m v^ »* <^ ; ) Kura Socken. Suomi 1846, s. 182. Kiukainen. 81 kun jo vasemmalla puolella tietä on [LXIX] vare 24 kyyn. läpimitaten, 3 Va kyyn. korkea, pinnalla pieni kuoppa. 500 askelta eteenpäin tästä on oikealla puolella tietä [LXX] vare 12 kyyn. läpim., 2 kyyn. korkea. Täta on kaivettu toisesta syrjästä alkaen keskelle päin, ja näkyy sen pohjalla selvästi syrjälleen lasketuista kivenlaa'oista telity 4 kyyn. pitkä, 1 kyyn. leveä ja 1 kyyn. korkea laatikko 1. ruumiin-arkku. Tämä on käsille kaivettu viime vuonna, ja väkevän löyhkän sanottiin siitä tulleen, niin etta kaivajain päät kipeiksi kä- vivät. 10 askeleen päässä tästä on [LXXI] 30 kyynärää pitkä vare; tästä on tornen puoli hävitetty, ja kerrotaan, 84. Arapialainen hopearaha. 1/v etta siinä on ollut samallainen arkku kuin eclellisessä. Tä- rnan kohdalla tien vasemmalla puolella on [LXXII] vare 12 kyyn. läpim., täta on päältä purettu, niin ettei sen korkeutta voi määrätä. Puolisataa askelta näistä etelään päin on ikään- kuin hajonnutta kivivarustusta, — kenties vaan luonnollinen kivikko, — siinä kivikossa on rinnakkain [LXXIII— LXX V] holme isonmoisen våren jäännöstä; mahdollista, etta tuo edellä- mainittu kivikko on tullut hajotettuin kiuasten kivistä. Edellä- mainitut, tien vierellä olevat varet övat Vähä-Jaakolan maalla. Nyt seuraa harjanteessa pieni alanne; mutta kun noin 1/i virstaa kuljetaan eteenpäin, tavataan Ellaan maalla [LXXVI — LXXVII] Jeäksi varea rinnakkain, Hakalan torp an vieressä. 82 Ulvilan kiklakunta. Nämä övat 18 kyyn. läpim., 5 kyyn. korkuiset; näiden vä- lillä on laakakivistä laskettu arkku il/2 kyyn. pitkä, 1 kyyn. leveä ja 1 kyyn. korkea. Tämä hauta eli arkku näyttää nä- kyviin tulleen siten, etta sen kantena olleet kivet övat ålas hautaan pudonneet. Mutta miten on selitettävä se seikka, etta hauta on kiuasten välillä, eikä niiden alla? — Monista merkeistä, ja varsinkin näistä arkuntapaisista paasikehyksistä päättäen, ei hiittenkiukaita voitane muina pitää kuin hauta- kumpuina. Olleeko siis tässä hauta kummankin kunimun alla ja jonkim vähä-arvoisemman henkilön hauta niiden vä- lillä; taikka onko tämä jonkun niin arvokkaan ja rakkaan henkilön hauta, ettei sitä ole maltettu peittääkään muilla kun kiven laaoilla? — — Näistä kiukaista muutama sata sylta itäänpäin on [LXXVIII] HeikYään metsässä pieni vare. Länteen päin kun mennään tuosta kaksoiskiukaasta noin 400 s., tavataan peltojen keskellä pieni mäkisaari; siinä on [LXXIX] Satolan riihen takana vare 24 kyyn. ristiinsä, 2 kyyn. korkea; täta on päältä vähä mullistettu. 15 s. länteenpäin tästä on tåas [LXXX] vare 24 kyyn. läpim., 3 kyyn. korkea, melkein koskematon. Näistä kun mennään muutama vakomitta, s. o. muutaman pellon poikki länteenpäin, tullaan tåas metsään. Täällä tapaamme riihellisten kohdalla olevan [LXXXI] våren, mi on 25 kyyn. läpim., 4 kyyn. korkea, pieni alennus kes- kellä. Sata askelta tästä etelään päin on Ellaan [LXXXII] Kolimäellä 20 kyyn. levyinen, 3 72 kyyn. korkuinen vare. Tästä nyt käännämme kävelymme tåas pohjaiseen päin ja rupeamme kulkemaan Jaakolan taloa kohden, toista mä- keä myöden kun tulimme, niin parin sådan askeleen päässä Ko- limäeltä (taikka 100 askelta LXXXLstä) tapaamme [LXXXIIIJ 6G kyynärää pitkän, 24 kyyn. leveän ja 2 kyyn. korkean våren; tämä 011 siis soikon muotoinen, enemmän kuin kahta leveyttänsä pidempi. 3 sylta tämän päästä sivulle päin 011 Kiukainen. 83 [LXXXIV] 9 kyyn. läpimitaten, 3 kyyn. korkea elieä vare; juuri sen vieressä on saman levyinen [LXXXV] vare, hajo- tettu jotenkin matalaksi. Pari sylta tästä tåas on [LXXXVI] 18 kyyn. läpim., 6 kyyn. korkninen vare; tämän keskellä on sylen syvyinen, jyrkkälaitainen kaivos, tietysti jälestäpäin kaivettu. Nämä neljä viimeksimainittna övat kaaren muo- toisessa asemassa keskenänsä (katso kuv. 85). Mennään noin 500 askelta näistä eteenpäin, niin tavataan tåas [LXXXVII] vare, 33 kyyn. pitkä, 18 kyyn. leveä, 2 72 kyyn. korkea; tä- 85. Hiittenkiukaita Kolimäellä Kiukaisissa. män vieressä, 4 ä 5 askeleen päässä, on [LXXXVIII] 20 kyyn. läpim., 2 kyyn. korkea vare. Molempia viimeksimainituita on kuitenkin mullistettu niin, ettei niillä ole enää alkupe- räinen korkeus. Kuljemme tästä ennen tapaamamme alangon ylitse, sii- hen mäkeen, missa ensiksi olimme Jaakolan tienhaarasta läh- (lettyämme, niin tapaamme tåas mäen rinteessä, noin 1 virsta länteen päin siitä kiukaasta, missa ensimäisen paasi- arkun näimnie, [LXXXIX] våren paksun sammalen peitossa; se on 20 kyyn. läpimitaten, 2 kyyn. korkea, keskelle kai- vettu 2 kyyn. syvyinen kuoppa. Saman mäen rinteellä, noin 84 Ulvilan kihlakunta. 200 sylta Jaakolan kartanosta etelään päin on [XC] pieni vare. — Erillään tästä nyt läpikäydystä ryhmästä on tällä kulmalla vielä [XCI] Tatkamenmäessä isomnoinen vare; ja [XCII] Ristisaarikon mäessä pieni vare-hjhäys. Ristisaarikon inäki on pieni mäennystyrä, noin 50 s. läpimitaten, 3 sylta korkea, Kahalan suolla. Tämä kukkula on varmaan ollut saarena siihen aikaan kun vare siihen rakennettiin, ja kivet luultavasti on muualta siihen tuotu. Kerrotaan myöskin, etta Ristisaarikon mäellä on Kiukaisten ensimäinen kirkko ollut, mutta tuskin siinä jutussa on perää pahaistakaan. — Mista syystä saaren nimeen lie „risti"-sana yhtynyt? Näin on nyt kuljettu tämä Kahalan kuhna, käyty kiu- kaalta kiukaalle. Paperille pantuna on tuo retki vaan kuiva, yksitoikkoinen luettelo, mutta ei min todellisuudessa. Ken rakastaa muinaisuutta, vanhaa, hän käyköön kauniina kesä- iltana osoittamani kiertokulun, ja hän näkee täällä ryhmittäin vanhaa rakennusta, niin vanhaa, etta niaamme vanhimmat linnat ja kirkot sen suhteen övat äskensyntyneitä. Ken ha- luaa nähdä uutta, käyköön tänne. Monella, monilla olisi täällä varmaan paljo uutta, harvinaista, harvassa tavattavaa nähtävänä. Tavata lyhyellä ilta-kävelyllä puoliväliin neljättä- kymmentä ikivanhaa, muhkeaa hautapatsasta, ihmeteltävää käsialaa, ei suinkaan ole jokapäiväistä! Ja nämä vielä niin somasti sijoitetut: mikä kummulle korkealle, josta näkyala avara aukeaa yli suon ja niitun, mikä lainehtivan, vihertävän viljavainion keskelle, mikä nuokkuvain koivujen varjossa, tahi keskelle kumeain kuusten, jotka raittiilla hajullansa ilman täyttävät, joitten oksilla oravat ketterinä pyörivät ja latvoissa laulurastaat kaikuvia laulujaan laskevat suloisena suvi-iltana. Istahda silloin kummulle, jonka synty-aika on lähes käsittä- mättömässä, hämärässä muinaisuudessa, niin varmaan myrs- kyinen mailma sun aatteesi jättää puhtaana elonhuolista kor- Kiukainen. 85 keuteen kohoamaan, ja sa nautit enemmän kuin yhclessäkään keinoilla kaunistetussa puutarhassa! — — Kello oli kuuden paikoilla iltapäivällä, kun oppaani Jaakolan Nestorin kera lähdin talosta noille vareille vaelta- maan, ja kaunis Heinäkuun aamu rupesi sarastamaan kun tåas talolle palasimme; sillä ajalla mittasimme ja muuten tarkastelimme nuo 34 hiittenkiuasta. — Mutta ei vielä ole kaikki Kiukaisten kiukaat katsottuna. Menkäämme nyt tuosta Mai'lan tienhaarasta, josta ensin etelään käsin lähdimme, suoraan eteenpäin. Puolen virstan levyisen vainion ylitse mentyämme, tapaamme [XCIII — XCIV] Riwhomäen kartanon takana mäessä kaksi liiittenkiaasta *). Tästä nyt tåas alkaa rivi kiukaita mennen etelästä pohjaiseen pitkin mäen rinnettä. Muutama sata askelta edellisistä on [XCV] Heinilän aitan takana puo- leksi hävitetty vare. Siirrytään tåas kiviheitto, [XCVI] Riw- holan kartanon takana mäellä, 5 sylta tallin seinästä on upea vare, 42 kyyn. läpim., 5 kyyn. korkea; aivan eheä. Noin 100 sylta tästä luoteesen päin on [XCVII] Mattilan vainiomäessä vare, 36 kyyn. läpimitaten, 6 kyyn. korkea, keskellä sy vä kaivos. 7 sylen päässä tästä on [XCVIII] 18 kyyn. leveä, päältä purettu vare, ja tåas tämän vieressä [XCIX] pieni, 3 kyyn. levyinen, 1 kyyn. korkuinen. 20 sylta näistä on tåas [C] vare 25 kyyn. läpim., 3 72 kyyn. korkea, keskellä kyynärän syvyinen alennus. Syli matkaa tästä on toinen eheä [Cl] 10 kyyn. läpim., 1 kyyn. korkea. Kolme vuotta sitte, oli Mattila hävittänyt juuri asuntonsa akkunan älta pohjiaan myöten ison våren. Mies, joka våren oli hajottanut, kertoi, etta pohjalla oli laa'oista laskettu sylen pituinen arkku, *) Näistä en Kiukaisissa käydessäni mitään kimllut, enkä siis ollut niitä mittaamassa, mutta jälestäpäin sain luotettavan tiedon, etta siellä on ainakin kaksi varea. 86 UlvUan kihlakunta, ja etta siinä oli selvästi nähtäviä luunkappaleita. Monesta muustakin, tämän ihmispolven aikana hävitetystä varesta ju- tellaan, ja kuka tietääkään, kuinka paljo niitä on hävitetty ylimuistoisina aikoina, kartanoita rakennettaissa ja peltoja tehtäissä. Pari virstaa Panelian kylästä, Katilan maalla Isonsuon rannassa on [CII] Käkialhon rinnassa useamman sylen le- vyinen, matala vare; nähtävästi sitä on alkuperäisyydéstään levitetty ja madallettu. Saman suon rannassa, [CIII] Buski- röyskön rkmassa on pieni vare. — Paneliasta Eurajoelle me- nevän maantien varrella, [CIV] Tammdan torpan vieressä kelpo keko; se on 42 kyyn. läpim., 4 kyyn. korkea, keskelle on kaivettn useamman kyynärän pituinen, 3 kyyn. syvyinen kuoppa. Valkea tästäkin on usein nähty pilkoittelevan. Vähän matkan päässä tästä on [CV] Baitalan pellon päässä pie- nempi vare. Vielä seurakunnan eteläsyrjällä, sen tien vie- ressä, joka Waanin kartanosta menee Sydänmaan kylään, tavataan [CVI] vare, noin 1 8 kyyn. ristiinsä mitaten, 2 kyyn. korkea, ja [C VII] Heishan Saaremaan mäessä on jäännöksiä suuresta varesta. Vielä tässä mainittakoon se hiittenkiuas, joka on juuri Harjavallan rajalla [C VIII] Toriscran torpilla; tärna kiuas kuuluu Harjavallassa olevain kiuasten ryhmään (Siitä ölen maininnut Loimaan kikunnan muinaisjäännösten luettelossa, s. 14, n:o 11). jNIahdollisesti on Kiukaisissa vielä muitakin kiukaita, joita en mina osannut näkemään, mutta onpa niitä jo näis- säkin yhden pienen kappelin osalle. Noin neliöpeniknlman suuruisella maan-alalla tavata 50 (vielä eheää) hiittenkii^asta, ollee jotenkin harvinaista. Tuskinpa vielä ainakaan on huo- mattu Suomessa pitäjästä sellaista kuin Eura, jonka piirissä on niin runsaasti pakanuuden ajan hautoja. Eikä kivikauden jätteetkään täällä Kiukaisissa ole peräti vähäiset. — Huo- Kiukainen. 87 86. 87. 89. Myöhemmän rauta-ajan kirveitä. V3. 88 UlvUan kihlakunta. 90. Tikari 1. kei- häs. Va- 91. Keihäs. lf2 Löytöjä Köyliöstä. 92. Kalaveitsi. Va- Kiukainen. 89 mattava seikka on, etta muinaisjäännöksistä rikkaimmat seu- clut — ainakin Länsi-Suomessa övat virtain vierukset (Lapin- joen, Eurajoen, Kokemäenjoen, Norrmarkunjoen y. m.); asutus siis jo vanhimmista ajoista alkaen on lcvinnyt virtoja myöden. Ne pienet järvi-lampyet, mitkä Kiukaisissa siellä, täällä pilkistelevät, osoittavat maan vesiperäisyyttä, ja seudun en- tisestä vetisyydestä on useita kertomuksia. Panelian kylan mailla on korpi, jonka rannalla on Aluhsenr annan mähi. Mäen nimestä päättäen ja kertomusten mukaan, on tuossa nykyisessä korvessa ennen aluksilla kuljettu, ja sanotaan siitä löytyneenkin aluksen kappaleita. Laihianjärven tienoille on kansan puheen mukaan ennen särkynyt suolalaiva, jonka kappaleita olisi löydetty. Läheltä Lammijärveä on löydetty vene sylen sy vyy delta maasta l). Panelian Vähän-Jaakolan maalla oli suosta ruoppaa ajettaessa 3 kyyn. syvyydellä ruo- pan alla savessa tavattu ikäänkuin pellon sarkoja. Samasta suosta oli savea vastassa löydetty siiksen kappaleita. Isosta- suosta oli torppari Kaunisto noin 10 vuotta sitte löytänyt saven rajalta rautakirvecn, joka, löytäjän kertomuksesta päät- täen, oli aivan samallainen kuin pakanuuden aikaisista hau- doista löydetyt kirveet. Kirves oli muutettu nyky-aikaiseksi. Kristillisyyden aika. Panelian kylässä on ennen ollut rukoushuone Maflan mäellä; siinä Euran papit kävivät pi- tämässä jumalanpalvelusta. Tuo rukoushuone paloi 1714, ja sen jälkeen luullaan jumalanpalvelusta pidetyn Kiukaisten kylässä, johon sitte 1761 seurakunnan ensimäinen kirkko rakennettiin, sitte kun se oli saanut kappelin oikeudet 1738. Kappelia sanottiin ensin Rautuan kappeliksi. — Kirkossa ei ole mitään mainittavaa; paperille vesimaalilla maalatut „vii- meistä tuomiota" ja „Kristuksen kärsimistä" esittävät taulut l) Vrt. Lindström, Kumo Socken, s. 176. 90 Ulvilan kihlakunta. näyttävät olevan saman mestarm tekemät kun Honkilahden taulut. Toinen kirkon kelloista on valettu Luvialla. Asutustarinoita. Tarun mukaan on Kiukaisten ensi- mäinen asukas ollut Harolan kylan Katilassa, Köyliönjoen varrella, toinen asukas Tuishdassa, saman joen varrella; no, tietysti Katilainen näki jokea myöden lastuja tulevan, ja niin tiesi mennä naapuriaan katsomaan. — Laihian kylan alusta kerrotaan, etta kaksi veljestä oli tullut tänne Laihian *) pi- täjästä Pohjanmaalta, he löivät laukkunsa Kotomäkij arven rannalla maahan ja sanoivat: ,,Laihialta olemme tulleet, Laihia tähän tulkoon". — Kiukaisten piirissä on myöskin Lallinmaa, johon Lalli ensin pakeni hiiriä, ja Hiirijäivi, mihin taru sanoo hanen hukkuneen, mutta niistä asioista ja paikoista on monessa paikassa kerrottu 2). Eurassa ja Kiukaisissa on usein kuohunut omituisia uskonnollisia liikkeitä. Omituinen ilmiö oli täällä viime vuosi- sadalla eras vaimo, joka ei nauttinut Herran ehtoollista, tuo- mittiin jalkapuuhun, mutta yhfäkkiä, ikään kuin noitavoiman avulla, taisi hän tehdä selvän armonjcärjestyksestä ja kristityn velvollisuuksista. , Vaimo kertoi, etta ne opinkappaleet, mitkä hän rippikoulussa oli kuullut, tulivat nyt yhfäkkiä selväksi hanen muistossaan. — Vuonna 1774 ilmestyi Paneliassa Tuu- lensuun torppaan muka pahoja henkiä; niitä manaamaan menivät rovasti ja tohtori M. Lebell sekä pitäjän-apulainen J. Wegelius, ja saivat sen retken tähden vähä „virkavapautta", kun Lebell torpanväen kuullen oli kutsunut pahaa henkeä J) Pohjaumaan Laihialla kerrotaan, etta asukkaat sirme övat tulleet Savosta Mäntyharjulta; sanioiu sanovat historijoitsiamme To- pelius, Koskiuen y. m. 2) Kts. Kiinteitä muin.-jäännökslä Loimaan kihlakunnassa . Kiukainen. 91 esiin, antaen sillä vahvistusta rahvaan taikauskolle (Vrt. Lindström, Eura Socken ja GottluncTm Otctva, I). Nykyään on Kiukaisissa tåas lahkolaisuutta ; siihen kuuluvat henkilöt yleisissä kokouksissa ääncstävät ktimpaanko lähdetään, pa- ratiisiin, vai pahaan paikkaan. Löytöjä. Kivikaluja on Kiukaisissa löydetty jotenkin paljo, mutta en niitä kaikkia käsiini saanut. Harolan kylan mailta oli kymmeniä vuosia sitte löydetty „ukkosen vaaja", joka, selityksestä päättäen oli ollut oiko- kirves, suuiinta lajia, mutta kun se oli koko kyläkunnan rohtolana, siinä lääkkeet, siinä laastarit, hupeni se pian pieneksi, eikä nyt enää loppuakaan löytynyt. — Eheä vasara- kirves sanottiin olevan saman kylan varva- rilla, mutta kun menin sitä kuulustelemaan, sanoi varvari sen kadonneen (?). Myöskin Järvenpään ylisellä pitäisi löytymän pari kiviasetta. Käsittämiäni löytöjä övat: 31. Vasar akirves, tavallista laatua, löydetty Myllytalon tiluksilta Laihian ky- lässä jo aikoja sitten; säilytetään maini- tussa talossa (vrt. kuv. 11). 32. Kivinen puikJco, 3 tuumaa pitkä, 3/4 tuum. leveä, Va tuumaa paksu, toisessa päässä on hoikan lyijykynän paksuinen reikä; kulmat eivat ole terävät, vaan vähä pyöreähkät; aine mustan värinen, hyvin hienorakeinen ; puikon päät övat tasaiset (vrt. kuv. 93). Olleeko tämä ollut työkalu, vai joku kaulassa kannettava taikakalu? — Tämä, samoin kuin eclellä mainittu esinekin säilytetään Myllytalossa; kun ne övat talossa olleet ylimuis- toisista ajoista, ei niistä maltettu luopua. 03. Kovasin. 92 Ulvilan kihlakunta. 33. VasamJcirveen kappale, rosopintainen; löydetty Pa- nelian Mäkilän maalta hietakuopasta. Sen lunastin torppari Korpelalta. 34. Vasar akirves kaunis ja eheä, ll/2 tuumaa pitkä, 8 t. leveä keskeltä; löydetty Tuumin maalta, „Nisulaarin ha'asta", peltoa tehtäessä. Tämän lahjoitti museolle talol- linen Juha Tuumi, Köylypolven kylästä. 35. Vasardkirveen puolisko, silmästä katkaistu, löy- detty Makelän kylan mailta; oli ollut löyclettäissä eheä, mutta sitte oli toirien puoli syöty ja juotu. — Täytenä totena ker- rottiin, etta torppari Harjunpäällä oli ollut eheä vasarakirves, mutta hän oli sen myönyt kuleksivaiselle miehelle. Samoin sanottiin myös Tienhaaran ja Rostedfin torpissa „ukonvaajoja" olleen 1). 36. Säämiskä -JcuMarolUnen vanhoja hopearahoja oli löydetty Mä- kelän kylan Iso-Antin talon maalta, Eurajoen rannasta pienestä mäki- kummusta. Iso joukko rahoista oli jo hukattu, mutta eheitä rahoja luin vielä 173 kappaletta ja 50 palasta eli puoliskoa; omistaja Iso-Antti ei malttanut niistä kaikista luopua, mutta antoi minun valita yhden ku- takin lajia, ja niin sain museoon 6 rahaa; ne övat Ruotsin rahoja, kimingas Juhana IILn ajalta, v:lta 1593. 04. Nuolen kovasin. !) Kiukaisista on ennestään yliopiston museossa nimismies N. A. Gyldén'in lähettämä vasarakirves, löytty maasta Pauelian kylässä, 23/j kyynäräu syvyydeltä. Eurajoki ja Luvia. 93 37. Nuolen kovasin (vrt. kuv. 94) raitaisesta kivestä, 3 tuum. pitkä, l Va t. leveä keskeltä, 1 t. paksu; löydetty Mäkelän kylan (?) mailta (Nykyään Satakunnan toimituksella). 38. Riimusaiwa, iy2 korttelin pituinen, tehty 1690; lahjoitti talollinen Kustaa Knuutila, jonka talossa sauvaa on kauan säilytetty. 8. Eurajoki ja Luvia. Eurajoen pitäjä on ylipään jotenkin alaperäisellä maalla, Raumanmeren rannalla; sen läpitse juoksevat Lapinjoki ja Eurajoki, päättyen täällä mereen. Luvian pohjaissyrjällä to- sin jonkinlaisena kangas-ylänteenä kohoaa pitkän Salpaus- selänteen loppu, mutta kuultuansa meren pauhun, painaa sekin päänsä aivan ålas täällä. Kun seutu on näin alhaista on se tietysti myöheminin kun monet muut maamme paikat ollut veden peitossa, ja senpätähden täällä vanhimmista asu- tuksista ei näy paljo jälkiä. Ei tietääkseni yhtäkään kivi- asetta ole täältä löydetty, ja muitakin Pakanuuden aikaisia muinaisjäännöksiä on vähä. Lähellä Euran rajaa on [CVIII] hiittenkiuas isonlainen, mutta pahasti mullistettu, Syäänmaan kylan mailla. — Lähempänä meren rantaa on [CIX] Mitten- kiuas, parikymmentä kyynärää läpimitaten, 3 kyyn. korkea, ScJkeen kalliolla, Selkeen eli Lautun kulmalla. Kerrottiin, etta samalta kalliolta on kolme, neljä kiuasta hajotettu kivi- aitaan. Pitäjän pohjaissyrjällä erkautuu Salpausselänteestä soukka hietaharjanne, juosten Irjanteen kylan alatse. Tuolla harjanteella tavataan [CX] vähäinen hiittenkiuas Irjanteen Kydönperän maassa. Vielä on [CXI] hiittenkiuas Kaukon- mäen kylan Lähteenkorvan torpan vieressä. Luvialla kuulin kerrottavan, etta Säpin luodossa (Säbb- skär) on noin 4 a 5 kyynärän levyinen, 1 kyynärän korkuinen 94 Ulvilan kihlakunta. kiviläjä, jossa on ennen seisonut puuristi, nykyään pois la- honnut. Ei tiedetty kertoa, mitä varten risti siihen oli ase- tettu; olisiko tuo vaan joku meriviitta ollut. Kinaskerin luodossa pitäisi oleman kivistä laskettu ympyrä, noin 26 kyyn. läpimitaten, sekä Birskärin luodossa myös joku pieni kivikyhäys. Kristillisyyden aika. Eurajoen seurakunta kuuluu van- himpiin maassamme, niihin, jotka syntyivät 13:nen vuosi- 95. Munalukko. Vi- 96- Avain. 1/1. Myöhemmän rauta-ajan kaluja. sadau lopulla, tahi 14:neu alulla. Sen ruotsalainen nimi Euraåmiune tullee ruotsalaisesta sanasta åmynning = joen- suu; se kirjoitettiin vanhaan aikaan monella lailla, niinkuin Eurankin nimi: Eufraåminne, Eurabominne j. n. e. Suurin osa Eurajoen pitäjästä on vanhimmista ajoista asti ollut suurten maatilain alustana. Kantatilana täällä lienee ollut Wuohijoen (Wuojoen) kartano, joka sijaitsee Eurajoen par- tailla, lähellä meren rantaa. Sen ensimäinen tunnettu omis- Eurajoki ja Luvia. 95 taja oli eras herra Matti Sigfridin poika 1), jolta Juliana De la Gardie hankki itselleen sanotun tilan. Kuningas Kustaa II:n Adolf lahjoitti v. 1626 Wuohijoen säterin sekä Irjanteen ja Lavilan tilat kuuluisalle sotapäällikölle ja valtioneuvokselle Åke Totfille; hän mainitaan myös kuolleen Lavilan tilalla. Åke Totfin poika, valtioneuvos, sotamarski ja kenraalikuver- nööri Klaus Tott peri isänsä jälkeen mainitut maatilat. Hän korotettiin kreivilliseen säätyyn ja sai kelpo kreivikunnan Pohjanmaalla, sekä peri suuria rikkauksia, mutta tuhlaavaisen elämänsä takia hän köyhtyi ja menetti suuren osan tiluk- sistaan 2). — Eras näistä herroista elää nyt vielä seudun kansan muistossa, ei suinkaan kiitollisessa, vaan päinvastoin kauhistuttavassa. Edellä 011 jo mainittu, etta Irjanteen kyla on korkean- laisella liietaliarjanteella. Kylan yläpuolella tekee Eurajoki mutkan, kääntyen juoksemaan läntisestä suunnastaan melkein etelään päin; joki katkaisee mainitun harjanteen, ja sen länsi- puolella, kylan vieressä on Irjanteen vanlia kirkko. Joen itä-puolella on Mullan (Mullilan) kyla, ja joki-rannalla, vasta- päätä kirkkoa, on korkea nurmettunut hietakumpu, nimeltä Vyhvingin mäjci. Kansa kertoo, etta tuolla mäellä, uljaassa „pykningissä" on ennen asunut kreivi Tott, jonka hallussa oli koko lähi-seutu. Tuo suuri herra oli ko va ja ankara 1) Lagus, Finska Adelns Gods och Ätter, s. 29. 2) Klaus Tott'ilta tuli mainittu maatila Kustaa Soop'ille, sitte hanen tyttärelleen Anna Marialle, joka ensin oli naimisissa kreivi Axel Wachtmeisterin kanssa, toisen kerran presidentti, kreivi Gyllenstiernan kanssa. Sitte peri tilan Waclitmeisterin tytär, joka oli naimisissa pre- sidentti, kreivi Hans Reinhold von Fersenin kanssa. Hanen poikansa valtioneuvos Axel von Fersen tuli sitte tilan omistajaksi, sitte Fabian v. Fersen, jolta sen peri hanen sisarensa poika vapaaherra O. W. Klinkovström; viimeksimainitulta sen osti katteini Björkenheim. 