(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Yleinen historia"

Google 



This is a digital copy of a book that was prcscrvod for gcncrations on library shclvcs bcforc it was carcfully scannod by Google as part of a projcct 

to make the world's books discoverablc onlinc. 

It has survived long enough for the copyright to cxpirc and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 

to copyright or whose legal copyright terni has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 

are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that's often difficult to discover. 

Marks, notations and other maiginalia present in the original volume will appear in this flle - a reminder of this book's long journcy from the 

publisher to a library and fmally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prcvcnt abuse by Commercial parties, including placing lechnical restrictions on automated querying. 
Wc also ask that you: 

+ Make non-commercial use ofthefiles We designed Google Book Scarch for usc by individuals, and we request that you use these files for 
person ai, non-commercial purposes. 

+ Refrainfivm automated querying Do nol send aulomated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a laige amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attributionTht GoogXt "watermark" you see on each flle is essential for informingpeopleabout this projcct and helping them lind 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are lesponsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countiies. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can'l offer guidance on whether any speciflc use of 
any speciflc book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liabili^ can be quite severe. 

Äbout Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps rcaders 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full icxi of this book on the web 

at |http: //books. google .com/l 



Google 



Tämä on kauan vain kirjaston hyllyssä olleen kirjein digitacilinen kappale, jonka Google on huolellisesti skanncinnut, osana tavoitettaan 
tehdä maaiknan kirjatsaataviJle Internetissä. 

Kirjan tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut 
tekijänoil^ussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan Ijunsäädännöstä. VapEiasti jaeltavat 
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin sekä tietoon, joka muuten olisi vaikeasti löydettävissä. 
Reunahuomautukset sekä muut lukijoitten lisäämät merkinnät onjätetty näkyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston 
kautta Internetiin. 

Käyttöohjeet 

Google on ylpeä saadessaan digitoida materiaalia yhteistyössä kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen 
tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisölle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska työ tulee kalliiksi. Google on 
kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin liaupallisen väärinkäytön estämiseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta- 
mista. 
Käyttäjältä odotetaEini 

• Rajoittumista vain yksityiskäyttöön 

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilöille, ja teosten kaupallinen hyödyntäminen on kiellettyä. 

• Pidättäytymistä hakujen automatisoinnista 

Googlen hakujärjestelmien automatisoitu käyttö on kiellettyii. Jos hiikujtai tarkoituksena on saada niatc^riaalia koiirellisen kie- 
Icsnkääntämisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria määriä tekstiä vaativan sovelluksen kcliittäniis<x'n, ota yhteyttä 
Googleen. Google on edelläkävijä julkisesti jaeltavan materiaalin hyödyntämisessä ja voi ehkä auttaa. 

• Lähdetietojen säilyttämistä 

■lokaiseen tiedostoon sisällytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimään lisämateriaalia Googlen 
teoshaun kautta. Älä poista merkintää. 

• Varmistavan käytön laillisuuden 

Käytitpä teosta mihin tahansa, on muistettava, että käyttäjän on itse varmistettava käytön esteettömyys voimassa olevien 
säädösten kannalta. Ei pidä olettaa, että kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, jos se on sitä Yhdysvalloissa. Se, onko teos 
tekijänoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eikä ole olemassa kattavaa ohjetta siitä, miten yksittäistä teosta voi missäkin 
tapauksessa käyttää. Ei pidä olettaa, että teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, että sitä voi käsitellä miten tahansa 
missä tahansa. Tekijänoikeussuojan rikkomukset voivat käydä kalliiksi. 

Tietoja Googlen teoshausta 

Googlen pyrkimyksenä on maailman tietojen järjestäminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo 
mEiailmEin kirjat lukijoitten ulottuville s amalla kun se auttaa kirjailijoi ta ja kustantajia löytämään uutta yleisöä. Hakuja tämän teoksen 
täydestä tekstistä voi tehdä osoitteessa [http : //books . google . com/| 



V n :')'A . ob.^ 







O- ,A 



r 



t' 



TH«gijtof 



MBS. KBKm; BBIfiKB GAMFBBII. 




HARVARD COLLEGE LI BRARYJKa 






1 



r 



.^ 




A - •■• 






A 



Ih 



YLEINEN HISTOEIA 



KIBJO ITT ANUT 



K. 0. LINDEQVIST 



UUSI AIKA 



362 KUVALLA 



PORVOOSSA 
Webneb Södeksteöm Osakeyhtiö 



V. 



■ « I k' 



\J 



I 

r 



tl 



■^ ■ ■) 






1/ 



HARVARD 
UNIVERSITY 

LIBRAKY 
«CT 8 IM» 



».j 



7 ^' 



POEVOOSSA 1905 
Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapainossa 



Sensuurin hyrftksymi. Porvoo, toukok. 20 p. 1905. 



f- 



ALKULAUSE. 



Uuden ajan historiaa kirjoittaessani olen pitänyt silmällä samoja 
näkökohtia kuin vanhan ja keski-ajan historiassa, ja lähteinä olen käyt- 
tänyt edellisen osan alkulauseessa mainittujen teosten lisäksi seuraavia: 
Preds (V histoire cantemporaine (1789 — 1897), par Edouard Driault 
et G. Monod; Histoire politique de VEurope contemporaine 1814 — 
1896 par Ch. Seignobos; Friedrich von Helhvaldin Kulturgeachichteä, 
sekä Hans F, Helmoltin johdolla ilmestyvää Weltgeschichteä, etu- 
päässä niitä osia, jotka käsittelevät Aasian ja Afrikan historiaa. 

Hämeenlinnassa Huhtikuussa 1905. 

Tekijä. 



^i 



sisäiiysiuette;i,o. 



UUSI AIKA. 

Sivu 

I. Suuret keksinnöt keski- ja tmden ajan rajamaiUa 3 

Siirto uuteen aikaan. — Ruudin keksintö ja sen merkitys. — Kompassi. — Paperin kek- 
sintö. — Kflsinkirjoitetut kirjat. — Kirjapainon keksintö ja sen merkitys. 

II. Löytöretket 9 

Ristiretket ja löytöretket. — Kahta tietä luullaan paästflvftn Intiaan. — Portugalilaiset pur- 
jehtivat Afrikan rannikkoa pitkin. — Vasoo da Gaman tulo Intiaan. — Kristoffer Kolum- 
buksen suunmtelma. — Hän Ifthtee puijehtimaan länteenpäin. — Uuden maanosan löytö. — 
Kolumbuksen muut retket. — Portugalilaiset hankkivat itselleen lisää kauppapaikkoja Aa- 
siassa. — Ferdinand Magelhaens purjehtii maapallon ympäri. — Amerikan alkuasukasten 
olot. — Meksikon valloitus. — Peru valloitetaan. — Intiaaneja kohdellaan tylysti. — Hei- 
dän lukumääränsä vähenee. — Neekaiorjuus saapi alkunsa. — Lähetyssaarnaajien vaiku- 
tus. — Portugalin herruus Intiassa on itsekästä. — Espanjaan tulee rikkauksia Ameri- 
kasta. — Hamnto Espanjan siirtomaissa. — Löytöretkien merkitys. 

III. Renessanssi 24 

Roomalaisuus ei häviä Italiasta keski-ajalla- — Muiden maiden sivistys on Italian sivistyk- 
seen verrattuna heikko. — Florensissa harrastetaan klassillista kirjallisuutta. — Paavit ja 
muut Italian ruhtinaat suosivat sitä. — Kansankielinen runous. — Macchiavelli. — Klas- 
sillisuus johtaa pakanuuteen. — Taiteen harrastusta. — Pietarin kirkko. — Kuvanveisto- 
taiteessa palataan klassillisuuteen. — Leonardo da Vind, Michel Angelo ja Rafael. — Klas- 
silUsuuden tutkiminen muissa muissa. — Enismus Roiterdiimilainen. — Ulrich von Hutten 
]a Juhana Reuchlin. — Humanismi ennustaa uutta aikaa. 

IV. Lutherin uskonpuhdistus 33 

Ihmishenki ei tyydy keski-ajan kirkkoon. — Kirkon turmeltunut tila. — Jo aikaisemmin oli 
kaivattu parannuksia. — Ruhtinaiden tyytymättömyys. — Lutherin olo luostarissa. — Hän 
joutuu ristiriitaan katolisen kirkon kanssa. — Anekauppa. — 9n teesiä. — Väittelyt. — 
Pannakirja poltetaan. — Luther on taistelunmies. — Wormsin valtiopäivät. — Luther jou- 
tuu Wartburgiin. — Tohtori Carlstadt ]a Zvrichaim villitsijät. — Talonpoikien kapina v. 
1525. — Rauhattomuudet M&nsterissä. — Speierin valtiopäivät v. 1526 ja v. 1529. — Augs- 
burgin valtiopäivät. — Tridentin kirkolliskokous ja Schmalkaldin sota. — Augsburgin us- 
konrauha. 

y. Lutherin opin leviäminen 62 

Uskonpuhdistus leviää Saksassa ja syyt sen leviämiseen. — Se voittaa alaa Saksan ulko- 
puolella. — Tanskan kirkko muutetaan protestanttiseksi. — Uskonpuhdistuksen aatteet tu- 
levat Ruotsissa tunnetuiksi. — Kustaa Vaasa suosii uskonpuhdistajia. — Vesteit>osin re- 
cessi. — Katolisuus on heikko Suomessa. — Martti Skytte. — Kustaa Vaasa ottaa klrkon- 
ömaSsuutta. — Mikael Agrikola. — Paavali Juusten. — Uskonpuhdistuksen merkitys. 

YI. Uskonpuhdistus Sueiisissäj EoUannissa ja Englannissa 62 

Zwinglin uskonpuhdistus. — Juhana Calvinin toiminta. — Reformeerattu oppi juurtua Hol- 
lantiin. — Se voittaa alaa Ranskassa. — Juhana Knox, tikottlannin uskonpuhdistaja. — 
Enji^annin uskonpuhdistus on \altiollinen toimi. — Henrik VIlI:nnen muutokset. — Hä- 
nen julma menettelynsä — Eklvard VI:nnen aikainen reformatsiooni. — Maris palauttaa 
katolisen kirkon. — Elisabetin varovaisuus. — Episkopoolinen kirkko. — Puritaanit ja in- 
dependentit. — Eroavaisuudet eri klrkkokimtien välillä. 



VI 

VII. Katolinen reaktsiooni 75 

Katolinen kirkko pyrkii jälleen yksin Tallitseinaau. — Parempia paaveja. — Parannuksia 
pannaan toimeen katolisessa kirkossa. — Sonntoa protestanlUen kanssa koetetaan saada 
aikaan. — Uusi inkvisitsiooni ja sen vaikutus Italiassa. — Uusia munkkikuntia. — Jesuiit- 
tain veljeskunta. — Tridentin kirkolliskokous. 

VIII. Europan vaUioUinen tila uuden ajan alussa 83 

Kansainväliset sodat ja diplomatiia saavat alkunca. — L&hcttiläitA aljetaan pitää muissa 
vvltioissa. — Italia ia Sakba kärsivät hajanaisesta tilastaan. — Kaarle Villinnen retki Nea- 
peliin. — Ludvig XEIznnen sodat Italiassa. — Kaarle V:nnen luonne ja harrastukset. — 
Fians l:sen ja Kaarle V:nnen välinen kilpailu. — Soliman II hätyyttää Europaa. — Kaarle V 
luopuu hallituksesta. — Hänen olonsa S:t Jusfin luostarissa. 

IX. Filip n. Alamaalaisten vapaussota 92 

F:Iip II:sen persoonallisuus ja tarkoitusperä. — Espanjan suuruus. — Portugal Espanjan 
yhteydessä. — Kerettiläisiä ]a Maureja vainoiaan. — Kansalta riistetään valtiolliset oikeu- 
det. — Sota Turkkilaisia vastaan, Lepanton tappelu. — AUimaaluisten varallisuus ja va- 
paus. — Itsehallinto. — Pohjois- ja etelämaakuuniss:i on eri uskonto ja kansallisuus. — 
Ankara hallitus alkaa. — Kompromissi ja gcusit. — Kansan nostamat metelit. — Alban 
hirmuhallitus. — Vapaussota. — Eteläiset maakunnat jäävät Espanjan valtaan. — Hollanti 
pääsee vapaaksi. 

X. Uskonsodat Ranskassa 106 

Hanskassa käännytään uuteen oppiin uskonnollisesta vakaumuksesta. — Kerettiläisten vai- 
not alkavat. - - Guise'n ja BourbHonMn sukujen välinen kilpailu. Katarina di Medici. — Hu- 
genotit saavat oikeuksia. — Vassyn verilöyly. — Hugenottisotieu luonne 8:t Germain'in 

rauha, Coligny. — Turmiota valmistellaan. — Pärttylinyön verilöyly. — Sen vaikutus. — 
Pyhä liiga. — Henrik III ja Henrik Guise. — Henrik Navarralainen pääsee kiminkaaksi. 

— Kantes'in sääntö. 

XI. Elisabet ja Maria Stuart 118 

Maria Stuart saapuu Skottlantiin. — Hän joutuu ristiriitaan alnmaistensa kanssa. Rizzio 
ja D:irnley murhataan. — Kapina syntyy. — Maria Stuart pakenee Englantiin. — Hän 
vangitaxin. — Salaliitot Elisabetin henkeä vastaan. — Maria Stuart tuomitaan kuolemaan. 

— Mestaus. — Voittamaton armoada. — Se tuhotaan. — Protestanttien asema tulee tui- 
vallisemmaksi. 

XII. Huolsin ja Suomen olot uskonpuMistuksen aikakaudella 127 

Katolisen reaktsioonin luonne Pohjoismaissa. - Erik XTV:nnen persoonallisuus. — Hän 
joutuu riitaan Juhana veljensä kanssa. — Juhanan hovi Turun linnassa. — Erikin jul- 
muus. — Hänet syöstään valtaistuimelta. — Juhana Illrnnen uskonnolliset harrastukset. 

— Jesuiittain toiminta. — Sigismund kuningas. — Lutherin oppi ja Ruotsin kansallisuus 
on vaarassa. — Upsalan kokous v. 1598. — Sigismund kruunataan. _■ Sekasortoa halli- 
tuksessa. — Nuijasodan syyt. — Talonpoikien raaka menettely. — Nokian tappelu. 
Sodan loppu. — Sigismundln tuumat. — Katkaiseva tappelu. — Kaarle herttuan anka- 
ruus. ■ - Buotsi ja Suomi pelastuvat katolisuuden vaarasta. 

XIII. Ruotsin vallan laajeneminen 16:nneUä vuosisadalla 141 

Pohjois- ja Itä-Europan valtiot sotivat keskenään. -■. kotien syyt. ■ — Suomi kärsii sodista. 

— Kustaa Waasan aikuinen Venäjän sota. — Erik XIV.-nnen sodat. — Juhana III:nnen 
sota Venäjän kanssa ja Täyssinän rauha. — Ruotsin joukot kulkevat Moskovaan. — Stol- 
bowan rauha. — Liivinmaan valloitus. — Ruotsin sotajoukko. 

XIV. Kolmikymmenvuotinen sota 149 

Augsburgin uskonrauha on puutteellinen. — Jesuiitat voittavat alaa Saksassa. — Evanke- 
Imen uniooni ja katolinen liiga. — SO-vuoUsen sodan luonne. — Maiesteettikirja. — Val- 
keavuorcn tappelu. — Keisarin kosto. — Katolilaist4^n valta kasvaa Pohjois-Saksassa. — 
Tan.skan kuningas ryhtyy sotaan. — Albrckt von VVallenstein. — Hänen sotajoukkonsa ja 
sodankäymistaponsa. — Tanskan joukot voitetaan. — Keisarin mahti korkeimmillaan. — 
\Vallensteinin kopeus. — Hänet erotetaan. _ . Syyt Kustaa II:8en Adolfin osanottoon. — 
Hän lähtee Saksaan. — Hänen sotajoukkonsa. — Kustaa II:sen Adolfin sotasuunnitelma. 

— Hänen voittokulkunsa. — Wallen8tein ja Kustaa II Adolf. — LUtzenin tappelu. — 
Protestantit kärsivät tappioita. — Wallensteinin murha. — Ranska ryhtyy sotaan. — So- 
dan loppuvaiheet. — Jiunia sodankäynti. — West&lin rauhan määräykset. 

XV. Katsahdus Europan valtiolliseen tilaan Westfalin rauhan jälkeen .... 171 

Uskonnon asiat jäävät syrjemmälle. — Espanjan rappiotila. — Saksan keisarin politiikka 
kääntyy itäänpäin. — Brandenburg kohoaa muita Saksan valtioita mahtax-nmmaksi. — 
Ruotsin valtakunta mahiavimmillaan. — Ranska toipuu Henrik IV:nnen aikam. — Hol- 
lannin kauppa ja teollisuus. — Sen hallitusmuoto. -- Englanti kohoaa merivallaksi. 

XVI. Sivistyskalsahdus uskonpuhdistuksen aikakauteen 187 

Suvaitsemattomuus on yleinen protestanttisella puolella. — . Baco Verulamllaisen oppijärjes- 
telmä. — Cartesius. — Spinoza. — Copemicus, Kepler ja Galilei. — Cervantes. — Lope 
de Vega ja Calderon. — Camo^s. — »Salongit» ja Ranskan akatemia. — Shakespeare. — 



VII 

John Milton. — Lutherin merkitys saksalaisen kirjalUsuuden alalla. — Kristina kuningnt- 
taren aika Ruotsissa. — Suomen yliopiston perustaminen. 

XVII. Ludvig XIVrnnen hallitus Raatskassa 203 

Hallitsijoiden vftlta kehittyy rajattomaksi. — Ranskan herrat koettavat saada entisen valta- 
asemansa. — Hugenotit. — Richelieu'n paämaali. — Hugenotit menettävät itsenäisen 
asemansa. — Aatelisherrat masennetaan. — SMtykokouksct. — Parlamentti. — Inten- 
dentit. — Mazarin. — La fronde-kapina. — Ludvig XIV hallitsee itse — Hänen käsi- 
tyksensä hallitsiian asemasta ja tehtävilstä. — Kuninkaan hovi ycr8ailles'S8a. — Kunin- 
kaan kunnioitus. — Kirjailijat ja taiteilijat. — Ck>1bert. — Hänen kansallistaloudelli nen 
katsantokantansa. — Maanviljelys ja teollisuus. — Kauppa. — Louvois ja sotalaitos. — 
Ranskan mahtavuus. 

XYIII. Stuartien aika Englqnnissa 226 

Englannin kuningas ei pääse itsevaltiaaksi. — Stuartien mielipiteet hallitsijan vallasta. — 
Kuninkaan ja parlamentin välisen taistelun luonne. — Jaakko I:sen hallitus, Buckingha- 
min herttua. — Kaarle I hyväksyy »oikeuksien pyynnOn». — Hän hallitsee ilman parla- 
menttia, Stralfordin kreivi. .. . Laivavero. — Vastarinta. — Kapina alkaa Ökotllannissa. 

— Pitkä parlamentti. — Strafford tuomitaan kuolemaan. — bisälUnen sota. — Kaval- 
jeerit ja keropäät. — Olliver Cromweli. — Parlamentin sotajoukko pääsee voitolle. — So- 
tajoukko ja parlamentti riitaantuvat. — Kaarle I:9on kuolemantuomio. — Tasavalta. — 
Irlanti ja Skottlanti kukistetaan. -- Cromwell hajoittaa pitkän parlamentin. — Englannin 
mahtavuus Cromwellin aikana. — Ankara halUtus. — Stuartit pttiisevät jälleen hallituk- 
seen. — Kaarle II:sen kehno hallitus. — Whighs jn Tories..- Kaarle tekee myönny tyk> 
siä, test-sääntö ja habeos-eorpu^-säilntO. — Jaakko II: sen mielivaltaisuus. — Mainio val- 
lankumous. — Declaration of rights. 

XIX. Ludvig XlVmnen sodat. Ranska masentuu 247 

Ranskan mahtavuus. — Ludvig XIV:nnen kunnianhimo. — Hiin vaatii Belgiaa. — Sota 
Hollantia vastaan. — Wilhelm III muodostaa liittokunnan. — ■ Ludvig mftlirää rauhan- 
ehdot. — Reunioonikamarit. — Hugenotteja vainotaan. — NantesMn säännön peruutta- 
minen. — Hugenotteja pakenee. — Camisardein kapina. — Augsburgin liittokunnan sota. 

— Espanjan perintösota. — - Veroja lisätään. — Ranskan tila on kurja. 



XX. JtsevaUiuden aika Ruotsissa ja Suomessa 268 

Itsevaltius on yleinen Eiuropassa. — Tanskan kuningas saapi rajattoman vallan. — Kustaa 
II Adolf järjestää Ruotsin hallituksen. — Valtiopäivät. — Valiokunta valtiopäivät ja maa- 
kuntapäivät. — Valtaneuvoskunta ja koUeegiot. — Keskitetty hallitus. — Kauppalainsää- 
däntö. — Ammattikunnat. — Aateliston valta kasvaa. — Läftnitykset. — Kaarle Xmncn 
Kustaan aikuinen reduktsiooni. — Kaarle XI:mien itsevaltius ja iso reduktsiooni. — Ruotu- 
jakolaitos. — Jflrjestys vallitsee kaikkialla. -- Suomi vaurastuu. — Suuret katovuodet 
1695—97. — Ruotsin valtakunnan mahtavuus. 

XXI. Kaarle XII ja Pietari suuri 274 

Ruotsi menettää suurvalta-asemansa. — Venäjä on uuden aian alussa itämaalaincn valtio. 
— Se pyrkii Länsimaiden yhteyteen. — Varhaisimmat sodat Ruotsin ja Puolan icanssa. — - 
Pietarin' kasvatus. — Hänen ulkomaan matkansa. — ■ Hänen tarkoitusperänsä. __ Ensim- 
mäiset reformit. — Sotalaitos järjestetään. — . Pietari pyrkii meren yhteyteen, sota Turkin 
kanssa. — Ruotsin naapunt haluavat sen voittomalta. -- Kaarle XII — Suun pohjan 

sota alkaa. — Narvan tappelu. — Kaarle XII taistelee Puolassa Itämeren maakuntien 

heikko puolustus. — Venäjän retki. — Pultavan tappelu. — Sen seuraukset. — Suomi 
joutuu Venäjän valtaan. — Iso viha. — Kaarle XII Turkinmaalla. — Hän paloa Ruotsiin, 
sotaa jatketaan. — Rauhanteot. ._ Venäjän tsaari pääsee voitolle. — Hallinto järjeste- 
tään. — Kauppa ja teollisuus. • — Pietari jäljittelee Länsimaiden oloja. — Hänen muutok- 
siaan vihataan. 

XXII. Europan tfaltioUiset kysymykset 18:nnen vuosisadan alkupuolella. Preussi 
kohoaa suurvallaksi 296 

Itsekkäisyys määrfiä valtiomiesten toiminnan. — Alberonin suuret tuumat raukeavat. — 

Hannoverin liitto. -~ Puolan perintösota. — Turkkilaiset voitetaan Wienin edustalla. 

Kaarle VI:nnen pragmaattinen sanktsiooni. — Brandenburg kohoaa mahtavaksi. — Fred- 
rik Wilhelm I. — Fredrik il. _ Itävallan perintösota. . — Uutta sotaa valmistetaan. — 
Epätasaiset sotavoimat. — Seitsenvuotinen sota. 

XXIII. Katarina II. Puolan häviö 309' 

Venäjän olot ovat epävakaat Pietiri suuren jälkeen. — Menschikow ja Dolgoniklt. 

Anna lwanowna. - - Elisaljetin vallankumous. — Hänen hallituksensa. — Katariina II 
pääsee valtaistuimelle. — Hänen tarkoitusperänsä. — Pugatschewin kapina. — Turkin val- 
takunnan tila. — Puolan valtiolaitos on keski-aikaisella kannalla. — Dissidentit. Por- 
varit ja talonpojat. — Turkin, Puolan ja Ruotsin häviötä valmistellaan. Venäjä vallit- 
see Puolassa. — Ensimmäinen Turkin sota ja Puolan ensimmäinen jako. — Mustanmeren 
rantamaat liitetään Venäjään. — Toinen Turkin t>ota. — Puolan uusi hallitusmuoto ja toi- 
nen jako. — Puolan loppu. — Se johtuu 18:nneii vuosisadan vnltioitsekkäisyydestä. 



I 



VIII 

XXIV. Vapauden aika Buoisissa ja Suomessa. Kustaa III 828 

Itseyaftius poistetaan. — Uusi hallitusmuoto. — Arvid Hornin toiminta. — Hatut ja mys- 
syt. — Sotaa VenäjOä vastaan valmistellaan. — Suomen huono tila. — Lappeenramian 
tappelu. — Suomi joutuu Venäläisten valtaan. — Ruotsin heikkous. — Venftjfin lähetti - 
lä&n kopeus. — Myssyt pääsevät hailituksecu. — Ruotsin loppua valmistellaan. — Kus- 
taa IJIrnnen vallankumous. — Y. 1772 hallitusmuoto. — Parannuksia pannaan toimeen. 

— KuMtaa Illmnen hovielämä. — Tyytymättömyyttä syntyy. _ Suomen eroa Ruotsista 
valmistellaan. — itsenäisyyspuolue. — Venäjän sota alkaa. — Anjalan liitto. — Sodan 
loppu. — Kustaa Illmnen murha. 

XXV. jE}nglanti kohoaa merten herruuteen, Pohjois- Amerikalaisten vapaussota . . 842 
Englanti on vapaa maa. — Stuartit yrittävät päästä jälleen hallitukseen. — Hallituksen 
pääponsi on parlamentissa. — Parlamentti on aristokratinen. — Englannin aristokratinen 
luonne. — Suuret valtiomiehet. — Englannin siirtomaiden alku Pohjois-Amerikassa. — 
Ranskan siirtomaat Pohjois-Amerikassa. — Englannin ja Ranskan kauppapaikat Aasiassa. 

— Ranska levittää valtaansa Itä-Intian mantereella. — Englannin Itä-Intian kauppaseura 
saapl voiton Ranskalaisista. — Lord Cliwe. — Warren Hastings. — Koko Itä-Intian nie- 
mimaa joutuu kauppaseuran valtaan. — Englanti anastaa Kanadan. — Amerikan siirto- 
maiden oikeudet. — Englannin hallituksen ja siirtomaiden asukasten välinen riita. — Sola 
alkaa. — Araerikalaiset julistavat siirtomaat itsenäisiksi. — YijG Washington. — Ranska 
ja Espanja liittyvät Amerikalaisiin. — Amerikalaisten itsenäisyys timnustetaan. — Yhdys- 
valtain Imllitus. — James Cookin matkat. 

XXVI. Europan valtioiden yhieiskunnaiiiset olot 18:nneää vuosisadalla . . . . 864 

Itsevaltiuden hyvät ja huonot puolet. — Ranskan hallitus käy yhä kehnommaksi. — Or- 
lean8'in herttua. — Lawin pankklyritya. — Ludvig XVinnen jalkavaimot johtavat halli- 
tusta. — Ranskan kuninkaan hovi. — Aatelisto. — Papisto. — Porvaristo. — Ammatti- 
säädelmät. — Talonpojat. — Verot. — Oikeuslaitos. — Ranskan yhteiskunta on keski- 
aikuinen. — Lettres de cachet. — Muiden maiden olot ovat samantapaiset kuin Ranskan. 

— Talonpoikien tila Europassa. — Parannusten kaipuu. 

XXVII. Valistukseni aikakausi 376 

Humanismi ia uskonpuhdistus verrattuina valistuksen aikakauteen. — Vapaampia mieli- 

giteitä syntyy Englannissa. — John Locke. — Deistit ja moraalifilosofit. _■ Yhteys £ag- 
innin ja RÄnskan välillä. — Voltaire. — Rousseau. — Montesquieu Encyklopedistit. 

~^ Fysiokraatit ja Adam Smith. — Luonnon tutkimus. — Geologia. - - Fysikan alalla 
tehdään keksintöjä. — . Kemia ja kasvitiede. — Lääketiede. — Luonnontictf^iden vaikutus 
ajan katsantotapaan. — Kasvatusoppi, Pestalozzi ja kansanopetus. — Filosofia, Leibnits, 
Hume, Kant. — Historiankirjoitus. — Englannin kaunokirjallisuus. — Saksan suuret ru- 
noilijat. — Historiankirjoitus, H. G. Porthan. — Daniel Juslenius. — Kustaa liiennen 
aikuiset nmoilijat. 

XXVIII. Valistuneet haUiisyat 899 

Hallitsijat ihailevat Ranskan kirjailijoita. — Itsevaltius säilyy. — Jesuiittain munkkikunta 
hävitetään. - - Katolisen kirkon valtaa supistetaan. — Aatelisto menettää oikeuksiansa. — 
Uusi lainsäädäntö. -- Espanja ja Portugal virkoavat. — Jooseppi II:sen reformit. — Lud- 
vig XVI ja Turgot. — Fredrik II:sen toiminta valtionsa vaurastuttamiseksi. — Katarina 
Ilsen parannuspuubat. — ■ Tanskan minist<?rit Struensec ja Benistorff. — Kustaa III. — 
Reformit eivät onnistu. 

Xxix. Ranskan vallankumous. Kuningasvallan häviö 411 

Todellisten olojen ja yleisen mielipiteen välillä vallitseva ristiriitaisuus. — Vallankumous 
on luonteeltaan yleinen. — Miten Pohjois- Amerikan vapaussota vaikutti vallankumouksen 
puhkeamiseen. — Ranskan valtion huonot raha-asiat. — Levoton mieliala. — Vaalit. — 
Säätyjen edustajien kokoontuminen. — Kolmas sääty julistaa itsensä kansalliskokoukseksi. 

— Pallihuoneen vala. — Kuninkaallinen istunto. -1 Pariisin loinsaa kiihotetaan. — Bas- 
tiljin hävitys. ^- Kuningas muuttaa Pariisiin. -— Vallattomuuksia tapahtuu maaseuduilla. 

— Feodjialinen Ranska hifviää. — Papiston siviilikon&titutsiooni. — Uusi hallinnollinen 

iako. — Kansa saapi vallan. — Vuoden 17'.H perustuslaki. -- Mars-kentän ]uhla. — Pa- 
colaiset. — Kuninkaan pakoyritys. — Mirabeau. — Puolueet. — Klubbit. 

XXX. Ranska tasavaUana 427 

Hallituksen heikkous. - - Jakobiinit saavat vallan. — Qirondistit ja vuori-puolue. — Palli- 
huoneen valan vuosipäivänä toim(>cnpannut mielenosotukset. — Elokuun 10 p. — Syys- 
kuun murhat. — Kansalliskonventti. — Marat, Danton, Robespieire. — Kuninkaan tuo- 
mio. - - Mestaus. — Girondistit vangitaan. — V. 1793 perustuslaki. — Konventin halli- 
tustapa. — Mestaukset. — Kapinat kukistetaan. — Uusi ajanlasku. — Kristinusko pois- 
tetaan. — Hävitysraivo korkeimmillaan. — Robespierre pääsee yksinvaltiaaksi. — Hän 
menettää henkensä. — Olot kehittyvät rauhallisemmiksi. — Uusi hallitusmuoto. 

XXXI. Vallankumouksen sodat. Napoleon Bofiaparte 446 

Ranskalaiset tahtovat hankkia vapautta muillekin kansoille. — Sodan julistus. — Konven- 
tin aikuinen sodankäynti. — Belgia ja Hollanti valloitetaan. — Napoleon Bonaparte. - - 
Italian sotaretki. — Egyptin retki. — Bonaparte palaa Ranskaan. — Brumaire'n vallan- 



IX 

kumous. — BonaMurte ensimmliseiifi konsulina. — Napoleonin jksinvalta. — Papit ia 
23 oppilaitokset. — Napoleonin boyi. — Hänen suuret henkiset ominaisuutensa. — Vallan- 
himo. — Toisen liittokunnan sota pUttjy. — Kolmas liittokunta. — Itfivalta masenne- 
taan, Austerlitsin tappelu Preussin kukistus, Tilsitin rouha Napoleonin raita mah- 

taTimmillaan. — Hflnen mielivaltansa kasvaa. — Kansat nousevat hUntä vastaan. — 
VenHjftn sota. — Vapauden taistelu, Leipzigin tappelu.* — Napoleon luopuu vallasta. — 
Hflnen merkityksensS. 

XXXII. Ihaniumtsen aika. Wienin kongressi ja pyhä allianssi 471 

Historiallisen kehityksen kulku. — Europan ruhtinaat oltavat jftrjestAäkseen valtiolliset 

olot. Wienin kongressin lausumat periaatteet. — Viisi suurvaltaa. — Pienemmät vai- 

142 lat. — Saksa ja Swcitsi. — Italia. — Pyhä allianssi. — Muita taantumisen merkkejä. 

— Uus-romanttisuus. — - Toinen maailmankatsomus. 

XXXIII. Kansqfen vapaudenkarrastuksia. Kreikan vapaussota 479 

Kansojen pettymys. — Tyytymättömyyttä alkaa näkyä. — Katkera mieliala Saksassa. — 
Hallituksen ankarat toimenpiteet. — Espanjassa syntyy kapinoita. — Portugal saa perus- 
tuslain. Garbonari-scura Italiassa. — Pyhän allianssin ruhtinaat tukahuttavat vapauden 

harrastukset. Kreikkalaisten kansallinen innostus ; hctairia. -. . Aleksanteri Ypsilantin 

yritys. Kapina leviää koko kreikkalaisraaailmassa. — fiuropau kansat osottavat myötä- 

tuntoisuutta; vapaaehtoisia. — Turkkilaisten julmuus. -_ Ibrahim tulee Egyptistä sult- 
taanin avuksi. — Missolongin puolustus. — Venäjän, Englannin ja Ranskan hallitusten 
vaatimukset. — Navarinon tappelu. — Kreikka pääsee itsenäiseksi. 

94 XXXIV. Heinäkuun vallankumous Ranskassa ja samanaikuiset levottomuudet 

muissa maissa 492 

Pyhän allianssin voima heikontuu. — Ludvig XVillmneu hyväksymä perustuslaki. — 
»Valkoinen hirmuvalta». — Kaarle X. — Hurja taantumusjärjestolmä. — Vastustus; ku- 
ninkaan ja eduskunnan villinen riita. — Heinäkuun ordounanssit. ._ Kapina alkaa; katu- 
metelit. — Bourbonien kuningasvalta häviää. — Ludvig Filip. — Vallankumous leviää 
muihin maihin. — Belgia eroaa Hollannista. — Kariistat ja Kristinos Espanjassa. — Don 
Miguelin hirmuvalta Portugalissa. — Vapauden yritykset Italiassa. — Sotaväen kapina 
f S Pietarissa v. 1825. — Puolan kapina w. 1890—91. — Vapnustyö jatkun. 

XXXV. Heinäkuun kuningaskunta Ranskassa ja Helmikuun vaUankumous . . . 609 

Heinäkuun kuningaskunta perustuu kansan tahtoon Ludvig Filipin varovainen politiikka. 

— Lcgitimistit ja bonaparUsiit. — Tasavaltalainen puolue. — Se panee toimeen mete- 
leitä. — Sosialistit; Fourier, Proudhon, Louis Blanc. — Hallituksen meno. --. Vaalirefor- 
mia vaaditaan; reformibanketit. — Kiihtynyt mieliala Pariisissa; Guisot erotetaan. — Me- 
telit uudistuvat; Ludvig Filip luopuu hallituksesta. — Väliaikainen hallitus; kansallis- 
tyOhuoneot. — Kansalliskokous. — Työväen kapina. — Uusi hallitusmuoto. 

XXXVI. Vallankumousvuodet 1848 ja 1849 -619 

^ Vallankumous leviää Hanskasta muihin maihin. — Frankfurtin parlamentti. — Kapina 

Berliinissä. — Levottomuudet Wienissä ; Mettcmich erotetaan. — J tävallan eri kansat vaa- 
tivat oikeuksia itselleen. — Mullistukset Italiassa. — Levottomuuksien luonne. — Sotilas- 
valta pääsee voitolle. — Metelit jatkuvat Wienissä; ne kukistetaan. — Unkaiin kapina. 

— Itävallan Imllitus kukistaa vapaudenyritykset Italiassa. — Preussi saapi perustuslain. 

— Frankfurtin parlamentti hajoaa. — i^unvalta häviää Ranskassa. -— Ludvig Napoleonin 
väkivaltainen menettely Joulukuun 2 p. v. 1851. — Hän valitaan keisariksi. 

XXXVn. Italian yhdistyminen 533 

Sodat kansallisuuksien puolesta alkavat. — Napoleon I on laskenut pohian kansalliselle 
Italialle. — Il risorgimento. — Ensimmäiset yritykset raukeavat. — Sardinian kuningas- 
kunta; Viktor Emanuel. — Cavour valmistelee vapautusta Murhayritys Napoleon III:tta 

vastaan. — Hänen sopimuksensa Cavourin kanssa. — Sota Itävaltaa vastaan. — Keski- 

Italian vallat liittyvät Sardiniaan. — Garibaldi; Sisilian ja Ncapelin valloitus. Pius IX 

vastustaa kansallista asiaa. — Venetsian yhdistäminen. Rooman valloitus. — Paavi 

»moraalisesti vankina». — Tulevaisuuden toiveet. 

XXXVIII. Saksan yhdistyminen 641 

-. Napoleonin herruus oli Saksalle edullinen. — »Suursaksalaiset;' ja >piensaksalaisot». — 

'■ Preussi ja Itävalta. — Preussi muodostaa yhteisen tulliliiton. .— Wilhelm I:scn ja edus- 

kunnan välinen riita. — Otto von BismarcÄ; hänen päämaalinsa. — Laittoman kulunki- 
arvion mukaan otetaan veroja. — Sotalaitos järjestetään. — Itävallan eristäminen muista 
valloista. — 8chle8wig— Holsteinin kysymys. — Sota Tanskan kanssa. — Preussin ia Itä- 
vallan välillä syntyy riita. — Sota; 8adowan tappelu. — Pragin rauha. — Pohjois-Saksan 
liittokunta. — Napoleon III:nnen mahti on heikontunut. — Ranskassa tahdotaan sotaa. — 
Espanjan kruununperimysjuttu. — Sodan julistus. — Ranskalla ei ole liittolaisia. — Sen 
sotajoukko on huonossa kunnossa. — Preussin voitot. — Sedanin tappelu. — Pariisi» 
piiritys. — Frankfurtin rauha. — Saksan keisarikunta. 

XXXIX. Itämlta-Ufikari 561 

Itävallan trioja aljetaan parantaa. — Kansallisuuksille myönnetään oikeuksia. — Ne kumotaan 

Yleinen historia II. — II 

i 

■ 



uadella halUtiusa&nnOlia ▼ 1861. — EaksoisyaUio. — EansallUaustaistelu ItAvalUm maissa. 

— Tshekit. — Itävallan heikkous. — Unkariin kaoluvieii kansojen vaatimukset. 

XL. Ranskan kolmas tasavaUa 669 

Mieliala sodan jälkeen. — Kommuiiardien kapina — Ranska toipuu; asevelvollisuuslaki. 

— Uusi hallitusmuoto. — Tasavalta vakaantunut. 

XLI. Itämaan kysymys 575 

Turkin valtio on itämaaiatnen. — Kristityt ja Turkkilaiset. — Turkin huono hallitus. — 
Muhmud sulttaanin parannusyritykset raukeavat. — ITattisherif ja hattihymayum. — Vielä 
uusi reformiyritys. — Eri kansat pääsevät oikeuksiinsa. — Kreikan valtion olot; sen po- 
liUikka. ~- Rum.inlan asema vapaampi kuin muiden. — Krimin sota. — Rnmania saa 
itsenäisyyden; Aleksanteri I ja Kaarle. — Obrenowitschien ja Karageorgewit8chien suvut 
Serbiassa. — Montenegro, Bosnia ja Bulgaria. — Ycnäi.lu sota Turkkia ^'astaan vv. 1877 
—78. — San Stefanon rauha. — Tyytymättömyys rauhanmääräyksiin ; Berlinin kongressi. 

— Itä-Rumilia liittyy Bulgariaan. — Serbian ja Bulgarian välinen sola v. 1886. — Ruh- 
tinas Ferdinand ja Stambulovr. — Milan luopuu hallituksesta. — Itämaan kysymys ei 
ole vielä ratkaistu. 

XLII. Englanti 19:nneUä vitosisadaUa 595 

Puolueet ovat Ehiglaunissa maltillisempia kuin mautei^een valtioissa. — Tory-puolue on joh- 
dossa vallankumouksen aikana. - - Ylimyskunnalla on valta, ja rauaomaisuus on sen hal- 
lussa. — Köyhän kansan huono asema. — Tchdasliike syntyy. Kirkolliset olot. — 

Irlantilaisten asema. Taistelu »vanhaa Englantia* vastaan alkaa. SanomiUehdct ja mee- 

tingit. — Hallituksen suunta kääntyy vapaamieliseksi, Yrjö Ganning. — Katolilaisille 

myönnetään valtiolliset oikeudet Rcform-akti Muita vapaamielisiä reformeja Viljalait 

poistetaan. — Vaalioikeutta laajennetaan. — Irlannin kysymys. 0'Connel. — Kato- 
vuodet 1846—49. — Irlantilaisia siirtyy Anierikaan, lenien liitto. — Qladstone. — Riran- 
nuksia Irlannissa. — Horae-rule ja Pamcll. — Maaliitto. — Boikottaus. — Qladstone 
käyttää pakkokeinoja ja tekee myönnytyksiä — Hän ajaa home-rulea. - ■ Kehityksen 
luonne Englannissa. -- Imperialismi. 

XLIII. Skandinavian valtakunnat 19:nnellä vuosisadalla 612 

Skandinavian valtakuntien valtiollinen merkitys on vähäpätöinen. — Kustaa IV Adolf ja 
vallankumous v. 1809. - - Bcmadotten politiikka. _— V. 1809 hallitusmuoto. Eduskunta- 
reformia vaaditaan. — Uusi e<luskunlalaitos v. 1866. — Ruotsin puolueet. _ Norja Tans- 
kan yhteydessä. - Se liittyy Ruotsiin. — Norj.in eduskunta. — Puolueet Riitakysy- 
mykset Ruotsin ja Norjan villillä. — Tanskan eduskunta ja puolueet. Skandinavian 

maiden kehitys. 

XLIV. Venäjä Aleksanteri II: sen aikana 623 

Venäjän valtakunnan ala 19:nnon vuosisadan alussa. -_ Aleksanteri 1 ja Nikolai I. 

Aleksanteri ir:ben vapaamielisyys. — Orjuus hävitetään muissa maissa. — Orjien asema 
Venäjällä. -— Vapautus. — 'Dilonpoikien asema vapautuksen jälkeen. — . Semstwo. - - 
Muita vapaamielisiä reformeja. — Puolalaistaan toiveet. — Kapina puhkeaa. — . Puolalaiset 

toivovat apua. — Kapina tnkahut«taan. — Puola menettää oikeutensa. — Nihilistit. 

Aleksanteri Il:sen kuolema. -~ Aleksanteri III ja Nikolai II. 

XLV. Suomen sota vv, 1808—9. Silmäys Suomen uusimpaan historiaan . . . 633 

Osa Suomea on aikaisemmin yhdistetty Venäjään. — Kustaa IVinnen Adolfin itsepintai- 
suus. — Suomen puolustuksesta ei ole pidetty huolta. Suomen sotavoimat. Sota 

alkaa. — Peräytyminen. -- Viaporin antautuminen. — Sodan jälki vaiheet. • Suomen 

armeija antautuu. — Porvoon valtiopäivät. _ Uusi hallitusjärjestelmä. Vanhan Suo- 
men yhdistys. - Taantumisen aika. — Kansallinen herätys. ■ _ Aleksanteri II:sen aika. 

— Puolueet. — Viime vuosikymmenien edistys. 

XLVl. Silmäys Europan nykyisiin vaUioUisiin oloihin 646 

Porvariston itsekkälsyys. - Neljännen säädyn vaatimnkset. Äänioikeutta huijcnnetaan. 

— Kansallisuuskysymys. — Sotavoimat ja aseet. — Kansainvälincfa sotaoikeus. Maail- 

manmuhan-aate. — Nykyiset valtioiden väliset riitakysymykset. 

XLVII. Nykyajan sosialismi 653 

Sosiaalisia epäkohtia on aina ollut. - Suurteollisuus ja vapaa kilpailu. Sosialistien vaa- 
timukset. — Sosialismin luonne. — Vanhimmat sosialistit tahtovat toimia yksinUän. ■ . 

Sosialistit liittyvät kansanvaltaiseen puolueeseen Työväen asia tulee kansainväliseksi. 

Kaarle Marx. — Kansainvälinen työväenyhdistys. _ Ferdinand Lassalle ja kansalliset 

työväenpuolueet. _ Saksan sosiaalidcmokratit. — Muiden maiden sosialisti-Het puolueet. 

Yhteiset kongressit. _ Miten sosialistit ajavat asiaansa. Bakunin. Anarkistien oppi 

ja ohjelma. - _ Heidän toimiansa. — Sosialismin vastustajien väitteet. _.. Valtion tekemiä 
parannuksia työväen hyväksi. 

XLVIII. Amerikan olot 19:nnellä vuosisadalla 670 

Amerikassa on curopnlainen sivistys. — Yhdysvaltain alueen lisääntyminen. Pohjois- 

ja etelä-valtojen välillä vallitseva riitaisuus, -r- Orjakysymys. Abraham Lincoln valitaan 



XI 

presidentiksi. — Bisflllinen sota. — Yhdysvsltain myOhempi kehitys. _- Monrofin oppi. 

— Yhdysvallat rupeavat alamaan laajempaa poIiUikkaa. — Espanjan siirtomaiden epA- 
edolUnen asema. — Yapaudenhamstukset. — Blmon Bolivar ja vapautus. Eri valtioi- 
den kesken on sotia. — Sis&isiä rauhattomuuksia. — Etelä-Amerikan valtiot ovat jftHneet 
kehityksessä takapajulle. — Europan valtioiden siirtomaat Amerikassa. 

XLIX. Aasia 681 

Aasia on suureksi osaksi Europalaisten hallussa. — Englannin ankara herruus Intiassa. 

Kapina v. 1857. — Intian nykyinen asema. — Englanti valloittaa Intian niemimaan rajo- 
jen takana olevat maat VenäjOn alueet Siperiassa Venäjä laajentaa aluettaan Keski- 

Aasiassa. — Ranskan siirtomaat. — Kiinan vanha sivistys ja uskonto. — Valtiolliset olot, 

— Englannin Itä-Intian kauppaseuran kauppa Kiinassa. — Opiumi-sota. — Europalaiset 
saavat laajempia kauppaoikeuksia. — Kiinalaisten muukalais-viha ja boksarien kapina. — 
Japanin vanhimmat olot. — Mikado ja daimioi. — Kauppasopimukset Japanissa pan- 
naan reformeja toimeen. — Se on Aasian tärkein valtio. — Hota Venäjän kanssa. 

L. Afrika ja Australia 709 

Afrika on ollut kauan tuntematon maanosa. — Afrikan alkuasukkaat ja niiden valtiot. 

Varhaisin yhteys muiden kansojen kanssa. — Afrikan tutkimus alkaa. — Niilin lähteet 
llJydetään. — Livingstone, Stanley ja Eroin-pasha. — Orjakauppa. — Kansainvälinen af- 
rikalainen seura ja Kongo-valtio. — Afrika jaetaan Europan hallitusten kesken. Eng- 
lanti 'saapi Egyptin. — Aiabi-pasha. — Mahdin kapina Sudanissa. — Englannin Etelä- 
Afrikan siirtomaat ja buuri-sota. — Banska valloittaa Algierin. Ranskan muut siirto- 
maat Afrikan mantereella. — Madagaskarin valloitus. — Portugalin siirtomaat. — Espan- 
jan, Italian ja Saksan alusmaat.' — Afrikan sivistys on heikko. — Australian manner 
joutuu Englannin siirtomaaksi. — Australian valtioliitto. — Polynesion saariryhmät. 

LI. Keksinnöt, tieteet, taiteet ja kavnokirjaUisuus 19:nneUä vuosisadalla .... 730 

Tieteet ovat suuresti edistyneet 19:nnellä a uosisadalla. — Höyryn käyttäminen teollisuu- 
dessa. — Höyrylaivat. — Rautatiet. — SähkOlennätin ja sen merkitys. — Telefooni. 

Tuomas Edison. — Sähkön käyttäminen bikevoimana. — Löytöretkeilijöitä. _ Geologia. 

— Darwin ja hänen oppinsa. — Tähtitiede. — Fysiikka. — Kemia. — Ihmisruumiin 

tutkiminen. — Lääketiede. — Luonnontieteiden yhtenäisyys. — Historiankirjoitus. 

Tilastotiede ja muinafstiede. — Vertaileva kielititdc. — Uskontotiede. — Filosofia. 

Uusromanttinen suunta ja sen vastustajat. — Bomaauikirjallisuus. — Kuvaavat taiteet. 

— Kansanopetus. — Yliopistonlaajennus ja kansanopistot. — Kansantajuinen kirjallisuus, 
kirjastot ja sanomalehdet. — Taidenautintoon on tiiaifeuus. — Europalainen kulttuuri on 
yleismaailmallinen . 



KUVALUETTELO. 



UUSI AIKA. 



Kanuunain käyttöä Kaarle rohkean so- 
dissa, siy. 4. 

Paperin tekijä, 6. 

Gutenberg, 7. 

Kirjanpainajia 1500-luYulla. 8. 

Henrik Purjehtija, 10. 

Kolumbus, 12. 

Kolumbuksen laivat, 13. 

Korkeampiarvoinen muinaismeksikolai- 
nen soturi, 17. 

Espanjalainen kauppalaiva Amerikan 
löydön aikana, 21. 

Sixtus IV asettaa virkaan erään Vatika- 
n in kirjaston hoitajan, 23. 

Niccolo Macchia velli, 26. 

P. Pietarin kirkko, 28. 

»Suuriruhtinattaren Madonna», 29. 

Erasmus Rotterdamilainen, 31. 

Ulrich von Hutten, 32. 

Medici-sukuinen paavi Leo X kahden 
kardinaalin kanssa, 34. 

Martti Luther munkkipuvussa, 36. 

Anekauppa, 37. 

Fredrik viisas, 40. 

Kaarle V, 41. 

Wartburgin linna Thuringenissä, 42. 

Ritari kapinallisten talonpoikien kes- 
kessä, 44. 

KnipperdoUingk ja Juhana Leydcnistä, 45. 

Kaarle Y ja paavi Glemens VII ratsas- 
tavat samassa juhlakulkueessa Bolog- 
naan, 47. 

Filip Melankton448. 

Augsburgin päätöksen julistaminen, 49. 

Saksin herttua Moritz, 51. 

Frankfurtin valtakaupunki 16:nnellä vuo- 
sisadalla, 53. 

Olaus Petri, 55. 

Kustaa Vaasa, 56. 



Sivu Agrikolan Uuden Testamentin kään- 
nöksestä, 61. 

Ulrik Zwingli, 63. 

Schwuzin, Urin, Unterwaldenin ja Zii- 
richin viirit, 64. 

Juhana Calvin, 65. 

Juhana Knox, 67. 

Henrik VIII, 69. 

Towerin linna Lontoossa, 71. 

Elisabet, 72. 

Luther saarnastuolissa, 76. 

Paavi Pietarin istuimella, 77. 

Katolinen pappi, 78. 

Ignatius Loyola, 80. 

Ranskan lähettiläs saapuu Venetsian se- 
naatin eteen, 84. 

Ludvig XII, 86. 

Frans I, 88. 

Kaarle V:nnen lähtö Tunisiin, 90. 

Filip II ensimäisen, kolmannen ja nel- 
jännen vaimonsa sekä poikansa Don 
GarlosMn kanssa, 93. 

Alban herttua, 94. 

Vanha maurilaistalo pihanpuolelta, Grana- 
dan maakunnassa, 96. 

Flaamilainen pankkiiri vaimoineen, 98. 

Maistraatin kokous Antverpenissa, 99. 

Vilhelm Oranialainen 30-vuotiaana, 101. 

Geusi-raha, 102. 

Egmontin ja Hornin mestaus Brusse- 
lissä, 103. 

Moritz Oranialainen, 106. 

Henrik II:n kuolinhuonc, 108. 

Kolme hugenotti-ylimystä, Coligny-veljek- 
set, 109. 

Frans, Guisen herttua, 110. 

Kaarle IX, 112. 

Katukahakka Pariisissa 16:nnellä vuosi- 
sadalla, 114. 



XIV 



Henrik IV, 117. 

Maria Stuart, 119. 

Elisabet matkalla erään ministerinsä maa- 
tilalle, 121. 

Fransis Drake, 124. 

Sotalaiva 16:nnellä vuosisadalla, 125. 

Hollannissa lyöty armaada-muistoraha 
vuodelta 1588, 126. 

Erik XIV, 128. 

Gripsholman linnan piha, 130. 

Kaarina Maununtytär, 131. 

Juhana III, 132. 

Sigismund, 135. 

Flemingien sukukartano Kultia, 137. 

Kuningas Kaarle IX, 140. 

Klaus Kristerinpoika Horn, 143. 

Venäläisiä partioretkeläisiä. 145. 

Tanskan kuningas Kristian IV, 146. 

Kustoa II Adolf, 147. 

Baijerin herttua Maksimilian, 151. 

Neuvosmiesten heitto akkunasta ulos, 
153. 

Kreivi Juhana Tserklaes von Tiily, 154. 

Wallenstein, 156. 

Sotilaita 1600-luvun alkupuolella, 158. 

Kustaa Adolf nousee Saksassa maalle, 
161. 

Magdeburgin pommitus, 163. 

Kustaa Adolfin kuolema, 164. 

Ruotsin valtiokansleri Aksel Oxenstierna, 
165. 

Lennart Torstensson, 168. 

Espanjan kuningatar Isabella, 172. 

Kuningas Filip IV, 173. 

Espanjalaisia aatelismiehiä 1600-luvulla, 
174. 

»Suuri vaaliruhtinas», 176. 

Kaarle X Kustaa, 177. 

Arvid Wittenberg. Sotamarsalkka Puo- 
lan sodissa, 178. 

Ranskalaisia talonpoikia 1600-luvnlla, 179. 

Amsterdamin satama 1600-Iuvulla, 181. 

Hollantilaista porvaristoa. Verkakaup- 
piasten ammattikunnan johtajat, 183. 

Lontoo 1600-luvulla, 185. 

Baco Verulamilainen, 188. 

Descartes, 190. 

Spinoza, 191. 

Galilei, 192. 

Kirjakauppa Pariisissa Ludvig XIII:nnen 
aikana, 195. 

Shakespeare, 196. 

Kristina kuningatar, 199. 

Pietari Brahe, 200. 

Pietari Brahen puoliso Kristina Katarina, 
o. s. Stenbock, 201. 

Rothovius, 202. 

Maria di Medici, 205. 



Richelieu kardinaalin puvussa, 206. 

Ludvig XIII ottaa La Rochellesta tultuaan 
vastaan Pariisin, kauppiasten edusta- 
jat, 207. 

Valtiosäätyjen avaus v:na 1614, viimei- 
sen kerran ennen vallankumousta, 209. 

Mazarin, 211. 

Ludvig XIV, 213. 

Versallles^in palatsi puutarhan puolelta, 
215. 

Aatelisperhe, 217. 

Kuninkaan makuuhuone Versailles^ssa, 
218. 

Colbert, 221. 

Seinen rantaseutu Pariisissa. Vasemmalla 
kuninkaanpalatsi Louvre, taustalla uusi 
silta, yliopisto y. m., 223. 

Turenne, 224. 

Vastaanottomenot hovissa, 225. 

Jaakko I, 227. 

Kaarle I, 230. 

Straffordin kreivi, 231. 

Straffordin tuomion julistus 1641 parla- 
mentissa, 234. 

Cromwell, 237. 

Kaarle II ratsain, 242. 

Pidot* Kaarle II:sen hovissa, 243. 

Jaakko II, 245. 

Juhana de Witt, 250. 

Madame de Maintenon, 253. 

Wilhelm III, 255. 

Leirikohtaus, 257. 

Kööpenhamina 17:nnellä vuosisadalla, 259. 

Valtiosäätyjen yhteisistunto 1600-luvulla, 
263. 

Sali Aksel Oxenstiernan omistamassa Ti- 
dön linnassa, 267. 

Läckön linna, jonka omisti yksi Kaarle 
XI:nnen holhoojia, Magnus Gabriel de 
Ia Gardie, 268. 

Kaarle XI, 269. 

Juhana Gezelius vanhempi, 272. 

Moskowan Kreml nykyään, 275. 

Tsaari Mikael Romanow, 277. 

Pietari suuri vuonna 1686, 279. 

Kaarle XII, 282. 

Pietarin ympäristöt sen perustani isaikana, 
285. 

Pultavan tappelu, 287. 

Viipuri ja sen linna v:Ba 1709, 289. 

Puolan kuninkaan vaali, 299. 

Savoyin prinssi Eug^n, 301. 

Fredrik Wilhelm I, 303. 

Fredrik suuri, 305. 

Maria Teresia, 307. 

Keisarinna Elisabet, 312. 

Katarina II, 315. 

Puolan asema 1772, 318. 



XV 



] 



Potemkin, 820. 

Taddeus KosciuskOi 821. 

Fredrik I, 324. 

Ar7id Horn, 326. 

Charles Emil Lewenhaupt, 327. 

Kuningatar Loviisa Ulriika, Kuuttarena, 
329. 

Kustaa III, 333. 

Vaasan hovioikeuden talo, 334. 

Augustin Ehrensvärd, 336. 

Yrjö Maunu Sprengtporten, 337 

Suursaaren tappelu, 339. 

Leiri Suomen sodassa, 341. 

Kuningatar Anna, 343. 

William Pitt vanh., sittemmin Ghathamin 
lordi, 346. 

Hollantilaisten perustama Uus- Amsterdam, 
nyk. New-York, 1600-luvulla, 348. 

Warren Hastings, Itä-Intian kenraali- 
kuvernööri, 352. 

Hayder Ali, Mysorin ruhtinas, 353. 

William Penn, Pennsylvanian kveekari- 
siirtokunnan perustaja, 355. 

Yrjö Washington, 359. 

James Ck>ok, 862. 

Ludvig XV, 365. 

Ranskalainen kauppias, 370. 

Talonpoikien epätoivo sotaväenotosta, 373. 

Satiirinen kuva talonpojan asemasta, 375. 

John Locke, 377. 

Voltaire, 379. 

J. J. Itousseau, 381. 

liontesquieu, 383. 

Isak Newton, 385. 

Fredrik Suuren linna Sans-Souci Potsda- 
min vieressä, 388. 

Immanuel Kant, 389. 

Gotthard Ephralm Lessing, 391. 

Joban Wol^^ang Göthe, 392. 

Friedrich Schiller, 393. 

Antti Chydenius, 395. 

Henrik Gabriel Porthan, 396. 

Beliman, 397. 

Keisari Jooseppi II, 401. 

Ludvig XVI, 404. 

Maria Antoinette, 405. 

Struensee, 409. 

Jacques Necker, 413. 

Camille Desmoulins, 415. 

Kirabeau, 417. 

Bastiljln valloitus, 419. 

Yöllä Elokuun 4 p:n jälkeen, 421. 

Veljeysjuhla Kesäkuun 14 p:nä 1790, 423. 

Maximilien Isidore Robespierre, 426. 

Hyökkäys Tuillerioihin Elokuun 10 p:nä 
1792, 431. 

Erään vallankumous-tuomioistuimen is- 
tunto, 483. 



Paul Marat, 435. 

Ludvig XVI nousee mestauslavalle, 437. 

Avioparin vihkiminen tasavallan aikana, 

441. 
Katutaistelu Rue Honorella vuonna 1795, 

444. 
William Pitt nuorempi, 446. 
Lazare Nicolas Camot, 447. 
Napoleon Bonaparte Arcolen tappelussa, 

449. 
Meritaistelu Abukirin luona Elok. 1 p. 

1798, 451. 
Englannin yliamiraaii Nelson, 457. 
Napoleonin ja Aleksanteri I:n kohtaus 

Tilsitissä, 461. 
Maria Louise Itävaltalainen ja hänen 

poikansa Rooman kuningas, 463. 
Napoleonin hovi, — . 
Aleksanteri I, 465. 
Napoleon Moskovassa, 466. 
Ranskalaisia sotureja kotimatkalta, 467. 
Vapaaehtoisten lähtö sotaan, 468. 
Napoleon hyvästelee kaartiaan Fontaine- 

bleaussa Huhtik. 20 p:nä 1814, 470. 
Kreivi Talleyrand, 473. 
Francois Ren4 Auguste, Chateaubriand'in 

vikomti, 477. 
G W. F. Hegel, 478. 
Ruhtinas Metternich, 481. 
Fredrik Wilhelm III, 483. 
Kreivi Kapodistria, 487. 
Mehemed Ali, Egyptin varakuningas, 489. 
Andreas Miaulis, muuan kreikkalainen 

kapinanjohtaja, 490. 
Ludvig XVIII, 493. 
Adolf Thiers, 496. 

Ludvig Filip, «porvarikuningas», 499. 
Leopold I, Belgian kuningas, 501. 
Don Carlos, 503. 
Nikolai I, 505. 
Kreivi Czartoryski, 506. 
Eriarvoisia sotilaita Puolan armeijasta, 

507. 
Jooseppi Mazzini, 508. 
Frans Quizot, 511. 
Louis Blanc, 514. 
Ludvig Filipin pako, 516. 
Runoilija Lamartine, 517. 
Fredrik Wilhelm IV, 521. 
Paavi Pius IX, 524. 
Ludvig Kossuth, 526. 
Kreivi Tapani Szechenyi, 527. 
Viktor Emanuel, Italian kuningas, 529. 
Napoleon III Italian sodan aikoina, 531. 
Gamillo Cavour, 534. 
Napoleon III Solferinon kolmepäiväisessä 

tappelussa, 537. 
Wilhelm I, 544. 



XVI 



Fredrik Wilhelm IV Julistaa perustuslain 
Jouluk. 6 p:nä 1848, 645. 

Otto y. Bismarck, 647. 

Tanskalaisten painettihyökkäys Dubbölin 
tappelussa, 660. 

Ranskan keisarinna Eugenie, 653. 

Sotamarsalkka kreivi Helmut von Moltke, 
566. 

Leon Gambetta, 658. 

Wilhelm I Julistetaan keisariksi, 669. 

Frans Deäk, 663. 

Unkarin parlamenttipalatsi» 666. 

Keisari Frans Jooseppi, 666. 

Kreivi Andrassy, ensin Ujikarin Ja sittem- 
min Itävalta-Unkarin pääministeri, 667. 

Jules Favre, 670. 

Ranskalainen kommuunisotilas, 571. 

Mac Mahon, 573. 

Mahmud II, 677. 

Venäjän politiikan Johtajat 1860-luvulla, 
681. 

Sevastopolin piiritys, 683. 

Milosch Obrcnowitsch, 686. 

Kohtaus Turkkilaisten hirmutöistä, 587. 

Osman-pasha, 588. 

Turkkilaisten hyökkäys Venäläisten ase- 
mia vastaan Shipka-solassa, 589. 

Berlinin kongressin osanottajat v.1878, 691 . 

Bulgarian Aleksanteri, 693. 

Viktoria kuningatar valtaistuimelle nous- 
tessaan 1837, 697. 

Trjö Canning, 600. 

Sir Robert Peel, 604. 

Daniel 0*Connel, 607. 

Gladstone esittämässä home-rulea, 609. 

Kustaa IV Adolf, 613. 

Kaarle XIV Juhana, 616. 

Bemadotten perhe, 617. 

Oskar II, 619. 

Orundtvig, 620. 

Viktor Rydberg, 621. 

Nikolai I, 625, 

Aleksanteri II, 628. 

Aleksanteri II vainajana, 632. 

BuxhÖwden, 636. 

Gustafsvärdin linnoitus Viaporissa viime 
vuosisadan alkupuolella, 636. 

Karl Johan Adlercreutz, 637. 

von Döbeln, 639. 

Porvoon valtiopäiväin avaus Porvoon 
tuomiokirkossa, 641. 

Johan Wilhelm Snellman, 644. 

Saksan vaitiopäiväpalatsi Bcrlinissä, 649. 

Saksalainen kaartinrykmentti paraatissa, 
651. 

F. M. C. Fourier, 660. 

Kaarle Marx, 658. 

Ferdinand Lassalle, 661. 



August Bebel, 662. 

P. J. Pfoudhon, 666. 

Venäläinen sosialisti Alexander Herzen, 
666. 

Etevä saksalainen taloustieteilijä Gustav 
Schmoller, 668. 

Tyypillinen kullankaivaja-siirtola Klon- 
dykessä, 671. 

Neekerimaja Floridan niemimaalla, 672. 

Abraham Lincoln, 674. 

Simon Bolivar, 677. 

Makslmilianin palatsi Meksikossa, 679. 

Delhin palatsi, 683. 

Nana Sahib, 686. 

Jermak, Siperian valloittaja, 689. 

Shamyl, Kaukaasian vuorikansain joh- 
taja sodassa VenSjää vastaan, 690. 

Khivan antautuminen 1873, 693. 

Kiinalaisia mandarineja ja sotilaita, 697. 

Pekingin kaupungin portti, 700. 

Kiinalainen valtiomies Li-Hung-Tschang, 
701. 

Daimion asopuku vanhaan aikaan, 703. 

Mutsu-Hito, 706. 

Japanilaisten hyökkäys boksari-sodassa, 
706. 

Port-Arthur, 707. 

Abessinian negus Menelik, 711. 

Henry Morton Stanley, 713. 

Neekeri-orjien kuljetus, 716. 

Ismail-pasha, 717. 

Sudanilainen uskonsoturi, 718. 

Gordon, 719. 

Paul Kruger, 721. 

Buurijoukko etuvartiossa, 722. 

Abd-el-Kader, Maurien itsenäisyyden ete- 
vin puolustaja Ranskaa vastaan, 724. 

Saksan hallitusrakennus Dar -es- Salaa- 
missa, 727. 

Ensimmäinen matkustajajuna Liverpoolin 
ja Manchesterin välillä, 732-733. 

Tuomas Edison, 734. 

A. E. Nordenskjöld, 736. 

Nansenin Fr am ajelehtimassa Jäämerellä, 
737. 

Charles Darwin, 738. 

Jaakko Berzelius, 740. 

Pasteur, 742. 

Ranke, 744. 

H. Taine, 746. 

Th. Mommsen, 746. 

Arthur Schopenhauer, 748. 

Viktor Hugo, 751. 

Byron, 752. 

Emile Zola, 744. 

Leo Tolstoi, 755. 

Henrik Ibsen, 766. 

Richard Wagner 757. 



UUSI AIKA 



L 

Suuret keksinnöt keski- ja uuden ajan rajamailla. 

Siirto uuteen aikaan. — Ruudin keksintö ja sen merkitys. — Kompassi. — Paperin 
keksintö. — Käsinkirjoitetut kirjat. — Kirjapainon keksintö ja sen merkitys. 

Keski-ajan johtavat aatteet sekä niiden pohjalla kehittyneet olot ja 
laitokset alkoivat jo 14:nnellä ja 15:nnellä vuosisadalla riutua; paavin 
herruus ei ole enää entisellään, kun hänen täytyy Avignonissa olla 70 
vuotta puoliksi vankina, ja Roomaan palattuaan hänen asemallansa ei 
ole enää entistä pyhyyteen perustuvaa vankkuutta; feodaalilaitos häviää 
häviämistään, ja aateliston rinnalla kolmas sääty saapi valtiolliset oikeu- 
det; uskonsotien asemasta tavataan valtiollisia sotia; kirkon oppiakin 
aljetaan arvostella, ja monta luopiota ilmestyy. SanaUa sanoen keski-ajan 
harrastukset häviävät, sillä niiden ylläpitävä pohja ja perustus on kulu- 
nut, eikä niiUä ihmisten mielissä enää ole tukea. Mutta kun sivistyksen 
vanhat olomuodot rappeutuvat, syntyy uusia sijaan; 16:nnen vuosisadan 
alussa on kaikkiaUa näkyvissä uutta vireyttä, tuoreutta ja elinvoimaa. 
Uuden ajan sivistysmuodot pääsevät alullensa. Kansalliset valtiot muodos- 
tuvat, kun luja keskihallitus varttuu entisen feodaalisen paikallishallituk- 
sen sijaan; suurten löytöretkien johdosta virkistynyt kauppa ja teollisuus 
synnyttää kansallistaloudessa perinpohjaisen muutoksen, sillä keski-ajalla 
vallinneen maaomaisuuden rinnalla saapi liikkuva tavara arvon ja samassa 
porvarissääty entistä suuremman merkityksen; kirkon yhteys hajoaa 
lopullisesti, tieteet ja taiteet vapautuvat sen holhuunalaisuudesta. Ja lisäksi 
monet käytännölliset keksinnöt saavat entisissä oloissa monta muutosta 
aikaan, tehden kokonaan lopun keski-ajasta. 

Ruudin keksintö muutti sodankäynnin toisellaiseksi. Ylpeä aatelis- 
herra saattoi ennen lujassa linnassaan puolustaa itseään kuninkaan sotavoi- 
mien häntä ahdistaissa, mutta ruudin avuUa voitiin linnan muurit hajoittaa 



4 YLEINEN HISTORIA. 

ja pakottaa sen herra si- 
ten antautumaan. Kunin- 
kaalla yksin oli tykistö, 
jonka liän saattoi kul- 
jettaa minne hyyänsä 
uppiniskaisia feodaali- 
herroja kurittamaaD. 
Kuninkuuden vaurastu- 
miselle ruudin klyttfi- 
miaellS oli siis tärkeä 
merkitys. Aatelisherra 
saattoi niinikään keski- 
aikuisessa taistelussa 
hyvän rauta-asun suo- 
jaamana harjaautuneen 
sotaratsun selässä tehdä 
keihfiäUäln suurta tuhoa 
jalka miesten riveisBä, 
mutta ruudin tultua käy- 
täntöön tuli jalkaväen 
merkitys jotenkin sa- 
manarvoiseksi kuin rat- 
suväen; se teki tappe- 
lun tasapäisemmäksi en- 
tistään. Taitava sodan 
johto rupesi olemaan 
tärkeämpänä seikkana, 
kuin ruumiillinen voima 
ja persoonallinen ur- 
hoollisuus, sillä etevä 
johtaja saattoi pienem- 
milläkin joukoilla päästä 
tappelussa voitolle. — 
Ruudin keksijänä on pi- 

Kimiiniin kiytui K»ri> rthkMo »dhH. <EHUfU kukia]» Uii- dettv milloin mainiota 
klrjoHulUMb.) *^ 

Oppinutta Roger Ba- 

coa, milloin saksalaista munkkia Bartkold Schwartzia, mutta asian oikea 
laita näkyy kuitenkin olevan sellainen, että sen valmistaminen on Kiina- 
laisitta opittu; Kiinalaiset näet olivat oppineet sekoittamaan hiiltä, tuli- 



r- 



SUURET KEKSINNÖT KESKI- JA UUDEN AJAN RAJAMAILLA. 5 

kiveä ja salpietaria, jota seosta he käyttivät ilotulituksissa; Arabialaiset 
oppivat sen heiltä, mutta alkoivat käyttää sitä sota-aseissa. Espanjan 
Arabialaisilta sama keksintö levisi Ranskaan ynnä muihin Länsimaihin. 
Ensi kerran tiedetään ruutia käytetyn Crecyn taistelussa v. 1346, jossa 
kanuunat saivat aikaan niin suuren melun, »että itse taivas tuntui jyri- 
sevän «, niinkuin eräs aikalainen kertoo. Ainoastaan kanuuneissa ensi 
alussa käytettiinkin ruutia, jonka avulla viskattiin suuria rautakuulia 
piiritettyä linnaa vastaan; mutta pian aljettiin kiväärejäkin jou- 
sien asemasta käyttää. Ensin ne olivat puutteellisia ja kömpelöitä, mutta 
aikojen kuluessa on yhä uusia parannuksia tehty, jonka kautta 
niiden tuhoa tuottava voima on tullut yhä kauheammaksi. 

KompcLsain eli magneettineulan keksintö aukaisi aavan meren ihmi- 
sille; merimiehet saattoivat sen johdossa jättää rannat, joita he ennen 
purjehtiessaan olivat olleet pakotetut silmällä pitämään. Pohjantähti, jota 
myöskin oli pidetty oppaana, oli pilvisellä taivaalla näkymätön. Mutta 
tuo pieni hienolle neulalle vapaasti liikkumaan pantu magneetti, joka 
aina osottaa pohjoista kohti, teki kulun varmaksi, sekä taivaan tähdistä 
että rannikoista riippumattomaksi. Ilman tätä eivät Portugalilaiset olisi 
päässeet Afrikan ympäri Intiaan, eikä Kolumbus saattanut lähteä suu- 
ren, tuntemattoman valtameren poikki purjehtimaan. — Arabialaisilta 
luultavasti Europalaiset oppivat tuntemaan magneettineulan, mutta uusien 
keksintöjen kautta se sai käytännössä entistä suuremman arvon. Amal- 
fista kotoisin oleva Flavio Oioja kiinnitti ensiksi magneetin neulan 
kärkeen vapaasti liikkumaan, ja ulkoapäin tulevaa vaikutusta estääk- 
seen hän sulki sen pyöreään koteloon, jonka päällä ilmansuunnat oli- 
vat merkityt. 

Ruudin käyttäminen muutti sodan menon, kompassi taas aukaisi 
koko maailman ihmisille; paperin ja kirjapainon keksinnöt tekivät opin 
leviämisen kaikkiin kansaluokkiin mahdolliseksi ja aukaisivat siten hen- 
gen maailman kaikille ihmisille. Sen vuoksi näillä keksinnöillä onkin 
ollut suurin ja tärkein vaikutus. 

Vanhan ajan kansat piirsivät kirjoituksia kiviin, puuhun, metallei- 
hin tai papyruskasvin lehtiin ; myöhemmin valmistettiin nahasta, etupäässä 
lampaannahasta, n. k. pergamenttia, jota keski-ajallakin vielä käytettiin. 
Jo ensimmäisellä vuosisadalla j. Kr. s. Kiinalaiset olivat oppineet valmis- 
tamaan puiden kuorista, silkkilumpuista, hampusta ja puuvillasta juok- 
sevaa ainetta eli tahdasta, josta paperilevyjä tehtiin. Tämä taito tuli 
ristiretkien aikana Europassa tunnetuksi. Mutta tällainen puuvillapaperi. 



6 YLEINEN HISTORIA. 

jota etupäfissä Itämailla valmistettiin, oli hyvin kallista, ja vasta sitten 
kuin liinakankaasta aljettiin paperia valmistaa, sai se käytännöllisen mer- 
kityksen. 14:ttnellä vuosisadalta tuli liinakankaasta tehtyjen paitojen 
käyttäminen Länsimaissa yleiseksi, ja kuluneita paitoja sekä valmistettaissa 
jääneitä tilkkoja aljettiin nyt käyttää sen valmistukseen. Vasta nyt, 
kun liinapaperi tuli käytäntöön, pergamentti jäi syrjään; ainoastaan tär- 
keät asiakirjat vielä senkin jälkeen sille kirjoitettiin, sillä se oli vasta 
keksittyä paperia paljon kestävämpää. 



Pipcrii taklji. (Siktililian lul Annnin-in «rl tllt))l nItUtliU pviipllrr(i»r|i>U.) 

Paperin keksintö oli tarpeellinen kirjapainon keksinnölle, sillä kal- 
liille aineelle painamalla ei olisi kirjoja voitu tehdä niin helppohintaisiksi, 
että niistä suurtakaan hy5tyä olisi ollut. Ennen kirjat kirjoitettiin käsin ; 
Roomalaiset käyttivät sivistyneitä orjia tällaiseen kopioimiseen; munkit 
kopioivat kesld-ajalla luostareissa; yliopistoilla taas oU koko joukko kirju- 
reita, jotka pitivät tätä tointa ammattinaan. Mutta tämän varsinaisen 
kirjoittamisen ohessa oli tehty jonkinlaisia valmistavia keksintöjä, joista 
kirjapainotaito johtui. Oli näet tapana leikata puuhun pyhimysten kuvia 
ja kuvien alle lyhyitä kirjoituksia; tällaisen puupiirroksen päälle vedettiin 
mustetta ja senjälkeen se painettiin paperille, joten helposti saatiin vaikka 
kuinka monta kappaletta; saatettiinpa koko kirjakin saada sillä tavalla 



BOUBET KEKSINNÖT KEBKI- JA UUDEN AJAN RAJAMAILLA. 7 

painetuksi, kun joka sivu erikseen leikattiin puuhun. Alutta tBmS kSvi 
vaikeaksi, isotCiseksi, ja kun virheitä oli päässyt piirrokseen, oli niitä 
mahdoton saada siitä korjatuikBi. Eris hollantilainen Laurentius Coster 
alkoi sen vuoksi leikata kirjasimet erilleen toisistaan, jotta niitä tarpeen 
mukaan saatettiin sovittaa yhteen. Juhana Gutenberg, jota pidetään 
kirjapainotaidon varsinaisena keksijänä, tunsi arvattavasti irtonaiset puusta 



leikatut kirjasimet, mutta kuu nämät olivat heikot ja hapraat, alkoi hän 
valmistaa niitä lyijy- ja antimoniumi-Bekoituksesta, jonka kautta ne tuli* 
vat kestävämmiksi. Niinikään hän alkoi käyttää painokonetta, johon hän 
sai aiheen viininpuristuskoneesta. Tämän avulla muste saatiin paperille 
tasaisemmaksi kuin ennen käytetyillä keinoilla. Gutenberg teki kek- 
sintöDSä StrassburgisBa, mutta palasi sitte kotikaupunkiinsa Mainziin, jossa 
hSn liittyi erääseen rikkaaseen i^^nimiseeIl porvariin yhdessä hänen 
kanssaan raamattua painosta valmistaakseen; kolmanneksi otettiin muuan 



8 YLEINEN HISTORIA. 

kalligraafi eli kaunokirjoitta ja Pietari Scköffer, joka oli opiskellut FariiBia 
yliopistossa. KnsimmSisekel he kuitenkin painoivat anelippuja, joita tähBn 
aikaan kaupiteltiin yli koko kristikunnan; mutta v, 1455 ilmestyi latinaa- 



©«95«^^rflcfm 



3c^ Wn ä<rc^icfrt mi( tn fKp 
60 idS mffttaa im Sitnii «5/ 
6o6al6mrin tiim imtmgiHuiltl 
60 i(l fin eojn tiap!)« 9» 6ru[t(. 
®i> Kurc^ tatlbtmmäi( Äuitft an tMl 
StitmmltiaittiäjMmmmmag. 

S Ml S>a 



(l«it AniiBin'!)! muliUR.) 

kielinen raamattukin painosta. Fust ja Schöffer, joka viimemainittu ru' 
pesi valamalla valmistamaan metallikirjasimia sen sijaan että niitä ennen 
oli yksi erältään kaiverrettu, jatkoivat kirjanpainamista, mutta karkottivat 
varsinaisen keksijän Gutenbergin, joka kuoli v. 1468 köyhänä ja töitäkään 



LÖYTÖRETKET. 9 

kunniaa aikalaisiltaan saamatta tärkeästä keksinnöstään. Taidon tuntijat 
koettivat sitä pitää salassa; mutta ennen pitkään se kuitenkin levisi. V. 1462 
sattui näet Mainzissa suuria levottomuuksia, viholliset kun valloittivat 
kaupungin; sen johdosta kirjapainon työmiehet hajaantuivat eri seuduille, 
ja 15 vuotta sen jälkeen oli hyvin monessa suuressa kaupungissa kirja- 
paino. Pariisiin perustettiin ensimmäinen kirjapaino v. 1469; Ruotsissa 
oli sellainen jo keski-ajan lopulla, mutta Suomeen tuli tällainen laitos 
vasta V. 1642, kaksi vuotta sen jälkeen kuin yliopisto oli perustettu. 

Kirjapainotaidon keksinnön kautta kirjallisuus tuli niin sanoaksemme 
kaikkien ihmisten omaisuudeksi. Käsinkirjoitettuja kirjoja olivat ainoas- 
taan valtiot, luostarit ja muutamat rikkaat saattaneet hankkia itselleen, 
yhden kirjan ostoon kun tarvittiin suuri pääoma, usein talon hinta. Mutta 
nyt tiedon virta tuli laajemmaksi. Vilkas henkinen liike 15:nnellä ja 
16:nnellä vuosisadaUa, joka toi esiin vanhan ajan sivistyksen aarteet, 
saattoi sen kautta levitä; siitä Luther ja Zwingli saivat välikappaleen, 
joka oli välttämätön heidän uskonpuhdistustyössään, voimmepa sanoa, 
teki sen mahdolliseksi. 



IL 

Löytöretket. 

Ristiretket ja löytöretket. — Kahta tietä luullaan päästävän Intiaan. — Portugali- 
laiset purjehtivat Afrikan rannikkoa pitkin. — Vasco da Gaman tulo Intiaan. — 
Kristoffer Kolumbuksen suunnitelma. — Hän lähtee purjehtimaan länteenpäin. — 
Uuden maanosan löytö. — Kolumbuksen muut retket. — Portugalilaiset hankkivat 
itselleen lisää kauppapaikkoja Aasiassa. — Ferdinand Magelhaens purjehtii maa- 
pallon ympäri. — Amerikan alkuasukasten olot. — Meksikon valloitus. — Peru 
valloitetaan. — Intiaaneja kohdellaan tylysti. — Heidän lukumääränsä vähenee. — 
Neekeriorjuus saapi alkunsa. — Lähetyssaarnaajien vaikutus. — Portugalin herruus 
Intiassa on itsekästä. — Espanjaan tulee rikkauksia Amerikasta. — Hallinto Espan- 
jan siirtomaissa. ^- Löytöretkien merkitys. 

Kahdennellatoista ja kolmannellatoista vuosisadalla valtasi Europan 
kansat ristiretkien into, joka saattoi suuret joukot lähtemään Pyhään- 
maahan; autuuden saavuttaminen oli oleva palkkana retken vaivoista, ja 
tämä toivo saikin useimmat sinne lähtemään ; mutta myöskin maalliset edut. 



10 YLEINEN HISTORIA. 

kauppa, maiden valloitukset, maineen- ja eeikkailunhalu, moneen vaikuttivat: 
15:nnelt& ja seuraavalla vuosisadalla on samantapainen into Länsi-Euro^ 
pan kansoissa vallalla; mutta nyt ovat etupäässä aineelliset edut, kauppa, 
rikkauksien hankkiminen ja myöskin tiedonhalu, Europalaieia johtamassa 
oudoiUe ja vaarallisille matkoille, jota vastoin uskonnollinen harrastua on 
nfiiliin verraten syrjäseikka, vaikkakin kristinuskon levittämistä pakanakan- 
soihin tuotiin vaikuttavana syynä esille. FortugaUn ja Espanjan kansat ovat 
retkien etupäässä. Pyreneain niemimaan maantieteellinen asema Välimeren 
ja Atlantin välillä oli siihen varsin sopiva; sen kansat olivat saaneet kan- 
sallista innostusta ja voimaa vuosisatoja kestäneestä taistelusta uskotto- 
mia vastaan, ja nyt, kun nämät olivat 
karkotetut, jatkuu tuo virkeä toiminta- 
halu IfiytöretkiBSä. Intian vanhoista 
ajoista asti rikkauksistaan kuulu maa 
oli saatava lähempään yhteyteen Länsi- 
maiden kanssa, sillä monen välittäjän 
kautta kuljetettavat tavarat tulivat kal- 
liiksi, jota paitsi entinen kauppatie oli 
hankala, varsinkin senjälkeen kuin Turk- 
kilaiset olivat valloittaneet Egyptin. 

Mutta miten päästä sinne? Oli 
kaksi eri suunnitelmaa sen ajan ete- 
vimmillä miehillä; toiset tuulivat, että 
purjehtimalla Afrikan ympäri, niinkuin 
Foinikialaisten jo vanhalla ajalla ker- 
Hanrik Purjtiitij». (Miniftyrrikinri.) rottiin tehneen, päästäisiin Intiaan, toi- 

set taas, niinkuin Kristoffer Kolum- 
bus, arvelivat, että länteenpäin halki suuren valtameren purjehtimalla 
tultaisiin itäiseen Aasiaan, jossa Intia muka oli. Viimemainittu suunni- 
telma' perustui maan pallomaisuuteen, joka käsitys ei kuitenkaan vielä 
ollut yleinen. Portugalilaiset toteuttivat edellisen. Espanjan avulla taas 
ryhdyttiin jälkimmäiseen, josta johtui uuden maanosan löytäminen. 

Jo 15:nnen vuosisadan alussa Portugalilaisissa oh herännyt suuri 
into uusien maiden etsimiseen. Pohjois-Af rikasta saatiin kalliita tavaroita, 
joita karavaaniteitä tuotiin Guinean rannikoilta; mutta tahdottiin itse 
päästä niitä tuontipai koista hakemaan. Infantti Henrik, kuningas Juhana 
I:8en kolmas poika, oli näiden retkien varsinainen puuhaaja, mutta papis- 
tokin yhtyi samaan harrastukseen ; kaikki matkalle lähtevät saivat kirkon 
siunauksen, jokainen laiva oH pyhitetty, jokaisen matkueen mukana oli 



LÖYTÖRETKET. 11 

pappi yhtä välttämätön olemassa kuin merimiehet, joka siirtokuntaan 
rakennettiin kirkko linnoituksen ja kauppakonttoorien ohessa. Vähitellen 
vaan matka edistyi, sillä pelko ja taikaluulot olivat kauan esteenä; päivän- 
tasaajan kohdalla esim. luultiin laivojen kuumuuden vuoksi syttyvän 
palamaan, meri oli muka kauempana paksua ja täynnä hirviöitä j. n. e. 
Mutta ennen pitkää tuollaiset luulot huomattiin perättömiksi. — V. 1419 
tuli eräs matkue Madeiran saareen^ jonne Kartagolaiset jo olivat pur- 
jehtineet; Azorit ynnä muut Afrikan länsirannikolla olevat saariryhmät 
löydettiin niinikään ja saavuttiin Guinean rannikolle; purjehdittiinpa 
päiväntasaajankin yh, ja v. 1486 Bartolomeus Diaz saapui Afrikan 
eteläisimpään niemeen, jonka hän nimitti Myrskyjen-niemeksi, mutta 
jolle Portugalin kuningas Juhana II antoi Hyväntoivon-niemen nimen, 
miksi sitä on senjälkeen kutsuttu. 

y. 1497 lähti Vasco da Gaman johdossa Lissabonista neljä pientä 
laivaa, joissa oli 160 miestä, uudelle retkelle; lähtiessään hän nautti 
pyhän ehtoollisen, ja siihen paikkaan rannalle, josta hän laivaan astui, 
rakennettiin luostari. Hän purjehti Afrikan eteläisen niemen ohi ja tuli 
Mozambikin rannikolle, jossa Portugalilaiset ihmeekseen tapasivat Muham- 
medilaisia. Melindan ruhtinas antoi hänelle luotsin, ja 22:ssa vuorokau- 
dessa Portugalilaiset nyt purjehtivat tuon 700 penikulmaa leveän Intian- 
meren yli ja saapuivat Toukokuun 20 p:nä v, 1498 Kalikutin kau- 
punkiin. Intiaan oli siis tultu. 

Kuutta vuotta aikaisemmin oli Kristoffer Kolumbics löytänyt uuden 
maanosan ja omistanut sen Espanjan kuninkaalle. Genuassa syntyneenä 
V. 1446 vaiheilla hän 14-vuotiaasta asti oli ollut merimiehenä, tehnyt 
matkoja Pohjoiseenpäin Islantiin asti ja siellä kenties kuullut kerrottavan 
Islantilaisten jo ll:nnellä vuosisadalla tekemistä retkistä »Hyvään viini- 
maahan», joka oli nykyisten Yhdysvaltain pohjoisosassa Atlantinmeren 
rannalla; niinikään hän ahkeraan oli tutkinut vanhoja kertomuksia ja 
karttoja sekä niiden nojalla vähitellen muodostanut selvän suunnitelman 
rohkeata matkaa varten, jonka hän ensin esitti Genuan hallitukselle. 
Tämä julisti sen kuitenkin mielipuolen houreiksi, ja Kolumbus esitti sen 
nyt Portugalin kuninkaalle sekä sittemmin Englannin kuninkaalle Henrik 
VII:lle, mutta niidenkään kannatusta saamatta. Vihdoin hän tuli Espan- 
jaan. »Mitenkä pääsette takaisin tulemaan pyöreätä maanpalloa myöten?» 
kyselivät ajan oppineet, ja Salamankan yliopiston jumaluusoppineet julis- 
tivat hänet haaveilijaksi ja kerettiläiseksi, koska muka raamatussa ei 
mainita maan pallonmuotoisuudesta. 



12 YLEINEN HISTORIA. 

Kolumbus oli jo EspaDJastakin lähtemäisillfifin, kun hän sai kutsun 
tulla kuningatar Isabellan luo, joka njt suostui auttamaan hänea yritys- 
täSn. Ferdinand ja Isabella, valtameren hallitsijat, nimittivät Kolumbuk- 
sen kaikkien valtamerien suuramiraaliksi ja niiden maiden varakunin- 
kaaksi, jotka hän löytäisi. Kolme vShäpätöistS laivaa hänelle annettiin, ja 
Elokuun 3 p:nä 1492 hSn lähti matkalle Paloksen satamasta. Kanarian 



saarille poikettuaan Iäksi tuo pieni laivue oudoille vesille, joita kolme 
viikkoa yhtä mittaa hyvässä myötätuulessa kuljettiin. Pelko valtasi ennen 
pitkää laivaväen, tahdottiin palata takaisin, ja tekivätpä merimiehet kapi- 
nankin, uhaten surmata Kolumbuksen, joka kuitenkin varmana retkensä 
onnistumisesta pysyi lujana. Vihdoin Lokakuun 11 p:nä kuului la Pinto- 
oimisestä laivasta huuto >maata!» ja seuraavana aamuna noustiin pienen 
Ouanahanin saaren rannalle, jota nykyään kutsutaan San Salvadoriksi. 
Samalla matkalla tuli Kolumbus vielä Kuban ja Haitin saaren, ja 



LÖYTÖRETKET, 13 

seuraavalla retkellä hän kulki Pienille Antilleille; kolmannella matkalla 
T. 1498 häu eaapui Etelä-Amerikan mantereelle Orinoco-Tirran suuhun. 
V. 1502 EolumbuB purjehti sinne vielä neljännen kerran, mutta 
silloin hän jo oli suosionsa menettänyt. Ferdinand kuningas, joka oli luvan- 
nut hänelle kaikkien hänen löytämiensä maiden varakuninkuuden, vieläpä 
perinnölliseksi bSnen suvussaan, rupesi pelkäämään, että Kolumbus tutisi 
mahtavammaksi kuin hin itse, jonka vuoksi hän lähetti erään tuomari Bo- 
badillan varustettuna laajalla valtuutuksella ottamaan selvän niistä syytök- 
sistä, joita häntä vastaan oli nostettu. Kahleisiin sidottuna hän nyt tuo- 
tiin kotimaahan, jossa hän kyllä jalon Isabellan vaikutuksesta vapautettiin 



siitS syytfiksestä, että bSn muka oliei petoksia tehnyt; mutta saosioon 
hän ei enää päässyt. Hän kuoU unohdettuna ja masentuneena v. 1506. — 
Kolumbuksen aikalaiset eivät palkinneet hänen ansioitansa, ei uudelle 
maanosalle edes annettu hänen nimeänsä, vaan erään Qorensilaisen ÄJne- 
rigo Vespuccin nimen mukaan sai se Amerikan nimen. Tämä mies 
kirjoitti V. 1499 tekemiensä matkojen johdosta ensimmäisen kertomuksen 
jonka kautta tuo uusi maanosa tuli Europassa tarkemmin tunnetuksi. 
Kun tiet näin olivat raivatut, ilmestyi kyllä sellaisia miehiä, jotka 
jatkoivat s^ä löytöjä että samassa maiden omistamista. Portugalilaisten 
täytyi taistella etupäässä Arabialaisten kanssa, joiden hallussa Intian 
kauppa tähän asti oli ollut, ja jotka nyt kaikin mokomin tahtoivat kar- 
kottaa Europalaiset sieltä ; toisaalta taas he alkoivat sekaantua hindulais- 
ten ruhtinasten keskinäisiin riitoihin, päästäkseen siten itse maan asioita 



14 YLEINEN HISTORIA. 

johtamaan, alottaen siis heidän keskuudessaan samaa menettelyä, jonka 
kautta Englantilaiset myöhemmin ovat saattaneet suurimman osan Intiaa 
valtaansa. Alvarez Cabral perusti ensimmäisen kauppakonttoorin Kali- 
kutiin, sama mies, jonka myrsky Intian-matkalla ajoi Etelä-Amerikan 
rannalle, joten hän tuli Brasilian löytäjäksi. Almeida, Intian ensimmäi- 
nen varakuningas, voitti v. 1508 Muhammedilaiset suuressa taistelussa, 
jonka kautta meren herruus joutui Portugalille f hän valloitti niinikään 
vastapäätä Punaisenmeren suuta olevan Sokotoran saaren sekä Persian 
lahden suussa olevan Orm/uzin, jonka kautta vanha kauppatie Egyptin 
kautta kokonaan suljettiin. Albuquerque jatkoi valloituksia Intiassa, 
tehden Ooan Portugalin vallan pääkaupungiksi, ja laajensipa hän sitä 
Intiasta itäänpäin Malakan niemelle ja Molukkien saarille asti sekä teki 
sopimuksia Siamin ja Pegun kuninkaiden kanssa. Hänellä sanotaan 
olleen suuremmoinen tuuma, hän kun aikoi tehdä Egyptistä erämaan 
johtamalla Niilin juoksun Punaiseenmereen saadakseen^ siten ikuisiksi 
ajoiksi kaupan Egyptistä siirtymään. Kostaakseen taas islamin maa- 
ilmalle Jerusalemin ja Konstantinopolin valloituksen, hän tahtoi hävittää 
Mekan ja Medinan. Nämät suuret suunnitelmat jäivät kuitenkin toteutta- 
matta, ja Albuquerque kuoli köyhänä ja kuninkaansa suosion menettä- 
neenä V. 1515. 

Useat muutkin miehet jatkoivat vielä siirtomaiden laajentamista, 
niin että pieni Portugal 16:nnen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla 
omisti pitkiä rannikkomaita Portugalista Hyväntoivon-niemeen sekä siitä 
Hindustaniin, Malakkaan ja aina Kiinaan ja Japaniin asti; sillä oli 4000 
vaiheilla konttooreja ja linnoituksia. Portugalilaisten laivat kulkivat tällä 
laajalla alalla vuosittain tavaroita tuomassa; Afrikan rannoilta saatiin kulta- 
hiekkaa, norsunluuta ja myöhemmin orjia; Ormuzista tuotiin Keski- Aasian 
kauppatavaroita; Diusta, Goasta, Ceylonista Intian kalliita tavaroita, metal- 
leja, timantteja sekä kasvimaailman tuotteita. Mutta Portugalilaiset eivät 
katsoneet tehtäväänsä yksinomaan hyödyn kannalta, vaan nuo sankarit 
Gama, Almeida, Albuquerque ynnä muut tahtoivat kulkea myöskin sivis- 
tyksen ja kristinuskon levittäjinä kaukaisiin maihin, ja kauppiaiden jäl- 
kiä seurasivat pian lähetyssaarnaajat, varsinkin Jesuiitat. Tämä aika 
on Portugalin kansallisen suuruuden aika, jonka vuoksi sen suurin runoi- 
lija Camoens on Ltcsiados-idmisessä eepoksessaan ottanut esittääkseen 
Gaman retken. 

Kolumbus oli asettanut päämaalikseen itäiseen Aasiaan purjehtimi- 
sen, ja sinne hän luuli tulleensakin. Mutta pian tultiin huomaamaan, 
ettei tuo maa Aasia ollutkaan, vaan että oli suuri valtameri vielä siitä 



LÖYTÖRETKET. 15 

erottamassa. Aljettiin sen vuoksi täydentää Kolumbuksen suunnitelmaa 
hakemalla kulkutietä, jota myöten päästäisiin Atlantinmerestä Isoon-valta- 
mereen; Cortex etsi sitä Meksikon lahden perukasta, englantilainen Cäbot 
taas Pohjois- Amerikan rannoilta; mutta vasta Ferdinand Magalhaens, 
joka synnyltään oli portugalilainen, vaikka hän Espanjan kuninkaan Kaarle 
V:nnen antamilla laivoilla oli lähtenyt matkalle, sen löysi purjehtimalla 
Etelä-Amerikan rannikkoa pitkin, kunnes hän tuli siihen salmeen, joka erot- 
taa maanosan Tulimaasta ja jota sittemmin on kutsuttu Magelhaensin 
salmeksi. Tästä hän lähti vielä oudolle suurelle merelle huolimatta laiva- 
miestensä pelon-tunteista ja vastustuksen ilmauksista. Vaikka hänen 
täytyisi pureskella nahankappaleet touvien päistä, täyttäisi hän keisarille 
antamansa lupauksen, vastasi hän, kun ruokavarojen niukkuudesta hänelle 
valitettiin. Samallainen tarmo ja uskaliaisuus, joka Kolumbuksen oli 
perille saattanut, vei Magelhaensinkin suunnitteleman yrityksen toivottuun 
päämaaliin. Ison-valtameren saariryhmiin hän purjehti, saapuen vihdoin 
Filippineille, jossa alkuasukkaat surmasivat hänet sekä useita hänen seura- 
laisistaan. Henkiin jääneet, satakunta miestä, kulkivat Sebastian d'El- 
canon johdossa Molukkien saaristoon, missä Portugalilaiset, joita he siellä 
tapasivat, hämmästyivät kuullessaan heidän idästäpäin sinne saapuneen. 
Hyväntoivon-niemen kautta he saapuivat Espanjaan kolme vuotta ja yhden 
kuukauden matkalla oltuaan (1519 — 1522). Kaarle V kutsui rohkeat 
purjehtijat hoviinsa ja antoi heille monellaisia kunnian- ja armon-osotuk- 
sia; niinpä Elcano, jolle nyt, kun Magelhaens oli surmansa saanut, tuli 
kunnia ensimmäisestä maanpallon ympäri tehdystä matkasta, sai kuvata 
maanpallon sukuvaakunaansa. 

Portugalilaiset hankkivat valloituksillaan ainoastaan kauppapaikkoja, 
jotka olivat hajallaan sangen laajalla alalla; mutta Espanjalaiset otti- 
vat Amerikassa haltuunsa suunnattoman suuria maa-aloja. Rohkeat, 
älykkäät, seikkailunhaluiset miehet jatkoivat Kolumbuksen alottamia löy- 
töjä, osottaen toimiUaan, kuinka paljon europalaisen sivistyksen tarjoo- 
milla eduilla saatettiin saada aikaan sellaisten kansojen keskuudessa, jotka 
eivät sitä tunteneet. Amerikan alkuasukkaat, joita aljettiin kutsua Intiaa- 
neiksi, koska Kolumbus ja hänen aikalaisensa luulivat vasta löydettyä 
maata Intiaksi, olivat osaksi luonnon-tilassa; he kulkivat alastomina, eivät 
tunteneet maanviljelystä, heillä ei ollut vakinaisia asuinpaikkoja, toiset, 
Karaibit, olivat ihmissyöjiäkin. Mutta oli siellä sivistyneitäkin kansoja, 
niinkuin Meksikon Aztekit, Keski- Amerikan kansat ja Perun väestö. 
Aztekien sivistys, joka oli kehittynein, oli kuitenkin suuresti europalai- 
sesta jäljessä; heillä oli kyllä suuria kaupunkeja, komeita rakennuksia, 



16 YLEINEN HISTORIA. 

varsinkin jumalien temppeleitä; oli maanteitä, joita myöten vallitsi vilkas 
yhteys pääkaupungin ja maakuntien välillä; vesijohtoja oli kaupungeissa; 
kaduilla oli valaistus; taiteet, varsinkin rakennustaide, oli edistynyt; on 
löydetty taidokkaasti tehtyjä astioita, jotka osottavat melkoisen korkealle 
kehittyn3rttä teollisuutta; ylimalkaan he teknillisellä alalla olivat suu- 
resti edistyneet. Rautaa he eivät kuitenkaan vielä tunteneet, vaan hei- 
dän aseensa olivat vaskesta. Mutta henkisessä suhlieessa Meksikolaiset 
olivat raakalaisten kannalla. Heidän uskonnossaan ei tavata mitäkään 
aatteellisempaa vivahdusta, vaan se oli törkeätä taikauskoa; eri jumaluus- 
olentoja, niinkuin sodan, Manalan y. m., jotka olivat heidän temppeleis- 
sään kuvattuina, palveltiin, ja ihmisuhrejakin käytettiin heidän puoleensa 
käännyttäessä. 

Jo V. 1518 eräs espanjalainen Orijalva oli löytänyt tämän maan, 
ja seuraavana vuonna 1519 rohkea ja älykäs, mutta julma ja säälimätön 
seikkailija Ferdinand Cortex lähti Kuban saaresta sitä valloittamaan; 
mukanaan hänellä oli ainoastaan 700 miestä, 18 hevosta sekä 10 tykkiä. 
Näin vähäisellä voimaUa hän sai sen kuitenkin hävitetyksi; sotataito ja 
kuri, kylmä ja säälimätön päällikkö, tuliaseet ja hevoset, joita Amerikassa 
ei ennen ollut, olivat Espanjalaisille eduksi, mutta tärkein syy oli kenties 
Aztekein onneton taikausko. Tavaton pelko syntyi, kun he näkivät valko- 
ihoiset ihmiset, jotka muka kantoivat ukkosta käsissään. 

Gortez poltattaa laivansa Meksikon rannalle tultuaan; lahjoja lähet- 
tämällä koettaa kuningas Moniezuma saada hänet palaamaan; mutta se 
vaan kiihottaa Espanjalaisten halua ; ja pienellä joukollaan, johon oli liitty- 
nyt noin 6000 Tlaskalalaista, Meksikolaisten naapureja, mutta jotka olivat 
heidän kanssaan vihamielisellä kannalla, hän alkoi piirittää pääkaupunkia, 
jossa oli noin 300,000 asukasta. Gortez sai viekkaudella kuninkaan ja hänen 
linnansa haltuunsa ja pakotti hänet tekemään uskollisuudenvalan Kaarle 
y:nnelle. Meksikolaiset yrittivät kuitenkin pelastaa vapautensa, ryhtyen 
kapinaan, mutta heidät voitettiin, ja uutta kuningasta Guatimozinia kidu- 
tettiin tulisilla hiilillä, jotta saataisiin hänet tunnustamaan, missä hänen 
aarteensa olivat. Useita johtavia miehiä ja ylimyksiä niinikään poltettiin. 
Julmuudella ja tylyydellä Gortez näin pilasi suuren maineensa. — Keski- 
Amerikaan ja sieltä eteläänpäin Espanjan valta levisi hyvin nopeasti; kul- 
lanhimo oli kiihottamassa uusiin valloituksiin, niinkuin seuraavasta näkyy. 

Kerran kun Espanjalaiset Panaman kannaksella punnitsivat kulta- 
kappaleita, tuli siihen muuan alkuasukas, joka kaatoi kumoon heidän 
vaakansa, sanoen, että neljän päivänmatkan päässä eteläänpäin oli maa, 
jossa oli kultaa vaikka mihin tarpeisiin hyvänsä käytettäväksi. Kolme 



LÖYTÖRETKET. 1 7 

seikkailijaa, joista yks! oli löytölapsi, toinen entinen koulu nopeita ja, kol- 
mas fiotamies, kuuli tämSn, ja he päättiTät lähteä etsimään sitä maata. 
Älmagro, Luque ja Pizarro saapuivat siten Peruun, Siellä hallitsi 
Inkas'ien suku, jotka kutsuivat itseänsä auringon pojiksi. Pizarro menet- 
teli täällä yhtä rohkeasti, sydämmettömäBti ja petollisesti kuin Gortez 
Meksikossa. Hän meni pääkaupunkiin Cuzkoon muka kuninkaan yetS- 



KtrkaimplBTvainan ni<iliialiiii«kaik«l(inan islurl. (Vanhan m a k il kaidat n muliaktan mukiin.) 

vänä, otti hänet vangiksi, pakotti hänet tunnaikseen hankkimaan noin 
O metriä korkean huoneen täyteen kultaa, mutta saatuaan tämän hSn 
kuitenkin kuristutti hänet. Almagro kulki Chileen asti. Pian syntyi 
seikkaih joiden kesken riita Inkas'ien rikkauksia jaettaessa. Almagro van- 
gittiin ja surmattiin, mutta hänen puoluelaisensa taas murhasivat Pizar- 
ron hänen omassa palatsissaan Limassa. Sen jälkeen tapahtui vielä useita 
murhia, kunnes vihdoin v. 1546 saatiin järjestys aikaan ja Espanjan 
valta vakaannutetuksi. 
Yleinen historia II. — 2. 



18 YLEINEN HISTORIA. 

V. 1550 vaiheilla oli tuo laaja ala Meksikon pohjoisesta rajasta 
La Plata-virran suunseuduille asti Etelä-Amerikaan, Brasiliata lukuun- 
ottamatta, Espanjan alusmaana ja pysyi samassa asemassa lähes 3 vuosi- 
sataa. Brasilia joutui Portugalin siirtomaaksi. 

Löytöretkien kautta melkoinen osa maanpiiristä liittyi sivistyneen 
maailman yhteyteen. Intia ja muut Aasian maat olivat tosin jo vanhalta 
ajalta asti kaupan kautta olleet historian kansojen yhteydessä, mutta nuo 
Itämaiden kansat olivat kuitenkin eläneet jotenkin erikseen ja puolittain 
horrostilassa, siksi kuin Europalaiset itse heidän maihinsa asettuivat. 
Kolumbuksen löytämä maa taas huomattiin kokonaan uudeksi maanosaksi, 
jota Europalaiset alkoivat omistaa itselleen, ja tässä he menettelivät pal- 
jon tehokkaammin kuin Aasian maita anastaessaan. Alkuasukkaita Intiaa- 
neja vastaan syntyi oikea hävityssota, jonka vertaista tuskin milloinkaan 
on tavattu. Espanjalaiset eivät säästäneet minkäänlaisia keinoja tätä 
heikkoa kansaa hävittääkseen; petollisuus ja väkivalta olivat, niinkuin 
äsken mainittiin, Meksikon ja Perun valloittajien toimissa nähtävänä, ja 
samallainen menettelytapa tuli muuallakin yleiseksi. Niinpä suuria veri- 
koiriakin harjoitettiin ruskeaihoisia vainuamaan ja kiihotettiin heitä sur- 
maamaan. Kullanhimo julmuuden usein sai aikaan, mutfei 16:nnen 
vuosisadan katsantotapa tuollaista menettelyä ankarasti tuominnutkaan, ja 
voitiinhan sitä katsoa uskonnolliselta kannalta katsoen otolliseksikin sellai- 
sen kansan kesken, joka piti juhlana inkvisitsionin julmien tuomioiden 
toimeenpanemista. 

Mutta ei yksinomaan suoranainen raaka hävitys vaikuttanut Intiaa- 
nein vähenemiseen, vaan yhteys valkoihoisten kanssa ylimalkaan, sillä 
monessa paikassa, missä he saivat rauhassa elää, supistui heidän luku- 
määränsä supistumistaan. Paloviina alkoi tehdä tuhoa heidän keskuu- 
dessaan; rokkotauti, joka Europalaisten mukana oli tänne tullut, surmasi 
niinikään heitä runsaasti. Työhön Intiaanit olivat tottumattomia ja ruu- 
miinrakennukseltaan heikkoja, jonka vuoksi he eivät siihen suuresti 
kyenneetkään; mutta kun Espanjalaiset pakottivat heitä vuorikaivoksiin 
ja myöhemmin maanviljelystöihin, tuotti tämäkin osaltaan tuhansille kuo- 
leman. Tavataanpa vielä heissä epätoivon aikaansaamaa itsensähävittä- 
misraivoakin ; Antillein saarilla äidit kuristivat lapsiansa kuoliaaksi, mie- 
het surmasivat vaimojansa ja menivät itse sen jälkeen hirsipuuhun; 
koettivatpa äidit sikiönsä jo kohdussaan surmata. Työn-orjuudessa vie- 
tettynä ei elämällä heistä oUut enää mitään viehätystä. Alkuasukasten 
lukumäärä vähenikin suunnattomasti; niinpä Hispaniolan (Haitin) saa- 



LÖYTÖRETKET. 19 

ressa oli v. 1492 1 miljoona asukkaita, mutta 19 vuotta myöhemmin 
ainoastaan 14,000. 

Säästääkseen näitä onnettomia alkuasukkaita ryhtyi eräs Meksikon 
piispa Las Casas heitä puolustamaan. Hän paljasti kirjoituksissa Espanja- 
laisten harjoittamia julmuuksia, kertoen torttyyristä, jota heitä kohtaan 
käytettiin; hän mainitsee myöskin, että koiria, joita oli syötetty ihmis- 
lihalla, jotta paremmin tuntisivat ihmisten jäljet, käytettiin heitä vainoa- 
maan. Tästä oli jonkun verran apua, sillä Kaarle V julkaisi useita 
lakeja alkuasukkaiden suojelemiseksi. Mutta se saattoi sen sijaan toiselle 
ihmisrodulle kärsimyksiä. Sama Las Casas näet kehotti kuljettamaan 
Afrikasta neekerejä, jotka olivat ruumiiltaan vankempia ja samallaiseen 
ilmanalaan tottuneita. Y. 1517 Kaarle V eräälle suositulleen antoi luvan 
viedä 4000 neekeriä Amerikaan; tämä myi saamansa oikeuden Genua- 
laisille, ja siten ihmisyyttä alentava orjakauppa sai alkunsa. Portugali- 
laisten Afrikan rannoilla olevissa konttooreissa ihmiskauppaa nyt ruvet- 
tiin tekemään; kauppiasten asiamiehet taas kävivät sisämaassa pyy- 
tämässä orjia niinkuin metsän-eläimiä. 

Katolisen kirkon asiamiehet, etupäässä kerjäläismunkit, koettivat 
niinikään Amerikan alkuasukasten kovaa kohtaloa saada lievennetyksi 
sekä levittää näihin luonnon-lapsiin autuuden oppia. Epäilevin mielin 
Intiaanit kuitenkin alussa heitä kuuntelivat, sillä mitäkään hyvää ne eivät 
luulleet heidän voivan tarjota. »Anna kastaa itsesi, niin pääset taivaa- 
seen!» sanoi eräs munkki Intiaanille. »Tulevatko Espanjalaiset sinne?» 
tiedusteli tämä. »Ainoastaan hyvät ja viisaat», vastasi munkki. Mutta 
kuitenkin Intiaani arveli: »Sitten en minä tahdo mennä taivaaseen». Mutta 
lähetyssaarnaajien into oli suuri, varsinkin senjälkeen kuin jesuiitat sinne 
tulivat; Intiaaneja alkoi kääntyä suurissa joukoissa ; muutamiin vaikutti ken- 
ties kristinopin totuus, toisiin joku kaunis legenda tai katolisen jumalan- 
palveluksen loisto ja komeus. Kirkkoja kohosi, papit, piispat ja arkki- 
piispat muodostivat ennen pitkää täälläkin hierarkian, luostareja raken- 
nettiin, kouluja perustettiin ; Meksikon ja Liman yliopistot tulivat henkisen 
elämän pääpaikoiksi. Mutta syvälle ei kristinoppi kuitenkaan päässyt tun- 
keutumaan Intiaanein henkielämään, eikä heistä ole myöhemminkään tullut 
sivistyksen kannattajia. Yalkeaihoiset ovat Amerikan sivistysmaaksi tehneet. 

Sekä Portugalilaiset että Espanjalaiset käyttivät saamiaan laajoja 
siirtomaita ainoastaan omaksi hyödykseen; rikkauksien saaminen oli 
pääasia, ja tätä näkökohtaa silmällä pitäen määrättiin siirtomaiden asema 
emämaahan ja niiden olot järjestettiin. Ooassa asui Portugalin kunin- 



20 YLEINEN HISTORIA. 

kaan asettama siirtomaiden varakuningas, jolla oli sangen laaja valta; 
mutta koska tähän virkaan määrätty henkilö sai siinä olla ainoas- 
taan kolme vuotta, koetti hän tällä ajalla hankkia itselleen rikkauksia 
niin paljon kuin suinkin. Kaikki muutkin virkamiehet ottivat kaikilla 
keinoilla mitä saada voivat. Portugalin kuningas taas omisti itselleen 
muutamain tavarain yksinomaiskaupan eU monopoolin tai pakotti kaup- 
piaat vuokraamaan valtion laivoja tavaroiden tuontia varten. Yksityiset 
taas mikäli mahdollista harjoittivat salakauppaa; Portugalilaisten valta 
Intiassa tuli pian vihatuksi, heidän kauppapaikkansa joutuivat ennen 
pitkää rappiolle, ja 17:nnen vuosisadan alussa Hollantilaiset anastavat 
Intian kauppaherruuden itselleen. 

Portugalilaisia oli siirtokuntiin vähälukuisesti asettunut asumaan, 
jonka vuoksi heidän asemansa siellä olikin alusta alkaen heikko; mutta 
Espanjasta kulki oikea kansan tulva Amerikaan, jonne kullanhimo ihmi- 
siä houkutteli; uusi maanosa oli muka oikea kultamaa, Eldorado. 
Kultakaivoksien viljeleminen olikin ensi aluksi melkein yksinomaan Es- 
panjalaisten tarkoitus, ja suunnattomasti noita kalliita metalleja Europaan 
tuotiinkin. On laskettu, että kahdesta tuottavimmasta kultakaivoksesta, 
Zacatecas'ista Meksikosta ja Potosi'sta Perusta, vuosittain saatiin noin 
300,000 kilogr. puhdasta hopeata (1 kilogr. on arvoltaan yli 222 Suomen 
markkaa). Vasta myöhemmin aljettiin Amerikassa käyttää hedelmällistä 
luontoa hyväkseen viljelemällä sekä siellä jo ennen tunnettuja hyötykasveja, 
niinkuin indigoa, kakaota, tupakkaa y. m., että Europasta sinne vietyjä, 
niinkuin liinaa, hamppua, viinirypäleitä y. m. Maa otettiin pois alku- 
asukkailta ja jaettiin Espanjalaisten kesken n. k. repartimienios'Un, 

Jotta emämaalle tulisi kaikki hyöty siirtomaista, oli niitä kielletty 
itse harjoittamasta teollisuutta ja kauppaa; eikä muukalaistenkaan sallittu 
siirtomaihin asettua. Kaikki kauppa oli Espanjalaisten kauppaseurojen 
hallussa, joihin kuului muutamia rikkaita sukuja; Sevillan kaupunki oli 
sen keskustana. Joka vuosi lähti sen satamasta 12 suurta laivaa, »gal- 
lionia», Puerto-Bellon satamaan Etelä -Amerikaan ja 15 Vera-Cruziin 
Meksikon rannalle, vieden Espanjan teollisuustuotteita, tuoden taas siirto- 
maiden tavaroita, etupäässä kultaa ja hopeata. Samoin lähettivät Portu- 
galilaiset vuosittain Maaliskuussa Lissabonista Pernambucon tai Rio- 
Janeiron satamiin Brasiliaan laivaston tavaroineen, joka taas palasi 
Brasilian antamia aarteita mukanaan. Mutta tämä itsekäs ja ahdas- 
mielinen järjestelmä kulutti ja köyhdytti siirtomaita eikä emämaallakaan 
ollut todellista hyötyä niistä, sillä se vieroitti kansan oikeasta työstä, joka 
on varallisuuden todellinen pohja. 



LÖYTÖRETKET. 21 

Yhtä iteekkSBsti kuin kaupan ja teollisuuden jSrjestämisessB menet- 
teli emfimaa myöskin siirtomaiden hallinnossa. Espanjan kuninkaalla oli 
siirtomaissa rajaton valte, jonka paavi Aleksanteri VI julkaisemassaan 
bullassa oli hänelle antanut, mutta valtaansa ylläpitämään kuningas asetti 
varakuninkaita, joita ensin oli 2, myöhemmin 4. SotavSki ja hallinto 



dc 



Eipcnjililnan liiupv*l*lv* Amarlkan IByMn tlkuUL 

olivat heid&n mSärlttävissään, mutta oikeusasioita käsitteli eri tuomio- 
istuin, joka saattoi muistuttaa varakuninkaitakin heidän toimistaan. 
Kaikkiin virkoihin pääsi ainoastaan Europassa syntyneitä Espanjalai- 
sia; Amerikassa syntyneet Europalaiaetkin, kreolit, olivat syrjäytetyt 
nämlt puolestaan taas halveksivat alkuasukkaita, Intiaaneja, ja seka- 
rotuisia, mestitsiä, Bekä myöhemmin tulleita neekerejä ja mulattia, 
jotka olivat neekereistä ja Europalaisista muodostunut sekarotu. Espanjan 



22 YLEINEN HISTORIA. 

siirtomaiden väestö oli täten melkein kuin kasteihin jaettu, sillä eri rodut 
olivat toisistaan jyrkästi erotetut, ja vasta viime aikoina, jolloin vapau- 
den kaipuu on kaikissa herännyt, on tuo erilaisuus ainakin jossakin 
määrin tasoittunut. 

LöytöretkiUä oli mitä suurin merkitys uuden ajan oloihin. Kauppa 
sai niiden kautta toisen suunnan ja tuli entistä paljon laajemmaksi. 
Tähän saakka se oli kulkenut pääasiallisesti maata myöten, mutta nyt 
se siirtyi merelle, jonka vuoksi sisämaiden kaupungit alkoivat rappeutua, 
merikaupungit sitävastoin vaurastua. Venetsia ja Genua lakkasivat ole- 
masta Europan kaupan keskuspaikkoina, sillä se siirtyi Atlantinmeren 
rannoille; ensin Lissabon, Sevilla ja Cadiz olivat tärkeimmät kauppa- 
kaupungit, mutta kun Espanjan valtiollinen suuruus alkaa hävitä, siirtyy 
kauppakin Hollantilaisille ja Englantilaisille, jolloin Amsterdam, Antver- 
pen ja Lontoo tulevat maailman kaupan keskuspaikoiksi, joista muiden 
maiden laivat käyvät kauppatavaroita noutamassa. Entistä vilkkaampi 
yhteys eri kansojen välillä syntyy vilkkaamman kaupan kautta. Ameri- 
kan löydön johdosta tuli liikkeeseen suunnattoman paljon kultaa ja hopeata, 
jotka keski-ajalla olivat olleet yhä vähenemässä, sillä rahaa hävisi suu- 
ressa määrin Itämaille, Europalaiset kun toivat sieltä paljon tavaroita, 
mutta tuskin mitään veivät. Sitä paitsi käytettiin kalliita metalleja run- 
saasti koristuksien ja etenkin kirkontarpeiden valmistukseen. Mutta nyt 
liikkeeseen tulleesta kullasta ja hopeasta muodostui n. s. liikkuva omai- 
suus, joka siirtyi kädestä käteen helpommin kuin keski-ajan maaomaisuus, 
jälkimmäinen kun meni samassa suvussa perintönä; ja rahaa saattoi 
kuka toimellinen ja taitava henkilö hyvänsä itselleen hankkia. Rahan 
lisääntyminen vaikutti myöskin elämäntarpeiden lisääntymistä, koska voi- 
tiin entistä enemmän niitä hankkia, ja se taas saattoi tuotannon entistä 
suuremmaksi. Teollisuus kehittyi tavattomasti ja sen harjoittajat koko- 
sivat suuria pääomia, jonka johdosta heidän arvonsa kohosi. Porvaristo 
tuli ennen pitkää aatelistoa varakkaammaksi ja alkoi sen kanssa kilpailla 
vallasta, sillä varallisuuteen ja arvoon tahtoo aina myöskin valta liittyä. 
Ranskan suuressa vallankumouksessa se kuitenkin vasta saapi aatelis- 
tosta voiton, syrjäyttäen sen ja ottaen vallan itselleen. 



«ihn IV iMttu «IrkuQ (rUn Vitlkuiln klrjastin holt*j*n. (M*l*ao.d* Forlln ti 



24 YLEINEN HISTORIA. 



III. 

Renessanssi. 

Roomalaisuus ci häviä Italiasta keski-ajalla. — Muiden maiden sivistys on Italian 
sivistykseen verrattuna heikko. — Florenslssa harrastetaan klassillista kirjallisuutta. — 
Paavit ja muut Italian ruhtinaat suosivat sitä. — Kansankielinen runous. — Mae- 
chiavelli. — Klassillisuus johtaa pakanuuteen. — Taiteen harrastusta. — Pietarin 
kirkko. — Kuvanveistotaiteessa palataan klassillisuuteen. — Leonardo da Vinci, 
Michel Angelo ja Rafael. — Klassillisuuden tutkiminen muissa maissa. — Erasmus 
Rotterdamilainen. — Ulrich von Hutten ja Juhana Reuchlin. — Humanismi ennus- 
taa uutta aikaa. 

Löytöretket avasivat uuden laajan ulkonaisen maailman Europan 
kansoille, ja samaan aikaan kehittyi myöskin ihmisten hengessä uusi 
vapaampi sisäinen maailma uusine aatteineen ja katsantotapoineen. Val- 
tiot vapautuivat keski-ajan lopulla kirkon rasittavaksi käyneestä johdosta, 
ja samoin tahtoi ihmishenki päästä vapaammin liikkumaan siitä ahtaasta 
piiristä, jossa kirkko sitä oli pitänyt. Se ei kuitenkaan lähtenyt uusille 
oudoille aloille, vaan kääntyi taaksepäin omistamaan vanhoja Kreikka- 
laisten ja Roomalaisten luomia tieteen ja taiteen aarteita. Siten syntyi 
renessanssi, jota myöskin kutsutaan humanismiksi. Italiassa tämä liike 
sai alkunsa, ja sama maa oli sen varsinaisena pääpaikkana. Italiassa ei 
vanha roomalaisuus keski-ajallakaan ollut päässyt kokonaan häviämään ; jo 
italiankieli oli läheistä sukua latinalle. Italiassa oli niinikään vanhojen ra- 
kennuksien, temppelien, teaatterien ja triumfikaarien jäännöksiä nähtävänä ; 
kaupungeissa oli säilynyt vanha munisiipilaitoskin. Vanha Rooman tasa- 
valta oli pysynyt ihmisten mielissä jonkinlaisena valtio-ihanteena, ja 
koetettiinpa sitä saada uudistetuksikin; Arnold Brescialaisen ja Cola di 
Rienzin yritykset sitä todistavat. Italian olivat Saksan kuninkaat tahto- 
neet liittää valtaansa, mutta tämä ei ollut onnistunut, vaan se oli säi- 
lyttänyt itsenäisyytensä, joka teki omintakeisen kehityksen varmemmaksi. 
Valtiollisten olojen olemme keski-ajan loppupuolella nähneet muodostuvan 
vanhan Kreikan tasavaltojen tapaisiksi, mutta 15:nnellä vuosisadalla 
tasavaltainen hallitusmuoto häviää ja itsevaltius pääsee melkein kaikissa 
valtaan; henkistä elämää se ei kuitenkaan lamauta, päinvastoin nuot 
itsevaltiaat esiintyvät sivistyksen, tieteiden ja taiteiden innokkaina har- 
rastajina. Muut Europan kansat olivat 15:nnellä ja 16:nnellä vuosi- 
sadalla sivistyksensä puolesta Italialaisista suuresti jäljessä; Englannin ja 



RENESSANSSI. 25 

Ranskan väliset perintöeodat olivat raaistuttaneet näitä molempia kansoja, 
ja ruusujen sodat kauhuineen ja murhineen olivat sitä paitsi Englannille 
suureksi turmioksi; Saksan heikko sivistyksellinen tila tulee taas näkyviin 
julmissa hussilaissodissa. Italian pikkuruhtinasten teot ja toimet eivät suin- 
kaan siedä arvostelua, jos siveellisyyden vaatimukset otetaan määrääjiksi, 
sillä petosta ja viekkautta, vieläpä myrkkyä ja tikaria, he usein käyttävät 
etujaan ajaessaan; mutta sodat, jotka olivat ennen melkein alituisia, 
jäävät syrjemmälle, ja kirjalliset sekä taiteelliset harrastukset pääsevät 
etusijaan. Nuo ruhtinaat panevat hienoon hovielämään, komeiden rakennus- 
ten rakentamiseen, kirjastojen hankkimiseen, oppineiden miesten ja taiteili- 
joiden suosimiseen suuremman arvon kuin sodantoimiin. Florens varsinkin 
oH tuon henkisen liikkeen pääpaikkana, niinkuin Atena muinoin oli Kreikan 
sivistyksen tyyssija. Sieltä sen ensimmäiset harrastajat, Dante, Petrarca ja 
Boccaccio, olivat syntyisin (ks. keski-aikaa luk. XXIX). Senjälkeen kuin 
Konstantinopoli v. 1453 oli joutunut Turkkilaisten käsiin, pakeni kreikkalai- 
sia oppineita kirjallisine aarteineen Italiaan, asettuen etupäässä Florensiin, 
jonne Medicit olivat perustaneet akatemian oppineita miehiä varten. 
Cosmo di Medici, jota on verrattu Atenan Perikleeseen, eleli melkein 
yksinomaan taiteilijoiden seurassa; mutta myöskin muut rikkaat suvut, 
niinkuin StrozziH ja Pitti't, noudattivat samaa tapaa. Rooman paaveissa oli 
myöskin useita tiedemiesten ja taiteilijoiden suosijoita, ja Rooma alkoi 
vähitellen kilpailla Florensin kanssa etusijasta; Nikolaus V (paavina 
1447 — 55) pani alun Vatikanin kirjastolle, joka nykyisin on kenties 
suurin ja arvokkain mitä on olemassa; Sixtus IV, Julius II ja Leo X 
jatkoivat samoja harrastuksia. Useat Neapelin kuninkaat olivat niinikään 
klassillisen sivistyksen suosijoita, Sforzan suvun ruhtinaat Milanossa 
niinikään. Entisten sotaisten paroonien jälkeläiset muuttivat linnansa 
kirjastoiksi ja opintohuoneiksi ; vanhat käsikirjoitukset olivat yhtä arvok- 
kaita kuin joku valloitettu kaupunki tai maankappale ennen oli ollut; 
niinpä Neapelin kuningas Alfons, sotiessaan Florensin kanssa, vaati 
rauhanehdoksi käsikirjoituksen Liviuksen historiasta. Yliopistot, jotka 
olivat joutuneet rappiolle, elpyivät ruhtinasten suosimina uuteen vir- 
keään eloon. Puhdas ja selvä latinankieli ilmestyi pilaantuneen munk- 
kilatinan sijaan. 

Kansankieltä oli jo keski-ajalla aljettu käyttää maallisessa runou- 
dessa, ja uuden ajan alussa samansuuntainen kirjallisuus kehittyi tai- 
teellisessa suhteessa täydellisemmäksi, sillä kirjailijat ottivat esikuvikseen 
Kreikan ja Rooman vanhat kirjailijat, joiden teoksista he oppivat käyttämään 
selvempää ja kauniimpaa muotoa. Varsinkin kertomarunoutta harrastettiin ; 



26 YLEINEN HISTORIA. 

Diinpä lAidovico Ariosto esitt&ä »Raivoisa Roland» nimisessä eepok- 
sessa Kaarle suuren aikaisen Roland-ritarin töitä, ja Torguato Tasso 
laulaa 'Vapautetussa Jerusalemissa» ensimmäisen ristiretken tapahtumia. 
Valtiollisena ja historiallisena kirjailijana on Niccolo MacchiavelH tun- 
nettu; "Il principe' (ruhtinas) nimisessä teoksessaan hän esitt&ä aikansa 
kavalaa, juonikasta ja väkivaltaista valtiotaitoa ja pitää sitä oikeutettuna. 
Macchiavelli oli itse ollut käytännöllisenä valtiomiehenä ja oppinut Italian 
ruhtinashoveissa vallitsevaa valliotaitoa perinpohjin tuntemaan; Ranskan 



Kiccslo MiccKlKtlll. (Vukiplirrgkun nukMn.) 

kuninkaan Ludvig XI:nnen ja Espanjan Ferdinand katolisen oii hgn 
samallaista nähnyt käyttävän. Jotkut ovat väittäneet, että hän olisi 
inhonnut tuota politiikkaa ja että hän kirjallaan tahtoisi saada ihroisiin 
herätetyksi saman mielialan, mutta todennäköisempää on, että hänen kir- 
jassaan kuvastuu koko aikakauden suunta ja että hän pitää itse sitä 
käytännöllisenä valtiollisen tarkoitusperänsä saavuttamiseksi. Macchiavel- 
lin tarkoitusperä olikin suuremmoinen ja isänmaallinen; Italian hajanai- 
nen tila ja muukalaisten sorto häntä surettivat, ja sen yhdistäminen oli 
noilla hänen esittämiUään keinoilla aikaansaatava jonkun ruhtinaan avulla; 
hänen arvellaan tarkoittaneen erästä Caesar Borgiaa, jota varten tuo 



RENESSANSSI. 27 

kirja alkuaan oli kirjoitettukin. Hän siis kuvitteli kansallista Italiaa, 
joka vasta meidän aikanamme on muodostunut. 

Mutta tuo vanha klassillisuus hurmasi siihen määrään Italian oppi- 
neiden mieliä, ettei tyydytty ainoastaan kauniin ja sopusuhtaisen ulko- 
muodon omistamiseen, vaan vanhan ajan henki ja katsantotapa otettiin 
omaksi; tiede, taide ja siinä ilmenevä kauneus vieroitti ihmisten mie- 
let kristinopistakin ja uskottomuus tuli sijaan. Platonin ja Aristoteleen 
kirjoitukset olivat elämän ohjaajina yhtä hyvät kuin raamattu; Epi- 
kuroksen hekumalliseen oppiinkin monet heittäytyivät. Itse paaveissa- 
kin oli tuon uuden-aikaisen pakanuuden ihailijoita. Julius II ja var- 
sinkin Lutherin aikainen Leo X harrastivat ainoastaan tieteitä ja taiteita, 
mutta kristinopista he eivät suuresti välittäneet. »Satu Kristuksesta on 
tuottanut meiUe paljon hyötyä», kerrotaan Leo X:nnen lausuneen. 

Luostarien komeroista tiedemiehet ja kirjailijat etsivät vanhoja käsi- 
kirjoituksia, jotka jo olivat joutuneet unohduksiin; samoin taiteilijat ja 
taiteen suosijat koettivat saada ihmisten ilmoille sellaisia taideteoksia, 
jotka jo maan alle olivat kätköön joutuneet; vanhoja rakennuksia kai- 
vettiin esiin, kuvanveiston tuotteita, vaaseja, kynttiläj aikoja, rahoja y. m. 
koottiin yhtä innokkaasti kuin kirjailijoiden käsikirjoituksia. Koko vanha 
Rooma siten ikäänkuin heräsi uudelleen eloon, synnyttäen uuden taide- 
suunnan, renessanssin, joka merkitseekin oikeastaan »uudelleen syntymi- 
sen suuntaa». Rakennustaiteessa keski-ajan runsaskoristeinen, mutkikas 
goottilainen tyyli jäi syrjään, ja Kreikan ja Rooman aikaisiin rakennuksiin 
perustuva säännöllisempi ja yksinkertaisempi tuli sijaan. Terävät kaaret 
häviävät käytännöstä, mutta pylväitä koristuksineen, holvikaaria ja ku- 
pooleja otetaan sijaan; suorat ja kohtisuorat piirteet antavat rakennuk- 
sille säännöllisen ja sopusuhtaisen muodon, niinkuin Kreikan ja Rooman 
rakennuksilla oli ollut. Suurin ja komein renessanssityyliin rakennettu 
kirkko on Pyhän Pietarin kirkko Roomassa, jota kuuluisa arkkitehti 
Bramante alkuaan suunnitteli ja rakennutti; hän ei sitä kuitenkaan saa- 
nut valmiiksi, vaan monta kuulua taiteilijaa sen rakentamista ja kaunis- 
tamista jatkoi, kunnes se vasta noin sadan vuoden kuluttua oli valmis. 
Koko katolisesta kristikunnasta paavit kokosivat rahoja tuon suuremmoi- 
sen rakennuksen aikaansaamiseksi. Yksinomaan kirkkojen rakentami- 
seen ei kuitenkaan enää, niinkuin keski-ajalia, rakennustaide keskittynyt, 
vaan myöskin ruhtinaat ja rikkaat yksityisetkin rakennuttivat itselleen 
komeita palatseja; Florensissa esim. Pittin ja Riccardin palatsit, Roomassa 
Famesen olivat suuremmoisia rakennuksia, jotka ajan etevien arkkiteh- 
tien johdoUa olivat syntyneet. 



28 YLEINEN HISTORIA. 

KuvanveietSjät ja maalarit ottivat aiheet teoksiinsa etupäässä raa- 
matusta, mutta he käsittelivät niitfi vapaammin Icuin ennen. Keski-ajan 
taiteilijat olivat käyttäneet taitoansa jonkun kirkollisen tarpeen tyydyttä- 
miseksi, mutta renessanssin aikaiset muodostelivat kuvattavaa esinettään 
omau taiteellisen aistinsa mukaan; luonnollisuutta ihailtiin ja taiteilijain 
tarkoitusperä oli samalla antaa teokselleen ihanteellinen muoto; jo ulko- 
muodossa oli sisäinen henki saatava ilmenemään. Samallaista sopusuh- 
taisuutta ja luonnollista kauneutta, joka oli ollut Kreikan taideteoksien 
tunnu Bmerkkinä, 15:nneii ja 16:nneh vuosisadankin taiteilijat tahtoivat 
saavuttaa. Renessanssi-ajan madonnan-, apostolien- ja pyhimysteu-kuvat 
ovat kokonaan toisellaisia, kuin 12:nnen ja 13:nnen vuosisadan kirkko- 



P. PlaUHn kirkko. 

maalauksissa ja veistokuvissa nShtävät; hahmomainen ruumiinmuoto, 
terävät ja kulmikkaat kasvot ynnä muu luonnottomuus ovat kadonneet; 
kaikki ruumiinosat ovat luonnollisessa suhteessa toisiinsa, niissä kuvas- 
tuu liha ja veri, ja henkinen ilme näkyy kasvonpiirteissä. 

Useimmat renessanssi-ajan taiteilijoista ovat kaikkiin kuvaamataiteen 
haaroihin perehtyneet. Leonardo da Vinci (f 1519) oli arkkitehti ja 
insinööri, joka rakennutti kanavia Pon laaksossa ja johti Milanon varus- 
tuksien rakentamista; hän muodosteli suuren kuvapatsaan, joka esittää 
Frans Sforzaa hevosen selässä, jota hän ei kuitenkaan saanut valmiiksi. 
Mutta maalaustaiteen alalla hän on saanut suurimman maineen; pybSB 
ehtoollista kuvaava on etevin hänen tauluistaan. Vasta mainittu Michel 
Angelo (f 1564) oli niinikään sekä arkkitehti että kuvanveistäjä ja maa- 
lari, ja kaikilla kohnella alalla hän on suuruuteen saattanut kohota; 



30 YLEINEN HISTORIA. 

hänen suunnittelunsa johdolla ja sen mukaan Pietarin kirkon raken- 
nusta jatkettiin; hän maalasi Sixtuksen kappelin holviin kuvia, muun 
muassa viimeisen tuomion, johon hän sai aiheen Danten Manalasta; 
hänen kuvanveistoteoksistaan on »Mooses lakitauluineen» suuremmoinen. 
Rafael (f 1520) oli tämän ajan kuuluisimpia maalareja ja myöskin 
etevä arkkitehti; hän kaunisti maalauksilla äsken mainittua Sixtuksen 
kappelia, useita madonnan eli vapahtajan äidin kuvia hän maalasi sekä 
komean Kristuksen kirkastusta kuvaavan. Näiden kolmen kuuluisimman 
miehen rinnalla oli useita muita, jotka työskentelivät samaan suuntaan, 
jättäen hekin useita eteviä teoksia jälkeensä. Rooman Vatikanin muse- 
ossa, Milanossa, vieläpä Pariisissakin ovat useimmat renessanssi-ajan tai- 
deteoksista vieläkin nähtävinä. 

Tämä vilkas tieteellinen ja taiteellinen harrastus levisi myöskin 
Alppein pohjoispuolelle, Ranskaan, Alamaihin ja Saksaan; ja kaikkialla 
ruhtinaat ja rikkaat sitä suosivat. Ranskan kuningasta Frans I:stä sen 
vuoksi kutsuttiin »tieteiden isäksi»; Italiasta tuli Ranskaan taiteilijoita ja 
tiedemiehiä; komeita rakennuksia täälläkin kohosi, ja oppineet miehet 
liittyivät yhteen Frans I:sen v. 1546 perustamaan tiedeakatemiaan College 
de Frange^en, Alamaiden vapaissa ja rikkaissa kaupungeissa oli henkinen 
elämä jo keski-ajalla ollut hyvin vireä ja 15:nnella ja 16:nnella vuosisa- 
dalla sekin sai uutta vauhtia, samoin kuin Saksan suurissa vapaissa kau- 
pungeissa. Alamaalainen maalari van Eyck, saksalaiset Albert Dilrer 
ja Hans Holbein ovat renessanssi-ajan etevimmät mestarit näissä maissa; 
luonnollisuutta tavottaen hekin jättivät keski-ajan suunnan taaksensa. 

Näissä maissa ei klassillisuuden tutkiminen vienyt tuollaiseen paka- 
nuuden ihailuun ja löyhään maailmankatsantotapaan kuin Italiassa, vaan 
se sai vakavamman suunnan, joka valmisti uskonpuhdistusta. Hollan- 
nin ja Saksan humanistit alkoivat harrastaa pyhän raamatun tutkimista 
alkukielellä, ja sen kautta he tulivat huomaamaan, miten katolinen kirk- 
ko monessa kohden oli poikennut alkuperäisestä kristinopista. Monet 
heistä, terävää ivaa käyttäen, kirjoittivat kirkon, papiston ja munkkien keh- 
nosta opista, heidän laiskuudestaan, ylellisyydestään ja huonosta elämäs- 
tään. 16:nnen vuosisadan alkupuolella ilmestyi kirjapainoista tavan takaa 
oppineiden miesten sepittämiä pieniä kirjoituksia, joita levisi laajalle, 
vaikuttaen suuresti yleiseen mielipiteeseen katolisen kirkon vahingoksi. 

Erasmics Rotterdamilainen on kuuluisin Hollannin humanisteista 
ja aikansa ehkä oppinein mies, minkä vuoksi häntä kutsuttiinkin »huma- 
nistien kuninkaaksi». Henrik VIII, Englannin kuningas, sekä paavit 
Leo X ja Hadrianus VI kutsuivat hänet luokseen, ja Ranskan kuningas 



RENESSANSSI. 31 

Frans I tarjosi hänelle vasta parustamansa College de FraiiQe'n johtajan 
paäan. Mutta Erasmus pysyi vglinpitämättömänS kaikille näille tarjouk- 
sille ja työskenteli edelleen hiljaisuudessa. »Oppineet miehet,! sanoi hän, 
»ovat kuin Flanderin seinäverhot suurilla henkilöillä, silifi ainoastaan kau- 
kaa katsoen nekin heihin vaikuttavat. > Hän pysyttelihe niinikään eril- 
lään riidoista ja puoluetaisteluista, jotka hänen aikanansa jo alkoivat. Hän 
hyväksyi Lutherin mielipiteet, mutta ei asettunut taistelemaan niiden 
hyväksi. »Kaikki ihmiset eivät ole saaneet tarpeeksi rohkeutta antautuak- 
seen marttyyreiksi*, sanoo hän, »ja pelkäänpä, että, jos minut olisi pantu 
koetukselle, ohsin tehnyt Pyhän Pietarin tavoin.^ ^Erasmus on Erasmus 



Erunut Ratt<rduill*inan. (Holbtlnln piirrBkisn irukun l«hty puupllrr«i.) 

eikä mitäkään muuta», kirjoitti kiivas Luther hänestä. Mutta kirjoituk- 
sillaan Erasmus sittenkin vaikutti suunnattoman paljon ; hän toimitti ensim- 
mäisen painoksen kreikkalaista uutta testamenttia; hän sepitteli runoja ja 
suorasanaisia kirjoituksia, joissa hän vastustaa munkkeja ja aneoppia; hänen 
kirjoittamaansa kirjaa 'Narrimaisuuden ylistys*, jossa hän ankarasti ar- 
vostelee aikansa paheita ja rikoksia, painettiin 27 painosta, ja se käännet- 
tiin useille kielille. Opintojen järjestämiseen hän suuresti vaikutti ; 
hän tahtoi niistä poistaa keski-ajan kömpelöt ja rsa'at tavat ja muodot. 
Saman suunnan miehistä herätti aikanaan suurta huomiota Ulrich 
von Hutien, jolla ei tosin ollut niin syvällistä oppia kuin Erasmuksella, 
mutta joka intohimoisella puheellaan sai paljon aikaan. Yhdessä erään 
a-otus Rubianuksen kanssa Hutten kirjoitti kuuluisimman sen ajan 



32 YLEINEM HI8T0HIA. 

monista ivakirjoituksista : »Pimeyden miesten kirjeet*, (Epistolae ob' 
seurorum virorum/, jossa huonolla latinalla, jota pimeyden miehet, b. o, 
munkit, käyttivät, kuvataan heidän harrastuksiaan, elämäänsä, katsanto- 
tapaansa y. m. Juhana Reuchlin kirjoitti latinaiaen sanakirjan sekä 
kreikan- ja hepreankielten kieliopit. Hänen mielipiteensä olivat vapaamniat 
ja valistuneemmat kuin hänen aikalaisensa ylimalkaan. Suurta huomiota 



UlrlGh «on Hutten. <Slii»niikuln<n puuplIn-H.) 

herätti eräs oikeusjuttu, jonka päättymiseen Reuchlin vaikutti. Kölnin 
dominikaanimunkit, jotka olivat varsin keski- a ikäisellä kannalla, vaativat 
keisaria vanhaan tapaan tuomitsemaan Juutalaisia käyttämällä inkvisit- 
sioonia apunaan sekä hävittämään heidän pyhän kirjansa talmu- 
din. Reuchlinin mielipidettä tiedusteltiin asiassa, ja hän asettui Juutalais- 
ten puolelle. Munkit raivostuivat, kääntyivät virkaveljiensä puoleen, vie- 
läpä itse Roomaankin vetosivat, mutta yleinen mielipide oli jo siinä mää- 
rin hv^itä vastaan, että koko asia oli jätettävä sikseen. 



LUTHERIN USKONPUHDISTUS. 33 

Tämäntapaiset! taistelut ja mielipiteitten-ilmaisut osottavat uuden 
ajan Europassa koittaneen. Katolisen kirkon laitoksia, pappien ja munk- 
kien elämää, vieläpä paavinvaltaakin uskallettiin julkisesti arvostella, ja 
yleinen mielipide kallistui arvostelijoiden puolelle. Toisaalta taas samat 
miehet saattoivat tieteellisellä työllään kristinopin varsinaisen hengen ihmi- 
sille tutuksi. Alamaiden ja Saksan humanistit olivat kuitenkin ainoas- 
taan tienraivaajia, sillä katolisen kirkon olemassa-olo ei heidän kauttaan 
vaaraan joutunut. Vasta kiivaat taistelunmiehet, Luther ja Zwingli, sen 
saivat aikaan. 



IV. 
Lutherin uskonpuhdistus. 

Ihmishenki ei tyydy keski-ajan kirkkoon. — Kirkon turmeltunut tila. — Jo aikai- 
semmin oli kaivattu parannuksia. — Ruhtinaiden tyytymättömyys. — Lutherin olo 
luostarissa. — Hän joutuu ristiriitaan katolisen kirkon kanssa. — Anekauppa. — 
95 teesiä. — Väittelyt. — Pannakirja poltetaan. — Luther on taistelunmies. — 
Wormsin valtiopäivät. — Luther joutuu Wartburgiin. — Tohtori Carlstadt ja Zwi- 
chaun villitsijät — Talonpoikain kapina v. 1525. — Rauhattomuudet Munsterissä. 
— Speierin valtiopäivät v. 1526 ja v. 1529. — Augsburgin valtiopäivät. — Triden- 
tin kirkolliskokous ja Schmalkaldin sota. — Augsburgin uskonrauha. 

Läheisessä yhteydessä humanismin ja renessanssin kanssa on uskon- 
puhdistus. Samoin kuin tieteet ja taiteet palautuivat keski-ajan ahtaista 
oloista klassilliseen maailmaan, samoin tahdottiin irtaantua keski-ajan kir- 
kon ahtaasta ja turmeltuneesta kristinopista ja palata alkuperäiseen puh- 
taaseen ja yksinkertaiseen kristilliseen kirkkoon. Suuret keksinnöt ja 
löytöretket, vilkastunut kauppa sekä uudelle tolalle johdetut tieteet ja 
taiteet olivat antaneet ihmisille yhä enemmän luottamusta oman hen- 
kensä kykyyn ja voimaan; aljettiin epäillä kaikkien entisten olojen ja 
laitoksien pätevyyttä; uusi valtiojärjestelmä oli muodostettu, tahdottiin 
myöskin saada entistä puhtaampi uskonnon-muoto. 

Olemme jo keski-ajan historiassa kertoneet katolisen kirkon turmel- 
tuneesta tilasta; sen oppi oli kehittynyt yhä pintapuolisemmaksi ja mo- 
nessa kohden kokonaan menettänyt kristinopin hengen, mikä aneopista 

räikeimmällä tavalla tulee näkyviin. Papiston, sekä ylhäisen että alhaisen. 
Yleinen historia II. — 3. 



34 TLEIKBH HISTORIA. 

siveellioen tila oli huoDo; rahan- ja vallanhimo, nautinnot, laiskuus ja 
tietSmfittömyys olivat yleisiä, ja vihdoin renessanssin aikana tuli Italiassa, 
varsinkin korkeammassa papistossa, välinpitSmättömyye uskonnosta ja 
uskottomauekin yleiseksi. Paavit, sellaiset kuin Aleksanteri VI ja Julius 



ll*«al-Mliirii»n puil Ln X kihdin kirdlualln kaituu (Ratadln taihi.) 

II, olivat vaitioniiebiä ja sotureita, jotka kuluttivat pitkin maailmaa kokoa- 
miansa kirkon rahoja sotiin tai tieteellisiin ja taiteellisiin harrastuksiin; 
mutta kirkon tilan parantaminen ei heitä huolettanut. 

Kirkon rappeutuminen oli vähitellen tapahtunut, ja tyytymättömyyttfi 
sekä parannusyrityksiS oli myöskin aina 12:nneetä vuosisadasta alkaen 
ilmaantunut. »Kukahan antaisi minun ennen kuolemaani nähdä Jnma- 



LUTHERIN USKONPUHDISTUS. 35 

lan kirkon sellaisena kuin se oli sen alkupäivinä?» buuhahti jo Pyhä 
Bernhard. Valdolaiset ja Albigensit, Wiklef ja Huss olivat koettaneet 
raamatun pohjalla saada siinä parannusta aikaan. Kostnitzin ja Baselin kir- 
kolliskokouksissa niinikään yleensä myönnettiin, että »kirkko tarvitsi paran- 
nusta sekä pään että jäsenien puolesta». Mutta kirkko oli vielä 15:nnellä 
vuosisadalla siksi voimakas, että se sai näistä yrityksistä voiton ja tuka- 
hutti ne; ja voiton saatuaan se pysyi levollisena, arvellen asemaansa 
kylläkin vankaksi. Sen vuoksi väärinkäytöksien lisääntyessä tyytymättö- 
myys kasvoi, ja yleinen mielipide kääntyi yhä enemmän sitä vastaan; 
oppineet ivasivat kirkonmiehiä, kansa alkoi niitä halveksia, opista taas ei 
tyydytystä saatu. Silloin lankeemuksen aika sille koitti. 

Mutta paitsi uskonnollista tarvetta olivat myöskin maalliset seikat 
tyytymättömyyttä vaikuttaneet, varsinkin Saksassa. Kirkko tahtoi yhä 
enemmän laajentaa valtaansa maallisella alalla; se koetti tuomio-oikeu- 
tensa piiriin saada yhä useammanlaisia asioita, luostarien ja kirkkojen 
tilukset olivat lisääntymässä, rahoja vietiin maasta pois vuosittain yhä 
suurempia summia. Tästä ruhtinaat olivat pahoillaan ja he olivat koettaneet 
sitä estääkin; kuD siis nyt uskonpuhdistajat erottivat kirkosta maaomai- 
suuden, olivat ruhtinaat aineellisten etujen vuoksi taipuvaisia siihen 
liittymään. 

Monellaiset seikat olivat siis valmistaneet alaK uskonpuhdistukselle, 
ja voipi sanoa, että taas »aika oli täytetty», kun Luther esiintyi. 

Martti Luther syntyi v. 1483 Eislebenin pienessä kaupungissa 
Harzin vuoristossa, jossa hänen isänsä oli köyhä vuorimies. Erfurtin 
yliopistossa hän ensin opiskeh lakitiedettä, mutta ennen pitkää alkoi häntä 
huolettaa hänen sielunsa tila, ja voidakseen saada lohdutusta hän meni 
munkiksi erääsen augustinolaisluostariin. Ukkonen oli kerran lyönyt 
kuoliaaksi hänen rinnallaan kävelevän kumppaninsa, ja tämä tapahtuma 
vaikutti kovasti Lutheriin; »millainen minun tilani olisi ollut, jos äkki- 
arvaamatta olisi pitänyt astua Jumalan eteen?» mietti hän. Luostarissa 
hänellä oli kestettävänä ankara sisällinen taistelu, jota tavalliset ihmiset 
eivät saata kuvitellakaan. Täsmällisesti hän noudatti luostarin ankaria 
sääntöjä, rukoili, paastosi, makasi kovalla vuoteella, luki yöt päivät, omisti 
itselleen katolisen kirkon jmnaluusopillisen viisauden; mutta tyydytystä 
hän ei sielulleen saanut. Vasta raamattuun perehdyttyään pääsi hänen 
mielensä vähitellen tyyntymään. Hän tuli huomaamaan, että uskon kautta, 
sisällisen mielen muututtua, saapi ihminen tunnonrauhan, mutta ei ulko- 
naisilla töillä, niinkuin katolinen kirkko opetti. Siten hän jo itse ydin- 
kysymyksessä oli joutunut ristiriitaan vallitsevan kirkon kanssa; mutta 



36 YLEINEN HISTORIA. 

ei hSn siitä luopua tahtonut, vaan pysyi sille uskollisena ja kunnioitti 
sitä ehdottomasti. Vielä v. 1511 kun hSn munkkikuntansa edusmiehenä 
sai lähteä Roomaan, tuli hän syvän kunnioituksen valtaamana tähän 
kirkon pääkaupunkiin. >Terve, sinä pyhä Rooma>, huudahti hän sen 



Martti Luth*!- munkklpmutM. (Danisi Hoplerln Iskirnl (»klplirru TUadalti IS2I.) 

etäältä nähdessään ja heittäytyi maahan. Roomassa hän toimitti kaikki 
toivioretkeläi8t«n tavaUiset hartaudenharjoitukset. Mutta hän oppi täällä 
tuntemaan sen löyhyyden, siveettömyyden ja mädännäisyyden, mikä 
kirkossa oli, ja tämfi kokemus varmaankin antoi hänelle rohkeutta esiin- 
tymään sitä vastaan sellaisella tarmolla, kuin hän uskonpuhdistustyös- 
sään osotti. 



LUTHERIN USKONPUHDISTUS. 37 

Luther pääsi v. 1512 professoriksi Wittenbergin vasta perustettuun 
yliopistoon, hänen suuri oppinsa kun jo oli huomiota herättänyt. Hänen 
luennoissansa sekä hänen saarnoissansa ilmestyi jotakin uutta, jota ei 
ennen oltu kuultu. Jumalan armosta, eikä omasta ansiostaan, saapi 
ihminen autuuden, — se oli hänen oppinsa pSäpons!, ja yhä syvemmin hän 
oli siitä tullut vakuutetuksi. Tämän vakaumuksensa johdosta hän ensin jou- 
tui julkisesti taistduunkin katolista kirkkoa vastaan, joka opetti, että ihmi- 
nen saattaa ulkonaisilla töillä saada autuuden, johon ei synnintuntoa eikä 
mielenmuutostakaan vaadita. Kevytmielisyys meni tässä kohden niin 



Antkauppa. (Halbtlnin lakamln puuplEmkun mukuin.) 

pitkälle, että markkinatavaroiden tapaan juUdsilla paikoilla kaupiteltiin 
anelippuja, ja myyjä kehuen tavaraansa, niinkuin kauppiaat ainakin, 
kehotti yleisöä ostamaan. 

Leo X julisti taas tuollaisen yleisen aneidenmyynnin, sillä hänen edel- 
täjänsä Julius ILsen sodat, hänen omat taideharrastuksensa ja komea 
hovinsa sekä suuren Pietarin kirkon rakentaminen olivat kuluttaneet 
tyhjiin "paavin koko rahavaraston. Mainzin arkkipiispa, joka lunastaakseen 
paavilta palliuminsa oli lainannut eräältä Augsburgin pankkiirilta 30,000 
guldenia, tarvitsi rahoja saadakseen velkansa maksetuksi, jonka vuoksi 
hän otti Saksassa toimittaakseen aneidenmyynnin, pidättäen itselleen 50 pro- 
senttia kaikista tuloista. Dominikaanimunkkeja lähti nyt lippuineen maata 
kiertämään suuren saattokunnan seuraamina. Sellainen oli myöskin Juha- 
na Tetzel, joka tuli muun muassa Wittenbergiin. Heti kaupunkiin saavut- 
tuaan hän meni kirkkoon, jonne hänen mukanaan tuomansa suuri punainen 
risti orjantappura kru un uineen ja naulanreikineen ripustettiin; paavin vaa- 



38 YLEINEN HISTORIA. 

kunalla varustettu kirkonlippu pantiin viereen liehumaan; ristin edessä 
oli rautakirstu, sen vieressä saarnastuoli, toisella puolella pöytä, jonka luona 
maksot suoritettiin; siinä oli kirjoituskapineet, rahalaatikot, ja aneliput; 
munkki itse sen takana tavaroitaan kehumassa. Ihmiset riensivät kilvan 
ostamaan päästöä tekemistään synneistä, vieläpä sellaisistakin, joita vasta 
aikoivat tehdä. 

Tämä meno loukkasi Lutheria siinä määrässä, että hän Lokakuun 
31 p:nä, Pyhäinmiesten päivänä, naulasi Wittenbergin linnankirkon ovelle 
yleisön nähtäväksi kuuluisat 95 väitelmäänsä, joissa hän moittii ja osottaa 
vääräksi koko anekauppaa, koska kirkolla ei mukia ollut oikeutta antaa 
syntejä anteeksi, vaan ihmisen oli itse saatava anteeksianto Jumalan 
armosta. Tetzel kirjoitti häntä vastaan 110 vastaväitettä. Sen johdosta 
taistelu kävi laajemmaksi, ja Luther ryhtyi ahdistamaan itse paavia ja 
kirkon opinkappaleita. 

Alussa ei kumpikaan puoli saattanut arvata taistelun merkitystä ja 
sitä tulosta, mihin se oli vievä, siUä sellaisia väittelyjä oli kyllä ennenkin 
tapahtunut. »Se on munkkien kinastusta», arveli Leo X kuultuaan tapah- 
tumasta. Luther ei myöskään ollut tarkoittanut kirkosta ja paavista luo- 
pumista, mutta riidan aikana hän ikäänkuin pakosta johtui siihen. Kar- 
dinaali Cajetanus saapui Augslurgiin Lutherin kanssa väittelemään, koska 
tämä ei mennyt Roomaan, vaikka oli käsketty. Polvilleen Luther vielä 
lankesi tämän mahtavan herran eteen, jonka kautta hän osotti noudat- 
tavansa katolisen kirkon tapoja; mutta kun Cajetanus ylpeästi ja ival- 
lisesti kohteli häntä, vaatien häntä ilman muuta peruuttamaan väitteitään, 
kiihtyi Luther puolustamaan itseänsä. »Tuolla hirviöllä on tarkat silmät 
ja kummallisia mietteitä päässään», sanoivat vastustajat. Luther tunnusti 
vielä paavin tuomarikseen; mutta jo seuraavana vuonna 1519 hän vetosi 
yleiseen kirkolliskokoukseen. Ennen pitkää hän ei siihenkään tyytynyt, 
vaan tuli siihen johtopäätökseen, että, koska kirkolliskokouksetkin ovat 
erehtyneet, pyhä raamattu on ainoa pohja ja perustus, johon uskonnon- 
asioissa saattaa vedota, ja että jokaisen tulee siitä saada etsiä itselleen 
vakaumusta uskonnon-asioissa. Sen kautta hän kokonaan kielsi katolisen 
kirkon katsantotavan, joka paaville jätti raamatun tulkitsemisen. Väi- 
tellessään oppineen skolastikon tohtori Eddn kanssa v. 1519 Leipzigissä 
hänessä vakaantui tämä mielipide. Ja vihdoin hän julkisesti osotti hylkää- 
vänsä katolisen kirkon määräykset. V. 1520 oli näet paavi julkaissut 
bullan, jossa 41 eri kohtaa Lutherin kirjoituksista tuomittiin vääriksi ja 
häntä itseään uhattiin pannalla, ellei hän 60 päivän kuluessa niitä peruut- 
taisi. Luther ryhtyi nyt ratkaisevaan tekoon. Joulukuun 10 p. 1520 



LUTHERIN USKONPUHDISTUS. 39 

k:lo 9 a. p. kulki pitkä jpno ylioppilaita ja maistereita Wittenbergin 
Elster-portin ulkopuolelle, johon rovio oli pystytetty ; sen päälle olivat Eckin 
kirjoitukset ja kanoninen laki asetetut. Kun rovio oli sytytetty, astui 
Luther sen eteen, lausuen latinaksi: »koska sinä olet Herran pyhiä mur- 
heeUiseksi saattanut, niin saattaa ikuinen tuli sinut murheelliseksi ja 
hävittää sinut», samassa viskaten paavin bullan ja dekretaalit tulen val- 
taan. Sen kautta oli ero auttamattomasti tapahtunut katolisen kirkon ja 
hänen välillään. 

Luther ei ajattelemattomasti ollut asettunut näin rohkealle ja jyr- 
källe kannalle, sillä hän oli lujasti vakuutettu siitä, että hänen asiansa 
oli oikea, ja tiesi, ettei hän oUut yksin, vaan että hänellä oli mahtava 
tuki takanaan; hänen ajamansa asia oli kansallinen. 

Jännityksellä seurattiin riitaa. Luther lähetti tavan takaa julki- 
suuteen kirjoituksia, joissa hän selvittää asiaansa, arvostelee kirkkoa ja 
vetoaa Saksan kansaan, jota paavin itsekäs herruus piti häpeällisessä orjuu- 
dessa; räikeällä tavalla hän puhuu rikkaudesta ja ylellisyydestä, mikä 
kirkossa oli vallalla, verraten sitä siihen yksikertaisuuteen, mikä puolitoista 
vuosituhatta taaksepäin oli ensimmäisessä kristillisessä seurakunnassa ollut. 
Neronsa voimalla, syvällä opilla, rohkealla ja vakuuttavalla esiintymisellä, 
elävällä ja tulisella kaunopuheliaisuudella hän sai ihmiset puolelleen; 
hänen vaikutusvoimansa oli niin suuri, että hänen omat oppilaansa vapi- 
sivat hänen edessään. »Hän on ukkosen jyrinä, joka on temmannut 
maailman uneliaasta toimettomuudestaan.» »Ei se ole Luther, joka puhuu, 
vaan Jumala, joka jyristää hänen kauttaan», sanottiin hänestä. Luther 
oli luotu taistelemaan, mutta hänen avunsa, hänen jalomielisyytensä ja 
järkähtämättömyytensa herättivät kunnioitusta vastustajissakin eikä yksin- 
omaan oman puolueen henkilöissä. 

Kansan keskuudessa Lutherin mielipiteet saivat paljon puolenpitäjiä ; 
aatelistosta niinikään suuri osa liittyi häneen, ja ruhtinaat alkoivat hänen 
ajamaansa asiaa kannattaa, etenkin sen johdosta, että hän ottaessaan 
maallisen vallan kirkolta jätti sen heille. Tähän aikaan, jolloin hallitsi- 
janvallan karttuessa hallintoon tarvittavat menot olivat suuresti lisäänty- 
neet, he saivat kirkon rikkauksia käyttää tarpeisiinsa. Paras tuki oh 
Lutherilla Saksin vaaliruhtinaasta Fredrik viisdosta, mutta useat muut- 
kin Pohjois-Saksan ruhtinaista suosivat häntä. 

Kirkollinen riita paisui pian niin laajaksi, että keisarin täytyi aset- 
tua sitä selvittämään. Hän kuitenkin asettui ehdottomasti katolisen kirkon 
puolelle. Sekä keisarinvalta että paavinvalta ohvat keski-aikaisella poh- 
jalla ja läheisessä yhteydessä toistensa kanssa muodostuneet ja kehitty- 



40 YLEINEN HISTORIA. 

neet, vaikka ne usein olivatkin olleet toisiansa vastaBBa kilvoittelemassa maa- 
Uman johdosta; ja nyt kun toinen niistä joutui vaaraan, pelkäsi toinenkin 
asemansa alkavan horjua. Sen johdosta liitto syntyi näiden molempien val- 
tojen välillä. Kaarle V, joka oli Espanjan ja sen lisämaiden sekä Alamaitten 



Frtdrik Mm. (Albr. DUnrln tBkaml Hiklpllrroi.) 

hallitsija ja vastikään, v. 1519, valittu Saksan keisariksi, kutsui v. 1521 
IVormsiin Saksan valtiosäädyt, joiden muun muassa tuli ratkaista Lut* 
herin asia. Ruhtinaat jättivät keisarille monia kirjoituksia, joissa tuotiin 
esille valituksia Rooman kirkkoa vastaan, eivätkä he sanoneet suostu- 
vansa-tuomitsemaan Lutheria, ellei häntS ensin tutkittaisi. Keisarin suo- 
jeluskirjalla varustettuna Luther saapui Wormsiin, vaikka hänen ystä- 



LUTHERIN USKONPUHDIBTUS. 41 

vänsä olivat häntä kieltäneet, muistuttaen Hussin kohtaloa Kostnitzissa. 
>Mutta minä tahdon mennä sinne, vaikka siellä olisi yhtä monta paho- 
laista, kuin on tiiliä katolla*, oli Luther sanonut, luottaen vakaasti 
uskoonsa ja pitäen myöskin velvollisuutenaan lähteä puolustamaan asiaa, 
jonka totuudesta hän oti vakuutettu. 



Ki>ri« V. (TiiiMin niuJMknn mukHn taht) viiklpllrr».) 

Keisari itse sekä hänen veljensä Ferdinand, 6 vaaUnihtinasta, 28 
herttuata, 30 prelaattta, paljon ruhtinaita, kreivejä ja vapaakaupunkieQ 
edustajia oh koossa piispan palatsin salissa, jonne tuo halpa munkkikin 
nyt vietiin. Ensi kerralla Luther oli vähän hämillään, mutta kun hän 
seuraavana päivänä, joka oli Huhtikuun 18, sai käskyn tulla koko- 
ukseen, esiintyi hän varmasti ja rohkeasti. Kysyttäessä hän myönsi kir- 
joittaneensa ne kirjat, jotka olivat esille tuodut, mutta kieltäytyi jyrkästi 



42 TLBINEN HISTORIA. 

peruuttamasta niissä lauBnmiansa mielipiteitä, ellei raamatusta tai selrillfi 
todisteilla näytettäisi hänen erehtyneen. Puheensa lopetettuaan hän itse- 
kin tunsi jotakin merkillistä tapahtuneen, jota levottomuuskin kokouksen 
jäsenissä osotti. >Tässä seison>, huudahti hän lopuksi, >enkä voi muuta; 
Jumala minua auttakoon. Ämen.> 

Kokouksen jäsenten mielipiteet olivat erilaiset. Oli sellaisia, jotka oli- 
vat tyytyväisiä Lutherin esiintymiseen, mutta monet ivasivat häntä, toiset 
taas olivat raivossaan tuon kerettiläisen rohkeudesta; keisari itse ihmet- 
teli Lutherin rohkeata mieltä, mutta sanoi kuitenkin : >ei hän minusta ker^ 
tiläistä tee°. Ja suuri enemmistö oli valmis tuomitsemaan hänet. 
Kokouksen loppu päätökseksi tuli, että Luther julistettiin valtion lakien ulko- 
puolelle eli valtion ki rouk seen ; sama rangaistus kohtasi myOskin sitä hen* 



WuiiMr|lii Hnni ThUrlngtnlni. 

kilöä, joka häntä suojeli tai luki hänen kirjojansa, jotka olivat poltetta- 
vat; Lutherin kirjoituksista kiellettiin keskustelemasta ja puhumastakin. 

