti 

Kaarle  Lsen  aikana  (1625 — 1649)  kuninkaan  ja  parlamentin  väli- 
nen suhde  tuli  entistä  kireämmäksi.  Tällä  kuninkaalla  oli  kyllä  monta 
hyvää  ominaisuutta;  hänen  käytöksensä  oli  miellyttävä,  hänen  elämänsä 
nuhteeton,  ja  hän  oli  täsmällinen  toimissaan,  mutta  korkeat  ajatukset  ase- 
mastaan esiintyivät  hänessä  samoin  kuin  Jaakko  I:ssä.  Sitäpaitsi  hän  oli 
epäluotettava  ja  petollinen,  sillä  suuria  lupauksia  hän  kyllä  oli  aina  valmis 
antamaan,  mutta  niiden  täyttämisestä  hän  ei  lukua  pitänyt.  Buddnghamin 
herttuan  hän  pysytti  ministerinä,  mikä  heti  herätti  kansassa  pahaa  mieltä. 

Alussa  Kaarle  I  koetti  saada  parlamenttia  taipumaan  vaatimuksiinsa, 
mutta  nuot  yritykset  eivät  onnistuneet.  Ensimmäinen  parlamentti,  minkä 
hän  kutsui  kokoon,  heti  osotti  epäluuloaan  sen  kautta,  että  se  myönsi 
tullitulot  kuninkaan  käytettäviksi  ainoastaan  yhdeksi  vuodeksi,  vaikka 
tapana  oli  myöntää  ne  koko  hallituskaudeksi.  Suuttuneena  kuningas 
hajoitti  parlamentin.  Y.  1626  hän  kutsui  sen  toisen  kerran  kokoon, 
py3rtäen  uusia  veroja;  mutta  parlamentti  toi  esiin  valituksia  ja  nosti 
syytöksen  Buckinghamia  vastaan,  jonka  vuoksi  kuningas  hajoitti  sen 
taaskin.  Kolmas  parlamentti  v.  1628  esiintyi  yhtä  jyrkästi.  Kaarle  suos- 
tui nyt  myönnytyksiin;  hän  näet  hyväksyi  n.  s.  »oikeuksien  pyynnön» 
(petiiion  of  rights),  jota  joskus  on  sanottu  Englannin  toiseksi  magna 
ehartaksi.  Siinä  vahvistettiin  Englannin  kansan  valtiolliset  oikeudet: 
mielivaltainen  vangitseminen  kiellettiin,  ja  verojen  myöntäminen  tunnus- 
tettiin yksinomaan  parlamentin  oikeudeksi.  Yleinen  mielipide  näytti  tämän 
johdosta  taipuvan  kuninkaan  puolelle;  kelloja  soitettiin  ja  ilotulituksia 
poltettiin.  Mutta  pian  aljettiin  taas  epäillä,  kuninkaan  aikeita;  parlament- 
tikin päätti  toimittaa  laajan  valituskirjan,  jonka  pääponsi  oli  syytös  Buc- 
kinghamia  vastaan,  hän  kun  muka  oli  koko  pahan  alkuna.     Kuningas 


230  TLEIMEN   HläTORIA. 

hajoitti  sen  vuoksi  taas  eduskuiman;  mutta  jo  samana  vuoana  1628  erfis 
kiihkoisa  mies,  John  Felton,  pisti  tikarilla  tuon  vihatun  ministerlD  kuo- 
liaaksi, oUeu  vakuutettuna  siitfi,  että  hän  teki  hyvän  työn  koko  maalle. 
Felton  tuomittua  kuolemaan,  ja  kostoksi  kuningas  vieia  vangitutti  kiib- 
keimmfit  parlamentin  ]'&senistfi. 


Kurii  I.    (Vui  Djakln  kuIiui.) 

Nyt  Kaarle  asettui  toiselle  kannalle;  hän  päätti  hallita  ilman  parla- 
menttia ja  hävittää  juuria  myöten  Englannin  vapauden.  Ministereiksi 
hän  otti  Canterburyn  arkkipiispan  Laudin  sekä  erään  TuomoB  Went- 
viorthin,  jonka  hän  korotti  Straffordin  kreiviksi.  Tämfi  mies  oli  v, 
1628  ollut  laatimassa  »oikeuksien  pyyntöä»,  mutta  kunnianhimo  saattoi 
lifiuet  luopumaan  entisistä  mielipiteistään.    Tähän  aikaan  Richelieu  mno- 


STUARTIEN  AIKA   ENOLANNI88A.  231 

dosti  Ranskan  kuninkaanvallan  rajattomaksi  ja  Straffordin  kreivi  kuvitteli 
TOivanea  saada  iteeUeen  saman  aseman  Englannissa.  Mutta  Ranskan 
kehitye  oli  vuosisatoja  kulkenut  Itsevaltiuteen  päin ;  se  oli  siellä  kansalli- 
Den  suunta,  jonka  vuoksi  esteet  olivat  verraten  helpot  tyÖntfiS  eyrjftftn, 
eikä  Ranskassa  ollut  vankkaa  yleistä  mielipidettä  sitä  vastassa,  niinkuin 
Englannissa.     Ranskan    säStykokouksilla    ei,    niinkuin    olemme   nähneet, 


mM.    (Vu  Drukln  nukun  KM)  *uklpllrT«l.) 

ollut  sellaista  voimaa,  kuin  Englannin  parlamentilla,  sillä  ensin  maini- 
tuissa olivat  ainoastaan  keskenään  eripuraiset  sfiätyluokat  edustettuina, 
mutta  Englannin  eduskunnassa  oli  koko  kansa,  ja  siihen  perustui  seu 
voima,  jota  eivät  ministerit  eivätkä  kuninkaat  voineet  kukistaa. 

Yksitoista  vuotta  kesti  tuota  mielivaltaista  hallitusta;  veroja  otettiin 
lailliaista  muodoistakaan  välittämättä,  ja  sellaisia  henkilöitä,  jotka  tekivät 
vastarintaa,    tuomittiin    suuriin    sakkoihin    tai    vangittiin.      Kaarle   tahto! 


232  YLEINEN   HISTORIA. 

saada  tuomioistuimetkin  mielivaltansa  välikappaleiksi,  ja  varsinkin  kuu- 
luisa »tähtikamari»  sekä  korkea  kommissiooni,  jonka  puheenjohtajana 
Laud  oli,  lausuivat  tuomionsa  kuninkaan  tahdon  mukaisesti  lainmääräyk- 
sistä  huolimatta.  Kuningas  oli  muun  muassa  määrännyt  otettavaksi  n.  s. 
» laiva  veron » ;  rantaseutujen  asukkaat  olivat  entisinä  aikoina  suorittaneet 
sitä  sotaa  varten  Tanskalaisia  vastaan,  mutta  nyt  aljettiin  sitä  vaatia 
rauhan  aikana  ja  koko  maasta.  Eräs  yleiseen  tunnettu  ja  kansan  suo- 
sima maanviljelijä  Hampden  kieltäytyi  sitä  maksamasta,  koska  se  oli 
laiton;  sen  johdosta  syntyi  oikeudenkäynti,  joka  kesti  pitkän  aikaa,  mutta 
Hampden  lopullisesti  tuomittiin  vankeuteen  ja  hänen  omaisuutensa  otet- 
tiin takavarikkoon.  Ankarilla  rangaistuksilla  ja  suunnattomiin  sakkoihin 
tuomitsemalla  hallitus  myöskin  koetti  tukahuttaa  sen  menettelyä  moittivaa 
ja  vapaainieliseen  suuntaan  käypää  kirjallisuutta,  ja  vihdoin  säädettiin, 
etteivät  kirjapainojen  isännät  saaneet  laskea  julkisuuteen  mitäkään  kir- 
jallista tuotetta,  ellei  Laud  itse  tai  hänen  määräämänsä  tarkastajat  olleet 
niitä  hyväksyneet.  Kauhealla  tavalla  vainottiin  niinikään  eriuskolaisia; 
niinpä  eräs  tohtori  Leighton  tuomittiin  julkaisemansa  kirjasen  johdosta 
häpeäpaaluun,  jossa  häntä  ruoskittiin  ja  häneltä  leikattiin  korvat,  minkä 
jälkeen  pyöveli  lävisti  hänen  nenänsä  ja  poltti  tulisella  raudalla  merkin 
hänen  ruumiiseensa.  Mutta  vastarinta  ei  loppunut.  »Teidän  kaikkien 
vapautenne  puolesta»,  sanoi  eräs  Prynne  häpeäpaalun  ääressä  seisoes- 
saan, »me  olemme  uhranneet  omamme;  pitäkää  tästä  hyvin  vaaria,  se 
on  minun  kehotukseni,  pysykää  lujina,  olkaa  uskolliset  Jumalalle  ja  maal- 
lenne, muuten  joudutte  itse  ja  lapsenne  ikuiseen  orjuuteen.»  Puritaanien 
luku  karttui^  niinkuin  kristittyjen  luku  vainojen  aikana;  mutta  tuhansia 
jo  siirtyi  Amerikaan  epätoivoisina  vapaudesta.  Kun  siirtolaisten  luku- 
määrä kävi  yhä  suuremmaksi,  kielsi  kuningas  maasta  muuttamisen. 
Kiellon  ilmaantuessa  oli  Thames-joella  8  laivaa  valmiina  lähtemään,  joista 
yhdessä  oli  myöhemmin  kuuluisa  Cromvell.  Hän  totteli  kieltoa,  mutta 
useimmat  lähtivät  valtameren  poikki 

Yleinen  mieliala  Englannin  kansassa  kiihtyi  yhä  vihamielisemmäksi 
Kaarle  I:stä  vastaan,  mutta  Skottlannissa  viha  ensin  puhkesi  ilmituleen. 
Laud  oli  näet  alkanut  muuttaa  Skottlannin  presbyteristä  kirkkoa  episko- 
paaliseksi;  sinne  asetettiin  uusia  piispoja,  ja  jumalanpalvelus  järjestettiin 
niinikään  episkopaalisen  kirkon  menojen  mukaan.  Mutta  kun  Edinburgin 
kirkossa  tuomioprovasti  loistavassa  puvussaan  alkoi  toimittaa  jumalan- 
palvelusta, syntyi  siellä  tavaton  meteli;  niinpä  eräs  akka  viskasi  jakka- 
ransa hänen  päähänsä,  ja  kirkosta  palatessaan  viskattiin  pitkin  matkaa 
lokaa  hänen  päällensä.     Eräs  kirkonkokous  julisti  vastanimitetyt  piispat 


STUARTIEN  AIKA  ENGLANNISSA.  283 

virkansa  menettäneiksi  ja  episkopaalisen  kirkon  menot  poistetuiksi.  Ku- 
ningas vaatii  Skottlantilaisia  taipumaan  käskyjänsä  noudattamaan;  he 
eivät  tottele,  vaan  muodostavat  Covenant-nimiaen  liiton,  joka  uskonpuh- 
distuksen aikana  oM  ollut  voimassa.  Vuoristosta  alkaa  kokoontua  miehiä 
»Kristuksen  kruunun  ja  Govenantin»  puolesta  taistelemaan;  he  hyökkää- 
vät Englantiin.  Näin  sisällinen  sota  alkaa  v.  1640,  ja  ennen  pitkää  suuri 
osa  Englanninkin  kansasta  on  kuningastaan  vastaan  taistelemassa. 

Voidakseen  hankkia  sotajoukon  Skottlantilaisia  vastaan,  tarvitsi 
Kaarle  I  rahoja;  mutta  ilman  parlamentin  suostumusta  hän  d  voinut 
niitä  millään  tavalla  saada.  Sen  vuoksi  hän  oli  pakotettu  kutsumaan  se 
kokoon.  Multa  tämä  ei  suostunut  veroja  antamaan,  vaan  laati  valitus- 
kirjoja ja  vaati  kuningasta  turvaamaan  kansan  vanhoja  oikeuksia,  jonka 
vuoksi  Kaarle  kolmen  viikon  perästä  hajoitti  sen.  Mutta  vielä  samana 
vuonna  hän  uudelleen  kutsui  edustajat  kokoon.  Tämä  oli  n.  k.  »pitkä 
parlamentti»,  joka  yhtä  mittaa  oli  koossa  v:teen  1653.  Tuskin  oli  sekään 
joutunut  kokoontumaan,  ennenkuin  se  ryhtyi  taistelemaan  oikeuksiensa 
puolesta;  mutta  se  meni  vaatimuksissaan  liian  pitkälle,  niinkuin  on  taval- 
lista tällaisina  aikoina,  jolloin  mielet  ovat  kiihtyneet;  se  ei  tyytynyt  yksin 
niihin  oikeuksiin,  jotka  sille  kuuluivat,  vaan  se  riisti  itselleen  koko  val- 
lan. Verojen  määräämisen  ja  niiden  kokoamisenkin  se  tahtoi  itselleen, 
lainojen  ottaminen  oli  oleva  sen  oikeutena;  kaikki  väliaikaiset  tuomio- 
istuimet se  päätti  lakkauttaa,  ja  vastedes  tulisi  parlamentin  kokoontua 
joka  kolmas  vuosi.  Suuri  enemmistö  alahuoneessa  oli  puritaaneja,  jotka 
sekä  uskonnollisen  että  valtiollisen  katsantokantansa  vuoksi  vihasivat 
koko  vallitsevaa  hallitusjärjestelmää;  rohkeat  miehet,  sellaiset  kuin  jo 
ennen  mainittu  Hampden,  Pym  ja  Haslerig  y.  m.  ahdistivat  pelkää^ 
mättä  kuninkaan  ministerejä  ja  itse  kuningastakin.  Straffordin  kreiviä 
vastaan,  joka  11  vuoden  aikana  oli  ollut  tuon  mielivaltaisen  hallituksen 
johtajana,  alahuone  ensiksi  kääntyi,  ja  hänet  vaadittiin  vastaamaan  toi- 
minnastaan. Seitsemäntoista  päivää  Strafford  yksin  puolusti  itseänsä 
kolmeatoista  syyttäjää  vastaan,  jotka  toinen  toisensa  jäljestä  esiintyivät; 
hän  ajoi  asiaansa  rohkeudella,  kaunopuheisuudella  ja  taidolla  sekä  osotti 
sellaista  mielenylevyyttä,  että  se  on  saattanut  hänen  edelliset  toimensa 
melkein  unohduksiin.  Useat  häntä  vastaan  tehdyistä  syytöksistä  olivat 
perättömiä  ja  ainoastaan  vihan  herättämiä;  tuomarit  osottivat  kohtuutto- 
muutta häntä  kohtaan,  hänelle  kun  esim.  ei  myönnetty  muuta  kuin  kolme 
päivää  aikaa  todistajien  kutsumiseen,  vaikka  suurin  osa  niistä  oli  Irlan- 
nissa. Ylähuone  vapautti  hänet,  mutta  alahuone  julisti  tämän  »suuren 
luopion»  lakien  ulkopuolelle.    Kuningas  olisi  voinut  vielä  hänen  henkensä 


234  TLEINEM   HISTORIA. 

pelastaa  kieltfiytymSlli  tuomiota  vabTiBtamasta ;  mutta  hän  uhrasi  uskolli- 
sen ministerinsfi  liansaK  lepyttfiäkseen.  >Älliaa  luottako  pS&miehiin  ja 
ihmislapsiin,  silla  eivät  he  mitfiän  voi>,  sopersi  Strafford  tuomion  kuul- 
tuaan, kohottaen  kätensä  taivasta  kohden.  HSn  mestattiin  v.  1641.  Laud 
pantiin  vankeuteen  samaan  aikaan  kuiu  Strafford  ja  tuomittiin  kuolemaan 
neljä  vuotta  myöhemmin. 

Strafford'in  tuomio  oli  ensimmäinen  näytös  tässä  vallankumouk- 
sessa, joka  myöfaranmin  vei  kuninkaan  ja  kuninkuudenkin  mukanaan. 
Parlamentti   ei  näet  taipunnt  vieläkään   Kaarle  I^sen  eeityksiä  hyväksy- 


Strtflvdin  tu«R[«n  IsUftui  «41  pu-liRtntliM.    (VHklpirrrof.) 

mään,  vaan  laati  pitkän  valituskirjan,  jossa  lueteltiin  kaikki  kansaa  koh- 
taan tapahtuneet  vääryydet  hänen  hallituksensa  alusta  alkaen;  se  käytti 
niinikään  voitokasta  asemaansa  vaatiakseen  yhä  uusia  oikeuksia,  joihin 
kuningas  oU  pakotettu  suostumaan;  muun  muassa  se  sai  haltuunsa  val- 
takunnan tärkeimmät  linnoitukset.  Mutta  kun  alahuone  vaati  vielä  itsel- 
leen oikeuden  järjestää  jonkinlaisen  kansallisen  sotajoukon,  jonka  upseerit 
se  nimittäisi,  ei  hän  enää  katsonut  voivansa  myöntyä.  Hän  koetti  nyt 
väkivaltaa,  tullen  sotamiesten  kanssa  parlamentin  alahuoneeseen  vangit- 
semaan pahimpia  vastustajiaan;  mutta  «linnut  olivat  lentäneet  pois», 
niinkuin    Kaarle   sanoi,   sillä    saman    päivän    aamulla   nuo    viisi   jäsentä, 


STUARTIEN  AIKA  ENGLANNISSA.  235 

jotka  piti  vangittaman,  olivat  saaneet  aikeesta  tietSä  ja  jääneet  tulematta 
istuntoon.  Kuningas  sitä  vastoin  menetti  lopunkin  suosiostaan  ja  arvos- 
taaui  sillä  tämän  kautta  hän  oli  loukannut  parlamentin  pyhyyttä.  Sovinto 
oli  nyt  mahdoton.  Kuningas  lähti  Lontoosta  pohjoisosaan  maata  kootak- 
seen joukkoja,  sillä  aseilla  oli  asia  ratkaistava. 

Englannin  kansa  jakaantui  nyt  kahteen  puolueeseen.  Suuri  osa 
aatelistoa  ja  valtiokirkon  tunnustajat  liittyivät  kuninkaaseen.  Tämän  puo- 
lueen jäseniä,  joita  etupäässä  oli  maan  pohjois-  ja  länsiosassa,  kutsuttiin 
kavaljeereiksi.  Parlamentin  joukkoihin  taas  kerääntyi  puritaaneja  Lon- 
toon porvaristosta  ynnä  Itä-,  Etelä-  ja  Keski-Englannin  kreivikunnista. 
Näitä  kutsuttiin  keropäiksi,  koska  puritaaneilla  oli  lyhyeksi  leikattu  tukka. 
Mutta  ennen  pitkää  ilmaantui  parlamentin  puolueessa  kaksi  eri  suuntaa, 
jotka  alkuaan  erosivat  toisistaan  vaan  uskonnon  asioissa,  mutta  myöhem- 
min myöskin  valtiollisissa.  Puritaanitkin  tahtoivat  hävittää  anglikaanisen 
kirkon  hierarkisen  järjestelmän  ja  jättää  sen  hallinnon  valittujen  edus- 
miesten käsiin,  mutta  valtiolliselle  alalle  he  eivät  tahtoneet  ulotuttaa  näitä 
kansanvaltaisia  mielipiteitä;  radikaalinen  independenttien  lahkokunta  taas 
tahtoi  hävittää  kirkon  yhdyshallinnon,  koska  se  muka  jo  oli  orjuutta; 
kunkin  seurakunnan  tuli  olla  toisestaan  riippumaton;  suurempi  vapaus 
ja  yhdenvertaisuus  oli  vallitseva  ihmisten  kesken;  papin  ja  maallikon 
välillä  ei  pitänyt  olla  erotusta;  kaikki  omantunnon  pakko  oli  poistettava; 
kuninkaan  yliherruutta  he  eivät  pitäneet  oikeana  kirkossa  eikä  valtiossa- 
kaan, vaan  tasavalta,  missä  tasa-arvoiset  kansalaiset  hallitsisivat,  oli  aikaan- 
saatava. Tämän  suunnan  miehet  pääsivät  voitolle  parlamentin  sotajou- 
kossa etevien  ja  innokkaiden  johtajainsa  kautta;  Ludlow,  Vane,  Haslerig 
olivat  näitä  miehiä,  mutta  muita  suuremmaksi  kohosi  Olliwer  Cromtvell, 
joka  ennen  pitkää  pääsi  koko  maan  asioita  johtamaan. 

Cromwellin  elämänvaiheet  osottavat,  mitenkä  nerokas  ja  tarmokas 
mies,  syntyperästään  huolimatta,  levottomina  aikoina  saattaa  kohota  koko 
aikakautensa  oloja  johtamaan;  hänen  toimensa  ja  vaiheensa  ovat  saman- 
tapaiset kuin  Napoleon  Bonaparten  Ranskassa  puolitoista  vuosisataa  myö- 
hemmin. Koko  ajan  uskonnollinen  kiihko  ja  vallankumoukselliset  har- 
rastukset olivat  Cromwellissa  ikäänkuin  personoittuna.  Nuoruudessaan 
hän  oli  Cambridgen  yliopistossa  ollessaan  viettänyt  vallatonta  ja  kevyt- 
mielistä elämää,  mutta  kääntymykseen  tultuaan  hän  kohdisti  koko  voi- 
makkaan henkensä  uskonnon  asioihin,  ja  pian  hän  omisti  ankarimman 
katsantotavan,  mikä  Calvinin  kirkossa  oli  muodostunut.  Independenttien 
tapaan  hän  piti  ahkerasti  raamatunselityksiä  ja  rukoili  uskonveljiensä 
kanssa;  hänen  puheensa  oli  salaperäistä,  syvällistä,  mutta  samassa  ystä- 


236  YLEINEN   HISTORIA. 

vallista,  innokasta  ja  vakuuttavaa;  pyhän  asiansa  eteen  hän  oli  valmis 
uhraamaan  kaikki  maalliset  edut  ja  ainoastaan  Jumalan  kunniaksi  hän 
tahtoi  toimia.  Hänen  luonteessaan  oli  lujuutta  ja  ankaruutta;  hänellä  oli 
selvä  käsityskyky  ja  tarkka  silmä,  ja  hän  oli  nopea  toimissaan.  Cromwell 
oli  ollut  maanviljelijänä  21-vuotiaasta  asti;  mutta  rauhaton  ja  kiihkeä  aika 
ei  saattanut  jättää  tällaista  miestä  yleisiin  asioihin  tempaamatta.  Y.  1628 
ja  1640  hän  oli  parlamentin  alahuoneen  jäsenenä,  kuitenkaan  suurempaa 
huomiota  herättämättä;  vasta  48-vuotiaana  hän  alkaneessa  sisällisessä 
sodassa  saavutti  mainetta. 

CrGmwell  kokosi  v.  1642  kotiseuduillaan  valiojoukon  pienistä  maan- 
omistajista, liittyäkseen  niiden  kanssa  parlamentin  joukkoon.  Uskonnollinen 
innostus  oli  hänen  sotamiestensä  keskuudessa  elähyttävänä  voimana; 
Jumalan  tahtoa,  se  oli  heidän  vakaumuksensa,  he  vaan  täyttivät.  Raa- 
matunlauseita oli  aina  heidän  puheessaan  punottuna,  virsien  veisuuta 
kuului  heidän  leiristään  ja  rukouksistaan  he  saivat  voimaa  ja  intoa. 
Tämän  joukon  elämä  oli  räikeä  vastakohta  sen  ajan  sotilaselämälle,  jonka 
tunnusmerkkinä  oli  juominen,  kiroileminen,  peluu,  ryöstäminen  ja  kaikel- 
lainen  muu  raakuus.  Urhoollisuudellaan  ja  jäykkyydellään  he  salvat 
rautakylMen  nimen,  ja  heidän  ansiostaan  parlamentin  joukko,  joka  alussa 
oli  ollut  tappiolla,  alkoi  saada  voittoja;  niinpä  se  v.  1644  sai  suuren 
voiton  kuninkaan  joukoista  Maratonmoorin  luona,  ja  seuraavana  vuonna 
tuhottiin  kuninkaan  armeija  kokonaan  Nasebyn  tappelussa.  Mutta  tämän 
johdosta  parlamentin  armeija  joutui  kokonaan  independenttien  haltuun, 
ja  Cromwell  tuli  sen  ylipäälliköksi;  se  taas  saattoi  parlamentin,  jossa 
puritaanit  olivat  voitolla,  ja  sen  palveluksessa  olevan  sotajoukon  toisiansa 
vastaan.  Parlamentti,  joka  alkoi  peljätä  sotajoukon  mahtia,  käski  hajoit- 
taa osan  siitä,  koska  sota  muka  nyt  oli  loppunut.  Sotamiehissä  tämä 
määräys  herätti  pahaa  mieltä,  ja  lähetettiin  alahuoneeseen  peruutuspyyn- 
töjä,  jotka  olivat  melkein  käskyn  muotoisia;  mutta  se  ei  luopunut  vaati- 
muksestaan. Silloin  Cromwell  armeijansa  avulla  ottaa  koko  vallan  käsiinsä. 
Kuninkaan  kohtalon  hän  jo  määräsi 

Nasebyn  tappelun  jäljestä  Kaarle  I  näki  taistelun  Englannissa  toi- 
vottomaksi, jonka  vuoksi  hän  pakeni  Skottlantilaisten  turviin,  toivoen 
heiltä  saavansa  apua,  he  kun  olivat  hänen  varsinaisia  maamiehiänsä. 
Mutta  he  vangitsevat  kuninkaansa  ja  tekevät  kauppatavaran  hänestä,  jät- 
täen hänet  Englannin  parlamentille  400,000:sta  punnasta.  Parlamentin 
enemmistö  aikoi  kuitenkin  ruveta  keskusteluihin  Kaarlen  kanssa,  mutta 
Cromwell  ja  hänen  johdossaan  oleva  armeija  tahtoi  päästä  sekä  kunin- 
kaasta että  kuninkuudesta.     »Kuningas9,  sanoi  Cromwell  julkisesti  paria- 


STUARTIEN   AIKA   ENGLANNISSA.  237 

mentissa,  »on  kj^llfi  SlykSs  ja  lahjakas  mies,  mutta  niin  viekas  ja  petol- 
Unen,  ettei  Iifineen  saata  Luottaa. >  Saadakseen  parlamentin  taipumaan 
tahtonsa  mukaan,  täytyi  hänen  ensin  »puhdistaa»  sotajoukkonsa  avulla 
alahuone;  sen  kuninkuutta  suosivat  jäsenet  vangittiin,  ja  ainoastaan  80 
independenttiS  jäi  jäljelle  pitkään  parlamenttiin,  jota  aen  jälkeen  kutsutaan 


ihäntäparlamenttksi*.  Eräs  tuomioistuin,  jossa  oli  Cromvellin  hengen- 
heimolaisia, asetettiin  vanutun  Kaarlen  asiaa  tutkimaan.  HSntä  syytettiin 
tyrannisesta  hallituksesta  sekä  petoksesta  valtiota  ja  kansaa  kohtaan. 
Nasebyn  tappelun  jälkeen  oli  näet  löydetty  kirjeitä,  joista  kSvi  ilmi,  ettei 
h&n  ollut  aikonut  parlamentille  antamiaan  lupauksia  pitää  ja  että  hän 
toivoi    Irlantilaisilta    apua    taistelussaan    Englantilaisia    vastaan;    häntä 


238  YLEINEN   HISTORIA. 

sanottiin  tämän  johdosta  koko  kansakunnan  viholliseksi  ja  murhamieheksi. 
Kuningas  osotti  rohkeutta  ja  kylmäverisyyttä  puolustaessaan  itseänsä, 
väittäen,  ettei  tuomioistuin  ollut  oikeutettu  häntä  tuomitsemaan.  Tuomio- 
istuin taas  vetosi  siihen,  että  se  oli  kansan,  kaiken  oikeuden  alkulähteen, 
valtuuttama  ja  lausui  kuolemantuomion.  Miehuullisesti  Kaarle  astui 
mestauslavalle.  »Jumala  varjelkoon  minua  valittamasta!»  sanoi  hän; 
»väärän  tuomion,  jonka  Straffordin  suhteen  sallin  toimeenpantavan,  on 
nyt  toinen  väärä  tuomio  kostanut.»  V.  1649  Helmikuun  9  p:nä  katkaisi 
pyövelin  kirves  Kaarle  I:sen  pään.  —  Tällaiseen  lopputulokseen  johtivat 
Englannissa  Stuartien  itsevaltaiset  harrastukset;  kansan  tuomitsemana 
kuningas  menetti  henkensä;  mutta  Ranskan  kansa  heittäytyi  kuninkaansa 
mielivaltaan,  ja  vasta  puolitoista  vuosisataa  myöhemmin  se  vei  tuomiolle 
kuninkaansa  ja  toimitti  saman  uhrin. 

Kuninkaan  mestaus  teki  myöskin  kuningasvallasta  lopun,  sillä  inde- 
pendit  julistivat  nyt  Englannin  tasavallaksi.  Parlamentin  ylähuone  hajoi- 
tettiin,  mutta  alahuone  sekä  sen  rinnalle  asetettu  40-miehinen  neuvos- 
kunta, jolla  oli  oleva  toimivalta,  hallitsivat  Englantia.  Kansan  suvereni- 
Buudelle  oli  tasavalta  perustettu,  mutta  olojen  pakosta  se  pian  muuttui 
Crom Weilin  yksinvallaksi. 

Englannissa  ei  paljon  vastustusta  ilmaantunut  tasavaltaa  vastaan, 
mutta  katoliset  Irlantilaiset  tahtoivat  irtaantua  Englannin  yhteydestä 
sekä  paavin  suojeluksessa  muodostaa  eri  valtion;  eräs  paavi  Innocentius 
X:nnen  legaatti  rupesi  tätä  asiata  ajamaan.  Skottlantilaiset  taas  katuivat 
kuninkaansa  häpeällistä  myyntiä  ja  olisivat  tahtoneet  saada  hänet  takai- 
sin; ja  nyt  kun  he  kuulivat,  että  hän  oli  mestattu,  ilmestyi  jo  ennes- 
tään kuuluisa  Montrosen  kreivi  Skottlantiin  taistelemaan  Kaarle  I:sen 
pojan  Kaarlen  puolesta,  joka  saapui  Hollannista  sinne.  Cromwell  lähti 
ensin  Irlantiin,  voitti  Irlantilaisten  joukot  ja  koetti  suurimmalla  julmuudella 
kukistaa  väestön  vastarinnan ;  linnoitusten  koko  varusjoukkoja  surmattiin ; 
kerran  tuhatkunta  henkeä,  jotka  olivat  kirkkoon  paenneet,  saivat  yhfaikaa 
surmansa;  sotamiehiä,  rauhallisia  asukkaita,  vieläpä  naisiakin  tapettiin 
ilman  erotusta.  Äkkiarvaamatta  hän  kesken  veritöitään  sai  käskyn  läh- 
teä Skottlantiin ;  hän  voitti  siellä  kuningasmielisten  joukot  Dunbarin  luona 
sekä  seuraavana  vuonna  1651  Kaarle  II:sen,  joka  oli  uskaltanut  hyökätä 
Englantiin.     Nyt  oli  koko  Suur-Britanniassa  vastustus  masennettu. 

Tuo  tasavaltainen  hallitus,  joka  kuningasvallan  kumoamisen  jälkeen 
johti  Englannin  asioita,  ei  kuitenkaan  voinut  olla  pitkällinen.  Sotaväen 
avulla  oli  vallankumous  tapahtunut  ja  sotajoukolle  tai  oikeammin  sen 
päällikölle  koko  valta  ennen  pitkää  siirtyi.     Samoin  kuin  Ranskan  tasa- 


STUARTIEN  AIKA  ENGLANNISSA.  239 

valta  hukkui  Napoleonin  sotilasvaltaan,  niin  hävisi  Englannin  tasavalta 
Cromwellin  yksinvaltaan.  Englantilaiset  rupesivat  kyllästymään  epävar- 
maan tilaan,  juoniin  ja  vehkeilyihin,  mitkä  tuossa  monipäisessä  tasavalta- 
laishallituksessa  olivat  tavallisia,  ja  tahdottiin  lujempaa  valtiomuotoa, 
jonka  kautta  jälleen  saataisiin  turvallisuus  ja  järjestys.  »Häntäparlamentti» 
oli  voimaton,  mutta  sen  jäsenet  tahtoivat  kuitenkin  pysyä  asemassaan 
säätämällä  vaalilain,  jonka  mukaan  he  saisivat  olla  seuraavassakin  par- 
lamentissa, vaikka  he  jo  13  vuotta  olivat  olleet  edustajina.  Cromwellin 
huomautukset  eivät  auttaneet,  jonka  vuoksi  hän  päätti  äkkiarvaamatta 
tehdä  lopun  koko  kokouksesta.  Huhtikuun  20  p.  v.  1653,  jolloin  piti 
tästä  asiasta  päätettämän,  hän  saapuu  parlamenttiin,  asettuu  tavalliselle 
paikalleen,  kuuntelee  jonkun  aikaa  keskustelua,  mutta  rupeaa  äänestyk- 
seen aljettaissa  puhumaan,  ensin  esiintyen  suopeasti,  mutta  kiihtyen  kiih- 
tymistään ja  lausuu  lopuksi  suoraan,  mikä  tarkoitus  hänellä  oli.  »Te 
ette  muodosta  enää  mitään  parlamenttia.  Jumala  ei  tahdo  Teitä»,  sanoo 
hän,  ja  kun  vastaväitteitä  alkaa  kuulua,  kääntyy  hän  erikseen  eri  jäsen- 
ten puoleen  polkien  aina  jalkaansa  lattiaan;  »sinä  olet  juomari»,  sanoo 
hän  eräälle  Wentwortille,  jonka  samassa  etehisestä  tulleet  sotamiehet, 
merkin  saatuaan,  tempasevat  paikaltaan  ja  vievät  ulos;  »sinä  olet  avio- 
liitonrikkoja»,  sanoo  hän  toiselle,  »sinä  teeskentelijä»,  huutaa  hän  kolman- 
nelle, »viekää,  viekää  kaikki».  Kun  huone  oli  tyhjä,  otti  hän  asiapaperit 
ja  sulki  mennessään  ovet.  »Huoneita  vuokrattavana»  kirjoitettiin  illalla 
sen  seinään.     Siten  loppui  pitkä  parlamentti. 

Cromwell  kutsui  sitte  uuden  parlamentin,  ilmoittaen  tekevänsä  sen 
»Pyhän  Hengen  nimessä».  Nimet  sellaiset  kuin  Älä-Itke  Billings,  Pysy- 
lujana-korkeudessa  Stringer,  Ylistä-Jumalaa  Barebone,  osottavat  millaisia 
jäseniä  tässä  n.  s.  Barebonen  eli  pyhimysten  parlamentissa  oli.  Siinä 
oli  ainoastaan  kiihkoisia  puritaaneja,  jotka  kuluttivat  aikaa  pitkissä,  toi- 
sinaan koko  päivän  kestävissä  hartaudenharjoituksissa.  Cromwell  huo- 
masi piankin  sellaisten  miesten  olevan  kykenemättömiä  valtion  asioista 
käsittelemään,  jonka  vuoksi  hän  hajoitti  senkin  samana  vuonna.  Muu- 
tamista upseereista,  lakimiehistä  ja  maistraattien  jäsenistä  muodostunut 
neuvoskunta  tarjosi  nyt  Cromwellille  (Joulukuussa  v.  1653)  protektorin 
nimen  ja  arvon,  jonka  nojassa  hän  saisi  hallita  Britannian  kolmea  valta- 
kuntaa. Valta  oli  kuninkaan,  vieläpä  laajempikin  —  hänellä  kun  oli 
suuri  ja  uskollinen  sotajoukko  turvanaan  —  vaikka  nimitys  oli  toinen. 
Cromwell  tahtoi  kuitenkin  pysyttää  kansalla  sen  valtiolliset  oikeudet,  jonka 
vuoksi  hän  kutsui  parlamentin  kokoon  (1654);  mutta  hän  hajoitti  sen- 
kin, koska  se  asettui  vastustavalle  kannalle,  ja  hallitsi  sen  jälkeen  kaksi 


240  TLEINEK   HISTORIA. 

vuotta    ilman    parlamenttia,    kutsuen   kuitenkin   jälleen    v.   1657   uuden 
eduskunnan. 

Cromwellin  hallitusaika  protektorina  kesti  vaan  viisi  vuotta,  mutta 
se  oli  loistava  aika  Englannille.  Stuartien  aikana  oli  Englanti  ollut  voi- 
maton ottamaan  osaa  Europan  yleisiin  asioihin,  mutta  Cromwellin  joh- 
dossa se  taas,  kuten  Elisabetin  aikana,  esiintyi  mahtavana.  Hollannin 
suurta  kauppaherruutta  supistettiin  julkaisemalla  jo  v.  1651  n.  s.  pur- 
jehdussääntö,  jonka  mukaan  vieraat  laivat  eivät  saaneet  tuoda  Englantiin 
siirtomaiden  tavaroita,  vaan  ainoastaan  oman  maansa  tuotteita.  Hollanti- 
laiset,  jotka  olivat  olleet  »merten  rahtimiehiä»,  menettivät  tämän  kautta 
Englannista  saamansa  suuret  tulot,  jonka  vuoksi  he  julistivat  sodan; 
mutta  Englannin  laivasto  merisankari  Blaken  johdossa  voitti  heidät  ja 
purjehdussääntö  jäi  voimaan.  Välimerellä  oli  Englannin  laivoja  suojele- 
massa kristikuntaa  Barbareskieii  ryöstöiltä;  Mazarinin  kanssa  hän  teki 
liiton  Espanjaa  vastaan,  jolta  otettiin  Jamaika  Länsi-Intian  saaristossa; 
Tanska,  Sweitsi  ja  Hansakaupungit  pyrkivät  hänen  ystävyyteensä;  paa- 
via hän  pelotti,  että  muka  Englannin  kanoonat  jyrisisivät  S:t  Angelon 
linnassa,  ellei  hän  myöntäisi  protestanteille  uskonvapautta.  Englannista 
oli  yhfäkkiä  tullut  maailman  pelottavin  valta. 

CromwelliUa  oli  kuitenkin  paljon  vastustajia  ja  vihamiehiä,  jotka 
vainosivat  hänen  henkeänsä;  kuningasmieliset  ja  hurjimmat  uskonkiih- 
koilijat  eivät  milloinkaan  tahtoneet  alistua  hänen  hallitukseensa.  Hän 
osasi  kyllä  tehdä  tyhjiksi  kaikki  vehkeet  ja  salaliitot,  joita  suunniteltiin  häntä 
vastaan;  mutta  hän  muuttui  niiden  johdosta  yhä  epäluuloisemmaksi,  ja 
hänen  hallituksensa  tuli  vuosi  vuodelta  yhä  ankarammaksi  sotilasvallaksi. 
Koko  maa  jaettiin  13:neen  sotilashallintopiiriin,  joissa  kussakin  oli  ken- 
raalimajuri sotilasosastoineen  valvontaa  pitämässä ;  kaupunkien  pää- 
kaduilla kulki  aina  sotamiehiä  järjestystä  varten.  Tämä  jo  teki  elämän 
kolkoksi  ja  raskaaksi;  mutta  sitä  paitsi  useanlaiset  huvitukset,  niinkuin 
kilpa-ajot  ja  näytelmät  olivat  kielletyt,  koska  niitä  vallitsevan  uskonnolli- 
sen käsitystavan  mukaan  pidettiin  syntinä.  Eriuskolaisia  kohtaan  Crom- 
well  kuitenkin  oli  jotenkin  suvaitsevainen,  antaen  Juutalaisillekin  jonkin- 
laisia oikeuksia.  Suhde  Skottlantiin  alkoi  parantua,  mutta  Irlannissa 
oli  yhtämittaa  mitä  kauhein  hirmuvalta.  Kun  Cromwell  v.  1650  sieltä 
lähti,  jätti  hän  sinne  hallitsemaan  vävynsä  Iretonin,  jonka  kuoleman  jäl- 
keen Ludlow  sai  korkeimman  vallan.  Ylimyksiä  tuomittiin  joukottain 
kuolemaan  ja  mestattiin;  40,000  upseeria  ja  sotamiestä  ajettiin  maan- 
pakoon; heidän  vaimonsa  ja  lapsensa  vietiin  Amerikaan;  maa  otettiin 
asukkailta   pois   ja   annettiin   Englantilaisille.     Irlantilaisten   kärsimykset. 


STUARTIEN  AIKA  ENGLANNISSA.  241 

jotka  Elisabetin '  aikana  jo  olivat  saaneet  alkunsa,  tulivat  Cromwellin 
aikana  suuremmiksi,  eikä  Englannin  hallitus  ole  vielä  meidän  päivinäm- 
mekään  saanut  niitä  sovitetuiksi. 

Y.  1657  kokoontunut  parlamentti,  joka  oli  Cromwellille  suosiollinen, 
tarjosi  hänelle  perinnöllisen  kuninkuuden;  mutta  hän  kieltäytyi  ottamasta 
sitä  vastaan.  »En  tahdo»,  sanoi  hän,  »Jerikon  muureja  uudestaan  raken- 
taa.» Hän  arveli  ehkä,  että  hänen  velvollisuutensa  Jumalaa  ja  kansaa 
kohtaan  vaati  sen  hylkäämistä,  mutta  hän  pelkäsi  myöskin  pahoittavansa 
sotamiestensä  mieltä,  jos  hän  sen  ottaisi,  ja  hänen  tyttärensä  kerrotaan 
niinikään  kieltäneen  häntä  kuninkaaksi  rupeamasta.  Cromwell  oli  saanut 
oikeuden  itse  määrätä  seuraajansa,  mutta  tuo  ajatus,  että  hänen  kuole- 
mansa olisi  hänen  työstään  tekevä  lopun,  suretti  häntä  viimeisinä  aikoina. 
Kun  hän  kuoli  v.  1658,  tuli  kyllä  hänen  poikansa  Rie?iard  protektoriksi, 
»niinkuin  ainakin  Walesin  prinssi  astuu  valtaistuimelle  kuninkaan  kuol- 
tua». Mutta  hän  oli  heikko  ja  huomasi  itsekin  olevansa  kykenemätön 
hallitsijaksi,  jonka  vuoksi  hän  muutamien  kuukausien  jälkeen  luopui  val- 
lasta. Ei  ollut  ketään  Cromwellin  sotilaista,  joka  olisi  rohjennut  asettua 
hänen  paikalleen;  yleinen  mielipide  oli  sitä  paitsi  sotilasvaltaa  vastaan, 
sillä  se  oli  ollut  liian  painostava.  Ei  siis  ollut  muuta  keinoa  Iniin  palata 
entiseen  hallitukseen;  kenraali  Monk,  joka  oli  ollut  Skottlannissa  pääl- 
likkönä, tuli  Englantiin  ja  pakotti  kokoonkutsutun  parlamentin  tarjoamaan 
Kaarle  ILselle  Englannin  kuningaskruunun.  Hän  saapuikin  Englantiin 
V.  1660  ja  tuli  kansan  riemuitessa  Lontooseen. 

Tämä  Stuartien  toinen  aikakausi,  mikä  nyt  alkaa,  oli  edellisen  kal- 
tainen; kuninkailla  oli  samat  itsevaltaiset  harrastukset  kuin  heidän  esi- 
isiUään,  ja  siitä  johtuu  jälleen  riita  parlamentin  kanssa,  sama  heikko  ja 
arvoton,  ulkopolitiikka,  joka  alensi  Englannin  valtiollista  arvoa.  Tätä 
kestää  28  vuotta;  mutta  silloin  syntyy  toinen  vallankumous,  jonka  kautta 
he  ikuisiksi  ajoiksi  menettävät  Englannin  kuninkuuden. 

Kaarle  II  tahtoi  vaan  huvihalunsa  ja  nautinnonhimonsa  tyydyttämi- 
seksi käyttää  kuninkuutta,  jonka  hän  oli  saanut.  Kun  hän  parlamentilta 
ei  saanut  tarpeeksi  rahoja,  otti  hän  niitä  Ludvig  XIYmneltä,  asettuen  kor- 
vaukseksi siitä  politiikassaan  Ranskan  puolelle;  hän  myi  sille  Mnkirchenin 
kaupungin,  jonka  Cromwell  oli  hankkinut;  sama  ystävyys  Ludvig  XIV:nnen 
kanssa  vaikutti  senkin,  että  hän  osotti  yhä  enemmän  suvaitsevaisuutta 
katolilaisia  kohtaan.  Hollannin  kanssa  hän  alotti  sodan,  mutta  siitä  koi- 
tui vaan  tappioita  Englannille.  Kaikessa  siis  Cromwellin  loistavan  ajan 
vastakohtaa.  Ministereinä  hän,  niinkuin  edelliset  Stuartit,  käytti  itseval- 
tiuden kätyreitä,  joista  varsinkin  n.  s.  Cabal-ministeristö  on  saanut  pahan 
Yleinen  historia  II.  —  16. 


242  TLEIMEN   HISTORIA. 

maioeen.     Nimitys  johtuu  sen  viiden  eteTimmln  jSeeneD  nimien  alkulcir- 
jaimietB  (Olifford,  Ärlington,  Buektngham,  ABhtey,  I.auderdale). 

Yleinen  mielipide  maassa  tuli  yhä  vihamielisemmSksi  tSlle  jär]estel- 
mSlle,  joka  uhkasi  perikatoa  Englannin  sekä  valtiolliBelle  että  uskonnolli- 
Belle  vapaudelle;  parlamentissa  lisääntyi  lisäantymistSän  vastuBtuspuolu^ 


Kitrit  II  ritulB.     (Peltr  SlmiMiB  vaiklpllrm.) 

jota  tähän  aikaan  aljettiin  kutsua  whigien  nimellä,  nimitys,  jota  alkuaan 
käytettiin  Skottlannin  rosvoista.  Whigit  ajoivat  samoja  mielipiteitä  kuin 
keropBSt  Kaarle  I:sen  aikana.  Heidän  kantansa  on  kansanvaltainen; 
korkein  valta,  sanovat  he,  kuuluu  alkuansa  kansalle,  joka  on  vallan  alku- 
lähde; hallitsijan  valta  perustuu  siihen,  että  kansa  on  jättänyt  sen  hänen 
käytettäväkseen,  mutta  sillä  ehdolla,  että  hän  noudattaa  määrättyjä  väU- 
puheita  eli  lakeja;  jos  hallitsija  ei  täytäkään  näitä  sopimuksia,  vaan 
rikkoo   maan   lakeja,   on  kansalla  oikeus   ryhtyä   sellaista   vastustamaan; 


STUARTIEN   AIKA   ENGLANNISSA.  243 

se  saapi  ottaa  Tallan  itselleen,  jolle  se  oikeastaan  kuuluukin.  Tory- 
puolue  taas,  joka  nimitys  alkuaan  merkitsee  Irlannin  rosvoja,  johtaa 
hallitsijan  vallan  Jumalasta;  kansalla  ei  ole  muka  oikeutta  ryhtyS  hallit- 
sijaa loukkaamaan,  vaikka  tfimS  laittomastikin  valtaansa  kfiyttäisi;  ala- 
maisten tulee  kfirsiX  ja  olla  sittenkin  hallitsijalle  kuuliaisia.  TämI  oli 
entisten  kavaljeerien  k&sityskanta.  Edellinen  nSistS  puolueista  sai  voiton 
toisensa  perästä.  Kaarle  II  julkaisi  indulgenssi-aäännön,  jolla  hän  kato- 
lisuuden   hyväksi    kielsi    eriuskolaisia    vainoamasta;    mutta    parlamentti 


PIM  Kuria  1i:i*n  knJi».    (ViiklplirrM  TMrr»irtl'ii  nuliukitn  muVun.) 

pakotti  hänet  v.  1673  hyväksymään;" /es/-sää7inön,  joka  kielsi  katolilai- 
silta sekä  muilta,  jotka  eivät  kuuluneet  anglikaaniseen  kirkkoon,  pääsyn 
valtionvirkoihin  sekä  oikeuden  olla  parlamentin  jäseninä.  (Tämä  laki 
kumottiin  vasta  v.  1829.)  Tämän  johdosta  kuninkaan  veli,  Yorkin 
herttaa  Jaakko,  joka  oli  katoliseen  uskoon  kääntynyt,  oli  pakotettu 
luopumaan  suur-amiraalin  virasta.  Kaarle  koetti  hajoittamalla  parla- 
mentin ja  kuuluttamalla  uudet  vaalit  saada  itselleen  myCntyvSisempSä 
eduskuntaa;  mutta  vastustus  vaan  lisääntyi;  v.  1679  täytyi  kuninkaan 
hyvSksyä  habeas-corpua-sääniö,  joka  kielsi  mielivaltaisen  vangitsemisen, 
ja  määräsi,  että  tuomarien  piti  tutkia  syytetyn  asiaa  24  tunnin  kuluessa 


244  YLEINEN   HISTORIA. 

vangitseqiisen  jälkeen.  Tämän  kautta  parlamentti  tahtoi  estää  sellaista 
mielivaltaista  menettelyä,  jota  Kaarle  I  oli  yrittänyt  ja  joka  Ranskassa 
näihin  aikoihin  oli  varsin  tavallista  n.  s.  lettres  de  caehefien  nojalla. 
(Es.  luk.  XXVI.)  —  Ulkopolitiikassakin  parlamentti  pakotti  kuningasta 
taipumaan  tahtonsa  mukaan;  hänen  täytyi  luopua  Ludvig  XlVrnnen 
liitosta  sekä  tehdä  rauha  Hollannin  kanssa;  tahtoivatpa  whigit  jättää 
perintöoikeudenkin  Kaarle  II:sen  äpäräpojalle  Monmouth'in  herttualle,  syr- 
jäyttämällä Yorkin  herttuan,  mutta  vastapuolue  sai  tämän  estetyksi,  ja 
V.  1685  Kaarle  II:sen  kuoltua  katolinen  Yorkin  herttua  nousi  Englannin 
valtaistuimelle. 

J(wkko  II  menetteli  lempiaatteitaan  ajaessaan  paljon  varomattomam- 
min  kuin  veljensä;  itsevaltius  ja  katolisuus  oli  kaikilla  keinoilla  saatava 
Englantiin  juurrutetuksi,  niinkuin  samaan  aikaan  tapahtui  Ranskassa. 
Itse  hän  oli  jo  kauan  aikaa  ollut  katolilainen;  katolista  jumalanpalvelusta 
vietettiin  suurella  loistolla  ja  komeudella  kuninkaan  hovissa,  joka  muu- 
tenkin oli  Yersailles'in  hovin  kaltainen ;  hän  osotti  erinomaista  suosiota  paa- 
vin lähettiläälle  ja  julkaisi  uuden  indulgenssi-säännön  katolilaisten  eduksi; 
virkoihin,  varsinkin  armeijaan,  otettiin  niitä  joukottain.  Seitsemän  valtio- 
kirkon piispaa,  jotka  kieltäytyivät  hyväksymästä  kuninkaan  toimia,  van- 
gittiin; mutta  tuomioistuin  vapautti  heidät  koko  kansan  riemuksi.  Jaakko 
saattoi  kuitenkin  alamaistensa  joukossa  löytää  kätyreitä,  jotka  asettuivat 
hänen  mielivaltansa  palvelukseen,  mikä  tuli  yhä  ankarammaksi,  varsinkin 
sen  jälkeen  kuin  hän  oli  voittanut  äsken  mainitun  Monmouth'in  herttuan. 
Tämä  rupesi  näet  kapinan  johtajaksi,  sai  puoluelaisia  Englannissa,  ja 
samaan  aikaan  piti  Skottlantilaistenkin  ryhtyä  aseisiin.  Monmouth  kui- 
tenkin voitettiin  ja  menetti  henkensäkin ;  mutta  sen  johdosta  aljettiin  pitkin 
koko  maata  vainota  kuninkaan  vastustajia;  översti  Kirke  ja  ylituomari 
Jeffreys,  kuuluisimmat  Jaakko  II:  sen  tyranniuden  välikappaleista,  kulki- 
vat kreivikunnasta  toiseen  oikeutta  pitämässä,  tuomiten  vasten  kaikkia 
laillisia  menoja  ihmisiä  hengeltä  tai  Länsi-Intiaan  vietäviksi;  rikkaiden 
omaisuus  otettiin  kuninkaan  rahastoon.  Jeffreys  sai  palkinnoksi  uskolli- 
sesta toimestaan  kanslerin  paikan. 

Tätä  hurjaa  hallitusta  Jaakko  II:sen  ystävätkin  katselivat  epäilevin 
silmin;  sekä  Ludvig  XIV  että  paavi  Innocentius  XI  varoittivat  häntä 
liiallisella  innolla  pilaamasta  hyvää  asiaa;  »hänet  pitäisi  julistaa  pannaan», 
sanoi  eräs  kardinaali,  »sillä  hän  hävittää  sen  vähän  katolisuudesta  mitä 
Englannissa  on».  Englannissa  kasvoikin  tyytymättömyys  kasvamistaan; 
whigit  olivat  jo  kauan  olleet  keskusteluissa  kuninkaan  vävyn,  Hollan- 
nin maaherran  Wilhelm  Illmnen  Oranialaisen,  kanssa,  ja  ennen  pitkää 


BTDARTIEM   AIKA   ENQLANNIS8A.  245 

kuningssmidiiien  tory-puoluekin  vieraantui  hlnestS.  Sorto  kKvl  tämänkin 
mideeti  liiaUisekBi,  kun  ei  oikeutta  en99  ollut  saataviBSa,  vaan  puoIueelliBia 
tuomioita  langetettiin;  ylimykset  pelk&BivSt  katolisuuden  palauttamista 
enemmSn  kuin  valtiollista  sortoa,  eiUS  luostareja  hSvitettaissa  aaamansa 
maaomaisuudet  he  sen  kautta  jfilleen  menettäisivät;  anglikaaninen  papisto 
taas  pelkäsi  menettävfinsS  virkansa  Ja  vaikutuksensa;  katolisuus  olisi 
senkin  fafiviö. 

Jaakko  II  ei  huomannut  sitä  vaaraa,  mikä  häntä  uhkasi;  hän  oli 


JuVk*  n.    (RiMkuu  Mriy  vuklplirrH.) 

hengentahjojenea  puolesta  jotenkin  heikko,  mutta  litBepäinen  kuin  aasi*, 
niinkuin  Kaarle  II  oli  hänestä  sanonut  Vihdoin  kun  kuninkaalle  toi- 
sesta avioliitostaan  syntyi  kruununperillinen,  jonka  hallituksen  arveltiin 
tulevan  samallai seksi,  joten  siis  mielivsllasta  ei  ollutkaan  loppua  odotet- 
tavissa, ei  Wilhetm  III  enää  epäröinyt  noudattaa  jo  ennen  saamiaan 
pyyntöjä.  Marraskuun  5  p.  1688  saapui  hän  laivoillaan,  joissa  hän  toi 
14000  miestä.  Englannin  rannikolle;  lippuihinsa  hän  oli  kirjoittanut: 
*Pro  religione  et  libertate"  (uskonnon  ja  vapauden  puolesta).  Nyt 
Jaakko  huomasi,  kuinka  heikolla  pohjalla  hänen  asemansa  oli;  hänen 
sotajoukkonsa   olivat   kyllä   Wilhelmiii   joukkoja   lukuisammat,   mutta   ne 


246  YLEINEN   HISTORIA. 

eivät  ryhtyneet  puolustamaan  häntä;  tuon  tuostakin  tuotiin  händle  ilmoi- 
tuksia,  että  suuret  osastot  olivat  menneet  Wilhelmin  puolelle^  ja  vihdoin 
myöskin  hänen  tyttärensä  Anna  ja  tämän  puoliso  luopuivat  hänestä. 
Kaupunki  toisensa  perästä  heittäytyi  vastarintaa  tekemättä  Oranian  prins- 
sille, ja  ennen  pitkää  hän  marssi  Lontooseen.  Wilhelm  ei  tahtonut  ryh- 
tyä kuninkaan  kanssa  keskusteluihin,  niinkuin  tämä  tahtoi.  Pakenemalla 
Jaakon  täytyi  lähteä  Englannista  ja  pääsi  kanaalin  poikki  Ranskaan, 
jossa  Ludvid  XIV  otti  hänet  kuninkaallisesti  vastaan  ja  antoi  hänelle 
S:t  Germain'in  linnan  asuttavaksi. 

Tämä  oli  ensimmäinen  osa  »mainiosta  vallankumouksesta»,  joksi 
Englantilaiset  nimittävät  tätä  tapahtumaa  sen  suuren  merkityksen  vuoksi, 
mikä  sillä  oli,  ja  koska  se  saatiin  suoritetuksi  ilman  veren  vuodatusta. 
Eräs  ^konventti»  kutsuttiin  kokoon,  koska  parlamenttia  ei  saatu  ilman 
kuninkaan  määräystä  kutsua.  Kansan  edustajat  julistivat  nyt  Marian  ja 
Wilhelmin  Englannin  hallitsijoiksi;  mutta  Stuartit  suljettiin  perintöoikeu- 
desta pois.     Kansa  siis  määräsi  hallitsijan. 

Mainio  vallankumous  vv.  1688 — 89  lopettaa  tuon  pitkällisen  parla- 
mentin ja  kuningasvallan  välisen  taistelun,  joka  saman  vuosisadan  alussa 
oli  alkanut.  Englannissa  kansan  vapaus  pääsee  sen  kautta  voitolle,  ja  hal- 
litus perustuu  tästä  alkaen  kansan  oikeuksien  laajalle  pohjalle,  siis  päin- 
vastoin kuin  Ranskassa,  jossa  valta  keskittyy  yhteen  henkilöön.  Wilhelm 
III  tuli  kansan  tahdosta  hallitsemaan  ja  hän  liallitsi  myöskin  sen  tahdon 
mukaan.  Ennen  kruunaustaan  hän  hyväksyi  parlamentin  laatiman 
»Declaration  of  rights*  (oikeuksien  selitys)-nimisen  säädöksen,  joka  oli 
ikäänlniin  välikirja,  minkä  kansa,  vallan  oikeana  omistajana,  jätti  hallit- 
sijan hyväksyttäväksi,  joka  sen  hyväksyikin.  Siinä  luetellaan  ensin 
Jaakko  II:sen  monellaiset  lainrikokset,  joiden  kautta  hän  oli  Englannin 
kansaa  loukannut  ja  joiden  vuoksi  hän  oli  ollut  pakotettu  eroamaan,  sekä 
sitte  kaikki  Englannin  kansan  vanhat  oikeudet.  Siinä  selitetään,  ettei 
lakien  säätämistä  määräyksistä  vapauttaminen,  jota  Stuartien  aikana  oli 
harjoitettu,  ollut  oikeutettua;  armeijan  lukumäärän  parlamentti  määrää; 
alamaisilla  oli  oikeus  anomuksilla  kääntyä  hallituksen  puoleen,  jota  Jaakko 
II  oli  pitänyt  rikoksena;  valitsijain  tuli  saada  vapaasti  valita  edustajansa; 
edusmiehet  saivat  vapaasti  puhua  j.  n.  e.  Oikeuksien  selityksessä  ei  ole 
mitäkään  uusia  asioita,  vaan  ne  olivat  »kuningaskunnan  kansan  todelli- 
sia, vanhoja  ja  epäämättömiä  oikeuksia  ja  vapauksia»,  niinkuin  kon ventti 
lausui.  Samantapaisia  vakuutuksia  olivat  hallitsijat  ennenkin  antaneet, 
niinkuin  petition  of  rights'in,  test-säännön  ja  habeas-eorpus-säännön ;  mutta 
Englannin  kansan  edustajat  tahtoivat  vielä  kerran  saada  oikeutensa  juh- 


LUDVIG   XIVINNEN   SODAT.      RANSKA   MASENTUU.  247 

Iällisellä  tavalla  vahvistetuiksi.  Mainiolla  vallankumouksella  ei  ollut  samaa 
luonnetta  kuin  19:nnen  vuosisadan  vallankumouksilla,  joiden  tarkoitus  oli 
hävittää  vuosisatoja  kestänyt  valtiollinen  tila,  vaan  sen  kautta  Englannin 
kansa  ainoastaan  tahtoi  puolustaa  entisiä  oikeuksiansa  ja  entistä  valtiol- 
lista tilaa;  ei  riistetty  kuninkaalta  vähintäkään  hänelle  kuuluneista  oikeuk- 
sista eikä  kansalle  annettu  mitäkään>  entisten  lisäksi,  vaan  Englannin 
laki  oli  sama  jälkeen  kuin  ennenkin  vallankumousta.  Kruunauksessa 
Wilhelm  lupasi  aina  noudattaa  Englannin  lakeja,  joita  hän  oli  tullut 
puolustamaan,  sekä  haUitusasioissa  kääntyä  parlamentin  puoleen  ja  nou- 
dattaa sen  päätöksiä.  Hän  noudattikin  tarkoin  annettuja  lupauksiaan; 
ja  tästä  alkaen  Englannin  hallitusmuoto  muuttuu  »parlamenttiseksi»,  joka 
vasta  19:nnellä  vuosisadalla  Europan  mantereen  valtakunnissa  on  oikeaksi 
tunnustettu. 


XIX. 

Ludvig  XlVmnen  sodat.    Ranska  masentuu. 

Ranskaa  mahtavuus.  —  Ludvig  XIV:nnen  kunnianhimo.  —  Hän  vaatii  Belgiaa.  — 
Sota  HoUantia  vastaan.  —  Wilhelm  III  muodostaa  liittokunnan.  —  Ludvig  määrää 
rauhanehdot.  —  Reunioonikamarit.  —  Hugenotteja  vainotaan.  —  Nantesin  säännön 
peruuttaminen.  —  Hugenotteja  pakenee.  —  Camisardein  kapina.  —  Augsburgin  liitto- 
kunnan sota.  —  Espanjan  perintösota.  —  Veroja  lisätään.  —  Ranskan  tila  on  kurja. 

Mainion  vallankumouksen  vaikutus  ei  rajoittunut  yksinomaan  Eng- 
lantiin, vaan  se  ulottui  Europan  mantereellekin.  Wilhelm  III  pelasti 
Englannin  itsevaltiudesta  ja  katolisuuden  vaarasta,  mutta  hän  esiintyi  myös- 
kin koko  maanosassamme  protestanttisen  opin  ja  kansanvapauden  asian- 
ajajana; hän  se  on  johtavana  miehenä  siinä  kiivaassa  taistelussa,  jota 
käydään  Ranskan  mahtavaa  kuningasta  Ludvig  XIV:ttä  vastaan,  jossa  itse- 
valtius oli  ikäänkuin  personoituna  ja  joka  piti  ainoana  oikeana  katolista 
kirkkoa,  tahtoen  hävittää  protestanttisen  opin  ja  hengenvapauden.  Samal- 
lainen  vaara,  joka  16:nneilä  vuosisadalla  Kaarle  V:nnen  ja  Fihp  II:sen 
aikana  oli  Europaa  ollut  uhkaamassa  Espanjan  puolelta,  uhkasi  sitä  nyt 
Ranskan  puolelta;  16:nnellä  vuosisadalla  Ranska  oli  vastustanut  Habsburgin 


248  YLEINEN   HISTORIA. 

suvun  pyrintöjä,  mutta  17:nnellä  sen  kuningas  asettui  samoja  asioita 
ajamaan.  Ludvig  XIV,  tuntien  suuren  mahtinsa,  ei  tyytynyt  siihen,  ettft 
hän  omassa  valtakunnassaan  oli  kaikkivaltias,  vaan  hän  tahtoi  saattaa 
voimaansa  ja  suuruuttaan  laajemmallekin.  Hänellä  oli  runsaat  valtion- 
varat  käytettävänään,  hänellä  oli  suurin  ja  paraiten  varustettu  sotajoukko, 
jota  Europan  taitavimmat  kenraalit  johtivat,  hänellä  oli  eteviä  ministe- 
reitä, jotka  ajoivat  valtioasiat  hänen  edukseen.  Ranskan  naapurivallat 
taas  olivat  voimattomia  tekemään  vastarintaa;  Espanjan  mahti  oli  hävin- 
nyt uskonsodissa.  Saksa  oli  sekä  valtiollisessa  että  aineellisessa  suhteessa 
perinpohjin  heikontunut  30- vuotisessa  sodassa;  Hollanti  oli  kyllä  varakas 
ja  elinvoimainen,  mutta  aivan  pieni  ja  vähäväkinen  Ranskan  rinnalla. 

Jo  samana  vuonna  1661,  kuin  Ludvig  XIV  itse  ryhtyi  hallitukseen, 
hänen  kunnianhimonsa  tuli  näkyviin  muutamissa  pikkuseikoissa.  Tähän 
aikaan  oli  arvojärjestys  erittäin  tärkeä  asia,  niinkuin  Westfalin  rauhasta 
kertoessamme  nähtiin;  nyt  oli  Espanjan  ja  Ranskan  Lontoossa  olevan 
lähettilään  välillä  syntynyt  riita  siitä,  kumpiko  saisi  ensiksi  ajaa  sinne 
saapuvan  Ruotsin  lähettilään  vaunujen  perässä;  ennen  oli  Espanjalla 
aina  ollut  ensi  sija,  mutta  Ludvig  vaati  sen  Ranskalle,  ja  Fihp  IV:nnen 
täytyikin  siihen  suostua.  Englannin  laivoja  olivat  Ranskan  laivat  niin- 
ikään ensiksi  tervehtineet,  mutta  Ludvig  kielsi  sen,  vaatien  tuota  kun- 
niata  ranskalaisille  laivoille.  Ranskan  kuningas  oli  katolisen  kirkon  ja 
paavin  harras  ystävä,  mutta  valtakuntansa  arvoa  ja  kunniaa  ei  hän  sen 
eteen  uhrannut;  sen  osottaa  eräs  tapahtuma  vuodelta  1662.  Roomassa 
oli  silloin  syntynyt  tappelu  paavi  Aleksanteri  VII:nnen  korsikalaisen  kaar- 
tin ja  Ranskan  lähettilään  väen  väliUä,  lähettilästäkin  loukattiin  ja 
hänen  asunnostaan  lyötiin  akkunoita  rikki.  Kun  ei  heti  hyvitystä  kuulu- 
nut, käski  Ludvig  XIV  sotaväkensä  ottamaan  valtaansa  paaville  kuuluvan 
Avignonin  ja  jätti  sen  takaisin  vasta  sitten  kuin  eräs  ylhäinen  kardinaali 
Buuren  seurueen  saattamana  oli  tullut  Pariisiin  pyytämään  anteeksi  tuota 
lähettiläälle  tapahtunutta  loukkausta.  Ranskan  suuri  vaikutus  näyttäytyi 
tärkeämmissäkin  asioissa;  niinpä  sen  laivoja  oli  Välimerellä  suojelemassa 
kristityltä  Algierin  ja  Tunisin  rosvoilta,  niinkuin  Espanjan  laivat  Kaarle 
V:nnen  ja  Filip  II:sen  aikana;  kun  Saksan  keisari  Leopold  taisteli  Turk- 
kilaisia vastaan,  auttoi  Ludvig  XIV  häntä;  Englannin  kuninkaan  Kaarle 
II:sen  oli  hän  kokonaan  saanut  puolelleen,  niinkuin  ennen  on  kerrottu. 
(Ks.  edell.  luk.) 

Mutta  Ludvig  XIV  tahtoi  myöskin  laajentaa  Ranskan  alaa,  ja  tämä 
saattoi  hänet  sotiin  naapuriensa  kanssa;  varsinkin  hän  halusi  Belgiaa, 
jonka  kansa  kieleltään  ja  kansallisuudeltaan  oli  ranskalaista.    Hän  arveli 


LUDVIG   XIVINNEN   SODAT.      RANSKA   MASENTUU.  249 

saaneensa  siihen  hyvän  tilaisuuden,  kun  hänen  appensa  Espanjan  kunin- 
gas Filip  IV  kuoli  v.  1665;  hän  alkoi  näet  nyt  vaatia  muutamia  seutuja 
Belgiassa  n.  s.  devolutsiooni-oikeuden  nojalla.  Tämä  oli  muutamin  pai- 
koin Belgiassa  käytäntöön  tullut  perintölaki,  jonka  mukaan  vanhempien 
ensimmäisestä  aviosta  syntyneet  lapset  perivät  isän  omaisuuden,  ja  koska 
Ludvig  XIVrnnen  puoliso  Maria  Teresia  oli  Filip  lYrnnen  ensimmäisestä 
avioliitosta  synt3myt,  kuuluivat  ne  seudut,  missä  tämä  laki  oli  käytän- 
nössä, muka  hänelle.  Niin  hän  väitti  ja  sai  Ranskan  lakimiehiäkin  todis- 
tamaan, että  hän  oli  oikeassa.  Anastaakseen  nämä  alueet,  hyökkää  hänen 
sotajoukkonsa  Belgiaan  v.  1666  ja  valloittelee  siellä  useita  linnoja;  mutta 
Hollanti,  Englanti  ja  Ruotsi  tekevät  keskenänsä  liiton,  tripelallianssin^ 
ja  välittävät  v.  1668  rauhan,  jossa  Ludvigille  jätettiin  ainoastaan  muu- 
tamia kaupunkeja  Belgiassa. 

Tämä  oli  kuitenkin  ainoastaan  välirauha,  sen  kaikki  tiesivät  Lud- 
vig tahtoi  näet  rangaista  Hollantia,  joka  etupäässä  oli  ollut  tripelallianssia 
puuhaamassa  ja  muutenkin  oli  Ranskan  kuninkaalle  vastenmiehnen;  se 
oli  nimittäin  protestanttinen  maa,  sen  hallitusmuoto  oli  kansan  oikeuk- 
siUe  perustettu,  jota  Ludvig  ei  sietänyt,  ja  sen  kauppa  oli  vilkas  ja  kil- 
paili Ranskan  kanssa.  Tuo  »pieni  kalasta jakansa»  voitiin  kyllä  helposti 
kukistaa,  arveli  Ludvig.  Englannin  kuningas  Kaarle  II  liittyi  häneen; 
samoin  sai  hän  rahoilla  Ruotsin  kuninkaan  Kaarle  XI:nnen  holhooja- 
hallituksen  puolelleen,  ja  vielä  monet  Saksan  valtioistakin  rupesivat  hänen 
liittoonsa. 

V.  1672  julistettiin  sota  ja  120,000  harjaantunutta  sotamiestä,  joita 
johtivat  kuningas  itse,  Turenne,  Cond6,  Louvois  ja  Vauban,  vietiin  Hol- 
lantiin, joka  saattoi  asettaa  sitä  vastaan  ainoastaan  25,000  miestä  nosto- 
väkeä.  Juhana  de  Witt,  suurpensionääri  ja  hallituksen  johtaja,  tahtoi 
saada  sovintoa  aikaan,  mutta  Ludvig  vaati  puolen  maasta,  katolista  us- 
kontoa vallitsevaksi  Hollantiin  ja  sellaisia  etuja  Ranskan  kauppiaille,  että 
Hollannin  kauppa  ohsi  niiden  kautta  kokonaan  hävinnyt.  Nämät  ylpeät 
vaatimukset  eivät  suinkaan  lannistaneet  Hollantilaisia,  vaan  päinvastoin 
saattoivat  heitä  rohkeammiksi.  He  heittivät  tuumansa,  mikä  heillä  vast- 
ikään oli  ollut,  nimittäin  jättää  kotimaansa  ja  muuttaa  Bataviaan,  ja 
päättivät  ryhtyä  vastarintaan.  Mutta  voidakseen  paremmin  puolustau- 
tua, he  tahtoivat  jättää  koko  vallan  yhden  miehen  käsiin;  sen  vuoksi 
syntyi  vallankumous.  Juhana  de  Witt  vangittiin  ja  sekä  hän  että  hänen 
veljensä,  kaksi  kunnon  kansalaista,  saivat  vankilassa  surmansa  raivostu- 
neelta kansalta,  he  kun  muka  olivat  syypäät  siihen,  että  maata  oli  huo- 
nosti puolustettu.    Oranian  prinssi  Wilhelm  III,  vaikka  vasta  20  vuotias, 


250  TLEraSN    HISTORIA. 

otettiin  seD  jälkeeii  maaherraksi,  ja  hfineeti  tuli  n^t  Ludvig  XTV:nnen  pahin 
viholliDeo.  PuolUBtuBtoimet  kSSntyivSt  heti  toiselle  tolalle.  »Pdastaakseen 
Hollannin,  hän  upotti  sen',  sanoo  erSs  historiankirjoittaja.  Sulut  avat- 
tiin nftet,  joten  vesi  päSai  peittSmSSn  osan  maasta,  ja  Ranskalaiset  pako- 
tettiin siten  perSytymSSn.  HSn  IfihetU  myöskin  valtiomiehiä  Europan 
hoveihin,  ja  pian  hän  sai  suuren  europalaisen  liittokunnan  muodostetuksi 
Ranskaa  vaataan;  Europan  ruhtinaat  oivalsivat  nSet,  että  se  vaara,  joka 


Jubui*  da  «m.    Tuntuu  an  kinMa  «HI-mjattMi  miiriu. 

nyt  uhkasi  Hollantia,  tulisi  ennen  pitkää  muita  valtioita  vastaan  käänty- 
mään, siltä  Ludvig  XIV  oli  koko  Europan  valtiollisen  itsenäisyyden  vihol- 
linen. Espanja,  Baksan  keisari  ynnä  useat  Saksan  valtiot  muodostavat 
Hollanrnn  kanssa  ensimmäisen  suuren  liittokunnan  Ranskaa  vastaan. 
Ludvigin  täytyi  sen  johdosta  hajoittaa  sotajoukkonsa  eri  tahoille  Ranskan 
rajoille,  sillä  sota  sai  nyt  paljoa  laajemman  muodon;  Rheinin  seuduilla 
ja  Belgiassa  suoritettiin  tärkeimmät  taistelut,  mutta  Ludvig  XIV  oli  kui- 
teukin  voitolla,  sillä  niin  suuret  hSnen  voimansa  vi6lä  olivat,  ettei  liitto- 
kunta yhteisin  voiminkaan  saanut  htntä  masennetukai.    Rauha  tehtiin  v. 


LUDVIG   XIVrNNEN   SODAT.      RANSKA  MASENTUU.  251 

1678  Nimvegeniasä,  jossa  Ranska  sai  Franche  Comt^n  Espanjalta,  mutta 
Hollanti  ei  menettänyt  mitään.  Ruotsikaan,  joka  Ludvigin  liittolaisena 
oli  huonolla  menestyksellä  taistellut  Brandenburgin  vaaliruhtinasta  vas- 
taan, ei  menettänyt  mitään,  sillä  Ludvig  piti  sen  puolta. 

Ludvig  XIV:nnen  mahtavuus  oli  nyt  korkeimmillaan.  Kaksi  vuotta 
Nimvegenin  rauhan  jälkeen  Pariisin  kaupunginhallitus  päätti  antaa  hänelle 
»suuren»  kunnianimen.  Mutta  tämä  aika  muodostaa  myöskin  käänne- 
kohdan hänen  hallituksessaan.  Tuo  suuri  valta  ja  mahti  saattoi  hänet 
mielivaltaisuuksiin,  joilla  hän  liiaksi  suututti  koko  Europan,  ja  sellaisiin 
tekoihin,  joilla  hän  köyhdytti  omaa  valtakuntaansa,  saattaen  siten  itsensä 
ja  koko  itsevaltiuden  vihatuksi.  Rauhan  jälkeen  muut  valtiot  hajoittivat 
sotavoimansa,  mutta  Ranskan  sotajoukot  pidettiin  edelleen  koossa;  Ludvig 
tahtoi  näet  käyttää  rauhaakin  naapuriensa  maiden  anastuksiin.  Ensinnä 
Ranska  varustettiin  lujaksi  joka  taholta,  että  vihollisten  olisi  mahdoton 
sinne  päästä;  vahvoja  linnoja,  joita  Vauban  oli  varustanut^  oli  pohjoi- 
sessa Lille,  Maubege,  idässä  Freiburg,  Saarlouis,  Espanjata  vastaan 
Bayonne  ja  Perpignan  sekä  Italian  rajalla  PigneroL  Mutta  Ludvig  tah- 
toi lisäksi  laajentaa  Ranskan  alaa  tuota  linnoituskehää  ulommaksikin, 
aikoen  nähtävästi  tehdä  Rheinin  virrasta  luonnollisen  rajan,  niinkuin  se 
Gallialla  ennen  oli  ollut.  Sitä  varten  otettiin  neljän  hänen  hallituksensa 
aikana  tehdyn  rauhan  päätökset  tarkastettaviksi.  Ranskalle  oli  näet  nii- 
den mukaan  annettu  maita  »niihin  kuuluvine  alueineen:»,  ja  nyt  Ludvig 
asetti  neljä  n.  s.  reunioonikamaria  tutkimaan,  mitä  alueita  hänelle  annet- 
tuihin maihin  oikeastaan  kuului.  Nuo  tutkijakunnat  menivät  tutkimuk- 
sissaan kauaksi  keski-aikaan,  joskus  aina  Klodvigin  aikoihin  asti,  ja  vaa- 
tivat niiden  perustuksella  Ranskalle  koko  joukon  alueita  Espanjalta, 
Saksan  ruhtinailta,  vieläpä  Ruotsinkin  kuninkaalta,  hänellä  kun  oli  perintö- 
maita  Pfaltzissa.  Ja  näiden  hänen  itse  asettamiensa  tuomarien  lausuman 
päätöksen  nojalla  Ludvig  nyt  anasti  muiden  alueiden  mukana  20  kau- 
punkia, muun  muassa  Strassburgin  suuren  valtakaupunkin  v.  1681. 
Saksan  heikkous  oli  niin  suuri,  että  valtiopäivät  v.  1684  antoivat  suos- 
tumuksensa näihin  mielivaltaisiin  anastuksiin;  mutta  yleinen  vihamieli- 
syys ja  pelko  koko  Europassa  kiihtyi  kuitenkin  tämän  johdosta  entistä 
suuremmaksi  Ranskan  kuningasta  vastaan. 

Ludvig  XIV  jätti  nyt  kokonaan  sen  maltillisen  ja  järjellisen  politii- 
kan, jota  Richelieu  ja  Mazarin  oUvat  noudattaneet;  tietoisuus  omasta 
voimastaan  ja  vallastaan  vei  hänet  yhä  uusiin  mielivaltaisuuksiin,  ja 
tyyni  ja  tasapuolinen  arvostelu  unohtui.  »Itsevaltius  on  oiva  hallitus- 
muoto, mutta  itse  Jumalan  täytyy  olla  itsevaltiaana.»     Tämän  lauseen 


252  YLEINEN   HISTORIA. 

totuus  on  historiassa  monesti  tullut  näkyviin,  ja  Ludvig  XIV:nnen  halli- 
tuskin on  siitä  todistuksena.  Ulkopolitiikassa  ei  välitetty  muiden  valto- 
jen oikeuksista,  sisäisessä  taas  loukattiin  omien  alamaisten  oikeuksia  ja 
vallitsevia  olosuhteita.  Samaan  aikaan  kuin  rajaseutuja  yhdistettiin  Rans- 
kaan reunioonien  kautta,  pakotettiin  hugenotteja  liittymään  katoliseen 
kirkkoon.  Molemmat  toimet  osottavat  ilmeistä  mielivaltaa,  ja  molemmista 
oli  yhtä  turmiolliset  seuraukset.  Ludvig  XIV  ei  ollut  tuollainen  kiihko- 
katolinen  ruhtinas,  kuin  Filip  II,  joka  olisi  päästänyt  kirkon  edut  määrää- 
mään toimiansa,  päinvastoin  hän  ankarasti  valvoi  Ranskan  kirkon  vanhoja 
oikeuksia  paavin  suhteen  ja  teki  erityisen  sopimuksenkin  näistä  n.  s. 
gallikaanisen  kirkon  oikeuksista.  Mutta  hänellä  oli  se  käsitys,  ettei  val- 
tion yhteys  ollut  täydellinen,  ellei  kaikilla  kansalaisilla  ollut  myöskin  sama 
uskonto.  Se  oli  viimeinen  rengas  tuossa  valtioyhteyden  muodostamisessa. 
»Yksi  uskonto,  yksi  laki,  ja  yksi  kuningas»  oli  valtiossa  oleva.  Monella 
muullakin  oli  sama  käsitys;  niinpä  Turenne,  joka  oli  hugenotti,  kääntyi 
katoliseen  uskoon,  ja  olipa  useita  muitakin,  jotka  tekivät  samoin.  Kunin- 
gasta kiihotettiin  myöskin  persoonallisilla  perusteilla  hugenotteja  vastaan; 
olihan  se  muka  sopimatonta,  että  hänen  alamaistensa  joukossa  oli  seUaisia, 
jotka  sanoivat  hänen  tunnustamaansa  uskontoa  vääräksi.  Madame  de 
MaintenonHn,  joka  oli  kuuluisin  Ludvig  XlVmnen  monista  jalkavaimoista, 
sanotaan  varsinkin  huomauttaneen  kuningasta,  että  hugenottien  oikeuksien 
peruuttaminen  oli  välttämätön  toimenpide.  Hänen  rippi-isänsä,  jesuiitta 
Laehaise,  terotti  samaa  asiaa,  kuninkaan  autuuskin  sen  muka  vaati; 
Louvois'lla  oli  sama  mielipide.  Kauan  aikaa  Ludvig  hautoi  asiaa  mie- 
lessään, ennenkun  hän  salli  väkivaltaan  ryhtyä;  hiljaisuudessa  kyliä  har- 
joitettiin käännytystyötä,  perustettiinpa  sitä  varten  eri  rahastokin.  Mutta 
niin  kauan  kuin  Golbert  oli  ministerinä,  oli  hugenoteilla  puolustaja,  sillä 
niinkuin  Riehelieu,  niin  hänkin  katsoi  vaan  valtakunnan  tosi  parasta,  ja 
hugenotit  olivat  taitavimpia  ja  uutterimpia  teoUisuudenharjoittajia,  jotka 
olivat  Ranskan  taloudessa  suureksi  hyödyksi.  Golbert  joutui  kuitenkin 
vähitellen  kuninkaan  epäsuosioon,  joka  suuresti  suretti  häntä;  »jos  olisin 
palvellut  Jumalaa,  niinkuin  kuningastani,  olisin  ansainnut  kymmenesti 
autuuden»,  sanoi  hän.  V.  1683  hän  kuoli,  ja  hugenoteille  tämä  tapahtuma 
myöskin  tuotti  kuoliniskun,  sillä  nyt  ryhdyttiin  heitä  vastaan  ankaria  kei- 
noja käyttämään.  Lähetyssaarnaajia  lähetettiin  heidän  kesken  toimimaan, 
lahjoja  jaettiin,  etuja  luvattiin  niille,  jotka  kääntyisivät;  koetettiin  saada 
aikaan  rettelöltä,  jotka  antaisivat  aihetta  heidän  oikeuksiansa  supistamaan ; 
milloin  huomattiin  jollakulla  paikkakunnalla  olevan  liian  monta  protestant- 
tista kirkkoa  väkilukuun  verraten,  määrättiin  niitä  hävitettäväksi;  van- 


LUDVIG   ZIV:MNEN    BODAT.      RANSKA   MASENTUU.  253 

hemmilta  riistettUn  hddXn  lapsensa,  ja  vihdoin  saivat  intendentit  käskyn 
majoittaa  sotavBkefi  sellaisten  luo,  jotka  eivät  olleet  vielS  kSSntyneet 
TSUä  raa'alla  menettelyllä  saatiinkin  paljon  aikaan.  Jossakussa  kylässä 
ilmoitettiin'  olevan  esim.  5  niskoittelevaa  kääntymfttöntS  hugenottia;  50 
rakuunaa  komennettiin  sinne,  10  majoitettiin  kunkin  luo.    EnBimmiisenä 


Mad«m«  il*  HalnltB».     (Vuklplirm.) 

päivänä  saattoi  jo  yksi  luopua  uskostaan,  jolloin  nuo  10  miestä  Uhetet- 
tiin  neljän  muun  luokse  edeliisteu  lisäksi;  jos  yksi  taas  kääntyi,  niin 
jäljelle  jääneille  lisättiin  kääntyneen  miehet  j.  n.  e.,  kunnes  viimeinenkin 
heitti  uskonsa.  Vihdoin  v.  1685  peruutettiin  koko  Nante8'in  sääntö,  koska 
se  muka  oli  tarpeeton  sen  jälkeen  kuin  suurin  osa  oli  kääntynyt  katoli- 
seen askoon.  Siten  uskonvapaus  otettiin  hugenoteilta  pois;  papit  karko- 
tettiin maasta,  mutta  muita  asukkaita  kiellettiin  lähtemästä.    Vanha  kans- 


254  YLEINEN   HISTORIA. 

leri  Le  Tellier  puhkesi  tämän  johdosta  kuollessaan  riemuhuutoon:  »Nyt, 
Herra,  päästät  palvelijasi  rauhaan,  sillä  minun  silmäni  ovat  saaneet  nähdä 
sinun  autuutesi»;  Bossuet  puhuu  »päivinämme  tapahtuneesta  ihmeestä», 
Lafontaine,  Racine  7.  m.  lausuvat  ihastuksensa  sen  johdosta;  mutta 
ainoastaan  harvat,  niinkuin  Vauban  ja  Catinat,  näkivät  siitä  johtuvan 
turmion.  Ja  mikä  oli  seuraus?  Noin  400,000  Ranskan  parasta  työn- 
tekijää meni  kiellosta  huolimatta  muihin  maihin:  Hollantiin,  Brandenbur- 
giin ja  Englantiin;  samassa  kuin  tämä  suuresti  heikonsi  Ranskan  teolli- 
suutta, he  kehittivät  sitä  muualla;  Brandenburgin  teollisuus  esim.  näiden 
pakolaisten  kautta  sai  alkunsa.  Silloinen  vaaliruhtinas  Fredrik  Vilhelm 
levitytti  Ranskassa  julistuksia,  joissa  hän  lupasi  ottaa  maihinsa  hugenot- 
teja ja  antaa  heille  kaikellaisia  etuja:  apua  ja  oppaita  matkaa  varten, 
rakennusaineksia  heidän  asettuessaan  asumaan,  verovapauden  10  vuodeksi, 
maata  ilmaiseksi  maanviljelijöille,  lainoja  teollisuuden  harjoittajille  ja  aatelis- 
miehille  virkoja,  joita  he  saivat  itse  valita  j.  n.  e.  Yksin  Berliiniin,  jossa 
silloin  oli  ainoastaan  noin  20,000  asukasta,  asettui  nyt  6000  ranskalaista. 

Etupäässä  varakkaat  maattoivat  paeta,  mutta  köyhät  jäivät  Rans- 
kaan, koettaen  salassa  uskontoansa  harjoittaa;  rauhassa  eivät  he  kuiten- 
kaan saaneet  elää,  sillä  ilmiantajia  ilmestyi,  varsinkin  kun  osa  syyllisen 
omaisuudesta  annettiin  heille,  ja  kaleereihin  tuomittiin  vuosittain  koko 
joukko  näitä  viattomia  ihmisiä.  Vihdoin  v.  1702,  kun  ei  toivottua  apua 
ulkomailta  saatu,  he  alkoivat  kapinan;  eräs  leipuripoika  Jean  CavcUier, 
joka  väkivallalla  oli  pakotettu  kääntymään  katoliseen  uskoon,  kokosi  kaikki 
Cevennein  vuoristossa  kuljeskelevat  joukot  yhteen,  ja  hänestä  tuli  kapinan 
johtaja.  Valkoiseen  paitaan  puettuina,  jotta  heidät  yöllä  pimeässä  tunnet- 
taisiin, nämät  n.  k.  Camisardit  (sanasta  camisia,  joka  merkitsee  paitaa) 
hävittäen  ja  ryöstäen  kulkivat  Cevennein  vuoriseuduissa,  osottaen  tuol- 
laista uskonkiihkoilijoille  ominaista  rohkeutta  ja  intoa.  Vihdoin  täytyi 
Ludvigin  lähettää  yksi  paraimmista  kenraaleistaan  Villars  heitä  kukista- 
maan, vaikka  ankara  sota  oli  paraillaan  käymässä  suurta  vihollisjoukkoa 
vastaan.  Mutta  senkin  jälkeen  sodan  henki  tuon  tuostakin  puhkesi  ilmi 
aina  Ludvigin  hallituksen  loppuaikoihin  asti. 

Reunioonit  ja  hugenottien  vainoaminen  ovat  Ranskan  suuruuden 
rajakohtana,  sillä  nyt  sen  mahti  alenee  alenemistaan.  Europan  valtoja 
vastaan  taistellessaan  Ludvigin  voimat  ja  varat  eivät  enää  ole  riittäviä, 
ja  v:sta  1689,  jolloin  Vilhelm  III  pääsee  Englannin  kuninkaaksi,  on  tuo 
suuri  vastustaja  tullut  entistä  mahtavammaksi.  Jo  aikaisemmin  hän  oli 
alkanut  puuhata  Ludvigia  vastaan  uutta  liittokuntaa;  hänellä  oli,  niinkuin 
englantilainen   historioitsija   Macaulay   sanoo,    »yksi   ainoa,   mutta  julma, 


LUDTia  XIT:NItEK   80DAT.      RANSKA  MASENTUU.  255 

intohimo,  nimittfiin  viha  Ranskaa  Taataani.  «Ranskan  valtio  oli  hänelle 
sama  kuin  Rooman  tasavalta  Hannibalille.*  V.  1686  saatiin  Augsburgin 
liittokunta  aikaan  Espanjan,  Itävallan,  Baijerin,  Saksin  ja  Pfaltzin  v&lillä, 
mutta  vasta  v.  1688,  kun  Ludvig  vaati  itselleen  Pfattzia  veljensä  puoli- 
son  perintQnB,  syntyi  pitkällinen  sota,  joka  kesti  v:teen  1697.     Ranskan 


«nihalni  III.    (J.  Haubraktnin  «uklpilrrM.) 

kuninkaan  heikommuus  tuli  jo  tässä  näkyviin,  sillä  hänen  täytp  tehdä 
muutamia  myönn)^yksiä  Ruyswihin  rauhassa,  joka  päätti  sodan.  Mutta 
vasta  seuraavassa,  pitkässä  Espanjan  perintösodassa,  Ranskan  kaikki 
varat  ja  voimat  hävisivät. 

Ludvig  XIV  tahtoi  näet  saada  pojanpojalleen  Espanjan,  jossa  Habs- 
burgin  suku  v.  1700  oli  sammunut,  koska  sen  viimeinen  hallitsija  Kaarle 
II  oli  määrännyt  hänet  perilUsekseen.  Mutta  tästä  peljättiin  Bourbonin 
suvun   vallan  koituvan  Europalle  vaaralliseksi,  jonka  vuoksi  uusi  suuri 


256  YLEINEN   HISTORIA. 

liittokunta  taas  Vilhelm  Illinnen  johdossa  muodostettiin  Ranskaa  vastaan. 
Ludvig  XlVmnellä  ei  enä,ä  ollut  kuin  kaksi  etevää  kenraalia,  Vendömen 
herttua  ja  Villars;  hänen  vihollisillaan  sitä  vastoin  oli  entistä  paljon 
paremmat  sotavoimat  ja  taitavammat  johtajat;  Savoijin  prinssi  Eugen 
oli  Itävallan  suuri  sotapäällikkö,  ja  englantilainen  Marlboroughin  herttua 
johti  Englannin  ja  Hollannin  joukkoja.  Ja  vaikka  Wilhelm  III  jo  sodan 
toisena  vuotena  (1702)  kuoli,  ei  se  vaikuttanut  asioiden  menoon.  Hol- 
lannin rajoilta  aina  Espanjan  ja  Italian  etelä-osiin  asti  sota  riehui  13 
vuotta,  jota  paitsi  laivastot  taistelivat  merillä.  Ranskan  joukot  kärsivät 
tappioita  melkein  alusta  alkaen,  ja  Ludvig  XIV  oli  ihan  masentumaisil- 
laan;  mutta  v.  1710  Englanti  erosi  sodasta,  siellä  kun  whig-ministerist5 
oli  joutunut  hallituksesta  pois  ja  valtaan  päässyt  tory-puolue  tahtoi 
lopettaa  sodan.  Muutkin  vallat,  paitsi  Itävalta,  vetäytyivät  vähitellen 
taistelusta  pois,  jonka  vuoksi  sota  loppui.  Utrechtin  ja  Rastadtin  rau- 
hoissa V.  1713  ja  V.  1714  päätettiin,  että  Ludvigin  pojanpoika  Filip 
Anjou  saisi  pitää  Espanjan,  mutta  kaikki  Europassa  olevat  lisämaat: 
Belgia,  Neapeli,  Sisilia  ja  Milano  siitä  erotettiin  ja  annettiin  Itävallalle. 
Ranska  menetti  nyt  mahtiasemansa  Europassa,  ja  Lontoo  on  tästä  lähin 
tärkeämpi  paikka  kuin  Versailles  Europan  valtiollisia  asioita  päätettäessä. 

Mutta  Ranska  ei  menettänyt  ainoastaan  valtiollista  suuruuttaan, 
vaan  aineellisessakin  suhteessa  se  oli  joutunut  häviön  partaalle.  Sotiin 
ja  Versailles^in  hovielämään  tarvittavia  varoja  ei  voitu  ajan  pitkään  maasta 
saada.  Jo  Golbertkin  oli  viime  aikoinaan  ollut  tämän  johdosta  pahassa 
pulassa,  mutta  hänen  kuolemansa  jälkeen  puute  kävi  vuosi  vuodelta  suu- 
remmaksi; V.  1689  Pfaltzin  perintösodan  alkaissa  kuningas  antoi  hopea- 
tavaroitaan  rahapajaan;  lainoja  aljettiin  ottaa  ja  veroja  lisäiltiin  kaiken- 
laisia; niinpä  kaikille  kauppatavaroille,  joita  myytiin,  määrättiin  korkea 
vero;  v.  1710  otettiin  kymmenes  osa  tuloista,  ja  viimeisinä  vuosina,  jol- 
loin rahantarve  oli  suurin,  määräsi  Ludvig  XIV  veron  maksettavaksi 
vihkimisestä  ja  kasteestakin.  Mutta  kaikesta  verottamisesta  huolimatta  oli 
valtion  velka  Ludvig  XIVrnnen  kuollessa  2\  miljardia  ja  vuotuinen  vail- 
linki  78  miljoonaa. 

Samassa  kuin  verot  lisääntyivät,  kasvoi  puute  ja  kurjuus  valta- 
kunnassa yhä  suuremmaksi;  kaikkien  intendenttien  kirjeistä  tulee  näky- 
viin, että  »sota,  kuolevaisuus,  sotaväen  majoitus  ja  läpikulku,  sotaväen 
otto,  suuret  etuoikeudet,  hugenottien  poismuutto  ovat  hävittäneet  maata» ; 
teollisuus  oli  rappiolla,  kauppa  lamassa  suurien  verojen  vuoksi;  sillat  ja 
tiet  surkeassa  tilassa;  rajamaakunnat  varsinkin  olivat  häviön  omaksi 
joutuneet  sotatarpeiden  ottojen  ja  sotamiesten  ryöstöjen  johdosta.  Rouen'in 


LUDVIG   XIV:KKEN   SODAT.      RANSKA   MASENTDU.  257 

piiristä  esim.  ilmoitetaan,  ettfi  700,000  asulikaaeta  650,000:IIa  ei  ole  vuo- 
teena muuta  kuin  olkilyfade.  Sftmantapalsessa  tilassa  oli  maaväestö  muu- 
allakin. Vauban  arvelee  v.  1707  julkaisemassaan  kirjoitukseasa  »Dtme 
royale*  (Kuninkaan  kymmenys),  ettfi  kymmenes  osa  valtion  asukkaista 
on  pakotetta  kerjäSmSSn,  että  viisi  kymmeneatfi  on  melkein  samaBsa 
tilassa,  että  muusta  neljästfi  kymmenennestfi  kolmas  osa  on  velkojen  ja 
oikeudenkäyntikulujen  ruhjoma,  ja  ainoastaan  noin  10,000  perhettä  tulevat 
hyvin  toimeen.  Vuosien  1708 — 1709  välinen  ankara  talvi,  jolloin  Lud- 
vigin sotajoukot  vielä  kärsivät  suuria  tappioita,  oh  varsinkin  tukala;  joka 


UlrikaMui.     (Hcllinlilalun  Ph.  WauwariHiilii  mulmkun  mukua.) 

päivä  kerääntyi  sadoittain  nälkiintyneitä  ihmisiä  Versaillesin  linnan  edus- 
talle Idpää  pyytämfifin.  Maalaiset  olivat  vuosikausia  pakotetut  ylläpitä- 
mään henkeänsä  kasvien  juurista  sekä  ohra-  tai  kaurajauhoista  valmiste- 
tulla ruoalla.  »Ranska  on  suuri  autioksi  jätetty  sairashuone,  jossa  ei 
ruokavaroja  ole>,  kirjoittaa  Fänglon.  Mutta  ei  sittenicään  saanut  julki- 
suudessa moitteita  lausua  eikä  parannusehdotuksia  kuuluviin  tuoda,  sillä 
se  oU  loukkaus  kuninkuuden  pyhyyttä  vastaan.  Kun  esim.  eräs  Bois- 
guillebert  v,  1697  esitti  keinoja  köyhtymisen  ehkäisemiseksi,  niin  hän 
joutui  epäsuosioon;  ja  Vaubanin  äsken  mainittu  kirjoitus,  jossa  hän 
ehdottaa,  että  kaikilta  otettaisiin  kymmenes  osa  tuloista  veroihin,  jätet- 
tiin pyövchn  poltettavaksi.  Sittenkin  ilmestyy  Ludvig  XrV:nnen  viimei- 
sinä aikoina  suuri  joukko  kaikellaisia  kirjoituksia,  vakaita  tutkimuksia, 
Yleinen  historia  II.  —  17. 


258  YLEINEN   HISTORIA. 

parannusehdotuksia,  mutta  myöskin  häväistyskirjoituksia  ja  lauluja,  joissa 
olevia  oloja  ja  etenkin  yksinvaltaa  moititaan.  »Tämä  hallitus»,  kirjoittaa 
F^n^on,  »on  kuin  vanha  rikkiöin  kone,  joka  kyllä  käy  entistä  vauhtiansa, 
mutta  ensi  kolahuksesta  särkyy.»  Tuo  suuri  ja  mahtava  Ranska,  jonka 
Richelieu,  Mazarin,  Ludvig  XIV,  Golbert  ja  Louvois  olivat  luoneet,  oli 
18:nnen  vuosisadan  alussa  mennyt;  itsevaltius  oli  hävittänyt  kaikki  eri- 
koisvoimat  ja  itsenäisen  toiminnan,  tehden  siten  edistyksen  mahdotto- 
maksi. Ääniä  alkoi  jo  kuulua  koko  järjestelmää  vastaan.  Itsevaltius 
säilyi  kuitenkin  vielä  saman  vuosisadan  loppuun,  se  muuttui  vielä  kel- 
vottomammaksikin, mutta  samassa  sen  perustukset  kuluivat  ja  tulivat 
yhä  horjuvammiksi,  kunnes  vihdoin  v.  1789  koko  rakennus  kukistui. 


XX. 

Itsevaltiuden  aika  Ruotsissa  ja  Suomessa. 

Itsevaltius  on  yleinen  Europassa.  —  Tanskan  kuningas  saapi  rajattoman  vallan.  — 
Kustaa  II  Adolf  järjestää  Ruotsin  hallituksen.  —  Valtiopäiyät  —  Valiokuntavaltio- 
päivät  ja  maakuntapäivät  —  Valtaneuvoskunta  ja  koUeegiot.  —  Keskitetty  hallitus. 
—  KauppalainsäädSntÖ.  —  Ammattikunnat  —  Aateliston  valta  kasvaa.  —  Lääni- 
tykset  —  Kaarle  X:nnen  Kustaan  aikuinen  reduktsiooni.  —  Kaarle  XI:nnen  itse- 
valtius ja  iso  reduktsiooni.  —  Ruotujakolaitos.  —  Järjestys  vallitsee  kaikkialla.  — 
Suomi  vaurastuu.  —  Suuret  katovuodet  1695—97.  ^  Ruotsin  valtakunnan  mahtavuus. 

Olemme  jo  maininneet  (luk.  XVII),  että  Ranskalla  oli  suuri  vaiku- 
tus Europassa  Ludvig  XrV:nnen  aikana;  sen  kieli,  kirjallisuus  ja  tavat 
levisivät  kaikkiin  maihin;  muilla  ruhtinailla  oli  mallina  Versaillesin  hovi, 
jota  he  koettivat  jäljitellä,  ja  samoin  itsevaltainen  hallitus  sellaisena,  jommoi- 
seksi  se  Ranskassa  oli  kehittynyt,  tuli  Europan  hallitsijoiden  päämaaliksi, 
johon  he  koettivat  päästä.  Englannissa  se  ei  Stuarteille  onnistunut,  koska 
koko  kansa  seisoi  jäykkänä  sitä  vastassa,  mutta  Europan  mantereella  se 
tuli  miltei  yleiseksi.  Saksassa  nuo  Westfalin  rauhassa  itsenäisyyden  saa- 
neet ruhtinaat  sen  saavuttivat  kukin  maassaan.  Tavallista  oli  ennen 
ollut,  että  ruhtinaat  hallitsivat  maitaan  säätyjen  edusmiehiä  kuultuaan, 
mutta  näiden  oikeuksia  supistettiin  nyt,  ja  useissa  valtioissa  valtiopäivät 


ITSEVALTIUDEN   AIKA   RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.  269 

kokonaan  lakkantettiin,  ja  jokainen  pikkuruhtinaskin,  jolla  ei  ollut  muuta 
kuin  jonkun  neliökilometrin  alan  kSsitt&vS  valtio,  esiintyi  yhtä  itBeval- 
tjaana,  yhtfi  loistavana,  kuin  Ludvig  XIV  VerBailles'iBBa ;  hovimies-  ja 
palvelijajoukko .  oU  hänenkin  ympärillfiäii  kunnioitustaan  osottamassa. 
Brandenburgissa,  joka  oli  kohonnut  mahtavimmaksi  Pohjoie-Saksan  val- 
loista, isnuri  vaalimhtinae*  Fredrik  Wilhelm  alotti  hallitusjärjeatelmän 
muuttamista  tfih&u  suuntaan,  ja  seuraavat  hallitsijat,  Fredrik  I,  PreusBin 
ensimmäinen  kuningas,  sekä  hänen  seuraajansa  Fredrik  Vilhelm  I  (1713 
—  1740)  jatkoivat  sitä.  Hallitus  keskittyi  ruhtinaaseen,  suuri  hänestä 
riippuva  virka  miesjoukko  liitti  valtion  eri  osat  lähemmin  yhteen,  kaikki 
muodostui  saman  kaavan  mukaiseksi,  ja  hallitukselle  tuli  siten  entistä  suu- 
rempi voima.    Itävallan  maissa  ^vfit  hallitsijat  saaneet  tuollaista  yhteyttä 


MlpMiliHilM  17:nnalU[  (uuludtUa.    (M.  Mirliiilit  lUklplIrrM.) 

täydellisesti  aikaan,  sillä  jo  silloin,  niinkuin  nytkin,  monet  eri  kansallisuudet 
olivat  heille  esteenä,  ja  Habsburgiii  hallitsijat  aina  Kaarle  V:nnen  ajoista 
asti  olivat  huonokykyisiä  ja  heikkoja  miehiä,  jotka  eivät  voineet  niin 
suurta  muutosta  panna  toimeen. 

Myöskin  Skandinavian  valtakunnissa  hallitsijat  saavuttivat  rajatto- 
man vallan;  aateliston  suureksi  paisunutta  valtaa  muut  säädyt  kadehtivat 
ja  vihasivat,  ja  tätä  asianhaaraa  kuningas  käytti  hyväkseen. 

Olemme  jo  ennen  kertoneet  {luk.  XV),  että  Ruotsin  kuningas  Kaarle 
X  Kustaa  voitokkaalla  sodalla  pakotti  Tanskan  kuninkaan  rauhaan  v.  1658, 
mutta  heti  senjälkeen  alkoi  uudestaan  sodan,  tehdäkseen  lopun  koko 
Tanskaa  itfieaäisyydestfi.  Hänen  piirittäessään  Kööpenhaminaa  v.  1660 
otti  sen  porvaristo  erittäin  innokkaasti  osaa  puolustukseen,  jota  vastoin 
aatdisto  osotti  velttoutta  ja  puuttuvaa  uhraavaisuutta.    Kun  valtiopäivillä 


260  YLEINEN   HISTORIA. 

samana  vuonna  oli  kysymys  vammojen  parantamisesta,  joita  sota  oli 
tuottanut,  niin  aatelisto  jälleen  oli  niin  itsekäs,  että  se  tahtoi  vetäytyä 
mitäkään  valtiolle  suorittamasta.  Tämä  suututti  muita  säätyjä,  jotka  nyt 
yksissä  voimin  liittyivät  toisiinsa  sitä  masentaakseen,  ja  kunin^skin  yhtyi 
heihin.  AateUttomat  säädyt  ehdottivat,  että  kuningasvalta  tulisi  perinnölli- 
seksi, johon  aatelistonkin  täytyi  suostua,  vaikka  vastenmielisesti.  Kunin- 
kaalle annettiin  oikeus  tehdä  uusi  hallitusmuoto,  jonka  Fredrik  III 
(1648 — 1670)  laati  sellaiseksi,  että  Tanskan-Norjan  kuningas  tuli  varsin 
itsevaltiaaksi.  Valtakunnan  hallintoa  hoitivat  tästä  lähin  kolleegiot,  joiden 
esimiehet  muodostivat  kuninkaan  valtaneuvoskunnan ;  mutta  kuningas  sai 
mielensä  mukaan  muuttaa  senkin  päätökset  Aateliston  läänitkin  otettiin 
siltä  pois.  Mutta  nyt  muodostui  virkamiesjoukko,  joka  tuntui  maalle 
raskaalta,  ja  monet  epäkohdat,  niinkuin  talonpoikien  maaorjuus,  jäivät 
olemaan.  Tanskassa  ei  kuningasvalta  sen  enemmän  kuin  muissakaan 
Europan  maissa  ryhtynyt  kansan  alempien  kerroksien  tilaa  parantamaan, 
sillä  se  oli  yhtä  itsekäs  kuin  aatelisto  ennen  oli  oUut;  valtion  etua  hal- 
litsijat ajoivat,  eivätkä  alamaistensa  parasta;  jos  kansan  hyväksi  jota- 
kin tehtiin,  tapahtui  se  ainoastaan  sen  vuoksi,  että  se  saattaisi  valtiolle 
tulevat  veronsa  suorittaa,  toisin  sanoen,  valtio  käytti  koko  kansaa  vaan 
välikappaleena  omiin  tarkoituksiinsa,  ja  sen  virkamiehet  olivat  myöskin 
hallituksen  asiaa  ja  etua  valvomassa  eikä  kansaa  palvelemassa.  Sellainen 
oli  yleinen  katsantotapa  Europassa  tuolla  n.  s.  valtioitsekkäisyyden  aika- 
kaudella. Ainoastaan  Ruotsissa  kansallinen  kuninkuus  on  aina  ollut 
kansan  suojelijana  ja  hyvä  suhde  on  sen  vuoksi  vallinnut  talonpoikien  ja 
kuninkaan  välillä,  ja  uskollisena  vanhalle  tehtävälleen  se  pysyi  tälläkin 
-aikakaudella. 

Aina  siitä  asti,  kuin  Kustaa  Waasa  Tanskan  unioonin  hävittämällä 
laski  pohjan  Ruotsin  kansalliselle  itsenäisyydelle,  alkavat  valtakunnan 
eri  osat  sulautua  entistä  lähemmin  yhteen,  sillä  tämä  kuningasvalta  oli 
höllää  uniooninaikuista  paljon  lujempi.  Kustaa  Waasan  poikien  hallitessa 
ei  levottomien  aikojen  johdosta  tosin  tuo  keskittämistyö  edisty,  ja  onpa 
Ruotsilla  taas  suuri  vaara  torjuttavana  Sigismundin  aikana,  jolloin  uniooni 
on  syntymässä  Puolan  kanssa.  Mutta  kun  Kustaa  Waasan  nuorin  poika 
Kaarle  on  pelastanut  Ruotsin  tästä  ja  vakaannuttanut  isänsä  työn,  niin 
jatkuu  kehitys  samaan  suuntaan.  Kustaa  II  Adolf,  joka  loi  Ruotsin 
suurvallan,  järjesti  myöskin  sen  hallituksen  entistä  säännöllisemmäksi, 
sillä  sodissakin  ollessaan  hän  uskoUisen  ystävänsä  ja  kanslerinsa  Aksel 
Oxenstjeman  kanssa  valmisteli  monia  uusia  säädöksiä,  ja  vihdoin  he 
yhdessä    laativat    hallitusmuodon    siltä    varalta,   että    kuningas    kaatuisi 


J 


ITSEVALTIUDEN   AIKA  RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.  261 

sodassa.  Tämä  tulikin  käytäntöön  v.  1634.  Kustaa  II:sen  Adolfin  koko 
lainsäädännössä  on  selvänä  piirteenä  sama  suunta  kuin  sen  aikuisissa  muis- 
sakin Europan  maissa,  nimittäin  vallan  keskittäminen,  joka  synt3i  halli- 
tuksen asettamien  virkamiesten  kautta.  Tämän  kautta  oli  entistä  parempi 
järjestys  valtakunnassa  aikaan  saatava,  ja  se  olikin  Kustaa  Adolfin  tar- 
koitus. Ruotsista  tuli  myöskin  tuollainen  virkamiesvaltio,  kuin  Ranska 
oli,  vaikka  kuninkaalla  ei  vielä  ollut  rajatonta  valtaa,  sillä  säädyt  rajoit- 
tivat sitä.  Mutta  valtiopäivien  toimintakin  määrättiin  entistä  tarkemmin. 
Aina  Kalmarin  unioonin  ajoista  saakka  olivat  Ruotsin  hallitsijat  tär- 
keissä asioissa  turvautuneet  säätyjen  myötävaikutukseen;  v.  1435,  jolloin 
varmuudella  tiedetään  neljän  säädyn  edusmiehiä  ensi  kerran  koossa  ol- 
leen, Engelbrekt  valittiin  valtionhoitajaksi;  säätyihin  Sturet  perustivat 
valta-asemansa;  muutoksia  kirkossa  toimeenpannessaan  Kustaa  Waasa 
sai  valtiopäiviltä  tukea;  niihin  niinikään  Kaarle  herttua  turvautui  taistel- 
lessaan Sigismundia  vastaan.  Hallitsijat  kutsuivat  kansan  edustajat  aina 
koolle,  milloin  arvelivat  suurempaa  kannatusta  tarvitsevansa;  mutta  ei 
ollut  vielä  lakia,  jossa  olisi  säädetty  valtiopäivien  kokoonpanosta,  vaaleista 
ja  oikeuksista.  Vasta  Kustaa  II  Adolf,  joka  tahtoi  saada  säännöllisyyttä 
ja  tarkkuutta  valtiopäivien  toimintaan,  antoi  v.  1617  valtiopäiväjärjes- 
tyksen. Siinä  määrättiin,  että  eduskuntaan  oli  kuuluva  neljän  säädyn 
edustajat,  mikä  jo  käytännössä  oli  vakaantunut.  Aatelissääty  oli  muita  sää- 
tyjä tärkeämpi  ja  kaikki  sen  täysi-ikäiset  jäsenet,  jotka  eivät  vanhuuden, 
sairauden  tai  virkansa  vuoksi  olleet  estettyinä,  eivät  olleet  ainoastaan 
oikeutettuja  olemaan  valtiopäivillä  saapuvilla,  vaan  heidät  velvoitettiin 
siihen.  Huomattava  näet  on,  että  valtiopäiviä  katsottiin  rasitukseksi  eikä 
oikeudeksi,  jona  nykyaikana  valtiollista  edustusta  pidetään.  Sotaväen 
päällystö  kuului  niinikään  aatelissäätyyn.  Nuoret  aatelismiehet,  jotka  eivät 
vielä  ottaneet  osaa  keskusteluihin  ja  päätöksiin,  saivat,  oppiakseen  vas- 
taisuuden varalle  valtioasioita,  seisoa  kuuntelemassa  oven  suussa,  jossa 
heille  oli  paikka  määrätty.  V.  1626  annetussa  ritarihuonejärjesiyksessä 
säädetään,  että  yksi  kustakin  suvusta  valitaan  varsinaiseksi  edusmieheksi, 
joka  asioita  ratkaistaessa '  antoi  suvun  puolesta  äänensä,  sillä  kullakin 
suvulla  oli  ainoastaan  yksi  ääni.  Pappissäätyyn  kutsuu  kuningas  kaikki 
piispat  sekä  yhden  papin  kustakin  kihlakunnasta;  porvarissäätyyn  kau- 
punkien pormestarit  sekä  yhden  raatimiehen  tai  muun  kaupunkilaisen, 
talonpojista  taas  yhden  kustakin  kihlakunnasta.  Sellaista  säännöllisyyttä 
ja  tä3mällis3r3rttä,  kuin  meidän  aikanamme  on  olemassa,  ei  vuoden  1617 
valtiopäiväjärjestys  saanut  aikaan;  aatelistosta  esim.  eivät  kaikki  milloin- 
kaan olleet   saapuvilla,  ja  etäisimmistä  seuduista,   etenkin  Suomesta,  jäi 


262  YLEINEN   HISTORIA. 

usein  edusmies  valtiopäiville  saapumatta.  Tukholmassa  yleiset  valtiopäi- 
vät tavallisesti  pidettiin;  kuninkaalla  yksin  oli  esitysoikeus,  ja  säädyt, 
kukin  erikseen,  jättivät  hänelle  yleisiä  valituksia,  joihin  hän  antoi  pää- 
töksensä. Kuningas  saattoi  muuttaa  valtiopäivien  päätöksiä,  sillä  niitä 
pidettiin  melkein  vaan  mielipiteen  lausuntona,  jolla  ei  ratkaisevaa  merki- 
tystä ollut;  ainoastaan  yleistä  lakia  koskevat  muutokset  sekä  verojen 
myöntäminen  katsottiin  olevan  säätyjen  määrättävänä,  eikä  kuningas 
niissä  kohdin  ollut  oikeutettu  niiden  päätöstä  muuttamaan. 

Paitsi  yleisiä  valtiopäiviä  kuningas  toisinaan  kutsui  vähälukuisem- 
min edustajia  kokoon  ja  ainoastaan  kolmesta  ylemmästä  säädystä,  joten 
talonpojat  olivat  edustamatta.  Näiden  n.  k.  valiokuntavalHopäivien 
ohessa  tavataan  vielä  ni(zakuntapdiviä,  joihin  kutsuttiin  edustajia  ainoas- 
taan jostakusta  maakunnasta  tai  valtakunnan  osasta,  tavallisesti  uusia 
veroja  myöntämään.  Tällaisia  pidettiin  Suomessakin  Kustaa  Adolfin 
aikana  kahdet,  nimittäin  Porvoossa  v.  1614  ja  Helsingissä  v.  1616,  jotka 
viimemainitut  kuningas  itse  oli  avaamassa  ja  joita  sen  vuoksi  voipi  pitää 
Suomen  ensimmäisinä  valtiopäivinä.  Suomen  edustajat  suostuivat  siellä 
n.  k.  maaretkenveroa  suorittamaan,  ja  kehotuksia  lähetettiin  Ruotsalaisil- 
lekin, että  siihen  yhtyisivät.  Kaarle  X:nnen  Kustaan  aikana  pidettiin 
niinikään  samallaisia  maapäiviä  Turussa,  Helsingissä  ja  Viipurissa,  nekin 
Venäjän  sotaan  tarvittavien  apuvarojen  saamista  varten. 

Kuninkaan  rinnalla  on  siis  kansan  eduskunta  saanut  suuren  mer- 
kityksen, ja  kolmas  valtiomahti  näiden  ohessa  on  valtaneuvoskunta, 
jonka  jäsenet  kuningas  määrää  kotimaisesta  aatelistosta,  niinkuin  vuoden 
1634  hallitusmuodossa  säädetään.  Jo  varhain  keski-ajalla  se  oli  saanut 
alkunsa  (ks.  keski-aik.  luk.  XIII)  ja  sen  asema  oli  eri  aikoina  erilainen; 
vuoden  1684  hallitusmuodossa  sanotaan,  että  sen  tuli  »kuninkaalle  huo- 
mauttaa valtion  oikeudesta,  neuvoa  häntä  siihen,  mikä  hänelle  itselle  ja 
valtiolle  on  hyödyllistä  paraan  ymmärryksensä  mukaan,  kehottaa  säätyjä 
ja  talonpoikia  uskollisuuteen  ja  nöyryyteen  kaikissa  asioissa»  j.  n.  a 
Neuvoskunta  oli  niinikään  valtakunnan  korkein  virkakunta,  johon  koko 
maan  hallinto  keskittyi.  Sen  oheen  asetettiin  pääkaupunkiin  viisi  kollee- 
giota,  joissa  oli  useita  jäseniä,  mutta  joiden  esimiehet  olivat  myöskin 
valtaneuvoston  jäseniä.  Eri  koUeegioilla  on  eri  hallintoasiat  hoidossaan; 
kansliakolleegio,  jonka  esimies  valtiokansleri  on,  hoitaa  ulkomaan  asiat, 
sotakolleegio,  jonka  esimies  on  marski,  sotalaitokseen  kuuluvat  seikat; 
amiraaliteetilla  ja  sen  esimiehellä  amiraalilla  on  huostassaan  laivasto, 
hovioikeudella  ja  sen  esimiehellä  drotsilla  oikeuslaitos,  ja  kamarikol- 
leegiolla,  jonka   esimiestä   kutsutaan  valtiovarain  hoitajaksi,  on  valtion 


IT8ETALTICDEN   AIKA  RUOTSISSA  JA   SUOIfEBSA.  263 

varojen  hoito  Ja  tarkaatuB  toimenaan.  Kolleegioidea  alapuolella  ja  beistfi 
riippuvaisia  on  muita  virkamiehlfi  ja  virkakuntia  valtakunnan  eri  obIbm  ; 
niinpä  maaherrat  tekivät  tiliä  kamarikolieegiolle  toimistaan,  matta  he 
taas  olivat  voutien  ja  nimismiesten  valvojia.  Hovioikeuksia  oli  alaksi 
yksi,  Tukholmaan  v.  1614  perustettu  Svesn  hovioikeus,  mutta  se  ei  saat- 
tanut koko  laajan  valtion  oikeuslaitosta  valvoa,  jonka  vuoksi  jo  Kustaa 
II  Adolf  perusti  uusia;  niinpft  perustettiin  Suomea  varten  eri  hovioi- 
keus Turkuun  v.  1623.    Laamannit  ja  Idhlakunnantaomarit  tulivat  tämSn 


ViHlMiil)|«n  iFlilaliMHiri*  noo-linun*.    Kr[*Hi«  kunlntitv  lutpuu 

kautta  paremman  valvonnan  alle,  vaikkapa  väSrinkfiytiistfi  ja  laittomuutta 
vieläkin  valitetaan  tapahtuneen.  —  Eri  virkamiehet  ja  virastot  olivat  siis 
toinen  toistensa  yhteydessä,  asteittain  toisistaan  riippuen,  ja  hallituksen 
vaikutus  tuli  heidän  kauttaan  tuntumaan  entistä  enemmän  valtakunnan 
kaukaisempiinkin  osiin.  Kuningas  oli  kaikkien  virkamiesten  yläpuolella; 
hänellä  oli  asiain  ylin  johto,  ja  joka  virkakunta  oli  velvollinen  tekemään 
hänelle  tiliä  milloin  hän  sitä  vaati.  Erikoisasema  ja  harrastukset,  joita 
ennen  oli  tavatta  valtakunnan  eri  osissa,  hävisivät  tämän  keskitetyn  hal- 
lintojärjestelmän kautta;  Suomikin  liittyi  nyt  entistä  lähemmin  Ruotsiin, 
ja  ruotsalaisuus  rupeaa  yhä  enemmän  leviämään  meidän  maassamme, 
mihin  näihin  aikoihin  perustettu  yliopistokin  vaikutti. 


264  YLEINEN   HISTORIA. 

Hallituksen  mahti  ja  valvonta  tulee  esille  myöskin  Kustaa  II:8en 
Adolfin  kauppalainsäädännössä,  sillä  siinä  olivat  samat  periaatteet  vallit- 
sevina kuin  Colbertin  Ranskassa  noudattamat.  Omaa  etuaan  muka  val- 
voakseen hallitus  tarkoin  määräsi  kaupan  kulun.  Ainoastaan  muutamat 
kaupungit  saivat  oikeuden  käydä  ulkomaiden  kanssa  kauppaa,  joita  n.  k. 
tapulikaupunkqa  Suomessa  oli  Turku  ja  Viipuri;  mutta  Tukholma  oli 
tärkein  koko  valtakunnassa;  toiset  n.  k.  nmakaupungit,  saivat  vaan 
näiden  kanssa  tehdä  kauppaa.  Näin  määrättiin  v.  1617  ilmestyneessä 
kauppasäännössä.  Mutta  mentiinpä  niinkin  pitkälle,  etfeivät  talonpojat- 
kaan vapaasti  saaneet  tavaroitaan  viedä  minne  tahtoivat,  vaan  kullakin 
kaupungilla  oli  määrätty  kauppa-alueensa,  nimittäin  ympärillä  olevat  pitä- 
jät. Kaikellainen  maakauppa  oli  ankarasti  kielletty;  ei  maaseuduilla 
saanut  ostaa  eikä  myydä  mitään,  sillä  se  oli  muka  kaupunkilaisille  hai- 
taksi. Vielä  antoi  hallitus  muiden  maiden  tapaan  Ruotsissa  ja  Suomessa 
erityisille  yhtiöille  erikoisia  kauppaoikeuksia;  kuuluisin  meidän  maas- 
samme on  tervakomppanioj  jolla  oli  yksinomainen  oikeus  ostaa  maasta 
kaikki  terva  ja  myydä  se  ulkomaille.  Kustaa  Adolfin  tarkoitus  oli  sää- 
döksillään saada  kaupan  alalla  aikaan  järjestystä  ja  säännöllisyyttä,  mutta 
luonnollista  on,  että  yleisö  tuollaisen  järjestelmän  vallitessa  paljon  kärsi, 
etuoikeutetut  kun  saivat  määrätä  hinnat  ja  käyttää  muutenkin  oikeuk- 
siaan hyväkseen.  Mutta  sen  ajan  käsityskanta  oli  se,  että  kauppa  tuot- 
taa paljon  enemmän  hyötyä,  jos  hallitus  tarkoin  määrää  ne  urat,  joita 
myöten  sen  on  kulkeminen;  ei  sitä  ymmärretty,  että  kauppa  kyllä  aina 
löytää  itselleen  sopivimmat  ja  tuottavimmat  tiet,  joita  se  kulkee,  eikä 
sitäkään  oivallettu,  että  kun  yksityinen  hyötyy,  tulee  se  valtiollekin  eduksi. 
Vasta  18:nnen  vuosisadan  loppupuolella  tämä  mielipide  alkoi  voittaa  alaa 
ja  pääsi  toteutumaan. 

Samantapaiset  tarkat  määräykset,  kuin  Ranskassa  näimme  Colbertin 
aikana,  olivat  myöskin  Ruotsin  valtakunnassa  käsityöläisten  tointa  sito- 
massa. Ammattikuntien  ulkopuolella  ei  saanut  käsitöitä  harjoittaa,  ja 
ammattikuntiin  kuuluvat  käsityöläiset  olivat  ankarien  määräyksien  alaisia. 
Kukin  ammattikunta  määräsi  itse  mestarien  luvun,  työn  valmistustavan, 
tavaroiden  hinnan  j.  n.  e.;  ammattikunta  oli  vastuunalainen  valmistetun 
työn  kelvollisuudesta  ja  ratkaisipa  se  keskuudessaan  syntyneet  riitaisuu- 
detkin, sanalla  sanoen,  ammattikunta  johti  ja  määräsi  kaikki;  yksityiset 
työnvalmistajat  olivat  vaan  kuin  renkaat  samassa  ketjussa.  Valtio  taas 
vahvisti  ammattikuntien  säännöt  ja  viranomaisten  asia  oli  pitää  huolta 
niiden  noudattamisesta. 


ITSEVALTIUDEN   AIKA  RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.  265 

Valtion  vaikutus  tunkeusi  siis  yhä  voimakkaammin  joka  alalle,  ja 
sen  vaatima  veromäärä  kasvoi  kasvamistaan  yhtämittaisten  sotien  vuoksi. 
Mutta  toisaalta  tuo  sama  hallitus  näytti  tahtovan  hajoittaa  tuota  työtään, 
nimittäin  sillä  suopeudella  ja  anteliaisuudella,  jota  se  osotti  aatelistoa 
kohtaan.  Sillä  tästä  säädystä  alkoi  mahtavuuden  aikana  paisua  valta- 
kuntaan aines,  joka  kävi  vaaralliseksi  sekä  kuninkaalle  että  muille 
säätyluokiUe. 

Kalmarin  unioonin  aikana  olemme  nähneet  Ruotsin  aateliston  olleen 
sangen  mahtavan,  mutta  Kristian  II:6en  verilöyly  ja  Kustaa  Waasan 
ankara  hallitus  oli  sen  voiman  joksikin  aikaa  masentanut.  Hänen  poi- 
kiensa aikana  aateliston  oikeudet  taas  lisääntyvät,  sillä  keskinäisten  riito- 
jen vallitessa  tukea  saadakseen  kukin  heistä  koettaa  suositella  ensimmäistä 
säätyluokkaa.  Erik  XIV  sääsi  n.  k.  säterivapauden,  joka  vapautti 
aatelismiehen  tekemästä  ratsupalvelusta  sen  talon  puolesta,  jossa  hän  itse 
asui;  ja  sitä  paitsi  hän  korotti  muutamia  sukuja  kreivin-  ja  vapaaherran- 
arvoon  saadakseen  sen  kautta  veljensä,  herttuatkin,  aatelin  joukkoon 
kuulumaan.  Erik  XIV  joutui  kuitenkin  aateliston  vihoihin,  ja  sen  avulla 
Juhana  herttua  pääsi  valtaistuimelle.  Sen  vuoksi  hänkin  lisäsi  sen  etu- 
oikeuksia, muun  muassa  säätämällä,  että  sellainen  rälssimies,  joka  ei 
köyhyytensä  vuoksi  saattaisi  vaadittua  ratsupalvelusta  suorittaa,  ei  kui- 
tenkaan menettäisi  oikeutta  pitää  aatelista  kilpeä  ja  vaakunaa.  Täten 
luovuttiin  entisestä  periaatteesta,  johon  aatelisuus  perustui,  nimittäin 
ratsupalveluksesta,  ja  perinnöllisyyden  periaate  tunnustettiin  oikeaksi^ 
Sigismundin  ja  Kaarle  herttuan  välisessä  taistelussa  olemme  nähneet 
aatelin  kannattavan  Sigismundin  asiaa,  jonka  vuoksi  Kaarle  voitolle 
päästyään  sitä  ankarasti  rankaisee.  Mutta  Kustaa  II  Adolf  oli  taas 
aatelistolle  suopea,  sillä  hänen  käsityskantansa  tämän  säädyn  asemasta 
ja  tehtävästä  oli  suuri  ja  ylevä;  aateliston  tuli  näet  yksinomaan  palvella 
kuningasta  ja  isänmaata,  mutta  korvaukseksi  se  tarvitsi  muiten  säätyjen 
rinnalla  erikoisaseman.  Kustaa  II:sen  Adolfin  aika  onkin  Ruotsin  aate- 
lin suuruuden  ja  loiston  aika,  sillä  sen  riveistä  lähtivät  30-vuotisen  sodan 
etevät  sotapäälliköt,  jotka  suuren  kuninkaan  kanssa  hankkivat  maalle 
aseman  Europan  suurvaltain  joukossa,  sekä  valtiomiehet,  jotka  neuvotte- 
luillaan ajoivat  sen  etuja.  Mutta  valtakunnalle  tämä  kävi  kalliiksi.  Kus- 
taa II  Adolf  antoi  jo  v.  1617  aatelissäädylle  paljon  oikeuksia;  aatelis- 
miehillä  oli  yksinomainen  oikeus  valtion  korkeimpiin  virkoihin;  muut 
kuin  vertaiset  eivät  saaneet  heitä  tuomita  hengen  asioissa;  he  saivat 
tullitta  tuoda  tavaroita  sekä  määrätä  papin  siinä  pitäjässä  missä  asuivat 
(n.  k.  patronaatti-oikeus) ;  heillä  oli  omat  vankihuoneensa  uppiniskaisia 


266  TLEINEK  HISTORIA. 

aluBtalaisiaan  varten  j.  n.  e.  Mutta  suurin  epfikohta  oli  kuitenkin  lääni- 
tysten  jakaminen  heille,  mikä  tuli  yhä  yleisemmäksi. 

Ludvig  XIV  kutsui  Ranskan  aateliston  kuninkaan  hoviin  ja  palkitsi 
sitä  virkoja  antamalla  sekä  suurilla  rahalahjoilla;  mutta  Ruotsin  hallituk- 
sella ei  ollut  rahoja  jakaa,  jonka  vuoksi  se  palkitsi  ansiokkaita  miehiä 
lahjoittamalla  heille  läänejä,  s.  o.  taloja,  kyliä,  pitäjiä,  milloin  suurempia 
milloin  pienempiä  aloja,  joista  he  saivat  ottaa  itselleen  kruunulle  muuten 
tulevat  verot;  toisinaan  taas  annettiin  läänejä  vastineeksi  rahalainoista  tai 
myytiin  kruunun  tiloja  rälssimaiksi,  valtio  kun  alituisesti  oli  rahan  tar- 
peessa. Kristinan  aikana  tuo  läänitysten  jakaminen  muuttui  varsinaiseksi 
väärinkäytökseksi.  Varsinkin  valtakunnan  syrjäisemmillä  seuduUla  oli 
melkein  koko  maa  täten  luovutettu;  Suomessa  esim.  oli  hänen  aikanaan 
paitsi  pienempiä  läänityksiä  9  kreivikuntaa  ja  24  vapaaherrakuntaa,  pää- 
asiallisesti ruotsalaisilla  ylimyksillä,  jotka  itse  tavallisesti  oleskelivat 
Ruotsissa,  mutta  pitivät  voutejansa  kokoamassa  veronsa  ja  muutenkin 
valvomassa  etujaan.  Kreivi  oli  kuin  ruhtinas  läänissään;  hän  määräsi 
sinne  virkamiehet,  hän  sai  perustaa  sinne  kaupunginkin,  ellei  sellaista 
ennen  ollut,  ja  lääni  meni  perintönä  suvun  miespuolisille  jäsenille  j.  n.  e. 
Tällainen  mahtava  herra  Suomessa  oli  esim.  Suomen  kenraalikuvernöörinä 
kuuluisa  Pietari  Brahe,  jolla  oli  Kajaanin  suuri  vapaaherrakunta,  johon 
kuului  kaikki  pitäjät  Pielisjärven  seuduilta  aina  Oulu-joen  suuseuduille 
asti.  Sen  lisäksi  oli  hänellä  pienempiä  läänityksiä  Savossa  ja  Yarsinais- 
Suomessa.  Pietari  Brahen  kunniaksi  on  kuitenkin  mainittava,  että  hän 
piti  erittäin  hyvää  huolta  lääninsä  vaurastumisesta. 

Näin  mahtavaksi  päästyään  aatelisto  tahtoi  tehdä  asemansa  vielä 
vankemmaksi,  sillä  sen  tarkoitus  oli  saada  talonpojat  kokonaan  omaan 
valtaansa,  niinkuin  ne  muissa  Europan  maissa  olivat;  aateliston  tuli  olla 
suoranaisesti  kuninkaan  alamaisena,  mutta  talonpoikien  välillisesti,  niin 
he  yleisesti  ajattelivat.  Talolipoikien  vapaus  oli  niinkuin  unioonin  aikana- 
kin vaarassa,  mutta  kuningas  sen  pelastaa. 

Muut  säädyt  pitivät  aateliston  suureksi  paisunutta  valtaa  vaaralli- 
sena, jota  paitsi  he  kadehtivat  sitä.  Sen  vuoksi  he  alkoivat  sitä  vas- 
taan taistella;  papit,  joilla  oli  korkeampi  sivistys,  kulkivat  etupäässä, 
mutta  porvarit  ja  talonpojat,  jotka  enimmin  noista  etuoikeuksista  kärsi- 
vät, liittyivät  heihin,  vieläpä  alempi  aatelistokin,  sillä  tuo  suuri  valta  oli 
ainoastaan  muutamilla  ylhäisillä  suvuilla,  joita  köyhemmät  karsaasti  katse- 
livat. Jo  Kristinan  aikana  tehtiin  valtiopäivillä  esityksiä  läänien  peruutta- 
misesta eli  reduktsioonista,  jota  varsinkin  Turun  piispa  Juhana  Terserus 
innokkaasti  ajoi.    Kristina  ei  kuitenkaan  ryhtynyt  sitä  toimeenpanemaan, 


ITSEVALTIUDEN   AIKA  RUOTSISSA  JA  SUOHESSA.  %7 

vaikka  häa  kSsitti  sen  tarpeellisunden,  vaan  luopui  ballituksesta  v.  1654. 
HSuen  seuraajansa  Kaarle  X.nnen  Kustaan  aikana  saatiin  v.  1655  alku 
parannukaeen  n.  b.  neijännekaen  korjauksen  kautta,  jonka  mukaan  nel- 
jäs osa  Kustaa  Adolfin  kuolenufti  jälkeen  annetuista  lahjoituksista  oli 
valtiolle  palautettava.  Reduktsioonia  toimeenpanemaan  asetettiin  eräs  toi- 
mikunta;  mutta   kun   kuningas  itse  oli  koko  hallitnsaikansa  sodissa,  ei 


■•tfvi 


sen  toiminta  saanut  tarpeeksi  pontta  ja  voimaa;  ja  hänen  kuoltuaan  se 
kokonaan  lakkasi  Kaarle  XI:nneii  bollioojahallituksen  aikana,  jolloin  päin- 
vastoin entinen  järjestelmä  näkyi  palautuneen,  hallituksessa  olevat  yli- 
mykset kun  taas  jakoivat  uusia  läänityksiä. 

Kaarle  X  Kustaa  on  Ruotsin  viimeinen  valioitta jakuningas,  sillä 
Kaarle  XI,  saatuansa  holhoojien  atottamat  sodat  loppumaan,  käänsi  huo- 
lensa yksinomaan  sisäisiin  parannuksiin,  joita  valtio  kip^sti  kaipasi. 
Euflimmfiinen    välttämStdn    toimenpide   oli    reduktslooni,   sillä  ainoastaan 


TLEIHEH   HISTORIA. 


aen  kautta  voitiin  valtion  raha-aeiat  saada  paremmalle  kannalle  ja  samalla 
talonpoikien  vaaraan  joutunut  yhteiskunnallinen  vapaus  pelastetuksi. 
Mutta  tSmfin  aikaanaaamiaekBi  oli  kuninkaalle  annettava  entistfi  laajempi 
valta,  sillfi  ainoastaan  hflnen  huomaansa  jStettynB  tSmg  toimi  saattaisi 
onnistua.  Kolme  alempaa  sfiStyä  sekti  alempi  aatelistokin  olivat  taipuvaisia 
uhraamaan  valtiolliset  oikeutensa  saadakseen  yhteiskunnallisen  vapauden 
pelastetuksi.  Ruotsissa  ei  rajaton  kuningasvalta  siis  johtunut  entisiin  oloi- 
hin perustuvasta  kehityksestä,  niinkuin  Ranskassa,  päinvastoin  koko  Ruot^ 
sin  valtiolaitoksen  tunnusmerkkinä  on  kaikkina  aikoina  ollut  kansanvapans. 
Ajan  benki  vaikutti  kyllS  Ruotsiinkin,  mutta  etupäftssä  yhteiskunnallisen 
järjestyksen  aikaansaamiseksi  Ruotsin  kuningas  itsevaltiuden  sai 


■■  Svdli.    (Erik  I>dlb«-g(n 


V.  1680  Kaarle  XI  kutsuu  Tukholmaan  säSdyt,  joilta  faSn  pyytäB 
varoja  valtakunnan  vaurioiden  korjaamiseksi;  kolme  aatelitonta  sSStyS 
anoo  laajennettua  reduktsioonia ;  neuvoskuuta  ja  aatelisto  hSmmSstyvät 
tfistfi  vaatimuksesta,  ja  kun  aatelissäädyssä  asiaa  kSsitellSän,  syntyy  suuri 
melu  ja  epäjärjestys.  Kaikki  säädyt  kuitenkin  suostuivat  siihen,  että 
kreivi-  ja  vapaaherrakunnat  peruutettaisiin;  ja  reduktsioonia  toimeen- 
panemaan valittiin  erityinen  reduktsioonikommissiooni. 

Eonenknin  säädyt  erosivat,  kääntyi  kuningas  heidän  puoleensa  ky- 
syen, oliko  hänen  hallittava  valtakuntaa  neuvoskunnan  avulla,  johon  vas- 
tattiin, että  hän  oli  ainoastaan  Ruotsin  laista  riippuvainen  ja  neuvoskunta 
oli   hänen    neuvonantajansa,   jota   hän   voisi   kuulustella   milloin   tahtoisi. 


ITSEVALTIUDEN   AIKA   RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.  269 

Täten  oli  neuvoskunnan  itsenSinen  vaikutus  hallitukseen  lakkautettu. 
Seuraavilla  valtiopfiivillft  v.  1682  reduktsioonia  laajennettiin,  ja  sen  toi- 
meenpanemiiien  jätettiin  kokonaan  kuninkaan  mielivaltaan,  koska  säädyt 
olivat  keskenään  enmietisiä.  Samoilla  valtiopäivillä  hänelle  niinikään 
annettiin  rajaton  valta,  jonka  johdosta  säätyjenkin  merkitys  tuli  vähä- 
pätöiaeksi,  vaikkapa  niitS  tästä  lähiökin  kutsuttiin  kokoon.  Kuningas  oli 
«kaikkialla  määräävä  ja  vallitseva  itsevaltias,  joka  toimistaan  ei  kenelle- 
kään maan  päällä  ole  vastuunalainen*,  sanoivat  säädyt  lausunnossaan. 
Hänen  valtansa  johtuu  Jumalasta,  niinkuin  Ranskan  kuninkaan. 

Beduktsiooni  pantiin  nyt  kuninkaan  valvonnan  alla  suurella,  usein 


Kuria  XI.    (VuklpHrrM.) 

liikanaisellakin,  ankaruudella  toimeen,  sillä  ei  yksinomaan  lahjoitettuja 
läänejä  peruutettu,  vaan  myöskin  pantatut  ja  ostetut,  jotka  usein  otettiin 
ilman  korvausta,  joten  omistaja  tietysti  kärsi  vääryyttä.  Valtion  tulot  sen 
kautta  suuresti  lisääntyivät:  Suomesta  yksin  tuottivat  peruutetut  ISänit 
200,000  hop.  taal.  vuotuisen  verolisän,  joka  meidän  rahassamme  vastaisi  noin 
1  i  milj.,  ja  koko  valtiossa  lisääntyivät  vuotiset  tulot  noin  2  f  milj.  hop. 
taaL  eli  noin  11  ^  milj.  Suomen  markalla.  Aateliston  asemassa  reduktaiooni 
vaikutti  perinpohjaisen  muutoksen,  sillä  se  teki  kokonaan  lopun  ylimys- 
vallasta  riistämällä  pois  sen  pohjan,  johon  se  perustui,  nimittäin  maa- 
omaisuuden.  Moni  vastikä&n  mahtava  aatelissuku  menetti  kaiken  omai- 
suutensa ja  joutui  köyhyyteen.    Aatehsto  olikin  tyytymätön  reduktsiooniin, 


270  YLEINEN   HISTORIA. 

varsinkin  Itämeren  maakunnissa,  missä  sen  valta  oli  vanhempi  ja  jaur- 
tuneempi,  ja  sen  vuoksi  se  tuntuikin  siellä  suuremmalta  vääryydeltä  kuin 
muualla.  Selitykset  ja  pyynnöt,  joita  Liivin  aatelisto  lähetti  hallitukselle, 
eivät  kuitenkaan  auttaneet.  Tämä  kaikki  herätti  kylmyyttä  ja  katkeruutta, 
ja  Juhana  Reinhold  Patkull,  joka  esiintyi  aateliston  asianajajana  ja  joh- 
tajana, lähti  isänmaastaan  pois  ja  rupesi  vehkeilemään  Ruotsin  halli- 
tusta vastaan. 

Reduktsiooni  oli  tarpeellinen,  sillä  se  hävitti  ne  epätasaiset  olosuh- 
teet, jotka  yhteiskunnassa  olivat  vallitsemassa,  ja  ainoastaan  sen  kautta 
Kaarle  XI  saattoi  panna  toimeen  monet  muut  parannukset  Ruotsin  valta- 
kunta tarvitsi  etupäässä  lujan  sotalaitoksen,  sillä  miekan  avulla  tuo  laaja 
valtakunta  oli  luotu;  sen  maat  olivat  hajallaan,  jonka  vuoksi  suuri  sota- 
voima oli  tarpeen  sen  suojelemiseksi.  Kaarle  XI  järjesti  senkin.  Olemme 
maininneet  (luk.  XIII),  miten  sotamiehiä  ennen  otettiin  talo-  tai  manttaali- 
luvun  mukaan;  mutta  tätä  tapaa  pidettiin  hankalana  ja  kansa  sitä  pelkäsi, 
jonka  vuoksi  monet  pitäjät,  päästäkseen  siitä,  jo  Kustaa  Adolfin  aikana 
suostuivat  asettamaan  kruunun  palvelukseen  määrätyn  luvun  sotamiehiä. 
Siinä  oli  siis  ruotu jakolaitoksen  alku,  joka  Kaarle  Xlmnen  aikana  tuli 
yleiseksi.  Talot  jaettiin  nyt  ruotuihin,  siten  että  noin  kahden  manttaalin 
talot  yhteensä  muodosti  yhden,  jonka  velvollisuus  oli  pestata  ja  ylläpitää 
sotamies;  rauhan  aikana  tämä  sai  asua  torpassaan,  jonka  ruotu  hänelle 
hankki.  Meren  rannikolla  olevat  pitäjät  jaettiin  merimiesruotuihin,  jotka 
hankkivat  laivamiehiä.  Suuremmat  talot  määrättiin  rustholleiksi,  joiden 
tuli  ylläpitää  hevonen  ja  mies,  mutta  korvaukseksi  ne  saivat  vapauden 
kruunun  veroista  ja,  jos  tuo  vero  arveltiin  liian  vähäiseksi,  lisäksi  veron 
joltakulta  pienemmältä  talolta,  n.  s.  aukmenttitalolta.  Täten  saatiin  vaki- 
nainen ja  pysyvä  sotajoukko,  jonka  vertaista  muualla  Europassa  ei  ollut; 
sen  lukumäärä  oli  tästä  lähin  varma  ja  yhtä  suuri,  se  oli  harjaantunut, 
mutta  samassa  sen  kustannukset  tulivat  kruunulle  halvaksi,  koska  sota- 
miehiä ylläpidettiin  ruoduillaan,  elleivät  olleet  linnapalveluksessa.  Mutta 
se  heikko  puoli  meidän  aikanmie  yleiseen  asevelvollisuuteen  perustuvan 
sotalaitoksen  rinnalla  ruotu jakolaitoksella  oli,  ettei  sotamiesten  lukumää- 
rää voitu  sodan  aikana  lisätä,  koska  reserviä  ei  ollut  Upseerit  saivat 
asunnokseen  ja  palkakseen  kruunun  taloja,  n.  k.  kruununpuustelleja,  joista 
suuri  osa  oli  reduktsioonin  kautta  valtiolle  joutunut.  Koko  valtakunnan 
sotajoukko  oli  noin  38,000  miestä,  mutta  sen  lisäksi  oli  noin  25,000  miestä 
pestattua  väkeä  Itämeren  maakuntien  ja  Saksan  voittomaiden  kaupungeissa. 

Kaarle  XI  oli  uuttera  ja  tarkka  toimissaan.  Hän  vaati  kaikkialla 
järjestystä  ja  piti  huolta  siitä,  että  virkamiehet  täyttivät  velvollisuutensa; 


ITSEVALTIUDEN   AIKA  RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.  271 

he  saivat  pian  nuhteita  pienimmästäkin  laiminlyömisestä.  Sen  vuoksi 
hallinnossa  ja  oikeuslaitoksessa  oli  vallitsemassa  entistä  parempi  järjestys. 
Rauhan  toimet  kehittyivät;  kauppa  ja  teollisuus  tuotti  varallisuutta  ja 
henkinen  viljelys  varttm  sen  rinnalla. 

Suomessakin,  joka,  niinkuin  jo  mainittiin,  tällä  aikakaudella  tuli  lä- 
hemmin liitetyksi  emämaahan,  järjestys  tuli  entistä  paremmalle  kannalle, 
ja  rauha  sai  olot  täälläkin  paranemaan.  Sotien  aikana  autioiksi  jääneitä 
taloja  saatiin  taas  viljelykseen,  ja  sitä  virkamiestenkin  kaikin  tavoin  tuli 
edistää.  »Sellaista  voutia»,  kirjoittaa  kuningas,  »joka  voutikunnassaan 
osottautuu  niin  leväperäiseksi,  ettei  hän  joka  vuosi  toimita  koko  joukkoa 
autiotiloja  asutetuksi,  on  ankarasti  nuhdeltava,  ja  jos  huomataan  hänen 
toisen  kerran  velvollisuutensa  laiminlyöneen,  on  hän  virasta  erotettava.» 
Niille,  jotka  rupesivat  autiotiloja  asumaan,  myönnettiin  paljon  etuja  ja 
oikeuksia.  Erämaihinkin,  jotka  olivat  harvaan  asuttuja,  asettui  uusia 
uudisasukkaita,  jonka  huomaa  siitäkin,  että  uusia  seurakuntia  syntyi  poh- 
joisosissa Satakuntaa,  Hämettä,  Savoa  ja  Pohjanmaata;  Kuusamoon  ja 
Kittilään  asti  siirtyi  uudisasukkaita,  jotka  saivat  olla  vapaat  veroista, 
pääsivätpä  sotapalveluksestakin  vapaiksi. 

Kristina  kuningattaren  aikana  oli  silloinen  Suomen  kenraalikuver- 
nööri Pietari  Brahe,  jonka  toimesta  Turun  yliopisto  perustettiin  (ks.  luk. 
XVI),  taloudellisessakin  suhteessa  toiminut  Suomen  eduksi,  ja  tätä  rau- 
hallista kehitystä  jatkui  Kaarle  XI:nnen  hallitusaikana.  Brahe  perusti 
kymmenen  uutta  kaupunkia,  joiden  joukossa  oli  Hämeenlinna  ja  Savon- 
linna; Helsinki  taas  muutettiin  Vantaa- joen  suusta,  johon  Kustaa  Vaasa 
sen  oli  määrännyt  rakennettavaksi,  nykyiselle  paikalleen  (1640);  sään- 
nöllinen postilaitos  järjestettiin;  v.  1638  sai  näet  eräs  von  Stenhusen 
käskyn  järjestää  postinkuljetuksen  Tukholmasta  Ahvenan  kautta  Turkuun 
ja  sieltä  Hämeenlinnan  ja  Helsingin  kautta  Viipuriin  ja  Käkisalmeen. 
Jonkun  vuoden  perästä  sitä  vielä  laajennettiin.  Teollisuuden  edistämi- 
seksi oli  jo  Kaarle  IX:nnen  aikana  Mustion  ruukki  Karjan  pitäjässä  pe- 
rustettu Ojamon  rautamalmin  valmistamista  varten;  Fiskarsin  tehdas 
Pohjan  pitäjässä  sekä  Fagervikin  Inkoossa  perustettiin  Kristinan  hallitus- 
kautena, mutta  Kaarle  XI:nnen  aikana  niiden  lukumäärä  tuli  monenker- 
taiseksi; niinpä  Kauttuan  ja  Teijon  ruukit  perustettiin  tähän  aikaan. 
Ahdasmieliset  kauppaa  koskevat  määräykset,  joista  jo  mainitsimme,  eivät 
kuitenkaan  olleet  Suomelle  edullisia,  ja  usein  siitä  valituksia  kuuluikin, 
sillä  koko  kauppa  rupesi  yhä  enemmän  keskittymään  Tukholmaan.  Niinpä 
Suomen  kauppiaat  valittavat,  että  tervakauppa,  josta  heillä  oli  ollut  paras 
tulonsa,  vetäytyi  Tukholmaan,  jossa  suurin  osa  komppanian  osakkaistakin 


272  YLEINEN    HISTORIA. 

oli;  talonpojat  taaB  nureksivat,  ettft  terran  hinta  kftvi  Ihan  mitftttömftksi, 
mikS  oli  luonnollista,  kun  kilpailua  el  ollut  olemassa.  Mutta  kaikJata 
valituksista  ja  pyynnöistä  huolimatta  hallitus  pysyi  tfissS  jarjestelmSsafi, 
jonka  se  piti  valtiolle  edullisena. 


mulukian  nidiMn.) 

Tiedon  valoakin  levisi  ympSri  maata  rauhan  suojassa,  ja  siitä  pii8> 
pai  etupäässä  pitivät  huolta.  Juhana  Terserus,  kiivas  reduktsioonin  puo- 
lustaja, mutta  varsinkin  molemmat  Gezelius-piispat,  Juhana  Oezelius 
vanhempi  (1664—1690)  ja  hänen  samanniminen  poikansa  (1690—1718) 
kirjoittivat  uskonnollisia  kirjasia,  joita  kansaan  levitettiin,  ja  velvottivat 
pappeja  pitämään  kansan  opettamisesta  huolta.  Näihin  aikoihin  lukutaito 
tulikin  Suomen  kansassa  melkein  yleiseksi. 


ITSEVALTIUDEN   AIKA  RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.  273 

Kaarle  XI:nnen  haiytus  oli  siis  kaikin  puolin  Suomellekin  edulli- 
nen ;  mutta  hänen  viimeisinä  vuosinaan  kohtasi  maatamme,  niinkuin  useita 
muitakin  osia  Ruotsin  valtakunnasta,  varsinkin  Viron-  ja  liivinmaata, 
ankarat  katovuodet,  jotka  suuresti  heikonsivat  sitä.  Katovuodet  olivat 
kyllä  ennen  tavallisia,  koska  maanviljelys  ei  ollut  kehittynyt  ja  korpi-  ja 
suomaita  oli  viljalta  kylmää  hallaa  synnyttämässä,  mutta  vv.  1695,  1696 
ja  1697  oli  kato  kauhein,  mitä  Suomen  kansa  milloinkaan  on  saanut 
kokea;  kolkko  kevät  ja  syyskuussa  sattuneet  kovat  kylmät  estivät  viljan 
ajoissa  kypsymästä  v.  1695;  v.  1696  oli  kesä  taas  sangen  kylmä.  Säästöt 
olivat  pian  kulutetut;  hallitus  ei  pitänyt  tarpeeksi  huolta  avun  lähetyk- 
sestä, eikä  kuninkaalle  ajoissa  ilmoitettukaan  todellista  asian  laitaa.  Ihmiset 
rupesivat  syömään  petäjän  kuoresta  ja  vehkan  juuresta  valmistettua  lei- 
pää, niinin  kuorta  ja  ruohoja,  vieläpä  kuolleita  eläimiäkin,  ja  kerrotaan 
jonkun  äidin  syöneen  oman  lapsensakin.  Tavallista  oli  myöskin,  että  kun 
ruoka  oli  loppunut,  lähdettiin  liikkeelle,  joten  maanteillä  nähtiin  joukottain 
tuollaisia  uupuneita  olentoja,  joista  monet  kaatuivat  nälän  näännyttäminä 
teiden  varsille.  Suomen  väkiluku  väheni  noin  neljänneksellä  näiden  kol- 
men vuoden  aikana,  ja  sen  varallisuus  heikontui  tietysti  suuressa  mää- 
rässä, y.  1697  ilmat  olivat  jo  suotuisammat,  mutta  kun  ei  edellisenä 
vuonna  ollut  siementä  kylvöön,  ei  silloinkaan  hyvää  satoa  voitu  saada. 
Hallitukselta  saatiin  kuitenkin  jo  apua,  ja  seuraavana  vuonna  olosuhteet 
rupesivat  entiselleen  asettumaan.  Mutta  useita  rauhanvuosia  olisi  tar- 
vittu, jotta  katojen  tuottamat  vauriot  olisi  kokonaan  saatu  tasaantumaan; 
sodat  kuitenkin  ennen  pitkää  uudestaan  syttyivät,  taas  kurjuutta  muka- 
naan tuoden. 

Kaarle  XI  kuoli  v.  1697.  Hän  oli  uutteralla  toiminnallaan  saanut 
Ruotsin  valtakunnan  sisäisen  järjestyksensä  puolesta  niin  hyvään  kun- 
toon, että  toista  sen  vertaista  valtiota  tuskin  Europassa  oli;  ulkonaisesti 
se  niinikään  oli  mahtavuutensa  säilyttänyt.  Itsevaltius  osotti  hyvät  omi- 
naisuutensa Kaarle  Xlinnen  hallitessa,  mutta  hänen  poikansa  aikana  tuli 
näkyviin,  miten  se  väärin  käytettynä  saattaa  valtion  häviöön  viedä. 


Yleinen  historia  II.  —  18. 


274  YLEINEN    HISTORIA. 


XXL 

Kaarle  XII  ja  Pietari  suuri. 

Ruotsi  menettää  suurvalta-asemansa.  —  Venäjä  on  uuden  ajan  alussa  itämaalalnen 
valtio.  —  Se  pyrkii  Länsimaiden  yhteyteen.  —  Varhaisimmat  sodat  Ruotsin  ja  Puo- 
lan kanssa.  —  Pietarin  kasvatus.  —  Hänen  ulkomaan  matkansa.  —  Hänen  tarkoitus- 
peränsä. —  Ensimmäiset  reformit.  —  Sotalaitos  järjestetään.  —  Pietari  pyrkii  meren 
yhteyteen,  sota  Turkin  kanssa.  —  Ruotsin  naapurit  haluavat  sen  voittomalta.  — 
Kaarle  XII.  —  Suuri  pohjan  sota  alkaa.  —  Xarvan  tappelu.  —  Kaarle  XII  taistelee 
Puolassa.  —  Itämeren  maakuntien  heikko  puolustus.  —  Venäjän  retki.  —  Pultavan 
tappelu.  —  Sen  seuraukset.  —  Suomi  juotuu  Venäjän  valtaan.  —  Iso  viha.  —  Kaarle 
XII  Turkinmaalla.  —  Hän  palaa  Ruotsiin,  sotaa  jatketaan.  —  Rauhanteot.  —  Ve- 
näjän tsaari  pääsee  voitolle.  —  Hallinto  järjestetään.  —  Kauppa  ja  teollisuus.  — 
Pietari  jäljittelee  Länsimaiden  oloja.  -    Hänen  muut<»ksiaan  vihataan. 

• 

Espanjan  perintösodassa  olivat  useimmat  Länsi-  ja  Etelä-Europan 
vallat  yhtyneet  kukistaakseen  Ranskan  ylivaltaa,  ja  Utrechtin  ja  Rastadtin 
rauhoissa  se  menettikin  johtovaltansa  Europassa;  Ruotsi,  Ranskan  vanha 
liittolainen  30-vuotisessa  sodassa,  menetti  samaan  aikaan  suurvalta-ase- 
mansa suuren  pohjan  sodan  kautta,  jossa  muut  Pohjois-  ja  Itä-Europan 
vallat  liittyivät  sitä  vastaan.  Englanti  kohoaa  lännessä  tärkeimmäksi  val- 
laksi, idässä  taas  Venäjä  perii  sen  aseman,  mikä  Ruotsilla  ennen  oli  ollut. 

Venäjä  oli  jo  uuden  ajan  alussa  alaltansa  sangen  suuri,  sillä  siihen 
kuului  koko  itäinen  Europa  paitsi  Mustanmeren  rantamaita,  jotka  olivat 
Tatarien  hallussa,  sekä  Itämeren  maakuntia,  jotka  olivat  ensin  Kalpa- 
ritariston  omat,  mutta  sen  hävittyä  v.  lo()0  vaiheilla  joutuivat  Ruotsin  ja 
Puolan  välille  jaetuiksi.  Venäjänmaa  oli  luonnostaan  hedelmällistä,  siellä  oli 
suuria  metsiä  aarteineen,  kalaisia  jokia,  metalleja  Uralin  vuoristossa  y.  m. 
luonnollisia  rikkauksia,  sekä  suuri  väkiluku.  Mutta  näitä  etuja  ei  osattu 
käyttää,  sillä  Venäjä  oli  vielä  raakalaismaa  muuhun  Europaan  verrattuna, 
samalla  kannalla  kuin  keski-ajan  lopulla  sen  näimme  olleen  rasittavan 
mongolilaisvallan  päätyttyä  (ks.  keski-aikaa,  luk.  XXVI).  Hallitsija,  tsaari, 
oli  itämaalainen  despootti,  jonka  mielivallassa  koko  maa  ja  sen  asukkaat 
olivat.  Useimmat  heistä  olivat  oikullisia,  julmia  ja  raakoja,  mutta  monet 
samalla  älykkäitä  miehiä.  Iivana  IV  {\7y\V?,"  ir)84),  joka  on  julman 
nimen  saanut,  ennenmainitun  Iivana  Illinnen  pojanpoika,  antoi  suurien 
verikoiriensa    raadella    entisiä    neuvonantajiaan    sekä    muita    valtakunnan 


KAARLE    XII   JA    PIETARI    SDHRI.  275 

ylimyksiä,  ja  itse  hSn  valtaistuimeltaan  tätä  katseli;  hgn  hävitti  sota- 
joukkoineen muutamia  maakuntia  omaesa  valtakunnassaan,  surmautti  tai 
van^tutti  ihmiset,  poltti  kyliä  ja  kaupunkeja  sekä  kasvavan  viljankin 
pelloilta.  Niinkuin  Itämaiden  hallitsijat  olivat  Venäjänkin  kansasta  eril- 
Ifiäa,  melkein  kuin  puolijumalia,  ja  maahan  lankeamalla  heitä  puhutel- 
tiinkin.  Suuri  joukko  aatelismiehiä  eli  bojareja  oli  tsaarin  hovissa, 
Kremlissä,  niinkuin  Ranskan  ylimyskunta  Versaillesin  hovissa;  heidän 
hallussaan  oli  myöskin  valtion  virat  sekä  sotajoukkojen  johto;  toiset  elivät 
maakartanoissaan  maaseuduilla.    Bojarein  asema  oli  samantapainen  kuin 


Mnkann  Kraml  nykyUn. 

Länsi-Europan  aateliston,  sillä  suuria  etuoikeuksia,  esim.  veronvapaus, 
oli  heilläkin;  mutta  muuten  hekin  olivat  kokonaan  tsaarin  mielivallassa. 
Koko  valtakunnan  kauppakin  oli  järjestetty  tsaarin  hyödyksi;  hänen 
palvelijansa  esim,  saivat  ennen  muita  myydä  tavaroita,  he  kulkivat  niin- 
ikään pitkin  maata  ostamassa  turkiksia,  traania,  kaviaaria  j  ra.,  joita 
sitten  muualle  vietiin.  Porvaristoa  sen  vuoksi  Venäjällä  ei  muodostunut 
ja  kaupungit  olivat  vähäpätöisiä,  suurien  raaakyiien  näköisiä,  ainoastaan 
Moskowa  oli  tästä  poikkeuksena.  Talonpojat  olivat  alkuansa  olleet  vapaita 
maanomistajia,  mutta  vähitellen  he  menettivät  maanoraistnsoikeutensa, 
muuttuen  vuokramiehiksi;  he  saivat  kuitenkin  siirtyä  paikasta  toiseen, 
kunnes  tsaari  Feodor  v.  1098  kielsi  muutto- oikeuden,  joten  he  joutuivat 


276  YLEINEN   HISTORU. 

maahan  sidotuiksi,  s.  o.  maaorjiksi.  Maa,  jota  he  päivätöitä  ja  suuria 
veroja  suorittamalla  saivat  viljellä,  oli  bojarien,  valtion  tai  kirkou.  Kaikki 
oikeuskäsitteet  ja  hallinto  olivat  itämaalaisia;  lahjominen  oli  tavallista 
virkamiehistössä;  tavat,  puvut,  katsantotapa  olivat  niinikään  itämaalaisia. 
Mutta  Venäjän  kansa  piti  tätä  tilaa  muita  parempana  ja  halveksi  sekä 
vihasi  europalaisuutta;  se  oli  omaan  piiriinsä  sulkeutunut  ja  itseensä 
tyytyväinen,  niinkuin  Kiinalaiset  näihin  saakka  ovat  olleet  Kreikkalais- 
katolinen papisto,  jonka  vaikutus  oli  sangen  suuri,  kannatti  tällaista  kat- 
santotapaa ja  koetti  sitä  myöhemminkin  ylläpitää. 

Länsimaiden  yhteyteen  täytyi  Venäjän  päästä,  jos  se  tahtoi  vapau- 
tua noista  oloista.  »Jos  heidän  joukossaan  ilmestyisi  kerran  ruhtinas, 
joka  sivistäisi  heidän  raadan  mielensä  ja  heidän  karkeat  tapansa»,  sanoo 
eräs  ranskalainen  piispa  16:nnellä  sataluvulla,  »sekä  käyttäisi  hyväkseen 
suurta  väkilukua,  niin  tämä  kansakunta  tulisi  naapureilleen  vaaralliseksi.» 
Useat  Moskowan  tsaareista  olivat  jo  alkaneet  tähän  suuntaan  toimia, 
vaikka  varovasti;  oli  kutsuttu  rakennusmestareja,  arkkitehtejä,  insinöö- 
rejä, upseereja  Saksasta;  Iivana  julma  perusti  kirjapainonkin,  vaikka  se 
pappien  toimesta  pian  hävitettiin;  saksalaiseen  ja  puolalaiseen  kuosiin 
tehtyjä  pukuja  oli  jo  hovissa  nähty  pitkien  ja  leveähihaisten  kauhta- 
noiden asemasta.  Monet  tsaarit  olivat  niinikään  yrittäneet  valloittaa  Itä- 
meren rantamaita  saadakseen  satamia  ja  siten  voidakseen  päästä  merta 
myöten  Länsimaiden  yhteyteen;  niinpä  Iivana  III  oli  jo  sotinut  Ruotsin 
kanssa;  sitten  Iivana  IV  ja  hänen  seuraajansa  Feodor  (1584—1598) 
taistelivat  Kustaa  Vaasaa  ja  hänen  poikiansa  Juhana  III:tta  ja  Kaarle 
IX:ttä  vastaan  (ks.  luk.  XIII). 

Mutta  Feodorin  kuollessa  vanha  Rurikin  suku  loppui,  ja  nyt  syn- 
tyi Venäjällä  levottomia  aikoja,  jolloin  Puola  ja  Ruotsi  olivat  tekemäisil- 
lään  lopun  sen  itsenäisyydestä.  Feodorin  lanko  Boris  Godunota  oli 
surmauttanut  hänen  veljensä  Dmitrin  päästäkseen  itse  tsaariksi.  Hän 
pääsikin,  mutta  häntä  vastaan  ryhtyi  taistelemaan  eräs  seikkailija,  munkki 
Otrepjew,  väittäen  olevansa  Dmitri,  joka  ei  muka  olisikaan  surmattu. 
Venäjällä  tuollaisilla  kruununtavoittelijoilla  on  myöhemminkin  ollut  hyvä 
menestys,  sillä  tietämätön  kansa  uskoo  heitä  ja  monet  myöskin  liittyvät 
heihin  sen  vuoksi,  että  toivovat  oloissaan  parannusta,  jota  he  tavallisesti 
lupaavatkin.  Niinpä  tuo  vale-Dmitrikin  sai  paljon  puoltajia  Venäjällä,  ja 
Puolan  hallituskin  auttoi  häntä.  Hän  pääsee  tsaarin-istuimelle,  kun  Boris 
oli  kuollut  sodan  aikana.  Mutta  vuoden  perästä  hän  joutuu  salaliiton 
uhriksi.  Vasili  Shuiskin,  joka  nyt  (1606)  valitaan  tsaariksi,  täytyy 
turvautua  Ruotsiin  uusia  vale-Dmitrejä  vastaan,  jotka  olivat  ilmestyneet 


'  KAARLE  XII  JA   PIETARI   SUDRI.  277 

ja  eaivat  apua  Puolalta  (ks.  luk.  XIII).  Sekit  Puolan  että  Ruotsin  joukot 
tunkeutuvat  Hoskowaan  asti,  mutta  Huotealaisten  tfiytyi  palkkasoturien 
tekemän  kapinaa  tähden  peräytyä,  ja  nyt  Shuiski  karkotettiin  valtaiBtui- 
melta  ja  suljettiin  luostariin  (1610).  Kun  aitten  Puolalaiset  aikoivat  saada 
puolalaisen  prinssin  VenSjän  valtaistuimelle,  niin  Ruotsalaisetkin  esittivät 
oman  ehdokkaansa,  Kaarle  IX:nnen  nuoremman  pojan  Kaarle  Filipin,  joka 
Nowgorodin  seuduilla  tunnustettiinkin  tsaariksi.  Venäjä  pelastui  kuiten- 
kin häviöstä  sen  kautta,  että  Mikael  Romanovi,  eräs  venälSinen  bojari, 
valittiin  tsaariksi  (1613);  mutta  taistelussa,  joka  jatkui  vielSkin  sekä 
Puolan    että   Ruotsin   kanssa.  Venäjä   osotti  sellaista  heikkoutta,  että  sen 


Ttaarl  Mlkul  R«mmw.    (T*ilg  RinaMnhtincrlun  PlftvInL) 

täytyi  kummallekin  valtiolle  jättää  suuria  maa-alueita;  Puola  sai  Dniepr- 
virran  ympärillä  olevan  alan,  ja  Stolbovan  rauhassa  (t.  1617)  se  luovutti 
Ruotsille  Käkisalmen  läänin  ja  Inkerinmaan,  jonka  kautta  se  joutui  koko- 
naan suljetuksi  Itämeren  yhteydestä.  Mikaelin  poika  Aleksei  (1645— 
1676)  koetti  saada  takaisin  nutfi  oli  menetetty  alkamalla  sodan  Ruotsia 
vastaan  Kaarle  X:nnen  Kustaan  ollessa  Puolassa ;  mutta  ei  sek&än  onnis- 
tanut. Vasta  Pietarille,  Aleksein  toiselle  pojalle,  tämä  työ  onnistui;  hän 
vasta  muuttikin  Venäjän  olot  kaikissa  kohdin  toisellaisiksi. 

Pietari  oh  jo  lapsesta  asti  erilainen  kuin  edelliset  tsaarit.  Niitä 
oh  kasvatettu  munkkien  ja  pappien  parissa,  ja  etupäässä  uskonnollisia 
tietoja   oli   heille   annettu;   he  olivat  erillään  kansastaan  ja  muusta  maa- 


278  YLEINEN   HISTORIA. 

ilmasta,  eivätkä  oppineet  tuntemaan  todellisia  oloja.  Pietari  taas  joutui 
jo  lapsena  Kremlin  hovista  pois  lähellä  Moskowaa  olevaan  Preobras- 
henskoin  kylään,  jossa  hän  sai  elää  ja  olla  niinkuin  muutkin  lapset;  siellä 
hän  harjoitteli  sotamiehiä,  joita  oli  ikäisistään  valinnut,  siellä  hänellä  oli 
monellaisiin  ammatteihin  kuuluvia  työkaluja,  höyliä,  sorvia  y.  m.,  joita 
hän  oppi  käyttämään.  Hänen  oppinsa  ja  kasvatuksensa  sai  siten  käy- 
tännöllisen suunnan,  joka  häntä  enimmin  miellyttikin;  mutta  syvempää 
hengenviljelystä  hän  jäi  vaille,  mikä  ilmenee  hänen  koko  elinaikanaan. 
Hänen  katsantotapansa  ei  milloinkaan  myöhemminkään  saanut  sellaista 
laajuutta,  että  hän  olisi  kyennyt  hallitussuunnitelmaa  muodostamaan,  eikä 
tosi  sivistys  päässyt  häneen  siinä  määrässä  vaikuttamaan,  että  hän  sen 
arvoa  olisi  käsittänyt;  hän  omisti  ainoastaan  ulkonaisen  käytöUisen  puo- 
len europalaisesta  sivistyksestä,  ja  sen  ulkonaiseen  puoleen  hänen  uudis- 
tuksensakin  valtakunnassaan  rajoittuivat. 

V.  1682  Pietari  korotettiin  tsaariksi,  vaikka  hän  vasta  oli  10-vuo- 
tias;  mutta  ennen  pitkää  hänen  vallanhimoinen  sisarpuolensa  Sofia  anasti 
vallan,  vaikkakin  Pietari  ja  hänen  vanhempi  velipuolensa  nimellisesti  oli- 
vat hallitsijoina.  V.  1689  Pietari  kuitenkin  vapautui  tästä  holhouksesta 
ja  sulki  Sofian  luostariin.  Hänen  äitinsä  ja  tämän  neuvonantajat  oikeas- 
taan johtivat  tämänkin  jälkeen  hallitusasioita,  sillä  Pietari  käytti  vielä 
nytkin  aikaansa  oppimiseen. 

Ennenkuin  Pietari  saattoi  ruveta  kansaansa  europalaiseksi  muutta- 
maan, täytyi  hänen  itse  länsimaiseen  sivistykseen  tutustua.  Moskowan 
etukaupungissa,  n.  s.  saksalaisessa  slobodassa,  oli  hän  jo  lapsuudestaan 
asti  nähnyt  kehittyneempiä  oloja  ja  toisellaisia  tapoja,  kuin  hänen  omalla 
kansallaan  oli;  hän  näki  siellä  tointa,  virkeyttä,  teollisuutta,  kirjallisuutta 
ja  sanomalehtiä  sekä  hienoa  seuraelämää,  jossa  naisiakin  oli  mukana. 
Siellä  Pietari  halusta  oleskeli,  ja  ulkomaalaisten  joukosta  hän  kumppa- 
ninsakin  valitsi:  sweitsiläinen  Lefori  oli  hänen  uskollisin  ja  älykkäin 
ystävänsä,  skottlantilainen  Oordo7i  taas  opetti  hänelle  länsimaista  sota- 
taitoa. Pietari  ei  kuitenkaan  tyytynyt  slobodassa  saamaansa  oppiin,  vaan 
hän  teki  vv.  1697 — 1698  suuren  seurueen  mukana  matkan  Europan 
Länsimaihin,  Hollantiin  ja  Englantiin  asti,  jossa  hän  varsinkin  tahtoi 
oppia  lai  vain  rakentamista.  Tavallisena  työniiehenä  hän  kirves  kädessä 
veisteli  laivavarvissa,  mutta  harrasti  sen  ohessa  luonnontieteitä,  joihin 
oppineet  miehet  häntä  opastivat,  tarkasteli  satama-  ja  kanavarakennuksia 
ja  meritaisteluja.  Riittipä  häneltä  aikaa  muuhunkin;  niinpä  katseli  hän 
silmänkääntäjäin  temppuja  markkinoilla  sekä  hampaiden  ottoa  suusta  y.  m.; 
kaikki  häntä  huvitti  ja  kaikkeen  hän  tahtoi  itse  perehtyä. 


KAARLE    XII    JA    PIETARI    SUURI.  279 

Kotimaahan  palattuansa  alkoi  vasta  hSnen  varsiDainen  toimintansa, 
ja  hän  se  yksin  tSstä  lähin  johtaakin  hallitusta.  Pietan  ei  entisten  tsaa- 
rien tavoin  vetäytynyt  KremUn  muurien  suojaan,  vaan  hän  eleli  kansansa 
keskuudessa,  oli  tositoimessa,  opettaen  sitfi.    Hän  tahtoi  herättää  sen  siitä 


PliUrI  (vurl  vutnna  1680.    (VMklpJIrr**.) 

veltosta  vanhoillisuuden  horrostilasta,  jossa  se  oli  vuosisatojen  kuluessa 
uinunut.  Ja  tuo  herätys  tapahtui  ankaralla  ja  väkivaltaisella  tavalla; 
toinen  toisensa  perästä  ilmestyi  ukaaseja,  joissa  kovien  rangaistusten, 
ruoskan  iskujen  tai  kuoleman  uhalla  pakotetaan  entisistä  rakkaiksi  käy- 
neistä oloista  luopumaan.  Pietari  oli  intohimoinen,  tulinen  ja  väkival- 
tainen,  niinkuin   useat   hänen    edeltäjänsä;    ikäänkuin   hurja    riehui   hän 


280  YLEINEN   HISTORIA. 

hävittääkseen  koko  vanhan  itämaalaisen  Venäjän  ja  luodakseen  uuden 
europalaisen  sijaan;  ei  hän  huolinut  huomautuksista  ja  valituksista,  eikä 
vastahakoisuudesta  ja  tyytymättömyydestä,  vaan  äkkiä  piti  muutokset 
aikaan  saataman.  Pietarin  hallitus  oli  yhtämittaista  taistelua  saman 
suuren  tarkoitusperän  saavuttamiseksi,  joko  oman  kansansa  juurtunutta 
katsantotapaa  vastaan  tai  ulkomaisia  vihollisia  vastaan,  jotka  olivat  hänen 
tiellään  länteen  pyrkiessään. 

Heti  hänen  palattuaan  Moskowaan  ulkomaanmatkaltaan,  alkoivat 
reformit,  jotka  aluksi  koskivat  vaan  ulkonaista  esiytymistä  ja  tapoja. 
Venäjällä  oli  yleinen  pitkä  parta,  jonka  leikkaamista  pidettiin  jumalatto- 
muutena ja  Jumalan  kuvan  häpäisemisenä,  mutta  Pietari  käski  leikkaa- 
maan sen  pois;  ainoastaan  papit  saivat  partansa  pitää,  ja  myöhemmin, 
kun  sodan  vuoksi  tarvittiin  paljon  rahoja,  myönnettiin  sen  pitäminen 
muillekin  veroa  vastaan;  rikas  kauppias  esim.  maksoi  vuosittain  100  rupi. 
parrastaan.  —  Vanhat  leveähihaiset  puvut  olivat  niinikään  jätettävät  ja 
unkarilaiseen  tai  saksalaiseen  malliin  tehtyjä  vaadittiin,  ja  sitä  varten 
annettiin  monta  ukaasia.  —  Naiset  olivat  tähän  asti  olleet  erillään  seura- 
elämästä omassa  rakennusosastossaan  ja  huntu  silmillä  ulkona  ollessaan; 
mutta  tästä  teki  Pietari  lopun,  kutsuen  heidät  seuraelämään.  Saadakseen 
seuraelämän  muutenkin  samantapaiseksi  kuin  Saksassa  ja  Ranskassa, 
antoi  hän  erityisiä  määräyksiä,  miten  pitoihin  piti  kutsuttaman,  miten 
niissä  oli  oltava,  mitä  piti  tarjottaman  j.  n.  e.  —  Aikaa  oli  Venäjällä  las- 
kettu maailman  luomisesta,  mutta  Pietari  määräsi,  että  v.sta  1700  otettai- 
siin n.  s.  julianinen  kalenteri  eli  vanha  luku  käytäntöön. 

Sotalaitoksen  järjestäminen  oli  tärkeä,  sillä  siitä  riippuivat  hänen 
voittonsa.  Varsinaista  sotajoukkoa  ei  Venäjällä  ennen  Pietarin  aikaa 
ollut  muuta  kuin  Iivana  IV:nnen  järjestämä  streltsien  joukko,  joka 
muodosti  jonkinlaisen  soturiluokan,  sillä  toimi  meni  perintönä.  Monta 
etuoikeutta  oli  streltseille  annettu,  ja  Moskowassa  yksi  kaupunginosakin 
oli  heidän  hallussaan.  Mutta  tämä  joukko  tuli  ajanpitkään  yhtä  vaati- 
vaiseksi ja  vaaralliseksi  kuin  pretorianit  ennen  Roomassa  ja  janitsharit 
Turkissa,  sillä  hekin  tahtoivat  näyttää  mahtiansa  valtiossa;  Sofia  esim. 
oli  heihin  turvautunut  taistellessaan  Pietaria  vastaan.  Streltsit  vihasivat 
Pietarin  koko  hallitusjärjestelmää,  sillä  hän  syrjäytti  heidät,  niinkuin  kai- 
ken muunkin  vanhan.  Sen  vuoksi  he  olivat  aina  valmiit  häntä  vastaan 
vehkeilemään ;  mutta  Pietari  teki  lopun  koko  joukosta,  kun  he  hänen 
ulkomaalla  ollessaan  olivat  taas  tehneet  kapinan.  Kidutuksia  kaikenlaisia 
käytettiin  heitä  tutkittaissa  ja  rangaistus  oli  julminta  laatua.  —  Varsinai- 
nen sotajoukko  oli  Venäjällä  ollut  jonkinlainen  nostoväki,  sillä  tarvittaissa 


KAARLE   XII   JA  PIETARI   SUURI.  281 

kutsuttiin  maa  väestöä  aseisiin;  siten  saatiin  kyllä  suuria  joukkoja  jal- 
keille, mutta  ne  olivat  harjaantumattomia.  Pietari  määräsi  tämän  ase- 
masta rekryytin-oton,  joka  oli  sangen  raskas,  varsinkin  kun  siinä  ei 
ollut  oikeata  säännöllisyyttä.  Miehiä  otettiin  näet  epätasaisesti  eri  maa- 
kunnista tarpeen  vaatiessa,  mistä  paraiten  kulloinkin  soveltui,  ja  rekryyt- 
tiä pidettiin  armeijassa  niin  kauan  kuin  hän  kykeni  sotapalvelusta  teke- 
mään. Ulkomailta  kutsuttiin  upseereja  sotalaitosta  järjestämään  ja  väkeä 
harjoittamaan,  jotta  se  saataisiin  Europan  mallin  mukaiseksi.  Sen  luku- 
määrä oli  lopulta  hyvin  suuri,  yli  200,000  miestä.  Tämän  lisäksi  tuU 
vielä  laivasto,  jonka  hankkimista  Pietari  innokkaasti  puuhasi  jo  ennenkin 
kuin  hän  sai  jalansijaa  meren  rannalla. 

Pietari  ei  kuitenkaan  voinut  kauaakaan  kiinnittää  päähuomiotansa 
kansansa  ja  valtionsa  olosuhteiden  muutoksiin,  vaan  ne  keskeytyivät 
joksikin  aikaa,  sillä  sota  vaati  ennen  pitkää  koko  hänen  toimintansa. 
Saadakseen  valtakuntansa  lähemmin  liitetyksi  muuhun  Europaan,  täytyi 
hänen  hankkia  sille  merenrannikolta;  mutta  ilman  sotaa  ei  se  ollut  mah- 
dollista, sillä  Mustanmeren  rantamaat  olivat  Tatarien  hallussa,  joiden 
khaani  eli  ruhtinas  tunnusti  Turkin  sulttaanin  yliherruutta,  Itämeren 
maakunnat  taas  olivat  Ruotsin  vallassa.  Jo  ennenkuin  hän  oli  lähtenyt 
ulkomaanmatkalle,  hän  oli  alkanut  sodan  Turkkia  vastaan,  tahtoen  saada 
satamakaupungin  Mustanmeren  rannalla.  Venäläiset  olivat  kaikissa  edel- 
lisissä sodissa  näyttäytyneet  Turkkilaisia  huonommiksi,  mutta  tämän  sodan 
viimeisenä  vuonna  he  jo  saivat  voittoja.  Sotilaita  oli  näet  aljettu  har- 
joittaa ja  ulkomaalaisia  upseereja  oli  kutsuttu  piiritystöitä  johtamaan. 
Asowan  kaupunki  Mustanmeren  rannikoUa  valloitettiin,  ja  v.  1699  teh- 
dyssä rauhassa  se  luovutettiin  Venäjälle,  joka  täten  pääsi  yhdestä  kohden 
mainitun  meren  yhteyteen. 

Heti  kun  Pietari  oli  saanut  tietää,  että  rauha  oli  vahvistettu  Turkin 
kanssa,  alkoi  hän  Ruotsia  vastaan  sodan,  jota  varten  hän  jo  ennen 
oli  varustuksia  tehnyt.  N3rt  syntyi  se  jättiläistaistelu,  joka  perinpohjin 
muutti  Pohjois-Europan  valtiolliset  suhteet  ja  vaikutti  ratkaisevasti  Suo- 
menkin oloihin. 

Ruotsi  oli  Kaarle  X:nnen  Kustaan  sotien  kautta  kohonnut  mahta- 
vimmilleen,  anastettuaan  maita  kaikilta  naapureiltaan.  Mutta  nuot  naapu- 
rit odottivat  sopivaa  tilaisuutta  ottaakseen  menettämänsä  alueet  takaisin ; 
Tanska- tahtoi  saada  Etelä-Ruotsin  maakunnat,  Puola  liivinmaan  ja  Ve- 
näjä Inkerinmaan.  Kaarle  XILnnen  noustua  hallitusistuimelle  he  arveli- 
vat tilaisuuden  olevan  siihen  sopivan,  jonka  vuoksi  he  liittyivät  yhdessä 
Ruotsia  ahdistamaan.     Ruotsin  valtakunnan  aatelistossa,  etenkin  Liivissä 


282  YLEINEN   HISTORIA. 

ja  Viron  maassa,  vallitBi,  niinkuin  olemme  nähneet,  tyytymättömyyttfi 
Kaarle  Xlmnen  ankaran  reduktsloonin  johdosta;  ja  samaa  kuninkaan 
viimeiBinfi    hallitusvuosina    oU    lisilksi    ankara    kato   kohdannut   Ruotsin 


Kurit  XII.    (Viikipilm 

valtakuntaa,  jonka  kautta  sen  voima  suuresti  oli  heikontunut  (ks.  edell. 
lukua).  Eikä  tuosta  nuoresta  poikamaisesta  kuninkaasta  arveltu  paljon 
vastusta  olevan.  Mutta  hän  osotti  olevansa  aikansa  suurin  soturi,  vaikk'ei 
hän  valtakuntansa  hyväksi  kykyänsä  käyttänytkään. 

15-vuotiaana  Kaarle  XII  isänsä  kuoltua  v.  1697  pääsi  hallitukseen, 


KAARLE   XII   JA   PIETARI   SUURI.  283 

ja  säädyt  julistivat  hänet  heti  täysi-ikäiseksi,  vaikka  hän  lain  mukaan 
vasta  17-vuotiaana  olisi  saanut  itse  ryhtyä  hallitukseen.  Hurjat  leikit, 
mäenlaskut  ja  karhunjahdit,  joissa  verkkoihin  kiedottuja  karhuja  puu- 
sauvoilla  surmattiin,  olivat  tämän  itsevaltiaan  mielitoimia;  anteliaisuudel- 
laan hän  pian  hävitti  säästäväisen  isänsä  keräämän  rahaston.  Mutta 
itsevaltiaan  kuninkuuden  periaatteisiin  kasvatettuna  hän  jo  aikaisin  osotti 
olevansa  kuninkaallisesta  vallastaan  arka;  hän  ei  sallinut  kenenkään  vas- 
tustaa antamiaan  määräyksiä  eikä  edes  huomautuksia  tehdä,  sillä  se  oli 
hänen  mielestään  itsevaltiuden  majesteettia  loukkaavaa.  Tämä  johti  pian 
itsepintaisuuteen,  joka  tuotti  sekä  hänelle  itselleen  että  valtiolle  huonoja 
seurauksia.  Kaarle  XII  oli  jumalinen,  suora  ja  rehellinen  luonteeltaan, 
mutta  suuren  valtakunnan  kuninkaaksi  hän  ei  kelvannut;  hän  ei  näet 
katsonut  asioita  valtionsa  edun  kannalta  eikä  sen  mukaan  toiminut,  vaan 
tahtoi  esiintyä  oikeuden  ja  totuuden  sankarina,  ja  taistellessaan  niiden 
puolesta  hän  uhrasi  valtakuntansa  varat  ja  voimat.  Eivät  kansan  kärsi- 
mykset, pyynnöt  ja  valitukset  häneen  vaikuttaneet,  vaan  hän  taisteli  kuole- 
maansa asti,  ja  aina  hän  oli  itse  siellä,  missä  vaara  oli  suurin.  Kaarle 
XII  jäljitteli  suuria  sotureita,  kenties  entisiä  viikinkipäälliköitä  tai  Alek- 
santeri suurta,  »mutta  Aleksanteri  suuri  hän  ei  ollut,  vaan  Aleksanterin 
ensimmäinen  soturi  hän  olisi  ollut»,  sanoo  Montesquieu.  Ludvig  XIV 
hävitti  Ranskan  voimat  loistavassa  hovielämässä  sekä  valtionsa  ja  omaa 
suuruuttaan  tarkoittavissa  sodissa;  Kaarle  XII  ei  loistoon  kuluttanut  val- 
tionsa varoja,  sillä  hänen  elämäntapansa  olivat  yhtä  vaatimattomat  kuin 
hänen  esiintymisensä;  hän  käytti  enimmäkseen  sinistä  korutonta  takkia, 
pitkävartisia  saappaita  ja  kolmikolkkaista  hattua.  Mutta  itsepintaisesti 
pitkitett3rihin,  kansalleen  hyödyttömiin  sotiin  Ruotsin  suuruus  hukkui. 

Kaarle  XII  oli  paraillaan  karhun  jahdissa.  Useita  karhuja  oli  kaa- 
dettu, kun  eräs  kapteeni  toi  hänelle  Riiasta  tiedon,  että  Puolan  kuningas 
August  II  oli  hyökännyt  Liivinmaahan  ja  alkanut  mainittua  kaupunkia 
piirittää.  Kuningas  pysyi  levollisena,  ja  metsästystä  jatkettiin;  mutta 
hänen  viimeinen  jahtiretkensä  se  oli.  Jonkun  ajan  perästä  tuotiin  sana, 
että  Tanskan  kuningas  Fredrik  IV  oli  hyökännyt  Kaarle  Xllinnen  ystä- 
vän ja  langon  Holstein-Gottorpin  herttuan  maihin.  Venäjän  tsaari  tees- 
kenteli yhä  ystävyyttä,  vaikka  hänkin  oli  liittoon  yhtynyt;  mutta,  niinkuin 
mainittiin,  pani  hänkin,  saatuaan  toimeen  rauhan  Turkin  kanssa,  heti 
joukkonsa  marssimaan  Viron-  ja  Inkerinmaan  rajalla  olevaa  Narvaa  koh- 
den, jonka  hän  aikoi  vaUoittaa. 

Nopeasti  koottiin  nyt  sotamiehet  ruoduiltaan  ja  kuninkaan  johdossa 
ne  kulkivat  Etelä-Ruotsiin,  josta  veneillä  mentiin  Juutinrauman  yli  See- 


284  YLEINEN   HISTORIA. 

lännin  saarelle.  Kööpenhamina  oli .  vaarassa,  jonka  vuoksi  Tanskan  ku- 
ninkaan täytyi  vielä  samana  vuonna  (1700)  suostua  rauhaan. 

Vielä  samana  syksynä  Kaarle  XII  vei  joukkonsa  Itämeren  yli  ja 
saapui  Viron  rannikolle,  mistä  huonojen  ilmojen  vallitessa  kuljettiin  Nar- 
vaa kohden,  jota  urhoollinen  päällikkö  Rudolf  Horn  vähillä  voimilla  puo- 
lusti. Kun  Ruotsin  joukot  olivat  saapuneet  perille,  ryhtyi  Kaarle  XII, 
vasten  kenraaliensa  pyyntöjä,  jotka  kehottivat  häntä  odottamaan  lisä- 
joukkoja, Marraskuun  20  p.  v.  1700  tappeluun,  jossa  noin  8400  ruotsa- 
laista ja  suomalaista  perin  pohjin  voitti  Venäjän  40000-miehisen  armei- 
jan. Ruotsin  sotajoukko  oli  kuulu  koko  Europassa,  Kaarle  XII  näytti 
olevansa  taitava  johtaja  ja  lisäksi  vielä  sattui  taistelun  alkaessa  lumi- 
tuisku, joka  tuprutti  lunta  vasten  Venäläisten  kasvoja.  Pietari  itse  oli 
tappelun  edellisenä  yönt  lähtenyt  pois  sotajoukostaan,  jättäen  ylipäällik- 
kyyden eräälle  ranskalaiselle  de  Croi'lle,  jota  Venäläiset  epäilivät  ja  viha- 
sivat samoin  kuin  muitakin  ulkomaalaisia  upseereja,  kerrotaanpa  sota- 
miesten taistelun  tuoksinassa  heitä  ampuneenkin.  Paljon  Venäläisiä  kaatui, 
toisia  hukkui  Narova-jokeen,  jonka  yli  he  tahtoivat  paeta,  ja  suuri  joukko 
joutui  vangiksi.  Mutta  Kaarle  XII  päästi  sotamiehet  vapaiksi,  ja  vangi- 
tut upseerit  vaan  pidettiin,  sillä  taitavasta  johdosta  hän  päätti  Venäjän 
voiman  riippuvan,  eikä  miesten  paljoudesta. 

Mutta  tämä  helposti  saatu  voitto  oli  kuitenkin  turmiollinen  sekä 
Kaarlelle  itselleen  että  hänen  valtakunnalleen;  hän  alkoi  näet  nyt  yhä 
enemmän  halveksia  Venäläisiä,  sillä  »eihän  niiden  kanssa  ollut  hauska 
taistella,  kun  heti  lähtevät  pakoon  pötkimään»,  sanoi  hän  ivallisesti;  hän 
rupesi  myöskin  yhä  enemmän  luottamaan  itseensä;  hän  oli  muka  Juma- 
lan suojelema  oikeuden  valvoja  maan  päällä.  Europassa  puhuttiin  ihme- 
tellen tästä  »Ruotsin  nuoresta  leijonasta»,  joka  18-vuotiaana  oli  voittanut 
kaksi  mahtavaa  ruhtinasta. 

Venäjän  tsaari  olisi  Narvan  tappelun  jälkeen  suostunut  kovimmilla- 
kin  ehdoilla  rauhaan,  mutta  Kaarle  XII  ei  siitä  huolinut,  eikä  kuitenkaan 
pitkittänyt  taistelua  häntä  vastaan  perin  pohjin  hänet  masentaakseen.  Hän 
lähti  näet  v.  1701  kolmatta  vihollistaan  August  II:sta  vastaan.  Ruotsin 
kuninkaalla  oli  nähtävästi  tarkoituksena  tehdä  Puolasta  itselleen  liittolainen 
Venäjää  vastaan,  mutta  se  ei  onnistunut.  Hän  taisteli  täällä  kuusi  vuotta, 
kulki  ristiin  rastiin  halki  maan,  sai  loistavia  voittoja,  pakotti  Puolan  val- 
tiopäivät erottamaan  petollisen  August  II:sen  ja  valitsemaan  asettamansa 
ehdokkaan,  puolalaisen  aatelismiehen  Stanislaus  Leczinskin,  hänen  sijaansa 
kuninkaaksi  v.  1704,  sekä  Augustin  itsenkin  luopumaan  kruunusta  (v. 
1706),  seurattuaan  häntä  Saksiin  asti.    Mutta  mitäkään  hyötyä  ei  häneUe 


KAARLE   Xtl  JA   PIETAKI   SUURI.  285 

tästä  koitunut;  päinvastoiD  tuo  Puolan  heikontuminen  oli  Ruotsille  tur- 
mioksi ja  Venäjälle  eduksi.  Voimakas  Puola  olisi  saattanut  olla  Ruotsille 
hyvä  liittolainen  Venäjää  vastaan,  mutta  sitä  eivät  Ruotsin  Ininiakaat 
oivaltaneet;  jo  Kaarle  Xllinnen  iso-isä  Kaarle  X  Kustaa  ja  nyt  hän  itse 
voittamalla  Puolalaiset  tekivät  Venäjälle  helpommaksi  sen  lopuUisen  anas- 
tamisen. Sitä  paitsi  Kaarle  XII  oli  näissä  taisteluiBsa  ylenmääräisesti 
kuluttanut  valtakuntansa  voimia  ja  varoja  sekä  antanut  vaarallisimmai) 
vihoIUsensa  Venäjän  tsaariD  sIlläTälin  valloltdla  maitansa  ja  samassa 
harjoitella  sotajoukkojansa. 


PUfalrin  yapIrlttH  »n  HnctuBlulkiu. 

A.  neUri.    S.  NervilJnna.    C.  Beliuurl.    D.  RuotsBlalnen  IhItuUi.    E.    EruuunliDiu  (altleminln 

Kroniuiltl.    F.  Vcnljln  lilTuto. 

Pietari  oli  näet  heti  Narvan  tappelun  jälkeen  ryhtynyt  entistä  pon- 
tevampiin toimiin,  sillä  hän  oli  niitä  miehiä,  jotka  eivät  vastoinkäymisistä 
masennu,  vaan  päinvastoin  ottavat  niistä  oppiakseen.  V.  1701  hän  alkof 
hyfikkäillä  Itämeren  maakuntiin,  saavutti  seuraavina  vuosina  useita  voit- 
toja, valloitteli  kaupunkeja,  niinkuin  Pähkinälinnan,  Tarton  ja  Narvan, 
sekä  alkoi  v.  1703  rakentaa  Neva-joen  suuhun  uutta  pääkaupunkia  sa- 
malle paikalle,  missä  ennen  pieni  Nevanlinna  oli  ollut.  Maata  hävitettiin 
kauheasti  ja  asukkaita  vietiin  vankina  Venäjälle^  jossa  niitä  sittemmin 
myytiin  orjiksi.  Venäjän  sotajoukoille  nämät  taistelut  olivat  ikäänkuin 
koulu,  sillä  niissä  ne  saivat  oppia  vihollisiltaan.  Ruotsin  puolustusjoukot 
olivat  pienet  ja  harjaantumattomammat  kuin  varsinaiset  joukot,  jotka  ku- 
ninkaan mukana  olivat  Puolassa,  päälliköt  ohvat  myöskin  ala-arvoisempia, 
kuin  varsinaisen  armeijan  suuret  kenraalit,  sellaiset  kuin  Kaarle  Kustaa 


286  YLEINEN   HISTORIA. 

Rehnsköld,  Creutz,  Gyllenkrook,  Magn^is  Stenbodc  ja  sittemmin  valtio- 
miehenä  kuuluisa  Arvid  Horn,  Kuurinmaassa  kenraali  Lewenhaupt 
piti  puoliaan  ja  voittikin  Venäläiset,  mutta  Virossa  ja  Inkerissä  oleva 
Cronjorthin,  Maydellin  ja  myöhemmin  Yrjö  Lybeckerin  johtama  armeija 
kärsi  tappioita.  —  Näiden  maiden  puolustamista  varten  oli  täytynyt  ot- 
taa ruoduilta  ylimääräisiä  sotamiehiä,  niin  että  kukin  ruotu  ennen  pitkää 
oli  pakotettu  pitämään  kahta  sotamiestä  ja  sodassa  surmansa  saaneen 
sijalle  aina  hankkimaan  uusi.  Se  vähensi  tietysti  suuresti  työkuntoisten 
miesten  lukua  maassa. 

Itämeren  maakunnat  olivat  jo  joutuneet  Venäjän  tsaarin  valtaan, 
paitsi  Riian  ja  Räävelin  kaupunkeja,  ja  olipa  hänen  armeijansa  v.  1706 
käynyt  Wiipuriakin  piirittämässä,  vaikka  se  ei  sitä  valloitetuksi  saanut. 
Kaarle  Xllrnnelle  kyllä  huomautettiin  sitä  vaaraa,  mikä  Ruotsia  uhkasi  tältä 
puolen,  ja  kehotettiin  häntä  lähtemään  maitaan  puolustamaan.  Mutta  hän 
ei  näistä  tappioista  suuresti  välittänyt,  arveli  vaan,  että  hän  ne  kyllä  ennen 
pitkää  voisi  korjata.  Eikä  hän  sittenkään,  kun  hän  nyt  taas  ryhtyi  Venä- 
jätä  vastaan  taistelemaan,  mennyt  näitä  hätääntyneitä  maitaan  auttamaan, 
vaan  hän  oli  laatinut  paljon  suuremmoisemman  sotasuunnitelman. 

V.  1706  Kaarle  XII  oli  Saksissa,  keskellä  Europaa.  Hänen  ja  Ruot- 
sin maine  oli  loistavimmillaan.  Ludvig  XIV  kehotti  häntä  rupeamaan 
liittolaisekseen  ja  siis  sekaantumaan  Espanjan  perintösotaan,  joka  parail- 
laan  riehui  Europan  länsivaltojen  kesken;  mutta  hän  päätti  kuitenkin 
palata  takaisin  itäänpäin.  Nyt  oli  Venäjä  masennettava,  siten  että.  kaikki 
Ruotsin  voimat  ja  vielä  Puolankin  apujoukkoja  yhtäaikaa  olisi  käytettävä 
sitä  vastaan.  Moskowaan,  itse  Venäjän  sydämeen,  Kaarle  tahtoi  tunkeutua 
ja  siten  antaa  Venäjälle  kuoliniskun.  Hänellä  oli  v.  1708  Puolasta  läh- 
tiessään noin  36,000  miestä;  Lewenhauptin  piti  Kuurinmaasta  yhtyä  hä- 
neen ja  tuoda  ruokavaroja,  ja  Lybecker  oli  saanut  käskyn  samaan  aikaan 
hyökätä  Pietarin  kaupunkia  hävittämään.  Tuuma  oli  suuremmoinen  ja 
kuvaa  hyvin  Kaarle  XII:nnen  rohkeata  mieltä.  Mutta  kun  se  ei  onnis- 
tunut, niin  se  tuotti  sitä  perinpohjaiseni man  tappion. 

Retki  alkoikin  huonoilla  enteillä.  Kun  hän  talvella  1708—09  marssi 
Länsi- Venäjällä,  oli  harvinaisen  ankara  talvi;  ruokavaroja  ja  asuntoja 
puuttui,  sillä  Venäläiset  kulkivat  edellä  ja  hävittivät  maata  ja  polttivat 
talot;  Liettuan  soihin  jäi  useat  hänen  tykeistään.  Ilmaantuipa  kuitenkin 
avuntoiveita,  kun  kasakkapäällikkö  Mazeppa  lupasi  miehineen  liittyä 
Ruotsin  joukkoihin.  Sen  vuoksi  Kaarle  XII  suuntasi  kulkunsa  etelään- 
päin Ukrainaan.  Mutta  ainoastaan  i)ieni  joukko  kasakoita  seurasi  Mazep- 
paa,   joten    hänen   avustaan   ei  mitään  hyötyä  ollut.     Le\venhaupt  saapui 


KAARLE   XII  JA   PIETARI   SUURI.  287 

oiioikääD  hänen  luoksensa  kurjassa  tilassa  ja  ilman  ruokavaroja,  sillfi 
matkalla  oU  tsaari  voittanut  hänet  Llesnan  luona.  Lybeckei-in  yrityk- 
sestä taas  tuotiin  sanoma,  ettfi  hfin  oli  jSttSnyt  Pietarin  ahdistamisen, 
Venäläiset  kun  olivat  saaneet  hänen  viekkaudella  palaamaan  Suomeen. 

Onnettomuuksia  siis  pitkin  matkaa.  Ruotsin  armeija  oli  kärsinyt 
tavattomasti,  ja  tukumääräneä  puolesta  supistunut  melkein  puoliin,  ja 
sekin  oli  tyytymätön  ja  alakuloinen.  Kaarle  XII:nnen  armeija  oli  oikeas- 
taan jo  masennettu  silloin,  kun  Pultavan  luo  tultiin;  sen  tässä  kärsimä 
tappio  oli  vaan  välttämätön  seuraus  entisistä  kärsimyksistä. 


PulUiin  tmithi.    (SaminiHi*!»!)  vMkiplIrrakian  nukMn.) 

Kesäkuun  28  p.  1709  Kaarle  XII,  vaikka  hän  oli  itse  sairaana, 
käski  joukkonsa  ryhtyä  taisteluun  Pietarin  armeijaa  vastaan,  joka  oli 
•55,000  suuruinen,  ja  130  kanuunalla  varustettu;  Rehnsköldille  hän  antoi 
ylipäällikkyyden.  Ennen  pitkää  Ruotsin  joukot  joutuivat  epäjärjestykseen 
ja  tappio  kävi  yhä  varmemmaksi;  Rehnsköld  ja  Piper  joutuivat  vangiksi, 
kuningas  itse,  joka  hevosten  kuljettamassa  kantotuolissa  liikkui  taistelu- 
tantereella, pääsi  töintuskin  pakoon.  Voiteltu  armeija  lähti  nyt  kulke- 
maan eteläänpäin  Turkin  rajaa  kohden,  mutta  kun  tultnn  Dniepr-virran 
rannalle,  ei  päästykään  yli,  sillä  kaikki  veneet  ja  rakennu  k  set  k  m  oli  jo 
ennen  Venäläisten  toimesta  hävitetty.  Ainoastaan  kaksi  pientä  venettä 
löydettiin,  joilla   kuningas   ja    Mazeppa    pääsivät   virran   >h      Sita   paitsi 


288  YLEINEN   HISTORIA. 

pelastui  noin  500  miestä  toiselle  rannalle  Turkin  alueelle.  Mutta  meikein 
koko  muu  armeija^  yli  14000  miestä,  joutui  Venäläisten  vangiksi  Pere- 
wolotsna8sa,  jonne  Menschikow  oli  sitä  seurannut.  Se  hajoitettiin  sittem- 
min pitkin  koko  Venäjän  laajaa  valtakuntaa;  suuri  osa,  varsinkin  u]psee- 
reja,  joutui  Siperiaan  asti  sotavankeuteen. 

Pultavan  tappelu  teki  lopun  Ruotsin  mahtavuudesta  ja  kohotti 
Venäjän  sen  sijalle.  »Nyt  on  Pietarin  perustus  Jumalan  avulla  lujana», 
lausui  Pietari  tappelun  jäljestä.  Venäjä,  jonka  vaikutus  Europan  valtiol- 
lisissa asioissa  ei  ennen  ollut  ollut  minkäänarvoinen,  saapi  nyt  huomatun 
aseman;  sen  valtiomiehet  pääsevät  muiden  valtiomiesten  rinnalle,  ja  sen 
sotajoukoille  annetaan  entistä  suurempi  arvo.  Pietari  ei  kuitenkaan  heit- 
täydy nytkään  toimettomaksi,  vaan  hän  jatkaa  yhäti  sotaa,  joka  taas 
saapi  paljon  laajemman  muodon.  Ruotsia  aljetaan  näet  nyt  ahdistaa  joka 
taholta,  sillä  sen  kaikki  naapurit  ryhtyvät  jälleen  aseisiin,  päästäkseen 
sen  lisämaiden  jakoon  osallisiksi;  August  II  ottaa  uudestaan  Puolan  ku- 
ningaskruunun,  Tanskan  joukot  hyökkäävät  Sk&neen,  vaikka  ne  sieltä 
saadaan  torjutuiksi,  Brandenburgin  uusi  kuningas  Fredrik  ja  Hannoverin 
vaaliruhtinas  Yrjö,  joka  v:sta  1714  oli  myöskin  Englannin  kuningas, 
tahtovat  anastaa  Ruotsin  Saksassa  olevia  alusmaita  ja  yhtyvät  hekin 
Kaarle  XII:nnen  vihollisiin.  Tehokkaimmin  kaikista  toimii  kuitenkin  Ve- 
näjän tsaari;  hänen  sotajoukkojansa  on  Puolassa  ja  Pohjois-Saksassa 
yhdessä  muiden  vihollisten  kanssa  piirittämässä  Ruotsin,  Saksassa  olevia 
kaupunkeja,  mutta  yksin  hän  ahdistaa  Ruotsin  idässäpäin  olevia  maita, 
ensin  valloittaen  v.  1710  Riian  ja  Räävelin  kaupungit,  jotka  ennen  Pul- 
tavan tappelua  olivat  jääneet  anastamatta,  ja  samana  vuonna  hänen  jouk- 
kojansa tulee  Suomeenkin,  jonka  hän  tahtoi  valloittaa,  pakottaakseen  siten 
Ruotsin  rauhaan. 

Suomen  kärsimykset  olivat  sodan  alusta  alkaen  olleet  verraten  suu- 
remmat, kuin  varsinaisen  Ruotsin,  sillä  täältä  oli  otettu  enemmän  sota- 
väkeä, ja  ylimääräisiä  veroja  oli  niinikään  koottu  sodan  tarpeisiin,  kato- 
vuosia oli  ollut  useita,  ja  vv.  1710  ja  1711  raivosi  rutto  maan  eteläosissa, 
jonka  lisäksi  vihollinen  jo  v:sta  1703  asti  oli  käynyt  hävitysretkillä  Suo- 
men itäosissa.  Sen  vuoksi  olikin  meidän  maamme  kurjassa  tilassa  ja 
kansa  tyytymätön  ja  epätoivoissaan  jo  silloin  kuin  valloitus  alkoi;  puolus- 
tusjoukko oli  venäläiseen  armeijaan  verrattuna  pieni,  ainoastaan  noin 
7000  miestä,  ja  sekin  huonossa  tilassa  vaatteiden,  ruokavarojen  ynnä 
muiden  tarpeiden  puolesta;  päällikkö  Yrjö  Lybecker  taas  oli  mies,  johon 
ei  sotamiehillä  eikä  kansalla  ollut  luottamusta,  sillä  hän  ei  ryhtyn3rt  taiste- 
luun, vaan  peräytyi  yhäti,  niinkuin  Klingspor  1808 — 1809  vuoden  sodassa. 


TleiDen  historia  II.  —  ia. 


290  YLEINEN   HISTORIA. 

Näin  oUeD  Suomi  jotenkin  helposti  joutui  Venäjän  valtaan;  v.  1710  val- 
loitettiin Viipuriy  joka  viidettäsataa  vuotta  oli  ollut  maamme  suojelus- 
muurina  Venäjää  vastaan,  sekä  samana  vuonna  Käkisalmi.  Vuosina  1711 
ja  1712  Suomessa  oli  rauhallista,  sillä  Kaarle  XII  oli  saanut  Turkin 
sulttaanin  julistamaan  sodan  Venäjää  vastaan,  jonka  vuoksi  Pietarin  sota- 
voimat olivat  suurimmaksi  osaksi  Turkin  rajoilla.  Hänen  koko  armei- 
jansa, hän  itse  ja  puolisonsa  Katarina  olivat  täällä  joutumaisillaan  Turkin 
suurvisiirin  vangiksi,  sillä  200,000  suuruisella  sotajoukolla  tämä  oli  saar- 
tanut heidät  Pruth-joen  suulla.  Mutta  lahjomalla  Turkin  korkeinmiat 
upseerit  hän  pääsi  vapaaksi  ja  sai  rauhan  luovuttamalla  Asowan,  siis 
jotenkin  edullisilla  ehdoilla. 

Ja  nyt  hyökätään  taas  Suomeen.  V.  1713  Toukokuussa  saapuu 
tsaari  itse  laivastolla  Helsingin  edustaUe,  jonka  hän  saa  haltuunsa,  ja 
pian  sen  jälkeen  eräs  armeijanosasto  ottaa  pääkaupungin  Turun  valtoi- 
hinsa; puolustusarmeija  vetäytyy  toimetonna  Uudeltamaalta  Hämeeseen. 
Lybecker  tosin  erotetaan  ylipäällikkyydestä  ja  urhoollinen  Kaarle  Armfelt 
määrätään  hänen  sijaansa.  Mutta  ei  hänkään  saata  Suomea  pelastaa. 
Hän  ryhtyy  kyllä  Pälkäneellä  Kostian  virran  luona  estämään  Venäläisten 
etenemistä,  mutta  heidän  ylivoimansa  on  liian  suuri,  ja  kun  he  aikovat 
saartaa  hänet  järveä  myöten,  täytyy  hänen  jättää  puolustusasemansa  ja 
peräytyä.  Seuraavana  vuonna  1714  Helmikuussa  ovat  molemmat  armei- 
jat toisiansa  vastassa  Napuen  kylän  luona  Isossa-Kyrössä,  jossa  viimeinen 
taistelu  tapahtuu;  Venäjän  joukko  pääsee  voitolle,  ja  Armfeltin  armeijan- 
jäännöksineen  on  vetäytyminen  maasta  pois  Länsipohjaan.  Koko  Suomi 
on  nyt  Venäjän  vallassa.  Kiertelevät  sissijoukot  ovat  kyllä  vieläkin 
Ruotsin  valtaa  edustavinaan  täällä;  mutta  ne  tekevät  kansan  tilan  vielä 
kovemmaksi,  sillä  itse  he  kiusaavat  talonpoikia  ja  kiihottavat  teoillaan 
Venäläisiä  julmuuksiin  kansaa  kohtaan. 

Tämän  seitsemän  vuoden  aika,  1714 — 1721,  on  tukalin,  mitä  Suo- 
men kansalla  on  milloinkaan  ollut;  pitkä  sota  oli  äärettömästi  köyhdyt- 
tänyt maata;  satoja  taloja  oli  jäänyt  autioiksi,  väkiluku  oli  suuresti 
vähentynyt;  korkeimmat  virkakunnat,  yliopisto  sekä  paljon  asukkaita  oli 
paennut  Ruotsin  puolelle  vihollista  pakoon;  suuren  joukon,  ainakin  noin 
20,000  henkeä,  olivat  Venäläiset  vieneet  vankina  omaan  maahansa.  Ja 
tätä  jo  näin  kovasti  runneltua  maata  rasitettiin  vieläkin  tavattomasti, 
sillä  Pietari,  joka  käytti  mielin  määrin  omaakin  kansaansa  valtiollisiin 
tarkoituksiinsa,  tunsi  vielä  vähemmän  sääliä  voitettua  kansaa  ja  maata 
kohtaan,  jota  hän  ei  aikonut  varsinaisesti  omanansa  pitää.  Veroja  mää- 
rättiin   runsaasti    kansan    maksettaviksi,   ja    niiden    lisäksi   täytyi   talon- 


KAARLE   XII  JA   PIETARI   SUURI.  291 

poikien  hakata  suuressa  määrin  hirsiä,  joita  sitten  vietiin  Suomenlahden 
rannoille  ja  sieltä  laivoilla  Pietariin  tai  Kääveliin  tsaarin  satamaraken- 
nuksia varten;  kaleerilaivoja  täytyi  suomalaisten  niinikään  hänelle  raken- 
taa tai  paikata  vanhoja,  jota  varten  kaikki  taitavat  miehet  kutsuttiin 
Turkuun  saapumaan.  Sotaväen  marssit,  ruokavarastojen  kuljettaminen, 
upseerien  kyyditseminen  j.  n.  e.  tulivat  verojen  lisäksi,  ja  ne  monet  vää- 
ryydet ja  mielivallanteot,  joita  sotamiehet  harjoittivat,  tekivät  asukasten 
olon  vielä  tukalammaksi.  Sotaväen  ylipäällikkö,  ruhtinas  Mikael  Oalitsin, 
oli  kuitenkin  suopea  mies,  joka  mahdollisuuden  mukaan  koetti  estää  sota- 
miesten mielivaltaa  sekä  muutenkin  lieventää  kansan  kärsimyksiä,  mutta 
hänenkään  valvontansa  ei  saattanut  ulottua  kaikkialla  V.  1717  ruvettiin 
järjestämään  oloja;  mutta  puutteellisiksi  ja  vaillinaisiksi  ne  sittenkin  jäi- 
vät. Maa  jaettiin  laamannikuntiin,  ja  koko  maan  ylimmäksi  virkamieheksi 
asetettiin  kenraalikuvernööri,  joksi  nimitettiin  eräs  Kaarle  Xllmnen  enti- 
nen henkivartija  Kustaa  Otto  Douglas^  joka  oli  joutunut  Pultavan  tap- 
pelussa vangiksi,  mutta  niinkuin  moni  muukin  Ruotsalainen  teki  tsaarille 
uskollisuudenvalan  ja  rupesi  hänen  palvelukseensa.  Douglas  oli  tyly 
ja  väkivaltainen  mies,  joka  osasi  panna  toimeen  kaikki  ankarat  mää- 
räykset; muun  muassa  otettiin  Suomesta  vielä  2000  sotamiestä,  jotka 
vietiin  kauas  Venäjälle.  Tällaisissa  oloissa  pääsi  kansassa  raakuus,  juma- 
lattomuus ja  kaikeUaiset  paheet  vallalle,  jotta  Suomi  ennen  pitkää  sekä 
aineellisessa  että  henkisessä  suhteessa  oli  ihan  perikadon  partaalla.  Tästä 
sen  enää  tuskin  olisi  luullut  voivan  virota  uuteen  eloon. 

Joka  puolelta  oli  varsinainen  Ruotsi  siten  jo  v.  1714  joutunut  vi- 
hollisen saartamaksi;  sen  voimat  ja  varallisuus  olivat  loppuun  kulutetut; 
tyytymättömyys  itse  kuninkaaseen  ja  hänen  rajattomaan  valtaansa  pääsi 
myöskin  ilmoille.  Kaarle  XII  pysyi  näet  itsepintaisesti  Turkissa,  toivoen 
sulttaanin  avulla  saavansa  Venäjän  voitetuksi  ja  siten  myöskin  Ruotsin 
aseman  parannetuksi.  Äsken  mainittu  sota  v.  1711  ei  tuottanut  hänelle 
hyötyä,  kun  rauha  äkkiarvaamatta  tehtiin,  eikä  hän  toista  saanut  enää 
syttymään,  vaikka  hän  kiihkeästi  sitä  puuhasi.  Vihdoin  Turkkilaisetkin 
alkoivat  kyUästyä  hänen  siellä  oloonsa  ja  tahtoivat  pakottaa  hänet  lähte- 
mään pois;  10,000  Turkkilaista  ja  Tataarilaista  piiritti  v.  1713  hänen 
leirinsä,  jonka  he  ottivatkin  haltuunsa,  mutta  50  miehen  kanssa  Kaarle 
XII  puolusti  itseänsä  omassa  rakennuksessaan  siksi  kuin  se  sytytettiin 
palamaan,  jolloin  hän  miekka  kädessä  aikoi  tunkeutua  piiritysjoukon  läpi; 
hän  sattui  kuitenkin  kompastumaan,  joten  hän  saatiin  vangiksi.  Se  oli 
kuuluisa  Benderin  kalabaliikki,  s.  o.  kansanmeteli,  joksi  Turkkilaiset  tätä 
tapahtumaa  nimittävät. 


292  YLEINEN   HISTORIA. 

Vihdoin  v.  1714  Kaarle  XII  lähti  kotimatkalle,  kun  häneUe  ilmoi- 
tettiin, että  säädyt  aikoivat  ruveta  omin  päinsä  toimimaan.  Kahden  upsee- 
rin seuraamana  hän  nopeasti  ratsasti  Unkarin,  Etelä-  ja  Länsi-Saksan 
halki  ja  saapui  eräänä  Marraskuun  yönä  Stralsundin  portin  edustalle, 
jota  kaupunkia  Tanskan,  Saksin  ja  Preussin  joukkoja  silloin  oli  piirittä- 
mässä. Kun  sen  antautuminen  kävi  välttämättömäksi,  läksi  kuningas 
Etelä-Ruotsiin,  jossa  hän  alkoi  puuhata  sotaretkeä  Norjan  valloittamista 
varten.  Kaarle  XII  ei  näet  tahtonut  vieläkään  tietää  rauhasta,  jossa 
hänen  olisi  täytynyt  luopua  valtakuntansa  maista,  sillä  se  olisi  liiaksi 
loukannut  hänen  kunniantuntoansa;  mutta  muilla  ehdoilla  ei  sitä  saa- 
tettu ajatellakaan.  Sen  vuoksi  oli  sota  välttämätön  niin  kauan  kuin 
kuningas  oli  elossa.  Valtakunnan  viimeiset  varat  puserrettiin  nyt  n.  k. 
mynttimerkeiUä,  jotka  eräs  holsteinilainen  paroni  Görtz  keksL  Ne  olivat 
pieniä  vasldrahoja,  jotka  pakkokurssilla  pantiin  liikkeeseen  ja  jotka  rau- 
han tultua  piti  muka  lunastettaman.  Sen  lisäksi  määrättiin  kaikeUaisia 
mielivaltaisia  veroja,  otettiin  alamaisilta  pakkolainoja  y.  m.;  Ruotsi  oli, 
niinkuin  Qörtz  sanoi,  piiritetyn  kaupungin  kaltainen,  jossa  yksityisen 
oikeus  loppuu  ja  kaikki  on  uhrattava  yhteisen  hyvän  eteen.  Armeija 
saatiin  täten  kokoon  ja  kahdelta  taholta  lähdettiin  Norjaa  ahdistamaan; 
kuningas  itse  marssi  pääkaupunkia  kohden  ja  Kaarle  Armfelt  Suomalaisi- 
neen  tunturien  yli  Trondhjemiin.  Mutta  Kaarle  XII  kaatui  vallihaudassa 
Fredrikshaldin  edustalla  Marraskuun  30  p.  v.  1718,  ja  hänen  mukanaan 
Ruotsin  suuruus,  sen  sotainen  maine  vaipui  hautaan.  Armeija  sai  nyt 
käskyn  palata  Ruotsiin;  peräytymismatkalla  Armfeltin  miehet  suurimmaksi 
osaksi  paleltuivat  kuoliaaksi  aavoilla  tuntureilla  pakkasessa  ja  lumipyryssä. 
Se  oli  Suomen  puolustusjoukon  surkea  loppu. 

Uusi  hallitus  ryhtyi  heti  rauhantekoon,  jossa  Ruotsin  täytyi  luo- 
vuttaa enimmät  Saksan  maistaan  Brandenburgille  ja  Hannoverille;  mutta 
suurimman  uhrauksen  vaati  Venäjä,  jolle  Ruotsin  hallitus  Uudenkaupungin 
rauhassa  v.  1721  luovutti  Liivin-,  Viron-  ja  Inkerinmaat  sekä  kaakkois- 
osan Suomesta,  jossa  oli  Viipurin  ja  Käkisalmen  kaupungit,  sillä  nämä 
seudut  Pietari  välttämättömästi  tahtoi  uuden  pääkaupunkinsa  turvaksi. 
Täten  Ruotsi  yhdellä  kertaa  menetti  kaikki  De  la  Oardien,  Evert  Hornin, 
Kustaa  Adolfin  ynnä  muiden  etevien  sotapäällikköjen  saamien  voittojen 
hedelmät  Mutta  Ruotsin  häviö  oli  suuremmoinen,  niinkuin  sen  kohoa- 
minenkin oli  ollut,  sillä  nytkin  oli  sitä  johtamassa  sankarikuningas,  jota 
Ruotsalaiset  ovat  pitäneet  urhoollisuuden,  mielenlujuuden  ja  ritarillisten 
hyveiden  perikuvana. 


KAARLE   XII  JA   PIETARI   SUURI.  293 

Venäjfin  tsaari  taas  sai  rauhanteossa  paljon  suuremmat  maa-alat 
Itämeren  rannalla,  kuin  hän  alussa  olisi  voinut  uneksiakaan.  Hänen 
väsymätön  toimintansa,  hänen  käytännöllinen  älynsä,  ja  se  ankaruus, 
jota  hän  käytti  tuumiansa  ajaessaan,  tuon  teki  mahdolliseksi.  Pietari 
suuri,  jonka  kunnianimen  senaatti  hänelle  Uudenkaupungin  rauhan  jäl- 
keen tarjosi,  oli  valtiomies,  joka  uhrasi  kaikki  valtionsa  eteen;  kansaansa 
hän  piti  vaan  välikappaleena  valtioUissa  suunnitelmissaan;  hän  ei  mil- 
loinkaan itseänsäkään  säästänyt;  kaikkia  keinoja  hän  oli  valmis  käyttä- 
mään, kun  ne  vaan  veivät  toivotuille  perille:  viekkautta,  kavaluutta  ja 
väkivaltaa;  eikä  hän  aina  antamiaan  lupauksiakaan  pitänyt;  niinpä  hän 
Viipurin  puolustajille  lupasi  vapaan  lähdön  saadakseen  heidät  antautu- 
maan, mutta  hän  ottikin  heidät  vangiksi;  samoin  kävi  Riian  ja  Rää ve- 
linkin puolustajien,  vaikka  hän  antautumissopimuksessa  oli  luvannut  heille 
samat  edut.  Pietari  oli  siis  luonteeltaan  varsin  toisellainen  kuin  hänen 
suuri  vastustajansa  Kaarle  XII;  Ruotsin  kuningas  oli  keski-ajan  ritarin 
kaltainen  seikkailija,  Pietari  taas  uuden  ajan  valtiomies,  ja  hän  sai  voiton. 

Pietari  tahtoi  laajentaa  Venäjän  valtakunnan  alaa  ulommaksi  itään- 
kinpäin,  varsinkin  sen  jälkeen  kuin  hän  oli  Asowan  menettänyt  (v.  1711). 
Persiata  vastaan  hän  alkoikin  sodan,  mutta  siitä  ei  kuitenkaan  vielä 
etuja  Venäjälle  lähtenyt.  Sisäisten  olojen  muuttaminen  sitä  vastoin  kävi 
Uudenkaupungin  rauhan  jälkeen  entistä  suuremmalla  vauhdilla. 

Pietari  järjesti  myöhempinä  hallitusvuosinaan  valtakunnan  hallinto- 
järjestelmän europalaiseen  tapaan.  Itsevaltius  oli  tähän  aikaan,  niinkuin 
olemme  nähneet,  yleinen  Europassa,  mutta  sellainen  valta  oli  Venäjän 
tsaarilla  jo  ennestään  oUut,  ja  Pietari  vaan  järjesti  hallituskoneiston 
säännöllisemmäksi,  jotta  hallituksen  voima  tuli  tuntuvammaksi;  Ranska 
ja  Ruotsi  olivat  hänellä  tässä  kohden  mallina.  Monia  toisistaan  riippuvia 
virkakuntia  Venäjälläkin  asetettiin  hallintoa  varten.  Korkein  virkakunta 
oli  johtava  senaatti,  joka  oli  tsaarille  apuna  hallitustoimissa,  ja  sittem- 
min asetettiin  kolleegioita  eri  hallintohaaroja  varten,  niinkuin  Ruotsissa 
näimme  hallinnon  järjestetyn  v.  1634  hallitusmuodon  mukaan;  maakun- 
nissa taas  oli  voivoodeja  eli  maaherroja  ja  näiden  alapuolella  alempia 
virkamiehiä;  kaupunkeihin  järjestettiin  maistraattihallitus.  Virkamiehet, 
sekä  sotilas-  että  siviiliviroissa  olevat,  jaettiin  14:neen  arvoluokkaan; 
virka  määräsi  siis  arvon  ja  syntyyn  perustuva  aatelisuus  menetti  sen 
rinnalla  -merkityksensä.  Määrättyyn  arvoluokkaan  päässyt  virkamies  sai 
näet  myöskin  aatelisoikeudet.  Aatelisto  ja  virkamiehistö  siis  sulautui- 
vat toisiinsa,  ja  koko  vanhan  ylimystön  täytyikin  antautua  valtion  palve- 
lukseen. 


294  YLEINEN   HISTORIA. 

Kirkonkin  korkeimman  hallinnon  Pietari  otti  itselleen,  sillä  patriark- 
kaa hän  ei  enää  määrännyt  v.  1702  jälkeen,  koska  tämän  valta  oli  liian 
suuri  ja  saattoi  tsaarin  vallallekin  käydä  vaaralliseksi;  sijaan  asetettiin 
n.  8.  pyhä  aynoodi,  jonka  jäsenet  hallitsija  määräsi. 

Kaupassa  ja  teollisuudessa  Pietari  noudatti  merkantiilisuuden  peri- 
aatteita, joiden  pohjalla  ne  muuallakin  Europassa  olivat  järjestetyt;  perus- 
tettiin kauppaseuroja,  joille  annettiin  erikoisoikeuksia;  Pietarin  kaupunki, 
jonka  hän  v.  1703  oli  perustanut,  oli  tehtävä  kaupan  pääpaikaksi,  jonka 
vuoksi  kaikki  kauppiaat  pakotettiin  tuomaan  sinne  tavaransa  ja  kiellettiin 
viemästä  niitä  Arkankeliin,  joka  ennen  oli  ollut  tärkein  kauppapaikka. 
Sisämaan  kaupan  vilkastuttamiseksi  kaivettiin  kanavia  ja  rakennettiin 
teitä.  Teollisuuden  kehittämiseksi  kutsuttiin  ulkomaalaisia  opettamaan 
Venäläisiä;  hallitus  niinikään  antoi  tarkkoja  määräyksiä,  miten  eri  tavara- 
lajeja oli  valmistettava,  ja  ankaria  rangaistuksia  oli  rikkojaa  uhkaamassa. 
Venäjän  teollisuus  pääsikin  Pietarin  aikana  alullensa;  nahkateollisuus 
kehittyi,  rautateollisuus  niinikään,  kankaita  valmistettiin;  Uralin  ja  Sipe- 
rian vuorikaivoksista  aljettiin  silloin  saada  kalliita  metalleja.  Venäjälläkin 
käsityöläiset  jaettiin  ammattikuntiin  tarkoin  määrättyine  sääntöineen, 
niinkuin  Länsi-Europassa  oli  tapana. 

Venäjä  oli  Pietarin  tullessa  hallitukseen  viisi  tai  kuusi  vuosisataa 
jäljessä  Länsimaiden  sivistyksestä,  mutta  Pietari  toivoi  ankarilla  säädök- 
sillään voivansa  muutaman  vuosikymmenen  kuluessa  tasoittaa  tuon  suuren 
juovan.  Hän  saikin  kyllä  ulkopinnan  johonkin  määrin  europalaiseksi, 
mutta  itse  sisäinen  henki  ja  olemus  pysyi  vanhalla  kannalla.  Sivistyksen 
henkeä,  sen  jalostavaa  vaikutusta,  ei  Pietari  itsekään  tuntenut,  vaan 
ainoastaan  sen  tuottaman  käytännöllisen  hyödyn.  Siitä  johtui,  että  hänen 
reforminsa  koskivat  etupäässä  elämän  ulkonaista  ja  käytännöllistä  puolta. 
Sotakouluja  hän  perusti,  insinöörejä,  rakennusmestareja  ja  tehtailijoita 
hän  tahtoi  kasvattaa,  vaatteet,  parrat,  seurustelemistavat  hän  tahtoi  saada 
samallaisiksi  kuin  Länsimaissa ;  tiedeakatemiankin  hän  kyllä  perusti,  mutta 
etupäässä  sen  vuoksi,  että  sellaisia  oli  Lontoossa,  Pariisissa  y.  m.,  ja  ne 
ikäänkuin  kuuluivat  sivistyneeseen  maahan.  Muutenkin  Pietari  liian 
orjamaisesti  jäljitteli  Länsimaiden  oloja  osaamatta  niitä  aina  sovittaa  oman 
kansansa  vaatimusten  mukaisiksi;  Pietarin  kaupungin  esim.  hän  raken- 
nutti Amsterdamin  tapaan;  hallintojärjestelmä  taas  oli  varsin  Ruotsin 
mallin  mukainen.  Paljon  ulkomaalaisia  hän  otti  tärkeisiin  virkoihin; 
niinpä  sotajoukossa  oli  saksalaisia  ja  ranskalaisia  upseereja,  hänen  aset- 
tamissaan uusissa   virkakunnissa   saksalaisia  ja  ruotsalaisia  virkamiehiä. 


KAARLE   XII  JA  PIETARI   SUURI.  295 

Mainitsimme  jo  hänen  varhaisimmat  ulkomaalaiset  ystävänsä;  myöhem- 
min Ostermann,  Miinnich,  Bruce  y.  m.  saavuttivat  suuren  merkityksen. 