96 Uhiilan kihlakunta. alustalaisillensa; nämä, rasitettuina turvausivat Jumalaan ja kävivät ahkerästi kirkossa, mutta senpätähden rupesi kreivi kirkkoa vihaamaan ja täytätti sen eräänä syksynä olilla; teki siis kirkon olkiladoksi. Mutta mitenkäs kävi, — senjälkeen heräsi tuo mahtava herra joka aanra kifkosta, olkiriittain välistä; joku näkymätön voima hänet aina yöllä sinne vei. Päästäkseen tuosta pälkähästä, täytyi hanen laitattaa kirkko tybjäksi, mutta Jumalan huoneen häväisemisestä seurasi vielä kovempi rangaistus: seuraavana kesänä eivät Mullan herran pellot kasvaneet yhtäkään olen-kortta. Sitte rupesi tuota ankaraa herraa vaivaamaan kova tauti; lääkärit laskivat hä- nestä vetta monta korvollista, — oikeinpa ammeittain, mutta ei siitäkään apua, — hän kuoli. Kun hanen ruumistaan vietiin Eurajoen kirkkomaahan haudattavaksi, oli se niin ras- kas, etta sitä vetämään tarvittiin hevoset, härjat. Kun tul- tiin lähelle kirkkoa, purskahti kreivin ruumiista niin paljo verta, etta siitä tuli tien vieressä oleva kivikin aivan punai- seksi, mutta samassa tulikin ruumis keveämmäksi. Tuon mahtavan herran veri, joka oli koottu monen köyhän ja kär- sivän hiestä, ei saanut tulla siunattuun multaan. — Veren kastamaa kiveä sanotaan vielä tänäpäivänä verihiveksi; se on pappilan riihen kohdalla, maantien-ojassa, aidan alla (ei kuitenkaan punaisena). Niin hirmuisessa maineessa elää mainion Tott'in nimi kansan muistossa. Luultavasti ei tuollainen juttu ole aivan syyttä syntynyt. Kumpi sitte lienee ollut se herra, jota ker- tomus tarkoittaa, Åke Totfko, „lumiaura", joka kuoli La- vilassa 1640 Heinäk. 15 p., vai hanen poikansa Klaus l). [CXII] Linmaan (Linnamaan) Unna. Wuohijoen kar- a) Kaiketi kreivi Klaus Tott, jonka väkivaltaisuudesta Kaarle- borgin kreivikunnassa PohjaDmaalla, vrt. Suomi IX, s. 217. Toini. Eurajoki ja Luvia. 97 tanon kohdalla tekee Pohjanlahti isonmoisen lahden; tuo isompi lahti tekee vielä pienemmän lahden, nimeltä Wäkrän- perä (Wäkkäränperä) Tahkoniemen ja erään toisen niemen välillä. Wäkkäränperän koillisrannalla, Linmaan kylan ta- kana kohoaa „Kaukenpielen sotilaspuustellin niitussa Lies- karin sataman sivulla" pieni, 5 ä 6 syl en korkuinen saari, Linnasaari; sitä nyt manteren puolella ympäröi alava, ve- tinen niittu, mutta vanhimpina aikoina on saari epäilemättä 2M t &ä&* ■■■■■-■■■ .■ ■ ■ 97. Linmaan linna. ollut aivan veden ympäröimä. Saarella näkyy suurenmoiset multavallit, ja on siinä kansan puheen mukaan ollut (Eura- joen murteella sanoen) „ Linmaan linna". Vallien asema on suorakaiteen muotoinen. Lahden-puoleinen ja sen vastak- kainen sivu on 26 sylta pitkä, lyhemmät sivut (luode- ja koillispuolinen) övat 20 sylen pituiset. Vallit övat luodut kehän ulkopuolelta, niin etta siitä on syntynyt vallihaudat. Lahden-puoliset sivut övat korkeammat ja vahvemmat kuin maan-puoliset; haudan pohjasta mitaten övat ne noin 2 a 3 7 98 TJlvilan kihlakunta. sylen korkuiset. Tähän katsoen on linna ollut enemmän suojattuna meren- kuin maan-puolelta. Vallien rajoittama maa on jotenkin tasainen kenttä, jota ylemmäksi vallit ko- honvat pari, kolme kyynärää. Viime vuosisadalla siinä nähtiin „muutamia kivikellarien ja tiilirakennusten raunioita, jotka olivat ruvenneet metsää kasvamaan ja tarinan mukaan oli siinä ennen aikaan ollut linna (slott)". Sitä todistaakin eras 1736 niuistoon pantu runon pätkä: „Eij silloin hy vin eletty Silloin leipä lehmän maxoi, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Murun mullinen vasicka, Cuisti Kumolan kedolla. Carpion härkä Calosarvi". Koska v. 1395 sanotaan Lounais-Suomessa olleen Vreghden- borch-niminen linna, kmltavasti Jeppe Aapraminpojan pe- rustama, joka v. 1387 sai Albrecht kuninkaalta luvan ra- kentaa linnoja Suomessa, jos muut Suomen päälliköt eli rahvas tahtoi häneltä läänitysmaitansa riistää, niin on ar- veltu etta Linniaan linna ehkä oli tuo Vreghdenborch. Mutta samana vuonna, 1395, sanotaan Aborch (Jokilinna) olleen Sata- kunnan pääpaikkana. Kun ei senkään perustamisesta eikä asemasta ole mitään sen tarkempaa tietoa, niin voisi sitäkiu Linman linnaksi arvella. V. 1367 antoi Albrecht kunnigas Kokemäkeläisten valituksen johdosta käskyn hävittää Koke- mäen linna ja rakentaa linna uudesta johonkin maanosaan, jossa se vähemmin maakuntaa rasittaisi. Syntyikö silloin Aborch ja missa? Varmaa vaan on etta noita linnoja ei mai- nita vielä Bo Jonssonin testamentissa 1384, jossa muista lin- noista hanen läänityksessään puhutaan. „ Kumolan kedon Kuistia" arvaa Y. Koskinen Kokemäen linnaksi, koska Ku- mola muistuttaa Kokemäen ruotsalaista nimeä; arvelu olisi Eurajoki ja Luvia. 99 otaksuttava, jos ei Kokemäen linnan jätteet olisi pienessä saaressa ]). Kirjoituksessa Arvéluja Wreghdenhorchin linnasta kertoo lähettäjä J. D. Sanomissa Turusta 1872, n. 34, „Liinmaan linnasta": „Paikka kutsutaan vieläkin Linnamäeksi ja onkin kaunis korkia mäki, kasvava lehtimetsää ja ympäröitty sy- vällä kaivannolla. Vanhat kertoivat lapsuudessani, etta heidän esi-isäinsä aikana sieltä oli raha-aarteitakin löycletty. — Syvä kaivanto sen ympärillä vieläkin varmaan vakuuttaa, etta siinä joku erinomainen paikka on ollut, jossa on paljon ihmis- voimalla työtä tehty". Tohtori Reinholm on tuosta Linna- mäestä saanut muistoonpanoihinsa seuraavat tiedot: „Mäen tasankoa ympäröitsee 3 sylen levyinen harmaakivinen valli, jäännös neliönmuotoisesta muurikehästä, jonka kukin sivu on ollut noin 56 jalkaa pitkä. Tuon muurin ympärillä on haudan ja ulkovallin jälkiä. Tiilikappaleet todistavat etta jätteet övat kristinuskon aikuisia. Tarinan mukaan piti erään linnan laivan tuoda tiiliä, mutta linnan isäntä luuli laivaansa viholliseksi ja ampui sen upoksiin puukanuunoilla, jotka olivat 'vahvasti raudalla vannetetut'. Kiukuissaan tuosta erehdyk- sestä hävitti isäntä itse linnansa". Kansan kertomuksen mukaan on täällä linnan kella- reissa kätkettynä suuret aarteet, muun-muassa 3 kyynärän *) E. Lencqvist, Finlands f ordna borgar. Abo Tidningar 1776, S. 164. — J. R. Aspelin, Korsholman Linna ja Lääni Jceski-ajalla, s. 36 — Histor. Arkisto, IV, s. 154—5. — V. 1879 ja 1880 kulki eras torp- pari Juha Rosenberg Leistilän kylästä Nakkilassa tuota linnaa kaiva- massa ja oli siihen tehnyt, öman kertomuksen mukaan, kaivantoa yh- teensä 24 syltää 7:ään eri kolitaan, kun Muinaismuisto-Yhdistys pyysi Turun maaherranvirastoa kruununpalvelijain kautta estämään tuota mui- naisjäännöksen hävittämistä. Vrt. Muinaism. Yhd:n pöytäkirja Touko- kuun 5 p. 1880. 100 Ulvilan kihlakunta. levyinen, 2 korttelin paksuinen hopeainen pöytä. Eras isäntä, „Kaukkenpiäli", oli sieltä kerran saanut härkä-kuorman ta- varoita, vaikka hän ne salassa piti. — „Men' viel' toise ker- ran Kaukkenpiäl' äi' vain' ärret kaivama; ku hä huoms (huo- masi) ett' yhclest paikst maa kummis', huoms hä ett' si' o keltri (kellari); hä ruppes rautkankell' siihe reik' hakkamah', mutt' kank' nytkästih' sissä keltrih'. — ÄT huol' penttel', kyll' mu o koton toine, — sannoi äi; hak' kotont toise, rup- pes tåas sill' hakkamah', se nytkästih' tåas keltrih. — Äl' huol' penttel', kyl' mu o koton kolmas, mut' emp' enä ann' sit' sull'" *), ja tyhjänä täytyi ukon palata sillä kerralla. — Mutta on kumpua kaivamassa ollut sellaisiakin miehiä, jotka övat saaneet kankensa pitää, sillä erääsen kohtaan on kai- vettu 3 sylen syvyinen kaivos, mutta kaivajain saaliina ei näy muuta olleen kuin puhclas kari 2). Irjanteen kirkkoa.kansantaru sanoo vanhimmaksi näillä seucluilla, ja etta siinä on käyty seitsemästä pitäjästä. Se on pieni, sangen vanhan-aikainen puukirkko, jonka rakennus- ajasta ei ole tietoa. Kirkossa on kaksi pientä kipsi-taulua, joissa on epäselviä kuvia; kuvannevatko joitakin pyhiä, vai entisiä kartanonhaltijoita? — Alttaritaulu, kuvaava ehtoollisen asettamista, on huonosti maalattu. Saarnastuolin laidalla on vanha tiimalasi ja kirkon katossa laiva täysissä purjeissa. Kellokastarissa on kaksi pientä kelloa; vähemmässä on kir- joitus: „Tå Michael Hmckert var Sacellanas och Fastor Curam Gerens och Johannes Hornceus Adjunctus Ministerii i Eura- åminne Me Fecit Iac. Fahlsten Hölmice — Gudi Til ära och Iryante Försambling til Tjenst Är Tlienna Mocka Förmedelst Herr Inspektören Petter Granroths Goda Anstalt Guten 1741". *) Eurajoen kummallisesta kielimurteesta on maisteri Hahnsson kirjoittanut tarkat selitykset „Suomi"-kirjoissa VI ja VII. 2) Jälestäpäin olcn kuullut, etta kaivamista yhä jatketaan. Eurajoki ja Luvia. 101 Isommassa kellossa on kirjoitus: „Enra Aminne socken Yriante Capell lohan Pihlman Professor Prost och hyrko Herde Gaten i Stocliolm 1794 Af G. Meyer". — Näistä päät- täen kirkko ei vanha olisi, mutta saateipas maassamme monia kirkonkelloja tavata, jotka olisivat isoavihaa vanhemmat. Emä- kirkosta on Taidehistoriallinen Lähetyskunta kuvannut alt- tarikaapin, jossa veistokuvat esittävät „kolmea kuningasta" Kristuslasta kumartamassa. Luvian kirkossa sanotaan olleen rautapuku eli haarniska, joka on yliopiston museoon lähetetty ja siellä tallella. Asutustarinoita. Irjanteen x) kylää, samoin kuin kirk- koakin sanotaan seudtm vanhimmiksi. Luvialla l) kerrotaan, etta silloin kun Luvian lahti vielä oli merenä, tuli tänne kaksi miestä etsimään talon paikkaa. Miehillä oli suuret tarakat seljässä ja suuret tuppirustingit hirvennahkaisissa vöissä. Toisen miehen nimi oli Isojusu, toisen Vähäjusu; vihdoin lie löysivät sopivan talon paikan, ja rakensivat siihen „Löytty"-nimisen talon. Tulipa sitte hirvi Väliäjusun laihovainiolle. Jusu lähti sitä takaa ajamaan; juostessaan pudotti hirvi sarvensa, joka on „ikuisena miiistona" Luvian kirkon seinässä, lakkikouk- kuna. Sitte miehet rupesivat alusta rakentamaan siinä pai- kassa, missa nyt on Iso-Löytyn vanhan emännän aitta ; siinä siis ensimäinen alus Luvialla tehtiin. Toinen Länsi-Suomessa oleva alus oli Pyhämaassa. Kun sitte Ruotsissa purjehdittiin, jäi syyspuolella Jusuin alus kerran Isolie merelle yöksi, mutta Pyhämaan alus ennätti satamaan; kun Jusut aamulla aluk- sineen tulivat satamaan, kysyivät Pyhämaalaiset: „Missä te Luvian Tupjusut olette koko pitkän pimiän yön viettäneet?" Toinen talo Luvialla oli Hanninkylän Nuuti ; meriliikettä sii- l) Irjante ja Luvia övat nimiä, joiden merkitystä ei vielä ole selitetty. 102 Ulvilan kihlakunta. näkin harjoitettim. Kun Luvialaiset ahkerasti purjehtivat Ruotsissa, tuli heidän muassaan yksi kreivi Ruotsista Sas- silaan asumaan. Kreivillä oli metsästäjä eli skyttä, se meni uutta taloa tekemään ja siitä tuli Skyttä, Niemikylän ensi- märaen talo. Myös kerrotaan, etta postia ennen kuljetettiin „selkähevosella" Raumalta Poriin Irjanteen, Sassilan ja Löy- tyn kautta. — Niinmuodoin ei näillä seuduilla maantietä ollut vielä 1640 paikoilla, sillä silloinlian postilaitos tänne asetettiin. — Eurajokilaiset ja Luvialaiset övat jo vanhim- mista ajoista asti olleet mainioita merimiehiä. Gadd kertoo, etta vuoden 1780 paikoilla eras 14 vuoden vanka poika äi- tinsä ja sisarensa kanssa kuljetti laivan Eurajoelta Tukhol- maan ja sieltä tåas takaisin kunnialla. Täällä Eurajoella, Lapinjoen kylässä oli eräällä Mikkeli Markunpojalla suuri salpietarin keitos Jokana III:n aikana; tuota keitosta piti koko Ala-Satakunnan ja Kokemäen kar- tanon läänin ylläpitää viljalla, särpimellä, päivätöillä, ren- geillä, mullalla, tuhalla, pannuilla, ammeilla, haloilla, olilla ja kaikella mitä saltpietarin valmistuksessa tarvittiin. Sen sijaan piti mestarin opettaa kuusi kuninkaan lähettämää renkiä salpietaria keittämään 1). 9. Ulvila kappelinensa. I. Liikistö eli Ulvila 1311. 1. Pori 1558. 2, II. Meri-Karvia 1640, 3, Ahalainen 1698 paik.j 5. Kullaa 1T66. eri pitäjä ? 6,111. Norrmarkku 1771,/ 4, IV. Nakkila 1764, 7, V. Siikainen 1772^ eri pitäjä 1861. eri pitäjä 1861. eri pitäjää 1871. Ahalainen. 8, Pomarkku 1803. Ulvila eli Wanhakylä on ollut niin hedelmällinen, ettei moni muija hänelle siinä suhteessa vertoja vedä. Lukuisa l) Kts. J. J. Tengströmin kirjoitus Suomi II, 2 osa, s. 89. Ulvila. 103 lapsilauma ympäröi nyt sitä, mutta ne myös övat imeneet vanhan eukon jotenkin kuihtuneeksi. Laajoja kaistaleita on sen leveistä liepeistä leikelty, niistä pitäjäitä laitettu; emo elelee nyt jotenkin suppeana vanhaii kivikirkkonsa ympärillä. Sen äidillistä hoitoa ala-ikäisinä nauttivat nyt ainoastansa Pori ja Kullaa; Nakkilakin on jo tosin erityisenä pitäjänä, mutta emonsa läheisyyden vuoksi seuratkoon se vielä sitä tässä kertomuksessa. Tässä siis tarkastelemme Ulvilan, Po- rin, Nakkilan ja Kullaan muinaisjäännökset. Koko Ulvila ja Porin seudut, Nakkilan kirkolle, övat alhaista maata, ja övat paikoin, — ei pitkiä aikoja sitte, — olleet veden vallassa. Niinpä nähdään eräästä vanhasta Po- rin seudun kartasta, minkä tohtori Ignatius on Upsalassa ta- vannut, etta ne laveat luhdat, mitkä nyt övat Porin kau- pivngin pohjaispuoleila, vielä 1663 olivat aivan veden alla1). — Pakenevan veden perässähän on „Satakunnan kaupunkia", Poria, kolme kertaa siirretty. — Mainittakoon tässä myös erään vanhan käsikirjoituksen 2) mukaan, mitä joku kirjoit- taja on seudun vetisyydestä ja Porin alusta arvellut; kirjoi- tuksessa lausutaan : „ Porin alku ei ole Kokemäelläkään, kuten luullaan; täällä oli vaan Saksankivi maalle-laskupaikkana niille tava- roille, joita Saksalaiset, erittäinkin Lybeckiläiset täällä myös- kentelivät ympäri maata. Purjehdus siihen aikaan kävi ai- nakin Tyräveteen asti (Tyrväälle), ja mahdollisesti vieläkin ylemmäksi: Pirkkalan kirkon ja Harjun markkinapaikan oliitse aina Wanajaveteen asti, niin etta Birger Jarl tullessaan Hä- meenmaata valloittamaan, saattoi täta tietä purjehtia aina Hämeenlinnaan asti, joka onkin luultavampi kuin se, etta *) Kts. Historiallinen Arkisto III. 2) Kirjoitus on luultavasti provasti E. Rosenbachin (f 1807) te. kemä; on säilytetty kirjakauppias Sjöblom-vainajan papereissa. 104 Ulvilan kihlakunta. hän raivaamattomain maiden läpitse tuli sinne maata myö- den Suomenlahdesta. — Ensimäiset kauppiaat tässä maassa asuivat todenmukaisesti pnolen peniknlman päässä Tampe- relta, Harjun markkina-paikan ympärillä Pirkkalan pitäjässä, jolle kauppiaat lnnltavasti antoivat nimen, sillä Birkka mer- kitsee kanppa-paikkaa ja kun suomalainen pääte ..la" Bifk- ka'an liitetään, tulee såna BirMala, yhtä kuin kauppala. Se hietaharjanne, joka täältä Harjulta alkaa, kestää vähillä katkeamilla aina Harjunpään kylään asti, joka on puolen pe- nikulman päässä Porista itään päin; se näyttää olleen lnon- nollisena muurina, Satakunnan ylisten- ja alisten-vetten vä- lillä, joita ensin mainituita Kokemäenjoki, viimeksi mainituita Norrmarkun- ja Karvianjoki vievät mereen". „Että kaupnnki sitte Harjulta tuli muutetuksi samassa määrässä alaspäin kun vesi välieni, on luonnollista. Luul- tavasti se muutettiin Kokemäelle, Haittoveden alapuolelle (Haittovedestä on Huittinen nimensä saanut). Kun kanpunki oli Kokemäellä, kääntyi kulkuväylä Ulvilasta Ruskilan kylan paikoilta Latomerelle (ei Lattomerelle, kuten sitä nyt sa- notaan, kertoen „t":tä Porin murteen mukaan), ja sieltä se kulki ohitse Honkasaaren, joka on paksua hirsimetsää kasvava saareke keskellä Latomerta. Täältä meni kulkuväylä Ko- kemäensaaren ja Kuuminaisten (Kumonäs) ohitse mereen. Mutta vieläkin vanhemman kulkuväylän voipi otaksua olleen Arnäsin ja Preivikin kyläin väliltä. — Arnäs on ruotsalainen uudis-asutus, vastapäätä toisella puolella Pohjanlahtea ole- vasta Arnäsin pitäjästä, Helsinglannin maakunnasta Ruot- sissa. — Preiviiki on saanut nimensä näiden kyläin vä- lillä olevasta leveästä lahdesta (= bredvik); täältä Teljen 1) Ekonomisk beskrifning öfver Satakwita. 2) De Primis in it ils Bjorneburgi. Ulvila. 105 asukkaat muinoin purjehtivat aina Wuolteelle asti Koke- mäellä". Kuinka paljo perää lienee ylläkerrotussa kirjoituksessa, on vaikea sanoa, mutta mium muassa se tietä antaa, etta Ulvilan seudut vielä Suomalaisten pakanuuden aikana olivat aivan veclen vallassa. Senpätähden ei sielläkään paljo tavata Pakanuuden aikaisia muinaisjäännöksiä. [CXIII— CXV] Hiittenkiukaita tavataan täällä pitäjän etelä-syrjällä Rimpi- alhon takana, valtamaantien vieressä. Nämä kiukaat övat jo aikaisin tulleet tutkijain huomioon, luultavasti siitä syystä 98. 99. Kaarisolkia varhemmalta rauta-ajalta. 1/1. kun ne övat juiiri tien vieressä, ja „pistävät" jokaisen „sil- mään", ken vaan siitä ohitse kulkee. Näistä mainitsee jo P. A. Gadd l) ja Fortelius 2), joka sanoo, etta muutamat övat niitä arvelleet merimiesten asettamiksi, tästä ohitse kun ennen vahva laivatie kävi Kokemäelle. Lindström !) sanoo niitä olevan kymmenkunta, mutta mina en löytänyt muuta kun kolme, eikä oppaanikaan muista tiennyt; kaikkia näitä on pahasti hajotettu; olisiko muut siellä olleet kiukaat perin- !) Kumo Socken. Suomi 1860, s. 176. 2) En käynyt täta katsomassa. 106 Ulvilan kihlakunta. 100. Hevosenkengän muotoinen solki. 2/s- 101. Soikea kupura- solki. 2/3. 102. Pyöreä kupurasolki. Vi- Suomalaisia solkia myöhemmältä rauta-ajalta. Ulvila. 107 pohjin tulleet hävitetyiksi. — Kappale matkaa näistä mereen päin on [CXVIJ Hiittenkiuas Hiittenkiukaan nummella, Wias- veclen Jussilan maalla; se sanottiin olevan noin 20 kyyn. läpimitaten, 3 kyyn. korkea, mutta sitäkin on hajotettu 2). Hiittenkiukaita on myös [CXVII] Anolan kartanon tiluksilla, 2 virstaa talosta, Kivialhon maassa; siellä on suuren ojan vieressä (Ahlgård-oja?) kiuas noin 15 kyyn. läpimitaten, 5 kyyn. korkea. Tuomari Järnefelt-vainaja oli sitä kaivattanut; kolme miestä oli päivän sitä mullistaneet, mutta ei mitään huomattavaa siinä tavattu. 2 virstaa näistä metsään päin on saman ojan vieressä [CXVIII, CIXX] kaksi edellistä pie- nempää hiittenkiuasta vierekkäin ja Masian kylan maalla Nakkilassa, lähellä toisiaan, 6 [CXX— CXXVI]. — [CXXVII] Kullaalla on pieni hiittenkiuas, 7 kyyn. läpim., 2 kyyn. kor- kea, Palusj arven takana Keipilän maassa. Leinnebergin eli Fredriksforssin tehtaan tiluksilla, Koliperon mäessä on 5 a 6 kivikokoa, mutta luultava on, ettei ne ole „hiitten", vaan ihmisten tekemiä, pellosta väännetyistä kivistä. Harjunpään kylan Tuomaalan Elnanniitun syrjässä kuuluu olevan ma- talaa kiviruttoa, jota myös hiitten tekemäksi sanotaan. — Mutta luulisi täällä enemmänkin olevan hiitten eli jätti- läisten käsialaa, sillä Kullaalla on vielä viime-aikoina asunut mahtava hiisi, nimeltä Kuffaarl; hanen asuntonsa oli Pert- tulan talon takana Kuffanlaäliossa. Kallioon käypi syvä rotko; se oli ovi hanen asuntoonsa. Kuffaari oli usein kal- liolla päiväpaisteessa makaillut. Hän teki joskus ihmisille hyvää, suojeli lapsia ja elukoita vaarasta, mutta jos ukko suututettiin, teki se myöskin pahaa. — Erinomaisia hiitten „saleja" kerrotaan myöskin olevan Lattomeren takana Wuol- teen metsässä, sekä samoilla tienoilla Nakkilan Leistilän- järven takana. Ne tietysti eivät muuta ole kun luonnollisia kallioluolia. 108 Ulvilan kihlakunta. Leistilän kylan Käen maalla, Isohuhta-nimisellä mäki- ylänteellä, nom 40 askelta Raumalle menevästä tiestä on ryhmä hiittenkiukaita eli -vareja. Simrin niistä on 20 kyyn. pitkä, 12 kyyn. leveä, 5y2 kyyn. korkea; tämän syrjiltä on paljo kiviä pois vedetty, ja toisessa päässä on syvä hanta. Noin 50 askelta tästä itään päin on toinen kiuas, vähä pie- nempi knin edellämainittu; siinäkin syvennys keskellä. Näiden ympärillä on jäännöksiä nseammista perinpohjin hävitetyistä hiittenkinkaista. Toinen ryhmä hiittenkiukaita on edellisistä joku matka länteen päin, Kareksen talon maalla, 4 virstaa kirkosta Leis- tilän järvelle päin. Täällä on 10 hiittenkiuasta noin 80 neliö- sylen suuruisella maalla. Isoin kiuas on 60 kyyn. pitkä, 40 kyyn. leveä ja 5 jalkaa korkea; tämä on keskeltä lähes poikki kaivettu, kaivoksessa kasvaa puita ja pensaita. Tä- män ympärillä on neljä kiuasta, kukin noin 25 kyyn. läpi- mitaten; muut kiukaat övat vähä pienempiä, ja kaikkia on, mitä enemmän, mitä vähemmän kaivettu ja mullistettu. Saman Kareksen maalla, muutamia satoja syliä edellisistä kiukaista, n. s. Ketolan mäellä, on tåas hiittenkiuas, 61 kyyn. pitkä, 54 kyyn. leveä ja 5 kyyn. korkea. Kerrotaan, etta tämän sisällä on ennen ollut kellarin kaltainen holvi, johon ovi kävi sivultapäin. Viime aikoina on kiukaasta paljo kiviä pois vedetty. Näillä tienoilla kuuluu ennen olleen paljo hiitten- kiukaita, mutta kun torppia on mäelle rakennettu, övat kiu- kaat tulleet hävitetyiksi. Kaikki nämä eclellämainitut kiukaat övat Salpausselänteen kankailla, jatkoa Kiukaisten ja Hiiri- j arven kiuas -ryhmiin. Laivan jäännöksiä on täällä löydetty useista paikoista. Gadd kertoo, etta sellaisia on löydetty „Latokartanon tiluk- silta pienen saaren sivulta suuresta Kokemäenjoesta" ; toisen laivan jäännöksiä on löydetty Sunniemen tiluksilta, kolmannen Ulvila. 109 Lattomereltä ; sieltä on myöskin löydetty ankkurin kappale ojaa kaivettaissa. Muutamia vuosia sitte kaivettiin Koiviston kartanon tiluksilla (lähellä Poria) pölkkykanavaa Kokemäen- 103. Soikea kupurasolki. 2Jä. 104. Tasavartinen solki. i/3> Ruotsalaisia solkia myöhemmältä rauta-ajalta. joen viereen, ja siitä myös löydettiin laivan runko; oltiinpa vielä vainuavinaaii, etta se oli ollut kauroilla lastattu! — Harjunpään ja Hyvelän kallioissa sanotaan ennen rautaren- kaita olleen. 110 Ulvilan kihlakunta. 105. 107. 108. 109. ll0. Myöbemmän rauta-ajan käsirenkaita. Ulvila. 111 Kristillisyyden aika. Kumpi on vanhempi, Ulvilan kaupunki, vai Ulvilan kivikirkko? — Katsokaamme ensin vahä kaupungin alkua. Siitä lausuu Fortelius *): „ Ulvilan nimen (Ulfzby) arvelevat mimtamat tulevan sanasta Ulf (susi); täta ei voi kuitenkaan oikeaksi otaksua, sillä emme ole kuul- leet, etta tällä seudulla olisi enemmän susia ollut kuin muu- allakaan, eminekä ole huomanneet, etta täällä niitä olisi enemmän pyydettykään kun muualla. Mina sentähden mie- lusammin luulen, etta tämä kaupunki nimitettiin Ulvilaksi Pyhän Uolevin, Norjan muinaisen kuninkaan nimen mukaan; hanen kuvansa vielä nähdään Ulvilan kirkossa diademi (otsa- koriste) otsalla ja valtikka kädessä, ja häntä muinoin pi- dettiin Euotsin kirkon suojelijana. Etta nimi on hänestä johtunut, sitä asiaa vahvistaa myös Lundin arkkipispa Pie- tarin antama annekirja, sillä siinä sanotaan Ulvilaa Pyhän Uolevin seurakunnaksi (S:ti Olai Ecclesia). Ja eipä sitä suo- meksikaan sanota Suden kyläksi ja Suden kaupungiksi, vaan Ulvilan kaupungiksi (Ulfzby). Mutta „by" muinoin, kuten tanskan kielessä vielä nytkin, merkitsi myös kaupunkia, se nähdään monessa kohden, niinkuin Wisby, Wimmersby, Kar- leby y. m. Jokainen tietää, etta tässä puheena oleva kau- punki tahi kyla nykyään kutsutaan ruotsiksi Gammalby, suo- meksi Wanhakylä. Etta tällä muinoin oli nimenä Liikistö, (Lijkis) nähdään Turun pispan Ragvaldin kirjeestä v.lta 1311, jossa lupa annetaan perustaa kirkko Liikistöön eli Ulvilaan. Samoin pispa Benedikton kirjeessä v.lta 1332 käsketään kivikirkko perustaa Liikistöön". Edempänä lausuu mainittu kirjoittaja: „Emme voi sanoa mina vuonna ja minkä kuninkaan aikana tämä kaupunki pe- rustettiin, mutta kaupungin tässä olleen todistavat ne rau- 1) De Primis initiis Björneburgi. 