Luther pelastui kuitenkin uhkaavasta vaarasta. Palatessaan Worm- 
sista muutamat ratsumiehet näet kävivät maantiellä hänen vaunuihinsa 
käsiksi ja veivät hänet, vaikka hän näennäisesti koetti vastustella, sivu- 
teitä Wartburgin linnaan, jossa hän sitte kauan aikaa oleskeli hänen 
läheisten ystäviensä kää n siitä tietämättä. Hänen ruhtinaansa Fredrik viisas 
hänet sinne toimitti suojaan, sillä hän arvasi, mikä valtiopäivien päätök- 
seksi oli tuleva. 

Wormsin päätöksiä ei yleisesti noudatettu. Muutamissa valtioissa 
Lutherin kirjoja kyllä poltettiin, mutta useimmissa sai uusi oppi vapaasti 
levitä, sillä sekä ylhäiset että alhaiset, sekä ruhtinaat että kansat sitä 
suosivat. Mutta niinkuin usein uusien suurien liikkeiden aikana muu> 
tamat niiden kannattajista menevät liiallisuuteen ja joutuvat harhateille, 



LUTHERIN USKONPUHDISTUS. 43 

niin kävi tässäkin. Luther oli kiivas ja pelkäämätön taistelunmies, mutta 
hän tahtoi ainoastaan hengenvoimalla^ sanalla ja kirjoituksella, ajaa asi- 
aansa sekä pysyttää sen yksinomaan uskonnon alalla. Mutta oli toisia, 
jotka ryhtyivät väkivaltaisuuksiin ja sekoittivat vielä muita asioita sen 
'yhteyteen. Jo Lutherin Wartburgi8sa ollessa syntyi Wittenbergissä levo- 
tonta menoa, jonka johtajana oli eräs kuDnianhimoinen mies, tohtori 
(Jarlstadi; hän tahtoi perinpohjin muuttaa kirkon olot ja laitokset. 
Naimattomuutta vastaan aljettiin saarnata ja kirjoittaa, jota Lutherkin 
kyllä hyväksyi; munkkilupauksia vastustettiin myöskin, ja sen joh- 
dosta luostarien asukkaat joukottain lähtivät kammioistaan maailmalle. 
Mutta pian ylioppilaat ja porvarijoukot alkoivat karkottaa kirkosta pap- 
peja, jotka lukivat messuja. Ja kun lisäksi Zwiehaun kaupungista oli 
saapunut Wittenbergiin muutamia vielä pahempia villitsijöitä, kävi tila 
arveluttavaksi. He hylkäsivät sakramentit, ellei usko ollut niiden pohjana, 
siis lastenkasteenkin, ja raamatusta he eivät pitäneet suurta lukua, koska 
muka Jumala heitä suorastaan johti. Maailmaa kohtaisi, sanoivat he, 
verinen puhdistus, jota toimeenpanemaan Jumala kenties käyttäisi Turkki- 
laisia, mutta sen jälkeen olisi yksi usko valtaan pääsevä. Tämän hur- 
juuden sai Luther palattuansa Wartburgista taukoaman, saamattuaan sitä 
vastaan kahdeksan päivää yhtämittaa. 

Mutta ennen pitkää, v. 1525, suuri osa Saksan talonpoikia nosti 
kapinan herrojansa vastaan, vedoten hekin raamatun oppiin rakkaudesta 
ja yhdenvertaisuudesta ihmisten kesken. Kiihtynyt mieliala oli talonpo- 
jissa kauan aikaa vallionut ja useita kertoja ennenkin se oli puhjennut 
esiin sekä Saksassa että muissakin maissa. Mutta nyt kun kaikki van- 
hat olot näkyivät joutuvan häviön omiksi, kun Luther, vähäpätöinen 
munkki, saattoi kutsua paavia Antikristukseksi ja mahtavia kirkollisia ruh- 
tinaita kevytmielisiksi, irstaiksi ihmisiksi, nyt hekin arvelivat vapauden 
ajan itselleen tulleen; ja kansankiihottajat, joita tähän aikaan paljon liik- 
kui, puhuivat heille, evankeliumeihin vedoten, yhdenvertaisuudesta, vapau- 
desta ja tasa-arvoisuudesta. Liike alkoi Etelä- Saksassa Schwabissa, jossa 
läheisen Sweitsin talonpoikien vapaa asema tunnettiin, se kun täälläkin ke- 
hotti samallaista tavottelemaan. Talonpoikien vaatimukset olivat kirjoitetut 
12:neen eri pykälään, jotka pääasiallisesti tarkoittivat feodaalirasitusten pois- 
tamista sekä uskonnollista vapautta. Näitä leviteltiin painettuina »kansan 
miehen julistuskirjana» ympäri Saksaa. Alustalaiset lakkasivat herroil- 
leen päivätöitä tekemästä sekä muita velvollisuuksiaan täyttämästä ja ryh- 
tyivät aseisiin. Kuljettiin joukkojen yhä lisääntyessä pohjoiseen päin. 
Johtajakseen he saivat erään hurjan uudistajan Tuomas Mumerin, joka 



44 YLEINEN HISTORIA. 

tahtoi maan päälle perustaa Jumalan valtakunnan, missä vapaus ja yh- 
denvertaisuus olisi olemassa; kaikki esteet, jotka sitä vastassa olivat, piti 
tieltä raivattaman; ja näihin esteisiin kuuluivat ruhtinaat ja herrat, vie- 
läpä sellaiset miehet kuin Luther ja Melankton, jotka muka olivat näiden 
kätyreitä. Hävittäen ja polttaen talonpoikaisjoukot riehuivat mitäkSSn 
sääliä osottamatta; aatelisten linnat ryöstettiin, itse isännät surmattiin. 
Eräs kreivitär Helfenstein lankesi polvilleen talonpoikien eteen, kurottaen 
lastaan heidän eteensä, ja kreivi tarjosi 30,000 guldenia lunnaiksi hen- 
gestään, mutta suotta. Kosto tuotti tyydytystä, ja talonpoikien keihäistä mo- 



paikitn kHVml. (Huii 



net ritarit saivat surmansa. Luther vastusti jyrkästi talonpoikien tekoja, 
asettuen kokonaan herrojen kannalle, ja kehotti esivaltaa käyttämään 
niitä kukistaakseen sitä voimaa ja valtaa, jonka se oli saanut. Kun ritarit 
olivat saaneet sotavoimansa yhdistetyiksi, eivät talonpojat voineet mitään. 
Keski-Saksaan Main-virran seuduille asti he olivat kulkeneet, mutta Fran- 
kenhausenin luona he kärsivät suuren tappion; melkoinen osa kaatui 
taistelussa, toisia joutui vangiksi, niiden joukossa Miinzer, joka mestattiin. 
Talonpoikien asema tuli tämän kapinan kautta monessa paikassa vaan 
huonommaksi. 

Vielä tämänkin jälkeen ilmeatyi useita levottomuuksia, jotka 
olivat uskonpuhdistuksen yhteydessä. Raamatun lauseita selitettiin eri 



LUTHERIN 08K0NPUHDISTUS. 45 

tavalla: syvälliBiS jumaluusopillisia opinkappaleita otettiin jälleen tut- 
kittaviksi, niinkuin 5:nnellfi ja 6:ntiella vuosisadalla; syntyi eri lahkoja, 
joista varsinkin n. n. andbaptistit eli kasteen-uudistajat herSttivSt suurta 
huomiota. Näitfi oli monessa kaupungissa, vaikka pieni joukko kussa- 
kin; mutta he olivat keekenään yhteydessä. Miinsterin kaupungissa 
WeBtfaliBBa oli myöskin sellainen joukko; se lisääntyi nopeasti ja sai vih- 
doin kaupungin haltuunsa päästyään virkamiesten vaalissa voitolle. ErSs 
hurjapää KnipperdoUingk valittiin v. 1535 pormestariksi. Suuri puh- 
distus alkoi nyt kaupungissa; piispa, kaikki rikkaat ja muutkin, jotka 
eivät antaneet itseänsä uudestaan kastaa, ajettiin jumalattomina kaupun- 
gista. >Pois te Esaun lapset», he sanoivat, «perintö kuuluu Jaakobin 



Knrpptrdsllintk jt luhuit Lardanrtti. 

lapsille.! Kirkot ja luostarit ryöstettiin, kaikki kirjat poltettiin paitsi 
raamattua. Yksityisomaisuuden he hävittivät, tehden kaikki yhteiseksi, 
ja vihdoin he julistivat monivaimoisuudenkin luvalliseksi. Mutta pian 
tulivat Kölnin arkkipiispan, Clewen ruhtinaiden ynnä Munsterin piispan 
joukot piirittämään kaupunkia. Muuan lioUa nti lainen leipuri Juhana 
Mathiesen, joka oli varsinainen johtaja, kaatui, kun hän yksin keihäs 
kädessä hyökkäsi kaupungin ulkopuolelle; hän näet piti itseänsä haavoittu- 
mattomana, koska muka itse isä Jumala oli käskenyt hänen karkottamaan 
viholliset. Hänen jälkeensä tuli eräs Juhana Bochold, nuori Leydenistä 
kotoisin oleva räätäli, johtajaksi, ja nyt hurjuus kohosi korkeimmilleen. 
Koko kaupunki oli kuin houruinhuone; Juhana oh muka maailman 
kuningas tuhatvuotisessa valtakunnassa ; Davidin valtaistuimella hän istui 



46 YLEINEN HISTORIA. 

Miinsterin torilla tuomioita lausumassa, kultaiset ketjut kaulassa ja maan- 
pallo kädessä; ja kun hän huomasi, ettei hänellä ollut arvonsa mukaista 
pukua, neuloi hän itse sen; kevytmielistä menoa ja verenhimoa osotta- 
vaa menettelyä tavattiin vuoroin hurskaudentöiden kanssa. Köyhä 
kansa joutui ankaran piirityksen johdosta suureen nälänhätään, ja kun 
yksi »kuninkaan» monista puolisoista tämän johdosta kerran lausui, ettei 
hän luullut sen olevan Jumalan tahdon mukaista, että köyhä kansa jätet- 
täisiin niin suureen kurjuuteen, toi kuningas hänet torille, pakotti hänet 
lankeamaan polvilleen väestön keskellä ja katkaisi hänen päänsä. Toiset 
»kuningattaret» lauloivat kunniaa Jumalalle, ja koko kansa tanssi ruu- 
miin ympärillä. — Viimeiseen asti koettiin puolustaa kaupunkia, ja lopuksi 
oli nälänhätä niin suuri, että kuolleiden lihaa jaettiin säännöllisesti. Mutta 
15 kuukautta piiritystä kestettyään täytyi sen antautua. Juhana Bochold 
joutui vangiksi ja sai^ surmansa Miinsterin torilla, kun häntä ensin oli 
julmalla tavalla kidutettu. Hurja meno loppui tämän jälkeen, mutta 
samassa uskonpuhdistuskin hävisi kaupungista. 

Nämät seikat eivät suurestikaan ehkäisseet Lutherin opin säännöl- 
listä leviämistä, vaikkakin, sen viholliset tahtoivat tehdä uskonpuhdistajia 
syypäiksi kaikkiin häiriöihin. Keisari taas oli muiden toimiensa tähden 
pakotettu toistaiseksi sallimaan sen vapaasti kehittyä. Kaarle Vinnellä oli- 
kin niin paljon ja niin monellaisia asioita huolehdittavana, ettei monella- 
kaan ruhtinaalla ole ollut sellaista hallitustaakkaa. Hänen valtakuntansa 
oli laaja ja siinä monta eri kansallisuutta ja kullakin omat tapansa ja 
laitoksensa, joita he eivät sallineet loukattavan. Mutta hänellä oli vihol- 
lisiakin joka taholla; lännessä oli varottava Ranskan kuninkaan Frans 
I:sen hyökkäyksiä; Itävallan perintömaita ahdisteli Turkin mahtava sult- 
taani Soliman II, Sisiliaa ja Neapelia taas Välimerellä liikkuvat muham- 
medilaiset merirosvot. Paavin kanssa vallitseva ystävyys oli usein hor- 
jumassa; oikullista Englannin kuningasta Henrik Villittä oli pysytettävä 
Uitossa; Amerikan laajoja siirtomaita varten oli hallinnollisia ohjeita ja 
määräyksiä annettava; Alamaiden levottomia kaupunkikuntia oli valvot- 
tava ja kuriin tottumatonta sotajoukkoa järjestykseen taivutettava. Mek- 
sikosta Unkariin ja Hollannista Tunisiin asti oli hänen johdettava mo- 
nellaisia asioita ja vielä moniin yrityksiin hankittava suuria raha- 
summia. Tähän lisäksi tuli uskonpuhdistus, johon keisari ei muuta kuin 
ajoittain saattanut huomiotaan kiinnittää. Sen johdosta se voipikin suu- 
resti edistyä. 

Speierin valtiopäivillä v. 1526 otettiin uskonnon-asia taas esille, 
mutta enemmistö oli nyt suopea uudelle opille, ja päätökseksi tuli, että 



LUTHERIN D8KONPDHDI8TD8. 47 

jokainen valtiosSAtj' sai «lää, hallita ja käyttäytjrS, niinkuin hän Jumalalle 
ja keisarilliselle majesteetille saattoi vastata, kunnes yleinen kokous asian 
ratkaisisi. Mutta v. 1529 Kaarle V:nnen asema oli hyvin edullinen 
— Ranskan kuninkaan kanssa oli samana vuonna tehty etuisa rauha, 
ja Unkarissa hän oli saanut veljensä valituksi kuninkaaksi — ja nyt hän 
pA&tti tehdä lopun kerettiläisyydestS Saksassa. Hän kutsui mainittuna 



Kuri* V J> puti Ctoatn VII rituibvit hbhu tuhlakulkuemn B*l*inuD. (ErlliU puuplirrMHrJuU.) 

vuonna uudestaan Speieriin valtiosäädyt, joissa katolilaisilla tällä ker- 
taa oli enemmistö; päätös tehtiinkin sellainen, että sen mukaan el 
mitäkään uudistuksia eikä muutoksia saataisi panna toimeen, ennenkuin 
yleinen kansallinen kokous lausuisi ratkaisevan tuomionsa Lutherin ja 
paarin välisessä asiassa. Tätä päätöstä vastaan katolisesta kirkosta eron- 
neet panivat vastalauseen eli protestin, jonka johdosta heitä aljettiin kut- 
sua protestantiksi. 



48 YLEINEN HISTORIA. 

Seuraavana vuonna 1530 olivat valtiosSSdyt kokoontuneet Augs- 
burgiin. Tätä kokousta varten oli Lutherin ystävä, oppinut ja maltilli- 
nen Filip Melankton, laatinut tunnustuskirjan, jossa esitetään ne koh- 
dat, joissa Lutherin opintunnustajat erosivat muista. Tämä kirjoitus, 




Filip Mdtnkttn. (Hilbtlnin kynlpihrokMn mukun.) 

joka vieläkin on lutheri laisen kirkon tunnustuskirjoja, muun 
Suomessa, luettiin julki kokouksessa; sitä kumotakseen ja puolustaakseen 
katolisen kirkon opinkappaleita Eck kirjoitti vastakirjoituksen. Melank- 
ton taas puolestaan sepitti Augsburgin uskontunnustuksen apologian 
eli puolustuksen. Mutta valtiopäivien päätös ei ollut protestanteille 



Tleinea hiBtoria II. - 



50 YLEINEN HISTORIA. 

edullinen, sillä Wormsissa tehty päätös oli nyt toimeenpantava, s. o. Lut- 
herin oppi oli perinpohjin hävitettävä. Mutta kun useat protestanttiset 
ruhtinaat seuraavana vuonna 1531 kokoontuivat Schmalkaldin kaupun- 
kiin keskustelemaan yhteisestä uskonnon-asiastaan ja tekivät liiton aseiUa- 
kin sitä puolustaakseen jos tarvittaisiin, myöntyi keisari, jolla paraillaan taas 
oli Turkkilaisten kanssa tekemistä, n. k. Numbergin interimiin v. 1532. 
Sen mukaan he toistaiseksi saivat vapaasti uskontoaan harjoittaa. 

y. 1544 Kaarle V vihdoin oli vapaa sekä idän että lännen puolelta, 
jonka vuoksi kerettiläisyyteen oli nyt käytävä käsiksi. Yleinen kirkollis- 
kokous kutsuttiin paavin käskystä Tridentin kaupunkiin, joka on Etelä- 
Tyroolissa. Sinne kokoontui hyvin lukuisasti katolisia piispoja ja pap- 
peja, varsinkin Italiasta, jonka vuoksi protestantit eivät katsoneet voivansa 
sinne mennä; he lähettivät kirjoituksen keisarille, jossa he kieltäytyivät 
alistumasta sen päätöksiin, se kun paavin kokoonkutsumana oli puolu- 
eellinen. Nyt ei voitu sotaa välttää, sillä keisari piti protestantteja uppi- 
niskaisina alamaisina, joita oli rangaistava; hän sanoi vaan tahtovansa 
sodalla pakottaa kuuliaisuuteen muutaman kapinallisen ruhtinaan. Saksin 
vaaliruhtinaan Juhana Fredrikin ja Hessenin maakreivin Filipin, protestant- 
tisen liiton johtajat, jotka jo olivat valtiokiroukseen julistetut. 

Protestanteilla kävi sota onnettomasti, sillä heidän pääjohtajansa 
Saksin vaaliruhtinas ei ollut johtoon kykenevä; heidän toiminnassaan 
tuli myöskin näkyviin epävarmuutta ja herkkäuskoisuutta, he kun luottivat 
liiaksi keisarin puheisiin, joka tahtoi pidättää heitä lupauksilla, kunnes hän 
saisi joukkonsa valmiiksi. Ja vihdoin heidän uskonveljensä Moritz, Saksin 
herttua, petti heidät, hän kun ryhtyi keisaria auttamaan, toivoen kenties 
siten saavansa etuja, vaikka hänen vaikuttimistaan ei olla täysin selvillä. 
MUhlbergin luona v. 1547 Kaarlen espanjalaiset ratsujoukot tuhosivat 
protestanttien sotavoimat, ja molemmat johtajat joutuivat vangiksi. 

V. 1548 oli Kaarle Vinnen valta siten korkeimmillaan; ulkomaisilta 
vihollisilta hän oli rauhassa, kapinallinen Pohjois- Saksa masennettu ja 
protestanttien johtajat vankina. Hän käytti kuitenkin voittoansa joten- 
kin kohtuullisesti, antaen omin päinsä paavia kuulustamatta maltillisten 
lutherilaisten ja maltillisten katolilaisten valmistaa väliaikaisen kirkkojär- 
jestyksen, n. k. Augsburgin interimin, jonka kautta molemmat kirkot 
saataisiin liittymään toisiinsa. Mutta se herätti vastenmielisyyttä molem- 
milla tahoilla eikä saanut suurtakaan merkitystä. 

Yhfäkkiä asema kuitenkin kokonaan muuttui, ja sen sai edellä- 
mainittu Saksin herttua Moritz aikaan. Kaarlen liittolaisena hän oli läh- 
tevinään interimiä vastaan niskoittelevaa Magdeburgia piirittämään, saa- 



LUTHERIN USKONPUHDISTUS. 51 

dakseec ayyn sotajoukkojen kokoamiseen; mutta samaesa hän teki sopi- 
muksia protestanttien ja Hanskan kuninkaan Henrik II:sen kanssa. 
Kaikki oli käynyt niin salassa, ettei keisarilla ollut aavistustakaan, ennen- 
kuin Moritz V. 1552 joukkoineen ilmestyi Etelä-Tyrooliin Innsbruckin 
kaupungin edustalle, jossa Kaarle V silloin makasi sairaana. Töin tuskin 
hän pääsi yöllä pakenemaan kuljetuttamalla itseänsä sateisella säällä yli 
lumipeitteisten i 



SricilR lurthn Mtrlti. (LuuHanrtl Imi Cramckln blunii puuplIrrM.) 

Moritz käytti voitollista asemaansa sovittaakseen v. 1547 tekemänsä 
petoksen; hfin ei tyytynyt väliaikaisiin myönnytyksiin, vaan vaati vakaan 
rauhan protestanteille. V. 1552 tehtiinkin ensin Pas3a%i3sa sopimus, jota 
V. 1555 seurasi Augsburgin uskonrauha. Lutherin opin tunnustajat saivat 
tämän kautta uskon vapauden, mutta opin leviämistä estettiin sen kautta, 
että maan uskonto jätettiin ruhtinaan määrättäväksi. Ne katoliselle kir- 
kolle kuuluneet maat, jotka silloin olivat tulleet lutherilaisten haltuun, 
olivat heillä pysytettävät; mutta jos vastedes, Passaun sovinnon jälkeen, 



52 YLEINEN HISTORIA. 

joku arkkipiispa, piispa tai muu hengellinen virkamies kääntyisi uuteen op- 
piin, oli hänen maansa jäävä katoliselle kirkolle. Tämä n. k. reservatum 
ecclesiaaiicum oli vastedes uskokuntien kesken alituisena riidan-aiheena, 
samaten kuin jotkut muutkin ahtaat määräykset, varsinkin se, että refor- 
meeratun kirkkokunnan jäsenet jäivät uskonvapautta vaille. Runsaammin 
kuin puoli vuosisataa kuitenkin elettiin Augsburgin päätösten nojassa, kun- 
nes dO-vuotinen sota alkoi, joka lopullisesti ratkaisi uskonnolliset riita-asiat. 



V. 
Lutherin opin leviäminen. 

Uskonpuhdistus leviää Saksassa ja syyt sen leviämiseen. — Se voittaa alaa Saksan 
ulkopuolella. — Tanskan kirkko muutetaan protestanttiseksi. — Uskonpuhdistuksen 
aatteet tulevat Ruotsissa tunnetuiksi. — Kustaa Vaasa suosii uskonpuhdistajia. — 
Yesteroosin recessi. — Katolisuus on heikko Suomessa. — Martti Skytte. — Kustaa 
Vaasa ottaa kirkonomaisuutta. — Mikael Agrikola. — Paavali Juusten. — Uskon- 
puhdistuksen merkitys. 

Silläaikaa kuin kirkon yhteyttä koetettiin keisarin välityksellä saada 
Saksassa palautetuksi, Lutherin oppi levisi leviämistään. Saksissa ja 
Hessenissä, jotka olivat sen emämaat, kirkolliset olot ensin järjestettiin 
Lutherin mielipiteitten mukaan, ja parin vuosikymmenen kuluessa pani- 
vat kaikki Pohjois- Saksan ruhtinaat maittensa kirkossa samat muutokset 
toimeen. Niinpä Mecklenburg, Pommeri, Holstein ja vähän myöhemmin 
Brandenburg liittyivät uuteen oppiin. Suurissa valtakaupungeissa seu- 
rattiin ruhtinaitten esimerkkiä; Magdeburgissa muutos tapahtui jo v. 1524, 
Braunschweigissa v. 1528, Hamburgissa, Lybeckissä y. m. vähän myöhem- 
min. Lutherin järjestämä kirkko tarjosi ruhtinaille monta maallista etua, 
jotka heidän kantaansa paljon vaikuttivat, sillä papisto menetti uskon- 
puhdistuksen kautta suuren valtiollisen merkityksensä ja ruhtinaat saivat 
kirkon ylimmän johdon käsiinsä, mikä melkoisesti lisäsi heidän itse- 
näistä asemaansa. Ruhtinaista tuli, niinkuin Luther sanoi, »hätäpiispoja» ; 
maallinen esivalta nimitti piispat ja papit, kirkon omaisuus joutui valtiolle, 
joka osaksi käytti sitä koulujen, sairashuoneiden ynnä muiden laitosten 
ylläpitämiseksi. Uskonpuhdistus tuli siten auttamaan ja antamaan 



54 YLEINEN HISTORIA. 

vauhtia Saksan ruhtinasten itsenäisyysharrastuksille, jotka jo keski-ajalla 
olemme oppineet tuntemaan; keisarinvalta taas, joka kannatti Saksan yhte- 
yttä lujan keskihallituksen nojassa, liittyi katolisen kirkon asiaa ajamaan. 
Mahtavimmista ruhtinaista pysyi ainoastaan Baijerin ruhtinas katolisen 
kirkon ystävänä, mutta hänen naapurinsa Wiirtembergin ruhtinas muutti 
maansa kirkon protestanttiseksi. Valtakaupungeissa taas uskonpuhdistus 
voitti alaa etupäässä porvaristossa, joka oli kaupungin hallituksesta syr- 
jäytetty; ja samassa kuin se taisteli uuden opin puolesta, taisteli se 
useimmiten myöskin vanhaa kauppaylimystöä vastaan, josta yksinomaan 
valittiin jäsenet kaupunkien maistraatteihin, jotka taas johtivat kaikkia 
kaupungin asioita. Joka paikassa olivat valtiolliset seikat tehokkaasti 
edistämässä uskonpuhdistusta, sillä verraten harvassa oli niin yksinomaan 
aatteenmiehiä kuin Luther ja Melankton, jotka puhtaan uskonnollisen 
vakaumuksensa johdosta katolisen opin hylkäsivät. Muissa maissa sama 
ilmiö tulee niinikään näkyviin. 

Uusi oppi levisi nopeasti Saksan rajojen ulkopuolellekin. Kirjapai- 
nojen kautta voitiin kirjallisuudentuotteita levittää etäisiinkin maihin; 
saarnamiehiä niinikään ilmaantuu, jotka tutustuttavat kansoja uusiin 
aatteisiin. Ranskan rajoilla asti Elsassissa ja Lothringissa tavattiin ennen 
pitkää Lutherin opin tunnustajia, idässä taas se levisi Böömiin, josta 
Hussin oppikaan ei kokonaan ollut hävinnyt, sekä Unkariin ja Sieben- 
biirgiin asti. Jo v. 1525 Saksalainen ritarikunta Preussissa hengellisenä 
valtiona loppui; sen suurmestari Albrekt Brandenburgilainen kääntyi 
näet silloin Lutherin oppiin ja rupesi maallisena ruhtinaana Puolan ku- 
ninkaan vasalliksi; sekä Puolan kuningas että Danzigin ja Elbingin mah- 
tava porvaristo olivat häntä ahdistaneet, jottei hän nähnyt muuta pelas- 
tuksen keinoa olevan. Ritarit menettivät maansa ja saivat lähteä maail- 
malle, samoin kuin munkitkin luostareista, jotka hävitettiin. Vähän 
myöhemmin hävisi myöskin Kalpariston hengellinen valtio Viron-, Liiwin- 
ja Kuurinmaassa. Eräs saarnamies oli Räävelissä ensin alkanut julistaa 
Lutherin oppia, jonka kaupungin porvarit pian omistivat. Sieltä se levisi 
ulommaksi, ja viimeinen suurmestari Gotthard Kettler kääntyi itse sii- 
hen, ruveten Kuurinmaan ruhtinaana Puolan vasalliksi. Saksalaisten 
herruus täällä kuitenkin säilyi, vaikkakin ritarikunta oli hävinnyt, siUä 
ritarien jälkeläiset asuskelivat maallisina herroina linnoissaan ja karta- 
noissaan, pitäen talonpoikia orjuudessa, niinkuin ennenkin. 

Saksasta levisi uskonpuhdistus Skandinavian maihin jo muutamia 
vuosia Lutherin ensimmäisen esiintymisen jälkeen. Kristian II, julma 
tyranni, joka kukisti Ruotsin, kutsui jo v. 1520 uuden opin saarnaajan 



LDTHERIH OPIN LEVIÄMINEN. 55 

KödpenbamioaaD. H&net syöstiin kyllä valtaistuimelta v. 1523, mutta 
bäneD seuraajansa Fredrik I osotti samaa harrastusta. Luostarit hävi- 
tettiin, pappien naimakielto poistettiin ja piispat alistettiin kuninkaan 
tuomittaviksi; v. 1536 Kööpenhaminaan kokoontuneet valtiosäädyt päätti- 
vät, että kirkon liiat tilukset piti otettRman valtiolle. Kirkolta ja luosta- 
reilta saatuja varoja käytettiin pääasiallisesti oppilaitosten edistämiseksi. 
Lutherin ystävä, tohtori Bugenhagen, kutsuttiin järjestämään Tanskan 
kirkon oloja, ja vuonna 1539 säädetyn ordinantian kautta ne lopullisesti 
saatiin vakaantumaan. — Tanskassa ei kuninkaan valta suuresti vahvistunut 



uskonpuhdistuksesta, vaan siitä hyötyi etupäässä aatelisto, joka peri papis- 
ton entisen valtiollisen merkityksen ennen itse saavuttamassa lisäksi. 

Ruotsissa muutamat Lutherin oppilaat alkoivat vuoden 1520 vaiheilla 
julistaa uutta oppia. WittenbergiQ yliopisto oli alusta asti saavuttanut suu- 
ren maineen, jonka vuoksi opinhaluisia miehiä Ruotsista ja Suomesta 
lähti sinne; niinpä eräs ruotsalainen sepänpoika Örebrosta, Olaus Petri, 
oli Wittenbergi3sä siihen aikaan kuin Luther siellä väitelmänsä julki nau- 
lasi. Kolme vuotta opiskeltuansa hän palasi kotimaahansa ja pääsi Streng- 
näsin katedraalikoulun johtajaksi; hänen veljensä Laurentius Petri sekä 
hänen esimiehensä Laurentius Ändreae liittyivät hänen mielipiteisiinsä. 
Myöskin kuningas Kustaa Vaasa näytti niitä suosivan, ja hallitsijan vai- 
kutuksesta uskonpuhdistus varsinaisesti pauliinkin toimeen. 



KuiUi Viui. (SlmiR-alku 



LUTHERIN OPIN LEVIÄMINEN. 57 

Ruotsin kirkossa oli tietysti samoja epäkohtia kuin muuallakin, vää- 
risteltyjä opinkappaleita, taitamattomuutta, laiskuutta ja paheita papeissa 
ja munkeissa; mutta täällä eivät nuo kaikki puutteellisuudet olleet pääs- 
seet kehittymään siihen mittaan kuin muualla, eikä yleinen mielipidekään 
kansassa halveksinut kirkkoa, niinkuin Saksassa; sanalla sanoen Ruot- 
sissa katolinen kirkko ei ollut siihen määrään kypsynyt häviöön kuin 
Saksassa. Mutta uskonpuhdistus tarjosi hallitsijalle paljon etuja, joita 
hän tähän aikaan tarvitsi. Kustaa Vaasa, joka oli laskenut perustuksen 
Ruotsin kansalliselle itsenäisyydelle tekemällä lopun Kalmarin unioonista, 
tahtoi vielä murtamalla katolisen kirkon vallan ja vapauttamalla maansa 
paavin vallasta vahvistaa työtänsä. Katolinen papisto, Upsalan arkkipiispa 
etupäässä, oli unioonin ajalla ollut kansallisen asian pahimpia vastustajia; 
mutta uskonpuhdistuksen kautta kuningas saisi tuon mahtavan säädyn 
masennetuksi. »Kirkko ja luostarit olivat rikkaita, mutta valtio oli autio 
ja voipunut»; kuningas oli vapaussodan kautta velkaantunut; ja uskon- 
puhdistuksen kautta hän saisi kirkon liiat omaisuudet valtion huostaan. 
Mutta näiden etujen ohessa Kustaa epäilemättä oli selvällä järjellään 
tajunnut Lutherin opin totuuden ja tullut siitä vakuutetuksi. Kuningas 
oli kuitenkin varovainen. Hän ei ryhtynyt väkivaltaisiin toimiin katolista 
kirkkoa vastaan, vaan suosi uskonpuhdistuksen miehiä auttamalla heitä 
sekä antamalla heille tärkeitä virkoja ; niinpä hän otti Laurentius Andreaen 
kanslerikseen, ja Olaus Petri taas pääsi Tukholmaan saarnamieheksi. 
Eikä uudesta opista Kustaa Vaasan aikana puhuttukaan mitään. Mutta sit- 
tenkin papit, jotka huomasivat kuninkaan aikeet, vehkeilivät häntä vastaan 
ja yllyttivät kansaakin. Kustaa Vaasalla olikin monta kapinaa kukistetta- 
vana, varsinkin Taalainmaassa, jonka talonpojat tunsivat oman arvonsa ja 
mahtinsa, he kun unioonin aikana etupäässä olivat taistelleet Tanskalaisia 
vastaan, ja heidän avullaan Kustaakin oli vapautustyönsä saanut aikaan. 

Vihdoin v. 1527 kuningas tahtoi JVesteroosin valtiopäivillä saada 
kirkollisen asian selvitetyksi. Täälläkin hän vakuutti, ettei hän tahtonut 
tuoda uutta oppia valtakuntaan, vaan oli antanut saarnata Jumalan 
puhdasta sanaa sekä pappien elämää valvonut. Koska hallitus tarvitsi 
varoja, pyysi hän valtiosäätyjä niitä hänelle myöntämään, sillä ilman uusia 
tuloja ei valtion hallintoa voisi hoitaa. Kaikki tiesivät kuninkaan tar- 
koituksen, ja pian alkoi vastustusta kuulua. Linköpingin piispa Brask, 
joka oli rohkein, väitti, ettei papistolla ollut ilman paavin suostumusta 
oikeus luopua tiluksistaan ; aatelistokin, kuninkaan siltä kysyessä, oli samaa 
mieltä. Mutta ennen pitkää Kustaa ankaralla puheella ja uhkaamalla 
luopua kruunusta sai valtiopäivät suostumaan; talonpojat ja porvaristo 



58 YLEINEN HISTORIA. 

suostuivat kirkon tiluksien peruuttamiseen päästäkseen itse lisäverotuk- 
sesta vapaiksi; aatelistonkin kuningas sai puolelleen suostumalla jättämään 
sille osan kirkolta otettavista maatiloista. Siten saatiin toimeen päätös, 
joka on tunnettu fVesteroosin recessin nimellä. Kuningas sai sen mu- 
kaan ottaa kirkon liian omaisuuden, jonka päätöksen hän ankaruudella 
pani toimeen; aatelisto sai takaisin ne tilukset, jotka v. 1454 jälkeen oli- 
vat lahjoitusten kautta heiltä tai heidän suvuiltaan kirkolle joutuneet; 
Jumalan puhdasta sanaa piti valtakunnassa saarnattaman. Lisäyksessä 
recessiin sanotaan, että kuningas tuli paavin asemasta kirkon päämieheksi, 
ja papisto maallisten tuomioistuinten alaiseksi; piispojen linnat joutuivat 
kuninkaalle. Lutherin kirkon periaatteita tässä noudatettiin, mutta hänen 
opistaan ei mainita mitään. Vasta v. 1598 Upsalan kokouksessa Augsbur- 
gin uskontunnustus hyväksyttiin valtakunnan kirkon tunnustuskirjaksi, 
ja vasta tämän päätöksen kautta Ruotsi ja Suomi julkisesti liittyivät 
lutherilaisen kirkkoon. 

Samaan aikaan kuin Ruotsissa aljettiin myöskin Suomen kirkossa 
muutoksia toimeen panna uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaan. Täällä 
ei kansa kyllä ollut kypsynyt aatteellisempaa oppia itselleen omistamaan, 
sillä tuo ulkonaisilla menoilla vaikuttava katolisuuskin oli jäänyt sille 
hämäräksi; mutta Suomen kansa ei myöskään kyennyt käsittämään niiden 
muutoksien merkitystä, joita nyt pantiin toimeen, eikä sentähden ryhtynyt 
minkäänlaiseen vastarintaan, niinkuin Ruotsissa paikoittain oli tapahtunut. 
Pappienkin oppi ja asema olivat siksi vähäpätöisiä, etteivät hekään saat- 
taneet hallituksen määräyksiä ehkäistä. Agrikola mainitsee julkaisemansa 
Uuden Testamentin käännöksen alkulauseessa seurakunnissa löytyvän 
niin taitamattomia pappeja, »että he hyvin vähän tai eivät ollenkaan osaa 
latinankieltä,» jonka vuoksi he huolimattomasti ja ilman intoa opettavat 
seurakuntalaisiaan. Toiset taas eivät olleet ollenkaan viitsineet saarnata 
eivätkä olleet antaneet kurjan kansan oppia edes Isä Meidän rukousta 
tai uskonnon tärkeimpiä opinkappaleita. »Löytyypä sellaisiakin», jatkaa 
hän, »jotka ovat niin epärehellisiä ja tavottelevat tyhjää kunniaa ja etua, 
etteivät tahdo itse oikein hoitaa velvollisuuksiaan eivätkä salli toistenkaan 
saarnata Jumalan sanaa.» Vielä lisäksi oli siihen aikaan, kuin Kustaa 
Vaasa tuli hallituksen, Suomen piispanistuin avoinna, joten ei siltäkään 
taholta vastusta tullut. 

Kuningas asetti ensin väliaikaisen piispan Turkuun, mutta v. 1528 
hän määräsi erään Martti Skytten vakinaiseksi. Tämä oli tosin katoli- 
lainen ja hän asetettiin virkaansa katolisilla juhlamenoilla sekä pysyi uskol- 
lisesti munkkilupauksissaan koko elämänikänsä, — Skytte kuului domi- 



LUTHERIN OPIN LEVIÄMINEN. 59 

nikaanimunkistoon — mutta hän oli sävyisä ja suopea mies, joka ei 
vastustanut kuninkaan säädöksiä. Jumalanpalvelus menetti vähitellen 
ulkonaisen loistonsa; monet juhlallisuudet ja messut lakkautettiin, eikä 
juhlakulkuja enää nähty, niinkuin ennen; vihkivesiastia hävisi kirkon 
eteisestä j. n. e. Tärkeimpiä muutoksia oli se, että kansan kieltä aljettiin 
käyttää kirkonmenoissa. 

Ankarammin menetteli kuningas Suomen kirkkoa kohtaan riistäes- 
sään siltä sen omaisuutta. Jo Martti Skytten täytyi suostua kuninkaalle 
vuosittain suorittamaan jotenkin runsaan osan piispantuloistaan, muun 
muassa 1000 markkaa rahaa sekä lisäksi viljaa. Kuninkaan lähettämät asia- 
miehet kulkivat pitkin maata ottamassa kruunulle Vesteroosin päätöksien 
nojassa kirkon ja luostarien tiluksia ja pappein liiallisia tuloja. On laskettu 
kuninkaan ottaneen Suomen kirkolta yhteensä 601 tilusta ynnä niihin 
kuuluvat 42 torppaa. Kuusiston kartano siihen kuuluvine taloineen 
otettiin muun muassa kruunulle, ja linnan muurit hajoitettiin maan tasalle; 
kuningas käskee lähiseudun talonpoikia olemaan apuna hävittämistyössä. 
Tämä osotti sitä, että Turun piispan keski-aikainen mahtava valtiollinen 
merkitys oli mennyt. Luostarit lakkautettiin ja niiden rakennukset käy- 
tettiin muihin tarkoituksiin; Raumalla esim. tehtiin iuostarirakennuksesta 
kirkkoherran virkatalo; munkit taas saivat tavallisesti papinpaikkoja 
maaseuduilla. Ainoastaan Naantalin naisluostari sai vielä olla olemassa 
ja pitää osan tiluksistaankin, koska sen veljillä ja sisarilla maailmalle 
ajettuina oli vaikea tulla toimeen. 

Mutta Kustaa kuningas ei tyytynyt yksinomaan tilusten perimiseen 
kruunulle, vaan myöhemmin hän melkein ryöstämällä otti kirkoista niiden 
kalleuksiakin, kulta- ja hopea-astioita, kruunuja y. m. koristuksia, joita 
hurskaat ihmiset olivat aikojen kuluessa lahjoittaneet; v. 1554 otettiin 
yksin tuomiokirkosta 1520 luotia hopeata ja muista kirkoista samassa 
suhteessa. Kaikki nämät vietiin kuninkaan rahakammareihin Tukholmaan. 
Seurakuntalaiset eivät tällaisesta ryöstöstä olleet hyvillään, mutta kunin- 
gas, joka varsinkin vanhemmaksi tultuaan muuttui yhä ahneemmaksi, ei 
siitä välittänyt. 

Ulkonainen puoli katolisesta kirkosta oli pian hävitetty, mutta uusi 
oppi ei yhtä pian päässyt kansan mieleen juurtumaan, vaan siinä tar- 
vittiin muutamia miespolvia. Turussa saarnasi puhdasta oppia ensiksi, 
V. 1525 vaiheilla, Lutherin ja Melanktonin oppilas Pietari Särkilahti^ 
joka oli opiskellut Wittenbergissä, siellä saavuttanut maisterinarvon sekä 
kotimaahan palattuaan päässyt tuomiokirkon papiksi; mutta paljon hänen 
toiminnastaan ei muuten tiedetä. Suomen varsinainen uskonpuhdistaja 



60 YLEINEN HISTORIA. 

oli Mikael Agrikola, joka syntyi v. 1510 vaiheilla Pernajan pitäjässä 
Uudellamaalla, jossa hänen isänsä oli köyhä kalastaja. Hän kävi ensin 
Viipurin koulua, ja siirtyi myöhemmin Turkuun, jossa hän pääsi Martti 
Skytten kirjuriksi. Skytten toimesta ja hänen kustannuksellaan Agrikola 
lähti , jatkamaan lukujaan Wittenbergiin, jossa hän tutustui ja mielistyi 
uskonpuhdistuksen oppiin. V. 1539 hän sai siellä maisterinarvon sekä 
hyvät suositukset Lutherilta ja Melanktonilta, jonka vuoksi hän Suomeen 
palattuaan pääsi ensin Turun katedraalikoulun rehtoriksi ja v. 1550 
Skytten kuoltua piispanviran hoitajaksi sekä vihdoin v. 1554 piispaksi, 
jona hän oli kuolemaansa asti vuoteen 1557. 

Agrikolalla on suuri merkitys Suomen historiassa. Uutterana ja tai- 
tavana kirkonmiehenä hän koetti levittää oppia seurakunnan opettajiin 
ja kansaan. Sen vuoksi hän alkoi suomenkielellä kirjoja julkaista, nou- 
dattaen siten muiden uskonpuhdistajain esimerkkiä, jotka niinikään rupe- 
sivat kansan kieltä käyttämään kirjallisuudessa. Agrikola onkin tämän 
toimintansa vuoksi saanut »suomalaisen kirjallisuuden isän» nimen. 
Aapiskirjalla v. 1542 suomenkielinen kirjallisuus alkoi, mutta sitä seurasi 
ennen pitkää Rukouskirja, Lutherin katkismuksien käännös. Uuden Testa- 
mentin käännös v. 1548, ja myöhemmin osia Vanhasta Testamentista. Ollen 
Uudeltamaalta kotoisin Agrikola käyttää länsisuomen murretta kirjoissaan. 

Mikael Agrikola oli Kustaa Vaasan hyvässä suosiossa ja tämän 
kautta hän piispanviran saikin. Kuningas käytti häntä valtiollisissakin 
toimissa; niinpä hän v. 1557 lähetettiin muutamien muiden kanssa Mos- 
kovan suuriruhtinaan kanssa rauhasta sopimaan, mutta paluumatkalla 
hän kuoli Uudenkirkon pitäjässä lähellä Viipuria, jonka tuomiokirkkoon 
hänen ruumiinsa haudattiin. 

Toinen uskonpuhdistuksen mies Suomessa oli Paavali Jutcsten, 
joka yhdessä Agrikolan kanssa oli ollut Wittenbergissä sekä v. 1554, 
jolloin Kustaa Vaasa jakoi Suomen kahteen hiippakuntaan, tuli maamme 
toisen osan piispaksi, asettuen Viipurin asumaan. Kirjailijana on Juus- 
tenkin tunnettu, mutta hän kirjoitti etupäässä latinaksi eikä kansaa 
varten. Juustenin tärkein kirjallinen teos käsittelee Suomen keski-ajan 
piispoja, joita tietoja Porthan sittemmin täydensi ja julkaisi. Vuoteen 1576 
oli Juusten piispana, viimeiset vuodet Turussa, jonne hänet oli siirretty. 



Lutherin alottaman uskonpuhdistuksen kautta Pohjois- ja osa Etelä- 
Saksaa, Itämeren rantamaat, Skandinavian maat ja Suomi olivat eron- 
neet katolisesta kirkosta. Rooman paavi ei enää ollut näiden maiden 



LUTHERIN OPIN LEVIÄMINEN. 61 

tnfenS ^««5 €«f!ttte tyge/ fonoi lm ^Ok/Ce ^ »v^*f»»J 
fiMfet/cttcatetUe ofoeH/atä teiö^ piet p<it««m<iii fqw to^ 
IciMtTcflÄttHN^Ä • Ccd^rcrt* fq» paxmopm toiweIiret ^^ 
t^mee / 3<rcirm«init macdPo /eet<lee iqc eciffm to^OocM 
faitoa / trWlU on Ubvtifyam "Jftm, S«k iiii»« faiion eedle/ 
iSctÄ jjumaU ivoipt netfie ftoMifie 2lbra^mile bipfH yle|« 
berÄrte. n^ dmb< m6« Km» p«rtbtt paon toreU/^ocÄ^nm 
^ puu qutrt (t tege ^w« I^Ol^elme/ f< poif MJ<it«n y 14 tit^ 

Icen |)eiC(Cen. 

tnrn* tofinc4flÄrtt«tewcb^lWpÄr«»mor€«n/muttÄr«/ 
|0C4 minu ieWn cuIcim ombt/fe ivftl!<wenib>mMUa «n/tonga 
•II oU tnim fcluolinc rtngi c«n9anw/S<n ptee («tee pyN <>< 
|tel/f«ttrirtUca|l4m4.3ong« mffftton ^mtA^^fanl ia 
^nc pt'r« liigAd percamä/ta ^ pite tiilin» ofttMne cocomÄ/ 
inucra rvomcRct/ pie« (^«ncn qancmttfee tii!«« polMtn on. 

6iUo6t tuli >ri» (SftKUafl 3orbanq» >^n«fen tyg«/ 
mh ^n CAficMifq» M<i^' jnotw3o^nned weUi ^U / 
fanoO^ltnine MnitQcn (tnaloa CafttttAf ia fme tolcc mfnu 
mcni^nin wa(iafi>rueM fanot ^cnelle /e«Ui nyc/QtUe 

ttän fopi mdO^ / coOft < wmiM<^«u^ («'«^ Hm M 
falU>ine«, 

> cofca 3erii« CAf^ettP ob7ylef«|!at' M coc|^ t»«t^(l^ 
jM C4Q0 / ntn Zaiaac aaUnit fyend / in ^ n^f^' 3umai<m 
^ötgcn oUfaflooan nmqoin tnecttfen / ia ttiUoan ^tn pi 7«b< «• 
Ien*. ytcctQO I Am' CoäM^^fonot / Ccmc on minun rtt/ <nai.i« 
coe potom / ioffa mtnnl on ^uc fofq[o. 

« ^ittAiuiffm ) Ccmc piM oIcQtMi ^utttttlfe irt vtttaä tncrR/ 
fttti Cix^tn* felflcfruM «1* hillut /<«fcA fcncabtfnen etatna oCf^ 
ptu att 9]fn«go04M / »««n mc^cn cociics uilf<f<(ta farnottfto/jFom 
a« jiihomu tcfu 

b 3lyf iltme ) Vlhm tkemat tu^uttm tatin«ri Vipeee / te b« 
tafldOAittnKluttctlnSemert/i&tntcngi-m&ncMMt ndn viba tAync/ 
tä. pai/ma 1«4« /:|7<iii<Ktftob« w(Tä :Kyf&nn<f:f / cl< Voitimmcicf / 

Shni Agrtktlaii Uudra TuUmMitla kUnolkMiti. 

kirkon päämies, vaan maan hallitsija oli saanut siinäkin ylimmän 
johdon. Kirkko oli mennettänyt suuren maallisen rikkautensa ja papisto 
valtiollisen mahtinsa; ruhtinas ja osaksi aatelistokin oli ne perinnyt. 



62 YLEINEN HISTORIA. 

Henkiseen elämään katsoen oli suuri edistys tapahtunut. Katolinen kirkko 
vaati ihmisiä sokeasti uskomaan sen opetusta, kahlehtien siten ihmis- 
hengen; raamattukin oli kansalta kielletty kirja, koska sen lukeminen 
•saattoi ajattelemaan ja epäilemään kirkon oppia. Luther, joka itse oli 
raamattua lukemalla ja ajattelemalla saavuttanut vakaumuksensa, asetti 
opillensa elämänehdoksi, että kaikki tutkisivat ja arvostelisivat sitä ja 
siten hankkisivat itselleen vakuuden elämän tärkeimmissä kysymyksissä. 
Uskonpuhdistuksen perusajatuksena oli vapaus, vaikka sitä aina ei nou- 
datettu. Ja että kaikki olisivat tilaisuudessa hankkimaan itselleen tietoa, 
oli heitä opetettava omalla kielellään; jumalanpalvelus oli toimitettava 
niin, että kaikki sen ymmärtäisivät, saarna oli siinä oleva tärkein osa. 
Uskonpuhdistuksen periaatteisiin kuuluu kansan-opetus, joka Iniitenkin 
vasta meidän vuosisadallamme on yleiseksi tidlut, ja siitä syystä se loi 
myöskin kansankielisen kirjallisuuden. Joka maassa uskonpuhdistajien 
ensimmäisiä tehtäviä oli raamatun kääntäminen; Luther alkoi jo Wart- 
burgissa ollessaan sitä kääntää ja v. 1534 se ilmestyi painosta; Ruot- 
sissa painettiin Uusi Testamentti v. 1526, Vanha Testamentti v. 1541; 
Mikael Agrikola ryhtyi jo Wittenbergissä ollessaan suomentamaan Uutta 
Testamenttia, mutta koko Vanha Testamentti ilmestyi suomeksi vasta 
vuosisataa myöhemmin, nim. v. 1642. Hengellistä kirjallisuutta julaistiin 
paljon raamatun ohessa; mutta ei latinakaan hävinnyt, vaan se säilyi 
vielä kauan oppineiden yhteisenä kielenä protestanttisissakin maissa. 



VL 
Uskonpuhdistus Sweitsissä, Hollannissa ja Englannissa. 

Zvrlnglin uskonpuhdistus. — Juhana Calvinin toiminta — Reformeerattu oppi juur- 
tuu Hollantiin. — Se voittaa alaa Ranskassa. — Juhana Knox, Skottlannin uskon- 
puhdistaja. — Englannin uskonpuhdistus on valtiollinen toimi. — Henrik VIII:nnen 
muutokset. — Hänen julma menettelynsä. — Edvard Vl:nnen aikainen reformatsiooni. 
— Maria palauttaa katolisen kirkon. — Elisabetin varovaisuus. — Episkopaalinen 
kirkko. — Puritaanit ja independentit. — Eroavaisuudet eri kirkkokuntien välillä. 

Taistelun katolista kirkkoa vastaan alkoi samaan aikaan kuin Lut- 
her toinenkin mies, Ulrik Zivingli, Ziirichin kaupungin pappi Sweitsissä. 
Katolinen kirkon väärinkäytökset, lähinnä julkea anekauppa, saattoi 



USKOKPUHDISTUS SWEITSISSX, HOLLANNISSA JA ENQLANNIBSA. 63 

ZwiQgliiikiQ sekä saarnoissa ettS kirjoituksissa esiintymSan sitä vastaan. 
Aluksi hän julkaisi 67 väitelmäS, joissa hän osotti vääräksi monia kirkon 
opinkappaleista. Matta Zwingli ei ollut sielnttsaan kokenut sellaista anka- 
raa taistelua kuin Luther luostarissa ollessaan, vaan hän oli lukemalla, 
tutkimalla ja ajattetemalla tullut huomaamaan, kuinka suuresti evankeli- 
amien julistamasta opista oli vieraannuttu; Zwingli oli etupäässä järjen 




Uk'lk Zslngll. (TMirtviutttniui maitarlB Itktml puuplIrrM.) 

mjes, joka seikka painoi leiman hänen toimintaansa uskonpuhdistajana. 
Hän tahtoi palauttaa kirkon sellaiseksi, kuin se oli apostolien aikana ollut; 
ulkonainen puoli, kuri ja elämä, olivat hänelle melkein tärkeimmät, jota 
vastoin Luther antoi suuremman merkityksen uskolle ja opille. Zwingli 
tahtoi hävittää kirkosta kaikki, mitä raamatussa nimenomaan ei ollut 
määrätty, Luther taas suvaitsi kaiken sen, mikä ei nimenomaan sotinut 
raamattua vastaan. Zwingli ei poistanut jumalanpalveluksesta yksinomaan 
ulkonaista loistoa : valoa, messuja, juhlakulkuja y. m., vaan hän ei salli- 



YLEraEN HISTORIA. 



Sokiribki, Urin, Unlmililaiilii j* ZUrlokla «llrK. (Tuiilain«ttiiiaii sMttrln piiDpllmnw)uti.) 

nut urkujen soittoakaan; kuvat peitettiin tai vietiin pois. Luther sitS- 
vaetoin antoi niiden olla, vaikkei hän niitä vSlttftmättöminä pitänyt. Vao- 
himman seurakunnan yksinkertaiset olot ja tavat tahdottin uudistaa 
Zwinglin kirkossa ; niinpS kirkkoon alttarin paikalle asetettiin yksinker- 
tainen pöytä, jonka päällä oli korf rippileipiä varten, ja puumaljasta 
jaettiin seurakuntalaisille viiniä. Kirkon hallinto oli myöskin palautettava 
seurakunnan haltuun, niinkuin apostolien aikaisessa seurakunnassa oli 
ollut laita; kukin seurakunta sai siis muodostaa ikäänkuin oman tasavallan. 



USKONPUHDISTUS SVt^EITSISSÄ, HOLLANNISSA JA ENGLANNISSA. 66 

jonka asioihin muiden ei ollut oikeus sekaantua. ZiirichiD ja usdden 
muiden kaupunkien ja maalaiskuntien kirkot muodostettiin näidea periaat- 
teiden mukaan; mutta n. k. vanhat kaottoonit: Schwiiz, Uri, Unterwal- 
den, Luzern, Zug, Freiburg ja Solotfaurn asettuivat puolustamaan kato- 
lista oppia ja tekivät sitfi varten keskenään liiton. Zwingli ei niinkuin 
Luther pitSnyt vääränä ryhtyä aseisiin oppinsa puolesta, ja huomaten, 
ettei Sweitsin oloja voitaisi ilman taistelua sekS uskonnollisesti et(9 valtiolli- 
sesti bäneti mielipiteittensä mukaan muodostaa, ryhtyi hän kansalaissotaan. 



Juluu Cihln. (VuklpiCrrM.) 

Uutta V. 1631 hftn sai Kappelin tappelussa surmansa, ja katolilaiset 
päftsivät voitolle. 

Zwingliii kuoltua Jukana Calvin jatkoi uskonpuhdistusta h&nea 
alottamaansa suuntaan. Hän oli ranskalainen syntyjään ja oli jo koti- 
maassaan alkanut saarnata ja mySskin kirjoituksissa levittää entisestä 
poikkeavia mielipiteitä, jotka nähtävästi johtuivat Lutherin opista. Pako- 
tettuna poistumaan Ranskasta ja myöhemmin myöskin Italiasta karkotet- 
tuna hän V. 1536 asettui Sweitsin lou nais-kulmassa olevaan Geneven 
kaupunkiin, jonka kirkko järjestettiin hänen periaatteittensa mukaan. 
Galvin hävitti samoin kuin Zwingli kaikki mikä ei ollut raamatussa sää- 
detty; ankara kuri ja järjestys, yksinkertaisuus elämässä ja siveellisyys oli- 
vat hänen tärkeimmät vaatimuksensa ; juhlia ja huvituksia ei sallittu, teaat- 
Yleinen historia II. ~ 6. 



66 YLEINEN HISTORIA. 

terit olivat suljetut, seuraelämäkin oli lamassa; kaupungin koko elämään 
oli painunut ankara, jäykkä ja kolkko leima. — Uskonpuhdistajista oli 
Calvin oppinein ja toimessaan hän oli sangen uuttera; joka päivä hän 
saarnasi, ja tavataanpa vieläkin Geneven kirjastossa 2025 hänen kirjoit- 
tamaansa saarnaa; hän antoi sitä paitsi neuvoja kysyville, ja hänen 
kirjevaihtonsa oli laaja; mutta sen ohessa joutui hän kääntämään raa- 
matun ranskankieleen. Toisin ajattelevia ja niitä kohtaan, jotka eivät 
alistuneet hänen katsantotapaansa, hän osotti suvaitsemattomuutta, niinkuin 
muutkin hänen aikalaisensa, ja julmalla ankaruudella sellaisia kohdeltiin; 
niinpä eräs runoilija rangaistiin kuolemalla runojensa vuoksi, ja kuuluisa 
oppinut Mikael Servet poltettiin, koska hän oli lausunut kolminaisuus- 
opista Calvinin käsityksestä eriäviä mielipiteitä. Calvin kuoli v. 1564. 

Samoin kuin Lutherin oppi levisi nopeasti Saksista, niin Calvinin oppi, 
jota kutsutaan reforrneeratuksi eU puhdistetuksi, levisi Sweitsin rajojen 
ulkopuolelle, etupäässä Länsi-Europan maihin : Alamaihin, Ranskaan, Skott- 
lantiin ja Englantiin; Saksan Rheinin-maissa se niinikään sai jalansijaa. 

Alamaihin oli Lutherin oppi jo aikaisemmin Saksasta päässyt leviä- 
mään, mutta Kaarle V oli ankarasti, inkvisitsioonin apuakin käyttäen, 
sen tukahuttanut. Sijaan tuli nyt Elsassin kautta ja Englannista, jonka 
maan kanssa oli vilkas kauppayhteys, reformeerattu oppi, joka juurtui 
pohjoisissa maakunnissa eli nykyisessä Hollannissa, eikä myöhemmin 
ankara vainokaan saanut sitä hävitetyksi^ 

Calvinin oppilas Theodor de Beza levitti mestarinsa oppia Rans- 
kassa, jossa se saavutti paljon tunnustajia, varsinkin oppineiden jou- 
kossa, aatelistossa ja varakkaassa porvaristossa; mutta kansan suuri 
enemmistö pysyi vanhassa katolisessa uskossa, ja kun hallitsijatkin aset- 
tuivat entistä oppia puolustamaan, jäi Ranska vastedeskin katoliseksi 
maaksi, vaikka ankarissa uskonnonsodissa ratkaisu näytti kauan aikaa 
epävarmalta. — Hallitsijat eivät ylimalkaan kannattaneet reformeeratun 
kirkon oppia yhtä mielellään -kuin Lutherin oppia, sillä se ei tarjonnut 
heille samoja valtiollisia etuja, vaan päinvastoin oli enemmin haitaksi 
heidän vallalleen. Calvinin kirkon hallinto oli kansanvaltainen ja sama 
katsantotapa saattoi kirkosta siirtyä myöskin valtioon ; se siis pyrki ennem- 
min heikontamaan hallitsijan valtaa kuin sitä lujentamaan. Ranskan 
kuninkaatkin vaistomaisesti huomasivat sen vaaran mikä siitä voisi tulla 
koko valtion entiselle kehitykselle, joka tarkoitti yksinvaltaa. — Rans- 
kassa kutsuttiin reformeeratun kirkon tunnustajia hugenoteiksi, joka 
kenties on väännös eidgenossen-S2insiStaiy joksi Sweitsin valaliittolaisia 
nimitettiin, uusi oppi kun sieltä oli kotoisin. 



CBKONPUHDISTUS 8WE1T3I88X, HOLLANNISSA JA ENGLANNISSA. 67 

Skottlantiin myÖBkin reformeerattu oppi p&Ssi leviämään, mutta 
hallitus asettui eielläkin sitä kiivaasti vastustamaan; Jaakko Vmnen aikana, 
joka kuului Stuartien vanhaan hallitsijasukuun, kaikki uudistajat joutui- 
vat aukarau vainon alaiseksi, ja samaa vainoa jatkui faäneii kuoltuaan 
{v. 1542), jolloin hänen Ranskasta kotoisin oleva puolisonsa Maria, Gui- 
seiu kuulusta suvusta, johti hallitusta tyttSrensä Maria Stuartin puo- 
lesta. Mutta uskonpuhdistajat saivat tukea aatelistosta, joka asettui hai- 



Muu Nimi. (VaiklpJirrriiiM nuikun.) 

litsijan valtaa ja maahan tunkeuvaa ranskalaisuutta vastaan. Monet 
karkotetut saamamiehet, joista etevin oli Juhana Knox, palasivat takai- 
sin. Taistelu syntyi katolisen puolueen ja uudistajien välillä. Edellisen 
tukena oli ranskalaisia joukkoja, jälkimmäistä taas auttoi Englannin kunin- 
gatar Elisabet. Uskonpuhdistuksen puolustajat pääsivät voitolle ja Skottlan- 
nin kirkko muodostettiin Geneven mallin mukaan. Knoxille uskottiin tämä 
järjestfimistyö. Hänen mielestään katolinen jumalanpalvelus oli saatanan 
työtä, ee oli ainoastaan epäjumalanpalvelusta, joka juuria myöten oli 



68 YLEINEN HISTORIA. 

maailmasta hävitettävä. Perinpohjin kaikki vanha hävitettiinkin ; mun- 
kit ja nunnat karkotettiin luostareista; kirkolta otetun omaisuuden Enoz 
olisi tahtonut käyttää uuden kirkon ylläpitämiseksi, mutta aatelisto riisti 
sen itselleen. Kirkot, kirjastot, arkistot, vieläpä hautakammiotkin, sanalla 
sanoen kaikki, joka vähänkin muistutti kuvien palvelemista, hävitettiin, 
ja sen vuoksi Skottlannin uskonpuhdistus sai alusta alkaen väkivaltaisen 
luonteen. Papiston eri arvoluokat poistettiin; kaikki papit ovat saman- 
arvoisia presbyterisessä kirkossa, joksi Skottlannin kirkkoa nimitetään. 

Englanti irtaantui 16:nnen vuosisadan alkupuoliskolla niinikään 
Rooman yhteydestä, mutta sen kirkko ei kuitenkaan muodostunut kum- 
mankaan protestanttisen suunnan mukaisesti, vaan siitä syntyi välikirkko, 
katolisen ja protestanttisen välillä, joka säilytti osaksi edellisen laitoksia, 
ottaen osaksi aineksia jälkimmäisestä. Siten muodostunutta kirkkoa sano- 
taan episkopaaliseksi eli anglikaaniseksi, 

Eeski-ajalla oli Englanti ollut paljon suuremmassa riippuvaisuudessa 
paavista, kuin moni muu Europan maa. Jo Augustinus, kääntäessään 
Anglosaksit kristinuskoon, liitti tämän maan läheisesti Roomaan; paavin 
suostumuksella Vilhelm valloittaja otti Englannin haltuunsa ja Juhana 
maattoman täytyi tunnustaa hänet lääniherrakseen. Mutta tuo herruus 
oli myöskin jo aikoja sitten herättänyt pahaa mieltä ja tyytymättömyyttä 
sekä papeissa että kansassa; Henrik III:nnen aikana jo paavin lähettä- 
mät Italian piispat olivat vihattuja; Wiklef ja lollardit vastustivat kirkon 
koko maallista valtaa; 15:nnellä ja 16:nnen vuosisadan alussa oli Oxfor- 
din yliopistossa useita eteviä miehiä, joista tunnetuin on Tuoma^s Morus, 
esiintynyt kirkon väärinkäytöksiä vastustamaan. Uskonpuhdistusta oli 
täällä siis kylläkin valmistettu ja se oli yleisen mielipiteen kannattama. 
Mutta Englannin uskonpuhdistus oli kuitenkin niinkuin Ruotsinkin etu- 
päässä valtiollinen toimi, johon hallitsija ryhtyi omien etujensa vuoksL 
Parlamentti, jonka aseman ruusujen sotien kautta olemme nähneet suuresti 
heikontuneen, taipui vastusta tekemättä hallitsijoiden kaikkiin säädöksiin. 

Henrik VIII, toinen Tudorin suvun kuninkaista, oli oikullinen, 
mielivaltainen tyranni, jonka vuoksi häntä on kutsuttu »Englannin Ne- 
roksi», ja hänen toimensa joka taholla tätä todistavat. Paavin kanssa 
hän riitaantui sen johdosta, ettei tämä antanut hänelle avioeroa ensim- 
mäisestä puolisostaan Katarinasta. »Olen vasaran ja alasimen välillä >, kir- 
joitti Clemens VII, sillä mahtavaa Kaarle V:ttä hän olisi loukannut, jos 
avioeroon olisi suostunut, koska Katarina oli hänen tätinsä, ja Englannin 
kuningasta taas kieltämällä sen. Pitkiä keskusteluja pidettiin asian joh- 
dosta, mutta vihdoin Henrik VIII niihin kyllästyneenä ryhtyi omin 



CSEONFUHDISTUS SWEITSIS8Ä, HOLLANNISSA JA ENGLANNISSA. 69 

pfiittsS aeiaanBa ratkaisemaan. Eräs tilapSinen englantUainen tuomioiBtuin 
julisti avioliiton puretuksi, kun kuningas oli jo ottanut toisen puolison, 
Anna Boleynin. Seuraavana vuonna 1534 pSätti parlamentti antaa kunin- 



kaalle kirkon ylimmän johdon, jonka hän ottikin; Clemens VII taas 
julisti hänet pannaan, mutta tämä vaan yllytti Henrikkiä panemaan enem- 
män muutoksia toimeen. Ennen pitkää lakkautettiin luostarit sekä muut 
katolisen kirkon laitokset, joiden suuren omaisuuden kuningas anasti 
itselleen. Mutta tähän jäikin Henrik Villinnen puhdistustyö. Vanhasta 



70 YLEINEN HISTORIA. 

opista ei saanut poiketa, vaan kaikkien Englantilaisten täytyi uskoa, että 
leipä ja viina muuttuivat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, että pappien nai- 
mattomuus oli välttämätön, että korvarippi oli hyödyllinen j. n. e. Hen- 
rik VIII, joka oli esiintynyt katolisen opin puolustajana sepittämällä riita- 
kirjoituksia Lutheria vastaan ja sen johdosta saanut »uskon puolustajan» 
nimen, tahtoi yhä edelleen pysyä lujasti oikeassa uskossa. Ankarissa 
n. k. »kuudessa artikkelissa», joita reformeeratut kutsuivat »verilaeiksi», 
oli Englannin kansan usko määrätty katolisen kirkon mukaiseksi, ja par- 
lamenttikin antoi niihin suostumuksensa (v. 1539). 

Säälimätön vaino, jonka vertaista tuskin katolisen kirkon inkvisit- 
sioonin historiassa tavataan, kohtasi kaikkia, jotka eivät ehdottomasti 
alistuneet näitä määräyksiä noudattamaan. Sekä katoliset että protestan- 
tit saattoivat joutua riippumaan samaan hirsipuuhun, edelliset kun eivät 
hyväksyneet kuninkaan yliherruutta kirkossa, jälkimmäiset koska eivät 
hänen määräämäänsä oppia olleet omistaneet. Rovioilla poltettiin ihmisiä 
pitkin maata samasta syystä. Henrik YIII:nnen aikana tuomittiin kuo- 
lemaan noin 72000 henkeä, joiden joukossa kaksi kardinaalia, kolme ark- 
kipiispaa, 18 piispaa, 12 herttuata, kreiviä ja markkiisia, 29 paroonia j. n. e. 

Henrik YIII:nnen julma mielivaltaisuus ja oikullisuus tulee muus- 
sakin kohdin näkyviin; alamaistensa omaisuutta hän anasti, veroja hän 
Usäsi, rahan arvoa hän alensi. Perhe-elämässäänkin hän osotti jul- 
muutta, aistillisuutta ja kevytmielisyyttä. Kuusi puolisoa hänellä järjes- 
tään oli; kahdesta hän erosi, kolme hän poltatti roviolla ja ainoastaan 
yksi kuoli luonnollisen kuoleman. 

Henrik VIII:nnen toimeen panemat muutokset tuskin tyydyttivät 
ketäkään, jonka vuoksi ne hänen kuoltuaan (v. 1547) peruutettiin. Eng- 
lannin kirkko horjui nyt jonkun aikaa protestanttisen ja katolisen kirkon 
välillä, kunnes se vihdoin Elisabet kuningattaren aikana vakaantui. Hen- 
rik VIII:nnen lähimmän seuraajan Edvard VLnnen aikana kirkon oppi 
muutettiin protestanttiseksi; mutta kun hänen sisarpuolensa Maria, Hen- 
rik VIII:nnen ja Katarina Aragonialaisen tytär, tuli v. 1553 hallitukseen, 
muuttui suunta päinvastaiseksi. Maria oli jo äitinsä onnettoman kohtalon 
vuoksi protestanteille vihamielinen ; hänen äidinpuoliset sukulaisensa olivat 
katolisuuden kiivaimpia puolustajia Europassa, ja hän itse meni katoli- 
suuden johtajan, serkkunsa Espanjan kuninkaan Filip II:sen kanssa 
naimisiin. Maria katsoi Jumalan sallimuksesta päässeensä Englannin val- 
taistuimelle, ja oikean opin palauttamisen tahtoi Jumala hänen kauttaan 
saada aikaan. Omantuntonsa vaatimuksesta hän jätti kirkon yliherruuden 
jälleen paaville; Edvard VI:nnen aikuiset määräykset peruutettiin; piispat 



72 YLEINEN HISTORIA. 

ja muut kirkonmiehet, joita oli mSfirStty virkoiliin, suljettiJD TankiloiliiD 
tai karkotettiin valtakunnasta; niinpä reformaattori Tuomaa Oranmer 
joutui valtiovankilaan Toveriin; naineet papit menettivät virkansa; mutta 
edellisen hallituksen karkottamat miehet saivat takaisin omansa. Katoli- 
sen kirkon tapaan vainottiin protestantteja, ja kolmen vuoden kuluessa 
kärsi 400 kuolemanrangaistukBen uskonsa tähden, useimmat roviolla. 
Syyttä eivät protestantit antaneet Marialle liikanimefi > verinen*. 



Ellnbd. (Grhpia d* Pium MdclplIrrtkMN mukun.) 

Maria kuoli jo v. 1558 eivätkä hänenkään säädöksensä saattaneet 
jäidä pysyväisiksi. Hänen hallituksensa oli epäkan sallin en ja hänen toi- 
mensa sekä hallit ussuuntanea tuottivatkin Englannille ainoastaan turmiota. 
Tyytyväisyys olikin miltei yleinen maassa, kun kuolonsanoma kuultiin, 
sillä eitä oli toivottu. Elisabet, hänen sisarpuolensa, Henrik VIII:oneD 
ja Anna Boleynin tytär, tuotiin nyt Towerin linnasta valtaistuimelle. Hän 
ei antautunut niin ajattelemattomasti kuin Maria kumpaakaan uskonnollista 
suuntaa kannattamaan. Hän oli Marian aikana oppinut varovaiseksi ja 



USKONPUHDISTUS SWEITSISSÄ, HOLLANNISSA JA ENGLANNISSA. 73 

asioita tarkoin punnitsemaan; sitä paitsi hän oli luonnonlah joiltaan 
paljon etevämpi edeltäjäänsä ja suurien tietojensa tähden häntä sanottiin 
aikansa oppineimmaksi naiseksi. Alussa hän ei itse ollut aivan varma, 
mille kannalle hän uskonnon-asioissa asettuisi, ja pitikin mielipiteitään 
salassa; mutta asianhaarat pian melkein pakottivat hänet eroon katoli- 
sesta kirkosta. Se avioliitto, josta hän oli syntynyt, ei ollut katolilaisten 
käsityksen mukaan laillinen, koska Henrik VIII:nnen avioero ei ollut 
saanut paavin vahvistusta; paavi Paavali IV vastasi hänelle hyvin tylysti, 
kun Englannin lähettiläs ilmoitti hänen valtaistuimelle-nousunsa. Elisabet 
asettui sen vuoksi protestanttisen kirkon puolelle, vaikkei hän kokonaan 
sen mukaan kirkon oloja järjestänyt Hän ei palauttanut Edvard Vlmnen 
aikuisia määräyksiä, vaan hän uudisti osaksi myöskin Henrik VIII:nnen 
säädöksiä; hän tahtoi näet saada sellaisen kirkon, jolla olisi mahdolli- 
simman suurin kannatus koko Englannin kansassa, sillä kansastansa hän 
tahtoi aina asemallensa turvaa. Englannin kirkko erotettiin nyt lopulli- 
sesti paavlnvallasta ja sen yliherruus eli suprematia tuli taas hallitsijalle. 
Kirkon järjestys ja oppi säädettiin n. k. 39:ssä artikkelissa, joiden mukaan 
jumalanpalveluksen ulkonainen puoli pysytettiin melkein entisellään, joten 
maltilliset katolilaiset saattoivat siihen liittyä; oppi taas laadittiin pro- 
testanttisen suunnan mukaiseksi, jonka vuoksi tähänkin kuuluvat saat- 
toivat olla muutoksiin tyytyväisiä. Uusi kirkollinen järjestys tyydytti yli- 
malkaan Englannin kansan uskonnollisia harrastuksia ja liitti alamaiset 
hallitsijaansa lähemmin kuin sekä Henrik Vlllmnen että Marian aikana 
oli laita ollut. Mutta löytyi kuitenkin suuri joukko ankaria Galvinin opin 
tunnustajia, puritaaneja, jotka eivät hyväksyneet episkopaalista kirkkoa, 
vaan tahtoivat reformeeratun kirkon hallintoa ja jumalanpalvelusta. Hei- 
dän joukossaan oli vielä ankarampi independenttien lahko, jonka jäsenet 
vaativat täydellistä itsenäisyyttä ja vapautta kullekin seurakunnalle. 
Sekä puritaanit että independentit olivat suljetut kaikista valtion viroista, 
ja ennen pitkää heitä aljettiin valnotakin samoin kuin katolilaisia, jotka 
eivät tahtoneet tehdä suprematian-valaa hallitsijalle. 



Kolme eri kirkkokuntaa siis muodostui 16:nnella vuosisadalla, pie- 
nempiä lahkoja lukuunottamatta. Lähinnä entistä katoUsta kirkkoa pysyi 
episkopaalinen, sillä se säilytti sen ulkomuodon melkein entisellään; juma- 
lanpalvelus oli loistava messuineen, kynttilöineen ja koristuksineen, juhla- 
menot vaan yksinkertaisempia. Entinen hierarkinen eli pappisvaltainen 



74 YLEINEN HISTORIA. 

hallintojärjestelmä pysytettiin niinikään; hallitsija vaan oli paavin ase- 
massa, mutta arkkipiispoilla, piispoilla sekä papeilla oli säädetty arvo- 
järjestelmänsä sekä entinen valtiollinenkin merkitys. Itse puvuissakin 
olivat eri arvoasteet näkyvissä. Lutherilaisessa kirkossa sai hallitsija niin- 
ikään kirkollisten asioiden korkeimman johdon, mutta siinä piispojen ja 
papiston asema tuli paljon vähäpätöisemmäksi, kuin anglikaanisessa. 
Ruhtinat ottivat sekä Saksassa että Skandinavian maissa ja Suomessa 
huostaansa kirkon maat paitsi niitä, jotka se välttämättömästi tarvitsi; tuo- 
mio-oikeus otettiin myös kirkolta ja siirrettiin maalliselle vallalle; piispo- 
jen virat ja nimitys (toisin paikoin käytettiin superintendentin nimeä) 
pysytettiin, mutta heillä ei ollut tuota pyhää jumalallista arvokkaisuutta, 
kuin Englannin piispoilla, vaan he olivat kirkon haliintomiehiä, jotka hal- 
litsija määräsi. Papisto oli vielä uskonpuhdistuksen jälkeenkin erityisenä 
valtiosäätynä, mutta sen vaikutus ei ollut enää entisen katolisen papiston 
veroinen, eikä sitä pidetty enää valtakunnan ensimmäisenä säätynä, niin- 
kuin keski-ajalla, vaan aatelisto anasti nyt etusijan. 

Etäämpänä katolisesta oli Calvinin kirkko sekä ulkonaisen muotonsa 
^ttä sisäisen henkensä puolesta. Molemmissa jo mainituissa kirkoissa oli 
hallitus monarkinen, mutta tässä se oli kansanvaltainen; arvojärjestystä 
kirkon virkamiesten kesken Calvinin kirkko ei hyväksy, vaan tasa-arvoi- 
suuden periaate on siinä vallitsemassa. Ylin hallinto kuuluu synoo- 
deille, joissa seurakuntien valitsemat luottamusmiehet ratkaisevat kirkon 
asioita. . Jumalanpalvelus on yksinkertainen ja koruton; saarna ja oppi 
siinä on pääasia, kuri on ankara, ja siveellisellä voimallaan sekä arvollaan 
reformeeratun kirkon miehet pakottavat mahtavatkin maallikot alistumaan. 

Kaikki protestanttiset kirkot hylkäsivät latinan jumalanpalveluksen 
kielenä ja kansan kieli tuli sijaan, sillä yhteisenä periaatteena oli niillä 
kansan valistaminen, jonka vuoksi sitä tuli sen omalla kielellä opettaa. 
Vapaus ja kehitys kuuluivat niiden olemukseen, vaikkei niitä lähimainkaan 
aina otettu huomioon. Useita opinkappaleita hylkäsivät niinikään kaikki 
kolme kirkkokuntaa; pappien naimattomuutta ei hyväksytty, aneoppi ja kii- 
rastuli-oppi hyljättiin; Pyhän neitsyen ja pyhimysten palvelus julistettiin 
taikauskoksi; seitsemää sakramenttia ei mikään protestanttinen kirkko 
hyväksynyt, vaan ainoastaan kaksi: kasteen ja pyhän ehtoollisen. Mutta 
viimemainitun johdosta ilmestyi eriäviä käsityksiä, ja se olikin pahin louk- 
kauskivi Lutherin ja Zwinglin välillä, kun He v. 1529 Marburgissa tapa- 
sivat toisensa saadakseen sopimusta aikaan. »Te olette toisen hengen 
lapsia kuin me», sanoi Luther Zwinglille ja lähti pois keskustelusta. 
Kaikki kirkot hylkäsivät kyllä katolisen transsubstantsiatsiooniopin, jonka 



USKONPUHDISTUS BVEITSISsX, HOLLANHISSA JA ENGLANNISSA. 76 

mukaan leipfi ja viiDa papin siunauksen kautta muuttuvat Kristokaen 
ruumiiksi ja vereksi; mutta ZwiDgUn ja Galvinin oppi on kauimpana 
katolisen kirkon käsityksestä, sillä be väittivät, ettei Kristus ole ollenkaan 
läsnä pybäBBä ^toolUsessa, vaan se on ainoastaan muistoateria. Luther 
taas väitti, että Kristuksen ruumista ja verta saatiin «leivfissä ja viinassa, 
l^vftn ja viinan alla ja kanssa*; ihminen siis tuli salaperäisellä tavalla 
näitä nauttimaan. Englannfn kirkon käsityksen mukaan on Kristus hen< 
kisesti läsnä ehtoollisessa, ja se on tässäkin asettunut välittävälle kannalla 
Ylimalkaan kaikissn katolisesta eroDneissa kirkoissa oppi ja uskon- 
nollinen katsantotapa tuli henkisemmäksi, aatteeUisemmaksi ja vapaam- 
maksi, tarkoittaen kansojen kehittymistä Ja edistymistä, jota katolinen 
kirkko aina on koettanut ehkäistä. 



a CriniBhln Itkaml (ItUrlUBlii WmnbW|lii tiMmltkMiMM.) 



VII. 

Katolinen reaktsiooni. 

KatoUoen kirkko pyrkii Jilleeo ykeln TBllitBemaati. — Parempia paaveja. — Paran- 
nuksia pannaan toimeen katoUeeua kirkosta. — Sovintoa protestanttien kanssa koe- 
tetaan Baada aikaan. — Uusi inkvisitsiooni Ja sen vaikutus Italiassa. — Uusia 
munkkikuntia. — Jesuiittaln veljeskuuta. — Tridentin klrkoUlakokouB. 

Kolmen vuosikymmenen kuluessa oli katolinen kirkko menettänyt 
puolet niistä maista, jotka sille olivat kuuluneet; Pohjois- Saksa, Preussi, 
Viron- ja Liivinmaat, Skandinavian maat ja Suomi, Sweitsi, Alamaat, 
Englanti ja Skottlanti olivat irtaantuneet kokonaan, siis yleensä ne jnaat. 



76 YLEINEN HISTORIA. 

joissa germanilainen kansallisuus 611 vallitsemassa. Mutta myöskin ro- 
maanisissa maissa uskonpuhdistus voitti yhä enemmän alaa; Ranska oli 
melkein puoleksi protestanttinen, Itävaltaan, Unkariin, SiebenbHrgiin, vie- 
läpä Italiaan ja Espanjaan asti oli uusi oppi päässyt tunkeutumaan. 
Oliko nyt katolinen kirkko laskeva nuot kaikki helmastaan eroamaan ja 
vastarintaa tekemättä päästävä kerettiläisyyden vapaasti leviämään? »Yksi 
lammashuone ja yksi paimen», oli keski-ajan kirkon johtava aate, ja hai- 
kealta tuntui siitä luopuminen vielä nytkin; samoin kuin Jumala oli yksi, 
tuli myöskin kirkon olla yhden, arvelivat monet edelleen. Ja tuohon 
yhteyteen oli taas pyrittävä. Sitä aikaansaadakseen ryhtyy katolinen 
kirkko pontevaan toimintaan ; se hankkii itselleen uutta elinvoimaa, herät- 
tää intoa ja pyrkii taas esiintymään samalla mahdilla kuin mahtavuu- 
tensa aikana 12:nnella ja 13:nnella vuosisadalla. Uskonpuhdistuksen 
alkaessa se oli varustamaton ja joutui ikäänkuin yllätetyksi, mutta kun 
se sai aikaa valmistautua tuisteluun, osotti se vielä omaavansa tarmoa ja 
voimaa. Sen lujuus perustui nyt niinkuin ennenkin sen keskitettyyn 
yhteiseen johtoon, joka oli Roomassa. Vastakohtana taas olivat protes- 
tanttisen maailman hajanaiset olot, jotka estivät sillä puolen yhteistä 
tarmokasta toimintaa aikaansaamasta. 

Katolinen kirkko ei saattanut sellaisena kuin se oli uskonpuhdistajien 
esiintyessä ryhtyä vastarintaan ; — sen seikan kirkon hartaimmat ystävät- 
kin huomasivat, — vaan siinä oli jo kauan vaadittuja parannuksia toimeen 
pantava. Siten uskonpuhdistus vaikutti puhdistuksen katolisessa kirkos- 
sakin. Kirkon johtajina oli 15:nnen sataluvun alussa sellaisia paaveja 
kuin Aleksanteri VI, Julius II, Leo X, vieläpä Clemens VII:kin, joiden har- 
rastukset olivat ainoastaan maallisiin asioihin kiintyneet; mutta jo 1530- 
luvuUa ilmestyy toisellainen suunta, jonka mainittavimmat edustajat ovat 
Paavali III, PaavaU IV, Pius IV, Pius V ja Sixtus VI, joiden toimet ja 
harrastukset tarkoittivat yksinomaan katolisen kirkon etua ja mahtia. 
Paavali III:nnen ajasta (1534 — 1549) saatamme lukea tuon katolisen 
vastaliikkeen eli reaktsioonin alkaneeksi. 

Lutherista kertoessamme olemme nähneet, miten katoliselta taholta 
häntä ja hänen puoluelaisiansa koetettiin saada kirkkoon palautetuiksi, 
vaikka pysyttiinkin jyrkästi kaikissa vanhoissa opinkappaleissa. Mutta 
Paavali Illinnen aikana ryhdyttiin siltäkin puolen parannuspuuhiin; 
ainoastaan valistuneita, oppineita miehiä pääsi korkeimpiin kirkon virkoi- 
hin, simoniasta luovuttiin, anekauppa hyljättiin ja aljettiin kallistua Luthe- 
rin käsityskantaan, jonka mukaan ihminen tulee autuaaksi ainoastaan us- 
koUa^ papiston tapoja ryhdyttiin parantamaan ja kirkkokuri tehtiin anka- 



KATOLINEN REAKT8IOONI. 77 

rammaksi — siis muutoksia sellaisia, joiden toimeen saamiseksi uskonpuh- 
distajat olivat alkaneet taistelun. Mutta sovintoon ei sittenkäfin pfiästy. 
Monta kertaa oli jumaluusoppineita kummastakin kirkkokunnasta 
yhtyojt keskustelemaan sovintoa aikaansaadakseen, mutta kaikki yri- 
tykset olivat osottautuneet turhiksi. NiinpS v, 1541 pidettiin Regens- 
burgissa valtiopäivien yhteydessfi keisari Kaarle Vinnen toimesta taas 



(RilMlIn «JninHliu* VitlkMnln*.) 

Bellainen keskustelukokous, jossa edellytykset sovinnon syntymiseen oli- 
vat paremmat kuin milloinkaan ennen. Kummaltakin puolen oli sinne 
saapuDUt valistuneita ja maltillisia miehiä; niinpä katolisen puolueen 
johtava mies oli oppinut ja vapaamielinen Kaspar Contarini, paavin lähet- 
tiläs; protestanttiselta taholta taas ei kiivasta Lutheria sinne lähetetty, 
vaan sävyisä Melankton sekä hänen mukanansa muutamia muita ; Kaarle V 
toivoi myöskin hartaasti sovintoa, sillä bSn valmisteli tähän aikaan sotaa 



78 YLEINEN HISTORIA. 

Ranskan kuningasta vastaan, eikä Lutherkaan enei aluksi varsin jyrkSsti 
sitä vastustanut. Mutta pian hupmattiin, ettei uskonnon-asioita saata 
samallK tavalla sovitella kuin valtiollisia; vanhurskauttani is-opissa Conta- 
rinin ja Melanktonin mielipiteet olivat jotenkin l&hellä toisiaan; mutta 
ehtoollia-opissa ei ykeitDielisyyteen päästy; paavin asemasta ja kirkollis- 
kokouksien merkityksestä oli niinikään eri mielii. Koko kantsantotapa 
oli jo siihen määrin eri suuntaan käypä, ettei yhteensulautuminen enfiä 
ollut mahdollinen. Ranskan kuningas koetti myöskin asiamiesteoBft kautta 
puuhata yhteyden aikaansaamista vastaan, sillä, jos se olisi syntynyt, olisi 



Kittlinaa pippl. (Imi Aimiiin'ln puuplIrrcilMkiaita.) 

keisarin asema tullut vankemmaksi. Vastarintaa ilmaantui myöskin pro- 
testanttisten ruhtinaiden puolelta, sillä he eivät ohsi tahtoneet jättää takai- 
sin kirkolta anastamiansa maita, mikä olisi ollut tehtävä, jos kirkkokun- 
nat olisivat jälleen yhtyneet. Kinastuksesta suuttuneena Paavali III 
kutsui legaattinsa pois ja kokous hajosi. — Tridentin kirkolliskokouksen 
olemme jo nähneet sovintopu uhassa hyödyttömäksi, koska protestantit eivät 
alistuneet sen pätevyyttä tunnustamaan. 

Kun siis sovinnollista tietä ei voitu kirkkojen yhteyttä saada aikaan, 
ryhtyi katolinen kirkko varustautumaan taisteluun. Estääkseen uskon- 
puhdistuksen leviämistä perustettiin v. 1542 uusi inkvisitsiooni, jossa oli 



KATOLINEN REAKTSIOONI. 79 

kuusi jäsentä; sen velvollisuutena oli hävittää kerettiläisyys sekä Ita- 
liassa että Alppien toisella puolen. Tämä ryhtyikin heti tarmokkaasti 
toimeen; uskontoon kuuluvien seikkojen arvosteleminen kiellettiin; vapaa 
tutkiminen tukahutettiin, jonka johdosta Modenan ja Neapelin yliopistot 
joutuivat kokonaan rappiolle. Arvoon ja asemaan katsomatta tuotiin 
kaikkia epäiltyjä sen tutkittavaksi; niinpä Ferraran herttuakin joutui 
sen eteen; eräs kardinaali ja useita piispoja pantiin vankeuteen; kansan 
miehiä ja naisia poltettiin tai viskattiin veteen hukkumaan. Se synnytti 
koko Italiassa yleisen pelon, ja ihmisiä pakeni suurissa joukoissa Sweit- 
siin ja Saksaan, niin että^ niihin maihin vievät tiet olivat pakolaisia 
täynnä. Jottei kirkolle vaarallisia mietteitä pääsisi kirjallisuuden kautta 
ilmestymään, kiellettiin mitäkään kirjaa kirjapainoista päästämästä ilman 
inkvisiittorien lupaa. Kiellettyjen kirjojen lukumäärä kasvoi kasvamistaan. 
— Kerettiläisyys saatiin kyllä täten Italiasta perinpohjin hävitetyksi, 
mutta inkvisitsiooni tukahutti myöskin sen vilkkaan kirjallisen ja taiteel- 
lisen elämän, josta jo olemme kertoneet. Elämä tympistyy, kun vapaus 
kahlehditaan, tavat raaistuvat, kurjuus ja velttous lisääntyvät. Meidän 
vuosisadallamme vasta Italia on jossakin määrin tointunut tuosta lamautu- 
neesta tilasta. 

Munkkikunnilla oli, niinkuin tiedämme, keski-ajalla suuri merkitys 
katolisessa kirkossa sekä kristinopin levittäjinä että paavinvallan ylläpitä- 
jinä; mutta vanhojen munkkikuntien voima oli aikojen kuluessa riutu- 
nut ja niiden vaikutus oli vähiin supistunut. Monet niiden etevimmistä 
ja hurskaimmista jäsenistä, niinkuin Luther, olivat asettuneet paavia 
vastaan taistelemaan. Mutta 16:nnen vuosisadan alkupuoliskolla katolisen 
kirkon elinvoima osottautuu uusien veljeskuntienkin syntymisessä ja van- 
hojen parantamisessa; niinpä Theatinein ja Kapusinein veljeskunnat 
syntyivät v. 1525, Barnabitein 1530 y. m. Kuuluisin ja vaikutuksensa 
puolesta tärkein on kuitenkin Jesuiittain munkkikunta, joka sai paavin 
vahvistuksen v. 1540. 

Espanjassa, jossa katolisuus vuosisatoja kestäneiden taistelujen 
kautta uskottomia vastaan oli syvemmin painunut ihmisten mieliin, sai 
tämä veljeskunta alkunsa. Espanjan kansan uskonnollis-ritarillinen kat- 
santotapa on siinä pohjana, mutta se ei ole nyt käännettynä Maureja, 
vaan kirkon luopioita vastaan. Ignatius Loyola, eräs aatelinen soturi, 
on sen perustaja. Haavoittuneena Pampelonan piirityksessä täytyi hänen 
kauan aikaa maata sairasvuoteella, ja tätä aikaa hän käytti lukemalla 
kertomuksia pyhimyksistä, Franeiskuksesta, Dominikuksesta y. m., joista 
hänen mielikuvituksensa kiintyi uskonnolliseen haaveiluun. Parannuttu- 



80 YLEIMEN HISTORIA. 

aan bSn meni luostariin, jossa häneUä oli kestettävänä ankara taistelu 
sielunsa autuudesta, niinkuin Lutherilla Erfurtissa. Mutta Skkiarvaamatta 
hän pääsi rauhaan, kun hän kiihtyneessä mielikuvituksessaan luuli 
näkeväosfi milloin Pyhän neitsyen, milloin itse Kristuksen tai salaperäisen 
kolminaisuuden. Toivioretkeläisenä hän kulki Jerusalemiin ja oleskeli 



sieltä palattuaan Espanjassa. Kun hSn jo oli päättänyt kokonaan antautua 
uskonnon palvelukseen, tahtoi hän, vaikka olikin ikämies, hankkia itselleen 
jumaluusopillisia tietoja ja opiskeU ensin Salamancan, sitten neljä vuotta 
Pariisin yliopistossa. Wiimemainitussa kaupungissa hin laski alun kua- 
luisalle veljeskunnalle, siten että hän sekä muutamat hänen samanmi^aet 
ystävänsä pyhällä rippUeivällä vannoivat noudattavansa kolmea munkki- 



KATOLINEN REAKTSIOONI. 81 

lupausta sekä alistuvansa ehdottomaan kuuliaisuuteen paavin käskyille, 
joka saisi heitä käyttää mihin toimeen ja missä maassa ikänänsä tahtoisi. 
Täten syntyi seura, jota perustajat kutsuivat Jeesuksen komppaniiaksi, 

Jesuiittain munkkikunnan perustaja oli entinen soturi ja sotalai- 
toksen leima tuli munkkikunnassakin läpeensä vallitsemaan. Samoin kuin 
sotamies tottelee päällikköänsä, tuli jokaisen veljeskunnan jäsenen ehdot- 
tomasti totella päämiehiänsä. Kuuliaisuutta vaadittiin siinä määrässä, 
ettei veljeskuntaan kuuluvalla jäsenellä saanut olla omaa vapaata tahtoa- 
kaan, vaan hänen täytyi ehdottomasti antautua sen valtaan; hänen oma 
persoonallisuutensa siihen kokonaan hävisi. Yksityinen jäsen ei ollut 
muuta kuin tahdoton välikappale veljeskunnan palveluksessa. Hallinto 
ja järjestys oli sotalaitoksen malliin laadittu; kenraali on ylin päämies, 
mutta hänen rinnallaan on neuvosto, joka neuvoo häntä, tarkastaa ja 
valvoo hänen toimiaan. Ignatius Loyola oli ensimmäinen kenraali, ja 
hänen kuoltuaan v. 1556 tuli espanjalainen Lainez hänen sijaansa. Näiden 
molempien vaikutuksesta veljeskunta sai suuren voimansa. 

Veljeskunnan muut jäsenet olivat jaetut eri arvoasteisiin; kor- 
kein luokka, professit, olivat vanhimmat ja arvokkaimmat, koadjutorit ja 
skolastikot näiden alapuolella. Jesuiitat eivät sulkeutuneet luostarinmuurien 
sisälle, niinkuin vanhimmat munkkikunnat, vaan he lähtivät Kristuksen 
sotamiehinä maailmaa valloittamaan. Ja se mahti, joka heillä oli, ei riip- 
punut yksinomaan täsmällisestä johdosta ja kurista, vaan myöskin hen- 
kisestä ja aluksi vielä siveellisestä voimasta, jonka veljeskunnan jäse- 
net omistivat. Heidän vaikutuksensa ulottui kaikkiin elämän-aloihin, 
sillä vdjeskuntaan ei kuulunut yksinomaan hengellisiä veljiä, vaan myös- 
kin maallisia. Heidän joukossaan oli taitavia valtiomiehiä, jotka pyrkivät 
hallitsijoiden neuvonantajiksi; toiset pitivät tieteellisiä luentoja yliopistojen 
oppisaleissa. Koulunopettajan toimi oli hyvin tärkeä, sillä sen kautta 
kasvava sukupolvi oli saatava sen periaatteiden mukaan toimimaan, ja 
tässä kohden jesuiitat osottivat sellaista taitoa ja entisestä opetustavasta 
kehittynyttä edistystä, että katolisissa maissa opetus melkein kokonaan 
joutui heidän käsiinsä. Saarnamiehinä ja rippi-isinä he vaikuttivat ihmi- 
siin; mutta heidän joukossaan oli myöskin kauppamiehiä, käsityöläisiä 
y. m.; sanalla sanoen, he eivät halveksineet mitäkään elämän-uraa, vaan 
tunkeutuivat vaikutuksellaan kaikkialle. Tiede, taide, kirjallisuus, kirkol- 
linen, käytännöllinen ja valtiollinen elämä olivat heille yhtä hyviä. 

Jotta joka elämän-alalle saataisiin sopivia henkilöitä, oli tarkoituksen- 
mukainen opetus ja valmistus tarpeellinen. Kun nuorukainen ilmoittau- 
tui veljeskuntaan, oli hänellä ensin koetus-aika, jonka kuluessa tarkastet- 
Tleinen historia II. — 6. 



82 YLEINEN HISTORIA. 

tiin hänen kykyänsä ja taipumuksiansa. Hänen tuli tunnustaa syntinsä 
ja vikansa, mutta myöskin hyveensä ilmaista, ja sen mukaan hänen 
tuleva vaikutus-alansa määrättiin. Veljeskuntaan tultuaan hän oli ero- 
tettuna muusta maailmasta; ei hän saanut olla yhteydessä ystäviensä 
eikä vanhempiensakaan kanssa, sillä koko muu maailma oli unohdet- 
tava ja veljeskuntaan ikäänkuin sulauduttava. Seura kuoletti hänet 
muusta maailmasta, mutta kehitti hänen ominaisuuksiansa omaksi eduk- 
seen. Sukkeluus, äly ja kekseliäisyys olivat kasvatuksessa tärkeä puoli, 
kunnianhimo oli taas toimintaa kiihottamassa. Jokaisen jäsenen tuli aina 
pitää silmällä, millä tavalla suurin hyöty oli hänen toiminnallaan saavu- 
tettava; ei saanut esim. itseänsä ylenmäärin rasittaa paastoilla, yövalvo- 
misella y. m., ettei ruumis toimintaan heikontuisi. Käytännölliseksi muo- 
dostui myöskin Jesuiittain siveysoppi; vällkappaleitten ei tarvinnut edes 
olla aina rehellisiä ja puhtaita, kunhan vaan kirkon etu oli kysymyk- 
sessä; saattoi esim. tehdä väärän valan, kun valaa tehtäessä mielessään 
ajatteli toista; salamurhakin oli luvallinen. »Tarkoitus pyhittää välikap- 
paleet», oli heidän tunnuslauseensa. Tuo päämaali, jonka puolesta he 
työskentelivät, oli muka niin suuri ja jalo, ettei keinoistakaan tarvinnut 
huolia. Jumalan valtakunnan puolesta taisteleminen oli veljeskunnan 
tarkoitusperä, ja Jumalan valtakunta oli taas sama kuin katolinen kirkko. 

Nuoruuden voimalla ja vakavalla innolla tuo uusi veljeskunta ryhtyi 
toimintaan, ja sen vaikutus kasvoikin pian sangen suureksi. Espanjassa 
ja Italiassa sitä ensin huomataan, mutta vähitellen myöskin Itävallan 
maissa, Baijerissa, Ranskassa, Puolassa, vieläpä Ruotsissa ja Suomessakin. 
Kerettiläisyyden hävittäminen oli Jesuiittain päämäärä Europassa; mutta 
Amerikassa he esiintyivät hurskaina lähetyssaarnaajina levittämässä kris- 
tinoppia ja sivistyksen alkeita sorretuille Intiaaneille; Intiassa, Kiinassa 
ja Japanissakin he koettivat levittää evankeliumin oppia ja samassa kato- 
lisen kirkon valtaa. 

Jesuiittain vaikutus tulee suuresti näkyviin Tridentin kirkollis- 
kokotcksessa, varsinkin sen loppuaikoina, jolloin äskenmainittu Lainez 
sekä inkvisiittori Caraffa johtivat keskustelujen menoa ja päätöksiä. 
Myönnytyksiä protestanttien käsityskannalle ei tehty, vaan päinvastoin 
katolisen kirkon opinkappaleet, jotka aikojen kuluessa olivat kehittyneet» 
tulivat kokouksessa hyväksytyiksi. Protestanttien oppi armosta ja van- 
hurskauttamisesta hyljättiin täällä, oppi seitsemästä sakramentista pysy- 
tettiin, kiirastuli-oppi ja pyhäin palveleminen niinikään säilytettiin; versio 
vulgata, latinainen raamatunkäännös, jäi olemaan ainoana oikeana. Paa- 
vin asema tunnustettiin melkein entistä yle vammaksi, silLH hän julistettiin 



EUROPAN YALTIOLLIMEN TILA UUDEN AJAN ALUSSA. 83 

uskonnon asioissa erehtymättömäksi, hän sai tulkita raamattua, ja hänen 
vallassaan oli parannusten toimeenpaneminen kirkossa; piispojen tuli olla 
hänen alamaisiaan. Ruhtinaiden piti niinikään olla hänelle kuuliaisia. 
Paavin valta tunnustettiin siis sellaiseksi kuin se oli Gregorius VII:nnen 
ja Innocentius III:nnen aikana ollut. Useat katoliset hallitsijat kuitenkin 
vastustivat viimemainittua päätöstä, eikä paavi todellisuudessa enää kes- 
ki-aikuista vaikutusta saanut. 

Täten uudistuneena ja voimistuneena läksi katolinen kirkko hajaan- 
tunutta laumaa kokoamaan. Apulaisikseen se saapi monta mahtavaa 
hallitsijaa, jotka uhrasivat valtakuntainsa voimat samaan tarkoitukseen. 



VIII. 
Europan valtiollinen tila uuden ajan alussa. 

Kansainväliset sodat Ja diplomatiia saavat alkunsa. — Lähettiläitä aljetaan pitää 
muissa yaitioissa. — Italia ]a Saksa kärsivät hajanaisesta tilastaan. — Kaarle Vlllmnen 
retki Neapeliin. — Ludvig XII:nnen sodat Italiassa. — Kaarle y:nnen luonne Ja har- 
rastukset. — Frans Izsen Ja Kaarle Vinnen välinen kilpailu. — Soliman II hätyyttää 
Europaa. — Kaarle V luopuu hallituksesta. — Hänen olonsa S:t Jusfin luostarissa. 

Olemme nähneet, miten kuninkaanvalta keski-ajan loppupuoliskolla 
useimmissa Europan maissa kohoamistaan kohoaa, työntäen syrjään ne 
voimat, jotka sen tiellä olivat; feodaalinen ylimyskunta menettää merki- 
tyksensä ja toisaalta taas vapaudutaan Rooman paavin holhuunalaisuu- 
desta. Kun koko valtion voima ja mahti näin on joutunut ruhtinaan 
käsiin, saattaa hän toimintansa ulottaa entistä laajemmalle, oman valta- 
kuntansa ulkopuolellekin. Europan valtiot alkavatkin 16:nnellä vuosisa- 
dalla vapautua keski-aikana vallinneesta umpinaisesta asemastaan; sodat 
tulevat kansainvälisiksi, liittoja tehdään valtioiden kesken, vilkas yhteys 
syntyy niiden välillä, kansainvälinen diplomatiia saapi alkunsa; sanalla 
sanoen, syntyy tuollainen valtioyhteys, joka liittää eri valtiot toisiinsa. 
Vaikkapa ne olisivat toistensa kilpailijoita tai vihollisia, ovat yhteiset aineel- 
liset ja henkiset harrastukset sittenkin niitä yhteen sitomassa. 

Niin kauan kuin valtioita on ollut olemassa, on niiden kesken ollut 
jonkinlainen yhteys vallitsemassa; jo Muinais-Egyptin ja Assyrian kunin- 
kaitten välillä tavataan valtiollista kirjeenvaihtoa; Persian ja Kreikan 



84 TLEIMEN HISTORIA. 

valtiot I8bettiv&t l&hettUBitä toistensa luo asioitaan esIttimSäa. Mutta tuo 
tapahtui ainoastaan satunnaisissa tilaisuuksissa. Sama oli laita keski-ajal- 
lakin. Italian pikku ruhtinaat alkavat kuitenkin 14:nnellä vuosisadalla pitSfi 
alituisia edustajia toistensa hoveissa, ja samaan tapaan jftrjestivSt Euro- 
pan suuret vallat 16:nnellä vuosisadalla keskinäiset suhteensa. Ranskan 
kuningas Frans I rupesi ensiksi vakinaisesti lähettiläitä pitämään useini- 
missa pääkaupungeissa, sillä ankaran ja tärkeän taistelunsa tähden Kaarle 
V:nnen kanssa hänen täytyi hankkia liitiolaisia sekä muutenkin pitää 
silmällä mitä muualla tapahtui. Itävallassa, Unkarissa, Puolassa, Ruot- 
sissa, vieläpä Konstantinopolissa Frans I:llä oli asiamiehiä, joiden tuli 



Rinikui IXKtttHli m«|mu Vanatilan MnutU »tnn. (Vuklpllrru.) 

ajaa hänen etujaan ja tarkasti seurata asianomaisten hallitustea toimia ja 
niissä vallitsevaa suuntaa. Piispat olivat useimmiten uskottuja miehiä, 
joita tällaisissa valtiollisissa asioissa käytettiin. Mutta näiden virallisten 
edustajain ohessa aljettiin myöskin palkata salaisia urkkijoita, jotka sala- 
teitä, lahjoilla tai muilla keinoilla ottivat selvää hallitusten toimista. Rans- 
kan esimerkkiä seurasivat muut vallat; ja näiden lukuisten valtiomiesten 
kautta valtiot tulevat niin läheisesti toistensa yhteyteen ja toisistaan 
riippuvaisiksikin, sillä yhden toiminta vaikuttaa toisiinkin. Jokainen ajaa 
oman valtionsa etuja, ja jo syntyessään oli niinmuodoin europalaisells 
valtiotaidolla itsekäs ja oikeista keinoista väliäpitämätön luonne, joka sen 
tunnusmerkkinä myöhemminkin on ollut. Kukin ruhtinas tekee liittoja, 
antaa lupauksia milloin huomaa niistä hyötyä olevan, mutta jos edut 



EURO PAN VALTIOLLINEN TILA UUDEN AJAN ALUSSA. 85 

yaativat, pettää hän liittolaisensa ja ryhtyy häntä vastaankin. Macchia- 
vellin esittämää valtiotaitoa yleisesti noudatettiin. (Ks. luk. III.) 

Italia ja Saksa olivat jääneet hajanaisiksi, ilman lujaa vakioyhteyttä, 
ja sen vuoksi nämät maat joutuivat myöskin siitä kärsimään, ensin Italia 
ja sitten uskonsotien aikana Saksa. Italiassa ei ollut ainoatakaan sel- 
laista ruhtinasta, joka olisi kyennyt koko niemimaan johtoa itselleen 
omistamaan edes siinä määrässä kuin keisarit Saksassa. Paavit, jotka 
tähän aikaan ovat enemmän maallisten ruhtinasten kuin kirkon päämies- 
ten tapaisia, tahtovat kyllä saada Italian johdon käsiinsä — se on Alek- 
santeri VI:nnen ja Julius II:sen tarkoitusperä — mutta muut ruhtinaat 
ja tasavallat sitä vastustavat ja ovat valmiit kutsumaan avukseen mui- 
denkin maiden ruhtinaita. Milano, jossa Sforzan suku hallitsi, Medicien 
hallitsema Florens, Venetsian tasavalta sekä Neapelin kuningaskunta, jossa 
Aragoniasta kotoisin oleva kuningassuku hallitsi, olivat kirkkovallan ohessa 
Italian tärkeimmät valtiot. Mutta myöskin Ranskan, Espanjan ja Sak- 
san hallitsijat katsovat olevansa oikeutettuja Italian maiden omistamiseen 
ja odottavat vaan tilaisuutta sinne sotavoimineen lähteäkseen. 

Ranskan Ludvig XI oli hankkinut kuninkaanvallalle ehdottomasti 
voiton feodaaliherroista, jonka vuoksi hänen poikansa Kaarle VIII saattaa 
lähteä valloituksille yhdistyneen valtionsa voimilla; Neapeli kuuluu muka 
hänelle, koska keski-ajalla siellä haUinneen Anjoun suvun oikeudet olivat 
siirtyneet Ranskan kuninkaille. Mutta hän hautoo mielessään suurem- 
piakin tuumia; Etelä-Italiasta oli lyhyt matka Balkanin niemimaalle, josta 
Turkkilaiset olivat karkotettavat, ja sieltä taas voitiin lähteä Jerusalemiin, 
joka oli saatava kristittyjen haltuun. Sotajoukkonsa, jota seurasi suu- 
rempi tykistö — 140 suurta kanuunaa — kuin siihen asti oli nähty, vie 
hän Alppein yli, kulkee vastarintaa kohtaamatta halki niemimaan, eikä 
Neapelin kuningaskaan ryhdy taisteluun. Keisarinviitta yUään ja kultainen 
maapallo kädessään Kaarle VIII ratsastaa hänen pääkaupunkiinsa. Hän 
nimittää itsensä keisariksi ja Kyproksen sekä Jerusalemin kuninkaaksi. 

Mutta tähän loppuu hänen voittonsa. Italian ruhtinaat, jotka kyllä 
keskenään kiistelivät, eivät kuitenkaan tahdo ulkomaalaiselle jättää nie- 
mimaansa herruutta, vaan muodostavat liiton Ranskalaisia vastaan; paavi 
Aleksanteri VI, Milanon Ludvig Moro ja Venetsian Signoria liittyivät toi- 
siinsa, mutta siihen tulivat vielä osallisiksi Espanjan kuningas Ferdinand 
katolinen ja Saksan keisari Maksimilian, jotka puolestaan eivät tahdo 
päästää Ranskan valtaa liian mahtavaksi. Valtioiden välisen tasapainon 
ylläpitämiseksi he ryhtyvät sotaan, ja Kaarle Villinnen täytyy jättää Nea- 
peli ja palata Ranskaan (v. 1495). 



86 YLEINEN HISTORIA. 

Ludvig XII, Kaarle Vlllmnea seuraaja, raatii itseUeen Milanoa, 
koska hSn oli Visconti-suvun jfilkelSinen, ja ottaakin sea haltuunsa sekfi 
valloittaa sen jälkeen yhdessä Ferdinand katolisen kanssa Neapelin ; mutta 
Ferdinand riistfiä faSneltä koko Neapelin kuningaskunnan itselleen; 
paavi taas muodostaa liiton, jonka kautta Ludvig XII menettfiä Milanon- 
kin. Kuollessaan v. 1515 ei Ludvig Xllinnelle siis ollut mitäkSän jfig- 
nyt Italiassa, vaikka h9n monta sotaa siellä oli käynyt ja monta voittoa 
saanut. — Frans I lähtee heti valtaistuimelle päästyään Italiaan, voittaa 



Ludolf XII. (MMatyyrknL) 
V. 1516 Marignanon tappelun, jonka kautta Milano joutui hänen hai 
tuunsa. 10 vuotta hän sai sen pitää. 

Italiassa hallitsijoiden väliset sodat alkoivat ja Italian maiden jaoissa 
sekä niistä aiheutuvien Uittojen muodostamisessa kansainvälinen dlplo- 
matiia suoritti ensi tehtävänsä. Tässä ei ole korkeampaa päämaalia, jota 
keskenään kiistelevät ruhtinaat tavottelevat, vaan ainoastaan jonkun maa- 
alan omistaminen, ja kuQ yksi ruhtinas on saanut jonkun edun, ovat 
toiset heti valmiit häneltä sitä riistämään. Valtiotaito on vallatonta, kuin 
lapsen leikki; se onkin vielä lapsuuden iässä. Mutta pian ilmestyy tär- 



EUROPAN VALTIOLLINEN TILA UUDEN AJAN ALUSSA. 87 

keämpi kysymys Europan valtioiden välisiä suhteita määräämään, kun 
Kaarle V, Habsburgin suvun päämies, rupeaa suurella vallallaan uhkaa- 
maan muiden valtojen itsenäisyyttä. 

Olemme jo ennen kertoneet, mitenkä Kaarle V ryhtyi taistelemaan 
uskonpuhdistusta vastaan saadakseen jälleen aikaan kirkon yhteyden, ja 
läheisessä yhteydessä hänen uskonnollisten harrastustensa kanssa olivat 
hänen valtiolliset suunnitelmansa. Kaarle V ei työskennellyt suurten 
aatteellisten harrastuksien eteen niiden itsensä vuoksi, vaan ainoastaan 
siinä määrässä kuin ne soveltuivat hänen omiin ja sukunsa etuihin. 
Hän oli Europan mahtavin ruhtinas; Alamaat hän oli saanut periä isäl- 
tänsä Filipiltä (v. 1506), Espanjan äidinisältään Ferdinand katoliselta (v. 
1516) ja Itävallan perintömaat oli hänen isoisänsä Maksimilian kuolles- 
saan jättänyt hänelle (v. 1519). Hänen tarkoituksensa oli yhdistää kaikki 
nuo monet maat ja kansat samallaisilla laitoksilla lähemmin toisiinsa, ja 
samoin kuin Kaarle suuri oli ennen ollut Länsimaiden valtias, samoin 
oli Habsburgin suku nyt kohotettava johtoasemaan ja muiden maiden 
ruhtinaat saatettavat sen riippuvaisuuteen. Tämä tarkoitusperä se oli, 
mikä aina kangasteli hänen mielessään ja hänen toimintaansa johti ja 
jonka saavuttamiseksi hän uhrasi koko elämänsä. Vaikka ruumiillisesti 
heikonlainen ja usein sairaanakin, oli hän kuitenkin aina toimessa; yhä 
hän matkusti maasta toiseen; milloin hän oli Unkarissa taistelemassa 
Turkkilaisia vastaan, miUoin Italiassa Ranskan kuningasta vastustamassa, 
milloin taas Pohjois-Afrikan rosvovaltioita hätyyttämässä; kävipä hän 
Ranskassa ja Englannissakin. Hän johti valtiopäivien keskusteluja Sak- 
sassa ja Alamaissa ja antoi monellaisissa asioissa määräyksiä. Monien 
eri kansallisuuksien ja erilaisten henkilöiden kanssa hän oli alituisesti 
tekemisissä ja oli oppinut niitä hyvin arvostelemaan ja hyödykseen käyt- 
tämään. Ihanteellisia harrastuksia, uskollisuutta ja hyveitä ei hänen käsi- 
tyksensä mukaan ihmisessä ollut, vaan itsekkäisyys ja oma etu olivat 
kaikkien toimia määräämässä. Itse hän oli viekas ja petollinen ja vihasi 
jokaista, joka ei taipunut hänen tahtonsa mukaan; hän oli kylmä ja tyly, 
vieläpä julmakin; jalomielisyys sitä vastoin oli hänelle vierasta. 

Kaarle Vrnnen suunnitelmaa vastustamaan rupeaa Ranskan kunin- 
gas Frans I, joka valtiomiehenä noudatti aikansa petollista menettelyä, 
mutta urhoollisena soturina oli keski-ajan ritarin kaltainen. Ranskan 
itsenäisyys oli vaarassa, jos habsburgilainen maailmanvalta muodostuisi, 
ja sen vuoksi se oli kaikin tavoin estettävä. Horjuvan ja oikullisen 
Englannin kuninkaan Henrik VIILnnen kanssa olikin Kaarle V:nnellä 
jo puhe Ranskan jakamisesta. 



TLEIMEN niSTORIA. 



V. 1519 oli Maksimilianin JSlkeen keisari valittava, joksi pyrkijöiksi 
ilmaantuu sekä Frans I että Kaarle, vieläpä Englanninlnn kuningas. 
Naiden hallitsijoiden asiamiehet kulkivat pitkin Saksanmaata tekemäBsä 



Fruil I. (Tlzlinin inMl>iik»n niiik«an.} 

sopimuksia vaaliruhtinasten kanssa; he jakoivat heille lahjoja tai ostivat 
suorastaan heidän ääniänsä. Kun vaalin aika tuli, aikoivat vaaliruhtinaat 
kuitenkin hyljätK kaikki nuo mahtavat kilpailijat ja antaa keisarinarvon 
Saksin vaaliruhtinaalle Fredrik viisaalle; mutta kun hSn kieltäytyi silft 
ottamasta, valitsivat he Kaarlen; vaaliruhtinaat ottivat näet mieluisimmln 
keisarikseen sellaisen miehen, joka oli saksalaista syntyperSS, ja eitä paitel 



EUROPAN VALTIOLLINEN TILA UUDEN AJAN ALUSSA. 89 

olivat Kaarle Vmnen suuret voimat tarpeen Turkkilaisia vastaan, jotka 
tähän aikaan taas alkoivat Europaa hätyytellä. 

Kun Frans I siis oli joutunut vaalissa tappiolle, ryhtyi hän sitä 
suuremmalla innolla sekä diplomaattisiin puuhiin, hankkiakseen joka 
taholla Kaarle VmneUe vihollisia, että sotavarustuksiin. Italian maat, 
etupäässä Milano, sekä Burgundin herttuakunta olivat heillä lähimpänä 
riidan-aiheena, koska Kaarle V vaatii edellistä itselleen Saksan keisarikun- 
taan kuuluvana maana, jälkimmäistä taas sukunsa perintönä, se kun oli 
ollut Kaarle rohkean maita, jonka tyttären Maksimihan oli nainut. (Ks. 
keski-aika luk. XVII.) Sota alkoi v. 1521; Pohjois-Italiassa taistellaan 
neljä vuotta, kunnes Frans I v. 1525 joutuu vangiksi Pavian tappelussa. 
> Kaikki on menetetty paitsi kunnia ja henki», kirjoittaa hän tappelun jäl- 
keen äidilleen. Rauha tehtiin Madridissa v. 1526. Päästäkseen vapaaksi 
täytyy Ranskan kuninkaan siinä luovuttaa molemmat riidan-alaiset maat 
keisarille. Mutta heti Ranskaan päästyään hän valmistaa uutta sotaa, eikä 
annakaan Burgundia. Paavinkin hän saa nyt puolelleen, ja sodan aikana 
keisarin joukot ryöstävät itse Roomaa. V. 1529 päättyy tämä toinen 
sota, mutta vv. 1536—1538 soditaan jälleen, ja v. 1542 alkaa neljäs, joka 
päättyi V. 1544 Crepyn rauhassa. Keisari sai Italian omakseen, mutta 
Burgundi jäi Ranskalle. 

Nämät sodat eivät siis suuressakaan määrässä muuttaneet maan- 
tieteellisiä rajoja, mutta niillä oli kuitenkin sangen tärkeä vaikutus Euro- 
pan oloihin. Kaarle V oli kyllä sodassa pitänyt puoliansa, mutta Rans- 
kan kuninkaan sitkeä vastustus esti häntä pääsemästä Länsimaiden val- 
tiaaksi, niinkuin hän hallituksensa alussa oli toivonut. Europan valtio- 
yhteyteen tulevat näiden sotien aikana useat valtiot; Tanskan kanssa 
* 

Frans tekee sopimuksen; hän saapi niinikään hittolaiseksen Skottlannin 
kuninkaan, vieläpä Turkin sulttaaninkin Soliman ILsetij jonka hallitus- 
aika (1520 — 1566) on Turkin valtion loiston aika. Ja tältä puolen Kaarle 
y sai yhtä pelottavan vihoUisen kuin Ranskan kuningas oli. Soliman 
oli suuri soturi, joka Unkarin kautta hätyytteli Itävallan maita; v. 1526 
hän voitti Unkarin nuoren kuninkaan Ludvigin Mohacain luona ja v. 
1529 hän oli suuren sotajoukon mukana piirittämässä Wieniä, jota vas- 
taan tehtiin 20 eri kertaa hyökkäys; mutta kun se ei antautunut, palasi 
Soliman takaisin. V. 1532 on hän kuitenkin taas 300,000 miehen kanssa 
Unkarissa, mutta silloin Kaarle V oli saanut Saksasta kootuksi 150,000 
miestä, joilla hän esti Solimania nytkään Saksaan pääsemästä; suurin osa 
Unkaria jäi kuitenkin hänen haltuunsa. Rodos-saaren hän valloitti Johan- 
nitain ritarikunnalta, ja koko Välimeri oli Turkkilaisten laivojen hallussa. 



EUROPAN VALTIOLLINEN TILA UUDEN AJAN ALUSSA. 91 

« 

jotka siellä risteilivät, hätyytteliyät rantamaita ja veivät tavaraa ja ihmi- 
siäkin; rosvovaltioiden asukkaat Pohjois- Afrikan rantamailla, jotka tun- 
nustivat sulttaanin yliherruutta, olivat varsinkin kovana vitsauksena 
Välimeren rantamaille. Sen vuoksi Kaarle V kristikunnan päämiehenä 
tahtoi näitä kurittaa. Lähtien laivastolla v. 1535 Välimeren poikki, val- 
loitti hän Tunisin, jolloin 20,000 kristittyä vankia pääsi vapaaksi. 

Vaikka Frans I oli katolinen ja vainosikin kerettiläisiä, puuhaili 
hän kuitenkin liittoa kirkon luopion Henrik VIII:nnen kanssa ja auttoi 
protestantteja Saksassa, koska Kaarle V:nnelle sen johdosta koitui enem- 
män vaikeuksia. Ranskan kuninkaan politiikka on todistuksena siitä, 
miten keski-ajan katsantotavasta oli luovuttu. Eikä hän ryhtynyt sopi- 
muksiin yksinomaan kerettiläisten kanssa, vaan, niinkuin vasta mainit- 
simme, kristikunnan yhteisen vihollisen Turkin kanssa; valtioedut ovat 
yksin määräämässä, ja niiden johdosta katolinen Ranska auttoi suuresti 
uskonpuhdistuksen leviämistä ja varmistumista. Fransin seuraaja Henrik 
n (1547 — 1559) jatkoi samaa politiikkaa, hätyytellen hänkin Kaarle 
V:nnen maita Lotringissa. Olenmie jo nähneet hänen tekevän liiton Saksin 
Moritzin kanssa (ks. luk. IV). 

Kaarle V masentuu monista vastoinkäymisistä, varsinkin kun hänen 
täytyi protestanteille Augsburgin uskonrauhassa antaa suuria oikeuksia 
ja Ranskan kuninkaalle luovuttaa Metzin, Toulin ja Verdun'in tärkeät 
linnoitukset ja hiippakunnat. V. 1556 hän vanhuudenkin riuduttamana 
luopuu hallituksesta, jätettyään jo v. 1521 Itävallan maat veljellensä Ferdi- 
nandille, joka nyt myöskin valitaan Saksan keisariksi; mutta Espanjan, 
Alamaat sekä Italian maat hän antaa pojallensa Filipille. Habsburgin 
suku jakaantuu siis kahteen haaraan, joista vanhempi eli Espanjan haara 
on mahtavampi. 

Kaarle V itse asettui Estremaduran maakunnassa Espanjassa ole- 
vaan S:t Just-nimiseen luostariin, jossa hän suuren seurueen ympäröi- 
mänä vielä piti jonkinlaista hovia. Hän oli siihen määrin kiintynyt 
valtiollisiin asioihin, ettei hän saattanut sellaiseen yksinäiseen ja eristet- 
tyyn asemaan tyytyä, kuin Diokletianus muinoin luopuessaan Rooman 
keisarinvallasta; hänelle tuotiin tietoja maailman tapahtumista, ja hänen 
poikansa Filip pyysi usein isältänsä neuvoja hallitus-asioissa. Mutta hän otti 
myöskin uutterasti osaa jumalanpalvelukseen ja joutohetkensä hän kulutti 
mekaanisiin töihin. Taru kertoo, että hän varsinkin oli koettanut saada 
kaikki huoneessaan olevat kellot käymään samalla tavalla, ja kun se ei 
onnistunut, oli hän muka lausunut, kuinka lyhytnäköistä hänen harras- 



92 YLEINEN HISTORIA. 

tuksensa oli ollut yrittäessään saada ihmiset uskonnon-asioissa samalla 
tavalla ajattelemaan, hänen kun ei edes onnistunut ihmisten keksimissä 
laitoksissa yhtäläisyyttä aikaan saada. V. 1558 hän kuoli. 



IX. 

Filip II. Alamaalaisten vapaussota. 

Filip II:sen persoonallisuus ja tarkoitusperä. — Espanjan suuruus. — Portugal Es- 
panjan yhteydessä. — Kerettiläisiä ja Maureja vainotaan. — Kansalta riistetään 
valtiolliset oikeudet. — Sota Turkkilaisia vastaan, Lepanton tappelu. — Alamaa- 
laisten varallisuus ja vapaus. — Itsehallinto. — Pohjois- ja etelämaakunnissa on eri 
uskonto ja kansallisuus. — Ankara hallitus alkaa. — Kompromissi ja geusit — 
Kansan nostamat metelit. — Alban hirmuhallitus. — Vapaussota. — Eteläiset 
maakunnat jäävät Espanjan valtaan. — Hollanti pääsee vapaaksi. 

Kaarle V:nnen jälkeen oli hänen poikansa Filip II Europan mah- 
tavin hallitsija; Espanja oli hänen päämaansa, mutta siihen oli yhdis- 
tettynä Alamaat, Italian maista Neapeli, Sisilia, Sardinia ja Milano, sekä 
useita Ranskan maakuntia, joista Franche Comt6 ja Artois olivat tärkeim- 
mät; Pohjois- Af rikassa kuului siihen Tunis, Amerikassa laajat siirtomaat 
Meksikosta Chileen asti sekä monia saaria, vieläpä Aasian saarista Filip- 
pinit. Aurinko ei milloinkaan laskenut Filip II:sen valtioissa. »Kun 
Espanja liikahtaa, vapisee maaihna», oli sananpartena. FiUp II:sella ei 
kuitenkaan ollut sellaisia hallitsijalahjoja eikä sellaisia harrastuksiakaan, 
jotka olisivat hänen hallitsemilleen monille kansoille siunausta tuottaneet 
Hän oli niinkuin isänsäkin kunnianhimoinen, ja isänsä suuret valtiolliset 
tuumat hän myöskin oli perinyt, mutta hänen katsantotapansa oli yksi- 
puohsempi ja ahtaampi. Eikä hän toiminnassaankaan ollut isänsä kal- 
tainen. Hän ei, niinkuin Kaarle V, kulkenut maasta toiseen, ei hän joh- 
tanut sotajoukkoja, ei hän edes metsästyksestä ja ratsastuksesta huvia 
saanut, vaan hän pysyttelihe palatsissaan joko Madridissa tai synkässä 
Eskorialissa, jonka hän oli rakennuttanut noin 3 penikulman matkan 
päähän täältä. Sinne hänelle tuotiin tiedot maailman tapahtumista, sieUä 
hän mietti pienimpiin yksityiskohtiin saakka määräyksiä, joita hän lähetti 
toimeenpantaviksi. Synkkä ja umpimielinen luonteeltaan hän oli jo lap- 



FILIP II. ALAMAALAI8TEN VAPAUSSOTA. 93 

«uudesta asti, ei hfin saattanut fhmisiS vieh&ttäfi eikä hänellft ystSvia 
ollutkaan, vaan ainoastaan palvelijoita ja vakoilijoita. Synkkä mieli ja 
yksinäinen olo erillään maailman tapahtumapaikoista saattoivat hänet useia 
väärin asioita arvostelemaan sekä henkilöitä epäilemään, mikS taae johti 
hänet julmiin tekoihinkin. Yksi tarkoitusperä valtasi koko hänen sielunsa, 
nimittäin kerettiläisyyden hävittäminen maailmasta, ja koska kansojen 
vapaus oli läheisessä yhteydessä hengen vapauden kanssa, oli myöskin 



86 hävitettävä. Jumala oli muka määrännyt hänet kerettiläisyyden hävit- 
täjäksi ja katolisen yleismonarkkiian muodostajaksi. Se oli hänen oma 
käsityksensä, ja hänen tästä johtuva kunnianhimonsa uhkasi Europan 
valtioiden itsenäisyyttä ja protestanttista uskoa häviöllä. Protestantit 
kutsuivatkin häntä >Etelän raivohengeksi*. Mutta tällainen kuningas oli 
kansallinen Espanjassa; »Espanjalaiset eivät ainoastaan rakasta häntä», 
sanoo jo ennen mainittu Contarini, °vaan he kunnioittavat häntä ja pel- 
käävät loukkaavansa itse Jumalaa, jos poikkeavat hänen pyhinä pide- 
tyistä käskyistään*. He uhrasivat mielellään kaiken voimansa hänen 
harrastuksiinsa, ja vaikkapa nämä tekivätkin Espanjan suuruudesta lopun, 
on hänen muistonsa sittenkin säilynyt siellä kunnioitettuna. Espanjasta, 



94 YLEINEN HISTOKIA. 

jossa inkviaitsiooni oli kansanomaJnen laitos ja joBsa Jeeuiittain munkki- 
kuBta oti muodostunut, sai katolinen kirkko uBkoUieimman ruhtinaan 
asiaansa ajamaan. ITskonnoUiset seikat tulevat tämfin johdosta valtion 
välisissäkin suhteissa määrääviksi. 

Jos aiDeellisilla voimilla ja hyvillA sotajoukoiUa aatteellisia barraa- 
tnkeia voitaisiin saada tukahutetuiksi, olisi sen Filip II:IIe pitänyt onnistua, 



sillä Meksikon, Perun ja Chilen kaivoksista ammennettiin laivanlasUttain 
kultaa ja hopeata häntä varten ja hänellä oli käytettävinään Europan 
paraat sotajoukot sekä taitavimmat sotapäälliköt, sellaiset kuin Alban 
herttua, joka Möhlbergin tappelussa voitti, don Juan d'Austria, kunin- 
kaan velipuoli, ja Lepanton meritaistelun voittaja, Aleksanteri Famese, 
aikakautensa taitavin taktikko; sata suurta linjalaivaa oli Espanjan sata- 
missa valmiina sodan varalta ja tuhatkunta kauppaa varten. Ja ennen 
pitkää hän vielä liitti naapurimaansa PortugaUn siirtomaineen Espanjan 



FILIP II. ALAMAALAI8TEN VAPAUSSOTA. 95 

Yarailisuutta edistämään. V. 1580 oli näet Portugalissa vanha burgundi- 
lainen kuningassuku miehen puolelta kuollut, jonka johdosta Filip II, 
polveutuen Emanuel suuren tyttärestä, tahtoi periä valtakunnan. Hän 
houkutteli lahjoilla aateliston puolelleen ja lähetti Alban herttuan 30,000 
sotamiehen mukana maahan, jonka tämä kahden kuukauden kuluessa 
saattoi hänen valtaansa sekä sen mukana Brasilian Amerikassa, Guinean, 
Zanzibarin ja Mozambikin rannikot ynnä useat saariryhmät Afrikassa, Or- 
muzin, Diun, Malabarin, Ceylonin, Malaccan, Molukit y. m. siirtomaat 
Aasiassa. Mutta tämä herruus oli höllää, eikä Filip osannut säädöksillään 
liittää Portugalia Espanjaan, vaikka se maantieteellisen asemansa vuoksi 
siihen kuuluisi. Hän ehkäisi Portugalilaisten kauppaa, antaen kauppaedut 
Eastilialaisille, mutta Portugalilaisten täyiyi kuitenkin suorittaa suuria ve- 
roja; kaikki tärkeimmät virat annettiin Eastilialaisille ja Portugalin oma 
aatelisto pakotettiin maatiloilleen muuttamaan. Mutta ei siinä kylliksi, 
vaan epäluuloinen kun oli, mestautti hän useita henkilöitä ; noin 2000 pap- 
piakin sanotaan henkensä menettäneen. Sanalla sanoen, Filipin hallitus oli 
kirous Portugalilaisille, jonka vuoksi Espanjan valta ei saattanut siellä py- 
syvää olla. — V. 1640 se vapautui, mutta Espanjan hallitus oli kuitenkin 
hävittänyt sen varallisuuden, eikä se enää saanut kaupanvälittäjänä sitä 
merkitystä, mikä sillä oli ollut. 

Espanjasta Filip II tahtoi ensin perinpohjin hävittää kerettiläisyy- 
den, sillä sinnekin Lutherin oppi oli tunkeutunut; protestanttisia kirjoja, 
espanjalainen raamatunkäännöskin oli Pyreueain yli päässyt pujahta- 
maan. Etsittäessä syyllisiä tavattiin niitä hyvin lukuisasti korkeimpienkin 
henkilöiden joukossa; itse valtakunnan korkein arvonmies Toledon arkki- 
piispa oli kerettiläisyydestä syytettynä seitsemän vuotta vankina. Inkvi- 
sitsioonin kidutuskeinoilla pakotettiin syytettyjä tunnustamaan, ja syylliset 
tuomittiin kuolemaan. Tuomioita pantiin suurilla juhlallisuuksilla toi- 
meen, niinkuin Ferdinand katolisen aikanakin oli tehty (ks. keski-aikaa 
luk. XIX) ja Filip itse oli näissä autodafeoissa usein läsnä. Täten saa- 
tiin protestanttinen oppi jo noin kymmenen vuoden kuluessa hävitetyksi 
Pyreneain eteläpuolelta. 

Paitsi lutherilaisia oli Espanjassa toisiakin kirkolle uskottomia ihmi- 
siä, nimittäin entisten Maurien jälkeläisiä. Ferdinand katolinen oli 
Granadan antaumisehdoissa luvannut heille uskonvapauden, mutta jo hän 
oli kuitenkin ruvennut heitä vainoamaan, pakottaen heitä uskostaan luo- 
pumaan. Suuri joukko olikin kääntynyt katoliseen uskoon, vaikka he 
sydämessään olivat islamin opin tunnustajia. Maurit olivat ahkeria maan- 
viljelijöitä ja rauhallisia alamaisia, mutta Filip ryhtyi heitä sittenkin 



m YLEINEN HISTORIA. 

«bdistamaan, tahtoen muuttaa hddät kokonaan espanjalaisiksL lakvisit- 
Biooni pantiin heidän keskuuteensa toimimaan, heidän täytjd muuttaa 
vaatekuosinea, ottaa toiset nimet ja heittää äidinkieleoBäkin ; heitä pako- 
tettiin ottamaan osaa katoliseen jumalanpalvelukseen; he eivät saaneet 
hallintomiehen luvatta lähteä olopaikastaan ; mitäk&än asetta ei' heidän 
annettu käyttää, ei edes raudoitettua sauvaa, ja valvomaan kaikkien 
näiden määräyksien noudattamista sijoitettiin sotaväkeä heidän asuin- 
paikoilleen, Mutta tämä hirmuvalta saattoi Maurit epätoivon taisteluun; 



Vanht luurlalfliUi pihinput klla, Gruudui 



tulet sytytettiin vuoren kukkuloille, se oli vapauden merkki; vaimotkin 
hankkivat itselleen piikkejä, joilla he puhkasivat Espa n j alaisten hevosten 
vatsoja. Espanjan vuoristossa he jonkun aikaa saattoivat puolustaa 
itseänsä, mutta kun he eivät saaneet uskon veljiltään Afrikasta apua ja 
Turkin sulttaani Solimkin jätti heidät omsn onnensa nojaan, täytyi hei- 
dän sortua. Kauheat rangaistukset kohtasivat nyt Maureja; niinpä lapset, 
jotka olivat yli 10 vuoden, joutuivat orjiksi. 

Mutta Filip II ei tyytynyt yhdenmukaisuuteen yksin uskonnollisella 
alalla, vaan myöskin valtiollisessa suhteessa oU se aikaansaatava, siten 
että kaikki valtiolliset oikeudet olivat alamaisilta riistettävät. Jo Ferdinand 
katolinen ja Kaarle V olivat suuresti supistaneet valtiopäiväin eli cortesMn 



FILIP II. ALAMAALAISTEN VAPAUSSOTA. 97 

oikeuksia ja Filip hävitti ne kokonaan. Vanhat oikeudet (fueros), joita 
eri maakunnilla oli, lakkautettiin niinikään, ja ainoastaan Baskilaiset 
pohjoisosissa saivat omansa säilytetyiksi. Kaikki vapaus siten hävisi ja 
valvojia, vakoojia, kätyreitä, halpamaisia ilmiantajia ja orjamaisia palve- 
lijoita oli sijassa; inkvisitsiooni ylinnä kaikkia. Siihen Filipin ahdasmieli- 
syys ja vapaudenkammo Espanjan vei. Kansa oli kuninkaalleen nöyrä 
ja kuuliainen, mutta sen siveellinen voima oli hävinnyt. 

Kristikunnan mahtavimpana ruhtinaana Filip II piti velvollisuute- 
naan, niinkuin isänsäkin, ryhtyä Turkkilaisia vastaan taistelemaan, sillä 
heidän hallussaan oli yhäti Välimeren herruus ja he tekivät ryöstöretkiä 
Espanjan ja Italian rannikoille, jotka kaikki kuuluivat Filipin maihin. 
Kaarle V:nnen valloittama Tunis oli uudelleen v. 1570 joutunut heidän 
valtaansa, ja Maltakin oli 5 vuotta aikaisemmin otettu Johanniteilta ; 
merirosvous oli heillä tullut varsin säännölliseksi elinkeinoksi; vuosittain 
retkiltään palaavat päälliköt elivät saamallaan saaliilla ruhtinaallisesti 
Tunisin ja Algierin kaupungeissa. Venetsia, paavi ja Espanja tekivät 
nyt liiton, ja suuri laivasto, jossa oli yli 300 alusta ja 80,000 soturia 
ja soutajaa, lähetettiin don Juan d/Austrian johdossa Välimerelle. Ta- 
vattuaan turkkilaislaivaston Korintin lahden suussa Lepanton luona v. 
1571, tuhosi hän sen perinpohjin; 30,000 Turkkilaista sai surmansa tai 
joutui vangiksi, 170 kaleeria joutui kristittyjen saaliiksi, 80 hävitettiin, 
ainoastaan 40 töintuskin pelastui. »Allah on antanut meren uskotto- 
mille», huudahti Selim, kun hänelle tuotiin sanoma Lepanton tappelusta; 
Kreikkalaisetkin toivoivat nyt pääsevänsä vapaiksi, mutta Filip ei, veli- 
puoltansa epäillen, jatkanutkaan taistelua, jonka vuoksi Turkkilaiset taas 
ennen pitkää anastivat herruuden merellä; rosvoileminen jatkui ja tuon 
suuren voiton hyöty häipyi mitättömiin. 

Enemmän sitkeyttä ja voimainponnistusta osotti Filip taisteluissaan 
kerettiläisyyttä vastaan, varsinkin Alamaissa. Tuossa sodassa tulee, niin- 
kuin monesti historiassa, näkyviin se tosiasia, ettei suurilla aineellisilla 
voimilla saata hävittää pienenkään kansan vapautta, kun se vaan on 
itsetietoinen tehtävänsä merkityksestä, sillä henkinen suuruus, joka joh- 
tuu tehtävän tärkeydestä, on korvaamassa sitä mikä aineellisesti puuttuu. 
Alamaalaisilla ei ollut puolustettavana yksin uskontonsa, vaan myöskin 
vapaa valtiolaitoksensa, kauppansa ja teollisuutensa, s. o. aineelliset etunsa 
ja koko sivistyksensä. Sen vuoksi taistelu tuli niin ankaraksi. 

Alamaissa olivat kaikki olot, koko elämä ja katsantotapa Filipille 
vastenmieliset. Alamaalaisten ulkonainen esiintyminenkin oli toisellainen 
Yleinen historia II. — 7. 



98 TLEINEM HISTORIA. 

kuia Espanjalaisten. Kummastellen nämSt katselivat sitä sucruutta ja 
avomietisyyttS, jota rikkaat Alamaalaiset osottivat vallanpitäjille; se oli 
outoa ja klsittämätöntä Espanjalaisten despotismiin tottuneelle katsanto- 
kannalle. Kauppa ja teollisuus olivat jo keski-ajalla tuottaneet Älamaa- 
laisille suuria rikkauksia, ja tuossa verraten pienessU maassa oli Filipin 
hallituksen alussa 350 suurta ja noin 6,S00 pienempää kaupunkia; suu- 
rimmat olivat Gent, jossa asukasluku oli 70,000, Br&ssel, jossa se oli 
noin 75,000, ja Antverpen, jossa oli 100,000; ne olivat melkein maailman 



Flumililnen pankkiiri vilmalnien. (Qvinlen Mat>Tt'ln laulun miikiin.} 

kaupunkeja, sillä Lontoossakin, jossa nyt on noin 5 ^ miljoonaa, cli 
silloin ainoastaan 150,000 henkeä. Satoja laivoja oli joka päivä Antver- 
penin satamassa, tuoden ja vieden tavaroita eri maailman seutuihin; sa- 
moin kaupun^n kaduilla sanotaan alituisesti olleen 2000 vankkuria 
tavaroita kuljettamassa; sen kauppa oli yhtenä kuukautena yhtä suuri 
kuin Venetsian kahtena vuonna. Eri kansoilla oli omat kauppakonttoo- 
rinsa Alamaiden suurissa kaupungeissa. Teollisuus oli kehittyneempi, 
kuin muissa Europan maissa; sanotaan, että kaikki saattoivat tehtaissa 
saada työtä, vieläpä 5-vuotiaat lapsetkin. Elämä oli vilkasta ja hyvin- 



FILIP n. ALAHAALAISTEN TAPADSSOTA. 99 

vointi yleioen; kolio maa oli viljelty kuin puutarha; sivistys, joka seuraa 
varalliBuuden mukana, oli verraten korkealla kannalla; harvassa oli esim. 
henkitöiti, jotka eivät osanneet lukea ja kirjoittaa. Espanjalaisiin tuo 
kaikki teki kummallisen vaikutuksen, ja yksi heidän kirjailijoistaan sanoo, 
että koko maa oli kuJn yksi suuri kaupunki. Tulot, joita kuninkaalla 
sieltä oli, olivat suuremmat kuin Kastiliasta. 

Vieras oli Espanjalaisille myöskin se itsehallinto-oikeus, mikä Ala- 
maalaisilla vanhoista ajoista oli. Maa oli näet jaettu maakuntiin, joilla 
oli omat edustajansa omia asioitaan pSlttämäasfi, mutta koko maata oli 
edustamassa yhteinen eduskunta, n. k. generaUtaatU (s. o. yhteissäädyt). 



Mairtrulln kckaui Airtntrpanliu. (Viikiprirm.) 

Lainsäädännössä ja verotuksessa oli niiden mielipidettä kuulusteltava, 
sillii ilman niiden suostumusta eivät lait eivätkä verot olleet laillisia. 

Uskonnoltaan oli, niinkuin jo ennen on mainittu, suurin osa asuk- 
kaista Calvinin kirkkoon kuuluvia, mutta eteläisten maakuntien eli 
Brabantin asukkaat (nykyinen Belgia) olivat jääneet katoliseen kirkkoon. 
Pohjoisten maakuntien asukkaat (nyk. Hollanti) erosivat kansaUisuudel- 
taankin etelämaakuntalaisista, sillä edelliset olivat puhtaita germa niiaisi a, 
jälkimmäiset taas romaanilaisia, joiden kielikin oli ranskankieli; eteläisissä 
maakunnissa olivat maanviljelys ja teollisuus tärkeimmät elinkeinot, jota 
vastoin pohjoisissa kauppa oli tärkein. Nämät erilaisuudet vaikuttivat 
taistelun kuluessa hajoittavasti, ja Belgia jäikin Espanjan yhteyteen, 
koska se sekä uskontonsa että kansallisuutensa puolesta oli sitä lähinnä. 



100 YLEINEN HISTORIA. 

Samat seikat erottivat Hollannin ja Belgian toisistaan viime vuosisadal- 
lakin V. 1830. 

Kun Filip II sai näiden maiden hallituksen käsiinsä, oli vapaus, 
protestanttinen uskonto ja virkeä elämä täälläkin häviöön tuomittu; sa- 
mallainen ankaran kolkko leima kuin Pyreneain niemimaalla oli sijaan 
painettava. Oman maan ylimykset, joita Kaarle V oli pitänyt suuressa 
arvossa ja joille hän oli antanut tärkeitä virkojakin, työnnettiin heti syr- 
jään, ja espanjalaisia grandeja tuli heidän sijaansa; katolisen kirkon 
uudistamista aljettiin puuhata, jota varten espanjalaisia piispoja lähetettiin 
sinne kirkon hallintoa pitämään, ja maa, jossa oli ainoastaan noin 3 
miljoonaa ihmistä, jaettiin 14 hiippakuntaan; Tridentin kirkolliskokouksen 
päätökset määrättiin noudatettaviksi ; inkvisitsiooni alotti toimintansa 
kidutuskoneineen ja kuolemantuomioineen, ja ankarat määräykset, joiden 
saattaisimme sanoa muistuttavan vanhojen itämaisten despoottien lakeja, 
antoivat niille kyUin työtä. Niinpä henkilö, joka myi, osti tai lahjoitti 
Lutherin tai hänen kaltaistensa tekemiä kirjoja tai niitä salasi, oli tuo- 
mittava, jos syyllinen oli mies ja hän tunnusti sekä luopui harhatyös- 
tään, miekalla mestattavaksi, nainen taas samallaisesta seikasta piti elä- 
vänä haudattaman ; jos he pysyivät lujina peruuttamatta, saivat he roviolla 
surmansa. Tällainen hallintojärjestelmä tarvitsi sotavoimia, jonka vuoksi 
espanjalaisia sotajoukkoja sijoitettiin kaikkiin suurempiin kaupunkeihin, 
vaikka tämä oli vasten maan lakeja. Korkeimmaksi vallanpitäjäksi Filip 
nimitti Alamaihin sisarpuolensa Margaretan, Parman herttuattaren, mutta 
hänen rinnallaan oli kardinaali Granvella, etevä mies, joka osasi muun 
muassa seitsemää kieltä puhua, ja joka oli kuninkaan tahdon uskollinen 
täyttäjä, vaikkapa hän huomasikin hänen politiikkansa johtavan harhaan. 

Alamaalaiset, kun näkivät kaikkia perittyjä ja kalliina pidettyjä 
oikeuksiansa poljettavan, eivät vastarintaa tekemättä alistuneet; ylimykset 
ja porvarit, protestantit ja katolilaiset olivat siinä kohden yksimielisiä. Maan 
oikeuksia puolustamaan liittyivät etevimmät miehet, sellaiset kuin kreivi 
Egmont, joka oli Filipin sotajoukossa urhoollisesti taistellut Ranskalaisia 
vastaan ja oli tunnettu rehelliseksi ja kuninkaalle uskolliseksi mieheksi, 
ja Oranian prinssi Vilhelm^ joka oli saanut kasvatuksensa Kaarle 
V:nnen hovissa ja josta tämä keisari toivoi etevää palvelijaa itselleen. 
Vilhelm oli terävä valtiomies, joka saattoi seurata Espanjan kuninkaan 
salaisimpiakin juonia, mutta ajatuksiansa hän ei kellekään ilmaissut, ja 
häntä kutsuttiinkin sen vuoksi »harvapuheiseksi». 

Lähetystö, jossa Egmont oli mukana, lähetettiin Madridiin Filipin 
luo ilmoittamaan, millainen yleinen mieliala oli ja pyytämään määräyksien 



FILIP II. ALAMAALAISTEN VAPAUSSOTA. 101 

peruuttamista. Erraomaiselk yBtävyydellä ja kunnioituksella kuningas 
otti tämän vastaan, tehden myönnytyksiä ja antaen lupauksia. Rehellinen 
Egmont oli ihan hurmaantunut Ifuninkaaseen ja arveli, että kaikki oli 
nyt muuttuva. Sotajoukot kuteuttiinkin pois ja Granvella menetti ase- 
mansa, mutta noita ankaria määräyksiä ei peruutettu. Sen vuoksi aatelis- 
miebet lukuisasti liittyivät Bredassa kompromissiin, jonka mukaan he 
lupasivat toisiansa auttaa sekä toimittivat Margaretalle pyyntikirjan, jossa 
vaadittiin mielivaltaisten määräysten poistamista; 200:11a hevosella pyynti- 
kirjojen tuojat tulivat Briisseliiu, jossa kansa heitä riemulla tervehti. 



Vllhtlm Oranlililnen 3(kni«tiMna. (SimiaalktliM bulun mulliin.) 

Margareta oli peloissaan heidät palatsissaan vastaanottaessaan, mutta silloin 
kuiskasi muuan neuvosherroista hänelle: >Ei pelkoa, Teidän korkeutenne, 
eihän se ole muuta kuin kerjäläisjoukko' (Gueux). Tämän nimityksen 
he ottivat kunnianimekseen ; erityinen geusi-raha oli vapaudenharrastajain 
merkkinä ja geuseiksi kutsuttiin koko vastustuspuoluetta, joka kasvoi 
yhä suuremmaksi. TSmä liike vaikutti alempaan kansaankin, sillä tie- 
täessään ylimysten olevan tyytymättömiä hallitukseen ja heidän kanssaan 
samaa mieltä, se esiintyi rohkeammin, mutta varomattomasti. Protes- 
tantit ilmaantuivat piilopaikoistaan, suurissa joukoissa aijettiin jumalan- 
palveluksia pitää, ranskalaisia virsiä laulettiin ja saarnoja pidettiin, siten 



102 YLEINEN HISTORIA. 

loukateD kuDinkaan määräyksiä; mutta tämän lisäksi alkoi kaupunkien 
roskavSki muutamin paikoin tehdä vallattomuutta; tungettiin kirkkoihin, 
joissa kuvat, koristukset ja urutkin pirstattiin; ehtoolliskalkista juotiin 
viiniä geusein terveydeksi, ja pyhällä 5IjylI3 voideltiin saappaita; papit 
pakenivat kansan hurjuutta, salaa vieden pyhimyksen kuvia vaatteidensa 
suojassa. Ylimystjin avulla, joka tätä menoa tietysti paheksi, sai maa- 
herratar järjestyksen toimeen muutaman päivän kuluttua. 

Filip, tästä kuultuaan, joutui raivoon eikä tahtonut enää kuulla 
puhuttavankaan sovinnollisista keinoista; ^mieluummin tahdon kymmenen 
elSmSä hukata, kuin hallita kerettiläisiä*, sanoi hän. Ja nyt alkoi Ala- 
maalalsille mitä tukalin aika. Tyly ja julma kerettiläis vihaa ja Alban 
kerttua saapui v. 1567 12,000 sotamiestä mukanaan Brusseliin, ja sa- 
massa alkoi hirmuhallitus, jonka tapaista ainoastaan kiihtynyt uskon- 
vimma saattaa synnyttää. YUmfiäräinen tuomioistuin, jota kansa kutsui 



° verinen vostoksi» ja jonka jäseninä oli Alban orjallisia kätyreitä, tutki 
ja tuomitsi 16 pykälää sisältävän asetuksen mukaan sellaisia henkilöitä, 
jotka olivat kerettiläis -saarnoja pitäneet, kirkkojen ryöstöön osaaottaneet, 
kuningasta vastaan vehkeiUeet, ylimalkaan keitä vaan tuomarit tahtoivat 
tutkittaviksi kutsua ja syyllisiksi julistaa; laajat määräykset antoivat 
melkein mihin hyvänsä tilaisuuden. Useita kymmeniä henkilöitä vangit- 
tiin tai tuomittiin samana päivänä; niinpä vangittiin Helmikuun 20 p:nfi 
1568 ValencienneB'in kaupungissa 95 henkilöä ja 37 tuomittiin; ja samaan 
aikaan Alban lähettiläät olivat toisia uhreja etsimässä. Kreivit Egmont 
ja Horn, jotka muka olivat kapinan johtajia, vangittiin heti Alban tultua 
viekkaalla tavalla hänen poikansa pidoissa, joihin heidät oli kutsuttu. 
V. 1567 Marraskuussa tuomitsi erityinen tutkijakunta heidät kuolemaan; 
eivät keisari Maksimilianin, eikä Granvellan eikä Egmontin puolison pyyn- 
nöt vaikuttaneet Filipiin mitäkSän; Brusselin torilla pyöveli katkaisi päät 
näiltä molemmilta miehiltä, jotka olivat oman käsityksensä mukaan olleet 
kuninkaansa uskollisia palvelijoita. Yleinen pelko ja turvattomuus, pa- 



I 



104 YLEINEN HISTORIA. 

hempi kuin sotatilan aikana, vallitsi kaikkialla maassa; tuhansittain ihmisiä 
pakeni metsiin tai meren yli Englantiin. Oranian prinssin tarkka äly 
oli huomannut, mitä tulossa oli, jonka vuoksi hän jo ennen Alban saa- 
pumista oli paennut Saksaan, missä hänellä oli suuria maatiluksia. 

Mutta tuo julnda menettelytapa ei kumminkaan ajan pitkään osot- 
tautunut Espanjan kuninkaan tarkoituksillekaan edulliseksi, päinvastoin 
se pian huomattiin sekä turhaksi että epäviisaaksi. Alban herttua tar- 
vitsi paljon rahoja sotaväkensä ylläpitämiseksi ja hallintotoimiinsa, jonka 
vuoksi hän kohtuuttomia veroja säätämällä kosketteli kipeästi Alamaa- 
laisten kauppaan ja teollisuuteen; niinpä hän määräsi, että sadas osa 
kaiken tavaran arvosta oli verona suoritettava, että kahdeskymmenes osa 
myyntihinnasta oli maksettava kiinteätä omaisuutta myytäessä sekä kym- 
menes osa kaiken irtaimen tavaran myyntihinnasts^, s. o. kauppatavarasta. 
Mutta rauhallisella tavalla nämät säädökset tehtiin mitättömiksi; kauppa 
lakkasi,* ja kauppiaat sulkivat puotinsa, väittäen, ettei heillä ollut mitään 
myytävää. Espanjassakin naurettiin tällaisille määräyksille, ja ennen 
pitkää ne peruutettiin. Mutta uusia samaan ankaraan suuntaan käypiä 
annettiin yhäti ja niitä ulotutettiin yhä vähäpätöisempiin seikkoihin, vih- 
doin katupoikiin, jotka hyräilivät calvinilaisia virrensäveleitä, ja vaimoihin, 
jotka kävivät tapaamassa vangittuja miehiään. Alamaalaisia ne eivät 
kuitenkaan masentaneet, vaan kiihottivat heitä taisteluun; sotajoukko 
kasvoi heille kuin itsestään. 

N. k. merigeusejä, jotka olivat paenneet kotimaastaan ja merellä 
kierrellen hätyyttäneet espanjalaisia laivoja, rohkeni astua maalle Hol- 
lannin rannikollekin, jossa he saivat pienen Brielin kaupungin Seelannin 
maakunnassa haltuunsa v. 1572. Se oli vapaussodan alku. Vilhelm 
Oranialainen palasi silloin Hollantiin, jossa neljä pohjoista maakuntaa 
valitsi hänet maaherrakseen; Espanjan varusväki karkotettiin kaupun- 
geista ja sotaväkeä järjestettiin. Alban herttua huomasi olevansa voima- 
ton liikettä kukistamaan ja koko tuon kuusivuotisen vaikutus-aikansa siis 
olleen hyödyttömän. Epäsuosioon joutuneena hän pyysi eroa toimestaan 
(v. 1573), jonka jälkeen eräs Luis de Reqvesens määrättiin maaherraksi. 
Hänkään ei saanut kapinaa kukistetuksi; Leydenin kaupunki varsinkin 
teki urhoollista vastarintaa aukaisemalla vihdoin meren sulut, jonka joh- 
dosta koko seutu joutui veden valtaan. Reqvesens kuoli v. 1576, ja kun 
Espanjan sotaväellä ei muutamaan kuukauteen ollut ylipäällikköä, rupesi 
se pitkin maata ryöstöä harjoittamaan, jonka johdosta kaikki maakunnat, 
sekä katoliset että protestanttiset, liittyivät toisiinsa, tehden n. k. Gentin 
pasifikatsioonin (v. 1576). 



FILIP II. ALAMAALAI8TEN VAPAUSSOTA. 105 

TumuoUiBemmalcei kuin raaka vSkivalta kävi Alamaalaisille valtio* 
viisaus, jolla seuraavat maaherrat äon Juan d'Äustria, Filipin velipuoli, 
ja hänen jälkeläisensä Aleksanteri Famese, ennen mainitun maaherrat- 
taren Margaretan poika, koettivat Espanjan etuja ajaa. Edellinen antoi 
V. 1577 »ikuisen julistuksen*, jossa luvattiin viedä Espanjan sotajoukot 
maasta pois; sen lisäksi uskonnonvapaus oUsi kerettiläisille annettava ja 



Mtrltz OrtnklilMn. (HInnMlln imikun tahty (aiklpllrrM.) 

kenraalistaatit kokoonkutsuttavat. Eteläiset katoliset maakunnat herke- 
sivät silloin taistelemasta, mutta Vilhelm ja hänen johdossaan olevat 
pohjoiset maakunnat epäsivät, koska he eivät saattaneet luottaa Espanja- 
laisen lupauksiin. Don Juan kuoli v. 1578, ja Aleksanteri Famese, joka 
oli vielä taitavampi valtiomies, sai keskustelemalla Vallonilaiset maakun- 
nat Espanjan herruuteen kokonaan taivutetuiksi. Pohjoiset maakunnat 
puolestaan liittyivät nyt lujemioln toisiinsa Uireektin unioonin kautta 
V. 1579. V. 1581:teen asti ne taistelivat entisten oikeuksiensa puolesta, 
mutta silloin ne Haagissa julistivat itsensä vapaiksi Espanjan vallasta; 



106 YLEINEN HISTORIA. 

Filipin sinetti murrettiin rikki, sillä, sanoivat he, tuollaiselle petolliselle 
tyrannille tehtyä uskollisuudenvalaa ei tarvinnut pitää. 

Taistelu jatkui sitte yhäti, ja kun Filip ei rehellisessä taistelussa 
voittoa saavuttanut, pääsi hän suuresta vastustajastaan salamurhaajan 
avulla; v. 1584 eräs uskonkiihkoilija, Filipin kätyri, surmasi Oranialaisen. 
Mutta hänen poikansa Moritz, joka soturina oli vielä taitavampi kuin 
isänsä, jatkoi taistelua. Alamaalaiset saivat apua sekä Englannin kunin- 
gattarelta Elisabetilta että Saksan protestanteilta, vieläpä joskus Ranskan 
hugenoteiltakin, sillä saman uskonnon tunnustajat olivat siihen aikaan 
lähempänä toisiansa kuin saman kansan eriuskoiset jäsenet. Filip II 
taas hajoitti sotavoimiansa liian laajalle. Olemme maininneet, että hän 
valloitti Portugalin, Turkkilaisiakin vastaan olemme nähneet hänen tais- 
televan, mutta myöskin Englannin hän tahtoi kukistaa »voittamattomalla 
armaadaUa» ja lähetti Aleksanteri Farnesen Ranskan katolista ligaa aut- 
tamaan (ks. seur. lukua). Tämä oli Alamaalaisille eduksi; Filip II tosin 
ei tunnustanut heidän itsenäisyyttään, mutta hänen seuraajansa Filip 
III teki V. 1609 12:ksi vuodeksi välirauhan tämän itsenäisyyden perus- 
tukselle, ja kun sota v. 1621 oli alkanut uudelleen, saavuttivat he lopul- 
lisesti itsenäisyyden Westfalin rauhassa v. 1648. 



X. 

Uskonsodat Ranskassa. 

Ranskassa käännytään uuteen oppiin uskonnollisesta vakaumuksesta. — Kerettiläisten 
vainot alkavat. — Guise'n ja Bourbonin sukujen välinen kilpailu, Katarina di Medici. 

— Hugenotit saavat oikeuksia. — Vassyn verilöyly. — Hugenottisotien luonne. — 
S:t Germain'ln rauha, Coligny. — Turmiota valmistellaan. — Pärttylinyön verilöyly. 

— Sen vaikutus. — Pyhä liiga. — Henrik III ja Henrik Guise. — Henrik Navar- 

ralainen pääsee kuninkaaksi. — Nantesin sääntö. 

Samaan aikaan kuin Filip II sotavoimilla ja juonikkaalla valtio- 
taidolla koetti palauttaa Alamaalaiset katoliseen kirkkoon ja riistää heiltä 
heidän vanhat valtiolliset oikeutensa, riehuu Ranskassakin hurja sota 
protestanttien ja katolilaisten välillä. Calvinin oppi oli, niinkuin jo 
olemme maininneet, sielläkin voittanut alaa, vaikkei se yleiseksi tullut; 



USKONSODAT RANSKASSA. 107 

uskonnollisesta vakaumuksesta siihen täällä etupäässä liityttiin eikä maal- 
listen etujen toivossa; sivistyneissä kansanluokissa suurin osa sen tun- 
nustajia olikin. Hallituksella ei ollut uskonpuhdistuksesta hyötyä toivot- 
tavissa, sillä kuninkaan oikeudet kirkossa olivat, paavin kanssa tehtyjen 
sopimusten nojalla, ennestään jotenkin laajat, hän kun sai määrätä tär- 
keimmät kirkon virkamiehet. Ja kuninkaat asettuivatkin liikkeeseen viha- 
mieliselle kannalle. Kansan suuri enemmistö pysyi niinikään lujasti enti- 
sessä katolisessa uskossa. 

Frans I:sen aikana (1509 — 1547) uuden opin tunnustajia, huge- 
notteja, alkoi ihnaantua, ja aluksi he saivatkin vapaasti uskontoansa 
harjoittaa. Ranskan kuningas oli, niinkuin olemme nähneet, liitossa Sak- 
san protestanttien kanssa, jonka vuoksi hän sodan kestäessä ei saattanut 
omassa maassaankaan ruveta liittolaistensa uskonveljiä hätyyttämään. 
Samoin oli hänen seuraajansa Henrik ILsen laita (1547 — 1559). Mutta 
sotien väliajoilla he kyllä katsoivat olevansa oikeutettuja noita kerettiläisiä 
vainoomaan; kun Frans I ei enää tarvitse Sehmalkaldin liiton apua, 
raivoavat hänen käskyläisensä hugenotteja vastaan, ja kun Henrik II 
on taistelunsa Saksan keisaria vastaan lopettanut, pannaan Ranskassa 
inkvisitsiooni käytäntöön ja kerettiläisroviot palamaan. Niinpä hallituksen 
käskystä v. 1545 hävitettiin eräs paikkakunta 15 penikulman laajuudelta 
kokonaan autioksi; 3000 asukasta surmattiin tai poltettiin asuntoihinsa, 
660 tuomittiin kaleerilaivoihin soutajiksi, loput pakenivat metsiin ja vuo- 
ristoihin, jossa suurin osa kuoli nälkään ja kurjuuteen. Talot ja puutkin 
hävitettiin. Eräs parlamentin jäsen Anne du Bourg uskalsi parlamen- 
tissa asettua protestantteja puolustamaan. ^Löytyy rikoksia», sanoi hän, 
»joita säälimättä täytyy rangaista, sellaisia kuin aviorikokset. Jumalan 
pilkkaaminen ja väärä vala; mutta mistä syytetään näitä, kun heitä 
jätetään pyövelin käsiin?» Kuningas loukkaantui tästä, ja oikeudenkäynti 
aljettiin häntä vastaan, jonka johdosta hän tuomittiin kuolemaan ja pol- 
tettiin julkisella paikalla Pariisissa. 

Henrik II ei kuitenkaan kauan joutunut vainoja jatkamaan, sillä 
eräissä turnajaisissa hän sai otsaansa haavoja, joista kuolema seurasi v. 
1559. Sen jälkeen alkavat levottomat ja meteliset ajat, sillä seuraavat 
kuninkaat Frans II, Kaarle IX ja Henrik III (1559-1589), jotka 
kaikki olivat Henrik II:sen poikia, eivät kykene kuninkaanvallalle säilyttä- 
mään tarpeellista voimaa ja kunnioitusta, jonka vuoksi se joutuu melkein 
syrjään sysätyksi ja puolueiden intohimot pääsevät temmeltämään. Us- 
konnollisiin riitakysymyksiin liittyy Ranskassa, niinkuin muissakin maissa, 
toisia, jotka ovat valtiollista laatua. Heikkojen hallitsijoiden aikana pyrkii 



108 YLEINEN HISTORLA. 

kaksi sukua valtion asioita jobtamaaa; näistä OuUein suku ajaa katoli- 
suuden asiaa, Bourbonin suku taas on protestanttien johtaja. Edellisen 
suvun miehiä oli jo Henrik II:sen aikana ollut tärkeissä toimissa, mutta 
nuoren Frans II:sen aikana he saivat koko vallan käsiinsä, sillä he oli- 
vat kuningattaren Maria Stuartin enoja; Kaarle, joka oli kardinaalin 
arvon saanut, oh tunnettu eteväksi valtiomieheksi, ja hänen veljensä 
Frans oli taitava sotapäälUkkö, jonka ansioksi CalaiB'n tärkeän kaupungin 
valloitus luettiin. Mutta Bourbonit ovat kuninkaallista sukua, sillä he 
polveutuvat Ludvig IX:nQen veljestä, ja tavallista oli Ranskassa ollut, 



että kun hallitsija oli alaikäinen ja tarvitsi apua, olivat läheisimmät 
sukulaiset oikeutettuina hänen holhojinaan olemaan; sen vuoksi Anton, 
jolla oli pieni Navarran kuningaskunta Pyreneain rinteillä, ja hänen vel- 
jensä Ludvig Conde tavottelivat hallituksen johtoa. Näiden molempain 
puolueiden ohessa on mainittava kuninkaiden äiti Katarina di Mediei, 
jonka vaikutus tapahtumiin oli sangen suuri. Ollen Italiasta kotoisin ja 
sen juonikkaaseen valtiotaitoon perehtynyt hän pyrki kiihkeästi vallan- 
himoaan tyydyttämään, käyttäen siihen keinoja millaisia hyvänsä. Hän 
tahtoi asettua molempien kiistelevien puolueiden välille tasapainoa pitä- 
mään, siten voidakseen itse johtaa asioiden kulkua. Uskonnon asiat 
näkyvät hänellä olleen syrjäseikkana, valta oli tärkein. 