Mutta  jäi  kuitenkin  jäljelle  paljon  epäkohtia,  joita  hän  ei  saanut 
ankarimmillakaan  säädöksillä  poistetuiksi;  virkamiehet,  ylemmät  ja  alem- 
mat, olivat  petollisia;  tavallista  oli,  että  he  anastivat  luvattomasti  sekä 
valtiolta  että  yksityisiltä  omaisuutta.  Niinpä  Pietarin  mahtava  suosikki, 
ruhtinaaksi  korotettu  Menschikow,  kolmesti  tuomittiin  suurista  petoksista, 
vaikka  hän  aina  pääsi  armoihin.  Kauppiaat  eivät  saavuttaneet  sdlaista 
sivistystä,  että  olisivat  kyenneet  kilpailemaan  ulkomaalaisten  kanssa,  ja 
kaupanteossa  tehtiin  paljon  vääryyttä ;  oli  esim.  varsin  yleistä,  että  kiviä 
pantiin  liinan  joukkoon  painoa  lisäämään.  Mutta  Venäjä  oli  kuitenkin 
saanut  sen  suunnan  viitatuksi,  jolla  se  voi  kehitystänsä  jatkaa. 

Pietari  oli  tehnyt  jättiläistyön  Venäjällä,  mutta  nuot  monet  hänen 
toimeenpanemansa  perinpohjaiset  uudistukset  eivät  kuitenkaan  kansan 
suurta  enemmistöä  miellyttäneet,  päinvastoin  niitä  vihattiin,  sillä  Venäjän 
kansa  oli  vanhoillinen.  Tyytymättömyyttä,  pahoja  puheita,  joskus  veh- 
keitäkin ja  kapinanyrityksiä  ilmestyi  Pietaria  vastaan.  Sofia  ja  streltsit 
edustivat  vanhoillisuutta,  papit,  harvoja  lukuunottamatta,  hänen  paran- 
nuksiaan  vastustivat,  sivistymätön  kansa  ei  niitä  ymmärtänyt.  Kasa- 
koitten maassa  syntyi  useita  levottomuuksia,  ja  vihdoin  Pietarin  oma 
poika,  kruununperillinen  Aleksei,  asettui  isänsä  toimia  vastaan.  Mutta 
tässäkin  Pietari  osotti  järkähtämätöntä  voimaansa  ja  tahdonlujuuttaan, 
vaikka  samalla  usein  säälimättömyyttä  ja  sydämmetöntä  julmuuttakin; 
niinpä  kidutettiin  tuomioistuimen  edessä  syytettyjä  tunnustukseen  louk- 
kaavista puheista;  kasakoitten  maahan  taas,  jonne  paljon  tyytymättömiä 
oli  paennut,  oli  tarpeen  lähettää  sotavoimia,  ja  kun  kapinoitsijat  olivat 
kukistetut,  käytettiin  ankarimpia  rangaistuksia;  kerran  pantiin  rikoksel- 
listen  hirsipuihin  vedettyjä  ruumiita  lautoilla  kulkemaan  Don-virtaa  alas 
kaikille  varotukseksi.  Uhrasipa  Pietari  oman  poikansakin,  sillä  hän  ei 
saattanut  sietää  sitä  ajatusta,  että  hänen  seuraajansa  kenties  tulisi  teke- 
mään tyhjäksi  hänen  koko  elämäntyönsä.  Huono  suhde  oli  kauan  vallin- 
nut isän  ja  pojan  välillä,  jonka  vuoksi  Aleksei  kerran  pakenikin  Italiaan, 
mutta  pakotettiin  palaamaan.  Oikeusjuttu  aljettiin  häntä  ja  hänen  kump- 
paneitansa  vastaan,  joista  monet  tuomittiin  kuolemaan,  ja  sama  tuomio 
julistettiin  Alekseillekin,  joka  kuitenkin  kuoli  vankeudessa,  ennenkuin  se 
ehdittiin  panna  toimeen. 

V.  1725  päättyi  Pietari  suuren  elämä.  Samoin  kuin  Kaarle  suuri 
oli  liittänyt  nykyisen  Saksan  historian  piiriin,  niin  Pietari,  liittämällä  siihen 
Venäjän,   siirsi   Europan    rajan    entistä  paljon   idemmäksi.     Omistamalla 


296  YLEINEN   HISTORIA. 

Itämeren  rantamaat  hän  hankki  Venäjälle  luonnollisen  kulkutien  länteen 
päin,  Balkanin  niemimaan  kristittyjen  suojelijana  hän  jo  esiintyy  —  sen 
jälkeen  ne  ovat  pitäneet  Venäjän  tsaaria  turvanaan  —  Kaukasian  maita 
hän  aikoo  Venäjään  yhdistää,  viitaten  sen  kautta  Venäjälle  suunnan 
Keski-Aasiaan,  jonne  sen  valta  myöhemmin  on  laajentunut.  Ja  ennen 
kaikkea  hän  osotti  Venäjälle,  että  se  ainoastaan  omistamalla  europalaisen 
sivistyksen  saattoi  suuruuteen  kohota.  Venäjän  kehitys  ei  kuitenkaan 
ole  yhtämittaa  kulkenut  Pietarin  alottamaa  suuntaa,  sillä  tuo  vanhoillinen 
aines,  joka  piti  länsimaisuutta  turmiona  ja  jota  vastaan  Pietarin  oli  täy- 
tynyt taistella,  pääsee  ajoittain  valtaan,  ja  silloin  se  yrittää  jälleen  saada 
Venäjän  erilleen  Europan  yhteydestä  ja  perustaa  sen  kehityksen  vanhan 
slavilaisuuden  pohjalle.  Tämä  n.  k.  slavofiilinen  puolue  on  kuitenkin 
Pietarin  jälkeen  vielä  jonkun  aikaa  syrjässä. 


XXII. 

Europan  valtiolliset  kysymykset  18:nnen  vuosisadan  alku- 
puolella.   Preussi  kohoaa  suurvallaksi. 

Itflekkäisyys  määrää  yaltiomiesten  toiminnan.  —  Alberonin  suuret  tuumat  raukeavat. 
—  Hannoverin  liitto.  —  Puolan  perintösota.  —  Turkkilaiset  voitetaan  Wienin  edus- 
talla. —  Kaarle  VI:nnen  pragmaattinen  sanktsiooni.  —  Brandenburg  kohoaa  mah- 
tavaksi. —  Fredrik  Wilhelm  I.  —  Fredrik  II.  —  Itävallan  perintösota.  —  Uutta 
sotaa  valmistetaan.  —  Epätasaiset  sotavoimat.  —  Seitsenvuotinen  sota. 

Suurilla  sodilla  kahdeksastoista  vuosisata  alkoi,  ja  niitä  jatkuu  yhäti 
vuosisadan  loppuun  asti;  ainoastaan  harvoja  rauhan  vuosia  on  niitä 
keskeyttämässä.  Mutta  18:nnen  vuosisadan  sodilta  puuttuu  sellaista 
aatteellista  pohjaa,  mikä  17:nnen  vuosisadan  uskonsodissa  oli  ollut. 
Sillä  kun  hallitsijat  ovat  valtiovallan  rajattomat  edustajat,  muodostuu 
valtion  toiminta  heidän  vallanhimoisten  harrastustensa  mukaiseksi  ja  sodat- 
kin saavat  saman  luonteen.  Eri  valtioiden  hallitsijat  ja  valtiomiehet 
koettavat  kaikin  keinoin  hankkia  etuja  ja  maita  kukin  itselleen  sekä  veh- 
keillä ja  juonilla  vahingoittaa  toisia ;  Macchia vellin  oppi  (ks.  luk.  III),  jota 
ei  tahdota  julkisesti  hyväksyä,  on  kuitenkin  käytännössä  yleinen;  Ludvig 


VALTIOLLISET   KYSYMYKSET   18:NNELLX   VUOSISADALLA.  297 

XIYinnen  olemme  jo  nähneet  itsekkään  vallanhimonsa  tyydyttämiseksi 
ryhtyvän  valloituksiin,  Pietari  suuri  oli  petollinen  ja  itsekäs  valtiomies, 
Fredrik  II,  Preussin  suuri  kuningas,  on  niinikään  valtioitsekkäisyyden 
täydellinen  edustaja,  Katarina  II  tekee  lopun  Puolasta.  Oikeaksi  tun- 
nustettua moraalia  eivät  valtiomiehet  omakseen  ota,  vaan  niinkuin  mui- 
naisessa Roomassa  pidetään  valtion  etua  ainoana  ohjeena.  Valtiomiesten 
tekemien  sopimusten  mukaan  suuret  maa-alat  ja  kansanjoukot  siirtyvät 
milloin  yhden,  milloin  toisen  ruhtinaan  omaksi;  kansallisuudesta  tai 
muusta  luonnollisesta  oikeusperusteesta  ei  pidetä  lukua,  vaan  ihmiset 
ovat  kuin  tahdottomia  olentoja  ruhtinaiden  käsissä.  Valtioiden  välinen 
suhde  tulee  näin  ollen  entistä  lähemmäksi  ja  diplomatiia  vilkkaammaksi. 
Tavan  takaa  ilmestyy  yleisiä  valtiollisia  kysymyksiä,  jotka  vaativat  yh- 
teistä ratkaisua;  joskus  ne  saadaan  diplomaattisilla  keskusteluilla  sovite- 
tuiksi, mutta  useimmiten  ryhdytään  aseisiin,  joten  se,  jolla  on  suurimmat 
sotavoimat,  pääsee  määrääjäksi. 

Espanja  oli  jo  uskonsotien  kautta  menettänyt  johtavan  asemansa 
Europassa,  ja  Utrechtin  ja  Rastadtin  rauhoissa  sen  täytyi  luopua  Italiassa 
olevista  lisämaistaan  sekä  Belgiasta.  Mutta  sodan  päätyttyä  Europan 
diplomatiian  huomio  vielä  kerran  kääntyi  tähän  valtioon.  Ensimmäisen 
Bourbonin  sukuisen  kuninkaan  Filip  V:nnen  toinen  puoliso  Elisabet 
Parmalmnen  oli  Italiasta  tuonut  mukanaan  erään  italialaisen  papin 
Älberonin,  joka  puutarhurin  pojasta  oli  kohonnut  kardinaaliksi  ja  pääs- 
syt kuningattaren  suureen  suosioon.  Kun  Elisabet  sai  suuren  vaikutuksen 
Espanjan  hallitukseen,  jätti  hän  vuorostaan  vallan  AlberoniUe.  TäUä 
miehellä  oli  suuremmoinen  tarkoitus,  siUä  hän  tahtoi  kohottaa  Espanjan 
entiseen  mahtavuuteensa.  Sitä  varten  hän  koetti  temmata  Espanjan  siitä 
veltosta  toimettomuudesta,  jossa  se  jo  kauan  oli  ollut;  kauppaa  kehitet- 
tiin, laivaveistämöillä  oli  liikettä,  sotalaitosta  parannettiin,  mutta  sen  lisäksi 
hän  valtiollisilla  vehkeillään  saattoi  koko  Europan  levottomaan  tilaan; 
hän  yllytti  Turkkia  Itävaltaa  vastaan,  jolta  hänen  piti  saada  menetetyt 
Italian  maat  takaisin;  Ranskan  kruunun  hän  tahtoi  saada  Filip  V:nnelle; 
keskustelipa  hän  Kaarle  XII:nnenkin  kanssa,  jonka  avulla  Yrjö  I:nen 
oli  Englannista  karkotettava  ja  sinne  palautettava  Stuartien  suku,  jolta 
sitte  Minorka  ja  Gibraltar  toivottiin  Espanjalle  takaisin  saatavan.  Mutta 
Ranska,  Englanti  ja  Hollanti  tekivät  liiton,  johon  Saksan  keisarikin, 
peläten  Älberonin  vallanhimoisia  aikeita,  yhtyi,  ja  sotaan  ryhtymättä  nämä 
vallat  saivat  Älberonin  suuret  tuumat  tyhjiin  raukeamaan;  Filip  V:nnen 
täytyi  erottaa  hänet  ministerin  toimestaan.  Madridin  rauhassa  (v.  1720) 
vaihtoi    Savoyin    herttua    Itävallan    keisarin   kanssa   v.    1713   saamansa 


298  TLEIKEH   HISTORIA. 

Sisilian  Sardiniaant  ja  sai  lisäksi  kuninkaaDarron  ja  kutsattiiii  täsUL  alkara 
Sardinian  kuninkaaksi;  Pannan,  Piaoenzan  ja  Toakanan  herttuakunnat 
luvattiin  Elisabet  Parmalaisen  pojalle,  joten  Espanjan  hallitsijasuka  lopul- 
takin pfllsi  Italian  maiden  omistajaksi. 

Mutta  ennen  pitkfiä  Saksan  keisari  Kaarie  VI  ja  Espanjan  Filip  V 
tekivät  Wienissä  (v.  1726)  keskenään  sopimuksen,  joka  oli  pääasiallisesti 
tähdätty  Ranskaa  vastaan.  Ranskan  nuoren  kuninkaan  Ludvig  XVmnen 
oli  V.  1720  tehdyn  sopimuksen  mukaan  määrä  naida  Espanjan  kunin- 
kaan tytär,  joka  sitä  varten  oli  lähetetty  Ranskaan  kasvatettavaksi;  mutta 
äkkiarvaamatta  tuo  prinsessa  lähetettiin  Madridiin  takaisin,  ja  Ranskan 
kuningas  ottikin  puolisokseen  Stanislaus  Leczinskin  tyttären.  Tämä  louk- 
kasi suuresti  Espanjan  hovia,  joka  nyt  asettui  Ranskaa  vastaan.  Ranskan 
hallituksen  johtaja,  Bourbonin  herttua,  sai  kuitenkin  tämän  liiton  vasta- 
painoksi muodostetuksi  n.  s.  Hannoverin  liiton,  johon  kuului  Preussi, 
Englanti,  Hollanti,  Tanska  ja  Ruotsi.  Europa  oli  siis  jaettu  kahteen  toi- 
silleen vihamieliseen  valtioryhmään,  mutta  sotaa  ei  kuitenkaan  muutamiin 
vuosiin  syntynyt. 

Vasta  V.  1733  ryhdyttiin  aseisiin,  johon  Puolan  kuninkaan  August 
II:8en  kuolema  antoi  aiheen.  Hänen  seuraajaksensa  ilmestyi  kaksi  ehdo- 
kasta, hänen  poikansa  August  ja  Stanislaus  Leczinski,  joka  Kaarle  Xllinnen 
asettamana  jo  ennen  kolme  vuotta  oli  Puolaa  hallinnut.  Niinkuin  taval- 
lista oli  Puolan  valtiopäivillä,  ei  tässäkään  vaalissa  päästy  yksimielisyy- 
teen; WoIan  kentällä  valitsivat  ylimykset  Stanislaus  Leczinskin,  mutta 
joukko  dissidenttejä  eli  eriuskolaisia  valitsi  Pragassa  August  III:nnen. 
Vieraat  vallat  sekaantuivat  nyt  asiaan;  Ranska  auttoi  hallitsijansa  appea, 
mutta  Itävalta  ja  Venäjä  lähettivät  sotajoukkoja  August  III:nnen  asiaa 
ajamaan.  Stanislaus  karkotettiin  Danzigin  kaupungista,  johon  hän  oU 
paennut,  ja  Puolan  kuninkaaksi  tunnustettiin  hänen  kilpailijansa.  Ranska, 
joka  sai  Espanjan  ja  Sardinian  liittolaisikseen,  ei  kuitenkaan  herennyt 
sotimasta,  vaan  alkoi  ahdistaa  Itävallan  maita,  ja  Puolan  perintoasia  jäi 
siten  syrjään.  Rauhanteossa  Wienissä  (v.  1738),  jossa  kolme  vuotta  jo 
oli  keskusteltu,  siirrettiin  taas  maita  ruhtinaalta  toiselle.  August  III 
tunnustettiin  Puolan  kuninkaaksi  ja  Stanislaus  Leczinski  sai  korvauk- 
seksi Ranskan  rajalla  olevan  Lothringin,  jonka  entiselle  omistajalle  Frans 
Stefanille,  joka  myöhemmin  tuli  Saksan  keisariksi,  annettiin  Toskanan  hert- 
tuakunta;  mutta  koska  tämä  maa  oli  ennen  luvattu  Elisabet  Parmalaisen 
pojalle  I)on  Carlosille,  sai  tämä  nyt  sen  sijaan  Neapelin  kuningaskunnan; 
Parma  ja  Piacenza  jätettiin  keisarille,  jonka  taas  kymmenen  vuoden  päästä 
oli  luovuttaminen  ne  Don  Carlosin  nuoremmalle  veljelle  Don  FilipoUa 


VALTIOLLISET   KTSTHTKSET   i8:MSELLX   VUOSISADALLA.  299 

TiUlä  tavalla  maita  ja  niiden  asukkaita  siirrettiiD  kfideetä  käteen, 
varsinkin  Italiassa;  kahdessakTmmenessi  yhdessä  vuodessa  Sisilia  vaihtoi 
neljä  kertaa  omistajaa,  Parma  taas  kdme  kertaa  seitsemäntoista  vuoden 
aikana.  Banska,  Itävalta  ja  myöskin  Espanja  etupäässä  vaikuttavat 
asioiden  menoon;  mutta  pian  tulee  yksi  suurvalta  lisää  Saksassa,  nimit- 
täin Preussi.  Itävallan  ja  Preussin  välinen  kilpailu  tulee  v.  1740  Euro- 
pan  tärkeimmäksi  valtiolliseksi  asiaksi,  sillä  muutkin  vallat  ottavat  sen 
ratkaisuun  osaa. 


Patlin  kuninkun  «lall.    (Vuhan  (ukipllmkian  nukuiO 

Habsburgin  suvun  valta  oli  We8tfalin  rauhassa,  niinkuin  olemme  näh- 
neet, kärsinyt  suuren  tappion.  Keisarit  olivat  ainoastaan  nimeksi  Saksan 
hallitsijoita,  sillä  nuo  kaikki  noin  300  Saksan  valtiota  olivat  itsenäisiä;  ja 
samassa  kuin  tämfi  maa  valtiollisesti  on  hajonnut,  on  sen  kansallistunne 
myöskin  melkein  hävinn)^.  Sen  vuoksi  Voltaire  saattoi  ivallisella  taval- 
laan sanoa,  ettei  >pyhB  roomalainen  valtakunta*,  s.  o.  Sakea,  ollut  pyhä 
«kä  roomalainen  eikä  edee  valtakunta.  17:nnen  vuosisadan  loppupuolis- 
kolla rupeaa  Itävallan  Habsburgien  valta  kuitenkin  taas  kohoamaan, 
nimittäin    voittojen    johdosta,    joita    he    saavat    Turkkilaisista.     Keisarit 


800  .  YLEINEN   HISTORIA. 

Leopold  I  (1657—1705),  Jooseppi  I  (1705—1711)  ja  Kaarle  VI  (1711 
— 1740)  ottivat  kyllä  osaa  Ludvig  XIV:ttä  vastaan  suunnattuihin  liitto- 
kuntiin, mutta  itäänpäin  oli  heidän  huomionsa  pääasiallisesti  kääntynyt. 

Turkkilaiset  vallitsivat  Unkarissa  aina  Soliman  II:sen  ajoista  asti 
ja  hätyyttelivät  ajoittain  Itävallan  pääkaupunkiakin,  jonka  vuoksi  heitä 
vastaan  oli  alituisesti  oltava  varoillaan.  V.  1664  heidät  kyllä  voitettiin, 
mutta  V.  1688  tuli  taas  suurvisiiri  Kara  Mustafa  suuri  sotajoukko  muka- 
naan, johon  vielä  kapinalliset  Unkarilaiset  Emerik  Tökölyn  johdolla  yhtyivät, 
Wienin  edustalle.  Tämä  oli  kuitenkin  Turkkilaisten  viimeinen  uhkaava 
hyökkäys.  Nyt  sattuu  näet  käänne  heidän  suhteissaan  kristittyyn  Euro- 
paan.  Keisari  ei  tosin  itse  kyennyt  heitä  karkottamaan,  ja  Wieni,  jota 
sen  porvarit  puolustivat,  oli  antautumaisillaan,  mutta  Puolan  kuningas, 
Jvhana  Sobieski,  tuli  silloin  avuksi  ja  voitti  Turkkilaiset  perin  pohjin. 
Tämän  jälkeen  Itävallan  joukot  taitavan  päällikön  Euginin,  Savoyin 
prinssin,  johdossa  karkottavat  heidät  yhä  enemmän  itäänpäin,  ja  samaan 
aikaan  Venetsialaiset  ottavat  entisiä  maitaan  takaisin.  Puolalaiset  valloit- 
tavat Mustanmeren  rantamaita  ja  Venäjän  tsaari  Pietari  ottaa  Asowan 
kaupungin  haltuunsa.  V.  1699  Earlowitzin  rauhassa  täytyy  Turkin  sen 
vuoksi  jättää  kaikille  vihoUisilleen  alueita,  joten  Itävaltakin  saa  Unkarin 
takaisin.  Vv.  1716—1718  ja  vv.  1736—39  sota  uudistui,  mutta  suhteet 
eivät  paljon  muuttuneet.  Itävallan  alueet  kasvoivat  siis  melkoisesti  idässä- 
päin,  ja  Espanjan  perintösodassa  se  sai  Italiassakin  maita,  joten  se  ISmnen 
vuosisadan  alussa  oli  melkoisesti  varttunut.  Mutta  Kaarle  VI:nnen  hallitus- 
aikana  Itävalta  taas  heikontui;  hän  teki  näet  suuria  uhrauksia  saadak- 
seen laatimansa  perintökirjan,  n.  k.  pragmaattisen  sanktsioonin,  hyväk- 
sytyksi; hänellä  ei  nimittäin  ollut  miespuolista  perillistä,  jonka  vuoksi 
hän  tahtoi  saada  kaikki  maansa  turvatuksi  tyttärelleen  Maria  Teresialle. 
Sitä  varten  hän  esitteli  valtioiden  hyväksyttäväksi  näitä  pergamenttikir- 
jojaan,  ja  saadakseen  allekirjoituksen  Espanjalta  hän  luovutti  ensin 
Parman  ja  Piacenzan,  sitten  Neapelin  kuningaskunnan  Don  Carlosille,  ja 
vävynsä  Frans  Stefanin  hän  saattoi  luovuttamaan  Lothringin;  valtojen 
ministereille  hän  jakeli  rahalahjoja,  hävittäen  siten  rahastonsa.  Kaarle 
VI  luotti  liiaksi  hallitusten  lupauksiin,  jotka  sitte  heti  hänen  kuoltuansa 
näyttäytyivät  petollisiksi.  »200,000  sotamiestä»,  sanoi  Eug^n,  »olisivat 
tehokkaampia  kuin  koko  maailman  pragmaattiset  sanktsioonit.»  Ja  hän 
oli  oikeassa,  sillä  heti  Kaarle  VI:nnen  kuoltua  ilmestyi  Itävallalle  vaara, 
joka  uhkasi  sen  olemassa-oloa. 

Pohjois-Saksan  valtioista  kohosi  Brandenburgin  vaaliruhtinaskunta 
kolmikymmenvuotisen  sodan  aikana  muita  mahtavammaksi  ja  sai  itselleen 


VALTIOLLIBET   KTSTMTK8ET   18:WWELLX   VCOaiSADALLA.  301 

BiellS  johtovallan  protestanttiBteii  valtioiden  keskuudessa  (ks.  luk.  XV), 
dlU  Saksin  vaaliruhtinaskunta,  joka  Lutherin  aikana  oli  tgrkein,  oli  jBä- 
ayt  syrjemmälle,  ja  sen  vaaUruhtinaatkiii  kBäntTivSt  katoliseen  uskoon 
ptästäksensfl  Puolan  kuninkaiksi.  Hannover  oli  toinen  suurempi  valtio, 
matta  vrsta  1714  sen  ruhtinaat  pääaivftt  Englannin  valtaistuimelle  ja 
vieraantuivat  sen  kautta  Saksan  asioista.    Brandenburgin  vaaliruhtinaiden 


Sanyln  prlnnf  Eugln. 

voima  ja  arvo  sitS  vastoin  kasvoi  kasvamistaan;  maita  h^llS  oli  enem- 
män kuin  kenelläkfi&R  muulla  ruhtinaalla,  mutta  kun  nämä  alueet  olivat 
hajallaan,  oli  niitä  valkea  puolustaa.  Tämä  taas  teki  Brandenburgista 
sotilas  valtion.  Rheinin  varsilla  olevat  Cleven  maat  olivat  sodan  jaloissa 
Ranskan  ja  Hollannin  taistellessa  Itävallan  ja  Espanjan  kanssa,  Bran- 
denburg oli  usein  taistelutantereena  Ruotsin  ja  Itävallan  välisissä  sodissa; 
Itfi-Preussi   taas   oli   Puolalaisten,   Venäläisten   ja   Ruotsalaisten   yhtymä- 


302  YLEINEN   HISTORIA. 

paikka.  Kaikkiiii  yleis-europalaisiin  sotiin  vaaliruhtinaat  täten  olivat  mel- 
hein  pakotetut  ottamaan  osaa.  Sotien  kautta  he  taas  kartuttivat  aluei- 
taan ;  niinpä  he  Westfalin  rauhassa  saivat  Itä-Pommerin  sekä  Magdeburgin, 
Halberstadtin,  Mindenin  ja  Eaminin  hiippakunnat,  jotka  tulivat  ikäänkiun 
yhdistämään  Rheinin  varrella  olevat  maat  Brandenburgiin;  Ruotsin  ja 
Puolan  välisissä  sodissa  he  pääsivät  itsenäisiksi  Itä-Preussin  puolesta 
(v.  1657),  joka  ennen  oli  ollut  Puolan  kuninkaan  vasaUimaa;  Kaarle 
XII:nnen  hävittyä  he  saivat  Ruotsin  Pohjois-Saksassa  olevista  maista 
osan  Länsi-Pommeria]  ynnä  Stettinin  kaupungin.  Täten  Brandenburgin 
vaaliruhtinaan  maita  ulottui  Saksan  itäisinmiistä  osista  läntisimpään  asti; 
mutta  luonnollista  yhdyssidettä  niiden  välillä  ei  ollut.  Alkuansa  itäiset 
maat  olivat  vierasten  kansallisuuksienkin  hallussa  olleet,  Brandenburg  ja 
Pommeri  Slavilaisten,  Preussi  liettualaisten,  vaikka  nyt  jo  kaikki  olivat 
muuttuneet  pääasiassa  saksalaisiksi;  yhteiset  usein  käydyt  sodat  olivat 
omiansa  lähentelemään  asukkaita  toisiinsa;  rajaton  hallitsijavalta,  joka 
väkisinkin  johtui  valtion  sotaisesta  luonteesta,  sekä  sen  mukana  tullut 
yhtäläinen  hallinto  saattoi  niinikään  yhdenmukaisuutta  valtioon.  Preus- 
sista muodostui  siten  suuri  valtio  Pohjois-Saksassa,  joka  Ruotsin  hävittyä 
oli  kaikista  Europan  protestanttisista  mahtavin. 

Brandenburgin  vaaliruhtinaat  ovat  suuressa  määrässä  vaikuttaneet 
tämän  valtion  kehittymiseen,  sillä  melkein  kaikki  ovat  olleet  kyvykkäitä 
hallitsijoita  ja  uutteria  toimen  miehiä.  Ludvig  XIV:nnen  turhamaisella 
aikakaudellakaan  he  eivät  ulkonaisen  loiston  huikaisemina  ja  hovielämän 
huveissa  unohtaneet  tosityötä,  niinkuin  monet  muut  ruhtinaat;  »suuri 
vaaliruhtinas»  Fredrik  Wilhelm  saattoi,  niinkuin  jo  olemme  maininneet, 
hallinnon  parempaan  järjestykseen,  paranteli  30-vuotisen  sodan  tuottamia 
vammoja  ja  otti  mielihyvällä  vastaan  Ranskasta  paenneita  hugenotteja, 
joiden  kautta  Preussin  teollisuus  syntyi.  Hänen  seuraajansa  Fredrik  oli 
turhamaisempi  ja  toimettomampi,  mutta  hänenkin  harrastuksillaan  oli 
merkityksensä;  hän  halusi  kuninkaanarvoa  ja  saikin  sen  keisarilta  (v.  1701); 
mutta  tämä  kohotti  hänet  muita  ruhtinaita  korkeammalle.  Fredrik  Wilr 
helm  I,  Preussin  toinen  kuningas  (1718 — 1740),  oli  isänsä  vastakohta. 
Hän  ei  suosinut  hovitapoja  eikä  loistavia  huveja,  vaan  »tupakkakollee- 
gioissa»  hän  sotureittensa  ja  virkamiestensä  kanssa  keskustellen  ja  leikkiä 
laskien  viihtyi;  kirjallisuus,  tiede  ja  taide  olivat  hänestä  tarpeettomia, 
yksinkertainen  uskonto  oli  kylliksi.  Hän  oli  perheensä  keskuudessa  sangen 
ankara,  tyly  ja  usein  raakakin;  alamaisissaankin  hän  herätti  pelkoa,  missä 
vaan  tuli  yhte3rteen  niiden  kanssa,  ja  tyranni  hän  oli  hallitsijana.  Itse 
hän  oli  aina  työssä,  ja  samaa  hän  vaati  virkamiehiltään ;  jos  esim.  joku 


PREUSSI    KOHOAA  SUURVALLAKSI.  303 

nunisteri  myöbästji  tuonin  Tirkapaikastaan,  menetti  hftn  100  dukaattia 
palkagtaan;  ellei  hKn  tullut  ollenkaan  kokoukseen,  otettiin  kuuden  kuu- 
kauden palkka,  isillä*,  sanoi  kuningaa,  >kun  me  kerran  palkkaamme 
ministerimme,  täytyy  heidän  myOsMn  tehdä  t;5tä>.  Ministerikokoukset 
alktnvat  k:lo  8,  kesällä  k:lo  7  aamulla,  ja  saattoivat  kestää  yhtämittaa 
koko  päivän;  k:Io  2  pääsi  toinen  puoli  päiväUiselle  ja  heidän  palattuaan 
toinen  puolL  Fredrik  Wilhelm  pani  toimeen  täsmällisen  säännöUisyyden 
h&UiimosBa,  järjesti  verot  siten,  että  kaikki  niitä  suorittivat,  kuningas 
itsekin;  autioille  seuduille,  joita  hän  matkoiUaan  oli  nähnyt,  hän  toimitti 


Fnitlk  Vnilialm  I.    (ItMpti  Ca^ivln  YUklplln-M.) 

uudisasukkaita.  Ääretön  säästäväisyys  oli  vallitsemassa,  vieläpä  ruoassa, 
vaatteissa  y.  m.  Kuningas-perheen  jäeenetkin  kävivät  omassa  maassa  val- 
mistetusta kankaasta  tehdyissä  vaatteissa  eikä  Fredrik  Wilhehn  sallinut 
alamaisteosakaan  ulkomaalaista  käyttää,  sillä  oman  maan  teollisuutta  oli 
edistettävä.  Mutta  sotajoukkoon  voipi  sanoa  hänea  tuhlanneen  varoja. 
Berliinistä  hän  tahtoi  tehdä  asetehdaepaikaa  ja  kasarmin.  Vaikka  hänen 
koko  valtakuntansa  väkiluku  e!  ollut  2  i  miljoonaa  suurempi,  oli  hä- 
nellä kuitenkin  noin  80,000  miehinen  hyvin  varustettu  ja  harjoitettu 
sotajoukko.  Hän  hankki  kaikista  maista  kaartiinsa  pitkiä  miehiä,  joista 
maksoi    suuria     summia;     muuan    suomalainenkin,     Cajanus-nimellioen, 


304  YLEINEN   HISTORIA. 

siinä  tavataan.  Sotaan  ei  hän  kuitenkaan  mielellään  joukkojaan  vienyt, 
sillä  hän  tahtoi  niitä  säästää,  hän  vaan  katseli  ja  harjoitteli  niitä.  »Hän 
tahtoo  halusta  onkia»,  sanoi  Pietari  suuri,  »mutta  kastelematta  jalkojaan». 
Mutta  »kersanttikuningas»  jätti  tämän  sotajoukon  ja  vielä  runsaan  val- 
tiorahaston  pojalleen,  joka  käytti  kumpaakin,  ja  hankki  niillä  Preussille 
suurvallan  aseman. 

Fredrik  II  (1740 — 1786)  oli  monessa  kohden  isänsä  vastakohta, 
mutta  oli  hänessä  monta  sellaistakin  ominaisuutta,  jotka  olivat  häneltä 
perittyjä.  Isä  oli  vihannut  tieteitä  ja  taiteita,  mutta  Fredrik  taas  harrasti 
niitä  suuresti  ja  kirjoitti  itsekin  useita  valtiollisia  kirjoituksia,  yrittipä 
runojakin  sepittää,  vaikka  siinä  onnistumatta.  Isän  ankara  sotakomento 
ja  paraadit  eivät  häntä  kruununprinssinä  miellyttäneet,  päinvastoin  hän 
osotti  niihin  seUaista  vastenmielisyyttä,  että  aikoi  kerran  paeta  koko 
isänsä  valtakunnasta;  mutta  yritys  tuli  ilmi,  jonka  johdosta  ankara  ku- 
ningas tuomitsi  kuolemaan  syylliset  ja  itse  poikansakin,  vaikka  tämä 
kuitenkin  pelastui.  Hallitukseen  tultuaan  Fredrik  sitä  vastoin  osotti  halua, 
kykyä,  tarmoa  ja  uutteruutta,  jonka  veriaista  harvoin  tavataan.  Hän 
yksin  johti  kaikkia  hallitus-asioita;  Ludvig  XIV  oli  oma  ensimmäinen 
ministerinsä,  mutta  Fredrik  II  ei  sallinut  rinnallaan  edes  sellaisia  miehiä 
kuin  Colbert  ja  Lauvois  olivat,  vaan  hän  ratkaisi  itse  kaikki  asiat;  hänen 
apulaisensa  olivat  ainoastaan  miehiä,  jotka  koneellisesti  panivat  hänen 
käskynsä  toimeen.  E:lo  3  tai  4  aamulla  Fredrik  II  nousi  vuoteeltaan, 
ja  heti  hovipoika  toi  hänelle  kaikki  saapuneet  kirjeet,  jotka  hän  luki  ja 
joihin  hän  luettuaan  merkitsi  päätöksensä  mitä  erilaisimmissa  asioissa. 
Hän  oli  rohkea,  väsymätön  ja  luja  vastuksissa,  joiden  hän  ei  antanut 
itseänsä  masentaa;  mutta  myötäonnenkaan  hän  ei  sallinut  itseänsä  har- 
haan viedä.  Keinoista  hän  ei  välittänyt,  missä  joku  etu  oli  kysymyk- 
sessä, tilaisuutta  hän  osasi  taitavasti  hyväkseen  käyttää,  mutta  piti  aina 
silmällä  valtionsa  menestystä,  jonka  ensimmäisenä  palvelijana  hän  itse 
tahtoi  olla.  Fredrik  II  oli  itsevaltainen,  kova  ja  tyly  niinkuin  isänsäkin, 
mutta  hän  ei  kuitenkaan  asettanut  itseänsä  toimintansa  päämääräksi, 
niinkuin  Ludvig  XIV,  vaan  valtionsa.  Siinä  on  hänen  suuruutensa. 
Aikansa  suurimmaksi  sotapäälliköksi  hän  kehittyi  monissa  sodissa;  no- 
peiUa  liikkeillä,  niinkuin  myöhemmin  Napoleon,  sekä  taitavilla  sotasuunni- 
telmilla hän  saattoi  saada  monta  voittoa  monin  verroin  lukuiseramista 
vihollisista.  —  Fredrik  II:sesta  tuli  Itävallan  vaarallisin  vihollinen. 

Maria  Teresia  oli  pragmaattisen  sanktsioonin  mukaan  isänsä  kuol- 
tua (v.  1740)  ryhtynyt  Itävallan  perin tömaita  hallitsemaan.  Hänelle 
ilmestyi  kyllä   heti   monta   vihollista,  mutta  kuninkaallisesta   asemastaan 


PREUSSI   KOHOAA  SUTIRVALLAKBI.  306 

arkana,   älykkSftnB  ja  tarmoa  tSynnfi  asettui  hSn  perjtt;9  valtaansa  puo- 
luBtamaan,  vaikkakin  hänen  voimansa  olivat  verraten  heikot. 


Frvdrik  Hurl.    («irtin  SfiIHr  mAud 

Preussin   kuningas   rupeaa  vaatimaan   Schleeian  maakuntaa,  johon 
hän   väitti  olevansa  oikeutettu,  se  kun  muka  ennen  oU  Brandenburgiin 
kuulunut,   sekä   ilmoittamatta   aikeitaan   hyökkäsi   40,000:lia  sotamiehellä 
Yleinen  historia  II.  —  30. 


306  YLEINEN   HISTORIA. 

sinne  ja  anasti  sen.  Nyt  ryhtyivät  muutkin  vallat  sotaan  Maria  Teresiata 
vastaan  häneltä  maita  riistääkseen  ja  välittämättä  ennen  tehdyistä  lupauk- 
sistaan; Saksin  ja  Baijerin  vaaliruhtinaat  vaativat  muka  perintöoikeuk- 
siensa nojalla  Itävallan  maita;  Espanja,  joka  tahtoi  Itävallan  Italiassa 
olevia  maita,  ja  Ranska,  sen  entinen  kilpailija,  liittyivät  näihin,  ja  vielä 
Sardinian  kuningas,  joka  pistäytyy  suurvaltain  sotiin  saadakseen  Mila- 
non. Tämän  suuren  liittokunnan  jäsenistä  ei  hyötynyt  kukaan  muu 
kuin  Preussin  kuningas.  Maria  Teresian  täytyy  kyllä  alussa  paeta  Unka- 
rilaisten turviin,  mutta  ritarillisesti  nämä  vannoivat  kuolevansa  kuninkaansa 
Maria  Teresian  puolesta,  kun  hän  pieni  poikansa  sylissä  Pressburgin 
valtiopäivillä  esitti  tukalan  asemansa;  ja  heidän  avullaan  hän  sai  maansa 
vihollisista  pelastetuksi;  Englantikin  liittyi  myöhemmin  hänen  asiaansa 
ajamaan.  Kun  sotaa  kahdeksan  vuotta  (1740 — 1748)  oli  käyty,  tehtiin 
Aachenissa  rauha,  jossa  Fredrik  II  sai  jo  ennen  hänelle  myönnetyn 
Schlesian  omistusoikeuden  vahvistetuksi.  Preussi  oli  tämän  kautta  kohon- 
nut Europan  suurvaltojen  joukkoon. 

Aachenissa  tehty  rauha  ei  kuitenkaan  ollut  pitkällinen.  Pakosta 
Maria  Teresia  oli  luopunut  Schlesiasta,  jota  hän  sanoi  »kruununsa  kau- 
niimmaksi helmeksi»  ja  jonka  menettäminen  häntä  suuresti  suretti; 
sanottiinpa,  ettei  hän  itkemättä  saattanut  nähdä  ketäkään  Schlesialaista. 
Uuteen  taisteluun  hän  sentähden  heti  rupesi  varustautumaan.  Hän  alkoi 
sitä  varten  kohta  rauhan  jälkeen  parannella  sotalaitosta^  joka  järjestettiin 
aivan  uudelle  kannalle;  raha-asiatkin  pantiin  parempaan  kuntoon,  jotta 
Maria  Teresialla  ennen  pitkää  oli  enemmän  sotaväkeä  ja  suuremmat 
valtionvarat,  kuin  hänen  isällänsä  oli  ollut,  vaikkakin  yksi  varakas  maa- 
kunta oli  menetetty. 

Mutta  yksinomaan  omilla  voimillaan  Itävallan  hallitsijatar  ei  toh- 
tinut ryhtyä  vastustamaan  tuota  »pahaa  miestä»,  joksi  hän  Fredrikiä 
kutsui.  Vilkas  diplomaattinen  kirjevaihto  pantiin  sen  vuoksi  käymään 
muiden  hallitusten  kanssa,  ja  ministerit  sekä  valtojen  lähettiläät  pitivät 
salaisia  keskusteluja,  joissa  Preussin  asiata  pohdittiin.  Maria  Teresia 
samoin  kuin  hänen  ministerinsä  Kaunitz,  joka  valtiomiehenä  oli  Preussin 
kuninkaan  vertainen,  halusi  päästä  varsinkin  Ranskan  hallituksen  ystä- 
vyyteen; he  huomauttivat  sitä  siitä  vaarasta,  mikä  Preussin  mahtavuu- 
desta syntyisi  Europalle,  lupasivatpa  vielä  korvaustakin  Belgiasta,  joka 
kuului  Itävallan  maihin.  Valtiomiehet  alkoivat  kallistua  Itävallan  puo- 
lelle; Ranskan  veltolla  kuninkaalla  Ludvig  XVinnellä  oli  persoonallista 
vastenmielisyyttä  Fredrikiin,  joka  muka  oli  nousukas  suurten  hallitsijoiden 
joukossa  ja  jonka  välinpitämättömyys  uskonnon  asioissa  ja  työteliäisyys 


PREUSSI   KOHOAA  SmiRVALLAKSI.  307 

ei  soveltunut  oikean  tiallftsijan  arvolle.  Ranskan  kaninkaan  knulniSB 
jalkavaimo,  Pompadourin  markiBitar,  joka  suuresti  vaikutti  politiikkaau, 
oli  niinikUn  taipuvainen  Itfivallan  liittoon,  silla  ne  terfivfit  ivapuheet, 
jotta  Preussin  kuninkaan  oli  tapana  laakea,  olivat  tulleet  Ranskan  hovin 
tiedoksi  ja   aiellS   herättäneet  katkeraa   mieltä.     Kaikki  nämä  seikat  vai- 


Hirl(  TtrmlL    (Klllviln  t*k«ml  vtiklpllrra*  Mvyltiuin  pirMdlirialiukim  mukun.) 

knttlvat  sen,  ettft  Ranska  luopui  tuosta  vanhasta  kaksi  vuosisataa  kes- 
täneestä politiikasta,  joka  oli  ollut  suunnattu  Habsburgin  sukua  vastaan. 
Venäjän  keisarinna  Elisabet,  niinikään  suuttuneena  Fredrik  II:sen  terä- 
västä ivasta,  liittyi  häntfi  vastaan;  samoin  Ruotsin  hallitus,  jota  silloio 
tarhamainen  hattu  puolue  johti,  ja  vihdoin  Saksin  vaaliruhtinas,  joka 
toivoi  saavansa  alueitaan  laajennetuiksi.  Täten  olivat  v.  1756  useimmat 
Europan    mannervaltiot    yhtyneet    Preussin    mahtavuutta    kukistamaan ; 


308  YLEINEN   HISTORIA. 

tämä  maa  oli  palautettava  siihen  vähäpätöiseen  asemaan,  jossa  Branden- 
burgin markkreivikunta  alkuansa  oli  ollut;  ja  sen  muut  alueet  olivat 
jaettavat  liittolaisten  kesken;  Maria  Teresia  ottaisi  Schlesian  takaisin, 
Saksiin  liitettäisiin  Magdeburg,  Ruotsi  saisi  sen  osan  Pommeria,  joka  v. 
1720  oli  menetetty,  ja  Venäjä  anastaisi  Itä-Preussin.  Sellainen  oli  suun- 
nitelma. Tässä  n.  k.  seitsenvuotisessa  sodassa,  joka  nyt  alkaa  (v.  1756) 
oli  siis  kysymys  Preussin  olemassa-olosta  tai  häviöstä.  Ainoastaan  Eng- 
lannin hallitus  asettui  Fredrikin  puolelle,  sillä  se  taisteli  tähän  aikaan 
Ranskan  kanssa  Pohjois-Amerikassa  ja  Itä-Intiassa  olevista  siirtomaista 
ja  tahtoi  Europassakin  toimia  sitä  vastaan;  raha-apua  se  kuitenkin  yksin- 
omaan antoi 

Fredrik  kuitenkin  alkoi  sodan,  sillä  hän  oli  lahjomalla  erään  Sak- 
sin kanslistin  ja  itävaltalaisen  kirjurin  saanut  jäljennökset  liittolaisten 
sopimuskirjoista,  ja  tahtoi,  ennenkuin  viholliset  ehtisivät  liikkeelle,  saada 
varakkaan  Saksin  haltuunsa,  jonka  hän  heti  anastikin  v.  1756.  Mutta 
pian  olivat  tuon  suuren  liittokunnan  sotavoimat  varustettuina.  Yhteen- 
laskettu väkiluku  niissä  valtioissa,  jotka  olivat  Preussia  vastaan  liittou- 
tuneet, nousi  150:neen  miljoonaan,  ja  noin  430,000-miehinen  sotajoukko 
oli  heidän  käytettävänään ;  Preussin  kuninkaan  maissa  oli  väkiluku  vähän 
yli  5  miljoonaa  ja  hänen  sotavoimansa  noin  150,000.  Sangen  epätasaiset 
voimat  siis  toisiansa  vastassa!  Sen  lisäksi  Fredrik  II: sen  maat  olivat 
hajallaan  toisistaan,  joten  vihollinen  saattoi  hyökätä  jokaiseen;  Itä-Preussi 
oli  Venäjän  rajoilla,  Schlesia  taas  Itävallan  rajalla,  Rheinin  maakunnat 
lähinnä  Ranskaa,  ja  Pommerista  Ruotsin  joukot  saattoivat  hyökätä  Bran- 
denburgiin. Preussin  kuninkaan  täytyi  sentäbden  käyttää  toista  sodan- 
käymistapaa,  kuin  sen  ajan  säännöllinen  ja  vitkallinen  oli;  hän  marssitti 
nopeasti  joukkonsa  maasta  toiseen  voidakseen  käyttää  niitä  eri  vihollisia 
vastaan.  Eduksi  oli  hänelle  myöskin  se,  että  tässä  liittokunnassa,  niin- 
kuin liittokunnissa  ainakin,  vallitsi  yhteisen  johdon  puute,  mikä  melkoi- 
sesti heikonsi  sen  toimintaa. 

Seitsemän  vuotta  taistellaan;  voitot  ja  tappiot  vaihtelevat  puolella 
ja  toisella.  V.  1757  Fredrik  tappioittensa  johdosta  oli  varsin  epätoivossa, 
jota  hän  ilmaisee  tähän  aikaan  kirjoittamissaan  runoissa;  hän  teki  tes- 
tamenttinsa ja  piti  mukanaan  aina  pientä  myrkkypulloa,  sillä  ennemmin 
hän  tahtoi  kuolla  kuninkaana  kuin  masentua.  Mutta  hän  taisteli  kui- 
tenkin kaikkia  vastaan  »myrkkypullo  toisessa  taskussa  ja  vihkonen  heik- 
koja runoja  toisessa»  niinkuin  Macaulay  sanoo.  Saman  vuoden  lopulla 
hän  saikin  asemansa  pelastetuksi  voittamalla  sekä  Ranskalaiset  että  Itä- 
valtalaiset ja  Venäläiset.     Samaan  tapaan  jatkettiin  seuraavina  vuosina; 


KATARIINA   II.      PUOLAN   HIVIÖ.  309 

V.  1759  Venäläiset  perinpohjin  hävittivät  hänen  armeijansa  Eunersdorfin 
luona,  ottivat  itse  Berliinin  haltuunsa  ja  ryöstivät  sitä.  Fredrik  sillä- 
välin kokoaa  uusia  joukkoja  ja  saapi  voittoja  Itävaltalaisista,  eikä  Venäjän 
ylipäällikkö  käytä  tarmokkaasti  voittojansa  hyväkseen,  sillä  Elisabet  kei- 
sarinna oli  paraillaan  kovasti  sairas  ja  pelättiin  hänen  kuolevan,  mutta 
hänen  seuraajansa  tiedettiin  olevan  Preussin  kuninkaan  suuren  ihailijan. 
Elisabet  kyllä  silloin  toipui  taudistaan,  mutta  hän  kuoli  v.  1762,  jonka 
kautta  Fredrik  pääsi  tukalimmasta  vihollisestaan.  Muutkin  liittolaiset 
alkoivat  väsyä  pitkälliseen  sotaan.  Ruotsi  teki  v.  1762  rauhan,  ja  v. 
1763  saatiin  vihdoin  Hubertsburgin  linnassa  toimeen  yleinen  rauha, 
jossa  Fredrik  sai  pitää  kaikki  maansa,  Schlesiankin,  jonka  Maria  Teresia 
nyt  neljännen  kerran  häneUe  luovutti. 

Preussi  oli  tässä  sodassa  kestänyt  ankaran  koetuksen  Europan  kol- 
mea suurvaltaa  vastaan  ja  osottanut  voimaa,  joka  kohotti  sen  näiden 
rinnalle.  Itävallan  ja  Preussin,  Etelä-  ja  Pohjois-Saksan,  välinen  taistelu 
oli  päättynyt  Preussin  eduksi;  molemmat  valtiot  olivat  kuitenkin  vielä 
jotenkin  yhtä  mahtavat,  jonka  vuoksi  kilpailua  jatkui  vielä  koko  vuosi- 
sadan ajan,  ja  vasta  v.  1866  Preussi  työntää  Itävallan  kokonaan  syrjään. 


XXIII. 
Katariina  II.    Puolan  häviö. 

Venäjän  olot  ovat  epävakaat  Pietari  suuren  jälkeen.  —  Men8chikow  ja  Dolgorukit 

—  Anna  Iwanowna.  —  Elisabetin  vallankumous.  —  Hänen  hallituksensa.  —  Kata- 
riina II  pääsee  valtaistuimelle.  —  Hänen  tarkoitusperänsä.  —  Pugatschewin  kapina. 
Turkin  valtakunnan  tila.  —  Puolan  valtiolaitos  on  keski-aikaisella  kannalla.  —  Dissi- 
dentit -—  Porvarit  ja  talonpojat.  —  Turkin,  Puolan  ja  Ruotsin  häviötä  valmistellaan. 

—  Venäjä  vallitsee  Puolassa.  —  Ensimmäinen  Turkin  sota  ja  Puolan  ensimmäinen  jako. 

—  Mustanmeren  rantamaat  liitetään  Venäjään.  —  Toinen  Turkin  sota.  —  Puolan  uusi 
hallitusmuoto  ja  toinen  jako.  —  Puolan  loppu.  —  Se  johtuu    18:nnen   vuosisadan 

valtioitsekkäisyydestä. 

Pietari  suuren  ponnistusten  kautta  Venäjä  oli  päässyt  vapautu- 
maan siitä  umpinaisesta  asemasta,  jossa  se  vuosisatoja  oli  ollut.  Kaikkia 
naapurivaltioita,  Ruotsia,  Puolaa  ja  Turkkia,  mahtavampana  se  jo  esiintyi 


310  YLEINEN   HISTORIA. 

itäisen  ja  pohjoisen  Europan  johtajavaltiona,  ja  olipa  sen  vaikutus  huo- 
mattavana yleis-europaiaisissakin  kysymyksissä.  Mutta  Venäjä  ei  kui- 
tenkaan ollut  vielä  päässyt  siihen  asemaan,  jota  Pietari  oli  sen  päämaa- 
liksi  asettanut;  hän  oli  työn  alkanut  ja  suunnan  osottanut,  mutta  hänen 
seuraajiensa  tuli  sitä  jatkaa.  Pietarin  «^kuoleman  jälkeen  kuluu  kuitenkin 
neljä  vuosikymmentä,  ennenkuin  Venäjä  taas  esiintyy  samantapaisella 
voimalla  ja  tietoisuudella  tehtävästään.  Hänen  jälkeensä  ovat  näet  Venä- 
jän olot  epävakaat;  hallitsijanvaihdoksia  tapahtuu  taajaan,  hallitussuunta 
niinikään  vaihtelee  vanhoillisuuden  ja  länsimaisuuden  välillä,  ja  nämä 
seikat  ehkäisevät  sen  kehittymistä. 

Pietari  suuri  oli  säätänyt  lain,'{jonka  mukaan  hallitsija  sai  määrätä 
seuraajansa,  sillä  hän  tahtoi  estää  hallitukseen  pääsemästä  sellaisia  mie- 
hiä, kuin  hänen  oma  poikansa  Aleksei  oli.  Hänen  sanottiin  määränneen 
seuraajakseen  toisen  puolisonsa,  liettualaisesta  talonpoikaistytöstä  keisa- 
rinnaksi kohonneen  Katariinan,  joka  olikin  hallitusistuimella  kolme  vuotta 
(1725—1727);  mutta  hallituksen  menoa  oikeastaan  johti  Pietari  suuren 
mahtava  suosittu  ruhtinas  Menschikov),  joka  tsaarin  suosion  kautta 
vehnäleipäin  myyjästä  oli  kohonnut  valtakunnan  mahtavimmaksi  mieheksi. 
Onnettoman  Aleksein  poika  Pietari  II  sai  Katariinan  jälkeen  kruunun ; 
mutta  hänkään  ei  itse  hallitsemaan  kykene;  Menschikow  johtaa  aluksi 
hallitusta,  vaan  tuon  nuoren  tsaarin  suosioon  pääsevät  sitte  muutamat 
Dolgoruki'&M\\m  ruhtinaat,  jotka  harrastavat  vanhaa  venäläisyyttä  ja  tah- 
tovat syrjäyttää  Men8chikowin.  Eräänä  yönä  sotamiehet  ympäröivät  tuon 
mahtavan  miehen  palatsin;  hän  otetaan  vangiksi  ja  seuraavana  aamuna 
hän  on  jo  kulkemassa  Siperiaa  kohti,  jossa  hänen  täytyy  viettää  loppu 
elämästään.  Dolgorukit  nyt  määräävät  hallitussuunnan.  Heidän  toimes- 
taan pääkaupunki  muutetaan  Moskowaan,  sillä  slavofiilit  eivät  Länsimai- 
den läheistä  Pietaria  hyväksy;  virkakunnat  muuttivat  sinne;  kirkossa 
aljettiin  palata  entisiin  oloihin;  bojarit  eivät  enää  lähettäneet  poikiansa 
ulkomaille  oppia  saamaan,  niinkuin  Pietari  oli  vaatinut,  Pietarin  kirja- 
paino suljettiin;  sanalla  sanoen,  olot  olivat  palautumassa  sellaisiksi,  kuin 
ne  ennen  Pietari  suurta  olivat  olleet.  Pietari  II  kuoli  kuitenkin  jo  v. 
1730  ja  nyt  nuot  mahtavat  bojarit,  Dolgorukit,  Galitsinit  y.  m.  koettivat 
saada  tsaarin  vallan  supistetuksi  siten  että  he,  kun  perijää  ei  ollut  mää- 
rätty, tarjosivat  keisarinkruunun  Anna  Itvanotvnalle,  Pietari  suuren  veli- 
puolen tyttärelle,  mutta  vaativat  häntä  hyväks3rmään  esittämänsä  ehdot, 
joiden  mukaan  mahtava  ylimysneuvosto  olisi  tsaarin  rinnalla  hallitusta 
johtamassa,  niinkuin  neuvoskunta  oli  Ruotsissa  ja  aatelisto  Puolassa. 
Anna  hyväksyy  ehdot,  mutta  Moskowaan  päästyään  hän  vapautuu  neuvos- 


KATARIINA   II.      PUOLAN   HÄVIÖ.  311 

kunnasta  ja  rupeaa  hallitsemaan  itsevaltiaasti.  Muutamat  noista  ylimyk- 
sistä lähetetään  Siperiaan  ja  toisille  annetaan  etäisissä  valtakunnan  osissa 
virkoja.  Hallitus  saapi  nyt  länsimaisen  suunnan;  saksalaisiaj  miehiä, 
niinkuin  Pietari  suuren  hallitessa,  tavataan  Annankin  aikana  valtakun- 
nan tärkeimmissä  viroissa;  taitava  valtiomies  Ostermann,  joka  Pietari 
suuren  aikana  oli  Saksasta  muuttanut  Venäjälle  ja  ollut  hänen  luotta- 
musmiehiään,  sekä  sotamarsalkka  Miinnich,  skottlantilaista  alkuperää 
oleva  kenraali  Keith,  ja  mahtavin  kaikista,  kuurilaisesta  talonpojanpojasta 
kohonnut  Biron,  ovat  Annan  aikana  vaikuttavia  miehiä.  Hovi,  joka  muu- 
tettiin taas  Pietariin,  saapi  samallaisen  komean  ja  loistavan  leiman  kuin 
Versaillesin  hovi;  puvut,  huonekalut,  ruoat,  vieläpä  ruoanvalmistajatkin 
hankitaan  ulkomailta.  Anna  halveksi  vielä  enemmän  kuin  Pietari  suuri 
venäläisyyttä.  V.  1740  tulee  hänen  kuoltuaan  hallitusistuimelle  hänen 
määräämänsä  Iiwana  VI,  joka  kuitenkin  on  pieni  lapsi;  Bironin  tuli  An- 
nan määräyksen  mukaan  hoitaa  hallitusta,  mutta  Iiwanan  äiti  työntää 
hänet  kuukauden  kuluttua  syrjään  ja  karkottaa  hänet  Siperiaan.  Ennen 
pitkää  hänet  vuorostaan  syrjäyttää  Pietari  suuren  nuorin  tytär  Elisabet, 
joka  kauan  aikaa  oli  hallitukseen  pyrkinyt.  Vallankumous  siis  toisensa 
jälkeen,  joka  sotajoukon  avulla  milloin  hyvänsä  helposti  saatiin  toimeen. 
Niinpä  Elisabet  joulukuun  5  ja  6:nnen  päivän  välisenä  yönä  menee  soti- 
laspukuun puettuna  Preobrashenskoin  kaartin  kasarmiin,  henkilääkärinsä 
Lestocq  sekä  muutamia  muita  henkilöitä  mukanaan,  esittelee  itsensä  suu- 
ren keisarin  tyttärenä  ja  valtakunnan  laillisena  haUitsijana  sekä  vaatii 
sotamiehiä  seuraamaan  itseänsä  ja  tekemään  uskollisuudenvalan.  Sota- 
miehiä oli  jo  ennen  tähän  valmistettu  ja  300  lähti  hänen  kanssaan  talvi- 
palatsiin, jossa  Iiwana  itse,  hänen  äitinsä  ja  hovinsa  sekä  Ostermann  ynnä 
muut  neuvonantajat  vangittiin.  E:lo  8  aamulla  annettiin  julistus,  jossa 
ilmoitetaan  Elisabetin  nousseen  valtaistuimelle,  ja  sotaväki  saattaa  uuden 
hallitsijan  palatsiin.  Iiwanan  äiti  vietiin  Cholmogoriin  Jäämeren  ran- 
nalle; Iiwana  itse  oli  kaiken  ikänsä  kovassa  vankeudessa  Pähkinälinnassa, 
kunnes  hän  v.  1762  murhattiin;  Ostermann,  Miinnich  sekä  monet  muut 
joutuivat  Siperiaan. 

Elisabetin  toimeenpanema  vallankumous  toi  myöskin  mukanaan 
muutoksen  hallituksen  suunnassa.  21  vuoden  aikana  (1741 — 1762),  jol- 
loin Elisabet  on  Venäjän  valtaistuimella,  ovat  ulkomaalaiset  syrjäytettyinä 
ja  Venäläisiä  on  kaikkialla  vaikuttavissa  viroissa.  Itse  oli  hän  veltto  ja 
työhön  haluton  sekä  jo  nuoruudesta  nautinnoihin  ja  ylelliseen  elämään 
antautunut,  jota  samaa  jatkui  vielä  hänen  valtaan  päästyään;  hän  tuskin 
viitsi   kirjoittaa   sellaista   kirjettä,   minkä   kohteliaisuus  välttämättä  vaati. 


312  TLEIKEV   HISTORIA. 

Keisarinnan  suositut  miehet  sitä  vastoin  olivat  vallassa,  ja  he  taas  vaih- 
telivat usein,  ailiS  vehkeet  ja  juonet  saattoivaf  yhä  toisia  pois  ja  uusia 
aijaan.    Piaimm&n  aikaa  pysyi  suosiossa  Bestuschew-Rjuniin,  joka  kansle- 


K<lMriBn«  BiMhrt.    (VMklplIrrai.) 

rina  johti  hallitusasioita,  mutta  myöhemmin  hänkin  joutui  epSsnosIoon. 
Elisabetin  hallitus  ei  kuitenkaan  ollut  vanhoillinen  siihen  määräfin,  ettfi 
hän  olisi,  niinkuin  Dolgorukit,  tahtonut  hävittää  Pietari  suuren  työtä; 
vaan  tuo  muukalaisvihamielinen  suunta  oli  etupäässä  muukalaisia  henki- 


KATARIINA   II.      PUOLAN   HÄVIÖ.  313 

löitä  vastaan  tähdätty.  Päinvastoin  hän  jatkoiMn  isänsä  alottamaa  työtä; 
niinpä  Pietariin  ja  Moskowaan  perustettiin  yliopisto,  Pietariin  taideakate- 
mia sekä  useita  kouluja;  sotalaitosta  kehitettiin;  Ranskan  kirjallisuuttakin 
suosittiin  Venäjän  hovissa.  Samoin  hän  osotti  Venäjän  voimaa  anasta- 
malla osan  Suomea  (ks.  seur.  luk.);  Itävallan  perintösodassa  hän  lähet- 
tämällä sotajoukkoja  Maria  Teresian  avuksi  kiirehti  rauhan  tekemistä, 
seitsenvuotisessa  sodassa  taas  hän  oli  Preussin  mahtavin  vihollinen. 

Seuraajakseen  EUsabet  oli  määrännyt  sisarensatyttärenpojan  Hol- 
stein-Qottorpin  herttuan,  joka  Pietari  Illmnen  nimellä  hallitsi  ainoastaan 
puoU  vuotta.  Vaikka  tämä  ruhtinas  jo  Elisabetin  hallituksen  alussa  oli 
Venäjälle  tullut,  niin  ei  hän  perehtynyt  Venäläisten  katsantotapaan  eikä 
sitä  edes  koettanutkaan,  päinvastoin  hän  esiintyi  hyvin  taitamattomasti, 
loukaten  kansansa  tapoja  ja  pilkaten  sen  uskontoa;  sitä  paitsi  hän  oli 
elämässään  hurja  ja  kevytmielinen,  eikä  juovuspäissään  ollenkaan  osan- 
nut sanoja  säästää  ja  tekojaan  salata.  Tämä  herätti  katkeraa  mieltä, 
jonka  vuoksi  hänen  puolisonsa  muutamien  ylimyksien  avulla  helposti  sai 
hänet  syöstyksi  valtaistuimelta;  samassa  hän  sai  surmansakin.  Kata- 
riina II,  hänen  puolisonsa,  tuli  uyt  hallitukseen  (1762—1796),  ja  hänen 
aikanaan  Venäjän  valta  ja  asema  mahtavasti  kohoaa,  jonka  vuoksi  häntä 
sanotaankin  Venäjän  suuruuden  toiseksi  perustajaksi. 

Katariinakaan  ei  ollut  syntyään  venäläinen,  vaan  erään  Saksan 
pikkuruhtinaskunnan  Anhalt-Zerbstin  ruhtinassukua,  mutta  Venäjälle 
tultuaan  hän  tahtoi  muuttua  venäläiseksi;  hän  oppi  sentähden  pian  venä- 
jänkieltä käyttämään  ja  noudatti  kreikkalais-katolisen  kirkon  sääntöjä, 
ei  hartaudesta,  vaan  siksi  että  hän  tahtoi  siten  päästä  Venäläisten  suo- 
sioon. Hän  näki  puolisonsa  erehdykset  ja  alkoi  yhä  enemmän  halveksia 
häntä;  mutta  Venäjältä  hän  ei  silti  tahtonut  lähteä,  sillä  kruunun  saa- 
vuttaminen oli  aikaisin  hänen  päämaalinsa.  Kunniaa,  mainetta,  loistoa 
ja  suuruutta  Katariina  halusi,  ja  kun  hän  valtaistuimelle  pääsi,  hän  lois- 
tavilla toimilla  tahtoi  saada  itselleen  kuuluisan  nimen  historiassa.  Pietari 
suuren  jälkiä  hän  kulki,  mutta  hän  oli  sivistyneempi  kuin  suuri  edeltä- 
jänsä; hän  näki  kyllä  Venäjän  oloissa  vallitsevat  puutteet  ja  tunsi  länsi- 
maisen sivistyksen  etevämmyyden,  mutta  hän  ei  saattanut  eikä  tahtonut- 
kaan noudattaa  Pietari  suuren  jyrkkää  menetystapaa ;  ulkomaalaisena 
hänen  asemansa  näet  oli  horjuvampi,  jonka  vuoksi  hänen  täytyi  pysy- 
telleidä  yleisen  mielipiteen  suosiossa.  Saattoihan  hänen  käydä  samoin 
kuin  MenschikowiD,  Iiwanan  y.  m.  Ja  useita  yrityksiä  hallitusta  vastaan 
hänen  aikanansa  tavataankin.  Varsinkin  ilmestyy  vääriä  kruununtavot- 
telijoita,  jotka  milloin  Pietari  III:nnen,  milloin  Iiwana  VI:nnen  tai  Pietari 


314  YLEINEN   HI8T0RU. 

II:8en  nimellä  kansaa  kiihottavat,  ja  kaikki  he  saavat  puolenpltäjiä  sivis- 
tymättömässä kansassa,  jolle  he  lupaavat  parempia  oloja  palkaksi. 

Katariina  II:sen  aikaisista  monista  kapinoista  oli  kuuluisin  Puga- 
tsheunn,  erään  paenneen  kasakan,  johtama  vv.  1773 — 1774.  Niinkuin 
kapinoitsijat  tavallisesti  hänkin  alkoi  kiihotustyönsä  valtakunnan  syrjä- 
osissa  Urali- vuoren  seuduilla;  mutta  hän  etenee  kannattajineen  valtakun- 
nan keskiosiin  asti,  ja  matkalla  joukko  kasvaa  kasvamistaan.  Pugatschew 
esiintyy  itse  Pietari  III:na,  joka  muka  ei  olisikaan  kuollut,  ja  häntä  kun- 
nioitetaan niinkuin  tsaaria  ainakin;  hänellä  on  hovimiehiä,  joita  maini- 
taan valtion  ylhäisten  miesten  nimillä;  niissä  on  kreivi  Orioweja,  Tscher- 
mschewejä,  Paninia,  sekä  joukko  hovineitiä.  Pugatschewin  vehkeet  kävivät 
vihdoin  hallitukselle  vaarallisiksi,  sillä  hän  tuli  jo  Moskowan  läheisyyteen 
asti.  Hallituskin  rupesi  pelkäämään;  makso,  mikä  hänen  surmaajalleen 
luvattiin,  korotettiin  250:sta  ruplasta  vähitellen  aina  2,400:teen  asti.  Vih- 
doin Pietari  Panin,  Venäjän  taitavimpia  kenraaleja,  voitti  hänet;  Pugatschew 
joutui  itse  vangiksi  sekä  menetti  henkensä-,  johon  kapina  loppui.  Tässä 
niinkuin  monessa  muussakin  kapinassa  epäiltiin  ylhäisiäkin  henkilöitä 
olleen  osallisina.  Mutta  älyllä,  taidolla  ja  voimalla  Katariina  osasi  tehdä 
tyhjiksi  kaikki  vehkeet  ja  kukistaa  kapinat.  Ja  hän  se  itse  myöskin 
hallitsi.  Katariina  I,  Anna  Iwanowna  sekä  Elisabet  olivat  antaneet  suo- 
sittujensa  johtaa  hallitus-asioita,  mutta  Katarina  II  pysyi  aina  johtajana 
ja  määrääjänä;  hänelläkin  oli  suosittunsa,  jotka  usein  vaihtelivat,  niin- 
kuin Orlowin  veljekset,  Aleksei  ja  Yrjö,  Panin  ja  mahtavin  kaikista 
Potemkin,  mutta  hän  johti  heitäkin  päästämättä  heitä  sellaiseen  vaiku- 
tukseen, minkä  Ludvig  XV:nnen  jalkavaimot  olivat  Versailles'in  hovissa 
saavuttaneet. 

Katariina  II  harrasti  monella  tavalla  Venäjän  sisäisten  olojen  paran- 
tamista, josta  tuonnempana  kerromme;  mutta  ennen  muuta  hän  halusi 
laajentaa  Venäjän  valtakuntaa  sekä  länteen  että  etelään  päin,  jatkaen 
siinäkin  kohden  Pietari  suuren  alottamaa  politiikkaa.  Naapurimaiden, 
Turkin,  Puolan  ja  Ruotsin,  heikkous ,  auttoi  suuressa  määrässä  hänen 
harrastuksiaan. 

Turkin  valtakunta  oli  kyllä  laaja,  sillä  kolmeen  maanosaan  se  ulot- 
tui, mutta  kansan  sotainen  into  ja  kunto,  joka  tuon  valtakunnan  oli 
luonut,  oli  jo  aikoja  sitten  laimentunut,  ja  se  oli  vaipunut  tuollaiseen 
velttouteen,  joka  Itämaiden  kansoille  on  omituista;  sulttaanit  elelivät  haa- 
remissaan ja  erillään  kansasta;  janitsharien  ennen  peljätty  joukko  oli 
heille  nyt  alituisena  vaarana,  sillä  se  pyrki  haUitukseen  vaikuttamaan. 
Lahjominen  oli  yleinen  virkamiehistössä  ja  hallinto  oli  kokonaan  epäjär- 


KATARIIKA  II.      PUOLAN   HÄVIÖ.  315 

]'estyksess£ ;  etäisemmissS  maisBa  maaherrst  toimijat  omin  pfiinsfi  halli- 
takeen  määrftykeistS  vSlittfimättä.  Mutta  lisäksi  heikonai  Turkkilaisten 
valtakuntaa  se  seikka,  ettfi  sen  alueella  asuva  beitfi  lukuisampi  kristitty 
vfiestö  pysyi  sille  kokonaan  vieraana,  vielfipi  vihollisenakin,  joka  odotti 
vaan  tilaisuutta  vapautuakseen,  ja  oli  sen  vuoksi  aina  taipuisa  auttamaan 
vieraitten  vehkeitä  omaa  esivaltaansa  vastaan. 


KaltrilM  II.    (VuklplliTM  Plvlr*  RaUrIn  luilun  muliiu.) 

Vielä  hajallisempi  kuin  Turkin  valtio,  oU  Puola,  sillä  edeUisessä  oli 
ainakin  hallituksen  johtaja,  jolla  oli  valtaa,  mutta  Puolassa  oli  valta 
pirstaantunut  tuhansiin  käsiin.  Ainoastaan  aatelismiehiä  ja  ylempiä  pap- 
peja kokoontui  joka  toinen  vuosi  valtiopäiville,  joilla  lakia  laadittiin  ja 
tarkastettiin  hallituksen  toimia.  Mutta  nSmät  herrat  olivat  niin  ylpeitä 
ja  kateellisia  vapaudestaan,  että  yhden  ainoan  veto-sana.Ti  lausuminen 
saattoi  tehdä  valtiopäiväin  p&ätöksen  tyhjäksi.  Tämä  oli  kuuluisa  libemtn- 
veto-oikeus,  jonka  Puolan  ylimykset  pitivät  vapautensa  perustuksena; 
Puolalaisen  muka  ei  tarvinnut  totella  lakia,  jota  hän  ei  ollut  hyväksynyt. 


316  YLEINEN   HISTORIA. 

Yksimielistä  päätöstä  ei  tietysti  milloinkaan  saatu  aikaan,  mutta  usein 
valtiopäivien  enemmistö  liittyi  konfederatsiooniksi,  joka  ryhtyi  aseitten 
avulla  panemaan  mielipiteitään  voimaan.  Seuraus  oli  sisällinen  sota, 
joka  tuli  vähitellen  alituiseksi.  »Puolaa  hallitaan  anarkiiallat,  oli  sanan- 
partenakin. Oli  kyllä  olemassa  kuningas,  joka  v:sta  1572  Jagellon  suvun 
sammuttua  valittiin  valtiopäivillä  Wolan  laajalla  kentällä  lähellä  War8o- 
waa,  mutta  hänen  valtansa  oli  käynyt  yhä  heikommaksi.  Useita  ehdok- 
kaita tuohon  tyhjään  arvoon  kuitenkin  aina  ilmoittautui,  ja  jokainen  esitti 
n.  s.  paeta  conventa  eh  sitoumuksia,  joita  hän  lupasi  hallituksessaan 
noudattaa.  Jokaisella  ehdokkaalla  oli  useimmiten  omat  puolueensa,  jotka 
jo  vaalitilaisuudessa  saattoivat  ryhtyä  miekanmittelöön  toistensa  kanssa. 
Puolan  haUitus  oli  siis  keski-aikaisella  kannalla,  valtakunta  oh  aatehs- 
tasavalta,  jossa  kuningas  oli  jonkinlainen  presidentti.  Muissa  Europan 
maissa  olemme  nähneet  hallitsijanvallan  kohoavan  rajattomaksi,  liittävän 
maan  kaikki  voimat  yhteen  ja  tekevän  valtion  voimakkaaksi;  mutta  Puo- 
lassa valta  oh  yhä  enemmän  pirstaantunut;  koko  valtioruumis  oli  ikään- 
kuin hajaantunut  pieniin  osiin,  jotka  keskenään  olivat  epäsoinnussa,  sillä 
jokainen  aatelismies  oli  oikeastaan  ruhtinas;  ja  mahtavilla  suvuilla  ohkin 
omat  joukkonsa,  oma  hovinsa,  oma  lippunsa  ja  oma  politiikkansa,  jota 
alemmasta  aatelistosta  muodostunut  puolue  kannatti. 

Europan  Länsimaissa  oh  sotalaitos  uudella  ajalla  kehittynyt  monessa 
suhteessa  Oranian  Moritzin,  Kustaa  Adolfin,  Fredrik  II:sen  ynnä  muiden 
suurten  sotapäällikköjen  kautta;  jalkaväki  oli  kauan  aikaa  ollut  sotajou- 
kon tärkein  osa,  mutta  Puolan  aateUsto  muodosti  tuollaisen  ritarillisen 
ratsujoukon,  jollaisia  Länsimaiden  feodaahjoukot  ohvat  keski-ajalla  olleet; 
Puolassa  ei  myöskään  ollut  linnoituksia  eikä  tykkejä,  jotka  jo  viime 
vuosisadalla  pidettiin  välttämättöminä. 

Samoin  oh  uskonnollinen  katsantotapa  keski-aikaisella  kannalla. 
Eatohsen  reaktsioonin  aikana  oli  jesuiittain  vaikutus  Puolassa  ollut  suuri; 
se  herätti  uskonnolHsen  suvaitsemattomuuden,  joka  oU  meikein  kiihty- 
mässä, kun  se  muualla  jo  alkoi  hävitä.  Ainoastaan  roomalais-katolisen 
kirkon  tunnustajilla  oh  valtioUiset  oikeudet,  mutta  muunuskoiset,  diasi- 
dentit,  ohvat  oikeudettomia,  ja  hsäksi  oh  ankaria  lakeja  säädetty  heitä 
vastaan.  Puola  oh  siis  joka  suhteessa  jäänyt  kehityksessä  muusta  Eu- 
ropasta jäljelle,  ja  siitä  sen  heikkous  oikeastaan  johtui.  Alaltaan  se  oli 
vielä  jotenkin  laaja,  vaikka  itäiset  maakunnat  olivat  jo  luovutetut  Venä- 
jälle, sillä  se  ulottui  Itämerestä  aina  lähelle  Mustaamerta;  sen  väkiluku 
oli  noin  12  miljoonaa,  siis  toista  vertaa  suurempi  kuin  Preussin  Fredrik 
II:sen  aikana;  mutta,  niinkuin  jo  mainittiin,  ainoastaan  aateUsto  —  noin 


KATARIINA   IL      PUOLAN   HÄVIÖ.  317 

8 — 900,000  henkeä  —  muodosti  valtiollisen  kansan,  ja  koko  muu  väestö, 
siis  varsinainen  kansa,  oli  tietämätöntä  ja  välinpitämätöntä  kaikista  yleisistä 
asioista;  ei  se  tuntenutkaan  isänmaata  tai  valtiota  omakseen.  Porvaris- 
tosta oli  Länsi-Europassa  jo  keski-ajan  loppupuoliskolla  aateliston  ja 
papiston  lisäksi  tullut  uusi  aines  valtion  elimistöön,  ja  uudella  ajalla 
kehittyneen  kaupan  ja  teollisuuden  kautta  se  oli  saanut  vielä  suuremman 
merkityksen,  mutta  Puolassa  ei  kotimaista  porvaristoa  syntynyt,  sillä 
kauppa  ja  teollisuus  oli  siellä  keski-ajalta  asti  Juutalaisten  hallussa,  joita 
halveksittiin.  Talonpojat  olivat  kyllä  muuallakin  maaorjuudessa,  mutta 
Puolassa  sekin  oli  ankarampaa;  talonpoika  oli  siellä  melkein  tylsistyn3rt 
kurjan  elämän  vuoksi,  joka  hänen  kohtalokseen  oli  tullut.  Puola  ei  siis 
tarvittaissa  voinut  kansalta  saada  mitäkään  tukea  tai  apua,  ja  tuo  pieni 
ylimyskunta  taas  oli  liian  heikko  ylläpitämään  valtiota,  kun  itsekkäät 
naapurit  tahtoivat  siitä  tehdä  lopun. 

Ruotsin  hallitus  18:nnellä  vuosisadalla  oli  samanlaatuinen  kuin 
Puolan,  jonka  vuoksi  sekin  oli  sopiva  anastettava.  Tästä  kerromme  enem- 
män seuraavassa  luvussa. 

Katariina  II:  sen  tarkoitus  oli  tehdä  loppu  sekä  Turkista  että  Puo- 
lasta, ja  olipa  puhe  Ruotsinkin  jakamisesta.  Mutta  yksin  Venäjä  ei  tässä 
saanut  toimia,  vaan  muut  naapurit  tahtoivat  päästä  saaliin  jaolle,  ja  tä- 
män johdosta  Venäjä  joutui  entistä  läheisempään  valtiolliseen  yhteyteen 
Europan  valtioiden,  varsinkin  Preussin  ja  Itävallan  kanssa.  Puolan 
kysymys  koski  läheisesti  Preussia,  sillä  Venäjälle  se  ei  sitä  yksin  suonut; 
vaan  päinvastoin  Fredrik  II  tavotteli  Puolan  maita,  jotka  erottivat  Itä- 
Preussin  Brandenburgista,  saadakseen  maansa  siten  yhteen  jaksoon. 
Ruotsia  koskevassa  kysymyksessä  olivat  myöskin  Preussi  ja  Tanska 
Venäjän  kanssa  keskusteluissa.  Turkkilaisten  karkottamisen  Europasta 
Katariina  II  piti  helppona  asiana;  hän  suunnitteli  sen  asemalle  uutta 
Kreikkalaista  keisarikuntaa,  jota  venäläinen  suuriruhtinas  tulisi  hallitse- 
maan; sen  vuoksi  saikin  hänen  pojanpoikansa  Konstantinin  nimen.  Itä- 
valta ei  kuitenkaan  sallinut  Katariinan  yksin  ratkaista  tätä  »Itämaan  kysy- 
miystä»,  sillä  Venäjän  eteneminen  Balkanin  niemimaalle  koski  senkin  etuja. 
Mutta  jo  rupesi  kuulumaan  diplomaattien  kesken  sama  mielipide,  joka 
vielä  nytkin  pitää  Turkin  hengissä,  että  muka  Turkin  olemassa-olo  on 
välttämätön  Europan  tasapainolle.  Kuuluisa  Montesquieu  sen  mielipiteen 
ensi  kerran  lienee  lausunut.  Europan  länsivallatkin  ryhtyivät  tämän 
johdosta  Turkin  ja  Venäjän  välisiin  sotiin,  eikä  Katariina  sen  vuoksi 
saanutkaan  suunnitelmaansa  Balkanin  niemimaalla  toteutetuksi.  Puolasta 
sitä  vastoin  tehtiin  loppu. 


318  YLEINEN   HISTORIA. 

Jo  aikaiBeiDmin  olivat  vieraat  vallat  olleet  Puolan  hallitBijoita  mää- 
räfimäesfi;  Kaarle  XII  oli  pakottanut  Paolalaiset  valitsemaan  Stanislaus 
Leczinskin,  Venäjftn  sotajoukkojen  pakottamana  Au^st  III:s  oU  valittu, 
ja  hfinen  kuoltuaan  v.  1764  Katariina  II  esitti  kuninkaaksi  entisen  buo- 
sikkinsa,  puolalaisen  aatelismiehen  Stanialaua  Poniatoviafcin,  Joka  kauan 
aikaa  oli  ollut  Puolan  lähettiläänä  Pietarissa.  VenSläiaten  pajunettien 
uhkaamina  valtiopftivfit  hänet  valitfiivatkin,  vaikka  suuri  joukko  häntfi 
vastusti.    Tästä  lähin  Venäjän  hallitus  oikeastaan  johtaa  Puolan  asioita, 


Pu*l*n  u<nw  1772.    (J.  E.  Hllnnln  lakani  niklpiirrg*.) 

sillä  keisarinnan  lähettiläs  Repnin  esiintyy  Varsovassa  ylimpänä  käski- 
jänä. Siten  Puola  jo  oli  menettänyt  itsenäisyytensä.  Perinpohjaiset 
muutokset  hallitusmuodossa  olisivat  vielä  saattaneet  valtion  pelastaa, 
mutta  Venäjä  ja  Preussi  olivat  sopineet  keskenään,  että  he  niitä  estäisi- 
vät. Uskonvapauden  asianajajana  sitä  vastoin  Katariina  rupesi  vaatimaan 
dissidenteille  oikeuksia,  jota  valistunut  mielipide  Europassa  ilolla  tervehti. 
Valtiopäivät  olivatkin  pakotetut  hyväksymään  keisarinnan  vaatimukset, 
mutta  piispat  vastustivat,  jonka  vuoksi  kaksi  vangittiin  ja  vietiin  Sipe- 
riaan.    Katolilaiset    liittyivät    nyt   konfederatsiooniin    Barin    kaupungissa 


KATARIINA   II.      PUOLAN   HÄVIÖ.  319 

V.  1768  ja  ryhtyivät  asevoimalla  vastustamaan  Venäjän  pyyteitä.  Sisäl- 
linen sota  alkoi.  Silloin  saapuu  Itävallan  joukkoja  Oalitsiaan,  Preussi- 
Iäisiä  läntisiin  maakuntiin,  ja  Venäläisiä  on  kaikkialla. 

Ranskan  hallitus  asettuu  nyt  Puolan  asiaa  ajamaan,  sillä  se  tah- 
too pelastaa  maan,  ja  sen  salaisena  asiamiehenä  toimii  vallankumouksen 
ajalla  kuulun  maineen  saavuttanut  kenraali  Dumouriez;  Ranskan  keho- 
tuksesta Turkin  sulttaanikin  julistaa  Venäjälle  sodan,  koska  eräs  venä- 
läinen kasakkajoukko  oli  Puolalaisia  hätyyttäessään  tullut  Turkin  alueelle 
ja  siten  loukannut  puolueettomuutta.  Mutta  apua  ei  tuosta  välityk- 
sestä ole.  Venäjän  sotavoimat  saavuttavat  sekä  maalla  että  merellä 
suuria  voittoja  Turkkilaisista,  ja  peljättiin  jo,  että  koko  Turkki  joutuisi 
sen  valtaan.  Saksan  keisari,  Maria  Teresian  poika  ja  hallitsijakump- 
pani,  Jooseppi  II  uhkaakin  jo  ryhtyä  sotaan  Venäjätä  vastaan,  mutta 
sitä  estääkseen  Fredrik  II  tahtoi  kääntää  Venäjän  keisarinnan  huo- 
mion Puolan  asioihin,  kehottaen  häntä  hankkimaan  Puolasta  korvausta 
Turkkilaisista  saamiensa  voittojen  johdosta;  Itävaltakin  tulisi  samassa 
saamaan  osansa,  eikä  Preussikaan  voisi  ilman  jäädä.  Katariina  kyllä 
ensin  vastusti  tätä  ehdotusta,  sillä  hän  tahtoi  pitää  koko  Puolan  oma- 
naan, mutta  kun  Itävallan  joukkoja  hyökkäsi  Oalitsiaan,  suostui  hän 
siihen.  Puolalaiset  ovat  voimattomia  estämään  sitä  jakoa,  minkä  Itäval- 
lan hallitsija  Maria  Teresia,  Venäjän  keisarinna  Katariina  II  sekä  Preussin 
kuningas  Fredrik  II  panivat  toimeen  v.  1772;  jakajat  selittivät  tahtovansa 
estää  verenvuodatusta  Puolassa  ja  haluavansa  rauhan  palauttamista,  jonka 
vuoksi  he  olivat  päättäneet  ottaa  itselleen  muutamia  Puolan  maakuntia, 
jotka  »vanhojen  ja  laillisten  oikeuksien  mukaan»  heille  muka  kuului vat- 
kin.  Puolan  valtiopäivät  olivat  pakotetut  hyväksymään  heidän  vaatimuk- 
sensa, ja  siten  Venäjä  otti  Wiena-joen  itäpuolella  olevat  liettualaiset 
maakunnat,  Preussi  taas  Länsi-Preussin  paitsi  Danzigin  ja  Thornin  kau- 
punkeja ja  Itävalta  osan  Galitsiaa. 

Kahta  vuotta  myöhemmin  1774  tehtiin  Turkin  kanssa  rauha,  jossa 
Venäjä  sai  useita  linnoituksia,  muun  muassa  Asowan  ja  Taganrogin, 
jotka  Pietari  suuri  jo  jonkun  aikaa  oli  omistanut.  Katariina  pakotti 
myöskin  Turkin  tunnustamaan  Krimin  khaanikunnan  itsenäiseksi.  Mutta 
tuo  itsenäisyys  oli  hyvin  petollinen,  sillä  Venäjän  hallitus  tahtoi  sen  var- 
jossa itselleen  ottaa  nuo  Mustanmeren  rantamaat.  Sinne  lähetettiin  asia- 
miehiä tuota  asiaa  ajamaan,  lahjoja  jaeltiin,  uhkauksia  ja  väkivaltaakin 
käytettiin,  ja  vihdoin  khaani  saatiin  luopumaan  hallituksesta,  ja  korvauk- 
seksi Venäjän  hallitus  antoi  hänelle  vuotuisen  eläkkeen. 


320  TLEINEN   HISTORIA. 

Vielfi  toineDkin  sota  syttyi  Turkin  kanssa  v.  1787,  sillä  Katariina 
ja  Itävallan  hallitsija,  keisari  Jooseppi  II,  olivat  t.  1786  sopineet  tämän 
valtakunnan  jakamisesta.  Mutta  Turkki  jäi  sitteokiD  olemaan,  koska 
Preussi,  Englanti  ja  Hollanti  liittyivät  sitä  puolustamaan  ja  Itävaltakin 
luopui  sodasta,  jonka  vuoksi  Venäjä  v.  1792  teki  rauhan,  jossa  Dniestr- 
virta  tuli  rajaksi  —  Sotaväkeä  hukkui  äärettömästi  näissä  sodissa,  sillä 
tappeluissa  ja  rynnäköissä  venäläiset  kenraalit  säästivät  väkeänsä  vähem- 
min kuin  muut;  huono  hoito,  puutteelliset  ruokavarastot  sekä  taudit  tap- 
poivat sen  lisäksi  äärettömästi.  Potemkin,  jolla  oli  ylipäällikkyys  toisessa 
Turkin  sodassa,  oli  varsinkin  hurja  hävittämään  väkeä.    Verisin  tapah- 


Pslimkln.    (Ttrdltun  laliinii  niklplrmi.) 

tuma  oli  Otsbakowin  lujan  linnoituksen  valloittaminen  r.  1788.  Useita 
kuukausia  olivat  Venäläiset  sitä  piirittäneet,  ruokavarat  ja  polttopuut 
olivat  loppuneet,  jonka  vuoksi  epätoivoon  joutuneet  sotamiehet  pyysivät 
päästä  hyökkäämSän.  Potemkin  suostui  siihen,  ja  tuossa  uhkarohkeassa 
yrityksessä  vallihsudat  täyttyivät  ruumiilla  ja  verellä;  kun  kaupunki 
sitte  vihdoin  oli  valloitettu,  surmasi  hurjistunut  sotajoukko  tuhansia  sen 
asukkaita.  Potemkin,  joka  rynnäkön  kestäessä  oli  pyssy nkantaman  päässä 
maahan  polvistuneena  rukoillut,  sai  Pietariin  tullessaan  kalliin  miekan, 
timanteilla  koristetun  Yrjönristin  sekä  6  miljoonaa  ruplaa. 

Sillä  aikaa  kun  Venäjän  huomio  oli  kiintynyt  Turkin  valloitukseen, 
oUvat  Puolalaiset  tehneet  yrityksen  valtionsa  tilan  parantamiseksi,  sillä 
V.  1772  tapahtuneen  jaon  johdosta  he  huomasivat  itsekin  mikä  naapurien 


KATARIINA   II,      PUOLAN   h1ti5.  321 

tarkoitus  oli.  V.  1791  valtiopSiTiUä  laati  n&et  patrioottein,  s.  o.  iB&nmaan 
ystävieD,  puolue  uuden  perustuBlain,  jossa  kuninkuus  sSSdettiin  perin- 
nölliseksi, libenim-veto  poistettiin,  ja  valta  jaettiin  taBan  kuninkaan  ja 
valtiopfiivien  väliliä,  jossa  lisaks!  porvareillekin  myönnettiin  valtiolliset 
oikeudet.  Mutta  yksimieliseati  eiv&t  Puolalaiset  nfiitfi  vSlttfim&ttömiS  pa- 
rannolcsia  hyvfiksyneet;  isSnmaan  pelastaminenkin  muuttni  hdllS  puolue- 
asiaksi.  Enn  vastapuolueen  jäsenietfi  monet  olivat  päfisiäislomalle  täbte- 
neet,  toivat  patriootit  ehdotuksensa  esille;  kuningaskin  sen  hyväksyi  ja 
valtiopäiv&t  antoivat  siihen  suostumuksen ea.  Yleinen  innostus  vallitsi 
War8ovasBa,    ja    juhlia    pidettiin,    Bill&   03'!   oli   Puola    muka    pelastettu. 


TtddMM  KMotalki,    (Antin  OtaayMkln  Mtami  vuktpKrrM.} 

Maassa  ilmestyi  kuitenkin  suuri  joukko  aatelismiehiä,  jotka  katsoivat 
tfiUaisen  hallitusmuodon  tekevän  lopun  »Puolan  vapaudesta»,  ja  he  kSän- 
tyivSt  viell  VenSjgn  keisarinnan  puoleen  apua  pyytfimSän.  MielelläSn 
Katariina  sen  antoi,  ja  lähettipä  Preussin  kuningas  Fredrik  Vilhelm  II:ldn 
joukkoja  Puolan  alueelle,  vaikka  sama  kuningas  oli  vähää  ennen  tehnyt 
liiton  Puolan  kanssa  ja  luvannut  kannattaa  näitä  toimeenpantuja  muu- 
toksia. Mutia  korvaukseksi  antamastaan  avusta  he  taas  ottivat  kumpikin 
suuria  aloja;  Puola  oU  supistettava,  sanoivat  he,  koska  vaarallinen  jako- 
biinien  oppi  muka  oli  päässyt  sinne  leviämään.  Toinen  jakoehdotus  teh- 
tiin {v.  1793),  jonka  mukaan  Venäjä  otti  puolet  Liettuasta  sekä  Podolian, 
Hiuskin  y.  m.;  Preussi  taas  Danzigin  ja  Thornin  kaupungit,  Suur-Puolan 
Yleinen  hlBtoria  II.  —  21. 


822  YLEINEN   HISTORIA. 

sekä  maa-alan  lähelle  Warsovaii  portteja  asti.  Ehdotuksen  tuli  saada 
Puolan  yaltiopäivien  hyväksyminen,  jotka  kokoontuivat  Grodnoon.  Osasto 
venäläisiä  sotamiehiä  piiritti  kokoushuonetta,  jossa  edusmiehet  istuivat 
koko  päivän  ja  yön  paikaltaan  liikahtamatta  ja  sanaakaan  sanomatta. 
E:lo  3  aikaan  aamulla  puheenjohtaja  kysyi,  suostuiko  kokous  siihen, 
että  sen  valtuutetut  saisivat  päättää  sopimuksesta;  mutta  ei  siihenkään 
vielä  kukaan  vastannut.  Vihdoin  joku  lausui,  että  »vaitiolo  on  samaa 
kuin  hyväksyminen»,  minkä  jälkeen  kaikki  itkien  lähtivät  pois.  Tämä 
oli  kuuluisa  »mykkä  istunto»  syyskuun  23  p.  1793.  4553  neliöpenikul- 
maa  maata  ja  noin  3  miljoonaa  asukasta  riistettiin  sen  johdosta  Puolalta. 

Mutta  vielä  Puolalaiset  koettivat  puolustaa  isänmaatansa,  jonka  pe- 
lastajaksi jalo  ja  innokas  Taddetis  Kosciusko  rupesi;  se  kuitenkin  vaan 
kiiruhti  Puolan  loppua.  Hän  sai  kokoon  noin  4000  miestä,  mutta  hänellä 
ei  ollut  tykkejä  eikä  kaikilla  sotamiehillä  edes  miekkaakaan.  Puolalaiset 
saivat  kuitenkin  jonkun  voiton,  kunnes  hurja  Suvorow  saapui.  Kosciusko 
voitettiin  nyt;  hän  joutui  vangiksi  ja  vietiin  Venäjälle;  Suvorow  otti 
pääkaupungin  haltuunsa,  ja  nyt  jaettiin  Puola  kolmannen  kerran  lopul- 
lisesti V.  1795.  Venäjä  otti  suurimman  osan,  nimittäin  lopun  Liettuasta 
sekä  Kuurinmaan  (noin  2000  neliöpenikulman  alan  ja  1-^  miljoonaa 
asukkaita),  Preussi  sai  Warsovan  sekä  maa-alan  Niemen-virran  keski- 
juoksun  kohdalle  asti  (1000  neliöpenikulmaa  ja  900,000  asukasta^.  Itä- 
valta sai  vanhan  pääkaupungin  Krakowan  sekä  lopun  Oalitsiasta  (830 
neliöpenikulmaa  sekä  toista  miljoonaa  ihmistä).  Stanislaus  Pomatowski 
pakotettiin  luopumaan  kruunustaan,  jonka  korvaukseksi  hän  sai  Venäjän 
keisarinnalta  eläkkeen,  sekä  muutti  Pietariin  asumaan.  Nuot  kolme  val- 
taa lähettivät  kolme  kuukautta  jaon  jälkeen  julistuksen,  jossa  he  sanovat 
rauhanrakkaudesta  sekä  alamaistensa  etua  silmälläpitäen  päättäneensä 
jakaa  Puolan. 

Puolan  hävittäminen  oli  viimeinen  ja  väkivaltaisin  teko,  joka  johtui 
18:nnen  vuosisadan  valtioitsekkäisyydestä.  Sama  ruhtinasten  vallanhimo, 
joka  oli  synnyttänyt  monet  perintösodat,  sama  sydämmetön  valtioviisaus, 
joka  oli  jaellut  maita  ja  sirottanut  saman  kansan  jäseniä  milloin  yhden 
milloin  toisen  valtikan  alle,  vei  lopulta  siihen,  että  suuri  valtio  pyyh- 
käistiin pois.  Tuo  mielivaltainen  menettely  oli  niin  juurtunut  yleiseen 
katsantotapaan,  ettei  Puolan  pirstomista  varsin  merkillisenä  pidettykään, 
se  ei  herättänyt  sääliä,  eikä  kukaan  täydellä  todella  sitä  tahtonut  estää. 
Maria  Teresialla  yksin  oli  jonkinlaisia  omantunnon-vaivoja,  ja  näyttääpä 
tämä  maiden  anastaminen  tuottaneen  tuskaakin  hänen  tunteelliselle  ja 
hurskaalle   mielelleen.     »Hän    itki   ja   otti»,    sanoi   Fredrik    II   ivallisesti 


VAPAUDEN   AIKA  RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.  323 

Itävallan  hallitsijattaresta.  Mutta  hänkin  arveli  kohtuuttomuuden  käyvän 
lievemmäksi  ja  syyllisyyden  vähemmäksi,  kun  ottaminen  tapahtui  suu- 
ressa mitassa.  Puolan  vanhentunut  valtiolaitos  sekä  kansan  keskinäinen 
eripuraisuus  teki  tuon  anastamisen  verraten  helpoksi. 


XXIV. 

Vapauden  aika  Ruotsissa  ja  Suomessa.    Kustaa 

Itsevaltius  poistetaan.  —  Uusi  hallitusmuoto.  —  Arvid  Hornin  toiminta.  —  Hatut 
Ja  myssyt  —  Sotaa  Venäjää  vastaan  valmistellaan.  —  Suomen  huono  tila.  —  Lap- 
peenrannan tappelu.  —  Suomi  joutuu  Venäläisten  valtaan.  —  Ruotsin  heikkous.  — 
Venäjän  lähettilään  kopeus.  —  Myssyt  pääsevät  hallitukseen.  —  Ruotsin  loppua  val- 
mistellaan. —  Kustaa  III:nnen  vallankumous.  —  V.  1772  hallitusmuoto.  —  Paran- 
nuksia pannaan  toimeen.  —  Kustaa  Illmnen  hovielämä.  —  Tyytymättömyyttä  syntyy. 
—  Suomen  eroa  Ruotsista  valmistellaan.  —  Itsenäisyyspuolue.  —  Venäjän  sota  alkaa. 
—  Anjalan  liitto.  —  Sodan  loppu.  —  Kustaa  Illmnen  murha. 

Kaarle  XII:nnen  hyödyttömissä  sodissa  oli  Ruotsi  menettänyt  mah- 
tavan valtiollisen  asemansa;  suurimman  osan  sen  voittomaista  oli  Venäjä 
riistänyt,  vieläpä  pienen  osan  Suomestakin,  joka  siten  tuli  jaetuksi  kahden 
naapurin  kesken,  eikä  meidän  maamme  itäpuolella  ollut  enää  rajamaata, 
joka  olisi  ollut  sen  suojana,  vaan  Suomi  joutui  taas,  niinkuin  ennen 
Stolbovan  rauhaa,  heti  sodan  syttyessä  taistelutantereeksi.  Yksinvalta 
oli  Ruotsin  arvon  ja  voiman  alentumiseen  niin  äkkiä  johtanut,  jonka 
vuoksi  se  Kaarle  XII:nnen  kuoltua  poistettiin.  Mutta  nyt  mentiin  taas 
liiallisuuteen,  sillä  kuninkaanvaltaa  supistettiin  ylenmäärin  ja  hallituksen 
johto  jätettiin  kokonaan  säädyille,  joten  Ruotsin  hallitus  tositeossa  oli 
vieläkin  yksinvaltainen;  mutta  nyt  tuo  rajaton  valta  oli  säätyjen  käsissä 
tai  oikeastaan  säätykokouksessa  vallalla  olevan  puolueen.  —  Kun  Kaarle 
XII:nnen  nuorempi  sisar  Ulriika  Eleonora  valittiin  hallitsijaksi  v.  1719, 
luopui  hän  näet  ylimmästä  vallasta  eli  suvereenisuudesta,  jonka  nyt  sa- 
nottiin kuuluvan  kansalle;  mutta  kansa  käytti  edustajiensa  kautta  tätä 
valtaansa.  V.  1720,  kun  Ulriika  Eleonora  jätti  hallituksen  puolisolleen 
Hessenin  prinssille  Fredrikille,  supistettiin  kuninkaanvaltaa  vielä  uudella 
hallitusmuodolla,  joka  jätettiin  hänen  hyväksyttäväkseen.     Ruotsi  oli  nyt 


324  YLEINEN   HISTORIA. 

oikeaBtaan  taaavalta,  niinlmJn  Puolakin,  silli  koko  valta  oli  valtiopSjvillS, 
jotka  kokoontuivat  mäfiräaikaisesti  joka  kolmas  vuosi ;  ne  pSättivfit  laeista, 
veroista  ja  sodasta;  mutta  vKfaSpStÖiaenimStkin  asiat  ne  ratkaistavikseen 
ottivat.  Aatelisto  oli  vaikuttavin  sSfidyistä  ja  talonpoikatSBaSt;  vähSpS- 
tÖiBin;  niinpä  tärkeimpiin  valiokuntiin  valittiin  enemmän  aatelissfiSdyn 
jäseniä,  kuin  muiden  säätyjen,  mutta  talonpoikia  ei  otettu  niihin  ollenkaan. 
YaltaneuToston  tuli  säädyille  tehdä  tiliä  toimistaan,  sillä  tätä  korkeinta 


Fradrlk  I.    (Vukrplirrat.) 

virkakuntaa  aljettiin  pitää  jonakin  säätyjen  valtuuskuntana.  Kuningas 
taas  oU  neuvoskunnan  puheenjohtaja,  jonka  kokouksissa  hänellä  oli  kaksi 
ääntä  päätöksiä  tehtaissa.  Suuri  merkitys  tällä  hallitusmuodolla  oli  siinä 
kohden,  että  se  paljon  kehitti  valtiopäiväin  toimintaa  ja  järjestystä,  var- 
sinkin valiokuntajärjestelmää,  joka  tuli  yhä  yleisemmäksi.  Mutta  niin- 
kuin tasavaltainen  hallitus  ainakin,  niin  tämäkin  oli  heikko  ja  löyhä; 
Ruotsi  joutui  puolueriitojen  valtaan  ja  vieraat  vallat  pääsivät  sekaantu- 
maan sen  asioihin.  Suomen  eduille  tämä  hallitusmuoto  ei  ollut  edullinen, 
sillä  maamme  valtiopäiville  lähettämien  edustajien  lukumäärä  oli  mitfittö* 


TAFAUDBK   AIKA  RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.  325 

mBn  pieni,  eivStkfi  he  sen  vuoksi  voineet  saada  fiäntSnsä  kuulumaan 
oman  maansa  asioita  ajaissaan.  Suomi  jäikin  vfthitellen  jotenkin  syrjään 
ballituksen  huolenpidosta. 

Alkupuoli  tätä  n.  k.  vapauden  aikaa  oli  kuitenkin  verraten  onnellinen 
Ruotsille,  sillfi  eilloin  taitava  valtiomies,  suomalainen  vapaaherra  Arvid 
Hotti,  kanslianpresidenttinä  johti  hallitusta.  Hän  tahtoi  pysyttää  valta- 
kunuassa  rauhaa,  kuitenkaan  päSstfimättS  Ruotsin  arvoa  alentumaan,  niin 
että  se  joutuisi  toisten  käskettäväksi;  mutta  varallisuuteen  oli  hänen 
mielestään  maa  etupäässä  kohotettava.  Entinen  merkantiilinen  katsanto- 
kanta  (ks.  luk.  XVII)  oU  kansalljstaloudessa  Europassa  vieläkin  yleinen. 


An\«  Horn.    (VuklplIrrH.) 

ja  sen  mukaan  Ruotsinkin  hallitus  toimi.  Rahaa  oli  saatava  valtakun- 
taan, sitä  koko  järjeetelmä  tarkoitti,  ja  sen  vuoksi  kaupan  kautta  tuli 
saada  ulkomailta  enemmän  varoja  kuin  sinne  vietiin;  siitä  taas  johtui, 
että  suojetustulleilla  tahdottiin  estSS  ulkomaiden  tavaroita  tulemasta  maa- 
han. Hallitus  piti,  niinkuin  Jo  ennen  olemme  nähneet  (luk.  XX),  tarkasti 
huolta  siitä,  että  kauppa  kulki  sen  säätämässä  Järjestyksessä;  teollisuutta 
edistämällä  oli  maa  saatava  riippumattomaksi  muiden  maiden  teollisuuden- 
tuotteista,  jonka  vuoksi  nyt  aljettiin  suosia  kaikellaisia  tebdasyritykslä ; 
villa-,  puuvilla-  ja  silkkikankaiden  valmistamista  varten  perustettiin  teh- 
taita moneen  paikkaan,  samoin  sokuritehtaita,  rautatehtaita  j.  n.  e.  Halli- 
tus antoi  runsaasti  apurahoja  niitä  varten,  vaikka  Suomen  osaksi  ei 
nSiatä  paljon   riittänyt.    Ulkomaisia   kasvejakin   koetettiin  saada  viihty- 


326  YLEINEN   HISTORIA. 

mään,  niinkuin  tupakkaa  ja  värikasveja;  potaattiakin  ruvettiin  näihin 
aikoihin  viljelemään;  Suomeen  mainitaan  sen  tulleen  Pommerin  sodasta 
(1756— 1762)  palaavien  sotamiesten  laukuissa.  Nauriin  viljeleminen,  joka 
tähän  asti  oli  ollut  tärkein  juurikasvi,  jäi  nyt  syrjään. 

Tämän  ajan  rauhantöistä  on  tärkein  1734  vuoden  valtiopäivillä 
hyväksytty  Ruotsin  valtakunnan  laki,  joka  vieläkin  on  suurimmaksi  osaksi 
meillä  käytännössä;  v.  1759  sen  käänsi  suomeksikin  lääninsihteeri  Samuli 
Forseen.  Suomen  kielen  oikeuksista  ei  hallitus  muuten  paljon  huolehti- 
nut; ruotsin  kieli  oli  päässytkin  entistä  suurempaan  valtaan  Suomessa 
ison  vihan  jälkeen,  sillä  suuri  osa  virkamiehistä  oli  ollut  pitkän  vainon 
ajan  Ruotsin  puolella  ja  siellä  vieraantunut  omasta  kansallisuudestaan 
ja  kielestään. 

Pian  alkoi  kuitenkin  kuulua  tyytymättömyyttä  tähän  rauhalliseen 
toimintaan  ja  ruvettiin  moittimaan  Hornia  sekä  hänen  johtamaansa  suun- 
taa. Kansaa  aljettiin  kiihottaa;  pidettiin  kokouksia,  joissa  puhujat  häpäi- 
sivät hallitusta,  klubeja  perustettiin,  häväistys-  ja  ivarunoja  levitettiin 
pitkin  maata,  vieläpä  saarnastuoleistakin  kuultiin  puhetta  samaan  suun- 
taan. Horn  ja  hänen  ystävänsä  olivat  muka  unohtaneet  Ruotsin  kunnian, 
he  olivat  velttoja  ja  uneliaita,  jonka  vuoksi  heitä  sanottiin  yömyssyiksi, 
josta  puoluenimi  myssyt  johtuu;  itseänsä  nuo  vastustajat  kutsuivat 
hatuiksi,  koska  he  muka  tämä  vapauden  merkki  päässä  olivat  valmiit 
astumaan  vihollista  vastaan.  Hatut  siis  uneksivat  Ruotsin  entistä  suu- 
ruutta, jonka  he  luulivat  voivansa  vielä  sille  hankkia;  mutta  he  eivät 
ottaneet  huomioon  Ruotsin  heikontunutta  asemaa  ja  Venäjän  yhä  pai- 
sunutta voimaa.  Tämä  valtakunta  oli  näet  masennettava,  ja  ennen  mene- 
tetyt maat  siltä  takaisin  otettavat.  V.  1738  hatut  pääsivät  vaaleissa  voi- 
tolle, jonka  vuoksi  Horn  erosi  kanslianpresidentin  toimesta  ja  vasta- 
puolueen  johtaja  Kaarle  Gyllenborg  tuli  sijaan.  Kuutta  valtaneuvoston 
jäsentä  vastaan  nostettiin  kanne;  heitä  syytettiin  kehnosta  \ilkopolitii- 
kasta  ja  heidät  erotettiin  viroistaan. 

Heti  tuli  nyt  toinen  suunta  hallituksessa  näkyviin.  Aljettiin  val- 
mistaa sotaa.  Turkkiin,  joka  silloin  oli  Venäjän  kanssa  sodassa,  lähetet- 
tiin eräs  majuri  Sinclair  sopimuksia  tekemään;  mutta  hän  murhattiin 
ja  ryöstettiin  matkalla,  ja  yleensä  arveltiin  sen  tapahtuneen  Venäjän  hal- 
lituksen toimesta,  mikä  yhä  enemmän  kiihotti  mieliä.  Ranskan  hallitus^ 
jonka  ystävyydessä  hatut  olivat,  yllytti  vielä  sotaista  mielialaa.  Suomeen 
ruvettiin  jo  v.  1739  sotaväkeä  kuljettamaan. 

Suomen  aatelismiehistä  useimmat  liittyivät  hattuihin,  mutta  muiden 
säätyjen  edustajat  kuuluivat  melkein  kaikki  myssypuolueeseen  ja  vastus- 


VAPAUDEN   AIKA  BCOT8I88A  JA  fiUOMBSBA.  327 

tivat  sotaa,  koska  he  tahtoivat  säfistäfi  isSnmaatansa  joutamasta  taas 
vihollisten  raadeltavaksi,  varsinkin  kun  edellisen  ison  vihan  tuottamat 
vauriot  eiv9t  vielä  olleet  joutuneet  parantumaaa.  Noin  275,000:teen  oli 
Suomen  väkiluku  vähentynyt  edellisen  vainon  kautta,  eikä  maata  oltu 
vielä  voitu  saada  entiseen  viljeljkseen,  vaikka  hallitus  oli  lievitykseksi 
antanut  useampina  vuosina  vapauden  verojen  suorittamisesta ;  monta 
katovuotta  oli  tällä  välin  ollut,  ja  kaupungit,  joista  muutamat  olivat  mel- 


ChirlN  Emil  Ltwinhiii|ii    (VMklplirrgkHii  nukun.) 

kein  autioina  ja  hävitettyinä,  eivät  olleet  päässeet  vaurastumaan.  Tapuli- 
kaupungit  olivat  meidän  maassamme  niin  varattomia,  etteivät  nekään  saat- 
taneet omilla  laivoillaan  tuottaa  tavaroita  ulkomailta,  jonka  johdosta  tava- 
rain hinta,  esim.  suolan,  suuresti  kohosi.  Luonnollista  oli,  että  näin  ollen 
yleinen  mielipide  Suomessa  oli  sotaa  vastaan,  eikä  täällä  enää  luotettu 
Ruotsin  hallituksen  voimaan,  niinkuin  edellisessä  sodassa  Kaarle  XII:teen. 
Eikä  tuo  hallitus  luottamusta  ansainnutkaan,  sillä  kevytmielisesti, 
tarpeellisista  varustuksista  ja  valmistuksista  huolta  pitämättä,  se  v.  1741 
julisti  sodan.    pVeriset  päSt  ja  koko  Suomen  hukka  yhtenä  kesänä»,  sitfi 


328  YLEINEN   HISTORIA. 

ennustivat  monet  sodan  seuraukseksi  jo  ennen  sen  alkua,  ja  kurjin  ja 
häpeällisin  sota,  mikä  koko  Ruotsin  ja  Suomen  historiassa  tavataan, 
siitä  koituikin. 

Venäjän  joukot  hyökkäävät  Elokuussa  v.  1741  kahden  ulkomaalai- 
sen päällikön  de  Lacyn  ja  Keithin  johdossa  rajan  yli  ahdistamaan  Lap- 
peenrantaa, joka  silloin  oli  varustettu  paikka.  Siinä  syntyy  tappelu,  joka 
ei  ennusta  hyvää  Ruotsalaisille.  Alussa  Ruotsin  joukot  kyllä  ovat  voi- 
tolla, mutta  kun  vasen  siipi  joutuu  epäjärjestykseen,  syntyy  yleinen 
hämminki,  ja  kauhun  valtaamana  Savon  ja  Karjalan  rakuunat  lähtevät 
pakenemaan,  ja  Hämeen  pataljoona  seuraa  heidän  esimerkkiään.  Venä- 
läiset pääsevät  voitolle  ja  itse  ylipäällikkö  Wrangel  joutuu  taistelun  tuok- 
sinassa vangiksi.  Venäjän  joukot  vetäytyivät  kuitenkin  tappelun  jälkeen 
rajan  yli  takaisin.  Koetettiin  kyllä  Ruotsissa  lohdutella  sillä,  että  Venä- 
jän joukot  olivat  ylivoimaiset,  että  kunnia  oli  pelastettu  ja  että  tuo  kär- 
sitty tappio  saataisiin  voitoilla  korvatuksL  Mutta  pettymys  se  sittekin 
oli.  L€W€nhaupt,  joka  oli  ylipäälliköksi  määrätty,  saapuu  Suomeen  vasta 
Lappeenrannan  tappelun  jälkeen  ja  viepi  pääarmeijan,  joka  oli  ollut 
Haminan  seuduilla,  Pietaria  kohden.  Hän  tahtoi  näet  täällä  saada  aikaan 
vallankumouksen  ja  auttaa  valtaistuimelle  Elisabetin,  joka  sitten  muka 
suostuisi  antamaan  Ruotsin  maita  takaisin.  Hänen  marssinsa  saapikin 
Pietarissa  aikaan  hämminkiä,  jota  hyväkseen  käyttäen  Elisabet  riistää 
vallan  itselleen  (ks.  edell.  luk.).  Mutta  maita  hän  ei  anna  Ruotsille  ta- 
kaisin, koettaa  vaan  epämääräisillä  lupauksilla  pidättää  Lewenhauptia 
kauemmaksi  kulkemasta.     Ja  tämä  suostuukin  välirauhaan. 

Mutta  kun  EUsabetin  asema  on  vakaantunut,  alkaa  hän  keväällä 
V.  1742  uudelleen  sodan,  ja  Lewenhaupt,  joka  on  taitamaton  johtamaan, 
niinkuin  Lybecker  edellisessä  sodassa,  antaa  käskyn  toisensa  perästä  pe- 
räytymään, kunnes  hän  vihdoin  kutsuttiin  Tukholmaan.  Puute  on  Ruot- 
sin armeijassa  suuri,  kaikki  kuri  on  poissa,  upseerit  eivät  pidä  lukua 
velvollisuutensa  täyttämisestä,  vaan  lähtevät  joukottain  Tukholmaan  valtio- 
päiville; sotamiehet  alkavat  seurata  heidän  esimerkkiään,  ja  joka  yö 
pakenee  heitä  sadoittain  armeijasta.  Helsingin  kämpillä  peräytyminen 
vihdoin  päättyi  siten,  että  koko  armeija,  noin  11,000  miestä,  antautui 
VenäläisiUe  Elokuun  24  p.  1742. 

Koko  Suomi  joutui  tämän  kautta  Venäjän  valtaan.  Maamme  histo- 
riassa on  tämä  venäläis  valta  tunnettu  »pikku  vihan»  nimellä,  siliä  se  on 
ikäänkuin  vastine  edelliseUe  vainon  ajalle.  Kova  oli  tämäkin,  mutta  se 
kesti  vaan  yhden  vuoden,  eivätkä  Venäläiset  osottaneet  siinä  määrässä 
tylyyttä,  raakuutta  ja  julmuutta,  kuin  edellisellä  kerralla. 


VAPAUDEN   AIKA   RUOTSISSA  JA   SUOMESSA. 


KualRBibr  Lnlln  Ulrllka,  KuutlvMiK.    (Vuklplimi.) 

V.  1748  tehtiin  Tarussa  rauha;  jossa  Veafij&n  keisarinna  suostui 
antamaan  takaisin  suurimman  osaa  Suomea,  pitSen  kuitenkin  siitä  maan 
KTmi-jokeen  asti.  Mutta  tämän  sodan  siveelUnen  tappio  oli  suurempi 
kuin  aineellinen;  se  paljasti  nSet  Ruotsia  valtiollisen  heikkouden,  saatt(ri 
häpeätä  sen  sotajoukoille  ja  heikonsi  yhä  enemmän  Suomen  kansallista 
asemaa.     Ruotsin    voimattomuus   oli   niin    suuri,    että    sen    täjtyi    sodan 


830  YLEINEN   HISTORIA. 

jälkeen  pyytää  venäläisiä  joukkoja  itse  Ruotsiin,  kun  Tanska  uhkasi  sitä 
sodalla.  12,000  venäläistä  sotamiestä  oU  sen  vuoksi  talven  1743—44 
Ruotsissa  majoitettuna. 

HattuhallituSy  joka  sodan  oli  ajattelemattomasti  alkanut,  tahtoi  pelas- 
taa itsensä  kaikesta  edesvastuusta,  lykäten  syyn  kokonaan  ylipääUiköiden 
niskoille,  jotka  eivät  muka  johdossaan  olleet  tarmokkaasti  ja  taitavasti 
toimineet,  ja  heidän  toimiaan  tutkimaan  asetettu  ylimääräinen  tuomio- 
istuin tuomitsikin  Lewenhauptin  ja  Buddenbrockin  kuolemaan.  Hatut 
olivat  kuitenkin  menettämäisillään  valtansa,  mutta  Venäjän  hallituksen 
liiaksi  paisunut  vaativaisuus  ja  ylpeys  tuli  heille  avuksi. 

Ruotsin  valtiopäivät  olivat  jo  ennen  Turun  rauhaa  valinneet  kruu- 
nunperilliseksi Venäjän  keisarinnan  ehdokkaan,  hänen  sukulaisensa  Adolf 
Fredrikin,  joka  oli  Holstein-Gottorpin  sukua,  toivoen  siten  saavansa 
edullisemman  rauhan.  Elisabet  tahtoi  hänen  kauttaan  saada  vaikutus- 
valtaa Ruotsin  hallitukseen;  mutta  hänen  lähettämänsä  lähettiläs  von 
Korff  esiintyikin  niin  ylpeästi  ja  mahtavasti,  että  herätti  yleistä  har- 
mia; kruununprinssille  hän  jätti  Elisabetin  nimessä  kyhätyn  kirjoituksen, 
jossa  huomautetaan  hänen  kiitollisuudenvelastaan  Venäjän  keisarinnalle 
sekä  uhkaavasti  varotetaan  häntä  sellaisten  neuvoja  noudattamasta,  jotka 
estävät  hyvien  suhteitten  aikaansaamista  molempien  valtioiden  kesken. 
V.  1746  alkaneiUa  valtiopäivillä  Venäjän  lähettiläs  käytti  vielä  noin 
850,000  taaleria  äänten  ostamiseen.  Tavaksi  oli  näet  tullut,  että  vierailla 
valloilla  oli  valtiopäivämiesten  joukossa  asiamiehiä,  jotka  ostelivat  ääniä, 
ja  täti  äänten  myymistä  aljettiin  pitää  tulona,  varsinkin  nuorten  aatelis- 
miesten  keskuudessa,  jotka  valtiopäiville  kilvan  pyrkivät.  Ranskan  lähet- 
tilään kautta  jaettiin  hattupuolueen  hyväksi  vv.  1746—1747  valtiopäivillä 
1  milj.  vask.  taal.  (noin  \  milj.  Suomen  markkaa).  Siveellinen  turmelus 
oli  Ruotsissa  tämän  kautta  tavattomasti  lisääntynyt  ja  isänmaallinen 
henki  näytti  melkein  kadonneen. 

Mutta,  niinkuin  sanottu,  hatut  pääsivät  voitolle  kaikista  vastapuo- 
lueen  ponnistuksista  ja  Venäjän  rahojen  jakamisesta  huolimatta;  tärkeänä 
syynä  siihen  oli  kruununprinssin  liittyminen  heihin,  vaikka  tuo  hyvä 
väli  loppui  heti  sen  jälkeen  kuin  hän  oli  kuninkaaksi  tullut  (1751), 
koska  hatut  tahtoivat  supistaa  kuninkaanvaltaa  vielä  entistä  mitättö- 
mämmäksi. 

Hatut  hallitsivat  v:teen  1765,  mutta  toinen  hyödytön  sota,  jonka 
he  olivat  alkaneet  Fredrik  II:sta  vastaan  (ks.  luk.  XXII),  tuotti  mainit- 
tuna vuonna  lopun  heidän  vallalleen.  Rauhan  aikanakin  he  olivat  kulut- 
taneet runsaasti  valtakunnan  varoja  auttamalla  teollisuusyrityksiä,  jakaen 


VAPAUDEN   AIKA   RUOTSISSA  JA   SUOMESSA.      KUSTAA  III.  331 

niitä  etupäässä  omille  puoluelaisillensa;  mutta  sota  vasta  saattoi  raha- 
asiat  sille  kannalle,  ettei  hallitus  enää  voinut  niitä  järjestää.  Oli  näet 
laskettu  liikkeeseen  tavattoman  paljon  paperirahaa,  jota  ei  voitu  lunastaa. 
Mutta  myssyt,  jotka  nyt  pääsivät  valtaan,  eivät  myöskään  osottaneet 
voivansa  pulasta  auttaa;  he  puolestaan  olivat  liian  säästäviä;  he  lakkautti- 
vat apurahat,  mikä  saattoi  tehtaita  häviämään,  eivätkä  antaneet  pankista 
uusia  lainoja,  vaan  alkoivat  vanhoja  saataviakin  periä,  saadakseen  vähe- 
nemään paperirahan,  joka  vähitellen  oli  lunastettava..  Mutta  seurauksena 
tästä  »kuristussysteemistä»  oli  se,  että  raha  hävisi  liikkeestä,  mikä  taas 
lamautti  kaupan  ja  teollisuuden.  Tyytymättömyyttä  ja  nurjaa  mieltä 
syntyy  sen  vuoksi  myssyhallitustakin  vastaan,  ja  kun  kuningas  saa  neu- 
voskunnan pakotetuksi  kutsumaan  säädyt  kokoon  v.  1769,  ovat  hatut 
taasen  enemmistönä.  Mutta  se  mielipide  rupesi  jo  maassa  vakaantumaan, 
että  oli  samantekevä,  kumpiko  puolue  oli  vallassa,  vika  oli  itse  hallitus- 
muodossa. 

Ruotsin  vapauden  ajan  hallitus  oli  yhtä  höllä  ja  hajanainen  kuin 
Puolan;  samallainen  itsekkäisyys  ja  siveellinen  turmelus  oli  sielläkin 
päässyt  vallitsemaan,  ja  sama  kohtalo  sitä  myöskin  uhkasi.  V.  1764, 
jolloin  Katariina  II  ja  Fredrik  II  sopivat  Puolan  asioista,  tekivät  he 
myöskin  sopimuksen  siitä,  että  Ruotsin  silloinen  valtiomuoto  oli  säilytet- 
tävä, ja  V.  1769  he  suostuivat  marssittamaan  sotaväkeänsä  Ruotsin  maihin, 
jos  valtiomuotoa  muutettaisiin;  vieläpä  sen  jakamisestakin  keskusteltiin. 
Tanska  yhtyi  samaan  liittoon.    Ruotsin  loppu  näytti  täten  olevan  tulossa. 

Ainoastaan  laajempi  kuninkaanvalta  saattoi  sen  pelastaa.  Jo  Adolf 
Fredrik,  tai  oikeammin  hänen  puolisonsa  Loviisa  Ulriika,  oli  yrittänyt 
saada  säätyjen  ja  neuvoskunnan  valtaa  supistetuksi,  kuitenkaan  onnistu- 
matta. Mutta  heidän  poikansa  Kiistaa  III,  joka  v.  1771  tuli  hallituk- 
seen, sai  tuon  höllän  hallitusmuodon  jotenkin  helposti  kumotuksi,  jonka 
kautta  »vapauden  aika»  loppui.  Hän  oli  nuori,  kaunis,  miellyttävä  ja 
kaunopuhelias  mies  sekä  pitkästä  ajasta  kotimainen  hallitsija,  jonka  vuoksi 
hän  oli  omansa  ryhtymään  tuohon  arkaluontoiseen  ja  vaaralliseen  tehtä- 
vään. Turhamaisuus  sekä  kunnian-,  maineen-  ja  loistonhalu  oli  tässä 
ruhtinaassa  useinkin  huomattavissa,  mutta  hänessä  oli  myöskin  vaka- 
vuutta, tositointa  ja  isänmaanrakkautta.  Ja  isänmaansa  pelastaminen  oli 
hänen  ensi  ajatuksensa.  Hänen  enonsa  Fredrik  II,  joka  epäili  sisaren- 
poikansa aikeita,  varoitteli  kyllä  häntä  ryhtymästä  hallitusmuodon  muu- 
toksiin; mutta  Ranskan  hallitus  taas  oli  luvannut  hänelle  apua  tähän 
tarkoitukseen,  sillä  Ranska  tahtoi  estää  Ruotsia  joutumasta  häviön  omaksi; 
se  oli   oleva    vastapainona  Venäjälle,  joka   tunkeutui  yhä  lännemmäksi. 


332  YLEINEN   HISTORIA. 

Ranskan  valtiomiehet  olivat  ennen  suosineet  Venäjätft  kohtaan  vihamie- 
listä hattupuoluetta,  mutta  hekin  olivat  tulleet  huomaamaan,  että  Ruotsi 
oli  perikatoon  joutuva,  jos  puoluehallitus  sieUä  kauemmin  jatkuisi. 

Kun  Kustaa  III  v.  1772  oli  palannut  kotimaahansa  Pariisista,  jossa 
hän  isänsä  kuollessa  oli,  vannoo  hän  noudattavansa  1720  valtiomuotoa, 
ja  kruunaus  toimitetaan.  Hän  kehottaa  paraillaan  koossa  olevia  säätyjä, 
joissa  puoluevimma  on  entisellään,  yksimielisyyteen  sekä  heittämään  vai- 
non ja  kiistan.  Tämä  ei  kuitenkaan  tauonnut.  Kuningas  rupeaa  nyt 
valmistautumaan  tekemään  säätyhallituksesta  loppua,  johon  useat  henkilöt 
häntä  kehottavat.  Suunnitelma  valmistetaan,  jonka  mukaan  översti  Jdäkko 
Maunu  Sprengtportenin  piti  lähteä  Suomeen  ja  tuoda  sieltä  Tukhol- 
maan sotaväkeä,  ja  jahtimestari  Toll  suostui  lähtemään  Etelä-Ruotsiin, 
niinikään  joukkoja  hankkimaan.  Mutta  yrityksestä  saatiin  vihiä,  ja  ku- 
ningas joutui  vaaraan,  säädyt  kun  tuumivat  ottaa  hänet  huostaansa.  Nyt 
Kustaa  III  rohkeasti  ryhtyi  asiaan  käsiksi.  Hän  kokoo  Elokuun  19  p:nä 
joukon  upseereja  pää  vahtiin  linnan  pihalle,  ja  portit  suljetaan;  hän  kään- 
tyy nyt  heidän  puoleensa  ja  esittää  loistavassa  puheessa  isänmaan  vaaran- 
alaisen tilan.  »Tahdotteko»,  sanoi  hän  lopuksi,  »seurata  minua,  niinkuin 
teidän  esi-isänne  seurasivat  Kustaa  Waasaa  ja  Kustaa  Adolfia,  niin  minä 
panen  henkeni  teidän  ja  isänmaan  pelastukseksi  alttiiksi».  Upseerit  hy- 
väksyivät kuninkaan  esityksen,  sotamiehet  huusivat:  »eläköön  kuningas», 
ja  kun  Kustaa  III  seurueineen  ratsasti  kaupunkiin,  Tukholman  väestö 
riemuhuudoilla  osotti  hyväksyvänsä  hänen  tekonsa.  Säätyjenkin  täytyi 
antaa  suostumuksensa ;  ainoastaan  joku  kiivaampi  puoluemies  lähti  pakoon, 
ja  joitakuita  vangittiin. 

Elokuun  21  p:nä  kuningas  kuninkaalliseen  pukuunsa  puettuna  saa- 
pui valtaistuinsaliin,  jonne  kaikki  säädyt  olivat  kutsutut.  Siellä  hän  luki 
laatimansa  uuden  hallitusmuodon,  jonka  säädyt  hyväksyivät.  Tämä  hal- 
litusmuoto, joka  siitä  pitäen  on  ollut  meidän  perustuslakejamme,  teki 
neuvoskunnan  merkityksen  mitättömäksi  sen  kautta,  että  kuningas  sai 
milloin  tahtoi  tiedustella  sen  mieltä,  ja  neuvoskunta  oli  vastuunalainen 
yksin  kuninkaalle;  säätyjen  vaikutus  taas  väheni  suuresti  sen  kautta, 
että  kuningas  sai  kutsua  ne  kokoon,  milloin  häntä  halutti. 

Noin  10  vuotta  Ruotsin  ja  Suomen  kansa  olivat  hyvissä  suhteissa 
kuninkaan  kanssa,  ja  monta  tärkeätä  parannusta  tuli  tällä  ajalla  Suo- 
menkin osaksi;  niinpä  asetettiin  Waasaan  v.  1775  hovioikeus,  ja  useita 
kaupunkeja,  muun  muassa  Tampere,  perustettiin;  Suomi  jaettiin  6:teen 
lääniin  (ennen  oli  ollut  4).  Maanviljelyksen  edistämistä  varten  säädettiin 
isojako,   jonka   tarkoitus  oli  jakaa  taloille  laidun-  ja  metsämaita,  jotka 


KDSTAA  III.  333 

ennen  olivat  olleet  kylftkunnan  yhteisiS;  kunkin  talon  tuli  saada  mant- 
taalinsa mukaan  määrätty  ala  laidnnta  ja  metsää,  mutta  jäljelle  Jääneet 
takamaat  otti  kruunu,  joka  alkoi  antaa  uutisasukkaille  niistä  maata  vii* 


XiMtu  lir.    rVtd^Irlln-M  Kvr  *«  Bradin  mutulinii  aukun.) 

jeltävfiksL  Pohjanmaalla,  Hämeessä  ja  Kuopion  läänissä  syntyi  sen  kautta 
paljon  uutisasutuksia ;  yhteensä,  sanoo  Kustaa  t.  1786,  oli  noin  2000 
uutta  taloa  Suomessa  syntynyt  Monessa  paikassa  isojako  kuitenkin 
herätti  tyytymättömyyttä,  koska  takamaiden  anastamisen  kautta  talon- 
omistajat   katsoivat   kärsineensä    vääryyttä;    Savolaiset    varsinkin,   jotka 


334  TLEINEN   HISTORIA. 

olivat   laajoissa   metsiseSftn  tottuneet  kaskea  hakkaamaan,  olir&t  nurjalla 
mielellfi;  he  pyysivät  muutostakin,  mutta  kunin^s  ei  suostunut. 

Sekavat  raha-asiat  Kustaa  III  sai  nilnikgfin  Blykkllällä  tavalla  jfir- 
jestetyiksi.  Ottamalla  ulkomaisen  lainan  saattoi  pankld  taas  ryhtyä 
lunastamaan  seteleitänsä,  mutta  ainoastaan  puoli  niiden  nimellisestä  ar- 
vosta maksettiin.  Hopearaha  säädettiin  nyt  valtakunnan  pB&rahaksi,  ]a 
entisten  taalerien  sijaan  tuli  hopeariksi  eli  n.  s.  specieriksi,  joka  jaettiin 
48:aan  killinkiin.  Rahakanta  tuli  tämSn  säädöksen  kautta  entistä  paljon 
vakavammaksi,  mikä  suuresti  vaikutti  kaupan  ja  teollisuuden  elpymiseen. 


Mutta  ennen  pitkää  Kustaa  III:nnen  heikot  puolet  kuitenkin  alkoi- 
vat tuUa  näkyviin,  ja  ilmaantui  tyytymättömyyttä  ja  vastustushalua,  joka 
vihdoin  vei  julkiseen  kapinaan.  Hän  rupesi  osottamaan  yhä  enemmän 
taipumusta  itsevaltiuteen  eikä  ottanut  varteen  vanhojen  neuvonantajiensa 
huomautuksia,  jotka  sen  vuoksi  vieraantuivat  hänestä.  Hänen  turha- 
maisuutensa ja  loistonhalunsa  taas  kuluttivat  liian  paljon  maan  varoja. 
Ho  vielä  mässään  kuningas  oli  ottanut  VeraaillesMn  hovin  malliksi;  saman- 
kaltaista ylellisyyttä,  loistavia  juhlia,  näytäntöjä  y.  m.  huvituksia  täälläkin 
suosittiin,  ja  Ranskan  hovin  tapoja  muutenkin  jfiljiteltiin,  esim.  siinä 
jumaloimisen  kaltaisessa  kunnioituksessa,  jota  Kustaa  III  hovimiehiltään 
vaati.     Hän  suosi  niinikään  nerokkaita  kirjailijoita  ja  taiteilijoita  (ks.  luk. 


KUSTAA   III.  335 

XXVII),  sillä  samoin  kuin  ennen  Ludvig  XIV  tahtoi  Ruotsin  kuningaskin 
saada  hovinsa  maan  henkisen  elämän  keskustaksi.  Paitsi  tähän  komeaan 
hovielämäänsä  Kustaa  III  kulutti  runsaasti  varoja  ulkomaanmatkoihin, 
joista  varsinkin  vv.  1783 — 84  tehty  kävi  kalliiksi.  Tätä  katseltiin  karsain 
silmin,  etenkin  kun  ankarat  kadot  samaan  aikaan  olivat  kohdanneet  maata. 

Monet  hänen  hallitustoimistaan  herättivät  niinikään  mielipahaa  ja 
katkeruutta  niissä,  joiden  entisiä  etuja  ne  loukkasivat.  Heti  vallanku- 
mouksen jälkeen  kuningas  otti  talonpojilta  heidän  vanhan  viinanpoltto- 
oikeutensa,  jonka  kautta  hän  tahtoi  estää  viljanpuutetta  syntymästä. 
Viinanvalmistaminen  määrättiin  nyt  valtion  oikeudeksi,  jonka  vuoksi  aljet- 
tiin  rakentaa  kruununpolttimoita.  Siten  piti  viinan  käyttäminen  saataman 
supistetuksi,  ja  valtiolle  oli  siitä  hyvä  tulolähde.  Toimenpide  oli  kyllä 
hyvää  tarkoittava,  mutta  talonpojat  katsoivat  vääryyttä  kärsineensä  ja 
vaativat  tuota  menetettyä  oikeutta  takaisin,  ilmaantuipa  levottomuuksiakin 
sen  johdosta;  ja  toisaalta  taas  viinan  nauttiminen  lisääntyi  lisääntymistään, 
kapakoita  kun  laitettiin  pitkin  maata,  varsinkin  kirkonkyliin.  Porvaristo 
puolestaan  oli  tyytymätön  sen  johdosta,  että  kuningas  oli  antanut  entistä 
vapaampia  määräyksiä  kaupan  ja  teollisuuden  harjoittamiseen ;  papit  moit- 
tivat häntä  siitä,  että  kirkkoherranpaikkoja  myytiin  rahalla,  jonka  tarpeessa 
kuningas  aina  oli;  aatelisto  ei  ollut  leppynyt  hänelle  vallankumouksesta, 
joka  oli  riistänyt  siltä  vallan.  Siten  alkaa  joka  kansanluokassa  ilmestyä 
nurjaa  mieltä  Kustaa  III:tta  kohtaan.  Suomessa  oli  vielä  lisäksi  erikoisia 
harrastuksia,  joiden  tarkoitus  oli  erottaa  koko  maa  Ruotsin  valtakunnasta. 

Suomen  asema  oli  Uudenkaupungin  rauhan  kautta  kokonaan  muut- 
tunut, ja  tarkkanäköiset  miehet  jo  silloin  saattoivat  aavistaa,  että  »pesä- 
ero» Suomen  ja  Ruotsin  välillä  oli  tapahtuva  ja  että  meidän  maamme 
oli  joutuva  Venäjän  yhteyteen.  Myssyt,  joihin  Suomen  edustajat  enim- 
mäkseen kuuluivat,  olivat  hyvissä  väleissä  Venäjän  lähettiläiden  kanssa, 
ja  salaisesti  oli  varmaan  kysymys  tästäkin  asiasta.  Vuosien  1741—43 
sodan  aikana  Suomen  erottamisesta  Ruotsin  yhteydestä  ensi  kerran  julki- 
sesti mainitaan;  Maaliskuun  18  p.  mainittuna  vuonna  Moskovassa  päivä- 
tyssä manifestissa,  jota  suomen-,  ruotsin-  ja  saksankielisenä  maahan  levitet- 
tiin, Elisabet  keisarinna  näet  kehottaa  Suomalaisia  irtaantumaan  Ruotsin 
vallasta;  Suomi  saisi  olla  itsenäisenä  Venäjän  suojassa  ja  tulisi  se  muo- 
dostamaan rajamaan  tämän  ja  Ruotsin  välillä.  Syyskuussa  Turkuun 
kokoontuneet  edusmiehet  pyytävätkin  Venäjän  keisarinnalta  hänen  suku- 
laistaan Holsteinin  herttuata  suuriruhtinaaksi,  samaa  miestä,  joka  v.  1762 
tuli  Pietari  III:nnen  nimellä  Venäjän  keisariksi.  Tuumasta  ei  kuitenkaan 
puhuttu  mitään  sen  jälkeen  kuin  Suomi  oli  joutunut  Venäjän  valtaan. 


TLEINEN   HISTORIA. 


Auguitin  Ehrannlrd.    (0.  Ar*BtukHn  Uulu  Grlptholpuu.) 

Turun  rauhan  jälkeen  hattuhallitus,  oivaltaen  Suomen  tSrkeyden, 
ryhtyy  täydellä  todella  maamme  puolustusta  ajattelemaan.  Vv.  1746 — 47 
valtiopäivillä  asetetaan  tätä  varten  erityinen  valiokunta,  ja  v.  1749  kuu- 
luisa Augustin  Ehrensvärd  alkaa  rakentaa  meren  luodoille  lujaa  Svean 
linnaa  (Wiaporia),  jonka  tuli  kallioon  hakattuioe  varustuksineen  olla 
voittamaton  Suotsin  turva.  Loviisan  edustalle  rakennettiin  niinikään 
Svartholman  linnoitus.    Hatut  osottivat  muuten  suurta  varovaiBUUtta  ja 


KUSTAA   III.  337 

pelkoakin,  sillS  he  epSilivSt  Suomalaisia  valtiollisista  vehkeistS,  jonka  vuoksi 
tinne  lähetettiin  vanha  kenraali  von  Rosen  kenraalikuvernöörinä  valvon- 
taa pitämään.  Luultiinpa  sellaisia  tavatunkin;  niinpä  vangittiin  Vanajan 
kirkkoherra  Tuomas  PacchaleniuB,  joka  kuitenkin  huomattiin  STyttSmfiksi. 
Kustaa  Illmnen  aikana  muodostuu  täällä  varsinainen  itBenäisyys- 
puolue,  johon  kuuluu  useita  upseereja.  Vapauden  ajalta  peritty  vanha 
tuuma  elpyi  uudestaan,  mutta  lisäksi  se  sai  uutta  yllykettä  niistä  vapaista 


VriV  Hiunu  Sprtngtporttn. 

ta,  jotka  tähän  aikaan  olivat  yleisi»  Europassa.  (Näistä  kerromme 
tuonnempana.)  Niinpä  vapaamuurari-seuroissa,  joiden  tarkoitus  oli  oikeas- 
taan veljeyden  ja  ihmisrakkauden  harrastaminen,  aljettiin  Suomessa  val- 
tiollisia asioita  keskustella.  Itsenäisyysmiehistä  kuuluisin,  rohkein  ja 
vaikuttavin  oh  Yrjö  Maunu  Sprengtporien,  joka  oU  Suomen  taitavimpia 
ja  uutterimpia  upseereja  ja  aluksi  Kustaa  III:nnen  hyvä  ystävä;  Savon 
joukosta,  jonka  päällikkö  hän  oli,  hän  muodosti  oikein  mallijoukon. 
Mutta  hän  oli  itsekäs,  kopea  ja  kiivas,  jotka  luonteenominaisuudet  paljon 
vaikuttivat  hänen  toimintaansa.  Matkoilla  Länsi-Europassa  hän  oli  tutus- 
tunut vapaisiin  valtiollisiin  aatteisiin,  ja  nämä  vaikuttivat  epäilemättä  hänen 
Yleinen  historia  II.   —  22 


838  YLEINEN   HISTORIA. 

omiin  harrastuksiinsa  isänmaansa  aseman  muuttamiseksi.  Maaherra  Ju- 
hana de  Oeer,  majurit  Antti  Juhana  Jägerhom  ja  Kaarlo  Henrik  Klick, 
I  sekä   eversti  Juhana  Henrik  Hästesko   olivat   samaan   liittoon   antau- 

tuneet.  Kuningas  sai  vihiä  heidän  tuumistaan  ja  luulee  huomaavansa 
i  niissä  Venäjän  vehkeitä,  jonka  maan  palvelukseen  Sprengtporten  v.  1786 

oli  mennyt. 

Kustaa  III  arveli  mainehikkaan  sodan  tarpeelliseksi  hävittämään 
tätä  laajalle  levinnyttä  ja  moniaiheista  t7ytymättömy3rttä  ja  palauttamaan 
menettämänsä  luottamuksen  ja  suosion.  Ensin  hän  tahtoi  saada  Norjan 
Tanskalta,  mutta  kun  Venäjän  keisarinna  ei  antanut  suostumustaan  sii- 
hen, hän  kääntyi  Venäjätä  vastaan,  toivoen  sodassa  saavansa  ennen  mene- 
tettyjä maita  takaisin.  V.  1787  oli  Turkki  alkanut  sodan  Venäjää  vastaan, 
ja  Kustaa  III  kiirehti  käyttämään  tätä  tilaisuutta. 

Perustuslaki  kielsi  kuningasta  säätyjä  kuulematta  sotaa  alkamasta, 
mutta  kun  Kustaa  III  v.  1786  kokoontuneilla  valtiopäivillä  oli  huoman- 
nut itsellään  olevan  paljon  vastustajia,  ei  hän  esitellyt  asiata  säädyille, 
vaikka  se  lienee  ollut  hänen  mielessään.  Hän  ei  kuitenkaan  tahtonut 
hyökkäämään  ruveta,  vaan  sanoi  sodan  syyksi  erään  vähäpätöisen  raja- 
metelin  Savossa,  Venäläiset  kun  muka  ensin  olivat  hyökänneet  maahan. 
Pietarin  kaupunkia  piti  hänen  sotasuunnitelmansa  mukaan  samaan  aikaan 
ahdistettaman  kahdelta  taholta;  kuninkaan  veli  Kaarle  herttua  lähetettiin 
laivaston  päällikkönä  viemään  väkeä  maalle  Kronstadtin  eteläpuolelle,  ja 
kuninkaan  itsensä  taas  tuli  maajoukon  johtajana  marssia  sitä  vastaan 
Suomen  kautta.  Sellainen  oli  suunnitelma,  mutta  ei  onnistunut  sitä  panna 
toimeen.  Suursaaren  luona  Kaarle  herttua  tapasi  Venäjän  laivaston; 
ankara  taistelu  syntyi,  mutta  se  jäi  ratkaisematta,  eikä  Ruotsin  laivasto 
saattanut  sen  jälkeen  kulkea  kauemmaksi,  vaan  vetäytyi  Viaporiin.  Kus- 
taa III  taas  vei  joukkonsa  rajan  yli  ja  alkoi  Haminaa  piirittää,  saamatta 
sitä  kuitenkaan  valtaansa. 

Armeijassa  ilmestyi  jo  alusta  alkaen  tyytymättömyyttä  ja  nurjaa 
mieltä,  ja  useat  upseerit  ottivat  eronsakin,  koska  sota  muka  oli  vasten 
perustuslakia  aljettu.  Jäljelle  jääneissä  upseereissa  tuo  mieliala  vei  Hmi 
kapinaan  keskellä  sotaa.  Väitettiin,  että  sota  oli  laiton,  jonka  vuoksi 
vaadittiin  sen  lopettamista.  Varsinaisena  syynä  oli  kuitenkin  aatelistossa 
kauan  kytenyt  viha  sekä  se  löyhyys  ja  kurinpuute,  joka  vapauden  ajalla 
oli  yleinen.  Ruotsin  aatelisto  tahtoi  saada  menetetyn  valtansa  takaisin, 
mutta  Suomen  aatelisto  käytti  tilaisuutta  oman  mielituumansa,  Suomen 
itsenäisyyden,  toteuttamiseksi.  Nämät  kaksi  ainesta  tuon  kuuluisan  Anja- 
lan  liiton   saivat  aikaan,  mutta   tämä  harrastusten   erilaisuus  heikonsi 


KUBTAA   IIL  339 

liittoutundden  toimintaa,  sillfi  RuotsalaisiUe  olivat   Suomalaisten   pyyteet 
vieraat  ja  vastenmieliset. 

Jo  Kymi -joen  itäpuolella  ollessaan  Liikalassa  rykmentin  päälliköt 
kokoontuivat  ylipäällikön,  vanhan  Kaarle  Kustaa  Armfeltin,  telttiin  ja 
saivat  hänen  suostumaan  siihen,  että  majuri  J.  Ä.  Jägerhorn  lähetettäisiin 
viemään  kirjettä  keisarinnalle  ja  pyytämään  häneltä  rauhaa.  Kun  kunin- 
gas sai  tästä  tiedon,  niin  upseerit,  peläten  joutuvansa  teostansa  vastuu- 


SyuTHlran  tappiin.    (Duprailn  Uulu.) 

seen,  valmistivat  Anjalassa  varsinaisen  liittokirjan,  jossa  Uiton  tehneet 
valalhsesti  sitoutuivat  pakottamaan  kuningasta  rauhaan;  toinen  kappale 
lähetettiin  kuninkaalle  ja  toisen  alle  kerättiin  upseerien  allekirjoituksia, 
yhteensä  113.  Sprengtporten  oli  niinikään  ahkerassa  toimessa,  tullen 
rajalle,  keskustellakseen  kapinoitsevien  kanssa.  Kuninkaan  asema  oli  tu- 
kala, sillä  upseerit  tuumivat  jo  vangita  hänet.  Mutta  kun  Tanska  silloin 
julisti  sodan,  sai  hän  tilaisuuden  pakolaiselta  näyttämättä  lähteä  Suomesta 
pois.  >Minä  olen  pelastettu»,  hän  huudahti,  siitä  sanoman  saatuaan. 
Pian  alkoi  myöskin  liittoutuneiden  keskinäinen  luottamus  ja  yhteinen 
toiminta   laimentua.     Pietarissa   oli   etupäässä   otettu   huomioon    Suomen 


340  YLEINEN   HISTORIA. 

itsenäisyyspyrintö,  jota  Ruotsalaiset  eivät  hyväksyneet;  armeijassa  oli 
sellaisiakin,  jotka  jyrkästi  kieltäytyivät  liittoon  ryhtymästä;  yleinen  mieli- 
pide koko  valtakunnassa  kääntyi  Anjalan  miehiä  vastaan,  tuomiten  soti- 
laita, jotka  sodan  kestäessä  olivat  alkaneet  vehkeillä  vihollisen  kanssa. 
Kuninkaalle  sitä  vastoin  se  kääntyi  edulliseksi  Hän  sai  Tanskalaiset 
karkotetuiksi  ja  kutsui  sitte  v.  1789  kokoon  valtiopäivät,  esitelläkseen 
niille  uuden  perustuslain,  n.  k.  yhdistys-  ja  vaJniutttskifjan,  jonka  kautta 
kuninkaanvalta  melkoisesti  laajennettiin.  Aatelittomat  säädyt  hyväksyivät 
sen  mielihyvällä,  mutta  aatelistossa  oli  vastustus  ankara,  jonka  vuoksi 
14  pahinta  vastustajaa  vangittiiiau  Aatelisto  ei  sittenkään  antanut  suos- 
tumustaan siihen,  mutta  maamarsalkka  kirjoitti  kuitenkin  nimensä  sen 
alle,  niinkuin  muidenkin  säätyjen  puhemiehet.  Kuningas  sai  uuden  perus- 
tuslain mukaan  oikeuden  alottaa  sotia  ja  tehdä  rauhoja;  säädyt  menetti- 
vät vielä  esitysoikeutensa,  joten  kuningas  yksin  sai  esittää  lakiehdotuksia 
valtiopäivien  keskusteltaviksi.  Neuvoskunnan  jäsenten  luvun  kuningas 
niinikään  sai  määrätä  ja  hän  hajoitti  sen  tämän  oikeuden  nojassa  koko- 
naan, asettaen  sijaan  hallituskonseljin  sekä  korkeimman  oikeuden,  jonka 
12:sta  jäsenestä  puolet  oli  aatelismiehiä,  toinen  puoli  aatelittomia.  Aate- 
littomat saivat  muitakin  oikeuksia,  joista  tärkeimpiä  oli  se,  että  he  saivat 
ostaa  rälssitiloja,  mutta  aatelistoUe  luvattiin  vastedeskin  valtakunnan 
tärkeimmät  virat. 

Samat  valtiosäädyt  myönsivät  myöskin  uusia  veroja  sodan  jatka- 
miseksi, jota  käytiin  vielä  kahtena  vuonna  1789  ja  1790  Savossa,  Etelä- 
Suomessa  ja  merellä.  Savon  taisteluista  on  kuuluisin  Porrassalmen  tap- 
pelu lähellä  Mikkelin  kaupunkia,  jossa  Sprengtporten  Venäjän  puolella 
taisteli  samoja  miehiä  vastaan,  joita  hän  itse  ennen  oli  harjoitellut,  ja 
tuli  haavoitetuksi  sekä  töintuskin  saatiin  poisviedyksi  taistelutantereelta. 
Samassa  tappelussa  Döbeln  sai  haavan  otsaansa,  jonka  johdosta  hänen 
aina  sen  jälkeen  täytyi  pitää  silkkivannetta  päänsä  ympärillä.  Paria 
viikkoa  myöhemmin  kuningas  toisella  armeijalla  sai  voiton  Utin  kankaalla. 
V.  1790  suoritettiin  tärkeimmät  taistelut  merellä.  Kuningas,  joka  toivoi 
voivansa  päästä  Kronstadtiin  asti,  purjehti  varomattomasti  Viipurin  lah- 
teen, aikoen  ensin  ottaa  tämän  kaupungin  haltuunsa.  Mutta  Venäjän 
suuri  laivasto  asettui  lahden  suulle  ja  saarsi  hänet  sinne;  päällikkö  oli 
jo  niin  varma  koko  Ruotsin  armeijan  perikadosta,  että  hän  valmisteli 
laivaa,  mihin  vangittu  kuningas  sijoitettaisiin.  Kustaa  III  pelastui  kui- 
tenkin tekemällä  rohkean  hyökkäyksen  vihollisen  laivaston  keskitse,  mutta 
paljon  laivoja  siinä  menetettiin.  Vähän  myöhemmin  Ruotsin  laivasto 
sai  voiton  Ruotsinsalmessa  lähellä  Kymi-joen  suuta,  jonka  jälkeen  rauha 


KUSTAA   III.  341 

tehtiiD  VlräläD  kylässä  v.  1790.  Rajat  pysytettiin  siinä  entisellään,  eikä 
Kustaa  III  saanut  maita,  niinkuin  hän  oli  toivonut.  Mutta  hän  oli  kui- 
tenkin sodan  kautta  saanut  siveeUiseD  voiton,  sillä  Ruotsalaiset  olivat 
osottaneet  vielä  voivansa  taistella  ja  voittaa;  entisen  sodan  tahra  oli 
siten  puhdistettu. 

Anjalan  liiton  Kustaa  III  oli  saanut  tukahutetuksi,  mutta  aatelin 
viha  ei  kuitenkaan  ollut  Bammunut,  vaan  hän  itse  joutui  lopulta  sen 
uhriksi.  —  Kuninkaallisessa  teaatterissa  oli  Maaliskuun  16  p.  1792  naa- 
miohuvit, joissa  kuningaskin,  joka  tällaisia  huvia  rakasti,  oli  mukana; 
naamioittuna  hän  kulki  muiden  joukkoon.  Yhfäkkiä  kerääntyy  silloin 
paljon  mustilla  naamareilla  varustettuja  miehiä  hänen  ympärilleen,  ja 
samassa  kuului  laukaus.  >01en  haavoitettu»,  huusi  kuningas,  >ottakaa 
hänet  kiinni. >  Salaliittolaiset  taas  tunkeutuivat  ovea  kohden  huutaen: 
>tuli  on  irti*;  mutta  ovet  suljettiin,  ja  kaikkien  läsnäolevien  nimet  mer- 
kittiin. Tutkinnossa  kävi  selville,  että  eräs  entinen  kapteeni  ÄnckarstrÖm 
oli  häntä  ampunut,  mutta  että  liittoutuneita  oli  useita  muitakin.  Kahden 
viikon  päästä  Kustaa  III  kuoli  (v.  1792).  Häntä  on  varsin  eri  tavalla 
arvosteltu,  toiset  ylen  määrin  ylistäneet,  toiset  taas  polkeneet  pahaa 
pahemmaksi,  mutta  hänen  suuri  ansionsa  on  ainakin  se,  että  hän  vallan- 
kumouksellaan  pelasti  Ruotsin  joutumasta  saman  kohtalon  alaiseksi,  mikä 
Puolan  osaksi  tähän  aikaan  tuli. 


rl  Suoman  loduii.    (VaiklplIrrM.) 


342  TLEmEN  HISTORIA. 


XXV. 

Englanti  kohoaa  merten  herruuteen.    Pohjols-Amerlka- 

laisten  vapaussota. 

Englanti  on  vapaa  maa.  —  Stuartit  yrittävät  päästä  jälleen  hallitukseen.  —  Halli- 
tuksen pääponsi  on  parlamentissa.  —  Parlamentti  on  aristokratinen.  —  Englannin 
aristokratian  luonne.  —  Suuret  valtiomiehet.  —  Englannin  siirtomaiden  alku  Poh- 
Jois-Amerikassa.  —  Ranskan  siirtomaat  Pohjois- Amerikassa.  —  Englannin  ]a  Ranskan 
kauppapaikat  Aasiassa.  —  Ranska  levittää  valtaansa  Itä-Intian  mantereella.  —  Englan- 
nin Itä-Intian  kauppaseura  saapi  voiton  Ranskalaisista.  —  Lord  Cliwe.  —  Warren 
Hastings.  —  Koko  Itä-Intian  niemimaa  joutuu  kauppaseuran  valtaan.  —  Englanti 
anastaa  Kanadan.  —  Amerikan  siirtomaiden  oikeudet.  —  Englannin  hallituksen  Ja 
siirtomaiden  asukasten  välinen  riita.  —  Sota  alkaa.  —  Amerikalaiset  julistavat  siirto- 
maat itsenäisiksi.  —  Trjö  Wa8hington.  —  Ranska  ja  Espanja  liittyvät  Amerikalaisiin. 
—  Amerikalaisten  itsenäisyys  tunnustetaan.  —  Yhdysvaltain  hallitus.  — 

James  Cookin  matkat. 

Englannin  maantieteellinen  asema  johtaa  sen  asukkaat  melkein  kuin 
luonnon  pakosta  merelle,  vaikka  eivät  Englantilaiset  alkuansa  kauppa- 
kansaa  olleetkaan,  sillä,  niinkuin  olemme  nähneet,  he  vasta  Elisabet 
kuningattaren  aikana  tulivat  tietoiseksi  tuosta  luonnollisesta  tehtävästään; 
ja  18:nnellä  vuosisadalla  Englanti  jo  kohosi  maailman  merten  herruu- 
teen. Samaan  aikaan  sen  teollisuus  ennättää  muiden  maiden  edelle, 
minkä  maassa  piilevät  rauta-  ja  kivihiilikerrokset  tekevät  mahdolliseksi. 
Mutta  tuo  saariasema  on  myöskin  tehnyt  Englannin  Europan  vapaim- 
maksi  maaksi;  se  ei  tarvitse  suuria  sotavoimia  puolustaakseen  itseänsä, 
eikä  hallitsija  sen  vuoksi  voi  saada  sotavoimasta  tukea  itsevaltiudelle. 
Olemme  jo  ennen  nähneet,  että  Englantilaisten  kuitenkin  täytyi  kestää 
pitkä  ja  ankara  taistelu  vapautensa  puolesta;  mutta  he  saavuttivat  sen 
lopulta  ja  osasivat  myöskin  säilyttää  ja  kehittää  sitä,  samaan  aikaan 
kuin  Europan  mantereen  valtioissa  itsevaltius  oli  yleinen. 

Vuoden  1688  vallankumouksen  jälkeen  Englannin  hallitusmuoto 
kehittyi  yhä  vapaammaksi,  sillä  vapaamielinen  whig-puolue  oli  lähes  70 
vuotta  yhtä  mittaa  vallassa,  ja  monet  hallitsijat  olivat  melkein  muukalaisia. 
V.  1702  Wilhelm  III  kuoli  ja  hänen  kälynsä  Anna  Stuart  tuli  haUitse- 
maan.  Tämä  kyllä  yritti  saada  Stuartin  suvulle  jälleen  Englannin  valta- 
istuinta, jonka  vuoksi  hän  v.  1710  uskoi  hallituksen  tory-puolueelle;  mutta 


EKQLANTI   KOHOAA   HEBTEN   HERRUUTEEN.  343 

partamentin  enemmistö  sen  hylkäsi,  ja  Hannoverin  nihtiiiaBBulni  pätsi 
hänen  kuoltuaan  v.  1711  Englantia  hailitsemaan.  Kahdesti  tämSn  jälkeen 
Stuartit  vielä  koettavat  saada  eni-isäinsä  valtakunnat  takaisin;  Vj  1716 
eaapuu  Jaakko  Ilisen  poika  Jaakko  (IIT),  n.  k.  pretendentti,  Skottlantiin, 
jonka  kansasta  häa  toivoi  tukea  itselleen;  useita  tory-puolueeseen  kuuluvia 
Englannin   lordejakin  oli  salaliitossa  osallisina.     Hän  voitettiin  kuitenkin 


KuRingttar  Unin.     (Vukiplirrni  Knall 

ja  pakotettiin  lähtemään  takaisin  Europan  mantereelle.  Samoin  päättyi 
V.  1745  toisen  pretendentin  Kaarle  Edvardin  yritys,  hän  kun  Englannin 
sotajoukkojen  ollessa  Saksassa  Itävallan  perintösodassa  purjehti  Skott- 
lantiin,  hyökkäsipS  Englantiinkin  ja  Baapui  175  kilometrin  päähän  Lon- 
toosta, mutta  pakotettiin  peräytymään  ja  voitettiin  Skottlannlssa  Cullodenln 
taistelussa.     Sen  jälkeen  Stuartit  heittivät  toiveensa. 

Hannoverin  suvun  ensimmäiset  kuninkaat  olivat  saksalaisia  enem- 
män kuin  englantilaisia,  eikä  ensimmäinen,  Yrjö  I  (1714 — 1727),  edes 
ymmärtänyt  englanninkieltä,  eikä  tuntenut  niitä  lakeja  ja  asetuksia,  joiden 


344  YLEINEN   HISTORIA. 

mukaan  hän  maata  hallitsi;  hän  piirsi  vaan  nimensä  päätösten  alle, 
oltuaan  ministerineuvoston  kokouksissa  saapuvilla  käsittämättä  mitä  niissä 
päätettiin.  Hallitsijan  persoonallista  vaikutusta  ei  tarvittukaan,  sillä  par- 
lamentissa oli  hallituksen  pääponsi.  Ilman  sen  suostumusta  hallitus  ei 
saanut  ottaa  veroja,  ei  säätää  lakeja,  ei  koota  sotajoukkoja;  jäsenten 
vaalin  parlamenttiin  tuli  olla  vapaan ;  ei  ketään  parlamentin  jäsentä  saanut 
syytteeseen  panna  tai  vainota  puheensa  tai  äänestyksensä  johdosta;  parla- 
mentti taas  oli  usein  kutsuttava  kokoon  »ilmaantuneita  epäkohtia  paran- 
tamaan, väärinkäytöksiä  häätämään,  lakeja  vahvistamaan  ja  tukemaan». 
Tämänlaiset  määräykset  olivat  vanhat  Englannin  laeissa  ja  »Oikeuksien 
selityksessä»  vuodelta  1689  oli  Wilhelm  III  sitoutunut  niitä  noudattamaan. 
Pääministeri,  joka  johti  hallitusta,  oli  kyllä  kuninkaan  määräämä,  mutta 
hänen  tuli  asioita  johtaa  parlamentin  mielipidettä  noudattaen. 

Parlamentti  oli,  niinkuin  tiedänmie,  jaettu  kahteen  osastoon,  ylä- 
huoneeseen eli  lordien  huoneeseen,  jossa  kuninkaan  nimittämät  perinnöl- 
liset päärit  ja  korkeimmat  kirkonvirkamiehet  istuivat,  ja  alahuoneeseen, 
jonka  jäsenet  määrättiin  vaalin  kautta.  Mutta  kansanvaltaisuuden  poh- 
jalle ei  alahuonekaan  vielä  18:nnellä  vuosisadalla  ollut  perustettu;  se  oli 
rakenteeltaan  keski-aikaisella  kannalla,  ja  vaalioikeus  oli  verraten  hyvin 
pienellä  osalla  kansasta.  Niinpä  uusien  kaupunkien  asukkaat,  joiden 
joukossa  oli  paljon  rikkaita  kauppiaitakin,  eivät  saaneet  ottaa  osaa  vaa- 
liin, mutta  sen  sijaan  oli  monella  »mädänneellä  kauppalalla»  oikeus  lähet- 
tää kaksikin  edusmiestä  alahuoneeseen,  vaalilakia  kun  ei  ollut  muutettu 
sitte  Elisabetin  ajan.  Ja  koska  maaomaisuus  oli  suureksi  osaksi  kerään- 
tynyt lordien  käsiin,  ja  useat  kauppalatkin  olivat  heidän  maallaan,  mää- 
räsivät he  edusmiehetkin;  Old-Sarum  esim.  oli  tuollainen  vanha  kauppala, 
jossa  oli  enää  viisi  taloa,  ja  vaalipäivänä  maanomistajaherran  asiamies 
tuli  vaalipaikalle  yksin  ja  määräsi  kaksi  jäsentä.  Samaan  tapaan  kävi 
vaalitoimitus  monessa  muussakin  vaalipiirissä.  Hyvin  yleistä  oli  myös- 
kin, että  ehdokas  maksoi  valitsijoille  heidän  äänestään,  eli  toisin  sanoen 
osti  edusmiehen  paikan  alahuoneessa;  niinpä  v.  1784  eräs  Sheridan 
maksoi  Staffordin  kauppalan  248  valitsijamiehelle,  5  puntaa  5  shillinkiä 
kullekin.  Varsinkin  nuo  Intiassa  rikastuneet  seikkailijat  (ks.  tuonnemp.) 
olivat  halukkaita  ostamaan  itselleen  parlamentin jäsenpaikkoja.  Y.  1789  oli 
alahuoneessa  558  jäsentä,  jotka  noin  10,000  valitsijaa  oli  valinnut;  siinä 
olivat  myöskin  Skottlannin  edustajat,  sillä  vuodesta  1707  ne  kuuluivat 
Englannin  parlamenttiin.  Test-säännön  määräyksen  mukaan  sinne  pää- 
sivät ainoastaan  episkopaalisen  kirkon  jäsenet,  joten  Irlantilaiset  olivat 
siitä  suljettuina;  Englantilaiset,  jotka  kapinoiden  johdosta  olivat  anastaneet 


ENGLANTI   KOHOAA   MERTEN   HERRUUTEEN.  345 

«k 

Irlannin  maan,  olivat  sen  maan  edustajia.  —  Vuodesta  1715  alkaen  olivat 
samat  jäsenet  7  vuotta  parlamentissa. 

Alahuonekin  oli  siis  itse  asiassa  aristokratinen,  mutta  Englannin 
aristokratia  ei  muodostunut  tuollaiseksi  kansansortajaksi  ja  itseensä  sul- 
jetuksi säätyluokaksi,  kuin  Europan  mantereella,  sillä  Englannissa  oli 
lähempi  yhteys  ja  vuorovaikutus  ylimystön  ja  varsinaisen  kansan  välillä. 
Lordin  arvoon  kohotti  kuningas  aina  uusia  henkilöitä  muista  säätyluo- 
kista,  ja  kun  suuri  maaomaisuus,  niinkuin  lordin-arvokin,  meni  perin- 
tönä ainoastaan  vanhimmalle  pojalle,  niin  suvun  nuoremmat  jäsenet  pyr- 
kivät pappisvirkoihin  tai  ryhtyivät  kauppayrityksiin,  ja  useinpa  lordit 
itsekin  olivat  osallisina  kauppaseuroissa.  Mutta  mahtava  lordi  ei  saat- 
tanut halveksien  katsella  sitä  säätyluokkaa,  johon  hän  näki  poikansa 
joutuvan,  tai  josta  hän  itse  oli  vastikään  kohonnut  Puolueiden  harras- 
tukset olivat  myöskin  omiansa  estämään  ylimystöä  sulkeutumaan  itseensä 
ja  asettumaan  muiden  säätyjen  yläpuolelle,  sillä  eivät  whigit  eivätkä 
törytkään  edustaneet  eri  säätyluokkia  eivätkä  ajaneet  näiden  etuja,  eivät 
he  myöskään  tahtoneet  muuttaa  hallitusmuotoa,  vaan  he  kiistelivät  vai- 
kutuksesta, etupäässä  ministerinpaikoista;  edelliset  tahtoivat  suurem- 
massa määrässä  vapaamielisiä  reformeja,  jälkimmäiset  taas  koettivat 
estää  äkkinäisiä  muutoksia.  Näin  puolueet  pitivät  hallituskoneistoa  tasa- 
painossa, estäen  sitä  liian  nopeasti  kulkemasta,  mutta  myöskin  pysähty- 
mästä käynnissään.  Sen  vuoksi  on  Englannissa  ilman  vallankumouksia- 
kin reformeja  aikaan  saatu. 

Samoin  kuin  parlamentin  kokoonpano,  oli  myöskin  sen  toiminta 
vanhanaikainen,  sillä  Englantilaiset  rakastavat  ylimalkaan  vanhoja  lai- 
toksia. '  Juhlallisuudet  olivat  vuosisatoja  olleet  samat,  viralliset  puvut 
olivat  18:nnellä  vuosisadalla  samallaiset  kuin  Elisabet  kuningattaren 
aikana.  Hatut  päässä  edusmiehet  istuvat  penkeillään,  ja  kukin  puhuu 
omalta  paikaltaan  niinkuin  meidänkin  valtiopäivillämme,  kun  sitä  vastoin 
Ranskan  edustajahuoneessa  on  eri  puhujapaikka  (tribune),  jonne  puhe- 
vuoron  saanut  astuu  puhumaan.  Omituinen  tapa  Englannin  parlamen- 
tissa on  myöskin  se,  että  puhuja  kääntyy  puheenjohtajan  (speaJcerin) 
puoleen,  eikä  puoluekumppaniensa  tai  vastustajiensa.  Parlamentin  keskus- 
telut eivät  olleet  vielä  18:nnellä  vuosisadalla  julkisia,  jonka  vuoksi  sil- 
loisten suurten  valtiomiesten  loistavat  puheetkaan  eivät  ole  säilyneet, 
lukuunottamatta  joitakuita  hajanaisia  lauseita,  jotka  kansaan  levisivät. 

Alahuoneen  johtavista  miehistä  kuningas,  niinkuin  edellä  mainittiin, 
rupesi  ministerinsä  valitsemaan;  kuuluisimpia  niistä  18:nnellä  vuosisadalla 
olivat  Robert  Walpole  ja  William  Pitt  vanhempi,  jotka  kumpikin  olivat 


346  YLEINEN   HISTORIA. 

whig-puoineen  miehiä.  Edellinen  oli  vv.  1721 — 1742  pSSminiBterinfi. 
Saadakseen  parlamendn  ehdotukBienea  puolelle  hSa  suuressa  mfiärfissä 
kSytti  lahjomista;  hSn  maksoi  toisinaan  5  tai  10  puntaa  yhden  parla- 
mentin jäsenen   fi5nest£,   mutta   saattoi   maksaa  200:kin,  riippuen  kysy- 


HlUiim  Piti  «inh.,  iHtimBiIn  Chilhamln  lardi.    (HMUtsnIn  VMklpllmt.) 

myksessfi  olevan  asian  laadusta  tai  henkilön  tärkeydestä,  joka  äänensä 
myi;  itse  hän  sanoi  'tietävänsä  kaikkien  ihmisten  taksan»,  ja  muut  kut- 
suivat häntä  > omientuntojen  kaupustelijaksi*.  Mutta  Englannin  suuruutta 
hän  kuitenkin  aina  toimillaan  tarkoitti,  vaikkakin  hänen  käyttämänsä 
keinot  olivat  huonoja,  Ja  hänenkin  ansiokseen  on  osaksi  luettava  Englan- 
nin kohottaminen  merivaUaksi.  Vanhempi  WUliam  Pitt,  joka  myöhemmin 
korotettiin   Ghathamin  lordiksi,  on  Englannin  suurimpia  valtiomietiiä,  Ja 


ENGLANTI   KOHOAA   MERTEN   HERRUUTEEN.  347 

hänen  nimeensä  taas  liittyy  Intian  anastaminen  ja  Ranskalaisten  karkot- 
taminen Pohjois-Amerikasta.  Parlamentissa  hänen  puheensa  teki  aina 
mahtavan  vaikutuksen;  siinä  oh  jotakin  suuremmoista,  vakuuttavaa  ja 
puoliksi  runoUista  sekä  vastustajaa  masentavaa.  WiUiam  Pitillä  oh  omaan 
kykyynsä  ja  voimaansa  suuri  luottamus,  jota  hän  ei  salannutkaan.  Kun 
hän  ensi  kerran  kävi  kuninkaan  luona,  sanoi  hän:  »Sire,  antakaa  minulle 
luottamuksenne;  minä  sen  ansaitsen».  »Jos  ansaitsette,  saatte  sen», 
vastasi  Yrjö  II.  Hän  oh  ylpeä,  mutta  se  ei  saattanut  häntä  harhaan; 
hän  oh  myöskin  reheUinen  pienimmissäkin  seikoissa  eikä  hyväksynyt 
Walpolen  lahjomisjärjestelmää.  Eikä  hänen  vaikutuksensa  ulottunut  yksin- 
omaan parlamenttiin,  vaan  koko  kansa  tunsi  hänet  ja  luotti  häneen. 
»Kansa  on  antanut  minulle  tämän  paikan»,  sanoi  hän  ylpeästi  yhmyk- 
siUe,  jotka  vastustivat  hänen  esityksiään.  Häntä  kutsuttiin  »suureksi 
edusmieheksi»  (*the  great  Commoner»).  V.  1757  hän  tuh  ministeriksi, 
mutta  hänen  oh  luopuminen  v.  1761,  jolloin  tory-puolue  Yrjö  Illmnen 
noustua  valtaistuimelle  pääsi  valtaan.  Nuorempi  William  Piti,  Fox, 
Burke  kuuluvat  niinikään  parlamentin  suuriin  puhujiin  ja  Englannin 
eteviin  valtiomiehiin,  joiden  vaikutus  muistuttaa  mieleen  Atetfan  ja  Roo- 
man loistonaikoja,  jolloin  Perikles  tai  Cajus  Qracchus  kaunopuhehai- 
'suudellaan  johtivat  kansaansa.  —  Vapauden  turvissa  etevien  kansalaisten 
johtamana  Englanti  kohoaa  suuruuteen  18:nnellä  vuosisadalla,  joUoin 
Europan  mantereen  vallat  itsevaltaisten  haUitsijoitten  sortamina  tympis- 
tyvät  ja  osottavat  voimattomuutta.    Silloin  se  saavutti  merten  herruuden. 

Suurten  löytöretkien  aikakaudella  Espanja  ja  Portugal  ohvat  kohon- 
neet maailman  tärkeimmiksi  kauppakansoiksi;  mutta  Filip  II:sen  halhtus 
oh  tehnyt  kummankin  maan  suuruudesta  lopun.  Sen  jälkeen  nuo  muut 
kolme  Atlantin  valtameren  rannoilla  olevaa  valtiota,  Ranska,  Englanti  ja 
Hollanti,  pyrkivät  päästäkseen  merten  herruuteen;  Hollanti  sai  paljon 
kauppapaikkoja  Aasiassa,  mutta  suurin  osa  niistä  oli  etäftllä  takaisessa 
Intiassa,  jonka  vuoksi  se  joutui  syrjemmälle  tuossa  kilpailussa;  Ranska 
ja  Englanti  sitä  vastoin  joutuivat  lähelle  toisiansa  sekä  Aasiassa  että 
Amerikassa,  jonka  johdosta  niitten  kesken  syntyy  kilpailu  ja  taistelu. 

Jo  Henrik  Villinnen  aikana  oh  muuan  venetsialainen  Sebastian 
Cabot,  joka  oh  Englannin  kuninkaan  palveluksessa,  purjehtinut  Pohjois- 
Amerikan  rannikolle  (v.  1498),  mutta  surtokuntia  ei  silloin  vielä  perus- 
tettu. Vasta  Ifihes  sata  vuotta  myöhemmin,  jolloin  Englannin  laivoja 
alkoi  hikkua  kaikilla  valtameriUä,  saapui  Valter  Raleigh  samaUe  ranni- 
koUe  ja  yritti  perustaa  siihen  siirtokunnan,  jonka  nimeksi  hän  antoi  Eh- 
sabetin  kunniaksi  Virginian.     Täällä  arveltiin  löytyvän  runsaasti  kalhita 


348  YLEINEN   HISTORIA. 

metalleja,  mutta  ee  huomattiin  kumminkin  erehdykseksi.  Siitä  huolimatta 
alkoi  tänne  kuitenldn  saapua  uutisasukkaita  Englannista,  minkS  17:nnelII 
vuosieadalla  Tallitsevat  lerottomat  olot  vaikuttivat;  uskonnon  tai  valtiol- 
listen syiden  t&hdeu  vainottuja  läksi  seurue  toisensa  perästä  tähän  maa- 
han, jossa  vaan  Intiaanit  sitä  ennen  olivat  kierrelleet.  Jaakko  I:sen  ja 
Kaarle  Iisen  aikana  muutti  sinne  puritaaneja,  Cromvellin  aikana  taas 
episkopaalisen  kirkon  tunnustajia  sekä  katolilaisia,  varsinkin  Irlannista, 
jonka  kansaa  mitä  tylyimmin  kohdeltiin  (ks.  luk.  XVIII).  Myöskin  Rans- 
kasta ja  Saksasta  saapui  uutisasukkaita.  —  HoUaatilaiset  taas  ohvat 
ensin  asettuneet  asumaan  niille  seuduille,  jotka  nyt  muodostavat  Yhdys* 
valtain  pohjoiset  vallat,  ja  tämä  n.  k.  >Uusi  Hollanti*  oU  Hollannin  val- 
lan-alainenkin. Kristina  kuningattaren  aikana  läMi  Ruotsista  joukko 
siirtolaisia,  jotka  asettuivat  Hollantilaisten  naapureiksi,  perustaen  »Uuden 


■  Ui»4nit<rdsii,  nyk.  Nvm-rtrk,  t600.lnulli.    (VaAipHrrot.) 

Buotsin>  (1637).  V.  1642  lähti  sinne  vielä  uusi  joukkue,  jossa  oli 
paljon  Suomalaisiakin.  Mutta  Ruotsin  valtio  el  kuitenkaan  voinut  yllä- 
pitää noin  etäällä  olevaa  siirtokuntaa,  vaan  se  joutui  Hollantilaisten  hal> 
tuun.  Englantilaiset  taas  anastivat  herruuden  Hollantilaisten  siirtokun- 
nissakin, ja  V.  1667  Hollannin  halUtus  luovutti  ne  Englannilla  Siten 
Englannin  valta  vähitellen  levisi  yli  koko  rantamaan  Lorenzo-virrasta 
aina  Floridaan  esti.  13:neen  eri  maakuntaan  tämä  alue  oli  jakaantunut. 
16:nnen  vuosisadan  alkupuolella  oli  Ranskalaisiakin  asettunut  Poh- 
jois-Amerikaan ;  Frans  I:sen  aikana  oh  jo  muutamia  siirtoloita  syntynyt 
Floridaan  ja  Kanadaan,  mutta  vasta  uskonsotien  jälkeen  Henrik  IV  ja 
Richelieu,  jotka  tahtoivat  Ranskasta  muodostaa  mahtavan  merivallan, 
suuremmalla  tarmolla  kehittivät  eiirtomaapoUtiikkaa.  Samuel  Ckamplain 
on  kuuluisin  sen  ajan  purjehtijoista;  hän  perusti  v.  1608  Qvebecln  kau- 
pungin Kanadassa,  josta  uutisasutus  levisi  joka  suunnalle;  Lorenzo-virran 
suun  läheisyydessä  olevat  maat  ja  saaret  omistettiin;  eräs  ranskaUinen 
kulki  Hudsonin  lahteen  asti,  levittäen   Ranskan  herruutta  kauas  pobjoi- 


ENGLANTI   KOHOAA   MERTEN   HERRUUTEEN.  349 

seen,  toiset  rohkeat  matkustajat  taas  tunkeutuivat  suurten  järvien  seu- 
tuihin ja  sieltä  vielä  erämaiden  halki  suurelle  Mississippi-joelle,  jota  myöten 
Cavelier  de  la  Salle  kuUd  vv.  1678 — 1682  aina  sen  suun  seuduille 
asti;  alisen  juoksun  ympärillä  olevan  seudun  hän  Ludvig  XIVmnen  kun- 
niaksi nimitti  Louisianaksi.  Ranskan  omistama  ala  oli  nyt  paljon  suurempi 
kuin  Englannin  ja  esti  viimemainittua  vaurastumasta  ja  kehittymästä. 

Elisabetin  aikana  Englantilaiset  rupesivat  käymään  kauppaa  myös- 
kin Intiassa,  ja  koska  kaupankäynniUe  pidettiin  edullisempana,  jos  se 
jätettiin  eri  seuroille  eli  yhtiöille,  perustettiin  Englannissa  v.  1600  Itä- 
Intian  kauppaseura,  jonka  osakepääoma  oli  747,000  puntaa  (noin  18  |- 
milj.  markkaa).  Sen  merkitys  oli  kuitenkin  aluksi  hyvin  vähäpätöinen, 
sillä  mahtavien  Hollantilaisten  kanssa  se  ei  saattanut  kilpailla.  Ainoas- 
taan joitakuita  kauppakonttooreja  se  omisti  Sumatran  ja  Javan  saarilla 
sekä  Intian  niemimaan  rannikkokaupungeissa;  v.  1689  se  sai  Oanges- 
virran  suussa  pienen  maa-alan,  johon  perustettiin  Kalkutan  kaupunki, 
jota  ensiksi  kutsuttiin  Fort-Villiamiksi.  Kaarle  II  sai  myötäjäisiksi  por- 
tugalilaisen puolisonsa  mukana  Bombayn  kaupungin,  jonka  hän  myi 
kauppaseuralle;  Madrasin  kaupungissa  sillä  niinikään  oli  tärkeä  kauppa- 
konttoori.  Itä-Intian  kauppaseuran  herruus  oli  näin  jo  kasvamassa  17:nnen 
vuosisadan  loppupuoliskolla,  mutta  täällä  niinkuin  Amerikassakin  Ranska 
tuli  ehkäisemään  sen  vaurastumista. 

Jo  Henrik  IVmnen  aikana  oli  Ranskan  kauppiaita  purjehtinut 
Intiaan  ja  seurakin  oli  muodostunut,  joka  sai  Intian  kaupan  yksin- 
oikeudekseen.  Se  kuitenkin  hävisi,  eikä  Richelieun  aikana  perustettu 
seurakaan  ollut  pitkäikäinen.  Vasta  Colbertin  toimesta  (v.  1674)  perus- 
tettu Itä-Intian  kauppaseura  saavutti  suuren  mahtavuuden;  se  hankki 
itselleen  pitkin  rannikkoja  kaupunkeja  ja  kauppapaikkoja;  Ranskalaisten 
omia  olivat  Patna  Oanges-virran  rannalla,  Chandernagor  Bengalissa^ 
Kalikut  Malabarin  rannalla  y.  m. 

Colbertin  aikana  oli  täten  Ranskan  valta  sekä  Amerikassa  että 
Intiassa  mahtavampi  kuin  minkään  muun  vallan;  hänen  tarkoituksensa 
olikin  hankkia  Ranskalle  merillä  ja  muissa  maanosissa  herruus,  niinkuin 
sillä  Europassakin  oli  johtoasema.  Ja  näyttipä  Sfe  jo  onnistuneenkin. 
Vielä  Colbertin  kuoltuakin  Ranskalaiset  taitavien  johtajien  avulla  pitivät 
puoliaan,  vieläpä  lisäsivätkin  valtaansa  Intiassa,  ja  18:nnen  vuosisadan 
alkupuolella  kauppaseuran  politiikka  saapi  entistä  laajemman  tarkoitus- 
perän, se  kun  rupeaa  perustamaan  suurta  maavaltaa,  tunkeutumalla 
rannikolta  sisämaahan.  Tätä  asiaa  ajoi  varsinkin  Dupleix,  joka  v.  1742 
tuli  ranskalaisen  kauppaseuran  konttoorin  päämieheksi.     Hyvä  tilaisuus 


350  YLEINEN   HISTORIA. 

siihen  tarjoutuikin  sen  valtiollisen  hajaannuksen  vuoksi,  mikä  Intiassa 
«illoin  vallitsi. 

Intiata  valtiollisena  maana,  jonka  kansa  olisi  ollut  tietoinen  yhtey- 
destään, ei  milloinkaan  ole  ollut,  vaan  se  on  ainoastaan  maantieteellinen 
käsite;  sen  vuoksi  se  ei  milloinkaan  ole  valtiollisesti  mahtavana  voinut 
esiintyäkään,  vaikkakin  sen  väkiluku  on  tavattoman  suuri.  Siitä  johtuu 
myöskin,  että  sen  valloittaminen  kävi  helpoksi  muukalaisille;  ja  useita 
valloittajia  on  Intiassa  aikojen  kuluessa  käynytkin,  sillä  sen  rikkaudet 
ovat  niitä  houkutelleet.  Niinpä  julma  Timur  Lenk  (ks.  keski-aikaa,  luk. 
XXVIII)  valloitti  Pohjois-Intian  14:nnen  vuosisadan  lopulla.  Kun  sitte 
hänen  suuri  valtakuntansa  hajosi,  muodostui  siellä  n.  k.  Suur-Mogulin 
valtakunta,  jonka  pääkaupunki  oli  rikas  Delhi.  Mutta  tämäkin  alkoi 
pian  riutua,  ja  kun  sen  hallitsija  Aureng-Zeb  v.  1707  kuoli,  pirs- 
taantui  se  kokonaan;  rajah^ii  eli  soubabit  (varakuninkaat)  ja  nabobit 
(maaherrat)  kiistelivät  keskenään,  sillä  koko  tuo  suuri  niemimaa  oli 
täynnä  pieniä  valtioita  eli  läänejä,  joiden  kesken  vallitsi  riita  ja  kateus. 
Anarkia  on  yleinen,  jonka  vuoksi  Europalaisten  on  mukava  sekaantua 
näihin  ruhtinasten  riita-asioihin  ja  käjrttää  niitä  hyväkseen.  Tässä  he 
«ivat  tarvinneet  suuria  sotavoimiakaan,  vaan  ainoastaan  älyä  ja  sukke- 
luutta. Dupleix  ensiksi  oivalsi  tuon  menettelytavan,  millä  Intian  herruu- 
teen oli  päästävä,  ja  Englantilaiset  omistivat  sen  myöhemmin;  he  yllä- 
pitivät ruhtinasten  keskinäisiä  riitoja,  yllyttivät,  ellei  riitoja  ollut,  heitä 
toinen  toistaan  vastaan,  antoivat  joukkojaan  heille  käytettäviksi  ja  aset- 
tuivat toisen  asiaa  toista  vastaan  ajamaan.  Dupleix'iliä  ja  varsinkin  hänen 
puolisollansa,  joka  osasi  monta  eri  kielimurretta  ja  jota  Intian  asukkaat 
nimittivätkin  Begumiksi,  s.  o.  ruhtinattareksi,  oli  suuri  vaikutus  ruhtinaihin. 
Mutta  melkoisia  korvauksia  he  vaativat  antamastaan  muka  avusta.  Dup- 
leix hankki  siten  itselleen  melkein  valtakunnan,  jossa  hän  hallitsi  noin 
30  miljoonaa  asukasta,  ja  vuosituloja  hänellä  oli  14  miljoonaa  markkaa. 
Ranskan  kauppaseura  oli  täten  ottamassa  koko  Intian  omakseen,  mutta 
ennen  pitkää   Englannin  kauppaseuran  asiamiehet  tulevat  sitä  estämään. 

Nuot  18:nnen  vuosisadan  kolme  suurta  sotaa:  Itävallan  perintösota, 
seitsenvuotinen  ja  Amerikan  vapaussota,  olivat  muiden  riitakysymysten 
ohessa  myöskin  taistelua  Englannin  ja  Ranskan  välillä  Amerikan  ja 
Aasian  herruudesta.  Sama  välinpitämättömyys  ja  kehnous  Ranskan  hal- 
lituksessa, joka  saattaa  sille  tappioita  Europassa,  tekee  sen  meriherruu- 
destakin  lopun. 

Intiassa  ei  ensinmainittu  sota  vielä  saanut  Ranskan  herruutta  heikko- 
nemaan,  sillä  se  oli  juuri  DupleixMn  mahtavuuden  aika.    Mutta  kauppiaat 


ENGLANTI   KOHOAA   MERTEN   HERRUUTEEN.  351 

eivät  osanneet  antaa  arvoa  hänen  suuremmoisille  hankkeilleen,  sillä  ne 
maksoivat  paljon  eivätkä  näyttäneet  tuottavan  vastaavaa  hyötyä;  Ludvig 
XVmnen  aikainen  Ranskan  hallitus  taas  ei  myöskään  ryhtynyt  asiata 
auttamaan,  jonka  vuoksi  se  jää  keskeneräiseksi.  Dupleix  kutsuttiin  v. 
1754  pois  Intiasta,  josta  hän  itkien  lähti,  kun  hänen  täytyi  jättää  suuri 
työnsä  kesken. 

Englannin  Itä-Intian  kauppaseura  tulee  nyt  Ranskan  vallan  peri- 
jäksi ja  jatkaa  valloituksia,  kunnes  koko  niemimaa  on  joutunut  sen  val- 
taan. Sen  sotavoimat  ovat  verraten  vähäiset,  ja  omituisinta  on,  että 
suurin  osa  valloittaja-armeijasta  on  muodostettu  alkuasukkaista;  v.  1773 
oli  kauppaseuran  sotajoukossa  9000  Europalaista,  mutta  45,000  alku- 
asukasta. Suureksi  osaksi  Intian  omilla  voimilla  Englantilaiset  siis  maan 
omistivat,  seikka,  joka  osottaa  kansallistunnon  ja  kaiken  yhteyden  puu- 
tetta alkuväestössä.  Muukalaiset  eivät  olleet  vihatumpia  kuin  Hinduitkaan. 

Seitsenvuotisen  sodan  aikana  Ranskalaiset  menettävät  yhä  enemmän 
vaikutusvaltaansa;  he  eivät  enää  saata  ratkaista  nabobien  ja  soubabien 
riitoja  eivätkä  asetella  valtaistuimille  ehdokkaitansa.  Englantilaiset  ovat 
jo  vieneet  voiton  heistä,  ja  lord  Clitve  on  nyt  vaikuttavin  mies  Intiassa. 
Hän  oli  noita  seikkailijoita,  jotka  köyhänä  lähtivät  kotimaastaan  onneaan 
koettamaan  Intiaan.  Vähäpätöisenä  kirjurina  hän  työskenteli  kauppaseu- 
ran konttoreissa,  mutta  joutui  siitäkin  toimesta  pois,  ja  aikoi  jo  epä- 
toivossaan surmata  itsensä.  Hän  päätti  kuitenkin  ryhtyä  miekkaan,  ja 
sen  nojassa  hän  pian  saavutti  suuren  maineen  ja  paljon  rikkauksia. 
Cliwe  oli  rohkea,  kekseliäs,  älykäs,  mutta  tyly  ja  kova,  milloin  oma  etu 
oli  kysymyksessä,  sekä  säälimätön  alkuasukkaita  kohtaan,  joilta  hän 
pusersi  rikkauksia  minkä  saattoi.  V.  1751  hän  vähäisellä  joukolla,  jossa 
oli  300  alkuasukasta  ja  200  Englantilaista,  valloitti  erään  pienen  Arcot- 
nimisen  kaupungin,  ja  jonkun  vuoden  perästä  hän  muilla  rohkeilla  toi- 
millaan herätti  vielä  suurempaa  huomiota.  Bengalin  nabobi  Sourädja- 
Djowlah,  joka  oli  Ranskalaisten  ystävä,  oli  valloittanut  Fort-Williamin  sekä 
kauheimmalla  tavalla  kohdellut  vangittuja  Englantilaisia;  146  vangittua 
suljettiin  pieneen,  ahtaaseen  komeroon,  n.  k.  »mustaan  luolaan»,  jossa 
useimmat  raittiin  ilman  ja  veden  puutteessa  yhtenä  yönä  kuolivat,  jär- 
kensä menetettyänsä.  Gliwe  kosti  tämän  tapahtuman  v.  1757  työntämällä 
tuon  julman  nabobin  hallituksesta,  voitettuaan  ensin  hänen  joukkonsa; 
sitten  asetettiin  toinen  sijaan,  joka  johti  asioita  Englantilaisten  eduksi.  Hän 
itse  sai  tämän  toimensa  kautta  7 — 8  miljoonaa  ja  kauppaseura  kolme 
sen  vertaa.  Gliwe,  joka  sillä  välin  oli  tullut  kauppaseuran  päämieheksi, 
jatkoi   samantapaista  menettelyä  muuallakin,  ja  Englannin  herruus  levisi 


352  TLEINEN    HIBTORIA. 

koko  Oanges-virran  laaksoon;  mbtinaita  erotettiia,  beidSn  aarteitaan  Ub- 
kottiiD,  verotus-oikeus  usealla  alueella  otettiin  kokonaan  kauppasenralle. 
ÄärettömiS  rabasununia  tuli  eitea  komppaniialle,  Ja  monet  rohkeat  seik- 
kailijat, jotka  olivat  olleet  nBissft  toimissa  osallisina,  palasivat  pohattoina 
Lontooseen  nauttimaan  Intiasta  saamiaan  aarteita.  Cliweldn  palasi  koti- 
maahansa, mutta  hSntS  vastaan  nostettiin  parlamentissa  syytös  liiallisista 
kiskomisista.     HSn    vapautettiin   kuitenkin   suorien   ansioittensa   tfthden. 


VTunn  HuHngi,  lU-lntlm  kmruJHiingnitlrl.    (Vuklpiirroi.) 

Hallitus  alkoi  jo  sekaantua  kauppaseuran  toimiin,  ja  v.  1784  parlamentti 
asetti  eri  toimikunnan  valvomaan  sen  hallintoa  ja  toimia  Intiassa;  kauppa- 
asiat  vaan  jäivät  yksinomaan  sen  osakkaille. 

Kuuluisa  Warren  Haatings  tuU  Cliweii  jälkeen  jatkamaan  Intian 
valloitusta.  Hfin  oli  kyvykkäämpi,  mutta  samalla  julmempi  kuin  tämä, 
jonka  vuoksi  hänen  nimensä  on  saanut  muita  pahemman  maineen;  pa- 
himmat kiskomiset,  vääryydet  ja  julmuudet  ovat  siihen  liittyneet.  Kerran 
hän  tahtoi  saada  rahoja  kahdelta  Ouden  prinssessalta,  joiden  arveltiin 
omistavan   isänsä   perintöä   3   miljoonaa   puntaa;   sotaväeno«sto   tuotiin 


ENGLANTI   KOHOAA   MERTEN    HERRUUTEEN.  353 

FyzabKdin  kaupunkiin,  jossa  he  asuivat,  ja  heidät  suljettiin  linnaansa. 
Mutta  he  eivät  antautuneet.  Silloin  kaksi  hovin  mahtavaa  eunukkia  van- 
gittiin ja  pantiin  rautoihin,  ja  heille  annettiin  ruokaa  vaan  sen  verran, 
että  henki  pysyi;  siten  koetettiin  nSet  heidän  avullaan  saada  prinsessoja 
aarteitaan  jättämään.    Tätä  julmaa  menoa  kesti  useita  kuukausia,  kunnes 


Haydar  Mi,  HyHrJn  nriitJnu.    (V*^lp>l<TW  Yiiria  nulnikiu  Biiiliun.) 

Hastinge  vihdoin  sai  1,200,000  puntaa,  jolloin  sekä  prinsessat  että  eunu- 
kit pääsivät  vapaiksi. 

Bengali  eli  pohjoinen  osa  Intiaa  saatiin  verraten  helposti  valloite- 
tuksi, mutta  niemimaan  eteläosassa,  Dekanissa,  oli  Mysorin  ruhtinas 
Hayder  Ali  ankara  vastustaja;  ja  hänen  poikansa  Tippo-Saib  jatkoi 
taistelua,  joka  olisi  saattanut  Englantilaisille  käydä  hyvinkin  vaaralliseksi, 
jos  Napoleon  Bonaparte,  joka  v.  1798  tuli  Egyptiin,  olisi  voinut  jatkaa 
matkaansa  Intiaan,  niinkuin  hän  oli  tarkoittanut.  Mutta  kun  Tippo-Saib 
V.  1799  kaatui  pääkaupunkiansa  Seringapatamia  puolustaessaan,  olivat 
Yleinen  biBloria  II.   —   23. 


354  YLEINEN   HISTORIA. 

Englantilaiset  Intian  valtiaat,  Indus-virran  ja  Oanges-virran  yläjuoksun 
ympärillä  olevia  seutuja  lukuun-ottamatta.  —  Intia  tuli  nyt  lähempään 
yhteyteen  länsimaisen  sivistyksen  kanssa,  ja  jonkun  verran  se  onkin  vai- 
kuttanut käytännölliseen  elämään :  teitä  on  laitettu,  kanavia  kaivettu  y. 
m.;  mutta  Hinduien  vanhaa  Braman  ja  Buddan  uskontoa  sekä  siihen 
liittynyttä  kulttuuria  eivät  Europalaiset  ole  voineet  hävittää. 

Samaan  aikaan  kuin  Intiassa  oli  Amerikassakin  ankara  taistelu 
Ranskalaisten  ja  Englantilaisten  välillä,  mutta  siellä  se  ei  ollut  kauppa- 
seurojen,  vaan  haUitusten  välinen,  joihin  vielä  Espanjakin  liittyi  sen 
johdosta,  että  Ranskan  ministeri  Choiseulin  herttua  oli  saanut  aikaan  n. 
s.  Bourbonin  sukuliiton,  jonka  kautta  kaikki  tähän  sukuun  kuuluvat  hal- 
litsijat liittyivät  samaa  politiikkaa  ajamaan.  Mutta  ainoastaan  tappioita 
siitä  Espanjalle  koitui. 

Utrechtin  rauhassa  v.  1713  olivat  Englantilaiset  saaneet  oikeuden 
käydä  yhdellä  laivalla  kauppaa  Espanjan  siirtomaissa  Etelä-Amerikassa, 
mutta  he  menetteiivät  siinä  siten,  että  tuo  yksi  laiva  oli  Porto  Bellon 
sataman  edustalla  merellä,  ja  toiset  laivat  toivat  siihen  yhtämittaa  uusia 
tavaroita.  Siten  tavaraintuonti  tuli  sangen  runsaaksi.  Espanjalaiset  pa- 
nivat vastalauseen  tuollaisen  menettelyn  johdosta,  ja  Englanti  julisti  sen- 
tähden  sodan.  Sitä  käytiinkin  Itävallan  perintösodan  yhteydessä  v:teen 
1748  asti.  Mutta  silloin  tehty  rauha  ei  kestänyt  kauan,  sillä  jo  v.  1755 
sota  taas  puhkesi  ilmi  Pohjois-Amerikassa.  Ei  ollut  tarkoin  määrättyjä 
rajoja  molempien  valtioiden  siirtomaiden  välillä,  jonka  vuoksi  syntyi  rii- 
toja; Ranskalaiset  tahtoivat  lisäksi  liittää  Kanadan  ja  Mississipin  ympärillä 
olevat  maansa  yhteen  ottamalla  haltuunsa  välillä  olevat  erämaat,  joihin 
he  rakensivat  linnoituksia.  Mutta  Englanti  vaati  myöskin  noita  maita, 
sillä  jos  Ranska  olisi  ottanut  ne  omikseen,  ei  Englantilaisten  uutisasutus 
olisi  päässyt  leviämään  merenrannikolta  kauemmaksi  kuin  Alleghany- 
vuoriin.  —  V.  1754  Englantilaiset  alkoivat  rakentaa  linnoitusta  näiden 
vuorten  länsipuolelle  lähelle  erästä  ranskalaista  linnoitusta.  Muuan  rans- 
kalainen luutnantti  Jumonville  lähetettiin  tätä  kieltämään  ja  vaatimaan 
Englantilaisia  vetäytymään  koko  Ohion  laaksosta  pois  Alleghany-vuorten 
itäpuolelle.  Riita  syntyi  hänen  joukkonsa  ja  englantilaisen  joukon  välillä, 
jota  myöhemmin  kuuluisa  Yrjö  Washington  johti,  ja  ranskalainen  luut- 
nantti sai  surmansa.     Se  oli  sodan  alku. 

Alussa  Ranskalaiset  saivat  joitakuita  voittoja;  mutta  hallitus  ei 
täällä,  sen  paremmin  kuin  Intiassakaan,  auttanut  siirtomaiden  asukkaita; 
eihän  muka  kannattanut  sellaisten  jääkenttien  tähden  suurestikaan  varoja 
tuhlata.     Sitä   vastoin   William   Pitt,  Englannin   pääministeri,  lähetti  yhä 


ENOLAMTI   KOHOAA  MERTEN   HERRUUTEEN.  355 

uusia  joukkoja  siirtokuntien  suojaksi,  niin  että  täällS  v.  1759  oli  ranskalaisia 
5000,  mutta  englantilaisia  40,000.  Ranskan  joukot  meQettivätkin  taiBtelun 
toisensa  perästS,  ja  vihdoin  EngiantJlaiset  valloittivat  Qvebecin,  jonka  kautta 
koko  Kanada  joutui  heidän  haltuunsa.  Kun  rauha  tehtiin  Pariisissa  t.  1763, 
tfiytyi  Ranskan   sentähden   luopua  useimmista  Amerikan   siirtomaistaan; 


Wllll«ni  Psnn.    Ptniyhnnlui  lm«<i>rl-illrlskuBnin  piriuUja.     (G.  KiiaUfr[B  mulumi  muoltkint.) 

se  menetti  koko  Kanadan  sekä  suuren  joukon  muitakin  siirtomaita.  Nyt 
oh  Englannin  herruus  Pohjois-Amerikassakin  kilpaiUjalta  turvattuna. 

Ranskalaisten  yUp&ällikkö  vastamainitussa  sodassa,  Montcalmin  mar- 
kiisi, joka  Qvebecin  valloituksessa  sai  kuohnhaavan,  huomasi  Ranskan 
häviön,  mutta  lohdutti  kuollessaan  itsefiosS  sillä,  että  Englantikin  ennen 
pitkSa  menettäisi  Amerikan  siirtomaat.  Parinkymmenen  vuoden  perästfi 
tuo  ennustus  toteutuikin. 

Englannin  siirtokunnat  olivat  alusta  alkaen  olleet  vapaammassa 
asemassa   kuin    Espanjan   ja   Ranskan,  jo  senkin    vuoksi,  että   ne  olivat 


356  YLEINEN   HISTORIA. 

yksityisten  perustamia,  jotka  vapaaehtoisesti  olivat  niihin  asettuneet.  Mui- 
den maiden  siirtomaiden  olosuhteet  olivat  järjestetyt  siten,  että  kaikkinai- 
nen hyöty  niistä  tuli  yksinomaan  emämaalle.  Ankarat  määräykset  estivät 
siirtomaiden  asukkaita  tekemästä  kauppaa  muiden  kuin  emämaan  kanssa; 
heillä  ei  ollut  minkäänlaisia  oikeuksia  hallinnon-asioissa  eikä  uskonvapaus 
ollut  laajempi  kuin  Europassakaan.  Mutta  Englannin  hallitus  ei  noudat- 
tanut näitä  ankaria  periaatteita;  kauppaa  se  salli  siirtomaiden  asukasten 
käydä  vapaammin,  sillä  se  huomasi,  että  siirtomaiden  edistys  tuottaisi 
myöskin  emämaalle  hyötyä.  Mutta  uskonnon-asioissa  sekä  hallinnossa 
oli  vallitsemassa  vielä  suurempi  vapaus  kuin  kaupassa.  Etupäässä 
uskonvainoa  asukkaat  olivat  lähteneet  pakoon  vanhasta  maailmasta,  ja 
tääUä  eriuskoiset  tottuivat  pitämään  toisiansa  naapureinakin.  Suvaitse- 
vaisuus tunnustettiin  periaatteessakin  oikeaksi;  niinpä  Marylandin  maa- 
kunnan maaherra  sitoutui  valassaan,  »ettei  hän  välittömästi  eikä  välilli- 
sesti sortaisi  ketäkään,  joka  sanoo  uskovansa  Jesukseen  Kristukseen», 
samaan  aikaan  kuin  uskonsodat  riehuivat  Europassa.  Laajan  itse- 
hallinto-oikeuden sai  kukin  maakunta  alusta  alkaen,  ja  valittujen  edus- 
miestensä kautta  ne  saivat  itse  säätää  lakinsa.  Henkistä  viljelystä  ei 
laiminlyöty,  vaan  kouluja  perustettiin,  ja  jo  v.  1638  tavataan  Massachu- 
settsin valtiossa  jonkinlainen  koulupakkokin,  sillä  sakon  uhalla  määrää 
eräs  laki,  että  jokaista  50  perhettä  kohti  piti  olla  koulu  alkuopetusta 
varten ;  korkeampikin  oppilaitos,  n.  s.  college,  perustettiin  samana  vuonna, 
»jottei  isäimme  tiedot  tulisi  heidän  mukanaan  kätketyiksi  heidän  hau- 
taansa», sanovat  siirtolaiset.  Uskonnollinen  ja  yhteiskunnallinen  vapaus, 
joka  nykyään  on  Amerikkalaisten  paras  omaisuus,  oli  siis  hyvässä  kehitty- 
misen alussa  jo  17:nnellä  vuosisadalla.  Alusta  alkaen  siirtolaiset  myöskin 
osottivat  itsenäisyydenharrastusta  emämaahan  nähden;  »kuningas  voipi 
laajentaa  meidän  oikeuksiamme,  mutt'ei  supistaa»,  vastaa  Massachusettsin 
hallitus  Kaarle  II:sen  ministerille.  Stuartit,  jotka  Englannissa  harrastivat 
yksinvaltaa,  tahtoivat  myöskin  siirtomailta  niiden  oikeuksia  riistää,  mutta 
vuoden  1688  vallankumous  palautti  uudelleen,  mitä  oli  menetetty. 

Niin  kauan  kuin  Ranska  oli  mahtava  naapuri,  tarvitsivat  siirtomai- 
den asukkaat  Englannin  apua  ja  turvaa;  mutta  v.  1763  oli  tuo  vaaran 
uhka  hävinnyt,  ja  nyt  he  saattoivat  esiintyä  vaativammin  emämaahan 
nähden.  Englannin  hallitus  taas  tahtoi  ruveta  entistä  kovemmin  val- 
taansa osottamaan  siirtomaissa.  Sen  valtiovelka  oli  kasvanut  2  ^  miljar- 
diin, jonka  korkojen  suorittamiseen  tarvittiin  vuosittain  88  miljoonaa 
markkaa,  ja  koska  sota,  jonka  kustantamiseen  paljon  oli  lainattu,  oli 
etupäässä  ollut  siirtomaan  asukkaille  eduksi,  katsoi  hallitus  kohtuulliseksi 


POHJOI8-AMERIKALAI8TEN   VAPAUSSOTA.  357 

lisätä  heille  veroja.  Y.  1765  määrättiin  korkea  karttapaperivero,  mutta 
kun  se  herätti  suurta  suuttumusta,  se  peruutettiin.  Vallitseva  torj-minis- 
teri  lordi  North  ei  kuitenkaan  luopunut  katsantokannastaan,  vaan  määräsi 
nyt  tullin  teestä  lasista,  paperista  sekä  väriaineista  ja  lähetti  Amerikaan 
englantilaisen  tullivirkamiehen  sekä  sotaväenosaston  hänen  avukseen. 
Amerikalaiset  väittivät  koko  verottamisoikeutta  laittomaksi,  koska  Englan- 
nin laki  antoi  kansalaisille  verojen-määräämisoikeuden,  mutta  Amerikalaiset 
eivät  saaneet  niitä  määrätä,  koska  eivät  olleet  Englannin  parlamentissa 
edustettuina.  Riitakysymys  oli  siis  periaatteellinen.  Mieliä  kiihotettiin 
sanomalehtikirjoituksilla,  puheilla,  kokouksissa,  vieläpä  saarnastuoleissa- 
kin; 36  kaupunkikuntaa  teki  Bostonissa  sopimuksen,  etteivät  ostaisi 
ollenkaan  Englannin  tavaroita.  Englannissakin  whig-puolue  kannatti  par- 
lamentissa siirtomaiden  asukkaita;  niinpä  vanha  Chathamin  lordi  kerran 
puheessaan  huomautti,  mihin  mielivalta  Kaarle  I:sen  aikana  oli  johtanut; 
»hyvät  herrat»,  huudahti  hän,  »yhtä  vähän  kuin  minä  tällä  sauvallani  saa- 
tan teidät  ajaa  pakosalle,  yhtä  vähän  te  voitte  saada  voittoa  Amerikasta». 
Vähitellen  Amerikalaiset  ryhtyivät  väkivaltaisuuksiin;  niinpä  Bostonissa 
kaupungin  alhaisempi  väestö  ja  Englannin  sotamiehet  joutuivat  tappeluun ; 
V.  1773  saapui  Bostonin  satamaan  kolme  laivaa,  jotka  toivat  18,000  nau- 
laa teetä,  mutta  40 — 50  Intiaaneiksi  puettua  kaupunkilaista  meni  eräänä 
yönä  laivoihin  ja  viskasi  koko  teelastin  mereen.  Englannin  hallitus  sulki 
silloin  Bostonin  sataman  suun  suurilla  rautaketjuilla,  estäen  sen  kautta 
kaiken  kaupan.  Amerikalaiset  taas  valitsivat  v.  1774  kaikista  maakun- 
nista edusmiehiä,  jotka  kokoontuneina  Filadelfiaan  päättivät  lähettää 
Englannin  kuninkaalle  laatimansa  pyyntökirjan,  jossa  Amerikalaisten 
vanhat  oikeudet  luetellaan.  Tähän  ei  kuitenkaan  huomiota  kiinnitetty, 
vaan  Englannin  hallitus  julisti  Amerikalaiset  kapinoitsijoiksi,  joita  ase- 
voimalla oli  kuuliaisuuteen  pakotettava. 

Amerikalaisten  asema  oli  alussa  arveluttava,  sillä  heillä  oli  suuii 
maa  puolustettava  eikä  harjaantunutta  sotaväkeä  ollut  ollenkaan,  ainoas- 
taan kansalaisia,  jotka  läksivät  kotitoimiinsa  milloin  tahtoivat.  Englannin 
hallitus  taas  lähetti  tottunutta  sotaväkeä  ja  upseereja  valtameren  yli,  mutta 
oman  maan  miehiä  niissä  ei  paljon  ollut,  sillä  suurimman  osan  täällä 
käytettävästä  väestä  se  oli  saanut  rahalla  ostetuksi;  useat  Saksan  pikku- 
ruhtinaat,  Braunschwe]gin,  Hessen-Kasselin,  Waldeckin  sekä  muutamat 
muut  jättivät  näet  sovitusta  hinnasta  omia  alamaisiansa  Englannin  hal- 
UtukseUe.  Täten  lähti  Amerikaan  29,160  Saksalaista,  joista  11,853  jäi 
sinne  takaisin  palaamatta.  Amerikalaiset  kärsivätkin  aluksi  useita  tap- 
pioita, mutta  sittenkin   Filadelfiaan   kokoontunut  uusi  kongressi  v.  1776 


358  YLEINEN   HISTORIA. 

rohkeni  julistaa  nuot  13  maakuntaa  itsenäisiksi  Englannin  vallasta. 
Kuuluisassa  julistuksessa,  jonka  pääasiallisesti  oli  laatinut  eräs  Amerika- 
laisten  johtavista  miehistä,  Jefferson,  lausutaan  ensiksi  yleisiä  filosofi- 
sia periaatteita,  samallaisia,  joille  Ranskan  kansa  vallankumouksen  aikana 
oikeutensa  perusti.  »Kaikki  ihmiset  ovat  vapaina  syntyneet  ja  yhden- 
arvoisia;  jokaisella  on  muutamia  luonnollisia  oikeuksia,  joihin  kuuluu 
elämä,  vapaus  sekä  toimeentulon  hankkiminen»,  sanotaan  julistuksessa. 
Näiden  oikeuksien  voimassapitämistä  varten  hallitukset  ovat  olemassa, 
mutta  hallituksien  asema  riippuu  yksinomaan  hallittavien  suostumuksesta; 
jos  joku  hallitusmuoto  näyttäytyy  sopimattomaksi,  on  kansalla  oikeus 
muuttaa  tai  poistaa  se.  Englannin  hallituksen  sortoa  ja  mielivaltaisuutta 
moititaan,  jonka  vuoksi  he  katsovat  olevansa  pakotettuina  siitä  eroa- 
maan »ja  pitämään  Suur-Britannian  kansoja  samassa  asemassa  kuin 
muitakin  ihmiskunnan  jäseniä,  nimittäin  vihollisina  sodassa  ja  ystävinä 
rauhan  vallitessa». 

Kongressi  oli  jättänyt  sotajoukkojen  ylipäällikkyyden  Yrjö  JVashing- 
ionille,  joka  oli  saavuttanut  sotamainetta  seitsenvuotisessa  sodassa  Rans- 
kalaisia vastaan  taistellessaan,  mutta  sen  jälkeen  elänyt  rauhassa  maan- 
viljelijänä tiluksellaan  Virginiassa.  Hän  oli  pitkällisen  harkinnan  kautta 
tullut  vakuutetuksi  vapautuksen  välttämättömyydestä,  sillä  Washington 
ei  ollut  tulinen  ja  intohimoinen  mies,  jonka  tunteet  äkkiä  leimahtavat, 
vaan  pian  taas  lauhtuvat,  ja  hän  käytti  nyt  koko  kykynsä  ja  voimansa 
tähän  isänmaalliseen  tehtävään.  Hänen  täytyi  ensin  luoda  uusi  henki, 
kuri  ja  järjestys  sekä  itseensä-luottamus  hajanaiseen  sotaväkeen,  jotta 
se  saattaisi  tehdä  vastarintaa  Englannin  harjoitetulle  väelle.  Tappioita 
Amerikalaiset  kyllä  vieläkin  kärsivät;  New- York  valloitettiin,  ja  Filadelfia 
joutui  vihollisen  valtaan,  jonka  tähden  kongressin  oH  sieltä  lähteminen. 
Mutta  V.  1777  eräs  englantilainen  armeijanosasto  joutui  saarroksiin  Sara- 
togan  luona,  jossa  lähes  6000  miestä  oli  pakotettu  antautumaan. 

Tämä  tapahtuma  oli  käänne  sodassa;  Amerikalaisten  into  ja  toiveet 
lisääntyivät  sen  johdosta,  ja  sota  tuli  entistä  laajemmaksi  sen  kautta 
että  Europastakin  nyt  annettiin  apua.  Benjamin  Franklin,  yksi  tämän 
ajan  kuuluisista  Amerikan  miehistä,  vaikutti  suuresti  tähän.  Niinkuin 
moni  Amerikalainen  kohosi  tämäkin  mies  neronsa,  ahkeruutensa  sekä 
isänmaallisien  harrastuksiensa  johdosta  vähäpätöisestä  köyhästä  kirja- 
painon-latojasta suureksi  valtiomieheksi  ja  tiedemieheksi.  Ukkosen  joh- 
dattajan keksijänä  on  hän  tieteen  maailmassa  tunnettu,  ja  Amerikan 
asianajajana  hän  valtiotaidollaan  hyödytti  isänmaataan.  Ensin  hän  lähe- 
tettiin Lontooseen,  jossa  monet  whig-puolueen  miehistä  kannattivat  häntä; 


POHJOIS-AMERIKALAISTEN   VAPAUSSOTA. 


VrjI  MMhlngtM.    (GiUirId  Stiurlln  tuliin  nakun.) 

mutta  kun  sota  oli  syttynyt,  eikä  Englannissa  enää  ollnt  mitään  tehtSvää, 
lähti  Frauklin  VersailleB'iin  kehottamaan  Ranskaa  ryhtymään  Ämerikalais- 
ten  liittolaiseksi.  Hänen  suora,  rehellinen,  yksinkertainen  esiintymisensä 
saavutti    suurta    suosiota    tässä    hienossa   hovissa,   ja   aatteellisuudeltaan 


360  YLEINEN   HISTORIA. 

ja  innollaan  hän  osasi  herkkämielisissä  Ranskalaisissa  herättää  myd- 
tätuntoisuutta  vapaudentaisteluun,  varsinkin  kun  vapaudenharrastukset 
olivat  yleisiä,  etenkin  nuoremmassa  sukupolvessa.  Moni  lähtikin  heti 
alussa  vapaaehtoisena  taistelemaan  tämän  suuren  asian  puolesta;  niinpä 
nuori  20-vuotias  markiisi  La  Fayette  jätti  vastanaidun  vaimonsa  ja  lähti 
itse  varustamallaan  laivalla  valtameren  yli.  Aseita  ja  rahoja  lähetettiin 
niinikään.  Vihdoin  v.  1778  Ranskan  hallitus  tunnusti  siirtolat  itsenäi- 
seksi valtioksi  sekä  rupesi  niiden  asiata  ajamaan.  Ranskan  liittolaisena 
Espanjakin  alkoi  sodan.  V.  1780  Englanti  sai  vielä  Hollannista  vihollisen, 
sillä  julistamalla  sodan  se  tahtoi  estää  sitä  liittymästä  n.  k.  aseelliseen 
puolueettomuuden  liittoon,  joka  oli  saanut  alkunsa  Venäjän  keisarinnasta 
Katarina  II:sta,  ja  johon  Tanska  ja  Ruotsi,  sekä  vähän  myöhemmin 
Preussi,  Itävalta  ja  Portugal  yhtyivät.  Sen  tarkoitus  oli  el^käistä  Englan- 
nin mielivaltaista  menettelyä  muiden  maiden  laivoja  kohtaan,  tämä  valta 
kun  piti  oikeutenaan  tarkastaa  kaikkia  laivoja,  joiden  oli  määrä  purjehtia 
vihollisen  satamaan.  Tuon  liiton  kautta  se  estettiin  ja  lausuttiin  se  peri- 
aate, että  puolueettomat  vallat  saavat  vapaasti  käydä  kauppaa,  mutta 
sotatarpeita  eivät  saa  viedä  sotaa  käyville  valloille.  Tämä  on  vieläkin 
kansainvälisessä  oikeudessa  hyväksytty  määräys. 

V.  1778  jälkeen  täytyi  Englannin  käyttää  sotavoimia  kolmessa 
maanosassa;  Ranskan  ja  Espanjan  rannikolla,  Itä-Intiassa  ja  Länsi-Intian 
vesillä  olivat  sotivien  laivastot  vastakkain;  Espanja  koetti,  vaikka  onnis- 
tumatta, saada  takaisin  Gibraltarin.  Englanti  piti  puoliaan  merillä,  ja 
Itä-Intiassa  sen  herruus  oli  tähän  aikaan  yhä  kasvamassa,  mutta  Ameri- 
kassa sen  joukot  kärsivät  suuren  tappion  Yorktownin  luona  v.  1781, 
jonka  kautta  sota  oikeastaan  loppui.  Yleinen  mielipide  Englannissa  alkoi 
näet  kallistua  rauhan  puolelle,  jonka  vuoksi  tory-ministeristö  erosi  v. 
1782  ja  whig-ministeristö  tuli  sijaan.  Rauha  tehtiin  v.  1783  Versail- 
Ie3'is8a,  ja  sen  tärkein  määräys  oli  noiden  13  maakunnan  itsenäiseksi 
tunnustaminen;  sitä  vastoin  entiset  Ranskan  siirtomaat,  Kanada  ja  Loui- 
siana, joissa  olot  olivat  erilaiset,  jäivät  Englannille. 

Sodan  päätyttyä  Washington  jätti  sotajoukon  päällikkyyden  ja  ve- 
täytyi takaisin  pienelle  maatilalleen;  »minun  käsiini  uskottu  työ  on  lop- 
puun suoritettu,  sen  tähden  lähden  minä  n3rt  pois  julkiselta  näyttämöltä», 
lausui  hän  kongressille.  Franklin,  joka  oli  Amerikalaisten  puolesta  alle- 
kirjoittanut Versaillesin  rauhan-sopimuksen,  palasi  kotimaahansa  ja  nimi- 
tettiin Pennsylvanian  maaherraksi.  Mutta  vapaiksi  päässeiden  siirtokuntien 
olot  eivät  vielä  olleet  vakaaUa  pohjalla,  ennenkuin  hallitus  oli  järjestetty. 
Ja  siinä   kohden  ilmaantui  paljon   erimielisyyttä;  toiset  tahtoivat  itsenäi- 


POHJOIS-AMERIKALAISTEN   VAPAUSSOTA.  361 

syyttä  kullekin  maakunnalle,  toiset  taas  yhteishallitusta,  joka  liittäisi  kaikki 
yhteen.  Yhtämittaa  koossa  ollut  kongressi  ei  saanut  asiata  ratkaistuksi, 
jonka  vuoksi  v.  1787  kutsuttiin  n.  k.  kon venttiin  uusia  edustajia  kustakin 
maakunnasta,  ja  näiden  joukossa  nähtiin  taas  Washingtonkin  Virginian 
edustajana  ja  Franklin  Pennsylvanian  valitsemana.  Tämä  kokous  sai 
riitaisuudet  sovitetuiksi;  hallitusmuoto  laadittiin  liittohallitukseksi  ja  raken- 
nettiin kansanvaltaisuuden  periaatteille.  Jokaisella  maakunnalla,  joita 
tästä  lähin  kutsuttiin  valtioiksi,  oU  oleva  oma  hallituksensa,  joka  entiseen 
tapaan  hoiti  valtion  omia  asioita,  muli;a  kaikille  yhteinen  hallitus  asetet- 
tiin Washingtonin  kaupunkiin.  Lainsäätämisvalta  kuuluu  kongressille, 
jossa  on  kaksi  osastoa:  edusmiesten  huone  ja  senaatti;  kumpaankin 
valitaan  jäsenet,  edelliseen  kahdeksi  vuodeksi  yleisellä  äänestyksellä  mää- 
rätyn kansalaisluvun  mukaan  (alkuaan  oli  yksi  jäsen  30,000  kansalaista 
kohden,  mutta  väkiluvun  lisääntyessä  valitaan  nykyään  yksi  165,000 
osalle).  Senaattiin  taas  valitaan  kaksi  senaattoria  kustakin  valtiosta  ja 
heidän  edustusoikeutensa  kestää  kuusi  vuotta.  Liittotasavallan  korkein 
edustaja  on  presidentti,  jolla  on  toimivalta  ja  joka  nimittää  liittohallituk- 
sen virkamiehet.  Hänet  valitaan  neljäksi  vuodeksi  valitsijamiesten  kautta 
siten,  että  kukin  valtio  määrää  yhtä  monta  valitsijamiestä  kuin  sillä  on 
edustajia  kongressissa.  Nämät  valitsijat  toimittavat  vaalin  samana  päi- 
vänä kaikissa  valtioissa,  minkä  jälkeen  tieto  vaalin  tuloksesta  lähetetään 
senaatin  esimiehelle,  joka  sitte  julistaa  lopullisen  tuloksen  molempien 
kamarien  yhteisessä  kokouksessa.  Washington,  joka  tehokkaasti  otti  osaa 
tämän  valtiomuodon  laatimiseen,  valittiin  ensimmäiseksi  presidentiksi  (v. 
1789),  ja  neljän  vuoden  perästä  uudelleen,  jonka  jälkeen  hän  taas  sai 
vetäytyä  yksityiselämään  (v.  1797). 

Tasavallan  asukkaissa  oli  moneen  kirkkokuntaan  kuuluvia,  jonka 
vuoksi  täysi  vapaus  tunnustettiin  kaikille  kristityille,  ja  kirkko  erotettiin 
kokonaan  valtiosta;  seurakunta  rakentaa  kirkon,  määrää  papit  j.  n.  e., 
valtion  siihen  sekaantumatta.  Ei  myöskään  eri  säätyluokkia  erilaisine 
oikeuksineen,  niinkuin  Europassa,  saanut  olla,  vaan  kaikkien  tuli  olla 
samanarvoisia.  Mutta  se  koski  ainoastaan  valkoihoisia,  sillä  Intiaaneille 
ja  Neekereille  Amerikalaiset  eivät  vapautta  myöntäneet;  päinvastoin  orjuus 
pysytettiin  entisellään,  vaikka  Franklin  kehotti  kongressia  hävittämään  sen. 
Tämä  oli  ristiriidassa  vapauden  ja  ihmisoikeuden  periaatteiden  kanssa, 
jotka  oUvat  valtiomuodon  pohjana  ja  perustuksena,  ja  siitä  syntyikin  myö- 
hemmin kiivas  riitakysymys,  joka  oli  hävittämäisillään  koko  valtion. 

Vaikka  Pohjois- Amerikan  13  maakuntaa  irtaantui  Englannin  her- 
ruudesta, ei  emämaan  merivalta  eikä  kauppa  siitä  heikontunut    Ameri- 


362  YLEINEM   HISTORIA. 

kaeea  sille  jäi  rikas  Kanada,  josta  sen  valta  laajeni  yhä  kauemmaksi, 
Diin  että  tätä  nykyä  koko  maanosan  pohjoinen  puoli  on  Englannin  oma; 
Intiassa  sen  herruus  niinikään  vakaantui  Amerikan  sodan  aikana,  niin- 
kuin vastikään  kerroimme,  ja  samaan  aikaan  Australian  maanosakin 
joutui  sen  alusmaaksi. 


Jamai  Ccak.    (VukiplirrH  DinoM  nMJiuknn  mukutn.) 

18:nnellä  vuosisadalla,  jolloin  teollisuus  alkoi  suuresti  kehittyä,  koet- 
tivat valtiot  hankkia  itselleen  uusia  siirtomaita,  jonka  johdosta  uusia 
maita  taas  haluttiin  löytää;  ja  tieteellinen  harrastus  tuli  intoa  lisäSmaSn. 
Rohkeat  merimiehet  purjehtivat  Tyynenmeren  saariryhmille,  joita  ei 
ennen  tunnettu;  Etelänavan  läheisyydessä  arveltiin  olevan  suuren  maan- 
osan, jonne  tahdottiin  päästä,  ja  Australia,  jonka  Hollantilaiset  olivat  jo 
aikaisenunin   löytäneet,  vasta   nyt  tuli  tarkemmin  tunnetuksi.     Kristoffer 


COOKIN   MATKAT.  363 

Kolumbuksen  ja  Magelhaensin  kesken  jäänyttä  työtä  jatkettiin,  ja  löytö- 
retkien historiassa  saattaa  James  Cookin  nimen  asettaa  heidän  nimiensä 
rinnalle.  Hän  teki  kolme  pitkää  matkaa  oudoiUe  vesiUe  vv.  1768—1779, 
löytäen  useita  ennen  tuntemattomia  saariryhmiä  Isossa  valtameressä; 
Uuden  Seelannin  suuren  saaren  hän  huomasi  kaksois-saareksi;  välillä 
oli  salmi,  jonka  kautta  hän  purjehti  ja  jota  vieläkin  nimitetään  hänen 
nimensä  mukaan.  Australian  maanosan  rannikoita  hän  myöskin  kierteli 
ja  purjehti  sitä  salmeakin,  joka  erottaa  Uuden-Guinean  siitä.  Etelänavan 
maihin  hän  niinikään  kulki  sumussa  ja  jäävuorien  ympäröimänä  aina  71 
asteeseen  asti  ja  tuli  siihen  vakaumukseen,  ettei  siellä  suurempaa  maan- 
osaa ollut.  Kolmannella  matkallaan  Cookin  piti  purjehtia  Pohjois-Ameri- 
kan  pohjoispuolitse  Isosta  valtamerestä  Atlantinmereen.  16:nnellä  vuosi- 
sadalla oli  Davis  ja  17:nnen  alussa  Hudson  yrittäneet  Grönlannin  ohi 
kulkea  samaa  väylää,  mutta  se  ei  oUut  onnistunut  jäiden  tähden;  Cook 
taas  purjehti  Pohjois-Amerikan  länsirannikkoa  pitkin  Aljaskan  niemelle 
sekä  Behringin  salmen  kautta  Jäämerelle,  mutta  kauaksi  ei  hänkään  pääs- 
syt jääesteiden  vuoksi.  Hän  palasi  takaisin  ja  oli  talvehtimassa  Sand- 
wiehin  saarilla,  jossa  hän  erästä  Englantilaisten  ja  raakojen  saaren  asuk- 
kaitten välillä  syntynyttä  riitaa  sovittaessaan  sai  jälkimmäisiltä  surmansa; 
he  repivät  hänen  vaatteensa  ja  jakoivat  ne  keskenään  sekä  pirstasivat 
hänen  ruumiinsa,  jonka  paistoivat  ja  söivät  (v.  1779).  Vasta  suomalaisen 
Nordenskjöldin  onnistui  Vega-laivallaan  ensi  kerran  kulkea  Atlantinmerestä 
Isoon  valtamereen  kiertämällä  vanhan  maailman  pohjoisia  rantoja. 


364  YLEINEN   HISTORIA. 


XXVI. 

Europari  valtioiden  yliteiskunnalliset  olot  18:nnella 

vuosisadalla. 

Itsevaltiuden  hyvät  ja  huonot  puolet.  —  Ranskan  hallitus  käy  yhä  kehnommaksi. 

—  OrleansMn  herttua.  —  Lawin  pankkiyritys.  —  Ludvig  XVznnen  jalkavaimot  joh- 
tavat hallitusta.  —  Ranskan  kuninkaan  hovi.  —  Aatelisto.  —  Papisto.  —  Porvaristo. 

—  Ammattisäädelmät.  —  Talonpojat.  —  Verot.  —  Oikeuslaitos.  —  Ranskan  yhteis- 
kunta on  keski-aikuinen.  —  I^ettres  de  cachet,  —  Muiden   maiden  olot  ovat  saman- 
tapaiset kuin  Ranskan.  —  Talonpoikien  tila  Europassa.  —  Parannusten  kaipuu. 