112 Ulv Han kihlakunta. nio t, mitkä vielä paikalla nähdään. Samaa todistaa myös mainion Ruotsalaisen Juliana Messenius'en vakuutus (Scandia Illustrata'ssa) : „„A:o MCCCLVII Ericus Rex Dominium Fin- landiaBj Benedicto inde profligato, adeptus VII Septembris, Abogise approbat omnia qvae Magnus pater concensisset pri- vilegia Ulfsbycensibus, Mussarensibus, Pederonanis & Ner- pensibns, Benedictiqve abrogat onera, illis imposita"". Eräässä edellämainituista käsikirjoituksista, lausutaan: „Sata vuotta jälkeen P. Henrikin, oli pispaua Turussa Rag- vald, Birger Jarlin seuralainen ja kansleri; RagvaWista sai Ragvaldinkylä (nyk. Ravaninkylä Ulvilassa) nimensä. — Kun kuningas Albrekt hallitsi Upsalassa, antoi hän Ulvilan kau- pungille privilegion v. 1365". Tuolla Ulvilan kaupungilla mahtoi olla joltinenkin kauppa- liike, koska valtionhoitaja Sten Sture vanherapi 1502 rajoitti Ulvilan ulkomaisen kaupan Tukholmaan. Kun Kustaa Waasa perusti Helsingin, määräsi hän (1556) Rauman, Ulvilan, Tam- misaaren ja Porvoon asukkaat sinne muuttamaan x). Se oli kova määräys, joka jonkun ajan kuluttua peruutettiin. Ulvilan kaupungista puhuu myös Ruotsalainen Afzelius (Sagohäfder V, s. 3) seuraavaa: „Muistona kuningas Al- brektin olemisesta Suomessa on paikka, missa muinoin on ollut kaupunki, Olavi pyhän kunniaksi nimitetty Olofsborg, nyt Ulfsborg ja Ulvila. Tämä sanotaan olleen siinä, missa Kokemäeujoki laskee mereen". — Myös erään Anders Van'in antama kirje v.lta 1355, pispa Hemmingille, osoittaa, etta Ulvila silloin oli kaupunki, sillä hän kutsuu itsensä „Civis in Hufcby", eikä muut kirjoittaneet itseään „Civis" kuin kaupungin asukkaat. Mitä itse tuon vanhan Ulvilan kaupungin paikkaan tulee, l) Rein, Finl. Forntid II, s. 12, Ulvila. 113 niin on se luultavasti ollut nykyisen Wanliankylän ja kirkon paikoilla, sekä siitä ylöspäin; kylan yläpuolella Kokemäen- joen rannalla olevassa Napavainiossa näkyy vielä vahvasti kalkki- ja tiili-soraa, josta voipi päättää, etta siiriä on ollut paljo rakennuksia. Myöskin on siitä aika ajoin raudan kap- paleita löydetty. Luokaamme nyt lyhyt silmäys Ulvilan kirkon nminaisiin vaiheisin. Siitä lausuu Fortelius: „Että Ulvilassa on nykyistä vanhempi kirkko ollut, ehkäpä puusta, nähdään pispa Rag- valdin antamasta perustuskirjeestä v:lta 1311; taikka ainakin se kivikirkko, jonka rakentamiseen luvan antoi pispa Bene- dikto v. 1332. Tämä mahdollisesti oli se, ininkä raumoita vielä näkyy lähellä Wanliankylän kartanoa (Gammalbygård) eli Ulvilan kirkkoa, sillä paikalla, jota seudun asukkaat Kap- pelin mäeksi sanovat, missa myöskin on kuolleitten luita ta- vattu; taikka on kirkko ollut, kuten muutamat luulevat, Soi- nilan kylässä !), taikka Anolan luodolla, joka on Kokemäen- joessa Anolan kartanon kohdalla; siinä myöskin on sellaisia merkkiä huomattu". Otamme tähän vielä asiaa koskevan kappaleen eräästä vanbasta käsikirjoituksesta, minkä tekijästä ei ole tietoa; se kuuluu näin: „Ote eräästä vanhasta kirjoituksesta. „„Ulvilan emä- kirkko on rakennettu v. 1311 j. Kr. s. Norjan kuningas Ola- vin aikana (Olavi Harald'in poika, joka sittemmin kutsut- tiin Olavi Pyhäksi, purjehti Gottlantiin, edistääksensä kään- nytystyötä). Olavin kuva vielä seisoo kirkossa eräässä kaa- pissa, puolikuu toisessa ja valtio-omena toisessa kädessä, polkien erästä noitaa. Ragvald oli silloin pispana Turussa *) Soinilan kyla, ruots. Svensby, on Nakkilan kirkosta pari virs- taa kakoon päin. 8 114 XJlvilan kihlakunta. ja arkkipispana Pyhä Pietari Lundissa. Edellinen puukirkko, mikä täällä on ollut, on vahingon-valkeasta poroksi palanut. Tämä kirjoitus tavataan näillä seuduilla yhden ja toisen van- han Raamatun laidassa, ja sen historiallista totuutta sopii syystä epäillä"". — Samassa kirjoituksessa jatketaan vielä: „Vanhempiua aikoina, eli silloin kun pastoraati perustettiin, — v:n 1300 paikoilla, — sanottiin sitä Liikistöksi, sittemmin Ulvilaksi. Nykyinen kivikirkko on rakennettu 1429 paikoilla, sitte kun edellinen kirkko oli kokonaan palanut. Tämä näh- dään Lundin arkkipispa Pietarin annekirjeestä (v:lta 1429), jossa luvataan synnit anteeksi 40 päiväksi kaikille niille, jotka Ulvilan uuden temppelin rakennusta edes-auttavat, ja sitte ahkerasti siellä kaikissa tilaisuuksissa käyvät" 1). Vielä eräässä käsikirjoituksessa mainitaan: „Pispa Ragvald II antoi v. 1311 luvan, etta kirkko saadaan perustaa Liikistöön eli Ulvilaan, ja pispa Benedikto määräsi v. 1332, etta se pitää kivestä rakennettaman. Ja seurakunnalla jo v. 1355 oli oma hoitajansa Herra Hermannus (uti Domin. Hermannus sin egen Curatus)". Mainittakoon vielä, mitä tästä asiasta J. A. Lindström lausuu: „seurakunnan ensimäinen emäkirkko rakennettiin jo v. 1311 eräälle virran saarelle, Liikholmalle; samalla saa- rella on myös seurakunnan pappila 2). Mutta edellä-kerrotut tiedot tahi arvelut tekevät vähä sekavaksi Ulvilan kirkon alku-seikat. Kuinka monta kirkkoa Ulvilassa siis oikeastaan on ollut? — Mikä syy Fortelius'ella lienee ollut siihen arveluun, etta Soinilassa' olisi kirkko ollut? Nykyään ei ainakaan siellä tiedetä mitään kertoa tuosta kir- kosta eikä kirkon paikasta. Jos Anolan luodolla on joku *) Vrt. myös Afhandl. om Prest. Tjensleg öring, s. 313, 2) Suomi 1860, s. 215-6. Ulvila. 115 kirkko ollut, niin on luultava, etta se on ollut vaan Kurkien kappeli, eikä koko lavean pitäjän kirkko. Mitään kirkon jäännöksiä ei siellä näy nyt, eikä ole näkynyt miespolveen. Ei ole siitäkään varmaa tietoa, missa on tuo mainittu Liikholm (Lijkholm, Likholm), jossa myös sanotaan kirkko olleen, ja jota mainitaan myös muutamissa kalavesiriidoissa. Lindström'in arvelnn mukaan on se sama, millä nyt Llvilan pappila sijaitsee, ja tämä lieneekin oikea arvelu; lähellä sitä on vielä Liikistö-niminen torppa; — ja eipä luultavasti koko pitäjä olisi muuten Liikholmasta 2) Liikistö (Lijkis) nimeäan saanut, jos ei siinä olisi kirkko ollut. — Nykyään mainittu paikka ei enää ole saarena, mutta sen mannermaasta eroittaa alanko, joka nähtävästi on ennen jokena ollut. Ehkäpä siis se ensimäinen, pispa Ragvaldin luvalla 1311 rakennettu puukirkko on ollut tuolla entisellä saarella. Lä- hellä sitä on Ragvaldin kyla (ruots. Ragvaldsby, suom. Ra- vanin kyla), joka mainitun pispan nimen on saanut. Mutta tämä kirkko olisi ollut peräti lyhyt-ikäinen, kestänyt vaan pari vuosikymmentä, koska jo 1332 käsketään uusi kivi- kirkko rakentaa. Olisiko se vaan kyhätty hätävaraksi niin ettei se kaupungin kasvavan kirkkona täyttänyt tarkoitustaan, ja sentähden ruvettiin kivikirkkoa rakentamaan, vai olisiko se palanut. — Edellämainituista alkutiedoista ei saa selvää, kumpiko kirkko oikeastaan on palanut, ensimäinen puukirkko, vaiko kivikirkko. Olisiko molempain osaksi tuo kova koh- talo tullut. Kuitenkin näyttää todenmukaisemmalta, etta se v. 1332 paikoilla rakennettu kivikirkko on palanut. Sen kirkon arvelee Fortelius olleen n. k. Kappelnimäcllä ; se mäki on Ulvilan pappilan kohdalla vanhalla manner-maalla, noin 2) Likholm = ruumissaari, on luultavasti nimensä saanut siitä, etta siihen on jo pakanuuden aikana ruumiita haudattu; niitit silloin monessa paikassa haudattiin viitain ja järvien saaiiin. 116 Ulvilan kihlakunta. virsta nykyisestä kirkosta ylöspäin. Mäellä ei kuitenkaan lärkon raunioita näy; mutta se varmaankin on ollut edellä- mainitulla Napavainiolla, joka on tässä lähellä. Nykyinen Ulvilan kirkko on tasaisella pellolla keskellä Wanhaakylää. Sen nimi on P. Johannes, rakennettn v:n 1429 paikoilla, harmaasta kivestä ja tiilestä gotilaistyyliseksi; katto on tiilestä holvattu, kannatus-patsaita ei ole. Kirkon pituus on 56 kyynärää, leveys 19 72 kyyn., korkeus räystääsen 12 111, Ulvilan kirkko. kyynärää. — Kuorissa, alttarin vieressä on mainion Axel Kurjen hauta; sen kantena on 4 kyyn. pitkä, 2 kyyn. leveä graniiti-laaka, johon keskelle on hakattu nroon kuva täy- dessä rauta-asussa; ympärillä on kirjoitus: »Jacet sub hoc tipp o tmnidus Nobilis & Generösas D:n Axelius CorM de Anda & Tothjerf, qvi in Domine placide abdormivit XXX Maj An. Christi MDCXXX cetatis sace LXXV". — Kiven on Taidenistoriallinen Lähetyskunta kuvannut. Kurjen rauta- puku on täältä ennen yliopiston museoon lähetetty ja siellä tallella. Muita vanhoja hautakiviä on täällä Götrik Fincken ja Ingeborg Boijen y. m., joista ei enää selvää saa. Niitä Ulvila. 117 on myös edellämainittu Lähetyskunta kuvannut x). Kuorissa, alttarin vieressä on eras pyhän naisen veistokuva kahden lapsen kaussa, sekä edellämainittu kuningas Olavin kuva (ne on myös kuvattu). Puinen ristiinnaulitun kuva rippuu kirkon seinällä. Saarnastuolin on lahjoittanut kenraalin rouva Barbara Kurki v. 1659. Sen laidassa on jotenkin osaavasti leikatuita ku via 2). Paljo huomiota on herättänyt Ulvilan kirkossa, ennen ollut hopea-rasia; siitä mainitsee Fortelius, Porthan ynnä monet käsikirjoitukset. Fortelius mainitsee vahvoilla toclis- tuksilla tuettuna, etta Ulvilan kirkossa säilytetään hopeainen öylätti-aski, jossa on kirjoitus: »Denna ashen är gjord af silfver, som är funnit uti Högvälborne Herrarnas salig Herr Finckarnas graf hvilka är o begrafne år 1139 (?) 3) och med Högvälborne Herr Carl Horns omkostnad efter dess Förfäder å nyo förfärdigat år 1684". Suomeksi: <,Tämä rasia on tehty siitä hopeasta, joka on löydetty vapaasukuisten herrain Finckein haudasta, jotka övat haudatut v. 1139 3), ja vapaa- sukuisen herra Kaarlo Hornin kulutuksella esi-isäinsä jälkeen uudestaan korjattu v. 1684". — Rasiaa ei nykyään enää löydy Ulvilan kirkossa. Noin 30 vuotta tämän ensimäisen ilmoituksen jälkeen, taikka v. 1765 ilmoittaa tåas Turun maaherra Jer. Wallén Tukholman kansliakollegiolle, etta Ulvilan kirkkomaalta Finc- x) Haudoista puhuessamme, älkäämme myöskään unhottako raai- nita, etta täällä lähellä kirkon seinää lepää tunnettu suoraenkielen tut- kija provasti Kustaa Renvall. 2) Kirkon seinällä rippuu täällä omituisia esineitä: Sylen pi- tuisen varren päässä on neliskulmainen i1/., kort. leveä taiilu, ne on mustaksi maalattu ja varren ympärillä on mustaa harsoa; niitä 11 kappaletta. 3) Porthanin mukaau vuosiluku pitäisi olla 1439 talii 1539. 11S Ulvilan Jdhlakunta. kem haudasta on löydetty hopealevyjä. — Mainitun maa- herran kirjeen on harras muinaisuutemme rakastaja C. A. Gottlund kokonaan ilmaisnut Otavansa I osassa, s. 402, jonka vuoksi sitä ollee tarpeeton tässä enää kertoa. Saman kir- jeen johdosta ilmaisee kuninkaallisen muinaistieteellisen ar- kiston hoitaja Samuel Gagnerus tietoja Fincken su'usta; Gagneruksen kirje on Ulvilan kirkon arkistossa ja kopioituna Sunniemen kartanossa; Gottlund on sen myös painattanut äskenmainittuim Otavaansa; mutta hän lausuu siitä: „Tästä Gagneruksen tarkautesta, etta Tarinamuksesta ja vanhoista suku-kirjoista tahi polvenjuoksuista ylöshakea niitä suku- polvia, jotka övat muinoin näitä nimiä kantaneet, tulemme kohfsillään enemmin puhumaan; ja tahomme ainoastaan ni- mitfää, ettei hään meijän mielestämme ouk ollut ollenkaan halukas näitä tietoja hakeaksensa. Eikä se ou kamma, sillä se on arvattava, etta hään joka oli Kuohtalainen ei pitänyt paljon huolia Suomalaisten asioista". Ensimäinen kappeli, mikä tuosta suuresta Ulvila-emosta lohkesi, oli Pori. Juliana herttua (sittemmin kuningas Ju- hana III:s) sanoo Ulvilan kartanossa kirjoittamassa kirjees- sään v.lta 1558, etta hän on hyväksi nähnyt perustaa Sata- kunnassa kaupungin meren rantaan, ja on sopivaksi paikaksi katsonut Porin (Björneborg); ja lausuu hän, etta kaikki ne, jotka Ulvilasta sinne muuttavat, saavat veronvapauden kym- meneksi vuodeksi. Se oli Porin alku, Ulvilan kaupungin loppu. Vanha juttu käypi, etta Ulvilan porvarit tapasivat karhunpesän sillä mäellä, jolla nyt on Porin raatihuone, ja sentähden antoivat sille paikalle nimeksi Björneborg (Karhu- linna)J kaupungin nykyisen nimen. Myöskin tiedetään, etta sen kylan nimi, jonka tiluksille kaupunki perustettiin, oli Bährnäs (Karhuniemi), saksalaisesta sanasta Bahr = karhu; mutta mista kyla sai tuon nimen? Se on luultavasti Saksain an- Ulvila. 119 tama, jotka täällä kaupoilla kävivät ja johtunee se myöskin tuosta karhunpesästä. Mutta siihen aikaan, kun kaikki ni- met piti olla kreikkalaisia tahi latinaisia, tehtiin Poristakin Arctopolis, kreikkalaisesta sanasta „Arctos" = karhu, ja „po- lis" = kaupunki; siitä sitte syntyi eläviä Arctopolitanuksia. Vaikka ei suoraan aineesemme kuuluvina, mainitsen tässä muutamia pieniä tietoja Porin muinaisuudesta vanhain käsikirjoitusten mukaan. Rosenbach kertoo, etta kun kau- punki muutettiin Bäbrnäsin kylan tiluksille, mitkä Koiviston Latokartanon alle kuuluivat, olivat sen ensimäiset asukkaat: Hakuri (== hakkuri = salvumies), Paturi(= seppä, padanpaik- kaaja), Kynäs ( = kaupungin kirjuri) ja Tiku (— saunoittaja l)). Siinä kaupungin ensimäiset virkamiehet! Sama kirjoittaja jatkaa: „Vielä, noin 50 sitte oli kaupungissa vanha riihi salvettu vahvoista hongista, jotka olivat hakatut aivan siltä paikalta, missa riihi oli. Etta kaupunki Juhana herttuan aikana muutettiin nykyiselle paikalleen 1558, nähdään sel- västi kirjoituksesta eräässä vaaleanpunaisessa neliskulmai- sessa kivessä, joka oli kirkkopihan muurissa eteläisen sisään- käytävän päällä; luultavasti tuo kivi on vieläkin jälellä, vaikka jossakin sellaisessa paikassa, missa ei sitä huomata". Gabriel Keckonius, joka oli pormestarina Porissa 1671 — 1709, kirjoittaa: „Vuonna 1558, Maaliskuun 8 p. on se ylistettävästi muistettava kuningas Juhana IILs, silloin Suo- men herttuana oleva, antanut ensimäisen privilegiumin Po- rille ; ei löytäen Ulvilan kaupungissa sopivaa paikkaa linnoi- tukselle, niin hän sieltä tänne, — noin kolme neljännestä penikulmaa lähemmäksi suolaista merta, — porvarien muuttaa käski; ja tämän kaupungin Hanen Majesteettinsä varustaa (linnoittaa) aikoi. Mutta sitte kun Hanen Majesteettinsä x) Tiku, sama kuin karvaus, häkä, höyry saunassa, 120 Ulvilan kihlakunta. Kuotsin kruunun sai, raukesi tämä aikomus; kuitenkin luih- dään vielä Linnamäellä (på Slotsbacken) kiviä, joita siihen niaan kustamiuksella vecletty oli linnan rakennusta varten J). Kaupunki saa käyttää Bährnäsin kylan maita karjalaitume- naan, 3 talon, jotka olivat 3 manttalin 12 äyrin veroiset; näiden tiluksille kaupunki perustettiin, ja olivat ne silloin autioina, sillä niiden luhdat olivat annetut Koiviston karjakar- tauolle. Tämä Porin kaupunki on korkeasti mainitulta ku- ninkaalta, sekä muilta hanen jälkeisiltään hyviä etuisuuksia saanut; muun muassa on sille armettu vapaus harjoittaa sisä- ja ulkomaista kauppaa, kuten muidenkin merikaupunkien, ja johon sitte Hollantilaiset ja muut ulkomaalaiset laivoineen tulivat ja suurta kauppaa tekivät. Kaupungin puutavara- kauppa ei ole kuitenkaan vielä suuressa niäärässä" 2) Sama K. arvelee Porin kuninkaan kartanoa 50 vuotta nuo- remmaksi kuin kaupunki. — Eräästä palosta hän kertoo: ,,V. 1698 Toukokuun 28 p. rankaisi Jumala kaupunkia tåas suuresti valitettavalla vahingon-valkealla, niin etta 137 kar- tanoa, 109 ranta- aittaa, kaksi tuulimyllyä ja kaupungin mylhj- huone (jauhinliuone) kaikkine käsikivineen paloi. Kaupun- gilla oli siihen aikaan kirkon vieressä puusta rakennettu myllyhuone (qvarnhus), jossa oli suuri joukko käsimyllyjä; niitä kaupunkilaiset pienestä vuorosta saivat käyttää; täta myllyhuonetta oli ahkerasti, erinomaisella tyytyväisyydellä ja hauskuudella käytetty " . Kaupungin alapuolella, lähellä joen rantaa on mäki- tönkkä, jota sanotaan Hamppusiksi ja Hirsipuumäehsi. Ni- men tavallisesti luullaan siitä tulleen, etta siinä on ennen rikollisia hirtetty. — Rosenbach'in kirjoituksissa on tästäkin J) Kivet olivat siinä vielä olleet käyttämättä v. 1801, jolloin kaupunki kokonaan paloi. 2) Kyllä nyt on. Kirj. Ulvila. 121 pieni „valaistus"; hän lausuu: »Eräässä vanhassa kirjoite- tussa ai'antiedossa, joka täällä säilytetään eräässä vanhassa porvaristalossa, julkaistaan juttu, etta Birger Jarl amiraali- laivallaan tässä karille törmäsi, ja simtnksissaan siitä hir- tätti laivan päällikön Hamppus'en tuolle mäelle". — Rosen- bach myös arvelee, etta Juhana herttuan toimella tänne Sno- meen tuotiin tammia ja — krapuja! V. 1640 paikoilla ruvettiin Poriin „trivialikonlua" toimi- maan; ja samaan aikaan nostettiin kysymys kaupungin muutta- misesta lähemmäksi merta. Siitä asiasta kirjoitti Juho Knrki Axel Oxenstjernalle v. 1642, 2 p. Maaliskimta, ja sanoo Kurki huomanneensa sopivan paikan Yterön niemellä, kahden sa- taman välillä. Timma jäi knitenkin silloin sikseen; — mntta lnultavasti se joskus toteutuu. Omituisen kertomnstapansa takia suomennamme tähän kertomnksen eräästä vanhasta käsikirjoitnksesta, kuinka: „Kuningas Kaarlo XI kävi Ruosniemellä häitä katso- massa Jnhammspäivänä, 13 p. Kesäkimta 1686, ja hyppäsi siellä morsiamen kanssa". Retkestä kerrotaan varsin runol- lisella tavalla: „Kuningas tnli tunteinattomana, häntä odo- tettiin knitenkin hiljaisundessa. Retki alkoi Reposaaren nie- men nokasta knninkaallisella jahdilla, — siellä oli yksi rans- kalainen, yksi englantilainen ja yksi hollantilainen laiva ank- kuroittnna: pnrjehdittiin Sandön ohitse Lotsöhrin saarelle, joka on todellinen luonnon yrttitarha, siellä kun kasvaa rao- nellaisia pensaita, niinkuin ruusuja, orjantappuroita, vaaraimia taikinamarjoja, lillukoita ja kauniita viinamarjoja useampaa laatua, sekä makeita mansikoita, ja on se kaunistettu mo- nellaisilla kukilla, erittäinkin kielokukilla, kurenmiekoilla y. m. Kaupunki esittäytyi meren puolelta korkeille matkustajille erittäin somalla tavalla. Suokukot rannoilla taistelivat kukin rakkaansa edestä, ja tiirat toimellisina lentää leyhyttelivät 122 Ulvilan kihlakunta. edestakaisin ja huvittivat katsojia, kokoontuen sata-lukuisina rännan ruo'ostaan, ajellen tuhansia hyönteisiä. Eras vahti kirkontornista antaa merkin, etta yksi laiva kaunein, uusin purjein kaukaisuudessa lähenee kaupunkia; ja poikaparvi seisoo kirkkomäellä postimestarin kanssa, ja he luulevat valkean vaaran olevan Hyvelässä (i Böhle); tähän luuloon heiclät saattaa se, etta auringon valö heiastuu puo- len peninkulman päässä olevan kestkievarin akkunoista. Kaksi naista seisoo kaupungin laiturilla ja knmpikin tarkastelee pitkäsilmällään kaukaisuudessa olevaa kuningasta, ja maistraati kaupungin vanhinten ja porvarien kanssa, pol- villeen laskeutuneena, pyssyt maahan vaipuneina, liput le- päämään laskettuina, pitää iltarukousta kaupungin torilla, ja koko kaupunki supisee hiljaisuudessa: Jumal' anna meidän kuninkaair ja kaikell' esivallair, Rauha ja hyva hallitus j. n. e. Kuninkaallinen laiva ankkuroidaan LotsöhrMssä, ja ku- mnkaallinen vene kuljettaa hänet omaa tietänsä kaupungin obitse Keysarlahtea myöten, Isonsannan ja Pappilanluodon ohitse Wärdö'hön, missa kuningasta tervehtii keijukaisten suojelusjumalatar, tämä hänelle näyttää käärmeen ja kyyh- kysen, ajan ja viattomuuden vertauskuvat. Muutamat ute- liaat kiipivät Linnamäellä oleviin myllyihin, nähdäkseen sieltä ympärinsä; vanhat kääntävät kasvonsa kohden vanhan kau- pungin kirkkoa x), joka näkyy etäisyydessä, ja kaikki lopuksi veisaavat yhdessä; Lisää, vahvist' seurakuntas, Hallitse Sun rauhallas, Kuninkaanime kans maakuntas, Siunaa aina ar- mollas j. n. e. Kuningas poikkee Keysarkarin ohitse mennessään pie- nelle saarelle, jota ympäröivät miekkaruohot, kukkakaislat ja osmankäämit, ja veden pinnalle, mikä hei'astaa alenevan ^ Tarkoittaa huiltavasti Ulvilau kirkkoa. Kirj. Ulvila. 