Henrik II:sen ja hänen vanhimman poikansa aikana Katarina oli 
pakotettu olemaan erillään valtion asioista, mutta kun Frans II kuoli v. 



USKONSODAT RANSKASSA. 109 

1560, hän liittyy Bourboneihin saadakseen Guiaet syrjäytetyiksi. Sen 
johdosta alkaa hugenoteille edullinen aika; BUTaitsevaisuus ja maltillisuus 
on hallitukeen toimenpiteissä nyt huomattavissa; varsinkin jalo, ihmis- 
ystävällinen ja valistunut kansleri Michel de FHopital vaikutti paljon 
niiden uusien säädöksien aikaansaamiseksi, joiden kautta hugenottien 
asema tali turvatuksi. »Heittäkäämme pois>, sanoi hän, »nuot kirotut 
puolue- ja riitanimet, lutherilainen, hugenotti ja paavilainen; sanokaamme 
itseämme ainoastaan kristityiksi. > Mutta monet eivät ajatelleet hänen 



CCtUCEl FBATRES 



Ktlir* hHginittl-yHmiitl, CvlltiiY-¥>ljakigL (Vuklpllrr**.] 

tapaansa, se pian nähtiin. Kun oli julistettu muutamia hugenoteille edul- 
lisia määräyksiä, joista tärkein, n. k. Tammikuun edikti v:lta 1562, salli 
heille vapaan uskonharjoituksen maaseuduilla ja sellaisissa kaupungeissa, 
jotka eivät olleet linnoituksilla tai muureilla varustettuja, kiihtyivät kato- 
lilaiset toimintaan. Muutamat ylhäiset miehet, joista Quisen herttua oli 
tärkein, liittyivät toisiinsa, kukistaakseen suvaitsevaisen kanslerin ja sen 
kautta saadakseen hallituksen suunnan muuttumaan. Vassyn verilöyly 
V. 1562 oli kiihkeän mielialan ensi ilmaus. Kun näet Frans Guise ker- 
ran muutaman sotaväen-osaston kanssa kulki Ghampagne-maakunnassa, 
menivät muutamat sotamiehet, virren laulua kuullessaan, sitä kohden ja 
tapasivat suuren hugenottijoukon, joka vasta annetun säännön nojassa 



110 TLEINEN HISTORIA. 

piti jumalanpalvelustaan. Ouieen miehet tahtoivat tehdS siitä lopun, se 
kun muka oli solvaus heidän herttuatansa kohtaan, ja kävivät miekkoi- 
hinsa käsiksi; aseettomina koettivat ahdistetut hugenotit itseänsä kivill2 
puolustaa, mutta noin 60 heistä sai surmansa ja 200 haavoittui. 



m hfrthii, (S«r 



Tämä tapahtuma sai tuon kauan aikaa kyteneen vihan joka taholla 
puhkeamaan; Pariisista täytyy Cond^n, kiihtynyttä kansaa peläten, lähteä 
pois. Molemmin puolin varustaudutaan taisteluun, ja vielä samana vuonna 
ensimmäinen hugenottisota alkaakin. Näissä sodissa näyttäytyy hurjuus 
ja intohimot, jotka aina seuraavat uskonnollista intoilua, kenties suurem- 
massa määrässä kuin muissa maissa; siinä taistelevat kansalaiset kansa- 



USKONSODAT RANSKASSA. 111 

laisia vastaan, eivätkä taisteluun ota osaa yksinomaan säännölliset sotajou- 
kot, vaan vihaa ja vainoa on kaikkialla maassa; kaupunki on kaupunkia 
vastassa, pitäjä naapuriaan vastassa; saman seudun asukkaatkin voivat 
hurjuuteen asti vihata toisiansa uskonnon vuoksi, synnjttääpä se jos- 
kus vihaa ja riitaa saman perheenkin keskuudessa. Eikä taistelu rajoitu 
rehellisiin voimankoetuksiin, vaan juonia, petosta ja salamurhia käytetään 
hurjuutta lisäämään; näyttääpä melkein siltä, että tuo uskonvimma olisi 
hävittänyt ihmisistä kaiken siveellisen tunnon ja viha anastanut yksin- 
omaan sijansa sydämmissä; ja kuitenkin tämä kaikki tapahtui muka 
Jumalan valtakunnan kunniaksi. Frans Guisen murhasi eräs klihkoinen 
hugenotti Poltrot, sanoen saaneensa siihen erityisen kutsumuksen Juma- 
lalta; samoin ajatteli moni muukin intoilija. Muiden maiden uskon veljet 
tuovat apua kummallekin puolelle; Elisabet ja Saksan protestantit lähet- 
tivät hugenoteille apujoukkoja. Espanjan Filip II taas auttaa Guiseja 
taistelussa. Uskonnon asia on se, joka liittää ja erottaa ihmiset, kansal- 
lisuus ei sen rinnalla ole minkään-arvoinen. Heidän asiansa onkin yhtei- 
nen kaikissa maissa; katolilaisten menestys Alamaissa vaikuttaa kiihotta- 
vasti Ranskan hugenotteihin, mutta kun taas hugenotit saavat etuja, 
toivovat Alamaalaisetkin siitä saavansa hyötyä. Englannin Elisabetille 
jälleen on tärkeätä estää protestantteja kummassakaan maassa kukistu- 
masta, sillä silloin koko katolinen voima kääntyisi häntä vastaan. 

Sotaa ei kumpikaan puoli jaksa käydä siihen määrään, että saisi 
toisen täysin masennetuksi; katolilaiset ovat yleensä voitolla, mutta eivät 
hugenotitkaan heitä asiaansa, vaan kokoavat hävittyään uusia voimia ja 
ovat taas ennen pitkää valmiina taisteluun. V. 1563 jo tehtiin ensimmäi- 
nen rauha, mutta se oli vaan kuin hieno harso, joka peitti alla kuohuvat 
vihantunteet, ja v. 1567 puhkesivat n6 taas esille. Seuraavana kevännä 
tehtiin uudelleen sovinto, mutta se loppui jo samana vuonna. Tämä oli 
näet Alban hirmuhallituksen aika, jolloin hän luuli saaneensa Alamaalai- 
sista voiton, ja tämä menestys synnytti myöskin Ranskan katolilaisissa 
suuria, toiveita. 

V. 1570, jolloin rauha tehtiin S:t OennaMissa, näkyivät olot kui- 
tenkin muuttuvan sovinnolliseen suuntaan. Hugenotit saavat samallaisen 
uskonvapauden kuin Tammikuun säännössä oli heille myönnetty ja vielä 
turvakseen varustettuja kaupunkeja, joihin he saattoivat vetäytyä, jos 
vaara uhkasi. Kuningas Kaarle IX näytti todellakin nyt ajattelevan rau- 
haa; hugenottien puolueen johtaja nuori Henrik, Navarran kuningas, 
saapui hoviin ja Kaarle IX tahtoi naittaa hänelle sisarensa; puolueen 
etevin mies, sen jälkeen kuin Cond^ oli kaatunut v. 1569, oli amiraali 



112 YLEINEN HISTORIA. 

Coligny, joka kuninkaan kutsumana niinikSän tuli PariiBiin ja pfiSsi 
hänen erityiseen euosioonsa. Coligny oli luja vakaumuksen mies sekä 
kuninkaan js valtion uskollinen palvelija, eikä hSn käsityksensä mukaan 
taistellut kuningasta vastaan, vaan oikeata uskontoa vihaavaa puoluetta 
vastaan. Hän on nyt onnellinen saadessaan kuningastaan palvella, ja 



KMrl* IX. (Fr. CIhiX-i pllruiliikun miikun.) 

neuvoillansa tahtoo hän saada Ranskan politiikan johdetuksi samaan 
kansalliseen suuntaan, jota Frans I ja Henrik II olivat ajaneet; Ranskan 
sotavoimat olivat käännettävät Espanjan Habsburgeja vastaan. Colignyn 
suunnitelma oli vielä laajempi; siihen kuului näet siirtomaiden hankld- 
minen Amerikassa, ja sieltäkin oli Espanjan valtaa ahdistettava. 21-vuo- 
tias kuningas mielistyi Colignyn esityksiin, ja kunniaa ja mainetta oli 
Espanjan sodasta hänelle tuleva, niinkuin hän itse lausui. Mutta tällaiset 
tuumat olivat katolilaisille kauhistus. Mitenkä saattoi alkaa sodan oikean 



USKONSODAT RANSKASSA. 113 

uskon hartainta suojelijaa ja puolustajaa vastaan? Katarina oli häm- 
mästyksissään ja varoitteli kuningasta, mutta turhaan. Mielten kiihko 
kävi Pariisissa yhä suuremmaksi; karsain silmin katseltiin hugenotteja, 
jotka Navarran Henrikin häiden johdosta olivat sinne saapuneet. Jo 
vihkimätilaisuudessa Notre-Damen kirkossa oli kansan mieliala siihen 
määrin kiihtynyt, että oli vaikea estää levottomuuksia syntymästä. Papit 
taas kaikissa kirkoissa lausuivat sadatuksia kerettiläisiä vastaan. 

Turmiota ja kauheimmassa muodossa valmistettiin jo itse hovissa. 
Katarina di Medici, joka Colignyn vaikutuksen johdosta oli joutunut koko- 
naan syrjään, tahtoi ensin saada hänet tieltä. Mutta kun eräs häntä 
vastaan tehty murhayritys ei onnistunut, tehtiin laajempi suunnitelma. 
Kuningas oli Colignylle vannonut kostavansa sen mikä hänelle oli tapah- 
tunut, mutta seuraavana päivänä on hänen mielensä jo muuttunut. 
Hänen luokseen saapuu hänen äitinsä lempipoikansa Henrikin kanssa, 
joka sittemmin tuli kuninkaaksi, ja heidän mukanaan muutamia korkeita 
herroja, joista kolme oli italialaisia. He koettavat kaikin tavoin saada 
häntä luopumaan hugenoteista, vedoten siihenkin, että hän joutuisi syr- 
jään heidän rinnallaan; »sota on välttämätön puolueiden kesken», 
sanoo eräs heistä, »ja on parempi käydä sitä Pariisissa, kuin siirtää se 
epävarmalle maaseudulle» ; sitä jo muka varustettiin molemmin puolin. 
»He ovat kaikki surmattavat», sanoo yksi italialaisista, »sillä synti on 
yhtä suuri vähästä kuin suuresta joukosta». Kuningas ensin vastusteli, 
mutta pyynnöt ja uhkaukset vaikuttivat vihdoin hänen heikkoon luon- 
teeseensa, ja lopulta hän huusi, ettei yksin amiraali ollut surmattava, 
vaan kaikki, :» ettei ketäkään jäisi häntä soimaamaan». — Guisen herttua 
otti johtaakseen murhatyöt ja Pariisin katoliset porvarit olivat hänen 
käskyjensä toimeenpanijoina. 

Elokuun 24 päivän edellisenä yönä k:lo 2 ilmoittivat kellot S:t 
Oermain'in kirkon tornissa, että murhatyön piti alkaa, ja muiden kirkkojen 
torneissa aljettiin samassa hälyyttää. Henrik Guise ystävineen suuntasi 
kulkunsa Colignyn asuntoa kohden; eräs Besme niminen saksalainen 
meni sisälle amiraalin huoneeseen ja antoi hänelle miekallaan rintaan 
kuoliniskun. »Oletko suorittanut t^osi», kysyi Guise ulkopuolelta. »Se 
on tehty», oli vastaus. Ruumis viskattiin vielä Guisen käskystä akku- 
nasta kadulle kansan häväistäväksi. Suuret väkijoukot hyökkäsivät huge- 
nottien asuntoihin; niihin oli edeltäpäin piirretty valkoinen merkki, jotta 
ne tunnettaisiin, ja luettelo oli niinikään laadittu niistä, jotka kussa- 
kin talossa asuivat Ylhäiset hugenotit etupäässä tahdottiin surmata; 
mutta Navarran kuningas kuitenkin pelasti henkensä. Hänet näet vietiin 
Yleinen historia II. — 8. 



114 YLEINEN HISTORIA. 

kuDinkaan eteeo, joka uhkasi häntä kuolemalla, ellei hSn luopuisi uskostaan. 
Sen bSn teki henkensä eäästfiSkseen. Mutta tällaisesBa verityössä pääsevät 
kaikki intohimot iiroiiieen. Ei Pärttylinyönäkään yksin hugenotteja sur- 
mattu, vaan ken tahtoi saattoi surmata rihamiehensä ; velallinen tappoi 
velkojansa, palvehja isäntänsä, varas kuristi kuoliaaksi ryöstettävänsä. 
Kerrotaanpa kuninkaankin katsellessaan pitkin päivää murhaamista hur- 
jistuneen niin, että hän palatsinsa ikkunasta ampui S:t Germain'in etu- 



PulltlHi H:nMlll •UMiiailaJll. (Vllkiplirru.J 

kaupunkiin pakenevia hugenotteja. Murhaamista jatkettiin vielä seuraavina 
päivinä, ja kuningas lähetti maakuntien kuvernööreille käskyn, että hekin 
panisivat toimeen samallaisia tekoja; mutta monet eivät käskyä noudat- 
taneet. Noin 2000 henee Pariisissa saanut surmansa ja 20,000 yhteensä 
koko Ranskassa. 

Kun tieto »Pariisia verihäistä», joksi tätä tapahtumaa myöskin kutsu- 
taan, tuli kristikunnan päämiehelle Gregorius XIII:nnelle, toimitti hän 
kiitosjumalanpalvelukseD Rooman kirkoissa tämän muka suuren voiton 
johdosta, minkS kirkko oh saanut; tylyn Filip ILsen sanotaan nauraneen 



USKONSODAT RANSKASSA. 115 

tuon muka onnistuneen toimenpiteen johdosta. Mutta eivät kaikki katoli- 
laisetkaan Pärttylinyön verilöylyä hyväksyneet, ja protestanteissa se herätti 
kauhistusta ja vihaa. Kaarle IX, joka heikon luonteensa vuoksi ei saat- 
tanut sitä estää, ei tästä lähin saanut tunnonrauhaa ; öisin hän unetto- 
mana virui vuoteellaan ja luuli tuon tuostakin kuulevansa tuota huutoa, 
melua ja parkumista, huokailua ja kiroomista, mikä Elok. 24 p. yöllä 
oli Pariisin täyttänyt. Tämä onneton ruhtinas kuolikin jo 24-vuotiaana 
V. 1574. 

Pärttylinyön verilöyly ei suinkaan masentanut Ranskan hugenot- 
teja, vaan samana vuonna he ryhtyivät aseisiin, vetäytyen vahvimpaan 
turvapaikkaansa la Rochelleen. Henrik Navarralainenkin pakeni hovista 
ja kääntyi jälleen protestanttiseen uskoon. Mutta ilmestyipä tämän jäl- 
keen katolilaistenkin joukossa joukko eteviä miehiä, jotka tahtoivat saada 
turvallisuuden ja sovun palautetuksi valtakuntaan antamalla uskonvapau- 
den hugenoteille. He olivat maltillisia katolilaisia ja heitä kutsuttiin 
^tHiUioUisiksi» (les politiquesjj koska he jättivät uskonnon asiat val- 
tiollisten näkökohtien vuoksi syrjään. Tämä puolue liittyi hugenotteihin, 
joille Ranskan uusi kuningas Henrik III antoi taas v. 1576 entiset 
oikeutensa. 

Kiihkoiset katolilaiset pitivät tällaisia myönnytyksiä petoksena kato- 
lista kirkkoa kohtaan ja muodostivat keskenään liiton, n. k. pyhän liigan, 
jonka tarkoitus oli katolisen uskon puolustaminen. Mutta tähänkin liittyi 
valtiollisia vaikuttimia, sillä uskonnon nimessä Henrik Guise tahtoi ajaa 
kunnianhimoisia aikeitaan. Valois'n suku oli pian sanunuva, koska heikko 
Henrik III oli sen viimeinen jäsen, ja sen jälkeen oli Guisen suku tuleva 
Ranskan valtaistuimelle; kerettiläiset Bourbonit eivät muka saattaneet 
tulla kysymykseenkään. Sitä paitsi Guiset polveutuivat Kaarle suuresta, 
niinkuin heidän tekemänsä sukujohto osotti, ja tällä perustuksella he 
muka olivat paremmin oikeutetut Ranskan kruunua kantamaan kuin koko 
Kapetingien suku, jota aljettiin kutsua vallananastajaksi. Saattoipa jo 
Henrik Guise sulkea Va]ois'n kuninkaan luostariin, niinkuin Pipin oli 
tehnyt viimeiselle Merovingille. Paavi Gregorius XIII antoi liigan toimin- 
nalle siunauksensa ja Espanjan Filip lupasi auttaa sitä sotavoimilla. 

Kuningas Henrik III huomasi joutuvansa kokonaan syrjään liigan 
johtajan rinnalla, jonka vuoksi hän kuninkaallisesta asemastaan, jonka 
tulee olla puolueiden yläpuolella, alentui puoluepäämieheksi, julistaessaan 
itsensä liigan johtajaksi. Hän taisteli nyt jonkun aikaa yhdessä Henrik 
Guisen kanssa hugenotteja vastaan. Mutta ei sekään kuninkaan arvoa 
kohottanut, sillä varsinkin Pariisin kansa osotti Guisen herttualle suu- 



116 YLEINEN HISTORIA. 

rempaa kunnioitusta kuin hänelle. »Saul on surmannut tuhannen, mutta 
David kymmenentuhatta», huusi kansa kuninkaalle hänen palatessaan 
Pariisiin v. 1588, tarkoittaen Davidilla Guisea, joka Saksan rajoiUa oli 
saanut voittoja, ja Saulilla Henrik III:tta, joka oli Loiren seuduilla tais- 
tellut hugenotteja vastaan. Tämä suututti kuningasta, ja hän kielsi 
Ouisen herttuata tulemasta Pariisiin. Mutta tämä saapui kuitenkin, ja 
kun kansa hänet tunsi, vaikka hän oli koettanut olla tuntematta, huudet- 
tiin hänelle pitkin katuja: »Hosianna Davidin poika». Vihasta kalpeana 
kutsutti Henrik III Guisen luokseen ja olisi hänet kenties jo surmannut 
ilman äitinsä varoituksia. »Pariisin kansa saattaisi tehdä kapinan», sanoi 
hän. Kuningas ja Guisen herttua varustautuivat nyt molemmat taiste- 
luun, mutta Pariisin porvarijoukot eivät totelleet kuninkaan käskyjä, ja 
kansa, peläten että kuningas tahtoi Pärttylinyön tapahtumia uudistaa, 
mutta katolilaisia kohtaan, alkoivat vierittää puita, ajoneuvoja ja tynny- 
reitä kaduille sekä estivät kulun kiinnittämällä rautavitjoja katujen poikki. 
Kuningas lähti nyt pois Pariisista Blois'n kaupunkiin, jossa säädyt olivat 
koolla. Päästäkseen kilpailijastaan, jonka hänen jo oli täytynyt nimittää 
sotajoukkojen ylimmäksi päälliköksi, surmautti hän hänet muutamien 
henkivartijoittensa avulla. Hän kutsui näet herttuan neuvoston kokouk- 
seen, mutta etuhuoneessa nuo sotamiehet hänet surmasivat. »Olen taas 
tullut Ranskan kuninkaaksi, annettuani surmata Pariisin kuninkaan», 
sanoi Henrik III murhan jälkeen äidilleen, vanhalle Katarina di Medioille. 
Siinä hän kuitenkin erehtyi. Sillä liiga ei hävinnyt, vaan Henrik Guisen 
veli, Mayennen herttua, tuli nyt sen johtajaksi. Henrik III oli päinvas- 
toin tekonsa kautta menettänyt vielä enemmän arvoansa ja suosiotansa, 
niin että hänellä nyt ei ollut muuta keinoa, kuin liittyä kerettiläiseen 
Navarran kuninkaaseen. Eräs dominikaanimunkki Jacques Clement, 
tahtoen kostaa liigan johtajan surmaa, hänet kuitenkin pian murhasi 
V. 1589. 

Mutta sota ei vieläkään päättynyt, sillä Navarran Henrikkiä eivät 
katolilaiset tahtoneet tunnustaa kuninkaaksi: hän oli »kuningas ilman 
valtakuntaa». Liigan hallussa oli Pariisikin, jonne Aleksanteri Farnese 
V. 1590 toi espanjalaisia apujoukkoja Alamaista. Henrik sai kyllä myöskin 
apua Englannista, Hollannista ja Saksasta, ja hän voitti useita taistelu- 
jakin; mutta sittenkin hän huomasi, ettei hän voisi tulla kuninkaaksi 
tunnustetuksi niin kauan kuin hän oli kerettiläinen. >/ Olkaa varma», oli 
Henrik III kuollessaan sanonut hänelle, »että Te ette milloinkaan tule 
kuninkaaksi, ellette käänny katoliseen uskoon». Pelastaakseen isänmaansa 
sisällisen sodan hävitysten jatkumisesta, hän heitti vielä kerran uskontonsa, 



USKONSODAT RANSKASSA. 



H*orik IV. (Hilitrloh SiHzlukian Kkiinl lUklpllrrBi.) 

huolimatta siitä, että monet hfinen UBkonveljistäSti alkoivat pitää häntä 
kevftmieliBenä luopiona ja erosivat hänestä. Kun hänelle jonkun aikaa 
oli opetettu katolisen kirkon opinkappaleita, ilmoitti hän tulleensa vakuu- 
tetuksi niiden totuudesta ja antoi kastaa itsensä. Pariisi antautui nyt 
(y. 1594), Espanjan joukot läksivät pois, ja Bourhonin suku tunnustet- 
tiin Ranskan kruunuun oikeutetuksi. 



118 YLEINEN HISTORIA. 

Henrik IV lopetti uskonsodat antamalla v. 1598 Nantesein sään- 
nön, jossa hugenoteille myönnettiin uskonvapaus ja pääsö valtionvirkoi- 
hin sekä noin 200 turvapaikkaa. Viimeksimainittu määräys huomattiin 
kuitenkin ajanpitkään valtiolle haitalliseksi, sillä aseellisena puolueena 
he saattoivat häiritä valtakunnan rauhaa, jonka vuoksi Richelieu v. 1628 
otti ne heiltä pois. Henrik IV pysyi uskollisena katoliselle kirkolle ja 
viimeisinä vuosina hän näytti siihen yhä enemmän kiintyneen; mutta 
hän ei sittenkään voinut päästä kiihkoisimpain katolilaisten suosioon, 
sillä hän antoi kuitenkin kerettiläisten elää rauhassa, ja se oli heidän 
mielestään rikos ja synti. Tämän suvaitsevaisuuden hän sai hengellään 
maksaa. Kerran v. 1610 hänen ajaessaan vaunuissa Pariisin kadulla, 
tunkeusi muuan Ravaillac hänen vaununsa ääreen ja työnsi tikarin hänen 
rintaansa, josta kuolema seurasi. 



XL 

Elisabet ja Maria Stuart. 

Maria Stuart saapuu Skottlantiin. — Hän joutuu ristiriitaan alamaistensa kanssa. 
Rizzio ja Damley murhataan. — Kapina syntyy. — Maria Stuart pakenee Englan- 
tiin. — Hän vangitaan. — Salaliitot Elisabetin henkeä yastaan. — Maria Stuart 
tuomitaan kuolemaan. — Mestaus. — Voittamaton armaada. — Se tuhotaan. — 

Protestanttien asema tulee turvallisemmaksi. 

Englannissa uskonnollinen taistelu kietoutuu pääasiallisesti kahden 
kuningattaren, Elisabetin ja Maria Stuartin, ympärille. Edellisen näistä 
olemme nähneet lopullisesti vakaannuttavan uskonpuhdistuksen Englan- 
nissa; Skottlannissa taas reformeeratun kirkon oppi levisi innokkaitten 
saarnamiesten kautta hallituksen siihen vaikuttamatta, päinvastoin hallitseva 
Stuartin suku pysyi uskollisena katoliselle kirkolle ja vastusti uutta oppia. 

Maria Stuart, Jaakko V:nnen tytär, oli nuorena lähetetty kasvatet- 
tavaksi Ranskan hoviin, jossa hän kohosi kuningattareksi Frans II:sen 
puolisona. Tämä oli hänelle huvien ja loiston aika, mutta se oli lyhyt. 
Haikealla mielellä nuori, kaunis kuningatar jätti Ranskan ilot ja huvit; 
laivan peräsimeen nojautuneena hän surumielisenä katseli Ranskan ran- 
toja, ja kun hän näki viimeisen häämöityksen niistä taivaanrannan taakse 



ELISABET JA MARU STUART. 119 

katoavan, huudahti hBn: iHyväEti, rakas Ranska! eu milloinkaan enfiä tule 
sinua nSkemään". Skottlannissa, jonka kuningattareksi hän nyt v. 1661 
tuli, h&D tapasi jylhän, kolkon luonnon alaatomine vuorineen Ja syvine 
laaksoineen vastakohtana entisen isänmaansa hymyilevälle luonnolle Mutta 
vielä raskaammalta tuntui hänestä se erilaisuus, mikä esiintyi kansan 



Miri« Stivt (Ciiu*t'n nailiiikitn nukun.) 

luonteessa ja olevissa oloissa; Ranskassa hän oli tottunut hevimiesten 
knnnloitukBeen, kohteli aisuuksiia ja imarteluun, Skottlannissa taas oli 
juro, jäykkä ylimyskunta, jolla oli jotenkin suuri itsenäisyyden- ja vapau- 
dentunn^ Ranskassa olivat tarjona loistavat näytelmät, tanssiaiset y. m. 
juhlat, joiden keskustana hän oli ollut, täällä taas ankara yksinkertaisuus, 
joka tuomitsi sellaiset synniksi. Katolisuuteen kasvatettuna Maria Stuart 
oli mielistynyt katolisen kirkon loistavaan jumalanpalvelukseen, mutta 
Skottlannissa oli Calvinin oppi ankarimmassa muodossa päässyt valtaan. 



120 YLEINEN HISTORIA. 

Heti siDne tultuaan joutui hän sekä liian vapaan esiintymisensä että 
uskontonsa vuoksi ankarien saarnamiesten moitteen-alaiseksi. Knox tuo- 
mitsi ankarasti hänen metsästysretkensä ja naamiohuvinsa sekä soimasi 
häntä siitä, että hän palveli kuvia; olipa hän kerran päästyään kunin- 
gattaren puheille lyönyt nyrkillään pyhän neitsyeen kuvan pirstaksi; 
kirkoissa hän rukoili, että Jumala pelastaisi kuningattaren saatanan pau- 
loista. Suurin osa Skottlantin kansasta oli samaa mieltä kuin Knox. 

Täten Maria Stuart uskontonsa ja katsantokantansa vuoksi heti jou- 
tui ristiriitaan alamaistensa kanssa; politiikassaan hän yhä enemmän alkoi 
kääntyä Espanjan Filip lirsen puoleen, mikä ei suinkaan Skottlannin 
kansaa miellyttänyt. Kuusi vuotta hän kuitenkin hallitsi jotenkin rau- 
hallisissa oloissa, mutta v. 1567 hänen alamaisensa tekivät häntä vastaan 
ilmi kapinan, johon yksityiset tapahtumat antoivat lähimmän aiheen. 
Maria oli v. 1565 mennyt naimisiin sukulaisensa, erään skottlantilaisen 
ylimyksen Henrik Damleyn kanssa, joka oli ylpeä mutta vähäpätöinen 
ja raaka mies, ja joka tahtoi jakaa vallan puolisonsa kanssa, johon tämä 
ei kuitenkaan tahtonut suostua. Kuningatarta vihaava puolue, johon 
Darnleykin liittyi, kääntyi kuningattaren kirjuria ja suosikkia, italialaista 
soittajaa Rizziota, vastaan. Eräänä iltana, kun Maria Stuart on iltaruoalla 
Rizzion kanssa, saapuu Darnleykin paikalle ja asettuu istumaan heidän 
kanssaan; mutta vähän ajan kuluttua tunkeutuu huoneeseen muutamia 
miehiä, jotka esiintyvät röyhkeästi, lausuen, etteivät he tahdo enää olla 
palvelijamiehen hallittavina, ja hyökkäävät Rizziota kohti. Tämä pakenee 
kuningattaren jalkain juureen, mutta he ottavat hänet kiinni, vievät hä- 
net huoneesta pois sekä surmaavat hänet. Darnleyta kohtaan, joka oli 
osallisena murhatyössä, syttyi kuningattaressa ankara viha, ja seuraavana 
vuonna 1567 hänkin joutui salaliiton uhriksi, jossa kuningattarenkin 
arveltiin osallisena olleen, mutta jonka varsinaisena toimeenpanijana oli 
eräs kreivi BothwelL Eräänä yönä räjähytettiin näet ruutimiinalla ilmaan 
se huone, jossa Darnley oli. Seuraavana aamuna tavattiin pirstaleet 
rakennuksesta sekä kuninkaan ja hänen hovipoikainsa ruumiit. 

Kolmen kuukauden- päästä kuultiin, että Maria oli mennyt naimisiin 
Bothwellin kanssa, jota yleiseen pidettiin tuon ilkityön toimeenpanijana. 
Se herätti suuttumusta ja vihaa kuningatarta kohtaan, protestantit nou- 
sivat kapinaan, ja Bothwell pakeni sekä eli sittemmin merirosvona. Maria 
joutui lordien vangiksi, jotka vaativat häntä luopumaan hallituksesta 
nuoren poikansa Jaakon eduksi. Hän pääsi kuitenkin vapaaksi ja ryh- 
tyi vielä kerran taisteluun, mutta hävisi, jonka jälkeen hän pakeni valta- 
kunnastaan Englantiin, toivoen saavansa Elisabetilta turvaa ja apua. 



122 ELISABET JA MARIA STUART. 

Maria Stuart oli kuitenkin Englannin kuningattarelle vaarallinen 
henkilö, sillä hän edusti katolisuutta Britanniassa, ja katolilaisten mielestä 
hän oli Englannin oikea kuningatar, koska hän äidinpuolelta polveutui 
Henrik Vllmnestä. Elisabet ei ollut heidän katsantotapansa mukaan 
laillinen hallitsija, hän kun muka oli laittomasta avioliitosta syntynyt. 
Mutta vaikkapa Elisabet saisikin elämänikänsä hallita, oli Maria lähinnä 
oikeutettu kruunuun hänen jälkeensä, ja katolinen uskonto olisi hänen 
mukanaan taas palautettava Englantiin. Tätä seikkaa silmällä pitäen, ja 
kun tiedämme, että tämä aika oli kiihkein uskonsotien aika, — Alban 
herttuan veritöiden ja Guisein aika, — niin käsitämme Elisabetin menet- 
telyn, kun hän pani Marian vankeuteen. Tämä teko saattaa Elisabetin 
suhteen katolilaisiin yhä kireämmäksi; v. 1569 paavi Pius V lähettää 
Englantiin bullan, jossa kielletään pannan uhalla parooneja ja kansaa 
tottelemasta tätä naista. 

Julkista veristä taistelua ei Englannissa kuitenkaan synny, vaan 
salaliitoissa, pikkukapinoissa ja murhayrityksissä katolilaisten vehkeet 
täällä esiintyivät. Elisabet puolestaan taas säätää yhä ankarampia mää- 
räyksiä kaikkia eriuskolaisia vastaan; sellainen henkilö, joka kuunteli 
katolilaista messua, tuomittiin vuodeksi vankeuteen ja 100 markan sak- 
koihin, kotitarkastuksia ja vangitsemisia tapahtui tavan takaa. Se, joka 
puhui halveksivasti kuningattaresta, pantiin ensi kerrasta häpeäpaalun 
viereen seisomaan, jos se toisen kerran tapahtui, leikattiin häneltä korvat, 
ja kolmannesta hän menetti henkensä. 

V. 1569 syntyi Pohjois-Englannissa mahtavan Norfolkin herttuan 
johdossa kapina, jolla oli kokonaan katolinen leima; ristiinnaulittu vapah- 
taja verihaavoineen oli kuvattuna kapinallisten lipussa; johtaja oli kes- 
kusteluissa Espanjan kuninkaan ja paavin kanssa. Mutta yritys tukahu- 
tettiin jo ennen kuin se pääsi täysin valmiiksi; Norfolk, jonka puolisoksi 
vankeudesta vapautettava Maria Stuart oli luvannut tulla, vangittiin, tuo- 
mittiin valtionkavalluks6sta kuolemaan ja mestattiin. Alamaista, Ranskasta 
ja Espanjasta saapui salaa yllyttelijöitä kuningatarta vastaan. Mutta 
Elisabetilla oli sekä aatelisto että kansa puolellaan, sillä kaikki pelkäsivät 
Espanjan kuninkaan vallanalaisuutta, joka olisi tehnyt lopun heidän sekä 
uskonnostaan että kansallisesta itsenäisyydestään. Sukkeluus sekä valp- 
paus, jota hallituksen asiamiehet osottivat, saattoivat kaikki yritykset 
ennen aikojaan ilmi. — Viimeinen salaliitto on tunnettu Babingtonin sala- 
liiton nimellä. Tämä oli eräs nuori, haaveksiva, rohkea englantilainen, 
joka oli ottanut tehtäväkseen Skottlannin kuningattaren pelastamisen. 
Espanjalaisen laivaston piti saapua Englantiin katolilaisten avuksi; Eli- 



YLEINEN HISTORIA. 123 

sabet oli murhattava ja Maria Stuart valtaistuimelle kohotettava. Vilkas 
kirjevaihto kuUd Babingtonin, Espanjan Ranskassa olevan lähettilään 
MendozaUy itse Filip Il-.sen, Ranskaan paenneiden englantilaisten piispojen 
ja itse Maria Stuartin välillä. Mutta salaliittolaisten sitä aavistamatta 
joutuivat kaikki kirjeet Elisabetin kirjurin Wolsinghamin käsiin, joka 
antoi menon jonkun aikaa jatkua saadakseen kaikki täysin pauloihinsa. 
Vihdoin v. 1586 syylliset vangittiin ja johtajat teloitettiin ja mestattiin 
kauheimmalla tavalla. 

Maria Stuartiin katolilaisten kaikki vehkeet kohdistuivat; häneen 
heidän toiveensa katolisuuden palauttamisesta perustuivat; ja niin kauan 
kuin hän oli elossa, oli vaara uhkaamassa, että hän pääsisi jonkun sat- 
tuman kautta toivottuun asemaan. Elisabetin henki oli alituisesti vaa- 
rassa, mutta kuningattaren hengestä riippui taas Englannin uskonnollinen 
vapaus ja kansallinen itsenäisyys. Jos tuo vaarallinen kilpailija olisi 
tieltä poisraivattu, tulisivat katolilaisten toiveet paljoa pienemmiksi. Jo 
V. 1585 teki parlamentti päätöksen, että sellainen henkilö, jonka eduksi 
kuningattaren henkeä vainottiin, menettäisi oikeutensa kruunuun, ja jos 
hän itse olisi osallisena salaliitossa, menettäisi hän itse henkensä. Tämä 
oli selvästi tähdätty Maria Stuartia vastaan; osallisuudesta Babingtonin 
salaliittoon nostettiin häntä vastaan syytös, ja eräs korkeimmista valtion- 
virkamiehistä muodostettu tutkijakunta tuomitsi hänet kuolemaan. Par- 
lamenttikin vahvisti tuomion; mutta Elisabet itse epäröi kauan aikaa 
piirtää nimeänsä päätöksen alle. Hän tahtoi päästä tästä kiusallisesta ja 
vastenmielisestä tehtävästä siten, että koetettiin saada Skottlannin kunin- 
gatar muuten hengUtä; vanginvartijalle annettiin näet salainen viittaus 
tähän suuntaan, mutta tämä, joka oli ankara puritaani, kieltäytyi inholla 
sitä toimeenpanemasta. Vihdoin kun v. 1587 uusi yritys Elisabetia 
vastaan taas oli tullut ilmi, antoi hän parlamentin päätökselle vahvistuk- 
sensa, ja Helmikuussa v. 1587 tuomio pantiin täytäntöön Fotheringhayn 
linnassa, jossa Maria oli ollut vankina. Arvokkaasti ja rohkeasti, niinkuin 
hän tuomarienkin edessä oli esiintynyt, nousi Maria Stuart mestauslavalle. 
»Vie tämä tieto», sanoi hän uskolliselle palvelijalleen, »että kuolen var- 
mana uskonnossani, oikeana skottlantilaisena ja oikeana ranskalaisena.» 
Hän antoi siunauksensa kaikille palvelijoilleen, jotka itkivät katkerasti; 
itse pyövelikin pyysi polviaan notkistaen häneltä tekoansa anteeksi. 
Mutta kun pää oli katkaistu, huusi hän tavalliset sanat: »Niin kuolkoot 
kuningattaren kaikki viholliset». 

Maria Stuartin mestaaminen oli valtiollinen varokeino Elisabetin 
ja Englannin kansan turvaamiseksi, ja sen vuoksi otettiin tieto siitä koko 



124 YLEINEN HISTORIA. 

maassa mielihyvSUä vaetaan. Mutta katolisella talioUa aljettiln kostoa 
puuhata. Pitkin hallitusaikaansa Elisabet oli ottanut osaa uskonsotili), 
joita Europassa kSytiin, lähettämäUS aseita, rahoja ja apujoukkoja sekfi 
Alamaiden protestanteille että Ranskan hugenoteille, sillä uskonsodat 
muodostivat, niinkuin olemme nfihueet, yhden ainoan sarjan, johon kaikki 
saman uskon tunnustajat liittyivät Englannin laivoja kierteli niinikftSn 



Fruull Drikt. (Simknllklliian lUklplirrM.) 

valtamerillä hätyyttämässä Espanjan laivoja; niinpä kuuluisa' amiraali 
Drake, joka v. 1577 lähti maapallon ympäri purjehtimaan, pakotti mat- 
kallaan Chilen ja Perun rantakaupungit antamaan itselleen suuret raha- 
summat lunnaiksi ja otti useita laivojakin; kolmen vnoden perästä palat- 
tuaan hänellä oli 800,000 punnan arvosta anastettua saalista. V. 1585 
Cavendish toisen kerran hävitti Espanjan Länsi-Intian siirtomaita. Täten 
Elisabet jo kauan oli ollut Espanjan kuninkaan kanssa sodassa, jolla ei 
kuitenkaan suurempaa merkitystä ollut. Mutta nyt kun Filip II sai 
kuulla Maria Stuartin mestauksesta, käännettiin Espanjan sotavoimat 



EUSABET JA MARIA STUART. 125 

Englantia veBtaao; Alamaat ja Ranska j&ivfit syrjSgn. Espanjan ja Bel- 
gian kaupungeissa rakennettiin suuria laivoja, ja paavi antoi siunauksensa 
yritykselle, käyttäen vielä hengellisiä aseitaaakin avuksi, uudistettuja bullia 
ja ristiretki saarnoja. Heinäkuussa t. 1588 lähti tuo suunnattoman suuri 
laivasto, jota jo edeltäpäin kutsuttiin »voittamattomaksi*, Pohjois-Espan- 
jasta liikkeelle Siihen kuului 130 isoa laivaa, joissa oli;19,290 sota- 
miestä, 2,000 kanuunaa, 8,350 Isivamiestä ja 2,080 kaleeriorjaa ; siinä 
oli sen lisäksi pappeja ja jesuiittoja sekä inkvisitsoonin käyttämiä kidu- 



SHiliIn Iftnmlli «anluMII*. (HillinUbUtn di Vluh>rln «ukiRlIrrM.) 

tuskoneita. Medina Sidonian herttua oli laivaston johtaja, ja Espanjan 
suurin runoilija Lope de Vega oli mukana voidakseen sittemmin laulaa 
laivaston saamia voittoja. Alamaista piti Farman Aleksanterin joukkojen 
liittyä eamaao yritykseen. 

Englantilaiset varustausivat tarmokkaasti tätä suurta vaaraa vas- 
taan; sekä katolilaiset että protestantit, lordit ja kansa liittyivät lujasti 
kuningattareen, sillä nyt oli kysymys Englannin Itsenäisyydestä ja vapau- 
desta. Kirkkojen porteilla näytettiin kauheita kidutuskoneita, joita inkvi- 
siittorit käyttivät, jotta kansa tulisi selvästi tajuamaan sen vaaran, mikä 
sitä uhkasi. Itse Skottlannin kuningas Jaakko VI, tnestatan Maria Stuar- 
tin poika, liittyi Ehsabetiin. 



126 YLEINEN HISTORIA. 

Heinäkuun 31 p:nS näkyi EaglaDnin rannikoilta seitsemSn meri- 
penikulman pituuddta ikiänkuin uivia torneja purjehtivan Alamaiden 
rantoja kohden. Se oli tuo suuri armaada. Englantilainen laivasto, 
jonka johtajat olivat fisken mainittu Drake ja toinen taitava amiraali 
Hovard, eivät ryhtyneet ratkaisevaan taisteluun, vaan seurasivat armaa- 
dan jäljessä, käyttäen pieniä laivojaan sytyttämään vihollisen laivoja tu- 
leen. Täten he saivat suurta tuhoa ja häiriötä aikaan, ja ennen pitkää 
koko Espanjan laivasto olt hajalla. Maallenousu Englantiin jätettiin toiseen 
aikaan ja päätettiin palata takaisin; mutta koska tuuli oli vastainen ja 
Englantilaiset tekivät vastarintaa, ei p&ästy palaamaan samaa tietä kuin 
oli tultu, vaan täytyi kSäntyä pohjoiseen päin ja purjehtia Skottlannin 
saarien ympäri. Myrskyt tuhosivat täällä suurimman osan laivaston 
jäännöksiä Skottiannin ja Irlannin rannikolla. 46 laivaa ainoastaan pääsi 
takaisin Espanjaan. 120 miljoonaa dukaatia oli retki maksanut. 

Tämä tapahtuma tuhosi Filip Ilisen ja Espanjan voiman ja katoli- 
suuden mahdin Europassa; Englanti oli pelastunut uhkaavasta vaarasta, 
ja samassa Alamaalaiset sekä Ranskan hugenotit olivat saaneet asemansa 
entistään turvallisemmaksi. 



RUOTSIN JA SUOMEN OLOT USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUDELLA. 127 



XII. 
Ruotsin ja Suomen olot uskonpuhdistuksen aikakaudella. 

Katolisen reaktsioonin luonne PohjoismaiBsa. — Erik XIV:nnen persoonallisuus. — 
Hän joutuu riitaan Juhana veljensä kanssa. — Juhanan hovi Turun linnassa. — 
Erikin julmuus. — Hänet syöstään valtaistuimelta. — Juhana III:nnen uskonnolliset 
harrastukset. — Jesuiittain toiminta. — Sigismund kuningas. — Lutherin oppi ja 
Ruotsin kansallisuus on vaarassa. — Upsalan kokous v. 1593. — Sigismund kruu- 
nataan. — Sekasortoa hallituksessa. — Nuijasodan syyt. — Talonpoikien raaka 
menettely. — Nokian tappelu. — Sodan loppu. — Sigismundin tuumat. — Ratkai- 
seva tappelu. — Kaarle herttuan ankaruus. — Ruotsi ja Suomi pelastuvat katoli- 
suuden vaarasta. 

Uusi oppi ei saanut kaukaisissa Pohjoismaissakaan rauhassa kehit- 
tyä ja varttua, vaan katolisen reaktsioonin puuska ulottui tänne asti, 
vaikkapa sillä täällä ei ollut niin hurjaa ja intohimoista luonnetta kuin 
etelän ja lännen maissa. Tanskassa sitä tuskin muuta kuin nimeksi 
tavataan, mutta Ruotsissa ja Suomessa sen vaikutus oli tuntuvampi. 

Kustaa Vaasa oli etupäässä valtiollisten etujen vuoksi alkanut val- 
takunnan kirkkojärjestelmää muuttaa, eikä uskonpuhdistuksella itse kan- 
sassa ollut paljon tukea, Suomessa koko muutoksen merkitystä tuskin 
ymmärrettiin; sen vuoksi uskonpuhdistus olikin aluksi jotenkin höllällä 
pohjalla, ja vasta vähitellen opittiin käsittämään sen hyötyä ja etua, ja 
koettelemuksen aikana se muuttui kansan omaisuudeksi ja tunkeutui sen 
tietoisuuteen. 

Vesteroosin valtiopäivillä v. 1544 säätyjen hyväksymän perintö- 
yhdistyksen mukaan tuli Kustaa Vaasan vanhin poika Erik XIV Ruotsin 
kuninkaaksi v. 1560. Uskonnolliset riidat eivät vielä hänen aikanaan 
valtakunnan rauhaa häirinneet, mutta muut seikat kyllä tekivät hänen 
hallitusaikansa levottomaksi. Erik oli, niinkuin kaikki Kustaa Vaasan 
pojat, lahjakas; hän oli ulkomuodoltaan komea; isä oli antanut hänelle 
hyvän kasvatuksen; hän esim. osasi useita kieliä, kirjoitti sekä ruotsin 
että latinan kieltä; hänellä oli niinikään taipumuksia lauluun ja piirus- 
tukseenkin. Mutta noiden, hyvien luonnonlahjojensa ohessa tavataan 
hänessä turhamaisuutta, ja hän oli taipuvainen aistillisuuteen; epäluuloi- 
loisuus, joka oli selvä piirre hänen luonteessaan, johti usein julmuuteen, 
toisinaan pelkuriuteen ja lopuksi mielenhäiriöön. Kehnot ja itsekkäät 



128 YLEINEN HIBTORIA. 

neuvonantajat, varsinkin tunnettu Yrjö Pietarinpoika, hänen huonoja 
taipumuksiaan vielä kiihottivat. 

Kustaa Vaasa oli antanut Duoremmille pojilleen osia valtakunnan 
maista tfiäneiksi, niinkuin tapana oli ollut keski -ajalla, mutta tietysti sillä 



n mikup.) 

ehdolla, että he olisivat kuninkaan alamaisia. Juhana, isänsä lempipoika, 
sai siten Suomen herttuakunnan, johon kuului Varsinais- Suomi, Sata- 
kunta, Länsi-Uusimaa ja Ahvenanmaa; Kaarle, joka isän kuollessa oli 
vielä alaikäinen, sai Söderman lännin herttuakunnan. Juhanan kanssa 
kunin8;as joutui ennen pitkää huonoihin väleihin. Hän oli loiston ja 



RUOTSIN JA SUOMEN OLOT USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUDELLA. 129 

kunnianhaluinen mies, jonka Erik pelkäsi tahtovan päästä itsenäiseen 
asemaan. Eikä hänen pelkonsa kokonaan turha ollutkaan. Juhana herttua 
nähtävästi kuvitteli mielessään omintakeista valtakuntaa Suomessa, johon 
vielä maita Suomenlahden eteläpuolelta liitettäisiin. Ealparitariston valta 
Virossa, Liivissä ja Kuurinmaassa oli näet tähän aikaan häviön tilassa, 
Lutherin oppi kun oli siellä päässyt valtaan eikä tuollainen ritarikunta 
enää soveltunut sen mukaan olemaan, ja nyt naapurit tahtoivat omistaa 
nuo isännättömiksi jääneet maat. Puola otti Liivinmaan haltuunsa, ja 
Juhana toivoi saavansa Viron. Mutta Erik XIV teki veljensä tuumat 
tyhjiksi, hän kun otti Räävelin ja Pohjois-Viron Ruotsin valtakunnan 
omaksi (v. 1561). Siten Ruotsi sai ensimmäisen merentakaisen voitto- 
maansa, mutta joutui samassa sotiin naapuriensa kanssa, ensin Puolan, 
joka niinikään tahtoi Viron anastaa. Tässä sodassa Juhana liittyi Puolan 
kuninkaan Sigismund Augustin kanssa, jonka sisaren Katarina Jagello- 
nican hän oli ottanut puolisokseen. Erik oli ensin antanut suostumuk- 
sensa tähän avioliittoon, mutta peruutti sen sitte. Juhana ei kuitenkaan 
kieltoa totellut, vaan vietti komeat häät Vilnan kaupungissa, ja antoipa 
hän langolleen rahojakin lainaksi, saaden pantiksi muutamia Liivinmaan 
linnoja. Tämä oli Erikin mielestä rikoksellinen teko, jonka vuoksi hän 
vaati veljeänsä siitä tilille Tukholmaan. Kun Juhana kutsuttuna ei saa- 
punut puolustamaan itseään säätyjen edessä, lähetti Erik sotavoimansa 
Turun linnan edustalle pakottamaan häntä antautumaan. 

Vuoden ajan oli Juhana nuoren kauniin puolisonsa kanssa viettän3rt 
Turun linnassa onnellista ja komeata elämää. Tämä aika oli Suomelle jon- 
kunlainen loiston aika, sillä meidän maassamme ei ruhtinaallisia henkilöitä 
muulloin ole asunut eikä sellaista ruhtinaallista hovinpitoa tavattu. Itse 
linna, jossa hovi oli, oh entisestään laajennettu; huoneet olivat komeiksi 
laitetut; niinpä seinissä oli irtonaisia tapetteja, jotka silloin olivat harvi- 
naisia, sekä tauluja, jotka kuvasivat tapahtumia Trojan sodasta tai raa- 
matun kertomuksia; ajan oloihin nähden oli Juhanalla suuri kirjasto, 
jossa roomalaisten kirjailijain teosten joukossa oli uskonnollisia kirjoja, 
muiden muassa suomenkielinen Uusi Testamentti. Herttuattaren loista- 
vista puvuista ja koristuksista on niinikään tietoja säilynyt; päässään 
hän piti punaista sametista valmistettua lakkia, joka oli runsaasti kullalla, 
rubiineilla ja timanteilla koristettu; kaulakoristuksessa oli myöskin rubii- 
neja, päärlyjä ja timantteja. Hevimiesten ja -naisten puvut olivat same- 
tista ja kalliilla nahalla vuoratut. Taloustarpeet olivat suureksi osaksi 
hopeasta. Huveja ja jahtimatkueita pantiin tuon tuostakin toimeen; tur- 

Yleinen historia II. — 9. 



130 YLEINEN HISTORIA. 

najalsla vartenkiti oli paikka valmistettu, ja RuiBsalossa oli eläintarha, 
johon harvinaisia eläimiä oli tuotettu ulkomailta. 

Tämä loiaton aika loppui nyt. Juhana koetti kyllä puolustaa itseään 
Turun linaassa kuninkaan lähettämä fi piiritys] oukkoa vastaan, mutta 
ueeat hänen miehistään menivät petollisesti kuninkaan puolelle, jonka 



Gripihvlinin llnn«n pihi. 

vuoksi hänen Elokuun 12 pmS 1563 täytyi jättää linna ja antautua itse 
puolisoineen veljensä armoihin. Heidät vietiin Ruotsiin, ja Erik piti heitä 
neljä vuotta vankina Oripsholman linnassa Mälarin rannalla, kunnes 
hän mielen heikkouden tilassa päästi heidät vapaiksi, jota hän pian kui- 
tenkin katui. 

Kuningas oli tullut yhä luuievaisemmaksi, ja taikausko tuli vielä 
epäluuloisuutta lisäämään. Hän tuuli näet tähdistä tukeneensa, että joku 



RUOTSIN JA BUOHEN OLOT UBKONFUHDISTDKSEN AIKAKA.UDELLA. 131 

valkotukkaioeQ miea riistäisi häneltä kruunuD. Täm9 mies oli bänea mieli- 
kuvitukseBsaan milloin Juhana, milloin eräs Niilo Sture, joita hän vuoroin 
epäili. Tuosta luuleva is uudesta johtui kauhea julmuus, jonka uhriksi 
monta valtakunnan ylimystä joutui. V. 1567 hän kutsui valtiosSSdyt 
Upsalaan, jonne useita jo ennen vangittuja ylimyksiä tuotiin vastaamaan 



KairlM Muinuntytlr. (SaniMlkiiMn laulUH mukun.} 

heitä vastaan tehtyihin syytöksiin. Näiden joukossa oli kolme Sturea. 
RaivopBlssään kuningas itse kerran meni vankilaan, jossa hän omalla 
kädellään haavoitti Niilo Sturea, käskien erään trapanttinsa lopettamaan 
hänen henkensä. Sen jälkeen hän, tekoansa kauhistuen, juoksi metsään, 
jossa hän kolme päivää kuljeskeli talonpoikaisvaatteisiin puettuna. Kun 
hän taas tuli järkiinsä, katui hän tekojansa, ja tässä katumustilassa hän 
päästi veljensä vapaaksi. Mutta tämä rupesi puuhaamaan kapinaa, johon 



132 YLEINEN HISTORIA. 

suuri osa aatelistoa liittyi, koska Erik sitä pahasti oli kohdellut, ja lisäksi 
se oli suutuksissaan siitäkin, ettfi hän oli kohottanut kuningattareksi 
lemmittynsä Kaarina Maununtyitären, entisen korpraalintyttären. Erik 
menetti nyt kruununsa ja Juhana nousi Ruotsin valtaistuimelle v. 1568. 
— Erikin elfimS oli tästä alkaen kolkkoa ja surullista. Ankarassa vau- 
keudessa ollen hän erotettiin rakkaasta puolisostaan, kuljetettiin linnasta 



tuhini IH. (VuklpiliTDt.) 

toiseen, jottei vapauttamisyrityksiä voitaisi tehdä, ja vihdoin Juhana, 
päästäkseen tuosta alituisesta vaaran pelosta, toimitutti hänet luultavasti 
myrkyttämällä hengiltä (v. 1577); selviä todistuksia siitä ei kuitenkaan 
ole olemassa. 

Juhana IILnnen aikakaan ei ollut onnellinen Ruotsille eikä Suo- 
melle, sillä nyt sodat rasittivat maata, varsinkin Suomea, ja' lisäksi kunin- 
gas saattoi uskonnollisilla muutoksillaan tyytymättömyyttä ja häiriötä 
aikaan. Hänen aikanaan katolisuuden vaara rupeaa uhkaamaan Pohjois- 
maita, mutta vielä verraten lieveSssä muodossa. Juhana oli vankeutensa 



RUOTSIN JA SUOMEN OLOT USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUDELLA. 183 

aikana lukenut paljon uskonnollista kirjallisuutta ja oli sen kautta yhä 
enemmän vieraantunut protestanttisesta kirkosta; hänen harras katolinen 
puolisonsa vaikutti epäilemättä myöskin häneen, ja sitä paitsi toivoen 
kunniaa ja mainetta hän ryhtyi yrittämään kirkon yhteyden palautta- 
mista, jota jo monet olivat turhaan koettaneet saada aikaan. Juhana ei 
kuitenkaan kokonaan heittäytynyt katolisen kirkon helmaan, vaan hän 
asettui välittävälle kannalle, muutokset tarkoittivat etupäässä entisen kato- 
lisen kirkon ulkomuodon palauttamista; niinpä hän hyväksyi pyhimyksien 
palvelemisen; ja kun uusi arkkipiispa v. 1576 vihittiin virkaansa, ta- 
pahtui se katolisilla menoilla; Paavali JuUstenin täytyi pyhällä öljyllä 
voidella vihittävän päätä. Vihdoin v. 1576 annettiin uusi liturgia, tun- 
nettu kansiensa värin vuoksi »punaisen kirjan» nimellä, jossa katolisen 
kirkon messut, laulut, käsien pesut, pappispuvut y. m. säädetään koko 
valtakunnassa käytäntöön otettaviksi. Sellaisia pappeja, jotka eivät tah- 
toneet panna näitä muutoksia käytäntöön, vainottiin; ja kun avonaisiin 
virkoihin asetettiin miehiä, pidettiin silmällä, ketkä olisivat niihin taipu- 
vaisia; niinpä vanhan Juustenin kuoltua v. 1576 Turun piispanvirka 
oH avoinna v:teen 1583, jolloin Erik Erikinpoika Sorolainen määrättiin 
siihen, ja hän sai vielä Wiipurinkin hiippakunnan hoitoonsa. Sorolainen 
oli suopea mies, joka ei tehnyt vastarintaa kuninkaan muutosharrastuk- 
sille; sen vuoksi hän onkin saavuttanut meidän historiassamme epäedul- 
lisen maineen. Mutta hän oli oppinut ja uuttera mies, jonka kirjailija- 
toimi on tärkeä. Suuriarvoisin hänen kirjoistaan on kaksiosainen postilla, 
jota Suomalaiset aina viime vuosisataan asti ovat käyttäneet hartauskirja- 
naan. Raamatun suomennostakin hän puuhasi, vaikkei se vielä hänen 
toimestaan valmistunut. 

Jumalanpalvelus sai nyt ainakin paikoittain katolisen muodon. Luos- 
tarejakin koetetaan saada uudestaan eloon; niinpä Juhana käskee lähi- 
pitäjien talonpoikia korjaamaan Naantalin luostaria, joka oli kokonaan 
rappiolla; Katarina Jagellonica taas kehottaa nunnia ottamaan joukkoonsa 
nuoria neitoja sekä kasvattamaan heitä jumalanpelkoon ja apostolisen 
kirkon uskoon, luvaten itse suorittaa tarvittavat kustannukset. Mutta ei 
luostarilaitokseen enää eloa saatu; v. 1577 kuoli Naantalin viimeinen 
abbedissa, ja neljää vuotta myöhemmin oli ainoastaan yksi nunna jäljellä. 

Jesuiittainkin vaikutus alkoi täällä vähitellen tulla näkyviin. Roo- 
masta tuli V. 1577 Juhanan luokse eräs jesuiitta Posevinus katolisuuden 
asiaa ajamaan. Suomesta piti lähetettämän nuorukaisia jesuiittain kou- 
luihin Braunsbergiin, joka oli lähellä Dantzigia, sekä Olmiitziin Määriin, 
ja opin saatuaan oli heidän toimiminen kotimaassaan. Joitakuita suo- 



134 YLEINEN HISTORIA. 

malaisia tavataankin näisBä kouluissa; eräs Olaus Sondergelteus, entinen 
protestanttinen pappi, oli Olmiitzissä etevä oppilas, jonka vuoksi jesuiitat 
hänestä paljon toivoivatkin; hänen piti muun muassa kirjoittaa Suomen 
kielioppi sekä kääntää katolinen katkismus suomeksi. Braunsbergin 
jesuiittaseminaarissa oli muiden Suomalaisten mukana v. 1585 eräs Jo- 
hannes Jussila, joka sittemmin tuli papiksi. Harvat olivat kuitenkin ne 
Suomalaiset, jotka jesuiittain kasvatettaviksi joutuivat, eikä heidän vaiku- 
tuksensa meidän maassamme ollut suurenkaan arvoista. Ruotsissa sitä vas- 
toin moni aatelismies kääntyi katoliseen uskoon, ja itse Juhana kuningas 
luopui isänsä antamasta opista, sillä v. 1578 hän teki synnintunnustuksen 
Possevinukselle ja sai synninpäästön; hän toivoi siten saavansa paavin 
suostumaan ehdotuksiinsa, muun muassa viinankin jakamiseen ehtoolli- 
sessa, messun lukemiseen ruotsinkielellä sekä pappien vapauttamiseen 
eelibaatti-lain määräyksistä. Paavi kuitenkin vaati täydellistä mukautu- 
mista. Juhanan into taas rupesi laimenemaan, varsinkin sen jälkeen kuin 
Katarina Jagellonica v. 1583 oli kuollut ja hän oli mennyt uusiin naimi- 
siin ruotsalaisen aatelisneiden Gunilla Bielken kanssa. 

Suurempi vaara koitui Ruotsille, kun Sigismund, Juhanan poika, 
V. 1592 isänsä kuoltua pääsi hallitukseen. Juhana oli kasvattanut hänet 
katoliseen uskoon senkin vuoksi, että hän toivoi hänestä Puolan kunin- 
gasta; sillä Puola, jossa jesuiitat olivat päässeet suuresti vaikuttamaan, 
oli katolisuuden pääpaikkoja Europassa. Sigismundkin, joka myrskyi- 
sen vaalikokouksen jälkeen v. 1587 tuli valituksi Puolan kuninkaaksi, oli 
kokonaan jesuiittain johdon-alaisena; hänen politiikkansa oli katolisuuden 
välikappaleena, sillä sen tarkoitus oli saada Pohjoismaat katolisen kirkon 
yhteyteen palautetuiksi, samaan uskoon, johon Filip II pakotti Länsi- ja 
Etelä-Europan maat. Nyt tuli Ruotsin ja Suomen kansojen näyttää, 
oliko uusi oppi vakaantunut heidän mielissään siihen määrään, että se 
koettelemuksen saattoi kestää. 

Johtavat miehet ainakin oivalsivat sen vaaran mikä oli tulossa, 
jonka vuoksi ryhdyttiin varokeinoihin jo ennenkuin Sigismund isänsä 
kuoltua ehti tulla Puolasta Ruotsiin. Kaarle, Södermanlannin herttua, 
Kustaa Waasan nuorin, mutta tarmokkain poika, asettui nyt ajamaan 
protestanttisen opin ja samassa Ruotsin kansallista asiaa; sillä tällä tais- 
telulla ei ollut yksinomaan uskonnollinen luonne, vaan myöskin valtiolli- 
nen. Sigismundin kautta oli muodostumassa tuollainen valtioliitto Puolan 
ja Ruotsin kesken, kuin keski-ajan lopulla oli ollut Tanskan ja Ruotsin 
välillä; mutta unioonin ajan tuottamat epäkohdat olivat vielä hyvässä 
muistissa. Aatelisto, jonka valta oli molempien edellisten kuninkaiden 



RUOTSIN JA SUOMEN OLOT USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUDELLA. 135 

aikana melkoisesti paisunut, oli kyllä suureksi osaksi valtioyhteyden puo> 
lella, sillä se toivoi vielä suurempaa mahtia kuninkaan ollessa valtakunnan 
ulkopuolella, niinkuin sillä Kalmaria unioonin aikanakin oti ollut; mutta 
kansa taas pelkäsi samallaisen ajan uadistumista, se muisti aateliston 
mielivaltaa ja ulkomaisten voutien sortoa, jonka vuoksi se nyt niinkuin 
silloinkin oli kansallisen asian ja samassa Lutherin opin tukena. Ruotsin 
ja Suomen rahvaaseen Kaarle herttua etupäässä turvautui taistelussaan, 
Sigismund taas aatelistoon. 



Kaarle herttua ryhtyi heti Juhanan kuoltua väliaikaisesti hallitusta 
hoitamaan siksi kuin kuningas saapuisi. Kirkolliset asiat hän tahtoi 
ensin saada selvSlle kannalle, siUä Juhanan toimet olivat saattaneet aikaan 
paljon häiriötä. Sen vuoksi hän kutsui v. 1593 Upsalaan kokouksen, jossa 
oli suuri joukko piispoja, tuomiokapitulien jäseniä, provasteja ja pappeja, 
yhteensä yli 300, joiden joukossa oli Suomestakin edustajia, muiden muassa 
jo ennen mainittu piispa Sorolainen. Tässä kokouksessa Lutherin oppi 
otettiin julkisesti Ruotsin valtakunnan uskonnoksi, sillä paitsi raamattua 
ja vanhoja uskontunnustuksia hyväksyttiin Augsburgin uskontunnustus 
kirkon peruskirjaksi; Juhanan liturgiaa sitä vastoin kiellettiin käyttS- 



136 YLEINEN HISTORIA. 

mästä ja entiset kirkonmenot palautettiin. Kokouksen jäsenet lupasivat 
hengellään ja verellään puolustaa tekemiään päätöksiä; nyt oli, niinkuin 
kokouksen puheenjohtaja Nikolaus Botniensis, Upsalan professori, sanoi, 
»Ruotsi tullut yhdeksi mieheksi, ja kaikilla oli yksi Jumala». Päätökset 
tarvitsivat vielä kuninkaan vahvistuksen; mutta oliko se Sigismundilta 
saatavissa? 

Syksyllä samana vuonna kuningas suuren loistavan seurueen saat- 
tamana saapuu Ruotsiin; paavin legaatti Malaspina on hänen neuvon- 
antajansa ja suuri joukko jesuiittoja on hänen mukanaan; mutta Ruot- 
salaisista hän pysyttelihe erillään, jonka vuoksi nämät heti loukkaantuivat 
Kiivas mieliala näyttäytyi pian Ruotsalaisten ja Puolalaisten välillä; saar- 
nastuoleista papit sadattelivat toisiansa, sattuipa tappelujakin kirkoissa. 
Sigismund kieltäytyi kirjoittamasta nimeänsä Upsalan päätöksen alle, 
mutta kun Kaarle herttua uhkasi, ettei häntä muuten kruunattaisi, van- 
noi hän kruunausjuhlallisuudessa Upsalan tuomiokirkossa noudattavansa 
sitä sekä lupasi valtakunnan virkoihin määrätä ainoastaan Ruotsin val- 
tiokirkkoon kuuluvia miehiä. Samoin hän lupasi poissa ollessaan jättää 
hallituksen Kaarle herttualle ja neuvoskunnalle. 

Sigismund rikkoi kuitenkin pian lupauksensa, eikä tämä jesuiittain 
opin mukaan luvatonta ollutkaan. Katolisia jumalanpalveluksia hän salli 
julkisesti pidettävän sekä nimitti katoliseen kirkkoon kääntyneitä ylimyk- 
siä tärkeisiin virkoihin; ja Puolaan palatessaan hän jätti hallitustoimet 
aivan epäjärjestykseen. Kaarle herttuasta ja neuvoskunnasta riippumat- 
tomia maaherroja määrättiin, jonka kautta varsinaisen hallituksen toi- 
minta ja mahti heikontui; monet neuvosherrat taas, peläten herttuan 
ankaruutta, asettuivat salaisesti häntä vastaan, ja myöhemmin, kun asiat 
olivat käyneet kireämmiksi, niistä muutamia pakeni kuninkaan luo Puo- 
laan. Kaarle turvautui silloin kansaan, kutsuen sen edusmiehiä valtio- 
päiville; V. 1595 Söderköpingissä ne valitsivat hänet valtionhoitajaksi, 
ja kahta vuotta myöhemmin sama päätös vahvistettiin Arbogan valtio- 
päivillä. Julkisen taistelun oli ennen pitkää puhkeaminen. Mutta ennen- 
kuin tuo varsinainen ratkaiseva taistelu suoritettiin, syntyi Suomessa 
sota v. 1596, joka oli ikäänkuin tämän alkuosana. 

Suomessa oli näet ylimpänä käskynhaltijana eräs Sigismundin 
uskollisimpia puoluelaisia, Klaus Fleming^ joka oli valtaneuvos, marski 
eli koko valtakunnan sotajoukkojen ylin johtaja ja vielä amiraali eli lai- 
vaston päällikkö. Fleming oli tarmokas, lujatahtoinen sekä kyvykäs mies, 
mutta ankara ja tyly kansaa kohtaan, jonka vuoksi hän joutuikin huo- 
noihin väleihin ja lopuksi taisteluun Suomen talonpoikien kanssa. Taistelu 



RDOTSIN JA SUOMEN OLOT USKON PUHDISTUKSEN AIKAKAUDELLA. 137 

cd johtunut UBkonnoJUsista syistfi, vaan liikanaisista rasituksista. Aatelisto 
ja Tirkamiebet olivat monella laittomalla tavalla kauan aikaa rasittaneet 
talonpoikia, ja kun Fleming vielS majoitti sotamiehiä heidSn taloihinsa, 
tuntui rasitus entistä suuremmalta; sitä paitsi tämä n. k. linoaleirivel- 
vollisuus oli kokonaan laiton Pohjanmaalla, jonka talonpojat Juhana 
kuningas oli siitS vapauttanut. Mutta Fleming, joka tahtoi pitää lähei- 
S37desBtSn sotaväkeä niin paljon kuin mahdollista, koskn hän pelkäsi 
taistelua Kaarle herttuan kanssa, ei tlstä vapautuksesta huolinut. Ratsu- 
miehet, jotka usein olivat ulkomaalaisia, olivat vielä väkivaltaisia talon- 
poikia kohtaan, vaatien enempi kuin heidän oikeuden mukaan tuli saada. 



TalonpoikaisIShetystöjS tuli tämän johdosta valittamaan Flemingille Turun 
hnnaan, jossa hän asui; mutta hän antoi heille tylyjä vastauksia. He 
purjehtivat sen vuoksi Tukholmaan Kaarle herttuan puheille, mutta hänen 
mahtinsa ei tänne saakka ulottunut, eikä hän siis voinut antaa apua. 
Silloin Suomen talonpojat ryhtyivät omin neuvoinsa toimimaan; he alka- 
vat kapinan esivaltaansa vastaan, koettaen siten saada sietämfittÖmSksi 
käynyttä tilaansa parannetuksi. 

Etelä-Pohjanmaalla, Ilmajoen, Kyrön ja Lapuan pitäjissä kapinan 
liekki ensin syttyy, mutta sieltä se leviää Hämeeseen ja Savoon. Poh- 
janmaan talonpojat näet lähettävät lähetyskuntia muihinkin maakuntiin 
kehottamaan kansaa sotaan; tarkoitus oli saada koko Suomen rahvas . 
aseisiin ja siten kukistaa aatelia- ja virkamiesvalta sekä tehdä loppu 
Flemingin tyrannisesta vallasta. Syyt olivat siis samantapaiset kuin 



138 YLEINEN HISTORIA. 

talonpoikaiskapinoihin Ranskassa ja Saksassa edeUisiUä vuosisadoilla, 
nimittäin liian raskaaksi käynyt sortovalta; ja sama luonne oli taistelul- 
lakin. Äsken mainituista Etelä-Pohjanmaan pitäjistä lähtee talonpoikais- 
joukkoja liikkeelle, suunnaten kulkuansa Turkua kohden, jossa Fleming 
oli kuritettava; yksi osa, jonka johtajina olivat Jaakko Ilkka ja Yrjö 
Konisas, kulkivat Hämeenkankaan poikki yliseen Satakuntaan, toinen 
taas rantatietä Pentti Poutun johdossa. Säännölliseen järjestykseen eivät 
talonpojat olleet tottuneet, ja aseet olivat huonot, sillä vanhoihin pyssyi- 
hin, keihäisiin ja puunuijiin oli heidän tyytyminen. Matkan varrella 
joukot suurenevat, ja missä ne vain liikkuvat, on hävityksen kauhistus 
heidän jäljissään. Aateliskartanot ja virkamiesten talot ryöstetään ja 
poltetaan; mitäkään säälintunnetta ei heissä ole, vaan kosto ennen kärsi- 
tyistä vääryyksistä on pääasia. 

Turkuun asti talonpojat eivät kuitenkaan päässeet; Jaakko Ilkan 
johtama joukkokunta eteni Pirkkalan pitäjään asti Nokian virran ran- 
nalle, jossa Fleming ratsumiehineen oli vastassa. Taisteltuaan koko päivän 
talonpoikien kanssa, hän tarjosi heille sovintoa, luvaten vapauden linna- 
leiristä siksi kuin kuningas itse ratkaisisi asian, mutta ehdoksi hän vaati 
heiltä heidän johtajansa. Talonpojat eivät osottaneet tarpeeksi vakavuutta 
ja yksimielisyyttä; Ilkka huomasi joukossaan pettureita ja peläten veh- 
keitä hän lähti pakenemaan; ja kun johtaja oli poissa, hajaantui koko 
joukko, kukin kiiruhtaen reessään Pohjanmaata kohti, viskaten pitkin 
teitä tulomatkalla ryöstämiään tavaroita. Marskin ratsumiehet hätyyttivät 
takaa ajamalla ja surmasivat monta heistä. Jo aikaisemmin oli Akseli 
Kurki voittanut Pentti Poutun joukot Ulvilassa. Ilkka ja Kontsas jou- 
tuivat vähän myöhemmin Pohjanmaalla vangiksi ja mestattiin. Pouttu 
vietiin vankina Turun linnaan, jossa hän kuoli. Hämeen ja Savon talon- 
pojat, jotka myöskin olivat nousseet kapinaan, voitettiin, kumpikin joukko 
erikseen. 

Mutta vielä vuoden 1597 alussa talonpojat tahtoivat onneansa koet- 
taa. Pohjois-Pohjanmaan miehet tarttuivat silloin aseisiin, johon eräs 
Kaarle herttuan lähettämä vouti oli heitä kiihottanut. Noin 4000 talon- 
poikaa oli Helmikuun 24 p. aseissa Santavuoren luona Ilmajoella, kun 
Fleming ratsujoukkoineen hyökkäsi heidän kimppuunsa. Niinkuin Nokialla 
eivät taitamattomat talonpojat täälläkään omaa heikommuuttaan ymmär- 
täneet, sillä he kieltäytyivät kopeasti suostumasta Flemingin sovinnon tar- 
jouksiin. Heidän taisteluasemansa oli epäedullinen, johto puutteellinen, ja 
seuraus olikin kauhea tappio. — Talonpojat olivat nyt lopullisesti masenne- 
tut. Noin 3000 arvellaan heistä koko kapinan aikana saaneen surmansa. 



RUOTSIN JA SUOMEN OLOT USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUDELLA. 139 

Sigismundin puolueen asema Suomessa oli tämän kautta tullut 
entistä vankemmaksi, ja vaikka ankara Klaus Fleming Huhtikuussa v. 

1597 kuoli muka erään pohjalaisen noita-akan taikatemppujen johdosta, 
niinkuin taikauskoinen kansa kertoi, ei sekään muutosta aikaan saanut. 
Hänen sijaansa Suomen käskynhaltijaksi tuli Arvid Stdlarm, joka oli 
kuninkaalle yhtä uskollinen kuin Fleming oli ollut, ja melkein kaikki 
Suomen aatelismiehet olivat samalla kannalla. Kaarle herttua tuli tosin 
syyspuolella samana vuonna Suomeen ja otti Turun linnankin haltuunsa; 
mutta hänen täytyi lähteä kesken toimiaan pois, ja olot palautuivat 
entiselleen. 

Nyt lähestyi nimittäin ratkaisun hetki, ja Kaarle herttuan täytyi 
lähteä Ruotsiin varustautumaan sitä varten. Oliko katolinen usko jälleen 
anastava Ruotsin ja Suomen ja oliko uniooni syntyvä Ruotsin ja Puolan 
välillä, vai saivatko nuo maat kehittyä Lutherin opin ja kansallisen itse- 
näisyytensä pohjalla, — nämät asiat olivat nyt ratkaistavat. Sigismun- 
dilla oli laajat tuumat, jotka osottavat sen vaaran suuruutta, mikä Poh- 
joismaita uhkasi; hän oli keskusteluissa paavin kanssa, ja Espanjan 
FiMp n:sen juonet ulottuivat tänne asti. Jos Sigismund olisi saanut 
Ruotsin valtaansa, olisi Espanjalle annettu tärkeä Elfsborgin linna Göta- 
virran suussa; siitä tehtäisiin tärkeä varuspaikka valloitusyrityksien 
varalle, joita aijottiin panna toimeen Englantia ynnä muita protestanttisia 
valtoja vastaan; koko Itämeri ja sen rantamaat tahdottiin saada anaste- 
tuiksi katolisuuden valtaan; Suomesta taas, niin suunniteltiin, saattaisi 
Venäjälle levittää Rooman paavin oppia. Tämäntapainen oli katolisen 
maailman suuri suunnitelma, ja Europan huomio oli tähän aikaan etu- 
päässä kääntyneenä pohjoiseen päin. 

Kahtaalta piti Ruotsia yhfaikaa hätyytettämän. Kuningas tuli itse 
Puolasta Ruotsiin noin 5000 sotuna mukanaan, ja Suomesta taas oli 
Stälarm saanut käskyn samaan aikaan tuoda joukkonsa Pohjanlahden 
poikki. Mutta molemmat yritykset saivat huonon lopun. Stälarm tuli 
vähän aikaisemmin kuin kuningas Ruotsin puolelle; Uplannin talonpojat 
kutsuttiin silloin aseisiin, ja parin Upsalan professorin johdossa he 
hätyyttivät Suomesta tulleita joukkoja, jotka pian palasivat takaisin. 
Tähän päättyi tämä n. k. makkararetki, joka nimi johtuu siitä, että 
Uplannin talonpojilla oli makkaroita eväänä pusseissaan. Kuningas tuli 
vähän myöhemmin Dantzigista Etelä-Ruotsiin ja kulki aina Linköpingin 
seuduille asti, mutta täällä tapasi hän Stänge-joen luona Syyskuun 25 p. 

1598 Kaarle herttuan joukkoineen, joka verisessä taistelussa voitti hänet. 
Kuninkaan täytyi sen johdosta suostua Kaarlen määräämiin ehtoihin; 



YLEINEN HISTORIA. 



Kunlngu K)iu-I* IX. (VulilplIrrN.) 

mutta hänen tarkoituksensa oli tehdfi uusi yritys, josta ei kuitenkaan 
tullut mitään. 

Suomessa olivat kuninkaan puoluelaiset vielä kukistettavat, jonka 
vuoksi Kaarle seuraavana vuonna 1599 saapui laivastolla tänne, pakotti 
Kastelholman, Turun ja Wiipurin Unnat antautumaan ja voitti Marttilassa 
Akseli Kurjen johtamat joukot. Mutta Kaarle ei tyytynyt ainoastaan 



RUOTSIN VALLAN LAAJENEMINEN 16:NNELLA VUOSISADALLA. 141 

voittoihin, vaan hän tahtoi ankarasti rangaista niitä, jotka olivat häntä 
vastaan vehkeilleet, sillä hänen käsityksensä mukaan kaikki sellaiset 
olivat valtion vihollisia ja olivat tehneet itsensä syyllisiksi valtiorikok- 
seen. Kostonhimo eikä loukattu oikeudentunto lienee kuitenkin useasti 
herttuan lausumiin tuomioihin vaikuttanut. Suomessa tuomittiin useita 
aatelismiehiä mestattaviksi; niinpä eräs Arvid Tavast ja hänen poikansa 
Iivari Tavast, Lauri Creutz, Juhana Fleming y. m. saivat täällä surmansa; 
Ruotsissa mestattiin niinikään muutamia. Ruotsin säädytkin hyväksyivät 
nämät julmat tuomiot. Säädyt erottivat myöskin ennen pitkää Sigis- 
mundin, ja Kaarle herttualle siirrettiin Ruotsin kuninkuus. 

Täten Ruotsi ja Suomi pelastuivat katolisen reaktsioonin vaarasta 
Kustaa Waasan nuorimman pojan toimesta, joka siten vakaannutti isänsä 
työn. Tämän taistelun aikana Lutherin oppi vasta oikein juurtui Ruot- 
sin valtakunnassa; se antoi sille myöskin enempi voimaa ja luottamusta 
itseensä. Ruotsi, joka tähän asti oli ollut syrjässä Europan suurista 
valtioista, alkaa nyt esiintyä niiden rinnalla, ja Kaarle IX:nnen suuri 
poika ja seuraaja lähtee Europan sydänmaahan taistelemaan protestant- 
tisen opin puolesta, jonka hän pelastaa häviöön joutumasta. Ruotsin 
mahtavuuden aika on alkamassa. 



XIIL 
Ruotsin vallan laajeneminen 16:nnella vuosisadalla. 

Pohjois- Ja Itä-Europan valtiot sotivat keskenään. — Sotien syyt — Suomi kärsii 

sodista. — Kustaa Waasan aikuinen Venäjän sota. — Erik XIV:nnen sodat. — 

Juhana Ill-.nnen sota Venäjän kanssa ja Täyssinän rauha. — Ruotsin joukot kulkevat 

Moskovaan. — Stolbowan rauha. — Liivinmaan valloitus. — Ruotsin sotajoukko. 

Kustaa II:sen Adolfin aikana Ruotsin valtakunta liittyy lähemmin 
Europan valtioyhteyteen, mutta sitä ennen se jo oli hankkinut itselleen 
johtavan aseman pohjoisessa ja itäisessä Europassa. 

Uuden ajan alkupuolella muodostivat Skandinavian valtiot, Tanska, 
Ruotsi, Puola ja Venäjä erityisen valtioryhmän, jossa nämä valtiot ali- 
tuisissa sodissa kilpailivat keskenään, kunnes Ruotsi vähitellen osotcau- 
tui muita mahtavammaksi. Tanskan kanssa oli Ruotsilla riidan-aiheena 



142 YLEINEN HISTORIA. 

tuo vanha unioonikysymys, sillä Tanskan kuninkaat eivät tahtoneet luopua 
oikeuksistaan Ruotsin kuningaskruunuun, ja sen lisäksi Ruotsi rupesi 
haluamaan eteläisiä maakuntia, Skänea, Hallantia, Blekingiä ja Bohus- 
lääniä, jotka maantieteellisen asemansa puolesta kuuluivat sille, mutta 
jotka Tanska keski-ajalta asti omisti. Puolan ja Venäjän kanssa johtui 
riita Itämeren maakunnista, sen jälkeen kuin kalparitaristo v. 1560 oli 
hävinnyt ja sen suurmestari luopunut hengellisestä asemastaan, sillä 
jokainen näistä valtioista tahtoi saada niitä omakseen. Puolan kanssa 
tulee lisäksi kruununperimysriita ; Stänge-joen tappelunkaan jälkeen ei 
Sigismund näet luovu perintöoikeudestaan Ruotsin kruunuun, eivätkä 
hänen seuraajansakaan herkeä sitä itselleen vaatimasta. Venäjän kanssa on 
vielä alituisesti riitoja rajamaista, sillä raja oli epämääräinen, ja asukkaat 
sen kummallakin puolen, vaikka olivatkin samaa suomalaista sukuperää, 
vihasivat toisiansa ja tekivät tavan takaa hävitysretkiä toistensa alueille, 
usein silloinkin, kun hallitukset olivat keskenään rauhassa. Sodankäymis- 
tapa oli raakaa ja julmaa, sillä eivät ainoastaan sotajoukot taistelleet 
keskenään, vaan rauhallisia ihmisiä surmattiin tai vietiin vankina pois, ja 
maata ryöstettiin ja hävitettiin. Varsinkin Venäläiset, jotka olivat muita 
jäljempänä sivistyksessä, eivät varsinaista järjestettyä sodankäyntiä tun- 
teneet; sotaan lähdettäissä kutsuttiin aseisiin suunnattomat joukot maan- 
omistajia, joita voivoodit eli maaherrat johtivat, mutta ylijohdon antoi 
suuriruhtinas jollekulle ylhäiselle bojarille eli ylimykselle. Nuo joukot 
tekivät ryöstö- ja hävitysretkiä kauas vihollisen maahan, ja kun kylliksi 
oli hävitetty, palattiin takaisin. Suomi varsinkin oli Venäjän sotien aikana 
alituisesti näiden ryöstöretkien tuottaman hävityksen alaisena. Mutta 
olipa omistakin sotajoukoista rasitusta, sillä kun ne kulkivat pitäjien halki, 
niin ne tekivät väkivaltaa talonpojille. Raskaan majoitusvelvollisuuden, 
linnaleirin, näimme jo matkaansaattaneen nuijasodan Suomessa. Soturit 
eivät olleet yksinomaan suomalaisia ja ruotsalaisia, vaan niissä oli paljon 
ulkomaalaisia : saksalaisia, skottlantilaisia, englantilaisia, ranskalaisia ja 
alamaalaisia palkkasotureita, jotka vielä vähemmän kuin oman maan 
miehet pitivät lukua kansan kärsimyksistä. 

Kustaa Waasa, vapautettuansa Ruotsin valtakunnan Tanskan sor- 
rosta, tahtoi välttää sotia, vaikkei hän niiltä kokonaan säästynyt. Lybecki- 
läiset, joilta hän riisti kauppaherruuden Ruotsissa, suuttuivat tästä ja 
alkoivat sodan. Tämä n. k. kreivisota päättyi kuitenkin Saksalaisten 
tappioksi, ja Ruotsin kauppa alkoi kehittyä kansalliselle pohjalle, sillä 
oman maan kauppiaatkin lähettivät tästä lähin omia laivojaan tuomaan 
ulkomaan tavaroita Espanjan ja Hollannin satamista. Hallituksensa vii- 



RUOTSIN TALLAN LAAJENEMINEN 16:NNELLA VCOSISADALLA. 143 

meisinä vuosina (r. 1655) Kustaa WBasa vielä joutui taisteluun MoBko- 
van suuriruhdnBan kanssa, johon erimielisyy s rajasta sekä rajaseutujen 
asukkaitten alituiset riidat antoivat aiheen. Hurjia ryöstöretkiä tehtiin 
kummaltakin puolen, Venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja Suomen joukot 
taas Venäjän Karjalaan ja Aunukseen. Paljon saalista ja vankeja Venä- 
Ifiiset näkyvät Suomesta saaneen; sitä todistaa erään venäläisen kronikan 
kertomus, jossa mainitaan, että suomalainen vaimo myytiin 15:llä kopee- 
kalla, miehestä maksettiin vain 10. V. 1556 tehtiin kuitenkin suurempi 
yritys; 50,000 miehen suuruinen venäläinen armeija tuli näet piirittä- 



Ktiin KrMtrinpflk* Hvrn. CS«ni«nallulMn taulun mukun.) 

mään Wiipuria, Suomen lujaa rajalinnaa Venäjää vastaan, mutta kolme 
päivää sen edustalla oltuansa se läksi pois saamatta mitään aikaan. 
Seuraavana vuonna 1557 saatiin Moskovassa aikaan rauha, jota teke- 
mässä oli muiden muassa Mikael Agrikola, joka paluumatkalla kuoli. 

Erik XIV:nnen aikana oli rauha Venäjän kanssa, sillä tämä kunin- 
gas oli Venäjän tsaarin Iivana julman ystävä, mutta hän taas joutui 
Puolan kanssa sotaan Vironmaan omistamisesta v. 1561 {ks. edell. lukua); 
pohjoinen osa Virosta ja RäSvelin kaupunki tahtoi näet mieluummin liit- 
tyä Ruotsiin kuin Puolaan, jonka katolista hallitusta se pelkäsi. Kuningas 
lähetti silloin suomalaisen Klaus Kristerinpoika Hornin laivastolla Rää- 
veliin, hankkien siten Ruotsille ensimmäisen merentakaisen voittomaan. 
Tanskan kuninkaan Fredrik II:sen kanssa syntyi (v. 1563) sota sen 



144 YLEINEN HISTORIA. 

johdosta, että tämä käytti Ruotsin vaakunata kolmea kruunua, ikäänkuin 
Ruotsin valtakunta kuuluisi hänelle. Erik XIV oli itse mukana sodassa 
ja osotti suurta tylyyttä ja julmuutta Etelä-Ruotsin tanskalaisten maa- 
kuntien asukkaita kohtaan, vaikka he olivat alkuperältään ruotsalaisia. 
Laivasto sai Tanskan laivastosta perinpohjaisen voiton Klaus Kristerin- 
poika Hornin johdossa ja vallitsi kokonaan Itämerta. 

Juhana III lopetti hallitukseen tultuaan sekä Puolan että Tanskan 
sodan. Tanskalle täytyi hänen maksaa suuri rahasumma, 150,000 riikin- 
taaleria, Göta-virran suussa olevan Elfsborgin linnan lunnaiksi. Tämä 
summa saatiin kokoon ylimääräisellä verotuksella, n. k. hopeaveroUa, 
joka määrättiin kaikkien asukkaiden maksettavaksi kunkin varallisuuden 
mukaan. Mutta ennen pitkää Juhana joutui sotaan Iivana julman kanssa, 
joka oli vanhastaan hänen vihamiehensä; hän oli näet myöskin pyytänyt 
puolisokseen Katarina Jagellonicaa, mutta tämä oli hyljännyt hänen pyyn- 
tönsä, josta huolimatta ja vielä senkin jälkeen kuin Katarina oli Juhanan 
puolisona hän koetti Erik XIVinnen välityksellä saada hänet itselleen. 
Juhana tahtoi kuitenkin saada rauhaa ylläpidetyksi, ja sitä varten hän v. 
1569 lähetti piispa Juustenin johtaman lähetystön keskustelemaan tsaarin 
kanssa ; mutta lähetystöä kohdeltiin sangen tylysti, ensinkin sen vuoksi, ettei 
se suostunut keskustelemaan Novgorodin maaherran kanssa, niinkuin 
Venäläiset tahtoivat, vaan vaati päästäkseen itse tsaarin puheille; ja Mos- 
kovaan tultuaan lähettiläät pantiin vankeuteen, josta he vasta v. 1572 pää- 
sivät vapaiksi. Jo sitä ennen oli sota alkanut, ja hävitysretkiä tehtiin taas 
kummallekin puolen rajaa, josta Viro, Inkeri ja Käkisalmenlääni etupäässä 
kärsivät. Ruotsin joukot olivat kuitenkin voitolla, varsinkin v:sta 1580 
alkaen, jolloin kuuluisa Pontics de la Oardie sai ylipäällikkyyden. 
Käkisalmen linna, joka oli Venäjän vallan tuki Karjalassa, valloitettiin 
V. 1580, ja seuraavana vuonna Vironmaan useimmat linnoitukset joutui- 
vat de la Gardien haltuun, muun muassa tärkein niistä Narva, jonka 
hän jätti sotamiestensä ryöstettäväksi; hävitys oli kauhea, sillä 7000 
ihmistäkin sai siinä surmansa. Monien voittojen johdosta, joissa Suoma- 
laistenkin ansio oli suuri, antoi Juhana meidän maallemme suuriruhtinas- 
kunnan nimen v. 1581. V. 1583 tehtiin välirauha, joka kuitenkin loppui 
V. 1590, jolloin Iivana julman jälkeinen tsaari Feodor taas alkoi sodan. 
Hurja taistelu Pohjanmaan talonpoikien ja Venäjän puoleisten Karja- 
laisten väUllä liittyy tähän sotaan, ja varsinkin iiläinen Juho Vesainen 
on tässä saanut kuuluisan nimen. Oulun seuduille asti Venäjän Karja- 
laiset tulivat, ja Suomen talonpojat taas kulkivat Wienanmeren rantamille 
asti, jossa he koettivat päästä rikasta Solowetin luostaria ryöstämään. 



RDOTSIN VALLAN LAAJENEMINEN 16:NNELLA VUOSISADALLA. 145 

Hfivitysretki seurasi toistansa, sillfi liosto oli aina suoritettava. Osotta- 
mastasn urhooUisuudeeta Pohjanmaan talonpojat saivat vapauden linna- 
leiri velvollisuudesta, he kun lupasivat vastaisuudessakin puolustaa roaa- 
kuntaanea VenBläisiä vastaan. Kaarle herttuan toimesta saatiin vihdoin 
V. 1595 toimeen Täyssinän rauha, jossa Venäjä luopui vaatimasta itsel- 
leen Viroa. 

Slgismundin aikana syntyi hänen ja Kaarle herttuan välillä jo en- 
nen mainittu sota, joka sittemmin Stänge-joen taistelun jälkeen pitkittyi 
Liivinmaassa. Kaarle IX sekaantui myöskin Venäjän asioihin, sillä ne 
olivat tavallaan yhteydessä Puolan sodan kanssa. Venäjällä oli tfihän 
aikaan, vanhan Rurikin suvun loputtua {v. 1598), levottomat olot; ilmaan- 



tui näet monta kruununtavottelijaa, jotka ovat tunnetut Vale-Dmitrien 
nimellä; Puola auttoi näitä vääriä v aitaa npyrki joitä ja näytti sen kautta 
pääsevän Venäjän oloihin suuresti vaikuttamaan, jonka vuoksi Kaarle IX 
asettui sitä vastustamaan, tehden v. 1609 sopimuksen tsaari Vasilj Shuiskin 
kanssa, jolta Puolan auttama Vale-Dmitri tahtoi vallan riistää. Urhoollisen 
Jaakko Pontukaenpoika de la Gardien johdossa Ruotsin joukot kulki- 
vat voitokkaasti aina Moskowaan asti, mutta paluumatkalla ulkomaalaiset 
palkkasoturit, jotka eivät olleet saaneet palkkaansa, menivät eräässä tap- 
pelussa Puolalaisten puolelle, mikä teki Ruotsin joukkojen saamat voitot 
tyhjiksi. — Tanskankin kanssa Kaarle IX Lapinmaan rajoista joutui 
sotaan, jossa Tanskan joukot valtasivat Kalmarin vahvan linnoituksen. 

Samana vuonna (1611) Kaarle IX kuoli, jättäen siis 17 vuotiselle 
pojalleen Kustaa II:lle Adolfille kolme sotaa perinnöksi. Nämät sodat 
Yleinen historia II. — 10. 



TLBINEN HISTORIA. 



TinikKn kunligit KrMI»! IV. (Vuklpllmi.) 

ovat tärkeät nuoren kuninkaan BOtaiselle kehitykselle, sillS hän perehtyi 
niissä sotataitoon, varsinkin kuuluisan Evert Hornin johdossa, joka 
Jaakko de la Gardien jälkeen sai ylipäällikkyyden Venäjän sodassa, niin että 
bSnestä tuli aikansa taitavin sotapäällikkö. Kustaa II Adolf lopetti ensin 
Tanskan sodan, vaikka hänenkin täytyi suostua maksamaan kalliit lunnaat 



BC0T8IH VALLAN LAAJENEMINEN 16:NNEI.LA VUOSISADALLA. 147 



K»Ui II «dell. (Hiimllaiun van Dyakln muJaukitn miiliMa tthly «uklpiirm.) 

satnasta Elfsborgin linnasta, joka jo v. 1570 oli lunastettu TihoUlBilta. 
Stolbowaasa tehtiin v. 1617 VenSjSn kanssa rauha, joka oli sangen 
edullinen Ruotsille ja Suomelle, mutta Venäjälle haitallinen. Kun näet 
tsaari siinä luovutti Ruotsille Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin, niin 
VenSjän valtakunta tuli kokonaan erotetuksi Itämeren yhteydestä ja jou- 
tui siten vielä syrjemmäksi Länsi-Europan maista, joista se olisi saattanut 
sivistystä saada. Tätä Kustaa Adolfin politiikka oli tarkoittanutkin, sillä 



148 YLEINEN HISTORIA. 

hänen tarkka silmänsä näki sen vaaran, mikä Venäjästä saattaisi tulla, 
jos sen voimia ja varallisuutta osattaisiin kehittää. Suomelle taas Käki- 
salmen lääni ja Inkerinmaa olivat etuvarustuksena Venäjää vastaan, niin 
ettei se vastaisissa sodissa heti joutunut sodan jalkoihin; sitä paitsi 
Karjalaumaa, joka oli Suomen kansallisten rajojen piiriin kuuluva, tämän 
kautta liittyi maahamme. 

Puolan kanssa jatkui Kaarle IX:nnen aikana syntynyt sota aina 
v:teen 1629 asti. Kustaa II Adolf valloitti Liivinmaan tärkeimmän kau- 
pungin Riian (v. 1621) ja pääsi siten koko tämän maan omistajaksi, 
jonka jälkeen hän rupesi Kuurinmaata valloittamaan; ja v. 1626 hän 
läksi vielä lähemmäksi Puolan varsinaisia maita, nimittäin Länsi-Preus- 
siin, johon hän teki neljä eri retkeä. Vihdoin saatiin välirauha aikaan 
Ranskan hallituksen välityksellä, sillä tämän tarkoitus oli saada Ruotsin 
kuningas auttamaan Saksan protestantteja, joiden asema näihin aikoihin 
oli tullut sangen tukalaksi. Altmarkin välirauhassa (v. 1629) luovu- 
tettiin Ruotsille koko Liivinmaa sekä neljä Länsi-Preussin kauppakau- 
punkia, joista tulevat tullitulot olivat Ruotsin hallitukselle suuriarvoinen 
tulolähde. 

Täten Ruotsi oli kohonnut mahtavaksi vallaksi pohjoismaissa; se 
oli Itämeren toisella puolen saanut naapureiltaan voittomalta; alituisissa 
sodissa sen sotajoukko oli harjaantunut, niin että se Kustaa II:sen Adolfin 
aikana oli järjestyksensä sekä kurinsa puolesta kuuluisa koko Europassa; 
sen lukumäärä oli noin 50,000 miestä, joista neljäs osa oli pestattuja 
ulkomaalaisia, neljäs osa suomalaisia ja puolet ruotsalaisia. Tämä oli 
muiden Europan valtioiden sotajoukkoihin verrattuna kansallinen. Mutta 
raskaaksi tuli sen ylläpito näin vähävaraiselle valtakunnalle, ja sota- 
väenotot olivat peljättyjä, ainakin Suomessa. Ne tapahtuivat tähän aikaan 
henkilöluvun mukaan, siten että 10, 15 tai 20 talonpoikaa kohden otettiin 
yksi, mutta v. 1642 määrättiin taloluku perustaksi; tarpeen vaatiessa 
otettiin siten yksi mies joka 5:ltä tai 10:ltä talolta; hallituksen lähettämä 
komissarius kävi pitkin maata miehiä kokoamassa. Kerrotaan paljon 
puolueellisuutta tässä harjoitetun; lahjoilla muka saattoi rikas päästä 
vapaaksi, mutta köyhän täytyi lähteä. Asekuntoiset miehet usein pakenivat 
metsiin piiloutumaan välttääkseen kruununpal veli joita, ja estääkseen otet- 
tujen miesten karkaamista sotamiesten kokoojat kuljettivat niitä kuin 
vankeja määräpaikkaansa. Koti-ikävä sekä lähtö oudoille aloille, josta 
tuskin kukaan palasi, tuon vastenmielisyyden vaikutti; mutta kun he 
kerran sotaan tulivat, niin he kunnollisesti ja urhoollisesti velvollisuutensa 
täyttivät. Kustaa Adolfin soturit olivat rykmentteihin ja komppanioihin 



KOLMIKYMMENVUOTINEN SOTA. 149 

jaettuina ja musketeilia varustetut; verraten suuri joukko suomalaisista 
oli ratsumiehiä. 

Tämä sotajoukko sekä sen johtajat hankkivat nyt Ruotsille ja Suo- 
melle suurimman ulkonaisen maineen, minkä nämät maat milloinkaan 
ovat saavuttaneet. 



XIV. 
Kolmikymmenvuotinen sota. 

Augsburgin uskonrauha on puutteellinen. — Jesuiitat voittavat alaa Saksassa. — 
Evankelinen uniooni ja katolinen liiga. — 30-vuotisen sodan luonne. — Majesteetti- 
kirja. — Valkeavuoren tappelu. — Keisarin kosto. — Katolilaisten valta kasvaa 
Pohjois-Saksassa. — Tanskan kuningas ryhtyy sotaan. — Albrekt von Wallenstein. 

— Hänen sotajoukkonsa ja sodankäymistapansa. — Tanskan joukot voitetaan. — 
Keisarin mahti korkeimmillaan. — Wallensteinin kopeus. — Hänet erotetaan. — 
Syyt Kustaa II:sen Adolfin osanottoon. — Hän lähtee Saksaan. — Hänen sotajouk- 
konsa. — Kustaa II:sen Adolfin sotasuunnitelma. — Hänen voittokulkunsa. — Wal- 
lenstein ja Kustaa II Adolf. — Lutzenin tappelu. — Protestantit kärsivät tappioita. 

— Wallensteinin murlia. — Ranska ryhtyy sotaan. — Sodan loppuvaiheet. — Julma 

sodankäynti. — Westfalin rauhan määräykset. 

Saksassa, Europan keskustassa oli uskonpuhdistus saanut alkunsa; 
siellä ensimmäinen uskonsota oli riehunut, ja siellä syntyi myöskin 
viimeinen ja pisin sota, jonka kautta tämä kauan aikaa vireillä ollut 
riitakysymys saatiin lopullisesti ratkaistuksi. 

Augsburgin uskonrauhassa oli keisari Kaarle V v. 1555 myöntänyt 
protestanteille oikeudellisen aseman, jonka nojassa rauha säilyi Saksassa 
enemmän kuin puoli vuosisataa. Mutta tuossa rauhansopimuksessa oli 
monta puutteellisuutta, jottei se saattanut kaikkia tyydyttää eikä pysyvä 
olla. Ensiksikin oli siinä uskonnonvapaus myönnetty yksinomaan luthe- 
rilaisille, jotka sen nojassa saivat kirkon-olojansa järjestää, mutta kalvini- 
laiset, joiden lukumäärä yhä oli kasvamassa, varsinkin Rheinin seuduilla, 
se jätti oikeudettomaan asemaan. Oikean vapauden teki tyhjäksi se mää- 
räys, joka jätti ruhtinaiden mielivaltaan maansa uskonnon järjestämisen, 
joten tuo vapaus oli oikeastaan vaan ruhtinaille myönnetty; muunuskoisia 
alamaisiaan he saivat pakottaa siihen kirkkoon, johon he itse kuuluivat, 



160 YLEINEN HISTORIA. 

tai karkottaa heidät maistaan. Vielä oli kysymys n. k. »kirkollisesta 
pidätyksestä» freservatum ecclesiasticum) alituisena riidanaiheena, katoli- 
laiset kun vaativat itselleen jätettäviksi ne kirkolliset maat, joiden omis- 
tajat kääntyivät protestanttiseen uskoon, mutta protestantit tahtoivat saada 
ne itselleen. 

Useita vuosikynmieniä elettiin kuitenkin Saksassa sovinnossa, johon 
varsinkin Kaarle Vmnen jälkeiset keisarit Ferdinand I ja Maksimilian 
77 vaikuttivat (1556 — 1576) maltillisella ja suvaitsevaisella menettelyllään. 
Mutta ennen pitkää jesuiittain vaikutus täälläkin tulee rauhaa häiritse- 
mään. Alussa on heidän kyllä vaikea saada jalansijaa, mutta viisaudel- 
laan, sitkeydellään ja sukkeluudellaan he pääsevät Saksankin maaperään 
kiintymään, ja pian he voittavat yhä enemmän alaa. Kolleegioita ja 
seminaareja, joista heidän mielipiteensä leviävät, ilmestyy toinen toisensa 
perästä; yliopistoihin he saavat jäseniänsä opettajiksi; Ingolstadtin yli- 
opisto Baijerissa oli heidän pääpaikkansa. Muutamat ruhtinaatkin jou- 
tuivat heidän johdettavikseen. Jesuiitat alkavat väittää, ettei Augsburgin 
uskonrauha enää ole voimassa sen jälkeen kuin Tridentin yleinen kir- 
kolliskokous oli vaatinut protestantteja palaamaan katoliseen kirkkoon; 
mutta jos lutherilaisilla olisikin jonkinlainen laillinen asema, ei kalvinilai- 
silla ainakaan ollut minkäänlaista oikeutta. Ja katolisten ruhtinasten 
omantunnonasiaksi he panevat kerettiläisyyden hävittämisen. Ennen pit- 
kää heidän vaikutuksensa tulikin näkyviin; Etelä -Saksassa katolinen 
reaktsiooni sai uskollisen ja kiivaan kätyrin Baijerin herttuasta Maksi- 
milian Lstä, joka v. 1597 hallitukseen päästyään alkoi hävittää lutheri- 
laisten kirkkoja, pakottaen heidät joko kääntymään tai lähtemään maasta. 
Monessa muussakin paikassa saman suunnan vaikutukset näkyivät; 
niinpä Kölnin arkkipiispa Gebhard Truchsess v. 1582 kääntyi Kalvinin 
oppiin, toivoen saavansa katolilaisten vaatimuksista huolimatta pitää enti- 
sen hiippakuntansa maallisena ruhtinaskuntana, mutta paavi määräsikin 
uuden piispan, joka Espanjalaisten sotajoukkojen avulla karkotti Geb- 
hardin. Samoin kävi monessa paikassa Länsi- ja Etelä-Saksassa, mutta 
pohjoisessa useat hiippakunnat, niinkuin Magdeburg, Bremen, Lybeck, 
Werden ja Minden jäivät protestanttien haltuun. 

Taantuva suunta, joka näin alkoi, saattoi protestantit levottomiksi, 
jonka vuoksi monet ruhtinaat sitoutuivat puolustamaan asiaansa teke- 
mällä n. k. et^ankelisen unioonin (v. 1608); seuraavana vuonna katoliset 
ruhtinaat taas muodostivat katolisen liigan katolisuuden asiaa ajamaan. 
Unioonin päämieheksi tuli Fredrik V, Pfaltzin vaaliruhtinas, mutta hänessä 
ei ollut tarpeeksi tarmoa ja pontta voidakseen pitää tuota monipäistä 



rOLMIKYMM EN VUOTINEN BOTA. 151 

Uittoa lujasti koossa, mikft oli vaikeampi senkin vuoksi, ettfi lutherilaiset 
ja kalviBllaiset eivät suopein Bilmiu toisiansa katselleet, vaan kadetitivat 
ja epfiilivät toisiansa. TStnftkin seikka suuresti heikoiisi unioonin vastsista 
toimintaa. Uskonkiihkoinen Baijerin Maksimilian taas oli liigan tarmokas 
johtaja, joka sai apua vielä Espanjasta sekä paavilta, ja ennen pitkää 
keisarikin liittyi samaa asiaa ajamaan. V. 1619 kuoli näet keisari Mathias, 
joka samoin kuin hänen edeltäjänsä Rudolf II (1576—1612) vielä koetti 
pysytellä rauhaa, ja silloin tuli Ferdinand II keisariksi, joka koko elä> 



mänsä päämaaliksi oli tehnyt luopioiden palauttamisen takaisin katoliseen 
kirkkoon 

Saksa oli siis jakaantunut kahteen puolueeseen, jotka olivat valmiit 
alkamaan sodan toisiansa vastaan. Uskonnolliset seikat ovat pääasialli- 
sena riidanaiheena, mutta samassa esiintyy myöskin tuo vanha saksalainen 
riitakysymys keisarin ja ruhtinasten keskinäisestä asemasta, mikä jo 
SchmalkaldinkiD sodassa oli tullut näkyviin; keisari näet tahtoi esiintyä 
valtiaana ja käskijänä ruhtinasten yläpuolella, ruhtinaat taas tahtoivat 
pitää häntä ainoastaan valtioliiton päämiehenä. Alussa on sota vähäpä- 
töinen taistelu Böömissä keisarin ja hänen alamsistensa välillä, mutta se 



152 YLEINEN HISTORIA. 

laajenee saksalaiseksi sodaksi, kun Pfaltzin vaaliruhtinas esiintyy jouk- 
koineen. Eikä se rajoitu siihenkään, vaan kasvaa yleis-europalaiseksi 
taisteluksi, johon Tanska, Ruotsi, Ranska ja Espanja ottavat osaa. Silloin 
siinä on ratkaistavana myöskin kysymys Habsburgin suvun valtiollisesta 
asemasta, Ranska kun ainoastaan sitä heikontaakseen yhtyy sotaan. 

Kireä suhde oli jo kauan aikaa ollut vallitsemassa molempien puo- 
lueiden väliUä, jonka vuoksi ei tarvittu muuta kuin vähäpätöinen seikka 
sytyttämään ilmi sotaa. Keisari Rudolf II oli Böömin protestanteille v. 
1609 antanut n. k. majesteettikirjan, jonka mukaan he saivat uskonnon- 
vapauden, luvan rakentaa uusia kirkkoja sekä oikeuden valita oikeuksiaan 
valvomaan n. k. defensoreja, jotka olivat ikäänkuin jonkinlaisia kansan- 
tribuneja. Mutta kun protestantit v. 1618 olivat rakentaneet joitakuita 
kirkkoja, määräsivät muutamat katolisen kirkon miehet ne suljettaviksi; 
muun muassa hävitti Pragin arkkipiispa erään protestanttisen kirkon, 
koska se oli muka hänen hiippakuntansa alueella. Kiivas riita sai tämän 
johdosta alkunsa; protestantit, joiden johtajien joukossa on mainittava 
varsinkin tulinen ja intohimoinen kreivi Thurn, vetosivat majesteettikir- 
jaan. Mutta mielet kiihtyivät vielä enemmän, kun keisari asettui katoli- 
laisten puolelle, selittäen majesteettikirjan heidän mielipiteittensä mukaan. 
Suuri joukko protestantteja, toiset aseilla varustettuina, menivät Touko- 
kuun 23 p. V. 1618 Pragin linnan edustalle, jossa vihatut kuninkaan neu- 
vosherrat olivat, tunkeusivat sisälle ja vaativat heiltä selitystä, kysyen, 
olivatko he vaikuttaneet kuninkaan epäsuotuisaan vastaukseen. Sanan- 
vaihto kävi yhä kiivaammaksi, ja vihdoin Böömiläiset »vanhan böömiläi- 
sen tavan mukaan» kävivät käsiksi sekä viskasivat akkunasta kaksi viha- 
tuinta neuvosherraa sekä kirjurin, joka muka oli heidän rikoskumppa- 
ninsa. Se oli rauhan loppu. 

Seuraavan vuoden 1619 alussa kuoli Mathias keisari, ja nyt oli 
hänen veljensä Ferdinand tuleva hänen seuraajakseen; mutta Böömiläiset 
eivät tahtoneet tunnustaa tätä kiihkokatolista ruhtinasta hallitsijakseen, 
vaan luopuivat koko Habsburgin suvusta ja, vedoten entiseen itsenäiseen 
asemaansa, valitsivat kuninkaakseen Pfaltzin vaaliruhtinaan, joka myös- 
kin oli unioonin päämies, ja koska hän oli Englannin kuninkaan Jaakko 
I:sen vävy, toivoivat Böömiläiset saavansa sekä Saksan protestantit että 
Englannin kuninkaan puolelleen. Alamaiden maaherran Moritz Orania- 
laisen he niinikään luulivat heille apua tuovan. Aluksi keisarin asema 
näyttikin tukalalta, sillä Thurnin johtamat Böömin joukot kulkivat Wienin 
edustalle asti; Unkarilaiset asettuivat heidän puolelleen, ja itse Wienissä- 
kin olivat protestantit päässeet valtaan. Mutta pian tapahtumat saivat 



KOLMIKYMMENVDOTINEN SOTA. 153 

toisen käänteen. Fredrik V oli toimeton mies, joka kulutti aikaansa 
juhlissa, mutta laiminlöi varustuksia; Englanutn kuninkaalta ei tullut 
apua; Saksan lutherilaiset ruhtinaatkin olivat kylmäkiskoisia, sillä suhde 
molempien protestanttisten kirkkokuntien kesken oli melkein yhtä huono 
kuin hddHn ja katolilaisten väli. Ferdinand taas hankki itselleen apua 
Espanjasta, jonka kuningas Filip III l&hetti sekä sotajoukkoja että raha- 
apua; paavi Paavali V antoi niinikään rahavaroja, ja vihdoin liittyivät 
keisariin katolisen liigan joukot, joiden johtajana oli taitava sotapäällikkö, 
alamaalainen Tillp. Katolinen puolue oli siis paljon yksiuiielisempi 



(M. Mm-Ii 

kuin protestanttinen, ja johto oti tarmokkaampi. V. 1620 tapaammekiu 
katolilaisten joukot Böömissä tunnin matkan päässä Pragista olevalla Val- 
kealta vuorella ahdistamassa protestantteja, jotka joutuivat perinpohjin 
tappiolle. Fredrik, joka tappelun alkaessa on kaupungissa, aikoo lähteä 
joukkojensa luo, mutta kaupungin portille päästyään hän näkee niiden 
pakenevan. Silloin hän ei enää yritäkään pääkaupunkiansa puolustaa, 
vaan lähtee heti koko maasta pois, jättäen sen keisarin haltuun. Ivalli- 
sesti on Fredrikiä nimitetty "talvikuniDkaaksi». 

Ankara ja tyly kosto kohtaa nyt Böömiä; kapinanjohtajat saavat 
surmansa erään ylimääräisen tuomioistuimen tuomitsemina; heidän tiluk- 
sensa ja muu omaisuutensa riistetään heiltä, samoin kuin maasta paen- 



154 YLEINEN HISTORIA. 

neidenkiii, ja tfiten Baaduilla varoilla keisari koettaa valtionsa btionoja 
rahB-asioita parantaa. 728 ylhSistä m aa n omistajaa menetti näin tiluk- 
Bensa, ja kymmeniä tuhansia perheitS pakeni maasta pois. Sotasaaliina 
viedSSn Wieniin myöskin majesteettikirja, jonka keisari itse repi rikki. 
Kuinka perinpohjainen hävitys oli osottaa suuri vSkiluvun vfiheneminen. 
Sodan alkalssa oli nSet BÖömissS noin 4 miljoonaa, mutta sen jfilkeen 



KrtM hhini Titrkliai v»n TlJly. (Vin' Duokin mMliukun mukun iBhty lulilpllrrai). 

vaan noin 800,000 asukasta; kahden vuosisadan perSstS maa tuskin on 
paSssyt hiviöstfiSn toipumaan, ja tSmln sodan kautta protestanttinen 
usko kokonaan hävisi Hussin kotimaasta. 

Kun katolilaiset kerran olivat päässeet voitolle, kiihotti se heitä 
jatkamaan taistelua. Kaarle V:nnen ja Filip II:sen suunnitehnaa tahdo- 
taan taas kokonaisuudessaan toteuttaa; Pohjois-Saksa ja Alamaat olivat 
nyt myöskin palautettavat katoliseen kirkkoon. Fredrik V pakenee ensin 
perintömaahansa Pfaltziin, mutta hSn julistetaan valtiopannaan, ja Espan- 
jan joukot riistävät häneltä maan, jonka vuoksi bSnen täytyy IShteä 



KOLMIKYMMENVUOTINEN SOTA. 155 

HollaDtiin. Suuri osa Pfaltzin vaaliruhtinaskunnasta sekä vaaliruhtinaan 
arvo annettiin Baijerin Maksimilianilla 

Muutamia palkkasoturipäälliköitä ilmaantui kuitenkin protestanttien 
asiaa puolustamaan. Sellaisia olivat Mansfeldin kreivi Ernst, joka seik- 
kailijoista, varsinkin omaisuutensa menettäneistä Böömiläisistä, kokosi 
20,000 miehisen armeijan, Kristian Braunschweigin kreivi, joka kut- 
sui itseänsä »Jumalan ystäväksi, mutta pappien vihamieheksi», ja joka 
säälimättä ryösteli kirkkojakin, missä niitä tielle sattui, sekä Baden-Dur- 
lachin markkreivi Yrjö Fredrik. Sodasta ryöstämällään saaliilla he yllä- 
pitivät sotajoukkojaan, alottaen siis tuota hurjaa sodankäymistapaa, joka 
sittemmin Wallensteinin aikana tuli yleiseksi. Mutta heidänkin täytyi kato- 
lilaisten saamien voittojen johdosta heittää taistelu, ja liigan sekä keisarin 
valta vahvistui siten yhä enemmän. Pohjois-Saksassa oli enää kaksi 
mahtavampaa protestanttista ruhtinasta, Saksin ja Brandenburgin vaali- 
ruhtinaat kukistamatta. 

V. 1624 sota keskeytyi joksikin aikaa, mutta sen sijaan alkaa vilkas 
diplomaattinen keskustelu, jonka kautta protestanttisella puolella koetetaan 
saada aikaan uusi liittokunta. Katolisuuden ja Habsburgin suvun pai- 
suva valta saattoi toimintaan Pohjois-Saksan ruhtinaat, jotka eivät Pfaltzin 
vaaliruhtinasta olleet auttaneet; Ranskan ministeriksi on tähän aikaan 
tullut tarmokas Richelieu, joka tarjoaa apua Habsburgin suvun viholli- 
sille; Englannin kuningas Jaakko I:kin ottaa osaa keskusteluihin, vieläpä 
Alamaiden hallitus, joka taas v. 1621 on ryhtynyt sotaan Espanjan 
kanssa. Sekä Ruotsin kuninkaan Kustaa II:sen Adolfin että Tanskan 
Kristian IV:nnen kanssa ollaan keskusteluissa ja heille tarjotaan sodan 
johtoa. Vihdoin sovitaan siten, että Tanskan kuningas, joka Holsteinin 
herttuana oli myöskin Saksan ruhtinas, rupeaisi protestanttisen liiton 
johtajaksi, johon hän mielellään ryhtyikin estääkseen Ruotsin kuningasta 
johtoa saamasta ja hänen mahtavuuttaan sen kautta lisääntymästä, sillä 
vanha kilpailu ja kateus oli näiden naapurivaltioiden välillä olemassa. 
Englannin, Hollannin ja Ranskan hallitukset lupasivat antaa apurahoja, 
ja kummankin ensinmainitun valtion laivaston tuli niinikään antaa Tans- 
kan kuninkaalle apua. 

Kun näin muodostunut uusi liitto uhkasi keisaria, ei hän katsonut 
enää voivansa käydä sotaa entiseen tapaan. Liigan joukkojen avulla 
olivat siihenastiset voitot saadut, mutta keisari oli sen kautta liigasta 
riippuvainen ja hänen asemansa joutui varjoon sen johtajan Maksimi- 
lianin rinnalla, varsinkin senjälkeen kuin tämä oli saanut suuren osan 
Pfaltzin maista ja vaaliruhtinaan arvon. Saattaakseen omin päin toimia 



156 YLEINEN HISTORIA. 

oli sotajoukko tarpeen. Mutta varoja d ollut, millfi hankkia, sill£ keisa- 
rin raha-asiat eivät oUeet protestanteilta riistetyistä varoistakaan paran- 
tuneet Silloin tarjosi Albreht von Wallenstein hänelle palvelustaan, 
luvaten ilmatBeksi hankkia sotajoukon. 



W>1l«»t«la. (Filip Saddtrrn «aiklplirrrtin nukain.) 

Tgmä mies, joka nyt esiintyy sodassa, saavutti pian kuulun mai- 
neen, joka hänelle historiassakin on säilynyt. Eikä WaUensteiD kuiten- 
kaan ollut muuta kuin seikkailija, jollaisia tähän aikaan oli yltä kyllin 
sekä protestanttisella että katolisella puolella. Hän oU syntynyt v. 1583 
Böömissä protestanttisista vanhemmista, kävi aluksi protestanttisissa 



KOLMIKYMMENVUOTINEN SOTA. 157 

kouluissakin, mutta luopui isäinsä uskosta ja kääntyi katoliseen kirkkoon. 
Uskonnon seikat eivät kuitenkaan hänen toimintaansa vaikuttaneet, vaan 
oman kunnian ja maineen, vallan ja tavaran himo sitä johtivat. Nuo- 
rena hän meni naimisiin erään .ylhäissukuisen naisen kanssa, jonka kautta 
hän pääsi hyviin varoihin. Kun Böömin sota alkoi, oli hän niitä har- 
voja, jotka olivat keisarille uskollisia ja liittyivät häneen. Valkean vuoren 
tappelussa Wallensteinin taito herätti huomiota ja vaikutti suuresti siihen, 
että voitto jäi katolilaisille. Senjälkeen hän hankki itselleen suuria maa- 
tiluksia ostamalla protestanteilta ryöstettyjä tiloja ja yhdisti ne Friedland- 
nimiseksi alueeksi, jonka mukaan häntä kutsuttiin Friedlandin herttuaaksi, 
kun Ferdinand v. 1623 hänelle tämän arvon antoi. Nyt hän lupasi 
hankkia keisarille sotajoukon rahaa siihen tarvitsematta; sodan tuli itse 
itsensä ylläpitää, eli toisin sanoen, sotasaaliilla olivat kaikki menot kor- 
vattavat. Wallenstein ei luvannut maksaa mitäkään palkkaa sotamiehil- 
leen, mutta hän jätti heille »kansan, sen tavarat ja elämän, sielun ja 
ruumiin, miehet, vaimot ja lapset». 

Ferdinand suostui Wallensteinin ehdotukseen ja jätti sotajoukon 
kokoamisen sekä ylipäällikkyyden hänelle, mutta muutamia sopimuksia 
sotasaaliista, vangeista y. m. tehtiin. Saksan eri osiin hän nyt asettaa 
värväystoimistoja, joihin joutilaita seikkailijoita kilvassa rientää tarjou- 
tumaan. Siten muodostui muutamassa viikossa sotajoukko, jossa oli mie- 
hiä kaikista kansallisuuksista; siinä oli Unkarilaisia, joiden ratsumiehet, 
pandurit eli kroatit, olivat julmuudestaan kuuluja. Hollantilaisia, jotka 
olivat sotaan tottuneita taisteltuaan vuosikymmeniä Espanjalaisten kanssa, 
Saksalaisia y. m.; katolilaisia, lutherilaisia ja kalvinilaisia siinä oli sekai- 
sin, sillä sotamiehet eivät asian, vaan ryöstön vuoksi sotineet, ja Wal- 
lensteinilla oli vanhastaan se maine, että hän salli sotamiestensä mielin 
määrin sitä harjoittaa. Wallenstein oli ottanut ikäänkuin urakalle sodan, 
ja hänen armeijansa oli suuri, 50,000 miehinen, seikkailijoista koottu 
joukko, jollaisia kolmanneltatoista vuosisadalta asti oli Europassa käy- 
tetty; mutta tämä oli viimeisiä, sillä pian alkoivat hallitsijat hankkia itsel- 
leen omasta kansastaan muodostettuja armeijoja ja Kustaa II:sen Adolfin 
sotajoukko oli jo suureksi osaksi kansallinen (ks. edelL lukua). Wallen- 
steinin armeija on myöskin sekä järjestyksensä että raskaitten aseittensa 
puolesta vanhalla kannalla. Jalkaväkeen kuului sekä keihäsmiehiä, joilla 
oli 6 — 8 metriä pitkät keihäät, että pyssymiehiä (musketeereja), joiden pii- 
pyssyt olivat rakenteeltaan monimutkaisia, ja niiden käytteleminen sen 
vuoksi hankalaa. Sitäpaitsi ne olivat niin raskaat, että käsivarsi ammut- 
taessa ei jaksanut niitä kannattaa, vaan jokaisella sotamiehellä oli raudasta 



158 TLEmEN HISTORIA. 

tehty jaluatiD, joka pystytettiin maahan ampujan eteen, jotta hSn sen kan- 
natettavaksi sai laskea ampuma-aseenBa. Tappelussa oli jalkaväki jSrjes* 
tetty suuriin neliönmuotoisiin joukkoihin, joissa oli 20 — 30 miesriviji 
toinen toisensa takana. Ratsuvfiki, joka oli haarniskaan puettua, oli 
niinikB9n jfirjestetty suuriin ryhmiin, jotka Toimakkaast! hyökkäsivSt 
Tihollisen riveihin ja tekivfit niissä tuhoa. Tykit olivat XVallensteinin 
sotajoukossa sangen suuria ja raskaita, niin että kunkin kuljettamiseen 
tarvittiin noin 20 hevosta, ja jos tappelussa hSvittiin, jäivät nämSt voit- 
tajan saaliiksi, koska niitä oli vaikea kiireessä kuljettaa pois. 

KuD Wallen8tein oli sotajoukollaan taistelutantereelle ilmaantunut, 
oli siis katolibetla puoluepa kaksi armeijaa, joita kumpaakin johti ete- 



li «uklpllrrokili.) 



vSt päälliköt Ennen pitkSä onkin Tanskan kuningas voitettu ja niin- 
ikään kreivi Mansfeld, joka uudelleen oli taistelemaan ruvennut. Liigan 
joukot tulevat Tillyn johdolla edellistä vastaan ja voittavat hänet Lutlerin 
luona V. 1626 eekg pakottavat hänet peräytymään Elben toiselle puolelle; 
Hansfetdin voittaa Wallenatein Deasaun luona perinpohjin. Sen jälkeen 
hän kääntyy vielä ahdistamaan Kristian IV:ttä, jonka täytyy suostua 
rauhaan, joka tehtiin Lybeckissä {v. 1629). 

Nyt oli Ferdinand II:Ben asema yhtä edullinen kuin Kaarle V:nnen 
Miihlbergin tappelun jäljestä, sillä Pohjois-Saksa oli hänen vallassaan, ja 
protestanttien uskonvapaus sekä ruhtinasten itsenäisyys näyttivät häviSn 
omiksi joutuneen. Wallenstein, keisarin sotapäällikkönä, oli 100,000 
miehisellä armeijalla hänen käskyjensä toimeenpanijana. Kopeasti ja sää- 



KOLMIKYMMENVUOTINEN SOTA. 159 

limatta kaikkia vastustajia kohdeltiin, annettiin uusia säädöksiä, jotka 
tarkoittivat voittajien etuja» sotamiehiä majoitettiin niskoittelijoiden luo, 
ja vihdoin antoi keisari restitutsiooniediktin eli palauttamissäännön (v. 
1629), jonka mukaan kaikki Passaun sovinnon jälkeen v. 1552 protes- 
tanttien haltuun joutuneet kirkon tilukset otettiin heiltä takaisin. Tämä 
oli kyllä oikeudelliselta kannalta puolustettavissa Au^burgin uskonrau- 
han perustuksella, mutta sellainen menettely oli kuitenkin hyvin varo- 
maton ja herätti katkeraa mieltä, sillä sellaisten maiden peruuttamista, 
jotka olivat olleet protestanteilla 60 — 80 vuotta, pidettiin kohtuuttomana 
ja vääryytenä. Katolilaisissakin ilmaantuu tyytymättömyyttä, kun keisari 
antoi usdta suuria Jiiippakuntia pojilleen ja jesuiitoille, eikä entisille 
omistajille. Hänen tarkoituksenaan oli silminnähtävästi oman valtansa 
vahvistaminen. Wallenstein, »tuo verinen ruoska, joka ruoski Saksaa», 
oli voimakas välikappale näiden harrastusten toteuttamisessa ; hänen mah- 
tinsa saattoi ruhtinaat varjoon ja hänen ylpeytensä suututti heitä; »ei 
ole lukua vaaliruhtinaista eikä muista ruhtinaista», sanoi hän julki- 
sesti, »vaan kaikkien tulee alistua yhden kuninkaan vallan alle, niinkuin 
Ranskassa ja Espanjassa». Tämä keisarin paisuva valta herätti vasta- 
rintaa, ja Regensburgin valtiopäivillä ruhtinaat, Baijerin Maksimihan 
etupäässä, vaatimalla vaativat, että keisarin piti erottaa päällikkönsä, tuo- 
den syyksi senkin, että hän oli sallinut joukkojensa ryöstää katolilais- 
tenkin maita. Ferdinandin oli taipuminen, ja Wallensteinin täytyi heittää 
suuret tuumansa; hän oli näet suunnitellut suuren laivaston rakenta- 
mista, jolla Itämeren herruus oli anastettava sekä Saksan ulkopuolella 
olevat protestanttiset maat vallattavat. Uusi vaara, joka katoliselta puo- 
lelta vielä kerran uhkasi Pohjois-Europaa, häipyi keisarin sotajoukon 
hajoamisen johdosta. Wallenstein otti tyynesti vastaan keisarin lähettä- 
män käskyn ja vetäysi Böömiin tiloilleen. 

Keisari oli Wallensteinin erottamisen kautta menettänyt paraan tu- 
kensa, mutta Habsburgin suvun valta oli kuitenkin saatujen voittojen 
johdosta kohonnut, ja protestanttien asema oli kenties huonompi kuin 
milloinkaan ennen; Tilly joukkoineen oli vielä Pohjois-Saksassa kukista- 
massa viimeistäkin vastarintaa heidän puoleltaan. Ruotsin kuningas 
Kustaa II Adolf oli ainoa ruhtinas, joka saattoi tulla heitä auttamaan, 
ja sen vuoksi heidän katseensa kääntyivätkin häneen. Hän oli Venäjän 
ja Puolan sodissa saavuttanut taitavan soturtn maineen ja niinikään hän 
oli tunnettu hartaaksi protestantiksi; eikä jälkimaailmakaan ole häntä 
toisin arvostellut. Kustaa II Adolf on historiassa säilynyt jumalaapel- 
kääväisen, puhtaan sankarikuninkaan ihanteena, joka piti itsensä Jumalan 



160 YLEINEN HISTORIA. 

valitsemana välikappaleena ajaessaan oikean uskon asiaa. Mutta tämän 
uskonnollisen tarkoitusperän ohessa soveltui Saksan sota hyvin Ruotsin 
valtiollisiinkin harrastuksiin; Saksan keisari ja katolisuus uhkasivat näet 
Ruotsin itsenäisyyttä, vaara, joka oli torjuttava; mutta jos Ruotsi pääsisi 
voitolle, saattaisi se saada Itämeren rannikolla olevia Pohjois-Saksan maita 
ennen valloitettujen Itämeren maakuntien lisäksi. Ja varmaankin oli 
Kustaa lirsella Adolfilla tämäkin silmämääränään lähtiessään Saksaan 
uskonveljiänsä auttamaan. 

V. 1629 saatiin Ranskan ministerin Richelieun välityksellä Puolan 
ja Ruotsin välinen sota päättymään, joten Kustaa II Adolf voi ryhtyä 
uuteen sotaretkeen. Ruotsissa oli sota yleisen mielipiteen kannattama, ja 
säädyt, jotka kuningas ennen lähtöään kutsui kokoon^ olivat taipuvaisia 
suostumaan hänen kaikkiin esityksiinsä. Richelieu taas lupasi Ranskan 
hallituksen puolesta antaa Ruotsin kuninkaalle vuosittain apurahoja sodan 
kuluja korvaamaan. 

Kesäkuussa v. 1630 Kustaa II Adolf lähti tärkeimmälle sotaretkelle, 
mille mikään Ruotsin kuningas on lähtenyt. Purjehdittuaan Itämeren 
yli hän Juhannuspäivänä astui maalle Usedomin saarelle, joka on Oder- 
virran suun ulkopuolella; sieltä hän vei joukkonsa Pommerin rannikolle. 
Polvillaan rukoillen Kustaa II Adolf kiitti Jumalaa ensi toimekseen Saksan 
maalle astuttuaan. Sama vakava, uskonnollinen henki, mikä kuningasta 
elähytti, vallitsi myöskin hänen joukossaan; virren veisuulla ja rukouk- 
silla taisteluun lähdettiin. Kuri oli ankara; asukkaiden ryöstäminen oli 
kielletty; kevytmielisiä naisia ei sallittu armeijan läheisyydessä, mikä 
muissa joukoissa oli yleistä. Armeijassa oli alkuaan vaan noin 15,000 
miestä. 

Sotajoukoilla oli tähän aikaan, niinkuin Wallensteinin joukosta pu- 
huessamme näimme, raskaat aseet, ja sotaliikkeet olivat hitaita ja vitkal- 
lisia; mutta Kustaa II Adolf ei noudattanut vanhoja tapoja, vaan pani 
joukossaan toimeen muutoksen päinvastaiseen suuntaan. Sotamiesten 
keihäät olivat pienemmät ennen käytettyjä, muskeetit olivat niin kevyet, 
että niillä voitiin ilman nojajalustinta ampua; kuhunkin laukaukseen 
tarvittava ruutimäärä oli jo ennakolta jaettu ja kääritty paksuun pape- 
riin, joita kääröjä jokainen sotilas kuljetti mukanaan nahkataskussa. Sen 
kautta Ruotsalaiset saivat sukkelasti ammutuksi, kolme ja neljäkin kertaa 
sill'aikaa kuin keisarin joukossa laukaistiin ainoastaan kerran. Ratsu- 
miehillä oli niinikään keveämmät aseet kuin keisarillisilla, mutta lukunsa 
puolesta ratsujoukko oli pienempi. Tykit eivät myöskään olleet niin 
suuria ja raskaita, kuin tähän aikaan tavallisesti käytettiin, sillä niiden 



KOLHIKYMUENVUOTINEH SOTA. 161 

kuljettamiseen riitti k&ksi hevosta, ja Diiden käyttäminen kävi sen kautta 
paljon mukavammikBi, niitä kun helposti saatettiin siirtää sinne, missä niitä 
kulloinkin tarvittiin. Kustaa II:sen Adolfin tappelurintamakin oli toisellainen 
kuin WallensteiDin ; hän jakoi miehensä kahteen linjaan, jotka olivat noin 
300 askelta toisistaan, ja kummankiD linjan takana oli varaväkeä; linja 
taas oli jaettuna keskustaan, joka oli muodostettu brigaadeista, ja kahteen 
siipeen; ratsumiehet olivat sijoitettuina brigaadien taakse ja tykit olivat nii- 
den välillä. Itustaa Adolfin sotatoimen tunnusmerkkinä oli niinmuodoin 



keveys ja liikkuvaisuus ; nopeilla liikkeillä hän tahtoikin vihollisensa 
yllättää ja voittaa. Tässä kohden hän melkoisesti kehitti uuden ajan 
sotataitoa, jonka etevämmyys huomattiin jo 30-vuotisessa sodassa. 

Ruotsin* kuninkaan sotasuunnitelma Saksaan tullessaan oli selvä, 
ja erinomaisen täsmällisesti ja sukkelasti hän sen pani toimeen, kun hän 
ensin oli päässyt esteettömästi toimimaan. Protestanttiset ruhtinaat, etu- 
päässä Brandenburgin ja Saksin vaaliruhtinaat, olivat näet kauan aikaa 
estelleet, ennenkuin he antoivat suostumuksensa siihen, että hfin saisi 
kulkea heidän maittensa kautta. Heitä arvelutti päästää Saksaan vieras 
ruhtinas, joka mahdoUisesti anastamalla maita Itämeren rannoilla tulisi 
heille vaaralliseksi. Pommerissa, jonka hän keisarin joukoilta muutamassa 
Yleinen historia II. — 11. 



162 YLEINEN HISTORIA. 

kuukaudessa anasti, täytyi bänen sen vuoksi vasten tahtoaan viipyä toi- 
metonna, eikä voinut estää Tillyä hävittämästä suurta Magdeburgin kau- 
punkia, jota hän oli aikonut tulla auttamaan. Tillyn joukot ryöstivät 
kauheimmalla tavalla kaupunkia; hirmuista julmuutta harjoitettiin, ja 
muun muassa poltettiin joukko ihmisiä elävinä kirkossa, jonne olivat 
suojaa saadakseen paenneet. Trojan ja Jerusalemin hävityksen jäljestä 
ei tämän vertaista ole nähty, kertoi Tilly itse keisarille. Mutta tämä ta- 
pahtuma oli Kustaa Adolfille eduksi, sillä protestantit näkivät nyt, mikä 
heitä uhkasi, ja ruhtinaat liittyivät häneen. Nyt alkoi hänen voittokul- 
kunsa. Keisarin omat perintomaat ovat retken päämaali, eikä vuottakaan 
tarvita, ennenkuin hän on kulkenut Oder-virran suusta Tonavan etelä- 
puolelle asti. »Lumikuningas», joksi viholliset häntä ivaten kutsuivat, ei 
sulanutkaan etelän auringon paahteessa, niinkuin oli ennustettu. 

Kuljettuaan Oder-virran laaksoa Frankfurtin kaupunkiin asti, kään- 
tyy hän koilliseen päin Saksiin ja tapaa täällä Tillyn Breitenfeldin ken- 
tällä, jossa Syy sk. 17 p. 17,000 Ruotsalaista ja Suomalaista ynnä 20,000 
Saksilaista taistelee Tillyn joukkoja vastaan. Saksilaiset pakenevat tap- 
pelun alussa, mutta Ruotsin armeija saavuttaa täydellisen voiton; Tilly 
menetti noin 12,000 kaatunutta, 7,000 joutui vangiksi ja loput hajaan- 
tuivat. Vasta 12 päivää tappelun jälkeen hän sai 13,000 miestä kokoon. 
Koko Pohjois-Saksa joutui tämän voiton kautta Kustaa Adolfin haltuun. 
Hän ei kuitenkaan nyt suorinta tietä suunnannut kulkuansa Wieniä vas- 
taan, vaan kulki Main-virran suun seuduille, jossa hän oli talvea. Seu- 
raavana kevännä jatkaen matkaansa Baijeria kohden, hän voitti Tillyn 
Z^cA-virran luona, jossa tämä haavoittui ja kuoli pian sen jälkeen. Bai- 
jeri oli nyt Ruotsin kuninkaan hallussa ja keisarin omat perintomaat 
olivat vaarassa. 

Kustaa Adolfin valta oli korkeimmillaan ja hänen maineensa suu- 
rimmillaan. Tämä menestys herätti levottomuutta entisissä liittolaisissa- 
kin; aijettiin epäillä, että Ruotsin kuninkaalla oli kunnianhimoiset aikeet, 
että protestanttinen Saksan valtakunta hänen johdossaan mahdollisesti 
syntyisi Habsburgin vallan sijaan, että hän itse pyrkisi Saksan keisariksi. 
Richelieu tahtoi estellä Ruotsin kuningasta enää voittoja saamasta, kiel- 
täen sovitun apurahan maksamisenkin. Mutta sota jatkui ilman sitäkin. 

Ferdinand II, jonka pääkaupunkia uhkasi vaara kahdelta taholta, — 
Saksin joukot olivat Böömissä — ei nähnyt muuta pelastuksen keinoa, kuin 
nöyränä kääntyä mahtavan Wallenstein]n puoleen. Hän suostui tämän 
kopean miehen kaikkiin vaatimuksiin. Sotajoukko on Wallensteinilla taas 
pian koossa, hän karkottaa sillä Saksilaiset Böömistä sekä hyökkää Bai- 



164 TLEIHEN HISTORIA. 

jeriiD 60,000 miestä mukanaan. Numbergin tuona tapaavat nuo aikansa 
Buurimmat pSälliköt toisensa, mutta tuntien vastustajansa voiman ja tai- 
don ei kumpikaan uskalla ryhtyä hyökkäämään. Kuusi viikkoa kesti 
tuota >Numbergin nSlkSsotaa*, mutta silloin Kustaa Adolf teki hyök- 
käyksen WallensteiniD leiriä vastaan, saamatta siti kuitenkaan valloite- 
tukSL Hän lähtee kuitenkin eteläänpäin, aikoen jäädä Baijeriin talveksi; 
mutta kun Wallenstein vetäytyy Pohjois-Saksaan katkaistakseen händtä 
yhteyden kotimaan kanssa, tulee Ruotsin kuningas joukkoineen jäljessä. 
Hän kuulee Saksissa Wallensteinin jo hajoittaneen osan sotajoukostansa 



KiuUi AdalfiB kuslimi. (Meriuiln •atklplirrM.) 

talvileiriin, jonka vuoksi hän rupeaa valmistamaan taistelua, johon Wal- 
lensteinin oli ryhtyminen. 

Marraskuun 6 pnä aikaisin aamulla Kustaa Adolf järjesti joukkonsa 
tappelu rintamaa n Lutzenin kentällä; Lutherin sepittämä virsi •Jumala 
ompi linnamme* veisattiin, rukous pidettiin ja kuningas, ratsastaen rivien 
ohi, rohkaisi ja kehotti miehiänsä urhoollisuuteen. Mutta paksu sumu 
peitti seudut aina k:lo 10:neen asti, jolloin vasta tappeluun voitiin ryhtyä. 
Taistelu oli kauan aikaa ratkaisematta; oikea siipi, jota kuningas johti, 
oli voitolla, mutta saatuaan tiedon, että vasen siipi oli peräytymässä, 
riensi hän sinne sitä järjestääkseen. Heikon näkönsä vuoksi hän tätä 
tehdessään joutui erään vihollislauman keskelle, jossa hän sai ensin kuulan 
lAsivarteensa ja heti toisen otsaansa. Hänen tunnettu ratsunsa nähtiin 



KOLMIKYMMENVUOTINEN SOTA. 



RmMb mudiunlart Akist (hinitlarM. (Vuklpiln-H D*>ld BHkIn muliiiliitn nukun.) 

pian juoksevan taistelutantereella ilman isäntfiänsä, ikSänkuin ilmoittamassa 
mitä oli tapahtunut Kuninkaan kuolema saattoi aluksi mielet alakulol- 
Biksij.mutta Weimarin herttua BemhardjMiA nyt komennon ja kehottaa 
sotamiehiä kostamaan kuninkaansa kuoleman. Voitto saadaankin. WaUen- 
steinin täytyy paeta eteläänpäin, ja Pohjoia-Saksa jääpi protestanteille. 



166 YLEINEN HISTORIiL 

Ruotsin kuninkaan kuolema oli suuri tappio protestanteille, sillä 
heillä ei ollut toista niin arvokasta ja taitavaa miestä, joka olisi ollut 
hänen vertaisensa Hänen uskollinen ja nerokas ystävänsä, valtiokansleri 
Aksel Oxenstiema, sai kyllä Saksan protestanttiset ruhtinaat yhtymään 
Heilbronnin liittoon (v. 1633), mutta kun sotajoukko oli kärsinyt suuren 
tappion Nördlingenin luona Baijerissa (v. 1634), jossa 12,000 miestä 
kaatui ja 6,000 joutui vangiksi, niiden joukossa suomalainen kenraali, 
kreivi Kustaa Honty seurasi täydellinen hajaannus. Bernhard Weimarin 
herttua vei sotajoukkonsa Rheinin seuduille, ryhtyen Elsassia valloitta- 
maan; useat Saksan ruhtinaat tekivät Pragissa keisarin kanssa rauhan 
(v. 1635); Ruotsalaiset taas, jäätyään omin neuvoin toimimaan, olivat 
pakotetut vetäytymään Pohjois-Saksaan Pommeriin asti. Siten Kustaa 
Adolfin voittojen hedelmät näyttivät joutuneen hukkaan. 

Tosin oli katolilaisten puolellakin jonkun verran hämmennystä syn- 
tynyt sen johdosta, että Wallenstein alkoi omia asioitaan ajaa. Kun pel- 
jätty Ruotsin kuningas oli poissa, vetäytyy hän Böömiin ja ryhtyy kes- 
kusteluihin milloin Ruotsin, milloin Ranskan, milloin Saksan ruhtinaitten 
kanssa, pysyen kuitenkin keisarin palveluksessa. Hän tavotteli Böömin 
kuningaskruunua eikä huolinut siitä, miUä tavalla ja kenen avulla hän 
sen saisi. Astroloogit, joita hän, taikauskoinen kuin oli, piti palvelukses- 
saan ja joiden mieltä hän usein tiedusteli, ennustivat, että se pian olisi hänen 
päässään. Mutta he erehtyivät kuitenkin. Keisari, joka tiesi Wallenstei- 
nin kunnianhimoiset aikeet, tahtoi päästä hänestä erilleen, varsinkin kun 
hän ei enää ollut hänen apunsa tarpeessa. Salaisen erottamismääräyk- 
senkin Ferdinand allekirjoitti, antamatta kuitenkaan ohjeita, miten se oli 
toimeenpantava, sillä hänkin pelkäsi tämän mahtavan miehen kostoa. 
Silloin muutamat Wallensteinin omista upseereista, toivoen keisarilta pal- 
kintoa, tekivät salaliiton kenraaliansa vastaan. Eräänä iltana, kun hän 
juuri oli makuulle menossa, tunkeutuivat he hänen huoneeseensa ja yksi 
heistä työnsi peitsen hänen rintaansa, josta kuolema heti seurasi. Wal- 
lensteinin suuria tiluksia jaettiin nyt palkinnoksi näille uskottomille upsee- 
reille, ja hänen sotajoukkonsa jäi keisarin palvelukseen. 

Protestanttien tila näytti Nördlingenin tappelun jäljestä yhtä toivot- 
tomalta kuin V. 1629. Silloin oli Kustaa Adolf tullut heidän avukseen, 
ja nyt esiintyy Ranska, ei tosin uskonnon tähden, vaan masentaakseen 
Habsburgin sukua, jonka mahti oli paisunut liian suureksi. Richelieu 
tähtäsi tosin iskunsa etupäässä Espanjan Habsburgilaisia vastaan, mutta 
tämä vaikutti suuresti Saksankin sotaan, sillä Espanja ei voinut aen 
johdosta siellä enää sotavoimiansa pitää. Taistelu saapi tämän johdosta 



KOLMIKYMMENVUOTINEN SOTA. 167 

laajemman muodon ja alkaa kääntyä Habsburgin suvulle yhä epäedulli- 
semmaksi; niinpä ranskalainen sotapäällikkö, 21-vuotias Condi, voitti 
Espanjan joukot Belgiassa Rocroi^n tappelussa v. 1643; toinen etevä ken- 
raali Turenne taisteli Rheinin seuduilla ja tunkeutui Main-virran laak- 
soon asti, saaden suuren voiton Nördlingenin luona (v. 1645). 

Ruotsalaiset taistelivat samaan aikaan itäisessä Saksassa, alkaen 
taas niinkuin Kustaa Adolfin tullessa tunkeutua Pommerista eteläänpäin 
keisarin perintömaita kohden; sotatantereina olivat Brandenburg, Saksi 
ja Böömi, joissa useita suuria taisteluita taisteltiin; JVittstockin (v. 1636), 
Leipzigin (v. 1642), Jankovntzin (v. 1645) tappeluissa saivat Ruotsa- 
laiset suurimmat voittonsa. Kustaa Adolfin johdossa oli kehittynyt monta 
etevää sotapäällikköä, jotka uudelleen hankkivat Ruotsille kunniaa ja 
mainetta; Juhana Ban^r^ Lennart Torstensson, Kaarle Kustaa Vran- 
gel olivat ylipäällikköinä perättäin ja aikansa taitavimpia sotureita. 

Keisarilla oli siis kahdella taholla vihollisia torjuttavana, ja kun 
Turenne ja Ruotsin ylipäällikkö Vrangel yhdistetyin voimin saivat voiton 
lähellä Augsburgia (v. 1648), huomasi Ferdinand III (1637—1657) pe- 
rintömaittensa joutuvan vaaraan, sillä Turenne otti Baijerin haltuunsa 
ja Vrangel piiritti Pragia, uhaten sitä tietä tulla Wieniin. Hän suostui 
sen vuoksi vihdoin rauhaan. 

RauhaUinen tila olikin pitkän sodan aikana säilynyt vaan ihmisten 
mielessä ikäänkuin muistona entisistä paremmista ajoista, eikä nuorempi 
sukupolvi sitä omasta kokemuksestaan tuntenutkaan. Mutta tuo sota ei 
ollut ainoastaan pitkä, vaan raakuudessa ja julmuudessa tuskin mikään 
sota uudella ajalla sille vertoja vetää. »Inhimillinen historia tuntuu lop- 
puneen, kun joudutaan 30- vuotiseen sotaan», sanoo ranskalainen historian- 
kirjoittaja Michelet. Sellaisilla sotamiehillä ja sellaisella sotakurilla, kuin 
tässä sodassa oli, ei se muuksi saattanut muodostuakaan. Sodasta saa- 
dusta saaliista sodan kustannukset suoritettiin; Kustaa Adolf ainoastaan 
oli siitä poikkeuksena, mutta hänen kuoltuaan Ruotsalaisetkin turvautui- 
vat samaan keinoon. Sotamiehet liikkuivat vapaasti kylissä ja taloissa 
ottamassa talonpoikien kanoja, hanhia, lampaita tai mitä muuta tahtoivat, 
ja tappelun jälkeen tai kun joku kaupunki oli valloitettu saivat sotamie- 
het jonkun ajan kuluessa sitä mielin määrin ryöstää; niinpä Tilly jätti 
Magdeburgin sotamiestensä ryöstettäväksi. Vaimoja raiskattiin; julmuu- 
destaan tunnetut kroatit rääkkäsivät lapsia, saaden siitäkin nautintoa, 
ja Pappenheimin walloonit lävistivät niitä peitsillään äitiensä sylissä. 
Säälintunteista ei paljon tiedetty. »Tulkaa hetken perästä», sanoi Tilly 
kerran armoa pyytäville, ^otan selvän silloin mitä on tekeminen; sota- 



YLEINEN HISTORIA. 



Ltiuxri T«nlBiH*i. (VMkiplIrrH Dxld Btckln nukivi.) 

miehet tarvitsevat jotakin niin monien vaarojen ja vastusten jälkeen.' 
Joskus kun sotamiesten vallattomuus meni niin pitkälle, että siitfi oli itse 
sodan toiminnalle haittaa, määräsi päällikkö jostakusta komppaniiasta 
ottamaan muutamia miehiä, jotka hirtettiin. Se olikin ainoa keino, jolla 
kuria ylläpidettiin; mutta tehottomaksi sekin näyttäytyi. 



KOLMIKYMMENVUOTINEN SOTA. 169 

Saksa, jossa sotaa koko ajan käytiin, oli kauheimmassa häviön 
tilassa; Saksi, Schlesia, Brandenburg ja Baijeri olivat melkein erämaan 
kaltaisiksi muuttuneet; poltettuja kaupunkeja ja autioita kyliä oli kaik- 
kialla; sodan päätyttyä vallitsi kuoleman hiljaisuus. Hävitys oli niin 
perinpohjainen, että useita kyliä kokonaan hävisi enää eloon virkoamatta. 
Väkiluku väheni suuresti. Sekä aineellisessa että henkisessä suhteessa 
oli Saksa mennyt pitkän askeleen taaksepäin, ja vuosikymmeniä tarvittiin, 
ennenkuin kaikki vauriot olivat poistetut ja entisten olojen tasalle päästy. 

Jo Huhtikuun puolivälistä v. 1645 oli rauhankeskusteluja pidetty 
kahdessa eri kaupungissa: Milnsterissä, jossa katolilaisten valtojen ja 
keisarin valtuuttamat edustajat neuvottelivat, ja Osnäbruckissä, jossa 
protestanttien ja keisarin lähettämät rauhansovittajat olivat koossa. Mo- 
lemmat olivat Westfalin kaupunkeja, jonka mukaan rauhaakin nimitetään 
JVestfalin rauhaksi. Ennenkuin varsinaisiin riita-asioihin käsiksi pääs- 
tiin, oli jo edellisenä vuonna pidetty pitkiä neuvotteluja arvojärjestyksestä 
ja kunnianosotuksista, mitkä kunkin vallan edustajille tulisi, sillä tällai- 
set seikat olivat ajan käsityksen mukaan sangen tärkeitä. Oliko vaali- 
ruhtinasten valtuutettuja puhuteltava »korkeudeksi», niinkuin Ranskan y. 
m. suurten valtojen, tuliko Ranskan lähettilään saattaa Venetsian lähetti- 
lästä, kun tämä kävi hänen luonaan, asuntonsa viimeiselle askelportaalle, 
vaiko hänen vaunuihinsa asti, saiko paavin lähettiläs pitää kirkossa istui- 
mensa päällä kunniakatosta j. n. e., ratkaistiin ensin. Kun näistä oli 
sovittu ja kaikki paitsi paavin lähettiläs ilmoittanut tyytyvänsä, ryhdyt- 
tiin varsinaisiin keskusteluihin. Ne kestivät kolme vuotta, kunnes vih- 
doin V. 1648 Lokakuun 24 p:uä päätökset allekirjoitettiin. Sen jälkeen 
erityiset sananviejät lähetettiin antamaan sotajoukoille tiedoksi rauhan 
sanoman ja pienissä lentolehdissä siitä ilmoitettiin pitkin maata. 

Kolmikymmenvuotisella sodalla oli kolmenlainen luonne: uskonnolli- 
nen, saksalainen ja europalainen, jonka vuoksi] rauhanpäätökset olivat 
myöskin kolmenlaisia. Mitä uskontoon tulee, ei nytkään täydellistä 
vapautta periaatteellisesti hyväksytty, vaan samoin kuin Augsburgin 
rauhassa säädettiin ruhtinaan uskonto maan uskonnoksi; kotihartautta 
ei tosin saanut häiritä, mutta julkisen jumalanpalveluksen määräsi ruh- 
tinas; muunuskoiset saivat kuitenkin lähteä maasta pois. Reformeeratut 
tulivat nyt myöskin samojen määräyksien alaisiksi kuin lutherilaiset. 
Tasapainon aikaansaamiseksi eri uskontunnustajien välillä säädettiin, että 
se kirkko, joka Tammik. 1 pnä 1624 oli kusssJgn* maassa, oli vastedes- 
kin oleva, paitsi Pfaltzissa, jossa määrävuosi oh v. 1618. Samoin pää- 
tettiin kirkon maiden omistamisesta. 



170 TLEIKEN HISTORIA. 

Saksan valtiollisissa oloissa Westfalin rauha vahvisti sen k^iityks^i, 
joka 13:nndta vuosisadalta alkaen oli oUnt käymässä, nimittäin mhtinasten 
vallan itsenäisyyden ja kdsarinvallan heikkouden ; ruhtinaat saivat oikeuden 
omin päin tehdä liittoja ja käydä sotia vieraiden valtojen kanssa. Muu- 
tamat ruhtinaat, varsinkin Brandenburgin vaaliruhtinas, saivat yhdistää 
maihinsa useita entisiä hiippakuntia. Saksan yhteyttä oli kuitenkin vie- 
läkin ylläpitämässä, paitsi keisaria, valtiopäivät, joilla kaikilla säädyillä 
eli valtioilla, joita yhteensä oli 350, oli edustajansa, mutta valtiopäivien 
arvo ja merkitys oli tietysti hyvin pieni, ja suuremmat ruhtinaat mdkein 
yksin siellä asiat ratkaisivat Säädyt olivat näet jaetut kolmeen eri ryh- 
mään, jotka äänestivät erikseen; kahteen ensimmäiseen kuuluivat kor- 
keimmat herrat, jotka ajoivat samoja asioita, suurilukuisempaa kolmatta 
ryhmää vastaan. 

Saksan valtakunnan heikkous kävi vielä tuntuvammaksi sen kautta, 
että molemmat voitokkaat vallat, Ruotsi ja Ranska, saivat siltä alueita 
ja pääsivät Saksan asioihin sekaantumaan. Ruotsi sai osan Pommeria 
Oder* virran suun ympärillä, sen ulkopuolella olevat Riigenin, Usedomin 
ja Wollinin saaret ynnä Wismarin, Bremenin ja Verdenin hiippakunnat 
sekä 5 miljoonan riksin suuruisen rahasumman; Saksan valtiopäivillä 
myönnettiin Ruotsille kolme ääntä. Ranska taas sai vahvistuksen jo 
ennen anastamiinsa Metzin, Toulin ja Verdunin hiippakuntiin sekä lisäksi 
Elsassin paitsi Strassburgin kaupunkia. Sweitsi, joka ennen oli luettu 
Saksan valtakuntaan kuuluvaksi, tunnustettiin siitä kokonaan vapaaksL 
Espanjan kuningas taas menetti lopullisesti Hollannin, sillä sen itsenäi- 
syys vahvistettiin täällä. 

Westfalin rauha lopetti uskonsodat ja samassa Habsburgin suvun 
ylivallan Europassa. Ranska ja Ruotsi saavat nyt johtoaseman. 



VALTIOLLINEN TILA WESTFALIN RAUHAN JÄLKEEN. 171 



XV. 

Katsahdus Europari valtiolliseen tilaan Westfalin 

rauhan jälkeen. 

Uskonnon asiat jäävät syrjemmälle. — Espanjan rappiotila. — Saksan keisarin poli- 
tiikka kääntyy itäänpäin. — Brandenburg kohoaa muita Saksan valtioita mahta- 
vammaksi. — Ruotsin valtakunta mahtavimmillaan. — Ranska toipuu Henrik IV:nnen 
aikana. — Hollannin kauppa ja teollisuus. — Sen hallitusmuoto. — Englanti 

kohoaa merivallaksi. 

Kuudennentoista vuosisadan puolivälistä asti olivat Europan valtiot 
ja kansat koko vuosisadan ajan jakaantuneina kahteen ryhmään, jotka 
eri uskonto toisistaan erotti ja teki toistensa verivihollisiksi. Westfalin 
rauha teki tuosta sotatilasta lopun, ja eriuskoisten täytyi tottua toisiansa 
sietämään. Protestanttisten kirkkokuntien olemassa-olo oli nyt tunnus- 
tettu oikeutetuksi; ainoastaan paavi Innocentius X lausui vastalauseen 
Westfalin rauhanpäätösten johdosta samana vuonna julkaisemassaan bul- 
lassa, jossa hän sanoo niitä joutaviksi, voimattomiksi, kohtuuttomiksi, 
tuomitsee ne kelvottomiksi ja julistaa ne tyhjiksi. Mutta paavin sanoilla 
ei ollut entistä vaikutusta, eikä kenenkään tehnyt mieli enää uudistaa 
sodan hurjaa leikkiä. Uskonnolliset asiat jäävät valtioiden välisissä suh- 
teissa syrjään ja valtioiden omat itsekkäät edut pääsevät etusijaan. 
Wetsfalin rauha oli rakennettu valtiollisen tasapainon pohjalle, ja katolis- 
ten valtojen. Espanjan ja Itävallan, ylivalta oli sen kautta murrettu. 
Nämät valtiot joutuvatkin sekä valtiollisessa että aineellisessa ja henki- 
sessä suhteessa yhä vähäpätöisemmiksi, ja Europan johtoon kohoavat ne 
valtiot, jotka olivat uskonpuhdistusta puolustaneet. Ne edustavatkin ke- 
hitystä. 

Jo Filip II oli hävittänyt Espanjan mahtiaseman ja saattanut sen 
aineelliseen köyhyyteen; hänen seuraajansa Filip Illmnen (1598 — 1621) 
ja FUip lYmnen (1621 — 1665) aikana tämä valtio rappeutui yhä enem- 
män. Espanja on historiassa esimerkki siitä, mihin valtiollinen ja uskon- 
nollinen sorto viepi; kansan eduskunta (cortes) oli menettänyt oikeutensa; 
kaikilta maakunnilta, paitsi Pyrenean vuorimaassa olevilta, oli otettu pois 
heidän vanhat erikoisoikeutensa (fueros); inkivisitsiooni vainosi kaikkea 



172 YLEINEN HISTORIA. 

vapautta; Maurit olivat pakotetut käSntymfiSn katoliseen kirkkoon' tai 
lähtetnfiäu maasta. Mutta tämSn taeoittamistyön yhteydessä kauppa, teol- 
lisuus ja maanviljelys joutuivat rappiolle. Amerikasta tuodut suuret 
kulta- ja hopeamäärät eivät tuottaneet kansalle mitäkäfin onnea, vaan 
ne vieroittavat sen työstS, ja hallitus kfiytti niitä vaan turmiollisiin 
uskonsotiin. Kfisi työläisten lukumäfirS väheni suuresti; Sevillassa esim. 
oli ennen ollut «lukematon joukko> villa- ja silkkitehtailijoita, mutta 



EipuJ*n kunini*t«r liabtll*. (Vduquutn ina«liuki«n mukiin.) 

V. 1621 oli niitä ainoastaan noin 400. Maaseuduilla taas jäi suuria maa- 
aloja viljelemättä, minkä maalaisväestön huonommaksi käynyt tila vai- 
kutti, sillä Espanjassa niinkuin muuallakin herrojen valta alustalaistensa 
yli paisui suuremmaksi 16:nnella vuosisadalla; kuninkaat jättivät näet 
talonpojat herrojensa mielivaltaan riistäessään viimemainituilta heidän val- 
tiollisen merkityksensä. Suurta haittaa teki maanviljelykseUe myöskin 
lammashoito, joka oli tullut entistä yleisemmäksi; a. k. mesta-yhtiöillä 
oH oikeus kuljettaa tavattoman suuria lammaslaumojaan vuorimailta ta- 
sangoille talveksi ja taas keväällä vuorille takaisin, jonka vuoksi suuret 



VALTIOLLINEN TILA WESTFALIN RAUHAM JÄLKEES. 173 

alat näillä seuduin olivat tuiki mahdottomat viljellä, koska laumat läplkul- 
kiessaan adivät kaikki mitä maassa kasvoi Rappeutumisen jälkiä näkyi 
kaikkialla; väkiluku väheni rähenemistään joko sotien kautta tai muut- 
tojen |vuoksivaltamer en toiselle puolen, jonne lähdettiin parempia oloja 
hakemaau. Kerjäläisten lukumäärä taas karttui; niitä nähtiin kaupunkien 



Kidnfu Filip IV. (V«lMquuln muiiukttn mukun.) 

kaduilla, maanteillä ja varsinkin luostarien porteilla ; monet mjrivät itsensä 
Oenualaisllle kaleeriorjiksi, toiset kulkivat maasta toiseen etsien parempaa 
onnea. Kurjuus olikin niin suuri, että esim. yht«nfi vuonna kuoli S:t Ja- 
gossa 15000 henkeä nälkään. Mutta luostarien ja niiden asukasten luku- 
määrä kuitenkin karttui, ja koko tuo suunaaton omaisuus, mikä kirkolla 
oli, oli hyödytön maalle. Sekin osaltaan vaikutti suuresti Espanjan köy- 
hyyteen. Filip II:3en maissa oli lähes miljoona pappeja ja munkkia. 



174 TLEINEN HISTORIA. 

Espanja ei ole vieläkSSn voinut kohoutua tuosta heikkouden ja 
valtiolliaen mitättSmyyden tilaBta, johon se uskonsotien aikana joutui. 
Liittymisensä kautta J^spanjaan Portugal joutui samallaiseen tilaan; sen- 
kin teollisuus ja kauppa hSvisi. V. 1640 se kyllä pSSsi vapaaksi Juhana 
Bragaman johtaman kapinan kautta; mutta entistä valtiollistB asemaansa 
ei sekään enää ole saavuttanut. 

Itävallan Habsbur^n sukuhaara oli niinikään uskonsotien kautta 
menettänyt valta-asemansa Europassa, ja Saksassa sen mahti oli vielä 
entisestään supistunut sen kautta, että ruhtinaat saivat WeBtfalin rau- 
hassa itsenäisen aseman. Kukin ruhtinas rupesi omia etujaan valvo- 
maan huolimatta koko valtion eduista; samoin keisarienkin huomio koh- 



Eip«DJiliI)I* ut*llin[*1ill WOO-linull>. (Valuquoln taulun mukun.) 

distui yhä enemmän heidän omiin perintömaihinsa ; mutta vaikea oli nii- 
täkin liittää yhteen lujaksi valtioksi monien eri kansallisuuksien vuoksi, 
joita niissä asui. Suurin osa Unkaria oli Soliman II:seD ajoista asti 
ollut Turkin hallussa, ja yhä edeskinpäin keisarin huomio oli itäänpäin 
kääntyneenä; ja Turkkia vaataan taistellessaan hän saapikin voittojensa 
kautta korvausta lännessä kärsimistään tappioista. 

Leopold I (1658—1705), Ferdinand III:nnen poika, torjui Turkki- 
laisten kaksi hyökkäystä — v. 1664 ja v. 1683 — , ja ennenkuin 17:8 
vuosisata päättyy, on heidän voimansa muserrettu; Unkari liitetään 
jälleen Habsburgin suvun maihin. Turkin voitettuansa on Itävallan 
Habsburgilaisten valta kohonnut taas suuremmaksi, mutta Saksassa se on 
yhä vähäpätöinen. 



VALTIOLLINEN TILA WESTFALIN RAUHAN JÄLKEEN. 175 

Pohjois-Saksassa rupeaa sen sijaan kohoamaan muita mahtavam- 
maksi yksi protestanttinen valtio, Brandenburg, joka vähitellen esiintyy 
Itävallan kilpailijana ja meidän vuosisadallamme on saanut koko Saksan 
johdon. 

Keski-ajan historiassa olemme maininneet, että Brandenburg sai 
alkunsa slavilaisella alueella, mutta muuttui vähitellen saksalaiseksi. Mark- 
kreivikunnaksi sitä alkuaan nimitettiin, mutta kultaisessa bullassa se koro- 
tettiin vaaliruhtinaskunnaksi. Keski-ajalta johtuu myöskin se tarmokas 
Hohenzollemin hallitsijasuku, joka siellä vieläkin hallitsee. Tämän suvun 
alkuperä on Etelä-Saksasta, jossa sill| oli pieni perintömaa; mutta Sigis- 
mund keisari antoi eräälle sen jäsenelle Brandenburgin lääniksi (v. 1415). 
Vielä keski- ja uuden ajan vaihteessa ei Brandenburgin vaaliruhtinaalla 
kuitenkaan ollut johtavaa asemaa Pohjois- Saksan ruhtinasten joukossa, 
sillä Saksin vaaliruhtinas oli häntä mahtavampi; tämä esim. esiintyy pro- 
testanttien asianajajana Lutherin aikana. Mutta 16:nnen sataluvun alku- 
puolelta asti Brandenburgin mahti on yhä ollut kasvamassa ; sen alue lisään- 
tyi lisääntymistään, niin että sillä pian oli maita Saksan itäisimmästä osasta 
läntisimpiin seutuihin asti; v. 1614 se sai perinnön kautta Clewen hert- 
tuakunnan Rheinin varrella; v. 1618 taas Itä-Preussi, Saksan ritarikun- 
nan entinen maa, tuli perinnön kautta Brandenburgin vaaliruhtinaan 
omaksi; hän ei siihen tosin silloin saanut täyttä omistusoikeutta, vaan 
oli Puolan kuninkaan vasallina, kunnes v. 1658 tuo vasaUisuhde loppuu. 
Westfalin rauhassa Brandenburgin vaaliruhtinas sai liittää maihinsa Magde- 
burgin, Halberstadtin, Mindenin ja Eaminin entiset hiippakunnat, jotka 
ikäänkuin yhdistivät sen itäiset ja läntiset alueet toisiinsa. Fredrik JVil- 
helm, »suuri vaaliruhtinas» (1640—1688), joka tehokkaasti otti osaa 
30-vuotiseen sotaan ja sen johdosta sai näitä maalisia, edisti myöskin 
hallintoa järjestämällä ja taloudellisella alalla Brandenburgin vaurastu- 
mista, jonka vuoksi häntä pidetäänkin ensimmäisenä sen maan suurista 
hallitsijoista. Vielä ei Brandenburg kuitenkaan saavuttanut sitä asemaa, 
mikä sillä myöhemmin oli; se ei vielä ollut protestanttisen Europan pää- 
valtio, sillä Westfalin rauhan jälkeen oli Ruotsi tässä asemassa. 