Rajaton  hallitsijavalta  saattaa  muutamina  aikoina  olla  kansoille  tar- 
peellinen ja  tuottaa  niille  onnea,  jos  vaan  hallitsijat  osaavat  tehtävänsä 
oikein  täyttää;  itsevaltaisen  hallituksen  johdossa  kansallinen  Ranskan 
valtakunta  on  muodostunut;  rajattoman  hallitsijavaltansa  nojassa  Fredrik 
II  saattoi  Preussista  luoda  suurvallan;  Kaarle  XI:nnen  yksinvalta  pelasti 
Ruotsin  ja  Suomen  talonpojat  joutumasta  aatelin  orjuuteen.  Mutta  ennen 
pitkää  tuollainen  hallitus  tavallisesti  muuttuu  kansojen  vitsaukseksi,  sillä 
kun  kaikki  valta  on  annettu  yhdelle  ihmiselle,  vaaditaan  häneltä  täydelli- 
syyttä voidakseen  oikein  täyttää  tehtävänsä.  Mutta  valta  pian  huikaisee 
itsevaltiaan  mielen,  hän  jättää  kansansa  kohtalon  syrjään  ja  asettaa 
itsensä  ja  omat  mielihalunsa  toimiansa  johtamaan.  Niinpä  Kaarle  XII 
saattoi  itsepintaisuudellaan  kansansa  onnettomuuteen  ja  valtakuntansa 
perikadon  partaalle;  ja  Ludvig  XIV  hävitti  Ranskan  onnen  ja  varalli- 
suuden sekä  herätti  suuttumuksen  ja  vihan  koko  kuningasvaltaa  vastaan. 
Kuultuaan  sanoman  hänen  kuolemastaan  eivät  Ranskalaiset  vanhaa  kunin- 
gastaan itkeneet,  »sillä  he  olivat  hänen  eläissään  itkeneet  kyyneleensä 
kuiviin».  Hänen  ruumiinsa  täytyi  yöllä  syrjäkatua  kuljettaa  S:t  Deniskin 
hautakammioon,  ettei  suuttunut  kansa  pääsisi  sitä  häpäisemään.  Sellai- 
nen oli  mieliala  Ranskassa  jo  18:nnen  vuosisadan  alussa  kuningasta 
vastaan,  ja  vuosisadan  kuluessa  viha  yhä  kiihtyi,  kunnes  se  v.  1789 
puhkesi  ilmi  vallankumouksessa. 

Ranskan  hallitus  kävi  näet  yhä  kehnommaksi  Ludvig  XVmnen 
hallituskautena  (1715—1774).  Olemme  nähneet,  miten  sen  arvo  aleni 
Europassa;  sen  sotajoukot  kärsivät  tappioita  kaikissa  sodissa  ja  sen 
»salonkikenraaleista»  puhuttiin  ivallisesti  sekä  omassa  maassa  että  muu- 
alla.    Ranskan   valtiollinen  vaikutus  olikin  yhä  alenemaan  päin;  vastoin 


EDROPAN   THTEiaKUNNALLISET   OLOT   18:NNBLLA   VUOSISADALLA.      365 

RaDskan  hallituksen  toimintaa  Preussi  kohosi  suurvallaksi;  Puolaa  se  ei 
saanut  pelastetuksi ;  Turkin  asiaa  se  ei  voinut  puolustaa,  ja  Ruotsissakiii 
sen  vaikutus  vapauden  ajalla  esiintyi  heikommin  kuin  sen  kilpailijoiden; 
Englantilaiset  taas  riistivät  sekä  Amerikassa  ettS  Intiassa  sen  siirtomaat. 
Mutta  hallitsevat  henkilöt  unohtivat  kaikki  tappiot  huvituksissa,  loistossa 
ja  kevytmielisyydessfi. 


LudvlB  XV.    (Vtnlnan  tui<un  miifcun.) 

Ludvig  XY  oli  v.  1716  5-vuotias,  jonka  vuoksi  hänen  sukulaisensa- 
Orleansin  herttua  Filip  ryhtyi  hallitukseen.  Hänellä  oli  kykyä  ja  hyvät 
hallitsi jalahjat,  jonka  vuoksi  hän  olisi  saattanut  olla  Ranskalle  hyödyksi- 
kin. Jos  hän  vaan  olisi  oikein  lahjojaan  käyttänyt;  mutta  hän  kulatti 
voimansa  ja  aikansa  huveissa  ja  kevytmielisessä  elämässä.  Hänellä  oli 
suuri  joukko  samallaisia  tovereita,  joiden  kanssa  hän  yökaudet  mellas- 
teli  ja  joita  hän  itse  kutsui  > ruhjotuiksi»,  koska  he  muka  kehnoutensa 
tähden  olisivat  ansainneet  tulla  ruhjotuiksi.  Suurin  vaikutus  hallitus- 
asioihin  oli  hänen  entisellä   opettajallaan,  abbotti  Dubois'1/a,  josta  hert- 


366  YLEINEN   HISTORIA. 

tuan  äiti  sanoi,  ettei  hänen  suustaan  totuuden  sanaa  milloinkaan  lähtenyt, 
mutta  jonka  paavi  kuitenkin  korotti  kardinaaliksi.  Uuden  hallituksen 
pahimpana  huolena  olivat  r^a-asiat,  jotka  Ludvig  XIV  oli  jättänyt  mitä 
huonoimpaan  kuntoon :  noin  2  \  miljardia  oli  velkaa  ja  78  miljoonaa 
vuotuista  vaillinkia.  Tuosta  rahapulasta  pelastamaan  ilmaantuu  nyt  äkki- 
arvaamatta eräs  skottlantilainen  rahamies  John  Lato,  joka  v.  1716  saa- 
pui Pariisiin  ja  rohkeilla  ehdotuksillaan  saavutti  herttuan  suosion.  Lawilla 
oli  se  käsitys,  että  pankin  todellisen  rahamäärän  tarvitsi  olla  ainoastaan 
kymmenes  osa  sen  liikkeelle  lasketun  paperirahan  nimellisestä  arvosta, 
ja  samoin  osakeyhtiön  todelliseksi  omaisuudeksi  muka  riitti  neljäs  osa 
sen  osakkeiden  arvosta.  Hän  antoi  siis  luotolle  liian  suuren  arvon,  ja 
sen  mukaan  hän  toimikin.  Hän  perusti  setelipankin  ja  asetti  sen  yhtey- 
teen osakeyhtiön,  jonka  arveltiin  saavan  paljon  voittoa  Mississipin  kau- 
pasta ja  Louisianassa  muka  löytyvistä  kultamaista.  Jokainen  halusi  saada 
noita  osakkeita,  joista  luvattiin  40  prosentin  osinko.  Sillä  kadulla,  jonka 
varrella  pankki  oli,  tungeskeli  aamusta  iltaan  ihmisiä,  sillä  rahan-  ja 
voitonhimo  oli  vallannut  kaikkien  mielet.  Osakkeiden  alkuperäinen  arvo 
oli  500  frangia,  mutta  ennen  pitkää  maksettiin  niistä  20,000  fr.  Näin 
saaduista  rahoista  Law  lainasi  valtiolle  1200  miljoonaa,  joilla  se  vähensi 
velkojaan.  Metalliraha  oli  täten  kadonnut  liikkeestä  ja  paperirahaa  vaan 
oli  kaikkialla.  Mutta  tuon  yhtiön  harjoittama  kauppa  ei  tuottanut  mitä 
oli  toivottu,  eikä  luvattuja  suuria  voittoja  kuulunutkaan,  jonka  vuoksi 
taas  tahdottiin  osakkeista  päästä.  Ne,  jotka  ajoissa  huomasivat  yrityksen 
onttouden,  myivät  osakkeensa  ja  voittivat  äärettömästi;  eräs  nahkuri  esim. 
voitti  70  miljoonaa;  ja  ne,  jotka  ensimmäisinä  menivät  paperinsa  vaih- 
tamaan metallirahaan,  saivat  omansa;  niinpä  Bourbonin  herttua  ja  Cond^n 
prinssi  veivät  pankista  kuormittain  hopeata.  Mutta  kun  yhä  useammat 
kiiruhtivat  seteleineen  pankiin  rahaa  vaatimaan,  ei  se  voinut  kaikkia 
lunastaa,  sillä  3  miljardin  arvosta  oli  paperia  laskettu  liikkeeseen,  mutta 
vastaavaa  metallia  oli  vaan  700  miljoonaa.  Lawin  täytyi  sentähden 
sulkea  pankki  v.  1720,  ja  kansan  raivoa  peläten  hän  salaa  lähti  Pariisista 
pois;  noin  2000  miljoonaa  jäi  maksamatta.  Valtio  oli  kyllä  päässyt 
osaksi  velastaan,  ja  muutamat  yksityiset  rikastuneet,  mutta  useimmat 
perin  köyhtyneet.  Lawin  yrityksestä  oli  kuitenkin  se  hyöty,  että  Rans- 
kalaisten huomio  kääntyi  siirtomaihin  ja  kauppaan,  joka  sen  johdosta 
suuresti  vilkastui. 

Orleansin  herttua  johti  hallitusta  v:teen  1723,  jolloin  hän  äkkiä 
kuoli,  ja  nyt  olisi  Ludvig  XV  ollut  itse  täysi-ikäinen  ja  siis  voinut  ottaa 
hallituksen  omiin  käsiinsä.     Hän  oli  ulkomuodoltaan   kaunis,  ja  hänellä 


EUROPAN   YHTEISKUNNALLISET   OLOT    18:NNELLA   VUOSISADALLA.      367 

sanottiin  olevan  kykyäkin,  mutta  hän  oli  kylmä  ja  välinpitämätön  ja 
rakasti  huvia  ja  ulkonaista  loistoa  enemmän  kuin  tosi  työtä.  Hänen 
tapansakin  muuttuivat  yhä  huonommiksi  hovin  kevytmielisessä  elämässä. 
Hallitustoimet  joutuivat  näin  ollen  vieläkin  toisten  käsiin;  Bourbonin  hert- 
tua oli  ensin  kolme  vuotta  hallituksen  johdossa,  ja  sittemmin  kardinaali 
Fleury  (1726 — 1743),  joka  tahtoi  pysyttää  rauhaa  sekä  huojentaa  kan- 
san verokuormaa,  mutta  kuitenkin  saada  valtion  raha-asioissa  tulot  ja 
menot  tasapainoon.  Hänen  kuoltuaan  Ludvig  XV  niinkuin  isoisän-isänsä 
tahtoi  olla  oma  ensimmäinen  ministerinsä,  vaikka  itse  asiassa  mahtavat 
jalkavaimot  määräsivät  Ranskan  hallituksen  menon.  V.  1735  kuningas 
oli  kokonaan  syrjäyttänyt  puolisonsa  Maria  LeczinsMn,  ja  nyt  tuo  suo- 
sikkien aika  aikoi;  hän  otti  ensin  perättäin  neljä  sisarusta  eräästä  ylhäi- 
sestä Nesles^in  suvusta  lemmityikseen;  v.  1745  hän  korotti  tähän  ase- 
maan erään  valtion  verojenvuokraajan  vaimon,  joka  sai  Pompadourin 
markiisittaren  nimen.  Tämä  oli  kauneudellaan  hurmannut  kuninkaan, 
joka  metsästysretkillä  oli  nähnyt  hänet,  mutta  hänellä  oli  myöskin  etevät 
luonnonlahjat  ja  hän  oli  saanut  huolellisen  kasvatuksen.  Pompadourin 
markiisitar  pysyikin  19  vuotta  suosiossa;  hän  oli  hovin  juhlien  keskus* 
tana,  hän  määräsi  kenraalit,  hänen  epäsuosioonsa  joutuneet  ministe^t 
olivat  pakotetut  eroamaan,  etupäässä  hänen  vaikutuksestaan  Ranska  liit- 
tyi Maria  Teresiaan  Preussia  vastaan  seitsenvuotisessa  sodassa  j.  n.  e. 
Mutta  tämäkin  aika  Ludvig  XV:nnen  hallituksesta  oli  kunniakas  verrat- 
tuna seuraavaan;  mitä  irstaisimmat  huvitukset  tulivat  nyt  tavallisiksi  ja 
V.  1769  kuninkaan  jalkavaimoksi  korotettu  Johanna  Vaubernier,  josta 
tehtiin  du  Barryn  kreivitär,  ei  osottanut  sellaistakaan  ulkonaista  arvok- 
kaisuutta  kuin  Pompadourin  markiisitar.  Hän  oli  alhaista  syntyperää 
eikä  hänellä  ollut  sellaista  sivistystä  kuin  Pompadourilla  ;*  mutta  ministe- 
rejä hänkin  tahtoi  vastustella  ja  politiikkaan  vaikuttaa,  ja  aina  Ludvig 
XVmnen  kuolemaan  asti  (1774)  hän  pysyi  vallassa.  Vallankumouksen 
aikana  hän  sai  surmansa. 

Ranskan  kuningas  ei  siis  enää  täyttänyt  kuninkaallista  tehtäväänsä, 
jonka  Ludvig  XIV  oli  pitänyt  velvollisuutenansa.  Vakava  työ  oli  jäänyt 
syrjään,  ainoastaan  ulkonainen  puoli  oli  jäljellä;  kuningas  vaan  esiintyi 
korkeimman  vallan  edustajana,  ja  tähän  hänen  koko  aikansa  kuluikin. 
Fredrik  II  lausui,  että  jos  hän  olisi  Ranskan  kuningas,  hän  asettaisi 
toisen  miehen  edustamaan  kuninkuutta,  mutta  itse  hän  johtaisi  hallitusta. 
Ja  vuosittain  tuo  tyhjä  loisto  maksoi  80—90  miljoonaa  fr.  Paitsi 
kuningasperheen  jäseniä,  suosittuja  ja  jalkavaimoja,  jotka  suurimmat 
summat  kuluttivat,  oli  kuninkaalla  henkivartijoinaan  9000  komeata  kaar- 


*'' 


368  YLEINEN   HISTORIA. 

tilaista,  joiden  ylläpito  vuosittain  maksoi  7,681,000  fr.;  hänen  tallis- 
saan oli  1857  hevosta,  217  vaunut  ja  1458  palvelijaa  niitä  varten, 
jotka  kaikki  v.  1775  maksoivat  4^  milj.  fr.;  kuninkaan  kappeliin  kuului 
75  eri-arvoista  pappia;  häntä  varten  pidettiin  48  lääkäriä  ja  apteekkaria, 
128  laulajaa,  tanssijaa  ja  soittoniekkaa;  kyökki-osastoon  kuului  noin  500 
henkilöä  j.  n.  e.,  ja  kaikki  muut  tarpeet  saman  mitan  mukaan.  Tämä 
kuuluu  kuitenkin  vaan  Versaillesin  hoviin,  mutta  sen  lisäksi  on  toista- 
kymmentä muuta  kuninkaallista  asuntoa,  joissa  hovi  joskus  kävi.  Kaikki 
on  tuossa  hovissa  nutä  loistavinta  ja  hienointa;  Versaillesin  n.  k.  kris- 
tallisalissa,  jossa  tanssiaiset  pidettiin,  riippui  suuret  kultakruunut  katosta; 
huikaiseva  valo  levisi  niistä  lehtiköynnösten  ja  kukkaseppeleiden  välistä, 
ja  yli  avaran  salin  liikkuivat  hienot  hoviherrat  puuteroittuine  peruukki- 
neen  ja  tähtikoristeineen  sekä  naiset  vaaleanpunaisissa  tai  -sinisissä  leveissä 
hameissaan  määrättyjen  hovitapojen  mukaan. 

Siellä  Ranskan  ylempi  aatelikin  suurimmaksi  osaksi  oleskeli,  toi- 
mettomana tai  tyhjiä  kunniavirkoja  hoitaen,  jotka  kyllä  tuottivat  heille 
runsaita  palkkoja,  mutta  joista  ei  mitään  hyötyä  ollut.  Heidän  maakar- 
tanonsa  olivat  sillävälin  tyhjät,  ja  voudit  vaan  sieltä  kokosivat  verot 
herroillensa  lähetettäviksi;  ainoastaan  harvoin,  tavallisesti  syksyisin,  isän- 
nät Versaillesin  huveista  tiluksillensa  ilmestyivät  metsästämään.  Vähä- 
varaisempi  aatelisto  sekä  paikoittain  ylempikin,  niinkuin  Vendein  maa- 
kunnassa, asuskeli  kuitenkin  entiseen  tapaan  alustalaistensa  keskuudessa. 
Mutta  tuollainen  aatelisto,  johon  kuului  noin  140,000  henkeä,  oli  maalle 
tullut  ainoastaan  rasitukseksi.  Keski-ajalla,  jolloin  aatelismiehet  olivat 
lääniherroina,  oli  heillä  valtaa,  mutta  myöskin  velvollisuuksia  täytettä- 
vänä, ja  vielä  myöhemminkin  he  olivat  maaherroina  hoitaneet  maa- 
kuntia; kansa  tunsi  heidät  ja  he  tunsivat  kansan  ja  sen  tarpeet.  Silloin 
veroilla,  joita  heille  suoritettiin,  ja  heidän  nauttimillaan  etuoikeuksilla  oli 
jonkinlainen  oikeutettu  perustus.  Mutta  nyt  ei  heillä  enää  ollut  velvolli- 
suuksia kansaa  kohtaan,  vaan  nuo  vanhat  oikeudet  olivat  kuitenkin  säi- 
lyneet; kansa  ei  tuntenut  herraansa,  paitsi  minkä  joskus  vilahdukselta 
näki,  muuta  kuin  ahneitten  ja  tunnottomien  voutien  kautta.  Tämä  he- 
rätti vihaa  aatelistoa  vastaan  kansassa,  joka  rupesi  pitämään  sen  asemaa 
ihan  luonnottomana.  Samoin  kuin  kuninkuus  tämä  sääty  oli  kaunis, 
mutta  kallis  koriste,  josta  ei  mitäkään  hyötyä  ollut. 

Itsevaltius  oli  vainoomalla  lahkolaisia  tukahuttanut  Ranskan  kir- 
kossa kaiken  henkisen  kehityksen;  hugenotit  olivat  menettäneet  uskon- 
vapautensa  Ludvig  XIV:nnen  aikana;  jansenistinen  liike,  joka  tahtoi 
katoliseen    kirkkoon    saada    puhtautta    ja    vakavuutta    sekä    suurempaa 


EUROPAN   THTEISKUNNALLISET   OLOT   18:NNELLA   VUOSISADALLA.      369 

vapautta  kuin  jesuiittain  ahdasmielisyys  salli,  tuomittiin  tukahutettavaksi, 
ja  V.  1713  paavi  julisti  heitä  vastaan  pannabullan  ^unigeniius^,  Port- 
Royal'in  luostari,  joka  oli  heidän  pääpaikkansa,  hävitettiin,  ja  vielä  Fleury- 
kin  vainosi  heitä.  Mutta  samassa  kuin  kirkko  osotti  tuollaista  suvaitse- 
mattomuutta, se  menetti  siveellisen  voimansa;  sillä  kun  ajattelemisen  ja 
tutkimisen  vapaus  oli  kielletty,  niin  tämä  veltostutti  ja  tympistytti  kirkon- 
miehiä, eikä  heillä  saattanut  ajan  pitkään  olla  ihmisten  mieliin  sitä 
vaikutusta,  mitä  he  uskonnon  nimessä  vaativat  itselleen.  Sen  maallinen 
valta  oli  kuitenkin  sangen  suuri  ja  sen  jäsenet  olivat  jotenkin  samassa 
etuoikeutetussa  asemassa  kuin  aateUstokin.  Eirkon-virkamiehiä  oli  noin 
130,000,  ja  suuria  rikkauksia,  sekä  irtainta-  että  maaomaisuutta,  oli  sen 
hallussa.  Mutta  hyvin  epätasaisesti  kirkonvirkojen  tulot  olivat  jaetut, 
ja  suuri  oli  sen  vuoksi  ero  myöskin  virkamiesten  välillä.  Runsaspalk- 
kaisiin  piispanvirkoihin  pääsi  kuninkaan  suosiosta  hovimiehiä,  jotka 
nauttivat  tulot,  mutta  hoidattivat  virkansa  sijaisilla.  V.  1789  oli  117:sta 
korkeammasta  kirkonvirasta  ainoastaan  5  kolmannesta  säädystä  lähteneen 
miehen  hallussa,  muut  kaikki  aateliston  jäsenillä.  Mitä  taas  tuloihin 
tulee,  mainittakoon  esim.  että  Strassburgin  piispalla  oli  palkkaa  ^  mil- 
joonaa vuodessa,  mutta  paljon  oli  sellaisiakin,  jotka  vaan  saivat  jonkun 
tuhannen;  ja  apulaispapit  saivat  usein  ainoastaan  3 — 400  fr.,  joten  tus- 
kin nälkään  nääntymästä  säilyivät.  Viimemainittujen  oppi  ja  sivistys- 
kanta  ei  myöskään  ollut  paljon  parempi  kuin  talonpoikien.  Ahdasmieli- 
syys, tympeys,  turmelus  sekä  kohtuuttomuus  olivat  vallitsemassa  Ranskan 
kirkossakin,  joka  sen  vuoksi  sekin  kaipasi  parannusta. 

Nämät  molemmat  säätyluokat  sekä  kuningas  oUvat  yhteiskunnan 
huipulla;  he  nauttivat  elämästä,  mutta  alemmat  yhteiskuntaluokat  olivat 
ikäänkuin  heitä  varten  olemassa,  hankkiakseen  työllään  niitä  varoja,  joita 
edelliset  tarvitsivat. 

Porvaristo  oli  jo  keski-ajalla  saanut  valtiolliset  oikeudet,  kun  Filip 
rv  kaunis  v.  1302  kutsui  sen  edustajia  valtiopäiville;  mutta  aateliston 
ja  papiston  rinnalla  sen  asema  kuitenkin  oli  vähäpätöinen.  Suuri  erilai- 
suus oli  senkin  keskuudessa  vallitsemassa.  Samoin  kuin  aatelisto  oli 
jaettuna  ylhäiseen  ja  alhaiseen,  papisto  rikkaaseen  ja  köyhään,  niin  olivat 
porvaristostakin  muutamat  perheet  päässeet  valtionvirkoihin,  nimittäin 
tuomarinvirkoihin,  sillä  ainoastaan  niihin  saattoi  porvareja  päästä.  Virat, 
jotka  ostettiin,  olivat  perinnöllisiä  ja  tuottivat  jonkinlaisen  aateluuden, 
esim.  vapauden  raskaimpien  verojen  suorittamisesta.  Mutta  tällaisiin 
virkoihin  päässeet  alkoivat  halveksia  entisiä  säätyveljiänsä,  kauppiaita  ja 

käsityöläisiä,  joista  suurin  osa  oli  pakotettu  vaikeissa  ja  ahtaissa  olosuh- 
Tleinen  historia  II.  —  24. 


870  TLEINEN   HISTORIA. 

teissä  toimeentulonsa  hankkimKan.  Etuoikeutettujen  kauppaseurojen  jfise- 
net  kfllfi  saivat  suuria  voittoja  —  Colbertin  sSStämfiSn  tapaan  kaupan- 
kSynti  edelleen  oli  jSrjestett;  —  mutta  se  tierfitti  toisissa  tyytymättömyyttä 
ja  etiklisi  iuonaoQisen  kehityksen.  Ammattisäädelmfit  taas  estivät  teoUi- 
HUudessa  kaiken  vapaan  edistyksen  ja  tekivät  sen  tuotteet  sangen  kalliiksi. 
Saman  tavaran  oli  kulkeminen  monen  käden  kautta,  ennenkuin  se  val- 
mistui; lankojen   kehrääjä  esim.  ei  saanut  lankojansa  värjätä  eikä  kutoa 


lUpplM.    (VukipflrrM.) 


niistä  kankaita,  vaan  oli  hänen  jättäminen  tavaransa  näiden  ammattien 
harjoittajille.  Jos  rikottiin  määräyksiä  vastaan,  otettiin  tavara  pois.  — 
Kun  vapaus  puuttui,  ei  suurin  osa  päässyt  miUoinkaan  itsenäisesti  ammat- 
tia harjoittamaan,  eivätkä  iiyvykkäät  henkilöt  voineet  seUaisissa  ahtaissa 
oloissa  taitoansa  kehittää.  Nuot  määräykset,  jotka  johtuivat  keski-ajalta 
Jt  teollisuuden  syntyessä  olivat  olleet  tarpeellisia,  olivat  nyt  jo  muuttu- 
neet ehkäiseviksi  kahleiksi. 

Kovin  oli  kuitenkin  talonpoikien  kohtalo.   Suurin  osa  heistä  oli  kyllä 
päässyt  vapaaksi  maaorjuudesta,  sillä  ainoastaan  150,000  oli  enää  tässä 


EUROPAN   YHTEISKUNNALLISET   OLOT   18:NNELLA  VUOSISADALLA.      371 

asemassa  18:nnen  vuosisadan  lopulla;  mutta  vaikkapa  be  olivat  lunasta- 
neetkin maatilkkunsa,  oli  herroilla,  entisillä  maanomistajilla,  kuitenkin 
samoja  oikeuksia,  kuin  keski-ajalla;  metsästysoikeus  esim.  oli  sangen 
suuri  vitsaus  talonpojille,  sillä  he  eivät  ankarien  rangaistusten  uhalla 
saaneet  pyytää  hirviä,  jäniksiä,  lintuja  tai  muita  metsänotuksia;  eivätpä 
he  kaikin  paikoin  saaneet  aidata  peltoaankaan,  jotta  herran  olisi  mukava 
metsästysretkillä  ratsastaa  sen  halki,  jos  se  matkaan  sattui;  yöt  päivät 
täytyi  talonpojan  vartioida  viljelyksiään,  etteivät  tunkeilevat  metsäneläimet 
niitä  hävittäisi.  Herralla  oli  tavallisesti  myöskin  myllyoikeus,  jonka  mu- 
kaan talonpojan  täytyi  jauhattaa  viljansa  herran  myllyssä;  hänen  tuli 
niinikään  paistaa  leipänsä  herran  rakentamassa  uunissa,  tietysti  aina  veroa 
vastaan.  Tämäntapaisia  oikeuksia  oli  herralla  useita  kymmeniä.  Talon- 
poika ei  sentähden  voinut  päästä  vaurastumaan;  hän  asui  kurjassa, 
savesta  ja  oljista  kokoonkyhätyssä  hökkelissä;  nälän  ja  puutteen  kulut- 
tamana hän  jo  nuorena  vanheni;  niinpä  eräs  englantilainen  matkustaja 
Young  kertoo  tiedustelleensa  erään  miehen  ikää,  jonka  hän  arveli  60:ksi, 
mutta  mies  sanoi  olevansa  vasta  29-vuotias.  Talonpojan  ajatuspiiri  oli 
ahdas  ja  hänen  käsitystapansa  hyvin  lapsellinen;  ankaralta  työltä  ei 
jäänyt  aikaa  hengen  kehittämiseen. 

Porvaristo  ja  talonpojat  suorittivat,  vaikka  heidän  asemansa  oli  niin 
kohtuuton,  melkein  yksinomaan  valtionverot,  sillä  aatelisto  ja  papisto 
olivat,  vaikka  heidän  hallussaan  oli  vielä  suurin  osa  Ranskan  maasta, 
vetäytyneet  melkein  kaikista  vapaiksi.  Varsinaisena  verona  talonpoika 
keskimäärin  suoritti  53  prosenttia  tuloistaan,  s.  o.  enemmän  kuin  puolen, 
ja  noin  5  kertaa  enemmän  kuin  Ranskan  talonpoika  nyt  suorittaa. 
Verojen  kokoamisen  hallitus  jätti  vuokramiehille,  jotka  vielä  voittoja  saa- 
dakseen harjoittivat  tunnotonta  kiskomista,  niinkuin  muinoin  publikanit 
Rooman  valtakunnassa,  joiden  asema  oli  samantapainen. 

Suoranaisten  verojen  lisäksi  tulivat  välilliset,  joista  rasittavin  ja 
vihatuin  oli  la  gabelle-rnmmen  eli  suolavero,  joka  johtui  keski-ajalta. 
Hallitus  määräsi,  kuinka  suuren  määrän  suolaa  jokaisen  perheen  jäse- 
niensä luvun  mukaan  piti  ostaa.  Valtio  oli  näet  ottanut  tuon  kaupan 
yksinoikeudekseen,  mutta  se  antoi  sen  jollekulle  yhtiölle,  joka  taas  pitkin 
valtakuntaa  piti  asiamiehiään  suolaa  myymässä  sekä  valvomassa,  että 
kukin  osti  määrätyn  osuutensa.  Kotitarkastuksia  pidettiin  sen  johdosta, 
ja  henkilöitä  vangittiin  ja  ruoskittiin  määräysten  rikkomisesta.  Saman- 
tapainen oli  viinivero  sekä  monet  muut,  jotka  tietysti  tekivät  tavaran 
hinnat  luonnottoman  korkeiksi.  Tarkastusmiehiä  liikkui  tuhansittain  pitä- 
mässä   silmällä,    että    noita    kansan    vihaamia    määräyksiä    noudatettiin. 


372  YLEINEN   HISTORIA. 

Tehtiinpä  viljan  kaupitteleminenkin  valtion  monopooliksi,  ja  sitä  varten 
muodostui  osakeyhtiö,  johon  Ludvig  XV:kin  rupesi  itse  osakkaaksi,  saa- 
dakseen sen  tuottamilla  voitoilla  varoja  huvejansa  varten. 

Ranskan  yhteiskuntalaitos  oli  siis  vielä  keski-aikuisella  kannalla; 
yhtä  suuri  ero  kuin  puolivuosituhatta  takaperin  oli  nytkin  eri  säätyluok- 
kien  välillä.  Korkeammat  säädyt  olivat  sulkeutuneet  melkein  eri  kasti- 
luokaksi,  johon  ei,  niinkuin  Englannin  aatelistoon,  päässyt  virtaamaan 
uusia  voimia.  Aatelismiestä  tuomittiinkin  eri  tavalla  kuin  muita;  eräästä 
rikoksesta,  jossa  muuan  markiisi  ja  porvari  olivat  osallisina,  edellinen 
tuomittiin  kahdeksi  vuodeksi  luostariin,  mutta  jälkimmäinen  hirtettiin  ja 
teloitettiin.  Aatelismiestä  ei  hengenrikoksistakaan  hirtetty,  vaan  hän  mes- 
tattiin. Oikeudenkäynti  oli  monimutkaista,  kallista  ja  pitkällistä,  joten 
sitä  oli  vaikeata  käyttää,  ja  tuomarit  antoivat  tavallisesti  lahjojen  suu- 
ruuden mukaan  oikeutta;  syytettyjä  tutkittaissa  käytettiin  vielä  torttyy- 
ria  eli  kidutusta  ja  rangaistukset  olivat  julmia.  V.  1766  tuomittiin  eräs 
19-vuotias  nuorukainen  ilman  todistuksia  elävänä  poltettavaksi,  mutta 
hänen  kielensä  ja  kätensä  leikattiin  ensin  irti.  Suuri  erilaisuus  oli  niin- 
ikään oikeustavoissa  vallitsemassa  eri  osissa  maata,  sillä  yhteistä  lakia  ei 
ollut,  vaan  keski-ajalta  säilyneiden  lainmääräysten  mukaan  tuomiot  lau- 
suttiin, joten  saattoi  yhdessä  maakunnassa  olla  oikeutta  se,  mistä  toisessa 
rangaistiin;  384  eri  oikeustapaa  oli  Ranskassa  18:nnen  vuosisadan  lopulla. 
Samoin  oli  muissakin  suhteissa  monta  erilaisuutta  eri  maakuntien  välillä. 

Niinkuin  kerrotusta  huomaa,  oli  Ranska  vielä  monessa  suhteessa 
keski-aikuinen  maa;  sitä  yhdenmukaisuutta,  jota  meidän  ajan  valtioissa 
tavataan,  ei  siinä  ollut.  Kuninkaat  ja  heidän  ministerinsä  olivat  15:nnelläy 
16:nneUa  ja  17:nnellä  vuosisadalla  riistäneet  feodaaliherroilta  heidän  val- 
tiollisen itsenäisyytensä  ja  ottaneet  vallan  itselleen,  mutta  vanhan  yhteis- 
kuntalaitoksen  he  jättivät  entiselleen,  ja  toinen  puoli  keski-ajasta  oli  siis 
vielä  Jäljellä.  Kuningas  taas,  kun  oli  perin3rt  feodaaliherrojen  vallan, 
piti  koko  valtakuntaa  ikäänkuin  yksityisomaisuutenaan;  hän  katsoi  oikeu- 
dekseen mielin  määrin  kiskoa  sen  varoja.  »Kuningas  on  herra;  pakko 
oikeuttaa  kaikki»,  sanoi  eräs  Ludvig  XV:nnen  ministeri,  kun  hänen  an- 
karia veromääräyksiään  moitittiin.  Alamaisten  vapaus  ja  henki  oli  niin- 
ikään hänen  mielivallassaan ;  ilman  laillista  tutkintoa  vangittiin  kuninkaan 
luvalla  mitä  henkilöitä  hyvänsä.  Kuninkaan  kansliassa  oli  valmiiksi  pai- 
nettuja vangitsemislippuja,  n.  k.  *lettres  de  ccLcheU^  joiden  alla  oli  kunin- 
kaan nimi,  ja  kun  sellaiselle  lipulle  jonkin  henkilön  nimi  piirrettiin  ja  se 
jätettiin  poliisille,  vietiin  hän  heti  vankilaan,  tavallisesti  Bastiljiin,  joka 
oli  suuri   valtiovankila  Pariisin  laidassa.     Hovimiesten  kautta  saattoivat 


EUROPAS   YHTEISKDimALLISET   OLOT   18:NNELLA   VUOSISADALLA.      373 

monet  saada  nfiitfi  lippuja  ja  niiden  avulta  vangita  vihamiehiaän,  joten 
aivan  syyttÖmXt  usein  menettivBt  vapautensa,  monet  edes  tietamättSnsg, 
minlcfi  vuolisi  heidit  vaDgittiin.  150,000  lettres  de  cacbetia  Ludvig  XVrnnen 
aikana  käytettiin.  Jokaisen  turvallisuus  oli  näin  ollen  vaaraesa.  Tämä 
oli  itsevattaisuuden  pahimpia  väärinkäytöksifi,  jonka  vuoksi  kansan  viha 
enslmmfiiseksi  vallankumouksen  puhjettua  kSäntyi  tuota  itsevaltiuden 
symboolia  Bastiljia  vastaan. 


Tilaiip*NilM:«ptt*l»  MlnliRriofta. 

Samantapaiset,  kuin  Ranskassa,  olivat  olot  Enropan  maissakin  val- 
tioissa. Itsevaltainen  kuninkuus  oli  tehnyt  hallituksen  painon  valtion 
asukkaille  yhä  raskaammaksi,  sillä  mitä  korkeammalle  tuo  valtiorakennus 
kohosi,  sitä  rasittava  mm  aksi  se  kävi  perustuksille,  ja  vihdoin  ne  rupesivat 
horjumaan.  Kallis,  loistava  hovielämä,  yhtämittaiset  sodat  ja  yhä  suu- 
remmaksi muodostunut  sotalaitos,  suuremmoiset  rakennukset,  tuhlailevat 
jalkavaimot  ja  ahneet  suosikit  saattoivat  muissakin  valtioissa  hallituksen 
raha-asiat  epäjärjestykseen;  valtiovelka  kasvoi,  luotto  loppui,  eikä  rahaa 
ollut  tarpeeksi  muualla  kuin  EnglanniBsa.  Verojen  taakka  kävi  kuitenkin 
yhä  raskaammaksi,  ja  niiden  maksutapa  oli  yhtä  kohtuuton  kuin  Rans- 
kassa,  sillä    rsitfi    vähemmin    kukin    suoritti,   mitä    rikkaampi   hän  oIi>. 


374  YLEINEN    HISTORIA. 

Aatelisto  ja  papisto  olivat  etuoikeutetussa  asemassa,  varakkaampi  osa  por- 
varistosta pyrki  virkoihin,  pfiästäkseen  edullisempiin  oloihin;  monopooli- 
ja  ammattisäädelmät  olivat  jokaisessa  maassa  kaupunkilaisten  vapaata 
kehitystä  estämässä.  Tukalin  oli  kuitenkin  muuallakin  maalaisväestön  tila. 
Ainoastaan  Sweitslssä  sekä  Ruotsissa,  Suomessa  ja  Norjassa  olivat 
talonpojat  aikojen  kuluessa  saaneet  vapautensa  säilytetyksi,  vaikka  se 
näissäkin  maissa  oli  tahdottu  heiltä  riistää.  Mutta  jos  käymme  mihin 
muuhun  Europan  mantereen  maista  hyvänsä  tarkastamaan  niiden  tilaa 
18:nnella  vuosisadalla,  on  sama  kurjuus  edessä,  toisin  paikoin  vähän 
lievempi,  toisin  paikoin  kovempi.  Maaorjuus  oli  säilynyt  melkein  koko 
Saksassa,  Itävallan  maissa.  Puolassa  ja  Venäjällä;  Etelä-Europan  maissa, 
Espanjassa  ja  Italiassa,  sitä  vastoin  se  jo  suureksi  osaksi  oli  hävinnyt, 
samoinkuin  Englannissakin;  mutta  monet  feodaalirasitukset  olivat  täällä- 
kin jäljellä.  Talonpojilla  oli  siis  niinkuin  Ranskassakin  kaksi  herraa, 
jotka  molemmat  vaativat  saatavansa;  valtio  vaati  monellaisia  veroja,  tei- 
den ja  siltain  rakentamista,  sotamiehiä  j.  n.  e.;  isännällä  taas  oli  monel- 
laisia oikeuksia,  joista  tärkeimmät  olivat  päivätyöt,  paikoittain  kuusi  päivää 
viikossa,  joten  vaan  pyhäpäivät  tai  yöt  jäivät  talonpojan  omiin  töihin; 
Espanjassa  oli  muiden  säännösten  joukossa  sellainen,  että  talonpojan  täy- 
tyi käydä  herran  rakentamassa  kapakassa;  Neapelissa  oli  vielä  19:nnen 
vuosisadan  alussa  1395  erilaista  feodaalioikeutta ;  siellä  sai  esim.  aatelis- 
herra ensin  myydä  tuotteensa,  ja  sen  jälkeen  vasta  talonpoika;  herralle 
tuleva  osuus  sadosta  korjattiin  ensin,  sitten  vasta  talonpoika  sai  omansa 
korjata.  Lahjoja,  jotka  olivat  melkein  veroiksi  muuttuneet,  tuotiin  aika 
ajoittain  herralle;  niinpä  Saksassa  täytyi  alustalaisen  silloin  tällöin  tuoda 
herransa  kyökkiin  hanhia,  vasikoita  y.  m.,  ja  vouti  vaati  myöskin  osansa. 
»Talonpoika  on  kuin  laidun:  mitä  enemmän  sitä  niitetään,  sitä  enemmän 
se  kasvaa»,  sanoi  böömiläinen  sananlasku,  ja  sen  mukaan  talonpoikaa 
kyllä  kohdeltiinkin.  Jos  hän  sattumalta  pääsi  vaurastumaan,  niin  herra 
tuli  pian  hänen  rikkautensa  korjaamaan.  Saksan  itäosissa  oli  maan- 
omistajalla oikeus  lunastaa  alustalaistensa  maa,  jos  hän  tahtoi,  ja  h3rvin 
viljellyn  hän  tietysti  mielellään  tahtoi.  Samoin  menettelivät  Tanskan 
aatelisherrat.  Jos  ei  muuta  tehty,  niin  lisättiin  päivätöitä  ja  veroja,  jonka 
vuoksi  talonpojan  täytyi  väkisinkin  olla  köyhän.  »Maalainen  on  vakuu- 
tettu, että  hän  on  hukassa»,  sanoo  Rousseau,  »jos  voidaan  epäillä,  ettei 
hän  kuole  nälkään.»  Talonpojan  asunto  oli  kurja  ja  usein  hän,  niinkuin 
Etelä-Italiassa  ja  Puolassa,  asuskeli  samassa  tuvassa  kotieläintensä  kanssa; 
hengen  viljelyksestä  hän  ei  mitään  tiennyt;  hän  oli  nöyrä  herralleen, 
niinkuin  orja  ainakin,  mutta  kunniantuntoa  häneltä  puuttui;  valtiota  ja 


EUROPAM  YHTEISKUNNALLISET   OLOT   18:NWELLA   VUOSISADALLA.      376 

isfininaata   hfin  ei  kSsittfinyt,  sillfi  niin  ylisiin  aeioihin  hänen  ajatuspii- 
rtnsS  el  ulottunut. 

OikeuslaitokBessa  erilaiset  tuomiot  erisäStyi sille,  raaka  tutkimistapa 
ja  julmat  rangaietukeet  olivat  kaikissa  maiHaa  kiytSnnÖBsl,  niinkuin 
RansfcaBBakii].  Sanalla  sanoen,  baltituaten  ankara  paino  rasitti  koko  Euro- 
pas, kohtuuttomat  etuoikeudet  olivat  kaikkialla  vaUitsemaBsa  ja  alempien 
sSätyluokkien  asema  oli  sangen  tukala.  Parannusta  tarvittiin,  se  aljettiin 
jo  huomata,  sillä  tfillaista  tilaa  ei  enSä  voitu  6iett9.  Hallitsijoiden  ja 
valtiomiesten  huomio  oli  ollat  käfin^neenfi  vaan  maiden  anastuksiin, 
sotiin  tai  hovielämS&n,  koko  valtiollinen  elfimfi  ja  toiminta  oli  liikkunut 
ainoastaan  ylhääUI,  pinnalla;  mutta  sen  täytyi  vähitellen  kääntyä  alaspäin 
tutkimaan  perustuksia,  joille  valtio  oli  rakennettu.  Parannusehdotuksia 
tuotiinkin  esille,  ja  oikein  perusteellisia,  jotka  olisivat  muuttaneet  kaikki 
olevat  otot.     Tämä  oli  valistuskirjailijoiden  tärk^  tehtävä. 


n  tilDiiptJiii  anmutt.    (Klr]*tiilt*at  markltndl 


876  TLEDIEK   HISTORIA. 


Valistuksen  aikakausi. 

HojnanlMni  Ja  lukanpobdjstiu  Temttuina  Tailstnksen  aikakmoteoi.  —  Yapaampia 
mielipiteitä  syntyy  EngtanniMa.  —  John  Loeke.  —  Deistit  ja  moraalifilosofit.  — 
Tbtej'»  Englannin  Ja  Ranrimn  Tilillä.  —  Voltaire.  —  Rooasean.  —  MonteaqoieoL  — 
Eneyklopediatit  —  Fjrsiokraatit  Ja  Adam  Smith.  —  Loonnon  taUdmos.  —  Geologia. 
—  Fjiikan  alalla  tehdäin  keksintöji.  —  Kemia  Ja  kasritiede.  —  Lääketiede.  — 
Laonnon tieteiden  Taikntas  ajan  katsantotapaan.  —  Kasvatosoppi,  Pestalozzi  ja  kan- 
•anopetos,  —  Filosofia,  Leibnitz,  Hume,  KanL  —  Historiankirtoitas.  —  Englannin 
kannokiijallisnns.  —  Saksan  suuret  runoilijat  —  Historiankirtoitus,  H.  6.  Porthan. 
—  Daniel  Juslenius.  —  Kustaa  III:nnen  aikuiset  ninoiliJaL 

Keski-ajan  lopulla  heräsi  Europassa  yUkas  henkinen  fiike,  huma- 
nismiy  joka  tahtoi  herättää  jäUeen  henkiin  unohtuneen  klassillisnnden  ja 
siitä  hankkia  nutta  virkistävää  elinvoimaa  ihmiskunnaliey  joka  keski-ajan 
ahtaissa  oloissa  oli  jäykistynyt  Uskonpuhdistajat  taas  ryhtyivät  taistele- 
maan katoliseen  kirkkoon  juurtunutta  turmelusta  vastaan  ja  tahtoivat 
saattaa  kirkon  alkuperäiseen  puhtauteensa.  Nuo  liikkeet  rajoittuivat  sil- 
loin kirkkoon,  kirjallisuuteen  ja  taiteeseen,  mutta  yhteiskunnalliset  olot 
pysyivät  jotenkin  entisellä  keski-aikuisella  kannalla.  18:nnen  vuosisadan 
toisella  puoliskolla  taas  syntyy  uusi  vielä  voimakkaampi  henkinen  liike, 
joka  ryhtyy  tutkimaan  etupäässä  valtio-  ja  yhteiskuntalaitosta  ja  asettuu 
taistelemaan  niissä  vallitsevia  epäkohtia  vastaan,  mutta  joka  myöskin 
ulottaa  tutkimuksensa  luonnon,  uskonnon,  kansallistalouden,  kasvatus- 
opin ja  oikeuslaitoksen  alalle;  se  tarkastaa  vanhoja  laitoksia,  opinkappa- 
leita ja  tapoja,  sanalla  sanoen  kaikkia  vallitsevia  oloja,  eikä  tahdo  tietää 
vanhoista  opeista  ja  katsantotavoista,  vaan  alistaa  kaikki  ihmisjärjen  pun- 
nittavaksi ja  tuomittavaksi;  mitä  järki  tässä  arvostelun  kiirastulessa  ei 
hyväksy,  kukistetaan  armotta,  ja  sen  avulla  luodaan  uusia  oppeja  sijaan. 
Eivätkä  nämät  kirjailijat  käänny  yksinomaan  kuningasten  ja  vallanpitä- 
jien puoleen,  niinkuin  Ludvig  XlVmnen  aikuiset  runoilijat  sirotekoisissa 
runoissaan,  vaan  yleistajuisella  muodolla  oli  noita  uusia  ja  mullistavia 
aatteita  kaikille  levitettävä.  Tämän  aikakauden  kirjallisuudella  onkin  ollut 
suurempi  käytännöllinen  merkitys,  kuin  milloinkaan  kirjallisuudella.  Se 
levisi  yli  koko  sivistyneen  maailman,  ja  kaikkialla  sen  vaikutuksia  käy- 
tännössäkin huomataan;   siinä  on  siemen  kätkettynä  kaikkiin  niihin  tär- 


TALIBTUK8EN   AIKAKAUSI.  377 

keisiin  yhteiskunnaUiBiin  ja  valtioUisiin  kysymyksiin,  jotka  viell  nytkin 
ovat  päivän  tärkeimpiä;  ee  perusti  ankaran  kritiikin,  jolla  kaikilla  aloilla 
koetetaan  totuutta  etsiä.  Koko  18:nnen  vuosisadaD  toista  puoliskoa  kut- 
sutaan sen  vuoksi  näiden  n.  s.  'valistuBkirjailijoiden*  mukaan  •valistuk- 
sen aikakaudeksi!.  Nuo  uudet  vapaat  aatteet  syntyivät  Englannissa, 
mutta  ranskalaiset  kirjailijat  antoivat  niille  kfiytännöUisemmSn  muodon, 
ja  hddSn  kauttaan  ne  tulivat  yleisesti  tunnetuiksi,  sillä  ranska nldeltS 
ymmärrettin  kaikissa  maissa,  ja  Ranskan  kirjallisuutta  oli  Ludvig  XIV:Qneu 


Mn  Lnkt.    (KMll*rln  nuhuikMn  nakun.) 

ajoista  asti  koko  Kuropassa  luettu  ja  jäljitelty.  Siten  pysyi  Ranska 
Tidä  i8:nnellä  vuosisadalla  Europan  johtajana  henkisellä  alalla,  vaikka- 
kin se  valtiollisessa  suhteessa  johtoasemansa  oli  menettänyt. 

Olemme  Stuartien  ajasta  kertoessamme  nähneet  Englannin  kansassa, 
varsinkin  puritaaneissa,  ilmestyvän  vapaudenfaarrastusta  suuremmassa 
määrässä  kuin  Europan  mantereen  kansoissa;  Englantilaiset  tuomitsivat 
kuninkaansa  kuolemaan  (ke.  luk.  XVIII)  samaan  aikaan  kuin  Ranskan 
kansa  taipui  hallitsijansa  mielivaUan  alaisena  elämään.  Runoilija  Milton 
puolusti  tuota  menettelytapaa  kansan  oikeudeksi,  ja  whig-puolueen  koko 
^teantokannan  mukaan  valta  kuuluu  kansalle,  joltq  kuningas  sen  on 
saanut.     Suuri  filosofi  John  Locke  {f  1704)  käsittelee  myOskin  valtio- 


378  YLEINEN   HISTORIA. 

asioita,  lausuen  muun  muassa  rajattomasta  kuningasvallasta  »ettei  sitä 
saata  hallitusmuotona  edes  pitääkään».  »Kansa  saapi  määrätä  millaisen 
hallituksen  se  tahtoo»,  sanoo  Locke  edelleen.  Vapaus  on  hänen  tunnus- 
sanansa; »ei  kukaan  ole  sidottu  toisen  ihmisen  tahdon  tai  määräämis- 
vallan alaiseksi»,  ja  kaikilla  tulee  olla  samat  oikeudet,  s.  o.  tasa-arvoi- 
suuden  tulee  olla  vallitsemassa.  Locke  lausui  täten  melkein  samantapai- 
sia mielipiteitä  kuin  myöhemmin  J.  J.  Rousseau.  Uskonnon  alalla  hän 
on  järkeisopiilisen  suunnan  tienraivaaja,  joka  lopulta  vei  Jumalan  kiel- 
tämiseen. Hän  opetti  näet,  että  ihmisen  kaikki  tieto  perustuu  aistien 
kautta  saatuihin  mielikuviin,  jotka  painuvat  sieluun,  mikä  alkuansa  on 
kuin  tyhjä  vahataulu;  ajatus  muodostaa  mielikuvista  käsitteet,  joista 
tieto  syntyy.  Locken  katsantokannan  mukaan  ei  ole  oikeastaan  mitään 
ylenluonnollista,  vaikkei  hän  kuitenkaan  Jumalan  olemassa-oloa  kieltänyt; 
hän  oli  uskon-asioissa  suvaitsevainen  ja  sanoi,  että  usko  on  kunkin 
ihmisen  oma  asia,  ja  kirkko  on  vaan  vapaaehtoisen  sopimuksen  kautta 
muodostunut  yhdyskunta. 

Monet  Englannin  oppineista  menivät  pitemmälle  ja  kielsivät  kris- 
tinuskon. Toiset  olettivat  kuitenkin  Jumalan  olemisen,  vaikka  hän  on 
kokonaan  erillään  maailmasta  eikä  sen  menoon  sekaannu.  Tämä  oli  n.  s. 
deistinen  suunta.  Oli  sellaisiakin,  jotka  tahtoivat  hävittää  koko  uskon- 
non, ja  sen  sijaan  asettivat  jonkinlaisen  moraalifilosofian;  hyvän,  kauniin 
ja  totuuden  ihanteiden  tavotteleminen  oli  oleva  ihmisen  korkein  päämäärä. 
Uskottomuus  oli  tällaisten  kirjailijain  vaikutuksesta  18:nnellä  vuosisadalla 
hyvin  yleinen  sivistyneissä,  ja  tiedemiehetkin  koettivat  todistaa  uskonnon 
tarpeettomuutta,  ja  toiset  taas  tehdä  sitä  naurunalaiseksikin. 

Englannin  kieli  ja  kirjallisuus  olivat  vielä  näihin  aikoihin  melkein 
kokonaan  tuntemattomia  Europan  muissa  maissa,  jonka  vuoksi  nuo  uudet 
mielipiteet  eivät  suorastaan  sieltä  saattaneet  levitä.  Se  tapahtui,  niinkuin 
mainittiin.  Ranskan  välityksellä.  Ranskalaiset  kirjailijat,  jotka  jo  Ludvig 
XIVinnen  loppuajoista  alkaen  rupesivat,  kuningasvallan  sorron  huonot 
hedelmät  nähtyään,  kaipaamaan  vapaampia  oloja,  käänsivät  huomionsa 
Englantiin  ja  sen  kirjallisuuteen.  Moni  Ranskalainen  oleskelikin  Englan- 
nissa jonkun  aikaa,  joten  syntyi  vilkas  henkinen  yhteys  näiden  molem- 
pien maiden  välillä;  Ranskan  kirjaihjat  tutustuivat  Englannin  vapaisiin 
valtiollisiin  oloihin,  suvaitsevaisuuteen,  mikä  siellä  jo  18:nnen  vuosisadan 
alusta  asti  oli  oikeaksi  tunnustettu,  filosofisiin  oppeihin  ja  luonnontietei- 
den uusiin  suuntiin;  itse  puolestaan  he  kehittivät  näin  saamiaan  aatteita 
ja  toivat  ne  julkisuuteen  helppotajuisemmassa  ja  erittäin  miellyttävässä 
muodossa,  jonka   kautta  muutkin  kuin  oppineet  ihmiset  saattoivat  niihin 


VAU8TDK8EM   AIKAKAUSI.  379 

tutustua.  Voltaire,  Rousseau  ja  Montesquieu  käsittelivät  etupftfissä 
valtioUisia,  yhteiskunnaUisia  sekä  myöskin  kirkollisia  olosuhteita;  u.  k. 
eneyklopedistit  kehittivät  EnglanniBBa  muodoBtuneen  deisniin  ateismiksi, 
Joka  kieltift  Jumalan  olemisen. 


V*»iir«.    (Ptlllyn  ttkimk  vuklplIrrM.) 

Olemme  jo  ennen  kertoneet  (ks.  luk.  XIX),  että  Ludvig  XIV:nncn 
loppuvuosina  Ranskassa  oli  ilmaantunut  kirjailijoita,  jotka  eivät  byväk- 
Byneet  kuninkaan  mielivaltaa  ja  vastustivat  olevia  oloja.  F^nälon,  Vauban 
y.  m.  toivat  jo  siUoin  esille  paran nusehdotnksia,  ja  Ludvig  XV:nnen 
aikana,  hallituksen  yhfi  riutuessa,  tultiin  rohkeammiksi  ja  myöskin  enem- 
mSn    vakuntetuikei   reformien   tarpeellisuudesta.     Hallitus  kyllä   ahdisteli 


380  *  YLEINEN   HISTORIA. 

kirjailijoiden  teoksia;  niitä  poltettiinkin  julkisesti,  mutta  sittenkin  niitä 
kaikkialla  haluttiin,  vieläpä  hovissakin,  siUä  jo  uusilla  rohkeilla  aatteil- 
laan ne  viehättivät  ihmisiä.  Voltaire,  jonka  nimi  alkuaan  oli  Arouet,  on 
kaikista  sen  ajan  kirjailijoista  saavuttanut  kuuluisimman  nimen.  Sukke- 
lalla ja  terävällä  ivalla  hän  kävi  oleviin  oloihin  käsiksi  ja  teki  siten 
hävitystyötä  yhteiskunnan,  kirkon,  vieläpä  uskonnonkin  alalla.  Hän  piti 
vallitsevaa  suurta  säätyeroitusta  luonnottomana;  »en  usko»,  sanoo  hän, 
»aatelismiestä  muita  paremmaksi,  ellen  näe  hänen  syntyvän  kannukset 
jalassa  ja  talonpojan  satula  selässä».  Kaikki  ihmiset  olivat  syntyessään 
samallaisia,  jonka  vuoksi  kaikilla  tuli  olla  myöskin  samat  ihmisoikeudet. 
Kirkossa  vallitsevaa  suvaitsemattomuutta  vastaan  hän  niinikään  taisteli, 
mutta  hän  ei  erottanut  kristinuskoa  kirkosta  ja  sen  turmeltuneista  lai- 
toksista, jonka  vuoksi  hän  kirkkoa  arvostellessaan  myöskin  laski  pilaa 
koko  kristinuskosta;  Jumalan  hän  kuitenkin  tunnusti  olevan.  Kirkon 
vainoomia  hän  oli  valmis  puolustamaan,  kuten  erästä  GalasMn  perhettä, 
joka  jesuiittain  vaikutuksesta  oli  joutunut  väärän  tuomion  uhriksi,  ja 
hän  saikin  ponnistuksillaan  tuomion  peruutetuksi  ja  perhe  pelasti  kun- 
niansa, vaikkakin  Galas  jo  oli  kärsinyt  kuoleman  tuomion.  Mutta  muuten 
Voltaire  oli  itsekäs,  ylpeä,  kylmä  ja  rahanahne,  jotka  huonot  luonteen- 
ominaisuudet pilaavat  hänen  suuren  neronsa.  —  Voltaire  oli  lapsena 
käynyt  jesuiittain  koulussa,  jossa  hän  ei  kuitenkaan  viihtynyt;  21-vuo- 
tiaana  hän  joutui  Bastiljiin,  koska  oli  loukannut  erästä  ylhäistä  aatelis- 
miestä; oli  sen  jälkeen  jonkun  aikaa  maanpaossa  Englannissa,  sekä  ystä- 
vänsä ja  ihailijansa  Preussin  kuninkaan  Fredrik  II:sen  luona,  jonka 
kanssa  hän  kuitenkin  riitaantui  ja  lähti  salaa  pois  Preussista.  Sen  jäl- 
keen hän  asettui  lähellä  Sweitsin  rajaa  Geneven  rannalla  olevaan  Femey* 
nimiseen  linnaansa,  jossa  hän  jatkoi  kirjailijatointansa.  Täällä  »kuningas 
Voltaire»,  joksi  häntä  sanottiin,  valmistelee  teoksia,  jotka  leviävät  Euro- 
pan  kaikkiin  maihin,  milloin  historiallisia  (hän  kirjoitti  muun  muassa 
Kaarle  XII:nnen  historian),  milloin  filosofisia;  toisinaan  taas  hän  esitte- 
lee mielipiteensä  kertomarunoissa,  kuten  » Henriade*  ssa^  jossa  hän  ylis- 
tää suvaitsevaisuutta,  tai  »Orleansin  neitsyeessä*,  jossa  hän  ivaa  taika- 
uskoa; toisinaan  taas  näytelmissä  tai  romaaneissa.  Hän  on  niinikään 
kirjevaihdossa  hallitsijoiden,  kuten  Fredrik  II:sen,  Katarina  II:sen,  Joo- 
seppi II:sen  ja  Kustaa  Illrnnen  kanssa,  ja  vaikuttaa  neuvoillaan  heidän 
hallitustoimiinsa;  Ranskan  ministeri  Ghoiseul  on  hänen  ystävänsä,  vai- 
notut hugenotit  saavat  häneltä  suojaa  ja  turvaa,  ja  kirjailijat  kääntyvät 
usein  hänen  puoleensa  neuvoja  tai  arvosteluja  pyytämään.  V.  1778  hän 
84-vuotiaana  tuli  Pariisiin,  jossa  hänelle  osotettiin  mitä  suurinta  kunnioi- 


TALiaTCKfiEN   AISAKAU8I.  381 

toeta,  mutta  tämän  jobdoBta  syntynyt  mielenliikutus  Bekä  ankara  tyfis* 
kentelemiDen  tuottivat  TanhukseUe  kuoleman  jo  Bamana  ruonna. 

Voltaire  oli  kylmä  Järjen  mies,  jota  vastoin  Rousseaun  innostus 
lähti  sydämestä,  hän  kun  oli  kokonaan  tunteen  mies.  Hänen  aynty- 
peränaä  ja  elämän  vaiheen  sakia  olivat  kokonaan  toisellaiset  knin  Voltairen. 
Rousseau  oli  kellosepän  poika  Genevestä  ja  hän  eleli  ja  liikkui  varsinai- 
sen kansan  parissa,  jota  vastoin  Voltaire  eli  ylhäisten  tavoin.  Käytyään 
muun   muassa   Italiassa,  saapui  Rousseau  30-Tuotiaana  Pariisiin,  jossa 


I.  1.  Rtiuuii.    (HttklfAftMK  TmvaHn  muKukian  nykun.) 

hän  pääsi  tuttavuuteen  etevien  neromiesten  kanssa,  vaikk'ei  hän  omitui- 
suuksiensa ja  ärtyisän  luonteensa  tähden  tullut  heidän  kanssaan  toimeen. 
Hän  oleskeli  sittemmin  Genevessä,  mutta  palasi  Ranskaan  takaisin,  jossa 
hän  kuoli  samana  vuonna  kuin  Voltaire,  viimeiseen  asti  ylitä  köyhänä 
ja  onnettomana,  kuin  koko  elämänsä  aikana.  —  Rousseau  oli  oppinut 
tuntemaan  alhaisen  kansan  kurjan  tilan,  joka  teki  syvän  vaikutuksen 
hänen  tuntehikkaaseen  mieleensä,  ja  hän  laski  sivistyksen  syyksi  sen 
erilaisuuden,  mikä  oli  vallitsemassa  rikkaiden  ja  köyhien  välillä.  Ihmis- 
kunnan kehitys,  valtiolliset  ja  yhteiskunnalliset  laitokset  ovat  olleet  vaan 
turmioksi  ihmisille,  sillä  alkuperäisessä  luonnontilassa,  jossa  ei  ollut  halli- 
tusta, ei  säätyjakoa,  eikä  yksitylsomaisantta,  ihmiset  muka  olivat  onnellisia. 


382  YLEINEN   HISTORIA. 

Tuohon  tilaan  ei  tosin  enää  voitu  päästä,  mutta  hallitusmuodoksi  val- 
tiossa hän  tahtoi  sellaista,  jossa  kaikkien  oikeudet  ja  vapaus  ovat  yhtä- 
läiset, nimittäin  kansanvaltaista  tasavaltaa.  Valtio  on  ajateltava  synty- 
neeksi kansan  yhteisestä  suostumuksesta,  josta  johtuu,  että  valta  kuuluu 
kansalle,  ja  koko  kansan  tulee  sitä  myöskin  välittömästi  käyttää  eikä 
välillisesti,  edustajien  kautta.  Nämä  valtio-  ja  yhteiskuntalaitosta  koske- 
vat mielipiteensä  hän  esittää  teoksessa  ^Contrat  soeiah.  ^ Emile»' 
nimisessä  romanissa  taas  hän  tuo  esiin  uusia,  entisistä  perinpohjin  eroavia 
mielipiteitä  kasvatuksesta.  Ihminen  on  luonnostaan  hyvä,  niin  Rousseau 
väittää,  mutta  sivistys  on  hänet  turmellut,  ja  kasvatuksen  täytyy  johtaa 
hänet  vähitellen  takaisin  luonnonomaiseen  tilaan.  Luontoa  hän  kaikkialla 
ihailee  ja  hänen  ansionsa  onkin  etupäässä  se,  että  hän  opetti  ihmiset 
palaamaan  luontoon,  joka  ylenmäärin  oli  unohduksiin  joutunut  »Tässä 
lepää  luonnon  ja  totuuden  mies»,  piirrettiin  sattuvasti  Rousseaun  hauta- 
kivellekin. 

Montesquieu  oli  syvämietteinen  ja  perusteellinen  historian  ja  yhteis- 
kuntalaitosten  tutkija.  Tärkeimmässä  teoksessaan  ^^fEsprit  des  lois* 
(Lakien  henki)  hän  osottaa,  että  lait  ja  hallitusmuoto  muodostuvat  luon- 
nonsuhteiden  ja  kansojen  eri  luonteiden  mukaisesti.  Hän  erottaa  kolme 
päähallitusmuotoa :  despotismi,  joka  perustuu  pelkoon,  kansanvalta,  jonka 
pohjana  on  hyve,  ja  monarkia,  jonka  perustuksena  on  kunniantunto. 
Arvellen,  että  kansanvaltainen  hallitusmuoto  edellyttää  liian  suurta  täy- 
dellisyyttä ihmisissä,  hän  puolustaa  monarkiaa.  Lain  määräämä  vapaus 
on  valtiossa  vallitseva,  sanoo  hän,  jonka  vuoksi  paras  valtiomuoto  on 
perustuslaillinen  monarkia,  jollainen  Englannissa  oli.  Lakiasäätävä  ja 
toimivalta  sekä  tuomitseva  valta  eivät  saa  olla  yhdistett3rinä,  sOlä  siitä 
syntyy  suuri  vaara.  Jos  sama  henkilö  saapi  lainsäätämisen  ja  toimival- 
lan, on  vaara  tarjona,  että  hän  säätää  tyrannisia  lakeja  pannakseen  niitä 
tyrannisella  tavalla  toimeen.  Jos  taas  tuomari  olisi  lainsäätäjä,  olisi  kan- 
salaisen elämä  ja  vapaus  turvaton,  mutta  toimivallan  yhteydessä  olisi  tuo- 
marin mielivalta  rajaton,  sanoo  Montesquieu.  Hän  oli  Englannissa  oppinut 
tuntemaan  vapaampia  oloja  ja  ihaili  niitä;  »Lontoossa,  siellä  on  vapaus 
ja  tasa-arvoisuus!»  huudahtaa  hän  v.  1729.  —  Montesquieu  oli  ylhäistä 
sukua  ja  toimieli  jonkun  aikaa  Bordeauxin  parlamentin  presidenttinä. 
Hän  kuoli  v.  1755  Pariisissa. 

Voltaire  ja  Rousseau  olivat  tunnustaneet  Jumalan  olemassa-olon, 
vaikka  he  hylkäsivät  ylenluonnoUisen  ilmoituksen;  mutta  n.  s.  encyklo- 
pedistit,  joista  etevimmät  olivat  ZHderot,  d^Alembert^  Helvetius,  Buf- 
fon,  Holbdch,  eivät  tunnustaneet  Jumalaakaan  olevaksi.     On  hulluutta. 


TALIBTUKSEK   AIKAEAUfil.  383 

sanovat  he,  olettaa  Jumalan  olemista,  koska  me  emme  Baata  aistiemme 
avalla  hSntä  oppia  tuntemaan,  Billä  ainoastaan  ee,  minkä  me  näemme, 
kuulemme  tai  tunnemme,  on  totta  ja  varmaa.  Kaikki  uskonnot  ovat  vaan 
pappien  juonien  kautta  saaneet  alkunsa,  ja  samoin  on  uskonnon  perus- 
tukselle rakennettu  siveys-  ja  valtio-oppi  kelvoton  ja  byljfittfivfi.  Ei  ole 
eroa  hengen  ja  aineen  välillä,  vaan  kaikki  on  vaan  ainetta  eli  materiaa; 
niinpä  ihmisen  ajatukset  ovat  liikkeitä  aivojen  atoomeissa  eli  pienissä 
alkubiukkaBissa,  joista  koko  ihminen  on  muodostunut.  Sielun  kuolemat- 
tomuus ei  tietysti  sovellu  tällaiseen  oppiin,  ja  siveysopin  korkein  sääntö 
on   oman    itsekkäisyyden   tyydyttäminen.     Paitsi   useissa   erikoisteoksissa 


MHtuqilML    (Vuklpiirroi  Silnt-Aultlnln  mubum.) 

lausuivat  nämät  miehet  mielipiteensä  suuressa  sivistyssanakirjassa,  »En 
eyklopediassa* ,  jossa  kaikki  ihmisen  tietopiiriin  kuuluvat  asiat  olivat 
aakkos^sessa  ainejärjestyksessä  esitetyt.  Sitä  ilmestyi  vv.  1761 — 1777 
17  suurta  nidosta,  ja  jo  ensimmäistä  painosta  tuli  30,000  kappaletta  sekä 
käännettiin  samaan  aikaan  neljälle  kielelle.  Kaikkialla  se  herätti  suurta 
huomiota  ja  vaikutti  voimakkaasti  yleiseen  mielipiteeeeen. 

Samaan  aikaan  kuin  filosofit  taistelivat  vanhoja  valtiollisia  ja  uskon- 
noUisia  olosuhteita  vastaan,  taloustieteentutkijat  ottivat  tarkastellakseen 
sitä  katsantotapaa,  mikä  kansallista  loudessa  oli  vallitBemasaa.  Merkan- 
tiilisen  käsityskannan  mukaan  pidettiin  kalliita  metalleja  eli  rahaa  varal- 
lisuutena, jonka  vuoksi  se  kansa  oli  muita  rikkaampi,  joka  myi  enemmän 
kuin  osti.  Saadakseen  taas  kaupan  johdetuksi  sille  kannalle,  määräsi 
hallitus  korkeita  suojelustulleja  sekä  asetti  kaupan  ja  teollisuuden  koko- 


384  YLEINEN   HISTORIA. 

naan  holhouksensa  alaiseksi.  Ja  nämät  molemmat  elinkeinot  olivat  melkein 
yksinomaan  hallituksen  huolenpidon  esineenä,  jota  vastoin  maanviljelystä, 
mistä  suurin  osa  kansasta  saapi  toimeentulonsa,  laiminlyötiin.  Se  oli 
omansa  tekemään  talonpoikain  muutenkin  huonoa  tilaa  vielä  huonom- 
maksi. Ludvig  XVmnen  lääkäri  Queanay  väitti  tätä  käsityskantaa  vää- 
räksi; raha,  sanoi  hän,  ei  ole  rikkaus  itse,  vaan  rikkauden  ulkonainen 
tunnusmerkki;  rikkaus  on  yksinomaan  maassa,  ja  maantuotteet  muo- 
dostavat varallisuuden,  jonka  muotoa  teollisuus  vaan  muuttaa  ja  jota 
kauppa  siirtää  paikasta  toiseen,  kumpikaan  sen  arvoa  lisäämättä;  sen 
vuoksi  maanviljelystä  yksinomaan  on  edistettävä,  ja  yksin  maasta  verot- 
kin otettava.  Tämä  n.  s.  fysiokraattien  oppi  oli  yhtä  yksipuolinen  kuin 
merkantiilinenkin,  jonka  vuoksi  se  pian  jäi  unohduksiin. 

Jo  jotkut  Quesnayn  oppilaista  Ranskassa,  niinkuin  ministerinä  tun- 
nettu Turgot,  vaativat  teollisuudelle  ja  kaupalle  vapautta,  mutta  vasta 
skottlantilainen  professori  Adam  Smith  muodosti  uuden  suunnan,  joka 
oli  entisiä  laajempi  ja  ikäänkuin  liitti  ne  yhteen.  Hän  oli  kauan  aikaa 
Pariisissa,  jossa  kuunteli  Quesnayn  luentoja,  mutta  tämän  oppi  ei  häntä 
tyydyttänyt.  Työ,  sanoo  Smith,  on  rikkautta,  ja  työ  taas  kohdistuu  kol- 
meen haaraan:  maanviljelykseen,  kauppaan  ja  teollisuuteen,  joihin  hänen 
oppilaansa  vielä  lisäsivät  henkisen  työn.  Näitä  kaikkia  on  edistettävä; 
mutta  valtion  valvonnan  ja  johdon  hän  piti  elinkeinoille  haitallisena,  sillä 
»vapaassa  kilpailussa»  tuli  jokaisen  saada  voimiansa  koettaa,  ja  siten  ne 
paraiten  edistyisivät;  työnjako  oli  tarpeellinen,  jotta  kelvollista  työtä  saa- 
taisiin, y.  1776  ilmestyi  Smithin  kuuluisa  teos  kansallisvarallisuuden 
ehdoista,  jossa  hän  esittää  näitä  mielipiteitä. 

Smithin  oppisuunta,  jota  nimitetään  »teollisuusjärjestelmäksi»,  hävitti 
monta  vanhaa  epäkohtaa,  se  kun  poisti  valtion  raskaaksi  käyneen  ja 
ehkäisevän  valvonnan,  antaen  sen  kautta  uutta  vauhtia  kaupalle  ja  teol- 
lisuudelle; mutta  vapaan  kilpailun  huomattiin  käytäntöön  pantuna  ajan- 
pitkään  tuovan  uusia  haittoja;  sillä  sen  ja  työnjaon  kautta  hävisivät 
pienet  liikkeenharjoittajat  ja  suuret  pääomat  kerääntyivät  muutamiin  har- 
voihin käsiin,  jota  vastoin  köyhälistön  lukumäärä  suuresti  karttui.  Tämän 
epäkohdan  parantamiseksi  on  19:nnellä  vuosisadalla  paljon  työskennelty, 
mutta  ei  vieläkään  ole  parannusta  keksitty. 

Avara  luonto,  sen  ihmeellinen  rakenne  ja  monet  ilmiöt  olivat  keski- 
ajan ihmisille  salaperäisiä  ja  tuntemattomia,  eikä  järki  saanut  niihin 
tunkeutuakaan,  sillä  sitä  pidettiin  jumalattomana.  Mutta  siinäkin  aljettiin 
tahtoa  selvyyttä,  ja  luonnontieteet  ennen  muita  vetivätkin  tiedemiehet 
puoleensa.   Jo  17:nnellä  vuosisadalla  suuret  astronomit  Kopernikus,  Kepler 


VALISTUKSEN   AIKAKAUSI. 


ja  Oalilei  olivat  todjetaneet,  ettei  maapallo  ollut  maailmankalkkisuuden 
keskusta,  niinkuin  ennen  oli  luultu,  vaan  ainoastaan  verraten  vähäpStdi- 
nen  taivaankappale  muiden  joukossa.    Englantilainen  Isak  Newion  {1642 


Ink  NairtDii.     [VukiplIrrM  G.  KulKrln  iiiDlKukitii  nukiu.) 

— 1727)  keksi  painolain,  joka  määräS  kaikkien  kappalten  liikunnot,  sekä 
suurten  taivaankappalten,  jotka  maailman  avaruudessa  liikkuvat,  ettfi 
pienen  tomuhiukkasen,  mikä  maahan  putoaa.  Ranskalainen  Laplace  tutki 
niinikäin  taivaankappalten  liikuntoja;  Clairault,  Maupertuis  ja  Conda- 
mine\  selittivät  tarkoilla  pituusviivojen-mitlauksilla  maapallon  muodon. 
Tlelnen  hiBtorla  II.  —  26. 


386  TLfilNEN   HISTORIA. 

Eräs  saksalainen  oppinut  Wem€r  perusti  geologian  eli  maanmuo- 
dostusopin,  joka  selvitti,  että  maanpinta  oli  alussa  sula,  mutta  kovettui 
vähitellen;  vedet  ja  jäät  valtasivat  sen  sittemmin,  ja  siinä  ovat  eläneet 
monellaiset  eläimet  ja  kasvit,  jotka  jo  ovat  kokonaan  hävinneet.  Maa- 
pallo oli  ollut  olemassa  monta  vertaa  kauemmin  kuin  raamatun  kerto- 
muksen perustuksella  oli  uskottu. 

Fysikan  alalla  tehtiin  suuri  joukko  keksintöjä,  ja  varsinkin  sähkö- 
voimaa opittiin  tarkemmin  tuntemaan.  Kuuluisa  valtiomies  Benjamin 
Franklin  keksi,  niinkuin  ennen  on  mainittu,  ukkosen-johdattimen,  jonka 
vuoksi  hänen  hautapatsaaseensa  piirrettiin,  että  hän  »tempasi  tulen  tai- 
vaalta ja  valtikan  ty ränneiltä  >;  italialaiset  Volta  ja  Galvani  keksivät 
sähkön  synnyn  erilaisten  kappalten  koskettelemisesta  toisiinsa.  Skottlanti- 
lainen  James  Watt  keksi  höyryn  puristamisen  ja  siten  höyryn  käyttämi- 
sen koneiden  liikkeelle  panemisessa.  Yrityksiä  höyryn  käyttämisestä  liike- 
voimana laivoissa  tehtiin  samoin,  vaikka  vasta  19:nnen  vuosisadan  alussa 
höyrylaivoja  aljettiin  käyttää.  V.  1783  noustiin  Pariisin  lähellä  olevalta 
Mars-kentältä  ensi  kerran  ilmapallolla,  jonka  Montgolfier'\Q\]Q\i^ei  olivat 
rakentaneet.  Celsius  ja  Reaum,ur  keksivät  lämpömittarin.  —  Kemian 
alalla  työskenneltiin  ahkerasti;  niinpä  englantilainen  Cavendish  erotti 
ilman  ainekset  toisistaan ;  Pristley  ja  ranskalainen  Lavoisier  taas  tutkivat 
veden  aineosien  ominaisuudet  ja  todistivat,  ettei  aine  palaessaan  häviä,  vaan 
saapi  toisen  muodon.  —  Kasvitieteen  tutkijana  ruotsalainen  Kaarle  v. 
Linne  saavutti  suuren  maineen  järjestämällä  kasvit  ja  eläimet  määrättyjen 
tunnusmerkkien  mukaan  eri  luokkiin. 

Ihmisen  ruumiin  rakennus  joutui  myöskin  tarkemman  tutkimuksen 
alaiseksi;  sekin  huomattiin,  niinkuin  kaikki  muutkin  kappaleet  luonnossa, 
muodostuneeksi  hienoista  alkuhiukkasista  eli  molekyyleistä;  se  syntyi, 
kehittyi  ja  hävisi  niinkuin  kaikki  muutkin  ilmiöt  maailmassa.  Vertaileva 
anatomia  selvitti,  että  ihminen  oli  rakenteeltaan  samallainen  kuin  eläimet, 
vaikka  muita  täydellisemmin  kehittynyt.  Hän  oU  vaan  hyvään  taipuva 
»seuramielinen  eläin»,  joka,  kun  ei  yksin  tullut  aseetoinna  toimeen,  liittyi 
toisiin,  joten  syntyi  yhteiskunta. 

Monet  etevätkin  lääkärit  olivat  ennen  pitäneet  joitakuita  pahoja  ja 
kovia  tauteja  Jumalan  vihan  ilmauksina  tai  pahan  hengen  aikaan  saa- 
mina; mutta  kaikille  näille  keksittiin  luonnolliset  syyt,  joita  järjellisellä 
ja  luonnollisella  tavalla  oli  poistettava.  Tuhoa  tuottavin  kulkutauti  oli 
ollut  isorokko,  johon  usein  kuolivat  kaikki  perheen  jäsenet  Persiassa  oli 
erään  englantilaisen  lähettilään  puoliso  Mary  Wortley  Montagu  oppinut 
tuntemaan  rokotuksen,  mutta  kun  tätä  uutta  keinoa  epäillen  arvosteltiin 


VALISTUKSEN   AIKAKAUSI.  887 

Europassa,  sallittiiii  hänen  rokottaa  ainoastaan  viittä  kuolemaan  tuomit- 
tua vankia  (v.  1721);  myöhemmin  hän  rokotti  tyttärensä  sekä  joitakuita 
tuttaviaan.  Mutta  saman  vuosisadan  lopulla  englantilainen  lääkäri  Jen^ 
ner  antoi  rokotukselle  tieteellisen  pohjan,  ja  hänen  keksinnökseen  se  lue- 
taankin.    Isorokko  on  sen  kautta  melkein  kokonaan  hävinnyt. 

Monet  suuremmoiset  keksinnöt  luonnontieteiden  alalla  sekä  se  har- 
rastus, mikä  näille  tieteille  osotettiin,  vaikuttivat  valtavasti  yleiseen  kat- 
santotapaan. Vanhat  harhaluulot  hävisivät,  kun  opittiin  tuntemaan  se 
säännöllisjrys  ja  lainmukaisuus,  mikä  kaikkialla  vallitsee.  Ei  mikään 
riipu  satunnaisuudesta,  vaan  kaikilla  ilmiöillä  on  syyt,  joista  ne  välttä- 
mättöminä seurauksina  johtuvat.  Astrologian  eli  tähdistä  ennustamisen 
täytyi  hävitä,  sillä  se  ei  soveltunut  säännöllisiin  luonnonlakeihin;  ihmei- 
täkään ei  enää  tahdottu  uskoa,  ja  kaikkea  järjelle  käsittämätöntä  aljettiin 
pitää  mahdottomana.  Yhä  enemmän  rupesi  sekin  käsityskanta  häviämään, 
että  Jumala  suoranaisesti  vaikuttaa  maailman  menoon,  sillä  toimihan 
kaikki  ikuisten  säännöllisten  lakien  mukaan.  Ihmisten  mielet  kääntyivät 
tämän  maailman  oloihin  ja  tarpeisiin  enemmän  kuin  ennen;  ei  ajateltu 
tulevaisuutta,  vaan  nykyisyyttä,  ei  sielua,  vaan  ajallista  hyvää.  Uskonnon 
dogmit  jäivät  syrjemmälle  ja  ajatus  oli  kiintyneenä  uusissa  keksinnöissä, 
joista  lähtisi  vielä  enemmän  hyötyä.  Ihmisten  koko  ajatus-  ja  toiminta- 
piiri sai  maailmallisemman  luonteen. 

Eivätkä  yksin  tiedemiehet  ja  oppineet  harrastaneet  näitä  asioita, 
vaan  sivistyneiden  kesken  sama  tutkimushalu  tuU  miltei  muotiasiaksi. 
Aatelisherrat  rakensivat  linnoihinsa  torneja,  joista  he  kiikarilla  katselivat 
taivaankappalten  kulkua;  kemiallisissa  keittoastioissaan  he  erottivat  hap- 
poja toisistaan;  eläintarhoissa  ja  kasvilaitoksissa  käytiin  katsomassa  luon- 
non monellaista  rikkautta.  Luonnolla  oli  noihin  hovin  kankeisiin  ja  luon- 
nottomiin elämäntapoihin  kytkeytyneillä  ihmisillä  suuri  viehätysvoima,  ja 
sen  vaikutuksesta  nuot  täsmälliset  ja  mutkikkaat  seuraelämän  säännötkin 
alkoivat  joutua  unohduksiin;  puvutkin  muutettiin  vähän  luonnonmukai- 
semmiksi; esim.  valetukka,  jota  yleiseen  oli  käytetty,  rupesi  jäämään 
muodista.  Sen  sijaan  seuraelämä  sai  aatteellisemman  luonteen;  n.  k. 
salongeissa  ylhäiset  herrat  ja  naiset  keskustelivat  luonnontieteiden  alalla 
tapahtuneista  keksinnöistä,  Voltairen  mielipiteistä  yhteiskunnallisissa  tai 
uskonnollisissa  asioissa,  Rousseaun  valtiolaitoksesta,  itsevaltaisen  kunin- 
kuuden luonnottomuudesta,  maalaisväestön  kurjasta  tilasta,  joka  olisi 
parannettava;  sanalla  sanoen  uudet  aatteet  olivat  vetäneet  puoleensa 
koko  sivistyneen  maailman,  vieläpä  hovissakin  ne  olivat  mieluisia  kes- 
kustelim-aiheita. 


388  YLEINEN    HISTORIA. 

Ajan  henkinen  suunta  vaikutti  myöskin  kasvatUBOpin  alalle.  SekS 
uskoDpubdistaksen  miehet  että  jesuiitat  olivat  panneet  päfipainon  huma- 
nistiselle opille,  s.  o.  rooman-  ja  kreikankieleen  ja  kirjallisuuteen,  jota 
vastoin  nykyisyys  ja  ellmSn  käytSnnöllinen  puoli  olivat  kokonaan  hal- 
veksittuja. Rousseau  oli  uuden  suunnan  tienraivaajana  tfissä  kohden, 
sillä  h&nen  Emilensfi  oU  johdettava  luonnon  tuntemiseen;  ja  Rousseaun 
mielipiteisiin  perustuu  Saksassa  kehittynyt  filantropistinen  suunta,  joka 
kohdistaa  opetuksen  olevien  olojen  tuntemiseen  ja  kSytfinnölliseen  elfi- 
mUn.  SyrjSyttften  klassillieuuden,  seu  opetussuunnitelmaan  otettiin  eto- 
pfifissfi  luonnontieteet,  matematiikka,  äidinkieli,  oman  maan   historia,  yli- 


Fradrlk  SuiirM  lim*  Smi-So4mI  Pettdinli  ilirHti, 

malkaan  n.  s.  reaaliset  aineet.  Jo  18:nnella  vuosisadalla  nuo  molemmat 
vastakkaiset  suunnat  alkoivat  kilpailla  keskenään,  ja  vieläkin  ne  ovat 
toistensa  rinnalla.  —  Samaan  aikaan  tahdottiin  myöskin  antaa  opetusta 
kansan  syville  riveille,  samoin  kuin  tieteen  tuloksia  kirjallisuudessa  teh> 
tiin  yleistajuisiksi.  Kansanopetus  sai  siis  alkunsa  >valistuksen  aikakau- 
della* ja  sen  etevin  asianajaja  on  sveitsiläinen  Juhana  Henrik  Peata- 
lozzi.  Raitis,  kaikkia  luonnon  lahjoja  kehittävä  kansanopetus  oli  hänen 
käsityksensä  mukaan  paras  parannuskeino  ajan  turmelusta  vastaan,  ja 
kaiken  oikean  opetuksen  tarkoitus  oli  oikean  ihmisyyden  kehittäminen. 
Pcstalozzi  oli  saanut  herätyksen  Rousseaun  Emilestä,  ja  samoin  kuin 
Rousseau  niin  hänkin  puolustaa  reaalista  tietoa  ja  opetuksen  alkamista 
havainnon  kautta  lähellä  olevasta,  mutta  hän  antaa  suuren  arvon  uskon- 
nolle, sillä  sen  avulla  on   sielun   elämää   kehitettävä.  —  Käytän nöIlisenS 


VALISTUKSEN   AIKAKAUSI.  389 

opettajana  Pestalozzi  koetti  periaattdtaan  toteuttaa  ja  suurella  laDolla, 
monta  vaetusta  voittaen,  hän  työskenteli  aina  80-vuoden  ikfiän,  jolloin 
hän  vetäytyi  rauhaan  ja  kuoli  1827.  Pestalozzia  on  sanottu  kansanope- 
tuksen isäksi  ja  hänen  johtamansa  koulun  mallin  mukaan  perustettiiu, 
paitsi  Saksassa,  Madridissa,  Neapelissa  ja  Pietarissakin  oppilaitoksia. 


taimMutI  Kant    (MblirFn  madiuiu  twil>.) 

Olemme  ennen  kertoneet  (ks.  luk.  XVI),  että  filosofit  uskonpuhdis- 
tuksen aikakaudella  olivat  vapautuneet  kirkon  opinkappaleista  ja  vapaasti 
loivat  jSrjeatelmäusä,  joiden  avutia  he  taiitoivat  pSftstä  kaiken  olemassa- 
olon salaisuuden  perille;  IS^nnen  vuosisadan  filosofit  jatkoivat  heidän 
työtään,  keksien  heikkoja  kohtia  edellisten  järjestelmisBä  ja  koettaen  itse 
luoda  täydellisempiä.  Niinpä  saksalainen  Leibnitz,  joka  oli  voinut  hank- 
kia perinpohjaiset  tiedot  kaikissa  tieteenhaaroissa,  muodosti  myöskin  filo- 
sofisen  systeemin,   jonka   pääpontena   on   d.   k.  monaadioppi.     Hän  näet 


390  YLEINEN   HISTORIA. 

välttää^  että  kaiken  pohjana  on  ääretön  joukko  substansseja  eli  alkuolioita 
(monaadeja),  joista  kaikki,  mitä  olemassa  on,  on  yhteenliittymällä  muo- 
dostunut. Monaadit  ovat  siis  ainoat  tosioliot  ja  syntyvät  siten,  ^tä  ne 
lähtevät  Jumalasta,  joka  myöskin  on  luodessaan  antanut  kullekin  eri 
luonteensa,  sillä  ne  ovat  erilaisia  samoin  kuin  kaikki  esineet  ovat  toisis- 
taan eroavia.  Löytyy  »nukkuvia»  monaadeja,  joilla  ei  ole  tietoisuutta  ja 
joista  aineelliset  esineet  ovat  muodostuneet,  »uinuvia»  monaadeja,  joilla 
on  tunto  ja  muisti,  sekä  »heränneitä»  monaadeja  eli  sieluja,  jotka  ovat 
kehittyneet  itsetietoisuuteen  ja  järkeen.  Täten  Leibnitz  tahtoi  selittää  sekä 
henkisen  että  aineellisen  elämän  ilmiöt.  Skottlantilainen  Hume  taas  to- 
disti Locken  muodostaman  opin,  jonka  mukaan  ihmisen  tieto  perustuu 
aistiensa  kautta  saamaansa  tietoon,  vääräksi,  ja  joutui  skeptilliselle  kan- 
nalle, sanoen,  ettei  ihminen  saata  jär}censä  avulla  varmaa  tietoa  saavut- 
taa. —  Suuri  filosofi  Immanuel  Kant,  joka  oli  Königsbergin  professori 
ja  kuoli  V.  1804,  otti  sen  vuoksi  selvittääkseen,  missä  määrässä  ihmisen 
ajatus  saattaa  päästä  varmaan  totuuteen;  tärkeimmässä  teoksessaan  »Kritik 
der  reinen  Vernunft»  (puhtaan  järjen  kritiikki)  hän  esittää  ihmisaja- 
tuksen  mittamäärän  sekä  peruslait,  joiden  mukaan  se  toimii.  Hänen 
oppiinsa  saksalaiset  filosofit  Fichte,  Schelling  ja  Hegel  perustivat  jär- 
jestelmänsä. 

Historiankirjoittajat  eivät  enää  uskoneet  kaikellaisia  taruja,  joita 
historiallisten  tositapahtumain  rinnalla  tosina  oli  kerrottu,  vaan  kritiikki 
osotti  ne  perättömiksi.  Kansojen  kehitys  eri  aloilla,  lakien  ja  laitosten 
muodostuminen,  uskonnollinen  ja  henkinen  elämä  otettiin  tutkimuksen 
esineeksi,  eikä,  niinkuin  siihen  asti,  yksinomaan  hallitusten  toimet  ja  valto- 
jen väliset  kysymykset  ja  sodat;  ja  kaikille  tällaisillekin  ilmiöille  tahdottiin 
löytää  luonnolliset  syyt.  Historian  tutkiminen  sai  siten  entistä  syvem- 
män luonteen.  Voltairen  kuvaus  Ludvig  XIV:nnen  aikakaudesta  sekä 
tutkimus  »kansojen  luonteista  ja  tavoista»  eroavat  käsityskantansa  puo- 
lesta kokonaan  edellisistä;  sillä  hän  ei  lähde  varmasta  uskosta,  vaan 
epäilyksestä,  eikä  hän  edellisten  tavoin  selitä  Jumalan  johdon  vaikuttavan 
kansojen  vaiheisiin,  vaan  kehitys  riippuu  hänen  mielestään  ihmisten  eri- 
laisista olosuhteista.  Montesquieu  taas  selittää  Rooman  valtakunnan 
suuruuden  riippuneen  Rooman  senaatin  erinomaisesta  kokoonpanosta. 
Äskenmainittu  filosofi  Hume  kirjoitti  laajan  Englannin  historian,  jossa 
hän  liiallisuuteen  asti  halveksii  uskonnon  vaikutusta.  Nerokkaampi  oli 
englantilainen  Oibbon,  joka  mestarillisesti  selittää  syyt  Rooman  valta- 
kunnan riutumiseen  ja  häviöön.  Saksalainen  runoilija  Herder  asettaa 
»Aatteissaan  ihmiskunnan  historiasta»  ihmisyyden  kristinuskoa  ylemmäksi. 


VALISTUKSEN   AIKAKAUSI.  391 

ja  Ben  toteuttamineD   oli  htnen   käsityksenaä  mukaan   uskonnon  korkein 
pft&maali,  johon  sen  on  pyrkiminen. 

Ranskan  kirjailijoilla  oli  kyllä  johtoasema  Europasea  ISmaella  vuosi- 
Badalla;    matta    muissakin    maissa,   varsinkin   Englannissa   ja    äaksassa, 


GBllliard  Ephrtin  Ltuln). 

tavataan  kirjallisuuden  suurmiehiS.  Edellisessä  olemme  maininneet  useita 
eteriS  tiedemiehiS,  ja  jos  siirrymme  kaunokirjallisuuden  alalle,  tapaamme 
heitä  vielä  runsaammin.  Eikä  enää  orjallisesti  jäljitellä  Ranskan  kirjalli- 
suutta, vaan  syntyy  itsenäinen,  kansanomainen  suunta,  joka  perustuu 
omaan    kansalliseen    maaperään.     Englannissa   tuo   uusi   suunta    esiintyi 


392  YLEDIEN   HISTORU. 

varsinkin  romaanikirjaUisuudessa,  jonka  etevimpiä  edustajia  oli  Richard- 
son, joka  tahtoi  esittämällä  puhdasluonteisia  henkilöitä  saada  aikaan 
siveellistä  parannusta;  Daniel  Defoe  (kuoli  v.  1731)  sepitti  niaankuulan 
»Robinson  Crusoen  vaiheet»;  Jonathan  Swift  taas  kertoo  ivallisdla  ta- 
valla aikaosa  oloista,  ja  varsinkin  on  hänen  >Gulliverin  matkat > -niininen 
romaaninsa  tullut  kuuluksi;  Oliwer  Ooldsmithin  tunnetuin  roinaani  on 
>Waketieldin  pappi»,  jossa  tunteellisesti  ja  viehättävällä  tavalla  kerrotaan 
erään   maapapin  elämästä.     Skottlantilainen   runoilija  Macpherson  (kuoli 


Johan  Woll«Hi|  finlii.    ffUm  nualau»  biln.) 

V.  1796)  keräsi  kansan  suusta  vanhoja  lauluja,  joista  hän  muodosti 
Ossianin  nimellä  tunnetun  epoksen.  Siinä  kerrotaan  Fingal-sankarin 
ja  hänen  poikansa  Oskaria  urotöistä  Skottlannin  hämärässä  muinaisuu- 
dessa. Tämä  runokokoelma  herätti  ilmestyttyään  suurta  huomiota  ja 
asetettiin  Homeroksen  runojen  rinnalle. 

Saksan  kirjallisuuden  loiston  aika  oli  18:nnen  vuosisadan  loppu- 
puoli. Ensimmäinen  noiden  suurten  miesten  sarjassa  on  Klopstock  (f 
1803),  jossa  isänmaallisuus  ja  kristillisyys  ovat  johtavina  voimina.  Paitsi 
lyyrillisiä  runoja  hän  kirjoitti  » Messias  •  -nimisen  epoksen,  jossa  hän 
20;ssä  runossa  esittää  Vapahtajan  elämää.  Wieland  (f  1813)  kirjoitti 
hienoja,    leikillisiä    runoja,   joiden    kautta    saksalainen    kaunokirjallisuus 


VALISTUKSEN   AIKAKAUSI.  393 

pääsi  «taienosea  maailmassai  tunnetuksi,  työntäen  ranskalaisen  syrjään. 
Lessing  {eynt.  1723,  kuoli  1781)  oli  terävä  kirjallisuuden  arvostelija  ja 
reformaattori,  joka  tahtoi  vapautua  kaikista  pikkumaisista  vanhoista  rans- 
kalaisista kaavoista.  Estetiikan  alalla  hän  loi  kokonaan  uuden  suunnan, 
joka  kreikkalaiseen  taiteeseen  perustuen  oli  entistä  vapaampi  ja  syvälli- 
sempi. Oöthe  (synt  1749,  kuoli  1832)  ja  Schiller  (synt.  1759,  kuoli 
1805)   kehittivät   Saksan   kirjallisuuden  korkeimmilleen,  luoden  runouden 


eri  aloilla  teoksia,  jotka  ovat  saaneet  pysyvän  arvon.  Göthen  »Hermann 
ja  Dorothea>,  >FauBt>  y.  m.,  Schillerin  >Lautu  kellosta»,  hänen  dramansa 
>'WiUielm  Teli»  ovat  maankuuluja.  Näiden  mainioiden  miesten  rinnalla 
on  suuri  joukko  muita  huomattavia  kirjailijoita,  jotka  eri  aloilla  edistivät 
Saksan  kirjallisuutta. 

Ruotsiin  ja  Suomeenkin  ulottui  »valistuksen*  vaikutus.  UskonnoD 
alalla  tavataan  vielä  hartaan  uskonnollisen  suunnan,  pietismin,  edustajia, 
joka  jo  17mnen  vuosisadan  lopulla  oli  levinnyt  pohjoismaihin  Saksasta; 
mutta  18:nnen  vuosisadan  lopulla  voitti  alaa  Saksasta  niinikään  tullut 
raisionalismi,  joka  uskonnosta  heitti  syrjään  dogmit  ja  saarnasi  vaan 
käytännöllisiä  elämän-ohjeita;  olipa  paljon  vapaa-ajattelijoitakin  ylhäisissä 


394  YLEINEN   HISTORIA. 

kansanluokissa,  varsinkin  Kustaa  III:nnen  aikana,  jonka  hovi  ja  ympä- 
ristö on  tunnettu  pintapuolisuudesta  ja  välinpitämättömyydestä  uskon- 
asioissa. Oppineet  heittivät  yhä  enemmän  jumaluusopin  tutkimisen  syr- 
jään ja  kääntyivät  käytännöllisemmille  aloille;  niinpä  yliopiston  miesten 
julkaisemat  kirjoitukset  18:nnella  vuosisadalla  käsittdevät  etupäässä  luon- 
nontieteitä ja  taloutta,  ja  myöhemmin  historiaa  koskevia  kysymyksiä.  Ja 
näillä  tieteillä  olikin  monta  etevää  edustajaa.  Olemme  jo  maininneet 
suuren  luonnontutkijan  Kaarle  v.  linnan.  Emanuel  Svedenborg  oli 
nuoruudessaan  hyvin  etevä  luonnon-  ja  matematiikan-tutkija,  mutta  myö- 
hemmin (1740-luvulla)  hänestä  tuli  uskonnonhaaveilija  ja  henkien  näkijä, 
joka  seurusteli  kuolleiden  ihmisten  henkien  kanssa.  Suomessa  oli  Turun 
piispoissa  useita  luonnontieteiden  harrastajia,  niinkuin  Juhana  Brovallius 
ja  Jaakko  Oadolin,  jotka  niinikään  olivat  valtiomiehiä  ja  hattupuolueen 
johtajia  vapauden  ajan  valtiopäivillä.  V.  1747  perustettiin  Turun  yliopis- 
toon luonnontieteiden  ja  taloustieteen  professorinvirka,  johon  ensimmäi- 
seksi nimitettiin  eräs  Linnan  oppilas  Pietari  Kalm,  Linnan  ehdotuk- 
sesta Kalm  lähetettiin  tutkimusmatkalle  Pohjois-Amerikaan,  jonka  ilman- 
ala oli  jotenkin  samallainen  kuin  Suomen.  Kotiin  palattuansa  hän  perusti 
Turkuun  kasvitarhan,  jossa  hoiteli  Amerikasta  tuomiaan  kasveja.  Pietari 
Adrian  Gadd,  joka  v:sta  1761  oli  samojen  aineiden  professorina,  jul- 
kaisi paljon  Suomen  maanviljelystä,  ilmanalaa  ja  maanlaatua  koskevia 
kirjoituksia;  ainoastaan  hyödyn  vuoksi  oli  tiede  hänen  käsityksensä  mu- 
kaan olemassa.  Kaksi  Chydenius-nimistä  veljestä  saavutti  tietojensa  ja 
käytännöllisten  harrastustensa  vuoksi  suuren  maineen;  vanhempi  Samuli 
Chydenius  oli  etevä  matematiikan  ja  kemian  tutkija,  mutta  otti  myöskin 
osaa  kulkuväylien  perkaamistyöhön,  jota  tähän  aikaan  paljon  harrastet- 
tiin liikkeen  auttamiseksi.  Hän  hukkui  Kokemäen-jokeen  (1757).  Nuo- 
rempi veli  Antti  Chydenius,  joka  oli  pappina  Pohjanmaalla  ja  kuoli 
Kokkolan  kirkkoherrana  v.  1803,  herätti  huomiota  vuosien  1765 — 66 
valtiopäivillä,  joilla  hän  erittäin  vakuuttavasti  ja  selvästi  puhui  ajan  ahdas- 
mielistä kauppajärjestelmää  vastaan,  tahtoen  päästää  sen  vapaasti  kehit- 
tymään. Myöskin  monissa  kirjoituksissa  hän  jo  kymmentä  vuotta  aikai- 
semmin kuin  jo  ennen  mainittu  kuuluisa  Adam  Smith  ajaa  samoja  mieli- 
piteitä kuin  tämä. 

Käytännölliset  harrastukset,  jotka  tarkoittivat  isänmaan  edistymistä, 
johtivat  myöskin  isänmaan  historian  tutkimiseen.  Edellisellä  vuosisadalla 
oli  historiaan  sekoitettu  kaikellaisia  kummallisia  juttuja,  joiden  avulla 
tahdottiin  saada  kansan  entisyys  niin  suuremmoiseksi  kuin  suinkin.  Vii- 
purin  piispa   Pietari   Bäng  esim.  oli  todistavinaan,  että  Ruotsi  ja  muut 


TALIBTUKSEN   AIKAKAUSI.  395 

pohjoiamaat  olivat  jo  Aatamio  aikana  olleet  ihmisten  asumia  ja  ett9  he 
liBlksl  palvelivat  oikeata  Jumalata,  joka  Aatamille  oli  ilmestynyt;  Aatami 
Itsekin  oli  muka  jonkun  aikaa  oleskellut  Ruotsissa.  Ruotsissa  oli  Sven 
Lagerbring  alkanut  osottaa  näitä  mahdottomia  taruja  perfittömikBi,  ja 
Suomessa  Algot  Scarin  ja  Johannes  Bilmark,  jotka  kumpikin  olivat 
synnyltään    ruotsalaisia,   vaan   toimivat   Turun   yliopiston   professoreina, 


Ant»  ChydtRlu.    (VMklplIrru.] 

rupesivat  käyttämään  suurempaa  tarkkuutta  ja  kritiikkiä|historian  tutki- 
misessa; mutta  vasta  Henrik  Gabriel  Porthan  antoi  Suomen  historialle 
vankan  pohjan,  jonka  vuoksi  häntä  kutsutaan  >Suomen  historian  isäksi*. 
Porthan  syntyi  v.  1739  Marraskuun  9  p:nä,  tuli  15-vuotiaana  ylioppi- 
laaksi, oli  yliopiston  kirjaston  amanuenssina  sekä  myöhemmin  saman 
laitoksen  hoitajanakin,  kunnes  hän  v.  1777  tuli  roomalaisen  kirjallisuuden 
professoriksi,  jossa  virassa  pysyi  kuolemaansa  asti,  joka  tapahtui  Maalisk. 
16-'p:nä  1804.     Porthan  oli  etevä  ja  innokas  opettaja,  mutta  kotimaisen 


396  TLBIKEH   HISTORIA. 

historian  tutkijana  h&n  varsinaisen  maineensa  on  saavuttanut  Suomen 
hSmSräHn  keski-aikaan  hän  loi  uutta  valoa  julkaisemalla  piispa  Juustenin 
keekl-aikuisten  piispain  kronikan,  jonka  tietoja  hän  täydensi  ja  vertasi 
muihin  lähteisiin.  Tfimfi  on  paras  lähdekirja  meidän  vanhimpaan  histo- 
riaamme. «Yliopiston  kirjaston  historia),  jossa  on  paljon  tietoja  yliopiston- 
kin vaiheista,  on  toinen  hänen  laajempi  teoksensa.  Sitäpaitsi  hän  julkaisi 
pienempiä  tutkimuksia  eri  aikakausitta.  Historian  tutkiminen  johti  Por- 
thanin vielä  varhaisempaan  eli  pakanuuden  aikaan  sekä  harrastamaan 
Suomen  vanhaa  runoutta.  Hän  oli  myöskin  suomenkielen  tuntija,  ja  Suo- 
men maantieteen  alalta  hän  kokosi  tietoja.  Porthan  oli  niinikään  johtavana 
miehenä  kirjallisia  harrastuksia  varten  perustamassaan  Aurora- seurassa, 
jonka  toimesta  Suomen  ensimmäinen  sanomalehti  ilmestyi.  Se  oli  ruotsin- 
kielinen ja  sisälsi  pääasiallisesti  kaunokirjallisia  ja  tieteellisiä  kirjoituksia. 


Hnrik  fiibrM  Ptrtkm. 

joista  useat  olivat  Porthanin  kirjoittamia.  Sanalla  sanoen  Porthan  oli 
aikansa  koko  henkisen  elämän  keskusta  ja  hänen  harrastuksensa  ulottui 
kaikille  niille  aloille,  jotka  tarkoittavat  isänmaan  ja  oman  kansan  tuntemista. 
Toimintansa  kautta  hän  laskikin  Suomen  omintakeisuudelle  henkisen  perus- 
tuksen; hän  on  > Suomen  maan  ja  Suomen  kansan  arvohon  asettaja*. 

Porthanin  ohjaamana  ja  innostamana  monet  muut  alkoivat  työs- 
kennellä samoilla  aloilla;  niinpä  Kristfrid  Ganander  ja  Erik  Lencqvist, 
jotka  ohvat  pappi stoimessa,  tutkivat  Muinais- Suomalaisten  jumaluustarus- 
toa  ja  taikauskoa;  Jaakko  Tengström,  Turun  piispa  (v:sta  1817  Suo- 
men ensimm&inen  arkkipiispa,  kuoli  v.  1832),  kirjoitti  Terserus  ja  Rotho- 
vius  piispain  elämäkerrat;  Porvoon  piispa  Maunu  Jaakko  Alopaeus 
julkaisi  niinikään  useita  elämäkerrallisia  tutkimuksia  Suomen  miehistä. 

Kirjallisuudessa  käytettiin  ruotsinkieltä  tai  osittain  latinaa,  jota 
viimeksimainittua   Porthankin   enimmäkseen   käytti,   mutta  suomenkieldifi 


VALISTUKSEN   AIKAKAUSI.  397 

ilmestji  tuskia  muuta  kuin  hengellistS  ja  vähin  taloutta  koskevaa  kirjalli- 
suutta. Yrittipä  Mynämäen  kirkkoherra  Antti  Ltzelitia  v.  1775  ruveta 
julkaisemaan  suomenkielellä  sanomalehteä,  »Suomalaiset  tietosanomat >, 
mutta  jo  seuraavana  vuonna  hänen  täytyi  tilaa jaiu  vähSlukuisuuden 
vuoksi  lopettaa  julkaiseminen.  Muutamat  oppineet  rupesivat  kuitenldn 
suomenkieltä    tieteellisesti    tutkimaan,    mutta    sen    oikeata    luonnetta   he 


Mlmui.    (Ellu  Mirilntn  nulun»  bulH.) 

eivät  ymmärtäneet;  niinpS  harras  suomalaisuuden  ystävä  Daniel  Juale- 
nitis,  joka  vv.  1734—42  oli  Porvoon  piispana,  väittää  että  suomenkieli 
on  läheistä  sukua  hepreankielen  kanssa.  Paitsi  epS kriitillistä  tutkimis- 
tapaa  vaikutti  tällaisiin  tuloksiin  myöskin  jonkinlainen  suuruuden  tavoit- 
teleminen; arveltiin  näet  olevan  kunniakasta,  jos  voitiin  päästä  vanhojen 
kansojen,  varsinkin  »Jumalan  valitun  kansan>  sukulaisuuteen.  Vasta 
viime  aikoina  on  suomenkielen  tutkiminen  tullut  kriitiUisemmäksi  ja  perin- 
poh  j  aisem  maksi. 


398  YLEINEN   HISTORIA. 

Kustaa  Illmnen  hallitusaika  oli  Ruotsin  kirjallisuudelle  ja  taiteelle 
suotuisa  aika,  sillä  kuningas  oli  suuri  kirjallisuuden  suosija  ja  kirjoitti 
itsekin  näytelmiä.  Hän  perusti  Ruotsin  akatemian  ruotsinkielen  ja  kir- 
jallisuuden valvojaksi  ja  kehittäjäksi,  ja  teaatterin  hän  niinikään  perusti. 
Eteville  kirjailijoille  hän  osotti  suosiota  ja  palkitsi  heidän  teoksiaan; 
Juhana  Henrik  Kellgren,  joka  jonkun  aikaa  oli  Turun  yliopistossakiii 
dosenttina,  sekä  Kaarle  Kustavi  Leopold  edustivat  vanhaa  kankeata 
ranskalaista  suuntaa,  mutta  tulinen  ja  rohkea  Tuomas  Thorild  tahtoi 
saada  runouden  siitä  irtaantumaan  ja  vapaammalle  kannalle,  niinkuin 
vastamainitut  suuret  runoilijat  Saksassa;  Bengt  Lidner  kirjoitti  tunte- 
hikkaita  runoja;  Kaarle  Mikasi  Bellmanin  leikilliset  ja  sukkelat  laulat 
ovat  enimmin  levinneitä  ja  tulleet  yleisemmin  tunnetuiksL  —  Suomen 
ruotsinkielisistä  runoilijoista  ovat  tunnetuimpia  Kustaa  Filip  Creutz, 
joka  oli  myöskin  valtiomies  ja  kuolikin  kanslianpresidenttinä  v.  1785, 
sekä  Mikasi  Choraeas,  Etevin  oli  Frans  Mikael  Franz&n,  joka  syntyi 
Oulussa  V.  1772  ja  vv.  1798—1811  oli  professorina  Turun  yliopistossa, 
mutta  joka  viimemainittuna  vuonna  muutti  Ruotsiin  ja  kuoli  v.  1847 
Hernösandin  piispana.  Franzenin  lyyrilliset  runot,  niinkuin  »Selma  ja 
Fanny»,  »Vanha  sotilas»  y.  m.  ovat  kauniimpia  mitä  ruotsinkielellä  on 
kirjoitettu.  Suomenkielelläkin  hän  on  kirjoittanut  tunnetun  laulun  »Elä- 
köön armias». 

Entistä  vilkkaampi  kirjallinen  elämä  tavataan  siis  pohjoismaissakin 
18:nnen  vuosisadan  loppupuolella,  ja  samallaiset  harrastukset  ja  sama 
suunta  siinäkin  tulee  näkyviin,  kuin  Europan  suurissa  sivistysmaissa, 
vaikkakaan  se  täällä  ei  ollut  niin  voimakas  eikä  vaikutuksiltaan  niin 
valtava  kuin  niissä. 


VALISTUNEET   HALLITSIJAT.  39& 


XXVIII. 
Valistuneet  hallitsijat 

HallitBiJat  ihailevat  Ranskan  kirjailijoita.  —  Itsevaltius  sftllyy.  —  Jesuiittain  munkki- 
kunta hävitetään.  —  Katolisen  kirkon  valtaa  supistetaan.  —  Aatelisto  menettää 
oikeuksiansa.  —  Uusi  lainsäädäntö.  —  Espanja  ja  Portugal  virkoavat.  —  Jooseppi 
Ilisen  reformit  —  Ludvig  XVI  Ja  Turgot  —  Fredrik  II:sen  toiminta  valtionsa  vau- 
rastuttamiseksi.  —  Katarina  II:sen  parannuspuuhat.  —  Tanskan  ministerit  Struensee 
Ja  Bernstorff.  —  Kustaa  III.  —  Reformit  eivät  onnistu. 

18:nnen  Tuosisadan  toisella  puoliskolla  näyttää  siltä  kuin  kirjailijat 
ja  filosofit  pääsisivät  Europan  oloja  johtamaan,  sillä  niin  valtava  vaiku- 
tus heidän  esiintuomillaan  uusilla  aatteilla  oli  eri  maiden  hallituksiin. 
Kirjailijat  eivät  enää  mielistele  hallitsijoita  päästäkseen  heidän  suosioonsa,, 
niinkuin  Ludvig  XlVmnen  aikana,  vaan  päinvastoin  hallitsijat  ihailevat 
kirjailijoita,  pyrkivät  heidän  ystävyyteensä  ja  kyselevät  heiltä  neuvoja; 
Fredrik  II  oli  kirjevaihdossa  Voltairen  kanssa  ja  kutsui  hänet  luokseen; 
Katarina  II  oli  ylpeä  siitä,  että  Voltaire  lausui  hyväksyvänsä  muutamia 
hänen  toimenpiteitään;  hän  osti  Diderofn  kirjaston,  mutta,  pysyttääk* 
seen  hänet  kirjastonhoitajana,  maksoi  hän  hänelle  säännöllisesti  palkan; 
d'Alembert'ia  hän  pyysi  poikansa  opettajaksi;  »jos  olisin  paavi»,  lausui 
sama  hallitsi jatar,  »toimittaisin  Montesquieun  pyhimysten  joukkoon  koro- 
tetuksi». Itävallan  Jooseppi  II  tahtoi  esiintyä  filosofi-hallitsijana;  »sen 
jälkeen  kuin  olen  noussut  valtaistuimelle  ja  kannan  maailman  arvok- 
kainta kruunua»,  kirjoittaa  hän  v.  1781,  :»olen  tehnyt  filosofiasta  valta- 
kuntani lainsäätäjän,  sen  vaatimusten  mukaan  tulee  Itävalta  perinpohjin 
muuttumaan».  Halki  koko  Europan  Neapelista  Ruotsiin  ja  Portugalista 
Venäjään  asti  on  näiden  uusien  oppien  vaikutus  näkyvissä  hallitsijoiden 
ja  valtiomiesten  toiminnassa,  sillä  heidän  päähuomionsa  on  kiintynyt  val- 
tion olojen  parantamiseen,  joka  niiden  avulla  oli  aikaansaatava.  Kustaa 
III  Ruotsissa  on  valistusaatteiden  ihailija;  Tanskassa  ministerit  Struensee 
ja  Bernstorff  ovat  kiihkeitä  reformien  toimeenpanijoita;  Portugalissa  taas 
Pombalin  markiisi  sekä  Espanjassa  Patinho,  Aranda,  Florida  Blanca  ja 
Campomanes  koettavat  näiden  oppien  avulla  saada  uutta  elinvoimaa  riu- 
tuneeseen valtioon;  Neapelissa  Tanucci,  Toskanassa  ruhtinas  Leopold  II 
ovat  samojen  aatteiden  ystäviä,  ja  Ranskassa  ministerit  Choiseul  ja  var- 
sinkin Turgot  niitä  edustavat. 


400  YLEINEN   HISTORIA. 

Mutta  valistuskirjailijat  —  Voltairea  lukuunottamatta,  joka  puolusti 
rajatonta  hallitsijavaltaa  —  eivät  taistelleet  yksinomaan  keski -aikuista  yh- 
teiskuntaa, yliaikuisia  säfityoikeuksia  ja  ahtaita  valtiotaloudellisia  säädöksiä 
hävittääkseen,  vaan  he  vaativat  myöskin  kansalle  valtiollisia  oikeuksia  eli 
rajattoman  hallitsijavallan  hävittämistä.  Viimemainittua  puolta  Europan 
hallitsijat  eivät  kuitenkaan  uudistuspuuhissaan  ottaneet  huomioon;  päin- 
vastoin he  yksin  tahtoivat  johtaa  kaikki  kansan  hyväksi,  kansan  apua  ei 
siinä  tarvittu.  »Hyvin  hallittu  valtio»,  sanoo  Fredrik  II,  »on  kuin  perhe, 
jossa  hallitsija  on  isä  ja  alamaiset  hänen  lapsiansa.  Myötä-  ja  vastoin- 
käymiset ovat  yhteisiä,  sillä  hallitsija  ei  saata  olla  onnellinen,  jos  kansa 
kärsii.»  »Kansani  olen  minä»,  sanoo  sama  kuningas,  »se  saapi  sanoa 
mitä  se  tahtoo,  ja  minä  saan  tehdä,  mitä  tahdon.»  »Minun  alamaiseni», 
sanoo  Espanjan  kuningas  Kaarle  III,  »ovat  kuin  lapset,  he  huutavat 
kuin  heitä  pestään.»  Sama  katsantotapa  oli  kaikilla  »valistusajan  despo- 
teilla»;  hallitsijan  mahtisanalla  oUvat  reformit  pantavat  toimeen,  eivätkä 
he  arvelleet  tarvitsevansa  ottaa  huomioon  entisiä  oloja,  kansansa  sivistys- 
kantaa,  ylimalkaan  siihenastista  kehitystä,  vaan  kaikki  oU  filosofian  opin- 
kaavojen  mukaan  uusiin  muotoihin  valettava;  siitä  koituisi  onnen  ja 
tyytyväisjryden  aika.  Katohsen  kirkon  ja  papiston  suurta  valtaa  ja  etu- 
oikeuksia etupäässä  vähennettiin ;  aateliston  erikoisasemaa  supistettiin, 
talonpoikien  huonoa  tilaa  tahdottiin  auttaa;  lait  ja  rangaistukset  säädet- 
tiin samat  kaikille,  ja  kansojen  varallisuutta  koetettiin  edistää,  sillä  sen 
kautta  ne  saattoivat  maksaa  valtiolle  suurempia  veroja,  jota  seikkaa  val- 
tiomiehet aina  pitivät  silmämääränään.  Silmäys  reformipuuhiin  eri  maissa 
valaisee  »valistuneiden»  valtiomiesten  harrastuksia  ja  toimintaa. 

Ensimmäisiä  uhreja,  joita  »valistukselle»  toimitettiin,  oli  jesuiittain 
munkkikunta.  Olemme  ennen  kertoneet  (luk.  VII)  sen  tarkoituksen- 
mukaisesta järjestyksestä  ja  tehokkaasta  toiminnasta  katolisen  kirkon 
piirissä.  Mutta  tuon  munkkikunnan  turmeltunut  moraali  oli  tullut  tun- 
netuksi ja  herättänyt  inhoa  ajattelevissa  ihmisissä;  sen  jäsenet  sekaan- 
tuivat kauppayrityksiin,  joissa  he  kaikin  keinoin  koettivat  saada  hyötyä 
itselleen,  herättäen  siten  vihaa  vastaansa,  ja  sitäpaitsi  jesuiitat  olivat  kai- 
ken valistuksen  vihollisia,  joiden  valta  ja  vaikutus  perustui  kansojen 
tietämättömyyteen.  Taistelu  heitä  vastaan  alkoi  Portugalissa.  Kuningas 
Jooseppi  I:stä  vastaan  oli  tehty  salaliitto,  jossa  sanottiin  myöskin  jesuiit- 
toja olleen  osallisina,  koska  muuan  heistä  Malagrida  jo  ennen  oli  levitel- 
lyt uhkaavia  ennustuskirjoituksia  kansaan;  hänet  tuomittiin  kuolemaan  ja 
poltettiin  roviolla.  Mutta  sen  johdosta  karkotettiin  heidät  kaikki  Portu- 
galista  v.   1759.     V.   1763  Ranskan  hallitus  kar koitti  heidät  maasta,  ja 


VALISTUNEET   HALLITSIJAT.  401 

T.  1767  vangittiiD  EBpanjassa  ministeri  Arandan  käskystä  yhtenä  ydnft 
2300  jesuiittaa;  heid&t  sullottiin  laivoihin  ja  vietiin  Kirkkovallan  ranni- 
kolle. He  eivät  enää  saaneet  olla  missään  yhteydessä  Espanjan  kanssa  ja 
kirjeenvaihtokin  heidän  kanssaan  kiellettiin.  Seuraavana  vuonna  jesuiitat 
karkotettiin  Neapelista.  Paavi  Glemens  Xiy:kään  ei  enää  saattanut  puo- 
lustaa veljeskuntaa,  vaan  hänen  täytyi  ajan  hengen  pakottamana  v. 
1773   julkaisemallaan    bullalla    hävittää    se.      Ainoastaan    Fredrik    II  ja 


Kalnri  loMtppI  II.    (Anton  van  Maronln  niHl*>ni«  tmulu.) 

Katarina  II  eivät   luulleet  jesuiitoista   vaaraa   olevan,   vaan   ottivat   heitä 
maihinsa  asumaan. 

Katolinen  kirkko  ei  kuitenkaan  tällä  ainoalla  uhrauksella  päässyt. 
Pombal  vähensi  Portugalissa  inkvisitsioonin  valtaa,  käytettyään  ensin  sen 
apua  jesuiittoja  vastaan;  Aranda  Espanjassa  ehkäisi  omaisuuden  kerään- 
tymistä kirkolle;  Tanucci'in  vaikutuksesta  Neapelin  kuningas  Kaarle  IV 
teki  paavi  Benediktus  XIV:nnen  kanssa  sopimuksen,  jonka  mukaan  papis- 
ton etuoikeuksia  supistettiin  ja  sen  lukumäärää  vähennettiin  puoleen  enti- 
sestä; niinikään  hän  poisti  kymmenykset  ja  hävitti  suuren  määrän  luos- 
Tlelnen  historia  II.  —  S6. 


402  YLEINEN   HISTORIA. 

tareja.  Perinpohjaisemmin  Jooseppi  II  kävi  kirkkoon  käsiksi  Itävallaii 
maissa,  joissa  sen  mahti  oli  ollutkin  suurempi  kuin  muualla;  hän  mää- 
räsi, ettei'  paavin  bullaa  saisi  hänen  valtioissaan  julistaa  ilman  keisarin 
hyväksymistä;  papiston  jäsenet  tehtiin  maallisen  vallan  alaisiksi;  Itäval- 
lan maissa  oli  2663  luostaria,  joista  hän  lakkautti  624,  ottaen  niiden 
omaisuuden,  »sillä»,  sanoi  hän,  »luostarilaitoksen  periaatteet  eivät  sovellu 
ihmisjärjen  kanssa  yhteen  ja  munkit  ovat  valtion  vaarallisimpia  ja  hyo- 
dyttömimpiä  alamaisia».  Sairashuoneita,  oppilaitoksia  ja  kirjastoja  tai 
kasarmeja  perustettiin  luostarien  sijalle.  Avioliittoon-vihkimisoikeuden 
hän  otti  kirkolta  ja  määräsi  sen  valtion  asiaksi;  papisto  menetti  myös- 
kin sensuurioikeuden,  jonka  kautta  se  oli  saattanut  estää  valistusmiesten 
mielipiteitä  julkisuuteen  pääsemästä;  kaikki  uskontunnustajat  saivat  va- 
paasti harjoittaa  uskontoansa;  Juutalaisiakin  otettiin  valtion  kouluihin. 
Niin  arveluttavilta  tuntuivat  nämä  muutokset  paavi  Pius  VI:nnen  mie- 
lestä, että  hän  V.  1782  matkusti  Wieniin  pidättääkseen  keisaria  reformi- 
innossaan;  mutta  mitään  hän  ei  saanut  aikaan,  päinvastoin  hänen  täytyi 
jättää  keisarille  valta  määrätä  kirkon  virkamiehet. 

Aateliston  etuoikeutettua  asemaa  muiden  säätyjen  rinnalla  tahdot- 
tiin niinikään  supistaa  ja  saattaa  sitä  muita  säätyluokkia  lähemmäksi; 
niinpä  Jooseppi  II  verotti  sen  maaomaisuutta,  sillä  fysiokraattien  opin 
mukaan,  jonka  pätevyydestä  hän  oli  vakuutettu,  kaikki  varallisuus  tuli 
maasta,  ja  sen  vuoksi  maaomaisuus  yksin  oli  verotettava,  huolimatta 
kenen  omaa  se  oli.  Tanucci  Neapelissa  ei  verottanut  aateliston  maa- 
omaisuutta, vaan  supisti  sen  sijaan  sen  tuomiovaltaa,  oiUä  laki  pantiin 
herrojenkin  yläpuolelle  ja  heidän  tuomiostaan  saatiin  vedota  valtion  aset- 
tamiin tuomioistuimiin.  Espanjan  hallitus  antoi  v.  1773  julistuksen,  jossa 
sanotaan,  ettei  teollisuuden  harjoittaminen  ole  häpeäksi  aatelistolle. 

Samanmukainen  lainsäädäntö  ja  hallinto  sekä  uudet  oikeuskäsitteet 
olivat  niinikään  omiansa  tasoittamaan  sitä  leveätä  juopaa,  mikä  eri  yhteis- 
kuntaluokkien välillä  oli  vallitsemassa;  feodaalioikeudet  eivät  enää  tämän 
ajan  yhteiskuntaan  soveltuneet  Tanucci  hävitti  Neapelin  kuningaskun- 
nassa monet  eri  lait,  joita  oli  yksitoista  käytännössä,  ja  laati  samallaisen 
koko  valtiota  varten;  Turgot  tahtoi  hävittää  Ranskan  maakuntien  erilaiset 
oikeusta vat  ja  saada  saman  lain  kaikkialla  käytäntöön;  Jooseppi  II  toi- 
mitutti  uuden  inhimillisten  periaatteiden  pohjalle  laaditun  lakikirjan;  hän 
saattoi  talonpojatkin  lain  suojaan,  vapauttaen  heidät  herrojensa  mieli- 
vaUasta  ja  määräten  virkamiehet  pitämään  silmällä,  ettei  hdtä  pahoin 
kohdeltaisi.  Kuuluisa  italialainen  lakimies  Beccaria  julkaisi  v.  1764 
teoksen    »Rikoksista   ja    rangaistuksesta^,   jossa   hän   tuo  esille  entisistä 


VALISTUNEET   HALLITSIJAT.  403 

kokonaan  poikkeavia  mielipiteitä;  hän  esim.  hylkää  kuolemantuomion  eikä 
salli  mielivaltaista  vangitsemista;  torttyyri,  jota  syytettyä  tutkittaissa  vielä 
yleisesti  käytettiin,  on  niinikään  hyljättävä,  rikoksen  ja  rangaistuksen 
välillä  tulee  olla  oikea  suhde,  eikä  lainsäätäjä  saa  pitää  silmämääränään 
ainoastaan  rikoksen  rankaisemista,  vaan  hänen  tulee  myöskin  koettaa  estää 
sitä  tapahtumasta.  Rikosasioita  tutkimaan  hän  esittää  valamiehistöä.  Tos- 
kanan  herttuan  Leopoldin  lakikokoelmassa  otettiin  useita  näitä  säädöksiä 
ensin  huomioon,  ja  sen  jälkeen  noudatettiin  niitä  ohjeina  muissakin  maissa. 

Samat  valtiomiehet  pitivät  silmämääränään  myöskin  valtakuntiensa 
aineellista  vaurastumista,  ja  tavan  takaa  julaistiin  sitä  tarkoittavia  laki- 
määräyksiä. Espanjassa  ja  Portugalissa  perustettiin  uusia  kauppaseuroja, 
joiden  kautta  kotimainen  kauppa  pääsi  elpymään;  sisämaan  liikkeen  hel- 
pottamiseksi kaivettiin  kanavia  ja  rakennettiin  maanteitä,  tehdasliikettä 
edistettiin,  pankkeja  perustettiin;  perustettiinpa  Portugalissa  maanviljelys- 
koulukin tämän  elinkeinon  edistämistä  varten;  Espanjaan  taas  siirtyi 
saksalaisia  uutisasukkaita  autioiksi  jääneitä  seutuja  viljelemään;  sotalai- 
tostakin parannettiin.  Kun  maanjäristys  v.  1756  oli  suurimmaksi  osaksi 
hävittänyt  Portugalin  pääkaupungin  Lissabonin  —  30,000  henkeäkin  sai 
siinä  surmansa  — ,  rakennutti  Pombal  sen  muutamassa  vuodessa  entistä 
komeammaksi.  Joka  taholla  näyttäytyi  voimaa  ja  vaurastumista,  ja  nuot 
molemmat  Pyreneain  niemimaan  valtiot,  jotka  lähes  pari  vuosisataa  olivat 
kuihtumistaan  kuihtuneet,  virkosivat  jälleen  eloon  ja  toimintaan,  joka 
näkyy  siitäkin,  että  Kaarle  III:nnen  hallitusaikana  (1759 — 1788)  Espan- 
jan väkiluku  lisääntyi  7:stä  ll:teen  miljoonaan. 

Vielä  perinpohjaisemmin  kuin  vastamainitut  ministerit,  menetteli 
Jooseppi  II  Itävallassa  kaikissa  kohdin;  fyslokraattisen  suunnan  hartaana 
ihailijana  hän  tahtoi  .etupäässä  parantaa  maanviljelystä;  mutta  myöskin 
kauppaa  tahdottiin  edistää  ja  sitä  varten  hävitettiin  eri  maakuntien  väliset 
tuUit,  ne  kun  olivat  jäännöksiä  keski-ajalta,  sekä  rakennettiin  uusia  teitä 
ja  satamia;  Triest  ja  Fiume  Adrianmeren  rannalla  julistettiin  vapaiksi 
satamiksi.  Tämä  ruhtinas  ei  pitänyt  lukua  kansallisista  ja  historiallisista 
olosuhteistakaan,  sillä  kaikki  oli  tasoitettava  saman  mallin  mukaiseksi; 
yksi  kieli,  nimittäin  saksa,  tehtiin  viralliseksi  sekä  Böömissä  että  Unka- 
rissa ja  Belgiassa,  samoja  lakeja  piti  kaikissa  Itävallan  maissa  nouda- 
tettaman  ja  sama  hallintojärjestelmä  oli  kaikkialla  käytäntöön  tuleva  enti- 
sistä erilaisuuksista  huolimatta.  Korkein  virkakunta  oli  Wienissä,  ja  sen 
alle  muut  valtakunnan  eri  osissa  olevat  virkakunnat  olivat  alistetut. 
»Maat,  joita  hallitsen»,  sanoi  Jooseppi  II,  »ovat  vaan  maakuntia,  jotka 
muodostavat  yhden  ainoan  ruumiin,  jonka  pää  minä  olen.»     Ja  hän  oli 


404  YLEINEN   HISTORIA. 

vakuutettu  reformiensa  onnellisuutta  tuottavasta  voimaata.  >Kud  valta- 
kuntaa hallitaan  minun  periaatteitten i  mukaäm,  kirjoittaa  hän  Strassbur- 
gin  piispalle,  'täytyy  ennakkoluulojen,  fanatismin  ja  hengen  orjuuden 
hSvitä,  ja   jokainen   alamaisistani   tulee  saamaan   luonnolliset   oikeudet» 


LlMhlg  XVI.    (Sliunalklinan  liuiu.) 

Jooseppi  II  kosketteli  kaikkia  oloja  ja  pani  EtSSdöksillään  toimeen  täydel- 
lisen vallankumouksen;  mutta  hän  arvosteli  hallitsijan  valtaansa  ja  valtion 
mahtia  liian  suureksi.  Itse  hän  jo  surukseen  huomasi,  että  hänen  sää- 
döksensä eivät  olleet  pysyvää  laatua,  ja  hänen  itsensäkin  täytji  ruveta 
niitä  peruuttamaan.  >Tässä  lepää  Jooseppi  II,  joka  oli  onneton  kaikissa 
yrityksissään»,  määräsi  hän  hautakirjoituksensa. 


VALISTUNEET   HALLITSIJAT.  405 

Ranskassa  olivat  jo  Ludvig  XVinnea  miniBterit  Argenson  ja  Cboi- 
aeul  koettaneet  saada  reformeja  aikaan,  mutta  kuninkaan  velttous  teki 
kaikki  tyhjäksi;  ainoastaan  jesuiitat  saatiin  karkotetuiksi.  V.  1774  kuoli 
Ludvig  XV  ja  hfinen  jälkeensfi  nousi  valtaistuimelle  hänen  pojanpoikansa 


Mlril  NnloinaHa.  (SinunlkilnMi  tuilu.) 

Ludvig  XVI.  TSIU  ruhtinaalla  oli  kyllS  hyv§  tahto  ja  hyvät  aikeet,  ja 
hän  oli  niinikään  puhdas  tavoiltaan,  hurskas  ja  hyväsydäminen  mies, 
mutta  bäoeltä  puuttui  rohkeutta,  toimeliaisuutta, pSSttäväisyyttä  ja  lujuutta; 
hänen  sanottiin  itkeneen  jo  ajatellessaan,  että  hänen  tuli  pitää  n.  s.  Iit 
de  justice,  s.  o.  olla  saapuvilla  parlamentin  istunnossa.  Hallitustoimet 
eiv&t  häntä   miellyttäneet;    sotalaitoksesta  hän   ei  tietänyt  mitSkään;  hän 


40(5  YLEINEN    HISTORIA. 

nukahti  usein  ministerien sä  kanssa  kokouksia  pitäessään  ja  sanoi  päivän 
kuluneen  hukkaan,  ellei  hän  ollut  muuta  tehnyt  kuin  johtanut  ministeri- 
neuvoston kokousta.  Koko  päivän  hän  sitä  vastoin  mielihyvällä  kulutti 
metsästysretkillä,  harrasti  pientä  sepäntyötä,  piirusteli  karttoja  tai  puu- 
haili muissa  samantapaisissa  toimissa.  »Katsokaa,  minäkin  teen  työtä», 
sanoi  hän  TurgofUe  hänen  tullessaan  kuninkaan  työhuoneeseen,  jossa 
tämä  laati  kirjoitusta  kaniinien  hävittämisestä  maalinnojensa  alueilta.  Hä- 
nen puolisonsa,  Jooseppi  II:sen  sisar  Maria  Antoinette,  oli  luonteeltaan 
lujempi  ja  pysyi  varmasti  päätöksissään,  mutta  hän  oli  ajattelematon  ja 
huveihin  mieltynyt  ja  tuhlaili  äärettömästi  rahoja  vaatetuksiinsa  tai  suo- 
situille ystävilleen,  jonka  vuoksi  häntä  aljettiin  kutsua  nimellä  Madame 
Defidt  (Rouva  Vaillinki).  Kuningatar  vihasi  niitä  ministerejä,  jotka 
tahtoivat  supistaa  hovin  menoja,  ja  esti  heikkoa  puolisoansa  panemasta 
toimeen  parannuksia,  joita  tämä  mielessään  kuvitteli. 

Ludvig  XVI:nnen  alkuhallitus  näytti  kuitenkin  hyvältä,  sillä  entiset 
kelvottomat  ministerit  erotettiin  ja  reformien  ystävät  otettiin  sijaan.  Kuu- 
luisimmaksi niistä  on  tullut  Turgoty  joka  ennen  intendenttinä  oli  toimil- 
laan saavuttanut  suuren  maineen  sekä  kirjailijanakin  käsitellyt  kansallis- 
taloudellisia  kysymyksiä.  Kahden  vuoden  kuluessa  (1774—76),  jolloin 
hän  oli  Ranskan  raha-asiain  johdossa,  Turgot  teki  niin  lukuisia  ja 
tärkeitä  säädöksiä,  että  Hanskan  kaikki  olot  olisivat  niiden  kautta 
muuttuneet  ja  vallankumous  saatu  estetyksi,  jos  ne  vaan  olisi  vakaasti 
sovitettu  käytäntöön.  Huonot  raha-asiat  olivat  säästäväisyydellä  saa- 
tavat kuntoon;  »ei  vararikkoa,  ei  verojen  lisäämistä,  ei  lainoja»,  sanoi 
hän  ministeriksi  tullessaan,  »vaan  ainoastaan  menojen  supistamista».  Noin 
100:11a  miljoonalla  markalla  hän  heti  vähensi  menoja  poistamalla  tarpeet- 
tomia eläkkeitä.  Hän  teki  lopun  viljayhtiön  oikeudesta,  sallien  vapaasti 
viljaa  kaupittavan  ja  hävitti  ammattikunnat,  koska  ne  olivat  esteenä  käsi- 
työn vapaalle  kehittymiselle.  »Jumala»,  sanoi  hän,  »säätäessään  ihmi- 
selle tarpeensa,  on  määrännyt  oikeuden  tekemään  työtä  jokaisen  ihmisen 
omaisuudeksi,  ja  tämä  omaisuus  on  ensimmäinen,  pyhin  ja  selvin  kai- 
kista.» Lukuisat  päivätyöt,  varsinkin  teiden  rakentaminen,  rasittivat 
talonpoikia,  mutta  Turgot  esitti,  että  koska  maantiet  olivat  etupäässä 
maanomistajille  hyödyksi,  kaikki  maanomistajat  suorittaisivat  veron  omai- 
suutensa suuruuden  mukaan  maanteiden  ylläpitämistä  varten.  Parlamentti 
ei  hyväksynyt  säädöstä  muuten  kuin  kuninkaallisen  istunnon  kautta; 
aatelisto  oli  pahoillaan  ja  sanoi :  »jos  kuningas  voi  meitä  verottaa  päivä- 
töiden  asemesta,  voipi  hän  myöskin  vaatia  meitä  tekemään  työtä  suurilla 
maanteillä».    Siten  lausuivat  samat  miehet,  jotka  hienoissa  salongeissaan 


VALISTUNEET   HALLITSIJAT.  407 

suurella  myötätuntoisuudella  keskustelivat  kansan  tilan  parantamisesta, 
heti  kun  noita  kauniita  aatteita  oli  käytäntöön  pantava.  Kuningas  taas 
tuli  siihen  johtopäätökseen,  että  ainoastaan  Turgot  ja  hän  itse  kansaa 
rakastivat  —  Vielä  Turgot  suunnitteli  opetuksen  järjestämistä  maaseutu- 
koulusta yliopistoon  asti;  kunnallishallituksen  hän  tahtoi  muodostaa  siten, 
että  sen  kautta  kansan  tila  ja  tarpeet  tulisivat  tiedoksi;  uskonnon-  ja 
omantunnon-vapaus,  protestanttien  oikeuksien  palauttaminen,  yhden  lain 
säätäminen  noiden  monien  erilaisten  oikeustapojen  sijaan,  kaiken  maan 
verottaminen  kuului  vielä  Turgofin  suunnitelmaan.  Mutta  Ludvig 
XVImnellä  ei  ollut  tarpeeksi  tarmoa  saamaan  aikaan  näin  perinpohjaisia 
muutoksia;  ne,  joiden  etuoikeuksia  noiden  uusien  säädösten  kautta  lou- 
kattiin, kääntyivät  valituksineen  kuninkaan  puoleen,  joka  otti  ne  huo- 
mioon. Malesherbes,  Turgofn  ystävä  ja  vlrkakumppani,  pyysi  eron  ja 
pian  sen  jälkeen  se  annettiin  Turgofllekin.  Suotta  hän  oli  kuningasta 
kehottanut  pysymään  kerran  aljetulla  reformien  uralla;  »älkää  unohtako, 
sire>,  kirjoittaa  hän  kerran,  »että  heikkous  se  Kaarle  I:sen  pään  mestaus- 
pölkylle  saattoi».  Mutta  kuningas,  taipuen  hovin  ja  kuningattaren  vaati- 
muksiin, peruutti  uudistukset  yhden  toisensa  jälkeen.  Vasta  vallankumous 
ne  uudestaan  saattoi  voimaan. 

Käytännöllisempi  ja  varovampi  kuin  muut  »valistuneet  itsevaltiaat» 
oli  Preussin  Fredrik  II,  siliä  hän  ei  mennyt  innossaan  niin  pitkälle,  että 
hänen  olisi  tarvinnut  myöhemmin  säädöksiään  peruuttaa.  Tämä  suuri 
soturikuningas  oli  valtioitsekkäisyyden  oikea  perikuva,  ja  valtion  edun 
kannalta  hän  aina  asioita  katseli;  valtion  kohottaminen  suuruuteen  oli 
hänen  sotiensa  tarkoitus,  ja  sotien  tuottamien  vaurioiden  korjaaminen 
tuli  rauhan  aikana  hänen  huolekseen.  Seitsenvuotisessa  sodassa  oli  Preus- 
sin väkiluku  vähentynyt  puolen  miljoonaa  henkeä,  14500  taloa  oli  pol- 
tettu ja  työjuhdat  suuresti  hävinneet.  Saadakseen  maanviljelyksen,  jota 
hän  fysiokraattien  tapaan  piti  tärkeimpänä  elinkeinona,  vaurastumaan, 
lähetti  hän  asiamiehiä  muihin  maihin  värväämään  talonpoikia;  maata  ja 
muitakin  etuja  luvattiin  niille,  jotka  muuttaisivat  hänen  valtioonsa.  Kii- 
hottaakseen  asiamiehiänsä  virkeään  toimintaan  lupasi  hän  3  taalaria  jokai- 
sesta naimattomasta  ja  5  taalaria  naineesta  miehestä,  jonka  asiamies  saisi 
muuttamaan  Preussin  maihin.  Kun  lähimaiden  hallitsijat  valittivat  tämän 
johdosta,  niin  Fredrik  kehotti  asiamiehiänsä  suurempaa  varovaisuutta 
noudattamaan.  Jesuiittoja  hän  käytti  opettajinakin,  mutta  heidän  tuli 
toimia  hänen  laatimansa  suunnitelman  mukaan  ja  maallikkojen  valvon- 
nan alaisina.  Fredrik  II  oli  yksityisessä  elämässään  tavattoman  säästä- 
väinen; hän  esim.  paikkautti  vaatteitaan  voidakseen  niitä  kauemmin  pitää, 


408  YLEINEN   HISTORIA. 

eikä  hän  käyttänyt  hoviinsa  vuosittain  enemmän  kuin  12,000  taaleria, 
joka  summa  ei  edes  kuukauden  ajaksi  Pompadourin  markiisittarelle  riit- 
tänyt toalettitarpeisiin;  mutta  suuriakaan  summia  ei  säästetty,  kun  niitä 
tarvittiin  kaupunkien  perustamiseen,  kanavien  kaivamiseen  tai  asumatto- 
mien seutujen  viljelykseen  saattamiseen.  Suuria  tehdaslaitoksia  perus- 
tettiin; silkin  viljelystäkin  aljettiin  Preussin  maissa  hänen  aikanaan  har- 
joittaa; kauppaa  rajoittavia  määräyksiä  vähennettiin  j.  n.  e.  Lainlaatijana 
ja  oikeuden  valvojanakin  Fredrik  II  on  tunnettu;  hän  esim.  poisti  kidu- 
tuksen. »Halvin  talonpoika  on  yhtä  hyvä  ihminen  kuin  kuningas;  oikeu- 
den edessä  ovat  kaikki  samanarvoisia»,  sanoi  Fredrik  II  peruuttaessaan 
kohtuutonta  tuomiota,  josta  muuan  talonpoika  oli  valittanut.  Mutta  sel- 
laisiin perinpohjaisiin  reformeihin,  kuin  maaorjuuden  hävittämiseen,  ei 
Fredrik  II:kaan  uskaltanut  ryhtyä,  sillä  sitä  vastarintaa,  joka  sitä  aate- 
liston puolelta  olisi  kohdannut,  ei  hänkään  luullut  voivansa  voittaa.  Hän 
esitteli  asiata,  mutta  aateliston  vastarinnan  tähden  hän  heitti  tuuman. 

Venäjän  keisarinna  Katarina  II  oli  valistusfilosofien  suurimpia  ihai- 
lijoita; Montesquieun  »L'Esprit  des  loisita  hän  nimittää  rukouskirjakseen, 
ja  siinä  lausuttujen  aatteiden  sekä  Beccarian  mielipiteiden  mukaan  hän 
laati  lakiehdotuksen,  jota  keskustelemaan  hän  v.  1766  kutsui  Moskowaan 
kuuluisan  »suuren  lakikomissioonin»,  joka  oli  jonkinlainen  eduskunta 
laajan  Venäjän  kaikista  osista  ja  sen  eri  säätyluokista.  Tuon  lukuisan 
kokouksen  työntulokset  eivät  kuitenkaan  olleet  suurenarvoiset.  Siinä  oli 
ainoastaan  harvoja  henkilöitä,  jotka  kykenivät  asioita  käsittelemään,  ja 
se  tapa,  jota  noudatettiin,  teki  työn  hankalaksi,  sillä  asiat  esiteltiin  kir- 
jallisesti, ja  kun  joku  tahtoi  tehdä  vastaväitteitä,  ilmoitti  hän  siitä  heti, 
mutta  vasta  seuraavissa  istunnoissa  hän  ne  luki  j.  n.  e.,  joten  asioiden 
käsittely  tuli  katkonaiseksi.  Katarina  itse  oikeastaan  johti  kokouksen 
toimintaa  ja  seurasi  tarkoin  keskusteluja,  ollen  sitä  varten  verhon  erot- 
tamassa huoneessa.  Vihdoin  v.  1768  hän  kyllästyi  kokoukseen  ja  käski 
sen  hajaantua,  koska  muka  useiden  sen  jäsenten  piti  lähteä  vasta 
alkaneeseen  Turkin  sotaan.  Edusmiesten  lausumista  anomuksista,  joita 
vaalimiehet  jokaisessa  piirissä  käskyn  mukaan  olivat  laatineet,  hän  kui- 
tenkin sai  tietää  kansan  tarpeet  ja  toivomukset,  joiden  nojalla  hän  omin 
päin  saattoi  reformeja  laatia.  Hallintojärjestelmän  hän  muodosti  parem- 
maksi sen  kautta,  että  valtakunta  jaettiin  43  kuvernementtiin  ja  ne  taas 
piirikuntiin.  Oikeuslaitoksesta  pidettiin  niinikään  huolta,  mutta  virka- 
miesten tunnollisuutta  ja  rehellisyyttä  hänkään  ei  saanut  parannetuksi 
Oppilaitoksiakin  Katarina  perusti,  muun  muassa  suuren  laitoksen  nais- 
sivistystä    varten,  jossa  480  tyttöä  sai  ranskalaisen  johtajattaren  ohjaa- 


VALISTUNEET   HALLIT8UAT.  409 

mana  opetusta.  MaanviljelyksestS  hSn  piti  huolta  suosimalla  uutiaasnk- 
kaiden  siirtymistä  Tsltakuntaan  ja  helpottamalla  ensi  aikoina  heidlQ  toi- 
meentuloansa; Saksalaisia  muuttikin  sen  Johdosta  Ukraioao  ja  Krimin 
autioiksi  jääneille  seuduille.  Kaupunkeja  faäa  rakennutti  200,  joista 
nykyään  on  Odessa,  Mustanmeren  rannalla  oleva  suuri  kauppakaupunki, 
mainittavin.  Uskollisena  valistuksen  periaatteille  hän  oU  uBkonnon-asioissa 
Buvaitsevainen.     Hutta  tuo  reformityö,  joka  näyttää  niin  loistavalta,  jäi 


StruBMH.    (Vukipllrr*B.J 

useimmiten  pinnalle;  se  oli  vaan  petollinen  kuori,  joka  jätti  sisustan 
entiselleen.  Virkamiehet  ottivat  entiseen  tapaan  kansalta  lahjoja,  jota 
tapaa  ei  ukaaseilla  saatu  hävitetyksi;  talonpoikien  vapauttamisesta  puhut- 
tiin vasta  mainitussa  suuressa  kokouksessa  ja  keisarinnakin  laati  useita 
ehdotuksia  sen  aikaansaamiseksi;  mutta  asia  jäi  sikseen,  sillä  hän  pel- 
käsi sitä  kiihtymystä,  mikä  muutoksesta  syntyisi,  ja  aateliston  tyyty- 
mättömyyttä. Päinvastoin  hän  teki  talonpoikien  tilan  entistä  tukalam- 
maksi kieltämällä  heitä  valittamasta  isäntjeasfi  menettelyn  johdosta;  suo- 
situilleen, joista  Potemkin  oli  mahtavin,  hän  jakeli  paljon  valtion  maita. 


410  YLEINEN    HISTORIA. 

joten  niillä  asuvat  talonpojatkin  joutuivat  yksityisten  omaksi.  Talonpoi- 
kien valistamistakin  Katarina  näkyy  pelänneen  eräästä  kirjeestä  päättäen, 
jonka  hän  on  kirjoittanut  Moskowan  kuvernöörille.  »Älkää  valittako  sitä, 
etteivät  Venäläisemme  tahdo  oppia  omistaa;  kouluja  en  perusta  meitä 
itseämme  varten,  vaan  Europan  tähden,  jonka  edessä  meidän  tulee  pitää 
arvostamme  huolta.  Mutta  silloin  kun  meidän  talonpoikamme  tahtovat 
valistua,  ette  Te  enkä  minäkään  jää  asemillemme.»  Europan  arvon  ja  mai- 
neen vuoksi,  jota  Katarina  halusi,  hän  ryhtyi  useihin  reformeihin,  niin- 
kuin tästäkin  näkyy.  Ja  vallankumouksen  puhjettua  Pariisissa  hän  heitti 
kaikki  valistuksen  harrastukset  ja  rupesi  niitä  ankarasti  vastustamaan. 

Kiihkeimpiä  reformimiehiä  oli  Tanskan  heikon  kuninkaan  Kristian 
VII:nnen  ministeri,  saksalainen  lääkäri  Struensee.  Hän  tahtoi  innossaan 
pakottaa  kansan  yht 'äkkiä  omistamaan  kaikki  muutokset,  sillä  16:ssa 
kuukaudessa  hän  sääsi  600  uutta  lakimääräystä,  joilla  aateliston  oikeuk- 
sia supistettiin,  talonpoikien  asemaa  parannettiin,  ammattilaitos  poistettiin 
y.  m.  Mutta  hän  loukkasi  näillä  säädöksillään  etuoikeutettuja  ja  sitäpaitsi 
sekä  Tanskalaisten  että  Norjalaisten  kansallistuntoa  määrätessään  saksan- 
kielen virkakieleksi.  Salaliitto  syntyi  sentähden  ja  Struensee  tuomit- 
tiin kuolemaan  ja  mestattiin  v.  1772,  jonka  jälkeen  hänen  reforminsa 
peruutettiin.  Mutta  v.  1784  pääsi  ministeriksi  nuorempi  Bematorff, 
jonka  tärkein  toimi  oli  maaorjuuden  hävittäminen  (v.  1788).  Siten  Tanska 
oli  Europan  ensimmäinen  maa,  jossa  tämä  tärkeä  ja  ihmisystävällinen 
muutos  pantiin  toimeen. 

Olemme  nähneet  myöskin  Kustaa  III:nnen  Ruotsissa  ryhtyneen 
reformeihin  käsiksi  pantuaan  toimeen  vallankumouksen;  maanviljelyksen 
edistämistä  hän  tarkoitti  isolla  jaolla,  kauppamonopooleja  ja  ammattisään- 
töjä  helpotettiin,  joten  vapaampi  liike  kävi  mahdolliseksi;  oikeuslaitoksesta 
poistettiin  kidutus,  virkamiehistössä  vallitsevaa  lahjomista  koetettiin  eh- 
käistä, entistä  suurempi  painovapaus  säädettiin  j.  n.  e.  Tyytymättömyyttä 
ilmestyi  täälläkin,  vaikkeivät  hänen  reforminsa  olleetkaan  niin  perinpoh- 
jaisia kuin  muissa  Europan  maissa. 

Täten  kulki  18:nnen  vuosisadan  toisella  puoliskolla  halki  Europan 
valtava  virtaus,  joka  saattoi  hallitsijoita  ja  valtiomiehiä  monilukuisiin 
reformeihin.  Mutta  nuot  hyvää  tarkoittavat  muutokset  eivät  yleensä 
onnistuneet,  vaan  kaikkialla  ne  peruutettiin  melkein  saman  tien  kuin  ne 
olivat  säädetyt.  Niiden  toimeenpanijat  olivat  liian  kiihkeitä;  he  eivät 
kyllin  ottaneet  huomioon  entisiä  olosuhteita,  kansojensa  luonnetta  ja  tar- 
peita, vaan  tahtoivat  katkaista  koko  entisen  elämän  ja  luoda  uuden  sijaan. 
Mutta   ne,   joiden    oikeuksia   oli  loukattu,   ryhtyivät  vastarintaan,   kansat 


VALISTUNEET   HALLITSIJAT.  411 

eivät  olleet  kypsyneet  omistamaan  äkkinäisiä  muutoksia;  syntyi  hyvinkin 
pian  reaktsiooniy  joka  esiintyi  siten  että  ministerit  karkotettiin  ja  hallit- 
sijat olivat  pakotetut  peruutuksia  tekemään.  Vasta  suuri  vallankumous, 
jolloin  kansa  itse  ryhtyi  oloja  muuttamaan,  hävitti  vanhan  keski-aikaisen 
yhteiskunnan,  mutta  samassa  myöskin  rajattoman  hallitsijanvallan. 


XXIX. 

Ranskan  vallankumous.    Kuningasvallan  häviö. 

TodeUisten  olojen  ja  yleisen  mielipiteen  välillä  yallitseva  ristiriitaisuus.  —  Vallan- 
kumous on  luonteeltaan  yleinen.  —  Miten  Pohjois- Amerikan  vapaussota  vaikutti 
vallankumouksen  puhkeamiseen.  —  Ranskan  valtion  huonot  raha-asiat.  —  Levoton 
mieliala.  —  Vaalit  —  Säätyjen  edustajien  kokoontuminen.  —  Kolmas  sääty  julistaa 
itsensä  kansalliskokoukseksi.  —  Pallihuoneen  vala.  —  Kuninkaallinen  istunto.  — 
Pariisin  kansaa  kiihotetaan.  —  Bastiljin  hävitys.  —  Kuningas  muuttaa  Pariisiin.  — 
Vallattomuuksia  tapahtuu  maaseuduilla.  —  FeodaaUnen  Ranska  häviää.  —  Papiston 
siviilikonstltutsiooni.  —  Uusi  hallinnollinen  jako.  —  Kansa  saapi  vallan.  —  Vuoden 
1791   perustuslaki.   —  Mars-kentän  juhla.  —  Pakolaiset.  —  Kuninkaan   pakoyritys. 

—  Mirabeau.  —  Puolueet  —  Klubbit. 

Koko  18:nnen  vuosisadan  kuluessa  olivat  ihmisten  mielipiteet  Rans- 
kassa yhä  enemmän  vieraantuneet  vallitsevista  oloista,  ja  mielten  kiihko, 
tyytymättömyys  ja  parannusten  kaipuu  oli  vuosisadan  lopulla  käyn3rt 
yhä  suuremmaksi.  Tuskin  milloinkaan  on  vallitsevien  olojen  ja  yleisen 
mielipiteen  välillä  ollut  niin  suurta  erilaisuutta  kuin  Ranskassa  Ludvig 
XVImnen  hallitessa.  Kuninkaan  jumalalliseen  oikeuteen  perustuva  itse- 
valtaisuus,  jonka  nojassa  hän  piti  itsensä  alamaistensa  omaisuuden  ja 
hengen  herrana,  oli  todellisuudessa  —  yleisessä  mielipiteessä  taas  Mon- 
tesquieu'n  perustuslaillinen  kuningasvalta,  jonka  mukaan  kansan  edustajat 
Englannin  tapaan  saivat  johtaa  asioita,  tai  Rousseaun  tasavalta,  jossa 
kansalla  ei  ainoastaan  ollut  valtaa,  vaan  jossa  sen  myöskin  tuli,  kansan 
suverenisuuden  perustuksella,  sitä  käyttää;  todellisuudessa  oli  olemassa 
aateliston  ja  papiston  veronvapaus,  kansan  suorittamat  päivätyöt,  metsästys- 
ja  myllyoikeudet  y.  m.  rasitukset,  mutta  ihmisten  mielikuvituksessa  yhden- 
vertaisuuden pohjalle  perustuva  yhteiskunta,  jossa  kaikilla  kansalaisilla 
oli  samat  oikeudet  ja  velvollisuudet;  todellisuudessa  erilaiset  lait  eri  maa- 


412  YLEINEN   HISTORIA. 

kunnissa  ja  eri  säätyyn  kuuluviUe  henkilöille  erilaiset  tuomioistuimet  ja 
erilaiset  rangaistukset,  mutta  yleisen  mielipiteen  vaatimuksena  yhdenver- 
taisuus ja  samanarvoisuus  kaikille  koko  valtakunnassa;  kauppa  ja  teoUi- 
suus  olivat  ahtaitten  ja  hankalien  säädösten  saartamina,  jotka  tekivät 
toiminnan  tukalaksi,  mutta  uusi  taloustiede  opetti  vapaan  kilpailun  oikeaksi; 
kirkonmiehet  saarnasivat  suvaitsemattomuutta  ja  vainoa  niitä  vastaan, 
jotka  ajattelivat  toisin  kuin  he,  mutta  ihmiset  pitivät  Voltairen  aatteita 
suvaitsevaisuudesta  ja  ajatuksen  vapaudesta  ihmisoikeuksiin  kuuluvina. 
Sanalla  sanoen,  Ranskalaiset  olivat  valistusoppien  mukaan  muodostaneet 
mielikuvituksessaan  toisellaisen  valtion,  toisellaisen  yhteiskunnan,  toisel- 
laiset  oikeuskäsitteet,  kaikki  olot  toisellaiset,  kuin  ne  todellisuudessa  oli  vai, 
ja  kun  ne  mielikuvituksen  maailmasta  pyrkivät  käytäntöön  sovitettaviksi, 
syntyi  tuo  raju  sekasorron  ja  hävityksen  ilmiö,  jota  sanotaan  suureksi 
vallankumoukseksi. 

Vuotta  1517  pidetään  Europan  kehityksessä  uuden  aikakauden  alku- 
vuotena, sillä  silloin  alkaa  Lutherin  vaikutuksesta  katolisen  kirkon  ihmis- 
hengen sorroksi  muuttunut  valta  kukistua;  vuosi  1789,  jolloin  Ranskan 
kansan  edustajat  kokoontuivat  Versailles'iin,  alkaa  historian  uusimman 
ajanjakson,  sillä  silloin  taistelu  kansojen  valtiollisen  ja  yhteiskunnallisen 
vapauden  puolesta  saapi  alkunsa.  Samoin  kuin  uskonpuhdistus  ei  ollut 
yksinomaan  Saksaan  rajoittuva  liike,  vaan  yleinen,  samoin  suuri  vallan- 
kumous ei  rajoittunut  yksinomaan  Ranskaan,  vaan  silläkin  oli  yleinen 
luonne.  Olemme  nähneet,  että  valtiolaitos  ja  yhteiskunnalliset  olot  olivat 
£uropan  maissa  pääasiassa  samallaiset,  jonka  vuoksi  parannuksia  kaik- 
kialla tarvittiin  ja  kaivattiin;  mutta  Ranskassa  oli  kehitys  käynyt  pitem- 
mälle kuin  muualla,  sillä  kuningasvallan  sorto  oli  siellä  suurempi  ja 
yhteiskunnan  nurjat  puolet  esiintyivät  räikeämmässä  muodossa  kuin 
muissa  maissa.  Sen  vuoksi  vallankumous  sai  Ranskassa  alkunsa,  leviten 
vasta  sieltä  muualle   uudistusharrastuksineen  ja  hävittävine  kauhuineen» 

Vapauden  into  sai  lisää  yllykettä  Pohjois-Amerikan  vapaussodan 
kautta,  joka  olikin  ikäänkuin  ensimmäinen  näytös  tuossa  laajassa  vallan- 
kumouksen  näytelmässä,  johon  kaikki  sivistyneen  maailman  kansat  tulivat 
osallisiksi.  »Sitä  vapauden  taistelua,  jota  nyt  käydään  Amerikan  metsissä, 
jatketaan  pian  Pariisin  kaduilla»,  oli  Englannin  hallitus  oikein  ennustani 
lausunut  Ranskan  kuninkaalle,  varoittaen  häntä  Amerikalaisia  auttamasta. 
Ranskalaiset  upseerit  oppivat  Amerikassa  tuntemaan  vapaita  oloja;  he 
näkivät,  miten  valtio  saattoi  muodostua  ilman  kuningasta,  ilman  etuoikeu- 
tettuja säätyluokkia,  ilman  valtiouskontoa,  ja  tämä  kiihotti  heitä  toteut- 
tamaan samaa  vapautta  omassa  maassaan. 


RANSKAN   VALLANECHODS.      EDNINGA8TALLAN   HÄVIÖ.  413 

Vielfi  toiaellakiD  tavalla  Amerikan  vapaussota  joudutti  Ranakao  val- 
lankumouksen puhkeamista,  sen  kautta  ettfi  valtion  raha-asiat  joutuivat 
entistS  huonompaan  kuntoon.  Sota  nSet  maksoi  Ranskalle  1750  miljoo- 
.naa,  mutta  valtion  vuotuiset  talot  olivat  vaan  600  miljoonaa,  ja  vuotui- 
nen vaiUinki  oli  jo  Ludvig  XVinnen  aikana  rauhanTuosinakin  ollut  40 
miljoonaa.  lainaamalla  koetettiin  pälstfi  pulasta  ja  velkoja  maksettiin 
velaksi  otetuilla  rahoilla;  mutta  sellainen  meno  ei  varsin  kauan  voinut 
onnistua.   Turgot,  niinkuin  mainittiin,  koetti  saSstfivaisyjrdellft  saada  menot 


'  iKqutt  Nnkar.    (Duplnili'ii  miilHn»  muolgkina.) 

supistumaan  sekä  jSttämällU  kaupan  ja  teollisuuden  vapaasti  behttty- 
mSIn  parantaa  kansan  maksokykyä ;  mutta  hänet  erotettiin  kahden  vuoden 
perSstfi.  Turgofn  jfilkeen  otettiin  erSs  rikas  pankkiiri  Necker  raha-asiain 
hoitajaksi,  mutta  hinkin  tahtoi  supistaa  menoja  lakkauttamalla  joutavia 
elftkkeiU  ja  hävittämällä  tarpeettomia  virkoja.  Tätä  hovilaiset  jo  pahek- 
suivat, ja  kun  hän  vielä  julkaisi  kertomuksen  raha-asiain  tilasta  ja  siten 
näytti  yleiselle,  mihin  valtion  varoja  käytettiin,  kiihtyi  viha  häntä  vastaan 
yhä  enemmän,  ja  hän  erotettiin  hovimiesten  vaatimuksesta.  Hänen  seu- 
raajansa Calonne  tahtoi  ihmisiä  häikäisemällä  ylläpitää  valtion  luottoa. 
■Täytyy  näyttää  rikkaalta,  jos  tahtoo  saada  lainaksi*,  sanoi  hSn,  ja  tuh- 


414  YLEINEN   HISTORIA. 

laus  pääsi  entistä  suurempaan  mittaan.  Mutta  tämä  järjestelmä  huomat- 
tiin ajanpitkään  mahdottomaksi,  eikä  kuninkaalla  ollut  nyt  muuta  keinoa 
kuin  kääntyä  alamaistensa  puoleen  pyytämään  lisäveroja.  Y.  1787  kokoon- 
tui prinssejä,  herttuoita,  valtioneuvoksia,  arkkipiispoja  ja  korkeimpia  virka- 
miehiä; mutta  tämä  n.  s.  notabeli-kokous  ei  mitään  antanut,  vaan  vetosi 
etuoikeuksiinsa.  Kuninkaan  täytyi  sentähden  suostua  kutsumaan  kokoon 
Hanskan  valtiosäädyt.     Sen  kautta  vallankumous  sai  alkunsa. 

Jo  vaalin  aikana  oli  vallankumouksen  enteitä  näkyvissä  koko  maassa. 
Pariisiin  oli  toimeentuloaan  saadakseen  kerääntynyt  äärettömän  paljon 
köyhää  joutilasta  väkeä,  jonka  v.  1788  sattunut  ankara  kato  sekä  harvi- 
naisen kylmä  talvi  oli  pakottanut  kotipaikoiltaan  lähtemään.  Tällaiset 
työttömät  ja  kodittomat  ihmiset  ovat  aina  valmiit  muutoksia  vaatimaan 
sekä  sopivia  välikapp^eita  levottomuuksien  toimeenpanemisessa,  sillä  vaan 
hyötyä  he  saattavat  muutoksista  toivoa,  mutta  häviämisen  varaa  ei  heillä 
ole.  Kiihkeät  kansanpuhujat  kahviloissa,  kaduilla  ja  toreilla,  jotka  tuo- 
lille tai  pöydälle  nousten  puhuivat  yhdenvertaisuudesta,  vapaudesta  ja 
kansan  oikeuksista,  saivat  nuo  suuret  väkijoukot  yhä  levottomammiksL 
Maaseuduilla  talonpojat  jo  alkoivat  ryöstää  herrojensa  linnoja;  neljän 
kuukauden  aikana  vuoden  1789  eddUsellä  puoliskolla  on  Ranskassa  las- 
kettu olleen  300  meteliä.  Hallitus  oli  jo  liian  heikko  ehkäisemään  niitä, 
eikä  sotaväkeenkään,  jota  toisinaan  käytettiin  niitä  tukahuttamaan,  aina 
voitu  luottaa.  Kansaan  levitettiin  pieniä  kirjasia,  joissa  annettiin  opetuk- 
sia ja  neuvoja  valitsijamiehille.  Näitä  lasketaan  ilmestyneen  yli  2500 
vuoden  1788  loppupuolella;  Camille  Desmoulins'in  »Vapaa  Ranska»  on 
huomatuimpia,  mutta  vaikutukseltaan  tärkein  oli  abbotti  Siey^s'in  vastaus 
kysymykseen:  »mikä  on  kolmas  sääty?»  Laskujen  mukaan  hän  lausuu, 
että  papistoon  kuuluu  80,000  henkeä,  aatelistoon  120,000,  mutta  kolman- 
teen säätyyn  25  miljoonaa;  kolmas  sääty  on  siis  kaikki!  Siey^s  oli 
selväaatteinen  valtiomies,  jonka  vaikutus  vallankumouksen  aikana  oli 
sangen  suuri.  Neekerin  toimesta  kolmas  sääty  saikin  valita  kaksi  sen 
vertaa  jäseniä  kuin  aatelisto  ja  papisto,  eli  yhteensä  595;  kaikkien  sää- 
tyjen edustajien  lukumäärä  oli  noin  1100.  Vaalit  toimitettiin  valitsija- 
miesten kautta,  mutta  nämät  vaalikomiteat  pysyivät  koossa  vielä  vaalien 
jälkeenkin  ikäänkuin  paikkakunnallisina  hallintokuntina.  Mukanaan  edus- 
miehet, vanhan  tavan  mukaan,  toivat  anomuksia  (cahiersjy  joista  yleinen 
mielipide  maassa  ilmenee.  Aatelisto  ja  papistokin  lausuvat  kyllä  tahtovansa 
muutoksia  hallituksessa,  mutta  he  tahtovat  pysyttää  vanhaa  säätylaitosta 
crikoisoikeuksineen ;  kolmas  sääty  sitä  vastoin  pyytää  kaikki  tasotettavaksi. 
Sen  anomuksissa  olikin  vallankumouksen  koko  ohjelma  lausuttuna. 


RANSKAN  VALLANKUMOUS.   KUN  IN  OAST  ALLAN  HXVIÖ.      415 

Entieift  keeki-aikalsia  juhlallisuuksia  noudattaen  säätykokous  avat- 
tiin Versailles'iasa  Toukokuun  5  p.  1789;  piispat  esiintylvSt  kirjavissa 
kauhtanoistia,  aateli  s  miehet  taas  kulia  n  kori  steisissa  samettivaatteissa,  mutta 
kolmannen  säädyn  edustajat  yksinkertaisessa  muBtassa  puvussa.  Viime- 
mainittu sääty  oli  kuitenkin  entisten  sSätykokouksien  ajoilta  suuresti 
muuttunut,  sillä  sen  varallisuus  ja  sivistys  ja  samassa  oman  arvon  tun- 
teminen oli  melkoisesti  kohonnut,  jonka  vuoksi  se  nyt  vaati  itselleen  koko 
Ranskan  kansan  edustusoikeuden. 


Jos  entistä  äänestystapaa  olisi  käytetty,  nimittäin  sä&dyttäin  äänes- 
tämistä, jota  aatelisto  ja  papisto  sekä  kuningas  tahtoivat,  ei  kolmannelta 
säädyllä  olisi  ollut  mitään  hyötyä  suuresta  lukumäärästään.  Sen  vuoksi 
se  vaati,  että  kaikki  säädyt  keskustelisivat  yhdessä  ja  että  äänestettäisiin 
miesluvun  mukaan.  Tästä  seikasta  riippui  kaikki,  jonka  vuoksi  kiista  oli 
pitkällinen;  Kesäkuun  puoliväliin  asti  pidettiin  tämän  johdosta  kokouksia, 
ja  sovitusehdotuksia  tehtiin,  kunnes  vihdoin  Kesäkuun  17  p:nä  kolmas 
sääty,  niihin  kyllästyneenä,  julisti  itsensä  Siey6s'in  ehdotuksesta  kansal- 
liskokoukseksi, s.  o.  koko  Ranskan  kansan  edustajaksi.    Kansa  oli  mieli- 


416  YLEINEN   HISTORIA. 

hyvällä  tästä  päätöksestä,  ja  muutamat  aateliston  sekä  papiston  etevimmät 
edustajat  hyväksyivät  sen  niinikään;  niinpä  älykäs  35-vuotias  piispa 
TaUeyrand,  joka  ennakolta  näki,  mihin  suuntaan  asiat  rupesivat  kallis- 
tumaan, kuninkaan  sukulainen,  Orleansin  herttua  Filip,  sekä  Amerikan 
vapaussodan  ajoilta  tunnettu  Lafaytte  liittyivät  kansalliskokoukseen,  jossa 
he  esiintyivät  johtajamiehinä.  Jo  ennestäänkin  oli  siinä  ylempiin  säätyi- 
hin kuuluvia  miehiä,  niinkuin  kreivi  Miräbeau  ja  yllämainittu  Siey^, 
sillä  kolmannella  säädyllä  oli  ollut  oikeus  valita  niitäkin  edustajikseen. 
Mutta  suurin  osa  aateliston  ja  papiston  jäsenistä  asettui  vastustavalle 
kannalle,  ja  ennen  pitkää  niitä  alkoi  lähteä  Ranskasta  pois,  kun  huoma- 
sivat, etteivät  voineet  muuttaa  tapausten  menoa  ja  että  heidän  turvalli- 
suutensakin  rupesi  joutumaan  vaaranalaiseksi. 

Pian  kansalliskokous  riisti  kuningasvallaltakin  sen  kunnioituksen  ja 
arvon,  mikä  sille  oli  totuttu  antamaan,  eikä  heikko  ja  horjuva  Ludvig 
XVI  ollut  omansa  tällaisissa  oloissa  valtansa  pyhyyttä  puolustamaan. 
Kesäkuun  17  p.  tehty  päätös  herätti  hovissa  arveluja  ja  levottomuutta, 
mutta  toivottiin,  että  kuninkaan  välityksellä  asiat  saataisiin  palautumaan 
oikealle  tolalle.  Hänen  tuli  pitää  n.  k.  kuninkaallinen  istunto,  jossa  hän 
mahtisanallaan  pakottaisi  säädyt  erikseen  työskentelemään;  mutta  sitä 
ennen  tahdottiin  estää  kansalliskokousta  kokouksia  pitämästä.  Kun  siis 
sen  jäsenet  Kesäkuun  20  p.  tulivat  kokoushuoneensa  luo,  niin  he 
huomasivat  oven  suljetuksi,  johon  heille  ilmoitettiin  syyksi  ne  suurem- 
moiset  laitokset,  jotka  olivat  tarpeen  kuninkaallista  istuntoa  varten.  Suut- 
tuneina he  läksivät  pois,  mutta  keksivät  pian  toisen  suuren  salin,  n.  k. 
pallihuoneen,  jonne  menivät  kokousta  pitämään.  Innostuksen  valtaamina 
he  täällä  lupasivat  valalla  vannoen  pysyvänsä  koossa  siksi  kuin  olivat 
laatineet  Ranskalle  perustuslain. 

Kuninkaan  tahtoa  ei  siis  noudatettu,  ja  kolme  päivää  myöhemmin 
hänen  nimenomaista  käskyään  vastustettiin;  23  p.  Kesäkuuta  hän  näet 
tuli  lupauksensa  mukaan  kokoukseen,  jossa  kaikki  säädyt  olivat  yhdessä, 
ja  kehotti  kutakin  näistä  lähtemään  omiin  huoneisiinsa  erikseen  keskus- 
telemaan. Aatelisto  ja  papisto  lähtivät,  mutta  kolmas  sääty  jäi  paikoilleen. 
»Hyvät  herrat,  te  olette  kuulleet  kuninkaan  käskyn»,  tuli  yliseremonia- 
mestari  vähän  ajan  kuluttua  heille  huomauttamaan.  »Menkää»,  sanoi 
Miräbeau  ankaralla  äänellä,  »ja  sanokaa  niille,  jotka  Teidät  lähettivät, 
että  olemme  täällä  kansan  tahdosta  ja  että  ainoastaan  pajuneteilla  meidät 
täältä  pois  saadaan.»  Kuninkaalla  ei  ollut  tarmoa  ryhtyä  pontevampiin 
toimiin:  »Tahtovatko  he  jäädä  sinne?  No  hyvä,  jääkööt!»  lausui  hän 
seremoniamestarille,  kun  tämä  toi  Mirabeaun  vastauksen  hänelle.    Kolmas 


RANSKAN   VALLANKUHODS.      KUN IKOAB VALLAN   HÄVIÖ.  417 

fl&fity  oli  siis  pSSssTt  voitolle,  ja  joDkun  pSIvSn  kuluessa  suuri  osa  papis- 
tosta ja  muutamat  aateUetoata  liittyivSt  kansalliskokoukseen;  naiden  sSB- 
tyjen  muut  jfisenet  lähtivfit  kokonaan  pois.  Siten  Ranskan  vanha  sBBty- 
jaon  pohjalle  perustuva  eduskunta  hfivisi  ikuisiksi  ajoiksi. 

Hutta  kuningasvallan  ja  kansan  edustajakunnan  rinnalla  alkoi  pian 
kolmas  mahti  nByttää  vaikutustansB,  nimittäin  Pariisin  kansa,  joka  ennen 
pitkSfi  vei  voiton  molemmista  edellisistä.  Pariisin  väestö,  joka  vallan- 
kumouksen  alkaessft  oli  6 — 700,000  henkeä,  seurasi  tarkoin  tapahtumia 


Mlr*bg*ii.     (6utrinln  muLiukian  imikun.) 

puolentoista  tunnin  matkan  pSässS  olevassa  Versailles'issa.  Oli  tavan 
takaa  kulkemassa  kaikellaisia  huhuja  kuninkaan  kansalle  vihamielisistä 
aikeista,  jonka  johdosta  mielet  yhä  kiihtyivät.  Niinpä  kerrottiin  Heinä- 
kuun alkupäivinS,  mitenkä  sinne  koottiin  sotaväkeä,  jota  kSytettäisim 
kansalliskokousta  ja  itse  kansaa  vastaan,  ja  vihdoin  tuli  tieto,  että  kan- 
san suosima  ministeri  Necker  oli  erotettu  virastaan.  Mieliala  kävi  sen 
johdosta  yhä  levottomammaksi;  kaduilla  oli  vilkas  liike,  kokouksia  pidet- 
tiin, ja  varsinkin  oli  Orleans'in  herttuan  asunnon,  Palais-Royahn,  vieressä 
oleva  puisto  aina  väkeä  täynnä ;  siellä  hurjimmat  kansankiihottajat  esiin- 
tyivät, siellä  nuori  innokas  Camille  Desmoulins  pöydällB  seisoen  piti 
TIeinen  historia  II,  —  27 


418  YLEINEN   HISTORIA. 

tulisia  puheita,  joiden  kautta  hän  sai  kansanjohtajan  aseman.  »Kansa- 
laiset», huudahtaa  hän  Heinäkuun  12  p.  pitämässään  puheessa,  »Neeke- 
rin erottaminen  on  isänmaanystävien  Pärttylinyön  hätäkello!  Vielä  tänä 
iltana  kaikki  sveitsiläiset  ja  saksalaiset  pataljoonat  lähtevät  Mars-kentältä 
meitä  surmaamaan!  Meillä  on  ainoastaan  yksi  keino,  nimittäin  aseisiin 
ryhtyminen.»  Kansa  rupeaakin  yhä  äänekkäämmin  vaatimaan  aseita; 
kuljetaan  meluten  suurissa  joukoissa  katuja  pitkin  ja  murtaudutaan  valtion 
asehuoneisiin  aseita  ryöstämään,  eikä  poliiseillakaan  enää  ole  mitään  val- 
taa. Kaupungin  vaalimiehet,  jotka  pitävät  kaupungintalossa  istuntoja, 
ottavat  nyt  kansan  johdon  käsiinsä  ja  päättävät,  että  200  miestä  kustakin 
Pariisin  60:stä  kaupunginkorttelista  saisi  aseet.  Siten  syntyy  kansallis- 
kaarti, jonka  tarkoitus  oli  kansan  etujen  puolustaminen.  Ja  parin  päivän 
kuluttua  koko  kaupunki  on  kansan  hallussa,  sotaväki  kun  on  ollut  pako- 
tettu lähtemään  sieltä  pois.  —  Heinäkuun  14  p:nä  kiihko  kävi  entistä 
hurjemmaksi,  kerrottiin  näet,  että  kuninkaan  joukot  hyökkäisivät  Parii- 
siin ja  että  Bastiljin  tykit  olivat  ladatut.  Silloin  rupesi  kuulumaan 
huutoja:  »Bastiljiin,  Bastiljiin!»  ja  tuota  vihattua  paikkaa  kohden,  jota 
pidettiin  itsevaltiuden  ulkonaisena  merkkinä  ja  jossa  moni  ihminen  oli 
syyttömästi  saanut  kärsiä,  kansaa  kaikellaista  rientää  kaikista  kaupun- 
ginosista, ja  pakottavat  päällikön  antautumaan.  Hurjistunut  väkijoukko 
surmaa  hänet,  ja  hänen  päänsä  kuljetetaan  piikin  nenässä  voitonmerk- 
kinä kaupunkiin. 

Lokakuun  5:nä  ja  6:na  p:nä  kansa  taas  näyttää  hallitseville  mah- 
tiansa. Versailles'in  hovissa  oli  pidetty  pitoja,  joissa  oli  loukattu  kansal- 
liskokousta ja  uhkauksia  lausuttu  sitä  vastaan,  niin  kerrottiin  Pariisissa; 
muutamat  kansanlehdet,  joista  tärkein  oli  entisen  eläinlääkärin  Paavali 
MaraVn  toimittama  ^Ami  du  peuple»  (Kansan  ystävä),  kiihottaa  jo 
ennestään  hurjistunutta  köyhälistöä  toimintaan;  nälänhätä,  joka  Pariisissa 
vallitsi,  oli  omansa  vihaa  ja  katkeruutta  ylhäisiä  vastaan  lisäämään.  — 
Eräs  vahtimestari  Maillard  kehottaa  torimuijia  lähtemään  Versailles'iin^ 
jossa  muka  kyllä  olisi  leipää,  ja  jossa  samassa  kostettaisiin  kansan  kiu- 
saajalle. Suuri  joukko  vaimoja  lähtee  nyt  hänen  seurassaan  sinnepäin; 
matkalla  ryöstetään  leipurien  puodit,  ja  kun  perille  päästään,  tunkeu- 
tuu kansanjoukko  kuninkaan  linnaan  ja  urkkii  siellä  joka  komeron, 
etsien  kuningatarta,  tuota  vihattua  »itävaltalais-naista»,  jonka  se  tahtoo 
surmata.  Hän  pääsee  kuitenkin  turvaan.  Mutta  hovin  asema  käy  yhä 
tukalammaksi.  Lafaytte,  joka  oli  valittu  kansalliskaartin  päälliköksi,  saa- 
puu silloin  sinne  ja  saapi  kansan  ja  kuninkaan  välillä  aikaan  sovinnon; 
kansa  vaatii  kuitenkin,  että  kuninkaaUisen  perheen  piti  muuttaa  Pariisiin^ 


RAMBKAN   VALLABKUMOUS.      KDHDtGABVALLAK   hIvIÖ.  419 

jossa  sitS  voitaisiin  paremmin  pitfiS  silmfillä.  MjrSskin  kansaUiskokouB  siir- 
tyi Pariisiin,  jossa  sekin  joutni  kaupungin  väestön  vaikutuksen  alaiseksi. 
Hutta  ei  yksin  Pariisissa  mielet  olleet  kuohuksissa,  vaan  maakun- 
nistakin saapui  Joka  päiv9  tietoja,  että  talonpojat  rySstivSt  berrojensa 
linnoja,  polttivat  arkistoja,  kiusasivat  isäntiänsä  y.  m.  Niinpä  joku  väki- 
joukko otti  maantiellä  kiinni  erään  Faulonln,  toi  hänet  Pariisiin  ja  hirtti 


Butilirn  villiHui.    (Godlnln  lahtnii  vuklpllrrat.) 

hSnet  katulyhdyntolppfkan,  leikkasi  hänen  päänsä  ruumiista  irti  sekä  kul- 
jetti sitä  muka  voitonmerkkinä.  Samantapaiset  tapahtumat  olivat  joka- 
päiväisiä. Koko  Kanskan  yhteiskunnan  siteet  olivat  höltyneet;  hallitus 
ei  voinut  enää  pitää  järjestystä,  ja  virkamiehiltä  puuttui  entinen  mahti. 
Tuo  suvereeninen  kansa  tahtoi  käyttää  vapautta,  mutta  se  veikin  vaan 
vallattomuuteen. 

Kansalliskokous   oli   ainoa   valtiomahti,  jolla  oli  arvoa  ja  joka  kat- 
soikin   velvollisuudekseen   ryhtyä  tuota   sekasortoa  poistamaan;  mutta  ei 


/•• 


420  YLEINEN   HISTORIA. 

sekään  sitä  kyennyt,  sillä  lujaa  hallitusta,  mikä  nyt  olisi  ollut  tarpeen, 
se  ei  saanut  luoduksi,  päinvastoin  se  säädöksillään  antoi  anarkialle  ikään- 
kuin virallisen  muodon.  Se  arveli,  että  perinpohjaiset  muutokset  saisivat 
ihmisten  mielet  tyyntymään,  jonka  vuoksi  ryhdyttiin  yhteiskunnallisia 
oloja  tasoittamaan,  ja  yhtenä  ainoana  yönä,  Elokuun  4  ja  5  päivän  väli- 
senä, se  hävitti  koko  keski-aikaisen  Ranskan.  Useita  päiviä  oli  keskus- 
teltu keinoista,  miten  levottomat  olot  saataisiin  parannetuiksi,  mutta  turhaan. 
Vihdoin  Elokuun  4  päivän  illalla  näytti  uusi  henki  päässeen  vallalle; 
kaksi  korkeimman  aateliston  jäsentä,  Noailles'in  vikomti  ja  Aiguillon'in 
herttua,  ilmoittavat  luopuvansa  kaikista  feodaalioikeuksista,  päivätöistä, 
metsästysoikeudesta  y.  m.;  nyt  aatelismies  toisensa  jäljestä  nousee  puhuja- 
lavalle jättämään  etuoikeutensa  »isänmaan  alttarille»;  papit  seuraavat 
esimerkkiä,  luopuen  kymmenyksistään,  veronvapaudestaan  y.  m.  oikeuk- 
sistaan; porvariston  jäsenet  heittävät  niinikään  ammatti-  ja  monopooli- 
oikeutensa;  sanalla  sanoen  kaikki  epätasaisuudet  poistettiin,  ja  kaikilla 
tuli  tästä  lähin  olla  samat  oikeudet.  Tämä  oli  innostuksen  hetki,  joita 
vallankumouksen  aikana  silloin  tällöin  tavataan;  eivät  kaikki  kiihtyneessä 
mielessään  voineet  seurauksia  ajatella.  »Ei  kukaan  ole  enää  oma  her- 
ransa, lopettakaa  kokous»,  sanoi  eräs  edusmies  presidentille,  mutta  tähän  ei 
kiinnitetty  huomiota,  vaan  tuota  tuhatvuotisten  olojen  hävitystä  jatkettiin. 
Kuninkaalle  päätettiin  esitellä  arvonimeä  »Ranskan  vapauden  palauttaja». 

Aateliston  etuoikeudet  olivat  vastamainittujen  päätösten  kautta  hävi- 
tetyt, mutta  myöhemmin  poistettiin  vielä  aatelisnimet  ja  vaakunatkin. 
Papisto  taas  menetti  maaomaisuutensa,  joka  tuotti  vuosittain  200  milj. 
korkoja.  Talleyrandin  ehdotuksesta  se  päätettiin  ottaa  valtiovelan  maksa- 
miseksi ;  valtio  oli  muka  siihen  oikeutettu,  koska  kirkon  omaisuus  alkuansa 
oli  ollut  kansan.  Mutta  kun  ei  tuota  omaisuutta  voitu  heti  saada  myy- 
dyksi, laskettiin  liikkeeseen  paperirahoja,  n.  k.  assignaatteja,  jotka  sittem- 
min piti  lunastettaman  myydyistä  tiloista  saaduilla  rahoilla.  Papisto  me- 
netti lisäksi  erikoisasemansa,  sillä  n.  k.  si villikon  stitutsioonin  kautta  papit 
tehtiin  valtion  virkamiehiksi,  jotka  kansa  valitsi  samoin  kuin  muutkin 
virkamiehet.  Kansan  suvereenisuuden  periaatteen  mukaan  se  nyt  sai 
valita  virkamiehensä  eikä  kuningas  niitä  määrännyt  niinkuin  ennen. 

Kansalliskokous  julisti  niinikään,  että  kaikki  Ranskalaiset,  uskon- 
nosta ja  syntyperästä  huolimatta,  olivat  yhtä  oikeutetut  pääsemään  valtion- 
virkoihin, ja  kaikkien  tuli  suorittaa  veroja  varallisuutensa  mukaan.  »Rans- 
kan maa  koko  laajuudessaan  on  vapaa  samoin  kuin  ne  henkilöt,  jotka 
siinä  asuvat»,  mainitaan  Syysk.  28  p.  v.  1791  hyväksytyssä  laissa.  Van- 
hat keski-ajalta  perityt  erilaiset  oikeudet,  joita  eri  maakunnilla  oli,  pois- 


KANBKAK   VALLANEUHODS.      EUNINOA8VALLAN   ELITIÖ.  421 

tettiiii  myöskin,  jonk&  jälkeen  koko  maakuntaJBko  hSvitettiin,  ja  Raneka 
jaettiin  83:een  departementtiin,  jotka  luonnolliaet  rajat  erottivat  toisistaan; 
departementit  jaettiin  diatrikteihin  eli  piirikuntiin  ja  namit  taas  kanttoo- 
neihin  ja  kuntiin,  joissa  kailuasa  kansan  mSSrfiajaksi  valitsemat  virka- 
miehet johtivat  asioita;  määri  oli  niistä  tärkein.  Entiset  tuomioistoimet, 
parlamentit,  hävitettiin  oilnikUn,  jotta  oikeuslaitos  voitaisiin  järjestäft 
ajaamukaisemmalle  kannalla     Kansa  valitsi  tuomaritkin. 


VSIIl  ElsliuiHi  4  p;n  lllkHu.     CVMklp[lrr«>.J 

Täten  hävisi  tuo  keskitetty  hallintojärjestelmä,  joka  oli  ollut  entisen 
hallituksen  tunnusmerkki,  ja  paikkakunnallinen  hallinto  tuli  sijaan.  De- 
partementtien hallintoneuvostot  toimivat  näet  aivan  itsenäisesti;  piispojen, 
pappien,  tuomarien  vaali  on  vaalimiesten  käsissä;  paikallishaUintokunnat 
jakavat  veromäärän  kuUekin  kansalaiselle  piirissään  sekä  kokoavat  tulot; 
heillä  on  oikeus  muodostaa  kansalliskaarti,  joten  he  saavat  sotavoiman- 
kin käytettäväkseen.  Jokaisella  paikkakunnalla  on  siis  jotenkin  suuri 
itsenäisyys;  kunnat  ovat  ikäänkuin  pieniä  tasavaltoja,  joista  varsinkin 
Pariisin   kunta   hankki   itselleen   sellaisen   mahdin,  että  se  oli  valtio  vai- 


422  YLEINEN   HISTORIA. 

tiossa.  Kansalliskokous  ei  pitänyt  siitä  huolta,  että  paikkakunnalliset 
hallitukset  tulivat  liitetyiksi  keskihallitukseen ;  se  pani  siis  alun  anarkialle 
antaessaan  kansalle  liian  suuret  oikeudet. 

Pallihuoneessa  kansaUiskokouksen  jäsenet  olivat  vannoneet,  etteivät 
eroaisi,  ennenkuin  olisivat  laatineet  Ranskalle  perustuslain,  ja  sitä  valmis- 
tamaan asetettiin  heti  erityinen  valiokunta.  Jo  Elokuussa  v.  1789  hyväk- 
syttiin julistus,  jossa  määritellään  »ihmisen  ja  kansalaisen  oikeudet»  sen 
periaatteen  mukaan,  että  »kaikki  ihmiset  syntyvät  vapaina  ja  ovat  vapaita 
sekä  oikeuksiensa  puolesta  tasa-arvoisia»,  niinkuin  tuon  julistuksen 
ensimmäisessä  pykälässä  lausutaan.  Tämän  pohjalle  laadittiin  uusi  perus- 
tuslaki, joka  kuitenkin  saatiin  valmiiksi  vasta  v.  1791.  Siinä  oli  kansan 
oikeudet  koetettu  saada  soveltumaan  hallitsijan  oikeuksiin;  lainsäätävä 
ja  toimivalta  oli  tarkoin  erotettu.  Kuninkaan  rinnalla  oU  näet  aina  oleva 
koossa  kansalliskokous,  jonka  jäsenet  uudistuivat  joka  toinen  vuosi  välil- 
listen vaalien  kautta  siten,  että  kaikki  25-vuotiaat  kansalaiset,  jotka  olivat 
vähintään  vuoden  asuneet  kunnassa  ja  maksoivat  kolmen  päivätyön  arvoi- 
sen veron,  valitsivat  valitsijamiehet,  yhden  kutakin  sata^  kohti,  ja  nämä 
taas  valitsivat  edustajat.  Toimivalta  kuului  kuninkaalle,  mutta  jos  hän 
oli  jostakusta  laista  eri  mieltä  kuin  kansalliskokous,  sai  hän  keskeyt- 
tävän t;^^o-oikeutensa  nojalla  pidättää  sitä  käytäntöön  tulemasta  neljän 
vuoden  kuluessa  eli  kahden  vaalikauden  ajan;  mutta  jos  kolmannessa- 
kin vaalissa  määrätyt  edusmiehet  olivat  lain  puolella,  tuU  se  voimaan 
vasten  kuninkaan  tahtoakin.  Kuninkaan  valtaa  supistettiin  monessa  muus- 
sakin kohdassa;  uusia  lakeja  sai  ainoastaan  kansalliskokous  esittää,  eikä 
kuningas  saanut  kansalliskokousta  hajoittaa,  niinkuin  Englannin  hallitsija 
saa  parlamentin  hajoittaa.  Kun  kuningas  tuli  kansalliskokouksen  istunto- 
huoneeseen,  ei  hänen  mukanaan  saanut  olla  muita  kuin  kruununperilli- 
nen ja  ministerit,  j.  n.  e.;  kuninkaan  on  siinä  täytynyt  mahtineen  väistyä 
suvereenisen  kansan  tieltä,  hän  oli  vaan  valtion  ensimmäinen  virkamies. 

Kansalliskokouksen  päätösten  kautta  oli  uusi  Ranska  syntynyt;  ei 
enää  ollut  aatelia,  ei  pappeja,  ei  porvareja  etuoikeuksineen,  vaan  kaikki  olivat 
samanarvoisia;  ei  enää  puhuteltukaan  »herra »-sanalla,  vaan  sen  asemesta 
oli  määrätty  »kansalais »-nimitystä  käytettäväksi;  vanhat  laitokset  olivat  hä- 
vitetyt ja  kansalla  oli  valta.  Ranska  oli  saanut  sen,  mitä  yleinen  mielipide 
oli  tahtonut  Sen  vuoksi  vallitsikin  maassa  tyytyväisyyttä  ja  iloa;  veljeys- 
liittoja  tehtiin  kaikkialla,  juhlia  pantiin  toimeen,  puheita,  jotka  hehkuivat 
innosta,  pidettiin ;  ja  yleinen  veljeysjuhla,  jossa  koko  Ranskan  kansa  oli  osal- 
lisena, pidettiin  Pariisin  lähellä  olevalla  Mars-kentällä  Bastiljin  hävityksen 
vuosipäivänä  v.   1790.     Suuria   valmistuksia   tehtiin  sitä  varten;  korkea 


RANSKAN  TALLANKUHOU8.   KUN INOAST ALLAN  hXviÖ.      423 

humpu  luotiin  keskelle  kenttää  ja  sen  korkeimmalle  kohdalle  rakennettiin 
»isänmaan  alttari*.  Sen  ympSrim  kohosi  istumaBijoja  400,000  henk^ 
varten.  Innostuksen  valtaamina  kaikki  erotuksetta  ottivat  osaa  työhön; 
siinä  aatelismies  ja  porvari,  munkki  ja  sotamies,  hieno  nainen  silkki- 
hameessa  köyhän  työlälenaisen  vieressä  antoivat  apuansa  iBfinmaalllEen 
juhlan  valmistukseen.  Sama  sovinnollisuuden  ja  veljeyden  leima  oli  itse 
jahlallakin;    sinne  tuli  kuningas  perheineen,  kansalliskokouksen  jäsenet, 


ValJ«yi|uhli  KiilVuun  M  p:nl  IT90.    (Vuklplfn-ot.} 

Pariisin  kunnallishallituksen  miehet,  edustajia  maaseutujen  veljeys  lii  toista, 
sekä  departementtien  läliettSmät  edustajat.  Piispa  Talleyrand  luki  juh- 
lassa messun  Ja  hänen  rinnallaan  oli  360  valkeisiin  vaatteisiin  puettua 
pappia,  kullakin  kolmiväriset  nauhat  (valkoinen,  punainen  ja  sininen) 
vyötfiieiliään  uusien  olojen  vertauskuvana,  sillä  tämä  trikoloori  oli  jo  tullut 
uuden  Ranskan  symhooliksi.  Ranskan  vanha  lippu,  kuuluisa  Oriflamme, 
vihitään,  sitten  kaikkien  departementtien  liput.  Lafayette,  kansaUiskaartin 
päälhkkö,  vannoo  >uskolli3uutta  iaiUe,  kansalle  ja  kuninkaalle^ ;  kansaUis- 
kokouksen  esimies  ja  kuningas  lupaavat  valallaan  noudattavansa  kansan 


424  YLEINEN   HISTORIA. 

hyväksymää  perustuslakia.  Yleinen  innostus  valtasi  kaikkien  mielet;  kun 
kaikki  erilaisuudet  eriuskoisten,  eri  maakuntalaisten,  erisäätyisten  kesken 
oli  hävitetty,  tunsi  jokainen  itsensä  ainoastaan  uudesta  syntyneen  Rans- 
kan kansalaiseksi;  itse  kuningatarkin  kohotti  pientä  perintöprinssiä  kan- 
san  joukkoon  päin,  innostuksen  valtaamana  hänkin.  Hävitetyn  Bastiljin 
paikalla  pantiin  samana  päivänä  suuret  tanssiaiset  toimeen. 

Kaikki  eivät  kuitenkaan  olleet  uusiin  oloihin  tyytyväisiä  alusta  alkaen- 
kaan, ja  monet  asettuivat  innostuksen  hälvettyä  vastustavalle  kannalle. 
Aatelisten  suuri  enemmistö  oli  suuttunut  siitä,  että  heidän  nimensä  ja 
vaakunansa  oli  heiltä  riistetty,  papisto  oli  kiivaasti  vastustanut  kirkon 
omaisuuden  ottamista,  eikä  suurin  osa  siitä  katsonut  voivansa  tehdä  val- 
tiolle valaa,  niinkuin  siviilikonstitutsiooni  määräsi,  jonka  vuoksi  aljettiin 
erottaa  valantehneitä  ja  valankieltävlä  pappeja  toisistaan.  Nämät  tyyty- 
mättömät toivoivat  kuitenkin  olojen  ennen  pitkää  palautuvan  entiselleen. 
Heistä  ei  monikaan  näet  käsittänyt  vallankumouksen  suurta  merkitystä, 
vaan  pitivät  sitä  ainoastaan  muutamien  ilkeiden  huimapäiden  aikaan- 
saamana levottomuutena.  He  lähtivät  Ranskan  rajojen  toiselle  puolen 
odottamaan  aikaa,  jolloin  he  taas  pääsisivät  entiseen  asemaansa;  mutta 
huomatessaan  mullistusten  yhä  jatkuvan,  pitivät  he  tarpeellisena  ryhtyä 
keinoihin,  joiden  kautta  nuo  yltiöpäät  saataisiin  palautetuiksi  järkiinsä. 
Ja  vieraiden  ruhtinasten  avulla  oli  se  tapahtuva. 

Useat  Europan  hallitsijoista  olivat  jo  suuttuneet  Ranskan  kansan 
liikanaisuuksiin  ja  rupesivat  pelkäämään,  että  sama  liike  pääsisi  leviä- 
mään muihinkin  maihin.  Sen  vuoksi  he  taipuivat  pakolaisten  ehdotuksiin, 
luvaten  heille  apuansa.  Itse  Ludvig  XVI  oli  takertunut  näihin  vehkd- 
lyihin  ja  antanut  suostumuksensa  siihen,  että  vieraiden  valtojen  armeijat 
hyökkäisivät  Ranskaan.  Mutta  sitä  ennen  hän  tahtoi  itsekin  olla  vapaa. 
Hän  päätti  sen  vuoksi  perheineen  paeta  Pariisista  rajalla  olevan  armeijan 
luo,  joka  oli  hänelle  uskollinen.  Kesäkuussa  v.  1791  kuningas  lähtikin 
salapuvussa  eräänä  yönä  linnastaan,  jättäen  sinne  ankaran  vastalauseen 
niitä  lakeja  vastaan,  joita  hän  oli  hyväksynyt.  Hän  pääsi  kulkemaan 
melkein  rajalle  asti;  mutta  erään  Varennes-nimisen  kaupungin  kadulla 
hänen  hevosensa  äkkiarvaamatta  pysähdytettiin;  hänet  oli  näet  tunnettu. 
Kansalliskokouksen  lähettämän  viestin  tuojan  käskystä  Ludvig  XVI  nyt 
vangittiin  ja  palautettiin  Pariisiin.  Kansa  otti  hänet  kylmästi  vastaan, 
ja  rangaistukseksi  hän  erotettiin  muutamaksi  kuukaudeksi  kuninkaalli- 
sesta toimestaan;  mutta  vannottuaan  noudattavansa  valmiiksi  saatua 
perustuslakia,  kansalliskokous  antoi  hänelle  jälleen  valtansa  (Syys- 
kuussa V.  1791). 


RAKSKAN  VALLANKUMOUS.   KUNINGASVALLAN  HÄVIÖ.       426 

Ludvig  XVI:nnen  pakoyritys  oli  varomaton  teko,  Billi  tämän  joh- 
dosta vallankumous  yhä  enemmän  kiihtyi  ja  kuninkuus  joutui  entistä 
horjuvammalle  pohjalle.  Ainoastaan  harvoja  henkilöitä  löytyi,  jotka  ym- 
märsivät asettua  kohtuulliselle  kannalle  ja  tyytyä  todelliseen  vapauteen. 
Kreivi  Mirabeau  eli  kansalainen  Riquetti,  joksi  häntä  vanhan  sukunimensä 
mukaan  kutsuttiin  sen  jälkeen  kuin  aatelisnimet  olivat  poistetut,  oli  ken- 
ties ainoa  todellinen  valtiomies  koko  kansalliskokouksessa.  Hän  oli  innok- 
kaasti ottanut  osaa  hävitystyöhön  ja  intohimoisesti  rakasti  vapautta,  mutta 
hän  tahtoi  myöskin  luoda  järjestetyt  olot  ja  vankan  hallituksen;  kuningas 
oli  omistava  vallankumouksen  aatteet  ja  tuleva  tämän  valtavan  liikkeen 
johtajaksi,  se  oli  Mirabeaun  tarkoitus;  kuningasvalta  oli  säilyvä  järjes- 
tyksen ylläpitäjänä,  jonka  vuoksi  ei  saisi  mennä  liikanaisuuksiin  siinä 
kohden.  Mirabeau  oli  myöskin  varottanut  Ludvig  XVI:tta  antautumasta 
vieraiden  valtojen  turviin  ja  pakoretkelle  lähtemästä.  Hän  ei  kuitenkaan 
saanut  Ranskaa  pelastetuksi,  jota  hän  oli  toivonut,  siliä  jo  Huhtikuussa 
V.  1791  hän  kuoli  ainoastaan  42  vuoden  ikäisenä. 

»Minä  vien  mukanani  Ranskan  kuningasvallan  surupuvun,  jonka 
repaleista  puolueet  tulevat  kiistelemään»  oli  Mirabeau  viimeisinä  elonhet- 
kinään  lausunut;  eikä  kukaan  kyennytkään  täyttämään  hänen  tehtä- 
väänsä. Kansalliskokouksen  suuri  enemmistö  oli  tosin  perustuslaillisen 
kuningasvallan  puolella  ja  arveli,  että  olot  kyllä  vakaantuisivat  ja  kunin- 
gaskin tottuisi  hallitsemaan  hyväksymänsä  lain  mukaan;  mutta  samassa 
kokouksessa  oli  myöskin  vasemmisto,  —  nimitys  syntyi  siitä  että  sen 
jäsenet  istuivat  kokoushuoneessa  puheenjohtajan  vasemmalla  puolella  — . 
joka  ei  tyytynyt  niihin  muutoksiin,  joita  jo  oli  toimeenpantu,  vaan  tahtoi 
perinpohjaisempia;  sen  miehet  kutsuivat  kaikkea  kuningasvaltaa  »tyran- 
niaksi» ja  tahtoivat  sen  hävittää  sekä  muodostaa  sijaan  tasavallan. 
Arras*n  kaupungista  kotoisin  oleva  asianajaja  Rohespierre  oli  puolueen 
huomatuin  mies.  Vähälukuisuutensa  vuoksi  se  ei  tosin  kansalliskokouk- 
sessa voinut  tuoda  mielipiteitään  esille;  mutta  ulkopuolella  kokousta  sen 
lukumäärä  ja  voima  kasvoi  kasvamistaan,  nimittäin  Pariisin  rahvaassa, 
johon  klubbien  johtavat  miehet  ja  sanomalehdet  suuresti  vaikuttivat  Eri 
puolueilla  oli  näet  omat  klubbinsa  eli  kokouspaikkansa,  jonne  he  kokoon- 
tuivat niitä  asioita  valmistamaan,  joiden  piti  kansalliskokouksessa  tulla 
esille.  Oppineita  miehiä,  niinkuin  Sieyes  ja  Condorcet,  liittyi  »vuoden 
89  klubbiin»,  jota  kutsuttiin  »filosofein  klubbiksi»;  feuillantein  klubbin 
taas  oli  Lafaytte  muodostanut.  Mutta  voiton  kaikista  vei  jakobiinein 
klubbi  sen  jälkeen  kuin  Robespierre  pääsi  sitä  johtamaan;  hänen  puhei- 
taan siellä  mieluimmin  kuunneltiin  ja  hänen  mielipiteittensä  mukaan  pää- 


TLEHfEN    HIfiTOEIA. 


Maiimilltn  lildor»  Robnpitm.     (Diic:«in'n  iradaim*  nudtkin*.) 

tökset  tehtiin.  Sieltä  Ifihtivät  faurjimmat  esitykset  kansallifikokoukseen, 
siellä  esim.  »herra* -nimitys  ensio  hyljättiin,  siellä  mielenoaotuksia  val- 
mistettiin ja  pyyntikirjoja  sepitettiin  kansan  edustajille  jätettäviksi.  Klub- 
bien  kokouksissa  pidetyt  kiihkoisat  puheet  ja  sanomalehtien  hurjat,  vihaan 


RANSKA  TASAVALTANA.  427 

jUjttSy&t  kirjoitukset  panivat  kansan  tavan  takaa  liikkeelle;  milloin  se 
metelöi  kaduilla,  milloin  se  taas  tunki  kansalliskokouksen  salin  lehtereille, 
joihin  yleisöllä  oli  pääsö.  Paitsi  Robespierreä  olivat  CamiUe  Desmoulins, 
Hebert  ja  Marat  sekä  klubbien  puhujina  että  sanomalehdentoimittajina 
vallankumouksen  hurjimpia  miehiä.  Mars-kentän  liittojuhla  oli  vasten- 
mielinen jakobiineille,  he  kun  tahtoivat  hävittää  koko  kuningasvallan.  Ja 
verenvuodatuksella  oli  tuo  ihanteellinen  vapaus,  jota  he  uneksivat,  saa- 
vutettava; »hankkikaa  kahdeksansataa  hirsipuuta  Tuilleriain  puistoon  ja 
ripustakaa  niihin  kaikki  isänmaanpetturit,  ilkeä  Riquetti  etupäässä», 
kehotettiin  kerran  heidän  sanomalehdessään.  Heinäkuussa  kuninkaan 
paon  jälkeen  jakobiinit  julkisesti  vaativat  Ludvig  XVIrnnen  erottamista 
ja  tasavaltaa;  tätä  koskeva  pyyntökirjakin  jätettiin  isänmaan  alttarilla 
—  Tasavaltalaiset  ja  kuningasvaltalaiset  olivat  siis  jo  vastakkain,  ja  vuo- 
den perästä  olivat  edelliset  eduskunnassakin  voitolla. 


XXX. 

Ranska  tasavaltana. 

Hallituksen  heikkous.  —  Jakobiinit  saavat  vaUan.  —  Girondistit  ja  vuori-puolue.  — 
PalUhuoneen  valan  vuosipäivänä  toimeenpannut  mielenosotukset.  —  Elokuun  10  p. 
—  Syyskuun  murhat.  —  Kansalliskonventti.  —  Marat,  Danton,  Robespierre.  —  Ku- 
ninkaan tuomio.  —  Mestaus.  —  Girondistit  vangitaan.  —  V.  1793  perustuslaki.  — 
Konventin  hallitustapa.  —  Mestaukset.  —  Kapinat  kukistetaan.  —  Uusi  ajanlasku.  — 
Kristinusko  poistetaan.  —  Hävitysraivo  korkeimmillaan.  —  Robespierre  pääsee  yk- 
sinvaltiaaksi. —   Hän   menettää   henkensä.  —  Olot  kehittyvät  rauhallisemmiksi.  — 

Uusi  hallitusmuoto. 

Ranskan  ensimmäinen  kansalliskokous  oli  julistanut  ne  periaatteet, 
joille  Ranskan  kansan  seuraava  kehitys  oli  perustuva  ja  jotka  muutkin 
kansat  sittemmin  ovat  omakseen  ottaneet,  nimittäin  kansan  valtiollisen 
vapauden,  jonka  mukaan  se  saapi  ottaa  osaa  hallitukseen,  sekä  kaikkien 
ihmisten  tasa-arvoisuuden.  Se  oli  tämän  nojalla  hävittänyt  vanhan  feo- 
daalisen Ranskan,  mutta  sen  tunnustamiensa  uusien  periaatteiden  poh- 
jalle luoma  uusi  Ranska  ei  kauaa  pysynyt  sellaisenaan;  edusmiehet  olivat 
tottumattomia  käytännöllisiin  valtiotoimiin,  jonka  vuoksi  he  liian  orjalli- 


428  YLEINEN   HISTORIA. 

sesti  noudattivat  uusien  valtio-oppien  mä&ritelmiä  saattamatta  ennakolta 
arvata,  mitenkä  ne  käytäntöön  pantuina  tulisivat  onnistumaan.  Niinpä 
kuningasvalta  oli  liiaksi  supistettu,  sillä  kuningas  oli  vaan  kansallisko* 
kouksen  tahdon  ilmaisija;  hän  lähetti  päätökset  departementteihin,  mutta 
hättdlä  ei  ollut  sen  verran  mahtia,  että  hän  olisi  voinut  pitää  huolta 
niiden  toimeenpanosta,  koska  virkamiehet  olivat  kuninkaasta  riippumat- 
tomat, kansa  kun  valitsi  ne  poliisista  tuomariin  ja  kuvernööriin  saakka; 
kaikkia  armeijan  upseerejakaan  hän  ei  saanut  määrätä,  sillä  alemmat 
niistäkin  valittiin.  Seuraukset  tästä  tulivat  pian  näkyviin:  yhteiskunta 
alkoi  hajota;  kukin  kunta  teki  melkein  mitä  itse  tahtoi;  ne  kiistelivät 
keskenään,  vieläpä  taistelivatkin ;  niiden  hallitukset  vangitsivat  henkilöitä 
mielensä  mukaan;  jos  verorästit  jäivät  suorittamatta,  ei  valtion  hallitus 
voinut  niitä  saada  otetuiksi,  ja  verorästien  suuruus  lisääntyi  pelottavassa 
määrässä.  Virkamiehet  taas,  jotka  valittiin,  olivat  useinkin  varsin  taita- 
mattomia; oli  sellaisiakin,  jotka  eivät  osanneet  lukea  ja  kirjoittaa,  eivätkä 
sen  vuoksi  aina  ymmärtäneetkään  hallituksen  käskyjä.  Semmoiset  henkilöt, 
jotka  paraiten  osasivat  mielitellä  kansaa  tai  kiihottaa  sen  intohimoja, 
pääsivät  valtaan.  Joka  maalaiskunnassa  ja  kaupungissa  oli  aina  joku 
määrä  noita  vapaita  kansalaisia,  jotka  yksinomaan  toimivat  klubbeissa  ja 
vaalikokouksissa,  ja  vähitellen  valta  kokonaan  joutui  heidän  käsiinsä. 
Tästä  muodostui  kansan  tai  oikeastaan  pienen  joukon  tyrannia,  joka  oli 
pelottavampi  ja  julmempi  kuin  itsevaltaisen  kuninkuuden.  Tuossa  haja- 
naisessa ja  sekasortoon  joutuneessa  Ranskassa  rupesi  näet  jakobiinein 
puolue,  josta  edellisessä  luvussa  jo  mainitsimme,  liittämään  lähemmin 
toisiinsa  samanmieliset  jäsenensä,  ja  niiden  kautta  koko  maa  joutui 
heidän  ankaraan  johtoonsa.  Jo  v.  1792  kuului  jakobiinein  klubbeihin 
noin  300,000  jäsentä  ja  klubbien  luku  maaseuduilla  oli  600,  jotka  olivat 
läheisessä  yhteydessä  Pariisissa  olevan  pääklubbin  kanssa  ja  aina  totteli- 
vat sieltä  tulleita  käskyjä.  Tasa-arvoisuus  ja  vapaus  oli  jakobiinein  tun- 
nuslause, mutta  käytännössä  he  osottivat  toista;  kaikki  aatelismiehet  ja 
siviilivalaa  vastustavat  papit  olivat  heidän  vainonsa  alaisia,  ja  ennen  pit- 
kää kaikki,  jotka  ajattelivat  toisin  kuin  he  itse.  Väkivalta,  uhkaukset, 
murhat  olivat  heidän  välikappaleensa;  nämä  olivat  muka  tarpeellisia^ 
ennenkuin  vapaus  oli  saavutettu.  Kuningasvalta  oli  ensiksi  hävitettävä, 
ja  sen  he  saivatkin  aikaan  toisen  eduskunnan,  n.  k.  lakia-säätävän 
kansalliskokouksen  aikana. 

Ensimmäinen  kansalliskokous  oli  Robespierren  ehdotuksesta  päättä- 
nyt, ettei  sen  jäseniä  saisi  valita  toiseen  kokoukseen;  hän.  toivoi  näet 
siten  voitavan  saada  enemmän  tasavaltalaisia  valituiksi,  ja  itse  hän  saat- 


RAKSKA  TASAVALTANA.  429 

taisi  klubbeissa  johtaa  asioita.  Sen  kautta  uusi  eduskunta,  joka  Loka- 
kuun 1  p:nä  V.  1791  piti  ensimmäisen  istunnon,  menetti  monta  etevää 
ja  kokenutta  miestä,  ja  sen  edustajat  olivat  nyt  suurimmaksi  osaksi  aivan 
nuoria  miehiä,  joilla  ei  paljon  käytännöllistä  kokemusta  ollut.  Ainoastaan 
harvat  heistä  olivat  tyytyväisiä  edellisen  kokouksen  laatimaan  perustus- 
lailliseen kuningasvaltaan.  Ne  muodostivat  tässä  kokouksessa  oikeiston;, 
mutta  suuri  enemmistö  kuului  vasemmistoon,  joka  tahtoi  tasavaltaa.  Se 
jakaantui  taas  kahteen  vastakkaiseen  puolueeseen,  jotka  alkoivat  kiivaasti 
vihata  toisiansa.  Enemmistönä  olivat  n.  k.  girondistit  —  nimitys  johtuu 
Gironde-departementista,  joka  on  Etelä-Ranskassa  ja  josta  monet  puolueen 
etevimmät  miehet  olivat  kotoisin  —  jotka  tahtoivat  tehdä  Ranskasta  sel- 
laisen ihanteellisen  tasavallan,  jollainen  vanhan  ajan  Atena  oli  ollut  Perik- 
leen  aikana,  tai  muodostaa  sen  liittovallaksi,  jollainen  Pohjois-Amerikassa 
oli  syntynyt  He  taistelivat  kuningasvaltaa  vastaan,  mutta  toisaalta  taas 
he  eivät  tahtoneet  jättää  valtaa  alhaisen  kansan  käsiin,  vaan  valtion  joh- 
don tuli  olla  valistuneella  ja  varakkaalla  porvaristolla.  Girondistein  puolue 
on  saanut  kuuluisan  nimen  vallankumouksen  historiassa,  vaikkakin  sen 
käytännöllinen  toiminta  ja  vaikutus  oli  hyvin  vähäpätöinen.  Sen  jäsenet, 
joista  etevimmät  olivat  Vergniaud,  Oensonn^,  Brissot,  Gondorcet  ja  Roland, 
olivat  aatteen  miehiä,  heillä  oli  rehelliset  aikeet  ja  tarkoittivat  kansansa  pa- 
rasta; vapauden  innostamina  he  toivoivat  kykynsä  ja  kaunopuheisuutensa 
avulla  voivansa  toteuttaa  näitä  ihanteellisia  harrastuksia;  mutta  he  luotti- 
vat liiaksi  itseensä.  Girondistit  kuluttivat  aikaansa  aatteellisissa  seuroissa, 
joita  varsinkin  pidettiin  rouva  Rolandin,  »Gironden  sielun»,  luona;  mutta 
silPaikaa  lukunsa  puolesta  vähäpätöinen  vasemmiston  toinen  ryhmä,  jota 
aljettiin  kutsua  -»vuoreksi*,  koska  sen  jäsenet  istuivat  salin  korkeimmilla 
penkkiriveillä  —  istumasijat  näet  kohosivat  niinkuin  teaatterihuoneessa  — 
tarmokkaasti  toimivat  jakobiinein  ja  kordelierein  klubbeissa,  kiihottaen 
kansaa  sanonuilehdillä  ja  puheilla.  Sen  johtavat  miehet  kansalliskokouk- 
sessa olivat  Camot  ja  Gambon.  Vuori-puolue  tahtoi  kuningasvallan  heti 
poistettavaksi  ja  sijaan  tasavallan,  jossa  koko  kansalla  olisi  valta  käsis- 
sään. Pariisin  rahvas,  jonka  hurjuus  päivä  päivältä  kiihtyi,  oli  sen  apuna. 
Punainen  lakki  oli  noiden  vapauden  ystäväin  tunnusmerkkinä  ja  aseena 
he  käyttivät  keihästä  eli  piikkiä,  jonka  vuoksi  heitä  kutsuttiin  »piikkimie- 
hiksi».  Näihin  aikoihin  aljettiin  myöskin  käyttää  sansculottien  (s.  o. 
housuttomien)  nimeä,  koska  rahvaalla  ei  ollut  lyhyitä  polvihousuja,  niin- 
kuin ylhäisillä,  vaan  se  käytti  pitkiä. 

Jo  Kesäkuun  20  p.  1792  kuningas  saapi  kärsiä  suuria  väkivaltaa 
ja  häväistystä.     Hän  oli  näet  käyttämällä  veto-oikeuttansa  estänyt  muu- 


430  YLEINEN   HISTORIA. 

tamia  kansalliskokouksen  päätöksiä  saamasta  lain  voimaa,  ja  siitä  kansan 
viha  yltyy;  syytetään  varsinkin  kuningatarta,  jota  enää  kutsutaan  vaan 
»veto-rouvan»  nimellä.  Kun  kuningas  vielä  erottaa  girondistein  joukosta 
vähän  aikaisemmin  valitsemansa  ministerit,  panevat  jakobiinit  suuren 
mielenosotuksen  toimeen.  Pallihuoneen  valan  vuosipäivän  aamulla  lähte- 
vät Saint-Antoine^n  ja  Saint-MarcelMn  etukaupungeista  suuret  roskaväen 
laumat  oluenpanija  Santerre'n  johdossa  kansalliskokouksen  huoneeseen, 
jossa  koko  joukko,  miehet,  vaimot  ja  lapset  piikki  kädessä  ja  punainen 
lakki  päässä  kulkevat  edusmiesten  ohitse,  tahtoen  siten  mahtiansa  näyttää. 
Sen  jälkeen  mennään  Tuileriain  linnan  edustalle,  murtaudutaan  sisälle  ja 
pian  saavutaan  kuninkaan  huoneeseen.  Kuningatar,  perintöprinssi  ja 
hovinaiset  pakenevat  kuninkaan-neuvoston  huoneeseen,  jossa  Santerre 
ivallisella  arvokkaisuudella  asettuu  heitä  suojelemaan.  »Pois  veto-rouva», 
huudetaan,  kuolemanuhkauksia  kuuluu,  ja  useita  väkivallanyrityksiä 
kuningasta  vastaan  tehdään;  mutta  hän  pysyy  lujana  ja  arvokkaana, 
väittäen,  ettei  hän  ollut  perustuslakia  rikkonut,  ja  kansa  leppyy,  kun  hän 
pyytää  miekkaa,  jota  muuan  vaimo  kantaa,  ja  huutaa  »eläköön  kansa!» 
Sen  jälkeen  hänen  päähänsä  pannaan  punainen  lakki,  ja  kansa  huutaa: 
»eläköön  kuningas!»  Vähitellen  joukot  lähtevät  pois,  ja  kansalliskaartin 
upseeritkin  tulevat  kuninkaan  suojaksi. 

Mutta  Elokuun  10  p:nä  kuningas  ei  enää  pelastu.  Sota  oli  sytty- 
nyt Itävallan  ja  Preussin  kanssa  (ks.  seur.  luk.),  ja  epäiltiin,  että  kunin- 
gas oH  salaisessa  yhteydessä  vihollisten  kanssa,  jonka  vuoksi  kansallis- 
kokous julistaa  isänmaan  olevan  vaarassa.  Nyt  kansakin  taas  nostaa 
metelin.  Yöllä  Elokuun  10  p:vää  vastaan  lähtevät  kirkonkellojen  soidessa 
suuret  rahvaan  laumat  taas  esikaupungeista  liikkeelle  ja  kulkevat  ensin 
kaupungintaloon,  jossa  se  asettaa  kunnallishallitukseen  mieleisiään  miehiä; 
aamulla  mennään  täältä  hätyyttämään  kuninkaan  linnaa,  jossa  sweitsiläis- 
kaarti  kaatuu  viimeiseen  mieheen  kuningasta  puolustaessaan.  Tämä  pää- 
see kuitenkin  salatietä  pakenemaan  ja  lähtee  kansalliskokouksen  turviin. 
Mutta  edustajatkin  ovat  jo  voimattomia;  kansan  mahtia  peläten  he  van- 
gitsevat kuninkaan  ja  sulkevat  hänet  Temppelitorniin.  Siten  kuninkaan 
valta  oikeastaan  loppui,  vaikkakin  Ranska  vielä  nimeksi  oli  kuningasvalta. 

Nyt  seuraa  täydellinen  hirmun  aika,  jota  vallankumouksen  histo- 
riassa on  kutsuttu  »neljänkymmenen  päivän»  nimellä,  jonka  se  kestL 
Kuningas  oli  vangittuna,  kansalliskokous  oli  mahtinsa  menettänyt;  toimi- 
valta oli  jätetty  eräälle  neuvostolle,  jossa  hurja  vallankumousmies  Danton 
oli  oikeusministerinä ;  Pariisin  kunnallishallitus  eli  kommuuni,  joka  koko- 
naan oli  kiihkoisimpien  miesten,  sellaisten  kuin  Marafn  ja  Robespierre'n 


4d2  TLEDIEir  HISTORIA. 

UMftsS,  sai  yldsen  tunraDisuaden   valvomisen  ha<4dcBeeii,  ja  erityinen 
tribunaali  eli  tnomioistnin  asetettiin  tutkimaan  ja  tnomitsanaan  vallan- 
kumouksen    vastustajia.      Kansanjohtajat    pelkäsivät,    että    kuningas    ja 
hänen  puoludlaisensa  uudestaan  pääsisivät  valtaan,  varsinkin  kun  vih<d- 
Uset  olivat  tunkeutuneet  Ranskan  rajojen  yli  ja  saaneet  muutamia  voit- 
toja.   Mutta  pelolla  ja  hirmulla  oli  tuo  estettävä,  se  oli  Dantonin  ohjelma, 
jota  hän  kansalliskokouksessakin  toi  esillä     »Rojalisteja  on  pelot^tava», 
sanoo  hän.     Ihmisiä  aljetaan  n3rt  vangita,  eikä  yksin  syyllisiksi  huomat- 
tu ja|  vaan  epäluulonalaisiakin ;   kommuunin  yleistä  turvallisuutta  varten 
asettama  valiokunta  panee  toimeen  tarkastuksia  ihmisten  asunnoissa,  se 
kun  epäilee,  että  aseita  säiljrtetään  salassa.    Salaliitoista,  vihollisten  kama- 
lista aikeista  on  liikkeellä  huhuja,  jotka  yhäti  kiihottavat  mieliä.    Guillo- 
tiini,  tuo  pelottava  mestauskone,  jonka  eräs  lääkäri  GuiUotin  oli  keksinyt 
kuolemanrangaistuksia  helpottaakseen,  on  jo  käynnissä,  ja  vihdoin  Syys- 
kuun 2  p:nä  1702  alkavat  kauheat  »Syyskuun  murhat»,  joille  Pärttylin 
yö  tuskin   saattaa  julmuudessa  vertoja   vetää.     Tykkien  pauke,  kellojen 
soitto  ja  katujen  poikki  rakennetut  murrokset  osottavat  murhien  alkua; 
kadulla  surmaa  hurjistunut  kansa  joukon  valankieltäviä  pappeja;  vanki- 
loihin, jotka  ovat  täynnä   rojalisteja  ja  pappeja,  syyllisiä  tai  syyttömiä 
vohkeilljöitä,  tunkeutuu  jonkinlaisia  tuomareita  ja  palkattuja  murhamiehiä. 
Muodon   vuoksi  pidetään  kuulustelujakin,  mutta  usein  riittää  ainoastaan 
todistus,  että  asianomainen  esiintuotu  oli  sama  kuin  vangittujen  listassa 
merkitty.      Heti    hän    silloin   jätetään    murhaajille,   joita   täytyi   ajoittain 
vaihtaa,  sillä  kolme  päivää  ja  kolme  yötä  tätä  kesti.    Eräs  Rossignol  ker- 
toi  kerskaten,  että   hän   yksin  oli  surmannut  68  pappia;  yhteensä  sur- 
mattiin  näinä   päivinä   noin   2000.     Maaseuduillekin  Pariisin   kommuuni 
lähetti  kehotuksen  seuraamaan  esimerkkiä,  mutta  sitä  ei  kuitenkaan  tehty, 
sillä   muualla  ei  hurjuus  ollut  päässyt  niin  pitkään  mittaan  kuin  Parii- 
sissa,   vaikkakin   sekasortoa   oli   kaikkialla   ja   joutokansa   klubbeissa   ja 
meluavissa  kokouksissa  esiintyi  valtijaana. 

Syyskuun  22  p:nä  kokoontui  kolmas  edustuskunta,  n.  k.  kansaUiS" 
konventti,  jonka  jäsenet  olivat  valitut  valitsijamiesten  kautta,  niinkuin 
edellisenkin.  Jakobiinit  eivät  kuitenkaan  tässäkään  olleet  enemmistönä, 
sillä  maaseuduilla  yleensä  ei  heidän  julmaa  menettelyään  hyväksytty; 
mutta  Pariisissa  valittiin  klubbien  johtajia.  Girondistit  muodostivat  nyt 
oikeiston  -—  kuningasvallan  puolustajia  ei  tässä  kokouksessa  enää  ollut 
ollenkaan  -  ,  ja  salin  vasen  puoli  oli  kokonaan  joutunut  vuoripuolueen 
haltuun,  joka  ennen  pitkää,  vaikka  vähemmistönä,  sai  vallan.  Girondis- 
tit aatteellisine  harrastuksineen  olivat  varomattomia  ja  epäkäytännöllisiä 


Yleinen  historia  II. 


434  YLEINEN   HISTORIA. 

toimissaan;  aluksi  he  pubeillaan  auttoivatkin  jakobiineja;  be  esim.  puo- 
lustivat tasavaltaa,  eivätkä  ajoissa  asettuneet  kansan  kiibottamista  vas- 
taan, vaan  katselivat  mieiibyväUä  kuningasvallan  bäviötä;  mutta  be  eivät 
saattaneetkaan  tuota  ybä  kiibtyvää  menoa  pidättää,  silloin  kuin  be  olisivat 
tabtoneet,  vaan  be  joutuivat  itse  sen  ub  riksi.  Vuoripuolueen  jobtavia 
miebiä  oli  ennenmainittu  Marat,  joka  »Kansan  ystävässään»  oli  kansan 
menestyksen  vuoksi  tavan  takaa  vaatinut  aina  uusia  ubria  ja  nyt  ker- 
rassaan vaati  260,000  päätä.  Tuliset,  intobimoiset  silmät  kiiluivat  bänen 
suuressa  päässään,  ja  oikeana  kansan  edustajana  bän  tuli  kokouksiinkin 
puukengissä  ja  likaisessa  työmiehen  nutussa.  Toinen  johtaja,  Danton,  oli 
suuri  kooltaan,  ja  bänen  valtava  äänensä  kajahti  usein  puhujalavalta; 
hän  oli  epäilemättä  jakobiinein  suurin  valtiomies  ja  nerokkain  johtaja, 
eikä  hänessä  ollut  tuota  kylmää  julmuutta  kuin  Robespierre'ssä,  vaikka 
hänkin  oli  vakuutettu  siitä,  että  verta  vaadittiin,  ennenkuin  vapaus  oli 
turvattuna.  Samoin  kuin  Danton  oli  Robespierre  asianajaja,  mutta  ihmi- 
senä ja  valtiomiebenä  bän  ei  ollut  edellisen  vertainen,  vaikkakin  bän  sai 
hänestä  ja  kaikistakin  voiton.  »Robespierre  puhuu  vakaumuksesta;  häntä 
minä  pelkään»,  oli  Mirabeau  jo  sanonut.  Innostuksellaan  bän  vaikutti- 
kin kansaan,  eikä  bän  kuitenkaan  ollut  tulinen  puhuja,  vaan  hidas  ja 
pitkäveteinen;  mutta  bän  puhui  aina  kansanoikeudesta,  vapaudesta,  vel- 
jeydestä, ja  tuollaisilla  kauniilla  sanoilla  oli  suuri  vaikutusvoima.  Robes- 
pierre oli  kylmä  ja  kavala  kuin  käärme,  hän  osasi  peitellä  itsekkäät 
aikeensa  ja  käyttää  toisia  hyväkseen,  mutta  kun  bän  ei  enää  heitä  tar- 
vinnut, bän  hyökkäsi  heidän  kimppuunsa  ja  musersi  heidät.  S:t  Just^ 
eräs  nuori,  kiihkoisa  mies,  oli  Robenpierren  apulainen  ja  kannattaja.  — 
Näiden  molempien  puolueiden  välillä  oli  n.  k.  laakso,  joka  kallistui  milloin 
toiselle,  milloin  toiselle  puolelle,  mutta  sen  merkitys  oli  vähäpätöinen. 
Sen  jäsenten  joukkoon  kuului  abb<jtti  Siey^s. 