123 anririgon säteitä, on ripoiteltu keiholehtiä, valkeita ja kel- taisia lumpeenkukkia, ja siinä kasvaa karhunputkia, väinön- putkia, anisruohoja ja hanhikkia, sekä rannat joen molemmin puolin övat koristetut verunikoilla, sumalaisten muistokukilla, samaten on Isosaunan luoto koristettu lukemattomilla maan- muuraimen kukilla, ja Pappilanluoto ylpeilee punaisista ja mustista viinamarjapensaistaan, tuomistaan, pihlajistaan y. m. Nyt mennään Warvinkorvaan, johon kaupungin veneet saapuvat: knningas valitsee kuitenkin omansa. Gödik Fincke, Eälkfjäfdin, Thureborg'in, Norrbyn y. m. herra, ja kreivitär Flemming, Herregärdin, Stenbyn, Ohlsbölen y. m. rouva, sei- sovat Ruosniemen rannalla ja odottavat kunnes soitetaan ja knningas astuu maalle; silloin seiidun nuoriso ja lapset, kau- nistetnt kukkaseppeleillä, kukkavihkoilla ja kiehkuroilla, heit- televät knkkia tielle, ja kylään vievän knjan sunssa tapaa knningas koko hääjonkon, nuoret ja vanhat. Maalainen häähnone on kallioidcn snojassa, vanhain koivuin, i'äkästen leppäin ja poppelipniden ympäröimä. Pääs- kyset pitävät serenadiaan (iltalauluaan). Knningas hyppelee morsiamen kanssa, joka lanlaa: „Knningas Kustaasta paljon pidän, vaan ruusna en nnhota koskaan!ik Jnhla lopetettiin paimenten esittämällä torvimnsiikilla ja knningas riemnitsi. Takaisinpalaus. Sitte kun kaupunki oli tullut katsotuksi, tapahtuu ta- kaisinpalaus erään tiilitehtaan ja pikipolttimon ohitse, joissa liekit leimuavat, — Gierstenniemeen Herralahdella ; siellä pormestarin katiskat seisovat kuivalla maalla, Eras laiva juoksee teloiltaan; muutamat pojat, jotka venheellä vellovat, övat liukkumaisillaan, mutta heidät pelastaa yksi soutaja. Krapuja pyydetään uppolipoilla; ja eras orpopoika saa kali- 124 Ulvilan kihlakunta. desta vanhasta rysästä muutamia säynäviä; näitä kuningas erinomaisen armollisesti katsoo ja vastaanottaa. Kuninkaallinen laiva palaa takaisin SaiKlöhr'in ohitse. Eras hollantilainen merikatteini vaihtaa tukatia kuninkaalle ; täyttää laivansa raudalla, hirsillä ja laudoilla. Eras ranska- lainen ottaa vatukoita, puolukoita ja erittäin maanmuuraimia y. m. laivaansa. Eras englantilainen laiva, joka on tullut vanhaan kaupunkiin ja Saksau korvaan, tarjoaa täällä suolaa, ryytejä, hunajaa ja Arbogan rinkeliä, ja täyttäytyy tåas ruoka- tavaroilla, viedäkseen niitä Tukbolmaan; purjehtii Ison-Rau- man kautta, ja kotimatkallaan tapaa sen kuningas" l). Nakkila sai kappelin-oikeudet 1764; puukirkko sinne perustettiin „Nakkilanmäelle" 1763, kuten eräässä kirkon- seinässä olevassa kirjoituksessa ilmaistaan. Kirkossa ei ole mi- tään mainittavia muinaisuuksia; seinällä siellä riippuu miekka, joka sanotaan Kurjen oma olleen, mutta nähtävästi on se paljoa myöhäisemmiltä ajoilta. Peräseinällii on kaksi piiusta veistettyä ristiinnaulitun kuvaa. Eri kirkkoberrakunnaksi tuli Nakkila 1861. Kullaa eli Levanpelto tuli kappeliksi 1766; kutsuttiin ensin „Jumalan armon kappeliksi". Mutta täältä on ainakin Levanpellon kyla käynyt Kokemäen kirkkoa 2). Kullaan kirkossa on kaksi pientä, 3 korttelin korkuista taulua, jotka övat pahvista painettu kohokuville; toinen ku- vaa Jesusta Getsemanessa, toinen Hanen ylösnousemustaan. Kirkon kolme pienenmoista kelloa on lahjoittanut proves- *) Tästä omituisesta kertomuksesta ei voi varmaan sanoa, onko se totta vai vaan mielikuvitusta ; luultavasti sitä ainakin suurin osa. Sen tekijä on kenties provasti Rosenbach. 2) Täta vahvistanee sekin, ettii Kullaan kirkon arkistossa qu vanha pöytäkirja, jonka on laatinut Kokemäen pappi Johan Clementis, pitäessään kokousta kymmennyksistä Levanpeltolaisten kaussa. Ulvila. 125 sori Kraftmän, joka oli Koiviston kartanon omistajana Ul- vilassa. Kullaalie ei ole vielä kauan ollut ratastietä, vaan kir- kolla Ulvilassa kuljettiin jalkasin ja „selkähevosilla". Pert- tulan talossa on vielä jälellä rikkinäinen naisväen satula puusta, jota ennen kirkkomatkoilla oli käytetty. Siinä on kaksi patsasta, j oiden alapäät haarautuvat hevosen kummal- lenkin puolelle, haarain alapäistä käyvät vyöt hevosen ym- päri; patsaat övat toisiinsa yhdistetyt kahdella laudalla, mitkä käyvät kahdenpuolen hevosen säen, nämä laudat olivat istuimena; vielä käypi patsaasta toiseen kaksi haapaista kaarta seljän turvana. Koko rakennus on niin leveä, etta siihen on muhkeakin muija istumaan mahtuimt. Tällaisia satuloita oli täällä paljo käytetty. Asutusseikkoja. „Paikkojen nimistä voimme arvata, etta koko Ulvilan länsipuoli meren partaalla on ennen maail- massa ollut ruotsalainen. — Jo se seikka, etta usealla pai- kalla Ulvilassa kaksi nimeä on, toinen ruotsalainen, toinen vallan suomalainen, todistaa molempien kansallisuutten tässä toisiinsa koskeneen". Näin lausuu provessori Y. Koskinen 1). Tuollaisia kaksi-nimellisiä övat esim. Soinila Svensby, Suos- meri Svartsmark, Harjunpää Härpö, Hyvelä Hjulböle. Ra- vaninkylä ja Friitala övat muka suomennoksia Ragvaldsbystä ja Fribystä. — Aivan ruotsalaisia övat lähempänä meren- rantaa olevat paikkain nimet, niinkuin Arnäs, joka kuten edellä on maimttu pitäisi oleman Ruotsista asutettu; samaa kaiketi voinee päättää muistakin ruotsalais-nimisistä paikoista: Rosnäs (= Ruosniemi), Thorsnäs (= Tuorsniemi), Sunnäs (= Sunniemi) y. m. Kerrotaan, etta seudun ruotsalaisilla asukkailla on Tuorsniemellä (Thorsnäs) ennen ollut jumalal- l) Pohjanmatwi asuUamisesta, Suomi 1857, s. 145. 126 Ulvilan kihlakunta. leen Thorille pyhitetty paikka; siitä paikalle nimi. Rosnäs - nimi ollee samaa juurta kuin såna ruotsi, rodsnäs = soutu- niemi (?). Lieneekö liian rohkeata arvella, etta Saksalaiset, jotka näillä seuduilla ennen vahvasti kauppaa kävivät, övat nimen antaneet näille monille „markuille", joita näillä seu- duilla on. Seurakunnat Norrmark(ku), Pomark(ku), kylät Kaasmark(ku, Karlsmark), Södermark (ku) ja Kloosmark(ku). Ehkäpä nuo nimet tulevat saksalaisesta sanasta „mark" = tori = kauppapaikka, ja luultavasti on noissa „markuissa" ennen kauppapaikat olleet. Pelkäksi saksalaiseksi nimeksi voisi myöskin luulla Mynsteriä (eras talo Ulvilassa), mutta luultavasti on nimi tullut „mönsterskrivarista% sillä talo on ennen ollut sellaisen miehen virkatalo. Ylempänä, Kokemäen- joen varrella övat kyläin ja taloin nimet melkein suomalaisia ; siitä voipi päättää, ettei ruotsalainen asutus ole aivan kauas ulettunut; mutta täällä tavataan myös monta nimeä, joilla ei ole suomalaista merkitystä, niinkuin Leistilä, Tattara, Masia, Ruhate y. m. Muinaistaru kertoo, etta Kokemäen Williön kyläläisillä oli ennen Nakkilassa paljo niittua; heidän niittunsa vartiana oli joku torppari, joka vähitellen laajensi tiluksiaan niin, etta niistä vihdoin paisui nykyinen säterirustholli Willilä !). Vuol- teen talon tilukset Ulvilassa sanotaan ennen olleen Kokemäen Wuolteen niittua. — Muutenkin näyttää Kokemäkiläisillä en- nen täällä meren rannalla olleen paljo tekemistä, — luulta- vasti kalastamassa kävivät, — sillä Kokemäen nimistä muis- tuttaa täällä moni paikan nimi; niinpä kylät Kokemäensaari, Kuuminainen = Kumonäs, ja saaret Krootilanluoto (Grotila) ja Näyhäluoto Kokemäen kylistä Krootila ja Näyhälä. Suuria maatiloja täällä on monta; niistä lienee vanhin 1) Vrt. myös Lindström, Kumo Socken. Ulvila. 127 Anolan suuri ja kaunis allodiali-säteri, joka on vanhimpia herraskartanoita maassamme. Sen omistajia vanhuuteen olivat Hörnit; v. 1544 tuli se Kurki-suvulle. Sen isännistä mainioin oli tuo nuijasodan uros Axel Kurki, jonka hauta on Ulvilan kirkossa. Nuijasodan aikana ryöstivät ja polttivat talonpojat hanen talonsa. — Sunniemen alliodalisäteri on myöskin van- huuteen ollut suurten sukujen omaisuutena, Finckein, Hornien, Hastfehrin y. m. Samaten Saaren kartan o, joka on virran saa- rella, Ulvilan kirkon kohdalla. Pånäs ja Yyteri övat myös vanhuuteen olleet lahjoitusmaina kuninkaiden suosilailla l). Viimeisen Suomen sodan ajoilta kerrotaan täällä muu- tamia kohtauksia, Pakenevan Suomen sotaväen joukossa sa- notaan olleen suuret joukot pakenevia kansalaisia, varsinkin herrasväkeä, jotka lapsineen ja palvelijoineen olivat tahtoneet puulle paljaalle syödä tien varrella olevat talot. Venäläisten käytöstä täällä yleensä ei moitita. Kokemäellä oli Venä- läinen sotamies omin lupinsa kahminut hopeita erään talon arkusta. Hopeiden omistaja meni valittamaan joukon päälli- kölle, joka jo oli ison matkan päässä eteenpäin menossa; tämä kuitenkin palasi takaisin, pakoitti sotamiehenjättämään hopeat takaisin ja rankaisi häntä ankarasti. Suomalaisten pakomatka oli ollut sangen kiireistä. Näyhälässä oli Suomen sotaväki vaatinut perunoita ja lihaa; emäntä täytti heidän tahtonsa ja pani padan tulelle. Miehet olivat ahkerasti kor- jaimeet valkeaa sen alle, mutta kun perunain toinen puoli västa oli pehmeä, oli Kokemäen aukealta ruvennut Ve- näläisten lakit ja piikit kiiltämään; sotamiestemme täytyi lähteä pötkimään ja jättää keitoksensa Venäläisten syö- täväksi. *) Leiniperän ja Fredriksbergin rautatelitaista vrt. Bergsinten- dentens nnderdån. berättelse om jernhandteringen i Finland år 1875, s. 165—8. 128 Ulvilan kihlakwnta. Suomen jälkijoukko oli aikonut polttaa Uotilan sillan Harjavallassa, mutta kun huomasivat, etta oli lähellä huo- neita, joista toisen voisi saada, heittivät tuon tuumansa. Uotilan eukot olivat itkeneet ja parkuneet, kun kuulivat kau- hean vihollisen jo lähellä olevan, mutta meidän sotamiebet olivat rauhoittaneet heitä ja käskeneet vaan antaa viinaa ensimäiselle joukolle, joka heitä seuraa. Emäntä panikin päällensä parasta, astui aittaan ja jakeli sieltä votkaa Ve- näläisille; nämä kauniisti kiittivät ja olivat varsin siivosti. Huopilan sillan Nakkilassa oli Suomen jälkijoukko polt- tanut; siinä luultavasti Venäläiset viipyivät niin kanan, etta Suomalaiset ehtivät asettautua sotarintaan Ulvilan Ravanin kylässä. Tässä täytyi heidän pidättää Venäläisiä, sillä toiset olivat rientäneet Poriin kruunun varasto-aittoja tyhjäämään ja laittamaan niiden sisällystä kuormastossa pohjoiseen päin menemään. Ulvilan Haistilasta oli mentävä vinan ylitse, sillä Porista ylipääsö oli aivan epävanna. Maantie, joen etelä-puolella oli silloin käynyt Haistilan kohdalla aivan joen rantaa, nyt on se kokonaan jokeen vierinyt, joen pohjois- puolella oli kasvanut tiheää mäntymetsää jokeen asti. Siihen männikköön oli kymmenen Suomalaista sotamiestä jäänyt väijymään; pääjoukko oli vähän matkan päässä, Ravanin ky- lässä. Kun Venäläiset tulivat ja joen rannalle saapuivat, ampui yksi noista kymmenestä, Tyrväältä kotoisin oleva mies, Venäläisen everstin. Ryssät tuosta hirmuisesti tulistuivat, rupesivat ampumaan ja ryntäsivät joen ylitse. Suomalaisilla Ravanin kylässä oli 8 tykkiä, Venäläisillä 4, näillä alkoi ankara ampuminen, joka kesti kaksi tuntia. Suomalaiset olivat rikki ampuneet yhden Venäläisten tykin suun, niin etta se tuli kelvottomaksi; toisen älta ampuivat ra ttaat rikki ja sentähden Venäläisten täytyi lakata ampumasta. Kuolleita ja haavotettuja ei tässä ollut monia tullut. Vaikka voitolle Ulvila. 129 112. Nuolenkärki. 113. Tikari. l/2. 114. Nuolen- kärki. w Jll|||ll!l|ililil| .15. Tasataltta. 2/3 117. Kirves. Va Limsiö-aseita. 130 Ulvilan kihlakunta. 1 18. Nuolenkärki 1. tikari. 72. 119. Nuija Luvialta. l/2. 120. Nuolen- kärki 1. tikari. 1/., /f*$T- 122, Reikätaltan terä. 2/3. 121. Nuija-aso. l/a 123. Tasataltta. Va Vlvila, 131 jääneinä, täytyi Suomalaisten tästäkin lähteä pohjoiseen päin pakenemaan. — Vielä viime aikoina on täällä näkynyt kaksi kuulain koskettamaa mäntyä, ja riihilato, jonka läpitse oli kuula mennyt. — Kuten tiedetään, kulki Suomen sota- väen ylipäällikkö Klingspor itse täta tietä pohjaisen, ja takaa- ajavan Venäläisjoukon päällikkönä oli Bagration, joka tästä Porin tienoilta palasi Turkuun. Kun Englantilaiset 1844 täällä Suomen rannikoillä ku- leskelivat, oli miehiä englantilaisesta laivasta tullut maalle Yyterin lampaita ruoaksensa ottamaan, lampaat lähtivät Kä- pälämäkeen, mutta niiden joukossa oli suuri pässi, joka lui- kahti Englantilaisten taakse, antoi heille polvijäsenten koh- dalle sellaisia puksauksia, etta miehet kumoon keikahtivat. Tyhjin käsin saivat miehet palata, ja siitä levisi seudulle sellainen juttu, etta Yyterin pässi ajoi Englantilaiset pakoon! Löytöjä. Ulvilasta, Friitalan kylan Suurpään tilaHa löydettiin tänä kesänä puutarhaa kaivettaissa (39) Reikä- kivi ympyräinen, noin 3 tuumaa läpimitaten, 1/4 tuumaa paksu, keskellä lyijykynän vahvuinen reikä. Ulvilasta on ennestään tallella Yliopiston museossa: Beikätaltta, pieni, hyvästi säilynyt, kappalaisen Nehemias Werin'in an tama. TiJcari (kuv. 113) limsiöstä, löytty hieta- kankaalta lähellä Poria, valtioneuvos N. Norden skjöld'in lah- joittama. Tuo kaunis ase on aineesta ja muodosta päättäen varmaankin Etelä-Ruotsista kotoisin ja todistanee jotakin yh- teyttä Suomen ja Ruotsin asukkaiden välillä jo kivi-ajan kestäessä. Kullaalta on kappalainen N. Werin museoon toimittanut: Vasarakirveen tapaisen aseen, jonka vasarapää on rikottu; Ilakkim-ascen katkelman; Oikokirvecn viheriäisliuskamaa; 3 Tasatalttaa ja 2 Reikätalttaa, joista toinen on löytty Kullaan joesta Hevosportaan koskesta, 1 32 Ulvilan kihlakunta. 10. AMainen. Tämä pieni kunta on Pohjanlahden rannalla, Kokemäen- joen suulta pohjoiseen päin; sen edustalla meressä on suuri joukko saaria. Merenrannikko on alhaista maata, josta ehkä seurakunnan nimikin alhainen, ahlainen johtim, mutta edem- pänä kohoaa maa vähä korkeammaksi ja siellä heti jätteitä „j ättiläiskaudelta" tavataan . Pakanuuden aika. Hiittenkiukaita on täällä [CXXVIII — CXXXIV] 7 kappaletta Oksjärven rannalla kalliolla, Mar- kuksen talon maalla; ne övat noin 12 kyyn. läpimitaten, mutta kaikkia on purettu niin, ettei niiden korkeutta voi määrätä. Toinen ryhmä kiukaita on isolta maantieltä Ah- laisten kirkolle menevän tien vieressä, OlUlan torpan koh- dalla; ne övat sileällä hietakankaalla, kirkosta päin tullen: [CXXXV] 16 kyyn. läpimitaten; siitä neljän sylen päässä [CXXXVI] 12 kyyn. läpimitaten, tästä tåas 5 sylta matkaa [CXXXVII] 16 kyyn. läpimitaten. Kahta ensinmainittua kiu- asta tässä ryhmässä on päältä purettu, näyttää siitä, etta niistä on kiviä muualle viety, mutta viimemainittu on vielä puolentoista kyynärän korkuinen, sen keskellä sy vä hauta, ja täytenä totena kerrotaan, etta siitä on löydetty rauta- miekka, jota on talletettu Ulvilan kirkossa. — Ollilan tor- pasta vähä matkaa mereen päin on [CXXXVIII] pieni hiitten- kiuas kalliolla, se on noin 6 kyyn. läpimitaten, 1 kyyn. korkea. Mainitusta torpasta tåas 1/2 virstaa etelään eli Poriin päin on metsässä korkealla kalliolla [CXXXIX] kiuas 15 kyyn. läpimitaten, 2 kyyn. korkea; tämänkin keskelle on suuri kuoppa kaivettu. Luultiin vielä muitakin kiukaita olevan tässä metsässä, mutfei oppaani niitä löytänyt. Edellisen kokoinen [CXL] hiittenkiuas on Tenkädlin (Stengård'in) Ahlainen. 133 Kytöniitun kalliolla. Sitä oli viime kevännä purettu ja löy- detty rautainen moukarin eli kivivasaran puolisko. Onko tuo raudankappale sinne jo kiuasta tehtäessä joutunut, vaiko 124. V». 126. V*. 125. »/•■■ Varhemman rauta-ajan keihäitä. jälestäpäinV|[Luultavammin on viime- äikoina joku kiukaan kivien kovuutta moukarillaan koetellut, ja silloin on kappale vasarasta kivien rakoon kimmahtanut. 134 Ulvilan kihlakunta. 127. Va- 128. % 129. V*- 130. Va- Myöhemmän rauta-ajan keihäitä. Ahlainen. 135 Edellämainitun Oksjärven maissa näkyy erään mäen rinteellä 3 a 4 sylen leveydeltä, 10 sylen pituudelta ikään- kuin ihmiskäsillä tasaiseksi laitettua tannerta. Vierun ala- syrjälle on kiviä riviin laskettu ja yläsyrjältä maata alen- nettu, joten tähän on syntynyt tasainen penkere. Tässä ympäriin näkyy myöskin pieniä kivikasoja, mitkä näyttävät olevan ihmiskätten laatimia, mutta ibmis-asuntoja ei täällä tiedetä milloinkaan olleen; luultavasti övat nämä lappalais- asumusten jäännöksiä. Kristillisyyden aika. Ahlainen on Porin perästä Ul- vilan vanhin kappeli. Jo v. 1691 pyysivät sen asukkaat pe- rustaa öman kirkkonsa, koska heillä oli pitkä kirkkomatka, ja 1693 tuo oikens heille myönnettiin. Ahlaisten yhteyteen kuiilui kanan aikaa Normarkkukin, knnnes sekin erkausi eri kappeliksi ja vihdoin vahvistui pitäjäksi, jonka kappeliksi sitte Ahlainen kääntää keikahutettiin. — Vaihettelevaiset övat onnen kohtalot tässä mailmassa! — Ahlaisten sievä puu- kirkko on kui valla hietakummulla. Muinaisjäännöksiä ei siel- läkään ole. Seinällä riippun tuo kaikissa kirkoissa taval- linen puusta tehty ristiinnaulittu; alttarilla on neliökyynä- räinen taulu, jossa on kuvaus Lazaruksen herättämisestä, maalattu jotenkin hyvästi. Sakaristossa säilytetään vanha alttaritanlu, jossa on Adami, Eva, y. ni. alkumailman hen- kilöitä kuvattuna Kirkon kellot övat tälta vuosisadalta. — Emme voi ohitse käydä erään haudan, joka täällä kirkko- maassa sijaitsee nuokkurain koivujen varjossa; siinä lepää tuo harras ja taitava suomenkielen edistäjä G. A. Avellan; haudalla on graniti-patsas, siinä kullattu kanteleen kuva ja kirjoitus: „Kellahden säterin haltia, harras suoinalainen Gustav Adolf Avellan, synt. 1725°85. kuoll. 18f§59. — Sä kuolo viet mun elämään ..." Asutusseikkoja. Aivan todelliselta näyttää, etta ennen 136 Ulvilan kihlakunta. muinoin Ylimaalaiset kävivät ahkerasti täällä meren rannalla kalastamassa. Niinkuin Kokemäkiläiset jokensa suulla, Porin seuduilla, niin Huittiselaiset täällä Ahlasissa, jonka ruotsa- lainen nimikin Hvittisbofjärd (= Huittiselaisten lahti) on var- maan heistä peräisin. Huittiselaisten täällä käyntiä todistaa vielä toinenkin seikka; täällä on „KeiJcvesi" -niminen suuri merenlahti, joka nimi aivan luultavasti on tullut Keikiön kyläläisistä (Keikiö on Huittisissa kulma-kunta, jolla on oma rukoushuoneensa). Keikiöläiset tuossa lahdessa kalas- tamassa kävivät, ja siitä ruvettiin sitä Keikiöläisten vedeksi sanomaan. — Kuten edellä on mainittu, kerrotaan näistä asioista myöskin eräässä vanhassa käsikirjoituksessa, jonka tiedot, jos kohtakin kansantaruihin perustuvat, voipi kui- tenkin jotenkin varmana pitää, koska ne on niin yanhaan aikaan kirjoitettu, etta nuo tarut kansalla silloin vielä olivat jotenkin tuoreessa muistossa. Luultavasti nämä seudut ka- lassa-kävijöistä saivat ensimäiset asukkaansa, ja niin oli alku- asutus täällä suomalainen; mutta sitte ottaa ruotsalaisuus muutamaksi vuosisadaksi esivallan. Kansantaru kertoo, etta kun Ruotsalaisia rupesi tänne tunkeutumaan, oli niillä kovat tappelut Huittisten kalamiesten kanssa; muut Huittiselaiset vihdoin luopuivat täällä käymästä, mutta eras ukko oli itse- päinen, hän teki Ruotsalaisille kauan vastarintaa, ja nämä vihdoin hänet ampuivat. Siitä saakka rupesi ruotsalaisuus täällä rehoittamaan, mutta nyt se rupeaa tåas takapajulle painumaan. Ruotsalaiset paikkain nimetkin övat täällä kansan suussa pahanpäiväisiksi kuluneet. Niin on esim. StengårcFista tullut Tenkooli, ]Malmgård'ista Mankooli y. m. m. J) — Paitsi talojen nimiä, on täällä monilla maanpaikoillakin ruotsalaiset J) Provessori Koskisen edellämainitussa kirjoituksessa „Pohjan- maan asuttamisesta", puhutaan myös Ahlaisten asutusseikoista. Norrmarkku ja Pomarkku. 137 nimet, ja erään pienen järven nimi antaa vähä ajattelemisen aihetta; se on „Flakajärvi" , ja såna „flaga" kuuluu vanhassa Islannin kielessä merkitsevän pientä järveä. Joko siis tänne Suomeen Skandinaviasta asukkaita lähti samaan aikaan kuin Islantiin, vai säilyikö heillä såna kunnes tulivat? — Tavalli- sestihan otaksutaan Ruotsalaisten tänne tulleen 1300 vuosi- sadan paikoilla. 131. Kappale kiviajan saviastiata. 1/1. Maisteri Ollonqvistillä on täällä IV2 korttelin pituinen, 1 korttelin levyinen kivisen kaukalon puolisko, joka on täällä maasta löydetty, toinen pnoli siitä on pois lohjennut. Mnista muinaislöydöistä en kuullut täällä kerrottavan, kuin siitä miekasta, joka Ollilan hiidenkiukaasta olisi löydetty. 11. Norrmarkku ja Pomarkku. Nämä seurakunnat övat harvempaan asutuita kuin muut tämän kihlakunnan kunnat. Metsät, mäet, hietakankaat, kei- taat 1. suot ja järvet valloittavat täällä ison ålan maanpin- nasta; järvet laskevat toiset Ahlaisten, toiset Karvianjoen kautta mereen. 138 Ulvilan kihlakunta. Pakanuuden aika. Tälta alalta on löydetty useita kivikaluja, (joista alempana enemmän) ja mista voipi päättää, etta näillä seuduilla on jo kivikaudella asukkaita viljalta vi- lisnyt. Tällaiset seudut, joissa järvien välillä on korkeita, kuivia metsämaita, näkyvät olleen vanhain kansain mieluiset olopaikat, sillä täälläkin nähdään jäännöksiä myöskin kivi- kautta seuranneelta aikakaudelta, varhemmalta rautakaudelta ; ne övat hiittenkiukaita. Nqrrmarkun kirkolla, lähellä isoa maantietä on [CXLI] Ristikallion torpan vieressä kalliolla kiuas, noin 6 kyyn. läpi- mitaten, 4 kyyn. korkea, mutta ei ole enää alkuperäisessä asussaan, vaan on sitä mnljoittu. Toinen on [CXLII] Kel- lahden tienhaarassa, edellisen kokoinen. Jäännöksiä kolmesta pitkän soikeasta kiukaasta on [CXLIII— CXLV] Pootsjär- ven rannalla; siellä rannalla pitäisi oleman muitakin hiit- tenraunioita, mutta en niistä saanut selvää tietoa. Täällä on myös ruumiin-avkun muotoinen kivi, jota kansa sanoo hiitten ruumiin-arkuksi. Kun Norrmarkun kirkolta mennään Pomarkkuun, on tien vieressä Hiilenmäen talon takana mäellä, parin sådan sy- len pituisella maalla 11 hiittenkiuasta. Lähinnä kartanoa oleva kiuas on [CXLVI] 9 kyyn. läpimitaten, 1 kyyn. kor- kea; 4 sylen päässä tästä, toinen kiuas [CXLVII] 18 kyyn. läpim., iy2 kyyn. korkea, keskelle kaivettu kuoppa, jossa kasvaa koivu. Tästä tåas 7 sylta on [CXLVIII] kiuas 21 läpim., 1 kyyn, korkea; tämän vieressä pari [CIL— CL], jotka övat 6 kyynärän laajuiset, matalat kiukaat. Muutaman sylen päässä näistä on kolme [CLI— CLIII] 2 a 3 kyynärän laajuista kiuasta; nämä övat melkein kasvavain mäntyin juurten peitossa. Jonkun sylen päässä näistä on tåas [CLI V] hiittenkiuas, 24 kyyn. läpim., 4 a 5 kyyn. korkea; tämän keskelle övat talon miehet kaivaneet sylen syvyisen peruna- Norrmarkku ja Pomarkku. 