Tähän aikaan oli Ruotsi mahtavampi, kuin se milloinkaan on ollut, 
jonka vuoksi aikakautta Kustaa Adolfin hallituksen alusta Kaarle Xllmnen 
hallituksen loppuun (1611 — 1718) sen historiassa kutsutaankin »mahta- 
vuuden ajaksi». Ruotsin vaikutus ei, niinkuin ensimmäisten Waasan 
suvun kuninkaitten aikana, rajoittunut yksinomaan Pohjoismaihin, vaan 
se oli suurvalta, jonka valtiomiehet ottivat osaa kaikkiin Europan val- 
tioiden välisiin neuvotteluihin ja päätöksiin. Alansa puolesta se niin- 



176 YLEINEN HISTORIA. 

ikäfio oli laajimiDtUaan ; paitei varsinaista Ruotsia ja Suomea oli sillä 
Itämeren toisella puolella Kustaa Adolfin valloittamat Inkeri ja Liivia- 
maa sekä ennen valloitettu Viro; Oder- virran suun seudut, Wismarin, 
Bremenin ja Verdenin hiippakunnat sekä Usedomin ja Wolliuin saaret 
se oli 30- vuotisessa sodassa saanut Koko Itämeri oli tulemaisillaan 
ruotsalaiseksi sisämereksi, ja tämän herruuden täydentämistä Kristina 



„Buurl vuUruhlinu." (M«i»n1n VHklpiirroi.) 

kuningattaren seuraaja Kaarle X Kustaa (1654—1660) näkyy tavo- 
telleenkin. Heti hallitukseen tultuaan hän näet joutui Puolan kuninkaan 
Juhana Kasimirin kanssa sotaan, koska tämä Vaasan suvun jäsenenä 
vielä vaati Ruotsin kruunua itselleen; mutta Kaarle X Kustaa tuo sota- 
voimansa Puolaan, risteilee halki koko maan, aaapi kymmenen suurta voit- 
toa ja aikoo pirstata koko valtakunnan sekä liittää Itämeren rantamaat 
Ruotsin maihin. Hänen täj-tyy kuitenkin jättää tuumansa kesken, sillä 



VALTIOLLINEN TILA WESTFAL1N RAUHAN JÄLKEEN. 177 

sekä Tanska että Venäjä alkavat häntä vastaan sodan, jonka vuoksi hän 
läbtee Puolasta ja rientää Tanskaa vastaan. Tällä retkellä rohkea ja 
vaarallinen kulku Beltien jään yli on tullut kuuluisaksi. Kun hän äkki- 
arvaamatta ilmestyi Seelannin saarelle Kööpenhaminaa ahdistamaan, täy- 
tyi Tanakan kuninkaan suostua Roeskilden rauhassa v. 1658 luovutta- 
maan Ruotsille Etelä-Ruotsin maakunnat: Skänen, Hallannin Blekingin 



Kurit X KutlM. (Vukipllrrn Ehrm 



ja Bohustäänin sekä lisäksi pohjoisen osan Norjasta ynnä Bornholmin 
saaren. Kaarle X alkoi kuitenkin heti uudestaan sodan, tahtoen koko- 
naan masentaa Tanskan; mutta sodan kestäessä hän kuoU, ja Kööpen- 
haminan rauhassa, joka nyt tehtiin, Ruotsi jätti takaisin Pohjois-Norjan 
ja Bornholmin, mutta eteläiset maakunnat se piti. Liittämällä nämät 
maakunnat alueeseensa Ruotsi vasta saikin luonnolliset rajat. Myöskin 
Puolan ja Venäjän kanssa tehtiin samaan aikaan rauha, ja silloin loppui- 
vat Ruotsin valloitus -sodat, jotka olivat kestäneet sata vuotta. 
Tlelnen historia IL — 12. 



178 YLEINEN HISTORIA. 

Mutta Ruotsin mabtavuus oli höllälle pohjalle laskettu, sillä pieni 
ja verraten köyhä maa ei saattanut ajanpitkään ylläpitää tuota asemaa, 
joka suurien soturikuninkaiden johdossa oli parin miespolven aikana saa- 
vutettu. Monet Yoittomaat olivat emämaasta meren erottamina ja vie- 
rasten kansallisuuksien asumia, jotka eivät sulautuneet yhteen voittaja- 



Arvid HFIHsnbarg. Biliinarulkk* Puvlui »dll». (Vuklplirrti.) 

kansan kanssa. Naapurit, joilta nuo maat olivat riistetyt, odottivat vaan 
sopivata tilaisuutta ottaakseen ne takaisin, ja tuskin muuta kuin puoli- 
vuosisataa oli kulunut, ennenkuin ne menetettiin, ja Ruotsin mahtavuus 
samassa loppui. 

Länsi-Europassa Ranska kohosi mahtavimmaksi vallaksi sekä val- 
tiollisen merkityksensä että varallisuutensa puolesta. Se tosin pysyi 



VALTIOLLINEN TILA WESTFALIK RAUHAN jXlKEEN. 179 

katolisena maana, mutta uskonnonvapaus myönnettiin protestanteillekin 
Henrik IV:nnen julistaman NantesHn ediktin kautta. Henrik heitti val- 
tiollisten syiden tähden lapsuutensa uskon, ja kuninkaaksi päästyään 
hänen tarkoituksensa oli vieroittaa alamaistensa mielet noista intohimoi- 
sista uskonnollisista riitakysymyksistä, jotka olivat olleet koko Ranskan 
pirstaamaisillaan ; Ranskalaisten huomio oli sen sijaan käännettävä hyö- 
dylliseen tyShön ja tositoimeen. Valtakunta olikin pitkien sotien aikana 
joutunut surkeaan tilaan; suuret maa-alat olivat viljelemättöminä, teolli- 



RinikKialti* Ulonpafkfi 1600-linulla. (La<iiln-v«ljeilBn muliukien irukun.) 

SU US ja kauppa lamassa, valtion ra h a -asiat huonossa kunnossa, velka 
suuri ja tulot vähentyneet. Useita valtiolle kuuluneita läänejä oli kunin- 
kaan täytynyt antaa liigan jdhtavilie miehille saadakseen heidät puolellensa 
taipumaan. Henrik IV on Ranskan etevimpien kuninkaiden joukkoon 
luettava, sillä hänen hallituskautensa aikana perustus laskettiin tämän 
valtakunnan mahtavuudelle; ja kuninkaan rinnalla mainitaan aina er&s 
hänen entinen uskon toverin s a, jonka hSn korotti Sullyn herttuaksi. 
Monet Henrik IV:nnen uskooveljistä luopuivat hänestä, soimaten tuota 
entistä johtajaansa petturiksi, mutta tämä mies, vaikka oUkin innokas 
hugenotti, pysyi kuolemaansa saakka hänen uskollisena apumiehenään. 



180 YLEINEN HISTORIA. 

Sullyn käsityksen mukaan »oli maanviljelys ja karjanhoito ne kaksi 
rintaa, jotka elättivät Ranskaa», jonka vuoksi hän etupäässä harrasti 
näiden elinkeinojen edistämistä. Hän matkusteli halki Ranskan maa- 
kuntien ottaakseen selvää oloista; verot järjestettiin talonpojille helpom- 
miksi, veronkokoojia velvoitettiin tekemään tiliä kokoamistaan veroista, 
erityinen tuomioistuin asetettiin petollisia virkamiehiä tutkimaan, ja yli- 
malkaan koetettiin saada aikaan järjestystä, oikeutta ja kohtuutta entisen 
mielivallan sijaan. Kuningas itse taas harrasti teollisuuden kehittämistä, 
jonka kautta tehdasliike sai alkunsa; ylellisyystavaroita, joita oli ennen 
tuotu Italiasta ja Belgiasta, aljettiin nyt itse valmistaa; outoja viljelys- 
kasveja tuotiin maahan; silkkimadon hoitoakin ruvettiin harrastamaan; 
sisämaan liikkeen edistämiseksi rakennettiin siltoja ja teitä. Henrik 
IV:nnen tarkoitus oli tehdä Ranska teollisuudenkin alalla muista maista 
riippumattomaksi, ettei sen tarvitsisi suorittaa Milanolle, Bolognalle ja 
Hollannin kaupungeille suuria summia teollisuustuotteista, joita sieltä oli 
totuttu Ranskaan tuomaan. Raha oli säilytettävä omassa maassa. Tämä 
n. k. merkantiilinen katsantotapa oli tähän aikaan kehittymässä yleiseksi. 

Henrik IV tahtoi tehdä Ranskasta myöskin suuren merivallan, 
perustamalla laivaston ja hankkimalla siirtomaita; Pohjois-Amerikassa 
hankittiin Kanada, jonne Ranskasta lähteneet siirtolaiset perustivat kau- 
punkeja, muun muassa Qvebecin, joka nykyään on tärkeä kauppakau- 
punki; Välimeren rannikoillakin Ranskan laivoja kulki kauppaa varten, 
sen jälkeen kuin kuningas oli tehnyt Turkin sulttaanin kanssa sopimuk- 
sen, jonka mukaan kaikki kristityt kansat saivat tehdä Välimeren itä- 
osissa kauppaa Ranskan suojeluksessa. Joka taholla Ranskassa täten 
toimitaan nuoruuden innolla ja voimalla samaan aikaan kuin Espanja 
riutumistaan riutuu. Richelieu ja Mazarin, nuo molemmat suuret valtio- 
miehet, jatkoivat Henrik IV:nnen alottamaan suuntaan. Olemme jo näh- 
neet, mitenkä Ranska saapi johtavan aseman Europassa kukistamalla 
Habsburgin hallitsijoiden mahtavuuden, ja samalla sen yhteys yhä lujit- 
tuu rajattoman kuninkaanvallan nojassa. 

Henrik IV oli toivonut saavansa Ranskalle merten herruuden ja 
maailmankaupan, mutta hänelle se ei kuitenkaan onnistunut, vaan Hol- 
lanti ja Englanti tulivat Ranskan kilpailijoiksi. 

Hollanti oli kokonsa puolesta paljon pienempi Europan muita val- 
tioita, mutta saatuaan itsenäisyytensä tunnustetuksi Westfalin rauhassa 
V. 1648 sen arvo kohosi suurempienkin tasalle. Jo vanhastaan olivat 
Hollannin kaupungit tärkeät kaupan välittäjinä, mutta nyt ne saivat 
vielä suuremman merkityksen sen kautta, että Intian kauppa joutui heidän 



182 YLEINEN HISTORIA. 

käsiinsä. Portugalin satamat, joista Hollantilaiset ennen olivat tuoneet 
siirtomaantavaroita, oli näet Filip II:sen sotien kautta heiltä suljettu, 
mutta silloin Hollannin kauppiasten laivat lähtivät Intiaan ja anastivat 
kauppaherruuden siellä; niinpä Ceylonin saari sekä Malabarin ja Kora- 
mandelin rannikko joutui heille, Molukit niinikään, Celebes-saarella saa- 
tiin kauppapaikkoja ja heidän siirtomaavaltansa pääpaikaksi tuli Jaavan 
saarelle v. 1619 perustettu Batavian kaupunki. Mutta Hollannin laivat 
kulkivat muuallakin; ne purjehtivat Suurelle Valtamerelle samaa tietä 
kuin Magalhaens aikaisemmin, ja tulivat luultavasti ensimmäisinä uuteen 
maanosaan, jota aljettiin kutsua Uudeksi Hollanniksi; Norjan rannikon 
edustalla oleville saarille lähetettiin vuosittain laivoja sillin ja silakan 
pyyntiä varten, Pohjois-Jäämerelle taas purjehti valaanpyytäjiä. Hollanti- 
laiset olivat kauppayhteydessä kaikkien Europan kansojen kanssa, kuljet- 
taen laivoillaan eri maiden tuotteita ja saaden suuria voittoja tästä väli- 
tyksestä. »Hollannin asukkaat», sanoo eräs tämänaikuinen kirjailija, 
»imevät kuin mehiläiset mehun kaikista maista: Norja on heidän metsä- 
maansa, Rheinin, Garonnen ja Dordognen rannikot ovat heidän viina- 
tarhansa. Saksa, Espanja ja Irlanti heidän lammaslaitumensa, Preussi 
ja Puola heidän vilja-aittansa, Intia ja Arabia heidän puutarhansa.» 
Hansakaupunkien merkitys, jonka suuret löytöretket jo olivat tehneet 
vähäpätöiseksi, oli 30-vuotisen sodan aikana kokonaan mennyt. Amster- 
dam oli nyt maailmankaupan pääpaikkana, josta Intian tavarat levisivät 
ympäri Europan ja jonne rikkauksia kerääntyi kaikista maista. 

Sodan vielä Espanjan kanssa kestäessä muodostivat Amsterdamin 
laivainomistajat v. 1602 kauppaseuran, jonka pääoma oli 6^ miljoonaa 
florinia; tämä n. k. Itä-Intian kauppaseura sai yksinoikeudekseen kaiken 
Hollannin kaupan Hyväntoivon-niemen ja Japanin välillä olevissa siirto- 
maissa, joihin nyt ilmestyi kauppakonttooreja toinen toisensa perästä. 
60 osakkeenomistajain valitsemaa tirehtööriä hoiti yhtiön asioita, ja varsi- 
nainen johto oli yhdellä päätirehtöörillä, jonka määrättävissä myöskin 
oli sotavoiman käyttäminen, joka oli yhtiön palveluksessa. Itä-Intian 
kauppaseuraan oli melkein koko Hollannin kauppa keskitetty, ja sen 
rikkaus kasvoi vuosi vuodelta; 17:nnen vuosisadan puolivälissä osakkeen- 
omistajille jaettiin vähintäin 12 prosenttia heidän liikkeessä olevasta 
pääomastaan, mutta usein vuosiosinko kohosi paljon suuremmaksi, 63:een 
prosenttiin asti; osakkeiden arvo nousikin sen vuoksi viiden ja kuuden- 
kertaiseksi alkuperäisestä. — V. 1621 perustettiin Länsi-Intian kauppa- 
seura, joka sai haltuunsa kaupan Afrikan länsirannikolla ja Amerikassa; 
senkin edistys oli suuremmoinen — jo 13 vuoden perästä oli sillä 800 



VALTIOLLINEN TILA WE8TFALIN RAUHAN JÄLKEEN. 183 

laivaa — , mutta se ei niin kauaa kestfinyt kuin ensinmainitun seuran. 
Espanjan ja Portugalin valtaa se ei saanut Amerikassa hävitetyksi, vaikka 
se sitä yritti. — Kaupan kautta virtasi älrettämiä rahasummia Hollan- 
tiin, ja Amsterdamin v. 1609 perustettu pankki oli koko maailmassa tan- 
nettu; se antoi lainoja ruhtinaillekin. 

Teollisuuskin pfiäsi Hollannin kaupungeissa entistä suurempaan vauh- 
tiin, sillä sotien aikana oli Brabantista, joka aikaisemmin oli Europan teolli- 
suuden pääpaikkoja, muuttanut Hollantiin paljon teollisuudcnharjoittajia. 

Tasavaltaisen hallitusmuotonsa puolesta Hollanti erosi muista Euro- 
pan valtioista, joissa yksinvalta tähän aikaan oli kehittymässä rajatto- 



".r 



maksi. Maa oli jaettuna seitsemään maakuntaan, joilla oli kullaldn oma 
eduskuntansa, mutta maakunnat muodostivat keskenään liittokunnan, jota 
kaikkien maakuntien edusmiehet edustivat; nSmät n. k. generalataatit 
pitivät Haagissa kokouksiansa, joissa vapaasti keskusteltiin valtion yhtei- 
sistä asioista. Eduskunnan ohessa tarvittiin korkeimman vallan edustaja; 
matta tämän suhteen oli kaksi puoluetta toistansa vastassa; toinen tahtoi 
lujempaa ja laajempaa valtaa tälle tasavallan edustajalle eli maaherralle, 
jossa asemassa Oranian suku oli ollut aina vapaussodan alusta alkaen; 
toinen taas, n. k. tasavaltalainen puolue, pelkäsi vapauden tämän kautta 
joutuvan vaaranalaiseksi, varsinkin kun sotaväen ylin johtokin oli maa- 
herralla, minkä vuoksi se puolusti korkeimman vallan edustajaksi arvok- 



184 YLEINEN HISTORIA. 

kainta maistraatin jäsentä. Kukin maakunta valitsi näet n. k. pensio- 
näärejä, ja ensimmäisen ja tärkeimmän maakunnan, Hollannin, valitsemaa 
kutsuttiin suurpensiönääriksi, joka nimitys johtuu siitä, että hän sai maa- 
kunnalta pienen vuotuisen rahapalkkion. Tätä viimemainittua tasavalta- 
laiset tahtoivat koko tasavallan korkeimmaksi johtajaksi. V. 1650 he 
pääsivät voitolle, maaherranvirka lakkautettiin ja Juhana de Witt valit- 
tiin sijaan; mutta v. 1672 palautettiin taas maaherran arvo, jolloin Ora- 
nian prinssi WLlhelm III siksi valittiin. 

Filip II:sen voittamattoman armaadan häviö oli myöskin Englan- 
nin laivoille avannut vapaan pääsön kaikille merUle. Elisabetin aikana 
alkaa Englanti kehittyä kaupan ja teollisuuden maaksi, joihin sen nykyi- 
nen suuruus perustuu. Keski-ajalla eivät Englantilaiset vielä olleet tie- 
toisia siitä suunnasta, johon heidän maansa maantieteellinen asema viit- 
tasi; kauppaa eivät he harjoittaneet, teollisuuden raaka-aineet, etenkin 
villa, vietiin Hollannin ja Brabantin kaupunkeihin. Elisabetin aikana on 
muutos huomattavissa; Englannin laivoja on kulkemassa joka merellä; 
silloin Drake purjehti maan ympäri, ja hänen matkalta palattuansa kunin- 
gatar itse menee hänen laivaansa ja lyö hänet ritariksi; Hawkins, Dra- 
ken sukulainen, kehitti Englannin eduksi neekerikauppaa, jota ei sUioin 
pidetty häpeällisenä; Frobisher koetti päästä koillista tietä Kiinan yhtey- 
teen; hänellä oli siis sama tuuma, jonka Nordenskjöld vasta meidän päi- 
vinämme toteutti; Davis purjehti samaan aikaan Pohjois- Jäämerelle sitä 
salmea myöten, joka on saanut hänen nimensä; Walter Raleigh taas 
saattoi ensimmäiset siirtolaiset Atlantin toiselle puolelle, perustaen Virgi- 
nian. Jo aikaisemmin, Edvard VI:nnen aikana, kaksi rohkeata merisan- 
karia, Willoughby ja Chancellor, olivat lähteneet Skandinavian pohjois- 
rantoja kiertämään, varustettuina kuninkaan antamilla kirjeillä »kaikille 
kuninkaille, prinsseille ja herroille, kaikille maailman tuomareille, heidän 
apumiehilleen, jokaiselle, jolla vaan on arvokkaampi asema missä maassa 
tahansa äärettömän taivaan kannen alla». Tämän varmempaa päämaalia 
ei heillä ollut; mutta Chancellor saapui Valkealle merelle Väinä-joen suu- 
hun; kaksi muuta laivaa oli ankara myrsky yllättänyt Norjan rannikolla 
ja hävittänyt Moskowan tsaarin virkamiehet lähettivät tästä merkillisestä 
tulokkaasta tiedon Moskowaan, jonne Chancellor v. 1553 kutsuttiin Iivana 
IV:nnen julman puheille. Tsaari oli mielissään Englantilaisten tulosta, 
sillä hän toivoi saavansa valtakuntansa Länsimaiden yhteyteen Jäämeren 
kautta, kun Itämeren rannikot, ollen ensin Kalparitariston, sitten Ruotsin 
ja Puolan hallussa, olivat siltä suljetut. Englannissa syntyi kauppaseura 
Venäjän kauppaa varten, jonka pääpaikka oli Väinä-joen suuhun perus- 



VALTIOLLINEH TILA WEBTFALIN RAUHAN jXlKEEN. 185 

tettu Arkangelin kaupunki, ja sen haltuun Iivana julma jätti kaupan koko 
laajassa valtakuDnassaan, vieläpS miDkäänlaisia verojakaan vaatimatta. 
Englantilaiset kauppiaat ostelivat sen johdosta halpaan hintaan VeoBjän 
tavaroita: turkiksia, hunajaa, vahaa, hylkeenrasvaa, kaloja ja kaviaaria; 



L>nt«« IGOO-lunilla. (Viricljilirrot.) 

mutta myöskin Kiinan teetä. Persian silkkikankaita ja Intian kalleuksia 
tuotiin Venftjän kautta. Elisabet lähetti samalle tsaarille kirjeen, jossa 
hän pyjrtäfi hänen suojelustaan Englantilaisille, sillä Hollantilaiset yritti- 
vät myöskin tunkeutua Venäjälle merta myöten ja Italialaiset maitse kil- 
pailemaan Englantilaisten kanssa. 



186 YLEINEN HISTORIA. 

Teollisuus sai myöskin alkunsa Elisabetin aikana, silla Brabantista 
lähti Alban ja Parman herttuan väkivaltaa pakoon paljon kauppiaita ja 
tehtailijoita, jotka panivat alun täällä silkkiteoUisuudelle sekä alkoivat 
valmistaa verkoja ynnä muita kankaita. Lontoon pörssi sai Elisabetin 
aikana alkunsa, vakuutuslaitoksia perustettiin, ja useita kauppaseuroja 
syntyi, muun muassa Intian kauppaseura, joka muodostettiin v. 1600 ja 
vähitellen anasti itselleen melkein koko Itä-Intian. 

Karttunut varallisuus, joka johtui vilkastuneesta elämästä, tulee 
näkyviin aatelismiehen entistä komeammassa asunnossa, hänen puvuis- 
saan ja lisääntyneissä elämäntarpeissaan; mutta rikkautta on kuitenkin 
kerääntynyt etupäässä kaupunkien asukkaille; sanotaankin Elisabetin 
kuoltua parlamentin alahuoneen jäsenten olleen kolmea vertaa rikkaam- 
pia kuin lordien huoneen jäsenten. Ylellisyyttä alkaa jo ilmaantua suu- 
ressa määrässä; varsinkin puvut olivat komeat ja kalliit. Elisabet, jossa 
oli paljon naisellista turhamaisuutta, jätti vaatevaraston, jossa oli kolme 
tuhatta hametta. Muodit vaihtelivat tavan takaa. ^Sellainen on meidän 
häilyväisyytemme», sanoo muuan Harrison, »ettei tänään rakasteta muuta 
kuin espanjalaista muotia, mutta huomenna ei keksitä somempaa ja mie- 
luisampaa kuin ranskalaisia helyjä. Vähän myöhemmin taas ei tavata 
muuta kuin Saksan kuosin mukaan valmistettuja pukuja. Toisinaan 
suositaan yleisesti turkkilaista kuosia, toisinaan taas maurilaista pukua, 
barbareskien tapaan leikattuja hioja ja ranskan malliin tehtyjä lyhyitä 
housuja.» Tämä kuvaus todistaa varallisuuden ja sen mukana ylellisyy- 
den päässeen Englannissa pitkään mittaan. 

Olemme jo ennen nähneet Elisabetin suuren vaikutuksen Europan 
valtiollisiin seikkoihin, hän kun esiintyi joka maassa protestanttien suo- 
jelijana. Mutta Englannin vasta ilmi puhjennut elinvoima ei hänen jäl- 
keensä pääse rauhallisesti kehittymään, sillä nyt alkaa kuninkaanvallan ja 
parlamentin välillä pitkällinen taistelu, joka melkein kokonaan estää 
Englantia vaikuttamasta ulkopuolella omaa alaansa silloin kun sen apua 
olisi tarvittu uskonnollista riitaa lopullisesti ratkaistaessa. 

Europan valtiollisen elämän pääpaino oli siis uskonnon sotien kautta 
siirtynyt Etelä-Europan maista pohjoisiin ja läntisiin valtioihin. Vireyttä, 
tointa, yritteliäisyyttä ja vaurastumista tavataan näissä maissa Espanjan 
ja Italian köyhtyessä. Itä-Europan valtiot eivät vielä vaikuttaneet yleis- 
europalaisiin asioihin; Puola riutui riutumistaan turmiollisen valtiomuo- 
tonsa kautta. Venäjä oli vielä raakalaisvaltio, jota ei Europaan kuuluvaksi 
luettukaan; Turkki taas, joka islamin uskon tähden oli ainakin pysynyt 
kristikunnalle vieraana, alkoi sekin jo heikkouden oireita näyttää. 



SIVISTYSKATSAHDUS USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUTEEN. 187 



XVI. 
Sivistyskatsahdus uskonpuhdistuksen aikakauteen. 

Suvaitsemattomuus on yleinen protestanttisella puolella. — Baco Verulamilaisen 
oppijärjestelmä. — Cartesius. — Spinoza. — Copemicus, Kepler ja Galilei. — Cer- 
vantes. — Lope de Vega ja Galderon. — Camoes. — »Salongit» ja Ranskan akatemia. 
— Shakespeare. — John Milton. — Lutherin merkitys saksalaisen kirjallisuuden 
alalla. — Kristina kuningattaren aika Ruotsissa. — Suomen yliopiston perustaminen. 

Olemme nähneet Italiassa kuudennentoista vuosisadan alkupuolella 
vaUitsevan virkeän kirjallisen ja taiteellisen elämän, joka jo keskirajalla 
oli saanut alkunsa, ja täältä se levisi Alppien pohjoispuolelle (ks. luk. III). 
Saksassa se synnytti uskonpuhdistuksen, joka puolestaan taas antoi uutta 
vauhtia tieteeUisille ja kirjalliselle harrastukselle, Italiassa sitä vastoin 
tuo humanistinen liike pian kuihtui varsinkin ankaran inkvisitsioonin 
kautta. 

Uskonpuhdistus oli särkenyt katolisen kirkon yhteyden ja vapaut- 
tanut ihmishengen siitä ahtaasta ja tympeästä tilasta, jossa tuo kirkko 
oli sitä pitänyt; protestanttinen katsantotapa oli perustettu vapaalle itse- 
näiselle tutkistelemiselle, vaikka tätä periaatetta ei protestanttisella tahol- 
lakaan suinkaan noudatettu. Protestanttisen kirkon miehet olivat yhtä 
suvaitsemattomia kuin katolisen kirkon, sillä jokainen piti omaa käsitys- 
tänsä kristinopista ainoana oikeana; Luther arvosteli ankarasti toisin 
ajattelevia, ja vielä suvaitsemattomampi oli Calvin, hän kun esim. poltatti 
oppineen Servefn, joka ei hyväksynyt kolminaisuusoppia. Hollannissa 
syntyi kiivaita riitoja armonvalitsemisopin johdosta, johon vielä liittyi 
riita oranialaisen ja tasavaltalaisen puolueen välillä, edellinen kun kan- 
natti jyrkkää Augustinuksen katsantotapaa, jälkimmäinen taas Arminiuksen 
opettamaa miedompaa, joka antoi arvoa ihmisen vapaalle tahdollekin; 
jaloa isänmaanystävää, 72-vuotiasta OldenbarneveldtMa vastaan, joka oli 
tasavaltalaispuolueen etevin mies, tehtiin syytös ja hänet tuomittiin kuo- 
lemaan, koska hän muka oli tahtonut tehdä löyhemmäksi Hollannin liit- 
toa (s. o. hän tahtoi yksityisvaltioille antaa suuremman vallan kuin Ora- 
nian puolue) ja Jumalan kirkkoa häirinnyt. Englannin Elisabet julkaisi 
mitä ankarimpia säädöksiä ei yksin katolilaisia vaan myöskin puritaaneja 
vastaan. Jokainen kirkkokunta kangistui vähitellen tarkasti määrättyihin 



188 YLEINEN HISTORIA. 

dogmikaavoihin, joieta ei saanut poiketa. Mutta kun uusia kirkkokuntia 
muodostui monta, niin ei saattanut synt^fi tuollaista yleistä hengen va- 
pauden kahlehtimista kuin katolisessa kirkossa oli ollut, jonka vuoksi 
tieteellinen ja kirjallinen elämS päfisi vapaammin kehittym&Sn. 

Keski-ajaa skolastisen filosofian tarkoitus oli katolisen kirkon opln- 
kappalten selvittfiminen ja todistaminen järjen avulla, ja tämän piti tapah- 
tua Aristoteleen laatimain ajatusopin sääntöjen mukaan. TSstä holhuuu- 
alaisesta asemasta vapautti filosofian englantilainen Baeo, joka irroitti sen 



Bkg» V*rul«n1lilntn. (Hsubrilignln (MkiprirrM.) 

kokonaan kaikista vanhoista traditsiooneista, johtaen sen omalle itsenäi- 
selle toialle. Tietoa ei saa perustaa vanhaan juurtuneeseen katsantotapaan, 
eikä jonkun suuren filosofin auktoriteettiin, sanoo Baco, vaan totuuden 
etsijän täytyy hyljätä kaikki vanhat ennen muodost«tut periaatteet, sillä 
ne ovat vaan mielikuvituksen tuotteita, jotka johtavat harhaan; mutta 
sen sijaan on hänen tosiseikoissa pysyminen. >Yksi ainoa koe>, sanoo 
hän, >on kylliksi tekemään tuhat väittelyä tyhjäksi.» Baco antaa tark- 
koja sääntöjä, miten on meneteltävä oikean tiedon saavuttamiseksi. Ilmi- 
öitä oppii ihminen aistiensa avulla ja kokeilla tuntemaan, mutta täten 



SIVISTYSKATSAHDUS USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUTEEN. 189 

saadut tosiasiat hän sitten järjestää ja ryhmittää, joten niistä muodostuu 
yleisiä aksioomeja ja lakeja. Tuota menettelytapaa sanotaan induktiivi- 
seksi, ja etupäässä luonnontieteissä sitä käytetään. Filosofian tuleekin 
Bacon käsityksen mukaan olla pääasiallisesti luonnon filosofiaa ja sen 
muut osat tähän vaan liittyvät. Bacon suuri merkitys on juuri kokei- 
luun ja havaintoon perustuvan metoodin selvittämisessä. Tiedämmehän, 
mikä merkitys meidänkin aikanamme on kokeisiin perustuvilla keksinnöillä. 

Frans Baco syntyi Lontoossa v. 1561 ja kuoli v. 1626. Paitsi 
filosofina on hän tunnettu etevänä valtiomiehenä, ollen valtiokanslerina 
Elisabetin seuraajan Jaakko I:sen aikana. Mutta tässä hän osotti huo- 
noja luonteenominaisuuksia, nimittäin ahneutta, ja rahoja saadakseen hän 
käytti vääriä keinoja. Hän korotettiin Verulamin kreiviksikin, mutta 
myöhemmin hän tuomittiin syylliseksi petokseen ja kiskomiseen. 

Samoin kuin Baco, niin Rene Descartes eli Cartesius hylkää koko- 
naan ennakkoluulot ja vanhat totuudet. Mutta muuten he kokonaan 
eroavat toisistaan, sillä Bacon käsityksen mukaan tietojen pohja on laaja 
ulkomaailma kaikkine ilmiöineen, jota vastoin Cartesiuksen on ihmisjärki. 
Lähtiessään totuutta etsimään ihmisen täytyy epäillä kaikkea, sillä emme 
saata täysin todellisena pitää mitäkään, koska emme tunne ilmiöiden to- 
dellista luonnetta. Mutta, sanoo Cartesius, vaikka ihminen kaikkea muuta 
epäileekin, niin yhtä ei hän saata epäillä, nimittäin omaa ajatustaan, ja 
ajatuksen olemassa-olosta johtuu myöskin ihmisen oma olemassa-olo. 
»Koska ajattelen, sen vuoksi olen» (Cogito, ergo sum), on tuo kuuluisa 
lauselma, joka on Cartesiuksen oppijärjestelmän pohjana, ja jolle kaikki 
tiedot rakentuvat. Hänen väitteitänsä on kyllä todistettu vääriksi, mutta 
filosofia on yleiseksi lähtökohdaksi omistanut epäilyksen, josta Cartesius- 
kin lähti. 

Cartesius oli ranskalainen ja syntyi v. 1596; jesuiittain koulussa 
jonkun aikaa oltuaan hän kulki seikkailijana Hollannissa ja Saksassa, 
ottaen muun muassa osaa 30-vuotiseen sotaan. Mutta sitten hän asettui 
Hollantiin, josta hän kuitenkin 20 vuoden perästä lähti Ruotsiin, kun 
Kristina kuningatar kiihkeästi pyysi häntä hoviinsa Tukholmaan. Täällä 
hän V. 1650 kuoli. Myöskin matematiikan, geometrian ja fysiikan alalla 
Cartesius teki useita uusia keksintöjä; hän määritteli esim. valon taittu- 
misen ilmiöstä johtuvat lait. 

Cartesiuksen opinsuuntaa pidettiin yleiseen kerettiläisenä, jota tuli 
välttää, ja sitä kiellettiin opettamasta (esim. Turun yliopistossa); mutta 
hänen oppinsa levisi kuitenkin ja voitti alaa, niinkuin entistä kehitty- 
neemmät aatteet ainakin. Kuuluisin hänen suuntansa miehistä on juu- 



190 YLEIHEM HISTORIA, 

talainen Baruch Spinoza, joka syntyi v. 1632 Hollannissa ja kuoli v. 
1677. Hänen kansalaisensa vihasivat häntä, koska hän Hlosofisissa mie- 
telmissään oli joutunut heidän uskoQnostaan suuresti poikkeavalle kan- 
nalle, ja sulkivat hänet yhteydestään; kerrotaanpa että joku intohimoinen 
mies aikoi murhatakin hänet. Vaatimattomissa oloissa eläen hän sai toi- 
meentulonsa hiomalla lasia kiikareihin ja mikroskooppeihin. — Spinozan 



0«iG*rt«i. (Fr«n( Hil)'ln muliukiBn niukaiii.) 

todistamistapa on oa samanlaatuinen kuin Cartesiuksen, mutta hän aatoi 
sille geometriassa käytetyn muodon. Hän laati määritelmiä ja aksioo- 
meja, joita hän pitää todistamatta varmasti tosina ja joihin hän todiste- 
lunsa perustaa. Sellainen määritelmä on esim. substanssi, joka ei välttS- 
mättöniästi edellytä mitäkään muuta, josta sen täytyisi johtua. Tällainen 
substanssi on myöskin Jumala; hänet Spinoza käsittää ikäänkuin maaihnan 
sieluksi; >kaikki mitä on olemassa^, sanoo hän, °on Jumalassa, eikä 



BIVISTYBKATSAHDUS USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUTEEN. 191 

mitäkiän saata olla eikS olevaksi käsittää Ilman Jumalaa». Jumala on 
siis maailman eisSllä, eikS siitä erotettuna. Tgllaista katsantotapaa sano- 
taan pBDteismiksL 

Luonnosta ja siinä vallitsevista laeista saatiin niinikään vähitellen 
entisestään poikkeava ja oikeampi tieto; niinpä käsitys maan pallomai- 
sesta muodosta oli tullut täysin todistetuksi sen kautta, että maan ympSri 



purjehdittiin; mutta maapalloa asemasta maailman avaruudessa oltiin 
sen jälkeen vielä keski-aikaisella Ptolemaioksen kannaUa; uskottiin näet, 
että se oli liikkumaton, mutta aurinko ja muut planeetit liikkuivat sen 
ympäri. Puolalainen Nikolaus Kopeniicus, joka eli 16:nnella vuosi- 
sadalla, alkoi ensiksi väittää, että aurinko on avaruudessa liikkumaton 
keskusta, jonka ympäri maa ja muut planeetit kiertävät; wiirtembergi- 
läinen Kepler, joka oli sekä keisari Rudolf II:sen että myöhemmin 



192 TLEINEN HISTORIA. 

WalleDsteinin astronoomina, keksi kolme planeettien Ifikantoa koskevaa 
kuuluisaa lakia, joita vieläkin kutsutaan hfinen nimensä mukaan Keple- 
rin laeiksL Tällaisia uusia mielipiteitä pidettiin kuitenkin, varsinkin kato- 
lisissa maissa, vaarallisina ja harhaoppisina, joita ei saanut julistaa. 



e*lli*l. (SiuiirnuMln luiluia* Uidu.) 

Niinpä oppinut toskanalainen Galilei, jolla oli samat mielipiteet maan 
asemasta, syytettynä harhaopista, haastettiin 69 vanhaca ukkona inkvi- 
sitsiooniQ eteen, jossa hän välttääkseen roviolla polttamista luopui väit- 
teistään. >Ja kuitenkin se liikkuu* (e pur st muove) huudahti hän 
lähtiessään oikeussalista. Galilei oli suurimpia tiedemiehiä fysiikan ja 
astronomian alalla; hän keksi teleskoopin, jolla etäisiä taivaankappaleita 
tähystellään ; Venuksen eri muodoista, Jupiterin kuista, auringon pilkuista 



SIYISTTSKATSAHDUS USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUTEEN. 193 

7. m. hän teki havainnoita. — Uusien keksintöjen johdosta voitiin 
entistä täsmällisemmin määrätä ajanlasku; ilmestyikin uusi kalenteri, 
jota nimitetään gregorianiseksi paavi Gregorius XIII:nnen mukaan, 
koska hän sen toimitti v. 1582. Se tuli entisen julianisen kalenterin 
asemasta vähitellen käytäntöön kaikissa Europan maissa paitsi Venäjällä, 
jossa »vanhaa lukua» vieläkin seurataan. — Suomessa »uutta lukua» 
aljettiin seurata v. 1753. 

Valtiollisen suuruuden mukana alkaa kansoissa tavallisesti myöskin 
vilkas kirjallinen elämä, sillä kirjallisuudessa tuo suuruuden tunne ikään- 
kuin puhkeaa ilmi, niinkuin Kreikassa persialais-sotien jälkeen. Toisinaan 
kirjallinen elämä jatkuu vielä valtiollisen mahtavuuden hävittyäkin ; niinpä 
kirjallisuuden loiston aika Espanjassa alkaa Filip II:sen loppuaikana, 
jolloin maan valtiollinen mahtavuus jo oli häviämässä, ja jatkuu seuraa- 
vien kuninkaitten aikana. Sen kirjallisuutta on tällä ajalla edustamassa 
etupäässä kolme miestä, jotka eivät ainoastaan Espanjassa ole suurta 
mainetta saavuttaneet, vaan jotka luetaan maailman suurten kirjailijain 
joukkoon. Michel Cervantes de Saavedra on tullut kuuluksi Don 
Quixoten kirjoittajana. Se on romaani, jossa hän tekee naurunalaiseksi 
ritarielämän seikkailut, joita vielä hänen aikanaan kirjallisuudessa esitet- 
tiin. Don Quixote, teoksen sankari, on seikkailuja haluava ritari, joka 
kiihtyneessä mielikuvituksessaan luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja rupeaa 
niitä vastaan taistelemaan; hän edustaa tuota mennyttä, elähtänyttä ritari- 
suutt^, joka ei enää soveltunut silloisiin oloihin; hänen aseenkantajansa 
Saneho Pansa taas on järki-ihminen, joka tahtoo elää rauhassa ja elä- 
mätään nauttia. Tällä teoksella Cervantes sai aikaan käänteen kirjalli- 
suudessa, sillä se teki lopun keski-ajalta johtuneesta ritarikirjallisuu- 
desta; mutta hän loi siitä samassa mestariteoksen, jonka arvo kaikkina 
aikoina tunnustetaan. Jo tekijän eläessä myytiin sitä 30,000 kappaletta, 
joka oli tavaton lukumäärä sen ajan oloissa; myöhemmin se on kään- 
netty melkein kaikille sivistyskielille, monille kielille on useitakin eri kään- 
nöksiä toimitettu. Kuinka yleisesti tunnettu se heti ilmestyttyään oli, 
todistaa seuraava kertomus. Kuningas Filip III näki kerran palatsinsa 
palkongilta, miten muuan ylioppilas kävellessään luki jotakuta kirjaa, 
mutta tavan takaa hän keskeytti lukemisen, hyppäsi korkealle ilmaan, 
levitti kätensä ja purskahti leveään nauruun. Katseltuaan tätä jonkun 
aikaa, sanoi kuningas: »Tuo ylioppilas on varmaankin hupsu tai lukee 
hän Don Quixotea». — Cervantes'in elämä oli onneton. Hän syntyi v. 
1547, otti osaa Filip II:sen sotiin, menettäen Lepanton tappelussa vasem- 
Tleinen historia II. — 13. 



194 YLEINEN HISTORIA. 

man käsivartensa ja joutui myöhemmin Algierin merirosvojen vangiksi. 
Päästyään takaisin Espanjaan sai hän pienen viran Sevillassa, jolloin 
hän nälän ja puutteen ahdistamana kirjoitti yllämainitun teoksensa. Hän 
kuoU V. 1616. 

Samanaikuinen oli mainio näytelmänkirjoittaja Lope de Vega, joka 
syntyi v. 1562. 5-vuotiaana hän jo osasi sekä latinan että espanjan- 
kielet ja 11-vuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä. Lope de 
Vega on kirjoittanut useampia draamoja kuin kenenkään muun henkilön 
tiedetään kirjoittaneen; itse hän sanoo niiden luvun 1500:ksi, mutta eräs 
tutkija sanoo niitä olleen 1800 sekä vielä lisäksi pienempiä kappaleita. 
Kaikissa tulee esille espanjalainen kansallistunto ja ylpeys sekä kirkolli- 
nen oikeaoppisuus, jonka vuoksi Lope de Vega on Espanjan kansan 
hengen ja uskonnollisen katsantokannan todellinen ilmaisija. Hän kuoli 
v. 1635. Hänen rinnallaan on Calderon de la Barea saavuttanut vielä 
suuremman maineen; 108 näytelmää hän on jättänyt jälkeensä. Uskon- 
nollisia aiheita Galderonkin mielellään käsittelee ja tosi-espanjalaisella ta- 
valla; inkvisitsiooni on hänestä luvallinen, kerettiläisten vainoamista hän 
puolustaa. Kaikkia asioita hän katselee ja arvostelee uskonnon kannalta, 
mutta antaa niille syvän runollisen leiman. Eräs arvostelija kutsuu 
häntä »merkillisimmäksi kristikunnan runoilijoista». Calderon syntyi v. 
1600 ja kuoli v. 1681. 

16:nnella vuosisadalla oli Portugalillakin suuri runoilija, joka on 
saavuttanut maailmanmaineen, Luis de Camöes, joka syntyi v. 1525. 
Seikkailuja ja kurjuutta oli hänenkin elämänsä täynnä alusta loppuun, 
niinkuin Cervantes'in. Sotamiehenä palvellessaan osotti hän urhoolli- 
suutta taistelussa Marokon Maureja vastaan, jossa hän menetti toisen 
silmänsäkin; v. 1553 hän lähti Itä-Intiaan onneansa koettamaan, ja täällä 
hän kirjoitti epoksensa ^Os Lusiadas», joka hänelle kuuluisuuden on 
tuottanut. Siinä Camöes laulaa Lusiadein, s. o. Lusitanein eli Portugah- 
laisten, suuruudenajan tärkeimmästä tapahtumasta, Vasco da Gaman mat- 
kasta Intiaan. Kreikan ja Rooman runoilijoiden tapaan hän antaa van- 
hojen jumalien, Marsin, Venuksen, Bachuksen y. m. esiintyä tapahtumiin 
vaikuttamassa. Palattuaan kotimaahansa julkaisi hän runonsa, omistaen 
alkulauseessa ne kuningas Sebastianille, joka myönsi hänelle 25 taalerin 
suuruisen vuotuisen eläkkeen. Runoilijan toimeentulo oli niin niukka, että 
hän olisi kuollut nälkään, ellei eräs uskollinen palvelija, jonka hän oli 
tuonut muassaan Intiasta, olisi öisin käynyt herralleen kaduilla kerjää- 
mässä. Camöes kuoli v. 1579 eräässä sairashuoneessa, mutta 16 vuotta 
sen jälkeen hänelle pystytettiin muistopatsas. »Hän oli pyytänyt leipää. 



SIVISTTSKATSAHDrS USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUTEEN. 195 

mutta hfineUe annettiin kivi>, sanottiin myShemoun Cam6es'in onnetonta 
elämSä muisteltaessa. 

UskoDBOtien jälkeen alkaa myöBkin RanskasBa kirjallinen elämä 
elpyä, vaikka siellä ei vielä esiinny maailmankuuluja neromiehiä. Muu- 
tamia nerokkaita naisia Pariisin ylhäisöstä asettui kirjalliseD liikkeen joh- 
toon; tunnetuin heistä on eräB Rambouillefin markiisitar, jonka >salonki* 
oli nerokkaiden kokouspaikka. Ennen pitkää muodostui Pariisissa useita 



Kirj*li«ippa Piriiiini Lnddg Xlllinnin ■Ikini. («br. Bmuii mklpilmkutU.) 

muitakin^isalonkeja*, joihin kirjallisuutta harrastavia henkilSitä kokoon- 
tui keskustelemaan ilmestyneistä teoksista tai lukemaan itse sepittämiään 
runoja. Richeheu, joka ulotutti hallituksen vallan kaikkiaUe, tahtoi saada 
myöskin kirjallisen elämän hallituksen suojaan ja samassa sen holhouk- 
sen alle. Hänen esityksestSSn perustettiin v. 1635 Ranskan Akatemia, 
johon kutsuttiin 40 opistaan tunnettua jäsentä; heidän tuli kehittää 
ranskankieltä, Belvitelleo kunkin sanan merkitystä; he lausuivat arvos- 
telunsa kaunokirjallisista teoksista, jotka ilmestyivät, ja määräsivät siten 
koko kirjallisen elämän suunnan. Ulkomuoto: puhdas kieli, sujuva esitys- 



196 YLEINEN HISTORIA. 

tapa JB runoudessa säännölUnen runomitta, oli tärkein seikka, jonka se 
otti huomioon; vanhan Roomaa kirjailijat olivat malliksi otettavat. 
T&hBn suuntaan alkoi Ranskan kirjalliBuus kehittyä, ja jo i6:nnen 
sataluvun alkupuoliskolla on siellä useita huomatulta kirjailijoita; silloin 



Sh«kHpt«r*. (Vaiklplfrrai Shikiipairen lMtti<i inl p«ln«kiNU t623.) 

suuri murhenäytelmien kirjoittaja Pierre Corneille, joka otti useat aiheen- 
sakin muinaisajasta, julkaisi monia eteviä kappaleitaan; tähän aikaan 
niinikään Pascal kirjoitti syvämietteiset iMietelmSnsä> (Pens6es) kristin- 
opin puolustukseksi. Mutta vasta Ludvig XIV:nnen hallituskausi on 
Ranskan kirjallisuuden klassillinen aika. 



SIVISTYSKAT8AHDUS USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUTEEN. 197 

Kuuluisin tämän ajan ja kaikkien aikojen draamallisista runoilijoista 
oli Englannissa, nimittäin William Shakespeare, joka syntyi v. 1564 ja 
kuoli y. 1616. Hänen näytelmänsä eivät kuulu yksinomaan hänen omalle 
ajalleen, vaan niitä luetaan ja näytellään vieläkin, ja kaikki sivistyskan- 
sat ovat kääntäneet tai kääntävät niitä omalle kielelleen. Hänen näytel- 
missään esiintyy nimittäin ihminen hyveineen, heikkouksineen ja muine 
ominaisuuksineen sellaisena kuin hän aina on ollut ja tulee olemaan; 
hän kuvailee ihmisluonnetta, siinä vallitsevia tunteita ja intohimoja, osot- 
taen, miten ne vaikuttavat ihmisen omaan kohtaloon. »Ihmisellä on itsel- 
lään sisässään taivas ja helvetti, — se on siveellinen keskusta, jonka ympä- 
rillä Shakespearen runot liikkuvat.» »Ihmissydän on hänellä a ja o.» 
Hänen kuvailemainsa henkilöiden luonteet ovat luonnollisia, erilaiset omi- 
naisuudet ovat oikeassa suhteessa toisiinsa, hyvää ja huonoa todellisuutta 
vastaavalla mitalla yhteen sovitettu, joten jokaisesta muodostuu luonnol- 
linen sopusuhtainen ihminen. Hänen teoksensa ovat sen vuoksi »peili, 
jossa koko maailma ja ihmiskunta kuvastuu». Aiheet näytelmiinsä Sha- 
kespeare otti etupäässä historiasta ; varsinkin Englannin keski-ajan kunin- 
kaita hän kuvailee, mutta myöskin Julius Caesaria, Antoniusta ja Kleo- 
patraa, Tanskan prinssiä Hamletia ynnä muita. 

Shakespeare kirjoitti näytelmänsä uskonriitojen aikana, mutta ajan 
uskonnollinen kiihko ei niihin ole jälkeä jättänyt. John Milton taas, 
joka syntyi v. 1608, on uskonnollinen runoilija. Hän oli harras puri- 
taani, mutta kirjoitti valtiollisistakin asioista, esim. »Puolustuksen Englan- 
nin kansan puolesta», jossa hän esittää kansan oikeuden olevan rangaista 
petollista tyrannia. Tämä syntyi sen johdosta, että muuan oppinut rans- 
kalainen oli solvaissut Englantilaisia kuninkaansa Kaarle I:sen mestaa- 
misesta. Valtiolliseen elämäänkin Milton otti osaa, ollen valtiosihteerinä 
tasavallan aikana ; mutta kun Stuartit v. 1660 taas kutsuttiin hallitukseen, 
vangittiin hän ja hänen kirjoituksensa poltettiin. Myöhemmin hän kui- 
tenkin pääsi vapaaksi ja ryhtyi nyt suuremmoiseen runoaiheeseensa 
käsiksi, jota hän jo nuorena oli mielessään pitänyt. »Kadotetussa para- 
tiisissa», joka on jaettu 12:teen runoon, hän laulaa syntiinlankeemuksesta, 
rohkealla mielikuvituksella kuvaten saatanan, helvetin, paratiisin ja ensim- 
mäisen ihmisparin. Tämä on, niinkuin Danten mainio teos, »jumalallinen 
komedia», mutta protestanttisen hengen mukaisesti kirjoitettu. Myöhem- 
min Milton kirjoitti edellisen jatkoksi »Jälleen voitettu paratiisi »-nimisen 
runosarjan, jossa kerrotaan Kristuksen kiusaamisesta korvessa. Milton 
kuoU V. 1674. 



198 YLEINEN HISTORIA. 

Saksan kirjailijoista ovat uskonpuhdistajat tärkeimmät; varsinkin 
Lutherin kirjoitusten kautta saksankieli suuresti kehittyi. Taiderunou- 
dessakin sitä aljettiin käyttää, mutta vasta 18:nnen vuosisadan loppu- 
puolella Saksan suuret runoilijat elivät. 

Ruotsissakin syntyi sen mahtavuuteen kohottua vilkas tieteellinen 
ja kirjallinen elämä, varsinkin Kristina kuningattaren aikana, jonka hovi 
muodostui sen keskustaksi. Itse hän oli aikansa oppineimpia naisia, osasi 
puhua kymmentä eri kieltä ja oli perehtynyt useaan taiteeseen. Kylläs- 
tyneenä hallitustoimiin, jotka eivät häntä milloinkaan olleet miellyttäneet, 
hän vihdoin luopui niistä ja lähti tieteiden ja taiteiden maahan Ita- 
liaan, jossa hän kääntyi katoliseen uskoon. Ruotsin runouden isä 
Yrjö Stiemhjelm eli hänen aikanaan; piispa Olavi Rudbeck koetti 
tutkimuksillaan luoda Ruotsille niin suurta menneisyyttä kuin suinkin. 
Juhana Messenius on tunnettu historiankirjoittajana; muun muassa hän 
»riimikronikassaan» esittää Suomen vaiheet vanhimmista ajoista omaan 
aikaansa asti. Syytettynä valtiollisista vehkeistä ja katolisista harrastuk- 
sista hän kauan aikaa oli vankina Kajaanin linnassa. Juhana Stiemhöök 
oli kuuluisa lakimies. Mutta myöskin ulkomaalaisia Kristina kutsui ho- 
viinsa; niinkuin yllä on mainittu, Cartesius oli siellä elämänsä viimeiset 
vuodet, jfii hollantilainen valtio-opin tutkija ja kansainvälisen oikeustieteen 
luoja Hugo Orotius oleskeli myöskin Tukholmassa, niinikään eräs rans- 
kalainen lääkäri Bourdelot y. m. 

Suomikin sai osansa tästä Kristinan aikaisesta opin ja valistuksen 
harrastuksesta; täällä vaikutti valistuksenkin hyväksi monessa suhteessa 
meidän maamme historiassa muistettava kreivi Pietari Brahe, joka oli 
Suomen kenraalikuvernöörinä vv. 1637 — 1640 ja toisen kerran vv. 1648 — 
1654, sekä hänen rinnallaan Isak Rothovius, joka oli Turun piispana 
VV. 1627—1652. He olivat molemmat Ruotsista kotoisin, mutta pereh- 
tyivät täydellisesti maamme oloihin ja käyttivät vaikutusvaltaista ase- 
maansa niitä parantaakseen. He olivat tulleet tuntemaan kansassa val- 
litsevan sivistyksen puutteen ja raakuuden sekä virkamiesten kunnotto- 
muuden, epärehellisyyden ja taitamattomuuden. Pietari Brahe teki monta 
pitkää matkaa Suomen etäisimpiin seutuihin asti, ottaen siten selvän 
maan tilasta; Rothovius taas sai tietoja etupäässä papiston kautta. Moni- 
lukuiset kirjeet, joita he lähettivät Ruotsin hallitukselle, ovat todistuksena 
heidän tiedoistaan ja huolenpidostaan. Liian pieni sivistysmäärä oli etu- 
päässä syynä moniin epäkohtiin, niin he arvelivat, sillä maassa ei ollut 
muuta kuin alkeiskouluja, joissa voitiin saada oppia. Korkein oppilaitos oli 
Turun katedraalikoulu, joka v. 1630 Rothoviuksen toimesta oli laajennettu 



SIVISTTBKATSAHDUS USKONFUUDISTC)'SEN AIKAKAUTEEN. 199 

kTmnaaBiksi. Brahe ehdotteli sen vuoksi, että Suomeen perustettaiBtin 
yliopisto, sillä ainoastaan sen kautta roitaieiin toivoa saatavan parempia 
Tirkamiehiä ; harvat vaan saattoivat nSet saada ulkomaiden yliopistoissa 



KrMfiM kiilngitv. (RinikdaiiM BMirdtnln IuIm nukuR.) 

korkeampaa opetusta. Hallitus antoikin hSnen ehdotukseensa suostumuk- 
sen, Ja V. 1640 Heinäkuun 15 pruä vihittiin Turun yliopisto tärkeään 
toimeensa. >Haailman alusta asti ei Suomen kansa ole saanut nauttia 
sellaista hyvyyttä:», sanoo Rothovius papistolle lähettfimässäln kierto- 
kirjeessä, jossa kehotetaan viettämään tätä pfiivää juhlapäivänä koko 



200 YLEINEK HISTORIA. 

ma&sBB. Alussa yliopisto työskenteli ahtaissa oloissa; ylioppilasluku oli 
ensi TuoDDa 44, mutta jo kabta vuotta myöhemmin 300, joista kuiten- 
kiD suuria osa oli ruotsalaisia. Yhdeksästä osakunnasta, jobon ylioppi- 
laat muiden yliopistojen tapaan jakaantuivat, oli ainoastaan 3 suomalaista, 
mutta 6 ruotsalaista; samoin suurin osa opettajista oli Ruotsista kotoisin. 



PIfUrI Br*h*. (Hlii«<i RJitlliun klrkhMn l>h]ollUmtnu bulun mukun.) 

Koko Suomen aatteellinen ja henkinen elSmS alkaa nyt liikkua yliopiston 
suojaBsa, ja sama oppilaitos on yhfiti pysynyt sen henkisenä keskustana. 
Alusta . alkaen oli siinä useita eteviä miehiä; niinpä EsHllus Petraeus, 
ensimmäinen rehtori, vaikka Ruotsista kotoisin, oli perehtynyt suomen- 
kieleeu siihen määrään, että hän otti osaa raamatun suomentamiseen ja 
kirjoitti suomen kieliopin; Mikael Vexionivs oli historian, filosofian ja 



3IVI8TYSKAT8AHDUS USKONPUHDISTUKSEN AIKAKAUTEEN. 201 

laidtieteen taitava opettaja ja julkaisi niissä aineissa tieteellisiä kirjoituk- 
sia; Mariin Stodius oli itämaisten kielten professori. Opistaan ja val- 
tiollisesta toiminnastaan tunnettu on Juhana Teraerus, joka v. 1668 tuli 
Turun piispaksi ; häntä syytettiin my5hemmiii vääräoppisuudesta, faSn 
kun muutamassa julkaisemassaan katkismuksessa oli vähän poikennut 



PI«Uri Brakn pv«1h> Krlfllui KtUrln*, *. i. Slunbick. (RlifJinui kirkgm iltiru tmlon mukua.) 

entisistä selityksistä. Oikeaoppisuudesta pidettiin näet orjallisesti kiinni, 
jonka vuoksi Terserus tuomittiin virkansa menettäneeksi; siihen vaikut- 
tivat myöskin valtiolliset syyt, hän kun puolustamalta kiihkeästi redukt- 
sioonia oli suututtanut aateliston. 

Vilkkaamman tieteellisen ja kirjallisen toiminnan vuoksi, joka maassa 
syntyi yliopiston perustamisen johdosta, perustettiin Turkuun v. 1642 



202 YLEINEN HI8T0R1A. 

ensjnimainen kirjapaino. KirjaetooDsa alun taas Bai Turun yliopisto 
Tanskan sodasta saaliina tuodun Aarfausin piispan kirjastosta, jonka 
Stftlhandsken leski sille lahjoitti. Latinankieli tuli Suomenkin yliopistossa 
tieteen ja opin kieleksi, mutta muuten kfijrtettiin raotsinkieltä, joka yhä 



enemmSn alkoi tähin aikaan Suomessa voittaa alaa. Aatelisto oleskeli 
entistä enemmän Ruotsissa, jossa se ruotsalaistui, virkamiehet taas heit- 
tivät kouluissa ja yliopistossa suomalaisuutensa. Suomalaisia nimiäkSSn 
eivät opin tielle antautuvat enää pidä, vaan muuttavat ne kokonaan tai 
muodostavat ne kreikan- tai hitinankielen mukaisiksi; useimmat -iis ja 
-ond^r-päätteisista nimistä ovat alkuaan tältä ajalta. Suomen kansaa d 



r 



LUDVIG XIV.NNEN HALLITUS RANSKASSA. 203 

kuitenkaan unohdettu, vaan hankittiin sillekin uskonnollista kirjallisuutta, 
ja pari vuotta yliopiston avaamisen jälkeen raamatunkäännöskin saatiin 
suomeksi v. 1642; sen toimitti komitea, johon kuului kaksi yliopiston 
professoria, jo mainitut Petraeus ja Stodius, sekä Maskun kirkkoherra 
Henrik Hoffman ja Piikkiön kirkkoherra Gregorius Favorinus. Muussa 
kuin uskonnollisessa kirjallisuudessa ei suomenkieltä käytetty, lukuun- 
ottamatta paria maanlain suomennosta, joita ei kuitenkaan painosta jul- 
kaistu. Suomenkieli jäi rahvaan kieleksi, josta se vasta meidän aikanamme 
on päässyt sivistyskieleksi kohoamaan. 



XVIL 
Ludvig XIV:nnen hallitus Ranskassa. 

HaUitsijoiden valta kehittyy rajattomaksi. — Ranskan herrat koettavat saada enti- 
sen valta -asemansa. — Hugenotit. — Richelieu'n päämaali. — Hugenotit menettävät 
itsenäisen asemansa. — Aatelisherrat masennetaan. — Säätykokoukset. — Parlamentti. 
— Intendentit. — Mazarin. — La /ronrfe-kapina. — Ludvig XIV hallitsee itse. — 
Hänen käsityksensä hallitsijan asemasta ja tehtävästä. — Kuninkaan hovi Versail- 
les's8a. — Kuninkaan kunnioitus. — Kirjailijat ja taiteilijat. — Colbert. — Hänen 
kansallistaloudellinen katsantokantansa. — Maanviljelys ja teollisuus. — Kauppa. — 

Louvois ja sotalaitos. — Ranskan mahtavuus. 

Kun uskonnon asiat olivat lakanneet ihmisten mieliä kiihottamasta 
ja valtiomiehet jättäneet ne huomioon ottamatta politiikkaa määrättäessä, 
palautuvat valtiolliset harrastukset entiseen asemaansa, josta vasta mai- 
nitut kysymykset olivat ne vieroittaneet. Valtioyhteyden aikaansaaminen 
lujan hallitsijanvallan turvissa oli ollut keski-ajan jälkimmäiseltä puolis- 
kolta alkaen yleisenä harrastuksena useimmissa Europan maissa; ja 
uskonsotien päätyttyä tuo kehitys taas jatkuu ja pääsee päämaaliinsa. 
Ranska varsinkin vaurastuu lujaksi ja voimakkaaksi valtioksi, joka saapi 
joksikin ajaksi johdon Europassa. 

Henrik IV, saatuansa valtakuntaansa rauhan, alkoi jo työskennellä 
mainittuun suuntaan, mutta kun erään uskonkiihkoisen miehen, Ravail- 
lacin, tikari v. 1610 teki lopun hänen elämästään, seurasi taas levotto- 
mia aikoja; puoli vuosisataa — Henrik IVinnen kuolemasta v:teen 1661, 



204 YLEINEN HISTORIA. 

jolloin Ludvig XIV itse ryhtyi hallitukseen — on täynnä riitoja ja veh- 
keilyjä, mutta entiset olot kuitenkin kukistuvat ja uusia muodostetaan 
sijaan; vihdoin v. 1661 ovat kaikki erikoisvoimat muserretut, ja kunin- 
gasvalta on kaikkien perijänä kohonnut korkeimmilleen. 

Ranskan suuret herrat, jotka hugenottisotien aikana olivat tottuneet 
mielivaltaisesti toimimaan, esiintyivät Henrik IV:nnen kuoltua suurilla 
vaatimuksilla, joita heikko holhojahallitus, leskikuningatar Maria di Medi- 
oin ja vähäpätöisten ministerien johtamana, ei kyennyt vastustamaan. 
Päinvastoin hallituksen menettelytapa vaan kiihotti heitä, se kun suurilla 
rahasummilla koetti heitä suostuttaa; niinpä Cond^n prinssi sai 200,000 
eculta, joka erään kapinan jäljestä korotettiin 450,000:teen, ynnä suuren 
kartanon Pariisissa sekä Clermonfin kreivikunnan; Soissons'in kreivi ja 
Bouillon'in herttua saivat kumpikin yhtä suuren summan j. n. e. Mutta 
siitä huolimatta he yhä vehkeilivät, sillä »kuninkaitten aika oli mennyt», 
sanoivat he, »ja herrojen aika tullut». Ludvig XI:nnen ja liigan ajat 
näyttivät uudistuvan; mutta ajanpitkään herrat eivät kuitenkaan voineet 
samaa mahtia enää osottaa. 

Toinen levoton aines valtakunnassa olivat hugenotit, jotka Nantes'in 
säännön mukaan pitivät hallussaan pari sataa varustettua paikkaa. He 
olivat niinikään järjestäneet sekä kirkollisen hallintonsa «ttä puolue- 
asemansa niin erikoiseksi ja itsenäiseksi, että he muodostivat ikäänkuin 
valtion valtiossa; heidän 806 kirkkokuntaansa oli jaettu piirikuntiin ja 
nämä taas 16:teen provinsiin, joita johti valitut konsistoorien ja synoo- 
dien jäsenet, niinkuin Calvinin kirkossa oli tavallista. Koko Ranskan 
reformeerattua kirkkoa taas edusti kansallis-sy noodi, joka kokoontui aina 
kolmen vuoden kuluttua. Hugenoteilla oli omat sotajoukkonsa, he ajoivat 
omaa politiikkaansa ja kuninkaan hovissa heillä oli kaksi valittua luottamus- 
miestä, jotka siellä valvoivat heidän etujansa. Selvää on, että tällainen 
kansanvaltainen tasavalta oli vaarallinen valtakunnan yhteydelle, varsin- 
kin kun sen sotavoimat olivat jotenkin suuret. Hugenotit tahtoivatkin 
yhä laajentaa oikeuksiansa, he sekaantuivat tavan takaa hallituksen toi- 
miin ja V. 1621 he alkoivat julkisodan hallitusta vastaan. 

Täten oli Ludvig XIII:nnen alaikäisyyden aikana kuninkaan valta 
joutunut syrjäytetyksi ja halveksituksi; »hugenotit jakoivat valtion hänen 
kanssaan, eivätkä herrat käyttäytyneet niinkuin he olisivat olleet ala- 
maisia». Mutta V. 1624 olot muuttuvat, sillä silloin tulee Ranskan halli- 
tusta johtamaan Luconin piispa, kardinaali Richelieu, jonka voipi lukea 
historian etevimpien valtiomiesten joukkoon. Vaikka Richelieu oli katoli- 
nen piispa ja kardinaalin arvon saanut, ei hän kirkon etuja ottanut 



LUDVIG XIV:NMEN HAXL1TC8 RANSKASSA. 205 

buomiooD toiminnassaan; hän oli yksiDomaan valtiomies; kaikkien mui- 
den seikkojen ja nfikökohtien oli väistyminen, kun valtion etu oli kysy- 
myksessä. HSnen politiikkaDse, sekä sisäinen että ulkoinen, oli yksinker- 
tainen ja selvfi; kummallakin hän tavoitti Ranskalle suurantia. Ranskan 



MiHa dl Midlol. (Mirinin nukipilrrM.) 

valtakunnan korkeimmaksi järjestyksen ylläpitäjäksi ja valvojaksi oli 
kohotettava kuningasvalta, joka ei saanut suosia tai vihata ketäkSän, 
vaan jonka tuli antaa oikeutta kaikille — se oli Richelieun sisäisen 
politiikan päfimaali ; Ranskan kohottaminen Europan johtaja valtioksi oli 
hänen ulkopolitiikkansa tarkoitus. Järkähtämättömällä johdonmukaisuu- 
della ja vastustamattomalla voimalla ja lujuudella hän kulki tuota päS- 



206 YLEINEK HISTORIA. 

maalisnsa kohden ; kaikki vastassa olevat voimat kukistettiin ; se, joka vas- 
tusti, sai rangaistuksen, mutta se, joka auttoi häntä, sai palkinnon. Kaikki 
juonet, salavehkeet ja murhayritykset hän teki tyhjäksi, ja ne, jotka häntft 
vastaan vehkeilivät, olivat hänen käsityksensä mukaan valtion vihollisia, 
ja kuolemanrangaistus sellaisia kohtasi. 



RlnliBlltu kirdlnuUn pinuui. (Plillipp* Ch«mpil|n<n t«idun miikun.) 

Ensiksikin olivat kaikki erikoisvoimat, mitkä Ranskassa oti, hävi- 
tettävät, ja sen mukaan kuin kaikki oli tasoitettu, luotiin uusia laitoksia 
sijaan. Hugenotit hän ensin tahtoi kukistaa ja tehdä heidän vehkeilemi- 
sensä mahdottomaksi. Heidän tärkein ja vahvin kaupunkinsa oli La 
Rochelle Garonne-virran suussa, ja tätä piirittämään Richelieu itse vei 
kuninkaan joukot v. 1628. En^antilaiset yrittivät tulla laivastolla tuo- 
maan piiritetyille apua, mutta se ei onnistunut, ja vihdoin täytyi kau- 



LUDVIG XrV:NMEN HALLITUS RAM8KA33A. 207 

pungin nälän pakottamsna antautua, kun 30,000:Bta asukkaasta oli aino- 
astaan 5000 jaijeilfi. Muut paikat antautuivat myöskin. Samoin kukis- 
tettiin heidän muutkin sotavoimansa, joilla Robanin herttua Cevennein 
vuoristossa oli pitänyt jonkun aikaa puoliansa, saaden Italiasta ja Espan- 
jastakin apurahoja. Richelieu otti nyt hugenoteilta varustetut kaupungit 



pplutan «durtajat. <«lir. B«*« nriilplIrrM.) 



pois sekä kielsi heitä kokouksia pitämästä; heidän piti valtiollisessa suh- 
teessa tulla samaan asemaan kuin muutkin Ranskan kuninkaan alamai- 
set olivat; mutta uskonvapautensa he saivat pitää. 

PitkäUisempi oli taistelu prinssejä ja mahtavia herroja vastaan, 
jotka Richelieu niinikään tahtoi masentaa; >on kohtuutonta*, sanoi hän 
kuninkaalle, loäyttää esimerkkiä rankaisemalla vähäpätöisiä henkilöitä. 



208 YLEINEN HISTORIA. 

jotka ovat puita ilman varjoa; on paljon tarpeellisempaa pitää suuria 
kurissa». Hän ryhtyi näitä masentamaan ja rankaisi ankarasti syyllisiä; 
mutta hänen täytyi yhäti niin kauan kuin hän oli ministerinä puolustaa 
asemaansa ja henkeänsä heidän juoniaan, salaliittojaan ja kapinoitaan 
vastaan, sillä melkein vuosittain ne uudistuivat. Ensimmäisiä vehkeUijöitH 
ohvat muutamat kuninkaan veljen Orleansin herttuan ystävät, joiden 
suunnitelma oli sellainen, että Ludvig XIII oli syöstävä valtaistuimelta 
ja Orleans'in herttua, joka ottaisi itävaltalaisen prinsessan Annan puoli- 
sokseen, tuleva kuninkaaksi. Richelieu sai selvän salaliitosta, jonka joh- 
dosta muutamia ylhäisiä henkilöitä tuomittiin maanpakoon tai vankeuteen, 
toisia taas mestattiin; 18-vuotias Orleansin herttua nöyrtyi, luvaten »ra- 
kastaa ja suosia niitä, jotka rakastavat kuningasta ja kuningatarta», ja 
hän otti puolisokseenkin Richelieun jo ennen hänelle valitseman ylhäisen 
naisen. Maria di Medici, kuninkaan äiti, vihasi niinikään kardinaalia, 
sillä tämä vastusti hänen oikkujansa, ja hän koetti saada kuningastakin 
häntä syrjäyttämään. Kerran hän kysyi kuninkaalta, »pitikö hän halpaa 
palvelijaa äitiänsä parempana». Ludvig XIII joutui hämilleen, lähti äkki- 
arvaamatta Versailles'iin, ja Richelieu jo luuli menettävänsä asemansa, 
minkä vuoksi hän alkoi lähtöä valmistaa. Mutta seuraavana päivänä 
hän sai kutsun kuninkaan luokse, jolloin tämä lausui: »palvelkaa vast- 
edeskin minua, niinkuin tähän asti, ja minä suojelen teitä kaikilta, jotka 
tahtovat teille häviötä valmistaa». Ludvig XIII itse oli vähäpätöinen 
mies, mutta, hän osasi antaa arvoa suurelle ministerille ja pysytti hänet, 
vaikkakin hänen voimansa ja mahtinsa tuntui hänestäkin usein tukalalta. 
— Espanjan hallituskin antoi toisinaan vehkeileville herroille apua; niinpä 
kerran eräs Soissons'in kreivi kokosi kaikki tyytymättömät ympärilleen 
alkaakseen sodan kardinaalia vastaan ja sai Espanjasta 7000 miestä; 
mutta hän voitettiin. Kuninkaan suosima paashi, nuori Cinq-Mars, teki 
myöskin sopimuksen Espanjan kanssa, mutta Richelieu sai siitä jäljen- 
nöksen ja lähetti sen kuninkaalle, ja Cinq-Mars tuomittiin mestatta- 
vaksi. Tämä oli viimeinen salaliitto, sillä jo samana vuonna (1642) 
Richelieu kuoli. 

Aatelisherrojen kaikki vehkeet Richelieu näin teki tyhjäksi, mutta 
sen ohessa heidän mahtiansa yhä vähennettiin; varustetut linnat, joita 
ei tarvittu maan puolustukseksi, hävitettiin; korkeat virat, jotka tuottivat 
heille valtaa ja vaikutusta, lakkautettiin, niinkuin suur-amiraalin virka, 
johon kuului ylin valvonta laivastossa, ja konnetabelin, johon taas kuului 
armeijan ylin johto. Maakunnissa ei aatelisherroilla enää ollut keski- 
aikaista itsenäisyyttä, mutta heillä oli maaherroina vielä suuri valta ja 



LUDVIG XIV:NNEN HALLITUS RANSKASSA. 209 

vaikutus, jota h« saattoivat vSärin käyttfiä; sen vuoksi Richelieu otti 
beiltfi toimet ja valkn pois, mutta ulkonaisen arvon hftn heille jätti. 

V:8ta 1302 olivat valtioBfifidyt (lea itats girUrauxJ olleet yhtenä 
valtiomahtina, joka paljon oli vaikuttanut yleisiin asioihin. Mutta Ricfae- 



lieu teki Biitäkin lopun, eikä hänellä eiinft kohden suurta vastusta ollut- 
kaan, sillä Baoskan eduskunnalta puuttui ylisimielifiyyttä, joka sille cdM 



antanut voimaa. SSäl 



tyjaon pemstukBelle muodostettu eduskunta on jo 



kannalle, ajamaan ensi 
ottamaan koko maan 
Tlefnen hfBtoria II. 



luonteeltaan heikko, sillä eri säädyillä on taipumus asettua itsekkäälle 



sijassa omia säätyetujaan ja vasta toisessa sijassa 
ia kansan edut huomioon; mutta siitä taas syntyy 



210 TLEINEN HISTORIA. 

eri säätyjen kesken kateutta ja riitoja, mikä heikontaa niiden toimintaa 
ja voimaa. Niinpä Ranskassa aatelisto ja papisto pitivät itseänsä muita 
parempina ja halveksivat kolmatta säätyä. Verojen suorittamiseen he 
eivät tahtoneet vähimmässäkään määrässä ottaa osaa; »se olisi», sanoi 
papisto V. 1614 valtiopäivillä, »Jumalan valtakunnan häpäisemistä», jos 
papistoa verotettaisiin. Kolmas sääty taas tahtoi esiintyä vapaamielisem- 
pänä ja irroittautua vanhasta katsantotavasta, asettaen koko maan edut 
säätyetujen yläpuolelle. »Ranska», sanoi muuan puhuja v. 1614 sääty- 
kokouksessa, »on kolmen säätyluokan yhteinen äiti, kirkko on vanhin, 
aatelisto toinen ja kolmas sääty nuorin». Tästä muka sopimattomasta 
puheesta aatelisto loukkaantui siihen määrään, että se kääntyi kuninkaan 
puoleen siitä valittaen, »sillä», sanoivat aateliset, »heidän ja meidän välil- 
lämme on yhtä suuri erotus kuin h^ran ja palvdijan». Näin oUen kolmas 
sääty, joka tahtoi saada aikaan parannuksia, oli voimaton, jonka Tuoksi se 
oli taipuvainen luovuttamaan koko edustusoikeutensa. Sen edmies lausui, 
että rajaton hallitsijanvalta on tarpeellinen ; kuningasta, koriceinta lainlaati- 
jaa, tulee kaikkien totella, mutta hänen tulee myösldn panna toimeen ne 
parannukset, joita kansa kaipaa. Siten saattoi kuningas hdposti ottaa 
itselleen sem vallan, mikä säätykokouksilla oli ollut. Biehelieu ei kutsunut- 
kaan niitä kokoon, eikä siitä mitäkään tyytymättömyyttä syntynyt. 

Ranidcan parlamentti oli oikeastaan korkein tuomioifituin, j<^a oli keski- 
ajalla muodostunut kuninkaan vasallioikeudesta (ks. keski-aikaa luk. XVII) ; 
se oli sna viiicakunta; mutta kun säätyjä ei enää kutsuttu kokoon, heräsi 
siinä jonkinlaiaen itsenälsyydentunne; se tahtoi En^nnin parlamentin 
tapaan asettua kansan etuja puolustamaan, siis ikäänkuin kanaan edus- 
tajaksi. Niinkuin muutkin korkeammat virat, olivat parlamentinkin virat 
perinnölllsifi, mikä teki sen jäsenien aseman vankemmaksi ja antoi heille 
enemmän rohkeutta. Tavaksi oli tullut, että kuninkaan määräykset esi- 
tettiin Pariisia parlamentille ja kirjoitettiin sen asiakirjoihin, ennenkuin 
ne lakiia jukistiin. Mutta se alkoi käyttää tätä (Akeutta vastustaakseen 
kuninkaan tahtoa, kieltäytyen kirjoihinsa kirjoittamasta kaikkia määräyk- 
siä, varsinkin uusista veroista, joita Richelieu'n toimesta tavan takaa 
vaadittiin ja jotka todellakin olivat kansalle rasittavia. Ludvig XIII 
meni kerran itse parlamentin istuntoon ja lausui siellä mahtisanoja ja 
uhkauksia: »Jos Te vielä vastustatte minun tahtoani», sanoi hän, »niin 
leikkaan minä kyntenne niin tyystin, että kirvelee.» Pyynnöt ja huo- 
mautukset eivät mitäkään vaikuttaneet. Parlamentin oli totteleminen. 

Kaikkien erikoisvoimien täytyi täten lannistua, ja vaikka vastarinta 
ei ollutkaan kokonaan tauonnut, tuli valta kuitenkin kuninkaan tai hänen 



LUDVIG XIVINNEN HALLITUS RANSKASSA. 211 

johtavan nuoJsterinsS kfisiio. Valtakuanan asioiden hoitoon kftyt^tiia 
nyt Tirkamiehiä, joita hallitus mfiSrasi ja jotka olivat siitS kokonaan 
riippuvaisia. Kuninkaan konseljiin eli neuvoskuntaan, joka oU tfirkein 
virkakunta, kutsui hallitsija keitä hfin tabtoL Richelieu koetti estää aate- 
lismiehiä ja pappeja siihen pääsemäBtä. Maakuntiin taas mSarXttfin maa- 



1.) 

herroja di intendenttejfi, jotka sielli olivat kuninkaan edustajia oikeuden, 
järjestyksen, raha-«siain ja aotalaitoksen valvojina, ja jt^en valvonnan 
alaisia kaikki muut virkamiehet olivat. Heidän valtansa oli siis sangen 
laaja, mutta kuningas saattoi asettaa ja erottaa heidät milloin tahtoi. 
Kolmannesta säädystä intendenttejä tavallisesti otettiin. Ja näiden kautta 
kuninkaan mahti tuli tuntumaan yli maan, sen «tfiisimpiinkin osiin astt 
Richelieu kuoli v. 1642, ja seuraavana vuonna sammui) Ludvig 
XIII:nnen elämä. Seuraavien 18 vuodeo aikana hoiti kardinaali Mazarm 



212 YLEINEN HISTORIA. 

Ranskan hallitusta, ja yhtä itsenäinen asema kuin Richelieu'Uä sitä en- 
nen oli ollut oli hänelläkin. Mazarin oli italialainen syntyjään, mutta 
kotiutunut Ranskassa Richelieu'n aikana, joka oli huomannut hänen 
valtiollisen kykynsä ja hankkinut hänelle kardinaalin-arvonkin. Kun 
Ludvig XIV isänsä kuoUessa oU ö-vuotias lapsi, jätti leskikuningatar koko 
hallituksen hänellä Richelieu'n suunnitelman lopullinen toteuttaminen oli 
Mazarinin päämaali. Häntä vastassa vielä oli tuo »vanha Ranska», jota 
Richelieu ei ollut saanut perinpohjin masennetuksi Mazarinin taistelu- 
tapa oli toisellainen, kuin suuren edeltäjänsä, siUä hänen luonteessaan ei 
ollut samaa ankaruutta ja jyrkkyyttä kuin Richelieu'n; hän oh* taipuvai- 
nen, vaikkei kuitenkaan heikko; hän osasi väistyä milloin huomasi asian- 
haarojen sitä vaativan, odottaen sopivampaa aikaa; »aika ja minä» oli 
hänen tapansa sanoakin; olipa hän kaksi kertaa pakotettuna lähtemään 
maanpakoonkin, mutta hän ei sittenkään valta-asemaansa heittänyt. 

Hallituksen raha-asiat olivat huonolla kannalla, sillä yhä jatkuvaan 
sotaan Saksan ja Espanjan Habsburgeja vastaan] tarvittiin varoja, ja 
sitä paitsi joutui suuri osa tuloista luvattomalla tavalla virkamiesten kä- 
siin, vieläpä itse Mazarin kokosi sangen suuren omaisuuden. Kansa oli 
köyhtynyt monista hallituksen vaatimista veroista, jackauheita kuvauksia, 
jotka osottavat sen puutetta ja kärsimyksiä, tavataan tältä ajalta; mutta 
vaikka veroja yhä lisäiltiin, ei valtio v. 1648 kuitenkaan maksanut edes kor- 
koja veloistaan. Tyytymättömyyttä hallitusta kohtaan ilmestyi sen johdosta, 
ja parlamentti asettui vastustuksen johtajaksi; se esiintyi suurilla vaati- 
muksilla, tahtoen muka »parantaa valtiossa olevat epäkohdat». Muutamia 
parlamentin jäseniä vangittiin, mutta yleinen mielipide oli heidän puo- 
lellaan. Sen vuoksi aljettiin Pariisin kaduille rakentaa sulkuja eli barri- 
kaadeja, ja siten alkoi sisällinen sota, joka kesti 4 vuotta (1648-^1662). 
Prinssit ja muut ylimykset yhtyivät parlamenttiin kuningasvaltaa vas- 
tustamaan. Hallituksen puolustajat joutuivat kyllä ahdinkoon, ja Maza- 
rininkin täytyi kaksi kertaa lähteä Pariisista, mutta sittenkään ei voitu 
tuota vuosisatojen kuluessa yhä vahvistunutta hallituksen mahtia masen- 
taa. Eikä tälle kapinalle suurta arvoa tahdottu antaakaan; jo nimitys 
la fronde osottaa halveksimista koko yritystä kohtaan, se merkitsee näet 
linkoa, jollaista Pariisin katupojat käyttivät keskenään tapellessaan. V. 
1652 sai kenraali Turenne S:t Antoine-nimisessä Pariisin etukaupungissa 
voiton kapinoitsijoista, jonka jälkeen vastarinta taukosi, ja Mazarin palasi 
mahtavampana kuin ennen Pariisiin. — Nyt ei Ranskan kuninkaan val- 
lalla enää ole vastustajia, vaan kaikki alistuvat sen johtoon; uudenaikui- 
nen absolutismi eli rajaton yksinvalta on kehittynyt täydellisyyteensä. 



LUDVIG XIV:NNEN HALUTUB RANSKABaA. 213 

ja Ludvig XIV, joka v. 1661 ryhtyy itse hallitBemaan, od Ben mahtavin 
edustaja. 

Ranskalaiset kutsuvat Ludvig XIV:tta suureksi, silli hSnen aikansa 
oli Ranskan suuruuden ja loiston aika; mutta historian suuriin benkf- 



Lad>lg XIV. {Ill)ud'a Bulukua mrituL) 

löihin, jotka johtavat historiallisen kehityksen uusille urille, emme saata 
hfiotX lukea. Ludvig XIV ryhtyi hallitukseen sittenkuin Ricbelieu ja 
Hazarin olivat tehneet kuningasvallan rajattomaksi, joten hSnen ei enSä 
tarvinnut työskennellä sen saavuttamiseksi. Mutta hän oli edeltäjäSnsä 
etevämpi siinfi kohden, että hBn itse johti hallitus-asioita. Johtavan 



214 YLEINEN HISTORIA. 

ministerin hallitukseen oli Ranskassa niin totuttu, että ministerit pitivät 
kummana sitä vastausta, minkä kuningas heille antoi, kun he Mazarinin 
kuoleman jälkeisenä päivänä kysyivät, kenelle he jättäisivät asiat lopulli- 
sesti päätettäviksi; hän Vastasi näet: »minulle». Kanslerille hän sanoi: 
»Minä olen tästälähin itse ensimmäinen ministerini, ja minä pyydän ja 
määrään, ettette mitäkään ilman minun suostumattani vahvista». Ludvig 
ei kärsinytkään rinnallaan ketäkään mahtavampaa miestä, joka olisi osot- 
tanut jotakin itsenäisyyttä, vaan hän tahtoi ainoastaan nöyriä palvelijoita; 
niinpä valtiorahaston päällikkö Fouquet, joka oli itselleen hankkinut san- 
gen suuria rikkauksia, piti komeata hovia, sekä esiintyi tieteiden ja tai- 
teiden suojelijana, vangittiin kuninkaan käskystä ja tuomittiin maan- 
pakoon; mutta Ludvig piti sen liian lievänä rangaistuksena, jonka vuoksi 
hän määräsi hänet elinkautiseen vankeuteen. Ludvig XIV valitsi itse 
apulaisensa, ja hänellä olikin siinä kohden tarkka silmä, sillä hän oppi 
nopeasti henkilön tuntemaan samoin kuin hän sattuvasti osasi asioita 
arvostella. Ulkonaisessa esiintymisessään hän oli arvokkaan kuninkaan 
perikuva; hänen puheessaan ja kohtelussaan oli kuninkaallista mahtia; 
hänen läsnäollessaan tunsivat ylimyksetkin sellaiset kuin Gond^ itsensä 
vähäpätöisiksi ja liittyivät esteiemättä häneen. 

Ludvig XIV:nnellä oli myöskin suuri ja ylevä ajatus kuninkaan 
asemasta ja tehtävästä, sillä hänen valtansa johtui hänen mielestään itse 
Jumalasta. »Hän, joka on kuninkaat maailmaan lähettänyt, on myöskin 
tahtonut, että heitä kunnioitettaisiin hänen sijaisinaan; hän on niinikään 
pidättänyt yksinomaan itselleen oikeuden arvostella heidän toimiaan; hä- 
nen tahtonsa on, että jokainen, joka on alamaiseksi syntynyt, totelkoon 
ilman mitäkään epäröimistä», sanoo Ludvig XIV itse. Kuuluisa piispa 
Bossuet, joka Ludvig XIV:nnen aikana kuvaili kuningasvallan luonnetta, 
sanoo muun muassa: »Jumala on todellinen kuningas, hän asettaa ku- 
ninkaat ikäänkuin ministerelkseen ja hallitsee kansoja heidän kauttaan.» 
»Puhuminen kuningasta vastaan on yhtä suuri rikos kuin Jumalan pilk- 
kaaminen». Tällaisen opin perustuksella Ludvig XIV katsoi itsellänsä 
olevan oikeuden Jiallita Ranskaa oman mielihalunsa mukaan; alamaisten 
omaisuutta hän saattoi käyttää, jos tahtoi, heidän persoonansa olivat hä- 
nen vallassaan, hän sai vangita ja vapauttaa heitä mielensä mukaan; 
mutta ei siinä kyllin, vaan heidän omaatuntoansakin ja uskonnollista 
käsitystänsä oli hänen oikeus ohjata; sanalla sanoen, kuningas oli päänä 
ja sieluna valtiossa; koko valtio oli sulautunut häneen, ja hänen mieli- 
vallastaan kaikki riippui. Sen vuoksi Ludvig XIV saattoikin sanoa: 
»valtio olen minä» {FJ^tat, &est moi). 



216 YLEINEN HISTORIA. 

Hallitsijan vdvollisuus taas oli huolehtia alamaistensa parasta. 
»Meidän tulee pitää silmällä alamaistemme etua ennen omaamme», sanoo 
hän; »ainoastaan heidän hyödykseen täytyy meidän antaa lakimääräyk- 
siä; ja sitä valtaa, joka meillä on heidän ylitsensä, tulee meidän käyttää 
ainoastaan tehokkaammin työskennelläksemme heidän onnekseen.» Lud- 
vig ei milloinkaan huvitustensa huumeessa unohtanutkaan työtä, vaan 
hän käytti 6 — 7 tuntia joka päivä hallitustoimiin. Hänen seuraajansa 
sitävastoin unohtivat tositoimet ja loisto jäi kuninkuuden ainoaksi tunnus- 
merkiksi. — Richelieu'n järjestämä hallituskoneisto pysytettiin Ludvig 
XIV:nnen aikana; valtioneuvosto, johon kuningas kutsuu prinssejä, par- 
lamentin jäseniä tai muita virkamiehiä, on hallituksen keskusta, jonka 
kautta kaikki asiat kulkevat. Se taas jakaantuu eri toimistoihin. Minis- 
terit, joita on kuusi, kuningas valitsee tavallisesti kolmannesta säädystä; 
samoin intendentit, jotka maakunnissa hoitavat hallintoa. 

Ludvig XIV ei tyytynyt yksinomaan rajattomaan valtaan, vaan sen 
täytyi myöskin ulkonaisesti näyttäytyä. Koska kuningas oli Jumalan 
sijainen maan päällä', täytyi hänenkin majesteettinsa joka päivä tulla 
näkyviin; hän vaati itselleen aina kunnioitusta tai oikeammin palvele- 
mista. Versailles oli kuninkaan palvelemisen paikkana. Tänne vähän 
matkan päähän Pariisista oli Ludvig XIV siirtynyt asumaan, sillä Pariisi, 
jossa oli ollut monellaisia meteleitä, ei häntä miellyttänyt Kuninkaan komea 
palatsi avaroine saleineen ja lukemattomine muine huoneineen kohosi 
täällä entisen metsän paikalla. Ranskan kuuluisimmat arkkitehdit, raken- 
nusmestarit, kuvanveistäjät ja maalarit olivat sitä kilpaa luomassa. Puu- 
tarhan sen ympärille muodosti Le Notre sen ajan hienoon tapaan; luon- 
non luomaan kauneuteen ei tyydytty, vaan ihmiskäden täytyi kaikkialla 
tulla sille avuksi; valmistettiin suoria käytäviä ja luolia, kaivettiin lam- 
pia, rakennettiin sxuhkukaivoja vettä viskaamaan, ja kuvapatsaita pysty- 
tettiin vielä lisäksi tätä keinotekoisuutta somistamaan. Itse puutkin saivat 
toisen muodon, sillä niitä muodostettiin tasaisiksi seiniksi tahi leikattiin 
ympyriäisiksi palloiksi tai jonkun eläimen muotoisiksi Kuninkaan palat- 
sin ympärille kohosi suuri joukko prinssien ja ylimysten rakennuksia, 
jotka sinne olivat kuningasta seuranneet, sillä kaikki mitä loistavaa ja 
komeata oli tahtoi Ludvig XIV VersaiUes^iin kerätä. Aateiismiehet, jotka 
vielä R]ehelieu'n ja Mazarinin aikana olivat vehkeilleet kuningasvaltaa 
vastaan, jättivät maaseuduilla olevat linnansa ja kartanonsa sekä siirtyivät 
tänne. Ylimyskunta muodosti ikäänkuin papiston, joka tarvittiin kunin- 
kaan palvelemisessa. Kuninkaan armosta kaikki riippui ja hänen epä- 



LUDVIG XIVINNEN HALLITUS RANSKASSA. 217 

suosionsa taas tuotti onnettomuuden. »Ruhtinaan katse yksinomaan*, 
kirjoittaa La Bruyfire, >tuottaa hoTimiehelle onnen*. 

Kaikki tuossa kuninkaan palvelemisessa käypi m&irSttyjen sääntö- 
jen mukaan, joista ei saa poiketa. Aamusta alkaen iltamyöbft&n sati pyö- 
rii hovin el&mS faänen ympfirilliläb. Aamulla kello kahdeksalta, kun 



Adtlltpirhi. (Pukukura, ndilpllmit cKa W86.) 

kamaripalvelija on käynyt hänet herättämässä, saapuu hänen luokseen 
faovimi^ä, joukko toisensa perästä, häntä palvellakseen; hänen pukeu- 
tuessaan, pestessään, hänen partaansa ajeltaessa ja peruukkia päähän 
pantaissa oli niitä hänen ympärillään. Paidan hänelle saapi antaa arvok- 
kain prinsseistä, kamaripalv^jat pitävät faioista sitä päätie pantaissa. 
Jokaisella ylhäisellä virkamiehellä näet on oma kunniatoimensa ; yksi 
kurottaa miekan, toinen peruukin, kolmas kravatin j. n. e. Määrättyjä 



218 YLEINEN HISTORIA. 

sfiSntöjfi noudatetaan hänen messuun mennessfiin ja sy5des8fiän, joUoin 
ylhäiset herrat tarjoilevat mokia, hauen ollessaan metsästysretkilia ja 
matkoilla seki makuulle mennessfifin. Kuninkaan makuuhuone oo pyhä 
paikka; ylhfiisimmät naisetkin oaottavat suurta kusnioitusta mennessSftD 
hSoen vuoteensa ohitse. Noin 4000 henkilöä kuului yksiDomaan kunin- 
kaan hoviin, mutta sen lisäksi oli kuningattarella, kruununperillisellä eli 
daufinilla, vieläpä hänen puolisollaan omat hovinsa suurine palvelija- 
Joukkoineen. Eikä Versailles ollut ainoa kuninkaanlinna, vaan niitä oli 



useita muita, joissa hovi joskus oleskeli. Aatelisto jäljitteli saman- 
tapaista elämää; se kulutti elämänsä loistoon ja työttömyyteen, tehden 
siten itsensä maalle hyödyttömäksi ja herättäen vätuteUen muiden sääty- 
jen vihaa vastaansa. 

Hovinsa tahtoi Ludvig XIV tehdä myöskia Ranskan neromiesten 
pääpaikaksi, kutsuen sinne etevimmfit kirjailijat. Tarkoitus oli, että beUn 
käyttäisivät voimiaan kuninkaan ylistykseksi. Pierre Corneille ja Jean 
Racine kirjoittivat murhenäytelmiä; hovia varten sepitti kuuluisa pila- 
näytelmien kirjoittaja Moliire (Jean Baptiste Poquelinj komediansa, 
mutta niiden arvo ei ole vieläkään hävinnyt, sUlä niitä on myöhemminkin 
näytelty ja käännetty muihinkin kieliin; >PorvBri aatelismiehenä», >LDuk>- 



LUDVIG XIVINNBN HALLITUS RANSKASSA. 219 

sairas, »Saituri» ovat muiden muassa Moli^ren kirjoittamia. Kaunis muoto, 
sujuva Meli ja säännöllinen runomitta vaadittiin etupäässä tämän ajan 
kirjailijoilta; ne olivat ikäänkuin sopusuhteessa tavoissa ja elämässä vallit- 
sevan siron ulkomuodon kanssa. Suuri puhuja ja myöskin kirjailijana 
tunnettu on äskenmainittu piispa Bosatiet, Satuja kirjoitti La Fontaine, 
joka ei kuitenkaan hovissa elänyt. Piispa Fin^lon oli daufinin opetta- 
jakin; mutta kun hän rohkeni esitellä mielipiteitä, jotka eivät soveltuneet 
itsevaltiuteen, joutui hän epäsuosioon ja hänen täytyi sen vuoksi lähteä 
hovista. Kuuluisassa teoksessaan Täl^maquessa, jonka aihe on otettu 
vanhasta ajasta — kertomus liittyy Odyssevs^in poikaan — hän kuvai- 
lee tasavaltaa ihanteellisena hallitusmuotona, jonka vuoksi sitä on pidet- 
tävä jonkinlaisena moitekirjoituksena Ludvig XIV:nnen itsevaltiutta vas- 
taan. Monet etevät taiteilijat olivat myöskin kohottamassa Ludvig 
XIVmnen aikakauden loistoa. Nerokas arkkitehti oli Manaard, joka 
suunnitteli piirustukset Versailles'iin ja Trianon'in kuninkaanlinnoihin 
ynnä moneen muuhun suuremmoiseen rakennukseen. Eri osien välillä 
vallitseva sopusuhtaisuus, mikä tässä rakennustavassa on vallitsemassa, 
tekee nuo rakennukset mahtavan ja majesteetillisen näköisiksi, mutta 
samassa yksitoikkoisiksi ja raskaiksi. Kuvanveistäjistä on mainittava 
Pierre Puget, joka tavottelee renessanssin aikuisia italialaisia mestareja. 
Kuuluisin maalari oli Le Brun, joka mahtavilla ja kauniilla maalauk- 
sillaan koristeli Versaillesin linnaa. Kaikki käyttivät kykyänsä kunin- 
kuuden loistoa ja mahtavuutta kohottaakseen, samoinkuin keski-ajaii tai- 
tdijat kirkkojen rakentamiseen ja somistamiseen. Keski-ajan taide oli 
Jumalan kunniata varten; Ludvig XIVuinen aikana se keskittyi hoviin, 
ja sen tarkoituksena oli kuninkaan kaikkivaltaisuuden ilmaiseminen ja 
ylistäminen. 

Tuon loistavan kuninkuuden ylläpitämiseksi tarvittiin suuria raha- 
summia; esim. Yersailles^in kuninkaanlinnan on laskettu maksaneen 250 
miljoonaa markkaa; useita miljoonia tarvittiin vuosittain hovivirkamiesten 
palkkaamiseen, taiteilijoiden ja kirjailijoiden eläkkeiden maksamiseen sekä 
huveihin, ja sotalaitos sekä pitkälliset sodat nielivät myöhemmin ääret- 
tömiä summia. Mutta Ranskan suuruus Ludvig XIVinnen aikana on 
huomattavissa myöskin sen aineellisessa rikkaudessa. Ja Ranskan kohoa- 
minen niin suureen varallisuuteen en luettava hänen sisäasiain minis- 
terinsä Jean Baptiste Colberfin ansioksi. Tavaton työkyky, selvät 
periaatteet, joiden mukaan hän toimi, rakkaus kansaan, jolle hän tahtoi 
saada verojenhuojennusta, mutta ennen kaikkea rajaton uskollisuus 
kuningasta kohtaan, olivat tämän miehen ominaisuudet »Täytyy säästää 



220 TLEIKEN HISTORIA. 

viisi penniä tarpeettomissa kohdissa», kirjoittaa hän kerran kuninkaalle 
»mutta panna miljoonia menemään, kun on kysymjs Teidän kunnias- 
tanna» Valtion raha-asiat tarvitsivatldn parannusta, sillä Sullyn jälkeen 
ne olivat käyneet yhä huonommiksi; tulot eivät riittäneet menoihin, ja 
veroja kootessa käytettiin taas kaikellaista petosta. Verojen kokoaminen 
oli näet annettu vuokramiehille, niinkuin ennen Rooman valtakunnassa 
oli tapana ollut, mutta seuraus tästä järjestelmästä oli, että suurin osa 
veroista jäi heille; esim. v. 1661 olivat verot noin 85 miljoonaa, joista 
tuskin 30 miljoonaa tuli valtiorahastoon; mutta vuotuiset menot nousivat 
60:neen miljoonaan, joten vajaus oli 30 milj. Valtiovelka oli 430 mil- 
joonaa, josta korkoja oli suorittaminen. Golbert saattoi menot ja tulot 
oikeaan tasapainoon ja sai toimenpiteillään verot karttumaan niin, että 
ne tuottivat hänen kuollessaan v. 1683 112 miljoonaa, joista välittäjille 
ja kokoojille jäi ainoastaan 23 milj., mutta 89 tuli valtiolle. Golbert 
huojensi kuitenkin varsinaisen veron (la taille) suuruutta, joka melkein 
yksinomaan oli porvarien ja talonpoikien suoritettava; mutta hän pani 
järjestyksen ja ankaran valvonnan toimeen sekä lisäsi välillisiä veroja, 
varsinkin ylellisyystavaroista, tupakasta, viinistä, korteista j. n. e., jotka 
tulivat varakkaiden suoritettaviksi. Ennen kaikkea hän edisti maansa 
elinkeinoja, tehden kansan kykeneväksi maksamaan veronsa. 

Colbertin kansallistaloudellinen katsantotapa, joka oli yleinen Euro- 
pasaa 17:nnellä ja 18:nnella vuosisadalla, oli samanluontoinen kuin Ludvig 
XIV:nnen valtiollinen, sillä hallituksella oli elinkeinojen järjestämisessäkin 
oleva rajaton määräämisvalta ; vapaus oli kokonaan tuntematon. Maan- 
viljelystä koetettiin edistää antamalla monellaisia määräyksiä; niinpä Gol- 
bert käski talonpoikia soita kuivamaan; hän kielsi takavarikkoon otta- 
masta työkaluja verorästeistä; hän julkaisi metsänhoitoa ja vesi-oikeutta 
koskevia määräyksiä; hevosrotua hän koetti parantaa tuottamalla Afri- 
kasta ja Tanskasta toisenrotuisia y. m. Hän koetti pitää viljan hinnan 
halpana työtätekevän väestön hyväksi, mutta viljaa hän ei sallinut va- 
paasti kaupiteltavan eikä vietävän maakunnasta toiseen, koska yleisen 
käsityksen mukaan siitä muka johtuisi puutetta ja nälänhätää. 

Suurenmiassa määrässä kuin maanviljelystä Golbert kuitenkin suosi 
kauppaa ja teollisuutta, sillä näistä elinkeinoista etupäässä tuli rahaa 
valtakuntaan, ja tämän ajan kansallistaloudellisen, n. k. merkantiilisen, 
käsityskannan mukaan oli raha rikkauden tunnusmerkki, jonka vuoksi 
sitä oli mikäli mahdollista maassa pidettävä ja muista maista lisää 
hankittava. Oman maan teollisuus oli sen vuoksi kehitettävä niin, ettei 
ulkomailta tarvitsisi tuoda tavaroita, ja päinvastoin koetettava viedä omia 



LUDVIG SIV:NNEN HALLITCS RAM8KA88A. 221 

tuotteita, jotta rabaa sen kautta tulisi maahan. Frane Itsen ja Henrik 
IV:nnen aikana oli Ranskan teoUisuus pälBsyt alullensa, mutta rieli 
nytkin kutsuttiin ulkomailta taitavia työntekijöitä, ja valtio auttoi tehdas- 
yrityksifi raha-avuilla. Colbert toimitti 17 juhlapäivää poistetuksi työ- 
päiviä lisStSkseen ; hSn tahtoi oilDtkään vähentää munkkien lukua ja 



Cafttrt. (pk. «• Ck>np«l|Ma MkMU Kkty TMlilp«rTM.) 

lisätä työmiesten kieltämällä ketäkftän ennen 25 vuoden ikää luostariin 
menemästä. Eaikellaisia teollisuustuotteita alkoikin entistä suuremmassa 
määrässä ilmestyä markkinoille, ja Ranskan teollisuus, jonka tuotteet mei- 
dän aikanamme leviävät laajalti muihin maihin, pääsi Colbertin toimesta 
tähän vauhtiin. Verkakankaiden valmistusta harrastettiin monissa kaupun- 
geissa; rauta- ja teräsaseita valmistettiin Grenoblessa ja S:t Etiennessä; 
siUddteoUisuuden pääpaikka oU Lyon, joka vieläkiD on sUtfi tunnettu. 
YlelUsyystavaroita, joita ennen oli taota Milanosta, Oenuasta tai Flanderin 



222 YLEINEN HISTORIA. 

kaupungeista, valmistettiin nyt Ranskassa; niinpft ennen 6L\ Flanderista 
tuotu hienoja seinäverhojay mutta y. 1662 Yalmisti jo noin 800 työmiestä 
kuuluisia gobelin-tapetteja, joita levisi muidenkin valtioiden hoveihin; 
suuret maalarit, niinkuin yllämainittu Le Brun, johtivat tätä työtä, val- 
mistelen monellaisia malleja, joiden mukaan niitä kudottiin. 

Kaikki työntekijät olivat järjestetyt ammattikuntiin, joiden tuli nou- 
dattaa pienimpiin yksityiskohtiin meneviä määräyksiä. Eeski-ajaUa olemme 
jo tavanneet ammattilaitoksen, eikä Colbertkaan sitä hyljännyt, sillä hän- 
kin piti kelvollisen teollisuuden aikaansaamiseksi tuollaista tarkkaa hol- 
hoamista tarpeellisena. Ammattisäännöt määräsivät tarkoin kunkin tuot- 
teen valmistustavan, mitä aineksia saatiin käyttää j. n. e., samoin kuin 
rangaistukset, jotka kohtasivat rikkojaa. 

Kaupassa oli valtion holhonta yhtäläinen, sillä ainoastaan sen anta- 
mien oikeuksien nojalla erityiset yhtiöt saivat käydä kauppaa; niinpä 
Itä-Intian kauppaseura sai yksinomaan käydä laivoillaan Itä-Intiassa, 
Pohjoismaiden komppaniia Pohjoismaissa j. n. e.; muista maista tuotuja 
tavaroita ei suvaittu, ja korkeat suojelustullit niitä estivätkin maahan 
tulemasta. Mutta omassa teollisuudessa tarvittavat raaka-aineet olivat 
hankittavat muista maanosista, jonka vuoksi tarvittiin siirtomaita ja 
kauppakonttooreja; Canada ja Louisiana Pohjois-Amerikassa, jälkimmäinen 
Missisippi-joen alajuoksun ympärillä, olivat tähän aikaan Ranskan omia, 
muutamia AntiUein saaria se niinikään omisti; Senegal Afrikan länsiosissa 
oli myöskin sen siirtomaa, Intiassa sillä oli suuri joukko kauppapaik- 
koja, vieläpä Välimeren itäosissakin. Ranska oli Oolberfin toimesta saa- 
vuttanut tärkeän aseman maailman kaupassa Englannin ja Hollannin 
rinnalla, ja oli näitä mahtavampikin. Sotalaivasto kasvoi samassa suh- 
teessa: V. 1661 oli siinä vaan 30 laivaa, mutta 1683 176, ja meri- 
miesten lukumäärä oli samana vuonna 77,852, mutta v. 1670 ainoas- 
taan 36,000. 

Colbert järjesti täten kaupan ja teollisuuden yksinvallan periaatteiden 
mukaan ; Louvois, Ludvig XIVmnen toinen etevä ministeri, järjesti sota- 
laitoksen saman katsantokannan mukaan entistä vankemmaksi ja täy- 
dellisemmäksi. 

30- vuotisessa sodassa olemme nähneet taistellun pääasiallisesti palkka- 
soturijoukoilla; päälliköt olivat, niinkuin Louvois sanoi, »ihmiskauppiaita, 
sotamiesten urakoitsijoita». Louvois muodosti sotaväen kansallisem maksi, 
vaikkei hän tehnyt sotapalvelusta pakolliseksi kansalaisvelvollisuudeksi, 
mikä vasta meidän vuosisadallamme on yleisen asevelvollisuuden muodossa 
tapahtunut. Sotilastoimi oli vieläkin vapaaehtoista, ja sotamiehet 



r 



224 YLEINEN HIflTORIA. 

pestaamalla, mutta ne otettiin oman maan miehistS. Pestaaja, joka ta- 
valliaesti oli vanha sotamies, kierteli maakunniBsa, varsinkin nurkkina- 
paikoiila, ja oleskeli kapakoissa, joissa hän nuorille miehille kuvaili sotilas- 
dfimän Yiehfltykaift Ja hjrviS oloja, joissa he saisivat elflfi. TSten saatiin 
vSkea kokoon; varsinkin köyhät talonpojat mielellään rupesivat sotamie- 



TmuM, (VuUplhrMj 

htksi, sillä elanto oli ainakin silloin taattu. Sotamiehet jaettiin komppa* 
niioihin ja rykmeutteihin, jotka saivat samallaisen pavun eli univormun, 
jota ei ennen oltu käytetty; piipyssyt olivat pSäaseena, ja pajunetti tuli 
niihin lisBksi, jota vastoin keihäät jäivät käytännöstä. Sotamiehet alkoi- 
vat niinikään asua yhdessä, s. o. kasarmielämä sai allninsa. Ratsujoukko 
ja tykldvSestS järjestettiin myöskin entistä paremmalle kannalle; niin- 
ikään asetettiin erityinen sotainsinöörikunta, jonka toimena oli johtaa ja 



LUDviQ xit:nnen hallitus ranskassa. 225 

järjestää piiritysföitä. Vaiiban oli tämän varsinainen muodostaja, ja itse 
hän rakennutti Ranskan rajoille Doin 60 lujaa linnoitusta, joista mainitta- 
koon Lille, Dnnkerqne ja Sarreloule. Tämä koillispuolella oleva linnoitus- 
sarja varsinkin tuli lujaksi ja teld vihollisen maahantunkeutumisen mel- 
kein mahdottomaksi. 

Upseerinpaikkoja armeijassa myytiin, niinkuin muitakin virkoja, van- 
han tavan mukaan; kapteenin virka jalkaväessä esim. maksoi noin 80,000 
markkaa, mutta samallainen paikka ratsuväessä maksoi 100,000; ainoas- 



■ottea. (LiMg XIV «tiu nriun Satuta vulIrsUtaUD.) 



taan korkeimmat upseerit, kenraalit ja kenraaliluutnantit, kuningas mfiärSsI. 
Hallituksensa alkupuolella oli Ludvig XIV:nnellä Europan etevimmät 
kenraalit; Gond^ ja Turenne olivat jo 30-vuotisen sodan aikana saavut- 
taneet suuren maineen; Luxemburgin herttua oli heidän jälkeensä etevin, 
ja viimeisessä Ludvig XIV:nnen sodassa Vendömen herttua ja Villars. 
Sotajoukot olivat lukumäfirSnsS puolesta entisiä paljon suuremmat; 40,000 
— 50,000 miestä oli 30-vuotisessa sodassa tavallinen lukumäärä armei- 
jassa, mutta Ludvig XIV käytti ensimmäisessä sodassaan, jota käytiin 
Belgiassa, 125,000 miestä, Hollannin sodassa 180,000 ja Pfaltzin sodassa 
300,000 sekä Espanjan perintösodassa 450,000 miestä. Mutta tämä 
rasitti jo liiaksi maata. 
Tleinen biBtoria II. - IS. 



226 YLEINEN HISTORIA. 

Kaikilla aloilla näyttäytyy Ranskan mahtavuus ja suuruus Ludvig 
XrV:nnen oman hallituksen alkuaikoina, ja kaikki tuo mahti on keskitetty 
kuninkaaseen; hänen tahtonsa on ainoa laki, hän asettaa virkamiehet, 
valtion verot on hänen käytettävinään, suuri sotalaitos on hänen palve* 
luksessaan, kirjallisen elämän suunnankin hän määrää. Eikä tuo mahta- 
vuus rajoitu yksinomaan Ranskaan, vaan se säteilee sieltä yli koko Europan. 
Versaillesin hovi on valtiollisen elämän keskusta, ranskankieli tulee käy- 
täntöön hallitusten keskinäisessä kirjevaihdossa ja valtiollisissa keskuste- 
luissa; latina sitä vastoin joutuu syrjään. Ranskalainen kirjallisuus 
leviää yli Europan, sillä sitä pidetään paraimpana, hienot tavat ja muodit 
niinikään; Versailles'in hovielämää ja tapoja aljetaan jäljitellä muissa 
hoveissa sen mukaan kuin varat sallivat, ja samoin itsevaltiuskin Rans- 
kan hallituksen tapaan kehittyy niissä. Sanalla sanoen, koko Europa 
saapi ranskalaisen leiman; kotimaisuus ja kansallisuus joutuvat sen rin- 
nalla halveksituiksi ja syrjäytetyiksi. 



XVIII. 
Stuartien aika Englannissa. 

Englannin kuningas ei pääse itsevaltiaaksi. >- Stuartien mielipiteet hallitsijan val- 
lasta. — Kuninkaan ja parlamentin välisen taistelun luonne. — Jaakko Iisen hal- 
litus, Buckinghamin herttua. — Kaarle I hyväksyy »oikeuksien pyynnön >». — Hän 
hallitsee ilman parlamenttia, Straffordin kreivi. — Laivavero. — Vastarinta. — 
Kapina alkaa Skottlannissa. — Pitkä parlamentti. — Strafford tuomitaan kuolemaan. 

— Sisällinen sota. — Kavaljeerit ja keropäät. — Olliver Cromwell. — Parlamentin 
sotajoukko pääsee voitolle. — Sotajoukko ja parlamentti riitaantuvat. — Kaarle I:sen 
kuolemantuomio. — Tasavalta. — Irlanti ja Skottlanti kukistetaan. — Cromwell 
hajoittaa pitkän parlamentin. — Englannin mahtavuus Cromwellin aikana. — Ankara 
hallitus. — Stuartit pääsevät jälleen hallitukseen. — Kaarle II:sen kehno hallitus. 

— IVighs ja Tories. — Kaarle tekee myönnytyksiä, test-sääntÖ ja haimxs-corjrns-sääntö. 

— Jaakko II:sen mielivaltaisuus. — Mainio vallankumous. — DeeJaration of righis. 

Samaan aikaan kuin , Ranskan kuninkaan valta kehittyy rajatto- 
maksi, on Englannissakin ankara taistelu kuningasvallan ja kansan- 
vapauden välillä, edellinen kun pyrkii kansalta riistämään kaikki sen 
vanhat oikeudet. Mutta yksinvaltiaaksi ei Englannin kuningas pääse, 



STUARTIEN AIKA ENGLANNISSA. 227 

pSinTaetointämän taistelun kautta, joka kestäfi melbein halki koko 17:niien 
Tuosisadaa, EDglaonin vapaa haUitusmuoto vakaantuu. 

Olemme nfthneet (ks. luk. XI), että Tudorin suvun hallitsijat johtivat 
Englannin hallitusta jotenkin mielivaltaiseBti ; Henrik VIII:nnen kirkko- 
reformit sekS Elisabetin sSätfimSt ankarat lainmfiSrfiykset sen kylliksi 
osottavat Mutta kun Stuartien suku v. 1603 Elisabetin kuoltua piSsee 



hallitsemaan, tapahtuu muutos. Sen ensimmäinen kuningas Jaakko I 
{1603 — 1625) väittelee ja kirjoittaa kuninkaan jumalalliselta oikeudesta 
ja koettaa, Eamoin kuin Ludvig XIV myfihemmin, hänkin raamatun poh- 
jalla todistaa mielipiteitään, välttäen rajattoman hallitsijan vallan Jumalan 
säätämäksi. Jumala suosii muka ennen muita valtiomuotoja perinnöllistä 
kuninkuutta; kaikkivaltias, jonka sijainen maan päällä kuningas on, on 
asettanut hänet lakien yläpuolelle, josta johtuu, että hln saapi antaa 
määräyksiä ja rangaista alamaisiaan minkään parlamentin mielipiteitä 
kuulematta ja olematta tarkoin sidottu lainmääräy käistäkään. Stuartin 



228 TLEINEN HISTORIA. 

sukuun kuuluvat kuninkaat tahtoivat vakaumuksensa perustuksella olla 
itsevaltiaita, mutta he eivät osanneet sellaisina esiintyä; heillä ei oUut 
kylliksi kykyä, voimaa ja mahtia, eivätkä he saattaneet suurilla toimilla 
saavuttaa kansan suosiota, niinkuin Elisabet ennen heitä. Elisabet oli 
tositeossa itsevaltias opinkappaleita valtansa perustukseksi esiintuomatta, 
Stuartit taas muodostivat opin, mutta eivät saattaneet sitä tosioloihin 
sovittaa. Heiltä puuttui sitä paitsi rahaa voidakseen vapaasti toimia, 
heillä ei ollut vakinaista sotajoukkoa asemansa tukena, ja vihdoin puut- 
tui tärkein kaikista, nimittäin yleinen mielipide kansassa, joka Ranskassa 
oli Richelieun harrastuksia ja toimia kannattanut. 

Sillä taistelulla, joka nyt alkaa, on sekä uskonnollinen että valtiollinen 
luonne, sillä uskonto ja politiikka takertuvat täälläkin läheisesti toisiinsa. 
Suuri osa Englannin kansasta ei ollut tyytyväinen Elisabetin järjestämään 
episkopaaliseen kirkkoon, vaan se tahtoi kehittää uskonpuhdistusta pitem- 
mälle. Puritaanien lukumäärä, jotka paitsi opinkappaleissa ankarien tapo- 
jensa ja periaatteittensa puolesta erosivat episkopaalisen kirkon mahtavasta 
papistosta, lisääntyi lisääntymistään; he puolustivat niinikään kansan- 
valtaista kirkoUishaUintoa monarkisen ja aristokratisen valtiokirkon sijaan. 
Mutta kirkon alalta johtuivat kansanvaltaiset mielipiteet myöskin valtiolli- 
selle ja kohdistuivat Stuartien itsevaltaista hallitustapaa vastaan. Puri- 
taanein käsitystapa joutui siis ristiriitaan sekä kuningasvallan että valtio- 
kirkon kanssa. 

Parlamentin alahuoneessa vastarinta ennen pitkää ilmaantui. Se 
saattoi nyt entistä pontevammin esiintyä, koska sen jäsenet olivat varalli- 
suutensa ja sivistyksensä puolesta etevämmät kuin 15:nnen ja 16:nnen 
vuosisadan edustajat; Englannissa oli näet Tudorien, ja varsinkin Elisa- 
betin aikana, tapahtunut suuri yhteiskunnallinen mullistus porvarissäädyn 
ja pienempien maanomistajien eduksi, jotka juuri olivat alahuoneessa 
edustettuina; elpynyt kauppa ja teollisuus oli tuottanut heille suuria rik- 
kauksia, ja samaan aikaan oli myöskin melkoinen osa maatiluksia joutunut 
alemmalle aatelistolle. 

Jaakko I, joka oli ylpeä siitä, että hän oli ensimmäinen koko Suur- 
Britannian kuningas, tahtoi heti hallitukseen päästyään ruveta järjestä- 
mään oloja kaikissa maissaan samantapaisiksi Episkopaalista kirkkoa 
hän suosi, koska se jätti hänelle ylimmän johdon, ja tahtoi Skottlanninkin 
kirkon siksi muuttaa; katolisetkaan eivät hänestä olleet niin vastenmielisiä 
kuin puritaanit, nämät kun tahtoivat koko hierarkisen järjestelmän hävittää. 
Jaakko I sanoikin täydellä syyllä: »Ellei piispoja, ei kuningastakaan». 
Kun heitä vainottiin, alkoivat he siirtyä Atlantinmeren yli Pohjois-Ameri- 



STUARTIEN AIKA ENGLANNISSA. 229 

kaan. Mutta katoliiaiselkiny jotka olivat toivoneet Maria Stuartin pojan 
kautta koituvan itselleen suuremman vapauden, tekivät salaliiton v. 1605, 
aikoen räjähyttää sekä parlamentin että kuninkaan ilmaan. Oli näet 
asetettu parlamenttitalon alle suuri ruutimiina, joka oli sytytettävä sil- 
loin kuin kuningas perheineen olisi parlamentin istunnossa. Muuan 
katolilainen sai kuitenkin ennakolta nimettömässä kirjeessä tiedon aikeesta 
ja ilmoitti sen ministerille; asiaa tutkittaessa saatiin salaliittolaiset ilmi 
ja heidät tuomittiin kuolemaan. 

Vihaa Jaakkoa kohtaan herätti sekin, että hänellä oli suosittuja 
ministerejä, joille hän jätti vallan, sillä Englannissa ei sitä suvaittu, niin- 
kuin Ranskassa. Mainittavin näistä on Buckinghamin herttua, joka 
kahden vuoden kuluessa sai kuninkaalta arvoja ja virkoja toisen toisensa 
jälkeen sekä samassa suuria tuloja, joita hän omavaltaisesti vielä kartutti 

Kaarle Lsen aikana (1625 — 1649) kuninkaan ja parlamentin väli- 
nen suhde tuli entistä kireämmäksi. Tällä kuninkaalla oli kyllä monta 
hyvää ominaisuutta; hänen käytöksensä oli miellyttävä, hänen elämänsä 
nuhteeton, ja hän oli täsmällinen toimissaan, mutta korkeat ajatukset ase- 
mastaan esiintyivät hänessä samoin kuin Jaakko I:ssä. Sitäpaitsi hän oli 
epäluotettava ja petollinen, sillä suuria lupauksia hän kyllä oli aina valmis 
antamaan, mutta niiden täyttämisestä hän ei lukua pitänyt. Buddnghamin 
herttuan hän pysytti ministerinä, mikä heti herätti kansassa pahaa mieltä. 

Alussa Kaarle I koetti saada parlamenttia taipumaan vaatimuksiinsa, 
mutta nuot yritykset eivät onnistuneet. Ensimmäinen parlamentti, minkä 
hän kutsui kokoon, heti osotti epäluuloaan sen kautta, että se myönsi 
tullitulot kuninkaan käytettäviksi ainoastaan yhdeksi vuodeksi, vaikka 
tapana oli myöntää ne koko hallituskaudeksi. Suuttuneena kuningas 
hajoitti parlamentin. Y. 1626 hän kutsui sen toisen kerran kokoon, 
py3rtäen uusia veroja; mutta parlamentti toi esiin valituksia ja nosti 
syytöksen Buckinghamia vastaan, jonka vuoksi kuningas hajoitti sen 
taaskin. Kolmas parlamentti v. 1628 esiintyi yhtä jyrkästi. Kaarle suos- 
tui nyt myönnytyksiin; hän näet hyväksyi n. s. »oikeuksien pyynnön» 
(petiiion of rights), jota joskus on sanottu Englannin toiseksi magna 
ehartaksi. Siinä vahvistettiin Englannin kansan valtiolliset oikeudet: 
mielivaltainen vangitseminen kiellettiin, ja verojen myöntäminen tunnus- 
tettiin yksinomaan parlamentin oikeudeksi. Yleinen mielipide näytti tämän 
johdosta taipuvan kuninkaan puolelle; kelloja soitettiin ja ilotulituksia 
poltettiin. Mutta pian aljettiin taas epäillä, kuninkaan aikeita; parlament- 
tikin päätti toimittaa laajan valituskirjan, jonka pääponsi oli syytös Buc- 
kinghamia vastaan, hän kun muka oli koko pahan alkuna. Kuningas 



230 TLEIMEN HläTORIA. 

hajoitti sen vuoksi taas eduskuiman; mutta jo samana vuoana 1628 erfis 
kiihkoisa mies, John Felton, pisti tikarilla tuon vihatun ministerlD kuo- 
liaaksi, oUeu vakuutettuna siitfi, että hän teki hyvän työn koko maalle. 
Felton tuomittua kuolemaan, ja kostoksi kuningas vieia vangitutti kiib- 
keimmfit parlamentin ]'&senistfi. 



Kurii I. (Vui Djakln kuIiui.) 

Nyt Kaarle asettui toiselle kannalle; hän päätti hallita ilman parla- 
menttia ja hävittää juuria myöten Englannin vapauden. Ministereiksi 
hän otti Canterburyn arkkipiispan Laudin sekä erään TuomoB Went- 
viorthin, jonka hän korotti Straffordin kreiviksi. Tämfi mies oli v, 
1628 ollut laatimassa »oikeuksien pyyntöä», mutta kunnianhimo saattoi 
lifiuet luopumaan entisistä mielipiteistään. Tähän aikaan Richelieu mno- 



STUARTIEN AIKA ENOLANNI88A. 231 

dosti Ranskan kuninkaanvallan rajattomaksi ja Straffordin kreivi kuvitteli 
TOivanea saada iteeUeen saman aseman Englannissa. Mutta Ranskan 
kehitye oli vuosisatoja kulkenut Itsevaltiuteen päin ; se oli siellä kansalli- 
Den suunta, jonka vuoksi esteet olivat verraten helpot tyÖntfiS eyrjftftn, 
eikä Ranskassa ollut vankkaa yleistä mielipidettä sitä vastassa, niinkuin 
Englannissa. Ranskan säStykokouksilla ei, niinkuin olemme nähneet, 



mM. (Vu Drukln nukun KM) *uklpllrT«l.) 

ollut sellaista voimaa, kuin Englannin parlamentilla, sillä ensin maini- 
tuissa olivat ainoastaan keskenään eripuraiset sfiätyluokat edustettuina, 
mutta Englannin eduskunnassa oli koko kansa, ja siihen perustui seu 
voima, jota eivät ministerit eivätkä kuninkaat voineet kukistaa. 

Yksitoista vuotta kesti tuota mielivaltaista hallitusta; veroja otettiin 
lailliaista muodoistakaan välittämättä, ja sellaisia henkilöitä, jotka tekivät 
vastarintaa, tuomittiin suuriin sakkoihin tai vangittiin. Kaarle tahto! 



232 YLEINEN HISTORIA. 

saada tuomioistuimetkin mielivaltansa välikappaleiksi, ja varsinkin kuu- 
luisa »tähtikamari» sekä korkea kommissiooni, jonka puheenjohtajana 
Laud oli, lausuivat tuomionsa kuninkaan tahdon mukaisesti lainmääräyk- 
sistä huolimatta. Kuningas oli muun muassa määrännyt otettavaksi n. s. 
» laiva veron » ; rantaseutujen asukkaat olivat entisinä aikoina suorittaneet 
sitä sotaa varten Tanskalaisia vastaan, mutta nyt aljettiin sitä vaatia 
rauhan aikana ja koko maasta. Eräs yleiseen tunnettu ja kansan suo- 
sima maanviljelijä Hampden kieltäytyi sitä maksamasta, koska se oli 
laiton; sen johdosta syntyi oikeudenkäynti, joka kesti pitkän aikaa, mutta 
Hampden lopullisesti tuomittiin vankeuteen ja hänen omaisuutensa otet- 
tiin takavarikkoon. Ankarilla rangaistuksilla ja suunnattomiin sakkoihin 
tuomitsemalla hallitus myöskin koetti tukahuttaa sen menettelyä moittivaa 
ja vapaainieliseen suuntaan käypää kirjallisuutta, ja vihdoin säädettiin, 
etteivät kirjapainojen isännät saaneet laskea julkisuuteen mitäkään kir- 
jallista tuotetta, ellei Laud itse tai hänen määräämänsä tarkastajat olleet 
niitä hyväksyneet. Kauhealla tavalla vainottiin niinikään eriuskolaisia; 
niinpä eräs tohtori Leighton tuomittiin julkaisemansa kirjasen johdosta 
häpeäpaaluun, jossa häntä ruoskittiin ja häneltä leikattiin korvat, minkä 
jälkeen pyöveli lävisti hänen nenänsä ja poltti tulisella raudalla merkin 
hänen ruumiiseensa. Mutta vastarinta ei loppunut. »Teidän kaikkien 
vapautenne puolesta», sanoi eräs Prynne häpeäpaalun ääressä seisoes- 
saan, »me olemme uhranneet omamme; pitäkää tästä hyvin vaaria, se 
on minun kehotukseni, pysykää lujina, olkaa uskolliset Jumalalle ja maal- 
lenne, muuten joudutte itse ja lapsenne ikuiseen orjuuteen.» Puritaanien 
luku karttui^ niinkuin kristittyjen luku vainojen aikana; mutta tuhansia 
jo siirtyi Amerikaan epätoivoisina vapaudesta. Kun siirtolaisten luku- 
määrä kävi yhä suuremmaksi, kielsi kuningas maasta muuttamisen. 
Kiellon ilmaantuessa oli Thames-joella 8 laivaa valmiina lähtemään, joista 
yhdessä oli myöhemmin kuuluisa Cromvell. Hän totteli kieltoa, mutta 
useimmat lähtivät valtameren poikki 

Yleinen mieliala Englannin kansassa kiihtyi yhä vihamielisemmäksi 
Kaarle I:stä vastaan, mutta Skottlannissa viha ensin puhkesi ilmituleen. 
Laud oli näet alkanut muuttaa Skottlannin presbyteristä kirkkoa episko- 
paaliseksi; sinne asetettiin uusia piispoja, ja jumalanpalvelus järjestettiin 
niinikään episkopaalisen kirkon menojen mukaan. Mutta kun Edinburgin 
kirkossa tuomioprovasti loistavassa puvussaan alkoi toimittaa jumalan- 
palvelusta, syntyi siellä tavaton meteli; niinpä eräs akka viskasi jakka- 
ransa hänen päähänsä, ja kirkosta palatessaan viskattiin pitkin matkaa 
lokaa hänen päällensä. Eräs kirkonkokous julisti vastanimitetyt piispat 



STUARTIEN AIKA ENGLANNISSA. 283 

virkansa menettäneiksi ja episkopaalisen kirkon menot poistetuiksi. Ku- 
ningas vaatii Skottlantilaisia taipumaan käskyjänsä noudattamaan; he 
eivät tottele, vaan muodostavat Covenant-nimiaen liiton, joka uskonpuh- 
distuksen aikana oM ollut voimassa. Vuoristosta alkaa kokoontua miehiä 
»Kristuksen kruunun ja Govenantin» puolesta taistelemaan; he hyökkää- 
vät Englantiin. Näin sisällinen sota alkaa v. 1640, ja ennen pitkää suuri 
osa Englanninkin kansasta on kuningastaan vastaan taistelemassa. 

Voidakseen hankkia sotajoukon Skottlantilaisia vastaan, tarvitsi 
Kaarle I rahoja; mutta ilman parlamentin suostumusta hän d voinut 
niitä millään tavalla saada. Sen vuoksi hän oli pakotettu kutsumaan se 
kokoon. Multa tämä ei suostunut veroja antamaan, vaan laati valitus- 
kirjoja ja vaati kuningasta turvaamaan kansan vanhoja oikeuksia, jonka 
vuoksi Kaarle kolmen viikon perästä hajoitti sen. Mutta vielä samana 
vuonna hän uudelleen kutsui edustajat kokoon. Tämä oli n. k. »pitkä 
parlamentti», joka yhtä mittaa oli koossa v:teen 1653. Tuskin oli sekään 
joutunut kokoontumaan, ennenkuin se ryhtyi taistelemaan oikeuksiensa 
puolesta; mutta se meni vaatimuksissaan liian pitkälle, niinkuin on taval- 
lista tällaisina aikoina, jolloin mielet ovat kiihtyneet; se ei tyytynyt yksin 
niihin oikeuksiin, jotka sille kuuluivat, vaan se riisti itselleen koko val- 
lan. Verojen määräämisen ja niiden kokoamisenkin se tahtoi itselleen, 
lainojen ottaminen oli oleva sen oikeutena; kaikki väliaikaiset tuomio- 
istuimet se päätti lakkauttaa, ja vastedes tulisi parlamentin kokoontua 
joka kolmas vuosi. Suuri enemmistö alahuoneessa oli puritaaneja, jotka 
sekä uskonnollisen että valtiollisen katsantokantansa vuoksi vihasivat 
koko vallitsevaa hallitusjärjestelmää; rohkeat miehet, sellaiset kuin jo 
ennen mainittu Hampden, Pym ja Haslerig y. m. ahdistivat pelkää^ 
mättä kuninkaan ministerejä ja itse kuningastakin. Straffordin kreiviä 
vastaan, joka 11 vuoden aikana oli ollut tuon mielivaltaisen hallituksen 
johtajana, alahuone ensiksi kääntyi, ja hänet vaadittiin vastaamaan toi- 
minnastaan. Seitsemäntoista päivää Strafford yksin puolusti itseänsä 
kolmeatoista syyttäjää vastaan, jotka toinen toisensa jäljestä esiintyivät; 
hän ajoi asiaansa rohkeudella, kaunopuheisuudella ja taidolla sekä osotti 
sellaista mielenylevyyttä, että se on saattanut hänen edelliset toimensa 
melkein unohduksiin. Useat häntä vastaan tehdyistä syytöksistä olivat 
perättömiä ja ainoastaan vihan herättämiä; tuomarit osottivat kohtuutto- 
muutta häntä kohtaan, hänelle kun esim. ei myönnetty muuta kuin kolme 
päivää aikaa todistajien kutsumiseen, vaikka suurin osa niistä oli Irlan- 
nissa. Ylähuone vapautti hänet, mutta alahuone julisti tämän »suuren 
luopion» lakien ulkopuolelle. Kuningas olisi voinut vielä hänen henkensä 



234 TLEINEM HISTORIA. 

pelastaa kieltfiytymSlli tuomiota vabTiBtamasta ; mutta hän uhrasi uskolli- 
sen ministerinsfi liansaK lepyttfiäkseen. >Älliaa luottako pS&miehiin ja 
ihmislapsiin, silla eivät he mitfiän voi>, sopersi Strafford tuomion kuul- 
tuaan, kohottaen kätensä taivasta kohden. HSn mestattiin v. 1641. Laud 
pantiin vankeuteen samaan aikaan kuiu Strafford ja tuomittiin kuolemaan 
neljä vuotta myöhemmin. 

Strafford'in tuomio oli ensimmäinen näytös tässä vallankumouk- 
sessa, joka myöfaranmin vei kuninkaan ja kuninkuudenkin mukanaan. 
Parlamentti ei näet taipunnt vieläkään Kaarle I^sen eeityksiä hyväksy- 



Strtflvdin tu«R[«n IsUftui «41 pu-liRtntliM. (VHklpirrrof.) 

mään, vaan laati pitkän valituskirjan, jossa lueteltiin kaikki kansaa koh- 
taan tapahtuneet vääryydet hänen hallituksensa alusta alkaen; se käytti 
niinikään voitokasta asemaansa vaatiakseen yhä uusia oikeuksia, joihin 
kuningas oU pakotettu suostumaan; muun muassa se sai haltuunsa val- 
takunnan tärkeimmät linnoitukset. Mutta kun alahuone vaati vielä itsel- 
leen oikeuden järjestää jonkinlaisen kansallisen sotajoukon, jonka upseerit 
se nimittäisi, ei hän enää katsonut voivansa myöntyä. Hän koetti nyt 
väkivaltaa, tullen sotamiesten kanssa parlamentin alahuoneeseen vangit- 
semaan pahimpia vastustajiaan; mutta «linnut olivat lentäneet pois», 
niinkuin Kaarle sanoi, sillä saman päivän aamulla nuo viisi jäsentä, 



STUARTIEN AIKA ENGLANNISSA. 235 

jotka piti vangittaman, olivat saaneet aikeesta tietSä ja jääneet tulematta 
istuntoon. Kuningas sitä vastoin menetti lopunkin suosiostaan ja arvos- 
taaui sillä tämän kautta hän oli loukannut parlamentin pyhyyttä. Sovinto 
oli nyt mahdoton. Kuningas lähti Lontoosta pohjoisosaan maata kootak- 
seen joukkoja, sillä aseilla oli asia ratkaistava. 

Englannin kansa jakaantui nyt kahteen puolueeseen. Suuri osa 
aatelistoa ja valtiokirkon tunnustajat liittyivät kuninkaaseen. Tämän puo- 
lueen jäseniä, joita etupäässä oli maan pohjois- ja länsiosassa, kutsuttiin 
kavaljeereiksi. Parlamentin joukkoihin taas kerääntyi puritaaneja Lon- 
toon porvaristosta ynnä Itä-, Etelä- ja Keski-Englannin kreivikunnista. 
Näitä kutsuttiin keropäiksi, koska puritaaneilla oli lyhyeksi leikattu tukka. 
Mutta ennen pitkää ilmaantui parlamentin puolueessa kaksi eri suuntaa, 
jotka alkuaan erosivat toisistaan vaan uskonnon asioissa, mutta myöhem- 
min myöskin valtiollisissa. Puritaanitkin tahtoivat hävittää anglikaanisen 
kirkon hierarkisen järjestelmän ja jättää sen hallinnon valittujen edus- 
miesten käsiin, mutta valtiolliselle alalle he eivät tahtoneet ulotuttaa näitä 
kansanvaltaisia mielipiteitä; radikaalinen independenttien lahkokunta taas 
tahtoi hävittää kirkon yhdyshallinnon, koska se muka jo oli orjuutta; 
kunkin seurakunnan tuli olla toisestaan riippumaton; suurempi vapaus 
ja yhdenvertaisuus oli vallitseva ihmisten kesken; papin ja maallikon 
välillä ei pitänyt olla erotusta; kaikki omantunnon pakko oli poistettava; 
kuninkaan yliherruutta he eivät pitäneet oikeana kirkossa eikä valtiossa- 
kaan, vaan tasavalta, missä tasa-arvoiset kansalaiset hallitsisivat, oli aikaan- 
saatava. Tämän suunnan miehet pääsivät voitolle parlamentin sotajou- 
kossa etevien ja innokkaiden johtajainsa kautta; Ludlow, Vane, Haslerig 
olivat näitä miehiä, mutta muita suuremmaksi kohosi Olliwer Cromtvell, 
joka ennen pitkää pääsi koko maan asioita johtamaan. 

Cromwellin elämänvaiheet osottavat, mitenkä nerokas ja tarmokas 
mies, syntyperästään huolimatta, levottomina aikoina saattaa kohota koko 
aikakautensa oloja johtamaan; hänen toimensa ja vaiheensa ovat saman- 
tapaiset kuin Napoleon Bonaparten Ranskassa puolitoista vuosisataa myö- 
hemmin. Koko ajan uskonnollinen kiihko ja vallankumoukselliset har- 
rastukset olivat Cromwellissa ikäänkuin personoittuna. Nuoruudessaan 
hän oli Cambridgen yliopistossa ollessaan viettänyt vallatonta ja kevyt- 
mielistä elämää, mutta kääntymykseen tultuaan hän kohdisti koko voi- 
makkaan henkensä uskonnon asioihin, ja pian hän omisti ankarimman 
katsantotavan, mikä Calvinin kirkossa oli muodostunut. Independenttien 
tapaan hän piti ahkerasti raamatunselityksiä ja rukoili uskonveljiensä 
kanssa; hänen puheensa oli salaperäistä, syvällistä, mutta samassa ystä- 



236 YLEINEN HISTORIA. 

vallista, innokasta ja vakuuttavaa; pyhän asiansa eteen hän oli valmis 
uhraamaan kaikki maalliset edut ja ainoastaan Jumalan kunniaksi hän 
tahtoi toimia. Hänen luonteessaan oli lujuutta ja ankaruutta; hänellä oli 
selvä käsityskyky ja tarkka silmä, ja hän oli nopea toimissaan. Cromwell 
oli ollut maanviljelijänä 21-vuotiaasta asti; mutta rauhaton ja kiihkeä aika 
ei saattanut jättää tällaista miestä yleisiin asioihin tempaamatta. Y. 1628 
ja 1640 hän oli parlamentin alahuoneen jäsenenä, kuitenkaan suurempaa 
huomiota herättämättä; vasta 48-vuotiaana hän alkaneessa sisällisessä 
sodassa saavutti mainetta. 

CrGmwell kokosi v. 1642 kotiseuduillaan valiojoukon pienistä maan- 
omistajista, liittyäkseen niiden kanssa parlamentin joukkoon. Uskonnollinen 
innostus oli hänen sotamiestensä keskuudessa elähyttävänä voimana; 
Jumalan tahtoa, se oli heidän vakaumuksensa, he vaan täyttivät. Raa- 
matunlauseita oli aina heidän puheessaan punottuna, virsien veisuuta 
kuului heidän leiristään ja rukouksistaan he saivat voimaa ja intoa. 
Tämän joukon elämä oli räikeä vastakohta sen ajan sotilaselämälle, jonka 
tunnusmerkkinä oli juominen, kiroileminen, peluu, ryöstäminen ja kaikel- 
lainen muu raakuus. Urhoollisuudellaan ja jäykkyydellään he salvat 
rautakylMen nimen, ja heidän ansiostaan parlamentin joukko, joka alussa 
oli ollut tappiolla, alkoi saada voittoja; niinpä se v. 1644 sai suuren 
voiton kuninkaan joukoista Maratonmoorin luona, ja seuraavana vuonna 
tuhottiin kuninkaan armeija kokonaan Nasebyn tappelussa. Mutta tämän 
johdosta parlamentin armeija joutui kokonaan independenttien haltuun, 
ja Cromwell tuli sen ylipäälliköksi; se taas saattoi parlamentin, jossa 
puritaanit olivat voitolla, ja sen palveluksessa olevan sotajoukon toisiansa 
vastaan. Parlamentti, joka alkoi peljätä sotajoukon mahtia, käski hajoit- 
taa osan siitä, koska sota muka nyt oli loppunut. Sotamiehissä tämä 
määräys herätti pahaa mieltä, ja lähetettiin alahuoneeseen peruutuspyyn- 
töjä, jotka olivat melkein käskyn muotoisia; mutta se ei luopunut vaati- 
muksestaan. Silloin Cromwell armeijansa avulla ottaa koko vallan käsiinsä. 
Kuninkaan kohtalon hän jo määräsi 

Nasebyn tappelun jäljestä Kaarle I näki taistelun Englannissa toi- 
vottomaksi, jonka vuoksi hän pakeni Skottlantilaisten turviin, toivoen 
heiltä saavansa apua, he kun olivat hänen varsinaisia maamiehiänsä. 
Mutta he vangitsevat kuninkaansa ja tekevät kauppatavaran hänestä, jät- 
täen hänet Englannin parlamentille 400,000:sta punnasta. Parlamentin 
enemmistö aikoi kuitenkin ruveta keskusteluihin Kaarlen kanssa, mutta 
Cromwell ja hänen johdossaan oleva armeija tahtoi päästä sekä kunin- 
kaasta että kuninkuudesta. »Kuningas9, sanoi Cromwell julkisesti paria- 



STUARTIEN AIKA ENGLANNISSA. 237 

mentissa, »on kj^llfi SlykSs ja lahjakas mies, mutta niin viekas ja petol- 
Unen, ettei Iifineen saata Luottaa. > Saadakseen parlamentin taipumaan 
tahtonsa mukaan, täytyi hänen ensin »puhdistaa» sotajoukkonsa avulla 
alahuone; sen kuninkuutta suosivat jäsenet vangittiin, ja ainoastaan 80 
independenttiS jäi jäljelle pitkään parlamenttiin, jota aen jälkeen kutsutaan 



ihäntäparlamenttksi*. Eräs tuomioistuin, jossa oli Cromvellin hengen- 
heimolaisia, asetettiin vanutun Kaarlen asiaa tutkimaan. HSntä syytettiin 
tyrannisesta hallituksesta sekä petoksesta valtiota ja kansaa kohtaan. 
Nasebyn tappelun jälkeen oli näet löydetty kirjeitä, joista kSvi ilmi, ettei 
h&n ollut aikonut parlamentille antamiaan lupauksia pitää ja että hän 
toivoi Irlantilaisilta apua taistelussaan Englantilaisia vastaan; häntä 



238 YLEINEN HISTORIA. 

sanottiin tämän johdosta koko kansakunnan viholliseksi ja murhamieheksi. 
Kuningas osotti rohkeutta ja kylmäverisyyttä puolustaessaan itseänsä, 
väittäen, ettei tuomioistuin ollut oikeutettu häntä tuomitsemaan. Tuomio- 
istuin taas vetosi siihen, että se oli kansan, kaiken oikeuden alkulähteen, 
valtuuttama ja lausui kuolemantuomion. Miehuullisesti Kaarle astui 
mestauslavalle. »Jumala varjelkoon minua valittamasta!» sanoi hän; 
»väärän tuomion, jonka Straffordin suhteen sallin toimeenpantavan, on 
nyt toinen väärä tuomio kostanut.» V. 1649 Helmikuun 9 p:nä katkaisi 
pyövelin kirves Kaarle I:sen pään. — Tällaiseen lopputulokseen johtivat 
Englannissa Stuartien itsevaltaiset harrastukset; kansan tuomitsemana 
kuningas menetti henkensä; mutta Ranskan kansa heittäytyi kuninkaansa 
mielivaltaan, ja vasta puolitoista vuosisataa myöhemmin se vei tuomiolle 
kuninkaansa ja toimitti saman uhrin. 

Kuninkaan mestaus teki myöskin kuningasvallasta lopun, sillä inde- 
pendit julistivat nyt Englannin tasavallaksi. Parlamentin ylähuone hajoi- 
tettiin, mutta alahuone sekä sen rinnalle asetettu 40-miehinen neuvos- 
kunta, jolla oli oleva toimivalta, hallitsivat Englantia. Kansan suvereni- 
Buudelle oli tasavalta perustettu, mutta olojen pakosta se pian muuttui 
Crom Weilin yksinvallaksi. 

Englannissa ei paljon vastustusta ilmaantunut tasavaltaa vastaan, 
mutta katoliset Irlantilaiset tahtoivat irtaantua Englannin yhteydestä 
sekä paavin suojeluksessa muodostaa eri valtion; eräs paavi Innocentius 
X:nnen legaatti rupesi tätä asiata ajamaan. Skottlantilaiset taas katuivat 
kuninkaansa häpeällistä myyntiä ja olisivat tahtoneet saada hänet takai- 
sin; ja nyt kun he kuulivat, että hän oli mestattu, ilmestyi jo ennes- 
tään kuuluisa Montrosen kreivi Skottlantiin taistelemaan Kaarle I:sen 
pojan Kaarlen puolesta, joka saapui Hollannista sinne. Cromwell lähti 
ensin Irlantiin, voitti Irlantilaisten joukot ja koetti suurimmalla julmuudella 
kukistaa väestön vastarinnan ; linnoitusten koko varusjoukkoja surmattiin ; 
kerran tuhatkunta henkeä, jotka olivat kirkkoon paenneet, saivat yhfaikaa 
surmansa; sotamiehiä, rauhallisia asukkaita, vieläpä naisiakin tapettiin 
ilman erotusta. Äkkiarvaamatta hän kesken veritöitään sai käskyn läh- 
teä Skottlantiin ; hän voitti siellä kuningasmielisten joukot Dunbarin luona 
sekä seuraavana vuonna 1651 Kaarle II:sen, joka oli uskaltanut hyökätä 
Englantiin. Nyt oli koko Suur-Britanniassa vastustus masennettu. 

Tuo tasavaltainen hallitus, joka kuningasvallan kumoamisen jälkeen 
johti Englannin asioita, ei kuitenkaan voinut olla pitkällinen. Sotaväen 
avulla oli vallankumous tapahtunut ja sotajoukolle tai oikeammin sen 
päällikölle koko valta ennen pitkää siirtyi. Samoin kuin Ranskan tasa- 



STUARTIEN AIKA ENGLANNISSA. 239 

valta hukkui Napoleonin sotilasvaltaan, niin hävisi Englannin tasavalta 
Cromwellin yksinvaltaan. Englantilaiset rupesivat kyllästymään epävar- 
maan tilaan, juoniin ja vehkeilyihin, mitkä tuossa monipäisessä tasavalta- 
laishallituksessa olivat tavallisia, ja tahdottiin lujempaa valtiomuotoa, 
jonka kautta jälleen saataisiin turvallisuus ja järjestys. »Häntäparlamentti» 
oli voimaton, mutta sen jäsenet tahtoivat kuitenkin pysyä asemassaan 
säätämällä vaalilain, jonka mukaan he saisivat olla seuraavassakin par- 
lamentissa, vaikka he jo 13 vuotta olivat olleet edustajina. Cromwellin 
huomautukset eivät auttaneet, jonka vuoksi hän päätti äkkiarvaamatta 
tehdä lopun koko kokouksesta. Huhtikuun 20 p. v. 1653, jolloin piti 
tästä asiasta päätettämän, hän saapuu parlamenttiin, asettuu tavalliselle 
paikalleen, kuuntelee jonkun aikaa keskustelua, mutta rupeaa äänestyk- 
seen aljettaissa puhumaan, ensin esiintyen suopeasti, mutta kiihtyen kiih- 
tymistään ja lausuu lopuksi suoraan, mikä tarkoitus hänellä oli. »Te 
ette muodosta enää mitään parlamenttia. Jumala ei tahdo Teitä», sanoo 
hän, ja kun vastaväitteitä alkaa kuulua, kääntyy hän erikseen eri jäsen- 
ten puoleen polkien aina jalkaansa lattiaan; »sinä olet juomari», sanoo 
hän eräälle Wentwortille, jonka samassa etehisestä tulleet sotamiehet, 
merkin saatuaan, tempasevat paikaltaan ja vievät ulos; »sinä olet avio- 
liitonrikkoja», sanoo hän toiselle, »sinä teeskentelijä», huutaa hän kolman- 
nelle, »viekää, viekää kaikki». Kun huone oli tyhjä, otti hän asiapaperit 
ja sulki mennessään ovet. »Huoneita vuokrattavana» kirjoitettiin illalla 
sen seinään. Siten loppui pitkä parlamentti. 

Cromwell kutsui sitte uuden parlamentin, ilmoittaen tekevänsä sen 
»Pyhän Hengen nimessä». Nimet sellaiset kuin Älä-Itke Billings, Pysy- 
lujana-korkeudessa Stringer, Ylistä-Jumalaa Barebone, osottavat millaisia 
jäseniä tässä n. s. Barebonen eli pyhimysten parlamentissa oli. Siinä 
oli ainoastaan kiihkoisia puritaaneja, jotka kuluttivat aikaa pitkissä, toi- 
sinaan koko päivän kestävissä hartaudenharjoituksissa. Cromwell huo- 
masi piankin sellaisten miesten olevan kykenemättömiä valtion asioista 
käsittelemään, jonka vuoksi hän hajoitti senkin samana vuonna. Muu- 
tamista upseereista, lakimiehistä ja maistraattien jäsenistä muodostunut 
neuvoskunta tarjosi nyt Cromwellille (Joulukuussa v. 1653) protektorin 
nimen ja arvon, jonka nojassa hän saisi hallita Britannian kolmea valta- 
kuntaa. Valta oli kuninkaan, vieläpä laajempikin — hänellä kun oli 
suuri ja uskollinen sotajoukko turvanaan — vaikka nimitys oli toinen. 
Cromwell tahtoi kuitenkin pysyttää kansalla sen valtiolliset oikeudet, jonka 
vuoksi hän kutsui parlamentin kokoon (1654); mutta hän hajoitti sen- 
kin, koska se asettui vastustavalle kannalle, ja hallitsi sen jälkeen kaksi 



240 TLEINEK HISTORIA. 

vuotta ilman parlamenttia, kutsuen kuitenkin jälleen v. 1657 uuden 
eduskunnan. 

Cromwellin hallitusaika protektorina kesti vaan viisi vuotta, mutta 
se oli loistava aika Englannille. Stuartien aikana oli Englanti ollut voi- 
maton ottamaan osaa Europan yleisiin asioihin, mutta Cromwellin joh- 
dossa se taas, kuten Elisabetin aikana, esiintyi mahtavana. Hollannin 
suurta kauppaherruutta supistettiin julkaisemalla jo v. 1651 n. s. pur- 
jehdussääntö, jonka mukaan vieraat laivat eivät saaneet tuoda Englantiin 
siirtomaiden tavaroita, vaan ainoastaan oman maansa tuotteita. Hollanti- 
laiset, jotka olivat olleet »merten rahtimiehiä», menettivät tämän kautta 
Englannista saamansa suuret tulot, jonka vuoksi he julistivat sodan; 
mutta Englannin laivasto merisankari Blaken johdossa voitti heidät ja 
purjehdussääntö jäi voimaan. Välimerellä oli Englannin laivoja suojele- 
massa kristikuntaa Barbareskieii ryöstöiltä; Mazarinin kanssa hän teki 
liiton Espanjaa vastaan, jolta otettiin Jamaika Länsi-Intian saaristossa; 
Tanska, Sweitsi ja Hansakaupungit pyrkivät hänen ystävyyteensä; paa- 
via hän pelotti, että muka Englannin kanoonat jyrisisivät S:t Angelon 
linnassa, ellei hän myöntäisi protestanteille uskonvapautta. Englannista 
oli yhfäkkiä tullut maailman pelottavin valta. 

CromwelliUa oli kuitenkin paljon vastustajia ja vihamiehiä, jotka 
vainosivat hänen henkeänsä; kuningasmieliset ja hurjimmat uskonkiih- 
koilijat eivät milloinkaan tahtoneet alistua hänen hallitukseensa. Hän 
osasi kyllä tehdä tyhjiksi kaikki vehkeet ja salaliitot, joita suunniteltiin häntä 
vastaan; mutta hän muuttui niiden johdosta yhä epäluuloisemmaksi, ja 
hänen hallituksensa tuli vuosi vuodelta yhä ankarammaksi sotilasvallaksi. 
Koko maa jaettiin 13:neen sotilashallintopiiriin, joissa kussakin oli ken- 
raalimajuri sotilasosastoineen valvontaa pitämässä ; kaupunkien pää- 
kaduilla kulki aina sotamiehiä järjestystä varten. Tämä jo teki elämän 
kolkoksi ja raskaaksi; mutta sitä paitsi useanlaiset huvitukset, niinkuin 
kilpa-ajot ja näytelmät olivat kielletyt, koska niitä vallitsevan uskonnolli- 
sen käsitystavan mukaan pidettiin syntinä. Eriuskolaisia kohtaan Crom- 
well kuitenkin oli jotenkin suvaitsevainen, antaen Juutalaisillekin jonkin- 
laisia oikeuksia. Suhde Skottlantiin alkoi parantua, mutta Irlannissa 
oli yhtämittaa mitä kauhein hirmuvalta. Kun Cromwell v. 1650 sieltä 
lähti, jätti hän sinne hallitsemaan vävynsä Iretonin, jonka kuoleman jäl- 
keen Ludlow sai korkeimman vallan. Ylimyksiä tuomittiin joukottain 
kuolemaan ja mestattiin; 40,000 upseeria ja sotamiestä ajettiin maan- 
pakoon; heidän vaimonsa ja lapsensa vietiin Amerikaan; maa otettiin 
asukkailta pois ja annettiin Englantilaisille. Irlantilaisten kärsimykset. 



STUARTIEN AIKA ENGLANNISSA. 241 

jotka Elisabetin ' aikana jo olivat saaneet alkunsa, tulivat Cromwellin 
aikana suuremmiksi, eikä Englannin hallitus ole vielä meidän päivinäm- 
mekään saanut niitä sovitetuiksi. 

Y. 1657 kokoontunut parlamentti, joka oli Cromwellille suosiollinen, 
tarjosi hänelle perinnöllisen kuninkuuden; mutta hän kieltäytyi ottamasta 
sitä vastaan. »En tahdo», sanoi hän, »Jerikon muureja uudestaan raken- 
taa.» Hän arveli ehkä, että hänen velvollisuutensa Jumalaa ja kansaa 
kohtaan vaati sen hylkäämistä, mutta hän pelkäsi myöskin pahoittavansa 
sotamiestensä mieltä, jos hän sen ottaisi, ja hänen tyttärensä kerrotaan 
niinikään kieltäneen häntä kuninkaaksi rupeamasta. Cromwell oli saanut 
oikeuden itse määrätä seuraajansa, mutta tuo ajatus, että hänen kuole- 
mansa olisi hänen työstään tekevä lopun, suretti häntä viimeisinä aikoina. 
Kun hän kuoli v. 1658, tuli kyllä hänen poikansa Rie?iard protektoriksi, 
»niinkuin ainakin Walesin prinssi astuu valtaistuimelle kuninkaan kuol- 
tua». Mutta hän oli heikko ja huomasi itsekin olevansa kykenemätön 
hallitsijaksi, jonka vuoksi hän muutamien kuukausien jälkeen luopui val- 
lasta. Ei ollut ketään Cromwellin sotilaista, joka olisi rohjennut asettua 
hänen paikalleen; yleinen mielipide oli sitä paitsi sotilasvaltaa vastaan, 
sillä se oli ollut liian painostava. Ei siis ollut muuta keinoa Iniin palata 
entiseen hallitukseen; kenraali Monk, joka oli ollut Skottlannissa pääl- 
likkönä, tuli Englantiin ja pakotti kokoonkutsutun parlamentin tarjoamaan 
Kaarle ILselle Englannin kuningaskruunun. Hän saapuikin Englantiin 
V. 1660 ja tuli kansan riemuitessa Lontooseen. 

Tämä Stuartien toinen aikakausi, mikä nyt alkaa, oli edellisen kal- 
tainen; kuninkailla oli samat itsevaltaiset harrastukset kuin heidän esi- 
isiUään, ja siitä johtuu jälleen riita parlamentin kanssa, sama heikko ja 
arvoton, ulkopolitiikka, joka alensi Englannin valtiollista arvoa. Tätä 
kestää 28 vuotta; mutta silloin syntyy toinen vallankumous, jonka kautta 
he ikuisiksi ajoiksi menettävät Englannin kuninkuuden. 

Kaarle II tahtoi vaan huvihalunsa ja nautinnonhimonsa tyydyttämi- 
seksi käyttää kuninkuutta, jonka hän oli saanut. Kun hän parlamentilta 
ei saanut tarpeeksi rahoja, otti hän niitä Ludvig XIYmneltä, asettuen kor- 
vaukseksi siitä politiikassaan Ranskan puolelle; hän myi sille Mnkirchenin 
kaupungin, jonka Cromwell oli hankkinut; sama ystävyys Ludvig XIV:nnen 
kanssa vaikutti senkin, että hän osotti yhä enemmän suvaitsevaisuutta 
katolilaisia kohtaan. Hollannin kanssa hän alotti sodan, mutta siitä koi- 
tui vaan tappioita Englannille. Kaikessa siis Cromwellin loistavan ajan 
vastakohtaa. Ministereinä hän, niinkuin edelliset Stuartit, käytti itseval- 
tiuden kätyreitä, joista varsinkin n. s. Cabal-ministeristö on saanut pahan 
Yleinen historia II. — 16. 



242 TLEIMEN HISTORIA. 

maioeen. Nimitys johtuu sen viiden eteTimmln jSeeneD nimien alkulcir- 
jaimietB (Olifford, Ärlington, Buektngham, ABhtey, I.auderdale). 

Yleinen mielipide maassa tuli yhä vihamielisemmSksi tSlle jär]estel- 
mSlle, joka uhkasi perikatoa Englannin sekä valtiolliBelle että uskonnolli- 
Belle vapaudelle; parlamentissa lisääntyi lisäantymistSän vastuBtuspuolu^ 



Kitrit II ritulB. (Peltr SlmiMiB vaiklpllrm.) 

jota tähän aikaan aljettiin kutsua whigien nimellä, nimitys, jota alkuaan 
käytettiin Skottlannin rosvoista. Whigit ajoivat samoja mielipiteitä kuin 
keropBSt Kaarle I:sen aikana. Heidän kantansa on kansanvaltainen; 
korkein valta, sanovat he, kuuluu alkuansa kansalle, joka on vallan alku- 
lähde; hallitsijan valta perustuu siihen, että kansa on jättänyt sen hänen 
käytettäväkseen, mutta sillä ehdolla, että hän noudattaa määrättyjä väU- 
puheita eli lakeja; jos hallitsija ei täytäkään näitä sopimuksia, vaan 
rikkoo maan lakeja, on kansalla oikeus ryhtyä sellaista vastustamaan; 



STUARTIEN AIKA ENGLANNISSA. 243 

se saapi ottaa Tallan itselleen, jolle se oikeastaan kuuluukin. Tory- 
puolue taas, joka nimitys alkuaan merkitsee Irlannin rosvoja, johtaa 
hallitsijan vallan Jumalasta; kansalla ei ole muka oikeutta ryhtyS hallit- 
sijaa loukkaamaan, vaikka tfimS laittomastikin valtaansa kfiyttäisi; ala- 
maisten tulee kfirsiX ja olla sittenkin hallitsijalle kuuliaisia. TämI oli 
entisten kavaljeerien k&sityskanta. Edellinen nSistS puolueista sai voiton 
toisensa perästä. Kaarle II julkaisi indulgenssi-aäännön, jolla hän kato- 
lisuuden hyväksi kielsi eriuskolaisia vainoamasta; mutta parlamentti 



PIM Kuria 1i:i*n knJi». (ViiklplirrM TMrr»irtl'ii nuliukitn muVun.) 

pakotti hänet v. 1673 hyväksymään;" /es/-sää7inön, joka kielsi katolilai- 
silta sekä muilta, jotka eivät kuuluneet anglikaaniseen kirkkoon, pääsyn 
valtionvirkoihin sekä oikeuden olla parlamentin jäseninä. (Tämä laki 
kumottiin vasta v. 1829.) Tämän johdosta kuninkaan veli, Yorkin 
herttaa Jaakko, joka oli katoliseen uskoon kääntynyt, oli pakotettu 
luopumaan suur-amiraalin virasta. Kaarle koetti hajoittamalla parla- 
mentin ja kuuluttamalla uudet vaalit saada itselleen myCntyvSisempSä 
eduskuntaa; mutta vastustus vaan lisääntyi; v. 1679 täytyi kuninkaan 
hyvSksyä habeas-corpua-sääniö, joka kielsi mielivaltaisen vangitsemisen, 
ja määräsi, että tuomarien piti tutkia syytetyn asiaa 24 tunnin kuluessa 



244 YLEINEN HISTORIA. 

vangitseqiisen jälkeen. Tämän kautta parlamentti tahtoi estää sellaista 
mielivaltaista menettelyä, jota Kaarle I oli yrittänyt ja joka Ranskassa 
näihin aikoihin oli varsin tavallista n. s. lettres de caehefien nojalla. 
(Es. luk. XXVI.) — Ulkopolitiikassakin parlamentti pakotti kuningasta 
taipumaan tahtonsa mukaan; hänen täytyi luopua Ludvig XlVrnnen 
liitosta sekä tehdä rauha Hollannin kanssa; tahtoivatpa whigit jättää 
perintöoikeudenkin Kaarle II:sen äpäräpojalle Monmouth'in herttualle, syr- 
jäyttämällä Yorkin herttuan, mutta vastapuolue sai tämän estetyksi, ja 
V. 1685 Kaarle II:sen kuoltua katolinen Yorkin herttua nousi Englannin 
valtaistuimelle. 

J(wkko II menetteli lempiaatteitaan ajaessaan paljon varomattomam- 
min kuin veljensä; itsevaltius ja katolisuus oli kaikilla keinoilla saatava 
Englantiin juurrutetuksi, niinkuin samaan aikaan tapahtui Ranskassa. 
Itse hän oli jo kauan aikaa ollut katolilainen; katolista jumalanpalvelusta 
vietettiin suurella loistolla ja komeudella kuninkaan hovissa, joka muu- 
tenkin oli Yersailles'in hovin kaltainen ; hän osotti erinomaista suosiota paa- 
vin lähettiläälle ja julkaisi uuden indulgenssi-säännön katolilaisten eduksi; 
virkoihin, varsinkin armeijaan, otettiin niitä joukottain. Seitsemän valtio- 
kirkon piispaa, jotka kieltäytyivät hyväksymästä kuninkaan toimia, van- 
gittiin; mutta tuomioistuin vapautti heidät koko kansan riemuksi. Jaakko 
saattoi kuitenkin alamaistensa joukossa löytää kätyreitä, jotka asettuivat 
hänen mielivaltansa palvelukseen, mikä tuli yhä ankarammaksi, varsinkin 
sen jälkeen kuin hän oli voittanut äsken mainitun Monmouth'in herttuan. 
Tämä rupesi näet kapinan johtajaksi, sai puoluelaisia Englannissa, ja 
samaan aikaan piti Skottlantilaistenkin ryhtyä aseisiin. Monmouth kui- 
tenkin voitettiin ja menetti henkensäkin ; mutta sen johdosta aljettiin pitkin 
koko maata vainota kuninkaan vastustajia; översti Kirke ja ylituomari 
Jeffreys, kuuluisimmat Jaakko II: sen tyranniuden välikappaleista, kulki- 
vat kreivikunnasta toiseen oikeutta pitämässä, tuomiten vasten kaikkia 
laillisia menoja ihmisiä hengeltä tai Länsi-Intiaan vietäviksi; rikkaiden 
omaisuus otettiin kuninkaan rahastoon. Jeffreys sai palkinnoksi uskolli- 
sesta toimestaan kanslerin paikan. 