Syyskuun  22  p:nä  1792.  piti  kon ventti  ensimmäisen  istuntonsa, 
jossa  kaikki  olivat  yksimieliset  siinä  päätöksessä,  että  kuningasvalta  oli 
poistettava  ja  Ranska  muodostettava  tasavallaksi.  Mutta  pian  alkoi  gi- 
rondistein  ja  vuoripuolueen  välillä  ankara  taistelu,  joka  kiihtymistään 
kiihtyi.  Ludvig  XVIrnnen  tuomitsemisessa  ilmestyi  jo  erimielisyyttä.  Hän 
oli  perheineen  viettän3rt  kolkkoa  elämää  Temppelitornissa,  ja  jonkun  ajan 
perästä  bän  oli  pakotettu  eroamaan  puolisostaankin  ja  muusta  perhees- 
tään. Jumalalta  lohdutusta  etsien  kovassa  kohtalossaan  hänelle  tuntui 
melkein  vapautukselta  se  tuomio,  minkä  Ranskan  kansan  edustajat  hä- 
nestä vihdoin  lausuivat.  Oikeuden  kuninkaan  tuomitsemiseen  konventti 
katsoi  olevan  itsellään  sillä  perustuksella,  että  se  oli  koko  kansan  tahdon 


RANSKA   TASAVALTANA.  435 

ilmaisija,  niiokuin  jakobiinit  sanoivat  —  Jakobiinit  tahtoivat  mestata 
Ludvig  XVI:nnen,  sillä  lie  pitivfit  kuningasvallan  uudistamista  jonkun 
sattuman  kautta  mahdollisena  niin  kauan  kuin  bSn  oli  elossa;  sitten 
vasta  kun  hän  olisi  poissa,  olisi  tasavalta  ja  vapaus  turvattuna.  Kunin- 
kaan tuomitseminen  kuolemaan  oli  jakobiineiata  valtiollinen  vSlttfimSttö- 
myys,  eikä  oikeudeUioen  rangaistus.  Girondistit  olivat  suuremmassa 
määrässä  käyttäneet  kaunopuheisuuttaan  kuningasvaltaa  hävfiistäkseen ; 
«kuninkaat  ovat   moraalisessa    maailmassa*,   lausui  eräs  heistä,   isamaa 


kuin  hirviöt  näkyväisessä»,  mutta  he  tahtoivat  ihmisyyden  tBhden  sääs- 
tää Ludvig  XVIinnen  hengen.  Hän  sai  kuitenkin  puolustaa  itseänsä  niitä 
syytöksiä  vastaan  tyranniudesta  Ja  petoksesta,  joita  bfintä  vastaan  tehtiin. 
Kun  hän  Jouluk.  11  p.  1792  ensi  kerran  tuotiin  konventin  eteen,  val- 
litsi kokoushuoneessa  täydellinen  hiljaisuus.  'Ludvig  Capet,  saatte  istua*, 
sanoi  puhemies,  osottaen  hänelle  tuolia.  Hfinen  valitsemansa  kolme  asian- 
ajajaa, joista  yksi  oli  hänen  entinen  ministerinsä  Malesherbes,  puolustivat 
häntä  taitavasti  ja  vfiittivät,  ettei  hän  hallituksessaan  ollut  tehnyt  laitto- 
muutta.    Paha    todistus   hänen   syyllisyydestään   oli   kuitenkin  olemassa, 


436  YLEINEN   HISTORIA. 

nimittäin  eräs  kirjevaihto,  joka  oli  löydetty  eräästä  salaisesta  seinäkaa- 
pista  Tuilleriain  linnasta;  siitä  näet  kävi  selväksi,  että  hän  oli  ollut  kes- 
kusteluissa vieraiden  valtojen  kanssa  avunsaannista.  —  Turhaan  giron- 
distit  koettavat  saada  hänen  tuomionsa  kaikkien  valitsijamiesten  ratkais- 
tavaksi, arvellen  sen  kautta  voivansa  saada  hänet  pelastetuksi.  Itse  he 
taas  eivät  suoraan  uskaltaneet  lausua  kuninkaasta  vapauttavaa  tuomiota, 
sillä  he  pelkäsivät  kansan  kostoa.  Ja  ^Ludvigin  täytyy  kuolla,  että  kansa 
saisi  elää»,  sanoi  Robespierre,  ja  samoin  ajatteli  koko  jakobiinein  puolue. 

Kun  äänestystä  varten  tultiin  kokoukseen,  olivat  jakobiinit  toimitta- 
neet lehtereille  tavallista  enemmän  apulaisiansa,  jotka  uhkauksilla,  huu- 
doilla ja  melulla  ilmaisivat  sieltä  tahtonsa.  Puhemies  kysyi  jokaiselta 
edusmieheltä  erikseen  hänen  mielipidettään,  ja  361  ääntä  721:stä  puo- 
lusti kuolemantuomiota  ja  tahtoi  sen  heti  toimeenpantavaksi.  Niiden  jou- 
kossa oli  Siey^skin;  »velvollisuudesta  ja  vakaumuksesta  kuolemaa»,  kuul- 
tiin Ludvig  XVI:nnen  serkun  Filipin,  Orleansin  herttuan,  äänestävän,  joka 
nyt  kutsui  itseänsä  Filip  Egalitä  (s.  o.  tasa-arvoisuus).  Tammikuun  21 
p:nä  1793  kuningas  vankkureissa  tuotiin  vallankumoustorille,  jonka  nimen 
Ludvig  XV:nnen  tori  oli  saanut,  ja  lujana,  pelkoa  osottamatta  hän  nousi 
mestauslavalle;  mutta  hänen  alkaessaan  puhua  kansalle  kuului  rumpujen 
pärinä,  ja  heti  hänen  päänsä  putosi  ruumiista  guillotiinin  terän  alta. 

Kuninkaan  kuolemantuomio  oli  paha  enne  girondisteille,  sillä  jako- 
biinit alkavat  nyt  hätyytellä  heitä  ja  pääsevätkin  pian  voitolle.  Giron- 
distit  syyttävät  vuoripuoluetta  sen  julmista  töistä,  etenkin  »Syyskuun 
murhista»,  mutta  he  eivät  voi  tarpeeksi  pontevasti  ajaa  asiaansa;  esim. 
Marat^ta  vastaan  he  nostivat  kanteen,  mutta  konventin  asettama  tuomio- 
istuin, vallankumoustribunaali,  joka  oli  kokonaan  jakobiinein  vallassa, 
vapautti  hänet,  ja  Pariisin  kansa  toi  hänet  riemusaatossa  takaisin  kon- 
venttiin.  Kaikkiin  tärkeimpiin  valiokuntiin  on  jakobiineja  valittu,  ja  Pa- 
riisin rahvaan  sekaantumista  konventin  toimintaan  he  suotta  yrittivät 
estää.  Istunnot  kävivät  yhä  hurjemmiksi;  puheet  eivät  enää  riitä,  vaan 
edusmiehet  syöksevät  alas  paikoiltaan  toisiansa  vastaan,  käydään  käsi- 
kähmään, miekat  välkkyvät  ja  pistooleihinkin  turvaudutaan;  puheenjoh- 
tajan huomautukset  ja  kellonsoittamiset  ovat  turhia;  niitä  ei  kukaan  kuule. 
Marat  veti  kerran  puhuessaan  pistoolin  taskustaan,  ja  teurastaja  Legendre 
lyöpi  samalla  aseella  erästä  LanjuinaisHa,  joka  oli  rohkeampia  girondis- 
tein  joukossa;  »ole  vaiti,  tai  lyön  sinut  kuoliaaksi»,  huusi  sama  Legendre 
erään  kerran  vastustajalleen;  »sällithän  kumminkin,  että  minut  ensin 
julistetaan  haraksi»,  vastasi  toinen.  Kauniit  puheet,  suuret  aatteet,  eivät 
mitään  vaikuttaneet.    Vuoripuolueen  miehet  ovat  toimessa  ja  heidän  tuke- 


438  YLEINEN   HISTORIA. 

naan  on  aina  Pariisin  alhainen  kansa,  johon  he  voivat  turvautua.  Niinpä 
Robespierre  Toukokuun  26  p.  1793  jakobiinein  klubbissa  kehottaa  kansaa 
asettumaan  »kaikkia  lahjottuja  edusmiehiä  vastaan»,  ja  seuraavana  päU 
vänä  on  jo  suuret  kansanjoukot  konventin  kokoushuoneen  ulkopuolella, 
pakottaen  konventtia  peruuttamaan  erästä  niille  vastenmielistä  päätöstä. 
Samaa  uudistuu  melkein  joka  päivä.  Vihdoin  Kesäkuun  2  p:nä  saapuu 
noin  80,000  henkeä  konventin  edustalle;  siinä  oli  kansalliskaartikin,  jossa 
enää  oli  vaan  roskaväkeä,  ja  jonka  arvokas  johtaja  on  Henriot,  tunnettu 
juomari  ja  heittiö.  Kanuunat,  joita  vielä  on  mukana,  käännetään  kokous- 
huonetta vastaan,  ja  kun  edustajat,  presidentti  etupäässä,  tahtoo  tulla 
ulos,  huutaa  Henriot:  »kansa  ei  ole  täällä  kuulemassa  tyhjiä  sanoja,  vaan 
komentamassa»,  ja  pakottaa  edustajat  palaamaan  takaisin,  vaatien  33 
girondistin  vangitsemista.  Muutamia  kansanjoukostakin  tunkeutuu  sisälle. 
Marat  nousee  nyt  puhujalavalle  ja  ehdottaa  kansan  tahdon  täyttämistä, 
ja  nuot  vaaditut  33  girontistia  vangitaan.  Tämän  kautta  sai  vuoripuolue 
yksin  vallan  konventissa  ja  sen  kautta  vallankumous  yltyi  hurjimmilleen. 
Sitä  ajanjaksoa,  joka  nyt  alkaa,  nimitetäänkin  T^hirmuvallaksi^, 

Jakobiinit  olivat  kansanvaltaisen  hallitusmuodon  ihailijoita  ja  edus- 
tajia; Rousseaun  contrat  socialista  he  saivat  mielipiteensä,  joiden  mukaan 
he  tahtoivat  Ranskan  valtiolaitoksen  järjestää,  samoin  kuin  ensimmäisen 
kansalliskokouksen  suuri  enemmistö  muodosti  Ranskan  hallituksen  Mon- 
tesquieun  periaatteiden  mukaan.  Konventti  laatikin  uuden  tasavaltaisen 
hallitusmuodon,  jossa  kansan  valtiolliset  oikeudet  oli  laajimmassa  muo- 
dossa huomioon  otettu.  Mitäkään  kutsua  saamatta  kaikki  kansalaiset 
kokoontuivat  alimpien  vaalipiirien  eli  kanttoonien  vaalipaikoille  joka  vuosi 
Toukokuun  ensimmäisenä  sunnuntaina  valitsemaan  jäsenet  n.  k.  »lain- 
säätävään  kuntaan»,  jolla  kuitenkin  oli  oikeus  ainoastaan  tehdä  lakiehdo- 
tukset, mitkä  sitten  jätettiin  alkuperäisten  vaalikokousten  hyväksyttäviksi. 
Toukokuun  kolmantena  sunnuntaina  joka  vuosi  samat  alkuperäiset  vaali- 
kokoukset valitsivat  vaalimiehiä  määräämään  »toimivan  neuvoston»,  jossa 
oli  yksi  jäsen  kustakin  departementista,  ja  näistä  »lainsäätävä  kunta» 
määräsi  24  ministeriä,  joilla  yhden  vuoden  aikana  oli  oleva  toimivalta. 
Tämä  hallitusmuoto  hyväksyttiin  v.  1793  departementeissakin,  ja  Elokuun 
10  päivän  juhlassa  se  ripustettiin  Mars-kentällä  olevalle  isänmaan  altta- 
rille. Mutfei  sitä  koskaan  käytäntöön  pantu;  se  kuljetettiin  vastamai- 
nittuna  päivänä  juhlallisesti  konventin  kokoushuoneeseen  ja  suljettiin 
puheenjohtajan  tuolin  takana  olevaan  puiseen  arkkuun  odottamaan  siksi 
kuin   ajat   tulisivat   rauhallisemmiksi.     Itse   departementtien   edustajatkin 


RANSKA   TASAVALTANA.  439 

pyysivät  siirtämään  sen  kä3rtäntöönpanoa  tuonnemmaksi  ja  konventtia 
ottamaan  toistaiseksi  vallan  itselleen. 

Kon ventin  työt  jaettiin  valiokunnille,  joista  tärkein  oli  »yhteishyvän 
valiokunta»;  se  esitti  kaikki  tärkeimmät  asiat,  sillä  ministerejäkään  ei 
enää  ollut.  Valiokunnan  yhdeksän  jäsentä  oli  taas  jakanut  työt  keske- 
nään, siten  että  Robespierre,  Couthon  ja  S:t  Just  olivat  saaneet  sisä- 
asiat hoitoonsa,  mutta  näistä  ensinmainittu  oikeastaan  määräsi  kaikki; 
Carnot  johti  sota-asioita  j.  n.  e.  Tämän  rinnalla  työskenteli  »yleistä  tur- 
vallisuutta varten»  asetettu  valiokunta,  jolla  oli  korkein  poliisivalta  ja 
otti  selvän  tasavallan  vihollisista.  Revolutsioonitribunaali,  jossa  yleisenä 
syyttäjänä  toimi  julma  Fouquier-TionviUe,  tutki  ja  tuomitsi  syytettyjä 
säälimättömällä  kovuudella.  Täten  hallitaan  Pariisissa,  mutta  konventti 
tai  oikeastaan  yhteishyvän  valiokunta  pitää  myöskin  maaseudut  vallas- 
saan, sillä  sen  lähettämiä  asiamiehiä  kulkee  pitkin  maata  panemassa  toi- 
meen kon  ventin  määräyksiä;  heillä  on  sangen  laaja  valtuutus,  jonka 
nojassa  he  esiintyvät  mahtavammin  kuin  entisen  kuningasvallan  inten- 
dentit; klubbit,  meluavat  kansankokoukset,  julmat  tuomiot,  guillotiini 
ilmestyivät  joka  paikkaan  heidän  mukanaan,  ellei  niitä  jo  ennen  ollut 
Konventti  liitti  täten  paikallishallinnon  sangen  läheiseen  yhteyteen  keski- 
hallituksen  kanssa.  Keskitys,  joka  v.  1791  oli  hävitetty,  uudistuu  nyt 
ja  entistä  kireämmäksi.  Vapaus,  josta  vastikään  oli  iloittu,  vaihtuu  hir- 
muisimmaksi  tyranniaksi. 

Eikä  tuo  mielivalta  ilmautunut  yksinomaan  valtiollisen  vapauden 
sortona,  vaan  se  ulottui  kaikkialle.  Kun  levottomien  aikojen  vuoksi  kauppa 
oli  seisahtunut  ja  nälänhätä  alkoi  hätyyttää,  koska  kauppiaat  eivät  tah- 
toneet myydä  tavaraansa  kohtuhinnasta,  paperiset  assignaatit  kun  olivat 
menettäneet  arvonsa,  määräsi  konventti  korkeimman  hinnan  tavallisim- 
mille  tavaroille.  Maanviljelijöiden  täytyi  tuoda  tavaransa  kaupungin  to- 
rille ja  myydä  ne  määrätystä  hinnasta.  Kotitarkastuksia  pidettiin,  kun 
epäiltiin  jonkun  tavaroitaan  piileilevän,  ja  vankiloihin  pantiin  syyllisiksi 
huomatut,  joista  monet  saivat  hengellään  maksaa  niskoittelemisensa. 

Kuolemantuomiot  kävivätkin  yhä  yleisemmiksi;  joka  päivä  vietiin 
vankiloista  keskimäärin  30  henkeä  mestattavaksi,  mutta  toisinaan  60 
ja  70:kin.  Seinen  virtaan  vievät  kanavat  höyrysivät  verestä,  ja  van- 
kilat olivat  kuitenkin  aina  täpötäynnä,  sillä  niihin  tuotiin  yhäti  uusia, 
varsinkin  sen  jälkeen  kuin  Syyskuussa  v.  1793  säädettiin,  että  kaikki 
epäluulonalaiset  saisi  ilman  tutkintoa  vangita.  Näitä  olivat  kaikki  julkiset 
ja  salaiset  tasavallan  vastustajat,  mutta  melkein  kenen  hyvänsä  saattoi 
sen  nojassa  vangita;  joka  uskalsi  naurahtaa  jollekulle  konventin  päätök- 


440  TLEINEN   HISTORIA. 

selle,  tai  jolla  huomattiin  olevan  joku  Englannissa  ilmestynyt  häväistys* 
kirjoitus,  vangittiin.  Urkkijoita  ja  ilmiantajia  on  joka  paikassa;  rikkaat 
ylhäiset,  älykkäät  etupäässä  joutuivat  epäluulonalaisten  joukkoon,  mutta 
kuka  hyvänsäkin,  joka  vaan  oli  sansculottien  vihoihin  joutunut.  Vankilat 
muodostuivatkin  sivistyneiden  olinpaikoiksi,  joissa  keskusteltiin  filosofi- 
sista tai  tieteellisistä  asioista;  toiset  kirjoittivat  runojakin,  jotkut  taas 
kuluttivat  aikaansa  pelillä.  Tuon  tuostakin  joukosta  katosi  yksi  tai  toi- 
nen milloinkaan  enää  palaamatta,  mutta  suurtakaan  huomiota  se  ei 
herättänyt,  sillä  kuolema  oli  tullut  niin  tavalliseksi,  että  se  oli  menettänyt 
kauhunsa.  Monien  mestattujen  joukossa  oli  kuningatar  Maria  Antoinette» 
joka  tuskin  viitsi  vastata  häntä  vastaan  tehtyihin  sy3rtöksiin,  niin  tar- 
peettomana hän  sen  piti.  Kahta  viikkoa  myöhemmin  mestattiin  21  giron- 
distia,  jotka  rohkeasti  ja  marseljeesia  laulaen  astuivat  mestauslavalle. 
Orleansin  herttua,  joka  oli  äänestänyt  kuninkaan  kuolemaa,  menetti  niin- 
ikään henkensä;  samoin  kuuluisa  kemian  tutkija  Lavoisier,  runoilija 
Ch^nier,  entinen  ministeri  Malesherbes,  kenraalit  Custine  ja  Beauharnais 
ynnä  monet  muut. 

Ei  yksinomaan  Pariisissa,  vaan  melkein  kaikkialla  Ranskassa  pan- 
tiin konventin  asiamiesten  kautta  samallaisia  veritöitä  toimeen,  ja  maa- 
seuduilla olikin  jakobiinien  vastustajia  paljon  lukuisammin,  sillä  noin  50 
departementtia  eli  ^  koko  Ranskasta  ei  tahtonut  totella  heidän  veristä 
hallitustaan.  Ranskassa  oli  vielä  entisen  rajattoman  kuningasvallan  ja 
pappisvallankin  puolustajia,  varsinkin  Vendein  maakunnassa,  jossa  kunin- 
kaan mestauksen  jälkeen  oli  syntynyt  kapina;  1791  vuoden  hallitusmuo- 
don kannattajia  löytyi  niinikään,  ja  girondistein  kova  kohtalo  oli  vie- 
roittanut monet  vallankumouksen  menosta,  varsinkin  Etelä-Ranskassa. 
Mitä  kauemmaksi  vallankumous  oli  kulkenut,  sitä  enemmän  sen  vastus- 
tajien luku  oli  karttunut.  Maassa  vallitsevaa  vihaa  konventtia  vastaan 
osottaa  Marafn  surma.  Eräs  normandialainen  tyttö  Charlotte  Corday, 
joka  oli  kuullut  paljon  puhuttavan  hänen  julmuudestaan,  luuli  tekevänsä 
isänmaalleen  hyvän  työn,  kun. hän  työnsi  tikarin  hänen  rintaansa.  Itse 
hän  mestattiin.  —  Mutta  kiihkeällä  tarmolla,  säälimättömällä  ankaruu- 
della ja  voimainponnistuksella  konventti  pelasti  asemansa  ja  löi  kaiken 
vastustuksen  maahan.  Sotajoukkoja  lähetettiin  kaikkialle  kukistamaan 
kapinat;  Lyonissa  ammuttiin  Fouchän  toimesta  pitkät  ihmisrivit  yhfaikaa^ 
ja  ne,  jotka  vaan  haavoittuivat,  tapettiin  miekoilla.  Eräs  Carrier  Nan- 
teseissa rakennutti  laivoja,  joissa  oli  irtonaiset  pohjat;  ne  sullottiin  ihmi- 
siä täyteen  ja  vietiin  keskelle  Loire-jokea,  jolloin  pohja  irroitettiin;  jos 
joku    yritti    pelastua    rannalle   uimalla,    hakattiin   häneltä   kädet   poikki. 


RANSEA  TASAVALTANA.  441 

Nfimit  olivat  kuuluisat  luoyadit»  eli  hukuttajaiBet.  Samaan  tapaan  me- 
neteltiin muuallakin,  ja  kaikki  kapinat  saatiin  siten  kukistetuiksi,  vaikka 
konventilla  samaan  aikaan  oli  melkein  koko  Europan  sotajoukot  rajoilla 
torjuttavina  (ks.  seur.  luk.). 

Samaan  aikaan  kuin  kuvitellun  vapauden  toteuttamiseksi  surmataan 
omia  kanaalaisia  mitä  intLottavimmalla  julmuudella,  tekee  konventti  hävi- 
tystyStS,  jonka  tarkoitus  on  kaikkien  vanhojen  olojen  lopettaminen.  Ku- 
ningasvaltaa   muistuttavat   muistomerkit   hSvitettiin,    8:t    Denis'n   faauta- 


■Ikaia.    (Laranilli  Ukainl  vuktplkTM.) 

kammiot  raiskattiin  ja  kuninkaiden  ruumiit  poltettiin  kalkilla.  Entinen 
ajanlasku  ei  enfiä  kelvannut,  vaan  tasavallan  ensimmSisestä  päivästä, 
Syyskuun  22  p:st9,  aljettiin  uusi,  jonka  mukaan  vuoden  kuukaudet  nimi- 
tettiin vuodenaikojen  mukaan;  esim.  fruktidor  on  se  kuukausi,  jolloin 
hedelmät  kypsyvät,  brumaire  taas  talvikausi  j.  n.  e.;  kuukaudet  taas 
jaettiin  kymmenpäiväiaiin  viikkoihin  eli  dekadeihin,  ja  ne  kuusi  päivää, 
jotka  jSivät  kuukausista  ylitse,  olivat  kansallisia  juhlapäiviä  ja  nimitettiin 
Bansculottideiksi.  Tämä  oli  ensimmäinen  askel  itse  kristinuskon  hävittä- 
miseen,  sillä  olihan  sekin  vanhojen  olojen  jätteitä.  Pariisin  kommuunin 
johtavat  miehet  H^ert  ja  Chaumette  ajoivat  etenkin  tätä  asiaa  ja  pakot- 


442  YLEINEN   HISTORIA. 

tivat  itse  kon  ventinkin  siihen  suostumaan.  Eräänä  yönä  he  tulevat  Parii- 
sin piispan  Gobelin  luo  ja  saavat  hänet  pakottamalla  luopumaan  kristin- 
uskosta; hän  tulee  konventin  eteenkin  ja  ilmoittaa  huomanneensa  kristin- 
uskon erehdykseksi.  Useat  papit  seurasivat  esimerkkiä.  Nyt  pannaan 
toimeen  mitä  hurjimpia  juhlamenoja  muka  korvaamaan  entistä  uskontoa. 
Järki,  vapaus,  hyve,  isänmaa  olivat  nyt  palveluksen  esineinä  ja  näille 
pyhitettiin  entiset  kirkotkin.  Pariisin  Notre-Damessa  pidettiin  suuremmoi- 
nen  juhla,  jossa  eräs  näyttelijätär  esiintyy  järjenjumalattarena.  Kirkon 
keskelle  on  rakennettu  korkea  vuori,  jonne  jumalatar  valkeisiin  vaattei- 
aiin  puettuna  astuu  pienestä  temppelistä;  suuri  joukko  muita  neitoja 
esiintyy  häntä  kunnioittamaan,  ja  yleisö  laulaa  järjen  ylistykseksi  sepi- 
tettyjä lauluja.  Samantapaisia  juhlia  vietetään  maaseuduillakin;  hyveistä, 
isänmaallisuudesta  ja  vapaudesta  pidetään  puheita,  jotka  nyt  korvaavat 
entisen  uskonnon. 

Vuoden  1794  alkupuoliskolla  oli  hurjuus  kiihtynyt  korkeimmilleen ; 
raa'an  kansan  kaikki  intohimot,  joita  puolisivistyneet  tai  sivistymättömät 
itsekkäät  johtajat  vielä  lisäksi  kiihottivat,  olivat  silloin  Ranskaa  vallitse- 
massa; hävittämisraivo  on  tuskin  milloinkaan  ollut  niin  suuri,  sillä  kaikki 
mikä  vähänkin  muistutti  vanhaa  hävitettiin;  aika  ennen  v.  1789  oli  kuin 
paha  uni,  joka  oli  mielestä  haihdutettava.  Kadutkaan  eivät  saaneet  pitää 
entisiä  nimiään,  vaan  uusia  annettiin.  Lyonin  kaupunki,  joka  oli  noussut 
kapinaan,  lakkasi  olemasta,  ja  sijaan  tuli  »ville  affranchie»  (vapautettu 
kaupunki).  Ihmisetkin  vaihtoivat  entiset  nimensä  uusiin,  vapautta  muis- 
tuttaviin, ja  lapsille  annettiin  samallaisia;  Graechus,  Brutus,  Franklin 
olivat  tavallisia,  mutta  varsinkin  Marat  ja  Robespierre  olivat  suosittuja. 
Ja  luullun  vapauden  innostamana  kansa  juhli  vapauden  puiden  ympä- 
rillä, laulaen  marseljeesia  ja  tanssien  Cormagnolea,  tai  kumartaen  Marafn 
rintakuvalle  tai  hullunkurisissa  juhlakulkueissa  tehden  kristinuskoa  ja 
sen  menoja  naurun  ja  ilveen  alaisiksi.  Vallankumous  oli  vallannut  mielet 
siihen  määrään,  että  se  muuttui  uskonnoksi,  eikä  sen  rinnalla  mitäkään 
muuta  saanut  olla;  ainoastaan  sellainen  henkilö,  joka  ei  ajatellut  eikä 
tuntenut  muuta  kuin  vallankumousta,  oli  oikea  isänmaanystävä,  oikea 
sansculotti.  Kasvava  sukupolvi  oli  myöskin  tämän  mukaan  opetettava; 
opetuksen  tarkoitus  näet  oli  yksinomaan  vallankumouksen  ylistäminen  ja 
vihan  herättäminen  entistä  kuningasvaltaa  vastaan ;  sen  mukaan  oppikirjat 
laadittiin  ja  rukoukset  muodostettiin.  Konventti  vaati,  että  kaikkien  kansa- 
laisten oli  saatava  oppia;  ja  sitä  varten  oli  joka  kuntaan  kouluja  perus- 
tettava, ja  opetuksen  tuli  olla  maksutonta.  Täysi-ikäisten  kansalaisten 
taas  tuli  klubbeissa  käymällä  jatkaa  valtiollista  kasvatustaan. 


RANSKA  TASAVALTANA.  443 

Tätä  mieletöntä  menoa  ei  kuitenkaan  kauaa  saattanut  kestää.  »Me 
kuolemme  aikana,  jolloin  kansa  on  menettänyt  järkensä,  mutta  te  kuolette, 
kun  se  taas  tulee  järkiinsä»,  sanoi  eräs  girondisti  tuomareille.  Ja  hän 
ennusti  oikein.  Vallankumous  oli  kuin  ahne  peto  niellyt  kitaansa  kaikki 
mitä  sitä  vastassa  oli,  mutta  lopuksi  se  nieli  kiihkeimmät  ystävänsäkin, 
jakobiinit.  Ennen  pitkää  syntyi  näet  riitoja  itse  konventissa  vaikuttavien 
miesten  kesken;  Robespierre  tahtoi  tulla  koko  vallankumouksen  perijäksi 
ja  saada  vallan  yksin  omiin  käsiinsä.  H^berfiä,  Chaumette^ä  y.  m.  äärim- 
mäisyyden miehiä,  jotka  saarnasivat  Jumalan  kieltämistä  ja  joiden  tuki 
oli  Pariisin  kunnallishallituksessa,  ei  hän  milloinkaan  ollut  suosinut,  sillä 
Rousseaun  uskollisena  oppilaana  hän  uskoi  Jumalaan,  »joka  palkitsee 
oikeuden  ja  rankaisee  rikoksen»;  »ellei  Jumalaa  olisi»,  sanoo  hän  kerran 
puheessaan,  »olisi  hän  keksittävä».  Hän  liittyy  sen  vuoksi  maltillisem- 
piin, joiden  joukossa  Danton  oli  vaikuttavin,  ja  syytös  tehdään  H^berfiä 
ja  hänen  puoluelaisiansa  vastaan,  he  kun  hurjuudellaan  muka  herättivät 
Europan  kansoissa  vihaa  Ranskalaisia  vastaan  ja  siten  saattoivat  tasa- 
vallan vaaraan.  Heidät  jätettiin  revolutsioonitribunaalin  tutkittaviksi,  ja 
Maaliskuun  24  p.  1794  21  menetti  henkensä  guiliotiinin  kautta.  Nyt  ei 
Robespierre  enää  tarvinnut  Dantonia,  jonka  kansansuosiota  hän  kadehti; 
häntä  ja  hänen  ystäviänsä  vastaan  tehtiin  sentähden  syytös  liiallisesta 
suopeudesta,  koska  he  tahtoivat  lakkauttaa  mestaukset,  mikä  taas  muka 
olisi  tasavallalle  turmioksi.  Ja  Huhtikuun  5  p:nä  Danton,  Camille  Des- 
moulins  ynnä  muutamat  muut  mestattiin. 

»Robespierre  menee  pian  samaa  tietä»,  lausui  Danton  kuollessaan. 
Ja  niin  kävikin.  Hän  koetti  kyllä  ylläpitää  valtaansa  surmauttamalla 
vielä  entistä  enemmän  kaikkia,  joiden  vaan  arveli  olevan  vastustajiaan; 
vankilat,  joita  Pariisissa  oli  28,  olivat  täynnä  —  niissä  laskettiin  olevan 
yhteensä  11,000  ihmistä  —  ja  monia  kymmeniä  mestattiin  joka  päivä, 
jopa  kerran  joutui  300  samana  päivänä  guiliotiinin  alle.  Jotta  tuomiot 
saataisiin  pikaisesti  päätetyiksi,  ei  tarvittu  todistajiakaan;  »tuomarien 
omaatuntoa  valaisee  isänmaanrakkaus»,  sanoi  Robespierre  tätä  ehdotusta 
puolustellessaan.  Mutta  tällainen  meno  alkaa  pelottaa  kaikkia,  sillä  ei 
yksikään  enää  saata  olla  hengestään  varma,  ja  tämä  pelko  antaa  kon- 
ventin  jäsenille  rohkeutta  taisteluun  häntä  vastaan.  Thermidorin  8  p:nä 
V.  III  eli  26  p.  Heinäkuuta  1794  hän  puheessaan  tekee  viittauksia  josta- 
kin salaliitosta,  puhdistuksen  tarpeellisuudesta  konventissa  j.  n.  e.;  mutta 
kun  hän  seuraavana  päivänä  taas  rupeaa  puhumaan,  huudetaan:  »alas 
tyranni»,  niin  ettei  hän  saa  ääntänsä  kuulumaan.  Syytös  tehdään  häntä 
ja  hänen  ystäviänsä  vastaan ;  hän  vangitaan,  ja  seuraavana  päivänä  kat- 


444  YLEINEN   HI6TORU. 

kaisee  guUlotiini  hänenkin  pSfinsfi ;  yli  70  henkeä  mestattiia  vielä  eeursa- 
vina  päivinä,  niiden  joukossa  Robespierren  apumies  S:t  Just,  kansallis- 
kaartin päällikkö  Henriot  sekä  suutari  Simon,  jonka  huostaan  Ludvig 
XVI:nneD  nuori  poika  oli  jätetty  kasvatettavaksi. 

Robespierren  kukistus  oli  käSnnekohta  vallankumouksen  kulussa. 
Tähän  asti  se  oli  kiibtymistääo  kiihtynyt,  mutta  nyt  se  alkoi  käydä  mai- 
ti Ilisemn)  aksi.  Ranska  alkoi  kyllästyä  jakobiinien  veriseen  hallitukseen, 
ja  koko  maassa  tuntuikin  helpotus,  kun  oli  päästy  heidän  ikeensä  alta 
vapaaksi.     Nyt  lakkautettiin  verituomiot,  eikä   guillotiinia  enää  käytetty; 


KitiriiMtli  Ra*  HMortlb  «uonni  ITSB.    (Viiklpirim  C.  Htnmfn  piinn 


useita  jakobiinien  klubbihuoneita  suljettiin,  ja  Pariisin  kaduilla  varak- 
kaaseen porvaristoon  kuuluva  »kultainen  nuoriso^  esti  pilkkimiehiä  ja 
punalakkeja  vallattomuutta  harjoittamasta.  Muutamia  hirmuhallituksen 
puolustajia  lähetettiin  maanpakoon.  Olot  olivat  ylimalkaan  kehittymässä 
rauhalliseen  ja  sovinnolliseen  suuntaan;  kon venttiinkin  kutsuttiin  takaisin 
sieltä  karkoitetut  tai  paenneet  jäsenet.  —  V.  1793  valmistettu  perustus- 
laki ei  enää  soveltunut  mielipiteitten  muututtua,  vaan  nyt  laadittiin  uusi, 
joka  V.  1795  tuli  käytäntöön.  Toimivalta  annettiin  sen  mukaan  viidelle 
direktorille  ja  lainsäädäntö  kahdelle  kamarille,  'Vanhojen*  ja  tviiden- 
sadan'  netivogtolle,  joihin  jäsenet  valittiin,  mutta  ainoastaan  kolman- 
neksi osaksi  joka  vuosi,  jonka  määräyksen  kautta  tahdottiin  estäS  vasta- 


RANSKA  TASAVALTANA.  445 

vaikutuksen  liian  äkkiä  tapahtumasta.  Kuningasmielisiä  oli  jo  paljon 
ilmestyn3rt  Pariisiin  ja  he  toivoivat  piankin  valtaan  pääsevänsä;  mutta 
tämän  määräyksen  kautta  valta  edelleen  jäi  tasavaltalaisille. 

Mutta  tämäkin  hallitusmuoto,  vaikkakin  se  oli  tuota  v.  1793  ajatel- 
tua paljon  lujempi  rakenteeltaan,  oli  kuitenkin  liian  heikko  johtamaan 
silloista  Ranskaa  ja  saattamaan  järjestystä  siihen  sekasortoon,  johon  kon- 
ventti  oli  jättänyt  maan.  Kansa  ei  ollut  tottunut  itsehallintoon,  eikä  se 
totellut  tuota  uuttakaan  hallitusta,  jonka  vuoksi  sekavat  olot  jatkuivat. 
Ranska  tarvitsi  lujan  hallituksen,  jonka  saattoi  saada  ainoastaan  siten, 
että  valta  jätettiin  yhden  miehen  käsiin.  Ranskan  kansa  olikin  taas 
valmis  uhraamaan  valtiollisen  vapautensa,  kun  se  vaan  sai  sijaan  järjes- 
tystä ja  turvallisuutta. 


XXXI. 

Vallankumouksen  sodat.     Napoleon  Bonaparte. 

Ranskalaiset  tahtovat  hankkia  vapautta  muillekin  kansoille.  —  Sodan  Julistus.  — 
Kon ventin  aikuinen  sodankäynti.  —  Belgia  ja  Hollanti  valloitetaan.  —  Napoleon 
Bonaparte.  —  Italian  sotaretki.  —  Egyptin  retki.  —  Bonaparte  palaa  Ranskaan.  — 
Brumaire'n  vallankumous.  —  Bonaparte  ensimmäisenä  konsulina.  —  Napoleonin 
yksinvalta.  —  Papit  ja  oppilaitokset  —  Napoleonin  hovi.  —  Hänen  suuret  henki- 
set ominaisuutensa.  —  Vallanhimo.  —  Toisen  liittokunnan  sota  päättyy.  —  Kolmas 
liittokunta.  —  Itävalta  masennetaan,  Austerlitzin  tappelu.  —  Preussin  kukistus,  Til- 
sitln  rauha.  —  Napoleonin  valta  mahtavimmillaan.  —  Hänen  mielivaltansa  kasvaa. 
—  Kansat  nousevat  häntä  vastaan.  —  Venäjän  sota.  —  Vapauden  taistelu,  Leipzigin 
tappelu.  —  Napoleon  luopuu  vallasta.  —  Hänen  merkityksensä. 

Ranskan  vallankumous  ei  ollut  yksinomaan  Ranskaan  rajoittuva 
ilmiö,  vaan  se  oli  luonteeltaan  yleinen,  jonka  vuoksi  sen  vaikutus  ulot- 
tuikin  yli  koko  Europan.  Kun  Ranskan  kansa  oli  saavuttanut  vapauden 
ja  tasa-arvoisuuden,  jota  se  oli  toivonut,  piti  se  velvollisuutenaan  hank- 
kia muillekin  kansoille  samat  edut.  Konventti  julisti,  että  kaikki  kansat, 
jotka  tahtoivat  päästä  despotismin  sorron  alta  vapaiksi,  saisivat  siltä 
apua,  ja  sen   sotapäälliköt   ilmoittivat   kuljettavansa   vapauden  ja  ihmis- 


446  YLEINEN   HISTORIA. 

oikeuksien  lippua.  Vallankumouksen  sodilla  oli  siis  aatteellinen  merkityB. 
Mutta  samassa  kuin  Ranskalaiset  vapauttirat  kansat  entisten  *tyran- 
nienss'  vallasta,  he  vaativat  niitä  alistumaan  omaan  johtoonsa,  ja  tistä 
kehittyi  sellainen  valloituspoUtiikka,  jollaista  ei  historiassa  tavata  muulloin 
kuin  vanhan  roomalais  vallan  aikana. 


WI1ll>iii  ?m  Jiuoranpl.    (VuklplIrTM.) 

Europan  hallitsijat  katselivat  alusta  alkaen  epäilevin  silmin  vallan- 
kumouksen menoa  ja  piao^he  huomasivat,  että  ne  mullistukEet,  jotka 
Pariisissa  tapahtuivat,  heikonsivat  heidSnkin  asemaansa;  Ludvig  XVImnen 
kova  kohtalo  oli  yhteinen  kaikille  hallitsijoille.  Sen  vuoksi  samat  hallit- 
sijat, jotka  vastikään  reformeillaan  olivat  työskennelleet  kansojensa  eduksi, 
nyt  heittivät  kaikki  vapaamieliset  aatteet  ja  ryhtjHvSt  niitä  vastustamaan. 


TALLANKUHOTJKSEN    SODAT.  447 

Ranskasta  paenneet  aatelismiehet  vielB  yUTttiv&t  heitS  vaUankumousta 
v&etaan  sotavoimiaan  kfiTttSmSän.  Ranakan  puolelta  kuitenkin  sodan 
julistus  tuli,  sillä  eduskunnassa  enemmistönfi  oleva  girondistein  puolue, 
josta  kuningas  oli  ministeritkin  valinnut,  pakotti  Ludvig  XVI:nn«n  v. 
1792  ryhtymään  sotaan  Freussifi  ja  Itävaltaa  vastaan.  Seuraavana  vuonna 
liittyy  Ranskan  vihollisUii  vielä  Hollanti  ja  Englanti,  jonka  pääministeri 
IVitliatn  Pitt  nuorempi  nyt  rupeaa  johtamaan  tuota  jättiläistaistelua,  mikä 
Ranskaa  vastaan  on  alkanut.  Ensi  aluksi  Ranskan  joukot,  jotkalvielft 
ovat  vanhalla  kannalla,  kärsivät  tappioita;  mutta  jo  samana  vuonna  työn- 


Luv*  Hlo«lu  CvmI.    (S*niaiulliBJfl«n  prgmhMn  kcrkfkin*.) 

netSän  viholliset  takaisin  rajojen  yli  ja  valloitusten  aika  alkaa.  Dujnouriez, 
girondistein  puolueeseen  kuuluva  kenraali,  valloittaa  Belgiankin  sodan 
ensimmäisenä  vuonna.  Hirmuhallituksen  aikana  hurja  voimainponnistus 
tulee  sodassakin  näkyviin.  Carnot,  joka  yhteishyvän  valiokunnassa  oli 
sotalaitoksen  johtaja,  kutsui  kaikki  asekuntoiset  miehet  aseisiin,  isänmaa 
kun  oli  vaarassa;  vanhukset  takoivat  aseita,  vaimot  ja  lapset  valmistivat 
riepuja  ja  liinanöyhtfiä  haavoitettuja  varten.  Ranska  oli,  sanoi  Carnot, 
kuin  piiritetty  kaupunki,  jota  kaikkien  asukasten  tuli  suojella,  uhraten 
kaikki  yksityisistä  eduista  lukua  pitämättä.  Suuret  joukot  saatiin  täten 
kokoon,  ja  sekin  että  taitavaksi  ja  urhoolliseksi  huomattu  sotamies  saat- 
toi kohota  arvossa  ansionsa  mukaan  kiihotti  puolestaan  kutakin  kykyänsä 


448  YLEINEN   HISTORIA. 

ja  urhouttaan  osottamaan;  se  taas,  joka  oli  pelkuri  tai  osotti  puuttuvaa 
tarmoa,  tuotiin  tuomioistuimen  eteen  ja  tuomittiin  kuolemaan.  Siten  ken- 
raalit Custine  ja  Beauharnais  menettivät  henkensä.  Hirmuhallituksen 
menettelytapa  ulottui  armeijaan  asti.  Toisaalta  taas  Ranskan  naapuri- 
valtioiden heikkous,  kansojen  tyytymättömyys  hallituksiinsa  sekä  monet 
yhteiskunnalliset  epäkohdat  helpottivat  Ranskalaisten  valloituksia,  ja  mo- 
nessa kohden  kansa  otti  heidät  riemulla  vastaan,  koska  vapaus  oli  tuleva 
heidän  mukanaan.  Tässä  sodassa  ei  ollutkaan  kansa  kansaa  vastassa, 
vaan  se  oli  kansojen  sotaa  hallitsijoita  vastaan. 

V.  1794  ja  1795  konventin  kenraalit  Jourdan  ja  Piehegru  valloit- 
tivat uudestaan  Belgian,  joka  ensimmäisen  valloituksen  jälkeen  oli  mene- 
tetty, sekä  Hollannin,  johon  konventin  asiamiehet  muodostivat  samallaisen 
tasavaltalaisen  hallituksen,  kuin  Ranskassakin  oli,  antaen  maalle  Batavian 
nimen,  koska  tähän  aikaan  Rooman  aikuisia  nimiä  suosittiin.  Eduksi 
oli  Ranskalle  myöskin  Puolan  jakokysymys,  johon  Preussin  ja  Itävallan 
hallitukset  kiinnittivät  huomiotaan,  ja  ensinmainittu  sen  vuoksi  v.  1795 
luopuikin  liittokunnasta  ja  teki  rauhan  Baselissa.  Mutta  vasta  kun  kon- 
ventti  oli  hajaantunut,  alkaa  Ranskalle  sotaisen  suuruuden  aika,  ja  tuo 
sotainen  maine  ja  ne  lukemattomat  voitot,  jotka  se  nyt  saapi,  liittyvät 
Napoleon  Bonaparten  nimeen,  joka,  niinkuin  sanottiin,  ilmestyi  vallan- 
kumouksen perijäksi. 

Levottomina  vallankumouksen  aikoina  saattaa  henkilö,  jolla  on  neroa 
ja  tarmoa,  kohota  huomattavampaan  asemaan,  kuin  säännöllisissä  oloissa. 
Niinpä  Englannin  vallankumouksen  aikana  011iwer  Cromwell  kohosi  vähä- 
pätöisestä tilanomistajasta  Englannin  hallitsijaksi;  köyhän  korsikalaisen 
aatelismiehen  pojasta  Napoleon  nyt  kohosi  Ranskan,  vieläpä  Europankin 
valtiaaksi.  Cromwell  oli  kiihkeä  uskonnon  mies,  joka  luuli  Jumalan  tah- 
toa palvelevansa,  mutta  Napoleonilla  ei  ollut  mitäkään  aatteellisempia 
vaikuttimia ;  hän  ei  vakaumuksesta  kuulunut  mihinkään  puolueeseen,  vaan 
rupesi  konventin  palvelukseen,  koska  suurimmat  edut  olivat  sen  kautta 
voitettavissa;  ainoastaan  oma  itsekkäisyys  sekä  kunnian-  ja  maineenhimo 
olivat  hänen  toimintaansa  johtamassa;  koko  yhteiskunta  oli  taistelukenttä, 
jossa  voimakkain  saapi  voiton,  oli  hänen  käsityksensä,  ja  tuon  voimak- 
kaimman asemaan  Napoleon  jo  nuoruudesta  aikain  luuli  olevansa  mää- 
rätty. Briennen  sotakoulussa  ollessaan  hän  jo  osotti  tuollaista  ylimieli- 
syyttä, jonka  vuoksi  toverit  eivät  hänestä  pitäneet.  Koulusta  päästyään 
hän  joutui  luutnantiksi  konventin  armeijaan,  mutta  jo  v.  1796  hän,  aino- 
astaan 27-vuotiaana,  korotettiin  kenraaliksi  ja  sai  päällikkyyden  Italiassa 
olevassa  armeijassa,  joka  oli  taistelemassa  Itävaltalaisia  vastaan. 


450  YLEINEN   HISTORIA. 

tarkka  silmänsä  huomasi  heti  vihollisten  aseman  nähtyään  miten  heitä 
oli  ahdistettava;  se  urhoollisuus,  varmuus  ja  rajaton  itseensäluottamus, 
jota  hän  aina  osotti,  tulee  heti  tällä  hänen  ensimmäisellä  sotaretkel- 
lään  näkyviin.  Bonaparten  retki  onkin  kulkua  voitosta  toiseen.  Voitet- 
tuansa monessa  tappelussa  sekä  Itävaltalaiset  että  Sardinian  joukot, 
pakottaa  hän  Sardinian  kuninkaan  rauhaan;  sitten  vie  hän  joukkonsa 
itäänpäin  Lombardian  hedelmälliselle  tasangolle,  valloittaa  äkkinäisellä 
rynnäköllä  Lodin  sillan,  rupeaa  piirittämään  Mantovan  lujaa  linnoitusta» 
ja  kun  Itävaltalaiset  tahtovat  tuoda  piiritetyille  apujoukkoja,  voittaa  häa 
heidät  monessa  tappelussa.  Rivolin  luona  hän  muun  muassa  taisteli 
Itävaltalaisten  kanssa;  taistelun  kestäessä  hänelle  tuotiin  sana,  että  uusi 
joukko  oli  ilmestyn3rt  hänen  selkänsä  taakse.  Sotamiehet  pelästyivät,  mutta 
kenraali  lausui  varmasti:  »Ne  ovat  meidän  käsissämme!»  Ja  niin  kävi- 
kin; sillä  hänen  lyötyään  perinpohjin  sen  armeijan,  jonka  kanssa  oli 
taisteluun  ryhtynyt,  täytyi  kiertämään  tulleidenkin  antautua.  Mantovan 
linnoitusväki  oli  nyt  pakotettu  antautumaan,  ja  Bonaparte  oli  jo  menossa 
Alppien  yli  Itävallan  pääkaupunkia  kohden,  kun  keisari  Frans  II  suostui 
Campoformion  rauhaan  v.  1797,  jossa  Pohjois-Italia  ja  Belgia  annettiin 
Ranskalle.  Edellisestä  muodostettiin  Ranskan  mallin  mukaan  n.  k.  Cisalp- 
pinen  tasavalta;  Belgia  oli  jo  ennen  liitetty  Ranskan  tasavaltaan. 

Mutta  vielä  suuremmoisemmalla  retkellä  Bonaparte  tahtoi  vetää 
aikalaistensa  huomion  puoleensa.  »Suuret  nimet  syntyvät  Itämailla», 
sanoi  hän,  ja  hänkin  toivoi  sinne  pääsevänsä.  Bonaparten  mielessä  oli 
aina  tavattomia,  mahtavia,  melkein  haaveilun  kaltaisia  suunnitelmia, 
mutta  kaikki  hän  arveli  voivansa  toteuttaa  neronsa  ja  onnensa  avulla. 
Aleksanteri  suuren  retket  kangastelivat  hänen  mielessään  kun  hän  direk- 
toreille  esitti  Egyptiin  tehtävää  retkeä;  tämä  maa  oli  valloitettava 
ja  sitten  pyrittävä  Intiaan,  jossa  Englannin  valta  oli  hävitettävä,  mikä 
olisi  myöskin  Englannin  häviö.  Direktoriot  suortuvat  tuumaan,  ja  pian 
Bonaparte  purjehtii  laivastolla  Välimeren  yli  (v.  1798),  astuu  maalle 
Aleksandriassa,  vie  joukkonsa  sisämaahan  ja  voittaa  pyramidein  luona 
Mamelukkien  joukot,  jotka  kutsuivat  tätä  merkillistä  miestä  »tulen  sult- 
taaniksi». »40  vuosisataa  katselee  teitä,  sotamiehet,  tuolta  ylhäältä»,  sanoi 
hän  sotamiehilleen  ennen  tappelun  alkua,  osottaen  heille  pyramideja. 
Egypti  joutui  tämän  voiton  kautta  hänen  valtaansa,  mutta  Englannin 
laivasto  suuren  amiraalin  Nelsonin  johdossa  voitti  ja  hävitti  samaan 
aikaan  hänen  laivastonsa  Abukirin  luona,  joten  Ranskalaiset  jäivät  ikään- 
kuin saarroksiin  meren  taakse,  sillä  Englantilaiset  estivät  yhteyden  Rans- 
kan kanssa.     Ja  samaan  aikaan  muodostui  Europassa  Ranskaa  vastaan 


NAPOLEON    BONAPARTE.  451 

Buuri  liittokunta,  joka  nfiytti  tulevan  sille  eangeo  vaaralliseksi;  varsinkin 
Itävallan  ja  VenSjän  joukot  saivat  voittoja  Fohjois-Italiassa  ja  hävittivät 
Ranskalaisten  vastamuodostetut  valtiot. 

Mutta  silloin  Ranskaan  äkkiarvaamatta  ilmestyy  Bonaparte,  joka 
onneensa  luottaen  v.  1799  oli  lähtenyt  purjehtimaan  Egyptistä,  saatuansa 
sattumalta  muutamia  sanomalehtifi  käsiinsä,  joista  sai  tietoja  Ranskan 
oloista  ja  vaaranalaisesta  asemasta.  Nyt  hän  arveli  ajan  tulleen,  jolloin 
saattaisi  vallanhimoiset  tuumansa  t^iteuttaa. 


Marlblilelu  Abuklrln  lunni  Eltk.  I  p.  1798.    <Fr.  Mfabarin  Itkarni  »tklplirroi.) 

Hänen  Pariisiin  saavuttuaan  kaikkien  silmät  kääntyivät  tähän  län- 
nen ja  idän  voittajaan,  sillä  direktorion  hallitukseen  ei  kukaan  enää  luot- 
tanut; sen  heikkous  ja  horjuvaisuus  oli  alusta  alkaen  ollut  näkyvissä, 
ja  joka  vuosi  oli  sen  jäseniä  vastaan  käytetty  väkivaltaa,  siten  että  osa 
niistä  oli  sotilaitten  avulla  vangittu.  Ranskan  Italiassa  muodostamat 
valtiot  olivat  kukistuneet  ja  suuret  vihollisjoukot  olivat  sen  rajoilta.  Maan 
sisällinen  tila  oli  melkein  yhtä  huono  kuin  konventin  päätyttyä,  varsin- 
kin raha-asiat  olivat  kurjat.  Bonaparte  yksin  saattoi  Ranskan  pelastaa, 
siitä  kaikki  olivat  yksimielisiä,  ja  sen  tähden  kaikki  puolueet  tahtoivat 
saada  hänet  puolelleen.    Mutta  hän  ei  alistunut  minkään  puolueen  johtoon, 


452  YLEINEN   HISTORIA. 

vaan  tahtoi  liittää  kaikki  itseensä  sekä  vallita  niitä,  ja  Ranskan  silloisissa 
oloissa  se  kävi  verraten  helposti  päinsä,  sillä  vakaata  hallitusta  Ja  olojen 
järjestäjää  kaivattiin,  ja  sen  korvaukseksi  kansa  oli  valmis  uhraamaan 
valtiollisen  vapautensakin. 

Kun  Bonaparte  oli  saanut  puolelleen  useita  eteviä  miehiä,  niinkuin 
Talleyrandin,  Fouch^n  ja  Sieyös4n,  tehtiin  yhteinen  suunnitelma,  miten 
hallitus  oli  hävitettävä.  Brumairen  18  p:nä  v.  VIII  (9  p.  Marrask.  v. 
1799)  päättävät  neuvoskunnat  liitossa  olevien  jäsenten  ehdotuksesta 
muuttaa  Pariisin  lähellä  olevaan  S:t  Cloudin  kaupunkiin,  koska  muka 
oli  tekeillä  joku  salaliitto  hallitusta  vastaan,  ja  Bonapartelle  annettiin 
samaan  aikaan  kaikkien  Pariisissa  olevien  joukkojen  ylipäällikkyys;  kaksi 
direktoria,  Sieyäs  ja  Roger-Ducos,  erosi  ja  muut  vangittiin.  Seuraa- 
vana päivänä  tuo  mahtava  kenraali  tulee  ensin  vanhojen  neuvostoon, 
jossa  hän  pelottaa  edusmiehiä,  syyttäen  ja  uhaten  heitä,  ja  lausuen 
muun  muassa:  »Muistakaa,  että  minä  kuljen  onnen  ja  sodan  jumalan 
seuraamana!»  Vastustusta  ei  siellä  ilmestynytkään;  mutta  kun  hän  tuli 
viidensadan  neuvoston  kokoushuoneeseen,  kuuluu  siellä  huutoja  ja  vasta- 
lauseita. »Mitä  tahtoo  tuo  mies?»  »Millä  oikeudella  hän  tänne  tulee?» 
»Diktaattori  alas!»  huudetaan.  Bonaparte  itsekin  menettää  rohkeutensa, 
ja  sotamiehet  vievät  hänet  kalpeana  kokoushuoneesta.  Mutta  hänen 
veljensä  Lucien,  joka  oli  viidensadan  neuvoston  presidentti,  tulee  hänelle 
avuksi  ja  sanoo  sotamiehille  jonkun  edusmiesten  joukossa  olevan  sala- 
liittolaisryhmän  tahtovan  tappaa  hänen  veljensä.  Sotamiehiä  hyökkää  nyt 
kokoushuoneeseen  ja  pakottaa  edusmiehet  lähtemään  sieltä  pois.  Siten 
loppui  direktorion  hallitus. 

Uusi  hallitusmuoto,  jonka  Siey^s  alkuaan  oli  laatinut,  mutta  jonka 
Bonaparte  perinpohjin  oli  muuttanut,  oli  ulkomuodoltaan  tasavaltainen, 
mutta  henki  oli  yksinvaltainen,  sillä  sen  mukaan  valta  jäi  Bonapartelle, 
jota  nimitettiin  ensimmäiseksi  konsuliksi.  Kansan  vaalioikeus  oli  kyllä 
säilytetty ;  kaikki  21  vuotta  täyttäneet  kansalaiset,  noin  6  miljoonaa,  valit- 
sivat kymmenennen  osan  keskuudestaan,  jotka  600,000  taas  valitsivat 
60,000  keskuudestaan,  ja  nämät  vihdoin  6000,  joiden  nimet  kirjoitettiin 
n.  k.  kansalli&listaan,  ja  näistä  eri  listoista  hallitus  määräsi  kuntien,  piiri- 
kuntien ja  departementtien  virkamiehet  sekä  kansallislistasta  ministerit, 
senaattorit  ja  edusmiehet.  Kansan  vaikutus  oli  siis  hyvin  vähäpätöinen, 
se  kun  ei  suorastaan  saanut  valita  virkamiehiä  eikä  edusmiehiä.  Edus- 
kuntien toiminta  oli  myöskin  niin  järjestetty,  että  se  tuli  kokonaan  mität- 
tömäksi. Ensimmäinen  konsuli  yksin  sai  näet  tehdä  lakiehdotukset,  jotka 
hän   esitti  valtioneuvoston  harkittavaksi,  johon  hän  itse  valitsi  jäsenet; 


NAPOLEON    BONAPARTE  453 

tribunaatti,  jossa  oli  100  senaatin  valitsemaa  jäsentä,  sai  keskustella 
lakiehdotuksista,  jonka  jälkeen  kolme  jäsentä  tribunaatista  ja  kolme  valtio- 
neuvostosta  keskusteli  n.  k.  lainsäätäjäJeunnan  edessä,  jonka  300  senaa- 
tin määräämää  jäsentä  sai  keskusteluun  osaa  ottamatta  sitä  kuunnella  sekä 
sen  jälkeen  joko  hyväksyä  tai  hyljätä  nuo  ehdotukset  Senaatti  vihdoin^ 
joka  avonaisuuden  sattuessa  itse  täydensi  itsensä  (ensimmäiset  jäsenet 
sai  ensimmäinen  konsuli  nimittää),  ratkaisi,  oliko  asiain  käsittely  noissa 
muissa  kunnissa  käynyt  lainmukaisesti.  Koko  tuo  monimutkainen  koneisto 
oli  siten  laadittu,  että  ensimmäinen  konsuli  sen  yksin  saattoi  panna 
käyntiin  tai  ehkäistä  sen  käyntiä.  Sen  lisäksi  hänellä  yksin  oli  toimi- 
valta käsissään,  sillä  toinen  ja  kolmas  konsuli  antoivat  vaan  hänelle  neu- 
voja; hän  nimitti  ministerit  sekä  lähettiläät  muiden  valtojen  hoveihin  ja 
hänen  vallassaan  oli  sotajoukkojen  johto,  ulkomaan  politiikka  sekä  sodan 
julistaminen  ja  rauhojen  tekeminen.  Ensimmäisen  konsulin  valta  oli  jo 
suurempi  kuin  Ludvig  XVI:nnen  1791  vuoden  perustuslain  mukaan; 
mutta  tämä  oli  kuitenkin  vaan  väliaste  täydelliseen  itsevaltiuteen. 

Jo  V.  1802  Bonaparte  nimitettiin  elinajakseen  konsuliksi  ja  v.  1804 
Ranskalaisten  perinnölliseksi  keisariksi.  Ranskan  kansa,  jonka  päätettä- 
väksi hän  jätti  tämän  asian,  niinkuin  edellisenkin  hallitusmuodon  vahvis- 
tamisen, antoi  siihen  suurella  enemmistöllä  suostumuksensa.  Napoleonin 
yksinvalta  perustui  siis  kansan  tahtoon;  »kansa  olen  minä»,  sanoi  hän 
itsekin,  ja  lainsäätäjäkunnalle,  joka  joskus  uskalsi  tehdä  muutamia  huo- 
mautuksia, hän  kerran  lausui:  »kenen  nimessä  te  puhutte?  Minä  olen 
todellinen  ja  ainoa  kansan  edustaja».  Mutta  hän  tahtoi  kuitenkin  saada 
vallalleen  uskonnollisen  pyhyyden  leiman,  jonka  vuoksi  hän  antoi  Pyhän 
Pietarin  jälkeläisen  kruunata  itsensä;  hän  ei  kuitenkaan,  niinkuin  Kaarle 
suuri  tuhatta  vuotta  aikaisemmin,  lähtenyt  Roomaan  keisarikruunua  saa- 
maan, vaan  kutsui  paavin  Pariisiin,  eikä  hän  ottanut  sitä  Pyhän  Isän 
kädestä,  vaan  asetti  sen  itse  päähänsä;  hän  tahtoi  vaan  saada  hänen 
siunauksensa  kohottaaksensa  arvoansa  kansan  silmissä. 

Valta  oli  siis  taas  joutunut  yhden  miehen  käsiin;  mutta  kaikki 
vallankumouksen  tuomat  uudet  aatteet  eivät  kuitenkaan  joutuneet  unoh- 
duksiin. Napoleonin  oli  tapana  sanoa:  »vallankumous  olen  minä»,  sillä 
hän  piti  itseänsä  vallankumouksen  aatteiden  toteuttajana  sekä  Ranskassa 
että  muualla  Europassa;  mutta  hän  toteutti  niitä  vaan  siinä  määrässä 
kuin  ne  hänen  mielestänsä  olivat  käytännössä  mahdollisia.*  »Olemme 
lopettaneet  vallankumouksen  romaanin»,  sanoi  hän,  »historian  muodos- 
tamisen täytyy  alkaa;  tulee  ottaa  huomioon  vaan  ne  periaatteet,  joita 
todellisuuteen  voipi  sovittaa.»     Ja  monta  vallankumouksen  tuomista  aat- 


454  YLEINEN   HISTORIA. 

teista  hän  käytännössä  vakaannuttikin.  Kaikki  kansalaiset  olivat  lain 
edessä  yhdenarvoisia ;  se  suuri  lakiteos,  joka  hänen  toimestaan  saatiin 
valmiiksi,  Code  Napoleon,  oli  yhteinen  koko  Ranskalle,  ja  kaikki  vanhat 
maakuntien  erilaisuudet  sen  kautta  hävisivät;  kaikilla  oli  samat  oikeudet 
ja  velvollisuudet,  sillä  päivätyöt,  kymmenykset  y.  m.  rasitukset  olivat 
n3rt  poistetut.  Synty  ei  tuottanut  etuoikeutta  virkoihin,  vaan  kuka 
hyvänsä  saattoi  kuntonsa  nojassa  kohota  ylhäisimpiinkin  toimiin.  Napo- 
leonin luottamusmiehet  ja  kenraalit  sen  kyllä  osottavat;  Fouch6,  joka 
oli  ollut  turmeltunut  pappi  ja  sittemmin  Jakobiini,  tuli  ministeriksi,  ra- 
vintoloitsijan poika  Joakim  Murat  kohosi  kuninkaaksi,  Bernadotte  yleni 
alaupseerista  samaan  arvoon ;  Lefebvre  ja  Augereau,  kaksi  hänen  kenraa- 
leistaan, olivat  edellinen  myllärin,  jälkimmäinen  muurarin  poika  j.  n.  e. 
Ja  olihan  Napoleon  itsekin  köyhän  korsikalaisen  asianajan  poika.  Yhden- 
arvoisuus  yhteiskunnallisessa  suhteessa  vakaantui;  Ranskan  yhteiskunta 
oli  kansanvaltainen,  mutta  valtiollisen  vapauden,  joka  niinikään  oli  kuu- 
lunut vallankumouksen  ohjelmaan,  hän  Ranskan  kansalta  riisti.  Napoleon 
sanoi,  ettei  kansa  tarvitse  eikä  ansaitsekaan  vapautta,  vaan  sitä  pitää 
komentaa  ja  hallita,  niinkuin  sotajoukkoa.  »Pitää  olla  soturi  voidakseen 
hallita,  sillä  ei  kukaan  osaa  hallita  muutoin  kuin  saappaat  ja  kannukset 
jalassa»,  sanoi  hän.  Eikä  hän  mitään  itsenäisyyttä  sallinutkaan;  hän 
koetti  liittää  entiset  puoluemiehet  palvelukseensa  ja  saattaa  unohduksiin 
tasavaltaiset  ja  kuningas valtaiset  muistot.  Mutta  ne,  jotka  eivät  taipuneet, 
joutuivat  hänen  ankaran  ja  tarkan  poliisivoimansa  käsiin  ja  toimitettiin 
maasta  pois;  siten  kävi  kenraali  Moreau'n  ja  kuuluisan  madame  StaePin, 
Neekerin  tyttären.  Rojalistit  olivat  alussa  toivoneet  Napoleonin  kutsuvan 
Bourbonit  hallitsemaan,  niinkuin  kenraali  Monk  Englannissa  oli  v.  1658 
kutsunut  Stuartit,  mutta  kun  he  huomasivat  erehtyneensä,  tekivät  he 
salaliiton  häntä  vastaan  v.  1804.  Se  tuli  kuitenkin  ilmi  ja  sen  johtaja 
Qeorges  Cadoudal  mestattiin;  Pichegru  taas,  joka  oli  myöskin  heihin 
liittynyt,  kuoli  myrkystä  vankeudessa.  Enghienin  prinssin  julma  koh- 
talo, jonka  Napoleon  vangitutti  Badenissa  ja  tuomitutti  kuolemaan,  oli 
saman  salaliiton  yhteydessä.  Tasavaltalaisia,  jotka  eivät  häneen  liittyneet, 
hän  kutsui  haaveilijoiksi,  »ideoloogeiksi»,  eivätkä  sellaiset  soveltuneet 
hänen  hallitsemassaan  valtiossa  elämään,  sillä  siinä  täytyi  kaiken  käydä 
hänen  tahtonsa  mukaan. 

Napoleonin  tahto  yksinomaan  panikin  maan  hallintokoneiston  liik- 
keelle, sillä  kaikki  virkamiehet  olivat  hallituksen  asettamia ;  prefektit  depar- 
tementeissa, alaprefektit  piirikunnissa,  määrit  kanttooneissa  ovat  vaan 
hallituksen  määräysten  toimeenpanijoita.    Ääretön  sotajoukko,  joka  pakol- 


NAPOLEON    BONAPARTE.  455 

lisillä  väenotoilla  eli  konskriptsiooneilla  pidettiin  täysilukuisena  tai  lisät- 
tiin, oli  hänen  käskynsä  alaisena;  verot  hän  sai  määrätä.  Napoleonin 
yksinvalta  oli  paljon  täsmällisempi  ja  voimakkaampi  kuin  Bourbonien 
kuningasvalta,  ja  järjestys  oli  siinä  paljon  parempi,  sillä  kaikki  kävi 
säännöllisesti  kuin  hyvin  laadittu  kone.  Hän  teki  itsensä  uskonnollisen 
ja  kirjallisenkin  elämän  keskustaksi  Hän  palautti  katolisen  kirkon,  sillä 
yleinen  mielipide  sitä  kaipasi,  mutta  paaville  hän  ei  siinä  jättänyt  mää- 
räämisvaltaa, vaan  teki  hänen  kanssaan  v.  1802  sopimuksen  eli  konkor- 
daatin,  jonka  mukaan  paavi  luovutti  vallan  kirkossa  valtiolle;  sen  nojassa 
Napoleon  muodosti  papiston  aseman  kokonaan  riippuvaiseksi  valtiosta, 
joten  siitä  syntyi  hengellinen  virkamieskunta  hänen  valtansa  tueksi. 

Opetus  järjestettiin  myöskin  siten,  että  se  tuli  tarkan  valvonnan 
alaiseksi;  keisarillinen  yliopisto,  jonka  johtaja  eli  »suurmestari»  (grand 
maitre)  oli  siinä  yksinvaltias,  sai  opetuksen  johdon  ja  valvonnan  koko 
valtiossa;  tiedeakatemiakin  eri  tiedekuntineen  oli  yliopiston  johtajan  mää- 
räyksen alaisena,  samoin  lyseot,  jotka  järjestettiin  sotilaalliseen  malliin. 
Niissä  vallitsi  täsmällinen  järjestys,  ja  myöskin  oppisuunnitelmat  ja  oppi- 
määrä oli  säädetty  ihan  samallaiseksi  kaikissa.  Kansanopetuksesta  ei 
paljon  lukua  pidetty  eikä  korkeammastakaan  opista,  sillä  Napoleonin  käsi- 
tyksen  mukaan  koulut  olivat  ainoastaan  valtion  virkamiesten  valmista- 
mista varten.  Kirjallisuudenkin  täytyi  alistua  valtion  vaatimusten  mu- 
kaan; sanomalehdet  eivät  saaneet  vapaasti  kirjoittaa,  ja  ankara  sensuuri 
oli  kaikkia  kirjallisia  tuotteita  valvomassa;  sanalla  sanoen,  koko  elämä, 
sekä  valtiollinen  että  henkinenkin,  oli  keskittynyt  lujemmin  ja  täsmälli- 
semmin kuin  kenties  milloinkaan.  Napoleon  sanookin  vaan:  »minun 
sanomalehteni'',  »minun  opettajakuntani»,  »minun  piispani»  samoin  kuin 
»minun  poliisini».    Vapaa  kehitys  oli  sellaisessa  valtakunnassa  mahdoton. 

Napoleon  muutti  jo  v.  1800  ensimmäisenä  konsulina  ollessaan  asu- 
maan entisten  kuninkaiden  asuntoon  Tuileriain  palatsiin,  jossa  hovielämä 
muodostui  yhtä  loistavaksi  ja  komeaksi,  kuin  Bourbonien  oli  ennen  ollut 
Versailles'issa ;  aatelisto  oli  Napoleonin  käsityksen  mukaan  tarpeellinen 
monarkiassa,  jonka  vuoksi  hänen  täytyi  luoda  sellainen,  koska  vanha 
aatelisto  ei  häneen  liittynyt.  Kunnialegionan  perustamalla  hän  jo  ensim- 
mäisenä konsulina  pani  sille  alun;  keisariksi  tultuaan  hän  korotti  vel- 
jiänsä, lankojansa,  kenraalejansa  kuninkaiksi,  prinsseiksi,  herttuoiksi, 
kreiveiksi,  marsalkoiksi  j.  n.  e.,  jotka  loistavissa  puvuissaan  ja  kunnia- 
merkeissään olivat  keisarin  läheisyydessä.  Mutta  sellaista  tapojen  hie- 
noutta ja  kohteliaisuutta,  mikä  Ludvig  XIYinnen  hovissa  oli  vallinnut, 
ei   tavata   Napoleonin   hovissa,    sillä   kaiken   täytyi   käydä  kuin  sodassa, 


456  YLEINEN   HISTORIA. 

ikäänkuin  rummun  mukaan  ja  rientomarssissa.  Keisari  itse  kohteli  ylhäi- 
simpiä  virkamiehiään  ja  kenraalejaan,  vieläpä  hovin  naisiakin,  loukkaa- 
valla ja  törkeälläkin  tavaUa,  sillä  hän  tahtoi  pitää  kaikkia  hyvin  etäällä 
itsestään,  osottaen  siten  mahtiansa.  Itse  hän  aina  tahtoi  olla  huomion 
esineenä,  ja  ainoastaan  se  henkilö,  joka  häntä  tarkasti  kuunteli,  oli  hen- 
kisesti etevä;  kaikkien  täytyi  puhua  ainoastaan  hänestä  ja  hänen  yksin 
sopi  esiintyä  kaikkien  tointen  johtajana.  »Kun  kerrotte  voitoistamme», 
sanoi  hän  jo  v.  1796  Italian  retkelle  lähtiessään  eräälle  sanomalehden- 
toimittajalle,  »niin  puhukaa  aina  vaan  minusta,  yksinomaan  minusta, 
ymmärrättekö!»  Hänen  tuli  olla  koko  elämän  keskustana,  mutta  häntä 
piti  myöskin  sellaisena  aina  mielessä  pidettämän. 

Mutta  kykynsä,  voimansa  ja  neronsa  puolesta  toista  sellaista  hallit- 
sijaa kuin  Napoleon  oli  ei  milloinkaan  ole  ollutkaan;  hänen  muistinsa 
oli  niin  tarkka,  että  hän  täsmälleen  tunsi  kaikki  tiet,  linnoitusten  raken- 
nukset, vieläpä  kanuunatkin,  mitä  koko  Länsi-Europassa  oli;  hyveet  ja 
paheet  sekä  muut  ominaisuudet  hän  oppi  pian  huomaamaan  niissä  lukui- 
sissa henkilöissä,  joiden  kanssa  hän  oli  tekemisissä,  ja  näiden  tietojen 
nojassa  hän  voi  kutakin  tarpeen  tullen  käyttää;  mutta  hänen  selvä  jär- 
kensä osasi  luoda  myöskin  nijn  täsmällisen  ja  säännöllisen  hallintojär- 
jestelmän aina  pienimpiin  yksityiskohtiin  asti,  ettei  toista  sellaista  ole 
ollut.  Hän  voi  kiinnittää  ajatuksensa  koko  voiman  yhteen  asiaan  ker- 
rassaan, mutta  samassa  siirtyä  toiseen.  Hän  sanoikin  itse,  että  kaikki 
asiat  olivat  hänen  päässään  järjestettyinä  ikäänkuin  eri  laatikkoihin,  joita 
voi  lykätä  kiinni  ja  avata  sen  mukaan  kuin  tahtoL  »Jos  tahdon  nukkua, 
lykkään  kaikki  laatikot  kiinni  ja  nukun»,  sanoi  hän.  Ja  nukkua  hän 
saattoi  milloin  hyvänsä,  vaikkapa  tappelun  keskessä,  mutta  herätessään 
hän  oli  aina  yhtä  virkeä  toimimaan,  ja  työkyky  hänellä  oli  niin  rajaton, 
että  kaikki  virkamiehet  ja  kenraalit  nääntyivät  hänen  rinnallaan;  kirjurit 
eivät  tahtoneet  voida  joutua  paperille  kirjoittamaan  hänen  sanelunsa  mu- 
kaan. Mutta  tuon  voimakkaan  ja  nerokkaan  miehen  koko  toiminta  on 
kohdistunut  vaan  hänen  omaan  etuunsa.  Yksi  intohimo,  joka  voittaa 
kaikki  ja  jolle  hän  uhraa  alamaisensa,  kansojen  varat,  sotamiehensä  ja 
vihdoin  koko  Ranskan,  se  on  hänen  kunnianhimonsa,  joka  ei  milloinkaan 
tule  tyydytetyksi.  Ranska  yksin  oli  hänelle  liian  vähäpätöinen,  jonka 
vuoksi  hän  tahtoi  saada  laajemman  valtapiirin ;  sota  vei  hänet  aina  uusiin 
sotiin  eikä  hän  ennen  saattanut  tyytyä,  kuin  koko  Europa  oli  hänen 
vallassaan;  »Europa  ei  pääse  rauhaan,  ennenkuin  sillä  on  yksi  ainoa 
keisari»,  sanoi  hän.  Napoleon  kuvitteli  mielessään  Kaarle  suurta,  tahtoen 
samoin  kuin  hänkin  yhdistää  kaikki  sivistyneet  maat  valtaansa.     Ja  tuo 


NAPOLEON   BOHAPARTE.  457 

nlytti  melkein  ODDisturankin,  sil]&  vanha  Europa  oU  lahoDQut  ja  heikko 
uudistuDeeseen  Ranskaan  verraten,  ja  hän  taisteli  ensi  alussa  vaan  hal- 
lituksia vaataan,  slM  kansat  hän  sanoi  kutsuvansa  vapauteen.    Myfintää 


EhIuiIi  flluIrMli  NdHB.    (VuklpiirrM  Abbatlln  mulMkua  makua.) 

täytyykin,  että  ne  yhteiskunnalliset  parannukset,  joita  hän  Ranskassa 
pani  toimeen,  seurasivat  häntä  myöskin  muihin  maihin,  jotka  hän  sota- 
joukkojen ea  avulla  valtasi. 

Knglanti  oH  Europassa  ainoa  maa,  joka  Napoleonia  saattoi  vastus- 
taa,  sillä   tällä   vaUalla   oli   varoja   ja   suuri   laivasto,  jolla   se  piti  meret 


458  YLEINEN   HISTORIA. 

hallussaan;  sota  Ranskaa  vastaan  oli  siellä  yleisen  mielipiteen  kannat- 
tama, ja  pääministeri  William  Pitt,  yksi  Englannin  suurimpia  valtiomie- 
hiä,  muodosti  yhden  liittokunnan  toisensa  perästä  Hanskaa  vastaan. 

Ensimmäiseksi  konsuliksi  tultuaan  Napoleon  kyllä  tarjosi  Englan- 
nille rauhaa;  Yrjö  III:nnelle  lähettämässään  kirjeessä  hän  lausuu  toivo- 
vansa, että  »nämät  Europan  molemmat  valistuneimmat  kansakunnat» 
voisivat  elää  keskenään  sovinnossa.  Mutta  Englannin  hallituksen  vas- 
taus oh  kopea  ja  tyly;  siinä  mainitaan  Ranskasta  lähtevistä  vaaraUisista 
opeista,  joita  vastaan  täytyi  olla  varoillaan,  sekä  Bourboneista,  joiden 
hallitessa  Ranska  oli  ollut  suuri  ja  mahtava.  Samansuuntaisen  kirjoi- 
tuksen kuin  Englannille  Napoleon  lähetti  keisari  Frans  II:sellekin;  »en 
vähtä  joutavasta  kunniasta,  vaan  toivon  ennen  kaikkea  verenvuodatuk- 
sen loppuvan»,  lausui  hän.  Sitä  hän  ei  kuitenkaan  saanut  loppumaan. 
Sota  jatkui. 

Napoleonin  palatessa  Egyptistä  oli  Ranskan  tila  tukala,  viholliset 
kun  oUvat  sekä  Italian  että  Saksan  puolelta  tulleet  sen  rajoille  asti.  Pian 
asema  kuitenkin  taas  muuttui  päinvastaiseksi.  Napoleon  varustaa  kaksi 
sotajoukkoa,  toisen  hyökkäämään  Saksaan,  toisen  torjumaan  viholliset 
Italiasta;  edellisen  joukon  päällikkyyden  hän  antoi  MoreauUe,  itse  hän 
marssitti  toisen  korkeiden  Alppien  yli  Pohjois-Italiaan,  jossa  Itävaltalai- 
nen kenraah  Melas  oh  140,000-miehisen  sotajoukon  kanssa.  Tappelu 
syntyy  Marengon  luona  Kesäkuun  14  p:nä  k:lo  9  a.  p.;  k:lo  2  se  näyt- 
tää päättyneen  Napoleonin  häviöksi;  hänen  näet  täytyi  peräytyä,  ja  itä- 
valtalainen kenraali  lähetti  jo  voitonsanoman  Wieniin.  Mutta  k:lo  5  aikaan 
saapuu  Napoleonille  vereksiä  apujoukkoja,  joiden  avulla  hän  alottaa  tap- 
pelun uudelleen,  ja  nyt  hän  saapi  täydellisen  voiton.  Pohjois-Italia  joutui 
sen  kautta  taas  hänen  valtaansa.  Moreaukin  on  sillä  välin  voittanut 
Saksassa  olevan  itävaltalaisen  joukon,  jonka  vuoksi  Frans  II  on  taipu- 
vainen rauhaan,  joka  tehtiin  Liinevillessä  (v.  1801).  Seuraavana  vuonna 
Venäjä  ja  Englantikin  tekivät  Amiens'issa  rauhan.  Siten  Ranska  kym- 
menvuotisten ponnistusten  jälkeen  pää^  levähtämään. 

Vuotta  kauemmin  ei  tuo  rauhan  tila  kuitenkaan  kestänyt.  Samaan 
aikaan  kuin  Napoleonin  yksinvalta  lujittui  Ranskassa,  hän  järjesteli  oloja 
omaksi  edukseen  myöskin  muissa  maissa;  niinpä  hän  liitti  Ranskaan 
Elban  saaren  sekä  Piemoutin,  vahtutti  itsensä  ItaUan  tasavallan  presi- 
dentiksi, joksi  entistä  Cisalppista  tasavaltaa  nyt  kutsuttiin.  Englannin 
sanomalehdistö  moitti  näitä  mielivaltaisia  tekoja,  mistä  Napole^on  taas 
suuttui.  Väli  kävi  yhä  kireämmäksi,  ja  kun  William  Pitt,  joka  v.  1801 
oli  eronnut  hallituksesta,  jälleen  tuh  ministeriksi,  alkoi  sota. 


NAPOLEON    BONAPARTE.  459 

Napoleonilla  oli  nyt  suuremmoinen  tuuma,  jollainen  saattaa  syntyä 
ainoastaan  hänen  kaltaisensa  miehen  päässä.  Englannin  kanaalin  rannaUa 
olevan  Boulognen  kaupungin  luo  hän  kokosi  suuret  sotaväenjoukot,  noin 
170,000  miestä,  jotka  hän  aikoi  viedä  Englantiin.  >Neljäkolipatta  tuntia 
merensalmen  herroina,  ja  me  olemme  maailman  valtiaina»,  sanoi  Napoleon. 
Mutta  tämä  yritys  ei  onnistunut;  hän  ei  päässyt  neljäksikolmatta  tun- 
niksi kanaalin  herraksi.  Ranskan  laivasto  oli  Englannin  laivastoa  hei- 
kompi, jonka  vuoksi  hän  ei  uskaltanut  merelle  lähteä.  Ja  ennen  pitkää 
Napoleonin  tä3rtyi  viedä  joukkonsa  toisaalle. 

Oli  näet  taas  muodostunut  liittokunta,  johon  Itävalta,  Venäjä  ja 
Ruotsi  yhtyivät,  taistellakseen  yksissä  voimin  Ranskaa  vastaan  (v.  1805). 
Napoleon  marssi  nopeasti  Saksaan,  voitti  Itävallan  joukot  monessa  tap- 
pelussa ja  otti  haltuunsa  Wieninkin,  josta  Frans  II  oli  paennut.  Jään- 
nökset Itävallan  armeijasta  vetäytyivät  Määriin,  jonne  Venäjän  sotajouk- 
kokin jo  oli  saapunut;  keisari  Aleksanteri  I  itse  oli  mukana.  Täällä 
syntyi  Joulukuun  2  p:nä  kuuluisa  »kolmen  keisarin  tappelu»  Austerlitzin 
linnan  luona.  80,000  Venäläistä  ja  Itävaltalaista  oU  70,000  Ranskalaista 
vastassa.  Ennenkuin  tappeluun  ryhdyttiin,  Napoleon  tarkasti  itävaltalai- 
sen joukon  liikkeitä,  ja  niistä  hän  jo  varmasti  voi  päättää,  miten  se 
oli  päättyvä;  hän  oli  varma  voitostaan  ja  päiväkäskyssäkin  hän  sen 
ilmoitti.  Koko  päivä  taisteltiin,  ja  yön  tullessa  oli  liittoutuneista  30,000 
kaatunut,  haavoittunut  tai  joutunut  vangiksi;  Napoleon  menetti  ainoas- 
taan noin  8,500  miestä.  Joulukuun  4  p:nä  Frans  II  saapui  rauhasta 
sopimaan  Ranskan  keisarin  luo,  jonka  hän  tapasi  nuotiotulen  ääressä. 
>Tämä  on  ainoa  palatsi,  joka  minulla  on  ollut  neljäntoista  päivän  aikana 
asuttavana»,  sanoi  Napoleon  hänelle.  Sopimus  tehtiin  siinä  ja  vähän 
myöhemmin  varsinainen  rauha  Pressburgissa,  jossa  Napoleon  riisti  Itä- 
vallalta 1140  neliöpenikulmaa  maata,  kolme  miljoonaa  asukasta  sekä  108 
miljoonaa  sotakuluja. 

Nyt  Napoleon  tahtoi  masentaa  Preussin,  joka  kyllä  oli  pysynyt 
puolueettomalla  kannalla,  mutta  joka  jo  oli  ollut  keskusteluissa  hänen 
vihollistensa  kanssa.  Loukattuansa  monella  tavalla  sen  kuningasta  Fredrik 
Wilhelm  III:tta,  tämä  vihdoin  julisti  sodan  v.  1806.  Mutta  muutaman 
kuukauden  kuluessa  koko  Preussi  oli  Napoleonin  vallassa;  sen  joukot 
hävisivät  Jenan  ja  Auerstädtin  tappeluissa,  jonka  jälkeen  Ranskan 
armeija  melkein  vastarintaa  kohtaamatta  kulki  Berliiniin.  Sieltä  se  vielä 
marssi  itäänpäin  Venäläisiä  vastaan,  joihin  Preussin  armeijan  jäännökset 
olivat  yhtyneet,  ja  voitti  heidät  Itä-Preussissä  Friedlandin  luona  vuoden 
1807  alussa. 


460  YLEINEN   HISTORIA. 

Ranskalainen  sotajoukko  oli  nyt  tullut  varsin  Venäjfin  valtakunnan 
rajalle  sen ;  pftäkortteeri  oli  näet  Tilsitissä  Niemen- virran  rannalla.  Alek- 
santeri I  ei  kuitenkaan  enää  tahtonut  pitkittää  sotaa,  vaan  ryhtyi  kes- 
kusteluihin. Hän  saapui  Tilsitiin,  jossa  Ranskan  keisari  osotti  hänelle 
mitä  sydämmellisintä  ystävyyttä;  Napoleonin  nero  ja  suuremmoiset  suun- 
nitelmat, nuo  suuret  ja  komeat  sotajoukot,  joita  tämä  hänelle  näytteli, 
olivat  omansa  vaikuttamaan  Aleksanterin  tuntehikkaaseen  mieleen;  hän 
osasi  saada  hänet  vakuutetuksi  siitä,  että  Venäjästä  ja  Ranskasta  tois- 
tensa liittolaisina  tulisi  maailman  johtavat  valtiot.  Molemmat  keisarit 
jakaisivat  Europan  herruuden  keskenään;  Venäjä  saisi  riistää  Turkilta 
maita  ja  ottaa  Suomen  Ruotsilta;  Englanti  taas  olisi  oleva  heidän  yhtei- 
nen vihollisensa.  Preussin  kuningas  oli  myöskin  tänne  saapunut,  mutta 
häneltä  Napoleon  otti  puolen  hänen  valtakuntaansa,  ja  antoi  toisenkin 
puolen  takaisin  ainoastaan  »kunnioituksesta  Venäjän  keisaria  kohtaan», 
niinkuin  Venäjän  ja  Ranskan  välisen  sopimuskirjan  4:ssä  kohdassa  mai- 
nitaan. Turhaan  Preussin  nerokas  ja  kaunis  kuningatar  Louise  tuli  Til- 
sitiin  vaikuttaakseen  muka  voittajaan ;  Napoleon  oli  kyllä  kohtelias,  mutta 
hänen  pyyntönsä  eivät  mitäkään  vaikuttaneet 

Venäjän  keisari  sai  Tilsitin  rauhan  jälkeen  Itä-Europan  haltuunsa, 
ja  Napoleonilla  oli  niinikään  tilaisuus  mielin  määrin  vallita  läntisessä  ja 
keskisessä  Europassa;  Portugalin  ja  Espanjan  kuninkaat  hän  työnsi- 
kin  valtaistuimiltaan  vv.  1807  ja  1808,  ja  viime  mainittuna  vuonna  hän 
riisti  paavilta  Rooman,  jonka  hän  yhdisti  Ranskan  keisarikuntaan; 
kardinaalit  ajettiin  pois  ja  Pius  VII  muutti  Ranskaan  Fontainebleauhon, 
jossa  hän  oli  samallaisessa  puolivankeudessa,  kuin  Avignonin  paavit 
keski-ajan  lopulla. 

Napoleonin  valta  oli  nyt  mahtavimmillaan,  eikä  kenelläkään  ole  mil- 
loinkaan ollut  sellaista  mahtiasemaa.  Ranskan  keisarikunnassa,-  jonka 
alan  hän  oli  laajentanut  Rheinin  ja  Alppien  toiselle  puolenkin,  hänellä  oli 
rajaton  valta,  ja  sen  joka  puolella  oli  hänen  vasallivaltioitaan,  joita  hän, 
entiset  hävitettyään,  oli  muodostanut  ja  antanut  veljilleen,  langoilleen  tai 
marsalkoillensa  hallittaviksi.  Entisestä  Batavian  tasavallasta  oli  tehty 
Hollannin  kuningaskunta,  joka  oli  annettu  hänen  Ludvig  veljellensä; 
Saksan  valtakunta  oli  hajonnut,  mutta  sen  sijaan  oli  16  Länsi-Saksan 
valtiota  muodostanut  n.  k.  Rheinin  liittokunnan,  jonka  »suojelija»  Napo- 
leon oli,  ja  joka  palkkioksi  antoi  60,000  sotamiestä  hänen  armeijaansa. 
Preussin  läntisistä  maista  hän  muodosti  Westfalin  kuningaskunnan  ja 
antoi  sen  veljelleen  Jerömelle;  Preussin  puolalaisista  maista,  jotka  niin- 
ikään Tilsitin   rauhassa   oli   siltä   riistetty,  taas   muodostettiin  Warsowan 


NAPOLEON    BONAPARTE.  461 

herttuakunta,  ja  tämä  valtio  annettiin  Saksin  kuninkaalle,  joka  oli  osot- 
tanut  suurta  us  kolli  suutta  Napoleonille,  Sweitsi  oU  tasavalta,  mutta 
Napoleon  oli  sen  >vglittäjS>.  Italiassa  oli  muodostettu  kaksi  kuningas- 
kuntaa, nimittäin  Italian  kuningaskunta  pohjois-osassa  ja  Neapelin  etelässä; 
edellisen  kuningas  oli  Napoleon  itse,  vaikka  hän  asetti  poikapuolensa 
Eugene   BeauhBrnais'n    sitä    varakuninkaana   hallitsemaan,  jälkimmäisen 


HiptlMnli  |i  AMuaaltrl  l:i  UMun  TIMtbH.    (&*itlMr*t'a  Muluna  (luli.) 

hän  antoi  ensin  vanhimmalle  veljelleen  JoosepiUe,  mutta  kun  tämä  v. 
1808  sai  Espanjan  hallituksen,  joutui  Neapeli  keisarin  langolle  Muraflle. 
Portugaliin  ei  asetettu  kuningasta,  vaan  siellä  oli  yksi  hänen  kenraaleis- 
taan hallitus-asioita  hoitamassa.  Näiden  lisäksi  oli  pienempiä  alueita, 
varsinkin  Italiassa,  annettu  Napoleonin  langoille,  kenraaleille  y.  m.  Koko 
Länsi-Europa  oli  siten  vasallisu  h  teessä  Ranskan  keisariin;  Itävallan  ja 
Preussin  kuninkaat  silvotuissa  valtakunnissaan  olivat  pakosta  hänen  lii- 
tossaan, ja  Venäjän  keisari  oli  hänen  ystävänsä. 


462  YLEINEN   HISTORIA, 

Napoleon  oli  kuitenkin  muiden  hallitsijoiden  rinnalla  nousukas,  hän 
kun  vaan  vallankumouksen  kautta  oli  päässyt  kohoamaan,  jonka  vuoksi 
ei  hänen  asemaansa  oikein  laillisena  pidetty.  Mutta  hän  tahtoi  tasoittaa 
sen  juovan,  mikä  oli  entisten  olojen  ja  vallankumouksen  välillä,  sekä 
sovittaa  ne  toisiinsa,  ja  samoin  hän  tahtoi  liittää  asettamansa  hallitsijat 
vanhoihin  hallitsijasukuihin  ja  siten  ikäänkuin  laillistuttaa  heidän  ase- 
mansa; niinpä  monet  hänen  vasalliruhtinaistaan  ottivat  Saksan  ruhtinas- 
suvuista itselleen  puolisoja;  ja  itse  Napoleon  hylkäsi  ensimmäisen  puoli- 
sonsa Josefina  Beauharnais^n  sekä  nai  Itävallan  keisarin  tyttären  Maria 
Louisen,  päästen  siten  Europan  vanhimpaan  hallitsijasukuun. 

Mutta  hänen  valtansa  ei  sittenkään  tullut  pitkälliseksi.  Sillä  Napo- 
leonin mielivalta  kasvoi  yhä  enemmän  sen  mukaan  kuin  hänen  menes- 
tyksensäkin;  hän  ei  taistellut  yksinomaan  vanhoja  hallitsijasukuja  ja 
vanhentuneita  oloja  vastaan,  vaan  hän  tallasi  jalkojensa  alle  kansojen 
kalleimpia  oikeuksia  ja  loukkasi  yksityisten  pyhimpiä  tunteita.  Hän  oli 
siihen  määrään  kylmä  ja  itsekäs,  ettei  hänessä  ollut  minkäänlaisia  uskon- 
nollisia tai  muita  jalompia  tunteita,  jonka  vuoksi  hän  ei  saattanut  niitä 
muissakaan  käsittää  sellaiseksi  voimaksi,  että  niistä  voisi  hänelle'  vaara 
koitua.  Isänmaanrakkaus  oli  hänestä  vaan  joutava  lausetapa,  jolla  ei 
todellista  pohjaa  ollut,  sillä  sellaista  hänellä  ei  itsellään  ollut;  »hän  ra- 
kasti Ranskaa»,  sanoo  suuri  historiankirjoittaja  Taine,  »niinkuin  ratsas- 
taja rakastaa  ratsuhevostansa,  jota  hän  hyväilee  ja  silittelee  voidakseen 
saada  sen  yhä  enemmän  ponnistamaan  voimiaan,  kannustaakseen  sitä 
menemään  yhä  leveämpien  ojien  ja  korkeampien  aitausten  yli,  kunnes  se 
viimein  kompastuu  ja  sortuu».  Hän  käytti  kaikkia  ainoastaan  välikap- 
paleena vallanhimonsa  tyydyttämiseksi,  mutta  kun  se  ei  milloinkaan  tullut 
tyydytetyksi,  hävitti  hän  sillä  viimein  oman  valtansa.  Hän  kyllästytti  ja 
tuskastutti  koko  maailman;  hänen  kenraalinsa  väsyivät;  hänen  omista 
veljistänsäkin  tuntui  hänen  mielivaltansa  liian  kovalta ;  katolilaiset  hän  vie- 
roitti itsestään,  kun  hän  anasti  Rooman  paavilta ;  rojalistit  ja  tasavaltalaiset 
eivät  milloinkaan  olleet  suostuneet  hänen  ankaraan  sotilasvaltaansa,  ja 
»kontinentaalisysteemillä»  hän  vihdoin  laski  niin  ankaran  painon  koko 
Europan  mantereen  kansoille,  että  ne  eivät  voineet  sitä  kestää. 

Kun  hän  näet  taisteluissa  ei  voinut  Englannista  voittoa  saada,  vaan 
tämä  valta  Trafalgarin  luona  v.  1805  oli  toisen  kerran  hävittänyt  Rans- 
kan laivaston,  määräsi  hän  Europan  satamat  suljettaviksi  Englannin 
laivoilta;  sen  tavaroita  ei  saanut  tuoda  maahan  eikä  edes  kirjevaihto 
ollut   sallittu.     Suunnattoman   suuri   tullimiesjoukko  ja  poliisimiehistö  oli 


NAPOLEON    BONAPARTE.  463 

pitkin  rannikkoja  pitämässä  silmällä  näiden  määräysten  noudattamista. 
Tämä  lamautti  kaiken  liikkeen,  mistä  kaikki  kansat  kärsivät  Hänen 
veljensä  Ludvig,  Hollannin  kuningas,  huomautti,  miten  tämä  järjestelmä 
vahingoitti   hänen   maatansa,  ]a   pyysi   lievennyksiä,   mutta   Napoleon   el 


Mark  LtuiM  HiiaHililMa  |i  hlnin  polkan»  Rtom»  kaningu. 

sellaisesta  tahtonut  tietää.  »Sinun  pitää»,  kirjoittaa  hän  Ludvigille,  lensi 
aijassa  katsoa  minun  etujani,  toisessa  Ranskan  etuja  ja  sitten  vasta  oman 
kansasi  etuja*.  Ludvig  luopui  silloin  hallituksesta,  jonka  jälkeen  Hol- 
lanti liitettiin  Ranskan  keisarikuntaan,  koska  se  muka  oli  Rhein-virran 
kuljettamasta  Uejusta  muodostunut,  ja  lieju  oli  Ranskasta  kotoisin. 


464  TLEINElf   HISTORIA. 

Mutta  Napoleon  hautoi  vielä  suurempia  tuumia,  silla  Europakin 
näjtti  jo  liian  vähäpätöiseltä  hänen  toiminnalleen.  Itämaat  eivät  milloin- 
kaan olleet  hänen  mielestään  unohtuneet/  vaan  uutta  retkeä  sinne  hän 
yhäti  tuumaili.  Tilsitissä  hän  esitti  sellaista  Venäjän  herkkätunteiselle 
keisarille;  hänen  lähettiläitään  oli  Persiassa  olosuhteita  tutkimassa,  ja 
monessa  paikassa  jo  puuhattiin  valmistuksia  samallaiseen  retkeen,  jolla 
Makedonian  Aleksanteri  oli  suuruutensa  maailmanhistoriassa  saavuttanut. 
Intia  oli  oleva  retken  päämaali.  Mutta  valmistukset  keskeytyivät  uusien 
taistelujen  kautta,  jotka  nyt  alkoivat  ja  jotka  viimein  tekivät  lopun  hänen 
vallastaan.  Napoleonin  täytyi  näet  ruveta  taistelemaan  kansan  voimaa 
vastaan,  ja  kummakseen  hän  tulee  huomaamaan,  etteivät  kansat  ole  niin 
helposti  voitettavissa  kuin  hallitsijain  sotajoukot. 

Espanjan  kansa,  suuttuneena  Napoleonin  mielivallasta,  ryhtyy  ensin 
taisteluun ;  hän  saa  voittoja  ja  saattaa  karkoitetun  veljensä  takaisin  Madri- 
diin, mutta  sotaa  hän  ei  saa  taukoamaan,  sillä  sitä  käydään  keskeyty- 
mättä koko  maassa,  jonka  vuoksi  hänen  täytyy  aina  pitää  siellä  suuria 
sotajoukkoja.  Itävallassa  Napoleon  niinikään  v.  1809  koki  entistä  kovem- 
paa vastarintaa,  sillä  sielläkin  oli  sotaväki  järjestetty  kansalliselle  poh- 
jalle. Koko  Saksassa  kiihtyi  viha  kiihtymistään  hänen  sortoaan  vastaan, 
ja  yksityisiä  ilmauksiakin  siitä  jo  nähtiin;  Ranskan  kansakin  oli  jo  saa- 
nut tarpeeksi  kunniaa,  ja  Napoleonin  ankara  herruus  sekä  yhtämittaiset 
sodat,  joihin  vuotuisien  konskriptsioonien  kautta  otettiin  maan  parasta 
väkeä,  tuntuivat  liian  raskailta.  Napoleonin  vallan  perustus  siis  horjui,  ja 
hänelle  huomautettiin kin  siitä;  mutta  sittenkin  hän  alkoi  sodan  Venäjätä 
vastaan;  ystävyyden  suhde  Aleksanteri  I:seen  oli  näet  vähitellen  kylmen- 
nyt, koska  itsekäs  Napoleon  tahtoi  vaan  omaksi  hyödykseen  käyttää 
Venäjän  keisarin  kanssa  tehtyä  liittoa. 

Napoleon  kokoo  nyt  v.  1812  kaikista  vasallivaltioistaan  sotajoukkoja; 
niihin  tulee  Italialaisia,  Espanjalaisia,  Ranskalaisia  ja  Saksalaisia,  ja  Itävallan 
ja  Preussin  hallitsijat  hän  pakottaa  rupeamaan  liittolaisikseen.  Suurin  sota- 
joukko, noin  \  miljoonaa,  mitä  koko  uudella  ajalla  oli  ollut  liikkeessä,  kulki 
V.  1812  Venäjätä  kohden  ja  jakaantui  rajan  yli  päästyään  kolmeen  osaan. 
Pftftarmeija,  jossa  Napoleon  itse  oli,  kulki  suoraa  tietä  Moskowaa  kohti,  sillä 
hän  tahtoi  saada  haltuunsa  Venäläisten  pyhän  kaupungin.  Hänen  suunni- 
telmansa oli  samantapainen  kuin  Kaarle  XII:nnen  sataa  vuotta  aikaisem- 
min; mutta  samoin  kuin  tämä  retki  oli  tehnyt  Ruotsin  suurvalta-asemasta 
lopun,  samoin  VonSjän  retki  Napoleonillekin  oli  »lopun  alku». 

Venäjän  keisari  ei  ollut  lähimainkaan  niin  hyvin  varustautunut, 
i^ttä   hän  olisi   tappeluun  ryhtymällä  voinut  voittoa  toivoa;   hänen  sota- 


r-   I 


Napoleo 
ElvipilrroB  Victor  Adamin 


n  hovi. 

aalaam&u  tanlun  mukaan. 


NAPOLEON   BONAPARTE.  465 

Joukkonsakin  oli  ainoaBtaan  200,000-inieheD  Buuruinen.    Sen  vuokei  kfiy- 

Mtiin  samaa  sodankSfmiBtapaa,  Jota  nondattamalla  Venäjä  oli  ennenkin 

'  pelastunut;  sotajoukko  peräTtyi  perSytymiBtään,  hävittäen  matkan  varrelta 

maata;  talonpojatkin  polttivat  talonsa  ja  itse  pakenivat  metsiin.  Smolenskin 


luona  Barclay  de  ToUy,  joka  on  Suomen  historiassakin  tunnettu  ja  jolla 
nyt  oli  ylipäällikkyys,  ryhtyi  tosin  taisteluun,  mutta  hänet  voitettiin. 
Kutusow,  joka  hänen  jälkeensä  määrättiin  y  h  päälliköksi,  tahtoi  myöskin 
estää  Ranskalaisten  pääsöä  pyhään  Moskovvaan,  jonka  vuoksi  hän  antau- 
tui taisteluun  Borodinon  kylän  luona.  Kun  9  tuntia  oh  taisteltu,  uupumus 
TIeinon  histuria  II.  —  30 


466  YLEINEN   HISTORIA. 

valtasi  molemmat  joukot;  sJUom  peitti  talBtelotantereen  90,000  kuoUntta  ja 
haavoitettua,  noin  60,000  Venällistä  ja  30,000  Ranskalaista.  Seitsemän  päi- 
vää myöhemmin  (Syyskuun  14  p:nfi)  Ranskalaiset  näkivät  Moskowan,  joka 
oli  oleva  heidän  retkensä  päämaali,  sillä  Napoleon  luuli  täällä  voivansa 
määrätä  rauhanehdot  Aleksanteri  I:tle,  niinkuin  hän  Preussin  ja  Itävallan 


H«|i*lHn  M«liawu».    (MiikiBi  sIImii  A.  «dimin  pllrru.) 

hallitsijoille  oli  m&ärännyt  saatuaan  valtaansa  heidän  pääkaupunkinsa. 
Mutta  hän  erehtyi.  Häntä  ei  otettu  juhlaltisesti  vastaan,  jota  hän  oli 
odottannt,  vaan  kaupunki  oli  melkein  tyhjä,  kun  hän  sinne  tuli;  kuver- 
ndörinsä  kehotuksesta  suurin  osa  asukkaista  oU  näet  lähtenyt  pois,  ja 
seuraavana  päivänä  se  monelta  taholta  syttyi  palamaan,  Venäläisten  sy- 
tyttämänä; ainoastaan  kuudes  osa  tuosta  suuresta  kaupungista  saatiin 
tSintuskin  pelastetuksi.  Napoleon  viipyi  täällä  kuitenkin  Lokakuun  keski- 
palkoille asti,  luottaen  yhä  vaan  rauhan  gaantiin. 


NAPOLEON   BONAPARTE.  467 

Vihdoin  Lokakuun  18  p:nä  IShdettiin  paluumatkalle;  armeija  oli  Jo 
silloin  huvennut  100,000:teeD  mieheen,  ja  ennenkuin  VenfijSn  rajojen  toi- 
selle puolelle  päSstiin,  oli  sekin  hävinnyt.  Pakkanen  hätyytti  näitä  Poh- 
jolan ilmanalaan  tottumattomia  miehiä,  joiden  vaatteet  vielä  päällisesi 
olivat  kevyet  ja  nekin  kuluneet,  jottei  niistfikfifin  ollut  paljon  suojaa; 
ruokavaroista  tuli  puute,  sillä  koko  maa,  jonka  kautta  kuljettiin,  oli  har- 
vaan asuttua  ja  jo  ennen  hävitettyä,  ja  lisäksi  kasakkaparvet  yhäti  ahdis- 
telivat Vihdoin  Marrask.  27  p.  tultiin  Beresina-joelle,  jonka  yli  talvi- 
pakkasessa rakennettiin  kaksi  siltaa,  samaan  aikaan  kuin  ahdistelevia 
vihollisia  oli  torjuttava.  Tässä  loppui  kaikki  kuri  ja  Järjestys;  sillat  täy- 
tyi hävittää  ennenkuin  kaikki  v9ki  oli  päässyt  ylitse,  ja  tuhansittain  huk- 
kui sotamiehiä  jokeen.    >Nähdä  ihmisifi  kuolevani,  sauoo  eräs  aikalainen, 


Rknilialaliii  inlurtji  kotimatkani.    (Mukani  dIIhr  Giinlarln  pliru(tii(.) 

joka  näki  tämän  kurjuuden,  >ei  tehnyt  tässä  kuoleman  riemukulussa 
suurempaa  vaikutusta  kuin  juopuneen  näkeminen  puolalaisilla  markki- 
noilla». Kuoleman  saalis  tSUä  retkellä  olikin  tavattoman  suuri;  yksin 
Smolenskin  kuveraementissä  poltettiin  tai  haudattiin  169,000  ihmisruu- 
mista ja  110,000  kuollutta  hevosta,  ja  Niemen-virran  Jäällfi  koottiin  15,000 
ruumista  Ja  viskattiin  jokeen.  Yhteensä  on  laskettu  300,000  saaneen  Ve- 
näjän retkellä  surmansa.  Tuskin  20,000  miestä  oh  jäljellä  koko  isuuresta 
armeijasta*  sen  Saksaan  palatessa. 

Miekkaan  oli  Napoleonin  valta  perustettu  ja  miekalla  oli  sitä  yllä- 
pidettävä; mutta  kun  onnetar  hänet  jätti,  niin  valtakin  pian  oli  lopussa. 
Tuo  salassa  kytenyt  viha,  minkä  hänen  sortovaltansa  oli  Europan  kan- 
soissa herättänyt,  puhkeaa  nyt  ilmituleen;  kansat  ryhtyvät  aseisiin  ja 
niiden  voimaa  Napoleon  ei  voi  kukistaa. 

Preussia  Napoleon  oli  kohdellut  tylymmin  kuin  mitäkSän  muuta 
valtiota,   ja   kansakin   käsitti   tuon   alennustilan,   johon   sen   isänmaa   oli 


468  YLEINEN    HISTORIA. 

joutunut.  HallituB  oli  puolestaan  myöskin  mikäli  mafadolliata  koettanut 
parantaa  niitfi  epfikohtia,  joitR  oli  oUut  olemassa;  niinpfi  ammattipakko  ja 
maaorjuuden  jätteet  poistettiin;  kaikki  asukkaat  julistettiin  tasa-arroisiksi 
lain  edessä.  Monet  isänmaalliset  miehet  taas  herftttivfit  isän  maallisen 
bengen  ja  kansallistunteen,  jonka  tuli  liittää  koko  Saksa  yhteen.  Uusi 
mieliala  tulikin  näkyviin,  kun  Fredrik  Wilhelm  kehotti  kansaansa  tarttumaan 
aseisiin  sortajaa  vastaan;  vapaaehtoisia  sotilaita  tuli  tulvaamalk  lippujen 
alle:  virkamiehet  lähtivät  virastoista,  professorit  kuulijakuntineen  yliopis- 
tosta; vieläpä  koululaisiakin,  puotilaisia,  oppipoikia,  renkejä  nähtiin  aatelis- 
mlesten  ja  oppineiden  rinnalla ;  lapset  toivat  säästöroponsa,  tjrtöt  myivät  hiuk- 
sensa, aviopuolisot  lahjoittivat  vihkisormuksensa  saman  asian  edistämiseksi. 


VtputhtafitH  llhU  lotuiL    {Ruichin  ttktmliti  BlUohgrln  muiitmiKrkliU  BHKinlnl.) 

Preussin  kuningas  teki  Venäjän  kanssa  liiton,  johon  Ruotsikin  yhtyi, 
mutta  Itävalta  koettaa  aluksi  välittää  rauhaa,  Napoleon  kun  oli  keisarin 
vävy.  Napoleon  ei  kuitenkaan  tahdo  tietää  mistään  myönnytyksistä,  joita 
hänen  vaaditaan  tekemään.  »Teidän  valtaistuimella  syntyneet  hallitsi- 
janne eivät  saata  minua  ymmärtää*,  sanoi  hän  Itävallan  ministerin  Met- 
ternichin  kanssa  keskustellessaan;  »h&  palaavat  pääkaupunkeihinsa  tap- 
piolta kärsittyäänkin,  ja  heidän  asemansa  on  yhtä  vankka  kuin  ennenkin. 
Mutta  minä  olen  soturi;  minä  tarvitsen  kunniaa  ja  ihailua;  en  saata  hei- 
kontuneena palata  kansani  luo;  minun  täytyy  pysyä  suurena,  kunniak- 
kaana ja  ihailtuna.>  Kun  Metternich  huomautti,  että  tarvittiin  ainakin 
200,000  Ihmishenkeä,  ennenkuin  hänen  asemansa  oli  entiselleen  palau- 
tettu, niin  Napoleon  huudahti;  >Ja  mitä  merkitsee  200,000  ihmishenkeä?» 


NAPOLEON   BONAPARTE.  469 

Itävaltakin  liittyi  nyt  häntä  vastaan.  Häntä  ahdistetaan  joka  taholta, 
jonka  vuoksi  hänen  kaikkine  joukkoineen,  joissa  oli  noin  200,000  miestä, 
täytyi  vetäytyä  Leipzigin  avaroille  tasangoille,  missä  kolme  päivää  kestä- 
vässä tappelussa  Europan  kohtalo  ratkaistiin.  Ensimmäisenä  tappelu- 
päivänä  (Lokakuun  16)  Napoleon  jo  luuli  saaneensa  voiton  ja  lähetti 
sanomankin  siitä  Pariisiin  sekä  soitatti  kelloja  Leipzigin  kirkoissa;  mutta 
Preussin  kenraali  Bliicher  saapuukin  pohjoisesta,  ja  tappelun  meno  muut- 
tuu Ranskalaisille  vastaiseksi.  Seuraavana  päivänä,  jolloin  tappelu  oli 
keskeytetty,  liittolaiset  saivat  lisäväkeä,  joten  heillä  oli  nyt  noin  300,000; 
18  p:n  illalla  Napoleon  oli  kokonaan  hävinnyt,  jonka  vuoksi  hän  19  p:nä 
vei  joukkonsa  pois;  mutta  jälkijoukot  vielä  puolustivat  Leipzigiä,  jonka 
liittolaiset  kumminkin  ottivat  haltuunsa. 

Leipzigin  tappelun  jäljestä  Napoleonin  entiset  liittolaiset  luopuvat 
hänestä,  ja  itse  hän  peräytyy  Ranskaan  varustamaan  uusia  joukkoja. 
Liittoutuneet  seuraavat  häntä,  tarjoavat  kuitenkin  rauhaa,  ennenkuin  he 
menevät  Ranskan  rajojen  yli;  mutta  kun  Napoleon  ei  nytkään  suostu 
heidän  vaatimuksiinsa,  tunkeutuvat  he  sinne,  ja  ennen  pitkää  ottavat 
Pariisinkin  haltuunsa.  Napoleon  oli  kyllä  yrittänyt  puolustautua,  mutta 
vihollisten  lukumäärä  oli  liian  suuri,  eikä  Ranskan  kansa  osottanut  sel- 
laista uhrautuvaa  intoa,  jota  nyt  olisi  tarvittu.  Ja  kun  jotkut  hänen 
kenraaleistaankin  luopuvat  hänestä,  on  hän  pakotettu  eroamaan  halli- 
tuksesta. Fontainebleau'ssa  Napoleon  sanoi  jäähyväiset  sotureilleen,  ja 
sitten  hän  lähti  Italian  rannikolla  olevaan  Elban  saareen,  jonka  Europan 
hallitsijat  olivat  määränneet  hänelle  asuinpaikaksi. 

Vielä  kerran  Napoleon  koettaa  onneansa.  Hän  näet  palaa  v.  1815 
Ranskaan  ja  saapikin  uudelleen  keisarinarvon.  Hän  lupasi  nyt  hallita 
Ranskaa  perustuslain  mukaan  sekä  olla  Europan  rauhaa  häiritsemättä. 
Mutta  suurvaltojen  hallitsijat  julistivat  hänet  kuitenkin  vihoUisekseen. 
Sotajoukkoja  lähetetään  taas  Ranskaa  kohden,  ja  Waterloon  luona  Bel- 
giassa Napoleon  joutuu  tappiolle,  jonka  johdosta  »satapäiväinen  keisari- 
kunta» päättyi.  Hän  luopuu  toisen  kerran  hallituksesta  ja  aikoo  lähteä 
Amerikaan,  mutta  Englantilaiset  ottavat  hänet  vangiksi  ja  vievät  hänet 
yksinäiseen  S:t  Helenan  saareen,  jossa  hän  kuoli  v.  1821. 

Maailman  historiassa  ei  tavata  toista  miestä,  joka  suuremmassa 
määrässä  kuin  Napoleon  olisi  vaikuttanut  aikakautensa  oloihin.  Olemme 
nähneet,  että  vallanhimo,  oman  rajattoman  itsekkäisyyden  tyydyttäminen 
oli  hänen  toimintansa  vaikuttimena;  kaikkien  ihmisten,  kaikkien  kansojen, 
koko  maailman  piti  alistuman  hänen  valtansa  alle,  eikä  hän  ottanut  lukuun, 
paljonko  ihmishenkiä  tätä  varten  tarvittiin.    Mutta  Napoleon  oli  kuitenkin, 


YLEINEN   HISTORIA. 


vaikka  tietämfittfinsä,  aatteellisemmankin  tarkoitusperSn  välikappaleena. 
Ja  kauheata  olisikin  ajatella,  ettfi  satojatuhansia  ihmisbenkifi  olisi  vaan 
yhden  miehen  kunnianhimon  tyydjtt&miseksi  uhrattu.    HSn  hSvitti  Tanhao 


Europan,  mutta  pani  samassa  myöskin  alun  uudelle.  Olemme  nähneet 
hänen  toteuttavan  vallankumouksen  aatteita  Ranskassa,  jonka  jakobiineln 
hirmuhallitus  oli  kokonaan  saattanut  epäjärjestykseen;  tasa -arvoisuus  tuli 
vasta  käytännössä  voimaan;  katolinen  kirkko  tuli  jälleen  valtiokirkoksi; 


TAANTUMISEN  AIKA.     WIENIN  KONGRESSI  JA  PYHI  ALLIANSSI.      471 

hänen  toimestaan  laadittiin  lakikirja,  jota  vieläkin  käytetään  sekä  Rans- 
kassa että  Belgiassa  ja  Länsi-Saksassakin  j.  n.  e.  Europan  muissa 
maissa  hän  niinikään  hävitti  keski-ajalta  johtuvan  feodaalisen  yhteiskun- 
nan ;  säätyerotus  poistettiin,  talonpojat  vapautettiin,  ammattipakko,  erikois- 
kauppaoikeudet  hävitettiin;  kaikki  tulivat  vapaiksi  ja  vapaassa  kilvoitte- 
lussa saivat  koettaa  kykyänsä.  Tämä  tasa-arvoisuus  saattoi  kansan  kaikki 
kerrokset  lähemmäksi  toisiansa,  mikä  herätti  henkiin  yhteistunteen,  joka 
on  kansallisen  valtion  edellytyksenä.  Saksassa  ja  Italiassa  hän  sitä  paitsi 
suoranaisemminkin  vaikutti  kansallisten  valtioiden  syntymiseen,  hän  kun 
hävitti  suuren  joukon  pieniä  valtioita,  ja  Italian  kuningaskunnan  muo- 
dostamalla hän  liitti  vielä  tähän  nimitykseen  valtiollisen  merkityksen. 
Napoleon  siis  herätti  henkiin  kansallistunteen,  sen  voiman,  joka  kääntyi 
häntä  itseään  vastaan  ja  teki  lopun  hänen  vallastaan. 


XXXII. 
Taantumisen  aika.    Wienin  Icongressi  ja  pyliä  allianssi. 

Historiallisen  kehityksen  kulku.  —  Europan  ruhtinaat  ottavat  Järjestääkseen  valtiol- 
liset olot  —  Wienin  kongressin  lausumat  periaatteet.  —  Viisi  suurvaltaa.  —  Pie- 
nemmät vallat.  —  Saksa  Ja  Sweitsi.  —  Italia.  —  Pyhä  allianssi.  —  Muita  taantu- 
misen merkkejä.  —  Uus-romanttisuus.  —  Toinen  maailmankatsomus. 

Kehityksen  kulku  historiassa  ei  ole  säännöllistä  ja  tasaista;  toisi- 
naan melkein  näyttää  siltä  kuin  se  pysähtyisi  |a  olot  jäykistyisivät; 
mutta  tällaisen  aikakauden  jäljestä  tavallisesti  seuraa  kiihkeä  toiminnan 
aika,  jolloin  rajulla  vauhdilla  tunkeudutaan  uusille  urille,  ikäänkuin 
tahdottaisiin  korvata  entisen  ajan  toimettomuus.  Silloin  liian  armotto- 
masti hyljätään  kelpaamattomana  kaikki  mitä  on  vanhaa;  tämä  kuiten- 
kin pyrkii  jonkun  ajan  perästä  uudelleen  esiin,  yrittäen  puolestaan 
hävittää  tuon  uutuuden.  Siinä  syntyy  taistelu  vanhan  ja  uuden  välillä, 
josta  lopputuloksena  on  sen  valtaan  pääseminen,  mitä  ajan  henki  pitää 
oikeutettuna  ja  mikä  vastaa  sen  tarpeita.  Niinpä  Ranskan  suuri  vallan- 
kumous, unohtaen  kokonaan  entisen  kehityksen,  oli  liian  äkkiä  tahtonut 
perinpohjin  hävittää  kaikki  olevat  olot;  aika  ennen  vallankumousta,  sanoi- 
vat kiihkoiset  jakobiinit,  oli  vaan  kuin  paha  uni,  joka  oli  mielestä  karko- 


472  YLEINEN   HISTORIA. 

tettava.  Mutta  Napoleonin  häviön  jälkeen  rupeaa  tuo  halveksittu  entisyys 
pyrkimään  esille  ja  se  puolestaan  tahtoo  taas  unohduksiin  saattaa  kaikki 
vallankumouksen  luomat  uudet  olot.  Europassa  alkaa  taantumisen  eli 
reaktsioonin  aika. 

Sotilasvalta,  mihin  vallankumous  oli  päättynyt,  oli  kokonaan  muut- 
tanut Europan  valtiolliset  olosuhteet;  Napoleon  siirteli  valtakuntien  rajoja, 
loi  uusia  valtioita  ja  asetti  niihin  hallitsijoita.  Tässä  kohden  olot  olivat 
ensiksikin  entiselleen  palautettavat,  ja  Europan  ruhtinaat  ja  valtiomiehet, 
joiden  eduksi  Ranskasta  saadut  voitot  tulivat,  ottivat  ne  järjestääkseen. 
Heti  sen  jälkeen  kuin  Napoleon  oli  ensi  kerran  luopunut  hallituksesta 
ja  lähtenyt  Elban  saareen,  he  kokoontuivat  Wieniin  yhteiseen  kongressiin, 
joka  seuraavana  vuonna  1815  Napoleonin  paluun  johdosta  Ranskaan  jok- 
sikin aikaa  keskeytyi.  Se  oli  loistavin  kokous,  mikä  milloinkaan  on 
koossa  ollut;  siellä  oli  90  itsenäistä  ruhtinasta  sekä  53  sellaista,  jotka 
tunnustivat  toisen  yliherruutta;  ja  kaikki  Europan  kuuluisimmat  valtio- 
miehet olivat  ruhtinaiden  ohessa  sinne  saapuneet.  Venäjän  ja  Itävallan 
keisarit,  Preussin  ja  Tanskan  kuninkaat  siellä  olivat;  ruhtinas  Metternich 
ajoi  Itävallan  etuja,  Rasumowski  ja  Nesselrode  olivat  Venäjän  edustajia, 
Wellingtonin  herttua  Englannin,  ja  Ranskan  hallitus  taas  oli  lähettänyt 
sinne  älykkään  ja  viekkaan  Talleyrandin,  joka  vastikään  oli  ollut  Napo- 
leonin palvelijana.  Suuremmoisia  pitoja,  vastaanottoja,  iloisia  huveja  oli 
keskustelujen  lomassa;  Itävallan  hallitus  oli  asettanut  erityisen  toimikun- 
nan pitämään  huolta,  että  isoisten  vierasten  olo  sen  pääkaupungissa  tun- 
tuisi mieluisalta. 

Europan  oloja  järjestäessään  Wienin  kongressi  kokonaan  hylkäsi 
vallankumouksen  julistaman  periaatteen  kansojen  suvereenisuudesta;  ei 
kansojen  tahtoa  eikä  kansallisuuksien  vaatimuksia  otettu  lukuun,  vaan 
pidettiin  silmällä  ainoastaan  hallitsijoiden  etuja,  joita  puolustettiin  legitimi- 
teetin, s.  o.  laillisuuden  aatteen  perustuksella.  Samoin  kuin  18:nnen 
vuosisadan  hallitusmiehet  jakelivat  maita  ja  sirottelivat  saman  kansan 
jäseniä  eri  valtioiden  piiriin,  niin  Wienin  kongressikin  teki.  Yleiseksi 
periaatteeksi  tunnustettiin  se,  että  entiset  valtiot  palautettaisiin  ja  että 
ruhtinaat  saisivat  entisen  asemansa  ja  valtansa;  mutta  tästä  säännöstä 
kuitenkin  poikettiin,  ja  monet  pienet  vallat  menettivät  itsenäisyytensä; 
niinpä  Venetsia  ja  Genua,  useat  Saksan  pikkuvalloista,  varsinkin  vapaat 
kaupungit  paitsi  neljää,  sekä  kaikki  kirkolliset  ruhtinaskunnat,  paitsi 
Eirkkovaltaa,  liitettiin  toisiin  valtioihin. 

Viiden  suurvallan  tuli,  niinkuin  edellisellä  vuosisadalla,  pysytellä 
valtiollista  tasapainoa  Europassa.    Venäjä  ja  Englanti,  jotka  tehokkaammin 


TAANTCmSEN  AIKA.     VIENIN  KONGREBBI  JA  PTHÄ  ALLIANSSI.      473 

kuin  muut  olivat  Napoleonin  häviöön  vaikuttaneet,  saivat  pitää  valloitetut 
alueensa,  vaikka,  niinkuin  vastikään  mainittiin,  ylimalkaan  tahdottiin  rajat 
saattaa   entiselleen.      Venäjän  keisari   sai   melkein   koko   entisen   Puolan. 


/-r~/Ky.-<^.:' 


Krtlvl  Tdtayrand.    (fi«r*ril'lii  muk«A»a  mukun  lahly  vuklpilrni.) 

kttningaskunnan  paitsi  Länsi-Preussin,  Posenin  ja  Galitsian  maakuntia, 
ja  täUe  Aleksanteri  I  antoi  oman  eduskunnan  ja  hallituksen.  Suomen 
suuriruhtinaskunta  jäi  niinikään  Venäjän  yhteyteen,  ja  sillekin  keisari  oli 
luvannut  säilyttää  sen  entisen  yhteiskunta-  ja  valtiolaitoksen.  Turkilta 
ottamansa  Bessarabian  se  niinikään  sai  pitää  valtakuntaansa  liitettynä. 
Venäjä  esiintyykin  tästä  alkaen  entistä  mahtavampana  suurvaltana  Euro- 


474  TLEINEK   HISTORIA. 

pasBä,  ja  sen  hallitsijalla  oli  vuosisadan  puoliväliin  asti  jonkinlainen  joh- 
tava asema.  —  Englanti  taas  saavutti  entista  suuremman  vallan  merdla ; 
Gibraltar  oli  jo  ennen  ollut  sen  hallussa  ja  nyt  se  sai  Maltan  ja  Jonian 
saaret,  joten  koko  Välimeri  joutui  sen  herruuden  alaiseksi;  se  oli  sotien 
aikana  ottanut  Hollannilta  Kapmaan  Etelä-Afrikassa,  joka  sille  nyt  luo- 
vutettiin, sekä  useita  Länsi-Intian  saaria  ynnä  muitakin  siirtomaita.  — 
Vaikka  vihollisten  yhdistyneet  joukot  kaksi  kertaa  olivat  kulkeneet  Ranskan 
pääkaupunkiin  asti  ja  koko  häiriön  alku  oli  lähtenyt  tästä  maasta,  sai  se 
kuitenkin  pitää  saman  alan  kuin  sillä  ennen  vallankumousta  oli  ollut, 
lukuunottamatta  muutamia  rajalinnoja  sekä  Savoyin  ja  Nizzan  maakun- 
tia, jotka  se  toisessa  Pariisin  rauhassa  oli  menettänyt  —  Itävalta  taas 
tuli  käsittämään  noin  2  miljoonaa  asukasta  enemmän  kuin  siinä  ennen 
oli  ollut;  Belgian  ja  Lounais-Saksassa  omistamainsa  alueiden  korvauk- 
seksi näet  se  sai  Tyrolin  ja  Salzburgin  sekä  Pohjois-Italiasta  Venetsian; 
Lombardian,  joka  sen  hallussa  ennenkin  oli  ollut,  se  sai  vieläkin  pitää. 
Itävallan  väkiluku  oli  jotenkin  suuri,  28  miljoonaa,  mutta  siinä  oli  monta 
eri  kansallisuutta  —  Saksalaisia,  Slavilaisia,  Unkarilaisia  ja  Italialaisia  — 
mikä  teki  valtioyhteyden  hölläksi.  —  Preussi  oli  pienin  suurvalloista,  sillä 
sen  väkiluku  oli  ainoastaan  10  miljoonaa,  ja  sitä  paitsi  olivat  sen  maat 
hyvin  hajallaan;  Itä-Saksassa  olivat  päämaat  Brandenburg,  Preussi, 
Schlesia  ja  Pesen,  lännessä  taas  Rheinin  seuduilla  Westfali  ja  Rheinin 
maakunnat;  Wienin  kongressissa  sille  lisäksi  lohkaistiin  kaksiviidennestä 
Saksin  kuningaskunnasta;-  loppu  jätettiin  entiselle  hallitsijalle  Saksin 
kuningaskuntana. 

Pienemmistä  valtioista  Espanja  ja  Portugal  saivat  pitää  entisen 
alueensa  ja  entiset  hallitsijasukunsa ;  Pohjois-Europassa  taas  Tanska,  joka 
oli  uskollisesti  pysynyt  Napoleonin  liitossa,  pakotettiin  jättämään  Norja 
Ruotsille,  johon  se  jo  v.  1814  oli  suostunut.  Norja  sai  kuitenkin  itse- 
näisen aseman  Ruotsin  rinnalla,  sillä  ainoastaan  hallitsija  tuli  olemaan 
yhteinen  näillä  molemmilla  mailla.  Korvaukseksi  Tanska  kuitenkin  sai 
Ruotsin  Pommerin,  jonka  se  pian  vaihtoi  Preussin  kanssa  Lauenburgiin. 
Ruotsissa  pysytettiin  tämän  maan  uusi  hallitsijasuku,  koska  Kaarle 
Juhana  oli  tehokkaasti  ottanut  osaa  sotaan  Napoleonia  vastaan.  —  Rans- 
kan pohjoispuolelle  muodostettiin  uusi  valtakunta  liittämällä  yhteen  Ala- 
maat ja  Belgia  vanhan  Oranian  suvun  hallittavaksi.  Tämän  uuden 
Alamaiden  kuningaskunnan  tuli  Ranskan  läheisenä  naapurina  olla  voi- 
makkaana vastapainona  ehkäisemässä  siellä  vastedes  mahdollisesti  synty- 
viä häiriöitä;  mutta  siinä  oli  kaksi  eri  kansallisuutta,  kaksi  eri  uskontoa 
sekä  erilaiset  olot  ja  laitokset,  jotka  estivät  sen  sulautumista  yhteen. 


TAANTUMISEN  AIKA.     WIENIN  KONGRESSI  JA  PTHÄ  ALLIANSSI.      475 

Saksan  valtakunnan  valtioliisten  olojen  järjestämisestä  oli  paljon 
riitaisuuksia.  Entistä  »pyhää  saksalais-roomalaista  valtakuntaa»  ei  enää 
Toitu  henkiin  herättää^  sillä  ei  Preussi  eivätkä  muutkaan  itsenäisyyden 
saavuttaneet  vallat  tahtoneet  alistua  Itävallan  keisarin  johtoon,  vaan  ne 
tahtoivat  päästä  valtakunnan  yhteisiä  asioita  käsittelemään.  Sen  vuoksi 
suostuttiin  asettamaan  yhteinen  liittohallitus  Frankfurt  am  Mainiin,  jo- 
hon kaikkien  valtioiden  hallitukset  lähettäisivät  edustajansa;  Itävallalla 
tuli  siinä  olla  johtajan  asema.  Valtioiden  lukumäärä  oli  entisestään,  noin 
d00:8ta,  supistunut  39:ään  sen  kautta  että  monet  pienet  olivat  liitetyt 
suurempiin.  Mutta  oli  niissä  nytkin  erikokoisia;  Itävallan,  Preussin, 
Baijerin  ja  Saksin  kuningaskuntien  ohessa  oli  pikkuvaltioita,  joiden  pinta- 
ala  oli  ainoastaan  muutamia  nellöpenikulmia ;  sellaisia  olivat  esim.  Thii- 
ringissä  olevat  herttuakunnat.  Monista  kymmenistä  valtiokaupungeista 
saivat  ainoastaan  Hamburg,  Bremen,  Lybeck  ja  Frankfurt  am  Main  pitää 
entisen  itsenäisen  asemansa.  —  Sioeitsin  valtiolaitos  muodostettiin  joteilkin 
samallaiseksi  kuin  Saksan,  sillä  nuo  22  erisuuruista  kanttoonia  muo- 
dostivat liittokunnan,  jolla  oli  yhteinen  hallitus.  Samoin  kuin  Saksassa 
oli  yhteishallitus  täälläkin  heikko,  ja  valtiollisen  toiminnan  pääponsi  tuli 
yksityisille  kanttooneille. 

Kovin  kohtalo  tuli  Italian  osaksi,  jolle  maalle  Napoleonin  herruus 
monessa  suhteessa  oli  ollut  edullinen,  hän  kun  oli  hävittänyt  vanhat 
keski-aikuiset  laitokset  ja  sitä  paitsi  muodostanut  »Italian  kuningaskun- 
nan» liittämällä  yhteen  pikkuvaltioita.  Wienin  kongressi  ei  näet  hyväk- 
synyt näitä  muutoksia.  »Italia  ei  ole  mikään  valtio,  ainoastaan  maan- 
tieteellinen käsite»,  lausui  Metternich,  ja  sen  mukaan  tämän  maan  val- 
tiolliset olot  järjestettiinkin.  Olemme  maininneet  Itävallan  saaneen  pohjois- 
osassa suurimman  alan,  jonka  kautta  siitä  tuli  koko  niemimaan  johtava 
valta.  Sardinian  kuningaskunta  oli  lännessä  sen  naapurina.  Niemimaan 
eteläosassa  sai  entinen  Bourbonin  suku  Molempain  Sisiliain  kuningas- 
kunnan; keskiosassa  olivat  Toskanan  suurherttuakunta,  Parman  ja 
Modenan  herttuakunnat  sekä  Kirkkovalta,  jonka  ruhtinas  vielä  oli  koko 
katolisen  maailman  päämies.  —  Turkin  valtio  säilytettiin  entisellään,  mutta 
se  oli  oikeastaan  europalaisen  valtiojärjestelmän  ulkopuolella. 

Vastoin  kansojen  toiveita  olivat  valtiomiehet  järjestäneet  Europan 
ulkonaiset  valtiolliset  olot,  ja  lisäksi  he  suostuivat  myöskin  hallitustoimis- 
saan noudattamaan  periaatteita,  jotka  olivat  vallankumouksen  julistamille 
periaatteille  ihan  päinvastaisia.  He  olivat  voittaneet  Ranskan  sotavoimat 
ja  he  tahtoivat  myöskin  voittaa  sen  vallankumouksellisen  hengen.  Vallan- 
kumous  oli   johtunut  ihmisjärjen   luomista   opinkappaleista,  jotka   olivat 


476  YLEINEN   HISTORIA. 

vieneet  väkivaltaan  ja  hurjaan  mielettömyjteen.  Napoleon  oli  hävittänyt 
Europan  entiset  valtiot  ja  tallannut  jalkojensa  alle  kaikki  ennen  pyhinä 
pidetyt  lait  ja  oikeudet;  mutta  hän  oli  voitettu,  ja  tässä  nähtiin  salli- 
muksen vaikuttaneen.  Ihmisjärki,  joka  valistuksen  aikakaudella  oli  ollut 
kaiken  määrääjänä,  menetti  tenhovoimansa  ja  halveksittu  usko  työnsi 
järjen  jumaloimisen  syrjään;  ihmisten  mielet  kääntyivät  jälleen  uskotto- 
muudesta uskonnollisuuteen,  ja  varsinkin  oli  se  Venäjän  keisarin  tunteel- 
lisen ja  ihmisystävällisen  mielen  vallannut.  Hänestä  tuo  uusi  hallitus- 
järjestelmä sai  alkunsakin.  Eräs  uskonnollinen  haaveksija,  rouva  Krude- 
ner,  esitti  Aleksanteri  I:lle  sen  suunnitelman,  jonka  hän  sitten  eri  kohtiin 
järjesti  ja  valmiiksi  laadittuna  toi  esiin  ollessaan  toisen  kerran  Pariisissa 
V.  1815.  Fredrik  Wilhelm  III  ja  Frans  I  hyväksyivät  sen.  Pyhän 
allianssin  nimeUä  on  tunnettu  tämä  sopimus,  jonka  mukaan  pyhä  raa- 
mattu oli  oleva  ainoana  ohjeena  hallitsijoiden  toimissa;  veljeys  oli  vallitseva 
hädän  keskensä  ja  kansojansa  heidän  tuli  kohdella  uskonnon  säätä- 
mien määräysten  mukaan.  Yksin  Jumalalle  olivat  hallitsijat  vastuun- 
alaiset toimistaan,  ja  kansojansa  he  niinikään  kehottivat  varmistumaan 
uskonnon  opettamien  velvollisuuksiensa  täyttämisessä.  Jonkinlainen  ihan- 
teellinen maailmanrauhan  tila  kangasteli  pyhän  allianssin  laatijan  mie- 
lessä, mutta  onnea  se  ei  tuottanut  Europan  kansoille,  sillä  se  muuttui 
ennen  pitkää  sorroksi,  herättäen  vihaa  vastaansa. 

Myöskin  muita  Europan  hallitsijoita  kehotettiin  hyväksymään  pyhän 
allianssin  määräykset,  ja  melkein  kaikki  niiden  alle  nimensä  piirsi vätkin. 
Englannin  kuningas  ei  kuitenkaan  katsonut  voivansa  sitä  tehdä,  koska 
se  edellytti  hallitsijan  rajatonta  valtaa,  ja  Englannissa  parlamentilla  oli 
vaitioasiain  johto  kuninkaan  rinnalla.  Turkin  sulttaani  ei  myöskään 
saattanut  uskontonsa  vuoksi  liittoon  yhtyä,  ja  hän  suuresti  pelkäsi  sen 
tarkoittavan  yhteistä  ristiretkeä  islamia  vastaan.  Paavi  taas  ei  hyväksy- 
nyt sitä  sen  vuoksi,  että  hän  piti  sitä  liiallisen  suvaitsevaisuuden  todis- 
tuksena —  nuot  kolme  ruhtinasta,  jotka  sen  ensiksi  olivat  allekirjoittaneet, 
kuuluivat  kukin  eri  kirkkokuntaan  —  ja  hän  olisi  toivonut  pääsevänsä 
koko  kristikunnan  johtavaksi  mieheksi,  niinkuin  keski-ajan  mahtavat 
paavit  olivat  olleet. 

Tuo  taantuminen,  jota  pyhä  allianssi  edusti,  ei  rajoittunut  yksin- 
omaan valtiolliselle  alalle,  vaan  saman  suunnan  merkkejä  on  kaikkialla 
nähtävissä.  Pius  VII,  joka  v.  1814  oli  vankeudesta  palannut,  asetti  samana 
vuonna  Jesuiittain  veljeskunnan  vanhoihin  oikeuksiinsa;  pyhä  inkvisit- 
siooni  alkoi  niinikään  toimensa.  Kirjallisuudessa  hyljättiin  valistusajan 
suunta   ja    käännyttiin  taaksepäin   aina   keski-aikaan   asti,  jonka  harras 


TAANTOMIBEM  AIKA.     WIEIirN  KONGREflSI  JA  PVHX  ALLIANSSI.      477 


'>ft£^MV«.0 


Fuf*!*  Ratit  Auguitt,  Ch«t«*ubr<*iid1n  irlkimitl. 

uskonnollisuus  ja  ritarisuus  pääsi  arvoon.  Tätä  suuntaa  sanotaankin 
uusromanttiseksi,  koska  siinS  keskt-ajan  runous  ihanteineen  i)^9nkuin 
uudestaau  'virkosi  henkiin.  Niinpä  ranskalainen  runoilija  Ckateaubriand 
kääntyy  kirjoituksissaan  vallankumouksen  ajan  vallitsevasta  hengestä  kris- 
tinuskon ja  romanttisuuden   ihailuun;    'Viimeisen  Abencerragin  vaiheeti, 


478  YLEIKEN   HISTORIA. 

josBK  hän  kuvailee  Maurien  karkotusta  Espanjasta,  on  hänen  etevin 
teoksensa.  Walter  Scott,  19:nnen  vuosisadan  suurin  romaaninklrjoittaia, 
ottaa  aiheensa  sfDnyinmaansa  vanhimmiBta  oloista,  joita  hSn  mestariUi- 
sesti  kuvaa  samoin  kuin  henkilöiden  luonteitakin.  Saksan  kaunokirjalli- 
Buudessa   ovat  tftmfin    suunnan    etevimmät   edustajat  -Ludvig    Tieck   Ja 


B.  W.  F.  H<(«l.    (SiniMlkuliiM  kMplIrm.) 

Schlegelin  veljekset,  jotka  käsittelevät  Itämailta  ja  keski-ajasta  otettuja 
aiheita;  Gfithen  suuremtnotBessa  näytelmäBSä  Faustissa  hämärtää  niinikään 
sama  salaperäinen  maailma,  vaikka  hänen  suuri  henkensä  ei  kuitenkaan 
romanttisuuteen  kokonaan  takertunut.  Tiedemiesten  tutkimuksiinkin  sama 
katsantotapa  vaikutti;  historiankirjoittajat  selittivät  keski-ajan-  laitoksia, 
joista  valtiollinen  tila  sellaisena,  kuin  Wienin  kongressi  sen  oli  järjestänyt, 
oli   kehittynyt.     Filosofitkin,   niinkuin  syvämietteinen   Hegel,  jonka  suu- 


KANSOJEN   VAPAUDENHARRASTUKSIA.  479 

remmoisen  opin  koko  aikakausi  omisti,  antoivat  tukea  konservatiiviselle 
katsantokannalle.  Samoin  maalaus-  ja  kuvanveistotaiteessa  ilmenee  saman 
suunnan  vaikutus;  pyhimystarustoista  otettiin  mielellään  aiheita  kuvatta- 
viksi; niinpä  suuri  tanskalainen  kuvanveistäjä  Thorvaldsen  otti  uskon- 
nosta aiheet  myöhempiin  teoksiinsa. 

Näin  muodostui  kokonaan  toinen  maailmankatsomus,  joka  vuosi- 
satojen takaa  hämärti  onnellisuuden  aikana;  tunteelle  annettiin  suurempi 
arvo  kuin  järjelle,  minkä  edellisen  vuosisadan  valistusaika  oli  pannut 
vallitsemaan;  käytännöllisyys  ja  hyödyllisyys  vaihdettiin  salaperäiseen  ja 
ylenluonnolliseen,  uskottomuus  hartaaseen  uskonnollisuuteen;  menneisyy- 
destä tahdottiin  löytää  mielelle  tyydytystä  ja  rauhaa,  jonka  vuoksi  sen 
valtaan  heittäydyttiin.  Valtasipa  tuo  keski-aikaisuus  siihen  määrään  mielet, 
että  moni  protestanttinen  kirjailija  ja  taiteilija  kääntyi  katoliseen  kirkkoon. 

Mutta  vallankumouksen  julistamia  aatteita  ei  kuitenkaan  voitu  unoh- 
duksiin haudata;  ja  tuo  valtaava  taantuminen  lietsoi  ne  uudestaan  esiin. 
Hallitsijat  ja  ylhäiset  säätyluokat  etupäässä  kannattivat  taantumisen  asiaa, 
sillä  he  ajoivat  samassa  omia  etujansa  ja  valta-asemaansa;  mutta  kansojen 
suuri  enemmistö  asettui  sitä  vastaan,  vaatien  uuden  ajan  julistamaa  vapautta. 
Ilman  pitkällistä  ja  sitkeätä  taistelua  ei  sitä  kuitenkaan  saavutettu. 


XXXIII. 
Kansojen  vapaudenharrastuksia.    Kreikan  vapaussota. 

Kansojen  pettymys.  —  Tyytymättömyyttä  aUcaa  näkyä.  —  Katkera  mieliala  Sak- 
sassa. —  Hallituksen  ankarat  toimenpiteet.  —  Espanjassa  syntyy  kapinoita.  —  Portugal 
saa  perustuslain.  —  Carbonari- seura  Italiassa.  —  Pyhän  allianssin  ruhtinaat  tuka- 
huttavat  vapauden  harrastukset.  —  Kreikkalaisten  kansallinen  innostus;  ketairia.  — 
Aleksanteri  Ypsilantin  yritys.  —  Kapina  leviää  koko  kreikkalaismaailmassa.  — 
Europan  kansat  osottavat  myötätuntoisuutta;  vapaaehtoisia.  —  Turkkilaisten  julmuus. 
—  Ibrahim  tulee  Epyptistä  sulttaanin  avuksi.  —  Missolongin  puolustus.  —  Venäjän, 
Englannin  ja  Ranskan   hallitusten  vaatimukset.  —  Navarinon  tappelu.  —  Kreikka 

pääsee  itsenäiseksi. 

Ranskan  vallankumous  oli  julistanut  sen  periaatteen,  että  kansa  on 
suvereeni,  s.  o.  valta  kuuluu  kansalle.  Tuo  yht' äkkiä  vapauden  saanut 
Ranskan    kansa   ei   kuitenkaan    osannut   sitä   järjellisesti   käyttää,    vaan 


/ 


480  YLEINEN   HISTORIA. 

vapaus  vei  sen  mielettömiin  tekoihin;  ja  oikeutettua  sen  vuoksi  oli,  ettfi 
Napoleon  riisti  siltä  valtiolliset  oikeudet;  mutta  hän  laski  vielä  Europan 
muutkin  vallat  ankaran  sotilasvaltansa  alle.  Se  sai  aikaan  taistelun 
ja  kansojen  yhteisellä  voimainponnistuksella  tuo  sortovalta  kukistettiin. 
Tämän  johdosta  kansat  katsoivat  olevansa  oikeutettuja  pääsemään  osalli* 
seksi  valtion  hallitukseen,  he  olivat  tulleet  tietoisiksi  omasta  voimastaan. 
Sitä  paitsi  monet  hallitsijat,  kutsuessaan  alamaisiaan  taistelemaan  vapau- 
tensa puolesta,  olivat  luvanneet  heille  valtiollisia  oikeuksia.  Mutta  taiste- 
lun päätyttyä  he  huomasivat  pettyneensä;  heidät  syrjäytettiin  hallitus- 
asioista,  eikä  kansallistunnolle  annettu  arvoa,  vaan,  niinkuin  edellisessä 
luvussa  näimme,  sirotettiin  saman  kansan  jäseniä  eri  valtiasten  hallitta- 
viksi. Vähitellen  alkaakin  sen  johdosta  tyytymättömyyttä  näkyä;  ano- 
muksilla ja  vaatimuksilla  käännytään  hallitsijoiden  puoleen,  rauhattomuuk- 
siakin syntyy.  Hallitusmiehet  puolestaan  koettavat  kaikin  tavoin  estää 
kansan  toiveita  toteutumasta.  Ruhtinas  Metternich,  joka  oli  saanut  johto- 
aseman Europan  valtioiden  asioissa,  käyttää  pyhän  allianssin  sopimusta 
despotisminsa  välikappaleena.  Kansanvapaus  ja  yhdenvertaisuus  olivat 
muka  vallankumouksellisia  harrastuksia,  joihin  hän  pani  lisäksi  vielä 
kaikki  muutkin  yritykset,  mitkä  vaan  tarkoittivat  olevien  olojen  muutta- 
mista. Itävallan  valtio  oli  monesta  kansallisuudesta  muodostettu,  jonka 
vuoksi  ainoastaan  rajaton  yksinvalta  saattoi  sen  pitää  koossa,  ja  samoin 
kuin  Itävaltaa  hallittiin,  oli  koko  Europaa  hallittava.  Hän  sai  Venäjän 
keisarin  ja  Preussin  kuninkaan  samoihin  mielipiteisiin  kallistumaan,  ja 
sen  kautta  taantumus-suunta  kävi  yhä  tuntuvammaksi.  Kansat  rupeavat 
nyt  valmistautumaan  taisteluun  valtiollisten  oikeuksiensa  ja  kansallisuu- 
tensa puolesta;  hallitsijat  taas  päättävät  pitämissään  kongresseissa  yhteisin 
voimin  tukahuttaa  kaikki  sellaiset  oireet.  Taistelussa  Napoleonia  vastaan 
oli  kansojen  itsenäisyys  saavutettu;  nyt  alkoi  taistelu  omia  hallitsijoita 
vastaan  vapauden  puolesta. 

Saksan  kansa,  varsinkin  Preussin  maissa,  oli  sodissa  Napoleonia 
vastaan  osottanut  suurta  innostusta,  ja  palkaksi  tästä  se  odotti  valtiollisia 
oikeuksia  ja  kokonaista,  kansallista  Saksaa;  ja  kutsuessaan  kansansa 
uudelleen  taistelemaan  Napoleonin  Elbasta  palattua,  lupasi  Fredrik  Wil- 
helm III  tämän  toiveen  toteuttaa.  »Kansan  eduskunta  on  muodostettava», 
sanotaan  kuninkaan  Toukokuun  22  p.  1815  julkaiseman  asetuksen  l:ssä 
pykälässä.  Mutta  sodan  päätyttyä  ei  lupauksia  pantukaan  täytäntöön, 
päinvastoin  Saksan  suurvallat.  Itävalta  ja  Preussi,  koettivat  pidättää 
pienempienkin  valtioiden  ruhtinaita  antamasta  valtiollisia  oikeuksia  ala- 
maisilleen.    Monessa    Etelä- Saksan    valtiossa    kuitenkin    valmistettiin    ja 


KAIfSOJEN   VAFACDENHABRABTCKSIA.  481 

pantiin  kSytfintÖön  perustuslakeja;  niinpä  Baijerissa,  Badenissa  ja  Wiir- 
tembergissi  sekä  Hessen- Dannstadtissa  ja  Saksi- Weiinari saa  kansan  edus- 
kannat  kutsuttiin  kokoon  maan  asioista  pSättämftfin.  —  Katkera  mieliala 
rupesi  muualla,  etenkin  Preusaissä,  tulemaan  esille;  perustettiin  vapaamie- 
lisiä sanomalehtiä,  joissa  ankarasti  arvosteltiin  olevia  oloja;  yliopistojen 
nuorison  muodostamat  yhdistykset  (Bursckenackaften),  joista  ensimm&i- 


RuMlii»  Mtttirnlck.    (EngInUUMn  n.  UwrwKa'n  mului*.) 

nen  syntyi  Jenassa  v.  1815,  salvat  isänmaallisen  leiman;  jo  Napoleonin 
sortovallan  aikana  perustettu  Tugendbund  oli  myöskin  vielä  olemassa, 
samoin  Tum-aeurat,  joiden  johtajana  oli  kiivas  ja  innokas  Fredrik  Lud- 
vig Jakn.  Mielenosotuksiakin  pantiin  toimeen,  varsinkin  Wartburgin 
juhlassa,  jota  vietettiin  sekä  uskonpuhdistuksen  kolmisatavuotisen  muiston 
johdosta  että  Leipzigin  tappelun  vuosipäivänä  Lokak.  18  p:n9  v.  1817. 
Noin  600  ylioppilasta  ja  muutamia  professorejakin  oli  juhlatilaisuuteen 
saapunut;  tulisia  puheita  Saksan  kansallissankarien  muistoksi  Arminiuk- 
Yleiaea  historia  II.  —  31 


482  YLEINEK   HISTORIA. 

sesta  Lutheriin  asti  pidettiin,  ja  vihdoin  mielet  kiihtyivät  siihen  määrään, 
että  Lutherin  esimerkkiä  seuraten  tehtiin  rovio,  johon  epäisänmaallisia 
kirjoja  koottiin  poltettaviksi;  siihen  viskattiin  erään  Schmalzin  kirjoi- 
tukset, joissa  hän  alensi  vapaudenajan  innostusta,  selittäen  sen  vaan  hal- 
lituksen käskystä  syntyneen,  samoin  Kotzebuen  runot,  Code  Napoleon 
y.  m.,  ja  kirjojen  lisäksi  heitettiin  korpraalinsauva,  ulaanisoturin  kure- 
liivi  ja  peruukki,  jotka  kaikki  huutojen  kaikuessa  tulen  vallassa  hävisivät 
Mutta  veipä  tuo  kiihtynyt  mieliala  rikoksiinkin;  v.  1819  eräs  jumaluus- 
opin ylioppilas  Kaarle  Sand  pisti  tikarin  vastamainitun  näytelmänkir- 
joittajan  Kotzebuen  rintaan,  joka  oli  näytelmissään  ivannut  isänmaallista 
innostusta,  jota  paitsi  häntä  pidettiin  Venäjän  hallituksen  palkkaamana 
urkkijana. 

Hallitukset  ryhtyivät  tällaisia  rikoksia  ja  mielenosotuksia  estääkseen 
ankariin  toimenpiteisiin;  salapoliiseja  lähetettiin  yliopistokaupunkeihin,  ja 
yliopistojen  toiminta  pantiin  larkan  valvonnan  alle.  Metternich  oli  Earls- 
badiin  kutsunut  kokoon  kongressin  (1819),  jossa  päätettiin  asettaa  erityi- 
nen virkamies  valvomaan  mielialaa  ja  nuorison  toimia;  hän  sai  oikeuden 
ilman  muuta  vangita  vaarallisia  henkilöitä.  Mainziin  asetettiin  erityinen 
komissiooni,  jonka  tuli  pitää  silmällä  epäluulonalaisia  henkilöitä  sekä 
kaikkia  vallankumouksellisia  liikkeitä.  Monta  vuotta  kesti 'tällaista  mieli- 
valtaista  »yllyttäjäin»  vainoomista  Saksassa;  monet  professorit  menettivät 
sen  kautta  virkansa,  Turn-seurat  lakkautettiin  ja  Jahn  vangittiin;  moni 
nuori  ylioppilas,  joka  puheessa  tai  lauluissa  oli  isänmaallisen  mielialansa 
ilmoille  päästänyt,  heitettiin  pitkäksi  ajaksi  vankeuteen;  joutuivatpa  sel- 
laisetkin miehet,  kuin  Stein  ja  Gneisenau,  jotka  olivat  kansallisen  liikkeen 
henkiin  herättäneet  Napoleonin  sortovaltaa  vastaan,  epäluulonalaisiksi. 
Täten  koetettiin  Saksassa  vapaudeointoa  tukahuttaa;  Etelä-Europan 
maihin  tuotiin  muiden  valtioiden  sotajoukkoja  kansojen  harrastuksia  eh- 
käisemään, sillä  niiden  kuumaveriseg^mät  asukkaat  osottivat  kapinoilla 
tyytymättömyyttään.  ** 

Espanjassa  olivat  Cadiziin  k^oontuneet  eortes'it  laatineet  perustus- 
lain V.  1812,  samaan  aikaan  kuin  Napoleonin  valta  siellä  kukistettiin. 
Kun  nyt  entinen  kuningassuku  sai  valtansa  jälleen,  vaadittiin  Ferdinand 
VILttä  hyväksymään  tämä  perustuslaki,  jonka  hän  tekikin.  Mutta  yksi- 
mielisenä ei  Espanjan  kansa  tässä  esiintynyt,  vaan  aatelisto  ja  papisto 
suosi  ylimalkaan  täälläkin  entisiä  oloja  \i  kansan  suuri  enemmistö  taas 
oli  raakuuden  ja  tietämättömyyden  vallassa,  joten  se  ei  saattanut  vapau- 
delle arvoa  antaa.  Kuningas  sai  sen  johdosta  perustuslain  kumotuksi  ja 
alkoi  nyt  hurjaa  vauhtia  palauttaa  oloja  entiselleen;  lakkautetut  luostarit 


KANSOJEN   VAPAUDEKHABRASTDKSIA.  483 

olivat  pian  taas  asukkaita  täynnä,  inkvisitsiooni  niinikään  ryhtyi  uudes- 
taan toimeen,  sanomal^dille  ja  muille  Idrjoitnksille  mä&rftttiin  ylen  ankara 
sensuuri,  ja  monet  oortee')Q  jfisenistS  ynnä  muitakin,  jotka  osottivat  tyy- 
tymättömyyttä   hallituksen    toimiin,    vangittiin,    elleivät    olleet    joutuneet 


pakenemaan.  Samaan  kurjaan  tilaan,  jossa  Espanja  ennen  oli  ollut,  se 
taaskin  alkoi  vaipua ;  kansa  nääntyi  verotaakan  rasittamana,  mutta  aate- 
listo ja  papisto  olivat  veroista  kokonaan  vapautetut;  hallitus  oli  alituisesti 
rahapulassa,  sotalaitos  rappiolla  ja  laivastosta  tuskin  merkkiäkään  jäljellä. 
Hallitus- a  siat  kuningas  heitti  kelvottomille  ystävilleen,  jotka  muodostivat 
D.  k.  camarillan. 


484  TLBIHEH   HISTORIA. 

Tftml  asiain  meno  heritti  tjjtTmlttömyyttä  sotajoukossakin,  jossa 
se  ensin  pufakesi  ilmL  Uudenvuodenpäivftnä  v.  1820  antoi  niet  oversti 
Riego  sotajoukon-osastolleen,  joka  Cadizissa  oli  Ifihdössft  Amerikaan  ku- 
kistamaan kapinaan  ryhtyneitä  siirtomaiden  asukkaita,  lukea  1812  vuoden 
perustuslain  ja  kehotti  sotamiehiä  sille  uskollisuutta  vannomaan.  Vapau- 
deninto  levisi  muihinkin  sotaväen-osastoihin,  ja  Ferdinand  VII  oli  vi^ 
^gmana  vuonna  pakotettu  uudelleen  hyväksymään  perustuslain.  —  Mutta 
lyhytikäiseksi  vapaamielisten  voitto  nytkin  tuli,  sillä  ainoastaan  kaupun- 
kien sivistyneessä  porvaristossa  sillä  oikeastaan  oli  kannatusta;  sotajouk- 
kokin oli  etupäässä  hallituksen  kehnouteen  t3rytymättömänä  kapinaan 
ryhtynyt  eikä  vapaudenharrastuksesta. 

Portugalissa  seurattiin  Espanjan  esimerkkiä.  Kuningas  Juhana 
VI  oli  vielä  Brasiliassa,  jonne  hän  perheineen  oli  paennut  Napoleonin 
joulckojen  maahan  tullessa,  ja  eräs  englantilainen  lordi  Beresford  hoiti 
hallitusta.  Tämä  loukkasi  monella  tavalla  Portugalin  kansan  itsetuntoa, 
minlcä  johdosta  Oportossa  syntyi  kapina,  joka  levisi  Lissaboniinkin. 
Beresford  karkotettiin,  ja  v.  1821  kokoontuneet  cortesMt  laativat  perustus- 
lain, joka  oli  samansuuntainen  kuin  Espanjan  ja  jonka  sittemmin  Juhana 
VI  vahvisti  Brasiliasta  palattuaan. 

Italian  niemimaalla  oli  tyytymättömyys  ja  kapinallinen  mieliala  pal- 
jon vankempaa  ja  syvällisempää  laatua  kuin  Pyreneain  niemimaalla.  Jo 
Napoleonin  aikana  oli  siellä  syntynyt  salaisia  seuroja,  jotka  olivat  jär- 
jestetyt samaan  tapaan  kuin  vapaamuurarien  yhdistykset;  ne  kutsuivat 
itseänsä  karbonariksi,  s.  o.  sysimiehiksi.  Ne  näet  vertasivat  itseänsä 
sysienpolttajiin,  sillä  samoin  kuin  nämät  tahtoivat  hfivittää  sudet  metsistä, 
niin  oli  karbonarien  tarkoitus  puhdistaa  maat  tyranneista.  Ensimmäinen 
seura  perustettiin  Neapelissa,  mutta  sieltä  liike  levisi  yli  koko  niemimaan; 
kaikki  vapaamieliset,  Italian  kansallista  yhteyttä  harrastavat  miehet  liit- 
tyivät siihen,  ja  etenkin  nuoret  kirjailijat,  runoilijat,  ja  ylimalkaan  sivis- 
tynyt osa  kansasta.  Ennen  pitkää  kuului  karbonari-seuroihin  noin  60,000 
jäsentä.  Kansan  sivistyksen  kohottaminen,  Italian  vapauttaminen  muu- 
kalaisten vallasta  sekä  valtiollisten  oikeuksien  hankkiminen  kansalle  oli 
heidän  ohjelmansa,  ja  tuliset  intoilijat  toivat  sen  pian  ilmi. 

Pienessä  Nolan  kaupungissa  lähellä  Neapelia  eräs  luutnantti  MareUi 
kehotti  sotaväkeä  seuraamaan  Espanjan  sotajoukon  esimerkkiä  ja  hank- 
kimaan Noapelille  perustuslain;  kuninkaan  heitä  vastaan  lähettämät  jou-  J 
kot  liittyivät  osaksi  kapinallisiin,  jonka  vuoksi  Ferdinand  IV  oli  pako- 
tettu hyväksymään  heidän  vaatimuksensa.  —  Seuraavana  vuonna  1821 
saatiin  Sardinian  kuningaskunnassakin  perustuslaki  aikaan. 


KANSOJEN   VAPAUDENHARRASTUESIA.  485 

Näin  olivat  vapaudenharrastukset  päässeet  voitolle;  mutta  pian  asiat 
täälläkin  palautuivat  entiselleen,  kun  ruhtinaat  lähettivät  sotajoukkojaan 
vapausliikkeitä  kukistamaan.  Italian  olot  huolestuttivat  varsinkin  Itä- 
vallan keisaria  ja  hänen  ministeriänsä,  sillä  karbonarit  kiihottivat  mieliä 
kaikissa  Italian  valtioissa,  vieläpä  Lombardiassakin  ilmeni  vapaudenhar- 
rastusta.  Metternich  sai  sentähden  pyhän  allianssin  ruhtinaat  kutsutuksi 
kokoukseen,  joka  pidettiin  pienessä  Troppau-nimisessä  Schlesian  kaupun- 
gissa (v.  1820)  ja  jossa  otettiin  puheeksi  sekä  Espanjan  että  Neapelin 
tapahtumat.  Englannin  ja  Ranskan  edustajat  vastustivat  sekaantumista 
muiden  maiden  sisäisiin  asioihin,  mutta  Metternich  sai  Aleksanteri  I:sen 
ja  Preussin  kuninkaan  taipumaan  mielipiteeseensä.  »Järjestyksen  kumoa- 
minen Espanjassa,  Portugalissa  ja  Neapelissa  ovat  herättäneet  huolta 
niissä  hallituksissa,  jotka  ovat  vastustaneet  vallankumousta,  ja  ne  ovat 
katsoneet  välttämättömäksi  estää  Europaa  joutumasta  vaaroihin,  jotka  sitä 
uhkaavat»,  lausuttiin  kongressin  päätöksessä.  Kokous  siirrettiin  seuraa- 
van vuoden  alussa  Laibachiin,  jonne  myöskin  Neapelin  kuningas  kutsut- 
tiin. Tämä  petollinen  ja  kehno  hallitsija  oli  lähtiessään  vannonut  pitä- 
vänsä hyväksymänsä  perustuslain  pyhänä,  mutta  Metternich  sai  hänet 
pian  toiselle  mielelle.  Itävallan  hallitus  sai  nyt  toimekseen  »järjestyksen 
palauttamisen»  Italiassa,  jonka  johdosta  80,000  sotamiestä  hyökkäsi  Nea- 
peliin  ja  voitti  vapauden  puolustajat.  Samoin  kävi  Sardiniassa.  Molem- 
pien valtioiden  pääkaupunkeihin  asetettiin  itävaltalainen  vartioväki;  kunin- 
kaat saivat  valtansa  takaisin;  vapauden  puolustajia  tutkittiin,  tuomittiin 
ja  mestattiin  tai  heitettiin  vankeuteen.  Viimemainittujen  joukossa  oli  kir- 
jailija Silvio  Pellico,  joka  itse  on  kuvaillut  kovaa  vankeusaikaansa. 

Espanjassa  Ranskan  hallitus  sai  saman  tehtävän  kuin  Itävallalla  oli 
Italiassa;  Veronan  kongressissa  (v.  1822)  olivat  näet  pyhän  allianssin 
ruhtinaat,  joista  Aleksanteri  I  nyt  kokonaan  oli  joutunut  reaktsioneerisen 
suunnan  valtaan,  näin  päättäneet.  100,000  Ranskalaista  hyökkäsi  nyt 
maahan,  ja  he  pääsivät  voitolle  sitä  helpommin,  kuin  itse  vapaamielisissä 
oli  syntynyt  erimielisyyttä.  Perustuslaki  sekä  kaikki  mitä  cortes'it  olivat 
päättäneet  kumottiin  ja  vankiloihin  suljettiin  vapaudenharrastajia,  useita 
mestattiinkin,  joiden  joukossa  oli  Riego.  —  Portugalissakin  kumottiin 
perustuslaki  v.  1822;  kuninkaan  puoliso  Charlotta,  joka  oli  Espanjan 
Ferdinand  VII:nnen  sisar,  sekä  hänen  poikansa  Don  Miguel  johtivat  siellä 
vastustuspuoluetta,  johon  aateli  ja  papisto  kuului.  Kuningas  itse  koetti 
kuitenkin  estää  vastustajien  toimia  menemästä  hurjuuteen  asti. 

Etelä-Europan  kolmannella  niemimaalla  alkoi  samoihin  alhoihin  kii- 
vas   taistelu    vapauden    puolesta,    vaikka    se   ei   tarkoittanut    valtiollisten 


486  YLEINEN    HISTORIA. 

oikeuksien  saavuttamista  omalta  hallitukselta,  vaan  sorretun  kansan  va- 
pautumista vieraan  kansan  vallasta.  Alusta  alkaen  olivat  Balkanin  kris- 
tityt kansat  pitäneet  raskaana  Turkin  valtaa,  ja  jonkun  kerran  he  olivat 
yrittäneet  siitä  vapautua;  mutta  aina  nuo  yritykset  oli  tukahutettu.  Niinpä 
Kreikkalaiset  olivat  Katariina  lirsen  aikana  tehneet  kapinan,  toivoen  Ve- 
näjän avulla  vapaiksi  pääsevänsä,  sillä  Venäjän  hallitsijaa  Balkanin  kris- 
tityt olivat  tottuneet  pitämään  suojelijanaan,  koska  he  kuuluivat  samaan 
kirkkokuntaan  kuin  hän.  Napoleonin  aikana  he  niinikään  olivat  toivoneet 
saavansa  asemansa  muuttumaan,  mutta  turhaan,  ja  Wienin  kongressissa 
heidät  niinikään  jätettiin  entisen  herransa  alamaisiksi.  Mutta  kansallis- 
tunto oli  Kreikkalaisissa  päässyt  vireille;  heidän  esi-isiensä  suuret  työt. 
Maratonin  ja  Salamiin  voitot  herättivät  heissä  jälleen  innostusta  j&  itseensä- 
luottamusta.  Kirjallisia  harrastuksia  varten  muodostetuissa  seuroissa 
aljettiin  samaa  kansallista  asiaa  ajaa.  Kuuluisammaksi  on  tullut  »hetai- 
ria» -niminen  seura,  jossa  ensin  laadittiin  suunnitelma,  minkä  mukaan 
itsenäisyyden  saavuttamiseksi  oli  toimittava.  Luotettiin  Venäjän  keisariin, 
joka  aina  oli  toivonut  Turkin  heikontumista,  varsinkin  kun  eräs  kreik- 
kalainen mies  Kapodistria  oli  Aleksanteri  I:sen  suosittuna  ja  ministerinä. 
Turkin  valtion  ei  myöskään  arveltu  voivan  varsin  ankaraa  vastarintaa 
tehdä,  se  kun  oli  vuosisatojen  kuluessa  riutunut  riutumistaan;  laaja  se 
kyllä  oli,  mutta  monet  maat,  niinkuin  Egyyti,  tottelivat  tuskin  muuta 
kuin  nimeksi  sulttaanin  käskyjä,  vaan  maaherrat  eli  pashat  olivat  mel- 
kein itsenäisiä.  Huono  hallinto  vallitsi  kaikkialla,  valtion  raha-asiat  olivat 
kurjat  ja  janitsharit  nostivat  alituisesti  meteleitä,  jotka  loppuivat  vasta 
sitten  kuin  Mahmud  sulttaani  Kreikan  sodan  aikana  hajoitti  koko  joukon 
melkein  yhtä  verisellä  tavalla  kuin  Pietari  I  Venäjän  streltsit;  joukottain 
hän  ammutti  niitä  ja  poltti  heidän  kasarminsa,  eikä  heidän  nimeänsäkään 
saanut  enää  käyttää. 

Hetairia-seuran  johtava  mies  oli  eräs  Moldauin  ruhtinaan-sukuinen 
Aleksanteri  Ypsilanti,  joka  ennen  oli  palvellut  Venäjän  sotaväessä. 
Aleksanteri  I:seen  luottaen,  hän  nosti  Moldaussa  kapinan  v.  1821.  Joita- 
kuita voittoja  hän  saavutti,  mutta  Venäjältä  ei  apua  tullut,  päinvastoin 
Aleksanteri  I  pyyhki  Ypsilantin  nimen  Venäjän  upseerien  luettelosta  pois, 
osottaen  siten,  ettei  hän  hänen  toimiansa  hyväksynyt.  Venäjän  keisari 
oli  näet,  niinkuin  ennen  on  huomautettu,  kokonaan  kallistunut  Metter- 
nichin  katsantotapaan,  jonka  mukaan  Kreikkalaisten  taistelu  oli  vaan 
kapina  heidän  laillista  esivaltaansa  vastaan,  ja  sehän  soti  kokonaan  pyhän 
allianssin  ohjelmaa  vastaan.    Ypsilantin  sotavoimat  hävitettiin  nyt  perin- 


EBEIEAN   YAPAUaaOTA.  487 

pohjia  ja  kreikkalaisista  nuorukaisista  muodostunut  >pyhS  joukko*  kaatui 
guuTimmaksi  osaksi;  hSn  itse  pakeni  Itävaltaan,  jossa  hänet  vangittiin. 
Laajemmaksi  muodostui  kapina  varsinaisessa  Kreikassa;  Pelopotine- 
soksella  ryhtyivät  näet  maakuntien  asukkaat  aseiaiiD  kansallisten  johta- 
jain   kehotuksesta;- niinpä   entisen  Lakonian  miehet  kerfiSntyirät  Petros 


Kralvl  Kiptdlatrli 


Mauromikalikaen  johtoon,  Arkadian  vuorikansa  taas  liittyi  Teodor  Kolo- 
kotronikseen,  Akaian  lahden  rantamaissa  arkkipiispa  Germanos  kehotti 
kansaa  kapinaan  ryhtymään;  Atena,  Teba,  vieläpä  koko  Livadia  eli  Hel- 
las liittyi  kapinaUisiin,  Epeiroksessa  ja  Tessaliassakin  syntyi  innostus,  ja 
Aigeian  meren  lukuisain  saarten  asukkaat  luopuivat  Turkia  herruudesta, 
jopa  aina  Vähään  Aasiaan  asti  rapaudeninto  levisi.  Koko  kreikkalais- 
maailma  oli  muutaman  viikon  kuluessa  ilmi  kapinassa,  ja  v.  1822  kokoon- 
tunut kansaneduskunta  julisti  Kreikan  vapaaksi  Turkin  sulttaanin  vallasta. 


488  YLEINEN   HISTORIA.' 

Veronan  ruhtinaskongressiin  toimitettiin  lähettiläitä  apua  pyytämään,  mutta 
Metternichin  vehkeilyjen  kautta  he  eivät  päässeet  esiUekään.  Kaikki 
Europan  kansat  sitä  vastoin  osottivat  suurta  myötätuntoisuutta  Kreikka- 
laisia kohtaan;  muodostettiin  »filhellenisiä»  seuroja,  jotka  kokosivat  heUle 
varoja,  aseita  ja  muita  tarpeita,  ja  runoilijat  ylistivät  lauluissaan  vapauden- 
harrastusta  ;  paljon  vapaaehtoisia  myöskin  lähti  taistelemaan  heidän  riveis- 
sään; niinpä  wurtembergiläinen  kenraali  Normann  kokosi  joukon  vapauden 
innostamista  nuorukaisista ;  kuuluisa  englantilainen  runoilija  lordi  Byron 
niinikään  lähti  sinne  taistelemaan;  urhoutta  ja  neuvokkaisuutta  monissa 
vaaroissa  osotti  myöskin  eräs  suomalainen  mies  Maksimilian  Augtisi 
Myhrberg,  joka  v.  1824  lähti  sinne,  palvellen  erään  ranskalaisen  överstin 
Fdbvierin  johtamassa  joukossa  ja  kohoten  tämän  adjutantiksi,  kun  oli 
pelastanut  hänet  vihollisten  keskeen  yksin  joutuneena  hengenvaarasta. 

Turkkilaiset  osottivat  alusta  alkaen  julmuutta  kapinallisia  kohtaan, 
ja  samantapaisia  hirmutöitä  Kreikkalaisetkin  panivat  toimeen,  missä 
tilaisuutta  oli.  Kapinasta  kuultuaan  raivostui  Konstantinopolin  turkki- 
lainen väestö  ja  hirtti  kreikkalaisen  patriarkan  kirkkonsa  pääporttiin, 
hänen  pääsiäispäivänä  juuri  jumalanpalveluksesta  tullessaan,  jonka  jäl- 
keen hänen  ruumistaan  laahattiin  pitkin  katuja;  sen  perästä  jatkettiin 
murhia,  ryöstöjä  ja  muuta  väkivaltaisuutta.  Sama  raivo  levisi  maakun- 
tiinkin, missä  Kreikkalaisia  asui;  niinpä  Kios-saarelle  saapui  7000  Turk- 
kilaista, jotka  mitä  kauheimmalla  tavalla  siellä  hävittivät  ja  ryöstivät;  yli 
20,000  asukasta  surmattiin  ja  noin  50,000  myytiin  orjiksi;  ainoastaan 
joku  satakunta  jäi  jäljelle. 

Kreikkalaiset  kyllä  puolustivat  itseänsä  urhoollisesti,  saivatpa  voit- 
tojakin ja  valloittivat  muutamia  linnoja,  mutta  pian  alkoivat  edut  kallistua 
Turkkilaisten  puolelle,  ja  Kreikkalaisten  asema  kävi  varsin  arveluttavaksi, 
varsinkin  sen  jälkeen  kuin  Mahmud  II  oli  kutsunut  avukseen  Egyptin 
varakuninkaan  Mehemed  Alin  joukot,  jotka  olivat  europalaiseen  tapaan 
harjoitetut;  sulttaani  ei  näet  katsonut  omin  voimin  voivansa  kukistaa  kapinaa. 
Kandian  ja  Kypron  saaret  oli  Mehemed  Ali  saava  palkakseen  ja  hänen  pojinti- 
mansa  Ibrahim,  joka  tuli  retken  johtajaksi,  Morean  maaherrakunnakseen. 

V.  1825  Ibrahim  17,000  miestä  mukanaan  saapui  Moreaan,  jota 
hän  kauhealla  tavalla  hävitti.  Kreikkalaiset,  ollen  eripuraisia  ja  kiistellen 
keskenään,  eivät  olleet  pitäneet  huolta  puolustustoimista.  Ainoastaan 
Missolongin  kaupungissa,  joka  oli  lähellä  Korintin  lahden  suuta,  oli  vasta- 
rinta jäykkää,  ja  tämä  verraten  vähäpätöinen  paikka  saavutti  sen  joh- 
dosta suuren  kuuluisuuden.  Se  oli  sodan  alusta  alkaen  ollut  hyvä  turva- 
paikka Kreikkalaisille,  jonka  vuoksi  Turkkilaiset  kaikin  mokomin  tahtoi- 


KREIKAN   VAFArSSOTA.  489 

vat  saada  sen  haltuunsa;  mutta  meren  puolelta  oli  melkein  mahdoton 
piästä  einne,  sillS  laaja  matala  ranta  oU  sitä  ikäänkuin  suojelemassa; 
maan  puolelta  ainoastaan  huonot  muurit  ja  vesioja  olivat  hyökkääjäin 
tiellä.  Valloitusyrityksia  oli  jo  tehty,  mutta  turhaan,  jonka  vuoksi  Turk- 
kiiaiset  alkoivat  säännöllisen  piirityksen,  ja  myöskin  Ibrahim  toi  sinne 
suurimman  osan  joukoistaan.     Saatuaan  suurella  mieshukalla  muutamia 


Mahiintd  Ali,  Egyfilln  vtnkufiln(ii.    (SiniinilliiilnBii  kldplIrrM.) 

luotoja  valtaansa,  voivat  piirittäjSt  estää  ruokavarojen  tuonnin  mereltä. 
Nälänhätä  alkoi,  kalatkin  rannoilta  olivat  alituisen  ampumisen  johdosta 
karkoittuneet.  Kun  pelastuksen  toivoa  ei  enää  ollut,  päättivät  puolustajat 
rohkeasti  hyökäten  tunkeutua  vihollisteu  vallitusten  poikki ;  naiset,  miesten 
vaatteisiin  puettuina,  ja  pojatkin  saivat  puukkoja  aseikseen  ja  yöllä  Huhti- 
kuun 22  p.  he  panivat  aikeensa  toimeen;  noin  2000  pääsi  siten  pelastu- 
maan, mutta  ne,  jotka  kaupunkiin  jäivät,  sytyttivät  linnan  ruutivaraston 
tuleen,  jolloin  sekä  he  itse  että  heidän  mukanaan  kaupunkiin  hyökänneet 
Turkkilaiset  menettivät  henkensä. 


490  YLEINEN   HISTORIA. 

Europan  haUitsevieDkin  mielet  rupesivat  vShitelleii  muuttumaan 
Kreikkalaisille  Buotuisemmiksi.  Englannin  vapaamielinea  ministeri  Can- 
ning  osotti  mjötstuntoisuutta  heitä  kohtaan,  ja  kun  Venäjällfi  Aleksan- 
teri I  oli  kuollut  (v.  1825),  ryhtyi  hänen  veljensft  ja  seuraajansa  Nikolai, 
hyljäten  Metternichin  ehdotukset,  Balkanin  kristittyjen  asiaa  ajamaan; 
Ranskankin  hallitus  asettui  samalle  kannalle,  sillfi  yleinen  mielipide  maassa 


Ä^Tjltfj  f"^'^ 


«ndrau  MliHlii.  nnHu  knlkkilalnan  l»|ilnin|ihU|i.    (SunHilkuIni  kl>lpnrm.) 


oli  Turkkilaisille  epäsuotuisa.  Siten  syntyi  näiden  kolmen  valtion  välillä 
sopimus,  joka  allekirjoitettiin  Lontoossa  v.  1827  ja  jossa  sulttaania  vaa- 
dittiin lopettamaan  sota  sekä  myöntämään  Kreikalle  omintakeinen  asema; 
se  tunnustaisi  kyllä  vieläkin  hänen  ylihermattaan  ja  maksaisi  veroa, 
mutta  saisi  itse  valita  hallitusmiehensä  ja  järjestää  olonsa.  Sulttaani  ei 
kuitenkaan  tahtonut  taipua  valtojen  vaatimuksiin.  Laivasto,  jossa  oli 
kaiken  kolmen  liittovallan  hiivoja,  saapui  nyt  Kreikan  vesille,  mutta  mi- 
hinkään sotatoimiin  ei  ollut  tarkoitus  ryhtyä,  ainoastaan  läsnäolollaan  sen 


KREIKAN   VAPAUSSOTA.  491 

tuli  pelotella  Turkkilaisia.  Ibrahim  tuli  niinikään  laivastollaan  Morean 
länsirannalla  olevaan  Na varinon  satamaan.  Kun  hän  nyt  taas  alkoi  hävittää 
Moreata,  asettui  valtojen  laivasto  myöskin  samaan  satamaan  estääkseen 
hänen  toimiaan.  Mutta  sattumus  sekä  molemminpuolinen  kiihtymys  sai- 
kin hurjan  tappelun  aikaan.  Laukaus  oli  ammuttu,  kenties  vahingossa, 
vihollisen  puolelta  erääseen  ranskalaiseen  laivaan.  Nyt  aljettiin  toiselta 
puolen  laukaista  tykkejä,  yleinen  tappelu  syntyi,  ja  neljän  tunnin  perästä 
Ibrahimin  laivasto  oli  perinpohjin  hävitetty.  Hänen  täytyi  nyt  lähteä 
Egyptiin  takaisin. 

Tämän  jälkeen  ranskalainen  sotajoukko  karkotti  Turkkilaiset  Mo- 
reasta,  ja  Venäläiset  taas  hätyyttivät  sekä  Aasian  että  Europan  puolelta 
Turkin  maita,  tunkeutuen  Diebitshin  johdossa  Konstantinopolin  lähiseu- 
duille asti.  Silloin  täytyi  Turkin  hallituksen  (Adrianopolissa  v.  1829^ 
suostua  suurvaltain  vaatimuksiin,  joihin  kuului  myöskin  se,  että  Kreikan 
asia  oli  ratkaistava  Lontoossa  pidettävässä  valtain  yhteisessä  neuvotte- 
lussa. Suurvaltain  välityksellä  muodostuikin  nyt  Kreikan  valtio  (v.  1830). 
Mutta  koko  Kreikan  kansa  ei  siihen  päässyt  yhtymään,  sillä  ainoastaan 
Morea  ja  Keski-Kreikka  sekä  Europaan  kuuluvat  saaret  tulivat  siihen 
kuulumaan.  Eivät  Kreikkalaiset  itse  eivätkä  Europan  kansat  kuitenkaan 
olleet  tähän  ratkaisuun  tyytyväisiä,  sillä  oli  odotettu  kansallisen  Kreikan 
uudestaan  syntymistä;  ja  tämän  Kreikkalaiset  vieläkin  pitävät  sinä  pää- 
maalina,  johon  he  pyrkivät  (ks.  luk.  XLI). 


492  TLEIXEX  HISTORIA. 


XXXIV. 

Heinäkuun  vallankumous  Ranskassa  ja  samanaikuiset 

levottomuudet  muissa  maissa. 

Pjb§n  alliafiHfiln  voi  ma  heikontuu.  —  Ludvig  XYIIIinnen  hyv&kBymä  perustofllakL 
—  Valkoinen  hirmuvalta  >,  —  Kaarle  X.  —  Huija  taantumnsjäijestelmi.  —  Yastus- 
ttt»;  kuninkaan  ja  eduskunnan  välinen  riita  —  Heinäkuun  ordonnanseiL  —  Kapina 
alkaa;  katumetelft  —  Bourbonien  kuningasvalta  häviää.  —  Ludvig  Filip.  —  Vai- 
lankumouN  leviää  muihin  maihin.  —  Belgia  eroaa  Hollannista.  —  Karlistat  ja  Kris- 
tinos  EHpanJaHfia.  —  Don  Miguelin  hirmuvalta  Portugalissa.  —  Vapauden  yritykset 
Italiassa.  —  Botaväen-  kapina  Pietarissa  v.  1825.  —  Puolan  kapina  vv.  1830— SI.  — * 

Vapaustyö  Jatkuu. 

Pyhän  allianssin  mahti  ei  voinut  estää  vapaudenharrastuksia  Euro- 
pan  kansoissa  ilmi  puhkeamasta,  eivätkä  siihen  liittyneet  ruhtinaat  varsin 
kauaa  saattaneet  yksimielisinä  järkähtämättä  pysyä  niissä  periaatteissa, 
joita  se  oli  noudattaakseen  omistanut  ja  jotka  tarkoittivat  olevien  olojen 
säilyttämistä.  Kreikka  oli  vapautunut,  vaikka  pyhän  allianssin  ruhtinaat 
olivat  asettuneet  sitä  vastaan,  ja  seuraavana  vuonna  (1880)  heidän  edus- 
tamansa käsityskanta  sai  perinpohjaisen  iskun,  kun  Ranskan  kansa 
kumosi  laillisuuden  aatteen  perustukselle  laaditun  hallituksen,  ja  sama 
vapaudeninto  synnytti  muuallakin  liikkeitä,  joiden  kautta  jyrkän  van- 
hoillisuuden täytyi  jossakin  määrin  väistyä. 

Kun  Napoleon  oli  pakotettu  luopumaan  Ranskan  hallituksesta,  palasi 
entinen  Bourbonin  hallitsijasuku  sekä  maasta  muuttanut  aatelisto  ja  pa- 
pisto takaisin  Ranskaan.  Vallankumouksen  uhriksi  joutuneen  Ludvig 
XVI:nnen  veli  Ludvig  XVIII  otettiin  kuninkaaksi,  vaikka  hän  ei  saanut 
entisten  hallitsijoiden  rajatonta  valtaa,  sillä  sen  verran  toki  annettiin  arvoa 
muuttuneille  oloille.  Liittoutuneet  ruhtinaat,  varsinkin  tällöin  vielä  vapaa- 
mielinen Aleksanteri  I,  ioUa  oli  suurin  vaikutus,  kallistuivat  näet  perus- 
tuslaillisuuden puolelle,  ja  katsoen  sen  Ranskalle  tarpeelliseksi  vaativat 
palautettua  kuningasta  sen  hyväksymään.  Bourbonien  valtaa  tuli  siten 
rajoittamaan  eduskunta,  joka  Englannin  parlamentin  tapaan  oli  jaettu 
kahteen  kamariin ;  ensimmäiseen  kamariin  hallitsija  määräsi  jäsenet,  nimit- 
tämällä siihen  perinnöllisiä  päärejä,  toiseen  taas  kansa  valitsi  edustajia, 
vaikka  verraten  vähälukuisella  osalla  oli  vaalioikeus,  koska  sensus  eli  se 
veromäärä,  mikä  tuotti  valtiolliset  oikeudet,  oli  jotenkin  korkea. 


HEINJlKnUN   VALLANKUMOUS. 


LuMi.XVnl.    (VMklpllim  Gir*rd'ln  niiiliukuii  niiiliun.) 

Uusi  hallitus  rupesi  alusta  alkaen  entisiS  oloja  palauttamaan.  Jo 
Napoleonin  Elbasaa  ollessa  oli  taatitutnistoimia  huomattaTiesa,  ja  osaksi 
siitäkin  syystä,  ett&  nämät  olivat  ennättäneet  herättää  tyytymättömyyttä, 
saattoi  hän   saada  valtansa  takaisin.     Napoleonin  toisen  kerran  vallasta 


494  TLEINEN   HISTORIA. 

luovuttua  Ludvig  XVIII  palasi  Gentistä,  jossa  hfin  sillä  aikaa  oli  (rfes- 
kellut,  takaisin  PariisiiD,  lähettäen  sitä  ennen  Cambrai'stä  julistuksen^ 
jossa  hän  koetti  rauhoittaa  kansaa;  hän  ilmoitti  kuitenkin,  ettei  hän  voisi 
antaa  anteeksi  »sellaisille  henkilöille,  jotka  olivat  yllyttäneet  kauheaan 
petokseen»,  mikä  uudelleen  oli  Ranskan  turmioon  saattanut  Kaikkia 
Napoleonin  apumiehiä  kohtasi  nyt  ankara  kosto;  paarien  kamarista  ero- 
tettiin ne,  jotka  olivat  edistäneet  hänen  valtaanpääsyään.  Fouch^  Napo- 
leonin entinen  poliisipäällikkö  ja  sitä  ennen  vuoripuolueen  jäsen,  laati 
pitkän  proskriptsioonilistan,  jossa  oli  monta  hänen  paraimpia  ystäviään; 
niinpä  muiden  muassa  Napoleonin  marsalkka  Brune  menetti  henkensä^ 
ja  sama  kohtalo  tuli  kenraali  Ramerin  osaksi;  >Moskowan  ruhtinas»» 
marsalkka  Ney  tuomittiin  niinikään  kuolemaan  ja  ammuttiin.  »Sotamie- 
het, suoraan  sydämeen»,  komensi  tämä,  kun  kuolemantuomiota  toimeen 
panemaan  määrätty  osasto  alkoi  tähdätä.  Pitkin  maata  kulki  miesparvia» 
niinkuin  konventin  aikana,  surmaten  bonapartisteja  ja  protestantteja, 
missä  heitä  vaan  tapasivat,  sekä  ryöstäen  ja  polttaen,  kuin  vihollisjoukot 
Tätä  aikaa  sanotaankin  »valkoiseksi  hirmuvallaksi»,  Bourbonien  valkoi- 
sen lipun  mukaan. 

Ludvig  XVIII  itse  oli  kyllä  hiljainen  ja. hyväsydäminen  mies,  joka 
olisi  tahtonut  maltillisempaa  menettelyä,  mutta  tuota  valtaan  päässyttä 
kiihkoisaa  suuntaa  hänkään  ei  voinut  hillitä.  Vaikka  v.  1816  oli  julaistu 
jonkinlainen  anteeksianto-sääntö,  oli  siinäkin  niin  paljon  poikkeuksia,  että 
vielä  4000  henkeä  tuomittiin  kuolemaan,  vankeuteen  tai  maanpakoon  ja 
lisäksi  noin  70,000  joutui  tuomioistuinten  tutkittavaksi.  V.  1815  valittu 
eduskunta  oli  etupäässä  syyllinen  tähän  hurjaan  menoon.  Siinä  oli  suu* 
reksi  osaksi  entisiä  emigrantteja,  jotka  nyt  tahtoivat  perinpohjin  hävittää 
kaikki  vallankumouksen  muistotkin  sekä  uudestaan  siirtää  aatelistolle  ja 
papistolle  valtiollisen  merkityksen;  he  halveksivat  perustuslain  määräyk- 
siä ja  osottivat  sellaista  intoa  vanhojen  olojen  palauttamiseen,  että  heidän 
sanottiin  »olevan  kuningasmielisempiä  kuin  itse  kuningas».  Mutta  Lud- 
vig XVIII  pelkäsi  tuota  liian  rajua  taantumis-menoa,  jonka  vuoksi  hän 
hajoitti  eduskunnan  (v.  1816),  ja  maltillisempi  tuli  sen  jälkeen  valituksi. 
Sen  johdosta  hallituksen  suuntakin  kääntyi  suopeammaksi.  Puoluetais-^ 
teluja  jatkui  kuitenkin  edelleenkin  eduskunnassa  Ludvigin  hallituksen 
loppuun  asti  (v.  1824). 

Ludvig  XVIII  tunsi  kuninkuuden  vaikean  aseman  ja  osasi  antaa 
arvoa  ajan  vaatimuksille,  mutta  hänen  veljensä  ja  seuraajansa  Kaarle  X, 
entinen  Artois'n  kreivi,  ei  arvellut  tarvitsevansa  kiinnittää  mitäkään  huo- 
miota  kansan   tahtoon  ja  oleviin  oloihin.     Vallankumouksen  aikana  hän 


HEINÄKUUN   VALLANKUMOUS.  495 

oli  ensimmäisinä  lähtenyt  Ranskasta,  mutta  mitään  hän  ei  ollut  oppinut 
pitkänä  maanpakoaikanansa,  ja  nyt  67  vuoden  vanhana  hallitukseen 
päästyänsä  hän  antautui  kokonaan  entisten  emigranttien  johdettavaksi  ja 
siten  taantumus-suunnan  valtaan.  Nuoruudessaan  hän  oli  ollut  kevyt- 
mielinen, mutta  oli  nyt  muuttunut  uskonnolliseksi,  vieläpä  taikauskoisek- 
sikin, osottaen  hartautta  ja  kirkon  kunnioitusta,  niinkuin  joku  keski-ajan 
hurkas  mies.  Hän  piti  välttämättömänä  vanhan  tavan  mukaisen  kruu- 
nauksen Rheimsin  tuomiokirkossa.  Se  astia,  missä  säilytettiin  pyhää 
öljyä,  jonka  enkeli  tai  kyyhkynen  oli  tuonut  taivaasta  Klodwigin  kas- 
teessa, oli  kyllä  vallankumouksen  aikana  särjetty,  mutta  selitettiin, 
että  joitakuita  sirpaleita  siitä  oli  löydetty  ja  että  niihin  oli  jäänyt  muu- 
tamia pisaroita,  ja  tuolla  merkillisellä  nesteellä  oli  muka  vielä  sellainen 
ominaisuus,  että  se  kuluttamalla  ei  loppunut.  Sillä  Kaarle  voideltiin  v. 
1825.  Kirkon  ja  papiston  hyväksi  pantiin  nyt  monta  muutosta  toimeen; 
ankaria  lakeja  säädettiin  kaikellaisista  loukkauksista  kirkon  pyhyyttä 
vastaan;  luostareja  palautettiin  entiselleen;  papit  saivat  jälleen  sen  suuren 
vaikutuksen,  minkä  he  olivat  menettäneet,  ja  jesuiitat  kutsuttiin  takaisin. 
Aatelisto  oli  vallankumouksessa  menettänyt  maatilansa,  jotka  olivat  tulleet 
jaetuiksi  moniin  käsiin,  ja  hankkiakseen  sille  korvausta,  kuningas  ehdotti, 
että  1000  miljoonaa  frangia  myönnettäisin  sitä  varten.  Kaarle  X  tahtoi 
täten  nojata  valtansa  yksinomaan  aatelistoon  ja  papistoon,  niinkuin  hänen 
esi-isänsä  Ludvig  XIV  ja  Ludvig  XV,  mutta  se  ei  enää  onnistunut;  se 
oli  jo  käynyt  liian  kaidaksi  pohjaksi,  kun  kansan  suuri  enemmistö  oli 
oppinut  tuntemaan  ihmisarvonsa  ja  asemansa  valtiossa. 

Paheksumista,  tyytymättömyyttä  ja  vastustusta  alkoi  yhä  enemmän 
ilmaantua  tätä  hallitusjärjestelmää,  jopa  koko  hallitsijasukua  vastaan.  Jo 
V.  1820  eräs  satulasepän  oppilas  Louvel  murhasi  Berryn  herttuan,  Artois*n 
kreivin  pojan,  joka  oli  kruununperillinen.  Hallituksen  4;oimia  alkoivat 
vastustaa  monet  sanomalehdet,  joiden  kautta  vapaamieliset  aatteet  yhä 
enemmän  levisivät  ylempiinkin  kansankerroksiin.  Runoilija  Beranger 
ylisteli  lauluissaan  Napoleonin  aikuista  suuruutta  ja  kunniaa,  ja  historian- 
kirjoittaja Thiers  toi  esille  saman  mainehikkaan  ajan  tapahtumat.  Minis- 
teri Vilille  ehdotti  silloin  ankaran  painolain,  jonka  kautta  vapaamieliset 
aatteet  estettäisiin  leviämästä;  mutta  edustajakamareissa  se  hyljättiin. 
Kaarle  X  kääntyi  nyt  kokonaan  vanhoillisten  puoleen,  nimittäen  ministe- 
rikseen Polignadn,  joka  oli  tunnettu  kiivaaksi  vallankumouksen  aatteiden 
vastustajaksi.  Kansan  mieltä  tyynn3rttääkseen  hallitus  ryhtyi  sotaan  Algie- 
ria  vastaan,  johon  syyksi  sanottiin  sen  hallitsijan  eli  dejin  loukkausta 
Ranskan  lähettilästä  kohtaan,  hän  kun  oli  tätä  kärpäsläpällä  lyönyt  korvalle. 


e^-    l-^' 


Addt  Tlilart.    (ViiklplIrrOT  d'Aiivtr)i»n  n»il*uk>in  noliui.) 


HEINÄKUUN  VALLANKUMOUS.  497 

V.  1830  siniie  lähetettiin  sotajoukko,  ja  pian  maan  pääkaupunki  sekä 
paljon  aarteita,  kultaa  ja  hopeata,  joutui  sen  valtaan. 

Tämä  ei  kuitenkaan  mielialaa  tyynnyttänyt;  retkeä  sanottiin  rosvo- 
retkeksi,  ja  vaaleissa  pääsivät  hallituksen  kiivaat  vastustajat  voitolle. 
Sanomalehdet  hätyyttävät  nyt  ankarasti  hallitusta,  ja  Pariisiin  muodostuu 
useita  seuroja,  joissa  vastarintaa  järjestetään.  Kun  kuningas  uutta  edus- 
tajakamaria  avatessaan  valtaistuinpuheessaan  oli  käyttänyt  uhkaavia  sa- 
noja, lausuen  muun  muassa,  että,  jos  rikollisia  vehkeitä  ilmestyisi  hänen 
hallituksensa  esteeksi,  hänellä  kyllä  olisi  voimaa  ne  kukistamaan,  ilmaisi- 
vat edustajat  laatimassaan  vastauskirjoituksessa  mielipahansa  siitä,  että 
kuningas  oli  osottanut  sellaista  epäluottamusta.  »Yksimielisyyttä  Teidän 
hallitussuuntanne  ja  kansanne  välillä  ei  enää  ole  olemassa»,  he  muun 
muassa  lausuivat.  Kuningas  hajoitti  silloin  eduskunnan,  määräten  uudet 
vaalit;  mutta  näiden  kautta  tuli  vielä  useampia  hallituksen  vastustajia 
valituksi.  Kaarle  X  ei  nytkään  heittänyt  alottamaansa  suuntaa,  vaikka 
Venäjän  keisari  ja  ruhtinas  Metternich  häntä  varottivat,  he  kun  näet 
pelkäsivät  vallankumouksen  puhkeamista,  josta  Europan  muutkin  maat 
saattaisivat  häiriintyä.     Perätön  ei  heidän  pelkonsa  ollutkaan. 

Kun  hallituksen  virallinen  lehti  Moniteur  aamulla  Heinäkuun  26 
p.  1830  ilmestyi  painosta,  sisälsi  se  kuninkaan  edellisenä  päivänä  hyväk- 
symät ordonnanssit,  jotka  saattoivat  koko  Pariisin  kaupungin  levotto- 
maksi. Sanomalehtiä  ei  näiden  uusien  asetuksien  mukaan  saanilt  julaista 
ilman  hallituksen  lupaa,  ja  niiden  painovapautta  supistettiin;  eduskunta 
hajoitettiin,  ennenkuin  se  oli  joutunut  kokoontumaankaan;  edusmiesten 
lukumäärä  vähennettiin  430:sta  258:aan,  ja  vaalitapa  muutettiin  siten, 
että  hallituksen  virkamiehet  asetettiin  vaalikokousten  puheenjohtajiksi, 
joten  he  voivat  vaikuttaa  vaaleihin.  Nämät  olivat  näiden  n.  k.  Heinä- 
kuun ordonnanssien  määräykset.  Kiihkoisia  puheita  aljettiin  heti  pitää 
Palais-royalissa,  niinkuin  v.  1789,  arvopaperien  arvo  aleni  yht 'äkkiä, 
ja  44  sanomalehdentoimittajaa  laati  protestikirjoituksen,  joka  naulattiin 
kadunkulmiin  ja  jota  muutenkin  leviteltiin.  »Laillinen  hallitus  on  loppu- 
nut, väkivalta  on  alkanut,  tässä  asemassa  kuuliaisuus  ei  enää  ole  vel- 
vollisuutena», sanotaan  siinä.  Se  oli  kehotus  kapinaan.  Illalla  kadut 
olivat  väkeä  täynnä,  ja  Polignacin  vaunuihin  viskattiin  kiviä.  Seuraa- 
vana 27  p:nä  poliisit  hävittivät  useiden  vapaamielisten  sanomalehtien 
kirjapainot;  työmiehet  joutuivat  siten  työttömiksi  ja  liittyivät  meluavien 
joukkoon,  ylioppilaat  ja  polyteknillisen  koulun  oppilaat  niinikään,  ja  heidän 
johdollaan  ruvettiin  katukivistä  sekä  huonekaluista  y.  m.  sulkuja  kaduille 
rakentamaan,   jotta   sotaväki    estettäisiin    pääsemästä    kulkemaan   katuja 

Tleinen  historia  II.  —  32 


498  YLEINEN   HISTORIA. 

pitkin.  —  Kuningas  oli  antanut  Pariisin  sotavoiman  ylipäällikkyyden 
kenraali  Marmont^ille,  mutta  itse  hän  oleskeli  S:t  Cloudin  huvilinnassa 
lähellä  pääkaupunkia. 

29  päivän  aamulla  Nodre-Damen  kirkonkellot  soivat  ja  kansaa  ko- 
koontui  kaikkialle.  Taistelu  alkoi;  katusulkujen  takaa  ammuttiin  sota- 
väkeä, huoneiden  katoilta  viskattiin  sotamiesten  päälle  pölkkyjä  ja  hirsiä, 
ja  kokonaisia  savutorvia  vieritettiin  heidän  niskaansa.  Kapinoitsevien 
haltuun  joutui  kaupungintalo,  jonka  katolle  trikoloori  nostettiin  liehu- 
maan. Sotaväestäkin  suurin  osa  liittyy  kansaan.  Marmont  kehottaa  nyt 
kuningasta  sovintoon,  mutta  turhaan.  —  Muodostetaan  väliaikainen  halli- 
tus, johon  valitaan  vanha  vallankumouksen  mies  Lafayette  sekä  muuan 
varakas  pankkiiri  Kasimir  Perier;  kuninkaan  linnakin  TuiUeriat  joutuu 
kansan  käsiin;  kuninkaiden  kuvapatsaat  kaadettiin,  heidän  kuviansa 
lävistettiin  piikeillä  ja  valtaistuimelle  kiipesi  toinen  toisensa  jälkeen  istu- 
maan, ja  viimein  asetettiin  siihen  ruumis.  Koko  Pariisi  oli  ennen  pitkää 
joutunut  kapinallisten  valtaan,  ja  Marmont  vetäytyi  S:t  Cloudiin.  Vasta 
nyt  Kaarle  X  taipui  ja  lupasi  peruuttaa  ordonnanssit,  mutta  tämä  oli  jo 
myöhäistä.  »Ei  enää  Bourboneja»  huusi  kansa  kaduilla;  »24  tunnin 
kuluessa  on  koko  vuosisata  vierähtänyt»,  lausui  väliaikaisen  hallituksen 
jäsen  Lafitte  kuninkaan  lähettiläälle.  Kaarlen  täytyi  nyt  luopua  hallituk- 
sesta, ja  koko  Bourbonien  vanhempi  sukuhaara  hyljättiin.  Kansa  tahtoi 
tasavaltaa,  mutta  sivistynyt  keskisääty  sekä  johdossa  olevat  miehet  puo- 
lustivat vapaamieliseen  suuntaan  johdettua  kuningasvaltaa.  Viimemainittu 
mielipide  pääsi  voitolle  ja  Orleansin  herttua  Ludvig  Filip  kutsuttiin 
»Ranskalaisten  kuninkaaksi». 

Samoin  kuin  Bourbonit  oli  Ludvig  Filip  vallankumouksen  aikana 
ollut  maanpakolaisena  muissa  maissa;  hän  oli  kulkenut  Saksassa,  Tans- 
kassa, Norjassa,  ja  olipa  hän  jonkun  aikaa  oleskellut  Suomessakin,  sekä 
sittemmin  Yhdysvalloissa  ja  vihdoin  Englannissa.  Lasten  opettamisella 
hän  yhteen  aikaan  oli  Sweitsissä  toimeentulonsa  hankkinut  ja  oli  Rans- 
kaan palattuaan  esiintynyt  kirjailijoiden,  taiteilijoiden  ja  tiedemiesten  ystä- 
tävänä,  sillä  valtiotoimiin  hän  ei  ottanut  osaa,  koska  ei  hyväksynyt  Bour- 
bonien hallitustapaa.  Kuninkaaksi  tultuaan  hän  valalla  vannoi  noudatta- 
vansa perustuslakia;  sensuuri  poistettiin,  ja  kolmivärinen  lippu  otettiin 
käytäntöön,  jotka  muutokset  osottivat  vallankumouksen  aatteiden  tunnusta- 
mista. Mutta  ei  tämäkään  hallitus  alusta  alkaenkaan  tyydyttänyt  kansaa, 
sillä  vallan  pääpaino  joutui  nyt  varakkaalle  porvaristolle. 

Napoleon  oli  miekalla  levittänyt  Europan  maihin  vallankumouksen 
oppeja  ja  siten  herättänyt  kansat  itsetietoisuuteen ;  v.  1830  ei  enää  tarvittu 


heinXktun  vallankumous.  499 

aseToinuB,  vaan  ainoastaan  rohkaiseva  sanoma  naapurimaasta :  Pariisin 
HeinäkuuQ  kapina  saattoi  pellcällä  esimerkillSSn,  niinkuin  Metternicb  oli 
ennustanut,  kansat  useissa  muissakin  maissa  nousemaan  iiallituksiaan 
vastaan.     NiinpS    Wienin    kongressin    luoma    Alamaiden    kuningaskunta 


Ludfii  Fnip,  „pirvirikanlntu".    (Kiilplirrti  WlntorhilKria  muliukun  muliui.) 

hfivisi  heti   sen  jSljestfi,  kuin  saman  kongressin  liyväksymä  Bourtronien 
halUtns  oli  kumottu. 

Alasta  alkaen  oli  Hollannin  ja  Belgian  yhteen  liittäminen  ollut  luon- 
noton. Jo  vanhastaan  oli  syvlllinen  erilaisuus  vallinnut  nSiden  maiden 
kansojen  vfilillS,  vaikkakin  he  osaksi  olivat  samaa  flamilalsta  sukuper&fi; 


500  YLEINEN   HISTORIA. 

eri  uskonto  oli  heidät  jo  vapaussodan  aikana  16:nnellä  vuosisadalla  toi- 
sistaan vieroittanut,  ja  Belgian  eteläisissä  maakunnissa  oli  ranskankieli- 
nen väestö,  joka  vielä  kansallisistakin  syistä  vihasi  Hollannin  yhteyttä. 
Hollantilaiset  pitivät  itseänsä  vallitsevana  kansana;  heidän  kielensä  oli 
Belgiassakin  virkakielenä,  heistä  virkamiehet  otettiin  Belgiaankin,  verot, 
joilla  Hollannin  valtiovelka  suoritettiin,  olivat  sangen  suuret,  ja  kuningas 
Vilhelm  I  noudatti  hallituksessaan  kokonaan  vanhoillista  kantaa ;  niinpä 
painovapautta  supistettiin,  kun  sanomalehdet  alkoivat  moittia  hallitusta. 
Katolinen  papisto  yllytti  kansaa  hallitusta  vastaan,  ja  siten  sekä  vanhoilliset 
kirkon  *ystävät  että  vapaamieliset  tulivat  liittyneeksi  samaa  asiaa  ajamaan. 

Elokuun  25  p:n  illalla  kapina  syntyi  Briisselissä,  sen  jälkeen  kuin 
mielet  olivat  kiihtyneet  teaatterissa,  jossa  Auberin  oopperaa  »Mykkä  tyttö 
Portieista»  oli  näytelty,  siinä  kun  käsitellään  kalastaja  Masaniellon  kapi- 
naa Neapelissa  v.  1647.  Näytännön  aikana  yleisö  käsiä  taputtaen  tai 
huutaen  oli  ilmaissut  mielisuosiotaan  aina  milloin  vaan  kapinallisia  lau- 
seita näyttämöltä  kuului  Näytännön  päätyttyä  suuri  joukko  nuoria 
miehiä  riensi  hallitusta  kannattavan  sanomalehden  kirjapainoon,  jonka  se 
hävitti,  toimittajakin  joutui  pahan  kohtelun  alaiseksi,  ja  vihatun  ministerin 
Van  Maanenin  palatsi  sytytettiin  palamaan.  Aluksi  kapina  ei  tarkoit- 
tanut muuta  kuin  oikeuksien  hankkimista,  mutta  sovintoyritykset  rauke- 
sivat tyhjiin,  ja  Ranskasta  tulleet  kiihottajat  puuhasivat  eroamista,  toivoen 
Belgian  yhdistyvän  Ranskaan,  niinkuin  v.  1794  oli  tapahtunut.  Kuningas 
taas  ei  taipunut  myönnytyksiä  tekemään  ja  lausui  valtiopäivillä  uhkauksia 
levottomuuksien  johdosta.  Tämä  saattoi  kapinan  uudelleen  puhkeamaan 
Syyskuun  19  p.,  eikä  Hollannin  sotavoima  voinut  sitä  kukistaa.  Väli- 
aikainen hallitus  julisti  Marraskuussa  Belgian  Hollannista  eronneeksi, 
eivätkä  suurvallatkaan  enää  asettuneet  » välittämään «,  niinkuin  edellisellä 
vuosikymmenellä,  niin  valtavaksi  voimaksi  hekin  jo  huomasivat  kansan 
tahdon,  päinvastoin  suurvaltain  lähettiläät,  jotka  olivat  koossa  Lontoossa, 
tunnustivat  Belgian  itsenäiseksi  (v.  1831).  Saksi-Koburgin  prinssi  Leo- 
pold  asetettiin  nyt  sen  kuninkaaksi,  ja  hänen  tuli  hallita  tätä  uutta 
valtakuntaa  vapaamielisen  perustuslain  mukaan. 

Jos  luomme  silmäyksen  Ranskan  eteläisen  rajan  toiselle  puolelle 
Pyreneain  niemimaahan,  näemme  sielläkin  hurjaa  taistelua  koko  1830- 
luvun  kuluessa,  vaikka  osaksi  toisesta  syystä.  Edellisessä  luvussa  ker- 
roimme, että  Ferdinand  kuningas  oli  pyhän  allianssin  välityksellä  saanut 
rajattoman  vallan  takaisin ;  mutta  vapaamieliset  eivät  kuitenkaan  asiaansa 
heittäneet,  vaan  ryhtyivät  edelleen  taistelemaan  vanhoillisia  vastaan,  saa* 
den   kuninkaan   useissa   asioissa  puolelleen.     Mutta   Ferdinand  VII:nnen 


LEVOTTOMUUDET   EUBOPA88A  VV.   1880  JA   1831.  501 

kuoltua  (t.  1833)  syntyi  sisällinen  sota.  Hfln  oli  nfiet  tahtonut  jättää 
TaltakuQtansa  perintönä  pienelle  tyttärelleen  Isabeltatle,  jonka  holhojana 
oli  oleva  hänen  äitinsä  Kristina.  Mutta  Ferdinandin  veli  Don  Carlos 
rupesi  vaatimaan  Espanjan  kruunaa,  koska  se  muka  vaimon  puolelta  ei 


Laapold  I,  Btlglan  kunlngu    (KhiiplIrrM.} 

saanut  perintönä  mennä.  Espanja  jakaantui  nyt  kahteen  puolueeseen: 
kiihkokirkollinen  eli  apostolinen  puolue,  johon  munkit  ja  osa  sotajou- 
kosta kuului,  asettui  Don  CarIoB'in  puolelle,  mutta  tärkein  apu  hänellä 
oUj  valtakunnan  pohjoiBosassa  olevien  Baskien  maakuntien  asukkaista. 
NSmä  olivat  näet  itsevaltaisimpienkin  kuninkaiden  Espanjaa  hallitessa 
saaneet  pitää  erikoisoikeutensa  (fueros),  mutta  vapaamielinen  puolue  tahtoi 


^  I 


502  YLEINEN   HISTORIA. 

keskittää  koko  valtakunnan  samanmukaisen  hallinnon  alle,  jonka  kautta 
Baskitkin  olisivat  menettäneet  erikoisasemansa.  Tätä  puolustaakseen  he 
nyt  yhtyivät  vanhoillisiin,  sillä  Don  Carlos  lupasi  pitää  heidän  oikeutensa 
pyhänä,  jos  hän  kruunun  saisi.  V.  1833  alkoi  siten  hurja  sota  karlistein 
ja  kristinoksien  välillä,  joksi  puolueita  kutsuttiin.  Samantapaista  sissi- 
sotaa, kuin  Baskit  vuorimaissaan  Napoleonia  vastaan  olivat  käyneet,  he 
taas  kävivät;  munkit  kiihottivat  heitä  nytkin.  Julmasti  meneteltiin  kum- 
mallakin puolella;  tavaksi  esim.  tuli,  että  kaikki  sotavangit  anmiuttiin. 
Tätä  hurjaa  menoa  kesti  viiden  vuoden  aikana,  kunnes  baskilaiskansa 
siihen  lopulta  kyllästyi,  ja  Don  Carlos'in  täytyi  jättää  vaatimuksensa. 

Don  Miguel,  v.  1826  kuolleen  Juhana  Virunen  nuorempi  poika^ 
rupesi  Portugalissa,  samoin  kuin  Don  Carlos  Espanjassa,  vaatimaan  itsel- 
leen kruunua,  jonka  vanhempi  veli  Pedro  oli  jättänyt  tyttärelleen  Maria 
da  Glorialle,  koska  hän  itse  jäi  Brasilian  keisariksi,  tämä  maa  kun  oli 
irtaantunut  Portugalista.  Don  Miguel  oU  kiihkoisa  yksinvaUan  puolus- 
taja, jonka  vuoksi  kaikki  vanhoillisuuden  ystävät,  munkit  etupäässä,  jotka 
johtivat  taitamatonta  kansaa,  häneen  liittyivät.  Perustuslaki  kumottiin^ 
jonka  jälkeen  mitä  kauhein  hirmuvalta  alkoi;  vapaudenharrastajat  saivat 
surmansa  joko  mestauslavalla  tai  vankihuoneissa  nälkään  nääntymällä; 
useinpa  viattomiakin  henkilöitä,  joiden  rikkauksia  kuningas  tahtoi  saada» 
haastettiin  tuomioistuinten  eteen,  jotka  lausuivat  tuomiot  hallitsijan  tah- 
don mukaan.  V.  1831  esim.  oli  20,000  valtiollisista  rikoksista  syytettyä 
henkilöä  vankiloissa  ja  saman  verran  oli  maasta  paennut  henkeänsä  pe- 
lastaakseen; useita  satoja  oli  sitä  paitsi  lähetetty  siirtomaihin  merten 
taakse.  Mutta  kun  Don  Pedro,  joka  oli  ollut  pakotettu  luopumaan  Brasi- 
lian kruunusta,  tuli  tyttärellensä  avuksi,  sai  hän  vihdoin  Englannin  ja 
Ranskan  avulla  Don  Miguelin  hirmuhallituksen  lopetetuksi.  Englanti  ja 
Ranska  asettuivat  nyt  vapaamielisten  asiaa  kannattamaan,  jonka  kautta 
Portugal  sai  perustuslakinsa  jälleen  käytäntöön  (v.  1834). 

Näin  vapaamielisyys  pääsee  voitolle  Europan  länsivaltioissa.  Sak- 
sassa syntyy  niinikään  Heinäkuun  vallankumouksen  jälkeen  levottomuuksia, 
ja  muutamissa  pikkuvaltioissa,  niinkuin  Saksin  kuningaskunnassa  ja  Hes- 
sen-Kasselissa,  ruhtinaat  suostuvat  antamaan  kansoilleen  edustusoikeuden; 
mutta  suurvallat,  Preussi  ja  Itävalta,  estivät  alamaistensa  hartaat  toiveet 
toteutumasta.  Samoin  tukahutettiin  Italiassakin  vapauden  yritykset,  jotka 
nyt  puhkesivat  esille  niemimaan  keskiosassa.  Modenan  herttua  ja  Parman 
herttuatar,  Napoleonin  leski  Maria  Louise,  pakenivat  kapinallisia  alamai- 
siansa, ja  Bolognaan  kokoontui  kongressi,  jonka  tuli  muodostaa  Italian 
valtioista   liittokunta;   asetettiinpa  jo  väliaikainen  hallituskin,  joka  julisti 


LEVOTTOMUUDET   EUR0PA8SA   VV.   1830  JA   1831.  503 

paavin  maallisen  vallan  loppuneen,  sillä  Kirkkovaltakin  oli  vapauden 
78tävien  hallusBa.  Vapauden  ystävät  luottivat  Ranskalaisten  kuninkaan 
Ludvig  Filipin  apuun,  mutta  turhaan;  Metternich  sitä  vastoin  lähetti 
sinne   itävaltalaisen   armeijan,   jonka   avulla  olot   palautettiin   entiselleen. 


c4^~nln 


Dm  CirhM.  (SiniiniikuliMn  niklpllrn».) 

Pettyneet  toiveet  eivät  kuitenkaan  masentaneet  Italialaisia,  vaan,  odotellen 
suotuisampia  aikoja,  he  levittelivät  vapauden-  ja  kansallisuudenharrastusta 
yhä  laajemmalle  kansaan. 

Olivatpa  nuo  vapaat  aatteet  levinneet  Europan  itäisimpäänkin  maa- 
han, Venäjälle,  ja  ilmauksia  niistä  näkyi  sieUä  jo  ennen  Heinäkuun 
vallankumousta.    Venäjän  sotajoukkoja  oli  Napoleonin  sodan  aikana  oles- 


'' 


504  YLEINEN   HISTORIA. 

kellut  Länsi-Europan  maissa,  ja  osa  jäi  vielä  rauhan  jälkeenkin  sinne 
olemaan.  Liittolaiset  olivat  näet  jättäneet  tähän  maahan  sen  toimintaa 
valvomaan  150,000  sotamiestä,  jotka  olivat  siellä  v:teen  1818.  Venäjän 
upseerit  oppivat  tääUä  tuntemaan  vapaita  aatteita,  perustuslakeja,  tasa- 
valtaisia hallitusmuotoja  y.  m.,  ja  kun  he  palasivat  kotimaahansa,  aikoivat 
he  yrittää  niitä  sielläkin  toteuttaa.  Toiset  tahtoivat  hävittää  koko  yksin- 
valtaisen hallitusmuodon  ja  muodostaa  Venäjästä  tasavallan  Amerikan 
Yhdysvaltain  tapaan,  siten  että  kukin  kansallisuus  saisi  elää  eri  valtiona. 
Tämän  tuuman  kannattajia  oli  Etelä- Venäjällä  majoitetuissa  sotajoukoissa, 
joiden  keskuudessa  syntyi  n.  k.  »eteläinen  liitto»;  »pohjoisen  liiton» 
jäsenet,  joista  etevimmät  olivat  Pietarin  sotaväen  upseereja,  tahtoivat  säi- 
lyttää keisarinvallan,  mutta  se  oli  perustuslailla  rajoitettava.  Aleksanteri 
I:sen  äkkiarvaamaton  kuolema  esti  hänet  joutumasta  salaliittolaisten  kanssa 
tekemisiin,  mutta  heti  sen,  jälkeen  heidän  aikeensa  tuli  ilmi.  He  käyttivät 
hyväkseen  sitä  seikkaa,  etfei  kruununperimys  ollut  ihan  varma;  Alek- 
santerin vanhemman  veljen  Konstantinin  olisi  näet  pitänyt  tulla  keisa- 
riksi, mutta  kun  hän  oli  jo  aikaisemmin  oikeudestaan  luopunut  ja  uudisti 
sen  vieläkin,  tuli  toinen  veli  Nikolai  hallitukseen.  Koska  sotamiehet 
eivät  asioita  tunteneet  eivätkä  perustuslaeista  mitäkään  ymmärtäneet, 
uskottelivat  upseerit  saadakseen  heidät  puolelleen,  että  Nikolai  vääryydellä 
oli  vaUan  anastanut;  Konstantinin,  laillisen  keisarin  hyväksi  oli  siis  asei- 
siin ryhdyttävä.  Joulukuun  26  p.  1825,  jolloin  uskollisuudenvala  oli 
NikolaiUe  vannottava,  pantiinkin  kapina  toimeen  Pietarissa.  Kaikki  ryk- 
mentit eivät  näet  menneet  valaa  tekemään,  vaan  surmasivat  valaa  otta- 
maan lähetetyt  kenraalit.  »Eläköön  Konstantin»,  huudettiin,  toisinaan 
taas  »Konstantinowa  sheva»  (s.  o.  Konstantinin  puoliso)  »Konstitutsioonin» 
(perustuslain)  asemasta,  jota  heitä  oli  kehotettu  huutamaan.  Mutta  kapina 
kukistettiin  samana  päivänä.  Salaliiton  johtajat  osottivat  ratkaisevana 
hetkenä  pelkuruutta;  johtajaa,  ruhtinas  Trubetskoita,  ei  esim.  löydetty 
mistään;  keisari  Nikolai  taas  osotti  lujuutta,  rohkeutta  ja  päättäväisyyttä, 
jotka  ominaisuudet  hänessä  aina  esiintyivät.  Hän  tuli  itse  kapinapai- 
kalle  ja  kehotti  kapinallisia  antautumaan,  mutta  kun  se  ei  auttanut,  am- 
muttiin tykeistä  muutamia  laukauksia  raehaulia,  mikä  saattoi  heidät  ha- 
jaantumaan. Kaatuneiden  ruumiit  viskattiin  yöllä  Neva-jokeen.  Muutamat 
salaliiton  johtajista  mestattiin,  toisia  lähetettiin  Siperiaan  tai  rangaistiin 
lievemmällä  tavalla.  Nikolai  oli  nyt  itsevaltias  ja  hän  esiintyikin  koko 
hallitusaikansa  hallitsijanvallan  vankimpana  tukena  Europassa. 

Pitkällisempi  oli  se  kapina,  joka  Nikolain  täytyi  kukistaa  Puolassa 
(1830 — 31).     Puolalaiset  eivät  olleet  unohtaneet  entistä  itsenäisyyttään; 


LEVOTTOMUUDET  ECROPABSA  VV.  1830  JA  1831.        505 

he  muistelivat,  että  Puola  oli  ollut  mahtava  valtakunta,  eikS  se  tyydytti- 
nyt  heitä,  ettS  Aleksanteri  I  v.  1815  oli  antanut  heille  vapaan  hallitus- 
muodon.   He  uneksivat  tSydeUistS  itsenäisyyttä  ja  kolmen  valtioa  kesken 


jaetun  Puolan  kansallisuuden  jälleen  yhteen  liittymistä.  Sanomalehdissä 
ja  valtiopäivillä  tuli  tyytymättömyys  esille,  ja  kun  tämä  estettiin,  levitet- 
tiin sitä  salaisissa  seuroissa.  Varakuninkaan  Konstantinin  ankara  hallitus 
yllytti  vielä  lisäksi  vihaan  Venäjää  vastaan.    Samoin  kuin  Italian  vapauden- 


506  TLEINEN   HISTORIA. 

harrastajat  toivoivat  Puolalaisetkin  Ranskan  uudelta  hatlitakselta  apua, 
etenkin  kun  se  oli  kansan  tahdosta  syntynyt,  ja  sitä  paitsi  Ranska  ja 
Puola  olivat  entisinä  aikoina  olleet  liittolaisia.  Mutta  Ludvig  Ji^p  el 
ollut  omansa  ryhtymään  tuollaisiin  yrityksiin;  hän  pelkäsi  omaa  kruu- 
nuaan, jota  hän  ei  tahtonut  panna  alttiiksi  Puolalaiset  jäivät  siis  omin 
Toiminsa  taistelemaan,  ja  he  osottivat  nyt  niinkuin  ennenkin  urhoollisuutta, 
uljuutta  ja  innostusta,  mutta  myöskin  eripuraisuus  Ja  hajanaisuus,  joka 
heidät  oli  turmioon  ennenkin  saattanut,  tuli  nytkin  näkyviin. 


Krahl  Curlsnnkl.    (Saminilkainan  hiviplirrn.) 

.  alkoi  Warsow83sa;  kapinalliset  saivat  anastetuksi  varasto- 
huoneista 40,000  kivääriä,  joita  jaettiin  kansalle.  Konstantinin  täytyi 
lähteä  pois  kaupungista,  ja  kaikkialla  kuultiin  nyt  vapaudenlaulua, 
joka  alkoi  sanoilla:  > Vielä  Puola  ei  ole  hukkaan  joutunuto.  Erfis  tai- 
tavaksi tunnettu  kenraali  Chlopicki  valittiin  johtajaksi;  mutta  hän  ei 
luottanut  voiton  mahdollisuuteen,  jonka  vuoksi  hän  heittäytyi  toimetto- 
maksi J8  rupesipa  vielä  keskusteluihin  Venäjän  kanssa,  kehottaen  Puola- 
laisia taipumaan  entisen  esivallan  alle.  Häntä  aljettiin  siitä  syystä  soi- 
mata,   huudettiin    petturiksi,    työnnettiin    pois    johdosta,    ja    valtiopäivät 


LEVOTTOMUUDET   EUROPASSA   VV.   1830  JA   1831.  507 

juUstiTat  Tammikunsea  t.  1831,  että  Komanowin  suku  oli  Puolan  kruu- 
nun menettäuTt;  vSliaikaisen  hallituksen  johtajaksi  määrättiin  ruhtinas 
Adam  Czartoryski. 

Helmikuun  alusaa  oli  Venäjän  Botamareki  Diebitsh  saapunut  Puo- 
laan, 110,000  miestä  ja  400  tykkiä  mukanaan.  Puolalaiset  saivat  kyllä 
väbäpätfiisiS    voittoja,   mutta    Ostrolenkan   luona   he   joutuivat  tappiolle, 


ErUnalii*  ■•tilifli  PuDtan  annslliihi.    (Khrrpffmn.) 

vaikka  Venäläistenkin  mieshukka  oli  suuri.  Puolalainen  armeija  vetäytyi 
WarBowaan,  mutta  siune  tuli  myöskin  Venäjän  uusi  sotapäällikkö  Pas- 
kiemtah  —  Diebitsh  oli  sillä  välin  kuollut  —  kaupunkia  piirittämään; 
urhoollisesti  sitä  puolustettiin,  mutta  kun  sitä  oli  200;Ua  tykillä  ammuttu 
kaksi  päivää,  joiden  kuluessa  Venäläisiäkin  kaatui  noin  30,000,  se  antautuL 
Kapina  oli  samassa  kukistettu.  Ankara  rangaistus  kohtasi  nyt  koko 
maata;  useita  kapinanjohtajia  mestattiin,  toisia  vietiin  Siperiaan  tai 
Venäjän  sisäosiin;  niiden  omaisuus,  jotka  olivat  paenneet  muihin  maihin, 


508  TLEIKEN   HISTORIA. 

otettiin  kruuDnn  omaksi,  Warsowan  ja  WilDan  yliopistot  suljettiin,  ja 
vihdoin  v.  1815  annettu  perustuslaki  peruutettiin.  Om&n  hallituksen  ja 
oikeuslaitoksen  Puola  kuitenkin  sai  vielfikin  pitäS. 

1830-luvun  vallankumoukselliset  liikkeet  olivat  siis  Ranskassa,  Es- 
panjassa ja  Portugalissa  pBSsseet  voitolle,  mutta  Itä-  ja  Reski-EuropasBa 


louappl  Miuini.    [Samanalkulnan  klvlplhroi.) 

sekfi  Italiassa  ne  olivat  tukahutetut.  VenSjän  keiBart  esiintyi  ensi  sijassa 
laillisten  olojen  mahtavana  suojelijana  ja  turvana,  ja  häneen  liittyivät  yhä 
lähemmin  sekä  Itävallan  keisari  että  Preussin  kuningas.  Saksassa  Jat- 
kettiin tuota  edellisellä  vuosikymmenellä  toimeen  pantua  järjestelmää  (ks. 
edelL  luk.);  poliisin  valvonta  ja  kova  sensuuri  ehkäisivät  vapaata  toi- 
mintaa; valtiolliset  seurat  olivat  kielletyt,  vieläpä  kansanjuhlat  ja  kokouk- 
.  setkin ;  ilnaapSivien  valta,  missä  sellaisia  oli,  tehtiin  ihan  mitättömäksi ;  niinpä 


HEINÄKUUN   KUNINGASKUNTA   RANSKASSA.  509 

liittokokous  julisti  päätöksen,  jonka  mukaan  verojen  epääminenkin  katsottiin 
kapinalliseksi  yritykseksi.  Metternichin  suunta  oli  siis  täydellisesti  vallalla. 
Ulkopinnalla  olikin  taas  rauha  jonkun  aikaa  vallitsemassa,  mutta 
sen  alla  oli  ihmisten  mielissä  rauhattomuutta,  jota  ei  mahtikeinoilla  voitu 
tukahuttaa,  ja  salaisesti  se  levisi  yhä  laajemmalle.  Salassa  jatkettiin 
vapaustyötäy  huolimatta  poliisien  tarkasta  valvonnasta.  Melkein  kaikissa 
maissa  liittyi  nuori  sukupolvi,  etenkin  työväestö,  salaisiin  seuroihin,  jotka 
olivat  toistensa  yhteydessä,  vaikk'ei  varsinaista  yhteistä  johtoa  ollut. 
Innokas  italialainen  vap&udenystävä  Jooseppi  Mazzini,  joka  onnistumat- 
toman  kapinanyrityksen  jälkeen  pakeni  Marseilleen,  perusti  »Nuoren 
Italian»,  Joka  ajoi  Italian  yhdistämistä,  niinkuin  Carbonari-seura  aikai- 
semmin; »Nuori  Saksa»  muodostui  saman  mallin  mukaan,  koettaen 
Sweitsistä  käsin,  jonne  sen  kiihkoisimmat  jäsenet  olivat  paenneet,  saada 
aikaan  levottomuuksia  Saksassa;  »Nuori  Sweit8i»,  »Nuori  Ranska»,  »Nuori 
Puola»  ja  »Nuori  Espanja»  olivat  muodostuneet  kukin  maassaan.  Näiden 
seurojen  vaikutus  ei  kuitenkaan  ollut  suuriarvoinen,  ja  useimmiten  ne 
ajoivat  asioitaan  siten,  ettei  niiden  onnistumista  saattanut  ajatellakaan; 
salamurha,  jolla  vaikuttava  henkilö  oli  tieltä  saatava,  oli  tavallisin  keino. 
Ne  hajosivatkin  saamatta  tarkoituksiaan  toteutetuiksi,  mutta  vapauden 
intoa  ja  harrastusta  ne  kuitenkin  ylläpitivät. 


XXXV. 

Heinäkuun  kuningaskunta  Ranskassa  ja  Helmikuun 

vallankumous. 

Heinäkuun  kuningaskunta  perustuu  kansan  tahtoon.  —  Ludvig  Filipin  varovainen 
politiikka.  —  Legitimistit  ja  bonapartistit.  —  Tasavaltalainen  puolue.  —  Se  panee 
toimeen  meteleitä.  —  Sosialistit;  Fourier ^  Proudhon,  Louis  Blanc,  —  Hallituksen  meno. 
—  Vaalireformia  vaaditaan;  reformibanketit.  —  Kiihtynyt  mieliala  Pariisissa;  Guizot 
erotetaan.  —  Metelit  uudistuvat;  Ludvig  Filip  luopuu  hallituksesta.  —  Väliaikai- 
nen hallitus;  kansallistyöhuoneet.  —  Kansalliskokous.  —  Työväen  kapina.  —  Uusi 

hallitusmuoto. 

Heinäkuun  vallankumouksessa  ratkaistiin  kuninkaan  ja  kansan  väli- 
nen valtakysymys  jälkimmäisen  eduksi,  jonka  vuoksi  uusi  »Heinäkuun 
kuningaskunta»  on  luonteeltaan  toisellainen  kuin  edellisen  ajan  Bourbonien. 


510  YLEINEN   HISTORIA. 

»Ranskan  kansalta  Ludvig  Filip  on  saanut  kruununsa»,  sanoi  Thiers, 
ja  Guizot  lausui:  »hän  pitää  arvossa  meidän  oikeuksiamme,  sillä  hän  on 
meiltä  omat  oikeutensa  saanut».  Ja  Ludvig  Filip  itse  hyväksyi  timän 
katsantokannan  kansan  suvereenisuudesta;  hän  kutsui  itseänsä  »Rans- 
kalaisten kuninkaaksi  Jumalan  armosta  ja  kansan  tahdosta»;  perustus- 
lakia hän  ei  kansalle  antanut  niinkuin  Ludvig  XVIII,  vaan  hän  hyväksyi 
sen,  kun  se  hänelle  hyväksyttäväksi  annettiin.  Monta  muutosta  vapaa- 
mieliseen suuntaan  pantiinkin  heti  toimeen;  niinpä  vaalisensus  alennettiin 
siten,  että  vähennettiin  valitsijoilta  vaadittava  tulomäärä  300:sta  200:taan 
frangiin;  vaalikelpoisuuteen  oli  ennen  vaadittu  1000  fr.,  mutta  se  alen- 
nettiin nyt  500:aan.  Mutta  valitsijoiden  lukumäärä  ei  sittenkään  kohon- 
nut muuta  kuin  80,000:sta  200,000:een.  Kansalliskaarteja  järjestettiin 
taas,  niinkuin  vallankumouksen  aikana  oli  tapana  ollut,  kansan  osan- 
otto kunnallisiin  toimiin  laajennettiin;  ministeristö  oli  toimistaan  vas- 
tuunalainen kansan  edustajille,  s.  o.  Ranskan  hallitus  tuli  parlamenttiseksi. 
Ministereiksi  otettiin  nyt  vapaamielisiä  ja  valistuneita  miehiä,  niinkuin 
Ouizot  ja  Thiers,  jotka  molemmat  olivat  eteviä  historiantutkijoita  ja 
kirjailijoita. 