139 kuopan; mutta se ei lämmintään pitänyt ja on nyt autiona. Tämän ympärillä on vielä kolme [CL V — CL VII] 3 ä 4 kyy- närän laajuista kiuasta, jotka övat 1 kyynärän korkuiset. Tässäkin on siis koko hautausmaa, jossa toisct kummut övat suureminat, toiset pienemmät. Paikka on suurten nevain ympäröimä; eikä aivan pitkiä aikoja sitte, övat nuo nevat järvinä läikkyneet. Nimi Hiilen- mäki on varmaan muodostunut sanasta hiidenmäki, ja tämä tåas noista kiukaista nimensä saannt. Talo on västa muu- taman kymmenen vuoden vanha, se on rakennettu kruunun maalle. Täällä, Hiilenmäen tienoilla, on tavattn samallainen liopeavuori kuin Yläneellä, josta on edellä kerrottu. Silloin kun nämä seudut olivat synkkinä aarniometsinä, näki eras metsästäjä täällä kallion kyljestä hopeaa tippuvan, niinkuin jääpuikkoja. Mies meni kotoaan irroitus-aseita hakemaan, mutta takaisin tultuaan, ei enää hopeaa nähnytkään; eikä sittemmin ole sitä nähty. Mutta käykäämme tåas hiittenkiukaille. Pomarkun kir- kolta parin virstan päässä tavataan [CLVIII] hiittenkiuas, isonta lajia, Palomäcn torpan vieressä; tässä kiukaassa övat kivet pyöreähköjä ja erinomaisen tasaisia sekä punertavia väriltään; koko tällä tienolla ei ole tuon laatuista kiveä, näyttää siis siltä, etta kivet övat tähän edempää tuotu. Kir- kolta, 4 virstan päässä, Kankaanpäähän vievän tien vieressä on [CLIX] Sudenpesän ahteen päällä soikea kiuas, noin 18 kyynärää pitkä, 3 kyyn. korkea. Hiittenroukkioita sanotaan olevan myös Walkj arven rann alla ja Wimperin rannalla; mutta kertomuksista päättäen övat ne vaan luonnollisia kivikoita; niitä sanotaankin roukkioiksi, eikä kiukaiksi. En käynyt katsomassa. Samaten on myöskin Lassilan eli Klosmarkun kylan maalla „Hiittenmäki", mutta siellä ei näy mitään hiit- ten jätteitä. Inhottuj arven rannalla Pomarkussa on kivikko, 140 Ulvilan kihlakunta. jota sanotaan „ pirun helmalliseksi" ; pahat olivat siitä ai- koneet j arven ylitse sillan rakentaa, akka kantoi helmassaan kiviä sillan rakennukseen, mutta sattui tässä lyömään var- paansa kiveen ja kivet helmasta putosivat. Pakanuuden aikaisiin varustuksiin lunltavasti kuuluu Pomarkussa n. k. [CLX] KorJceenmäenlinna. Se on lähellä Pomarkun kirkkoa, Isonjärven rannalla, lähellä sitä paikkaa, missa Pomarkun- eli Lassilanjoki laskee mainittuun järveen. Tässä on tynnyrinalan suuruinen, 10 syl en korkuinen mäki- tönkkä, jota matalat niitut ympäröivät, niin etta tuo „korkee- mäki" mahdollisesti on ennen ollut saarena. Mäellä näkyy kivivallin jäännöksiä suorakaiteen muotoisessa asemassa; ly- hemmät sivut övat 10 sylen pituiset, pidemmät, joista toi- nen on j arven puolella, övat 20 sylen pituiset. Järvenpuo- linen sivu ja toinen pää näkyvät selvemmin, toiset sivut övat melkein hävinneet. Vallien sisällä oleva kenttä on jo- tenkin tasainen; valkeita sanotaan usein nähtynä tässä kii- luvan, ja aarteita arvellaan paljo kummussa kätkeyvän ; sen- tähden on siihen syviä kuoppia kaivettu. — Merkillinen yh- täläisyys on tällä ja Linmaan linnalla Eurajoella (n:o CXII); molemmat kummulla veden rannalla ja vallien asema mo- lemmissa aivan samallainen. Mahdollisesti on tämä ollut Suomalaisten varustus Ruotsalaisia tulokkaita vastaan; sillä luultavasti ennen on voitu tänne asti laivoilla, taikka kui- tenkin veneillä, merestä purjehtia. Tosin historiassamme kerrotaan, etta nämä paikat Kustaa Waasan aikana västa tulivat asutetuiksi, mutta maanpaikkain ruotsalaisista ni- mistä päättäen, on täällä ennen Ruotsalaisia asukkaita ollut; taikka olisivatko nämä seudut olleet Ruotsalaisten ranta- asukasten takamaina. Kristillisyyden aika. Kuten edellä on mainittu, kuului ennen ainakin osa Norrmarkusta ja Pomarkusta Ahlaisten Norrmarkku ja Pomarkku. 141 yhteyteen, sitte kun se kappeliksi tuli; mutta v. 1736 mai- nitaan Norrmarkussa „kirkkotupa" olleen, ja Norrmarkku- laiset saivat luvan haudata ruumiitaan kirkkotupansa vie- reen, koska niitä oli vaikea Poriin kuljettaa l). Osa Norr- markkua siis kävi Porin kirkkoa. — Vuonna 1771 sai Norr- markku kappelin oikeuclet ja 1861 tuli se eri pitäjäksi, jonka alle vanha Ahlainen kappeliksi alistettiin. Norrmarkussa on kookas puukirkko; siellä on seinällä tavallinen puusta veis- tetty ristiirinaulitun kuva; alttarilla on iy2 kyynärän kor- kuinen, saman levyinen vesimaalilla maalattu taulu, jossa on kuvattuna taivaan tikapuut, eli se tapaus, minkä Jaakko unissaan näki; enkelit käyvät ylös ja ålas tikapuita myöden ja ylinnä seisoo Jumala; sekä edellisen kokoinen öljytaulu, kuvaava Itäisen maan viisaita. Vanhankylän eli Ulvilan kirkkoa on täältäkin käyty ra- kentamassa. Lähellä Norrmarkun kirkkoa on kivi, jota „jät- tiläisen kiveksi" sanotaan. Kerrotaan, etta eras eukko oli sitä kaadissaan kantanut; tulipa vanha äijä-rääsy hanen vas- taansa ja kysyi: „mihin kiveä viet?" — „ Vanhankylän kirkon rakennukseen", vastasi eukko. „Elä hulluttele, — kirkko on jo aikoja sitte ollut valmiina", sanoi ukko. Akka suuttui, heitti kiven siihen paikkaan ja meni matkoihinsa. Pomarkku eroitettiin Norrmarkusta kappeliksi v. 1802, jolloin myös kirkko sinne rakennettiin. Täälläkin on muhkea puinen ristiinnaulitun kuva, jonka on tehnyt Torppari Jo- han Grankulla, maalannut Bondi Joh. Saligen, ostanut seti- rakunnan nuorukaiset; siinä koko kirkon koristeet. Kelloja on kaksi; isommassa kirjoitus: Påmarks Kyrka Past: Trofés: och Prost Boktor Fr. Lebell, Kallar till hopa menigheten för- *) Kts. Af handlingar om Presterliga TjenstegÖr., S. 368. — Norr- markun rantatehtaasta, perust. 1806, vrt. Bergsintendentens underd. be- rättelse om bergshandteringen i Finland år 1875, s. 176 — 7. 142 Ulvilan kihlakunta. sandens alla landens inbyggare till Herrans hus. Joel 1: 14. Guten i Stokholm af G. Horner 1803. — Suomeksi kuuluu tämä kirjoitus jotenkin näin: „Pomarkun Kirkko Past. Profes. ja Rovasti Tohtori Fr. Lebell, Kutsuu kokoon yleisön ko- koontukaat kaikki maan asuvaiset Herran huonesen. Joelin 1: 14. Valanut Tukholmassa Gr. Horner 1803". — Toisessa kellossa on kirjoitus: Tämä Gerh. Hornerilla StoeJiolmissa v. 1824 valettu kello kutsuu Pomarkkulaisia Herran kasvoin etern: Tulkaat veisatkaamme Kiitosta Herr alle Psalm 95: 1. Asutusseikkoja. Historioitsijamme mainitsevat, etta nämä, Norrmarkun ja Pomarkun erämaat saivat Karjalasta uutis-asukkaita Kustaa Waasan aikana, 16:nella vuosisadalla ; saraaa sanovat myöskin täällä tavattavat kansantarut x). Mutta miten on se seikka ymmärrettävä, etta täällä, ei ainoastaan Norrmarkussa, vaan Pomarkussakin on paljo ruotsalaisia maanpaikkain nimiä, 3 a 4 penikulman päässä meren ran- nasta? Niin on Pomarkussa Isonjärven ympärillä ja sen joen varsilla, joka Inhottujärvestä laskee ensinmainittuun järveen, niittujen ja maiden nimiä: Almyra, Hylenki (Hyläng), Pekk- enki (Beckäng), Paattenki (Patäng), Mosenki, Ormenki, Ta- verholmi, Kilholmi, Träskmyra, Oxpakka ja Klåsmarkku, kyla synkiässä sydänmaassa 7:män vanhan virstan päässä Norr- markun kirkosta. Kuinka on siis ymmärrettävä se seikka, etta täällä „erämaassa" on tuollainen joukko, ja tietysti vielä muitakin, ruotsalaisia nimiä? Olisiko Ahlaisten ja Kar- vian Ruotsalaisten asukkaiden tarvinnut näin kaukana käydä beinänteossa ja niittuja nimittämässä? Ja jos niinkin olisi, niin kuinka olisi vat tulokkaat Karjalasta saaneet nuo nimet tietää, jos ei seudulla olisi asukkaita ollut? 2) Vrt. myös kirjoitus »Kuinka satu kertoo osaisen Satakuntaa asujauiensa saaneen". Lännetär I, s. 41 — 51. Norrmarkku ja Pomarkku. 143 Eiköpä siis ruotsalainen asutus aioin ulettunut aina Pomarkkuun asti, sillä tänne meren rannalta oli verrattain lielppo kulku jokia ja järviä myöden; ja ylhältä-päin, sisä- maista, on tänne myöskin voitu venheillä päästä pitkäin matkain takaa; voipi siis olla mahdollista, etta Pomarkun kirkon paikoilla on, ehkäpä jo pakanuuden aikoina, ollutjoku kauppa-paikka, jossa ylimaan Suomalaiset övat Saksalaisilta ja Ruotsalaisilta tavaroita vaihettaneet; siihenpä vähä viittaa paikan nimikin „mark", kauppapaikka. Ja tuo edellämai- nittu vallitus Korkeellamäellä näyttää varmaan viittavan, etta täällä on ihmisiä elustellut ennen lG:nettä vuosisataa. Kuulkaamme nyt mitä Pomarkkulaiset seutunsa asu- tuksesta kertovat 1)\ Savosta, ennen vuotta 1660, tnli Krister- niminen mies tänne ja rakensi Isosavon talon (kirkonkylässä). Hänellä oli seitseraän poikaa, jotka kaikki perustivat uusia taloja samaan kylään. Kristerin nuorin poika „pikku Juho" tuli isänsä jälkeen isännäksi Isosavoon ; tämä Juho oli suuri noita. Sitte kävi mainitun talon isännyys kahdeksan mies- polvea peräkkäin isältä pojalle. — Toinen kertomus tåas kertoo, etta 1660 paikoilla oli Savosta eras Grekorius-ni- minen poika, äitinsä ja sisarensa kanssa tullut tänne Yli- Soinin talohon, „joka silloin oli autiona". Perheen isä oli matkälla hukkunut Klosmarkun eli Lassilanjokeen, kun oli siinä kalastanut. Ruoan runsautta uutis-asukkailla ei mah- tanut suurin olla, koska kerran joulun lähestyessä sanoi äiti pojallensa: „Grekko, tapa se kukko johlaksemme!" Tuo lause on vielä sanantapana Pomarkussa. Soinin talossa oli sitte ainakin yhdeksän miespolvea asukkaat samaa sukua; x) Pomarkun kirkon arkistossa säilytetään käsikirjoitus, minkä kappalainen M. Sandell on aikonut lääninrovastille antaa; kirjoi- tuksessa kerrotaan täkäläiscstä asutuksesta, siinä övat vuosiluvutkin mainitut. 144 Ulvilan kihlakunta. kenties vieläkin. — Kerrotaan myöskin, etta ennen näillä seuduilla oli vaan kaksi asukasta, toinen Isonjärven, toinen Inhotun rännalla; vaikka järvien välillä on melkoinen matka, tuli ukoille kalavesistä kuitenkin niin tuima riita, etta ru- pesivat toisensa henkeä vainoomaan. Kun kerran Isonjärven ukko meni Inhottulaista tappamaan, pani tämä salaa pölkyn sijallensa vuoteesen; toinen luulee vibamiehensä siinä mä- kaavan ja laskee kirveellä aika iskun — pölkyn päähän ja niin luulee iäksi päiväksi pääsneensä naapuristaan. Mutta kuinka hän toisena päivänä ällistyy, kun näkeekin murhaa- mansa rauhallisena järvellä kalastelevan ! Ei uskaltanut enää milloinkaan mennä sinne päin. — Vielä eras kasku kertoo, etta Mouhij arven kalamiehen kolme poikaa övat näiden seu- tujen vanhimmat asukkaat: niistä yksi asettui asumaan Las- silaan, toinen Keskisiin, Kivijärven rannalle, ja siitä Kivi- järven kylan alku; kolmas Otomajärven rannalle Siikasiin, siitä Otoman alku. Norrmarkussa kerrotaan Finbyn asuttamisesta seuraava juttu: Joki varrella, Sauvakosken vierillä oli ennen Karkku- laisten niittua. Kerran tuli „niittua tekemään" Kreku-nimi- sestä talosta Karkun ja Wesilahden rajamailta, Krekun pojat Kainu ja Paavo, heidän sisarensa Liisu, ynnä piika ja renki. Kainu oli vanhin veljeksistä, mutta oli perheen vihat voit- tanut sentähden, kun oli piikaan rakastunut. Veljeksille tuli riita täällä heinänteossa. Paavo sai sisarensa ja rengin puo- lelleen, ja pois lähtiessään, — mikä tapahtui veneellä, — jättivät he Kainun piian kanssa kosken rannalle. Tuosta kepposesta Kainu suuttui ja vannoi ei kotia mennäksensä sina ilmoisna ikänä ; hän taittoi kosken rannalta sauvan kä- teensä, — siitä sai Sauvakoski nimensä, — ja lähti piian kanssa astuskelemaan joen vartta alaspäin, soveliasta olin- paikkaa etsien. Sellaisen löysivätkin Norrmarkun paikoilla, * Norrmarkku ja Pomarkku. 145 joen etelä-puolella. Täällä he nyt liittyivät parikunnaksi, rakensivat joen rannalle mökin, jossa asuivat ja nimittivät sen vanhan kotinsa mnkaan Krekuksi. Heille syntyi sitte kaksi poikaa, vanhemman nimi oli Kaapeli (Gabrieli?), nuo- remman nimi Uoti; niistä saivat Kaapelin ja Uotin talot ni- mensä; mutta Kaapelia vieläkin kylan kesken Krekuksi sa- notaan. Kyla nimitettiin perustajan nimen mukaan Kainun kyläksi, mutta kun tienoille tuli Ruotsalaisia, rupesivat he sitä Finbyksi (= Suomalaiskyläksi) sanomaan, kun siinä asui Suomalaisia; Finbyn-nimi on vieläkin kylällä. Kreku-niminen niittu on myös vielä Sauvakoskella. Norrmarkun kirkolta, lähes parin penikulman päässä järvien ja metsien takana on Lassilan kyla, jonka nimi ennen oli Klåsmarkku. Tämän kylan asuttamisesta kerrotaan. etta jo noin 800 vuotta sitte, tuli tänne ensimäiset asukkaat Sa- vosta Mäntyharjun pitäjästä. Täälläkin tuli ensimäiseksi ta- loksi Iso-Savo, ja sen naapuriksi Vähä-Savo; edellistä sa- notaan nyt kylän-kesken Heikkiläksi, jälkimmäistä Mattilaksi. Iso-Savon isäntä oli mahtava velho, ja teki monellaisia ih- meitä. Kun esim. Wanhankylän (Ulvilan) kirkossa yhteen- soitettiin, pisti hän hiirakkonsa valjaisin, istui rekeen, renki jalaksille ja yks' käks' oltiin kirkon luona, astuttiin silloin sisälle kun muutkin. Mutta eipä tuolla kirkkomatkalla kai- kisti hevostakaan tarvittu, vaan kun kirkon kellot soivat, hyppäsi isäntä hakopölkylle kahtareisin, renki hanen taak- seen ja niin mentiin ilman läpitse kirkkoon, etta suhisi. Kerran renki katsoi taaksensa, mutta samassa pudota mät- kähti mäkeen Huhdalla. — Kylään karttui aikain kuluessa seitsemän taloa, mutta ei ollut muuta kun yhdet kirkko- vaatteet, kylan yhteiset; ja vuoron mukaan kävi mies kus- takin talosta tuossa „univormussa" Wanhankylän kirkossa kuulutuksia ja muita mailman asioita tiedustamassa; vuoro 10 140 Ulvilan kihlakunta. tuli talohon siis joka seitsemäs pyhä! — Alkutalo, Iso-Savo, sanotaan olleen vankasti varustettu; siinä oli niin jykevä rautainen porttikin, etta kun se kiinni paiskattiin, kuului kumaus Wanhaankylään. Portti on nyt piilossa talon takana pienessä lammessa, Vähäjärvessä x). — Omituinen rakeimus on täällä ollut eras vanha aitta. Se on hajotettu muutamia vuosia sitte, ja silloin huoniattiin, etta jokaisessa piinkau- lassa, eli nurkanraossa oli risti, tehty sormen paksuisesta katajasta. Myöskin oli sen laarin salvoksista ikivanhoja ra- hoja löydetty, mutta ne on kaikki hukattu. Asukkaat sa- novat, etta tuo aitta oli ensimäinen rakeimus tässä kylässä, ja oli noilla risteillä kestäväksi ja sisääiipääsemättömäksi loilidittu. Niinpä kerrotaan, etteiviit Venäläiset „isonryssän aikana" sen ovea auki saaneet, vaikka sitä viisisylehisellä hirrellä jynttäsivät. Paikka, missa tuo aitta on seisonut, on Lassilanjoen rannalla korkea kumpu, nimeltä Tontuntöppärä. Tuolla nimelläkin ollee joku myytillinen merkitys. Tähän kylään on västa viimevuosina ratastie raivattu, ennen kuljettiin kaupunkiin ja kirkkoon veneellä järviä ja jokia myöden; samoin övat Poinarkkulaisetkin kulkeneet, ennenkun sinne kesätie kävi. Vanhain kalamiesten asunmsten jäännöksiä näkyy täällä monessa paikassa järvien rannoilla; Lassilassa on Puumalan eli Naperoisen talon metsässä, valivan liirsimetsäii alla huo- mattu kivijalkain ja pirtin kiuasten jäännöksiä. Muutamat kirjailijat sanovat, etta Pomarkussa saa mat- kustaja vielä kuulla Kalevalan sukuista kieltä puliuttavan ; mutta eipä nykyään siellä puhe enää Kalevalalta kajahda; varsinkin kirkon paikoilla on se aivan muodostunut Porin- *) Tarinoita tuosta 3r. m. rautaporteista on J. A. Lindström kertonut kirjoituksessa Om Jernportar. Finlands Allmänna Tidning 1867, n:o 215. Norrmarkku ja Pomarkku. 147 A 132. Kiviajan tahko. 133. Itäsuomen tasataltta. 134. Tasataltta. 73. 135. Tasataltta. Va- 148 Ulvilan kihlakunta. 136. Kivirengas. 2/a 137. Nuija. V3 138. Vasara- kirves. 74. 139. Kivi-ase. »/4. 140. Tasataltta Itä- Suomesta. 72- Norrmarkku ja Pomarkku. 149 murteen mukaiseksi ; sivukylissä voipi ebkä vielä vähä savo- laisuutta vainuta. Löytöjä. Norrraarkusta on löydetty kivikaluja: 40. VasaraJcirvcen aineen kappale, 4 tuumaa pitkä, V/2 tiuun. leveä silmän kohdalta. Tämä kivi on merkillinen siitä, etta siinä selvästi näkee, miten kiviaseisin on luuputkella reikiä purattu; tässä näkyy puolen tuuman syvyinen uurros eli rei'än alku, jossa on keskelle korkeammalle jäänyt se kohta, mikä on lunputken sisälle mennyt. Tämän on pirtin perustusta kaivaessaan löytänyt Isak Frank Norrmarhm hy- lässä. — Samasta kylästä sain Kustaa Forssilta kaksi seu- raavaa kivi-asetta. 41. Vasar akirves, katkennut tuuman verran rei'än ala- puolelta; löydetty Hiilenmäen talon läheltä hietakuopasta. 42. Kourutaltta, 3 Va tuum. pitkä; molemmat päät kou- rulle toroitetut, toinen niistä V/4 tuum. leveä, toinen 3/4 t. leveä; vähä rikottu; löydetty Harjakankaan kylan mailta. — Norrmarkun tehtaan paimenella Olinilla sanottiin olevan kau- nis vasarakirves, mutta paimen ei ollut saatavilla, enkä siis kirveestä saanut varmaa tietoa. Niin ikään kerrottiin, etta tehtaan kirjurilla oli ollut vanhan-aikainen jousipyssy, mutta ei tiedctty, mihin se omistajan kuoltua oli joutunut. — Po- markusta on löydetty: 43. PoikMvirves 1. taltta, sileäksi hiottu, 3 t. pitkä, l3/4 t. leveä terältä. Wiron talosta kirkon luota. 44. ReiMhivi mustanvärisestä kivestä, vinoneliön muo- toinen, 5 tuum. pitkä, 3 tuum. leveä, 1 tuum. paksu; syr- jät terälle hiottu, reikä 3/4 t. läpimitaten. Kivi on luul- tavasti ollut joku lyömä-ase. Tämän sain Kivijärven ky- lästä Isonviidan torpan 80:n-vuotiselta muorilta, joka sitä 150 Ulvilan kih/akuntn. oli nuoruudestaan asti säilyttänyt niinkuin pienenä kotilää- kärinä !). 45. ReiMJcivi, soikea, 5y2 tuum. pitkä, 4 tuum. leveä, V2 tuum. paksu, keskellä soikea reikä, 2 tuum. pitkä, 3/4 tuum. leveä; karkearakeista ruskeaa kiveä. Tärnan syrjät eivät ole terävät, vaan pyöreähköt; löydetty Pomarkun kylan mailta. Vaikea on päättää mitä tarkoitusta varten kivi on tehty, lieneekö vaan nuotanpaino. 46. TasataUta, 3 tuum. pitkä, iy2 tuum. leveä terältä. (On nykyään „Satakunnan" toimituksella Porissa). 47. Vasarakirves, 8V2 tuum. pituinen, aivan kaunista tekoa, mutta seljässä ei ole sellaista palletta eli koroitusta kuin ta- vallisesti on vasarakirveissä; löy- detty Pomarkun kylan tiluksilta liietakuopasta 2 kyynärän syvyy- deltä. Kirveen omistaja, torp- pari J. Kulmala, vaatii siitäkoko 10 markkaa; katsoin sen liian kalliiksi ja jätin kalun hänelle, — siksi kun Muinaismuistoyhdistykselle paremmat ralia-ajat koittavat! 48—49. Kaksi 3 tuuman pituista tasatalttaa, löytänyt torppari Leppälä Inliottuj arven maista. 50. Pronssinen kupurasolki (vrt. kuv. 141), löydetty pienestä mäkikummusta Harjakanlman kylältä. Varmana ker- rottiin,- etta Mäki-Rossin pellosta Pomarkun kylässä oli reikä- l41. Pyöreä kupurasolki. 2/3 x) Kaupanpäälliseksi neuvoi muori vielä minulle ajoksen sanat. Kun ukonvaajalla, taikka nimettömällä sormella kolme kertaa painaa ajosta ja lausuu kolme kertaa sanat: „tänäpäivänä kuin kirkko, huo- menna kuin kirppu!" kyllä ajos sulaa. Merikarvia. 151 kivi löydetty, mutta se oli hukkaantunut; samoin oli „Läh- teen Jussilla" ollut kaunis vasarakirves, mutta sekään ei ollut eniiä saatavissa. Wiron talon vanhalla vaarilla ole viime vuosiin asti ollut mekko, jonka aineet oli kehrävarrella kehrätty; kovaksi onneksi siitä ei ollut enää mitään jälellä. Löydöistä puhuessamme, älkäämme jättäkö mainitse- matta kokonaisia aarteita, joita täällä pari sauotaan olevan. Kivijärven rannalla „Aarninhautamäessä" on paljo rahaa ja mitä lieneekään. Kerran oli „Vanha Ruuska" tulirauclan avulla saamaisillaan tuon aarteen, hän osasi sillä vetää ristiä niin taitavasti, etta aarre tuli näkyviin, mutta vielä puuttui sen liikkeelle saamiseksi jotakin „tokumenttiä", jota Ruuska pani poikansa kotoa hakemaan, mutta sill'aikaa tuli ukolle niin kova pelko, etta jätti aarteen siihen ja lähti kotiaan pötkimään. Sen tapauksen jälkeen ei ole nähty aarretta. — Toinen aarre on Isollajärvellä Plootuluodossa; siellä sanotaan olevan eräässä kalliossa monimutkaisia käytäviä ja solia, joissa on summassa „kupariplootuja". Kerran oli kaksi miestä mennyt niitä hakemaan; he konttasivat kallion on- kaloon, mutta aarteenhaltija eksytti heidät niin, etteivät osan- neet pois, vaikka koko yön ahkerasti konttasivat maan-alai- sissa kuiluissa; västa aamulla auringon noustessa ja kukon laulaessa pääsivät pois, mutta tyhjin käsin. 12. Meri-Karvia (Sastmola). Karvian pitäjä sijaitsee pitkin meren rantaa, alkaen Ahlasista Pohjanmaan ja Turun läänin rajalle. Maa on täällä jotenkin ylhäistä; meren rannalle asti kohoilevat kiviset mäet. Pitäjän edustalla meressä on Ouran saaristo (kerkooli), jossa on monta sataa saarta. 152 Ulvilan kihlakunta. Pakanuuden ajalta tavataan täälläkin nuiutamia mui- naisjäännöksiä, hiittenkiukaita, eli „jätinroukkioitau, kuten niitä täällä sanotaan. Yksi ryhmä kiukaita on lähellä sitä tietä, mikä valtamaantieltä menee Karvian kirkolle ja Briindön satamaan, Pappilan HousunUtun mäessci kalliolla. Kun mai- nitulta tieltä poiketaan niiden luo, tavataan [CLXI] Muas, mi on 11 kyyn. läpiinitaten, 2 kyyn. korkea, keskellä pieni syvennys. Tämän sivulla on jäännöksiä [CLXII] pienestä kiukaasta, mikä on melkein kokonaan hävitetty. Tästä 14 sylen päässä on [CLXI1I] hkias, 15 kyyn. läpiinitaten, 3 kyyn. korkea, kyynärän syvyinen kuoppa keskellä. 5 sylta tästä on tåas [CLXIV] hiuas, 13 kyyn. läpim., 2V2 kyyn. korkea; keskeltä pohjaan asti kaivettu. Parikymmentä sylta länteen päin näistä on korkealla kalliolla [CLXV — CLXVIII] 3 pientä, noin 6 kyynärän levyistä matalaa Maasia, 5 kyy- närän välimatkalla toisistaan. Näinä kiukaat övat noin 3 virstan matkälla meren rannasta. Näiden kohdalla, edellä- mainitun tien toisella puolella 011 tåas [CLXIX] hiittcnläuas, noin 10 kyynäräinen, puoleksi purettu. Samoilta paikoilta, Heikkilän saralta on maantien purakkoon ajettu [CLXX] yksi Maas, niin etta ainoastaan sen tila näkyy. Kuvaskankaan lasitehtaan ja meren välillä Yli-Kasan Jatkostcnmäessä on kaksi [CLXXI — CLXXII] puoleksi hajotettua Muasta. Vielä on [CLXXIII] kivikumpu eli Maas Kyörtilän (Görboten) ky- lan Tommin talon maalla aivan meren rannalla; se on noin 6 a 7 kyyn. läpim., 2 kyyn. korkea. Epäiltävä 011, olleeko tämä näin lähellä merta hiitten- vaiko kalamiesten tahi mui- den merellä-kulkijain kiukaita. Karvian Alakylässä, pienen j arven rannalla kallion luo- lissa sanotaan ennen hiisiä asuneen, ja lähellä ensinmaini- tuita hiitteukiukaita 011 HiittenkaUioz Rantalan saralla. — Meri-Karvia. 153 42. Kulkuncn. Vi 143. Kaaiisolki. *[x. 144. Käpälän muotoinen solid, »/i- 145. Rannereugas. Vi- 4H. Rannerengas. 2/3. 47. Kaulahely. % 148. Soikea kupurasolki. Vi- Vaihemman rauta-ajau vaskikaluja. 154 Ulvilan kihlakimta. Tuorilan talon vainion takana on korkea kiviroukkio, nimeltä Sikar aunio, se on ikäänkuin tavattoman iso hiittenkiuas, ra- kennettu simrista kivimöhkäleistä, mutta se on kuitenkin vaan lnonnon muodostama raimio. Tara kertoo, etta siinä on ennen asunut hiisi nimeltä Turas, ja sitä Tuorilan talokin saanut nimensä. Turas oli rauniossa isäntänä, mutta hänellä oli paljo muutakin seuraa, taikka mahtoivatko vaan olla vie- raita, jotka kävivät ukkoa katsomassa, mutta usein oli nähty suuret joukot hiidenväkeä merestä päin tulevan ja menevän Sikaraunioon ; toisinaan tåas nähtiin suuret „prosessit" sieltä mereen päin matkustavan. Kerran oli juopunut mies väsynyt tielle lähelle Sikaraunioa; hanen siinä maatessaan, rupesi tåas hiidenväkeä tulemaan kulkusia kilistäen, soittaen, laulaen ja kaikellaista pauhua pitäen. Mies luuli viimeisen hetkensä olevan käsissä, mutta biidet nostivat hänet kauniisti syrjään ja sanoivat: .,ei nukkuneelle saa tehdä pahaa" l). Straussin(?) kylan kohdalla meressä on Mitten silta, kivikari, ja Lautjärven kylässä on HiittenJcattio-mmmen vuori, jossa myös ennen on hiisiä asunut. Kristillisyyden aika. Karvian seurakunnan i'ästä lau- suu Strandberg »Herdaminne" ssään: „Vanhoista kirjoista nä- kyy, etta tämä pastoraati (Sastmola) on asetettu paavilai- suuden aikana, sillä jo 1351 oli sillä kuratuksensa" (kirkko- herransa). Mutta tämä on selvä virhe, on sekoitettu tämä Kar- via, jonka ruotsalainen nimi on Sastmola, vanhan Sastamalan (Karku ja Tyrvää) seikkoihin; tällainen sekoitus on usein J) Viime suvena oli rauniosta kiviä otettu erään sillan raken- nukseen, ja eras työmies sanoi siitä löytäneensä tavattoman suuren ihmisen pääkallon, 6 tuumaa pidemmän tavallista kalloa; hän oli sen muka rikki musertanut; mutta sanottiin, etta mies, joka täta kertoi, on sitä lajia, etteivät sen puheet juuri pidä kutiaan. Meri-Karvia. 