Tätä hurjaa hallitusta Jaakko II:sen ystävätkin katselivat epäilevin 
silmin; sekä Ludvig XIV että paavi Innocentius XI varoittivat häntä 
liiallisella innolla pilaamasta hyvää asiaa; »hänet pitäisi julistaa pannaan», 
sanoi eräs kardinaali, »sillä hän hävittää sen vähän katolisuudesta mitä 
Englannissa on». Englannissa kasvoikin tyytymättömyys kasvamistaan; 
whigit olivat jo kauan olleet keskusteluissa kuninkaan vävyn, Hollan- 
nin maaherran Wilhelm Illmnen Oranialaisen, kanssa, ja ennen pitkää 



BTDARTIEM AIKA ENQLANNIS8A. 245 

kuningssmidiiien tory-puoluekin vieraantui hlnestS. Sorto kKvl tämänkin 
mideeti liiaUisekBi, kun ei oikeutta en99 ollut saataviBSa, vaan puoIueelliBia 
tuomioita langetettiin; ylimykset pelk&BivSt katolisuuden palauttamista 
enemmSn kuin valtiollista sortoa, eiUS luostareja hSvitettaissa aaamansa 
maaomaisuudet he sen kautta jfilleen menettäisivät; anglikaaninen papisto 
taas pelkäsi menettävfinsS virkansa Ja vaikutuksensa; katolisuus olisi 
senkin fafiviö. 

Jaakko II ei huomannut sitä vaaraa, mikä häntä uhkasi; hän oli 



JuVk* n. (RiMkuu Mriy vuklplirrH.) 

hengentahjojenea puolesta jotenkin heikko, mutta litBepäinen kuin aasi*, 
niinkuin Kaarle II oli hänestä sanonut Vihdoin kun kuninkaalle toi- 
sesta avioliitostaan syntyi kruununperillinen, jonka hallituksen arveltiin 
tulevan samallai seksi, joten siis mielivsllasta ei ollutkaan loppua odotet- 
tavissa, ei Wilhetm III enää epäröinyt noudattaa jo ennen saamiaan 
pyyntöjä. Marraskuun 5 p. 1688 saapui hän laivoillaan, joissa hän toi 
14000 miestä. Englannin rannikolle; lippuihinsa hän oli kirjoittanut: 
*Pro religione et libertate" (uskonnon ja vapauden puolesta). Nyt 
Jaakko huomasi, kuinka heikolla pohjalla hänen asemansa oli; hänen 
sotajoukkonsa olivat kyllä Wilhelmiii joukkoja lukuisammat, mutta ne 



246 YLEINEN HISTORIA. 

eivät ryhtyneet puolustamaan häntä; tuon tuostakin tuotiin händle ilmoi- 
tuksia, että suuret osastot olivat menneet Wilhelmin puolelle^ ja vihdoin 
myöskin hänen tyttärensä Anna ja tämän puoliso luopuivat hänestä. 
Kaupunki toisensa perästä heittäytyi vastarintaa tekemättä Oranian prins- 
sille, ja ennen pitkää hän marssi Lontooseen. Wilhelm ei tahtonut ryh- 
tyä kuninkaan kanssa keskusteluihin, niinkuin tämä tahtoi. Pakenemalla 
Jaakon täytyi lähteä Englannista ja pääsi kanaalin poikki Ranskaan, 
jossa Ludvid XIV otti hänet kuninkaallisesti vastaan ja antoi hänelle 
S:t Germain'in linnan asuttavaksi. 

Tämä oli ensimmäinen osa »mainiosta vallankumouksesta», joksi 
Englantilaiset nimittävät tätä tapahtumaa sen suuren merkityksen vuoksi, 
mikä sillä oli, ja koska se saatiin suoritetuksi ilman veren vuodatusta. 
Eräs ^konventti» kutsuttiin kokoon, koska parlamenttia ei saatu ilman 
kuninkaan määräystä kutsua. Kansan edustajat julistivat nyt Marian ja 
Wilhelmin Englannin hallitsijoiksi; mutta Stuartit suljettiin perintöoikeu- 
desta pois. Kansa siis määräsi hallitsijan. 

Mainio vallankumous vv. 1688 — 89 lopettaa tuon pitkällisen parla- 
mentin ja kuningasvallan välisen taistelun, joka saman vuosisadan alussa 
oli alkanut. Englannissa kansan vapaus pääsee sen kautta voitolle, ja hal- 
litus perustuu tästä alkaen kansan oikeuksien laajalle pohjalle, siis päin- 
vastoin kuin Ranskassa, jossa valta keskittyy yhteen henkilöön. Wilhelm 
III tuli kansan tahdosta hallitsemaan ja hän liallitsi myöskin sen tahdon 
mukaan. Ennen kruunaustaan hän hyväksyi parlamentin laatiman 
»Declaration of rights* (oikeuksien selitys)-nimisen säädöksen, joka oli 
ikäänlniin välikirja, minkä kansa, vallan oikeana omistajana, jätti hallit- 
sijan hyväksyttäväksi, joka sen hyväksyikin. Siinä luetellaan ensin 
Jaakko II:sen monellaiset lainrikokset, joiden kautta hän oli Englannin 
kansaa loukannut ja joiden vuoksi hän oli ollut pakotettu eroamaan, sekä 
sitte kaikki Englannin kansan vanhat oikeudet. Siinä selitetään, ettei 
lakien säätämistä määräyksistä vapauttaminen, jota Stuartien aikana oli 
harjoitettu, ollut oikeutettua; armeijan lukumäärän parlamentti määrää; 
alamaisilla oli oikeus anomuksilla kääntyä hallituksen puoleen, jota Jaakko 
II oli pitänyt rikoksena; valitsijain tuli saada vapaasti valita edustajansa; 
edusmiehet saivat vapaasti puhua j. n. e. Oikeuksien selityksessä ei ole 
mitäkään uusia asioita, vaan ne olivat »kuningaskunnan kansan todelli- 
sia, vanhoja ja epäämättömiä oikeuksia ja vapauksia», niinkuin kon ventti 
lausui. Samantapaisia vakuutuksia olivat hallitsijat ennenkin antaneet, 
niinkuin petition of rights'in, test-säännön ja habeas-eorpus-säännön ; mutta 
Englannin kansan edustajat tahtoivat vielä kerran saada oikeutensa juh- 



LUDVIG XIVINNEN SODAT. RANSKA MASENTUU. 247 

Iällisellä tavalla vahvistetuiksi. Mainiolla vallankumouksella ei ollut samaa 
luonnetta kuin 19:nnen vuosisadan vallankumouksilla, joiden tarkoitus oli 
hävittää vuosisatoja kestänyt valtiollinen tila, vaan sen kautta Englannin 
kansa ainoastaan tahtoi puolustaa entisiä oikeuksiansa ja entistä valtiol- 
lista tilaa; ei riistetty kuninkaalta vähintäkään hänelle kuuluneista oikeuk- 
sista eikä kansalle annettu mitäkään> entisten lisäksi, vaan Englannin 
laki oli sama jälkeen kuin ennenkin vallankumousta. Kruunauksessa 
Wilhelm lupasi aina noudattaa Englannin lakeja, joita hän oli tullut 
puolustamaan, sekä haUitusasioissa kääntyä parlamentin puoleen ja nou- 
dattaa sen päätöksiä. Hän noudattikin tarkoin annettuja lupauksiaan; 
ja tästä alkaen Englannin hallitusmuoto muuttuu »parlamenttiseksi», joka 
vasta 19:nnellä vuosisadalla Europan mantereen valtakunnissa on oikeaksi 
tunnustettu. 



XIX. 

Ludvig XlVmnen sodat. Ranska masentuu. 

Ranskaa mahtavuus. — Ludvig XIV:nnen kunnianhimo. — Hän vaatii Belgiaa. — 
Sota HoUantia vastaan. — Wilhelm III muodostaa liittokunnan. — Ludvig määrää 
rauhanehdot. — Reunioonikamarit. — Hugenotteja vainotaan. — Nantesin säännön 
peruuttaminen. — Hugenotteja pakenee. — Camisardein kapina. — Augsburgin liitto- 
kunnan sota. — Espanjan perintösota. — Veroja lisätään. — Ranskan tila on kurja. 

Mainion vallankumouksen vaikutus ei rajoittunut yksinomaan Eng- 
lantiin, vaan se ulottui Europan mantereellekin. Wilhelm III pelasti 
Englannin itsevaltiudesta ja katolisuuden vaarasta, mutta hän esiintyi myös- 
kin koko maanosassamme protestanttisen opin ja kansanvapauden asian- 
ajajana; hän se on johtavana miehenä siinä kiivaassa taistelussa, jota 
käydään Ranskan mahtavaa kuningasta Ludvig XIV:ttä vastaan, jossa itse- 
valtius oli ikäänkuin personoituna ja joka piti ainoana oikeana katolista 
kirkkoa, tahtoen hävittää protestanttisen opin ja hengenvapauden. Samal- 
lainen vaara, joka 16:nneilä vuosisadalla Kaarle V:nnen ja Fihp II:sen 
aikana oli Europaa ollut uhkaamassa Espanjan puolelta, uhkasi sitä nyt 
Ranskan puolelta; 16:nnellä vuosisadalla Ranska oli vastustanut Habsburgin 



248 YLEINEN HISTORIA. 

suvun pyrintöjä, mutta 17:nnellä sen kuningas asettui samoja asioita 
ajamaan. Ludvig XIV, tuntien suuren mahtinsa, ei tyytynyt siihen, ettft 
hän omassa valtakunnassaan oli kaikkivaltias, vaan hän tahtoi saattaa 
voimaansa ja suuruuttaan laajemmallekin. Hänellä oli runsaat valtion- 
varat käytettävänään, hänellä oli suurin ja paraiten varustettu sotajoukko, 
jota Europan taitavimmat kenraalit johtivat, hänellä oli eteviä ministe- 
reitä, jotka ajoivat valtioasiat hänen edukseen. Ranskan naapurivallat 
taas olivat voimattomia tekemään vastarintaa; Espanjan mahti oli hävin- 
nyt uskonsodissa. Saksa oli sekä valtiollisessa että aineellisessa suhteessa 
perinpohjin heikontunut 30- vuotisessa sodassa; Hollanti oli kyllä varakas 
ja elinvoimainen, mutta aivan pieni ja vähäväkinen Ranskan rinnalla. 

Jo samana vuonna 1661, kuin Ludvig XIV itse ryhtyi hallitukseen, 
hänen kunnianhimonsa tuli näkyviin muutamissa pikkuseikoissa. Tähän 
aikaan oli arvojärjestys erittäin tärkeä asia, niinkuin Westfalin rauhasta 
kertoessamme nähtiin; nyt oli Espanjan ja Ranskan Lontoossa olevan 
lähettilään välillä syntynyt riita siitä, kumpiko saisi ensiksi ajaa sinne 
saapuvan Ruotsin lähettilään vaunujen perässä; ennen oli Espanjalla 
aina ollut ensi sija, mutta Ludvig vaati sen Ranskalle, ja Fihp IV:nnen 
täytyikin siihen suostua. Englannin laivoja olivat Ranskan laivat niin- 
ikään ensiksi tervehtineet, mutta Ludvig kielsi sen, vaatien tuota kun- 
niata ranskalaisille laivoille. Ranskan kuningas oli katolisen kirkon ja 
paavin harras ystävä, mutta valtakuntansa arvoa ja kunniaa ei hän sen 
eteen uhrannut; sen osottaa eräs tapahtuma vuodelta 1662. Roomassa 
oli silloin syntynyt tappelu paavi Aleksanteri VII:nnen korsikalaisen kaar- 
tin ja Ranskan lähettilään väen väliUä, lähettilästäkin loukattiin ja 
hänen asunnostaan lyötiin akkunoita rikki. Kun ei heti hyvitystä kuulu- 
nut, käski Ludvig XIV sotaväkensä ottamaan valtaansa paaville kuuluvan 
Avignonin ja jätti sen takaisin vasta sitten kuin eräs ylhäinen kardinaali 
Buuren seurueen saattamana oli tullut Pariisiin pyytämään anteeksi tuota 
lähettiläälle tapahtunutta loukkausta. Ranskan suuri vaikutus näyttäytyi 
tärkeämmissäkin asioissa; niinpä sen laivoja oli Välimerellä suojelemassa 
kristityltä Algierin ja Tunisin rosvoilta, niinkuin Espanjan laivat Kaarle 
V:nnen ja Filip II:sen aikana; kun Saksan keisari Leopold taisteli Turk- 
kilaisia vastaan, auttoi Ludvig XIV häntä; Englannin kuninkaan Kaarle 
II:sen oli hän kokonaan saanut puolelleen, niinkuin ennen on kerrottu. 
(Ks. edell. luk.) 

Mutta Ludvig XIV tahtoi myöskin laajentaa Ranskan alaa, ja tämä 
saattoi hänet sotiin naapuriensa kanssa; varsinkin hän halusi Belgiaa, 
jonka kansa kieleltään ja kansallisuudeltaan oli ranskalaista. Hän arveli 



LUDVIG XIVINNEN SODAT. RANSKA MASENTUU. 249 

saaneensa siihen hyvän tilaisuuden, kun hänen appensa Espanjan kunin- 
gas Filip IV kuoli v. 1665; hän alkoi näet nyt vaatia muutamia seutuja 
Belgiassa n. s. devolutsiooni-oikeuden nojalla. Tämä oli muutamin pai- 
koin Belgiassa käytäntöön tullut perintölaki, jonka mukaan vanhempien 
ensimmäisestä aviosta syntyneet lapset perivät isän omaisuuden, ja koska 
Ludvig XIVrnnen puoliso Maria Teresia oli Filip lYrnnen ensimmäisestä 
avioliitosta synt3myt, kuuluivat ne seudut, missä tämä laki oli käytän- 
nössä, muka hänelle. Niin hän väitti ja sai Ranskan lakimiehiäkin todis- 
tamaan, että hän oli oikeassa. Anastaakseen nämä alueet, hyökkää hänen 
sotajoukkonsa Belgiaan v. 1666 ja valloittelee siellä useita linnoja; mutta 
Hollanti, Englanti ja Ruotsi tekevät keskenänsä liiton, tripelallianssin^ 
ja välittävät v. 1668 rauhan, jossa Ludvigille jätettiin ainoastaan muu- 
tamia kaupunkeja Belgiassa. 

Tämä oli kuitenkin ainoastaan välirauha, sen kaikki tiesivät Lud- 
vig tahtoi näet rangaista Hollantia, joka etupäässä oli ollut tripelallianssia 
puuhaamassa ja muutenkin oli Ranskan kuninkaalle vastenmiehnen; se 
oli nimittäin protestanttinen maa, sen hallitusmuoto oli kansan oikeuk- 
siUe perustettu, jota Ludvig ei sietänyt, ja sen kauppa oli vilkas ja kil- 
paili Ranskan kanssa. Tuo »pieni kalasta jakansa» voitiin kyllä helposti 
kukistaa, arveli Ludvig. Englannin kuningas Kaarle II liittyi häneen; 
samoin sai hän rahoilla Ruotsin kuninkaan Kaarle XI:nnen holhooja- 
hallituksen puolelleen, ja vielä monet Saksan valtioistakin rupesivat hänen 
liittoonsa. 

V. 1672 julistettiin sota ja 120,000 harjaantunutta sotamiestä, joita 
johtivat kuningas itse, Turenne, Cond6, Louvois ja Vauban, vietiin Hol- 
lantiin, joka saattoi asettaa sitä vastaan ainoastaan 25,000 miestä nosto- 
väkeä. Juhana de Witt, suurpensionääri ja hallituksen johtaja, tahtoi 
saada sovintoa aikaan, mutta Ludvig vaati puolen maasta, katolista us- 
kontoa vallitsevaksi Hollantiin ja sellaisia etuja Ranskan kauppiaille, että 
Hollannin kauppa ohsi niiden kautta kokonaan hävinnyt. Nämät ylpeät 
vaatimukset eivät suinkaan lannistaneet Hollantilaisia, vaan päinvastoin 
saattoivat heitä rohkeammiksi. He heittivät tuumansa, mikä heillä vast- 
ikään oli ollut, nimittäin jättää kotimaansa ja muuttaa Bataviaan, ja 
päättivät ryhtyä vastarintaan. Mutta voidakseen paremmin puolustau- 
tua, he tahtoivat jättää koko vallan yhden miehen käsiin; sen vuoksi 
syntyi vallankumous. Juhana de Witt vangittiin ja sekä hän että hänen 
veljensä, kaksi kunnon kansalaista, saivat vankilassa surmansa raivostu- 
neelta kansalta, he kun muka olivat syypäät siihen, että maata oli huo- 
nosti puolustettu. Oranian prinssi Wilhelm III, vaikka vasta 20 vuotias, 



250 TLEraSN HISTORIA. 

otettiin seD jälkeeii maaherraksi, ja hfineeti tuli n^t Ludvig XTV:nnen pahin 
viholliDeo. PuolUBtuBtoimet kSSntyivSt heti toiselle tolalle. »Pdastaakseen 
Hollannin, hän upotti sen', sanoo erSs historiankirjoittaja. Sulut avat- 
tiin nftet, joten vesi päSai peittSmSSn osan maasta, ja Ranskalaiset pako- 
tettiin siten perSytymSSn. HSn IfihetU myöskin valtiomiehiä Europan 
hoveihin, ja pian hän sai suuren europalaisen liittokunnan muodostetuksi 
Ranskaa vaataan; Europan ruhtinaat oivalsivat nSet, että se vaara, joka 



Jubui* da «m. Tuntuu an kinMa «HI-mjattMi miiriu. 

nyt uhkasi Hollantia, tulisi ennen pitkää muita valtioita vastaan käänty- 
mään, siltä Ludvig XIV oli koko Europan valtiollisen itsenäisyyden vihol- 
linen. Espanja, Baksan keisari ynnä useat Saksan valtiot muodostavat 
Hollanrnn kanssa ensimmäisen suuren liittokunnan Ranskaa vastaan. 
Ludvigin täytyi sen johdosta hajoittaa sotajoukkonsa eri tahoille Ranskan 
rajoille, sillä sota sai nyt paljoa laajemman muodon; Rheinin seuduilla 
ja Belgiassa suoritettiin tärkeimmät taistelut, mutta Ludvig XIV oli kui- 
teukin voitolla, sillä niin suuret hSnen voimansa vi6lä olivat, ettei liitto- 
kunta yhteisin voiminkaan saanut htntä masennetukai. Rauha tehtiin v. 



LUDVIG XIVrNNEN SODAT. RANSKA MASENTUU. 251 

1678 Nimvegeniasä, jossa Ranska sai Franche Comt^n Espanjalta, mutta 
Hollanti ei menettänyt mitään. Ruotsikaan, joka Ludvigin liittolaisena 
oli huonolla menestyksellä taistellut Brandenburgin vaaliruhtinasta vas- 
taan, ei menettänyt mitään, sillä Ludvig piti sen puolta. 

Ludvig XIV:nnen mahtavuus oli nyt korkeimmillaan. Kaksi vuotta 
Nimvegenin rauhan jälkeen Pariisin kaupunginhallitus päätti antaa hänelle 
»suuren» kunnianimen. Mutta tämä aika muodostaa myöskin käänne- 
kohdan hänen hallituksessaan. Tuo suuri valta ja mahti saattoi hänet 
mielivaltaisuuksiin, joilla hän liiaksi suututti koko Europan, ja sellaisiin 
tekoihin, joilla hän köyhdytti omaa valtakuntaansa, saattaen siten itsensä 
ja koko itsevaltiuden vihatuksi. Rauhan jälkeen muut valtiot hajoittivat 
sotavoimansa, mutta Ranskan sotajoukot pidettiin edelleen koossa; Ludvig 
tahtoi näet käyttää rauhaakin naapuriensa maiden anastuksiin. Ensinnä 
Ranska varustettiin lujaksi joka taholta, että vihollisten olisi mahdoton 
sinne päästä; vahvoja linnoja, joita Vauban oli varustanut^ oli pohjoi- 
sessa Lille, Maubege, idässä Freiburg, Saarlouis, Espanjata vastaan 
Bayonne ja Perpignan sekä Italian rajalla PigneroL Mutta Ludvig tah- 
toi lisäksi laajentaa Ranskan alaa tuota linnoituskehää ulommaksikin, 
aikoen nähtävästi tehdä Rheinin virrasta luonnollisen rajan, niinkuin se 
Gallialla ennen oli ollut. Sitä varten otettiin neljän hänen hallituksensa 
aikana tehdyn rauhan päätökset tarkastettaviksi. Ranskalle oli näet nii- 
den mukaan annettu maita »niihin kuuluvine alueineen:», ja nyt Ludvig 
asetti neljä n. s. reunioonikamaria tutkimaan, mitä alueita hänelle annet- 
tuihin maihin oikeastaan kuului. Nuo tutkijakunnat menivät tutkimuk- 
sissaan kauaksi keski-aikaan, joskus aina Klodvigin aikoihin asti, ja vaa- 
tivat niiden perustuksella Ranskalle koko joukon alueita Espanjalta, 
Saksan ruhtinailta, vieläpä Ruotsinkin kuninkaalta, hänellä kun oli perintö- 
maita Pfaltzissa. Ja näiden hänen itse asettamiensa tuomarien lausuman 
päätöksen nojalla Ludvig nyt anasti muiden alueiden mukana 20 kau- 
punkia, muun muassa Strassburgin suuren valtakaupunkin v. 1681. 
Saksan heikkous oli niin suuri, että valtiopäivät v. 1684 antoivat suos- 
tumuksensa näihin mielivaltaisiin anastuksiin; mutta yleinen vihamieli- 
syys ja pelko koko Europassa kiihtyi kuitenkin tämän johdosta entistä 
suuremmaksi Ranskan kuningasta vastaan. 

Ludvig XIV jätti nyt kokonaan sen maltillisen ja järjellisen politii- 
kan, jota Richelieu ja Mazarin oUvat noudattaneet; tietoisuus omasta 
voimastaan ja vallastaan vei hänet yhä uusiin mielivaltaisuuksiin, ja 
tyyni ja tasapuolinen arvostelu unohtui. »Itsevaltius on oiva hallitus- 
muoto, mutta itse Jumalan täytyy olla itsevaltiaana.» Tämän lauseen 



252 YLEINEN HISTORIA. 

totuus on historiassa monesti tullut näkyviin, ja Ludvig XIV:nnen halli- 
tuskin on siitä todistuksena. Ulkopolitiikassa ei välitetty muiden valto- 
jen oikeuksista, sisäisessä taas loukattiin omien alamaisten oikeuksia ja 
vallitsevia olosuhteita. Samaan aikaan kuin rajaseutuja yhdistettiin Rans- 
kaan reunioonien kautta, pakotettiin hugenotteja liittymään katoliseen 
kirkkoon. Molemmat toimet osottavat ilmeistä mielivaltaa, ja molemmista 
oli yhtä turmiolliset seuraukset. Ludvig XIV ei ollut tuollainen kiihko- 
katolinen ruhtinas, kuin Filip II, joka olisi päästänyt kirkon edut määrää- 
mään toimiansa, päinvastoin hän ankarasti valvoi Ranskan kirkon vanhoja 
oikeuksia paavin suhteen ja teki erityisen sopimuksenkin näistä n. s. 
gallikaanisen kirkon oikeuksista. Mutta hänellä oli se käsitys, ettei val- 
tion yhteys ollut täydellinen, ellei kaikilla kansalaisilla ollut myöskin sama 
uskonto. Se oli viimeinen rengas tuossa valtioyhteyden muodostamisessa. 
»Yksi uskonto, yksi laki, ja yksi kuningas» oli valtiossa oleva. Monella 
muullakin oli sama käsitys; niinpä Turenne, joka oli hugenotti, kääntyi 
katoliseen uskoon, ja olipa useita muitakin, jotka tekivät samoin. Kunin- 
gasta kiihotettiin myöskin persoonallisilla perusteilla hugenotteja vastaan; 
olihan se muka sopimatonta, että hänen alamaistensa joukossa oli seUaisia, 
jotka sanoivat hänen tunnustamaansa uskontoa vääräksi. Madame de 
MaintenonHn, joka oli kuuluisin Ludvig XlVmnen monista jalkavaimoista, 
sanotaan varsinkin huomauttaneen kuningasta, että hugenottien oikeuksien 
peruuttaminen oli välttämätön toimenpide. Hänen rippi-isänsä, jesuiitta 
Laehaise, terotti samaa asiaa, kuninkaan autuuskin sen muka vaati; 
Louvois'lla oli sama mielipide. Kauan aikaa Ludvig hautoi asiaa mie- 
lessään, ennenkun hän salli väkivaltaan ryhtyä; hiljaisuudessa kyliä har- 
joitettiin käännytystyötä, perustettiinpa sitä varten eri rahastokin. Mutta 
niin kauan kuin Golbert oli ministerinä, oli hugenoteilla puolustaja, sillä 
niinkuin Riehelieu, niin hänkin katsoi vaan valtakunnan tosi parasta, ja 
hugenotit olivat taitavimpia ja uutterimpia teoUisuudenharjoittajia, jotka 
olivat Ranskan taloudessa suureksi hyödyksi. Golbert joutui kuitenkin 
vähitellen kuninkaan epäsuosioon, joka suuresti suretti häntä; »jos olisin 
palvellut Jumalaa, niinkuin kuningastani, olisin ansainnut kymmenesti 
autuuden», sanoi hän. V. 1683 hän kuoli, ja hugenoteille tämä tapahtuma 
myöskin tuotti kuoliniskun, sillä nyt ryhdyttiin heitä vastaan ankaria kei- 
noja käyttämään. Lähetyssaarnaajia lähetettiin heidän kesken toimimaan, 
lahjoja jaettiin, etuja luvattiin niille, jotka kääntyisivät; koetettiin saada 
aikaan rettelöltä, jotka antaisivat aihetta heidän oikeuksiansa supistamaan ; 
milloin huomattiin jollakulla paikkakunnalla olevan liian monta protestant- 
tista kirkkoa väkilukuun verraten, määrättiin niitä hävitettäväksi; van- 



LUDVIG ZIV:MNEN BODAT. RANSKA MASENTUU. 253 

hemmilta riistettUn hddXn lapsensa, ja vihdoin saivat intendentit käskyn 
majoittaa sotavBkefi sellaisten luo, jotka eivät olleet vielS kSSntyneet 
TSUä raa'alla menettelyllä saatiinkin paljon aikaan. Jossakussa kylässä 
ilmoitettiin' olevan esim. 5 niskoittelevaa kääntymfttöntS hugenottia; 50 
rakuunaa komennettiin sinne, 10 majoitettiin kunkin luo. EnBimmiisenä 



Mad«m« il* HalnltB». (Vuklplirm.) 

päivänä saattoi jo yksi luopua uskostaan, jolloin nuo 10 miestä Uhetet- 
tiin neljän muun luokse edeliisteu lisäksi; jos yksi taas kääntyi, niin 
jäljelle jääneille lisättiin kääntyneen miehet j. n. e., kunnes viimeinenkin 
heitti uskonsa. Vihdoin v. 1685 peruutettiin koko Nante8'in sääntö, koska 
se muka oli tarpeeton sen jälkeen kuin suurin osa oli kääntynyt katoli- 
seen askoon. Siten uskonvapaus otettiin hugenoteilta pois; papit karko- 
tettiin maasta, mutta muita asukkaita kiellettiin lähtemästä. Vanha kans- 



254 YLEINEN HISTORIA. 

leri Le Tellier puhkesi tämän johdosta kuollessaan riemuhuutoon: »Nyt, 
Herra, päästät palvelijasi rauhaan, sillä minun silmäni ovat saaneet nähdä 
sinun autuutesi»; Bossuet puhuu »päivinämme tapahtuneesta ihmeestä», 
Lafontaine, Racine 7. m. lausuvat ihastuksensa sen johdosta; mutta 
ainoastaan harvat, niinkuin Vauban ja Catinat, näkivät siitä johtuvan 
turmion. Ja mikä oli seuraus? Noin 400,000 Ranskan parasta työn- 
tekijää meni kiellosta huolimatta muihin maihin: Hollantiin, Brandenbur- 
giin ja Englantiin; samassa kuin tämä suuresti heikonsi Ranskan teolli- 
suutta, he kehittivät sitä muualla; Brandenburgin teollisuus esim. näiden 
pakolaisten kautta sai alkunsa. Silloinen vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm 
levitytti Ranskassa julistuksia, joissa hän lupasi ottaa maihinsa hugenot- 
teja ja antaa heille kaikellaisia etuja: apua ja oppaita matkaa varten, 
rakennusaineksia heidän asettuessaan asumaan, verovapauden 10 vuodeksi, 
maata ilmaiseksi maanviljelijöille, lainoja teollisuuden harjoittajille ja aatelis- 
miehille virkoja, joita he saivat itse valita j. n. e. Yksin Berliiniin, jossa 
silloin oli ainoastaan noin 20,000 asukasta, asettui nyt 6000 ranskalaista. 

Etupäässä varakkaat maattoivat paeta, mutta köyhät jäivät Rans- 
kaan, koettaen salassa uskontoansa harjoittaa; rauhassa eivät he kuiten- 
kaan saaneet elää, sillä ilmiantajia ilmestyi, varsinkin kun osa syyllisen 
omaisuudesta annettiin heille, ja kaleereihin tuomittiin vuosittain koko 
joukko näitä viattomia ihmisiä. Vihdoin v. 1702, kun ei toivottua apua 
ulkomailta saatu, he alkoivat kapinan; eräs leipuripoika Jean CavcUier, 
joka väkivallalla oli pakotettu kääntymään katoliseen uskoon, kokosi kaikki 
Cevennein vuoristossa kuljeskelevat joukot yhteen, ja hänestä tuli kapinan 
johtaja. Valkoiseen paitaan puettuina, jotta heidät yöllä pimeässä tunnet- 
taisiin, nämät n. k. Camisardit (sanasta camisia, joka merkitsee paitaa) 
hävittäen ja ryöstäen kulkivat Cevennein vuoriseuduissa, osottaen tuol- 
laista uskonkiihkoilijoille ominaista rohkeutta ja intoa. Vihdoin täytyi 
Ludvigin lähettää yksi paraimmista kenraaleistaan Villars heitä kukista- 
maan, vaikka ankara sota oli paraillaan käymässä suurta vihollisjoukkoa 
vastaan. Mutta senkin jälkeen sodan henki tuon tuostakin puhkesi ilmi 
aina Ludvigin hallituksen loppuaikoihin asti. 

Reunioonit ja hugenottien vainoaminen ovat Ranskan suuruuden 
rajakohtana, sillä nyt sen mahti alenee alenemistaan. Europan valtoja 
vastaan taistellessaan Ludvigin voimat ja varat eivät enää ole riittäviä, 
ja v:sta 1689, jolloin Vilhelm III pääsee Englannin kuninkaaksi, on tuo 
suuri vastustaja tullut entistä mahtavammaksi. Jo aikaisemmin hän oli 
alkanut puuhata Ludvigia vastaan uutta liittokuntaa; hänellä oli, niinkuin 
englantilainen historioitsija Macaulay sanoo, »yksi ainoa, mutta julma, 



LUDTia XIT:NItEK 80DAT. RANSKA MASENTUU. 255 

intohimo, nimittfiin viha Ranskaa Taataani. «Ranskan valtio oli hänelle 
sama kuin Rooman tasavalta Hannibalille.* V. 1686 saatiin Augsburgin 
liittokunta aikaan Espanjan, Itävallan, Baijerin, Saksin ja Pfaltzin v&lillä, 
mutta vasta v. 1688, kun Ludvig vaati itselleen Pfattzia veljensä puoli- 
son perintQnB, syntyi pitkällinen sota, joka kesti v:teen 1697. Ranskan 



«nihalni III. (J. Haubraktnin «uklpilrrM.) 

kuninkaan heikommuus tuli jo tässä näkyviin, sillä hänen täytp tehdä 
muutamia myönn)^yksiä Ruyswihin rauhassa, joka päätti sodan. Mutta 
vasta seuraavassa, pitkässä Espanjan perintösodassa, Ranskan kaikki 
varat ja voimat hävisivät. 

Ludvig XIV tahtoi näet saada pojanpojalleen Espanjan, jossa Habs- 
burgin suku v. 1700 oli sammunut, koska sen viimeinen hallitsija Kaarle 
II oli määrännyt hänet perilUsekseen. Mutta tästä peljättiin Bourbonin 
suvun vallan koituvan Europalle vaaralliseksi, jonka vuoksi uusi suuri 



256 YLEINEN HISTORIA. 

liittokunta taas Vilhelm Illinnen johdossa muodostettiin Ranskaa vastaan. 
Ludvig XlVmnellä ei enä,ä ollut kuin kaksi etevää kenraalia, Vendömen 
herttua ja Villars; hänen vihollisillaan sitä vastoin oli entistä paljon 
paremmat sotavoimat ja taitavammat johtajat; Savoijin prinssi Eugen 
oli Itävallan suuri sotapäällikkö, ja englantilainen Marlboroughin herttua 
johti Englannin ja Hollannin joukkoja. Ja vaikka Wilhelm III jo sodan 
toisena vuotena (1702) kuoli, ei se vaikuttanut asioiden menoon. Hol- 
lannin rajoilta aina Espanjan ja Italian etelä-osiin asti sota riehui 13 
vuotta, jota paitsi laivastot taistelivat merillä. Ranskan joukot kärsivät 
tappioita melkein alusta alkaen, ja Ludvig XIV oli ihan masentumaisil- 
laan; mutta v. 1710 Englanti erosi sodasta, siellä kun whig-ministerist5 
oli joutunut hallituksesta pois ja valtaan päässyt tory-puolue tahtoi 
lopettaa sodan. Muutkin vallat, paitsi Itävalta, vetäytyivät vähitellen 
taistelusta pois, jonka vuoksi sota loppui. Utrechtin ja Rastadtin rau- 
hoissa V. 1713 ja V. 1714 päätettiin, että Ludvigin pojanpoika Filip 
Anjou saisi pitää Espanjan, mutta kaikki Europassa olevat lisämaat: 
Belgia, Neapeli, Sisilia ja Milano siitä erotettiin ja annettiin Itävallalle. 
Ranska menetti nyt mahtiasemansa Europassa, ja Lontoo on tästä lähin 
tärkeämpi paikka kuin Versailles Europan valtiollisia asioita päätettäessä. 

Mutta Ranska ei menettänyt ainoastaan valtiollista suuruuttaan, 
vaan aineellisessakin suhteessa se oli joutunut häviön partaalle. Sotiin 
ja Versailles^in hovielämään tarvittavia varoja ei voitu ajan pitkään maasta 
saada. Jo Golbertkin oli viime aikoinaan ollut tämän johdosta pahassa 
pulassa, mutta hänen kuolemansa jälkeen puute kävi vuosi vuodelta suu- 
remmaksi; V. 1689 Pfaltzin perintösodan alkaissa kuningas antoi hopea- 
tavaroitaan rahapajaan; lainoja aljettiin ottaa ja veroja lisäiltiin kaiken- 
laisia; niinpä kaikille kauppatavaroille, joita myytiin, määrättiin korkea 
vero; v. 1710 otettiin kymmenes osa tuloista, ja viimeisinä vuosina, jol- 
loin rahantarve oli suurin, määräsi Ludvig XIV veron maksettavaksi 
vihkimisestä ja kasteestakin. Mutta kaikesta verottamisesta huolimatta oli 
valtion velka Ludvig XIVrnnen kuollessa 2\ miljardia ja vuotuinen vail- 
linki 78 miljoonaa. 

Samassa kuin verot lisääntyivät, kasvoi puute ja kurjuus valta- 
kunnassa yhä suuremmaksi; kaikkien intendenttien kirjeistä tulee näky- 
viin, että »sota, kuolevaisuus, sotaväen majoitus ja läpikulku, sotaväen 
otto, suuret etuoikeudet, hugenottien poismuutto ovat hävittäneet maata» ; 
teollisuus oli rappiolla, kauppa lamassa suurien verojen vuoksi; sillat ja 
tiet surkeassa tilassa; rajamaakunnat varsinkin olivat häviön omaksi 
joutuneet sotatarpeiden ottojen ja sotamiesten ryöstöjen johdosta. Rouen'in 



LUDVIG XIV:KKEN SODAT. RANSKA MASENTDU. 257 

piiristä esim. ilmoitetaan, ettfi 700,000 asulikaaeta 650,000:IIa ei ole vuo- 
teena muuta kuin olkilyfade. Sftmantapalsessa tilassa oli maaväestö muu- 
allakin. Vauban arvelee v. 1707 julkaisemassaan kirjoitukseasa »Dtme 
royale* (Kuninkaan kymmenys), ettfi kymmenes osa valtion asukkaista 
on pakotetta kerjäSmSSn, että viisi kymmeneatfi on melkein samaBsa 
tilassa, että muusta neljästfi kymmenennestfi kolmas osa on velkojen ja 
oikeudenkäyntikulujen ruhjoma, ja ainoastaan noin 10,000 perhettä tulevat 
hyvin toimeen. Vuosien 1708 — 1709 välinen ankara talvi, jolloin Lud- 
vigin sotajoukot vielä kärsivät suuria tappioita, oh varsinkin tukala; joka 



UlrikaMui. (Hcllinlilalun Ph. WauwariHiilii mulmkun mukua.) 

päivä kerääntyi sadoittain nälkiintyneitä ihmisiä Versaillesin linnan edus- 
talle Idpää pyytämfifin. Maalaiset olivat vuosikausia pakotetut ylläpitä- 
mään henkeänsä kasvien juurista sekä ohra- tai kaurajauhoista valmiste- 
tulla ruoalla. »Ranska on suuri autioksi jätetty sairashuone, jossa ei 
ruokavaroja ole>, kirjoittaa Fänglon. Mutta ei sittenicään saanut julki- 
suudessa moitteita lausua eikä parannusehdotuksia kuuluviin tuoda, sillä 
se oU loukkaus kuninkuuden pyhyyttä vastaan. Kun esim. eräs Bois- 
guillebert v, 1697 esitti keinoja köyhtymisen ehkäisemiseksi, niin hän 
joutui epäsuosioon; ja Vaubanin äsken mainittu kirjoitus, jossa hän 
ehdottaa, että kaikilta otettaisiin kymmenes osa tuloista veroihin, jätet- 
tiin pyövchn poltettavaksi. Sittenkin ilmestyy Ludvig XrV:nnen viimei- 
sinä aikoina suuri joukko kaikellaisia kirjoituksia, vakaita tutkimuksia, 
Yleinen historia II. — 17. 



258 YLEINEN HISTORIA. 

parannusehdotuksia, mutta myöskin häväistyskirjoituksia ja lauluja, joissa 
olevia oloja ja etenkin yksinvaltaa moititaan. »Tämä hallitus», kirjoittaa 
F^n^on, »on kuin vanha rikkiöin kone, joka kyllä käy entistä vauhtiansa, 
mutta ensi kolahuksesta särkyy.» Tuo suuri ja mahtava Ranska, jonka 
Richelieu, Mazarin, Ludvig XIV, Golbert ja Louvois olivat luoneet, oli 
18:nnen vuosisadan alussa mennyt; itsevaltius oli hävittänyt kaikki eri- 
koisvoimat ja itsenäisen toiminnan, tehden siten edistyksen mahdotto- 
maksi. Ääniä alkoi jo kuulua koko järjestelmää vastaan. Itsevaltius 
säilyi kuitenkin vielä saman vuosisadan loppuun, se muuttui vielä kel- 
vottomammaksikin, mutta samassa sen perustukset kuluivat ja tulivat 
yhä horjuvammiksi, kunnes vihdoin v. 1789 koko rakennus kukistui. 



XX. 

Itsevaltiuden aika Ruotsissa ja Suomessa. 

Itsevaltius on yleinen Europassa. — Tanskan kuningas saapi rajattoman vallan. — 
Kustaa II Adolf järjestää Ruotsin hallituksen. — Valtiopäiyät — Valiokuntavaltio- 
päivät ja maakuntapäivät — Valtaneuvoskunta ja koUeegiot. — Keskitetty hallitus. 
— KauppalainsäädSntÖ. — Ammattikunnat — Aateliston valta kasvaa. — Lääni- 
tykset — Kaarle X:nnen Kustaan aikuinen reduktsiooni. — Kaarle XI:nnen itse- 
valtius ja iso reduktsiooni. — Ruotujakolaitos. — Järjestys vallitsee kaikkialla. — 
Suomi vaurastuu. — Suuret katovuodet 1695—97. ^ Ruotsin valtakunnan mahtavuus. 

Olemme jo maininneet (luk. XVII), että Ranskalla oli suuri vaiku- 
tus Europassa Ludvig XrV:nnen aikana; sen kieli, kirjallisuus ja tavat 
levisivät kaikkiin maihin; muilla ruhtinailla oli mallina Versaillesin hovi, 
jota he koettivat jäljitellä, ja samoin itsevaltainen hallitus sellaisena, jommoi- 
seksi se Ranskassa oli kehittynyt, tuli Europan hallitsijoiden päämaaliksi, 
johon he koettivat päästä. Englannissa se ei Stuarteille onnistunut, koska 
koko kansa seisoi jäykkänä sitä vastassa, mutta Europan mantereella se 
tuli miltei yleiseksi. Saksassa nuo Westfalin rauhassa itsenäisyyden saa- 
neet ruhtinaat sen saavuttivat kukin maassaan. Tavallista oli ennen 
ollut, että ruhtinaat hallitsivat maitaan säätyjen edusmiehiä kuultuaan, 
mutta näiden oikeuksia supistettiin nyt, ja useissa valtioissa valtiopäivät 



ITSEVALTIUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 269 

kokonaan lakkantettiin, ja jokainen pikkuruhtinaskin, jolla ei ollut muuta 
kuin jonkun neliökilometrin alan kSsitt&vS valtio, esiintyi yhtä itBeval- 
tjaana, yhtfi loistavana, kuin Ludvig XIV VerBailles'iBBa ; hovimies- ja 
palvelijajoukko . oU hänenkin ympärillfiäii kunnioitustaan osottamassa. 
Brandenburgissa, joka oli kohonnut mahtavimmaksi Pohjoie-Saksan val- 
loista, isnuri vaalimhtinae* Fredrik Wilhelm alotti hallitusjärjeatelmän 
muuttamista tfih&u suuntaan, ja seuraavat hallitsijat, Fredrik I, PreusBin 
ensimmäinen kuningas, sekä hänen seuraajansa Fredrik Vilhelm I (1713 
— 1740) jatkoivat sitä. Hallitus keskittyi ruhtinaaseen, suuri hänestä 
riippuva virka miesjoukko liitti valtion eri osat lähemmin yhteen, kaikki 
muodostui saman kaavan mukaiseksi, ja hallitukselle tuli siten entistä suu- 
rempi voima. Itävallan maissa ^vfit hallitsijat saaneet tuollaista yhteyttä 



MlpMiliHilM 17:nnalU[ (uuludtUa. (M. Mirliiilit lUklplIrrM.) 

täydellisesti aikaan, sillä jo silloin, niinkuin nytkin, monet eri kansallisuudet 
olivat heille esteenä, ja Habsburgiii hallitsijat aina Kaarle V:nnen ajoista 
asti olivat huonokykyisiä ja heikkoja miehiä, jotka eivät voineet niin 
suurta muutosta panna toimeen. 

Myöskin Skandinavian valtakunnissa hallitsijat saavuttivat rajatto- 
man vallan; aateliston suureksi paisunutta valtaa muut säädyt kadehtivat 
ja vihasivat, ja tätä asianhaaraa kuningas käytti hyväkseen. 

Olemme jo ennen kertoneet {luk. XV), että Ruotsin kuningas Kaarle 
X Kustaa voitokkaalla sodalla pakotti Tanskan kuninkaan rauhaan v. 1658, 
mutta heti senjälkeen alkoi uudestaan sodan, tehdäkseen lopun koko 
Tanskaa itfieaäisyydestfi. Hänen piirittäessään Kööpenhaminaa v. 1660 
otti sen porvaristo erittäin innokkaasti osaa puolustukseen, jota vastoin 
aatdisto osotti velttoutta ja puuttuvaa uhraavaisuutta. Kun valtiopäivillä 



260 YLEINEN HISTORIA. 

samana vuonna oli kysymys vammojen parantamisesta, joita sota oli 
tuottanut, niin aatelisto jälleen oli niin itsekäs, että se tahtoi vetäytyä 
mitäkään valtiolle suorittamasta. Tämä suututti muita säätyjä, jotka nyt 
yksissä voimin liittyivät toisiinsa sitä masentaakseen, ja kunin^skin yhtyi 
heihin. AateUttomat säädyt ehdottivat, että kuningasvalta tulisi perinnölli- 
seksi, johon aatelistonkin täytyi suostua, vaikka vastenmielisesti. Kunin- 
kaalle annettiin oikeus tehdä uusi hallitusmuoto, jonka Fredrik III 
(1648 — 1670) laati sellaiseksi, että Tanskan-Norjan kuningas tuli varsin 
itsevaltiaaksi. Valtakunnan hallintoa hoitivat tästä lähin kolleegiot, joiden 
esimiehet muodostivat kuninkaan valtaneuvoskunnan ; mutta kuningas sai 
mielensä mukaan muuttaa senkin päätökset Aateliston läänitkin otettiin 
siltä pois. Mutta nyt muodostui virkamiesjoukko, joka tuntui maalle 
raskaalta, ja monet epäkohdat, niinkuin talonpoikien maaorjuus, jäivät 
olemaan. Tanskassa ei kuningasvalta sen enemmän kuin muissakaan 
Europan maissa ryhtynyt kansan alempien kerroksien tilaa parantamaan, 
sillä se oli yhtä itsekäs kuin aatelisto ennen oli oUut; valtion etua hal- 
litsijat ajoivat, eivätkä alamaistensa parasta; jos kansan hyväksi jota- 
kin tehtiin, tapahtui se ainoastaan sen vuoksi, että se saattaisi valtiolle 
tulevat veronsa suorittaa, toisin sanoen, valtio käytti koko kansaa vaan 
välikappaleena omiin tarkoituksiinsa, ja sen virkamiehet olivat myöskin 
hallituksen asiaa ja etua valvomassa eikä kansaa palvelemassa. Sellainen 
oli yleinen katsantotapa Europassa tuolla n. s. valtioitsekkäisyyden aika- 
kaudella. Ainoastaan Ruotsissa kansallinen kuninkuus on aina ollut 
kansan suojelijana ja hyvä suhde on sen vuoksi vallinnut talonpoikien ja 
kuninkaan välillä, ja uskollisena vanhalle tehtävälleen se pysyi tälläkin 
-aikakaudella. 

Aina siitä asti, kuin Kustaa Waasa Tanskan unioonin hävittämällä 
laski pohjan Ruotsin kansalliselle itsenäisyydelle, alkavat valtakunnan 
eri osat sulautua entistä lähemmin yhteen, sillä tämä kuningasvalta oli 
höllää uniooninaikuista paljon lujempi. Kustaa Waasan poikien hallitessa 
ei levottomien aikojen johdosta tosin tuo keskittämistyö edisty, ja onpa 
Ruotsilla taas suuri vaara torjuttavana Sigismundin aikana, jolloin uniooni 
on syntymässä Puolan kanssa. Mutta kun Kustaa Waasan nuorin poika 
Kaarle on pelastanut Ruotsin tästä ja vakaannuttanut isänsä työn, niin 
jatkuu kehitys samaan suuntaan. Kustaa II Adolf, joka loi Ruotsin 
suurvallan, järjesti myöskin sen hallituksen entistä säännöllisemmäksi, 
sillä sodissakin ollessaan hän uskoUisen ystävänsä ja kanslerinsa Aksel 
Oxenstjeman kanssa valmisteli monia uusia säädöksiä, ja vihdoin he 
yhdessä laativat hallitusmuodon siltä varalta, että kuningas kaatuisi 



J 



ITSEVALTIUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 261 

sodassa. Tämä tulikin käytäntöön v. 1634. Kustaa II:sen Adolfin koko 
lainsäädännössä on selvänä piirteenä sama suunta kuin sen aikuisissa muis- 
sakin Europan maissa, nimittäin vallan keskittäminen, joka synt3i halli- 
tuksen asettamien virkamiesten kautta. Tämän kautta oli entistä parempi 
järjestys valtakunnassa aikaan saatava, ja se olikin Kustaa Adolfin tar- 
koitus. Ruotsista tuli myöskin tuollainen virkamiesvaltio, kuin Ranska 
oli, vaikka kuninkaalla ei vielä ollut rajatonta valtaa, sillä säädyt rajoit- 
tivat sitä. Mutta valtiopäivien toimintakin määrättiin entistä tarkemmin. 
Aina Kalmarin unioonin ajoista saakka olivat Ruotsin hallitsijat tär- 
keissä asioissa turvautuneet säätyjen myötävaikutukseen; v. 1435, jolloin 
varmuudella tiedetään neljän säädyn edusmiehiä ensi kerran koossa ol- 
leen, Engelbrekt valittiin valtionhoitajaksi; säätyihin Sturet perustivat 
valta-asemansa; muutoksia kirkossa toimeenpannessaan Kustaa Waasa 
sai valtiopäiviltä tukea; niihin niinikään Kaarle herttua turvautui taistel- 
lessaan Sigismundia vastaan. Hallitsijat kutsuivat kansan edustajat aina 
koolle, milloin arvelivat suurempaa kannatusta tarvitsevansa; mutta ei 
ollut vielä lakia, jossa olisi säädetty valtiopäivien kokoonpanosta, vaaleista 
ja oikeuksista. Vasta Kustaa II Adolf, joka tahtoi saada säännöllisyyttä 
ja tarkkuutta valtiopäivien toimintaan, antoi v. 1617 valtiopäiväjärjes- 
tyksen. Siinä määrättiin, että eduskuntaan oli kuuluva neljän säädyn 
edustajat, mikä jo käytännössä oli vakaantunut. Aatelissääty oli muita sää- 
tyjä tärkeämpi ja kaikki sen täysi-ikäiset jäsenet, jotka eivät vanhuuden, 
sairauden tai virkansa vuoksi olleet estettyinä, eivät olleet ainoastaan 
oikeutettuja olemaan valtiopäivillä saapuvilla, vaan heidät velvoitettiin 
siihen. Huomattava näet on, että valtiopäiviä katsottiin rasitukseksi eikä 
oikeudeksi, jona nykyaikana valtiollista edustusta pidetään. Sotaväen 
päällystö kuului niinikään aatelissäätyyn. Nuoret aatelismiehet, jotka eivät 
vielä ottaneet osaa keskusteluihin ja päätöksiin, saivat, oppiakseen vas- 
taisuuden varalle valtioasioita, seisoa kuuntelemassa oven suussa, jossa 
heille oli paikka määrätty. V. 1626 annetussa ritarihuonejärjesiyksessä 
säädetään, että yksi kustakin suvusta valitaan varsinaiseksi edusmieheksi, 
joka asioita ratkaistaessa ' antoi suvun puolesta äänensä, sillä kullakin 
suvulla oli ainoastaan yksi ääni. Pappissäätyyn kutsuu kuningas kaikki 
piispat sekä yhden papin kustakin kihlakunnasta; porvarissäätyyn kau- 
punkien pormestarit sekä yhden raatimiehen tai muun kaupunkilaisen, 
talonpojista taas yhden kustakin kihlakunnasta. Sellaista säännöllisyyttä 
ja tä3mällis3r3rttä, kuin meidän aikanamme on olemassa, ei vuoden 1617 
valtiopäiväjärjestys saanut aikaan; aatelistosta esim. eivät kaikki milloin- 
kaan olleet saapuvilla, ja etäisimmistä seuduista, etenkin Suomesta, jäi 



262 YLEINEN HISTORIA. 

usein edusmies valtiopäiville saapumatta. Tukholmassa yleiset valtiopäi- 
vät tavallisesti pidettiin; kuninkaalla yksin oli esitysoikeus, ja säädyt, 
kukin erikseen, jättivät hänelle yleisiä valituksia, joihin hän antoi pää- 
töksensä. Kuningas saattoi muuttaa valtiopäivien päätöksiä, sillä niitä 
pidettiin melkein vaan mielipiteen lausuntona, jolla ei ratkaisevaa merki- 
tystä ollut; ainoastaan yleistä lakia koskevat muutokset sekä verojen 
myöntäminen katsottiin olevan säätyjen määrättävänä, eikä kuningas 
niissä kohdin ollut oikeutettu niiden päätöstä muuttamaan. 

Paitsi yleisiä valtiopäiviä kuningas toisinaan kutsui vähälukuisem- 
min edustajia kokoon ja ainoastaan kolmesta ylemmästä säädystä, joten 
talonpojat olivat edustamatta. Näiden n. k. valiokuntavalHopäivien 
ohessa tavataan vielä ni(zakuntapdiviä, joihin kutsuttiin edustajia ainoas- 
taan jostakusta maakunnasta tai valtakunnan osasta, tavallisesti uusia 
veroja myöntämään. Tällaisia pidettiin Suomessakin Kustaa Adolfin 
aikana kahdet, nimittäin Porvoossa v. 1614 ja Helsingissä v. 1616, jotka 
viimemainitut kuningas itse oli avaamassa ja joita sen vuoksi voipi pitää 
Suomen ensimmäisinä valtiopäivinä. Suomen edustajat suostuivat siellä 
n. k. maaretkenveroa suorittamaan, ja kehotuksia lähetettiin Ruotsalaisil- 
lekin, että siihen yhtyisivät. Kaarle X:nnen Kustaan aikana pidettiin 
niinikään samallaisia maapäiviä Turussa, Helsingissä ja Viipurissa, nekin 
Venäjän sotaan tarvittavien apuvarojen saamista varten. 

Kuninkaan rinnalla on siis kansan eduskunta saanut suuren mer- 
kityksen, ja kolmas valtiomahti näiden ohessa on valtaneuvoskunta, 
jonka jäsenet kuningas määrää kotimaisesta aatelistosta, niinkuin vuoden 
1634 hallitusmuodossa säädetään. Jo varhain keski-ajalla se oli saanut 
alkunsa (ks. keski-aik. luk. XIII) ja sen asema oli eri aikoina erilainen; 
vuoden 1684 hallitusmuodossa sanotaan, että sen tuli »kuninkaalle huo- 
mauttaa valtion oikeudesta, neuvoa häntä siihen, mikä hänelle itselle ja 
valtiolle on hyödyllistä paraan ymmärryksensä mukaan, kehottaa säätyjä 
ja talonpoikia uskollisuuteen ja nöyryyteen kaikissa asioissa» j. n. a 
Neuvoskunta oli niinikään valtakunnan korkein virkakunta, johon koko 
maan hallinto keskittyi. Sen oheen asetettiin pääkaupunkiin viisi kollee- 
giota, joissa oli useita jäseniä, mutta joiden esimiehet olivat myöskin 
valtaneuvoston jäseniä. Eri koUeegioilla on eri hallintoasiat hoidossaan; 
kansliakolleegio, jonka esimies valtiokansleri on, hoitaa ulkomaan asiat, 
sotakolleegio, jonka esimies on marski, sotalaitokseen kuuluvat seikat; 
amiraaliteetilla ja sen esimiehellä amiraalilla on huostassaan laivasto, 
hovioikeudella ja sen esimiehellä drotsilla oikeuslaitos, ja kamarikol- 
leegiolla, jonka esimiestä kutsutaan valtiovarain hoitajaksi, on valtion 



IT8ETALTICDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOIfEBSA. 263 

varojen hoito Ja tarkaatuB toimenaan. Kolleegioidea alapuolella ja beistfi 
riippuvaisia on muita virkamiehlfi ja virkakuntia valtakunnan eri obIbm ; 
niinpä maaherrat tekivät tiliä kamarikolieegiolle toimistaan, matta he 
taas olivat voutien ja nimismiesten valvojia. Hovioikeuksia oli alaksi 
yksi, Tukholmaan v. 1614 perustettu Svesn hovioikeus, mutta se ei saat- 
tanut koko laajan valtion oikeuslaitosta valvoa, jonka vuoksi jo Kustaa 
II Adolf perusti uusia; niinpft perustettiin Suomea varten eri hovioi- 
keus Turkuun v. 1623. Laamannit ja Idhlakunnantaomarit tulivat tämSn 



ViHlMiil)|«n iFlilaliMHiri* noo-linun*. Kr[*Hi« kunlntitv lutpuu 

kautta paremman valvonnan alle, vaikkapa väSrinkfiytiistfi ja laittomuutta 
vieläkin valitetaan tapahtuneen. — Eri virkamiehet ja virastot olivat siis 
toinen toistensa yhteydessä, asteittain toisistaan riippuen, ja hallituksen 
vaikutus tuli heidän kauttaan tuntumaan entistä enemmän valtakunnan 
kaukaisempiinkin osiin. Kuningas oli kaikkien virkamiesten yläpuolella; 
hänellä oli asiain ylin johto, ja joka virkakunta oli velvollinen tekemään 
hänelle tiliä milloin hän sitä vaati. Erikoisasema ja harrastukset, joita 
ennen oli tavatta valtakunnan eri osissa, hävisivät tämän keskitetyn hal- 
lintojärjestelmän kautta; Suomikin liittyi nyt entistä lähemmin Ruotsiin, 
ja ruotsalaisuus rupeaa yhä enemmän leviämään meidän maassamme, 
mihin näihin aikoihin perustettu yliopistokin vaikutti. 



264 YLEINEN HISTORIA. 

Hallituksen mahti ja valvonta tulee esille myöskin Kustaa II:8en 
Adolfin kauppalainsäädännössä, sillä siinä olivat samat periaatteet vallit- 
sevina kuin Colbertin Ranskassa noudattamat. Omaa etuaan muka val- 
voakseen hallitus tarkoin määräsi kaupan kulun. Ainoastaan muutamat 
kaupungit saivat oikeuden käydä ulkomaiden kanssa kauppaa, joita n. k. 
tapulikaupunkqa Suomessa oli Turku ja Viipuri; mutta Tukholma oli 
tärkein koko valtakunnassa; toiset n. k. nmakaupungit, saivat vaan 
näiden kanssa tehdä kauppaa. Näin määrättiin v. 1617 ilmestyneessä 
kauppasäännössä. Mutta mentiinpä niinkin pitkälle, etfeivät talonpojat- 
kaan vapaasti saaneet tavaroitaan viedä minne tahtoivat, vaan kullakin 
kaupungilla oli määrätty kauppa-alueensa, nimittäin ympärillä olevat pitä- 
jät. Kaikellainen maakauppa oli ankarasti kielletty; ei maaseuduilla 
saanut ostaa eikä myydä mitään, sillä se oli muka kaupunkilaisille hai- 
taksi. Vielä antoi hallitus muiden maiden tapaan Ruotsissa ja Suomessa 
erityisille yhtiöille erikoisia kauppaoikeuksia; kuuluisin meidän maas- 
samme on tervakomppanioj jolla oli yksinomainen oikeus ostaa maasta 
kaikki terva ja myydä se ulkomaille. Kustaa Adolfin tarkoitus oli sää- 
döksillään saada kaupan alalla aikaan järjestystä ja säännöllisyyttä, mutta 
luonnollista on, että yleisö tuollaisen järjestelmän vallitessa paljon kärsi, 
etuoikeutetut kun saivat määrätä hinnat ja käyttää muutenkin oikeuk- 
siaan hyväkseen. Mutta sen ajan käsityskanta oli se, että kauppa tuot- 
taa paljon enemmän hyötyä, jos hallitus tarkoin määrää ne urat, joita 
myöten sen on kulkeminen; ei sitä ymmärretty, että kauppa kyllä aina 
löytää itselleen sopivimmat ja tuottavimmat tiet, joita se kulkee, eikä 
sitäkään oivallettu, että kun yksityinen hyötyy, tulee se valtiollekin eduksi. 
Vasta 18:nnen vuosisadan loppupuolella tämä mielipide alkoi voittaa alaa 
ja pääsi toteutumaan. 

Samantapaiset tarkat määräykset, kuin Ranskassa näimme Colbertin 
aikana, olivat myöskin Ruotsin valtakunnassa käsityöläisten tointa sito- 
massa. Ammattikuntien ulkopuolella ei saanut käsitöitä harjoittaa, ja 
ammattikuntiin kuuluvat käsityöläiset olivat ankarien määräyksien alaisia. 
Kukin ammattikunta määräsi itse mestarien luvun, työn valmistustavan, 
tavaroiden hinnan j. n. e.; ammattikunta oli vastuunalainen valmistetun 
työn kelvollisuudesta ja ratkaisipa se keskuudessaan syntyneet riitaisuu- 
detkin, sanalla sanoen, ammattikunta johti ja määräsi kaikki; yksityiset 
työnvalmistajat olivat vaan kuin renkaat samassa ketjussa. Valtio taas 
vahvisti ammattikuntien säännöt ja viranomaisten asia oli pitää huolta 
niiden noudattamisesta. 



ITSEVALTIUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 265 

Valtion vaikutus tunkeusi siis yhä voimakkaammin joka alalle, ja 
sen vaatima veromäärä kasvoi kasvamistaan yhtämittaisten sotien vuoksi. 
Mutta toisaalta tuo sama hallitus näytti tahtovan hajoittaa tuota työtään, 
nimittäin sillä suopeudella ja anteliaisuudella, jota se osotti aatelistoa 
kohtaan. Sillä tästä säädystä alkoi mahtavuuden aikana paisua valta- 
kuntaan aines, joka kävi vaaralliseksi sekä kuninkaalle että muille 
säätyluokiUe. 

Kalmarin unioonin aikana olemme nähneet Ruotsin aateliston olleen 
sangen mahtavan, mutta Kristian II:6en verilöyly ja Kustaa Waasan 
ankara hallitus oli sen voiman joksikin aikaa masentanut. Hänen poi- 
kiensa aikana aateliston oikeudet taas lisääntyvät, sillä keskinäisten riito- 
jen vallitessa tukea saadakseen kukin heistä koettaa suositella ensimmäistä 
säätyluokkaa. Erik XIV sääsi n. k. säterivapauden, joka vapautti 
aatelismiehen tekemästä ratsupalvelusta sen talon puolesta, jossa hän itse 
asui; ja sitä paitsi hän korotti muutamia sukuja kreivin- ja vapaaherran- 
arvoon saadakseen sen kautta veljensä, herttuatkin, aatelin joukkoon 
kuulumaan. Erik XIV joutui kuitenkin aateliston vihoihin, ja sen avulla 
Juhana herttua pääsi valtaistuimelle. Sen vuoksi hänkin lisäsi sen etu- 
oikeuksia, muun muassa säätämällä, että sellainen rälssimies, joka ei 
köyhyytensä vuoksi saattaisi vaadittua ratsupalvelusta suorittaa, ei kui- 
tenkaan menettäisi oikeutta pitää aatelista kilpeä ja vaakunaa. Täten 
luovuttiin entisestä periaatteesta, johon aatelisuus perustui, nimittäin 
ratsupalveluksesta, ja perinnöllisyyden periaate tunnustettiin oikeaksi^ 
Sigismundin ja Kaarle herttuan välisessä taistelussa olemme nähneet 
aatelin kannattavan Sigismundin asiaa, jonka vuoksi Kaarle voitolle 
päästyään sitä ankarasti rankaisee. Mutta Kustaa II Adolf oli taas 
aatelistolle suopea, sillä hänen käsityskantansa tämän säädyn asemasta 
ja tehtävästä oli suuri ja ylevä; aateliston tuli näet yksinomaan palvella 
kuningasta ja isänmaata, mutta korvaukseksi se tarvitsi muiten säätyjen 
rinnalla erikoisaseman. Kustaa II:sen Adolfin aika onkin Ruotsin aate- 
lin suuruuden ja loiston aika, sillä sen riveistä lähtivät 30-vuotisen sodan 
etevät sotapäälliköt, jotka suuren kuninkaan kanssa hankkivat maalle 
aseman Europan suurvaltain joukossa, sekä valtiomiehet, jotka neuvotte- 
luillaan ajoivat sen etuja. Mutta valtakunnalle tämä kävi kalliiksi. Kus- 
taa II Adolf antoi jo v. 1617 aatelissäädylle paljon oikeuksia; aatelis- 
miehillä oli yksinomainen oikeus valtion korkeimpiin virkoihin; muut 
kuin vertaiset eivät saaneet heitä tuomita hengen asioissa; he saivat 
tullitta tuoda tavaroita sekä määrätä papin siinä pitäjässä missä asuivat 
(n. k. patronaatti-oikeus) ; heillä oli omat vankihuoneensa uppiniskaisia 



266 TLEINEK HISTORIA. 

aluBtalaisiaan varten j. n. e. Mutta suurin epfikohta oli kuitenkin lääni- 
tysten jakaminen heille, mikä tuli yhä yleisemmäksi. 

Ludvig XIV kutsui Ranskan aateliston kuninkaan hoviin ja palkitsi 
sitä virkoja antamalla sekä suurilla rahalahjoilla; mutta Ruotsin hallituk- 
sella ei ollut rahoja jakaa, jonka vuoksi se palkitsi ansiokkaita miehiä 
lahjoittamalla heille läänejä, s. o. taloja, kyliä, pitäjiä, milloin suurempia 
milloin pienempiä aloja, joista he saivat ottaa itselleen kruunulle muuten 
tulevat verot; toisinaan taas annettiin läänejä vastineeksi rahalainoista tai 
myytiin kruunun tiloja rälssimaiksi, valtio kun alituisesti oli rahan tar- 
peessa. Kristinan aikana tuo läänitysten jakaminen muuttui varsinaiseksi 
väärinkäytökseksi. Varsinkin valtakunnan syrjäisemmillä seuduUla oli 
melkein koko maa täten luovutettu; Suomessa esim. oli hänen aikanaan 
paitsi pienempiä läänityksiä 9 kreivikuntaa ja 24 vapaaherrakuntaa, pää- 
asiallisesti ruotsalaisilla ylimyksillä, jotka itse tavallisesti oleskelivat 
Ruotsissa, mutta pitivät voutejansa kokoamassa veronsa ja muutenkin 
valvomassa etujaan. Kreivi oli kuin ruhtinas läänissään; hän määräsi 
sinne virkamiehet, hän sai perustaa sinne kaupunginkin, ellei sellaista 
ennen ollut, ja lääni meni perintönä suvun miespuolisille jäsenille j. n. e. 
Tällainen mahtava herra Suomessa oli esim. Suomen kenraalikuvernöörinä 
kuuluisa Pietari Brahe, jolla oli Kajaanin suuri vapaaherrakunta, johon 
kuului kaikki pitäjät Pielisjärven seuduilta aina Oulu-joen suuseuduille 
asti. Sen lisäksi oli hänellä pienempiä läänityksiä Savossa ja Yarsinais- 
Suomessa. Pietari Brahen kunniaksi on kuitenkin mainittava, että hän 
piti erittäin hyvää huolta lääninsä vaurastumisesta. 

Näin mahtavaksi päästyään aatelisto tahtoi tehdä asemansa vielä 
vankemmaksi, sillä sen tarkoitus oli saada talonpojat kokonaan omaan 
valtaansa, niinkuin ne muissa Europan maissa olivat; aateliston tuli olla 
suoranaisesti kuninkaan alamaisena, mutta talonpoikien välillisesti, niin 
he yleisesti ajattelivat. Talolipoikien vapaus oli niinkuin unioonin aikana- 
kin vaarassa, mutta kuningas sen pelastaa. 

Muut säädyt pitivät aateliston suureksi paisunutta valtaa vaaralli- 
sena, jota paitsi he kadehtivat sitä. Sen vuoksi he alkoivat sitä vas- 
taan taistella; papit, joilla oli korkeampi sivistys, kulkivat etupäässä, 
mutta porvarit ja talonpojat, jotka enimmin noista etuoikeuksista kärsi- 
vät, liittyivät heihin, vieläpä alempi aatelistokin, sillä tuo suuri valta oli 
ainoastaan muutamilla ylhäisillä suvuilla, joita köyhemmät karsaasti katse- 
livat. Jo Kristinan aikana tehtiin valtiopäivillä esityksiä läänien peruutta- 
misesta eli reduktsioonista, jota varsinkin Turun piispa Juhana Terserus 
innokkaasti ajoi. Kristina ei kuitenkaan ryhtynyt sitä toimeenpanemaan, 



ITSEVALTIUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOHESSA. %7 

vaikka häa kSsitti sen tarpeellisunden, vaan luopui ballituksesta v. 1654. 
HSuen seuraajansa Kaarle X.nnen Kustaan aikana saatiin v. 1655 alku 
parannukaeen n. b. neijännekaen korjauksen kautta, jonka mukaan nel- 
jäs osa Kustaa Adolfin kuolenufti jälkeen annetuista lahjoituksista oli 
valtiolle palautettava. Reduktsioonia toimeenpanemaan asetettiin eräs toi- 
mikunta; mutta kun kuningas itse oli koko hallitnsaikansa sodissa, ei 



■•tfvi 



sen toiminta saanut tarpeeksi pontta ja voimaa; ja hänen kuoltuaan se 
kokonaan lakkasi Kaarle XI:nneii bollioojahallituksen aikana, jolloin päin- 
vastoin entinen järjestelmä näkyi palautuneen, hallituksessa olevat yli- 
mykset kun taas jakoivat uusia läänityksiä. 

Kaarle X Kustaa on Ruotsin viimeinen valioitta jakuningas, sillä 
Kaarle XI, saatuansa holhoojien atottamat sodat loppumaan, käänsi huo- 
lensa yksinomaan sisäisiin parannuksiin, joita valtio kip^sti kaipasi. 
Euflimmfiinen välttämStdn toimenpide oli reduktslooni, sillä ainoastaan 



TLEIHEH HISTORIA. 



aen kautta voitiin valtion raha-aeiat saada paremmalle kannalle ja samalla 
talonpoikien vaaraan joutunut yhteiskunnallinen vapaus pelastetuksi. 
Mutta tSmfin aikaanaaamiaekBi oli kuninkaalle annettava entistfi laajempi 
valta, sillfi ainoastaan hflnen huomaansa jStettynB tSmg toimi saattaisi 
onnistua. Kolme alempaa sfiStyä sekti alempi aatelistokin olivat taipuvaisia 
uhraamaan valtiolliset oikeutensa saadakseen yhteiskunnallisen vapauden 
pelastetuksi. Ruotsissa ei rajaton kuningasvalta siis johtunut entisiin oloi- 
hin perustuvasta kehityksestä, niinkuin Ranskassa, päinvastoin koko Ruot^ 
sin valtiolaitoksen tunnusmerkkinä on kaikkina aikoina ollut kansanvapans. 
Ajan benki vaikutti kyllS Ruotsiinkin, mutta etupäftssä yhteiskunnallisen 
järjestyksen aikaansaamiseksi Ruotsin kuningas itsevaltiuden sai 




■■ Svdli. (Erik I>dlb«-g(n 



V. 1680 Kaarle XI kutsuu Tukholmaan säSdyt, joilta faSn pyytäB 
varoja valtakunnan vaurioiden korjaamiseksi; kolme aatelitonta sSStyS 
anoo laajennettua reduktsioonia ; neuvoskuuta ja aatelisto hSmmSstyvät 
tfistfi vaatimuksesta, ja kun aatelissäädyssä asiaa kSsitellSän, syntyy suuri 
melu ja epäjärjestys. Kaikki säädyt kuitenkin suostuivat siihen, että 
kreivi- ja vapaaherrakunnat peruutettaisiin; ja reduktsioonia toimeen- 
panemaan valittiin erityinen reduktsioonikommissiooni. 

Eonenknin säädyt erosivat, kääntyi kuningas heidän puoleensa ky- 
syen, oliko hänen hallittava valtakuntaa neuvoskunnan avulla, johon vas- 
tattiin, että hän oli ainoastaan Ruotsin laista riippuvainen ja neuvoskunta 
oli hänen neuvonantajansa, jota hän voisi kuulustella milloin tahtoisi. 



ITSEVALTIUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 269 

Täten oli neuvoskunnan itsenSinen vaikutus hallitukseen lakkautettu. 
Seuraavilla valtiopfiivillft v. 1682 reduktsioonia laajennettiin, ja sen toi- 
meenpanemiiien jätettiin kokonaan kuninkaan mielivaltaan, koska säädyt 
olivat keskenään enmietisiä. Samoilla valtiopäivillä hänelle niinikään 
annettiin rajaton valta, jonka johdosta säätyjenkin merkitys tuli vähä- 
pätöiaeksi, vaikkapa niitS tästä lähiökin kutsuttiin kokoon. Kuningas oli 
«kaikkialla määräävä ja vallitseva itsevaltias, joka toimistaan ei kenelle- 
kään maan päällä ole vastuunalainen*, sanoivat säädyt lausunnossaan. 
Hänen valtansa johtuu Jumalasta, niinkuin Ranskan kuninkaan. 

Beduktsiooni pantiin nyt kuninkaan valvonnan alla suurella, usein 



Kuria XI. (VuklpHrrM.) 

liikanaisellakin, ankaruudella toimeen, sillä ei yksinomaan lahjoitettuja 
läänejä peruutettu, vaan myöskin pantatut ja ostetut, jotka usein otettiin 
ilman korvausta, joten omistaja tietysti kärsi vääryyttä. Valtion tulot sen 
kautta suuresti lisääntyivät: Suomesta yksin tuottivat peruutetut ISänit 
200,000 hop. taal. vuotuisen verolisän, joka meidän rahassamme vastaisi noin 
1 i milj., ja koko valtiossa lisääntyivät vuotiset tulot noin 2 f milj. hop. 
taaL eli noin 11 ^ milj. Suomen markalla. Aateliston asemassa reduktaiooni 
vaikutti perinpohjaisen muutoksen, sillä se teki kokonaan lopun ylimys- 
vallasta riistämällä pois sen pohjan, johon se perustui, nimittäin maa- 
omaisuuden. Moni vastikä&n mahtava aatelissuku menetti kaiken omai- 
suutensa ja joutui köyhyyteen. Aatehsto olikin tyytymätön reduktsiooniin, 



270 YLEINEN HISTORIA. 

varsinkin Itämeren maakunnissa, missä sen valta oli vanhempi ja jaur- 
tuneempi, ja sen vuoksi se tuntuikin siellä suuremmalta vääryydeltä kuin 
muualla. Selitykset ja pyynnöt, joita Liivin aatelisto lähetti hallitukselle, 
eivät kuitenkaan auttaneet. Tämä kaikki herätti kylmyyttä ja katkeruutta, 
ja Juhana Reinhold Patkull, joka esiintyi aateliston asianajajana ja joh- 
tajana, lähti isänmaastaan pois ja rupesi vehkeilemään Ruotsin halli- 
tusta vastaan. 

Reduktsiooni oli tarpeellinen, sillä se hävitti ne epätasaiset olosuh- 
teet, jotka yhteiskunnassa olivat vallitsemassa, ja ainoastaan sen kautta 
Kaarle XI saattoi panna toimeen monet muut parannukset Ruotsin valta- 
kunta tarvitsi etupäässä lujan sotalaitoksen, sillä miekan avulla tuo laaja 
valtakunta oli luotu; sen maat olivat hajallaan, jonka vuoksi suuri sota- 
voima oli tarpeen sen suojelemiseksi. Kaarle XI järjesti senkin. Olemme 
maininneet (luk. XIII), miten sotamiehiä ennen otettiin talo- tai manttaali- 
luvun mukaan; mutta tätä tapaa pidettiin hankalana ja kansa sitä pelkäsi, 
jonka vuoksi monet pitäjät, päästäkseen siitä, jo Kustaa Adolfin aikana 
suostuivat asettamaan kruunun palvelukseen määrätyn luvun sotamiehiä. 
Siinä oli siis ruotu jakolaitoksen alku, joka Kaarle Xlmnen aikana tuli 
yleiseksi. Talot jaettiin nyt ruotuihin, siten että noin kahden manttaalin 
talot yhteensä muodosti yhden, jonka velvollisuus oli pestata ja ylläpitää 
sotamies; rauhan aikana tämä sai asua torpassaan, jonka ruotu hänelle 
hankki. Meren rannikolla olevat pitäjät jaettiin merimiesruotuihin, jotka 
hankkivat laivamiehiä. Suuremmat talot määrättiin rustholleiksi, joiden 
tuli ylläpitää hevonen ja mies, mutta korvaukseksi ne saivat vapauden 
kruunun veroista ja, jos tuo vero arveltiin liian vähäiseksi, lisäksi veron 
joltakulta pienemmältä talolta, n. s. aukmenttitalolta. Täten saatiin vaki- 
nainen ja pysyvä sotajoukko, jonka vertaista muualla Europassa ei ollut; 
sen lukumäärä oli tästä lähin varma ja yhtä suuri, se oli harjaantunut, 
mutta samassa sen kustannukset tulivat kruunulle halvaksi, koska sota- 
miehiä ylläpidettiin ruoduillaan, elleivät olleet linnapalveluksessa. Mutta 
se heikko puoli meidän aikanmie yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan 
sotalaitoksen rinnalla ruotu jakolaitoksella oli, ettei sotamiesten lukumää- 
rää voitu sodan aikana lisätä, koska reserviä ei ollut Upseerit saivat 
asunnokseen ja palkakseen kruunun taloja, n. k. kruununpuustelleja, joista 
suuri osa oli reduktsioonin kautta valtiolle joutunut. Koko valtakunnan 
sotajoukko oli noin 38,000 miestä, mutta sen lisäksi oli noin 25,000 miestä 
pestattua väkeä Itämeren maakuntien ja Saksan voittomaiden kaupungeissa. 

Kaarle XI oli uuttera ja tarkka toimissaan. Hän vaati kaikkialla 
järjestystä ja piti huolta siitä, että virkamiehet täyttivät velvollisuutensa; 



ITSEVALTIUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 271 

he saivat pian nuhteita pienimmästäkin laiminlyömisestä. Sen vuoksi 
hallinnossa ja oikeuslaitoksessa oli vallitsemassa entistä parempi järjestys. 
Rauhan toimet kehittyivät; kauppa ja teollisuus tuotti varallisuutta ja 
henkinen viljelys varttm sen rinnalla. 

Suomessakin, joka, niinkuin jo mainittiin, tällä aikakaudella tuli lä- 
hemmin liitetyksi emämaahan, järjestys tuli entistä paremmalle kannalle, 
ja rauha sai olot täälläkin paranemaan. Sotien aikana autioiksi jääneitä 
taloja saatiin taas viljelykseen, ja sitä virkamiestenkin kaikin tavoin tuli 
edistää. »Sellaista voutia», kirjoittaa kuningas, »joka voutikunnassaan 
osottautuu niin leväperäiseksi, ettei hän joka vuosi toimita koko joukkoa 
autiotiloja asutetuksi, on ankarasti nuhdeltava, ja jos huomataan hänen 
toisen kerran velvollisuutensa laiminlyöneen, on hän virasta erotettava.» 
Niille, jotka rupesivat autiotiloja asumaan, myönnettiin paljon etuja ja 
oikeuksia. Erämaihinkin, jotka olivat harvaan asuttuja, asettui uusia 
uudisasukkaita, jonka huomaa siitäkin, että uusia seurakuntia syntyi poh- 
joisosissa Satakuntaa, Hämettä, Savoa ja Pohjanmaata; Kuusamoon ja 
Kittilään asti siirtyi uudisasukkaita, jotka saivat olla vapaat veroista, 
pääsivätpä sotapalveluksestakin vapaiksi. 

Kristina kuningattaren aikana oli silloinen Suomen kenraalikuver- 
nööri Pietari Brahe, jonka toimesta Turun yliopisto perustettiin (ks. luk. 
XVI), taloudellisessakin suhteessa toiminut Suomen eduksi, ja tätä rau- 
hallista kehitystä jatkui Kaarle XI:nnen hallitusaikana. Brahe perusti 
kymmenen uutta kaupunkia, joiden joukossa oli Hämeenlinna ja Savon- 
linna; Helsinki taas muutettiin Vantaa- joen suusta, johon Kustaa Vaasa 
sen oli määrännyt rakennettavaksi, nykyiselle paikalleen (1640); sään- 
nöllinen postilaitos järjestettiin; v. 1638 sai näet eräs von Stenhusen 
käskyn järjestää postinkuljetuksen Tukholmasta Ahvenan kautta Turkuun 
ja sieltä Hämeenlinnan ja Helsingin kautta Viipuriin ja Käkisalmeen. 
Jonkun vuoden perästä sitä vielä laajennettiin. Teollisuuden edistämi- 
seksi oli jo Kaarle IX:nnen aikana Mustion ruukki Karjan pitäjässä pe- 
rustettu Ojamon rautamalmin valmistamista varten; Fiskarsin tehdas 
Pohjan pitäjässä sekä Fagervikin Inkoossa perustettiin Kristinan hallitus- 
kautena, mutta Kaarle XI:nnen aikana niiden lukumäärä tuli monenker- 
taiseksi; niinpä Kauttuan ja Teijon ruukit perustettiin tähän aikaan. 
Ahdasmieliset kauppaa koskevat määräykset, joista jo mainitsimme, eivät 
kuitenkaan olleet Suomelle edullisia, ja usein siitä valituksia kuuluikin, 
sillä koko kauppa rupesi yhä enemmän keskittymään Tukholmaan. Niinpä 
Suomen kauppiaat valittavat, että tervakauppa, josta heillä oli ollut paras 
tulonsa, vetäytyi Tukholmaan, jossa suurin osa komppanian osakkaistakin 



272 YLEINEN HISTORIA. 

oli; talonpojat taaB nureksivat, ettft terran hinta kftvi Ihan mitftttömftksi, 
mikS oli luonnollista, kun kilpailua el ollut olemassa. Mutta kaikJata 
valituksista ja pyynnöistä huolimatta hallitus pysyi tfissS jarjestelmSsafi, 
jonka se piti valtiolle edullisena. 



mulukian nidiMn.) 

Tiedon valoakin levisi ympSri maata rauhan suojassa, ja siitä pii8> 
pai etupäässä pitivät huolta. Juhana Terserus, kiivas reduktsioonin puo- 
lustaja, mutta varsinkin molemmat Gezelius-piispat, Juhana Oezelius 
vanhempi (1664—1690) ja hänen samanniminen poikansa (1690—1718) 
kirjoittivat uskonnollisia kirjasia, joita kansaan levitettiin, ja velvottivat 
pappeja pitämään kansan opettamisesta huolta. Näihin aikoihin lukutaito 
tulikin Suomen kansassa melkein yleiseksi. 



ITSEVALTIUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 273 

Kaarle XI:nnen haiytus oli siis kaikin puolin Suomellekin edulli- 
nen ; mutta hänen viimeisinä vuosinaan kohtasi maatamme, niinkuin useita 
muitakin osia Ruotsin valtakunnasta, varsinkin Viron- ja liivinmaata, 
ankarat katovuodet, jotka suuresti heikonsivat sitä. Katovuodet olivat 
kyllä ennen tavallisia, koska maanviljelys ei ollut kehittynyt ja korpi- ja 
suomaita oli viljalta kylmää hallaa synnyttämässä, mutta vv. 1695, 1696 
ja 1697 oli kato kauhein, mitä Suomen kansa milloinkaan on saanut 
kokea; kolkko kevät ja syyskuussa sattuneet kovat kylmät estivät viljan 
ajoissa kypsymästä v. 1695; v. 1696 oli kesä taas sangen kylmä. Säästöt 
olivat pian kulutetut; hallitus ei pitänyt tarpeeksi huolta avun lähetyk- 
sestä, eikä kuninkaalle ajoissa ilmoitettukaan todellista asian laitaa. Ihmiset 
rupesivat syömään petäjän kuoresta ja vehkan juuresta valmistettua lei- 
pää, niinin kuorta ja ruohoja, vieläpä kuolleita eläimiäkin, ja kerrotaan 
jonkun äidin syöneen oman lapsensakin. Tavallista oli myöskin, että kun 
ruoka oli loppunut, lähdettiin liikkeelle, joten maanteillä nähtiin joukottain 
tuollaisia uupuneita olentoja, joista monet kaatuivat nälän näännyttäminä 
teiden varsille. Suomen väkiluku väheni noin neljänneksellä näiden kol- 
men vuoden aikana, ja sen varallisuus heikontui tietysti suuressa mää- 
rässä, y. 1697 ilmat olivat jo suotuisammat, mutta kun ei edellisenä 
vuonna ollut siementä kylvöön, ei silloinkaan hyvää satoa voitu saada. 
Hallitukselta saatiin kuitenkin jo apua, ja seuraavana vuonna olosuhteet 
rupesivat entiselleen asettumaan. Mutta useita rauhanvuosia olisi tar- 
vittu, jotta katojen tuottamat vauriot olisi kokonaan saatu tasaantumaan; 
sodat kuitenkin ennen pitkää uudestaan syttyivät, taas kurjuutta muka- 
naan tuoden. 

Kaarle XI kuoli v. 1697. Hän oli uutteralla toiminnallaan saanut 
Ruotsin valtakunnan sisäisen järjestyksensä puolesta niin hyvään kun- 
toon, että toista sen vertaista valtiota tuskin Europassa oli; ulkonaisesti 
se niinikään oli mahtavuutensa säilyttänyt. Itsevaltius osotti hyvät omi- 
naisuutensa Kaarle Xlinnen hallitessa, mutta hänen poikansa aikana tuli 
näkyviin, miten se väärin käytettynä saattaa valtion häviöön viedä. 



Yleinen historia II. — 18. 



274 YLEINEN HISTORIA. 



XXL 

Kaarle XII ja Pietari suuri. 

Ruotsi menettää suurvalta-asemansa. — Venäjä on uuden ajan alussa itämaalalnen 
valtio. — Se pyrkii Länsimaiden yhteyteen. — Varhaisimmat sodat Ruotsin ja Puo- 
lan kanssa. — Pietarin kasvatus. — Hänen ulkomaan matkansa. — Hänen tarkoitus- 
peränsä. — Ensimmäiset reformit. — Sotalaitos järjestetään. — Pietari pyrkii meren 
yhteyteen, sota Turkin kanssa. — Ruotsin naapurit haluavat sen voittomalta. — 
Kaarle XII. — Suuri pohjan sota alkaa. — Xarvan tappelu. — Kaarle XII taistelee 
Puolassa. — Itämeren maakuntien heikko puolustus. — Venäjän retki. — Pultavan 
tappelu. — Sen seuraukset. — Suomi juotuu Venäjän valtaan. — Iso viha. — Kaarle 
XII Turkinmaalla. — Hän palaa Ruotsiin, sotaa jatketaan. — Rauhanteot. — Ve- 
näjän tsaari pääsee voitolle. — Hallinto järjestetään. — Kauppa ja teollisuus. — 
Pietari jäljittelee Länsimaiden oloja. - Hänen muut<»ksiaan vihataan. 

• 

Espanjan perintösodassa olivat useimmat Länsi- ja Etelä-Europan 
vallat yhtyneet kukistaakseen Ranskan ylivaltaa, ja Utrechtin ja Rastadtin 
rauhoissa se menettikin johtovaltansa Europassa; Ruotsi, Ranskan vanha 
liittolainen 30-vuotisessa sodassa, menetti samaan aikaan suurvalta-ase- 
mansa suuren pohjan sodan kautta, jossa muut Pohjois- ja Itä-Europan 
vallat liittyivät sitä vastaan. Englanti kohoaa lännessä tärkeimmäksi val- 
laksi, idässä taas Venäjä perii sen aseman, mikä Ruotsilla ennen oli ollut. 

Venäjä oli jo uuden ajan alussa alaltansa sangen suuri, sillä siihen 
kuului koko itäinen Europa paitsi Mustanmeren rantamaita, jotka olivat 
Tatarien hallussa, sekä Itämeren maakuntia, jotka olivat ensin Kalpa- 
ritariston omat, mutta sen hävittyä v. lo()0 vaiheilla joutuivat Ruotsin ja 
Puolan välille jaetuiksi. Venäjänmaa oli luonnostaan hedelmällistä, siellä oli 
suuria metsiä aarteineen, kalaisia jokia, metalleja Uralin vuoristossa y. m. 
luonnollisia rikkauksia, sekä suuri väkiluku. Mutta näitä etuja ei osattu 
käyttää, sillä Venäjä oli vielä raakalaismaa muuhun Europaan verrattuna, 
samalla kannalla kuin keski-ajan lopulla sen näimme olleen rasittavan 
mongolilaisvallan päätyttyä (ks. keski-aikaa, luk. XXVI). Hallitsija, tsaari, 
oli itämaalainen despootti, jonka mielivallassa koko maa ja sen asukkaat 
olivat. Useimmat heistä olivat oikullisia, julmia ja raakoja, mutta monet 
samalla älykkäitä miehiä. Iivana IV {\7y\V?," ir)84), joka on julman 
nimen saanut, ennenmainitun Iivana Illinnen pojanpoika, antoi suurien 
verikoiriensa raadella entisiä neuvonantajiaan sekä muita valtakunnan 



KAARLE XII JA PIETARI SDHRI. 275 

ylimyksiä, ja itse hSn valtaistuimeltaan tätä katseli; hgn hävitti sota- 
joukkoineen muutamia maakuntia omaesa valtakunnassaan, surmautti tai 
van^tutti ihmiset, poltti kyliä ja kaupunkeja sekä kasvavan viljankin 
pelloilta. Niinkuin Itämaiden hallitsijat olivat Venäjänkin kansasta eril- 
Ifiäa, melkein kuin puolijumalia, ja maahan lankeamalla heitä puhutel- 
tiinkin. Suuri joukko aatelismiehiä eli bojareja oli tsaarin hovissa, 
Kremlissä, niinkuin Ranskan ylimyskunta Versaillesin hovissa; heidän 
hallussaan oli myöskin valtion virat sekä sotajoukkojen johto; toiset elivät 
maakartanoissaan maaseuduilla. Bojarein asema oli samantapainen kuin 



Mnkann Kraml nykyUn. 

Länsi-Europan aateliston, sillä suuria etuoikeuksia, esim. veronvapaus, 
oli heilläkin; mutta muuten hekin olivat kokonaan tsaarin mielivallassa. 
Koko valtakunnan kauppakin oli järjestetty tsaarin hyödyksi; hänen 
palvelijansa esim, saivat ennen muita myydä tavaroita, he kulkivat niin- 
ikään pitkin maata ostamassa turkiksia, traania, kaviaaria j ra., joita 
sitten muualle vietiin. Porvaristoa sen vuoksi Venäjällä ei muodostunut 
ja kaupungit olivat vähäpätöisiä, suurien raaakyiien näköisiä, ainoastaan 
Moskowa oli tästä poikkeuksena. Talonpojat olivat alkuansa olleet vapaita 
maanomistajia, mutta vähitellen he menettivät maanoraistnsoikeutensa, 
muuttuen vuokramiehiksi; he saivat kuitenkin siirtyä paikasta toiseen, 
kunnes tsaari Feodor v. 1098 kielsi muutto- oikeuden, joten he joutuivat 



276 YLEINEN HISTORU. 

maahan sidotuiksi, s. o. maaorjiksi. Maa, jota he päivätöitä ja suuria 
veroja suorittamalla saivat viljellä, oli bojarien, valtion tai kirkou. Kaikki 
oikeuskäsitteet ja hallinto olivat itämaalaisia; lahjominen oli tavallista 
virkamiehistössä; tavat, puvut, katsantotapa olivat niinikään itämaalaisia. 
Mutta Venäjän kansa piti tätä tilaa muita parempana ja halveksi sekä 
vihasi europalaisuutta; se oli omaan piiriinsä sulkeutunut ja itseensä 
tyytyväinen, niinkuin Kiinalaiset näihin saakka ovat olleet Kreikkalais- 
katolinen papisto, jonka vaikutus oli sangen suuri, kannatti tällaista kat- 
santotapaa ja koetti sitä myöhemminkin ylläpitää. 

Länsimaiden yhteyteen täytyi Venäjän päästä, jos se tahtoi vapau- 
tua noista oloista. »Jos heidän joukossaan ilmestyisi kerran ruhtinas, 
joka sivistäisi heidän raadan mielensä ja heidän karkeat tapansa», sanoo 
eräs ranskalainen piispa 16:nnellä sataluvulla, »sekä käyttäisi hyväkseen 
suurta väkilukua, niin tämä kansakunta tulisi naapureilleen vaaralliseksi.» 
Useat Moskowan tsaareista olivat jo alkaneet tähän suuntaan toimia, 
vaikka varovasti; oli kutsuttu rakennusmestareja, arkkitehtejä, insinöö- 
rejä, upseereja Saksasta; Iivana julma perusti kirjapainonkin, vaikka se 
pappien toimesta pian hävitettiin; saksalaiseen ja puolalaiseen kuosiin 
tehtyjä pukuja oli jo hovissa nähty pitkien ja leveähihaisten kauhta- 
noiden asemasta. Monet tsaarit olivat niinikään yrittäneet valloittaa Itä- 
meren rantamaita saadakseen satamia ja siten voidakseen päästä merta 
myöten Länsimaiden yhteyteen; niinpä Iivana III oli jo sotinut Ruotsin 
kanssa; sitten Iivana IV ja hänen seuraajansa Feodor (1584—1598) 
taistelivat Kustaa Vaasaa ja hänen poikiansa Juhana III:tta ja Kaarle 
IX:ttä vastaan (ks. luk. XIII). 

Mutta Feodorin kuollessa vanha Rurikin suku loppui, ja nyt syn- 
tyi Venäjällä levottomia aikoja, jolloin Puola ja Ruotsi olivat tekemäisil- 
lään lopun sen itsenäisyydestä. Feodorin lanko Boris Godunota oli 
surmauttanut hänen veljensä Dmitrin päästäkseen itse tsaariksi. Hän 
pääsikin, mutta häntä vastaan ryhtyi taistelemaan eräs seikkailija, munkki 
Otrepjew, väittäen olevansa Dmitri, joka ei muka olisikaan surmattu. 
Venäjällä tuollaisilla kruununtavoittelijoilla on myöhemminkin ollut hyvä 
menestys, sillä tietämätön kansa uskoo heitä ja monet myöskin liittyvät 
heihin sen vuoksi, että toivovat oloissaan parannusta, jota he tavallisesti 
lupaavatkin. Niinpä tuo vale-Dmitrikin sai paljon puoltajia Venäjällä, ja 
Puolan hallituskin auttoi häntä. Hän pääsee tsaarin-istuimelle, kun Boris 
oli kuollut sodan aikana. Mutta vuoden perästä hän joutuu salaliiton 
uhriksi. Vasili Shuiskin, joka nyt (1606) valitaan tsaariksi, täytyy 
turvautua Ruotsiin uusia vale-Dmitrejä vastaan, jotka olivat ilmestyneet 



' KAARLE XII JA PIETARI SUDRI. 277 

ja eaivat apua Puolalta (ks. luk. XIII). Sekit Puolan että Ruotsin joukot 
tunkeutuvat Hoskowaan asti, mutta Huotealaisten tfiytyi palkkasoturien 
tekemän kapinaa tähden peräytyä, ja nyt Shuiski karkotettiin valtaiBtui- 
melta ja suljettiin luostariin (1610). Kun aitten Puolalaiset aikoivat saada 
puolalaisen prinssin VenSjän valtaistuimelle, niin Ruotsalaisetkin esittivät 
oman ehdokkaansa, Kaarle IX:nnen nuoremman pojan Kaarle Filipin, joka 
Nowgorodin seuduilla tunnustettiinkin tsaariksi. Venäjä pelastui kuiten- 
kin häviöstä sen kautta, että Mikael Romanovi, eräs venälSinen bojari, 
valittiin tsaariksi (1613); mutta taistelussa, joka jatkui vielSkin sekä 
Puolan että Ruotsin kanssa. Venäjä osotti sellaista heikkoutta, että sen 



Ttaarl Mlkul R«mmw. (T*ilg RinaMnhtincrlun PlftvInL) 

täytyi kummallekin valtiolle jättää suuria maa-alueita; Puola sai Dniepr- 
virran ympärillä olevan alan, ja Stolbovan rauhassa (t. 1617) se luovutti 
Ruotsille Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan, jonka kautta se joutui koko- 
naan suljetuksi Itämeren yhteydestä. Mikaelin poika Aleksei (1645— 
1676) koetti saada takaisin nutfi oli menetetty alkamalla sodan Ruotsia 
vastaan Kaarle X:nnen Kustaan ollessa Puolassa ; mutta ei sek&än onnis- 
tanut. Vasta Pietarille, Aleksein toiselle pojalle, tämä työ onnistui; hän 
vasta muuttikin Venäjän olot kaikissa kohdin toisellaisiksi. 

Pietari oh jo lapsesta asti erilainen kuin edelliset tsaarit. Niitä 
oh kasvatettu munkkien ja pappien parissa, ja etupäässä uskonnollisia 
tietoja oli heille annettu; he olivat erillään kansastaan ja muusta maa- 



278 YLEINEN HISTORIA. 

ilmasta, eivätkä oppineet tuntemaan todellisia oloja. Pietari taas joutui 
jo lapsena Kremlin hovista pois lähellä Moskowaa olevaan Preobras- 
henskoin kylään, jossa hän sai elää ja olla niinkuin muutkin lapset; siellä 
hän harjoitteli sotamiehiä, joita oli ikäisistään valinnut, siellä hänellä oli 
monellaisiin ammatteihin kuuluvia työkaluja, höyliä, sorvia y. m., joita 
hän oppi käyttämään. Hänen oppinsa ja kasvatuksensa sai siten käy- 
tännöllisen suunnan, joka häntä enimmin miellyttikin; mutta syvempää 
hengenviljelystä hän jäi vaille, mikä ilmenee hänen koko elinaikanaan. 
Hänen katsantotapansa ei milloinkaan myöhemminkään saanut sellaista 
laajuutta, että hän olisi kyennyt hallitussuunnitelmaa muodostamaan, eikä 
tosi sivistys päässyt häneen siinä määrässä vaikuttamaan, että hän sen 
arvoa olisi käsittänyt; hän omisti ainoastaan ulkonaisen käytöUisen puo- 
len europalaisesta sivistyksestä, ja sen ulkonaiseen puoleen hänen uudis- 
tuksensakin valtakunnassaan rajoittuivat. 

V. 1682 Pietari korotettiin tsaariksi, vaikka hän vasta oli 10-vuo- 
tias; mutta ennen pitkää hänen vallanhimoinen sisarpuolensa Sofia anasti 
vallan, vaikkakin Pietari ja hänen vanhempi velipuolensa nimellisesti oli- 
vat hallitsijoina. V. 1689 Pietari kuitenkin vapautui tästä holhouksesta 
ja sulki Sofian luostariin. Hänen äitinsä ja tämän neuvonantajat oikeas- 
taan johtivat tämänkin jälkeen hallitusasioita, sillä Pietari käytti vielä 
nytkin aikaansa oppimiseen. 

Ennenkuin Pietari saattoi ruveta kansaansa europalaiseksi muutta- 
maan, täytyi hänen itse länsimaiseen sivistykseen tutustua. Moskowan 
etukaupungissa, n. s. saksalaisessa slobodassa, oli hän jo lapsuudestaan 
asti nähnyt kehittyneempiä oloja ja toisellaisia tapoja, kuin hänen omalla 
kansallaan oli; hän näki siellä tointa, virkeyttä, teollisuutta, kirjallisuutta 
ja sanomalehtiä sekä hienoa seuraelämää, jossa naisiakin oli mukana. 
Siellä Pietari halusta oleskeli, ja ulkomaalaisten joukosta hän kumppa- 
ninsakin valitsi: sweitsiläinen Lefori oli hänen uskollisin ja älykkäin 
ystävänsä, skottlantilainen Oordo7i taas opetti hänelle länsimaista sota- 
taitoa. Pietari ei kuitenkaan tyytynyt slobodassa saamaansa oppiin, vaan 
hän teki vv. 1697 — 1698 suuren seurueen mukana matkan Europan 
Länsimaihin, Hollantiin ja Englantiin asti, jossa hän varsinkin tahtoi 
oppia lai vain rakentamista. Tavallisena työniiehenä hän kirves kädessä 
veisteli laivavarvissa, mutta harrasti sen ohessa luonnontieteitä, joihin 
oppineet miehet häntä opastivat, tarkasteli satama- ja kanavarakennuksia 
ja meritaisteluja. Riittipä häneltä aikaa muuhunkin; niinpä katseli hän 
silmänkääntäjäin temppuja markkinoilla sekä hampaiden ottoa suusta y. m.; 
kaikki häntä huvitti ja kaikkeen hän tahtoi itse perehtyä. 



KAARLE XII JA PIETARI SUURI. 279 

Kotimaahan palattuansa alkoi vasta hSnen varsiDainen toimintansa, 
ja hän se yksin tSstä lähin johtaakin hallitusta. Pietan ei entisten tsaa- 
rien tavoin vetäytynyt KremUn muurien suojaan, vaan hän eleli kansansa 
keskuudessa, oli tositoimessa, opettaen sitfi. Hän tahtoi herättää sen siitä 



PliUrI (vurl vutnna 1680. (VMklpJIrr**.) 

veltosta vanhoillisuuden horrostilasta, jossa se oli vuosisatojen kuluessa 
uinunut. Ja tuo herätys tapahtui ankaralla ja väkivaltaisella tavalla; 
toinen toisensa perästä ilmestyi ukaaseja, joissa kovien rangaistusten, 
ruoskan iskujen tai kuoleman uhalla pakotetaan entisistä rakkaiksi käy- 
neistä oloista luopumaan. Pietari oli intohimoinen, tulinen ja väkival- 
tainen, niinkuin useat hänen edeltäjänsä; ikäänkuin hurja riehui hän 



280 YLEINEN HISTORIA. 

hävittääkseen koko vanhan itämaalaisen Venäjän ja luodakseen uuden 
europalaisen sijaan; ei hän huolinut huomautuksista ja valituksista, eikä 
vastahakoisuudesta ja tyytymättömyydestä, vaan äkkiä piti muutokset 
aikaan saataman. Pietarin hallitus oli yhtämittaista taistelua saman 
suuren tarkoitusperän saavuttamiseksi, joko oman kansansa juurtunutta 
katsantotapaa vastaan tai ulkomaisia vihollisia vastaan, jotka olivat hänen 
tiellään länteen pyrkiessään. 

Heti hänen palattuaan Moskowaan ulkomaanmatkaltaan, alkoivat 
reformit, jotka aluksi koskivat vaan ulkonaista esiytymistä ja tapoja. 
Venäjällä oli yleinen pitkä parta, jonka leikkaamista pidettiin jumalatto- 
muutena ja Jumalan kuvan häpäisemisenä, mutta Pietari käski leikkaa- 
maan sen pois; ainoastaan papit saivat partansa pitää, ja myöhemmin, 
kun sodan vuoksi tarvittiin paljon rahoja, myönnettiin sen pitäminen 
muillekin veroa vastaan; rikas kauppias esim. maksoi vuosittain 100 rupi. 
parrastaan. — Vanhat leveähihaiset puvut olivat niinikään jätettävät ja 
unkarilaiseen tai saksalaiseen malliin tehtyjä vaadittiin, ja sitä varten 
annettiin monta ukaasia. — Naiset olivat tähän asti olleet erillään seura- 
elämästä omassa rakennusosastossaan ja huntu silmillä ulkona ollessaan; 
mutta tästä teki Pietari lopun, kutsuen heidät seuraelämään. Saadakseen 
seuraelämän muutenkin samantapaiseksi kuin Saksassa ja Ranskassa, 
antoi hän erityisiä määräyksiä, miten pitoihin piti kutsuttaman, miten 
niissä oli oltava, mitä piti tarjottaman j. n. e. — Aikaa oli Venäjällä las- 
kettu maailman luomisesta, mutta Pietari määräsi, että v.sta 1700 otettai- 
siin n. s. julianinen kalenteri eli vanha luku käytäntöön. 

Sotalaitoksen järjestäminen oli tärkeä, sillä siitä riippuivat hänen 
voittonsa. Varsinaista sotajoukkoa ei Venäjällä ennen Pietarin aikaa 
ollut muuta kuin Iivana IV:nnen järjestämä streltsien joukko, joka 
muodosti jonkinlaisen soturiluokan, sillä toimi meni perintönä. Monta 
etuoikeutta oli streltseille annettu, ja Moskowassa yksi kaupunginosakin 
oli heidän hallussaan. Mutta tämä joukko tuli ajanpitkään yhtä vaati- 
vaiseksi ja vaaralliseksi kuin pretorianit ennen Roomassa ja janitsharit 
Turkissa, sillä hekin tahtoivat näyttää mahtiansa valtiossa; Sofia esim. 
oli heihin turvautunut taistellessaan Pietaria vastaan. Streltsit vihasivat 
Pietarin koko hallitusjärjestelmää, sillä hän syrjäytti heidät, niinkuin kai- 
ken muunkin vanhan. Sen vuoksi he olivat aina valmiit häntä vastaan 
vehkeilemään ; mutta Pietari teki lopun koko joukosta, kun he hänen 
ulkomaalla ollessaan olivat taas tehneet kapinan. Kidutuksia kaikenlaisia 
käytettiin heitä tutkittaissa ja rangaistus oli julminta laatua. — Varsinai- 
nen sotajoukko oli Venäjällä ollut jonkinlainen nostoväki, sillä tarvittaissa 



KAARLE XII JA PIETARI SUURI. 281 

kutsuttiin maa väestöä aseisiin; siten saatiin kyllä suuria joukkoja jal- 
keille, mutta ne olivat harjaantumattomia. Pietari määräsi tämän ase- 
masta rekryytin-oton, joka oli sangen raskas, varsinkin kun siinä ei 
ollut oikeata säännöllisyyttä. Miehiä otettiin näet epätasaisesti eri maa- 
kunnista tarpeen vaatiessa, mistä paraiten kulloinkin soveltui, ja rekryyt- 
tiä pidettiin armeijassa niin kauan kuin hän kykeni sotapalvelusta teke- 
mään. Ulkomailta kutsuttiin upseereja sotalaitosta järjestämään ja väkeä 
harjoittamaan, jotta se saataisiin Europan mallin mukaiseksi. Sen luku- 
määrä oli lopulta hyvin suuri, yli 200,000 miestä. Tämän lisäksi tuU 
vielä laivasto, jonka hankkimista Pietari innokkaasti puuhasi jo ennenkin 
kuin hän sai jalansijaa meren rannalla. 

Pietari ei kuitenkaan voinut kauaakaan kiinnittää päähuomiotansa 
kansansa ja valtionsa olosuhteiden muutoksiin, vaan ne keskeytyivät 
joksikin aikaa, sillä sota vaati ennen pitkää koko hänen toimintansa. 
Saadakseen valtakuntansa lähemmin liitetyksi muuhun Europaan, täytyi 
hänen hankkia sille merenrannikolta; mutta ilman sotaa ei se ollut mah- 
dollista, sillä Mustanmeren rantamaat olivat Tatarien hallussa, joiden 
khaani eli ruhtinas tunnusti Turkin sulttaanin yliherruutta, Itämeren 
maakunnat taas olivat Ruotsin vallassa. Jo ennenkuin hän oli lähtenyt 
ulkomaanmatkalle, hän oli alkanut sodan Turkkia vastaan, tahtoen saada 
satamakaupungin Mustanmeren rannalla. Venäläiset olivat kaikissa edel- 
lisissä sodissa näyttäytyneet Turkkilaisia huonommiksi, mutta tämän sodan 
viimeisenä vuonna he jo saivat voittoja. Sotilaita oli näet aljettu har- 
joittaa ja ulkomaalaisia upseereja oli kutsuttu piiritystöitä johtamaan. 
Asowan kaupunki Mustanmeren rannikoUa valloitettiin, ja v. 1699 teh- 
dyssä rauhassa se luovutettiin Venäjälle, joka täten pääsi yhdestä kohden 
mainitun meren yhteyteen. 

Heti kun Pietari oli saanut tietää, että rauha oli vahvistettu Turkin 
kanssa, alkoi hän Ruotsia vastaan sodan, jota varten hän jo ennen 
oli varustuksia tehnyt. N3rt syntyi se jättiläistaistelu, joka perinpohjin 
muutti Pohjois-Europan valtiolliset suhteet ja vaikutti ratkaisevasti Suo- 
menkin oloihin. 

Ruotsi oli Kaarle X:nnen Kustaan sotien kautta kohonnut mahta- 
vimmilleen, anastettuaan maita kaikilta naapureiltaan. Mutta nuot naapu- 
rit odottivat sopivaa tilaisuutta ottaakseen menettämänsä alueet takaisin ; 
Tanska- tahtoi saada Etelä-Ruotsin maakunnat, Puola liivinmaan ja Ve- 
näjä Inkerinmaan. Kaarle XILnnen noustua hallitusistuimelle he arveli- 
vat tilaisuuden olevan siihen sopivan, jonka vuoksi he liittyivät yhdessä 
Ruotsia ahdistamaan. Ruotsin valtakunnan aatelistossa, etenkin Liivissä 



282 YLEINEN HISTORIA. 

ja Viron maassa, vallitBi, niinkuin olemme nähneet, tyytymättömyyttfi 
Kaarle Xlmnen ankaran reduktsloonin johdosta; ja samaa kuninkaan 
viimeiBinfi hallitusvuosina oU lisilksi ankara kato kohdannut Ruotsin 



Kurit XII. (Viikipilm 

valtakuntaa, jonka kautta sen voima suuresti oli heikontunut (ks. edell. 
lukua). Eikä tuosta nuoresta poikamaisesta kuninkaasta arveltu paljon 
vastusta olevan. Mutta hän osotti olevansa aikansa suurin soturi, vaikk'ei 
hän valtakuntansa hyväksi kykyänsä käyttänytkään. 

15-vuotiaana Kaarle XII isänsä kuoltua v. 1697 pääsi hallitukseen, 



KAARLE XII JA PIETARI SUURI. 283 

ja säädyt julistivat hänet heti täysi-ikäiseksi, vaikka hän lain mukaan 
vasta 17-vuotiaana olisi saanut itse ryhtyä hallitukseen. Hurjat leikit, 
mäenlaskut ja karhunjahdit, joissa verkkoihin kiedottuja karhuja puu- 
sauvoilla surmattiin, olivat tämän itsevaltiaan mielitoimia; anteliaisuudel- 
laan hän pian hävitti säästäväisen isänsä keräämän rahaston. Mutta 
itsevaltiaan kuninkuuden periaatteisiin kasvatettuna hän jo aikaisin osotti 
olevansa kuninkaallisesta vallastaan arka; hän ei sallinut kenenkään vas- 
tustaa antamiaan määräyksiä eikä edes huomautuksia tehdä, sillä se oli 
hänen mielestään itsevaltiuden majesteettia loukkaavaa. Tämä johti pian 
itsepintaisuuteen, joka tuotti sekä hänelle itselleen että valtiolle huonoja 
seurauksia. Kaarle XII oli jumalinen, suora ja rehellinen luonteeltaan, 
mutta suuren valtakunnan kuninkaaksi hän ei kelvannut; hän ei näet 
katsonut asioita valtionsa edun kannalta eikä sen mukaan toiminut, vaan 
tahtoi esiintyä oikeuden ja totuuden sankarina, ja taistellessaan niiden 
puolesta hän uhrasi valtakuntansa varat ja voimat. Eivät kansan kärsi- 
mykset, pyynnöt ja valitukset häneen vaikuttaneet, vaan hän taisteli kuole- 
maansa asti, ja aina hän oli itse siellä, missä vaara oli suurin. Kaarle 
XII jäljitteli suuria sotureita, kenties entisiä viikinkipäälliköitä tai Alek- 
santeri suurta, »mutta Aleksanteri suuri hän ei ollut, vaan Aleksanterin 
ensimmäinen soturi hän olisi ollut», sanoo Montesquieu. Ludvig XIV 
hävitti Ranskan voimat loistavassa hovielämässä sekä valtionsa ja omaa 
suuruuttaan tarkoittavissa sodissa; Kaarle XII ei loistoon kuluttanut val- 
tionsa varoja, sillä hänen elämäntapansa olivat yhtä vaatimattomat kuin 
hänen esiintymisensä; hän käytti enimmäkseen sinistä korutonta takkia, 
pitkävartisia saappaita ja kolmikolkkaista hattua. Mutta itsepintaisesti 
pitkitett3rihin, kansalleen hyödyttömiin sotiin Ruotsin suuruus hukkui. 

Kaarle XII oli paraillaan karhun jahdissa. Useita karhuja oli kaa- 
dettu, kun eräs kapteeni toi hänelle Riiasta tiedon, että Puolan kuningas 
August II oli hyökännyt Liivinmaahan ja alkanut mainittua kaupunkia 
piirittää. Kuningas pysyi levollisena, ja metsästystä jatkettiin; mutta 
hänen viimeinen jahtiretkensä se oli. Jonkun ajan perästä tuotiin sana, 
että Tanskan kuningas Fredrik IV oli hyökännyt Kaarle Xllinnen ystä- 
vän ja langon Holstein-Gottorpin herttuan maihin. Venäjän tsaari tees- 
kenteli yhä ystävyyttä, vaikka hänkin oli liittoon yhtynyt; mutta, niinkuin 
mainittiin, pani hänkin, saatuaan toimeen rauhan Turkin kanssa, heti 
joukkonsa marssimaan Viron- ja Inkerinmaan rajalla olevaa Narvaa koh- 
den, jonka hän aikoi vaUoittaa. 

Nopeasti koottiin nyt sotamiehet ruoduiltaan ja kuninkaan johdossa 
ne kulkivat Etelä-Ruotsiin, josta veneillä mentiin Juutinrauman yli See- 



284 YLEINEN HISTORIA. 

lännin saarelle. Kööpenhamina oli . vaarassa, jonka vuoksi Tanskan ku- 
ninkaan täytyi vielä samana vuonna (1700) suostua rauhaan. 

Vielä samana syksynä Kaarle XII vei joukkonsa Itämeren yli ja 
saapui Viron rannikolle, mistä huonojen ilmojen vallitessa kuljettiin Nar- 
vaa kohden, jota urhoollinen päällikkö Rudolf Horn vähillä voimilla puo- 
lusti. Kun Ruotsin joukot olivat saapuneet perille, ryhtyi Kaarle XII, 
vasten kenraaliensa pyyntöjä, jotka kehottivat häntä odottamaan lisä- 
joukkoja, Marraskuun 20 p. v. 1700 tappeluun, jossa noin 8400 ruotsa- 
laista ja suomalaista perin pohjin voitti Venäjän 40000-miehisen armei- 
jan. Ruotsin sotajoukko oli kuulu koko Europassa, Kaarle XII näytti 
olevansa taitava johtaja ja lisäksi vielä sattui taistelun alkaessa lumi- 
tuisku, joka tuprutti lunta vasten Venäläisten kasvoja. Pietari itse oli 
tappelun edellisenä yönt lähtenyt pois sotajoukostaan, jättäen ylipäällik- 
kyyden eräälle ranskalaiselle de Croi'lle, jota Venäläiset epäilivät ja viha- 
sivat samoin kuin muitakin ulkomaalaisia upseereja, kerrotaanpa sota- 
miesten taistelun tuoksinassa heitä ampuneenkin. Paljon Venäläisiä kaatui, 
toisia hukkui Narova-jokeen, jonka yli he tahtoivat paeta, ja suuri joukko 
joutui vangiksi. Mutta Kaarle XII päästi sotamiehet vapaiksi, ja vangi- 
tut upseerit vaan pidettiin, sillä taitavasta johdosta hän päätti Venäjän 
voiman riippuvan, eikä miesten paljoudesta. 

Mutta tämä helposti saatu voitto oli kuitenkin turmiollinen sekä 
Kaarlelle itselleen että hänen valtakunnalleen; hän alkoi näet nyt yhä 
enemmän halveksia Venäläisiä, sillä »eihän niiden kanssa ollut hauska 
taistella, kun heti lähtevät pakoon pötkimään», sanoi hän ivallisesti; hän 
rupesi myöskin yhä enemmän luottamaan itseensä; hän oli muka Juma- 
lan suojelema oikeuden valvoja maan päällä. Europassa puhuttiin ihme- 
tellen tästä »Ruotsin nuoresta leijonasta», joka 18-vuotiaana oli voittanut 
kaksi mahtavaa ruhtinasta. 

Venäjän tsaari olisi Narvan tappelun jälkeen suostunut kovimmilla- 
kin ehdoilla rauhaan, mutta Kaarle XII ei siitä huolinut, eikä kuitenkaan 
pitkittänyt taistelua häntä vastaan perin pohjin hänet masentaakseen. Hän 
lähti näet v. 1701 kolmatta vihollistaan August II:sta vastaan. Ruotsin 
kuninkaalla oli nähtävästi tarkoituksena tehdä Puolasta itselleen liittolainen 
Venäjää vastaan, mutta se ei onnistunut. Hän taisteli täällä kuusi vuotta, 
kulki ristiin rastiin halki maan, sai loistavia voittoja, pakotti Puolan val- 
tiopäivät erottamaan petollisen August II:sen ja valitsemaan asettamansa 
ehdokkaan, puolalaisen aatelismiehen Stanislaus Leczinskin, hänen sijaansa 
kuninkaaksi v. 1704, sekä Augustin itsenkin luopumaan kruunusta (v. 
1706), seurattuaan häntä Saksiin asti. Mutta mitäkään hyötyä ei häneUe 



KAARLE Xtl JA PIETAKI SUURI. 285 

tästä koitunut; päinvastoiD tuo Puolan heikontuminen oli Ruotsille tur- 
mioksi ja Venäjälle eduksi. Voimakas Puola olisi saattanut olla Ruotsille 
hyvä liittolainen Venäjää vastaan, mutta sitä eivät Ruotsin Ininiakaat 
oivaltaneet; jo Kaarle Xllinnen iso-isä Kaarle X Kustaa ja nyt hän itse 
voittamalla Puolalaiset tekivät Venäjälle helpommaksi sen lopuUisen anas- 
tamisen. Sitä paitsi Kaarle XII oli näissä taisteluiBsa ylenmääräisesti 
kuluttanut valtakuntansa voimia ja varoja sekä antanut vaarallisimmai) 
vihoIUsensa Venäjän tsaariD sIlläTälin valloltdla maitansa ja samassa 
harjoitella sotajoukkojansa. 



PUfalrin yapIrlttH »n HnctuBlulkiu. 

A. neUri. S. NervilJnna. C. Beliuurl. D. RuotsBlalnen IhItuUi. E. EruuunliDiu (altleminln 

Kroniuiltl. F. Vcnljln lilTuto. 

Pietari oli näet heti Narvan tappelun jälkeen ryhtynyt entistä pon- 
tevampiin toimiin, sillä hän oli niitä miehiä, jotka eivät vastoinkäymisistä 
masennu, vaan päinvastoin ottavat niistä oppiakseen. V. 1701 hän alkof 
hyfikkäillä Itämeren maakuntiin, saavutti seuraavina vuosina useita voit- 
toja, valloitteli kaupunkeja, niinkuin Pähkinälinnan, Tarton ja Narvan, 
sekä alkoi v. 1703 rakentaa Neva-joen suuhun uutta pääkaupunkia sa- 
malle paikalle, missä ennen pieni Nevanlinna oli ollut. Maata hävitettiin 
kauheasti ja asukkaita vietiin vankina Venäjälle^ jossa niitä sittemmin 
myytiin orjiksi. Venäjän sotajoukoille nämät taistelut olivat ikäänkuin 
koulu, sillä niissä ne saivat oppia vihollisiltaan. Ruotsin puolustusjoukot 
olivat pienet ja harjaantumattomammat kuin varsinaiset joukot, jotka ku- 
ninkaan mukana olivat Puolassa, päälliköt ohvat myöskin ala-arvoisempia, 
kuin varsinaisen armeijan suuret kenraalit, sellaiset kuin Kaarle Kustaa 



286 YLEINEN HISTORIA. 

Rehnsköld, Creutz, Gyllenkrook, Magn^is Stenbodc ja sittemmin valtio- 
miehenä kuuluisa Arvid Horn, Kuurinmaassa kenraali Lewenhaupt 
piti puoliaan ja voittikin Venäläiset, mutta Virossa ja Inkerissä oleva 
Cronjorthin, Maydellin ja myöhemmin Yrjö Lybeckerin johtama armeija 
kärsi tappioita. — Näiden maiden puolustamista varten oli täytynyt ot- 
taa ruoduilta ylimääräisiä sotamiehiä, niin että kukin ruotu ennen pitkää 
oli pakotettu pitämään kahta sotamiestä ja sodassa surmansa saaneen 
sijalle aina hankkimaan uusi. Se vähensi tietysti suuresti työkuntoisten 
miesten lukua maassa. 

Itämeren maakunnat olivat jo joutuneet Venäjän tsaarin valtaan, 
paitsi Riian ja Räävelin kaupunkeja, ja olipa hänen armeijansa v. 1706 
käynyt Wiipuriakin piirittämässä, vaikka se ei sitä valloitetuksi saanut. 
Kaarle Xllrnnelle kyllä huomautettiin sitä vaaraa, mikä Ruotsia uhkasi tältä 
puolen, ja kehotettiin häntä lähtemään maitaan puolustamaan. Mutta hän 
ei näistä tappioista suuresti välittänyt, arveli vaan, että hän ne kyllä ennen 
pitkää voisi korjata. Eikä hän sittenkään, kun hän nyt taas ryhtyi Venä- 
jätä vastaan taistelemaan, mennyt näitä hätääntyneitä maitaan auttamaan, 
vaan hän oli laatinut paljon suuremmoisemman sotasuunnitelman. 

V. 1706 Kaarle XII oli Saksissa, keskellä Europaa. Hänen ja Ruot- 
sin maine oli loistavimmillaan. Ludvig XIV kehotti häntä rupeamaan 
liittolaisekseen ja siis sekaantumaan Espanjan perintösotaan, joka parail- 
laan riehui Europan länsivaltojen kesken; mutta hän päätti kuitenkin 
palata takaisin itäänpäin. Nyt oli Venäjä masennettava, siten että. kaikki 
Ruotsin voimat ja vielä Puolankin apujoukkoja yhtäaikaa olisi käytettävä 
sitä vastaan. Moskowaan, itse Venäjän sydämeen, Kaarle tahtoi tunkeutua 
ja siten antaa Venäjälle kuoliniskun. Hänellä oli v. 1708 Puolasta läh- 
tiessään noin 36,000 miestä; Lewenhauptin piti Kuurinmaasta yhtyä hä- 
neen ja tuoda ruokavaroja, ja Lybecker oli saanut käskyn samaan aikaan 
hyökätä Pietarin kaupunkia hävittämään. Tuuma oli suuremmoinen ja 
kuvaa hyvin Kaarle XII:nnen rohkeata mieltä. Mutta kun se ei onnis- 
tunut, niin se tuotti sitä perinpohjaiseni man tappion. 

Retki alkoikin huonoilla enteillä. Kun hän talvella 1708—09 marssi 
Länsi- Venäjällä, oli harvinaisen ankara talvi; ruokavaroja ja asuntoja 
puuttui, sillä Venäläiset kulkivat edellä ja hävittivät maata ja polttivat 
talot; Liettuan soihin jäi useat hänen tykeistään. Ilmaantuipa kuitenkin 
avuntoiveita, kun kasakkapäällikkö Mazeppa lupasi miehineen liittyä 
Ruotsin joukkoihin. Sen vuoksi Kaarle XII suuntasi kulkunsa etelään- 
päin Ukrainaan. Mutta ainoastaan i)ieni joukko kasakoita seurasi Mazep- 
paa, joten hänen avustaan ei mitään hyötyä ollut. Le\venhaupt saapui 



KAARLE XII JA PIETARI SUURI. 287 

oiioikääD hänen luoksensa kurjassa tilassa ja ilman ruokavaroja, sillfi 
matkalla oU tsaari voittanut hänet Llesnan luona. Lybeckei-in yrityk- 
sestä taas tuotiin sanoma, ettfi hfin oli jSttSnyt Pietarin ahdistamisen, 
Venäläiset kun olivat saaneet hänen viekkaudella palaamaan Suomeen. 

Onnettomuuksia siis pitkin matkaa. Ruotsin armeija oli kärsinyt 
tavattomasti, ja tukumääräneä puolesta supistunut melkein puoliin, ja 
sekin oli tyytymätön ja alakuloinen. Kaarle XII:nnen armeija oli oikeas- 
taan jo masennettu silloin, kun Pultavan luo tultiin; sen tässä kärsimä 
tappio oli vaan välttämätön seuraus entisistä kärsimyksistä. 



PulUiin tmithi. (SaminiHi*!»!) vMkiplIrrakian nukMn.) 

Kesäkuun 28 p. 1709 Kaarle XII, vaikka hän oli itse sairaana, 
käski joukkonsa ryhtyä taisteluun Pietarin armeijaa vastaan, joka oli 
•55,000 suuruinen, ja 130 kanuunalla varustettu; Rehnsköldille hän antoi 
ylipäällikkyyden. Ennen pitkää Ruotsin joukot joutuivat epäjärjestykseen 
ja tappio kävi yhä varmemmaksi; Rehnsköld ja Piper joutuivat vangiksi, 
kuningas itse, joka hevosten kuljettamassa kantotuolissa liikkui taistelu- 
tantereella, pääsi töintuskin pakoon. Voiteltu armeija lähti nyt kulke- 
maan eteläänpäin Turkin rajaa kohden, mutta kun tultnn Dniepr-virran 
rannalle, ei päästykään yli, sillä kaikki veneet ja rakennu k set k m oli jo 
ennen Venäläisten toimesta hävitetty. Ainoastaan kaksi pientä venettä 
löydettiin, joilla kuningas ja Mazeppa pääsivät virran >h Sita paitsi 



288 YLEINEN HISTORIA. 

pelastui noin 500 miestä toiselle rannalle Turkin alueelle. Mutta meikein 
koko muu armeija^ yli 14000 miestä, joutui Venäläisten vangiksi Pere- 
wolotsna8sa, jonne Menschikow oli sitä seurannut. Se hajoitettiin sittem- 
min pitkin koko Venäjän laajaa valtakuntaa; suuri osa, varsinkin u]psee- 
reja, joutui Siperiaan asti sotavankeuteen. 

Pultavan tappelu teki lopun Ruotsin mahtavuudesta ja kohotti 
Venäjän sen sijalle. »Nyt on Pietarin perustus Jumalan avulla lujana», 
lausui Pietari tappelun jäljestä. Venäjä, jonka vaikutus Europan valtiol- 
lisissa asioissa ei ennen ollut ollut minkäänarvoinen, saapi nyt huomatun 
aseman; sen valtiomiehet pääsevät muiden valtiomiesten rinnalle, ja sen 
sotajoukoille annetaan entistä suurempi arvo. Pietari ei kuitenkaan heit- 
täydy nytkään toimettomaksi, vaan hän jatkaa yhäti sotaa, joka taas 
saapi paljon laajemman muodon. Ruotsia aljetaan näet nyt ahdistaa joka 
taholta, sillä sen kaikki naapurit ryhtyvät jälleen aseisiin, päästäkseen 
sen lisämaiden jakoon osallisiksi; August II ottaa uudestaan Puolan ku- 
ningaskruunun, Tanskan joukot hyökkäävät Sk&neen, vaikka ne sieltä 
saadaan torjutuiksi, Brandenburgin uusi kuningas Fredrik ja Hannoverin 
vaaliruhtinas Yrjö, joka v:sta 1714 oli myöskin Englannin kuningas, 
tahtovat anastaa Ruotsin Saksassa olevia alusmaita ja yhtyvät hekin 
Kaarle XII:nnen vihollisiin. Tehokkaimmin kaikista toimii kuitenkin Ve- 
näjän tsaari; hänen sotajoukkojansa on Puolassa ja Pohjois-Saksassa 
yhdessä muiden vihollisten kanssa piirittämässä Ruotsin, Saksassa olevia 
kaupunkeja, mutta yksin hän ahdistaa Ruotsin idässäpäin olevia maita, 
ensin valloittaen v. 1710 Riian ja Räävelin kaupungit, jotka ennen Pul- 
tavan tappelua olivat jääneet anastamatta, ja samana vuonna hänen jouk- 
kojansa tulee Suomeenkin, jonka hän tahtoi valloittaa, pakottaakseen siten 
Ruotsin rauhaan. 

Suomen kärsimykset olivat sodan alusta alkaen olleet verraten suu- 
remmat, kuin varsinaisen Ruotsin, sillä täältä oli otettu enemmän sota- 
väkeä, ja ylimääräisiä veroja oli niinikään koottu sodan tarpeisiin, kato- 
vuosia oli ollut useita, ja vv. 1710 ja 1711 raivosi rutto maan eteläosissa, 
jonka lisäksi vihollinen jo v:sta 1703 asti oli käynyt hävitysretkillä Suo- 
men itäosissa. Sen vuoksi olikin meidän maamme kurjassa tilassa ja 
kansa tyytymätön ja epätoivoissaan jo silloin kuin valloitus alkoi; puolus- 
tusjoukko oli venäläiseen armeijaan verrattuna pieni, ainoastaan noin 
7000 miestä, ja sekin huonossa tilassa vaatteiden, ruokavarojen ynnä 
muiden tarpeiden puolesta; päällikkö Yrjö Lybecker taas oli mies, johon 
ei sotamiehillä eikä kansalla ollut luottamusta, sillä hän ei ryhtyn3rt taiste- 
luun, vaan peräytyi yhäti, niinkuin Klingspor 1808 — 1809 vuoden sodassa. 



TleiDen historia II. — ia. 



290 YLEINEN HISTORIA. 

Näin oUeD Suomi jotenkin helposti joutui Venäjän valtaan; v. 1710 val- 
loitettiin Viipuriy joka viidettäsataa vuotta oli ollut maamme suojelus- 
muurina Venäjää vastaan, sekä samana vuonna Käkisalmi. Vuosina 1711 
ja 1712 Suomessa oli rauhallista, sillä Kaarle XII oli saanut Turkin 
sulttaanin julistamaan sodan Venäjää vastaan, jonka vuoksi Pietarin sota- 
voimat olivat suurimmaksi osaksi Turkin rajoilla. Hänen koko armei- 
jansa, hän itse ja puolisonsa Katarina olivat täällä joutumaisillaan Turkin 
suurvisiirin vangiksi, sillä 200,000 suuruisella sotajoukolla tämä oli saar- 
tanut heidät Pruth-joen suulla. Mutta lahjomalla Turkin korkeinmiat 
upseerit hän pääsi vapaaksi ja sai rauhan luovuttamalla Asowan, siis 
jotenkin edullisilla ehdoilla. 

Ja nyt hyökätään taas Suomeen. V. 1713 Toukokuussa saapuu 
tsaari itse laivastolla Helsingin edustaUe, jonka hän saa haltuunsa, ja 
pian sen jälkeen eräs armeijanosasto ottaa pääkaupungin Turun valtoi- 
hinsa; puolustusarmeija vetäytyy toimetonna Uudeltamaalta Hämeeseen. 
Lybecker tosin erotetaan ylipäällikkyydestä ja urhoollinen Kaarle Armfelt 
määrätään hänen sijaansa. Mutta ei hänkään saata Suomea pelastaa. 
Hän ryhtyy kyllä Pälkäneellä Kostian virran luona estämään Venäläisten 
etenemistä, mutta heidän ylivoimansa on liian suuri, ja kun he aikovat 
saartaa hänet järveä myöten, täytyy hänen jättää puolustusasemansa ja 
peräytyä. Seuraavana vuonna 1714 Helmikuussa ovat molemmat armei- 
jat toisiansa vastassa Napuen kylän luona Isossa-Kyrössä, jossa viimeinen 
taistelu tapahtuu; Venäjän joukko pääsee voitolle, ja Armfeltin armeijan- 
jäännöksineen on vetäytyminen maasta pois Länsipohjaan. Koko Suomi 
on nyt Venäjän vallassa. Kiertelevät sissijoukot ovat kyllä vieläkin 
Ruotsin valtaa edustavinaan täällä; mutta ne tekevät kansan tilan vielä 
kovemmaksi, sillä itse he kiusaavat talonpoikia ja kiihottavat teoillaan 
Venäläisiä julmuuksiin kansaa kohtaan. 

Tämän seitsemän vuoden aika, 1714 — 1721, on tukalin, mitä Suo- 
men kansalla on milloinkaan ollut; pitkä sota oli äärettömästi köyhdyt- 
tänyt maata; satoja taloja oli jäänyt autioiksi, väkiluku oli suuresti 
vähentynyt; korkeimmat virkakunnat, yliopisto sekä paljon asukkaita oli 
paennut Ruotsin puolelle vihollista pakoon; suuren joukon, ainakin noin 
20,000 henkeä, olivat Venäläiset vieneet vankina omaan maahansa. Ja 
tätä jo näin kovasti runneltua maata rasitettiin vieläkin tavattomasti, 
sillä Pietari, joka käytti mielin määrin omaakin kansaansa valtiollisiin 
tarkoituksiinsa, tunsi vielä vähemmän sääliä voitettua kansaa ja maata 
kohtaan, jota hän ei aikonut varsinaisesti omanansa pitää. Veroja mää- 
rättiin runsaasti kansan maksettaviksi, ja niiden lisäksi täytyi talon- 



KAARLE XII JA PIETARI SUURI. 291 

poikien hakata suuressa määrin hirsiä, joita sitten vietiin Suomenlahden 
rannoille ja sieltä laivoilla Pietariin tai Kääveliin tsaarin satamaraken- 
nuksia varten; kaleerilaivoja täytyi suomalaisten niinikään hänelle raken- 
taa tai paikata vanhoja, jota varten kaikki taitavat miehet kutsuttiin 
Turkuun saapumaan. Sotaväen marssit, ruokavarastojen kuljettaminen, 
upseerien kyyditseminen j. n. e. tulivat verojen lisäksi, ja ne monet vää- 
ryydet ja mielivallanteot, joita sotamiehet harjoittivat, tekivät asukasten 
olon vielä tukalammaksi. Sotaväen ylipäällikkö, ruhtinas Mikael Oalitsin, 
oli kuitenkin suopea mies, joka mahdollisuuden mukaan koetti estää sota- 
miesten mielivaltaa sekä muutenkin lieventää kansan kärsimyksiä, mutta 
hänenkään valvontansa ei saattanut ulottua kaikkialla V. 1717 ruvettiin 
järjestämään oloja; mutta puutteellisiksi ja vaillinaisiksi ne sittenkin jäi- 
vät. Maa jaettiin laamannikuntiin, ja koko maan ylimmäksi virkamieheksi 
asetettiin kenraalikuvernööri, joksi nimitettiin eräs Kaarle Xllmnen enti- 
nen henkivartija Kustaa Otto Douglas^ joka oli joutunut Pultavan tap- 
pelussa vangiksi, mutta niinkuin moni muukin Ruotsalainen teki tsaarille 
uskollisuudenvalan ja rupesi hänen palvelukseensa. Douglas oli tyly 
ja väkivaltainen mies, joka osasi panna toimeen kaikki ankarat mää- 
räykset; muun muassa otettiin Suomesta vielä 2000 sotamiestä, jotka 
vietiin kauas Venäjälle. Tällaisissa oloissa pääsi kansassa raakuus, juma- 
lattomuus ja kaikeUaiset paheet vallalle, jotta Suomi ennen pitkää sekä 
aineellisessa että henkisessä suhteessa oli ihan perikadon partaalla. Tästä 
sen enää tuskin olisi luullut voivan virota uuteen eloon. 

Joka puolelta oli varsinainen Ruotsi siten jo v. 1714 joutunut vi- 
hollisen saartamaksi; sen voimat ja varallisuus olivat loppuun kulutetut; 
tyytymättömyys itse kuninkaaseen ja hänen rajattomaan valtaansa pääsi 
myöskin ilmoille. Kaarle XII pysyi näet itsepintaisesti Turkissa, toivoen 
sulttaanin avulla saavansa Venäjän voitetuksi ja siten myöskin Ruotsin 
aseman parannetuksi. Äsken mainittu sota v. 1711 ei tuottanut hänelle 
hyötyä, kun rauha äkkiarvaamatta tehtiin, eikä hän toista saanut enää 
syttymään, vaikka hän kiihkeästi sitä puuhasi. Vihdoin Turkkilaisetkin 
alkoivat kyUästyä hänen siellä oloonsa ja tahtoivat pakottaa hänet lähte- 
mään pois; 10,000 Turkkilaista ja Tataarilaista piiritti v. 1713 hänen 
leirinsä, jonka he ottivatkin haltuunsa, mutta 50 miehen kanssa Kaarle 
XII puolusti itseänsä omassa rakennuksessaan siksi kuin se sytytettiin 
palamaan, jolloin hän miekka kädessä aikoi tunkeutua piiritysjoukon läpi; 
hän sattui kuitenkin kompastumaan, joten hän saatiin vangiksi. Se oli 
kuuluisa Benderin kalabaliikki, s. o. kansanmeteli, joksi Turkkilaiset tätä 
tapahtumaa nimittävät. 



292 YLEINEN HISTORIA. 

Vihdoin v. 1714 Kaarle XII lähti kotimatkalle, kun häneUe ilmoi- 
tettiin, että säädyt aikoivat ruveta omin päinsä toimimaan. Kahden upsee- 
rin seuraamana hän nopeasti ratsasti Unkarin, Etelä- ja Länsi-Saksan 
halki ja saapui eräänä Marraskuun yönä Stralsundin portin edustalle, 
jota kaupunkia Tanskan, Saksin ja Preussin joukkoja silloin oli piirittä- 
mässä. Kun sen antautuminen kävi välttämättömäksi, läksi kuningas 
Etelä-Ruotsiin, jossa hän alkoi puuhata sotaretkeä Norjan valloittamista 
varten. Kaarle XII ei näet tahtonut vieläkään tietää rauhasta, jossa 
hänen olisi täytynyt luopua valtakuntansa maista, sillä se olisi liiaksi 
loukannut hänen kunniantuntoansa; mutta muilla ehdoilla ei sitä saa- 
tettu ajatellakaan. Sen vuoksi oli sota välttämätön niin kauan kuin 
kuningas oli elossa. Valtakunnan viimeiset varat puserrettiin nyt n. k. 
mynttimerkeiUä, jotka eräs holsteinilainen paroni Görtz keksL Ne olivat 
pieniä vasldrahoja, jotka pakkokurssilla pantiin liikkeeseen ja jotka rau- 
han tultua piti muka lunastettaman. Sen lisäksi määrättiin kaikeUaisia 
mielivaltaisia veroja, otettiin alamaisilta pakkolainoja y. m.; Ruotsi oli, 
niinkuin Qörtz sanoi, piiritetyn kaupungin kaltainen, jossa yksityisen 
oikeus loppuu ja kaikki on uhrattava yhteisen hyvän eteen. Armeija 
saatiin täten kokoon ja kahdelta taholta lähdettiin Norjaa ahdistamaan; 
kuningas itse marssi pääkaupunkia kohden ja Kaarle Armfelt Suomalaisi- 
neen tunturien yli Trondhjemiin. Mutta Kaarle XII kaatui vallihaudassa 
Fredrikshaldin edustalla Marraskuun 30 p. v. 1718, ja hänen mukanaan 
Ruotsin suuruus, sen sotainen maine vaipui hautaan. Armeija sai nyt 
käskyn palata Ruotsiin; peräytymismatkalla Armfeltin miehet suurimmaksi 
osaksi paleltuivat kuoliaaksi aavoilla tuntureilla pakkasessa ja lumipyryssä. 
Se oli Suomen puolustusjoukon surkea loppu. 

Uusi hallitus ryhtyi heti rauhantekoon, jossa Ruotsin täytyi luo- 
vuttaa enimmät Saksan maistaan Brandenburgille ja Hannoverille; mutta 
suurimman uhrauksen vaati Venäjä, jolle Ruotsin hallitus Uudenkaupungin 
rauhassa v. 1721 luovutti Liivin-, Viron- ja Inkerinmaat sekä kaakkois- 
osan Suomesta, jossa oli Viipurin ja Käkisalmen kaupungit, sillä nämä 
seudut Pietari välttämättömästi tahtoi uuden pääkaupunkinsa turvaksi. 
Täten Ruotsi yhdellä kertaa menetti kaikki De la Oardien, Evert Hornin, 
Kustaa Adolfin ynnä muiden etevien sotapäällikköjen saamien voittojen 
hedelmät Mutta Ruotsin häviö oli suuremmoinen, niinkuin sen kohoa- 
minenkin oli ollut, sillä nytkin oli sitä johtamassa sankarikuningas, jota 
Ruotsalaiset ovat pitäneet urhoollisuuden, mielenlujuuden ja ritarillisten 
hyveiden perikuvana. 



KAARLE XII JA PIETARI SUURI. 293 

Venäjfin tsaari taas sai rauhanteossa paljon suuremmat maa-alat 
Itämeren rannalla, kuin hän alussa olisi voinut uneksiakaan. Hänen 
väsymätön toimintansa, hänen käytännöllinen älynsä, ja se ankaruus, 
jota hän käytti tuumiansa ajaessaan, tuon teki mahdolliseksi. Pietari 
suuri, jonka kunnianimen senaatti hänelle Uudenkaupungin rauhan jäl- 
keen tarjosi, oli valtiomies, joka uhrasi kaikki valtionsa eteen; kansaansa 
hän piti vaan välikappaleena valtioUissa suunnitelmissaan; hän ei mil- 
loinkaan itseänsäkään säästänyt; kaikkia keinoja hän oli valmis käyttä- 
mään, kun ne vaan veivät toivotuille perille: viekkautta, kavaluutta ja 
väkivaltaa; eikä hän aina antamiaan lupauksiakaan pitänyt; niinpä hän 
Viipurin puolustajille lupasi vapaan lähdön saadakseen heidät antautu- 
maan, mutta hän ottikin heidät vangiksi; samoin kävi Riian ja Rää ve- 
linkin puolustajien, vaikka hän antautumissopimuksessa oli luvannut heille 
samat edut. Pietari oli siis luonteeltaan varsin toisellainen kuin hänen 
suuri vastustajansa Kaarle XII; Ruotsin kuningas oli keski-ajan ritarin 
kaltainen seikkailija, Pietari taas uuden ajan valtiomies, ja hän sai voiton. 

Pietari tahtoi laajentaa Venäjän valtakunnan alaa ulommaksi itään- 
kinpäin, varsinkin sen jälkeen kuin hän oli Asowan menettänyt (v. 1711). 
Persiata vastaan hän alkoikin sodan, mutta siitä ei kuitenkaan vielä 
etuja Venäjälle lähtenyt. Sisäisten olojen muuttaminen sitä vastoin kävi 
Uudenkaupungin rauhan jälkeen entistä suuremmalla vauhdilla. 

Pietari järjesti myöhempinä hallitusvuosinaan valtakunnan hallinto- 
järjestelmän europalaiseen tapaan. Itsevaltius oli tähän aikaan, niinkuin 
olemme nähneet, yleinen Europassa, mutta sellainen valta oli Venäjän 
tsaarilla jo ennestään oUut, ja Pietari vaan järjesti hallituskoneiston 
säännöllisemmäksi, jotta hallituksen voima tuli tuntuvammaksi; Ranska 
ja Ruotsi olivat hänellä tässä kohden mallina. Monia toisistaan riippuvia 
virkakuntia Venäjälläkin asetettiin hallintoa varten. Korkein virkakunta 
oli johtava senaatti, joka oli tsaarille apuna hallitustoimissa, ja sittem- 
min asetettiin kolleegioita eri hallintohaaroja varten, niinkuin Ruotsissa 
näimme hallinnon järjestetyn v. 1634 hallitusmuodon mukaan; maakun- 
nissa taas oli voivoodeja eli maaherroja ja näiden alapuolella alempia 
virkamiehiä; kaupunkeihin järjestettiin maistraattihallitus. Virkamiehet, 
sekä sotilas- että siviiliviroissa olevat, jaettiin 14:neen arvoluokkaan; 
virka määräsi siis arvon ja syntyyn perustuva aatelisuus menetti sen 
rinnalla -merkityksensä. Määrättyyn arvoluokkaan päässyt virkamies sai 
näet myöskin aatelisoikeudet. Aatelisto ja virkamiehistö siis sulautui- 
vat toisiinsa, ja koko vanhan ylimystön täytyikin antautua valtion palve- 
lukseen. 



294 YLEINEN HISTORIA. 

Kirkonkin korkeimman hallinnon Pietari otti itselleen, sillä patriark- 
kaa hän ei enää määrännyt v. 1702 jälkeen, koska tämän valta oli liian 
suuri ja saattoi tsaarin vallallekin käydä vaaralliseksi; sijaan asetettiin 
n. 8. pyhä aynoodi, jonka jäsenet hallitsija määräsi. 

Kaupassa ja teollisuudessa Pietari noudatti merkantiilisuuden peri- 
aatteita, joiden pohjalla ne muuallakin Europassa olivat järjestetyt; perus- 
tettiin kauppaseuroja, joille annettiin erikoisoikeuksia; Pietarin kaupunki, 
jonka hän v. 1703 oli perustanut, oli tehtävä kaupan pääpaikaksi, jonka 
vuoksi kaikki kauppiaat pakotettiin tuomaan sinne tavaransa ja kiellettiin 
viemästä niitä Arkankeliin, joka ennen oli ollut tärkein kauppapaikka. 
Sisämaan kaupan vilkastuttamiseksi kaivettiin kanavia ja rakennettiin 
teitä. Teollisuuden kehittämiseksi kutsuttiin ulkomaalaisia opettamaan 
Venäläisiä; hallitus niinikään antoi tarkkoja määräyksiä, miten eri tavara- 
lajeja oli valmistettava, ja ankaria rangaistuksia oli rikkojaa uhkaamassa. 
Venäjän teollisuus pääsikin Pietarin aikana alullensa; nahkateollisuus 
kehittyi, rautateollisuus niinikään, kankaita valmistettiin; Uralin ja Sipe- 
rian vuorikaivoksista aljettiin silloin saada kalliita metalleja. Venäjälläkin 
käsityöläiset jaettiin ammattikuntiin tarkoin määrättyine sääntöineen, 
niinkuin Länsi-Europassa oli tapana. 

Venäjä oli Pietarin tullessa hallitukseen viisi tai kuusi vuosisataa 
jäljessä Länsimaiden sivistyksestä, mutta Pietari toivoi ankarilla säädök- 
sillään voivansa muutaman vuosikymmenen kuluessa tasoittaa tuon suuren 
juovan. Hän saikin kyllä ulkopinnan johonkin määrin europalaiseksi, 
mutta itse sisäinen henki ja olemus pysyi vanhalla kannalla. Sivistyksen 
henkeä, sen jalostavaa vaikutusta, ei Pietari itsekään tuntenut, vaan 
ainoastaan sen tuottaman käytännöllisen hyödyn. Siitä johtui, että hänen 
reforminsa koskivat etupäässä elämän ulkonaista ja käytännöllistä puolta. 
Sotakouluja hän perusti, insinöörejä, rakennusmestareja ja tehtailijoita 
hän tahtoi kasvattaa, vaatteet, parrat, seurustelemistavat hän tahtoi saada 
samallaisiksi kuin Länsimaissa ; tiedeakatemiankin hän kyllä perusti, mutta 
etupäässä sen vuoksi, että sellaisia oli Lontoossa, Pariisissa y. m., ja ne 
ikäänkuin kuuluivat sivistyneeseen maahan. Muutenkin Pietari liian 
orjamaisesti jäljitteli Länsimaiden oloja osaamatta niitä aina sovittaa oman 
kansansa vaatimusten mukaisiksi; Pietarin kaupungin esim. hän raken- 
nutti Amsterdamin tapaan; hallintojärjestelmä taas oli varsin Ruotsin 
mallin mukainen. Paljon ulkomaalaisia hän otti tärkeisiin virkoihin; 
niinpä sotajoukossa oli saksalaisia ja ranskalaisia upseereja, hänen aset- 
tamissaan uusissa virkakunnissa saksalaisia ja ruotsalaisia virkamiehiä. 



KAARLE XII JA PIETARI SUURI. 295 

Mainitsimme jo hänen varhaisimmat ulkomaalaiset ystävänsä; myöhem- 
min Ostermann, Miinnich, Bruce y. m. saavuttivat suuren merkityksen. 

Mutta jäi kuitenkin jäljelle paljon epäkohtia, joita hän ei saanut 
ankarimmillakaan säädöksillä poistetuiksi; virkamiehet, ylemmät ja alem- 
mat, olivat petollisia; tavallista oli, että he anastivat luvattomasti sekä 
valtiolta että yksityisiltä omaisuutta. Niinpä Pietarin mahtava suosikki, 
ruhtinaaksi korotettu Menschikow, kolmesti tuomittiin suurista petoksista, 
vaikka hän aina pääsi armoihin. Kauppiaat eivät saavuttaneet sdlaista 
sivistystä, että olisivat kyenneet kilpailemaan ulkomaalaisten kanssa, ja 
kaupanteossa tehtiin paljon vääryyttä ; oli esim. varsin yleistä, että kiviä 
pantiin liinan joukkoon painoa lisäämään. Mutta Venäjä oli kuitenkin 
saanut sen suunnan viitatuksi, jolla se voi kehitystänsä jatkaa. 

Pietari oli tehnyt jättiläistyön Venäjällä, mutta nuot monet hänen 
toimeenpanemansa perinpohjaiset uudistukset eivät kuitenkaan kansan 
suurta enemmistöä miellyttäneet, päinvastoin niitä vihattiin, sillä Venäjän 
kansa oli vanhoillinen. Tyytymättömyyttä, pahoja puheita, joskus veh- 
keitäkin ja kapinanyrityksiä ilmestyi Pietaria vastaan. Sofia ja streltsit 
edustivat vanhoillisuutta, papit, harvoja lukuunottamatta, hänen paran- 
nuksiaan vastustivat, sivistymätön kansa ei niitä ymmärtänyt. Kasa- 
koitten maassa syntyi useita levottomuuksia, ja vihdoin Pietarin oma 
poika, kruununperillinen Aleksei, asettui isänsä toimia vastaan. Mutta 
tässäkin Pietari osotti järkähtämätöntä voimaansa ja tahdonlujuuttaan, 
vaikka samalla usein säälimättömyyttä ja sydämmetöntä julmuuttakin; 
niinpä kidutettiin tuomioistuimen edessä syytettyjä tunnustukseen louk- 
kaavista puheista; kasakoitten maahan taas, jonne paljon tyytymättömiä 
oli paennut, oli tarpeen lähettää sotavoimia, ja kun kapinoitsijat olivat 
kukistetut, käytettiin ankarimpia rangaistuksia; kerran pantiin rikoksel- 
listen hirsipuihin vedettyjä ruumiita lautoilla kulkemaan Don-virtaa alas 
kaikille varotukseksi. Uhrasipa Pietari oman poikansakin, sillä hän ei 
saattanut sietää sitä ajatusta, että hänen seuraajansa kenties tulisi teke- 
mään tyhjäksi hänen koko elämäntyönsä. Huono suhde oli kauan vallin- 
nut isän ja pojan välillä, jonka vuoksi Aleksei kerran pakenikin Italiaan, 
mutta pakotettiin palaamaan. Oikeusjuttu aljettiin häntä ja hänen kump- 
paneitansa vastaan, joista monet tuomittiin kuolemaan, ja sama tuomio 
julistettiin Alekseillekin, joka kuitenkin kuoli vankeudessa, ennenkuin se 
ehdittiin panna toimeen. 

V. 1725 päättyi Pietari suuren elämä. Samoin kuin Kaarle suuri 
oli liittänyt nykyisen Saksan historian piiriin, niin Pietari, liittämällä siihen 
Venäjän, siirsi Europan rajan entistä paljon idemmäksi. Omistamalla 



296 YLEINEN HISTORIA. 

Itämeren rantamaat hän hankki Venäjälle luonnollisen kulkutien länteen 
päin, Balkanin niemimaan kristittyjen suojelijana hän jo esiintyy — sen 
jälkeen ne ovat pitäneet Venäjän tsaaria turvanaan — Kaukasian maita 
hän aikoo Venäjään yhdistää, viitaten sen kautta Venäjälle suunnan 
Keski-Aasiaan, jonne sen valta myöhemmin on laajentunut. Ja ennen 
kaikkea hän osotti Venäjälle, että se ainoastaan omistamalla europalaisen 
sivistyksen saattoi suuruuteen kohota. Venäjän kehitys ei kuitenkaan 
ole yhtämittaa kulkenut Pietarin alottamaa suuntaa, sillä tuo vanhoillinen 
aines, joka piti länsimaisuutta turmiona ja jota vastaan Pietarin oli täy- 
tynyt taistella, pääsee ajoittain valtaan, ja silloin se yrittää jälleen saada 
Venäjän erilleen Europan yhteydestä ja perustaa sen kehityksen vanhan 
slavilaisuuden pohjalle. Tämä n. k. slavofiilinen puolue on kuitenkin 
Pietarin jälkeen vielä jonkun aikaa syrjässä. 



XXII. 

Europan valtiolliset kysymykset 18:nnen vuosisadan alku- 
puolella. Preussi kohoaa suurvallaksi. 

Itflekkäisyys määrää yaltiomiesten toiminnan. — Alberonin suuret tuumat raukeavat. 
— Hannoverin liitto. — Puolan perintösota. — Turkkilaiset voitetaan Wienin edus- 
talla. — Kaarle VI:nnen pragmaattinen sanktsiooni. — Brandenburg kohoaa mah- 
tavaksi. — Fredrik Wilhelm I. — Fredrik II. — Itävallan perintösota. — Uutta 
sotaa valmistetaan. — Epätasaiset sotavoimat. — Seitsenvuotinen sota. 

Suurilla sodilla kahdeksastoista vuosisata alkoi, ja niitä jatkuu yhäti 
vuosisadan loppuun asti; ainoastaan harvoja rauhan vuosia on niitä 
keskeyttämässä. Mutta 18:nnen vuosisadan sodilta puuttuu sellaista 
aatteellista pohjaa, mikä 17:nnen vuosisadan uskonsodissa oli ollut. 
Sillä kun hallitsijat ovat valtiovallan rajattomat edustajat, muodostuu 
valtion toiminta heidän vallanhimoisten harrastustensa mukaiseksi ja sodat- 
kin saavat saman luonteen. Eri valtioiden hallitsijat ja valtiomiehet 
koettavat kaikin keinoin hankkia etuja ja maita kukin itselleen sekä veh- 
keillä ja juonilla vahingoittaa toisia ; Macchia vellin oppi (ks. luk. III), jota 
ei tahdota julkisesti hyväksyä, on kuitenkin käytännössä yleinen; Ludvig 



VALTIOLLISET KYSYMYKSET 18:NNELLX VUOSISADALLA. 297 

XIYinnen olemme jo nähneet itsekkään vallanhimonsa tyydyttämiseksi 
ryhtyvän valloituksiin, Pietari suuri oli petollinen ja itsekäs valtiomies, 
Fredrik II, Preussin suuri kuningas, on niinikään valtioitsekkäisyyden 
täydellinen edustaja, Katarina II tekee lopun Puolasta. Oikeaksi tun- 
nustettua moraalia eivät valtiomiehet omakseen ota, vaan niinkuin mui- 
naisessa Roomassa pidetään valtion etua ainoana ohjeena. Valtiomiesten 
tekemien sopimusten mukaan suuret maa-alat ja kansanjoukot siirtyvät 
milloin yhden, milloin toisen ruhtinaan omaksi; kansallisuudesta tai 
muusta luonnollisesta oikeusperusteesta ei pidetä lukua, vaan ihmiset 
ovat kuin tahdottomia olentoja ruhtinaiden käsissä. Valtioiden välinen 
suhde tulee näin ollen entistä lähemmäksi ja diplomatiia vilkkaammaksi. 
Tavan takaa ilmestyy yleisiä valtiollisia kysymyksiä, jotka vaativat yh- 
teistä ratkaisua; joskus ne saadaan diplomaattisilla keskusteluilla sovite- 
tuiksi, mutta useimmiten ryhdytään aseisiin, joten se, jolla on suurimmat 
sotavoimat, pääsee määrääjäksi. 

Espanja oli jo uskonsotien kautta menettänyt johtavan asemansa 
Europassa, ja Utrechtin ja Rastadtin rauhoissa sen täytyi luopua Italiassa 
olevista lisämaistaan sekä Belgiasta. Mutta sodan päätyttyä Europan 
diplomatiian huomio vielä kerran kääntyi tähän valtioon. Ensimmäisen 
Bourbonin sukuisen kuninkaan Filip V:nnen toinen puoliso Elisabet 
Parmalmnen oli Italiasta tuonut mukanaan erään italialaisen papin 
Älberonin, joka puutarhurin pojasta oli kohonnut kardinaaliksi ja pääs- 
syt kuningattaren suureen suosioon. Kun Elisabet sai suuren vaikutuksen 
Espanjan hallitukseen, jätti hän vuorostaan vallan AlberoniUe. TäUä 
miehellä oli suuremmoinen tarkoitus, siUä hän tahtoi kohottaa Espanjan 
entiseen mahtavuuteensa. Sitä varten hän koetti temmata Espanjan siitä 
veltosta toimettomuudesta, jossa se jo kauan oli ollut; kauppaa kehitet- 
tiin, laivaveistämöillä oli liikettä, sotalaitosta parannettiin, mutta sen lisäksi 
hän valtiollisilla vehkeillään saattoi koko Europan levottomaan tilaan; 
hän yllytti Turkkia Itävaltaa vastaan, jolta hänen piti saada menetetyt 
Italian maat takaisin; Ranskan kruunun hän tahtoi saada Filip V:nnelle; 
keskustelipa hän Kaarle XII:nnenkin kanssa, jonka avulla Yrjö I:nen 
oli Englannista karkotettava ja sinne palautettava Stuartien suku, jolta 
sitte Minorka ja Gibraltar toivottiin Espanjalle takaisin saatavan. Mutta 
Ranska, Englanti ja Hollanti tekivät liiton, johon Saksan keisarikin, 
peläten Älberonin vallanhimoisia aikeita, yhtyi, ja sotaan ryhtymättä nämä 
vallat saivat Älberonin suuret tuumat tyhjiin raukeamaan; Filip V:nnen 
täytyi erottaa hänet ministerin toimestaan. Madridin rauhassa (v. 1720) 
vaihtoi Savoyin herttua Itävallan keisarin kanssa v. 1713 saamansa 



298 TLEIKEH HISTORIA. 

Sisilian Sardiniaant ja sai lisäksi kuninkaaDarron ja kutsattiiii täsUL alkara 
Sardinian kuninkaaksi; Pannan, Piaoenzan ja Toakanan herttuakunnat 
luvattiin Elisabet Parmalaisen pojalle, joten Espanjan hallitsijasuka lopul- 
takin pfllsi Italian maiden omistajaksi. 

Mutta ennen pitkfiä Saksan keisari Kaarie VI ja Espanjan Filip V 
tekivät Wienissä (v. 1726) keskenään sopimuksen, joka oli pääasiallisesti 
tähdätty Ranskaa vastaan. Ranskan nuoren kuninkaan Ludvig XVmnen 
oli V. 1720 tehdyn sopimuksen mukaan määrä naida Espanjan kunin- 
kaan tytär, joka sitä varten oli lähetetty Ranskaan kasvatettavaksi; mutta 
äkkiarvaamatta tuo prinsessa lähetettiin Madridiin takaisin, ja Ranskan 
kuningas ottikin puolisokseen Stanislaus Leczinskin tyttären. Tämä louk- 
kasi suuresti Espanjan hovia, joka nyt asettui Ranskaa vastaan. Ranskan 
hallituksen johtaja, Bourbonin herttua, sai kuitenkin tämän liiton vasta- 
painoksi muodostetuksi n. s. Hannoverin liiton, johon kuului Preussi, 
Englanti, Hollanti, Tanska ja Ruotsi. Europa oli siis jaettu kahteen toi- 
silleen vihamieliseen valtioryhmään, mutta sotaa ei kuitenkaan muutamiin 
vuosiin syntynyt. 

Vasta V. 1733 ryhdyttiin aseisiin, johon Puolan kuninkaan August 
II:8en kuolema antoi aiheen. Hänen seuraajaksensa ilmestyi kaksi ehdo- 
kasta, hänen poikansa August ja Stanislaus Leczinski, joka Kaarle Xllinnen 
asettamana jo ennen kolme vuotta oli Puolaa hallinnut. Niinkuin taval- 
lista oli Puolan valtiopäivillä, ei tässäkään vaalissa päästy yksimielisyy- 
teen; WoIan kentällä valitsivat ylimykset Stanislaus Leczinskin, mutta 
joukko dissidenttejä eli eriuskolaisia valitsi Pragassa August III:nnen. 
Vieraat vallat sekaantuivat nyt asiaan; Ranska auttoi hallitsijansa appea, 
mutta Itävalta ja Venäjä lähettivät sotajoukkoja August III:nnen asiaa 
ajamaan. Stanislaus karkotettiin Danzigin kaupungista, johon hän oU 
paennut, ja Puolan kuninkaaksi tunnustettiin hänen kilpailijansa. Ranska, 
joka sai Espanjan ja Sardinian liittolaisikseen, ei kuitenkaan herennyt 
sotimasta, vaan alkoi ahdistaa Itävallan maita, ja Puolan perintoasia jäi 
siten syrjään. Rauhanteossa Wienissä (v. 1738), jossa kolme vuotta jo 
oli keskusteltu, siirrettiin taas maita ruhtinaalta toiselle. August III 
tunnustettiin Puolan kuninkaaksi ja Stanislaus Leczinski sai korvauk- 
seksi Ranskan rajalla olevan Lothringin, jonka entiselle omistajalle Frans 
Stefanille, joka myöhemmin tuli Saksan keisariksi, annettiin Toskanan hert- 
tuakunta; mutta koska tämä maa oli ennen luvattu Elisabet Parmalaisen 
pojalle I)on Carlosille, sai tämä nyt sen sijaan Neapelin kuningaskunnan; 
Parma ja Piacenza jätettiin keisarille, jonka taas kymmenen vuoden päästä 
oli luovuttaminen ne Don Carlosin nuoremmalle veljelle Don FilipoUa 



VALTIOLLISET KTSTHTKSET i8:MSELLX VUOSISADALLA. 299 

TiUlä tavalla maita ja niiden asukkaita siirrettiiD kfideetä käteen, 
varsinkin Italiassa; kahdessakTmmenessi yhdessä vuodessa Sisilia vaihtoi 
neljä kertaa omistajaa, Parma taas kdme kertaa seitsemäntoista vuoden 
aikana. Banska, Itävalta ja myöskin Espanja etupäässä vaikuttavat 
asioiden menoon; mutta pian tulee yksi suurvalta lisää Saksassa, nimit- 
täin Preussi. Itävallan ja Preussin välinen kilpailu tulee v. 1740 Euro- 
pan tärkeimmäksi valtiolliseksi asiaksi, sillä muutkin vallat ottavat sen 
ratkaisuun osaa. 



Patlin kuninkun «lall. (Vuhan (ukipllmkian nukuiO 

Habsburgin suvun valta oli We8tfalin rauhassa, niinkuin olemme näh- 
neet, kärsinyt suuren tappion. Keisarit olivat ainoastaan nimeksi Saksan 
hallitsijoita, sillä nuo kaikki noin 300 Saksan valtiota olivat itsenäisiä; ja 
samassa kuin tämfi maa valtiollisesti on hajonnut, on sen kansallistunne 
myöskin melkein hävinn)^. Sen vuoksi Voltaire saattoi ivallisella taval- 
laan sanoa, ettei >pyhB roomalainen valtakunta*, s. o. Sakea, ollut pyhä 
«kä roomalainen eikä edee valtakunta. 17:nnen vuosisadan loppupuolis- 
kolla rupeaa Itävallan Habsburgien valta kuitenkin taas kohoamaan, 
nimittäin voittojen johdosta, joita he saavat Turkkilaisista. Keisarit 



800 . YLEINEN HISTORIA. 

Leopold I (1657—1705), Jooseppi I (1705—1711) ja Kaarle VI (1711 
— 1740) ottivat kyllä osaa Ludvig XIV:ttä vastaan suunnattuihin liitto- 
kuntiin, mutta itäänpäin oli heidän huomionsa pääasiallisesti kääntynyt. 