Ennen  pitkää  tultiin  kuitenkin  huomaamaan,  ettei  Orleansin  kunin- 
gaskuntakaan ollut  vankalle  pohjalle  perustettu.  Ludvig  Filip  ei  ollut 
mikään  suuri  mies  eikä  hän  ryhtynyt  sellaisiin  toimiin,  joilla  hän  olisi 
voinut  kansaansa  viehättää,  päinvastoin  hän  koetti  varovaisuudella  ja 
pikkumaisella  taitavuudella  asemaansa  ylläpitää;  ja  tuo  viisaus  häntä 
jonkun  aikaa  auttoikin.  Hän  oli  vallankumouksen  kautta  valtaistuimelle 
päässyt  ja  kansan  tahdosta  kuningaskruunun  saanut,  mutta  Europan 
edessä  hän  ei  kuitenkaan  tahtonut  rohkeasti  esiintyä  kansojen  etujen 
ajajana,  vaan  yritti  päästä  liittymään  laillisten  hallitsijoiden  joukkoon; 
Ranskassa  hän  ei  sallinut  olojen  vapaasti  kehittyä  kansanvaltaiseen  suun- 
taan, vaan  ainoastaan  jossakin  määrin.  Hän  tahtoi  johtaa  hallitusta  van- 
hoillisuuden ja  vapaamielisyyden,  reaktsioonin  ja  vallankumouksen  välillä; 
oikea  keskitie  (juste  milieu)  oli  hänen  ohjeenaan.  Porvaristo,  jonka 
avulla  hän  oli  kruunun  saanut,  oli  hänen  valtansa  paraana  tukena;  sen 
jäsenet  olivat  eduskunnassa  määräämässä,  niitä  nähtiin  hovissa  entisen 
ajan  aateliston  asemasta,  ja  Ludvig  Filip  itse  esiintyi  oloissaan  ja  tavois- 
saan porvarismiehen  kaltaisena;  kansanomaisena  »porvarikuningas»  tahtoi 
näyttäytyä.  Mutta  samoin  kuin  Bourbonit  hänkin  nojautui  liian  pieneen 
osaan  kansasta;  aateliston  ja  papiston  asemasta  oli  vaan  porvaristo  tullut 
vallan  tueksi,  mutta  sekin  näyttäytyi  liian  heikoksi  perustaksi,  jonka 
vuoksi  sille  laskettu  valtaistuin  kaatui. 


heinXkuun  kuninoaskunta  ranskassa.  511 

Ranskaesa  oli  kolme  puoluetta,  jotka  eivSt  alusta  alkaenkaan  hyväk- 
syneet Ludvig  Filipin  kuninkuutta  ja  jotka  alituisesti  vehkeilivgt  Bitä 
vastaan.  LegiHmisHt  eli  laillisen  kuningasvallan  puolustajat  tahtoivat 
uudestaan   valtaistuimelle   BoarboDin  sukua;   tähän   puolueeseen  kuului 


Fnnt  Qdlnt    <S*iMn^iriiiiii  khipHrroi.) 

etupäässä  suuria  herroja,  jotka  eivät  kuitenkaan  tehneet  paljon  muuta, 
kuin  juhlatiloissa  tai  kirkoissa  ja  eduskunnassakin  panivat  mielenosotuk- 
eia  toimeen.  Bonapartisteiata  ei  myöskään  suurta  vastusta  ollut  Kun 
Napoleonin  poika,  jota  kutsuttiin  Reichstadtin  herttuaksi,  oli  kuollut  (v. 
1832),  esiintyi  tämän  suvun  oikeuksien  perijänä  Napoleonin  veljen,  entisen 


512  TLEIKEN   HISTORIA. 

Hollannin  kuninkaan  poika  Ludvig  Napoleon,  joka  oli  enimmiten  oles- 
kellut äitinsä  luona  Sweit8is8ä,  ruveten  tämän  maan  kansalaiseksikin  ja 
sen  armeijan  upseeriksi  V.  1836  hän  äkkiarvaamatta  ilmestyi  Strass- 
burgiin,  kehottaen  sitä  tykistörykmenttiä,  jossa  suuri  Napoleon  oli  palve- 
luksensa alkanut,  kapinaan;  mutta  sotaväki  pysyi  hallitukselle  uskollisena. 
Sen  jälkeen  hän  lähti  Amerikaan,  mutta  teki  vielä  kerran  yrityksen,  saa- 
puen seuralaistensa  kanssa  Boulogneen  (v.  1840).  Huomaten  silloinkin 
kaikki  toiveet  mahdottomiksi,  palasi  hän  takaisin. 

Vaarallisempi  ja  pelottavampi  oli  kolmas  puolue,  joka  tahtoi  hävit- 
tää koko  monarkisen  hallituksen  ja  muodostaa  tasavaltaisen  sijaan.  Etu- 
päässä tämä  tasavaltalainen  ptiolue,  joka  piiriinsä  kuuluvaksi  luki  suuren 
osan  varsinaisesta  kansasta,  oli  pannut  toimeen  vallankumouksen  Heinä- 
kuussa V.  1830,  mutta  sen  eduksi  eivät  olot  silti  muuttuneet,  vaan  päin- 
vastoin varakkaan  kansanluokan.  Kiitoslauseita  kapinan  toimeenpani- 
joille kyllä  annettiin;  jotta  köyhä  väki  saisi  työtä,  uhrattiin  joitakuita 
miljoonia  muutamiin  suuriin  rakennuksiin,  ja  teollisuutta  autettiin  valtion 
varoOla;  mutta  itse  asiassa  tuo  sama  varakas  porvaristo  etupäässä  täs- 
täkin hyötyi.  Pettymyksestään  suuttuneina  tasavaltalaiset  alkoivat  veh- 
keillä Ludvig  Filipin  hallitusta  vastaan.  He  tahtoivat  saada  Ranskan 
tasavallaksi,  jossa  kansalla  olisi  sellainen  vaikutus,  jollaisen  1793  vuoden 
hallitusmuoto  oli  sille  antanut  (ks.  luk.  XXX);  kon ventti  oli  heidän  ihan- 
teensa. He  perustivat  useita  seuroja,  joiden  kautta  heidän  toimintansa 
järjestettiin;  suurin  vaikutus  oli  »Ihmisoikeuksien  seuralla»,  jonka  toimiin 
Lafayettekin  otti  osaa;  se  oli  jaettu  pieniin  osastoihin,  joihin  kuhunkin 
kuului  20  jäsentä  (laki  kielsi  suurempien  seurojen  perustamista),  ja  jokai- 
sella osastolla  oli  oma  päällikkönsä  ja  alapäällikkönsä.  Järjestys  oli  siis 
samantapainen  kuin  sotaväessä.  Pariisi  oli  nyt,  niinkuin  suuren  vallan- 
kumouksen aikana,  tämän  valtiollisen  liikkeen  johdossa,  ja  sieltä  lähetetyt 
asiamiehet  järjestivät  maaseuduilla  samallaisia  yhdistyksiä,  jotka  toimivat 
pääkaupungista  annettujen  ohjeiden  mukaan.  Kiivas  sanomalehdistö  oli 
lisäksi  kansan  mieltä  kiihottamassa;  katumelskeitä,  mielenosotuksia,  sala- 
liittoja ja  murhayrityksiäkin  aljettiin  panna  toimeen.  Tarkoitus  oli  kumota 
Heinäkuun  kuningaskunta  samalla  tavalla  kuin  Bourbonien  oli  kumottu 
V.  1830.  Niinpä  jo  v.  1832  Heinäkuun  5  p.,  kun  erästä  tasavaltalais- 
mielistä  kenraalia,  Lamarquea,  haudattiin,  liittyi  60,000  henkeä  saattoon; 
puolueen  johtajat  alkoivat  matkalla  kiihottaa  kansaa,  ja  katusulkuja  ra- 
kennettiin. Sotajoukot  saivat  kuitenkin  rauhattomuudet  yön  kuluessa 
asettumaan.  Hallitus  koetti  lakimääräyksillä  estää  yhdistysten  perusta- 
mista ja  siten  ehkäistä  liikkeiden  syntymistä;  mutta  sen  kautta  viha  vaan 


HEINÄKUU]!?   KUNINGASKUNTA   RANSKASSA.  513 

jltyt  V.  1834  esim.  säädettiin,  että  kaikkien  yhdistyksien  tuli  saada 
lupa  ja  vahvistus  toiminnalleen.  Silloin  syntyi  »Ihmisoikeuksien  yhdis- 
tyksien» alkuunpanosta  Lyonissa  hurja  kapina,  jossa  työmiehet  ja  sotaväki 
viisi  päivää  taistelivat  kaduilla.  Useissa  muissa  kaupungeissa  oli  sama 
ilmiö  nähtävänä.  Mutta  kaikki  nämä  yritykset  tukahutettiin.  V.  1835 
eräs  korsikalainen  Fieschi  yritti  »helvetinkoneella»  surmata  kuninkaan 
seurueineen  hänen  ollessaan  tarkastamassa  kansalliskaartia;  kuningas  kui- 
tenkin pelastui,  mutta  useita  muita  kuoli  tai  haavoittui.  V.  1889  taas 
muutamat  salaliittolaiset  saivat  äkkinäisellä  hyökkäyksellä  Pariisin  kau- 
pungintalon haltuunsa.  Ludvig  Filipin  oli  alituisesti  oleminen  varoillaan, 
hänen  valtaistuimensa  oli  tuon  tuostakin  vaarassa. 

Mutta  tasavaltalaisessa  puolueessa  syntyi  hajaannusta  sen  johdosta, 
että  kaikki  eivät  tyytyneet  yksinomaan  valtiollisiin  parannustoimiin,  piti- 
vätpä  niitä  vähäarvoisempinakin,  vaan  asettivat  etusijaan  yhteiskunnallisen 
eli  sosiaalisen  uudistuksen;  tasavaltainen  hallitus  oli  oleva  ainoastaan 
välikappaleena  tämän  saavuttamiseksi,  sanoivat  he.  Yhteiskunnallinen 
vallankumous,  »jonka  kautta  31  miljoonaa  heloottia  eli  pariasta  oli  500,000 
kaikkivaltiaan  tyhjäntoimittajan  vallanalaisuudesta  vapautettava»,  oli  vält- 
tämätön, saarnattiin  sanomalehdissä.  »Meidän  päämaalimme»,  niin  he 
lausuivat,  »on  yhteiskunnallisten  velvollisuuksien  ja  etujen  tasainen  jako», 
s.  o.  täydellisen  tasa-arvoisuuden  tulee  vallita.  Mutta  muuten  oli  tuo 
päämäärä  epämääräinen  ja  täsmällistä  selvyyttä  vailla.  Nuoria  porvaris- 
ton miehiä  oli  tätä  liikettä  johtamassa;  työläiskortteleista  sekä  etukau- 
punkien  asukkaista  liittyi  siihen  yhäti  lisää  voimia.  Trikoloorin  asemasta 
aljettiin  käyttää  punaista  lippua,  joka  sittemmin  tuli  sosiaalisen  vallan- 
kumouksen merkiksi. 

Yhteiskunnassa  vallitsevia  epäkohtia  parantaakseen  olivat  jo  muu- 
tamat kirjailijat  tuoneet  esiin  eräitä  ehdotuksia.  Niinpä  Fourier  esitti, 
että  kaikki  työntekijät  liittyisivät  »falanstereihin»,  joissa  kussakin  olisi 
1800 — 2000  henkeä;  jokainen  tekisi  niissä  sitä  työtä  mitä  haluaisi  ja 
jokainen  saisi  yhteisistä  varoista  mitä  hän  tarvitsisi;  sillä  omaisuus  olisi 
falansterissa  yhteistä.  Proudhon  selitti,  että  omaisuus  on  varkautta, 
usko  Jumalaan  on  suurin  paha  ihmisellä,  perhe-elämä  on  tarpeeton  ihmis- 
ten kesken;  ainoastaan  mitä  täydellisin  vapaus  saattaa  ihmisen  paraiten 
käyttämään  kykyänsä,  väitti  hän.  Kaikki  valtiolliset  ja  yhteiskunnalliset 
siteet  ovat  muka  vahingollisia,  jonka  vuoksi  ne  ovat  hävitettävät,  ja  tuon 
hävityksen  raunioille  syntyy  itsestään  uusi  ja  parempi  yhteiskunta  rajat- 
toman vapauden   perustuksella.     Tällaista  oppia   sanotaan   anarkismiksi. 

rieinen  historia  II.  —  33 


614  YLEIMEK   HIBTORIA. 

Suurempi  kSytBunöllineu  merkitys  oli  Louis  Blancin  mielipiteiilfi,  jotka 
hän  BanoDiBlebdentoimittajaDa  lehdessSän  toi  esille.  H9a  ehdottaa  vallit- 
Bevau  ep9kobdan  poiBtamiseksi  kaaBallisten  tjBhnoneiden  perustamista, 
joissa   työntekijät  saisivat   raitiolta  palkan,  joka  olisi  oleva  voitto  heidSn 


</^  M  *^       /J-ft»^ 


LmIi  BIiic.    (SimaniltibiMi  kMplIrrM,) 

työstfiäD.  Valtio  tulisi  sen  kautta  suurimmaksi  työnantajaksi  ja  liikkeen- 
johtajaksi. Mutta  jotta  se  tfihän  ryhtyiBJ,  olisi  valta  kansan  kfisiin  saatava. 
Tyytymättömien  lukumäSrä  karttui  karttumistaan  ja  Ludvig  Filipin 
asema  tuli  yhä  horjuvammaksi.  Hallituksen  meno  kävi  kuitenkin  lailli- 
sesti ja  sälnnöUisesti.  Saatiinpa  aikaan  muutamia  hyödyllisiä  parannuk- 
siakin,   joista    varsinkin    opetusta    koskeva    oli   tärkeä.     Kansan   opetus 


HELMIKUUN  VALLANKUMOUS.  515 

Ranskassa  oli  ollut  huono,  jota  osottaa  sekin,  että  v.  1830  puolet  sota- 
väkeen otetuista  miehistä  ei  osannut  lukea  eikä  kirjoittaa.  V.  1833  hyväk- 
syttiin Guizofn  laatima  opetusjärjestelmä,  joka  sääsi  jokaiseen  kuntaan 
perustettavaksi  alemman  koulun  (primäärikoulun),  jonka  opettaja  saisi 
valtiolta  määräpaikan  ja  kuukausittain  jokaiselta  oppilaalta  sen  lisäksi 
palkkion;  kussakin  departementissa  tuli  olla  normaalikoulu  opettajain 
valmistamista  varten.  Tarkastajia  asetettiin  opetusta  valvomaan.  Kauppa 
vilkastui  rautateiden  kautta,  joita  tähän  aikaan  aljettiin  rakentaa,  maan- 
viljelystä suosittiin  j.  n.  e.  Mutta  nurjuutta  herätti  se,  että  kuningas 
yksin  saattoi  hallitusta  johtaa  mielensä  mukaan,  eikä  kansan  tahto  ja 
toivomukset  tulleet  kuuluviin,  sillä  edustajakuntakaan  ei  yleistä  mieli- 
pidettä edustanut.  Vaaleissa  vallitsi  näet  varakas  porvaristo,  ja  hallitus 
saattoi  vielä  kaikellaisilla  keinoilla  vaikuttaa  edustajiin;  se,  joka  äänesti 
hallituksen  mielen  mukaan,  sai  esim.  kunnialegioonan  nauhan,  yleni  virassa 
tai  osotettiin  hänelle  jollakin  muulla  tavalla  suosiota;  vaalipiiri  taas,  joka 
lähetti  hallitukselle  mieluisan  edusmiehen,  sai  jonkun  kanavan  tai  maan- 
tien tai  valtioapua  johonkin  toiseen  tarkoitukseen.  Tuontapainen  lahjo- 
minen kasvoi  vuosi  vuodelta  eikä  parlamenttinen  hallitus  ollut  muuta 
kuin  näennäinen;  »eduskunta  oli  kuninkaan  palvelijajoukko^.  Tässä  ei 
voitu  saada  aikaan  parannuksia  muuten  kuin  vaalitapaa  muuttamalla  ja 
valitsijain  lukumäärää  lisäämällä.  Vaalireformia  aljettiin  sen  vuoksi  yleisesti 
vaatia.  Sitä  taas  hallitus  vastusti,  mutta  tuo  vastarinta  vei  sen  kumoon. 
Kiihkoisaa  mieltä  alkaa  ilmaantua  hallitusta  vastaan  pitkin  koko 
valtakuntaa,  varsinkin  sen  jälkeen  kuiu  eräs  hyvin  maltillinen  muutos- 
ehdotus kamarissa  oli  hyljätty  (v.  1847).  Vapaamieliset  sanomalehdet 
vaativat  parannuksia  vaalitavassa,  mutta  etenkin  n.  k.  reformibanketeissa 
tuo  hallitukselle  vihamielinen  mieliala  puhkesi  esille.  Näissä  pidoissa, 
joihin  vaaliparannuksen  vaatijoita  kokoontui,  puhuttiin  maljojen  ääressä 
hyvin  vapaasti;  Ludvig  Filipin  halpamaista  menettelyä  moitittiin,  hänen 
ministeriänsä  Guizofta  soimattiin  tai  yltyi  joku  puhuja  omistamaan  kon- 
ventille  innokkaan  kiitoslauseen ;  runoilija  Lamartine  ennusti  suurella 
varmuudella  uutta  vallankumousta,  jossa  kuningasvalta  hukkuisi  »omiin 
ansoihinsa».  Pariisissakin  aijottiin  panna  suuremmoiset  pidot  toimeen 
Helmikuun  22  p.  v.  1848,  mutta  hallitus  sen  esti.  Tämän  johdosta  kiih- 
tyi mieliala  vielä  entisestään,  ja  se  näkyikin  jo  samana  päivänä;  kansaa 
liikkui  tavallista  enemmän  kaduilla;  »eläköön  reformi»  ja  »alas  Ouizot» 
huutoja  rupeaa  kuulumaan  ja  katusulkujakin  rakennetaan  illalla.  Seu- 
raavana päivänä  oli  koko  kaupunki  suuren  leirin  näköinen;  sulkuja 
kaikkialla,  sotaväkeä  tärkeimpiä  paikkoja  vartioimassa,  yhteensä  100,000 


516  YLEINEN   HISTORIA. 

miestfi;  kadut  tSynnä  vSkeä.  KacsalliBkaarti  seettuf  pian  kansan  puo- 
lella Kimingas  suostui  nyt  Guizofn  erottamiseen.  Kansa  oli  siis  pUs- 
syt  voitolle,  ja  yleinen  riemu  oli  sen  johdosta  vallalla;  katusulut  poistettiin 
ja  ilotulituksia  toimitettiin. 

Mutta   yht' äkkiä   muuttui   taas   mieliala.     Kun   näet   kansanjoukko 
punaisine  lippuineen  kulki  Guizofn  asunnon  ohi,  jonka  luona  oli  sota- 


Ludvig  HIipIn  pako.    (SamMiIkulnan  kidplIrrM.) 

vSenosasto,  lensi  luoti  eräfin  upseerin  hevoseen;  mistä  se  oli  tullut,  ei 
tiedetty,  mutta  sotamiehet  laukasivat  kuitenkin  yhfaikaa  kiväftrinsä,  josta 
60  kansalaista  kaatui.  iPetosta»,  huudettiin  nyt  ja  kansaa  kehotettiin 
kostoon.  Sulkuja  rakennettiin  uudelleen,  ja  surmattujen  ruumiita  kan- 
nettiin pitkin  katuja.  Notre-Damen  kirkonkellojeD  hälyytyksellä  kutsuttiin 
yöllä  kansaa  aseisiin,  niinkuin  ennen  muinoin  Pärttylin  yönä  ja  vallan- 
kumouksen intohimoisina  päivinä.  Väkijoukko  tunkeutui  taaskin  Tuilleriain 
linnaan,  ja  valtaistuin  laahattiin  entisen  Bastiljin  paikalle,  jossa  se  pol- 
tettiin.   Nyt  ei  enää  tyydyttykään  seUaisiin  myönnytyksiin  kuin  edellisenä 


HELUIKUUN   VALLAflKUMOCS. 


517 


päivänä,  vaan  Orleansin  kuningasbunta  oli  nyt  kerrassaan  kumottava  ja 
tasavalta  sijaan  asetettava.  Ludvig  Filip  luopui  hallituksesta  ja  pSSsi  sala- 
tietä merenrannikolle,  josta  hän  meni  laivalla  Englantiin.    Eduskuntakaan 


'"C 


>tlkulr>*n  klvIplIrrM,) 


ei  nyt  saattanut  vapaasti  asioita  icäsitellä,  sillä  senkin  istuDtohuoneeeeen 
ryntäsi  kansanjoukkoja,  huutaen  tasavaltaa  ja  vaatien  väliaikaista  hallitusta. 
Kansan  tahtoa  noudatettiinkin  ja  väliaikaiseen  hallitukseen  valittiin  6  jä- 
jentä,  Joista  Lamartine  oU  huomattavin.  Mutta  hurjistunut  väkijoukko 
ei  tahtonut  tähänkään  tyytyä,  vaan  se  vaati  omaisuuden  jakamista,  vuoden 


518  YLEINEN   HISTORIA. 

1793  hirmuvaltaa  ja  trikoloorin  asemasta  punaista  lippua.  Lamartine 
kuitenkin  sai  henkensä  uhalla  tulisella  kaunopuheliaisuudella  joukot  tyyn- 
nytetyiksi. Kansan  etuja  valvomaan  otettiin  konesepän  kisälli  Albert  sekä 
sosialisti  Louis  Blanc  jäseniksi  väliaikaiseen  hallitukseen,  ja  viimemaini- 
tun ohjelman  mukaan  perustettiin  Pariisiin  ja  muihin  suuriin  kaupun- 
keihin »kansallistyöhuoneita»,  joissa  jokaisen  kansalaisen,  joka  sitä  vaati, 
tuli  saada  työtä  2  frangin  päiväpalkasta.  Toistasataatuhatta  miestä  pian 
tulvasi  niihin  yksin  Pariisissa;  prikaateihin  ja  komppanioihin  jaettuna  he 
aamusin  menivät  työhönsä,  ja  iltasilla  he  kokoontuivat  klubbeihin  keskus- 
telemaan valtion  asioista  ja  kansallistaloudellisista  kysymyksistä. 

Toivottiinpa  nyt,  että  vapauden  ja  onnen  aika  oli  Ranskalle  alkanut, 
ja  sen  vuoksi  innostusta  ilmeni  kaikkialla;  vapauden  puita  istutettiin, 
niinkuin  suuren  vaUankumouksen  aikana,  ja  papit  antoivat  niille  siu- 
nauksensa. Painovapaus  oli  täydellinen,  kokoontumisoikeutta  ei  mikään 
rajoittanut,  kuolemanrangaistuskin  valtiollisista  rikoksista  poistettiin,  ja 
kaikille  kansalaisille  annettiin  valtiolliset  oikeudet,  joten  yhfäkkiä  valitsija- 
miesten luku  kohosi  200,000:sta  10:neen  miljoonaan.  Tämän  vaalitavan 
mukaan  valittu  kansalliskokous,  jossa  oli  900  jäsentä,  kokoontui  Huhti- 
kuussa Pariisiin  laatimaan  uutta  vakinaista  haUitusmuotoa. 

Mutta  kansalliskokous  huomasi,  ettei  turvallisuutta  saattanut  syntyä 
eivätkä  olot  vakaantua,  niin  kauvan  kuin  tuo  pelottava  joukko  työmiehiä 
olisi  Pariisissa;  heidän  kokouksissaan  kehittyivät  yhäti  vallankumouksel- 
liset aatteet,  jonka  johdosta  heidän  vaatimuksensa  kasvoivat  kasvamis- 
taan; he  panivat  toimeen  kapinoita  ja  rupesivat  vaatimaan  muka  liian 
maltillisen  väliaikaisen  hallituksen  kumoamista  ja  varsinkin  Lamartinen 
kukistamista.  Työnantajat  kärsivät  sitä  paitsi  suurta  aineellista  tappiota, 
sillä  kun  kaikki  saivat  valtion  tehtaissa  työtä,  riensi  melkein  jokainen 
työmies  niihin  yksityisten  palveluksesta;  hallitus  taas  ei  voinut  oikeata 
työtä  kaikille  hankkia,  vaan  monet  saivat  kaivaa  joutavia  ojia  tai  raken- 
taa turhanpäiväisiä  valleja  y.  m.,  ainoastaan  työtä  tehdäkseen.  Velttous 
ja  laiskuus  tuli  työmiehissä  yleiseksi,  ja  yksityisten  yritykset  taas  jou- 
tuivat seisahtumaan.  Sen  vuoksi  kansalliskokous  vihdoin  päätti  sulkea 
kaikki  työhuoneet  Mutta  siitä  julmistuneena  tuo  suunnaton  työmiesjoukko 
nosti  kenties  kauheimman  kapinan  mitä  Pariisissa  milloinkaan  oli  ollut. 
Hallitus  oli  tuota  aavistanut  ja  ollut  varoillaan,  jättäen  sotaväenjohdon 
Pariisissa  taitavan  kenraalin  Cavaignaein  käsiin.  Neljän  päivän  aikana, 
—  Kesäkuun  23—36  p:nä  —  taisteltiin  nyt  Pariisin  kaduilla.  Siinä  oU 
ratkaistavana  säännöllisen  hallituksen  ja  vanhan  si<ristyksen  olemassa-olo, 
jonka  sosialistein  kypsymättömien  oppien  huumaamat  työmiehet  tahtoivat 


VALLANKUMOUSVUODET  1848  JA  1849.  519 

hävittää.  Entinen  yhteiskunta  oli  kukistettava  ja  tämän  raunioille  nou- 
sisi uusi  parempi  ihan  itsestään,  arvelivat  he.  Vihdoin  työmiehet  voitettiin, 
mutta  noin  10,000  kansalaista  oli  kaatunut  ja  suuri  osa  Pariisista  rau- 
nioiksi muuttunut. 

Samana  vuonna  julistettiin  kansalliskokouksen  laatima  perustuslaki, 
joka  oli  perustettu  täydelliselle  kansanvapaudelle.  Kansa  oli  kaiken  val- 
lan lähde;  lainsäädäntö  oli  750-jäsenisellä  kansalliskokouksella,  jonka 
vaalissa  jokainen  21-vuotta  täyttänyt  kansalainen  sai  olla  osallisena  ja 
25- vuotta  täyttänyt  tulla  valituksi.  Toimivalta  taas  jätettiin  kansan  itsensä 
neljäksi  vuodeksi  valitsemalle  presidentille,  jota  ei  saanut  uudelleen  valita, 
ennenkuin  nelivuotisen  väliajan  perästä;  presidentti  sai  valita  ministerit. 
Ranskasta  tuli  siis  kansanvaltainen  tasavalta. 


XXXVI. 

Vallankumousvuodet  1848  ja  1849. 

VaUankumous  leviää  RanRkasta  muihin  maihin.  —  Frankfurtin  parlamentti.  —  Ka- 
pina Berliinissä.  —  Levottomuudet  WieniB8ä;  Metternich  erotetaan.  —  Itävallan  eri 
kansat  vaativat  oikeuksia  itselleen.  —  Mullistukset  Italiassa.  —  Levottomuuksie^h 
luonne.  —  Sotilasvalta  pääsee  voitolle.  —  Metelit  jatkuvat  Wienissä;  ne  kukistetaan. 
—  Unkarin  kapina.  —  Itävallan  hallitus  kukistaa  vapaudenjritjkset  Italiassa.  — 
Preussi  saapi  perustuslain.  —  Frankfurtin  parlamentti  hajoaa.  —  Tasavalta  häviää 
Ranskassa.  —    Ludvig  Napoleonin  väkivaltainen  menettely  Joulukuun  2  p.  v.  1851. 

—  Hän  valitaan  keisariksi. 

»Ranskan  tasavallaksi  julistaminen  ei  tarkoita  hyökkäystä  muun- 
laisia hallitusmuotoja  vastaan  maailmassa.  Tasavalta  ei  tahdo  levittää 
salaista  kapinallista  henkeä  naapureihinsa;  se  tietää,  ettei  vankkaa  va- 
pautta saata  syntyä  muuten  kuin  omista  oloista  omalla  maaperällä  muo- 
dostumalla.» Niin  sanotaan  siinä  julistuksessa,  jonka  Lamartine  väliai- 
kaisen hallituksen  puolesta  oli  laatinut  Europan  hallituksille  lähetettäväksi. 
Mutta  tuo  vallankumous  levisi  kumminkin  muutamissa  päivissä  useimpiin 
Europan  maihin,  sillä  ainoastaan  Pyreneain  niemimaan  valtiot,  Englanti, 
Ruotsi  ja  Venäjä  jäivät  sen  vaikutuksia  tuntematta.  Ranskasta  tullut 
kiihotus    ei   sitä  aikaan  saanut^  vaan  se  salassa   piillyt  tyytymättömyys 


520  YLEINEN   HISTORIA. 

mikä  kansoissa  oli  olemassa  pyhän  allianssin  painostavan  ikeen  alla,  puh- 
kesi nyt  Ranskan  esimerkin  vaikutuksesta  ilmi.  Europa  oli  kuin  tuli- 
vuori, jonka  Helmikuun  vallankumous  sai  puhkeamaan  tultansa  luomaan. 
Saksan  valtioissa,  varsinkin  Rheinin  läheisyydessä,  pidetään  heti  suuria 
kansankokouksia,  joissa  vapautta  uhkuvia  puheita  saatiin  kuulla;  vaadi- 
taan painovapautta,  jury-oikeuksia  sekä  Ranskan  kansalliskaartin  tapaan 
muodostettuja  porvarijoukkoja.  Joka  taholla  ovat  vapaamielisen  puolueen 
miehet  kohonneet  pinnalle,  ja  missä  hallitukset  eivät  tahdo  ottaa  kuuleviin 
korviinsa  heidän  vaatimuksiaan,  saavat  ne  osakseen  ankaraa  moitetta. 
Baijerin  kuningas  Ludvig  luopui  hallituksesta;  mutta  useissa  maissa 
ruhtinaat  taipuivat  julistamaan  painovapauden  sekä  tekemään  muitakin 
myönnytyksiä.  Koko  Saksan  kansa  oli  ikäänkuin  herännyt  unesta,  ja 
toiveita  täynnä  se  tahtoi  saada  kaikki  uudeksi.  Jo  Maaliskuun  5  p.  oli 
Heidelbergiin  kokoontunut  51  vapaamielisen  puolueen  etevintä  miestä;  he 
laativat  julistuksen,  jossa  lausutaan,  että  oli  välttämätöntä  kutsua  kokoon 
kansan  valitsema  eduskunta  koko  Saksasta  luomaan  tälle  maalle  uutta 
hallitusmuotoa.  Tämän  tilapäisen  kokouksen  kehotuksesta  Saksan  halli- 
tukset, paitsi  Itävaltaa,  lähettävät  kukin  maastansa  valittuja  edusmiehiä 
Frankfurtiin,  jossa  he  valmistavat  yleisen  kokouksen  kokoon  kutsumista. 
Yleisen  vaalioikeuden  perustuksella  toimitetaan  nyt  vaaleja  koko  Saksassa^ 
ja  Toukokuun  18  p.  kokoontuvat  siten  valitut  552  edusmiestä  Frank- 
furtin Paavalinkirkkoon  uutta  Saksaa  luomaan.  He  päättivät  ensin  muo- 
dostaa väliaikaisen  hallituksen,  jonka  johtoon  valtionhoitajan  nimellä  kut» 
suttiin  Itävallan  arkkiherttua  Juhana,  ja  hänen  rinnalleen  oli  asetettava 
ministeristö.  Entinen  liittohallitus  hajosi,  ja  Saksalle  muodostettiin  uusi 
perustuslaki. 

Saksan  suurvallat,  Preussi  ja  Itävalta,  jotka  v.  1830  olivat  tukahut- 
taneet  vapaudenyritykset,  joutuivat  niinikään  vallankumouksen  pyörteeseen. 

Preussissa  oli  v.  1840  Fredrik  Wilhelm  IV  tullut  kuninkaaksi  ja 
heti  alussa  ilmoittanut  olevansa  itsevaltiuden  kannalla  yhtä  jyrkästi,  kuia 
edeltäjänsäkin.  Perustuslakia,  jota  häneltä  pyydettiin,  hän  ei  suostunut  anta- 
maan, »sillä»,  sanoi  hän,  »minä  en  tahdo  mitään  paperia  itseni  ja  kansani 
välille».  Kansan  mieliala  oli  sen  johdosta  kiihkoisa,  ja  levottomuuksia 
alkoi  Maaliskuun  alkupäivinä  syntyä  Berliinissä;  kokouksia  pidettiin  ka- 
duilla ja  toreilla,  ja  vaatimuksia  jätettiin  hallitukselle;  poliisi  ja  sotaväki 
taas  komennettiin  hajoittamaan  kokouksia.  Kuningas  suostui  kuitenkin 
hyväksymään  muutamia  hänelle  esitettyjä  pyyntöjä;  hän  lupasi  esim. 
poistaa  sensuurin  sekä  sanoi  asettuvansa  ajamaan  Saksan  muodostumista 
»valtioliitosta  liittovaltioksi»,  s.  o.  lujempaa  yhteyttä  Saksan  eri  valtioiden 


VALLANKUMOUSVUODET  1848  JA  1849.  521 

kesken,  jota  mjöskin  toivottiin.  Täm&n  johdosta  syntyi  yleinen  riemu 
Preu88in  pääkaupungissa,  ja  Maaliskuun  18  p.  kokoontui  suuri  kansan- 
joukko kuninkaan  linnan  ulkopuolelle  kiitollisuuttaan  osottamaan.    Tapah- 


Fndrik  tnihalni  IV.    <Vukipllrr«  Krtlgtrln  inuUukl4n  miiliuB.) 

tumat  saivat  kuitenkin  pian  täälläkin  samallaisen  onnettoman  käänteen, 
kuin  Helmikuun  melskeissä  Pariisissa  Guizofn  asunnon  edustalla.  Ku- 
ninkaalle, joka  tuli  linnan  palkongille  kansaa  tervehtimään,  kaikui  eläköön- 
huutoja;  mutta  kun  kanaa  huomasi  vihattujen  kaartilaisten  olevan  linnaa 


522  YLEINEN   HISTORIA. 

vartioimassa,  alkoi  se  huutaa:  »sotaväki  pois!»  »kuninkaan  täytyy  luot- 
taa kansaansa!»  Pajunetit  tanassa  läheni  silloin  sotaväki  kansaa,  ja  pari 
laukausta  kuului.  »Petosta!»  »aseisiin!»  huudettiin  kansan  joukosta  sen 
jälkeen.  Tynnyreistä,  vaunuista,  kärryistä,  katukivistä  kohosi  äkkiä  barri- 
kaadeja  kaduille,  sotamiehet  ampuivat  kivääreillä  ja  laukaisivat  tykkejä, 
kansa  taas,  jolla  ampumavehkeitä  ei  ollut,  viskeli  kiviä  barrikaadien  takaa, 
kattojen  päältä  ja  ikkunoista.  Kuutamo  ja  palamaan  sytytetyistä  raken- 
nuksista heijastava  valo  tekivät  taistelun  mahdolliseksi  koko  yön  kuluessa, 
ja  kellot  kaikissa  kirkontorneissa  soivat  yhtämittaa  ikäänkuin  kumealla 
äänellään  säestäen  tätä  kauheata  menoa.  Vasta  seuraavana  aamuna  klo 
9  vetäytyi  sotaväki  kuninkaan  käskystä  kasarmeihinsa  ja  taistelu  taukosL 
216  oli  kansan  puolella  saanut  surmansa,  ja  kun  nämä  vallankumouksen 
uhrit  hautasaatossa  vietiin  palatsin  ohi,  esiintyi  kuningas  avopäin  pal- 
kongillaan;  noin  20,000  henkeä  otti  hautajaisiin  osaa.  Prinssi  Wilhelm 
(myöhemmin  Saksan  ensimmäinen  keisari),  jota  pidettiin  kansanoikeuksien 
vastustajana  sekä  sotilasvallan  kannattajana  ja  jota  sen  vuoksi  yleensä 
vihattiin,  lähetettiin  pois  Berliinistä  ja  hänen  mukanaan  sotaväki.  Por- 
varit saivat  nyt  kruununvarastoista  aseita,  ja  tälle  porvarikaartille  jätet- 
tiin pääkaupungin  vartioiminen.  Vapaamielinen  ministeristö  nimitettiin, 
kuningas  itse  julisti  »asettuvansa  suuren  isänmaan  pelastusta  johtamaan» 
ja  lupasi  hallita  perustuslain  mukaan,  jota  laatimaan  edustajia  kutsuttai- 
siin.    Kansa  oli  siis  päässyt  voitolle. 

Itävallan  uhkasivat  1848  vuoden  tapahtumat  hajoittaa  ihan  pirsta- 
leiksi, sillä  siellä  ei  ainoastaan  vaadittu  vapaampaa  hallitusta,  vaan  kaikki 
siihen  kuuluvat  kansallisuudet  pyrkivät  itsenäisempään  asemaan.  Yliop- 
pilaat, joita  Wienissä  oli  2000,  laativat  anomuskirjan,  jossa  pyydettiin 
valtiopäiviä,  painovapautta,  julkista  oikeudenkäyntiä  y.  m.  Kaksi  professoria 
jätti  sen  keisarille,  mutta  hovissa  ei  mitään  lupauksia  annettu.  Samoin 
kävi  Itävallan  maakuntapäiväin  toimittaman  lähetyskunnan  pyynnön.  Nyt 
syntyi  kansan  ja  sotaväen  välillä  kahakka,  joka  uhkasi  käydä  vaaralliseksi. 
Silloin  keisari  suostui  erottamaan  vanhoillisuuden  edustajan  ja  kansan 
oikeuksien  vastustajan  Metternichin,  joka  33  vuotta  oli  ministerinä  ollut 
Tämä  vasta  äsken  niin  mahtava  mies  pakeni  yöllä  Wienistä,  välttääkseen 
kansan  raivoa,  ja  asettui  sittemmin  asumaan  Lontooseen.  Painovapauskin 
luvattiin  ja  porvarit  saivat  aseita.  Kansa  oli  riemuissaan  ja  eläköön-huutoja 
kaikui  keisarille,  kun  hän  Maaliskuun  15  p:nä  ajoi  Wienin  kaduilla. 

Unkarilaiset,  jotka  kansallisen  puolueen  johtajan,  tulisen  Kossutkin 
kiihottamina  vaativat  itselleen  erikoisasemaa  Itävallan  rinnalla,  lähettivät 
pyynnön   keisarille  tämän  saadakseen;   Wienin   kansa  tervehti  riemuiten 


VALLANKUMOUSVUODET  1848  ja  1849.  523 

lähetyskuntaa,  ja  keisarikiii  lupasi  heidän  anomukseensa  suostua  ja  muun 
muassa  antaa  heille  oman  ministeristön.  Böömiläiset  alkoivat  niinikään 
vaatia  itselleen  entisiä  kansallisia  oikeuksiaan,  ja  keisarin  täytyi  heillekin 
tehdä  myönnytyksiä;  tsekinkieli  tulisi  samaan  asemaan  kuin  saksan- 
kieli, ja  Böömi  saisi  omat  maapäivänsä,  joihin  Määri  ja  Schlesiakin 
lähettäisi  edustajia.  Samoin  piti  kutsuttaman  kaikista  muistakin  Itävallan 
maista  edusmiehiä  perustuslakia  laatimaan,  sillä  Itävallasta  oli  nyt  tuleva 
perustuslaillinen  valtio. 

Saksan  pohjoispuolella  olevissa  Schleswigin  ja  Holsteinin  herttua- 
kunnissa  oli  niinikään  levoton  mieliala  ja  kapinan-oireita  ilmaantui,  sillä 
niiden  saksalaiset  asukkaat  tahtoivat  päästä  Tanskan  vallasta  vapaiksi 
sekä  Saksaan  liittymään.  Entisissä  Puolan  maakunnissa,  Posenissa  ja 
Galitsiassa,  syntyi  niinikään  vapautumisyrityksiä,  ja  eräs  kapinallinen 
joukko  sai  jo  haltuunsa  Puolan  vanhan  pääkaupungin  Krakowan.  Pose- 
nissa taas  eräs  jo  entisistä  kapinanyrityksistä  tunnettu  Mieroslawski  rupesi 
johtajaksi,  mutta  hän  voitettiin  pian,  jonka  jälkeen  hän  pakeni  Sisiliaan, 
ottaakseen  osaa  siihen  taisteluun  Neapelin  hallitusta  vastaan,  joka  siellä 
paraillaan  oli  käymässä. 

Italiassa  oli  tuo  vallankumouksellinen  henki  yleisempi  kuin  missä- 
kään  muussa  maassa,  ja  muutaman  viikon  kuluessa  olivatkin  tämän  maan 
olot  perinpohjin  muuttuneet.  Pius  IX,  joka  v.  1846  oli  valittu  paaviksi, 
osotti  hallituksensa  alussa  suurta  vapaamielisyyttä,  sillä  hän  toivoi  siten 
saavansa  Italian  yhdistetyksi  paavin  johtoon;  niinpä  hän  kutsui  jonkin- 
laisen parlamentin  kokoon,  muodosti  porvarikaartin  Roomaan  j.  n.  a 
Italian  uudistajaksi  häntä  jo  tervehdittiinkin.  Mutta  ennen  pitkää  hän 
kuitenkin  joutui  kansanjohtajien  vihoihin,  koska  hän  ei  kaikkia  heidän 
vaatimuksiaan  täyttänyt;  ja  hänen  täytyi  vihdoin  paeta  pois  Roomasta. 
Seuraavan  vuoden  (1849)  Helmikuussa  kaksi  vapaudenintoilijaa,  Mazzini 
ja  Garibaldi,  muodostivat  Roomaan  tasavaltaisen  hallituksen.  —  Sisilia 
irtaantui  Neapelin  kuningaskunnasta,  jonka  kuningas  Ferdinand  II  oli 
vähän  myöhemmin  pakotettu  antamaan  alamaisilleen  perustuslain.  Toska- 
nan  suurherttua  lupasi  niinikään  perustuslain  kansalleen;  Modenan  ja 
Parman  herttuat  taas  pakenivat  maistaan.  Venetiasta  ja  Milanosta  kar- 
kotettiin Itävallan  joukot  ja  Sardinian  kuningas  Kaarle  Albert  liittyi 
vapaamielisiin  sekä  ryhtyi  sotaan  Itävaltaa  vastaan,  voitti  sen  joukot,  ja 
sekä  Milano  että  Venetia  jättäytyivät  hänelle.  Hän  toivoi  jo  voivansa 
saada  koko  Italian  yhdistetyksi. 

Nuo  hurjat  metelit,  jotka  vuosina  1848  ja  1849  järkähyttivät  Euro- 
paa,  tarkoittivat  olevien  olojen  muutosta  kansojen  tahdon  ja  vaatimusten 


524  TLECfEK   HISTORIA. 

mukaisiksi.  Kaosa  tahtoi  pflSstä  hallitusasioihin  osaa  ottamaan  edusta- 
jiensa kautta,  ja  missB  eduskunta  ennaltaan  oli,  n  tiuku  ia  Ranskassa, 
vaadittiin  laajempaa  vaalioikeutta,  s.  o.  valtioUisia  oikeuksia  koko  kan- 
salle. Mutta  entistä  voimakkaammin  puhkesi  ilmoille  toinenkin  harrastus, 
joka  kansojen  mielissfi  oli  kytenyt,  nimittlUn  kansallieuusharraBtus.   Jokai- 


■ly^X 


Pmavi  PiiH  IX.     (V:na  UM  pilrrilty  kv».) 

nen  kansa  pyrkii  eristytnäSn  ja  kehittymään  oman  luonteensa  mukaisesti, 
mikä  edellyttää  valtiollisessa  suhteessa  itsenäistä  asemaa.  Sama  synty- 
perä ja  sama  kieli  määräävät  kansallisuuden,  jonka  vuoksi  kansan  kie- 
lelle etupäässä  vaaditaan  oikeuksia.  Tuleepa  näissä  rauhattomuuksissa 
kolmaskin  19:nDen  vuosisadan  tärkeä  kysymys  esille,  vaikk'ei  se  joka 
paikassa  vielä  esiinny  niin  suurella  voimalla  kuin  edelliset,  nimittäin  sosi- 
aalinen.    Olemme   nähneet    Pariisin   työväen    hurjat   vaatimukset,   joihin 


VALLANKUMOUSVUODET  1848  JA  1849.  525 

hallituksenkin  täytyi  huomiotaan  kiinnittää;  Saksassa  tavataan  niinikään, 
etenkin  Etelä-Saksassa,  samaan  suuntaan  tähtääviä  pyyteitä.  Työkansa 
vaati  omaisuuden  tasaisempaa  jakoa,  talonpojat  taas  polttivat  aatelisher- 
rojen linnoja  ja  vihattuja  virkamiehiä  pideltiin  pahasti.  Alemmat  kansan- 
kerrokset alkavat  näin  pyrkiä  asioiden  johtoon. 

Näyttipä  keväällä  1848  siltä,  kuin  vallankumouksen  aatteet  pääsisi- 
vät kaikkialla  voitolle;  mutta  hallitsijat  toipuivat  pian  ensi  hämmästyk- 
sestään, ja  sotilasvalta  kukistaa  vieläkin  kansojen  vapauden.  Itävallan 
hallitus  asettuu  nytkin  etupäässä  taantumus-suunnan  kannattajaksi, 
vaikkakaan  ruhtinas  Metternich  ei  enää  ole  sitä  johtamassa;  Venäjän 
lujaluontoinen  ja  voimakas  keisari  Nikolai  I  on  kuitenkin  hallitsijanvallan 
pyhyyden  paras  tuki  ja  puolustaja. 

Wienissä  eivät  nuo  hurjat  katumetelit  tauonneet  sen  kautta,  että 
hallitus  oli  osottanut  taipuvaisuutta  kansan  vaatimuksiin,  vaan  kansan- 
kokouksien ja  klubbien  kiihottama  työväki  pani  niitä  edelleen  tuon  tuosta- 
kin toimeen.  Vaikka  keisari  lupasi  perustuslainkin,  ei  muutosta  tapah- 
tunut. Sentähden  hän  Toukokuussa  lähti  pois  Wienistä,  palaten  sinne 
jälleen  vasta  Elokuussa,  jolloin  mielet  olivat  tyyntyneet,  sitten  kuin  edus- 
kunta oli  kokoontunut.  Mutta  Lokakuun  alkupäivinä  Ferdinand  toisen 
kerran  jätti  kapinallisen  pääkaupunkinsa  alemman  väestön  ja  ylioppilas- 
legioonain  haltuun,  jotka  siellä  olivat  vallan  anastaneet  ja  jotka  nyt  pani- 
vat toimeen  hallintojärjestelmän,  jonka  tarkoitus  oli  uhkauksilla  ja  kau- 
hulla valtaa  säilyttää.  Parin  viikon  kuluttua  saapuu  kuitenkin  hallituksen 
sotajoukkoja  kroatialaisen  Jellachichin  ja  ruhtinas  IVindischgrätzin  joh- 
dossa sitä  piirittämään,  ja  Lokakuun  viimeisenä  päivänä  täytyi  kapinal- 
listen antautua,  koska  Unkarista  odotettua  apua  ei  saatukaan.  Keisari 
palaa  sinne  jälleen,  ja  ankaria  tuomioita  pannaan  toimeen;  useita  henki- 
löitä mestataankin.  Kun  järjestys  oli  saatu  palautetuksi,  luopui  Ferdi- 
nand hallituksesta  (Joulukuussa  v.  1848),  jättäen  sen  veljensäpojalle 
Frans  Joosepille,  Tämä  otti  ministerikseen  ruhtinas  Schtvarzenbergin, 
joka  oli  tarmokas  mies  sekä  lisäksi  vanha  sotilas  ja  mielipiteiltään  yhtä 
vanhoillinen  kuin  Metternich.  Kaikki  tehdyt  myönnytykset  peruutettiin,  ja 
entinen  itsevaltius  tuli  sijaan;  niinpä  eduskunta,  joka  Ferdinandin  toisen 
paluun  jälkeen  oli  siirretty  Wienistä,  hajoitettiin  vuoden  1849  alussa. 

Itävallan  hallitus  sai  niinikään  kukistetuksi  eri  kansallisuuksien 
nostamat  kapinat  valtakunnassa  ja  pakotetuksi  kaikki  entiseen  vallan- 
alaisuuteen. Äsken  mainittu  ruhtinas  Windischgrätz  oli  jo  Kesäkuussa 
pommittanut  Pragia,  jonka  asukkaat,  nähdessään  kaupunkinsa  yhä  laa- 
jemmalti muuttuvan  raunioiksi,  heittäytyivät  hänen  armoihinsa.    Siten  oli 


526  YLEINEN   HISTORIA. 

Böömi  masennettu.    Unk&rissa  sitä  T&stoin  oli  Tastariota  lujempi  ja  tais- 
telu  pitkfillisempi. 

Kun  Magyarit  olivat  saaneet  erikoisoikeutensa  tunnustetuiksi,  aikoivat 
he  kansallisen  innostuksen  huumaamina  loukata  muiden  kansalUstuntdta ; 


LihKI)  KMKrth.    (Samuurkuinin  kdiplIrrM.) 

he  tahtoivat  n9et  sulattaa  kaikki  Unkarin  kuningaskuntaan  kuuluvat 
kansat  yhteen,  määrfiten  esim.  oman  kielensä  koko  valtakunnan  viralli- 
seksi kieleksi.  Mutta  tämä  herätti  katkeraa  mieltä  sekS  Siebenbiirgin 
Rumaneissa  ja  Saksalaisissa  että  niissä  monissa  slavilaisissa  kansoissa, 
Jotka  asuivat  eteläosassa  maata,  slUä  hekin  puolestaan  tahtoivat  itselleen 
itsenäistä  asemaa  Unkarin  rinnalla.    Viimemainitut  ryhtjdvät  sen  johdosta 


VALLANKTJMOCSVUODET   1848  JA   1849.  527 

kapinaan  Jellachichin  johdoasa,  jonka  Ferdinand  oli  nimittSnyt  Kroatian 
ylimaaherraksi  eli  ban'iksi.  Tätä  erJroieliBfyttä  käytti  Itävallan  keisari 
hyväkseen  liittymällä  Jellacbichiin  Magyareja  vastaan.  Pragin  ja  WieDin 
kukista  ja  Windischgrfitz  marssi  sotajoukkoineen  Unkarin  rajan  yli  ja 
Tamnukuussa  v.  1849  hän  yhdessä  Jellachichin  kanssa  pääsi  pääkau- 
punkiin  Buda-Pestiin,  josta  Kossuth  ministeristdn  ja  valtiopäivien  jäsen- 


Krtlil  Tipinl  SivoliI 

ten  kanssa  oli  paennut.  Mutta  Kossuthin  järjestämän  maanpuolustus- 
väen  avuUa  saatiin  Itävaltalaiset  taas  karkotetuiksi,  ja  nuori  ylipäällikkö 
Qörgey  otti  Buda-Pestinkin  valtoihinsa.  Ennen  pitkää  syntyi  kuitenkin 
johtavien  miesten  kesken  erimielisyyttä,  joka  suuresti  heikonsi  toimintaa. 
Tulinen  ja  varomaton  Kossuth  oli  saanut  aikaan  sen,  että  Unkari  julis- 
tfittiin  itsenäiseksi  ja  riippumattomaksi  Habsburgin  suvusta,  ja  itse  hän 
oli  tullut  väliaikaisen  hallituksen  johtajaksi;  Oörgey  sitä  vastoin  tahtoi 
pysyä   uskollisena   Itävallalle,   hän  vaan  tahtoi  puolustaa  maansa  laillisia 


528  YLEINEN   HISTORIA. 

oikeuksia.  Unkarin  asema  kävi  vielä  arveluttavammaksi,  kun  Venäjän 
keisari  lähetti  sotavoimia  Itävallan  avuksi.  Puolassa  niitä  näet  oli  ollut 
suuri  joukko  koottuna,  koska  Nikolai  pelkäsi  kapinan  leviävän  sinnekin, 
ja  kun  Frans  Jooseppi  pyysi  häneltä  apua,  niin  hän  ilmoitti  Venäjän 
turvallisuuden  vaativan,  että  kapinallinen  henki  sen  läheisimmissä  raja- 
maissakin oli  kukistettava.  Kenraali  Paskievntah  toi  Toukokuussa  Oalit- 
sian  kautta  90,000  miestä  Unkariin  ja  85,000  oli  Itävallan  armeijassa, 
jonka  päällikkönä  oli  Haynau;  sitä  paitsi  Jellachieh  oli  eteläosassa  maata 
25,000  miehen  kanssa.  Jonkun  aikaa  Görgey  saattoi  pitää  puoliaan,  ja 
Kossuthkin  koetti  sankarimaisella  innostuksella  ylläpitää  puolustusta; 
mutta  kaupungit  ja  linnat  joutuivat  toinen  toisensa  jälkeen  vihollisen 
valtaan,  ja  Elokuussa  Görgey  antautui  Vilagos^issa;  30,000  miestä  ja 
120  tykkiä  heitettiin  Paskiewitshille,  joka  tämän  jälkeen  saattoi  ilmoittaa 
keisarilleen:  »Unkari  on  voimatonna  Teidän  Majesteettinne  jalkain  juu- 
ressa». Ainoastaan  Komornin  linnoitus  puolustautui  vielä  muutaman 
viikon.  —  Nyt  alkoivat  ankarat  tuomiot,  joiden  johdosta  Itävallan  halli- 
tuksen kätyrin  Haynaun  nimi  on  saanut  Unkarin  historiassa  kamalan 
kaiun.  Useat  kenraalit  sekä  johtavat  miehet  ammuttiin  tai  hirtettiin, 
muun  muassa  entinen  pääministeri  Batthyanyi.  »Eläköön  isänmaa»  oli- 
vat hänen  viimeiset  sanansa.  Alemmat  upseerit  pantiin  vankeuteen  tai 
sotamiehiksi  itävaltalaisiin  rykmentteihin.  Kossuth  ynnä  jotkut  muut 
olivat  ajoissa  paenneet  isänmaastaan  ja  pelastuivat  siten.  Unkarin  tuli 
tästä  lähin  olla  Itävallan  maakuntana,  siUä  rangaistukseksi  kaikki  sen 
vanhatkin  oikeudet  riistettiin. 

Italiassa  Itävalta  niinikään  saapi  voiton  vapaudenharrastuksista. 
Kaarle  Albertin,  joka  oli  asettunut  Italian  yhdistämistä  ajamaan,  Itävallan 
kenraali  Radetaky  voitti  perinpohjin,  jonka  jälkeen  tämä  luopui  hallituk- 
sesta, jättäen  sen  pojalleen  Viktor  Emanuelille.  Kirkkovallasta  täytyi 
Mazzinin  ja  Garibaldin  paeta,  ja  Ranskasta  lähetetty  sotajoukko  otti  Roo- 
man haltuunsa;  Ranskan  tasavallan  uusi  presidentti  Ludvig  Napoleon 
tahtoi  näet  tämän  toimen  kautta  saavuttaa  ranskalaisen  papiston  suosion 
sekä  estää  Itävaltaa  saamasta  ylivaltaa  Italiassa.  Vasta  v.  1850  Pius  IX 
palasi  Roomaan,  eikä  hän  enää  osottanut  mitään  vapaamielisiä  harras- 
tuksia, vaan  päinvastoin  esiintyi  niiden  kiivaimpana  vastustajana.  Nea- 
pelissa  ja  Sisiliassa  niinikään  Ferdinand  II  otti  valtansa  takaisin  ja  ran- 
kaisi mitä  julmimmalla  tavalla  vapaamielisiä;  heitä  määrättiin  soutajiksi 
kaleerilaivoihin  tai  viskattiin  maanalaisiin,  haiseviin  vankikomeroihin, 
joista  monet  »armolahjana»  pyysivät  päästä  mestauslavalla 


i 


VALLANKUMOUSVUODET   1848  JA   1849. 


^x^.-^—. 


Vnilir  Eminu*l,  n 

Preussissa  niinikään  kuningas  kukisti  kansaa  kapinat  sotajoukon 
avulla;  Berliinissä  olivat  näet  metelit  yhS  Jatkuneet,  jonka  vuoksi  ken- 
raali Wrangei  Marraskuussa  marssi  sinne;  kaupunki  julistettiin  piiritys- 
tilaan ja  porvareitta  otettiin  aseet  pois.  Kansalliskokouskin,  joka  ei  näihin 
toimenpiteisiin  antanut  suostumustaan,  karkotettiin  kokouspaikastaan,  jonka 
TIelDen  historia  II.  —  34 


530  YLEINEN   HISTORIA. 

jälkeen  se  hajosi  Fredrik  Wilhelm  IV  oli  kuitenkin  niin  järkevä,  ettei 
hän  palauttanut  yksinvaltaa,  niinkuin  Itävallan  keisari,  vaan  antoi  perus- 
tuslain (v.  1850),  jonka  mukaan  Preussin  kuningaskunnalla  tuli  olla 
yhteiset  valtiopäivät. 

Frankfurtissa  koossa  oleva  parlamentti  hajosi  niinikään  saamatta 
Saksan  yhteyttä  aikaan.  Se  laati  kyllä  hallitusmuodon,  jonka  mukaan 
Saksa  oli  jälleen  tuleva  keisarikunnaksi;  keisarilla  kuitenkin  olisi  kahden 
kamarin  muodostama  eduskunta  rinnallaan,  ja  ainoastaan  väliaikainen 
veto-oikeus,  jos  hän  ei  heti  tahtoisi  hyväksyä  eduskunnan  päätöksiä. 
Keisarikin  valittiin  Maaliskuun  28  p.  1848,  nimittäin  Preussin  kuningas 
Fredrik  Wilhelm.  Lähetystö  meni  Berliiniin  tarjoamaan  hänelle  tätä 
arvoa,  mutta  hän  ei  sanonut  voivansa  ottaa  sitä  vastaan  kuulustelematta 
Saksan  muiden  ruhtinasten  mielipidettä.  Tiedusteltaissa  useat  ruhtinaat 
antoivat  suostumuksensa,  mutta  toiset  jyrkästi  vastustivat,  ja  Itävallan 
keisari  ilmoitti,  ettei  hän  alistuisi  minkään  muun  ruhtinaan  johtoon. 
Sen  johdosta  Fredrik  Wilhelm  hylkäsi  tarjotun  keisarikruunun,  ja  Saksan 
yhdistymisestä  ei  sen  vuoksi  tullut  mitään.  Yhteysaatteen  toteuttamisen 
pahimpana  vastuksena  oli  se,  että  Saksassa  oli  kaksi  jotenkin  yhtä  mah- 
tavaa suurvaltaa,  jotka  kumpikin  olisivat  tahtoneet  päästä  johtajaksi.  — 
Frankfurtin  parlamentti  oli  tämän  jälkeen  vielä  jonkun  aikaa  koossa, 
mutta  hallitukset  kutsuivat  toinen  toisensa  jälkeen  maittensa  edustajat 
pois,  ja  vihdoin  harvat  jäljelle  jääneet  lähtivät  Frankfurtista  Stuttgartiin, 
josta  heidät  W{irtembergin  hallituksen  käskystä  väkivallalla  karkotettiin. 
Preussi  yritti  nyt  saada  erikseen  Saksan  valtioiden  kesken  liittoa  muo- 
dostetuksi, mutta  Itävallan  ministeri  Schwarzenberg  sitä  vastusti,  ja 
Venäjän  keisariin  liittymällä  hän  sai  Preussin  tuuman  kokonaan  tyhjiin 
raukeamaan.  Entinen  liittohallitus  palautettiin  sitte  uudelleen  toimin- 
taansa hajanaisessa  Saksassa. 

Sehleswig-Holsteinin  herttuakunnat,  joiden  puolesta  Saksan  jouk- 
koja oli  ollut  taistelemassa  Tanskaa  vastaan,  palautettiin  niinikään  ennal- 

» 

leen  Tanskan  yhteyteen  (v.  1850).  Kaikki  kapinanyritykset,  joita  vielä 
V.  1849  oli  syntynyt  Etelä-Saksassa  ja  Saksissa,  tukahutettiin  samaten. 
Sotilasvalta  oli  päässyt  täydellisesti  voitolle. 

Mutta  ei  tuo  Helmikuun  vallankumouksessa  saavutettu  tasavaltai- 
nen hallitusmuoto  ollut  Ranskassakaan  pitkällinen.  Työväestön  hurjat 
vaatimukset  sekä  ne  rauhattomuudet,  joita  se  pani  toimeen,  olivat  alitui- 
sena uhkana  järjestyneelle  yhteiskunnalle,  jonka  vuoksi  porvaristokin  yhä 
enemmän  vieraantui  tasavaltaisista  harrastuksista.  Tahdottiin  hallitusta, 
joka  osasi  pitää   järjestystä,   vaikka   se   olisi   vapautta  jossakin  määrin 


VALLANKUMOUSVUODET   1848  JA   1849. 


tlapiilwn  III  Hillu  lodan  ilkglna.    (KIitIfIIitm.) 

supistanutkin.  Ja  nyt  sattui  Ranskassa  sama  ilmiö,  mikä  jo  suuren 
vallankumouksen  aikana  oU  siellä  nähtfivänä;  tasavsUassa  aaapi  yksi 
mies  valian,  säilyttäen  kuitenkin  näennäisesti  tasavaltaisen  hallitusmuodon, 
kunnes  hän  senkin  hävittää  ja  muodostaa  yksinvallan.  Suuren  vallan- 
kumouksen  aikana   rauhattomuuksiin  väsynyt  Ranskan   kansa  heittäytyi 


682  YLEINEN   HISTORIA. 

Napoleonin  sotilasvaltaan;  Helmikuun  vallankumouksesta  syntyneen  anar- 
kian pelosta  se  jättäytyi  hänen  veljensä  pojan  Ludvig  Napoleonin  valtoihin. 

Ludvig  Napoleon  oli  jo  Ludvig  Filipin  aikana  tullut  tunnetuksi 
rohkeista  yrityksistään  (ks.  edeL  luk.);  Helmikuun  vallankumouksen  jäl- 
keen hän  valittiin  Pariisin  edustajana  uuteen  kansalliskokoukseen,  ja  kun 
presidentin  vaalia  toimitettiin,  sai  hän  suuren  äänten  enemmistön  puolel- 
leen; kaikki  Ranskan  vaalimiehet  valitsivat  näet  presidentin,  niinkuin 
ennen  on  mainittu.  Hän  oli  työmiesten  suosiossa,  koska  hän  kallisti  kor- 
vansa heidän  vaatimuksillensa,  sanomalehtiä  oli,  jotka  ajoivat  hänen  asiaan- 
sa, ja  suuren  Napoleonin  kunniakas  aika  alkoi  päästä  mieliä  valtaamaan. 

Presidentiksi  päästyään  Ludvig  Napoleon  vaan  tähtäili  keisarikruu- 
nua,  ja  yleinen  mielipide  kansassa  rupesi  kallistumaan  yhä  enemmän 
samaan  suuntaan;  suuren  Napoleonin  veljenpoika  oli  mies,  joka  muka 
voi  puolustaa  maata  sosialismin  »punaista  kummitusta»  vastaan,  niin 
arveltiin.  Mutta  kansalliskokous  tahtoi  säilyttää  tasavaltaa,  jonka  vuoksi 
presidentti  joutui  tavan  takaa  sen  kanssa  riitaan;  niinpä  hän  vaati,  että 
eduskunta  muuttaisi  sen  perustuslain  kohdan,  joka  kielsi  samaa  miestä 
uudelleen  presidentiksi  vaUtsemasta,  ja  kun  se  hylkäsi  tämän,  ryhtyi  hän 
väkivaltaan.  Austerlitzin  tappelun  vuosipäivän  aattona  v.  1851  oli  pre- 
sidentin luona  Elys^en  palatsissa  suuret  pidot,  eikä  mitään  erityistä  ollut 
huomattavana;  mutta  kun  vieraat  olivat  menneet  pois,  ja  koko  Pariisi 
oli  uneen  vaipuneena,  läksi  pitkin  kaupunkia  hänen  kätyriänsä,  joiden 
kanssa  hän  jo  ennen  oli  asian  suunnitellut,  tunkeutuen  määrättyjen  ihmis- 
ten asuntoihin.  72  tasavallan  ystävää,  joiden  joukossa  olivat  Thiers  ja 
Cavaignae,  vangittiin,  ja  aikaisin  aamulla  kävi  samoin  220  eduskunnan 
jäsenen,  jotka  olivat  kokoontuneet  neuvottelemaan,  mitä  oli  tehtävä.  Vielä 
muutaman  päivän  kuluessa  jatkui  oikeata  hirmuvaltaa;  rykmentit  ampui- 
vat kaduilla  henkilöitä,  jotka  olivat  ryhtyneet  vapautta  puolustamaan;  32 
departementtia  julistettiin  piiritystilaan;  100,000  henkeä  vangittiin,  10,000 
lähetettiin  maanpakoon  j.  n.  e.  Ludvig  Napoleon  oli  varma  siitä,  että 
kansa  hyväksyisi  hänen  väkivaltaisen  tekonsa,  jonka  vuoksi  hän  jätti 
laatimansa  uuden  perustuslain  yleisen  äänestyksen  ratkaistavaksi,  ja  lähes 
7^  miljoonaa  sen  hyväksyikin.  Uusi  perustuslaki  oli  ulkomuodoltaan 
tasavaltainen,  mutta  tosioloissa  valta  oli  presidentillä,  ja  samoin  kuin  v. 
1799  hallitusmuoto  oli  Napoleon  I:lle  väliaste  yksinvaltaan,  samoin  oli 
tämäkin  Ludvig  Napoleonille.  Jo  1852  vuoden  loppupuolella  jätettiin  taas 
kansan  rai  kaistavaksi,  tahtoiko  se  keisarinvaltaa,  ja  lähes  8  miljoonaa 
250,000  vastaan  sitä  puolusti.  Joulukuun  2  p:nä  v.  1852  uusi  keisari 
muutti  Tuilleriain  vanhaan  kuningasten  linnaan  asumaan. 


ITALIAN   YHDISTYMINEN.  533 


XXXVII 

Italian  yhdistyminen. 

Sodat  kansallisuuksien  puolesta  alkavat.  —  Napoleon  I  on  laskenut  pohjan  kansalli- 
selle Italialle.  —  //  risorgimento.  —  Ensimmäiset  yritykset  raukeavat.  —  Sardinian 
kuningaskunta ;  Viktor  Emanuel.  —  Cavour  valmistelee  vapautusta.  —  «Murhayritys 
Napoleon  III:tta  vastaan.  —  Hänen  sopimuksensa  Cavourin  kanssa.  —  Sota  Itävaltaa 
vastaan.  —  Keski-Italian  vallat  liittyvät  Sardiniaan.  —  Garibaldi;  Sisilian  ja  Nea- 
pelin  valloitus.  —  Pius  IX  vastustaa  kansallista  asiaa.  —  Venetsian  yhdistäminen. 
—  Rooman  valloitus.  —  Paavi  »moraalisesti  vankina».  —  Tulevaisuuden  toiveet 

Sen  jälkeen  kuin  Napoleon  I  toisen  kerran  oli  menettänyt  keisari- 
kruununsa  (y.  1815),  ei  Europassa  neljäänkymmeneen  vuoteen  tavata 
suuria  kansainvälisiä  sotia,  eikä  muutoksiakaan  tapahdu  Wienin  kongres- 
sin säätämästä  valtiojärjestelmästä,  Kreikan  ja  Belgian  kuningaskuntien 
muodostumista  lukuunottamatta.  Valtioiden  kesken  vallitsee  rauha,  mutta 
sen  sijaan  hallitusten  täytyy  olla  varoillaan  sisäisien  rauhattomuuksien 
vuoksi  ja  kukistaa  ne,  milloin  niitä  ilmestyy.  Reaktsiooni  oli  päässyt  v. 
1848  jälkeenkin  voitolle;  kansallisuusharrastuksetkin  oli  tukahutettu,  mutta 
itse  aatetta  ei  saatu  häviämään,  päinvastoin  se  esiintyy  yhä  suuremmalla 
voimalla  ja  entistä  paremmalla  menestyksellä.  Muutamien  maiden  halli- 
tukset näet  asettuivat  tätä  asiaa  ajamaan,  ja  sotavoimalla  se  ratkaistaan. 
V.  1854  alkaa  siten  Europassa  suurten  sotien  aika,  joka  kestää  v:teen 
1871;  ja  noiden  17  vuoden  kuluessa  ovat  Europan  valtiolliset  olosuhteet 
suuresti  muuttuneet.  Taistelu  ei  ole  kansojen  ja  heidän  hallitsijoittensa 
välillä,  niinkuin  vuosisadan  alkupuoliskolla,  vaan  hallitsijoitten  ja  valtio- 
miesten johtamina  kansat  taistelevat  kansallisen  vapautuksensa  puolesta; 
siinä  on  vapaamielinen  katsantotapa  konservatiivista  vastassa,  kansalli- 
suusharrastukset  vanhaa  absolutista  hallitustapaa  vastassa.  Ranska,  Sar- 
dinia ja  Preussi  edustavat  kansallisuuksien  asiata.  Itävalta  taas  vanhoil- 
lisuutta. Itävaltaa  vastaan  pääasiallisesti  kohdistuukin  tuo  taistelu,  johon 
jo  vuosien  1848 — 49  tapahtumat  ovat  enteenä;  se  oli  masennettava,  en- 
nenkuin kansallinen  Italia  ja  Saksa  voisi  syntyä,  ja  sen  vuoksi  nuot 
kolme  suurta  kansallisuuksien  asianajajaa  Napoleon  III,  Camillo  Cavour 
ja  Otto  von  Bismarck  ovat  sen  vihollisia. 

Varhaisesta  keski-ajasta  alkaen  oli  Italian  niemimaa  ollut  valtiolli- 
sessa  suhteessa   hajanainen;    Napoleon   I,   joka   ei   kansojen   oikeuksille 


534  YLEINEN    HISTORIA, 

muuten  arvoa  antanut,  tuli  kuitenkin  entiset  valtiot  hävittgesssän  laske- 
neekal  ikäänkuin  pohjan  kansalliselle  Italialla  Jo  Italian  nimen  käyttä- 
minen valtiollisessa  merkityksessä  oli  omansa  kansan  mieliin  vaikutta- 
maan. Napoleon  oli  sitäpaitsi  koko  tuon  niemimaan  valtias;  suuri  osa 
siitä  oli  liitettynä  Ranskan  keisarikuntaan,  itse  hän  oli  Italian  kuningas- 
kunnan hallitsija  ja  hänen  veljensä  Jooseppi  Neapelin  kuninkaana  hänen 
vasallinsa;  paavinkin  maallinen  valta  oli  loppunut.  Wienin  kongressissa 
olot  sitte  palautettiin  jotenkin  entiselleen;  It£vallan  mahti,  paavin  hertuus 
ja  pikkuvaltojen  sekä  kaupunkien  erikoispyrinnöt  tekivät  kansalliset  har- 


CtnFlla  Ctmr.    (SaminilkiiiM  kbirilrrtkMn  nuliun.) 

rastukset  tyhjiksi.  Vuosina  1820  ja  1830  ilmi  puhjenneet  vapauttamis- 
yritykset  oUvat  Itävallan  välityksellä  tukahutetut  {ks.  luk.  XXXIII  ja 
XXXIV).  Mutta  tappioista  masentumatta  kasvoi  kasvamistaan  kansallinea 
liike,  jota  1840-luvulla  aljettiin  kutsua  nimellä  il  risorgimento,  s.  o, 
ylösnousemus,  jota  vastoin  salaisen  karbonari-seuran  (ks.  luk.  XXXIII) 
vaikutus  oli  lakannut.  Etevät,  innokkaat  kirjailijat,  niinkuin  Monnini, 
Gioberti,  D'Äzeglio  ja  Mazoni  olivat  liikkeen  johtavia  miehiä,  ja  he 
olivat  vakuutettuja,  että  Italia  voisi  piankin,  vieläpä  omin  voirolnsa 
vapautua;  kaikki  vanhat  valtaistuimet  olivat  kukistettavat  ja  Italian 
tasavalta  oli  koko  niemimaan  yhteen  liittävä.  Sellainen  oU  heidSn 
ohjelmansa. 


ITALIAN   YHDISTYMINEN.  535 

Nämät  toivehikkaat  unelmat  saivat  kovan  iskun  vv.  1848 — 1849 
tapahtumain  kautta  (ks.  edell.  luk.).  Tällöin  oli  näyttäytynyt,  että  Italia- 
laisilla ei  ollut  tarpeeksi  sotavoimia  käytettävänään,  sillä  Sardinian  kunin- 
gas, joka  oli  ryhtynyt  kansallista  asiaa  ajamaan,  ei  saattanut  hankkia 
60,000  miestä  suurempaa  armeijaa,  joka  ei  riittänyt  Itävallan  voimia 
vastaan.  Sitäpaitsi  erimielisyys  Italian  vastaisesta  hallitusmuodosta  hei- 
konsi  yhteistä  toimintaa;  toiset  tahtoivat  näet  kuningasvaltaa  ja  ainoas- 
taan hallitsijoiden  välistä  liittokuntaa,  jota  hallitsijatkin  kannattivat;  toiset 
taas,  niinkuin  Mazzini  ja  Garibaldi,  vaativat  yleisen  parlamentin  kokoon- 
kutsumista, joka  järjestäisi  hallitusmuodon;  suurten  kaupunkien,  niinkuin 
Rooman,  Milanon  ja  Genuan,  asukkaissa  oli  tämän  mielipiteen  kannat- 
tajia, ja  he  toivoivat  Ranskan  tasavaltalaisten  apua.  Italialaiset  olivat  jo 
tulleet  huomaamaan,  etteivät  he  saattaneet  omin  neuvoin  päästä  toivot- 
tuun päämaaliin,  ja  he  käsittivät  myöskin,  että  tasavallan  aikaansaaminen 
oli  ihan  mahdotonta.  Sen  vuoksi  suurin  osa  tasavaltalaisista  heittikin 
valtiolliset  toiveensa  toistaiseksi  ja  kääntyi  Sardinian  kuninkaaseen,  joka 
oli  liittynyt  ajamaan  kansallisen  yhteyden  asiaa.  Viktor  Emanueliin, 
jolle  hänen  isänsä  Kaarle  Albert  tappioistaan  murtuneena  oli  hallituksen 
jättänyt  v.  1849,  sekä  hänen  ministeriinsä  Camillo  CavouHin  kansallisen 
Italian  ystävät  toiveittensa  toteuttamisen  perustivat.  Vaikealta  näytti  sit- 
tenkin tuo  toteuttaminen,  kun  Itävaltalaiset  vallitsivat  pohjoisessa  osassa 
niemimaata.  Ranskan  joukkoja  oli  Roomassa,  ja  Neapelin  Bourboneilla 
taas  oli  sweitsiläisiä  palkkajoukkoja  valtansa  tukena.  Ilman  Napoleon 
III:nnen  apua  se  tuskin  vielä  olisi  onnistunut. 

Sardinian  kuningaskunta  oli  verraten  vähäpätöinen;  sen  tärkein 
osa  oli  Piemont  eli  läntinen  osa  Lombardiaa,  jossa  maan  pääkaupunki 
Torinokin  oli;  vielä  siihen  kuului  Savoji,  jossa  asui  ranskalaista  väestöä, 
Ligurian  rantamaa,  jossa  oli  Genuan  muinoin  mahtava  kauppakaupunki, 
sekä  Sardinian  saari,  joka  tuskin  oli  kehittynyt  keski-aikuisista  oloista. 
Asukasten  lukumäärä  oli  noin  5  miljoonaa.  Sardiniankin  kuningas  oli 
aluksi  asettunut  vapaamielisiä  harrastuksia  vastaan,  mutta  jo  v.  1848 
Kaarle  Albert  oli  antanut  perustuslain,  eikä  sitä  peruutettu  reaktsioonin 
valtaan  päästyäkään,  vaikka  Itävalta  oli  tarjonnut  apuaan  sitä  varten. 
Sardinian  kuningas  säilytti  niinikään  kansallisen  lipun;  muualta  karko- 
tetut pakolaiset  saivat  siellä  turvapaikan ;  painovapaus  suotiin,  ja  rohkenipa 
Viktor  Emanuel  vastoin  paavin  kieltoa  ja  uhkauksia  koskea  kirkon  omai- 
suuteen ja  oikeuksiinkin,  hän  kun  lakkautti  334  luostaria  ja  jätti  ainoas- 
taan 264  jäljelle,  jota  paitsi  piispanvirkojakin  vähennettiin.  Näin  saatuja 
varoja  käytettiin  etupäässä  armeijan  järjestämiseen  parempaan  kuntoon. 


536  YLEINEN   HISTORIA. 

Samaan  aikaan  Cavour,  jonka  vaikutus  vastamainituissa  reformeissa 
oli  ilmaantunut,  keskustelee  muiden  valtioiden  kansallisten  johtomiesten 
kanssa;  sanomalehdissä  aijetaan  moittia  Itävaltaa;  tykkien  hankkimista 
varten  kootaan  rahaa  koko  Italiassa  j.  n.  e.  Cavour  ajoi  varmuudella 
ja  järjellisellä  innolla  yhdistymisen  asiaa,  varustautuen  samassa  Itävaltaa 
vastaan;  mutta  hänkin  piti  välttämättömänä,  että  apua  oli  ulkoapäin  han- 
kittava. Napoleon  III  oli  sellainen  ruhtinas,  jolla  oli  hyvä  armeija  käy- 
tettävänään, ja  sitä  paitsi  tiedettiin,  että  hän  nuoruudessaan  oli  ollut 
innokas  Italian  yhteyden  ystävä,  olipa  hän  kuulunut  karbonareihinkin. 
Krimin  sodassa  (ks.  luk.  XLI)  Sardinia  oli  liittynyt  Ranskaan  ja  Englan- 
tiin, lähettäen  18,000  miestä  niiden  joukkojen  mukana  Venäjätä  vastaan, 
ja  sen  johdosta  saanut  olla  edustettuna  Pariisin  kongressissa,  jossa  Cavour 
innokkaasti  ajoi  Italian  asiaa.  Tämäkin  osaltaan  lisäsi  Italialaisten  toi- 
veita Ranskan  avusta. 

Napoleon  osotti  kuitenkin  jonkun  aikaa  epäröimistä,  jonka  vuoksi 
Italian  isänmaanystävät  jo  alkoivat  pitää  häntä  yhdistymistyön  ehkäisi- 
jänä. Tammikuun  14  p.  v.  1858  kun  keisari  puolisoineen  ajoi  operaan, 
kaksi  kiihkoisaa  italialaista  Orsin!  ja  Pieri  viskasi  pommeja  heidät  sur- 
matakseen; 140  henkeä  kuoli  tai  haavoittui,  mutta  ne,  joita  vastaan 
pommit  olivat  tähdätyt,  pelastuivat.  Italian  tasavallan  ystävinä,  niin  nuo 
murhanyrittäjät  sanoivat,  he  tahtoivat  kostaa  Napoleonille  sen  johdosta, 
että  hän  oli  tehnyt  lopun  Rooman  tasavallasta  v.  1848,  mutta  samassa 
he  pyysivät  vielä  vankeudestakin  häntä  rupeamaan  Italian  vapauttajaksi, 
vedoten  siihenkin,  että  hän  nuorena  oli  ollut  Italian  vapaudenystävien 
riveissä.  Tämä  tapahtuma  näkyy  tehneen  Ranskan  keisariin  syvän  vai- 
kutuksen; hän  ei  kääntynyt  liikettä  tukahuttamaan,  vaan  päinvastoin 
hän  sitä  auttamalla  tahtoi  tehdä  lopun  mielten  kuohusta.  Cavour  ja 
Napoleon  III  saapuivat  Plombieres'in  pieneen  kaupunkiin  Itä- Ranskaan; 
siellä  Napoleon  lupasi  vapauttaa  Italian  Adrianmereen  asti,  ja  korvauk- 
seksi hän  saisi  Savojin  ja  Nizzan  Sardinialta.  Sota  Itävaltaa  vastaan 
oU  sen  kautta  välttämätön.  Itävalta  sen  kuitenkin  julisti  v.  1859,  kun 
Sardinian  hallitus  varusteli  Lombardian  rajoilla  sotajoukkoja  eikä  anta- 
nut Itävallan  vaatimia  selityksiä  asiasta.  100,000  Itävaltalaista  marssii 
nyt  Ticinon  yli,  mutta  samassa  120,000  Ranskalaista  tulee  Alppien  poikki. 

Tässä  sodassa,  eivät  yksinomaan  Itävalta  ja  Ranska  Sardinian  kanssa 
ole  vastakkain,  vaan  siinä  on  myöskin  vanhoillinen  absolutistinen  puolue 
vapaamielistä  ja  kansallisuuksien  oikeuksia  puolustavaa  vastassa;  Itävalta 
edustaa  edellistä,  niinkuin  ennenkin,  Sardinia  ja  Ranska  taas  jälkimäistä; 
paavi,    katolinen    papisto    sekä    muut   vanhoilliset   kannattavat  edellistä, 


ITALIAN   YHDISTTMINEN.  637 

Sardioian  kuningaBta  taas  kaikki  isänmaanystävät,  Tapaamieliset,  tasa- 
valtalaiset ja  vapaamuurarit  Italiassa  sekä  muiden  maiden  demokratit  ja 
vapaamielinea  puolue.  Itävallan  joukot  joutuvat  tappiolle  Montebetlon 
luona;  seuraavan,  Magentan  luona  kärsimfinsS  tappion  jäljestB  he  heit- 
tävät koko  Lombardian,  ja  kun  he  vielä  Solferinon  luona  olivat  hävin- 
neet, oli  Venetsiakin  vaarassa.  Mutta  nyt  Napoleon  heitti  Italian  asian, 
kun  bfin  alkoi  peljltä  Preussin  varustuksia,  ja  teki  Frans  Joosepin  kanssa 
Villafrancassa  välirauhan,  joka  sittemmin  vahvistettiin  Zärickissä  (v. 
1859).  Cavour  oli  epätoivossaan  ja  luopui  vähäksi  aikaa  ministeristös- 
täldn;  Napoleonia  moitittiin  siitä,  ettei  hän  ollut  täyttänytkään  lupaustaan. 


Napolign  III  S*ll«rtn>n  kolmsplMiiMiI  lappalui». 

Ranskan  keisari  oli  tahtonut  ainoastaan  masentaa  Itävallan  mahdin 
Italiassa,  mutta  tahtoi  säilyttää  Keski-Italian  valtiolliset  olot  entiBelläSn; 
voitiin  kyllä  eri  valtioiden  kesken  muodostaa  jonkinlainen  liittokunta, 
jossa  paavi  ja  Sardinian  kuningas  olivat  esimiehiä;  mutta  lujaa  yhteyttä 
hfin  ei  olisi  suvainnut,  sillä  heikko  Italia  oli  Ranskalle  samoin  kuin  haja- 
nainen Saksakin  vaarattomampi  naapuri.  Mutta  Napoleonin  käskystä  ei 
välitetty,  vaan  Italialaiset  jatkoivat  nyt  omin  päin  yhdistämistyötä. 

Jo  sodan  aikana  oli  Keski-Italian  herttuakunnissa  Parmassa,  Pia- 
cenzassa  ja  Toskanassa  isänmaallinen  puolue  Sardinian  hallituksen  kan- 
nattamana ryhtynyt  toimintaan;  hallitsijat  pakotettiin  lähtemään  pois; 
vieläpä  paavin  maakunnan  Romagnankin  asukkaat  julistivat,  etteivät  he 
tahtoneet  maallisessa  suhteessa  kuulua  paavin  vallan  alle,  vaan  sanoivat 
haluavansa  päästä  liittymään   Sardinian  kuningaskuntaan.     Napoleon  oli 


538  YLEINEN   HISTORIA. 

näiden  hankkeiden  johdosta  levoton,  ja  muutamia  kuukausia  oltiin  epä- 
varmoja Italian  kohtalosta.  Mutta  kun  Gavour,  joka  taasen  oli  tullut 
ministeristöön,  suostui  jättämään  ennen  luvatut  Savojin  ja  Nizzan  Ranskan 
keisarille,  antoi  tämä  suostumuksensa  Keski-Italian  yhdistymiseen.  Siten 
saatiin  toinen  jakso  Italian  yhteenliittymisessä  onnellisesti  päättymään 
(alkuvuodesta  1860).  Uudet  maakunnat  valitsivat  heti  edusmiehiä  Torinoon 
kokoontuneeseen  eduskuntaan,  joka  nyt  otti  kansallisparlamentin  nimen. 

Vielä  samana  vuonna  hävisi  Neapelinkin  kuningaskunta,  jossa  vi- 
hattujen Bourbonien  täytyi  jättää  valtaistuimensa.  Innokas  tasavaltalai- 
nen vapaudensankari  Jooseppi  Oaribaldi  suoritti  tämän  työn  vapaa- 
ehtoisine joukkoineen.  Tämä  mies  oli  Nizzasta  syntyisin  ja  oli  ottanut 
osaa  jo  aikaisempiin  taisteluihin,  mutta  kun  ne  eivät  olleet  onnistuneet, 
jätti  hän  isänmaansa  ja  läksi  Etelä-Amerikaan  taistelemaan.  Olosuhteiden 
muututtua  kotimaassaan  hän  palasi  sinne  jälleen,  ottaen  osaa  Sardinian 
taisteluun  Itävaltaa  vastaan.  Pian  hän  kuitenkin  tuli  tyytymättömäksi 
Sardinian  hallitukseen,  varsinkin  kun  se  oli  hänen  syntymämaansa  Niz- 
zan luovuttanut  Ranskalle.  Mutta  sama  hallitus  salli  hänen  kuitenkin 
varustautua  Sisiliata  vastaan,  antoi  hänelle  aseita  ja  rahaa,  ja  sano- 
taanpa  Cavourin  häntä  tälle  retkelle  kehottaneenkin.  Tuhat  punaisiin 
nuttuihin  puettua  vapaaehtoista  hän  vei  Marsalasta  laivoilla  Sisilian  ran- 
nikolle. Vähäpätöinen  taistelu  Calatafimin  luona,  hyökkäys  Palermon 
kaupunkiin,  joka  tapahtui  yöllä,  ja  sotilaslakko,  jonka  jälkeen  kuninkaan 
soturit  heittivät  koko  saaren,  muuta  ei  tarvittu  Sisilian  valloitukseen. 
Garibaldi  vei  nyt  joukkonsa  Messinan  salmen  poikki,  ja  yhtä  hölläksi 
näyttäytyi  Ferdinand  kuninkaan  valla  Italian  mantereellakin.  Hän  kään- 
tyi Napoleonin  puoleen  apua  pyytämään,  mutta  tämä  lausui  vastaukses- 
saan: »Italialaiset  tietävät  varsin  hyvästi,  ett^en  minä,  uhrattuani  lasteni 
verta  heidän  kansallisuutensa  edestä,  kuljeta  yhtäkään  tykkiä  sitä  vas- 
taan». Muutamassa  päivässä  koko  Etelä-Italia  antautui  Garibaldille,  joka 
jo  Syyskuun  7  p.  marssi  Neapeliin,  missä  hänet  riemuiten  otettiin  vastaan. 

Nyt  Garibaldi  varustautui  valloittamaan  paavin  aluetta,  jota  puo- 
lusti muukalaisista  —  Itävaltalaisista,  Irlantilaisista,  Belgialaisista  ja  Rans- 
kalaisista —  muodostettu  sotajoukko.  Mutta  Cavour  rupesi  myöskin 
Sardinian  joukoilla  toimimaan;  hän  näet  pelkäsi  tasavaltaisen  liikkeen 
liiaksi  pääsevän  vauhtiin,  ja  sitä  muka  estääkseen  hän  hyökkäsi  pohjoi- 
sesta päin  kirkkovallan  alueelle  ja  otti  haltuunsa  Umbrian  ja  Markit, 
joiden  asukkaat  äänestyksellä  suostuivat  liittymään  Sardinian  kuningas- 
kuntaan. Garibaldin  joukon  valloittamista  maista  syntyi  ankara  kiista, 
sillä    Garibaldi   itse   oli    tasavaltalainen   ja   noudatti    sisilialaisen    Crispin 


ITALIAN   YHDISTYMINEN.  539 

johtaman  tasavaltalaispuolueen  tahtoa;  mutta  väestö  osotti  haluavansa 
yhtyä  Viktor  Emanuelln  valtakuntaan.  Kansanäänestyksen  sallittiin  rat- 
kaista asia;  sen  kautta  kävi  selville,  että  Neapelin  kuningaskunnassa 
1,302,074  puolusti  yhtymistä,  ja  10,132  sitä  vastusti;  Sisiliassa  taas  oli 
432,053  ääntä  667  vastassa.  Torinon  parlamentti  julisti  nyt  (Helmik. 
18  p.  1861)  Viktor  Emanuelin  »Italian  kuninkaaksi  Jumalan  armosta  ja 
kansan  tahdosta».  Kahden  vuoden  kuluessa  oli  hänen  valtakuntansa 
väkiluku  lisääntynyt  5:8tä  miljoonasta  22:een  miljoonaan. 

Mutta  Italian  yhteys  ei  ollut  vieläkään  täydellinen,  sillä  Rooma  ja 
Venetsia  olivat  sen  ulkopuolella,  eivätkä  Italialaiset  saattaneet  omin  voi- 
minsa  näitä  saada  haltuunsa;  Rooman  liittymistä  esti  Ranskan  keisari, 
ja  ennenkuin  Venetsia  oli  saatavissa,  oli  sota  Itävaltaa  vastaan  välttä- 
mätön. Paavi  Pius  IX  oli  alusta  alkaen  vastustanut  kansallista  liikettä, 
eikä  hän  tunnustanut  Italian  kuningaskuntaa  oikeaksi,  vaan  julisti  pan- 
naan kapinalliset  alamaisensa  sekä  Sardinian  kuninkaan  ja  koko  halli- 
tuksen, koska  se  oli  anastanut  osan  kirkkovallan  maista.  »Europa^  uhkaa 
tätä  nykyä  vallankumous,  niinkuin  ennen  muinoin  islamin  usko»,  sanoo 
paavin  kenraali  Lamorici^re  sotamiehilleen,  »ja  nyt,  niinkuin  ennenkin, 
paavin  ja  sivistyksen  asia  on  maailman  vapauden  asia.»  Katolinen  puo- 
lue ei  hyväksynyt  niitä  muutoksia,  joita  oli  tapahtunut,  mutta  tasavaltai- 
nen puolue  vaati  vallankumouksen  jatkumista;  paavin  alamaiset  olivat 
vapautettavat  »pappien  tyranniudesta».  Gavour  lausui  myöskin,  että 
»Rooman  tulee  olla  Italian  pääkaupungin;  ilman  Roomaa  Italia  ei  voi 
lopullisesti  olla  muodostettuna».  Mutta  hän  tahtoi  asettua  odottavalle 
kannalle,  ja  ainoastaan  Ranskan  suostumuksella  hän  piti  sen  mahdolli- 
sena. Sen  vuoksi  Sardinian  hallitus  lähetti  sotajoukon  Garibaldia  estä- 
mään hankkeissaan,  hän  kun  oli  ryhtynyt  Roomaa  valloittamaan  (v.  1862). 
Torinosta  siirrettiin  Italian  kuningaskunnan  pääkaupunki  kuitenkin  lähem- 
mäksi Roomaa,  nimittäin  Florensiin,  jonne  hovikin  muutti. 

Ranskan  keisari  oli  tehnyt  Italian  vapautuksen  alussa  mahdolliseksi, 
ja  nyt  tuli  Preussi  sitä  auttamaan.  V.  1866  oli  sota  syttymässä  Preussin 
ja  Itävallan  välillä,  ja  Viktor  Emanuel  teki  liiton  edellisen  kanssa  (ks. 
seur.  luk.);  Venetsia  olisi  siitä  korvauksena.  Sodan  aljettua  Sardinian 
kuningas  lähettää  200,000  sotamiestä  Venetsian  alueelle,  mutta  ne  kärsi- 
vät tappion,  ja  Italian  laivastokin  hävitetään  puoleksi.  Tästä  huolimatta 
Preussilaisten  voitot  vaikuttivat  edullisesti  Italiankin  asiaan.  Napoleonin 
välityksellä  saadaan  nyt  toimeen  rauha,  jossa  Itävalta  jättää  Venetsian 
hänelle,  mutta  hän  taas  luovuttaa  sen  Italian  kuninkaalle  sillä  ehdolla, 
että  asukkaat  saisivat  yleisellä  äänestyksellä  päättää  mihin  valtioon  tah- 


540  YLEINEN   HISTORIA. 

toivat  kuulua.  Tätä  menettelytapaa  Napoleon  III  piti  asianmukaisenai 
kun  maiden  luovutuksesta  oli  kysymys.  Ainoastaan  69  ääntä  ilmaantui 
yhdistymistä  vastaan,  mutta  647,246  sitä  puolusti. 

Sadowan  tappelu  ratkaisi  Venetsian  kohtalon,  ja  Preussilaisten  suuri 
voitto  Sedanin  luona  (v.  1870)  tuotti  Rooman  Italian  kuningaskunnalle. 
^Es.  seur.  luk.)  Napoleon  III  oli  viimeiseen  saakka  vastustanut  sen  Liit- 
tymistä muuhun  Italiaan,  selittäen  maallisen  vallan  tarpeelliseksi  paaville 
hengellisen  vallan  tueksi.  Mutta  ensimmäiset  tappiot  kärsittyään  sodassa 
Saksaa  vastaan,  Napoleon  kutsui  Ranskan  puolustusväen  Roomasta  pois, 
ja  Sedanin  tappion  jäljestä  Viktor  Emanuel  lähettää  sotajoukon  Roomaa 
haltuunsa  ottamaan.  Paavi  ilmoittaa,  ettei  hän  ilman  väkivaltaa  antaudu, 
jonka  vuoksi  aukko  ammutaan  kaupungin  muuriin,  mistä  sotajoukko 
vastarintaa  kohtaamatta  hyökkää  kaupunkiin.  Äänestys  täälläkin  toimite- 
taan; 130,000  asukasta  puolusti  liittymistä  Italian  kuningaskuntaan,  1,500 
oli  sitä  vastaan.  Italia  oli  nyt  saanut  luonnollisen  pääkaupungin,  joka  heti 
tulikin  hallituksen  paikaksi;  kuningas  asettui  Qvirinalin  palatsiin  asumaan. 

Paavi  taas  jäi  yhä  edelleen  asumaan  Vatikaniin,  jonka  hän  sai  pitää 
omanaan;  Italian  hallitus  tunnusti  hänet  täysin  itsenäiseksi  ruhtinaaksi, 
jolla  oli  oikeus  ottaa  vastaan  valtojen  lähettiläitä;  hänellä  sai  olla  oma 
tuomio-oikeus  ja  oma  henkivartijajoukko.  Mutta  Pius  IX  julisti  valloit- 
tajat pannaan  ja  ilmoitti  olevansa  »moraalisesti  vanki»,  jonka  vuoksi  hän 
ei  lähtisi  Vatikanista  eikä  ryhtyisi  mihinkään  keskusteluihin  Italian  halli- 
tuksen kanssa.  Muidenkin  maiden  katolinen  puolue  vaati  paavin  maallisen 
vallan  palauttamista,  mutta  sen  aikaan  saamiseksi  ei  kukaan  ole  toimeen 
ryhtynyt,  vaan  on  tuo  Pipinin  ja  Kaarle  suuren  antama  lahja  ikuisiksi 
ajoiksi  pyhältä  isältä  mennyt  Mutta  ei  paavi  vieläkään  ole  suostunut 
sovintoon  Italian  hallituksen  kanssa.  Menetetyn  maallisen  vallan  kor- 
vaukseksi julisti  samaan  aikaan  kokoon  kutsuttu  kirkolliskokous  paavin 
erehtymättömäksi,  s.  o.  hänen  käskynsä  ja  selityksensä  olivat  ehdotto- 
masti oikeiksi  tunnustettavat. 

Italiassa  on  vielä  paljon  henkilöitä,  jotka  eivät  katso  kansallista 
valtiota  täydellisesti  muodostuneeksi,  ennenkuin  kaikki  italiankieltä  puhu- 
vat ovat  siihen  liittyneet;  Tyroli  ja  Istria  olisi  Itävallalta  vaadittava, 
Nizza  ja  Korsika  Ranskalta  ja  Maltan  saari  Englannilta.  Onpa  valtiol- 
lista kiihotustakin  koetettu  saada  aikaan,  ja  sen  hedelmiäkin  on  näkynyt; 
niinpä  eräs  Passanante  yritti  murhata  Italian  kuninkaan  (v.  1878),  ja 
eräs  nuori  ylioppilas  taas  tuomittiin  kuolemaan,  kun  hän  oli  valmistanut 
pommin  Itävallan  keisarin  hengiltä  ottaaksensa  (v.  1882).  Tämä  n.  s.  Italia 
irridenta  (ei  vapautettu  Italia)  on  vielä  tulevaisuuden  toiveeksi  jäänyt. 


SAKSAN   THDISTTMINEN.  541 


XXXVIII. 

Saksan  yhdistyminen. 

Napoleonin  herruus  oli  Saksalle  edullinen.  —  »Suursaksalaiset»  ja  «piensaksalaiset». 
—  Preussi  ja  Itävalta.  —  Preussi  muodostaa  yhteisen  tulliliiton.  —  Wilhelm  I:sen 
ja  eduskunnan  välinen  riita.  —  Otto  von  Bismarck;  hänen  päämaalinsa.  —  Laitto- 
man kulunkiarvion  mukaan  otetaan  veroja.  —  Sotalaitos  järjestetään.  —  Itävallan 
eristäminen  muista  valloista.  —  Schle8wig— Holsteinin  kysymys.  —  Sota  Tanskan 
kanssa.  —  Preussin  ja  Itävallan  välillä  syntyy  riita.  —  Sota;  Sadowan  tappelu.  — 
Pragin  rauha.  —  Pohjois-Saksan  liittokunta.  —  Napoleon  III:nnen  mahti  on  hei- 
kontunut. —  Ranskassa  tahdotaan  sotaa.  —  Espanjan  kruununperimysjuttu.  —  Sodan 
julistus.  —  Ranskalla  el  ole  liittolaisia.  —  Sen  sotajoukko  on  huonossa  kunnossa.  — 
Preussin  voitot  —  Sedanin   tappelu.  —  Pariisin  piiritys.  —  Frankfurtin  rauha.  — 

Saksan  keisarikunta. 

Samoin  kuin  Italia  oli  Saksa  jo  keski-ajalta  asti  ollut  valtiollisessa 
suhteessa  hajanainen;  keisari  oli  tosin  kaikkien  siihen  kuuluvain  noin 
300  valtion  korkein  päämies,  mutta  hänen  valtansa  oli  tuskin  muuta 
kuin  nimellinen.  Napoleon  teki  tästäkin  lopun.  Mutta  hänen  herruutensa 
vaikutti  edullisesti  Saksaan  niinkuin  Italiaankin,  sillä  monet  pikkuvaltiot, 
varsinkin  Etelä- Saksassa,  menettivät  itsenäisyytensä,  eikä  Wienin  kon- 
gressin päätöksen  mukaankaan  useampia  kuin  38  tunnustettu  itsenäiseksi. 
Napoleon  herätti  niinikään  siellä  sortonsa  kautta  kansallistunteen  eläväksi 
ja  saattoi  sotaisen  hengen  vireille,  jonka  kautta  uusi  Saksa  luotiin.  Hän 
siis  hävitti  Saksan  vanhan  keisarikunnan,  mutta  valmisti  myöskin  uuden» 

Europan  ruhtinaat  järjestivät  Wienin  kongressissa  Saksan  valtiolli- 
set olot  entisten  kaltaisiksi,  niinkuin  jo  olemme  nähneet;  ei  tosin  Itäval- 
lan keisaria  enää  tunnustettu  valtakunnan  päämieheksi,  vaan  kaikki  val- 
tiot tahtoivat  päästä  johtoon  osallisiksi,  joten  Frankfurtin  liittokokous  syntyi» 
Olemme  myöskin  jo  maininneet  tyytymättömästä  mielialasta,  jonka  tämä 
valtiollinen  tila  synnytti,  sekä  niistä  mieltenpurkauksista  ja  rauhattomuuk- 
sista, jotka  siitä  olivat  seurauksena  (luk.  XXXIII).  Yksityiset  hallitukset 
vastustivat  lujaa  yhteyttä,  sillä  ne  eivät  tahtoneet  alistua  toisen  ruhtinaan 
johtoon;  sitäpaitsi  oli  Saksassa  kaksi  suurvaltaa.  Itävalta  ja  Preussi,, 
jotka,  ollen  jotenkin  yhtä  mahtavia,  eivät  suoneet  toiselleen  johtajan  ase- 
maa, vaan  kumpikin  vaati  sitä  itselleen.  Itse  kansakin,  joka  tahtoi 
vapaamielistä  valtiolaitosta  sekä  Saksan  yhteyttä,  oli  tässä  kohden  eri 
mieltä;  toiset  kallistuivat  Itävallan  puolelle,  ja  toiset  tahtoivat  Preussiin 


542  YLEINEN   HISTORIA. 

liittymistä.  Jo  Frankfurtin  parlamentissa  olivat  n.  s.  »suursaksalaiset» 
eli  Itävallan  puoluelaiset  »piensaksalaista»  puoluetta  vastassa,  joka  viime- 
mainittu pääsi  voitolle,  Saksan  keisarinarvo  kun  päätettiin  tarjota  Fredrik 
Wilhelm  IV:lle.  Frankfurtin  parlamentin  isänmaallinen  yritys  hävisi  kuiten- 
kin tyhjiin  juuri  tuon  vastahakoisuuden  tähden,  ja  kun  Preussi  sen  jälkeen 
alkoi  omin  päinsä  muodostella  liittoa  Pohjois-Saksan  ruhtinasten  kesken, 
rupesi  Itävalta  uhkaamaan  sotaa,  jonka  vuoksi  se  heitti  asian  siksensä. 

Tuo  kahden  kilpailevan  suurvallan  olemassa-olo  siis  etupäässä  oli 
haitaksi  Saksan  yhteyden  saavuttamiselle  Syvällinen  vastakkaisuus  oli 
jo  parin  vuosisadan  kuluessa  vallinnut  niiden  välillä;  Preussi  oli  pro- 
testanttinen valtio.  Itävalta  katolinen.  30-vuotisessa  sodassa  ne  jo  olivat 
taistelleet  toistensa  vihollisina,  ja  18:nnella  vuosisadalla  taas  Fredrik  II 
ja  Maria  Teresia  olivat  sotavoimineen  vastakkain.  Preussi  kohosi  sil- 
loin suurvallaksi,  mutta  Itävalta  jäi  myöskin  samaan  asemaan.  Nyt  oli 
ratkaistava,  kumpi  oli  voimakkaampi  ja  voimansa  nojassa  kohoava  Sak- 
san johtajavaltioksi.  Preussi  oli  maantieteellisen  asemansa  ja  kansalli- 
suutensa perustuksella  siksi  kyllä  luonnollisempi  pääsemään  kuin  Itävalta ; 
sen  maat  ulottuivat  halki  koko  Saksan  Niemen-virrasta  Rheiniin  asti,  ja 
Preussin  kuningaskunnan  rajat  koskettelivat  28:aan  muuhun  valtioon, 
jonka  kautta  se  tietysti  joutui  vilkkaaseen  yhteyteen  koko  Saksan  kanssa. 
Ei  senkään  väestö  ollut  kokonaan  saksalaista,  mutta  ainoastaan  pieni 
osa  itäisissä  maakunnissa  oli  puolalaista.  Itävalta  taas  kosketteli  ainoas- 
taan yhdeltä  kulmalta  Saksaan,  joka  seikka  sen  jo  teki  sille  vieraam- 
maksi, ja  kansallisuudeltaan  sen  väestö  oli  niinikään  vieras,  sillä  Saksa- 
laisia siellä  oli  ainoastaan  noin  8  miljoonaa  koko  asukasluvusta,  joka  oli 
86  miljoonaa.  Preussi  oli  jo  17:nnellä  ja  18:nnellä  vuosisadalla  kehittynyt 
soturivaltioksi.  Sen  sotainen  kunto  oli  tosin  Napoleonin  sodissa  osottau- 
tunut  ala-arvoiseksi,  mutta  pian  se  taas  kohosi  siinä  kohden  ensimmäi- 
seksi, ja  sotavoimallaan  se  uuden  Saksan  saikin  muodostetuksi.  Italian 
yhdistymisessä  olivat  vieraat  vallat  apuna,  eikä  itse  Italiassa  ollut  suuria 
vaikeuksia  estämässä,  sillä  yleinen  äänestys  ilmaisi  joka  paikassa  kansan 
mielipiteet;  mutta  Saksan  yhteenliittymisen  Preussi  sai  aikaan  omilla  voi- 
millaan, ja  monta  estettä  vielä  itse  Saksassakin  oli  sitä  vastassa.  Siinä 
tarvittiin  suurempaa  voimainponnistusta  ja  tarmoa  kuin  kansallisen 
Italian  luomisessa. 

Alku  Saksan  yhdistymiseen  saatiin  kuitenkin  aikaan  rauhallisella 
tavalla,  ja  se  tarkoittikin  yhteisten  aineellisten  etujen  saavuttamista.  Jo 
V.  1818  rupesi  Preussi,  vaikka  se  valtiollisessa  elämässä  kammoi  kaikkea 
uutuutta,   keskustelemaan   naapurivaltojen   hallitusten  kanssa  tullirajojen 


SAKSAN   YHDISTYMINEN.  543 

poistamisesta.  Preussin  rajojen  sisällä  oli  näet  monta  valtiota,  joilla  oli 
oma  tullijärjestelmänsä,  mikä  oli  sangen  haitallista  kaupalle,  eikä  Preussin 
omissa  maakunnissakaan  ollut  samaa  tullitaksaa,  vaan  niitä  oli  67  eri- 
laista. Kun  vielä  valtakunnan  rajat  olivat  sangen  laajat  (noin  7000 
kilometr.),  oli  vaikea  valvoa  tullitonta  tuontia.  Preussin  hallitus  tahtoi 
saada  tämän  keski-ajalta  johtuvan  järjestelmän  poistetuksi,  jonka  vuoksi 
se  V.  1818  laati  saman  tullitaksan  koko  kuningaskunnalle,  ja  seuraavana 
vuonna  hävitettiin  Preussin  ja  erään  Thiiringin  pikkuvaltion  välinen  tulli- 
raja. Seurasi  sitten  yhtämittaa  keskusteluja  Preussin  hallituksen  ja  mui- 
den ruhtinasten  kesken,  jotka  kyllä  aluksi  vastustelivat  Preussin  johtoon 
pyrkivää  asemaa,  mutta  huomatessaan  yhteisen  tullin  edulliseksi  he  toinen 
toisensa  jälkeen  liittyivät  tuohon  tulliliittoon.  V.  1865  Hannoverkin 
viimeisenä  siihen  yhtyi,  ja  ainoastaan  Itävalta  oli  siitä  erillään,  mutta 
Preussi  ei  sitä  tahtonutkaan  siihen  päästää,  koska  muka  suurin  osa  sen 
maista  oli  Saksan  ulkopuolella.  Sen  kautta  Itävalta  jo  joutui  ikäänkuin 
Saksan  ulkopuolelle,  jonka  johtoon  Preussi  oli  kohonnut. 

Saksalla  oli  siis  kauppasuhteissa  yhteinen  hallitus  ja  johto,  mutta 
valtioUisesti  se  edelleen  oli  hajanainen,  ja  vasta  sen  jälkeen  kuin  JVil- 
helm  I  oli  päässyt  kuninkaaksi  (v.  1861),  alkoi  Preussin  haUitus  toimia 
valtiollisen  yhteyden  saavuttamiseksi.  Jo  aikaisemmin  oli  Wilhelm  tun- 
nettu sotilasvallan  puolustajaksi  eikä  sen  vuoksi  ollut  kansan  suosima 
(ks.  luk.  XXXVI);  ja  heti  hallitukseen  tultuaan  hän  joutui  riitaan  edus- 
kunnan kanssa.  Fredrik  Wilhelm  IV:nnen  antaman  perustuslain  mukaan 
oli  Preussin  maapäivillä  kaksi  osastoa:  herrainhuone  eli  ensimmäinen 
kamari,  johon  kuningas  määräsi  jäsenet  joko  perinnöllisiksi  tai  elinajaksi, 
sekä  toinen  kamari,  jossa  oli  kansan  lähettämiä  edustajia.  Viimemainittu 
siis  edusti  yleistä  mielipidettä,  ja  sen  kanssa  Wilhelm  kuningas  nyt  jou- 
tui neljä  vuotta  kestävään  ilmiriitaan.  Kysymys  oli  sotalaitoksen  uudis- 
tamisesta, johon  tarvittiin  veroja;  eduskunta  ei  tahtonut  millään  ehdolla 
niitä  myöntää;  kuningas  taas  väitti,  ettei  kamarilla  ollut  oikeutta  kieltää 
sellaisia  varoja,  joita  hän  tarvitsi  täyttääkseen  velvollisuutensa  armeijan 
ylinnä  johtajana.  Kiista  muuttui  vähitellen  valtakysymykseksi;  kunin- 
kaalla oli  entisten  hallitsijain  käsitys  asemastaan,  sillä  hänenkin  mielestään 
se  oli  Jumalalta;  »minä  olen  ensimmäinen  hallitsija,  joka  nousen  valta- 
istuimelle sen  jälkeen,  kuin  sen  rinnalla  on  uudenaikuisia  valtiolaitoksia, 
mutta  minä  en  unhota,  että  kruunu  tulee  Jumalalta,  ja  että  Hänen  kä- 
destään sen  olen  saanut»,  lausui  hän  kokoontuneille  maapäiville  (v.  1861). 
Eduskunta  taas  vaati  itselleen  ratkaisuvaltaa,  koska  se  muka  perustui 
vuoden  1850  perustuslakiin,  joka  oli  kansan  suvereenisuudelle  perustettu. 


TLEDIEH   HISTORIA. 


Kuningas  koetti  hajoittamalla  eduskunnan  saada  uusilla  vaaleilla  halli- 
tukselle suotuisamman  toisen  kamaria;  mutta  »edistyspuolue*  pSfisi  vielfi 
suuremmalla  enemmistSllS  voitolle.  Wilhelm  oli  epätietoinen,  miten  olisi 
meneteltSvS,  ja  aikoipa  bSn  vallasta  luopuakin;  mutta  nyt  tuli  hänelle 
avuksi  Oifo  von  Bismarck,  jolle  hän  jätti  ministeristön  muodostamisen. 


546  YLEINEN   HISTORIA. 

Bismarck  oli  brandenburgilainen  aatelismies,  joka  jo  ennen  oii  val- 
tiollisella toiminnallaan  herättänyt  huomiota;  niinpä  hän  v.  1847  edustaja- 
kamarissa  oli  esiintynyt  vapaamielisyyden  kiivaana  vastustajana  ja  rajat- 
toman hallitsijavallan  puolustajana;  hän  oli  niinikään  kehottanut  Fredrik 
Wilhelm  rV:ttä  hylkäämään  Frankfurtin  parlamentin  hänelle  tarjoamaa 
keisarikruunua ;  Bismarckia  pidettiin  kaiken  vanhoillisuuden  puoltajana 
ja  kansanvapauden  suurimpana  ja  tarmokkaimpana  vihollisena,  jonka 
vuoksi  hänen  ministeriksi  kutsumistaan  katsottiin  yleistä  mielipidettä 
vastaan  vihamieliseksi  toimenpiteeksi.  Hän  lupasikin  johtaa  hallitusta 
huolimatta  eduskunnasta.  Hän  tahtoi  kuitenkin  kansallisen  Saksan  muo- 
dostamista, mutta  hallituksen  tuli  se  aikaansaada  eikä  se  ollut  vallan- 
kumouksellista tietä  syntyvä;  »tulella  ja  raudalla  eikä  keskusteluilla  ja 
päätöksiä  tekemällä»,  niinkuin  hän  lausui.  Ja  koko  tarkan  valtiollisen 
älynsä  ja  lujan  tarmonsa  hän  kohdisti  tuohon  päämaaliin  päästäkseen^ 
työntäen  syrjään  monet  vaikeudet  ja  vastukset,  mitkä  tiellä  olivat.  Yleisen 
mielipiteen  kannattamaa  eduskuntaa  vastaan  oli  taisteltava,  itsenäisyydes- 
tään arkoja  ruhtinaita  oli  pakotettava  alistumaan,  kilpailija-suurvalta  Itä- 
valta oli  syrjäytettävä,  ja  vihdoin  Europan  johtajavalta  Ranska  voitettava. 

Pääministeriksi  tultuaan  hän  heti  osotti  hallituksen  voiman  edus- 
kunnalle; »Saksa  ei  katsele  Preussin  vapaamielisyyttä,  vaan  sen  voimaa»^ 
sanoi  hän;  vaikka  toinen  kamari  oli  äänestänyt  veroesityksiä  vastaan^ 
määräsi  hallitus  kuitenkin  nämät  verot  koottaviksi,  vedoten  herrainhuoneen 
päätöksiin,  joka  hyväksyi  hallituksen  esittämän  kulunkiarvion,  »sillä»^ 
sanoi  Bismarck  kerran  puhuessaan  toisen  kamarin  jäsenille,  »elleivät  nuo 
kolme  valtiomahtia  (hallitus,  herrainhuone  ja  edustajainhuone)  ole  yksi- 
mielisiä, vaan  joku  niistä  tahtoo  järkähtämättömästi  ottaa  asioiden  rat- 
kaisun itselleen,  syntyy  ristiriitaisuuksia;  ja  koskei  valtion  elämä  saata 
kulussaan  seisahtua,  muuttuvat  ne  voiman  kysymyksiksi,  ja  se  jolla  on 
mahti,  menettelee  silloin  mielensä  mukaan.»  Riita  oli  siis  muuttunut 
mahtikysymykseksi,  ja  monella  tavalla  hallitus  osotti,  että  valta  oli  sillä; 
niinpä  veroja  koottiin  kolmen  vuoden  kuluessa  laittoman  kulunkiarvion 
mukaan  ja  sanomalehtiä  pakotettiin  arvosteluissaan  vaikenemaan  »yhtei- 
sen hyvän  tähden».  Eduskunta,  vaikka  uudelleen  valittuna,  oli  yhäti 
vastustavalla  kannalla,  mutta  sillä  oli  yleisessä  mielipiteessä  vaan  moraa- 
linen tuki,  josta  hallitus  ei  välittänyt. 

Sillä  välin  pantiin  toimeen  perinpohjainen  muutos  sotalaitoksessa, 
sillä  hallitus  tahtoi  ennen  muuta  hyvin  harjoitetun  armeijan,  joka  tar- 
peen vaatiessa  nopeasti  voitaisiin  saada  sotakannalle.  Vuoden  1814  ase- 
velvollisuuslain mukaan  oli  vuotuinen  kutsunta  noin  40,000  miestä,  mutta 


SAKSAN   YHDISTYMINEN.  547 

koska  Preussin  vikiluku  oli  siili  ajasta  kobonnut  ll:stfi  ISmeen  mUjoo- 
naan,  tehtiin  kutsunta  suhteelliseksi,  jonka  kautta  joukkojen  rauhanaikal- 
nen  lukumä&rfi  lisfiantyi  130,000:Bta  noin  200,000:eeD;  kaikki  21  vuotta 
tfijttfineet  PreussilAiset  kuuluivat  kolme  vuotta  armeijaan,  ja  sen  jSlkeen 
27  ikfivuoteen  refierviin  sekS  32:aeeo  ikävuoteen  asti  nostovftkeen.  T&mS 
kutsuttiin  viimeiseksi  aseisiin,  mutta  jo  21 — 27  vuotiaista  miehistfi  Baatiin 


OtI*  >.  BtaaiNk.    (Fr.  v.  LaobMhln  nuliiiliMii  nuhua.) 

460,000  suuruinen  joukko.  Sotaministeri,  kenraali  von  Roonin  johdolla 
harjoitettiin  nImSt  hyvään  kuriin  sekä  taitaviksi  aseita  käyttämään,  ja 
marsatkks  von  Moltke,  joka  syntyään  oli  tanskalainen,  valmisteli  sota- 
suunnitelmia, joiden  kautta  noilla  joukoilla  oli  voittoja  saatava. 

Bismarck  ei  ollut  soturi,  vaan  valtiomies,  ja  sellaisena  hän  suurim- 
mat voittonsa  saavutti.  Jo  ennen  hallitukseen  tultuaan  hän  oli  tunne- 
tulle Englannin  valtiomiehelle  Disraehlle  ilmaissut  koko  suunnitelmanaa. 


548  TLEINEN   HISTORIA. 

»Ensi  huoleni»,  sanoi  hän,  »on  joko  valtiopäivien  suostumuksdla  tai  sitä 
ilman  järjestää  sotajoukko.  Sitten  aijon  käyttää  ensimmäistä  sopivaa 
tilaisuutta  alkaakseni  sodan  Itävaltaa  vastaan,  hajoitan  Saksan  liiton, 
kukistan  keski-  ja  pikkuvallat  ja  panen  Preussin  johdolla  Saksan  yhtey- 
den toimeen.»  Itävallan  masentamista  hän  siis  tähtäsi;  mutta  Saksan 
asioihin  saattoivat  monet  muut  vieraat  vallat  sekaantua,  sillä  olihan  Sak- 
san maiden  omistajinakin  vieraita  ruhtinaita.  Bismarckin  diplomatia  tar- 
koitti siis  ensin  Itävallan  eristämistä  muista.  Oltuaan  aikaisemmin  lähet- 
tiläänä sekä  Pariisissa  että  Pietarissa,  hän  perinpohjin  tunsi  Napoleon 
III:nnen  monisotkuisen  politiikan  ja  samoin  Venäjän  valtiomiesten  pyy- 
teet, ja  sen  mukaan  hän  ohjasi  Preussin  politiikkaa.  Venäjän  hallituksen 
hän  sai  puolellensa  asettumalla  sen  puolustajaksi  Puolan  kapinallisia 
vastaan,  Napoleonille  hän  taas  antoi  epämääräisiä  lupauksia  muutamien 
Länsi- Saksan  maiden  saamisesta.  Italia  liittyi  Preussiin,  kun  sille  luvattiin 
Venetsia;  Englanti  oli  Uian  kaukana  sekaantuakseen  mannermaan  asioihin. 

Kun  asiat  olivat  valmistetut,  ryhdyttiin  »tulella  ja  verellä»  Saksan 
yhteyttä  ajamaan.  Ensiksi  syntyi  Tanskaa  vastaan  sota  Sehle8wig-Hol- 
steinin  herttuakunnista  (v.  1864). 

Vanhastaan  olivat  Schleswig  ja  Holstein  kuuluneet  Tanskan  kunin- 
kaalle, vaikka  hän  oli  niiden  herttua,  eikä  kuningas;  niillä  oli  oma  hal- 
lintonsa ja  eduskuntansa;  väestö  oli  saksalaista  paitsi  Schleswigin  poh- 
joisosassa,  jossa  asui  Tanskalaisia.  Rauha  oli  kuitenkin  vallitsemassa 
vielä  vuoden  1815:kin  jälkeen,  mutta  v.  1830  alkoi  kansallistunne 
herätä  herttuakuntien  Saksalaisissa,  ja  viha  Tanskan  kuningasta  Fredrik 
VI:tta  vastaan  syntyi,  varsinkin  kun  hän  hallitsi  mielivaltaisesti,  huoli- 
matta herttuakuntien  oikeuksista.  Riitakysymyksiä  ilmaantui  monta  ja 
viha  kiihtyi  yhä  suuremmaksi.  Tanskan  kuningas  tahtoi  liittää  molem- 
mat herttuakunnat  lähemmin  muuhun  valtakuntaan,  mutta  herttuakunnat 
taas  pyrkivät  erikoisasemaan,  vedoten  saksalaiseen  kansallisuuteensa  ja 
valtiomuotoonsa.  Herttuakuntien  asukkaat  nousivat  vihdoin  v.  1848 
kapinaan,  yrittäen  Saksan  liittokunnan  avulla  päästä  Saksaan  yhdisty- 
mään; Tanskan  hallitus  näet  tahtoi  pakottaa  Schleswigin  saman  hallitus- 
muodon alaiseksi,  jota  muussa  valtakunnassa  noudatettiin,  Holstein  taas, 
joka  oli  kokonaan  saksalainen  maa,  sai  pitää  omansa;  mutta  herttuakun- 
tien asukkaat  vaativat,  että  molemmat  kuuluisivat  yhteen.  Toinen  riita- 
kysymys koski  perintöoikeutta;  herttuakuntien  asukkaat  väittivät,  että  se 
herttuakunnissa  kuului  vaan  Oldenburgin  suvun  miespuolisille  jäsenille, 
ja  etteivät  naispuoliset  perijät  olleet  kruunuun  oikeutettuja,  niinkuin 
Tanskassa.     Tämä  kysymys   oli   tärkeä  tähän  aikaan,  sillä  Tanskan  sil- 


SAKSAN   THDI8TTMINEN.  549 

loisella  kuninkaalla  Fredrik  VII:nnellä  ei  ollut  perillisiä,  ja  herttuakunnat 
tahtoivat  hänen  kuoltuaan  päästä  erilleen  Tanskasta;  eräs  Augustenbur- 
gin  prinssi  Fredrik  oli  muka  herttuakunnat  perivä,  mutta  Gliicksburgin 
sukuhaara  saisi  Tanskan  kruunun.  Tanskan  kuningas  sai  kuitenkin 
Europan  suurvaltain  välityksellä  molemmat  herttuakunnat  valtaansa  ja 
tuli  niiden  mennä  perintönä  samalle  sukuhaaralle  kuin  Tanskakin.  Siten 
ratkaistiin  tämä  pulmallinen  kysymys  Lontoossa  v.  1852.  Mutta  Schleswig- 
Holsteinilaiset  eivät  sitä  hyväksyneet,  eikä  Saksan  liittokuntakaan  siihen 
suostumustaan  antanut,  joten  asia  jäi  puolieräiseksi. 

V.  1863  kuoli  Fredrik  VII  ja  nyt  herttuakunnat  tunnustivat  Au- 
gustenburgin  prinssin  herttuakseen,  mutta  Tanskan  valtaistuimelle  nousi 
Kristian  IX,  Saksan  liittokunta  kannatti  edellistä,  mutta  Lontoon  sopi- 
muksen perustuksella  täytyi  Europan  suurvaltain  hyväksyä  Kristian  IX 
myöskin  Schleswig-Holsteinin  herttuaksi.  Nyt  tarttui  Bismarek  tähän 
sotkuiseen  asiaan  ja  ratkaisi  sen,  ei  kuitenkaan  Tanskan  eikä  Saksan 
liittokunnan  eikä  Schleswig-Hol8teininkaan  asukkaiden  mielen  mukaisesti, 
vaan  Preussin,  eduksi. 

Preussin  liittolaiseksi  Bismarek  sai  Itävallan.  Nämät  molemmat 
vallat  olivat  kyllä  hyväksyneet  Lontoon  sopimuksen  ja  heidän  täytyi  sen 
nojalla  tunnustaa  Kristian  IX  herttuakuntien  hallitsijaksi.  Mutta  hän  oli 
laatimallaan  hallitusmuodolla  liittänyt  Schlesndgin  Tanskaan  ja  Bismarek 
väitti  sen  olevan  Lontoon  sopimusta  vastaan;  se  soveltui  siis  hyvin  sodan 
syyksi.  Tanska  ei  peruuttanut  hallitusmuotoa,  sillä  se  toivoi  suurvalto- 
jen avulla  pääsevänsä  voitolle.  Mutta  sen  toiveet  pettyivät.  1864-vuoden 
alussa  sota  alkoL  Tanskan  joukkojen,  joita  oli  35,000  miestä,  piti  tap- 
peluun antautumatta  ehkäistä  vihollisten  joukkojen  etenemistä  siksi  kuin 
Europan  vallat  tulisivat  välittämään ;  preussiläis-itä valtalainen  armeija 
taas,  70,000  miestä,  oli  saanut  käskyn  hävittää  sen.  Tanskan  joukko 
peräytyi  (Helmikuussa  v.  1864)  Dubbölin  lujien  varustuksien  suojaan, 
joissa  se  piti  puoliansa  kuusi  viikkoa;  mutta  kauemmin  se  ei  voinut  vas- 
tustaa vihollisen  ankaraa  hyökkäystä,  vaan  sen  täytyi  peräytyä  pohjoisem- 
maksi, ja  koko  Juutinniemimaa  joutui  Saksalaisten  haltuun.  —  Englanti 
oli  kyllä  koettanut  asettua  välittäjäksi,  ja  Napoleon  III  ehdotti  asian 
ratkaisua  siten  kuin  Italiassa,  että  herttuakuntien  asukkaat  saisivat  itse 
yleisellä  äänestyksellä  lausua  mielensä;  mutta  voittajat  eivät  ottaneet 
huomioon  näitä  ehdotuksia,  vaan  pakottivat  Tanskan  luovuttamaan  riidan- 
alaiset herttuakunnat  heille  itselleen.  Tämä  tapahtui  Wienin  rauhassa 
(Lokak.  V.  1864). 


550  YLEINEN   HISTORIA. 

Liittolaisina  olivat  Saksan  molemmat  Bnurvallat  täten  sotaa  käy- 
neet, liuoUmatta  Saksan  kanaan  yleisestä  mielipiteestä  ja  jfittfimällä  syr- 
jään liittohallituksen,  jonka  moraalinen  valta  sen  kautta  jo  oli  hävitetty. 
Mutta  pian  ilmestyi  riidan -aiheita  molempien  voittajien  kesken.  Bisniarck 
oli  alusta  alkaen  tarkoittanut  berttuakuntien  liittämistä  Preussiin,  mutta 
Itävallan  hallitus  oli  taipuvainen  noudattamaan  liittoneuvoston  ja  herttua- 
kuntien  asukasten  tahtoa.  Bismarck  tahtoi  heti  ryhtyä  sotaan  Itävaltaa 
vastaan,  koska  Preussin  sotajoukko  oli  siihen  valmis,  mutta  Wilhelm- 
kuoingas  ei  suostunut,  ja  v.  1865  tehtiin  Oasteinissa  sovinto,  jonka  mukaan 


berttuakuntien   hallinto  jaettiin  kummankin   kesken,  siten  että  Schleswig 
jätettiin  Preussille  ja  Itävalta  sai  Holsteinin. 

Sopu  ei  kuitenkaan  kauan  kestänyt.  Preussin  maaherra  hallitsi 
Schleswigiä  ankarasti,  niinkuin  voitettua  maakuntaa,  vainoten  herttuata, 
pidättäen  sanomalehtiä,  estäen  isänmaallisien  kokouksien  pitämistä  j.  n.  e.; 
Itävallan  vallanpitäjä  Holsteinissa  taas  noudatti  päinvastaista  politiikkaa, 
suosien  herttuan  puoluelaisia  ja  sallien  sellaisenkin  kokouksen  pitämisen, 
jossa  kanaa  sai  lausua  mielipiteensä  berttuakuntien  vastaisesta  asemasta. 
Preussin  hallitus  paheksui  tätä  muka  vallankumouksellisen  menettelyn 
suosimista  ja  alkoi  varustautua  sotaan,  puuhaten  liittoa  Italian  kanssa; 
se  sai  puolueettomuuden  lupauksen  Napoleonilta,  jonka  Bismarck  itse  oli 


SAKSAN   YHDISTYMINEN.  551 

tavannut  Biarritzin  kylpypaikassa.  Itävalta  taas  kääntyi  Frankfurtin 
liittohallituksen  puoleen»  tahtoen  jättää  herttuakunnista  syntyneen  riita- 
kysymyksen sen  ratkaistavaksi;  mutta  Bismarck  väitti,  että  se  oli  molem- 
pien suurvaltojen  asia  ja  että  Gasteinin  sovinto  oli  Itävallan  menettelyn 
johdosta  rikottu.  Preussin  sotaväki  marssi  nyt  Schle8wigistä  Holsteiniin, 
josta  Itävallan  joukko  lähti  pois.  Liittoneuvoston  enemmistö  meni  asiasta 
olleissa  keskusteluissa  Itävallan  puolelle,  mutta  Bismarck  julisti  koko 
liittohallituksen  lakanneeksi,  ilmoittaen  samassa  tahtovansa  muodostaa 
uudestaan  Saksan  yhteyden,  mutta  entistä  lujemman. 

Sota,  joka  nyt  syntyi,  oli  Preussin  sotaa  Itävaltaa  ja  useita  siihen 
liittyneitä  Saksan  valtoja  vastaan;  niinpä  Baijeri,  Wyrtemberg,  Saksi  ja 
Hannover,  Baden,  molemmat  Hessenit  ja  Nassau  olivat  sen  liittolaisina. 
Mutta  jo  kahden  viikon  kuluttua  Itävalta  liittolaisineen  masennettiin. 

Sotaa  kä3rtiin  samaan  aikaan  Böömissä,  Länsi-Saksassa  ja  Pohjois- 
Italiassa  Venetsian  alueella.  Tärkein  ja  ratkaiseva  taistelu  oli  keskisessä 
Böömissä  8adowan  eli  König grätzin  luona,  jossa  Itävallan  ylipäällikkö 
Benedek  ryhtyi  estämään  Preussin  armeijan  tunkeutumista  Wieniin,  jonne 
se  aikoi  marssia.  Noin  220,000  Itävaltalaista  siinä  taisteli  joienkin  yhtä 
lukuisaa  preussilaista  joukkoa  vastaan,  jonka  ylin  johtaja  oli  kuningas 
itsa  Taistelu  kesti  kauan  ja  oli  sangen  verinen;  25,000  Itävaltalaista 
kaatui  ja  20,000  joutui  vangiksi;  Preussilaiset  menettivät  noin  10,000 
Tappelun  jälkeen  Preussin  joukot  jatkoivat  marssiansa  Wieniä  kohden, 
jonka  johdosta  keisarin  täytyi  suostua  välirauhaan  (Heiuäk.  16  p.).  — 
Länsi- Saksassa  oli  Preussin  kenraali  Manteuffel  voittanut  Itävallan  liit- 
tolaiset ja  ottanut  muun  muassa  Frankfurtin  haltuunsa,  jonka  kautta  hän 
sai  estetyksi  liittolaisia  yhdistämästä  sotavoimiaan  Itävallan  joukkoon. 
Italian  sotajoukot  sitä  vastoin  joutuivat  tappiolle  (ks.  edell.  luk.). 

Lopullinen  rauha  tehtiin  Pragissa  (Elokuussa  v.  1866).  Saksan 
liittovaltio  sai  sen  päätöksen  johdosta  virallisen  lopun,  ja  Itävalta  luopui 
nyt  valtioUisestikin  Saksasta,  niinkuin  se  jo  ennen  oli  tuon  yhteisen  tulli- 
järjestelmän kautta  taloudellisesti  joutunut  sen  ulkopuolelle;  »Itävallan 
tuli»,  niinkuin  Bismarck  jo  aikaisemmin  oli  lausunut,  »siirtää  keskus- 
tansa itäänpäin  Buda-Pesthiin».  Preussi  taas  sai  rauhansopimuksen  mu- 
kaan muodostaa  uuden  liittokunnan  ja  järjestää  mielensä  mukaan  Pohjois- 
Saksan  olot.  Se  anastikin  itselleen  ne  valtiot  (Hannoverin,  Hessen- 
Kasselin  ja  Nassaun  sekä  Frankfurtin  valtakaupungin),  jotka  erottivat 
sen  itäiset  ja  läntiset  maakunnat  toisistaan,  tämä  kun  muka  sille  oli 
»valtiollinen  välttämättömyys».  Myöskin  Itävalta  luovutti  kiistanalaiset 
Schleswigin  ja  Holsteinin  herttuakunnat  Preussille,  kuitenkin  sillä  ehdolla 


552  YLEINEN   HISTORIA. 

ettfi  Schle8wigin  asukkaat  saisivat  itse  äänestyksellä  lausua  mielipiteensä; 
jota  ei  kuitenkaan  sitten  kysyttykään.  Preussin  ala  sai  nyt  enemmän 
yhtenäisyyttä  sekä  ehjemmän  muodon  ja  näiden  anastusten  kautta  lisääntyi 
sen  väkiluku  25: teen  miljoonaan.  Se  muodosti  niinikään  heti  uuden  liitto- 
kunnan niiden  valtioiden  kesken,  jotka  olivat  Main-virran  pohjoispuoldla, 
eikä  tämä  ollut  enää  tuollainen  entisen  kaltainen  höllä  yhteys,  vaan  val- 
tioiden, vaikka  ne  säilyttivätkin  oman  hallituksensa,  täytyi  alistua  Preussin 
johtoon.  Tämän  n.  k.  Pohjois-Saksan  liittokunnan  päämieheksi  tuli  Preussin 
kuningas,  jolla  oli  päätösvalta  sota-asioissa  ja  ulkomaisessa  politiikassa^ 
sillä  hän  sai  julistaa  sodan,  tehdä  rauhan,  ja  oli  yhteisien  joukkojen  yli- 
päällikkö; hän  nimitti  niinikään  liittokunnan  kanslerin,  joksi  Blsmarek 
tuli,  sekä  sen  muut  toimimiehet,  johtaen  sen  kautta  liiton  sisäisetkin 
asiat  Liittoneuvosto  (Bundesrath)  muodostettiin  eri  valtioiden  edusta- 
jista, jotka  yhteisesti  käsittelivät  liiton  asioita;  valtiopäivät  taas  edusti- 
vat kansaa,  joka  sai  yleisellä  äänestyksellä  valita  sen  jäsenet;  lakien  ja 
kulunkiarvion  määrääminen  oli  näiden  tärkein  oikeus.  Etelä-Saksan  val- 
lat (Baijerin  ja  Wyrtembergin  kuningaskunnat  sekä  Badenin  ja  Hessen- 
Darmstadtin  suurherttuakunnat)  eivät  saaneet  toista  liittokuntaa  synty- 
mään, vaan  tekivät  Preussin  kanssa  erityisiä  sopimuksia,  joiden  mukaan 
yhteisesti  oli  sodassa  toimittava,  joten  Preussi  pääsi  näidenkin  johtoon. 
Samantapainen  sotalaitos  kuin  Preussissa  pantiin  muissakin  Saksan  val- 
tioissa toimeen. 

Mutta  vielä  oli  yksi  sota,  ja  suurin,  tarpeellinen,  ennenkuin  Saksan 
yhteys  oli  täydellisesti  saatu,  ja  se  oli  käytävä  »vanhaa  vihollista»  Rans» 
kaa  vastaan. 

Napoleon  III  oli  hankkinut  Ranskalle  johtoaseman  Europan  politii- 
kassa, mutta  se  rupesi  yhä  enemmän  heikontumaan  samassa  kuin  Preussi 
sotavoimillaan  esiintyi  voittajana.  Napoleonin  politiikka  oli  niinikään 
kärsinyt  monta  tappiota,  mikä  suututti  häntä  ja  heikonsi  Ranskan  ase- 
maa; hän  oli  sallinut  Preussin  ja  Itävallan  ryhtyä  sotaan,  aikoen  itse 
tulla  riidanratkaisijaksi,  mutta  hän  ei  joutunutkaan,  ennenkuin  Preussi 
jo  oli  liiaksi  valtaan  päässyt  Sadowan  taistelu  oli  samalla  Ranskallekin 
tappio,  jonka  vuoksi  siellä  aljettiin  vaatia  sen  kostamista.  Bismarck  oli 
niinikään  antanut  Napoleonille  toiveita  joidenkuiden  Etelä-Saksan  maiden 
saamisesta,  mutta  siitä  ei  täyttä  totta  tullutkaan,  päinvastoin  Bismarck 
käytti  tätä  seikkaa  Ranskan  keisaria  vahingoittaakseen;  hän  näet  näytti 
Saksan  ruhtinaille  Napoleonin  anastamisehdotukset,  jonka  kautta  he  koko- 
naan vieraantuivat  Ranskasta.  Belgian  liittämisestä  Ranskaan  oli  niin- 
ikään kysymys,  ja  vihdoin  aikoi  Napoleon  ostamalla  saada  Luxemburgin, 


6AK8AR   THD18TYHINEN. 


RiMlun  kilurimi  Eugult.    (KhrlpilrrM  DgbUMn  teiilmi  niikui.) 

joka  oli  saksalainen  maa,  Hoitamiin  kuninkaalta.  Tämä  antoikin  suos- 
tumuksensa, eiki  Biamarckkaan  nfiyttftnyt  sitft  vastustavan ;  mutta  Saksan 
TaltiopSivitlä  nousi  suuri  meln  siitä,  ettfi  Saksan  maata  aijottiin  rahalla 
myjrdfi.    Bismark  käytti  tilaisuutta  ja  ilmoitti  Hollannin  kuninkaalle,  ettS 


554  YLEINEN   HISTORIA. 

yleinen  mielipide  Saksassa  oli  tuota  kauppaa  vastaan.;  jos  se  pantaisiin 
toimeen,  olisi  se  saava  aikaan  sodan.  Kuningas  peruutti  nyt  lupauksensa, 
ja  Napoleon  oli  taas  kärsinyt  tappion. 

Sodan  puhkeaminen  viipyi  kuitenkin  jonkun  aikaa»  vaikka  sitä 
kummaltakin  puolen  arveltiin  välttämättömäksi;  Bismarck  tarvitsi  sitä 
Saksan  kansallistunteen  elähyttämiseksi  ja  valtiollisen  suunnitelmansa 
täydentämiseksi,  Napoleon  taas  yhä  häipyvän  valtiollisen  arvonsa  ja  kan- 
sansuosionsa jälleen  saavuttamiseksi.  Keisari  itse  sitä  kyllä  jonkun 
aikaa  vastusti,  mutta  hänen  puolisonsa  Eugenie  ja  häneen  liittynyt  sota- 
puolue  saivat  hänet  taipumaan.  Yleinen  mielipide  rupesi  myöskin  sotaa 
vaatimaan.  Ranskassa  arveltiin,  että  Preussin  kukistaminen  olisi  kyllä- 
kin helppoa,  sillä  nuot  Napoleon  I:sen  helposti  saadut  voitot  kangasteli- 
vat yhä  mielissä.  Ei  otettu  huomioon,  että  olosuhteet  sittemmin  olivat 
perinpohjin  muuttuneet. 

Espanjan  levottomat  olot  antoivat  vihdoin  lopullisen  sodan-aiheen. 
Sieltä  oli  näet  Isabella  kuningatar  karkotettu  (v.  1868)  ja  nyt  Espanja- 
laiset Europasta  katsoivat  toista  hallitsijaa  itselleen.  Tarjosivatpa  he 
vihdoin  kruununsa  eräälle  saksalaiselle  pikkuruhtinaalle,  Hohenzollern- 
Sigmaringen-sukuiselle  LeopoldiUe,  joka  oli  etäistä  sukua  Preussin  kunin- 
kaalle. Ensin  tämä  kieltäytyi  ottamasta  tarjottua  kuninkaankruunua, 
mutta  neljättä  kertaa  tarjottaessa  hän  suostui.  Tästä  syntyi  Ranskassa 
suuri  hälinä;  se  di  muka  uhka  Preussin  puolelta,  kun  Ranskan  molem- 
mille puolille  tulisi  HohenzoUernin  ruhtinaiden  maita;  mutta  Ranska  ei 
sallisi  Kaarle  V:nnen  valtakunnan  uudistamista.  Preussin  hallitus  taas 
lausui,  ettei  sillä  ollut  mitäkään  sanomista  tässä  kohden  eikä  kuninkaal- 
lakaan ollut  määräämisvaltaa  Sigmaringenin  sukuhaaran  asioissa.  Mutta 
kun  muutkaan  Europan  hallitukset,  tahtoen  rauhaa  säilyttää,  eivät  hyväk- 
syneet HohenzoUernin  prinssin  ehdokkuutta  Espanjan  valtaistuimelle, 
peruutti  tämä  julkisesti  lupauksensa.  Asian  olisi  nyt  luullut  olevan 
lopussa.  Ranskan  ulkoasiainministeri  Gramont  tahtoi  kuitenkin  sotaa, 
ja  eduskunnassa  oli  myöskin  sotainen  mieliala  yleinen;  lähetettiin  sen- 
tähden  eräs  Benedetti  kuningas  Wilhelmin  luo,  joka  silloin  oleskeli  Emsin 
kylpylaitoksessa,  vaatimaan,  että  hän  sitoutuisi  vastaisuudenkin  varalle 
olemaan  suostumatta  tuohon  HohenzoUernin  prinssin  ehdokkuuteen.  Ku- 
ningas vastasi,  ettei  hän  enää  mitään  asian  johdosta  tekisi  ja  että  tämä 
vaatimus  oli  kohtuuton.  Bismarck,  joka  oli  suuttunut  Ranskan  lähettilään 
menettelystä  sekä  Ranskan  sanomalehtien  kirjoituksista,  julkaisi  nyt  viral- 
lisessa lehdessään  kuninkaan  lähettämän  sähkösanoman  mukaan  laaditun 
kertomuksen  siitä  mitä  Emsissä  oli  tapahtunut.    Tuo  kertomus  oU  esitetty 


SAKSAN   YHDISTYMINEN.  555 

hyvin  ankarassa  ja  täsmällisessä  muodossa,  jonka  johdosta  Bismarckia 
syytettiin  kuninkaan  sähkösanoman  väärentämisestä.  Tämä  oli  sodan 
merkkL  Saksassa  pidettiin  Ranskan  menettelyä  loukkauksena  ei  yksin 
kuningasta,  vaan  koko  mahtavaa  kansakuntaa  kohtaan;  Ranskassa  taas 
katsottiin  sanomalehdistön  kertomusta  tapahtumasta  häväistykseksi,  jonka 
vuoksi  heti  ryhdyttiin  sodanjulistukseen.  Heinäkuun  13  p.  oli  Bismarckin 
sähkösanoma  sanomalehdissä,  14  p.  saatiin  siitä  Pariisissa  tieto,  15  p. 
ministeristö  ehdotti  eduskunnalle  sodanjulistuksen,  ja  seuraavana  yönä 
se  päätettiin.  Into  oli  niin  yleinen,  ettei  miettimisaikaakaan  luultu  tar- 
vittavan. Thiers  pyysi,  ettei  Ranskan  kohtaloa  niin  kevyesti  käsiteltäisi, 
mutta  häntä  sanottiin  »petturiksi»  ja  »preussilaiseksi»,  ja  meluava  kan- 
sanjoukko särki  hänen  asuntonsa  ikkunat.  Heinäkuun  19  p.  Ranska 
virallisesti  julisti  sodan,  ja  »Berliniin!  Berliniin!»  huutoja  kaikui  pitkin 
Pariisin  katuja. 

Sota  tuli  kevytmielisesti  julistetuksi,  se  pian  huomattiin.  Ranska 
ei  saanut  ainoatakaan  liittolaista,  vaikka  se  monella  taholla  oli  niitä 
hakenut  Englanti  oli  koettanut  estää  sodan  syttymistä,  mutta  kun  se 
ei  ollut  onnistunut,  julisti  se  itsensä  puolueettomaksi;  samoin  teki  Venä- 
jän keisari.  Itävaltaan,  jonka  Preussi  vastikään  oli  kukistanut,  Napoleon 
III  etenkin  luotti,  keskustellen  sen  kanssa  viimeiseen  asti,  mutta  Unkarin 
ministeri  Andrassy  oli  sotaa  vastaan,  ja  Preussin  ensimmäiset  nopeasti 
saadut  voitot  tekivät  sen  yhä  kylmemmäksi.  Italiassa  taas  oli  Rooman 
kysymys  esteenä,  sillä  sen  luovuttamisen  teki  Viktor  Emanuel  liiton 
ehdoksi,  mutta  Napoleon  ei  siihen  tahtonut  suostua.  Preussilla  taas  ei 
oUtXt  yksinomaan  omat  sotavoimansa  käytettävänään,  vaan  koko  Saksan, 
joka  tässä  ensi  kerran  esiintyy  yhtenä  kansana. 

Toisessakin  suhteessa  Napoleon  oli  erehtynyt.  Ranskan  sotajoukko 
ei  näet  ollut  siinä  kunnossa  kuin  sen  piti  olla  ja  sen  oli  ilmoitettu  ole- 
van. Rykmentit  eivät  olleet  täysilukuisia,  tuskin  muuta  kuin  puolet  siitä 
lukumäärästä,  joka  paperilla  oli;  eikä  odotettu  täydennysväkeä,  vaan 
ne  lähetettiin  sellaisina,  kuin  ne  rauhan  aikana  olivat  olleet,  rajalle; 
koko  sotajoukko  oli  noin  250,000  miestä.  Sotavarustukset  olivat  muu- 
tenkin huonot;  makasiineista  ei  ollut  pidetty  tarpeellista  huolta;  sotasuun- 
nitelma ei  ollut  täsmällisesti  määrätty;  eri  sotaväenosastot  marssivat 
iknan  tarpeellista  yhteyttä,  joten  ne  saattoivat  helposti  joutua  vihollisen 
ruhjottaviksi;  ei  edes  karttoja  omasta  maasta  ollut,  ainoastaan  Saksasta. 
Ranskan  upseerit  eivät  myöskään  olleet  tottuneet  tuollaiseen  suuremmoi- 
seksi    suunniteltuun    sodankäyntiin,    niinkuin    Saksan   upseerit.      Saksan 


566 


TLEINEN   BIBTOBIA. 


joakot,  joiden  miesluku  nousi  500,000:teen,  olivat  paremmin  harjaantuneet, 

ja   Moltken  jo  v.  1868  tekemS  sotasuunnitelma  oli  selvä  ja  tSsm&llinen. 

Napoleonin  tuuman  mukaan  piti  Ranskan  armeijan  hyökätä  Rheinin 

yli  WonnaiD  seuduilla  ja  eetäfi  Etelä-Saksan  joukkojen  yhtymistä  Preus- 


siläieiin,  jota  vastoin  hän  toivoi,  että  Itävalta,  joka  Ranskalaisten  ensim- 
mäisistä voitoista  viehättyisi,  liittyisi  niihin,  niin  että  yhdistyneet  sota- 
voimat pian  olisivat  BertiniS  kohden  kulkemassa.  Mutts  Ranskan 
joukkojen  täytyikin  asettua  puolustuskannalle,  sillä  Preussin  joukkoja 
samosi  nopeasti  rautatietä  mySten  Ranskan  rajojen  yli,  kolmeen  armeijaan 
jakautuneena.    Kuninkaan  ja  Moltken  johtamina  kaksi  suuntasi  kulkunsa 


SAKSAN  THDISTTMINEN.  557 

lujaa  Metzia  kohden,  ja  kolmas,  jossa  oli  etupäässä  Etelä-Saksan  jouk- 
koja, läksi  suurta  Strassburgin  kaupunkia  piirittämään.  Sotatapahtumat 
seurasivat  nopeasti  toisiaan  ja  veriset  tappelut  tuottivat  kaikki  Ranskan 
joukoille  tuhoa.  Tuskin  kuukautta  kului  ennenkuin  jo  sota  oli  oikeastaan 
ratkaistu;  Elokuun  4  p:8tä  Syysk.  2  p:ään  oli  nimittäin  suurten  tappe- 
lujen aika,  ja  sen  jälkeen  alkoi  sodan  toinen  jakso,  Pariisin  piiritys,  jota 
Ranskalaiset  turhaan  koettivat  pelastaa. 

Elsassin  maakunta  joutuu  Preussin  joukkojen  valtaan  sen  jälkeen 
kuin  Mac  Mahon  on  hävinnyt  JVörthin  tappelussa  (Elok.  6  p.).  Rans- 
kan toisen  armeijan  ylipäällikkö  Bazaine  pakotetaan  useiden  veristen 
tappioiden  jälkeen  sulkeutumaan  Metziin,  jota  kaksi  armeijan  osastoa  — 
200,000  miestä  —  jätetään  piirittämään.  Metzin  avuksi  piti  Mac  Mahonin 
uuden  armeijan  tulla,  mutta  Saksalaisten  kolmas  sekä  eräs  neljäskin 
armeijan  osasto  esti  sen,  pakottaen  sen  vetäytymään  Sedanin  kattilan- 
muotoiseen  laaksoon.  Keisari  oli  itse  tämän  armeijan  mukana.  Ankara 
tappelu  syntyi  täällä  syysk.  1  p.  Joka  taholta  Sedanin  ympärillä  olevilta 
kukkuloilta  Saksalaiset  viskasivat  900  kanuunasta  tulta  kaupunkiin. 
Puolustus  kävi  mahdottomaksi,  ja  seuraavana  päivänä  Napoleon  III  kir- 
jojtti  Preussin  kuninkaalle  kirjeen,  jossa  hän  pyysi  saada  jättää  häneUe 
miekkansa,  koska  hän  ei  ollut  saanut  kaatua  taistelussa.  80,000  miestä 
joutui  hänen  mukanaan  voittajan  vangiksi  sekä  650  kanuunaa  sotasaa- 
liiksi. —  Tämän  johdosta  tapahtui  Syyskuun  4  p.  Pariisissa  vallankumous, 
jonka  kautta  Napoleon  erotettiin  keisariudesta  ja  keisarikunta  lakkautet- 
tiin, sekä  asetettiin  väliaikainen  hallitus  pitämään  maan  puolustuksesta 
.  huolta.  Thiers  lähetettiin  Europan  hoveihin  liittoja  puuhaamaan  Ranskan 
eduksi,  mutta  ei  mikään  valta  ruvennut  toimintaan,  vaikkakin  mieliala 
oli  muuttunut  Ranskalle  edulliseksi.  Jules  Favre,  yksi  hallituksen  jäsen, 
keskusteli  rauhasta  Bismarckin  kanssa,  joka  vaati  Elsassia  ja  Lothringia ; 
mutta  »ei  tuumaakaan  meidän  maasta  luovuteta,  eikä  kiveäkään  linnoi- 
tuksistamme»,  ilmoitti  hänelle  Favre. 

Sota  jatkui  siis.  Sedanin  taistelun  jälkeen  siinä  taistelleet  armeijat 
marssivat  Pariisia  piirittämään;  Srassburg  antautui  Syysk.  28  p.  ja  Lokak. 
27  p.  jättäytyi  Bazaine  Metzissä  173,000  miehen  kanssa  Preussilaisten 
armoihin.  Nyt  Saksalaisten  piiritysjoukot  täältäkin  tulivat  Pariisin  luo; 
k&upunki  saarrettiin  niin  lujasti  joka  taholta,  ettei  voitu  päästä  sieltä 
pois  eikä  myöskään  sinne  apua  viedä.  Ainoastaan  ilmapallolla  korkeu- 
teen kohoamalla  voitiin  olla  muun  maailman  yhteydessä,  ja  sitä  tietä  hal- 
lituksen johtaja  Oambetta  pääsi  sieltä  ToursMin  kansallista  puolustusta 
järjestämään.     Uusia   armeijoja   saatiin   kyllä   jalkeille,   mutta   ne  olivat 


568  TLEntEN   HIBTOBU. 

barjasnttunattoinia,  jonka  rnoksi  ne  kaikki  voitettiin,  ja  Pariisi  jii  siten 
apua  saamatta.  Sielli  alkoi  nfil2nfaStS  ilmestyS,  ja  leTOttomtiaksiakin 
nljtti  olevan  tulossa.    Preassiläiset  taas  pommittivat  kanpankia  joka  yö 


L«on  GaialxtU.    (Vtlokinui 


Tammikuun  6  pistä  27  p;fiäD,  ja  vihdoin  Pariisilaiset  yrittivät  rohkealla 
hyökkäyksellä  murtaa  vihollisen  varustukset  (Tammik.  19  p.),  ennen- 
kuin he  jfittfiisivftt  sille  kaupunkinsa.  Mutta  se  el  onnistunut;  3000 
eal  siinS  surmansa.    Tammik.  27  p.  Pariisi  oli  pakotettu  antautumaan. 


560  YLEINEN   HISTORIA. 

Ranska  oli  nyt  perinpohjin  masennettu,  jonka  vuoksi  sen  täjtyi 
suostua  rauhaan.  Jo  Tammik.  28  p.  tehtiin  yer8ailles'ssa  välirauha; 
siinä  Thiers  ja  Bismarck  sopivat  ehdoista,  jotka  sillä  välin  kokoontunut 
eduskuntakin  hyväksyi,  vaikka  Oambetta  ja  Elsass-Lothringin  edustajat- 
kin niitä  kaikin  keinoin  vastustivat.  Frankfurtissa  ne  sitten  lopullisesti 
vahvistettiinkin.  Elsass,  paitsi  Belfort'in  linnaa,  jonka  Thiers  sai  Rans- 
kalle pidätetyksi  sillä,  että  salli  Saksan  armeijan  marssia  Pariisiin,  joka 
«i  muuten  olisi  tapahtunut,  luovutettiin  Saksalle  sekä  osa  Lothringia, 
jossa  tärkein  paikka  oli  Metzin  linnoitettu  kaupunki;  sotakulunkeja 
Ranska  vielä  otti  suorittaakseen  5  miljardia  ja  tullisuhteet  tehtiin  Sak- 
salle hyvin  edullisiksi.  —  Noin  1  \  miljoonaa  ihmistä  joutui  siten  siirre- 
tyksi Ranskalta  Saksalle  heidän  omaa  mieltään  tiedustelematta,  ainoastaan 
valloituksen  nojalla. 

Tämän  sodan  kautta  saatiin  Italiankin  yhteys  täydelliseksi,  ja  paa- 
vin maallinen  valta  loppui  (ks.  edell.  luk.);  sen  kautta  myöskin  Saksan 
valtakunta  muodostui  sellaiseksi  kuin  se  vieläkin  on.  Pohjois-  ja  Etelä- 
Saksan  valtiot  olivat  yhdessä  voitokkaasti  taistelleet  ja  tulleet  entistä 
elävämmin  tuntemaan  olevansa  yhtä  kansaa.  Pariisin  piirityksen  aikana 
se  näyttäytyi  siinä,  että  Saksan  valtakunta  Baijerin  kuninkaan  ehdotuk- 
sesta muutettiin  keisarikunnaksi,  ja  Versaillesin  vanhassa  loistavassa 
kuninkaanlinnassa  Preussin  kuningas  Wilhelm  huudettiin  Saksan  keisa- 
riksi. Etelä-Saksan  ruhtinaatkin  siis  nyt  liittyivät  Saksan  valtakuntaan. 
Hallitusmuoto  pysyi  sellaisena  kuin  se  v.  1866  oli  muodostettu;  kunin- 
kaan nimi  ainoastaan  muutettiin  keisariksi 

Täten  Preussi  sotavoimainsa  avulla  kohosi  muita  Saksan  valtioita 
mahtavammaksi  ja  pääsi  niitä  hallitsemaan.  Liittoon  kuuluvat  vallat 
menettivät  ulkonaisen  itsenäisyytensä  —  sodanjulistamisen,  rauhan  teke- 
misen ja  kaupan  järjestämisen  — ,  mutta  omissa  oloissaankin  heidän  täy- 
tyi alistua  keisarin  hyväksymien  lakimääräysten  alaisiksi. 

Elsass-Lothringi  ei  saanut  erikoisvaltion  asemaa,  mutta  sitä  ei  myös- 
kään liitetty  maakuntana  Preussiin,  vaan  se  kuuluu  Saksan  valtakuntaan 
»valtiomaan»  nimellä,  johon  keisari  määrää  virkamiehet 


ITiVALTA-UNKARI.  561 


XXXIX. 

Itävalta-Unkari. 

Itävallan  oloja  aljetaan  parantaa.  —  Kansallisuuksille  myönnetään  oikeuksia.  —  Ne 
kumotaan  uudella  hallitussäännöUä  v.  1861.  —  Kaksoisvaltio.  —  Kansalllsuustaistelu 
Itävallan  maissa.  —    Tshekit.  —  Itävallan  heikkous.  —  Unkariin  kuuluvien  kanso- 
jen vaatimukset. 

Saksan  uusi  keisarikunta  ei  tullut  kokonaan  saksalaisen  kansalli- 
lisuuden  pohjalle  muodostetuksi,  sillä  siihen  kuuluu  joku  määrä  Puola- 
laisia Posenin  maakunnassa,  Tanskalaisia  Scbleswigin  pohjoisosassa  ja 
Ranskalaisia  vasta  voitetussa  Elsass-Lothringissa.  Toiselta  puolen  suuri 
ryhmä  Saksalaisia  jäi  sen  ulkopuolelle,  nimittäin  Itävallan  maissa  asuvat; 
ne  oli  uhrattava  niiden  monien  muiden  kansallisuuksien  vuoksi,  jotka 
muodostivat  suuren  enemmistön  tässä  valtiossa.  Itävallalle  oli  tuo  moni- 
kansaisuus  muutenkin  haitaksi,  sillä  juuri  siitä  sen  heikkous  johtui.  Sen 
hallitus  oli  tahtonut  pitää  valtiota  koossa  rajattoman  hallitsijanvallan  avulla; 
Itävaltahan  juuri  oh  vuosisadan  alusta  alkaen  etupäässä  ajanut  vanhoil- 
lisuuden ja  hallitsijanvallan  asiaa.  Mutta  ajan  vaatimusten  pakottamana 
ei  sekään  saattanut  sille  kannalle  jäädä;  Italian  sota  v.  1859  ja  vielä 
enemmän  Preussin  sota  v.  1866  oli  osottanut  sen  heikkouden  naapuriensa 
rinnalla,  ja  hallituksen  itsensäkin  täytyi  tunnustaa  »vanhoja  epäkohtia» 
olevan  olemassa,  joita  se  nyt  tahtoi  parantaa.  Mutta  miten  oli  tuo  pa- 
rannus aikaansaatava?  Oliko  läheinen  yhteys  pysytettävä  eri  kansalli- 
suuksien välillä,  vaikka  vapaa  valtiolaitos  järjestettäisiin,  vai  ohko  eri 
kansallisuuksille  annettava  »historialliset  oikeutensa»,  s.  o.  riippumaton 
asema,  joka  heillä  oli  ollut  ennen  Itävaltaan  liittymistä,  ja  jota  he  vaati- 
vat? Heti  V.  1860,  jolloin  reformeja  aljettiin  puuhata,  ilmaantui  kaksi 
puoluetta,  jotka  senkin  jälkeen  ovat  yhäti  pysyneet  voimassa;  Saksalaiset 
etupäässä  tahtoivat  lujaa  keskihallitusta ;  mutta  liittovaltion  muodosta- 
mista, jossa  keskihallitus  olisi  heikompi,  ajoivat  muut  kansallisuudet: 
Magyarit,  Kroatialaiset,  Tshekit,  Puolalaiset  sekä  Slovenit,  ja  myöskin  Italia- 
laiset kuuluivat  näihin.  Tähän  tuli  vielä  lisäksi  yksi  näkökohta,  nimit- 
täin valtion  jakautuminen  kahtia  kahden  lukuisamman  ja  enimmin  kehit- 
tyneen kansallisuuden  välillä. 

Keisari  kutsui  v.  1860  kokoon   »laajennetun  valtioneuvoskunnan», 

jossa  oli  eri  maista  edustajia,  etupäässä  ylimyksiä  ja  virkamiehiä,  valmis- 
Yleinen  historia  II.  —  36 


562  YLEINEN   HISTORIA. 

tamaan  vapaamieliseen  suuotaan  käypiä  reformeja,  joita  aijottiin  toimeen- 
panna. Siinä  olivat  enemmistönä  liittovaltion  puolustajat,  jotka  tahtoivat 
»tasa-arvoisuutta  ja  itsenäistä  asemaa  hallinnossa  sekä  sisällisessä  lain- 
säädännössä kaikille  valtakunnan  maille»;  vähemmistö  taas  vastusti  eri 
kansojen  itsenäisyyttä,  vaatien  lujaa  yhteyttä  ja  yhtenäistä  hallitusta. 
Unkarin  edustajat  varsinkin  vaativat  »historiallisten  oikeuksiensa»  tun- 
nustamista, jota  vastoin  pikkukansallisuudet.  Serbialaiset  ja  Rumanialai- 
set,  Galizian  Ruthenit  sekä  Dalmatian  Kroatialaiset,  jotka  eivät  saattaneet 
toivoa  itselleen  kansallista  erikoisasemaa,  liittyivät  Saksalaisiin  ja  puolus- 
tivat yhteishallitusta.  Keisari  otti  huomioonsa  enemmistön  mielipiteet  ja 
hallitusmuoto  laadittiin  erikoisharrastusten  pohjalle  (v.  1860).  Mutta 
tämä  ei  ollut  voimassa  kauemmin  kuin  neljä  kuukautta.  Unkarilaiset, 
jotka  tämän  johdosta  saivat  takaisin  v.  1848  laaditun  hallitusmuotonsa, 
jonka  mukaan  he  olivat  melkein  itsenäisiä,  julistivat  mitättömiksi  kaikki 
sen  jälkeen  ilman  valtiopäivien  suostumusta  ilmestyneet  määräykset,  lak- 
kasivat veroja  maksamasta,  koska  ne  eivät  olleet  valtiopäivien  hyväksy- 
miä, sekä  tottelemasta  itävaltalaisia  virkamiehiä  y.  m.  Keisari  vastusti 
tuollaista  menettelyä  ja  julkaisi  Helmikuussa  v.  1861  toisen  halMtus- 
säännön,  joka  oli  vähemmistön  mielipiteiden  mukainen.  Sen  mukaan  eri 
maat  kyllä  saivat  pitää  maapäiviä,  mutta  valtcikunnan  neuvostosta 
muodostettiin  koko  valtakuntaa  edustava  parlamentti;  siinä  oli  kaksi 
kamaria,  herrojen  kamari,  jossa  oli  hallitsijan  määräämiä  perinnöllisiä 
arvomiehiä,  ja  edtismiesten  kamari,  jonka  jäsenet  eri  maiden  maapäivät 
valitsivat  (esim.  Unkarin  85,  Böömin  54  j.  n.  e.).  Se  äänesti  laeista  ja 
kulunkiarviosta,  mutta  keisari  määräsi  ministerit,  ja  yksin  hänelle  ne 
olivat  vastuunalaisia. 

Saksalaiset  ja  pikkukansallisuudet,  niinkuin  Serbialaiset  ja  Rumania- 
laiset  olivat  tähän  valtiomuotoon  tyytyväisiä,  mutta  suuremmat  (Unkarilai- 
set, Italialaiset  ja  Kroatialaiset)  julistivat  sen  sotivan  heidän  (»keuksiansa 
vastaan,  eivätkä  lähettäneet  edustajia  valtakunnan  neuvostoon.  Muuta- 
mat taas,  niinkuin  Puolalaiset  ja  Tshekit,  eivät  uskaltaneet  näin  niskoi- 
tella, mutta  he  tahtoivat  kuitenkin  pitää  kiinni  vanhoista  oikeuksistaan, 
vaikka  lähettivätkin  edustajia  Itävallan  parlamenttiin.  Täydellinen  riitai- 
suus ja  hajanaisuus  oli  näin  vallitsemassa  v:teen  1866,  jolloin  Itävallan 
taas  hävinneenä  Preussin  sodassa  täytyi  ryhtyä  rakentamaan  sopua  val- 
takunnan riitaisten  kansanainesten  kesken.  Keisari  tunnusti  nyt  Unkari- 
laisten vanhat  oikeudet,  hyväksyen  vuoden  1848  lait  periaatteissa,  mutta 
hän  vaati,  että  valtiopäivät  tarkastaisivat  niitä  muodostaakseen  ne  valtio- 
yhteyden  kannalle.    Muiden  kansallisuuksien,  kuin  Magyarien,  vaatimuksia 


ITÄVALTA-UNKARI.  563 

d  otetta  haoraioon,  vaan  miDisteristö,  jonka  johtaja  oli  entiDen  Sakein 
ministeri  Beuat,  ja  ylimSärfiisesti  kokoon  kutsuttu  valtion euvoeto  hyvlk- 
Sfi  kaksoisTaltion  aatteen  (v.  1867). 


« jthb].. 


Itävalta  jaettiin  näin  kaliteen  osaan,  joita  nimitettiin  cisleitkaniseksi 
ja  traTisleithanisekn  valtakunnan  osaksi,  pieni  Leitha-niminen  Tonavan 
syrjäjoki  kun  on  molempien  rajana;  edelliseen  kuuluvat  vanhat  Itfivallan 
maat,  yhteensä  17  maakuntaa,  jfilkimmSiseen  taas  entiset  Unkarin  valtion 


564  YLEINEN   HISTORIA. 

maat.  Kumpikin  osa  oli  oleva  täysin  tasa-arvoinen  kaikkien  oikeuksien 
puolesta;  sama  hallitsija  on  kummallakin,  mutta  Unkarissa  hän  on  apos- 
tolinen kuningas.  Itävallassa  keisari,  niinikään  sama  vaakuna  (keisaril- 
linen kotka),  ja  yhteisvaltion  nimeksi  otettiin  molempien  osien  nimitys 
(Itävalta-Unkari).  Molemmille  valtioille  kuuluvia  yhteisiä  asioita  oli  kol- 
menlaisia, nimittäin  ulkopolitiikka,  sotalaitos  ja  yhteisiin  menoihin  tarvit- 
tavat menot.  Ne  jätettiin  keisarikunnan  ministeristölle,  joka  oli  oleva  vas- 
tuunalainen molempien  maiden  parlamenteille.  Vielä  oli  yhteinen  dele- 
gatsiooni,  jonka  jäsenet  kumpikin  parlamentti  valitsi;  se  kokoontuu 
kerran  vuodessa  päättämään  asioista,  jotka  saattavat  olla  hyödyksi  kum- 
mallekin valtiolle,  etenkin  kauppaa  ja  teollisuutta  sekä  tullijärjestelmää 
ja  rahalaitosta  koskevia.  Delegatsiooni  kokoontuu  vuoroin  Wienissä  ja 
Buda-Pesthissä,  mutta  se  ei  ole  eduskunta,  jossa  yhteisesti  keskusteltai- 
siin, vaan  kummankin  valtion  edustajat  keskustelevat  erikseen,  vaihtaen 
kirjallisesti  esityksiänsä,  ja  jos  erimielisyyttä  syntyy,  tulevat  he  yhteen 
äänestämään.  Sen  päätökset  ovat  ainoastaan  määräajaksi  sitovia.  Kam- 
mallakin valtiolla  on  oma  kaksikamarinen  eduskuntansa,  joiden  oikeudet 
ovat  melkoisen  laajat.  Unkarin  ensimmäistä  kamaria  sanotaan  magncLat- 
tein  huoneeksi,  jossa  ylimysaines  on  edustettuna  (noin  800  perinnöllistä 
jäsentä);  tärkeämpi  on  toinen  eli  edustajain  huone,  jonka  jäsenet  vali- 
taan sangen  laajaan  vaalioikeuteen  perustuvan  vaalilain  mukaan.  Itä- 
vallan valtioneuvosto  sai  myöskin  v.  1867  suuremman  vallan;  ministerit 
ovat  sille  vastuunalaisia  ja  alote-oikeuskin  sille  annettiin.  Kaikki  17 
maakuntaa,  jotka  Itävallan  monarkiaan  kuuluvat,  ovat  siinä  edustettuina, 
ja  kaikki  tärkeimmät  asiat  ovat  sen  ratkaistavina;  ei  yksin  sellaiset,  jotka 
koskevat  kauppaa,  sotapalvelusta,  veroja,  terveysoloja,  vaan  myöskin  paino- 
vapauteen, opetuksen  periaatteisiin,  rikos-  ja  siviililakiin  j.  n.  e.  kuuluvat. 
Ainoastaan  vähäpätöisimmät  asiat  on  jätetty  maapäiville,  jotka  säilytettiin 
kussakin  noissa  17:ssä  maakunnassa. 

Näiden  myönnytysten  kautta  ei  Itävalta  kuitenkaan  ole  päässyt 
rauhaan,  siUä  sen  jälkeen  ovat  muut  kansallisuudet  alkaneet  taistella  itse- 
näisen aseman  saavuttamiseksi. 

Beustin  kerrotaan,  kun  valtakunnan  jaosta  oli  tehty  päätös,  lausu- 
neen Unkarin  ministerille:  »pitäkää  te  vaaria  laumoistanne,  me  pidämme 
omistamme».  Mutta  vaikeata  noiden  »laumojen»  vartioiminen  on  ollut, 
varsinkin  Itävallalle.  Melkein  kaikki  eri  kansat  rupesivat  näet,  Unkari- 
laisten esimerkkiä  seuraten,  vaatimaan  itselleen  kansallisia  oikeuksia, 
etupäässä  oman  kielensä  arvoon  asettamista.  Siten  syntyi  Itävallassa 
oikeastaan    seitsemän    kansallisuuden    pohjaUe  muodostunutta   puoluetta 


566  TJ.EINEN   HISTORIA. 

(Tshekit,  Puolalaiset,  Ruthenit,  Slovenit,  Italialaiset,  Kroatialaiset  ja  Ru- 
maoialaiset),  Ja  näldeo  lisSkBi  kaksi  saksalaista,  konservatiiTineii,  jobon 
ylimystö  ja  katolinen  papisto  kuului,  sekS  vapaamielinen,  johon  kaupunkien 
asukkaat  etup&fissfi  UittyivSt.  Eikft  puoluetaistelu  ole  rajoittunut  yksin- 
omaan Itjivallan  valtiopfiiviin,  vaan  kaikkien  maakuntien  maapfiivilll  se 
on  ollut  vallalla,  sillfi  eri  kansallisuuksilla  ei  ole  ratkaisevaa  mftärflSmis- 
valtaa  maakunnissaankaan,  joita  he  omanaan  pitSvät,  vaan  kaikissa  on 
saksalaisia  asukkaita,  varsinkin  kaupungeissa.  Saksankieli  on  ollut  viral- 
linen kieli,  kirjallisuuden  kieli,  ja  kaupan  kielenä  sitä  myöskin  on  käy- 


KtlurI  Frau  jMMfpl.    (ViMun  clU  1889.) 

tetty,  ja  Saksalaiset  tahtovat  edelleen  pyeyttäS  sitä  samassa  vallitsevassa 
asemassa,  mutta  muut  kansat,  sen  mukaan  kuin  kullakin  on  voimaa, 
vaativat  omaansa  hallinnossa,  oikeuslaitoksessa  sekä  opetuksessa  tasa- 
arvoon  saksankielen  kanssa. 

Saksalainen  puolue  oli  ylimalkaan  maapSivillä  enemmistönä;  siten 
oli  Böömissäkin  laita,  jossa  Tshekit,  ollen  noin  kaksi  kolmannesta  koko 
maan  väestöstä,  alkoivat  kiivaan  taistelun  kansallisten  oikeuksiensa  puo- 
lesta. He  lausuivat  maansa  asemaa  selvittäessään  v.  1868,  ettei  Böömin 
kuningaskunnan,  johon  kuului  Böömi,  Määri  ja  Schlesia,  ja  Itävallan 
välillä  ollut  muuta  yhteyttä  kuin  sama  hallitsija  suku ;  Saksakuset  taas 
väittivät,  ettei   Böömillä  ollut  '■historiallisia  oikeuksia»,  niinkuin  Unkarin 


IT&VALTA-DNKAfil.  567 

kansalla,  joka  aina  oli  itsefiosä  hallinnut.  TshekldläiDen  puolue,  joka  jo 
V.  1867  jakaantui  kahteen  rjhmään:  vanhoihin  ja  nuoriin,  jotka  viime- 
mainitut ovat  jyrkempiS,  on  kiivaasti  taistdua  jatkanut;  ee  ilmenee  maa- 
pSivillS  BekS  Pragin  saksalaisten  ja  tshekkJISisten  ylioppilasten  vftUsissä 
kiistoissa;  vuodesta  1882  on  Pragin  yliopisto  ollut  jaettuna  kahteen  osas- 


Krahl  knirtMf,  >Mln  Unktrln  ji  HtlaniRiii  lllnKa-URkirIn  pllinlnMtH. 

toon,  saksalaiseen  ja  tshekkiläiseen.  MaapaivillS  Tshekit  saivat  enemmistön 
v.  1883,  jonka  johdosta  Saksalaiset  pyysivät,  että  Böömin  asukkaat  ero- 
tettaisiin kahteen  kansalliseen  ryhmSSn;  sittemmin  he  Tshekkien  entistä 
tapaa  käyttäen  pysyivät  pois  maapäiviltä.  Taistelua  jatkuu-  yhfi  vieläkin. 
Muut  kansallisuudet,  jotka  ovat  väliäväkisemmSt,  eivät  ole  esiin- 
tuoneet yhtä  suuria  vaatimuksia,  mutta  nekin  tavottelevat  kielensä  arvoon 


568  YLEINEN   HISTORIA. 

asettamista  sekä  suurempaa  itsenäisyyttä.  Itäyallan  hallitus  ei  ole,  puo- 
lueiden ollessa  näin  monilukuiset,  saattanut  turvautua  yhteen  ainoaan, 
vaan  ministerit  koettavat  muutamia  puolueita  yhteen  sovittaa,  ja  sellaisen 
liittoutuneen  puolueryhmän  avulla  hallitusta  johtaa.  Hajanaiselta,  hei- 
kolta ja  horjuvalta  tuollainen  hallitustapa  tuntuu,  sillä  se  on  keinotekoi- 
sella pohjaUa,  sattuman  varassa,  ja  siltä  puuttuu  vankka  perustus. 

Magyarien  asema  Unkarissa  on  vankempi  kuin  Saksalaisten  Itäval- 
lassa; lukumääränsä  puolesta  tosin  heitä  ei  ole  muuta  kuin  6  miljoonaa 
koko  valtion  16:sta  miljoonasta;  mutta  heidän  kansallinen  voimansa  on 
suhteellisesti  suurempi;  heidän  ylimyksensä  omistavat  maan,  eikä  kau- 
punkien saksalaisella  ja  juutalaisella  porvaristolla  ole  milloinkaan  ollut 
valtiollisia  harrastuksia;  muut  kansallisuudet  valtakunnan  rajamaissa 
ovat  niinikään  olleet  valtiolliselle  toiminnalle  vieraat  Unkarin  hallitus 
onkin  koettanut  lähentää  noita  muita  kansoja  itseensä  tukahuttamalla 
heidän  kansallisia  harrastuksiaan.  Ainoastaan  Kroatia  ja  sen  yhteydessä 
oleva  Slavonia  on  saanut  jotenkin  itsenäisen  aseman;  sillä  on  oma  ku- 
vernöörinsä  (bani)  sekä  kansallinen  ki6li  virallisena,  omat  maapäivät  sekä 
oma  oikeus-  ja  opetuslaitos;  vaan  »yhteisten  asioiden»  kautta  se  on  Unka- 
rin yhteydessä.  Muutkin  kansat,  Rumanialaiset,  Slovakit  ja  Serbialaiset 
ovat  alkaneet  vaatia  kansallisia  oikeuksia  itselleen,  vaikkeivät  ne  vielä 
ole  saaneet  toivomuksiaan  täytetyiksi.  Ensin  mainitun  kansan  puolesta 
kävi  V.  1892  lähetystö  keisarin  luona  Wienissä  pyyntikirjaa  jättämässä; 
mutta  Unkarin  hallitus  tuomitsi  toimeenpanijat  vankeuteen.  Onpa  Ruma- 
nialaisissa  ilmaantunut  puolue,  joka  tahtoo  maansa  erotettavaksi  Unka- 
rista liittyäkseen  Rumanian  kuningaskuntaan.  Samantapaista  erikois- 
harrastusta  kuin  Itävallassa  on  siis  Unkarin  kuningaskunnassakin  huo- 
mattavissa, vaikkeivät  ne  siellä  ole  ilmestyneet  yhtä  voimakkaina;  mutta 
sielläkin  valtiollinen  elämä  on  niiden  kautta  tullut  rauhattomaksi  ja  puo- 
luetaistelut  kiivaiksi. 


RANSKAN  KOLMAS  TASAVALTA.  569 


XL. 
Ranskan  kolmas  tasavalta. 

Mieliala  sodan  jälkeen.  —  Kommnnardien  kapina.  —  Ranska  toipnn;  aseyelvolli- 
suuslaki.  —  Uusi  hallitusmuoto.  —  Tasavalta  vakaantunut 

Vallankamouksen  puuskat  ovat  tuon  tuostakin  Ranskassa  uudistu- 
neet aina  vuodesta  1789  alkaen;  hallitus  on  vaihdeUut  rajattoman  yksin- 
vallan, perustuslaillisen  monarkian  sekä  tasavallan  välillä;  Bourbonein, 
Orleans'in  ja  Bonaparten  sukujen  miehet  ovat  ylimmän  vallan  pitäjinä 
vuorotelleet,  tasavaUan  väliUä  heidän  hallitustaan  keskeyttäessä.  Niinpä 
Sedanin  tappio  teki  Napoleon  III:nnen  keisarikunnasta  lopun,  samoin 
kuin  Leipzigin  ja  Waterloon  tappelut  olivat  syösseet  Napoleon  I:sen  val- 
lasta, ja  väliaikainen  »kansallispuolustushallitus»  ryhtyi  aluksi  sodan  vielä 
kestäessä  Ranskan  hallituksen  johtoon.  Pian  kutsuttiin  kuitenkin  kan- 
salliskokous, joka  ensin  kokoontui  Bordeaux'hon,  mutta  siirtyi  sittemmin 
Versailles^iin.  Se  teki  rauhan  Saksan  kanssa  (ks.  luk.  XXXYIII)  ja 
valitsi  Thiers'in  valtion  päämieheksi.  Mutta  Pariisi  oli  tuskin  päässyt 
vapaaksi  Preussilaisista,  ennenkuin  siellä  syntyi  uusi  ja  kauheampi  vaara. 
Samoin  kuin  Helmikuun  vallankumouksen  päivinä  v.  1848  kansan  alem- 
mista kerroksista  muodostunut  hurja  tasavaltainen  ja  sosialistinen  puolue 
pyrki  valtaan,  niin  kävi  nytkin  v.  1871.  Pitkällinen  piiritys  oli  kiihot- 
tanut mieliä,  Preussin  kanssa  tehtyyn  rauhaan  ei  oltu  tyytyväisiä,  pelät- 
tiinpä kuninkaan  valtaakin,  jota  VersaillesMssa  olevan  kansalliskokouksen 
arveltiin  suosivan;  sama  eduskunta  ei  ollut  suostunut  siihen,  että  piiri- 
tyksen aikana  syntyneet  velat  huoneiden  vuokrasta  saisivat  jäädä  suo- 
rittamatta, jota  työmiehet  vaativat.  Sanomalehdissä  ja  klubeissa  yllytet- 
tiin kansaa  niinkuin  suuren  vallankumouksen  aikana. 

Kaikki  nämä  seikat  vaikuttivat,  että  Maaliskuun  alkupäivinä  Parii- 
sissa alkaa  kapina.  Kansalliskaarti,  joka  menee  kansan  puolelle,  ei  luovu 
muutamista  tykeistä,  joita  hallituksen  lähettämä  sotaväenosasto  tulee  otta- 
maan Montmartren  kukkuloilta;  kaksi  kenraalia  otetaan  kiinni  ja  ammu- 
taan. Meteli  leviää  nopeasti,  ja  muutamien  tuntien  kuluttua  on  kaupungin- 
huone  kapinoitsevien  hallussa,  ja  hallituksen  jäsenet  pakenevat  Versail- 
les'iin.  Kansan  valitsema  90-miehinen  hallituskunta,  jossa  on  etupäässä 
hurjia    sosialisteja,    uudistaa    konventinaikuisen    hirmuhallituksen ;    veri- 


570  YLEINEN   HISTORIA. 

punainen  lippu,  sosialistien  tunnusmerkki,  otetaan  kfiytäntdSn,  tasavalta- 
laista kalenteria  (ks.  luk.  XXX)  aljetaan  seurata,  kirkkojen  ja  luostarien 
omaisuutta  riistetAfin,  jumalanpalvelus  kirkoissa  laukkautetaan  ja  avioliitto 
julistetaan    vapaaksi;    sama    hallituskunta    vangitutti    henkilöitä,    joiden 


U/i^ 


Jri«  Ftmt.    MliiliUri  Ji  luivaltalkteptNlMM  |akti]b. 

epSiltiin  vehkeälevfin  VersaiUe6'in  hallituksen  kanssa  ja  useita  ammut- 
tiinkin,  maun  muassa  Pariisin  arkkipiispa.  Tarkoitus  oli  muodostaa 
Ranskasta  liittovaltio,  jossa  jokainen  kunta  saisi  hoitaa  omat  asiansa. 
Huutamissa  suurissa  kaupungeissa  {L;on'isBa,  HBrseille'ssa,  ToaIouse'8sa 
y.  m.)  seurattiin  Pariisin  esimerkkiä,  mutta  niissä  kapinat  pian  tukahu- 
tettiin;  Pariisissa  taas  tämS  n.  k.  *kommunardien>  valta  kesti  pari  kuu- 
kautta,  sillä  hallituksella  ei  ollut  voimia  tehdäkseen  siitä  loppua.     Vasta 


RANSKAN  KOLMAS  TASAVALTA.  571 

IniQ  Hae  Mahon  oli  pKlannut  vankeudesta,  sai  hän  kapinan  kukistamisen 
toimekseen.  Erä&n  sulkematta  jääneen  portin  kautta  hän  pääsi  Pariisiin, 
ja  nyt  alkoi  vimmattu  taistelu,  jonka  kuluessa  kapinalliset  pakotettiin 
peräytymään  paikasta  toiseen.  Kahdeksan  pSivää  tällaista  katutaist«lua 
kestL     Lapsia   ja   vaimoja   katki  öljyruiBknt  käsissä,  valuttaen  tätä  nes- 


CEST  MOI  out  JtSUli  Ml !!..,. 

RaHkililaan  ksmnuunlHHlia.    (PUtkini.j 

Utti  rakennusten  kellareihin,  joihin  sitten  valkea  tniskattiin.  Honet 
Pariisin  komeimmista  rakennuksista,  niinkuin  TuiUeriain  linna,  Palais 
Royal,  Hotel  de  Tllle  joutuivat  tulen  valtaan.  Taistelun  päättyessä  oli 
suuri  osa  kaupungista  raunioina,  katujen  poikki  oli  sulkuja,  ruumiita 
makasi  joka  taholla  ja  verta  virtasi  katuojissa.  Useita  kapinallisia  tuo- 
mittiin metelin  kukistettua  kuolemaan,  toisia  vietiin  Uuden  Kaledonian 
siirtomaahan  tai  Guyanaan. 


572  YLEINEN   HISTORIA. 

Kansalliskokous  ja  Thiers,  jolle  oli  annettu  tasavallan  presidentin 
arvo,  saattoivat  nyt  vasta  ryhtyä  varsinaisiin  hallitastoimiin.  Uusilla 
veroilla,  naisten  kokoamilla  rahoilla  sekä  lainoilla  suuri  sotavelka  saatiin 
hyvin  pian  suoritetuksi:  jo  Kesäkuussa  v.  1871  maksettiin  2  miljardia 
ja  seuraavana  vuonna  loput  8  miljardia;  eivätkä  nuot  monet  rahajunat, 
jotka  Saksaan  kulkivat,  kuitenkaan  saattaneet  Ranskaa  aineelliseen  kur- 
juuteen, niinkuin  oli  ennustettu,  päinvastoin  Ranskan  kansa  osotti  säästä- 
väisyyttä ja  uhraavaisuutta,  ja  uutteralla  työllä  hankittiin  ennen  pitkää 
takaisin  se  mitä  oli  menetetty. 

Onnettomasti  päättynyt  sota  oli  osottanut,  ettei  maan  sotalaitos  ollut 
ajanmukaisella  kannalla,  ja  sen  vuoksi  v.  1872  hyväksyttiin  uusi  asevel- 
vollisuuslaki, joka  oli  Preussin  mallin  mukaan  laadittu;  jokainen  Rans- 
kalainen oli  sen  mukaan  velvollinen  palvelemaan  5  vuotta  vakinaisessa 
väessä,  4  vuotta  reservissä  ja  5  nostoväessä.  Nämät  toimet  tunnustet- 
tiin yleisesti  Th!ers'in  ansioksi;  mutta  kansalliskokouksen  enemmistö  alkoi 
sittenkin  häntä  vastustaa,  sillä  Thiers  tahtoi  Ranskassa  tasavaltaa  pysy- 
väiseksi, enemmistöön  päässyt  konservatiivinen  puolue  taas  piti  sitä 
ainoastaan  väliaikaisena,  mutta  tahtoi  sittemmin  uudelleen  muuttaa  Rans- 
kan monarkiaksi.  Ranska  oli  siis  taas  joutumalsillaan  Bourbon'in,  Orleans'in 
tai  Bonaparten  suvun  hallittavaksi.  Niin  ei  kuitenkaan  käynyt.  Thiers 
kyllä  saatiin  eroamaan  presidentin  toimesta  (v.  1878),  ja  Mac  Mahon, 
joka  kannatti  kuninkaanvaltaa,  valittiin  hänen  sijaansa;  mutta  kuningas- 
mielisten kesken  vallitseva  erimielisyys  oli  jo  heidän  asialleen  haitaksi  ja 
sitä  paitsi  Chambordin  kreivi,  Kaarle  X:nnen  pojanpoika,  jonka  kanssa 
sopimusta  ruvettiin  tekemään,  ei  taipunut  mihinkään  myönnytyksiin;  hän 
ei  luopunut  Bourbonien  periaatteista,  hän  ei  esim.  suostunut  hyväksy- 
mään kolmiväristä  lippua,  vaan  tahtoi  Bourbonien  vanhaa  valkoista  jäl- 
leen otettavaksi  Ranskan  lipuksi.  Tämä  vanhoillisuus  vieroitti  mielet 
monarkiasta,  ja  nyt  saatiin  eduskunnan  enemmistö  suostumaan  uuden 
perustuslain  laatimiseen  (v.  1875).  Saman  perustuslain  mukaan  on  Rans- 
kaa sen  jälkeen  hallittu,  ja  ainoastaan  muutamissa  kohdissa  sitä  v.  1884 
muutettiin.  Tasavallan  edustaja  ja  päämies  on  sen  mukaan  presidentti, 
jonka  molemmat  kamarit  yhdessä  valitsevat  seitsemäksi  vuodeksi;  hän 
nimittää  ministerit,  mutta  nämät  ovat  eduskunnalle  vastuunalaiset  Edus- 
kunnan muodostaa  senaatti  ja  edustajakamari;  edellisen  jäs^iet  ovat 
departementtien  valitsijakuntain  valitsemat;  näissä  on  kustakin  departe- 
menttiin kuuluvasta  kunnasta  yksi  kunnallishallituksen  valitsema  edustaja* 
Kamariin  taas  valitaan  jäsenet  yleisillä  vaaleilla,  joihin  kaikki  25-vuotta 
täyttäneet  kansalaiset  saavat  ottaa  osaa.     Senaatin  jäsenet  valitaan  9:kBi 


RANSKAN  KOLMAS  TASAVALTA.  573 

Tuodeksi  ja  nudistetaan  kolmanneksi  osaksi  joka  kolmas  vuosi,  kamarin 
jäsenet  ainoastaan  4:kBi. 

Tämän  hallituemuodon  kautta  on  Ranskasta  tullut  Europan  kanaan- 
valtaisin  maa,  sillä  tuskin  niissäkään  kansa  saattaa  niin  anoranaisesti 
vaikuttaa  hallitakseen.  Kamariasa  on  näet  vallan  pääponsi,  sillä  siiaä 
vallitseva  mielipide  määrää  hallituksen  suunnan.  Jos  ministeriatö  on  eri 
mieltä  kamarin  enemmistön  kanssa,  on  sen  pakko  erota,  ja  vaikka  presi- 


dentti miniateristön  muodostaakin,  valitsee  hän  siihen  sellaisia  miehiä, 
jotka  kannattavat  kamarin  mielipiteitä.  Mutta  tämän  kenties  liian  muut- 
televan kansaneduskunnan  vastapainoksi  on  annettu  presidentille  valta 
hajoittaa  kamari  ja  määrätä  toimitettavaksi  uudet  vaalit;  sitä  näet  pide- 
tään keinona,  jonka  kautta  kansassa  vallitseva  mielipide  saadaan  epävar- 
moissa asioissa  selville  Tämän  oikeuden  käyttämiseen  presidentti  kuiten- 
kin tarvitsee  senaatin  suostumuksen. 

Ranskan  kobnannen  tasavallan  hallitusmuoto  on  muodostettu  vallan- 
kumouksen juhstamao   periaatteen  pohjalle,  mutta  se  ei  kuitenkaan  jätä 


574  YLEINEN   HISTORIA. 

kansalle  sellaista  vapautta,  että  se  hajoittaisi  yhteiskunnan,  niinkuin  1791 
vuoden  hallitusmuoto  teki,  joka  antoi  kaiken  vallan  kuntien  asettamille 
neuvoskunnille.  Napoleon  taas  keskitti  hallituksen  omiin  käsiinsä,  suo- 
matta kansalle  mitään  oikeuksia,  sillä  hänen  asettamansa  virkamiehet 
panivat  toimeen  ainoastaan  hänen  käskyjänsä.  Tuo  keskitetty  hallinto- 
järjestelmä on  vielä  säilytettynä  melkein  entisellään,  mutta  kansan  edus- 
tajain tahdolla  on  suuri  merkitys.  Prefektit  ja  alaprefektit  ovat  hallituk- 
sen virkamiehiä;  mutta  näiden  rinnalla  on  departementtien  ja  piirikun- 
tien sekä  kuntien  valitsemat  neuvoskunnat,  joiden  valtaa  on  viime  aikoina 
jossakin  määrin  lisätty.  Vapaan  sanomalehdistön  ja  vapaan  kokoontu- 
misoikeuden  kautta  saattaa  kansa  niinikään  tuoda  esille  mielipiteitään, 
mikä  ei  keisarikunnan  aikana  ollut  sallittu.  Ranskan  nykyisessä  tasa- 
vaUassa  on  siis  tahdottu  pitää  silmällä  sekä  kansan  oikeuksia  että  halli- 
tuksen voimaa,  ja  siten  saada  oikeata  sopusuhdetta  molempien  välillä, 
välttämäUä  entisten  tasavaltalaishallitusmuotojen  höUyyttä,  mutta  samassa 
keisarinvallan  liiallista  jäykkyyttä. 

Tasavaltalainen  puolue  on  neljä  kertaa  (vv.  1792, 1830, 1848, 1871) 
vallankumouksella  saanut  vallan  käsiinsä,  vaan  kolmella  ensimmäisellä 
kerralla  valta  ennen  pitkää  lipui  sen  käsistä,  ja  yksinvalta  muodostui 
sijaan;  mutta  n.  k.  kolmas  tasavalta  on  vakaantunut.  Tosin  on  nytkin 
yrityksiä  tehty  samaan  suuntaan,  kuitenkaan  onnistumatta.  Vasta  mai- 
nitsimme, että  Chambordin  kreiviä  oli  Ranskan  valtaistuimelle  aijottu; 
V.  1877  hajoitti  presidentti  Mac  Mahon  kamarin,  toivoen  saavansa  kunin- 
gasmielisen enemmistön ;  mutta  uusien  vaalien  kautta  tasavaltalaisten  luku 
tulikin  kamarissa  suuremmaksi;  v.  1888  yritti  kenraali  Boulanger  päästä 
yksinvaltiaaksi,  mutta  hänen  vehkeensä  raukesivat  tyhjiin.  Tasavalta 
näkyy  yhä  enemmän  vakaantuneen,  ja  vaikkakin  Ranskassa  on  kiivaita 
puolueriitoja,  ja  ministerit  ja  presidentitkin  vaihtelevat,  tuskin  kukaan 
enää  ajattelee  mahdolliseksi  kuninkuuden  tai  keisarinvallan  palauttamista; 
Ranskan  kansaan  on  tasavaltainen  hallitusmuoto  jo  päässyt  juurtumaan. 


ITÄMAAN    KYSYMYS.  575 


XLI. 
Itämaan  kysymys. 

Turkin  valtio  on  it&maalainen.  —  Kristityt  ja  Turkkilaiset  —  Turkin  huono  hallitus. 

—  Mahmud  sulttaanin  parannusyritykset  raukeavat.  —  HaUiskerif  ja  haUihymayum. 

—  Vielä  uusi  reformiyritys.  —  Eri  kansat  pääsevät  oikeuksiinsa.  —  Kreikan  val- 
tion olot;  sen  politiikka.  —  Rumanian  asema  vapaampi  kuin  muiden.  —  Krimin 
sota.  —  Rumania  saa  itsenäisyyden;  Aleksanteri  I  ja  Kaarle.  —  Obrenowitschien 
ja  Karageorgewitschien  suvut  Serbiassa.  —  Montenegro,  Bosnia  ja  Bulgaria.  —  Venä- 
jän sota  Turkkia  vastaan  w.  1877 — 78.  —  San  Stefanon  rauha.  —  Tyytymättömyys 
rauhanmääräyksiin;  Berlinin  kongressi.  —  Itä-Rumilia  liittyy  Bulgariaan.  —  Ser- 
bian ja  Bulgarian   välinen  sota  v.  1886.  —   Ruhtinas  Ferdinand  ja  Stambulow.  — 

Milan  luopuu  hallituksesta.  —  Itämaan  kysymys  ei  ole  vielä  ratkaistu. 

Pitkällisiä  taisteluja  ja  ponnistuksia  on  maanosamme  itäisessä  osassa 
Balkanin  niemimaalla  tarvittu,  ennenkuin  vanhat  olot  on  saatu  uusiksi 
muuttumaan,  eikä  valtiollinen  tila  ole  siellä  vieläkään  vakaantunut.  Tuo 
n.  k.  itämaan  kysymys  ei  kuitenkaan  rajoitu  yksinomaan  Balkanin  kan- 
soihin, vaan  se  on  viime  vuosikymmeninä  ollut  määräämässä  mydskin 
Europan  suurvaltojen  keskinäisiä  suhteita  ja  siten  saanut  yleisen  merki- 
tyksen. Kysymys  on  Turkin  kohtalosta,  onko  se  edelleen  pysyvä  Euro- 
passa,  vai  onko  siitä  tehtävä  loppu;  siinä  esiintyy  sama  syvä  ristiriitai- 
suus länsimaisuuden  ja  itämaisuuden  välillä,  mikä  ihmiskunnan  historiassa 
monessa  kohden  tulee  esille.  Turkin  valtio  on  pysynyt  itämaalaisena  ja 
osottautunut  kykenemättömäksi  omistamaan  länsimaista  sivistystä,  jonka 
vuoksi  se  on  luonnoton  olemaan  Europan  maanosassa,  ja  ainoastaan 
suurvaltain  diplomatiian  nojassa  se  onkin  vielä,  vaikka  kovasti  riutu- 
neena, voinut  olemassa-oloansa  jatkaa.  Soliman  II:sen  aika  oli  sen  loiston 
aika,  mutta  jo  Lepanton  tappelusta  alkaen  v.  1571  sen  mahti  on  alene- 
massa; V.  1683  Turkin  joukot  kyllä  vielä  pelättävinä  esiintyivät  Wienin 
edustalla,  mutta  Itävaltalaiset  karkottavat  heidät  sieltä,  ja  seuraavassa 
rauhassa  Turkki  menettää  Unkarin;  v.  1717  otetaan  siltä  lisäksi  Belgradin 
vahva  linnoitus  ja  Katarina  II  riistää  18:nnen  vuosisadan  lopulla  siltä 
Mustanmeren  rantamaat;  v.  1812  Venäjä  ottaa  vielä  Bessarabian.  Näyt- 
tipä siltä,  että  Venäjä  tulisi  koko  Turkin  vallan  perijäksi,  mutta  sitä 
estämään  asettuvat  Europan  länsivallat,  tullen  siten  Turkin  suojelijoiksi. 

Turkkilaiset  itse  ovat  alusta  alkaen  olleet  vähälukuisena  osana  valta- 
kunnan  muun    väestön   rinnalla;    ainoastaan    Konstantinopolissa   ja   sen 


576  YLEINEN   HISTORIA. 

läheisyydessä  Rumilia8sa\on  heitä  enemmän  asunut,  ja  he  ovat  aina 
islamin  uskontonsa  ja  kielensä  puolesta  olleet  vieraat  kristityille,  jotka 
ovat  lukuisampana  osana  Balkanin  niemimaan  väestöstä.  Mutta  ollen 
vallitsevana  kansana,  he  muodostivat  jonkinlaisen  ylimyskunnan  kristit- 
tyjen rinnalla,  joita  kutsuttiin  nimellä  rajahs  (laumat);  Turkkilaisilla  oli 
virat  hallussaan,  yksin  he  pääsivät  sotaväkeen,  kristityt  olivat  vaan  veron- 
maksajia, jotka  kyllä  muuten  saivat  elää  omissa  oloissaan  ja  pitää  uskon- 
tonsa. Kristityillä  taas  ei  ollut  mitään  muuta  yhteyttä  keskenään,  kuin 
sama  uskonto,  sillä  Bosnian  roomalaiskatolilaisia  lukuunottamatta  he 
kaikki  kuuluivat  oikeauskoiseen  kirkkoon;  mutta  kielensä  ja  tapojensa 
puolesta  erosivat  toisistaan  Bulgarialaiset  ja  Serbialaiset,  vaikka  molem- 
mat olivatkin  slavilaisia  kansoja;  Tonavan  pohjoispuolella  asuvat  Ruma- 
nialaiset  taas  kuuluvat  eri  kansallisuuteen,  nim.  romanilaiseen ;  niemi- 
maan etelä-osassa  ja  saarilla  asuvat  Kreikkalaiset  olivat  niinikään  eri 
sukuperää,  ja  samoin  Albanian  vuorikansa  länsiosassa.  Jokaisella  kan- 
salla oli  oma  alueensa,  jonka  se  piti  omanaan,  mutta  sen  ulkopuolellekin 
oli  paljon  sen  aineksia  siirtynyt,  seikka,  joka  teki  vastaiset  valtiomuodos- 
tukset  vaikeiksi;  Makedoniassa  esim.  asui  suurimmaksi  osaksi  Bulgaria- 
laisia ja  Serbialaisia,  mutta  myöskin  Rumanialaisia  ja  Kreikkalaisia. 

Yhteensulautumista  tai  lähentelemistä  voittajien  ja  voitettujen  kan- 
sojen kansojen  välillä  ei  ole  tapahtunut,  vaikka  he  neljä  vuosisataa  ovat 
asuneet  toistensa  rinnalla;  ainoastaan  joskus  kristitty  kääntyy  islamin 
oppiin,  ja  silloin  hän  pääsee  edellisten  kanssa  tasa-arvoiseksi,  sillä  uskonto 
määrää  oikeudet.  Kehittymistä  ei  myöskään  valtiollisella  ja  yhteiskun- 
nallisella alalla  ole  tapahtunut,  vaan  päinvastoin  entisetkin  laitokset  ovat 
höltyneet.  Hallitsija,  sulttdani,  on  despootti,  sekä  valtion  että  uskonnon 
päämies,  mutta  hän  jättää  tavallisesti  hallituksen  jonkun  suosittunsa  kä- 
siin, jonka  hän  nimittää  suurvisiiriksi.  Korani  on  uskonnon  lähde,  mutta 
se  sisältää  myöskin  siviili-  ja  valtiollisen  lain;  ei  kukaan  muhammedilainen 
kuoleman  uhalla  saa  uskostaan  luopua;  siinä  on  uskon  vapaus  kaukana. 
Jo  18:nnellä  vuosisadalla  maakuntien  hallinto  oli  höltynyt,  valtion  raha- 
asiat  epäjärjestyksessä,  ei  ollut  oikeata  kulunkiarviota  eikä  tarkastusta; 
maaherrat  ottivat  verojen  kokoamisen  vuokralle,  pitäen  tietysti  omia  puo- 
liaan missä  suinkin  saattoivat,  ja  muut  virkamiehet,  kun  eivät  valtiolta 
säännöllisesti   palkkaansa  saaneet,  kiskoivat  sen  korvaukseksi  asukkailta. 

19:nnellä  vuosisadalla  Länsi-Europassa  ilmenneet  reformiharrastukset 
vaikuttivat  Iniitenkin  Turkkiinkin,  sillä  siitäkin  yritettiin  nyt  saada  länsi- 
maiseen malliin  järjestetty  valtio.  Sulttaani  Mahmud  (1808 — 1839) 
esiintyy  samantapaisena  uudistajana  Turkissa  kuin  Pietari  suuri  vuosi- 


ITÄMAAN   KYSYMYS,  577 

sataai  aikaisemmin  Venäjällfi;   vaohojen  olojen  ja  laitosten  hävittäminen 
oli  hänenkin  tarkoituksensa.     Levottoman  janitsharien  joukon,  joka  tuon 


(;:« 


.  (V:m  IS28  tahtt  khiplIrrM.) 


tuostakin  ryhtyi  kapinoihin,  Mabmud  fafivitti,  rangaisten  kuolemalla  väkl- 
valtaisimmat;  ja  sen  sijaan  hSn  alkoi  saksalaisten  upseerien  avulla, 
joiden  joukossa  oli  myöhemmin  kuuluksi  tullut  Moltke,  järjestää  sotalai- 
toksen uudelle  kannalle;  vielä  hän  muutti  vanhat  tavat,  antoi  vaatteiden 
Yleinen  bUtoria  II.  —  37 


578  YLEINEN   HISTORIA. 

kuosia  sekä  viiksien  pituutta  koskevia  asetuksia  j.  n.  a  Maaseuduilla 
oli  jonkinlainen  aatelisto,  joka  eli  linnoissaan  jotenkin  itsenäisenä  ja  jonka 
vaikutus  ympäristöönsä  oli  sangen  suuri,  niinkuin  feodaaliaateliston  keski- 
ajalla, sekä  pienien  läänien  omistajia,  timarli  (ks.  keski-aikaa  luk.  XXVIII), 
mutta  nämät  menettivät  oikeutensa.  Kun  kaikki  vanha  oli  hävitetty, 
tahtoi  hän  luoda  sijaan  keskitetyn  virkamieshallinnon  sekä  muodostaa 
seisovan  sotajoukon.  Mutta  muhammedilaiset  eivät  tahtoneet  mitään  tietää 
sulttaanin  muutoksista,  eikä  hänellä  ollut  apumiehiä  voidakseen  saada 
aikeitansa  ajetuksi;  sen  vuoksi  nuot  reformit  saattoivat  valtakunnan  vielä 
entistä  huonompaan  tilaan,  niiden  kautta  kun  kaikki  oli  joutunut  entiseltä 
tolaltaan  eikä  uutta  järjestystä  sijaan  saatu  aikaan. 

Mahmudin  seuraajan,  heikon  Abdul-Medjidin  aikana  (1839 — 1861) 
ministeri  Redshid-pasha,  joka  oli  oleskellut  Englannissa  ja  Ranskassa 
sekä  mielistynyt  länsimaisiin  oloihin,  tahtoi  myöskin  Turkissa  saada  niitä 
jäljitellyiksi.  V.  1839  Marrask.  2  p.  olivat  eräässä  sulttaanin  puistossa, 
Quhlhanessa,  koolla  valtion  ylimmät  virkamiehet,  kristittyjen  kansojen 
edustajat  sekä  Europan  valtain  lähettiläät  suuremmoisessa  juhlallisuu- 
dessa, jossa  lauaistiin  101  tykinlaukausta  ja  astroloogi  tähysteli  taivaalta 
hyväenteistä  hetkeä,  jolloin  uusi  »valtiomuoto»  olisi  luettava.  Sulttaani 
vahvisti  nyt  valallaan  tämän  hatti-aherifin  nimellä  tunnetun  lain,  jossa 
kaikille  hänen  alamaisilleen  uskonnosta  huolimatta  annettiin  laillistettu 
asema;  siinä  sulttaani  lupasi  poistaa  verojen  vuokraamisen,  lakkauttaa 
monopolit  sekä  poistaa  muita  epäkohtia.  Tämän  kautta  jo  toivottiin  Länsi- 
Europassa  Itämaan  kysymyksen  tulevan  ratkaistuksi,  koska  Turkki  nyt 
muka  muodostuisi  muiden  valtojen  kaltaiseksi.  Mutta  pian  huomattiin^ 
että  nuo  kauniit  reformit  jäivät  suurimmaksi  osaksi  paperille.  Kristitty- 
jen asema  parani  jossakin  määrin,  ja  sotalaitos  niinikään  joutui  parem- 
malle kannalle,  mutta  ennen  pitkää  vuokrajärjestelmä  verojenkannossa 
uudistettiin,  kouluja,  joita  oli  luvattu,  ei  kuulunut,  ja  virkamiehet  pysyi- 
vät entisellään  kansanrasittajina. 

Voimattomaksi  jäi  sekin  säännös,  joka  hatti-hymayumin  nimellä 
V.  1856  julaistiin;  Europan  vallat  olivat  näet  Pariisin  rauhassa  säilyttä- 
neet Turkin  itsenäisyyden,  mutta  vaatineet  parannuksia  toimeenpantaviksi. 
Kaikki  sulttaanin  alamaiset  saivat  nyt  tässä  täydellisesti  samat  oikeudet; 
kristityn  ja  muhammedilaisen  välillä  ei  mitäkään  eroa  pitänyt  olla,  sillä 
kristittykin  oli  nyt  pääsevä  armeijassa  ylempiinkin  upseerinpaikkoihia 
sekä  kaikkiin  siviilivirkoihin,  ja  kristityt  saisivat  myöskin  olla  edustettuina 
maakuntien  neuvostoissa.  Mutta  käytännössä  huomattiin  nämätkin  mää- 
räykset mahdottomiksi;   armeijassa  ei  kristitty  tahtonut  palvella  muham- 


i 


ITÄMAAN    KYSYMYS.  579 

medilaisen  rinnalla;  muhammedilaiset  taas  eivät  tahtoneet  totella  kristit- 
tyjä, joten  armeija  jäi  edellisille;  kristitty  ei  saanut  oikeutta  muhammedi- 
laisen  kanssa  käräjöidessään,  eivätkä  tuomioistuimet  pitäneet  lukua  hänen 
todistuksestaan.  Muutkin  entiset  epäkohdat  jäivät  olemaan;  verot  entisel- 
leen, valtion  raha-asiat  epäjärjestykseen. 

Turkkia  katsottiin  nyt  kykenemättömäksi  hoitamaan  asioitaan,  jonka 
vuoksi  se  oli  asetettava  holhouksen  alle.  Mutta  tätä  välttääkseen  lupasi 
»nuor-turkkilaisen»  puolueen  johtaja  Midhat-pasha,  joka  AbdulrHami- 
äin  (1861 — 76)  tullessa  sulttaaniksi  pääsi  suurvisiiriksi,  muodostaa  Tur- 
kin perustuslailliseksi  valtioksi;  v.  1876  julaistiinkin  perustuslaki,  jonka 
mukaan  sulttaanin  rinnalla  tuli  olla  vastuunalainen  ministerineuvosto 
sekä  kaksikamarinen  eduskunta.  Mutta  Midhat-pasha  joutui  pian  epä- 
suosioon ja  eduskunnan  toiminta  raukesi  tyhjiin.  Apua  ei  siis  tullut  tästä- 
kään yrityksestä.  Turkkilaiset  eivät  osaa  länsimaisia  oloja  itselleen  omis- 
taa, vaan  heidän  koko  katsantokantansa  on  ollut  ja  pysyy  itämaalaisena. 

Europan  vallat  alkoivat  yhä  enemmän  kallistua  toiseen  ratkaisu- 
keinoon, jota  Venäjän  hallitus  oli  jo  aikaisemmin  ajanut,  että  nimittäin 
Turkin  vallan  alla  olevat  kansat  pääsisivät  kokonaan  vapaiksi.  Sen 
mukaan  onkin  Balkanin  niemimaan  valtiollisia  oloja  viime  vuosikymme- 
ninä järjestetty. 

Ensimmäisiksi  pääsivät  Kreikkalaiset  vapaiksi,  kestettyään  8  vuoden 
ajan  taistelua  (ks.  luk.  XXXIII).  Mutta  tuo  Adrianopolin  rauhassa  v. 
1829  muodostettu  valtio  oli  pieni  ja  huonossa  tilassa;  sen  väkilukukin 
oli  ainoastaan  noin  750,000  henkeä;  valtiollinen  elämä  tuli  niinikään 
alusta  alkaen  levottomaksi,  sillä  puolueiden  välinen  kilpailu  ja  taistelu 
oli  hyvin  kiihkeä.  Aluksi  Kreikka  sai  tasavaltaisen  hallitusmuodon  ja 
Kapodistria  valittiin  presidentiksi;  mutta  mielivaltaisella  hallituksellaan 
hän  loukkasi  kansaansa,  jonka  johdosta  syntyi  kapina,  ja  hän  vangittiin 
ja  murhattiin  (v.  1831).  Sen  jälkeen  valittiin  eräs  Baijerin  prinssi  Otto 
kuninkaaksi;  mutta  hän  taas  oli  katolinuskoinen  ja  esiintyi  saksalaisena, 
pitäen  esim.  pientä  baijerilaista  sotajoukkoakin,  jonka  vuoksi  kaikki  puo- 
lueet kääntyivät  häntä  vastaan. 

Kreikkalaiset  eivät  kuitenkaan  saaneet  omin  päinsä  määrätä  val- 
tiollisia asioitaan,  sillä  nuot  kolme  suurvaltaa.  Venäjä,  Ranska  ja  Englanti, 
jotka  Kreikan  valtion  olivat  luoneet  sekä  vielä  sen  hallituksen  kuntoon 
saamiseksi  kukin  lainanneet  60  miljoonaa,  tahtoivat  vaikuttaa  sen  poli- 
tiikkaan, ja  kullakin  oli  maassa  puolue  takanaan.  Venäjä  tahtoi  erottaa 
saksalaisen  kuninkaan  ja  asettaa  kreikkalaiskatolisen  ruhtinaan  hänen 
sijaansa.    Ranska   ja   Englanti   taas   vaativat   perustuslaillista   hallitusta. 


580  YLEINEN   HISTORIA. 

Otto  jäi  vielä  kuninkaaksi,  mutta  hänen  täytyi  erottaa  palveluksestaan 
muukalainen  sotaväki  sekä  luopua  ministeristöstään  ja  hyväksyä  perustus- 
laki, jonka  mukaan  vastuunalaiset  ministerit  sekä  kaksikamarinen  edus- 
kunta asetettiin  kuninkaan  rinnalle  hallitusta  johtamaan  (v.  1844).  Krimin 
sodan  tapahtumien  johdosta  Otto  kuninkaan  asema  taas  tuli  horjuvaksi; 
hän  oli  näet  toivonut,  niinkuin  Kreikkalaiset  yleensä,  saavansa  lisää  maita 
kuningaskuntaansa,  jonka  vuoksi  lähetettiin  kreikkalaisia  vapaaehtoisia 
sotureita  auttamaan  Tessalian  kapinallisia;  mutta  Ranska  ja  Englanti 
eivät  sitä  hyväksyneet,  eikä  Venäjäkään  antanut  apuansa,  vaan  Kreikka 
pakotettiin  rauhaan  sulttaanin  kanssa.  Ottoa  moitittiin  nyt  siitä,  ettei 
hän  vastustanut  Europan  valtojen  pakotusta,  ja  vihdoin  (v.  1862)  sota- 
joukko teki  kapinan,  jonka  johdosta  hänen  oli  jättäminen  valtaistuimensa. 
Tanskan  prinssi  Yrjö  valittiin  seuraavana  vuonna  kuninkaaksi.  Edus- 
kunta muodostettiin  nyt  (v.  1864),  siten  että  senaatti  eli  ensimmäinen 
kamari  hävitettiin  ja  koko  valta  jäi  neuvoskunnalle  (boulä),  jonka  192 
jäsentä  määrätään  yleisillä  vaaleilla  neljäksi  vuodeksi.  —  Puoluetaistelut 
ovat  yhä  edelleen  olleet  hyvin  intohimoiset,  ja  yksityiset  edut  ovat  niitä 
suuresti  kiihottamassa,  sillä  tavaksi  on  tullut,  että  voitolle  päässeen  puo- 
lueen ministeri  erottaa  muunmieliset  virkamiehet,  jättäen  virat  omille 
puoluelaisilleen.  Trikupis  ja  Delyannis  ovat  kahtena  viime  vuosikym- 
meninä olleet  puolueiden  johtajina  ja  vaihdelleet  ministeristössä. 

Huonot  raha-asiat  ovat  alusta  alkaen  olleet  Kreikan  valtion  heik- 
kona kohtana;  velat  lisääntyivät,  varsinkin  sen  kautta,  että  se  alkoi  jär- 
jestää sotajoukkonsa  hyvälle  kannalle  voidakseen  tilaisuuden  tultua  käyt- 
tää sitä  Turkkia  vastaan;  rautateiden  ja  kanavien  rakentaminen  on 
niinikään  vienyt  osansa.  Vaillinki  karttui  siten  karttumistaan,  ja  vihdoin 
V.  1893  valtio  lakkasi  maksojaan  suorittamasta. 

Kreikan  valtio  on  kuitenkin  monessa  suhteessa  vaurastunut;  maan- 
viljelys on  kehittynyt  ja  kauppa  niinikään,  kansanopetus  on  tullut  ylei- 
seksi, ja  uuskreikan  kieli  on  muodostettu  kirjakieleksi.  Väkiluku  on 
myöskin  suuresti  Usääntynyt,  sillä  se  lasketaan  jo  2,200,000  henkeen; 
tähän  on  etupäässä  vaikuttanut  valtakunnan  alan  laajentuminen;  siihen 
näet  liitettiin  Englannin  suostumuksella  Jonian  saaret  (v.  1863),  ja  v. 
1881  se  pitkien  keskustelujen  jälkeen  Europan  valtojen  välityksellä  sai 
Tessalian.  Vielä  ulommaksikin  se  monta  kertaa  on  yrittänyt  rajojansa 
siirtää,  ja  varsinkin  Kretan  suurta  saarta  se  on  halunnut.  Se  auttoi 
V.  1868  siellä  syntynyttä  kapinaa,  v.  1878  Venäjän  sodan  aikana  se 
aikoi  sen  anastaa,  ja  saman  saaren  omistamisesta  syntyi  v.  1896  sota 
Turkkia  vastaan,  jossa  Kreikan  heikkous  Turkin  rinnalla  kuitenkin  tuli 


itXhaan  kybymts.  581 

nSkyvlJn.  —  Suurin  osa  Hetlenein  jSlkeläJBistS  on  vielä  Turkin  vallan 
alla,  sillä  kreikankieltä  puhuvien  lukumäärä  srvataan  kaikkiaan  8:k8i 
miljoonaksi,  ja  Kreikan  hallituksen  politiikka  on  saada  kaikki  nämät 
valtasnsa  yhdistetyiksi;  Atena  on  taas  kohoava  koko  kreikkalaismaailman 
pääkaupungiksi,  niinkuin  Perikleen  aikana,  mutta  ei  yksinomaan  henkisen 
elämän,  niinkuin  silloin,  vaan  myöskin  valtiollisen. 


s- SI  n  KO  W       N-ES9ELR0I>K        ALEKSANTERI  NIKOLAI  KONSTdNTIN 

MullmurMhui  htlrttil|lL    (Kini^IrrM  IBSOHnralli.) 

Tonavan  alajuoksun  pohjoispuolella  oleva  Rumania,  joka  jakautuu 
kahteeu  ruhtinaskuntaan:  ValaMaan  ja  Moldauiin,  oli  alusta  alkaen 
ollut  erikoisemmassa  asemassa  sulttaaniin,  kuin  muut  maat;  se  maksoi 
ainoastaan  veron,  mutta  sinne  ei  lähetetty  muhammedilaisia  virkamiehiä 
kansaa  hallitsemaan,  vaan  se  sai  pitää  entiset  laitoksensa,  ylimyskuntanaa, 
jonka  jäseniä  kutsuttiin,  niinkuin  Venäjällä,  bojareiksi,  sekä  hospodarinsa 
eli  ruhtinaansa,  jonka  ylimykset  valitsivat.    Mutta  18:nnellä  vuosisadalla 


582  YLEINEN    HISTORIA. 

sulttaani,  epäillen  siellä  vehkeiltävän  Venäjän  tsaarien  kanssa,  rupeaa 
itse  määräämään  hospodarit  Konstantinopolin  Kreikkalaisista,  ja  v.  1834 
Venäjän  tsaari  sai  tuon  oikeuden  itselleen.  Vuoden  1848  vallankumouk- 
selliset liikkeet  Europassa  saattoivat  Rumaniassakin  valtiolliseen  elämään 
enemmän  virkeyttä;  aljettiin  esim.  vaatia  perustuslakia,  mutta  Venäjän 
tsaarin  välityksellä  nuo  pyyteet  tukahutettiin. 

Nikolai  I  aikoi  näihin  aikoihin  lopullisesti  ratkaista  koko  Itämaan 
kysymyksen,  jota  Katarina  II  jo  oli  yrittänyt;  Turkki  oli  »sairas  mies» 
ja  »aika  näytti  jo  olevan  tuumia  hänen  hautajaisiaan»,  ilmoitti  keisari 
Englannin  lähettiläälle,  ehdottaen  jakoa  tämän  vallan  kanssa;  Englanti 
saisi  Egyptin  ja  Kandian,  ja  Balkanin  niemimaa  joutuisi  Venäjän  her- 
ruuden alaiseksi.  Mutta  Englanti  ei  tähän  suostunut,  peläten  Venäjän 
vallan  liiaksi  paisuvan  Välimerellä;  ja  nyt  Nikolai  yksin  ryhtyi  asiata 
ratkaisemaan.  Hän  vaati  suojelusherruutta  kaikkien  Balkanin  kristittyjen 
kansojen  yli,  jonka  kautta  nuot  11  miljoonaa  sulttaanin  alamaista  olisivat 
joutuneet  jonkinlaiseen  alamaisuussuhteeseen  Venäjän  tsaariin.  Ruhtinas 
Menshikow,  joka  oli  lähetetty  esittämään  tätä  vaatimusta  sulttaanille, 
esiintyi  hyvin  loukkaavalla  tavalla  sulttaanin  luona,  matkatakissa  ja  pölyi- 
sissä saappaissa.   Vaatimus  hyljättiin,  ja  sen  johdosta  alkoi  sota  (v.  1853). 

Venäjän  laivasto  kulki  Mustalla  merellä  ja  hävitti  Turkin  laivaston 
Vähän-Aasian  rannalla  Sinopen  edustalla;  maajoukko  marssi  Tonavan 
yli.  Mutta  ennen  pitkää  sota  sai  paljon  laajemman  muodon.  Ranskan 
uusi  keisari  Napoleon  III  oli  kyllä  julistanut,  että  »keisarikunta  on  rauha», 
mutta  hän  katsoi  kuitenkin  välttämättömäksi  hankkia  Ranskalle  myöskin 
ulkonaista  suuruutta,  ja  ainoastaan  sodalla  se  oli  saatavissa.  Venäjän 
keisari  etupäässä  oli  vaikuttanut  hänen  setänsä,  suuren  Napoleonin,  hä- 
viöön, ja  sen  vuoksi  oli  Venäjällä  siitä  alkaen  ollut  jonkinlainen  johtava 
asema  Europan  politiikassa;  mutta  tuon  johdon  Napoleon  III  tahtoi  siltä 
riistää  ja  ottaa  sen  jälleen  Ranskalle.  Nyt  hän  käytti  tilaisuutta,  asettuen 
Turkin  puolta  pitämään,  ja  saipa  hän  Englannin  ja  Sardiniankin  halli- 
tukset liittoonsa.  Nuot  liittoutuneet  vallat  lähettivät  nyt  Mustalle  merelle 
suuria  sotavoimia,  jotka  laskettiin  maalle  Krimin  niemelle^  jossa  Englanti- 
laiset tahtoivat  valloittaa  lujan  Sevastopolin.  Venäjä  ei  ollut  odottanut 
hyökkäystä  täältä  päin,  jonka  vuoksi  se  oli  sijoittanut  suurimman  osan 
joukoistaan  Itämeren  maakuntiin  (200,000  miestä).  Puolaan  (140,000)  ja 
Tonavan  seuduille  (180,000),  jota  vaistoin  Krimissä  oli  ainoastaan  50,000 
miestä.  Itämerelläkin  liikkui  englantilais-ranskalainen  laivasto,  joka  hä- 
tyytteli Suomen  rannikkoja;  se  valloitti  Ahvenanmaalle  rakennetun  Bomar- 
sundin    linnoituksen    sekä    hävitti    sen    ja   pommitti    Viaporiakin    kaksi 


ITilfAAN    KT8YHYB.  683 

vuorokautta  saamatta  sitS  kuitenkaan  valtaansa;  monet  Suomen  ranta- 
kaupungeista, varsinkin  Oulu,  kSrsivSt  vihollisten  hävityksestä,  ja  melkein 
koko  maamme  kaappalsivaeto  tuhottiin.  Sodan  pSätapahtumat  olivat 
kuitenkin  Krimin  niemellä.  Verisissä  tappeluissa,  niinkuin  Alma-loea  ja 
Inkermanin  luona,  Venäläiset  kärsivät  tappioita;  mutta  SevastopoU  kesti 
kauan  aikaa  ankaraa  piiritystä,  ja  monta  hyökkäystä  torjuttiin;  vihdoin 
sen   vahvin   osa  kuitenkin  joutui  vihollisten   valtaan,  ja  Venäläiset  räjft- 


byttivät  silloin  lopun  ilmaan  ja  upottivat  laivaston,  joka  oli  Sevastopolin 
satamassa  (Syyskuussa  v.  1865).  Nyt  keisari  Aleksanteri  II,  joka 
Nikolain  kuoltua  (Maalisk.  2  p.  1855)  oli  tullut  hallitukseen,  oU  taipu- 
vainen rauhaan.  Se  tehtiin  Pariisissa;  mutta  Itämaan  kysymystä  ei 
siinäkään  ratkaistu,  sillä  Turkki  sai  vieläkin  pitää  itsenäisyytensä,  koska 
se  muka  oli  tarpeellinen  Europan  valtiolliselle  tasapainolle;  Venäjä  luo- 
pui vaatimuksestaan  olla  Balkanin  kreikkalais-katolieten  kristittyjen  suo- 
jelijana, jonka  oikeuden  kaikki  suurvallat  ottivat  itselleen.  Moldau  ja 
Valakia  saivat  itsenäisen  aseman,  niinikään  suurvaltojen  suojeluksessa, 
vaikka  niiden  tuli  tunnustaa  sulttaanin  yliherruutta. 


584  YLEINEN   HISTORIA. 

Siten  syntyi  toinen  kristitty  valtio  Balkanin  niemdlä.  Sulttaani 
tahtoi,  että  molemmat  ruhtinaskunnat  olisivat  erillään,  ja  siihen  suurval- 
latkin suostuivat;  mutta  suurin  osa  asukkaista  toivoi,  että  ne  liittyisivät 
yhteen,  jonka  vuoksi  he  valitsivat  saman  miehen,  erään  moldauilaisen 
bojarin  Aleksanteri  Ku^an  hospodarikseen ;  Turkkikin  antoi  nyt  tähän 
suostumuksensa,  jonka  jälkeen  hän  julistettiin  Aleksanteri  I:sen  nimellä 
Rumanian  ruhtinaaksi.  Bukarest  tuli  valtakunnan  pääkaupungiksi  ja 
»Rumanian  kansallisuus  oli  perustettu»,  niinkuin  ruhtinas  antamassaan 
julistuksessa  mainitsi. 

Levottomat  valtiolliset  olot  häiritsivät  täälläkin  rauhaa  heti  alusta 
alkaen.  Ruhtinaan  ja  eduskunnan  välillä  oli  alituisesti  riitoja,  ja  vihdoin 
Aleksanteri  pani  toimeen  vallankumouksen,  niinkuin  Napoleon  III  Rans- 
kassa, hajoittaen  eduskunnan  ja  antaen  uuden  lain  yleisellä  kansan- 
äänestyksellä vahvistettavaksi  (v.  1863).  Hän  ei  kuitenkaan  kauan  saanut 
vallasta  nauttia,  sillä  eräänä  yönä  v.  1866  muutamia  salaliiton  tehneitä 
tunkeutui  hänen  huoneeseensa  ja  pakotti  hänet  luopumaan  hallituksesta. 
Väliaikainen  hallitus  kutsui  eduskunnan  valitsemaan  uutta  ruhtinasta, 
joksi  eräs  Hohenzollernin  prinssi  Kaarle  nyt  valittiin. 

Kaarle  I:sen  noustua  valtaistuimelle  on  hallitus  käynyt  säännölli- 
sesti. Länsi-europalaiseen  tapaan  muodostettiin  kansaneduskunta,  johon 
kuuluu  kaksi  kamaria:  senaatti  ja  edustajain  huone  (kumpaankin  vali- 
taan jäsenet,  vaikka  eri  perusteiden  mukaan)  sekä  vastuunalainen  minis- 
teristö.  Maa  jaettiin  Ranskan  mallin  mukaan  departementteihin  ja  piiri- 
kuntiin, jossa  prefektit  ja  alaprefektit  ovat  hallituksen  asettamia  hallinto- 
miehiä.  Preussin  armeija  taas  oli  mallina  sotalaitosta  järjestettäessä,  ja 
tähän  ruhtinas  pani  suurta  arvoa;  150,000:teen  mieheen  Rumanian  armeija 
sodan  aikana  voipi  nousta,  ja  Turkin  sodassa  (1877 — 78)  oli  sillä  Venä- 
jän joukkojen  rinnalla  suuri  merkitys.  Palkkioksi  antamastaan  avusta 
Rumania  sai  vähän  maanlisiä  sekä  julistettiin  täydellisesti  itsenäiseksi. 

Serbialaiset  olivat  kesM-ajalla  muodostaneet  suuren  valtakunnan 
(ks.  keski-aikaa  luk.  XXVIII),  mutta  se  oli  hävinnyt,  ja  Turkkilaisten 
herruus  oli  täällä  juurtunut  paljon  lujemmaksi  kuin  Rumaniassa.  Vanha 
ylimyskunta,  joka  oli  ollut  johtavana  säätynä,  oli  menettänyt  merkityk- 
sensä, ja  muhammedilaiset  soturit  tulivat  sen  sijaan.  Serbian  kansa  oli 
sivistymätöntä;  siltä  puuttui  esim.  sekä  luku-  että  kirjoitustaito.  Sellaiset, 
jotka  olivat  palvelleet  Itävallan  armeijassa,  nauttivat  kotimaahan  palat- 
tuansa suurempaa  arvoa;  samoin  sikokauppiaat  olivat  jonkinlaisena  yli- 
myskuntana.  Sikokauppiaita  olivat  nekin  molemmat  miehet,  joihin  Serbian 
ensimmäiset  vapautusyrltykset  liittyvät.    18:nnen  vuosisadan  ensimmäisellä 


ITXh AAK   KTSYKTS.  685 

vuosikymmenellä  syntyi  nSet  erfiän  Yrjön,  jota  Turkkilaiset  kutsuivat 
karaksi  (s.  o.  mustaksi),  johtamana  kapiua  samaan  aikaan  kuin  VenSjft 
kävi  sotaa  Turkkia  vastaan  {1806—1812).  Sodan  päätyttyä,  jolloin 
VenSjä  jätti  Serbialaiset  oman  onnensa  nojaan,  kapina  tukahutettiin  ja 
kapinallisten  täytyi  paeta  Itävallsn  maihin. 