155 muulloiiikin tapahtunut 1). Karvian seurakunta ei ole niin vanlia, koska varmaan tiedetään, etta täältä Ulvilan kirkkoa käytiin, eikä Agrikolan luettelokaan katolis-aikaisista seu- rakunnista, mainitse mitään tästä seurakunnasta. Mutta mista tulee tuo nimien yhtäläisyys, Sastamala ja Sastmola? Eclellä kuulimme kerrottavan, etta Norrmarkkuun Karkusta on asuk- kaita tullut; ehkäpä siis Karviallenkin tuolta vanhasta Sas- tamolasta asukkaisa saapui ja niiden kylää tahi taloa Ruot- salaiset rupesivat „Sastamelleksi" ja „Sastmolaksi" kutsu- maan, kun asukkaat Sastamalasta tulleet olivat. Tämä on kuitenkin aivan arvelua, joka ei paljo maksa. Karvialaiset kertovat, etta ensimäisen kirkon tänne övat kalamiehet rakentaneet; mutta ei ole varmaa milloin Karvia sai kappelin oikeudet. Vuoden 1640 vaiheilla se Ulvilasta eroitettiin, ja sen kirkkoa kävi myöskin Siikanen, ennenkun sinne kirkko rakennettiin. — Karvian nykyinen kirkko on puusta; siellä on saarnasolalla nelilasinen tiimalasi, jossa on puusta puitteet eli kehä. Alttarilla on pieni taulu, kuvaava ehtoollisen asettamista; siinä on hy vin etevillä leikkauksilla kaunistettu puukehä. Seinällä riippuu puinen ristiinnaulitun kuva. Tapulikamarissa on puusta, jotenkin hyvästi veistetty Neitsy-Marian kuva lapsi sylissä; tuohan viittaa olevansa katolis-aikainen ; myöskin on täällä tuo lähes kaikissa kir- l) Selitykseksi panemme tähäu otteeu prov. Y. Eoskisen kir- joituksesta Suomi-kirjassa 1857, s. 144. „Merikarvia kutsutaan ruot- siksi Sastmola, ja tänne saamme ehkä sovittaa sen „andar de Sasta- mell", joka Birger-kuninkaan kirjeessä mainitaan. „Sastamell" lienee ollut ensimäisen talon tai kylan nimi. Muntoin övat tutkijat aina tä- rnan paikan sekoittaneet Sastamalan pitäjän kanssa, joka on peräti toista. Merikarvia västa Opinpululistuksen jälkeen eroitettiin Ulvi- lasta, mutta Sastamala jo aikaisin pitäjänä mainitaan (ehkä jo v. 1340). 156 Ulvilan kihlakunta. koissa tavattava „helvetin taulu", taikka i'ankaikkiista elä- mää ja kuolemaa kuvaava taulu. Näyttää siltä, etta sel- lainen taulu yhteen aikaau oli kirkoissa lähcs yhtä välltä- uiätöu kuin pappikin. Isommassa kellossa on seuraava saarua kirjoitettuua: »Esai. 27: v. 13. Silloin soitetan suurella basunalla, nijn tu- levat: Kadotetu Assyriern Maaila i a karotetut Egyptin Maalle ia Bukoilevat Herr a pijhäUä Ierusalemin vuorella. Luc. 14: v. 17. Tidkat sitta kaikki övat valmistctu". — Kellon toisella puolella on kirjoitus: »Under Konug Gustaf Adolf ä. IV Är denna Mocka bestält Till Sastamåla Moder hjrcka Af Kyrcho- herden herr Thomas Kriander Ar 1793. Guten i Stocholm af G. Meycr". — Vähemmässä kellossa on korttelin kor- kuinen Vapahtajan kuva, joka pitää maanpalloa kädessään, ja sen ympärillä on kirjoitus: »Salvator Mundi" (Mailman Vapahtaja); tämäkin valettu Tukholmassa „UU SastmAla kyrcko". Asutusseikoista jo vähä mainittiin, mutta jatkakaamme vielä vahä kertomusta niistä ja alkakaamme aivan alusta. Lähellä meren rantaa m täällä järvi nimeltä Polunki; tuosta lausuu herra D. E. D. Europscus x): „ Järvi, nimeltä Polunki Merikarvian pitäjässä, Turun läänin pobjais-päässä, on myös- kin niin lähellä merta, nimittäin vaan 650 kyynärän päässä siitä, etta sekin on otettava lukuun sen ajan tutkinnossa, milloin ostjakilaiset tähän maahan tulivat 2), sillä sekään järvi ei liene varsin pitkinä aikoina ollut merestä erillänsä. Po- lunki on sopivimmasti selitettävä olleen ennen pel-jink tahi muinaisessa muodossa kukaties pol-jink — sivuvesi, nimittäin meren sivulla oleva vesi". — Vastainen tutkimus näyttänee 1) Suomi II jakso, 7 osa, s. 31. 2) Meidän alleviivaama. Meri-Karvia. 157 onko tuo herra E:n mielipide oikea, etta täällä ennen Ostja- kilaisia on asunut, kuten hän ylläkerrotussa lauseessakin viittaa. Edellä on kerrottn (katso Yläne s. 35), etta kansantarn sanoo Karvian Alakylän tulleen asutetuksi Prunkkalasta Kar- viaisten kylästä. Karvialla kerrotaan, etta ensimäinen asukas täällä on ollnt Peipun hjlässä n. k. Peip-pdlolla. Kun sitte muita asukkaita seudulle tuli, huomattiin etta tuo alku- asukas eli sopimattomassa yhteydessä tyttärensä kanssa. Tuota eivät miiut kärsineet, vaan rikolliset rangaistiin ko- vasti, ne kuopattiin elävänä maahan, pää vaan jätettiin maan päälle. Heidän asuntonsa hävitettiin perinpohjin, mutta vielä, noin 60 ä 70 vuotta sitte, on Peip-pellolta löydetty vanhoja rautakaluja. — Vanhimmiksi kyliksi sanotaan täällä myöskin Kasalan kylää (ruots. Kassaböle) Sidebyn rajalla ja Kyör- tilän kylää (ruots. Görböle) Ahlaisten rajalla. Ensin elettiin täällä, — niin kerrotaan, — aivan kalastuksella, sitte ruvet- tiin maata viljelemään, ja Hööprmhi(Ilö\mng)-mm\mn paikka sanotaan olevan ensimäinen, joka pelloksi raivattiin. Luul- tavasti tuo „Hööprinki" oli Ruotsalaisten asuttama, niinkuin sitte moni muukin kyla, sillä yhteen aikaan on täällä ruot- salaisuus mahtavasti kukoistanut. Vielä muutamia vuosi- kymmeniä sitte, övat lähes kaikki Karvialaiset ruotsia osan- neet, mutta nyt on ruotsalaisuus supistunut pitäjän yhteen kulmaan, Risulan (Risbyn) ja Kasalan kyliin lähellä Sidebyn rajaa. Ruotsalaisia ja suomalaisia paikkain nimiä on täällä sekaisin, josta voinee päättää, etta samoin övat asukkaatkin olleet. Ruotsinkieli sitte yhteen aikaan sai vallan kaikissa asukkaissa, mutta tåas joutui tappiolle, miten ei suinkaan olisi käynyt, jos ei pitäjässä olisi vahvasti ollut suomalaista siementä. Moni nykyisistä ihmisistä tosin pahaksuu sitä, etta ruotsinkielen taito on unohtunut; he mielellään taitai- 158 Ulvilan kihlakunta. sivat tuota „herrain kieltä", mutta, kuten olemme näistä seuduista huomanneet, näyttää suomenkielellä täällä koti- maassaan olevan ihmeellinen voima valloittamaan itselleen alaa, ja jos sitä on pitkältä teko, niinkuin luultava on, niin turbanan on Suomen kansan kustannuksella tänne ruotsa- laisuudelle ikuisia istuimia laitella, — ne kerran kylmille jäävät. Saarilla on melkein kaikilla ruotsalaiset nimet, ja, kuten sanottu on, monilla taloilla ja maanpaikoillakin.. Jokivarrella esira. on niittujen nimiä: Nylahti, Wassa (= rimpi-niittu), Lekatengi, Gresmossa, Högmossa y. m. Taloja on esim. Langmyra (Långmyra), Långforssi, jota Suomalaiset sanovat Lankkoskeksi, Stuvengi, Norrgård, Nygård y. m. Ja huo- mattava on etta täällä monilla taloilla, vieläpä torpilla ja tölleilläkin, on kaksi, kolme nimeä. Tämä tulee siitä, etta asunto saa aina asukkaan nimen, mutta entisetkin nimet kuitenkin vielä seuraavat sitä. Paljo on täällä suomea puhuvan kansankin kielessä ruotsalaisia aineksia, vieläpä niin kummallisiakin sanoja, ettei voi tietää mitä kieltä ne övat. Niin on esim. raldi — sala- kari meressä, strikha = kivikko eli pieni koski joessa. Eihän tuollaisia sanoja ole ainakaan nykyisessä ruotsinkielessä. — Ja kun tuon vilkkaan kauppakansan kuulet oikein liukkaasti laskettelevan „virkakieltänsä", et siitä ymmärrä kun jonkun sanan. Esim. joku kysyy toiselta: „Mihes nyt kautuu?" Vas- taus: „Kotiin vaan, oon jo useit' päivii ollu rääkäilemässä, nousi kova stormi, ett jouduin raklille ja skerivettä seila- tessa strömi äntrasi kurssia, ettei tahton ham'naan päästä". -— Kas siinä kihermä selvitettäväksesi. Koetamme sitä suomentaa: Mihes kautuu, on: mihin menet, mihin matka? „Rääkäillä", merkitsee merellä ajeleh- tamista, oleskelemista ; kun esim. ollaan silakkanuotalla, sa- Meri-Karvia. 159 notaan oltavan „rääkissä"; „rakli" on salakari; „skerivesi" on saaristovesi, ja huomattava on, etta tuota sanaa lausut- taessa „s"- ja „k"-ääni kuuluvat selvästi erittäin, niinkuin esim. sanassa „Skandinavia". — „Stormi" on myrsky, „strömi" virta ja „kurssi". suunta. Uudemmalta ajalta on täällä muutamia sotamuistoja. Kerrotaan, etta „ison ryssän aikana" palasi Venäjän laivasto pohjaisesta päin, ryöstäen kirkkoja pitkin rannikkoa. Ai- koivat tulla Karviankin kirkkoa ryöstämään, mutta Jumalan sallimuksesta törmäsi yksi heidän laivoistaan Ouran „ker- koolissa", s. o. Ouran saaristossa „Isonryssän karille"; siina hukkui tuhansia miehiä, joista ne, mitkä merestä ylös saa- tiin haudattiin IlampsMrin luotoon. Siellä näkyy vielä ma- talan kiviaidan näköinen kehä, noin 10 sylta läpimitaten; sen sisällä övat Venäläisten haudat. Kaksi miestä karille törmänneestä laivasta lähti maalle uimaan; toisen niistä Kar- vialaiset upottivat mereen, kun hän oli jo rannalle pääse- mäisillään, toinen pääsi maalle, mutta sekin saatiin kiinni ja ammuttiin „Slagin korvessa", lähellä Polijanmaalle vievää maantietä; mutta tuon tapauksen takia saivat Karvialaiset joukon kasakoita niskaansa. — Koska saarista tuli puhe, niin mainittakoon myös n. k. Komppassihioto; siinä on maa- han kivistä laskettu risti; osoittava ilman pääsuuntia; ei ole tietoa, milloin tuo „komppassi" on rakennettu !). l) Karviau ja Ahlaisten välisen saariston „rääkäilin" pienellä veneellä. Kumppauini ja oppaani oli jo lähes 60 vuoden vanha ukko ja hänellä oli merkillisen monimutkainen „ansioluetteloa. Syntynyt hän oli Ahvenanmaalla, lähti 12 vuotisena merello, oli siellä yhtä- mittaa 12 vuotta. Sitte oli hän jonkun vuoden kuljeskellut Italialaisten „komelianttien" joukossa Skandinavian maissa ja Suomessakin. Näiden joukosta erottuaan oli hän muutaman vuoden Walamon luostarissa „pyhäin isäin" hupilaisena. Kun Saimau kanavaa rakennettiin, oli hän 1G0 Ulvilan Jcihlakunta. Karvian Alakylässä Rogelin talon viereen on pystytetty 2V2 kyynärän korkuinen muistokivi punertavasta granitista innokkaalle saarnaajalle Anna Rogelille. Kivessä on sen- raava kirjoitus: nAnna Rogelille, syni. 174/1251, Moll. 17e/684, joJca 14 vuoden sairaaden aikana julisti élämän Sanaa Jeans sa- ihmisille neuvohsi, varoitiikseksi ja lohdntiikseJcsi, pystytettiin muistopatsas sata vuotta jälkeen enshnäisen saarnaamisensa, W:na 1870. Math, 26: 41". Karvianjoki sanotaan ennen olleen niin siikasa, etta „tuhannen siikaa on yhdestä apajasta saatn"; ja kun Ryssä maahan tuli, pistelivät sotamiehet paineteillaan siitä siikoja, minkä halusivat. Mutta täällä on kalavesistä paljo riidelty, ja, „viha vie viljan maasta, kateus kalankin merestä". — Nykyään pyydetään joesta ahkerasti helmisimpnkaita, joita täällä „maskaaleiksi" sanotaan. Tno työ on enimmästi Ar- kangelin miesten hallussa ja knuluvat lie toisinaan saavan hyvätkin saaliit. Karvian kansa on vilkasta kauppa-kansaa, joka ei paljo muusta välitä knn kaupasta; kauppa onkin täällä lähes pää- elinkeino, sillä maanviljelys on sangen vähäinen. „Paljoko laudoista maksetaan standartilta?" on Karvialaisen tärkein kysymys, ja lautoja vetävät miehet ja naiset ,,Engelsmannin tahi Ranskalaisen Ongariin", jotka „makaavat liaminassa". 13. Siikanen. Siikasissa ei ole tavattn mitään pakanuuden aikaisia kiinteitä muinaisjäännöksiä; mutta kivi-aseita on löydetty, siis täällä vanhatkin kansat övat liikkuneet. Hiisistä on siellä vahtimiehenä ; sitte täällä Karvialla Hamnliolman sahassa vah- tina ja „hovinarrina". Nyt elelee hän kalastajana. Kas noin moni- mutkaisesta elämästä juttna riittää ! Siikanen. 161 juttuja, mutta nekin övat jo kadonneet sukupuuttoon; sano- taan niiden Saarikosken myllyllä mennessään kelpolailla jyl- lästäneen. — Petkeleen kylässä, Petkelj arven vieressä luul- laan ennen olleen hautausmaa, sillä vanhat puheet kertovat niin, ja oli siinä hautain tilojakin nähty; paikka on jo isot ajat ollut peltona, mutta ei ole siitä mitään muinaiskaluja löydetty, eikä siis voi päättää onko se ollut pakanuuden ai- kainen, vai kristillisyyden aikainen hautausmaa. — Kun eras Petkeleeläinen kerran Juhannus-aamuna meni järvelle ka- tiskaansa kokemaan, kuuli hän tuolta vanhalta hautausmaalta vienon hyminän, hän katsoi sinne ja näki suuren joukon kan- saa siinä pitävän Jumalanpalvelusta; mutta pian veisu taukosi ja samassa kansa katosi. Siikasten pitäjän synnystä ja asutuksesta on pitkä runo, joka yleensä siellä on kansan muistossa. Runon alkuperäi- seksi tekijäksi arvellaan erästä Isak Emanuel Sallgén-nimistä laivuria (synt. 1814), joka kesät kuljetti laivaa Uudesta kau- pungista, talvet oleskeli syntymäkylässään Otamolla, Salon talossa, josta sekä Saligen etta Salonius nimiä on sepitetty. Hän kuoli naimatoinna tapaturmasta. Runo, joka siis itses- sään ei ole vanha, perustuu vanhoihin kansantaruihin; sä- keitä siinä tapaa Korhosen runoista. Runomitta, paikoin var- sinkin, on aivan virheellinen, mutta virheellisimmät paikat övat luultavasti siten syntyneet, etta muut övat lisäilleet alkuteokseen säkeitä, varsinkin runon loppupuolella. Runo kuuluu näin: Nyt on kysymys kynän alla, Asia vanha vastattava: Mist' on alkuasujamet, Mist' on suku Sorkkalaisten, Mista Siikasten sikiöt? Mist' on alku Anttilalle, 11 102 Ulvilan kiMakunta. Mista, Mattilan talolle? Kuinka kylät kokoontunut, Kuinka kansat kokooiitunut. Kuinka tehtv tenippelikin Rakennettu Herranhuöne ? Mista saatu opettaita, Papit parahat valittu? Lähti pojat Pohjalaiset Siikajoen sikiöistä, Oulun l£i iiuist "* oivalliset Mettämiehet miehuulliset, Hiihti hirvien perässä. Tulit, maille kaukaisille, Erämaille inainioille, Kussa kontiot asuivat, Sudet julmat juoksenteli. Silloin maa oli autiona. - Teit pirtin tullessansa. Joen rannalle rakensit: Siinä siit.it sikiansa. Siinä laittelit lapsensa. Siitä kasvoi kansakunnat, Siitä perehet pemahti, Pojat tuli poloisiksi, Tytöt tuli typéräiksi: Millä mieli kalastella, Mikä hiihti mettämaita Isan kanssa karhun pyynnis. Toiset koitti kartanoilta Mettät perkailla pelloiksi. Tästä syntyi asuinpaikka. Kirriläksi kutsuttihin. Siikanen. 163 Ajan muutaman perästä Mattilaksi mainittihin. Tästä kulki asujamet Myötävirtaban visusti, Joen sorkalie sovitti Asuinpaikan parahimman ; Nämä sitte Kirriläiset Sorkkalaisiksi sovitti 1). Ne oli alku- asujamet, Alku Anttilan talolle. Näinpä kasvoi kansakunnat, Kyläkunnat kokoontuivat ; Kutsuttihin Siikasiksi, Kun oli sikiöt Siikajoelta. Siikasist' on siemen tullut Levennynnä Leväsjoelle ]). Sama suku Saarikoskeen J), PetMeehen ?) pemahtanut, Toiset Kivijärvellenkin 2), Pyntäsihin 2) pyrähtänyt, Samminmajan 2) saataville, Leppäjärvelle 2) leveni. Jopa joukko jumalisia, ötamoille 2) oivallisia Siirsi isan siunauksella, Alkoi työnsä auttavasti, Asui talon taitavasti. Niinpä joukot lisääntyivät, Kyläkunnat vahvistuivat. x) S. o. Kirriläiset rupesivat kiitsumaan Joenniemellä asuvaisia ,Sorkkalaisiksi';. 2) Kyliä Siikasissa. 164 Ulv 'dan hihläkunta. Kansa kasvoi kuritonna Erämaissa mainioissa, Joissa karhut mörisivät, Sudet julmat joikuilivat, Ketut rääkyi räämeästi, Hirvet juoksi joukottaisim Ilveksiä isot parvet, Jänöt jätti jälkiänsä. Näinpä kasvoi mettämaissa Kansa vankka vaurastuvi, Joll' ei oppia ollunna San an Pyhän valkeutta: Lapset kasvoi kastamatta Kaukana papin parista. Kurjet heistä kuulutteli Parikunnat parhaimmatkin . Eikä nähty ruununmiestä, Ei tunnettu tuomaria, Joka asiat johdattaisi, Riita-veljet asettaisi. Tuli riita veljeksille — Ei kimlunut kunnon ääntä, Neuvoa ei naapureilta. Kyläkunnat kutsuttihin, Kansakunnat kauniimmatkin Monill' mokoma-nimillä, Haukunnalla haaskattihin. Niinkun siitä todistaapi Runo vanha Siikalaisten, Jota ennen laulettihin Aivan selvillä sanoilla, Sanoilla näin kuuluvilla: Siikanen. 165 Siikasten siunaamattomat, Otamoiset oivalliset, Va'anhurskahat, vakavat, Leväsjoen leivättömät, Saarikosken saamattomat, Pyntästen pyytämättömät, Samminmajan saattamattomat, Leppäjärven levolliset, Vielä Viisaat Lauttalaiset. Asujamet ahdistettiin, Osa kansaa karkoitettiin Vuorimaille avaroille, Wuorij arven rantamaille, Joss' oli luola käärmehillä, Asunto maanmadoilla; Josta vanha vuorilainen Sanoilla näin todistaapi: Siellä käcärmcet lenteleepi, Siivin sievin sipsuttaapi Suven suloisen tullessa. Ja kun kirveel' kappajaapi, Puista niitä putoileepi, Etta korvatkin totisee. Koska kansat enentyivät, Talot taitavat rakettiin, Joita oli kaksitoista Kaikki yhteenlaskettuna, Joita miehet miehuulliset Asui taitavat urohot. Nämä yhteen kokoontuivat, Asioita puhelivat, Ett' on pitkä kirkkomatka. liili Ulvilan kihlakunta. Matka pitkä Ulvilahan; Vaan jos teemme itsellemme Pienen kirkon rakennamme, Saamme siitä kappelinkin Karvian pieneli' pitäjälle. — Kuinka tehdään Herranhuone? Mihin paikkaan pantanehenV - Paikka on paras Siikasissa Kovan kallion laella. Sim' on paikka temppelille, Hyva Herraimuonehelle. -- Mutta missa miestä oisi, Mista tuodaaii toimellinen Pykimestar' pyydetähän V Oli Wimperi viisas miesi, Torppari oli toimellinen Leväsjoella oivallinen, Jok' ei ollnt koulnn käynyt, Oppiluioneihin osannut. Ei ollut etäällä käynyt Hakemassa harjoitnsta; Otettiin hän oivaiseksi Pykääjäksi pyydettihin. Tämä teki templin meille Honkapnista pnlitahista, Tornin päälle taitavasti Riitiiigittäkin ripusti, Knssa kellot kumajavat Malmit heljät heläjävät, Kuuluu Herran kunniaksi. Eipä lupaa pyydettykään Konstorjolta korkealta, Siikanen. M>7 Etta tehdä temppeliä, Herranhuonetta rakentaa. — Silloin kun kullingas Kustaa, Ruhtinas suuri Ruotinniaalla Kuninkaaksi kruunattihin, Astui valta-istuimelle, Silloin riensi Siikalaiset Armokirjan laittelivat, Rukouskirjan Euotimnaalle Kuninkaalle Kustaville, Jok' oli kimingas Ruotille, Suuriruhtinas Suomelle. Antoi kirkon kelloinensa Kruunupäivän kunniaksi, Oivan kappePoikeuden . Siikalaisille sovitti. Pani papin parahhnman, Sielunpaimenen siveimmän. Kunpa saivat kerran kuulla O pin oikian san oj a, Silloin seisoi seurakunta, Ihanasti istuskeli, Pahat Siikasten pakanat Alallansa saarnanajat. Pappi se on aika-miesi: Kun se astui alttarille Helähteli Herran huone, Saarna sitäki parempi; Vielä nytkin viisahimmat, Pienet lapset laulelevat, Kilvan kiitosta j ak avåt, Ikimuistossa pitävät, 168 Ulviian kiMdkunta. Kun lie kuulit kuniion saarnan. Silloin tunsi tyhmemmätkin Mitä ilmi-annettihin, Saarnassa selitettihin, Kun se hcrra kappalainen, Empeeri ensimäinen Puhui sanat puhtahasti, Opin oikean opetti. — Paljo niit' on pappiakin. Jos on pappi parkojakin: Helltorssi se hengenmiesi. Neuvonantaja ihana 8iinä Herran Sionissa. — VieP Akander aikanansa Oli miesi oivallinen; Vaan kun joutui vanhennnaksi, Kävi voimat heikomniiksi, Valö silmistä katosi. Annettihin apulainen, Virantekijä visumpi. Oli miestä katsellakin: Pitkä, vankka varreltansa, Vaan kavala, sisältä kierä! Hänt' ei luotu lukkariksi, Kika sielunpaimeneksi, Joka luonnoll lempeällä, Evankeljumi sanoilla, — Joka rinnat pehmittääpi Synnis paatunein pakanain, — Johdattaisi joukkoansa; Vaan on luonto liukkahampi, Sotamieheksi somempi, Siikanen. 169 Kniununtöihin taitavampi, Taitava talon asuja, Virkaherra vissiin hyva, Länsimanni läänin yli, Mainio maanviskaaliksi. Tämä paha pappi parka Kiertää kylät ympärinsä, Tanssit taitavat asettaa. Katsoo päälle tuimemmasti, Kuuluu ääni kiukkusasti; Täta pelkää pienet lapset, Pakenevat ihmisparat. — Kun hän astuu alttarille, Kuuluu sieltä kissan ääni, Sitte haukkuu hallin lailla, Puusäkistä puheleepi. Eipä kuulu ensinkänä Evankeljumin sanoja, Jos on alku Raamatusta, Niin on loppu loirotusta. Tästä suuttuu seurakunta, Paatuu k an sa parempikin. Haukkuu miehet miehuulliset, Vielä vaimotkin vakavat, Pojat parhaat pahimmasti, Ty tö t sievät tuimemmasti. Saavat kuulla sanottavan, Pyhäst' paikast' puhuttavan Krykkypaalien pidosta J) x) Krykkypaaliksi Länsi-Suomessa sanotaan kuulutus-hyppyä, kun joku parikunta ensi kerran kuulutetaan, kokoonnutaan niiden luo hyppelemään; se ou „krykkypaali", 170 Ul vilan kihlakunta. Taikka Tapanin-ajosta. - Onkos näistä asioista Puusäkistä puhuttava! Kätens pesee puhtahaksi. Synnin vioist' viruttaapi, Itse elää irstaisesti Miehen-rikkahan tavalla, Hekumassa herkkuisesti; Itse aivan ilmi-antoi. Etta oli vainio kuollut, Rouva, rakas puolisonsa. Sitte otti itsellensä Tytön sievän piiaksensa, Jota pappi pulmtteli, Neitsyeksi nimitteli, Anoi vielä avioksi. Seuraavia säkeitä ei sovi paperille panna. Runomit- takin perki huonontuu, josta on limltava, etta näitä juttuja papista on jälestäpäin runohon lisätty. Runossa kerrotaan, etta kun piian kävi hullusti, niin tuo paha pappi: Ajoi poijes armahansa, Liisa piian mat kali an sa, Risti lapsen muiden päähän, — Antoi Liisan yksin jääda, Lapsen kanssa kulkemahan, Huonon nimen kantamahan. Pappi vielä monen piian kanssa eli pahasti, kuiines vii- mein erään petetyn tytön isä uhkasi mennä pispalle valit- tamaan, jos ei pappi tee totta, ja: Siikanen. 