Turkkilaiset vallitsivat Unkarissa aina Soliman II:sen ajoista asti 
ja hätyyttelivät ajoittain Itävallan pääkaupunkiakin, jonka vuoksi heitä 
vastaan oli alituisesti oltava varoillaan. V. 1664 heidät kyllä voitettiin, 
mutta V. 1688 tuli taas suurvisiiri Kara Mustafa suuri sotajoukko muka- 
naan, johon vielä kapinalliset Unkarilaiset Emerik Tökölyn johdolla yhtyivät, 
Wienin edustalle. Tämä oli kuitenkin Turkkilaisten viimeinen uhkaava 
hyökkäys. Nyt sattuu näet käänne heidän suhteissaan kristittyyn Euro- 
paan. Keisari ei tosin itse kyennyt heitä karkottamaan, ja Wieni, jota 
sen porvarit puolustivat, oli antautumaisillaan, mutta Puolan kuningas, 
Jvhana Sobieski, tuli silloin avuksi ja voitti Turkkilaiset perin pohjin. 
Tämän jälkeen Itävallan joukot taitavan päällikön Euginin, Savoyin 
prinssin, johdossa karkottavat heidät yhä enemmän itäänpäin, ja samaan 
aikaan Venetsialaiset ottavat entisiä maitaan takaisin. Puolalaiset valloit- 
tavat Mustanmeren rantamaita ja Venäjän tsaari Pietari ottaa Asowan 
kaupungin haltuunsa. V. 1699 Earlowitzin rauhassa täytyy Turkin sen 
vuoksi jättää kaikille vihoUisilleen alueita, joten Itävaltakin saa Unkarin 
takaisin. Vv. 1716—1718 ja vv. 1736—39 sota uudistui, mutta suhteet 
eivät paljon muuttuneet. Itävallan alueet kasvoivat siis melkoisesti idässä- 
päin, ja Espanjan perintösodassa se sai Italiassakin maita, joten se ISmnen 
vuosisadan alussa oli melkoisesti varttunut. Mutta Kaarle VI:nnen hallitus- 
aikana Itävalta taas heikontui; hän teki näet suuria uhrauksia saadak- 
seen laatimansa perintökirjan, n. k. pragmaattisen sanktsioonin, hyväk- 
sytyksi; hänellä ei nimittäin ollut miespuolista perillistä, jonka vuoksi 
hän tahtoi saada kaikki maansa turvatuksi tyttärelleen Maria Teresialle. 
Sitä varten hän esitteli valtioiden hyväksyttäväksi näitä pergamenttikir- 
jojaan, ja saadakseen allekirjoituksen Espanjalta hän luovutti ensin 
Parman ja Piacenzan, sitten Neapelin kuningaskunnan Don Carlosille, ja 
vävynsä Frans Stefanin hän saattoi luovuttamaan Lothringin; valtojen 
ministereille hän jakeli rahalahjoja, hävittäen siten rahastonsa. Kaarle 
VI luotti liiaksi hallitusten lupauksiin, jotka sitte heti hänen kuoltuansa 
näyttäytyivät petollisiksi. »200,000 sotamiestä», sanoi Eug^n, »olisivat 
tehokkaampia kuin koko maailman pragmaattiset sanktsioonit.» Ja hän 
oli oikeassa, sillä heti Kaarle VI:nnen kuoltua ilmestyi Itävallalle vaara, 
joka uhkasi sen olemassa-oloa. 

Pohjois-Saksan valtioista kohosi Brandenburgin vaaliruhtinaskunta 
kolmikymmenvuotisen sodan aikana muita mahtavammaksi ja sai itselleen 



VALTIOLLIBET KTSTMTK8ET 18:WWELLX VCOaiSADALLA. 301 

BiellS johtovallan protestanttiBteii valtioiden keskuudessa (ks. luk. XV), 
dlU Saksin vaaliruhtinaskunta, joka Lutherin aikana oli tgrkein, oli jBä- 
ayt syrjemmälle, ja sen vaaUruhtinaatkiii kBäntTivSt katoliseen uskoon 
ptästäksensfl Puolan kuninkaiksi. Hannover oli toinen suurempi valtio, 
matta vrsta 1714 sen ruhtinaat pääaivftt Englannin valtaistuimelle ja 
vieraantuivat sen kautta Saksan asioista. Brandenburgin vaaliruhtinaiden 



Sanyln prlnnf Eugln. 

voima ja arvo sitS vastoin kasvoi kasvamistaan; maita h^llS oli enem- 
män kuin kenelläkfi&R muulla ruhtinaalla, mutta kun nämä alueet olivat 
hajallaan, oli niitä valkea puolustaa. Tämä taas teki Brandenburgista 
sotilas valtion. Rheinin varsilla olevat Cleven maat olivat sodan jaloissa 
Ranskan ja Hollannin taistellessa Itävallan ja Espanjan kanssa, Bran- 
denburg oli usein taistelutantereena Ruotsin ja Itävallan välisissä sodissa; 
Itfi-Preussi taas oli Puolalaisten, Venäläisten ja Ruotsalaisten yhtymä- 



302 YLEINEN HISTORIA. 

paikka. Kaikkiiii yleis-europalaisiin sotiin vaaliruhtinaat täten olivat mel- 
hein pakotetut ottamaan osaa. Sotien kautta he taas kartuttivat aluei- 
taan ; niinpä he Westfalin rauhassa saivat Itä-Pommerin sekä Magdeburgin, 
Halberstadtin, Mindenin ja Eaminin hiippakunnat, jotka tulivat ikäänkiun 
yhdistämään Rheinin varrella olevat maat Brandenburgiin; Ruotsin ja 
Puolan välisissä sodissa he pääsivät itsenäisiksi Itä-Preussin puolesta 
(v. 1657), joka ennen oli ollut Puolan kuninkaan vasaUimaa; Kaarle 
XII:nnen hävittyä he saivat Ruotsin Pohjois-Saksassa olevista maista 
osan Länsi-Pommeria] ynnä Stettinin kaupungin. Täten Brandenburgin 
vaaliruhtinaan maita ulottui Saksan itäisinmiistä osista läntisimpään asti; 
mutta luonnollista yhdyssidettä niiden välillä ei ollut. Alkuansa itäiset 
maat olivat vierasten kansallisuuksienkin hallussa olleet, Brandenburg ja 
Pommeri Slavilaisten, Preussi liettualaisten, vaikka nyt jo kaikki olivat 
muuttuneet pääasiassa saksalaisiksi; yhteiset usein käydyt sodat olivat 
omiansa lähentelemään asukkaita toisiinsa; rajaton hallitsijavalta, joka 
väkisinkin johtui valtion sotaisesta luonteesta, sekä sen mukana tullut 
yhtäläinen hallinto saattoi niinikään yhdenmukaisuutta valtioon. Preus- 
sista muodostui siten suuri valtio Pohjois-Saksassa, joka Ruotsin hävittyä 
oli kaikista Europan protestanttisista mahtavin. 

Brandenburgin vaaliruhtinaat ovat suuressa määrässä vaikuttaneet 
tämän valtion kehittymiseen, sillä melkein kaikki ovat olleet kyvykkäitä 
hallitsijoita ja uutteria toimen miehiä. Ludvig XIV:nnen turhamaisella 
aikakaudellakaan he eivät ulkonaisen loiston huikaisemina ja hovielämän 
huveissa unohtaneet tosityötä, niinkuin monet muut ruhtinaat; »suuri 
vaaliruhtinas» Fredrik Wilhelm saattoi, niinkuin jo olemme maininneet, 
hallinnon parempaan järjestykseen, paranteli 30-vuotisen sodan tuottamia 
vammoja ja otti mielihyvällä vastaan Ranskasta paenneita hugenotteja, 
joiden kautta Preussin teollisuus syntyi. Hänen seuraajansa Fredrik oli 
turhamaisempi ja toimettomampi, mutta hänenkin harrastuksillaan oli 
merkityksensä; hän halusi kuninkaanarvoa ja saikin sen keisarilta (v. 1701); 
mutta tämä kohotti hänet muita ruhtinaita korkeammalle. Fredrik Wilr 
helm I, Preussin toinen kuningas (1718 — 1740), oli isänsä vastakohta. 
Hän ei suosinut hovitapoja eikä loistavia huveja, vaan »tupakkakollee- 
gioissa» hän sotureittensa ja virkamiestensä kanssa keskustellen ja leikkiä 
laskien viihtyi; kirjallisuus, tiede ja taide olivat hänestä tarpeettomia, 
yksinkertainen uskonto oli kylliksi. Hän oli perheensä keskuudessa sangen 
ankara, tyly ja usein raakakin; alamaisissaankin hän herätti pelkoa, missä 
vaan tuli yhte3rteen niiden kanssa, ja tyranni hän oli hallitsijana. Itse 
hän oli aina työssä, ja samaa hän vaati virkamiehiltään ; jos esim. joku 



PREUSSI KOHOAA SUURVALLAKSI. 303 

nunisteri myöbästji tuonin Tirkapaikastaan, menetti hftn 100 dukaattia 
palkagtaan; ellei hKn tullut ollenkaan kokoukseen, otettiin kuuden kuu- 
kauden palkka, isillä*, sanoi kuningaa, >kun me kerran palkkaamme 
ministerimme, täytyy heidän myOsMn tehdä t;5tä>. Ministerikokoukset 
alktnvat k:lo 8, kesällä k:lo 7 aamulla, ja saattoivat kestää yhtämittaa 
koko päivän; k:Io 2 pääsi toinen puoli päiväUiselle ja heidän palattuaan 
toinen puolL Fredrik Wilhelm pani toimeen täsmällisen säännöUisyyden 
h&UiimosBa, järjesti verot siten, että kaikki niitä suorittivat, kuningas 
itsekin; autioille seuduille, joita hän matkoiUaan oli nähnyt, hän toimitti 



Fnitlk Vnilialm I. (ItMpti Ca^ivln YUklplln-M.) 

uudisasukkaita. Ääretön säästäväisyys oli vallitsemassa, vieläpä ruoassa, 
vaatteissa y. m. Kuningas-perheen jäeenetkin kävivät omassa maassa val- 
mistetusta kankaasta tehdyissä vaatteissa eikä Fredrik Wilhehn sallinut 
alamaisteosakaan ulkomaalaista käyttää, sillä oman maan teollisuutta oli 
edistettävä. Mutta sotajoukkoon voipi sanoa hänea tuhlanneen varoja. 
Berliinistä hän tahtoi tehdä asetehdaepaikaa ja kasarmin. Vaikka hänen 
koko valtakuntansa väkiluku e! ollut 2 i miljoonaa suurempi, oli hä- 
nellä kuitenkin noin 80,000 miehinen hyvin varustettu ja harjoitettu 
sotajoukko. Hän hankki kaikista maista kaartiinsa pitkiä miehiä, joista 
maksoi suuria summia; muuan suomalainenkin, Cajanus-nimellioen, 



304 YLEINEN HISTORIA. 

siinä tavataan. Sotaan ei hän kuitenkaan mielellään joukkojaan vienyt, 
sillä hän tahtoi niitä säästää, hän vaan katseli ja harjoitteli niitä. »Hän 
tahtoo halusta onkia», sanoi Pietari suuri, »mutta kastelematta jalkojaan». 
Mutta »kersanttikuningas» jätti tämän sotajoukon ja vielä runsaan val- 
tiorahaston pojalleen, joka käytti kumpaakin, ja hankki niillä Preussille 
suurvallan aseman. 

Fredrik II (1740 — 1786) oli monessa kohden isänsä vastakohta, 
mutta oli hänessä monta sellaistakin ominaisuutta, jotka olivat häneltä 
perittyjä. Isä oli vihannut tieteitä ja taiteita, mutta Fredrik taas harrasti 
niitä suuresti ja kirjoitti itsekin useita valtiollisia kirjoituksia, yrittipä 
runojakin sepittää, vaikka siinä onnistumatta. Isän ankara sotakomento 
ja paraadit eivät häntä kruununprinssinä miellyttäneet, päinvastoin hän 
osotti niihin seUaista vastenmielisyyttä, että aikoi kerran paeta koko 
isänsä valtakunnasta; mutta yritys tuli ilmi, jonka johdosta ankara ku- 
ningas tuomitsi kuolemaan syylliset ja itse poikansakin, vaikka tämä 
kuitenkin pelastui. Hallitukseen tultuaan Fredrik sitä vastoin osotti halua, 
kykyä, tarmoa ja uutteruutta, jonka veriaista harvoin tavataan. Hän 
yksin johti kaikkia hallitus-asioita; Ludvig XIV oli oma ensimmäinen 
ministerinsä, mutta Fredrik II ei sallinut rinnallaan edes sellaisia miehiä 
kuin Colbert ja Lauvois olivat, vaan hän ratkaisi itse kaikki asiat; hänen 
apulaisensa olivat ainoastaan miehiä, jotka koneellisesti panivat hänen 
käskynsä toimeen. E:lo 3 tai 4 aamulla Fredrik II nousi vuoteeltaan, 
ja heti hovipoika toi hänelle kaikki saapuneet kirjeet, jotka hän luki ja 
joihin hän luettuaan merkitsi päätöksensä mitä erilaisimmissa asioissa. 
Hän oli rohkea, väsymätön ja luja vastuksissa, joiden hän ei antanut 
itseänsä masentaa; mutta myötäonnenkaan hän ei sallinut itseänsä har- 
haan viedä. Keinoista hän ei välittänyt, missä joku etu oli kysymyk- 
sessä, tilaisuutta hän osasi taitavasti hyväkseen käyttää, mutta piti aina 
silmällä valtionsa menestystä, jonka ensimmäisenä palvelijana hän itse 
tahtoi olla. Fredrik II oli itsevaltainen, kova ja tyly niinkuin isänsäkin, 
mutta hän ei kuitenkaan asettanut itseänsä toimintansa päämääräksi, 
niinkuin Ludvig XIV, vaan valtionsa. Siinä on hänen suuruutensa. 
Aikansa suurimmaksi sotapäälliköksi hän kehittyi monissa sodissa; no- 
peiUa liikkeillä, niinkuin myöhemmin Napoleon, sekä taitavilla sotasuunni- 
telmilla hän saattoi saada monta voittoa monin verroin lukuiseramista 
vihollisista. — Fredrik II:sesta tuli Itävallan vaarallisin vihollinen. 

Maria Teresia oli pragmaattisen sanktsioonin mukaan isänsä kuol- 
tua (v. 1740) ryhtynyt Itävallan perin tömaita hallitsemaan. Hänelle 
ilmestyi kyllä heti monta vihollista, mutta kuninkaallisesta asemastaan 



PREUSSI KOHOAA SUTIRVALLAKBI. 306 

arkana, älykkSftnB ja tarmoa tSynnfi asettui hSn perjtt;9 valtaansa puo- 
luBtamaan, vaikkakin hänen voimansa olivat verraten heikot. 



Frvdrik Hurl. («irtin SfiIHr mAud 

Preussin kuningas rupeaa vaatimaan Schleeian maakuntaa, johon 
hän väitti olevansa oikeutettu, se kun muka ennen oU Brandenburgiin 
kuulunut, sekä ilmoittamatta aikeitaan hyökkäsi 40,000:lia sotamiehellä 
Yleinen historia II. — 30. 



306 YLEINEN HISTORIA. 

sinne ja anasti sen. Nyt ryhtyivät muutkin vallat sotaan Maria Teresiata 
vastaan häneltä maita riistääkseen ja välittämättä ennen tehdyistä lupauk- 
sistaan; Saksin ja Baijerin vaaliruhtinaat vaativat muka perintöoikeuk- 
siensa nojalla Itävallan maita; Espanja, joka tahtoi Itävallan Italiassa 
olevia maita, ja Ranska, sen entinen kilpailija, liittyivät näihin, ja vielä 
Sardinian kuningas, joka pistäytyy suurvaltain sotiin saadakseen Mila- 
non. Tämän suuren liittokunnan jäsenistä ei hyötynyt kukaan muu 
kuin Preussin kuningas. Maria Teresian täytyy kyllä alussa paeta Unka- 
rilaisten turviin, mutta ritarillisesti nämä vannoivat kuolevansa kuninkaansa 
Maria Teresian puolesta, kun hän pieni poikansa sylissä Pressburgin 
valtiopäivillä esitti tukalan asemansa; ja heidän avullaan hän sai maansa 
vihollisista pelastetuksi; Englantikin liittyi myöhemmin hänen asiaansa 
ajamaan. Kun sotaa kahdeksan vuotta (1740 — 1748) oli käyty, tehtiin 
Aachenissa rauha, jossa Fredrik II sai jo ennen hänelle myönnetyn 
Schlesian omistusoikeuden vahvistetuksi. Preussi oli tämän kautta kohon- 
nut Europan suurvaltojen joukkoon. 

Aachenissa tehty rauha ei kuitenkaan ollut pitkällinen. Pakosta 
Maria Teresia oli luopunut Schlesiasta, jota hän sanoi »kruununsa kau- 
niimmaksi helmeksi» ja jonka menettäminen häntä suuresti suretti; 
sanottiinpa, ettei hän itkemättä saattanut nähdä ketäkään Schlesialaista. 
Uuteen taisteluun hän sentähden heti rupesi varustautumaan. Hän alkoi 
sitä varten kohta rauhan jälkeen parannella sotalaitosta^ joka järjestettiin 
aivan uudelle kannalle; raha-asiatkin pantiin parempaan kuntoon, jotta 
Maria Teresialla ennen pitkää oli enemmän sotaväkeä ja suuremmat 
valtionvarat, kuin hänen isällänsä oli ollut, vaikkakin yksi varakas maa- 
kunta oli menetetty. 

Mutta yksinomaan omilla voimillaan Itävallan hallitsijatar ei toh- 
tinut ryhtyä vastustamaan tuota »pahaa miestä», joksi hän Fredrikiä 
kutsui. Vilkas diplomaattinen kirjevaihto pantiin sen vuoksi käymään 
muiden hallitusten kanssa, ja ministerit sekä valtojen lähettiläät pitivät 
salaisia keskusteluja, joissa Preussin asiata pohdittiin. Maria Teresia 
samoin kuin hänen ministerinsä Kaunitz, joka valtiomiehenä oli Preussin 
kuninkaan vertainen, halusi päästä varsinkin Ranskan hallituksen ystä- 
vyyteen; he huomauttivat sitä siitä vaarasta, mikä Preussin mahtavuu- 
desta syntyisi Europalle, lupasivatpa vielä korvaustakin Belgiasta, joka 
kuului Itävallan maihin. Valtiomiehet alkoivat kallistua Itävallan puo- 
lelle; Ranskan veltolla kuninkaalla Ludvig XVinnellä oli persoonallista 
vastenmielisyyttä Fredrikiin, joka muka oli nousukas suurten hallitsijoiden 
joukossa ja jonka välinpitämättömyys uskonnon asioissa ja työteliäisyys 



PREUSSI KOHOAA SmiRVALLAKSI. 307 

ei soveltunut oikean tiallftsijan arvolle. Ranskan kaninkaan knulniSB 
jalkavaimo, Pompadourin markiBitar, joka suuresti vaikutti politiikkaau, 
oli niinikUn taipuvainen Itfivallan liittoon, silla ne terfivfit ivapuheet, 
jotta Preussin kuninkaan oli tapana laakea, olivat tulleet Ranskan hovin 
tiedoksi ja aiellS herättäneet katkeraa mieltä. Kaikki nämä seikat vai- 



Hirl( TtrmlL (Klllviln t*k«ml vtiklpllrra* Mvyltiuin pirMdlirialiukim mukun.) 

knttlvat sen, ettft Ranska luopui tuosta vanhasta kaksi vuosisataa kes- 
täneestä politiikasta, joka oli ollut suunnattu Habsburgin sukua vastaan. 
Venäjän keisarinna Elisabet, niinikään suuttuneena Fredrik II:sen terä- 
västä ivasta, liittyi häntfi vastaan; samoin Ruotsin hallitus, jota silloio 
tarhamainen hattu puolue johti, ja vihdoin Saksin vaaliruhtinas, joka 
toivoi saavansa alueitaan laajennetuiksi. Täten olivat v. 1756 useimmat 
Europan mannervaltiot yhtyneet Preussin mahtavuutta kukistamaan ; 



308 YLEINEN HISTORIA. 

tämä maa oli palautettava siihen vähäpätöiseen asemaan, jossa Branden- 
burgin markkreivikunta alkuansa oli ollut; ja sen muut alueet olivat 
jaettavat liittolaisten kesken; Maria Teresia ottaisi Schlesian takaisin, 
Saksiin liitettäisiin Magdeburg, Ruotsi saisi sen osan Pommeria, joka v. 
1720 oli menetetty, ja Venäjä anastaisi Itä-Preussin. Sellainen oli suun- 
nitelma. Tässä n. k. seitsenvuotisessa sodassa, joka nyt alkaa (v. 1756) 
oli siis kysymys Preussin olemassa-olosta tai häviöstä. Ainoastaan Eng- 
lannin hallitus asettui Fredrikin puolelle, sillä se taisteli tähän aikaan 
Ranskan kanssa Pohjois-Amerikassa ja Itä-Intiassa olevista siirtomaista 
ja tahtoi Europassakin toimia sitä vastaan; raha-apua se kuitenkin yksin- 
omaan antoi 

Fredrik kuitenkin alkoi sodan, sillä hän oli lahjomalla erään Sak- 
sin kanslistin ja itävaltalaisen kirjurin saanut jäljennökset liittolaisten 
sopimuskirjoista, ja tahtoi, ennenkuin viholliset ehtisivät liikkeelle, saada 
varakkaan Saksin haltuunsa, jonka hän heti anastikin v. 1756. Mutta 
pian olivat tuon suuren liittokunnan sotavoimat varustettuina. Yhteen- 
laskettu väkiluku niissä valtioissa, jotka olivat Preussia vastaan liittou- 
tuneet, nousi 150:neen miljoonaan, ja noin 430,000-miehinen sotajoukko 
oli heidän käytettävänään ; Preussin kuninkaan maissa oli väkiluku vähän 
yli 5 miljoonaa ja hänen sotavoimansa noin 150,000. Sangen epätasaiset 
voimat siis toisiansa vastassa! Sen lisäksi Fredrik II: sen maat olivat 
hajallaan toisistaan, joten vihollinen saattoi hyökätä jokaiseen; Itä-Preussi 
oli Venäjän rajoilla, Schlesia taas Itävallan rajalla, Rheinin maakunnat 
lähinnä Ranskaa, ja Pommerista Ruotsin joukot saattoivat hyökätä Bran- 
denburgiin. Preussin kuninkaan täytyi sentäbden käyttää toista sodan- 
käymistapaa, kuin sen ajan säännöllinen ja vitkallinen oli; hän marssitti 
nopeasti joukkonsa maasta toiseen voidakseen käyttää niitä eri vihollisia 
vastaan. Eduksi oli hänelle myöskin se, että tässä liittokunnassa, niin- 
kuin liittokunnissa ainakin, vallitsi yhteisen johdon puute, mikä melkoi- 
sesti heikonsi sen toimintaa. 

Seitsemän vuotta taistellaan; voitot ja tappiot vaihtelevat puolella 
ja toisella. V. 1757 Fredrik tappioittensa johdosta oli varsin epätoivossa, 
jota hän ilmaisee tähän aikaan kirjoittamissaan runoissa; hän teki tes- 
tamenttinsa ja piti mukanaan aina pientä myrkkypulloa, sillä ennemmin 
hän tahtoi kuolla kuninkaana kuin masentua. Mutta hän taisteli kui- 
tenkin kaikkia vastaan »myrkkypullo toisessa taskussa ja vihkonen heik- 
koja runoja toisessa» niinkuin Macaulay sanoo. Saman vuoden lopulla 
hän saikin asemansa pelastetuksi voittamalla sekä Ranskalaiset että Itä- 
valtalaiset ja Venäläiset. Samaan tapaan jatkettiin seuraavina vuosina; 



KATARIINA II. PUOLAN HIVIÖ. 309 

V. 1759 Venäläiset perinpohjin hävittivät hänen armeijansa Eunersdorfin 
luona, ottivat itse Berliinin haltuunsa ja ryöstivät sitä. Fredrik sillä- 
välin kokoaa uusia joukkoja ja saapi voittoja Itävaltalaisista, eikä Venäjän 
ylipäällikkö käytä tarmokkaasti voittojansa hyväkseen, sillä Elisabet kei- 
sarinna oli paraillaan kovasti sairas ja pelättiin hänen kuolevan, mutta 
hänen seuraajansa tiedettiin olevan Preussin kuninkaan suuren ihailijan. 
Elisabet kyllä silloin toipui taudistaan, mutta hän kuoli v. 1762, jonka 
kautta Fredrik pääsi tukalimmasta vihollisestaan. Muutkin liittolaiset 
alkoivat väsyä pitkälliseen sotaan. Ruotsi teki v. 1762 rauhan, ja v. 
1763 saatiin vihdoin Hubertsburgin linnassa toimeen yleinen rauha, 
jossa Fredrik sai pitää kaikki maansa, Schlesiankin, jonka Maria Teresia 
nyt neljännen kerran häneUe luovutti. 

Preussi oli tässä sodassa kestänyt ankaran koetuksen Europan kol- 
mea suurvaltaa vastaan ja osottanut voimaa, joka kohotti sen näiden 
rinnalle. Itävallan ja Preussin, Etelä- ja Pohjois-Saksan, välinen taistelu 
oli päättynyt Preussin eduksi; molemmat valtiot olivat kuitenkin vielä 
jotenkin yhtä mahtavat, jonka vuoksi kilpailua jatkui vielä koko vuosi- 
sadan ajan, ja vasta v. 1866 Preussi työntää Itävallan kokonaan syrjään. 



XXIII. 
Katariina II. Puolan häviö. 

Venäjän olot ovat epävakaat Pietari suuren jälkeen. — Men8chikow ja Dolgorukit 

— Anna Iwanowna. — Elisabetin vallankumous. — Hänen hallituksensa. — Kata- 
riina II pääsee valtaistuimelle. — Hänen tarkoitusperänsä. — Pugatschewin kapina. 
Turkin valtakunnan tila. — Puolan valtiolaitos on keski-aikaisella kannalla. — Dissi- 
dentit -— Porvarit ja talonpojat. — Turkin, Puolan ja Ruotsin häviötä valmistellaan. 

— Venäjä vallitsee Puolassa. — Ensimmäinen Turkin sota ja Puolan ensimmäinen jako. 

— Mustanmeren rantamaat liitetään Venäjään. — Toinen Turkin sota. — Puolan uusi 
hallitusmuoto ja toinen jako. — Puolan loppu. — Se johtuu 18:nnen vuosisadan 

valtioitsekkäisyydestä. 

Pietari suuren ponnistusten kautta Venäjä oli päässyt vapautu- 
maan siitä umpinaisesta asemasta, jossa se vuosisatoja oli ollut. Kaikkia 
naapurivaltioita, Ruotsia, Puolaa ja Turkkia, mahtavampana se jo esiintyi 



310 YLEINEN HISTORIA. 

itäisen ja pohjoisen Europan johtajavaltiona, ja olipa sen vaikutus huo- 
mattavana yleis-europaiaisissakin kysymyksissä. Mutta Venäjä ei kui- 
tenkaan ollut vielä päässyt siihen asemaan, jota Pietari oli sen päämaa- 
liksi asettanut; hän oli työn alkanut ja suunnan osottanut, mutta hänen 
seuraajiensa tuli sitä jatkaa. Pietarin «^kuoleman jälkeen kuluu kuitenkin 
neljä vuosikymmentä, ennenkuin Venäjä taas esiintyy samantapaisella 
voimalla ja tietoisuudella tehtävästään. Hänen jälkeensä ovat näet Venä- 
jän olot epävakaat; hallitsijanvaihdoksia tapahtuu taajaan, hallitussuunta 
niinikään vaihtelee vanhoillisuuden ja länsimaisuuden välillä, ja nämä 
seikat ehkäisevät sen kehittymistä. 

Pietari suuri oli säätänyt lain,'{jonka mukaan hallitsija sai määrätä 
seuraajansa, sillä hän tahtoi estää hallitukseen pääsemästä sellaisia mie- 
hiä, kuin hänen oma poikansa Aleksei oli. Hänen sanottiin määränneen 
seuraajakseen toisen puolisonsa, liettualaisesta talonpoikaistytöstä keisa- 
rinnaksi kohonneen Katariinan, joka olikin hallitusistuimella kolme vuotta 
(1725—1727); mutta hallituksen menoa oikeastaan johti Pietari suuren 
mahtava suosittu ruhtinas Menschikov), joka tsaarin suosion kautta 
vehnäleipäin myyjästä oli kohonnut valtakunnan mahtavimmaksi mieheksi. 
Onnettoman Aleksein poika Pietari II sai Katariinan jälkeen kruunun ; 
mutta hänkään ei itse hallitsemaan kykene; Menschikow johtaa aluksi 
hallitusta, vaan tuon nuoren tsaarin suosioon pääsevät sitte muutamat 
Dolgoruki'&M\\m ruhtinaat, jotka harrastavat vanhaa venäläisyyttä ja tah- 
tovat syrjäyttää Men8chikowin. Eräänä yönä sotamiehet ympäröivät tuon 
mahtavan miehen palatsin; hän otetaan vangiksi ja seuraavana aamuna 
hän on jo kulkemassa Siperiaa kohti, jossa hänen täytyy viettää loppu 
elämästään. Dolgorukit nyt määräävät hallitussuunnan. Heidän toimes- 
taan pääkaupunki muutetaan Moskowaan, sillä slavofiilit eivät Länsimai- 
den läheistä Pietaria hyväksy; virkakunnat muuttivat sinne; kirkossa 
aljettiin palata entisiin oloihin; bojarit eivät enää lähettäneet poikiansa 
ulkomaille oppia saamaan, niinkuin Pietari oli vaatinut, Pietarin kirja- 
paino suljettiin; sanalla sanoen, olot olivat palautumassa sellaisiksi, kuin 
ne ennen Pietari suurta olivat olleet. Pietari II kuoli kuitenkin jo v. 
1730 ja nyt nuot mahtavat bojarit, Dolgorukit, Galitsinit y. m. koettivat 
saada tsaarin vallan supistetuksi siten että he, kun perijää ei ollut mää- 
rätty, tarjosivat keisarinkruunun Anna Itvanotvnalle, Pietari suuren veli- 
puolen tyttärelle, mutta vaativat häntä hyväks3rmään esittämänsä ehdot, 
joiden mukaan mahtava ylimysneuvosto olisi tsaarin rinnalla hallitusta 
johtamassa, niinkuin neuvoskunta oli Ruotsissa ja aatelisto Puolassa. 
Anna hyväksyy ehdot, mutta Moskowaan päästyään hän vapautuu neuvos- 



KATARIINA II. PUOLAN HÄVIÖ. 311 

kunnasta ja rupeaa hallitsemaan itsevaltiaasti. Muutamat noista ylimyk- 
sistä lähetetään Siperiaan ja toisille annetaan etäisissä valtakunnan osissa 
virkoja. Hallitus saapi nyt länsimaisen suunnan; saksalaisiaj miehiä, 
niinkuin Pietari suuren hallitessa, tavataan Annankin aikana valtakun- 
nan tärkeimmissä viroissa; taitava valtiomies Ostermann, joka Pietari 
suuren aikana oli Saksasta muuttanut Venäjälle ja ollut hänen luotta- 
musmiehiään, sekä sotamarsalkka Miinnich, skottlantilaista alkuperää 
oleva kenraali Keith, ja mahtavin kaikista, kuurilaisesta talonpojanpojasta 
kohonnut Biron, ovat Annan aikana vaikuttavia miehiä. Hovi, joka muu- 
tettiin taas Pietariin, saapi samallaisen komean ja loistavan leiman kuin 
Versaillesin hovi; puvut, huonekalut, ruoat, vieläpä ruoanvalmistajatkin 
hankitaan ulkomailta. Anna halveksi vielä enemmän kuin Pietari suuri 
venäläisyyttä. V. 1740 tulee hänen kuoltuaan hallitusistuimelle hänen 
määräämänsä Iiwana VI, joka kuitenkin on pieni lapsi; Bironin tuli An- 
nan määräyksen mukaan hoitaa hallitusta, mutta Iiwanan äiti työntää 
hänet kuukauden kuluttua syrjään ja karkottaa hänet Siperiaan. Ennen 
pitkää hänet vuorostaan syrjäyttää Pietari suuren nuorin tytär Elisabet, 
joka kauan aikaa oli hallitukseen pyrkinyt. Vallankumous siis toisensa 
jälkeen, joka sotajoukon avulla milloin hyvänsä helposti saatiin toimeen. 
Niinpä Elisabet joulukuun 5 ja 6:nnen päivän välisenä yönä menee soti- 
laspukuun puettuna Preobrashenskoin kaartin kasarmiin, henkilääkärinsä 
Lestocq sekä muutamia muita henkilöitä mukanaan, esittelee itsensä suu- 
ren keisarin tyttärenä ja valtakunnan laillisena haUitsijana sekä vaatii 
sotamiehiä seuraamaan itseänsä ja tekemään uskollisuudenvalan. Sota- 
miehiä oli jo ennen tähän valmistettu ja 300 lähti hänen kanssaan talvi- 
palatsiin, jossa Iiwana itse, hänen äitinsä ja hovinsa sekä Ostermann ynnä 
muut neuvonantajat vangittiin. E:lo 8 aamulla annettiin julistus, jossa 
ilmoitetaan Elisabetin nousseen valtaistuimelle, ja sotaväki saattaa uuden 
hallitsijan palatsiin. Iiwanan äiti vietiin Cholmogoriin Jäämeren ran- 
nalle; Iiwana itse oli kaiken ikänsä kovassa vankeudessa Pähkinälinnassa, 
kunnes hän v. 1762 murhattiin; Ostermann, Miinnich sekä monet muut 
joutuivat Siperiaan. 

Elisabetin toimeenpanema vallankumous toi myöskin mukanaan 
muutoksen hallituksen suunnassa. 21 vuoden aikana (1741 — 1762), jol- 
loin Elisabet on Venäjän valtaistuimella, ovat ulkomaalaiset syrjäytettyinä 
ja Venäläisiä on kaikkialla vaikuttavissa viroissa. Itse oli hän veltto ja 
työhön haluton sekä jo nuoruudesta nautinnoihin ja ylelliseen elämään 
antautunut, jota samaa jatkui vielä hänen valtaan päästyään; hän tuskin 
viitsi kirjoittaa sellaista kirjettä, minkä kohteliaisuus välttämättä vaati. 



312 TLEIKEV HISTORIA. 

Keisarinnan suositut miehet sitä vastoin olivat vallassa, ja he taas vaih- 
telivat usein, ailiS vehkeet ja juonet saattoivaf yhä toisia pois ja uusia 
aijaan. Piaimm&n aikaa pysyi suosiossa Bestuschew-Rjuniin, joka kansle- 



K<lMriBn« BiMhrt. (VMklplIrrai.) 

rina johti hallitusasioita, mutta myöhemmin hänkin joutui epSsnosIoon. 
Elisabetin hallitus ei kuitenkaan ollut vanhoillinen siihen määräfin, ettfi 
hän olisi, niinkuin Dolgorukit, tahtonut hävittää Pietari suuren työtä; 
vaan tuo muukalaisvihamielinen suunta oli etupäässä muukalaisia henki- 



KATARIINA II. PUOLAN HÄVIÖ. 313 

löitä vastaan tähdätty. Päinvastoin hän jatkoiMn isänsä alottamaa työtä; 
niinpä Pietariin ja Moskowaan perustettiin yliopisto, Pietariin taideakate- 
mia sekä useita kouluja; sotalaitosta kehitettiin; Ranskan kirjallisuuttakin 
suosittiin Venäjän hovissa. Samoin hän osotti Venäjän voimaa anasta- 
malla osan Suomea (ks. seur. luk.); Itävallan perintösodassa hän lähet- 
tämällä sotajoukkoja Maria Teresian avuksi kiirehti rauhan tekemistä, 
seitsenvuotisessa sodassa taas hän oli Preussin mahtavin vihollinen. 

Seuraajakseen EUsabet oli määrännyt sisarensatyttärenpojan Hol- 
stein-Qottorpin herttuan, joka Pietari Illmnen nimellä hallitsi ainoastaan 
puoU vuotta. Vaikka tämä ruhtinas jo Elisabetin hallituksen alussa oli 
Venäjälle tullut, niin ei hän perehtynyt Venäläisten katsantotapaan eikä 
sitä edes koettanutkaan, päinvastoin hän esiintyi hyvin taitamattomasti, 
loukaten kansansa tapoja ja pilkaten sen uskontoa; sitä paitsi hän oli 
elämässään hurja ja kevytmielinen, eikä juovuspäissään ollenkaan osan- 
nut sanoja säästää ja tekojaan salata. Tämä herätti katkeraa mieltä, 
jonka vuoksi hänen puolisonsa muutamien ylimyksien avulla helposti sai 
hänet syöstyksi valtaistuimelta; samassa hän sai surmansakin. Kata- 
riina II, hänen puolisonsa, tuli uyt hallitukseen (1762—1796), ja hänen 
aikanaan Venäjän valta ja asema mahtavasti kohoaa, jonka vuoksi häntä 
sanotaankin Venäjän suuruuden toiseksi perustajaksi. 

Katariinakaan ei ollut syntyään venäläinen, vaan erään Saksan 
pikkuruhtinaskunnan Anhalt-Zerbstin ruhtinassukua, mutta Venäjälle 
tultuaan hän tahtoi muuttua venäläiseksi; hän oppi sentähden pian venä- 
jänkieltä käyttämään ja noudatti kreikkalais-katolisen kirkon sääntöjä, 
ei hartaudesta, vaan siksi että hän tahtoi siten päästä Venäläisten suo- 
sioon. Hän näki puolisonsa erehdykset ja alkoi yhä enemmän halveksia 
häntä; mutta Venäjältä hän ei silti tahtonut lähteä, sillä kruunun saa- 
vuttaminen oli aikaisin hänen päämaalinsa. Kunniaa, mainetta, loistoa 
ja suuruutta Katariina halusi, ja kun hän valtaistuimelle pääsi, hän lois- 
tavilla toimilla tahtoi saada itselleen kuuluisan nimen historiassa. Pietari 
suuren jälkiä hän kulki, mutta hän oli sivistyneempi kuin suuri edeltä- 
jänsä; hän näki kyllä Venäjän oloissa vallitsevat puutteet ja tunsi länsi- 
maisen sivistyksen etevämmyyden, mutta hän ei saattanut eikä tahtonut- 
kaan noudattaa Pietari suuren jyrkkää menetystapaa ; ulkomaalaisena 
hänen asemansa näet oli horjuvampi, jonka vuoksi hänen täytyi pysy- 
telleidä yleisen mielipiteen suosiossa. Saattoihan hänen käydä samoin 
kuin MenschikowiD, Iiwanan y. m. Ja useita yrityksiä hallitusta vastaan 
hänen aikanansa tavataankin. Varsinkin ilmestyy vääriä kruununtavot- 
telijoita, jotka milloin Pietari III:nnen, milloin Iiwana VI:nnen tai Pietari 



314 YLEINEN HI8T0RU. 

II:8en nimellä kansaa kiihottavat, ja kaikki he saavat puolenpltäjiä sivis- 
tymättömässä kansassa, jolle he lupaavat parempia oloja palkaksi. 

Katariina II:sen aikaisista monista kapinoista oli kuuluisin Puga- 
tsheunn, erään paenneen kasakan, johtama vv. 1773 — 1774. Niinkuin 
kapinoitsijat tavallisesti hänkin alkoi kiihotustyönsä valtakunnan syrjä- 
osissa Urali- vuoren seuduilla; mutta hän etenee kannattajineen valtakun- 
nan keskiosiin asti, ja matkalla joukko kasvaa kasvamistaan. Pugatschew 
esiintyy itse Pietari III:na, joka muka ei olisikaan kuollut, ja häntä kun- 
nioitetaan niinkuin tsaaria ainakin; hänellä on hovimiehiä, joita maini- 
taan valtion ylhäisten miesten nimillä; niissä on kreivi Orioweja, Tscher- 
mschewejä, Paninia, sekä joukko hovineitiä. Pugatschewin vehkeet kävivät 
vihdoin hallitukselle vaarallisiksi, sillä hän tuli jo Moskowan läheisyyteen 
asti. Hallituskin rupesi pelkäämään; makso, mikä hänen surmaajalleen 
luvattiin, korotettiin 250:sta ruplasta vähitellen aina 2,400:teen asti. Vih- 
doin Pietari Panin, Venäjän taitavimpia kenraaleja, voitti hänet; Pugatschew 
joutui itse vangiksi sekä menetti henkensä-, johon kapina loppui. Tässä 
niinkuin monessa muussakin kapinassa epäiltiin ylhäisiäkin henkilöitä 
olleen osallisina. Mutta älyllä, taidolla ja voimalla Katariina osasi tehdä 
tyhjiksi kaikki vehkeet ja kukistaa kapinat. Ja hän se itse myöskin 
hallitsi. Katariina I, Anna Iwanowna sekä Elisabet olivat antaneet suo- 
sittujensa johtaa hallitus-asioita, mutta Katarina II pysyi aina johtajana 
ja määrääjänä; hänelläkin oli suosittunsa, jotka usein vaihtelivat, niin- 
kuin Orlowin veljekset, Aleksei ja Yrjö, Panin ja mahtavin kaikista 
Potemkin, mutta hän johti heitäkin päästämättä heitä sellaiseen vaiku- 
tukseen, minkä Ludvig XV:nnen jalkavaimot olivat Versailles'in hovissa 
saavuttaneet. 

Katariina II harrasti monella tavalla Venäjän sisäisten olojen paran- 
tamista, josta tuonnempana kerromme; mutta ennen muuta hän halusi 
laajentaa Venäjän valtakuntaa sekä länteen että etelään päin, jatkaen 
siinäkin kohden Pietari suuren alottamaa politiikkaa. Naapurimaiden, 
Turkin, Puolan ja Ruotsin, heikkous , auttoi suuressa määrässä hänen 
harrastuksiaan. 

Turkin valtakunta oli kyllä laaja, sillä kolmeen maanosaan se ulot- 
tui, mutta kansan sotainen into ja kunto, joka tuon valtakunnan oli 
luonut, oli jo aikoja sitten laimentunut, ja se oli vaipunut tuollaiseen 
velttouteen, joka Itämaiden kansoille on omituista; sulttaanit elelivät haa- 
remissaan ja erillään kansasta; janitsharien ennen peljätty joukko oli 
heille nyt alituisena vaarana, sillä se pyrki haUitukseen vaikuttamaan. 
Lahjominen oli yleinen virkamiehistössä ja hallinto oli kokonaan epäjär- 



KATARIIKA II. PUOLAN HÄVIÖ. 315 

]'estyksess£ ; etäisemmissS maisBa maaherrst toimijat omin pfiinsfi halli- 
takeen määrftykeistS vSlittfimättä. Mutta lisäksi heikonai Turkkilaisten 
valtakuntaa se seikka, ettfi sen alueella asuva beitfi lukuisampi kristitty 
vfiestö pysyi sille kokonaan vieraana, vielfipi vihollisenakin, joka odotti 
vaan tilaisuutta vapautuakseen, ja oli sen vuoksi aina taipuisa auttamaan 
vieraitten vehkeitä omaa esivaltaansa vastaan. 



KaltrilM II. (VuklplliTM Plvlr* RaUrIn luilun muliiu.) 

Vielä hajallisempi kuin Turkin valtio, oU Puola, sillä edeUisessä oli 
ainakin hallituksen johtaja, jolla oli valtaa, mutta Puolassa oli valta 
pirstaantunut tuhansiin käsiin. Ainoastaan aatelismiehiä ja ylempiä pap- 
peja kokoontui joka toinen vuosi valtiopäiville, joilla lakia laadittiin ja 
tarkastettiin hallituksen toimia. Mutta nSmät herrat olivat niin ylpeitä 
ja kateellisia vapaudestaan, että yhden ainoan veto-sana.Ti lausuminen 
saattoi tehdä valtiopäiväin p&ätöksen tyhjäksi. Tämä oli kuuluisa libemtn- 
veto-oikeus, jonka Puolan ylimykset pitivät vapautensa perustuksena; 
Puolalaisen muka ei tarvinnut totella lakia, jota hän ei ollut hyväksynyt. 



316 YLEINEN HISTORIA. 

Yksimielistä päätöstä ei tietysti milloinkaan saatu aikaan, mutta usein 
valtiopäivien enemmistö liittyi konfederatsiooniksi, joka ryhtyi aseitten 
avulla panemaan mielipiteitään voimaan. Seuraus oli sisällinen sota, 
joka tuli vähitellen alituiseksi. »Puolaa hallitaan anarkiiallat, oli sanan- 
partenakin. Oli kyllä olemassa kuningas, joka v:sta 1572 Jagellon suvun 
sammuttua valittiin valtiopäivillä Wolan laajalla kentällä lähellä War8o- 
waa, mutta hänen valtansa oli käynyt yhä heikommaksi. Useita ehdok- 
kaita tuohon tyhjään arvoon kuitenkin aina ilmoittautui, ja jokainen esitti 
n. s. paeta conventa eh sitoumuksia, joita hän lupasi hallituksessaan 
noudattaa. Jokaisella ehdokkaalla oli useimmiten omat puolueensa, jotka 
jo vaalitilaisuudessa saattoivat ryhtyä miekanmittelöön toistensa kanssa. 
Puolan haUitus oli siis keski-aikaisella kannalla, valtakunta oh aatehs- 
tasavalta, jossa kuningas oli jonkinlainen presidentti. Muissa Europan 
maissa olemme nähneet hallitsijanvallan kohoavan rajattomaksi, liittävän 
maan kaikki voimat yhteen ja tekevän valtion voimakkaaksi; mutta Puo- 
lassa valta oh yhä enemmän pirstaantunut; koko valtioruumis oli ikään- 
kuin hajaantunut pieniin osiin, jotka keskenään olivat epäsoinnussa, sillä 
jokainen aatelismies oli oikeastaan ruhtinas; ja mahtavilla suvuilla ohkin 
omat joukkonsa, oma hovinsa, oma lippunsa ja oma politiikkansa, jota 
alemmasta aatelistosta muodostunut puolue kannatti. 

Europan Länsimaissa oh sotalaitos uudella ajalla kehittynyt monessa 
suhteessa Oranian Moritzin, Kustaa Adolfin, Fredrik II:sen ynnä muiden 
suurten sotapäällikköjen kautta; jalkaväki oli kauan aikaa ollut sotajou- 
kon tärkein osa, mutta Puolan aateUsto muodosti tuollaisen ritarillisen 
ratsujoukon, jollaisia Länsimaiden feodaahjoukot ohvat keski-ajalla olleet; 
Puolassa ei myöskään ollut linnoituksia eikä tykkejä, jotka jo viime 
vuosisadalla pidettiin välttämättöminä. 

Samoin oh uskonnollinen katsantotapa keski-aikaisella kannalla. 
Eatohsen reaktsioonin aikana oli jesuiittain vaikutus Puolassa ollut suuri; 
se herätti uskonnolHsen suvaitsemattomuuden, joka oU meikein kiihty- 
mässä, kun se muualla jo alkoi hävitä. Ainoastaan roomalais-katolisen 
kirkon tunnustajilla oh valtioUiset oikeudet, mutta muunuskoiset, diasi- 
dentit, ohvat oikeudettomia, ja hsäksi oh ankaria lakeja säädetty heitä 
vastaan. Puola oh siis joka suhteessa jäänyt kehityksessä muusta Eu- 
ropasta jäljelle, ja siitä sen heikkous oikeastaan johtui. Alaltaan se oli 
vielä jotenkin laaja, vaikka itäiset maakunnat olivat jo luovutetut Venä- 
jälle, sillä se ulottui Itämerestä aina lähelle Mustaamerta; sen väkiluku 
oli noin 12 miljoonaa, siis toista vertaa suurempi kuin Preussin Fredrik 
II:sen aikana; mutta, niinkuin jo mainittiin, ainoastaan aateUsto — noin 



KATARIINA IL PUOLAN HÄVIÖ. 317 

8 — 900,000 henkeä — muodosti valtiollisen kansan, ja koko muu väestö, 
siis varsinainen kansa, oli tietämätöntä ja välinpitämätöntä kaikista yleisistä 
asioista; ei se tuntenutkaan isänmaata tai valtiota omakseen. Porvaris- 
tosta oli Länsi-Europassa jo keski-ajan loppupuoliskolla aateliston ja 
papiston lisäksi tullut uusi aines valtion elimistöön, ja uudella ajalla 
kehittyneen kaupan ja teollisuuden kautta se oli saanut vielä suuremman 
merkityksen, mutta Puolassa ei kotimaista porvaristoa syntynyt, sillä 
kauppa ja teollisuus oli siellä keski-ajalta asti Juutalaisten hallussa, joita 
halveksittiin. Talonpojat olivat kyllä muuallakin maaorjuudessa, mutta 
Puolassa sekin oli ankarampaa; talonpoika oli siellä melkein tylsistyn3rt 
kurjan elämän vuoksi, joka hänen kohtalokseen oli tullut. Puola ei siis 
tarvittaissa voinut kansalta saada mitäkään tukea tai apua, ja tuo pieni 
ylimyskunta taas oli liian heikko ylläpitämään valtiota, kun itsekkäät 
naapurit tahtoivat siitä tehdä lopun. 

Ruotsin hallitus 18:nnellä vuosisadalla oli samanlaatuinen kuin 
Puolan, jonka vuoksi sekin oli sopiva anastettava. Tästä kerromme enem- 
män seuraavassa luvussa. 

Katariina II: sen tarkoitus oli tehdä loppu sekä Turkista että Puo- 
lasta, ja olipa puhe Ruotsinkin jakamisesta. Mutta yksin Venäjä ei tässä 
saanut toimia, vaan muut naapurit tahtoivat päästä saaliin jaolle, ja tä- 
män johdosta Venäjä joutui entistä läheisempään valtiolliseen yhteyteen 
Europan valtioiden, varsinkin Preussin ja Itävallan kanssa. Puolan 
kysymys koski läheisesti Preussia, sillä Venäjälle se ei sitä yksin suonut; 
vaan päinvastoin Fredrik II tavotteli Puolan maita, jotka erottivat Itä- 
Preussin Brandenburgista, saadakseen maansa siten yhteen jaksoon. 
Ruotsia koskevassa kysymyksessä olivat myöskin Preussi ja Tanska 
Venäjän kanssa keskusteluissa. Turkkilaisten karkottamisen Europasta 
Katariina II piti helppona asiana; hän suunnitteli sen asemalle uutta 
Kreikkalaista keisarikuntaa, jota venäläinen suuriruhtinas tulisi hallitse- 
maan; sen vuoksi saikin hänen pojanpoikansa Konstantinin nimen. Itä- 
valta ei kuitenkaan sallinut Katariinan yksin ratkaista tätä »Itämaan kysy- 
miystä», sillä Venäjän eteneminen Balkanin niemimaalle koski senkin etuja. 
Mutta jo rupesi kuulumaan diplomaattien kesken sama mielipide, joka 
vielä nytkin pitää Turkin hengissä, että muka Turkin olemassa-olo on 
välttämätön Europan tasapainolle. Kuuluisa Montesquieu sen mielipiteen 
ensi kerran lienee lausunut. Europan länsivallatkin ryhtyivät tämän 
johdosta Turkin ja Venäjän välisiin sotiin, eikä Katariina sen vuoksi 
saanutkaan suunnitelmaansa Balkanin niemimaalla toteutetuksi. Puolasta 
sitä vastoin tehtiin loppu. 



318 YLEINEN HISTORIA. 

Jo aikaiBeiDmin olivat vieraat vallat olleet Puolan hallitBijoita mää- 
räfimäesfi; Kaarle XII oli pakottanut Paolalaiset valitsemaan Stanislaus 
Leczinskin, Venäjftn sotajoukkojen pakottamana Au^st III:s oU valittu, 
ja hfinen kuoltuaan v. 1764 Katariina II esitti kuninkaaksi entisen buo- 
sikkinsa, puolalaisen aatelismiehen Stanialaua Poniatoviafcin, Joka kauan 
aikaa oli ollut Puolan lähettiläänä Pietarissa. VenSläiaten pajunettien 
uhkaamina valtiopftivfit hänet valitfiivatkin, vaikka suuri joukko häntfi 
vastusti. Tästä lähin Venäjän hallitus oikeastaan johtaa Puolan asioita, 



Pu*l*n u<nw 1772. (J. E. Hllnnln lakani niklpiirrg*.) 

sillä keisarinnan lähettiläs Repnin esiintyy Varsovassa ylimpänä käski- 
jänä. Siten Puola jo oli menettänyt itsenäisyytensä. Perinpohjaiset 
muutokset hallitusmuodossa olisivat vielä saattaneet valtion pelastaa, 
mutta Venäjä ja Preussi olivat sopineet keskenään, että he niitä estäisi- 
vät. Uskonvapauden asianajajana sitä vastoin Katariina rupesi vaatimaan 
dissidenteille oikeuksia, jota valistunut mielipide Europassa ilolla tervehti. 
Valtiopäivät olivatkin pakotetut hyväksymään keisarinnan vaatimukset, 
mutta piispat vastustivat, jonka vuoksi kaksi vangittiin ja vietiin Sipe- 
riaan. Katolilaiset liittyivät nyt konfederatsiooniin Barin kaupungissa 



KATARIINA II. PUOLAN HÄVIÖ. 319 

V. 1768 ja ryhtyivät asevoimalla vastustamaan Venäjän pyyteitä. Sisäl- 
linen sota alkoi. Silloin saapuu Itävallan joukkoja Oalitsiaan, Preussi- 
Iäisiä läntisiin maakuntiin, ja Venäläisiä on kaikkialla. 

Ranskan hallitus asettuu nyt Puolan asiaa ajamaan, sillä se tah- 
too pelastaa maan, ja sen salaisena asiamiehenä toimii vallankumouksen 
ajalla kuulun maineen saavuttanut kenraali Dumouriez; Ranskan keho- 
tuksesta Turkin sulttaanikin julistaa Venäjälle sodan, koska eräs venä- 
läinen kasakkajoukko oli Puolalaisia hätyyttäessään tullut Turkin alueelle 
ja siten loukannut puolueettomuutta. Mutta apua ei tuosta välityk- 
sestä ole. Venäjän sotavoimat saavuttavat sekä maalla että merellä 
suuria voittoja Turkkilaisista, ja peljättiin jo, että koko Turkki joutuisi 
sen valtaan. Saksan keisari, Maria Teresian poika ja hallitsijakump- 
pani, Jooseppi II uhkaakin jo ryhtyä sotaan Venäjätä vastaan, mutta 
sitä estääkseen Fredrik II tahtoi kääntää Venäjän keisarinnan huo- 
mion Puolan asioihin, kehottaen häntä hankkimaan Puolasta korvausta 
Turkkilaisista saamiensa voittojen johdosta; Itävaltakin tulisi samassa 
saamaan osansa, eikä Preussikaan voisi ilman jäädä. Katariina kyllä 
ensin vastusti tätä ehdotusta, sillä hän tahtoi pitää koko Puolan oma- 
naan, mutta kun Itävallan joukkoja hyökkäsi Oalitsiaan, suostui hän 
siihen. Puolalaiset ovat voimattomia estämään sitä jakoa, minkä Itäval- 
lan hallitsija Maria Teresia, Venäjän keisarinna Katariina II sekä Preussin 
kuningas Fredrik II panivat toimeen v. 1772; jakajat selittivät tahtovansa 
estää verenvuodatusta Puolassa ja haluavansa rauhan palauttamista, jonka 
vuoksi he olivat päättäneet ottaa itselleen muutamia Puolan maakuntia, 
jotka »vanhojen ja laillisten oikeuksien mukaan» heille muka kuului vat- 
kin. Puolan valtiopäivät olivat pakotetut hyväksymään heidän vaatimuk- 
sensa, ja siten Venäjä otti Wiena-joen itäpuolella olevat liettualaiset 
maakunnat, Preussi taas Länsi-Preussin paitsi Danzigin ja Thornin kau- 
punkeja ja Itävalta osan Galitsiaa. 

Kahta vuotta myöhemmin 1774 tehtiin Turkin kanssa rauha, jossa 
Venäjä sai useita linnoituksia, muun muassa Asowan ja Taganrogin, 
jotka Pietari suuri jo jonkun aikaa oli omistanut. Katariina pakotti 
myöskin Turkin tunnustamaan Krimin khaanikunnan itsenäiseksi. Mutta 
tuo itsenäisyys oli hyvin petollinen, sillä Venäjän hallitus tahtoi sen var- 
jossa itselleen ottaa nuo Mustanmeren rantamaat. Sinne lähetettiin asia- 
miehiä tuota asiaa ajamaan, lahjoja jaeltiin, uhkauksia ja väkivaltaakin 
käytettiin, ja vihdoin khaani saatiin luopumaan hallituksesta, ja korvauk- 
seksi Venäjän hallitus antoi hänelle vuotuisen eläkkeen. 



320 TLEINEN HISTORIA. 

Vielfi toineDkin sota syttyi Turkin kanssa v. 1787, sillä Katariina 
ja Itävallan hallitsija, keisari Jooseppi II, olivat t. 1786 sopineet tämän 
valtakunnan jakamisesta. Mutta Turkki jäi sitteokiD olemaan, koska 
Preussi, Englanti ja Hollanti liittyivät sitä puolustamaan ja Itävaltakin 
luopui sodasta, jonka vuoksi Venäjä v. 1792 teki rauhan, jossa Dniestr- 
virta tuli rajaksi — Sotaväkeä hukkui äärettömästi näissä sodissa, sillä 
tappeluissa ja rynnäköissä venäläiset kenraalit säästivät väkeänsä vähem- 
min kuin muut; huono hoito, puutteelliset ruokavarastot sekä taudit tap- 
poivat sen lisäksi äärettömästi. Potemkin, jolla oli ylipäällikkyys toisessa 
Turkin sodassa, oli varsinkin hurja hävittämään väkeä. Verisin tapah- 



Pslimkln. (Ttrdltun laliinii niklplrmi.) 

tuma oli Otsbakowin lujan linnoituksen valloittaminen r. 1788. Useita 
kuukausia olivat Venäläiset sitä piirittäneet, ruokavarat ja polttopuut 
olivat loppuneet, jonka vuoksi epätoivoon joutuneet sotamiehet pyysivät 
päästä hyökkäämSän. Potemkin suostui siihen, ja tuossa uhkarohkeassa 
yrityksessä vallihsudat täyttyivät ruumiilla ja verellä; kun kaupunki 
sitte vihdoin oli valloitettu, surmasi hurjistunut sotajoukko tuhansia sen 
asukkaita. Potemkin, joka rynnäkön kestäessä oli pyssy nkantaman päässä 
maahan polvistuneena rukoillut, sai Pietariin tullessaan kalliin miekan, 
timanteilla koristetun Yrjönristin sekä 6 miljoonaa ruplaa. 

Sillä aikaa kun Venäjän huomio oli kiintynyt Turkin valloitukseen, 
oUvat Puolalaiset tehneet yrityksen valtionsa tilan parantamiseksi, sillä 
V. 1772 tapahtuneen jaon johdosta he huomasivat itsekin mikä naapurien 



KATARIINA II, PUOLAN h1ti5. 321 

tarkoitus oli. V. 1791 valtiopSiTiUä laati n&et patrioottein, s. o. iB&nmaan 
ystävieD, puolue uuden perustuBlain, jossa kuninkuus sSSdettiin perin- 
nölliseksi, libenim-veto poistettiin, ja valta jaettiin taBan kuninkaan ja 
valtiopfiivien väliliä, jossa lisaks! porvareillekin myönnettiin valtiolliset 
oikeudet. Mutta yksimieliseati eiv&t Puolalaiset nfiitfi vSlttfim&ttömiS pa- 
rannolcsia hyvfiksyneet; isSnmaan pelastaminenkin muuttni hdllS puolue- 
asiaksi. Enn vastapuolueen jäsenietfi monet olivat päfisiäislomalle täbte- 
neet, toivat patriootit ehdotuksensa esille; kuningaskin sen hyväksyi ja 
valtiopäiv&t antoivat siihen suostumuksen ea. Yleinen innostus vallitsi 
War8ovasBa, ja juhlia pidettiin, Bill& 03'! oli Puola muka pelastettu. 



TtddMM KMotalki, (Antin OtaayMkln Mtami vuktpKrrM.} 

Maassa ilmestyi kuitenkin suuri joukko aatelismiehiä, jotka katsoivat 
tfiUaisen hallitusmuodon tekevän lopun »Puolan vapaudesta», ja he kSän- 
tyivSt viell VenSjgn keisarinnan puoleen apua pyytfimSän. MielelläSn 
Katariina sen antoi, ja lähettipä Preussin kuningas Fredrik Vilhelm II:ldn 
joukkoja Puolan alueelle, vaikka sama kuningas oli vähää ennen tehnyt 
liiton Puolan kanssa ja luvannut kannattaa näitä toimeenpantuja muu- 
toksia. Mutia korvaukseksi antamastaan avusta he taas ottivat kumpikin 
suuria aloja; Puola oU supistettava, sanoivat he, koska vaarallinen jako- 
biinien oppi muka oli päässyt sinne leviämään. Toinen jakoehdotus teh- 
tiin {v. 1793), jonka mukaan Venäjä otti puolet Liettuasta sekä Podolian, 
Hiuskin y. m.; Preussi taas Danzigin ja Thornin kaupungit, Suur-Puolan 
Yleinen hlBtoria II. — 21. 



822 YLEINEN HISTORIA. 

sekä maa-alan lähelle Warsovaii portteja asti. Ehdotuksen tuli saada 
Puolan yaltiopäivien hyväksyminen, jotka kokoontuivat Grodnoon. Osasto 
venäläisiä sotamiehiä piiritti kokoushuonetta, jossa edusmiehet istuivat 
koko päivän ja yön paikaltaan liikahtamatta ja sanaakaan sanomatta. 
E:lo 3 aikaan aamulla puheenjohtaja kysyi, suostuiko kokous siihen, 
että sen valtuutetut saisivat päättää sopimuksesta; mutta ei siihenkään 
vielä kukaan vastannut. Vihdoin joku lausui, että »vaitiolo on samaa 
kuin hyväksyminen», minkä jälkeen kaikki itkien lähtivät pois. Tämä 
oli kuuluisa »mykkä istunto» syyskuun 23 p. 1793. 4553 neliöpenikul- 
maa maata ja noin 3 miljoonaa asukasta riistettiin sen johdosta Puolalta. 

Mutta vielä Puolalaiset koettivat puolustaa isänmaatansa, jonka pe- 
lastajaksi jalo ja innokas Taddetis Kosciusko rupesi; se kuitenkin vaan 
kiiruhti Puolan loppua. Hän sai kokoon noin 4000 miestä, mutta hänellä 
ei ollut tykkejä eikä kaikilla sotamiehillä edes miekkaakaan. Puolalaiset 
saivat kuitenkin jonkun voiton, kunnes hurja Suvorow saapui. Kosciusko 
voitettiin nyt; hän joutui vangiksi ja vietiin Venäjälle; Suvorow otti 
pääkaupungin haltuunsa, ja nyt jaettiin Puola kolmannen kerran lopul- 
lisesti V. 1795. Venäjä otti suurimman osan, nimittäin lopun Liettuasta 
sekä Kuurinmaan (noin 2000 neliöpenikulman alan ja 1-^ miljoonaa 
asukkaita), Preussi sai Warsovan sekä maa-alan Niemen-virran keski- 
juoksun kohdalle asti (1000 neliöpenikulmaa ja 900,000 asukasta^. Itä- 
valta sai vanhan pääkaupungin Krakowan sekä lopun Oalitsiasta (830 
neliöpenikulmaa sekä toista miljoonaa ihmistä). Stanislaus Pomatowski 
pakotettiin luopumaan kruunustaan, jonka korvaukseksi hän sai Venäjän 
keisarinnalta eläkkeen, sekä muutti Pietariin asumaan. Nuot kolme val- 
taa lähettivät kolme kuukautta jaon jälkeen julistuksen, jossa he sanovat 
rauhanrakkaudesta sekä alamaistensa etua silmälläpitäen päättäneensä 
jakaa Puolan. 

Puolan hävittäminen oli viimeinen ja väkivaltaisin teko, joka johtui 
18:nnen vuosisadan valtioitsekkäisyydestä. Sama ruhtinasten vallanhimo, 
joka oli synnyttänyt monet perintösodat, sama sydämmetön valtioviisaus, 
joka oli jaellut maita ja sirottanut saman kansan jäseniä milloin yhden 
milloin toisen valtikan alle, vei lopulta siihen, että suuri valtio pyyh- 
käistiin pois. Tuo mielivaltainen menettely oli niin juurtunut yleiseen 
katsantotapaan, ettei Puolan pirstomista varsin merkillisenä pidettykään, 
se ei herättänyt sääliä, eikä kukaan täydellä todella sitä tahtonut estää. 
Maria Teresialla yksin oli jonkinlaisia omantunnon-vaivoja, ja näyttääpä 
tämä maiden anastaminen tuottaneen tuskaakin hänen tunteelliselle ja 
hurskaalle mielelleen. »Hän itki ja otti», sanoi Fredrik II ivallisesti 



VAPAUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 323 

Itävallan hallitsijattaresta. Mutta hänkin arveli kohtuuttomuuden käyvän 
lievemmäksi ja syyllisyyden vähemmäksi, kun ottaminen tapahtui suu- 
ressa mitassa. Puolan vanhentunut valtiolaitos sekä kansan keskinäinen 
eripuraisuus teki tuon anastamisen verraten helpoksi. 



XXIV. 

Vapauden aika Ruotsissa ja Suomessa. Kustaa 

Itsevaltius poistetaan. — Uusi hallitusmuoto. — Arvid Hornin toiminta. — Hatut 
Ja myssyt — Sotaa Venäjää vastaan valmistellaan. — Suomen huono tila. — Lap- 
peenrannan tappelu. — Suomi joutuu Venäläisten valtaan. — Ruotsin heikkous. — 
Venäjän lähettilään kopeus. — Myssyt pääsevät hallitukseen. — Ruotsin loppua val- 
mistellaan. — Kustaa III:nnen vallankumous. — V. 1772 hallitusmuoto. — Paran- 
nuksia pannaan toimeen. — Kustaa Illmnen hovielämä. — Tyytymättömyyttä syntyy. 
— Suomen eroa Ruotsista valmistellaan. — Itsenäisyyspuolue. — Venäjän sota alkaa. 
— Anjalan liitto. — Sodan loppu. — Kustaa Illmnen murha. 

Kaarle XII:nnen hyödyttömissä sodissa oli Ruotsi menettänyt mah- 
tavan valtiollisen asemansa; suurimman osan sen voittomaista oli Venäjä 
riistänyt, vieläpä pienen osan Suomestakin, joka siten tuli jaetuksi kahden 
naapurin kesken, eikä meidän maamme itäpuolella ollut enää rajamaata, 
joka olisi ollut sen suojana, vaan Suomi joutui taas, niinkuin ennen 
Stolbovan rauhaa, heti sodan syttyessä taistelutantereeksi. Yksinvalta 
oli Ruotsin arvon ja voiman alentumiseen niin äkkiä johtanut, jonka 
vuoksi se Kaarle XII:nnen kuoltua poistettiin. Mutta nyt mentiin taas 
liiallisuuteen, sillä kuninkaanvaltaa supistettiin ylenmäärin ja hallituksen 
johto jätettiin kokonaan säädyille, joten Ruotsin hallitus tositeossa oli 
vieläkin yksinvaltainen; mutta nyt tuo rajaton valta oli säätyjen käsissä 
tai oikeastaan säätykokouksessa vallalla olevan puolueen. — Kun Kaarle 
XII:nnen nuorempi sisar Ulriika Eleonora valittiin hallitsijaksi v. 1719, 
luopui hän näet ylimmästä vallasta eli suvereenisuudesta, jonka nyt sa- 
nottiin kuuluvan kansalle; mutta kansa käytti edustajiensa kautta tätä 
valtaansa. V. 1720, kun Ulriika Eleonora jätti hallituksen puolisolleen 
Hessenin prinssille Fredrikille, supistettiin kuninkaanvaltaa vielä uudella 
hallitusmuodolla, joka jätettiin hänen hyväksyttäväkseen. Ruotsi oli nyt 



324 YLEINEN HISTORIA. 

oikeaBtaan taaavalta, niinlmJn Puolakin, silli koko valta oli valtiopSjvillS, 
jotka kokoontuivat mäfiräaikaisesti joka kolmas vuosi ; ne pSättivfit laeista, 
veroista ja sodasta; mutta vKfaSpStÖiaenimStkin asiat ne ratkaistavikseen 
ottivat. Aatelisto oli vaikuttavin sSfidyistä ja talonpoikatSBaSt; vähSpS- 
tÖiBin; niinpä tärkeimpiin valiokuntiin valittiin enemmän aatelissfiSdyn 
jäseniä, kuin muiden säätyjen, mutta talonpoikia ei otettu niihin ollenkaan. 
YaltaneuToston tuli säädyille tehdä tiliä toimistaan, sillä tätä korkeinta 



Fradrlk I. (Vukrplirrat.) 

virkakuntaa aljettiin pitää jonakin säätyjen valtuuskuntana. Kuningas 
taas oU neuvoskunnan puheenjohtaja, jonka kokouksissa hänellä oli kaksi 
ääntä päätöksiä tehtaissa. Suuri merkitys tällä hallitusmuodolla oli siinä 
kohden, että se paljon kehitti valtiopäiväin toimintaa ja järjestystä, var- 
sinkin valiokuntajärjestelmää, joka tuli yhä yleisemmäksi. Mutta niin- 
kuin tasavaltainen hallitus ainakin, niin tämäkin oli heikko ja löyhä; 
Ruotsi joutui puolueriitojen valtaan ja vieraat vallat pääsivät sekaantu- 
maan sen asioihin. Suomen eduille tämä hallitusmuoto ei ollut edullinen, 
sillä maamme valtiopäiville lähettämien edustajien lukumäärä oli mitfittö* 



TAFAUDBK AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 325 

mBn pieni, eivStkfi he sen vuoksi voineet saada fiäntSnsä kuulumaan 
oman maansa asioita ajaissaan. Suomi jäikin vfthitellen jotenkin syrjään 
ballituksen huolenpidosta. 

Alkupuoli tätä n. k. vapauden aikaa oli kuitenkin verraten onnellinen 
Ruotsille, sillfi eilloin taitava valtiomies, suomalainen vapaaherra Arvid 
Hotti, kanslianpresidenttinä johti hallitusta. Hän tahtoi pysyttää valta- 
kunuassa rauhaa, kuitenkaan päSstfimättS Ruotsin arvoa alentumaan, niin 
että se joutuisi toisten käskettäväksi; mutta varallisuuteen oli hänen 
mielestään maa etupäässä kohotettava. Entinen merkantiilinen katsanto- 
kanta (ks. luk. XVII) oU kansalljstaloudessa Europassa vieläkin yleinen. 



An\« Horn. (VuklplIrrH.) 

ja sen mukaan Ruotsinkin hallitus toimi. Rahaa oli saatava valtakun- 
taan, sitä koko järjeetelmä tarkoitti, ja sen vuoksi kaupan kautta tuli 
saada ulkomailta enemmän varoja kuin sinne vietiin; siitä taas johtui, 
että suojetustulleilla tahdottiin estSS ulkomaiden tavaroita tulemasta maa- 
han. Hallitus piti, niinkuin Jo ennen olemme nähneet (luk. XX), tarkasti 
huolta siitä, että kauppa kulki sen säätämässä Järjestyksessä; teollisuutta 
edistämällä oli maa saatava riippumattomaksi muiden maiden teollisuuden- 
tuotteista, jonka vuoksi nyt aljettiin suosia kaikellaisia tebdasyritykslä ; 
villa-, puuvilla- ja silkkikankaiden valmistamista varten perustettiin teh- 
taita moneen paikkaan, samoin sokuritehtaita, rautatehtaita j. n. e. Halli- 
tus antoi runsaasti apurahoja niitä varten, vaikka Suomen osaksi ei 
nSiatä paljon riittänyt. Ulkomaisia kasvejakin koetettiin saada viihty- 



326 YLEINEN HISTORIA. 

mään, niinkuin tupakkaa ja värikasveja; potaattiakin ruvettiin näihin 
aikoihin viljelemään; Suomeen mainitaan sen tulleen Pommerin sodasta 
(1756— 1762) palaavien sotamiesten laukuissa. Nauriin viljeleminen, joka 
tähän asti oli ollut tärkein juurikasvi, jäi nyt syrjään. 

Tämän ajan rauhantöistä on tärkein 1734 vuoden valtiopäivillä 
hyväksytty Ruotsin valtakunnan laki, joka vieläkin on suurimmaksi osaksi 
meillä käytännössä; v. 1759 sen käänsi suomeksikin lääninsihteeri Samuli 
Forseen. Suomen kielen oikeuksista ei hallitus muuten paljon huolehti- 
nut; ruotsin kieli oli päässytkin entistä suurempaan valtaan Suomessa 
ison vihan jälkeen, sillä suuri osa virkamiehistä oli ollut pitkän vainon 
ajan Ruotsin puolella ja siellä vieraantunut omasta kansallisuudestaan 
ja kielestään. 

Pian alkoi kuitenkin kuulua tyytymättömyyttä tähän rauhalliseen 
toimintaan ja ruvettiin moittimaan Hornia sekä hänen johtamaansa suun- 
taa. Kansaa aljettiin kiihottaa; pidettiin kokouksia, joissa puhujat häpäi- 
sivät hallitusta, klubeja perustettiin, häväistys- ja ivarunoja levitettiin 
pitkin maata, vieläpä saarnastuoleistakin kuultiin puhetta samaan suun- 
taan. Horn ja hänen ystävänsä olivat muka unohtaneet Ruotsin kunnian, 
he olivat velttoja ja uneliaita, jonka vuoksi heitä sanottiin yömyssyiksi, 
josta puoluenimi myssyt johtuu; itseänsä nuo vastustajat kutsuivat 
hatuiksi, koska he muka tämä vapauden merkki päässä olivat valmiit 
astumaan vihollista vastaan. Hatut siis uneksivat Ruotsin entistä suu- 
ruutta, jonka he luulivat voivansa vielä sille hankkia; mutta he eivät 
ottaneet huomioon Ruotsin heikontunutta asemaa ja Venäjän yhä pai- 
sunutta voimaa. Tämä valtakunta oli näet masennettava, ja ennen mene- 
tetyt maat siltä takaisin otettavat. V. 1738 hatut pääsivät vaaleissa voi- 
tolle, jonka vuoksi Horn erosi kanslianpresidentin toimesta ja vasta- 
puolueen johtaja Kaarle Gyllenborg tuli sijaan. Kuutta valtaneuvoston 
jäsentä vastaan nostettiin kanne; heitä syytettiin kehnosta \ilkopolitii- 
kasta ja heidät erotettiin viroistaan. 

Heti tuli nyt toinen suunta hallituksessa näkyviin. Aljettiin val- 
mistaa sotaa. Turkkiin, joka silloin oli Venäjän kanssa sodassa, lähetet- 
tiin eräs majuri Sinclair sopimuksia tekemään; mutta hän murhattiin 
ja ryöstettiin matkalla, ja yleensä arveltiin sen tapahtuneen Venäjän hal- 
lituksen toimesta, mikä yhä enemmän kiihotti mieliä. Ranskan hallitus^ 
jonka ystävyydessä hatut olivat, yllytti vielä sotaista mielialaa. Suomeen 
ruvettiin jo v. 1739 sotaväkeä kuljettamaan. 

Suomen aatelismiehistä useimmat liittyivät hattuihin, mutta muiden 
säätyjen edustajat kuuluivat melkein kaikki myssypuolueeseen ja vastus- 



VAPAUDEN AIKA BCOT8I88A JA fiUOMBSBA. 327 

tivat sotaa, koska he tahtoivat säfistäfi isSnmaatansa joutamasta taas 
vihollisten raadeltavaksi, varsinkin kun edellisen ison vihan tuottamat 
vauriot eiv9t vielä olleet joutuneet parantumaaa. Noin 275,000:teen oli 
Suomen väkiluku vähentynyt edellisen vainon kautta, eikä maata oltu 
vielä voitu saada entiseen viljeljkseen, vaikka hallitus oli lievitykseksi 
antanut useampina vuosina vapauden verojen suorittamisesta ; monta 
katovuotta oli tällä välin ollut, ja kaupungit, joista muutamat olivat mel- 



ChirlN Emil Ltwinhiii|ii (VMklplirrgkHii nukun.) 

kein autioina ja hävitettyinä, eivät olleet päässeet vaurastumaan. Tapuli- 
kaupungit olivat meidän maassamme niin varattomia, etteivät nekään saat- 
taneet omilla laivoillaan tuottaa tavaroita ulkomailta, jonka johdosta tava- 
rain hinta, esim. suolan, suuresti kohosi. Luonnollista oli, että näin ollen 
yleinen mielipide Suomessa oli sotaa vastaan, eikä täällä enää luotettu 
Ruotsin hallituksen voimaan, niinkuin edellisessä sodassa Kaarle XII:teen. 
Eikä tuo hallitus luottamusta ansainnutkaan, sillä kevytmielisesti, 
tarpeellisista varustuksista ja valmistuksista huolta pitämättä, se v. 1741 
julisti sodan. pVeriset päSt ja koko Suomen hukka yhtenä kesänä», sitfi 



328 YLEINEN HISTORIA. 

ennustivat monet sodan seuraukseksi jo ennen sen alkua, ja kurjin ja 
häpeällisin sota, mikä koko Ruotsin ja Suomen historiassa tavataan, 
siitä koituikin. 

Venäjän joukot hyökkäävät Elokuussa v. 1741 kahden ulkomaalai- 
sen päällikön de Lacyn ja Keithin johdossa rajan yli ahdistamaan Lap- 
peenrantaa, joka silloin oli varustettu paikka. Siinä syntyy tappelu, joka 
ei ennusta hyvää Ruotsalaisille. Alussa Ruotsin joukot kyllä ovat voi- 
tolla, mutta kun vasen siipi joutuu epäjärjestykseen, syntyy yleinen 
hämminki, ja kauhun valtaamana Savon ja Karjalan rakuunat lähtevät 
pakenemaan, ja Hämeen pataljoona seuraa heidän esimerkkiään. Venä- 
läiset pääsevät voitolle ja itse ylipäällikkö Wrangel joutuu taistelun tuok- 
sinassa vangiksi. Venäjän joukot vetäytyivät kuitenkin tappelun jälkeen 
rajan yli takaisin. Koetettiin kyllä Ruotsissa lohdutella sillä, että Venä- 
jän joukot olivat ylivoimaiset, että kunnia oli pelastettu ja että tuo kär- 
sitty tappio saataisiin voitoilla korvatuksL Mutta pettymys se sittekin 
oli. L€W€nhaupt, joka oli ylipäälliköksi määrätty, saapuu Suomeen vasta 
Lappeenrannan tappelun jälkeen ja viepi pääarmeijan, joka oli ollut 
Haminan seuduilla, Pietaria kohden. Hän tahtoi näet täällä saada aikaan 
vallankumouksen ja auttaa valtaistuimelle Elisabetin, joka sitten muka 
suostuisi antamaan Ruotsin maita takaisin. Hänen marssinsa saapikin 
Pietarissa aikaan hämminkiä, jota hyväkseen käyttäen Elisabet riistää 
vallan itselleen (ks. edell. luk.). Mutta maita hän ei anna Ruotsille ta- 
kaisin, koettaa vaan epämääräisillä lupauksilla pidättää Lewenhauptia 
kauemmaksi kulkemasta. Ja tämä suostuukin välirauhaan. 

Mutta kun EUsabetin asema on vakaantunut, alkaa hän keväällä 
V. 1742 uudelleen sodan, ja Lewenhaupt, joka on taitamaton johtamaan, 
niinkuin Lybecker edellisessä sodassa, antaa käskyn toisensa perästä pe- 
räytymään, kunnes hän vihdoin kutsuttiin Tukholmaan. Puute on Ruot- 
sin armeijassa suuri, kaikki kuri on poissa, upseerit eivät pidä lukua 
velvollisuutensa täyttämisestä, vaan lähtevät joukottain Tukholmaan valtio- 
päiville; sotamiehet alkavat seurata heidän esimerkkiään, ja joka yö 
pakenee heitä sadoittain armeijasta. Helsingin kämpillä peräytyminen 
vihdoin päättyi siten, että koko armeija, noin 11,000 miestä, antautui 
VenäläisiUe Elokuun 24 p. 1742. 

Koko Suomi joutui tämän kautta Venäjän valtaan. Maamme histo- 
riassa on tämä venäläis valta tunnettu »pikku vihan» nimellä, siliä se on 
ikäänkuin vastine edelliseUe vainon ajalle. Kova oli tämäkin, mutta se 
kesti vaan yhden vuoden, eivätkä Venäläiset osottaneet siinä määrässä 
tylyyttä, raakuutta ja julmuutta, kuin edellisellä kerralla. 



VAPAUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. 



KualRBibr Lnlln Ulrllka, KuutlvMiK. (Vuklplimi.) 

V. 1748 tehtiin Tarussa rauha; jossa Veafij&n keisarinna suostui 
antamaan takaisin suurimman osaa Suomea, pitSen kuitenkin siitä maan 
KTmi-jokeen asti. Mutta tämän sodan siveelUnen tappio oli suurempi 
kuin aineellinen; se paljasti nSet Ruotsia valtiollisen heikkouden, saatt(ri 
häpeätä sen sotajoukoille ja heikonsi yhä enemmän Suomen kansallista 
asemaa. Ruotsin voimattomuus oli niin suuri, että sen täjtyi sodan 



830 YLEINEN HISTORIA. 

jälkeen pyytää venäläisiä joukkoja itse Ruotsiin, kun Tanska uhkasi sitä 
sodalla. 12,000 venäläistä sotamiestä oU sen vuoksi talven 1743—44 
Ruotsissa majoitettuna. 

HattuhallituSy joka sodan oli ajattelemattomasti alkanut, tahtoi pelas- 
taa itsensä kaikesta edesvastuusta, lykäten syyn kokonaan ylipääUiköiden 
niskoille, jotka eivät muka johdossaan olleet tarmokkaasti ja taitavasti 
toimineet, ja heidän toimiaan tutkimaan asetettu ylimääräinen tuomio- 
istuin tuomitsikin Lewenhauptin ja Buddenbrockin kuolemaan. Hatut 
olivat kuitenkin menettämäisillään valtansa, mutta Venäjän hallituksen 
liiaksi paisunut vaativaisuus ja ylpeys tuli heille avuksi. 

Ruotsin valtiopäivät olivat jo ennen Turun rauhaa valinneet kruu- 
nunperilliseksi Venäjän keisarinnan ehdokkaan, hänen sukulaisensa Adolf 
Fredrikin, joka oli Holstein-Gottorpin sukua, toivoen siten saavansa 
edullisemman rauhan. Elisabet tahtoi hänen kauttaan saada vaikutus- 
valtaa Ruotsin hallitukseen; mutta hänen lähettämänsä lähettiläs von 
Korff esiintyikin niin ylpeästi ja mahtavasti, että herätti yleistä har- 
mia; kruununprinssille hän jätti Elisabetin nimessä kyhätyn kirjoituksen, 
jossa huomautetaan hänen kiitollisuudenvelastaan Venäjän keisarinnalle 
sekä uhkaavasti varotetaan häntä sellaisten neuvoja noudattamasta, jotka 
estävät hyvien suhteitten aikaansaamista molempien valtioiden kesken. 
V. 1746 alkaneiUa valtiopäivillä Venäjän lähettiläs käytti vielä noin 
850,000 taaleria äänten ostamiseen. Tavaksi oli näet tullut, että vierailla 
valloilla oli valtiopäivämiesten joukossa asiamiehiä, jotka ostelivat ääniä, 
ja täti äänten myymistä aljettiin pitää tulona, varsinkin nuorten aatelis- 
miesten keskuudessa, jotka valtiopäiville kilvan pyrkivät. Ranskan lähet- 
tilään kautta jaettiin hattupuolueen hyväksi vv. 1746—1747 valtiopäivillä 
1 milj. vask. taal. (noin \ milj. Suomen markkaa). Siveellinen turmelus 
oli Ruotsissa tämän kautta tavattomasti lisääntynyt ja isänmaallinen 
henki näytti melkein kadonneen. 

Mutta, niinkuin sanottu, hatut pääsivät voitolle kaikista vastapuo- 
lueen ponnistuksista ja Venäjän rahojen jakamisesta huolimatta; tärkeänä 
syynä siihen oli kruununprinssin liittyminen heihin, vaikka tuo hyvä 
väli loppui heti sen jälkeen kuin hän oli kuninkaaksi tullut (1751), 
koska hatut tahtoivat supistaa kuninkaanvaltaa vielä entistä mitättö- 
mämmäksi. 

Hatut hallitsivat v:teen 1765, mutta toinen hyödytön sota, jonka 
he olivat alkaneet Fredrik II:sta vastaan (ks. luk. XXII), tuotti mainit- 
tuna vuonna lopun heidän vallalleen. Rauhan aikanakin he olivat kulut- 
taneet runsaasti valtakunnan varoja auttamalla teollisuusyrityksiä, jakaen 



VAPAUDEN AIKA RUOTSISSA JA SUOMESSA. KUSTAA III. 331 

niitä etupäässä omille puoluelaisillensa; mutta sota vasta saattoi raha- 
asiat sille kannalle, ettei hallitus enää voinut niitä järjestää. Oli näet 
laskettu liikkeeseen tavattoman paljon paperirahaa, jota ei voitu lunastaa. 
Mutta myssyt, jotka nyt pääsivät valtaan, eivät myöskään osottaneet 
voivansa pulasta auttaa; he puolestaan olivat liian säästäviä; he lakkautti- 
vat apurahat, mikä saattoi tehtaita häviämään, eivätkä antaneet pankista 
uusia lainoja, vaan alkoivat vanhoja saataviakin periä, saadakseen vähe- 
nemään paperirahan, joka vähitellen oli lunastettava.. Mutta seurauksena 
tästä »kuristussysteemistä» oli se, että raha hävisi liikkeestä, mikä taas 
lamautti kaupan ja teollisuuden. Tyytymättömyyttä ja nurjaa mieltä 
syntyy sen vuoksi myssyhallitustakin vastaan, ja kun kuningas saa neu- 
voskunnan pakotetuksi kutsumaan säädyt kokoon v. 1769, ovat hatut 
taasen enemmistönä. Mutta se mielipide rupesi jo maassa vakaantumaan, 
että oli samantekevä, kumpiko puolue oli vallassa, vika oli itse hallitus- 
muodossa. 

Ruotsin vapauden ajan hallitus oli yhtä höllä ja hajanainen kuin 
Puolan; samallainen itsekkäisyys ja siveellinen turmelus oli sielläkin 
päässyt vallitsemaan, ja sama kohtalo sitä myöskin uhkasi. V. 1764, 
jolloin Katariina II ja Fredrik II sopivat Puolan asioista, tekivät he 
myöskin sopimuksen siitä, että Ruotsin silloinen valtiomuoto oli säilytet- 
tävä, ja V. 1769 he suostuivat marssittamaan sotaväkeänsä Ruotsin maihin, 
jos valtiomuotoa muutettaisiin; vieläpä sen jakamisestakin keskusteltiin. 
Tanska yhtyi samaan liittoon. Ruotsin loppu näytti täten olevan tulossa. 

Ainoastaan laajempi kuninkaanvalta saattoi sen pelastaa. Jo Adolf 
Fredrik, tai oikeammin hänen puolisonsa Loviisa Ulriika, oli yrittänyt 
saada säätyjen ja neuvoskunnan valtaa supistetuksi, kuitenkaan onnistu- 
matta. Mutta heidän poikansa Kiistaa III, joka v. 1771 tuli hallituk- 
seen, sai tuon höllän hallitusmuodon jotenkin helposti kumotuksi, jonka 
kautta »vapauden aika» loppui. Hän oli nuori, kaunis, miellyttävä ja 
kaunopuhelias mies sekä pitkästä ajasta kotimainen hallitsija, jonka vuoksi 
hän oli omansa ryhtymään tuohon arkaluontoiseen ja vaaralliseen tehtä- 
vään. Turhamaisuus sekä kunnian-, maineen- ja loistonhalu oli tässä 
ruhtinaassa useinkin huomattavissa, mutta hänessä oli myöskin vaka- 
vuutta, tositointa ja isänmaanrakkautta. Ja isänmaansa pelastaminen oli 
hänen ensi ajatuksensa. Hänen enonsa Fredrik II, joka epäili sisaren- 
poikansa aikeita, varoitteli kyllä häntä ryhtymästä hallitusmuodon muu- 
toksiin; mutta Ranskan hallitus taas oli luvannut hänelle apua tähän 
tarkoitukseen, sillä Ranska tahtoi estää Ruotsia joutumasta häviön omaksi; 
se oli oleva vastapainona Venäjälle, joka tunkeutui yhä lännemmäksi. 



332 YLEINEN HISTORIA. 

Ranskan valtiomiehet olivat ennen suosineet Venäjätft kohtaan vihamie- 
listä hattupuoluetta, mutta hekin olivat tulleet huomaamaan, että Ruotsi 
oli perikatoon joutuva, jos puoluehallitus sieUä kauemmin jatkuisi. 

Kun Kustaa III v. 1772 oli palannut kotimaahansa Pariisista, jossa 
hän isänsä kuollessa oli, vannoo hän noudattavansa 1720 valtiomuotoa, 
ja kruunaus toimitetaan. Hän kehottaa paraillaan koossa olevia säätyjä, 
joissa puoluevimma on entisellään, yksimielisyyteen sekä heittämään vai- 
non ja kiistan. Tämä ei kuitenkaan tauonnut. Kuningas rupeaa nyt 
valmistautumaan tekemään säätyhallituksesta loppua, johon useat henkilöt 
häntä kehottavat. Suunnitelma valmistetaan, jonka mukaan översti Jdäkko 
Maunu Sprengtportenin piti lähteä Suomeen ja tuoda sieltä Tukhol- 
maan sotaväkeä, ja jahtimestari Toll suostui lähtemään Etelä-Ruotsiin, 
niinikään joukkoja hankkimaan. Mutta yrityksestä saatiin vihiä, ja ku- 
ningas joutui vaaraan, säädyt kun tuumivat ottaa hänet huostaansa. Nyt 
Kustaa III rohkeasti ryhtyi asiaan käsiksi. Hän kokoo Elokuun 19 p:nä 
joukon upseereja pää vahtiin linnan pihalle, ja portit suljetaan; hän kään- 
tyy nyt heidän puoleensa ja esittää loistavassa puheessa isänmaan vaaran- 
alaisen tilan. »Tahdotteko», sanoi hän lopuksi, »seurata minua, niinkuin 
teidän esi-isänne seurasivat Kustaa Waasaa ja Kustaa Adolfia, niin minä 
panen henkeni teidän ja isänmaan pelastukseksi alttiiksi». Upseerit hy- 
väksyivät kuninkaan esityksen, sotamiehet huusivat: »eläköön kuningas», 
ja kun Kustaa III seurueineen ratsasti kaupunkiin, Tukholman väestö 
riemuhuudoilla osotti hyväksyvänsä hänen tekonsa. Säätyjenkin täytyi 
antaa suostumuksensa ; ainoastaan joku kiivaampi puoluemies lähti pakoon, 
ja joitakuita vangittiin. 

Elokuun 21 p:nä kuningas kuninkaalliseen pukuunsa puettuna saa- 
pui valtaistuinsaliin, jonne kaikki säädyt olivat kutsutut. Siellä hän luki 
laatimansa uuden hallitusmuodon, jonka säädyt hyväksyivät. Tämä hal- 
litusmuoto, joka siitä pitäen on ollut meidän perustuslakejamme, teki 
neuvoskunnan merkityksen mitättömäksi sen kautta, että kuningas sai 
milloin tahtoi tiedustella sen mieltä, ja neuvoskunta oli vastuunalainen 
yksin kuninkaalle; säätyjen vaikutus taas väheni suuresti sen kautta, 
että kuningas sai kutsua ne kokoon, milloin häntä halutti. 

Noin 10 vuotta Ruotsin ja Suomen kansa olivat hyvissä suhteissa 
kuninkaan kanssa, ja monta tärkeätä parannusta tuli tällä ajalla Suo- 
menkin osaksi; niinpä asetettiin Waasaan v. 1775 hovioikeus, ja useita 
kaupunkeja, muun muassa Tampere, perustettiin; Suomi jaettiin 6:teen 
lääniin (ennen oli ollut 4). Maanviljelyksen edistämistä varten säädettiin 
isojako, jonka tarkoitus oli jakaa taloille laidun- ja metsämaita, jotka 



KDSTAA III. 333 

ennen olivat olleet kylftkunnan yhteisiS; kunkin talon tuli saada mant- 
taalinsa mukaan määrätty ala laidnnta ja metsää, mutta jäljelle Jääneet 
takamaat otti kruunu, joka alkoi antaa uutisasukkaille niistä maata vii* 



XiMtu lir. rVtd^Irlln-M Kvr *« Bradin mutulinii aukun.) 

jeltävfiksL Pohjanmaalla, Hämeessä ja Kuopion läänissä syntyi sen kautta 
paljon uutisasutuksia ; yhteensä, sanoo Kustaa t. 1786, oli noin 2000 
uutta taloa Suomessa syntynyt Monessa paikassa isojako kuitenkin 
herätti tyytymättömyyttä, koska takamaiden anastamisen kautta talon- 
omistajat katsoivat kärsineensä vääryyttä; Savolaiset varsinkin, jotka 



334 TLEINEN HISTORIA. 

olivat laajoissa metsiseSftn tottuneet kaskea hakkaamaan, olir&t nurjalla 
mielellfi; he pyysivät muutostakin, mutta kunin^s ei suostunut. 

Sekavat raha-asiat Kustaa III sai nilnikgfin Blykkllällä tavalla jfir- 
jestetyiksi. Ottamalla ulkomaisen lainan saattoi pankld taas ryhtyä 
lunastamaan seteleitänsä, mutta ainoastaan puoli niiden nimellisestä ar- 
vosta maksettiin. Hopearaha säädettiin nyt valtakunnan pB&rahaksi, ]a 
entisten taalerien sijaan tuli hopeariksi eli n. s. specieriksi, joka jaettiin 
48:aan killinkiin. Rahakanta tuli tämSn säädöksen kautta entistä paljon 
vakavammaksi, mikä suuresti vaikutti kaupan ja teollisuuden elpymiseen. 



Mutta ennen pitkää Kustaa III:nnen heikot puolet kuitenkin alkoi- 
vat tuUa näkyviin, ja ilmaantui tyytymättömyyttä ja vastustushalua, joka 
vihdoin vei julkiseen kapinaan. Hän rupesi osottamaan yhä enemmän 
taipumusta itsevaltiuteen eikä ottanut varteen vanhojen neuvonantajiensa 
huomautuksia, jotka sen vuoksi vieraantuivat hänestä. Hänen turha- 
maisuutensa ja loistonhalunsa taas kuluttivat liian paljon maan varoja. 
Ho vielä mässään kuningas oli ottanut VeraaillesMn hovin malliksi; saman- 
kaltaista ylellisyyttä, loistavia juhlia, näytäntöjä y. m. huvituksia täälläkin 
suosittiin, ja Ranskan hovin tapoja muutenkin jfiljiteltiin, esim. siinä 
jumaloimisen kaltaisessa kunnioituksessa, jota Kustaa III hovimiehiltään 
vaati. Hän suosi niinikään nerokkaita kirjailijoita ja taiteilijoita (ks. luk. 



KUSTAA III. 335 

XXVII), sillä samoin kuin ennen Ludvig XIV tahtoi Ruotsin kuningaskin 
saada hovinsa maan henkisen elämän keskustaksi. Paitsi tähän komeaan 
hovielämäänsä Kustaa III kulutti runsaasti varoja ulkomaanmatkoihin, 
joista varsinkin vv. 1783 — 84 tehty kävi kalliiksi. Tätä katseltiin karsain 
silmin, etenkin kun ankarat kadot samaan aikaan olivat kohdanneet maata. 

Monet hänen hallitustoimistaan herättivät niinikään mielipahaa ja 
katkeruutta niissä, joiden entisiä etuja ne loukkasivat. Heti vallanku- 
mouksen jälkeen kuningas otti talonpojilta heidän vanhan viinanpoltto- 
oikeutensa, jonka kautta hän tahtoi estää viljanpuutetta syntymästä. 
Viinanvalmistaminen määrättiin nyt valtion oikeudeksi, jonka vuoksi aljet- 
tiin rakentaa kruununpolttimoita. Siten piti viinan käyttäminen saataman 
supistetuksi, ja valtiolle oli siitä hyvä tulolähde. Toimenpide oli kyllä 
hyvää tarkoittava, mutta talonpojat katsoivat vääryyttä kärsineensä ja 
vaativat tuota menetettyä oikeutta takaisin, ilmaantuipa levottomuuksiakin 
sen johdosta; ja toisaalta taas viinan nauttiminen lisääntyi lisääntymistään, 
kapakoita kun laitettiin pitkin maata, varsinkin kirkonkyliin. Porvaristo 
puolestaan oli tyytymätön sen johdosta, että kuningas oli antanut entistä 
vapaampia määräyksiä kaupan ja teollisuuden harjoittamiseen ; papit moit- 
tivat häntä siitä, että kirkkoherranpaikkoja myytiin rahalla, jonka tarpeessa 
kuningas aina oli; aatelisto ei ollut leppynyt hänelle vallankumouksesta, 
joka oli riistänyt siltä vallan. Siten alkaa joka kansanluokassa ilmestyä 
nurjaa mieltä Kustaa III:tta kohtaan. Suomessa oli vielä lisäksi erikoisia 
harrastuksia, joiden tarkoitus oli erottaa koko maa Ruotsin valtakunnasta. 

Suomen asema oli Uudenkaupungin rauhan kautta kokonaan muut- 
tunut, ja tarkkanäköiset miehet jo silloin saattoivat aavistaa, että »pesä- 
ero» Suomen ja Ruotsin välillä oli tapahtuva ja että meidän maamme 
oli joutuva Venäjän yhteyteen. Myssyt, joihin Suomen edustajat enim- 
mäkseen kuuluivat, olivat hyvissä väleissä Venäjän lähettiläiden kanssa, 
ja salaisesti oli varmaan kysymys tästäkin asiasta. Vuosien 1741—43 
sodan aikana Suomen erottamisesta Ruotsin yhteydestä ensi kerran julki- 
sesti mainitaan; Maaliskuun 18 p. mainittuna vuonna Moskovassa päivä- 
tyssä manifestissa, jota suomen-, ruotsin- ja saksankielisenä maahan levitet- 
tiin, Elisabet keisarinna näet kehottaa Suomalaisia irtaantumaan Ruotsin 
vallasta; Suomi saisi olla itsenäisenä Venäjän suojassa ja tulisi se muo- 
dostamaan rajamaan tämän ja Ruotsin välillä. Syyskuussa Turkuun 
kokoontuneet edusmiehet pyytävätkin Venäjän keisarinnalta hänen suku- 
laistaan Holsteinin herttuata suuriruhtinaaksi, samaa miestä, joka v. 1762 
tuli Pietari III:nnen nimellä Venäjän keisariksi. Tuumasta ei kuitenkaan 
puhuttu mitään sen jälkeen kuin Suomi oli joutunut Venäjän valtaan. 



TLEINEN HISTORIA. 



Auguitin Ehrannlrd. (0. Ar*BtukHn Uulu Grlptholpuu.) 

Turun rauhan jälkeen hattuhallitus, oivaltaen Suomen tSrkeyden, 
ryhtyy täydellä todella maamme puolustusta ajattelemaan. Vv. 1746 — 47 
valtiopäivillä asetetaan tätä varten erityinen valiokunta, ja v. 1749 kuu- 
luisa Augustin Ehrensvärd alkaa rakentaa meren luodoille lujaa Svean 
linnaa (Wiaporia), jonka tuli kallioon hakattuioe varustuksineen olla 
voittamaton Suotsin turva. Loviisan edustalle rakennettiin niinikään 
Svartholman linnoitus. Hatut osottivat muuten suurta varovaiBUUtta ja 



KUSTAA III. 337 

pelkoakin, sillS he epSilivSt Suomalaisia valtiollisista vehkeistS, jonka vuoksi 
tinne lähetettiin vanha kenraali von Rosen kenraalikuvernöörinä valvon- 
taa pitämään. Luultiinpa sellaisia tavatunkin; niinpä vangittiin Vanajan 
kirkkoherra Tuomas PacchaleniuB, joka kuitenkin huomattiin STyttSmfiksi. 
Kustaa Illmnen aikana muodostuu täällä varsinainen itBenäisyys- 
puolue, johon kuuluu useita upseereja. Vapauden ajalta peritty vanha 
tuuma elpyi uudestaan, mutta lisäksi se sai uutta yllykettä niistä vapaista 



VriV Hiunu Sprtngtporttn. 

ta, jotka tähän aikaan olivat yleisi» Europassa. (Näistä kerromme 
tuonnempana.) Niinpä vapaamuurari-seuroissa, joiden tarkoitus oli oikeas- 
taan veljeyden ja ihmisrakkauden harrastaminen, aljettiin Suomessa val- 
tiollisia asioita keskustella. Itsenäisyysmiehistä kuuluisin, rohkein ja 
vaikuttavin oh Yrjö Maunu Sprengtporien, joka oU Suomen taitavimpia 
ja uutterimpia upseereja ja aluksi Kustaa III:nnen hyvä ystävä; Savon 
joukosta, jonka päällikkö hän oli, hän muodosti oikein mallijoukon. 
Mutta hän oli itsekäs, kopea ja kiivas, jotka luonteenominaisuudet paljon 
vaikuttivat hänen toimintaansa. Matkoilla Länsi-Europassa hän oli tutus- 
tunut vapaisiin valtiollisiin aatteisiin, ja nämä vaikuttivat epäilemättä hänen 
Yleinen historia II. — 22 



838 YLEINEN HISTORIA. 

omiin harrastuksiinsa isänmaansa aseman muuttamiseksi. Maaherra Ju- 
hana de Oeer, majurit Antti Juhana Jägerhom ja Kaarlo Henrik Klick, 
I sekä eversti Juhana Henrik Hästesko olivat samaan liittoon antau- 

tuneet. Kuningas sai vihiä heidän tuumistaan ja luulee huomaavansa 
i niissä Venäjän vehkeitä, jonka maan palvelukseen Sprengtporten v. 1786 

oli mennyt. 

Kustaa III arveli mainehikkaan sodan tarpeelliseksi hävittämään 
tätä laajalle levinnyttä ja moniaiheista t7ytymättömy3rttä ja palauttamaan 
menettämänsä luottamuksen ja suosion. Ensin hän tahtoi saada Norjan 
Tanskalta, mutta kun Venäjän keisarinna ei antanut suostumustaan sii- 
hen, hän kääntyi Venäjätä vastaan, toivoen sodassa saavansa ennen mene- 
tettyjä maita takaisin. V. 1787 oli Turkki alkanut sodan Venäjää vastaan, 
ja Kustaa III kiirehti käyttämään tätä tilaisuutta. 

Perustuslaki kielsi kuningasta säätyjä kuulematta sotaa alkamasta, 
mutta kun Kustaa III v. 1786 kokoontuneilla valtiopäivillä oli huoman- 
nut itsellään olevan paljon vastustajia, ei hän esitellyt asiata säädyille, 
vaikka se lienee ollut hänen mielessään. Hän ei kuitenkaan tahtonut 
hyökkäämään ruveta, vaan sanoi sodan syyksi erään vähäpätöisen raja- 
metelin Savossa, Venäläiset kun muka ensin olivat hyökänneet maahan. 
Pietarin kaupunkia piti hänen sotasuunnitelmansa mukaan samaan aikaan 
ahdistettaman kahdelta taholta; kuninkaan veli Kaarle herttua lähetettiin 
laivaston päällikkönä viemään väkeä maalle Kronstadtin eteläpuolelle, ja 
kuninkaan itsensä taas tuli maajoukon johtajana marssia sitä vastaan 
Suomen kautta. Sellainen oli suunnitelma, mutta ei onnistunut sitä panna 
toimeen. Suursaaren luona Kaarle herttua tapasi Venäjän laivaston; 
ankara taistelu syntyi, mutta se jäi ratkaisematta, eikä Ruotsin laivasto 
saattanut sen jälkeen kulkea kauemmaksi, vaan vetäytyi Viaporiin. Kus- 
taa III taas vei joukkonsa rajan yli ja alkoi Haminaa piirittää, saamatta 
sitä kuitenkaan valtaansa. 

Armeijassa ilmestyi jo alusta alkaen tyytymättömyyttä ja nurjaa 
mieltä, ja useat upseerit ottivat eronsakin, koska sota muka oli vasten 
perustuslakia aljettu. Jäljelle jääneissä upseereissa tuo mieliala vei Hmi 
kapinaan keskellä sotaa. Väitettiin, että sota oli laiton, jonka vuoksi 
vaadittiin sen lopettamista. Varsinaisena syynä oli kuitenkin aatelistossa 
kauan kytenyt viha sekä se löyhyys ja kurinpuute, joka vapauden ajalla 
oli yleinen. Ruotsin aatelisto tahtoi saada menetetyn valtansa takaisin, 
mutta Suomen aatelisto käytti tilaisuutta oman mielituumansa, Suomen 
itsenäisyyden, toteuttamiseksi. Nämät kaksi ainesta tuon kuuluisan Anja- 
lan liiton saivat aikaan, mutta tämä harrastusten erilaisuus heikonsi 



KUBTAA IIL 339 

liittoutundden toimintaa, sillfi RuotsalaisiUe olivat Suomalaisten pyyteet 
vieraat ja vastenmieliset. 

Jo Kymi -joen itäpuolella ollessaan Liikalassa rykmentin päälliköt 
kokoontuivat ylipäällikön, vanhan Kaarle Kustaa Armfeltin, telttiin ja 
saivat hänen suostumaan siihen, että majuri J. Ä. Jägerhorn lähetettäisiin 
viemään kirjettä keisarinnalle ja pyytämään häneltä rauhaa. Kun kunin- 
gas sai tästä tiedon, niin upseerit, peläten joutuvansa teostansa vastuu- 



SyuTHlran tappiin. (Duprailn Uulu.) 

seen, valmistivat Anjalassa varsinaisen liittokirjan, jossa Uiton tehneet 
valalhsesti sitoutuivat pakottamaan kuningasta rauhaan; toinen kappale 
lähetettiin kuninkaalle ja toisen alle kerättiin upseerien allekirjoituksia, 
yhteensä 113. Sprengtporten oli niinikään ahkerassa toimessa, tullen 
rajalle, keskustellakseen kapinoitsevien kanssa. Kuninkaan asema oli tu- 
kala, sillä upseerit tuumivat jo vangita hänet. Mutta kun Tanska silloin 
julisti sodan, sai hän tilaisuuden pakolaiselta näyttämättä lähteä Suomesta 
pois. >Minä olen pelastettu», hän huudahti, siitä sanoman saatuaan. 
Pian alkoi myöskin liittoutuneiden keskinäinen luottamus ja yhteinen 
toiminta laimentua. Pietarissa oli etupäässä otettu huomioon Suomen 



340 YLEINEN HISTORIA. 

itsenäisyyspyrintö, jota Ruotsalaiset eivät hyväksyneet; armeijassa oli 
sellaisiakin, jotka jyrkästi kieltäytyivät liittoon ryhtymästä; yleinen mieli- 
pide koko valtakunnassa kääntyi Anjalan miehiä vastaan, tuomiten soti- 
laita, jotka sodan kestäessä olivat alkaneet vehkeillä vihollisen kanssa. 
Kuninkaalle sitä vastoin se kääntyi edulliseksi Hän sai Tanskalaiset 
karkotetuiksi ja kutsui sitte v. 1789 kokoon valtiopäivät, esitelläkseen 
niille uuden perustuslain, n. k. yhdistys- ja vaJniutttskifjan, jonka kautta 
kuninkaanvalta melkoisesti laajennettiin. Aatelittomat säädyt hyväksyivät 
sen mielihyvällä, mutta aatelistossa oli vastustus ankara, jonka vuoksi 
14 pahinta vastustajaa vangittiiiau Aatelisto ei sittenkään antanut suos- 
tumustaan siihen, mutta maamarsalkka kirjoitti kuitenkin nimensä sen 
alle, niinkuin muidenkin säätyjen puhemiehet. Kuningas sai uuden perus- 
tuslain mukaan oikeuden alottaa sotia ja tehdä rauhoja; säädyt menetti- 
vät vielä esitysoikeutensa, joten kuningas yksin sai esittää lakiehdotuksia 
valtiopäivien keskusteltaviksi. Neuvoskunnan jäsenten luvun kuningas 
niinikään sai määrätä ja hän hajoitti sen tämän oikeuden nojassa koko- 
naan, asettaen sijaan hallituskonseljin sekä korkeimman oikeuden, jonka 
12:sta jäsenestä puolet oli aatelismiehiä, toinen puoli aatelittomia. Aate- 
littomat saivat muitakin oikeuksia, joista tärkeimpiä oli se, että he saivat 
ostaa rälssitiloja, mutta aatelistoUe luvattiin vastedeskin valtakunnan 
tärkeimmät virat. 

Samat valtiosäädyt myönsivät myöskin uusia veroja sodan jatka- 
miseksi, jota käytiin vielä kahtena vuonna 1789 ja 1790 Savossa, Etelä- 
Suomessa ja merellä. Savon taisteluista on kuuluisin Porrassalmen tap- 
pelu lähellä Mikkelin kaupunkia, jossa Sprengtporten Venäjän puolella 
taisteli samoja miehiä vastaan, joita hän itse ennen oli harjoitellut, ja 
tuli haavoitetuksi sekä töintuskin saatiin poisviedyksi taistelutantereelta. 
Samassa tappelussa Döbeln sai haavan otsaansa, jonka johdosta hänen 
aina sen jälkeen täytyi pitää silkkivannetta päänsä ympärillä. Paria 
viikkoa myöhemmin kuningas toisella armeijalla sai voiton Utin kankaalla. 
V. 1790 suoritettiin tärkeimmät taistelut merellä. Kuningas, joka toivoi 
voivansa päästä Kronstadtiin asti, purjehti varomattomasti Viipurin lah- 
teen, aikoen ensin ottaa tämän kaupungin haltuunsa. Mutta Venäjän 
suuri laivasto asettui lahden suulle ja saarsi hänet sinne; päällikkö oli 
jo niin varma koko Ruotsin armeijan perikadosta, että hän valmisteli 
laivaa, mihin vangittu kuningas sijoitettaisiin. Kustaa III pelastui kui- 
tenkin tekemällä rohkean hyökkäyksen vihollisen laivaston keskitse, mutta 
paljon laivoja siinä menetettiin. Vähän myöhemmin Ruotsin laivasto 
sai voiton Ruotsinsalmessa lähellä Kymi-joen suuta, jonka jälkeen rauha 



KUSTAA III. 341 

tehtiiD VlräläD kylässä v. 1790. Rajat pysytettiin siinä entisellään, eikä 
Kustaa III saanut maita, niinkuin hän oli toivonut. Mutta hän oli kui- 
tenkin sodan kautta saanut siveeUiseD voiton, sillä Ruotsalaiset olivat 
osottaneet vielä voivansa taistella ja voittaa; entisen sodan tahra oli 
siten puhdistettu. 

Anjalan liiton Kustaa III oli saanut tukahutetuksi, mutta aatelin 
viha ei kuitenkaan ollut Bammunut, vaan hän itse joutui lopulta sen 
uhriksi. — Kuninkaallisessa teaatterissa oli Maaliskuun 16 p. 1792 naa- 
miohuvit, joissa kuningaskin, joka tällaisia huvia rakasti, oli mukana; 
naamioittuna hän kulki muiden joukkoon. Yhfäkkiä kerääntyy silloin 
paljon mustilla naamareilla varustettuja miehiä hänen ympärilleen, ja 
samassa kuului laukaus. >01en haavoitettu», huusi kuningas, >ottakaa 
hänet kiinni. > Salaliittolaiset taas tunkeutuivat ovea kohden huutaen: 
>tuli on irti*; mutta ovet suljettiin, ja kaikkien läsnäolevien nimet mer- 
kittiin. Tutkinnossa kävi selville, että eräs entinen kapteeni ÄnckarstrÖm 
oli häntä ampunut, mutta että liittoutuneita oli useita muitakin. Kahden 
viikon päästä Kustaa III kuoli (v. 1792). Häntä on varsin eri tavalla 
arvosteltu, toiset ylen määrin ylistäneet, toiset taas polkeneet pahaa 
pahemmaksi, mutta hänen suuri ansionsa on ainakin se, että hän vallan- 
kumouksellaan pelasti Ruotsin joutumasta saman kohtalon alaiseksi, mikä 
Puolan osaksi tähän aikaan tuli. 



rl Suoman loduii. (VaiklplIrrM.) 



342 TLEmEN HISTORIA. 



XXV. 

Englanti kohoaa merten herruuteen. Pohjols-Amerlka- 

laisten vapaussota. 

Englanti on vapaa maa. — Stuartit yrittävät päästä jälleen hallitukseen. — Halli- 
tuksen pääponsi on parlamentissa. — Parlamentti on aristokratinen. — Englannin 
aristokratian luonne. — Suuret valtiomiehet. — Englannin siirtomaiden alku Poh- 
Jois-Amerikassa. — Ranskan siirtomaat Pohjois- Amerikassa. — Englannin ]a Ranskan 
kauppapaikat Aasiassa. — Ranska levittää valtaansa Itä-Intian mantereella. — Englan- 
nin Itä-Intian kauppaseura saapi voiton Ranskalaisista. — Lord Cliwe. — Warren 
Hastings. — Koko Itä-Intian niemimaa joutuu kauppaseuran valtaan. — Englanti 
anastaa Kanadan. — Amerikan siirtomaiden oikeudet. — Englannin hallituksen Ja 
siirtomaiden asukasten välinen riita. — Sota alkaa. — Amerikalaiset julistavat siirto- 
maat itsenäisiksi. — Trjö Wa8hington. — Ranska ja Espanja liittyvät Amerikalaisiin. 
— Amerikalaisten itsenäisyys tunnustetaan. — Yhdysvaltain hallitus. — 

James Cookin matkat. 

Englannin maantieteellinen asema johtaa sen asukkaat melkein kuin 
luonnon pakosta merelle, vaikka eivät Englantilaiset alkuansa kauppa- 
kansaa olleetkaan, sillä, niinkuin olemme nähneet, he vasta Elisabet 
kuningattaren aikana tulivat tietoiseksi tuosta luonnollisesta tehtävästään; 
ja 18:nnellä vuosisadalla Englanti jo kohosi maailman merten herruu- 
teen. Samaan aikaan sen teollisuus ennättää muiden maiden edelle, 
minkä maassa piilevät rauta- ja kivihiilikerrokset tekevät mahdolliseksi. 
Mutta tuo saariasema on myöskin tehnyt Englannin Europan vapaim- 
maksi maaksi; se ei tarvitse suuria sotavoimia puolustaakseen itseänsä, 
eikä hallitsija sen vuoksi voi saada sotavoimasta tukea itsevaltiudelle. 
Olemme jo ennen nähneet, että Englantilaisten kuitenkin täytyi kestää 
pitkä ja ankara taistelu vapautensa puolesta; mutta he saavuttivat sen 
lopulta ja osasivat myöskin säilyttää ja kehittää sitä, samaan aikaan 
kuin Europan mantereen valtioissa itsevaltius oli yleinen. 

Vuoden 1688 vallankumouksen jälkeen Englannin hallitusmuoto 
kehittyi yhä vapaammaksi, sillä vapaamielinen whig-puolue oli lähes 70 
vuotta yhtä mittaa vallassa, ja monet hallitsijat olivat melkein muukalaisia. 
V. 1702 Wilhelm III kuoli ja hänen kälynsä Anna Stuart tuli haUitse- 
maan. Tämä kyllä yritti saada Stuartin suvulle jälleen Englannin valta- 
istuinta, jonka vuoksi hän v. 1710 uskoi hallituksen tory-puolueelle; mutta 



EKQLANTI KOHOAA HEBTEN HERRUUTEEN. 343 

partamentin enemmistö sen hylkäsi, ja Hannoverin nihtiiiaBBulni pätsi 
hänen kuoltuaan v. 1711 Englantia hailitsemaan. Kahdesti tämSn jälkeen 
Stuartit vielä koettavat saada eni-isäinsä valtakunnat takaisin; Vj 1716 
eaapuu Jaakko Ilisen poika Jaakko (IIT), n. k. pretendentti, Skottlantiin, 
jonka kansasta häa toivoi tukea itselleen; useita tory-puolueeseen kuuluvia 
Englannin lordejakin oli salaliitossa osallisina. Hän voitettiin kuitenkin 



KuRingttar Unin. (Vukiplirrni Knall 

ja pakotettiin lähtemään takaisin Europan mantereelle. Samoin päättyi 
V. 1745 toisen pretendentin Kaarle Edvardin yritys, hän kun Englannin 
sotajoukkojen ollessa Saksassa Itävallan perintösodassa purjehti Skott- 
lantiin, hyökkäsipS Englantiinkin ja Baapui 175 kilometrin päähän Lon- 
toosta, mutta pakotettiin peräytymään ja voitettiin Skottlannlssa Cullodenln 
taistelussa. Sen jälkeen Stuartit heittivät toiveensa. 

Hannoverin suvun ensimmäiset kuninkaat olivat saksalaisia enem- 
män kuin englantilaisia, eikä ensimmäinen, Yrjö I (1714 — 1727), edes 
ymmärtänyt englanninkieltä, eikä tuntenut niitä lakeja ja asetuksia, joiden 



344 YLEINEN HISTORIA. 

mukaan hän maata hallitsi; hän piirsi vaan nimensä päätösten alle, 
oltuaan ministerineuvoston kokouksissa saapuvilla käsittämättä mitä niissä 
päätettiin. Hallitsijan persoonallista vaikutusta ei tarvittukaan, sillä par- 
lamentissa oli hallituksen pääponsi. Ilman sen suostumusta hallitus ei 
saanut ottaa veroja, ei säätää lakeja, ei koota sotajoukkoja; jäsenten 
vaalin parlamenttiin tuli olla vapaan ; ei ketään parlamentin jäsentä saanut 
syytteeseen panna tai vainota puheensa tai äänestyksensä johdosta; parla- 
mentti taas oli usein kutsuttava kokoon »ilmaantuneita epäkohtia paran- 
tamaan, väärinkäytöksiä häätämään, lakeja vahvistamaan ja tukemaan». 
Tämänlaiset määräykset olivat vanhat Englannin laeissa ja »Oikeuksien 
selityksessä» vuodelta 1689 oli Wilhelm III sitoutunut niitä noudattamaan. 
Pääministeri, joka johti hallitusta, oli kyllä kuninkaan määräämä, mutta 
hänen tuli asioita johtaa parlamentin mielipidettä noudattaen. 

Parlamentti oli, niinkuin tiedänmie, jaettu kahteen osastoon, ylä- 
huoneeseen eli lordien huoneeseen, jossa kuninkaan nimittämät perinnöl- 
liset päärit ja korkeimmat kirkonvirkamiehet istuivat, ja alahuoneeseen, 
jonka jäsenet määrättiin vaalin kautta. Mutta kansanvaltaisuuden poh- 
jalle ei alahuonekaan vielä 18:nnellä vuosisadalla ollut perustettu; se oli 
rakenteeltaan keski-aikaisella kannalla, ja vaalioikeus oli verraten hyvin 
pienellä osalla kansasta. Niinpä uusien kaupunkien asukkaat, joiden 
joukossa oli paljon rikkaita kauppiaitakin, eivät saaneet ottaa osaa vaa- 
liin, mutta sen sijaan oli monella »mädänneellä kauppalalla» oikeus lähet- 
tää kaksikin edusmiestä alahuoneeseen, vaalilakia kun ei ollut muutettu 
sitte Elisabetin ajan. Ja koska maaomaisuus oli suureksi osaksi kerään- 
tynyt lordien käsiin, ja useat kauppalatkin olivat heidän maallaan, mää- 
räsivät he edusmiehetkin; Old-Sarum esim. oli tuollainen vanha kauppala, 
jossa oli enää viisi taloa, ja vaalipäivänä maanomistajaherran asiamies 
tuli vaalipaikalle yksin ja määräsi kaksi jäsentä. Samaan tapaan kävi 
vaalitoimitus monessa muussakin vaalipiirissä. Hyvin yleistä oli myös- 
kin, että ehdokas maksoi valitsijoille heidän äänestään, eli toisin sanoen 
osti edusmiehen paikan alahuoneessa; niinpä v. 1784 eräs Sheridan 
maksoi Staffordin kauppalan 248 valitsijamiehelle, 5 puntaa 5 shillinkiä 
kullekin. Varsinkin nuo Intiassa rikastuneet seikkailijat (ks. tuonnemp.) 
olivat halukkaita ostamaan itselleen parlamentin jäsenpaikkoja. Y. 1789 oli 
alahuoneessa 558 jäsentä, jotka noin 10,000 valitsijaa oli valinnut; siinä 
olivat myöskin Skottlannin edustajat, sillä vuodesta 1707 ne kuuluivat 
Englannin parlamenttiin. Test-säännön määräyksen mukaan sinne pää- 
sivät ainoastaan episkopaalisen kirkon jäsenet, joten Irlantilaiset olivat 
siitä suljettuina; Englantilaiset, jotka kapinoiden johdosta olivat anastaneet 



ENGLANTI KOHOAA MERTEN HERRUUTEEN. 345 

«k 

Irlannin maan, olivat sen maan edustajia. — Vuodesta 1715 alkaen olivat 
samat jäsenet 7 vuotta parlamentissa. 

Alahuonekin oli siis itse asiassa aristokratinen, mutta Englannin 
aristokratia ei muodostunut tuollaiseksi kansansortajaksi ja itseensä sul- 
jetuksi säätyluokaksi, kuin Europan mantereella, sillä Englannissa oli 
lähempi yhteys ja vuorovaikutus ylimystön ja varsinaisen kansan välillä. 
Lordin arvoon kohotti kuningas aina uusia henkilöitä muista säätyluo- 
kista, ja kun suuri maaomaisuus, niinkuin lordin-arvokin, meni perin- 
tönä ainoastaan vanhimmalle pojalle, niin suvun nuoremmat jäsenet pyr- 
kivät pappisvirkoihin tai ryhtyivät kauppayrityksiin, ja useinpa lordit 
itsekin olivat osallisina kauppaseuroissa. Mutta mahtava lordi ei saat- 
tanut halveksien katsella sitä säätyluokkaa, johon hän näki poikansa 
joutuvan, tai josta hän itse oli vastikään kohonnut Puolueiden harras- 
tukset olivat myöskin omiansa estämään ylimystöä sulkeutumaan itseensä 
ja asettumaan muiden säätyjen yläpuolelle, sillä eivät whigit eivätkä 
törytkään edustaneet eri säätyluokkia eivätkä ajaneet näiden etuja, eivät 
he myöskään tahtoneet muuttaa hallitusmuotoa, vaan he kiistelivät vai- 
kutuksesta, etupäässä ministerinpaikoista; edelliset tahtoivat suurem- 
massa määrässä vapaamielisiä reformeja, jälkimmäiset taas koettivat 
estää äkkinäisiä muutoksia. Näin puolueet pitivät hallituskoneistoa tasa- 
painossa, estäen sitä liian nopeasti kulkemasta, mutta myöskin pysähty- 
mästä käynnissään. Sen vuoksi on Englannissa ilman vallankumouksia- 
kin reformeja aikaan saatu. 

Samoin kuin parlamentin kokoonpano, oli myöskin sen toiminta 
vanhanaikainen, sillä Englantilaiset rakastavat ylimalkaan vanhoja lai- 
toksia. ' Juhlallisuudet olivat vuosisatoja olleet samat, viralliset puvut 
olivat 18:nnellä vuosisadalla samallaiset kuin Elisabet kuningattaren 
aikana. Hatut päässä edusmiehet istuvat penkeillään, ja kukin puhuu 
omalta paikaltaan niinkuin meidänkin valtiopäivillämme, kun sitä vastoin 
Ranskan edustajahuoneessa on eri puhujapaikka (tribune), jonne puhe- 
vuoron saanut astuu puhumaan. Omituinen tapa Englannin parlamen- 
tissa on myöskin se, että puhuja kääntyy puheenjohtajan (speaJcerin) 
puoleen, eikä puoluekumppaniensa tai vastustajiensa. Parlamentin keskus- 
telut eivät olleet vielä 18:nnellä vuosisadalla julkisia, jonka vuoksi sil- 
loisten suurten valtiomiesten loistavat puheetkaan eivät ole säilyneet, 
lukuunottamatta joitakuita hajanaisia lauseita, jotka kansaan levisivät. 

Alahuoneen johtavista miehistä kuningas, niinkuin edellä mainittiin, 
rupesi ministerinsä valitsemaan; kuuluisimpia niistä 18:nnellä vuosisadalla 
olivat Robert Walpole ja William Pitt vanhempi, jotka kumpikin olivat 



346 YLEINEN HISTORIA. 

whig-puoineen miehiä. Edellinen oli vv. 1721 — 1742 pSSminiBterinfi. 
Saadakseen parlamendn ehdotukBienea puolelle hSa suuressa mfiärfissä 
kSytti lahjomista; hSn maksoi toisinaan 5 tai 10 puntaa yhden parla- 
mentin jäsenen fi5nest£, mutta saattoi maksaa 200:kin, riippuen kysy- 



HlUiim Piti «inh., iHtimBiIn Chilhamln lardi. (HMUtsnIn VMklpllmt.) 

myksessfi olevan asian laadusta tai henkilön tärkeydestä, joka äänensä 
myi; itse hän sanoi 'tietävänsä kaikkien ihmisten taksan», ja muut kut- 
suivat häntä > omientuntojen kaupustelijaksi*. Mutta Englannin suuruutta 
hän kuitenkin aina toimillaan tarkoitti, vaikkakin hänen käyttämänsä 
keinot olivat huonoja, Ja hänenkin ansiokseen on osaksi luettava Englan- 
nin kohottaminen merivaUaksi. Vanhempi WUliam Pitt, joka myöhemmin 
korotettiin Ghathamin lordiksi, on Englannin suurimpia valtiomietiiä, Ja 



ENGLANTI KOHOAA MERTEN HERRUUTEEN. 347 

hänen nimeensä taas liittyy Intian anastaminen ja Ranskalaisten karkot- 
taminen Pohjois-Amerikasta. Parlamentissa hänen puheensa teki aina 
mahtavan vaikutuksen; siinä oh jotakin suuremmoista, vakuuttavaa ja 
puoliksi runoUista sekä vastustajaa masentavaa. WiUiam Pitillä oh omaan 
kykyynsä ja voimaansa suuri luottamus, jota hän ei salannutkaan. Kun 
hän ensi kerran kävi kuninkaan luona, sanoi hän: »Sire, antakaa minulle 
luottamuksenne; minä sen ansaitsen». »Jos ansaitsette, saatte sen», 
vastasi Yrjö II. Hän oh ylpeä, mutta se ei saattanut häntä harhaan; 
hän oh myöskin reheUinen pienimmissäkin seikoissa eikä hyväksynyt 
Walpolen lahjomisjärjestelmää. Eikä hänen vaikutuksensa ulottunut yksin- 
omaan parlamenttiin, vaan koko kansa tunsi hänet ja luotti häneen. 
»Kansa on antanut minulle tämän paikan», sanoi hän ylpeästi yhmyk- 
siUe, jotka vastustivat hänen esityksiään. Häntä kutsuttiin »suureksi 
edusmieheksi» (*the great Commoner»). V. 1757 hän tuh ministeriksi, 
mutta hänen oh luopuminen v. 1761, jolloin tory-puolue Yrjö Illmnen 
noustua valtaistuimelle pääsi valtaan. Nuorempi William Piti, Fox, 
Burke kuuluvat niinikään parlamentin suuriin puhujiin ja Englannin 
eteviin valtiomiehiin, joiden vaikutus muistuttaa mieleen Atetfan ja Roo- 
man loistonaikoja, jolloin Perikles tai Cajus Qracchus kaunopuhehai- 
'suudellaan johtivat kansaansa. — Vapauden turvissa etevien kansalaisten 
johtamana Englanti kohoaa suuruuteen 18:nnellä vuosisadalla, joUoin 
Europan mantereen vallat itsevaltaisten haUitsijoitten sortamina tympis- 
tyvät ja osottavat voimattomuutta. Silloin se saavutti merten herruuden. 

Suurten löytöretkien aikakaudella Espanja ja Portugal ohvat kohon- 
neet maailman tärkeimmiksi kauppakansoiksi; mutta Filip II:sen halhtus 
oh tehnyt kummankin maan suuruudesta lopun. Sen jälkeen nuo muut 
kolme Atlantin valtameren rannoilla olevaa valtiota, Ranska, Englanti ja 
Hollanti, pyrkivät päästäkseen merten herruuteen; Hollanti sai paljon 
kauppapaikkoja Aasiassa, mutta suurin osa niistä oli etäftllä takaisessa 
Intiassa, jonka vuoksi se joutui syrjemmälle tuossa kilpailussa; Ranska 
ja Englanti sitä vastoin joutuivat lähelle toisiansa sekä Aasiassa että 
Amerikassa, jonka johdosta niitten kesken syntyy kilpailu ja taistelu. 

Jo Henrik Villinnen aikana oh muuan venetsialainen Sebastian 
Cabot, joka oh Englannin kuninkaan palveluksessa, purjehtinut Pohjois- 
Amerikan rannikolle (v. 1498), mutta surtokuntia ei silloin vielä perus- 
tettu. Vasta Ifihes sata vuotta myöhemmin, jolloin Englannin laivoja 
alkoi hikkua kaikilla valtameriUä, saapui Valter Raleigh samaUe ranni- 
koUe ja yritti perustaa siihen siirtokunnan, jonka nimeksi hän antoi Eh- 
sabetin kunniaksi Virginian. Täällä arveltiin löytyvän runsaasti kalhita 



348 YLEINEN HISTORIA. 

metalleja, mutta ee huomattiin kumminkin erehdykseksi. Siitä huolimatta 
alkoi tänne kuitenldn saapua uutisasukkaita Englannista, minkS 17:nnelII 
vuosieadalla Tallitsevat lerottomat olot vaikuttivat; uskonnon tai valtiol- 
listen syiden t&hdeu vainottuja läksi seurue toisensa perästä tähän maa- 
han, jossa vaan Intiaanit sitä ennen olivat kierrelleet. Jaakko I:sen ja 
Kaarle Iisen aikana muutti sinne puritaaneja, Cromvellin aikana taas 
episkopaalisen kirkon tunnustajia sekä katolilaisia, varsinkin Irlannista, 
jonka kansaa mitä tylyimmin kohdeltiin (ks. luk. XVIII). Myöskin Rans- 
kasta ja Saksasta saapui uutisasukkaita. — HoUaatilaiset taas ohvat 
ensin asettuneet asumaan niille seuduille, jotka nyt muodostavat Yhdys* 
valtain pohjoiset vallat, ja tämä n. k. >Uusi Hollanti* oU Hollannin val- 
lan-alainenkin. Kristina kuningattaren aikana läMi Ruotsista joukko 
siirtolaisia, jotka asettuivat Hollantilaisten naapureiksi, perustaen »Uuden 



■ Ui»4nit<rdsii, nyk. Nvm-rtrk, t600.lnulli. (VaAipHrrot.) 

Buotsin> (1637). V. 1642 lähti sinne vielä uusi joukkue, jossa oli 
paljon Suomalaisiakin. Mutta Ruotsin valtio el kuitenkaan voinut yllä- 
pitää noin etäällä olevaa siirtokuntaa, vaan se joutui Hollantilaisten hal> 
tuun. Englantilaiset taas anastivat herruuden Hollantilaisten siirtokun- 
nissakin, ja V. 1667 Hollannin halUtus luovutti ne Englannilla Siten 
Englannin valta vähitellen levisi yli koko rantamaan Lorenzo-virrasta 
aina Floridaan esti. 13:neen eri maakuntaan tämä alue oli jakaantunut. 
16:nnen vuosisadan alkupuolella oli Ranskalaisiakin asettunut Poh- 
jois- Amerikaan ; Frans I:sen aikana oh jo muutamia siirtoloita syntynyt 
Floridaan ja Kanadaan, mutta vasta uskonsotien jälkeen Henrik IV ja 
Richelieu, jotka tahtoivat Ranskasta muodostaa mahtavan merivallan, 
suuremmalla tarmolla kehittivät eiirtomaapoUtiikkaa. Samuel Ckamplain 
on kuuluisin sen ajan purjehtijoista; hän perusti v. 1608 Qvebecln kau- 
pungin Kanadassa, josta uutisasutus levisi joka suunnalle; Lorenzo-virran 
suun läheisyydessä olevat maat ja saaret omistettiin; eräs ranskaUinen 
kulki Hudsonin lahteen asti, levittäen Ranskan herruutta kauas pobjoi- 



ENGLANTI KOHOAA MERTEN HERRUUTEEN. 349 

seen, toiset rohkeat matkustajat taas tunkeutuivat suurten järvien seu- 
tuihin ja sieltä vielä erämaiden halki suurelle Mississippi-joelle, jota myöten 
Cavelier de la Salle kuUd vv. 1678 — 1682 aina sen suun seuduille 
asti; alisen juoksun ympärillä olevan seudun hän Ludvig XIVmnen kun- 
niaksi nimitti Louisianaksi. Ranskan omistama ala oli nyt paljon suurempi 
kuin Englannin ja esti viimemainittua vaurastumasta ja kehittymästä. 

Elisabetin aikana Englantilaiset rupesivat käymään kauppaa myös- 
kin Intiassa, ja koska kaupankäynniUe pidettiin edullisempana, jos se 
jätettiin eri seuroille eli yhtiöille, perustettiin Englannissa v. 1600 Itä- 
Intian kauppaseura, jonka osakepääoma oli 747,000 puntaa (noin 18 |- 
milj. markkaa). Sen merkitys oli kuitenkin aluksi hyvin vähäpätöinen, 
sillä mahtavien Hollantilaisten kanssa se ei saattanut kilpailla. Ainoas- 
taan joitakuita kauppakonttooreja se omisti Sumatran ja Javan saarilla 
sekä Intian niemimaan rannikkokaupungeissa; v. 1689 se sai Oanges- 
virran suussa pienen maa-alan, johon perustettiin Kalkutan kaupunki, 
jota ensiksi kutsuttiin Fort-Villiamiksi. Kaarle II sai myötäjäisiksi por- 
tugalilaisen puolisonsa mukana Bombayn kaupungin, jonka hän myi 
kauppaseuralle; Madrasin kaupungissa sillä niinikään oli tärkeä kauppa- 
konttoori. Itä-Intian kauppaseuran herruus oli näin jo kasvamassa 17:nnen 
vuosisadan loppupuoliskolla, mutta täällä niinkuin Amerikassakin Ranska 
tuli ehkäisemään sen vaurastumista. 

Jo Henrik IVmnen aikana oli Ranskan kauppiaita purjehtinut 
Intiaan ja seurakin oli muodostunut, joka sai Intian kaupan yksin- 
oikeudekseen. Se kuitenkin hävisi, eikä Richelieun aikana perustettu 
seurakaan ollut pitkäikäinen. Vasta Colbertin toimesta (v. 1674) perus- 
tettu Itä-Intian kauppaseura saavutti suuren mahtavuuden; se hankki 
itselleen pitkin rannikkoja kaupunkeja ja kauppapaikkoja; Ranskalaisten 
omia olivat Patna Oanges-virran rannalla, Chandernagor Bengalissa^ 
Kalikut Malabarin rannalla y. m. 

Colbertin aikana oli täten Ranskan valta sekä Amerikassa että 
Intiassa mahtavampi kuin minkään muun vallan; hänen tarkoituksensa 
olikin hankkia Ranskalle merillä ja muissa maanosissa herruus, niinkuin 
sillä Europassakin oli johtoasema. Ja näyttipä Sfe jo onnistuneenkin. 
Vielä Colbertin kuoltuakin Ranskalaiset taitavien johtajien avulla pitivät 
puoliaan, vieläpä lisäsivätkin valtaansa Intiassa, ja 18:nnen vuosisadan 
alkupuolella kauppaseuran politiikka saapi entistä laajemman tarkoitus- 
perän, se kun rupeaa perustamaan suurta maavaltaa, tunkeutumalla 
rannikolta sisämaahan. Tätä asiaa ajoi varsinkin Dupleix, joka v. 1742 
tuli ranskalaisen kauppaseuran konttoorin päämieheksi. Hyvä tilaisuus 



350 YLEINEN HISTORIA. 

siihen tarjoutuikin sen valtiollisen hajaannuksen vuoksi, mikä Intiassa 
«illoin vallitsi. 

Intiata valtiollisena maana, jonka kansa olisi ollut tietoinen yhtey- 
destään, ei milloinkaan ole ollut, vaan se on ainoastaan maantieteellinen 
käsite; sen vuoksi se ei milloinkaan ole valtiollisesti mahtavana voinut 
esiintyäkään, vaikkakin sen väkiluku on tavattoman suuri. Siitä johtuu 
myöskin, että sen valloittaminen kävi helpoksi muukalaisille; ja useita 
valloittajia on Intiassa aikojen kuluessa käynytkin, sillä sen rikkaudet 
ovat niitä houkutelleet. Niinpä julma Timur Lenk (ks. keski-aikaa, luk. 
XXVIII) valloitti Pohjois-Intian 14:nnen vuosisadan lopulla. Kun sitte 
hänen suuri valtakuntansa hajosi, muodostui siellä n. k. Suur-Mogulin 
valtakunta, jonka pääkaupunki oli rikas Delhi. Mutta tämäkin alkoi 
pian riutua, ja kun sen hallitsija Aureng-Zeb v. 1707 kuoli, pirs- 
taantui se kokonaan; rajah^ii eli soubabit (varakuninkaat) ja nabobit 
(maaherrat) kiistelivät keskenään, sillä koko tuo suuri niemimaa oli 
täynnä pieniä valtioita eli läänejä, joiden kesken vallitsi riita ja kateus. 
Anarkia on yleinen, jonka vuoksi Europalaisten on mukava sekaantua 
näihin ruhtinasten riita-asioihin ja käjrttää niitä hyväkseen. Tässä he 
«ivat tarvinneet suuria sotavoimiakaan, vaan ainoastaan älyä ja sukke- 
luutta. Dupleix ensiksi oivalsi tuon menettelytavan, millä Intian herruu- 
teen oli päästävä, ja Englantilaiset omistivat sen myöhemmin; he yllä- 
pitivät ruhtinasten keskinäisiä riitoja, yllyttivät, ellei riitoja ollut, heitä 
toinen toistaan vastaan, antoivat joukkojaan heille käytettäviksi ja aset- 
tuivat toisen asiaa toista vastaan ajamaan. Dupleix'iliä ja varsinkin hänen 
puolisollansa, joka osasi monta eri kielimurretta ja jota Intian asukkaat 
nimittivätkin Begumiksi, s. o. ruhtinattareksi, oli suuri vaikutus ruhtinaihin. 
Mutta melkoisia korvauksia he vaativat antamastaan muka avusta. Dup- 
leix hankki siten itselleen melkein valtakunnan, jossa hän hallitsi noin 
30 miljoonaa asukasta, ja vuosituloja hänellä oli 14 miljoonaa markkaa. 
Ranskan kauppaseura oli täten ottamassa koko Intian omakseen, mutta 
ennen pitkää Englannin kauppaseuran asiamiehet tulevat sitä estämään. 

Nuot 18:nnen vuosisadan kolme suurta sotaa: Itävallan perintösota, 
seitsenvuotinen ja Amerikan vapaussota, olivat muiden riitakysymysten 
ohessa myöskin taistelua Englannin ja Ranskan välillä Amerikan ja 
Aasian herruudesta. Sama välinpitämättömyys ja kehnous Ranskan hal- 
lituksessa, joka saattaa sille tappioita Europassa, tekee sen meriherruu- 
destakin lopun. 

Intiassa ei ensinmainittu sota vielä saanut Ranskan herruutta heikko- 
nemaan, sillä se oli juuri DupleixMn mahtavuuden aika. Mutta kauppiaat 



ENGLANTI KOHOAA MERTEN HERRUUTEEN. 351 

eivät osanneet antaa arvoa hänen suuremmoisille hankkeilleen, sillä ne 
maksoivat paljon eivätkä näyttäneet tuottavan vastaavaa hyötyä; Ludvig 
XVmnen aikainen Ranskan hallitus taas ei myöskään ryhtynyt asiata 
auttamaan, jonka vuoksi se jää keskeneräiseksi. Dupleix kutsuttiin v. 
1754 pois Intiasta, josta hän itkien lähti, kun hänen täytyi jättää suuri 
työnsä kesken. 

Englannin Itä-Intian kauppaseura tulee nyt Ranskan vallan peri- 
jäksi ja jatkaa valloituksia, kunnes koko niemimaa on joutunut sen val- 
taan. Sen sotavoimat ovat verraten vähäiset, ja omituisinta on, että 
suurin osa valloittaja-armeijasta on muodostettu alkuasukkaista; v. 1773 
oli kauppaseuran sotajoukossa 9000 Europalaista, mutta 45,000 alku- 
asukasta. Suureksi osaksi Intian omilla voimilla Englantilaiset siis maan 
omistivat, seikka, joka osottaa kansallistunnon ja kaiken yhteyden puu- 
tetta alkuväestössä. Muukalaiset eivät olleet vihatumpia kuin Hinduitkaan. 

Seitsenvuotisen sodan aikana Ranskalaiset menettävät yhä enemmän 
vaikutusvaltaansa; he eivät enää saata ratkaista nabobien ja soubabien 
riitoja eivätkä asetella valtaistuimille ehdokkaitansa. Englantilaiset ovat 
jo vieneet voiton heistä, ja lord Clitve on nyt vaikuttavin mies Intiassa. 
Hän oli noita seikkailijoita, jotka köyhänä lähtivät kotimaastaan onneaan 
koettamaan Intiaan. Vähäpätöisenä kirjurina hän työskenteli kauppaseu- 
ran konttoreissa, mutta joutui siitäkin toimesta pois, ja aikoi jo epä- 
toivossaan surmata itsensä. Hän päätti kuitenkin ryhtyä miekkaan, ja 
sen nojassa hän pian saavutti suuren maineen ja paljon rikkauksia. 
Cliwe oli rohkea, kekseliäs, älykäs, mutta tyly ja kova, milloin oma etu 
oli kysymyksessä, sekä säälimätön alkuasukkaita kohtaan, joilta hän 
pusersi rikkauksia minkä saattoi. V. 1751 hän vähäisellä joukolla, jossa 
oli 300 alkuasukasta ja 200 Englantilaista, valloitti erään pienen Arcot- 
nimisen kaupungin, ja jonkun vuoden perästä hän muilla rohkeilla toi- 
millaan herätti vielä suurempaa huomiota. Bengalin nabobi Sourädja- 
Djowlah, joka oli Ranskalaisten ystävä, oli valloittanut Fort-Williamin sekä 
kauheimmalla tavalla kohdellut vangittuja Englantilaisia; 146 vangittua 
suljettiin pieneen, ahtaaseen komeroon, n. k. »mustaan luolaan», jossa 
useimmat raittiin ilman ja veden puutteessa yhtenä yönä kuolivat, jär- 
kensä menetettyänsä. Gliwe kosti tämän tapahtuman v. 1757 työntämällä 
tuon julman nabobin hallituksesta, voitettuaan ensin hänen joukkonsa; 
sitten asetettiin toinen sijaan, joka johti asioita Englantilaisten eduksi. Hän 
itse sai tämän toimensa kautta 7 — 8 miljoonaa ja kauppaseura kolme 
sen vertaa. Gliwe, joka sillä välin oli tullut kauppaseuran päämieheksi, 
jatkoi samantapaista menettelyä muuallakin, ja Englannin herruus levisi 



352 TLEINEN HIBTORIA. 

koko Oanges-virran laaksoon; mbtinaita erotettiia, beidSn aarteitaan Ub- 
kottiiD, verotus-oikeus usealla alueella otettiin kokonaan kauppasenralle. 
ÄärettömiS rabasununia tuli eitea komppaniialle, Ja monet rohkeat seik- 
kailijat, jotka olivat olleet nBissft toimissa osallisina, palasivat pohattoina 
Lontooseen nauttimaan Intiasta saamiaan aarteita. Cliweldn palasi koti- 
maahansa, mutta hSntS vastaan nostettiin parlamentissa syytös liiallisista 
kiskomisista. HSn vapautettiin kuitenkin suorien ansioittensa tfthden. 



VTunn HuHngi, lU-lntlm kmruJHiingnitlrl. (Vuklpiirroi.) 

Hallitus alkoi jo sekaantua kauppaseuran toimiin, ja v. 1784 parlamentti 
asetti eri toimikunnan valvomaan sen hallintoa ja toimia Intiassa; kauppa- 
asiat vaan jäivät yksinomaan sen osakkaille. 

Kuuluisa Warren Haatings tuU Cliweii jälkeen jatkamaan Intian 
valloitusta. Hfin oli kyvykkäämpi, mutta samalla julmempi kuin tämä, 
jonka vuoksi hänen nimensä on saanut muita pahemman maineen; pa- 
himmat kiskomiset, vääryydet ja julmuudet ovat siihen liittyneet. Kerran 
hän tahtoi saada rahoja kahdelta Ouden prinssessalta, joiden arveltiin 
omistavan isänsä perintöä 3 miljoonaa puntaa; sotaväeno«sto tuotiin 



ENGLANTI KOHOAA MERTEN HERRUUTEEN. 353 

FyzabKdin kaupunkiin, jossa he asuivat, ja heidät suljettiin linnaansa. 
Mutta he eivät antautuneet. Silloin kaksi hovin mahtavaa eunukkia van- 
gittiin ja pantiin rautoihin, ja heille annettiin ruokaa vaan sen verran, 
että henki pysyi; siten koetettiin nSet heidän avullaan saada prinsessoja 
aarteitaan jättämään. Tätä julmaa menoa kesti useita kuukausia, kunnes 



Haydar Mi, HyHrJn nriitJnu. (V*^lp>l<TW Yiiria nulnikiu Biiiliun.) 

Hastinge vihdoin sai 1,200,000 puntaa, jolloin sekä prinsessat että eunu- 
kit pääsivät vapaiksi. 

Bengali eli pohjoinen osa Intiaa saatiin verraten helposti valloite- 
tuksi, mutta niemimaan eteläosassa, Dekanissa, oli Mysorin ruhtinas 
Hayder Ali ankara vastustaja; ja hänen poikansa Tippo-Saib jatkoi 
taistelua, joka olisi saattanut Englantilaisille käydä hyvinkin vaaralliseksi, 
jos Napoleon Bonaparte, joka v. 1798 tuli Egyptiin, olisi voinut jatkaa 
matkaansa Intiaan, niinkuin hän oli tarkoittanut. Mutta kun Tippo-Saib 
V. 1799 kaatui pääkaupunkiansa Seringapatamia puolustaessaan, olivat 
Yleinen biBloria II. — 23. 



354 YLEINEN HISTORIA. 

Englantilaiset Intian valtiaat, Indus-virran ja Oanges-virran yläjuoksun 
ympärillä olevia seutuja lukuun-ottamatta. — Intia tuli nyt lähempään 
yhteyteen länsimaisen sivistyksen kanssa, ja jonkun verran se onkin vai- 
kuttanut käytännölliseen elämään : teitä on laitettu, kanavia kaivettu y. 
m.; mutta Hinduien vanhaa Braman ja Buddan uskontoa sekä siihen 
liittynyttä kulttuuria eivät Europalaiset ole voineet hävittää. 

Samaan aikaan kuin Intiassa oli Amerikassakin ankara taistelu 
Ranskalaisten ja Englantilaisten välillä, mutta siellä se ei ollut kauppa- 
seurojen, vaan haUitusten välinen, joihin vielä Espanjakin liittyi sen 
johdosta, että Ranskan ministeri Choiseulin herttua oli saanut aikaan n. 
s. Bourbonin sukuliiton, jonka kautta kaikki tähän sukuun kuuluvat hal- 
litsijat liittyivät samaa politiikkaa ajamaan. Mutta ainoastaan tappioita 
siitä Espanjalle koitui. 

Utrechtin rauhassa v. 1713 olivat Englantilaiset saaneet oikeuden 
käydä yhdellä laivalla kauppaa Espanjan siirtomaissa Etelä-Amerikassa, 
mutta he menetteiivät siinä siten, että tuo yksi laiva oli Porto Bellon 
sataman edustalla merellä, ja toiset laivat toivat siihen yhtämittaa uusia 
tavaroita. Siten tavaraintuonti tuli sangen runsaaksi. Espanjalaiset pa- 
nivat vastalauseen tuollaisen menettelyn johdosta, ja Englanti julisti sen- 
tähden sodan. Sitä käytiinkin Itävallan perintösodan yhteydessä v:teen 
1748 asti. Mutta silloin tehty rauha ei kestänyt kauan, sillä jo v. 1755 
sota taas puhkesi ilmi Pohjois-Amerikassa. Ei ollut tarkoin määrättyjä 
rajoja molempien valtioiden siirtomaiden välillä, jonka vuoksi syntyi rii- 
toja; Ranskalaiset tahtoivat lisäksi liittää Kanadan ja Mississipin ympärillä 
olevat maansa yhteen ottamalla haltuunsa välillä olevat erämaat, joihin 
he rakensivat linnoituksia. Mutta Englanti vaati myöskin noita maita, 
sillä jos Ranska olisi ottanut ne omikseen, ei Englantilaisten uutisasutus 
olisi päässyt leviämään merenrannikolta kauemmaksi kuin Alleghany- 
vuoriin. — V. 1754 Englantilaiset alkoivat rakentaa linnoitusta näiden 
vuorten länsipuolelle lähelle erästä ranskalaista linnoitusta. Muuan rans- 
kalainen luutnantti Jumonville lähetettiin tätä kieltämään ja vaatimaan 
Englantilaisia vetäytymään koko Ohion laaksosta pois Alleghany-vuorten 
itäpuolelle. Riita syntyi hänen joukkonsa ja englantilaisen joukon välillä, 
jota myöhemmin kuuluisa Yrjö Washington johti, ja ranskalainen luut- 
nantti sai surmansa. Se oli sodan alku. 

Alussa Ranskalaiset saivat joitakuita voittoja; mutta hallitus ei 
täällä, sen paremmin kuin Intiassakaan, auttanut siirtomaiden asukkaita; 
eihän muka kannattanut sellaisten jääkenttien tähden suurestikaan varoja 
tuhlata. Sitä vastoin William Pitt, Englannin pääministeri, lähetti yhä 



ENOLAMTI KOHOAA MERTEN HERRUUTEEN. 355 

uusia joukkoja siirtokuntien suojaksi, niin että täällS v. 1759 oli ranskalaisia 
5000, mutta englantilaisia 40,000. Ranskan joukot meQettivätkin taiBtelun 
toisensa perästS, ja vihdoin EngiantJlaiset valloittivat Qvebecin, jonka kautta 
koko Kanada joutui heidän haltuunsa. Kun rauha tehtiin Pariisissa t. 1763, 
tfiytyi Ranskan sentähden luopua useimmista Amerikan siirtomaistaan; 



Wllll«ni Psnn. Ptniyhnnlui lm«<i>rl-illrlskuBnin piriuUja. (G. KiiaUfr[B mulumi muoltkint.) 

se menetti koko Kanadan sekä suuren joukon muitakin siirtomaita. Nyt 
oh Englannin herruus Pohjois-Amerikassakin kilpaiUjalta turvattuna. 

Ranskalaisten yUp&ällikkö vastamainitussa sodassa, Montcalmin mar- 
kiisi, joka Qvebecin valloituksessa sai kuohnhaavan, huomasi Ranskan 
häviön, mutta lohdutti kuollessaan itsefiosS sillä, että Englantikin ennen 
pitkSa menettäisi Amerikan siirtomaat. Parinkymmenen vuoden perästfi 
tuo ennustus toteutuikin. 

Englannin siirtokunnat olivat alusta alkaen olleet vapaammassa 
asemassa kuin Espanjan ja Ranskan, jo senkin vuoksi, että ne olivat 



356 YLEINEN HISTORIA. 

yksityisten perustamia, jotka vapaaehtoisesti olivat niihin asettuneet. Mui- 
den maiden siirtomaiden olosuhteet olivat järjestetyt siten, että kaikkinai- 
nen hyöty niistä tuli yksinomaan emämaalle. Ankarat määräykset estivät 
siirtomaiden asukkaita tekemästä kauppaa muiden kuin emämaan kanssa; 
heillä ei ollut minkäänlaisia oikeuksia hallinnon-asioissa eikä uskonvapaus 
ollut laajempi kuin Europassakaan. Mutta Englannin hallitus ei noudat- 
tanut näitä ankaria periaatteita; kauppaa se salli siirtomaiden asukasten 
käydä vapaammin, sillä se huomasi, että siirtomaiden edistys tuottaisi 
myöskin emämaalle hyötyä. Mutta uskonnon-asioissa sekä hallinnossa 
oli vallitsemassa vielä suurempi vapaus kuin kaupassa. Etupäässä 
uskonvainoa asukkaat olivat lähteneet pakoon vanhasta maailmasta, ja 
tääUä eriuskoiset tottuivat pitämään toisiansa naapureinakin. Suvaitse- 
vaisuus tunnustettiin periaatteessakin oikeaksi; niinpä Marylandin maa- 
kunnan maaherra sitoutui valassaan, »ettei hän välittömästi eikä välilli- 
sesti sortaisi ketäkään, joka sanoo uskovansa Jesukseen Kristukseen», 
samaan aikaan kuin uskonsodat riehuivat Europassa. Laajan itse- 
hallinto-oikeuden sai kukin maakunta alusta alkaen, ja valittujen edus- 
miestensä kautta ne saivat itse säätää lakinsa. Henkistä viljelystä ei 
laiminlyöty, vaan kouluja perustettiin, ja jo v. 1638 tavataan Massachu- 
settsin valtiossa jonkinlainen koulupakkokin, sillä sakon uhalla määrää 
eräs laki, että jokaista 50 perhettä kohti piti olla koulu alkuopetusta 
varten ; korkeampikin oppilaitos, n. s. college, perustettiin samana vuonna, 
»jottei isäimme tiedot tulisi heidän mukanaan kätketyiksi heidän hau- 
taansa», sanovat siirtolaiset. Uskonnollinen ja yhteiskunnallinen vapaus, 
joka nykyään on Amerikkalaisten paras omaisuus, oli siis hyvässä kehitty- 
misen alussa jo 17:nnellä vuosisadalla. Alusta alkaen siirtolaiset myöskin 
osottivat itsenäisyydenharrastusta emämaahan nähden; »kuningas voipi 
laajentaa meidän oikeuksiamme, mutt'ei supistaa», vastaa Massachusettsin 
hallitus Kaarle II:sen ministerille. Stuartit, jotka Englannissa harrastivat 
yksinvaltaa, tahtoivat myöskin siirtomailta niiden oikeuksia riistää, mutta 
vuoden 1688 vallankumous palautti uudelleen, mitä oli menetetty. 

Niin kauan kuin Ranska oli mahtava naapuri, tarvitsivat siirtomai- 
den asukkaat Englannin apua ja turvaa; mutta v. 1763 oli tuo vaaran 
uhka hävinnyt, ja nyt he saattoivat esiintyä vaativammin emämaahan 
nähden. Englannin hallitus taas tahtoi ruveta entistä kovemmin val- 
taansa osottamaan siirtomaissa. Sen valtiovelka oli kasvanut 2 ^ miljar- 
diin, jonka korkojen suorittamiseen tarvittiin vuosittain 88 miljoonaa 
markkaa, ja koska sota, jonka kustantamiseen paljon oli lainattu, oli 
etupäässä ollut siirtomaan asukkaille eduksi, katsoi hallitus kohtuulliseksi 



POHJOI8-AMERIKALAI8TEN VAPAUSSOTA. 357 

lisätä heille veroja. Y. 1765 määrättiin korkea karttapaperivero, mutta 
kun se herätti suurta suuttumusta, se peruutettiin. Vallitseva torj-minis- 
teri lordi North ei kuitenkaan luopunut katsantokannastaan, vaan määräsi 
nyt tullin teestä lasista, paperista sekä väriaineista ja lähetti Amerikaan 
englantilaisen tullivirkamiehen sekä sotaväenosaston hänen avukseen. 
Amerikalaiset väittivät koko verottamisoikeutta laittomaksi, koska Englan- 
nin laki antoi kansalaisille verojen-määräämisoikeuden, mutta Amerikalaiset 
eivät saaneet niitä määrätä, koska eivät olleet Englannin parlamentissa 
edustettuina. Riitakysymys oli siis periaatteellinen. Mieliä kiihotettiin 
sanomalehtikirjoituksilla, puheilla, kokouksissa, vieläpä saarnastuoleissa- 
kin; 36 kaupunkikuntaa teki Bostonissa sopimuksen, etteivät ostaisi 
ollenkaan Englannin tavaroita. Englannissakin whig-puolue kannatti par- 
lamentissa siirtomaiden asukkaita; niinpä vanha Chathamin lordi kerran 
puheessaan huomautti, mihin mielivalta Kaarle I:sen aikana oli johtanut; 
»hyvät herrat», huudahti hän, »yhtä vähän kuin minä tällä sauvallani saa- 
tan teidät ajaa pakosalle, yhtä vähän te voitte saada voittoa Amerikasta». 
Vähitellen Amerikalaiset ryhtyivät väkivaltaisuuksiin; niinpä Bostonissa 
kaupungin alhaisempi väestö ja Englannin sotamiehet joutuivat tappeluun ; 
V. 1773 saapui Bostonin satamaan kolme laivaa, jotka toivat 18,000 nau- 
laa teetä, mutta 40 — 50 Intiaaneiksi puettua kaupunkilaista meni eräänä 
yönä laivoihin ja viskasi koko teelastin mereen. Englannin hallitus sulki 
silloin Bostonin sataman suun suurilla rautaketjuilla, estäen sen kautta 
kaiken kaupan. Amerikalaiset taas valitsivat v. 1774 kaikista maakun- 
nista edusmiehiä, jotka kokoontuneina Filadelfiaan päättivät lähettää 
Englannin kuninkaalle laatimansa pyyntökirjan, jossa Amerikalaisten 
vanhat oikeudet luetellaan. Tähän ei kuitenkaan huomiota kiinnitetty, 
vaan Englannin hallitus julisti Amerikalaiset kapinoitsijoiksi, joita ase- 
voimalla oli kuuliaisuuteen pakotettava. 

Amerikalaisten asema oli alussa arveluttava, sillä heillä oli suuii 
maa puolustettava eikä harjaantunutta sotaväkeä ollut ollenkaan, ainoas- 
taan kansalaisia, jotka läksivät kotitoimiinsa milloin tahtoivat. Englannin 
hallitus taas lähetti tottunutta sotaväkeä ja upseereja valtameren yli, mutta 
oman maan miehiä niissä ei paljon ollut, sillä suurimman osan täällä 
käytettävästä väestä se oli saanut rahalla ostetuksi; useat Saksan pikku- 
ruhtinaat, Braunschwe]gin, Hessen-Kasselin, Waldeckin sekä muutamat 
muut jättivät näet sovitusta hinnasta omia alamaisiansa Englannin hal- 
UtukseUe. Täten lähti Amerikaan 29,160 Saksalaista, joista 11,853 jäi 
sinne takaisin palaamatta. Amerikalaiset kärsivätkin aluksi useita tap- 
pioita, mutta sittenkin Filadelfiaan kokoontunut uusi kongressi v. 1776 



358 YLEINEN HISTORIA. 

rohkeni julistaa nuot 13 maakuntaa itsenäisiksi Englannin vallasta. 
Kuuluisassa julistuksessa, jonka pääasiallisesti oli laatinut eräs Amerika- 
laisten johtavista miehistä, Jefferson, lausutaan ensiksi yleisiä filosofi- 
sia periaatteita, samallaisia, joille Ranskan kansa vallankumouksen aikana 
oikeutensa perusti. »Kaikki ihmiset ovat vapaina syntyneet ja yhden- 
arvoisia; jokaisella on muutamia luonnollisia oikeuksia, joihin kuuluu 
elämä, vapaus sekä toimeentulon hankkiminen», sanotaan julistuksessa. 
Näiden oikeuksien voimassapitämistä varten hallitukset ovat olemassa, 
mutta hallituksien asema riippuu yksinomaan hallittavien suostumuksesta; 
jos joku hallitusmuoto näyttäytyy sopimattomaksi, on kansalla oikeus 
muuttaa tai poistaa se. Englannin hallituksen sortoa ja mielivaltaisuutta 
moititaan, jonka vuoksi he katsovat olevansa pakotettuina siitä eroa- 
maan »ja pitämään Suur-Britannian kansoja samassa asemassa kuin 
muitakin ihmiskunnan jäseniä, nimittäin vihollisina sodassa ja ystävinä 
rauhan vallitessa». 

Kongressi oli jättänyt sotajoukkojen ylipäällikkyyden Yrjö JVashing- 
ionille, joka oli saavuttanut sotamainetta seitsenvuotisessa sodassa Rans- 
kalaisia vastaan taistellessaan, mutta sen jälkeen elänyt rauhassa maan- 
viljelijänä tiluksellaan Virginiassa. Hän oli pitkällisen harkinnan kautta 
tullut vakuutetuksi vapautuksen välttämättömyydestä, sillä Washington 
ei ollut tulinen ja intohimoinen mies, jonka tunteet äkkiä leimahtavat, 
vaan pian taas lauhtuvat, ja hän käytti nyt koko kykynsä ja voimansa 
tähän isänmaalliseen tehtävään. Hänen täytyi ensin luoda uusi henki, 
kuri ja järjestys sekä itseensä-luottamus hajanaiseen sotaväkeen, jotta 
se saattaisi tehdä vastarintaa Englannin harjoitetulle väelle. Tappioita 
Amerikalaiset kyllä vieläkin kärsivät; New- York valloitettiin, ja Filadelfia 
joutui vihollisen valtaan, jonka tähden kongressin oH sieltä lähteminen. 
Mutta V. 1777 eräs englantilainen armeijanosasto joutui saarroksiin Sara- 
togan luona, jossa lähes 6000 miestä oli pakotettu antautumaan. 

Tämä tapahtuma oli käänne sodassa; Amerikalaisten into ja toiveet 
lisääntyivät sen johdosta, ja sota tuli entistä laajemmaksi sen kautta 
että Europastakin nyt annettiin apua. Benjamin Franklin, yksi tämän 
ajan kuuluisista Amerikan miehistä, vaikutti suuresti tähän. Niinkuin 
moni Amerikalainen kohosi tämäkin mies neronsa, ahkeruutensa sekä 
isänmaallisien harrastuksiensa johdosta vähäpätöisestä köyhästä kirja- 
painon-latojasta suureksi valtiomieheksi ja tiedemieheksi. Ukkosen joh- 
dattajan keksijänä on hän tieteen maailmassa tunnettu, ja Amerikan 
asianajajana hän valtiotaidollaan hyödytti isänmaataan. Ensin hän lähe- 
tettiin Lontooseen, jossa monet whig-puolueen miehistä kannattivat häntä; 



POHJOIS-AMERIKALAISTEN VAPAUSSOTA. 



VrjI MMhlngtM. (GiUirId Stiurlln tuliin nakun.) 

mutta kun sota oli syttynyt, eikä Englannissa enää ollnt mitään tehtSvää, 
lähti Frauklin VersailleB'iin kehottamaan Ranskaa ryhtymään Ämerikalais- 
ten liittolaiseksi. Hänen suora, rehellinen, yksinkertainen esiintymisensä 
saavutti suurta suosiota tässä hienossa hovissa, ja aatteellisuudeltaan 



360 YLEINEN HISTORIA. 

ja innollaan hän osasi herkkämielisissä Ranskalaisissa herättää myd- 
tätuntoisuutta vapaudentaisteluun, varsinkin kun vapaudenharrastukset 
olivat yleisiä, etenkin nuoremmassa sukupolvessa. Moni lähtikin heti 
alussa vapaaehtoisena taistelemaan tämän suuren asian puolesta; niinpä 
nuori 20-vuotias markiisi La Fayette jätti vastanaidun vaimonsa ja lähti 
itse varustamallaan laivalla valtameren yli. Aseita ja rahoja lähetettiin 
niinikään. Vihdoin v. 1778 Ranskan hallitus tunnusti siirtolat itsenäi- 
seksi valtioksi sekä rupesi niiden asiata ajamaan. Ranskan liittolaisena 
Espanjakin alkoi sodan. V. 1780 Englanti sai vielä Hollannista vihollisen, 
sillä julistamalla sodan se tahtoi estää sitä liittymästä n. k. aseelliseen 
puolueettomuuden liittoon, joka oli saanut alkunsa Venäjän keisarinnasta 
Katarina II:sta, ja johon Tanska ja Ruotsi, sekä vähän myöhemmin 
Preussi, Itävalta ja Portugal yhtyivät. Sen tarkoitus oli el^käistä Englan- 
nin mielivaltaista menettelyä muiden maiden laivoja kohtaan, tämä valta 
kun piti oikeutenaan tarkastaa kaikkia laivoja, joiden oli määrä purjehtia 
vihollisen satamaan. Tuon liiton kautta se estettiin ja lausuttiin se peri- 
aate, että puolueettomat vallat saavat vapaasti käydä kauppaa, mutta 
sotatarpeita eivät saa viedä sotaa käyville valloille. Tämä on vieläkin 
kansainvälisessä oikeudessa hyväksytty määräys. 