I.    (KltlpilrrM.) 

Eräs  Kara-Yrjön  vastustaja,  niinikään  sikokauppias,  Milosck  Obre- 
notvitach,  rupesi  toisella  tavalla  Serbian  itsenäisyydenasiaa  ajamaan, 
nimittäin  sulttaania  nöyrästi  palvelemalta.  Hän  sai  veronkannon  hal- 
tuunsa ja  korotettiin  perinnölliseksi  ruhtinaaksi  (v.  1830);  Turkin  hallitus 
osotti  hänelle  sellaiata  luottamusta,  että  muista  paitsi  Belgradin  linnoituk- 
sesta vietiin  turkkilainen  varusväki  pois.  Mutta  Venäjän  hallitus  oli 
häneen  tyytymätön,  ja  Milosohin  täytyi  sen  pakottamana  luopua  halli- 
tuksesta (v.  18S9).  Nuot  molemmat  mahtavat  suvut,  Karageorgmintsehien 


586  YLEINEN   HISTORIA. 

ja  Obrenomtschien,  kilpailevat  yhäti  vallasta.  Tämä  häiritsee  suuresti 
Serbian  kehitystä;  v.  1842  pääsee  ensimmäisen  kansallissankarin  poika 
Aleksanteri  hallitukseen,  mutta  v.  1858  hänen  täytyy  luopua,  jolloin  vanha 
Milosch  taas  kutsutaan.  Tämän  poika  Mikael  saa  surmansa  Earageorge- 
witschien  toimesta  (v.  1868).  Mutta  Obrenowitschien  suku  oli  kuitenkin 
tullut  kansalliseksi,  ja  eräs  14-vuotias  Milan,  Mikaelin  sukulainen,  saapi 
hallituksen.  Valtiollinen  elämä  on  sillä  välin  alkanut  kehittyä  Serbiassa- 
kin; siellä  on  esim.  muodostettu  eduskunta,  skuptshina,  joka  kokoontuu 
säännöllisesti.  Mutta  itsenäisyys  siltä  vielä  puuttui,  sillä  Turkin  sulttaani 
oli  ylin  herra,  vaikkakin  Pariisin  rauhan  jälkeen  Serbialaiset,  niinkuin 
muutkin  Balkanin  kristityt,  olivat  Europan  suurvaltain  suojeluksessa. 

Montenegron  eli  Tshemagoran  pienessä  vuorimaassa,  jossa  asui 
serbialaista  kansaa,  pääsi  niinikään  valtiollinen  elämä  alullensa  kansallis- 
ten johtajien  turvissa.  Siellä  syntyi  sotilasvaltio,  jossa  vaimot  viljelivät 
maata  ja  miehet  taistelivat  Venäjän  tsaarin  liittolaisina  kun  olivat,  ei 
sulttaani  saattanut  sen  ruhtinaita  kukistaa,  vaikka  he  yllyttivät  naapuri- 
maan Herzegovinan  kristityltäkin  kapinaan.  Tässä  maassa,  joka  oli 
Montenegron  pohjoispuolella,  sekä  Bosniassa  oli  turkkilainen  kuvernööri 
hallintoa  pitämässä  aina  viimeiseen  Venäjän-Turkin  sotaan. 

Bulgarialaiset  Serbian  itäisessä  naapurimaassa  olivat  kokonaan 
menettäneet  kansallisen  olemuksensa,  eikä  sellaista  kansaa  enää  tiedetty 
olevankaan.  Vasta  Venäläiset  huomasivat  sinne  tullessaan  siellä  puhut- 
tavan kieltä,  joka  oli  heidän  oman  kielensä  kaltaista.  Muut  Balkanin 
kansat  olivat  saaneet  pitää  kansallisen  papiston,  mutta  Bulgariassa  oli 
ollut  kreikkalaisia  piispoja,  jotka  koettivat  saada  kreikankielen  kirkon 
kieleksi  syrjäyttämällä  slavoniankielen,  sekä  saman  kielen  kouluihinkin. 
Venäjän  vaikutuksesta  Bulgaria  v.  1870  sai  oman  kirkon  päämiehen, 
eksarkin,  joka  asuu  Konstantinopolissa. 

Niinkuin  vastakerrotusta  näkyy,  oli  Balkanin  niemimaan  kansoissa 
kansallinen  elämä  alullansa  tai  ainakin  oireita  siihen  olemassa  jo  ennen- 
kuin ne  pääsivät  vapaiksi  Turkin  herruudesta.  Vieraista  valloista  Venäjä 
etenkin  kannatti  heidän  harrastuksiaan,  sillä  se  tahtoi  samassa  saada 
vaikutustaan  tänne  ulotetuksi;  mutta  Itävalta  tulee  sen  kilpailijaksi,  se 
kun  erotettuna  Saksan  yhteydestä  entistä  enemmän  käänsi  huomionsa 
Balkanin  niemimaalle. 

Alituisia  kapinanyrityksiä  sulttaanin  hallitusta  vastaan  tavattiin  mil- 
loin missäkin  maassa,  sillä  nuot  Turkin  hallituksen  reformit,  joista  vast- 
ikään mainitsimme,  eivät  parannusta  aikaansaaneet,  päinvastoin  kristi- 
tyille annettu  tasa-arvoinen  asema  vaan  kiihotti  muhammedilaisia  vihaan 


itXhaan  kysyhys.  587 

heitä  kohtaan.  Niinpft  Herzegovinassa  syntyi  kapina  v.  1875,  kun  turkki- 
laiset veron  kokoojat,  ja  heidän  esimerkkiään  seuraten  muut  muhammedi- 
laiaet,  tekivät  väkivaltaa  kristityille  ja  ryöatelivät  heitS.  Se  levisi  Monte- 
negroon ja  Bosniaan;  Serbian  ruhtinas  Milan  antoi  kapinatlisUle  apua,  ja 
vihdoin  kapinanliekki  leimahti  BulgariaaBakin.  Turkkilaiset  tahtoivat 
julmuudella  kukistaa  nuot  yritykset;  niinpä  Bulgariassa  surmattiin  20,000 


ihmistä.  Saksan  ja  Ranskan  Salonikissa  olevat  konsulitkin  murhattiin. 
Nyt  Serbia  ja  Montenegro  julistivat  sodan  Turkille  (v.  1876).  Europan 
valtiomiehet  koettivat  kyllä  saada  asiat  sovitetuiksi,  mutta  onnistumatta. 
Kapinalliset  voitettiin,  mutta  aiUoiu  Venäjän  keisari  Aleksanteri  II  alkoi 
sodan  puolustaakseen  Balkanin  kristityltä,  jota  Venäjän  kansallinen  puo- 
lue jo  kauan  oli  vaatinut;  se  oli  muka  pyhä  sota,  jossa  Venäjän  kansa 
ryhtyi  uskonnon  puolesta  uskottomia  vastaan  taisteluun.  Kaikki  Europan 
vallat  antoivat  puolueettomuudenlupauksen ;   ainoastaan  Englanti  ilmoitti 


Ötm  TLEINEN   HISTORIA. 

tahtovansa  puolustaa  etujanaa:  Suezin  kaaevaa,  KonstantmopoUa  ja 
Dardanelleja.  Rumania  asettui  VeniJSn  puolelle,  julistaen  itsensä  tSysin 
itsenäiseksi. 

Venfijfin  sotajoukolla  oli  aluksi  hyvä  menestys;  se  kulki  Tonavan 
yli  Bulgariaan  (Huhtikuussa  v.  1877),  jonka  se  valtasi,  jft  otti  haltuunsa 
Skipkan  solan,  jonka  kautta  tie  meni  Balkanin  vuorten  yli.  Mutta  hel- 
posti  saadut   voitot  keskeytyivät,   kun  Turkin  taitava  kenraali   Oaman- 


Oinut-puki. 

paska  oli  sulkeutunut  Pleuman  linnoitukseen,  sillä  Syyskuusta  Joulu- 
kuuhun asti  Venäläisten  täytyi  sitä  piirittää,  ja  kolme  hyökkSystfi,  jotka 
tehtiin  sitä  vastaan,  tuotti  suuren  miesbukan.  Yli  kolmekymmentätuhatta 
sotilasta  sai  surmansa  Plewnan  eduBtalla.  Vasta  kun  ankara  piiritys  oli 
saanut  aikaan  ngISnbädän  linnoituksessa,  täytyi  Osman-pashan  antautua 
(Jouluk.  10  p.  V.  1877).  —  Marraskuussa  oli  Loris  Melikoff,  joka  oU 
Kaukasian  puolella  olevan  armeijan  ylipäällikkö,  väki  rynnäköllä  valloit- 
tanut tärkeän  Karsin  Unnan.  —  Kenraali  Qurkon  johdossa  Venäjän 
joukot  nyt  talven  pakkasesta  ja  lumesta  huolimatta  kulkivat  Balkanin 
yli,  tullen  Konstantinopolin  edustalle  asti  (Tammikuussa  v.  1878).    Salt- 


590  YLEINEN   HISTORIA. 

taani  pyysi  nyt  rauhaa,  ja  Venäjä  ilmoittikin  hänelle  vaatimuksensa; 
mutta  kun  Englanti,  peläten  Venäjän  liian  suurta  mahtia  Välimerellä, 
rupesi  varustautumaan  ja  lähetti  laivaston  Konstantinopolin  lähelle,  ei 
Turkin  hallitus  näyttänytkään  rauhantekoa  kiirehtivän.  Silloin  Venäjän 
ylipäällikkö,  suuriruhtinas  Nikolai,  ilmoitti  ryhtyvänsä  Konstantinopolia 
valloittamaan  ja  siirsikin  pääkortteerinsa  sen  läheisyyteen  San  Stefanoon. 
Nyt  sulttaani  ei  uskaltanut  enää  vitkastella,  vaan  suostui  allekirjoitta- 
maan rauhankirjan,  jonka  määräykset  olivat  Turkille  sangen  ankarat, 
sillä  koko  tuo  valtio  hupeni  niiden  kautta  aivan  mitättömiin.  Ainoastaan 
Konstantinopoli  oli  sille  jäävä  Balkanin  itäosassa  ja  Albania  sen  länsi- 
osassa, mutta  siitä  laajasta  alasta,  joka  ulottuu  Tonavasta  aina  Aigeian-* 
meren  rannikolle  asti,  muodostettiin  uusi  Bulgarian  ruhtinaskunta,  joka 
taasen  tulisi  olemaan  sulttaanille  veronalainen,  mutta  saisi  oman  hallin- 
non ja  sotajoukon.  Se  oli  joutuva  Venäjän  vaikutuksen  alaiseksi  sen 
kautta,  että  Venäjän  hallituksen  asiamies  tulisi  järjestämään  sen  oloja 
ja  venäläinen  sotajoukko  jätettäisiin  sitä  suojelemaan.  Monten^ro  ja 
Serbia,  samoin  kuin  Rumania,  tunnustettiin  samassa  rauhanteossa  itse- 
näisiksi, ja  niille  kristityille,  jotka  vielä  jäivät  sulttaanin  alamaisiksi, 
luvattiin  parempia  oloja.  Venäjän  tuli  vielä  saada  sotakulunkeja  1410 
miljoonaa  ruplaa,  mutta  kun  Turkin  raha-asiat  olivat  huonot  eikä  mak- 
samisesta ollut  toiveita,  otti  se  muutamia  linnoituksia  Aasian  puolella 
sekä  osan  Armeniaa  1100  miljoonan  korvaukseksi,  joten  velka  supistui 
310:neen  miljoonaan. 

Venäjällä  oltiin  San  Stefanon  rauhaan  tyytyväisiä,  mutta  ei  muualla. 
Englanti  uhkaili,  Itävalta-Unkari,  joka  niinikään  oli  levoton  Venäjän  yhä 
lisääntyvästä  herruudesta  Balkanillla,  tahtoi  Bosniaa  ja  Herzegovinaa, 
vieläpä  Serbiaakin,  haltuunsa;  Rumania  oli  tyytymätön  sentähden  ettei 
se,  vaikka  oli  ottanut  osaa  sotaan,  saanut  korvausta;  ja  kun  suuri  Bul- 
garian ruhtinaskunta,  jossa  Venäjä  oikeastaan  tulisi  hallitsemaan,  oli 
muodostettu  sen  eteläpuolelle,  pelkäsi  se  saman  hallituksen  saattavan 
sekaantua  senkin  asioihin;  Rumania  joutuisi  ikäänkuin  Venäjän  keskelle. 
Kreikkakin  oli  pettynyt,  sillä  se  oli  toivonut  saavansa  Aigeianmeren  ranta- 
maat, jossa  asui  kreikkalaista  väestöä,  mutta  ne  joutuivatkin  Bulgarialle. 
Kun  tyytymättömyyttä  ilmaantui  niin  monella  taholla,  vaativat  suurvallat, 
etenkin  Englanti,  että  Balkanin  asiat  ratkaistaisiin  yleisessä  valtain  kon- 
gressissa, johon  Venäjäkin  suostui.  Sen  johdosta  kokoontui  Berliniin 
V.  1878  kuuden  suurvallan  (Venäjän,  Itävallan,  Englannin,  Saksan,  Rans- 
kan ja  Italian)  edustajat  sekä  sulttaanin  asiamies,  ja  saapuipa  sinne 
edusmiehiä    Kreikan,   Rumanian,    Serbian   ja   Montenegron   valtioistakin. 


il 
li  * 

5 

1  i 


i  f 

ii 


592  YLEINEN   HISTORIA. 

yksi  kustakin  maansa  etuja  valvomaan;  mutta  ainoastaan  kutsuttuina 
he  saivat  kongressin  kokouksiin  tulla,  milloin  heidän  maataan  koskevia 
asioita  käsiteltiin.     Bismarck  oli  kokouksen  puheenjohtaja. 

San  Stefanon  päätöksiä  muutettiin  täällä  monessa  kohden.  Tär- 
keimmät koskivat  Bulgariaa,  joka  kyllä  jätettiin  olemaan,  mutta  paljon 
pienempänä  kuin  Venäjän  tarkoitus  oli  ollut,  sillä  ainoastaan  Tonavan 
ja  Balkanin  välinen  maa  tuli  siihen  kuulumaan;  Balkanin  eteläpuolella 
oleva  Itä-Rumilla  sitä  vastoin  jäi  sulttaanin  herruuden  alle,  mutta  sai  oman 
hallinnon.  Bosnia  ja  Herzegovina  jäivät  myöskin  Turkin  valtakuntaan, 
mutta  Itävalta-Unkari  sai  ottaa  ne  haltuunsa  »ylläpitääkseen  niissä  jär- 
jestystä». Englannille  annettiin  Kypros  saari,  Serbia  ja  Montenegro  sai- 
vat pitää  itsenäisyytensä. 

Venäläiset  valtiomiehet  rupesivat  nyt  järjestämään  Bulgarian  ruhti- 
naskunnan oloja  ja  V.  1879  valmistui  sen  hallitusmuoto,  jonka  mukaan 
kansan  eduskunta,  sohranje,  on  ruhtinaan  rinnalla  maan  asioita  johta- 
massa. Ruhtinaaksi  valittiin  Aleksanteri  Battenberg,  jota  Venäjän  tsaa- 
rikin oli  tahtonut.  —  V.  1885  syntyi  Itä-Rumiliassa  äkkiarvaamatta 
vallankumous,  jonka  kautta  tämäkin  maa  liitettiin  Bulgariaan.  Filippo- 
polissa,  joka  oli  pääkaupunki,  kerääntyi  Syysk.  18  p.  paljon  väkel^  turk- 
kilaisen maaherran  asunnon  ympärille  ja  otti  hänet  vangiksi,  jonka  jäl- 
keen Aleksanteri  kutsuttiin  ottamaan  hallitus  käsiinsä.  Suurvallat  olivat 
kyllä  kummissaan  tapahtumasta,  mutta  sallivat  asiain  kuitenkin  jäädä 
sille  kannalle  ja  tunnustivat  Aleksanterin  Rumilian  maaherraksi. 

Mutta  muut  kristityt  valtiot  Balkanin  niemimaalla  joutuivat  tämän 
tapahtuman  johdosta  kiihkoon,  sillä  he  eivät  olisi  suoneet  Bulgarialle 
tällaista  alueen  lisää,  kun  itse  ilman  jäivät  Montenegro  ja  Kreikka 
pysyivät  kuitenkin,  suurvaltain  kehotusta  noudattaen,  rauhallisina,  mutta 
Serbia  alkoi  sodan.  Marraskuussa  v.  1885  Serbian  armeija  hyökkäsi 
Bulgariaan,  mutta  kärsi  Sliwnitzan  luona  tappion  ja  palasi  maahansa 
takaisin,  jonne  Aleksanteri  joukkoineen  nyt  vuorostaan  hyökkäsi.  Itäval- 
lan uhkaukset  saattoivat  kuitenkin  sodan  loppumaan  ja  rauha  tehtiin 
Maaliskuussa  v.  1886.  Bulgaria  ei  voittojensa  palkinnoksi  saanut  mitä- 
kään,  mutta  sen  ruhtinaan  ja  sotajoukon  maine  oli  kohonnut. 

Aleksanterin  hallitus  ei  kuitenkaan  tullut  pitkälliseksi.  Samana 
vuonna  kuin  Serbian  sota  päättyi,  syntyi  näet  venäläisystävällisen  puo- 
lueen toimesta  salaliitto  —  ruhtinas  oli  näet  tahtonut  päästä  Venäjän  hol- 
houksen alta  vapaaksi  —  tehden  muun  muassa  sulttaanin  kanssa  sellaisen 
sopimuksen,  että  Bulgarian  sotajoukot  sodan  syttyessä  tulisivat  Turkin 
ylijohdon  alle.    Salaliittolaiset  tunkeutuivat  eräänä  yönä  hänen  asuntoonsa 


ITlHAAN   ETSYHYB.  593 

ja  veivfit  hfinet  vaDgittuna  rajan  yli  Itävallan  puolelle.  Väliaikainen 
hallitus  kutsui  bSnet  kyllä  takaisin,  mutta  kun  VenSjfin  keisari  Alekaan- 
teri  III  jyrkSsti  kieltäytyi  hyyäksymSstä  häntä  ruhtinaaksi,  ei  hän  enää 
palannut     Seuraavana   vuonna  antoi  n.  k.  auuH  sobranje,  jossa  oli 


Bulfu-laii  Alvkiinltrl. 

Itä-Rumiliankin  edusmiehiä,  ruhtinaan  arvon  eräälle  Saksi-Kohurgin 
prinsille  Ferdinandille,  joka  sen  otti  vastaan.  Jäykkä  valtiomies  Stam- 
bulov),  jota  sanottiin  Bulgarian  Bismarckiksi,  oli  hänen  pääministerinsä 
ja  paras  tukensa,  mutta  tfihSn  kyllästyneenä  hän  alkoi  kallistua  venäläis- 
ystävien  puoleen.  Stambulow  murhattiin  pääkaupungin  Sofian  kadulla 
(v.  1895)  eikä  murhamiehiä  rangaistu.  Venäjän  hallituksen  kanssa  on 
Yleinea  higtoHa  II.  —  38 


594  YLEINEN   HISTORIA. 

Bulgarian  väli  sen  jälkeen  käynyt  paremmaksi,  ja  Ferdinand  on  koetta- 
nut kaikin  tavoin  ystävyyttä  varmentaa;  hän  esim.  kastatti  poikansa, 
perintöprinssi  Boriksen,  kreikkalaiskatoliseen  uskoon,  vaikka  hän  itse  kuu- 
luu roomalaiskatoliseen  kirkkoon,  ja  tsaari  itse  oli  kummina  (v.  1896). 

Serbiassa,  joka  oli  Berlinin  kongressissa  tunnustettu  itsenäiseksi  ja 
V.  1882  saanut  kuningaskunnan  nimenkin,  Milanin  hallitus  tuli  onnetto- 
man sodan  kautta  Bulgarian  kanssa  epämieluisaksi.  V.  1888  tehtiin 
radikaalisen  puolueen  toimesta  uusi  perustuslaki,  jonka  kautta  skuptshi- 
nan  valtaa  melkoisesti  laajennettiin.  Silloin  kuningas  Milan  luopui  halli- 
tuksesta (v.  1889),  ilmoittaen,  ettei  hän  tahtonut  olla  kuningas,  joka  vaan 
nimensä  säädöksien  alle  kirjoittaisi.  Hänen  alaikäinen  poikansa  Alek- 
santeri sai  silloin  hallituksen,  vaikka  holhojahaUitus  asetettiin  toistaiseksi. 
Milan  pääsi  kuitenkin  vaikuttamaan  Serbian  hallitukseen,  ja  hänen  neu- 
vostaan nuori  Aleksanteri  pani  toimeen  kaksi  vallankumousta,  julistaen 
itsensä  täysi-ikäiseksi  ja  vangituttaen  väliaikaisen  hallituksen  jäsenet 
(v.  1893),  ja  sen  jälkeen  muuttaen  1888  vuoden  hallitusmuodon.  Olot 
eivät  vieläkään  vakaantuneet;  v.  1901  Aleksanteri  hyväksyi  jälleen  vapaa- 
mielisemmän  hallitusmuodon,  mutta  v.  1903  hän  sen  jo  mielivaltaisesti 
kumosi.  Samana  vuonna  hän  kuitenkin  joutui  salaliiton  uhriksi;  sekä 
hän  että  hänen  puolisonsa  murhattiin  kauhealla  tavalla  heidän  omassa 
palatsissaan,  jonka  jälkeen  Karageorgewitschien  sukuun  kuuluva  Pietari 
kutsuttiin  kuninkaaksi. 

Siten  on  Balkanin  niemellä  viime  vuosikymmeninä  Europan  valto- 
jen, etupäässä  Venäjän,  avuUa  muodostunut  useita  valtioita  kansallisuuk- 
sien pohjalle;  Turkki,  Kreikka,  Rumania,  Serbia,  Montenegro  ja  Bulgaria 
ovat  jakaneet  omistusoikeuden  tällä  niemimaalla.  Mutta  lopullista  ratkai- 
sua ei  vielä  ole  aikaan  saatu,  ja  levottomuuksia,  mielenkiihkoa,  kapi- 
noita ja  myöskin  murhia  tapahtuu  yhä  vieläkin.  Kukin  eri  kansallisuus 
tahtoisi  liittää  oman  kansansa  jäsenet  omaan  valtioonsa,  ja  tähänastinen 
asiain  kulku  Balkanin  niemimaalla  osottaa,  että  tuo  pulmallinen  Itämaan 
kysymys  voidaan  siten  lopullisesti  saada  ratkaistuksi. 


ENGLANTI   19:NNELLA   VUOSISADALLA.  595 


XLII. 
Englanti  19:nn6llä  vuosisadalla. 

Puolueet  ovat  EnglanniBsa  maltillisempia  kuin  mantereen  yaltioissa.  —  Tory-puolue 
on  johdossa  vallankumouksen  aikana.  —  Tlimyskunnalla  on  valta,  ja  maaomaisuus 
on  sen  hallussa.  —  Köyhän  kansan  huono  asema.  —  Tehdasliike  syntyy.  —  Kir- 
kolliset olot.  —  Irlantilaisten  asema.  Taistelu  »vanhaa  Englantia»  vastaan  alkaa. 
—  Sanomalehdet  ja  meetingit.  —  Hallituksen  suunta  k  Ääntyy  vapaamieliseksi,  Yrjö 
Canning.  —  Katolilaisille  myönnetään  valtiolliset  oikeudet.  —  Reform-akti.  —  Muita 
vapaamielisiä  reformeja.  —  Viljalait  poistetaan.  —  Vaalioikeutta  laajennetaan.  — 
Irlannin  kysymys.  —  0*Connel.  —  Katovuodet  1846—49.  —  Irlantilaisia  siirtyy 
Amerikaan,  fenien  liitto.  —  Oladstone.  —  Parannuksia  Irlannissa.  —  Home-rule  ja 
Pamell.  —  Maaliitto.  —  Boikottaus.  —  Oladstone  käyttää  pakkokeinoja  ja  tekee 
myönnytyksiä.  —  Hän  ajaa  bome-rulea.  —  Kehityksen  luonne  Englannissa.  — 

Imperialismi. 

Englanti  oli  vallankumouksen  aikana  itsepintaisesti  vastustanut 
Ranskan  paisuvaa  valtaa,  eikä  Napoleon  milläkään  yrittämällään  keinolla 
saanut  sitä  kukistetuksi,  päinvastoin  hän  itse,  tahtoessaan  Englantia  ma- 
sentaa, valmisti  omaa  perikatoansa.  Vallankumouksen  mullistukset  eivät 
myöskään  sinne  ulottuneet,  vaan  Englannin  olot  pysyivät  tällä  aikakau- 
della melkein  kokonaan  vanhoillaan,  sillä  kansan  ja  hallituksen  koko 
huomio  ja  toiminta  olivat  kohdistuneet  tuohon  jättiläistaisteluun.  Vuoden 
1815  jälkeen  sitä  vastoin  alkaa  Englannissa  reformien  aika,  mutta  niiden 
aikaan  saamiseksi  täällä  ei  tarvita  väkivaltaista  menoa  ja  verisiä  mete- 
leitä,  niinkuin  mantereen  maissa,  vaan  kehitys  kulkee  verraten  tyynesti 
ja  tasaisesti.  Puolueet,  entiset  töryt  ja  whigit,  joita  aljetaan  kutsua  van- 
hoillisiksi eli  konservatiiveiksi  ja  vapaamielisiksi  eli  liberaleiksi,  ovat  kyllä 
Englannissakin  vastakkain,  mutta  edelliset  eivät  pysy  niin  jyrkästi  kiinni 
olevissa  oloissa,  että  sen  johdosta  syntyisi  verisiä  vallankumouksia,  vaftn 
ne  tekevät  myönnytyksiä,  kun  huomaavat  vastustuksen  mahdottomaksi; 
ja  sen  vuoksi  onkin  Englannissa  huomattavissa  se  omituinen  seikka, 
että  vanhoillinen  puolue  ottaa  ohjelmaansa  sellaisia  asioita,  joita  toinen 
puolue  vastikään  oli  ajanut;  vapaamielinen  puolue  taas  ei  rupea  liiallisia 
reformeja  vaatimaan,  vaan  se  tahtoo  oloja  kehittää,  pysyen  kohtuuden 
kannalla  ja  asettaen  vaatimuksensa  sellaisiksi,  että  ne  voivat  tulla  käy- 
tännössä toteutetuiksi;  ja  sitkeästi  mutta  laillisella  tavalla  niitä  ajetaan, 
kunnes  ne  yleisen  mielipiteen  pakosta  on  saatu  hyväksytyiksi.     Puolue- 


596  YLEINEN   HISTORIA. 

taisteluissa  tulee  näkyviin  käytännöllinen  järki  ja  maltillisuus,  joka  on 
varsin  vierasta  Ranskalaisten  intohimoiselle  ja  tuliselle  luonteelle. 

Englanti  oli  keski-ajalta  alkaen  Europan  vapain  valtio,  eikä  Stuar- 
tien ponnistuksetkaan  saaneet  hävitetyksi  sen  valtiolaitosta,  päinvastoin 
se  niiden  johdosta  kehittyi  vielä  vapaammaksi.  Mutta  hallituksen  mahti 
käy  taas  vallankumouksen  aikakaudella  entistä  vankemmaksi,  sillä  tory- 
puolueen  miehet,  jotka  v:sta  1784  aina  1830:neen  asti  yhtämittaa  ovat 
vallassa,  sitä  lujittavat.  Nuorempi  JVilHam  Pitt,  Castlereaghin  lordi 
ja  Wellingtonin  herttua  ovat  valtion  johtavat  miehet  kuningas  Yrjö 
IILnnen  ja  Yrjö  IVmnen  aikana.  Mutta  jo  19:nnen  vuosisadan  toisella 
vuosikymmenellä  rupeaa  yleinen  mielipide  vaatimaan  kansanvaltaiseen 
ja  vapaampaan  suuntaan  käypiä  muutoksia;  taistelu  alkaa  nyt  ja  kestää 
yhäti  halki  koko  vuosisadan  kuningas  Vilhelm  IVmnen  (1830  >- 37)  ja 
kuningatar  Viktorian  (1837—1901)  aikana. 

Englantilaisilla  oli  siis  kauan  aikaa  ollut  valtiolliset  oikeudet,  mutta 
ainoastaan  pienellä  osalla  kansasta,  nimittäin  ylimyskunnalla.  Yksinomaan 
sen  jäseniä  oli  lordien  huoneessa,  mutta  se  määräsi  myöskin  useimmiten 
jäsenet  kommunien  huoneeseen,  sillä  tuo  vanha,  keski-ajalta  johtuva 
vaalilaki  teki  sen  mahdolliseksi  (ks.  luk.  XXV).  Ylimyskunnan  käsissä 
oli  myöskin  paikallinen  hallinto  eri  hallintopiireissä.  Se  omisti  suurim- 
man osan  maasta,  sillä  suurtilojen  omistajat  olivat  aikojen  kuluessa 
osanneet  hävittää  pikkutilalliset  ja  ottaa  itselleen  heidän  maansa;  Englan- 
nissa oli  900:11a  omistajalla  kolmas  osa  koko  maasta,  Irlannissa  800:11a 
puolet  ja  Skottlannissa  600:11a  neljäviidettäosaa;  suuria  puistoja  ja  laitu- 
mia oli  entisten  peltojen  ja  kylien  asemilla,  niinkuin  muinoin  Rooman 
optimaattien  latifundioilla.  Tällaisten  olojen  vallitessa  suurin  osa  kansaa 
menetti  tietysti  itsenäisen  asemansa  ja  joutui  ylimyksistä  riippuvaiseksi. 
Köyhät  olivatkin  tosi-oloissa  lakien  säätämien  oikeuksien  ulkopuolella; 
esim.  hallitus  otti  mielivaltaisesti  merimiehiä  laivoihinsa  köyhästä  kansan- 
luokasta; päiväpalkkalaisten  täytyi  lain  vahvistamasta  maksosta  ruveta 
maanomistajan  työhön,  joka  määräys  oli  syntynyt  14:nnellä  vuosisadalla; 
ne  henkilöt,  joilla  ei  ollut  omintakeista  asemaa,  joutuivat  kunnan  holhun- 
alaisiksi,  joka  sai  käyttää  heitä  töissään.  Rikkaat  maanomistajat,  joilla 
oli  valta,  katsoivat  lainsäädännössä  aina  omia  etujaan;  niinpä  oli  laadittu 
laki,  joka  kielsi  viljan  tuonnin  Englantiin  paitsi  nälänhädän  aikana  ja 
vasta  sitten  kun  viljan  hinta  oli  kohonnut  säädettyä  korkeammaksi;  v. 
1815  sitä   vielä   korotettiin.     Köyhä   kansa   tästä  tietysti  enimmin  kärsi. 

Näiden  maanomistaja-ylimyksien  rinnalla  alkoi  myöskin  rikkaita 
tehtaanomistajia  ilmaantua  sen  jälkeen  kuin  höyryn  ja  vesivoiman  käy- 


ENGLABTI   i9:NNELLX  VUOSISADALLA.  597 

täntöön  tultua  teolliauudeesa  pikkuteollisunden  harjoittajat  eivät  saattaneet 
kilpailla  fiuurempien  kanssa.  Työväki,  joka  tehtaissa  työskenteli,  joutui 
rilppnvaisekBi  näietft  rabamiehlstS,  seikka,  joka  ennen  pitkiä  herätti  hen- 
kiin sosialisen  liikkeen. 

Kirkolliset  olot  olivat  niinikään  vanhentuneella  kannalla.  Ainoastaan 
an^kaanisella  kirkolla  oli  oikeastaan  lain  suojelema  asema;  tosin  Skott- 
lannin  presbyterinen  kirkkokin  oU  laiUiseksl  tunnustettu,  mutta  katolinen 


VIktorii  kuningiUr  «ittiiiliilniU*  [iMatw*UB  1637.    «(nalkainn  taula.) 

kirkko,  johon  Irlantilaiset  kuuluivat,  oli  laiton,  vaikka  sitä  kohtaan  tosf- 
oloissa  osotettiin  suvaitsevaisuutta;  mutta  valtion  virkoihin  sen  tunnustajia 
ei  laskettu,  eillä  test-sääntS  oli  vielä  voimassa. 

Irlantilaisten  asema  oli  muutenkin  sangen  huono.  Olemme  jo  en- 
nemmin maininneet  (ks.  luk.  XVIII),  mitenkä  Englannin  hallitus  Stuartien 
ja  CromwellIo,  vieläpä  Vilhelm  III:nnenkin  aikana  kohteli  tätä  väestöä, 
joka  oli  eri  sukuperää  ja  tunnusti  eri  uskontoa,  mutta  joka  pysyi  lujasti 
kiinni  omissa  oloissaan.  Irlannin  asukkailta  oli  otettu  heidän  maansa 
pois  ja  annettu  englantilaisille  ylimyksille,  joten  entiset  maanomistajat 
olivat  muuttuneet   vuokramjebiksi ;    heidän    täytyi    palkata  anglikaanisen 


598  TLEIKEN  HISTORIA. 

kirkon  piispoja  ja  pappeja,  vaikkei  näillä  usein  ollut  seurakuntaa  ollen- 
kaan; niinpä  oli  19:nnen  vuosisadan  alassa  151  pappia,  joiden  pitäjissä 
ei  ollut  ainoatakaan  protestanttista  asukasta.  Tjrjtymättömyys  ja  viha 
Englantia  kohtaan  oli  tämän  johdosta  painunut  yhä  syvemmälle  Irlannin 
kansaan;  kostontuumia  alati  suunniteltiin  ja  kapinanyrityksiä  pantiin 
toimeen  milloin  vaan  tilaisuutta  arveltiin  ilmaantuneen.  Ja  vaikka  suu- 
rin osa  Irlannin  kansasta  oli  vieraantunut  omasta  kielestään  ja  puhui 
englanninkieltä  —  ainoastaan  lounaisessa  osassa  puhuttiin  keltinkieltä 
—  ei  sittenkään  yhteensulautuminen  ollut  tapahtunut;  uskonto  oli  kuiten- 
kin kaikilla  Irlantilaisilla  yhteinen.  ~  Y:teen  1800  asti  oU  Irlannilla  oUut 
oma  parlamenttinsa,  jossa  se  sai  ratkaista  paikalliset  asiansa,  mutta  kun 
siinä  ruvettiin  kumoamaan  katolilaisille  epäedullisia  lakeja  sekä  koetta- 
maan saada  Irlannille  itsenäisempää  asemaa,  hävitti  Englannin  hallitus 
sen.  Irlantilaiset  saivat  kuitenkin  v:sta  1780,  vaikka  olivatkin  katolilai- 
sia, valita  edustajia  Englannin  parlamenttiin,  mutta  edusmiesten  tuli  olla 
protestantteja. 

Tällaiseksi  olot  olivat  vuosisatojen  kuluessa  muodostuneet  ja  vaUan- 
kumouksen  pitkällisten  sotien  aikana  vielä  lujittuneet,  sillä  etuoikeutetut 
kansanluokat,  kauhulla  katsellen  asiain  menoa  Ranskassa,  ehkäisivät 
kaikkia  muutoksia.  Mutta  heti  kun  rauha  oli  saatu,  alkaa  taistelu  tätä 
»vanhaa  Englantia»  vastaan;  kansan  alemmat  kerrokset  pyrkivät  murta- 
maan korkeimman  säätyluokan  etuoikeutettua  asemaa  sekä  poistamaan 
luonnottomiksi  käyneitä  epäkohtia.  Parlamentissa  esiintyy  miehiä,  jotka 
tuovat  esille  suuria  ref ormiehdotuksia ;  orjien  vapauttamista,  katolilaisten 
aseman  parantamista,  rikoslain  lieventämistä,  vaalireformin  toimeenpane- 
mista ja  opetuksen  järjestämistä  vaaditaan.  Samoja  asioita  ajavat  niin- 
ikään suuret  vapaamieliset  sanomalehdet,  joiden  merkitys  ja  arvo  näihin 
aikoihin  on  kasvamassa.  Painovapaus  on  tosin  hyvin  ahtaalla,  ja  van- 
keus tai  maanpako  on  alituisena  uhkana  toimittajalla  varomattomasta 
kirjoituksesta,  jonka  hän  lehteensä  painattaa.  Ja  usein  näitä  rangaistuk- 
sia käytettiinkin;  niinpä  v:sta  1808  v:teen  1821  tuomittiin  12  sanoma- 
lehdentoimittajaa  maanpakoon  ja  sitä  paitsi  82  muihin  rangaistuksiin. 
Sanomalehtien  leviämistä  vaikeutti  vielä  kallis  hinta,  johon  vaikutti  sekin, 
että  jokaisen  numeron  tuli  olla  karttaieimalla  varustettu.  Suurinta,  TimeS' 
lehteä  levisikin  v.  1815  vaiheilla  ainoastaan  8000  kappaletta.  Mutta 
vastuksista  huolimatta  lukijoiden  lukumäärä  oli  yhäti  lisääntymässä. 

Kansassa,  varsinkin  työväessä,  alkaa  myöskin  ilmaantua  vireämpi 
harrastus  yleisiin  asioihin;  se  rupeaa  johtajiensa  kiihottamana  vaatimaan 
sellaisia  oikeuksia,  joita  se  pitää  itselleen  kuuluvina,  ja  suurissa  kansan- 


ENGLANTI   19;NNELLi   VUOSISADALLA.  599 

kokouksissa  (meetings),  joissa  kymmeniätuhansia,  vieläpä  satojatuhansia, 
ihmisiä  on  koossa  ja  joita  pidetään  jollakin  julkisella  paikalla  taivasalla, 
se  tuo  esille  mielipiteitään,  samassa  tahtoen  mahtipontisella  esiintymisellään 
pelottaa  vallanpitäjiä.  Liittoja  ja  yhdistyksiä  muodostetaan  työväestön 
kesken,  jotta  se  yhdystoiminnan  kautta  olisi  vankempi  asioitaan  ajamaan; 
jättiläisanomuksilla,  joihin  nimiä  toisinaan  miljooniin  asti  on  koottu,  koe- 
tetaan tärkeissä  asioissa  vaikuttaa  parlamentin  jäseniin.  Parlamentissa 
taas  reformien  ystävät,  vaikka  tietävätkin  enemmistön  hylkäävän  heidän 
ehdotuksiaan,  tuovat  kuitenkin  niitä  yhä  uudelleen  esille,  kunnes  ne 
vihdoin  asiain  pakosta  saavat  enemmistön  puoleUensa.  Englantilaiset 
ovat  pysyneet  laillisuuden  rajoissa  taistelussaan  reformien  puolesta,  mutta 
Irlantilaiset  ryhtyivät  myöskin  laittomiin  keinoihin,  murhiin  ja  muihin 
julmiin  tekoihin. 

TäUä  tavalla  on  taistelua  kestänyt  Englannissa  halki  koko  19:nnen 
vuosisadan;  vanhojen  olojen  puolustajia  oli  etelä-  ja  itäosassa  maata, 
jossa  asui  etupäässä  rikkaita  maanomistajia;  pohjoisessa  ja  länsiosassa 
taas  oli  tehdasteollisuus  luonut  suuren  työmiesluokan,  joka  oli  valtiolli- 
selle kiihotukselle  alttiina  ja  vapaamielisten  reformien  kannattaja;  Skott- 
lanti,  jossa  väestö  oli  presbyterinen,  oli  niinikään  vihamielinen  Englannin 
anglikaaniselle  ylimyskunnalle,  ja  vielä  vihatumpi  oli  sama  ylimyskunta 
katolisessa  Irlannissa. 

Huolimatta  kaikista  kansan  toivomuksista,  mielenosotuksista  ja  esille 
tuoduista  ehdotuksista,  oli  hallitus  aina  v:teen  1822  ihan  vanhoillisella 
kannalla  ja  kiivaitten  toryjen  vallassa;  poliisin  avulla,  joskus  sotaväkeen- 
kin turvaten,  niinkuin  mantereen  hallitukset,  se  tahtoi  tukahuttaa  kaikki 
sellaiset  toimenpiteet,  jotka  eivät  sitä  miellyttäneet.  Niinpä  pidettiin  lä- 
hellä Manchesteria  v.  1819  suuri  meeting,  jossa  oli  noin  50,000  osan- 
ottajaa; sinne  kuljettiin  suurissa  joukoissa  mukana  liput,  joissa  oh  kir- 
joitettuna: »viljalait  pois»,  »vapaus  tai  kuolema»,  »samallainen  edustus 
tai  kuolema».  Eräs  Hunt  rupesi  puhumaan,  mutta  poliisi  esti  hänet,  ja 
kun  kansa  puolusti  puhujaa,  kutsuttiin  avuksi  yksi  husaarirykmentti, 
joka  surmasi  muutamia  henkilöitä.  Tätä  tapahtumaa  kuitenkin  yleisesti 
paheksuttiin,  siinä  kun  loukattiin  kokoontumisvapautta,  joka  vanhoista 
ajoista  asti  oli  kuulunut  Englannin  kansan  oikeuksiin.  Mutta  v.  1822 
Yrjö  Canning  tulee  ministeriksi,  ja  silloin  tapahtuu  muutos  vapaamieh- 
seen  suuntaan;  hän  kyllä  kuului  tory-puolueeseen,  mutta  ei  seurannut 
sokeasti  sen  ohjelmaa,  jonka  vuoksi  häntä  siltä  taholta  aljettiinkin  moit- 
tia ja  kutsua  luopioksi.  Ulkopohtiikassa  Canning  vapautui  Metternichin 
johdosta,  jonka  alaisena  Englantikin  oli  ollut.    Valtiollisen  ja  uskonnollisen 


600  YLEINEN   HISTORIA. 

vapauden  tuli  kaikkialla  vallita,  ee  oli  hänen  mielipiteensS,  jota  h9n  tahtoi 
toteuttaa.  Kreikkalaisten  vapauttamista  hän  kannatti,  Espanjan  vallasta 
vapautuneet  siirtomaat  Amerikassa  hSn  ensimmäiseksi  tunnusti  itsenSi- 
siksl.    Reformien  aika  alkaa  nyt  myöskin  Englannin  sisSiflissfi  oloissa. 


Vrl«  Curnlag.    (H.  LaKrunn  nuluni.) 

Irlannin  väestön  rauhoittaminen  sekä  parhimentin  vaalitavan  muutta- 
minen olivat  tärkeimmät  kysymykset,  joihin  hallituksen  täytyi  huomiotaan 
kiinnittää.  Äsken  mainitsimme,  että  Irlantilaiset  saivat  valita  edustajia 
Englannin  parlamenttiin,  mutta  Englannissa  oli  test-sääntö  entisessä  voi- 
massaan, jonka  johdosta  Englannin  katolilaiset  ohvat  epäeduUisemmaBsa 
he    kun    eivät    olleet   oikeutetut   valitsemaankaan.     Kysymys 


ENGLANTI   19:NNELL1  VUOSISADALLA.  601 

valtiollisten  ja  kansallisten  oikeuksien  myöntämisestä  kaikille  katoiilai- 
sille  oli  kyllä  ollut  vireillä  19:nnen  vuosisadan  alusta  alkaen,  ja  olipa 
sitä  ehdotettu  parlamentissakin  jo  v.  1813,  mutta  vanha  epäluulo  ja  viha 
heitä  kohtaan  oli  estänyt  muutosten  aikaan  saamista.  Canning  ryhtyi  nyt 
asiaa  kannattamaan  ja  ehdotteli  taas  parlamentin  alahuoneessa  test-sään- 
nön  kumoamista  v.  1824,  mutta  ehdotus  hyljättiin;  hän  uudisti  sen  kui- 
tenkin, mutta  kuoli  (v.  1827),  ennenkuin  sai  asian  perille  ajetuksi.  Hänen 
jälkeensä  ministerit  Wellington  ja  Peel,  vaikka  olivatkin  tory-puolueen 
miehiä,  toivat  uudelleen  esille  saman  lakiehdotuksen,  ja  vihdoin  v.  1829 
se  saatiin  hyväksytyksi,  huolimatta  kuningas  Yrjö  IV:nnen  vastustuk- 
sesta. Nyt  pääsivät  katolilaiset  lain  nojassa  parlamenttiin  ja  valtion  vir- 
koihin.    Suurin  hyöty  siitä  oli  Irlantilaisille. 

Kysymys  parlamentin  vaalitavan  muuttamisesta  oli  paljon  aikaisem- 
min ollut  esillä;  niinpä  Cromwell  jo  oli  tuuminut  saada  aikaan  siinä 
parannusta,  ja  William  Pitt  oli  v.  1782  pannut  kysymyksen  vireille. 
Asia  oli  kuitenkin  jäänyt  entiselleen.  Mutta  vallankumouksen  sotien  jäl- 
keen aljettiin  varsinkin  työväen  piirissä  yhä  kiihkeämmin  vaatia  reformia, 
eikä  asiata  voitu  enää  tukahuttaa.  Birminghamin  suuri  tehdaskaupunki, 
jolla  ei  myöskään  ollut  oikeutta  lähettää  edusmiehiä,  oli  liikkeen  keskus- 
paikka. Ennen  pitkää  hallituskin  rupesi  vaalitavan  muuttamista  suosi- 
maan. Kun  Wilhelm  IV  oli  tuUut  kuninkaaksi  v.  1830,  pääsi  näet  whig- 
puolue  valtaan,  ja  ministeri  Orey  toi  ehdotuksen  esille  alahuoneessa,  joka 
sen  hyväksyikin  (v.  1831).  Lordien  huone  sen  kuitenkin  hylkäsi.  Tämä 
herätti  vihaa  ja  suuttumusta  koko  maassa;  vapaamieliset  sanomalehdet 
kirjoittivat  ankarasti  ylimystöä  vastaan,  Bristolin  kaupungissa  syntyi 
metelikin,  joka  päättyi  tulipalolla  ja  verenvuodatuksella;  Lontoossa  oli 
kiihtymys  noussut  korkeimmilleen  ja  kaduilla  kuuli  huudettavan:  »pois 
kuningas»  ja  »eläköön  Cromwell».  Wilhelm  IV  tahtoi  nyt  saada  asian 
ratkaistuksi  kansan  tahdon  mukaan.  Mutta  vielä  sittenkin  ylähuone 
kerran  hylkäsi  ehdotuksen,  ja  vasta  kun  kuningas  uhkasi  nimittää  uusia 
lordeja,  joiden  kautta  äänten  enemmistö  ylähuoneessa  saataisiin  ehdotuk- 
sen puolelle,  ja  kansankiihko  käynyt  yhä  uhkaavammaksi,  hyväksyivät 
lorditkin  sen,  mutta  ainoastaan  9  äänen  enemmistöllä  (v.  1832). 

Tämän  n.  k.  reform-aJcHn  säädöksillä  ei  oikeastaan  muutettu  en- 
tistä järjestelmää,  sillä  vaalioikeutta  pidettiin  vieläkin  niiden  etuoikeutena 
(kreivikuntien,  kaupunkien  ja  yliopistojen),  jotka  sitä  nauttivat,  ja  varal- 
lisuus oli  entiseen  tapaan  sen  määrääjänä;  mutta  pahimmat  epäkohdat 
poistettiin  etenkin  sen  kautta,  että  se  teki  edustuksen  kohtuullisemmaksi, 
säätämällä    perustukseksi    väkiluvun.     Sellaisilta    kauppaloilta,   joissa   ei 


602  YLEINEN   HISTORIA. 

ollut  2000  asukasta»  otettiin  edustusoikeus  pois,  joten  143  tuli  sen  menettä- 
neeksi; 30:ltä  taas  otettiin  toinen  edustaja,  mutta  yhden  ne  saivat  valita. 
Sen  sijaan  monet  kaupungit,  joilla  ei  ennen  oUut  edustusoikeutta,  saivat 
väkilukunsa  mukaan  lähettää  eri  monta;  esim.  Lontoo  valitsi  8  enemmän 
kuin  ennen.  Äänestysoikeuden  perustaksi  säädettiin  sekä  kaupungeissa  että 
kreivikunnissa  määrätty  tulo,  jonka  nojalla  valtiolliset  oikeudet  jäivät  vie- 
läkin varakkaiUe,  mutta  äänestäjien  luku  karttui  kuitenkin  kreivikunnissa 
247,000:stä  370,000:teen  ja  kaupungeissa  188,000:sta  286,000:teen. 

Yleinen  riemu  vallitsi  maassa  uuden  vaalilain  johdosta;  ilotulituksia 
pantiin  toimeen,  pitoja  pidettiin,  ministereille  annettiin  lahjaksi  kultapikari, 
jota  varten  rahoja  koottiin  koko  maasta,  mutta  keneltäkään  ei  otettu  yhtä 
pennyä  (noin  10  Suomen  p:iä)  enempää,  jotta  köyhäkin  voisi  roponsa 
antaa.  Vapaamielinen  suunta  oli  hallituksessa  tämän  jälkeen  huomatta- 
vissa; ensimmäisissä  vaaleissa  tuli  alahuoneeseen  valituksi  509  vapaa- 
mielistä ja  ainoastaan  149  vanhoillista.  Sanomalehdille  annettiin  entistä 
suurempi  vapaus;  v.  1836  alennettiin  karttaieima  l:teen  pennyyn  nume- 
rolta ja  V.  1855  koko  verotus  poistettiin;  julkisuutta  parlamentin  toimin- 
nassa ei  enää  siihen  määrään  kammottu  kuin  ennen.  Monia  tärkeitä  ja 
varsinkin  huonompiosaisten  tilan  parantamista  tarkoittavia  reformeja  saa- 
tiin aikaan;  niinpä  v.  1834  järjestettiin  vaivaishoito  inhimillisemmälle 
kannalle.  Kunnat  olivat  vanhan  tavan  mukaan  pitäneet  huolta  köyhistä, 
jota  varten  varallisten  asukkaiden  tuli  suorittaa  määrätty  vero,  mutta 
ankarat  lainmääräykset  olivat  kokonaan  jättäneet  heidät  niiden  mieli- 
valtaan; »köyhien  valvojat»  saattoivat  esim.  luovuttaa,  melkein  myydä, 
köyhiä  perheitä  tehdaslaitoksiin,  joissa  16  tuntinen  työpäivä  oli  käytän- 
nössä, tai  suljettiin  heitä  vaivaistaloihin,  jotka  eivät  olleet  vankiloita 
parempia.  Estääkseen  taas  köyhien  lukumäärää  hsääntymästä  kunnissa, 
karkotettiin  sellaisia  henkilöitä,  jotka  työtä  etsivät  tai  estettiin  heitä  saa- 
masta asuntoa,  mentiinpä  niinkin  pitkälle,  että  hävitettiin  sellaisia  asun- 
toja, joihin  he  olisivat  voineet  asettua  asumaan.  Maanomistajat  taas 
käyttivät  köyhiä  töissään,  maksaen  hyvin  niukan  päiväpalkan,  jonka 
vuoksi  heille  täytyi  kunnan  yhteisistä  varoista  antaa  apua,  joten  rikkaiden 
maat  tulivat  osaksi  viljellyiksi  kuntien  kustannuksella.  Mutta  nyt  parla- 
mentti päätti,  että  apua  ei  annettaisi  sellaisille  henkilöille,  joilla  oli  asunto, 
työhönkykenemättömiä  lukuunottamatta,  ja  kaikki  työkuntoiset  köyhät 
sijoitettiin  työhuoneisiin,  joissa  he  saivat  ravinnon,  mutta  heiltä  vaadit- 
tiin myöskin  työtä.  Tämän  johdosta  vaivaishoidon  menot  suuresti  vähe- 
nivät, sillä  sangen  monet  tahtoivat  välttää  työhuoneisiin  joutumasta,  koet- 
taen omin  neuvoin  tulla  toimeen. 


ENGLANTI   19:NN£LLÄ   VUOSISADALLA.  603 

EDglannin,  samoin  kuin  muidenkin  valtioiden,  siirtomaissa,  oli  uuden 
ajan  alussa  syntynyt  neekeriorjuus  vielä  yleinen,  mutta  v.  1833  se  hävi- 
tettiin, ja  hallitus  antoi  20  miljoonaa  puntaa  orjien  omistajille  korvauk- 
seksi siitä  mitä  he  tämän  kautta  menettivät. 

Vihdoin  kahdeksanvuotisen  taistelun  jälkeen  saatiin  kohtuuttomat 
viljalait  poistetuiksi.  Englannin  kaksi  ylimysluokkaa,  jotka  olivat  yhdessä 
tottuneet  vastustamaan  kansanvaltaisia  ja  vapaamielisiä  j*eformeja,  olivat 
tässä  asiassa  eri  kannalla;  maanomistajat  puolustivat  tulleja,  koska  he 
niiden  avulla  saattoivat  saada  maantuotteistaan  korkeamman  hinnan, 
mutta  tehtailijoiden  etu  taas  vaati  niiden  poistamista,  sillä  sen  kautta 
leivän  hinta  alenisi,  mikä  taas  tekisi  mahdolliseksi  työpalkkojen  alen- 
tamisen. Työväki  liittyi  viimemainittuihin.  Muodostettiin  vastustajien 
kesken  »liitto  viljalakeja  vastaan»  fAnti-comlaio-leagueJ,  jonka  etevin 
johtaja  oli  puuviUatehtailija  Cobden  ja  tulisin  puhuja  Bright  Mancheste- 
rin kaupunki  oli  liikkeen  pääpaikka,  mutta  nuo  molemmat  miehet  kulki- 
vat pitkin  Englantia  puheita  pitämässä  ja  kansaa  asiaan  tutustuttamassa; 
lentokirjoja  levitettiin,  suuria  kokouksia  pidettiin,  ja  vihdoin  ministeri 
Robert  Peelkin  liittyi  vapaakaupan  puolustajiin.  Hän  oli  kyllä  tory- 
puolueen  mies  ja  hänen  paras  tukensa  olivat  olleet  maanomistajalordit, 
mutta  samoin  kuin  hän  v.  1829  katsoi  täytyvänsä  ruveta  kannattamaan 
katolilaisille  vaadittuja  oikeuksia,  samoin  hän  näki  nytkin  maansa  edun 
vaativan  viljatuUien  poistamista.  Hän  alkoi  siis  puolustaa  toista  kantaa 
kuin  hänen  oma  puolueensa.  Kiivaitten  keskustelujen  jälkeen  saatiin  laki 
hyväksytyksi  alahuoneessa,  eivätkä  lorditkaan  uskaltaneet  sitä  vastustaa, 
vaan  antoivat  siihen  suostumuksensa  (v.  1846). 

Samaan  aikaan  kuin  viljatulleja  vastaan  taisteltiin,  oli  toinenkin 
suuri  kysymys  vireillä,  nimittäin  valtiollisen  vaalioikeuden  laajentaminen, 
jota  työväki  vaati.  Vuoden  1832  vaalilaki  ei  alusta  alkaenkaan  tyydyt- 
tänyt työväkeä,  sillä  se  jätti  sen  kokonaan  oikeuksia  vaille.  Ennenkuin 
hallitus  tulisi  huomioonsa  ottamaan  heidän  vaatimukaan,  lausuivat  työmie- 
het, olivat  rikkaat  vallasta  syrjäytettävät,  ja  jotta  se  saataisiin  aikaan, 
oli  vaalioikeus  annettava  kaikille  kansalaisille  varallisuudesta  huolimatta. 
Lontoon  työväenyhdistys  oli  liikkeen  johdossa.  Mieliä  kiihotettiin,  pantiin 
toimeen  meetingejä,  joissa  kiihkoisat  kansanjohtajat  esiintyivät;  varsinkin 
asianajaja  Fecurgus  O*  Connor,  joka  oli  Irlannista  kotoisin,  saavutti  mai- 
netta. Eräässä  tuollaisessa  Birminghamissa  pidetyssä  kokouksessa  v. 
1838  laadittiin  n.  k.  »kansan  kartta»,  jossa  työväen  vaatimukset  tuotiin 
esille;  yleinen  äänioikeus  oli  saatava,  parlamentti  oli  vuosittain  uudistet- 
tava ja  vaalit  suljetuilla   lipuilla   toimitettavat,   jotta   työmiehet   voisivat 


YLEINEN    HISTORIA. 


SIf  R<b«rt  Pnl.    (Th,  Lnrtnoan  miilumi.) 

vapaaBti  iBäntllnsä  pelkäämättä  äänensä  antaa  (äänestys  toimitettiin  näet 
vanhan  tavan  mukaan  suullisesti).  Liikettä  aljettiin  kutsua  kartismiksi. 
Ja  eitä  ajettiin  innokkaasti  10  vuotta  jrbtSmittaa.  V.  1839  tuo  kartta 
jätettiin  parlamentille  1,200,000  allekirjoittamana;  mutta  se  herätti  vaan 
naurua  ja  jäi  huomioon  ottamatta ;  v.  1842  se  esitettiin  uudestaan  3  milj. 


ENGLANTI   19:NNELLA   VUOSISADALLA.  605 

nimellä  varustettuna,  ja  viimeisen  kerran  (v.  1848)  toi  sen  0'Gonnor 
parlamenttiin,  ilmoittaen  siinä  olevan  5,716,000  allekirjoitusta,  mutta  eräs 
laskemaan  valittu  komitea  keksi  siinä  ainoastaan  1,975,000.  Ei  siihen 
nytkään  huomiota  pantu,  ja  koko  asia  jäi  lepäämään  20:ksi  vuodeksi. 

V.  1866  pidettiin  taas  Lontoossa  ja  myöskin  Englannin  suurissa 
tehdaskaupungeissa  sekä  Skottlannissa  meetingejä,  joissa  kysymystä  vaali- 
oikeuden laajentamisesta  käsiteltiin.  »Alahuone,  jonka  jäsenet  ainoastaan 
osa  maan  miespuolisesta  väestöstä  määrää,  on  loukkaus  ja  iva  perustus- 
lain periaatteita  ja  henkeä  vastaan»,  lausuttiin  eräässä  Lontoon  Trafalgar- 
Sqvare'ssa  pidetyssä  kokouksessa,  ja  sanottiin  välttämättömäksi,  että  ääni- 
oikeus oli  annettava  kaikille  täysi-ikäisille  kansalaisille.  Vanhoillinen 
ministeristö,  jonka  johtaja  oli  Disraeli,  ei  ehdotusta  kuitenkaan  näin  laa- 
jassa muodossa  tuonut  esille,  mutta  hänkin  esitti  hyväksyttäväksi  uuden 
vaalilain,  jonka  mukaan  äänioikeus  laajennettiin  varsinkin  kaupungeissa 
siihen  määrään,  että  valitsijamiesten  lukumäärä  lisääntyi  1  ^  miljoonalla 
(v.  1867).  Tässä  oli  kuitenkin  epätasaisuutta  siinä  kohden,  ettei  vaali- 
oikeus ollut  kreivikunnissa  yhtä  laaja  kuin  kaupungeissa,  siliä  yhden 
edusmiehen  kohdalle  tuli  maalla  toista  vertaa  suurempi  asukasluku  kuin 
kaupungeissa  (kaupungeissa  noin  41,000,  kreivikunnissa  78,000).  Tämä 
tasoitettiin  Gladstonen  ehdottaman  reformin  kautta,  joka  hyväksyttiin 
1885;  useat  kauppalat  menettivät  sen  kautta  edustusoikeutensa  ja  muissa 
se  järjestettiin  siten,  että  yksi  edustaja  tuli  50,000  asukasta  kohti.  Ala- 
huoneen jäsenten  lukumäärä  lisättiin  658:sta  670:neen.  Jo  v.  1872 
Oladstone  oli  saanut  aikaan  sen  muutoksen,  jota  jo  1832  oli  vaadittu, 
että  äänestys  vaalitoimituksessa  ei  enää  tapahdu  suullisesti,  vaan  sulje- 
tuilla lipuilla,  joten  työmiehet  ja  vuokramiehet  saattavat  vapaammin 
isäntänsä  vihaa  pelkäämättä  antaa  äänensä.  —  Alahuoneen  jäsenet  vali- 
taan 7:ksi  vuodeksi,  niinkuin  ennenkin. 

Näiden  reformien  kautta  on  Englannin  edustus  saanut  toisen  luon- 
teen kuin  sillä  viime  vuosisadan  alussa  oli.  Harvalukuiset  ylimykset 
silloin  määräsivät  asioiden  menon  sekä  ylä-  että  alahuoneessa;  mutta 
jälkimmäiseen  on  nyt  tullut  kansan  valitsemia  edusmiehiä.  Osanotto 
vaaleihin  on  käynyt  hyvin  vilkkaaksi.  Tavaksi  on  tullut,  että  edusmiehet 
tarjoutuvat,  s.  o.  sellaiset  henkilöt,  jotka  haluavat  tulla  parlamenttiin, 
kulkevat  vaalipiireissä  pitämässä  vaalipuheita,  joissa  he  esittävät  mieli- 
piteensä tärkeimmistä  kysymyksistä.  Paikkaa  ei  makseta  valitulle  edus- 
tajalle. —  Joitakuita  puutteita  on  Englannin  edustuksessa  vieläkin  ole- 
massa,  jonka    vuoksi   se   ei   kaikkia   tyydytä;    niinpä   noin   2   miljoonaa 


606  YLEINEN   HISTORIA. 

työmiestä,  joilla  ei  ole  omaa  taloutta,  ovat  ilman  äänioikeutta,  samoin 
naiset,  joille  niinikään  on  valtiollisia  äänioikeuksia  aljettu  vaatia. 

Pulmallisempi  asia  kuin  mikään  muu  19:nnellä  vuosisadalla  on 
Englannin  hallitukselle  ollut  Irlannin  olojen  järjestäminen,  jota  se  ei  vie- 
läkään ole  saanut  lopullisesti  suoritetuksi.  Irlannin  katolilaiset  saivat, 
niinkuin  mainittu,  lähettää  edusmiehiänsä  Englannin  parlamenttiin,  ja 
vuodesta  1829  alkaen  myöskin  itse  tulla  valituiksi,  mutta  muuten  oli 
voimassa  entinen  järjestelmä,  jonka  mukaan  he  olivat  kokonaan  protes- 
tanttien holhunalaisia :  tuomarit,  järjestyksen  valvojat,  kunnallishallitusten 
jäsenet,  ylimalkaan  kaikki  virka-asemassa  olevat  kuuluivat  Irlantilaisille 
vieraaseen  kirkkokuntaan ;  anglikaaninen  kirkko  oli  yksinomaan  viralliseksi 
tunnustettu,  ja  maan  asukasten  ylläpidettävä,  ja  maa  oli  noin  10,000 
englantilaisen  »maalordin»  hallussa.  Asemaansa  parantaakseen  Irlanti- 
laiset alkavat  hallitusta  vastaan  taistelun,  jonka  vertaista  mitä  kiivauteen 
ja  sitkeyteen  tulee  19:nnellä  vuosisadalla  ei  muualla  tavata.  Sotatila  on 
yhtämittainen,  vaikkakin  sen  tuimuus  silloin  tällöin  joksikin  aikaa  lauh- 
tuu; sotajoukot  eivät  siinä  ole  vastakkain,  vaan  koko  kansa  toista  kansaa 
vastassa.  Irlannissa  on  innokkaita  miehiä,  jotka  kulkevat  taistelun  etu- 
päässä ja  toimivat  ylimalkaan  laillisuuden  pohjalla;  mutta  sen  asukkaat 
ajavat  asiaansa  myöskin  salaisilla  keinoilla,  pannen  toimeen  murhia  tai 
muilla  laittomilla  teoiUa  koettaen  Englantilaisia  vahingoittaa.  Englannin 
hallitus  taas  yrittää  milloin  pakkolaeilla  valtaansa  ylläpitää,  milloin  myön- 
nytyksiä tekemällä  ja  osittaisia  reformeja  toimeen  panemalla  saada  mielet 
tyynnytetyiksi.  Irlantilaisten  vaatimukset  ovat  kohdistuneet  pääasiaUisesti 
kolmeen  seikkaan:  kirkollisella  alalla  he  vaativat  Englannin  valtiokirkon 
hävittämistä,  yhteiskunnallisella  alalla  he  tahtovat  päästä  vuokramiesten 
asemasta  maanomistajiksi,  ja  vihdoin  valtiollisella  alaUa  saada  maallensa 
omaa  hallitusta. 

Ensimmäinen  Irlantilaisten  suurista  johtajista  oli  Daniel  O^Connel, 
joka  1820-luvulla  asettui  tuon  suuren  taistelun  etupäähän.  V.  1829  hän 
perusti  seuran,  jossa  itsenäisyyden  asiaa  ajettiin,  mutta  se  hajoitettiin 
kolme  kertaa;  v.  1831  hän  muodosti  komitean,  jonka  tuli  valmistaa  ja 
allekirjoittaa  unioonin  peruuttamista  tarkoittava  pyyntö;  hän  piti  suuria 
kokouksia,  joissa  hän  satoihin  tuhansiin  nouseville  kansanjoukoille  esitti 
näitä  asioita.  Hänen  komea  ulkomuotonsa,  hänen  sointuva  äänensä  sekä 
vilkas,  sukkela  ja  kansanomainen  puhetapansa  olivat  omiaan  innostutta- 
maan kansaa.  Vieläpä  Englannin  parlamentin  jäsenenä  hän  Englannin 
vapaamielisiin  liittymällä  ajoi  maansa  etuja.  Englantilaiset  pelkäsivät  ja 
vihasivat   tätä    »suurta   agitaattoria»,  mutta  hänen   omat  maanmiehensä 


EHOLAHTI   19:NNELLX   VUOSISADALLA.  607 

luottivat  bäneea  ehdottomasti.  Irlannin  vfiestö  joutui  ennen  pitkSfi  kiih- 
kon valtaan,  ja  vSkivaliantöitl,  murhia  ja  tulipaloja  alkoi  kuulua.  Muun 
muassa  he  Ukkaslvat  maksamasta  krmmenyksifi  englantilaiselle  papistolle, 
ja  feuD  verojenkokoojat  alkoivat  kSyttäS  vSkivaltalsia  keinoja,  niin  hekin 
tekivSt  samoin;  joitakuita  kokoojista  murhattiinkio.  EikS  suoritettavasta 
verosta  saatu  muuta  kuin  vfihäinen  osa  kootuksi.  Hallituksen  täytyi  tehdfi 
myönnytyksiä;  se  vähensi  englantilaisen  kirkon  hiippakuntien  lukumää- 
rää 22:Bta  lOioeen  ja  sääsi,  että  maanomistajien,  eikä  vuokramiesten,  tuli 


Outlal  0'CmmI.    (VutlptIrrM.) 

suorittaa  kymmenykset,  sekä  pani  toimeen  muutamia  muitakin  muutoksia 
Irlantilaisten  eduksi  (1830-luvulla). 

Siitä  huolimatta  tyytymättömyys  ja  levottomat  olot  jatkuivat.  0'0on- 
nel  ajoi  entistä  kiihkeämmin  sunioonio  peruutusta»  (repeal  of  the  union) 
sen  jälkeen  kuin  torypuolue  oli  päässyt  Englannissa  hallituksen  johtoon 
(t.  1841),  ja  muodosti  liiton  sitä  varten.  Hän  tahtoi  kuitenkin  (lailli- 
silla, rauhallisilla  ja  perustuslaillisilla  keinoilla,  yleisen  mielipiteen  sähöa 
avnlla»  saada  Irlantilaisten  asiaa  ajetuksi;  mutta  siellä  syntyi  myöskin 
yhä  uusia  seuroja  ja  yhdistyksiä,  jotka  tahtoivat  ajaa  asiata  salaisilta 
keinoilla  ja  käydä  valiankumouksen  tietä.  Sellaisia  oli  >valkeiden  poi- 
kien liitto*  (White  boys),  'nuori  Irlanti*  ja  kuulnisa  »f&tien  liitto*, 
joka  oli  yhteydessä  Amerikan  Yhdysvaltoihin  muuttaneiden  Irlantilaisten 


608  YLEINEN   HISTORIA. 

kanssa.  Kotimaan  kurjat  olot,  varsinkin  vv.  1846 — 49,  jolloin  perunan- 
kato  oli  yleinen  ja  siitä  johtuya  nälänhätä  tavaton  (jo  v.  1846  kuoli 
800,000  ihmistä)  sekä  sjdämmettömät  häätämiset,  joita  Englantilaiset 
isännät  panivat  toimeen  (esim.  v.  1847  noin  800,000  häädettiin  avutto- 
mina asunnoistaan),  vaikuttivat  näet  sen,  että  ihmisiä  joukottain  lähti 
maasta  pois.  Mutta  Irlantilaiset  eivät  unohtaneet  Amerikassa  kotimaataan, 
vaan  sekä  toiminnallaan  että  rahoilla  he  koettivat  ajaa  sen  vapautumista 
Englannista.  Fenien  tarkoitus  oli  asevoimalla  saada  se  aikaan  ja  muo- 
dostaa Irlannista  tasavalta;  heillä  oli  oma  kirjapainonsa  ja  sanomaleh- 
tensä, omat  asiamiehensä  ja  johtajansa.  Mutta  Englannin  hallitus  pääsi 
liiton  toiminnan  perille;  sen  johtajat  saatiin  kiinni  ja  kirjapaino  hävitet- 
tiin (v.  1865);  Amerikasta  tulleet  upseerit,  jotka  vastikään  olivat  siellä 
taistelleet  orjasodassa  ja  sen  loputtua  palasivat  kotimaahan  asevoimalla 
pelastamaan  isänmaataan,  joutuivat  myöskin  hallituksen  käsiin. 

Irlannin  asia  oli  kuitenkin  niin  tuskallinen  ja  vakava,  että  siihen 
täytyi  täydellä  todella  ja  tarmolla  käydä  käsiksi,  ja  entistä  perinpohjaisem- 
mat  reformit  olivat  ainoa  keino,  jolla  voitiin  saada  se  selvitetyksi.  Tähän 
tehtävään  ryhtyi  William  Evart  Oladstone,  joka  on  yksi  viime  vuosisadan 
kuuluisimpia  valtiomiehiä.  V.  1809  syntyneenä  hän  jo  nuorena  antautui 
valtiolliseen  toimintaan,  ollen  ensin  jäsenenä  parlamentin  alahuoneessa. 
Aluksi  hän  esiintyi  vanhoillisten  eli  toryjen  mielipiteitten  kannattajana, 
mutta  hänen  katsantokantansa  muuttiu  aikaa  myöten  yhä  enemmän  vapaa- 
mieliseen suuntaan,  ja  pääministeriksi  tullessaan  v.  1868  hän  oli  vapaa- 
mielisen puolueen  johtaja.  V.  1869  hän  toi  esille  ehdotuksen  Irlannin 
valtiokirkon  lakkauttamisesta,  jota  hän  puolusti  kolme  tuntia  kestävässä 
puheessa.  Ehdotus  hyväksyttiin,  ja  sen  kautta  katolinen  kirkko  sai  yhtä 
laillistetun  aseman  kuin  anglikaaninenkin.  Toinen  tärkeä  reformi,  joka  v. 
1870  hyväksyttiin,  tarkoitti  arentimiesten  aseman  parantamista;  maan- 
omistaja ei  saanut  ilman  syytä  häätää  arentimiestä  ja  tämän  tuli  niin- 
ikään saada  korvausta  maallaan  tekemistään  parannuksista. 

Irlannissa  olot  eivät  kuitenkaan  rauhoittuneet.  Feniläiset  jatkoivat 
vielä  salaista  työtänsä,  ja  syntyi  uusi  n.  k.  home-rule  (kotihallitus)  puo- 
lue, joka  vaati  Irlannille  omaa  parlamenttia.  Se  rupesi  herättämään  suu- 
rempaa huomiota  sitten  kun  sen  johtajaksi  oli  tullut  Pamell,  »Irlannin 
kruunaamaton  kuningas».  Vähän  myöhemmin  muodosti  eräs  Davitt, 
joka  oli  kuulunut  fenien  liittoon  ja  sen  vuoksi  ajettu  maanpakoon,  maa" 
liiton  (Land  league),  jonka  tarkoitus  oli  saada  arentimiesten  asema 
paremmaksi,  sillä  v.  1870  hyväksytty  laki  ei  voinut  estää  mielivaltaisuutta 
ja  häätämistä.   Maanomistajien  oikeuksia  oli  vähennettävä  ja  arentimiesten 


ENGLANTI    19:NNELLX   VUOSISADALLA.  609 

piti  pfi&stä  pieniksi  maatilanomistajiksi,  jotka  vain  suori ttais ivat  säädetyn 
veron.  Taistelu  kävi  taas  sangen  kiivaaksi.  Parlamentisga  irlantilaiset 
edusmiehet  koettivat  saada  kaiken  työn  mahdottomaksi  n.  k.  obstruktsioo- 


nilla  eli  jarrutuksella,  s.  o.  he  koettivat  puhua  niin  paljon,  ettei  plätöstä  voi- 
taisi saada  aikaan;  esim.  v.  1879  erään  puhujan  sanotaan  yhdessä  istun- 
nossa käyttäneen  500  puhevuoroa  ja  erään  toisen  369.  Maaliiton  jäsenet 
taas,  joita  Parnell  nliniklfin  johti,  eivät  maksaneet  isännilleen  säädettyä 
Tleinen  historia  II.  —  S9 


610  TLEINEN   HISTORIA. 

vuokraa,  ja  jos  joku  väkipakolla  häädettiin  tilaltaan,  ei  kukaan  uskaltanut 
mennä  sitä  asumaan,  ja  häädetty  sai  mikäli  mahdollista  apua  liiton  varoista, 
joita  etenkin  Amerikan  Irlantilaiset  antoivat.  He  alkoivat  myöskin  käyttää 
kuuluisaa  boikottausta.  Nimitys  johtuu  eräästä  maanomistajasta  kapteeni 
Boycottista,  joka  ei  noudattanut  maaliiton  vaatimuksia  ja  joka  sen  vuoksi 
julistettiin  jonkinlaiseen  pannaan;  ei  kukaan  saanut  seurustella  hänen 
kanssaan,  ei  ostaa  häneltä  eikä  myydä  hänelle,  ja  kun  sadon  korjuun 
aika  tuli,  ei  kukaan  mennyt  häntä  auttamaan,  jonka  vuoksi  hänen  täytyi 
tuottaa  työmiehiä  muualta  ja  hankkia  sotaväkeä  suojeluksekseen.  Usein 
isäntiä  surmattiinkin,  jonka  vuoki  Boycottkin  katsoi  paraaksi  muuttaa 
tilaltaan. 

Hallitus  ryhtyi  nyt  (v.  1881)  Irlannin  asiaa  järjestämään  osaksi 
pakkokeinoilla,  osaksi  uudella  maalailla,  jossa  muun  muassa  säädettiin, 
että  maanvuokran  suuruus  oli  tuomioistuimen  määrättävä;  ja  valtio 
antoi  niinikään  apua  maan  lunastamiseen.  Jarrutuksesta  tehtiin  parla- 
mentissa loppu  sen  kautta,  että  puheenjohtajalle  annettiin  oikeus  keskeyttää 
liiallinen  ja  joutava  keskustelu.  Mutta  tätä  asiaa  käsiteltäessä  irlantilainen 
puolue  vielä  sai  kokouksen  pitkittymään  yhtämittaa  maanantai-illasta  k:lo 
4:stä  keskiviikko-iltaan  asti.  Näistä  toimenpiteistä  ei  kuitenkaan  ollut  apua ; 
»muukalaisvallasta  johtuu  kaikki  valtiolliset  ja  yhteiskunnalliset  onnetto- 
muudet», lausuttiin  eräässä  Dublinissa  pidetyssä  kansalliskokouksessa. 
Parnell  vangittiin;  mutta  maaliitto  antoi  julistuksen,  jossa  se  kehottaa 
jatkamaan  lujasti  vastarintaa  ja  lakkaamaan  vuokraa  suorittamasta;  »koko 
kansan  passiivista  vastarintaa  vastaan  ei  sotilasvallalla  ole  aseita.  Koko 
kansakuntaa  ei  voida  karkottaa  eikä  vankiloihin  sulkea»,  sanotaan  siinä 
muun  muassa.  Maaliitto  julistettiin  hävitetyksi  (v.  1881),  mutta  sen  johto 
siirtyi  silloin  Englantiin  Liverpooliin.  Gladstone  laski  kuitenkin  Parnellin 
vapaaksi  ja  alkoi  neuvotella  hänen  kanssaan,  mutta  kun  murhat  jatkui- 
vat ja  Irlannin  varakuningaskin  oli  saanut  surmansa  (v.  1882),  asetettiin 
Irlanti  taas  ankarien  lakien  alaiseksi. 

Qladstone  ei  kuitenkaan  heittänyt  sovinnon  tietä;  v.  1886  hän  toi 
esiin  lakiehdotuksen,  jossa  hän  puolustaa  Irlannille  omaa  parlamenttia, 
siis  sitä,  jota  home-rule-puolue  vaati.  Hän  huomasi,  että  Irlannin  kansaa 
muuten  ei  voitaisi  saada  rauhoittumaan,  sillä  osittaiset  reformit  olivat 
osottautuneet  tehottomiksi;  »Irlannin  laeilta  piti  riisua  niiden  englantilai- 
nen puku  ja  antaa  niille  puhtaasti  kansallinen  leima»,  niinkuin  Gladstone 
sanoi  siinä  3  ^  tuntia  kestävässä  puheessa,  jossa  hän  ehdotustaan  puo- 
lusti. Mutta  monet  Gladstonen  omista  puoluelaisistakin  paheksuivat  tätä, 
erosivat  hänestä  ja  muodostivat  n.  k.  unionistien  puolueen.     Gladstonen 


ENGLANTI   19:NNELLÄ   VUOSISADALLA.  611 

täytyi  sen  vuoksi  erota  pääministeripaikaltaan  v.  1886.  Kun  hän  taas 
V.  1892  tuli  neljännen  kerran  samaan  asemaan,  hän  vielä  toi  esille 
home-rule-ehdotuksen,  jota  hän  sanoi  ainoaksi  sovituskeinoksi  Englan- 
nin ja  Irlannin  vähllä.  Alahuoneessa  se  hyväksyttiinkini  vaikka  jonkun 
verran  muutettuna;  mutta  ylähuoneen  lordit  sen  hylkäsivät,  jonka 
vuoksi  se  raukesi. 

Irlanti  ei  vieläkään  ole  saanut  itsehallintoa,  mutta  Englannin  halli- 
tus on  monessa  kohden  pannut  toimeen  parannuksia,  joista  tärkein  on 
V.  1903  hyväksytty  maanostolald,  jonka  kautta  tuo  pulmallinen  kysymys 
lopullisesti  saatiin  ratkaistuksi.  Sovinto  ei  kuitenkaan  ole  vallitsemassa 
näiden  kahden  kansan  välillä,  päinvastoin  Irlantilaiset  pitävät  Englanti- 
laisia yhä  vieläkin  vihollisinaan,  vaikkakin  tuo  taistelu  on  entisestään 
muuttunut  lauhkeammaksi. 

Halki  koko  19:nnen  vuosisadan  on  Englannissa  ollut  sitkeätä  tais- 
telua vanhojen  ja  uusien  olojen  välillä;  vanhat  väistyvät  vähitellen,  sillä 
äkkinäisiä  ja  perinpohjaisia  muutoksia  ei  tapahdu,  niinkuin  Europan  man- 
tereen valtioissa.  Sen  vuoksi  tavataankin  Englannin  laitoksissa  vanhaa 
ja  uutta  vierekkäin;  siellä  on  hallitsija,  jolla  on  paljon  vanhoja  oikeuksia, 
vaikka  ne  eivät  käytännössä  tule  näkyviin;  siellä  on  perinnöllisiä  lordeja 
ja  mahtava  papisto,  mutta  sen  ohessa  vapaa  vaalioikeus  kansalla,  jonka 
edustajat  alahuoneessa  oikeastaan  määräävät  hallituksen  suunnan.  Englan- 
tilaiset rakastavat  niinikään  vanhoja  tapoja  ja  menoja,  jotka  antavat  elä- 
män ulkonaiselle  puolelle  usein  vanhanaikaisen  leiman,  joka  ei  näytä 
olevan  sopusoinnussa  nykyajan  olosuhteiden  kanssa. 

Englanti  on  siinäkin  kohden  muista  valtioista  jäänyt  vanhentuneelle 
kannalle,  ettei  sillä  ole  asevelvollisuuden  pohjalle  perustettua  sotalaitosta, 
vaan  sen  sotajoukot  ovat  pestattua  väkeä.  Mutta  onpa  sielläkin  alkanut 
kuulua  siihen  suuntaan  käypiä  mielipiteitä,  että  asevelvollisuus  olisi  toi- 
meenpantava. Englanti  ei  tosin  nyt  paremmin  kuin  ennenkään  tarvitse 
suuria  sotavoimia  saarivaltakuntansa  puolustamiseksi,  varsinkaan  kun 
sillä  on  mahtava  laivasto;  mutta  sillä  on  etuja  valvottava  muissa  maan- 
osissa, joihin  Europan  valtioiden  politiikka  tähän  aikaan  on  ollut  etupäässä 
kääntyneenä;  Venäjä  on  sen  kilpailija  Aasiassa  ja  Ranska  Afrikassa. 
Sitä  paitsi  on  tuo  suuri  brittiläisvalta,  joka  ulottuu  kaikkiin  maanosiin, 
käynyt  verraten  hölläksi.  Useille  näistä  siirtomaistaan,  niinkuin  Intialle, 
Kanadalle  ja  Australialle,  on  näet  Englannin  hallitus  ollut  pakotettu 
antamaan  laajoja  oikeuksia,  joiden  kautta  niiden  asema  on  tullut  jotenkin 
omintakeiseksi,  mutta  nyt  olisi  saatava  luja  yhteys  aikaan  kaikkien  kesken 


612  YLEINEN   HISTORIA. 

ja  siten  muodostettava  maailmaa  vallitseva  jättiläisvaltio,  jonka  johdossa 
Englanti  olisi.  Siihen  tähtäävät  n.  k.  »imperialistisen»  suunnan  kannat- 
tajat* joista  siirtomaanministeri  Jooseppi  Chamberlain,  buurisodan  aikaan- 
saaja, on  huomattavin. 


XLni. 

Skandinavian  valtakunnat  19:nnellä  vuosisadalla. 

Skandinavian  valtakuntien  valtiollinen  merkitys  on  vähäpätöinen.  —  Kustaa  IV 
Adolf  ja  vallankumous  v.  1809.  —  Bernadotten  politiikka.  —  V.  1809  hallitusmuoto. 
—  Eduskunta  reformia  vaaditaan.  —  Uusi  eduskuntalaitos  v.  18C6.  —  Ruotsin  puo- 
lueet. —  Norja  Tanskan  yhteydessä.  —  Se  liittyy  Ruotsiin.  Norjan  eduskunta.  — 
Puolueet.  —  Riitakysymykset  Ruotsin  ja  Norjan  välillä.  —  Tanskan  eduskunta  ja 

puolueet  —  Skandinavian  maiden  kehitys. 

Skandinavian  valtakunnilla  on  ollut  vähäpätöinen  valtiollinen  mer- 
kitys sen  jälkeen  kuin  Ruotsi  oli  menettänyt  suurvalta-asemansa  Kaarle 
XII:nnen  pitkällisten  sotien  kautta.  Niiden  toiminta  ei  sen  vuoksi  ole 
voinut  suurestikaan  kohdistua  ulkoasioihin,  vaan  se  on  ollut  kääntyneenä 
omiin  sisäisiin;  ja  samallaiset  harrastukset  ja  samansuuntainen  kehitys, 
kuin  muissakin  Europan  maissa,  on  näissäkin  huomattavissa  sekä  val- 
tiollisella ja  yhteiskunnallisella  että  taloudellisella  ja  henkisellä  alalla. 

Kustaa  III:nnen  poika  ja  seuraaja  Kustaa  IV  Adolf  ryhtyi  kuiten- 
kin vielä  Europan  suurpolitiikkaan,  vieläpä  mahtavata  Napoleonia  vastus- 
tamaan. Hän  kuvitteli,  että  Jumala  oli  määrännyt  hänet  ajamaan  Europan 
laillisten  hallitsijoiden  asiaa  ja  kukistamaan  tuon  »Korsikan  pedon»,  joka 
heiltä  oli  riistänyt  vallan.  Kustaa  IV  Adolf  piti  esikuvanaan  Kaarle 
XII:nnettä,  joka  itsepintaisesti  oli  taistellut  monia  vihollisia  vastaan, 
vaikka  voiton  toiveita  ei  ollutkaan ;  mutta  suuren  edeltäjänsä  tasalle  hän 
ei  lähimainkaan  voinut  päästä  muussa  kohden  kuin  siinä,  että  hänkin 
saattoi  Ruotsin  valtakunnan  perikadon  partaalle.  V.  1808  Suomi  oli 
valloitettu  ja  viholliset  joka  taholla  tunkeutumassa  itse  Ruotsin  emämaa- 
han; sillä  tarkoitus  oli  työntää  kuningas  valtaistuimelta  ja  pakottaa 
Ruotsi  alistumaan  Napoleonin  tahtoa  noudattamaan,  etupäässä  sulkemaan 
satamansa  Englannin  laivoilta  (ks.  siv.  462).  Ruotsalaiset  itse  huomasi- 
vat vaaran,  ja  sen   vuoksi  muutamat   upseerit,  joiden  joukossa  oli  Suo- 


BKANDINAVIAN    VALTAKUNMAT    19:NNELLX   VUOSISADALLA.  613 

men  sodassa  mnineen  saavnttanut  Adlercreutz,  ottivat  kuoinkaan  kHDni 
ja  pakottivat  hänet  luopumaan  hallituksesta  (Maaliskuussa  v.  1809).  Sen 
jälkeen  valittiin  hänen  setänsS  Kaarle  XIII  kuninkaaksi.  Hän  oli  kui- 
tenkin vanha  miea  ja  lapseton,  jonka  vuoksi  aljettiin  etsiS  kruununperi- 
jää, ja  siksi   valittiin   yksi   Napoleonin   kenraaleista,   Bemadotte,   jonka 


Ruotsalaiset  sodan  aikana  olivat  oppineet  tuntemaan. 

Tämän  kautta  Ruotsalaiset  toivoivat  pääsevänsä  Ranskan  mahtavan 
keisarin  suosioon,  ja  rauba  saatiinkin  aikaan.  Mutia  Napoleon  ei  kui- 
tenkaan ollut  tyytyväinen  tähän  vaaliin,  vaikka  hän  antoi  siihen  suostu- 
muksensa, sillä  Bernadotte  oli  osottanut  suurempaa  itsenäisyyttä,  kuin 
hänen  muut  kenraalinsa,  jonka  vuoksi  hän  ei  voinut  tähän  täysin  luot- 
taa. Ja  Ruotsiin  tultuaan  hän  pian  vieraantuikin  Napoleonista.  Hfin 
oli  näet  huomannnt,  että  Napoleonit)  valta-asema  oli  heikontumaan  päin, 
jonka  vuoksi  hin  arveli  Ruotsille  olevan  edullisempaa  yhtyä  hänen  vihol- 


614  YLEINEN   HISTORIA. 

lisiinsä.  Bernadotte  eli  Kaarle  Juhana,  joksi  häntä  Ruotsissa  kutsuttiin, 
hylkäsi  Ranskan  keisarin  tarjoaman  liiton,  vaikka  tämä  lupasi  suuria 
etujakin  —  Suomikin  oli  jälleen  liitettävä  Ruotsiin  —  ja  yhtyi  Venäjän 
keisariin,  jonka  kautta  hän  sai  Norjan,  jota  Kaarle  XII  ja  Kustaa  III 
jo  olivat  yrittäneet  riistää  Tanskalta. 

Sen  jälkeen  kuin  sodat  Napoleonia  vastaan  olivat  päättyneet,  on 
Ruotsissa  vallinnut  yhtämittainen  rauhan  aika,  jolloin  kansan  ja  halli- 
tuksen huomio  on  ollut  omiin  oloihin  kääntyneenä.  Tärkeimpiä  kysy- 
myksiä on  ollut  eduskuntaa  koskeva  reformi. 

V.  1809  laadittiin  uusi  hallitusmuoto,  jonka  kautta  kuninkaan  vai- 
taa  supistettiin;  mutta  tällöin  ei  menty  siinä  kohden  niin  pitkälle  kuin 
Kaarle  XII:nnen  kuoleman  jälkeen,  vaan  tarkoitus  oli  jakaa  valta  tasan 
kuninkaan  ja  eduskunnan  välillä.  Kuningas  »hallitsi  yksin  valtakuntaa», 
mutta  hänen  tuli  valtakunnan  neuvoston  kanssa  yhdessä  tehdä  päätök- 
sensä; tämän  jäsenet  olivat  kuninkaan  luottamusmiehiä,  mutta  he  olivat 
niinikään  säädyille  vastuunalaisia  toiminnastaan.  Valtiopäivät  kokoon- 
tuivat joka  viides  vuosi,  ja  niiden  oikeutena  oli  säätää  lakeja,  suostua 
uusiin  veroihin  ja  valvoa  valtionvarojen  käyttöä.  Eduskunta  pysytettiin 
vielä  entisen  säätyjaon  pohjalla.  —  Mutta  heti  alkoi  kuulua  tyytymättö- 
myyttä  sitä  vastaan;  neliosaisessa  eduskunnassa  työ  kävi  hitaasti;  maan 
ensimmäisellä  säädyllä  ei  ollut  enää  sitä  arvoa  ja  merkitystä  kuin  ennen, 
ja  pappissääty,  joka  ei  enää  lähimainkaan  yksin  ollut  sivistyksen  ja  opin 
edustaja,  edusti  suhteellisesti  hyvin  pientä  osaa  kansasta.  Sitä  paitsi  oli 
suuri  osa  väestöä  kokonaan  edustusoikeutta  vailla,  ja  yhteiskunnallisten 
olojen  muuttuessa  monet  kansanluokat  olivat  jääneet  vanhan  säätyjaon 
ulkopuolelle.  Koetettiin  kyllä  laajentaa  edustusoikeutta,  siten  että  uusia  ai- 
neksia otettiin  säätyihin;  mutta  puutteellisuuksia  jäi  sittenkin.  Niinpä 
laskettiin  v.  1858,  että  Ruotsin  3,600,000:sta  asukkaasta,  joiden  varalli- 
suus arvioittiin  537:ksi  miljoonaksi  riikintaaleriksi,  oli  1,194,000,  joiden 
omaisuus  oli  245  milj.,  ilman  edustusoikeutta ;  ja  edustettujenkin  kesken  oli 
se  epäkohta,  että  27,000:nnen  henkilön  edustajat  voivat  olla  2,478,000: nnen 
vastapainona. 

Heti  V.  1809  jälkeen  nousi  kysymys  eduskunnan  muutoksesta,  ja 
varsinkin  Heinäkuun  vallankumous  v.  1830,  samoin  kuin  Helmikuunkin 
V.  1848,  sai  mielet  kuohuksiin  Tukholmassa.  Mutta  kuningas  Kaarle 
XIV  Juhana  ei  harrastanut  kansan  vallan  lisäämistä  tarkoittavia  muu- 
toksia, sillä  hän  oli  yhä  enemmän  kallistunut  vanhoilliseen  suuntaan, 
eivätkä  hallituksen  vastustajat  voineet  saada  paljon  aikaan  asian  eduksi, 
päinvastoin  he  liiallisella  kiivaudellaan  —  olipa  vv.  1840 — 41  valtiopäivillä 


SKANDINAVIAN   VALTAKCNNAT   19:NNELLÄ   VUOSISADALLA.  615 


CAROLUS    .\1V     lO.VMNKS 


kysymys  sUtfi,  ett9  kuningas  pakotettaisiin  eroamaan  hallituksesta  —  saat- 
toivat yleisen  mielipiteen  kuninkaalle  suotuisammaksi.  Oskar  I:sen  aikana 
(1844—1859)  pohdittiin  samaa  asiaa,  ja  tfimSn  seuraajan  Kaarle  XVmnen 
hallitnskautena  (1859 — 1872)  eduskuntareformi  saatiin  toteutumaan.  Aate- 


616  YLEINEN   HISTORIA. 

listo  ja  papisto  vastustivat  sitä  viimeiseen  asti,  mutta  kun  aatelissääty 
vihdoin  luopui  etuoikeuksistaan,  ei  papistokaan  enää  saattanut  yksin  olla 
esteenä,  vaan  sen  oli  taipuminen.  Siten  hallituksen  ehdottama  valtio- 
päiväjärjestys saatiin  hyväksytyksi  v.  1866.  Sen  mukaan  on  eduskunta 
jaettu  kahteen  kamariin;  ensimmäiseen,  jonka  tarkoitus  on  edustaa  suu- 
sempaa  varallisuutta  ja  kypsyneempää  katsantokantaa,  valitaan  jäsenet 
9:ksi  vuodeksi,  ja  valitun  tulee  olla  vähintäin  35  vuotias  sekä  nauttia  vä- 
hintäin 4000  kruunua  tuloja ;  läänien  maakäräjiin  (landsting)  valitut  kunti- 
en luottamusmiehet  sekä  suurien  kaupunkien  valtuusmiehet  toimittavat  vaa- 
lit. Toiseen  kamariin,  jonka  tulee  edustaa  kansan  laajoja  kerroksia,  saapi 
jokainen  täysi-ikäinen  mies,  jolla  on  vähintäin  800  kruunun  vuotuiset 
tulot,  valita  edusmiehiä;  25  vuotta  nuorempi  ei  ole  vaalikelpoinen.  En- 
simmäisen kamarin  jäsenille  ei  suoriteta  maksoa,  mutta  toisen  kamarin 
jäsenet  saavat  1200  kruunua  valtiopäiväkaudelta.  Ensimmäiseen  kama- 
riin valitaan  jäsenet  9:ksi  vuodeksi  ja  toiseen  vaan  8:ksi.  Eduskunta 
kokoontuu  joka  vuosi,  mutta  kuningas  saapi,  jos  hän  hyväksi  näkee, 
hajoittaa  sen  ja  määrätä  uudet  vaalit  toimitettaviksi. 

Samoin  kuin  Europan  muissa  maissa,  muodostui  Ruotsissakin  eri 
puolueita,  jotka  ovat  erimielisiä  useissa  tärkeissä  asioissa:  oikeisto,  johon 
kuuluu  etupäässä  virkamiehiä,  on  aristokratinen,  jota  vastoin  vasemmis- 
toon eli  maalaispuolueeseen  kuuluu  pienien  tilojen  omistajia  ja  talonpoikia. 
Viimemainittu  ajaa  etupäässä  maalaisväestön  etuja,  etenkin  maaveron 
poistamista,  sekä  tahtoo  suurta  säästäväisyyttä  noudatettavaksi  valtion 
raha-asioissa.  Se  tuli  näkyviin  etenkin  sotalaitoksen  muutosta  koske- 
vassa kysymyksessä.  Entinen  ruotujakolaitos  ei  enää  ollut  ajanmukainen, 
jonka  vuoksi  hallitus  ehdotti  asevelvollisuutta,  mutta  ehdotus  hyljättiin  mon- 
ta kertaa,  ja  vasta  sitten  kuin  maavero  oli  saatu  poistetuksi  v.  1892  yli- 
määräisillä valtiopäivillä,  oli  maalaispuolue  taipuvampi.  V.  1901  valtio- 
päivillä näet  hyväksyttiin  uusi  asevelvollisuuslaki,  jonka  mukaan  vaadi- 
taan 8  kuukauden  palvelusaika  vakinaisessa  väessä.  —  1880-luvulla  oli 
kiihkeä  riita  kaupan  järjestämisestä.  Teollisuustuotteiden  hinta  oli  alen- 
tunut, jonka  vuoksi  aljettiin  vaatia  suojelustulleja,  mutta  toiset  puolustivat 
vapaata  kauppaa.  Edelliset  pääsivät  vihdoin  v.  1888  voitolle,  jonka  joh- 
dosta muutamia  tulleja  määrättiin  maksettavaksi. 

Norjan  kysymys  on  tuottanut  paljon  vaikeutta  ja  huolta  Ruotsin 
hallitukselle. 

Aina  Margareta  kuningattaren  ajoista  asti  oli  Norja  ollut  Tanskan 
yhteydessä  (ks.  keski-aikaa  luk.  XXIII.)  Se  oli  tämän  pitkän  ajan  kuluessa 
vähitellen    menettänyt   kaikki   valtiolliset   oikeutensa,   sillä   sitä   hallittiin 


SKANDINAVIAN   VALTAKUNNAT   19:NNELLÄ  VUOSISADALLA.  617 

lopulta  tanskalaisena  maakuntana;  sen  kansallJBta  omintakeisuutta  ei  ollut 
juuri  ollenkaan  fauomattavissa,  ja  Norjan  kirjakielikin  oli  sama  kuin 
Tanskasea.  Mutta  Norjalaiset  olivat  oloonsa  tyytyvSisifi,  sillä  Tanskan 
herruus  oli  lievX ;  ei  vaadittu  suuria  veroja,  ei  ollut  mahtavaa  virkamies- 
luokkaa  eikfi  etuoikeutettuja  siityjfi;  papiston  valtakin  oli  uskonpuhdis- 
tuksen jälkeen  supistunut  vfihäpitöiseksi.  Mutta  19:nnen  vuosisadan 
alussa  alkoi  tfiällSkin  kansallistunto  herfitS;  muistettiin  Norjan  mahtavuu- 
den aikoja  keskl-ajalla,  jolloin  Olavi  Tryggvenpoika  ja  Harald  Härdräde 


olivat  eitä  hallinneet;  Tanskan  yhteydestä  huomattiin  niinikään  olevan 
haittaa  Napoleonin  sotien  aikana,  sillä  kun  Tanska  v.  1807  jälkeen  oli 
pakotettu  liittymään  Englannin  vihollisiin,  täytyi  tietysti  Norjankin  asettua 
samalle  kannalle,  mutta  siitä  sen  kauppa  suuresti  kärsi.  Ruvettiin  sen 
vuoksi  toivomaan  itsenäistä  valtiollista  asemaa.  Mutta  kansallistunto 
oh  ensin  saatava  hereille,  ja  lämän  aikaansaamiseksi  työskenteli  etenkin 
»Yhdistys  Norjan  etua  varten>,  joka  perustettiin  v.  1809.  Tanskan  hal- 
litus ei  vastustanut  tätä  isänmaallista  herätystyStS,  päinvastoin  se  osotti 
sitä  suosivansa,  perustaen  muun  muassa  v.  1811  Eristianiaan  yhopiston^ 
jota  Norjalaiset  kauan  olivat  toivoneet 


618  YLEINEN   HISTORIA. 

Ennen  pitkää  levisi  Norjassa  tieto  Kielin  rauhasta  (v.  1814),  jossa 
Kaarle  Juhana  oli  pakottanut  Tanskan  kuninkaan  luovuttamaan  Norjan 
Ruotsille,  joka  antoi  korvaukseksi  omistamansa  Pommerin.  —  Tämän 
Tanska  kuitenkin  vaihtoi  Preussin  kanssa  Lauenburgiin.  —  Norjalaiset 
eivät  tahtoneet  tietää  tästä  sopimuksesta,  vaan  eräs  valittu  eduskunta 
tarjosi  Norjan  kuningaskruunua  Tanskan  prinssille  Kristian  Fredrikille, 
joka  jo  ennen  Tanskan  maaherrana  ollessaan  oli  siellä  saavuttanut  suo- 
siota. Mutta  Kaarle  Juhana  tuli  sotajoukolla  heidän  maahansa,  ja  silloin 
Norjalaisten  täytyi  alistua,  sillä  sotaa  varten  he  eivät  olleet  varustautu- 
neet Kristian  Fredrik  luopui  hallituksesta  ja  Ruotsin  kuningas  valittiin 
Norjan  kuninkaaksi ;  mutta  hän  sitoutui  hyväksymään  sille  hallitusmuodon, 
jonka  kautta  se  sai  jotenkin  itsenäisen  aseman.  Tämän  n.  k.  Eidsvoldin 
valtiomuodon  mukaan  on  kummallakin  valtiolla  sama  kuningas  ja  yhtei- 
nen ulkopolitiikka;  mutta  muuten  niillä  on  eri  hallitus,  ja  Norjassa  hal- 
litsijan oikeudet  ovat  vielä  pienemmät  kuin  Ruotsissa.  Valta  on  näet 
eduskunnalla  (stor tingillä) ^  johon  jäsenet  valitaan  välillisillä  vaaleilla.  Se 
jakaantuu  kahteen  osastoon;  mutta  n.  k.  lagting  on  oikeastaan  stortingin 
valiokunta,  johon  kuuluu  neljäsosa  sen  jäsenistä;  muut  muodostavat  toi- 
sen kamarin,  n.  k.  odelstingin.  Kuningas  ei  saa  hajoittaa  eduskuntaa, 
jonka  oikeuden  muiden  valtioiden  eduskunnalliset  valtiomuodot  hallitsi- 
jalle antavat,  ja  sen  päätökset  tulevat  voimaan,  vaikka  hän  ei  niitä  hyväk- 
syisikään;  mutta  siihen  vaaditaan  kolmen  eri  stortingin  hyväksyminen. 
Uudet  vaalit  toimitetaan  joka  kolmen  vuoden  kuluttua.  Toimivalta  on 
kuninkaan  valitsemalla  valtioneuvostolla,  joista  yksi  ministeri  ja  kaksi 
neuvosherraa  ovat  Tukholmassa,  mutta  muut  jäsenet,  yksi  ministeri  ja 
seitsemän  neuvosherraa,  ovat  Kristianiassa. 

Alusta  alkaen  ilmaantui  riitoja  kuninkaan  ja  stortingin  välillä; 
kuningas  koettaa  laajentaa  oikeuksiansa,  mutta  stortingi  pitää  kiinni  omis- 
taan, tahtoen  vielä  lisätäkin  niitä  ja  hankkia  Norjalle  vielä  itsenäisemmän 
aseman  Ruotsin  rinnalla.  Kaarle  XIV  Juhana  yritti  saada  oikeuden  hajoit- 
taa eduskunta  sekä  laajennetun  veto-oikeuden,  jonka  nojassa  hän  voisi 
estää  stortingin  päätöksiä  laeiksi  tulemasta;  mutta  hänen  ehdotuksensa 
hyljättiin.  Vasemmisto,  johon  kuuluu,  niinkuin  Ruotsissakin,  etupäässä 
talonpoikien  edustaja,  on  aina  ajanut  tätä  kansanvaltaista  ja  isänmaallista 
politiikkaa,  ja  se  on  lukuisampi  kuin  oikeisto,  johon  kuuluu  etupäässä 
virkamiehiä. 

Kaarle  XIV:nnen  Juhanan  seuraajien  aikana  oli  riita  tauonneena, 
kunnes  se  jälleen  alkoi  nykyisen  kuninkaan  Oskar  ILsen  aikana.  Vasem- 
misto, jonka  johtajana  oli  Juhana  Sverdrup  vaati  yleistä  vaalioikeutta. 


SKANDINAVIAN   VALTAKUNNAT   19;NNELLX   VUOSISADALLA.  619 

valta  neuvoston  jäsenten  läsnäoloa  stortingissa  ja  että  kuningas  valitsisi 
ministerit  stortingin  enemmistön  jSsenlsta,  siis  samanlaista  parlameottista 
hallitustapaa  kuin  Englannissa.  Huolimatta  siitä  että  kolme  stortingia 
hyväksyi  nSmät  ehdotukset,  kuningas  ei  vahvistanut  niitfi,  mikä  taas 
herätti  kiivaan   veto-riidan.     Norjan   vasemmisto  nSet  väitti,  ettei  kunin- 


kaalla ollut  oikeutta  kieltää  vahvistustaan,  kun  kolme  stortingia  oli  hyväk- 
synyt ehdotuksen;  mutta  kuningas  ja  oikeisto  sanoivat,  että  kuninkaalla 
oli  perustaslaki kysymyksissä  laajempi  veto-oikeus.  Vihdoin  nostettiin 
kanne  ministertitS  vastaan,  koska  he  muka  olivat  johtaneet  kuningasta 
harhaan,  ja  heidät  tuomittiin  viralta.  Silloin  kuningas  ei  katsonut  enää 
voivansa  hallita  entiseen  tapaan,  vaan  hän  taipui  ja  otti  Sverdrupin  mi- 
nisteriksi (V.  1884). 


620  YLEINEN   HISTORIA. 

Senkin  j&lkeen  on  kiistoja  kestfinyt.  Kiivaat  vasemmifltolaiset,  joiden 
johtaja  on  runoilija  BjörDstjeriie-BjörnBon,  vaativat  Norjalle  omaa  ulko- 
asiainministerifi,  omia  konsuleja  edustamaan  Norjaa  ja  yibdoio  omaa 
puhdasta  lippua.  —  Norjalla  oli  oma  lippunsa,  mutta  sen  kulmassa  oli 
unioonin  merkki,  joka  piti  poistettaman.  —  Ruotsalaiset  pitfivfit  nfiitfi  vaa- 


timuksia kohtuuttomina,  sillä  nehän  johtaisivat  tfiydelliseen  eroon  Ruotsin 
ja  Norjan  välillg.  Väli  on  käynyt  sen  vuoksi  varsin  kireäksi.  V.  1899 
lippu  kysy  my  s  kuitenkin  ratkaistiin  Norjalaisten  vaatimusten  mukaan, 
mutta  konsuliasia  on  ratkaisematta,  ja  kysymys  omasta  ulkoasiainminis- 
teristä on  j&finyt  syrjemmälle  NorjasBakin. 

Tanskassa  oli  absolutinen  hallitus  voimassa  siksi  kuin  Fredrik  VII 
(1848^63)  tuli   kuninkaaksi.     HSn  hyvBksyi  vapaamielisen  perustuslain 


SKANDINATIAN   TALTAKCKNAT   19:NNELLÄ   VUOSISADALLA.  621 

{v.  1849),  joka  v.  1866  muutettiin  sellaiseksi  kuin  se  vieläkin  on  kSy- 
tännössfi.  Eduskunta  on  jaettuna  kahteen  kamariin ;  ensimmfiisen  kamarin 
(landthingin)  66:8ta  jäsenestS  kuningas  nimtttfiä  12,  muut  määrää  valit- 
sijat, joilla  on  säädetty  tuloerä;  toisen  kamarin  (folkethingin)  jäsenien 
vaaleissa  on  vaalioikeus  sangen  laaja. 

Samoin   kuin   fiuotsissa  ja  Norjassa   muodostui   Tanskankin  edus- 
kunnassa vasemmisto  talonpojista,  jotka  etenkin  rahakysymyksissä  äänes- 


VHiltr  »ydbirg.    (Albtrl  EdtrftHin  nulumi  tMiu.) 

tivät  hallitusta  vastaan;  oikeisto,  joka  oli  ensimmäisen  kamarin  enem- 
mistdnS,  sitä  taas  kannatti.  Hallitus  rupesi  nyt  (v.  1885)  Estrupin 
johdolla  menettelemään  samalla  tavalla  kuin  Bismarckin  johtama  Preussin 
hallitus  VV.  1862 — 66;  se  a&et  otti  veroja  ja  noudatti  kulunkiarviota, 
jota  toinen  kamari  ei  ollut  hyväksynyt.  Vasta  kun  vasemmisto  oh  ja- 
kaantunut eri  ryhmiin,  saatiin  sovinto  halhtuksen  ja  folkethingin  välillä 
aikaan  {v.  1894).  Nyt  hyväksyttiin  kulunki  arvio  ja  sotalait.  Hallitus 
oli  siis  päässyt  voitolle,  ja  siUoin  Estrnp  erosi  mioisteristöstä.  Mutta 
tämänkin  jälkeen  kamarit  ovat  olleet  vastakkain,  vasemmiston  mielipiteet 
kun    ovat   yhä    enemmän    voittaneet   alaa.     Hallituksella   on  sen   vuoksi 


622  YLEINEN   HISTORIA. 

ollut  monta  vaikeutta  voitettavana,  ja  vihdoin  v.  1901  kuningas  Kristian 
IX  katsoi  olevansa  pakotettu  muodostamaan  ministeriston  pelkistä  vasem- 
mistolaisista. 

Skandinavian  maat  ovat  taloudellisella  ja  henkisellä  alalla  suuresti 
vaurastuneet  19:nnellä  vuosisadalla;  kauppa  on  kehittynyt  ja  teollisuus 
on  kartuttanut  varallisuutta  suuressa  määrässä,  etenkin  viime  vuosikym- 
menien kuluessa;  niinpä  arvioittiin  Ruotsin  teollisuustuotteet  v.  1870 
80:k8i  miljoonaksi  kruunuksi,  mutta  v.  1895  300  miljoonaksi.  Norjassa, 
jonka  valtionmenot  ovat  pienet,  tullitulot  melkein  riittävät  niihin,  ja 
Tanskassa  oli  sotien  kautta  380  miljoonaan  karttunut  valtionvelka  vähen- 
tynyt V.  1891  250  miljoonaan.  Kirjallisuuden  ja  taiteen  alalla  on  kaikilla 
Skandinavian  mailla  ollut  eteviä  edustajia;  Tanskan  miehistä  ovat  ylei- 
sesti tunnetut  sellaiset  kuin  Oehlenschläger,  Grundtmg,  Andersen  ja 
Oeorg  Brandes,  Norjassa  ovat  Bjömson,  Ibsen  ja  KielUmd  kaunokir- 
jallisilla teoksillaan  tulleet  koko  sivistyneessä  maailmassa  tunnetuiksi; 
Ruotsin  miehistä  mainittakoon  vaan  suuri  historiankirjoittaja  Oeijer,  ru- 
noilijat Tegner,  Almqvist  ja  Rydberg,  jotka  ovat  hengen  maailman 
suurmiehiä. 

Mutta  sivistys  ,ei  ole  jäänyt  ylhäisen  kansanluokan  osaksi,  vaan  sitä 
on  viime  vuosikymmeninä  koetettu  tehdä  koko  kansan  omaisuudeksL 
Tanska  on  kansanopistojen  kotimaa,  josta  aate  on  levinnyt  muihinkin 
Skandinavian  maihin  ja  Suomeenkin.  SieUä  oivallettiin,  että  pienen  kansan 
ainoa  turva  ja  suoja  on  vankka  henkinen  sivistys,  sillä  ainoastaan  sen 
nojassa  se  voi  itsenäisyyttänsä  suojella  mahtavien  voimaa  vastaan. 


VENÄJÄ   ALEKSANTERI   II:SEN   AIKANA.  62S 


XLIV. 
Venäjä  Aleksanteri  Ihsen  aikana. 

Venäjän  valtakunnan  ala  19:nnen  vuosisadan  alussa.  —  Aleksanteri  I  Ja  Nikolai  I. 
—  Aleksanteri  II:8en  vapaamielisyys.  —  Orjuus  hävitetään  muissa  maissa.  —  Oijien 
asema  Venäjällä.  —  Vapautus.  —  Talonpoikien  asema  vapautuksen  jälkeen.  — 
Semstwo.  —  Muita  vapaamielisiä  reformeja.  —  Puolalaisten  toiveet  —  Kapina  puh- 
keaa. —  Puolalaiset  toivovat  apua.  —  Kapina  tukahutetaan.  —  Puola  menettää  oi- 
keutensa. —  Nihilistit.  —  Aleksanteri  II:sen  kuolema.  —  Aleksanteri  III  ja  Nikolai  II. 

Venäjän  valtakunta  liittyi  Europan  muiden  valtioiden  yhteyteen 
vasta  Pietari  suuren  aikana;  mutta  siitä  alkaen  sen  arvo  ja  vaikutus  on 
ollut  yhä  kasvamassa.  Sen  ala  oli  jo  uuden  ajan  alussa  hyvin  laaja,, 
sillä  koko  tuo  suuri  Itä-Europan  tasanko  kuidui  siihen,  ja  18:nnellä 
vuosisadalla  se  hankki  itselleen  Itämeren  ja  Mustanmeren  rantamaat,, 
tunkeutui  Keski-Europaakin  lähemmäksi  Puolan  jaoissa  saamiensa  mai- 
den kautta.  19:nnen  vuosisadan  alussa  Aleksanteri  I:sen  hallituksen 
aikana  Venäjä  sai  Turkilta  Bessarabian  (v.  1812),  ja  Suomen  suuriruhti- 
naskunta liitettiin  erottamattomana  osana  Venäjän  keisarikuntaan  v.  1809. 
Tälle  maalle  samoin  kuin  niille  Puolan  maille,  jotka  Venäjän  keisarille 
luovutettiin  Wienin  kongressissa,  Aleksanteri  I  antoi  erikoisen  aseman,, 
suoden  niille  oman  eduskunnan  ja  hallituksen.  Vuoden  1816  jälkeen 
Venäjän  ala  ei  enää  olekaan  laajentunut  Europan  puolella;  mutta  Aasian 
maissa  sen  rajapyykit  siirtyvät  vieläkin  yhä  kauemmaksi.  Täten  se  on 
kasvanut  suurimmaksi  valtakunnaksi  mitä  maailmassa  on  ja  sulkenut 
piiriinsä  monia  eri  kansoja,  joista  useat  vielä  ovat  säilyttäneet  oman 
kielensä,  omat  tapansa  ja  monella  on  muu  uskontokin  kuin  varsinaisilla 
Venäläisillä.  Slavilainen  kansanaines  on  vallitseva,  mutta  eri  ryhmiä  on 
siinäkin,  niinkuin  Isovenäläiset,  jotka  ovat  koko  valtakunnan  väestön 
ytimenä,  ja  Vähävenäläiset,  jotka  puhuvat  eri  kielimurretta,  sekä  Puola- 
laiset, joiden  entiset  historialliset  olot  ja  roomalais-katolinen  uskonto  sekä 
myöhäinen  liittyminen  Venäjään  ovat  olleet  omansa  estämään  yhteensu- 
lautumista. Suomensukuiset  heimot,  joiden  hallussa  suurin  osa  Pohjois- 
Venäjätä  oli  tämän  valtakunnan  syntyessä,  ovat  jo  suureksi  osaksi  sulau- 
tuneet valtakunnan  pääväestöön,  mutta  löytyy  vieläkin  joitakuita  kansoja^ 
jotka  ovat  säilyttäneet  oman  kielensä  ja  osaksi  pakanallisen  uskontonsa- 
kin ;  sellaisia  ovat  Tsheremissit,  Mordwalaiset  ja  Tshuwaschit,  jotka  asuvat 


624  YLEINEN   HISTORIA. 

Oka-virran  ympärillä,  ja  pohjoisessa  asuvat  Votjakit  ja  Samojedit.  Viro- 
laisia taas  asuu  Viron-  ja  Liivinmaassa.  Tatareja,  Mongolien  jälkeläisiä, 
asuu  Volgan  ympärillä  Itä-Venäjällä  ja  Krimin  niemellä,  jossa  heidän 
valtansa  viimeiseksi  säilyi.  Ne  ovat  islamin  uskoisia.  Liettualaisia  on 
Länsi-Venäjällä,  Saksalaisia  etupäässä  Itämeren  maakunnissa  Virolaisten 
ohessa,  ja  jonkun  verran  on  Rumanialaisia  Bessarabiassa. 

Tätä  jättiläisvaltakuntaa  Napoleon  yritti  suurilla  sotavoimillaan  ku- 
kistaa, saadakseen  senkin  valtapiiriinsä  suljetuksi,  mutta  se  ei  onnistunut; 
päinvastoin  hän  Venäjän  sodallaan  valmisti  omaa  häviötään.  Sittemmin 
vuoden  1815  jälkeen  valtiollinen  johtoasema  koko  Europassa  oli  Venä- 
jällä, se  kun  itsensä  pelastettuaan  tehokkaimmin  oli  vaikuttanut  kansojen 
vapautumiseen  Ranskan  keisarin  ylivallasta.  Ja  tästä  valtiosta  olikin 
19:nnen  vuosisadan  alkupuolella  Europan  ruhtinasten  ajamalla  reaktsio- 
neerisellä  suunnalla  paras  tuki.  Aleksanteri  I  oli  kyllä  osottanut  halli- 
tuksensa alkuaikoina  monissa  toimissaan  vapaamielisyyttä,  mutta  vähitellen 
hänkin  rupesi  kallistumaan  Metternichin  politiikkaan.  Hänen  seuraajansa 
Nikolai  I  (1825 — 1855)  esiintyi  halUtsijanvallan  puolustajana  sekä  kan- 
sojen vapaudenharrastuksien  vastustajana  koko  Europassa.  Hallitsijan 
tahto  oli  pyhä,  ja  kaikki  kansan  vaatimukset  sotivat  oikeata  maailman- 
järjestystä vastaan.  Nikolai  I  vaati  järjestystä  ja  kuuliaisuutta,  mutta 
oikeuden  noudattamisen  hän  piti  hallitsijan  velvollisuutena,  ja  itse  hän 
tahtoi  sen  mukaan  aina  toimia.  Hän  oli  niinikään  soturi-hallitsija. 
Olemme  aikaisemmin  kertoneet  hänen  sodistaan  Turkkia  vastaan,  jonka 
hän  tahtoi  kokonaan  hävittää  (ks.  luk.  XXXIII  ja  XLI);  Puolan  kapi- 
nan hänen  täytyi  kukistaa,  ja  hänen  avullaan  Itävallan  keisari  sai  Unka- 
rilaiset masennetuiksi  (ks.  luk.  XXXVI). 

Aleksanteri  II,  joka  v.  1855  nousi  Venäjän  valtaistuimelle,  piti 
isäänsä  suuressa  arvossa  ja  puhui  hänestä  suurella  kunnioituksella; 
mutta  hänen  lempeä  ja  ihmisystävällinen  luonteensa  sekä  vapaamielisempi 
katsantotapansa  saattoivat  hänet  hallituksessaan  noudattamaan  vapaampia 
periaatteita.  Hän  ei  tahtonut  sodilla  hankkia  itselleen  mainetta  eikä  mai- 
den anastamisella  Venäjän  jo  suurta  valtaa  laajentaa,  vaan  hän  alkoi 
parantaa  sisäisiä  oloja.  Suurin  ja  vaikein  reformi  oli  orjien  vapautta- 
minen, jonka  kautta  hän  on  saanut  »vapauttaja- tsaarin»  nimen. 

Ranskan  vallankumouksessa  julistettiin  se  periaate,  että  ihminen 
syntyy  vapaana,  eikä  orjuus  siis  voinut  olla  oikeutettu.  Keski-ajalta  säi- 
lynyt maaorjuus  poistetuinkin  Ranskassa  jo  v.  1789,  ja  se  hävisi  vähi- 
tellen muissakin  maissa  sen  mukaan  kuin  vapaat  aatteet  pääsivät  niissä 
juurtumaan;   Preussissa   esim.  annettiin  v.  1807  määräys,  jonka  kautta 


VENXjÄ  ALEKSANTERI   II:SEN   AIKANA.  625 

maaorjuus  kolioiiaan  lakkautettiin.  WieDin  kongressissa  suostuttiin  lopet- 
tamaan orjakauppa,  jota  siirtomaissa  oli  harjoitettu.  PSSttipä  Englanti 
jo  V.  1833  elirtoniaiBBaan  kokonaan  hävittää  neekeriorjuuden ;  Ranskan 
vSliaikainen  hallitus  taas  julisti  v.  1846  siirtomaittenBa  orjat  vapaiksi  ja 
antoi  heille  kansalaisoikeudet.  VenSj91lft  orjuus  säilyi  Aleksanteri  Ilisen 
aikoihin  asti,  lukuunottamatta  Itämeren  maakuntia,  joissa  Aleksanteri  I 
jo  oli  julistanut  sen  hävitetyksi. 

Orjuus   oli   Venäjällä    oikeastaan    samanluontoista   kuin   keski-ajan 
maaorjuus  Länsi- Europassa,  s.  o.  talonpoika  oli  maahan  kiinnitetty;  hfin 


maksoi  veroa  ja  teki  päivätöitä  maanomistaja- herralleen,  joka  oli  hänen 
tuoma rinsak in.  Alutta  viimemainitun  valta  oli  aikojen  kuluessa  tullut 
sangen  laajaksi,  sillä  orjuus  kehittyi  Venäjällä  samantapaiseksi,  kuin  se 
oU  ollut  vanhalla  ajalla  Kreikassa  ja  Roomassa.  Orja  näet  voitiin  erot- 
taa maasta,  ja  herra  saattoi  lähettää  tai  sallia  hänet  omasta  tahdostaan 
lähteä  kaupunkiin  teollisuuslaitoksiin  työhön  tai  kauppaa  harjoittamaan, 
mutta  hän  oli  sittenkin  hänen  vallassaan,  maksoi  hänelle  veroa  ja  palasi 
maalleen  takaisin,  milloin  käskettiin;  saattoipa  herra  myydäkin  alustalai- 
siansa. Suuri  Joukko  oli  palvelijoina  hänen  taloudessaan.  Kohtelu  oli  sa- 
mantapaista  kuin  orjan  ylimalkaan;  suopea  ja  hyväsydäminen  herra  kohteli 
häntä  sävyisästi  eikä  rasittanutkaan  liiallisesti;  hän  esiintyi  kuin  isä 
Tleiaeo  historia.  II  —  40 


626  YLEINEN   HISTORIA. 

suuressa  perheessä;  mutta  tylylle  ja  ahnaalle  isännälle  orjuus  antoi  tilai- 
suuden kaikellaiseen  halpamaisuuteen,  mielivaltaan,  säälimättömän  kisko- 
misen harjoittamiseen  y.  m.,  sillä  mikään  laki  ei  ollut  sitä  ehkäisemässä. 
Ruoskan  iskuja  peläten  tuollainen  orja  suoritti  työnsä;  häntä  piestiin, 
milloin  halutti,  eikä  hänen  surmaamistaan  kaan  rikoksena  pidetty. 

Aatelisherrain  tärkein  ja  arvokkain  omaisuus  olivatkin  orjat  eli 
»sielut»,  niinkuin  niitä  oli  tapana  kutsua.  Vähävaraisemmilia  oli  ainoas- 
taan joku  kymmenkunta  tai  korkeintaan  sata,  ja  sellaisia  maanomistajia, 
joilla  oli  100  ja  1000  välillä,  pidettiin  kohtalaisen  varakkaina;  mutta  oli 
noin  1400  niinkin  rikasta,  että  kullakin  heistä  oli  yli  tuhat  talonpoikaa  tiluk- 
sillaan, ja  joillakuilla  harvoilla,  kuten  Scheremetjewillä,  oli  100,000:nteen 
asti.  Yhteensä  oli  aatelisherrojen  vallassa  olevien  talonpoikien  lukumäärä 
noin  20  miljoonaa.  Herrojen  suuria  tiluksia  hoidettiin  siten,  että  yhtä 
osaa  maasta  hoiti  tilanomistaja  itse,  käyttäen  kuitenkin  orjia  työssä,  toi- 
nen osa  oli  annettu  talonpojille,  jotka  sitä  viljelivät,  maksaen  määrätyn 
vuokrasumman  vuosittain  ja  tehden  maanomistajalle  päivätöitä,  tavallisesti 
kolme  päivää  viikossa.  Mutta  tuota  luovutettua  maata  ei  kuitenkaan 
ollut  annettu  talonpojille  kullekin  erikseen  pysyväiseksi  viljelysmaaksi, 
vaan  koko  kyläkunnalle,  mirille,  jonka  jäsenet  yhteisissä  kokouksissa 
jakoivat  peltomaat  perheiden  kesken  määrävuosien  perästä.  Asunto  vaan 
oli  talonpojan  oma.  Metsät  ja  laidunmaat  olivat  koko  kyläkunnan  yhtei- 
siä. —  Paitsi  aatelisherrojen  talonpoikia  oli  jotenkin  yhtä  suuri  lukumäärä 
kruunun  talonpoikia,  jotka  viljelivät  kruunulle  kuuluvaa  maata.  Näiden 
asema  oli  edellisiin  verraten  edullisempi,  sillä  he  maksoivat  vaan  määrä- 
tyn vuokraveron,  eikä  heillä  ollut  läheisyydessään  sellaista  herraa,  jonka 
mielivallassa  he  olivat.  Petolliset  ja  ahnaat  virkamiehet  saattoivat  tosin 
näitäkin  ylenmäärin  rasittaa,  mutta  heidän  varallisuutensa  oli  kuitenkin 
verraten  hyvä.  —  Pohjoisosassa  valtakuntaa  sekä  etelässä  kasakkain  maassa 
oli  jonkun  verran  kokonaan  vapaita  talonpoikia;  maaorjuus  ei  ollut  näet 
niillä  seuduin  päässyt  milloinkaan  juurtumaan. 

Katarina  II  oli  jo  tuuminut  orjuuden  hävittämistä,  mutta  hän  huo- 
masi sen  itselleen  mahdottomaksi;  Aleksanteri  I  saattoi  ainoastaan  pienessä 
osassa  valtakuntaa  sen  saada  aikaan;  Nikolai  I  taas  lievensi  monessa 
kohden  orjuutta.  Asiata  oli  siis  jo  kauan  aikaa  valmistettu  ja  alulle 
pantukin  silloin  kuin  Aleksanteri  II  siihen  ryhtyi.  Aatelisto  oli  sitä  aina 
vastustanut,  sillä  »sielut^  olivat,  niinkuin  sanottiin,  sen  tärkein  omaisuus,, 
eikä  se  vielä  nytkään  tahtonut  niistä  luopua.  Mutta  keisarin  tahto  oli 
järkähtämätön.  V.  1858  lausuttiin  ne  periaatteet,  joita  vapautuksessa  oli 
noudatettava,  ja  niiden  pohjalla  asiata  valmistamaan  asetettiin  toimikunta» 


VENÄJÄ  ALEKSANTERI   IIlSEN   AIKANA.  627 

jossa  tunnettu  valtiomies  Nikolai  Miljutin  oli  puheenjohtajana.  Maalis- 
kuun 3  p.  V.  1861  julaistiin  ukaasi,  joka  sääsi,  että  orjuus  koko  valta- 
kunnassa oli  hävitettävä.  Kotiorjat  sekä  kaupungeissa  olevat  pääsivät 
ilman  muuta  vapaiksi,  mutta  suuremman  vaikeuden  tuotti  varsinaisten 
talonpoikien  aseman  järjestäminen,  sillä  entiset  maanomistajat  tahtoivat 
pidättää  koko  viljelysmaan  itselleen,  ja  talonpojat  taas,  jotka  olivat  jota- 
kuta maakappaletta  kauan  aikaa  viljelleet,  olivat  tottuneet  pitämään  sitä 
omanansa.  Asia  ratkaistiin  siten,  että  osa  talonpoikain  viljelemästä  maasta 
jäi  maanomistajalle,  mutta  toisen  osan  talonpoika  sai  lunastaa  herralta 
määrätystä  hinnasta,  jonka  tuli  korvata  paitsi  maata  myöskin  se  hyöty, 
mikä  hänellä  talonpojasta  oli  ollut.  Valtio  antoi  neljäviidennestä  osto- 
summasta (yhteensä  2  ^  miljardia),  mutta  talonpoikien  tuli  suorittaa  vuo- 
sittain osa  siitä  takaisin,  siten  että  kaikki  oli  maksettu  49  vuoden  kulut- 
tua.    Yli  40  miljoonaa  ihmistä  sai  siten  vapauden. 

Mutta  lunastettu  maa  ei  tullut  nytkään  yksityisten  omaisuudeksi, 
vaan  kyläkunnan  eli  mirin.  Se  jaetaan  vieläkin,  niinkuin  äsken  mainit- 
simme, määrävuosien  (5,  10  tai  15)  jälkeen  kyläkunnan  kokouksissa, 
joissa  perheen-isät  kylänvanhinmian  johdossa  siitä  päättävät.  Samoissa 
kokouksissa  määrätään  niinikään,  kuinka  suuri  osuus  kyläkunnan  mak- 
settavaksi säädetystä  verosta  kunkin  perheen  tulee  suorittaa,  otetaan 
uusia  jäseniä  kyläkuntaan,  ja  sama  kokous  saapi  erottaakin  jäseniä 
keskuudestaan. 

Orjien  vapauttaminen  sai  aikaan  tärkeän  muutoksen  Venäjän  yhteis- 
kunnallisissa oloissa,  jotka  nyt  rupesivat  lähentelemään  Länsi-Europan 
maissa  valUtsevaa  yhteiskuntajärjestystä.  Mutta  sellaista  hyötyä,  jota 
vapautustyöstä  alkuansa  oli  toivottu,  ei  siitä  näyttänyt  koituvan.  Lunas- 
tusmakso  maasta  oli  paikoittain  liian  suuri;  maanviljelys  taas  ei  kylliksi 
hyvin  kannattanut,  jonka  vuoksi  talonpojat  rupesivat  vetäytymään  kau- 
punkeihin. Kyläkunnan  omistusoikeus  on  niinikään  omiansa  ehkäisemään 
maanviljelyksen  kehittymistä,  sillä  ei  kukaan  tahdo  pitää  suurtakaan 
huolta  pelto-osuudestaan,  koska  hän  menettää  sen  määrävuosien  perästä; 
verot  ovat  niinikään  siksi  suuret,  ettei  talonpoika  haluakaan  itselleen 
suurta  peltomaata.  Hän  on  vieläkin  oikeastaan  maahan  tai  kyläkuntaan 
sidottu,  sillä  hän  ei  siitä  pääse  irti,  vaikka  hän  itse  tahtoisi;  hänen  täy- 
tyy suorittaa  verot  saamastaan  pelto-osuudesta,  vaikka  hän  olisi  muualla 
toimeentuloansa  hakemassa. 

Kansan  itsehallinnon  periaate  tunnustettiin  vastamainitussa  mir- 
laitoksessa,  ja  samoin  sai  kukin  piiri  fvolosti)  ja  kuvernementti  omat 
kokouksensa,  semsiioo,  joissa  oli  kolmesta  säädystä  —  aatelistosta,  porva- 


628  YLEINEN   HISTORIA. 

reistä  ja  talonpojista  —  valitut  edustajat.  NiissS  pSfttetfiän  paikkakun- 
nallisista  asioista:  teiatS,  silloista,  yleisistä  rakennuksista,  kouluhuoneista, 
teryeydenfaoidosta  j.  a.  e.;  niissä  valitaan  niinikään  rauhan  tuomarit,  jotka 
jury-oikenkslssa    lausuvat   tuomiot   rikosasioissa.     Oikeuslaitos   erotettiin 


Itallinnosta,  jonka  yhteydessS  se  ennen  oli  oUut.  Aleksanteri  II  muodosteli 
oloja  muussakin  suhteessa  Linsi-Europan  malliin;  reaalikouluja  perus- 
tettiin, Pietarin  ja  Moskowan  BanonaalebdistS  vapautettiin  sensuurista,  ja 
haUituksen  varotus  tai,  ellei  se  auttanut,  lakkautus  joksikin  aikaa  mää- 
rättiin rangaistukseksi.  Vihdoin  sotalaitos  järjestettiin  preussilaiseen  ta- 
paan, joten  entinen  rekryyttien  otto  loppui  ja  yleinen  asevelvollisuus  tuli 
sijaan  (v.  1873). 


VENÄJÄ  ALEKSANTERI   II:SEN   AIKANA.  629 

Aleksanteri  II  ei  kuitenkaan  saattanut  tyydyttää  kaikkien  toiveita; 
vapaamieliset  odottivat  perustuslakia,  toivoen  Venäjälle  valtiollista  vapautta 
sen  jälkeen  kuin  yhteiskunnallinen  vapaus  oli  saatu.  Twerin  aatelisto 
esim.  pyysi  keisaria  kutsumaan  kokoon  kansalliskokouksen,  jossa  olisi 
edustajia  koko  valtakunnasta;  mutta  Aleksanteri  II  ei  pitänyt  sellaisia 
ehdotuksia  sopivina;  13  pyytäjistä  vangittiin.  Puolalaiset  taas  toivoivat 
pääsevänsä  vapaiksi  Venäjän  vallasta;  mutta  keisari  piti  sitä  mahdotto- 
mana haaveena.  »Pysykää  Venäjän  yhteydessä»,  sanoi  hän  v.  1856 
Warsovan  aateliston  edustajille,  »ja  heittäkää  nuo  itsenäisyys-unelmanne, 
jotka  nykyaikana  ovat  mahdottomat  toteuttaa.  Kaikki  mitä  isäni  on  tehnyt, 
on  hyvin  tehty;  minun  hallitukseni  tulee  olemaan  hänen  hallituksensa 
jatkoa».  Mutta  kansojen  taistelut  muualla  Europassa,  varsinkin  Italiassa, 
saattoivat  Puolalaisetkin  taas  levottomiksi;  mielenosotuksia  aljettiin  panna 
toimeen  edellisen  kapinan  merkkipäivinä,  ja  keisarilta  pyydettiin  »kansal- 
lishengen luomia  laitoksia».  Aleksanteri  osotti  taipuvaisuutta  ja  vapaa- 
mielisyyttä heitä  kohtaan,  muun  muassa  ottaen  Puolan  hallitukseen  oman 
maan  miehen  Wielopolskin,  ja  myöskin  keisarin  veli  Konstantin,  joka 
määrättiin  varakuninkaaksi,  oli  suopea  Puolalaisille.  Mutta  patriotit  eli 
n.  k.  punaiset  eivät  tyytyneet,  niinkuin  Wielopol8ki,  siihen,  että  Puola 
Venäjän  yhteydessä  ollen  saisi  omintakeisen  aseman,  vaan  he  tahtoivat 
riippumattomuutta.  Liettuan  ja  Podolian  aatelisto  liittyi  heihin,  vaatien, 
että  nämä  maat  yhdistettäisiin  Puolan  kuningaskuntaan,  johon  ne  ennen 
olivat  kuuluneet. 

Jotta  tuo  itsenäisyyttä  tavotteleva  puolue  saataisiin  masennetuksi, 
päätettiin  panna  toimeen  ankara  rekryytin- otto,  joka  koski  kaupunkilaisia, 
etenkin  ylioppilaita  y.  m.  kansan-yllyttäjiä,  eikä  maalaisia,  niinkuin  ennen 
oli  tavallista  ollut.  Yöllä  Tammikuun  15  p:ää  vastaan  v.  1863  sotamies- 
ten-ottajia  tunkeutui  tällaisten  henkilöiden  asuntoihin  ja  veivät  heitä  vuo- 
teiltaan, jotteivät  pääsisi  pakenemaan.  Tämän  johdosta  puhkesi  kapina 
ilmi.  Warsovassa  ja  Wilnassa  muodostui  salainen  »kansallinen  halli- 
tus», joka  ympäri  maata  lähettelemissään  julistuksissa  lupasi  talonpojille 
omistusoikeuden  maahan  ja  verojen  vähennystä  y.  m.;  veroja  kiellettiin 
suorittamasta  venäläisille  virkamiehille.  Tuomioistuimia  niinikään  muo- 
dostettiin joka  piirikuntaan  ratkaisemaan  kansallista  asiata  koskevia  kysy- 
myksiä; ja  ankaria  tuomioita  se  lausui;  niinpä  Warsowan  tuomioistuin 
tuomitsi  10  venäläistä  asiamiestä  kuolemaan,  s.  o.  heidät  murhattiin. 
Tuota  näkymätöntä  hallitusta,  jonka  jäsenistä  Venäläisetkään  eivät  saa- 
neet selvää,  Puolassa  yleensä  toteltiin.  Keisari  lähetti  vieläkin  manifestin, 
jossa  hän  lupasi  antaa  anteeksi  Puolalaisille,  jos  he  luopuisivat  kapinalli- 


630  YLEINEN   HISTORIA. 

sista  yrityksistään;  mutta  he  vastasivat  siihen  kopeasti:  »ainoastaan 
miekalla  on  riitamme  Moskowan  kanssa  ratkaistava».  Puolalaiset  eivät 
saattaneet  kuitenkaan  turvautua  omiin  voimiinsa,  sillä  järjestettyjä  sota- 
joukkoja heillä  ei  ollut,  vaan  ainoastaan  metsissä  piileileviä  joukkioita, 
jotka  tulivat  joskus  esille  ja  ryhtyivät  pieniin  kahakkoihinkin.  Mutta  he 
luottivat  muihin  valtoihin.  Ja  todellakin  kolme  suurvaltaa,  Englanti, 
Itävalta  ja  Ranska,  asettuivat  Puolalaisten  asiata  ajamaan,  lähettäen  Venä- 
jän hallitukselle  esityksen,  jossa  muun  muassa  vaaditaan,  että  Puola  saisi 
kansallisen  eduskunnan,  että  ainoastaan  Puolalaisia  pääsisi  virkoihin  ja 
että  puolankiell  tulisi  virkakieleksi.  Mutta  tämän  enempää  nämät  kolme 
hallitusta  eivät  tehneet.  Venäjän  hallitus  puolestaan  vastasi,  ettei  muilla 
vaUoilla  ollut  mitäkään  oikeutta  sekaantua  Puolan  ja  Venäjän  välisiin 
asioihin.  Bismarek  taas  auttoi  Venäjän  hallitusta,  estäen  pakolaisia  tule- 
masta Preussin  rajan  yli. 

Muutamat  vapaamieliset  Venäläisetkin  olivat  alussa  osottaneet  myötä- 
tuntoisuutta  Puolalaisia  kohtaan,  mutta  heidän  suuret  vaatimuksensa  ja 
heidän  kopeutensa  saattoi  pian  koko  mielipiteen  heille  vihamieliseksi.  Ja 
pian  tehtiin  ankaruudella  loppu  kapinasta.  Kenraali  Murawieff  sai  laajan 
toimintavallan  Liettuassa,  jonne  hän  lähti,  asettuen  sen  pääkaupunkiin 
Wilnaan,  ja  kreivi  Berg,  joka  vastikään  oli  ollut  Suomen  kenraalikuver- 
nöörinä, lähetettiin  Warsowaan.  Murawieff  asetti  upseerin  joka  piirikun- 
taan valvomaan  virkamiehiä  ja  papistoa;  tämä  toimitti  sotaoikeuden  tut- 
kittaviksi sellaiset  henkilöt,  joiden  hän  vaan  epäili  auttavan  kapinaUisia, 
sekä  otti  takavarikkoon  heidän  omaisuutensa.  Puolan  aatelistolta  vaadittiin 
suuria  veroja;  talonpojille  taas,  varsinkin  niille,  jotka  olivat  Venäläisten 
toimia  auttaneet,  annettiin  kapinaan  liittyneiltä  aatelismiehiltä  otettuja 
maita.  Kaikki,  jotka  aseellisina  saatiin  kiinni,  saivat  surmansa  24  tunnin 
kuluessa,  eikä  sellaisten  henkilöiden  hautajaisiakaan  saatu  viettää.  War- 
sowas8a  taas  kreivi  Berg  rajattoman  valtansa  nojassa  toimitutti  huone- 
tarkastuksia,  vangitutti  sadoittain  epäluulonalaisia  ja  määräsi  suuren 
ylimääräisen  veron.  Vihdoin  päästiin  kansallishallituksenkin  perille  ja 
sen  jäsenet  hirtettiin  (v.  1864). 

Kun  Puolalaiset  huomasivat,  etteivät  he  saaneet  Europasta  apua, 
luopuivat  he  kapinan  jatkamisesta.  Suuri  joukko  osanottajia  tuomittiin 
nyt  pakkotöihin  Siperian  kaivoksiin  ja  toisia  lähetettiin  sinne  maanpako- 
laisuuteen. Eikä  Puola  enää  saanut  pitää  entisiä  oikeuksiaan,  vaan  kaikki 
sen  omintakeiset  laitokset  hävitettiin;  maa  jaettiin  kuvernementteihin 
samaan  tapaan  kuin  Venäjällä;  puolankieltä  kiellettiin  julkisesti  käyttä- 
mästä ;  Warsowan  yliopisto  muutettiin  venäläiseksi,  koulukieleksi  määrättiin 


VENÄJÄ  ALEKSANTERI   II:SEN   AIKANA.  631 

venäjä;  myöhemmin  säädettiin,  että  venäjää  piti  käytettämän  oikeus- 
laitoksissa ja  kirkoissa,  vieläpä  ilmoituksissakin.  Kirkon  valtaa  supistet- 
tiin hävittämällä  paljon  luostareja,  ja  papisto  asetettiin  valtion  valvonnan 
alle.  Talonpojat  saivat  omistusoikeuden  maahan,  ja  paikallinen  hallinto 
järjestettiin  samaan  tapaan  kuin  Venäjällä.  »Latinalainen  sivistys  oli  juu- 
ria myöten  hävitettävä  ja  todellinen  slavilainen  sivistys  sijaan  saatava». 
Puolan  kuningaskunta  loppui  ja  »Weikselin  maakunnat»  tulivat  sen  sijalle. 

Puolan  kapina  vaikutti  suuresti  Venäjänkin  oloihin,  sillä  vapaamieli- 
nen puolue,  joka  harrasti  kehitystä  länsimaiseen  suuntaan,  kärsi  sen 
johdosta  tappion.  Vapaamieliset  aatteethan  olivat  synnyttäneet  kapinan, 
ja  Länsi-Europan  hallitukset  olivat  vielä  asettuneet  kapinallisia  Puola- 
laisia puolustamaan.  Tämä  loukkasi  Venäläisten  kansallistuntoa.  Ja  vielä 
katkerammaksi  muuttui  mieliala  Turkin  sodan  jälkeen,  koska  Länsi-Euro- 
pan hallitukset  riistivät  Venäjältä  sen  voittojen  hedelmät  (ks.  luk.  XLI). 
Kansallinen  eli  slavofilien  puolue,  joka  piti  vapaamieliseen  suuntaan  teh- 
tyjä muutoksia  Aleksanteri  II:seii  hallituksen  alkuajoiltakin  Venäjälle 
haitallisina,  pääsi  yhä  enemmän  vaikuttamaan,  jota  vastoin  vapaamieliset 
joutuivat  vähitellen  syrjäytetyiksi  ja  epäluulonalaisiksikln,  varsinkin  kun 
heidän  arveltiin  olevan  yhteydessä  vallankumouksellisten  nihilistien  kanssa. 

Tämän  nimen  antoi  runoilija  Turgenjew  eräässä  romaanissaan  sel- 
laisille nuorille  miehille,  jotka  eivät  luottaneet  Jumalaan  eikä  inhimillisiin 
laitoksiin.  Nihilistit  tahtoivatkin,  niinkuin  Ranskan  kommunardit,  hävittää 
kaikki  olevat  olot,  uskonnon,  perheen  ja  hallituksen,  ja  kun  ne  olivat 
hävitetyt  he  kuvittelivat  uuden  paremman  yhteiskunnan  itsestään  syntyvän. 
Tämän  ihanteellisen  päämaalinsa  saavuttaakseen  he  arvelivat  voivansa 
käyttää  minkälaisia  keinoja  hyvänsä.  Perustettiin  salaisia  seuroja,  jotka 
liikettä  johtivat.  Niihin  liittyi  etupäässä  nuorta  väkeä  sivistyneestä  kan- 
sanluokasta, monta  innokasta  naistakin;  sanomalehdissä,  joita  salaa  pai- 
nettiin ja  levitettiin  kansaan,  myöskin  saarnattiin  tätä  vallankumouksen 
oppia.  Pian  rupesi  kuulumaan  hirmutöitä,  joita  nihilistit  panivat  toimeen ; 
he  tekivät  useita  murhia  tai  murhayrityksiä  korkeita  virkamiehiä  ja 
hallitsijataldn  vastaan;  milloin  käytettiin  revolveria  milloin  taas  räjähdys- 
pommeja,  joita  salaisissa  työpajoissa  oli  valmistettu,  toisinaan  koetettiin 
maanalaista  käytävää  myöten  johtaa  tulilanka  huoneiden  alle  asetettua 
dynamiittimiinaa  sytyttämään.  Niinpä  eräs  Karakosoff  aikoi  murhata 
keisarin  v.  1866;  v.  1878  eräs  nuori  tyttö  Vera  Sassulitsch  ampui  Pie* 
tarin  poliisipäällikköä,  ja  seuraavan  neljän  vuoden  kuluessa  samallaiset 
yritykset  tuon  tuostakin  uudistuivat.  Vihdoin  Maaliskuun  13  p.  v.  1881 
Aleksanteri  II  itse  joutui  tuon  salaisen  seuran  uhriksi.    Hänen  ajaessaan 


632  YLEINEN   HISTORIA. 

Pietarin  kaduilU  viskattiin  pommi  hfinen  r^eäiiBfi  kohden;  se  ei  kuiten- 
kaan häneen  sattunut,  mutta  useita  lAhellS  olevia  henkilöitä  haavoittui, 
ja  knn  keisari  astui  reestS  näiden  haavoitettujen  luo,  lensi  hänen  jalkoihinsa 
toinen  pommi,  joka  pahasti  runteli  hänen  ruumiinsa,  ja  tunnin  perästä 
sammui  hänen  elämänsä. 

Aleksanteri  III:s  julisti  hallituksensa  alussa  »luottavansa  itseval- 
tai^en  hallituksen  voimaan  ja  oikeuteen»,  eikä  hänen  aikanansa  pantakaan 
toimeen  vapaamielisiä  reformeja.  Hallituksen  ankarat  toimenpiteet  tuka- 
huttlvat  kaikki  salaiset  vehkeetkin.     Hänen   aikanaan   rnvettiin  myöskin 


saattamaan  oloja  saman  mukaisiksi  valtakunnan  eri  osissa,  varsinkin  Itä- 
meren maakunnissa,  joiden  asukkaat  olivat  saaneet  säilyttää  valloituksen 
jälkeen  heille  myönnetyt  oikeudet  Jo  Aleksanteri  lirsen  aikana  oli  niitä 
aijettu  supistaa,  ja  v.  1885  määrättiin  venäjänkieli  virastojen  kieleksi;  se 
tuli  niinikään  koulukieleksi;  Tarton  saksankielinen  yliopistokin  muutet- 
tiin venäläiseksi.  Saksankieli,  joka  oli  ollut  vallitsevan  kansanluokan  ja 
hallinnonkin  kieli,  syrjäytettiin  kokonaan.  Se  suuri  juopa,  mikä  oli  ole- 
massa saksalaisen  vallassäädyn  ja  virolaisen  talonpojan  välillä  sekä 
sUtS  johtuva  vieras  ja  usein  vihamielinen  suhde,  teki  nämät  muutokset 
verraten  helpoiksi;  alkoivatpa  Virolaiset  heittää  luterilaisen  uekontonsakin, 
kääntyen  oiheauskoiseen  kirkkoon. 


SUOMEN  SOTA  VV.  1808—9.  633 

Aleksanteri  III  oli  rauhaa  rakastava  ruhtinas,  niinkuin  hänen  isän- 
säkin;  ja  rauhaa  nykyinenkin  keisari  Nikolai  II,  joka  isänsä  kuoltua 
V.  1894  nousi  valtaistuimelle,  ilmoitti  tahtovansa  harrastaa.  Hänen  ensim- 
mäisiä toimiansa  oli  yleisen  rauhan  tilan  aikaansaamiseksi  laaditun  mani- 
festin julkaiseminen,  jonka  jälkeen  eri  valtojen  edusmiehiä  kokoontui 
Haagiin  tarkemmista  ohjeista  ja  sopimuksista  neuvottelemaan.  Mutta 
Venäjä  joutui  kuitenkin  suureen  sotaan  kaukaisessa  idässä  Japanin 
kanssa  (ks.  luk.  XLIX). 


XLV. 

Suomen  sota  vv.  1808 — 9.    Silmäys  Suomen  uusimpaan 

historiaan. 

Osa  Suomea  on  aikaisemmin  yhdistetty  Venäjään.  —  Kustaa  IV:nnen  Adolfin  itse- 
pintaisuus. —  Suomen  puolustuksesta  ei  ole  pidetty  huolta.  —  Suomen  sotavoimat. 
—  Sota  alkaa.  —  Peräytyminen.  —  Viaporin  antautuminen.  —  Sodan  jälkivaiheet.  — 
Suomen  armeija  antautuu.  —  Porvoon  valtiopäivät.  —  Uusi  hallitusjärjestelmä.  — 
Vanhan  Suomen  yhdistys.  —  Taantumisen  aika.  —  Kansallinen  herätys.  —  Alek- 
santeri II:sen  aika.  —  Puolueet.  —  Viime  vuosikymmenien  edistys. 

Aina  siitä  alkaen  kuin  Suomen  kansa  esiintyy  historiassa,  on  sen 
herruudesta  ollut  kiistoja  ja  taisteluja  läntisen  ja  itäisen  naapurin  välillä. 
Suomi  tuli  liitetyksi  Ruotsin  yhteyteen  ja  sai  siltä  vapaan  valtio-  ja 
yhteiskuntalaitoksen,  kristinuskon  ja  länsimaisen  sivistyksen.  Mutta  Ruotsi 
oli  vähäväkinen  eikä  voinut  ylläpitää  saavuttamaansa  suurvalta-asemaa 
sen  jälkeen  kuin  Venäjä  oli  oppinut  tuntemaan  oman  voimansa  ja  sitä 
edukseen  käyttämään.  Se  näet  alkaa  pyrkiä  yhä  lännemmäksi,  anastaen 
maa-alan  toisensa  jälkeen;  jo  v.  1721  se  sai  Itämeren  rantamaat  ja  kais- 
taleen Suomestakin;  v.  1743  lohaistaan  vielä  kappale  Kymijokeen  asti. 
Oli  aivan  selvää,  ettei  tämäkään  rauhansopimus  tulisi  pysyväiseksi  jää- 
mään, vaan  että  Venäjä  ottaisi  koko  Suomen,  saadakseen  Pohjanlahdesta 
vankemman  rajan  Ruotsia  vastaan.  Olemme  nähneet  Suomen  irrotta- 
mista Ruotsin  yhteydestä  valmisteltavan  jo  vapauden  aikana  (ks.  luk» 
XXIV),  ja  Elisabet  keisarinna  mainitsi  julkaisemassaan  manifestissa  ensi 


634  YLEINEN   HISTORIA. 

kerran  julkisesti  Suomen  itsenäisyydestä;  Anjalan  liitossa  sama  kysymys 
tuli  esille,  mutta  vasta  noiden  suurten  tapahtumien  yhteydessä,  jotka  liit- 
tyvät Napoleon  Bonaparten  toimiin,  Suomenkin  asia  lopullisesti  ratkaistiin. 

Itsepintainen  Ruotsin  kuningas  Kustaa  IV  Adolf  ei  millään  ehdolla 
taipunut  Napoleonin  vaatimuksiin,  eipä  hän  edes  ryhtynyt  keskustelui- 
hinkaan  hänen  kanssaan.  Hän  oli  sen  vuoksi  nöyryytettävä.  Ollessaan 
Tilsitissä  v.  1807  rauhasta  ja  liitosta  keskusteleäiassa  Ranskan  ja  Venä- 
jän keisarit  tekivät  muun  muassa  sellaisen  sopimuksen,  että  Tanska, 
Portugal  ja  Ruotsi  olisi  pakotettava  sulkemaan  satamansa  Englannin 
laivoilta;  muut  vallat  olivat  näet  siihen  jo  suostuneet.  Aleksanteri  I:sen 
tuli  nöyryyttää  Ruotsi,  ja  hän  saisi  ottaa  siitä  Suomen  palkkioksi.  Täten 
syntyi  kuuluisa  Suomen  sota,  joka  on  viimeinen  ja  tärkein  meidän 
maamme  vaiheissa. 

Venäjän  keisarista  oli  kuitenkin  sodan  alkaminen  Ruotsia  vastaan 
vastenmielistä,  varsinkin  kun  hän  oli  Kustaa  IV:nnen  Adolfin  lanko. 
Hän  kehotti  sen  vuoksi  tätä  suostumaan  Napoleonin  vaatimuksiin.  Sota  ei 
siis  ollut  Ruotsille  välttämätön.  Mutta  Ruotsin  kuningas  ei  taipunut,  päin- 
vastoin hän  kummallisella  käytöksellään  näytti  ikäänkuin  tahallaan  tahtovan 
ärsyttää  noita  Europan  mahtimiehiä;  hän  esim.  lähetti  takaisin  Pietariin 
Andreas-tähden,  koska  Aleksanteri  I  oli  sen  antanut  Napoleonillekin. 

Venäjän  sotajoukkoja  oli  sillä  välin  aljettu  kerätä  Suomen  rajoille. 
Tästä  Ruotsin  Pietarissa  oleva  lähettiläskin  antoi  tietoja  hallitukselleen; 
mutta  Suomessa  sodan  valmistuksesta  ei  kumminkaan  paljoa  huolta 
pidetty.  Ruotsista  ei  lähetetty  tänne  lisäjoukkoja,  sillä  sen  koko  sota- 
voima tarvittiin  sodassa  Tanskaa  vastaan,  joka  oli  ruvennut  Ranskan 
liittolaiseksi.  Suomen  oma  sotavoima  oli  kyllä  entistä  paremmalla 
kannalla,  mutta  yksin  liian  pieni  vihollista  vastustamaan.  Sotamiesten 
lukumäärä  oli  yhteentä  noin  19,000,  joista  osa,  noin  7000  miestä,  oli 
Viaporia  puolustamassa,  noin  2000  yhteensä  Svartholman  linnoituksessa. 
Hankoniemessä,  Pohjois-Karjalassa  ja  Pohjanmaalla,  sekä  loppu  jaettuna 
siten  että  7000  miestä  oli  Etelä- Suomessa  Kymijoen  seuduilla,  ja  8000 
lähetettiin  Savoa  puolustamaan.  Kuninkaan  tarkoitus  ja  nimenomainen 
käsky  oli,  että  vältettäisiin  tappeluja,  sillä  armeijaa  piti  säästää  sekä 
heittää  maa  vihollisille.  Vasta  sitten  kun  Ruotsin  sotajoukot  joutuisivat 
avuksi,  olisi  Suomi  otettava  takaisin. 

Suomen  valloitus  näyttikin  aluksi  käyvän  hyvin  helposti.  Venäjän 
joukot  hyökkäävät  kahdelta  taholta  rajan  yli  Helmik.  21  p:nä  v.  1808; 
noin  16,000  miestä  kulkee  kreivi  Buxhötvdenin  johdossa  Kymijoen  poikki 
ja    Ttdschkoff  8000  miestä   mukanaan  tunkeutuu   Savoon.     Vastarintaa 


sroMEN  SOTA  VV.  1808—9.  635 

tehdään,  mutta  perfiydytSfiD,  pääjoukko  HämeenlinDaan  ssti,  Savon  joukko 
taae  Leppävirroilla  Ratkatsevaen  taisteluun  ei  kumpikaan  armeija  ryh- 
tynjt.  Klereker,  jolla  oli  väliaikaisesti  pfiäarmeijan  ylipäSiUkbyys,  on 
kyllä  alkeissa  koetella  onnea  Hämeenlinnan  luona  ja  tehdä  peräytymiseatä 
loppu,  mutta  silloin  saapuu  kuninkaan  määräämä  ylipäällikkö  KHngspor 


marski,  joka,  mäfirlyksiinsä  vedoten,  komentaa  yhä  perSytymään.  Savon 
joukon  pBSIlikkö  J.  A.  Cronsiedt  sai  niinikään  käskyn  lähteä  Oulun  seuduille. 
Täyttä  kahta  kuukautta  sodan  alusta  ei  ollut  kulunut,  ennenkuin  melkein 
koko  Suomi  oli  Venäläisten  hallussa,  eikä  todellista  vastarintaa  oltu  yri- 
tettykään; Huhtikuun  puolivälissä  oli  nSet  pääjoukko  kulkenut  Pyhäjoen 
seuduille  asti  Pohjanmaalle;  jo  Maalisk.  22  p.  oli  pääkaupunki  Turku 
joutunut  BuxhöwdeQin  haltuun,  ja  neljää  päivää  aikaisemmin  oli  majuri 


o3b  YLEINEN    HIBTORIA. 

Gripenberg  heittSnyt  Svartholman,  ennenkuin  ainoakaan  mies  oli  kaatu- 
nut; Huhtikuun  6  p.  Kaarle  Olavi  Cronstedt,  Viaporin  ylipaaiUkkö, 
teki  sellaisen  sopimukseD,  ettS  tämä  Suomen  vahvin  turra  sen  kautta  oli 
ebdottomaeti  joutuva  Venäläisten  valtaan. 

Venäläinen  kenraaliluutnantti  van  Suchtelen  otti  Helsingin  haltuunsa 
Maaliskuun  2  p.,  jonka  jälkeen  hSn  heti  alkoi  Viaporia  piirittää,  pommit' 
taen  sitä  Ulrikaporin  vuorilta  ja  Katajanokalta.  Mutta  se  oli  vahva  lin- 
noitus, jota  ei  asevoimalla  ollut  helppo  saada;  seo  vuoksi  otettiin  avuksi 


Bwtili(lrdlB  IIbd^Iiii  VlipvrIiM  illrH  nmluiiin  ilkiiiiydtUa. 

muita  keinoja,  ja  ne  olivatkin  tehokkaampia.  Cronstedt  oli  edellisessä 
Venäjän  sodassa  laivastonpäällikkönä  saavuttanut  mainetta,  mutta  hän 
oli  tottumaton  linnanpäällikkö,  jonka  vuoksi  hän  ei  alusta  alkaenkaan 
osannut  puolustusta  johtaa,  ja  hänen  upseeriensa  joukossa  oli  sellaisia, 
jotka  eivät  tahtoneetkaan  velvollisuuttaan  täyttää,  vaan  olivat  taipuvat 
antautumaan  ja  kehottivat  Cronstedtiakin  heittämään  puolustuksen,  koska 
se  muka  kumminkin  oli  hyödytöntä;  Anjalan  liiton  henki  tuli  vieläkin 
esille.  Muutamat  Viaporin  upseerit  niinikään  olivat  keskusteluissa  Venä- 
läisten  kanssa,  jotka   levittivät  kaikellaisia  perättömiä  huhuja   Ruotsissa 


SUOMEN  SOTA  VV.  1808—9.  637 

muka  sattuneista  tapahtumista,  ja  koettivat  muutenkin  pelotella  puolus- 
tajia; kSytettiinpft  lisftksi  rahaakin.  Ja  ennen  pitkSS  (Huhtik.  6  p.)  Cron- 
etedt  teki  reoSlSisen  ylipSällikSn  kanssa  sellaisen  sopimuksen,  ettS  hgn 
heittfiisi  linnoituksen  venfilfiiaille,  ellei  apua  Ruotsista  tulisi  ennen  Toukok. 
3  p:fiä.  Apua  ei  tullut,  ja  Cronstedt  IShti  väkineen  Viaporista.  Pietarissa 
pidettiin  tfimfin  tapahtuman  johdosta  kiitosjumalanpalvelns,  sillä  Viaporin 
antauduttua  katsottiin   Suomen   kohtalon  olevan   ratkaistuna.  —  Sota  ei 


•C-m/oU, 


m  MtarCTHiti.    <P. 


kuitenkaan  vielä  ollut  lopussa.  Maan  puolustamisesla  ei  tosin  enää  voi- 
nut olla  toiveita,  mutta  myöhemmät  sotatapahtumat  tuottivat  Suomen 
joukolle  kunniaa,  joka  hälvensi  tuon  pikaisen  periytymisen  h&peän,  eivätkä 
nuo  monet  taistelut  muutenkaan  olleet  hyödyttömiä,  sillä  ne  vaikuttivat 
suuresti  seuraavan  ajan  oloihin. 

Pääjoukko  oli  joutunut  Siikajoelle  asti.  Klingspor  näet  oli  yhä 
antanut  peräytymiskäskyjä,  vaikkakin  oli  tultu  huomaamaan,  että  hätyyt- 
tävä  vihollisjoukko  oli   verraten   pieni,  jota   vastaan  olisi  voitu  taistella. 


638  YLEINEN   HISTORIA. 

Niinpä  Huhtikuun  18  p.  kun  Venäläiset  taas  hyökkäsivät  Siikajoen  kirkon 
lähellä  armeijan  päälle,  käski  hän  peräytymään  Ouluun;  ainoastaan  kuor- 
mastoa  oli  estettävä  joutumasta  vihollisen  käsiin.  Von  Döbeln  Porilai- 
sineen  suojelikin  sitä,  pitäen  puoliaan  kolmituntisessa  taistelussa.  Joen 
pohjoispuolelle  oli  jo  täten  päästy;  mutta  Klingsporin  vasta  nimitetty 
ajutantti  Adlercreutz  huomasi,  että  vihollisen  rintaman  keskusta  oli  san- 
gen heikko,  suurin  osa  miehistä  kun  oli  siirretty  kummallekin  sivustalle. 
Hän  käskee  silloin  hyökkäämään  vihollista  vastaan;  joen  eteläpuolelle 
tullaankin,  voitto  saadaan,  ja  Venäläisten  täytyi  nyt  ruveta  kulkemaan 
taaksepäin.  Pian  saadaan  toinen  voitto  Revonlahdella.  Yksi  armeijan 
osasto  tunkeutuu  nyt  Sandelsin  johdolla  Savoon,  ottaen  Kuopionkin  taas 
haltuunsa,  ja  pääarmeija  saapi  voittoja  monissa  taisteluissa,  joista  Lapuan 
ja  Alavuuden  ovat  kuuluisimmat,  valloittaen  takaisin  koko  Pohjanmaan, 
vieläpä  pohjoisen  osan  Hämeestäkin  Näsijärven  vesistöön  asti.  Talon- 
pojatkin ryhtyivät  nyt,  kun  armeija  oli  voitolla,  aseisiin  Etelä-Pohjan- 
maalla ja  Ahvenanmaalla;  Savossa  he  niinikään  alkoivat  Olli  Tiaisen 
johdolla  Venäläisiä  hätyyttää.  Kansa  tahtoi  siten  osottaa  uskollisuutta 
esivaltaansa  vastaan.  Ruotsin  puolelta  tuli  Kesäkuussa  pieniä  apujouk- 
koja merta  myöten  Vaasan  ja  Turun  seuduille,  mutta  niistä  ei  mitäkään 
hyötyä  ollut,  siUä  ne  voitettiin  heti  maalle  noustuaan. 

Eikä  Suomen  armeijankaan  voitot  kauaa  kestäneet.  Sota  sai  näet 
taas  toisen  käänteen  Elokuun  toisella  puoliskolla,  kun  Venäjältä  oli  saa- 
punut runsaasti  lisäjoukkoja  sekä  uusi  ylipäällikkö  kreivi  Kamenski. 
Se  armeijan-osasto,  joka  Otto  von  Fieandtin  johdossa  oli  Keski- Suo- 
messa, voitettiin  Karstulassa  (Elok.  21  p.),  jonka  johdosta  pääarmei- 
jankin täytyi  lähteä  peräytymään,  jottei  vihollinen  pääsisi  katkaisemaan 
sen  paluumatkaa  pohjoiseen  päin.  Monessa  taistelussa  koeteltiin  voimia 
nytkin  peräydyttäissä,  kunnes  vihdoin  ryhdyttiin  ratkaisevaan  otteluun 
Oravaisissa  (Syysk.  14  p.)  Adlercreutzilla  oli  ainoastaan  4000  miestä 
8000  Venäläistä  vastassa,  mutta  Suomalaisten  asema  korkealla  kummulla 
oli  eduUinen.  Voitto  kallistuikin  aluksi  heidän  puolelleen,  mutta  kun 
Venäläiset  saivat  vereksiä  joukkoja  avukseen  ja  Adlercreutz  voitosta  var- 
mana oli  luopunut  edullisesta  asemastaan,  lähtien  voitettuna  pitämäänsä 
vihollista  etemmäksi  hätyyttämään,  joutuivat  he  tappiolle.  Peräytymistä 
täytyi  taas  jatkaa  pohjoista  kohden.  Puute,  taudit  ja  muu  kurjuus  oli 
vielä  surkean  paon  lisäksi  mieliä  masentamassa.  Sairaita  täytyi  tuon 
tuostakin  jättää  matkan  varrelle,  joten  joukko  supistui  yhä  pienemmäksi. 
—  Sandels,  joka  kauan  aikaa  oli  puolustanut  itseänsä  Toivalan  salmen 
luona   lähellä    Kuopiota   ja   sieltä    lähdettyänsä    voittanut   Koljonvirran 


SUOMEN  SOTA  VV.  1808—9.  639 

luona  Venäläiset,  vetäytyi  myöskin  pääarmeijan  tykö.    Adlercreutz  ja  Ka- 
menski  tekivät  (Marrask.  19  p.)  Olkijoella  aselevon,  jonka  mukaan  Suo- 


men  armeijan   tuli   marssia   Tornionjoen   toiselle   puolelle  Länsipohjaan. 
Suomi  oli  täten  joutunut  Venäjän  valtaan. 

Sota  ei  kuitenkaan  tähän  loppunut,  vaan  nyt  oli  Ruotsia  ahdistet- 
tava, jonka   vuoksi   Venäläiset  hyökkäsivät  talven  aikana  sinne  kolmelta 


640  YLEINEN   HISTORIA. 

eri  taholta;  Ahvenan  kautta  tuli  vaan  pieni  osasto  kuuluisan  kasakka- 
päällikön  Kulnewin  johdossa;  hän  näet  seurasi  von  Döbelnin  jäljestä, 
joka  karkotettiin  Ahvenasta;  Vaasan  seuduilta  Merenkurkun  yli  meni 
Barclay  de  Tolly  joukkoineen,  ja  Tornion  kautta  kiersi  kolmas  osasto, 
joka  tapasi  täällä  Suomesta  lähteneen  puolustusjoukon.  Sen  komentaja, 
jona  nyt  oli  kenraalimajuri  Gripenberg,  katsoi  paraaksi  antautua,  hän 
kun  luuli  Uumajan  seuduille  tulleen  Barclay  de  Tollyn  osaston  olevan 
estämässä  peräytymistä.  Antaumis-sopimuksen  mukaan  suomalaiset  isän- 
maanpuolustajat  palasivat  nyt  takaisin  kotiseuduillensa,  mutta  heidän 
täytyi  heittää  aseensa,  kun  rajan  yli  tulivat  Suomen  puolelle.  —  Vasta 
Syyskuussa  v.  1809  teki  Ruotsin  hallitus  Venäjän  kanssa  rauhan  Hami- 
nassa, jossa  se  jätti  koko  Suomen  Venäjälle,  vieläpä  pienen  kaistaleen 
sellaistakin  maata,  joka  oli  luettu  Ruotsiin  kuuluvaksi.  Tornion  ja  Muo- 
nionjoet tulivat  rajaksi. 

Edellisissä  rauhanteoissa  Suomesta  lohkaistut  osat  olivat  liitetyt 
Venäjän  keisarikunnan  virastojen  alaiseksi  maakunnaksi,  ja  samoin  Alek- 
santeri I  näkyy  nytkin  ensi  alussa  aikoneen  järjestää  koko  Suomen 
vastaisen  aseman.  Mutta  Suomalaisten  osottama  urhoollisuus  ja  uskolli- 
suus herätti  keisarissa  kunnioitusta  heitä  kohtaan;  sellaiset  tapahtumat  kuin 
Kuopion  maaherran  Wibeliuksen  ja  Turun  professorin  Matias  Caloniuksen 
rohkea  esiintyminen,  he  kun  sodan  parhaillaan  riehuessakin  vetosivat  lakiin 
ja  oikeuteen,  olivat  omiansa  lisäämään  tätä  arvonantoa.  Aleksanteri  I  oU 
niinikään  jalomielinen  hallitsija,  joka  tahtoi  tehdä  voitetunkin  kansan 
onnelliseksi,  eikä  hänen  vapaamielinen  katsantotapansa  kammonut  vapaata 
valtiolaitosta,  vaikkei  sitä  Venäjällä  ollutkaan.  Keisarin  valistunut  ja 
vapaamielinen  valtiosihteeri  Mikael  Speranski,  joka  tähän  aikaan  oli 
hänen  suosituin  luottomusmiehensä,  vaikutti  myöskin  osaltaan  hänen  toi- 
menpiteisiinsä Suomen  olojen  ja  aseman  järjestämisessä.  Mutta  ei  yksin- 
omaan vapaamielisyys  ja  ihmisystävällinen  mieliala  ollut  tässä  vaikutta- 
massa, vaan  myöskin  oikein  suunniteltu  valtioviisaus;  Venäjän  keisari 
tahtoi  näet  liittää  Suomalaiset  kiitollisuuden  siteillä  valtaansa,  heidän  tuli 
itsensäkin  huomata,  että  heidän  isänmaansa  asema  ja  olosuhteet  olivat  tul- 
leet entistä  paremmiksi  tapahtuneen  muutoksen  kautta;  Venäjä  taas  saisi 
uskollisen  etuvartijan  pääkaupungilleen.  Eikä  Aleksanteri  I  tässä  kohden 
erehtynyt,  sillä  pian  hän  saavutti  Suomalaisten  luottamuksen  ja  rak- 
kauden; Venäjän  keisaria  ei  kauaa  pidetty  voittajana,  vaan  hyväntekijänä. 

Suomalaiset  lupautuivatkin  Venäjän  keisarin  alamaisiksi  jo  ennen- 
kuin Ruotsin  hallitus  oli  tehnyt  rauhan.  —  Vuoden  1808  lopussa  oli 
eräs    keisarin    käskystä    kaikista    säädyistä    valittu    lähetyskunta    tullut 


SILMÄYS   SUOMEN   UUSIMPAAN   HISTORIAAN.  641 

PJetariiD  keiaarUle  eeittfimftän  Suomen  tarpeita;  mutta  kun  Be  huomautti^ 
ettS  se  Suomen  lakien  mukaan  ei  voisi  maata  Ja  kansaa  edustaa,  niin- 
kuin alkuperäinen  tarkoitus  nBytti  otleen,  saivat  sen  jäsenet  toimekseen 
ainoastaan  laatia  ehdotuksia,  miten  sodan  tuottamia  vaurioita  olisi  autet- 
tava, jota  vastoin  perustuslakien  mukaan  kokoonkutsuttavat  säädyt  saisi- 
vat muista  asioista  pSättSä. 

Valtiopäivät  kokoontuivatkin  Maalisk.  25  p'.nä  Porvoon  kaupunkiin, 
jonne  keisari  itse  28  p.  saapui  niitä  avaamaan,  ja  t&511ä  Suomen  edus- 


ui  Pir>a«n  luanHsMriittH.   (HanikilalMn  EniiiiiHl  Tlidnliiiln  liuliM  muk.  cH*  1812). 

tajat  tekivät  koko  kanaan  puolesta  uskollisuudenvalan  Venäjfin  keisarille. 
Vaikkakaan  Ruotsin  hallitus  el  vielä  ollut  maatamme  luovuttanut,  arveli- 
vat he  olevansa  oikeutettuja  sen  tekemään,  koska  Ruotsin  kuninkaalle  van- 
nottu vala  ei  heitä  sitonut  sen  jälkeen  kuin  Kustaa  IV  Adolf  oli  syösty 
valtaistuimelta  Maalisk.  13  p.,  (ks.  luk.  XLIII).  Aleksanteri  I  puolestaan 
lupasi  säilyttää  Suomalaisten  uskonnon  ja  perustuslait,  lausuen  tahto- 
vansa siten  osottaa,  »minkä  arvon  hän  antoi  rakkauden  ja  luottamuksen 
vilpittömille  todistuksille».  Tuo  molemminpuolinen  luottamus,  joka  Por- 
voon valtiopäivillä  tuli  näkyviin  uuden  hallitsijan  ja  Suomen  edustajien 
Yleinen  historia  II.  ~  11 


642  YLEINEN   HISTORIA. 

välillä,  antoi  Suomen  yhdistymiselle  Venäjään  vapaaehtoisen  suostumuk- 
sen muodon,  mikä  oli  omansa  tekemään  sen  lievemmäksi,  mutta  samassa 
vankemmaksi.  Ja  valtiopäiviä  päättäessään  Heinäkuun  19  p.  Aleksanteri  I 
lausui  vielä,  että  hän  tahtoi  antaa  Suomelle  oman  kansallisen  olemuksen, 
»se  oli  nyt»,  lausui  hän,  »kansakuntien  joukkoon  korotettu». 

Porvoon  valtiopäivillä  laskettiin  perustus  Suomen  vastaiselle  val- 
tiolliselle olemukselle,  ja  siellä  järjestettiin  myöskin  hallinto  sen  mukai- 
seksi kuin  maamme  muuttunut  asema  teki  tarpeelliseksi  Suomi  tuli  lii- 
tetyksi Venäjän  keisarikuntaan  siitä  erottamattomaksi  osaksi,  mutta  se  sai 
sisäisen  itsenäisyyden.  Suuriruhtinaan  rinnalla  tuli  olemaan  valtiopäivät, 
joiden  tärkeimpiä  oikeuksia  oli  lainsäädäntö  ja  verojen  määrääminen; 
vuoden  1772  hallitusmuoto  jätti  kuitenkin  niiden  kokoonkutsumisen  hal- 
litsijan tahdosta  riippuvaksi;  hänellä  yksin  oli  myöskin  oikeus  määrätä 
ne  asiat,  mitkä  valtiopäivillä  otettiin  keskusteltaviksi  ja  päätettäviksi. 
Korkeimmaksi  virkakunnaksi,  joka  oli  »ikäänkuin  kaikkien  maassa  ole- 
vien virastojen  yhtymäpaikka»,  asetettiin  hallitusneuvosto,  joka  1816  sai 
Keisarillisen  Suomen  senaatin  nimen;  se  jaettiin  kahteen  osastoon,  oi- 
keus- ja  talous -osastoon,  ja  Hänen  Majesteettinsa  nimittää  kolmeksi  vuo- 
deksi kerrallaan  sen  jäsenet,  jotka  päättävät  hänen  nimessään.  Kor- 
keimmaksi lainvalvojaksi  määrättiin  prokuraattori,  jonka  tuli  myöskin 
pitää  silmällä  korkeimman  virkakunnan  toimia  sekä  ilmoittaa  hallitsijalle, 
jos  hän  huomasi  laista  poikettavan.  Mutta  kun  hallitsija  asui  maamme 
ulkopuolella,  ei  hallitusneuvosto  saattanut  olla  hänen  kanssaan  suorastaan 
yhteydessä,  jonka  vuoksi  tarvittiin  Venäjän  pääkaupungissa  erityinen  virka- 
mies ja  virkakunta,  jotka  edustaisivat  Suomea  keisarin  luona.  Suomen  asiat 
olivat  ensin  kulkeneet  Speranskin  kautta,  mutta  hän  ei  mielestään  voinut 
käyttää  niihin  tarpeeksi  huolta  ja  aikaa,  ja  koska  »Suomi  oli»,  niinkuin 
hän  sanoo,  »valtio,  eikä  kuvernöörikunta,  jota  ei  voinut  sivumennen  hal- 
lita muiden  asioiden  lomassa»,  asetettiin  v.  1811  »Suomen  asiain  komi- 
tea», jonka  tuli  valmistaa  Suomesta  tulleet  asiat,  sekä  valtiosihteeri  (v:sta 
1834  kutsuttiin  häntä  ministeri-valtiosihteeriksi),  joka  ne  esittää  keisarille. 
Kenraalikuvernööri  asetettiin  maan  korkeimmaksi  virkamieheksi;  hän  on 
senaatin  puheenjohtaja  sekä  Suomessa  olevien  sotajoukkojen  ylin  pääl- 
likkö; järjestyksen  valvominen  maassa  kuuluu  niinikään  hänen  velvolli- 
suuksiinsa.  Suomi  sai  myöskin  oman  pankin,  jonka  perusrahastoksi 
pyydettiin  keisarilta  2  miljoonaa  ruplaa,  joka  nyt  oli  tullut  Suomen  ra- 
haksi. Sotalaitos  pysytettiin  entisellä  ruotujaon  kannalla,  mutta  keisari 
suostui  Porvoon  valtiopäivien  pyyntöön,  ettei  ruotujen  tarvitsisi  asettaa 
sotamiehiä  50:neen  vuoteen,  »koska  likeinen  yhteys  ja  kiitollinen  muisto 


SILMÄYS   SUOMEN   UUSIMPAAN   HISTORIAAN.  648 

varmaankin  tekisi  soturivelvoliisuudet  raskaiksi  ja  vastenmielisiksi  suo- 
rittaa, jos  niitä  Ruotsia  vastaan  vaadittaisiin.» 

Uusi  valtiojärjestelmä  kuului  alkuansa  ainoastaan  Kymijoen  länsi- 
puolella olevalle  Suomelle,  mutta  v.  1811  liitettiinkin  siihen  n.  k.  Vanha 
Suomikin,  joten  meidän  kansamme  taas  lähes  vuosisadan  hajaannuksen 
perästä  pääsi  yhdeksi  yhtymään.  Tämäkin  on  selvä  todistus  Aleksan- 
teri I:sen  jalosta  luonteesta  sekä  siitä  luottamuksesta,  mikä  hfinellä  alusta 
alkaen  oli  Suomalaisiin. 

Europassa  alkoi  v.  1814  jälkeen  taantumisen  aika,  jonka  vaikutus 
ulottui  meidänkin  maahamme.  Olemme  jo  ennen  maininneet,  että  Alek- 
santeri I  hallituksensa  loppupuolella  luopui  vapaamielisistä  periaatteistaan, 
liittyen  pyhän  allianssin  kansojen  pyrinnöltä  vastustavan  politiikan  kan- 
nattajiin. Suomen  säätyjä  hän  ei  enää  v.  1809  jälkeen  kutsunut  ko- 
koon, vaikka  siitä  näkyy  myöhemminkin  olleen  kysymys;  v-.sta  1823  oli 
maamme  kenraalikuvernöörinä  muuan  kenraali  Zakretuski,  joka  ei  tun- 
tenut meidän  valtiollisia  ja  yhteiskunnallisia  olojamme  ja  sen  vuoksi  ta- 
van takaa  joutui  rettelöihin  senaatin  kanssa,  hän  kun  tahtoi  toimia  mieli- 
valtaisesti. Nikolai  I:sen  aikana  jatkui  sama  suunta;  säätyjä  ei  kutsuttu 
kokoon  kertaakaan  hänen  hallitusaikanaan ;  v.  1829  määrättiin  sensuuri 
kirjoille  ja  sanomalehdille,  ja  vallankumousvuosien  1830  ja  varsinkin 
1848  jälkeen  tuli  valvonta  vielä  ankarammaksi;  vihdoin  v.  1850  annet- 
tiin tuo  ankara  määräys,  joka  kielsi  painattamasta  suomenkielellä  muul- 
laista  kirjallisuutta  kuin  uskontoa  ja  taloudellisia  asioita  käsittelevää. 
Hallitus  oli  kyllä  säntillinen  ja  virkamiehet  tekivät  tehtävänsä,  mutta 
heidän  toimistaan  ei  julkisuudessa  saatu  mitään  mainita  eikä  niistä  mi- 
tään tiedettykään;   kaikki  yleinen  toiminta  oli  salaperäisyyden  verhoama. 

Mutta  tähän  tilaan  Suomi  ei  jäänyt.  Kansallistunne,  joka  muualla 
Europassa  rupesi  johtavana  voimana  kansoissa  esiintymään,  toi  Suo- 
meenkin uutta  vireyttä  ja  elinvoimaa.  Maamme  muuttunut  valtiollinen 
asema  tekikin  kansallisuusharrastukset  luonnollisiksi.  Jo  A.  L  Arvidsson 
oli  lausunut  1820-luvulla,  että  meidän  täytyy  oUa  Suomalaisia  ja  perus- 
taa omintakeinen  olemuksemme  kansallisen  kielen  ja  historian  pohjalle. 
Vähitellen  ruvettiinkin  kiinnittämään  huomiota  suomenkieleen,  aljettiinpa  sitä 
kirjallisuudessakin  käyttää.  Jaakko  Juteini^  Kustaa  Renvall,  Reinhold 
von  Becker  ja  Kaxxrle  Aksel  Oottlund  ovat  tunnetuimmat  vanhimmista 
suomenkielen  harrastajista.  Sitten  ilmestyivät  nuo  Suomen  suurmiehet, 
J.  L.  Runeberg,  J.  W.  Snellman  ja  E.  Lönnrot,  jotka  vaikuttivat  kukin 
eri  tavalla  mahtavasti  kansallishengen  kohottamiseksi.  Ja  kun  Aleksan- 
teri II  nousi  Venäjän  valtaistuimelle,  aljettiin  toivoa  suurempaa  julkista 


644  YLEINEN   HISTORIA. 

vapautta  ja  sen  mukana  seuraavaa  edietyaUI.  Aleksanteri  II  ei  kuiten- 
kaan katsonut  aluksi  aikaa  sopivaksi  säAtjrjen  kokoonkutsumiseen,  jota 
Suomessa  yleensi  toivottiin.  Jotkut  arvelivat  nyt,  että  eri  sSfityjen  edus- 
tajista muodostettu  valiokunta  saattaisi  maan  tarpeita  tyydyttää,  ja  sel- 
lainen kutsuttiinkin  kokoon  keisarin  käskystä  v.  1862.  Mutta  koska  tämä 
D.  k.  Tammikuun  valiokunta  herätti  levottoman  mielialan  maassa,  se  kun  ei 
saattanut  perustuslakien  mukaan  maata  edustaa,  antoi  Aleksanteri  II  sen 
toimeksi  ainoastaan  niiden  asiain  valmistelun,  jotka  sittemmin  piti  jätet- 
tämän  säätykokonkseo  käsiteltäviksi  ja  päätettäviksi.  V.  1863  valtiopäi- 
vät kokoontuivat,  ja  Aleksanteri  II  saapui  itse  Helsinkiin  niitä  avaamaan. 


Siitä  alkaen  vapaa  valtiollinen  elämä  jatkui  maassamme.  Seuraavilla 
valtiopäivillä  v.  1867  valmistettiin  uusi  valtiopäiväjärjestys,  joka  hyväk- 
syttiin V.  1869.  Siinä  määrätään,  että  säädyt  olivat  kokoonkutsuttavat 
joka  viides  vuosi,  mikfi  väliaika  Aleksanteri  III:nnen  aikana  lyhennettiin 
kohneksi  vuodeksi;  nykyinen  keisari  Nikolai  II  taas  sen  sääsi  neljäksi 
vuodeksi.  ~  Säädyttäin  valittu  edustuslaitos  on  siis  meillä  vielä  säilynyt, 
vaikka  se  kaikissa  muissa  Europan  maissa  on  hävinnyt;  mutta  Suo- 
menkin säätyjen  tulee  edustaa  koko  kansaa,  niinkuin  muiden  maiden 
kaksikamariset  eduskunnat. 

Eri  puolueita  on  meidänkin  eduskunnassamme  syntynyt,  mutta  ne 
eivät  ole  muodostuneet  samojen,  perusteiden  pohjalla  kuin  useissa  muissa 


SILMÄYS   SUOMEN   UUSIMPAAN   HISTORIAAN.  646 

maissa ;  kysymys  ei  ole  ollut  säätyjen  oikeuksien  laajentamisesta  ja  hallitus- 
vallan supistamisesta,  vaan  maamme  molempien  kielien  oikeudellisesta 
asemasta.  Suomenmielinen  puolue,  johon  pappis-  ja  talonpoikaissäädyn 
enemmistö  kuuluu,  on  taistellut  suomenkielen  kohottamiseksi,  saadakseen 
sen  samaan  asemaan  kuin  ruotsinkieli  on  ollut;  ruotsinmielinen  puolue 
taas,  jonka  tuki  on  aatelis-  ja  porvarissäädyssä,  on  tahtonut  pysytellä 
ruotsinkieltä  valta-asemassa.  Mutta  tuossa  taistelussa,  vaikka  se  usein 
onkin  ollut  kiivasta,  ei  kuitenkaan  ole,  niinkuin  monessa  muussa  maassa, 
ilmaantunut  sellaista  intohimoista  hurjuutta,  joka  johtaa  laittomuuksiin  ja 
rikoksiinkin,  vaan  kumpikin  puolue  on  pitänyt  lakeja  pyhinä  ja  laillisella 
tavalla  mielipiteitään  ajanut;  kaikilla  on  se  elävänä  tietona,  että  lait  ovat 
puolueiden  yläpuolella. 

Mutta  yksinomaan  kieliriitoihin  ei  ole  kulutettu  voimia,  vaan  Suomi 
on  viime  puolivuosisadan  aikana  suuresti  edistynyt  sekä  henkisellä  että 
aineellisella  alalla.  Ja  kehitys  on  saattanut  kulkea  sitä  ripeämmin,  koska 
sodatkaan  eivät,  niinkuin  ennen,  ole  olleet  rauhantoimia  ehkäisemässä. 
Ainoastaan  n.  k.  Itämaisen  eli  Krimin  sodan  vaikutukset  (1853  — 1866) 
ulottuivat  Suomeenkin,  silloin  kun  maamme  kauppalaivasto  suureksi 
osaksi  hävitettiin,  ja  muutamat  rantaseudutkin  joutuivat  kärsimään  (ks. 
luk.  XLI).  Mutta  nuo  vammat  saatiin  pian  korjatuiksi,  ja  entistä  vireäm- 
pää  toimintaa  alkoi  kaikkialla  näkyä.  Oppilaitoksia  on  yhä  uusia  perus- 
tettu, sekä  korkeampia  että  kansakouluja,  joiden  kautta  oppi  ja  valistus 
on  levinnyt  laajalle  kansaankin;  kirjallisuus  on  kasvanut  vuosi  vuodelta, 
ja  varsinkin  suomenkielinen  on  parin  viimeisen  vuosikymmenen  kuluessa 
suuresti  lisääntynyt;  muutamien  suomalaisten  kirjailijain  teokset  ovat  jo 
ulkomaillakin  alkaneet  herättää  huomiota.  Teollisuuden  ja  kaupan  kautta 
maamme  varallisuus  on  melkoisesti  lisääntynyt,  ja  parannettujen  kulku- 
neuvojen, varsinkin  rautateiden,  kautta,  joita  yhä  uusia  rakennetaan,  ovat 
maamme  eri  seudut  tulleet  entistä  läheisempään  yhteyteen  toistensa  kanssa, 
jota  paitsi  ulkomaan  kauppa  on  samassa  vilkastunut.  Maanviljelys,  joka 
yhä  vieläkin  on  maamme  pääelinkeino,  on  uusien  viljelystapojen  käytän- 
töön tultua  edistynyt,  samoin  karjanhoito,  johon  etenkin  suurten  kato- 
vuosien jälkeen  1860-luvun  lopulla  aljettiin  kiinnittää  entistä  suurempaa 
huomiota. 

Mutta  V.  1899  tuli  Suomelle  kovempi  aika.  Silloin  näet  Venäjän 
puolelta  ruvettiin  supistamaan  sen  vanhoja  oikeuksia  ja  saattamaan  sitä 
keisarikunnan  läheisempään  yhteyteen.  Jo  1890-luvun  alussa  muutamat 
Venäjän  sanomalehdet  alkoivat  kiivaasti  ahdistaa  Suomen  erikoisasemaa, 
mutta   vasta  sen  jälkeen  kuin  kenraali  Bobrikow  v.  1898  oli  tullut  ken- 


646  YLEINEN   HISTORIA. 

raalikuvernööriksi,  hallitus  ryhtyi  tarmokkaisiin  toimenpitelBiin.  Kuuluisa 
Helmikuun  manifesti  v.  1899,  jonka  kautta  Suomen  säätyjen  valtapiiristä 
erotettiin  sellaiset  asiat,  joilla  oli  yleisvaltakunnallinen  luonne,  oli  ensimmäi- 
nen säädös,  joka  osotti  entisestä  poikkeavaa  menettelyä.  Sen  jälkeen  hävi- 
tettiin Suomen  sotalaitos,  ja  säätyjä  kuulematta  määrättiin  noudatetta- 
vaksi uusi  asevelvollisuuslaki  (v.  1901);  kokoontumisvapautta  supistet- 
tiin; painovapaus  joutui  ahtaalle;  venäjänkieli  määrättiin  ylemmissä 
virkakunnissa  virkakieleksi;  kouluissa  lisättiin  saman  kielen  tuntimäärää; 
Venäläisille  annettiin  oikeus  päästä  Suomen  virkoihin;  kenraalikuvernöö- 
rin valtaa  laajennettiin,  ja  vihdoin  v.  1903  hän  sai  kolmeksi  vuodeksi 
oikeuden  maasta  karkottaa  tai  siirtää  Venäjälle  vaarallisina  pitämiään 
Suomen  kansalaisia  j.  n.  e.  Nämät  toimenpiteet  saattoivat  kaikki  olot 
ikäänkuin  suunniltaan;  syntyi  hämmennystä  ja  epävarmuutta  sekä  epä- 
tietoisuutta, millä  tavalla  olisi  meneteltävä  ja  toimittava.  Toiset,  n.  k. 
»vanhat  suomenmieliset»,  katsoivat  olevan  kansalle  ja  maalle  edullisinta 
esiintyä  maltillisesti  ja  mikäli  mahdollista  mukautua,  sillä  siten  voitaisiin 
välttää  vielä  suurempia  vammoja;  toiset  taas,  jotka  alkoivat  kutsua  it- 
seään »perustuslaillisiksi»,  tahtoivat  jyrkemmin  pysyä  kiinni  entisissä 
laeissa  ja  laitoksissa,  koska  tämä  menettelytapa  oli  heistä  oikeampi  ja 
myöskin  lopulta  veisi  paremmin  toivotuille  perille. 


XLVI. 
Silmäys  Europari  nykyisiin  valtiollisiin  oloihin. 

Porvariston  itsekkäisyys.    —  Neljännen   säädyn   vaatimukset.   —    Äänioikeutta  laa- 
jennetaan. —  Kansallisuuskysymys.  —  Sotavoimat  ja  aseet  —  Kansainvälinen  sota- 
oikeus. —  Maailmanrauhan- aate.  —  Nykyiset  valtioiden  väliset  riitakysymykset. 

Olemme  edellisissä  luvuissa  kertoneet  valtiollisten  olojen  kehittymi- 
sestä Europan  eri  maissa  19:nnellä  vuosisadalla,  ja  olemme  nähneet 
melkein  kaikissa  saman  ilmiön:  valtiolliset  oikeudet  ovat  yhä  laajentu- 
neet. Suuri  vallankumous  oli  tehnjrt  lopun  aateliston  ja  papiston  valta- 
asemasta  eikä  sitä  reaktsioneerinen  suuntakaan  sen  jälkeen  enää  voinut 


SILMÄYS   EUROPAN  NYKYISIIN   VALTIOLLISIIN   OLOIHIN.  647 

heille  palauttaa;  mutta  heidän  sijalleen  tulee  silloin  porvaristo  eli  kolmas 
sääty,  joka  saapi  vallan  itselleen;  sen  vuoksi  sanottiinkin,  että  1789  vuo- 
den vallankumouksen  tulokset  olivat  koituneet  ainoastaan  porvariston 
hyväksi.  Ludvig  Filipin  aika  Ranskassa  oli  sen  kultainen  aika;  joten- 
kin korkea  sensus  ratkaisi  vaalit  sen  eduksi,  ja  eduskunnassa  vallitse- 
vana se  sääti  laity  pitäen  silmällä  etupäässä  omia  etujaan;  esim.  veroja 
säädettiin  siten,  että  pääomat  jäivät  verotuksesta  vapaiksi,  sotapalveluk- 
sesta se  koetti  pelastaa  säätyynsä  kuuluvia;  työväki  taas,  joka  sen  teh- 
taissa työskenteli,  jäi  unohduksiin  sen  huolenpidosta. 

Tuon  itsekkään  kolmannen  säädyn  herruutta  vastustamaan  nousee 
»neljäs  sääty»,  s.  o.  kansan  suurin  enemmistö,  vaatien  sekin  osaa  valtion 
hallitukseen.  Sanomalehdet,  joiden  lukumäärä  varsinkin  v.  1830  jälkeen 
oli  kasvanut  suuressa  määrässä  ja  joita  levisi  yhä  laajemmalle,  etupäässä 
vaikuttivat  siihen,  että  alempi  kansakin  heräsi  itsetietoisuuteen.  Jo  vuo- 
den 1848  vallankumouksessa  porvariston  yksinomainen  valta  murretaan 
Ranskassa,  sillä  varallisuuteen  perustuvan  äänioikeuden  sijaan  tulee  sil- 
loin yleinen  äänioikeus.  Valtiollinen  kehitys  on  käynyt  sen  jälkeen  kai- 
kissa Europan  valtioissa  tähän  suuntaan,  Venäjää  ja  Turkkia  lukuun- 
ottamatta, joissa  ei  ole  eduskuntaa.  Yhä  lukuisampi  osa  valtion  asuk- 
kaista on  saanut  vaalioikeudellaan  määrätä  eduskunnan  jäseniä  ja  siten 
välillisesti  vaikuttaa  hallituksen  toimintaan.  Niinpä  vaalioikeus  Englan- 
nissa oli  19:nnen  vuosisadan  alussa  noin  satakunnan  ylimyksen  hallussa, 
mutta  saman  vuosisadan  lopussa  jo  yli  6  miljoonaa,  joista  noin  kolme 
viidennestä  työmiehiä,  saapi  ottaa  osaa  edusmiesten  vaaleihin;  Hollan- 
nissa, Itävalta-Unkarissa,  Portugalissa,  Rumaniassa,  Ruotsissa,  Norjassa 
ja  Suomessa  on  valtiollinen  vaalioikeus  suuremmassa  tai  pienemmässä 
määrässä  rajoitettu,  Belgiassa  taas  on  käytännössä  erityinen  järjestelmä, 
n.  k.  suhteellinen  äänioikeus,  jonka  mukaan  jokaisella  täysi-ikäisellä  kan- 
salaisella on  yksi  ääni,  mutta  perheen  isänä  hän  saapi  toisen,  ja  säädetty 
sivistysmäärä  tuottaa  vielä  yhden  äänen  lisäksi  j.  n.  e.  Yleinen  ääni- 
oikeus ilman  minkäänlaisia  rajoituksia  on  Ranskassa,  Sweitsissä,  Italiassa, 
Tanskassa,  Kreikassa  ja  Serbiassa;  Espanjassa  se  niinikään  on  ollut 
käytännössä  v:sta  1889;  myöskin  Saksan  valtiopäiville  valitaan  edustajat 
samalla  tavalla.  Paitsi  edusmiestensä  kautta  on  Ranskan  kansa  saanut 
suorastaankin  lausua  mielipiteensä  hallituksesta;  niinpä  Napoleon  I  jätti 
valitsijamiesten  ratkaistavaksi  keisarikunnan  muodostamisen ;  kansan- 
äänestyksen nojassa  Napoleon  III:kin  otti  keisarikruunun.  Sweitsissä 
taas  jätetään  eduskunnan  hyväksymä  laki  vielä  kansan  vahvistetta- 
vaksi;   sillä  on  myöskin   oikeus   hyljätä  se,  jolloin  se  jääpi  käytäntöön 


648  YLEINEN   HISTORIA. 

panematta.  Tämä  on  n.  s.  referendum- oikeus.  Ranska  ja  Sweitsi  ovat^ 
kin  Europan  ainoat  varsinaiset  tasavallat  ja  kansan valtaisimmat  maat. 

Kansoissa  vallitseva  yleinen  mielipide  on  siis  yhä  yieisenunin  ja 
tuntuvammin  vaikuttanut  valtion  asioiden  johtoon,  ja  etenkin  kansallisten 
valtioitten  muodostumisessa  on  se  tullut  näkyviin.  KansallisuusharrastuSy 
joka  on  yksi  19:nnen  vuosisadan  johtavista  voimista,  on  kansanvaltai- 
suuden läheistä  sukua.  Ihmisryhmät,  jotka  tietävät  ja  tuntevat  olevansa 
samaa  sukuperää  ja  joilla  on  samanlaisten  historiallisten  vaiheiden  poh- 
jalla muodostuneet  olot  ja  laitokset  sekä  sama  kieli,  ovat  pyrkineet  liit- 
tymään yhteen  saman  valtion  kansaksi,  samalla  kertaa  tavallisesti  myös- 
kin taistellen  valtiollisten  oikeuksien  saavuttamiseksi.  Niinpä  Saksan  ja 
Italian  valtiot  ovat  muodostuneet  kansan  tahdosta;  vallitsevan  mielipiteen 
pakottamana  Ruotsin  kuningas  myönsi  Norjalle  omintakeisen  valtiollisen 
aseman;  samasta  syystä  Unkari  sai  itsenäisen  aseman  Itävallan  rinnalla; 
Balkanin  niemimaan  kristit3rt  valtiot  ovat  syntyneet  saman  kansallistun- 
non henkiin  herättyä.  Mutt'ei  tämä  aate  ole  vielä  joka  paikassa  lopulli- 
sesti päässyt  voitolle,  vaan  kansallisuustaistelu  on  vielä  kiivaimmillaan 
monessa  maassa,  niinkuin  Böömissä  ja  Irlannissa,  joissa  kansa  kuitenkin 
jo  on  saavuttanut  etuja. 

Mutta  kansanvaltaisuuden  kehittyessä  on  kansojen  velvollisuus  valtiota 
kohtaan  käynyt  entistä  raskaammaksi,  etenkin  sotapalveluksen  vuoksi. 
Yleinen  asevelvollisuus  on  kansalaisten  tasa-arvoisuuden  pohjalle  perus- 
tettu ja  se  on  suuresti  vaikuttanutkin  yhdenvertaisuuden  saavuttamiseksi 
eri  säätyluokkien  välillä;  mutta  tuon  pelottavan  aseellisen  voiman  johto 
on  hallituksella,  joka  saattaa  käyttää  sitä  kansalle  hyödyttömiin  ja  vie- 
raisiin tarkoituksiin.  Sotavarustuksia  lisätään  vuosi  vuodelta  kaikissa 
maissa,  mutta  varsinkin  n.  k.  suurvalloissa,  koska  se  muka  on  tarpeel- 
lista valtion  turvallisuuden  suojelemiseksi  ja  rauhan  säilyttämiseksi;  ja 
kun  yksi  valtio  sen  tekee,  täytyy  toisen  seurata  esimerkkiä  pysyäkseen 
tasalla.  Rauhan  aikanakin  on  sotamiehiä  miljoonittain  aseissa;  Saksalla 
on  noin  585,000,  Ranskalla  589,000,  Itävalta-Unkarilla  365,000,  Italialla 
174,000,  Englannilla,  jossa  ei  asevelvollisuutta  ole,  220,000,  Venäjällä 
noin  1  miljoona,  kaikissa  valtioissa  yhteensä  yli  6  miljoonaa  miestä. 
Mutta  sodan  aikana  sotavoima  voidaan  reserveistä  y.  m.  saada  monin- 
kertaiseksi; niinpä  Venäjän  pitäisi  voida  saada  sotakuntoon  noin  10  mil- 
joonaa. Saksan  4\  milj.,  Ranskan  jotenkin  sama  verta,  Itävalta-Unkarin 
4  milj.,  Italian  2^  milj.,  Englannin     ainoastaan  728,000. 

Yksin  suunnattomat  joukot  eivät  tee  nykyaikana  sotalaitosta  en- 
tistä   pelottavammaksi,   vaan    myöskin   uusien   keksintöjen  avulla  paran- 


650  YLEINEN   HISTORIA. 

netut  aseet,  kiväärit  ja  tykit,  sekä  monellaiset  räjähdysaineet,  dynamiitit, 
lydiitit  y.  m.,  joita  viime  vuosikymmeninä  on  aljettu  valmistaa.  Savuton 
ruuti  on  voimakkaampaa  kuin  entinen  savullinen;  kiväärien  ja  tykkien 
kuulat  voidaan  lennättää  tavattoman  pitkien  matkojen  päähän,  joten  sota- 
joukot saattavat  olla  taistelussa,  vaikkeivät  toisiansa  näekään.  Näiden 
hävityskoneiden  kautta  ovat  entiset  rajojen  suojaksi  rakennetut  linnoi- 
tukset tulleet  melkein  arvottomiksi,  siliä  ne  eivät  enää  kestä  niiden  tu- 
hoavaa voimaa;  varustetut  leiriasemat,  jotka  rakennetaan  ympärillä  ole- 
vain varustettujen  paikkojen  suojelemiksi,  ovat  tätä  nykyä  tärkeimpiä 
sodassa.  Pitkäperäiset  sotarintamat  eivät  myöskään  enää  ole  sopivia 
hirveän  kuulatuiskun  ja  räjähtävien  kranaattikuulien  vuoksi,  vaan  sota- 
miehet saattavat  hajallaan  hyvin  suojelluissa  paikoissa  käyttää  paremmin 
ampuma-aseitaan  sekä  olla  henkensä  puolesta  turvatumpia.  —  Merellä 
taas  käytetään  sodassa  suunnattoman  suuria  ja  lujia  panssarilaivoja, 
jotka  ovat  tykeillä  varustettuja,  tai  pieniä  torpeedolaivoja,  ja  onpa  jo 
veden  allakin  kulkevia  laivoja  keksitty.  Meren  pohjaan  lasketaan  räjähtäviä 
miinoja,  joilla  koetetaan  viholliselle  tuhoa  tuottaa.  Keksijät  ovat  koetta- 
neet käyttää  neroansa  yhtäältä  saadakseen  puolustuslaitokset  niin  lujiksi 
kuin  mahdollista,  mutta  toisaalta  taas  valmistetaan  sellaisia  hävityskeinoja, 
joilla  vahvinkin  varustus  tulee  tehottomaksi.  Siten  on  sotalaitos  kehit- 
tynyt niin  tuhoa  tuottavaksi  ja  sen  kustannukset  niin  suuriksi,  että  kau- 
histus valtaa  mielen  sen  kuvitellessa  vastaista  sotaa,  joka  Europassa 
syntyy. 

Tuollainen  sotavoima  on  antanut  hallitukselle  välikappaleen,  jonka 
avulla  se  voipi  ylläpitää  sisäisen  rauhan.  Sellaiset  kansanmetelit  ja  val- 
lankumoukset, joita  vielä  19:nnen  vuosisadan  edellisellä  puoliskolla  tava- 
taan Europan  valtioiden  pääkaupungissa,  ovat  käyneet  miltei  mahdotto- 
miksi, sillä  itse  hankkimillaan  aseilla  kansanjoukot  eivät  saala  ryhtyä 
taisteluun  säännöllisen  sotaväen  kanssa;  katujen  poikki  rakennetut  sulut 
eivät  myöskään  kestä  uusien  tykkien  laukauksia.  Mutta  tuo  kehittynyt 
sotalaitos  on  myöskin  ollut  omansa  estämään  sotien  syttymistä,  sillä  ei 
mikään '  hallitus  tahdo  ottaa  edesvastuuta  sellaisesta  hävityksestä  ja  ihmis- 
hukasta,  mikä  sodan  seurauksena  olisi.  Sodat,  joita  Europalaiset  viime 
vuosikymmeninä  ovat  käyneet,  ovat  etupäässä  olleet  muissa  maanosissa 
raakalais-  tai  puoliniakalaiskansojen  kukistamiseksi,  ja  niissä  ei  ole  ollut 
pakko  käyttää  kaikkia  hävitysaseita. 

Toisaalta  taas  kansainvälisillä  lakimääräyksillä  on  koetettu  tehdä 
sodan  vitsausta  lievemmäksi;  on  näet  syntynyt  varsinainen  sota-oikeus. 
Alkuperäisen   sodanluonteen   mukaista   oli   kaiken   vihollisen   omaisuuden 


silhXys  europan  nyktisiin  valtiollisiin  oloihin.         661 

hXvittfiiDinen  tai  rydstäminen ;  bIM  voitettu  maa  ja  kansa  kaikkine 
tavaroineen  joutui  voittajan  omaksi.  Vanhan  ajan  sodissa  noudatettiin 
tällaista  menettelytapaa,  jonka  vuoksi  ne  tulivat  kauhean  julmiksi.  Vielä 
uudella  ajallakin,  esim.  Ludvig  XlVtnnen  sodissa,  harjoitettiin  samaDtapalsta 
hSvitystS  ja  ryöstöS.  Mutta  nykyaikana  tuollaista  pidettäisiin  raakuutena 
ja  epäoikeutettuna  julmuutena.  NykyjSän  käsitetään  sodan  rajoittuvaa 
ainoastaan  taisteleviin  sotajoukkoihin,  mutta  maan  asukkaat,  jotka  pysy- 
vät  rauhallisina,  ovat  oikeastaan  sotaan  kuulumattomia.  Sotatila  tuottaa 
tietysti  heillekin  kärsimyksiä;  heidän  täytyy  antaa  sotajoukoille  ruoka- 
tarpeita, asuntoja  y.  m.,  mutta  heidän  tulee  saada  kaikesta  korvausta.  Meri- 
sodassa yksityisten  omaisuus  ei  ole  yhtä  hyvin  turvattu,  mutta  on  sitä 
koetettu  suojella  tässäkin  kohden  eri  määräyksillä;  niinpä  sopivat  useat 


Stkuililn*»  kurtlnryknitnHI  jMruHtu. 

vallat  V.  1856  Pariisin  rauhassa,  ettei  kaapparilaivoja  enää  käytettäisi; 
Espanja  ja  Amerikan  Yhdysvallat  eivät  kuitenkaan  tähän  sopimukseen 
yhtyneet.  Onpa  sotajoukkoihin  kuuluvien  ja  sotatoimiin  osaaottavien 
kärsimysten  lieventämiseksi  laadittu  useita  määräyksiä,  joita  kaikkien 
kansojen  tulee  noudattaa;  esim.  sairaita  ei  saa  surmata;  vangittua  vihol- 
listakaan ei  saa  julmalla  tavalla  kohdella;  Oentin  sopimuksen  mukaan 
(v.  1864)  sairaat  ja  sairaanhoitajat  ovat  ipunaisen  ristin*  suojeluksessa; 
lääkärit  sekä  muut  sairaanhoitoon  kuuluvat  henkilöt  ovat  niinikään  puo- 
lueettomuuden suojaamina,  eikä  sellaisia  juniakaan,  joissa  haavoitettuja  ja 
sairaita  kuljetetaan,  saa  hätyyttää. 

Näillä  keinoin  sotaa  on  koetettu  saada  inhimillisemmäksi;  mutta 
onpa  ilmestynyt  sellaisiakin  vaatimuksia,  että  sodat  kokonaan  poistettai- 
siin,  ja    tahdotaan,    että    valtioidenväliset    riitakysymykset    ratkaistaisiin 


652  YLEINEN   HISTORIA. 

rauhallisella  tavalla.  Ja  tämä  n.  k.  maailmanrauhan-aate,  jota  tällä 
tavalla  koetetetaan  toteuttaa,  näyttää  yhä  enemmän  voittavan  alaa.  Tuo 
suuri  rasitus,  minkä  sotalaitos  tuottaa  kansoille,  on  väkisinkin  saattanut 
ihmisiä  ajattelemaan  sen  poistamista;  mutta  sitä  vaaditaan  myöskin  ih- 
misyyden ja  kristinopin  nimessä,  joka  julistaa,  että  rakkauden  evanke- 
liumin tulee  vallita  ihmisten  kesken.  Useissa  maissa  onkin  jo  perus- 
tettu rauhanyhdistyksiä,  joiden  tarkoitus  on  vaikuttaa  yleiseen  mielipitee- 
seen; monien  sanomalehtien  ja  aikakauskirjojen  kautta  levitetään  samaa 
aatetta,  ja  rauhanystävät  pitävät  yhteisiä  kokouksia,  joissa  asian  edis- 
tämiseksi sovitaan  yhteisistä  ohjelmista  ja  suunnitelmista.  V.  18d9 
kokoontui  Venäjän  keisarin  Nikolai  II:sen  esityksestä  valtojen  edustajia 
Haagiin  laatimaan  ehdotuksia,  joiden  kautta  rauhantila  saataisiin  va- 
kaantumaan ja  sotavarustuksia  vähennetyiksi.  Monet  kirjailijat,  joista' 
tunnetuin  on  itävaltalainen  Bertha  von  Suttner,  ovat  innokkaasti  aja- 
neet rauhan  asiaa,  useat  etevät  valtiomiehet,  niinkuin  Oladstone,  ovat 
kannattaneet  sitä,  ja  monet  valtio-opin  tutkijat  ovat  tieteelliseltä  kannalta 
näyttäneet  sen  olevan  mahdollisen  toteuttaa.  Eri  mielipiteitä  kyllä  on 
olemassa  siitä,  millä  tavalla  rauhantila  olisi  aikaansaatava;  niinpä  on 
ehdotettu  asetettavaksi  sovinto-oikeuksia,  joissa  valtioiden  väliset  riita-asiat 
ratkaistaisiin,  tai  myöskin  sitä  tapaa  käytettäväksi,  että  valtiot,  tehdessään 
sopimuksia  keskenään,  panisivat  niihin  sellaisenkin  määräyksen,  joka 
velvottaisi  ne  riitaisuuden  sattuessa  jättämään  asiansa  sovinto-oikeuden 
ratkaistavaksi.  Monta  riitakysymystä  onkin  jo  rauhallisella  tavalla  sovittu, 
siten  nimittäin,  että  riitapuolet  ovat  valinneet  jonkun  henkilön  välittäjäksi 
tai  tuomariksi,  jonka  päätökseen  he  ovat  sitoutuneet  alistumaan;  jo  v.  1794 
päättyi  siten  eräs  riitakysymys  Englannin  ja  Yhdysvaltojen  välillä;  paavi 
ratkaisi  Karolinien  saariryhmästä  syntyneen  riidan  Saksan  ja  Espanjan 
välillä  (v.  1885);  samaa  tapaa  käytettiin  Englannin  ja  Venäjän  vllilli 
syntynyttä  Afganistanin  rajariitaa  ratkaistaissa  j.  n.  e.  Useita  kymmeniä 
riitoja,  joista  sota  ennen  olisi  syntynyt,  on  siten  saatu  sovitetuksi. 

On  kuitenkin  vielä  olemassa  valtioiden  välisiä  riitakysymyksiä,  joita 
ei  näytä  voitavan  saada  ratkaistuiksi  rauhallisella  tavalla.  Ranska  ei 
vielä  ole  unohtanut  Elsass-Lothringin  menettämistä,  vaikkakin  tuo  sodan 
jälkeen  vallinnut  kiihkeä  mieliala  on  suuresti  lauhtunut;  se  vaatii  ne  ta- 
kaisin, ennenkuin  se  katsoo  lopullisen  rauhantilan  Europassa  voivan 
syntyä;  Balkanin  asiat  ovat  taas  Venäjän  ja  Itävallan  välillä  olleet  arkoja 
kohtia.  Viime  aikoina  on  valtioiden  hallitusten  huomio  kuitenkin  kääntynyt 
muihin  maanosiin,  varsinkin  Itä-Aasiaan,  jossa  Kiinan  heikko  tila  on  an- 
tanut   niille   hyvän    tilaisuuden   sekaantua   sen   asioihin;   mutta  Japanin 


NYKYAJAN   SOSIALISMI.  653 

europalaiseen  malliin  nopeasti  muodostunut  valtio  yrittää  siellä  estää  Eu- 
ropalaisten  vallan  laajentamista. 

Valtiollisen  tasapainon  ylläpitämiseksi  on  muodostettu  liittoja  suur- 
valtojen hallitusten  kesken;  Bismarck  sai  aikaan  liiton  Preussin  ja  Itä- 
vallan välillä  (v.  1879),  johon  Italiakin  yhtyi;  Ranska  taas  liittyi  Venä- 
jään Aleksanteri  III:nnen  aikana,  ja  samat  liitot  ovat  vieläkin  voimassa. 
Englanti  sitä  vastoin  on  ollut  Europan  suurvalloista  eristetyssä  asemassa, 
mutta  Japanin  kanssa  sekin  teki  sopimuksen  v.  1900,  ja  vastikään  v.  1904 
myöskin  Ranskan  kanssa. 

Europän  rauhaa  on  täten  säilytetty,  mutta  tuo  rauhantila  on  san- 
gen rasittava  sen  vuoksi,  että  kansat  ovat  pakotetut  olemaan  aseissa  ja 
ikäänkuin  sotavarustuksissaan  aina  valmiit  hyökkäystä  torjumaan.  Se 
on  »aseellinen  rauha»,  joka  on  melkein  sotatilan  kaltainen. 


LXVIL 
Nykyajan  sosialismi. 

Sosiaalisia  epäkohtia  on  aina  ollut  —  Suurteollisuus  ja  vapaa  kilpailu.  —  Sosia- 
listien vaatimukset  —  Sosialismin  luonne.  —  Vanhimmat  sosialistit  tahtovat  toimia 
yksinään.  —  Sosialistit  liittyvät  kansanvaltaiseen  puolueeseen.  —  Työväen  asia  tulee 
kansainväliseksi.  —  Kaarle  Marx.  —  Kansainvälinen  työväenyhdistys.  —  Ferdinand 
Lassalle  ja  kansalliset  työväenpuolueet  —  Saksan  sosiaalidemokratit.  —  Muiden 
maiden  sosialistiset  puolueet.  —  Yhteiset  kongressit.  —  Miten  sosialistit  ajavat 
asiaansa.  —  Bakunln.  —  Anarkistien  oppi  ja  ohjelma.  —  Heidän  toimiansa.  — 
Sosialismin    vastustajien    väitteet.  —  Valtion  tekemiä  parannuksia  työväen  hyväksi. 

Olemme  jo  ennen  maininneet  (luk.  XXXV),  että  19:nnen  vuosi- 
sadan alkupuoliskolla  vapaamielisen  valtiollisen  puolueen  rinnalla  alkoi 
kehittyä  toinen,  joka  tahtoi  saada  aikaan  sosiaalista  eli  yhteiskunnallista 
vallankumousta  ja  sen  kautta  parempaa  tasa-arvoisuutta  ihmisten  kes- 
ken. Sosiaalinen  liike  ei  suinkaan  ole  ainoastaan  uuden  ajan  synnyt- 
tämä, vaan  se  on  ollut  niin  kauan  kuin  sivistyneitä  yhteiskuntiakin.  Aina 
on  ollut  erilaisessa  yhteiskunta-asemassa  olevia  ihmisiä,  rikkaita  ja  köy- 
hiä, yhtäältä   sortoa  ja  toisaalta  tyytymättömyyttä,  ja  huonompiosaisten 


(pTA  TLEIKEK   HISTORIA. 

asemaa  on  mjdskin  eonen  koetettu  parantaa.  Atenan  alhaisen  kansan 
aseman  parantamista  Sokenin  lainsäldlnto  etnpiissi  tai^oitti;  Roomassa 
ilmestji  nsdta  reformaattoreja,  j<»sta  Tibertus  Graodhns  oli  ensimmäinoi» 
tasoittamaan  optimaattdn  ja  köyhien  kansalaisten  ▼Ilillä  Tsllitsevaa  juo- 
paa; keskirajalla  taas  sorretut  kaupunkien  asukkaat  ja  talonpojat  tuon 
tuostakin  tekivät  kapinoita,  joiden  kautta  he  ttMvoivat  saavansa  tilansa 
parannetuksi.  Mutta  19:nnen  vuosisadan  toisella  puoliskolla  sosiaalinen 
kysymys  on  tullut  tdrkefimmäksi  kuin  se  milloinkaan  ennen  on  ollut,  ja 
sen  vaikutus  ulottuu  laajemmalle  kuin  entisinä  aikoina.  Useat  asian* 
haarat  ovat  siihen  vaikuttaneet. 

Ensiksikin  on  otettava  huomioon  se  suuri  muutos,  joka  vasta  lop- 
puun kuluneella  vuosisadalla  on  tapahtunut  teollisuuden  ja  myöskin 
maanviljelyksen  alalla.  Keski-ajan  teollisuudentuotteita  valmistettiin  pie- 
nissä työpajoissa,  joissa  mestari  itse  teki  työtä  perheensä  jäsenten  sekä 
muutamien  kisällien  ja  oppipoikien  kanssa;  silloin  ei  ollut  suurtakaan 
eroa  työnantajan  ja  työmiehen  välillä,  ei  sivistyksessä  eikä  yhteiskunnal- 
lisessa asemassa,  eipä  suuresti  varallisuudessakaan.  Nuo  monellaiset 
säädelmät,  joita  kaikkien  ammattiin  kuuluvien  tuli  noudattaa,  olivat  kyllä 
monessa  kohden  haitallisia  yksityisen  toiminnalle  ja  teollisuuden  kehityk- 
selle, mutta  ne  tuottivat  turvallisuutta,  sillä  niiden  kautta  ehkäistiin  sel- 
lainen epävarmuus,  minkä  meidän  aikanamme  vallitseva  vapaa  kilpailu 
on  synnyttänyt.  Keski-ajan  järjestelmässä  oli  vakavuutta  ja  varmuutta, 
joka  säästi  sekä  teollisuudenharjoittajan  että  työmiehen  huolilta  ja  mur- 
heilta, ammattikunta  kun  kokonaisuudessaan  oli  heidän  turvanaan. 

Vähitellen  suurteollisuus  rupesi  voittamaan  alaa,  varsinkin  sen  jäl- 
keen kuin  höyryvoima  18:nnen  vuosisadan  lopulla  keksittiin  koneita 
käyttämään.  Höyryllä  käyvät  koneet  alkoivat  nyt  suorittaa  suureksi 
osaksi  sen  työn,  mikä  ihmiskäsillä  ennen  tehtiin;  tuotteet  kävivät  sen  joh- 
dosta halvemmiksi,  mutta  se  taas  esti  pikkuteollisuuden  harjoittajia  kilpai- 
lomasta  suurten  tehtailijoiden  kanssa.  Ero  kävi  samassa  myöskin  suu- 
reksi työnantajan  ja  työmiehen  välillä;  edellinen  on  sivistyksensä,  varal- 
lisuutensa ja  yhteiskunnallisen  asemansa  puolesta  jälkimmäisestä  ihan 
erillään ;  hän  on  verraten  vieras  tälle,  hänen  elämäntapansa  ovat  varallisuu- 
den nojassa  tulleet  varsin  toisellaisiksi  kuin  työmiehen.  Työmies  saapi 
tavallisesti  kyliä  suuremman  palkan  kuin  ennen,  mutta  se  on  epävarma,  sillä 
hän  voipi  milloin  hyvänsä  menettää  työpaikkansa  ja  ansionsa,  jolloin  hän  on 
turvaton.  Työnantaja  koettaa  niinikään  saada  valmistuskustannukset  niin 
halvaksi  kuin  suinkin,  sillä  suuri  kilpailu  pakottaa  hänet  siihen,  ja  sen 
vuoksi  hänen  etuihinsa  kuuluu  työpalkkojen  alentaminen.     Työ  on  siten 


NYKYAJAN   SOSIALISMI.  655 

muuttunut  kauppatavaraksi,  jonka  arvo  kohoaa,  jos  sitä  paljon  tarvitaan, 
mutta  alenee  päinvastoin,  jos  sitä  paljon  on  tarjolla  ja  vähän  tarvitaan. 
Ennen  määräsi  vanha  tapa  palkat,  mikä  teki  työmiehen  aseman  vakavaksi. 

PikkuteoUisuuden  vallitessa  työmieskin  saattoi  päästä  mestariksi,  vaik- 
kapa se  usein  vaikeata  olikin;  mutta  nykyjään  köyhän  työntekijän  on 
melkein  mahdoton  ajatellakaan  tehtaanomistajan  asemaa.  Siihen  tarvi- 
taan suuri  pääoma;  mutta  sitä  on  sangen  vaikea  saada,  sillä  perinnön 
kautta  pääomat  kulkevat  polvesta  polveen,  kasvaen  yhä  suuremmiksi.  Ja 
niiden  omistajat  voivat  yhä  lisätä  tuotannon  välikappaleita,  joten  tavarain 
valmistaminen  käy  nopeammaksi,  tuotanto  suuremmaksi  ja  hinta  huo- 
keammaksi. Vapaan  kilpailun  laki,  joka  Adam  Smithin  ajasta  asti  oli 
kansallistaloudessa  oikeaksi  tunnustettu,  johti  siis  tähän;  se,  joka  ei  kil- 
pailussa saata  puoliansa  pitää,  sortukoon,  oli  tämän  suunnan  käsitys- 
kanta. Siinä  vallitsi  sama  ankara  laki,  jonka  Darwin  opetti  luonnossa 
vallitsevan;  olemassa-olon  taistelussa  vahvempi  pääsee  voitolle,  heikompi 
hukkuu.  Mutta  ennen  pitkää  aljettiin  tuota  katsantotapaa  pitää  kohtuut- 
tomana ja  epäoikeutettuna.  Työntekijät  rupesivat  sitä  vastustamaan; 
syntyi  vihamielinen  suhde  isäntien  ja  heidän  työmiestensä,  rikkaiden  ja 
köyhien,  välillä.  Täytyi  keksiä  parannuskeinoja  sorretun  tilan  paranta- 
miseksi. 

Ranskan  vallankumous  julisti  kaikki  ihmiset  tasa-arvoisiksi;  mutta, 
sanottiin,  mitä  merkitsee  valtiollinen  tasa-arvoisuus,  jos  toinen  ihminen 
on  taloudellisesti  toisesta  riippuvainen;  siinä  kohden  oli  myöskin  yhden- 
vertaisuus aikaansaatava.  Jo  vallankumouksen  aikana  tuotiin  esille  sel- 
laisia mielipiteitä,  jotka  kävivät  tuohon  suuntaan.  »Ylellisyys  on  häpeä», 
sanoo  Robespierren  ystävä  Saint-Just,  ja  Robespierre  itse  taas  kerran 
sanoo,  ettei  keneUäkään  Ranskalaisella  pitäisi  saada  olla  enemmän  kuin 
300  frangin  tulot.  Direktorion  hallituksen  aikana  eräs  Gracchus  Babeuf 
yritti  panna  sosiaalisen  vallankumouksenkin  toimeen.  Vallankumouksen 
jälkeisinä  vuosikymmeninä  yhteiskunnassa  vallitsevat  epäkohdat  yhä  enem- 
män vetivät  huomiota  puoleensa;  aljettiin  puhua  proletareista,  jolla  ni- 
mellä Roomalaiset  kutsuivat  köyhintä  kansanluokkaa;  yhteiskunta  oli  köy- 
hiä kohtaan  liian  tyly,  sanoivat  parannuksen  ystävät,  työmiehillä  oli  pienet 
palkat  ja  nekin  epävarmat,  pitkä  työaika,  epäterveelliset  työpaikat,  huonot 
asunnot,  huono  elanto,  liian  orjamainen  suhde  isäntään.  Kohtuus  oli 
saatava  aikaan,  työpalkka  piti  maksettaman  työnarvon  mukaan,  eikä  työstä 
saatu  koko  voitto  saisi  joutua  yksinomaan  työnantajalle. 

Miten  oli  tuo  kaikki  saatava  toteutumaan?  Monta  oppijärjestelmää 
on  laadittu  tämän  pulmaisen  kysymyksen  selvittämiseksi  ja  monta  keinoa  on 


656  YLEIXEN    HISTORIA. 

kSjrtetty  epäkohtien  poistamiseksi;  matta  lopullista  ratkaisua  ei  vidä  ole 
keksitty.  Sosialistinen  liike  on  voimakkaammin  esiintynyt  suurissa  si- 
vistysmaissa, koska  ybteiakunnalliset  olot  ovat  niissä  kebittyneemmät  ja 
epStasaisuus  esiintyy  rSikeämmSasfi  muodossa.  Mutta  se  on  viime  aikoina 
levinnyt  et&isimpiEnldn  maihin.  Sosialismi  on,  niinliuin  uskonnolliset  har- 
rastaksetkin,  luonteeltaan  yleinen  liike,  sillS  se  koskettelee  kaikissa  ihmi- 
sissfi  löytyviä  haluja  ja  tarpeita;  niinkuin  uskonnon  saarnaajat,  sosialis- 
titkin tahtovat  hankkia  tunnustajia  sekS  levittSi  vakaumnstaan.  Sen 
voima  on  niin  suuri,  että  se  on  saanut  kansallisen  erilaisuudenkin  tiel- 
tSSn  väistymfiän;   herra  ja  työmies  ovat  vihamiehifi,  vaikka  ovat  saman 


F.  M.  C.  FfurlM-. 

kansan  jXsenifi,  mutta  työmiehet  ovat  toistensa  ystfiviS,  huolimatta  siitS 
mihin  kansaan  he  kuuluvat.  Samoin  kuin  yhteinen  uskontunnustus  liitti 
uskonpuhdistuksen  aikakaudella  ihmiset  toisiinsa  kansallisuudesta  huoli- 
matta, samoin  on  nykyaikana  sama  yhteiskunnallinen  asema  yhdys- 
siteenä eri  maiden  työmiesten  kesken. 

Vanhimmat  sosialistit,  Saini-Simon,  Fourier,  Cabet,  jotka  olivat 
Ranskalaisia,  eivät  antautuneet  valtiolliseen  elämään,  vaan  kirjoituksissa 
toivat  eaille  yhteiskunnan  nurjia  puolia  sekä  esittivät  keinoja,  joiden 
kautta  ne  saataisiin  poistetuiksi;  yrittivätpä  muutamat  pienoismuodossa 
tuumiansa  toteuttaakin;  niinpä  Saint-Simonin  oppilas  Enfantin  muodosti 
■  perheen*,  jonkinlaisen  pienen  yhteiskunnan,  jonka  kaikki  jäsenet  olivat 


NYKYAJAN   SOSIALISMI.  657 

yhdenvertaisia  ja  jossa  omaisuus  oli  yhteistä;  avioliittokin  hävitettiin. 
Mutta  siinä  syntyi  pian  eripuraisuutta.  Fourierin  perustamat  »falanste- 
rit»  olivat  samantapaisia  yhteiskuntia,  ja  Cabetin  »ikariat:»  niinikään. 

Näissä  yrityksissä  esiintyi  raaempi  muoto  sosialismista  eli  kommu- 
nismi, joka  tahtoo  hävittää  yksityisomaisuuden.  Varsinainen  sosialismi 
sitä  vastoin  hyväksyy  sen  oikeutettuna,  mutta  tahtoo  saada  siinä  tasai- 
suutta aikaan.  Englantilainen  Owen,  joka  oli  suuren  puuvillatehtaan 
omistaja,  alkoi  kehottaa  työmiehiä  liittymään  yhteen  eli  muodostamaan 
yhtiöitä,  jotta  he  voisivat  tehdä  työtä  omaksi  hyödykseen  eikä  kapitalis- 
tien varoja  kartuttaakseen.  Tämä  n.  k.  kooperativinen  järjestelmä,  jota 
Englannissa  myöhemminkin  on  harrastettu  ja  joka  on  osottautunut  työ- 
miehille edulliseksi,  sai  siis  Owenista  alkunsa.  Hän  perusti  niinikään 
yhdistyksiä  eri  ammattikuntien  kesken,  jotta  ne  voisivat  suuremmalla 
ponnella  esiintyä.  Nyt  syntyikin  pian  taistelu  työnantajain  ja  työmiesten 
välillä;  jälkimmäiset  koettivat  työlakkoja  tekemällä  saada  itselleen  suu- 
rempia työpalkkoja  tai  työpäivää  lyhennetyksi,  edelliset  taas  tahtoivat 
nälkään  näännyttää  työmiehiä  erottamalla  yhdistyksiin  liittyneitä  tehtais- 
taan. Hallituskin  sekaantui  asiaan  sillä  perustuksella,  etteivät  yhdistykset 
olleet  Englannissa  laillisia.  Ennen  pitkää  työmiehet  väsyivät  taisteluun 
ja  yhdistykset  hävisivät. 