171 Jopa kuului kuulutukset Herran huoneess' helisevän, Ett' on aikeess' avioliitto: Ylkä — oma opettaja, Morsian — piika pappilassa, Mariaksi mainittava, Sukuansa, syntyänsä Wuorijärven tästä päästä, Joss' on lasna oleskellut. Sitte avuill kaunihilla, Aivan aiino tituleilla Kirkkoherran kannistama. Runossa niainitaan kihlatkin, mitkä sulho oli morsia- melleen antannt, ja: Sitte tuli vihkiäiset, Joihin kaksi käskettihin Henkeä kestiksi häihin. Vielä kuokkavierahaksi Herra kanttori kapusi, Veisas virren kaunihisti, Porstuan puolelta puhalsi, Öven raosta raikahutti. Mutta ei sittekään pappilassa knnnian knkko laulannt, vielä „Supsitunnit torvittihin". Ja rnno loppnu: Jopa loppni loilotukset, Runotyöni toimitukset Aivan puoli-eräiseksi, Paljo vielä puuttuvaksi. — 172 ULvilan kihlakvnUi. Suorasanaiset kertomukset vielä mainitsevat, etta ne miehet, mitkä Siikajoelta tänne hirvien perässä hiihtivät, asettuivat asumaan Hirvijärvessä olevaan Miessaareen. Siikasten myöhemmästä asutuksesta kertoo hauskan kerto- muksen eras lähettäjä J. J. ■ tämänvuotisessa „Satakunnassa"; lainaamme tähän hanen kertomuksensa : „ Vielä vuotena 1717 oli Pyyntästen kylan alue autio maa, karhujen kota, susien pesä, kettujen lnola ja lintujen asuma maa; niinkuin vielä nykyisetkin nimet osoittavat: „Karhurämäkkä", josta karhu on lankkaalla saatu ja „Karhu- saari", mista se on pyssyllä ämmuttu. Myöskin lintuja on täällä paljo pyydetty, josta kyiä on saannt nimensä „Pyyn- tänen" (Pyyjoki). Vielä nytkin on metsämme rikas metsän- viljasta. Mutta, kun yllämainittuna vuonna oli Suo- messa sota, jota ison vihan ajaksi sanotaan, lähti Lassi Ma- tinpoika Turvan (varmaankin Tyrvään) pitäjästä sotaa pakoon ottain mukaansa vaimonsa ja yhden lapsensa; hän tuli 115 nykyistä virstaa, Hirvij arven kylässä olevan uutis-asukkaan luo, jonka nimi oli Topias Heikki, nykyinen Ala-Kallion talo. Topias Heikki oli hy vän suopa mies, mutta asuntohuonect olivat vähäiset. Silloin sanoi Topias Heikki Lassille: mene sina tuonne Pyyjoen varreile ja tee itsellesi asumus, siellä on hy vin lintujakin; mina ölen sieltä paljo lintuja ampunut ja ölen sen Pyyjoeksi nimittänyt. — Lassi suostui tuohon, alkoi asunnan, teki pirtin kosken varreile ja meni siihen asu- maan. Ihmiset ja lehmät olivat yhdessä huoneessa; mutta kun kevät joutui, tuli vesi pirttiin. Lassin täytyi muuttaa mökkinsä mäen päälle. Matka Topias Heikin asunnosta Lassin asuntoon, oli kaksi Suomen virstaa; eipä moni sen aikaisista asujamista olisi sallinut niin lähelle tehtävän toista asumusta. Sitte syntyi Lassille kaksi poikaa, Heikki ja Matti. Kirkolliset asiat olivat tähän aikaan Ulvilassa, vaikka Meri- Siikanen. 173 karvialla kappelikirkko oli. Lassilla oli myöskin tytär, Liisa; kun se tuli täydeksi ihmiseksi, toi Lassi vävyn Ulvilasta Levanpellolta; myi Pyyntäsjoen uutis-asunnon yhdeksään Riks- talteriin. Talo on nyt 2 Vig manttaalin maa. Sitte Lassi meni ja teki pojillensa asunnot, Matille Liistesaloon, joka on vahva torppa, Heikille Pohjoisjärven rantaan, jossa nyt on vahva talo. Lassin vävy oli Grels Sihvelinpoika, ja hänelle syntyi 6 tytärtä ja 1 poika. — Kun Erik Forselius oli Kar- vialla kirkkoherrana v. 1752, tehtiin Karvian ensimäinen kirkonkirja, ja siinä mainitaan Pyntäsjoen nyypyki sekä yh- deksän henkeä siinä. Ajan kuluttua ja kansan enettyä alet- tiin myös Siikasiin kirkkoa rakentamaan, koska matka oli Karvialle pitkä ja oli yli järvien ja nevain vaikea kulkea. Kaksitoista taloa, niinkuin tyhmät, alkavat tehdä kirkkoa Siikasten kylään korkealle kalliolle, ilman konsistoriuinin lupaa. Pyyntäs-Esko vei ensimäisen hirren; Leväsjoen ky- lästä mökkiläinen Petter Finnberg oli pykmestari. Kun kirkko saatiin valmiiksi mentiin västa Turun konsistoriumiin kir- jallisesti pyytämään lupaa kirkon vihkimiseen ja samassa pyydettiin pappia. Mutta sieltä asia lykättiin maalierran- oikeuteen ja maaherra määräsi Siikaselaiset laittamaan vasta- rakennetun kirkkonsa Turkuun kruununmakasiiniksi, koska olivat sen tehneet ilman luvatta. Mutta Siikasten miehet saivat hyvän asian-ajajan, joka kirjoitti asian kuningas Kus- taa IILnelle armon anomisella; kuningas silloin lahjoitti kirkon ja kappeli-oikeuden ja trotninki kellon, joka vielä on Siikasten kirkon tapulissa. — — Kirkomme oli juuri 100 vuotta Karvian kappelina. — Pyyntäsjoen kylässä Lassin en- simäisen pirtin kiukaan jäännökset kohoavat vielä muinais- muistona kosken rannalla — — ". Kirkon arkistossa olevissa asiapapereissa ei puhuta mi- tään siitä, etta kirkko konsistoriuinin luvatta olisi råken- 174 Ulvilan kihlakunta. nettu; niissä mainitaan näin: Silloin kun suurivaltias Ku- ningas Gustaf IILs krtuuiattiin, satt Sitkasten asuvaiset va- pauden rakentaa uuden hi/rkon. Samallainen kirjoitus on myös v. 1772 valetussa kirkon kellon laidassa ja siitä kai on kansaan levinnyt sellainen juttu, etta sen on kuningas tahi „trotninki'' lahjoittanut. Kenottiin etta ne ylioppilaat, jotka täältä kävivät ha- kemassa vaatteita kansatieteelliseen museoon, olivat mvöskin saaneet jonkon kivikalnja. Ylulen kanniin vasarakirveen tapasin ^Teeniu Mikkolan isännällä Otamon kylässä, mutta omistaja ei lnalttannt siitä luopua, kun oli sitä jo kauan säilyttänyt. Monesta paikasta on täällä keidasten eli nevain pobjasta löydetty katiskoita, ja järvien rannalla vanliain katiskain jäännöksiä näkyy ve- destä kaukana, kuivalla niaalla. Museossa on Siika- sista tallessa kommissioui maamittari C. S. Cederin lähet- tämä tasataltta. Siikanen. 175 Liitämme lopuksi tähän taulun, josta voipi yhdellä sil- mäyksellä nähdä, mitä tästä kihlakunnasta on kerääntynyt. Museossa ennen olleet kalut eivät ole tässä lukuiui otetut. < pr c* < ris < PT jo: pr p: p" P 3 o CD 0 pr o «4 58 ö) 5' g »" pr pr o W ro t? 50: p: P* O s» CO o 2. g <ö: p" £~* p'l» O v- h • Ö • to m p E p p- O) ? W ?r C n p 5 pr 5' pr p M p c p pr p! 1 ?' s B" p B i-i P P o| p < p t? O p' 1-4 P P* O p* f p •ö •ö p p (C p p: ®. p: Rauma . . . Lappi .... Hinnerjoki . Yläne .... Honkilahti . Eura .... Kiukainen . Eurajoki . Luvia .... Nakkila. . . Ulvila .... Kulla .... Norrmarkku Pomarkku . Ahlainen . . Karvia . . . Siikanen . . 3 1 ? 1 4 1 2 4 ? 2 1 1 2 1 5 11 10 1 3 ] 11 24 50 4 14 3 5 13 13 11 9 14 1 1 1 1 1 1 11 38 3 1 44 57 5 14 4 9 21 15 11 Yhteensä 10 ii 4| i 5 11 Ii 3 . 149 23 1 4 236 Paitsi näitä riiniusauva Kiukaisista ja vanha pyssy Lapista. LIITE. Kertomus Rauman, Lapin ja Eurajoen kirkoista kirjoittanut T:ri ELIEL ASPELIN. Rauman kirkko1). a) Kirkon rakenims ja kalkkimaalaukset. Pohjoispuolella Rauman kaupunkia juoksee luoma ja sen toisella rannalla — siis oikeastaan ulkopuolella nykyistä *) Tämä kertomus on pääasiassa toimitettu niiden muistoon pa- nöjen mukaan, jotka mina ölen paikalla tehnyt S. Muinaismuistoyhdis- tyksen kesällä 1874 kustantaman taidehistoriallisen tutkiakunnan jä- senenä. Tutkiakunnan muut jäsenet olivat piirtäjät fil. maist. K. F. Slotte, fil. kand. E. Nordström sekä ylioppilas G. Berndtson. Heidän tekemänsä piirrustukset säilytetään mainitun ylidistyksen kokoelmissa. Vapaaehtoisena apumiehenä seurasi ylioppilas vapaaherra E. Cedercreutz kauan aikaa tutkiakuntaa. Muistoon panojeni okella ölen käyttänyt seuraavia lähteitä: »Kyrkoherden Joh. M. Gråas relation 1749 om Raumo stads- kyrkas minnesmärken" (Käsikirj.). Sven Mellenius, Hist. Ahandling om Sjö-staden Raumo. Åbo 1772. (A. G. Sacklinius)1 Beskrifning öfver Raumo kyrka, Abo Tid- ningar 1778, n:o 23. Suometar 1849, n:o 2. „ 1855, n:o 19. K. A. Bomansson, Hvad betecknar „Collegium Raumense?" Hist. Arkisto VI. 12 178 Liite. kaupunkia ■ — kohoaa se vanha harmaasta kivestä raken- nettu kirkko, jonka historia ja muinaistarina yksimielisesti sanovat olleen entisen Rauman Francishanihtostmin JcwMo. Sen nimi on Pyhän Rist/ n Mrfcko (Helga Kors1 kyrka). Luoma laskee Äyhön järvestä Karilahteen. Se paikka, jossa kirkko seisoo, on muinoin ollut veden ympäröimä ja kantaa vieläkin Tarvonsaaren nimeä *). Itse rakennuskin toclistaa kirkon franciskaniveljien rå- ken tamaksi. Säästäväisyyden vuoksi tekivät näet n. s. kerjäläis- munkit usein yksinkertaiset kirkkonsa kaksilaivaisiksi, min etta ainoastaan yksi sivulaiva rakennettiin, milloin pohjois- milloin eteläpuolelle päälaivaa 2). Keski- eli päälaiva on yhtä leveä kun kuori ja siis siitä suoranainen jatko; pohjois- puolella on vähän kapeampi sivulaiva. Kolme pilaria määrää laivojen rajan. Kuorin kattona on yksi ja päälaivan kaksi *) Pohjoispuolella kirkkoa on vanha rakennus paanukatolla. Mim- rit, noin 5:n kyynärän korkeat, övat harmaasta kivestä ja sisäpuolelta voi nähdä, etta rakennus on muinoin korkeampi ollut. Sen alla sa- notaan olleen kellari, jonka maanalaiset holvit nyt övat laskeuneet ålas. Samalla puolella kirkkoa on muitakin raunion jälkiä. Ei näytä siltä, etta rakennukset olisivat olleet yhtey dessa kirkon kanssa; tuo mainittu huone seisoo vinossa kirkkoon nähtlen. — Itäpuolella on ala, jota sanotaan „palotontiksi". Muinoin kuuluu siinä olleen rakennuksia, jotka tulipalo on hävittänyt; nyt on siinä kasvitarha. Epäilemättä övat nämä rauniot viimeiset jäljet niistä, joista Mel- lenius kertoo: „Des utom finner man rundt omkring kyrkj an åtskilliga lämningar af hus, eldstäder, källare m. m., hvaraf man kan finna, att här fordom varit stort antal Munckar och en vidlöftig hushållning". — Tähän muistutan, ettei millään ole taattu, etta kaikki rauniot övat luostariurakenuusten jälkiä. 2) Semmoisia rakennuksia, varsinkin luostarikirkkoja, löytyy mo- nessa paikoin Saksassa y. m. Kts. Otte, Kunst-Archäologie, vierte Rauman kirkko. 179 täh tihol via; sivulaivan kattona neljä ristiholvia, kaksi kum- mankin päälaivan holvin kohdalla. Yhteydessä kirkon kanssa kohoaa lännessä torni, jonka muurit nyt nousevat vaan kir- kon kattoharjaa vähän alemmaksi; siitä alkain on torni- rakennus puusta. Mellenius'en mukaan hävisi torni tulipa- lossa 1682; mutta koska Sacklinius, joka tarkasti kertoo mitä vahinkoa valkea silloin teki kirkolle, ei siitä mitään mainitse, niin on luultavaa, etta tornin yläpuoli jo ennen oli hävinnyt, jos se nimittäin koskaan on ollut valmis \). Kirkossa on neljä ovea. Kuorista johtaa yksi, etelä- seinässä, sakaristoon, josta kohta tulen enemmän puhumaan, toinen pohjoisseinässä ulos, jälkimäisen edessä ulkopuolella on puusta rakettu etuhuone. Itse kirkossa on yksi ovi pää- laivan länsipäässä, toinen eteläseinässä läntisessä puolessa samaa laivaa. Akkunoita on kolme korkeaa, nimittäin kuo- rissa itäseinässä yksi ja päälaivan eteläseinässä kaksi. Sitä paitse on kuorin eteläseinässä kaksi alhaisempaa, joidenka alempi puoli on muurattu kiinni, sen vuoksi etta sakariston pääty ne osaksi peittää; eteläisen portaalin länsipuolella on pieni akkuna, samoin kummallakin puolella läntistä portaalia (toinen niistä kiinni muurattu) ja sivulaivan länsiosassa. Kaikki nämät akkunat övat pyörökaarisia, mutta ei ainoatakaan voi varmuudella alkuperäiseksi päättää; vaan övat ne myöhem- *) Mellenius sanoo myös, etta samassa palossa korkea kello- tapuli kirkon vieressä hävisi. Siitä päättäen tuskin kirkontornia silloin löytyi, sillä miksei kelloja olisi siinä pidetty. Sacklinius sanoo tapulin lianen aikanaan (1778) olevan puusta raketun, vanlian ja horjuvan. Nyt ei tapulia olekaan ; kellot övat kirkkotornin puusta raketussa ylä- osassa. Tämä nykyinen torni näkyy kauas merelle ja merellä matkus- tavien hyväksi on ollut tapana joka vuosi kirkon kustannuksella maa- lata tornin länsipuoli valkoiseksi (Suometar 1849). 180 Läte. pina aikoina suurennetut (pienemmät ainakin levennetyt) ja silloin pyörökaarensa saaneet. Etelä- ja läasiportaalin ylä- puolella on jonkimnoiset rosetti-akkunat puuneliön sisälle asetetut; ei kumpainenkaan ole vanha. Portaaleilla on yhtä vähän kuin akkunoilla taiteellista muotoa, joka ansaitsisi mainitsemista. Ne övat myös pyörökaarisia, paitse kentiesi eteläistä, jonka kaaren snippo tosin on niin tylsä, etta sitä on vaikea siksi nimittääfcään *). Lantisen portaalin edessä on uusi asehuone, kivestä rakennettu. Siinä on ristiholvi ja kolme pientä pyörökaariakkunaa itäseinässä. Asehuoneen ja tornin keskivälillä on pieni ovi rappuihm, jotka muurin lä- pitse vievät urkulehterille ja kirkon ullakolle. Verrattain merkillisin osa kirkosta on se pitkä rakennus, joka ulottuu ku orista etelään päin ja jota nyt sakaristona käytetään. Se on katettn kahdella ristiholvilla, jotka vahva kaari toisistaan eroittaa. Sakaristossa on nyt kolme akkunaa, nimittäin kaksi kirkosta etäisemmän holvin alla (yksi pää- dyssä, toinen itäseinässä) ja yksi länsiseinässä kirkkoa lä- heisemmän holvin kohdalla — vastapäätä täta akkunaa on uloskäytävä itäseinässä. Jo aikoja sitte on tämä rakennus, joka niin suuresti eroaa tavallisista sakaristoista herättänyt oudoksumista. Mel- lenius pitää (kirkkoherra Sacklinius'en suullisten arvelujen mukaan) hyvin todennäköisenä (med mycken sannolikhet), etta tuo mainio „Collegium raumense" on juuri tässä huo- neessa vaikuttanut. Nykyisin on Bomansson toteen näyt- tänyt, etta tuo oppikoulu, josta niin paljon on puhuttu, tuskin lienee olleen muuta kun joku pieni kaupunkikoulu. Samalla tietysti raukeaa edellä mainittu arvelu sakariston entisyy- J) Portaalit lienevät kyllä alkuperäisiä. Yleensä ei meidän kir- koissa gotilaisellakaan aikakaudella näy aiua suippokaaria käytetyn. Rawrnan kirkko. 181 destä. Kuitenkin on epäilemätöntä, etta tuolla rakennuk- sella ennen on ollut toinen tarkoitus kun nykyään. Vahva holvikaari näyttää näet olevan jäännös entisestä täysiseinästä, joten rakennus alkuansa olisi käsittänyt kaksi huonetta. Mutta koska sakariston pääty osaksi peittää kaksi akkunaa kuorin eteläseinässä, voi varmana pitää, etta koko se nykyisen rakennuksen puolisko, joka on kirkkoa lähem- pänä, on myöhemmin rakennettu. Sen todistaa myös pari toista seikkaa. Ensiksikin on öven paikka täydessä epäsoin- nussa rakennuksen nykymuotoon katsoen. Toiseksi on var- maa, etta tuo etäisempi puolisko on keskiaikainen rakennus — sen todistaa muurien koristus ulkopuolella. Raken- nuksen kaupunkia kohti kääntyvässä päädyssä on näet ylinnä risti, ja sen alla apilanlehti muurisyvennyksinä ja vielä alem- pana pitkä rivi kulmittain pantuja tiiliä ja pitkä soikea muuri- syvennys. Länsiseinässä, jonka osaksi puusta tehty luu- huone peittää, on myös rivi kulmittain pantuja tiiliä ja sen alla yhtä pitkä, soikea muurisyvennys *). Nämä koristukset käsittävät noin kaksi kolmatta osaa koko seinästä etelätä päin. Kirkkoa läheinen osa on koristamaton. Nämä seikat todistanevat, etta sakariston eteläinen osa alkuansa on ollut kirkosta erillään oleva rakennus (taikka vaan käytävällä siihen yhdistetty) ja siis mahdollisesti osa luostarirakennuksista. Ylempänä mainitut muurikoristukset todistavat lisäksi, etta rakennusten jatko epäilemättä on käynyt itäiseen suuntaan — päätös, jota myös maanpinnan luonto puolustaa 2). *) Nämä seinät övat kirkon kauniimmin koristetut ulkoseinät. Ainoastaan kirkon itäpäädyssä on risti mnurisyveunyksenä. 2) Kirjoittaja Suomettaressa (1849 n:o 2) lausim: „Itse kirkko on vanhaa luostaria myöden jälestäpäiu jatkettu länteen päin ". Lause on epäselvä, eikä luultavaa ole, etta kirjoittajalla on ollut tar- 182 Liite. Päätettyäni kirkon tarkastuksen varsinaiselta raken- nukselliselta kannalta, tulee nyt puhua kuoriholvin kalkki- maalauksista. Seuraavaa kertomusta verrattakoon kivipiir- rokseen l). Holvi on, niinkuin ylempänä on sanottu, tavallinen go- tilainen tähtihofoi, jonka jänteet jakavat sen 12 erinäiseen kolmiopohjaan. Niistä yhtyy 8 kapeaa keskimäiseen pääty- kiveen, toiset neljä övat laveammat ja knllakin on hnippuna yksi neljästä toisesta päätykivestä. Soikeat kolmiopokjat övat koristetut maalatuilla lehtikoristeilla, jotka säteilevät jänteistä molemmin pnolin; joka toisessa on sitä paitse ru- koileva enkeli, niin pitkällä pnvulla varustettu, etta jalkoja ei näy. Suurten kolmiopohjain ylimmäisessä osassa övat evankelistain eduskuvat; lansenaiihalla knnkin nimi. Siten on itäisessä kolmiossa KotJca (Pyhä Johannes), pohjoisessa Jalopeura (P. Markus), läntisessä Enkeli (P. Matheus) ja ete- läisessä Härhci (P. Luukas). Koristenauha eroittaa nämät esitykset alemmista pääesityksistä, jotka övat seuraavat. Itäinen kolmio: Ecce Jwmo esitys. Suurella valta- istuimella, jonka selkäosa kohoaa tiilimuurin näköisenä ja päättyy hammashaijaan, istuu kaksi pyhimystä ja pitää hei- dän keskellään olevaa ruoskittua Vapahtajaa kädestä. Va- pahtajalla on orjantappurakraunu päässä, ja sen takana ju- malallinen gloria (pyhän kaari), naulanjäljet jaloissa ja kä- sissä, ruumis on verissä. Pyhimyksillä on keltanen aluspuku ja punaset kaaput, heillä on päässä paavin lakki. — Täta alempana on molemmin puolin kuorinakkunan yläosaa kaksi kempia tietoja asiasta, koska häu ei ole niitä esiin tuonut. — Ainoas- taan kaivamisella voitaisiin lopullinen päätös luostarirakennusten ase- niasta ja laveudesta saacla. x) Alkuperäinen piirrustus on h:ra Nordström'in tekemä. Maa- lauksista löytyy myös kolme eri kolitaa kalkkeeiattuna. Rauman kirkko. 183 pyhimystä: vasemmalla puolella olevalla on paavin lakki päässä ja sauva kädessä, lausenauhalla luetaan Sanctvs Gre- gor ivs, toisella on kardinaalin hattu ja sauva sekä nauha ni- mellä Sanctvs Hieronimvs. Kuvien alemman osan peittää kalkitus. Kummankin pyhimyksen vieressä on vaakuna. P o h j o i n e n k o 1 m i o : Luukaan eduskuvan alla on tässä kaksi kuvariviä. Ylemmässä rivissä on keskellä enkeli (tai mies, siipejä kun ei ole) suuri avattu kirja kädessä (kirja, josta Johanneksen Ilmestyksessä puhutaan), kummallakin puo- len häntä on kaksi, joista toiset auttavat kirjaa pitämisessä, toiset soittavat luuttua. Alemmassa rivissä nähdään kes- kellä Isä Jumala kruunaavan pyhää neitsyttä, joka on las- kenut kätensä rinnalle ristiin. Kummallakin puolella täta ryhmää on taasen kaksi enkeliä, joista toiset vasemmalla kä- dellä kannattavat Isä Jumalan kaapua ja oikealla heiluttavat suitsutusastiaa, toiset soittavat harppua. Näitä kuvia alem- pana nähdään ylimmäinen osa muutamista pyhänkaarista, mutta niiden omistajat pyhimykset övat kalkituksen alle peitetyt. Eteläinen kolmio: Luukaan eduskuvan alla on ensin Kristus ristipuulla, kolme enkeliä kokoovat astioihin Vapah- tajan haavoista juoksevan veren, vasemmalla puolen seisoo pyhä pispa. Alempana täta ryhmää, jonka pohja ylä- ja ala- puolella rajoittuu koristenauhoihin, seisoo keskellä pyhä neit- syt lapsi käsivarrella. Lapsella on maailman pallo kädessä ja pyhän kaari pään ympärillä; pyhällä äidillä on sekä kruunu etta kaari. Koko kuvan ympärillä säteilee n. s. taysigloria, josta tiedämme etta neitsyt Maria on tässä esitelty taivaan ruhtinattarena. Hanen aluspukunsa on viheriä, vaippa on hellän punanen, hiukset keltaiset. Molemmin puolin kaa- reilee mahtavia oksia Vapahtajan sukupuusta ja niiden vä- lissä useampia pyhiä henkilöitä. Kaikilla on lausenauhat, 184 Liite. mutta kirjoitus on jo hyvin epäselväksi käynyt. Varmaan voi vaan lukea nimen: Sancta Anna. Alempi puoli tästä esityksestä on kadonnut kalkituksen alle. Läntinen kolmio käsittää paitsi Mattheuksen edus- kuvaa ainoastaan yhden esityksen, nimittäin Pyhän Neitsyen taivaaUisen hruunauksen. Samallaisella valtaistuimella kun se, joka on kuvattu itäisessä kolmiopohjassa, istuu Maria keskellä, vaaleanpunanen paikoittain kellahtava vaippa, har- maja alaspuku, kädet rinnalle kohotettuna, Isä Jumala toi- sella ja Kristus toisella puolella. Jälkimäisillä on kummal- lakin maailman pallo sylissä, oikealla kädellä he laskevat kruunua pyhän Neitsyen päähän. Oikealla puolen seisoo py- himys, pispan sauva kädessä ja lausenauhalla varustettu. Tämä kolmiopohja rajoittuu samantapaiseen, uhkeaan köyn- nöskoristeesen, kun se, joka kiertää kuoriakkunan kaaren. Kaikki nämä maalaukset övat maalatut valkoiselle kalkki- pohjalle, jota sitä paitsi koristavat holvijänteistä ja koriste- nauhoista säteilevät lehtikoristeet ja ruusuntapaiset koristeet. Viime mainituilla koristeilla övat kaikki kuvista vapaat ålat tähditetyt. Niinkuin jo ölen huömauttanut on osa näistä maalauksista kalkituksella peitetty. Luullakseni on kuorin kolme seinää ollut täynnä maalauksia. Itse kirkon seinissä ja katossa ei ole maalauksen jälkiä huoinattu. Selvästi näkee, etta maalaukset övat huonon taideniekan käsialaa. Kuvat övat taiteettomasti ja mauttomasti piirretyt, kasvoissa ei ole laisinkaan tunteen osoitusta. Värityksestä ja runsaista koristuksista, jotka övat maalausten paras puoli, voi kuitenkin nähdä, etta maalari siihen nähden oli ajan yleisen koulutekniikin oppinut. Verrattuina toisiin kirkko- jemme kalkkimaalauksiin övat nätnä nyt kerrotut taiteen kan- nalta katsoen esim. Taivassalon ja Uudenkirkon maalauksia paljoa kehnommat. Raumankirkko. 185 Mutta jos kohta näiden maalausten taidearvo ei ylei- seltä kannaltat ole suureksi arvattava, on Rauman kirkon kuoriholvi kuitenkin Suomessa, jossa löytyy niin vähä taide- jäännöksiä menneiltä ajoilta, kallisarvoinen ja pitäköön kau- punki sen nykyisessä tilassa suojelemisen kunniaasianansa. Näiden maalausten samoin kuin itse kirkon ikä on vaikea aivan tarkoin määrätä. Historioitsiat asettavat luostarin pe- rustusajan 15:nen vuosisadan alkupuoleen; se näet mainitaan ensikerran muutamissa testamentti-kirjoissa vilta 1449. Koska kirkon rakennustapa niinkuin ylempänä mainitsin on francis- kaneille omituinen, on täysi syy pitää sen samaan aikaan rakennettuna, eikä vanhempana. Luultavasti toimitettiin kuo- rin maalaukset joko kohta kun rakennus oli valmiiksi saatu taikka väbän myöhemmin. Vaakunat kuoriakkunan yläpuo- lella övat tämän ajan määräämiseen varsin tärkeät; mutta käytettävissäni olleiden lähteiden avulla on minun ollut mah- doton saada sel ville mitä sukuja ne edustavat. b) Kirkon sisustus. Kirkon alttarilla on tavallinen tiilistä rakennettu alusta, jolla puinen pöytä lepää. Alusta on ontelo. Eteläpuolella alttaria on Jcuori- eli pispan penkki, jonka selkälauta on pyörökaarilla ja kolonneilla jaettu kahteen poh- jaan. Toiselle on taiteettomasti maalattu Kristtiksen, toiselle P. Pauluksen kuva. Edellisen alla on vuosiluku: Anno 1612. Saarnastuoli, kirkon eteläseinällä on 1600-luvun taide- tapaan tehty. Monta meidän kirkkoimme saarnastuolia on samaan n. s. Elisabetstiiliin rakennettu ja koristettu, mutta harvassa se niin kauniina ja muhkeana esiintyy kun tässä. Kuusikulmaisen saarnastuolin seinissä on komeroja, jotka si- sältävät Kristuksen ja apostolein kuvia. Kuvat övat kankeita 186 Liite. ja epäsomia. Kuvien yläpuolella on kirjoitus Euntes in mun- dum universum prcedicate Evangelium omni ereaturae. Kris- tuksen kuvan alla on vuosiluku: Anno 1625. Raumalla ker- rotaan, etta tämä saarnastuoli ennen olisi ollut Bitariholmin kirkossa Tukholmassa. Minusta asia on epäiltävä, koska Sacklinius, Mellenius y. m., jotka kirkosta ja myös tästä saarnastuolista övat kirjoittaneet, eivät siitä mitään mainitse. Lohtereitä on kirkossa kaksi, toinen käy koko sivulaivan ylitse, toinen päälaivan ylitse kirkon läntisessä päässa. Leh- terien etuseinälle övat Kristuksen ja apostolien kuvat, tai- teettomasti maalatut. Jokaisen kuvan alla on suomalainen kaksrivinen lause, seuraavaisesti: Jesus mailman lunasti Verelläns isan sovitti. Johannes casti opetti Herodes hanen lopetti. Mattheus ensist pilcatan Sitt templis pää pois hacatan. Marcus fangina ollesans, Jesust cunnioitta cuollons cans. Tääll Lucas cnoli hirsipuus Siell armost annetti elo uus. Johannes racas Jesuxell Näist' caikist' on cuollut vuotell. Pietar vanhin apostoli Ristin pääll rohkiast cuoli. Jacobin pää tääl pois lyötin, Siell taivan ilo annettin. Andreas ylösalasin Ristin päälle ripustettin. Rauman kirkko. 