V. 1778 jälkeen täytyi Englannin käyttää sotavoimia kolmessa 
maanosassa; Ranskan ja Espanjan rannikolla, Itä-Intiassa ja Länsi-Intian 
vesillä olivat sotivien laivastot vastakkain; Espanja koetti, vaikka onnis- 
tumatta, saada takaisin Gibraltarin. Englanti piti puoliaan merillä, ja 
Itä-Intiassa sen herruus oli tähän aikaan yhä kasvamassa, mutta Ameri- 
kassa sen joukot kärsivät suuren tappion Yorktownin luona v. 1781, 
jonka kautta sota oikeastaan loppui. Yleinen mielipide Englannissa alkoi 
näet kallistua rauhan puolelle, jonka vuoksi tory-ministeristö erosi v. 
1782 ja whig-ministeristö tuli sijaan. Rauha tehtiin v. 1783 Versail- 
Ie3'is8a, ja sen tärkein määräys oli noiden 13 maakunnan itsenäiseksi 
tunnustaminen; sitä vastoin entiset Ranskan siirtomaat, Kanada ja Loui- 
siana, joissa olot olivat erilaiset, jäivät Englannille. 

Sodan päätyttyä Washington jätti sotajoukon päällikkyyden ja ve- 
täytyi takaisin pienelle maatilalleen; »minun käsiini uskottu työ on lop- 
puun suoritettu, sen tähden lähden minä n3rt pois julkiselta näyttämöltä», 
lausui hän kongressille. Franklin, joka oli Amerikalaisten puolesta alle- 
kirjoittanut Versaillesin rauhan-sopimuksen, palasi kotimaahansa ja nimi- 
tettiin Pennsylvanian maaherraksi. Mutta vapaiksi päässeiden siirtokuntien 
olot eivät vielä olleet vakaaUa pohjalla, ennenkuin hallitus oli järjestetty. 
Ja siinä kohden ilmaantui paljon erimielisyyttä; toiset tahtoivat itsenäi- 



POHJOIS-AMERIKALAISTEN VAPAUSSOTA. 361 

syyttä kullekin maakunnalle, toiset taas yhteishallitusta, joka liittäisi kaikki 
yhteen. Yhtämittaa koossa ollut kongressi ei saanut asiata ratkaistuksi, 
jonka vuoksi v. 1787 kutsuttiin n. k. kon venttiin uusia edustajia kustakin 
maakunnasta, ja näiden joukossa nähtiin taas Washingtonkin Virginian 
edustajana ja Franklin Pennsylvanian valitsemana. Tämä kokous sai 
riitaisuudet sovitetuiksi; hallitusmuoto laadittiin liittohallitukseksi ja raken- 
nettiin kansanvaltaisuuden periaatteille. Jokaisella maakunnalla, joita 
tästä lähin kutsuttiin valtioiksi, oU oleva oma hallituksensa, joka entiseen 
tapaan hoiti valtion omia asioita, muli;a kaikille yhteinen hallitus asetet- 
tiin Washingtonin kaupunkiin. Lainsäätämisvalta kuuluu kongressille, 
jossa on kaksi osastoa: edusmiesten huone ja senaatti; kumpaankin 
valitaan jäsenet, edelliseen kahdeksi vuodeksi yleisellä äänestyksellä mää- 
rätyn kansalaisluvun mukaan (alkuaan oli yksi jäsen 30,000 kansalaista 
kohden, mutta väkiluvun lisääntyessä valitaan nykyään yksi 165,000 
osalle). Senaattiin taas valitaan kaksi senaattoria kustakin valtiosta ja 
heidän edustusoikeutensa kestää kuusi vuotta. Liittotasavallan korkein 
edustaja on presidentti, jolla on toimivalta ja joka nimittää liittohallituk- 
sen virkamiehet. Hänet valitaan neljäksi vuodeksi valitsijamiesten kautta 
siten, että kukin valtio määrää yhtä monta valitsijamiestä kuin sillä on 
edustajia kongressissa. Nämät valitsijat toimittavat vaalin samana päi- 
vänä kaikissa valtioissa, minkä jälkeen tieto vaalin tuloksesta lähetetään 
senaatin esimiehelle, joka sitte julistaa lopullisen tuloksen molempien 
kamarien yhteisessä kokouksessa. Washington, joka tehokkaasti otti osaa 
tämän valtiomuodon laatimiseen, valittiin ensimmäiseksi presidentiksi (v. 
1789), ja neljän vuoden perästä uudelleen, jonka jälkeen hän taas sai 
vetäytyä yksityiselämään (v. 1797). 

Tasavallan asukkaissa oli moneen kirkkokuntaan kuuluvia, jonka 
vuoksi täysi vapaus tunnustettiin kaikille kristityille, ja kirkko erotettiin 
kokonaan valtiosta; seurakunta rakentaa kirkon, määrää papit j. n. e., 
valtion siihen sekaantumatta. Ei myöskään eri säätyluokkia erilaisine 
oikeuksineen, niinkuin Europassa, saanut olla, vaan kaikkien tuli olla 
samanarvoisia. Mutta se koski ainoastaan valkoihoisia, sillä Intiaaneille 
ja Neekereille Amerikalaiset eivät vapautta myöntäneet; päinvastoin orjuus 
pysytettiin entisellään, vaikka Franklin kehotti kongressia hävittämään sen. 
Tämä oli ristiriidassa vapauden ja ihmisoikeuden periaatteiden kanssa, 
jotka oUvat valtiomuodon pohjana ja perustuksena, ja siitä syntyikin myö- 
hemmin kiivas riitakysymys, joka oli hävittämäisillään koko valtion. 

Vaikka Pohjois- Amerikan 13 maakuntaa irtaantui Englannin her- 
ruudesta, ei emämaan merivalta eikä kauppa siitä heikontunut Ameri- 



362 YLEINEM HISTORIA. 

kaeea sille jäi rikas Kanada, josta sen valta laajeni yhä kauemmaksi, 
Diin että tätä nykyä koko maanosan pohjoinen puoli on Englannin oma; 
Intiassa sen herruus niinikään vakaantui Amerikan sodan aikana, niin- 
kuin vastikään kerroimme, ja samaan aikaan Australian maanosakin 
joutui sen alusmaaksi. 



Jamai Ccak. (VukiplirrH DinoM nMJiuknn mukutn.) 

18:nnellä vuosisadalla, jolloin teollisuus alkoi suuresti kehittyä, koet- 
tivat valtiot hankkia itselleen uusia siirtomaita, jonka johdosta uusia 
maita taas haluttiin löytää; ja tieteellinen harrastus tuli intoa lisäSmaSn. 
Rohkeat merimiehet purjehtivat Tyynenmeren saariryhmille, joita ei 
ennen tunnettu; Etelänavan läheisyydessä arveltiin olevan suuren maan- 
osan, jonne tahdottiin päästä, ja Australia, jonka Hollantilaiset olivat jo 
aikaisenunin löytäneet, vasta nyt tuli tarkemmin tunnetuksi. Kristoffer 



COOKIN MATKAT. 363 

Kolumbuksen ja Magelhaensin kesken jäänyttä työtä jatkettiin, ja löytö- 
retkien historiassa saattaa James Cookin nimen asettaa heidän nimiensä 
rinnalle. Hän teki kolme pitkää matkaa oudoiUe vesiUe vv. 1768—1779, 
löytäen useita ennen tuntemattomia saariryhmiä Isossa valtameressä; 
Uuden Seelannin suuren saaren hän huomasi kaksois-saareksi; välillä 
oli salmi, jonka kautta hän purjehti ja jota vieläkin nimitetään hänen 
nimensä mukaan. Australian maanosan rannikoita hän myöskin kierteli 
ja purjehti sitä salmeakin, joka erottaa Uuden-Guinean siitä. Etelänavan 
maihin hän niinikään kulki sumussa ja jäävuorien ympäröimänä aina 71 
asteeseen asti ja tuli siihen vakaumukseen, ettei siellä suurempaa maan- 
osaa ollut. Kolmannella matkallaan Cookin piti purjehtia Pohjois-Ameri- 
kan pohjoispuolitse Isosta valtamerestä Atlantinmereen. 16:nnellä vuosi- 
sadalla oli Davis ja 17:nnen alussa Hudson yrittäneet Grönlannin ohi 
kulkea samaa väylää, mutta se ei oUut onnistunut jäiden tähden; Cook 
taas purjehti Pohjois-Amerikan länsirannikkoa pitkin Aljaskan niemelle 
sekä Behringin salmen kautta Jäämerelle, mutta kauaksi ei hänkään pääs- 
syt jääesteiden vuoksi. Hän palasi takaisin ja oli talvehtimassa Sand- 
wiehin saarilla, jossa hän erästä Englantilaisten ja raakojen saaren asuk- 
kaitten välillä syntynyttä riitaa sovittaessaan sai jälkimmäisiltä surmansa; 
he repivät hänen vaatteensa ja jakoivat ne keskenään sekä pirstasivat 
hänen ruumiinsa, jonka paistoivat ja söivät (v. 1779). Vasta suomalaisen 
Nordenskjöldin onnistui Vega-laivallaan ensi kerran kulkea Atlantinmerestä 
Isoon valtamereen kiertämällä vanhan maailman pohjoisia rantoja. 



364 YLEINEN HISTORIA. 



XXVI. 

Europari valtioiden yliteiskunnalliset olot 18:nnella 

vuosisadalla. 

Itsevaltiuden hyvät ja huonot puolet. — Ranskan hallitus käy yhä kehnommaksi. 

— OrleansMn herttua. — Lawin pankkiyritys. — Ludvig XVznnen jalkavaimot joh- 
tavat hallitusta. — Ranskan kuninkaan hovi. — Aatelisto. — Papisto. — Porvaristo. 

— Ammattisäädelmät. — Talonpojat. — Verot. — Oikeuslaitos. — Ranskan yhteis- 
kunta on keski-aikuinen. — I^ettres de cachet, — Muiden maiden olot ovat saman- 
tapaiset kuin Ranskan. — Talonpoikien tila Europassa. — Parannusten kaipuu. 

Rajaton hallitsijavalta saattaa muutamina aikoina olla kansoille tar- 
peellinen ja tuottaa niille onnea, jos vaan hallitsijat osaavat tehtävänsä 
oikein täyttää; itsevaltaisen hallituksen johdossa kansallinen Ranskan 
valtakunta on muodostunut; rajattoman hallitsijavaltansa nojassa Fredrik 
II saattoi Preussista luoda suurvallan; Kaarle XI:nnen yksinvalta pelasti 
Ruotsin ja Suomen talonpojat joutumasta aatelin orjuuteen. Mutta ennen 
pitkää tuollainen hallitus tavallisesti muuttuu kansojen vitsaukseksi, sillä 
kun kaikki valta on annettu yhdelle ihmiselle, vaaditaan häneltä täydelli- 
syyttä voidakseen oikein täyttää tehtävänsä. Mutta valta pian huikaisee 
itsevaltiaan mielen, hän jättää kansansa kohtalon syrjään ja asettaa 
itsensä ja omat mielihalunsa toimiansa johtamaan. Niinpä Kaarle XII 
saattoi itsepintaisuudellaan kansansa onnettomuuteen ja valtakuntansa 
perikadon partaalle; ja Ludvig XIV hävitti Ranskan onnen ja varalli- 
suuden sekä herätti suuttumuksen ja vihan koko kuningasvaltaa vastaan. 
Kuultuaan sanoman hänen kuolemastaan eivät Ranskalaiset vanhaa kunin- 
gastaan itkeneet, »sillä he olivat hänen eläissään itkeneet kyyneleensä 
kuiviin». Hänen ruumiinsa täytyi yöllä syrjäkatua kuljettaa S:t Deniskin 
hautakammioon, ettei suuttunut kansa pääsisi sitä häpäisemään. Sellai- 
nen oli mieliala Ranskassa jo 18:nnen vuosisadan alussa kuningasta 
vastaan, ja vuosisadan kuluessa viha yhä kiihtyi, kunnes se v. 1789 
puhkesi ilmi vallankumouksessa. 

Ranskan hallitus kävi näet yhä kehnommaksi Ludvig XVmnen 
hallituskautena (1715—1774). Olemme nähneet, miten sen arvo aleni 
Europassa; sen sotajoukot kärsivät tappioita kaikissa sodissa ja sen 
»salonkikenraaleista» puhuttiin ivallisesti sekä omassa maassa että muu- 
alla. Ranskan valtiollinen vaikutus olikin yhä alenemaan päin; vastoin 



EDROPAN THTEiaKUNNALLISET OLOT 18:NNBLLA VUOSISADALLA. 365 

RaDskan hallituksen toimintaa Preussi kohosi suurvallaksi; Puolaa se ei 
saanut pelastetuksi ; Turkin asiaa se ei voinut puolustaa, ja Ruotsissakiii 
sen vaikutus vapauden ajalla esiintyi heikommin kuin sen kilpailijoiden; 
Englantilaiset taas riistivät sekä Amerikassa ettS Intiassa sen siirtomaat. 
Mutta hallitsevat henkilöt unohtivat kaikki tappiot huvituksissa, loistossa 
ja kevytmielisyydessfi. 



LudvlB XV. (Vtnlnan tui<un miifcun.) 

Ludvig XY oli v. 1716 5-vuotias, jonka vuoksi hänen sukulaisensa- 
Orleansin herttua Filip ryhtyi hallitukseen. Hänellä oli kykyä ja hyvät 
hallitsi jalahjat, jonka vuoksi hän olisi saattanut olla Ranskalle hyödyksi- 
kin. Jos hän vaan olisi oikein lahjojaan käyttänyt; mutta hän kulatti 
voimansa ja aikansa huveissa ja kevytmielisessä elämässä. Hänellä oli 
suuri joukko samallaisia tovereita, joiden kanssa hän yökaudet mellas- 
teli ja joita hän itse kutsui > ruhjotuiksi», koska he muka kehnoutensa 
tähden olisivat ansainneet tulla ruhjotuiksi. Suurin vaikutus hallitus- 
asioihin oli hänen entisellä opettajallaan, abbotti Dubois'1/a, josta hert- 



366 YLEINEN HISTORIA. 

tuan äiti sanoi, ettei hänen suustaan totuuden sanaa milloinkaan lähtenyt, 
mutta jonka paavi kuitenkin korotti kardinaaliksi. Uuden hallituksen 
pahimpana huolena olivat r^a-asiat, jotka Ludvig XIV oli jättänyt mitä 
huonoimpaan kuntoon : noin 2 \ miljardia oli velkaa ja 78 miljoonaa 
vuotuista vaillinkia. Tuosta rahapulasta pelastamaan ilmaantuu nyt äkki- 
arvaamatta eräs skottlantilainen rahamies John Lato, joka v. 1716 saa- 
pui Pariisiin ja rohkeilla ehdotuksillaan saavutti herttuan suosion. Lawilla 
oli se käsitys, että pankin todellisen rahamäärän tarvitsi olla ainoastaan 
kymmenes osa sen liikkeelle lasketun paperirahan nimellisestä arvosta, 
ja samoin osakeyhtiön todelliseksi omaisuudeksi muka riitti neljäs osa 
sen osakkeiden arvosta. Hän antoi siis luotolle liian suuren arvon, ja 
sen mukaan hän toimikin. Hän perusti setelipankin ja asetti sen yhtey- 
teen osakeyhtiön, jonka arveltiin saavan paljon voittoa Mississipin kau- 
pasta ja Louisianassa muka löytyvistä kultamaista. Jokainen halusi saada 
noita osakkeita, joista luvattiin 40 prosentin osinko. Sillä kadulla, jonka 
varrella pankki oli, tungeskeli aamusta iltaan ihmisiä, sillä rahan- ja 
voitonhimo oli vallannut kaikkien mielet. Osakkeiden alkuperäinen arvo 
oli 500 frangia, mutta ennen pitkää maksettiin niistä 20,000 fr. Näin 
saaduista rahoista Law lainasi valtiolle 1200 miljoonaa, joilla se vähensi 
velkojaan. Metalliraha oli täten kadonnut liikkeestä ja paperirahaa vaan 
oli kaikkialla. Mutta tuon yhtiön harjoittama kauppa ei tuottanut mitä 
oli toivottu, eikä luvattuja suuria voittoja kuulunutkaan, jonka vuoksi 
taas tahdottiin osakkeista päästä. Ne, jotka ajoissa huomasivat yrityksen 
onttouden, myivät osakkeensa ja voittivat äärettömästi; eräs nahkuri esim. 
voitti 70 miljoonaa; ja ne, jotka ensimmäisinä menivät paperinsa vaih- 
tamaan metallirahaan, saivat omansa; niinpä Bourbonin herttua ja Cond^n 
prinssi veivät pankista kuormittain hopeata. Mutta kun yhä useammat 
kiiruhtivat seteleineen pankiin rahaa vaatimaan, ei se voinut kaikkia 
lunastaa, sillä 3 miljardin arvosta oli paperia laskettu liikkeeseen, mutta 
vastaavaa metallia oli vaan 700 miljoonaa. Lawin täytyi sentähden 
sulkea pankki v. 1720, ja kansan raivoa peläten hän salaa lähti Pariisista 
pois; noin 2000 miljoonaa jäi maksamatta. Valtio oli kyllä päässyt 
osaksi velastaan, ja muutamat yksityiset rikastuneet, mutta useimmat 
perin köyhtyneet. Lawin yrityksestä oli kuitenkin se hyöty, että Rans- 
kalaisten huomio kääntyi siirtomaihin ja kauppaan, joka sen johdosta 
suuresti vilkastui. 

Orleansin herttua johti hallitusta v:teen 1723, jolloin hän äkkiä 
kuoli, ja nyt olisi Ludvig XV ollut itse täysi-ikäinen ja siis voinut ottaa 
hallituksen omiin käsiinsä. Hän oli ulkomuodoltaan kaunis, ja hänellä 



EUROPAN YHTEISKUNNALLISET OLOT 18:NNELLA VUOSISADALLA. 367 

sanottiin olevan kykyäkin, mutta hän oli kylmä ja välinpitämätön ja 
rakasti huvia ja ulkonaista loistoa enemmän kuin tosi työtä. Hänen 
tapansakin muuttuivat yhä huonommiksi hovin kevytmielisessä elämässä. 
Hallitustoimet joutuivat näin ollen vieläkin toisten käsiin; Bourbonin hert- 
tua oli ensin kolme vuotta hallituksen johdossa, ja sittemmin kardinaali 
Fleury (1726 — 1743), joka tahtoi pysyttää rauhaa sekä huojentaa kan- 
san verokuormaa, mutta kuitenkin saada valtion raha-asioissa tulot ja 
menot tasapainoon. Hänen kuoltuaan Ludvig XV niinkuin isoisän-isänsä 
tahtoi olla oma ensimmäinen ministerinsä, vaikka itse asiassa mahtavat 
jalkavaimot määräsivät Ranskan hallituksen menon. V. 1735 kuningas 
oli kokonaan syrjäyttänyt puolisonsa Maria LeczinsMn, ja nyt tuo suo- 
sikkien aika aikoi; hän otti ensin perättäin neljä sisarusta eräästä ylhäi- 
sestä Nesles^in suvusta lemmityikseen; v. 1745 hän korotti tähän ase- 
maan erään valtion verojenvuokraajan vaimon, joka sai Pompadourin 
markiisittaren nimen. Tämä oli kauneudellaan hurmannut kuninkaan, 
joka metsästysretkillä oli nähnyt hänet, mutta hänellä oli myöskin etevät 
luonnonlahjat ja hän oli saanut huolellisen kasvatuksen. Pompadourin 
markiisitar pysyikin 19 vuotta suosiossa; hän oli hovin juhlien keskus* 
tana, hän määräsi kenraalit, hänen epäsuosioonsa joutuneet ministe^t 
olivat pakotetut eroamaan, etupäässä hänen vaikutuksestaan Ranska liit- 
tyi Maria Teresiaan Preussia vastaan seitsenvuotisessa sodassa j. n. e. 
Mutta tämäkin aika Ludvig XV:nnen hallituksesta oli kunniakas verrat- 
tuna seuraavaan; mitä irstaisimmat huvitukset tulivat nyt tavallisiksi ja 
V. 1769 kuninkaan jalkavaimoksi korotettu Johanna Vaubernier, josta 
tehtiin du Barryn kreivitär, ei osottanut sellaistakaan ulkonaista arvok- 
kaisuutta kuin Pompadourin markiisitar. Hän oli alhaista syntyperää 
eikä hänellä ollut sellaista sivistystä kuin Pompadourilla ;* mutta ministe- 
rejä hänkin tahtoi vastustella ja politiikkaan vaikuttaa, ja aina Ludvig 
XVmnen kuolemaan asti (1774) hän pysyi vallassa. Vallankumouksen 
aikana hän sai surmansa. 

Ranskan kuningas ei siis enää täyttänyt kuninkaallista tehtäväänsä, 
jonka Ludvig XIV oli pitänyt velvollisuutenansa. Vakava työ oli jäänyt 
syrjään, ainoastaan ulkonainen puoli oli jäljellä; kuningas vaan esiintyi 
korkeimman vallan edustajana, ja tähän hänen koko aikansa kuluikin. 
Fredrik II lausui, että jos hän olisi Ranskan kuningas, hän asettaisi 
toisen miehen edustamaan kuninkuutta, mutta itse hän johtaisi hallitusta. 
Ja vuosittain tuo tyhjä loisto maksoi 80—90 miljoonaa fr. Paitsi 
kuningasperheen jäseniä, suosittuja ja jalkavaimoja, jotka suurimmat 
summat kuluttivat, oli kuninkaalla henkivartijoinaan 9000 komeata kaar- 



*'' 



368 YLEINEN HISTORIA. 

tilaista, joiden ylläpito vuosittain maksoi 7,681,000 fr.; hänen tallis- 
saan oli 1857 hevosta, 217 vaunut ja 1458 palvelijaa niitä varten, 
jotka kaikki v. 1775 maksoivat 4^ milj. fr.; kuninkaan kappeliin kuului 
75 eri-arvoista pappia; häntä varten pidettiin 48 lääkäriä ja apteekkaria, 
128 laulajaa, tanssijaa ja soittoniekkaa; kyökki-osastoon kuului noin 500 
henkilöä j. n. e., ja kaikki muut tarpeet saman mitan mukaan. Tämä 
kuuluu kuitenkin vaan Versaillesin hoviin, mutta sen lisäksi on toista- 
kymmentä muuta kuninkaallista asuntoa, joissa hovi joskus kävi. Kaikki 
on tuossa hovissa nutä loistavinta ja hienointa; Versaillesin n. k. kris- 
tallisalissa, jossa tanssiaiset pidettiin, riippui suuret kultakruunut katosta; 
huikaiseva valo levisi niistä lehtiköynnösten ja kukkaseppeleiden välistä, 
ja yli avaran salin liikkuivat hienot hoviherrat puuteroittuine peruukki- 
neen ja tähtikoristeineen sekä naiset vaaleanpunaisissa tai -sinisissä leveissä 
hameissaan määrättyjen hovitapojen mukaan. 

Siellä Ranskan ylempi aatelikin suurimmaksi osaksi oleskeli, toi- 
mettomana tai tyhjiä kunniavirkoja hoitaen, jotka kyllä tuottivat heille 
runsaita palkkoja, mutta joista ei mitään hyötyä ollut. Heidän maakar- 
tanonsa olivat sillävälin tyhjät, ja voudit vaan sieltä kokosivat verot 
herroillensa lähetettäviksi; ainoastaan harvoin, tavallisesti syksyisin, isän- 
nät Versaillesin huveista tiluksillensa ilmestyivät metsästämään. Vähä- 
varaisempi aatelisto sekä paikoittain ylempikin, niinkuin Vendein maa- 
kunnassa, asuskeli kuitenkin entiseen tapaan alustalaistensa keskuudessa. 
Mutta tuollainen aatelisto, johon kuului noin 140,000 henkeä, oli maalle 
tullut ainoastaan rasitukseksi. Keski-ajalla, jolloin aatelismiehet olivat 
lääniherroina, oli heillä valtaa, mutta myöskin velvollisuuksia täytettä- 
vänä, ja vielä myöhemminkin he olivat maaherroina hoitaneet maa- 
kuntia; kansa tunsi heidät ja he tunsivat kansan ja sen tarpeet. Silloin 
veroilla, joita heille suoritettiin, ja heidän nauttimillaan etuoikeuksilla oli 
jonkinlainen oikeutettu perustus. Mutta nyt ei heillä enää ollut velvolli- 
suuksia kansaa kohtaan, vaan nuo vanhat oikeudet olivat kuitenkin säi- 
lyneet; kansa ei tuntenut herraansa, paitsi minkä joskus vilahdukselta 
näki, muuta kuin ahneitten ja tunnottomien voutien kautta. Tämä he- 
rätti vihaa aatelistoa vastaan kansassa, joka rupesi pitämään sen asemaa 
ihan luonnottomana. Samoin kuin kuninkuus tämä sääty oli kaunis, 
mutta kallis koriste, josta ei mitäkään hyötyä ollut. 

Itsevaltius oli vainoomalla lahkolaisia tukahuttanut Ranskan kir- 
kossa kaiken henkisen kehityksen; hugenotit olivat menettäneet uskon- 
vapautensa Ludvig XIV:nnen aikana; jansenistinen liike, joka tahtoi 
katoliseen kirkkoon saada puhtautta ja vakavuutta sekä suurempaa 



EUROPAN THTEISKUNNALLISET OLOT 18:NNELLA VUOSISADALLA. 369 

vapautta kuin jesuiittain ahdasmielisyys salli, tuomittiin tukahutettavaksi, 
ja V. 1713 paavi julisti heitä vastaan pannabullan ^unigeniius^, Port- 
Royal'in luostari, joka oli heidän pääpaikkansa, hävitettiin, ja vielä Fleury- 
kin vainosi heitä. Mutta samassa kuin kirkko osotti tuollaista suvaitse- 
mattomuutta, se menetti siveellisen voimansa; sillä kun ajattelemisen ja 
tutkimisen vapaus oli kielletty, niin tämä veltostutti ja tympistytti kirkon- 
miehiä, eikä heillä saattanut ajan pitkään olla ihmisten mieliin sitä 
vaikutusta, mitä he uskonnon nimessä vaativat itselleen. Sen maallinen 
valta oli kuitenkin sangen suuri ja sen jäsenet olivat jotenkin samassa 
etuoikeutetussa asemassa kuin aateUstokin. Eirkon-virkamiehiä oli noin 
130,000, ja suuria rikkauksia, sekä irtainta- että maaomaisuutta, oli sen 
hallussa. Mutta hyvin epätasaisesti kirkonvirkojen tulot olivat jaetut, 
ja suuri oli sen vuoksi ero myöskin virkamiesten välillä. Runsaspalk- 
kaisiin piispanvirkoihin pääsi kuninkaan suosiosta hovimiehiä, jotka 
nauttivat tulot, mutta hoidattivat virkansa sijaisilla. V. 1789 oli 117:sta 
korkeammasta kirkonvirasta ainoastaan 5 kolmannesta säädystä lähteneen 
miehen hallussa, muut kaikki aateliston jäsenillä. Mitä taas tuloihin 
tulee, mainittakoon esim. että Strassburgin piispalla oli palkkaa ^ mil- 
joonaa vuodessa, mutta paljon oli sellaisiakin, jotka vaan saivat jonkun 
tuhannen; ja apulaispapit saivat usein ainoastaan 3 — 400 fr., joten tus- 
kin nälkään nääntymästä säilyivät. Viimemainittujen oppi ja sivistys- 
kanta ei myöskään ollut paljon parempi kuin talonpoikien. Ahdasmieli- 
syys, tympeys, turmelus sekä kohtuuttomuus olivat vallitsemassa Ranskan 
kirkossakin, joka sen vuoksi sekin kaipasi parannusta. 

Nämät molemmat säätyluokat sekä kuningas oUvat yhteiskunnan 
huipulla; he nauttivat elämästä, mutta alemmat yhteiskuntaluokat olivat 
ikäänkuin heitä varten olemassa, hankkiakseen työllään niitä varoja, joita 
edelliset tarvitsivat. 

Porvaristo oli jo keski-ajalla saanut valtiolliset oikeudet, kun Filip 
rv kaunis v. 1302 kutsui sen edustajia valtiopäiville; mutta aateliston 
ja papiston rinnalla sen asema kuitenkin oli vähäpätöinen. Suuri erilai- 
suus oli senkin keskuudessa vallitsemassa. Samoin kuin aatelisto oli 
jaettuna ylhäiseen ja alhaiseen, papisto rikkaaseen ja köyhään, niin olivat 
porvaristostakin muutamat perheet päässeet valtionvirkoihin, nimittäin 
tuomarinvirkoihin, sillä ainoastaan niihin saattoi porvareja päästä. Virat, 
jotka ostettiin, olivat perinnöllisiä ja tuottivat jonkinlaisen aateluuden, 
esim. vapauden raskaimpien verojen suorittamisesta. Mutta tällaisiin 
virkoihin päässeet alkoivat halveksia entisiä säätyveljiänsä, kauppiaita ja 

käsityöläisiä, joista suurin osa oli pakotettu vaikeissa ja ahtaissa olosuh- 
Tleinen historia II. — 24. 



870 TLEINEN HISTORIA. 

teissä toimeentulonsa hankkimKan. Etuoikeutettujen kauppaseurojen jfise- 
net kfllfi saivat suuria voittoja — Colbertin sSStämfiSn tapaan kaupan- 
kSynti edelleen oli jSrjestett; — mutta se tierfitti toisissa tyytymättömyyttä 
ja etiklisi iuonaoQisen kehityksen. Ammattisäädelmfit taas estivät teoUi- 
HUudessa kaiken vapaan edistyksen ja tekivät sen tuotteet sangen kalliiksi. 
Saman tavaran oli kulkeminen monen käden kautta, ennenkuin se val- 
mistui; lankojen kehrääjä esim. ei saanut lankojansa värjätä eikä kutoa 



lUpplM. (VukipflrrM.) 



niistä kankaita, vaan oli hänen jättäminen tavaransa näiden ammattien 
harjoittajille. Jos rikottiin määräyksiä vastaan, otettiin tavara pois. — 
Kun vapaus puuttui, ei suurin osa päässyt miUoinkaan itsenäisesti ammat- 
tia harjoittamaan, eivätkä iiyvykkäät henkilöt voineet seUaisissa ahtaissa 
oloissa taitoansa kehittää. Nuot määräykset, jotka johtuivat keski-ajalta 
Jt teollisuuden syntyessä olivat olleet tarpeellisia, olivat nyt jo muuttu- 
neet ehkäiseviksi kahleiksi. 

Kovin oli kuitenkin talonpoikien kohtalo. Suurin osa heistä oli kyllä 
päässyt vapaaksi maaorjuudesta, sillä ainoastaan 150,000 oli enää tässä 



EUROPAN YHTEISKUNNALLISET OLOT 18:NNELLA VUOSISADALLA. 371 

asemassa 18:nnen vuosisadan lopulla; mutta vaikkapa be olivat lunasta- 
neetkin maatilkkunsa, oli herroilla, entisillä maanomistajilla, kuitenkin 
samoja oikeuksia, kuin keski-ajalla; metsästysoikeus esim. oli sangen 
suuri vitsaus talonpojille, sillä he eivät ankarien rangaistusten uhalla 
saaneet pyytää hirviä, jäniksiä, lintuja tai muita metsänotuksia; eivätpä 
he kaikin paikoin saaneet aidata peltoaankaan, jotta herran olisi mukava 
metsästysretkillä ratsastaa sen halki, jos se matkaan sattui; yöt päivät 
täytyi talonpojan vartioida viljelyksiään, etteivät tunkeilevat metsäneläimet 
niitä hävittäisi. Herralla oli tavallisesti myöskin myllyoikeus, jonka mu- 
kaan talonpojan täytyi jauhattaa viljansa herran myllyssä; hänen tuli 
niinikään paistaa leipänsä herran rakentamassa uunissa, tietysti aina veroa 
vastaan. Tämäntapaisia oikeuksia oli herralla useita kymmeniä. Talon- 
poika ei sentähden voinut päästä vaurastumaan; hän asui kurjassa, 
savesta ja oljista kokoonkyhätyssä hökkelissä; nälän ja puutteen kulut- 
tamana hän jo nuorena vanheni; niinpä eräs englantilainen matkustaja 
Young kertoo tiedustelleensa erään miehen ikää, jonka hän arveli 60:ksi, 
mutta mies sanoi olevansa vasta 29-vuotias. Talonpojan ajatuspiiri oli 
ahdas ja hänen käsitystapansa hyvin lapsellinen; ankaralta työltä ei 
jäänyt aikaa hengen kehittämiseen. 

Porvaristo ja talonpojat suorittivat, vaikka heidän asemansa oli niin 
kohtuuton, melkein yksinomaan valtionverot, sillä aatelisto ja papisto 
olivat, vaikka heidän hallussaan oli vielä suurin osa Ranskan maasta, 
vetäytyneet melkein kaikista vapaiksi. Varsinaisena verona talonpoika 
keskimäärin suoritti 53 prosenttia tuloistaan, s. o. enemmän kuin puolen, 
ja noin 5 kertaa enemmän kuin Ranskan talonpoika nyt suorittaa. 
Verojen kokoamisen hallitus jätti vuokramiehille, jotka vielä voittoja saa- 
dakseen harjoittivat tunnotonta kiskomista, niinkuin muinoin publikanit 
Rooman valtakunnassa, joiden asema oli samantapainen. 

Suoranaisten verojen lisäksi tulivat välilliset, joista rasittavin ja 
vihatuin oli la gabelle-rnmmen eli suolavero, joka johtui keski-ajalta. 
Hallitus määräsi, kuinka suuren määrän suolaa jokaisen perheen jäse- 
niensä luvun mukaan piti ostaa. Valtio oli näet ottanut tuon kaupan 
yksinoikeudekseen, mutta se antoi sen jollekulle yhtiölle, joka taas pitkin 
valtakuntaa piti asiamiehiään suolaa myymässä sekä valvomassa, että 
kukin osti määrätyn osuutensa. Kotitarkastuksia pidettiin sen johdosta, 
ja henkilöitä vangittiin ja ruoskittiin määräysten rikkomisesta. Saman- 
tapainen oli viinivero sekä monet muut, jotka tietysti tekivät tavaran 
hinnat luonnottoman korkeiksi. Tarkastusmiehiä liikkui tuhansittain pitä- 
mässä silmällä, että noita kansan vihaamia määräyksiä noudatettiin. 



372 YLEINEN HISTORIA. 

Tehtiinpä viljan kaupitteleminenkin valtion monopooliksi, ja sitä varten 
muodostui osakeyhtiö, johon Ludvig XV:kin rupesi itse osakkaaksi, saa- 
dakseen sen tuottamilla voitoilla varoja huvejansa varten. 

Ranskan yhteiskuntalaitos oli siis vielä keski-aikuisella kannalla; 
yhtä suuri ero kuin puolivuosituhatta takaperin oli nytkin eri säätyluok- 
kien välillä. Korkeammat säädyt olivat sulkeutuneet melkein eri kasti- 
luokaksi, johon ei, niinkuin Englannin aatelistoon, päässyt virtaamaan 
uusia voimia. Aatelismiestä tuomittiinkin eri tavalla kuin muita; eräästä 
rikoksesta, jossa muuan markiisi ja porvari olivat osallisina, edellinen 
tuomittiin kahdeksi vuodeksi luostariin, mutta jälkimmäinen hirtettiin ja 
teloitettiin. Aatelismiestä ei hengenrikoksistakaan hirtetty, vaan hän mes- 
tattiin. Oikeudenkäynti oli monimutkaista, kallista ja pitkällistä, joten 
sitä oli vaikeata käyttää, ja tuomarit antoivat tavallisesti lahjojen suu- 
ruuden mukaan oikeutta; syytettyjä tutkittaissa käytettiin vielä torttyy- 
ria eli kidutusta ja rangaistukset olivat julmia. V. 1766 tuomittiin eräs 
19-vuotias nuorukainen ilman todistuksia elävänä poltettavaksi, mutta 
hänen kielensä ja kätensä leikattiin ensin irti. Suuri erilaisuus oli niin- 
ikään oikeustavoissa vallitsemassa eri osissa maata, sillä yhteistä lakia ei 
ollut, vaan keski-ajalta säilyneiden lainmääräysten mukaan tuomiot lau- 
suttiin, joten saattoi yhdessä maakunnassa olla oikeutta se, mistä toisessa 
rangaistiin; 384 eri oikeustapaa oli Ranskassa 18:nnen vuosisadan lopulla. 
Samoin oli muissakin suhteissa monta erilaisuutta eri maakuntien välillä. 

Niinkuin kerrotusta huomaa, oli Ranska vielä monessa suhteessa 
keski-aikuinen maa; sitä yhdenmukaisuutta, jota meidän ajan valtioissa 
tavataan, ei siinä ollut. Kuninkaat ja heidän ministerinsä olivat 15:nnelläy 
16:nneUa ja 17:nnellä vuosisadalla riistäneet feodaaliherroilta heidän val- 
tiollisen itsenäisyytensä ja ottaneet vallan itselleen, mutta vanhan yhteis- 
kuntalaitoksen he jättivät entiselleen, ja toinen puoli keski-ajasta oli siis 
vielä Jäljellä. Kuningas taas, kun oli perin3rt feodaaliherrojen vallan, 
piti koko valtakuntaa ikäänkuin yksityisomaisuutenaan; hän katsoi oikeu- 
dekseen mielin määrin kiskoa sen varoja. »Kuningas on herra; pakko 
oikeuttaa kaikki», sanoi eräs Ludvig XV:nnen ministeri, kun hänen an- 
karia veromääräyksiään moitittiin. Alamaisten vapaus ja henki oli niin- 
ikään hänen mielivallassaan ; ilman laillista tutkintoa vangittiin kuninkaan 
luvalla mitä henkilöitä hyvänsä. Kuninkaan kansliassa oli valmiiksi pai- 
nettuja vangitsemislippuja, n. k. *lettres de ccLcheU^ joiden alla oli kunin- 
kaan nimi, ja kun sellaiselle lipulle jonkin henkilön nimi piirrettiin ja se 
jätettiin poliisille, vietiin hän heti vankilaan, tavallisesti Bastiljiin, joka 
oli suuri valtiovankila Pariisin laidassa. Hovimiesten kautta saattoivat 



EUROPAS YHTEISKDimALLISET OLOT 18:NNELLA VUOSISADALLA. 373 

monet saada nfiitfi lippuja ja niiden avulta vangita vihamiehiaän, joten 
aivan syyttÖmXt usein menettivBt vapautensa, monet edes tietamättSnsg, 
minlcfi vuolisi heidit vaDgittiin. 150,000 lettres de cacbetia Ludvig XVrnnen 
aikana käytettiin. Jokaisen turvallisuus oli näin ollen vaaraesa. Tämä 
oli itsevattaisuuden pahimpia väärinkäytöksifi, jonka vuoksi kansan viha 
enslmmfiiseksi vallankumouksen puhjettua kSäntyi tuota itsevaltiuden 
symboolia Bastiljia vastaan. 



Tilaiip*NilM:«ptt*l» MlnliRriofta. 

Samantapaiset, kuin Ranskassa, olivat olot Enropan maissakin val- 
tioissa. Itsevaltainen kuninkuus oli tehnyt hallituksen painon valtion 
asukkaille yhä raskaammaksi, sillä mitä korkeammalle tuo valtiorakennus 
kohosi, sitä rasittava mm aksi se kävi perustuksille, ja vihdoin ne rupesivat 
horjumaan. Kallis, loistava hovielämä, yhtämittaiset sodat ja yhä suu- 
remmaksi muodostunut sotalaitos, suuremmoiset rakennukset, tuhlailevat 
jalkavaimot ja ahneet suosikit saattoivat muissakin valtioissa hallituksen 
raha-asiat epäjärjestykseen; valtiovelka kasvoi, luotto loppui, eikä rahaa 
ollut tarpeeksi muualla kuin EnglanniBsa. Verojen taakka kävi kuitenkin 
yhä raskaammaksi, ja niiden maksutapa oli yhtä kohtuuton kuin Rans- 
kassa, sillä rsitfi vähemmin kukin suoritti, mitä rikkaampi hän oIi>. 



374 YLEINEN HISTORIA. 

Aatelisto ja papisto olivat etuoikeutetussa asemassa, varakkaampi osa por- 
varistosta pyrki virkoihin, pfiästäkseen edullisempiin oloihin; monopooli- 
ja ammattisäädelmät olivat jokaisessa maassa kaupunkilaisten vapaata 
kehitystä estämässä. Tukalin oli kuitenkin muuallakin maalaisväestön tila. 
Ainoastaan Sweitslssä sekä Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa olivat 
talonpojat aikojen kuluessa saaneet vapautensa säilytetyksi, vaikka se 
näissäkin maissa oli tahdottu heiltä riistää. Mutta jos käymme mihin 
muuhun Europan mantereen maista hyvänsä tarkastamaan niiden tilaa 
18:nnella vuosisadalla, on sama kurjuus edessä, toisin paikoin vähän 
lievempi, toisin paikoin kovempi. Maaorjuus oli säilynyt melkein koko 
Saksassa, Itävallan maissa. Puolassa ja Venäjällä; Etelä-Europan maissa, 
Espanjassa ja Italiassa, sitä vastoin se jo suureksi osaksi oli hävinnyt, 
samoinkuin Englannissakin; mutta monet feodaalirasitukset olivat täällä- 
kin jäljellä. Talonpojilla oli siis niinkuin Ranskassakin kaksi herraa, 
jotka molemmat vaativat saatavansa; valtio vaati monellaisia veroja, tei- 
den ja siltain rakentamista, sotamiehiä j. n. e.; isännällä taas oli monel- 
laisia oikeuksia, joista tärkeimmät olivat päivätyöt, paikoittain kuusi päivää 
viikossa, joten vaan pyhäpäivät tai yöt jäivät talonpojan omiin töihin; 
Espanjassa oli muiden säännösten joukossa sellainen, että talonpojan täy- 
tyi käydä herran rakentamassa kapakassa; Neapelissa oli vielä 19:nnen 
vuosisadan alussa 1395 erilaista feodaalioikeutta ; siellä sai esim. aatelis- 
herra ensin myydä tuotteensa, ja sen jälkeen vasta talonpoika; herralle 
tuleva osuus sadosta korjattiin ensin, sitten vasta talonpoika sai omansa 
korjata. Lahjoja, jotka olivat melkein veroiksi muuttuneet, tuotiin aika 
ajoittain herralle; niinpä Saksassa täytyi alustalaisen silloin tällöin tuoda 
herransa kyökkiin hanhia, vasikoita y. m., ja vouti vaati myöskin osansa. 
»Talonpoika on kuin laidun: mitä enemmän sitä niitetään, sitä enemmän 
se kasvaa», sanoi böömiläinen sananlasku, ja sen mukaan talonpoikaa 
kyllä kohdeltiinkin. Jos hän sattumalta pääsi vaurastumaan, niin herra 
tuli pian hänen rikkautensa korjaamaan. Saksan itäosissa oli maan- 
omistajalla oikeus lunastaa alustalaistensa maa, jos hän tahtoi, ja h3rvin 
viljellyn hän tietysti mielellään tahtoi. Samoin menettelivät Tanskan 
aatelisherrat. Jos ei muuta tehty, niin lisättiin päivätöitä ja veroja, jonka 
vuoksi talonpojan täytyi väkisinkin olla köyhän. »Maalainen on vakuu- 
tettu, että hän on hukassa», sanoo Rousseau, »jos voidaan epäillä, ettei 
hän kuole nälkään.» Talonpojan asunto oli kurja ja usein hän, niinkuin 
Etelä-Italiassa ja Puolassa, asuskeli samassa tuvassa kotieläintensä kanssa; 
hengen viljelyksestä hän ei mitään tiennyt; hän oli nöyrä herralleen, 
niinkuin orja ainakin, mutta kunniantuntoa häneltä puuttui; valtiota ja 



EUROPAM YHTEISKUNNALLISET OLOT 18:NWELLA VUOSISADALLA. 376 

isfininaata hfin ei kSsittfinyt, sillfi niin ylisiin aeioihin hänen ajatuspii- 
rtnsS el ulottunut. 

OikeuslaitokBessa erilaiset tuomiot erisäStyi sille, raaka tutkimistapa 
ja julmat rangaietukeet olivat kaikissa maiHaa kiytSnnÖBsl, niinkuin 
RansfcaBBakii]. Sanalla sanoen, baltituaten ankara paino rasitti koko Euro- 
pas, kohtuuttomat etuoikeudet olivat kaikkialla vaUitsemaBsa ja alempien 
sSätyluokkien asema oli sangen tukala. Parannusta tarvittiin, se aljettiin 
jo huomata, sillä tfillaista tilaa ei enSä voitu 6iett9. Hallitsijoiden ja 
valtiomiesten huomio oli ollat käfin^neenfi vaan maiden anastuksiin, 
sotiin tai hovielämS&n, koko valtiollinen elfimfi ja toiminta oli liikkunut 
ainoastaan ylhääUI, pinnalla; mutta sen täytyi vähitellen kääntyä alaspäin 
tutkimaan perustuksia, joille valtio oli rakennettu. Parannusehdotuksia 
tuotiinkin esille, ja oikein perusteellisia, jotka olisivat muuttaneet kaikki 
olevat otot. Tämä oli valistuskirjailijoiden tärk^ tehtävä. 



n tilDiiptJiii anmutt. (Klr]*tiilt*at markltndl 



876 TLEDIEK HISTORIA. 



Valistuksen aikakausi. 

HojnanlMni Ja lukanpobdjstiu Temttuina Tailstnksen aikakmoteoi. — Yapaampia 
mielipiteitä syntyy EngtanniMa. — John Loeke. — Deistit ja moraalifilosofit. — 
Tbtej'» Englannin Ja Ranrimn Tilillä. — Voltaire. — Rooasean. — MonteaqoieoL — 
Eneyklopediatit — Fjrsiokraatit Ja Adam Smith. — Loonnon taUdmos. — Geologia. 
— Fjiikan alalla tehdäin keksintöji. — Kemia Ja kasritiede. — Lääketiede. — 
Laonnon tieteiden Taikntas ajan katsantotapaan. — Kasvatosoppi, Pestalozzi ja kan- 
•anopetos, — Filosofia, Leibnitz, Hume, KanL — Historiankirtoitas. — Englannin 
kannokiijallisnns. — Saksan suuret runoilijat — Historiankirtoitus, H. 6. Porthan. 
— Daniel Juslenius. — Kustaa III:nnen aikuiset ninoiliJaL 

Keski-ajan lopulla heräsi Europassa yUkas henkinen fiike, huma- 
nismiy joka tahtoi herättää jäUeen henkiin unohtuneen klassillisnnden ja 
siitä hankkia nutta virkistävää elinvoimaa ihmiskunnaliey joka keski-ajan 
ahtaissa oloissa oli jäykistynyt Uskonpuhdistajat taas ryhtyivät taistele- 
maan katoliseen kirkkoon juurtunutta turmelusta vastaan ja tahtoivat 
saattaa kirkon alkuperäiseen puhtauteensa. Nuo liikkeet rajoittuivat sil- 
loin kirkkoon, kirjallisuuteen ja taiteeseen, mutta yhteiskunnalliset olot 
pysyivät jotenkin entisellä keski-aikuisella kannalla. 18:nnen vuosisadan 
toisella puoliskolla taas syntyy uusi vielä voimakkaampi henkinen liike, 
joka ryhtyy tutkimaan etupäässä valtio- ja yhteiskuntalaitosta ja asettuu 
taistelemaan niissä vallitsevia epäkohtia vastaan, mutta joka myöskin 
ulottaa tutkimuksensa luonnon, uskonnon, kansallistalouden, kasvatus- 
opin ja oikeuslaitoksen alalle; se tarkastaa vanhoja laitoksia, opinkappa- 
leita ja tapoja, sanalla sanoen kaikkia vallitsevia oloja, eikä tahdo tietää 
vanhoista opeista ja katsantotavoista, vaan alistaa kaikki ihmisjärjen pun- 
nittavaksi ja tuomittavaksi; mitä järki tässä arvostelun kiirastulessa ei 
hyväksy, kukistetaan armotta, ja sen avulla luodaan uusia oppeja sijaan. 
Eivätkä nämät kirjailijat käänny yksinomaan kuningasten ja vallanpitä- 
jien puoleen, niinkuin Ludvig XlVmnen aikuiset runoilijat sirotekoisissa 
runoissaan, vaan yleistajuisella muodolla oli noita uusia ja mullistavia 
aatteita kaikille levitettävä. Tämän aikakauden kirjallisuudella onkin ollut 
suurempi käytännöllinen merkitys, kuin milloinkaan kirjallisuudella. Se 
levisi yli koko sivistyneen maailman, ja kaikkialla sen vaikutuksia käy- 
tännössäkin huomataan; siinä on siemen kätkettynä kaikkiin niihin tär- 



TALIBTUK8EN AIKAKAUSI. 377 

keisiin yhteiskunnaUiBiin ja valtioUisiin kysymyksiin, jotka viell nytkin 
ovat päivän tärkeimpiä; ee perusti ankaran kritiikin, jolla kaikilla aloilla 
koetetaan totuutta etsiä. Koko 18:nnen vuosisadaD toista puoliskoa kut- 
sutaan sen vuoksi näiden n. s. 'valistuBkirjailijoiden* mukaan •valistuk- 
sen aikakaudeksi!. Nuo uudet vapaat aatteet syntyivät Englannissa, 
mutta ranskalaiset kirjailijat antoivat niille kfiytännöUisemmSn muodon, 
ja hddSn kauttaan ne tulivat yleisesti tunnetuiksi, sillä ranska nldeltS 
ymmärrettin kaikissa maissa, ja Ranskan kirjallisuutta oli Ludvig XIV:Qneu 



Mn Lnkt. (KMll*rln nuhuikMn nakun.) 

ajoista asti koko Kuropassa luettu ja jäljitelty. Siten pysyi Ranska 
Tidä i8:nnellä vuosisadalla Europan johtajana henkisellä alalla, vaikka- 
kin se valtiollisessa suhteessa johtoasemansa oli menettänyt. 

Olemme Stuartien ajasta kertoessamme nähneet Englannin kansassa, 
varsinkin puritaaneissa, ilmestyvän vapaudenfaarrastusta suuremmassa 
määrässä kuin Europan mantereen kansoissa; Englantilaiset tuomitsivat 
kuninkaansa kuolemaan (ke. luk. XVIII) samaan aikaan kuin Ranskan 
kansa taipui hallitsijansa mielivaUan alaisena elämään. Runoilija Milton 
puolusti tuota menettelytapaa kansan oikeudeksi, ja whig-puolueen koko 
^teantokannan mukaan valta kuuluu kansalle, joltq kuningas sen on 
saanut. Suuri filosofi John Locke {f 1704) käsittelee myOskin valtio- 



378 YLEINEN HISTORIA. 

asioita, lausuen muun muassa rajattomasta kuningasvallasta »ettei sitä 
saata hallitusmuotona edes pitääkään». »Kansa saapi määrätä millaisen 
hallituksen se tahtoo», sanoo Locke edelleen. Vapaus on hänen tunnus- 
sanansa; »ei kukaan ole sidottu toisen ihmisen tahdon tai määräämis- 
vallan alaiseksi», ja kaikilla tulee olla samat oikeudet, s. o. tasa-arvoi- 
suuden tulee olla vallitsemassa. Locke lausui täten melkein samantapai- 
sia mielipiteitä kuin myöhemmin J. J. Rousseau. Uskonnon alalla hän 
on järkeisopiilisen suunnan tienraivaaja, joka lopulta vei Jumalan kiel- 
tämiseen. Hän opetti näet, että ihmisen kaikki tieto perustuu aistien 
kautta saatuihin mielikuviin, jotka painuvat sieluun, mikä alkuansa on 
kuin tyhjä vahataulu; ajatus muodostaa mielikuvista käsitteet, joista 
tieto syntyy. Locken katsantokannan mukaan ei ole oikeastaan mitään 
ylenluonnollista, vaikkei hän kuitenkaan Jumalan olemassa-oloa kieltänyt; 
hän oli uskon-asioissa suvaitsevainen ja sanoi, että usko on kunkin 
ihmisen oma asia, ja kirkko on vaan vapaaehtoisen sopimuksen kautta 
muodostunut yhdyskunta. 

Monet Englannin oppineista menivät pitemmälle ja kielsivät kris- 
tinuskon. Toiset olettivat kuitenkin Jumalan olemisen, vaikka hän on 
kokonaan erillään maailmasta eikä sen menoon sekaannu. Tämä oli n. s. 
deistinen suunta. Oli sellaisiakin, jotka tahtoivat hävittää koko uskon- 
non, ja sen sijaan asettivat jonkinlaisen moraalifilosofian; hyvän, kauniin 
ja totuuden ihanteiden tavotteleminen oli oleva ihmisen korkein päämäärä. 
Uskottomuus oli tällaisten kirjailijain vaikutuksesta 18:nnellä vuosisadalla 
hyvin yleinen sivistyneissä, ja tiedemiehetkin koettivat todistaa uskonnon 
tarpeettomuutta, ja toiset taas tehdä sitä naurunalaiseksikin. 

Englannin kieli ja kirjallisuus olivat vielä näihin aikoihin melkein 
kokonaan tuntemattomia Europan muissa maissa, jonka vuoksi nuo uudet 
mielipiteet eivät suorastaan sieltä saattaneet levitä. Se tapahtui, niinkuin 
mainittiin. Ranskan välityksellä. Ranskalaiset kirjailijat, jotka jo Ludvig 
XIVinnen loppuajoista alkaen rupesivat, kuningasvallan sorron huonot 
hedelmät nähtyään, kaipaamaan vapaampia oloja, käänsivät huomionsa 
Englantiin ja sen kirjallisuuteen. Moni Ranskalainen oleskelikin Englan- 
nissa jonkun aikaa, joten syntyi vilkas henkinen yhteys näiden molem- 
pien maiden välillä; Ranskan kirjaihjat tutustuivat Englannin vapaisiin 
valtiollisiin oloihin, suvaitsevaisuuteen, mikä siellä jo 18:nnen vuosisadan 
alusta asti oli oikeaksi tunnustettu, filosofisiin oppeihin ja luonnontietei- 
den uusiin suuntiin; itse puolestaan he kehittivät näin saamiaan aatteita 
ja toivat ne julkisuuteen helppotajuisemmassa ja erittäin miellyttävässä 
muodossa, jonka kautta muutkin kuin oppineet ihmiset saattoivat niihin 



VAU8TDK8EM AIKAKAUSI. 379 

tutustua. Voltaire, Rousseau ja Montesquieu käsittelivät etupftfissä 
valtioUisia, yhteiskunnaUisia sekä myöskin kirkollisia olosuhteita; u. k. 
eneyklopedistit kehittivät EnglanniBBa muodoBtuneen deisniin ateismiksi, 
Joka kieltift Jumalan olemisen. 



V*»iir«. (Ptlllyn ttkimk vuklplIrrM.) 

Olemme jo ennen kertoneet (ks. luk. XIX), että Ludvig XIV:nncn 
loppuvuosina Ranskassa oli ilmaantunut kirjailijoita, jotka eivät byväk- 
Byneet kuninkaan mielivaltaa ja vastustivat olevia oloja. F^nälon, Vauban 
y. m. toivat jo siUoin esille paran nusehdotnksia, ja Ludvig XV:nnen 
aikana, hallituksen yhfi riutuessa, tultiin rohkeammiksi ja myöskin enem- 
mSn vakuntetuikei reformien tarpeellisuudesta. Hallitus kyllä ahdisteli 



380 * YLEINEN HISTORIA. 

kirjailijoiden teoksia; niitä poltettiinkin julkisesti, mutta sittenkin niitä 
kaikkialla haluttiin, vieläpä hovissakin, siUä jo uusilla rohkeilla aatteil- 
laan ne viehättivät ihmisiä. Voltaire, jonka nimi alkuaan oli Arouet, on 
kaikista sen ajan kirjailijoista saavuttanut kuuluisimman nimen. Sukke- 
lalla ja terävällä ivalla hän kävi oleviin oloihin käsiksi ja teki siten 
hävitystyötä yhteiskunnan, kirkon, vieläpä uskonnonkin alalla. Hän piti 
vallitsevaa suurta säätyeroitusta luonnottomana; »en usko», sanoo hän, 
»aatelismiestä muita paremmaksi, ellen näe hänen syntyvän kannukset 
jalassa ja talonpojan satula selässä». Kaikki ihmiset olivat syntyessään 
samallaisia, jonka vuoksi kaikilla tuli olla myöskin samat ihmisoikeudet. 
Kirkossa vallitsevaa suvaitsemattomuutta vastaan hän niinikään taisteli, 
mutta hän ei erottanut kristinuskoa kirkosta ja sen turmeltuneista lai- 
toksista, jonka vuoksi hän kirkkoa arvostellessaan myöskin laski pilaa 
koko kristinuskosta; Jumalan hän kuitenkin tunnusti olevan. Kirkon 
vainoomia hän oli valmis puolustamaan, kuten erästä GalasMn perhettä, 
joka jesuiittain vaikutuksesta oli joutunut väärän tuomion uhriksi, ja 
hän saikin ponnistuksillaan tuomion peruutetuksi ja perhe pelasti kun- 
niansa, vaikkakin Galas jo oli kärsinyt kuoleman tuomion. Mutta muuten 
Voltaire oli itsekäs, ylpeä, kylmä ja rahanahne, jotka huonot luonteen- 
ominaisuudet pilaavat hänen suuren neronsa. — Voltaire oli lapsena 
käynyt jesuiittain koulussa, jossa hän ei kuitenkaan viihtynyt; 21-vuo- 
tiaana hän joutui Bastiljiin, koska oli loukannut erästä ylhäistä aatelis- 
miestä; oli sen jälkeen jonkun aikaa maanpaossa Englannissa, sekä ystä- 
vänsä ja ihailijansa Preussin kuninkaan Fredrik II:sen luona, jonka 
kanssa hän kuitenkin riitaantui ja lähti salaa pois Preussista. Sen jäl- 
keen hän asettui lähellä Sweitsin rajaa Geneven rannalla olevaan Femey* 
nimiseen linnaansa, jossa hän jatkoi kirjailijatointansa. Täällä »kuningas 
Voltaire», joksi häntä sanottiin, valmistelee teoksia, jotka leviävät Euro- 
pan kaikkiin maihin, milloin historiallisia (hän kirjoitti muun muassa 
Kaarle XII:nnen historian), milloin filosofisia; toisinaan taas hän esitte- 
lee mielipiteensä kertomarunoissa, kuten » Henriade* ssa^ jossa hän ylis- 
tää suvaitsevaisuutta, tai »Orleansin neitsyeessä*, jossa hän ivaa taika- 
uskoa; toisinaan taas näytelmissä tai romaaneissa. Hän on niinikään 
kirjevaihdossa hallitsijoiden, kuten Fredrik II:sen, Katarina II:sen, Joo- 
seppi II:sen ja Kustaa Illrnnen kanssa, ja vaikuttaa neuvoillaan heidän 
hallitustoimiinsa; Ranskan ministeri Ghoiseul on hänen ystävänsä, vai- 
notut hugenotit saavat häneltä suojaa ja turvaa, ja kirjailijat kääntyvät 
usein hänen puoleensa neuvoja tai arvosteluja pyytämään. V. 1778 hän 
84-vuotiaana tuli Pariisiin, jossa hänelle osotettiin mitä suurinta kunnioi- 



TALiaTCKfiEN AISAKAU8I. 381 

toeta, mutta tämän jobdoBta syntynyt mielenliikutus Bekä ankara tyfis* 
kentelemiDen tuottivat TanhukseUe kuoleman jo Bamana ruonna. 

Voltaire oli kylmä Järjen mies, jota vastoin Rousseaun innostus 
lähti sydämestä, hän kun oli kokonaan tunteen mies. Hänen aynty- 
peränaä ja elämän vaiheen sakia olivat kokonaan toisellaiset knin Voltairen. 
Rousseau oli kellosepän poika Genevestä ja hän eleli ja liikkui varsinai- 
sen kansan parissa, jota vastoin Voltaire eli ylhäisten tavoin. Käytyään 
muun muassa Italiassa, saapui Rousseau 30-Tuotiaana Pariisiin, jossa 



I. 1. Rtiuuii. (HttklfAftMK TmvaHn muKukian nykun.) 

hän pääsi tuttavuuteen etevien neromiesten kanssa, vaikk'ei hän omitui- 
suuksiensa ja ärtyisän luonteensa tähden tullut heidän kanssaan toimeen. 
Hän oleskeli sittemmin Genevessä, mutta palasi Ranskaan takaisin, jossa 
hän kuoli samana vuonna kuin Voltaire, viimeiseen asti ylitä köyhänä 
ja onnettomana, kuin koko elämänsä aikana. — Rousseau oli oppinut 
tuntemaan alhaisen kansan kurjan tilan, joka teki syvän vaikutuksen 
hänen tuntehikkaaseen mieleensä, ja hän laski sivistyksen syyksi sen 
erilaisuuden, mikä oli vallitsemassa rikkaiden ja köyhien välillä. Ihmis- 
kunnan kehitys, valtiolliset ja yhteiskunnalliset laitokset ovat olleet vaan 
turmioksi ihmisille, sillä alkuperäisessä luonnontilassa, jossa ei ollut halli- 
tusta, ei säätyjakoa, eikä yksitylsomaisantta, ihmiset muka olivat onnellisia. 



382 YLEINEN HISTORIA. 

Tuohon tilaan ei tosin enää voitu päästä, mutta hallitusmuodoksi val- 
tiossa hän tahtoi sellaista, jossa kaikkien oikeudet ja vapaus ovat yhtä- 
läiset, nimittäin kansanvaltaista tasavaltaa. Valtio on ajateltava synty- 
neeksi kansan yhteisestä suostumuksesta, josta johtuu, että valta kuuluu 
kansalle, ja koko kansan tulee sitä myöskin välittömästi käyttää eikä 
välillisesti, edustajien kautta. Nämä valtio- ja yhteiskuntalaitosta koske- 
vat mielipiteensä hän esittää teoksessa ^Contrat soeiah. ^ Emile»' 
nimisessä romanissa taas hän tuo esiin uusia, entisistä perinpohjin eroavia 
mielipiteitä kasvatuksesta. Ihminen on luonnostaan hyvä, niin Rousseau 
väittää, mutta sivistys on hänet turmellut, ja kasvatuksen täytyy johtaa 
hänet vähitellen takaisin luonnonomaiseen tilaan. Luontoa hän kaikkialla 
ihailee ja hänen ansionsa onkin etupäässä se, että hän opetti ihmiset 
palaamaan luontoon, joka ylenmäärin oli unohduksiin joutunut »Tässä 
lepää luonnon ja totuuden mies», piirrettiin sattuvasti Rousseaun hauta- 
kivellekin. 

Montesquieu oli syvämietteinen ja perusteellinen historian ja yhteis- 
kuntalaitosten tutkija. Tärkeimmässä teoksessaan ^^fEsprit des lois* 
(Lakien henki) hän osottaa, että lait ja hallitusmuoto muodostuvat luon- 
nonsuhteiden ja kansojen eri luonteiden mukaisesti. Hän erottaa kolme 
päähallitusmuotoa : despotismi, joka perustuu pelkoon, kansanvalta, jonka 
pohjana on hyve, ja monarkia, jonka perustuksena on kunniantunto. 
Arvellen, että kansanvaltainen hallitusmuoto edellyttää liian suurta täy- 
dellisyyttä ihmisissä, hän puolustaa monarkiaa. Lain määräämä vapaus 
on valtiossa vallitseva, sanoo hän, jonka vuoksi paras valtiomuoto on 
perustuslaillinen monarkia, jollainen Englannissa oli. Lakiasäätävä ja 
toimivalta sekä tuomitseva valta eivät saa olla yhdistett3rinä, sOlä siitä 
syntyy suuri vaara. Jos sama henkilö saapi lainsäätämisen ja toimival- 
lan, on vaara tarjona, että hän säätää tyrannisia lakeja pannakseen niitä 
tyrannisella tavalla toimeen. Jos taas tuomari olisi lainsäätäjä, olisi kan- 
salaisen elämä ja vapaus turvaton, mutta toimivallan yhteydessä olisi tuo- 
marin mielivalta rajaton, sanoo Montesquieu. Hän oli Englannissa oppinut 
tuntemaan vapaampia oloja ja ihaili niitä; »Lontoossa, siellä on vapaus 
ja tasa-arvoisuus!» huudahtaa hän v. 1729. — Montesquieu oli ylhäistä 
sukua ja toimieli jonkun aikaa Bordeauxin parlamentin presidenttinä. 
Hän kuoli v. 1755 Pariisissa. 

Voltaire ja Rousseau olivat tunnustaneet Jumalan olemassa-olon, 
vaikka he hylkäsivät ylenluonnoUisen ilmoituksen; mutta n. s. encyklo- 
pedistit, joista etevimmät olivat ZHderot, d^Alembert^ Helvetius, Buf- 
fon, Holbdch, eivät tunnustaneet Jumalaakaan olevaksi. On hulluutta. 



TALIBTUKSEK AIKAEAUfil. 383 

sanovat he, olettaa Jumalan olemista, koska me emme Baata aistiemme 
avalla hSntä oppia tuntemaan, Billä ainoastaan ee, minkä me näemme, 
kuulemme tai tunnemme, on totta ja varmaa. Kaikki uskonnot ovat vaan 
pappien juonien kautta saaneet alkunsa, ja samoin on uskonnon perus- 
tukselle rakennettu siveys- ja valtio-oppi kelvoton ja byljfittfivfi. Ei ole 
eroa hengen ja aineen välillä, vaan kaikki on vaan ainetta eli materiaa; 
niinpä ihmisen ajatukset ovat liikkeitä aivojen atoomeissa eli pienissä 
alkubiukkaBissa, joista koko ihminen on muodostunut. Sielun kuolemat- 
tomuus ei tietysti sovellu tällaiseen oppiin, ja siveysopin korkein sääntö 
on oman itsekkäisyyden tyydyttäminen. Paitsi useissa erikoisteoksissa 



MHtuqilML (Vuklpiirroi Silnt-Aultlnln mubum.) 

lausuivat nämät miehet mielipiteensä suuressa sivistyssanakirjassa, »En 
eyklopediassa* , jossa kaikki ihmisen tietopiiriin kuuluvat asiat olivat 
aakkos^sessa ainejärjestyksessä esitetyt. Sitä ilmestyi vv. 1761 — 1777 
17 suurta nidosta, ja jo ensimmäistä painosta tuli 30,000 kappaletta sekä 
käännettiin samaan aikaan neljälle kielelle. Kaikkialla se herätti suurta 
huomiota ja vaikutti voimakkaasti yleiseen mielipiteeeeen. 

Samaan aikaan kuin filosofit taistelivat vanhoja valtiollisia ja uskon- 
noUisia olosuhteita vastaan, taloustieteentutkijat ottivat tarkastellakseen 
sitä katsantotapaa, mikä kansallista loudessa oli vallitBemasaa. Merkan- 
tiilisen käsityskannan mukaan pidettiin kalliita metalleja eli rahaa varal- 
lisuutena, jonka vuoksi se kansa oli muita rikkaampi, joka myi enemmän 
kuin osti. Saadakseen taas kaupan johdetuksi sille kannalle, määräsi 
hallitus korkeita suojelustulleja sekä asetti kaupan ja teollisuuden koko- 



384 YLEINEN HISTORIA. 

naan holhouksensa alaiseksi. Ja nämät molemmat elinkeinot olivat melkein 
yksinomaan hallituksen huolenpidon esineenä, jota vastoin maanviljelystä, 
mistä suurin osa kansasta saapi toimeentulonsa, laiminlyötiin. Se oli 
omansa tekemään talonpoikain muutenkin huonoa tilaa vielä huonom- 
maksi. Ludvig XVmnen lääkäri Queanay väitti tätä käsityskantaa vää- 
räksi; raha, sanoi hän, ei ole rikkaus itse, vaan rikkauden ulkonainen 
tunnusmerkki; rikkaus on yksinomaan maassa, ja maantuotteet muo- 
dostavat varallisuuden, jonka muotoa teollisuus vaan muuttaa ja jota 
kauppa siirtää paikasta toiseen, kumpikaan sen arvoa lisäämättä; sen 
vuoksi maanviljelystä yksinomaan on edistettävä, ja yksin maasta verot- 
kin otettava. Tämä n. s. fysiokraattien oppi oli yhtä yksipuolinen kuin 
merkantiilinenkin, jonka vuoksi se pian jäi unohduksiin. 

Jo jotkut Quesnayn oppilaista Ranskassa, niinkuin ministerinä tun- 
nettu Turgot, vaativat teollisuudelle ja kaupalle vapautta, mutta vasta 
skottlantilainen professori Adam Smith muodosti uuden suunnan, joka 
oli entisiä laajempi ja ikäänkuin liitti ne yhteen. Hän oli kauan aikaa 
Pariisissa, jossa kuunteli Quesnayn luentoja, mutta tämän oppi ei häntä 
tyydyttänyt. Työ, sanoo Smith, on rikkautta, ja työ taas kohdistuu kol- 
meen haaraan: maanviljelykseen, kauppaan ja teollisuuteen, joihin hänen 
oppilaansa vielä lisäsivät henkisen työn. Näitä kaikkia on edistettävä; 
mutta valtion valvonnan ja johdon hän piti elinkeinoille haitallisena, sillä 
»vapaassa kilpailussa» tuli jokaisen saada voimiansa koettaa, ja siten ne 
paraiten edistyisivät; työnjako oli tarpeellinen, jotta kelvollista työtä saa- 
taisiin, y. 1776 ilmestyi Smithin kuuluisa teos kansallisvarallisuuden 
ehdoista, jossa hän esittää näitä mielipiteitä. 

Smithin oppisuunta, jota nimitetään »teollisuusjärjestelmäksi», hävitti 
monta vanhaa epäkohtaa, se kun poisti valtion raskaaksi käyneen ja 
ehkäisevän valvonnan, antaen sen kautta uutta vauhtia kaupalle ja teol- 
lisuudelle; mutta vapaan kilpailun huomattiin käytäntöön pantuna ajan- 
pitkään tuovan uusia haittoja; sillä sen ja työnjaon kautta hävisivät 
pienet liikkeenharjoittajat ja suuret pääomat kerääntyivät muutamiin har- 
voihin käsiin, jota vastoin köyhälistön lukumäärä suuresti karttui. Tämän 
epäkohdan parantamiseksi on 19:nnellä vuosisadalla paljon työskennelty, 
mutta ei vieläkään ole parannusta keksitty. 

Avara luonto, sen ihmeellinen rakenne ja monet ilmiöt olivat keski- 
ajan ihmisille salaperäisiä ja tuntemattomia, eikä järki saanut niihin 
tunkeutuakaan, sillä sitä pidettiin jumalattomana. Mutta siinäkin aljettiin 
tahtoa selvyyttä, ja luonnontieteet ennen muita vetivätkin tiedemiehet 
puoleensa. Jo 17:nnellä vuosisadalla suuret astronomit Kopernikus, Kepler 



VALISTUKSEN AIKAKAUSI. 



ja Oalilei olivat todjetaneet, ettei maapallo ollut maailmankalkkisuuden 
keskusta, niinkuin ennen oli luultu, vaan ainoastaan verraten vähäpStdi- 
nen taivaankappale muiden joukossa. Englantilainen Isak Newion {1642 



Ink NairtDii. [VukiplIrrM G. KulKrln iiiDlKukitii nukiu.) 

— 1727) keksi painolain, joka määräS kaikkien kappalten liikunnot, sekä 
suurten taivaankappalten, jotka maailman avaruudessa liikkuvat, ettfi 
pienen tomuhiukkasen, mikä maahan putoaa. Ranskalainen Laplace tutki 
niinikäin taivaankappalten liikuntoja; Clairault, Maupertuis ja Conda- 
mine\ selittivät tarkoilla pituusviivojen-mitlauksilla maapallon muodon. 
Tlelnen hiBtorla II. — 26. 



386 TLfilNEN HISTORIA. 

Eräs saksalainen oppinut Wem€r perusti geologian eli maanmuo- 
dostusopin, joka selvitti, että maanpinta oli alussa sula, mutta kovettui 
vähitellen; vedet ja jäät valtasivat sen sittemmin, ja siinä ovat eläneet 
monellaiset eläimet ja kasvit, jotka jo ovat kokonaan hävinneet. Maa- 
pallo oli ollut olemassa monta vertaa kauemmin kuin raamatun kerto- 
muksen perustuksella oli uskottu. 

Fysikan alalla tehtiin suuri joukko keksintöjä, ja varsinkin sähkö- 
voimaa opittiin tarkemmin tuntemaan. Kuuluisa valtiomies Benjamin 
Franklin keksi, niinkuin ennen on mainittu, ukkosen-johdattimen, jonka 
vuoksi hänen hautapatsaaseensa piirrettiin, että hän »tempasi tulen tai- 
vaalta ja valtikan ty ränneiltä >; italialaiset Volta ja Galvani keksivät 
sähkön synnyn erilaisten kappalten koskettelemisesta toisiinsa. Skottlanti- 
lainen James Watt keksi höyryn puristamisen ja siten höyryn käyttämi- 
sen koneiden liikkeelle panemisessa. Yrityksiä höyryn käyttämisestä liike- 
voimana laivoissa tehtiin samoin, vaikka vasta 19:nnen vuosisadan alussa 
höyrylaivoja aljettiin käyttää. V. 1783 noustiin Pariisin lähellä olevalta 
Mars-kentältä ensi kerran ilmapallolla, jonka Montgolfier'\Q\]Q\i^ei olivat 
rakentaneet. Celsius ja Reaum,ur keksivät lämpömittarin. — Kemian 
alalla työskenneltiin ahkerasti; niinpä englantilainen Cavendish erotti 
ilman ainekset toisistaan ; Pristley ja ranskalainen Lavoisier taas tutkivat 
veden aineosien ominaisuudet ja todistivat, ettei aine palaessaan häviä, vaan 
saapi toisen muodon. — Kasvitieteen tutkijana ruotsalainen Kaarle v. 
Linne saavutti suuren maineen järjestämällä kasvit ja eläimet määrättyjen 
tunnusmerkkien mukaan eri luokkiin. 

Ihmisen ruumiin rakennus joutui myöskin tarkemman tutkimuksen 
alaiseksi; sekin huomattiin, niinkuin kaikki muutkin kappaleet luonnossa, 
muodostuneeksi hienoista alkuhiukkasista eli molekyyleistä; se syntyi, 
kehittyi ja hävisi niinkuin kaikki muutkin ilmiöt maailmassa. Vertaileva 
anatomia selvitti, että ihminen oli rakenteeltaan samallainen kuin eläimet, 
vaikka muita täydellisemmin kehittynyt. Hän oU vaan hyvään taipuva 
»seuramielinen eläin», joka, kun ei yksin tullut aseetoinna toimeen, liittyi 
toisiin, joten syntyi yhteiskunta. 

Monet etevätkin lääkärit olivat ennen pitäneet joitakuita pahoja ja 
kovia tauteja Jumalan vihan ilmauksina tai pahan hengen aikaan saa- 
mina; mutta kaikille näille keksittiin luonnolliset syyt, joita järjellisellä 
ja luonnollisella tavalla oli poistettava. Tuhoa tuottavin kulkutauti oli 
ollut isorokko, johon usein kuolivat kaikki perheen jäsenet Persiassa oli 
erään englantilaisen lähettilään puoliso Mary Wortley Montagu oppinut 
tuntemaan rokotuksen, mutta kun tätä uutta keinoa epäillen arvosteltiin 



VALISTUKSEN AIKAKAUSI. 887 

Europassa, sallittiiii hänen rokottaa ainoastaan viittä kuolemaan tuomit- 
tua vankia (v. 1721); myöhemmin hän rokotti tyttärensä sekä joitakuita 
tuttaviaan. Mutta saman vuosisadan lopulla englantilainen lääkäri Jen^ 
ner antoi rokotukselle tieteellisen pohjan, ja hänen keksinnökseen se lue- 
taankin. Isorokko on sen kautta melkein kokonaan hävinnyt. 

Monet suuremmoiset keksinnöt luonnontieteiden alalla sekä se har- 
rastus, mikä näille tieteille osotettiin, vaikuttivat valtavasti yleiseen kat- 
santotapaan. Vanhat harhaluulot hävisivät, kun opittiin tuntemaan se 
säännöllisjrys ja lainmukaisuus, mikä kaikkialla vallitsee. Ei mikään 
riipu satunnaisuudesta, vaan kaikilla ilmiöillä on syyt, joista ne välttä- 
mättöminä seurauksina johtuvat. Astrologian eli tähdistä ennustamisen 
täytyi hävitä, sillä se ei soveltunut säännöllisiin luonnonlakeihin; ihmei- 
täkään ei enää tahdottu uskoa, ja kaikkea järjelle käsittämätöntä aljettiin 
pitää mahdottomana. Yhä enemmän rupesi sekin käsityskanta häviämään, 
että Jumala suoranaisesti vaikuttaa maailman menoon, sillä toimihan 
kaikki ikuisten säännöllisten lakien mukaan. Ihmisten mielet kääntyivät 
tämän maailman oloihin ja tarpeisiin enemmän kuin ennen; ei ajateltu 
tulevaisuutta, vaan nykyisyyttä, ei sielua, vaan ajallista hyvää. Uskonnon 
dogmit jäivät syrjemmälle ja ajatus oli kiintyneenä uusissa keksinnöissä, 
joista lähtisi vielä enemmän hyötyä. Ihmisten koko ajatus- ja toiminta- 
piiri sai maailmallisemman luonteen. 

Eivätkä yksin tiedemiehet ja oppineet harrastaneet näitä asioita, 
vaan sivistyneiden kesken sama tutkimushalu tuU miltei muotiasiaksi. 
Aatelisherrat rakensivat linnoihinsa torneja, joista he kiikarilla katselivat 
taivaankappalten kulkua; kemiallisissa keittoastioissaan he erottivat hap- 
poja toisistaan; eläintarhoissa ja kasvilaitoksissa käytiin katsomassa luon- 
non monellaista rikkautta. Luonnolla oli noihin hovin kankeisiin ja luon- 
nottomiin elämäntapoihin kytkeytyneillä ihmisillä suuri viehätysvoima, ja 
sen vaikutuksesta nuot täsmälliset ja mutkikkaat seuraelämän säännötkin 
alkoivat joutua unohduksiin; puvutkin muutettiin vähän luonnonmukai- 
semmiksi; esim. valetukka, jota yleiseen oli käytetty, rupesi jäämään 
muodista. Sen sijaan seuraelämä sai aatteellisemman luonteen; n. k. 
salongeissa ylhäiset herrat ja naiset keskustelivat luonnontieteiden alalla 
tapahtuneista keksinnöistä, Voltairen mielipiteistä yhteiskunnallisissa tai 
uskonnollisissa asioissa, Rousseaun valtiolaitoksesta, itsevaltaisen kunin- 
kuuden luonnottomuudesta, maalaisväestön kurjasta tilasta, joka olisi 
parannettava; sanalla sanoen uudet aatteet olivat vetäneet puoleensa 
koko sivistyneen maailman, vieläpä hovissakin ne olivat mieluisia kes- 
kustelim-aiheita. 



388 YLEINEN HISTORIA. 

Ajan henkinen suunta vaikutti myöskin kasvatUBOpin alalle. SekS 
uskoDpubdistaksen miehet että jesuiitat olivat panneet päfipainon huma- 
nistiselle opille, s. o. rooman- ja kreikankieleen ja kirjallisuuteen, jota 
vastoin nykyisyys ja ellmSn käytSnnöllinen puoli olivat kokonaan hal- 
veksittuja. Rousseau oli uuden suunnan tienraivaajana tfissä kohden, 
sillä h&nen Emilensfi oU johdettava luonnon tuntemiseen; ja Rousseaun 
mielipiteisiin perustuu Saksassa kehittynyt filantropistinen suunta, joka 
kohdistaa opetuksen olevien olojen tuntemiseen ja kSytfinnölliseen elfi- 
mUn. SyrjSyttften klassillieuuden, seu opetussuunnitelmaan otettiin eto- 
pfifissfi luonnontieteet, matematiikka, äidinkieli, oman maan historia, yli- 



Fradrlk SuiirM lim* Smi-So4mI Pettdinli ilirHti, 

malkaan n. s. reaaliset aineet. Jo 18:nnella vuosisadalla nuo molemmat 
vastakkaiset suunnat alkoivat kilpailla keskenään, ja vieläkin ne ovat 
toistensa rinnalla. — Samaan aikaan tahdottiin myöskin antaa opetusta 
kansan syville riveille, samoin kuin tieteen tuloksia kirjallisuudessa teh> 
tiin yleistajuisiksi. Kansanopetus sai siis alkunsa >valistuksen aikakau- 
della* ja sen etevin asianajaja on sveitsiläinen Juhana Henrik Peata- 
lozzi. Raitis, kaikkia luonnon lahjoja kehittävä kansanopetus oli hänen 
käsityksensä mukaan paras parannuskeino ajan turmelusta vastaan, ja 
kaiken oikean opetuksen tarkoitus oli oikean ihmisyyden kehittäminen. 
Pcstalozzi oli saanut herätyksen Rousseaun Emilestä, ja samoin kuin 
Rousseau niin hänkin puolustaa reaalista tietoa ja opetuksen alkamista 
havainnon kautta lähellä olevasta, mutta hän antaa suuren arvon uskon- 
nolle, sillä sen avulla on sielun elämää kehitettävä. — Käytän nöIlisenS 



VALISTUKSEN AIKAKAUSI. 389 

opettajana Pestalozzi koetti periaattdtaan toteuttaa ja suurella laDolla, 
monta vaetusta voittaen, hän työskenteli aina 80-vuoden ikfiän, jolloin 
hän vetäytyi rauhaan ja kuoli 1827. Pestalozzia on sanottu kansanope- 
tuksen isäksi ja hänen johtamansa koulun mallin mukaan perustettiiu, 
paitsi Saksassa, Madridissa, Neapelissa ja Pietarissakin oppilaitoksia. 



taimMutI Kant (MblirFn madiuiu twil>.) 

Olemme ennen kertoneet (ks. luk. XVI), että filosofit uskonpuhdis- 
tuksen aikakaudella olivat vapautuneet kirkon opinkappaleista ja vapaasti 
loivat jSrjeatelmäusä, joiden avutia he taiitoivat pSftstä kaiken olemassa- 
olon salaisuuden perille; IS^nnen vuosisadan filosofit jatkoivat heidän 
työtään, keksien heikkoja kohtia edellisten järjestelmisBä ja koettaen itse 
luoda täydellisempiä. Niinpä saksalainen Leibnitz, joka oli voinut hank- 
kia perinpohjaiset tiedot kaikissa tieteenhaaroissa, muodosti myöskin filo- 
sofisen systeemin, jonka pääpontena on d. k. monaadioppi. Hän näet 



390 YLEINEN HISTORIA. 

välttää^ että kaiken pohjana on ääretön joukko substansseja eli alkuolioita 
(monaadeja), joista kaikki, mitä olemassa on, on yhteenliittymällä muo- 
dostunut. Monaadit ovat siis ainoat tosioliot ja syntyvät siten, ^tä ne 
lähtevät Jumalasta, joka myöskin on luodessaan antanut kullekin eri 
luonteensa, sillä ne ovat erilaisia samoin kuin kaikki esineet ovat toisis- 
taan eroavia. Löytyy »nukkuvia» monaadeja, joilla ei ole tietoisuutta ja 
joista aineelliset esineet ovat muodostuneet, »uinuvia» monaadeja, joilla 
on tunto ja muisti, sekä »heränneitä» monaadeja eli sieluja, jotka ovat 
kehittyneet itsetietoisuuteen ja järkeen. Täten Leibnitz tahtoi selittää sekä 
henkisen että aineellisen elämän ilmiöt. Skottlantilainen Hume taas to- 
disti Locken muodostaman opin, jonka mukaan ihmisen tieto perustuu 
aistiensa kautta saamaansa tietoon, vääräksi, ja joutui skeptilliselle kan- 
nalle, sanoen, ettei ihminen saata jär}censä avulla varmaa tietoa saavut- 
taa. — Suuri filosofi Immanuel Kant, joka oli Königsbergin professori 
ja kuoli V. 1804, otti sen vuoksi selvittääkseen, missä määrässä ihmisen 
ajatus saattaa päästä varmaan totuuteen; tärkeimmässä teoksessaan »Kritik 
der reinen Vernunft» (puhtaan järjen kritiikki) hän esittää ihmisaja- 
tuksen mittamäärän sekä peruslait, joiden mukaan se toimii. Hänen 
oppiinsa saksalaiset filosofit Fichte, Schelling ja Hegel perustivat jär- 
jestelmänsä. 

Historiankirjoittajat eivät enää uskoneet kaikellaisia taruja, joita 
historiallisten tositapahtumain rinnalla tosina oli kerrottu, vaan kritiikki 
osotti ne perättömiksi. Kansojen kehitys eri aloilla, lakien ja laitosten 
muodostuminen, uskonnollinen ja henkinen elämä otettiin tutkimuksen 
esineeksi, eikä, niinkuin siihen asti, yksinomaan hallitusten toimet ja valto- 
jen väliset kysymykset ja sodat; ja kaikille tällaisillekin ilmiöille tahdottiin 
löytää luonnolliset syyt. Historian tutkiminen sai siten entistä syvem- 
män luonteen. Voltairen kuvaus Ludvig XIV:nnen aikakaudesta sekä 
tutkimus »kansojen luonteista ja tavoista» eroavat käsityskantansa puo- 
lesta kokonaan edellisistä; sillä hän ei lähde varmasta uskosta, vaan 
epäilyksestä, eikä hän edellisten tavoin selitä Jumalan johdon vaikuttavan 
kansojen vaiheisiin, vaan kehitys riippuu hänen mielestään ihmisten eri- 
laisista olosuhteista. Montesquieu taas selittää Rooman valtakunnan 
suuruuden riippuneen Rooman senaatin erinomaisesta kokoonpanosta. 
Äskenmainittu filosofi Hume kirjoitti laajan Englannin historian, jossa 
hän liiallisuuteen asti halveksii uskonnon vaikutusta. Nerokkaampi oli 
englantilainen Oibbon, joka mestarillisesti selittää syyt Rooman valta- 
kunnan riutumiseen ja häviöön. Saksalainen runoilija Herder asettaa 
»Aatteissaan ihmiskunnan historiasta» ihmisyyden kristinuskoa ylemmäksi. 



VALISTUKSEN AIKAKAUSI. 391 

ja Ben toteuttamineD oli htnen käsityksenaä mukaan uskonnon korkein 
pft&maali, johon sen on pyrkiminen. 

Ranskan kirjailijoilla oli kyllä johtoasema Europasea ISmaella vuosi- 
Badalla; matta muissakin maissa, varsinkin Englannissa ja äaksassa, 



GBllliard Ephrtin Ltuln). 

tavataan kirjallisuuden suurmiehiS. Edellisessä olemme maininneet useita 
eteriS tiedemiehiS, ja jos siirrymme kaunokirjallisuuden alalle, tapaamme 
heitä vielä runsaammin. Eikä enää orjallisesti jäljitellä Ranskan kirjalli- 
suutta, vaan syntyy itsenäinen, kansanomainen suunta, joka perustuu 
omaan kansalliseen maaperään. Englannissa tuo uusi suunta esiintyi 



392 YLEDIEN HISTORU. 

varsinkin romaanikirjaUisuudessa, jonka etevimpiä edustajia oli Richard- 
son, joka tahtoi esittämällä puhdasluonteisia henkilöitä saada aikaan 
siveellistä parannusta; Daniel Defoe (kuoli v. 1731) sepitti niaankuulan 
»Robinson Crusoen vaiheet»; Jonathan Swift taas kertoo ivallisdla ta- 
valla aikaosa oloista, ja varsinkin on hänen >Gulliverin matkat > -niininen 
romaaninsa tullut kuuluksi; Oliwer Ooldsmithin tunnetuin roinaani on 
>Waketieldin pappi», jossa tunteellisesti ja viehättävällä tavalla kerrotaan 
erään maapapin elämästä. Skottlantilainen runoilija Macpherson (kuoli 



Johan Woll«Hi| finlii. ffUm nualau» biln.) 

V. 1796) keräsi kansan suusta vanhoja lauluja, joista hän muodosti 
Ossianin nimellä tunnetun epoksen. Siinä kerrotaan Fingal-sankarin 
ja hänen poikansa Oskaria urotöistä Skottlannin hämärässä muinaisuu- 
dessa. Tämä runokokoelma herätti ilmestyttyään suurta huomiota ja 
asetettiin Homeroksen runojen rinnalle. 

Saksan kirjallisuuden loiston aika oli 18:nnen vuosisadan loppu- 
puoli. Ensimmäinen noiden suurten miesten sarjassa on Klopstock (f 
1803), jossa isänmaallisuus ja kristillisyys ovat johtavina voimina. Paitsi 
lyyrillisiä runoja hän kirjoitti » Messias • -nimisen epoksen, jossa hän 
20;ssä runossa esittää Vapahtajan elämää. Wieland (f 1813) kirjoitti 
hienoja, leikillisiä runoja, joiden kautta saksalainen kaunokirjallisuus 



VALISTUKSEN AIKAKAUSI. 393 

pääsi «taienosea maailmassai tunnetuksi, työntäen ranskalaisen syrjään. 
Lessing {eynt. 1723, kuoli 1781) oli terävä kirjallisuuden arvostelija ja 
reformaattori, joka tahtoi vapautua kaikista pikkumaisista vanhoista rans- 
kalaisista kaavoista. Estetiikan alalla hän loi kokonaan uuden suunnan, 
joka kreikkalaiseen taiteeseen perustuen oli entistä vapaampi ja syvälli- 
sempi. Oöthe (synt 1749, kuoli 1832) ja Schiller (synt. 1759, kuoli 
1805) kehittivät Saksan kirjallisuuden korkeimmilleen, luoden runouden 



eri aloilla teoksia, jotka ovat saaneet pysyvän arvon. Göthen »Hermann 
ja Dorothea>, >FauBt> y. m., Schillerin >Lautu kellosta», hänen dramansa 
>'WiUielm Teli» ovat maankuuluja. Näiden mainioiden miesten rinnalla 
on suuri joukko muita huomattavia kirjailijoita, jotka eri aloilla edistivät 
Saksan kirjallisuutta. 

Ruotsiin ja Suomeenkin ulottui »valistuksen* vaikutus. UskonnoD 
alalla tavataan vielä hartaan uskonnollisen suunnan, pietismin, edustajia, 
joka jo 17mnen vuosisadan lopulla oli levinnyt pohjoismaihin Saksasta; 
mutta 18:nnen vuosisadan lopulla voitti alaa Saksasta niinikään tullut 
raisionalismi, joka uskonnosta heitti syrjään dogmit ja saarnasi vaan 
käytännöllisiä elämän-ohjeita; olipa paljon vapaa-ajattelijoitakin ylhäisissä 



394 YLEINEN HISTORIA. 

kansanluokissa, varsinkin Kustaa III:nnen aikana, jonka hovi ja ympä- 
ristö on tunnettu pintapuolisuudesta ja välinpitämättömyydestä uskon- 
asioissa. Oppineet heittivät yhä enemmän jumaluusopin tutkimisen syr- 
jään ja kääntyivät käytännöllisemmille aloille; niinpä yliopiston miesten 
julkaisemat kirjoitukset 18:nnella vuosisadalla käsittdevät etupäässä luon- 
nontieteitä ja taloutta, ja myöhemmin historiaa koskevia kysymyksiä. Ja 
näillä tieteillä olikin monta etevää edustajaa. Olemme jo maininneet 
suuren luonnontutkijan Kaarle v. linnan. Emanuel Svedenborg oli 
nuoruudessaan hyvin etevä luonnon- ja matematiikan-tutkija, mutta myö- 
hemmin (1740-luvulla) hänestä tuli uskonnonhaaveilija ja henkien näkijä, 
joka seurusteli kuolleiden ihmisten henkien kanssa. Suomessa oli Turun 
piispoissa useita luonnontieteiden harrastajia, niinkuin Juhana Brovallius 
ja Jaakko Oadolin, jotka niinikään olivat valtiomiehiä ja hattupuolueen 
johtajia vapauden ajan valtiopäivillä. V. 1747 perustettiin Turun yliopis- 
toon luonnontieteiden ja taloustieteen professorinvirka, johon ensimmäi- 
seksi nimitettiin eräs Linnan oppilas Pietari Kalm, Linnan ehdotuk- 
sesta Kalm lähetettiin tutkimusmatkalle Pohjois-Amerikaan, jonka ilman- 
ala oli jotenkin samallainen kuin Suomen. Kotiin palattuansa hän perusti 
Turkuun kasvitarhan, jossa hoiteli Amerikasta tuomiaan kasveja. Pietari 
Adrian Gadd, joka v:sta 1761 oli samojen aineiden professorina, jul- 
kaisi paljon Suomen maanviljelystä, ilmanalaa ja maanlaatua koskevia 
kirjoituksia; ainoastaan hyödyn vuoksi oli tiede hänen käsityksensä mu- 
kaan olemassa. Kaksi Chydenius-nimistä veljestä saavutti tietojensa ja 
käytännöllisten harrastustensa vuoksi suuren maineen; vanhempi Samuli 
Chydenius oli etevä matematiikan ja kemian tutkija, mutta otti myöskin 
osaa kulkuväylien perkaamistyöhön, jota tähän aikaan paljon harrastet- 
tiin liikkeen auttamiseksi. Hän hukkui Kokemäen-jokeen (1757). Nuo- 
rempi veli Antti Chydenius, joka oli pappina Pohjanmaalla ja kuoli 
Kokkolan kirkkoherrana v. 1803, herätti huomiota vuosien 1765 — 66 
valtiopäivillä, joilla hän erittäin vakuuttavasti ja selvästi puhui ajan ahdas- 
mielistä kauppajärjestelmää vastaan, tahtoen päästää sen vapaasti kehit- 
tymään. Myöskin monissa kirjoituksissa hän jo kymmentä vuotta aikai- 
semmin kuin jo ennen mainittu kuuluisa Adam Smith ajaa samoja mieli- 
piteitä kuin tämä. 

Käytännölliset harrastukset, jotka tarkoittivat isänmaan edistymistä, 
johtivat myöskin isänmaan historian tutkimiseen. Edellisellä vuosisadalla 
oli historiaan sekoitettu kaikellaisia kummallisia juttuja, joiden avulla 
tahdottiin saada kansan entisyys niin suuremmoiseksi kuin suinkin. Vii- 
purin piispa Pietari Bäng esim. oli todistavinaan, että Ruotsi ja muut 



TALIBTUKSEN AIKAKAUSI. 395 

pohjoiamaat olivat jo Aatamio aikana olleet ihmisten asumia ja ett9 he 
liBlksl palvelivat oikeata Jumalata, joka Aatamille oli ilmestynyt; Aatami 
Itsekin oli muka jonkun aikaa oleskellut Ruotsissa. Ruotsissa oli Sven 
Lagerbring alkanut osottaa näitä mahdottomia taruja perfittömikBi, ja 
Suomessa Algot Scarin ja Johannes Bilmark, jotka kumpikin olivat 
synnyltään ruotsalaisia, vaan toimivat Turun yliopiston professoreina, 



Ant» ChydtRlu. (VMklplIrru.] 

rupesivat käyttämään suurempaa tarkkuutta ja kritiikkiä|historian tutki- 
misessa; mutta vasta Henrik Gabriel Porthan antoi Suomen historialle 
vankan pohjan, jonka vuoksi häntä kutsutaan >Suomen historian isäksi*. 
Porthan syntyi v. 1739 Marraskuun 9 p:nä, tuli 15-vuotiaana ylioppi- 
laaksi, oli yliopiston kirjaston amanuenssina sekä myöhemmin saman 
laitoksen hoitajanakin, kunnes hän v. 1777 tuli roomalaisen kirjallisuuden 
professoriksi, jossa virassa pysyi kuolemaansa asti, joka tapahtui Maalisk. 
16-'p:nä 1804. Porthan oli etevä ja innokas opettaja, mutta kotimaisen 



396 TLBIKEH HISTORIA. 

historian tutkijana h&n varsinaisen maineensa on saavuttanut Suomen 
hSmSräHn keski-aikaan hän loi uutta valoa julkaisemalla piispa Juustenin 
keekl-aikuisten piispain kronikan, jonka tietoja hän täydensi ja vertasi 
muihin lähteisiin. Tfimfi on paras lähdekirja meidän vanhimpaan histo- 
riaamme. «Yliopiston kirjaston historia), jossa on paljon tietoja yliopiston- 
kin vaiheista, on toinen hänen laajempi teoksensa. Sitäpaitsi hän julkaisi 
pienempiä tutkimuksia eri aikakausitta. Historian tutkiminen johti Por- 
thanin vielä varhaisempaan eli pakanuuden aikaan sekä harrastamaan 
Suomen vanhaa runoutta. Hän oli myöskin suomenkielen tuntija, ja Suo- 
men maantieteen alalta hän kokosi tietoja. Porthan oli niinikään johtavana 
miehenä kirjallisia harrastuksia varten perustamassaan Aurora- seurassa, 
jonka toimesta Suomen ensimmäinen sanomalehti ilmestyi. Se oli ruotsin- 
kielinen ja sisälsi pääasiallisesti kaunokirjallisia ja tieteellisiä kirjoituksia. 



Hnrik fiibrM Ptrtkm. 

joista useat olivat Porthanin kirjoittamia. Sanalla sanoen Porthan oli 
aikansa koko henkisen elämän keskusta ja hänen harrastuksensa ulottui 
kaikille niille aloille, jotka tarkoittavat isänmaan ja oman kansan tuntemista. 
Toimintansa kautta hän laskikin Suomen omintakeisuudelle henkisen perus- 
tuksen; hän on > Suomen maan ja Suomen kansan arvohon asettaja*. 

Porthanin ohjaamana ja innostamana monet muut alkoivat työs- 
kennellä samoilla aloilla; niinpä Kristfrid Ganander ja Erik Lencqvist, 
jotka ohvat pappi stoimessa, tutkivat Muinais- Suomalaisten jumaluustarus- 
toa ja taikauskoa; Jaakko Tengström, Turun piispa (v:sta 1817 Suo- 
men ensimm&inen arkkipiispa, kuoli v. 1832), kirjoitti Terserus ja Rotho- 
vius piispain elämäkerrat; Porvoon piispa Maunu Jaakko Alopaeus 
julkaisi niinikään useita elämäkerrallisia tutkimuksia Suomen miehistä. 

Kirjallisuudessa käytettiin ruotsinkieltä tai osittain latinaa, jota 
viimeksimainittua Porthankin enimmäkseen käytti, mutta suomenkieldifi 



VALISTUKSEN AIKAKAUSI. 397 

ilmestji tuskia muuta kuin hengellistS ja vähin taloutta koskevaa kirjalli- 
suutta. Yrittipä Mynämäen kirkkoherra Antti Ltzelitia v. 1775 ruveta 
julkaisemaan suomenkielellä sanomalehteä, »Suomalaiset tietosanomat >, 
mutta jo seuraavana vuonna hänen täytyi tilaa jaiu vähSlukuisuuden 
vuoksi lopettaa julkaiseminen. Muutamat oppineet rupesivat kuitenldn 
suomenkieltä tieteellisesti tutkimaan, mutta sen oikeata luonnetta he 



Mlmui. (Ellu Mirilntn nulun» bulH.) 

eivät ymmärtäneet; niinpS harras suomalaisuuden ystävä Daniel Juale- 
nitis, joka vv. 1734—42 oli Porvoon piispana, väittää että suomenkieli 
on läheistä sukua hepreankielen kanssa. Paitsi epS kriitillistä tutkimis- 
tapaa vaikutti tällaisiin tuloksiin myöskin jonkinlainen suuruuden tavoit- 
teleminen; arveltiin näet olevan kunniakasta, jos voitiin päästä vanhojen 
kansojen, varsinkin »Jumalan valitun kansan> sukulaisuuteen. Vasta 
viime aikoina on suomenkielen tutkiminen tullut kriitiUisemmäksi ja perin- 
poh j aisem maksi. 



398 YLEINEN HISTORIA. 

Kustaa Illmnen hallitusaika oli Ruotsin kirjallisuudelle ja taiteelle 
suotuisa aika, sillä kuningas oli suuri kirjallisuuden suosija ja kirjoitti 
itsekin näytelmiä. Hän perusti Ruotsin akatemian ruotsinkielen ja kir- 
jallisuuden valvojaksi ja kehittäjäksi, ja teaatterin hän niinikään perusti. 
Eteville kirjailijoille hän osotti suosiota ja palkitsi heidän teoksiaan; 
Juhana Henrik Kellgren, joka jonkun aikaa oli Turun yliopistossakiii 
dosenttina, sekä Kaarle Kustavi Leopold edustivat vanhaa kankeata 
ranskalaista suuntaa, mutta tulinen ja rohkea Tuomas Thorild tahtoi 
saada runouden siitä irtaantumaan ja vapaammalle kannalle, niinkuin 
vastamainitut suuret runoilijat Saksassa; Bengt Lidner kirjoitti tunte- 
hikkaita runoja; Kaarle Mikasi Bellmanin leikilliset ja sukkelat laulat 
ovat enimmin levinneitä ja tulleet yleisemmin tunnetuiksL — Suomen 
ruotsinkielisistä runoilijoista ovat tunnetuimpia Kustaa Filip Creutz, 
joka oli myöskin valtiomies ja kuolikin kanslianpresidenttinä v. 1785, 
sekä Mikasi Choraeas, Etevin oli Frans Mikael Franz&n, joka syntyi 
Oulussa V. 1772 ja vv. 1798—1811 oli professorina Turun yliopistossa, 
mutta joka viimemainittuna vuonna muutti Ruotsiin ja kuoli v. 1847 
Hernösandin piispana. Franzenin lyyrilliset runot, niinkuin »Selma ja 
Fanny», »Vanha sotilas» y. m. ovat kauniimpia mitä ruotsinkielellä on 
kirjoitettu. Suomenkielelläkin hän on kirjoittanut tunnetun laulun »Elä- 
köön armias». 

Entistä vilkkaampi kirjallinen elämä tavataan siis pohjoismaissakin 
18:nnen vuosisadan loppupuolella, ja samallaiset harrastukset ja sama 
suunta siinäkin tulee näkyviin, kuin Europan suurissa sivistysmaissa, 
vaikkakaan se täällä ei ollut niin voimakas eikä vaikutuksiltaan niin 
valtava kuin niissä. 



VALISTUNEET HALLITSIJAT. 39& 



XXVIII. 
Valistuneet hallitsijat 

HallitBiJat ihailevat Ranskan kirjailijoita. — Itsevaltius sftllyy. — Jesuiittain munkki- 
kunta hävitetään. — Katolisen kirkon valtaa supistetaan. — Aatelisto menettää 
oikeuksiansa. — Uusi lainsäädäntö. — Espanja ja Portugal virkoavat. — Jooseppi 
Ilisen reformit — Ludvig XVI Ja Turgot — Fredrik II:sen toiminta valtionsa vau- 
rastuttamiseksi. — Katarina II:sen parannuspuuhat. — Tanskan ministerit Struensee 
Ja Bernstorff. — Kustaa III. — Reformit eivät onnistu. 

18:nnen Tuosisadan toisella puoliskolla näyttää siltä kuin kirjailijat 
ja filosofit pääsisivät Europan oloja johtamaan, sillä niin valtava vaiku- 
tus heidän esiintuomillaan uusilla aatteilla oli eri maiden hallituksiin. 
Kirjailijat eivät enää mielistele hallitsijoita päästäkseen heidän suosioonsa,, 
niinkuin Ludvig XlVmnen aikana, vaan päinvastoin hallitsijat ihailevat 
kirjailijoita, pyrkivät heidän ystävyyteensä ja kyselevät heiltä neuvoja; 
Fredrik II oli kirjevaihdossa Voltairen kanssa ja kutsui hänet luokseen; 
Katarina II oli ylpeä siitä, että Voltaire lausui hyväksyvänsä muutamia 
hänen toimenpiteitään; hän osti Diderofn kirjaston, mutta, pysyttääk* 
seen hänet kirjastonhoitajana, maksoi hän hänelle säännöllisesti palkan; 
d'Alembert'ia hän pyysi poikansa opettajaksi; »jos olisin paavi», lausui 
sama hallitsi jatar, »toimittaisin Montesquieun pyhimysten joukkoon koro- 
tetuksi». Itävallan Jooseppi II tahtoi esiintyä filosofi-hallitsijana; »sen 
jälkeen kuin olen noussut valtaistuimelle ja kannan maailman arvok- 
kainta kruunua», kirjoittaa hän v. 1781, :»olen tehnyt filosofiasta valta- 
kuntani lainsäätäjän, sen vaatimusten mukaan tulee Itävalta perinpohjin 
muuttumaan». Halki koko Europan Neapelista Ruotsiin ja Portugalista 
Venäjään asti on näiden uusien oppien vaikutus näkyvissä hallitsijoiden 
ja valtiomiesten toiminnassa, sillä heidän päähuomionsa on kiintynyt val- 
tion olojen parantamiseen, joka niiden avulla oli aikaansaatava. Kustaa 
III Ruotsissa on valistusaatteiden ihailija; Tanskassa ministerit Struensee 
ja Bernstorff ovat kiihkeitä reformien toimeenpanijoita; Portugalissa taas 
Pombalin markiisi sekä Espanjassa Patinho, Aranda, Florida Blanca ja 
Campomanes koettavat näiden oppien avulla saada uutta elinvoimaa riu- 
tuneeseen valtioon; Neapelissa Tanucci, Toskanassa ruhtinas Leopold II 
ovat samojen aatteiden ystäviä, ja Ranskassa ministerit Choiseul ja var- 
sinkin Turgot niitä edustavat. 



400 YLEINEN HISTORIA. 

Mutta valistuskirjailijat — Voltairea lukuunottamatta, joka puolusti 
rajatonta hallitsijavaltaa — eivät taistelleet yksinomaan keski -aikuista yh- 
teiskuntaa, yliaikuisia säfityoikeuksia ja ahtaita valtiotaloudellisia säädöksiä 
hävittääkseen, vaan he vaativat myöskin kansalle valtiollisia oikeuksia eli 
rajattoman hallitsijavallan hävittämistä. Viimemainittua puolta Europan 
hallitsijat eivät kuitenkaan uudistuspuuhissaan ottaneet huomioon; päin- 
vastoin he yksin tahtoivat johtaa kaikki kansan hyväksi, kansan apua ei 
siinä tarvittu. »Hyvin hallittu valtio», sanoo Fredrik II, »on kuin perhe, 
jossa hallitsija on isä ja alamaiset hänen lapsiansa. Myötä- ja vastoin- 
käymiset ovat yhteisiä, sillä hallitsija ei saata olla onnellinen, jos kansa 
kärsii.» »Kansani olen minä», sanoo sama kuningas, »se saapi sanoa 
mitä se tahtoo, ja minä saan tehdä, mitä tahdon.» »Minun alamaiseni», 
sanoo Espanjan kuningas Kaarle III, »ovat kuin lapset, he huutavat 
kuin heitä pestään.» Sama katsantotapa oli kaikilla »valistusajan despo- 
teilla»; hallitsijan mahtisanalla oUvat reformit pantavat toimeen, eivätkä 
he arvelleet tarvitsevansa ottaa huomioon entisiä oloja, kansansa sivistys- 
kantaa, ylimalkaan siihenastista kehitystä, vaan kaikki oU filosofian opin- 
kaavojen mukaan uusiin muotoihin valettava; siitä koituisi onnen ja 
tyytyväisjryden aika. Katohsen kirkon ja papiston suurta valtaa ja etu- 
oikeuksia etupäässä vähennettiin ; aateliston erikoisasemaa supistettiin, 
talonpoikien huonoa tilaa tahdottiin auttaa; lait ja rangaistukset säädet- 
tiin samat kaikille, ja kansojen varallisuutta koetettiin edistää, sillä sen 
kautta ne saattoivat maksaa valtiolle suurempia veroja, jota seikkaa val- 
tiomiehet aina pitivät silmämääränään. Silmäys reformipuuhiin eri maissa 
valaisee »valistuneiden» valtiomiesten harrastuksia ja toimintaa. 

Ensimmäisiä uhreja, joita »valistukselle» toimitettiin, oli jesuiittain 
munkkikunta. Olemme ennen kertoneet (luk. VII) sen tarkoituksen- 
mukaisesta järjestyksestä ja tehokkaasta toiminnasta katolisen kirkon 
piirissä. Mutta tuon munkkikunnan turmeltunut moraali oli tullut tun- 
netuksi ja herättänyt inhoa ajattelevissa ihmisissä; sen jäsenet sekaan- 
tuivat kauppayrityksiin, joissa he kaikin keinoin koettivat saada hyötyä 
itselleen, herättäen siten vihaa vastaansa, ja sitäpaitsi jesuiitat olivat kai- 
ken valistuksen vihollisia, joiden valta ja vaikutus perustui kansojen 
tietämättömyyteen. Taistelu heitä vastaan alkoi Portugalissa. Kuningas 
Jooseppi I:stä vastaan oli tehty salaliitto, jossa sanottiin myöskin jesuiit- 
toja olleen osallisina, koska muuan heistä Malagrida jo ennen oli levitel- 
lyt uhkaavia ennustuskirjoituksia kansaan; hänet tuomittiin kuolemaan ja 
poltettiin roviolla. Mutta sen johdosta karkotettiin heidät kaikki Portu- 
galista v. 1759. V. 1763 Ranskan hallitus kar koitti heidät maasta, ja 



VALISTUNEET HALLITSIJAT. 401 

T. 1767 vangittiiD EBpanjassa ministeri Arandan käskystä yhtenä ydnft 
2300 jesuiittaa; heid&t sullottiin laivoihin ja vietiin Kirkkovallan ranni- 
kolle. He eivät enää saaneet olla missään yhteydessä Espanjan kanssa ja 
kirjeenvaihtokin heidän kanssaan kiellettiin. Seuraavana vuonna jesuiitat 
karkotettiin Neapelista. Paavi Glemens Xiy:kään ei enää saattanut puo- 
lustaa veljeskuntaa, vaan hänen täytyi ajan hengen pakottamana v. 
1773 julkaisemallaan bullalla hävittää se. Ainoastaan Fredrik II ja 



Kalnri loMtppI II. (Anton van Maronln niHl*>ni« tmulu.) 

Katarina II eivät luulleet jesuiitoista vaaraa olevan, vaan ottivat heitä 
maihinsa asumaan. 

Katolinen kirkko ei kuitenkaan tällä ainoalla uhrauksella päässyt. 
Pombal vähensi Portugalissa inkvisitsioonin valtaa, käytettyään ensin sen 
apua jesuiittoja vastaan; Aranda Espanjassa ehkäisi omaisuuden kerään- 
tymistä kirkolle; Tanucci'in vaikutuksesta Neapelin kuningas Kaarle IV 
teki paavi Benediktus XIV:nnen kanssa sopimuksen, jonka mukaan papis- 
ton etuoikeuksia supistettiin ja sen lukumäärää vähennettiin puoleen enti- 
sestä; niinikään hän poisti kymmenykset ja hävitti suuren määrän luos- 
Tlelnen historia II. — S6. 



402 YLEINEN HISTORIA. 

tareja. Perinpohjaisemmin Jooseppi II kävi kirkkoon käsiksi Itävallaii 
maissa, joissa sen mahti oli ollutkin suurempi kuin muualla; hän mää- 
räsi, ettei' paavin bullaa saisi hänen valtioissaan julistaa ilman keisarin 
hyväksymistä; papiston jäsenet tehtiin maallisen vallan alaisiksi; Itäval- 
lan maissa oli 2663 luostaria, joista hän lakkautti 624, ottaen niiden 
omaisuuden, »sillä», sanoi hän, »luostarilaitoksen periaatteet eivät sovellu 
ihmisjärjen kanssa yhteen ja munkit ovat valtion vaarallisimpia ja hyo- 
dyttömimpiä alamaisia». Sairashuoneita, oppilaitoksia ja kirjastoja tai 
kasarmeja perustettiin luostarien sijalle. Avioliittoon-vihkimisoikeuden 
hän otti kirkolta ja määräsi sen valtion asiaksi; papisto menetti myös- 
kin sensuurioikeuden, jonka kautta se oli saattanut estää valistusmiesten 
mielipiteitä julkisuuteen pääsemästä; kaikki uskontunnustajat saivat va- 
paasti harjoittaa uskontoansa; Juutalaisiakin otettiin valtion kouluihin. 
Niin arveluttavilta tuntuivat nämä muutokset paavi Pius VI:nnen mie- 
lestä, että hän V. 1782 matkusti Wieniin pidättääkseen keisaria reformi- 
innossaan; mutta mitään hän ei saanut aikaan, päinvastoin hänen täytyi 
jättää keisarille valta määrätä kirkon virkamiehet. 

Aateliston etuoikeutettua asemaa muiden säätyjen rinnalla tahdot- 
tiin niinikään supistaa ja saattaa sitä muita säätyluokkia lähemmäksi; 
niinpä Jooseppi II verotti sen maaomaisuutta, sillä fysiokraattien opin 
mukaan, jonka pätevyydestä hän oli vakuutettu, kaikki varallisuus tuli 
maasta, ja sen vuoksi maaomaisuus yksin oli verotettava, huolimatta 
kenen omaa se oli. Tanucci Neapelissa ei verottanut aateliston maa- 
omaisuutta, vaan supisti sen sijaan sen tuomiovaltaa, oiUä laki pantiin 
herrojenkin yläpuolelle ja heidän tuomiostaan saatiin vedota valtion aset- 
tamiin tuomioistuimiin. Espanjan hallitus antoi v. 1773 julistuksen, jossa 
sanotaan, ettei teollisuuden harjoittaminen ole häpeäksi aatelistolle. 

Samanmukainen lainsäädäntö ja hallinto sekä uudet oikeuskäsitteet 
olivat niinikään omiansa tasoittamaan sitä leveätä juopaa, mikä eri yhteis- 
kuntaluokkien välillä oli vallitsemassa; feodaalioikeudet eivät enää tämän 
ajan yhteiskuntaan soveltuneet Tanucci hävitti Neapelin kuningaskun- 
nassa monet eri lait, joita oli yksitoista käytännössä, ja laati samallaisen 
koko valtiota varten; Turgot tahtoi hävittää Ranskan maakuntien erilaiset 
oikeusta vat ja saada saman lain kaikkialla käytäntöön; Jooseppi II toi- 
mitutti uuden inhimillisten periaatteiden pohjalle laaditun lakikirjan; hän 
saattoi talonpojatkin lain suojaan, vapauttaen heidät herrojensa mieli- 
vaUasta ja määräten virkamiehet pitämään silmällä, ettei hdtä pahoin 
kohdeltaisi. Kuuluisa italialainen lakimies Beccaria julkaisi v. 1764 
teoksen »Rikoksista ja rangaistuksesta^, jossa hän tuo esille entisistä 



VALISTUNEET HALLITSIJAT. 403 

kokonaan poikkeavia mielipiteitä; hän esim. hylkää kuolemantuomion eikä 
salli mielivaltaista vangitsemista; torttyyri, jota syytettyä tutkittaissa vielä 
yleisesti käytettiin, on niinikään hyljättävä, rikoksen ja rangaistuksen 
välillä tulee olla oikea suhde, eikä lainsäätäjä saa pitää silmämääränään 
ainoastaan rikoksen rankaisemista, vaan hänen tulee myöskin koettaa estää 
sitä tapahtumasta. Rikosasioita tutkimaan hän esittää valamiehistöä. Tos- 
kanan herttuan Leopoldin lakikokoelmassa otettiin useita näitä säädöksiä 
ensin huomioon, ja sen jälkeen noudatettiin niitä ohjeina muissakin maissa. 

Samat valtiomiehet pitivät silmämääränään myöskin valtakuntiensa 
aineellista vaurastumista, ja tavan takaa julaistiin sitä tarkoittavia laki- 
määräyksiä. Espanjassa ja Portugalissa perustettiin uusia kauppaseuroja, 
joiden kautta kotimainen kauppa pääsi elpymään; sisämaan liikkeen hel- 
pottamiseksi kaivettiin kanavia ja rakennettiin maanteitä, tehdasliikettä 
edistettiin, pankkeja perustettiin; perustettiinpa Portugalissa maanviljelys- 
koulukin tämän elinkeinon edistämistä varten; Espanjaan taas siirtyi 
saksalaisia uutisasukkaita autioiksi jääneitä seutuja viljelemään; sotalai- 
tostakin parannettiin. Kun maanjäristys v. 1756 oli suurimmaksi osaksi 
hävittänyt Portugalin pääkaupungin Lissabonin — 30,000 henkeäkin sai 
siinä surmansa — , rakennutti Pombal sen muutamassa vuodessa entistä 
komeammaksi. Joka taholla näyttäytyi voimaa ja vaurastumista, ja nuot 
molemmat Pyreneain niemimaan valtiot, jotka lähes pari vuosisataa olivat 
kuihtumistaan kuihtuneet, virkosivat jälleen eloon ja toimintaan, joka 
näkyy siitäkin, että Kaarle III:nnen hallitusaikana (1759 — 1788) Espan- 
jan väkiluku lisääntyi 7:stä ll:teen miljoonaan. 

Vielä perinpohjaisemmin kuin vastamainitut ministerit, menetteli 
Jooseppi II Itävallassa kaikissa kohdin; fyslokraattisen suunnan hartaana 
ihailijana hän tahtoi .etupäässä parantaa maanviljelystä; mutta myöskin 
kauppaa tahdottiin edistää ja sitä varten hävitettiin eri maakuntien väliset 
tuUit, ne kun olivat jäännöksiä keski-ajalta, sekä rakennettiin uusia teitä 
ja satamia; Triest ja Fiume Adrianmeren rannalla julistettiin vapaiksi 
satamiksi. Tämä ruhtinas ei pitänyt lukua kansallisista ja historiallisista 
olosuhteistakaan, sillä kaikki oli tasoitettava saman mallin mukaiseksi; 
yksi kieli, nimittäin saksa, tehtiin viralliseksi sekä Böömissä että Unka- 
rissa ja Belgiassa, samoja lakeja piti kaikissa Itävallan maissa nouda- 
tettaman ja sama hallintojärjestelmä oli kaikkialla käytäntöön tuleva enti- 
sistä erilaisuuksista huolimatta. Korkein virkakunta oli Wienissä, ja sen 
alle muut valtakunnan eri osissa olevat virkakunnat olivat alistetut. 
»Maat, joita hallitsen», sanoi Jooseppi II, »ovat vaan maakuntia, jotka 
muodostavat yhden ainoan ruumiin, jonka pää minä olen.» Ja hän oli 



404 YLEINEN HISTORIA. 

vakuutettu reformiensa onnellisuutta tuottavasta voimaata. >Kud valta- 
kuntaa hallitaan minun periaatteitten i mukaäm, kirjoittaa hän Strassbur- 
gin piispalle, 'täytyy ennakkoluulojen, fanatismin ja hengen orjuuden 
hSvitä, ja jokainen alamaisistani tulee saamaan luonnolliset oikeudet» 



LlMhlg XVI. (Sliunalklinan liuiu.) 

Jooseppi II kosketteli kaikkia oloja ja pani EtSSdöksillään toimeen täydel- 
lisen vallankumouksen; mutta hän arvosteli hallitsijan valtaansa ja valtion 
mahtia liian suureksi. Itse hän jo surukseen huomasi, että hänen sää- 
döksensä eivät olleet pysyvää laatua, ja hänen itsensäkin täytji ruveta 
niitä peruuttamaan. >Tässä lepää Jooseppi II, joka oli onneton kaikissa 
yrityksissään», määräsi hän hautakirjoituksensa. 



VALISTUNEET HALLITSIJAT. 405 

Ranskassa olivat jo Ludvig XVinnea miniBterit Argenson ja Cboi- 
aeul koettaneet saada reformeja aikaan, mutta kuninkaan velttous teki 
kaikki tyhjäksi; ainoastaan jesuiitat saatiin karkotetuiksi. V. 1774 kuoli 
Ludvig XV ja hfinen jälkeensfi nousi valtaistuimelle hänen pojanpoikansa 



Mlril NnloinaHa. (SinunlkilnMi tuilu.) 

Ludvig XVI. TSIU ruhtinaalla oli kyllS hyv§ tahto ja hyvät aikeet, ja 
hän oli niinikään puhdas tavoiltaan, hurskas ja hyväsydäminen mies, 
mutta bäoeltä puuttui rohkeutta, toimeliaisuutta, pSSttäväisyyttä ja lujuutta; 
hänen sanottiin itkeneen jo ajatellessaan, että hänen tuli pitää n. s. Iit 
de justice, s. o. olla saapuvilla parlamentin istunnossa. Hallitustoimet 
eiv&t häntä miellyttäneet; sotalaitoksesta hän ei tietänyt mitSkään; hän 



40(5 YLEINEN HISTORIA. 

nukahti usein ministerien sä kanssa kokouksia pitäessään ja sanoi päivän 
kuluneen hukkaan, ellei hän ollut muuta tehnyt kuin johtanut ministeri- 
neuvoston kokousta. Koko päivän hän sitä vastoin mielihyvällä kulutti 
metsästysretkillä, harrasti pientä sepäntyötä, piirusteli karttoja tai puu- 
haili muissa samantapaisissa toimissa. »Katsokaa, minäkin teen työtä», 
sanoi hän TurgofUe hänen tullessaan kuninkaan työhuoneeseen, jossa 
tämä laati kirjoitusta kaniinien hävittämisestä maalinnojensa alueilta. Hä- 
nen puolisonsa, Jooseppi II:sen sisar Maria Antoinette, oli luonteeltaan 
lujempi ja pysyi varmasti päätöksissään, mutta hän oli ajattelematon ja 
huveihin mieltynyt ja tuhlaili äärettömästi rahoja vaatetuksiinsa tai suo- 
situille ystävilleen, jonka vuoksi häntä aljettiin kutsua nimellä Madame 
Defidt (Rouva Vaillinki). Kuningatar vihasi niitä ministerejä, jotka 
tahtoivat supistaa hovin menoja, ja esti heikkoa puolisoansa panemasta 
toimeen parannuksia, joita tämä mielessään kuvitteli. 

Ludvig XVI:nnen alkuhallitus näytti kuitenkin hyvältä, sillä entiset 
kelvottomat ministerit erotettiin ja reformien ystävät otettiin sijaan. Kuu- 
luisimmaksi niistä on tullut Turgoty joka ennen intendenttinä oli toimil- 
laan saavuttanut suuren maineen sekä kirjailijanakin käsitellyt kansallis- 
taloudellisia kysymyksiä. Kahden vuoden kuluessa (1774—76), jolloin 
hän oli Ranskan raha-asiain johdossa, Turgot teki niin lukuisia ja 
tärkeitä säädöksiä, että Hanskan kaikki olot olisivat niiden kautta 
muuttuneet ja vallankumous saatu estetyksi, jos ne vaan olisi vakaasti 
sovitettu käytäntöön. Huonot raha-asiat olivat säästäväisyydellä saa- 
tavat kuntoon; »ei vararikkoa, ei verojen lisäämistä, ei lainoja», sanoi 
hän ministeriksi tullessaan, »vaan ainoastaan menojen supistamista». Noin 
100:11a miljoonalla markalla hän heti vähensi menoja poistamalla tarpeet- 
tomia eläkkeitä. Hän teki lopun viljayhtiön oikeudesta, sallien vapaasti 
viljaa kaupittavan ja hävitti ammattikunnat, koska ne olivat esteenä käsi- 
työn vapaalle kehittymiselle. »Jumala», sanoi hän, »säätäessään ihmi- 
selle tarpeensa, on määrännyt oikeuden tekemään työtä jokaisen ihmisen 
omaisuudeksi, ja tämä omaisuus on ensimmäinen, pyhin ja selvin kai- 
kista.» Lukuisat päivätyöt, varsinkin teiden rakentaminen, rasittivat 
talonpoikia, mutta Turgot esitti, että koska maantiet olivat etupäässä 
maanomistajille hyödyksi, kaikki maanomistajat suorittaisivat veron omai- 
suutensa suuruuden mukaan maanteiden ylläpitämistä varten. Parlamentti 
ei hyväksynyt säädöstä muuten kuin kuninkaallisen istunnon kautta; 
aatelisto oli pahoillaan ja sanoi : »jos kuningas voi meitä verottaa päivä- 
töiden asemesta, voipi hän myöskin vaatia meitä tekemään työtä suurilla 
maanteillä». Siten lausuivat samat miehet, jotka hienoissa salongeissaan 



VALISTUNEET HALLITSIJAT. 407 

suurella myötätuntoisuudella keskustelivat kansan tilan parantamisesta, 
heti kun noita kauniita aatteita oli käytäntöön pantava. Kuningas taas 
tuli siihen johtopäätökseen, että ainoastaan Turgot ja hän itse kansaa 
rakastivat — Vielä Turgot suunnitteli opetuksen järjestämistä maaseutu- 
koulusta yliopistoon asti; kunnallishallituksen hän tahtoi muodostaa siten, 
että sen kautta kansan tila ja tarpeet tulisivat tiedoksi; uskonnon- ja 
omantunnon-vapaus, protestanttien oikeuksien palauttaminen, yhden lain 
säätäminen noiden monien erilaisten oikeustapojen sijaan, kaiken maan 
verottaminen kuului vielä Turgofin suunnitelmaan. Mutta Ludvig 
XVImnellä ei ollut tarpeeksi tarmoa saamaan aikaan näin perinpohjaisia 
muutoksia; ne, joiden etuoikeuksia noiden uusien säädösten kautta lou- 
kattiin, kääntyivät valituksineen kuninkaan puoleen, joka otti ne huo- 
mioon. Malesherbes, Turgofn ystävä ja vlrkakumppani, pyysi eron ja 
pian sen jälkeen se annettiin Turgofllekin. Suotta hän oli kuningasta 
kehottanut pysymään kerran aljetulla reformien uralla; »älkää unohtako, 
sire>, kirjoittaa hän kerran, »että heikkous se Kaarle I:sen pään mestaus- 
pölkylle saattoi». Mutta kuningas, taipuen hovin ja kuningattaren vaati- 
muksiin, peruutti uudistukset yhden toisensa jälkeen. Vasta vallankumous 
ne uudestaan saattoi voimaan. 

Käytännöllisempi ja varovampi kuin muut »valistuneet itsevaltiaat» 
oli Preussin Fredrik II, siliä hän ei mennyt innossaan niin pitkälle, että 
hänen olisi tarvinnut myöhemmin säädöksiään peruuttaa. Tämä suuri 
soturikuningas oli valtioitsekkäisyyden oikea perikuva, ja valtion edun 
kannalta hän aina asioita katseli; valtion kohottaminen suuruuteen oli 
hänen sotiensa tarkoitus, ja sotien tuottamien vaurioiden korjaaminen 
tuli rauhan aikana hänen huolekseen. Seitsenvuotisessa sodassa oli Preus- 
sin väkiluku vähentynyt puolen miljoonaa henkeä, 14500 taloa oli pol- 
tettu ja työjuhdat suuresti hävinneet. Saadakseen maanviljelyksen, jota 
hän fysiokraattien tapaan piti tärkeimpänä elinkeinona, vaurastumaan, 
lähetti hän asiamiehiä muihin maihin värväämään talonpoikia; maata ja 
muitakin etuja luvattiin niille, jotka muuttaisivat hänen valtioonsa. Kii- 
hottaakseen asiamiehiänsä virkeään toimintaan lupasi hän 3 taalaria jokai- 
sesta naimattomasta ja 5 taalaria naineesta miehestä, jonka asiamies saisi 
muuttamaan Preussin maihin. Kun lähimaiden hallitsijat valittivat tämän 
johdosta, niin Fredrik kehotti asiamiehiänsä suurempaa varovaisuutta 
noudattamaan. Jesuiittoja hän käytti opettajinakin, mutta heidän tuli 
toimia hänen laatimansa suunnitelman mukaan ja maallikkojen valvon- 
nan alaisina. Fredrik II oli yksityisessä elämässään tavattoman säästä- 
väinen; hän esim. paikkautti vaatteitaan voidakseen niitä kauemmin pitää, 



408 YLEINEN HISTORIA. 

eikä hän käyttänyt hoviinsa vuosittain enemmän kuin 12,000 taaleria, 
joka summa ei edes kuukauden ajaksi Pompadourin markiisittarelle riit- 
tänyt toalettitarpeisiin; mutta suuriakaan summia ei säästetty, kun niitä 
tarvittiin kaupunkien perustamiseen, kanavien kaivamiseen tai asumatto- 
mien seutujen viljelykseen saattamiseen. Suuria tehdaslaitoksia perus- 
tettiin; silkin viljelystäkin aljettiin Preussin maissa hänen aikanaan har- 
joittaa; kauppaa rajoittavia määräyksiä vähennettiin j. n. e. Lainlaatijana 
ja oikeuden valvojanakin Fredrik II on tunnettu; hän esim. poisti kidu- 
tuksen. »Halvin talonpoika on yhtä hyvä ihminen kuin kuningas; oikeu- 
den edessä ovat kaikki samanarvoisia», sanoi Fredrik II peruuttaessaan 
kohtuutonta tuomiota, josta muuan talonpoika oli valittanut. Mutta sel- 
laisiin perinpohjaisiin reformeihin, kuin maaorjuuden hävittämiseen, ei 
Fredrik II:kaan uskaltanut ryhtyä, sillä sitä vastarintaa, joka sitä aate- 
liston puolelta olisi kohdannut, ei hänkään luullut voivansa voittaa. Hän 
esitteli asiata, mutta aateliston vastarinnan tähden hän heitti tuuman. 

Venäjän keisarinna Katarina II oli valistusfilosofien suurimpia ihai- 
lijoita; Montesquieun »L'Esprit des loisita hän nimittää rukouskirjakseen, 
ja siinä lausuttujen aatteiden sekä Beccarian mielipiteiden mukaan hän 
laati lakiehdotuksen, jota keskustelemaan hän v. 1766 kutsui Moskowaan 
kuuluisan »suuren lakikomissioonin», joka oli jonkinlainen eduskunta 
laajan Venäjän kaikista osista ja sen eri säätyluokista. Tuon lukuisan 
kokouksen työntulokset eivät kuitenkaan olleet suurenarvoiset. Siinä oli 
ainoastaan harvoja henkilöitä, jotka kykenivät asioita käsittelemään, ja 
se tapa, jota noudatettiin, teki työn hankalaksi, sillä asiat esiteltiin kir- 
jallisesti, ja kun joku tahtoi tehdä vastaväitteitä, ilmoitti hän siitä heti, 
mutta vasta seuraavissa istunnoissa hän ne luki j. n. e., joten asioiden 
käsittely tuli katkonaiseksi. Katarina itse oikeastaan johti kokouksen 
toimintaa ja seurasi tarkoin keskusteluja, ollen sitä varten verhon erot- 
tamassa huoneessa. Vihdoin v. 1768 hän kyllästyi kokoukseen ja käski 
sen hajaantua, koska muka useiden sen jäsenten piti lähteä vasta 
alkaneeseen Turkin sotaan. Edusmiesten lausumista anomuksista, joita 
vaalimiehet jokaisessa piirissä käskyn mukaan olivat laatineet, hän kui- 
tenkin sai tietää kansan tarpeet ja toivomukset, joiden nojalla hän omin 
päin saattoi reformeja laatia. Hallintojärjestelmän hän muodosti parem- 
maksi sen kautta, että valtakunta jaettiin 43 kuvernementtiin ja ne taas 
piirikuntiin. Oikeuslaitoksesta pidettiin niinikään huolta, mutta virka- 
miesten tunnollisuutta ja rehellisyyttä hänkään ei saanut parannetuksi 
Oppilaitoksiakin Katarina perusti, muun muassa suuren laitoksen nais- 
sivistystä varten, jossa 480 tyttöä sai ranskalaisen johtajattaren ohjaa- 



VALISTUNEET HALLIT8UAT. 409 

mana opetusta. MaanviljelyksestS hSn piti huolta suosimalla uutiaasnk- 
kaiden siirtymistä Tsltakuntaan ja helpottamalla ensi aikoina heidlQ toi- 
meentuloansa; Saksalaisia muuttikin sen Johdosta Ukraioao ja Krimin 
autioiksi jääneille seuduille. Kaupunkeja faäa rakennutti 200, joista 
nykyään on Odessa, Mustanmeren rannalla oleva suuri kauppakaupunki, 
mainittavin. Uskollisena valistuksen periaatteille hän oU uBkonnon-asioissa 
Buvaitsevainen. Hutta tuo reformityö, joka näyttää niin loistavalta, jäi 



StruBMH. (Vukipllrr*B.J 

useimmiten pinnalle; se oli vaan petollinen kuori, joka jätti sisustan 
entiselleen. Virkamiehet ottivat entiseen tapaan kansalta lahjoja, jota 
tapaa ei ukaaseilla saatu hävitetyksi; talonpoikien vapauttamisesta puhut- 
tiin vasta mainitussa suuressa kokouksessa ja keisarinnakin laati useita 
ehdotuksia sen aikaansaamiseksi; mutta asia jäi sikseen, sillä hän pel- 
käsi sitä kiihtymystä, mikä muutoksesta syntyisi, ja aateliston tyyty- 
mättömyyttä. Päinvastoin hän teki talonpoikien tilan entistä tukalam- 
maksi kieltämällä heitä valittamasta isäntjeasfi menettelyn johdosta; suo- 
situilleen, joista Potemkin oli mahtavin, hän jakeli paljon valtion maita. 



410 YLEINEN HISTORIA. 

joten niillä asuvat talonpojatkin joutuivat yksityisten omaksi. Talonpoi- 
kien valistamistakin Katarina näkyy pelänneen eräästä kirjeestä päättäen, 
jonka hän on kirjoittanut Moskowan kuvernöörille. »Älkää valittako sitä, 
etteivät Venäläisemme tahdo oppia omistaa; kouluja en perusta meitä 
itseämme varten, vaan Europan tähden, jonka edessä meidän tulee pitää 
arvostamme huolta. Mutta silloin kun meidän talonpoikamme tahtovat 
valistua, ette Te enkä minäkään jää asemillemme.» Europan arvon ja mai- 
neen vuoksi, jota Katarina halusi, hän ryhtyi useihin reformeihin, niin- 
kuin tästäkin näkyy. Ja vallankumouksen puhjettua Pariisissa hän heitti 
kaikki valistuksen harrastukset ja rupesi niitä ankarasti vastustamaan. 

Kiihkeimpiä reformimiehiä oli Tanskan heikon kuninkaan Kristian 
VII:nnen ministeri, saksalainen lääkäri Struensee. Hän tahtoi innossaan 
pakottaa kansan yht 'äkkiä omistamaan kaikki muutokset, sillä 16:ssa 
kuukaudessa hän sääsi 600 uutta lakimääräystä, joilla aateliston oikeuk- 
sia supistettiin, talonpoikien asemaa parannettiin, ammattilaitos poistettiin 
y. m. Mutta hän loukkasi näillä säädöksillään etuoikeutettuja ja sitäpaitsi 
sekä Tanskalaisten että Norjalaisten kansallistuntoa määrätessään saksan- 
kielen virkakieleksi. Salaliitto syntyi sentähden ja Struensee tuomit- 
tiin kuolemaan ja mestattiin v. 1772, jonka jälkeen hänen reforminsa 
peruutettiin. Mutta v. 1784 pääsi ministeriksi nuorempi Bematorff, 
jonka tärkein toimi oli maaorjuuden hävittäminen (v. 1788). Siten Tanska 
oli Europan ensimmäinen maa, jossa tämä tärkeä ja ihmisystävällinen 
muutos pantiin toimeen. 

Olemme nähneet myöskin Kustaa III:nnen Ruotsissa ryhtyneen 
reformeihin käsiksi pantuaan toimeen vallankumouksen; maanviljelyksen 
edistämistä hän tarkoitti isolla jaolla, kauppamonopooleja ja ammattisään- 
töjä helpotettiin, joten vapaampi liike kävi mahdolliseksi; oikeuslaitoksesta 
poistettiin kidutus, virkamiehistössä vallitsevaa lahjomista koetettiin eh- 
käistä, entistä suurempi painovapaus säädettiin j. n. e. Tyytymättömyyttä 
ilmestyi täälläkin, vaikkeivät hänen reforminsa olleetkaan niin perinpoh- 
jaisia kuin muissa Europan maissa. 

Täten kulki 18:nnen vuosisadan toisella puoliskolla halki Europan 
valtava virtaus, joka saattoi hallitsijoita ja valtiomiehiä monilukuisiin 
reformeihin. Mutta nuot hyvää tarkoittavat muutokset eivät yleensä 
onnistuneet, vaan kaikkialla ne peruutettiin melkein saman tien kuin ne 
olivat säädetyt. Niiden toimeenpanijat olivat liian kiihkeitä; he eivät 
kyllin ottaneet huomioon entisiä olosuhteita, kansojensa luonnetta ja tar- 
peita, vaan tahtoivat katkaista koko entisen elämän ja luoda uuden sijaan. 
Mutta ne, joiden oikeuksia oli loukattu, ryhtyivät vastarintaan, kansat 



VALISTUNEET HALLITSIJAT. 411 

eivät olleet kypsyneet omistamaan äkkinäisiä muutoksia; syntyi hyvinkin 
pian reaktsiooniy joka esiintyi siten että ministerit karkotettiin ja hallit- 
sijat olivat pakotetut peruutuksia tekemään. Vasta suuri vallankumous, 
jolloin kansa itse ryhtyi oloja muuttamaan, hävitti vanhan keski-aikaisen 
yhteiskunnan, mutta samassa myöskin rajattoman hallitsijanvallan. 



XXIX. 

Ranskan vallankumous. Kuningasvallan häviö. 

TodeUisten olojen ja yleisen mielipiteen välillä yallitseva ristiriitaisuus. — Vallan- 
kumous on luonteeltaan yleinen. — Miten Pohjois- Amerikan vapaussota vaikutti 
vallankumouksen puhkeamiseen. — Ranskan valtion huonot raha-asiat. — Levoton 
mieliala. — Vaalit — Säätyjen edustajien kokoontuminen. — Kolmas sääty julistaa 
itsensä kansalliskokoukseksi. — Pallihuoneen vala. — Kuninkaallinen istunto. — 
Pariisin kansaa kiihotetaan. — Bastiljin hävitys. — Kuningas muuttaa Pariisiin. — 
Vallattomuuksia tapahtuu maaseuduilla. — FeodaaUnen Ranska häviää. — Papiston 
siviilikonstltutsiooni. — Uusi hallinnollinen jako. — Kansa saapi vallan. — Vuoden 
1791 perustuslaki. — Mars-kentän juhla. — Pakolaiset. — Kuninkaan pakoyritys. 

— Mirabeau. — Puolueet — Klubbit. 

Koko 18:nnen vuosisadan kuluessa olivat ihmisten mielipiteet Rans- 
kassa yhä enemmän vieraantuneet vallitsevista oloista, ja mielten kiihko, 
tyytymättömyys ja parannusten kaipuu oli vuosisadan lopulla käyn3rt 
yhä suuremmaksi. Tuskin milloinkaan on vallitsevien olojen ja yleisen 
mielipiteen välillä ollut niin suurta erilaisuutta kuin Ranskassa Ludvig 
XVImnen hallitessa. Kuninkaan jumalalliseen oikeuteen perustuva itse- 
valtaisuus, jonka nojassa hän piti itsensä alamaistensa omaisuuden ja 
hengen herrana, oli todellisuudessa — yleisessä mielipiteessä taas Mon- 
tesquieu'n perustuslaillinen kuningasvalta, jonka mukaan kansan edustajat 
Englannin tapaan saivat johtaa asioita, tai Rousseaun tasavalta, jossa 
kansalla ei ainoastaan ollut valtaa, vaan jossa sen myöskin tuli, kansan 
suverenisuuden perustuksella, sitä käyttää; todellisuudessa oli olemassa 
aateliston ja papiston veronvapaus, kansan suorittamat päivätyöt, metsästys- 
ja myllyoikeudet y. m. rasitukset, mutta ihmisten mielikuvituksessa yhden- 
vertaisuuden pohjalle perustuva yhteiskunta, jossa kaikilla kansalaisilla 
oli samat oikeudet ja velvollisuudet; todellisuudessa erilaiset lait eri maa- 



412 YLEINEN HISTORIA. 

kunnissa ja eri säätyyn kuuluviUe henkilöille erilaiset tuomioistuimet ja 
erilaiset rangaistukset, mutta yleisen mielipiteen vaatimuksena yhdenver- 
taisuus ja samanarvoisuus kaikille koko valtakunnassa; kauppa ja teoUi- 
suus olivat ahtaitten ja hankalien säädösten saartamina, jotka tekivät 
toiminnan tukalaksi, mutta uusi taloustiede opetti vapaan kilpailun oikeaksi; 
kirkonmiehet saarnasivat suvaitsemattomuutta ja vainoa niitä vastaan, 
jotka ajattelivat toisin kuin he, mutta ihmiset pitivät Voltairen aatteita 
suvaitsevaisuudesta ja ajatuksen vapaudesta ihmisoikeuksiin kuuluvina. 
Sanalla sanoen, Ranskalaiset olivat valistusoppien mukaan muodostaneet 
mielikuvituksessaan toisellaisen valtion, toisellaisen yhteiskunnan, toisel- 
laiset oikeuskäsitteet, kaikki olot toisellaiset, kuin ne todellisuudessa oli vai, 
ja kun ne mielikuvituksen maailmasta pyrkivät käytäntöön sovitettaviksi, 
syntyi tuo raju sekasorron ja hävityksen ilmiö, jota sanotaan suureksi 
vallankumoukseksi. 

Vuotta 1517 pidetään Europan kehityksessä uuden aikakauden alku- 
vuotena, sillä silloin alkaa Lutherin vaikutuksesta katolisen kirkon ihmis- 
hengen sorroksi muuttunut valta kukistua; vuosi 1789, jolloin Ranskan 
kansan edustajat kokoontuivat Versailles'iin, alkaa historian uusimman 
ajanjakson, sillä silloin taistelu kansojen valtiollisen ja yhteiskunnallisen 
vapauden puolesta saapi alkunsa. Samoin kuin uskonpuhdistus ei ollut 
yksinomaan Saksaan rajoittuva liike, vaan yleinen, samoin suuri vallan- 
kumous ei rajoittunut yksinomaan Ranskaan, vaan silläkin oli yleinen 
luonne. Olemme nähneet, että valtiolaitos ja yhteiskunnalliset olot olivat 
£uropan maissa pääasiassa samallaiset, jonka vuoksi parannuksia kaik- 
kialla tarvittiin ja kaivattiin; mutta Ranskassa oli kehitys käynyt pitem- 
mälle kuin muualla, sillä kuningasvallan sorto oli siellä suurempi ja 
yhteiskunnan nurjat puolet esiintyivät räikeämmässä muodossa kuin 
muissa maissa. Sen vuoksi vallankumous sai Ranskassa alkunsa, leviten 
vasta sieltä muualle uudistusharrastuksineen ja hävittävine kauhuineen» 

Vapauden into sai lisää yllykettä Pohjois-Amerikan vapaussodan 
kautta, joka olikin ikäänkuin ensimmäinen näytös tuossa laajassa vallan- 
kumouksen näytelmässä, johon kaikki sivistyneen maailman kansat tulivat 
osallisiksi. »Sitä vapauden taistelua, jota nyt käydään Amerikan metsissä, 
jatketaan pian Pariisin kaduilla», oli Englannin hallitus oikein ennustani 
lausunut Ranskan kuninkaalle, varoittaen häntä Amerikalaisia auttamasta. 
Ranskalaiset upseerit oppivat Amerikassa tuntemaan vapaita oloja; he 
näkivät, miten valtio saattoi muodostua ilman kuningasta, ilman etuoikeu- 
tettuja säätyluokkia, ilman valtiouskontoa, ja tämä kiihotti heitä toteut- 
tamaan samaa vapautta omassa maassaan. 



RANSKAN VALLANECHODS. EDNINGA8TALLAN HÄVIÖ. 413 

Vielfi toiaellakiD tavalla Amerikan vapaussota joudutti Ranakao val- 
lankumouksen puhkeamista, sen kautta ettfi valtion raha-asiat joutuivat 
entistS huonompaan kuntoon. Sota nSet maksoi Ranskalle 1750 miljoo- 
.naa, mutta valtion vuotuiset talot olivat vaan 600 miljoonaa, ja vuotui- 
nen vaiUinki oli jo Ludvig XVinnen aikana rauhanTuosinakin ollut 40 
miljoonaa. lainaamalla koetettiin pälstfi pulasta ja velkoja maksettiin 
velaksi otetuilla rahoilla; mutta sellainen meno ei varsin kauan voinut 
onnistua. Turgot, niinkuin mainittiin, koetti saSstfivaisyjrdellft saada menot 



' iKqutt Nnkar. (Duplnili'ii miilHn» muolgkina.) 

supistumaan sekä jSttämällU kaupan ja teollisuuden vapaasti behttty- 
mSIn parantaa kansan maksokykyä ; mutta hänet erotettiin kahden vuoden 
perSstfi. Turgofn jfilkeen otettiin erSs rikas pankkiiri Necker raha-asiain 
hoitajaksi, mutta hinkin tahtoi supistaa menoja lakkauttamalla joutavia 
elftkkeiU ja hävittämällä tarpeettomia virkoja. Tätä hovilaiset jo pahek- 
suivat, ja kun hän vielä julkaisi kertomuksen raha-asiain tilasta ja siten 
näytti yleiselle, mihin valtion varoja käytettiin, kiihtyi viha häntä vastaan 
yhä enemmän, ja hän erotettiin hovimiesten vaatimuksesta. Hänen seu- 
raajansa Calonne tahtoi ihmisiä häikäisemällä ylläpitää valtion luottoa. 
■Täytyy näyttää rikkaalta, jos tahtoo saada lainaksi*, sanoi hSn, ja tuh- 



414 YLEINEN HISTORIA. 

laus pääsi entistä suurempaan mittaan. Mutta tämä järjestelmä huomat- 
tiin ajanpitkään mahdottomaksi, eikä kuninkaalla ollut nyt muuta keinoa 
kuin kääntyä alamaistensa puoleen pyytämään lisäveroja. Y. 1787 kokoon- 
tui prinssejä, herttuoita, valtioneuvoksia, arkkipiispoja ja korkeimpia virka- 
miehiä; mutta tämä n. s. notabeli-kokous ei mitään antanut, vaan vetosi 
etuoikeuksiinsa. Kuninkaan täytyi sentähden suostua kutsumaan kokoon 
Hanskan valtiosäädyt. Sen kautta vallankumous sai alkunsa. 

Jo vaalin aikana oli vallankumouksen enteitä näkyvissä koko maassa. 
Pariisiin oli toimeentuloaan saadakseen kerääntynyt äärettömän paljon 
köyhää joutilasta väkeä, jonka v. 1788 sattunut ankara kato sekä harvi- 
naisen kylmä talvi oli pakottanut kotipaikoiltaan lähtemään. Tällaiset 
työttömät ja kodittomat ihmiset ovat aina valmiit muutoksia vaatimaan 
sekä sopivia välikapp^eita levottomuuksien toimeenpanemisessa, sillä vaan 
hyötyä he saattavat muutoksista toivoa, mutta häviämisen varaa ei heillä 
ole. Kiihkeät kansanpuhujat kahviloissa, kaduilla ja toreilla, jotka tuo- 
lille tai pöydälle nousten puhuivat yhdenvertaisuudesta, vapaudesta ja 
kansan oikeuksista, saivat nuo suuret väkijoukot yhä levottomammiksL 
Maaseuduilla talonpojat jo alkoivat ryöstää herrojensa linnoja; neljän 
kuukauden aikana vuoden 1789 eddUsellä puoliskolla on Ranskassa las- 
kettu olleen 300 meteliä. Hallitus oli jo liian heikko ehkäisemään niitä, 
eikä sotaväkeenkään, jota toisinaan käytettiin niitä tukahuttamaan, aina 
voitu luottaa. Kansaan levitettiin pieniä kirjasia, joissa annettiin opetuk- 
sia ja neuvoja valitsijamiehille. Näitä lasketaan ilmestyneen yli 2500 
vuoden 1788 loppupuolella; Camille Desmoulins'in »Vapaa Ranska» on 
huomatuimpia, mutta vaikutukseltaan tärkein oli abbotti Siey^s'in vastaus 
kysymykseen: »mikä on kolmas sääty?» Laskujen mukaan hän lausuu, 
että papistoon kuuluu 80,000 henkeä, aatelistoon 120,000, mutta kolman- 
teen säätyyn 25 miljoonaa; kolmas sääty on siis kaikki! Siey^s oli 
selväaatteinen valtiomies, jonka vaikutus vallankumouksen aikana oli 
sangen suuri. Neekerin toimesta kolmas sääty saikin valita kaksi sen 
vertaa jäseniä kuin aatelisto ja papisto, eli yhteensä 595; kaikkien sää- 
tyjen edustajien lukumäärä oli noin 1100. Vaalit toimitettiin valitsija- 
miesten kautta, mutta nämät vaalikomiteat pysyivät koossa vielä vaalien 
jälkeenkin ikäänkuin paikkakunnallisina hallintokuntina. Mukanaan edus- 
miehet, vanhan tavan mukaan, toivat anomuksia (cahiersjy joista yleinen 
mielipide maassa ilmenee. Aatelisto ja papistokin lausuvat kyllä tahtovansa 
muutoksia hallituksessa, mutta he tahtovat pysyttää vanhaa säätylaitosta 
crikoisoikeuksineen ; kolmas sääty sitä vastoin pyytää kaikki tasotettavaksi. 
Sen anomuksissa olikin vallankumouksen koko ohjelma lausuttuna. 



RANSKAN VALLANKUMOUS. KUN IN OAST ALLAN HXVIÖ. 415 

Entieift keeki-aikalsia juhlallisuuksia noudattaen säätykokous avat- 
tiin Versailles'iasa Toukokuun 5 p. 1789; piispat esiintylvSt kirjavissa 
kauhtanoistia, aateli s miehet taas kulia n kori steisissa samettivaatteissa, mutta 
kolmannen säädyn edustajat yksinkertaisessa muBtassa puvussa. Viime- 
mainittu sääty oli kuitenkin entisten sSätykokouksien ajoilta suuresti 
muuttunut, sillä sen varallisuus ja sivistys ja samassa oman arvon tun- 
teminen oli melkoisesti kohonnut, jonka vuoksi se nyt vaati itselleen koko 
Ranskan kansan edustusoikeuden. 



Jos entistä äänestystapaa olisi käytetty, nimittäin sä&dyttäin äänes- 
tämistä, jota aatelisto ja papisto sekä kuningas tahtoivat, ei kolmannelta 
säädyllä olisi ollut mitään hyötyä suuresta lukumäärästään. Sen vuoksi 
se vaati, että kaikki säädyt keskustelisivat yhdessä ja että äänestettäisiin 
miesluvun mukaan. Tästä seikasta riippui kaikki, jonka vuoksi kiista oli 
pitkällinen; Kesäkuun puoliväliin asti pidettiin tämän johdosta kokouksia, 
ja sovitusehdotuksia tehtiin, kunnes vihdoin Kesäkuun 17 p:nä kolmas 
sääty, niihin kyllästyneenä, julisti itsensä Siey6s'in ehdotuksesta kansal- 
liskokoukseksi, s. o. koko Ranskan kansan edustajaksi. Kansa oli mieli- 



416 YLEINEN HISTORIA. 

hyvällä tästä päätöksestä, ja muutamat aateliston sekä papiston etevimmät 
edustajat hyväksyivät sen niinikään; niinpä älykäs 35-vuotias piispa 
TaUeyrand, joka ennakolta näki, mihin suuntaan asiat rupesivat kallis- 
tumaan, kuninkaan sukulainen, Orleansin herttua Filip, sekä Amerikan 
vapaussodan ajoilta tunnettu Lafaytte liittyivät kansalliskokoukseen, jossa 
he esiintyivät johtajamiehinä. Jo ennestäänkin oli siinä ylempiin säätyi- 
hin kuuluvia miehiä, niinkuin kreivi Miräbeau ja yllämainittu Siey^, 
sillä kolmannella säädyllä oli ollut oikeus valita niitäkin edustajikseen. 
Mutta suurin osa aateliston ja papiston jäsenistä asettui vastustavalle 
kannalle, ja ennen pitkää niitä alkoi lähteä Ranskasta pois, kun huoma- 
sivat, etteivät voineet muuttaa tapausten menoa ja että heidän turvalli- 
suutensakin rupesi joutumaan vaaranalaiseksi. 

Pian kansalliskokous riisti kuningasvallaltakin sen kunnioituksen ja 
arvon, mikä sille oli totuttu antamaan, eikä heikko ja horjuva Ludvig 
XVI ollut omansa tällaisissa oloissa valtansa pyhyyttä puolustamaan. 
Kesäkuun 17 p. tehty päätös herätti hovissa arveluja ja levottomuutta, 
mutta toivottiin, että kuninkaan välityksellä asiat saataisiin palautumaan 
oikealle tolalle. Hänen tuli pitää n. k. kuninkaallinen istunto, jossa hän 
mahtisanallaan pakottaisi säädyt erikseen työskentelemään; mutta sitä 
ennen tahdottiin estää kansalliskokousta kokouksia pitämästä. Kun siis 
sen jäsenet Kesäkuun 20 p. tulivat kokoushuoneensa luo, niin he 
huomasivat oven suljetuksi, johon heille ilmoitettiin syyksi ne suurem- 
moiset laitokset, jotka olivat tarpeen kuninkaallista istuntoa varten. Suut- 
tuneina he läksivät pois, mutta keksivät pian toisen suuren salin, n. k. 
pallihuoneen, jonne menivät kokousta pitämään. Innostuksen valtaamina 
he täällä lupasivat valalla vannoen pysyvänsä koossa siksi kuin olivat 
laatineet Ranskalle perustuslain. 

Kuninkaan tahtoa ei siis noudatettu, ja kolme päivää myöhemmin 
hänen nimenomaista käskyään vastustettiin; 23 p. Kesäkuuta hän näet 
tuli lupauksensa mukaan kokoukseen, jossa kaikki säädyt olivat yhdessä, 
ja kehotti kutakin näistä lähtemään omiin huoneisiinsa erikseen keskus- 
telemaan. Aatelisto ja papisto lähtivät, mutta kolmas sääty jäi paikoilleen. 
»Hyvät herrat, te olette kuulleet kuninkaan käskyn», tuli yliseremonia- 
mestari vähän ajan kuluttua heille huomauttamaan. »Menkää», sanoi 
Miräbeau ankaralla äänellä, »ja sanokaa niille, jotka Teidät lähettivät, 
että olemme täällä kansan tahdosta ja että ainoastaan pajuneteilla meidät 
täältä pois saadaan.» Kuninkaalla ei ollut tarmoa ryhtyä pontevampiin 
toimiin: »Tahtovatko he jäädä sinne? No hyvä, jääkööt!» lausui hän 
seremoniamestarille, kun tämä toi Mirabeaun vastauksen hänelle. Kolmas 



RANSKAN VALLANKUHODS. KUN IKOAB VALLAN HÄVIÖ. 417 

fl&fity oli siis pSSssTt voitolle, ja joDkun pSIvSn kuluessa suuri osa papis- 
tosta ja muutamat aateUetoata liittyivSt kansalliskokoukseen; naiden sSB- 
tyjen muut jfisenet lähtivfit kokonaan pois. Siten Ranskan vanha sBBty- 
jaon pohjalle perustuva eduskunta hfivisi ikuisiksi ajoiksi. 

Hutta kuningasvallan ja kansan edustajakunnan rinnalla alkoi pian 
kolmas mahti nByttää vaikutustansB, nimittäin Pariisin kansa, joka ennen 
pitkSfi vei voiton molemmista edellisistä. Pariisin väestö, joka vallan- 
kumouksen alkaessft oli 6 — 700,000 henkeä, seurasi tarkoin tapahtumia 



Mlr*bg*ii. (6utrinln muLiukian imikun.) 

puolentoista tunnin matkan pSässS olevassa Versailles'issa. Oli tavan 
takaa kulkemassa kaikellaisia huhuja kuninkaan kansalle vihamielisistä 
aikeista, jonka johdosta mielet yhä kiihtyivät. Niinpä kerrottiin Heinä- 
kuun alkupäivinS, mitenkä sinne koottiin sotaväkeä, jota kSytettäisim 
kansalliskokousta ja itse kansaa vastaan, ja vihdoin tuli tieto, että kan- 
san suosima ministeri Necker oli erotettu virastaan. Mieliala kävi sen 
johdosta yhä levottomammaksi; kaduilla oli vilkas liike, kokouksia pidet- 
tiin, ja varsinkin oli Orleans'in herttuan asunnon, Palais-Royahn, vieressä 
oleva puisto aina väkeä täynnä ; siellä hurjimmat kansankiihottajat esiin- 
tyivät, siellä nuori innokas Camille Desmoulins pöydällB seisoen piti 
TIeinen historia II, — 27 



418 YLEINEN HISTORIA. 

tulisia puheita, joiden kautta hän sai kansanjohtajan aseman. »Kansa- 
laiset», huudahtaa hän Heinäkuun 12 p. pitämässään puheessa, »Neeke- 
rin erottaminen on isänmaanystävien Pärttylinyön hätäkello! Vielä tänä 
iltana kaikki sveitsiläiset ja saksalaiset pataljoonat lähtevät Mars-kentältä 
meitä surmaamaan! Meillä on ainoastaan yksi keino, nimittäin aseisiin 
ryhtyminen.» Kansa rupeaakin yhä äänekkäämmin vaatimaan aseita; 
kuljetaan meluten suurissa joukoissa katuja pitkin ja murtaudutaan valtion 
asehuoneisiin aseita ryöstämään, eikä poliiseillakaan enää ole mitään val- 
taa. Kaupungin vaalimiehet, jotka pitävät kaupungintalossa istuntoja, 
ottavat nyt kansan johdon käsiinsä ja päättävät, että 200 miestä kustakin 
Pariisin 60:stä kaupunginkorttelista saisi aseet. Siten syntyy kansallis- 
kaarti, jonka tarkoitus oli kansan etujen puolustaminen. Ja parin päivän 
kuluttua koko kaupunki on kansan hallussa, sotaväki kun on ollut pako- 
tettu lähtemään sieltä pois. — Heinäkuun 14 p:nä kiihko kävi entistä 
hurjemmaksi, kerrottiin näet, että kuninkaan joukot hyökkäisivät Parii- 
siin ja että Bastiljin tykit olivat ladatut. Silloin rupesi kuulumaan 
huutoja: »Bastiljiin, Bastiljiin!» ja tuota vihattua paikkaa kohden, jota 
pidettiin itsevaltiuden ulkonaisena merkkinä ja jossa moni ihminen oli 
syyttömästi saanut kärsiä, kansaa kaikellaista rientää kaikista kaupun- 
ginosista, ja pakottavat päällikön antautumaan. Hurjistunut väkijoukko 
surmaa hänet, ja hänen päänsä kuljetetaan piikin nenässä voitonmerk- 
kinä kaupunkiin. 

Lokakuun 5:nä ja 6:na p:nä kansa taas näyttää hallitseville mah- 
tiansa. Versailles'in hovissa oli pidetty pitoja, joissa oli loukattu kansal- 
liskokousta ja uhkauksia lausuttu sitä vastaan, niin kerrottiin Pariisissa; 
muutamat kansanlehdet, joista tärkein oli entisen eläinlääkärin Paavali 
MaraVn toimittama ^Ami du peuple» (Kansan ystävä), kiihottaa jo 
ennestään hurjistunutta köyhälistöä toimintaan; nälänhätä, joka Pariisissa 
vallitsi, oli omansa vihaa ja katkeruutta ylhäisiä vastaan lisäämään. — 
Eräs vahtimestari Maillard kehottaa torimuijia lähtemään Versailles'iin^ 
jossa muka kyllä olisi leipää, ja jossa samassa kostettaisiin kansan kiu- 
saajalle. Suuri joukko vaimoja lähtee nyt hänen seurassaan sinnepäin; 
matkalla ryöstetään leipurien puodit, ja kun perille päästään, tunkeu- 
tuu kansanjoukko kuninkaan linnaan ja urkkii siellä joka komeron, 
etsien kuningatarta, tuota vihattua »itävaltalais-naista», jonka se tahtoo 
surmata. Hän pääsee kuitenkin turvaan. Mutta hovin asema käy yhä 
tukalammaksi. Lafaytte, joka oli valittu kansalliskaartin päälliköksi, saa- 
puu silloin sinne ja saapi kansan ja kuninkaan välillä aikaan sovinnon; 
kansa vaatii kuitenkin, että kuninkaaUisen perheen piti muuttaa Pariisiin^ 



RAMBKAN VALLABKUMOUS. KDHDtGABVALLAK hIvIÖ. 419 

jossa sitS voitaisiin paremmin pitfiS silmfillä. MjrSskin kansaUiskokouB siir- 
tyi Pariisiin, jossa sekin joutni kaupungin väestön vaikutuksen alaiseksi. 
Hutta ei yksin Pariisissa mielet olleet kuohuksissa, vaan maakun- 
nistakin saapui Joka päiv9 tietoja, että talonpojat rySstivSt berrojensa 
linnoja, polttivat arkistoja, kiusasivat isäntiänsä y. m. Niinpä joku väki- 
joukko otti maantiellä kiinni erään Faulonln, toi hänet Pariisiin ja hirtti 



Butilirn villiHui. (Godlnln lahtnii vuklpllrrat.) 

hSnet katulyhdyntolppfkan, leikkasi hänen päänsä ruumiista irti sekä kul- 
jetti sitä muka voitonmerkkinä. Samantapaiset tapahtumat olivat joka- 
päiväisiä. Koko Kanskan yhteiskunnan siteet olivat höltyneet; hallitus 
ei voinut enää pitää järjestystä, ja virkamiehiltä puuttui entinen mahti. 
Tuo suvereeninen kansa tahtoi käyttää vapautta, mutta se veikin vaan 
vallattomuuteen. 

Kansalliskokous oli ainoa valtiomahti, jolla oli arvoa ja joka kat- 
soikin velvollisuudekseen ryhtyä tuota sekasortoa poistamaan; mutta ei 



/•• 



420 YLEINEN HISTORIA. 

sekään sitä kyennyt, sillä lujaa hallitusta, mikä nyt olisi ollut tarpeen, 
se ei saanut luoduksi, päinvastoin se säädöksillään antoi anarkialle ikään- 
kuin virallisen muodon. Se arveli, että perinpohjaiset muutokset saisivat 
ihmisten mielet tyyntymään, jonka vuoksi ryhdyttiin yhteiskunnallisia 
oloja tasoittamaan, ja yhtenä ainoana yönä, Elokuun 4 ja 5 päivän väli- 
senä, se hävitti koko keski-aikaisen Ranskan. Useita päiviä oli keskus- 
teltu keinoista, miten levottomat olot saataisiin parannetuiksi, mutta turhaan. 
Vihdoin Elokuun 4 päivän illalla näytti uusi henki päässeen vallalle; 
kaksi korkeimman aateliston jäsentä, Noailles'in vikomti ja Aiguillon'in 
herttua, ilmoittavat luopuvansa kaikista feodaalioikeuksista, päivätöistä, 
metsästysoikeudesta y. m.; nyt aatelismies toisensa jäljestä nousee puhuja- 
lavalle jättämään etuoikeutensa »isänmaan alttarille»; papit seuraavat 
esimerkkiä, luopuen kymmenyksistään, veronvapaudestaan y. m. oikeuk- 
sistaan; porvariston jäsenet heittävät niinikään ammatti- ja monopooli- 
oikeutensa; sanalla sanoen kaikki epätasaisuudet poistettiin, ja kaikilla 
tuli tästä lähin olla samat oikeudet. Tämä oli innostuksen hetki, joita 
vallankumouksen aikana silloin tällöin tavataan; eivät kaikki kiihtyneessä 
mielessään voineet seurauksia ajatella. »Ei kukaan ole enää oma her- 
ransa, lopettakaa kokous», sanoi eräs edusmies presidentille, mutta tähän ei 
kiinnitetty huomiota, vaan tuota tuhatvuotisten olojen hävitystä jatkettiin. 
Kuninkaalle päätettiin esitellä arvonimeä »Ranskan vapauden palauttaja». 

Aateliston etuoikeudet olivat vastamainittujen päätösten kautta hävi- 
tetyt, mutta myöhemmin poistettiin vielä aatelisnimet ja vaakunatkin. 
Papisto taas menetti maaomaisuutensa, joka tuotti vuosittain 200 milj. 
korkoja. Talleyrandin ehdotuksesta se päätettiin ottaa valtiovelan maksa- 
miseksi ; valtio oli muka siihen oikeutettu, koska kirkon omaisuus alkuansa 
oli ollut kansan. Mutta kun ei tuota omaisuutta voitu heti saada myy- 
dyksi, laskettiin liikkeeseen paperirahoja, n. k. assignaatteja, jotka sittem- 
min piti lunastettaman myydyistä tiloista saaduilla rahoilla. Papisto me- 
netti lisäksi erikoisasemansa, sillä n. k. si villikon stitutsioonin kautta papit 
tehtiin valtion virkamiehiksi, jotka kansa valitsi samoin kuin muutkin 
virkamiehet. Kansan suvereenisuuden periaatteen mukaan se nyt sai 
valita virkamiehensä eikä kuningas niitä määrännyt niinkuin ennen. 