Nämät  sosialistien  varhaisimmat  yritykset,  joilla  he  koettivat  omin 
neuvoin  tuota  vaikeata  yhteiskunnallista  asiata  saada  ratkaistuksi,  eivät 
siis  onnistuneet.  Toimien  yksinään  turvautumatta  mihinkään  valtiolliseen 
puolueeseen  ja  ollen  useimmiten  poliisien  vainoomana  he  olivat  liian  vähä- 
väkiset voidakseen  saada  mitäkään  aikaan;  usein  täytyi  johtajien  halli- 
tusten ahdistamina  paeta  paikasta  toiseen,  etsien  milloin  missäkin  itsel- 
leen turvapaikkaa.  Mutta  jo  1880-luvun  loppupuolella  on  muutos  tapah- 
tumassa; yhteiskunnan  parantajat  alkavat  liittyä  kansanvaltaiseen  tai 
vallankumoukselliseen  puolueeseen,  joka  taistelee  valtaan  päästäkseen. 
Owenin  oppilaat  Englannissa  liittyvät  kartisteihin,  jotka  vaativat  yleistä 
vaalioikeutta  (ks.  luk.  XLII),  sillä  heidän  avullaan  työmiehet  toivoivat 
voivansa  saada  parlamentissa  äänensä  kuulumaan,  kenties  koko  johdon- 
kin. Ranskassa  tasavaltalaiset  ja  sosialistit  niinikään  liittyivät  toisiinsa 
Ludvig  Filipin  kuningaskuntaa  kukistaakseen,  ja  Hebnikuun  vallan- 
kumouksen jälkeen  väliaikainen  hallitus  otti  huomioon  sosialistien  vaati- 
muksetkin, perustaen  Louis  Blancin  toimesta  valtion  työpajoja.  Tasa- 
valtalaiset ja  sosialistit  joutuivat  kuitenkin  pian  vastakkain,  josta  seu- 
rauksena oli  tuo  hirveä  työväenkapina  Pariisissa  (ks.  luk.  XXXV) 
Saksassa  ja  Italiassa,  joissa   maissa  itsevaltainen  hallitus  oli  yhteisenä 

Yleinen  historia.  11  —  42 


668  YLEINEN   HISTORIA. 

vifaotlisena,  nuo   molemmat   puolueet   sitä   vastoin   pysyiySt   vielAkin   toi- 
siinaa  liittyne!  nfi. 

Toisaalta  taas  eri  maiden  työmiehet  alkoivat  liittyä  lähemmin  toi- 
ailnsa,  joten  heidän  harrastuksensa  sai  kansainvälisen  luonteen.  Oli  näet 
sattunut,  varsinkin  Englannissa,  ettS,  kun  työväki  oli  tehnyt  lakkoja, 
isännät  tuottivat  uutta  työväkeä  Saksasta,  Belgiasta  tai  muista!  maista. 
Tuo  oli  estettävä  ja  se  voitiin  saada  aikaan  siten,  että  työmiesten  asia 
kaikkialla  tehtiin  yhteiseksi.  Tässä  kohden  oli  valkattamasaa  varsinkin 
Kaarle  Marx,  joka  on  kuuluisin  sosialistein  johtajista. 


Marx  oli  juutalaista  syntyperää;  hänen  isänsä  kuitenkin  jo  oli  kään- 
tynyt kristinuskoon ;  poika  ei  tunnustanut  mitäkään  uskontoa,  vaan  hänen 
ainoa  harrastuksensa  oli  oikeuden  hankkiminen  sorretuille.  Jo  nuorena 
hän  kohdisti  terävän  älynsä  sosialistin  kysymyksiin,  paljastaen  Adam 
Smithin  perustaman  kansantaloudellisen  oppisuunnan  kaikki  heikot  koh- 
dat. Hänen  teoksensa,  nimeltä  »Das  Capital>  (Pääoma),  on  tärkeimpiä 
sosiaalisia  kysymyksiä  käsittelevistä  teoksista,  ja  sosialistit  pitävätkin  sltS 
ikäänkaln  raamattunaan.  Lopputulos  Mandn  opista  on  se,  että  pääoma  ti 
saata  syntyä  muuten  kuin  toisten  ryöstämisestä;  rikkaus,  joka  on  pää- 
oman ja  lyön  yhteinen  tulos,  lankeaa  yksinomaan  pääomalle,  joka  itses- 
sään  on  toimeton  ja  imee  ikäänkuin  hirviö  veren  työmiebestfi,  jonka  oo 
tyytyminen  mahdollisesti  pienimpSän  päiväpalkkaan.    Apua  ei  muusta  ole 


NYKYAJAN    SOSIALISMI.  659 

saatavissa  kuin  siitä,  että  työtätekevät  kansalaiset  ottavat  vallan  käsiinsä 
ja  sitten  riistävät  pääomat  pohatoilta,  jotka  ovat  vaan  yhteiskunnan  hyö- 
dyttömiä jäseniä  ja  laiskureita.  Preussista  karkotettuna  hurjien  mieli- 
piteittensä vuoksi  Marx  lähti  Pariisiin;  mutta  Ranskan  hallituskin  pakotti 
hänet  lähtemään  sieltä  pois  (v.  1844),  jonka  jälkeen  hän  v:teen  1848 
oleskeli  Briisselissä.  Tähän  aikaan  hän  yhdessä  toisen  sosialistisen  kir- 
jailijan Engelsin  kanssa  laati  kuuluisan  »Kommunistisen  puolueen  julis- 
tuksen», jonka  työväen  Lontoossa  v.  1847  pitämä  kongressi  hyväksyi  ja 
jota  monelle  kielelle  käännettynä  levitettiin  eri  maihin.  Siinä  vaaditaan 
yksityisomaisuuden  hävittämistä,  valtion  työpajojen  perustamista,  ja  lau- 
sutaan se  väite,  että  maanviljelyksen  tulee  olla  valtion  johdossa  ja  että 
sen  tulee  sitä  hoitaa  tieteellisten  suunnitelmien  mukaan.  Puolueen  tulee 
niinikään  toimia  yhdessä  kaikkien  maiden  kansanvaltaisten  puolueiden 
kanssa,  ja  jotta  se  pääsisi  toiveittensa  perille,  oli  koko  nykyinen  yhteis- 
kunta perinpohjin  muutettava,  mikä  oli  tapahtuva  koko  työväestön  myötä- 
vaikutuksella. »Köyhälistö  kaikissa  maissa,  liittykää  yhteen»,  olivat  ju- 
listuksen loppusanat. 

Helmikuun  vallankumous  keske3rtti  kuitenkin  työväen  yhteisen  toi- 
minnan neljäksitoista  vuodeksi,  sillä  v.  1848  jälkeen  aljettiin  ankarasti 
vainota  sosialisteja  ja  heidän  oppiaan  vastustaa  kaikissa  maissa ;  näyttipä 
siltä  kuin  koko  liike  olisi  tukahutettu;  »sosialismi  on  kuollut,  siitä  ker- 
tominen on  ainoastaan  sen  hautapuhetta»,  sanoo  eräs  sosialismin  kuvaaja 
vuosisadan  puolivälissä.  Mutta  kun  vapaampi  suunta  valtiollisessa  elä- 
mässä pääsi  vallitsemaan  v.  1860  vaiheilla,  esiintyivät  taas  sosialistitkin 
ohjelmineen. 

y.  1862  oli  Lontoossa  maailmannäyttely,  jonne  tuli  myöskin  Rans- 
kan ja  Belgian  työmiesten  edustajia.  Englannin  työmiehet  ottivat  heidät 
erittäin  ystävällisesti  vastaan;  he  pitivät  yhteisiä  kokouksia,  joissa  muun 
muassa  sovittiin  siitä  toimintatavasta,  jota  noudatettaisiin  yhteisten  etu- 
jen saavuttamiseksi.  Mai*!,  joka  tällöin  oleskeli  Lontoossa,  otti  asiaa 
ajaakseen,  ja  v.  1864,  jolloin  taas  pidettiin  yleinen  kokous,  hyväk- 
syttiin hänen  ehdotuksensa  »Kansainvälisen  työväenyhdistyksen»  muo- 
dostamisesta. Sen  tuli  liittää  kaikkien  maiden  työväenyhdistykset  yhteen 
ja  toimia  järjestetyn  hallinnon  kautta.  Joka  vuosi  pidettiin  yhteisiä  ko- 
kouksia, joihin  eri  yhdistysten  valtuutetut  kokoontuivat  yhteisestä  toi- 
minnasta päättämään.  Näiden  kongressien  jäsenet  valitsivat  niinikään 
Lontoossa  olevan  yleisen  neuvoskunnan,  jonka  toimena  oli  valmistaa 
kongressin  työt  sekä  välittää  kirjevaihto  eri  yhdistysten  kanssa.  Tämä 
»Kansainvälinen  työväenyhdistys»  toimi  julkisesti,  ja  se  tahtoi  asiaansa  ajaa 


660  YLEINEN    HISTORIA. 

ainoastaan  rauhallista  tietä;  Marx  oli  johtavana  miehenä.  Mutta  sen 
suunta  kehittyi  vuosi  vuodelta  yhä  vallankumouksellisemmaksi,  niinkuin 
kongressien  tekemistä  päätöksistä  voipi  huomata;  niinpä  Baselin  kon- 
gressissa V.  1869  lausuttiin  päätökseksi  sellainen  mielipide,  että  yksityi- 
nen maaomaisuus  oli  hävitettävä  ja  maa  oli  tehtävä  kaikkien  ihmisten 
yhteiseksi  omaisuudeksi;  työn  välikappaleet  olivat  niinikään  yhteisomai- 
suudeksi  saatavat.  Hallitukset  alkoivat  vähitellen  vieroa  ja  pelätä  yhdis- 
tyksen vaikutusta,  ja  kun  sen  jäseniä  tavattiin  Pariisin  suuressa  kom- 
munin  kapinassa  v.  1871  ja  Marx  julkaisi  manifestin  yleisen  toimikunnan 
nimessä  Pariisin  työväen  kunniaksi,  aljettiin  sitä  pitää  kapinallisena. 
Ranskassa  kiellettiin  sen  olemassa-olo  lain  kautta;  Englannin  työmiehet 
taas  rupesivat  siitä  eroamaan.  Samaan  aikaan  syntyi  sen  omassa  kes- 
kuudessa riitoja  anarkistisen  suunnan  johdosta,  joka  alkoi  siinä  päästä 
valtaan.     Vihdoin  koko  yhdistys  hävisi  v    1876. 

Suurempia  etuja  ja  tärkeämmän  merkityksen,  kuin  »Kansainvälisen 
työväenyhdistyksen»  toiminnan  kautta,  ovat  sosialistit  saavuttaneet  sen 
jälkeen  kuin  he  ovat  muodostuneet  kansallisiksi  puolueiksi.  Puolueiden 
jäsenet  näet  kohdistavat  toimintansa  ainoastaan  omaan  maahansa,  vaik- 
kakin he  tunnustavat  liikkeellä  olevan  kansainvälisen  luonteen.  Saksan 
kansallisen  sosialisen  puolueen  perustaja  on  Ferdinand  Lassalle,  joka 
samoin  kuin  Marx  oli  juutalaista  sukuperää.  Syntyneenä  v.  1825  hän 
jo  nuorena  kuoli  kaksintaistelussa  v.  1864;  mutta  hän  oli  kumminkin 
joutunut  hankkimaan  itselleen  kuuluisan  nimen  ja  maineen.  Hänen  puo- 
luelaisensa osottavat  hänen  muistollensa  melkein  jumalallista  kunnioitusta, 
ovatpa  he  taipuvaisia  vertaamaan  häntä  Kristukseenkin;  he  näet  luulevat, 
että  hänen  oppinsa  kautta  nykyinen  yhteiskunta  muuttuu  uudeksi  ja  pa- 
remmaksi, samoin  kuin  vanhan  ajan  yhteiskunta  uudistui  kristinopin 
kautta.  Lassalle  oli  vilkasluontoinen,  iloinen,  rohkea  ja  kaunopuhelias 
mies,  joka  osasi  myöskin  kirjoituksissa  selvästi  ja  vakuuttavasti  esittää 
mielipiteitään.  Työmiesten  täytyy  päästä  vapaiksi  »työpalkan  rautaisen 
lain»  alta,  sanoo  Lassalle;  mutta  tätä  vapautusta  he  eivät  omin  voiminsa 
voi  saada  aikaan,  vaan  he  tarvitsevat  valtion  välitystä.  Heidän  tuli  muo- 
dostaa teollisuus-  ja  kauppayhtiöitä,  joita  valtio  auttaisi  suurilla  liike- 
pääomilla.  Mutta,  jatkaa  Lassalle,  jotta  valtiolta  voitaisiin  saada  apua 
työväen  yrityksille,  täytyy  työmiesten  päästä  valtiossa  vaikuttavaan  ase- 
maan, ja  sen  vuoksi  yleinen  äänioikeus  oli  aikaansaatava.  V.  1863  hän 
perusti  »Yleisen  saksalaisen  työväenpuolueen»,  jonka  johtajana  hän  oli  kuo- 
lemaansa asti.  Muutamia  vuosia  myöhemmin  (1869)  syntyi  toinen  puolue 
Marxin  oppilaiden,  August  Bebelin  ja   Wilhelm  Liebkneehtin  johdossa. 


NYKYAJAN    SOSIALISMI.  661 

jotka  viime  aikoihin  asti  ovat  olleet  Sak&an  BosialistiBen  puolueen  Johta- 
via miehifi.  Nämät  molemmat  puolueet  olivat  aluksi  toisistaan  erillSSu  ja 
vihamiehsifikin  toisilleen,  kunnes  v.  1875  saatiin  sovinto  aikaan,  ja  siten 
muodostui  >Saksan  sosialistinen  työväenpuolue',  joka  myöhemmin  otti 
e  Sosiaalidemokratisen   puolueen  °    nimen.     Puolueen   johto  on  kongressin 


hallussa,  joka  pidetäSn  vuosittain  ja  johon  paikallisyhdistykset  lähettSvSt 
edustajia;  puoluehallitukseen  kuuluu  viisi  Johtajaa  sekä  T-jäseninen 
valvojakunta,  Joka  on  toisessa  kaupungissa  kuin  johtajat,  ynnä  toimi- 
kunta, jossa  on  18  jSsentfi  ja  Joka  ratkaisee  edellisten  välilli  syntyneet 
riidat.  Puolueella  on  nlinik&Sn  aanoroalehti  ja  rahasto.  Sen  vaatimuk- 
siin kuuluu  yleinen  SSnioikeus,  Ja  jotta  kaikki  olisivat  tilaisuudessa  sitä 
käyttämään,  ovat  vaalit  toimitettavat  sunnuntaisin ;  lainsäädäntö  on  oleva 
suorastaan    kansalla,   ja    kansan   tulee   myös   saada    päättää    sodasta   ja 


662  YLEINEN    HIBTORIA. 

rauhasta;  nostovSki  vaan  on  oleva  seisovan  armeijan  asemasta;  kaikki 
vapaata  sanaa  sekä  kokoontumisoikeutta  rajoittavat  määräykset  ovat  pois- 
tettavat, ja  kansalle  on  annettava  oikeudenhoito;  opetus  on  tehtävä  ylei- 
seksi ja  maksuttomaksi  ja  se  on  myöskin  oleva  pakollinen;  uskonto  on 
kunkin  yksityinen  asia.  —  Tämän  v.  1869  hyväksytyn  ohjelman  on  so- 
sialistinen puolue  omistanut  ihanteekseen,  jota  kohden  on  pyrittävä; 
mutta  se  vaatii  nykyisissä  oloissa  useita  siihen  suuntaan  käyviä  refor- 
meja;   niinpä   kaikkien   tulee  saada  valtiolliset  oikeudet;  on  pantava  toi- 


meen progressivinen  verotus,  jonka  kautta  suoritettava  veromäärä  kohoaa 
suhteellisesti  suuremmaksi  sitä  mukaan  kuin  tulot  ovat  suuremmat,  jota 
vastoin  kaikki  vählliset  verot,  jotka  rasittavat  etupäässä  kansaa,  ovat 
poistettavat;  vapaa  kokoontumisoikeus,  norraaahtyöpäivä  on  aikaansaatava; 
sunnuntaityö  on  kiellettävä,  lasten  työ  niinikään;  suojelusiakeja  työmiehiä 
varten  on  laadittava;  tehtaisiin  ja  kaivoksiin  on  työmiesten  valitsemia 
valvojia  hankittava ;  isäntä  on  saatettava  vastuunalaiseksi  hänen  työpajas- 
saan vallitsevista  epäkohdista  j.  n.  e.  Myöhemmin  on  vielä  lisätty  muu- 
tamia   vaatimuksia   ohjelmaan;    niinpä   nainen   on   tunnustettava   yhden- 


NYKYAJAN   SOSIALISMI.  663 

vertai»eksi  miehen  kanssa,  lääkärinhoito  ja  hautajaiset  maksuttomaksi 
saatava,  ja  samat  oikeudet  kuin  tehtaiden  työmiehille  on  annettava  maan- 
työssä  oleville  ja  palvelijoille.  Valtion  välityksellä  he  tahtovat  saada 
maan  varallisuudesta  johtuvat  edut  tasaisemmin  ja  yleisemmin  nautitta- 
viksi; niinpä  kaivoksien,  rautateiden,  perintöjen,  pääomien  tulisi  menettää 
yksityisluonteensa,  vieläpä  maahankin  tulisi  kaikilla  ihmisillä  olla  samal- 
lainen  nautinto-oikeus.  Yhteisomaisuus,  kollektivismi,  on  tuleva  yksityis- 
omaisuuden, kapitalismin,  sijalla 

Saksan  sosialistit  muodostavat  nykyjään  mahtavan  valtiollisen  puo- 
lueen, jonka  jäsenten  lukumäärä  vuosi  vuodelta  kasvaa;  v.  1877  oli 
heiUä  edusmies  vaaleissa  ainoastaan  480,000  ääntä,  mutta  v.  1890  1,427,000; 
ja  monta  heidän  oman  puolueensa  miehistäkin  pääsi  Saksan  edustaja- 
kuntaan  heidän  asiaansa  ajamaan.  Kahden  murhayrityksen  jälkeen, 
jotka  Vilhelm  I:stä  vastaan  tehtiin,  toimitti  Bismarck,  joka  aikaisemmin 
oli  osottanut  suosivansa  Lassallen  tuumia,  ankarat  sosialistilait  (v.  1878), 
joiden  kautta  heitä  kiellettiin  kokouksia  pitämästä.  Mutta  ne  peruutettiin 
V.  1890,  jolloin  he  taas  alkoivat  julkisesti  toimia.  He  kokoontuvat  jäl- 
leen aika  ajoin  kongresseihin,  joissa  puolueen  ohjelmaa  suunnitellaan  ja 
toiminta  määrätään.  Saksan  valtiopäiville  on  yhä  enemmän  valittu  hei- 
dän miehiään,  seikka,  joka  todistaa  sosialistien  mielipiteitten  voittavan  alaa. 

Muissa  maissa  on  niinikään  syntynyt  sosialistisia  puolueita,  jotka 
ovat  omistaneet  itselleen  samansuuntaisia  ohjelmia  kuin  Saksan  sosialistit. 
Itävallassa,  Hollannissa,  Belgiassa,  Skandinavian  maissa,  vieläpä  Puolas- 
sakin  muodostui  niitä  1880  ja  1890-luvulla;  Suomessakin  on  viime  vuo- 
sina työväen  toiminta  ollut  hyvin  vilkasta,  ja  onpa  täälläkin  syntynyt  ^työ- 
väenpuolue» ajamaan  yhteistä  asiaa.  Englannin  työmiehet  ovat  luottaneet 
enemmän  omaan  toimintaansa,  kuin  valtion  välitykseen,  ja  nuo  vanhat 
hyvin  järjestetyt  työväenyhdistykset  (trades-unions)  ovat  pontevalla  toi- 
minnallaan saaneet  paljon  etuja  työväelle  hankituiksi.  Viime  aikoina  on 
kuitenkin  sielläkin  varsinainen  sosialistinen  ohjelma  saanut  jonkun  verran 
kannatusta  työväen  yhteisissä  kokouksissa;  maan  tekemisen  yhteisomai- 
suudeksi  (nationaliseeraaminen)  esim.  hyväksyttiin  v.  1888;  v.  1892  va- 
littiin ensi  kerran  parlamenttiin  kaksi  sosialistia. 

Sosialistiset  puolueet  ovat  siis  kehittyneet  kansallisiksi,  mutta  sosia- 
listisella tilkkeellä  on  kuitenkin  vieläkin  kansainväUnen  luonne,  jonka 
vuoksi  eri  maiden  edustajia  kokoontuu  ajoittain  kongresseihin  yhteistä 
asiaa  koskevista  toimenpiteistä  keskustelemaan  ja  päätöksiä  tekemään; 
niinpä  v.  1896  Lontoossa  pidetty  kongressi  hyväksyi  muun  muassa  rau- 
tateiden, tehtaiden  ja  kaivoksien  ottamisen  kansalUsomaisuudeksi  ja  tullien 


664  YLEINEN    HISTORIA. 

hävittämisen,  sekä  lausui  paheksuvansa  vakinaisen  sotaväen  ylläpitämistä 
ja  Europan  valtioiden  siirtomaa-politiikkaa. 

Sosialistit  tahtovat  saada  rauhallisilla  keinoilla  ohjelmaansa  perille 
ajetuksi,  eivätkä  he  saata  ajatellakaan  mahdolliseksi  vallankumouksen  ja 
▼äkivallan  tietä.  »Olen  jo  lausunut»,  sanoi  kerran  Bebel  (v.  1870),  »mi- 
ten vallankumous  päättyisi  tänä  repeteri-kiväärien  ja  maksimi-tykkien 
aikana,  vaikkapa  siihen  ottaisi  osaa  200,0(X):kin  henkilöä;  meidät  ammut- 
taisiin surkeasti  kuin  varpuset.»  Mutta  erimielisiä  he  kuitenkin  ovat 
siinä  kohden,  mikä  »laillinen  keino»  olisi  paras;  toiset  tahtovat  vaan,  että 
vaikutettaisiin  yleiseen  mielipiteeseen  ja  sitä  tietä  saavutettaisiin  voitto; 
eduskunnassa  esim.  tämän  mielipiteen  puoltajat  sanovat  olevansa  ainoas- 
taan sen  vuoksi,  että  saavat  oppiaan  esittää,  mutta  he  eivät  koetakaan 
lakiesityksillä  asiaansa  ajaa.  Toiset  taas  katsovat  parhaaksi  keinoksi 
antautua  valtiolliseen  elämään  ja  muihin  puolueihin  liittymällä  saada  la- 
kien kautta  etuja  itselleen.  On  sellaisiakin,  jotka  tilaisuuden  sattuessa 
katsovat  vallankumousta  paraimmaksi  keinoksi  ja  puolustavat  yleistä  työ- 
lakkoa; joitakuita  tällaisia  ryhmiä  on  Ranskassa,  Hollannissa,  Belgiassa 
ja  Saksassakin. 

Varsinainen  sosialismi  on  siis  erotettava  anarkismista,  jota  viimeksi 
mainittu  ryhmä  kuitenkin  lähentelee.  Edellinen  tahtoo  muuttaa  nykyistä 
yhteiskuntaa  sellaiseksi,  että  tasa-arvoisuus  ihmisten  kesken  siinä  tulisi 
vallitsemaan;  anarkismi  taas  tahtoo  hävittää  valtion,  yhteiskunnan,  kir- 
kon, vieläpä  tukahuttaa  koko  sivistyksen,  ja  vallankumouksen  avulla 
tämä  perin  juurinen  muutos  on  saatava  aikaan.  Tämä  katsantotapa  ilme- 
nee jo  Rousseaun  opissa,  hän  kun  tuomitsee  kaiken  sivistyksen  turmiol- 
liseksi; mutta  ranskalainen  Proudhon  toi  ensimmäiseksi  selvästi  esille 
tällaisia  mielipiteitä,  ja  hän  antoi  opilleen  anarkismin  nimenkin.  Tämän 
suunnan  varsinainen  perustaja  oli  kuitenkin  eräs  venäläinen  ylimys  Bct- 
kunin.  Hän  syntyi  v.  1814  ja  palveli  nuoruudessaan  upseerina  Venäjän 
sotajoukossa;  mutta  Puolassa  ollessaan  ankara  hallitus  herätti  hänessä 
vihaa  itsevaltiuteen,  jonka  vuoksi  hän  jätti  soturielämän  ja  alkoi  lues- 
kella filosofiaa.  Hän  lähti  nyt  v.  1846  32  vuoden  iässä  matkoille,  oles- 
kellen Saksassa  ja  Pariissa,  jossa  hän  tuli  tuntemaan  Proudhonin,  jonka 
oppiin  hän  mieltyi.  Bakunin  alkoi  pian  herättää  huomiota  hurjien  lau- 
suntojensa johdosta,  ja  vihdoin  hän  karkotettiin  Pariisista.  V.  1849  hän 
oli  Dresdenissä  syntyneen  kapinan  johtaja,  mutta  kun  kapina  oli  kukis- 
tettu, Bakunin  tuomittiin  kuolemaan,  vaikka  tuomio  kuitenkin  muutettiin 
elinkautiseksi  vankeudeksi.  Venäjän  hallituksen  vaatimuksesta  hänet  pa- 
lautettiin  kotimaahansa,   jossa  häntä  pidettiin  Pietarissa  Pietari-Paavalin 


NYKYAJAN   SOSIALISMI.  66o 

TankilaBsa.  Täilta  hän  8  vuodea  kulaUua  sUrrettiin  maaQpakolaisekBi 
SiperJBan  (r.  1857),  josta  hän  kuiteDkia  (v.  1861)  pfiSsi  Japanin  ja  Ame- 
rikan kautta  pakenemaan  Bnglantiio,  missä  hän  kirjoitteli  Herzenin  toi- 
mittamaan vallan InimoukseUiaeen,  Kolokol- nimiseen,  sanomalehteen.  Myö- 
hemmin hfin  oleskeli  Sweit8is3ä.     Hän  knoU  v.  1876. 

Bakunin  perusti  v.  1868  c Sosiaalidemokratisen  liiton*,  jonka  ohjelma 
oli  anarkistinen.  Sen  jäsenet  eivät  tunnustaneet  Jumalan  olemassa-oloa, 
ja  toiminnallaan  he  tavottelivat  valtiollista,  taloudellista  ja  yhteiBkannal- 
lista   tasa-ar  voi  suutta   kaikkien   ihmisten   kesken  sukupuolestakaan  huoli- 


matta; maa  ja  kaikki  työssä  tarvittavat  välikappaleet  samoin  kuin  kaikki 
pääomatkin  oli  yhteisomaisuudeksi  tehtävä.  Nykyisen  valtion  ja  yhteis- 
kunnan täytyy  hävitä,  ja  sen  sijaan  on  muodostettava  ainoastaan  vapa- 
ehtoisesti  syntyneitä  yhdistyksiä,  sanovat  he.  Noita  perinpohjaisia  mnu- 
toksia  on  mahdoton  saada  aikaan  muulla  tavalla  kuin  kaikkien  vanhojen 
laitosten  hävittämisellä;  «yleinen  vallankumous,  yhteiskunnallinen,  filoso- 
finen, taloudellinen  ja  valtioUinem,  kuului  Uiton  ohjelmaan  ja  >ainoaB- 
taan  raunioille*  oli  sosiaalisen  vallankumouksen  lippu  pystytettävä.  Lii> 
ton  oh  siis  etupäässä  aikaansaatava  hävitystä,  mutta  millaiseksi  uudet  olot 
muodostuivat,  oU  sivuseikka.  »Kaikki  keskustelut  tulevaisuudesta  ovat 
rikokselUsia,  sillä  ne  ehkäisevät  hävitystyStS  ja  vallankumouksen  edis- 
tystä.*    Hävitystyön  toimeenpanemiseen  saatiin  käyttää  kaikkia  keinoja: 


666  YLEINEN   HISTORIA. 

myrbkyfi,  vSkipuukkoa,  dynamiittia  y.  m.;  •valtaakumous  pyhittää  kaikki 
eroituksetta. >  Tämji  muistuttaa  jesuiittain  oppia;  ja  samallaista  antautu- 
mista ja  uh  Taantumista,  kuin  jesuiitat  vaativat  jäseniltfiSn,  anarkiatineii 
Uittokin  vaatii;  >anarkiBtiIia  ei  saa  olla  yksityisiä  harrastuksia,  toimia, 
tunteita  tai  omaisuutta*,  sanotaan  "vallankumouksen  katkismuksessa*; 
hänen  täytyy  kiintyä  yhteen  ainoaan  harrastukseen,  yhteen  ainoaan  aja- 
tukseen, yhteen  ainoaan  intohimoon:  Inimoukseen.    Hänellä  on  vaan  yksi 


Vanilllnen  i«ii*li>t<  Alvundtr  Htrui. 

päämaati,  yksi  tiede,  ja  se  on  hävittäminen.»  Tätä  tarkoitusta  varten  oli 
opittava  kemiaa,  fysiikkaa  ja  lääketiedettä.  Ibmisten  luonteita  tuli  liiton 
jäsenten  oppia  tuntemaan,  voidakseen  käyttää  niitä  hyväkseen;  heidSn 
täytyi  tunkeutua  kaikkiin  yhteiskunnan  aaemiin,  teeskennellen  olevansa 
toisellaisia  kuin  ovatkaan  j.  n.  e. 

Ihminen  saattaa  mielessään  tuskin  kuvitella  intohimoisempaa  ja  hur- 
jempaa oppia,  moraalia  ja  ohjelmaa,  kuin  anarkistien  muodostamat  ja 
hyväksymät  ovat,  ja  myöskin  käytännössä  niitä  on  koetettu  toteuttaa. 
Bakunin  liittyi  v.  1869  seurueineen  »Kansainväliseen  työväenyhdistykaeen • 


NlfKYAJAN    SOSIALISMI.  (>67 

(ks.  siv.  659);  mutta  Marx  ja  hänen  puoluelaisensa  eivät  hyväksyneet 
anarkistien  ohjelmaa  eikä  heidän  menettelytapaansa,  jonka  vuoksi  heidät 
erotettiin  yhdistyksestä  (v.  1872).  Sen  jälkeenkin  he  ovat  pyrkineet  so- 
sialistien kansainvälisiin  kongresseihin,  mutta  heidät  on  karkoitettu,  esim. 
V.  1896  Lontoossa  pidetystä  kongressista.  —  Anarkistinen  liike  on  levinnyt 
erittäinkin  romaanisissa  maissa,  Italiassa,  Espanjassa,  Ranskassa  ja  Bel- 
giassakin; Venäjän  nihilismi  on  samaa  alkuperää.  Salaiset  seurat  johta- 
vat liikettä;  ne  valmistelevat  luetteloja  kuolemaan  tuomituista,  joita  sitten 
vainotaan,  tai  suunnittelevat  muuta  hävitystyötä.  Bakunin  itse  valmisteli 
Lyonin  kaupungissa  suurta  kapinaa  v.  1870,  mutta  se  tukahutettiin,  ja 
hänen  täytyi  kiireesti  paeta  Geneveen.  Varsinkin  19:nnen  vuosisadan  vii- 
meisenä vuosikymmenenä  anarkistien  hirmutyöt  olivat  lukuisia;  niinpä 
räjähytettiin  eräs  Barcelonan  satamassa  oleva  laiva;  Pariisissa  viskattiin 
muutamiin  kahviloihin  räjähdyspommeja;  Ranskan  presidentti  Carnot 
joutui  anarkistien  uhriksi,  samoin  Itävallan  keisarinna  ja  Italian  kuningas 
Umberto,  useita  muita  mainitsematta.  Englanti  ja  Amerikka  ovat  olleet 
heidän  turvapaikkansa,  kun  muiden  maiden  hallitukset  ovat  heitä  vainon- 
neet. Lontoossa  pidettiin  v.  1881  yleinen  kongressikin,  jossa  päätettiin 
kaikilla  mahdollisilla  keinoilla  jatkaa  hävittämistyötä  ja  levittää  kumous- 
aatteita;  kemian  tutkiminen  olisi  sitä  varten  varsinkin  tärkeä,  »se  kun 
jo  on  ollut  sangen  suureksi  hyödyksi  kumousasialle».  Anarkistit  kuvitte- 
levat näillä  keinoilla  voivansa  hankkia  ihmisille  parempia  oloja;  mutta 
millaisia  ne  tulisivat  olemaan,  sitä  he  eivät  itsekään  tiedä;  he  arvelevat, 
että  ne  muodostuvat  itsestään,  kun  kaikki  vanha  on  hävitetty. 

Sosialismin  vaikutus  on  19:nneliä  vuosisadalla  ollut  sangen  suuri, 
sillä  se  on  tuonut  esille  epäkohtia  ja  puutteita,  joita  yhteiskunnassa  on  val- 
litsemassa. Mutta  monet  sen  puolustajista  ja  johtajista  varmaankin  ereh- 
tyvät luullessaan,  että  jos  heidän  luomansa  opinohjelma  pantaisiin  käy- 
täntöön, olisi  kaikki  paha  maailmasta  poistettu.  He  eivät  myöskään 
tahdo  ottaa  huomioonsa  entistä  kehitystä,  vaan  äkkiä  panna  tuon  perin- 
pohjaisen parannuksen  toimeen.  Vastustajat  sen  vuoksi  väittävätkin,  että 
jos  valta  joutuisi  työväestön  käsiin,  niin  se  ei  saattaisi  hoitaa  hallituksen 
monimutkaisia  asioita  ja  toimia.  Mahdotonta  lienee  myöskin  valtion  vä- 
lityksellä saada  aikaan  omaisuuden  tasoitusta,  niinkuin  sosialistit  vaativat, 
ja  jos  valtio  tuohon  tasoittamiseen  ryhtyisi,  kävisi  sen  mahti  yksityisten 
yli  liian  painostavaksi,  voipi  sanoa  despoottiseksi.  Jos  taas  koko  yhteis- 
kunta ja  valtio  kaikkine  laitoksineen  pyyhkäistäisiin  pois,  niinkuin  anar- 
kistit tahtovat,  jäisi  jäljelle  ainakin  vanha  ihmisluonne  itsekkäisine  taipu- 
muksineen,  haluineen  ja  intohimoineen.    Sen  vuoksi  ovat  monet  lausuneet, 


ODO  YLEINEN    HISTORIA. 

että  parannuspuuhat  ovat  kohdistettavat  etupSSssS  ihmisiin,  jotka  tulisi- 
vat johtamaan  tuot»  vastaieta  parempaa  jhtei  ekan  taa ;  heid&n  sivis^- 
mäSrfiänsä  oo  korotettava,  heidSn  käsitystäSn  velvollisuudesta  ja  oikeu- 
desta terotettava,  sillä  ilman  tätä  pohjaa  ovat  kaikki  opit,  vaikkapa 
kuinka  kauniin  näköiset,  petollisia,  eivätkä  voi  tosihjötyä  tuottaa.     TShän 


El»i  uktatolnti  liKiulliltriljl  Gutt»  Schmcriar. 

seikkaan  ovat  etenkin  monet  oppineet  taloustieteen  tutkijat,  n.  k.  kateederi- 
sosialistit,  kääntäneet  yleisön  huomion  ja  pitävät  sitä  tärkeänä  parannus* 
keinona,  jonka  avulla  heidän  käsityksensä  mukaan  nykyinen  yhteiskunta 
on  uudistettava.  °Katooliset>  ja  »evankeliset  sosialistit'  taas  yrittävät  tehdä 
isännän  ja  palvelijan  suhteen  niin  läheiseksi,  kuin  se  oli  ennen,  ja  sen 
kautta  saada  rauhaa  ja  sopua  aikaan;  »kristilliset  sosialistit*  tahtovat 
kristinopin  hengestä  saada  uutta  voimaa  yhteiskuntaan ;  sen  ylevä  ja  jalo 
moraali   on   otettava   valtiossa   ja   yhteiskunnassa   vallitsevaksi  ohjesään- 


NTKTAJAK   SOSIALISMI.  669 

nöksiy  sillä,  sanovat  he  täydellä  syyllä,  vaikka  kristinoppi  on  oUut  lähes 
kaksi  vuosituhatta  tunnustettuna  uskontona,  sen  henki  ja  uudistava  voima 
ei  ole  valtiolaitoksissa  vielä  päässyt  täyteen  arvoonsa.  Ja  itse  varsinais- 
ten sosialisteinkin  kesken  on  syntynyt  suunta,  joka  ei  pidä  päämaalinaan 
vanhan  yhteiskunnan  kumoamista,  vaan  työväestön  kehittämistä,  jotta  se 
voisi  saada  yhä  suuremman  merkityksen  valtiossa.  Yksi  Saksan  sosia- 
listein tunnetuimpia  johtajia  Bernstein  ja  ranskalainen  Jaur^s  edustavat 
tämäntapaista  katsantotapaa;  sosiaalidemokratian  tulee  järjestää  työväki 
kansanvaltaiseksi  voimaksi  ja  taistella  sellaisten  reformien  puolesta,  jotka 
tarkoittavat  sen  kohottamista  ja  etuja. 

Sosialismi  on  nykyaikana  saavuttanut  sellaisen  merkityksen,  etteivät 
vallanpitäjätkään  ole  saattaneet  jättää  sitä  huomioon  ottamatta.  Ja  paljon 
onkin  valtion  puolelta  tehty  viime  vuosikymmeninä  työväen  hyväksi.  Sak- 
sassa perustettiin  hallituksen  määräyksestä  v.  1883  sairasapurahastoja,  joista 
työmies  taudin  kohdatessa  saa  apua;  työmiesten  tulee  suorittaa  niihin 
kaksi  kolmannesta  maksuista,  työnantajan  yksi  kolmannes;  v.  1884  perus- 
tettiin tapaturman  varalle  samantapaisia  rahastoja,  v.  1889  vanhuuden 
varalle  j.  n.  e.  Työnantajia  on  velvoitettu  pitämään  huolta  työväestön 
terveydellisistä  ja  siveellisistä  suhteista;  naisten  ja  lasten  työaikaa  on 
lyhennetty;  tarkastajia  on  määrätty  työväen  oloja  valvomaan.  Samal- 
laisia  säädöksiä  on  tehty  Englannissa,  Ranskassa  sekä  muissakin  maissa. 
Tehtaanisännät  ovat  rakentaneet  työväkeänsä  varten  asuntoja,  jotka  ter- 
veydellisessä suhteessa  ja  hauskuutensa  puolesta  ovat  entisiä  monin  ver- 
roin parempia;  lukusaleja,  kokoushuoneita  on  työväen  varalle  rakennettu, 
ja  kouluja  on  perustettu  sen  lapsia  varten.  Paikoittain  taas  työmiehet  ovat 
liittyneet  yhteen  ja  itse  hankkineet  itselleen  asuntoja,  ja  onpa  heidän 
kesken,  etenkin  Englannissa  ja  Ranskassa,  syntynyt  yhtiöitä,  joiden  hal- 
lussa on  kauppaliikkeitä  ja  tehdaslaitoksiakin,  joista  voitto  tulee  heille; 
sitä  paitsi  he  itse  saavat  siten  halvemmalla  tarpeensa  ostetuiksi  Työ- 
väestön tila  on  täten  epäilemättä  suuressa  määrässä  entisestään  paran- 
tunut, ja  tätä  rauhallista  kehittymistä  jatkamalla  •  nuot  kumoukselliset  opit 
käyvät  tarpeettomiksi  ja  menettävät  viehätyksensä. 


670  YLEINEN    HISTORIA. 


XLVIIL 
Amerikan  olot  19:nnellä  vuosisadalla. 

Amerikassa  on  europalainen  sivistys.  —  Yhdysvaltain  alueen  iisäftntyminen.  — 
Pohjois-  Ja  etelä-valtojen  välillä  vallitseva  riitaisuus.  —  Orjakysymys.  —  Abraham 
Lincoln  valitaan  presidentiksi.  —  Sisällinen  sota.  —  Yhdysvaltain  myöhempi  kehi- 
tys. —  Monrodn  oppi.  —  Yhdysvallat  rupeavat  ajamaan  laajempaa  politiikkaa.  — 
Espanjan  siirtomaiden  epäedullinen  asema.  —  Vapauden  harrastukset.  —  Simon  Bo- 
livar  ja  vapautus.  —  Eri  valtioiden  kesken  on  sotia.  —  Sisäisiä  rauhattomuuksia.  — 
Etelä- Amerikan  valtiot  ovat  Jääneet  kehityksessä  takapajulle.  —  Europan  valtioiden 

siirtomaat  Amerikassa. 

Europa,  vaikka  alaltaan  pienin  maanosista  —  Australiaa  lukuun- 
ottamatta —  on  saanut  tärkeämmän  merkityksen  kuin  muut;  se  on  kor- 
keamman kulttuurinsa  perusteella  tullut  koko  maailman  keskustaksi,  ja 
ainoastaan  siinä  määrässä  kuin  europalaisuus  on  levinnyt  muihin  maan- 
osiin, ovat  nekin  alkaneet  kehittyä  ja  päässeet  liittymään  samaan  sivistys- 
piiriin.  Europan  kansojen  ja  europalaisen  sivistyksen  tieltä  on  toisten 
kansojen  ja  kulttuurimuotojen  tä3rtynyt  väistyä,  ja  näyttääpä  melkein  siltä, 
kuin  se  tulisi  tulevaisuudessa  leviämään  yli  koko  maanpiirin.  Vaikka 
vasta  neljä  vuosisataa  on  kulunut  siitä  kuin  Europalaiset  tulivat  Ameri- 
kaan,  on  tämä  maanosa  melkein  kokonaan  joutunut  europalaisen  sivis- 
tyksen valtaan,  jonka  vuoksi  sitä  on  sanottukin  »nuoreksi  Europaksi». 
Sen  jälkeen  kuin  Kolumbus  oli  sen  löytänyt  alkoi  sinne  muuttaa  jou- 
kottain  Europalaisia,  jotka  vähitellen  karkottivat  heikot  Intiaanit  tieltään 
ja  anastivat  heidän  maansa.  Mutta  nuot  siirtolaiset  olivat  kauan  aikaa 
Europan  valtojen  alamaisuudessa,  kunnes  hekin  uuden  ajan  vapauden 
harrastuksen  innostamina  hankkivat  itselleen  itsenäisyyden.  Uudet  aat- 
teet ovat  Amerikassa  kehittyneetkin  ja  päässeet  käytännössä  toteutumaan 
paljon  nopeammin  kuin  Europassa,  sillä  siellä  ei  ollut  vanhoja  muistoja 
ja  juurtuneita  oloja  niitä  hidastuttamassa,  niinkuin  meidän  maanosas- 
samme.    19:s  vuosisata  oli  Amerikassakin  mullistuksien  aika. 

Olemme  ennen  kertoneet  (luk.  XXV),  että  Amerikan  herruus  oli 
jakaantunut  Europan  merivaltojen,  Espanjan,  Ranskan  ja  Englannin,  vä- 
lillä; Ranska  kuitenkin  syrjäytettiin  18:nnen  vuosisadan  puolivälissä, 
jolloin  Englanti  peri  yksin  herruuden  Pohjois- Amerikassa ;  Espanjalla 
taas  oli  suurin  osa  Etelä-Amerikasta.  Mutta  Englannin  siirtomaat  va- 
pautuivat V.  1776,   jolloin   niistä   muodostui  Yhdysvaltain  liittotasavalta. 


AMERIKAN    OLOT    19:NNELLX    VUOSISADALLA.  671 

TfimS  valtio  on  sen  jfilkeen  tavattomasti  laajentunut;  se  on  rauhalli- 
sella tavalla  hankkinut  itselleen  enemmän  maita,  kuin  joku  ahnas  val- 
loittaja sodilla  olisi  voinut  anastaa.  Siihen  aikaan  kuin  se  pääsi  vapaaksi 
Englannin  vallasta,  kuului  siihen  vaan  Atlantinmeren  ja  Alleghany- vuorien 
välillS  oleva  maa-ala;  mutta  asutus  levisi  pian  niiden  toiselle  puolelle; 
Missisipin  jokilaakso  anastettiin,  ja  sittemmin  aiitS  länteenpäin  oleva  maa- 
ala  suuriin  vuoristoihin  asti;  niidenkin  yli  mentiin,  kunnes  Iso  valta- 
meri tuli  vastaan  estämään  etemmäksi  pääsemistä.    Intiaanein,  jotka  oli- 


TTyplUlnan  kiill>nk«l«*j*-illrtali  KhmilykMa. 

vat  kierrelleet  näissä  seuduissa  pitäen  niitä  ominaan,  täytyi  väistyä  yhä 
kauemmaksi.  Mutta  Yhdysvaltain  hallitus  on  lunastanut  rahallakin  suu- 
ria aloja:  Ranskalta  Louisianan  v.  1803,  Espanjalta  Floridan  niemimaan 
V.  1818,  Venäjältä  suuren  AIjaskan  niemimaan  v.  1867.  Texas  kuului 
Meksikon  valtakuntaan,  mutta  erosi  siitä  v.  1846,  muodostaen  oman  val- 
tion, joka  kuitenkin  saman  tien  liitettiin  Yhdysvaltoihin.  Meksiko  alkoi 
kyllä  sen  johdosta  sodan,  mutta  se  voitettiin  ja  sen  täytyi  hyväksyä 
Yhdysvaltain  anastus;  menettipä  se  vielä  kultamaan  Kaliforniankin.  Näille 
laajoille  aloille  on  muuttanut  tavattoman  paljon  väkeä  kaikista  Europan 
maista,  sillä  Amerika  on  vapauden  maa  ja  kultamaa,  jossa  muka  onnea 


672  TLEINEN   HISTORIA. 

jn  rikkaatta  on  saatavissa.  Hedelmällinen  luonto  oli  edullinen  maanTil- 
jelykBelle,  suuret  kiTihiilikerrokset  taas  tekivät  mahdolliBeksi  tehdaateolli- 
suuden  kehittymisen,  jota  paitsi  maasta  löydettiin  kalliita  metalleja,  kul- 
taa ja  hopeata,  minkä  kautta  saatiin  rahaa  yhä  enemmän  liikkeeseen. 

Kehitys  ei  kuitenkaan  ole  Amerikan  Yhdysvalloissakaan  saanut  kul> 
kea  taistelutta.  Eripuraisuuden  ja  riidan  aiheita  oli  useitakin.  Jo  tao 
laaja''alue,  joka  kuuluu  tähän  liittovaltioon  sekä  siitfi  johtuva  erilain^i 
ilmanala,  elinehdot  ja  muut  olosuhteet  olivat  omansa  erottamaan  pohjola- 
valtojen  asukkaat  etelS-valtalaisista ;  ne  kuuluivat  sitä  paitsi  eri  kansalli- 


suuksiin, sillä  etelä-valloissa  asui  pääasiallisesti  Ranskalaisia  ja  Espanjalai- 
sia, pohjois-valloiBsa  taas  Englantilaisia;  edelliset  olivat  katolilaisia,  jälkim- 
mäiset, ollen  kiivaitten  puritaanein  jälkeisiä,  pysyivät  lujasti  protestanttisessa 
opissa.  Pohjois- valtalaisten  tärkein  elinkeino  oli  teollisuus;  työn  suo- 
rittivat vapaat  työmiehet,  ja  tätä  teollisuuttaan  he  tahtoivat  suojella  kil- 
pailulta ulkomaiden  kanssa,  jonka  vuoksi  he  puolustivat  suojelustulleja ; 
mutta  etelä- valtalaiset  taas,  jotka  olivat  suurviljelijöitS,  tahtoivat  aaada 
m  a  an  tuotteensa,  joista  puuvilla  ja  aokun  olivat  tärkeimmät,  helposti  me- 
nemään Europaan,  jonka  vuoksi  he  olivat  vapaan  kaupan  puolustajia. 
Etelä-valloissa  oli,  niinkuin  muinoin  Rooman  vallan  aikana  Italiaasa, 
suuria  viljelysmaita,  joissa  Afrikasta  tuodut  neekeriorjat  suorittivat  työn 
voudin  valvonnan  alla;  ruoska  kädessä  tämä  päivällä  johti  laumaansa  ja 


AMERIKAN   OLOT    19:NNELLÄ   VUOSISADALLA.  673 

yöksi  hän  sullosi  sen  ahtaisiin  komeroihin  makaamaan.  Orjalle  ei  an- 
nettu ihmisoikeutta  ja  arvoa;  lukemaan  ei  häntä  saatu  opettaa;  tappa- 
minen ja  jäsenten  silpominen  oli  kyllä  kielletty,  mutta  saattoi  sellaistakin 
tapahtua  rangaistuksen  syyllistä  kohtaamatta;  mustaihoisen  todistus  val- 
koista vastaan  oli  tehoton.  Pohjois-valtalaiset  eivät  hyväksyneet  orjuutta 
jo  uskonnollisen  vakaumuksensa  vuoksi,  mutta  myöskin  inhimillisyyden 
nimessä  he  sitä  vastustivat;  he  väittivät  niinikään,  että  orjien  pitäminen 
oli  valtion  perussääntöä  vastaan,  joka  tunnusti  kaikki  ihmiset  vapaiksi. 
Etelä-valtalaiset  taas  väittivät,  että  orjan  työ  oli  välttämätön  heidän  toimeen- 
tulolleen, eikä  orjuus  muka  vapauden  periaatettakaan  loukannut;  pidet- 
tiinhän  sitä  esim.  muinoisessa  vapaassa  Kreikassa  varsin  luonnollisena  ja 
tarpeellisena,  olihan  Paavalikin,  Kristuksen  opetuslapsi,  käskenyt  orjia 
olemaan  herroillensa  kuuliaisia,  ja  vielä  päällepäätteeksi,  olivathan  nee- 
kerit Hamin  sukua,  jonka  Noak  oli  laskenut  kirouksen  alaiseksi.  Sa- 
nomalehdissä kiisteltiin  ankarasti  tästä  kysymyksestä,  vieläpä  saarnas- 
tuoleissakin papit  sitä  joko  puolustivat  tai  vastustivat.  Sitä  paitsi  etelä- 
valtalaiset  väittivät,  että  orjien  pitäminen  oli  kunkin  valtion  yksityisesti 
määrättävissä,  eikä  se  kuulunut  kongressille.  Tämän  mielipiteen  kannat- 
tajia, jotka  muissakin  asioissa  tahtoivat  yksityisille  valtioille  suurempaa 
itsenäisyyttä  ja  päättämisvaltaa,  oli  joku  määrä  pohjoisissa  valtioissa, 
mutta  etupäässä  etelä-valtalaiset  ajoivat  sitä  katsantokantaa.  Niitä  kut- 
suttiin demokrateiksi,  jota  vastoin  republikaanit  tahtoivat  saada  kon- 
gressin valtaa  laajemmalle  ulottumaan. 

Etelä-valtalaiset  olivat  olleet  hallituksen  johdossa  ja  tottuneet  mää- 
räämään asiat  tahtonsa  mukaan,  jonka  vuoksi  orjuuskin  oli  säilynyt. 
Mutta  vähitellen  heidän  vastusta jainsa  lukumäärä  kasvoi  kasvamistaan; 
rouva  Becker- Stowen  maailman  kuuluksi  tullut  kertomus  »Setä  Tuo- 
mon tupa»,  jossa  räikeällä  tavalla  kuvaillaan  orjien  elämää  ja  kohtelua, 
vaikutti  sangen  suuresti  yleiseen  mielipiteeseen.  Vihdoin  v.  1860  presiden- 
tin vaalissa  tuli  suurella  enemmistöllä  valituksi  republikaanisen  puolueen 
ehdokas  Abraham  Lincoln,  joka  oli  huomiota  herättänyt  kiivaana  orjuu- 
den vastustajana.  Tästä  vaalitappiosta  etelä- vallat  suuttuivat  ja  11  niistä 
ei  tunnustanut  Lincolnia  presidentiksi,  vaan  erosivat  liitosta,  muodostaen 
uuden  sekä  valiten  oman  presidentin.  Mutta  Lincoln  päätti  pakottaa  ne 
yhtymään  jälleen,  ja  sillä  välin  hän  antoi  julistuksen,  jossa  orjuus  säädet- 
tun  lakkautetuksi  (v.  1862). 

Julma  nelivuotinen  sota  (1861—1865)  alkoi  nyt  pohjois-  ja  etelä- 
valtojen  välillä.  Sotajoukko  ja  sotatarpeet  olivat  etelä-valtalaisten  käytet- 
tävinä, jota  vastoin  pohjois- valloilla  oli  vaan  harjaantunlatonta  nostoväkeä ; 

Tleinen  historia  II.  -~  48 


YLEINEN   HISTORtA. 


<y/u^u<ir^ 


upseereilta  puuttui  sotataitoa,  kuria  ei  ollut,  ja  sattuipa  usein  niinkin, 
että  sotamiehiä  joukottain  läksi  kotiinsa,  kun  olivat  vaivoihin  kyllästy- 
neet. E  tela- valtojen  kenraali  Lee  saavutti  sen  vuoksi  aluksi  voittoja 
Vir^nian  valtiossa,  jossa  useimmat  sotatapahtumat  suoritettiin.  Mutta 
V.  1863  kääntyi  onni  toiselle  puolelle.  Pohjois-valtalaiset  pääsivät  merellä 
voitolle,  sulkivat   Meksikon  lahden   satamat  eatääkeeen  puavUlan  viennin; 


AMERIKAN   OLOT   19:NNELLÄ   VUOSISADALLA.  675 

kenraalit  Orani  ja  Sherman  taas  valloittivat  etelä-valtalaisten  tärkeimmät 
varustetut  paikat,  ja  vihdoin  Huhtikuun  3  p.  1865  täytyi  heidän  jättää 
Richmondkin,  joka  oli  määrätty  uuden  valtioliiton  pääkaupungiksi.  — 
Yhteys  saatiin  nyt  uudelleen  aikaan,  ja  etelä-valtalaistenkin  täytyi  vapaut- 
taa orjansa.  Kun  pohjois-valtojen  armeija  marssi  Richmondiin,  kulki  en- 
simmäisenä neekerirykmentti,  ikäänkuin  osottamassa,  että  vapautus  oli 
todellakin  tapahtunut. 

Sodan  jälkeen  Yhdysvallat  ovat  jättiläisaskelin  edistyneet;  Euro- 
pasta  on  sinne  muuttanut  yhä  enemmän  siirtolaisia  ja  väkiluku  sen  kautta 
suuresti  lisääntynyt;  v.  1790  se  oli  noin  4^  miljoonaa,  mutta  100  vuotta 
myöhemmin  lähes  70  miljoonaa.  Maanviljelys  on  edistynyt  siinä  määrässä, 
että  esim.  maissin  sato,  joka  v.  1850  oli  noin  592  milj.  buschelia  (1 
buscheli  :=  35  ^  litraa),  oli  v.  1895  2370  milj. ;  vehnän  sato  samoina 
vuosina  oli  100  milj.  ja  611  milj.  buschelia  j.  n.  e.,  ja  kaikki  muut  maantuot- 
teet  ovat  lisääntyneet  melkein  samassa  suhteessa.  Karjanhoitoa  harras- 
tetaan niin  suuresti,  että  sieltä  tuodaan  vuosittain  Europaankin  suunnat- 
tomat määrät  lihaa,  varsinkin  sianlihaa.  Kalliitten  metallien  saanti  on 
myöskin  vuosi  vuodelta  lisääntynyt;  v.  1850  arvattiin  niiden  saanti  50 
milj.  dollariksi  (1  dollari  =  5  Suomen  markkaa),  mutta  v.  1891  102 1 
miljoonaksi;  rautaa,  vaskea,  lyijyä,  kivihiiliä,  petroleumia  y.  m.  on  niin- 
ikään maasta  saatu  tavattomia  määriä.  Pohjois-Amerikan  Yhdysvallat 
ovatkin  kohonneet  maailman  suurimmaksi  teollisuuden  maaksi;  v.  1880 
arvattiin  sen  teollisuustuotteet  5349  milj.  dollariin,  mutta  kymmenessä 
vuodessa  olivat  ne  kohonneet  9056  f  miljoonan  arvoon.  Yhfäkkiä  syn- 
tyy siellä  suuria  tehtaita,  joista  eri  tavaralajia  rupeaa  leviämään  ympäri 
maailmaa,  usein  suuri  kaupunkikin  kohoaa  äkkiarvaamatta  sellaiseen 
paikkaan,  missä  vastikään  oli  erämaa. 

Käytännöllinen  ja  hyötyä  tuottava  toiminta  on  Amerikassa  tärkein; 
voitonsaantiin  ja  rikastumiseen  siellä  ihmisten  mielet  palavat.  Mutta 
onpa  kauneudestakin  aljettu  pitää  huolta  sekä  henkisille  harrastuksille 
ruvettu  antamaan  arvoa;  kilvan  kaupungit  laittelevat  suuria,  komeita 
puistoja;  kirjastorakennuksia  suurine  lukusaleineen  on  perustettu;  on 
syntynyt  useita  yliopistoja,  joiden  ylläpitämiseen  rikkaat  pohatat  ovat  liika- 
rahojansa  uhranneet;  niinpä  eräs  Rockefeller  lahjoitti  7  milj.  dollaria 
Chikagon  yliopistoa  varten,  Hopkins  antoi  20  milj.  samallaiseen  tarkoi- 
tukseen, eräs  Stanford  lahjoitti  28  milj.  dollaria  j.  n.  e.  Ja  onpa  Ame- 
rikassa kaunokirjallisella  ja  tieteenkin  alalla  ollut  eteviä  edustajia; 
paitsi  jo  mainittua  Becher-Stowea  ovat  romaaninkir joitta  ja  Fenimore 
Cooper,  runoilija  Longfellotu  muita  mainitsematta  saavuttaneet  maailman 


676  YLEINEN   HISTORIA. 

maineen;   historiankirjoittaja   Bancroft  on  teoksillaan   herättänyt  suurta 
huomiota. 

Yhdysvallat  ovat  kehittyneet  yhdeksi  maailman  suurvallaksi,  joka 
toBii^  tähän  asti  on  elänyt  erikseen  Europan  valtioyhteydestä ;  sotalaitos 
ei  ole  ollut  sitä  rasittamassa  eikä  valloitukset  ole  ollut  sen  tarkoitus- 
peränä; ainoastaan  omaansa  ja  koko  Amerikan  itsenäistä  asemaa  se  on 
puolustanut.  Presidentti  Monroe  lausui  v.  1823,  että  Amerikalaisten  tu- 
lee pysyä  erillään  Europan  valtojen  riitakysymyksistä,  mutta  että  toisaalta 
jokainen  yritys  Amerikan  asioihin  sekaantumiseen  viime  mainittujen  puo- 
lelta on  pidettävä  sen  rauhalle  ja  turvallisuudelle  uhkaavana  vaarana. 
Tämän  n.  k.  »Monroen  opin»  Amerikalaiset  ovat  hyväksyneet,  ja  he  ovat 
myöskin  kaikkialla  valvoneet,  että  siinä  lausutut  periaatteet  ovat  tulleet 
käytännössä  noudatetuiksi.  Mutta  viime  aikoina  Yhdysvallatkin  ovat  näyt- 
täneet haluavan  ryhtyä  lisämaiden  hankkimiseen,  ei  yksin  Amerikasta, 
vaan  muistakin  maanosista.  Yhdysvaltain  hallitus  sekaantui  Espanjan 
ja  Kuban  väliseen  sotaan  ja  riisti  Kuban  sekä  Filippinein  saariryhmän, 
jotka  se  tahtoo  pitää  ominansa  (v.  1899).  Sen  kautta  on  tähän 
asti  noudatettu  politiikka  jätetty  ja  uusi  laajemmalle  ulottuva  omis- 
tettu, samantapainen  kuin  se,  jota  Europan  suurvallat  tätä  nykyä  har- 
rastavat. 

Espanja  on  aikojen  kuluessa  menettänyt  melkein  kaikki  siirtomaansa, 
joita  se  uuden  ajan  alussa  oli  itselleen  runsaasti  hankkinut;  sen  huono 
hallitus,  se  itsekkäisyys  ja  sorto,  joka  kaikkialla  vallitsi,  teki  sen  yhä 
enemmän  vihatuksi.  Ainoastaan  varsinaiset  Europassa  syntyneet  Espanja- 
laiset voivat  saada  siirtomaissa  virkoja,  jota  vastoin  Amerikassa  synty- 
neet valkoihoiset  kreolit  sekä  sekarotuiset  mestizit  eivät  olleet  niihin 
oikeutettuja  pääsemään.  Varakuninkaat  olivat  mielivaltaisia,  tuomarit  otti- 
vat lahjoja,  eivätkä  valitukset  mitään  auttaneet;  »Jumala  on  liian  ylhäällä, 
kuningas  on  kaukana,  ja  minä  olen  herra»,  oli  varakuninkaiden  tapana 
sanoa.  Kaupankäynti  oli  vielä  yhtä  luonnottomasti  rajoitettu,  kuin  16:nnellä 
vuosisadalla,  sillä  siirtomaiden  asukkaat  eivät  vieläkään  saaneet  ulkomai- 
den kanssa  sitä  harjoittaa,  eivätkä  eri  siirtomaat  edes  keskenäänkään  olla 
kauppayhteydessä ;  teollisuustuotteita  ei  saatu  valmistaa,  vaan  ne  tuotiin 
kaikki  emämaasta;  viininviljelyskin  oli  kielletty. 

Englannin  siirtomaiden  irtaantuminen  herätti  Espanjan  siirtomaiden 
asukkaissa  vapaudentunteet  hereille,  mutta  vasta  vallankumouksen  aikana, 
jonka  mainingit  ulottuivat  Amerikaan  asti,  ruvettiin  vapautta  vaatimaan. 
Kun  Napoleon  asetti  veljensä  Joosepin  Espanjan  kuninkaaksi  v.  1808, 
eivät  siirtomaiden  asukkaat  häntä  tunnustaneet  hallitsijakseen,  vaan'  he 


AMERIKAN   OLOT   19:NNELLÄ   VUOSISADALLA.  677 

yhdistyivfit  niinkuin  Espanjan  kansakin  njuntoiksi*  eli  liitoiksi,  jotka 
puolustivat  kuningas  Ferdinandia.  Mutta  he  eivät  kuitenkaan  tyytyneet 
euää  samaliaiaeen  sorrettuun  ja  oikeudettomaan  asemaan,  kuin  ennen; 
ja  kun  Ferdinand  taaa  valtaan  pSästyään  ei  minkäänlaisia  myönnytyksiä 
tehnyt,  rupesivat  he  vaatimaan  itsenäistä  asemaa  ja  sen  puolesta  tais- 
telemaan. 


Ensimmftiset  yritykset  eivät  onnistuneet.  Niinpä  muuan  pappi  Hi- 
dalgo koetti  vapauttaa  Meksikon  v.  1811,  mutta  hän  vangittiin  sekä  mes- 
tattiin; erään  Moreloksen  johtama  kapina  tukahutettiin  myöskin  (v,  1815). 
Vasta  kenraali  Iturbiden  onnistui  tehdä  Meksiko  itsenäiseksi,  ja  hän  ju- 
listulti  itsensä  sen  keisariksi  (v.  1821).  Kuuluisamman  maineen  kuin 
nämät  miehet  on  E  tela- Amerikan  vapauttaja  Simon  Bolivar  saavuttanut 
Hän  oli  syntynyt  Amerikassa,  mutta  kulkenut  opintomatkoilla  Europassa, 
matkustellut  Ranskassa,  Sweitsissä,  Italiassa  ja  Saksassa  ja  oppinut  tun- 
temaan   vapaudenaatteita   sekä    nähnyt    niiden   aikaansaamaa  innostusta. 


678  YLEINEN    HISTORIA. 

Hänessä  heräsi  sen  johdosta  ajatus  vapauttaa  espanjalainen  Amerika. 
V.  1810  hän  alkoi  Caracasin  kaupungissa  Venezuelassa  kapinan.  Es- 
panjalaiset karkotettiinkin.  Muutamien  villien  intiaaniheimojen  avulla 
he  kuitenkin  vielä  vähäksi  aikaa  pääsivät  maan  herroiksi;  mutta  Bolivar 
alkoi  V.  1819  uudelleen  kapinan  ja  saavuttamiensa  voittojen  kautta  häa 
lopullisesti  hävitti  Espanjan  vaUan  Etelä-Amerikan  pohjoisosasta.  V.  1824 
Keski-Amerikan  siirtomaat  vapautettiin;  Argentinassa,  Paraguayssa,  Chi- 
lessä ja  Perussa  kansa  myöskin  karkotti  espanjalaiset  virkamiehet,  ja  siten 
nekin  maat  saivat  Itsenäisyyden.  V.  1826  oli  vapaussota  päättynyt  kaik- 
kialla Espanjan  siirtomaissa.  —  Brasilia,  joka  oli  Portugalin  siirtomaa, 
tuli  samaan  aikaan  itsenäiseksi.  Kun  näet  Portugalin  kuningas  Juhana  VI, 
joka  Napoleonin  mahtia  peläten  v.  1807  oli  paennut  Rio  Janeiroon,  pa- 
lasi sieltä  Europaan  v.  1822,  vaativat  Brasilialaiset  hänen  määräämään 
poikansa  heidän  hallitsijakseen.    Pedro  /:8estä  tuli  siten  Brasilian  keisari. 

Kun  Englannin  siirtomaat  julistivat  itsensä  irtaantuneiksi  emä- 
maansa vallanalaisuudesta,  liittyivät  ne  kaikki  yhteen,  jonka  kautta  syntyi 
mahtava  valtio,  ja  niiden  esimerkkiä  seuraten  Bolivarkin  tahtoi  yhdistää 
Espanjasta  eronneet  siirtomaat  yhdeksi  liittovaltioksi.  Sitä  varten  hän 
kutsui  kongressin  Panamaan  (v.  1824).  Mutta  erikoisharrastukset  olivat 
täällä  niin  valtavat,  ettei  yhteyttä  saatu  aikaan,  vaan  Espanjan  siirtomaista 
syntyi  useita  valtioita,  jotka  vielä  keskenään  ovat  tavan  takaa  käyneet 
sotia.  Niinpä  Brasilia  ja  Argentinan  valtio  ryhtyi  sotaan  ParaguayHa 
vastaan  (v.  1864)  ja  masensivat  sen  perinpohjin;  Chile  alkoi  sodan  Bo- 
liviata  ja  Perua  vastaan  v.  1879,  riistäen  molemmilta  maa-aloja;  sota 
päättyi  vasta  v.  1883. 

Vielä  suuremmassa  määrässä  kuin  valtioiden  kesken  syntyneet  so- 
dat, sisälliset  levottomuudet  ja  vallankumoukset  ovat  häirinneet  Etelä- 
Amerikan  valtioiden  rauhallista  kehitystä.  Pohjois-Amerikalaiset  omistivat 
itselleen  alusta  alkaen  kansanvaltaisuuden  pohjalle  laaditun  tasavaltaisen 
hallitusmuodon,  ja  sellainen  oli  heille  omansa;  Espanjan  siirtomaiden 
kreolit  niinikään  järjestivät  valtiolaitoksensa  samaan  tapaan  —  monissa 
valtioissa  perustuslaki  melkein  jäljennettiin  Yhdysvaltain  valtioasetuk- 
sesta,  —  mutta  he  eivät  osanneet  oikein  käyttää  vapautta,  joka  heitä  oli 
innostuttanut.  Ankaran  valvonnan  alta  äkkiä  päästyään  he  eivät  osan- 
neet oikein  elää  tuon  muodostamansa  vapaan  valtiolaitoksen  suojassa, 
sillä  se  ei  ollut  perustettu  heidän  entisyyteensä  ja  kehitykseensä,  toisin 
sanoen,  he  olivat  tottumattomia  hallitsemaan  itseänsä.  Levottomuuksia 
ja  kapinoita  on  ollut  toinen  toisensa  perästä;  tuon  tuostakin  ilmaantuu 
vallantavottelijoita,    jotka   sotajoukon    avulla    ottavat    herruuden.      Siten 


AMERIKAN    OLOT    19:NNELIJl   VUOSISADALLA.  679 

EspanjaD  entisistä  Biirtomaista  syntyneidea  valtioiden  hallitus,  samoin 
kuin  Espanjankin,  on  horjunut  tasavallan  ja  yksinvallan,  rajattoman  va- 
pauden ja  itsevaltiuden  vglillg ;  äärimmäisyydestä  on  menty  toiseen. 
Niinpä  Meksikon  äsken  mainittu  keisari  Iturbide  karkotettiin  faallitukeesta 
V.  1823  ja  tasavalta  muodostettiin.  Mutta  kiivaat  puolueriidat  kansan- 
valtaisen ja  katolisen   puolueen  välillä   häiritsivät  sen  jälkeen  hallituksen 


MakilmlJianln  ptltbl  M*kilk«ii. 

säännöllistä  toimintaa.  Kun  kansanvaltaisen  puolueen  johtaja  Juarez 
pfiäsi  presidentiksi  (v,  1856),  niin  katolinen  puolue  nosti  kapinan.  Näi- 
hin riitoihin  sekaantui  Napoleon  III,  joka  sotajoukon  avulla  sai  Itävallan 
arkkiherttuan  Makaimilianin  keisariksi  tunnustetuksi  (v.  1863).  Mutta 
karkotettu  Juarez  puoluelaisineen  piti  yhtämittaista  sissisotaa  vireillä. 
Kenraali  Bazainekaan  ei  voinut  sitä  tukahuttaa,  vaikka  hän  osotti  mitä 
suurinta  julmuutta.  Yhdysvallat  taas  kannattivat  kapinallisia,  koska  ne 
eivät  tahtoneet  sallia  Europalaisten  sekaantua  Amerikan  asioihin.  Napoleo- 
nin täytyi  vihdoin  kutsua  armeijansa  takaisin,  mutta  Maksimilian  pysyi 


680  YLEINEN   HISTORIA. 

asemillaan^  kunnes  hän  otettiin  vangiksi  ja  ammuttiin  (v.  1867).  Sen 
jälkeen  on  Meksikossa  ollut  tasavaltainen  hallitusmuoto,  joka  näkyy  vä- 
hitellen vakaantuneen.  —  Keisari  Pedro  II  karkotettiin  v.  1889  Brasiliasta, 
joka  nyt  muutettiin  tasavallaksi,  mutta  v.  1890  laivaston  miehistö  nosti 
presidenttiä  vastaan  kapinan,  joka  kuitenkin  saatiin  tukahutetuksi.  — 
Chilessä  taas  syntyi  taistelu  kongressin  ja  presidentti  Balmacedan  välillä, 
joka  viime  mainittu  joutui  tappiolle  ja  surmasi  itsensä.  Tasavaltainen 
hallitusmuoto  näkyy  kuitenkin  vähitellen  vakaantuvan  näissäkin  valtioissa, 
ja  levottomuudet  käyvät  yhä  harvinaisemmiksi. 

Etelä-Amerikan  valtiot  eivät  lähimainkaan  ole  taloudellisella  ja  hen- 
kisellä alalla  kehittyneet  siinä  määrässä  kuin  Pohjois-Amerikan  Yhdys- 
vallat. Espanja  ei  ollut  ennen  antanut  niille  vaurastumisen  mahdolli- 
suutta, ja  vapautuksen  jälkeen  valtiolliset  selkkaukset  ovat  jossakin  määrin 
sitä  ehkäisseet.  Etelä-Amerikassa  on  kyllä  suuria  kaupunkeja,  niinkuin 
Rio  Janeiro,  Montevideo,  Buenos-Ayres,  Lima  ja  Walparaiso,  jotka  ulko- 
muotonsa, suurien  rakennuksiensa  ja  hienojen  kauppapuotiensa  puolesta 
ovat  Europan  suurten  kaupunkien  kaltaisia,  ja  elämän  olosuhteetkin 
niissä  ovat  samantapaiset  kuin  Europan  kaupungeissa;  mutta  syrjäiset 
seudut  ovat  suuresti  jääneet  takapajulle;  taloudellisella  alalla  on  verraten 
vähän  edistytty,  vaikka  löytyykin  suuria  luonnonrikkauksia;  kansan- 
sivistys on  kaikkialla  alhaisella  kannalla,  eikä  korkeampaa  oppiakaan 
paljon  ole  harrastettu.  Mutta  tahdotaan  sielläkin  päästä  muiden  sivistys- 
maiden tasalle  ja  siihen  suuntaan  työskennellään;  suurilla  virroilla  näh- 
dään laivoja,  jotka  saattavat  etäisimmätkin  seudut  meren  rannikkojen 
yhteyteen;  rautatiet  alkavat  pitkin  maita  risteillä  liikettä  välittämässä; 
kansansivistykseenkin  on  huomiota  kiinnitetty.  Europalaisia,  varsinkin 
Italialaisia  ja  Saksalaisia,  on  paljon  muuttanut  Brasilian  eteläosiin  ja  Ar- 
gentinaan,  jotka  ilmanalansa  vuoksi  paraiten  soveltuvat  Europalaisille; 
teollisuus  on  heidän  kauttaan  näissä  harvaan  asutuissa  maissa  alkanut 
kehittyä. 

Suurin  osa  Amerikasta  on  siis  irtaantunut  Europan  valtioiden  val- 
lanalaisuudesta; »Amerika  Amerikalaisille»  on  tarkoitusperä,  jonka  äsken 
mainittu  v Monroen  oppi»  sisältää  ja  jonka  Amerikalaiset  ovat  omaksu- 
neet. Englannilla  on  kyllä  vielä  tärkeä  Kanadan  valtakunta,  johon 
kuuluu  koko  pohjoinen  osa  Pohjois-Amerikasta,  mutta  sekin  on  saanut 
jotenkin  itsenäisen  aseman  (v:sta  1867);  sen  oma  parlamentti  näet  joh- 
taa maan  asiat.  Xviv-Foundlandin  saari,  Jamaika  ynnä  useimmat 
Pienien  An  ti  II  ien  saarista  sekä  osa  Etelä- Amerikan  pohjoisrannalla  olevaa 
Guf/anaa  ovat  niinikään  Englannin  alusmaita.  —  Ranska,  jolla  18:nnen 


AASIA.  681 

vuosisadan  puoliväliin  asti  oli  suuret  maa-alat  Pohjois-Amerikassa,  ei 
omista  enää  muuta  kuin  kaksi  Pienien  Antillien  ryhmään  kuuluvaa  saarta 
sekä  osan  Guyanaa.  Yhtä  vähäpätöiseksi  on  Espanjan  valta  Amerikassa 
supistunut  tällä  vuosisadalla.  Mannermaan  siirtomaiden  vapautumisen 
jälkeen  jäi  sille  osa  Haitin  eli  San-Domingon  saarta,  se  kun  oli  jaettu 
Ranskan  ja  Espanjan  välillä,  mutta  sekin  vapautui  pitkällisten  taistelujen 
perästä,  ja  siellä  syntyi  kaksi  tasavaltaa,  joista  toinen  on  neekerien,  toi- 
nen sekarotuisten  mulattien  hallitsema;  Kuhassa  taas  oli  tavan  takaa  ka- 
pinoita, kunnes  se  Yhdysvaltain  avulla  vastikään  (v.  1899)  pääsi  vapaaksi 
Espanjan  vallasta.  Porto  Ricon  se  vielä  omistaa.  —  Hollannilla  on  niin- 
ikään Amerikassa  muutama  Länsi-Intian  saarista  ja  sitä  paitsi  kolmas 
osa  Guyanasta, 

Europan   valtioiden   omistamat  alat  ovat,  niinkuin   näkyy,  vähäpä- 
töisiä verrattuina  niihin,  jotka  jo  ovat  itsenäisyyden  saaneet. 


XLIX. 
Aasia. 

Aasia  on  suureksi  osaksi  Europalaisten  hallussa.  —  Englannin  ankara  herruus  In- 
tiassa. —  Kapina  v.  1857.  —  Intian  nykyinen  asema.  —  Englanti  valloittaa  Intian 
niemimaan  rajojen  takana  olevat  maat.  —  Venäjän  alueet  Siperiassa.  —  Venäjä  laa- 
jentaa alueitaan  Keski-Aasiassa.  —  Ranskan  siirtomaat.  —  Kiinan  vanha  sivistys 
ja  uskonto.  —  Valtiolliset  olot.  —  Englannin  Itä -Intian  kauppaseuran  kauppa  Kii- 
nassa. —  Opiumi-sota.  —  Europalaiset  saavat  laajempia  kauppaoikeuksia.  —  Kiina- 
laisten muukalais-viha  ja  boksarien  kapina.  —  Japanin  vanhimmat  olot.  —  Mikado 
ja  daimiot.  —  Kauppasopimukset.  —  Japanissa  pannaan  reformeja  toimeen.  —  Se  on 

Aasian  tärkein  valtio.  —  Sota  Venäjän  kanssa. 

Aasian  maanosassa  meidän  kulttuurimme  juuret  ovat  itäneet;  mutta 
aikojen  kuluessa  se  jäi  Europan  rinnalla  syrjään,  varsinkin  sen  jälkeen 
kuin  Arabialaiset  valloittivat  nuot  vanhat  sivistysmaat.  Uudella  ajalla 
taas  Europalaiset  ovat  levittäneet  siellä  valtaansa  siitä  alkaen  kuin  he 
sen  ikäänkuin  uudelleen  löysivät  suurten  löytöretkien  aikakaudella,  ja 
europalainen  sivistys  tahtoo  tunkea  syrjään  vanhan  itämaisen,  joka  ei 
näy  kestävän  kilpailua  sen  kanssa.  —  Portugal  sai  ensimmäiseksi  her- 
ruuden Aasiassa  anastamalla  tärkeimmät  rannikot,  sen  jälkeen  Ranska; 


^82  YLEINEN   HISTORIA. 

mutta  18:nnellä  vuosisadalla  sekin  menetti  valtansa,  jonka  perijäksi  Eng- 
lanti tuli  (ks.  luk.  XXV).  Pohjois-  ja  Keski-Aasiassa  taas  Venäjä  on 
anastanut  suunnattomia  aloja;  Ranska  on  itäosassa  myöskin  hankkinut 
itselleen  melkoisia  siirtomaita.  Näiden  kolmen  valtion  kesken  melkein 
koko  tuon  suuren  maanosan  herruus  nykyään  on  jaettu.  Turkin  valtio, 
jonka  hallussa  on  Länsi- Aasian  vanhat  sivistysmaat:  Vähä- Aasia,  Arme- 
nia, Mesopotamia,  Syria  ja  Palestina,  vieläpä  Arabiakin,  on  täällä  osot- 
tanut  samaa  kykenemättömyyttä  ja  voimattomuutta,  kuin  Europassa; 
sillä  hävitys  ja  rappeutuminen  on  täälläkin  kulkenut  turkkilaisuuden 
jäljissä.  Persian  valtakunta  Iranin  ylängöllä,  on  itsenäinen,  mutta  Ve- 
näjän ja  Englannin  hallitukset  kilvan  yrittävät  vaikutuksellaan  päästä 
sitä  Johtamaan;  sen  naapurit  Beludschistan  ja  Afganistan  ovat  jo  itse- 
näisyytensä menettäneet.  Kiinan  vanha  valtakunta  idässä  on  osottanut 
heikkoutta  jouduttuaan  Europalaisten  kanssa  tekemisiin.  Ainoastaan  Ja- 
panin saarivaltio  on  täysin  itsenäisen  ja  vankan  aseman  itselleen  säi- 
lyttänyt. 

Olemme  ennen  kertoneet,  mitenkä  Englannin  alkuaan  vähäpätöinen 
Itä-Intian  kauppaseura  laajensi  valtaansa  Aasiassa;  Intian  ruhtinaskunnat 
hävisivät  toinen  toisensa  jälkeen,  mutta  vasta  v.  1818  tuo  suuri  ala  Hi- 
malajan vuorista  aina  niemimaan  eteläosaan  asti  joutui  kokonaan  sen 
valtaan.  Sen  jälkeen  aljettiin  taistella  Pendjabissa  Indus-virran  ympä- 
rillä asuvia  sotaisia  kansanheimoja  vastaan,  kunnes  nekin  19:nnen  vuosi- 
sadan puolivälissä  pakotettiin  Englannin  vallanalaisuuteen. 

Englantilaisten  herruus  ei  ollut  kuitenkaan  vankalle  pohjalle  las- 
kettu, sillä  se  perustui  ainoastaan  pakkoon;  Englantilaiset  olivat  itsek- 
käitä, katsoivat  vain  omia  etujaan;  he  halveksivat  alkuasukkaita,  välittä- 
mättä heidän  oloistaan  ja  tarpeistaan  ja  loukaten  heidän  uskonnollista 
tunnettaankin.  Mikään  lähenteleminen  voittajien  ja  voitettujen  välillä 
näin  ollen  ei  tullut  kysymykseenkään,  ja  varsinkin  niin  kauan  kuin  kauppa- 
seura  oli  näiden  maiden  omistaja,  oli  herruus  ankara  ja  tyly.  Olemme 
jo  ennen  maininneet  (luk.  XXV),  että  monet  älykkäät  ja  rohkeat  seik- 
kailijat, sellaiset  kuin  Cliwe  ja  Warren  Hastings,  18:nnellä  vuosisadalla 
saavuttivat  jonkinlaisen  maineen  toiminnallaan,  jonka  tunnusmerkkinä  oli 
tylyys  ja  julmuus.  Mutta  vihdoin  Englannin  hallitus  piti  velvollisuutenaan 
yhä  uudistuvien  valitusten  johdosta  asettaa  kauppaseura  valvontansa  alle. 
Ei  sekään  paljon  auttanut  Hallitus  oli  näet  taannut  kauppaseuran  osak- 
kaille kymmenen  prosentin  voiton,  jonka  hankkimiseksi  käytettiin  vie- 
läkin paljon  vääriä  keinoja.  Sitä  paitsi  virkamiehet,  tuomarit  ja  upseerit 
kokosivat  itselleen,  niinkuin  ennenkin,  suuria  rikkauksia,  joten  heillä  oli 


European  palatessaan  tavattomia  aarteita,  vaikka  Intiassa  ollessaankin 
olivat  paljon  kuluttaneet  kaikenlaisiin  nautinnoihin.  Tämä  kaikki  herätti 
alkuasukkaissa  vihaa,  joka  vihdoin  puhkesi  ilmikapinaan.  Rohkeutta  an- 
toi heille  vielä  munan  ennustus,  jonka  mukaan  Englannin  valta  kestäisi 
ainoastaan  sata  vuotta,  ja  tSmä  määrä-aika  oli  juuri  loppumaisillaan. 


Salaliittoa  valmisteltiin;  pieniä  kakkuja,  jotka  olivat  sen  merkkinä, 
kulki  miehestä  mieheen,  kunnes  ne  olivat  Englaatilaisten  huomaamatta 
kiertäneet  halki  koko  Intian.  Sotaväessäkin  kapinallinen  henki  levisi, 
eivätkä  upseerit,  jotka  olivat  englantilaisia,  mitäkään  tästä  tietäneet,  he 
kun  halveksien  alkuasukkaita  ja  ollen  heistä  kokonaan  erillään  eivät 
valvoneet  heidän  elämäänsä  ja  toimiansa.  Vaara  kävi  sangen  uhkaavaksi 
Englannille,  sillä  Intian  armeijassa  oli  ainoastaan  50,000  Englantilaista, 
mutta  alkuasukkaita  (sepoys)  250,000. 


684  YLEINEN   HISTORIA. 

Vihdoin  Toukokuussa  v.  1857  kapina  puhkesi  Miratissa  lähellä 
suurta  Delhin  kaupunkia  Pohjois-Intiassa.  Muutaman  sepoys-rykmentin 
sotamiehet  kieltäytyivät  näet  ottamasta  sian-  ja  lehmäntalilla  voideltuja 
patruunia,  sika  kun  on  islaminuskoisten  käsityksen  mukaan  saastainen 
eläin,  ja  Hiuduit  taas  pitävät  lehmää  pyhänä,  jonka  loukkaaminen  on 
sellainen  rikos,  että  kastista  karkottaminen  on  siitä  seurauksena.  Nuot 
sotamiehet  vangittiin  sen  johdosta,  mutta  heidän  kumppaninsa  vapauttivat 
heidät.  Täten  alkuun  päässyt  kapina  levisi  hyvin  nopeasti;  kaksi  päivää 
Miratin  tapahtuman  jälkeen  suuri  Delhin  kaupunki  joutui  kapinallisten 
käsiin;  samoin  kävi  useiden  muidenkin  paikkojen,  joissa  oli  hindulaista 
sotaväkeä.  Ja  julma  kosto  kohtasi  kaikkialla  Englantilaisia;  upseerit, 
virkamiehet,  papit,  kauppiaat,  vaimot  ja  lapsetkin  joutuivat  kuoleman 
omiksi,  sillä  kaikki  uskottomat,  jotka  olivat  loukanneet  Muhammedin  sää- 
tämiä lakeja  tai  tahtoivat  kumota  maailman  alusta  vallinnutta  kastilaitosta, 
olivat  sukupuuttoon  hävitettävät;  Englantilaiset  olivat  sekä  Muhammedin 
että  Braman  uskontunnustajien  yhteisiä  vihollisia.  Tuota  julmuutta  osot- 
tavat  tapahtumat  Cavmpoorin  kaupungissa,  jossa  eräs  Nana  Sahib, 
entisen  ruhtinaan  jälkeläinen,  jolle  Englantilaiset  eivät  maksaneet  isänsä 
eläkettä,  rupesi  kapinanjohtajaksi.  Englantilainen  kenraali  JVheeler 
puolusti  itseänsä  pienen  joukkonsa  kanssa  siihen  asti  kun  nälkä  vih- 
doin pakotti  hänet  antautumaan.  Nana  Sahib  lupasi  päästää  kenraalin 
väkineen  vapaasti  kulkemaan  veneillä  Ganges- virtaa  alaspäin;  mutta  tus- 
kin he  olivat  rannalta  astuneet  veneisiin,  ennenkuin  alkoi  singahdella 
tulikuulia,  jotka  sytyttivät  veneet  palamaan;  ne,  jotka  pääsivät  uimalla 
pelastumaan,  ammuttiin  tai  vangittiin.  Wheeler  itse  sekä  muutamia  hä- 
nen seuralaisiaan  vietiin  takaisin  Cawnpooriin,  jossa  heidät  asetettiin 
riviin  ja  ammuttiin;  kädet  kurotettuina  he  kuulain  lävistäminä  kaatuivat 
maahan;  130  naista  ja  lasta  suljettiin  ensin  ahtaaseen  vankihuoneeseen, 
riisuttiin  alasti,  sitten  surmattiin,  ja  heidän  ruumiinsa  viskattiin  kaivoon. 

Englannin  valta  oli  vaarassa,  sillä  tällaisen  kapinan  varalle  ei  ollut 
varustuksia  olemassa  eikä  sotavoimia  hankittuna;  ja  sitä  paitsi  se  oli 
äkkiä  puhjennut.  Mutta  se  saatiin  kuitenkin  kukistetuksi.  Intian  asuk- 
kailta puuttui  taitoa,  tarmoa  ja  yhteistä  johtoa.  He  heittäytyivät  veltoik- 
sikin ensimmäisten  edullisten  yritysten  perästä;  Englantilaiset  taas  käyt- 
tivät kaiken  taitonsa  ja  ponnistivat  kaikki  voimansa.  Ja  niinkuin  heidän 
valtansa  verraten  pienillä  sotavoimilla  sata  vuotta  aikaisemmin  oli  perus- 
tettu, niin  se  nytkin  saatiin  pelastetuksi.  Jo  Syyskuussa  v.  1857  joutui 
Delhi  julman  taistelun  perästä  Englantilaisten  haltuun;  Luchnov),  jota 
sepoys'it  kauan  piirittivät,  sai  apua  Kalkutasta,  ja  Cawnpoor  valloitettiin. 


Campbell  ja  Havelock  olivat  Englannin  armeijan  etevimpfä  johtajia; 
jälkimmBinen  kuitenkin  kuoli  koleraan  sodan  kestlesBä.  —  Jo  vuoden 
lopulla    1867   Englantilaiset   olivat   taas   herroina  Intiassa,   mutta  pientä 


686  YLEINEN    HISTORIA. 

sotaa  kesti  vielä  seuraavankin  vuoden  kuluessa.  Kauhealla  tavalla  hekin 
nyt  kostivat;  niinpä  kapinan  johtajat,  jotka  joutuivat  heidän  käsiinsä^  tuo- 
mittiin kuolemaan,  elleivät  jo  sitä  ennen  itsemurhalla  olleet  siitä  pelastuneet 

Intia  jäi  siis  vielä  Englannin  omaksi,  mutta  v.  1858  kauppaseura 
menetti  valtansa  ja  oikeutensa,  ja  se  asetettiin  Englannin  hallituksen 
vallanalaiseksi.  V.  1876  kuningatar  Viktoria  otti  Intian  keisarinnan  arvo- 
nimen, jonka  kautta  tämä  rikas  maa  toivottiin  saatavan  lähemmin  Eng- 
lantiin liittymään.  Sen  hallinto  on  nyt  Lontoossa  olevalla  erityisellä 
valtiosihteerillä,  ja  Kalkutassa  asuu  varakuningas,  joka  on  korkein  vi- 
ranomainen Intiassa. 

Englannin  hallitus  ei  tahdo,  niinkuin  kauppaseura  ennen,  pitää  In- 
tiaa vallassaan  yksinomaan  sen  vuoksi,  että  Englanti  saisi  suuria  voit- 
toja ja  etuja  sen  kaupasta,  vaan  se  tahtoo  auttaa  sen  edistymistä  ja 
vaurastumista.  Se  on  alkanut  tähänkin  maahan  tuoda  europalaisen  kul- 
tuurin  saavuttamia  etuja.  Rautateitä  on  rakennettu  yhdysliikkeen  hel- 
pottamiseksi, sähkölennättimellä  se  on  yhdistetty  Europaan,  kouluja,  sekä 
poikia  että  tyttöjä  varten,  on  perustettu,  ja  onpa  siellä  kolme  yliopistoa- 
kin korkeampaa  oppia  levittämässä.  Uskonnonvapaus  on  siellä  tunnus- 
tettu, ja  sanomalehdet  saavat  kirjoittaa  hyvin  vapaasti,  hallituksen  toi- 
mia vastaankin;  ja  onpa  melkein  kapinaan  kehottavia  kirjoituksiakin 
niissä  tavattu.  V.  1858  antamassaan  julistuksessa  Viktoria  kuningatar 
lupasi,  että  »kaikki  hänen  alamaisensa,  rodusta  ja  uskonnosta  huolimatta, 
pääsisivät  vapaasti  ja  puolueettomasti  kaikkiin  virkoihin  Intiassa.»  Mutta 
tuota  tasa-ervoisuutta,  jota  tässä  luvataan,  ei  kuitenkaan  tosi-oloissa  ta- 
vata. Englantilaisia  on  ainakin  kaikissa  tärkeissä  viroissa,  ja  missä 
Hinduja  tavataan,  ei  niillä  ole  paljon  vaikutusta.  Ei  muutenkaan  Intian 
asukkaat  ja  Englantilaiset  ole  voineet  lähennellä  toisiaan,  sillä  siksi  vie- 
ras on  heidän  katsantokantansa;  Hindu  ei  luovu  vanhasta  Braman  tai 
Buddan  uskostaan,  hänen  kieltänsä  on  Englantilaisen  vaikea  oppia,  ja 
vielä  tuo  kansaan  juurtunut  kiinteä  pysyminen  entisissä  oloissa  on  vai- 
keuttamassa lähemmän  yhteyden  aikaansaamista.  Kastilaitos,  joka  vuosi- 
tuhansia on  säilynyt,  estää  myöskin  sulautumista  muukalaisten  ^nssa,  ja 
vielä  kansan  omassa  keskuudessakin  se  pitää  juopaa  avoinna  eri  yhteis- 
kuntaluokkien välillä,  tehden  minkäänlaisen  kansallisen  yhteistunnon  ke- 
hittymisen mahdottomaksi.  Englantilaiset  taas,  jotka  sinne  ovat  virka- 
miehiksi  tulleet,  eivät  tavallisesti  jää  Intiaan  pysyväisesti  asumaan,  sillä 
sen  ilmanalaa  he  eivät  voi  kauan  sietää.  Tuo  alituinen  vaihtelu  on  myöskin 
omansa  estämään  maahan  perehtymistä.  Ja,  niinkuin  jo  18:nnellä  vuosi- 
sadalla,   niin    vielä   nytkin   pieni    europalainen   väestö   hallitsee  herroina 


AA8IA.  687 

tuota  noin  300  miljoonan  lukuista  Intian  väestöä.  Sotajoukossakin  on 
suurin  osa  miehistöstä  alku-asukkaita.  —  Koko  Intian  niemimaa  ei  kui- 
tenkaan ole  suoranaisesti  Englannin  hallituksen  alaisena,  vaan  siellä  löy- 
tyy vielä  noin  satakunta  ruhtinasta  (rajahs);  näillä  on  omat  ruhtinas- 
kuntansa, joista  monet  ovat  hyvin  pieniä;  mutta  kaikki  he  ovat  riippu- 
vaisuussuhteessa  Englannin  hallituksesta,  ja  monet  suorittavat  veroakin. 

Mutta  Englanti  ei  ole  tyytynyt  Etu-Intian  niemimaan  omistamiseen, 
vaan  se  on  hankkinut  vielä  sen  rajojen  takana  olevat  maat  omikseen, 
koska  ne  muka  ovat  tarpeelliset  Intian  turvallisuudelle.  Beludschistan 
Intian  valtameren  rannalla  on  sen  herruuden  alaisena;  ja  tämän  pohjois- 
puolella olevaa  Afganistania  se  niinikään  on  koettanut  saada  valtoihinsa, 
mutta  siinä  se  on  joutunut  vastakkain  Venäjän  kanssa,  joka  pohjoisesta 
päin  laajentaa  alueitansa.  Tämä  maa  oli  ennen  ollut  Persian  valtakunnan 
alusmaa,  mutta  tuo  herruus  oli  aikojen  kuluessa  hävinnyt,  ja  siellä  val- 
litsi 19:nnen  vuosisadan  alkupuohskolla  monien  ruhtinaiden  kesken  rii- 
toja. Näihin  Englanti  sekaantui  ja  lähetti  v.  1839  sinne  sotajoukon,  joka 
saavuttikin  voittoja.  Englannin  valta  näytti  jo  jotenkin  vankalta;  mutta 
V.  1841  syntyi  siellä  yleinen  kapina;  Englantilaiset  surmattiin,  ja  sota- 
joukko, jonka  mukana  oli  paljon  vaimoja  ja  lapsia,  joutui  Kabulista  pa- 
latessaan eräässä  vuorensolassa  väijyksissä  olevan  vihollisen  käsiin. 
Englanti  kosti  kyllä  tämän,  mutta  jätti  maan  silloin  omiin  oloihinsa.  En- 
nen pitkään  se  kuitenkin  taas  sekaantui  Afganistanin  vallantavottelijoiden 
keskinäisiin  riitoihin,  tahtoen  esiintyä  riidanratkaisijana,  ja  v.  1878  se 
alkoi  julkisodankin,  jossa  varsinkin  kenraali  Roberts  saavutti  mainetta. 
Sen  jälkeen  Englannin  hallituksen  vaikutus  Afganistanissa  on  tullut  en- 
tistä suuremmaksi,  vaikka  Venäjä  toisaalta  tahtoo  sitä  saada  omaan  valta- 
piiriinsä. 

Vastaisella  suunnalla  Taka-Intian  niemimaalla  on  Englanti  niinikään 
valtaansa  levittänyt  pitkin  rannikkoa  aina  Malakan  niemimaahan  asti,  ja 
Intian  varakuningas  Dufferinin  lordi  valloitti  Birman  kuningaskunnankin 
(vv.  1885—86)  ja  laski  sen  Englannin  vallan  alle.  Nykyjään  Englanti 
yrittää  saada  jalansijaa  Tibetissä,  joka  tähän  asti  on  ollut  Europalai- 
sille  kokonaan  vieras  maa.  Täten  on  Suur-Britannia  saanut  omakseen 
Aasian  rikkaimmat  maat,  jotka  aina  vanhasta  ajasta  asti  ovat  olleet  maail- 
man kauppatavaroiden  tuontipaikkoja. 

Paljon  laajemmat  alueet,  kuin  Englannilla,  on  Venäjällä  Aasiassa, 
vaikk'eivät  viimemainitut  luonnonrikkauksiensa  ja  väenpaljouden  puo- 
lesta ole  edellisten  vertaiset.  Venäjä  ei  ole  merivalta  eikä  siis  merta 
myöten    tullen   ole  omistanut   Aasian   maita,   vaan  se  on  liittänyt  näitä. 


688  YLEINEN    HISTORIA. 

ikäänkuin  luonnollisena  jatkona  europalaisiin  maihinsa,  ja  Venäjän  valta 
on  yhä  vieläkin  laajenemassa  sekä  itäänpäin  Kiinaa  kohden  että  kaak- 
koon Kaukasos-vuorten  ja  Kaspianmeren  takana  oleviin  maihin. 

Siperian  valloitus  alkoi  jo  Iivana  IV:nnen  aikana,  jolloin  eräs  Jer- 
mak  niminen  kasakka  laski  läntisen  osan  siitä  Venäjän  vallan  alle;  val- 
loitusta jatkui  jatkumistaan,  kunnes  Katarina  II:sen  aikana  perustettiin 
Petropawlow8kin  satama  Kamtschatkan  niemimaalle.  V.  1858  saatiin 
Kiinalta  Amur-virran  ympärillä  oleva  maa,  johon  perustettiin  Wladivo8' 
tokin  satamakaupunki.  Kiinan  ja  Japanin  välisen  sodan  jälkeen  taas 
Venäjä  sai  etelämpänä  olevan  Port  Arthurin  sataman.  Mandschuriankin 
se  liitti  valtapiiriinsä,  mutta  sen  johdosta  alkoi  sota  Japanin  kanssa,  joka  tah- 
toi omien  etujensa  vuoksi  ehkäistä  Vedäjän  vallan  laajenemista  näin  kauaksi 
(ks.  tuonnempana).  Rautatie,  joka  kulkee  halki  Siperian,  on  omansa  lu- 
jentamaan  Venäjän  valtaa  Aasiassa,  jota  paitsi  se  on  kaupan  välittämi- 
sessä sangen  tärkeä  sekä  antaa  näille  maille  entistä  suuremman  arvon. 

Mustan-  ja  Kaspianmeren  välillä  oleviin  Kaukasoksen  vuorimaihin 
tunkeutuessaan  Venäläiset  joutuivat  Persian  yhteyteen.  Tämä  valtakunta, 
joka  mongolilaisvallan  hajotessa  v.  1500  vaiheilla  oli  muodostunut  Aasian 
ylänkömaissa,  missä  vanhan  Persian  valtakunnankin  pääomat  olivat  olleet, 
oli  sitkeästi  puolustautunut  Turkkilaisia  vastaan,  kun  nämät  i6:nnellä 
vuosisadalla  mahtavimmillaan  ollessaan  levittivät  Aasiassa  valtaansa.  Per- 
sialaiset ovat  islaminuskoisia,  mutta  kuuluen  Schitien  lahkoon  (ks.  keski- 
aikaa luk.  V);  he  vihaavat  sunniteja,  joihin  Tukkilaiset  kuuluvat,  ja  tämä 
uskonnon  erilaisuuskin  teki  tuon  taistelun  vielä  kiivaammaksi.  Niinikään 
Persia  usein  on  torjunut  idästäpäin  tunkeutuvia  raakalaiskansoja,  estäen 
niitä  länteenpäin  pääsemästä  ja  on  ollut  siis  ikäänkuin  suojelus- 
muurina  näitä  vastaan.  Mutta  sen  arvo  ja  merkitys  on  vähentynyt  vä- 
hentymistään sitä  myöten  kuin  Venäjän  valta  on  Keski-Aasiassa  kasvanut. 
Jo  Pietari  suuri,  joka  joka  taholla  osotti  suunnan  Venäjän  politiikalle, 
taisteli  Persiatakin  vastaan  v.  1722;  Katarina  II:sella  oli  niinikään  täällä 
sota  käytävänä;  mutta  vasta  19:nnellä  vuosisadalla  Venäjän  valta  on 
näillä  seuduin  lujittunut.  Niinpä  saatiin  v.  1801  Georgia,  jossa  on  Tif- 
lis'in  suuri  kaupunki,  ja  Nikolai  I:sen  suuri  sotapäällikkö  Paskiewitsh 
otti  Persian  schachilta  Eriwanin  kaupungin  ja  alueen.  Nuot  vuoristo- 
kansat  ovat  kuitenkin  tehneet  ankaraa  vastarintaa,  ryhtyen  tuon  tuos- 
takin kapinoihin,  mutta  kaikki  ovat  kukistetut.  —  Turkin,  jonka  alueet 
ulottuivat  Mustanmeren  itärannikoille  asti,  täytyi  viime  sodan  jälkeen 
tehdyssä  rauhanteossa  (v.  1878)  luovuttaa  Venäjälle  Batumin  ja  Karsin 
kaupungit  ja  alueet. 


690  YLEINEN   HISTORIA. 

Persian  valtakunta  on  vielä  säilyttänyt  itsenäisen  aseman,  mutta 
Europan  valtioiden  vaikutus  on  siellfikin  käynyt  hyvin  suureksi.-  Sa- 
moin kuin  Afganistanissa  ovat  täälläkin  kilpailemassa  Venäjä  ja  Eng- 
lanti, joista  jälkimmäinen  on  joutunut  syrjemmfille.  Persia  on  vielä  bar- 
baarinen maa,  jossa  itämaiset  olot  vallitsevat;  sen  hallitsija,  schaahi,  on 
aasialainen  despootti.    Europalainen  sivistys  on  kuitenkia  jonkun  verran 


Shamiit.    KiukiKitn  •utrlkinMin  jthlijt  Mdiiii  VanlJU  vutiui. 

voittanut  alaa;  niinpä  on  siellä  sähkötennättimiä,  ]s  sotajoukko  on 
järjestetty  itävaltalaisten  upseerien  johdossa  europalaiseen  tapaan;  ovat- 
han hallitsijatkin  käyneet  jonkun  kerran  matkoilla  Europan  maissa, 
vaikka  tulokset  niistä  ovat  supistuneet  hyvin  vähiin.  Islamin  uskonto 
estSä  valtiollisen  ja  yhteiskunnallisen  kehityksen. 

Kaspianmeren  itäpuolella  olevilla  aromailla  asui  puolivillejä  pai- 
men tolaiskansoja,  Kirgisejä,  jotka  rosvoamisellaan  häiritsivät  varsinkin 
kaupankäyntiä.     Pietari   suuri   oli   jo  tehnyt   retken    heitä   kukistaakseen 


AASIA.  691 

(y.  1717),  mutta  se  ei  onnistunut,  sillä  epäterveellinen  ilmanala  synnytti 
tauteja,  ja  kulku  oli  erämaissa  vaikeata.  Vasta  Nikolai  I:sen  ajoilta  alkaen 
Venäjän  valta  on  sinnekin  päin  levinnyt;  kirgisiläisheimot  menettivät  itse- 
näisyytensä V.  1847;  sen  jälkeen  taisteltiin  Khokandin  khaanin  kanssa; 
Sir-Darjan  eli  Jaksarteen  ympärillä  olevat  alueet  liitettiin  Venäjään  sekä 
Taschkeniin  suuri  kauppakaupunki  (v.  1865).  Kolme  vuotta  myöhem- 
min täytyi  Bokharan  emirin  tunnustaa  Venäjän  keisarin  yliherruutta,  ja 
Timur  Lenkin  entinen  pääkaupunki  Samarkand  valloitettiin.  Kaikista 
näistä  alueista  muodostettiin  Turkestanin  kuvernementti,  jonka  pääkau- 
punki on  TcLSchkent 

Nämät  valloitukset  eivät  loukanneet  minkään  muun  Europan  vallan 
etuja;  mutta  kun  Venäjä  tahtoi  laskea  valtansa  alle  myöskin  niitä  kan- 
soja, jotka  olivat  Amu-Darjan  eli  Oksus-virran  vasemmalla  puolella,  alkoi 
se  jo  lähennellä  Englannin  aloja,  ja  siten  nuo  molemmat  vallat  joutuivat 
vastakkain  etujaan  ajaessaan. 

Khiwan  khaanikunnan  asukkaat  olivat  harjoittaneet  rosvoamista  ja 
vieneet  Venäjän  alamaisiakin  orjuuteen.  Tästä  tahdottiin  tehdä  loppu. 
Kun  V.  1873  tuollaista  taas  oli  tapahtunut  eikä  khaani  suostunut  vangit- 
tuja Venäläisiä  takaisin  antamaan,  aljettiin  sota.  Vaivalloisen  retken  teh- 
tyään kenraali  Kaufmann  saapui  Khitvaan  ja  sai  sen  haltuunsa  ankaran 
pommituksen  jäljestä.  Siitä  jatkettiin  vielä  maiden  anastusta  eteläänpäin 
Turkmenien  alueelle;  Menvin  suuri  kaupunki  joutui  v.  1884  Venäjän 
omaksi  ja  seuraavana  vuonna  Saraksin  alue,  joka  on  Afganistanin  ra- 
jalla ja  lähellä  sen  pääkaupunkia  Heratia.  Nyt  peljättiin,  että  Venäjä 
anastaisi  Afganistanin  ja  Beludschistanin,  siten  päästäkseen  Intian  valta- 
meren rannikolle;  mutta  sitä  Englanti  ei  suvainnut  Riita  syntyi  eräästä 
Afganistanin  rajalla  olevasta  Pendshehin  kaupungista,  jota  Venäläiset 
tahtoivat  vielä  saada  omakseen,  mutta  Englannin  hallitus  väitti  sen  kuu- 
luvan Afganistaniin.  Sota  oli  syttymäisillään,  mutta  neuvotteluilla  riita- 
asia  saatiin   sovituksi.     Riidanalainen  kaupunki  jäi  kuitenkin  Venäjälle. 

Venäjän  valta  on  siis  viime  vuosikymmeninä  levinnyt  laajalle  noi- 
hin seutuihin,  joissa  ennen  asui  ainoastaan  rosvoheimoja  tai  puolisivisty- 
neitä  islaminuskoisia  kansoja  ja  joissa  sen  vuoksi  oli  matkustajankin 
vaarallista  liikkua.  Järjestystä  on  nyt  ainakin  jossakin  määrässä  saatu 
aikaan  niissä;  sotilasjoukot,  joita  siellä  lukuisasti  on  majoitettuina,  ovat 
pakottaneet  Tatarit,  Kalmukit  ja  Kirgisit  taipumaan  veroja  maksamaan, 
sotajoukkoihin  miehiä  antamaan  sekä  muutenkin  hallituksen  määräämiä 
velvollisuuksia  täyttämään.  Rautatie,  joka  kulkee  Merwin  kautta  Samar- 
kandiin  asti,  sähkölennätin  ynnä  muut  nykyajan  yhdysneuvot  vaikuttavat 


692  YLEINEN   HISTORIA. 

näiden  seutujen  liittymiseen  muuhun  Venäjän  valtakuntaan.  Sitä  paitfli 
edistetään  venäläistyttämistä  kouluillakin;  niinpä  jo  v.  1871  perustettiin 
Samarkandiin  kansakoulu  syntyperäisiä  asukkaita  varten.  Täten  on  eu- 
ropalainen  sivistys  päässyt  siellä  alullensa. 

Ranska  on  niinikään  hankkinut  itselleen  19:nnellä  vuosisadalla 
melkoisia  maa-aloja  Taka-Intian  niemimaan  itäisessä  osassa.  Nämät  maat : 
Tongldng,  Annam,  Koikinkiina  ja  Kambodja  ovat  ammoisista  ajoista 
kuuluneet  Kiinan  sivisty&piiriin  ja  olleet  valtiollisestikin  siitä  riippuvaisia; 
toisinaan  tuo  herruus  on  ollut  lujempi,  toisinaan  se  taas  on  melkein  ko- 
konaan hävinnyt  ja  niiden  ruhtinaat  omistaneet  jotenkin  itsenäisen  ase- 
man. Europalaisia  saapui  näille  seuduille  jo  varhain,  sillä  v.  1511  Portu- 
galilaiset perustivat  täällä  kauppapaikkoja,  ja  myöhemmin  tuli  Hollantilaisia. 
Vähitellen  saapui  lähetyssaarnaajiakin  kristinoppia  levittämään,  ja  siellä 
syntyikin  seurakuntia,  vaikka  ne  olivatkin  pieniä.  Mutta  ennen  pitkää 
puhkesi  viha  kaikkia  muukalaisia  vastaan;  kauppasuhteet  loppuivat,  ja 
kristinopin  saarnaajia  vainottiin.  Sen  johdosta  Europalaisten  koko  vai- 
kutus oli  melkein  kokonaan  lopussa  18:nnellä  vuosisadalla.  Mutta  saman 
vuosisadan  lopulla  Ranska  joutuu  läheisiin  väleihin  Annamin  hallitsijan 
kanssa.  Tässä  valtiossa  oli  ollut  sisällisiä  meteleitä,  joissa  koko  vanha 
kuningassuku  sai  surmansa  paitsi  yhtä  jäsentä,  joka  pakeni  naapuri- 
valtakunnassa  Siamissa  olevan  ranskalaisen  piispan  turviin.  Tuo  pelas- 
tunut prinssi  sai  kuitenkin  vähän  myöhemmin  eteläisen  osan  valtakun- 
taansa hallittavakseen ;  mutta  poikansa  hän  lähetti  piispan  kanssa  Ranskaan 
pyytämään  sen  kuninkaalta  apua.  Ludvig  XVI  tekikin  v.  1787  hänen 
kanssaan  sopimuksen,  jonka  mukaan  Ranska  sai  Turonkin  pienen  niemi- 
maan, kun  lupasi  korvaukseksi  antaa  apua  kuninkaalle,  jotta  tämä  saisi 
koko  valtakuntansa  takaisin.  Tällainen  oli  Ranskan  vallan  alku  Taka- 
Intiassa.  Vallankumouksen  melskeisinä  aikoina  näihin  etäisiin  seutuihin 
ei  jouduttu  kiinnittää  huomiota,  ja  vasta  seuraavan  19:nnen  vuosisadan 
puolivälissä  uudet  valloitukset  alkoivat.  Siellä  oli  näet  jälleen  puhjennut 
viha  Europalaisia  kohtaan ;  lähetyssaarnaajia  ja  kristittyjä  vainottiin, 
jonka  johdosta  Napoleon  III  ryhtyi  sotaisiin  toimiin.  Hän  lähetti  v.  1856 
Annamiin  sotajoukon  kostamaan  muutamien  lähetyssaarnaajien  murhaa. 
Sen  jälkeen  sodat  uudistuivat  tuon  tuostakin,  ja  niihin  sekaantui  Kiina- 
kin, sillä  kun  vanhastaan  oli  yliherruus  näihin  maihin.  Ranska  kui- 
tenkin pääsi  voitolle;  v.  1863  se  otti  Annamin  herruuden  alaisen  Kot- 
kinkiinan;  Kiinalta  taas  otettiin  Tongking,  kun  sota  oli  v.  1883  syntynyt 
tämän    valtakunnan   kanssa,   ja   koko   Annamkin   joutui  sen   suojeluksen 


694  YLEINEN   HISTORIA. 

alaiseksi.  Siten  Kiinan  herruus  loppui  näissä  maissa,  ja  Ranska  tuli 
sen  naapuriksi  etelässä,  josta  se  voi  helposti  tunkeutua  itse  Kiinaan. 

Taka-Intian  niemimaan  ja  Australian  maan-osan  välillä  on  maail- 
man suurin  saariryhmä,  jota  kutsutaan  Itä-Intian  saaristoksi.  Alkuansa 
näillä  saarilla  asui  nähtävästi  mustaihoista  kansaa;  sittemmin  muutti 
sinne  Malaijilaisia,  jotka  täällä  samoin  kuin  Taka-Intian  niemimaalla  tu- 
livat vallitseviksi  ja  perustivat  useita  valtioita.  Kiinalaisia  ja  Intian  nie- 
mimaalta saapuneita  Hinduja  siirtyi  niihin  myöhemmin,  ja  sittemmin 
Arabialaisia,  jotka  jo  ammoisista  ajoista  olivat  kauppayhteydessä  näi- 
denkin seutujen  kanssa,  mutta  vasta  Muhammedin  uskonpuhdistuksen 
jälkeen  asettuivat  vakinaisesti  tänne  asumaan.  Arabialaisten  vaikutus  on 
ollut  hyvin  suuri;  niinpä  islamin  oppi  on  saanut  täällä  paljon  tunnus- 
tajia ja  niiden  lukumäärä  on  vieläkin  suurempi  kuin  muiden  uskon- 
tunnustajien.  Europalaiset  eivät  paljon  tunteneet,  näitä  seutuja,  ennen- 
kuin he  olivat  Hyväntoivon-niemen  ohi  purjehtineet  Intiaan  ja  sieltä 
kauemmaksi  itäänpäin,  pyrkiessään  Kiinaan.  Aikaisemmin  oli  mikäli  tie- 
detään vain  yksi  Europalainen,  tunnettu  venetsialainen  matkustaja  Marco 
Polo,  käynyt  näillä  seuduilla,  sillä  Itämailla  kulkiessaan  tuli  hän  Itä-Intian 
saarillekin  (v.  1295).  16:nnen  vuosisadan  alussa  Portugalilaiset  anastivat 
täällä  itselleen  kauppapaikkoja,  mutta  ennen  pitkää  HoUantaiset  veivät 
heistä  voiton  ja  omistivat  useita  näistä  saarista,  jotka  vieläkin  ovat  Hol- 
lannin arvokkaimmat  siirtomaat;  Jaavassa  oleva  Batavian  kaupunki  on 
tärkein  paikka.  Ainoastaan  pohjoinen  ja  luoteinen  osa  suuresta  Borneon 
saaresta  on  Englannin  oma.  Filippinein  saariryhmän  Espanja  omisti  jo 
Kaarle  V:nnen  aikana,  ja  se  on  ollut  sen  alusmaana  aina  viime  vuosiin 
asti.  Kelvoton  hallitus,  pappis-  ja  munkkivalta,  jotka  kaikkialla  ovat  seuran- 
neet Espanjalaisia,  herättivät  täälläkin  tyytymättömyyttä,  joka  sai  aikaan 
useita  kapinoitakin.  Vihdoin  Amerikan  Yhdysvallat  Kuban  johdosta  syn- 
tyneen sodan  aikana  anastivat  tämän  saariryhmän  ja  pitivät  sen  oma- 
naan, vaikka  asukkaat  toivoivat  itsenäisiksi  pääsevänsä. 

Aasian  itäisessä  osassa  oleva  Kiinan  valtakunta  on  vanhalla  poh- 
jallaan säilynyt  vuosituhansien  halki  ja  on  siinä  kohden  ainoa  laatuaan 
koko  maan  pinnalla.  Jo  varhain  sen  asukkaat,  joista  suurin  osa  kuuluu 
mongolilaiseen  rotuun,  kohosivat  paimentolaisasteelta  maataviljeleviksi,  ja 
vuosisatojen  vieriessä  on  maanviljelys  kehittynyt  siihen  määrään,  että 
tuskin  missäkään  Europan  maassa  nykyään  sen  vertaista  tapaa;  sangen 
huolellisella  muokkaamisella,  lannoituksella  ja  kanavoimisella  on  karum- 
pikin maa  tehty  hedelmälliseksi;  suuria  riisipeltoja,  laajoja  tee-  ja  puuvilla- 
viljelyksiä,  hedelmäpuita  ja  puutarhoja  rehevine  monivärisine  kukkineen 


i 

I 

!  AASIA.  695 

näkee  kaikkialla.     Mutta   myöskin   monta   teollisuudenhaaraa  on  ammoi- 
sista  ajoista   asti   siellä   kehittynyt.     Jo  tuhat  vuotta  ennen  Kristuksen 
syntymää  Kiinassa  valmistettiin  kauniisti  somistettuja  pronssiastioita,  kel- 
'  loja,  kulkusia  y.  m.;  savesta  muovailtuja  astioita  tavataan  ainakin  2:selta 

ja  3:nnelta  vuosisadalta  e.  Kr.  s.;  mutta  posliiniteollisuus,  joka  myöhem- 
min on  kehittynyt  sangen  hienoksi,  lienee  saanut  alkunsa  vasta  6:nnella 
tai  7:nneilä  vuosisadalla  j.  Kr.  s.  Silkin  valmistaminen,  joka  on  Kiinasta 
kotoisin,  oli  jo  ammoisina  aikoina  tunnettu,  ja  6:nnella  vuosisadalla 
j.  Kr.  s.  se  levisi  sieltä  Länsimaihinkin.  Vanhimpina  aikoina  Kiinalaiset 
piirsivät  tai  maalasivat  kirjoitusmerkkinsä  bambu-ruo'on  lehdille,  mutta 
noin  100  vaiheilla  j.  Kr.  s.  he  alkoivat  valmistaa  paperia  puunkuoresta, 
hampusta,  lumpuista  ja  vanhasta  langasta.  Kirjoitus  oli  alkuansa  kuva- 
kirjoitusta, niinkuin  Egyptiläisilläkin,  mutta  myöhemmin  käytettiin  eri 
merkkejä  eri  äänteitä  varten.  Kirjapaino,  jossa  käytettiin  puisia  kirjasi- 
mia, keksittiin  v.  600  vaiheilla  j.  Kr.  s. 

Kiinalaiset  ovat  käytännöllistä  kansaa;  heidän  koko  ajatuspiiriinsä 
kuuluu  vaan  jokapäiväinen  elämä  ja  toiminta.  Sitä  heidän  uskontonsa- 
kin  todistaa.  Se  ei  tarkoita  syvällisten  uskonkappaleiden  selvittämistä, 
eikä  haudantakaisen  elämän  huolehtimista,  vaan  se  on  kohdistunut  tä- 
hän maalliseen  elämään,  jonka  vuoksi  se  on  saanutkin  käytännöllis- 
siveellisen  luonteen.  Sen  järjestäjä  on  Kungfutse  (Confucius),  joka 
V.  600  vaiheilla  e.  Kr.  s.  laati  Kiinalaisten  pyhät  kirjat  (King).  Mutta 
hänen  oppinsa  ei  ole  hänen  muodgstamansa,  vaan  se  on  esi-isiltä  peritty. 
»En  ole  mitäkään  lisännyt,  enkä  mitäkään  ottanut  pois;  opetan  sitä  sel- 
laisena kuin  se  oli  alkuperäisessä  puhtaudessaan;  se  on  muuttumaton 
kuin  taivas,  josta  se  on  kotoisin»,  sanoo  hän.  Hän  tahtoo  opettaa,  mi- 
ten perheen  isän  ja  lasten  tulee  käyttäytyä  toisiaan  kohtaan;  hän  antaa 
sääntöjä  virkamiehille  (mandarineille),  ministereille  ja  keisarillekin  sekä 
määrää  ohjeita,  joita  hyväin  alamaisten  tulee  noudattaa  esivallan  edus- 
tajia kohtaan.  »Tämä  filosofia  käsittää  kaikki  eri  kohdat  ja  asteet  ihmisten 
keskinäisissä  suhteissa  alkaen  lapsen  rakkaudesta  isäänsä  aina  keisarin 
rakkauteen  kansaansa  kohtaan  asti,  ja  sen  kautta  se  on  saanut  yksityis- 
ihmisen ja  yhteiskunnan  elämäntoiminnassa  sellaisen  vankkuuden,  ettei 
sitä  tähän  asti  ole  voitu  murtaa.»  Taivaalle,  joka  on  kaiken  alkulähde,  tulee 
ihmisen  osottaa  kiitollisuutta,  ja  samoin  esi-isille.  Esi-isien  palveleminen 
onkin  tullut  tärkeimmäksi  osaksi  Kiinalaisten  uskonnonmenoissa,  sillä  he 
uskovat,  että  vainajan  henki  vielä  jatkaa  oloansa  samantapaisissa  olo- 
suhteissa kuin  ennen  ruumiiseen  liittyneenä,  ja  sen  vuoksi  on  sitä  koh- 
taan   samallaisia    velvollisuuksia,    kuin    eläviäkin   kohtaan.     Pappeja   ei 


696  YLEINEN   HISTORIA. 

Kiinassa  ole  eikä  aatelistoakaan;  keisari,  joka  on  kansan  isä,  on  välittä- 
jänä sen  ja  taivaan  välillä;  hän  on  vastuunalainen  kansan  käytöksestä, 
ja  jos  maanvaivoja  tulee,  ovat  ne  taivaan  rangaistuksia,  jotka  johtuvat 
hänen  virheistään  ja  erehdyksistään. 

Tämä  käytännöllinen  uskonto  on  syvään  juurtunut  Kiinalaisten 
katsantotapaan,  ja  verraten  vähäpätöinen  merkitys  on  ollut  muilla  uskon- 
noilla, jotka  siellä  tavataan.  Niinpä  n.  k.  Tao-oppi,  joka  syntyi  samaan 
aikaan  kuin  Kungfutse  järjesti  uskonoppinsa,  saavutti  jonkun  verran 
tunnustajia,  mutta  sen  vaikutus  ei  ole  ollut  suuriarvoinen.  Intiasta  taas 
tuli  lähetyssaarnaajien  kautta  tunnetuksi  v.  200  vaiheilla  e.  Kr.  s.  Buddan 
oppi  (ks.  vanhaa  aikaa  luk.  VI),  jonka  vaikutus  on  ollut  suurempi.  Aluksi 
se  näkyy  levinneen  jotenkin  laajalle,  sillä  jo  v.  637  j.  Kr.  s.  mainitaan  Kiinassa 
olleen  3716  buddalaista  luostaria.  Muutamat  keisarit  kuitenkin  panivat 
toimeen  vainoja,  tahtoen  hävittää  sen;  niinpä  v.  845  muun  muassa  hä- 
vitettiin 4600  luostaria  ja  260,000  munkkia  ja  nunnaa  pakotettiin  sen 
johdosta  luopumaan  luostarielämästä.  Mutta  Buddan  oppi  on  kuitenkin 
siellä  säilynyt,  ja  on  sillä  vieläkin  paljon  tunnustajia. 

Vaikeampi  on  kristinopin  ollut  Kiinassa  voittaa  pysyvää  ja  vank- 
kaa jalansijaa,  vaikka  sekin  siellä  hyvin  aikaisin  tuli  tunnetuksi,  ja  lä- 
hetystointa  tuon  tuostakin  on  uudistettu.  Jo  v.  635  saapui  Kiinaan  Sy- 
riasta  lähetyssaarnaaja,  joka  kuului  n.  k.  nestorianisiin  kristittyihin; 
myöhemmin  lähti  useita  muitakin.  Monet  keisarit,  etenkin  mongolilaiset 
13:nnellä  vuosisadalla,  suosivat  heidän  toimintaansa;  syntyi  paljon  seura- 
kuntia, ja  monet  korkeat  virkamiehetkin  liittyivät  kristinoppiin.  Rooman 
paavi  lähetti  niinikään  lähettiläitä  ja  munkkeja  Kiinaan  13:nneliä  ja  14:nnellä 
vuosisadalla  kristinoppia  saarnaamaan,  mutta  tulokset  eivät  näytä  olleen 
suuria.  Mongolilaisen  hallitsijasuvun  valtansa  menetettyä  v.  1368  tu- 
kahtui koko  kristinusko,  siliä  seuraavat  Ming-sukuun  kuuluvat  keisarit 
vainosivat  sitä.  Silloin  tuo  vanha  nestorianinen  kirkkokin  hävisi  jäl- 
jettömiin. 

Jesuiittain  innokas  toiminta  16:nnellä  vuosisadalla  ulottui  Kiinaan 
asti.  Aluksi  kristinoppi  voitti  alaa  siihen  määrään,  että  jo  v.  1637  las- 
kettiin siellä  olleen  noin  40,000  kristittyä;  mutta  ennen  pitkää  taas  alkoi 
häviön  aika,  jonka  sai  aikaan  lähetyssaarnaajien  kesken  vallitseva  eri- 
puraisuus, he  kun  eivät  olleet  yksimielisiä  siitä,  mikä  arvo  ja  merkitys 
Kiinassa  vallitseville  uskonnollisille  menoille  oli  annettava,  olivatko  ne  ko- 
konaan pakanallisina  hyljättävät,  jota  käsitystä  dominikaanit  kannattivat, 
vai  oliko  suopeutta  osotettava,  niinkuin  jesuiitat  ylimalkaan  tahtoivat. 
Vainot,  jotka  muutamat  keisarit   18:nnellä  vuosisadalla  panivat  toimeen, 


tulivat  yielä  lisfiksi,  ja  siten  hävisi  kristinoppi  jälleen  melkein  kokonaan, 
kunnes  taas  v.  1854  ja  v.  1860  tehtyjen  sopimusten  mukaan  Ifihetys- 
saarnaajien  sallittiin  sitä  julistaa  valtakunnan  sisfiosisaakin. 

Protestanttiset   kirkkokunnatUn    ovat   lähettäneet    Kiinaan    lähetys- 
saarnaajia, joista  ensimmäiset  tulivat   Hollannista  v.  1624,  mutta  jo  sa- 


man vuosisadan  loppupuolella  heidän  toimintansa  loppui.  Vasta  viime 
vuosisadan  puolivälistä  alkaen  on  Kiinassa  työskennellyt  englantilaisia, 
amerikalaisia,  saksalaisia  sekä  muistakin  maista,  vieläpä  Suomestakin, 
lähteneitä  kristinopin  julistajia.  Kristinuskoon  kääntyneiden  lukumäärä 
olikin  melkoinen  19:nneD  vuosisadan  lopussa,  sillä  katoliseen  kirkkoon 
kuuluvia  Kiinalaisia  laskettiin  v.  1900  olleen  535,000  ja  lähetyssaarnaajia 
noin  530,  protestanttiseen  kirkkoon  kuuluvia  samaan  aikftan  noin  40,000 


608  TLEIKEH   HI8TORLL 

ripillfl  käypftfl,  ja  Iflbetyssaamaajia  lähes  1,300,  joista  noin  700  nais- 
henkilöS.  Mutta  mainittuna  monna  sjntji  julma  »boksarien  kapina», 
joka  saattoi  koko  llhetystoimen  sekasortoon  ja  seurakunnat  hajalle,  jota 
paitsi  paljon  kristittyjä  murhattiin. 

Kiinalla  on  Itä-Aasian  valtiollisissa  oloissa  ollut  suuri  merkitys, 
voimmepa  verrata  sitä  Rooman  valtioon  Länsimaissa,  mutta  Kiinan  valta- 
asema  on  vaan  ollut  pitempiaikainen.  Sen  ala  on  ollut  sangen  laaja 
aina  viime  aikoihin  asti,  sillä  paitsi  varsinaista  Kiinaa  kuului  siihen 
Mandschuria  ja  Mongolia  eli  suurin  osa  Keski-Aasiaa,  Tibet  on  kauan 
aikaa  ollut  siitä  riippuvainen,  Tongking  niinikään;  Korean  valtio  oli 
myöskin  vasallisuhteessa  Kiinan  keisariin.  Sen  hallitsijat  kävivät  usein 
sotia  suuret  joukot  mukanaan;  vanhimpina  aikoina  oli  jalkamiesten 
ohessa  sotureita,  jotka  taistelivat  sotavaunuissa,  niinkuin  Egyptissä  ja 
Assyriassakin  oli  tapana;  ja  vasta  2:sella  vuosisadalla  j.  Kr.  s.  lienee 
ratsuväkeä  aljettu  käyttää;  keihäs,  miekka,  nuija,  kirves,  jousi  ja  nuolet 
olivat  soturien  aseet,  kilvellä  ja  haarniskalla  taas  suojeltiin  ruumista  vi- 
hollisen iskuilta  ja  nuolilta.  Mutta  monta  kertaa  ulkoapäin  tulleet  kansat 
ovat  Kiinan  vallanneet  ja  sitä  hallinneet;  niinpä  valloittivat  sen  samat 
Mongoliti  jotka  Temudsinin  ja  hänen  seuraajansa  aikana  levittivät  val- 
taansa aina  Puolan  ja  Unkarin  rajoille  asti  (ks.  keski-aikaa  luk.  XIV). 
Nuot  valloittajat  ovat  kuitenkin  muuttuneet  Kiinalaisiksi,  joten  entiset 
olot  eivät  heidän  kauttaan  ole  suurestikaan  vaihtuneet.  Hallitsijasuvut 
ovat  muutenkin  vaihdelleet;  toimettomuus  ja  velttous,  joka  johtuu  moni- 
vaimoisuudesta  ja  haremi-elämästä,  tekee  hallitsijat  ennen  pitkää  kykene- 
mättömiksi tarmolla  johtamaan  asioita;  hovijuonet,  joissa  virkamiehet  ja 
eunukit  ovat  osallisia,  ovat  niinikään  tavallisia  ilmiöitä,  maakuntien  hoi- 
tajat ja  sotaväen  kenraalit  omistavat  itselleen  itsenäisen  aseman  j.  n.  e. 
Kun  uusi  suku  on  saanut  anastetuksi  itselleen  hallituksen,  osottaa  se 
jonkun  aikaa  tarmoa,  kunnes  olot  taas  kääntyvät  huonompaan  päin. 
Sellaista  on  Kiinan  sisällinen  tila  vuosituhansien  kuluessa  ollut.  Sanalla 
sanoen,  siinä  on  nähtävinä  samat  ilmiöt,  kuin  vanhassa  Assyriassa,  Ba- 
byloniassa, Persiassa  y.  m.  Aasian  valtioissa.  Kiina  on  ollut  itämaalainen 
valtio,  ja  samalla  pohjalla  se  on  vieläkin. 

Kokonaan  eristettyinä  muista  kansoista  Kiinalaiset  eivät  kuitenkaan 
ole  olleet;  sitä  tuo  vasta  kerrottu  Buddan-  ja  kristinopin  leviäminenkin 
todistaa;  ja  kauppayhteydessä  Kiina  niinikään  on  ollut  Europan  kanso- 
jenkin kanssa  vanhalta  ajalta  alkaen.  Sen  tavaroita  kuljetettiin  halki 
Keski-Aaslan  kulkevia  kauppateitä  myöten  saman  maanosan  läntisiin 
maihin,  joista  ne  tuotiin  Europaan.    Venetsialainen  Marco  Polo  matkusti 


AASIA.  699 

tätä  tietä  Kiinaan  asti  (ks.  keski-aikaa  luk.  XVI).  Mutta  muuten  ei  paljon 
tiedetty  tästä  maasta,  sillä  muukalaisia  ei  sinne  yleensä  päästetty.  Eng- 
lannin Itä-Intian  kauppaseura  osasi  kuitenkin  jo  varhain  hankkia  itselr 
leen  jonkinlaisia  kauppaoikeuksia  Kiinassa.  Kauppa  kävi  näet  siten,  että 
Kantonin  ja  Makaon  kaupungeissa  olevat  kiinalaiset  kauppiaat  olivi^t 
välittäjinä.  Mutta  kun  kauppaseuran  valta  loppui,  joutui  Kiina  Eng- 
lannin hallituksen  kanssa  tekemisiin,  eikä  kauppa  enää  sen  jälkeen  käy- 
nyt niin  rauhallisella  tavalla.  Kiinalaiset  osottivat  halveksimista  noita 
»punatukkaisia  barbaareja  >  kohtaan,  joiksi  he  kutsuivat  Englantilaisia,  ja 
nämät  taas  tahtoivat  yhä  enemmän  laajentaa  kauppaoikeuksiansa  »Tai- 
vaan valtakunnassa»,  joksi  Kiinan  valtakuntaa  myöskin  kutsutaan.  Seu- 
rauksena tästä  syntyneistä  selkkauksista  on  ollut  Europalaisten,  etenkin 
Englantilaisten,  vallan  karttuminen  ja  Kiinan  avautuminen  Europalai- 
sille.  Se  on  ollut  vähitellen  pakotettu  liittymään  kansainvälisiin  olo- 
suhteisiin. 

Intiasta  oli  Englannin  kauppiaiden  välityksellä  tuotu  paljon  opiu- 
mia,  jonka  turmiollinen  nauttiminen  Kiinassa  pelottavassa  määrässä  lisään- 
tyi; koko  seutujakin  joutui  sen  kautta  peräti  rappiotilaan.  Kiinan 
hallitus  tahtoi  sitä  estää,  kieltäen  koko  tavaran  tuonnin  (v.  1836).  Tä- 
män kiellon  johdosta  Kantonin  maaherra  vaati  kaupungissa  olevan  opiumi- 
varaston  haltuunsa;  mutta  kun  englantilaiset  kauppiaat  eivät  sitä  anta- 
neet, otti  hän  sen  takavarikkoon.  Tästä  omistajat  kärsivät  2  i  milj. 
punnan  (1  punta  =  25  Suom.  markkaa)  vahingon.  Nyt  syntyi  sota. 
Englannin  sotaväki  valloittaa  Kantonin;  sen  laivoja  kulkee  Jantsekiang- 
jokea  ylöspäin,  uhkaillen  hävittää  suuren  Nankingin  kaupungin.  Kiinan 
keisari  teki  kuitenkin  rauhan  (v.  1842),  jonka  mukaan  opiumin  kauppa 
jäi  entiselleen,  ja  Englanti  sai  vielä  suuren  rahasumman,  Hongkongin 
saaren  sekä  oikeuden  käydä  kauppaa  viidessä  satamakaupungissa. 

Uusia  riitaisuuksia  ilmestyi  kuitenkin  taas  ennen  pitkää.  Kantonin 
maaherra  Jeh,  joka  kovasti  vihasi  muukalaisia,  vaati  kahtatoista  Eng- 
lannin laivoihin  paennutta  Kiinalaista  haltuunsa,  mutta  kun  hän  ei  niitä 
hyvällä  saanut,  otatti  hän  ne  väkivallalla.  Englantilaiset  alkoivat  sen 
johdosta  pommittaa  Kantonia  sekä  polttivat  maaherran  palatsin;  Kiina- 
laiset taas  polttivat  Europalaisten  samassa  kaupungissa  olevat  talot.  Na- 
poleon III:kin  otti  osaa  nyt  alkaneeseen  sotaan,  koska  eräs  ranskalainen 
lähetyssaarnaaja  oli  murhattu.  Kanton  valloitettiin  (v.  1858)  ja  Jeh 
vietiin  vankina  Kalkuttaan,  jossa  hän  kahden  vuoden  kuluttua  kuoli. 
Molempien  valtojen  laivastot  kulkivat  Peiho-jokea  ylöspäin,  lähestyen  itse 
pääkaupunkia  Pekingiä.    Keisari  lupaa  taas  suostua  rauhaan;  mutta  kun 


700  TLEIKEK   HISTORIA. 

Englannin  ja  Ranekan  IShettilftät  aikoivat  mennS  Pekingiin  raulian- 
pBBtöstä  Tahviataniaan,  ei  heitä  päästetty kSi n.  Sen  vuoksi  sotaa  jatket- 
tiin; Kiinalaisten  joukot  voitettiin,  ja  keisarin  kesSpalatsista  ryöstettiin 
vuosisatojen  kuluessa  sinne  kootut  aarteet  sekS  sytytettiin  sitten  pala- 
maan. Vihdoin  molempien  valtojen  johtajat  kulkivat  vahvan  suojelus- 
joukon  seuraamina  itse  Pekingiin  (Lokakuussa  v.  1860).  Europalaisten 
asema  tuli  tSmSn  sodan  kautta  entistä  paljon  vankemmaksi;  esim.  Eu- 
ropan  valtojen  lähettiläitä  asettui  nyt  Kiinan  pääkaupunkiin  asumaan,  ja 


P*kla|la  ktupuBila  partU. 

Ranskalaiset    saivat   kauppa-oikeuksia,  jotka   äsken  mainitun  Tongkiogin 
sodan  jälkeen  vielä  laajennettiin. 

Kuropalaisen  kulttuurin  vaikutus  ei  Kiinalle  ole  tuottanut  tähän 
asti  muuta  kuin  häviötä  ja  hajaannusta;  mutta  jos  se  tahtoo  säilyä 
omintakeisena  valtiona,  täytyy  sen  järjestää  hallintonsa,  ja  ennen  muuta 
sotajoukkonsa,  europalaiseen  tapaan,  parantaa  yhdysliikkeensä  rautateitä 
rakentamalla,  sanalla  sanoen  lainata  Europa  laisilta  käytännöllisten  ja  tek- 
nillisten keksintöjen  tuottamat  edut,  sillä  tässä  kohden  sen  heikommuus  tulee 
näkyviin.  Kiinassa  onkin  jo  opittu  jossakin  määrin  antamaan  näille  arvoa, 
mutta  vielä  nytkin  ilmenee  kansan  suuressa  enemmistössä  tuo  esi-isiltä  pe- 
ritty vieraitten  olojen  halveksiminen  ja  muukalaisviha,  joka  suuresti  on  sen 
edistystä  ehkäissyt.  Äskettäin  (v.  1900)  se  jälleen  puhkesi  esille  julmassa 
iboksarien   kapinassa-,  johon   Europalaisten   anastukset  antoivat   aiheen. 


AASIA.  701 

Japanin  kanssa  taistellessaan  (vv.  1894 — 96)  Kiinalaiset  nSet  olivat  kärsineet 
tappioita,  mutta  silloin  Europan  suurvallat,  VenSjä,  Saksa  ja  Ranska,  tu- 
livat vfllittSmSän,  estSen  Japania  saamasta  erästä  haluamaansa  aluetta; 
nftmat  vaativat  kuitenkin  itselleen  etuja  Kiinalta,  ja  kun  kaksi  katolista  Iti- 
hetyssaarnaajaa  oli  surmattu,  ryhdyttiin  pontevimpiin  toimiin;  Saksa  otti 
itselleen  eriän  Kiautschaun  kaupungin  (v.  1898);  pian  sen  jBlkeen  Venijft 
sai  Kiinan  hallituksen  luovuttamaan  itselleen  kaksi  satamaa,  (Port  Arthurin 


Klfnalaintn  v*lll*mk)  Ll-Hung-Ttchiog. 

ja  Talienvanin),  Englanti  js  Ranska  ottivat  niinikään  kumpikin  sataman 
itselleen.  Tämä  muukalaisten  anastus  sai  puhkeamaan  kapinan,  jota  kii- 
hotti vielä  katovuosista  johtunut  nälänhätä.  Shantungin  maakunnassa, 
joka  on  valtakunnan  itäosassa,  se  sai  alkunsa.  Kapinoitsijat  kääntyivät 
ensin  omaan  kansaansa  kuuluvia  kristittyjä  vastaan,  sitten  lähetyssaar- 
naajia aljettiin  vainota,  ja  vihdoin  tahdottiin  surmata  kaikki  muukalaiset. 
Pääkaupungissa  Pekingissä  Europalaisten  täytyi  kaksi  kuukautta  puolus- 
taa itseänsä  lähetystöjen  rakennuksissa,  kunnes  Europan  suurvaltojen, 
Amerikalaisten  ja  Japanin  joukot  heidät  pelastivat  (v.  1902).  Kapina 
loppui,  mutta  olot  eivät  näy  silti  vakaantuneen. 


702  YLEINEN   HISTORIA. 

Japanin  saarivaltion  asukkaat  ovat  samaa  keltaista  rotua  kuin  Kii- 
nalaiset, ja  vanha  sivistysmaa  on  tämäkin,  vaikkei  kuitenkaan  niin  iki- 
vanha kuin  Kiina.  Europalaisille  tuo  maa  on  ollut  vielä  vieraampi  kuin 
Kiina,  sillä  vasta  mainittu  Marco  Polo  mainitsee  ensi  kerran  siitä,  kutsuen 
sitä  »Zipangu» -valtioksi.  16:nnen  sataluvun  puolivälissä  sinne  pääsi  tun- 
keutumaan joitakuita  portugalilaisia  kauppiaita,  joiden  mukana  saapui 
myöskin  jesuiittoja.  Viisaalla  menettelyllään  nämät  saivat  oppinsa  leviä- 
mään, niin  että  jo  v.  1581  siellä  tavattiin  enemmän  kuin  200  kirkkoa, 
ja  kristinuskon  tunnustajien  lukumäärä  oli  noin  150,000.  Mutta  ennen 
pitkää  syntyi  viha  muukalaisia  vastaan;  hallitus  antoi  karkotuskäskyjä, 
ja  vainojakin  pantiin  toimeen;  kristittyjä  ristiinnaulittiin,  poltettiin,  upo- 
tettiin veteen  tai  muulla  tavalla  kidutettiin  kuolemaan.  V.  1650  vaiheilla 
oli  koko  kristinusko  tämän  johdosta  hävinnyt.  Hollantilaiset  saivat  kui- 
tenkin senkin  jälkeen  perustaa  joitakuita  kauppakonttooreja,  mutta  he 
eivät  harrastaneet  kristinopin  levittämistä,  valehtelivatpa  vielä  lisäksi,  ettei- 
vät he  itsekään  olleet  kristittyjä.  —  Vasta  19:nnen  vuosisadan  puoli- 
välistä alkaen  ovat  muut  kansat  päässeet  tämän  maan  yhteyteen,  ja  siitä 
alkaen  on  sitä  opittu  tuntemaan.  Europalaiset  tapasivat  siellä  jotenkin 
samallaiset  olot  kuin  Kiinassakin;  teollisuus,  maanviljelys  ja  puutarhan- 
hoito olivat  hyvin  kehittyneet  ja  kauppa  vilkas ;  valtion  uskonto  oli  Buddan 
oppi,  mutta  yleisemmin  levinnyt  oli  n.  k.  ^in^o-uskonto,  joka  oli  muo- 
dostunut useista  eri  uskonto-opeista  ja  kehittynyt  jonkinlaiseksi  luonnon- 
palvelemiseksi.  Hallitsija  eli  mikado  oli  menettänyt  alkujaan  hänelle 
kuuluvan  itsevaltiuden,  sillä  mahtava  aatelisto,  daimiot,  oli  riistänyt 
vallan  itselleen,  niinkuin  Europan  keski-ajan  feodaaliaatelisto  kuninkailta. 
Tästä  valtiojärjestyksestä  johtui  alituisia  sisällisiä  sotia,  niinkuin  keski- 
ajalla Europan  Länsimaissa.  Mikadon  rinnalle  oli  sitä  paitsi  kohonnut 
eräs  ylhäinen  virkamies,  shoguni,  joka  vähitellen  sai  hallituksen  käsiinsä, 
niinkuin  Major  domus  Frankkien  valtakunnassa  Merovingien  aikana. 

Muuan  amiraali  Perry  Yhdysvalloista  saapui  Japaniin  kauppasopi- 
musta ehdottamaan  tämän  maan  kanssa  v.  1853;  hän  astui  maallekin, 
vaikka  se  häneltä  kiellettiin.  Tämä  suututti  hallitusta  ja  daimioita,  ja 
vastausta  saamatta  Perryn  täytyi  lähteä  pois.  Mutta  jo  seuraavana 
vuonna,  kun  sama  Perry  lupauksensa  mukaan  palasi  takaisin,  shogunin 
hallitus  suostui  kauppasopimukseen  Amerikkalaisten,  vieläpä  Englantilais- 
ten, Venäläisten  ja  Ranskalaisten  kanssa,  avaten  heille  muutamia  satamia. 
Japanilaiset  saivat  myöskin  nyt  matkustaa  ulkomaille,  jota  monet  käytti- 
vät hyväkseen,  ja  tiedonhaluisina  sekä  hyväoppisina  he  perehtyivät  pian 
europalaiseen    sivistykseen.     Ennen   pitkää   syntyi   kuitenkin    reaktsiooni 


704  YLEINEN   HISTORIA. 

tätä  muukalaisuuden  suosiota  vastaan;  daimiot  ja  mikado  kannattivat 
vanhoillisuutta  ja  shogunin  hallitus,  jonka  johtaja  oli  ruhtinas  Mito,  taas 
suosivat  ulkomaalaisuutta.  Mito  murhattiin  v.  1860  ja  »barbaareja»  sur- 
mattiin niinikään.  »Kunnia  mikadoUe  ja  barbaarit  pois»,  kuului  yhä 
äänekkäämmin  huudettavan.  Shogunin  valta  lakkautetuinkin  v.  1867, 
mutta  myöskin  daimioilta  otettiin  valta  ja  läänit,  joten  mikado  sai  entisen 
itsevaltiuden  (v.  1871). 

Tuo  vallankumous  ei  kuitenkaan  tuottanut  voittoa  vanhoilliselle 
puolueelle,  päinvastoin  mikado  Mutsu-Hito  koetti  europalaisen  sivistyksen 
avulla  hankkia  uutta  voimaa  Japaniin.  Täydellinen  mullistus  tapahtui 
nyt  muutaman  vuoden  kuluessa;  hallitus  muutettiin  perustuslailliseksi,  ja 
Europan  valtioiden  malliin  muodostettiin  Japanissakin  parlamentti,  joka 
ilmaisee  kansan  tahdon;  valtion  virkoihin  pääsi  kaikki  huolimatta  synty- 
perästä, hallintolaitos  järjestettiin  europalaiseen  malliin,  samoin  oikeus-  ja 
poliisilaitos;  sotalaitosta  järjestettäissä  oli  Preussin  armeija  mallina;  rauta- 
teitä aljettiin  rakentaa,  posti-  ja  telegrafilaitos  järjestettiin,  pankkeja  pe- 
rustettiin, kansa-  ja  oppikouluja  sekä  yliopistoja  niinikään.  Japanilaisia 
käy  Europassa  oppimassa,  Japanin  yliopistoissa  taas  on  suureksi  osaksi 
europalaisia  opettajia.  Etupäässä  Europalaisten  avulla  noita  reformejakin 
on  toimeenpantu. 

Täten  on  Japanissa  perinpohjainen  muutos  tapahtunut  hallituksen 
tahdosta,  ja  kansa  on  pakotettu  mukaantumaan  uusiin  olosuhteisiin.  Luon- 
nollista on,  ettei  europalainen  sivistys  ole  saattanut  tunkeutua  syvälle* 
kään  eikä  muuttaa  kansassa  vanhaa  katsantotapaa,  vaan  se  on  jäänyt 
ulkopinnalle.  Mutta  käytännöllisiä  parannuksia  tarkoittavat  reformit  ovat 
kuitenkin  kohottaneet  Japanin  huomatuksi  valtioksi.  TeoUisuus  on  kehit- 
tynyt vähitellen  tehdasteollisuudeksi,  ja  vienti  on  suuresti  lisääntynyt; 
tärkein  vientitavara  on  raaka  silkki. 

Mutta  samassa  kuin  Japani  elpyi  uuteen  elämään,  kasvoi  sen  kan- 
sallistunto, ja  siitä  uhkuva  voima  alkoi  purkautua  ulospäinkin.  Sen 
maa  oli  pieni,  väkiluku  siihen  verraten  suuri,  jota  paitsi  se  tarvitsi 
markkinapaikkoja  yhä  lisääntyville  teollisuustuotteilleen.  Vastapäätä  oleva 
Aasian  mantereen  rannikko  oli  lähinnä;  mutta  siinä  oli  vastassa  Kiina 
ja  Venäjän  valtakunta.  Sen  vuoksi  oli  sota  näiden  kanssa  välttämätön, 
ennenkuin  etuja  oli  toivottavissa.  Kiina,  vaikka  alaltaan  ja  väkilukunsa 
puolesta  monta  vertaa  suurempi,  ei  kyennyt  vastusta  tekemään,  sillä 
kaikki  olot  ja  sotalaitoskin  oli  siellä  vanhalla  kannalla.  Sen  vuoksi  Ja- 
panilaiset saivat  siitä  verraten  helposti  voiton,  kun  sota  oli  syttynyt 
V.  1894,  ja  Simonosekin  rauhassa  v.  1895   Kiinan  hallitus  oli  pakotettu 


luovuttamaan  sille  Formosan  saaren  sekg  Liaotungin  Port  Arthurin  lin- 
noituksineen, jonka  Japani  oli  sodan  aikana  valloittanut,  ja  UsSksi  200 
miljoonaa  taelia  (1  taet  ^  8  mk.  40  pen.).  Mutta  Europan  vallat  arve- 
livat Japanin  tfimän  kautta  p&fiseviln  Kiinan  vallitsijaksi  ja  beidfin  omien 
etujensa  joutuvan  syrjSän,  jonka  vuoksi  VenSjä,  Saksa  ja  Ranska  vaativat 
Tlelnen  historia  II   —  46 


708  YLEINEN   HISTORIA. 

Japanin  luopumaan  Liaotungista,  josta  se  sai  korvausta  80  miljoonaa 
taelia.  Venäjä  käytti  kuitenkin  hyväkseen  Kiinan  heikkoutta,  tehden  sen 
kanssa  v.  1898  sopimuksen,  jonka  mukaan  se  sai  Port  Arthurin  sata- 
man ja  linnoituksen.  Se  tahtoi  näet  saada  yhä  vankempaa  jalansijaa 
Ison  valtameren  rannalla,  sillä  vasta  sen  kautta  laaja  Siperia  kohoaisi 
oikeaan  arvoonsa.  Rautatie,  jota  rakennettiin  Siperian  halki,  ulotettiin 
Port  Arthuriin  asti,  sillä  Kiinan  hallitus  suostui,  että  se  saisi  kulkea 
Mandschurian  kautta.  Ennen  pitkät  kuitenkin  Venäjä  näkyi  ottavan 
Mandschuriankin  omakseen.  Boksarien  kapinan  aikana  (ks.  siv.  701) 
se  valloitti  sen,  mutta  lupasi  kuitenkin  antaa  sen  takaisin  viimeistään 
Lokakuussa  v.  1903,  elleivät  erityiset  seikat  pakottaisi  senkin  jälkeen 
pitämään  siellä  sotajoukkoja.  Sotaväkeä  ei  viety  pois,  koska  se  oli  tar- 
peellinen rosvoilevien  hun^sein  tähden,  ja  kuuluipa  Venäjällä  sellaisiakin 
ääniä,  ettei  Mandschuriaa  enää  luovutettaisikaan.  Japani  pelkäsi  nyt,  että 
Venäjä  pitäisi  tämän  ja  että  se  ennen  pitkää  anastaisi  vielä  naapurimaan 
Korean,  jonka  kautta  sen  valta  lujittuisi  meren  rannalla  eikä  Japanilla 
olisi  mitäkään  mahdollisuutta  laajenemiseen.  Mutta  tätä  se  ei  saattanut 
sallia.  Syntyi  ensin  diplomaattisia  keskusteluja,  ja  vihdoin  Japani  Hel- 
mikuun 6  p.  1904  katkaisi  ne  ja  alkoi  sodan. 

Sotatapahtumat  ovat  osottaneet,  että  Japanilaiset  ovat  hyvin  varus- 
tautuneet tätä  jättiläistaistelua  varten  ja  että  he  ovat  tietoisia  sen  mer- 
kityksestä. Japanin  laivasto  amiraali  Togon  johdossa  sai  hävitetyksi  Ve- 
näjän laivaston,  ja  ovatpa  he  saaneet  Venäjän  maa-armeijastakin,  jonka 
ylipäälliköksi  määrättiin  kenraali  Kuropatkin,  voittoja,  joista  tärkeimmät 
Liaojamn  ja  Mukdenin  luona.  Marsalkka  Ojama,  kenraalit  Kuroki  ja  Oku 
ovat  osottaneet  vetävänsä  vertoja  europalaisille  sotapäälliköiUe.  Kenraali 
Nogi  piiritti  Port  Arthurin  lujaa  linnoitusta,  jota  kenraali  Stössel  mie- 
huullisesti puolusti  11  kuukautta;  mutta  vihdoin,  kun  ei  apua  tullut  ja 
ampumavarat  alkoivat  loppua  sekä  taudit  riehua,  täytyi  sen  antautua 
(Tammikuun  alussa  v.  1905). 

Japani  on  täten  kohonnut  etevimmäksi  Aasian  valtioista.  Vastaisuus 
on  näyttävä,  saattavatko  sen  maanosan  muut  kansat  kehittyä  siihen  mää- 
rään, että  ne  pääsevät  itsenäisinä  johtamaan  olojansa  ja  että  Aasia  jou- 
tuu Aasialaisille. 


AFRIKA  JA  AUSTRALIA.  709 


L. 

Afrika  ja  Australia. 

Afrika  on  ollut  kauan  tuntematon  maanosa.  —  Afrikan  alkuasukkaat  ja  niiden  Tal- 
tiot —  Yarhaisinl  yhteys  muiden  kansojen  kanssa.  —  Afrikan  tutkimus  alkaa.  — 
Niilin  lähteet  löydetään.  —  Llvingstone,  Stanley  ja  Emin-pasha.  —  Orjakauppa.  — 
Eansainyälinen  afrikalalnen  seura  ja  Eongo-yaltio.  —  Afrika  jaetaan  Europan  hal- 
litusten kesken.  —  Englanti  saapi  Egyptin.  —  Arabi-pasha.  —  Mahdin  kapina  Su- 
danissa. —  Englannin  Etelä-Afrikan  siirtomaat  ja  buuri-sota.  —  Ranska  valloittaa 
Algierin.  —  Ranskan  muut  siirtomaat  Afrikan  mantereella.  —  Madagaskarin  yal- 
loltus.  —  Portugalin  siirtomaat.  —  Espanjan,  Italian  ja  Saksan  alusmaat.  —  Afri- 
kan  sivistys  on  heikko.  —  Australian   manner  joutuu   Englannin  siirtomaaksi.  — 

Australian  valtioliitto.  —  Polynesian  saariryhmät 

Afrikan  koilliskulmassa  oleva  Egypti  on  ihmiskunnan  sivistyksen 
pesäpaikkoja,  ja  saman  maanosan  pohjoiset  rantamaatkin  tulivat  jo  van- 
halla ajalla  historian  piiriin  liitetyiksi.  Mutta  sen  jälkeen  kului  monta 
vuosisataa,  ennenkuin  Europalaiset  oppivat  Afrikaa  laajemmalta  tunte- 
maan. Vasta  15:nnen  vuosisadan  kuluessa  Portugalilaiset  purjehtivat 
rannikkoja  pitkin,  jotta  ne  tulivat  vähitellen  tunnetuiksi,  mutta  sisämaan 
tutkiminen  on  vastikään  loppuun  kuluneen  vuosisadan  työtä.  Kulku 
rannikoilta  sisämaahan  on  hankalaa,  koska  ei  ole  syviä  lahdelmia  eikä 
laivaliikkeelle  sopivia  jokia;  kuuma  ilmanala  on  Europalaisille  epäsuotuisa 
ja  turmiollinenkin,  ja  vihdoin  raa'at  ja  sotaisat  kansanheimot  pelottivat 
myöskin  tiedon-  ja  voitonhaluisia  miehiä  heidän  alueillensa  tunkeutu- 
masta. Siten  jäi  Afrika,  vaikka  Europaa  varsin  lähellä,  hämäräksi  ja 
vieraaksi. 

Afrikan  alkuasukkaat  kuuluvat,  niinkuin  tiedämme,  mustaihoisiin 
eli  neekerikansoihin,  jotka  eivät  ole  voineet  suurestikaan  kehittyä  alku- 
peräisestä luonnontilasta.  Niitä  on  eri  ryhmiä,  ja  ne  taas  haraantuvat 
moneen  heimoon,  jotka  kielensä  ynnä  elintapojensa  puolesta  eroavat  toi- 
sistaan. Toiset,  kuten  Saharan  erämaassa  asuvat  heimot,  ovat  paimento- 
laisia; Saharan  eteläpuolella  olevassa  Sudanissa  asuvat  kansat,  kuten 
Fulbe-kansat  eli  Fellatat,  sekä  maanosan  eteläosassa  asuvat  Galla-  ja 
Somali-kansat,  harjoittavat  karjanhoidon  ohessa  myöskin  maanviljelystä; 
länsirannikolla  taas  on  maanviljelys  yleisempi.  Mutta  on  Afrikassa  sel- 
laisiakin kansoja,  kuten  eteläosassa  asuvat  Buschmannit  ja  Ovambomaan 


710  TLBINBN  HISTORIA. 

kansat,  jotka  elävät  varsin  alkuperäisissä  oloissa ;  he  eivät  harrasta  karjan- 
hoitoa eikä  maanviljelystä,  vaan  hankkivat  elatuksensa  metsän  antimista 
tai  puiden  hedelmistä;  Keski- Afrikan  sisäosissa  taas  tavataan  kääpiö- 
kansoja,  jotka  asuvat  metsissä  ja  harjoittavat  myöskin  metsästystä. 

Yhteiskunnalliset  ja  valtiolliset  olosuhteet  kehittyivät  Afrikan  kan- 
soissa jo  aikoja  sitten  siihen  määrään,  että  siellä  muodostui  valtioita,  joita 
päämies  tai  kuningas  hallitsi.  Sellaisia  valtioita  on  Afrikassa  ollut  sa- 
toja, tuhansiakin;  toisia  on  hävinnyt,  toisia  syntynyt  sijaan;  sotia  ovat 
nekin  toisiansa  vastaan  käyneet  ja  kilvan  koettaneet  alojaan  laajentaa  ja 
toisiaan  kukistaa;  on  tapahtunut  vallankumouksia^  joiden  kautta  uusia 
hallitsijoita  tai  hallitsijasukuja  on  tullut  entisten  sijalle.  Sellaisia  val- 
tioita oli  itäosassa  asuvan  Suiu-kansan  sotainen  valtio,  joka  rupesi  leviä- 
mään Kapmaan  rajoille  asti.  Sen  viimeinen  sotainen  kuningas  Ket8chwayo 
(Cetevayo),  joka  hankki  itselleen  40,000-miehisen  sotajoukon,  taisteli  Eng- 
lantilaisten kanssa,  ja  nuo  keihäillä  ja  sotanuijilla  varustetut  rykmentit 
voittivatkin  jonkun  kerran  heidän  joukkojansa;  mutta  vihdoin  Eetsch- 
wayon  täytyi  masentua  ja  antautua  (v.  1879).  —  Tanganjika  ja  Yiktoria- 
Njansä-järvien  seuduilla  oli  Unyamwesin  valtakuntat  jonka  kuninkaat  niin- 
ikään taistelivat  Arabialaisten  ja  Sulu-neekerien  kanssa,  kunnes  Saksan 
kallitus  otti  sen  haltuunsa  (v.  1890).  —  Lunda-valtakunta  on  muidea  muassa 
Afrikan  keski-osassa.  —  Sudanissa  on  niinikään  ollut  monta  valtiota,  niln- 
kmin  Wadai,  joka  vieläkin  on  itsenäinen;  Bornu  ja  Baghirmi  joutuivat 
V.  1901  Ranskan  vallanalaisuuteen  ja  Darfur  taas  on  Egyptin  yUhemiu- 
den  alla;  id^npänä  oleva  Abessianian  valtakunta  on  säilyttänyt  itsenäi- 
sen asemansa. 

Afrikan  kaikki  kansat  eivät  ole  olleet  etäisempinäkään  aikoina  ko- 
konaan eristettyinä,  vaan  muutamat  niistä  ovat  olleet  muiden  kansojen 
yhteydessä  jo  ennenkuin  Europalaiset  sinne  tulivat.  Onpa  luultavaa, 
että  Intian  asukkaita  ja  Kiinalaisia  kävi  ammoisina  aikoina  Itä-Afrikan 
ranncMlla  kauppamatkoiUa,  jotka  verraten  varhain  kuitenkin  loppuivat. 
Foinikialaiset  ja  Arabialaiset  tänne  myöskin  varhain  tulivat,  ja  onpa  lau- 
suttu sellainenkin  mielipide,  että  raamatussa  mainittu  Ofir-maa  olisi  ollut 
Afrikan  itä-rannalla.  Siellä  on  tavattu  jäännöksiä  kivestä  tehdyistä  va- 
rustuksista, jotka  Arabialaisten  arvellaan  rakentaneen  kulta  kai  vostensa 
suojaksi.  Arabialaisten  kanssa  olikin  vilkas  kauppayhteys  varsinkin 
6:nnen  vuoBisadan  jälkeen,  jolloin  heitä  asettui  asumaan  Afrikan  itä- 
rannikolle. Siihen  aikaan  kuin  Portugalilaiset  sinne  purjehtivat,  oli  Zan- 
sibarin  rannikolla  monta  arabialaista  ruhtinaskuntaa.  —  Sudaniin  oH  var- 
hain Egyptin  kautta  sivistys  levinnyt,  ja  sitten  kuin  islamin  usko  pääsi 


AFRIEA  JA  AUSTRALIA.  711 

Pobiofs-AfrfkBBM  vattaan,  levisi  se  sinnekiD.  Abessinia  oU  jo  Kreikka- 
laisten kansaa  yhteydessfi;  kristinusko  ventti  slellfi  ainakin  jo  JiDsdlS 
▼uosisadalla  alaa,  ja  se  on  alttemminkiD  säilynyt  kristittynä  maana.  — 
Afrikan  länsiosassa  ulkoapäin  tuleva  vaikutus  ei  näytä  olleen  snuri- 
arrolnen,  ennenkuin  Portugalilaiset  alkoivat  perustaa  kauppapaäkkoja 
näille  rannikoille.  Portugalilaisten  jälkiä  seurasivat  pian  Hollantihiiset, 
Englantilaiset  ja   Ranskalaiset;    hukin    yritti    hankkia   itselleeen  kauppa- 


paikkoja, joista  he  saivat  norsunluuta,  kultaa  y.  m.;  mutta  orjat,  joita 
sisämaasta  tuotiin,  oli  kuitenklD  tärkein  kauppatavara. 

Europalaiset  olivat  kauan  aikaa  tyytyväisiä  rannikkolbin,  mutta 
viime  aikoina  ovat  be  tunkeutuneet  yhä  kauemmaksi  sisämaahan,  ja  pian 
on  koko  maanosa  heidän  hallussaan. 

V.  1788  perustettiin  Lontoossa  ■Afrikalainen  seura*,  jonka  tarkoi* 
tus  oli  edistää  Afrikan  tutkimista,  ja  muissakin  maissa  syntyi  pian  sa- 
mallaisia  seuroja.  Tämän  johdosta  kääntyi  Europalaisten  huomio  enem- 
män tähän  maanosaan,  mutta  vasta  viime  vuosisadan  puolivälistä  alkaen 
on  tutkimisbalu  ollut  ylimmäUään.  Monia  satoja  retkeilijöitä  on  kulkenut 
noihin  outoihin  seutnitain,  ja  useimmat  heistä  ovat  siellä  henkensä  heittä- 


712  YLEINEN   HISTORIA. 

neet;  lähetyssaarnaajia  on  lähtenyt  sinne  rauhan  evankeliumia  ja  lunasr 
tuksen  oppia  levittämään,  kauppiaat  taas,  jotka  tavallisesti  ovat  muita 
sukkelampia,  ovat  kuljettaneet  helmiä,  kankaita,  ampuma-aseita  ja  »tuli- 
vettä» noiden  luonnonkansojen  joukkoon,  ja  vihdoin  valtioiden  hallitukset 
ovat  parin  viimeisen  vuosikymmenen  kuluessa  omistaneet  laajat  alat  siirto- 
maikseen. 

Jo  vanhan  ajan  kansat  olivat  yrittäneet  päästä  Niilin  lähteille,  mutta 
se  ei  ollut  onnistunut.  Vasta  1850-luvulla  Englantilaiset  Burton  ja  Speke, 
jotka  lähtivät  Zanzibarin  rannikolta  vaeltamaan  länteenpäin,  saapuivat 
suurille  Tanganjika-  ja  Viktoriajärville,  joita  Speke  piti  Niilin  alku- 
lähteinä. Mutta  varmuuteen  päästiin  vasta  sitten  kuin  eräs  Egyptin  pal- 
veluksessa oleva  Englantilainen,  Baker-pasha,  kulki  Niiliä  ylöspäin  mel- 
kein sen  latvoille  asti  ja  huomasi,  että  Speken  arvelu  oli  oikea  (v.  1863). 
Toisia  löytöretkeilijöitä  taas  kulki  tutkimassa  Saharan  erämaata,  suuren 
7>ac2-järven  seutuja,  rikasta  Timbuktun  kaupunkia  ja  Wadain  valta- 
kuntaa, levittäen  tietoja  näistä  salaperäisistä  maista. 

Suurimman  maineen  Afrikan  tutkijoiden  joukossa  ovat  David  Li- 
vingstone  ja  Henry  Stanley  saavuttaneet.  Edellinen  oli  englantilainen 
lähetyssaarnaaja,  joka  v.  1852  lähti  Kap-kaupungista  kulkemaan  pohjoista 
kohden,  tullen  vihdoin  eräälle  Z>t7o/o-järvelIe,  josta  hän  vaelsi  länsipuo- 
lella olevalle  Angolan  rannikolle.  Toisen  retkensä  hän  alotti  Angolasta, 
kulki  koko  maanosan  halki  ja  saapui  vastaiselle  Mozambikin  rannikolle 
(v.  1856).  Livingstone  lähti  vieläkin  Afrikan  sisäosiin  etsiäkseen  Kongo- 
virran  lähteitä,  ja  hän  löysikin  Bangweolon  ja  Moeron  suuret  järvet. 
Mutta  tällä  matkalla  ollessaan  hänestä  ei  oltu  pitkiin  aikoihin  saatu  mi- 
täkään  tietoja,  jonka  johdosta  suuren  »New- York  Herald  »-nimisen  sanoma- 
lehden omistaja  toimitti  Henry  Stanleyn  häntä  etsimään.  Tämä  mies 
löysikin  todella  Livingstonen  (v.  1871)  ja  jatkoi  hänen  mukanaan  kul- 
kua. Tällä  retkellä  Livingstone  kuitenkin  kuoli  (v.  1873).  Sen  jälkeen 
Stanley  yksin  teki  uusia  tutkimusmatkoja;  hän  lähti  Zanzibarista  v.  1874, 
vaelsi  Tanganjika-järven  seutujen  kautta  Kongo-virralle,  jota  myöten  hän 
kulki  alaspäin,  voittaen  kaikki  esteet  ja  vastukset,  mitkä  matkan  varrella 
sattuivat;  hän  laskee  onnellisesti  suuret  kosket,  vihollismielisten  neekeri- 
heimojen pahat  yritykset  hän  tekee  tyhjiksi  ja  saapuu  vihdoin  virran 
suuhun.  Stanley  oli  rohkea,  tarmokas,  kekselijäs  mies  ja  viekas  missä 
tarvittiin,  eikä  hän  väkivaltaakaan  kammonut,  ja  julmuuskin  on  joskus 
hänen  menettelyssään  silmäänpistävää. 

V.  1886  Stanley  taas  lähtee  erästä  Afrikan  historiassa  kuuluksi 
tullutta  miestä.  Emin-pauhaa,  etsimään.    Tämä  oli  syntyään  saksalainen. 


AFRtEA  JA  AUBTRALIA.  718 

nlmeltfi  Edvard  Seknitzer,  Joka  oli  ruvennut  Egyptin  hallituksen  palve> 
lukseen  Ja  mäfirätty  tämfin  maKQ  päiräntasaajan  seuduilla  olevien  maa- 
kuDtien  maaherraksL     Siellä   hän  sai  paljon  hyrifi  parannuksia  aikaan; 


Htv)  Hgrlvn  SUnlir. 

niinpä  h9n  hävitti  orjakaupan,  joka  oli  yleinen  Afrikan  sisfiosissa,  tuotti 
sinne  uusia  viljelyskasveja  ja  opetti  mustia  asukkaita  niitS  vlljelemSSn. 
Emin-paaha,  joksi  hftntfi  kutsuttiin,  kohosi  maakunnassaan  melkein  itse- 
nfiiseksi  ruhtinaaksi;  mutta  mahdin  kapina  (ks.  siv.  719)  saattoi  hänen 
tukalaan  asemaan,  sillä  kaikki  yhteys  Välimeren  kanssa  tuli  sen  johdosta 
katkaistuksL    Kahden  vuoden  aikana  hänestä  ei  tiedetty  mitäkään,  kunnes 


714  TLBIIIEK  HISTORIA. 

Stanley  t.  1887  hSnet  tapasi.  Emin-pasban  valtakunta  ei  kuitenkaan 
sen  jSlkeen  voinut  säilyfi,  vaan  se  hSvisi.  Itse  Emin  sai  mjoheramin 
surmansa,  kun  hän  lähti  pakottamaan  suurten  järvien  ympärillä  asuvia 
neekerikansoja  Saksan  vallanalaisuuteen. 

Näiden  monien  tutkijain  kautta  opittiin  tuntemaan  Afrikan  sisäosat 
ja  saatiin  tietää,  ettei  siellä  ollutkaan  paljaita  erämaita,  niinkuin  ennen 
oli  arveltu,  vaan  että  siellä  löytyi  paljon  viljaviakin  seutuja  sekä  aarnio- 
metsiä, korkeita  vuoria  ja  suuria  järviä.  Arabialaiset  kauppiaat  olivat 
rannikolta  jo  aikaisemmin  kulkeneet  tavaroineen  jotenkin  pitkälle  näihin 
sisäseutuihin,  ja  nyt  kun  he  huomasivat  Europalaisten  sinne  saapuvan, 
koettivat  he  kaikin  tavoin  estää  näitä  jalansijaa  saamasta,  yllyttäen  alku- 
asukkaitakin heitä  vastaan.  Varsinkin  orjakaupan  vuoksi  oli  Europalais- 
ten tulo  heille  vastenmielinen.  Arabialaisille  se  näet  oli  ollut  hyvin 
tuottavaa,  mutta  Europalaiset  eivät  enää  tahtoneet  sitä  sallia.  Wienin 
kongressissa  tehdyn  yhteisen  päätöksen  johdosta  oli  neekerien  kuljetus 
Afrikasta  Amerikaan  v:sta  1815  alkaen  vähitellen  tauonnut,  ja  englanti- 
laisia sekä  ranskalaisia  laivoja  oli  rannikoilla  valvomassa,  ettei  salakulje- 
tustakaan voitaisi  harjoittaa.  Muhammedilaiset  jatkoivat  kuitenkin  vil- 
jalti tuota  häpeällistä  kauppaa;  Keski- Afrikasta  tuotiin  mustia  orjia 
laumoittain  ja  kuljetettiin  Punaisenmeren  rannalle,  josta  ne  vietiin  suu- 
reksi osaksi  Arabiaan  sekä  Afrikan  pohjoisrannalla  oleviin  maihin;  niinpä 
kertoo  eräs  Nachtigal  niminen  matkustaja,  että  hän  Kukassa  ollessaan 
näki  suuren  neekerikaravaanin,  jossa  oli  tuhatkunta  henkeä  kahleisiin 
kiedottuina,  kulkevan  pohjoista  kohtL  Europalaiset  tahtmvat  tästä  tehdä 
lopun  sekä  muutenkin  ottaa  Afrikassa  johdon  itselleen.  Sitä  varten  pe- 
rustettiin »Kansainvälinen  afrikalainen  seura»  (v.  1876),  jonka  kunnia- 
esimieheksi  valittiin  Belgian  kuningas  Leopold  II,  mutta  jossa  toimi- 
vina esimiehinä  olivat  Ferdinand  Lessepa  ja  Afrikan  ylipiispa  kardinaali 
Lavigerie.  Tämän  seuran  toimesta  aljettiin  perustaa  maan  sisäosiin 
linnoitusasemia  matkustajille  turvapaikoiksi  ja  suojiksi  neekerejä  vastaan; 
sen  alotteesta  muodostettiin  niinikään  suuri  Kongo-valtio,  joka  ulottuu 
samannimisen  virran  suusta  Tanganjika-järveen  asti  ja  jonka  pinta-ala 
on  noin  2  miljoonan  neliökilometrin  suuruinen.  Monta  kymmentä  neekeri- 
heimoa tuli  kuulumaan  siihen.  Leopold  II  valittiin  kuninkaaksi,  ja  valtio 
julistettiin  puolueettomaksi.  Mutta  olosuhteet  eivät  ole  sen  kautta  paljon 
parantuneet,  niinkuin  perustajat  olivat  toivoneet;  neekerit  eivät  tahdo 
mukautua  europalaisiin  oloihin  ja  oikeaan  järjestykseen,  mihin  europa- 
laiset virkamiehetkin  lienevät  myöskin  osaltansa  syypäät,  sillä  tylyllä  ja 
sydämmettömällä  kohtelullaan  he  saattavat  neekerit  vielä  vihamielisemmiksi 


APRIKA  JA  ADSTRAUA.  715 

kuin  ne  enii«i  olivat.  Tarpeellisen  valTonnan  punte  tekee  tDollaisea  menet- 
teljn  mabdoItifiekBi  noissa  etSislssft  seuduissa,  Jonne  Hmkklitä  seikkaili- 
joita paljon  kokoontuu. 

Kongo-valtion  itsen&isy;s  tunnustettiin  v.  1685  Berlinin  kongres- 
sissa, joesa  Afrikan  maiden  jakamisesta  muotenkin  sovittiin.  Sunhan 
hallitukset    olivat    näet   alkaneet   anastaa   suuria    maa-aloja   tästfl   muka 


NMkwlir]li[i  kuljftiB. 

isSnnSttdmfistä  maasta;  mutta  niiden  kesken  syntyi  riitoja  monien  seu- 
tujen omiBtamiseBta,  jonka  vuoksi  säntillisempi  sopimus  oli  tarpeellinen. 
Sen  jSikeen  on  «Mustien  maanosa*  suureksi  osaksi  joutunut  Europan 
hallitusten  omaksi,  ja  ainoastaan  jokunen  valtio,  niinkuin  Marokko 
luoteiskulmassa,  pieni  Liberian  neekeritasavalta  Ouinean  rannikolla,  jo 
ennen  mainittu  Vadai  ja  Abessinian  kristitty  valtakunta  ovat  itsenäisiS; 
myöskin  muutamat  kansanheimot,  kuten  Saharassa  asuvat,  ovat  vielS  va- 
paita.    Englanti  ja  Raneka  ovat  saaneet  suarimniat  alat,  Portugalilla  ja 


716  YLEINEN  HISTORIA. 

Saksalla  on  nimikään  melkoisia  aloja  hannssaan,  mntta  Italian  ja  Es- 
pigojan  on  täytynyt  tyytyä  pienempiin.  Lnomme  lyhyen  silmäyksen  Eu- 
ropalaisten  alnsmaihin. 

Arabialaiset  olivat  valloittaneet  keski-ajan  allrapnolella  Egyptin  sekä 
Afrikan  pohjoiset  rantamaat,  jonka  kautta  kristinoppi  ja  yerraten  kor- 
kealle kohonnut  sivistys  sieltä  hävisi.  Islamin  (uoma  kulttuuri  kukoisti 
sen  jälkeen  muutaman  vuosisadan,  mutta  kun  Turkkilaiset  tulivat  isla- 
min vallan  perijöiksi,  hävisi  kaikki  Samoin  kuin  Länsi-Aasian  vanhat 
sivistysmaa{  Turkkilaisten  vallanalaisuudessa  ovat  joutuneet  rappiotilaan 
ja  puoliksi  erämaaksi,  samoin  on  Pohjois-Afrikan  käynyt.  Turkkin  sult- 
taaoin  herruus  kävi  kuitenkin,  valtion  muutenkin  riutuessa,  täällä  yhä 
heikommaksi;  nuo  muut  maat:  Egypti,  Tripolis,  Tunis,  Algier  ja  Marocco 
saivat  vähitellen  melkein  itsenäisen  aseman.  Egypti  jn  il ^t^  kuitenkin 
Joutuivat  pian  Länsi-Europan  valtioiden  haltuun. 

Kreikan  vapaussodasta  puhuessamme  (ks.  luk.  XXXIII),  kerroimme, 
että  Turkin  sulttaani  turvautui  Egyptin  pashaau,  Mehemed  Aliin,  joka 
tosin  vielä  nimellisesti  oli  hänen  alamaisensa,  mutta  jonka  toimesta  tämä 
maa  itse  asiassa  pääsi  melkein  itsenäiseksi.  Yhtä  riippumaton  se  oli  seuraa- 
vienkin pashojen  aikana,  ja  vihdoin  Ismail-pasha,  Mehemed  Alin  kolmas 
seuraaja,  tahtoi  muodostaa  Egyptistä  mahtavan  valtion.  Sen  vuoksi  hän 
ryhtyi  panemaan  toimeen  monellaisia  reformeja;  hän  kutsui  jonkunlaisen 
eduskunnan  kokoon,  perusti  kouluja,  ja  rautateitä  aljettiin  rakentaa;  hä- 
nen sotajoukossaan  oli  60,000  miestä,  joita  hän  käytti  alituisiin  sotiin 
rajan  takana  asuvia  kansoja  vastaan.  Ismailin  valtakuntaan  kuului  jo 
iso  osa  Sudanistakin  ja  itäänpäin  se  ulottui  aina  Intian  valtamereen 
asti.  —  Tähän  aikaan  Ferdinand  Lesseps  rakennutti  Suezin  kanavan  (se 
valmistui  v.  1869),  joka  teki  Egyptin  entistä  tärkeämmäksi.  —  Mutta  hän 
kulutti  sotiinsa  sekä  loistavaan  hovielämäänsä  niin  paljon  varoja,  että 
Egyptin  raha-asiat  joutuivat  ihan  rappiolle;  valtiovelan  korkoihin  meni 
vuosittain  lähes  100  milj.  markkaa.  Ranskan  ja  Englannin  valtioiden 
hallitukset  rupesivat  nyt  pyrkimään  Egyptin  holhojiksi,  perustaen  vaati- 
muksensa siihen,  että  melkein  kaikki  velkasetelit  olivat  näissä  maissa. 
Ismail  kyllä  vastusteli  näiden  pyyteitä,  mutta  hänen  täytyi  luopua  halli- 
tuksesta, ja  Turkin  sulttaani  määräsi  hänen  poikansa  Tetofikin  kediviksi, 
jonka  arvonimen  jo  isä  oli  saanut.  Englannin  ja  Ranskan  asiamiehet 
valvoivat  nyt  kuitenkin  Egyptin  raha-asioita  ja  johtivat  samassa  melkein 
koko  hallitusta. 

Tämä  herätti  kuitenkin  suuttumusta.  Pian  huomattiin  kansallisen 
vihan   kiihtyvän   muukalaisia   vastaan,  ja  ennen  pitkää  se  puhkesi  ilmi, 


AFRIKA  JA  AUSTRALIA.  717 

kan  eräs  Sversti  AraM  rupesi  tfytymättCmien  johtajaksi.  Kansa  liittyy 
häneen,  mutta  kediviä,  jonka  muukalaiset  olivat  muka  lahjoneet,  ei  to- 
teltu. Arabi  esiintyykin  melkein  kuin  hallitsija;  häu  kutsuu  eduskon- 
nankiD  kokoon  eikä  ollut  tietävinfifin  siitS,  että  kedivi  erotti  hänet  vi- 
rastaan; se  vaan  kiihotti  vihan  hurjimmilleen.  AleksandriaBsa  asavia. 
Europalaisia   murhattiin,   ja   kauppiasten   asuntoja    ryöstettiin   (v.   1882). 


RaDskalais-englantilainen  laivasto  saapui  sen  johdosta  kaupungin  ulko- 
puolelle, ja  kun  Arabi  ei  suostunut  sovintoon,  Englantilaiset  alktdvat 
pommittaa  sitä;  ranskalainen  laivasto  el  ottanut  osaa  pommitukseen,  sillS 
se  oli  saanut  käskyn  pysyä  puolueettomana.  Aleksandria  antautui,  mutta 
suuri  osa  oli  jo  silloin  hävitetty,  ja  vielä  Ifihteissfiänkin  Arabin  sotamiehet 
hävittivät  Europalalsten  asumasta  kaupunginosasta  sen,  mitä  pommituk- 
sen aikana  d  ollut  raunioiksi  muuttunut.  Kun  vielä  oli  Englannista  lisää 
joukkoja  saapunut  kenraali  WolBeIeyQ  johdossa,  voitettiin  Arabi,  joka 
joukkoineen  jonkun  ajan  perästä  joutui  vangiksikin.     Sen  jälkeen  Eng- 


TLEIMEN    HISTORIA. 


lantilaiset  ovat  hallinneet  Egyptiä,  jossa  he  ovat  koettaneet  saada  aikattn 
jSrjestystfi;  mutta  heidän  herruutensa  od  viime  aikoihin  asti  ollut 
asukkaille  vastenmielinen,  jonka  vuoksi  heidin  on  aina  täftjnyt^oUa  va- 
roUIaan. 

Englanti    yritti   laajentaa    valtaansa   Egyptin   eteläpuolella   olevaan 
Sudaniinkin,  varsinkin  sen  vuoksi,  että  orjakauppa  siritä  saataisiin  bS- 


AFRIKA  JA   ACSTBAIIA.  719 

nftmfifin.  Mutta  erta  Muhamed  Ahmed,  joka  ennen  oli  ollut  Egyptiä 
veronkantaja  ja  orjakaupalla  tullut  rikkaakBi  ja  mahtavaksi,  rupeei  siellS 
kapinan  j(AtajakBi.  Saadakseen  suurempaa  arvoa  sanoi  hän  olevansa 
mahdi  eli  islaminuskoieten  odottama  vapauttaja,  joka  bävittfiisi  harha- 
<^it  ja  saisi  vihdoin  koko  maaiiman   herruuden.     HSn  valloitti  Kordofa- 


nin  suuren  kaupungin  (v.  1683),  voitti  Englannin  joukot,  ja  kenraali 
Qordon,  joka  sovin nolHsilla  keinoilla  yritti  saada  rauhaa  aikaan,  saar- 
rettiin Ehartumin  kaupunkiin,  jossa  bfin  jonkun  aikaa  puolusteli  itseään 
saamatta  apua.  Sekin  joutui  petollisesti  mahdin  haltuun  ja  Gordon  sur- 
mattiin  (v.  1885).  Mahdi  tosin  kuoli  samana  vuonna;  mutta  ilmes- 
tyi toinen,  Chalifa  Abdullahi,  jonka  hySkkSyksiä  vastaan  Englan- 
nin tfiytyi  puolustella  Egyptin-  rajoja.  Uusi  sotaretki  tehtiin  kuitenkin 
V.  1896   Sudaoiin   kenraalij  Kitchenerin  johdossa,  ja  silloin   valloitettiin 


720  YLEINEN   HISTORIA. 

Abdullahin   pääkaupunki   Omdurman  ja   hän  itse  voitettiin  ja  sai  sur- 
mansa (v.  1899). 

Hollantilaiset  perustivat  v.  1652  pienen  siirtokunnan  Afrikan  ete- 
läiseen osaan,  jota  kutsutaan  KapmaafcH.  Sinne  muutti  myöskin  sak- 
salaisia uutisasukkaita,  ja  Ranskasta  tuli  sinne  vainottuja  protestantteja. 
Yhtämittaa  taistellen  alkuasukasten,  Hottentottien  ja  Buschmannien  kanssa, 
he  anastivat  maa-aian  toisensa  perästä,  tunkeutuen  yhä  kauemmaksi  sisä- 
maahan. Mutta  vallankumouksen  aikana,  jolloin  Ranskan  armeijat  val- 
loittivat Hollannin,  otti  Englanti,  joka  oli  meren  valtias,  Kapmaan  hal- 
tuunsa (v.  1795),  ja  Wienin  kongressin  päätöksen  mukaan  se  jäikin  sen 
omaksi.  Suuri  osa  näistä  hollantilaisista  talonpojista,  »buureista»,  eivät 
tahtoneet  alistua  Englannin  hallitukseen,  etenkin  sen  vuoksi,  että  heitä 
kiellettiin  pitämästä  alkuasukkaita  orjina,  johon  he  olivat  tottuneet  Heitä 
läksi  sen  vuoksi  karjoineen  ja  muine  tavaroineen  Oranje-viraan  pohjois- 
puolelle, ja  toisia  kulki  itäänpäin.  Siten  syntyi  kaksi  uutta  siirtokuntaa 
Oranje-tasavalta  ja  NataL  Mutta  kun  Englantilaiset  alkoivat  vaatia 
näitäkin  herruutensa  alaisiksi,  lähti  suuri  osa  buureja  vielä  pohjoisem- 
maksi, perustaen  Transvaalin  vapaavaltion  (v.  1853).  Natal  joutui  nyt 
Englannin  valtaan,  mutta  Oranje-valtion  herruutta  oli  Englannin  vaikea 
ylläpitää,  minkä  vuoksi  sille  annettiin  jälleen  itsenäisyys  (v.  1864).  Nyt 
saivat  buurit  jonkun  aikaa  elää  rauhassa  kahdessa  tasavallassaan.  Mutta 
Englannin  suurille  valtiollisille  alkeille  heidän  itsenäisyytensä  huomattiin 
olevan  esteenä;  se  näet  tahtoi  muodostaa  suuren  Afrikalaisen  valtakun- 
nan, johon  koko  Etelä- Af rika  tulisi  kuulumaan,  ja  vielä  laajentaa  samoja 
alueitaan  pohjoiseenpäin  siten,  eitä  niitä  olisi  yhtämittaisessa  jaksossa 
halki  koko  maanosan  Kapmaasta  aina  Niilin  laaksoon  astL  Laajoja  seu- 
tuja siellä  anastettiin:  Rhodesia  ja  sen  koillispuolella  n.  k.  Brittiläinen 
Keski-Afrika  (v.  1891),  ja  halu  päästä  tasavaltojen  herruuteen  kasvoi 
kasvamistaan  sen  jälkeen  kuin  oli  huomattu  Transvaalin  vuoristossa  ole- 
van kalliita  metalleja  ja  timantteja.  Jo  v.  1877  englantilainen  sotajoukko- 
tuli  Transvaalin  pääkaupunkiin  Pretoriaan  auttaakseen  sitä  ahdistavia 
neekerikansoja  vastaan.  Mutta  tuo  apujoukko  ei  lähtenytkään  pois,  vaikka 
Transvaalin  hallitus  vaati,  ja  vasta  v.  1881,  kun  Englantilaiset  sodan 
sytyttyä  olivat  hävinneet  muutamissa  taisteluissa,  pääsi  se  vapaaksi. 
Englannin  hallitus  pidätti  itselleen  kuitenkin  jonkinlaisen  herruuden  ulko- 
politiikkaan kuuluvissa  asioissa.  V.  1895  taas  eräs  tohtori  Jameson 
800  miestä  mukanaan  hyökkäsi  Transvaaliin,  yrittäen  siten  yllättämällä 
saada  sen  haltuunsa  ;£mutta  hänet  voitettiin  (v.  1896)  ja  pakotettiin  läh- 
temään pois. 


AFRIKA  JA  AUSTRALIA.  721 

Vihdoin  r.  1899  aiirtornaaniniDisteri  Chamberlain  ryhtyi  tehokkaKSti 
toimimaan  saattaakseen  koko  Eteia-Afrikan  Englannin  valtaan.  Hftn  vaati, 
että  Transvaalissa  olevat  muukalaiset,  joista  suurin  oaa  oli  Englantilaisia, 
saisivat  samat  oikeudet  kuin  hollantilaisilla  buureillakin  oli,  ja  viel&  li- 
sftksi   hfln  tahtoi  pakottaa  buureja  tunaustamaan  Etlglannin  yliherruutta 


Paul  KrUgfr. 

vasta  mainitun  v.  1881  tehdyn  sopimuksen  nojalla,  jota  hän  mielivaltai- 
sesti tulkitsi.  Transvaalin  presidentti  Paul  Kruger  vastusti  nfiitä  vaati- 
muksia, ja  kun  Englannin  hallitus  yhtämittaa  IShetti  sotavikeS  Kapmaahan, 
alkoivat  buurit  sodan,  johon  Oranje-valtio  presidenttinsS  Martin  Steijnin 
johtamana  liittyi,  sillä  vaara  oli  yhteinen  kummallakin  valtiolla.  Buurit 
olivat  varustautuneet  sodan  varalle,  hankkineet  hyvän  tykistön  sekä  uuden- 
aikaiset kiväärit  asekuntoiselle  väestölle.  Ja  aluksi  tuo  pieni  talonpoikaia- 
kansa,  jonka  lukumäärä  oli  noin  300,000,  Joista  asekuntoista  vaan  noin 
Tleinen  historia.  II  —  16 


722  TLBINEM    HISTORIA. 

€0,000,  sai  useita  voittoja  Englantilaisista.  He  blokkasivat  Natalia  aineelle 
ja  Kapmaahsn,  sillfi  tarkoitus  oli  saada  siellä  asuva  hoUantilaisvSestökiD 
kapinaan,  ja  alkoivat  piirittää  kolmea  kaupunkia  (Ladysmithia,  Mafe- 
kingia  ja  Kimberlejtg)  sekä  voittivat  englantilaiset  joukot,  joiden  piti 
tulla  näitä  auttamaan.  Englannin  täytyi  sen  vuoksi  ryhtyä  suurempiin 
ponnistuksiin  päSstäkseen  voitolle.  Etelä-Afrikaan  lähetettiin  yhä  uusia 
joukko-osastoja,  joten  siellä  lopulta  oli  noin  300,000  miestä,  etevin  ken- 
raali, Roberts,  kutsuttiin  Intiasta  ottamaan  ylipäällikkyys,  ja  hänen  esi» 
kantapäällikökseen  määrättiin  lordi  Kitcbener,  joka  oli  taistellut  Suda- 
nissa.    Sota  alkoikin  nyt  saada  toisen  käänteen.     Kenraali  Cronje,  joka' 


BuBrilMliliii  atirrarllviM. 

oli  piirittänyt  Kimberleyti,  saarrettiin,  ja  bän  antautui  joukkoineen  van- 
giksi. Sen  jälkeen  Roberts  otti  haltuunsa  Oranjen  pääkaupungin  Bloem* 
tonteinin,  ja  vihdoin  (Kesäkuussa  v.  1900)  Transvaalin  pääkaupunki  Preto- 
riakin joutui  hänen  haltuunsa.  Sillä  valin  buurien  joukot  olivat  kumminkia 
saaneet  voittoja  englantilaisista  osastoista,  ja  siEsisotaa  jatkui  yhä  vielä- 
kin buurikenraalien  Louis  Bothan,  Kristian  De  WeUn,  Delareyn  y.  m. 
johdossa.  YlipSäUikkö  Joubert  kuoli  sodan  kestäessä.  Presidentti  Kriiger 
taas  läbti  Europaan  ajamaan  kansansa  asiaa,  toivoen  Europan  suurvalto- 
jen välitystä,  mutta  siihen  ei  mikään  valta  ruvennut,  ja  buurien  täytyi 
omin  neuvoinsa  jatkaa  taistelua,  kunnes  be  olivat  pakotetut  alistumaan. 
V.  1901  oli  KJtchenerin  ja  Bothan  välillä  jo  neuvotteluja,  mutta  kun 
Englanti  ei  suostunut  buurien  itsenäistä  asemaa  tunnustamaan,  sota  jat- 


AFRIKA  JA   AUSTRALIA.  723 

kili.  Englannin  ylipäällikkö,  joksi  Robertsin  lähdettyä  Englantiin  Eitche- 
ner  oli  määrätty,  aikoi  nyt  julmuudella  pakottaa  heitä  antautumaan; 
heidän  talonsa  poltettiin,  sotavangit  vietiin  S:t  Helenan  saareen,  ja  Kap- 
maasta  kotoisin  olevia  upseereja  tuomittiin  kapinallisina  sotalakien  mukaan. 
Buurit  huomasivat  taistelun  toivottomaksi  ja  tuottavan  vaan  tuhoa  hei- 
dän maalleen  sekä  kärsimyksiä  kansalle,  jonka  vuoksi  he  suostuivat  rau- 
haan, joka  tehtiin  Pretonassa  v.  1902.  He  tunnustivat  nyt  Englannin 
kuninkaan  »lailliseksi  hallitsijakseen»,  mutta  heille  luvattiin  kuitenkin 
itsehallinto  ja  sitä  paitsi  piti  heidän  saada  rahasumma  hävitettyjä  talo- 
jaan  jälleen  kuntoon  saadakseen. 

Englanti  on  niinikään  parin  viime  vuosikymmenen  aikana  anasta- 
nut itselleen  Itä-Afrikasta  laajan  alueen,  joka  ulottuu  Zanzibarin  ranni- 
kolta Viktoria-järveen  asti,  kukistaen  sotavoimillaan  neekerikuninkaita, 
jotka  siellä  ennen  vallitsivat.  Tämän  n.  k.  Brittiläisen  Itä-Afrikan 
Englanti  voipi  saada  yhdistetyksi  Niilin  virran  ympärillä  oleviin  mai- 
hinsa; mutta  etelässä  olevista  alusmaista  sen  erottaa  »Saksalainen  Itä- 
Afrika»  ja  sen  länsipuolella  oleva  Eongo-valtio,  jolta  viimemainitulta  se 
kuitenkin  on  yrittänyt  ostaa  maakaistaleen  juuri  tämän  yhdistämisen 
vuoksi. 

Paitsi  näitä  maita  on  Englannilla  Afrikan  länsirannalla  Oambia, 
osia  Ouinean  rannikosta  (Sierra- Leone,  Kultarannikko  ja  Ashanti-alueJ 
ja  Niger- virran  suuseutujen  ympärillä  oleva  laaja  Nigeria;  osa  Somali- 
maata kuuluu  sille  sekä  Intian  valtameressä  olevat  Mauritiuksen,  Se- 
chellein  ja  Soko toran  saaret,  ja  Ascensionin  ja  S:t  Helenan  saaret  Atlan- 
tin meressä.  —  Kapmaa  on  saanut  suuremman  itsenäisyyden  kuin  Englannin 
muut  Afrikassa  olevat  siirtokunnat  (v:sta  1854);  sillä  on  muun  muassa 
oma  parlamentti,  joka  päättää  maan  asioista. 

Ranska  on  niinikään  hankkinut  itselleen  Afrikan  eri  osissa  laajoja 
siirtomaita,  joista  Välimeren  rannalla  oleva  Algier  on  tärkein.  Arabia- 
laiset laskivat  tämän  maan  valtansa  alle  v.  700  vaiheilla,  jolloin  islamin 
usko  pääsi  siellä  vallitsemaan;  I6:nnellä  vuosisadalla  turkkilaiset  meri- 
rosvot anastivat  sen  tärkeimmät  satamat,  tehden  niistä  itselleen  turva- 
paikkoja, joihin  ryöstettyjä  aarteita  koottiin.  Ne  ryöstelivät  muun  muassa 
Ranskan  kauppiaita,  ja  sen  johdosta  Ranskan  hallitus  jo  Ludvig  XIV:nnen 
aikana  joutui  tekemisiin  Algierin  hallitsijan  kanssa,  jota  kutsuttiin  dey'ksi. 
Mutta  vasta  Kaarle  X:nnen  aikana  aljettiin  valloitusta  puuhata,  kun  dey 
oli  törkeästi  loukannut  Ranskan  konsulia  (v.  1830)  (ks.  luk.  XXXIV). 
Sotaa  kesti  koko  Ludvig  Filipin  hallitusajan,  sillä  Ranskalaisten  täytyi 
kukistaa   kaikki  ne  kolme  eri  kansaa,  jotka   siellä   asuivat;   Turkkilaiset 


724  YLEINEN   HISTORrA. 

voitettiin  pian  ja  Mauritkin  pakotettiin  alamaisuuteen,  mutta  alku- 
asukkaat Berberit  tekivSt  kanan  aikaa  vastarintaa,  ryhtyen  tuon  tuoa- 
takin  kapinaan.  Krimin  sodan  ajoilta  tunnettu  kenraali  Canrobert  sekS 
suuressa  saksalaissodassa  kuuluksi  tullut  Mac  Mahon  olivat  monien 
maiden    mukana   tfiällft   Ranskan   joukkoja   johtamassa.     TielS    v.   1880 


Ud^l-Kadv.     Muirln  It 


syntyi  siellS  kapina,  joka  kuitenkin  kukistettiin,  ja  sen  jälkeen  on  Rans- 
kan herruus  vakaantunut.  —  Algierin  itSpuolella  oleva  7\inis  pakotettiin 
niinikSfin  Ranskan  yliherruuden  alle.  —  Senegalin  rannikoilla  on  Raus- 
kalla  kauppapaikkoja;  osa  Guinean  rannikkoa  on  niinikäSn  sen  oma 
sekS  laaja  samannimisen  joen  alajuoksun  pohjoispuolella,  oleva  Kongon 
maa,  jonka  munan  Savorgnan  de  Brazza  1870-luvuIla  otti  Ranskan 
haltnnn,  tehden  matkustuksia  siellä  ja  perustaen  asemia. 


AFRIKA  JA   AUSTRALIA.  725 

Ranska  on  täten  saannt  omakseen  suuren  osan  Länsi-Alrikaa,  ja 
rannikkomaista  se  levittelee  valtaansa  laajalle  sisäosiin,  samoin  kuin  Ve- 
näjä Keski-Aasiassa.  Onpa  suunniteltu  rautatietäkin  Saharan  poikki, 
jonka  kautta  etäiset  seudut  saataisiin  Välimeren  yhteyteen,  mutta  erä- 
maiden raa'at  kansanheimot  ovat  vielä  vastuksena,  jonka  vuoksi  tuu- 
maa ei  ole  voitu  toteuttaa. 

Intian  valtameressä  olevalla  suurella  Madagaskarin  saarella  on 
Ranskalla  ollut  jonkinlaisia  kauppaetuja  valvottavana  Ludvig  XIII:nnen 
hallituksen  ajoilta  asti;  v.  1638,  Ludvig  XIV:nnen  syntymävuonna,  pe- 
rustettiin näet  sen  kaakkoisrannikolle  Dauphin-niminen  linnoitus.  Col- 
bertin  ja  kuulun  pankkimiehen  Lawin  toimesta  Ranskan  kauppa  vilkas- 
tui yhä  enemmän  näillä  seuduilla  samoin  kuin  Intiassa  ja  Amerikassakin; 
mutta  se  laimentui  taas  18:nnen  vuosisadan  kuluessa.  Vasta  viime  vuosi- 
kymmeninä on  koko  saari  tullut  Ranskan  omaksi.  Englantilaiset  koet- 
tivat kyllä  vaikeuttaa  Ranskan  vallan  vakaantumista,  sillä  he  olisivat 
halusta  ottaneet  Madagaskarin  itselleen ;  niinpä  Englannin  lähetyssaarnaajat 
saivat  sotaisan  Howa-kansan  kuningattaren  kääntymään  protestanttiseen 
oppiin  (v.  1868)  ja  sen  johdosta  vaikutusvaltaa  pääkaupungissa  Tana- 
narivossa.  Mutta  v.  1878  Ranskan  hallitus  sai  tilaisuuden  vaatia  van- 
hoja oikeuksiaan  tunnustetuiksi.  Silloin  oli  näet  eräs  rikas  kauppias 
kuollut  Tananarivossa,  ja  hänen  perintönsä  otettiin  takavarikkoon  huoli- 
matta Ranskan  hallituksen  vaatimuksista,  joka  valvoi  perillisten  oikeuksia. 
Ranskan  sotalaivoja  ilmaantui  nyt  Madagaskarin  rannoille,  alkaen  pom- 
mittaa siellä  olevia  kaupunkeja.  Vihdoin  v.  1885  suostui  kuningatar 
alistumaan  Ranskan  suojelusherruuden  alaiseksi.  Uusia  riitaisuuksia 
ilmaantui  kuitenkin  tavan  takaa,  jonka  vuoksi  Ranska  v.  1895  lähetti 
sinne  15,000  sotamiestä.  Nämät  valloittivat  kaikki  tärkeimmät  kaupungit, 
pääkaupunkingin,  ja  koko  saari  julistettiin  siirtomaaksi.  —  Madagaskarin 
läheisyydessä  olevat  Komorit  sekä  Reunionin  saari  kuuluvat  niinikään 
Ranskan  siirtomaihin,  ja  samoin  kaistale  Somalin  rannikkoa. 

Portugali  yksin  omisti  16:nnellä  vuosisadalla  melkein  kaikki 
Afrikan  rannikolla  olevat  kauppapaikat;  mutta  myöhemmin  sen  on 
täytynyt  väistyä  mahtavampien  valtojen  tieltä,  vaikka  se  on  saanut  itsel- 
leen säilytetyksi  vieläkin  melkoisia  alueita.  Ranskan  Senegalin  etelä- 
puolella on  sen  siirtomaita  n.  k.  Portugalin  Ouinea^  Kongo-virran  etelä- 
puoleUa  Angola,  jossa  on  monta  hyvää  satamaa,  sekä  vastaisella  puolella 
Intianmeren  rannalla  Mozambihin  maa.  Portugali  toivoi  saavansa  ottaa 
haltuunsa  näiden  välillä  olevat  seudut  sekä  siten  muodostaa  suuren  val- 
takunnan  Keski-Afrikassa,   mutta   Englantilaiset,  jotka  levittävät  etelästä 


726  TLEINEK   HISTORIA. 

päin  yaltaansa,  estivät  sen  aikeen  anastamalla  itselleen  tuon  alan.  — 
Azorit,  Madeira  sekä  Kapverden  saaret  kunluyat  vanhastaan  Portugalin 
siirtomaihin. 

Espanja  ei  ole  omistanut  mahtavuutensakaan  aikana  Afrikassa  pal- 
jon siirtomaita,  eikä  sen  hallussa  nytkään  ole  muuta  kuin  Gibraltarin 
salmen  vastaisella  rannalla  oleva  Ceutan  kaupunki,  Kanarian  saari- 
ryhmä ja  niiden  kohdalla  oleva  mantereen  rannikkoseutu  ynnä  pari  pientä 
saarta  Guinean  lahdessa  sekä  vähäinen  saman  lahden  perukassa  oleva 
kaistale  rantamaata. 

Italia  ja  Saksa  taas  ovat  viimeisinä  Europan  valloista  tulleet  Af- 
rikan maiden  jaolle.  Edellinen  sai  Punaisenmeren  rannalla  olevan  JUas- 
sauan  kaupungin  ja  alueen,  jolle  se  antoi  Erythrean  nimen,  sekä  ete- 
lämpänä olevan  Somalin  rantamaan.  Mutta  näiden  välillä  oli  Abessi- 
nian  valtakunta,  jonka  Italian  hallitus  tahtoi  ottaa  valtaansa,  voidakseen 
siten  saada  molemmat  alueet  yhteenliitetyiksi.  Tuo  yritys  sai  kuitenkin 
surkean  lopun,  siliä  Abessinian  hallitsija  (negus)  Menelik  voitti  Italian 
joukot  perinpohjin  (v.  1896),  jonka  johdosta  se  heitti  koko  aikeensa. 

Saksakin,  vaikka  oikeastaan  mannervalta,  on  viime  aikoina  alka- 
nut hankkia  itselleen  muissa  maanosissa  siirtomaita.  Se  on  saanut  Itä- 
Afrikassa  Zanzibarin  rannikon  ja  Tanganjika-järven  väliUä  olevan  alueen, 
jota  kutsutaan  Saksalaiseksi  Itä-Afrikaksi,  sekä  Guinean  lahden  peru- 
kassa olevan  Kamerunin  alueen  ja  Tb^o-nimisen  seudun  Kultarannan 
läheisyydessä,  ynnä  Angolan  ja  Kapmaan  välillä  olevan  n.  k.  Saksalai- 
sen Lounais- Afrikan.  Englannilla  on  kuitenkin  viimemainitun  alueen 
paraat  satamat,  niinkuin  Valaskalanlahti,  jonka  kautta  sisämaan  kauppa 
kulkee. 

Täten  on  melkein  koko  Afrikan  maanosa  joutunut  Europan  valtojen 
omaisuudeksi,  jotka  tahtovat  niistä  saada  hyötyä,  mutta  myöskin  levittää 
sinne  omaa  kulttuuriansa.  Europalaisella  sivistyksellä  on  kuitenkin  täällä- 
kin ollut  sama  vaikutus,  kuin  muuallakin,  missä  se  on  sattunut  yhteen 
sivistymättömien  kansojen  kanssa  tai  sellaisten,  joilla  on  heikompi  sivis- 
tys; se  on  näet  saanut  aikaan  hajaannusta  ja  häiriötä.  Entiset  olo- 
suhteet ovat  joutuneet  suunniltaan  pois,  mutta  uusia  sivistysmuotoja  ei 
ainakaan  vielä  ole  voitu  luoda.  Rannikoilla,  joissa  Europalaisia  on  enem- 
män, on  myöskin  elämä  samantapaista  kuin  Europassa;  jonkun  matkaa 
sisämaahan  päin  arabialaiset  kauppiaat  ovat  jo  vuosisatoja  taaksepäin 
tunkeutuneet,  herättäen  vireille  jossakin  määrin  sellaista  sivistystä  kuin 
islamin  mukana  seuraa;  mutta  kauempana  sisämaassa  on  ulkoapäin 
tuleva   vaikutus   hyvin   pienessä   määrässä  päässyt  entisiä  oloja  muutta- 


AFRIEA  JA   ADSTBALIA.  727 

maan;  raain  taikausko  rehottaa  sieUK  vielä;  puita,  kiviS,  käSrmeitä  y.  m. 
kumarrellaan,  kun  korkeammalta  voimalta  tahdotaan  apua  saada.  Ja  missS 
kristinuskoon  on  kfifinnytty,  on  sen  vaikutus  jSfinyt  pinnalle,  sillä  sen  syvää 
henkistä  oppia  on  tuollaisten  luonnontilassa  olevien  ihmisten  vaikea  omis- 
taa ja  ymmärtää.  Mutta  Europalaiset  lisäSvät  vielä  suoranaiseslUcin 
tuota    hajaantumista;    katoliset   ja   protestanttiset    lähetyssaarnaajat   ovat 


toisiansa  vastassa,  yllyttäen  muodostamiansa  neekeriseurakuntiakin  hätyyt- 
tämään toisiansa,  puhumattakaan  siitä,  että  kauppiaat  itsekkäine  harraa- 
tukeineen  ajavat  päinvastaista  asiaa  kuin  kristinopin  saarnaajat.  Kateus 
ja  siitä  johtuvat  valtioiden  väliset  riidat  ja  sodat  ovat  niinikään  omansa 
tuota  sekasortoa  lisäämään.  Epätietoiselta  näyttää,  millaisiksi  Atrikao 
olot  vastaisuudessa  tulevat  muodostumaan,  pääseekö  kristinusko  siellä 
vallitsemaan,  vaiko  muhammedilaisuus,  jota  yksinkertaisemman  oppinsa 
ja    aistillisemman    katsantotapansa    vuoksi    on    helpompi    käsittää    kuin 


728  YLEINEN   HISTORIA. 

kristinuskon    syvämietteisiä    uskonkappaleita;    molemmat   siellä   kilpaile- 
vat  keskenään. 


Viideskin  maanosa,  Australia,  jonka  Europalaiset  viimeksi  löysivät, 
on  jo  kokonaan  heidän  vallassaan.  Portugalilaisia  ja  hollantilaisia  meren- 
kulkijoita saapui  tämän  maan  rannikolle  I6:nnellä  ja  17:nnellä  vuosi- 
sadalla, jolloin  sitä  osaksi  jo  tutkittiin ;  varsinkin  eräs  Ta«man-niminen  hol- 
lantilainen otti  tähän  innokkaasti  osaa,  purjehtien  melkein  koko  maan- 
osan ympäri.  Mutta  sen  jälkeen  Australia  jäi  pitkäksi  ajaksi  Europalai- 
silta  ikäänkuin  unohduksiin,  kunnes  englantilainen  löytöretkeilijä  James 
Cook  18:nnen  vuosisadan  toisella  puoliskolla  tarkemmin  tutki  sitä,  var- 
sinkin itärannikkoa,  jota  aljettiin  kutsua  Uudeksi  Etelä- Wales'ikst. 
Täällä  aljettiin  nyt  perustaa  englantilaisia  siirtokuntia,  joihin  aluksi  lä- 
hetettiin tuomittuja  pahantekijöitä.  Vähitellen  alkoi  sinne  siirtyä  muu- 
takin väkeä,  ja  siirtolaisuus  levisi  muillekin  rannikoille.  Tehtiin  tutkimus- 
retkiä sisämaahankin.  Siellä  huomattiin  olevan  suuria  erämaita,  joissa 
kuivuus  oli  rasittava.  Myöhemmin  löydettiin  kuitenkin  metalleja,  eten- 
kin vaskea  ja  kultaa.  Koko  tuo  suuri  maa  on  siten  joutunut  Eng- 
lannin siirtomaaksi.  Europalaiset  olot  ja  tavat  vallitsevat  rannikoille 
syntyneissä  suurissa  kaupungeissa,  joista  Sidney,  Melbourne  ja  Ade- 
laide  ovat  tärkeimmät  ja  jotka  ovat  vilkkaassa  kauppayhteydessä  Euro- 
pan  kanssa.  Mutta  Australiaan  muuttaneiden  Europalaisten  itsetietoisuus 
kehittyi  jo  aikaisin  siihen  määrään,  että  he  alkoivat  vaatia  itselleen  itse- 
näistä asemaa,  s.  o.  eroa  Englannista,  vaikka  heillä  olikin  laaja  itse- 
hallinto. He  suunnittelivat  valtiomuodostuksensa  siten,  että  eri  siirtomaat, 
joihin  Australia  on  jaettu,  tulisivat  saamaan  valtion  oikeudet,  mutta  kaikki 
liittyisivät  yhdeksi  valtioliitoksi,  niinkuin  Pohjois- Amerikan  Yhdysvallatkin. 
Australialaiset  ovatkin  jo  päässeet  Ikäänkuin  ensimmäiselle  asteelle  näissä 
pyrinnöissään;  v.  1900  muodostettiin  näet  »Australian  Yhdysvallat», 
joilla  on  yhteinen  parlamentti  ja  yhteiset  ministerit,  mutta  Englannin 
hallituksen  asettama  kenraalikuvernööri  on  brittiläistä  yliherruutta  edus- 
tamassa. 

Englannin  siirtomaihin  kuuluu  myöskin  Tasmanian  saari,  joka  on 
vähän  matkan  päässä  Australian  etelärannikolta;  Englanti  omistaa  niin- 
ikään Uuden-Seelannin  suuren  kaksoissaaren,  jossa  lähetyssaarnaajat  en- 
sin olivat  Englannin  herruutta  valmistamassa.  Sama  valtio  on  omistanut 
itselleen  useita  muitakin  noista  monista  tuhansista  saarista,  joita  on  siro- 
tettuna Isossa  valtameressä.    Mutta  muutkin  Europan  vallat  ovat  itselleen 


AFRIKA  JA  AUSTRALIA.  729 

osansa  ottaneet;  niinpä  Ranska  sai  v.  1853  Uuden  Caledonian  saaren; 
Markesas-BSiaLTirjhmfk  on  myöskin  sen  hallussa.  Saksa  taas  omisti  itsel- 
leen suuresta  Uuden- Gfuinean  saaresta  pohjoisosan,  jota  aljettiin  kutsua 
Keisari  Wilhelmin  maaksi;  Bismarkin  saariryhmä  on  sen  läheisyy- 
dessäy  kauempana  koilliseen  päin  on  Marschallin  saaret.  Karolinein 
saariryhmän  herruudesta  syntyi  kiivas  kiista  Saksan  ja  Espanjan  vä- 
lillä (v.  1885).  Eräs  saksalainen  kanuunalaiva  saapui  Yap  nimiseen  saa- 
reen, jossa  se  nosti  Saksan  lipun  liehumaan;  mutta  tästä  suuttuivat  Es- 
panjalaiset, jotka  pitivät  itseänsä  noiden  saarten  herroina.  Riita  sovittiin 
kuitenkin  rauhallisella  tavalla  siten,  että  paavi  Leo  XIII  otettiin  sovinto- 
tuomariksi,  ja  hän  ratkaisi  asian  niin,  että  Espanjalle  tunnustettiin  her- 
ruus, mutta  Saksalaiset  saivat  vapaasti  käydä  siellä  kauppaa  sekä  kalas- 
tella saarten  rannikoilla.  Samoa-saarisia  oli  niinikään  kiistaa  Saksan  ja 
Yhdysvaltojen  välillä,  mutta  sekin  saatiin  rauhallisella  tavalla  ratkaistuksi. 
Nuot  tuhannet  Polynesian  saaret  ovat  siten  joutuneet  Europalaisten  siirto- 
maiksi; ainoastaan  kauempana  valtameressä  olevat  Sandtvidiin-f^eL^ret 
ovat  saaneet  muodostetuksi  oman  valtion,  jonka  pääkaupunki  on  Hono- 
lulu. Mutta  europalaisuus  on  sielläkin  valtaan  päässyt;  saarten  asukkaat 
ovat  kääntyneet  kristinuskoon;  he  ov^t  niinikään  omistaneet  europalaiset 
tavat  ja  laitokset;  vieläpä  hallitusmuotokin  on  europalaisen  mallin  mu- 
kaan laadittu,  siUä  kuningas  hallitsee  valtakuntaa  perustuslain  mukaan. 
Kristinusko  ja  europalainen  sivistys  on  ainoastaan  vähässä  mää- 
rässä saattanut  vaikuttaa  Australian  ja  Polynesian  saarten  alkuasukkaiden, 
Malajien  ja  Papua-neekerien,  katsantotapaan;  se  on  jäänyt  ulkopinnalle, 
missä  ei  ole  päässyt  sitäkään  muuttamaan,  ja  tulevaisuus  on  osottava, 
saattavatko  nuot  kansat  milloinkaan  omistaa  korkeampaa  sivistystä,  vai 
häviävätkö  ne  kokonaan  sukupuuttoon,  niinkuin  monien  muiden  kansojen 
on  käynyt  Europalaisten  kanssa  jouduttuaan  tekemisiin.  Onpa  täälläkin 
selviä  oireita  siihen  suuntaan  viittaamassa;  esim.  Tasmanian  saaren  alku- 
asukkaat ovat  jo  lopen  hävinneet. 


730  YLEINEN   HISTORIA. 


LL 

Keksinnöt,  tieteet,  taiteet  ja  kaunokirjallisuus 

19:nnellä  vuosisadalla. 

Tieteet  ovat  suuresti  edistyneet  19:nnellä  vuosisadalla.  —  Höyryn  käyttäminen  teol- 
lisuudessa. —  Höyrylaivat.  —  Rautatiet.  —  Sähkölennätin  ja  sen  merkitys.  —  Te- 
lefooni. —  Tuomas  Edison.  —  Sähkön  käyttäminen  liikevoimana.  —  Löytöretkeili- 
jöitä. —  Qeologia.  —  Darwin  ja  hänen  oppinsa.  —  Tähtitiede.  —  Fysiikka.  — 
Kemia.  —  Ihmisruumiin  tutkiminen.  —  Lääketiede.  —  Luonnontieteiden  yhtenäi- 
4syys.  —  Historiankirjoitus.  —  Tilastotiede  ja  muinaistiede.  —  Vertaileva  kielitiede.  — 
Uskontotiede.  —  Filosofia.  —  Uusromanttinen  suunta  ja  sen  vastustajat.  —  Romaani- 
kirjallisuus. —  Kuvaavat  taiteet.  —  Kansanopetus.  —  Yliopistonlaajennus  ja  kan- 
sanopistot —  Kansantajuinen  kirjallisuus,  kirjastot  ja  sanomalehdet.  —  Taidenautin- 
toon on  tilaisuus.  —  Europalainen  kulttuuri  on  yleismaailmallinen. 

Valtiollisella  alalla  on  19:niien  vuosisadan  kuluessa  vilkasta  elämää 
ja  uutteraa  harrastusta  ollut  nähtävissä;  on  yhä  muodostettu  uusia  hal- 
litusmuotoja tai  kehitetty  vanhoja,  minkä  kautta  hallituksen  toiminta  on 
käynyt  monipuolisemmaksi  ja  tullut  täyteläisemmäksl.  Samantapainen 
vireys  kuin  valtioUisessa  elämässä  on  myöskin  huomattavissa  tieteitten 
alalla,  sillä  niissäkin  kehitys  on  kulkenut  jättiläisaskelin  eteenpäin.  Sen 
vuoksi  19:ttä  vuosisataa  saattaakin  kutsua  tieteitten  aikakaudeksi  yhtä 
suurella  syyllä  kuin  18:nnen  vuosisadan  jälkipuoliskoa  on  kutsuttu  va- 
listuksen aikakaudeksi.  Ihmishenki  on  kaikilla  aloilla  tunkeutunut  entistä 
syvemmälle,  avannut  uusia  uria,  luonnut  uusia  tieteenhaaroja  ja  ottanut 
•ennen  tosina  pidetyt  tutkimuksen  tulokset  ankaran  tarkastuksen  alaisiksi. 
Mutta  tuo  suurem  moinen  kehittyminen  on  myöskin  vaikuttanut  syvältä 
kansojen  elämään  ja  oloihin,  se  kun  aineellisella  alalla  on  saanut  aikaan 
perinpohjaisia  muutoksia.  Tieteitä  on  näet  harrastettu  etenkin  käytän- 
nöllistä tarkoitusta  varten,  ja  keksintöjen  lukumäärä  on  19:nnellä  vuosi- 
sadalla niin  suuri,  ettei  mikään  aikakausi  ihmiskunnan  historiassa  sille 
lähimainkaan  vedä  vertoja.  Sen  vuoksi  ensin  luommekin  silmäyksen 
niihin. 

Höyry  ja  sähkö  ovat  ne  kaksi  voimaa,  jotka  ovat  vaikuttaneet 
perinpohjaisen  muutoksen  nykyajan  sekä  taloudellisissa  että  yhteiskun- 
nallisissa olosuhteissa.  Teollisuudessa  käytettiin  jo  aikaisemminkin  ku- 
tomakoneita, joiden   avulla  saatiin  työtä  valmiiksi  enemmän  kuin  yksin- 


KEKSINNÖT,   TIETEET,  TAITEET   JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  731 

omaan  käsin  valmistettaissa;  mutta  vasta  sen  jälkeen  kuin  niitä  opittiin 
höyrynvoimalla  käyttämään,  on  tulos  ollut  paljon  suuremmoisempi.  Teol- 
lisuudentuotteet  ovat  suunnattomassa  määrässä  lisääntyneet  ja  samassa 
ne  ovat  halventuneet,  joten  useammat  kuin  ennen  saattavat  niitä  hyväk- 
seen käyttää.  Ihmisen  ei  tarvitse  suorittaa  lähimainkaan  samaa  työtä 
kuin  ennen,  sillä  koneiden  avulla  hän  saapi  nyt  luonnonvoimat  sen 
tekemään;  ihmiseltä  vaaditaan  oikeastaan  vaan  henkistä  toimintaa;  ko- 
neiden keksiminen,  niiden  järjestäminen  ja  sovittaminen  sekä  käyntiin 
paneminen  ja  ohjaaminen  on  hänelle  jäänyt,  mutta  käsivarret  saavat  en- 
tiseen verraten  olla  toimettomina;  ihmisen  toimi  on  vaan  melkein  kuin 
rasva  koneessa.  Kreikkalaiset  ja  Roomalaiset  teettivät  työnsä  orjilla, 
mutta  nykyajan  ihmiset  ovat  pakottaneet  luonnon  suorittamaan  tuon  or- 
jien osan.  On  laskettu,  että  se  höyryn  voima,  mikä  käytetään  teollisuuden 
palveluksessa  nykyjään,  vastaa  yhden  miljardin  ihmisen  työtä,  ja  noin 
9 — 10  miljoonaa  työmiestä  on  sitä  käyttämässä  ja  hoitamassa.  Koneiden 
lukumäärä  lisääntyy  vuosi  vuodelta,  sillä  yhäti  sovitetaan  niitä  uusien 
teoUisuushaarojen  alalle  samassa  kuin  niitä  parannetaan  ja  täydennetään 
ennen  käytetyillä  aloilla.  Koneiden  avulla  työntuotteet  saadaan  niin  hie- 
noiksi, ettei  ihmiskäsi  sellaisia  pystyisikään  aikaansaamaan..  Lankojen 
kehrääminen,  kankaiden  kutominen,  nahan  valmistaminen  käytännössä 
kelpaavaksi  sekä  paperiteollisuus  suoritetaan  melkein  yksinomaan  konei- 
den avulla;  metalleista  valmistetaan  höyrykoneilla  mitä  erilaisimpia  tarve- 
kaluja, sotatarpcita  y.  m. ;  kirjapainoissa  painattaminen  suoritetaan  höyryn 
voimalla,  ja  latomiskoneitakin  on  keksitty.  Onpa  maanviljelyksenkin  alalla 
ruvettu  käyttämään  koneita,  joiden  kautta  ihmisten  työ  suuresti  säästyy 
siinäkin;  sanalla  sanoen,  koneilla  saadaan  aikaan  melkein  kaikkea  mitä 
nykyajan  elämän  monimutkaisissa  olosuhteissa  tarvitaan.  Mutta  tuolla 
höyryn  ja  koneiden  käyttämisellä  on  myöskin  varjopuolensa;  olemme  jo 
maininneet,  että  se  edisti  suurteollisuutta,  ja  tämä  taas  toi  mukanaan 
epäkohtia  työtätekevän  väestön  asemaan  (ks.  luk.  XLVII). 

Yhdysliikkeen  kehittymisessä  on  höyryllä  ollut  yhtä  suuri  merkitys 
kuin  teollisuudessa.  Höyrylaiva  keksittiin  jo  18:nnellä  vuosisadalla,  mutta 
vasta  19:nnellä  sen  merkitys  on  tullut  yleisemmäksi.  Suuria  laivoja 
risteilee  halki  merien,  kuljettaen  matkustavia  ja  tavaroita;  purjelaivojen 
lukumäärä  taas  vähenee  vähenemistään,  sillä  höyrylaivat  ovat  nopeampi- 
kulkuisia  ja  varmempia,  ne  kun  eivät  ole  juuri  ollenkaan  riippuvaisia 
tuulista  ja  virroista.  Noin  viikossa  saattaa  Atlantin  poikki  Europasta 
Amerikaan  suorittaa  matkan,  johon  Kolumbus  tarvitsi,  vaikka  myötä- 
tuulessa  purjehtikin,   kolmatta   kuukautta.     Monta   tärkeätä   kanavaa   on 


732  TLEIKEN   HISTORIA. 

vIeU  rakennettu  liikettä  helpottamaan  ja  seutujen  etäisyyttä  lyhentfi- 
mSäo;  Suezin  kaDavan  kautta,  joka  v.  1869  vihittiin,  pääsee  Välimeren 
kautta  Intiaan  tarvitsematta  kiertää  Afrikan  maanosaa;  Korintin  kan- 
naksen poikki  on  kanava  kaivettu;  Kielin  kanava  taas  tekee  kulun  Itä- 
meren ja  Pohjanmeren  välillä  lyhemmäksi  ja  mukavammaksi;  ryhdyt- 
tiinpä  jo  Suezin  kanavan  työnjohtajan  Lessepsin  johdossa  Panaman 
kannakeenkin  halki  kaivamaan  kulkuväylää,  jonka  kautta  Atlantin  meri 
ja  Iso  valtameri  olisi  saatu  yhdistetyksi,  mutta  työ  jäi  kuitenkin  kes- 
keneräiseksi. 

Vielä  tärkeämmät  kuin  höyrylaivat  ovat  liikkeen  välittämisessä  rauta- 
tiet.    V.   1825    rakennettiin   ensimmäinen   kiskotettu   tie    Liverpoolin    ja 


Manchesterin  välille  englantilaisen  Yrjö  Stephensonin  johdolla,  joka  laati 
ensimmäisen  höyryveturin.  Epäluulolla  tätäkin  keksintöä  alussa  katsel- 
tiin, ja  monet  luulivat,  että  siitä  syntyisi  paljon  haittoja;  niinpä  maalai- 
set Ranskassa  pelkäsivät,  että  veturista  tupruava  ankara  sauhu  tuottaisi 
liiaksi  sateita,  sauhu  kuu  muka  muuttuu  pilviksi;  joku  oppinut  selitti 
V.  1836,  ettei  maanalaisessa  tunnelissa  saattaisi  ilman  puutteen  vuoksi 
hengfittää,  ja  että  kahden  jiinan  toisensa  siinä  kohdatessa  syntyisi  niin 
kova  ilmanpuristus,  että  kumpikin  viskaantuisi  radaltaan.  Tällaiset  ar- 
velut kuitenkin  pian  huomattiin  perättömiksi;  rata  toisensa  jälkeen  ra- 
kennettiin kaupunkien  välille,  ja  pääradoista  haaraantui  yhä  useampia 
sivuratoja,  joten  on  muodostunut  taajoja  >rautatieverkkoja>.  Jokien 
poikki  on  rakennettu  rautasiltoja,  joista  varsinkin  Firtbin  yli  vievä  Skot- 
lannissa on  suunnattoman  suuri;  vuorten  halki  on  purattu  käytäviä  eli 
tunneleita,   joiden   kautta   junat   kiitävät;    sellaisia  ovat  Mont  Cenis'in  ja 


AJALLISUUS,  733 

ki.  Vieläpä  virtojen 
snse-virran  alla  kul- 
ien välillä;  korkeiUe 
itä  varten  laitettuja 
tsissä  ja  Italiassa.  — 
«iden  kautta  tulleet 
kolme  rataa  Atlan- 
a  olevat  rantamaat 
ikennettu  Buenos- 
ab  traDskaapialaisen 
--an  yhdistetyt;  Sipe- 


rian .rantatien  kautta  on  Europa  tullut  kau  kaisi  mm  an  idSn  kanssa 
suoranaiseen  yhteyteen.  —  Kalkilla  merillä  on  kulkureittejä,  joita  pitkin 
sunret  alukset  kiitävät,  ja  maalla  taas  risteilee  rautateitä,  joiden  pi- 
tuus V.  1904  laskettiin  838,216:k8i  kilometriksi.  Näiden  liikeneuvo- 
jen  kautta  ovat  koko  maanpiirin  maat  ikäänkuin  lujilla  siteillä  toisiinsa 
yhdistetyt. 

Sähkö  on  höyryn  rinnalla  toinen  voima,  joka  on  suuresti  vaikut- 
tanut nykyajan  olosuhteisiin  ja  jonka  käyttäminen  näkyy  yhäti  käyvän 
moninaisemmaksi.  Tanskalainen  luonnontutkija  Oersted  huomasi,  että 
sShkdvirta  vaikuttaa  bftätävästi  magneettineulaan  ja  että  se  tekee  raudan 
magneettiseksi.  Tämän  keksinnön  pohjalle  on  eähkölennätin  eli  tele- 
graafi  perustettu.  Saksalaiset  Qausa  ja  Weber  rakensivat  v.  1853  en- 
simmäisen sähköjohdon,  mutta  amerikalainea  Morse  teki  aiinfi  vähän 
myöhemmin    paljon   parannuksia,   jonka    vuoksi    häntä   pidetään   sähkö- 


734  YLEINEN   HISTORIA. 

lennättimen  varsiaaiaena  keksijfinä.  Eri  seutuja,  eri  maita  ja  maanosia 
on  sen  jälkeen  yhdistetty  s&hkölangoilla,  joiden  kautta  tieto  saadaan 
muutamassa  hetkessB  kulkemaan  etSisimpSäukin  määrfipaikkaan.  Merten 
pohjaan  on  laskettu  n.  k.  sShkökaabeleja,  joiden  kautta  valtamerten  erot- 
tamat maatkin  ovat  toistensa  yhteydessä;  ensimmäinen  kaabeli  saatiin 
laitetuksi  Englannin  ja  Ranskan  välillä,  ja  v.  1864  laskettiin  samallainen 


Atlantin  poikki  kulkemaan  Liverpoolista  New- Yorkiin,  jonka  jälkeen  useita 
muita  on  laitettu  eri  maanosien  välille.  —  Nykyjään  on  eräs  italialainen 
Marconi  keksinyt  n.  k.  langattoman  sähkölennättimen,  joka  suuresti  hel- 
pottaa sanan  kuljettamista,  siinä  kun  ei  yhdyslankoja  tarvita. 

Vähitellen  näkyy  telegraafi  väistyvän  syrjemmälle  uudemman  kek* 
sinnön  telefoonin  tieltä,  jonka  avulla  tieto  saadaan  annetuksi  vielä  suk- 
kelammin  ja  välittömämmin.  Sen  kautta  ovat  paikan  etäisyydestä  johtuvat 
hankaluudet  käyneet  melkein  mitättömiksi.  Telefoonin  aikaansaamiseksi 
oli   useita    valmistavia   keksintöjä   tehty,   kunnes   saksalainen    Reis  laati 


KEKSINNÖT,   TIETEET,   TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  73& 

ensimmäisen  sellaisen  (v.  1861);  toiset  kuitenkin  väittävät,  että  amerika- 
lainen  Oraham  Bell  olisi  sen  keksijä.  Monta  parannusta  on  siinäkin 
tehty,  ja  matkan  etäisyys,  jolla  sitä  voipi  käyttää,  on  tullut  pitemmäksi; 
niinpä  v.  1887  avattiin  Pariisin  ja  Briisselin  välillä  telefoonilin ja ;  Parii- 
sin ja  Berliinin  välillä  on  sellainen  jo  olemassa,  ja  onpa  se  arveltu 
voitavan  saada  aikaan  Europan  ja  Amerikan  välillekin. 

Amerikalainen  Tuomas  Edison  on  saavuttanut  suurimman  mai- 
neen nykyajan  keksijöistä;  telefoonia  hän  on  parantanut;  fonograafi, 
jonka  avulla  puhe  ja  muut  äänet  saadaan  säilymään,  on  hänen  keksi- 
mänsä. Edison  keksi  myöskin  sähkövalon,  joka  jo  on  tullut  hyvin  ylei- 
seksi, monista  muista  vähäpätöisemmistä  puhumattakaan.  Hän  on  ot- 
tanut patenttioikeuden  ainakin  300:aan  keksintöön,  ja  uutterasti  hän 
työskentelee  yhä  vieläkin  suuressa  työpajassaan,  hautoen  päässään  uusia 
keksintöjä. 

Sähköä  on  viime  aikoina  aljettu  käyttää  myöskin  liikevoimana  höy- 
ryn asemasta;  niinpä  sitä  jo  paljon  käytetään  kaupunkeihin  rakenne- 
tuilla raitioteillä,  laivoissa  ja  tehtaissakin,  ja  ovatpa  n.  k.  moottorivaunut 
ja  pyörät,  jotka  sähkön  avulla  kulkevat,  jotenkin  yleisiä.  Keksinnöt, 
varsinkin  sähkön  alalla,  ovat  käyneet  meidän  aikanamme  niin  jokapäiväi- 
seksi, etteivät  sellaisetkaan,  jotka  ennen  olisivat  aikaansaajalleen  tuotta* 
neet  kuolemattoman  maineen,  herätä  varsinkaan  suurta  huomiota.  Ja 
tähän  asti  tehdyt  ovat  kuitenkin  vaan  alkua,  niin  sanotaan;  näitä  jat- 
kuu vielä,  ja  yhä  tärkeämpiä  ja  suuremmoisempia  syntyy. 

Ei  yksinomaan  käytännöllisen  hyödyn  vuoksi  ole  meidän  aikamme 
neromiehet  työskennelleet,  vaan  monet  oppineet  ovat  ainoastaan  tiedon 
halusta  koettaneet  saada  selvitetyksi  koko  luomakuntaa,  sen  kehitystä  ja 
siinä  vaikuttavia  voimia.  Rohkeat  löytöretkeilijät  ovat  tunkeutuneet  Af- 
rikan, Aasian  ja  Australian  sisäosiin,  pelkäämättä  kuumaa  ilmanalaa, 
erämaan  tyhjyyttä  ja  monia  muita  vaaroja.  Mutta  myöskin  sellaisiin 
seutuihin,  joissa  ikuinen  jää  ja  kylmyys  vallitsee  ja  joissa  ihmisen  oa 
mahdoton  elää,  on  pyritty;  niinpä  A.  E.  Nordenskiöld  purjehti  Vega- 
laivallaan  Aasian  pohjoisrannikon  ympäri  (vv.  1878 — 1879)  samaa  tietä,, 
jota  James  Cook  jo  oli  vuosisataa  aikaisemmin  yrittänyt;  norjalainen 
Fridijof  Nansen,  joka  aikaisemmin  oli  suksilla  kulkenut  halki  Grönlan- 
nin suuren  niemimaan,  teki  vv.  1893—1896  retken  Pohjoisnavalle  pääs- 
täkseen. Päämaaliinsa  hän  ei  tullut,  mutta  hän  kulki  kuitenkin  pohjoi- 
semmaksi, kuin  kukaan  sitä  ennen.  Hurjanrohkea  ruotsalainen  insinööri 
AndrcB  lähti  ilmapallolla  Huippuvuorilta,  pyrkien  hänkin  Pohjoisnavalle^ 
ilman  halki,  jotta  jääesteet  vältettäisiin;   mutta   surmansa  hän  sai  mat- 


736  YLEISEN   HISTORIA. 

kallaan.  Samantapaisia  retkiä  od  myöskin  tehty  Etelänapaa  kohden.  — 
Tiedemiehet  eivät  ainoasta ao  omin  neuvoin  saata  tfillaisiin  yrityksiin 
rybtyK;  he  uhraavat  taitonsa  ja  kykynsS,  mutta  hallitukset  ja  monet 
yksityiset  rikkaat  antavat  aineellista  kannatusta,  edistäen  hekin  puoles- 
taan siten  tieteen  k^itystä. 

Jo  18:nnen  vuoaisadan  jälkipuoliskolla  syntyi  Oeologia,  joka  koet- 
taa selvittää  maapallon  rakennetta  sekä  sen  muodostamista  aikojen  ku- 
luessa, ja  tällä  vuosisadalla  tämä  tiede  on  suuresti  kehittynyt,  vaikka 
siinä    vieläkin    on   paljon    hämäriä   ja   riidanalaisia   kysymyksiä.     Tiede- 


miesten  kesken  on  vakaantunut  se  käsityskanta,  ettei  maapallo  ole  ollut 
äkkiä  tapahtuneitten  perinpohjaisten  muutosten  alainen,  niinkuin  vanhim* 
mat  geolo^t  olettivat,  vaan  muutokset  ovat  tapahtuneet  vähitellen  ja  pitkien 
ajanjaksojen  kuluessa  tavallisten  fysiikan  ja  kemian  lakien  mukaan ; 
vuorten  muodostuminen  esim.  selitetfiSn  tapahtuneen  siten,  että  maan- 
pinta on  jäähtymisen  vaikutuksesta  vähitellen  kokoonpuristunut,  muo- 
dostuen sen  kantta  kovaksi  ja  kiinteäksi.  Englantilainen  Lyell  (f  1875) 
on  tässä  tieteen  haarassa  saanut  kuuluisan  nimen. 

Luonnontieteen  alalla  englantilainen  Charles  Darwin  (synt  1809) 
on  suurin  19:nnellä  vuosisadalla.  Hän  olikin  yksinomaan  tiedemies  ja 
käytti  koko  elämänsä  ainoastaan  luonnon  tutkimiseen.  Sitä  varten  hän 
matkusti  (vv.  ISäl  — 36)  maapallon  ympäri,  tehden  havaintoja  ja  kooten 


Yleinen  liiatariB.    11  - 


738  TLEINEN   HISTORIA. 

kaikeUaisia  luonDonesineitä  Etelä- Amerikassa  ja  Tyynenmeren  saarilla. 
Sitten  bSn  asettui  asumaan  ostamalleea  maatilalle,  jossa  hJLn  teki  kokeiluja 
monellaisilla  kasveilla  ja  eläimilli,  julaisten  myöskin  tieteellisissS  kirjiH* 
luksissa  niitä  tuloksia,  joihin  hän  oli  tullut.  Darwin  kuoli  v.  1882.  Hä- 
nen  luomaansa  luonnontieteellistä  oppisuuntaa,  jota  kutsutaan   darvlnis- 


miksi  eli  kehitysopiksi,  monet  oppineetkin  ovat  kiivaasti  vastustaneet, 
se  kun  muka  sotii  raamatun  oppia  vastaa,  mutta  useimmat  luonnon- 
tutkijat ovat  kuitenkin  sen  omaksuneet  ja  kehittäneetkin  sitä. 

Oli  ennen  oletettu,  että  luomakunnassa  on  ollut  olemassa  alusta 
alkaen  eri  lajeja,  mutta  Darwin,  nojautuen  havaintoihin  ja  kokeisiin,  vält- 
tää, että  nuot  monellaiset  lukemattomat  eri  kasvi-  ja  eläinlajit  ovat  ke- 
hityksen kautta  syntyneet  toisel laisista  yksinkertaisimmista  alkumuodoista; 
aikojen  kuluessa  on  näet  tuollaista  muunnosta  tapahtunut,  ja  yhtämittaisen 


KEKSINNÖT,   TIETEET,   TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  739 

muunnoksen  alaisena  koko  luomakunta  on  vieläkin;  uusia  täydellisempiä 
lajeja  kehittyy  ja  alkuperäisemmät  vaiUinaisemmat  häviävät;  sillä,  sanoo 
Darwin,  taistelussa  olemisesta  vahvimmat  ja  paraiten  varustetut  pääseVät 
voitolle,  ja  ne  myöskin  jättävät  voimakkaampia  ja  paraiten  varustettuja 
sikiöitä.  Syynä  noihin  muunnoksiin  ovat  erilainen  ravinto,  ilmanala, 
elintavat  ja  eri  ruumiinosien  tai  elimien  käyttäminen;  sillä  ahkeraan  vil- 
jeltäessä  eri  elimet  yhä  kehittyvät,  muodostuen  tuntomerkeiksi  tai  aseiksi, 
mutta  jos  niitä  jätetään  käyttämättä,  surkastuvat  ne  vähitellen.  Näin 
kehittyneet  ominaisuudet  menevät  jälkeläisille  perintönä.  Siten  petoeläimet 
ovat  saaneet  vahvat  hampaansa,  lehmät  ja  härät  sarvensa,  kotka  tarkan 
näkönsä  ja  voimakkaat  siipensä,  vieläpä  ihminenkin  kätensä  ja  ynmiär- 
ryksensä,  sillä  Danvinin  opin  mukaan  ihminen  myöskin  liittyy  kokonaan 
eläinkuntaan.  Ihminen  on  kehittynyt  jostakin  alkuperäisestä  nisäkäs- 
lajista, josta  viisaimmat  ja  kehittyneimmät  mies-  ja  naispuoliset  ovat 
liittyneet  toisiinsa,  ja  heidän  jälkeläisensä  ovat  vähitellen  yhä  kehittyneet, 
saavuttaen  jalomman  muodon  kuin  muut.  —  Tällä  kehitysopilla  on  ollut 
valtava  vaikutus  muihinkin  tieteisiin,  eikä  yksinomaan  luonnontieteisiin, 
sillä  henkistenkin  tieteiden  alalla  on  edistystä  ruvettu  samansuuntaisesti 
selittämään. 

Maailman  avaruudessa  olevista  taivaankappaleista  on  viime  ajan 
tutkimusten  kautta  saatu  entistä  tarkempia  ja  varmempia  tietoja.  Tie- 
teellinen työ  on  paremmin  järjestetty  kuin  ennen,  sillä  tiedemiehet  ja  tie- 
teelliset seurat  ovat  toisilleen  apuna  ja  siis  ikäänkuin  jakaneet  työt  kes- 
kenään. Tähän  aikaan  on  myöskin  parempia  koneita,  joiden  kautta  näiden 
kaukana  olevien  maailmojen  liikkeitä  voidaan  tarkastella.  Valokuvaus  on 
myöskin  tullut  tähtitieteen  avuksi;  se  on  kehittynyt  niin  pitkälle,  että 
voidaan  valokuvata  kaukana  olevia  taivaankappaleita,  joten  niiden  pinta- 
muodostuksesta  saadaan  selvä ;  spektraalianalysin  avulla  taas  voidaan  mää- 
rätä, mistä  kemiallisista  aineista  eri  taivaankappaleet  ovat  muodostetut, 
sillä  valon  laatu,  joka  niistä  lähtee,  sen  osottaa.  Siten  on  tarkkoja  tut- 
kimuksia tehty  auringosta  ja  kuusta,  samoin  Marsista.  Taivaankappalten 
etäisyyttä  maasta  sekä  niiden  liikkeitä  avaruudessa  on  niinikään  määri- 
telty; on  opittu  tuntemaan  useita  uusia  planeetteja,  joiden  lukumäärä 
siten  melkein  vuosittain  lisääntyy.  Ihmisen  tieto  koko  maailman  ava- 
ruudesta käy  siis  yhä  tarkemmaksi  ja  täydellisemmäksi. 

Fysiikan  alalla  tehdyistä  keksinnöistä  olemme  jo  muutamia  mai- 
ninneetkin. Spektraalianalyysillä,  jonka  kautta  voidaan  erottaa  auringon 
valon  eri  värit,  on  suuri  merkitys  tähtitieteessä,  niinkuin  vasta  sanottiin; 
sähkövoiman   ominaisuuksia  on  uutterasti  tutkittu,  mikä   tulee   näkyviin 


740  YLEINEN   HISTORIA. 

monissa  keksin nöissS.  N.  k.  mekaanisen  ISmpC-optn  keksittyS  on  opitta 
tuntemaan  luonnossa  vallitseva  yhtälSinen  voima,  joka  kaikkialla  näyt- 
täytyy  ja  vaikuttaa.  Ei  mikäfin  luonnoasa  tapahtuva  liike  saata  mennS 
hakkaan  tuottamatta  vastaavaa  työntulosta,  ja  tfimfi  tulos  siirtyy  tavaUi- 


lulil»  B«ritliw. 

sesti  IfimmÖn  muodossa  näkymättömänS  liikkeenä  kappalten  hienoimpiin 
osiin.  Et&s  Mayer  niminen  tSäkäri  (f  1878)  tämSn  ilmiön  ensin  keksi, 
ja  sen  jBlkeen  ovat  monet  muut  samaa  oppia  kehittäneet  ja  todistelleet. 
Kemia  on  meidSn  aikanamme  varsin  suosittu  tiede,  sillä  siitS  on 
paljon  hyötyä  käytännössäkin,  esim.  maanviljelyksessä,  se  kun  opettaa 
mitä  eri  aineksia  eri  kasvit  hyvin  viihtyäkseen  ravinnokseen  tarvitsevat. 
Saksalainen   Liebig   (f  1873)  on  tämän   selvittämiseksi   paljon   työsken- 


KEKSINNÖT,   TIETEET,   TAITEET   JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  741 

nellyt.  Kemia  erottelee  niinikään  kappalten  alkuaineita  toisistaan,  ja  tar- 
koilla tutkimuksilla  on  tultu  huomaamaan,  että  monet  sellaisetkin  ameet, 
joita  ennen  pidettiin  alkuaineina,  ovat  yhdistettyjä.  Toisaalta  taas  liittä- 
mällä toisiinsa  eri  aineita  on  muodostettu  useita  uusia,  jollaisia  nuot  jo 
ennen  mainitut  räjähdysaineet  ovat.  Atoomioppi,  johon  kemia  tieteenä 
perustuu,  selittää,  että  kaikki  kappaleet  ovat  muodostuneet  pienistä  alku- 
hiukkasista,  atoomeista,  joiden  painosta  ja  liittymistavasta  toisiinsa  niiden 
erilainen  merkitys  riippuu.  Etenkin  ruotsalainen  Jaakko  Berzelius  (f  1848) 
on  tutkimuksillaan  paljon  kehittänyt  tätä  tiedettä;  hän  on  myöskin  sepit- 
tänyt kemiassa  käytetyt  nimitykset  sekä  pannut  käytäntöön  ne  kirjain- 
merkit, joilla  osotetaan  eri  aineyhdistyksiä. 

Ihmisruumista  ja  sen  toimintaa  on  niinikään  nykyaikana  paljon 
tutkittu,  ja  monta  ilmiötä  on  saatu  selvitellyksi  vasta  kemian  ja  fysikan 
lakien  avulla  sekä  vertaamalla  niitä  eläinten  ruumiissa  tapahtuviin  ilmiöi- 
hin. Niinpä  on  kokeilla  tultu  varmuuteen  siitä,  että  lihaksissa  ja  her- 
mostossa on  vaikuttamassa  sähkövoima,  joka  välittää  tahdon  ja  lihasten 
toiminnan  toistensa  kanssa.  Saksalainen  professori  Herman  Ludvig  Helm- 
holtz  (t  1894)  on  kokeillut  selvittääkseen  aistien  kautta  saatujen  havaintojen 
lakeja;  hän  on  tutkinut  etenkin  niitä  ilmiöitä,  jotka  äänien  kautta  synty- 
vät korvassa  ja  todistanut  myöskin,  että  sävelten  tuottama  nautinto  riip- 
puu ääniaalloista  ja  korvan  rakenteesta.  Sama  tiedemies  on  niinikään 
tehnyt  tarkkoja  havaintoja  silmän  toiminnasta. 

Tämä  n.  k.  fysiologia,  joka  tahtoo  selvittää  elämisen  ilmiöihin  kuu- 
luvat lait,  on  läheisessä  yhteydessä  lääketieteen  kanssa.  Meidän  vuosi- 
sadallamme on  senkin  tieteen  alalla  tapahtunut  suurempi  edistys  »kuin 
vuosituhansiin,  siitä  alkaen  kuin  vanhat  Egyptiläiset  sitä  ensin  alkoivat 
tieteellisesti  harrastaa».  Jo  viime  vuosisadalla  ai  jettiin  etsiä  tautien  syitä 
ja  niitä  järjellisesti  poistaa,  ja  samaa  tutkimusta  on  yhä  jatkunut;  her- 
moston toimintaa  ja  vatsan  nesteitä  tutkimalla  on  opittu  huomaamaan 
niissä  ilmaantuvat  taudit.  N.  k.  basillien  tunteminen  on  johtanut  oppi- 
neet monen  taudin  perille,  ja  on  myöskin  keksitty  keinoja  niiden  aikaan- 
saamien häiriöiden  parantamiseksi.  Ranskalainen  Pasteur  (f  1895)  varsin- 
kin on  tässä  kohden  paljon  työskennellyt ;  hän  esim.  keksi  lääkkeen  koleraa 
ja  vesikauhua  vastaan,  jotka  molemmat  taudit  huomattiin  syntyvän  basil- 
lien kehittymisestä.  Pasteurin  parannustapa,  niin  eräs  hänen  oppilaaasa 
väittää,  on  vasta  ensi  alullansa,  mutta  tulevaisuudessa  on  siitä  paljon 
odotettavissa.  Röntgenin  säteiden  avulla  voipi  ihmissilmä  nähdä  ruumiin 
sisäosiinkin.  —  On  myöskin  tehty  se  huomio,  etteivät  nuo  pienet  taudin 
synnyttäjät  basillit  viihdy  eivätkä  voi  kehittyä  paitsi  suotuisissa  olmssa. 


742  TLEINEN   HISTORIA. 

Ja  ettfi  epfisiistefs  on  heille  edullisinta;  sen  vuoksi  onkin  aljettu  pitfiS 
silmäUfi  ylelsU  terveydenhoitoa,  josta  on  ollut  suuri  hySty  etenkin  kulku- 
tautien ehkiisemisessfi.  —  Nykyaikana  on  Ifi&ketieteessa  tullut  hjrvln  ylei- 
seksi kirurginen  menettelytapa,  s.  a  ruumiista  otetaan  leikkaamalla  pois 


Putiur.    (Alb.  EdaltaHJii  lUUuiu  miMlakina.) 

taudin  tuottava  aihe,  ja  yhfi  useammissa  taudeissa  on  sitS  aljettu  kSyt- 
tfifi.  Sairaan  tuskien  lievittfimiseksi  on  keksitty  nukutusaineita,  etherifi 
ja  kloroformia,  jota  viimemainittua  eräs  skottlantilainen  ISäkSri  ensin  käytti. 
Näiden  oppineiden  Ififikfirien  rinnalle  on  viime  aikoina  ilmestynyt 
monta  n.  k.  luonnonlääkaria,  jotka  pitSvSt  luontoa,  etenkin  ilmaa  ja  vettä, 
ainoana  oikeana  parantajana.  Suurimman  maineen  näistä  on  katolinen 
pappi  Sebastian  Kneipp  saavuttanut;   hänen   perustamaansa  vesiparan- 


KEKSINNÖT,  TIETEET,   TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  743 

tolaan  Wörishofeniin  Baijeriin  riensi  tuhansittain  sairaita,  ja  nykyfifin  on 
samallaisia  laitoksia  useissa  maissa. 

Kaikilla  luonnontieteiden  eri  aloilla  on  ahkerasti  työskentelemfillä 
päästy  monen  salaisuuden  perille;  ja  kun  yksi  kysymys  on  saatu  rat- 
kaistuksi, ilmaantuu  toinen,  joka  kaipaa  ratkaisua;  mutta  sen  kautta 
ihmishenki  yhä  vaan  karaistuu  ja  halu  kiihtyy  totuutta  ilmisaamaan. 
Tutkimuksissa  on  niinikään  tultu  huomaamaan,  että  nuot  luonnontietei- 
den eri  osat  koskettelevat  toisiansa  ja  vaikuttavat  toisiinsa  ikäänkuin  sa- 
man koneiston  pyörät;  koko  luonto  esiintyy  yhtenäisenä,  säännöllisenä 
suuremmoisena  rakenteena,  jota  ei  ennen  osattu  aavistaakaan. 

Suuri  muutos  tapahtui  henkisten  tieteiden  alalla  jo  viime  vuosi- 
sadalla, jolloin  epäilyksen  synnyttämä  kritiikki  tuli  järkähyttämään  enn^oi 
varmoina  pidettyjä  totuuksia.  Samaa  arvostelevaa  ja  perinpohjaista  tut- 
kimistapaa  on  meidän  vuosisadallamme  noudatettu.  Niinpä  historial-^ 
lisien  aineksien  käsittely  on  tullut  syvällisemmäksi  sekä  kritiikki  anka- 
rammaksi. Tutkijat  ovat  kääntäneet  huomiotaan  etenkin  valtioiden  ja 
kansojen  sisäisiin  oloihin,  yhteiskunnalliseen  ja  taloudelliseen  elämään 
sekä  oikeuslaitoksen  kehitykseen;  ylimalkaan  n.  k.  sivistyshistoria  on 
päässyt  arvoonsa  valtiollisen  ja  sotahistorian  rinnalla,  melkeinpä  tunkeu- 
tunut etusijaan;  vaikuttavien  henkilöiden  luonteita  tutkitaan  niinikään 
perinpohjin,  minkä  kautta  heidän  toimiaan  voidaan  paremmin  ymmärtää. 
Kaikkiin  ilmiöihin  ja  tapahtumiin  tahdotaan  löytää  syyt  sekä  selvittää, 
missä  yhteydessä  ne  ovat  toisiinsa,  s.  o.  mitkä  lait  kansojen  ja  ihmis- 
kunnan elämässä  ovat  vallitsemassa.  Historian  eri  aikakaudet  ovat  siten 
joutuneet  entistä  tarkemman  tutkimuksen  alaisiksi;  ja  varsinkin  saksa- 
laiset tiedemiehet  ovat  enemmän  kuin  muut  ottaneet  tähän  työhön  osäa; 
niinpä  Niebukr  (f  1881)  antoi  Rooman  historialle  melkein  kokonaan 
toisen  muodon,  kun  hän  vertaamalla  eri  lähteitä  ja  sovittamalla  yhteen 
eri  tahoilta  saamiansa  tietoja  osotti,  että  hyvin  monet  ennen  tosina  pi- 
detyt Liviuksen  historiasta  saadut  tiedot  olivat  vääriä;  7%.  Mommsen 
(t  1903)  on  niinikään  perinpohjaisesti  tutkinut  Rooman  historiaa  sekä 
kirjoittanut  siitä  laajan  teoksen.  Leopold  v.  Ranke  (f  1886)  tutki  etu- 
päässä uskonpuhdistuksen  aikakautta,  julaisten  laajoja  teoksia,  jotka  kä- 
sittelevät tämän  ajan  Saksan,  Ranskan  ja  Englannin  historiaa.  Hän 
kirjoitti  niinikään  ansiokkaan  Rooman  paavien  historian,  ja  jo  iäkkäänä 
miehenä  hän  alkoi  kirjoittaa  laajaa  yleistä  historiaa,  mutta  hän  ei  jou- 
tunut koko  keski-aikaakaan  saamaan  valmiiksi,  ennenkuin  kuolema  kes- 
keytti työn.  Ranken  tiedot  olivat  laajat  ja  perinpohjaiset,  sillä  tutki- 
malla erilaisia  lähdekirjoja  ja  vertaamalla  niitä  toisiinsa  hän  on  moneen 


744  YLEINEN   HISTORIA. 

kohtaan  luonut  uutta  valoa.  Uusimmaii  ajaa  bistoriankirjoittajiata  on 
Gervinus  {t  1^71)  maioittava.  Ranskan  hietoriankirjoittajat  ovat  midi- 
haluUa  kääntyneet  tutkinuau  suurta  valtankumousta,  joka  ikäSnkuin  ja- 
kaa heidän  historiansa  kahtia,  sen  ayita,  tapahtumia  ja  seurauksia.    Mi- 


A 


mv<^ 


chelet  (t  1S74)  sekä  valtiomiehinä  tunnetut  Guizot  (f  1874)  ja  TTuerg 
(t  1877)  ovat  eteviä  historiankirjoittajia;  H,  Taine  (f  1893)  on  perin- 
pohjaiseeti  tutkinut  Baaskan  oloja  ennen  vallankumousta  sekä  sittemmin 
itse  vallankumouksen  kulkua,  muun  muassa  esittäen  mestarilliBesti  vai- 
kuttavien miesten  luonteita,  jonka  pohjalla  heidän  toimintansa  esiintyy 
entistä  selvemmin.    Englannin  historioitsijoista  on  lordi  Macaulay  (t  1869) 


KEKSmKOT,   TIETEET,   TAITEET   JA   EAVHOKIRJALLISDDfi.  745 

mainittava  loiBtavan  esitystapanea  vuoltsi.  Hfioen  laajin  teoksensa  kfislt- 
telee  EnglanDin  vallaakumousta  v.  1688,  mutta  hän  on  julaisBut  myös- 
kin pieniä  luonteenkuvauksia,  joista  lukija  saapl  selvän  käsityksen  useista 
historiallisista  benkilöistfi,  niinkuin  Fredrik  ILsesta,  Elisabet  kuningatta- 
resta ja  lordi  Clivestä.  Tuomas  Buckle  (f  1862)  esitti  sen  käsityskannan, 
että  hiBtoriassa  on  samallaiset  järkähtämättömät  lait  vallitsemassa  kuin 


luonnossakin.  Hän  kuoli  nuorena  joutumatta  saamaan  valmiiksi  muuta 
kuin  alun  suuresta  sivistyshistorialliBeeta  teoksesta,  jota  hän  oli  suunni- 
tellut Ruotsalaisista  historiankirjoittajista  ovat  E.  G.  Geijer  (f  1847) 
syvän  oppinsa  ja  elävän  esitystapansa  vuoksi  sekä  Anders  FryxeU  (f  1881) 
laajan,  kansantajuisen  Ruotsin  historiansa  kautta  ennen  muita  tulleet 
tunnetuiksi;  mutta  viime  vuosikymmeninä  on  sielläkin  uutterasti  tutkittu 
sekä  vanhempaa  historiaa  että  uuden  ajan  kehitystä.  Suomen  historian 
tutkijat  ovat  niinikään  uutterasti  jatkaneet  Porthanin  työtä,  valaisten  yhä 


746  TLBINEN   HISTORIA. 

uusilla  tutkimuksilla  kaneamme  entisiä  vaiheita;  viime  aikoina  on  var- 
sinkiQ  Suomen  uusin  historia  ja  Taltio-oikeudellinen  asema  toUut  tarkan 
selvittelyn  alaiseksi.  Monet  nuoremmat  historiantutkijat,  etenkin  saksa- 
laiset,  ovat  kääntfineet  huomionsa  etupäässä  tabudellisten  olosuhteiden  ael- 
vittfimiseen,  koska  nämät^muka  ovat  kansojen  elämän  ja  toiminnan  tär- 
keimmät  määrfiSjät  —  Paitsi   varsinaisia  tieteeUisii   esityksiä   jnlaistaan 


kaikissa  maissa  lähde-  ja  asiakirjoja,  joiden  kantta  menneisyys  esiintyy 
ikfifinkuin  allmperäisessä  muodossaan,  ja  jotka  samassa  helpottavat  his- 
toria nkirjoftta  ja  n  työtä  ja  vaivoja. 

Historiatieteeseen  läheisesti  liittyneinä  ovat  tilastotiede  eli  statia- 
Hikka  ja  muinaistiede  eli  arkeologia,  jotka  molemmat  ovat  nykyaikana 
syntyneet.  Edellinen  koettaa  selvittää  kansojen  kehitystä  ja  olosuhteita 
sekä  niissä  vaOitsevla  lakeja  hankkimainsa  numerotietojen  pohjalla,  joita 
se  kokoaa,   järjestää  ja  vertailee.     Arkeologia   taas   työskentelee  saadak- 


KEKSINNÖT,   TIETEET,  TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  747 

seen  luoduksi  selvyyttä  kaukaiseen  menneisyyteen,  jossa  historia  ei  vielä 
saata  päästä  alullensa;  ne  ainekset,  joita  se  käyttää,  ovat  maasta  löydet- 
tyjä aseita,  koristuksia  ynnä  muita  esineitä,  ja  näitä  vertaamalla "rmuinais- 
tutkijat  tekevät  johtopäätöksiä  kansojen  elämäntavoista  ja  sivistyskannasta 
sekä  heidän  asumastaan  alasta  ja  vieläpä  heidän  keskinäisestä  yhteydes- 
täänkin.  Niinpä  Suomen  muinaisuuden  tutkijat  väittävät,  että  meidän 
maassamme  oli  varhaisena  pakanuuden  aikana  kahdenlainen  kulttuuri  ja 
kenties  myös  kaksi  eri  kansaa;  länsiosassa  asui  muka  samansukuinen 
kansa  kuin  Skandinaviassa  ja  Pohjois-Saksassa,  koska  näissä  maissa 
löydetyt  esineet  ovat  samallaisia  kuin  Länsi-Suomesta  löydetyt;  mutta 
Itä-Suomessa  oli  samaa  kansaa  kuin  Keski- Venäjällä.  —  Suuria  museoita, 
joihin  näitä  löytöjä  kootaan,  on  kaikissa  sivistysmaissa  perustettu. 

Myöskin  vertailevalla  kielitieteellä  on  suuri  merkitys  kansojen 
entisiä  oloja  selvitettäissä,  samalla  kuin  se  selvittää  ihmiskielen  kehi- 
tystä. Tutkimalla  eri  kieliä  ja  vertailemalla  niitä  toisiinsa  on  niissä  ta- 
vatuista yhtäläisyyksistä  voitu  huomata,  mitkä  kansat  ovat  toistensa  su- 
kulaisia, ja  vieläpä  saatu  selvä,  kuinka  etäistä  tai  läheistä  tuo  sukulaisuus 
on.  Saman  tieteen  avulla  myöskin  opitaan  tuntemaan,  mitkä  eri  ryhmiin- 
kin kuuluvat  kansat  ovat ,  asuneet  toistensa  läheisyydessä  ja  mikä  vai- 
kutus niillä  on  ollut  toisiinsa.  Etevimpiä  19:nnen  vuosisadan  kielimiehiä 
on  saksalainen  Frans  iSopp  (f  1867),  joka  ensiksi  vertasi  sanskriitin, 
persian,  latinan,  kreikan  ja  saksan  kielen  muotoja  toisiinsa,  sekä  Wilhelm 
von  Humboldt  (f  1835),  Pott  (f  1887)  ja  Oxfordin  yliopiston  professori 
Max  MUller  (f  1900),  jotka  kaikki  tutkivat  ja  vertasivat  etenkin  indo- 
europalaiseen  ryhmään  kuuluvien  kansojen  kieliä.  Suomen  kansanryhmän 
kieliä  on  tutkinut  varsinkin  M,  A.  Castren  {^  1852),  joka  kulki  vaival- 
loisilla matkoilla  Lapissa  ja  Siperiassa,  ja  monet  miuut  meidän  tiede- 
miehistämme  ovat  jatkaneet  hänen  työtään.  K!uuj[uisiilipia  nykyjään  elä- 
vistä kielimiehistä  on  Suomessakin  hyvin  tunnettu  tanskalainen  Wilhelm 
ITiomsen  (synt.  1842),  joka  muun  muassa  sai  selvän  noista  salaperäi- 
sistä kirjoitusmerkeistä,  joita  suomalaiset  tutkijat  olivat  tavanneet  kivi- 
patsaisiin  piirrettyinä  Itä- Siperiassa  ja  Mongoliassa:  Monta  seikkaa  on 
luonnollisesti  vielä  selvittämättä,  ja  uutteraa  työtä  yhä  jatkuu. 

Jos  luomme  sUmäjkBen  uskonnon  alalle,  huomaamme- siinä  perin 
erilaisia  mielipiteitä  toisiaan  vastassa.  Valtiollisen  taantumisen  aikana 
vuosisadan  alkupuoliskolla  harras  uskonnollisuus  valtasi  ihmisten  mielet, 
niinkuin  jo  olemme  maininneet  (ks.  luk.  XXXII) ;  mutta  ennen  pitkää  alkoi 
ilmaantua  ääniä  sitä  suuntaa  vastaan.  Vallankumoukselliset  liikkeet  oli- 
vat luonteeltaan   materialistisia  —  se  huomataan  jo  Ranskassa  vallan- 


748  YLEISEM   HISTORIA. 

kumouksen  aikana;  sosialiatitkin  tahtovat  maallisen  olon  ja  dSmSn  pa- 
rantamista, sillS,  sanovat  he,  haudan  toisella  puolen  ei  eUm&ft  enSä  ole. 
Tfilli  taholla  kristinoppiB  halveksitaan,  pidetfiänpfi  sitS  melkein  turmiolli- 
senakin. Mutta  toisaalla  taas  pysytfiSn  kiivaasti  kiinni  vanhoissa  kirkon 
kehittämlBsS  uskonkappaleissa;  niinpä  katolinen  kirkko  yrittää  pjrsyt^lä 
mik&li  mahdollista  entiselll  kannallaan,  ja  v.  1870  paavi  vielä  julistettiin 


erehtymSttömftksi ;  protestanttinsn  kirkko  taas  tahtoo  säilyttää  pyhinä  entjset 
opinkappaleensa  ja  vanhan  muotonsa.  Muutamat  oppineet,  jotka  eivät 
kristinoppia  tahdo  hyljätä,  ovat  kuitenkin  ankarasti  arvostelleet  sen  opin- 
kappaleita, ja  varsinldn  Kristuksen  jumaluudesta  on  paljon  kiistelty. 
Niinpä  saksalainen  oppinut  David  Sirauas  (f  1874)  väitti,  ettei  jumal- 
ihminen  milloinkaan  ole  saattanut  maan  päällä  vaeltaa.  Tätä  käsitys- 
kantaa hän  puolusti  kirjassaan  ^Dtxs  Leben  Jesu*,  joka  ilmestyi  v.  1836 
ja  herätti  yleistä  huomiota.    Syntyi  ankara  riita,  jossa  toiset  pnolnstiTat 


KEKSINNÖT,   TIETEET,   TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  749 

siinä  lausutuita  mielipiteitä,  toiset  niitä  vastustiyat  Viimemainitut  saivat 
sen  aikaan,  että  Straussin  täytyi  lähteä  Tubin  genistä,  jossa  hän  oli  ollut 
professorina.  Strauss  oli  etupäässä  ajattelemisen  kautta  tullut  vakau- 
mukseensa, mutta  ranskalainen  Ernest  R4nan  (f  1892),  joka  niinikään 
kielsi  Kristuksen  jumaluuden,  muojiosti  mielipiteensä  tutkimalla  evanke- 
listain  kertomuksia;  Strauss  oli  filosoofi,  Ranan  taas  historioitsija.  Ruot- 
salainen kirjailija  Viktor  Rydberg  (f  1895)  kirjoitti  tutkimuksen  »Raa- 
matun oppi  Kristuksesta»,  jossa  hän  myöskin  tulee  siihen  johtopäätökseen, 
että  Kristus  oli  vaan  ihminen.  Tällainen  järkeisperäinen  katsantokanta 
on  viime  aikoina  ruvennut  voittamaan  alaa  etenkin  Saksassa.  Mutta 
kristinopin  tunnustamilla  totuuksilla  on  myöskin  ollut  monta  etevää 
puolustajaa,  esim.  tanskalainen  Martenaen,  saksalainen  Beck  y.  m.  Tältä 
puolen  on  koetettu  päästä  yhä  selvemmin  käsittämään  kristinopin  ole- 
musta ja  henkeä,  ilmoituksen  merkitystä,  ja  tutkittu  uskonkappaleiden 
kehitystä.  Kirkon  vaiheet  ovat  niinikään  tulleet  entistä  perusteellisemman 
tutkimuksen  alaisiksi. 

Luonnontiede  pyrkii  yhä  enemmän  syventymään  luonnon  salai- 
suuksiin, uskonto,  historia  ja  kielitiede  taas  tahtovat  tunkeutua  ihmishengen 
maailmaan;  filosofia  yrittää  kuten  ennenkin  selittää  koko  olemassa-olon 
salaisuuden.  Siinäkin  on  19:nnellä  vuosisadalla  ollut  kaksi  suuntaa  val- 
litsemassa, aatteellinen  ja  materialistinen.  Hegel  (f  1832)  loi  suurem- 
moisen  henkisen  oppijärjestelmän,  jonka  mukaan  kaiken  olemassa-olon 
pohjana  on  ajatus  eli  järki.  Hän  selittää,  että  koko  olemassa-olo  on 
oikeastaan  loogillinen  käsiteryhmä,  sillä  käsitteet  johtuvat  välttämättö- 
mästi  ajattelemalla  toinen  toisestaan,  kunnes  koko  rakenne  on  muodos- 
tunut. Hegelin  oppia  ihailtiin  yleisesti  1830  ja  1840-luvulla,  ja  sen  vai- 
kutus oli  hyvin  suuri.  Niinpä  Juhana  Wilhelm  Snellman  omisti 
Hegelin  katsantokannan,  vaikka  hän  kuitenkin  jossakin  määrin  vapautui 
sen  yksipuolisuudesta.  Toinen  saksalainen  filosofi  Herbart  (f  1841) 
taas  johtaa  päinvastoin  ihmisen  tiedot  havainnosta,  ja  filosofian  pää- 
tarkoitus on  hänen  käsityksensä  mukaan  se,  että  ihminen  ajatuskyvyl- 
lään järjestää,  täydentää  ja  oikaisee  saamiaan  havaintoja.  Arthur  Scho- 
penhauer (t  1860)  väittää,  että  kaiken  olemuksen  perustuksena  on  tahto, 
s.  o.  tahto  elämään;  se  esiintyy  tietoisena  haluna  ihmisessä,  tiedottomana 
vaistona  eläimissä,  ja  näyttäytyypä  se  elottomassa  luonnossakin  vaikut- 
tavana voimana.  »Kaikki  on  olemassa,  koska  se  tahtoo,  ja  kaikki  tahtoo, 
koska  se  on»,  sanoo  Schopenhauer.  Mutta  tuo  elämisen  halu  ei  pääse 
missäkään  täysin  kehittymään,  vaan  kaikkialla  on  hankalia  esteitä  ja 
vastuksia,  jonka   vuoksi  elämä  on   vain  kärsimyksien   sarja;   ja  senpä- 


750  YLEINEN   HISTORIA. 

tähden  on  elämänhalun  tyhjään  häviäminen  ainoa  onni.  Tällainen  pes- 
simistinen katsantotapa  on  myöskin  saksalaisen  Edvard  von  Harimannin 
(synt  y.  1842)  filosofisen  opin  tunnusmerkki  »Tajuton  sokea  tahto  ja 
tajuton  mielle»  ovat  kaikissa  olennoissa  ja  atoomeissa  vallitseva  maail- 
mansielu, sanoo  hän;  tuo  »tajuton»  on  joku  hämärä  voima,  mutta  kaiken 
vaikutin  ja  aikaansaaja.  —  N.  k.  positivistinen  suunta  ei  ota  käsitelläk- 
seen kaiken  olemuksen  yhteyttä,  syytä  olemassa-oloon  ja  sen  tarkoitusta, 
vaan  se  tyytyy  luonnossa  ja  historiassa  tapaamiinsa  seikkoihin,  s.  o.  se 
pysyy  kokonaan  tosioloissa  ja  kokemuksen  kautta  saaduissa  tiedoissa, 
joita  se  selittää.  Ranskalainen  Comte  (f  1857)  on  positivistisen  filoso- 
fian puolustaja,  mutta  englantilaiset  John  Stuart  Mill  (f  1873)  ja 
Herbert  Spencer  (f  1903)  ovat  sen  suunnan  miehistä  saavuttaneet  suu- 
rimman maineen.  Viime  mainittu  käsittelee  eri  tieteitä:  psykologiaa,  mo- 
raalia, historiaa  y.  m.  kehitysopin  mukaisesti,  niinkuin  Darwin  luonnon- 
tieteitä. Hän  tunnustaa  kuitenkin  Jumalan  olemisen  välttämättömäksi, 
vaikka  hän  ei  katso  ihmisen  rajoitetun  ymmärryksensä  nojalla  voivan 
häntä  tarkoin  määritellä. 

Laajalti  levinnyt  on  meidän  aikanamme  materialistinen  maailman- 
katsomus, johon  etupäässä  luonnontieteiden  suuremmoinen  kehitys  on 
vaikuttanut.  Ainoastaan  aine  ja  siinä  tapahtuva  liikunto  ovat  todellista 
olemusta,  väittävät  tämän  suunnan  miehet,  ja  monet  oppineet,  joista 
mainittakoon  Molescott  ja  Buchner,  ovat  sitä  kiivaasti  puolustaneet. 
Niinkuin  jo  olemme  nähneet,  on  tämä  oppi  päässyt  leviämään  laajalti 
kansaankin.  Kaikki  korkeammat  ihanteet  häviävät  sen  mukana;  ainoas- 
taan hyötyä  ja  nautintoa  tavotellaan. 

Selvemmin  kuin  tieteissä  kuvastuu  ajan  henki  kaunokirjallisuu- 
dessa, jonka  suunta  ja  sisällys  vaihtelevat  samassa  kuin  valtiolliset  ja 
yhteiskunnalliset  harrastukset  ja  olosuhteet.  Keski-ajalla  syntyi  ritari- 
runous,  uskonpuhdistuksen  aikakaudella  taas  kirjallisuudella  oli  uskon- 
nollinen leima;  sen  jälkeen  seurasi  klassillinen  suunta,  jonka  vallitessa 
kirjailijat  ottivat  esikuvikseen  vanhan  Kreikan  ja  Rooman  kirjailijoita; 
silloin  ei  ollut  mitäkään  suurta  omintakeista  aatetta,  johon  ajan  toiminta 
olisi  kohdistunut.  Sama  klassillisuus  on  vallitsemassa  vielä  vallankumouk- 
sen aikanakin,  eikä  se  näyttäydy  yksinomaan  kirjallisuudessa  ja  taiteessa, 
vaan  myöskin  vallankumouksen  miesten  puheissa  ja  valtiollisissa  peri- 
aatteissa; uudistetaanpa  Rooman  aikuisia  nimityksiäkin,  niinkuin  Batavia, 
Helvetia  y.  m.  Valtiollisen  taantumisen  aikana  palattiin  taas  kirjallisuu- 
dessakin vanhoihin  keski-ajan  ihanteisiin  (ks.  luk.  XXXII),  ja  tämä  n.  k. 
uusromantinen  suunta  oli  vallitsevan  puolueen,  hallitusten  ja  ylimys- 


KEKSINNÖT,  TIETEET,   TAITEET  JA   EAUNOKIRJALLISUUB.  761 

luokaa,  ajatuskanoan  esUntuojs  ja  sen  kannattama.  CkateaubriOMd  (f  1848), 
Viktor  Hugo  (f  1885)  Ranskasea,  saksalainen  Uhland  {f  1862)  ovat 
sen  edustajia.  Mutta  samassa  kuin  valtioUisella  alalla  aljettiin  vastustaa 
vallitsevaa  järjeetelmää,  ilmaantui  myöskin  kirjallisuudessa  vallalla  olevan 
suunnan  vastustajia;  Ranskassa  runoilija  Beranger  (f  1857)  ylistäS 
isänmaanrakkautta  lauluissaan,  joilla  hin  tahtoo  kansaa  innostuttaa;  By- 


ron  (f  1824),  Englannin  suuri  runolija,  on  vapauden  innokas  ihailija; 
Saksassa  Heinrich  Heine  (t  1856)  vielä  nuoruudessaan  julkaisi  uub- 
romantisen  suunnan  mukaisia  runoja,  mutta  vähitellen  hän  alkaa  ivata  kirk- 
koa, uskontoa,  vieläpä  uskollisuutta  ja  ystävyyttäkin.  >Nuori  Saksa»,  johon 
kuului  suuri  joukko  kirjailijoita,  vastusti  olevia  oloja,  kehottaen  ryhtymään 
uusiin  harrastuksiin  ja  uudistamaan  sekä  valtiota  että  yhteiskuntaa.  Jo 
ennen  mainitut  italialaiset  Mazzini  ja  Oiuati  vaikuttivat  suuresti  lauluil- 
laan Italian  kansallishengen  elvyttämiseksi. 

Viime   aikoina   on   romaanikirjallisuutta  ilmestynyt  enemmän   kuin 


TLEINEN   HI8T0BIA. 


Byr*n.    (TH.  Phlll 

muita  tuotteita  kaunokirjallisuuden  alalla,  ja  yleisö  näkyj  sitä  enimmin 
suosivan.  Jotkut  kirjoittajat  ovat  käsitelleet  menneitfi  aikoja  ja  oloja; 
niinpä  saksalainen  Felix  Da/m,  joka,  ollen  taitava  historiantuntija,  on 
ottanut  aiheet  kuvauksiinsa  keski-ajan  alkupuolelta  kansainvaeUueteD 
ajoilta,  ja  tanskalainen  Severin  Ingemann  taas  on  valinnut  Tanskan  his- 
toriasta kuvaamansa  henkilöt  ja  tapahtumat.     Mutta  myöskin  nykyaikaa 


KEKSINNÖT,   TIETEET,  TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  763 

ja  varsinkin  ytiteiskunoaBsa  vallitsevia  epäkohtia  kirjailijat  ovat  ottanet 
eaittäSkseen ;  he  tahtovat  kiinnittää  niihin  ihmisten  hnomiota,  jotta  ryh- 
dyttäisiin parannuksiin,  ja  sen  vuoksi  he  kuvaavat  varjopuolia  mitä 
räikeimmällä   tavalla.     Sen   etevimmät   edustajat   Ranskassa   ovat   rouva 


(:Zf      c>V^^*oi-^ 


Dudmant  (f  1876),  joka  käytti  kirjailijanimeDäSn  George  Sand,  sekä 
Einile  Zola  {f  1902).  Edellinen  kuvailee  etenkin  työvSen  epäeduUieia 
olosuhteita  ja  vaiheita.  Zola  taas  on  tarkoin  tutkinut  aikamme  elfimSn 
eri  puolia  ja  vallitsevia  oloja  sekä  kuvannut  niitS  varsin  kaunistamatto- 
malla  tavalla;  niinpä  hän  «Sotat-nimiseBSä  romaanissa  kertoo  vv.  1870 
—71  sotatapausten  perustuksella  nykyaikaisen  sodan  kaikkia  kauhujn; 
hän  kuvailee  niinikään  Pariisin  ja  Rooman  maailmaukaupunkien  oloja 
Tletneo  historia  II,  —  48 


754  TLEDIEK   HISTORIA. 

snllaisina  kuin  ne  todellisuudessa  ovat.  Tau  suuntaa  kutsutaan  reaiia- 
HsekH  ja  naturalistiseksi  sen  vuoksi,  ettS  ae  esittSS  kaikki  todelUsuudeo 
muksHD.  —  Muutamat  hirjailijat  taas  kuvailevat  etupääBsS  henkUdidea 
luonteita  ja  sielunel9m9ä. 


Kaunokirjailijoita  ilmestyy  uusia  melkein  joka  vuosi,  etenkin  suu- 
rissa sivistysmaissa,  ja  samassa  Buhteessa  kasvaa  myöskin  kirjallisten 
tuotteiden  lukum&SrS.  Useat  joutuvat  saman  tien  unohduksiin,  mutta 
toiset  s&ilyvSt  ja  leviävSt  muihinkin  kansoihin.  Vasta  mainittujen  laajalti 
tunnettujen  kirjailijoiden  lisäksi  mainittakoon  englantilainen  Dickens 
(t  1370),  jonka  leikilliset  romaanit  ovat  yleisön  mieleisiS,  ja  ranskalai- 
nen  Aleksanteri  Dumas  (f  1870),  jonka  teoksia  myöskin  on  kfifinnetty 


KSKSINNÖT,   TIETEET,   TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  756 

muihin  kieliin.  VenSjSn  kirjailijoista  ovat  etenkin  huomiota  herättineet 
Turgenjev)  (f  1883)  Bek&  Leo  Tolstoj  (s.  1828),  joka  on  kenties  aikamme 
tunnetuin  neromies.    Pienien  kansojen  kirjailijoista  ovat  norjalaiset  viime 


vuosikymmeninä  saavuttaneet  mainetta;  Henrik  Ibsenin  (s.  1828)  nSy- 
teimät  ovat  yleiseen  tunnettuja;  Bjömstjeme  Bjömaon  (s.  1832)  ja  Kjel- 
land  (s.  1849)  ovat|  niinikäSn  siiavuttaneet  kuuluisan  nimen.  Ruotsilla  on 
ollut  myöskin  useita  eteviä  kirjailijoita,  joista  mainittakoon  Esaias  Tegn^ 
(f  1846),   jonka  kuuluisin  runoteos   ^Fritiofin  satu*  käsittelee  Muinais- 


YLEINEN    HISTORIA. 


skaodinavialaisten  elfimää;  Viktor  Rydbergin  »Viimeinen  AtenalaineB* 
y.  m.  romaanit  ovat  tunnettuja.  Suomalaisen  runoilijan  Johan  Ludmg 
Runebergin  teokset  ovat  tunnetut  ulompanakin  kuin  Ruotsissa.  Onpa 
suomen  kielinen  kiD  kaunokirjallisuus  alkanut  herättSS  huomiota  Europan 
1  sivistysmaissa. 


KEKSINNÖT,   TIETEET,   TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  757 

Taiteissa  on  aamantapainen  ilmiö  nuhtSvissä  kuin  kaunokirjalli- 
suudessa. Taantumisen  aikakaudella  maalarit  ja  kuvanveistäjät  etsivät 
aiheensa  keski-ajalta;  mutta  sen  jälkeen  pääsi  vallalle  realistinen  suunta, 
joka  tahtoo  saada  esitetyksi  todellisuutta,  olkoonpa  sitten  luonto  tai  ihmi- 
set kuvattavana.     Siitä  johtuu  myöskin,  että  taiteilijat  mielellään  ottavat 


Rkhlrd  IMigiKr. 

aiheensa  jokapäiväisistä  oloista,  ja  jos  se  menneisyydestäkin  otetaan,  an- 
netaan sille  sittenkin  todellisuuden  mukainen  viritys;  tuo  entinen  ihan- 
noitseminen  on  hyljätty.  Rakennustaiteessa  taas  ei  orjallisesti  noudateta 
mitäkä&n  tyyliä,  ei  goottilaista  eikä  renessanssin  aikuista  eikä  muinais- 
kreikkalaista, vaan  arkkitehdit  muodostavat  piimatuksensa  vapaasti  sovit- 
tamalla yhteen  eri  suuntia.  Mitään  uutta  omituista  rakennustyyliä  ei 
19:nneUä   vuosisadalk  olekaan    syntynyt,  —  Taideharrastus   on   kehitty- 


758  YLEINEN   HISTORIA. 

nyt  etenkin  Italiassa,  Ranskassa  ja  Saksassa;  Roomaa  saattaa  pitää  kuvan- 
veistotaiteen pääpaikkana;  Pariisissa  taas  harrastetaan  etupäässä  maa- 
laustaidetta. 

Musiikki  on  19:nnellä  vuosisadalla  saanut  suuremman  merkityksen 
kuin  sillä  milloinkaan  on  ollut.  Sävelien  avulla  tahdotaan  saada  esille 
tunteita  ja  muita  sielun-ilmaisuja,  joita  sanoilla  ei  voida  tulkita.  Lau- 
lukin on  jäänyt  melkein  vähäpätöiseksi  musiikin  rinnalla;  suuret  orkes- 
terit esittävät  pitkiä  säveljaksoja,  joilla  ilman  sanoja  tulee  olla  viehätyk- 
sensä. Beethoven  (f  1827),  Rossini  (f  1868)  ja  Wagner  (f  1883)  ovat 
viime  vuosisadan  etevimpiä  säveltäjiä. 

Meidän  aikamme  kansanvaltaisesta  luonteesta  johtuu  se  käsityskanta^ 
että  sivistystä  ja  oppia,  samoin  kuin  valtiollisia  oikeuksiakin,  pidetään  kai- 
kille ihmisillä  kuuluvana,  eikä  ainoastaan  jonkun  pienen  ryhmän  etu- 
oikeutena. Jo  uskonpuhdistajat  panivat  alun  kansanopetukselle  ruvetessaan 
käyttämään  kirjallisuudessa  kansankieltä,  ja  jonkinlaisia  alkeiskoulujakin 
ilmestyi  jo  silloin  siellä  täällä;  mutta  vasta  18:nnen  vuosisadan  lopulla 
Pestalozzi  kiinnitti  siihen  suurempaa  huomiota  (ks.  luk.  XXVII);  ja  vih- 
doin 19:nnellä  vuosisadalla  valtio  on  ottanut  kansanopetuksen  huolen- 
pitoonsa. Eikä  se  tarjoa  opetusta  ainoastaan  sitä  haluaville,  vaan  se  on 
alkanut  vaatia,  että  jokaisen  täytyy  hankkia  itselleen  säädetyt  opinalkeet; 
monissa  maissa  on  näet  n.  k.  oppipakko  voimassa.  Koska  —  niin  tätä 
pakkoa  perustellaan  —  valtio  antaa  kansalaisille  oikeuden  valita  edustajia 
eduskuntaan  ja  siten  vaikuttaa  maan  hallitukseen,  täytyy  sen  myöskin 
pitäfi  huolta  siitä,  että  kansalaisilla  on  valistusta  siinä  määrässä,  että  he 
oikein  osaavat  tätä  oikeutta  käyttää.  Oppipakko  säädettiin  ensin  Preus- 
sissa, ja  sen  huomattiin  pian  kohottavan  kansan  kuntoa  ja  voimaa,  vie- 
läpä sodassakin,  sillä  oppia  saaneet  Saksalaiset  osottautuivat  suuressa 
ranskalais- saksalaisessa  sodassa  kunnollisemmiksi  ja  taitavammiksi  kuin 
Ranskalaiset.  Sodan  jälkeen  Ranskan  hallitus  alkoi  valmistaa  maalleen 
samallaista  lakia,  ja  v.  1881  säädettiin  maksuton,  pakollinen  opetus,  jonka 
myös  tuli  olla  »maallisen».  Ranskan  valtionkouluissa  ei  näet  opeteta 
uskontoa,  vaan  se  jätetään  kunkin  yksityiseksi  asiaksi.  Mutta  koska 
valtion  koulujen  rinnalle  ilmaantui  paljon  luostarikouluja,  joten  nuorison 
opetus  alkoi  joutua  munkkien  käsiin,  on  Ranskan  hallitus  ryhtynyt  näitä 
vastaan  taistelemaan,  määräten  munkkikunnat  hävitettäviksi.  Englannissa 
oppipakko  niinikään  on  olemassa,  ja  ovatpa  monet  muutkin  maat  alka- 
neet saman  periaatteen  mukaan  järjestää  kansanopetusta;  ainakin  vaa- 
ditaan, että  kaikilla  on  tilaisuus  opinsaantiin.  Valtion  menot  ovat  tie- 
tysti  tämän   kautta   suuresti   lisääntyneet;   niinpä  Ranskassa  suoritettiin 


KEKSINNÖT,   TIETEET,   TAITEET  JA   KAUNOKIRJALLISUUS.  759 

kansanopetukseen  v.  1877  ainoastaan  12  ^  milj.  frangia,  mutta  v.  1899 
nousi  sama  menoerä  152:een  miljoonaan,  ja  Englannin  hallitus  käyttää 
kansanopetukseen  noin  5  milj.  puntaa. 

Mutta  muullakin  tavalla  on  viime  aikoina  aljettu  jakaa  tietoa  kan- 
san kaikkiin  kerroksiin.  Niinpä  Englannissa  on  syntynyt  n.  k.  yliopiston- 
laajennus-järjestelmä ;  yliopiston  opettajat  «näet  käyvät  pitämässä  luento- 
sarjoja eri  seuduilla  maata.  Ruotsissa  on  käytetty  samaa  tapaa ;  ja  saman 
aatteen  synnyttämiä  ovat  meidän  maassamme  toimeenpannut  »lomakurs- 
sit».  —  Tanskassa  on  kansanopisto-aate  saanut  alkunsa  ja  sieltä  tuUut 
muihin  Skandinavian  maihin  ja  Suomeen.  Suulliselle  esitykselle  annetaan 
suuri  arvo  ja  merkitys,  jonka  vuoksi  puheita,  esitelmiä  ja  luentoja  pide- 
tään erittäin  sopivina  keinoina  tietojen  ja  opinharrastuksen  levlttämiseksL 

Kirjallisuuskin  on  siihen  määrään  levinnyt,  että  sitä  melkein  köy- 
hinkin saattaa  itselleen  hankkia.  Tieteiden  tuloksia  esitetään  kansan- 
tajuisissa kirjasissa,  joten  oppia  harrastava  kansan  mies  ja  nainen  voipi 
niitäkin  seurata,  ainakin  jossakin  määrin.  Kaunokirjallisista  tuotteista 
painetaan  suurissa  sivistysmaissa  helppohintaisia  painoksia,  jotta  vähä- 
varaisemmallakin  on  tilaisuus  niiden  hankkimiseen.  Mutta  sitä  paitsi 
löytyy  sekä  kaupungeissa  että  maaseuduilla  kansankirjastoja,  joista  kir- 
joja lainaamalla  saattaa  lukuharrastustaan  tyydyttää.  Sanomalehdet  ovat 
niinikään  viime  vuosisadalla  saaneet  suuren  merkityksen  tietojen  levittä- 
jinä ja  kansan  kasvattajina.  19:nnen  vuosisadan  alussa  niitä  ilmestyi 
vielä  verraten  vähän  ja  olivat  kalliita;  hallituksetkin,  ollen  niille  epäsuo- 
siollisia,  vaikeuttivat  niiden  edistymistä.  Sanomalehtien  lukumäärä  kuiten- 
kin lisääntyi  lisääntymistään,  ja  niiden  vaikutus  on  kasvanut  siihen  mää- 
rään, että  nykyaikaista  valtiota  ja  yhteiskuntaa  tuskin  saattaa  ajatellakaan 
ilman  niitä. 

Voipipa  kansa  meidän  aikanamme  saada  nauttia  taiteenkin  sivistä- 
vää vaikutusta.  Suuresti  kehittyneen  valokuvauksen  avulla  voidaan  maa- 
larien tauluja  jäljentää,  minkä  kautta  ne  saattavat  tulla  useampien  näh- 
täviksi, vaikkapa  ei  alkuperäisessä  muodossa;  suurissa  kaupungeissa  on 
aina  nähtävissä  komeita  yleisiä  rakennuksia  ja  muistopatsaita;  yleisissä 
näyttelyissä  yleisö  voipi  tutustua  taiteilijoiden  teoksiin,  ja  konserteissa 
taas  kuulla  musiikki-  ja  laulutaiteilijoiden  esittämiä  kappaleita.  Sanalla 
sanoen,  hengen  jalostaminen,  joka  ennen  oli  ainoastaan  harvojen  etu- 
oikeutena, on  tullut  yleiseksi,  seikka,  joka  epäilemättä  on  oraansa  suu- 
ressa määrässä  tasoittamaan  eri  ihmisluokkain,  ylhäisön  ja  kansan, 
välillä  vallinnutta  juopaa.  Meidän  aikanamme  väitetäänkin,  että  valistus 
on  ainoa  keino,  jolla  kansan  oloja  voidaan  parantaa. 


700  YLEIKEX   HISTORIA. 

Sekä  taloudeiliset  että  henkiset  harrastukset  OTat  njkjaikaiui 
kaikilla  sivistyskansoilla  jotenkin  samallaiset;  elämäntavat  ja  maut  ok>- 
suhteet  ovat  tulleet  johonkin  määrin  yhdenmukaisiksi,  eli  tcH«n  sanoen, 
on  olemassa  ainoastaan  yksi  kulttuurimuoto;  eurt^ulais^si  kulttuuriksi 
sitä  sanotaan,  mutta  Europalaisten  mukana  se  on  kulkenut  maihinkin 
maanosiin.  Tähän  on  suuresti  vaikuttanut  yhä  kehittynyt  liikeyhteys, 
jonka  kautta  kansat  ovat  joutuneet  yhä  vilkkaampaan  yht^rteen  toistensa 
kanssa;  uudet  aatteet  leviävät  kansasta  toiseen,  keksinnöt  dvät  tule  yh- 
den kansan  hyödyksi,  vaan  kaikkien;  eri  maiden  tiedemiehet  ovat  yhtey- 
dessä toistensa  kanssa,  yleisiä  kongresseja  pidetään,  joissa  midipiteitä 
vaihdetaan  ja  saman  tieteen  harrastajat  tutustuvat  toisiinsa.  Tietedlinen 
työ  onkin  saanut  jonkinlaisen  demokratisen  luonteen,  se  kun  on  muuttu- 
nut tavallaan  yhteistyöksi.  Kirjailijoiden  teokset  eivät  myöskään  jää 
yhden  kansan  omaisuudeksi,  vaan  ne  leviävät  kaikkiin  sivistysmaihin; 
niinpä  Tolstoj  ei  ole  yksinomaan  venäläinen  kirjailija,  vaan  hänen  neronsa 
tuotteita  luetaan  ja  arvostellaan  Ranskassa,  Saksassa  ynnä  muissa  maissa ; 
Zolan  romaanit  ovat  kaikissa  maissa  tunnettuja ;  Ibsenin  draamoja  näytdlään 
sekä  Berliinissä  että  Pariisissa  eikä  ainoastaan  Kristianiassa;  sävelteoksia 
esitetään  konserteissa,  huolimatta  minkä  kansan  keskuudessa  ne  ovat 
syntyneet,  ja  taidenäyttelyihin  kootaan  kaikkien  maiden  taiteilijoiden  valmis- 
tamia teoksia.  Tuo  yleismaailmallisuus  näyttäytyy  siinäkin,  että  tärkeim- 
mät yhteiskunnalliset,  oikeudelliset  ja  valtiolliset  kysymykset  ovat  tulleet 
kansainvälisiksi,  siliä  yhteisesti  asiata  ajamalla  niiden  harrastajat  koettavat 
saada  aatteitaan  laajemmalle  tunnetuiksi  ja  hankkia  niille  enemmän  kan- 
nattajia. Olemme  jo  huomauttaneet,  että  sosialismilla  on  yleinen  luonne; 
raittiusasiaa  on  aljettu  yhteisesti  ajaa,  ja  samoin  kokoontuvat  naisasian 
harrastajat  yhteisiin  kokouksiin;  kaikkien  maiden  rauhanystävien  yhteis- 
toiminnalla ajetaan  maailmanrauhan-aatteen  toteuttamista. 

Veljeys  ja  yhteistunne  on  yhteisten  harrastusten  kautta  kansojen 
kesken  suuresti  kehittynyt  ja  tullut  vastapainoksi  sille  eristävälle  voimalle, 
joka  johtuu  kansallisuusharrastuksesta.  Kaikki  kansat,  vaikka  tahtovat- 
kin elää  omaa  elämäänsä  ja  kehittää  omaa  kansallista  sivistysmuotoaan, 
tuntevat  kuitenkin  kuuluvansa  samaan  ihmiskuntaan,  käsittäen  olevansa 
saman  suuren  elimistön  jäseniä.  Tämä  katsantokanta  kun  pääsee  yhä 
syvemmin  juurtumaan  ja  vakaantumaan,  on  varmaankin  vaikuttava  sii- 
hen suuntaan,  että  rauha  ja  sopu  tulee  kansojen  välillä  vallitsemaan,  ja 
että  kukin  kansa  saapi  elää  ja  kehittyä  taipumuksensa  ja  luonteensa 
mukaisesti  sekä  siten  kohdaltaan  ottaa  osaa  ihmiskunnan  suureen  sivistys- 
työhön. 


NIMI-  JA  ASIALUETTELO. 


Aachen  I  342,  351,  387,  470,  rauha  1748 

II  306 
Abderramau,  prinssi  I  333,  334 
Abdul-Hamid,  sulttaani  II  579    • 
Abdul-Medjid,  sulttaani  II  578 
Abelard,  filosofi  I  626 
Abessinia  II  710,  711,  715 
Abraham,  patriarkka  I  24,  36,  38 
Abu-Bekr,  kalifi  I  330 
Abukir,  taist.  1798  II  450 
Abul-Abbas,  Icalifi  I  333 
Actium,  taist.  31  I  234 
Adar,  Assyrian  jumalia  I  27 
Adelaide,  Australian  kaupunki  II  728 
Adelheid,  Otto  suuren  puoliso  I  392 
Adlercreutz,  sotapäällikkö  II  613,  638 
Adolf  Fredrik,  Ruotsin  kigas  II  330,  331 
Adrianopoli,  taist.  378  I,  294;  rauha  1829 

II  491 
Aedit  (laulajat)  I  73 
Aelia  Capitolina  I  247 
Aeneas  Silvius  (Pius  II)  I  620 
Aetius,  sotapäällikkö  I  298 
Afganistan  II  687,  691 
Af ri kalainen  seura  II  711 
Afrodite,  rakkauden  jumalatar  I  68 
Agamemnon,  Mykenen  k:gas  I  72 
Ager  publicus  (yhteismaa)  I  153 
Agesilaos,  Spartan  k:gas  I  114 
Agis  IV,  Spartan  k:gas  1  132 
Agora,  Atenan  tori  I  102 
Agricola,  sotapäällikkö  I  248 
Agrikola,  Mikael,  piispa  II  58,  60,  143 
Agrippa,  sotapäällikkö  I  234,  238 
Agrippina,  Claudiuksen  puoliso  I  243 
Ahab,  Israelin  k:gas  I  40 
Ahuramazda  (Ormuzd)  I  52 
Aigos-Potamos,  taist.  405,  I  113 
Aigu  il  Ionin  herttua  II  420 
Aineias  I  140 
Aiskincs,  puhuja  I  116 
Aiskylos,  kirjailija  I  105 


Aitolialainen  liitto  I  132 

Akademia,  Atenassa  I  89 

Akaijalainen  liitto  I  132 

Akaija,  Rooman  provinssi  I  184,  187 

Akillcvs,  tarusankari  I  72 

Akre  (Ptolemais)  Syrian  kaupunki  1426, 428 

Akropolis,  Atenassa  I  96,  104,  108 

Alanit  I  296 

Alarik,  Länsigotien  k:gas  I  295 

Alavuus,  taist.  1808  II  638 

Alba  Longa,  Italian  kaupunki  I  140,  152 

Alban   herttua,   sotapäällikkö  II  94,  U'), 

102,  104 
Alberoni,  ministeri  II  297 
Albert,  piispa  I  455 
Albert,  sosialisti  II  518 
Albertus  Magnus,  munkki  I  629 
Albigensit,  uskonlahko  I  553 
Alboin,  Longobardien  kgas  I  302 
Albrekt  Mecklenburgilainen,  Ruotsin  k:gas 

I  567,  584 

»       Brandenburgilainen,    suurmestari 

II  54 

»       Saksan  keisari  I  611 

Habsburgin  kreivi  ja  Sak.«an  kei- 
sari I  535 
Albuquerque,  löytöretkeilijä  II  14 
Alemannit  I  304 
Aleksandria  I  130,  137,  184,  477,  II  450. 

taist.  1882  II  717 
Aleksanteri  suuri  I  51,  123  —  131 

>  Sevcrus,    Rooman    keisari    I 
258,  270 

III,  paavi  I  406,  407 
VI,  paavi  II  76,  85 

>  New8ki,  I  461 

>  Parmalainen,  sotapäällikkö  II 
125 

I,  Venäjän  keisari  II  459, 473, 
62(3,  634,  640,  643 

II,  Venäjän    keisari   II   583, 
587,  624-631,  644 


762 


YLEINEN   HISTORIA. 


AlckBanteri  III,  Venäjän  keisari  II  593, 
632,  644 

>  Kusa,  Rumanian  ruhtinas  II 

5a4 

»  Karageorgewitsch  II  586 

»  Battenberp:,   Bulgarian   ruhti- 

nas II  592 

»  Obrenowitsch,    Serbian    k:gas 

II  594 
Aleksei,  Venäjän  tsaari  II  277 

>        Pietari  suuren  poika  II  295 
<i'Alembert,  kinailija  II  382,  399 
Alesia,  Gallian  kaupunki  I  224 
Alexios,  Itä-Rooman  keisari  I  420 

»        prinssi  I  427 
Alfons  IX,  Kastilian  k:ga8  I  524 
>      X,  >  >      I  533 

Alfred  suuri,  Englannin  k:gas  I  505,  506 
Algebra  I  336 
Algier  II  495.  716,  723 
Alhambra,  linna  1,  337 
Ali,  kalifi  I  327,  330,  333 
Aljaska  II  671 
Alkaios,  runoilija  I,  84 
Alkemia  I  336,  629 
Alkibiades,  sotapäällikkö  I  110—119 
Alkuin,  oppinut  I  350 
Allah  (Jumala)  I  26,  328,  329 
Allia-virta,  taist.  390  1  167 
Allodiumi  I  361 
Alma-joki,  taist.  1854  II  583. 
Almagro,  löytöretkeilijä  II  17 
Al-Maniun,  kalifi  I  3.^3 
Al-Manzor,  kalifi  I  333,  334 
Almeida,  Intian  varakuningas  II   14 
Almohadit,  uskonlahko  I  524 
Alopaeus,  Maunu  Jaakko,  piispa  II  396 
Alp-Arslan,  soturi  päällikkö  I  416 
Altmark,  välirauha  1629  II  148 
Amalfi,  Italian  kaupunki  I  476 
Amaury,  Arnold,  abbotti  I  554 
Amerigo  Vespucci,  löytöretkeilijä  II  13 
Amfipolis,  taist.  421  I  112 
Amfiktyonien  liitto  I  76,  77 
Amiens,  rauha  1802  II  458 
Ammianus,  historiankirjoittaja  I  294 
Ammattikunnat  I  474 
Ammon-Ra,  Egyptin  jumalia  I  20 
Amru,  sotapäällikkö  I  331 
Amurat  I,  sulttaani  I  615,  619 
Amurat  II,  sulttaani  I  617 
Anabaptistit  II  45 
Anarkismi  II  664 
Anaximandros,  filosofi  I  84 
Anckarström,  kapteeni  II  341 
Ancona,  Italian  kaupunki  I  256 
Ancus  Marti  us,  Rooman  k:gas  I  152 
Andrae,  insinööri  II  735 


Andreas  II,  Unkarin  k:gas  I  427,  609 

Anekauppa  II  37 

Angilbert,  oppinut  I  350 

Anglikaaninen  kirkko  II  68,  73 

Anglit  I  270,  297 

Anglosaksit  I  34r) 

Angola,  Afrikassa  II  725 

Angora,  taist.  1402  1  617 

Anjalan  liitto  II  338 

Anna,  Venäjän  keisarinna  II  310 

Anna  Stuart,   Englannin   kuningatar   II 
246,  342 

Annam  II  692 

Annaatit  I  555 

Anselmus,  arkkipiispa  1  626 

Ansgarius,  lähetyssaarnaaja  I  376 

Antalkidaan  rauha  I  114 

Antcmius  trallelainen,  arkkitehti  I  320 

Antigonoe,  sotapäällikkö  I  132 

y  Doson,    Makedonian    k:ga8    I 

133. 

Andllit,  pienet  II  680 

Antiokia,  Syrian  kaupunki  1  133,  137,420 

Antiokus  III,  Syrian  k:gas  I  184 

»        Epifancs,  Syrian  k:gas  I  184 

Antisteucs,  Sokrateen  oppilas  1  120 

Antonius,  Marcus,  sotapäällikkö 1 230 — 234 

Antonin  us,  Rooman  keisari  I  248 

Anton,  Navarran  k:gas  II  108 

Antrustionit  I  309 

Antwerpen  I  471  II  98. 

Anu  (11),  Babylonian  jumalia  I  26 

Apap,  jumalien  vastustaja  I  20 

Apis-härkä  I  20,  129 

Apollo,  Kreikan  jumalia  I  67 

Apostolinen  puolue  Espanjassa  II  501 

Appius  Claudius,  decemvirl  I  155,  senaat- 
tori 171 

Aqvae  Sextiae,  taist.  102  I  208 

Arabeskit  I  337 

Arabi,  översti  II  717 

Arabialaiset  I  325—339 

Aragonian  k:gaskunta,  synty  I  524 

Aramealaiset  I  30 

Aranda,  ministeri  II  399,  401 

Aratos,  valtiomies  I  133 

Arboga,  valtiopäivät  1435  I  574 

Arcadius,  Rooman  keisari  I  295 

Areiopagi,  A  tenässä  I  89,  103 

Areioksea  oppi  I  276,  304,  373 

Ares,  sodan  jumala  I  66,  ^>8 

Arevakit,  Espanjan  kansa  I  186 

Argenson,  ministeri  II  405 

Argentina  II  6V8 

Argos,  Kreikan  kaupunki  I  61,  85 

Ariman,   (Angramanju),  pimeyden  juroaia 
I  52 

Ariosto,  Ludovico,  runoilija  II  26 


NIMI-  JA  ASIALUETTELO. 


763 


Ariovistas,  Gernianilaisten  k:ga8 1 223, 287 

AristogoraSy  Miletoksen  tyranni  I  93 

Aru^tarkoe,  tähtien  tutki  ja  I  133 

Aristddes,  valtiomies  I  100,  101 

Aristippos,  Sokrateen  oppilas  1  120 

Aristobulos,  makkabilainen  I  217 

Aristofanes,    pilanäytelmäin   kirjoittaja   I 
105 

Aristoteles,  filosofi  I  106,  122 

Arkangeli,  Venäjän  kaupunki  II  ISf),  294 

Arkeologia  II  746 

Arkilokos,  runoilija  I  84 

Arkonan  temppeli  I  438 

ArkonUt,  Atenassa  I  88,  102 

Armagnacin  kreivit  I  497 

Armenia  I  33,  132 

Armfelt,  Kaarle,  sotapäällikkö  II  290,  292 
»        Kaarle  Kustaa,  sotapäällikkö  II 
339 

Arnold  Brescialair^en,  munkki  I  404 

Arnulf,  Saksan  krgas  I  360 

Artemis,  Kreikan  jumalia  I  67 

Ascension,  saari  II  723 

Asemies  I  384 

Asevelvollisuus,  yleinen  II  648 

Ashanti,  Afrikassa  II  723 

Askulum,  taist.  279,  I  171 

Asova,  kaupunki  ja  linnoitus  II  281,  290, 
293,  300,  319 

Aspasia,  Perikleen  puoliso  I  103 

Assastnit  1  422 

Assignatit,  Ranskassa  II  420,  439 

Assur,  Assyrian  jumalia  I  26,  27 

Assurbanipal,  Assyrian  k:gas  I  44  46 

Assurnassirpal,  Assyrian  k:gas  I  44,  45 

Assyria  I  23-29,  42-46,  54,  249 

Astarte,  Foinikialaisten  naisjumalia  I  30, 
36,  68,  262 

Astrakan,  khaani  kunta  I  605 

Astrologia  I  28,  630 

Asturian  valtio  I  524 

Astyages,  Median  k:gas  I  52,  53 

Atanosius,  piispa  I  276 

Atauif,  Länsigotien  k:ga8  I  296 

Atena  I  61,  87—92,  95—99,  110—114, 136 

Atrevs'in  aarrekammio  I  81 

Atrium,  1  147,  196,  251 

Attalos,  Pergamoksen  k:gas  1  134,  1S5 

Attila,  Hunnien  k:ga8  I  315,  372 

Auerstedt,  taist.  1806  II  459 

Augsburg  I  470,  taist.  955  I  377,  uskon- 
tunnustus II  48,  interim  II  50,  uskon- 
rauha II  51 

Augurit  I  144 

Augu.stus,  Rooman  keisari  I  237—241 

August  II,  Puolan  k:gas  II  283,  288 
III,       »  »      II  298 

Aunus  II  143 


Aurelianus,  Rooman  keisari  I  270 
Aurelius,  Marcus,  Rooman  keisari  I  248, 

262,  266 
Aureng-Zeb,  Suur-Mogulin  hallitsija  II  350 
Aurora-seura  II  396 
Ausonit,  Italian  kansa  I  139 
Auspisiot  I  144 
Austeriitz,  taist.  1805  II  459 
Australia  II  728 
Austrasia  I  314,  341 
Autodafee  I  530 
Avarit  I  318,  340,  345 
Averroes,  lääkäri  ja  filosofi  1  336 
Avicenna,  lääkäri  ja  filosofi  1  336 
Avignon  I  492,  11  248 
Avitus,  Rooman  keisari  I  299 
d*Azeglio,  kirjailija  II  534 
A^incourt,  taist.  1415  I  496 
Azorit  II  10,  726 
Aztekit  II  15,  16 

Baal  (Bel),  Semiläisten  jumalia  I  26,  30, 
31.  36,  262 

»Babelin  vankeus»,  paavien  I  492,  556 

Babington,  salaliiton  tekijä  II  122,  123 

Babylon,  I  128,  131,  256 

Babylonia  I  23—29,  42,  46,  47,  54,  57,  aS 

Baboef,  Gracchus,  sosialisti  II  655 

Backus,  viinin  jumala  I  69 

Backantinnat  I  69 

Backanaliot  I  191 

Baco,  Frans,  filosofi  II  188,  189 

Bagdad,  kalifikunta  I  333—335.  44H 

Baghirmi,  Afrikan  valtioita  II  710 

Bailli,  virkamies  Ranskassa  I  486 

Baijerilaiset  I  270 

Bajazet,  Ilderim,  sulttaani  I  615 
II,  sulttaani  I  620 

Bakcr-pasha,  löytöretkeilijä  II  712 

Bakunin,  nihilisti  II  664,  667 

Balduin,  kreivi,  ristiretkeläinen  I  419 
*  II,  Jerusalemin  kigas  I  423 
»        Latinal.  keis.-k:n  keisari  I  427 

Balmaceda,  presidentti  II  680 

Bancroft,  historioitsija  II  676 

Baner,  Juhana,  sotapäällikkö  II  167 

Bangveolo- järvi  TI  712 

Barclay  de  Tolly,  sotapäällikkö  II  465,  640 

Bardija  (Smerdis)  I  55 

Bardit  (runoilijat)  I  291 

Barebonen  parlamentti  II  239 

Borin  konfederatsiooni  II  318 

Bar  Kokba,  kapinan  johtaja  1  247 

Barnabitit  II  79 

Barnet,  taist.  1471  I  521 

Bartholomeus  Diaz,  löytöretkeilijä  II  11 

Barthold  8chwartz,  munkki  II  4 

Basaari  (Bagdadissa)  I  338 


764 


YLEINEN   HISTORIA. 


Basel  I  289,  kirkolliekokou?  II  563,  rauha 
1795  II  448 

Basilika  I  639 

Bastnji,  vankila  I  496,  II  418 

Batavian  tasavalta  II  448,  460 

Batavia,  Jaavan  kaupunki  II  694 

Batthyanyi,  ministeri  II  528 

Batum,  Kaukasian  kaupunki  II  688 

Bazaine,  kenraali  II  557,  679 

Beauharnais,  kenraali  II  440,  448 
»  Eug^n  II  461 

»  Josefina,  Napoleonin  puoliso 

II  462 

Beatrix  Portinari,  Danten  lemmitty  1  642 

Beaucaire,  Banskan  kaupunki  I  479 

Bebel,  August,  sosialisti  II  660 

Beccaria,  lakimies,  II  402 

Beecher-8towe,  kirjailija  II  673,  675 

Beck,  jumaluusoppinut  II  749 

Becket,  Tuomas,  piibpa  I  512 

Beda,  kirjailija  I  374 

Beduinit  1  24,  325 

Beethoven,  säveltäjä  II  758 

Belfort,  linna  II  560 

Belgia  II  99,  249,  256,  447,  450 

Belgrad  1  621 

Belisarius,  sotapäällikkö  I  302,  317,  322 

Bell,  Graham,  keksijä  II  734 

Bellman,  Kaarle  Mikael,  runoilija  II  398 

Beltis  (Mylitta),  naisjumala  I  27 

Beludshistan  n  687,  691 

Benedek,  sotapäällikkö  II  551 

Benedetti,  lähettiläs  II  554 

Benediktus  Nursialainen  1  378 

Bencdiktu8  XIV,  paavi  II  401 

Beneficiunii  I  361 

Beneventum,  taist.  275  I   171  ja  1266  I 
413 

Beowulf,  runosankari  I  637 

Beranger,  runoilija  II  495,  751 

Berberit,  Afrikassa  II  724 

Berengar  II,  Ivrean  markiisi  I  392 

Bereeford,  lordi  II  484 

Beresina,  ylimeno  II  467 

Berg,  kenraalikuvernööri  II  630 

Berliini,  kapina  1848  II  520-522,  kon- 
gressi 1878  II  590 

Beruardonne  Giovanni  (Fransiscus  assisi- 
lainen)  I  552 

Bemadotte,  kenraali  II  613 

Bernhard,  pyhä  I  881,  424,  628 
»  Weimarin  herttua  11  165 

Bernstein,  sosialisti  II  669 

Bemstorff,  ministeri  II  399,  410 

Beriold,  lähety.<%saarnaaja  I  455 

Bertrand  de  Born,  runoilija  I  636 

Berzelius,  J.,  kemiantutkija  II  741 

Bessarabia  II  473,  575,  623 


BessoB,  satraappi  1  127 
Bestushew-Rjumin,  kansleri  II  312 
Beust,  ministeri  II  563 
Beza,  de,  Theodor,  II  66 
Bilmark,  J.,  historioitsija  II  395 
Birger  Jaarli  I  436,  461 

»      k:gas  I  565 
Birka,  Ruotsin  kaupunki  I  376 
Binna,  Aasian  valtio  II  687 
Biron,  suosikki  II  311 
Bismarck,   Otto    von,   II  533,  544—554 

592,  630,  663 
Bismarckin  saariryhmä  II  729 
Bitynia  I  56,  128,  132,  217 
Bjarroien  valtakunta  I  338,  451,  605 
Bjelibog,  älavilaisten  jumalia  I  445| 
Björn,  Ruotsin  k:gas  I  376 
Björnson,  Björnst^rne  II  620,  (522,  754 
Blanc,  Louis,  sosialisti  II  514,  518,  657 
Blake,  amiraali  II  240 
Blomfoentein,  Oranjen  pääkaupunki  II  722 
Blucher,  sotapäällikkö  II  469 
Boabdil,  Granadan  hallitsija  I  528 
Boabdilla,  tuomari  II  13 
Bobrikow,  kenraalikuvernööri  II  645 
Boccaccio,  kirjailija  I  643 
Boccus,  Mauretanian  k:gas  I  207 
Bochold,  J.,  uskon  kiihkoilija  II  45 
Boetius,  piispa  I  301 
Bogesund,  taist.  1520  I  577 
Bohemund,  Tarentin  kreivi  I  419 
Boisguillebert,  kirjailija  II  257 
Bokhara  1  442,  Il  691 
Boksarlen  kaoina  II  700 
Boleslaw,  rohkea.  Puolan  ruhtinas  I  442 
III  ja  IV    .  »        I  596 

Boleyn,  Anna,  kuningatar  II  69 
Bolgar,  kaupunki  Volgan  varrelUi  I  442 
Bolivar,  aimon,  vap.  sankari  II  677 
Bologna,  yliopisto  1  481,  629,  kongressi 

Il  502 
Bomarsund,  linnoitus  II  582 
Bombay,  Intian  kaupunki  II  349 
Bonaparte,  Napoleon  II  448—471 
Bonapartistit  11  511 
Bonaventura,  mystikko  I  628 
Bonifacius,  (VVinfrid),  apostoli  I  374,  376 

VIII,  paavi  I  490 
Bopp,  Fr.,  kielentutkija  II  747 
Bomeo,  1 1  694 

Borganäs,  linna  Ruotsissa  I  573 
Bornu,  Afrikan  valtio  II  710 
Borodino,  taist.  1812  II  465 
Bosnia  II  576,  386,  592 
Bossuet,  piispa  II  214,  219 
Boston,  Amerikan  kaupunki  II  357 
Bo8worth,  taist.  1485  1  521 
Botha,  Louis,  buuri  kenraali  II  722 


NIMI-   JA   ASIALUETTELO. 


765 


Bothwell,  kreivi  II  120 

Botta,  konsuli  I  24 

Bouillon,  Gottfrid  I  419 

Boulanger,  kenraali  II  574 

Boulogne,  Banskan  kaupunki  II  459 

Bourbonin  sukuliitto  II  354 

Bourdelot,  lääkäri  II  198 

Bouvines,  taiat.  1214  I  485 

Boycott,  maanomistaja  II  610 

Brabant  (Belgia)  1  475,  478 

Braganza.  Juhana  II  174 

Brahe,  Pietari  II  198,  266,  271 

Brama,  suuri  jumala  I  49,  50 

Bramante,  arkkitehti  II  27 

Braminit,  Intian  papit  I  49 

Brandenburg  I  377,  390,  540,  Il   175 

Brasidas,  Spartan  k:gas  I  112 

Brasilia  II  14,  678 

Brask,  piispa  II  57 

Breitenfeld,  taiat  1681  II  162 

Bremen  I  376,  470,  II  475 

Brennus,  Gallialaisten  päällikkö  I  167 

Briel,  Alamaiden  kaupunki  II  IC)4 

Bright,  valt.  kiihottaja  II  603 

Brissot,  girondisti  II  429 
Britannia  I  223,  248,  2C7 

Britit  I  505. 

Brittiläinen  Keski-Afrika  II  720 

Itä-Afrika  II  723 
Brovallius,  Juhana,  piispa  II  394 
Brumaire^n  vallankumous  II  452 
Brun,  le,  maalari  II  219,  222 
Brunhilda,  kuningatar  I  314 
Brunkeberg,  taist.  1471  I  575 
Brutus,  Junius  I  153 

Marcus  I  229,  231,  232 
»       Decimus  I  231 
Brussel  II  98 
Buddan  oppi  I  50,  II  696 
Buckinghamin  herttua  II  229 
Buckle,  Th.  historioitsija  II  746 
Budde,  Jöns,  munkki  I  644 
Buddenbrock,  sotapäällikkö  II  330 
Buffon,  kirjailija  II  382 
Bugenhagen,  uskonpuhdistaja  II  55 
Bulgarit  I  317,  323,  338,  340,  442,  444, 

614,  II  576,  586 
Burgundit  I  270,  296,  306 
Burgundi  II  89 
Burke,  ministeri  II  347 
Burrus,  pretorianein  päällikkö  I  243,  244 
Burschenschaften  (ylioppilasyhdistyksiä)  II 

481 
Burton,  löytöretkeilijä  II  712 
Buschmaunit,  Afrikassa  II  709 
Buurit  II  720-3 
Buxhöwden,  sotapäällikkö  II  634 
Buchner,  filosofi  II  750 


Byron,  runoilija  II  488,  751 
Byrsa,  Kartagon  linna  1   1.S6 
Byzantion  I  63,  256 
By zan tilainen  tyyli  I  640 
Bäng,  Pietari,  piispa  II  394 
Böömi  I  441,  445,  151  —  154 

Cabal-ministeristö  II  241 

Cabet,  sosialisti  II  657 

Caboche,  Simon,  teurastaja  I  406 

Cabot,  löytöretkeilijä  II  15,  347 

Cabral,  löytöretkeilijä  II  14 

Cadoudal,  Georges  II  454 

Cadiz  (Gades)  I  32,  256,  Il  22 

Caepio,  sotapäällikkö  I  187 

Caesar,  C.  J.,  T  214,  219—229,  230,  259 

Cajetanus,  kardinaali,  II  38 

Calais  I  493 

Calatafimi,  taist.  1860  II  538 

Calderon  de  la  Barca,  runoilija  II  194 

Caligula,  keisari  I  243 

Calimala,  ammattikunta  Florensissa  I  54S 

Calixtus  II,  paavi  I  401 

Calonius,  Matias,  lakimies  II  640 

Calonne,  ministeri  II  413 

Calvin,  uskonpuhdistaja  II  65,  66,  187 

Camarilla,  Espanjassa  II  483 

Camillus,  Furius,  I  157,  161,  167,  190 

Cam6es,  Luis  de,  runoilija  II  194 

Campbell,  sotapäällikkö  II  685 

Campoformio,  rauha  1797  11  450 

Campomanes,  ministeri  II  399 

Camisardit  II  254 

Cannae,  taist   216  I  179 

Canning,  ministeri  II  490.  599,  601 

Canossa,  linna  I  399 

Canrobert,  kenraali  II  724 

Capistrano,  Juhana,  munkki  I  621 

Capitatio  (pää vero)  I  272 

Capitolium  I  167 

Capua,  Italian  kaupunki  I  168,  isi 

Caracalla,  keisari  I  258,  2()3,  269 

Caraffa,  inkvisiittori  II  82 

Carlos,  don,  prinssi  II  298,  300,  501,  522 

Carlstadt,  uskonkiihkoin  ja  II  43 

Carneades,  sofisti  I  194 

Carnot,  vallank.  mies  II  429,  4.^.9,  447 

Carrier,  vallank.  mies  II  440 

Carroccio,  Milanossa  I  406 

Cartesius,  filosofi  II  189 

Cassiodorus,  ministeri  I  301 

Cassius,  Caesarin  murhaaja  I  229-232 

Castlereaghin  lordi,  ministeri  II  59t) 

Ca8tr<?n.  M.  A.,  kielentutkija  II  747 

Catilina,  L.  S.,  I  214,  218,  219 

Cato,  M.  P.,  vanhempi  I  185 

»  »        sensori  I  193,  194 

Catulus,  Lutatius,  konsuli  I  176 


766 


YLEINEN   HIJSTOKIA. 


Caudium,  taist.  321  I  169 
Cavaignac,  kenraali  II  518,  532 
Cavalier,  Jean,  kapinan  johtaja  II  254 
Cavelier  de  la  Salle,  löytöretkeilijä  II  349 
Cavendifih,  kemian  tutkija  II  386 
Cawnpoor,  Intian  kaupunki  II  684 
Cavour,  Camillo,  ministeri  II  533— 53S 
Celibaatti-laki  I  397 
Censi  (maavero)  I  366 
Censori  I  156,  159 
Centuriot  I  162 

Oervantee,  Michel,  kirjailija  II  193 
Cetevayo  (Ket8chwayo),  k:ga8  II  710 
Ceuta,  Afrikan  kaupunki  II  726 
Ceylon  I  48,  182 
ChaUfa  Abdnllahi,  roahdi  II  719 
Chamberlam,  J.,  ministeri  II  612,  721 
Chambordin  kreivi  II  572 
Champlain,  S.,  löytöretkeilijä  II  348 
Champollion.  oppmut  I  14 
Chancellor,  purjehtija  II  184 
Chandemagor,  Intian  kaupunki  II  349 
Chateaubriand,  runoilija  II  477,  751 
Chaucer,  runoilija  I  517 
Chaumettc,  valiank.  mies  II  441,  443 
Chemit  (Egypti)  I  9 
Chenier,  runoilija  II  440 
Chile  II  678 

Chlopicki,  kenraali  II  506 
Choiseul,  ministeri  II  354,  380,  399 
Choraeus,  Mikael,  runoilija  II  398 
Chydenius,  Antti  ja  Samuli  II  394 
Cicero,  M.  T.,  I  214,  219,  230-232,  250 
Cid,  runosankari  I  637 
Cinna,  konsuli  I  210 
Ciompi,  Florensittsa  I  548 
Circus  Mazimus  I  251 
Cisalppinen  taitavalta  II  450,  458 
Cisleithaninen  Itävalta  II  563 
Citeaux,  luostari  I  380 
Civita  Vecchia,  Italian  kaupunki  I  256 
Clairault,  luonnontutkija  II  385 
Clairvaux,  luostari  I  381 
Clarendon,  säännöt  I  512 
Claudius,  Nero,  konsuli  1 181 
keisari  I  243,  258 
Clemens  III,  vastapaavi  I  400 
V,  paavi  1  492 
VII,       »     II  68,  69,  76,  557 
V     XIV,       V     II  401 
Clement,  J.,  munkki  II  116 
Clermont,  kirkolliskokous  I  :tö2,  418 
Clewe,  herttuakunta  II  175 
Cliwe,  lordi  II  351,  352 
Cluny,  luostari  I  380,  394,  395 
Cobden,  valt.  kiihottaja  II  603 
Coc(|,  Robert  le,  piispa  I  493 
Coeur,  .1.,  minibteri  I  499 


Colbert,  J.  B.,mini8teri  II  219—222,252,349 

Coligny,  amiraali  II  112 

Collie  dc  France  U  30 

Colonna,  Rooman  ylimyssuku  I  490—492, 

549 
Colosseum,  Roomassa  I  246,  251 
Comines,  kirjailija  1  638 
Comitatus  (seurue)  I  286 
Comitia   curiata  I  149 

»        cehturiato  I  150,  153,  158 
tributa  I  156,  158 
Commodus,  keisari  I  263,  269 
Comte,  filosofi  II  750 
Contrat  social  II  382 
Cond^,  Ludvig,  prinssi  II  106 

*       soUpalllikkö  II  167,  225,  249 
Condorcet,  girondisti  II  425,  429 
Condamine,  luonnontutkija  II  385 
Confucius  (Kungfutse)  II  695 
0*Connel,    D..    valt.    kiihotUja   II    606, 

607 
0'Connor,  F.,  valt.  kiihottaja  II  60) 
Consistorium  principis  I  271 
Constanz,  rauha  1183  I  407 
Contarini,  K.,  lähettiläs  II  77 
Cook,  J.,  löytöretkeilijä  II  363,  728 
Cooper,  F.,  kirjailija  II  675 
Corbey,  luostari  I  376 
Corday,  Charlotte  II  440 
Corfinium,  Italian  kaupunki  I  209 
CbmeiUe,  R,  kirjailija  II  196,  218 
Cornelia,  Graochuksien  äiti  I  202 
Comelius  Nepos,  historioitsija  I  259 
Corpus  juris  (lakikirja)  I  318 

Cortes  (eduskunta)  I  526,  II  96 

Cortez,  F.,  löytöretkeilijä  II  15,  16 

Coster,  Ij.,  keksijä  II  7 

Couthon,  valiank.  mies  II  439 

(Jovenant-liitto  II  233 

Craumer,  T.,  uskonpuhdistaja  II  72 

Crassus  I  215,  221,  225 

Crepy,  rauha  1544  II  89 

Creutz,  K.  F.,  runoilija  II  398 

Crecy,  taist.  1346  1  493,  II  5 

Crispi,  valtiomies  II  538 

Croi,  de,  sotapäällikkö  M  284 

Cromwell,  O.,  II  232—241 

Cronhjorth,  sotapääUikkö  II  286 

Cronje,  buurikenraali  II  722 

Cronstcdt,  K.  O.,  amiraali  II  636,  637 
J.  A.,  sotapäällikkö  II  635 

Crotus  Rubianus,  II  31 

Culloden,  taist.  1745  II  343 

Curia  regis  1  511 

Curio,  kansantribuni  I  225 

Curiurt  Dentatus,  konsuli  I  170,  171 

Custine,  kenraali  II  440,  448 

Czartoryski,  ruhtinas  II  507 


NIMI-   JA   ASIALUETTELO. 


767 


Dacia  I  248,  255,  318 

Dagh-Bog,  Slavilaisten  jumalia  I  445 

Dagobert,  kigas  I  305 

DagOD,  Fiiistealaisten  jumalia  I  31 

DahD,  F.,  kirjailija  II  752 

Daimiot,  Japaoissa  II  702 

Damaskos  I  44,  137,  333,  335,  424 

Damiette,  Egyptin  kaupunki  1  427 

Danaos  I  72,  81 

Danilo  Schtjenatew,  ruhtinas  I  593 

Dante,  runoilija  I  641 

Danton,  vallänk.  mies  II 430, 432, 434, 443 

Danzig  I  598,  II  319,  321 

Dardanellit  II  588 

Dareios,  Hystaspiin poika  I  55,  57,  59,  94 

»        III,  Kodomannos  I  125 
Darfur,  Afrikan  valtio  II  710 
Darnley,  Maria  Stuartin  puoliso  II  120 
l)arwin,  Charles,  luonnontutkija  II  736— 

738 
Daufin  (kruununperillinen)  I  493 
David,  k:ga8  I  38,  44 
David,  lähetyssaarnaaja  I  377 
Davis,  löytöretkeilijä  II  184 
Davitt,  maaliiton  perustaja  II  608 
Dacamerone  I  643 
Decemviirit  I  155 
Decius  Mus,  konsuli  I  169,  170 
Decius,  keisari  I  268,  270 
Declaration  of  right  II  246 
Defensorit  I  276 
Defoe,  Daniel,  kirjailija  II  392 
De  Geer,  Juhana,  maiaherra  II  338 
Deistinen  suunta  II  378 
Dekeleia,  linna  I  113 
Dekurionit  I  272 
Delarey,  buurikenraali  II  722 
Delegatsiooni,  Itä  valta -Unkarinsa  II  564 
Delfoin  oraakkeli  1  54,  75 
Delhi,  Intian  kaupunki  II  350,  684 
Delion,  taist.  424  I  112 
Delos-saari  I  100,  200,  256 
Delyannis,  ministeri  II  580 
Demokraatit,  Yhdysvalloissa  II  673 
Demostenes,  sotapäällikkö  I  111 

*  puhuja  I  116 

Descartes  (Cartesius),  filosofi  II  189 
Desiderius,  Longobardien  kigas  I  343 
Desmoulin,  Camille,  vallank.  mies  II  414, 

417,  427,  443 
Dessau,  taist.  1626  II  158 
De  VVet,  buurikenraali  II  722 
Devolutsiooni-oikeuB  II  249 
Diadokit    (Aleksanteri    suuren    seuraajat) 

I  132 
Diana,  Kreikan  jumalatar  I  67 
Diaconi  (teini)  1  631 
Dickens,  kirjailija  II  753 


Didius  Julian  us,  keisari  I  269 

Diebitsh,  sotapäällikkö  II  491,  507 

Diderot,  kirjailija  II  382,  399 

Dido  (Elissa)  I  33 

Digesta  (lakiselityksiä)  I  318 

Dioesesit  I  272 

Diktaattori,  Roomassa  I  160 

Dilolo-järvi,  Afrikassa  II  712 

Diogcnes,  filosofi  I  120 

Diokletianus,  keisari  1  268—271 

Dionysos  (Backus)  I  69 

Disraeli  (Beaconsfield),  valtiomies  II  60.^ 

Dissidentit,  Puolassa  II  316 

Divina  Ck>media  I  641 

Djebel-al-Tarik  (Gibraltar)  I  332 

Dmitri  Donskoj,  ruhtinas  I  605 

Dodonan  oraakkeli  I  62    ' 

Doge  I  544 

Dolgorukit  II  310.  312 

Domesdaybook  I  510 

Dominicus  Guzman  I  552 

Dominikaanimunkisto  I  552,  554 

Domitianus,  keisari  I  247,  266 

Donar  (Thor)  I  290 

Don  Quixote,  romaani  II  193 

Dori lainen  vaellus  I  61 

»  rakennustyyli  I  79 

Dorylaion,  taist.  1097  I  420 
Douglas,  K.  O.,  kenraalikuvernööri  II  291 
Drake,  purjehtija  II  124,  126,  184 
Drakon,  lainsäätäjä  I  48 
DruBUs,  Livius,  kausantribuni  I  205 
Drusus,  sotapäällikkö  I  240 
Dsingiskhaani  I  448 
Dubois,  kardinaali  II  365 
Dudevant  (G.  Sand),  kirjailija  II  753 
Duilius,  konsuli  I  176 
Dumas,  A.,  kirjailija  II  754 
Dumouriez,  kenraali  II  319,  447 
Dunkerque,  Ranskan  kaupunki  11.225 
Dupleix,  kauppaseuran  päämies  II  349 — 

351 
Diibböl,  taist.  1864  II  549 
Dyracchium,  taibt.  48  I  226 
Diirer,  Alb.,  maalari  II  30 
Dyveka,  Kristian  I Itsen  lemmitty  I  576 
Dubarry,    Ludvig   XVrnnen  lemmitty  II 

367 
DöbeLo,  von,  soturi  II  340,  638 

Earldorman   Englannissa  I  506 
Ebionitit,  uskonlahko  I  276 
Eck,  professori  II  38 
Eckart,  mystikko  I  628 
Edda  I  637 

Edessä,  kaupunki  I  424 
Edilit,  Roomassa  I  159 
Edison,  Tuomas,  keksijä  II  734 


768 


YLEINEN   HISTORIA. 


Edrisi,  matkuBtaja  I  338 

Edsöre  (rauhanlait)  I  486 

Edvard,  oonfesBor  I  507 

»         »musta  prinssi»  I  493 

Edvard  I,  Englannin  k:gas  I  514 
»II,  .  »I  517 

»    III,  »  .      I  492,  2J7 

»IV,  »  .1  520 

»VI,  .  »    II  70 

Efialtes,  petturi  1  96 

Eforit,  Spartassa  I  87 

Egates-saaret,  taist.  241  I  170 

Egbert,  Wes8exin  k:ga8  I  505 

Egesta,  Sisilian  kaupunki  I  112 

Eginhard,  historioitsija  I  842,  351 

Egraont,  kreivi  II  100,  102 

Egypti  I   9—22,  55,  125,  127,   132,  831, 
422,  II  450,  716 

Ehrensvärd,  Augustin  II  330 

Ekbatann,  Median  kaupunki  I  57 

Eksarkki  I  302 

Elagabal,  Rooman  keisari  1  209 

Elara,  valtio  I  42 

Elba,  saari  II  458,  409 

d'EIcano,  löytöretkeilijä  II   15 

Elfsborgin  linna  II   144.  147 

Elisabet,  Pannnlainen,  Espanjan  kuninga- 
tar II  297 

Elisnliet,  Englannin  kuningatar  II  72, 111, 
122,  184,  187 

Elisabet,  Venäjän  keisarinna  II  311,  328, 
335 

Elohim  I  26 

Elsass-Lothringi  II  557,  560,  052 

Elyseiläisct  kentät  I  70 

Emin-pasha  (Edvard  öchnitzor)  II  712 

Emir-al-omra  I  416 

Encyklopedistit  II  382,  383 

Enfantin,  sosialisti  II  050 

Engelbrekt  Engelbrektinpoika  I  572—4 

Enghienin  prinssi  II  454 

Ennius,  runoilija  I  191 

Enzio,  Fredrik  lirsen  poika  I  412 

Epaminondas  I  115 

Epeiros,  valtio  I  132 

Epikurolainen  filosofia  I   122,  261 

Episkopaalinen  kirkko  II  68.  228 

Eqvit,  Italian  kansa  1  138,  151,  100 

Erasistratos,  lääkäri  I  134 

ErasmuR  Rotterdamilainen  II  30 

Eratostenes,  maantieteilijä  I  133,  134 

Eretria,  Kreikan  kaupunki  I  93,  94 

Eriksgata,  Ruotsissa  I  430 

Erik  IX,  Ruotsin  k:gas  I  432.  458 
»  Maunu  Latoi  ukon  poika  I  565, 

567 
»  Maunu  Liehakon  poika  I  507 

»   XIII,  Ruotsin  krgas  I  571 


Erik  XIV,  Ruotsin  kigas  II 127—130, 144 

Eriwan,  Kaukasian  kaupunki  II  688 

ErthogruI,  Turkkilaisten  päällikkö  I  615 

Erythrea,  Afrikassa  II  726 

Eskil,  lähetyssaarnaaja  I  377 

Eskorial,  linna  II  92 

Espanja,   Kartago  valloittaa  1   177,  Roo- 
man provinssi  I  187 

Efitnip,  ministeri  II  621 

Etats  gcneraux,  les,  (valtiosäädyt)  II  2m, 
491 

Ethelred  II,  k:gas  I  506 

Etruskit  I  34,  139,  140,  170 

Eufrat-virta  I  23,  55,  218 

Eugen,  Savoijin  prinssi  II  256,  300 

Eugenie,  keisarinna  II  554 

Euklides,  Sokrateen  oppilas  I  119 
»         geometrian  tutkija  I  133 

Eumones,  Pergamoksen  k:gas  I  183 

Eunus,  orja  I  198 

Euripid&o,  kirjailija  I  105 

Eurymedon-joki,  taist  469  I  98 

Eustachius,  risti  retkeläinen  I  419 

Eyck,  von,  maalari  II  30 

Evesham,  taist.  1265  I  514 

Evankelinen  uniooni  II  150 

Evankeliset  sosialistit  II  668 

Fabius  Mazimus,  diktaattori  I  179 

Fabricius,  sotapäällikkö  I  171 

Fabvier,  översti  II  488 

Fakirit,  Intiassa  I  50 

Falangi  I  125 

»Falansterit»  II  657 

Falköping,  taist  1389  I  569 

Farao,  Egyptin  k:gas  I  18 

Farisealaiset  I  217 

Famakes,  Mithridateen  poika  I  217 

Farnese,  Aleksanteri,  sotapäällikkö  U  94, 

105,  116 
Farsalos,  taist  48  I  226 
Fatima,  Muhammedin  tytär  I  333,  334 
Favre,  valtiomies  II  557 
Faustulus,  paimen  I  141 
Feidias.  kuvanveistäjä  I  106 
Fellatat  Afrikan  kansa  II  709 
Felton,  John.  murhaaja  II  230 
F^n^lon,  kirjailija  II  219.  257,  879 
Fenlen  liitto  II  607,  608 
P^eodaalilaitos  I  361-369 
Feodor,  tsaari  II  144,  275 
Ferdinand    katolinen,   Espanjan    k:gaa    I 

,528-532,  II  12,  a5 
Ferdinand  VII,   Espanjan  k:gas  II  482, 

484,  677 
Ferdinand  I,  Saksan  keisari  II  150 

II,        »  »       II  151,  im 

*       UI,        »  »       II  167 


NIMI-   JA   ASIALUETTELO. 


769 


FerdinaDd  I,  Itayallan  keisari  II  525 
»       IV,  Neapelin  k:gas  II  484 

II,         .  »     II  523,  528 

»       Bulgarian  ruhtinas  II  593,  594 

Fetialit,  Boomassa  I  145 

Fichte,  filosofi  II  390 

Fieandt,  Otto  von,  Rotapäällikkö  II  638 

Filadelfia,  kongressi  II  357,  358 

Filantropistinen  suunta  II  388 

Filip  II,  Espanjan  fcgas  II  91-106.  111 
»    III,         *  »      II  153,  171 

»     IV,         .  »      II  171,  249 

»      V,  (Anjou)  Ertpanjan  kigas  II  256 
»     II,  August,   Ranskan   kigas  I  425, 

484,  555 
»    rv,  kaunis,  Ranskan  kigas  I  488 
.     VI,  Valois  .  >      I  492 

»     Orleansin  herttua,  regentti  II  365 

II  416,  436,  440 
»     Hessenin  maakreivi  II  50 

Filippo,  don.  Espanjan  prinssi  II  298 

Filippiläiset  puheet  I  231 

Filippinit,  saariryhmä  II  92,  676,  694 

Filippoi.  taist.  42  I  233 

Filippos  II,  Makedonian  k:gas  I  116 
»      III,  .  »     I  181,  183 

Filistealaiset  I  30,  38 

FQo,  filosofi  I  262 

Fiscus,  (rahasto)  I  237 

Flaminius,  konsuli  I  179 

Flamininus,  konsuli  I  183 

Flanderi  (Alamaat)  I  475-478 

Flayio  Gioja,  keksijä  II  5 

Fleming,  Klaus  II  136—139 
Erik  II  594 

Fleury,  valtiomies  II  367,  369 

Florens,  Italian  kaupunki  I  469,  475,  546 
—549.  II  25,  85,  539 

Florida,  Amerikassa  II  348 

Florida  Blanca,  ministeri  II  399 

Foinikialaiset  I  30—35,  62,  63,  81,  II  710 

Folkungein  suku  I  439,  564 

Fonograafi  II  735 

Fontaine,  la,  kirjailija  II  219 

Fontainebleau  II  460,  469 

Fontanetum,  taist.  841  I  354 

Formariago-oikeus  I  366 

Formosa,  Itä- Aasian  saari  II  705 

Forseen,  Samuli,  lainsuomentaja  II  326 

Fort- William  (Kalkutta)  II  349,  351 

Forum  romanum  I  152,  158 

Fotheringhay,  linna  II  123 

Fouch^,  yallank.  mies  II  440,  452,  494 

Fouquet,  ministeri  II  214 

Fouquier-Tionville,  vallank.  mies  II  439 

Fourier,  sosialisti  II  513,  657 

Fox,  ministeri  II  347 

Franche  Ck)mt^  II  92,  251 

Yleinen  historia  II    —  49 


Frankenhausen,  taist.  1525  II  44 
Frankfurt  am  Main  I  478,  keisarin  vaali 
I  387,  II  475,  kansaUiskokous  II  520, 
530,  rauha  560 
Frankit  I  270,  296,  297,  302.  306 
Franklin,  Benjamin  II  358—361,  386 
Frans  I,  Ranskan  k:gas  II  30,  84,  86— 
91,  107 
»     II,  Ranskan  krgas  II  107 
*     Steffan,  Saksan  keisari  II  300 
»II,  »  »       11450,459 

•»     Jooseppi,  Itävallan  keisari  II 525, 528 
Fransiskaanien  munkisto  I  552 
Franzen,  F.  M.,  runoilija  II  398 
Fred^unda,  kuningatar  I  314 
Fredric  I,  Barbarossa,  Saksan  keisari  I 

403—408,  425,  596 
Fredrik,  kaunis.  Saksan  keisari  I  536 
Fredrik  II,  Saksan   keisari  I  408-413, 

427    428 
Fredrik  HI,  Saksan  keisari  I  538,  611 
Fredrik  Viisas,  Saksin  vaaliruhtinas  II  39 
Fredrik  V,  Pfaltzin  vaaliruhtinas  II  150, 

153 
Fredrik    I,  Tanskan  k:gas  II  55,  143 
»      III,         »  »     II  260 

.      IV,         .  .     II  283 

»      VI.         »  »     II  548 

»    VII,         »  ^     II  549,  620 

>         I,  Ruotsin   k:ga8  II  323 
»         I,  Preussin  k:gas  II 259, 288, 302 
II,        »  »         II  304—309, 

317,  319,  331,  367,  399-401, 
407,  408 
Fredrik  Wilhelm,  suuri  vaaliruhtinas  II 

175,  254,  259,  302 
Fredrik  Wilhelm  I,  Preussin  k:gasII259, 

302—304 
»  >      II,  Preussin  k:gas  II  459 

»     III,         »  .      II  468 

»     IV,         »  »      11520, 

530 
Fredrikshald,  linna  II  292 
Freija,  jumalatar  I  290 
Friedland,  Böömissä  II  157 

taist.  1807  II  459 
Friisit  I  270,  374,  376 
Frobisher,  purjehtija  II  184 
Froissart,  memoaarien  kirjoittaja  I  638 
Fronde,  la  II  212 
Fryxell,  A.,  historioitsija  II  745 
Fiieros,  Espanjassa  I  526,  II  97,  501 
Fulbe-kansat,  Afrikassa  II  709 
Fulvia,  Antoniuksen  puoliso  I  232 
Fust,  Gutenbergin  kumppani  II  7 
Fylai,  Atenassa  I  92 
PVlkes-valtiot  I  432 
Fysiokratit  II  384 


770 


YLEINEN   HISTORIA. 


Fysiikka  II  739 
Fysiologia  II  741 

Oabelle,  Ia,  (suolayero)  I  489,  II  371 
Graddy  Hemming,  valtiomies  I  579 
Gadd,  P.  A.,  luonnontutkija  II  394 
Gadolin,  Jaakko,  Suomen  piispa  II  394 
Galatit  (Keltit)  I  132 
Galba,   Booman  keisari  I  245 
Galerius,  Rooman  keisari  I  268 
Galesvinta,  kuningatar  I  314 
Galilei,  luonnontutkija  II  192 
Galitsin,  Mikael,  sotapäällikkö  II  291 
Galla-kansa,  Afrikassa  II  709 
Gallialaiset,  I  139,  167,  170,  177,  223 
Gallienus,  Rooman  keisari  I  268 
Gallipoii,  linnoitus  I  615 
Galvani,  sähköopin  tutkija  II  386 
Gambetta,  valtiomies  II  557,  560 
Gambia,  Afrikassa  II  723 
Ganander,  Kristfrid,  oppinut  II  396 
Gardie,  Pontus  de  la,  sotapäällikkö  II  144 
»       Jaakko  de  la,  »  II  145 

Garibaldi,   vapaudensankari   II  523,  528, 

535   538 
Gastein,  sovinto  1865  II  550,  551 
Gaugamela,  taist.  331  I  127 
Gauss,  keksijä  II  733 
Gedimin,  Liettuan  suurherttua  I  598 
G^eije^,  E.  G.,  historioitsija  II  745 
Gelimer,  Vandalien  k:gas  I  318 
Generalstaatit  II  99,  183 
Genserik,  Vandalien  k:gas  I  299,  315 
Genfin  sopimus  1864  II  651 
Gensonn^,  girondisti  II  429 
Gent,  Alamaiden  kaupunki  I  471,  II  98 
Genua,  Italian  kaupunki  I  469,  476,  477, 

543,  613,  II  22,  472 
Geologia  II  386,  736 
Georgia  II  688 
Gerbert,  (Sylvester  II)  I  629 
Gergovia,  (Gallian  kaupunki  I  224 
Germanilaiset  I  240,  249,  270,  279,  288 

-293 
Germanos,  kreikka!,  arkkipiispa  II  487 
Gerusia,  neuvosto  Spartassa  I  87 
Gervinus,  historioitsija  II  744 
Gessler,  vouti  I  535 
Geusit  II  101 
Crezeliufl,  J.,  piispa  II  272 
Ghibellinit,  valt.  puolue  I  402,  542 
Gibbon,  historioitsija  II  390 
Gibraltar,  linnoitus  I  332,  II  360 
Girondistit,  valt.  puolue  II  429,  432 
Giusti,  runoilija  II  754 
Gladiaattorit  I  253 
Gladstone,   William,   valtiomies  11  605— 

610,  652 


Gneisenau,  ministeri  II  482 

Gnostilaiset,  uskon  lahko  I  276 

Goa,  Intian  kaupunki  II  14,  19 

Gobel,  piispa  II  442 

Godunow,  Boris,  Venäjän  tsaari  II  276 

Groldsmidt,  01iwer,  kirjailija  II  392 

Goottilainen  tyyli  I  640 

GJootit  I  284,  290.  294 

Gordion,  Frygian  kaupunki  I  126 

Gordon,  Pietari  I:sen  opettaja  II  278 

kenraali  II  719 
Gottfrid,  Bouil Ionin  herttua  I  419 
Gracchus,  Tiberius  ja  Cajus  I  200—205 
Gramont,  ministeri  II  554 
Granada  I  335,  525,  528 
Graneikos-virta,  taist.  334  I  126 
Grant,  kenraali  II  675 
Granvella,  kardinaali  II  100 
Gregorius,  ToursHn  piispa  I  312 

suuri,  paavi,  I  340,  373,  624 
VII,        .       I  395-401,  418 
IX,        »       I  411 
XI,        .      I  556 
XIII,        »     II  193 
Grey,  ministeri  II  601 
Grijalva,  löytöretkeilijä  II  16 
Grip,  Bo  Juhonpoika  I  568,  583,  58^ 
Gripenberg,  kenraalimajuri  II  (>40 
Gripsholm,  linna  II  130 
Grodno,  valtiopäivät  II  322 
Grotius,  Hugo,  valtiomies  II  198 
Grönlanti  I  438 
Guanahani,  saari  II  12 
Guatimozin,  Meksikon  k:ga8  II  16 
Guelfit,  valt.  puolue  402,  542 
Guido,  Jerusalemin  k:gas  I  425 
Guillotiini,  (mestauskone)  II  432 
Guinea,  Afrikassa  II  10,  11,  723-725 
Guiot,  runoilija  I  636 
Guiscard,  Robert,  sotapäällikkö  I  397,  401 
Guise,  Frans  ja  Henrik  II  108—111 
Guizot,   historioitsija  ja  valtiomies  II  510 

515,  744 
Gurko,  kenraali  II  588 
Gutenberg,  kirjapainon  keksijä  II  7 
Guyana  II  680,  681 
Gyllenborg,  K.,  valtiomies  II  326 
Gyllenstierna,  Kristina  I  577,  578 
Gymnasion,  Atenassa  I  89 
Göi-gey,  sotapäällikkö  II  527,  528 
Görtz,  ministeri  II  292 
Göthe,  runoilija  II  393,  478 

Haagin  rauhankongressi  II  652 
Haakon  hyvä,  Norjan  k:gas  I  431 

»        Maunu  Liehakon  poika  I  567 
Habeas-corpus-sääntö  II  243 
Habsburgin  perintömaat  I  535 


NIMI-  JA  ASIALUETTELO. 


771 


Hades,  Manalan  jumala  I  70 
Hadrianus,  keisari  I  247,  318 
Haghia  Sofia  (Sofian  kirkko)  I  320 
Haiti,  saari  II  12,  681 
Hamburg  I  376,  470,  476,  478,  II  475 
Hamilkar  Barkas,  sotapäällikkö  I  176 
Hamina,  piirit.  1788  II  338;  rauha  1809 

II  640 
Hampden,  pnrlamentin  jäsen  II  232,  233 
Hannibal,  sotapäällikkö  I  177—182 
Hannoverin  liitto  II  298 
Hannu,  Tanskan  k:ga8  I  575 
Hansa-liitto  I  476 

Harald  Bl&tand,  Tanskan  kigas  I  431 
Härdrftde,  Norjan  k:gas  I  438 
JaarU  I  507 
Harmaat  veljet  (Fransiskaanit)  I  552 
Harpagos,  hovimestari  I  53 
Hartman,  E.  v.,  filosofi  II  750 
Harun-al-Raschid,  kalifi  I  333,  351 
Haruspices,  Roomassa  I  144 
Hasdrubal,  sotapäällikkö  I  177,  181 
Hasrelig,  parlamentin  jäsen  II  233,  235 
Hastings,  viikinkipäällikkö  I  359 

»         Warren  II  352 
Hastings,  taist  1066  I  507 
Hatti-hymaym  II  578 
Hatti-sherif  II  578 
Hattu-puolue,  Ruotsissa  II  326 
Havelock,  sotapäällikkö  II  685 
Hawkins,  purjehtija  II  184 
Hayder  Ali,  Mysorin  ruhtinas  II  353 
Haynau,  kenraali  II  528 
Hebe,  jumalatar  I  66 
Hebrealaiset  I  36 

Hebert,  vallank.  mies  II  427,  441,  443 
Hedjas-kansa,  Arabiassa  I  325 
Hefaistos,  tulen  jumala  I  66,  68 
Hefaistion,  Aleksanteri  suuren  ystävä  1 129 
H^el,  filosofi  II  390,  478,  749 
Heine,  H.,  runoilija  II  751 
Heinäkuun  ordonnanssit  II  497 
Hekateos.  historioitsija  I  84 
Hekatombi,  suuri  uhri  I  75 
Heliaia,  Atenassa  I  89,  102 
Heliastit,  tuomarit  I  103 
Helleninen  kulttuuri  I  133 
Helmholtz,  H.  L.,  tiedemies  II  741 
Heloise,  Abelardin  lemmitty  I  626 
Helotit,  Spartassa  I  86 
Helsinki  II  271,  290,  328 
Helvetialaiset  I  223 
Helvetius,  kirjailija  II  382 
Hemming  Gadd,  valtiomies  I  579 

»         piispa  I  586 
Hengelliset  ritarikunnat  I  423 
Hengellinen  rälssi  I  435 
Henrik  I,  Saksan  k:gas  I  388,  390 


Henrik  II,  keisari  I  392 
»  III,  *  I  392 
»      IV,      »        I  392—401 

V,      »        I  401 
.       VI,       .        I  410 
»     VII,      »        I  536 
»       II,  Englannin  k:ga8  I  510 
»      III,  »  »      I  514 

V,  »  »I  496 

»      VI,  »  »I  496,  518 

»     VII,  *  »      I  521 

.  VIII,  »  »    Il  68—70 

•    »        II,  Ranskan  k:gas  II  91,  107 
.      III,        «  »II  107,  115 

*  IV,        »  »      II  111,  179— 
180,  203,  349 

»       Kopea,  herttua  I  402 

»      Leijona,  herttua  I  403,  407,  440 

»      Portugalin  prinssi  II  10 

*  piispa  I  458 

Henriot,  vallank.  mies  II  438,  444 
Heptarkia  I  505 
Hera,  jumalatar  I  66 
Herder,  runoilija  II  390 
Heraklea,  taist.  280  I  170 
Herakles  (Herkules)  I  71 
Heraklius,  keisari  I  323 
Herat,  Afganistanin  kaupunki  I  130 
Herbart,  filosofi  II  749 
Heribann  I  285,  348,  363 
Herkuleen  patsaat  ((Gibraltar)  1  31 
Hermann,  Germanian  vapauttaja  I  241 
Herman  von  Salza,  suurmestari  I  597 
Hermannarik,  (jk)tien  k:ga8  I  294 
Hermandad,  Espanjassa  I  526,  529 
Hermes,  jumala  I  67,  patsaat  I  112 
Herodes,  k:Kas  I  218 
Herodotos,  historioitsija  I  78,  106 
Herrainpäivät,  Ruotsissa  I  434 
Herulit,  Italian  kansa  I  151 
Herzegovina  II  586,  587,  592 
Herzen,  nihilisti  H  665 
Heta-kansa  (Hetalaiset)  I  30,  42,  44 
Hetairia  II  486 
Hidalgo,  kapinan  johtaja  II  677 
Hidalgos,  Espanjan  ylimystö  1  526 
Hiero,  Syrakusan  k:gas  I  167,  175 
Hieroglyfi-kirjoitus  I  15 
Hieronymos   Böömissä  I  558,  559 
Hildebrand  (Gregorius  VII)  I  394,  507 
Hiuduit  I  48—51 
Hinkmar,  arkkipiispa  I  625 
Hipparkos,  tyranni  I  91 
Hippias,  tyranni  I  91,  93 
Hippodromi  (kilpa-ajorata)  I  321 
Hippokrates,  »lääketieteen  isä»  I  106 
Hirmuvalta,  Ranskassa  II  438 
H  iskias,  Judan  k:gas  I  40,  45 


772 


YLEINEN   HISTORIA. 


Hissarlik,  eot.  Troja  I  81 
Hoheozolleroin  Buku  I  540,  II  175 
Holbach,  kirjailija  II  382 
Holbein,  Hans,  maalari  II  30 
Hollanti,  II  99,  170,  177,  249,  448 
Hommage  (vasallivala)  I  362 
Homeeroksen  runot  I  73,  82,  91,  104 
Home-rule  II  608,  611 
Homo  novu8  I  196 
Honolulu,   kaupunki  Sandwichin  saarilla 

II  729 
Honorius,  keisari  I  295 

»  III,  paavi  I  411 

Hopeavero,  Ruotsissa  II  144 
THopital,  Michel  de,  II  109 
Horatius,  nmoilija  I  259 

Ck)cle8  I  166 
Horn,  alamaal.  kreivi  II  102 

»      Klaus  Kristerinp.  II  143 

»       Evert  II  146 

>      Kustaa  II  166 

»      Rudolf  II  284 

»      Arvid  II  286,  325,  326 
Horos,  Egyptin  jumalia  I  20 
Hospodari  II  581 
Hourit  (immet)  I  329 
Howa-kansa,  Madagaskarilla  II  725 
Howard,  amiraali  II  126 
Hovioikeus,  Ruotsissa  II  263,  332 
Hubertsburg,  rauha  1763  II  309 
Hudson,  löytöretkeilijä  II  363 
Hugenotit  II  66,  107,  204 
Hugo,  V.,  kirjailija  II  751 
Hulda,  rakkauden  jumalatar  I  290 
Humanismi  II  24-33 
Humboldt,  W.  v.,  kielentutkija  II  747 
Hume,  filosofi  II  390 
Hunnit  I  293,  297-299 
»Huokausten  silta»,  Venetsiassa  I  546 
Huss,  Juhana  I  558 
Hutten,  Ulrich  von,  II  31 
Hyksot,  paimentolaiskansa  I  22,  44 
Hyrkanos,  Makkabilainen  I  217 
Hyväntoivon-niemi  II  11 
Hämeenlinna  II  271,  461,  464 
Hämäläiset  I  451 
Häutäparlamentti  II  239 
Hästesko,  J.  H.,  översti  II  338 
Höyrylaiva  II  731 

Iberiläiset  I  186 

Ibn-Botouta,  matkustaja  I  338,  443 
Ibrahim,  sotapäällikkö  II  488,  489 
Ibsen,  H.,  kirjailija  II  755 
Ifigeneia  I  75 

Igor,  Venäjän  ruhtinas  I  444 
Iivana  III,  Wa8iljewit8ch  T  591,  605 
»      IV,  »  1606,11184,274 


Iivana  VI,  keisari  II  311 
»Ikariat»  II  657 
Ikonionin  valtak.  I  416 
Il  (Anu),  Semiläisten  jumalia  I  26 
Ilias,  runosarja  I  73 
Ilkka,  Jaakko  II  138 
lUyria  I  223,  295 

Independentit,  Englannissa  II  73,  235 
Indo-europalainen  ryhmä  I  8,  47 
InduIgenssi-säännÖt  II  243 
Infanzones  I  526 
Ingemann,  S.,  kirjailija  II  752 
Ingjald  Illräda,  Ruotsin  k:gas  I  433 
In  kas-suku  II  17 

Inkerinmaa  I  566,  606,  II  147,  277,  292 
Inkerman,  taist.  1854  II  583 
Inkvisitsiooni  I  530,  554,  II  78 
Innocentius  III,  paavi  I  408,  426,  460, 
524,  553 
IV,  paavi  I  412 
X,       »    II  171 
Institutiones  (lakikirja)  I  318 
Interdikti  I  382 
Interregnum,  Saksassa  I  533 
IntU  1  33,  48-51 .  83,  256,  "338,  II  682 

-687 
Intianit  II  15,  18,  19 
Investitura  I  362,  397 
lonilainen  rakennustyyli  I  79 
lonilaiset  filosofit  I  84 
Ipsos,  taist.  301  I  132 
Ireton,  Cromwellin  vävy  II  240 
Irlannin  kysymys  II  606—611 
Irminsul,  epäjumala  I  344 
Isabella,  KastUian  kuningatar  I  528,  II  12 
»        Espanjan  kuningatar  II  501,  554 
Isidoroe,  miletolainen,  arkkitehti  I  320 

»        Sevillan  piispa  I  381 
Isis,  jumalatar  I  20,  31,  262 
Islanti  I  433,  438 
Ismail-pasha,  Egyptissä  II  716 
Isojako  II  332 

Israelin  kansa  I  35 — 40,  valtakunta  I  44 
Issos,  taist.  133  I  126 
Istar,  Assyrian  jumalia  I  27 
Itä-Frankkilainen  valtakunta  I  354 
Itägotit  I  290,  300-302 
Iturbide,  kenraali  II  677,  679 
Itä-Intian  kauppaseura.  Ranskassa  II 349 ; 

Englannissa  II  349,  682 
Itä-Intian  saaristo  II  694 
Itämaan  kysymys  II  317 

Jaakko  V,  Skottlannin  k:ga8  II  67 

»        I,  Englannin  kigas  H  155,  227 

229 

II,  Englannin  fcgas  II  243—245 
>  (III),  pretendentti  II  343 


NIMI-   JA  ASIALUETTELO. 


773 


Jacquerie,  Ia,  kapioa  I  495 

Japello,  Liettuan  suurherttua  I  598 

Jaon,  F.  L.,  vapauden  ystävä  II  481,  482 

Jakobiinit  II  428,  432 

Jaksartee,  joki  I  337,  448 

Jamaika  II  240,  680 

Jameson,  tohtori  II  720 

Jankowitz,  taist.  1645  II  167 

Janitsharit  I  619,  Il  577 

Jansenistinen  liike  II  368 

Janus,  Booman  jumalia  I  143 

Japani  II  702—708 

Jaroslaw,  ruhtinas  I  447,  455 

Jatrib,  Arabian  kaupunki  I  327 

Jaur^,  sosialisti  II  669 

Java,  saari  I  338,  II  182,  349,  694 

Jefferson,  Tuomas,  valtiomies  II  358 

Jeffreys,  ylituomari  II  244 

Jeh,  kiinal.  maaherra  II  699 

Jehova  II  36,  38 

Jellachich,  sotapäällikkö  II  525,  528 

Jena,  taist.  1806  II  459 

Jenner,  lääkäri  II  387 

Jermak,  kasakkapääUikkö  II  688 

Jerobeam,  Israelin  k:gas  I  39 

Jeröme,  We8tfa]in  k:gas  II  460 

Jerusalem,  temppeli  1  39,  hävitys,  1  246, 

joutuu    Arabialaisille  I   331,    valloitus 

1099  I  420,  Saladin  valloittaa  I  425 
Jesain,  profeetta  I  40 
Jesuiitat  II  79—82,  150,  400,  407,  476, 

696 
Johanna  d'Arc  I  496 
Johannitain  ritarikunta  I  423,  428,  621, 

II  89 
Johannes  Scotus  Erigena,  filosofi  I  625, 

626 
Johannes  Duns  Scotus,  filosofi  I  627 
»         Gerson,  mystikko  I  628 
XXII,  imavi  I  555,  630 
Joinville,  memoaarien  kirjoittaja  I  637 
Jonglöri  (ilvehtelijä)  I  636 
Jonian  saaret  II  474,  580 
Jooseppi  I,  Portugalin  k:gas  II  400 
»        I,  Espanjan  krgas  II  461 
»        I,  Saksan  keisari  II  300 
*      II,        »  »      II    319,    320, 

399—404 
Jomandes,  historioitsija  I  299 
Josefus,  historioitsija  I  260 
Jourdan,  kenraali  II  448 
Juan  d'Au8tria,  Don  II  94,  97,  105 
Juarez,  puolueenjohtaja  II  679 
Juba,  Numidian  k:gas  I  226 
Judan  valtakunta  I  39,  40 
Jugurta,  Numidian  k:gas  I  206 
Juhana  peloton,  Burgundin  herttua  I  495 
»       hyvä,  »  »I  496 


Juhana  hyvä.  Ranskan  kigas  I  493 
»       maaton.   Englannin   k:ga8  I  484, 

513,  555 
»        Hunyady,   valtionhoitaja   I    611, 

617,  622 
»       Fredrik,  Saksin  vaaliruhtinas  II 

50 
»       II,  Portugalin  k:gas  II  11 
»      VI,  »  .      II  484 

»      III,  Ruotsin  kigas  II 128—134, 144 
»       Sobieski,  Puolan  k:gas  II  300 

Juho  Pentinpoika,  arkkipiispa  I  575 

Julian  us,  apostata  1  276 

Julius  II,  paavi  II  25,  27,  76 

Jumalan  rauha  I  382 

Jumalan  tuomio  I  308 

Junker  Tuomas,  linnanpäällikkö  I  594 

Juno,  jumalatar  I  66,  143,  190 

Jurjew  (Tartto)  I  455 

Juslenius,  Daniel,  piispa  II  397 

Jupiter,  Rooman  jumalia  I  65,  143,  145 

JustinianuB,  keisari  I  317—323,  372 

Justiza,  oikeudenvalvoja  I  527 

Juusten,  Paavali,  piispa  II  60,  133,  144 

Juvenalis,  runoilija  I  260 

Jägerhom,  A.  J.,  majuri  II  338,  339 

Jättiläiset  I  451 

Jösse  Erikinpoika,  vouti  I  572 

Kaarina  Maununtytär,  kuningatar  II  132 

Kaarle    Martel,  major  domus  I  332,  341 

»        suuri,  Frankkien  k:gas  1 340 — 353, 

373,  624 
»        kaljupää,  Ranskan  k:ga8  I  353, 

359,  625 

paksu.  Ranskan  k:gas  I  360 

V,  »  »     I  494 

VI,  »  »I  496 

.     VII,  >  *     I  496,498 

»  VIII,  .  »    II  85 

»      IX,  »  »    II  107,111 

X,  »  »II 494-498 

»        rohkea,    Burgundin    herttua,    I 

500,  502,  538 
»       IV,  Saksan  keisari  I  536 

V,       »  »II  40,   46,   51, 

66,  77,  87-91 

>  VI,  Saksan  keisari  II  300 
1,  Englannin  kigas  II  229—238 

II,  »  »      II  241-244 

»        Edvard,  pretendentti  II  343 
»        Knutinp.  Bonde,  Ruotsin  k:ga8  I 

574,  585 
»      IX  (Södermanlandin  herttua)  Ruot- 
sin k:gas  II  128,  134,  145,  260 

>  X  Kustaa,  Ruotsin  k:gas  II  176, 
267 

»       XI,  Ruotsin  kigas  II  267-271,273 


» 
» 
» 
> 


774 


YLEINEN   HISTORIA. 


Kaark  XII,  Ruotsin  kigas  II  281—292 
.    XIII,        »  »     II  613 

»    XIV  Juhana,  Euotsin  k:ga8  II 474, 

614.  618 
»      XV,  Ruotsin  k:gas  II  615 
»      Filip,  Kaarle  IXmnen  poika  II 277 
»      herttua,  Kustaa  III:nnen  veli  II 

338 
»      Anjouiainen,  Neapelin  kigas  1 542, 

550 
»      IV,  Neapelin  k:ga8  II  401 
»      Albert,  Sardinian  k:ga6  II 523, 528 
»      III,  Espanjan  kzgas  II  400,  403 
»      Robert,  Unkarin  k:gas  I  610 
»      I,  Rumanian  ruhtinas  II  584 

Kaarli,  viikingi  I  451 

Kaban  temppeli  I  326,  327 

Kabrias,  sotapäällikkö  I  116 

Kabul,  Intian  kaupunki  II  687 

Kadesia,  taiat.  636  I  331 

Kadidja,  Muhammedin  vaimo  I  327 

Kadit  (tuomarit)  I  619 

Kadmos,  linnanperustaja  I  81 

Kairo,  kalifikunta  I  334,  335. 

Kaironeia,  taist.  338  I  117,  taist  86  I  210 

Kairwau,  Afrikan  kaupunki  I  335 

Kalidasa,  runoilija  I  48 

Kalifornia  II  671 

Kalikut,  Intian  kaupunki  II  11,  14,  349 

Kalka-joki,  taist.  1224  I  448 

KalUnikoB  I  332 

Kalm,  P.,  luonnontutkija  II  394 

Kalmar  I  472,  uniooni  I  571,  recessi  I  575 

Kalparitaristo  I  455,  597,  II  54 

Kalykadnos,  joki  I  408 

Kambodja,  Aasiassa  II  692 

Kambyses,  Persian  k:gas  I  55,  59 

Kamenski,  sotapäällikkö  II  638 

Kamerun,  Afrikassa  II  726 

Kanada,  II  180,  348,  355,  360,  362,  680 

Kanarian  saaret  I  32,  II  12,  726 

Kananealaiset  1  30 

Kanoninen  laki  I  628 

Kansainvälinen  afrikalainen  seura  11  714 
»  työväenyhdistys  II  659 

Kansalliskaarti  II  418 

Kansallisuusharrastukset  II  648 

Kansanopetus  II  758 

Kansantribunit  1  154,  159 

Kant,  I.,  filosofi  II  390 

Kantabrilaiset  I  240 

Kanton,  Kiinan  kaupunki  II  699 

Kapitulariot  1  348,  349 

Kapmaa  II  474,  720 

Kapodistria,  kreivi  II  486,  570 

Kappadokia  I  210,  217 

Kappel,  taist.  1531  II  65 

Kaptschak,  khaanikunta  I  449,  602,  617 


Kapusiuit,  munkkikunta  II  79 

Kapverden  saaret  II  726 

Karageorgeiritschit  II  585 

Kara  Mustafa,  suurvisiiri  II  300 

Karaibit  (ihmissyöjät)  II  15 

Karakorum,  Aasian  kaupunki  I  449 

Karakosoff,  murhanyrittäjä  II  631 

Karbonari,  valtiollinen  seura  II  484 

Kardinaalikolleegio  I  396 

Karia,   Vähän-Aasian  maakunta  I  56,  62 

Karjalaiset  I  450,  451 

Karlowitsch,  rauha  1699  II  300 

Kamak,  kylä  Egyptissä  I  14 

Karoliinit,  saariryhmä  II  729 

Karlsbad,  kongressi  II  482 

Kars,  Unna  II  588,  688 

Karstula,  taist.  1808  II  638 

Kartago  I  32—34,  63,  140,  173-185,  255, 
297 

Kartismi,  Englannissa  II  604 

Kasan,  khaanikunta  I  605,  606 

Kasimir  suuri,  Puolan  k:gas  I  508 

Kastelholma,  linna  I  584,  II  140 

Kastdlanit,  Puolassa  I  600 

Kastilia,  k:gaskunta  I  524 

Kastilaitos  I  16,  17,  49,  II  686 

Katakombit  I  14,  268 

Katalonia,  k:gaskunta  I  523 

Katalaunisten  kenttä,  taist.  451  l  298 

Katariina  I,  Venäjän  keisarinna  II  310 
II,      »  »  Il   313, 

314,  317—322,  331,  360,  399, 
401,  408-410,  626 
>        di  Medici,  Ranskan  kuningatar 

II  108 
»        Jagellonica,   Ruotsin  kuninga- 
tar II  129 

Katarit  (kerettiläiset)  I  553 

Katedraalikoulut  I  631 

Kateederisosialistit  II  668 

Katolinen  liiga  II  150 

Katoliset  sosialistit  II  668 

Katzarit  I  442,  444,  445 

Kaufmann,  kenraali  II  691 

Kaukasialainen  rotu  I  8 

Kaunitz,  ministeri  II  306 

Kaupo,  Liiviläisten  johtaja  I  456 

Kavaljeerit,  valtioll.  puolue  II  235 

Kehitysoppi  II  738 

Keisari-nimitys  I  236 

Keisari  Wilhelmin  maa  II  729 

Keith,  kenraali  II  311,  328 

Kekrops,  linnanperustaja  I  81 

Kellgren,  J.  H.,  runoilija  II  398 

Kelttiläiset  I  167,  186,  287 

Kepler,  astronoomi  II  191 

Kerboga,  sotapäällikkö  I  420 

Kerjäläismunkistot  I  551 


NIMI-  JA   ASIALUETTELO. 


775 


Keropäät,  valtioll.  puolue  II  235 

Keski-Frankkilainen  valtakuuta  I  354, 355 

Ketecliwa70,  neekerikigas  II  710 

Kettler,  G.,  suurmestari  II  54 

Kluwa,  Aasiassa  I  442,  II  691 

Khokand,  Aasiassa  II  691 

Khorasan,  Aasiassa  I  615 

Khorsabad,  kylä  Aasiassa  I  24 

Kiautschau,  Kiinan  kaupunki  II  701 

Kielitiede,  vertaileva  II  747 

Kielin  rauha  II  618 

Kiersyn  kapitulario  I  356 

Kiew,  Venäjän  kaupunki  I  444 

Kiilakirjoitus  I  25 

Kiina  I  7,  33,  256,  293,  338,  II  4,  5,  694 

-701 
Kiirastulioppi  I  373 
Kilderik,  Frankkien  kigas  I  305 
Kilidish-Arslan,  Ikonionin  sulttaani  I  420 
Kilikia,  Vähän-Aasian  maakunta  I  56,215 
Kilpajuhlat,  Kreikassa  I  77 
Kilta  I  476 

Kimberley,  Afrikan  kaupunki  II  722 
Kimbrit  I  207,  287 
Kimon,  sotapäällikkö  I  98,  100 
Kineas,  puhuja  I  170 
King,  pyhät  kirjat  II  695 
Kios-saari  I  62,  113,  II  488 
Kirgisit  II  690 
Kirjapaino  II  7—9,  695 
Kirjoitustaito  I  31 
Kirke,  översti  II  224 
Kitschener,  kenraali  II  719,  722 
Kittilä  II  271 
Kjelland,  kirjailija  II  755 
Kleistenes,  lainlaatija  I  92 
Kleitos,  Aleksanteri  suuren  ystävä  I  126, 

130 
Kleomenes,  Spartan  k:ga8  I  93,  132 
Kleon,  kansanjohtaja  I  105,  110,  111 
Kleopatra,  kuningatar  I  22(),  233 
Klercker.  sotapäällikkö  II  635 
Klick,  K.  H.,  majuri  II  338 
Klientit  I  149 

Klingspor,  marski  II  635,  637 
Klodwig,  Frankkien  k-.gas  I  301—313 
Klopstock,  runoilija  II  392 
Klotilda,  kuningatar  I  303 
Kmetonit,  Puolassa  I  600 
Kneipp,  Seb.,  luonnonlääkäri  II  742 
Knipperdollingk,  uskonkiihkoilija  II  45 
Knox,  J.,  uskonpuhdistaja  II  67 
Knut  suuri.  Tanskan  kigas  I  437,  507 

»VI,  »  »I  437 

•    »      Posse,  linnanpäällikkö  I  593 
Kodros,  Atenan  k:gas  I  88 
Kohortti  I  208 
Koljonvirta,  taist  1808  II  638 


Kolkis-maa  I  72,  210,  217,  257 
KoUoegiot,  Kuotsissa  II  262,  Venäjällä  II 

293 
Kolmas  sääty,  synty  I  468 
Koloniia,  roomalainen  I  172 
Kolonit  I  273 
Kolumbus,  Kr.,  II  10,  11 
Komedia,  Kreikassa  I  105 
Komitaatit,  Unkarissa  I  609 
Kommunardit,  Pariisissa  II  570 
Kommunit  I  470 
Komnenein  suku  I  416 
Komorit,  saariryhmä  II  725 
Kompassi  II  5 

Komthunri  (linnakunta)  I  598 
Kondottierit  I  543 
Kongo-valtio  II  714,  715 
Konkordaatti,  Wormsin  I  401,  Napoleonin 

n  455 
Konon,  sotapäällikkö  I  113,  114 
Konrad    1,  Saksan  k:gas  I  388 
n,        »       keisari  I  392 
»      IIT,        »  »       I  402,  424 

*      IV.         »  »       1413 

Konrad,  Massovian  herttua  I  597 

»        Bitz,  piispa  I  588 
Konradin,  Hohenstaufilainen  I  413 
Konstautinus,  Rooman  keisari  I  270,  271 
»  XI,   Itä-Booman  keisari   I 

618 
Konstantin,  Puolan  varak:gas  II  504,  505 
Konstantinopoli  I  271,  316,  322,  332,  616 
Konsulit,  Roomassa  I  153,  160 
Kontsas,  Yrjö,  talonpoikien  johtaja  II  138 
Kooperativinen  järjestelmä  II  657 
Kopernicus,  N.,  astronoomi  II  191 
Korani  I  328-330 
Kordova,  kalifikunta  I  334,  335,  523 
Korea  II  698 

Korff,  von,  lähettiläs  II  330 
Korinti  I  61,  Äo,  110,  sota  I  114 
Korintilainen  rakennustyyli  I  79 
Korkyra,  saari  I  62,  110 
Koroneia,  taist.  394  I  114 
Korsholma,  linna  I  584 
Korsika  I  34,  177,  187 
Kosciusko,  Taddeus,  vapauden  sankari  II 

322 
Kosroes  II,  Persian  k:gas  I  323 
Kossuth,  valtiomies  II  522,  527,  528 
Kostian virta,  taist.  1713  II  290 
Kostnitz,  kirkolliskokous  I  559 
Kotkinkiina  II  692 
Kovaresmit  I  448 

Krakowa,  Puolan  kaupunki  II  322,  523 
Kreikka  I  61,  183,  184 
Kreikkalaiset  I  34,  61,  II  576,  579 
Kreivisota  II  142 


776 


TLEINEN   HISTORIA. 


Kreml  I  604,  II  275 
Kreolit  II  21 

Kreta  I  32,  62,  215,  II  580 
Krimin  khaanikunta  I  605,  II  319 
Kristiaa    I,  Tanskan  kigas  I  575 
n,         .  »II  54 

»       IV,         *  »   II  155 

.       IX,         »  »   II  549,  622 

Kristian,  Braun8chweigin  kreivi  II  155 

»         Fredrik,  Tanskan  prinssi  II  618 
Kristina,  Euotsin  kuningatar  II  266 

»         Espanjan  kuningatar  II  501 
Kristinos,  valtioll.  puolue  II  502 
Kristinoppi  I  263—266,  274,  Kiinassa  696 

-698 
Kristilliset  sosialistit  II  668 
Kristoffa:    Baijerilainen,    Tanskan    k:ga8 

I  575 
Kroatit  I  441 

Kroisos,  Ljdian  k:gas  I  54,  76,  92 
Kronikat  I  637 
Kronoborg,  linna  I  461 
Kriidener,  uskonnoU.  haaveilija  II  476 
Kriiger,  P.,  presidentti  II  721,  722 
Kuba  II  12,  676,  681 
Kudrun,  runosankari  I  637 
Kulikowa,  taist.  1380  I  605 
Kulnew,  kasakkapäällikkö  II  640 
Kultainen  bulla  1  538 
»         kirja  I  545 
»         lauma  I  449 
»         privilegiumi  I  609 
Kultarannikko  II  723 
Kunaxa,  taist.  401  I  114 
Kungfutse  (Confucius)  II  695 
Kunnial^iona  II  455 
Kurki,   Klaus  I   583,   Arvid   I  589,  595, 

AkseU  U  138,  140 
Kuroki,  kenraali  II  708 
Kuropatkin,  kenraali  II  708 
Kustaa  I  Vaasa,  Euotsin  k:gas  1579—552, 
595,  Il  55,  57,  143 

»      II   Adolf,   Ruotsin  k:gas  II  145, 
148,  155,  159-164,  260,  265 

»      III,   Ruotsin   k:gas  II  331-341, 
398,  399,  410 

.      IV  Adolf,  Ruotsin  k:gas  II  612, 
634,  641 
KutU80w,  sotapäällikkö  II  465 
Kuurilaiset  I  451,  457 
Kuurinmaa  II  54,  148,  322 
Kuusamo  II  271 
Kuusisto,  linna  I  589 
Kyaksares,  Median  k:gas  I  46 
Kybele,  naisjumala  I  190 
Kjkladein  saaret  I  62 
Kyklopit  I  81 
Kymmen  miehistö,  Venetsiassa  I  545 


Kypros-saari  I  32,  33,  125,  II  592 
Kyreneläinen  filosofia  I  121 
Kyrillos,  lähetyssaarnaaja  I  445 
Kyros,  Persian  k:gas  I  53—55,  57,  59,  93 

»      nuorempi  I  113,  114 
Kyynillinen  filosofia  I  120 
Kyzikos,  taist,  410  I  113 
Käkisalmi  II  144,  292,  lääni  II  147,  277 
Köln  I  470,  477 
Königgrätz,  taist.  1866  II  551 
Kööpenhamina,  yliopisto  I  635,  rauha  II 

177,  piiritys  II  259 

Labyrintti  I  12 
Lachaise,  jesuiitta  II  252 
Lacy,  de,  sotapäällikkö  II  328 
Ladysmith,  Arrikan  kaupunki  II  722 
Lafaytte,  markiisi  II  360,  418,  423,  425, 

498 
Lafitte,  valtiomies  II  498 
Lagerbriufi:,  historioitsija  II  395 
Laioach,  kongr^i  II  485 
Lainez,  jesuiittain  kenraali  II  81 
Lalli,  murhaaja  I  460 
Lamartine,  runoilija  ja  valtiomies  II  517 
Landskrona  I  461 
Lanfrancus,  arkkipiispa  I  510 
Langton,  T.,  arkkipiispa  I  513,  514 
Lanjuinais,  girondisti  II  436 
Laokoon,  kuvaryhmä  I  136 
Laon,  Ranskan  kaupunki  I  470 
Laplace,  luonnontutkija  II  385 
Lappalaiset  I  450,  451 
Lappeenranta,  taist.  1741  II  328 
La  praguerie,  kapina  I  501 
Lapua,  taist.  1808  II  638 
La  Rochelle,  Ranskan  kaupunki  II  115, 

206 
Las  Casas,  piispa  II  19 
Lassalle,  F.,  sosialisti  II  660 
Latinalaiset  I  139,  166,  168,  169 
Latinalainen  oikeus  I  172 

»  keisarikunta  I  427,  613 

Laud,  arkkipiispa  II  230,  232 
Lauenburg  II  474,  618 
Laura  da  Nora  I  642 
Laurentius    Andrae    uskonpuhdistaja  II 

55,  57 
Laurentius  Petri,  uskonpuhdistaja  II  55 
Law,  John,  pankkimies  II  366 
Lavigerie,  ylipiispa  II  714 
Lavoisier,  kemiantutkija  U  386,  440 
Layard,  oppinut  I  24 
Lee,  kenraali  II  674 
Lech-virta,  taist.  1632  II  162 
Leczinski,  Maria,  Ranskan  kuningatar  II 

367 
Leczinski,  Stanislaus,  Puolan  krgas  II  284 


NIMI-  JA   ASIALUETTELO. 


777 


Lefort,  Pietari  Iiscn  ystävä  II  278 
Legaatit,  sotaväessä  I   162,  maaherrat  I 

237,  paavin  I  381 
L^eudre,  vallaDk.  mies  II  436 
Legioona- järjestelmä  I  162 
Legistit  (lainoppineet)  I  481,  488 
Legitimistit,  valtioll.  puolue  II  511 
L^ano,  taist.  1176  I  407 
Leibnitz,  filosofi  II  389,  390 
Leipzig,  taist  1642  II  167  ja  1813  II  469 
Lekit  1  440 

Lemmitty,  Virolaisten  johtaja  I  457 
Lencqvist)  E.,  pappi  II  396 
Le  Notre  II  216 
Leo  suuri,  Rooman  piispa  I  299,  372 

.    III.  paavi  I  346 

*     IX,       »I  395,  397 

»      X,       »    II  25,  27,  37,  76 
Leonidas,  Spartan  k:gas  I  96 
Leon,  kuningaskunta  I  524 
Leopold,  Itävallan  herttua  I  535,  536 

Saksan  keisari  II  174,  248,  300 
«        Toskanan  ruhtinas  II  399 
»        Hohenzollernin  prinssi  II  554 

I,  Belgian  kigas  II  500 
.       II,        .  »      II  714 

Leopold,  K.  K,  runoilija  II  398 
Lepän  to,  taist.  1571  II  97 
Lepidus,  triumviiri  I  232,  233 
Lesseps,  F,,  insinööri  II  714,  716 
Lessing,  runoilija  II  393 
Lestocq,  lääkäri  II  311 
Letit  (talonpojat)  I  307 
Lcto,  Apollonin  äiti  I  67 
Lctrados  (lainoppineita)  I  529 
Lettres  de  cachet  II  372 
Leuktra,  taist  371  I  115 
Lewenhaupt,  sotapäällikkö  II  286.  K.  E 

II  328,  330 
Liaotung,  Itä-Aasiassa  II  705 
Liberia,  Afrikassa  II  715 
Liberum-veto  II  315,  321 
Licinius  Stolo,  kansantribuni  I  157 
Liciniuksen  laki  I  157,  202 
Lidner,  B.,  runoilija  II  398 
Liebig,  kemiantutkija  II  740 
Liebknecht,  W.,  sosialisti  II  660 
Liesna,  taist.  1708  II  287 
Liettualaiset  I  443,  596,  598 
Liikala,  liitto  II  339 
Liittokunnat  Germanilaisteu  I  290 
Liittolaiset,  Rooman  I  172,  200,  209 
Liittoneuvosto,  Saksan  II  552 
Liivinmaa  U  129,  148,  292 
Liiviläiset  I  450,  451,  455 
Liktorit  I  159 

Lincoln,  A.,  presidentti  II  673 
Linnaleiri  H  137 

Tleinen  historia  II.  —  60 


Linn^,  K.  v.,  luonnontutkija  II  386 

Lissabon  II  22,  403 

Livingstone,  A.,  löytöretkeilijä  II  712 

Livius,  T.,  historioitsija  I  259 
»       Andronicus,  kirjailija  I  191 
»       Dnisus,  kansantribuni  I  205,  209 

Lizelius,  A.,  pappi  II  397 

Ljaojan,  taist.  1904.  II  708 

Locke,  J.,  filosofi  II  377,  378 

Lodi,  taist  1796  II  450 

Lokmanin  sadut  I  335 

LoUard,  saarnaaja  1  557 

Lollardit,  uskonlahko  I  518 

Lomakurssit  II  759 

Lombardia  I  343,  kaupungit  I  404,  406 
411 

Longfellow,  runoilija  II  675 

Longobardit  I  290,  302,  306,  340,  343 

Lontoo  II  08;  kongressi  II  549 

Lope  de  Vega,  kirjailija  II  125,  194 

Loris  Melikoff,  sotapäällikkö  II  588 

Lotar  I,  Ludvig  hurskaan  poika  1 353, 354 
»     II,  edellisen  poika  I  356 
»      Saksilainen,  keisari  I  402 

Lotringi  I  356,  387,  502,  II  298,  300 

Louise,  Preussin  kuningatar  II  460 

Louisiana  II  222,  349,  360,  671 

Louvel,  murhaaja  II  495 

Louvois,  ministeri  II  222,  249 

Loyola  Ignatius  II  79 

Loviisa  IHriika,  Ruotsin  kuningatar  II 331 

Luchnow.  Intian  kaupunki  II  684 

Lucien  Bonaparte  II  452 

Lucius  Sextius,  kansantribuni  I  157 
»      II,  paavi  I  404 

Lucullufl,  L.,  sotapäällikkö  I  216 

Ludlow,  sotapäällikkö  II  235,  240 

Ludvig    hurskas,   keisari  I  353,  354,  376 
VI,  Ranskan  k:gas  I  483 
VII,        »  .       I  424,  484 

IX,        »  »I  427,  486 

XI,        »  ^      1  500-502 

XII,        .  »    II  85    . 

»      XIII,        .  »    II  204—211 

»      XIV,        »  »     II    213—226, 

248-258,  364 
XV,        »  »    II  364 

:»       XVI,        »  .     II  405,    416, 

424,  425,  434,  435 

>  XVIII,  Ranskan  kigas  II  492,  494 
Ludvig  Filip,  Ranskan  k:gas  II  498,  506, 

510 
»        Saksalainen,  Saksan  k:gas  I  352 

>  Baijerilainen,  Saksan  keisari  I  536 
V        Suuri,  Unkarin  ja  Puolan  k:gas 

I  598,  610 
»        Unkarin  kigas  II  89 
»        Moro,  Milanon  herttua  II  85 


778 


YLEINEN    HISTORIA. 


Ludvig,  Hollannin  krgas  II  460,  463 

Luis  de  Rcqucsens,  maaherra  II  104 

Lukianos,  runoilija  I  260 

Luksor,  kylä  Egyptissä  I  14 

Lunda,  valtio  Afrikassa  II  710 

Luonnonkansat  I  5 

Luostarit  I   377—381,   Suomessa  I  464, 

koulut  1  631 
Lusiados,  epos  II  14,  194 
Lusitanit  I  186 

Lutatius  Catulus,  konsuli  I  176 
Luther,  Martti  II  35—44,  63,  187 
Lutherilainen  kirkko  II  74 
Lutter,  taist  1626  II  158 
Luxemburg,  sotapäällikkö  II  225 
Lybeck  I  440,  452,  470,  476,  478,  II  475, 

rauha  II  158 
Lybecker,  Y.,  sotapäällikkö  II  286-288 
Lydia,  valtakunta  1  54,  83 
Lyell,  geologi  II  736 
Lykaion,  Atenassa  I  89 
Lykurgos,  Spartan  fcgas  I  82,  85,  87 
Liineville,  rauha  II  458 
Lyon  I  254,  kirkolliskokous  1245  I  412. 

II  221 
Lyonin  köyhät  I  553 
Lysander,  sotapäällikkö  I  113,  114 
Liitzen,  taist.  1632  II  164 
Lähctystoimi  I  374 
Länsigotit  I  290,  294-296,  306 
Länsi-Preussi  II  148,  319 
Lättiläiset  I  443 
Lääketiede  II  741 
Lönnrot,  E.  II  443 
Löwen,  Alamaiden  kaupunki  I  471,  475 

Maailmanrauhan-aate  II  652 
Maakauppa,  Ruotsissa  II  264 
Maakuntapäivät,  Ruotsissa  II  262 
Maaliitto,  Irlannissa  II  60a  610 
Maanlaki  I  436,  566 
Maanen,  van,  ministeri  II  500 
Maanoikcus,  Suomessa  I  588 
Maaorjuus  I  366,  II  624-626 
Maaretkenvcro,  Suomessa  II  262 
Macaulay,  historioitsija  II  746 
Macchiavelli,  historioitsija  II  26 
Mac  Mahon,  kenraali  II  557,  571—574, 

724 
Macon,  kirkolliskokous  I  312 
Macpherson,  runoilija  II  392 
Madagaskar  II  725 
Madeira  I  32,  II  11 
Madras,  Intian  kaupunki  II  349 
Madrid,   rauha   1526   II   89,  rauha  1720 

II  297 
Mafeking,  Afrikan  kaupunki  II  722 
Magdeburg  I  377,  470,  II  175 


Magelhaens,  löytöretkeilijä  II  15 

Magenta,  taist.  1859,  II  537 

Magit  (papit)  I  52 

Magna  charta  I  514 

Magnesia  I  100,  taist  190  I  184 

Magnus  Barfot,  Norjan  k:gas  I  438 

Mago,  Hannibalin  veli  I  181 

Magyarit  I  357,  608 

Mahabarata,  epos  I  48 

Mahdi  II  719 

Mahmud  II,  sulttaani  II  486,  488,  576 

Maillard,  kansankiihottaja  II  418 

Maintenon,  madame  II  252 

Mainz  I  289,  376,  387,  408,  470,  477 

Majesteettikirja  II  152 

Majkentät  I  348 

Major  domus  I  305,  340 

Makao,  Kiinan  kaupunki  II  699 

Makedonia  I  59,  93,  116,  132,  182,  187 

Makkabilaiset  I  217 

Maksim ilian  I,  Saksan  keisari  I  502,  538, 

541 
Maksimi  lian  II,  Saksan  keisari  II  85,  150 
>  Baijerin  herttua  II  150,  151 

»  Meksikon  keisari  II  679 

Malagrida,  jesuiitta  II  400 
Malaijilaiset  II  694 
Malakka,  niemimaa  II  14,  687 
Malaspina,  paavin  lähettiläs  II  136 
Malek-Schah,  emir-al-omra  I  416 
Malesherbes,  ministeri  II  407,  440 
Malta  I  32,  34,  428,  II  97,  474 
Mamelukit  I  620 
Mamertinit  I  175 

Mandane,  Astyageen  tytär  I  52,  53 
Mandschuria  II  688,  698 
Manit  (henget)  I  143,  147 
Manlius  Capitolinus  I  157,  167 

»        Torqvatus  I  169 
Mansard,  arkkitehti  II  219 
Mansfeldin  kreivi  Ernst  II  155 
Manteufel,  kenraali  II  551 
Mantineia,  taist.  362  I  115 
Mantova,  Italian  kaupunki  II  450 
Manuel,  keisari  I  616 
Manun  lakikirja  I  48 
Marat,  P.,  vallank.  mies  II  418,422,430, 

434,  436,  438 
Maraton,  taist.  490  I  94 
Marcel  lus,  konsuli  I  225 
Marcel,  Tapani  I  493,  495 
Marcius  Coriolanus  I  155 
Marconi,  keksijä  I  734 
Marcus  Aurelius,  keisari  I  248 
Marco   Polo,   matkustaja  I  477,   II   694, 

698,  702 
Mardonius,  sotapäällikkö  I  98 
Marengo,  taist.  1800  II  458 


NIMI-   JA   ASIALUETTELO. 


779 


Margareta,  Tanskan  kuningatar  I  569 
*  Anjoulainen,  Englannin  kunin- 

gatar I  519 
»  Parmalainen  II  100 

Maria,  Burgundilainen  I  502 

»       Englannin  kuningatar  II  70 
»      Stuart  II  67,  118-123 
»      Teresia  II  300,  304,  306,  319 
»      di  Medici  II  204,  208 

>  Antoinette  II  406,  440 

»       Louise,  Napoleonin  puoliso  II  462, 
502 

»      da  Gloria,  Portugalin  kuningatar 
II  502 
Marignano,  taist.  1515  II  86 
Marius,  C,  II  206—211 
Markesas-saaret  II  729 
Markkreivit  I  349 
Marlboroughin  herttua  II  256 
Marmont,  kenraali  II  498 
Marokko,  Afrikassa  II  715 
Marozzia,  Booman  nainen  I  391 
Mars,  sodan  jumala  I  66,  143 
Marskenttä  I  158,  340,  juhla  II  422,  423 
Marschallin  saaret  II  729 
Marseille  (Massilia)  I  254,  256,  476 
Marstonmoor,  taist.  1644  II  236 
Martensen,  jumaluusoppinut  II  749 
Martialis,  runoilija  I  ^55 
Martin  V,  paavi  I  559 
Marttila,  taist.  1599  II  140 
Marttyyrit  I  268 

Marx,  K.,  sosialisti  II  658-660,  667 
Massagetit  I  55 

Massana,  Afrikan  kaupunki  II  726 
Massinissa,  Numidiaa  k:gas  I  185 
Massovia  I  596,  597 
Mastabat,  Egyptissä  I  12 
Materialistinen  suunta  II 749 
Mathiesen,  uskonkiihkoilija  II  45 
Matias,  Saksan  keisari  II  151 

Ck)rvinu8  I  538,  611,  622 
Maunu  Latolukko  I  434,  436,  461,  565 

>  Liehakko  I  566,  567 

*      I,  Suomen  piispa  I  462 

»      II  Tavast,  Suomen  piispa  I  587, 

588 
»      III  Stiernkors,  Suomen  piispa  1 588 

Maupertuis,  luonnontutkija  II  385 

Maurit  I  532,  II  95,  96 

Mauritius,  saari  II  723 

Maydell,  sotapäällikkö  II  286 

Mayer,  lääkäri  II  740 

Maximianus,  Rooman  keisari  I  270 

Mazarin,  miDisteri  II  180,  211 

Mazeppa,  kasakkapäällikkö  II  286 

Mazoni,  kirjailija  II  534 

Mazzini,  runoilija  II 509, 523,  528, 534, 753 


Mcdca,  k:kaan  tytär  I  72 

Medialai»et  I  52—54 

Medicinsuku  I  548,  II  25 

Medina,  Arabian  kaupunki  I  327 

Medina  Sidonia,  amiraali  II  125 

Meetings,  Englannissa  11  599,  605 

Mehemcd  Ali,  Egyptih  varak:gas  11  488 

Meinhard,  lähetyssaarnaaja  I  455 

Meister-laulu  1  636 

Mekka,  Aaabian  kaupunki  I  326,  327 

Meksikolaiset  II  16 

Melankton,  Filip  II  48,  77 

Melas,  kenraali  II  458 

Melbourne,  Australian  kaupunki  II  728 

Melinda,  Afrikan  kaupunki  II  11 

Memnonin  patsaat  I  14 

Memoaarit  I  637 

Memphis,  Egyptin  kaupunki  I  10,  18 

Mendoza,  lähettiläs  II  123 

Menclik,  negus  II  726 

Menen ius  Agrippa  I  154 

Menes,  Egyptin  k:ga8  I  18,  42 

Menschikow,  ruhtinas  II  288,  295,  310 

Merirosvot,  Roomassa  206,  215 

Merkurius,  Rooman  jumalia  I  67 

Merw,  Aasian  kaupunki  II  691 

Mesopotamia  I  23,  38,  249 

Messenius,  historioitsija  II  198 

Mesta-yhtiöc  II  172 

Mestitzit  II  21 

Metellus,  Caecilius  I  207,  211 

Metodius,  lähetyssaarnaaja  I  445 

Metoikit,  Atenassa  1  101 

Metternich,   ministeri   II   468,   472,  480, 

482,  485,  502,  522 
Metz  II  91,  170,  557,  560 
Michel  Angelo,  taiteilija  II  28 
Michelet,  historioitsija  II  746 
Micipsa,  Numidian  k:ga8  I  206 
Midhat-pasha,  suurvisiiri  II  579 
Mieczislaw,  Puolan  herttua  I  390 
Miero8lawBki,  kapinan  johtaja  11  523 
Miguel,  don,  Portugalin  prinssi  II  485,  502 
Mikael  Romanow  II  277 

»       Obreuowit6ch  II  586 
Miklagärd  I  444 

Milan  Obrenowit8ch  II  586,  587,  594 
Mihino  I  406,  469,  475,  543,  II  85,  86, 

89,  92,  256 
Miletos  I  62,  63,  83 
Miljutin,  N.,  valtiomies  II  627 
Mill,  J.  Stuart,  filosofi  II  750 
Milosch  Obrenowitsch  II  585 
Miltiades  I  94 

Milton,  J.,  runoiUja  11  197,  377 
Minne-laulajat  I  636 
Minos,  Manalan  tuomari  1  70 
Minotauros,  hirviö  I  72 


780 


YLEINEN   HISTORIA. 


MiDstrelit,  runoilijoita  I  636 

Mir,  VenäjSllä  I  443 

Miraakkelit,  näytelmiä  I  638 

Mirabeau,  vallank.  mies  II  416,  425 

Mirat,  Intian  kaupunki  II  684 

Missi  dominici  I  349 

MisBolongi,  piiritys 'II  488 

Mito,  ruhtinas  II  704 

Mitra,  Persian  jumalia  I  262 

MitridateB,  Pontoksen  kigas  1 206, 209, 216 

Mnesikles,  arkkitehti  I  106,  108 

Moeris-järTi  I  12 

Moero- järvi,  Afrikassa  II  712 

Mohacs,  taist.  1526  II  89 

Molaj,  J.,  suurmestari  I  490 

Moldau  I  610,  614,  II  581,  583 

Molescott,  filosofi  II  752 

Moli^re  (Poquelin),  kirjailija  II  218 

Moltke,  von,  marsalkka  II  547,  556,  577 

Molukit  II  14,  182 

Mommsen,  Th.,  historioitsija  II  745 

Mongolia  II  698 

Mongolit  I  8,  51,  448,  II  698 

Monk,  kenraali  II  241 

Monmouthin  herttua  II  244 

»Monroen  oppi»  II  676,  680 

Montagu,  Mary  Wortley  II  386 

Montanistit,  uskonlahko  I  276 

Montebello,  taist.  1859  II  537 

Monte  Cassino,  luostari  I  378 

Montenegro  n  586,  587,  590,  592 

Montesquieu  U  317,  382,  390 

Montezuma,  Meksikon  kigas  II  16 

Montfort,  Simon  I  514,  554 

Montgolfier-veljekset  II  386 

Montrosen  krdvi  II  238 

Mooses,  kansanjohtaja  I  36,  38 

Moraliteetit,  näytelmiä  I  638 

Moran  kivet,  Buotsissa  I  435 

Moreau,  kenraali  II  454,  458 

Morelli,  kapinanjohtaja  II  484 

Morelos,  kapinanjohtaja  II  677 

Moigarten,  taist  1315  I  535 

Moritz,  Saksin  herttua  II  50 
»       Oranialainen  II  106 

Morse,  keksijä  II  733 

Morus,  Tuomas,  kirjailija  II  ()8 

MoBlemit  I  329 

Moskowa  I  604,  rauha  1557  II  143,  145, 
valloit.  II  466 

Motassem,  kahfi  I  334 

Mozambik,  Afrikassa  U  11,  725 

Mstislaw,  Puolan  ruhtinas  I  442 

Mucius  Scaevola  I  166 

Muhammed  I  326—330 

»  II,  sulttaani  I  618,  621 

Ahmed  (mahdi)  II  719 

Mukden,  taist.  1905  II  708 


<  Muinaisticde  II  746 
!  Mulatit  II  21 

Mummius,  konsuli  I  184 
I  Munisipiot  I  172 

Murat,  Neapelin  k:gas  II  461 

Murawieff,  kenraali  II  630 

Museio,  Aleksandriassa  1  134 

Mutsu-Hito,  mikado  II  704 

Muumio  I  21 

Myle,  taist.  260  I  176 

Miihlbcrg,  taist  1547  II  50 

Miihldorf,  taist  1322  I  536 

Myhrberg,  M.  A.,  II  488 

Mykale,  taist  479,  I  98 

Mylitta  (Beltis),  naisjumala  I  27,  30 

Miilier,  Max,  kielentutkija  II  747 

Miinnich,  sotapäällikkö  II  311 

Munster  II  45,  rauha  1648  II  169 

Miinzer,  T*,  uskonkiihkoilija  II  43 

Mysor,  Intiassa  II  353 

Myssy-puolue  Ruotsissa  II  326,  335 

Mysteeriot,  näytelmiä  I  638 

Mystillisyys  I  628 

Haantali  I  587,  590,  11  59,  133 
Nabobit,  maaherrat  Intiassa  II  350 
Naboned,  Babylonian  k:gas  I  55 
Nabopolassar,  Babylonian  k:ga8  I  46 
Naefel,  taist  1388  I  536 
Naevius,  runoilija  I  191 
Nana  Sahib,  kapinanjohtaja  II  684 
Nancy,  taist.  1477  I  502 
Nansen,  F.,  löytöretkeilijä  II  735 
Nantes'in  sääntö  II  118,  179,  253 
Napoleon  J,  Bonaparte  II  448—471,  534, 

612,  613  V 

Napoleon  III,  (Ludvig  N.),  II  512, 528, 532, 

533, 536, 549, 552, 555, 582, 679, 692, 699 
Napue,  taist  1714  II  290 
Narses,  sotapäällikkö  I  302 
Narva  II  144,  285,  taist  1700  II  284 
Naseby,  taist.  1645,  II  236 
Natal,  Afrikassa  11  720,  722 
Naturalistinen  suunta  II  754 
Navarra,  krgaskunta  I  523,  528 
Navarino,  taist  1827  II  491 
Neapeli  II   85,  86,  92,  256,  kigaskunta 

298,  300 
Nearkos,  amiraali  I  128 
Nebukadnesar  I  24,  40,  46,  47,  54 
Necker,  ministeri  II  413,  414,  417 
Neekeriorjuus  II  19,  625,  672 
Nekö,  Egyptin  k:gas  I  46 
Ncljännekscnkorjaus  II  267 
Nelson,  amiraali  II  450 
Neptunus,  meren  jumala  I  69 
Nereidit  I  70 
Nero,  Claudius,  konsuli  I  181 


NIMI-   JA  ASIALUETTELO. 


781 


Nero,  keisari  I  243-245,  266 

Nerva,  keisari  I  247 

Nesselrode,  vaitiomies  II  472 

Neustria  I  314,  341 

Ney,  sotamarsalkka  II  494 

Nevajoki,  taist.  1240  I  461 

Newton,  Isak,  oppinut  II  385 

Niebelungenlied,  epos  I  636 

Niebuhr,  historioitsija  II  743 

Nigeria,  Afrikassa  II  723 

Nihilistit  II  631 

Niilin-virta  I  6,  9 

Nika-kapina  1  321 

Nikaia,  kirk.-kokous  I  276,  valloit.  I  420 

Nikias,  sotapäällikkö  I  112 

Nikolai  I,   Venäjän   keisari  II  490,  504, 

525,  528,  582,  624,  626,  643 
Nikolai  II,  Venäjän  keisari  II  633,  644 

»       suuriruhtinas  II  590 
Nikolaus  V,  paavi  II  25 

»        Botniensis,  professori  II  136 
Nikopoll,  taist.  1396  I  616 
Nimwegen,  rauha  II  251 
Ninive  I  24,  25,  29,  33,  52 
Nirgal,  Assyrian  jumalia  I  27 
Nirvana  I  50 
Nizza  II  474,  536,  538 
Nobiles,  Roomassa  I  196 
Nogaret,  W.  de,  lainoppinut  I  491 
Nogi,  kenraali  II  708 
Noidantutkinnot  I  630 
Norby,  S.,  amiraali  I  582,  594,  595 
Nordenskjöld,  A.  E.,  löytöretkeilijä  II  363, 

735 
Norfolkin  herttua  II  122 
Norja  II  614,  616 
Nordmark  (Brandenburg)  I  390 
Normann,  kenraali  II  488 
Normannit  I  357—360,  396,  397,  445 
Nousiainen  I  462 

Nowgorod  I  358,  444,  452,  478,  591,  605 
Numa  Pompilius  I  151 
Numantia,  Espanjan  kaupunki  I  187 
»Nuori  Irianti»  II  607 
Nureddin,  MÖsulin  hallitsija  I  425 
Nyköpingin  linna  I  565 
Nymfit  I  70 
Niimberg,  inlerim  II  50,  »nälkäsota»  II 

164 
Nördlingen,  taist,  1634  II  166,  taist.  1645 

II  167 

Obeliskit  I  14 

Obrenowit8chit  II  586 

Obstruktsiooni,    Englannin   parlamentissa 

II  609 
Octavianus  I  231—241 
Octavius  kansantribuni  I  203 


Odalmiebet  I  433 

Odeion,  A  tenässä  I  108 

Odin  (Wodan)  I  290 

Odo,  Pariisin  kreivi  I  359,  360 

Odoaker,  palkkasoturien  päällikkö  I  299 

Odysseia,  runosarja  I  73,  74 

Odyssevs  I  72,  24 

Oersted,  keksijä  II  733 

Ofir-maa  I  33,  II  710 

Oidipos,  tarusankari  I  72 

Ojama,  marsalkka  II  708 

Oku,  kenraali  II  708 

Olaus  Petri,  uskonpuhdistaja  II  55,  57 

Olavi,  Margaretan  poika  I  569 

»      Maununpoika,  Suomen  piispa  I  588 

>  Sylikuningas,  Ruotsin  kigas  I  437 

>  IVyggven poika,  Norjan  k:gas  1 431, 
437 

Olavinlinna  (Savonlinna)  I  592 
Oldenbameveldt,  valtiomies  II  187 
Old-Sarum,  »mädännyt  kauppala»  II  344 
Oleg,  Venäjän  ruhtinas  I  444 
Olkijoki,  sopimus  1809  II  639 
Olympian  kilpaleikit  I  77 
Olympos  vuori  I  65 
Omaijalainen  suku  I  333 
Omar,  kalifi  I  330 
Opimius,  konsuli  I  205 
Opiumi-kauppa  II  699 
Oppipakko  II  758 
Optimaatit>  Roomassa  I  196 
Oranje-tasavalta  II  720 
Oravainen,  taist.  1808  II  638 
Ordaliot  (jumalan tuomiot)  I  308 
Orestee,  sotapäälUkkö  I  299 
Orjat,  A  tanassa  I  90,  101,  103 

>  Roomassa  I  195,  198,  206,  215 
Orjakauppa,  Afrikassa  II  19,  714 

»  lopetetaan  II  625 

Orjasota,  Amerikassa  II  673—675 
Orkan,  sulttaani  I  615 
Orkomenos,  tais.  86,  I  210 
Orleans,  Ranskan  kaupunki  I  298,  312, 

358,  498 
Orleans'in  neitsyt  I  496 
Ormuz,  kaupunki  II  14 
Ormuzd  (Ahuramazda),  valon  jumala  I  52 
Osiris,  Egyptin  jumalia  I  20,  21,  31 
Oskar  I,  Ruotsin  k:gas  II  615 

»    II,        »  »      II  618 

Osman,  sulttaani  I  615 
Osman-pasha,  sotapäällikkö  II  588 
Osnabriick,  rauha  1648  n  169 
Ossianin  runot  II  392 
Ostermann,  valtiomies  II  311 
Ostia,  Italian  kaupunki  I  152,  216 
Ostmark  (Itävalta),  markkreivikunta  I  390 
Ostrakismos,  A  tenässä  1  92 


782 


YLEINEN   HISTORIA. 


Ostrolenka,  taist.  1831  II  507 

Otho,  Rooman  keisari  I  245 

OtmaD,  kalifi  I  330 

Otter,  purjehtija  I  451 

Otto    I   suuri,   Baksan   keisari,  1  388— 

392,  596 

II,  Sakpnn  keisari  I  392 
.      III,        .  *       I  392 

»      IV,       »  *       I  410,  485,  555 

Otto,  Kreikan  k:ga8  II  579,  580 
Ottokar,  Böömin  k:gas  I  533,  535,  597 
Otrepjew  (Vale-Dmitri)  II  276 
Oven,  sosialisti  II  657 
Ovidius,  runoilija  I  259 
Oxenstjcma,  Alf  sei,  valtiokanslcri  II  166, 

260 
Oxus-virta  I  137    . 

Paalukylä  I  5 
Paashi  1  384 

Paavali,  apostoli  I  244,  265 
III,  paavi  11  76,  78 
V,        »      II  153 
Pacchalenius,  T.,  kirkkoherra  11  337 
Pagani  (pakanat)  I  276 
Pagodit  (temppelit)  I  50 
Paimentolaiskansat  I  6 
Palaiologolaiset  keisarit  1  613 
Palatinit,  Puolassa  I  600 
Palatinus-kukkula  1 141, 152 
Palatsi  (palatium)  I  251,  Itä-Roomassa  1 

320,  kalifien  I  334 
Palatsikreivit  I  388 
Palestina  I  127 
Pallas  Atena  I  65,  67 
Pallium  I  381 

Palmjra,  Bjrian  kaupunki  1  256 
Palos,  satama  II  12 
Panama,  kongressi  1824  II  678 
Panatenaiat,  juhla  I  104 
Pandcctae,  lakiselityksiä  I  318 
Panin,  P.,  kenraali  11  314 
Pannajulistus  1  373,  382 
Pannonia  I  240,  294,  300 
Panormos  I  32,  taist.  250  1  176 
Panteon,  temppeli  I  251 
Paperi  I  430,  II  5,  6 
Papinianus,  lakimies  I  269 
Papyros-kääröt  I  15 
Paraguay  11  678 
Parias- luokka  1  49 
Pariisi,    Normannit    ryöst    1    358—359, 

rauha  1763  II  355,  piirit.  1871  II  558, 

rauha  1856  U  583 
Parlamentti,  Ranskan  I  488,  503,  Il  210, 

Englannin  1  514—516,  Il  233,  344 
Parma  II  298-300,  523,  537 
Parmenio,  kenraali  I  127 


J 


Parnell,  valtiomies  11  608-610 

Partenon,  temppeli  1  108 

Partia  (Partialaiaet)  I  132,  225,  234,  249 

Pasargadae,  Persian  kaupuuki  1  55 

Pascal,  kirjailija  II  196 

Pashat  I  619 

Pasifikatsiooni,  Gentin  II  104 

Paskiewitsh,  sotapäällikkö  II 507, 528, 688 

Passanante,  murhanyrittäjä  II  540 

Passau  1  249,  sopimus  II  51 

Pasteur,  tiedemies  II  741 

Patinho,  ministeri  II  399 

Patkull,  J.  R.,  valtiomies  II  270 

Patna,  Intian  kaupunki  II  349 

Patriarkat,  kirkon  I  274 

Patrouaattioikeus  II  265 

Patronus,  Roomassa  I  149 

Paullus,  Aemilius,  konsuli  1  179,  183 

Paulus  Warncfried,  oppinut  I  350 

Pausanias,  Spartan  krgas  I  98 

Pavia,  Italian  kaupunki  I  343,  469,  taist. 

1525  II  89 
Pedro,  Don  I,  Brasilian  keisari  II 502, 678 

.         »II,         »  »II  680 

Peel,  Robert,  ministeri  II  601,  603 
Peisistrotos,  tyranni  I  83,  91,  106 
Peking,  I  338,  11  699,  700 
Pelasgit  I  61,  80 
Pelayo,  sotapäällikkö  I  523 
Pelopidas,  sotapäällikkö  1  115 
Pelops  I  81 

Peuaatit  (perhejumalat)  I  143 
Pendscheh,  Aasian  kaupunki  II  691 
Pentti  Algotin  poika  I  583 
Perewolotsna  II  288 
Perdikkas,  valtionhoitaja  I  125,  132 
Pergamos,  valtio  I  132,  134,  137 
Pergamentti  1  134,  II  5 
Perier,  K.,  pankkiiri  II  498 
Perikles  I  101-111 
Perioikit,  Spartassa  I  86 
Peristyle  1  252 
Pcrmalaiset  1  450 
Perry,  amiraali  11  702 
Persepolis,  Persian  kaupunki  I  25,  57,  58 
Perseus,  Makedonian  k:ga8  1  183 
Persia  I  52-59,  93,  125,  127,  256,  317, 

331,  II  688-690 
Persius,  runoilija  I  260 
Peru  II  678 

Perun,  Slavilaisten  jumalia  I  445 
»Perustuslailliset»  II  646 
Pestalozzi,  J.  H.  11  388,  389 
Petition  of  righte  II  229 
Petraeus,  E.,  professori  II  200 
Petrarca,  runoilija  I  642 
Pctropawlowsk,  Itä- Aasiassa  II  688 
Pfalzkreivit  I  349 


NIMI-   JA  ASIALUETTELO. 


783 


Piacenza  II  298,  300,  537 

Piostoinsuku  I  600 

Pichegru,  kenraali  II  448,  454 

Piemont  II  458 

Pieri,  niurhanjrittäjä  II  530 

Pietari,  apostoli  I  244 

»       Piisalainen  I  350 

»       erakko  I  418 

Bartolomeus  I  420 

»       Valdus  I  553 

»       I,  Venäjän  keisari   II  277—280, 
293—296,  300 

»       II,  Venäjän  keisari  II  310 

»       III,       .  »       II  313,  315 

»       Karageorgevitsch  II  594 
Pietarin  kirkko  II  27 

«        kaupunki  II  294 
Pietismi  II  393 
Piispat,  kirkon  I  274 
Pindaros,  runoilija  I  78 
Pipin,  Heristallin  herra  I  341 

»       Ivhyt  I  341,  343,  373 

*       Ludvig  hurskaan  poika  I  353 
Piraios  I  100 
Pirkkalaiset  I  462 
Pisa  I  476,  kirk.-kok.  I  557 
Pitt,  W.,  vanhempi  II  345—347, 354, 357 
»     nuorempi  II  347,  447,  458,  596, 
601 
Pittakos,  lainlaatija  I  82 
Pius    II,  (Acneas  Silvius)  paavi  I  620 
»      V,  paavi  II  76,  122 
»     VI,      »      II  402 
»  VII,       »      II  460,  476 
»    IX,       .      II  523.  539 
Pizarro,  löytöretkeilijä  II  17 
Plataia,  taist.  479  I  98,  111 
Platon,  filosofi  I  78,  90,  106,  119,  122 
Plautus,  kirjailija  I  191 
Plebejit  (plebs)  I  149,  154-159,  196,  251, 

253 
Plewna,  linnoitus  II  588 
Plinius,  kirjailija  I  257,  260 
Plombiercs,  neuvottelu  II  536 
Plotinos,  filosofi  I  262 
Plutarkos,  historioitsija  I  2(>0 
Pluto,  Manalan  jumala  I  70 
Pnyx,  Atenassa  I  102 
Podesta,  virkamies  I  406 
Poitiers,  taist.    732   I   332,  taist.    1356  I 

493 
Polabit  I  440 
Polignac,  ministeri  II  495 
Politiques,  les,  valt.  puolue  II  115 
Polowzit  I  448 
Polybios,  historioitsija  I  192 
Pombal,  ministeri  II  399,  403 
Pommeri  II  474,  618 


Pompadour,  markiisitar  II  307,  367 
Pompejus,  Cneius   I  211,  214—216,  221, 

225 
Pompejus,  Sextus  I  232,  237 
Pontifices,  pappeja  I  145 
Pontius,  sotapäällikkö  I  169 
Pontos,  valtio  I  132,  209 
Porfyrios,  filosofi  I  262 
Porrassalmi,  taist.  1789  II  340 
Porsenna,  Etrurian  k:gas  I  165,  166 
Port  Arthur,  linnoitus  II  688,  701,  705, 

708 
Porthan,  H.  G.  II  395-396 
Porto  Bello,  Amerikassa  II  354 
Porto  Rico  II  681 
Port  Royal,  luostari  II  369 
Portugal,  synty  I  524 
Porvaristo  I  468,  485,  II  369,  370,  647 
Porvoo  I  589,  valtiop.  II  641 
Poseidon,  meren  jumala  I  69 
Positivistinen  suunta  II  750 
PosliiniteoUisuus,  Kiinassa  II  695 
Posso,  Knut,  linnanpäällikkö  I  593 
Possevinus,  jesuiitta  II  133,  134 
Potemkin  II  314,  320,  409 
Potosi,  kultakaivos  II  20 
Pott,  kielentutkija  II  747 
Pouttu,  P.,  talonpoikain  johtaja  II  138 
Prag,  sopimus  1635  II  166,  piirit.  II  167, 

valloit.  11  525,  rauha  1866  II  551 
Pragmatinen  sanktsiooni  v.  1338  I  536 
»  »  Kaarle  VImnen 

n  300 
Preettori  I  159 
Prefekti,  Roomassa  I  237 
Prefektuurit  I  172,  272 
Proobrashenskoi,  kylä  II  278 
Presbyterit  I  274 
Prcsbyterincn  kirkko  II  68 
Pressburg,  rauha  1805  II  459 
Pretoria,  Transvaalin  pääkaup.  II  720,723 
Preussilaiset  I  428,  443,  596 
Prevot,  vouti  I  471,  485 
Princeps  (prinsipaatti)  I  235 
Pristlcy,  kemian  tutkija  II  386 
Probus,  keisari  I  270 
Procopius,  pappi  I  561 
Prokonsulit  I  188 
Prokuraattori,  Roomassa  I  237,  Suomessa 

II  642 
Proletaarit  I  151,  208,  II  655 
Prometeus  I  72 
Propreettori  I  188 
Propylaiat,  Atenassa  I  108 
Proskriptsioonit  I  214,  232 
Protestantit,  nimitys  II  47 
Proudhon,  sosialisti  II  513,  664 
Provinsit,  Roomnn  II  187,  272 


784 


YLEINEN   HISTORIA. 


Pruth-joki,  taiat.  1711  II  290 
Prytaneion,  Atenassa  I  102 
Psametikoe,  Egyptin  k:gas  I  18 
Ptah,  Egyptin  jumalia  I  20 
Ptolemaios  I,  Egyptin  k:gas  I  132,  133 
II,       *  »I  137 

»  Filadelfos  Egyplin  k:gas  I  173 

»  astronoomi  I  134 

Ptolemais  (Acre)  I  426,  428 
Publikanit  I  188 

Pugat8chew,  kapinanjohtaja  II  314 
Puget,  P.,  kuvanveistäjä  II  219 
Puke,  E.,  liananpäälUkkö  I  573 
Pultawa,  taiat  1709  II  287 
»Punainen  kirja»  II  133 
Puola  (Puolalaiaet)  I  390,  440,  442,  448 
Puritaanit  II  73 
Pydna,  taiat.  168  I  183 
Pygmalion  I  33 
Pyhä  allianssi  II  476 

»     Joukko,  Tebossa  I  115 

»     kevät  I  140 

>     liiga  II  115 

»      aynoodi  II  294 

»      vuori  I  154 
Pylonit,  temppeleissä  I  14 
Pyloa-aaari  I  111 

Pyramidit  I  10—12,  taist.  1798  II  450 
PyrroB,  Epeiroksen  k:ga8  I  170 
Pytagoras,  filosofi  I  78,  84 
Pytia,  papitar  I  75,  76,  95 
Pähkinäsaari,  rauha  I  461 
Pärttylinyön  verilöyly  II  113 

?vadrivium  I  631 
vebec,  Kanadan  kaupunki  II  180,  348, 
355 
Qvesnay,  kansallistalouden  tutkija  II  384 
Qvestori  I  159 
Qvintilianus,  puhuja  I  255  260 

Haasepori,  linna  Suomessa  I  584 

Racine,  kirjailija  II  218 

BadagaisoSy  pfdkkasoturi päällikkö  I  295 

Badetsky,  itävaltalainen  kenraali  II  528 

Rafael,  maalari  II  30 

Raimund,  Toulousen  kreivi  I  419,  ö54 

Rajahit,  Intiassa  II  350,  687 

Raleigh,  Walter,  englantil.  amiraali  II 184, 

347 
Ramajana,  intial.  epos  I  48 
Ramsee  II,  Egyptin  k:gas  I  38,  44 
Ranke,  L.  v.,  historioitaija  II  743 
Rapsodit,  Ereikaaaa  I  73,  82 
Rastadt,  rauha  1714  II  256 
Ra8umowski,  valtiomies  II  472 
Ratsionalismi  II  393 
Rauma,  Suomen  kaupunki  I  590 


»Rautakyljet»,  Cromwellin  II  236 
Rautatiet  II  732 
Ravaillac,  murhaaja  II  118 
Ravenna,  Italian  kaupunki  I  295,  301 
Rawlin8on,  englantil.  oppinut  I  25 
Realistinen  suunta  II  754 
Rea  8ylvia,  Vestan  neitsyt  I  141 
Redshid-pasha,  Turkin  ministeri  II  578 
Reduktsiooni,  Ruotsissa  II  267—269 
Referendum-oikeus,  Sveitsissä  II  648 
Reform-akti,  Englannissa  II  601 
Reformeerattu  kirkko  II  66,  74 
Reformibanketit,  Ranskassa  II  515 
Regensburg  I  470,  477,  II  77 
Regillus-järvi,  taist.  496  I  166 
Regulufl,  konsuli  I  176 
Rehabeam,  Israelin  kigas  I  39 
Rehnsköld,  K.  K.,  kenraali  II  286,  287 
Reichstadtin  herttua  (Napoleon  H)  II  511 
Reis,  keksijä  II  734 
R^nan,  E.,  tiedemies  II  749 
Renessanssi  II  24—30 
Repeal-liike,  Irlfliinissa  II  607 
R^pnin,  Venäjän  lähettiläs  II  318 
Republikaanit,  Yhdysvalloissa  II  673 
Restitutsiooniedikti  II  159 
Reuchlin,  Juhana,  humanisti  II  32 
Reunion,  saari  II  725 
Reuniooni-kamarit,  Ranskassa  II  251 
Revonlahti,  taist.  1808  II  638 
Rhabanus  Maurus,  oppinut  II  350 
Rheinin  kaupunkien  liittokunta  I  476 
Rheinin  liittokunta  II  460 
Rhodesia,  Afrikassa  II  720 
Richard  Leijonamieli,  Englannin  k:gas  I 

426,  484,  513 
Richard  II,  Englannin  k:gas  I  518 
III,        »  »     I  521 

*        Yorkin  herttua  I  520 
»        Saksan  keisari  I  533 
»        Cromwellin  poika  n  241 
Richardson,  kirjailija  II  392 
Richelieu,  valtiomies  II  118,  155.  160, 166, 

180,  195,  204-211,  349 
Ricimer,  sotapäällikkö  I  299 
Richmond,  Amerikan  kaupunki  II  675 
Ricoshombres  I  526 
Ri^o,  espanjal.  översti  II  484 
Rienzi,  Cola  di.  kansanyllyttäjä  I  550 
Riika,   Liivinmaan  kaupunki  I  455,  478, 

II  288 
Rimbert,  lähetyssaarnaaja  I  377 
Ripuariset  Frankit  I  302,  313 
Ritarit,  Roomassa  I  204,  251,  252 
Ritarisuus  I  383-386 
Ritarihuonejärjestys,  Ruotsissa  II  261 
Rivoli,  taist  1796  II  450 
Rizzio,  italial.  soittaja  II  120 


'??.  ql 

rlfc. 
:;« 

pnä 

] 


*'*Il 


-Otto, 

.  n, 


I 


•«S! 


X*' 


NIMI-   JA  ASIALUETTELO. 


785 


RobotB,  engUntiL  kenraali  II  687,  722 
Bobespierre,  vallaDk.  mieg  II  425,  430- 

443  655 
Bocroi,  taist  1643  II  167 
Rodrigo  Diaz  (Cid)  I  524 
RodoB-Baari  I  32,  62,  132,  136,  256,  621 

623  II  89 
Rodulf,  kirkon  esimies  I  460 
Boeskllde,  rauha  1&58  II  177 
Roger  Baco,  munkki  I  629,  II  4 
Roger-Duooe,  direktori  II  4^2 
Rohan,  herttua  n  207 
Roland,  runojen  sankari  I  345 

girondisti  II  429 
Rolf,  Gflnge  I  359 
Romaaninen  tyyli  I  640 
Romulus  I  141,  151 

Rooma  I  140—142,  296,  404,  II  89,  540 
Roomalaineii  oikeus  I  628 
RoDcaglia  I  406 

Roon,  von,  preussil.  kenraali  II  547 
Rosen,  yon   kenraalikuvernööri  II  337 
Rosetten  kivi  I  14 
Rossini,  säveltäjä  II  758 
Rothovius,  Isak,  piispa  II  198 
Rousseau,  kirjailija  II  381 
Rud,  Otto,  amiraali  I  594 
Rudbeck,  Olavi,  piispa  II  198 
Rudolf  Habsburgilainen  I  534,  597 

>       II,  Saksan  keisari  II  151,  152 
Rumanialaiset  I  615,  II  576-5JK) 
Runeberg,  J.  L.,  runoilija  II  756 
Ruotsinsalmi,  taist.  1790  II  340 
Buotujakolaitos  II  270 
Ruprecht,  Saksan  keisari  I  538 
Rurik,  Venäjän  perustaja  I  444 
Ruusujen  sota  I  520,  521 
Ruuti,  sen  keksintö  II  3 
Ruyswik,  rauha  1697  II  255 
Rydbcrg,  V.,  kirjailija  II  749,  756 
Riitlin  Uitto  I  535 

Rälssi,  maallinen  ja  hengellinen  I  434, 435 
Rantamäki  I  462 

Räävcli,    Viron  kaupunki  I  438,  478,  II 
129,  143,  288 

Saalalaiset  Frankit  I  302 
Saalalainen  laki  I  492 
Saarenmaa  I  457 
Sabellilaiset  kansat  I  138,  139 
Sabinit  I  138,  141,  170 
Saddukealaiset  I  217 
Sadowa,  taist.  1866  II  540,  551 
Saguntum,  Espanjan  kaupunki  I  178 
S:t  Angelo  I  248 

»    Germain,  rauha  1570  II  111 

>    Helena,  saari  II  469,  723 

^    Just,  luostari  II  91 

Yleinen  historia  II.  —  61 


S:t  Just,  vallank.  mies  II  439,  444,  655 
»    Simon,  sosialisti  II  656 
Bais,  Egyptin  kaupunki  I  18,  46,  54 
Saksalainen  ritarikunta  I  423,  428,  597 
Itä-Afrika  U  726 
>  Lounais-Atrika  n  726 

Saksilaiset  I  290,  297,  340,  344 
SakuntaU,  Intial.  näytelmä  I  48 
Saladin,  Egyptin  sulttaani  I  422,  425 
Salamis,  saan  I  96 
Salerno,  Italian  kaupunki  I  401 
Salii,  pappeja  I  145 
Sallustius,  historioitsija  I  259 
Salmanassar  II,  Assyrian  k:ga8  I  44,  45 
Salomo,  Israelin  k:gas  I  33,  39 
Salza,  von,  suurmestari  I  597 
Samarkand  I  335,  617,  U  691 
Samnihiiset  I  138,  168,  169 
Samoa-poaret  II  729 
Sand,  K.,  murhaaja  II  482 
Sand,  Georg,  kirjailija  II  753 
Sandels,  sotapäällikkö  II  638 
San-Domingo  II  681 
Sandwichin  saaret  II  363,  729 
Sanherib,  Assyrian  k:ga8  I  44—46 
Sanomalehdet  II  759 
San  Salvador,  saari  II  12 
Sansculotit  II  429 
San  Stefano,  rauha  1878  II  590 
Santavuori,  taist  3597  II  138 
Santerre,  vallank.  mies  II  430 
Sappho,  naisrunoilija  I  84 
Sarai,  khaanin  pääkaupunki  I  449,  602 
Saraksin  alue,  Aasiassa  II  691 
Sarasenit  I  357,  428 
Saratoga,  taist.  1777  II  358 
Sardes,  Ly  dian  pääkaupunki  I  54,  94 
Sardinia  1  32,  34,  177,  187.  II  92.  298 
Sargon,  Assyrian  k:gas  I  44,  46 
Sassanidein  valtakunta  I  270 
Sassulitsh,  V.,  murhaaja  II  631 
Satapäi vainen  keisarikunta  II  469 
Satraapit  I  29,  57 
Satyrit  I  70 

Saul,  Israelin  k:gas  I  38 
Saunat  I  430 
Savolaiset  I  451 
Savonaroia,  munkki  I  548 
Savonlinna  I  592,  II  271 
Savoji  II  474,  536,  538 
Savorgnan  de  Brazza,  matkustaja  II  724 
Scabini,  tuomareja  I  349 
Scarin,  A.,  historioitsija  II  395 
ScheUing,  filosofi  II  390 
Schiller,  runoilija  II  393 
Schitit,  uskonlahko  I  333 
Schlachta  (aatelisto)  I  600 
Schlcgelin  veljekset  II  478 


786 


YLEINEN   HISTORIA. 


Schlesia  I  596,  II  '305,  309 
Schleswig-Holstein  II  523,  530,  548,  551 
Schliemann,  H.,  muinaistutkija  1  73,  81 
ächnitzer,  E.,  (Emin-pasha)  II  713 
Schopenhauer,  filosofi  II  749 
Schwabiii  kaupunkien  liitto  I  476 
Schwarzenberg,  ministeri  II  525,  530 
Schöffcr,'  P.,  kaunokirjoittaja  II  8 
Scipio,   Publius   Cornelius,   vanh.   I    178 

»  >  »  nuor.    I  181, 

182,  194 

»  »  »  Aemilianus  I 

186,  187 

»      LuciuB  Cornelius  I  184 

->      Nasica,  senaattori  I  203 
Scott,  Walter,  kirjailija  II  478 
Scatagium  (kilpi vero)  I  511 
Sechellit,  saariryhmä  II  723 
Sedän,  taist.  1870  II  540,  557 
Seldshukit  I  416,  615 
Seleukos,  sotapäällikkö  I  132,  133 
Selim  I,  sulttaani  I  620 
Selinus,  Sisilian  kaupunki  I  112 
Sella  curulis  I  159. 
Sellasia,  taist.  222  I  133 
S^^^mele,  Backuksen  äiti  I  69 
Semiläinen  kansanryhmä  I  8 
Semstwo  II  627 
Senaatti,  Roomassa  I  148,  160,  161,  165, 

johtava  II  293,  Suomessa  II  642 
Sena  gallica,  taist.  207  I  181 
Seneca,  filosofi  I  243,  244,  255,  260 
Senechal,  virkamies  I  486 
Senegal  I  34,  II  222,  724 
Sejanus,  päällikkö  I  242 
Senjöri  I  311 

Sentinum,  taist  293  I  170 
Sepoys,  Intian  alkuasukkaat  II  683 
Septiminä  Severus,  keisari  I  258,  263,  266, 

269 
Seralji,  palatsi  I  620 
Serapis,  Egyptin  jumalia  t  262 
Serapeion,  Aleksandriassa  I  133 
Serbia  (Serbialaiset)  I  440,  610,  614,  II 

594,  576,  584,  585,  590,  592 
Seringapatam,  Intian  kaupunki  II  353 
Sertorius,  puolueen  johtaja  I  21 1,  216 
Servet,  M.,  oppinut  II  66,  187 
Servilius,  konsuli  I  154 
Servius  TulHus  I  150,  152 
Seurue  (comitatus)  I  286 
Sevastopoli,  piirit.  II  582,  583 
Severus,  Aleksanteri,  keisari  I  258,  270 
Sevilla,  Espanjan  kaupunki  I  32,  II 20, 22 
Sfinksit  I  12 
Sforza,  Frans,  T  543 
Shakespeare,  W.  II  197 
Shamanismi  I  453 


Sheriffi,  Englannissa  I  506,  510 
Sherman,  kenraali  II  675 
Shipkan  sola  II  588 
Shoguni,  Japanissa  II  702 
Sidney,  Australian  kaupunki  II  728 
Sierra  Leone,  Afrikassa  II  723 
Siey^s,  valtiomies  II  414,  416,  425,  452 
Sigbrit,  Kristian  II:scn  lemmitty  I  576 
Sigfrid  (Sigurd),  lähetyssaarnaaja  I  377 
Sigismund,  Saksan  keisari  I  538,  611 
»  August,  Puolan  kigas  II  129 

»  Ruotsin  ja  Puolan   krgas   II 

134—139,  142 
Sigurd  Jossalafarare,  Norjan  kigas  I  438 
Signoria,  Venetsiassa  I  545 
Sigtuna,  Ruotsin  kaupunki  I  460 
Siikajoki,  taist.  1808  II  637 
Sikynnos,  orja  I  97 
Silkinviljelys  I  323,  338,  II  695 
Silvio  Pellico,  kirjailija  II  485 
Simon  stylites  I  378 
Simonia  I  394 
Simonides,  runoilija  I  84 
Simonoscki,  rauha  1895  II  704 
Sinclair,  majuri  II  326 
Slneus  I  444 
Sinisten  puolue  I  321 
Sinope,  taist.  1853  II  582 
Sinto-uskonto  II  702 
Sirenit  I  70 
Sirkus  I  152,  253 
Sisilia  I  34,   112,    177,   187,  II  92,  2.o6. 

298,  299 
Sisilian  iltamessu  I  550 
Siva,  Intian  jumalia  I  49 
Siviilikonstitutsiooni  II  420 
Skanderbeg  (Kastriota)  I  621 
Skandinavialaiset  I  431 
Skara,  piispanistuin  I  377 
Skolastiikka  I  626—628 
Skuptshina  (eduskunta)  II  586 
Skytte,  M.,  piispa  II  58 
Skytalaiset  I  46 
Sk&ne  II  142,  177 

Slavilaiset  I  292,  305,  344,  388-391,  440 
Slavofiilit,  puolue  II  296,  310 
Sliwnitza,  taist.  1885  II  592 
Slovakit  I  440 
Sluis,  taist.  1340  1  493 
Smerdis  (Bardija)  I  55 
Smith,  Adam,  taloustieteilijä  II  384 
Smolensk,  taist.  1812  II  465 
Snellman,  J.  W.,  Il  643,  749 
Snorre  Sturleson  I  637 
Sobranje  (eduskunta)  II  592—593 
Socigenes,  oppinut  I  228 
Sofia,  Iiwana  Hirnuen  puoliso  I  606 

*      PietÄri  I:sen  sisar  II  278,  280 


NIMI-   JA  ASIALUETTELO. 


787 


Sofian  kirkko  I  320,  620 

Sofistit,  filosofeja  I  118 

Sofokles,  kirjailija  I  105 

Sokotora,  saari  II  14,  723 

Sokrates,  filosofi  I  105,  106,  112,  118— 

120 
Sokuriruoko  I  429 
Solferino,  taist.  1859  II  537 
Soliman  II,  sulttaani  II  89,  020,  623 
Solon,  lainsäätäjä  I  80,  88-90 
Solowetin  luostari  II  144 
Somali-maa  II  709,  723,  725 
Sorolainen,  £.,  piispa  II  133 
Sosiaalidemokraatincn  puolue  II  661 

liitto  II  665 
Sotalaitos,  nykyajan  II  648 
Sotatribunit  I  156 
Soubabit  (varakuninkaat)  II  350 
Spahit,  ratsujoukko  I  619 
Sparte  I  61,  85-88,  95,  110—114,  132 
Spartacus,  gladiaattori  I  215 
Speier,  valtiopäivät  II  46,  47 
Speke,  löytöretkeilijä  II  712 
Spencer,  H.,  filosofi  II  750 
Speranski,  M.,  valtiomies  II  640 
Spinoza,  B.,  filosofi  II  190 
Sporadit,  saariryhmä,  I  62 
Sprcngtporten,  Jaakko  M.  II  332 

Yrjö  M.  II  337-340 
Spuricus  Cassius,  konsuli  I  155 
Stael,  madame  de,  kirjailija  II  454 
Stambul  I  620 
Stambulow,  ministeri  II  598 
Stanislaus  Leczinski  II  284,  298 

Poniatowski  II  318,  322 
Stanley,  H.,  löytöretkeilijä  II  712 
Statira,  Aleksanteri  suuren  puoliso  I  129 
Statistiikka  II  746 
Stefanus  II,  paavi  I  343 
Stenbock,  M.,  sotapäällikkö  II  286 
Stenhusen,  postilaitoksen  järjestäjä  II  271 
Stein,  ministeri  II  482 
Steijn,  M.,  presidentti  II  721 
Stenkilin  suku  I  439 
Stephenson,  Y.,  keksijä  II  732 
Stiemhjelm,  Y.,  runoilija  II  198 
Stiernhöök,  J.,  lakimies  II  198 
Stigmatiseeraus  I  552 
Stiliko,  soUpäälUkkö  I  295,  296 
Stoalainen  oppi  I  121,  261 
Stodius,  M.,  professori  II  201 
Stolbowa,  rauha  1617  II  147,  277 
Stortingi,  Norjan  II  618 
Strafford,  ministeri  II  230-234 
Strassburg  II  251,  taist.  1870  II  557 
Strategit,  Atenassa  1  92,  94 
Strauss,  David,  tiedemies  II  748 
Streltsit  II  280 


Strengnäs,  valtiopäivät  I  582 
Stniensee,  ministeri  II  399,  410 
Sture,  Sten,  vanh.  I  575,  634 

»  »     nuor.  I  576 

»      Niilo  II  131 
Styx,  Manalan  joki  I  70,  72 
Stängejoki,  taist.  1599  II  139 
Stälarm,  A.,  sotapäällikkö  II  139 
Stäket,  linna  I  576 
Such telen,  van,  sotapäällikkö  II  636 
Sudan  II  710.  718 
Suezin  kanava  II  588,  716 
Suffetit,  Kartagossa  I  35 
Suger,  abbotti  I  484 
Su  leiman,  sulttaani  I  615 
Sulia,  L.  Cornelius  I  206—212 
SuUy,  valtiomies  II  179 
Sumatra  I  338,  II  349 
Sunnitit,  uskonlahko  I  333 
Suomalaiset  (Suomi)  I  260,  305,  338,  443, 

446,  450 
Suomaiais-ugrilaiset  I  8,  292 
Susa,  Persian  kaupunki  I  57,  58 
Suso,  mystikko  I  628 
Suttner,  Bertha  von,  kirjailija  II  652 
Suur-Bulgaria  I  442 
Suuri  eliksuri  I  629 
Suur-Kreikka  I  63 
Suuri  lakikomissiooni  II  408 
Suur- Mogulin  valtakunta  II  350 
Suuri  neuvosto  Venetsiassa  I  545 
Suursaari,  taist.  1788  II  338 
Suuri  skisma  I  557 
Suvorow,  kenraali  II  322 
Suzerääni  (lääniherra)  I  362 
Svantevit,  jumalan  kuva  I  438 
Svarog,  Slavi  laisten  jumalia  I  445 
Svartholma,  linnoitus  II  336,  634,  636 
Svealaiset  I  290,  377 
Svedenborg,  E.,  luonnontutkija  II  394 
Sweit8i  I  502,  535,  II  170 
Sven  kaksiparta  I  437,  506 
Sverdrup,  J.,  puolueen  johtaja  II  618 
Sverkerin  suku  I  439 
Sverker  Kaarlenp.  I  435 
Svevit  I  296 

Swift,  J.,  kirjailija  II  392 
Swjat08law,  ruhtinas  I  444 
Svoldern,  taist.  1000  I  432,  437 
Syria  I  30,  132,  184,  217,  323 
Syrakusa  I  112,  181 
Sähkölennätin  II  733 
Särkilahti,  F.  Il  59 
Säterivapaus  11  265 
Söderköping,  valtiopäivät  1595  II  136 

Taalainmaa  I  572 
Taba,  elämänpuu  I  329 


788 


YLEINEN   HISTORIA. 


Tablinum  I  251 

Taborilftiaet  I  563 

Tacitus,  historioitsija  I  259 

Tahirka,  Egyptin  kigas  I  45 

Taillc,  la  (vero)  I  499 

Taine,  H.,  historioitsija  II  746 

Tales,  filosofi  I  84 

Talleyrand,  valtiomies  II  416,  423,  452, 
472 

Tallinna  (Bäaveli)  I  438 

Talonpojat  II  370,  371,  374 

Tamerlan  (Timur  Lenk)  I  605,  617,  II  350 

Tammikuun  edikti  II  109 

Tammikuun  valiokunta  II  644 

Tampere  II  332 

Tana,  kaupunki  Donin  suussa  I  477 

Tananarivo,  Madagaskarilla  II  725 

Tanganjika,  Afrikan  järvi  II  712 

Tankred,  ristiredcel.  I  419 

Tannenberg,  taist  1410  I  598 

Tantalos  I  72 

Tanucci,  ministeri  II  399—402 

Tao-oppi,  Kiinassa  II  696 

Tapani  pyhä,  Unkarin  k:gas  I  377,  608 
»       Langton,  piispa  I  513 
»       Douchan,  Serbian  k:gas  I  614 

Tapulikaupungit  II  264 

Tarentum  I  170,  171 

Tarik,  sotapäällikkö  I  332 

Tarqvinius  Superbus  I  152,  166 
»  Gollatinus  I  153 

Tarsismaa  (Espanja)  I  32, 33 

Tartaros,  Manala  I  70 

Taschkend,  Aasian  kaupunki  II  691 

Tasman,  löytöretkeUijä  II  728 

Tasmania,  saari  II  728 

Tasso,  Torqvato,-  runoilija  II  26 

Tauler,  mystikko  I  628 

Tauria  (Krim)  I  75,  83,  210 

Taurobolit  I  262 

Teba,  Kreikan  kaupunki  I  115,  124 

Tebe,  Egyptin  kaupunki  I  14,  18,  34 

Tegn^r,  E.,  runoilija  II  755 

Teini  (diaconi)  I  631 

Tejas,  Itägotien  k:ga8  I  318 

Telefooni  II  734 

Telegraafi  II  733 

TeU,  Wilhelm  I  535 

Temistokles  I  76,  78,  96,  97,  100 

Temppeliherrat  I  423,  428,  489 

Temppelitorni  II  430 

Temudsin  I  448 

Tensström,  J.,  piispa  II  396 

Teodora,  keisarinna  I  321,  322 
>        roomal.  nainen  I  391 

Teodorik,  Itägotien  ktgas  I  300-302,315 

Teodosius,  keisari  I  270,  294 

Teollisuusjärjestelmä  II  384 


Terentius,  kirjailija  I  179 

»         Varro,  konsuli  I  179 
Termopylai,  sola  I  96 
Terserus,  J.,  piispa  II  201,  266,  272 
Tervakomppania  II  264 
Tesevs,  sansari  I  72 
Tessalia  I  61,  II  580 
Testry,  taist.  687  I  341 
Test-sääntö  II  243,  600 
Tetis,  meren  jumalatar  I  66 
Tetzel,  Jm  munkki  II  37 
Teutoburgin  metsä,  taist  9  I  241,  289 
Teutonit  I  207,  287 
Texas,  Amerikassa  II  671 
Tewfik,  kedivi  II  716 
Thapsos,  taist.  46,  I  226 
Theatinit,  munkisto  II  79 
Thcrmidorin  vallank.  II  443 
Thiers,  valtiomies  ja  historioitsija  II  495, 

510,  532,  555,  557,  569,  572,  746 
Thomsen,  W.,  kielentutkija  II  747 
Thor,  ukkosen  jumala  I  290 
Thorild,  T.,  runoilija  H  398 
ThQrwaldsen,  taiteilija  II  479 
Thurn,  kreivi  II  152 
Tiainen,  OUi,  sissipäällikkö  II  638 
IHberius,  keisari  I  240-242  ' 
Tibet  II  687,  698 
Ticinus,  taist  218  I  179 
Tieck,  L.,  kirjailija  II  478 
Tiflis,  Kaukasian  kaupunki  II  688 
Tiglatpileser  I  ja  II,  Assyrian  k:kaita  I  44 
l^gris-joki  I  6,  23,  24 
Tigranes,  Armenian  kigas  I  216,  217 
Tilastotiede  II  746 
Tilly,  sotapäällikkö  II  153 
Tilsit,  rauha  1807  II  460,  634 
Timarli  (läänejä)  I  619,  II  578 
Timbuktu,  Afrikan  kaupunki  II  712 
Timur  Lenk   (Tamerlan)  I  605,  617,  11 

350 
Tinasaaret  (Englanti)  I  32 
Tippo-Saib,  Mysorin  ruhtinas  II  353 
Tiryns,  Kreikan  kaupunki  I  80,  81 
Tissafemes,  satraappi  I  113 
Titus,  keisari  I  245 
Toga  (praetexta)  I  159 
Togo,  Afrikassa  II  726 
Togrul-Beg,  emir-al-amra  I  416 
ToU,  jahtimestari  II  332 
Tolosa  (Toulouse)  I  254,  296 

»      Espanjassa,  taist.  1212  I  524 
Tolstoj,  L.,  kirjailija  II  755 
Tomyris,  kuningatar  I  55 
Tongking,  Aasiassa  II  692,  698' 
Torer  Hund,  vikingi  I  451 
Torgils  Knutinp.  I  461,  565 
Torqvemada,  T.,  suurinkvisiittori  I  531 


] 


NIMI-   JA   ASIALUETTELO. 


789 


TorstensflOD,  L.,  sotapäällikkö  II  167 
Tory-puolue  II  243 
Toskana  II  298,  537 
Toti  las,  Itagotien  k:gafl  I  318 
Totmes  I  ja  III,  Egyptin  k:kaita  I  44 
Tott,  Erik  AkBelinpoik.  1  591 
Touklat-Adar,  Afisyrian  krgas  I  45 
Toiil,  Ranskan  kaupunki  II  91,  170 
Toussac,  raatimies  I  493 
Tower,  linna  II  72 
Towton,  taist.  1461  I  520 
Trades-unions  II  663 
Trafalgar,  taist.  1805  II  462 
Tragedia,  Kreikassa  I  104 
Trajanus,  keisari  I  247,  248,  266 
Trakia  I  59,  93,  95,  101 
Translcithanioen  Itävalta  II  563 
Tran8waal,  Afrikassa  II  720 
Trasimcnus,  taist.  217  I  179 
Trebia,  taist  218  I  179 
Tribonianus,  lakimies  I  318 
Tribus,  Roomassa  I  148 
Trident,  kirk.-kokous  II  50,  82 
Trikupis,  ministeri  II  580 
Tripelallianssi  U  249 
Tritonit  I  70 
Triumfi  I  152,  164,  227 
Triumviraatti,  ens.  I  222,  toin.  I  232 
Trivium  I  631 
Trojan  sota  I  72 
Trolle,  K.,  arkkipiispa  I  576 
Troppau,  kongressi  II  485 
Trubaduurit  ja  truverit  I  636 
Truvor  I  444 
Tsaari,  nimi  I  606 
Tshekit  I  390,  440,  II  566 
Tshemogora  II  586 
Tshemobog,  Slavil.  jumalia  I  445 
Tugendbund  II  481 
»Tuhat  yksi  yötä»  I  335 
Tuilleriat,  linna  II  430,  436 
Tukholma  I  472,  verilöyly  I  578 
Tukydides,  hiFtorioitsija  I  106 
Tulliliitto,  Preussin  II  543 
Tullus  Hostilius,  Rooman  k:gas  I  152 
Tunis  I  428,  II  91,  92,  97,  724 
Tuomarit,  Israelin  I  38 
Tuomas,  Suomen  piispa  1 460 
»        Aqvinolainen  I  627 
Tuomiokapitulit  I  381 
Turenne,  sotapäällikkö  II  167,  212,  225, 
-   249,  252 

Turgeniew,  kirjailija  II  755 
Turgot,  ministeri  II  399,  402,  406,  407, 

413 
Turkkilaiset  I  8,  415,  611 
Turku  I  460,  462,  464,  478,  589,  II  129, 

140,  264,  290,  rauha  1743  I  329,  635 


Tum-seurat  II  481,  482 
Turnajaiset  I  366 
Turon,  Taka-Intian  niemi  II  692 
Tutshkoff,  sotapäällikkö  II  634 
Typhon,  paha  nenki  I  20 
Tyrannit^  Kreikassa  I  83 
TyroU  II  474 
Tyros  I  35,  127,  256 
Tähtitiede  I  336,  II  739 
Täyssinä,  rauha  1595  II  145 
Tököly,  E.,  kapinanjohtaja  II  300 

TThl^d,  nmoiiija  II  751 

Uiemas,  lainselittäjiä  I  619 

Ulfilas,  piispa  I  292 

Ulm,  Saksan  kaupunki  I  470,  477 

Ulriika  Eleonora,  Ruotsin  kuningatar  II 
323 

Ulvila  I  590,  taist.  1596  II  138 

Umbrilaiset  I  138,  170 

Unionistit,  puolue  II  610 

Unkarilaiset    (Unkari)   I   357,   377,   390, 
448,  450,  608 

Unyamwe8l,  Afrikassa  II  710 

Upsala,  piispanistuin  I  377,  kokous  1593 
II  58,  135 

Urban  II,  paavi  I  418 
»VI,      »I  557 

Usedom,  saari  II  160,  170 

Utika,  Afrikassa  I  32,  34,  186 

Utin  kangas,  taist.  1789  II  340 

Utrecht,  uniooni  II   105,  rauha  1713  II 
256,  3.54 

Uus-Babylonia  I  46 

Uusi  Caledonia  II  729 

Uusi  Etelä-Wales  II  728 

Uusi  Guinea  II  363,  729 

Uusi  Hollanti  (Australia)  II  182,  Ameri- 
kassa II  348 

Uusikaupunki,  rauha  1721  II  292 

Uusi  Ruotsi  II  348 

Uusi  Seelanti  II  363,  728 

Uus-Persia  I  270,  283 

Uusplatoninen  filosofia  I  261 

Uus-romanttisuus  II  477,  750 

Waaliruhtinaat  I  538 

Wadai,  Afrikassa  II  710,  712,  715 

Wagner,  säveltäjä  II  758 

Vainot,  kristittyjen  I  266,  268 

Walcheren,  saari  I  358 

Valekenttä  I  353 

Valakia  I  610,  615,  II  581,  583 

Valdemar  I,  suuri.  Tanskan  k:gaB  I  437 

>  II,  Seijer,  Tanskan  k:gas  I  437, 
457 

>  IV,  Atterdag,  Tanskan   kigas 
I  569 


71K) 


TLEIHEN   HISTORIA. 


Valdemar,  fiaotoin  krgni»  I  564 

»  herttua  I  565,  567 

Valdolai0et,  a^konlahko  I  553 
Vale-Dmitri  II  145,  276 
ValeiM,  keikari  I  294 
ValentinianoB  III,  keisari  I  371 
Wale«  I  517 
Walhalla  I  200 
Valiokuntavaltiopairät  II  262 
Valkea  vuori,  Uist.  1620  II  153 
Vallankumou«tribunaaii  II  436,  439 
WallcnBteiD,   A.,  Botapaällikkö  II  156- 

158,  162—166 
Walpole,  R.,  raiDi«teri  II  345 
ValUncuvoflto,  Ruotein  I  434,  II  262,  324 
Walter  tyhjäkätinen  I  419 
Walter  von  der  Vogelweide  1  636 
Valtioinkvifiiittorit,  VenetAiassa  I  545 
Valtiokamarioikeus  I  541 
ValtiokaupuDgit,  Baksan  I  540 
ValtiopäiväjärTcfltvs,  RuoUin  II  261 
Vandalit  I  290,  296,  306 
Vanha  Boomi  II  643 
Vanhat  suomenmieliset  II  646 
Vapaa  jousimiesjoukko  I  498 
Varennes,  Ranskan  kaupunki  II  424 
Varjagit  I  443 
Vama,  Uist.  1444  I  618 
VarWickin  kreivi  I  519,  520 
Varro,  Terentius,  konsuli  I  179 
WarBOwa,  horttuakunta  II  461 
Wartburg,  linna  II  42 
Varus,  Qvintilius,  maaherra  I  241 
Vasalli  1  311,  362 
Vasantasena,  näytelmä  I  48 
Vasco  da  Oama  II  11 
Washington,  Y.  II  354,  358-361 
Vasilij  IV,  tsaari  I  606 

»      Shuiski  II  145,  276 
Vassy,  verilöyly  II  109 
Waterloo,  taist.  1815  II  469 
Vatikaani  II  25,  :-^0 
Watt,  James,  keksijä  II  386 
Wat  Tyler,  kapin  an  johtaja  1  518 
Vauban  II  225,  249,  251,  370 
Wober,  keksijä  11  733 
Veda-kirjat  1  48 
Wehrpeld  (sovin tosakko)  I  307 
WcikHolin  maakunnat  II  631 
Voji,  Ktrurian  kaupunki  I  164,  166 
Wolfit,  valt.  puoiuo  I  402 
Wellington,  herttua  II  472,  596,  601 
Vcndci^^n  maakimta,  kapina  II  440 
Vendit  1  440 
VondAmon  herttua,  sotapiiallikkö  II  225, 

256 
Vonet4*ia  I  427.  469,  475-477,  543-546, 

613,  11  22,  85,  472,  474 


Venos,  jumalatar  I  68  ^ 

Wentworth  (Straffordin  iaarli)  II 230, 233, 

234 
Wenze8law,  Saksan  keisari  I  536 
Venäjä  I  442,  443 
Vercellae,  taist  101  I  208 
Vercingetorix  1  224 
Verdun,  sovinto  I  354,  II  91,  170 
Vergilitts,  runoilija  I  259 
Vergniaud,  girondisti  II  429 
Werner,  geologi  II  386 
Versailles  II   216,  rauha    1783   II   360, 

hovi  II  368,  välirauha  1871  II  560 
Vesuvius,  tsist  340  I  169 
Vesainen,  Juho  II  144 
Vespasianus,  Rooman  keisari  I  245 
Vestan  neitsyet  I  145 
We8teroos,  valtiopäivät  1527  II  57 
Veto-riita,  Norjassa  II  619 
Vexionius,  M.,  professori  II  200 
Wheeler,  kenraali  II  684 
Whig-puolue  II  242 
White  boys  (valkeat  pojat)  II  607 
Via  appia  ja  aemilia  I  173 
Viapori  II  336,  338,  582,  634,  636 
Vibelius,  maaherra  II  640 
Wie]opolski,  valtiomies  II  629 
Wieland,  runoilija  II  392 
Wien  I  249,  289,  piirit.  II  89,  300,  rauha 

II  298,  549,  kongressi  II  472,  kapina 

II  522 
Vihreiden  puolue  I  321 
Viikingit  I  358,  376,  431 
Viipuri  I  461,  464,  478,  589,  594,  II  140, 

264,  290 
»Viisasten  kivi»  I  336,  629 
Wiklef,  J.,  professori  I  518,  557 
Viktor  Emanuel,  Sardinian  k:gaB  II  528, 

535 
Viktoria,   Englannin   kuningatar  II  596, 

686 
Viktoria-järvi  II  712 
Vilagos,  taist.  1849  II  528 
Wilhelm-  valloittaja  1  507,  508 

III,  Oranialainen  II   100,   104, 
244-247,  249,  254 

IV,  Englannin  kigas  II  596, 601 
V        I,  Preussin   krgas  II  522,  643, 

554,  560 
»         I,  Alamaiden  k:gas  II  500 
Viljalait,  Englannissa  II  596,  603 
Villa,  Roomalaisten  1  273 
Villafranca,  rauha  1859  II  537 
Villanit  (alustalaiset)  I  366 
Villars,  sotapäällikkö  II  225,  254,  256 
Villehardouin,  historioitsija  I  637 
Villöle,  ministeri  II  495 
Willibrord,  lähetyssaarnaaja  I  374 


NIMI-  JA   ASIALUETTELO. 


791 


WiHougby,  purjehtija  II  184 
Vinci,  L^nnrdo  da,  taiteilija  II  28 
Windi8chgrätz,  sotapäällikkö  II  525,  527 
VVinfrid   (Bonifacius),   lähetyssaarnaaja  I 

374 
Winkelried,  A.  von  I  536 
Vinolinja,  Epaminondaan  I  115 
Virginia,  Amerikassa  II  347 
Viriatus,  Lusitanien  kigas  I  186—187 
Viro  (Virolaiset)  I  438,  450-451,  455,  II 

129,  143,  292 
Wi8by  I  452,  472,  478 
Vishnu,  Intian  jumalia  I  49 
Vitaliani-veljekset  I  570.  591 
Vitellius,  Rooman  keisari  I  245 
Vitiges,  Itagotien  k:gaH  I  818 
Witt,  Juhana  de  II  184.  249 
Wittekind,  päällikkö  I  344 
Vittenagemot  I  506 
Witt8tock,  taist  1636  II  167 
Wladimir  suuri,  ruhtinas  I  445—446 
Wadislaw  (Jagello),  Puolan  k:gas  I  598 
»         Lokjetek,       »  »I  598 

W]adiwo8tok,  Itä-Aasian  kaupunki  II  688 
Wodan  (Odin)  I  290 
Wola,  kenttä  II  316 
Wolosti  (piirikunta)  I  443 
Wol8eley,  kenraali  II  717 
Wol8inghara,  kirjuri  II  123 
Volskit  I  138,  151,  155,  166 
Volta,  ticdcfnies  II  386 
Voltaire,  kirjailija  II  380-381,  390,  399 
Worm8,  konkordaatti  I  401,  valtiopäivät 

I  541,  II  40 
Wrangel,  K.  K.,  ruots.  kenraali  II  107 

»         pronssi  1.  kenraali  II  529 
Vulkanus,  tulen  jumala  l  66 
Vuoripuolue  II  429 
Värälä,  rauha  II  341 
Wörth,  taist  1870  II  557 


Xenofon,   soturi  ja  kirjailija  I  106,  114 

119 
Xeres,  taist,  711  I  332 
XerxeSy  Persian  kcgas  I  95 — 98 

Yhdistys-  ja  vakuutuskirja  II  340 
Yhteishyvän  valiokunta  II  439 
Yliopistot,  synty  I  633—634 
Yliopiston  laajennus  II  759 
Ylä-Burgundi  I  355 
Yorktown,  taist.  1781  II  360 
Ypsilanti,  A.  II  486 
Yrjö  I,  Englannin  k:gas  II  288,  343 

»     III,  Englannin  k:gas  II  596 

»     IV,  »  *      II  596 

.     Podjebrad  I  611 

»     Kastriota  I  621 

»      Pietarinpoika  II  128 

»      Fredrik,  markkreivi  II  155 

»      I,  Kreikan  k:ga8  II  580 

Zacatecas,  kultakaivos  II  20 

Zakrew8ki,  kenr.-kuvernööri  II  643 

Zallaca,  taist  1086  I  524 

Zama,  taist  202  I  182 

Zanzibar,  Afrikassa  II  710,  712,  726 

Zara,  Dalmatian  kaupunki  I  427 

Zaratustra  (Zoroaster)  I  52 

Zend-oppi  I  51,  52 

Zcnki,  Mosuiin  ruhtinas  I  423 

Zeno,  keisari  I  300,  315 

.      filosofi  I  121 
Zenobia,  hallitsijatar  I  270 
Zevs,  pääjumala  I  65,  75,  kuva  I  78 
Zipangu  (Japan)  II  702 
Ziska,  J.,  sotapäällikkö  I  561 
Zola,  E.,  kirjailija  II  753 
Ziirich  II  65,  rauha  II  537 
Zwingli,  Ulrik  II  62-65 


V