Kansalliskokous julisti niinikään, että kaikki Ranskalaiset, uskon- 
nosta ja syntyperästä huolimatta, olivat yhtä oikeutetut pääsemään valtion- 
virkoihin, ja kaikkien tuli suorittaa veroja varallisuutensa mukaan. »Rans- 
kan maa koko laajuudessaan on vapaa samoin kuin ne henkilöt, jotka 
siinä asuvat», mainitaan Syysk. 28 p. v. 1791 hyväksytyssä laissa. Van- 
hat keski-ajalta perityt erilaiset oikeudet, joita eri maakunnilla oli, pois- 



KANBKAK VALLANEUHODS. EUNINOA8VALLAN ELITIÖ. 421 

tettiiii myöskin, jonk& jälkeen koko maakuntaJBko hSvitettiin, ja Raneka 
jaettiin 83:een departementtiin, jotka luonnolliaet rajat erottivat toisistaan; 
departementit jaettiin diatrikteihin eli piirikuntiin ja namit taas kanttoo- 
neihin ja kuntiin, joissa kailuasa kansan mSSrfiajaksi valitsemat virka- 
miehet johtivat asioita; määri oli niistä tärkein. Entiset tuomioistoimet, 
parlamentit, hävitettiin oilnikUn, jotta oikeuslaitos voitaisiin järjestäft 
ajaamukaisemmalle kannalla Kansa valitsi tuomaritkin. 



VSIIl ElsliuiHi 4 p;n lllkHu. CVMklp[lrr«>.J 

Täten hävisi tuo keskitetty hallintojärjestelmä, joka oli ollut entisen 
hallituksen tunnusmerkki, ja paikkakunnallinen hallinto tuli sijaan. De- 
partementtien hallintoneuvostot toimivat näet aivan itsenäisesti; piispojen, 
pappien, tuomarien vaali on vaalimiesten käsissä; paikallishaUintokunnat 
jakavat veromäärän kuUekin kansalaiselle piirissään sekä kokoavat tulot; 
heillä on oikeus muodostaa kansalliskaarti, joten he saavat sotavoiman- 
kin käytettäväkseen. Jokaisella paikkakunnalla on siis jotenkin suuri 
itsenäisyys; kunnat ovat ikäänkuin pieniä tasavaltoja, joista varsinkin 
Pariisin kunta hankki itselleen sellaisen mahdin, että se oli valtio vai- 



422 YLEINEN HISTORIA. 

tiossa. Kansalliskokous ei pitänyt siitä huolta, että paikkakunnalliset 
hallitukset tulivat liitetyiksi keskihallitukseen ; se pani siis alun anarkialle 
antaessaan kansalle liian suuret oikeudet. 

Pallihuoneessa kansaUiskokouksen jäsenet olivat vannoneet, etteivät 
eroaisi, ennenkuin olisivat laatineet Ranskalle perustuslain, ja sitä valmis- 
tamaan asetettiin heti erityinen valiokunta. Jo Elokuussa v. 1789 hyväk- 
syttiin julistus, jossa määritellään »ihmisen ja kansalaisen oikeudet» sen 
periaatteen mukaan, että »kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja ovat vapaita 
sekä oikeuksiensa puolesta tasa-arvoisia», niinkuin tuon julistuksen 
ensimmäisessä pykälässä lausutaan. Tämän pohjalle laadittiin uusi perus- 
tuslaki, joka kuitenkin saatiin valmiiksi vasta v. 1791. Siinä oli kansan 
oikeudet koetettu saada soveltumaan hallitsijan oikeuksiin; lainsäätävä 
ja toimivalta oli tarkoin erotettu. Kuninkaan rinnalla oU näet aina oleva 
koossa kansalliskokous, jonka jäsenet uudistuivat joka toinen vuosi välil- 
listen vaalien kautta siten, että kaikki 25-vuotiaat kansalaiset, jotka olivat 
vähintään vuoden asuneet kunnassa ja maksoivat kolmen päivätyön arvoi- 
sen veron, valitsivat valitsijamiehet, yhden kutakin sata^ kohti, ja nämä 
taas valitsivat edustajat. Toimivalta kuului kuninkaalle, mutta jos hän 
oli jostakusta laista eri mieltä kuin kansalliskokous, sai hän keskeyt- 
tävän t;^^o-oikeutensa nojalla pidättää sitä käytäntöön tulemasta neljän 
vuoden kuluessa eli kahden vaalikauden ajan; mutta jos kolmannessa- 
kin vaalissa määrätyt edusmiehet olivat lain puolella, tuU se voimaan 
vasten kuninkaan tahtoakin. Kuninkaan valtaa supistettiin monessa muus- 
sakin kohdassa; uusia lakeja sai ainoastaan kansalliskokous esittää, eikä 
kuningas saanut kansalliskokousta hajoittaa, niinkuin Englannin hallitsija 
saa parlamentin hajoittaa. Kun kuningas tuli kansalliskokouksen istunto- 
huoneeseen, ei hänen mukanaan saanut olla muita kuin kruununperilli- 
nen ja ministerit, j. n. e.; kuninkaan on siinä täytynyt mahtineen väistyä 
suvereenisen kansan tieltä, hän oli vaan valtion ensimmäinen virkamies. 

Kansalliskokouksen päätösten kautta oli uusi Ranska syntynyt; ei 
enää ollut aatelia, ei pappeja, ei porvareja etuoikeuksineen, vaan kaikki olivat 
samanarvoisia; ei enää puhuteltukaan »herra »-sanalla, vaan sen asemesta 
oli määrätty »kansalais »-nimitystä käytettäväksi; vanhat laitokset olivat hä- 
vitetyt ja kansalla oli valta. Ranska oli saanut sen, mitä yleinen mielipide 
oli tahtonut Sen vuoksi vallitsikin maassa tyytyväisyyttä ja iloa; veljeys- 
liittoja tehtiin kaikkialla, juhlia pantiin toimeen, puheita, jotka hehkuivat 
innosta, pidettiin ; ja yleinen veljeysjuhla, jossa koko Ranskan kansa oli osal- 
lisena, pidettiin Pariisin lähellä olevalla Mars-kentällä Bastiljin hävityksen 
vuosipäivänä v. 1790. Suuria valmistuksia tehtiin sitä varten; korkea 



RANSKAN TALLANKUHOU8. KUN INOAST ALLAN hXviÖ. 423 

humpu luotiin keskelle kenttää ja sen korkeimmalle kohdalle rakennettiin 
»isänmaan alttari*. Sen ympSrim kohosi istumaBijoja 400,000 henk^ 
varten. Innostuksen valtaamina kaikki erotuksetta ottivat osaa työhön; 
siinä aatelismies ja porvari, munkki ja sotamies, hieno nainen silkki- 
hameessa köyhän työlälenaisen vieressä antoivat apuansa iBfinmaalllEen 
juhlan valmistukseen. Sama sovinnollisuuden ja veljeyden leima oli itse 
jahlallakin; sinne tuli kuningas perheineen, kansalliskokouksen jäsenet, 



ValJ«yi|uhli KiilVuun M p:nl IT90. (Vuklplfn-ot.} 

Pariisin kunnallishallituksen miehet, edustajia maaseutujen veljeys lii toista, 
sekä departementtien läliettSmät edustajat. Piispa Talleyrand luki juh- 
lassa messun Ja hänen rinnallaan oli 360 valkeisiin vaatteisiin puettua 
pappia, kullakin kolmiväriset nauhat (valkoinen, punainen ja sininen) 
vyötfiieiliään uusien olojen vertauskuvana, sillä tämä trikoloori oli jo tullut 
uuden Ranskan symhooliksi. Ranskan vanha lippu, kuuluisa Oriflamme, 
vihitään, sitten kaikkien departementtien liput. Lafayette, kansaUiskaartin 
päälhkkö, vannoo >uskolli3uutta iaiUe, kansalle ja kuninkaalle^ ; kansaUis- 
kokouksen esimies ja kuningas lupaavat valallaan noudattavansa kansan 



424 YLEINEN HISTORIA. 

hyväksymää perustuslakia. Yleinen innostus valtasi kaikkien mielet; kun 
kaikki erilaisuudet eriuskoisten, eri maakuntalaisten, erisäätyisten kesken 
oli hävitetty, tunsi jokainen itsensä ainoastaan uudesta syntyneen Rans- 
kan kansalaiseksi; itse kuningatarkin kohotti pientä perintöprinssiä kan- 
san joukkoon päin, innostuksen valtaamana hänkin. Hävitetyn Bastiljin 
paikalla pantiin samana päivänä suuret tanssiaiset toimeen. 

Kaikki eivät kuitenkaan olleet uusiin oloihin tyytyväisiä alusta alkaen- 
kaan, ja monet asettuivat innostuksen hälvettyä vastustavalle kannalle. 
Aatelisten suuri enemmistö oli suuttunut siitä, että heidän nimensä ja 
vaakunansa oli heiltä riistetty, papisto oli kiivaasti vastustanut kirkon 
omaisuuden ottamista, eikä suurin osa siitä katsonut voivansa tehdä val- 
tiolle valaa, niinkuin siviilikonstitutsiooni määräsi, jonka vuoksi aljettiin 
erottaa valantehneitä ja valankieltävlä pappeja toisistaan. Nämät tyyty- 
mättömät toivoivat kuitenkin olojen ennen pitkää palautuvan entiselleen. 
Heistä ei monikaan näet käsittänyt vallankumouksen suurta merkitystä, 
vaan pitivät sitä ainoastaan muutamien ilkeiden huimapäiden aikaan- 
saamana levottomuutena. He lähtivät Ranskan rajojen toiselle puolen 
odottamaan aikaa, jolloin he taas pääsisivät entiseen asemaansa; mutta 
huomatessaan mullistusten yhä jatkuvan, pitivät he tarpeellisena ryhtyä 
keinoihin, joiden kautta nuo yltiöpäät saataisiin palautetuiksi järkiinsä. 
Ja vieraiden ruhtinasten avulla oli se tapahtuva. 

Useat Europan hallitsijoista olivat jo suuttuneet Ranskan kansan 
liikanaisuuksiin ja rupesivat pelkäämään, että sama liike pääsisi leviä- 
mään muihinkin maihin. Sen vuoksi he taipuivat pakolaisten ehdotuksiin, 
luvaten heille apuansa. Itse Ludvig XVI oli takertunut näihin vehkd- 
lyihin ja antanut suostumuksensa siihen, että vieraiden valtojen armeijat 
hyökkäisivät Ranskaan. Mutta sitä ennen hän tahtoi itsekin olla vapaa. 
Hän päätti sen vuoksi perheineen paeta Pariisista rajalla olevan armeijan 
luo, joka oli hänelle uskollinen. Kesäkuussa v. 1791 kuningas lähtikin 
salapuvussa eräänä yönä linnastaan, jättäen sinne ankaran vastalauseen 
niitä lakeja vastaan, joita hän oli hyväksynyt. Hän pääsi kulkemaan 
melkein rajalle asti; mutta erään Varennes-nimisen kaupungin kadulla 
hänen hevosensa äkkiarvaamatta pysähdytettiin; hänet oli näet tunnettu. 
Kansalliskokouksen lähettämän viestin tuojan käskystä Ludvig XVI nyt 
vangittiin ja palautettiin Pariisiin. Kansa otti hänet kylmästi vastaan, 
ja rangaistukseksi hän erotettiin muutamaksi kuukaudeksi kuninkaalli- 
sesta toimestaan; mutta vannottuaan noudattavansa valmiiksi saatua 
perustuslakia, kansalliskokous antoi hänelle jälleen valtansa (Syys- 
kuussa V. 1791). 



RAKSKAN VALLANKUMOUS. KUNINGASVALLAN HÄVIÖ. 426 

Ludvig XVI:nnen pakoyritys oli varomaton teko, Billi tämän joh- 
dosta vallankumous yhä enemmän kiihtyi ja kuninkuus joutui entistä 
horjuvammalle pohjalle. Ainoastaan harvoja henkilöitä löytyi, jotka ym- 
märsivät asettua kohtuulliselle kannalle ja tyytyä todelliseen vapauteen. 
Kreivi Mirabeau eli kansalainen Riquetti, joksi häntä vanhan sukunimensä 
mukaan kutsuttiin sen jälkeen kuin aatelisnimet olivat poistetut, oli ken- 
ties ainoa todellinen valtiomies koko kansalliskokouksessa. Hän oli innok- 
kaasti ottanut osaa hävitystyöhön ja intohimoisesti rakasti vapautta, mutta 
hän tahtoi myöskin luoda järjestetyt olot ja vankan hallituksen; kuningas 
oli omistava vallankumouksen aatteet ja tuleva tämän valtavan liikkeen 
johtajaksi, se oli Mirabeaun tarkoitus; kuningasvalta oli säilyvä järjes- 
tyksen ylläpitäjänä, jonka vuoksi ei saisi mennä liikanaisuuksiin siinä 
kohden. Mirabeau oli myöskin varottanut Ludvig XVI:tta antautumasta 
vieraiden valtojen turviin ja pakoretkelle lähtemästä. Hän ei kuitenkaan 
saanut Ranskaa pelastetuksi, jota hän oli toivonut, siliä jo Huhtikuussa 
V. 1791 hän kuoli ainoastaan 42 vuoden ikäisenä. 

»Minä vien mukanani Ranskan kuningasvallan surupuvun, jonka 
repaleista puolueet tulevat kiistelemään» oli Mirabeau viimeisinä elonhet- 
kinään lausunut; eikä kukaan kyennytkään täyttämään hänen tehtä- 
väänsä. Kansalliskokouksen suuri enemmistö oli tosin perustuslaillisen 
kuningasvallan puolella ja arveli, että olot kyllä vakaantuisivat ja kunin- 
gaskin tottuisi hallitsemaan hyväksymänsä lain mukaan; mutta samassa 
kokouksessa oli myöskin vasemmisto, — nimitys syntyi siitä että sen 
jäsenet istuivat kokoushuoneessa puheenjohtajan vasemmalla puolella — . 
joka ei tyytynyt niihin muutoksiin, joita jo oli toimeenpantu, vaan tahtoi 
perinpohjaisempia; sen miehet kutsuivat kaikkea kuningasvaltaa »tyran- 
niaksi» ja tahtoivat sen hävittää sekä muodostaa sijaan tasavallan. 
Arras*n kaupungista kotoisin oleva asianajaja Rohespierre oli puolueen 
huomatuin mies. Vähälukuisuutensa vuoksi se ei tosin kansalliskokouk- 
sessa voinut tuoda mielipiteitään esille; mutta ulkopuolella kokousta sen 
lukumäärä ja voima kasvoi kasvamistaan, nimittäin Pariisin rahvaassa, 
johon klubbien johtavat miehet ja sanomalehdet suuresti vaikuttivat Eri 
puolueilla oli näet omat klubbinsa eli kokouspaikkansa, jonne he kokoon- 
tuivat niitä asioita valmistamaan, joiden piti kansalliskokouksessa tulla 
esille. Oppineita miehiä, niinkuin Sieyes ja Condorcet, liittyi »vuoden 
89 klubbiin», jota kutsuttiin »filosofein klubbiksi»; feuillantein klubbin 
taas oli Lafaytte muodostanut. Mutta voiton kaikista vei jakobiinein 
klubbi sen jälkeen kuin Robespierre pääsi sitä johtamaan; hänen puhei- 
taan siellä mieluimmin kuunneltiin ja hänen mielipiteittensä mukaan pää- 



TLEHfEN HIfiTOEIA. 



Maiimilltn lildor» Robnpitm. (Diic:«in'n iradaim* nudtkin*.) 

tökset tehtiin. Sieltä Ifihtivät faurjimmat esitykset kansallifikokoukseen, 
siellä esim. »herra* -nimitys ensio hyljättiin, siellä mielenoaotuksia val- 
mistettiin ja pyyntikirjoja sepitettiin kansan edustajille jätettäviksi. Klub- 
bien kokouksissa pidetyt kiihkoisat puheet ja sanomalehtien hurjat, vihaan 



RANSKA TASAVALTANA. 427 

jUjttSy&t kirjoitukset panivat kansan tavan takaa liikkeelle; milloin se 
metelöi kaduilla, milloin se taas tunki kansalliskokouksen salin lehtereille, 
joihin yleisöllä oli pääsö. Paitsi Robespierreä olivat CamiUe Desmoulins, 
Hebert ja Marat sekä klubbien puhujina että sanomalehdentoimittajina 
vallankumouksen hurjimpia miehiä. Mars-kentän liittojuhla oli vasten- 
mielinen jakobiineille, he kun tahtoivat hävittää koko kuningasvallan. Ja 
verenvuodatuksella oli tuo ihanteellinen vapaus, jota he uneksivat, saa- 
vutettava; »hankkikaa kahdeksansataa hirsipuuta Tuilleriain puistoon ja 
ripustakaa niihin kaikki isänmaanpetturit, ilkeä Riquetti etupäässä», 
kehotettiin kerran heidän sanomalehdessään. Heinäkuussa kuninkaan 
paon jälkeen jakobiinit julkisesti vaativat Ludvig XVIrnnen erottamista 
ja tasavaltaa; tätä koskeva pyyntökirjakin jätettiin isänmaan alttarilla 
— Tasavaltalaiset ja kuningasvaltalaiset olivat siis jo vastakkain, ja vuo- 
den perästä olivat edelliset eduskunnassakin voitolla. 



XXX. 

Ranska tasavaltana. 

Hallituksen heikkous. — Jakobiinit saavat vaUan. — Girondistit ja vuori-puolue. — 
PalUhuoneen valan vuosipäivänä toimeenpannut mielenosotukset. — Elokuun 10 p. 
— Syyskuun murhat. — Kansalliskonventti. — Marat, Danton, Robespierre. — Ku- 
ninkaan tuomio. — Mestaus. — Girondistit vangitaan. — V. 1793 perustuslaki. — 
Konventin hallitustapa. — Mestaukset. — Kapinat kukistetaan. — Uusi ajanlasku. — 
Kristinusko poistetaan. — Hävitysraivo korkeimmillaan. — Robespierre pääsee yk- 
sinvaltiaaksi. — Hän menettää henkensä. — Olot kehittyvät rauhallisemmiksi. — 

Uusi hallitusmuoto. 

Ranskan ensimmäinen kansalliskokous oli julistanut ne periaatteet, 
joille Ranskan kansan seuraava kehitys oli perustuva ja jotka muutkin 
kansat sittemmin ovat omakseen ottaneet, nimittäin kansan valtiollisen 
vapauden, jonka mukaan se saapi ottaa osaa hallitukseen, sekä kaikkien 
ihmisten tasa-arvoisuuden. Se oli tämän nojalla hävittänyt vanhan feo- 
daalisen Ranskan, mutta sen tunnustamiensa uusien periaatteiden poh- 
jalle luoma uusi Ranska ei kauaa pysynyt sellaisenaan; edusmiehet olivat 
tottumattomia käytännöllisiin valtiotoimiin, jonka vuoksi he liian orjalli- 



428 YLEINEN HISTORIA. 

sesti noudattivat uusien valtio-oppien mä&ritelmiä saattamatta ennakolta 
arvata, mitenkä ne käytäntöön pantuina tulisivat onnistumaan. Niinpä 
kuningasvalta oli liiaksi supistettu, sillä kuningas oli vaan kansallisko* 
kouksen tahdon ilmaisija; hän lähetti päätökset departementteihin, mutta 
hättdlä ei ollut sen verran mahtia, että hän olisi voinut pitää huolta 
niiden toimeenpanosta, koska virkamiehet olivat kuninkaasta riippumat- 
tomat, kansa kun valitsi ne poliisista tuomariin ja kuvernööriin saakka; 
kaikkia armeijan upseerejakaan hän ei saanut määrätä, sillä alemmat 
niistäkin valittiin. Seuraukset tästä tulivat pian näkyviin: yhteiskunta 
alkoi hajota; kukin kunta teki melkein mitä itse tahtoi; ne kiistelivät 
keskenään, vieläpä taistelivatkin ; niiden hallitukset vangitsivat henkilöitä 
mielensä mukaan; jos verorästit jäivät suorittamatta, ei valtion hallitus 
voinut niitä saada otetuiksi, ja verorästien suuruus lisääntyi pelottavassa 
määrässä. Virkamiehet taas, jotka valittiin, olivat useinkin varsin taita- 
mattomia; oli sellaisiakin, jotka eivät osanneet lukea ja kirjoittaa, eivätkä 
sen vuoksi aina ymmärtäneetkään hallituksen käskyjä. Semmoiset henkilöt, 
jotka paraiten osasivat mielitellä kansaa tai kiihottaa sen intohimoja, 
pääsivät valtaan. Joka maalaiskunnassa ja kaupungissa oli aina joku 
määrä noita vapaita kansalaisia, jotka yksinomaan toimivat klubbeissa ja 
vaalikokouksissa, ja vähitellen valta kokonaan joutui heidän käsiinsä. 
Tästä muodostui kansan tai oikeastaan pienen joukon tyrannia, joka oli 
pelottavampi ja julmempi kuin itsevaltaisen kuninkuuden. Tuossa haja- 
naisessa ja sekasortoon joutuneessa Ranskassa rupesi näet jakobiinein 
puolue, josta edellisessä luvussa jo mainitsimme, liittämään lähemmin 
toisiinsa samanmieliset jäsenensä, ja niiden kautta koko maa joutui 
heidän ankaraan johtoonsa. Jo v. 1792 kuului jakobiinein klubbeihin 
noin 300,000 jäsentä ja klubbien luku maaseuduilla oli 600, jotka olivat 
läheisessä yhteydessä Pariisissa olevan pääklubbin kanssa ja aina totteli- 
vat sieltä tulleita käskyjä. Tasa-arvoisuus ja vapaus oli jakobiinein tun- 
nuslause, mutta käytännössä he osottivat toista; kaikki aatelismiehet ja 
siviilivalaa vastustavat papit olivat heidän vainonsa alaisia, ja ennen pit- 
kää kaikki, jotka ajattelivat toisin kuin he itse. Väkivalta, uhkaukset, 
murhat olivat heidän välikappaleensa; nämä olivat muka tarpeellisia^ 
ennenkuin vapaus oli saavutettu. Kuningasvalta oli ensiksi hävitettävä, 
ja sen he saivatkin aikaan toisen eduskunnan, n. k. lakia-säätävän 
kansalliskokouksen aikana. 

Ensimmäinen kansalliskokous oli Robespierren ehdotuksesta päättä- 
nyt, ettei sen jäseniä saisi valita toiseen kokoukseen; hän. toivoi näet 
siten voitavan saada enemmän tasavaltalaisia valituiksi, ja itse hän saat- 



RAKSKA TASAVALTANA. 429 

taisi klubbeissa johtaa asioita. Sen kautta uusi eduskunta, joka Loka- 
kuun 1 p:nä V. 1791 piti ensimmäisen istunnon, menetti monta etevää 
ja kokenutta miestä, ja sen edustajat olivat nyt suurimmaksi osaksi aivan 
nuoria miehiä, joilla ei paljon käytännöllistä kokemusta ollut. Ainoastaan 
harvat heistä olivat tyytyväisiä edellisen kokouksen laatimaan perustus- 
lailliseen kuningasvaltaan. Ne muodostivat tässä kokouksessa oikeiston;, 
mutta suuri enemmistö kuului vasemmistoon, joka tahtoi tasavaltaa. Se 
jakaantui taas kahteen vastakkaiseen puolueeseen, jotka alkoivat kiivaasti 
vihata toisiansa. Enemmistönä olivat n. k. girondistit — nimitys johtuu 
Gironde-departementista, joka on Etelä-Ranskassa ja josta monet puolueen 
etevimmät miehet olivat kotoisin — jotka tahtoivat tehdä Ranskasta sel- 
laisen ihanteellisen tasavallan, jollainen vanhan ajan Atena oli ollut Perik- 
leen aikana, tai muodostaa sen liittovallaksi, jollainen Pohjois-Amerikassa 
oli syntynyt He taistelivat kuningasvaltaa vastaan, mutta toisaalta taas 
he eivät tahtoneet jättää valtaa alhaisen kansan käsiin, vaan valtion joh- 
don tuli olla valistuneella ja varakkaalla porvaristolla. Girondistein puolue 
on saanut kuuluisan nimen vallankumouksen historiassa, vaikkakin sen 
käytännöllinen toiminta ja vaikutus oli hyvin vähäpätöinen. Sen jäsenet, 
joista etevimmät olivat Vergniaud, Oensonn^, Brissot, Gondorcet ja Roland, 
olivat aatteen miehiä, heillä oli rehelliset aikeet ja tarkoittivat kansansa pa- 
rasta; vapauden innostamina he toivoivat kykynsä ja kaunopuheisuutensa 
avulla voivansa toteuttaa näitä ihanteellisia harrastuksia; mutta he luotti- 
vat liiaksi itseensä. Girondistit kuluttivat aikaansa aatteellisissa seuroissa, 
joita varsinkin pidettiin rouva Rolandin, »Gironden sielun», luona; mutta 
silPaikaa lukunsa puolesta vähäpätöinen vasemmiston toinen ryhmä, jota 
aljettiin kutsua -»vuoreksi*, koska sen jäsenet istuivat salin korkeimmilla 
penkkiriveillä — istumasijat näet kohosivat niinkuin teaatterihuoneessa — 
tarmokkaasti toimivat jakobiinein ja kordelierein klubbeissa, kiihottaen 
kansaa sanonuilehdillä ja puheilla. Sen johtavat miehet kansalliskokouk- 
sessa olivat Camot ja Gambon. Vuori-puolue tahtoi kuningasvallan heti 
poistettavaksi ja sijaan tasavallan, jossa koko kansalla olisi valta käsis- 
sään. Pariisin rahvas, jonka hurjuus päivä päivältä kiihtyi, oli sen apuna. 
Punainen lakki oli noiden vapauden ystäväin tunnusmerkkinä ja aseena 
he käyttivät keihästä eli piikkiä, jonka vuoksi heitä kutsuttiin »piikkimie- 
hiksi». Näihin aikoihin aljettiin myöskin käyttää sansculottien (s. o. 
housuttomien) nimeä, koska rahvaalla ei ollut lyhyitä polvihousuja, niin- 
kuin ylhäisillä, vaan se käytti pitkiä. 

Jo Kesäkuun 20 p. 1792 kuningas saapi kärsiä suuria väkivaltaa 
ja häväistystä. Hän oli näet käyttämällä veto-oikeuttansa estänyt muu- 



430 YLEINEN HISTORIA. 

tamia kansalliskokouksen päätöksiä saamasta lain voimaa, ja siitä kansan 
viha yltyy; syytetään varsinkin kuningatarta, jota enää kutsutaan vaan 
»veto-rouvan» nimellä. Kun kuningas vielä erottaa girondistein joukosta 
vähän aikaisemmin valitsemansa ministerit, panevat jakobiinit suuren 
mielenosotuksen toimeen. Pallihuoneen valan vuosipäivän aamulla lähte- 
vät Saint-Antoine^n ja Saint-MarcelMn etukaupungeista suuret roskaväen 
laumat oluenpanija Santerre'n johdossa kansalliskokouksen huoneeseen, 
jossa koko joukko, miehet, vaimot ja lapset piikki kädessä ja punainen 
lakki päässä kulkevat edusmiesten ohitse, tahtoen siten mahtiansa näyttää. 
Sen jälkeen mennään Tuileriain linnan edustalle, murtaudutaan sisälle ja 
pian saavutaan kuninkaan huoneeseen. Kuningatar, perintöprinssi ja 
hovinaiset pakenevat kuninkaan-neuvoston huoneeseen, jossa Santerre 
ivallisella arvokkaisuudella asettuu heitä suojelemaan. »Pois veto-rouva», 
huudetaan, kuolemanuhkauksia kuuluu, ja useita väkivallanyrityksiä 
kuningasta vastaan tehdään; mutta hän pysyy lujana ja arvokkaana, 
väittäen, ettei hän ollut perustuslakia rikkonut, ja kansa leppyy, kun hän 
pyytää miekkaa, jota muuan vaimo kantaa, ja huutaa »eläköön kansa!» 
Sen jälkeen hänen päähänsä pannaan punainen lakki, ja kansa huutaa: 
»eläköön kuningas!» Vähitellen joukot lähtevät pois, ja kansalliskaartin 
upseeritkin tulevat kuninkaan suojaksi. 

Mutta Elokuun 10 p:nä kuningas ei enää pelastu. Sota oli sytty- 
nyt Itävallan ja Preussin kanssa (ks. seur. luk.), ja epäiltiin, että kunin- 
gas oH salaisessa yhteydessä vihollisten kanssa, jonka vuoksi kansallis- 
kokous julistaa isänmaan olevan vaarassa. Nyt kansakin taas nostaa 
metelin. Yöllä Elokuun 10 p:vää vastaan lähtevät kirkonkellojen soidessa 
suuret rahvaan laumat taas esikaupungeista liikkeelle ja kulkevat ensin 
kaupungintaloon, jossa se asettaa kunnallishallitukseen mieleisiään miehiä; 
aamulla mennään täältä hätyyttämään kuninkaan linnaa, jossa sweitsiläis- 
kaarti kaatuu viimeiseen mieheen kuningasta puolustaessaan. Tämä pää- 
see kuitenkin salatietä pakenemaan ja lähtee kansalliskokouksen turviin. 
Mutta edustajatkin ovat jo voimattomia; kansan mahtia peläten he van- 
gitsevat kuninkaan ja sulkevat hänet Temppelitorniin. Siten kuninkaan 
valta oikeastaan loppui, vaikkakin Ranska vielä nimeksi oli kuningasvalta. 

Nyt seuraa täydellinen hirmun aika, jota vallankumouksen histo- 
riassa on kutsuttu »neljänkymmenen päivän» nimellä, jonka se kestL 
Kuningas oli vangittuna, kansalliskokous oli mahtinsa menettänyt; toimi- 
valta oli jätetty eräälle neuvostolle, jossa hurja vallankumousmies Danton 
oli oikeusministerinä ; Pariisin kunnallishallitus eli kommuuni, joka koko- 
naan oli kiihkoisimpien miesten, sellaisten kuin Marafn ja Robespierre'n 



4d2 TLEDIEir HISTORIA. 

UMftsS, sai yldsen tunraDisuaden valvomisen ha<4dcBeeii, ja erityinen 
tribunaali eli tnomioistnin asetettiin tutkimaan ja tnomitsanaan vallan- 
kumouksen vastustajia. Kansanjohtajat pelkäsivät, että kuningas ja 
hänen puoludlaisensa uudestaan pääsisivät valtaan, varsinkin kun vih<d- 
Uset olivat tunkeutuneet Ranskan rajojen yli ja saaneet muutamia voit- 
toja. Mutta pelolla ja hirmulla oli tuo estettävä, se oli Dantonin ohjelma, 
jota hän kansalliskokouksessakin toi esillä »Rojalisteja on pelot^tava», 
sanoo hän. Ihmisiä aljetaan n3rt vangita, eikä yksin syyllisiksi huomat- 
tu ja| vaan epäluulonalaisiakin ; kommuunin yleistä turvallisuutta varten 
asettama valiokunta panee toimeen tarkastuksia ihmisten asunnoissa, se 
kun epäilee, että aseita säiljrtetään salassa. Salaliitoista, vihollisten kama- 
lista aikeista on liikkeellä huhuja, jotka yhäti kiihottavat mieliä. Guillo- 
tiini, tuo pelottava mestauskone, jonka eräs lääkäri GuiUotin oli keksinyt 
kuolemanrangaistuksia helpottaakseen, on jo käynnissä, ja vihdoin Syys- 
kuun 2 p:nä 1702 alkavat kauheat »Syyskuun murhat», joille Pärttylin 
yö tuskin saattaa julmuudessa vertoja vetää. Tykkien pauke, kellojen 
soitto ja katujen poikki rakennetut murrokset osottavat murhien alkua; 
kadulla surmaa hurjistunut kansa joukon valankieltäviä pappeja; vanki- 
loihin, jotka ovat täynnä rojalisteja ja pappeja, syyllisiä tai syyttömiä 
vohkeilljöitä, tunkeutuu jonkinlaisia tuomareita ja palkattuja murhamiehiä. 
Muodon vuoksi pidetään kuulustelujakin, mutta usein riittää ainoastaan 
todistus, että asianomainen esiintuotu oli sama kuin vangittujen listassa 
merkitty. Heti hän silloin jätetään murhaajille, joita täytyi ajoittain 
vaihtaa, sillä kolme päivää ja kolme yötä tätä kesti. Eräs Rossignol ker- 
toi kerskaten, että hän yksin oli surmannut 68 pappia; yhteensä sur- 
mattiin näinä päivinä noin 2000. Maaseuduillekin Pariisin kommuuni 
lähetti kehotuksen seuraamaan esimerkkiä, mutta sitä ei kuitenkaan tehty, 
sillä muualla ei hurjuus ollut päässyt niin pitkään mittaan kuin Parii- 
sissa, vaikkakin sekasortoa oli kaikkialla ja joutokansa klubbeissa ja 
meluavissa kokouksissa esiintyi valtijaana. 

Syyskuun 22 p:nä kokoontui kolmas edustuskunta, n. k. kansaUiS" 
konventti, jonka jäsenet olivat valitut valitsijamiesten kautta, niinkuin 
edellisenkin. Jakobiinit eivät kuitenkaan tässäkään olleet enemmistönä, 
sillä maaseuduilla yleensä ei heidän julmaa menettelyään hyväksytty; 
mutta Pariisissa valittiin klubbien johtajia. Girondistit muodostivat nyt 
oikeiston -— kuningasvallan puolustajia ei tässä kokouksessa enää ollut 
ollenkaan - , ja salin vasen puoli oli kokonaan joutunut vuoripuolueen 
haltuun, joka ennen pitkää, vaikka vähemmistönä, sai vallan. Girondis- 
tit aatteellisine harrastuksineen olivat varomattomia ja epäkäytännöllisiä 



Yleinen historia II. 



434 YLEINEN HISTORIA. 

toimissaan; aluksi he pubeillaan auttoivatkin jakobiineja; be esim. puo- 
lustivat tasavaltaa, eivätkä ajoissa asettuneet kansan kiibottamista vas- 
taan, vaan katselivat mieiibyväUä kuningasvallan bäviötä; mutta be eivät 
saattaneetkaan tuota ybä kiibtyvää menoa pidättää, silloin kuin be olisivat 
tabtoneet, vaan be joutuivat itse sen ub riksi. Vuoripuolueen jobtavia 
miebiä oli ennenmainittu Marat, joka »Kansan ystävässään» oli kansan 
menestyksen vuoksi tavan takaa vaatinut aina uusia ubria ja nyt ker- 
rassaan vaati 260,000 päätä. Tuliset, intobimoiset silmät kiiluivat bänen 
suuressa päässään, ja oikeana kansan edustajana bän tuli kokouksiinkin 
puukengissä ja likaisessa työmiehen nutussa. Toinen johtaja, Danton, oli 
suuri kooltaan, ja bänen valtava äänensä kajahti usein puhujalavalta; 
hän oli epäilemättä jakobiinein suurin valtiomies ja nerokkain johtaja, 
eikä hänessä ollut tuota kylmää julmuutta kuin Robespierre'ssä, vaikka 
hänkin oli vakuutettu siitä, että verta vaadittiin, ennenkuin vapaus oli 
turvattuna. Samoin kuin Danton oli Robespierre asianajaja, mutta ihmi- 
senä ja valtiomiebenä bän ei ollut edellisen vertainen, vaikkakin bän sai 
hänestä ja kaikistakin voiton. »Robespierre puhuu vakaumuksesta; häntä 
minä pelkään», oli Mirabeau jo sanonut. Innostuksellaan bän vaikutti- 
kin kansaan, eikä bän kuitenkaan ollut tulinen puhuja, vaan hidas ja 
pitkäveteinen; mutta bän puhui aina kansanoikeudesta, vapaudesta, vel- 
jeydestä, ja tuollaisilla kauniilla sanoilla oli suuri vaikutusvoima. Robes- 
pierre oli kylmä ja kavala kuin käärme, hän osasi peitellä itsekkäät 
aikeensa ja käyttää toisia hyväkseen, mutta kun bän ei enää heitä tar- 
vinnut, bän hyökkäsi heidän kimppuunsa ja musersi heidät. S:t Just^ 
eräs nuori, kiihkoisa mies, oli Robenpierren apulainen ja kannattaja. — 
Näiden molempien puolueiden välillä oli n. k. laakso, joka kallistui milloin 
toiselle, milloin toiselle puolelle, mutta sen merkitys oli vähäpätöinen. 
Sen jäsenten joukkoon kuului abb<jtti Siey^s. 

Syyskuun 22 p:nä 1792. piti kon ventti ensimmäisen istuntonsa, 
jossa kaikki olivat yksimieliset siinä päätöksessä, että kuningasvalta oli 
poistettava ja Ranska muodostettava tasavallaksi. Mutta pian alkoi gi- 
rondistein ja vuoripuolueen välillä ankara taistelu, joka kiihtymistään 
kiihtyi. Ludvig XVIrnnen tuomitsemisessa ilmestyi jo erimielisyyttä. Hän 
oli perheineen viettän3rt kolkkoa elämää Temppelitornissa, ja jonkun ajan 
perästä bän oli pakotettu eroamaan puolisostaankin ja muusta perhees- 
tään. Jumalalta lohdutusta etsien kovassa kohtalossaan hänelle tuntui 
melkein vapautukselta se tuomio, minkä Ranskan kansan edustajat hä- 
nestä vihdoin lausuivat. Oikeuden kuninkaan tuomitsemiseen konventti 
katsoi olevan itsellään sillä perustuksella, että se oli koko kansan tahdon 



RANSKA TASAVALTANA. 435 

ilmaisija, niiokuin jakobiinit sanoivat — Jakobiinit tahtoivat mestata 
Ludvig XVI:nnen, sillä lie pitivfit kuningasvallan uudistamista jonkun 
sattuman kautta mahdollisena niin kauan kuin bSn oli elossa; sitten 
vasta kun hän olisi poissa, olisi tasavalta ja vapaus turvattuna. Kunin- 
kaan tuomitseminen kuolemaan oli jakobiineiata valtiollinen vSlttfimSttö- 
myys, eikä oikeudeUioen rangaistus. Girondistit olivat suuremmassa 
määrässä käyttäneet kaunopuheisuuttaan kuningasvaltaa hävfiistäkseen ; 
«kuninkaat ovat moraalisessa maailmassa*, lausui eräs heistä, isamaa 



kuin hirviöt näkyväisessä», mutta he tahtoivat ihmisyyden tBhden sääs- 
tää Ludvig XVIinnen hengen. Hän sai kuitenkin puolustaa itseänsä niitä 
syytöksiä vastaan tyranniudesta Ja petoksesta, joita bfintä vastaan tehtiin. 
Kun hän Jouluk. 11 p. 1792 ensi kerran tuotiin konventin eteen, val- 
litsi kokoushuoneessa täydellinen hiljaisuus. 'Ludvig Capet, saatte istua*, 
sanoi puhemies, osottaen hänelle tuolia. Hfinen valitsemansa kolme asian- 
ajajaa, joista yksi oli hänen entinen ministerinsä Malesherbes, puolustivat 
häntä taitavasti ja vfiittivät, ettei hän hallituksessaan ollut tehnyt laitto- 
muutta. Paha todistus hänen syyllisyydestään oli kuitenkin olemassa, 



436 YLEINEN HISTORIA. 

nimittäin eräs kirjevaihto, joka oli löydetty eräästä salaisesta seinäkaa- 
pista Tuilleriain linnasta; siitä näet kävi selväksi, että hän oli ollut kes- 
kusteluissa vieraiden valtojen kanssa avunsaannista. — Turhaan giron- 
distit koettavat saada hänen tuomionsa kaikkien valitsijamiesten ratkais- 
tavaksi, arvellen sen kautta voivansa saada hänet pelastetuksi. Itse he 
taas eivät suoraan uskaltaneet lausua kuninkaasta vapauttavaa tuomiota, 
sillä he pelkäsivät kansan kostoa. Ja ^Ludvigin täytyy kuolla, että kansa 
saisi elää», sanoi Robespierre, ja samoin ajatteli koko jakobiinein puolue. 

Kun äänestystä varten tultiin kokoukseen, olivat jakobiinit toimitta- 
neet lehtereille tavallista enemmän apulaisiansa, jotka uhkauksilla, huu- 
doilla ja melulla ilmaisivat sieltä tahtonsa. Puhemies kysyi jokaiselta 
edusmieheltä erikseen hänen mielipidettään, ja 361 ääntä 721:stä puo- 
lusti kuolemantuomiota ja tahtoi sen heti toimeenpantavaksi. Niiden jou- 
kossa oli Siey^skin; »velvollisuudesta ja vakaumuksesta kuolemaa», kuul- 
tiin Ludvig XVI:nnen serkun Filipin, Orleansin herttuan, äänestävän, joka 
nyt kutsui itseänsä Filip Egalitä (s. o. tasa-arvoisuus). Tammikuun 21 
p:nä 1793 kuningas vankkureissa tuotiin vallankumoustorille, jonka nimen 
Ludvig XV:nnen tori oli saanut, ja lujana, pelkoa osottamatta hän nousi 
mestauslavalle; mutta hänen alkaessaan puhua kansalle kuului rumpujen 
pärinä, ja heti hänen päänsä putosi ruumiista guillotiinin terän alta. 

Kuninkaan kuolemantuomio oli paha enne girondisteille, sillä jako- 
biinit alkavat nyt hätyytellä heitä ja pääsevätkin pian voitolle. Giron- 
distit syyttävät vuoripuoluetta sen julmista töistä, etenkin »Syyskuun 
murhista», mutta he eivät voi tarpeeksi pontevasti ajaa asiaansa; esim. 
Marat^ta vastaan he nostivat kanteen, mutta konventin asettama tuomio- 
istuin, vallankumoustribunaali, joka oli kokonaan jakobiinein vallassa, 
vapautti hänet, ja Pariisin kansa toi hänet riemusaatossa takaisin kon- 
venttiin. Kaikkiin tärkeimpiin valiokuntiin on jakobiineja valittu, ja Pa- 
riisin rahvaan sekaantumista konventin toimintaan he suotta yrittivät 
estää. Istunnot kävivät yhä hurjemmiksi; puheet eivät enää riitä, vaan 
edusmiehet syöksevät alas paikoiltaan toisiansa vastaan, käydään käsi- 
kähmään, miekat välkkyvät ja pistooleihinkin turvaudutaan; puheenjoh- 
tajan huomautukset ja kellonsoittamiset ovat turhia; niitä ei kukaan kuule. 
Marat veti kerran puhuessaan pistoolin taskustaan, ja teurastaja Legendre 
lyöpi samalla aseella erästä LanjuinaisHa, joka oli rohkeampia girondis- 
tein joukossa; »ole vaiti, tai lyön sinut kuoliaaksi», huusi sama Legendre 
erään kerran vastustajalleen; »sällithän kumminkin, että minut ensin 
julistetaan haraksi», vastasi toinen. Kauniit puheet, suuret aatteet, eivät 
mitään vaikuttaneet. Vuoripuolueen miehet ovat toimessa ja heidän tuke- 



438 YLEINEN HISTORIA. 

naan on aina Pariisin alhainen kansa, johon he voivat turvautua. Niinpä 
Robespierre Toukokuun 26 p. 1793 jakobiinein klubbissa kehottaa kansaa 
asettumaan »kaikkia lahjottuja edusmiehiä vastaan», ja seuraavana päU 
vänä on jo suuret kansanjoukot konventin kokoushuoneen ulkopuolella, 
pakottaen konventtia peruuttamaan erästä niille vastenmielistä päätöstä. 
Samaa uudistuu melkein joka päivä. Vihdoin Kesäkuun 2 p:nä saapuu 
noin 80,000 henkeä konventin edustalle; siinä oli kansalliskaartikin, jossa 
enää oli vaan roskaväkeä, ja jonka arvokas johtaja on Henriot, tunnettu 
juomari ja heittiö. Kanuunat, joita vielä on mukana, käännetään kokous- 
huonetta vastaan, ja kun edustajat, presidentti etupäässä, tahtoo tulla 
ulos, huutaa Henriot: »kansa ei ole täällä kuulemassa tyhjiä sanoja, vaan 
komentamassa», ja pakottaa edustajat palaamaan takaisin, vaatien 33 
girondistin vangitsemista. Muutamia kansanjoukostakin tunkeutuu sisälle. 
Marat nousee nyt puhujalavalle ja ehdottaa kansan tahdon täyttämistä, 
ja nuot vaaditut 33 girontistia vangitaan. Tämän kautta sai vuoripuolue 
yksin vallan konventissa ja sen kautta vallankumous yltyi hurjimmilleen. 
Sitä ajanjaksoa, joka nyt alkaa, nimitetäänkin T^hirmuvallaksi^, 

Jakobiinit olivat kansanvaltaisen hallitusmuodon ihailijoita ja edus- 
tajia; Rousseaun contrat socialista he saivat mielipiteensä, joiden mukaan 
he tahtoivat Ranskan valtiolaitoksen järjestää, samoin kuin ensimmäisen 
kansalliskokouksen suuri enemmistö muodosti Ranskan hallituksen Mon- 
tesquieun periaatteiden mukaan. Konventti laatikin uuden tasavaltaisen 
hallitusmuodon, jossa kansan valtiolliset oikeudet oli laajimmassa muo- 
dossa huomioon otettu. Mitäkään kutsua saamatta kaikki kansalaiset 
kokoontuivat alimpien vaalipiirien eli kanttoonien vaalipaikoille joka vuosi 
Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina valitsemaan jäsenet n. k. »lain- 
säätävään kuntaan», jolla kuitenkin oli oikeus ainoastaan tehdä lakiehdo- 
tukset, mitkä sitten jätettiin alkuperäisten vaalikokousten hyväksyttäviksi. 
Toukokuun kolmantena sunnuntaina joka vuosi samat alkuperäiset vaali- 
kokoukset valitsivat vaalimiehiä määräämään »toimivan neuvoston», jossa 
oli yksi jäsen kustakin departementista, ja näistä »lainsäätävä kunta» 
määräsi 24 ministeriä, joilla yhden vuoden aikana oli oleva toimivalta. 
Tämä hallitusmuoto hyväksyttiin v. 1793 departementeissakin, ja Elokuun 
10 päivän juhlassa se ripustettiin Mars-kentällä olevalle isänmaan altta- 
rille. Mutfei sitä koskaan käytäntöön pantu; se kuljetettiin vastamai- 
nittuna päivänä juhlallisesti konventin kokoushuoneeseen ja suljettiin 
puheenjohtajan tuolin takana olevaan puiseen arkkuun odottamaan siksi 
kuin ajat tulisivat rauhallisemmiksi. Itse departementtien edustajatkin 



RANSKA TASAVALTANA. 439 

pyysivät siirtämään sen kä3rtäntöönpanoa tuonnemmaksi ja konventtia 
ottamaan toistaiseksi vallan itselleen. 

Kon ventin työt jaettiin valiokunnille, joista tärkein oli »yhteishyvän 
valiokunta»; se esitti kaikki tärkeimmät asiat, sillä ministerejäkään ei 
enää ollut. Valiokunnan yhdeksän jäsentä oli taas jakanut työt keske- 
nään, siten että Robespierre, Couthon ja S:t Just olivat saaneet sisä- 
asiat hoitoonsa, mutta näistä ensinmainittu oikeastaan määräsi kaikki; 
Carnot johti sota-asioita j. n. e. Tämän rinnalla työskenteli »yleistä tur- 
vallisuutta varten» asetettu valiokunta, jolla oli korkein poliisivalta ja 
otti selvän tasavallan vihollisista. Revolutsioonitribunaali, jossa yleisenä 
syyttäjänä toimi julma Fouquier-TionviUe, tutki ja tuomitsi syytettyjä 
säälimättömällä kovuudella. Täten hallitaan Pariisissa, mutta konventti 
tai oikeastaan yhteishyvän valiokunta pitää myöskin maaseudut vallas- 
saan, sillä sen lähettämiä asiamiehiä kulkee pitkin maata panemassa toi- 
meen kon ventin määräyksiä; heillä on sangen laaja valtuutus, jonka 
nojassa he esiintyvät mahtavammin kuin entisen kuningasvallan inten- 
dentit; klubbit, meluavat kansankokoukset, julmat tuomiot, guillotiini 
ilmestyivät joka paikkaan heidän mukanaan, ellei niitä jo ennen ollut 
Konventti liitti täten paikallishallinnon sangen läheiseen yhteyteen keski- 
hallituksen kanssa. Keskitys, joka v. 1791 oli hävitetty, uudistuu nyt 
ja entistä kireämmäksi. Vapaus, josta vastikään oli iloittu, vaihtuu hir- 
muisimmaksi tyranniaksi. 

Eikä tuo mielivalta ilmautunut yksinomaan valtiollisen vapauden 
sortona, vaan se ulottui kaikkialle. Kun levottomien aikojen vuoksi kauppa 
oli seisahtunut ja nälänhätä alkoi hätyyttää, koska kauppiaat eivät tah- 
toneet myydä tavaraansa kohtuhinnasta, paperiset assignaatit kun olivat 
menettäneet arvonsa, määräsi konventti korkeimman hinnan tavallisim- 
mille tavaroille. Maanviljelijöiden täytyi tuoda tavaransa kaupungin to- 
rille ja myydä ne määrätystä hinnasta. Kotitarkastuksia pidettiin, kun 
epäiltiin jonkun tavaroitaan piileilevän, ja vankiloihin pantiin syyllisiksi 
huomatut, joista monet saivat hengellään maksaa niskoittelemisensa. 

Kuolemantuomiot kävivätkin yhä yleisemmiksi; joka päivä vietiin 
vankiloista keskimäärin 30 henkeä mestattavaksi, mutta toisinaan 60 
ja 70:kin. Seinen virtaan vievät kanavat höyrysivät verestä, ja van- 
kilat olivat kuitenkin aina täpötäynnä, sillä niihin tuotiin yhäti uusia, 
varsinkin sen jälkeen kuin Syyskuussa v. 1793 säädettiin, että kaikki 
epäluulonalaiset saisi ilman tutkintoa vangita. Näitä olivat kaikki julkiset 
ja salaiset tasavallan vastustajat, mutta melkein kenen hyvänsä saattoi 
sen nojassa vangita; joka uskalsi naurahtaa jollekulle konventin päätök- 



440 TLEINEN HISTORIA. 

selle, tai jolla huomattiin olevan joku Englannissa ilmestynyt häväistys* 
kirjoitus, vangittiin. Urkkijoita ja ilmiantajia on joka paikassa; rikkaat 
ylhäiset, älykkäät etupäässä joutuivat epäluulonalaisten joukkoon, mutta 
kuka hyvänsäkin, joka vaan oli sansculottien vihoihin joutunut. Vankilat 
muodostuivatkin sivistyneiden olinpaikoiksi, joissa keskusteltiin filosofi- 
sista tai tieteellisistä asioista; toiset kirjoittivat runojakin, jotkut taas 
kuluttivat aikaansa pelillä. Tuon tuostakin joukosta katosi yksi tai toi- 
nen milloinkaan enää palaamatta, mutta suurtakaan huomiota se ei 
herättänyt, sillä kuolema oli tullut niin tavalliseksi, että se oli menettänyt 
kauhunsa. Monien mestattujen joukossa oli kuningatar Maria Antoinette» 
joka tuskin viitsi vastata häntä vastaan tehtyihin sy3rtöksiin, niin tar- 
peettomana hän sen piti. Kahta viikkoa myöhemmin mestattiin 21 giron- 
distia, jotka rohkeasti ja marseljeesia laulaen astuivat mestauslavalle. 
Orleansin herttua, joka oli äänestänyt kuninkaan kuolemaa, menetti niin- 
ikään henkensä; samoin kuuluisa kemian tutkija Lavoisier, runoilija 
Ch^nier, entinen ministeri Malesherbes, kenraalit Custine ja Beauharnais 
ynnä monet muut. 

Ei yksinomaan Pariisissa, vaan melkein kaikkialla Ranskassa pan- 
tiin konventin asiamiesten kautta samallaisia veritöitä toimeen, ja maa- 
seuduilla olikin jakobiinien vastustajia paljon lukuisammin, sillä noin 50 
departementtia eli ^ koko Ranskasta ei tahtonut totella heidän veristä 
hallitustaan. Ranskassa oli vielä entisen rajattoman kuningasvallan ja 
pappisvallankin puolustajia, varsinkin Vendein maakunnassa, jossa kunin- 
kaan mestauksen jälkeen oli syntynyt kapina; 1791 vuoden hallitusmuo- 
don kannattajia löytyi niinikään, ja girondistein kova kohtalo oli vie- 
roittanut monet vallankumouksen menosta, varsinkin Etelä-Ranskassa. 
Mitä kauemmaksi vallankumous oli kulkenut, sitä enemmän sen vastus- 
tajien luku oli karttunut. Maassa vallitsevaa vihaa konventtia vastaan 
osottaa Marafn surma. Eräs normandialainen tyttö Charlotte Corday, 
joka oli kuullut paljon puhuttavan hänen julmuudestaan, luuli tekevänsä 
isänmaalleen hyvän työn, kun. hän työnsi tikarin hänen rintaansa. Itse 
hän mestattiin. — Mutta kiihkeällä tarmolla, säälimättömällä ankaruu- 
della ja voimainponnistuksella konventti pelasti asemansa ja löi kaiken 
vastustuksen maahan. Sotajoukkoja lähetettiin kaikkialle kukistamaan 
kapinat; Lyonissa ammuttiin Fouchän toimesta pitkät ihmisrivit yhfaikaa^ 
ja ne, jotka vaan haavoittuivat, tapettiin miekoilla. Eräs Carrier Nan- 
teseissa rakennutti laivoja, joissa oli irtonaiset pohjat; ne sullottiin ihmi- 
siä täyteen ja vietiin keskelle Loire-jokea, jolloin pohja irroitettiin; jos 
joku yritti pelastua rannalle uimalla, hakattiin häneltä kädet poikki. 



RANSEA TASAVALTANA. 441 

Nfimit olivat kuuluisat luoyadit» eli hukuttajaiBet. Samaan tapaan me- 
neteltiin muuallakin, ja kaikki kapinat saatiin siten kukistetuiksi, vaikka 
konventilla samaan aikaan oli melkein koko Europan sotajoukot rajoilla 
torjuttavina (ks. seur. luk.). 

Samaan aikaan kuin kuvitellun vapauden toteuttamiseksi surmataan 
omia kanaalaisia mitä intLottavimmalla julmuudella, tekee konventti hävi- 
tystyStS, jonka tarkoitus on kaikkien vanhojen olojen lopettaminen. Ku- 
ningasvaltaa muistuttavat muistomerkit hSvitettiin, 8:t Denis'n faauta- 



■Ikaia. (Laranilli Ukainl vuktplkTM.) 

kammiot raiskattiin ja kuninkaiden ruumiit poltettiin kalkilla. Entinen 
ajanlasku ei enfiä kelvannut, vaan tasavallan ensimmSisestä päivästä, 
Syyskuun 22 p:st9, aljettiin uusi, jonka mukaan vuoden kuukaudet nimi- 
tettiin vuodenaikojen mukaan; esim. fruktidor on se kuukausi, jolloin 
hedelmät kypsyvät, brumaire taas talvikausi j. n. e.; kuukaudet taas 
jaettiin kymmenpäiväiaiin viikkoihin eli dekadeihin, ja ne kuusi päivää, 
jotka jSivät kuukausista ylitse, olivat kansallisia juhlapäiviä ja nimitettiin 
Bansculottideiksi. Tämä oli ensimmäinen askel itse kristinuskon hävittä- 
miseen, sillä olihan sekin vanhojen olojen jätteitä. Pariisin kommuunin 
johtavat miehet H^ert ja Chaumette ajoivat etenkin tätä asiaa ja pakot- 



442 YLEINEN HISTORIA. 

tivat itse kon ventinkin siihen suostumaan. Eräänä yönä he tulevat Parii- 
sin piispan Gobelin luo ja saavat hänet pakottamalla luopumaan kristin- 
uskosta; hän tulee konventin eteenkin ja ilmoittaa huomanneensa kristin- 
uskon erehdykseksi. Useat papit seurasivat esimerkkiä. Nyt pannaan 
toimeen mitä hurjimpia juhlamenoja muka korvaamaan entistä uskontoa. 
Järki, vapaus, hyve, isänmaa olivat nyt palveluksen esineinä ja näille 
pyhitettiin entiset kirkotkin. Pariisin Notre-Damessa pidettiin suuremmoi- 
nen juhla, jossa eräs näyttelijätär esiintyy järjenjumalattarena. Kirkon 
keskelle on rakennettu korkea vuori, jonne jumalatar valkeisiin vaattei- 
aiin puettuna astuu pienestä temppelistä; suuri joukko muita neitoja 
esiintyy häntä kunnioittamaan, ja yleisö laulaa järjen ylistykseksi sepi- 
tettyjä lauluja. Samantapaisia juhlia vietetään maaseuduillakin; hyveistä, 
isänmaallisuudesta ja vapaudesta pidetään puheita, jotka nyt korvaavat 
entisen uskonnon. 

Vuoden 1794 alkupuoliskolla oli hurjuus kiihtynyt korkeimmilleen ; 
raa'an kansan kaikki intohimot, joita puolisivistyneet tai sivistymättömät 
itsekkäät johtajat vielä lisäksi kiihottivat, olivat silloin Ranskaa vallitse- 
massa; hävittämisraivo on tuskin milloinkaan ollut niin suuri, sillä kaikki 
mikä vähänkin muistutti vanhaa hävitettiin; aika ennen v. 1789 oli kuin 
paha uni, joka oli mielestä haihdutettava. Kadutkaan eivät saaneet pitää 
entisiä nimiään, vaan uusia annettiin. Lyonin kaupunki, joka oli noussut 
kapinaan, lakkasi olemasta, ja sijaan tuli »ville affranchie» (vapautettu 
kaupunki). Ihmisetkin vaihtoivat entiset nimensä uusiin, vapautta muis- 
tuttaviin, ja lapsille annettiin samallaisia; Graechus, Brutus, Franklin 
olivat tavallisia, mutta varsinkin Marat ja Robespierre olivat suosittuja. 
Ja luullun vapauden innostamana kansa juhli vapauden puiden ympä- 
rillä, laulaen marseljeesia ja tanssien Cormagnolea, tai kumartaen Marafn 
rintakuvalle tai hullunkurisissa juhlakulkueissa tehden kristinuskoa ja 
sen menoja naurun ja ilveen alaisiksi. Vallankumous oli vallannut mielet 
siihen määrään, että se muuttui uskonnoksi, eikä sen rinnalla mitäkään 
muuta saanut olla; ainoastaan sellainen henkilö, joka ei ajatellut eikä 
tuntenut muuta kuin vallankumousta, oli oikea isänmaanystävä, oikea 
sansculotti. Kasvava sukupolvi oli myöskin tämän mukaan opetettava; 
opetuksen tarkoitus näet oli yksinomaan vallankumouksen ylistäminen ja 
vihan herättäminen entistä kuningasvaltaa vastaan ; sen mukaan oppikirjat 
laadittiin ja rukoukset muodostettiin. Konventti vaati, että kaikkien kansa- 
laisten oli saatava oppia; ja sitä varten oli joka kuntaan kouluja perus- 
tettava, ja opetuksen tuli olla maksutonta. Täysi-ikäisten kansalaisten 
taas tuli klubbeissa käymällä jatkaa valtiollista kasvatustaan. 



RANSKA TASAVALTANA. 443 

Tätä mieletöntä menoa ei kuitenkaan kauaa saattanut kestää. »Me 
kuolemme aikana, jolloin kansa on menettänyt järkensä, mutta te kuolette, 
kun se taas tulee järkiinsä», sanoi eräs girondisti tuomareille. Ja hän 
ennusti oikein. Vallankumous oli kuin ahne peto niellyt kitaansa kaikki 
mitä sitä vastassa oli, mutta lopuksi se nieli kiihkeimmät ystävänsäkin, 
jakobiinit. Ennen pitkää syntyi näet riitoja itse konventissa vaikuttavien 
miesten kesken; Robespierre tahtoi tulla koko vallankumouksen perijäksi 
ja saada vallan yksin omiin käsiinsä. H^berfiä, Chaumette^ä y. m. äärim- 
mäisyyden miehiä, jotka saarnasivat Jumalan kieltämistä ja joiden tuki 
oli Pariisin kunnallishallituksessa, ei hän milloinkaan ollut suosinut, sillä 
Rousseaun uskollisena oppilaana hän uskoi Jumalaan, »joka palkitsee 
oikeuden ja rankaisee rikoksen»; »ellei Jumalaa olisi», sanoo hän kerran 
puheessaan, »olisi hän keksittävä». Hän liittyy sen vuoksi maltillisem- 
piin, joiden joukossa Danton oli vaikuttavin, ja syytös tehdään H^berfiä 
ja hänen puoluelaisiansa vastaan, he kun hurjuudellaan muka herättivät 
Europan kansoissa vihaa Ranskalaisia vastaan ja siten saattoivat tasa- 
vallan vaaraan. Heidät jätettiin revolutsioonitribunaalin tutkittaviksi, ja 
Maaliskuun 24 p. 1794 21 menetti henkensä guiliotiinin kautta. Nyt ei 
Robespierre enää tarvinnut Dantonia, jonka kansansuosiota hän kadehti; 
häntä ja hänen ystäviänsä vastaan tehtiin sentähden syytös liiallisesta 
suopeudesta, koska he tahtoivat lakkauttaa mestaukset, mikä taas muka 
olisi tasavallalle turmioksi. Ja Huhtikuun 5 p:nä Danton, Camille Des- 
moulins ynnä muutamat muut mestattiin. 

»Robespierre menee pian samaa tietä», lausui Danton kuollessaan. 
Ja niin kävikin. Hän koetti kyllä ylläpitää valtaansa surmauttamalla 
vielä entistä enemmän kaikkia, joiden vaan arveli olevan vastustajiaan; 
vankilat, joita Pariisissa oli 28, olivat täynnä — niissä laskettiin olevan 
yhteensä 11,000 ihmistä — ja monia kymmeniä mestattiin joka päivä, 
jopa kerran joutui 300 samana päivänä guiliotiinin alle. Jotta tuomiot 
saataisiin pikaisesti päätetyiksi, ei tarvittu todistajiakaan; »tuomarien 
omaatuntoa valaisee isänmaanrakkaus», sanoi Robespierre tätä ehdotusta 
puolustellessaan. Mutta tällainen meno alkaa pelottaa kaikkia, sillä ei 
yksikään enää saata olla hengestään varma, ja tämä pelko antaa kon- 
ventin jäsenille rohkeutta taisteluun häntä vastaan. Thermidorin 8 p:nä 
V. III eli 26 p. Heinäkuuta 1794 hän puheessaan tekee viittauksia josta- 
kin salaliitosta, puhdistuksen tarpeellisuudesta konventissa j. n. e.; mutta 
kun hän seuraavana päivänä taas rupeaa puhumaan, huudetaan: »alas 
tyranni», niin ettei hän saa ääntänsä kuulumaan. Syytös tehdään häntä 
ja hänen ystäviänsä vastaan ; hän vangitaan, ja seuraavana päivänä kat- 



444 YLEINEN HI6TORU. 

kaisee guUlotiini hänenkin pSfinsfi ; yli 70 henkeä mestattiia vielä eeursa- 
vina päivinä, niiden joukossa Robespierren apumies S:t Just, kansallis- 
kaartin päällikkö Henriot sekä suutari Simon, jonka huostaan Ludvig 
XVI:nneD nuori poika oli jätetty kasvatettavaksi. 

Robespierren kukistus oli käSnnekohta vallankumouksen kulussa. 
Tähän asti se oli kiibtymistääo kiihtynyt, mutta nyt se alkoi käydä mai- 
ti Ilisemn) aksi. Ranska alkoi kyllästyä jakobiinien veriseen hallitukseen, 
ja koko maassa tuntuikin helpotus, kun oli päästy heidän ikeensä alta 
vapaaksi. Nyt lakkautettiin verituomiot, eikä guillotiinia enää käytetty; 



KitiriiMtli Ra* HMortlb «uonni ITSB. (Viiklpirim C. Htnmfn piinn 



useita jakobiinien klubbihuoneita suljettiin, ja Pariisin kaduilla varak- 
kaaseen porvaristoon kuuluva »kultainen nuoriso^ esti pilkkimiehiä ja 
punalakkeja vallattomuutta harjoittamasta. Muutamia hirmuhallituksen 
puolustajia lähetettiin maanpakoon. Olot olivat ylimalkaan kehittymässä 
rauhalliseen ja sovinnolliseen suuntaan; kon venttiinkin kutsuttiin takaisin 
sieltä karkoitetut tai paenneet jäsenet. — V. 1793 valmistettu perustus- 
laki ei enää soveltunut mielipiteitten muututtua, vaan nyt laadittiin uusi, 
joka V. 1795 tuli käytäntöön. Toimivalta annettiin sen mukaan viidelle 
direktorille ja lainsäädäntö kahdelle kamarille, 'Vanhojen* ja tviiden- 
sadan' netivogtolle, joihin jäsenet valittiin, mutta ainoastaan kolman- 
neksi osaksi joka vuosi, jonka määräyksen kautta tahdottiin estäS vasta- 



RANSKA TASAVALTANA. 445 

vaikutuksen liian äkkiä tapahtumasta. Kuningasmielisiä oli jo paljon 
ilmestyn3rt Pariisiin ja he toivoivat piankin valtaan pääsevänsä; mutta 
tämän määräyksen kautta valta edelleen jäi tasavaltalaisille. 

Mutta tämäkin hallitusmuoto, vaikkakin se oli tuota v. 1793 ajatel- 
tua paljon lujempi rakenteeltaan, oli kuitenkin liian heikko johtamaan 
silloista Ranskaa ja saattamaan järjestystä siihen sekasortoon, johon kon- 
ventti oli jättänyt maan. Kansa ei ollut tottunut itsehallintoon, eikä se 
totellut tuota uuttakaan hallitusta, jonka vuoksi sekavat olot jatkuivat. 
Ranska tarvitsi lujan hallituksen, jonka saattoi saada ainoastaan siten, 
että valta jätettiin yhden miehen käsiin. Ranskan kansa olikin taas 
valmis uhraamaan valtiollisen vapautensa, kun se vaan sai sijaan järjes- 
tystä ja turvallisuutta. 



XXXI. 

Vallankumouksen sodat. Napoleon Bonaparte. 

Ranskalaiset tahtovat hankkia vapautta muillekin kansoille. — Sodan Julistus. — 
Kon ventin aikuinen sodankäynti. — Belgia ja Hollanti valloitetaan. — Napoleon 
Bonaparte. — Italian sotaretki. — Egyptin retki. — Bonaparte palaa Ranskaan. — 
Brumaire'n vallankumous. — Bonaparte ensimmäisenä konsulina. — Napoleonin 
yksinvalta. — Papit ja oppilaitokset — Napoleonin hovi. — Hänen suuret henki- 
set ominaisuutensa. — Vallanhimo. — Toisen liittokunnan sota päättyy. — Kolmas 
liittokunta. — Itävalta masennetaan, Austerlitzin tappelu. — Preussin kukistus, Til- 
sitln rauha. — Napoleonin valta mahtavimmillaan. — Hänen mielivaltansa kasvaa. 
— Kansat nousevat häntä vastaan. — Venäjän sota. — Vapauden taistelu, Leipzigin 
tappelu. — Napoleon luopuu vallasta. — Hänen merkityksensä. 

Ranskan vallankumous ei ollut yksinomaan Ranskaan rajoittuva 
ilmiö, vaan se oli luonteeltaan yleinen, jonka vuoksi sen vaikutus ulot- 
tuikin yli koko Europan. Kun Ranskan kansa oli saavuttanut vapauden 
ja tasa-arvoisuuden, jota se oli toivonut, piti se velvollisuutenaan hank- 
kia muillekin kansoille samat edut. Konventti julisti, että kaikki kansat, 
jotka tahtoivat päästä despotismin sorron alta vapaiksi, saisivat siltä 
apua, ja sen sotapäälliköt ilmoittivat kuljettavansa vapauden ja ihmis- 



446 YLEINEN HISTORIA. 

oikeuksien lippua. Vallankumouksen sodilla oli siis aatteellinen merkityB. 
Mutta samassa kuin Ranskalaiset vapauttirat kansat entisten *tyran- 
nienss' vallasta, he vaativat niitä alistumaan omaan johtoonsa, ja tistä 
kehittyi sellainen valloituspoUtiikka, jollaista ei historiassa tavata muulloin 
kuin vanhan roomalais vallan aikana. 



WI1ll>iii ?m Jiuoranpl. (VuklplIrTM.) 

Europan hallitsijat katselivat alusta alkaen epäilevin silmin vallan- 
kumouksen menoa ja piao^he huomasivat, että ne mullistukEet, jotka 
Pariisissa tapahtuivat, heikonsivat heidSnkin asemaansa; Ludvig XVImnen 
kova kohtalo oli yhteinen kaikille hallitsijoille. Sen vuoksi samat hallit- 
sijat, jotka vastikään reformeillaan olivat työskennelleet kansojensa eduksi, 
nyt heittivät kaikki vapaamieliset aatteet ja ryhtjHvSt niitä vastustamaan. 



TALLANKUHOTJKSEN SODAT. 447 

Ranskasta paenneet aatelismiehet vielB yUTttiv&t heitS vaUankumousta 
v&etaan sotavoimiaan kfiTttSmSän. Ranakan puolelta kuitenkin sodan 
julistus tuli, sillä eduskunnassa enemmistönfi oleva girondistein puolue, 
josta kuningas oli ministeritkin valinnut, pakotti Ludvig XVI:nn«n v. 
1792 ryhtymään sotaan Freussifi ja Itävaltaa vastaan. Seuraavana vuonna 
liittyy Ranskan vihollisUii vielä Hollanti ja Englanti, jonka pääministeri 
IVitliatn Pitt nuorempi nyt rupeaa johtamaan tuota jättiläistaistelua, mikä 
Ranskaa vastaan on alkanut. Ensi aluksi Ranskan joukot, jotkalvielft 
ovat vanhalla kannalla, kärsivät tappioita; mutta jo samana vuonna työn- 



Luv* Hlo«lu CvmI. (S*niaiulliBJfl«n prgmhMn kcrkfkin*.) 

netSän viholliset takaisin rajojen yli ja valloitusten aika alkaa. Dujnouriez, 
girondistein puolueeseen kuuluva kenraali, valloittaa Belgiankin sodan 
ensimmäisenä vuonna. Hirmuhallituksen aikana hurja voimainponnistus 
tulee sodassakin näkyviin. Carnot, joka yhteishyvän valiokunnassa oli 
sotalaitoksen johtaja, kutsui kaikki asekuntoiset miehet aseisiin, isänmaa 
kun oli vaarassa; vanhukset takoivat aseita, vaimot ja lapset valmistivat 
riepuja ja liinanöyhtfiä haavoitettuja varten. Ranska oli, sanoi Carnot, 
kuin piiritetty kaupunki, jota kaikkien asukasten tuli suojella, uhraten 
kaikki yksityisistä eduista lukua pitämättä. Suuret joukot saatiin täten 
kokoon, ja sekin että taitavaksi ja urhoolliseksi huomattu sotamies saat- 
toi kohota arvossa ansionsa mukaan kiihotti puolestaan kutakin kykyänsä 



448 YLEINEN HISTORIA. 

ja urhouttaan osottamaan; se taas, joka oli pelkuri tai osotti puuttuvaa 
tarmoa, tuotiin tuomioistuimen eteen ja tuomittiin kuolemaan. Siten ken- 
raalit Custine ja Beauharnais menettivät henkensä. Hirmuhallituksen 
menettelytapa ulottui armeijaan asti. Toisaalta taas Ranskan naapuri- 
valtioiden heikkous, kansojen tyytymättömyys hallituksiinsa sekä monet 
yhteiskunnalliset epäkohdat helpottivat Ranskalaisten valloituksia, ja mo- 
nessa kohden kansa otti heidät riemulla vastaan, koska vapaus oli tuleva 
heidän mukanaan. Tässä sodassa ei ollutkaan kansa kansaa vastassa, 
vaan se oli kansojen sotaa hallitsijoita vastaan. 

V. 1794 ja 1795 konventin kenraalit Jourdan ja Piehegru valloit- 
tivat uudestaan Belgian, joka ensimmäisen valloituksen jälkeen oli mene- 
tetty, sekä Hollannin, johon konventin asiamiehet muodostivat samallaisen 
tasavaltalaisen hallituksen, kuin Ranskassakin oli, antaen maalle Batavian 
nimen, koska tähän aikaan Rooman aikuisia nimiä suosittiin. Eduksi 
oli Ranskalle myöskin Puolan jakokysymys, johon Preussin ja Itävallan 
hallitukset kiinnittivät huomiotaan, ja ensinmainittu sen vuoksi v. 1795 
luopuikin liittokunnasta ja teki rauhan Baselissa. Mutta vasta kun kon- 
ventti oli hajaantunut, alkaa Ranskalle sotaisen suuruuden aika, ja tuo 
sotainen maine ja ne lukemattomat voitot, jotka se nyt saapi, liittyvät 
Napoleon Bonaparten nimeen, joka, niinkuin sanottiin, ilmestyi vallan- 
kumouksen perijäksi. 

Levottomina vallankumouksen aikoina saattaa henkilö, jolla on neroa 
ja tarmoa, kohota huomattavampaan asemaan, kuin säännöllisissä oloissa. 
Niinpä Englannin vallankumouksen aikana 011iwer Cromwell kohosi vähä- 
pätöisestä tilanomistajasta Englannin hallitsijaksi; köyhän korsikalaisen 
aatelismiehen pojasta Napoleon nyt kohosi Ranskan, vieläpä Europankin 
valtiaaksi. Cromwell oli kiihkeä uskonnon mies, joka luuli Jumalan tah- 
toa palvelevansa, mutta Napoleonilla ei ollut mitäkään aatteellisempia 
vaikuttimia ; hän ei vakaumuksesta kuulunut mihinkään puolueeseen, vaan 
rupesi konventin palvelukseen, koska suurimmat edut olivat sen kautta 
voitettavissa; ainoastaan oma itsekkäisyys sekä kunnian- ja maineenhimo 
olivat hänen toimintaansa johtamassa; koko yhteiskunta oli taistelukenttä, 
jossa voimakkain saapi voiton, oli hänen käsityksensä, ja tuon voimak- 
kaimman asemaan Napoleon jo nuoruudesta aikain luuli olevansa mää- 
rätty. Briennen sotakoulussa ollessaan hän jo osotti tuollaista ylimieli- 
syyttä, jonka vuoksi toverit eivät hänestä pitäneet. Koulusta päästyään 
hän joutui luutnantiksi konventin armeijaan, mutta jo v. 1796 hän, aino- 
astaan 27-vuotiaana, korotettiin kenraaliksi ja sai päällikkyyden Italiassa 
olevassa armeijassa, joka oli taistelemassa Itävaltalaisia vastaan. 



450 YLEINEN HISTORIA. 

tarkka silmänsä huomasi heti vihollisten aseman nähtyään miten heitä 
oli ahdistettava; se urhoollisuus, varmuus ja rajaton itseensäluottamus, 
jota hän aina osotti, tulee heti tällä hänen ensimmäisellä sotaretkel- 
lään näkyviin. Bonaparten retki onkin kulkua voitosta toiseen. Voitet- 
tuansa monessa tappelussa sekä Itävaltalaiset että Sardinian joukot, 
pakottaa hän Sardinian kuninkaan rauhaan; sitten vie hän joukkonsa 
itäänpäin Lombardian hedelmälliselle tasangolle, valloittaa äkkinäisellä 
rynnäköllä Lodin sillan, rupeaa piirittämään Mantovan lujaa linnoitusta» 
ja kun Itävaltalaiset tahtovat tuoda piiritetyille apujoukkoja, voittaa häa 
heidät monessa tappelussa. Rivolin luona hän muun muassa taisteli 
Itävaltalaisten kanssa; taistelun kestäessä hänelle tuotiin sana, että uusi 
joukko oli ilmestyn3rt hänen selkänsä taakse. Sotamiehet pelästyivät, mutta 
kenraali lausui varmasti: »Ne ovat meidän käsissämme!» Ja niin kävi- 
kin; sillä hänen lyötyään perinpohjin sen armeijan, jonka kanssa oli 
taisteluun ryhtynyt, täytyi kiertämään tulleidenkin antautua. Mantovan 
linnoitusväki oli nyt pakotettu antautumaan, ja Bonaparte oli jo menossa 
Alppien yli Itävallan pääkaupunkia kohden, kun keisari Frans II suostui 
Campoformion rauhaan v. 1797, jossa Pohjois-Italia ja Belgia annettiin 
Ranskalle. Edellisestä muodostettiin Ranskan mallin mukaan n. k. Cisalp- 
pinen tasavalta; Belgia oli jo ennen liitetty Ranskan tasavaltaan. 

Mutta vielä suuremmoisemmalla retkellä Bonaparte tahtoi vetää 
aikalaistensa huomion puoleensa. »Suuret nimet syntyvät Itämailla», 
sanoi hän, ja hänkin toivoi sinne pääsevänsä. Bonaparten mielessä oli 
aina tavattomia, mahtavia, melkein haaveilun kaltaisia suunnitelmia, 
mutta kaikki hän arveli voivansa toteuttaa neronsa ja onnensa avulla. 
Aleksanteri suuren retket kangastelivat hänen mielessään kun hän direk- 
toreille esitti Egyptiin tehtävää retkeä; tämä maa oli valloitettava 
ja sitten pyrittävä Intiaan, jossa Englannin valta oli hävitettävä, mikä 
olisi myöskin Englannin häviö. Direktoriot suortuvat tuumaan, ja pian 
Bonaparte purjehtii laivastolla Välimeren yli (v. 1798), astuu maalle 
Aleksandriassa, vie joukkonsa sisämaahan ja voittaa pyramidein luona 
Mamelukkien joukot, jotka kutsuivat tätä merkillistä miestä »tulen sult- 
taaniksi». »40 vuosisataa katselee teitä, sotamiehet, tuolta ylhäältä», sanoi 
hän sotamiehilleen ennen tappelun alkua, osottaen heille pyramideja. 
Egypti joutui tämän voiton kautta hänen valtaansa, mutta Englannin 
laivasto suuren amiraalin Nelsonin johdossa voitti ja hävitti samaan 
aikaan hänen laivastonsa Abukirin luona, joten Ranskalaiset jäivät ikään- 
kuin saarroksiin meren taakse, sillä Englantilaiset estivät yhteyden Rans- 
kan kanssa. Ja samaan aikaan muodostui Europassa Ranskaa vastaan 



NAPOLEON BONAPARTE. 451 

Buuri liittokunta, joka nfiytti tulevan sille eangeo vaaralliseksi; varsinkin 
Itävallan ja VenSjän joukot saivat voittoja Fohjois-Italiassa ja hävittivät 
Ranskalaisten vastamuodostetut valtiot. 

Mutta silloin Ranskaan äkkiarvaamatta ilmestyy Bonaparte, joka 
onneensa luottaen v. 1799 oli lähtenyt purjehtimaan Egyptistä, saatuansa 
sattumalta muutamia sanomalehtifi käsiinsä, joista sai tietoja Ranskan 
oloista ja vaaranalaisesta asemasta. Nyt hän arveli ajan tulleen, jolloin 
saattaisi vallanhimoiset tuumansa t^iteuttaa. 



Marlblilelu Abuklrln lunni Eltk. I p. 1798. <Fr. Mfabarin Itkarni »tklplirroi.) 

Hänen Pariisiin saavuttuaan kaikkien silmät kääntyivät tähän län- 
nen ja idän voittajaan, sillä direktorion hallitukseen ei kukaan enää luot- 
tanut; sen heikkous ja horjuvaisuus oli alusta alkaen ollut näkyvissä, 
ja joka vuosi oli sen jäseniä vastaan käytetty väkivaltaa, siten että osa 
niistä oli sotilaitten avulla vangittu. Ranskan Italiassa muodostamat 
valtiot olivat kukistuneet ja suuret vihollisjoukot olivat sen rajoilta. Maan 
sisällinen tila oli melkein yhtä huono kuin konventin päätyttyä, varsin- 
kin raha-asiat olivat kurjat. Bonaparte yksin saattoi Ranskan pelastaa, 
siitä kaikki olivat yksimielisiä, ja sen tähden kaikki puolueet tahtoivat 
saada hänet puolelleen. Mutta hän ei alistunut minkään puolueen johtoon, 



452 YLEINEN HISTORIA. 

vaan tahtoi liittää kaikki itseensä sekä vallita niitä, ja Ranskan silloisissa 
oloissa se kävi verraten helposti päinsä, sillä vakaata hallitusta Ja olojen 
järjestäjää kaivattiin, ja sen korvaukseksi kansa oli valmis uhraamaan 
valtiollisen vapautensakin. 

Kun Bonaparte oli saanut puolelleen useita eteviä miehiä, niinkuin 
Talleyrandin, Fouch^n ja Sieyös4n, tehtiin yhteinen suunnitelma, miten 
hallitus oli hävitettävä. Brumairen 18 p:nä v. VIII (9 p. Marrask. v. 
1799) päättävät neuvoskunnat liitossa olevien jäsenten ehdotuksesta 
muuttaa Pariisin lähellä olevaan S:t Cloudin kaupunkiin, koska muka 
oli tekeillä joku salaliitto hallitusta vastaan, ja Bonapartelle annettiin 
samaan aikaan kaikkien Pariisissa olevien joukkojen ylipäällikkyys; kaksi 
direktoria, Sieyäs ja Roger-Ducos, erosi ja muut vangittiin. Seuraa- 
vana päivänä tuo mahtava kenraali tulee ensin vanhojen neuvostoon, 
jossa hän pelottaa edusmiehiä, syyttäen ja uhaten heitä, ja lausuen 
muun muassa: »Muistakaa, että minä kuljen onnen ja sodan jumalan 
seuraamana!» Vastustusta ei siellä ilmestynytkään; mutta kun hän tuli 
viidensadan neuvoston kokoushuoneeseen, kuuluu siellä huutoja ja vasta- 
lauseita. »Mitä tahtoo tuo mies?» »Millä oikeudella hän tänne tulee?» 
»Diktaattori alas!» huudetaan. Bonaparte itsekin menettää rohkeutensa, 
ja sotamiehet vievät hänet kalpeana kokoushuoneesta. Mutta hänen 
veljensä Lucien, joka oli viidensadan neuvoston presidentti, tulee hänelle 
avuksi ja sanoo sotamiehille jonkun edusmiesten joukossa olevan sala- 
liittolaisryhmän tahtovan tappaa hänen veljensä. Sotamiehiä hyökkää nyt 
kokoushuoneeseen ja pakottaa edusmiehet lähtemään sieltä pois. Siten 
loppui direktorion hallitus. 

Uusi hallitusmuoto, jonka Siey^s alkuaan oli laatinut, mutta jonka 
Bonaparte perinpohjin oli muuttanut, oli ulkomuodoltaan tasavaltainen, 
mutta henki oli yksinvaltainen, sillä sen mukaan valta jäi Bonapartelle, 
jota nimitettiin ensimmäiseksi konsuliksi. Kansan vaalioikeus oli kyllä 
säilytetty ; kaikki 21 vuotta täyttäneet kansalaiset, noin 6 miljoonaa, valit- 
sivat kymmenennen osan keskuudestaan, jotka 600,000 taas valitsivat 
60,000 keskuudestaan, ja nämät vihdoin 6000, joiden nimet kirjoitettiin 
n. k. kansalli&listaan, ja näistä eri listoista hallitus määräsi kuntien, piiri- 
kuntien ja departementtien virkamiehet sekä kansallislistasta ministerit, 
senaattorit ja edusmiehet. Kansan vaikutus oli siis hyvin vähäpätöinen, 
se kun ei suorastaan saanut valita virkamiehiä eikä edusmiehiä. Edus- 
kuntien toiminta oli myöskin niin järjestetty, että se tuli kokonaan mität- 
tömäksi. Ensimmäinen konsuli yksin sai näet tehdä lakiehdotukset, jotka 
hän esitti valtioneuvoston harkittavaksi, johon hän itse valitsi jäsenet; 



NAPOLEON BONAPARTE 453 

tribunaatti, jossa oli 100 senaatin valitsemaa jäsentä, sai keskustella 
lakiehdotuksista, jonka jälkeen kolme jäsentä tribunaatista ja kolme valtio- 
neuvostosta keskusteli n. k. lainsäätäjäJeunnan edessä, jonka 300 senaa- 
tin määräämää jäsentä sai keskusteluun osaa ottamatta sitä kuunnella sekä 
sen jälkeen joko hyväksyä tai hyljätä nuo ehdotukset Senaatti vihdoin^ 
joka avonaisuuden sattuessa itse täydensi itsensä (ensimmäiset jäsenet 
sai ensimmäinen konsuli nimittää), ratkaisi, oliko asiain käsittely noissa 
muissa kunnissa käynyt lainmukaisesti. Koko tuo monimutkainen koneisto 
oli siten laadittu, että ensimmäinen konsuli sen yksin saattoi panna 
käyntiin tai ehkäistä sen käyntiä. Sen lisäksi hänellä yksin oli toimi- 
valta käsissään, sillä toinen ja kolmas konsuli antoivat vaan hänelle neu- 
voja; hän nimitti ministerit sekä lähettiläät muiden valtojen hoveihin ja 
hänen vallassaan oli sotajoukkojen johto, ulkomaan politiikka sekä sodan 
julistaminen ja rauhojen tekeminen. Ensimmäisen konsulin valta oli jo 
suurempi kuin Ludvig XVI:nnen 1791 vuoden perustuslain mukaan; 
mutta tämä oli kuitenkin vaan väliaste täydelliseen itsevaltiuteen. 

Jo V. 1802 Bonaparte nimitettiin elinajakseen konsuliksi ja v. 1804 
Ranskalaisten perinnölliseksi keisariksi. Ranskan kansa, jonka päätettä- 
väksi hän jätti tämän asian, niinkuin edellisenkin hallitusmuodon vahvis- 
tamisen, antoi siihen suurella enemmistöllä suostumuksensa. Napoleonin 
yksinvalta perustui siis kansan tahtoon; »kansa olen minä», sanoi hän 
itsekin, ja lainsäätäjäkunnalle, joka joskus uskalsi tehdä muutamia huo- 
mautuksia, hän kerran lausui: »kenen nimessä te puhutte? Minä olen 
todellinen ja ainoa kansan edustaja». Mutta hän tahtoi kuitenkin saada 
vallalleen uskonnollisen pyhyyden leiman, jonka vuoksi hän antoi Pyhän 
Pietarin jälkeläisen kruunata itsensä; hän ei kuitenkaan, niinkuin Kaarle 
suuri tuhatta vuotta aikaisemmin, lähtenyt Roomaan keisarikruunua saa- 
maan, vaan kutsui paavin Pariisiin, eikä hän ottanut sitä Pyhän Isän 
kädestä, vaan asetti sen itse päähänsä; hän tahtoi vaan saada hänen 
siunauksensa kohottaaksensa arvoansa kansan silmissä. 

Valta oli siis taas joutunut yhden miehen käsiin; mutta kaikki 
vallankumouksen tuomat uudet aatteet eivät kuitenkaan joutuneet unoh- 
duksiin. Napoleonin oli tapana sanoa: »vallankumous olen minä», sillä 
hän piti itseänsä vallankumouksen aatteiden toteuttajana sekä Ranskassa 
että muualla Europassa; mutta hän toteutti niitä vaan siinä määrässä 
kuin ne hänen mielestänsä olivat käytännössä mahdollisia.* »Olemme 
lopettaneet vallankumouksen romaanin», sanoi hän, »historian muodos- 
tamisen täytyy alkaa; tulee ottaa huomioon vaan ne periaatteet, joita 
todellisuuteen voipi sovittaa.» Ja monta vallankumouksen tuomista aat- 



454 YLEINEN HISTORIA. 

teista hän käytännössä vakaannuttikin. Kaikki kansalaiset olivat lain 
edessä yhdenarvoisia ; se suuri lakiteos, joka hänen toimestaan saatiin 
valmiiksi, Code Napoleon, oli yhteinen koko Ranskalle, ja kaikki vanhat 
maakuntien erilaisuudet sen kautta hävisivät; kaikilla oli samat oikeudet 
ja velvollisuudet, sillä päivätyöt, kymmenykset y. m. rasitukset olivat 
n3rt poistetut. Synty ei tuottanut etuoikeutta virkoihin, vaan kuka 
hyvänsä saattoi kuntonsa nojassa kohota ylhäisimpiinkin toimiin. Napo- 
leonin luottamusmiehet ja kenraalit sen kyllä osottavat; Fouch6, joka 
oli ollut turmeltunut pappi ja sittemmin Jakobiini, tuli ministeriksi, ra- 
vintoloitsijan poika Joakim Murat kohosi kuninkaaksi, Bernadotte yleni 
alaupseerista samaan arvoon ; Lefebvre ja Augereau, kaksi hänen kenraa- 
leistaan, olivat edellinen myllärin, jälkimmäinen muurarin poika j. n. e. 
Ja olihan Napoleon itsekin köyhän korsikalaisen asianajan poika. Yhden- 
arvoisuus yhteiskunnallisessa suhteessa vakaantui; Ranskan yhteiskunta 
oli kansanvaltainen, mutta valtiollisen vapauden, joka niinikään oli kuu- 
lunut vallankumouksen ohjelmaan, hän Ranskan kansalta riisti. Napoleon 
sanoi, ettei kansa tarvitse eikä ansaitsekaan vapautta, vaan sitä pitää 
komentaa ja hallita, niinkuin sotajoukkoa. »Pitää olla soturi voidakseen 
hallita, sillä ei kukaan osaa hallita muutoin kuin saappaat ja kannukset 
jalassa», sanoi hän. Eikä hän mitään itsenäisyyttä sallinutkaan; hän 
koetti liittää entiset puoluemiehet palvelukseensa ja saattaa unohduksiin 
tasavaltaiset ja kuningas valtaiset muistot. Mutta ne, jotka eivät taipuneet, 
joutuivat hänen ankaran ja tarkan poliisivoimansa käsiin ja toimitettiin 
maasta pois; siten kävi kenraali Moreau'n ja kuuluisan madame StaePin, 
Neekerin tyttären. Rojalistit olivat alussa toivoneet Napoleonin kutsuvan 
Bourbonit hallitsemaan, niinkuin kenraali Monk Englannissa oli v. 1658 
kutsunut Stuartit, mutta kun he huomasivat erehtyneensä, tekivät he 
salaliiton häntä vastaan v. 1804. Se tuli kuitenkin ilmi ja sen johtaja 
Qeorges Cadoudal mestattiin; Pichegru taas, joka oli myöskin heihin 
liittynyt, kuoli myrkystä vankeudessa. Enghienin prinssin julma koh- 
talo, jonka Napoleon vangitutti Badenissa ja tuomitutti kuolemaan, oli 
saman salaliiton yhteydessä. Tasavaltalaisia, jotka eivät häneen liittyneet, 
hän kutsui haaveilijoiksi, »ideoloogeiksi», eivätkä sellaiset soveltuneet 
hänen hallitsemassaan valtiossa elämään, sillä siinä täytyi kaiken käydä 
hänen tahtonsa mukaan. 

Napoleonin tahto yksinomaan panikin maan hallintokoneiston liik- 
keelle, sillä kaikki virkamiehet olivat hallituksen asettamia ; prefektit depar- 
tementeissa, alaprefektit piirikunnissa, määrit kanttooneissa ovat vaan 
hallituksen määräysten toimeenpanijoita. Ääretön sotajoukko, joka pakol- 



NAPOLEON BONAPARTE. 455 

lisillä väenotoilla eli konskriptsiooneilla pidettiin täysilukuisena tai lisät- 
tiin, oli hänen käskynsä alaisena; verot hän sai määrätä. Napoleonin 
yksinvalta oli paljon täsmällisempi ja voimakkaampi kuin Bourbonien 
kuningasvalta, ja järjestys oli siinä paljon parempi, sillä kaikki kävi 
säännöllisesti kuin hyvin laadittu kone. Hän teki itsensä uskonnollisen 
ja kirjallisenkin elämän keskustaksi Hän palautti katolisen kirkon, sillä 
yleinen mielipide sitä kaipasi, mutta paaville hän ei siinä jättänyt mää- 
räämisvaltaa, vaan teki hänen kanssaan v. 1802 sopimuksen eli konkor- 
daatin, jonka mukaan paavi luovutti vallan kirkossa valtiolle; sen nojassa 
Napoleon muodosti papiston aseman kokonaan riippuvaiseksi valtiosta, 
joten siitä syntyi hengellinen virkamieskunta hänen valtansa tueksi. 

Opetus järjestettiin myöskin siten, että se tuli tarkan valvonnan 
alaiseksi; keisarillinen yliopisto, jonka johtaja eli »suurmestari» (grand 
maitre) oli siinä yksinvaltias, sai opetuksen johdon ja valvonnan koko 
valtiossa; tiedeakatemiakin eri tiedekuntineen oli yliopiston johtajan mää- 
räyksen alaisena, samoin lyseot, jotka järjestettiin sotilaalliseen malliin. 
Niissä vallitsi täsmällinen järjestys, ja myöskin oppisuunnitelmat ja oppi- 
määrä oli säädetty ihan samallaiseksi kaikissa. Kansanopetuksesta ei 
paljon lukua pidetty eikä korkeammastakaan opista, sillä Napoleonin käsi- 
tyksen mukaan koulut olivat ainoastaan valtion virkamiesten valmista- 
mista varten. Kirjallisuudenkin täytyi alistua valtion vaatimusten mu- 
kaan; sanomalehdet eivät saaneet vapaasti kirjoittaa, ja ankara sensuuri 
oli kaikkia kirjallisia tuotteita valvomassa; sanalla sanoen, koko elämä, 
sekä valtiollinen että henkinenkin, oli keskittynyt lujemmin ja täsmälli- 
semmin kuin kenties milloinkaan. Napoleon sanookin vaan: »minun 
sanomalehteni'', »minun opettajakuntani», »minun piispani» samoin kuin 
»minun poliisini». Vapaa kehitys oli sellaisessa valtakunnassa mahdoton. 

Napoleon muutti jo v. 1800 ensimmäisenä konsulina ollessaan asu- 
maan entisten kuninkaiden asuntoon Tuileriain palatsiin, jossa hovielämä 
muodostui yhtä loistavaksi ja komeaksi, kuin Bourbonien oli ennen ollut 
Versailles'issa ; aatelisto oli Napoleonin käsityksen mukaan tarpeellinen 
monarkiassa, jonka vuoksi hänen täytyi luoda sellainen, koska vanha 
aatelisto ei häneen liittynyt. Kunnialegionan perustamalla hän jo ensim- 
mäisenä konsulina pani sille alun; keisariksi tultuaan hän korotti vel- 
jiänsä, lankojansa, kenraalejansa kuninkaiksi, prinsseiksi, herttuoiksi, 
kreiveiksi, marsalkoiksi j. n. e., jotka loistavissa puvuissaan ja kunnia- 
merkeissään olivat keisarin läheisyydessä. Mutta sellaista tapojen hie- 
noutta ja kohteliaisuutta, mikä Ludvig XIYinnen hovissa oli vallinnut, 
ei tavata Napoleonin hovissa, sillä kaiken täytyi käydä kuin sodassa, 



456 YLEINEN HISTORIA. 

ikäänkuin rummun mukaan ja rientomarssissa. Keisari itse kohteli ylhäi- 
simpiä virkamiehiään ja kenraalejaan, vieläpä hovin naisiakin, loukkaa- 
valla ja törkeälläkin tavaUa, sillä hän tahtoi pitää kaikkia hyvin etäällä 
itsestään, osottaen siten mahtiansa. Itse hän aina tahtoi olla huomion 
esineenä, ja ainoastaan se henkilö, joka häntä tarkasti kuunteli, oli hen- 
kisesti etevä; kaikkien täytyi puhua ainoastaan hänestä ja hänen yksin 
sopi esiintyä kaikkien tointen johtajana. »Kun kerrotte voitoistamme», 
sanoi hän jo v. 1796 Italian retkelle lähtiessään eräälle sanomalehden- 
toimittajalle, »niin puhukaa aina vaan minusta, yksinomaan minusta, 
ymmärrättekö!» Hänen tuli olla koko elämän keskustana, mutta häntä 
piti myöskin sellaisena aina mielessä pidettämän. 

Mutta kykynsä, voimansa ja neronsa puolesta toista sellaista hallit- 
sijaa kuin Napoleon oli ei milloinkaan ole ollutkaan; hänen muistinsa 
oli niin tarkka, että hän täsmälleen tunsi kaikki tiet, linnoitusten raken- 
nukset, vieläpä kanuunatkin, mitä koko Länsi-Europassa oli; hyveet ja 
paheet sekä muut ominaisuudet hän oppi pian huomaamaan niissä lukui- 
sissa henkilöissä, joiden kanssa hän oli tekemisissä, ja näiden tietojen 
nojassa hän voi kutakin tarpeen tullen käyttää; mutta hänen selvä jär- 
kensä osasi luoda myöskin nijn täsmällisen ja säännöllisen hallintojär- 
jestelmän aina pienimpiin yksityiskohtiin asti, ettei toista sellaista ole 
ollut. Hän voi kiinnittää ajatuksensa koko voiman yhteen asiaan ker- 
rassaan, mutta samassa siirtyä toiseen. Hän sanoikin itse, että kaikki 
asiat olivat hänen päässään järjestettyinä ikäänkuin eri laatikkoihin, joita 
voi lykätä kiinni ja avata sen mukaan kuin tahtoL »Jos tahdon nukkua, 
lykkään kaikki laatikot kiinni ja nukun», sanoi hän. Ja nukkua hän 
saattoi milloin hyvänsä, vaikkapa tappelun keskessä, mutta herätessään 
hän oli aina yhtä virkeä toimimaan, ja työkyky hänellä oli niin rajaton, 
että kaikki virkamiehet ja kenraalit nääntyivät hänen rinnallaan; kirjurit 
eivät tahtoneet voida joutua paperille kirjoittamaan hänen sanelunsa mu- 
kaan. Mutta tuon voimakkaan ja nerokkaan miehen koko toiminta on 
kohdistunut vaan hänen omaan etuunsa. Yksi intohimo, joka voittaa 
kaikki ja jolle hän uhraa alamaisensa, kansojen varat, sotamiehensä ja 
vihdoin koko Ranskan, se on hänen kunnianhimonsa, joka ei milloinkaan 
tule tyydytetyksi. Ranska yksin oli hänelle liian vähäpätöinen, jonka 
vuoksi hän tahtoi saada laajemman valtapiirin ; sota vei hänet aina uusiin 
sotiin eikä hän ennen saattanut tyytyä, kuin koko Europa oli hänen 
vallassaan; »Europa ei pääse rauhaan, ennenkuin sillä on yksi ainoa 
keisari», sanoi hän. Napoleon kuvitteli mielessään Kaarle suurta, tahtoen 
samoin kuin hänkin yhdistää kaikki sivistyneet maat valtaansa. Ja tuo 



NAPOLEON BOHAPARTE. 457 

nlytti melkein ODDisturankin, sil]& vanha Europa oU lahoDQut ja heikko 
uudistuDeeseen Ranskaan verraten, ja hän taisteli ensi alussa vaan hal- 
lituksia vaataan, slM kansat hän sanoi kutsuvansa vapauteen. Myfintää 



EhIuiIi flluIrMli NdHB. (VuklpiirrM Abbatlln mulMkua makua.) 

täytyykin, että ne yhteiskunnalliset parannukset, joita hän Ranskassa 
pani toimeen, seurasivat häntä myöskin muihin maihin, jotka hän sota- 
joukkojen ea avulla valtasi. 

Knglanti oH Europassa ainoa maa, joka Napoleonia saattoi vastus- 
taa, sillä tällä vaUalla oli varoja ja suuri laivasto, jolla se piti meret 



458 YLEINEN HISTORIA. 

hallussaan; sota Ranskaa vastaan oli siellä yleisen mielipiteen kannat- 
tama, ja pääministeri William Pitt, yksi Englannin suurimpia valtiomie- 
hiä, muodosti yhden liittokunnan toisensa perästä Hanskaa vastaan. 

Ensimmäiseksi konsuliksi tultuaan Napoleon kyllä tarjosi Englan- 
nille rauhaa; Yrjö III:nnelle lähettämässään kirjeessä hän lausuu toivo- 
vansa, että »nämät Europan molemmat valistuneimmat kansakunnat» 
voisivat elää keskenään sovinnossa. Mutta Englannin hallituksen vas- 
taus oh kopea ja tyly; siinä mainitaan Ranskasta lähtevistä vaaraUisista 
opeista, joita vastaan täytyi olla varoillaan, sekä Bourboneista, joiden 
hallitessa Ranska oli ollut suuri ja mahtava. Samansuuntaisen kirjoi- 
tuksen kuin Englannille Napoleon lähetti keisari Frans II:sellekin; »en 
vähtä joutavasta kunniasta, vaan toivon ennen kaikkea verenvuodatuk- 
sen loppuvan», lausui hän. Sitä hän ei kuitenkaan saanut loppumaan. 
Sota jatkui. 

Napoleonin palatessa Egyptistä oli Ranskan tila tukala, viholliset 
kun oUvat sekä Italian että Saksan puolelta tulleet sen rajoille asti. Pian 
asema kuitenkin taas muuttui päinvastaiseksi. Napoleon varustaa kaksi 
sotajoukkoa, toisen hyökkäämään Saksaan, toisen torjumaan viholliset 
Italiasta; edellisen joukon päällikkyyden hän antoi MoreauUe, itse hän 
marssitti toisen korkeiden Alppien yli Pohjois-Italiaan, jossa Itävaltalai- 
nen kenraah Melas oh 140,000-miehisen sotajoukon kanssa. Tappelu 
syntyy Marengon luona Kesäkuun 14 p:nä k:lo 9 a. p.; k:lo 2 se näyt- 
tää päättyneen Napoleonin häviöksi; hänen näet täytyi peräytyä, ja itä- 
valtalainen kenraali lähetti jo voitonsanoman Wieniin. Mutta k:lo 5 aikaan 
saapuu Napoleonille vereksiä apujoukkoja, joiden avulla hän alottaa tap- 
pelun uudelleen, ja nyt hän saapi täydellisen voiton. Pohjois-Italia joutui 
sen kautta taas hänen valtaansa. Moreaukin on sillä välin voittanut 
Saksassa olevan itävaltalaisen joukon, jonka vuoksi Frans II on taipu- 
vainen rauhaan, joka tehtiin Liinevillessä (v. 1801). Seuraavana vuonna 
Venäjä ja Englantikin tekivät Amiens'issa rauhan. Siten Ranska kym- 
menvuotisten ponnistusten jälkeen pää^ levähtämään. 

Vuotta kauemmin ei tuo rauhan tila kuitenkaan kestänyt. Samaan 
aikaan kuin Napoleonin yksinvalta lujittui Ranskassa, hän järjesteli oloja 
omaksi edukseen myöskin muissa maissa; niinpä hän liitti Ranskaan 
Elban saaren sekä Piemoutin, vahtutti itsensä ItaUan tasavallan presi- 
dentiksi, joksi entistä Cisalppista tasavaltaa nyt kutsuttiin. Englannin 
sanomalehdistö moitti näitä mielivaltaisia tekoja, mistä Napole^on taas 
suuttui. Väli kävi yhä kireämmäksi, ja kun William Pitt, joka v. 1801 
oli eronnut hallituksesta, jälleen tuh ministeriksi, alkoi sota. 



NAPOLEON BONAPARTE. 459 

Napoleonilla oli nyt suuremmoinen tuuma, jollainen saattaa syntyä 
ainoastaan hänen kaltaisensa miehen päässä. Englannin kanaalin rannaUa 
olevan Boulognen kaupungin luo hän kokosi suuret sotaväenjoukot, noin 
170,000 miestä, jotka hän aikoi viedä Englantiin. >Neljäkolipatta tuntia 
merensalmen herroina, ja me olemme maailman valtiaina», sanoi Napoleon. 
Mutta tämä yritys ei onnistunut; hän ei päässyt neljäksikolmatta tun- 
niksi kanaalin herraksi. Ranskan laivasto oli Englannin laivastoa hei- 
kompi, jonka vuoksi hän ei uskaltanut merelle lähteä. Ja ennen pitkää 
Napoleonin tä3rtyi viedä joukkonsa toisaalle. 

Oli näet taas muodostunut liittokunta, johon Itävalta, Venäjä ja 
Ruotsi yhtyivät, taistellakseen yksissä voimin Ranskaa vastaan (v. 1805). 
Napoleon marssi nopeasti Saksaan, voitti Itävallan joukot monessa tap- 
pelussa ja otti haltuunsa Wieninkin, josta Frans II oli paennut. Jään- 
nökset Itävallan armeijasta vetäytyivät Määriin, jonne Venäjän sotajouk- 
kokin jo oli saapunut; keisari Aleksanteri I itse oli mukana. Täällä 
syntyi Joulukuun 2 p:nä kuuluisa »kolmen keisarin tappelu» Austerlitzin 
linnan luona. 80,000 Venäläistä ja Itävaltalaista oU 70,000 Ranskalaista 
vastassa. Ennenkuin tappeluun ryhdyttiin, Napoleon tarkasti itävaltalai- 
sen joukon liikkeitä, ja niistä hän jo varmasti voi päättää, miten se 
oli päättyvä; hän oli varma voitostaan ja päiväkäskyssäkin hän sen 
ilmoitti. Koko päivä taisteltiin, ja yön tullessa oli liittoutuneista 30,000 
kaatunut, haavoittunut tai joutunut vangiksi; Napoleon menetti ainoas- 
taan noin 8,500 miestä. Joulukuun 4 p:nä Frans II saapui rauhasta 
sopimaan Ranskan keisarin luo, jonka hän tapasi nuotiotulen ääressä. 
>Tämä on ainoa palatsi, joka minulla on ollut neljäntoista päivän aikana 
asuttavana», sanoi Napoleon hänelle. Sopimus tehtiin siinä ja vähän 
myöhemmin varsinainen rauha Pressburgissa, jossa Napoleon riisti Itä- 
vallalta 1140 neliöpenikulmaa maata, kolme miljoonaa asukasta sekä 108 
miljoonaa sotakuluja. 

Nyt Napoleon tahtoi masentaa Preussin, joka kyllä oli pysynyt 
puolueettomalla kannalla, mutta joka jo oli ollut keskusteluissa hänen 
vihollistensa kanssa. Loukattuansa monella tavalla sen kuningasta Fredrik 
Wilhelm III:tta, tämä vihdoin julisti sodan v. 1806. Mutta muutaman 
kuukauden kuluessa koko Preussi oli Napoleonin vallassa; sen joukot 
hävisivät Jenan ja Auerstädtin tappeluissa, jonka jälkeen Ranskan 
armeija melkein vastarintaa kohtaamatta kulki Berliiniin. Sieltä se vielä 
marssi itäänpäin Venäläisiä vastaan, joihin Preussin armeijan jäännökset 
olivat yhtyneet, ja voitti heidät Itä-Preussissä Friedlandin luona vuoden 
1807 alussa. 



460 YLEINEN HISTORIA. 

Ranskalainen sotajoukko oli nyt tullut varsin Venäjfin valtakunnan 
rajalle sen ; pftäkortteeri oli näet Tilsitissä Niemen- virran rannalla. Alek- 
santeri I ei kuitenkaan enää tahtonut pitkittää sotaa, vaan ryhtyi kes- 
kusteluihin. Hän saapui Tilsitiin, jossa Ranskan keisari osotti hänelle 
mitä sydämmellisintä ystävyyttä; Napoleonin nero ja suuremmoiset suun- 
nitelmat, nuo suuret ja komeat sotajoukot, joita tämä hänelle näytteli, 
olivat omansa vaikuttamaan Aleksanterin tuntehikkaaseen mieleen; hän 
osasi saada hänet vakuutetuksi siitä, että Venäjästä ja Ranskasta tois- 
tensa liittolaisina tulisi maailman johtavat valtiot. Molemmat keisarit 
jakaisivat Europan herruuden keskenään; Venäjä saisi riistää Turkilta 
maita ja ottaa Suomen Ruotsilta; Englanti taas olisi oleva heidän yhtei- 
nen vihollisensa. Preussin kuningas oli myöskin tänne saapunut, mutta 
häneltä Napoleon otti puolen hänen valtakuntaansa, ja antoi toisenkin 
puolen takaisin ainoastaan »kunnioituksesta Venäjän keisaria kohtaan», 
niinkuin Venäjän ja Ranskan välisen sopimuskirjan 4:ssä kohdassa mai- 
nitaan. Turhaan Preussin nerokas ja kaunis kuningatar Louise tuli Til- 
sitiin vaikuttaakseen muka voittajaan ; Napoleon oli kyllä kohtelias, mutta 
hänen pyyntönsä eivät mitäkään vaikuttaneet 

Venäjän keisari sai Tilsitin rauhan jälkeen Itä-Europan haltuunsa, 
ja Napoleonilla oli niinikään tilaisuus mielin määrin vallita läntisessä ja 
keskisessä Europassa; Portugalin ja Espanjan kuninkaat hän työnsi- 
kin valtaistuimiltaan vv. 1807 ja 1808, ja viime mainittuna vuonna hän 
riisti paavilta Rooman, jonka hän yhdisti Ranskan keisarikuntaan; 
kardinaalit ajettiin pois ja Pius VII muutti Ranskaan Fontainebleauhon, 
jossa hän oli samallaisessa puolivankeudessa, kuin Avignonin paavit 
keski-ajan lopulla. 

Napoleonin valta oli nyt mahtavimmillaan, eikä kenelläkään ole mil- 
loinkaan ollut sellaista mahtiasemaa. Ranskan keisarikunnassa,- jonka 
alan hän oli laajentanut Rheinin ja Alppien toiselle puolenkin, hänellä oli 
rajaton valta, ja sen joka puolella oli hänen vasallivaltioitaan, joita hän, 
entiset hävitettyään, oli muodostanut ja antanut veljilleen, langoilleen tai 
marsalkoillensa hallittaviksi. Entisestä Batavian tasavallasta oli tehty 
Hollannin kuningaskunta, joka oli annettu hänen Ludvig veljellensä; 
Saksan valtakunta oli hajonnut, mutta sen sijaan oli 16 Länsi-Saksan 
valtiota muodostanut n. k. Rheinin liittokunnan, jonka »suojelija» Napo- 
leon oli, ja joka palkkioksi antoi 60,000 sotamiestä hänen armeijaansa. 
Preussin läntisistä maista hän muodosti Westfalin kuningaskunnan ja 
antoi sen veljelleen Jerömelle; Preussin puolalaisista maista, jotka niin- 
ikään Tilsitin rauhassa oli siltä riistetty, taas muodostettiin Warsowan 



NAPOLEON BONAPARTE. 461 

herttuakunta, ja tämä valtio annettiin Saksin kuninkaalle, joka oli osot- 
tanut suurta us kolli suutta Napoleonille, Sweitsi oU tasavalta, mutta 
Napoleon oli sen >vglittäjS>. Italiassa oli muodostettu kaksi kuningas- 
kuntaa, nimittäin Italian kuningaskunta pohjois-osassa ja Neapelin etelässä; 
edellisen kuningas oli Napoleon itse, vaikka hän asetti poikapuolensa 
Eugene BeauhBrnais'n sitä varakuninkaana hallitsemaan, jälkimmäisen 



HiptlMnli |i AMuaaltrl l:i UMun TIMtbH. (&*itlMr*t'a Muluna (luli.) 

hän antoi ensin vanhimmalle veljelleen JoosepiUe, mutta kun tämä v. 
1808 sai Espanjan hallituksen, joutui Neapeli keisarin langolle Muraflle. 
Portugaliin ei asetettu kuningasta, vaan siellä oli yksi hänen kenraaleis- 
taan hallitus-asioita hoitamassa. Näiden lisäksi oli pienempiä alueita, 
varsinkin Italiassa, annettu Napoleonin langoille, kenraaleille y. m. Koko 
Länsi-Europa oli siten vasallisu h teessä Ranskan keisariin; Itävallan ja 
Preussin kuninkaat silvotuissa valtakunnissaan olivat pakosta hänen lii- 
tossaan, ja Venäjän keisari oli hänen ystävänsä. 



462 YLEINEN HISTORIA, 

Napoleon oli kuitenkin muiden hallitsijoiden rinnalla nousukas, hän 
kun vaan vallankumouksen kautta oli päässyt kohoamaan, jonka vuoksi 
ei hänen asemaansa oikein laillisena pidetty. Mutta hän tahtoi tasoittaa 
sen juovan, mikä oli entisten olojen ja vallankumouksen välillä, sekä 
sovittaa ne toisiinsa, ja samoin hän tahtoi liittää asettamansa hallitsijat 
vanhoihin hallitsijasukuihin ja siten ikäänkuin laillistuttaa heidän ase- 
mansa; niinpä monet hänen vasalliruhtinaistaan ottivat Saksan ruhtinas- 
suvuista itselleen puolisoja; ja itse Napoleon hylkäsi ensimmäisen puoli- 
sonsa Josefina Beauharnais^n sekä nai Itävallan keisarin tyttären Maria 
Louisen, päästen siten Europan vanhimpaan hallitsijasukuun. 

Mutta hänen valtansa ei sittenkään tullut pitkälliseksi. Sillä Napo- 
leonin mielivalta kasvoi yhä enemmän sen mukaan kuin hänen menes- 
tyksensäkin; hän ei taistellut yksinomaan vanhoja hallitsijasukuja ja 
vanhentuneita oloja vastaan, vaan hän tallasi jalkojensa alle kansojen 
kalleimpia oikeuksia ja loukkasi yksityisten pyhimpiä tunteita. Hän oli 
siihen määrään kylmä ja itsekäs, ettei hänessä ollut minkäänlaisia uskon- 
nollisia tai muita jalompia tunteita, jonka vuoksi hän ei saattanut niitä 
muissakaan käsittää sellaiseksi voimaksi, että niistä voisi hänelle' vaara 
koitua. Isänmaanrakkaus oli hänestä vaan joutava lausetapa, jolla ei 
todellista pohjaa ollut, sillä sellaista hänellä ei itsellään ollut; »hän ra- 
kasti Ranskaa», sanoo suuri historiankirjoittaja Taine, »niinkuin ratsas- 
taja rakastaa ratsuhevostansa, jota hän hyväilee ja silittelee voidakseen 
saada sen yhä enemmän ponnistamaan voimiaan, kannustaakseen sitä 
menemään yhä leveämpien ojien ja korkeampien aitausten yli, kunnes se 
viimein kompastuu ja sortuu». Hän käytti kaikkia ainoastaan välikap- 
paleena vallanhimonsa tyydyttämiseksi, mutta kun se ei milloinkaan tullut 
tyydytetyksi, hävitti hän sillä viimein oman valtansa. Hän kyllästytti ja 
tuskastutti koko maailman; hänen kenraalinsa väsyivät; hänen omista 
veljistänsäkin tuntui hänen mielivaltansa liian kovalta ; katolilaiset hän vie- 
roitti itsestään, kun hän anasti Rooman paavilta ; rojalistit ja tasavaltalaiset 
eivät milloinkaan olleet suostuneet hänen ankaraan sotilasvaltaansa, ja 
»kontinentaalisysteemillä» hän vihdoin laski niin ankaran painon koko 
Europan mantereen kansoille, että ne eivät voineet sitä kestää. 

Kun hän näet taisteluissa ei voinut Englannista voittoa saada, vaan 
tämä valta Trafalgarin luona v. 1805 oli toisen kerran hävittänyt Rans- 
kan laivaston, määräsi hän Europan satamat suljettaviksi Englannin 
laivoilta; sen tavaroita ei saanut tuoda maahan eikä edes kirjevaihto 
ollut sallittu. Suunnattoman suuri tullimiesjoukko ja poliisimiehistö oli 



NAPOLEON BONAPARTE. 463 

pitkin rannikkoja pitämässä silmällä näiden määräysten noudattamista. 
Tämä lamautti kaiken liikkeen, mistä kaikki kansat kärsivät Hänen 
veljensä Ludvig, Hollannin kuningas, huomautti, miten tämä järjestelmä 
vahingoitti hänen maatansa, ]a pyysi lievennyksiä, mutta Napoleon el 



Mark LtuiM HiiaHililMa |i hlnin polkan» Rtom» kaningu. 

sellaisesta tahtonut tietää. »Sinun pitää», kirjoittaa hän Ludvigille, lensi 
aijassa katsoa minun etujani, toisessa Ranskan etuja ja sitten vasta oman 
kansasi etuja*. Ludvig luopui silloin hallituksesta, jonka jälkeen Hol- 
lanti liitettiin Ranskan keisarikuntaan, koska se muka oli Rhein-virran 
kuljettamasta Uejusta muodostunut, ja lieju oli Ranskasta kotoisin. 



464 TLEINElf HISTORIA. 

Mutta Napoleon hautoi vielä suurempia tuumia, silla Europakin 
näjtti jo liian vähäpätöiseltä hänen toiminnalleen. Itämaat eivät milloin- 
kaan olleet hänen mielestään unohtuneet/ vaan uutta retkeä sinne hän 
yhäti tuumaili. Tilsitissä hän esitti sellaista Venäjän herkkätunteiselle 
keisarille; hänen lähettiläitään oli Persiassa olosuhteita tutkimassa, ja 
monessa paikassa jo puuhattiin valmistuksia samallaiseen retkeen, jolla 
Makedonian Aleksanteri oli suuruutensa maailmanhistoriassa saavuttanut. 
Intia oli oleva retken päämaali. Mutta valmistukset keskeytyivät uusien 
taistelujen kautta, jotka nyt alkoivat ja jotka viimein tekivät lopun hänen 
vallastaan. Napoleonin täytyi näet ruveta taistelemaan kansan voimaa 
vastaan, ja kummakseen hän tulee huomaamaan, etteivät kansat ole niin 
helposti voitettavissa kuin hallitsijain sotajoukot. 

Espanjan kansa, suuttuneena Napoleonin mielivallasta, ryhtyy ensin 
taisteluun ; hän saa voittoja ja saattaa karkoitetun veljensä takaisin Madri- 
diin, mutta sotaa hän ei saa taukoamaan, sillä sitä käydään keskeyty- 
mättä koko maassa, jonka vuoksi hänen täytyy aina pitää siellä suuria 
sotajoukkoja. Itävallassa Napoleon niinikään v. 1809 koki entistä kovem- 
paa vastarintaa, sillä sielläkin oli sotaväki järjestetty kansalliselle poh- 
jalle. Koko Saksassa kiihtyi viha kiihtymistään hänen sortoaan vastaan, 
ja yksityisiä ilmauksiakin siitä jo nähtiin; Ranskan kansakin oli jo saa- 
nut tarpeeksi kunniaa, ja Napoleonin ankara herruus sekä yhtämittaiset 
sodat, joihin vuotuisien konskriptsioonien kautta otettiin maan parasta 
väkeä, tuntuivat liian raskailta. Napoleonin vallan perustus siis horjui, ja 
hänelle huomautettiin kin siitä; mutta sittenkin hän alkoi sodan Venäjätä 
vastaan; ystävyyden suhde Aleksanteri I:seen oli näet vähitellen kylmen- 
nyt, koska itsekäs Napoleon tahtoi vaan omaksi hyödykseen käyttää 
Venäjän keisarin kanssa tehtyä liittoa. 

Napoleon kokoo nyt v. 1812 kaikista vasallivaltioistaan sotajoukkoja; 
niihin tulee Italialaisia, Espanjalaisia, Ranskalaisia ja Saksalaisia, ja Itävallan 
ja Preussin hallitsijat hän pakottaa rupeamaan liittolaisikseen. Suurin sota- 
joukko, noin \ miljoonaa, mitä koko uudella ajalla oli ollut liikkeessä, kulki 
V. 1812 Venäjätä kohden ja jakaantui rajan yli päästyään kolmeen osaan. 
Pftftarmeija, jossa Napoleon itse oli, kulki suoraa tietä Moskowaa kohti, sillä 
hän tahtoi saada haltuunsa Venäläisten pyhän kaupungin. Hänen suunni- 
telmansa oli samantapainen kuin Kaarle XII:nnen sataa vuotta aikaisem- 
min; mutta samoin kuin tämä retki oli tehnyt Ruotsin suurvalta-asemasta 
lopun, samoin VonSjän retki Napoleonillekin oli »lopun alku». 

Venäjän keisari ei ollut lähimainkaan niin hyvin varustautunut, 
i^ttä hän olisi tappeluun ryhtymällä voinut voittoa toivoa; hänen sota- 



r- I 



Napoleo 
ElvipilrroB Victor Adamin 



n hovi. 

aalaam&u tanlun mukaan. 



NAPOLEON BONAPARTE. 465 

Joukkonsakin oli ainoaBtaan 200,000-inieheD Buuruinen. Sen vuokei kfiy- 

Mtiin samaa sodankSfmiBtapaa, Jota nondattamalla Venäjä oli ennenkin 

' pelastunut; sotajoukko peräTtyi perSytymiBtään, hävittäen matkan varrelta 

maata; talonpojatkin polttivat talonsa ja itse pakenivat metsiin. Smolenskin 



luona Barclay de ToUy, joka on Suomen historiassakin tunnettu ja jolla 
nyt oli ylipäällikkyys, ryhtyi tosin taisteluun, mutta hänet voitettiin. 
Kutusow, joka hänen jälkeensä määrättiin y h päälliköksi, tahtoi myöskin 
estää Ranskalaisten pääsöä pyhään Moskovvaan, jonka vuoksi hän antau- 
tui taisteluun Borodinon kylän luona. Kun 9 tuntia oh taisteltu, uupumus 
TIeinon histuria II. — 30 



466 YLEINEN HISTORIA. 

valtasi molemmat joukot; sJUom peitti talBtelotantereen 90,000 kuoUntta ja 
haavoitettua, noin 60,000 Venällistä ja 30,000 Ranskalaista. Seitsemän päi- 
vää myöhemmin (Syyskuun 14 p:nfi) Ranskalaiset näkivät Moskowan, joka 
oli oleva heidän retkensä päämaali, sillä Napoleon luuli täällä voivansa 
määrätä rauhanehdot Aleksanteri I:tle, niinkuin hän Preussin ja Itävallan 



H«|i*lHn M«liawu». (MiikiBi sIImii A. «dimin pllrru.) 

hallitsijoille oli m&ärännyt saatuaan valtaansa heidän pääkaupunkinsa. 
Mutta hän erehtyi. Häntä ei otettu juhlaltisesti vastaan, jota hän oli 
odottannt, vaan kaupunki oli melkein tyhjä, kun hän sinne tuli; kuver- 
ndörinsä kehotuksesta suurin osa asukkaista oU näet lähtenyt pois, ja 
seuraavana päivänä se monelta taholta syttyi palamaan, Venäläisten sy- 
tyttämänä; ainoastaan kuudes osa tuosta suuresta kaupungista saatiin 
tSintuskin pelastetuksi. Napoleon viipyi täällä kuitenkin Lokakuun keski- 
palkoille asti, luottaen yhä vaan rauhan gaantiin. 



NAPOLEON BONAPARTE. 467 

Vihdoin Lokakuun 18 p:nä IShdettiin paluumatkalle; armeija oli Jo 
silloin huvennut 100,000:teeD mieheen, ja ennenkuin VenfijSn rajojen toi- 
selle puolelle päSstiin, oli sekin hävinnyt. Pakkanen hätyytti näitä Poh- 
jolan ilmanalaan tottumattomia miehiä, joiden vaatteet vielä päällisesi 
olivat kevyet ja nekin kuluneet, jottei niistfikfifin ollut paljon suojaa; 
ruokavaroista tuli puute, sillä koko maa, jonka kautta kuljettiin, oli har- 
vaan asuttua ja jo ennen hävitettyä, ja lisäksi kasakkaparvet yhäti ahdis- 
telivat Vihdoin Marrask. 27 p. tultiin Beresina-joelle, jonka yli talvi- 
pakkasessa rakennettiin kaksi siltaa, samaan aikaan kuin ahdistelevia 
vihollisia oli torjuttava. Tässä loppui kaikki kuri ja Järjestys; sillat täy- 
tyi hävittää ennenkuin kaikki v9ki oli päässyt ylitse, ja tuhansittain huk- 
kui sotamiehiä jokeen. >Nähdä ihmisifi kuolevani, sauoo eräs aikalainen, 



Rknilialaliii inlurtji kotimatkani. (Mukani dIIhr Giinlarln pliru(tii(.) 

joka näki tämän kurjuuden, >ei tehnyt tässä kuoleman riemukulussa 
suurempaa vaikutusta kuin juopuneen näkeminen puolalaisilla markki- 
noilla». Kuoleman saalis tSUä retkellä olikin tavattoman suuri; yksin 
Smolenskin kuveraementissä poltettiin tai haudattiin 169,000 ihmisruu- 
mista ja 110,000 kuollutta hevosta, ja Niemen-virran Jäällfi koottiin 15,000 
ruumista Ja viskattiin jokeen. Yhteensä on laskettu 300,000 saaneen Ve- 
näjän retkellä surmansa. Tuskin 20,000 miestä oh jäljellä koko isuuresta 
armeijasta* sen Saksaan palatessa. 

Miekkaan oli Napoleonin valta perustettu ja miekalla oli sitä yllä- 
pidettävä; mutta kun onnetar hänet jätti, niin valtakin pian oli lopussa. 
Tuo salassa kytenyt viha, minkä hänen sortovaltansa oli Europan kan- 
soissa herättänyt, puhkeaa nyt ilmituleen; kansat ryhtyvät aseisiin ja 
niiden voimaa Napoleon ei voi kukistaa. 

Preussia Napoleon oli kohdellut tylymmin kuin mitäkSän muuta 
valtiota, ja kansakin käsitti tuon alennustilan, johon sen isänmaa oli 



468 YLEINEN HISTORIA. 

joutunut. HallituB oli puolestaan myöskin mikäli mafadolliata koettanut 
parantaa niitfi epfikohtia, joitR oli oUut olemassa; niinpfi ammattipakko ja 
maaorjuuden jätteet poistettiin; kaikki asukkaat julistettiin tasa-arroisiksi 
lain edessä. Monet isänmaalliset miehet taas herftttivfit isän maallisen 
bengen ja kansallistunteen, jonka tuli liittää koko Saksa yhteen. Uusi 
mieliala tulikin näkyviin, kun Fredrik Wilhelm kehotti kansaansa tarttumaan 
aseisiin sortajaa vastaan; vapaaehtoisia sotilaita tuli tulvaamalk lippujen 
alle: virkamiehet lähtivät virastoista, professorit kuulijakuntineen yliopis- 
tosta; vieläpä koululaisiakin, puotilaisia, oppipoikia, renkejä nähtiin aatelis- 
mlesten ja oppineiden rinnalla ; lapset toivat säästöroponsa, tjrtöt myivät hiuk- 
sensa, aviopuolisot lahjoittivat vihkisormuksensa saman asian edistämiseksi. 



VtputhtafitH llhU lotuiL {Ruichin ttktmliti BlUohgrln muiitmiKrkliU BHKinlnl.) 

Preussin kuningas teki Venäjän kanssa liiton, johon Ruotsikin yhtyi, 
mutta Itävalta koettaa aluksi välittää rauhaa, Napoleon kun oli keisarin 
vävy. Napoleon ei kuitenkaan tahdo tietää mistään myönnytyksistä, joita 
hänen vaaditaan tekemään. »Teidän valtaistuimella syntyneet hallitsi- 
janne eivät saata minua ymmärtää*, sanoi hän Itävallan ministerin Met- 
ternichin kanssa keskustellessaan; »h& palaavat pääkaupunkeihinsa tap- 
piolta kärsittyäänkin, ja heidän asemansa on yhtä vankka kuin ennenkin. 
Mutta minä olen soturi; minä tarvitsen kunniaa ja ihailua; en saata hei- 
kontuneena palata kansani luo; minun täytyy pysyä suurena, kunniak- 
kaana ja ihailtuna.> Kun Metternich huomautti, että tarvittiin ainakin 
200,000 Ihmishenkeä, ennenkuin hänen asemansa oli entiselleen palau- 
tettu, niin Napoleon huudahti; >Ja mitä merkitsee 200,000 ihmishenkeä?» 



NAPOLEON BONAPARTE. 469 

Itävaltakin liittyi nyt häntä vastaan. Häntä ahdistetaan joka taholta, 
jonka vuoksi hänen kaikkine joukkoineen, joissa oli noin 200,000 miestä, 
täytyi vetäytyä Leipzigin avaroille tasangoille, missä kolme päivää kestä- 
vässä tappelussa Europan kohtalo ratkaistiin. Ensimmäisenä tappelu- 
päivänä (Lokakuun 16) Napoleon jo luuli saaneensa voiton ja lähetti 
sanomankin siitä Pariisiin sekä soitatti kelloja Leipzigin kirkoissa; mutta 
Preussin kenraali Bliicher saapuukin pohjoisesta, ja tappelun meno muut- 
tuu Ranskalaisille vastaiseksi. Seuraavana päivänä, jolloin tappelu oli 
keskeytetty, liittolaiset saivat lisäväkeä, joten heillä oli nyt noin 300,000; 
18 p:n illalla Napoleon oli kokonaan hävinnyt, jonka vuoksi hän 19 p:nä 
vei joukkonsa pois; mutta jälkijoukot vielä puolustivat Leipzigiä, jonka 
liittolaiset kumminkin ottivat haltuunsa. 

Leipzigin tappelun jäljestä Napoleonin entiset liittolaiset luopuvat 
hänestä, ja itse hän peräytyy Ranskaan varustamaan uusia joukkoja. 
Liittoutuneet seuraavat häntä, tarjoavat kuitenkin rauhaa, ennenkuin he 
menevät Ranskan rajojen yli; mutta kun Napoleon ei nytkään suostu 
heidän vaatimuksiinsa, tunkeutuvat he sinne, ja ennen pitkää ottavat 
Pariisinkin haltuunsa. Napoleon oli kyllä yrittänyt puolustautua, mutta 
vihollisten lukumäärä oli liian suuri, eikä Ranskan kansa osottanut sel- 
laista uhrautuvaa intoa, jota nyt olisi tarvittu. Ja kun jotkut hänen 
kenraaleistaankin luopuvat hänestä, on hän pakotettu eroamaan halli- 
tuksesta. Fontainebleau'ssa Napoleon sanoi jäähyväiset sotureilleen, ja 
sitten hän lähti Italian rannikolla olevaan Elban saareen, jonka Europan 
hallitsijat olivat määränneet hänelle asuinpaikaksi. 

Vielä kerran Napoleon koettaa onneansa. Hän näet palaa v. 1815 
Ranskaan ja saapikin uudelleen keisarinarvon. Hän lupasi nyt hallita 
Ranskaa perustuslain mukaan sekä olla Europan rauhaa häiritsemättä. 
Mutta suurvaltojen hallitsijat julistivat hänet kuitenkin vihoUisekseen. 
Sotajoukkoja lähetetään taas Ranskaa kohden, ja Waterloon luona Bel- 
giassa Napoleon joutuu tappiolle, jonka johdosta »satapäiväinen keisari- 
kunta» päättyi. Hän luopuu toisen kerran hallituksesta ja aikoo lähteä 
Amerikaan, mutta Englantilaiset ottavat hänet vangiksi ja vievät hänet 
yksinäiseen S:t Helenan saareen, jossa hän kuoli v. 1821. 

Maailman historiassa ei tavata toista miestä, joka suuremmassa 
määrässä kuin Napoleon olisi vaikuttanut aikakautensa oloihin. Olemme 
nähneet, että vallanhimo, oman rajattoman itsekkäisyyden tyydyttäminen 
oli hänen toimintansa vaikuttimena; kaikkien ihmisten, kaikkien kansojen, 
koko maailman piti alistuman hänen valtansa alle, eikä hän ottanut lukuun, 
paljonko ihmishenkiä tätä varten tarvittiin. Mutta Napoleon oli kuitenkin, 



YLEINEN HISTORIA. 



vaikka tietämfittfinsä, aatteellisemmankin tarkoitusperSn välikappaleena. 
Ja kauheata olisikin ajatella, ettfi satojatuhansia ihmisbenkifi olisi vaan 
yhden miehen kunnianhimon tyydjtt&miseksi uhrattu. HSn hSvitti Tanhao 



Europan, mutta pani samassa myöskin alun uudelle. Olemme nähneet 
hänen toteuttavan vallankumouksen aatteita Ranskassa, jonka jakobiineln 
hirmuhallitus oli kokonaan saattanut epäjärjestykseen; tasa -arvoisuus tuli 
vasta käytännössä voimaan; katolinen kirkko tuli jälleen valtiokirkoksi; 



TAANTUMISEN AIKA. WIENIN KONGRESSI JA PYHI ALLIANSSI. 471 

hänen toimestaan laadittiin lakikirja, jota vieläkin käytetään sekä Rans- 
kassa että Belgiassa ja Länsi-Saksassakin j. n. e. Europan muissa 
maissa hän niinikään hävitti keski-ajalta johtuvan feodaalisen yhteiskun- 
nan ; säätyerotus poistettiin, talonpojat vapautettiin, ammattipakko, erikois- 
kauppaoikeudet hävitettiin; kaikki tulivat vapaiksi ja vapaassa kilvoitte- 
lussa saivat koettaa kykyänsä. Tämä tasa-arvoisuus saattoi kansan kaikki 
kerrokset lähemmäksi toisiansa, mikä herätti henkiin yhteistunteen, joka 
on kansallisen valtion edellytyksenä. Saksassa ja Italiassa hän sitä paitsi 
suoranaisemminkin vaikutti kansallisten valtioiden syntymiseen, hän kun 
hävitti suuren joukon pieniä valtioita, ja Italian kuningaskunnan muo- 
dostamalla hän liitti vielä tähän nimitykseen valtiollisen merkityksen. 
Napoleon siis herätti henkiin kansallistunteen, sen voiman, joka kääntyi 
häntä itseään vastaan ja teki lopun hänen vallastaan. 



XXXII. 
Taantumisen aika. Wienin Icongressi ja pyliä allianssi. 

Historiallisen kehityksen kulku. — Europan ruhtinaat ottavat Järjestääkseen valtiol- 
liset olot — Wienin kongressin lausumat periaatteet. — Viisi suurvaltaa. — Pie- 
nemmät vallat. — Saksa Ja Sweitsi. — Italia. — Pyhä allianssi. — Muita taantu- 
misen merkkejä. — Uus-romanttisuus. — Toinen maailmankatsomus. 

Kehityksen kulku historiassa ei ole säännöllistä ja tasaista; toisi- 
naan melkein näyttää siltä kuin se pysähtyisi |a olot jäykistyisivät; 
mutta tällaisen aikakauden jäljestä tavallisesti seuraa kiihkeä toiminnan 
aika, jolloin rajulla vauhdilla tunkeudutaan uusille urille, ikäänkuin 
tahdottaisiin korvata entisen ajan toimettomuus. Silloin liian armotto- 
masti hyljätään kelpaamattomana kaikki mitä on vanhaa; tämä kuiten- 
kin pyrkii jonkun ajan perästä uudelleen esiin, yrittäen puolestaan 
hävittää tuon uutuuden. Siinä syntyy taistelu vanhan ja uuden välillä, 
josta lopputuloksena on sen valtaan pääseminen, mitä ajan henki pitää 
oikeutettuna ja mikä vastaa sen tarpeita. Niinpä Ranskan suuri vallan- 
kumous, unohtaen kokonaan entisen kehityksen, oli liian äkkiä tahtonut 
perinpohjin hävittää kaikki olevat olot; aika ennen vallankumousta, sanoi- 
vat kiihkoiset jakobiinit, oli vaan kuin paha uni, joka oli mielestä karko- 



472 YLEINEN HISTORIA. 

tettava. Mutta Napoleonin häviön jälkeen rupeaa tuo halveksittu entisyys 
pyrkimään esille ja se puolestaan tahtoo taas unohduksiin saattaa kaikki 
vallankumouksen luomat uudet olot. Europassa alkaa taantumisen eli 
reaktsioonin aika. 

Sotilasvalta, mihin vallankumous oli päättynyt, oli kokonaan muut- 
tanut Europan valtiolliset olosuhteet; Napoleon siirteli valtakuntien rajoja, 
loi uusia valtioita ja asetti niihin hallitsijoita. Tässä kohden olot olivat 
ensiksikin entiselleen palautettavat, ja Europan ruhtinaat ja valtiomiehet, 
joiden eduksi Ranskasta saadut voitot tulivat, ottivat ne järjestääkseen. 
Heti sen jälkeen kuin Napoleon oli ensi kerran luopunut hallituksesta 
ja lähtenyt Elban saareen, he kokoontuivat Wieniin yhteiseen kongressiin, 
joka seuraavana vuonna 1815 Napoleonin paluun johdosta Ranskaan jok- 
sikin aikaa keskeytyi. Se oli loistavin kokous, mikä milloinkaan on 
koossa ollut; siellä oli 90 itsenäistä ruhtinasta sekä 53 sellaista, jotka 
tunnustivat toisen yliherruutta; ja kaikki Europan kuuluisimmat valtio- 
miehet olivat ruhtinaiden ohessa sinne saapuneet. Venäjän ja Itävallan 
keisarit, Preussin ja Tanskan kuninkaat siellä olivat; ruhtinas Metternich 
ajoi Itävallan etuja, Rasumowski ja Nesselrode olivat Venäjän edustajia, 
Wellingtonin herttua Englannin, ja Ranskan hallitus taas oli lähettänyt 
sinne älykkään ja viekkaan Talleyrandin, joka vastikään oli ollut Napo- 
leonin palvelijana. Suuremmoisia pitoja, vastaanottoja, iloisia huveja oli 
keskustelujen lomassa; Itävallan hallitus oli asettanut erityisen toimikun- 
nan pitämään huolta, että isoisten vierasten olo sen pääkaupungissa tun- 
tuisi mieluisalta. 

Europan oloja järjestäessään Wienin kongressi kokonaan hylkäsi 
vallankumouksen julistaman periaatteen kansojen suvereenisuudesta; ei 
kansojen tahtoa eikä kansallisuuksien vaatimuksia otettu lukuun, vaan 
pidettiin silmällä ainoastaan hallitsijoiden etuja, joita puolustettiin legitimi- 
teetin, s. o. laillisuuden aatteen perustuksella. Samoin kuin 18:nnen 
vuosisadan hallitusmiehet jakelivat maita ja sirottelivat saman kansan 
jäseniä eri valtioiden piiriin, niin Wienin kongressikin teki. Yleiseksi 
periaatteeksi tunnustettiin se, että entiset valtiot palautettaisiin ja että 
ruhtinaat saisivat entisen asemansa ja valtansa; mutta tästä säännöstä 
kuitenkin poikettiin, ja monet pienet vallat menettivät itsenäisyytensä; 
niinpä Venetsia ja Genua, useat Saksan pikkuvalloista, varsinkin vapaat 
kaupungit paitsi neljää, sekä kaikki kirkolliset ruhtinaskunnat, paitsi 
Eirkkovaltaa, liitettiin toisiin valtioihin. 

Viiden suurvallan tuli, niinkuin edellisellä vuosisadalla, pysytellä 
valtiollista tasapainoa Europassa. Venäjä ja Englanti, jotka tehokkaammin 



TAANTCmSEN AIKA. VIENIN KONGREBBI JA PTHÄ ALLIANSSI. 473 

kuin muut olivat Napoleonin häviöön vaikuttaneet, saivat pitää valloitetut 
alueensa, vaikka, niinkuin vastikään mainittiin, ylimalkaan tahdottiin rajat 
saattaa entiselleen. Venäjän keisari sai melkein koko entisen Puolan. 



/-r~/Ky.-<^.:' 



Krtlvl Tdtayrand. (fi«r*ril'lii muk«A»a mukun lahly vuklpilrni.) 

kttningaskunnan paitsi Länsi-Preussin, Posenin ja Galitsian maakuntia, 
ja täUe Aleksanteri I antoi oman eduskunnan ja hallituksen. Suomen 
suuriruhtinaskunta jäi niinikään Venäjän yhteyteen, ja sillekin keisari oli 
luvannut säilyttää sen entisen yhteiskunta- ja valtiolaitoksen. Turkilta 
ottamansa Bessarabian se niinikään sai pitää valtakuntaansa liitettynä. 
Venäjä esiintyykin tästä alkaen entistä mahtavampana suurvaltana Euro- 



474 TLEINEK HISTORIA. 

pasBä, ja sen hallitsijalla oli vuosisadan puoliväliin asti jonkinlainen joh- 
tava asema. — Englanti taas saavutti entista suuremman vallan merdla ; 
Gibraltar oli jo ennen ollut sen hallussa ja nyt se sai Maltan ja Jonian 
saaret, joten koko Välimeri joutui sen herruuden alaiseksi; se oli sotien 
aikana ottanut Hollannilta Kapmaan Etelä-Afrikassa, joka sille nyt luo- 
vutettiin, sekä useita Länsi-Intian saaria ynnä muitakin siirtomaita. — 
Vaikka vihollisten yhdistyneet joukot kaksi kertaa olivat kulkeneet Ranskan 
pääkaupunkiin asti ja koko häiriön alku oli lähtenyt tästä maasta, sai se 
kuitenkin pitää saman alan kuin sillä ennen vallankumousta oli ollut, 
lukuunottamatta muutamia rajalinnoja sekä Savoyin ja Nizzan maakun- 
tia, jotka se toisessa Pariisin rauhassa oli menettänyt — Itävalta taas 
tuli käsittämään noin 2 miljoonaa asukasta enemmän kuin siinä ennen 
oli ollut; Belgian ja Lounais-Saksassa omistamainsa alueiden korvauk- 
seksi näet se sai Tyrolin ja Salzburgin sekä Pohjois-Italiasta Venetsian; 
Lombardian, joka sen hallussa ennenkin oli ollut, se sai vieläkin pitää. 
Itävallan väkiluku oli jotenkin suuri, 28 miljoonaa, mutta siinä oli monta 
eri kansallisuutta — Saksalaisia, Slavilaisia, Unkarilaisia ja Italialaisia — 
mikä teki valtioyhteyden hölläksi. — Preussi oli pienin suurvalloista, sillä 
sen väkiluku oli ainoastaan 10 miljoonaa, ja sitä paitsi olivat sen maat 
hyvin hajallaan; Itä-Saksassa olivat päämaat Brandenburg, Preussi, 
Schlesia ja Pesen, lännessä taas Rheinin seuduilla Westfali ja Rheinin 
maakunnat; Wienin kongressissa sille lisäksi lohkaistiin kaksiviidennestä 
Saksin kuningaskunnasta;- loppu jätettiin entiselle hallitsijalle Saksin 
kuningaskuntana. 

Pienemmistä valtioista Espanja ja Portugal saivat pitää entisen 
alueensa ja entiset hallitsijasukunsa ; Pohjois-Europassa taas Tanska, joka 
oli uskollisesti pysynyt Napoleonin liitossa, pakotettiin jättämään Norja 
Ruotsille, johon se jo v. 1814 oli suostunut. Norja sai kuitenkin itse- 
näisen aseman Ruotsin rinnalla, sillä ainoastaan hallitsija tuli olemaan 
yhteinen näillä molemmilla mailla. Korvaukseksi Tanska kuitenkin sai 
Ruotsin Pommerin, jonka se pian vaihtoi Preussin kanssa Lauenburgiin. 
Ruotsissa pysytettiin tämän maan uusi hallitsijasuku, koska Kaarle 
Juhana oli tehokkaasti ottanut osaa sotaan Napoleonia vastaan. — Rans- 
kan pohjoispuolelle muodostettiin uusi valtakunta liittämällä yhteen Ala- 
maat ja Belgia vanhan Oranian suvun hallittavaksi. Tämän uuden 
Alamaiden kuningaskunnan tuli Ranskan läheisenä naapurina olla voi- 
makkaana vastapainona ehkäisemässä siellä vastedes mahdollisesti synty- 
viä häiriöitä; mutta siinä oli kaksi eri kansallisuutta, kaksi eri uskontoa 
sekä erilaiset olot ja laitokset, jotka estivät sen sulautumista yhteen. 



TAANTUMISEN AIKA. WIENIN KONGRESSI JA PTHÄ ALLIANSSI. 475 

Saksan valtakunnan valtioliisten olojen järjestämisestä oli paljon 
riitaisuuksia. Entistä »pyhää saksalais-roomalaista valtakuntaa» ei enää 
Toitu henkiin herättää^ sillä ei Preussi eivätkä muutkaan itsenäisyyden 
saavuttaneet vallat tahtoneet alistua Itävallan keisarin johtoon, vaan ne 
tahtoivat päästä valtakunnan yhteisiä asioita käsittelemään. Sen vuoksi 
suostuttiin asettamaan yhteinen liittohallitus Frankfurt am Mainiin, jo- 
hon kaikkien valtioiden hallitukset lähettäisivät edustajansa; Itävallalla 
tuli siinä olla johtajan asema. Valtioiden lukumäärä oli entisestään, noin 
d00:8ta, supistunut 39:ään sen kautta että monet pienet olivat liitetyt 
suurempiin. Mutta oli niissä nytkin erikokoisia; Itävallan, Preussin, 
Baijerin ja Saksin kuningaskuntien ohessa oli pikkuvaltioita, joiden pinta- 
ala oli ainoastaan muutamia nellöpenikulmia ; sellaisia olivat esim. Thii- 
ringissä olevat herttuakunnat. Monista kymmenistä valtiokaupungeista 
saivat ainoastaan Hamburg, Bremen, Lybeck ja Frankfurt am Main pitää 
entisen itsenäisen asemansa. — Sioeitsin valtiolaitos muodostettiin joteilkin 
samallaiseksi kuin Saksan, sillä nuo 22 erisuuruista kanttoonia muo- 
dostivat liittokunnan, jolla oli yhteinen hallitus. Samoin kuin Saksassa 
oli yhteishallitus täälläkin heikko, ja valtiollisen toiminnan pääponsi tuli 
yksityisille kanttooneille. 

Kovin kohtalo tuli Italian osaksi, jolle maalle Napoleonin herruus 
monessa suhteessa oli ollut edullinen, hän kun oli hävittänyt vanhat 
keski-aikuiset laitokset ja sitä paitsi muodostanut »Italian kuningaskun- 
nan» liittämällä yhteen pikkuvaltioita. Wienin kongressi ei näet hyväk- 
synyt näitä muutoksia. »Italia ei ole mikään valtio, ainoastaan maan- 
tieteellinen käsite», lausui Metternich, ja sen mukaan tämän maan val- 
tiolliset olot järjestettiinkin. Olemme maininneet Itävallan saaneen pohjois- 
osassa suurimman alan, jonka kautta siitä tuli koko niemimaan johtava 
valta. Sardinian kuningaskunta oli lännessä sen naapurina. Niemimaan 
eteläosassa sai entinen Bourbonin suku Molempain Sisiliain kuningas- 
kunnan; keskiosassa olivat Toskanan suurherttuakunta, Parman ja 
Modenan herttuakunnat sekä Kirkkovalta, jonka ruhtinas vielä oli koko 
katolisen maailman päämies. — Turkin valtio säilytettiin entisellään, mutta 
se oli oikeastaan europalaisen valtiojärjestelmän ulkopuolella. 

Vastoin kansojen toiveita olivat valtiomiehet järjestäneet Europan 
ulkonaiset valtiolliset olot, ja lisäksi he suostuivat myöskin hallitustoimis- 
saan noudattamaan periaatteita, jotka olivat vallankumouksen julistamille 
periaatteille ihan päinvastaisia. He olivat voittaneet Ranskan sotavoimat 
ja he tahtoivat myöskin voittaa sen vallankumouksellisen hengen. Vallan- 
kumous oli johtunut ihmisjärjen luomista opinkappaleista, jotka olivat 



476 YLEINEN HISTORIA. 

vieneet väkivaltaan ja hurjaan mielettömyjteen. Napoleon oli hävittänyt 
Europan entiset valtiot ja tallannut jalkojensa alle kaikki ennen pyhinä 
pidetyt lait ja oikeudet; mutta hän oli voitettu, ja tässä nähtiin salli- 
muksen vaikuttaneen. Ihmisjärki, joka valistuksen aikakaudella oli ollut 
kaiken määrääjänä, menetti tenhovoimansa ja halveksittu usko työnsi 
järjen jumaloimisen syrjään; ihmisten mielet kääntyivät jälleen uskotto- 
muudesta uskonnollisuuteen, ja varsinkin oli se Venäjän keisarin tunteel- 
lisen ja ihmisystävällisen mielen vallannut. Hänestä tuo uusi hallitus- 
järjestelmä sai alkunsakin. Eräs uskonnollinen haaveksija, rouva Krude- 
ner, esitti Aleksanteri I:lle sen suunnitelman, jonka hän sitten eri kohtiin 
järjesti ja valmiiksi laadittuna toi esiin ollessaan toisen kerran Pariisissa 
V. 1815. Fredrik Wilhelm III ja Frans I hyväksyivät sen. Pyhän 
allianssin nimeUä on tunnettu tämä sopimus, jonka mukaan pyhä raa- 
mattu oli oleva ainoana ohjeena hallitsijoiden toimissa; veljeys oli vallitseva 
hädän keskensä ja kansojansa heidän tuli kohdella uskonnon säätä- 
mien määräysten mukaan. Yksin Jumalalle olivat hallitsijat vastuun- 
alaiset toimistaan, ja kansojansa he niinikään kehottivat varmistumaan 
uskonnon opettamien velvollisuuksiensa täyttämisessä. Jonkinlainen ihan- 
teellinen maailmanrauhan tila kangasteli pyhän allianssin laatijan mie- 
lessä, mutta onnea se ei tuottanut Europan kansoille, sillä se muuttui 
ennen pitkää sorroksi, herättäen vihaa vastaansa. 

Myöskin muita Europan hallitsijoita kehotettiin hyväksymään pyhän 
allianssin määräykset, ja melkein kaikki niiden alle nimensä piirsi vätkin. 
Englannin kuningas ei kuitenkaan katsonut voivansa sitä tehdä, koska 
se edellytti hallitsijan rajatonta valtaa, ja Englannissa parlamentilla oli 
vaitioasiain johto kuninkaan rinnalla. Turkin sulttaani ei myöskään 
saattanut uskontonsa vuoksi liittoon yhtyä, ja hän suuresti pelkäsi sen 
tarkoittavan yhteistä ristiretkeä islamia vastaan. Paavi taas ei hyväksy- 
nyt sitä sen vuoksi, että hän piti sitä liiallisen suvaitsevaisuuden todis- 
tuksena — nuot kolme ruhtinasta, jotka sen ensiksi olivat allekirjoittaneet, 
kuuluivat kukin eri kirkkokuntaan — ja hän olisi toivonut pääsevänsä 
koko kristikunnan johtavaksi mieheksi, niinkuin keski-ajan mahtavat 
paavit olivat olleet. 

Tuo taantuminen, jota pyhä allianssi edusti, ei rajoittunut yksin- 
omaan valtiolliselle alalle, vaan saman suunnan merkkejä on kaikkialla 
nähtävissä. Pius VII, joka v. 1814 oli vankeudesta palannut, asetti samana 
vuonna Jesuiittain veljeskunnan vanhoihin oikeuksiinsa; pyhä inkvisit- 
siooni alkoi niinikään toimensa. Kirjallisuudessa hyljättiin valistusajan 
suunta ja käännyttiin taaksepäin aina keski-aikaan asti, jonka harras 



TAANTOMIBEM AIKA. WIEIirN KONGREflSI JA PVHX ALLIANSSI. 477 



'>ft£^MV«.0 



Fuf*!* Ratit Auguitt, Ch«t«*ubr<*iid1n irlkimitl. 

uskonnollisuus ja ritarisuus pääsi arvoon. Tätä suuntaa sanotaankin 
uusromanttiseksi, koska siinS keskt-ajan runous ihanteineen i)^9nkuin 
uudestaau 'virkosi henkiin. Niinpä ranskalainen runoilija Ckateaubriand 
kääntyy kirjoituksissaan vallankumouksen ajan vallitsevasta hengestä kris- 
tinuskon ja romanttisuuden ihailuun; 'Viimeisen Abencerragin vaiheeti, 



478 YLEIKEN HISTORIA. 

josBK hän kuvailee Maurien karkotusta Espanjasta, on hänen etevin 
teoksensa. Walter Scott, 19:nnen vuosisadan suurin romaaninklrjoittaia, 
ottaa aiheensa sfDnyinmaansa vanhimmiBta oloista, joita hSn mestariUi- 
sesti kuvaa samoin kuin henkilöiden luonteitakin. Saksan kaunokirjalli- 
Buudessa ovat tftmfin suunnan etevimmät edustajat -Ludvig Tieck Ja 



B. W. F. H<(«l. (SiniMlkuliiM kMplIrm.) 

Schlegelin veljekset, jotka käsittelevät Itämailta ja keski-ajasta otettuja 
aiheita; Gfithen suuremtnotBessa näytelmäBSä Faustissa hämärtää niinikään 
sama salaperäinen maailma, vaikka hänen suuri henkensä ei kuitenkaan 
romanttisuuteen kokonaan takertunut. Tiedemiesten tutkimuksiinkin sama 
katsantotapa vaikutti; historiankirjoittajat selittivät keski-ajan- laitoksia, 
joista valtiollinen tila sellaisena, kuin Wienin kongressi sen oli järjestänyt, 
oli kehittynyt. Filosofitkin, niinkuin syvämietteinen Hegel, jonka suu- 



KANSOJEN VAPAUDENHARRASTUKSIA. 479 

remmoisen opin koko aikakausi omisti, antoivat tukea konservatiiviselle 
katsantokannalle. Samoin maalaus- ja kuvanveistotaiteessa ilmenee saman 
suunnan vaikutus; pyhimystarustoista otettiin mielellään aiheita kuvatta- 
viksi; niinpä suuri tanskalainen kuvanveistäjä Thorvaldsen otti uskon- 
nosta aiheet myöhempiin teoksiinsa. 

Näin muodostui kokonaan toinen maailmankatsomus, joka vuosi- 
satojen takaa hämärti onnellisuuden aikana; tunteelle annettiin suurempi 
arvo kuin järjelle, minkä edellisen vuosisadan valistusaika oli pannut 
vallitsemaan; käytännöllisyys ja hyödyllisyys vaihdettiin salaperäiseen ja 
ylenluonnolliseen, uskottomuus hartaaseen uskonnollisuuteen; menneisyy- 
destä tahdottiin löytää mielelle tyydytystä ja rauhaa, jonka vuoksi sen 
valtaan heittäydyttiin. Valtasipa tuo keski-aikaisuus siihen määrään mielet, 
että moni protestanttinen kirjailija ja taiteilija kääntyi katoliseen kirkkoon. 

Mutta vallankumouksen julistamia aatteita ei kuitenkaan voitu unoh- 
duksiin haudata; ja tuo valtaava taantuminen lietsoi ne uudestaan esiin. 
Hallitsijat ja ylhäiset säätyluokat etupäässä kannattivat taantumisen asiaa, 
sillä he ajoivat samassa omia etujansa ja valta-asemaansa; mutta kansojen 
suuri enemmistö asettui sitä vastaan, vaatien uuden ajan julistamaa vapautta. 
Ilman pitkällistä ja sitkeätä taistelua ei sitä kuitenkaan saavutettu. 



XXXIII. 
Kansojen vapaudenharrastuksia. Kreikan vapaussota. 

Kansojen pettymys. — Tyytymättömyyttä aUcaa näkyä. — Katkera mieliala Sak- 
sassa. — Hallituksen ankarat toimenpiteet. — Espanjassa syntyy kapinoita. — Portugal 
saa perustuslain. — Carbonari- seura Italiassa. — Pyhän allianssin ruhtinaat tuka- 
huttavat vapauden harrastukset. — Kreikkalaisten kansallinen innostus; ketairia. — 
Aleksanteri Ypsilantin yritys. — Kapina leviää koko kreikkalaismaailmassa. — 
Europan kansat osottavat myötätuntoisuutta; vapaaehtoisia. — Turkkilaisten julmuus. 
— Ibrahim tulee Epyptistä sulttaanin avuksi. — Missolongin puolustus. — Venäjän, 
Englannin ja Ranskan hallitusten vaatimukset. — Navarinon tappelu. — Kreikka 

pääsee itsenäiseksi. 

Ranskan vallankumous oli julistanut sen periaatteen, että kansa on 
suvereeni, s. o. valta kuuluu kansalle. Tuo yht' äkkiä vapauden saanut 
Ranskan kansa ei kuitenkaan osannut sitä järjellisesti käyttää, vaan 



/ 



480 YLEINEN HISTORIA. 

vapaus vei sen mielettömiin tekoihin; ja oikeutettua sen vuoksi oli, ettfi 
Napoleon riisti siltä valtiolliset oikeudet; mutta hän laski vielä Europan 
muutkin vallat ankaran sotilasvaltansa alle. Se sai aikaan taistelun 
ja kansojen yhteisellä voimainponnistuksella tuo sortovalta kukistettiin. 
Tämän johdosta kansat katsoivat olevansa oikeutettuja pääsemään osalli* 
seksi valtion hallitukseen, he olivat tulleet tietoisiksi omasta voimastaan. 
Sitä paitsi monet hallitsijat, kutsuessaan alamaisiaan taistelemaan vapau- 
tensa puolesta, olivat luvanneet heille valtiollisia oikeuksia. Mutta taiste- 
lun päätyttyä he huomasivat pettyneensä; heidät syrjäytettiin hallitus- 
asioista, eikä kansallistunnolle annettu arvoa, vaan, niinkuin edellisessä 
luvussa näimme, sirotettiin saman kansan jäseniä eri valtiasten hallitta- 
viksi. Vähitellen alkaakin sen johdosta tyytymättömyyttä näkyä; ano- 
muksilla ja vaatimuksilla käännytään hallitsijoiden puoleen, rauhattomuuk- 
siakin syntyy. Hallitusmiehet puolestaan koettavat kaikin tavoin estää 
kansan toiveita toteutumasta. Ruhtinas Metternich, joka oli saanut johto- 
aseman Europan valtioiden asioissa, käyttää pyhän allianssin sopimusta 
despotisminsa välikappaleena. Kansanvapaus ja yhdenvertaisuus olivat 
muka vallankumouksellisia harrastuksia, joihin hän pani lisäksi vielä 
kaikki muutkin yritykset, mitkä vaan tarkoittivat olevien olojen muutta- 
mista. Itävallan valtio oli monesta kansallisuudesta muodostettu, jonka 
vuoksi ainoastaan rajaton yksinvalta saattoi sen pitää koossa, ja samoin 
kuin Itävaltaa hallittiin, oli koko Europaa hallittava. Hän sai Venäjän 
keisarin ja Preussin kuninkaan samoihin mielipiteisiin kallistumaan, ja 
sen kautta taantumus-suunta kävi yhä tuntuvammaksi. Kansat rupeavat 
nyt valmistautumaan taisteluun valtiollisten oikeuksiensa ja kansallisuu- 
tensa puolesta; hallitsijat taas päättävät pitämissään kongresseissa yhteisin 
voimin tukahuttaa kaikki sellaiset oireet. Taistelussa Napoleonia vastaan 
oli kansojen itsenäisyys saavutettu; nyt alkoi taistelu omia hallitsijoita 
vastaan vapauden puolesta. 

Saksan kansa, varsinkin Preussin maissa, oli sodissa Napoleonia 
vastaan osottanut suurta innostusta, ja palkaksi tästä se odotti valtiollisia 
oikeuksia ja kokonaista, kansallista Saksaa; ja kutsuessaan kansansa 
uudelleen taistelemaan Napoleonin Elbasta palattua, lupasi Fredrik Wil- 
helm III tämän toiveen toteuttaa. »Kansan eduskunta on muodostettava», 
sanotaan kuninkaan Toukokuun 22 p. 1815 julkaiseman asetuksen l:ssä 
pykälässä. Mutta sodan päätyttyä ei lupauksia pantukaan täytäntöön, 
päinvastoin Saksan suurvallat. Itävalta ja Preussi, koettivat pidättää 
pienempienkin valtioiden ruhtinaita antamasta valtiollisia oikeuksia ala- 
maisilleen. Monessa Etelä- Saksan valtiossa kuitenkin valmistettiin ja 



KAIfSOJEN VAFACDENHABRABTCKSIA. 481 

pantiin kSytfintÖön perustuslakeja; niinpä Baijerissa, Badenissa ja Wiir- 
tembergissi sekä Hessen- Dannstadtissa ja Saksi- Weiinari saa kansan edus- 
kannat kutsuttiin kokoon maan asioista pSättämftfin. — Katkera mieliala 
rupesi muualla, etenkin Preusaissä, tulemaan esille; perustettiin vapaamie- 
lisiä sanomalehtiä, joissa ankarasti arvosteltiin olevia oloja; yliopistojen 
nuorison muodostamat yhdistykset (Bursckenackaften), joista ensimm&i- 



RuMlii» Mtttirnlck. (EngInUUMn n. UwrwKa'n mului*.) 

nen syntyi Jenassa v. 1815, salvat isänmaallisen leiman; jo Napoleonin 
sortovallan aikana perustettu Tugendbund oli myöskin vielä olemassa, 
samoin Tum-aeurat, joiden johtajana oli kiivas ja innokas Fredrik Lud- 
vig Jakn. Mielenosotuksiakin pantiin toimeen, varsinkin Wartburgin 
juhlassa, jota vietettiin sekä uskonpuhdistuksen kolmisatavuotisen muiston 
johdosta että Leipzigin tappelun vuosipäivänä Lokak. 18 p:n9 v. 1817. 
Noin 600 ylioppilasta ja muutamia professorejakin oli juhlatilaisuuteen 
saapunut; tulisia puheita Saksan kansallissankarien muistoksi Arminiuk- 
Yleiaea historia II. — 31 



482 YLEINEK HISTORIA. 

sesta Lutheriin asti pidettiin, ja vihdoin mielet kiihtyivät siihen määrään, 
että Lutherin esimerkkiä seuraten tehtiin rovio, johon epäisänmaallisia 
kirjoja koottiin poltettaviksi; siihen viskattiin erään Schmalzin kirjoi- 
tukset, joissa hän alensi vapaudenajan innostusta, selittäen sen vaan hal- 
lituksen käskystä syntyneen, samoin Kotzebuen runot, Code Napoleon 
y. m., ja kirjojen lisäksi heitettiin korpraalinsauva, ulaanisoturin kure- 
liivi ja peruukki, jotka kaikki huutojen kaikuessa tulen vallassa hävisivät 
Mutta veipä tuo kiihtynyt mieliala rikoksiinkin; v. 1819 eräs jumaluus- 
opin ylioppilas Kaarle Sand pisti tikarin vastamainitun näytelmänkir- 
joittajan Kotzebuen rintaan, joka oli näytelmissään ivannut isänmaallista 
innostusta, jota paitsi häntä pidettiin Venäjän hallituksen palkkaamana 
urkkijana. 

Hallitukset ryhtyivät tällaisia rikoksia ja mielenosotuksia estääkseen 
ankariin toimenpiteisiin; salapoliiseja lähetettiin yliopistokaupunkeihin, ja 
yliopistojen toiminta pantiin larkan valvonnan alle. Metternich oli Earls- 
badiin kutsunut kokoon kongressin (1819), jossa päätettiin asettaa erityi- 
nen virkamies valvomaan mielialaa ja nuorison toimia; hän sai oikeuden 
ilman muuta vangita vaarallisia henkilöitä. Mainziin asetettiin erityinen 
komissiooni, jonka tuli pitää silmällä epäluulonalaisia henkilöitä sekä 
kaikkia vallankumouksellisia liikkeitä. Monta vuotta kesti 'tällaista mieli- 
valtaista »yllyttäjäin» vainoomista Saksassa; monet professorit menettivät 
sen kautta virkansa, Turn-seurat lakkautettiin ja Jahn vangittiin; moni 
nuori ylioppilas, joka puheessa tai lauluissa oli isänmaallisen mielialansa 
ilmoille päästänyt, heitettiin pitkäksi ajaksi vankeuteen; joutuivatpa sel- 
laisetkin miehet, kuin Stein ja Gneisenau, jotka olivat kansallisen liikkeen 
henkiin herättäneet Napoleonin sortovaltaa vastaan, epäluulonalaisiksi. 
Täten koetettiin Saksassa vapaudeointoa tukahuttaa; Etelä-Europan 
maihin tuotiin muiden