187 Thomas keihällä pistettin, Cuin saarnans tähden mestattin. Philippus Jesust seurais tääll Ja hengens annoi ristin pääll. Bartholomeus syljettin Ja elävältä nyljettin. Jacob jalo se vähembi Nujall päivild poisotettin. Simonin kivaus marettin Miekall joll caulla leicattin. Judas Jacobi Martyr myös On ristin päällä cuolon työs. Mattinas majoill suloisill On lähten kivill kiuckuisill. Sen palkan pahan Paval sai Ett böwel häneld pään pois loi. Myös väkivalda Barnaban On saattan martyr cuoleman. Thimotheuxest sanotan Ett' cuoleman on nujast saanu. Stephanus kivill surmattin Häll taivan kunnia avattin. Tämän viimeisen kuvan alla on kirjoitus: Måhlat ähr 1767 af Jonas Bergman. Läntisellä lehterillä on suuret, vanhat urut, joidenka etupuolella on maalaus: David soittaa harppua. Taululla ei ole taidearvoa. Kuorin edessä riippuu keskiholvista hyvin sunri mal- minen kynttiläkruunu 24 varrella. Knuinun pallolla on seu- raava kirjoitus: Liite. In honorem Del sospitatoris et memoriam posteritatis In clvitate Ravmo patriae svae charissimae Eoc monvmentvm posvit Johannes Jacobi Weilanvs *) Anno qvo Gustavus Rex et Christina Regina Dei ope trirmphant hostesqve ovantes svperant XgovoXöyiKOv Ev%ttQi(TTiKOV Annvm pacificationis continens Jesv Christo soli pacificator vindiciet Victori nostro sit lavs honor et gloria proconservatione relligionis et pace pvplica. Matthaeis cap. V. 16. Lvceat Ivx vestra coram hominibus etc. Toiseen 12-vuotiseen kruimuun on kiinnitetty pieni kilpi, jolla on nimi Garolus Finnonivs ja kaksi puumerkkiä. Gråa mainitsee kruunussa olevan vuosiluvun 1640. c) Kirkossa löytyvät taideteokset sekä muistomerkit. Kuoripeiikin kohdalla on nyt seinään kiinnitettynä vanha alttarikaappi. O vet eli siivet övat kaapista irroitetut ja ase- tetut vierettäin alemmaksi, itse kaappi niitten yläpnolella. Kaappi jakaantiui neljään osaan: keskellä kaksi ryhmäesitystä ja sivuilla naispyliimyksiä: oikealla P. DorotJiea, ylempänä, Barbara alempana, ja vasemmalla P. Katariina ylempänä ja P. Margareta alempana. Ylempi ryhmä esittää Kristuksen ja pyhän Neitsyen taivaan valtaistuimella. Edellisellä on x) Johannes Weilanus oli syntynyt Raumalla. Hän tuli sittem- min provinssi-inspehtoriksi (provincial-inspector) Pommerissa ja aate- loittiin. Hän asui Strahlsundissa ja lähetti sieltä tämän lahjan syn- tymäkaupungin kirkolle (Gråa). Rauman kirkko. 189 kriumu päässä, maailmanpallo kädessä; jälkimäisellä on vaan rengas päässä, jäännös hävinneestä kraunusta. Kyhmän alla luetaan: Tota pulchra es amica mea et macvla non est in te. Gant. III1. Alempi ryhmä esittää Viisasten miesten hmnioi- tuJcsen. Oikealla istuu Maria lapsi sylissä, vanhin kuningas polvillaan ojentaa lalvjansa lapselle. Keskellä kuvaa on seimi, jonka yllä härkien päät näkyvät, vasemmalla vihdoin lähes- tyvät toiset kuninkaat, molemmat nuoria, toinen neekeri. Naispyhimyksistä övat Dorotea ja Katariina kadottaneet sym- bolinsa. Niiden nimet övat kuitenkin luettavat komerojen liistoilla. Kaapin siivillä on apostolien kuvat kahdessa ri- vissä, joten aina 3 seisoo vieretysten. Liistalla, joka jakaa ovet eri pohjiin, luetaan: In omnem terram exivit sonvs eorum. Psal XVIII. Kaikki nämä veistokuvat övat polykromiset, vaikka vä- ritys ja kullatus on vahingoittunut. Apostolin kuvien takana on pohja paraiten säilynyt. Se on kullattu ja jaettu vino- neljuihin. Kaapin kuvat övat paremmin leikatut kun ovien; kuitenkaan ei heidän arvonsa käy keskimäärää ylemmäksi. Vaatteiden laskokset övat rikkaat, mutta mauttomat. Teos on nähtävästi 15:nnen vuosisadan loppupuolelta. Sacklinius kertoo kirkon tilikirjojen mukaan, ettäEversti Mich. Jordan on Kaarle X Kustaa'n sodassa ottanut tämän alttarikaapin eräästä katolilaisesta kirkosta Puolassa ja lah- joittanut sen Rauman kirkolle. Eräässä kuorin pohjoiskomerossa seisoo tammipuusta leikattu Santta Annan kuva. Maria seisoo äidin oikealla puolella, pitäen lasta, joka istuu isoäidin sylissä. Annan oikea käsi tyttären olkapäällä, toinen käsi poissa. Jesus- lapsella on kirja kädessä. Kuva on keskinkertainen. Koska se on 2' 2" korkea ja komero on 6', voinee siitäkin päättää ettei kuva ole alkuperäisellä paikallaan. 1 90 Liite. Eteläisellä kuorin seinällä riippuu vanlia maalaus, Pyhä Ehtoollinen, ilman taidearvoa. Samalla seinällä on myös litografinen muotohiva, mer- kitty: Gez. v. Nat Rasumichin. Kuvan alla luetaan: O. G. Biandelin, Pastor und Ehren Patron der St. Marien Kirche in St. Petersburg — Suomen St. Marian Seurakunnan kirkko- herra St. Petarborissa. Saarnastuolin vieressä övat Melanctonin ja LatheruJcsen muotokuvat, puulle maalatut, ilman mainittavaa arvoa, Kum- mallakin taululla sama kirjoitus: Gvdi till ähra ach hjrcMan till prydnad är thenna tafla förähradt aff Handelsman Johan Mårthen son Ryprander An:o 1706. Omituinen laadussaan on eras suuri taulumaSaus (kuo- rin pobjoisseinällä), jonka allegorillinen aine vaatii laveam- man kertomuksen. Kohtaus on esitelty pilvissä tapabtuvana. Keskellä on suuri pöytä ja sen ympärillä seisovat toimivat benkilöt. Pöydän takana on pyhä kolminaisuus kuvattu. Oi- kealla, mutta katsojaan käännettynä, seisoo Isä Jumala, vanhan miehen asussa, kruunu päässä, valtikka kädessä ja pallo pöydällä hanen edessänsä; vasemmalla taasen seisoo Vapabtaja rauhan palmuoksalla varustettu, kruunu on laskettu pöydälle, rukoillen hän ojentaa kätensä Isä Jumalaa kohtaan. Yläpuolella beitä väikkyy Pyhän Hengen kyyhkynen. Juma- lan vieressä pöydän päässä seisoo kaksi naishenkilöä, toinen Jitstitia (Oikeus), miekka väikkyy hanen yllä, toinen Veritas (Totuus) kulmamitta kädessä; Kristuksen takana pöydän toi- sessa päässä seisoo Misericordia (Anno) ja Pax (Rauba) palmuoksa kädessä, molemmat rukoilevassa asennossa. Pöy- dän edessä, etualalla, seisovat Adam ja Eva. Jälkimäisen vieressä on miespuolinen henkilö mustassa puvussa, tobtorin hattu päässä, silmälasit nenällä ja siivet seljässä, hanen Ranman kirkko. 191 jalkainsa juuressa on maan pallo, ja siihen kaksi naamaria kiinnitetty; batulla luetaan nimi Religio (Jumaluusoppi) ja krajilla såna Défendo (mina kiellän). Vasemmalla kädellä ottaa hän kiinni Evasta (joka miettien on nostanut kätensä otsaan) ja oikealla hän viittaa Oikeuteen ja Totuuteen. Pöy- dälle, jolla Isä Jumalan kohdalla on Lain taulut ja ruumiin källo sekä Vapahtajan edessä Evankeliumikirja, on kirjoitettu seuraavat raamatun lauseet: Den rätfärdige måste döö. Sä sant Jag lefver säger Herren Jag hafiver ingen lust till arme Syndarens död uthan att han om- Wender sig, och lefiver. Herre Tu Domare jag Ropar hämd öfwer Adam och Ewa. Kerrotun ryhmän yläpuolella väikkyy keruhiparvi ; mutta maalauksen joka nnrkassa näkyy ikäänkuin pilvien lomasta erityinen pieni ryhmä. Yläkulmissa on oikealla Adam ja Eva elämän puun alla, vasemmalla ristiinnanlittu Kristus; alakulmissa nähdään vasemmalla kaksi enkeliä, jotka suoje- levat ja osoittavat tietä (taivaasen) muutamille sieluille ja oikealla kaksi pirua, joista toinen vetää ihmisolentoa jaloista, toisella on käärme käsissä. Taulun alapuolelle on kiinnitetty seuraava, selittävä kirjoitus: När Evae lystna hand ett nekadt äple bröt Af en förbuden qvist och det med Adam delte, Sjelf äglahopen då rätt strida tårar gjöt, Och med bedröfvadt mod ett sorge-läte spelte. Här ställes de inför Guds faders skarpa rätt, 192 Liite. Dem klaga sanning an rättfärdighet och lagen, Förbrända gasten sjelf han skriker där på tätt, At synd med straff och hämd skall blifva evigt slagen. Men evangelium mot lagens klandran beer Frid och barmhertighet den styfva rätten böjjer. Ja sonen lägger sjelf sin cronas scepter neer Och sig för brättet np på pinlig galga höjjer. Dem, som i ständig liit på Christi blod bestå, Guds änglars vård och hjelp för evig pina hägnar På dem, som tvärt emot på breda banen gå, En ständig svafvel-röök med skarpa skurar rägnar. Then Treeniga guden till ähra och Raumo stads kyrkja til zirath upsat af II. Bång r). Esitys tarkoittaa siis taivaallista oikeuden istuntoa, jossa Adam ja Eva odottavat tuomiota Isä Jumalalta. Mitä pari pientä kaulasta katkaistua päätä pöydällä tarkoittavat, en tiedä. Vaikka aine on niin epätaiteellinen kun olla voi, on maalauksella kuitenkin epäilemätön taidearvo. Ryhmitys on soma ja taiteellinen; samoin övat yksityiset kuvat hyvin piir- rustetut. Muun muassa Adam ja Eva todistavat mestarilla olleen kiitettävä käsitys ja tieto ihmisruuniiin rakennuksesta. Sitä paitse ilmestyy kasvojen kaavailluksessa ja henkilöjen asennossa harvinainen kauneuden tunto. Mitä väritykseen tulee, on sitä vaikea arvostella sen vuoksi etta puolentoista vuosisadan tomu on tauluun niin piintynyt, etta ainoastaan maalausta kastamisella voi päästä esityksenkään perille. Maalaus on merkitty: Depictum Lybeccce A:o 1733. Te- kijän nimeä ei ole. x) Tämä tarkoittaa, etta Bång on ostanut (kentiesi vårta västen tilannut) ja lahjoittanut taulun kirkolle. Sacklinius sanoo etta tuo ruot- salainen, runollinen selitys taulusta on professori Johan WeliiCin tekemä. Rawmain kirkko. 193 Kirkossa säilytetään vielä kolme vanhaa votivitaulua, Vanhin niistä näyttää maalattuna seuraavan esityksen. Kristus ristipuulla, Maria ja Johannes ristin jimrella. Johan- neksen vieressä on polvillaan mies, joka rukoilee kädet yh- distettyinä. Hän on puettu mustaan vaippaan, jolla on kan- ins samasta vaatteesta, valkoinen, röyhelletty (runsattn) ka- pea kraji kanlassa; hintset övat lyhyet ja ruskeat niinkuin täysi partansakin. Vasemmalla rististä näkyy kaupunki me- ren raimalla. Lähellä rantaa on kaupungin portti, josta ruumissaatto on tullut ulos. Härkäpari vetää ruumisvaunuja ja edellä käy miespuoliiien henkilö. Härkien ohella kävelee vanha eukko ja vaunujen perässä viis kuus henkilöä, joista kaksi viimeistä övat kirkkoherra ja hanen rouvansa. Esitystä selittävää kirjoitusta ei puutu. Sisimmäisellä raamiliistalla luetaan ensin seuraavat sanat: Anno Dni 1572 Then 15 Jvlii Afsomnade Hvstrv Murgreta Mats Jonsons Borgmestars Dotter 1 Baumo Hennes Siel Gvdh Glääie Til Ewig Tidh. Itse taulun alapuolella taasen luetaan seuraavat värssyt kahteeu palstaan jaettuina: Emedan jag lefde både karsk och svnd, Besökte migli mine wänner i alle stvnd, Men då Gvdh migh hädan wilde kalla, Öfwergåfwo migh mine wener alla, Och flydde vdvr staden både fatige och rijke, Förmenandes sigh wile Gudi vndwike. Men mine fatige barn wille hawe gjort migh ten äre Och teris moders lijk til grawen bäre. Men the wore för vnge och för små, Ath the ej kvnde vnder bårena gå, Ey war heller til hwarken man eller qwinne, Som sigh här til wille late finne. Tv måste oxerne thet bästa göre 13 194 Liite. Och mit lijk på en slede til grawena före. Matias min son moste för oxarne gå, Efter man thertil ingen annan kvnde få, Och en vthgaihel qwinne hvstrv Karin wed nampn Min swäre moste driwa oxarne fram. Näst liiket fölgde mine söner Bendictvs och Martinvs Och dernäst Joseph och Lavrentivs. Den ärlige mannen som wår kirke herde är. Her Mårten och hans hvstrv kär, The gjorde allenest mit liik then ärå Och fölgde mig til iorden efter Tobias lära. Här hviler nv min kråp til domedagh Och sielen lefwer i Gvds hehagh. K(?): L imp Lisäksi kertoo tarina tämän taulun selitykseksi, etta tauliilla mainittuna vuonna 1.572 kaupungissa oli raivonnut niin ankara rutto, etta ei muita enään elossa löytynyt, jotka olisivat voineet viedä Pormestarin rouvan viuunista hautaan, kun hanen ornat lapsensa (Gråa). Maalauksen kuvat övat hyvin pienet ja epäselväksi käy- neet. Taidearvoa ei tällä maalauksella ole, mutta sen van- huuteen ja aineesen katsoen on taululla suuri paikallinen tärkeys. Toinen votivitaulu riippuu kuorin pohjoisseinällä. Kes- kellä taulua nähdään Kristus ristipuulla; ristin juurella övat Rauman entisen kirkkoherran Gregorius Clemens^m perheen jäsenet. Vasemmalla kädellä on isä lähinnä ristiä ja hanen takanaan heidän ikänsä raukaan järjestettyina 9 poikaa ja oikealla kädellä kaksi vanhempaa naisihmistä — kirkkoher- ran molemmat vaimot — ja niiden takana 7 tytärtä. Isällä, yhdellä rouvalla, kolmella pojalla ja yhdellä tyttärellä on ristinmerkki vieressä, jolla osoitetaan, etta ne olivat kuolleet, silloin kuin taulu maalattiin. Miehenpuolet övat polvillaan, Ranman kirkko. 195 naispuolet seisovat. Kaikilla on mustat, väljät puvut, leveillä valkoisilla krajeilla ja kädet övat ristissä. Kirkkoherralla on piippakaulus. Kalulella vanhemmalla pojalla on parta. Vapahtaja on jokseenkin hyvin maalattu samoin kuin mnotokuvat, joissa kaikissa sama perheentyypi yhä pienellä eroavaisuudella ilmestyy. Sekä ylä- etta alapnolella kuvaesitystä on kirjoitusta joka sisältää useampia raamatun lauseita ja seuraavat tie- donannot : Kpitaphium, Reverendi, prcestantissimi deq; ecclesia Christi meritissimi viri Dn Gregorij Clementis raumoenensium quondam pastoris vigilantissimi : natt anno 1568. et 1639: 7 decembris in Christa placidissime emortui, ejusdemq; mensis 15 die humo demandati. (Alhaalla): Thenne ta/fan haffrer Carolus Finnonius låtitt bekosta sijn salighe faders och moders graff till i>ryd,ningh den 12 Augusti] Anno 1640. Oudhi och kirchen till ähre och dem till hoghkommelse. Raamilla on raamatunlause ja merkki: Pingit anno 1640. (Maalaajan nimeä ei näy olleen). Kolmas samanlaatuinen tanln riippuu kuorinseinässä pohjoispnolella alttaria, Se yksi niitä sunria 1600-luvun epitafioita, jotka kiisittävät useampia maalauksia (ja joskus veistokuviakin) yhdistettyinä kolonnien kannattamaan, liis- toilla eri pohjiin jaettuun ja rakennuksellisilla koristeilla uh- keasti varustettium taulurakennukseen. Näitä rakennnksia, jotka övat selvä muodostus niistä keskiajan siipialttareista siinneistä uhkeista renaissance-alttareista, löytyy siellä täällä maamme kirkoissa. Komein lienee Henrik Fleming^in ja ha- nen puolisonsa Hebla Bååfin epitaphium Mynämäen kirkossa. Tämä nyt puheena oleva muistuttaa sitä, vaikka se on väbän yksinkertaisempi. Ylimmäisessä osastossa on taulu, joka esittää Kristuhsen ylösnousemisen. Vapahtaja kohoaa 1!) (I Liité. haudasta ylös voitonlippu kädessä, haudan partaalla peläs- tyneet vartiat, maalaus 011 taiteeton. Suuri pääosasto käsit- tää maalauksen: BistiinnauMUu Kristus, Maria ja Johannes ristin juurella. Maalaus on tavallista parempi, varsinkin Kristuksen kuva. Tämän alla on kaksi pientä kapeaa maa- lausta, joissa näemme tavalliset perheen jäsenten ryhmät. Vasemmalla kolme vanhanpuolista herraa ja kaksi lasta val- keassa puvussa (joka tarkoittanee etta övat kuolleet) ja oi- kealla neljä vaimonpuolta. Kuvat övat hyvin pienet, vaan ei huonosti maalatut. Näistä taulnista etäämpänä on kum- mallakin puolella raaalattu muotokuva (rintakuva vaan). toinen mielienpuolisen toineii naispnolisen henkilön. Molem- pain silmät kääntyvät tauluun päin. Paitse raamatun lauseita on taulussa seuraavat kirjoi- tukset: Detta Epitaphium skmcht <><-h förährt. Hindrick SoncJc. (Toisessa paikassa on vuosilnku:) Anno 1653. Yhteiseen tarkoitukseen näliden tulee tässä jaksossa vielä luetella seuraavat muistomerkit: Sakaristossa säilytetään murhelippu vaaleentuneesta, vi- heriäisestä silkkikankaasta; siinä on valkoinen silkkivnori ja kullatut reunukset. Lipussa on seuraava kirjoitus (kullatut kirjaimet): Epita-phium Bir gitta e, Conjvgis Clarissimi viri Simo- nis Lavrentii . Qvae obiif die XXX Jvlii . Anno Chri- sti MDCii. Discite mortales esse omnia subdita morti: Omnes terra svmvs, somnia vana svmvs. Felix qvem vacvvm sceleris, vitae laborvm. Infers angelicis Christe Benigne Choris. (Alempana mainitaan saman henkilön muistoksi kirkon lattiaan asetettu hautakivi). Rauman kirkko. 197 Vaakunakilpiä löytyy kirkossa kolme, kaksi Jordanin, yksi Gerclteriin suvun. Jordanin vaakunassa nähdään punasella pohjalla kou- kistettu hopioitettu käsivarsi, paljas miekka kädessä. Ainoastaan toisella Jordanin kilvellä on kirjoitus; se on näin kunluva: Hans konglig Maijts Trotjänare och Corperal, under ett contpagnie till häst, den edle och ivälb. Gvslaf Jordan till Lachtis och Willilä är födh år 1639, den 7 oklob. och Christeligen a/somnat på Willilä gärd den 27 Martij A:o 1668 l). Gcrdtenin suvun vaakunassa näkee kullatulla pohjalla hopioitun käsivarren, kolme nuolta kädessä. Kilvellä on seuraava kirjoitus: Hans konglig Mstäts Trotjenare Troman och Öfverste Lieutnant öf- ver ett regemente Infanteris, den edle och wälb. Herren H: Conrad Von Gertten till Råchdais etc. af somnad 1 Gudi A:o 1670 den S Ober och be- grafven den 25 Martij 1672. Gud hans siel frögde. 9 hautakiveä löytyy lakiassa pitkin suurta käytävää kuorista länteen päin; nimittäin: 1. Suuri kivi ihnan kirjoitusta, renkaat kulmista pois- otetut. 2. Suuri kivi, jonka keskellä on Gerdten'in ja (Wart- man'inV) sukujen kilvet. Lavea saksankielinen kirjoitus, 9 riviä vaakunain ylä- ja 8 riviä alapuolella, on tähän aikaan vaikea lukea. Ylemmistä riveistä voi eroittaa nimen (Konrad Johan?) von Gerten ja alempana Elisabett (W artman?) sekä A) Tämä kilpi oli muinoin kuorin itäisellä seinällä. Sen kohdalla oli Jordanin perheen „muurattu hauta, vähän koroitettu muurilla ja maalatulla aitauksella, jolla vielä (1749) näkyy raamatun lauseita". Menneen vuosisadan loppupuolella hauta myytiin toisille. Kilven vie- ressä seinälLä oli myös 3 mustaa lippua ja yhdellä oli kultakirjaimilla melkein sama kirjoitus kuin kilvellä (Gråa, Sacklinius). Nyt ei tästä ole munta jälellä kun yllä mainittu kilpi. 1 98 Liite. viimeiseksi Anno 1670. Alempi kirjoitus näkyy olevan lause Job'in kirjasta. 3. Sileäksi kulunut. Yläpuolella näkyy epäselvästi me- dalj ongi, ja siinä joku vaakuna. 4. Punaista santakiveä l) (edelliset n. s. Gottlannin kalkkikiveä). Keskellä kilvessä: LPS 1640. 5. Punaista santakiveä. Evangelistain eduskuvat kul- missa. Muntorn övat tämän rikkaasti koristetun hautakiven koristeet ja kirjoitus enimmäksi osaksi poiskuluneet. Kui- tenkin voi nähdä, etta se on sama, josta Gråa mainitsee, sa- noen: kuorissa on hautakivi, jolla luetaan Peter Larsson Toll- vainen Anno 1639 den 2 Novembris, joka nyt liautoineen on kauppamies Abraham Soncldn oma. 6. Gottlannin kiveä. Kaikki kirjoitukset, paitse raa- matunlause kiven ympärillä övat pois kuluneet. Vaakunan- jälkiä on keskellä. Evankelistain eduskuvat kulmissa. 7. 8. 9. Kirjoitukset pois kuluneet 2). Pohjoisella kuoriseinällå on seuraavalla pitkällä kirjoi- tuksella varustettu taulu: Elegeia iu monumcntum viri venerandi pii et eruditi du. Mattliiae Sigfridi Bryg- ger, o-lim fidelissimi Ecclesiae Wirmo commiuistri, 6° incliti lmius tera- J) Epäilemättä tarkoittaa Gråa täta kiveä sanoilla: „Eu dito (grafsten) på en mullgraf å stora gången, utan inskription med detta årtal 1640, hvaraf handelsman Bartram nu är egare". 2) Gråa sanoo myös hanen aikanaan 9 hautakiveä löytyneen. Silloin voitiin vielä lukea seuraavat nimet: yhdellä kivellä (muuratulla kaudalla kuorissa): Lårens Balzars- son. Brigitta Jönsdotter Å:o 16. (On nyt, lisää hän, porvarien Geb- hardfin ja Marelin'in sekä heidän perillistensä oma); toisella (muuratulla haudalla isossa käytävässä): Berthel Classon Bong, Brita MatUåotUr. Henric Berthelsson Bong, Elisabetha Simons- dotter 1601. Rauman kirkko. 199 pli Christi Påstods vigilantissimi meritissimique, cujus animam Deus e corpore, quod tumulus hic fovet, exq; miseriarum vasto hujus mundi pelago ad portum laetitiamq; coelestem placide fe pie in Domini Jesu vera confessione resolvit atq; avocavit IV Calend. Martij Anno 7% Ssoyoviag, MDXCI.CC cirea lioram IIV matutiuam. Hem! fugis hoc celeri monumentum pede viator, Metrum sed calamus dum vile tulit ades Herculis hie laudes resecat non moesta Thalia; Austri sed striduli lumina rara notat. Phoebus enim gelidis cum jam caput extulit undis Irrorat siccas imbre genas panter. Hem! lacrymis civis cadentibus irrigat ora, Curvus arator imos turbine sonat OHE: Amissum thori et cum conjuge pignora patrem, AU! clamitant, panter, pater, 6 pater ades! CIVIS, praemissum Pastorem et qvaeritat ÄGER: patrem cum liberis versat abesse mäter. Iu gelido recubant cineres atq; ossa docentis, Hoc cernis tumulo molliter atq; pie. Qua fuerit patria vel qua ex progenie natus? O cellos dirigas, carmine certus abis. Induit humanas vires in moenibus Abo, Induit hic pariter nomen omenq; utri Magna et Sigfrido Brygger pietate Mathias, Post tota hic studuit mente placere deo Possetque Aonias tendit pervolvere chartas Praebent quae dubiis fila sequenda viis. Lambens Castalii teneris sic fontis adorem, Gloria fit Musis Sicelidumq ; decus. Lustraque sex ierant, partus dum visus in Urbe est, Verifici Christi munia legis obit. Mox fuit et domini meritum celebrare voluptas, Spargere notitiam per populosq; Dei. Culmine quod coeli detulerat Christus Jesus, Eque sinu verbum filius ipse Patris, Christicolis alacer populis hoc resecat arte, Ingreditur verbo, et moenia Wirmo tuae 200 Läte. Promissum patribus fcenes ductore Mathia. Christumque esse viam quae ducet astra Deum, Qui caput infesti collidit calce draconis, Nostraque lethaeis crimina mergit aquis. Jam vero dimidium lustrumque rotaverat altus Phoebus tum subito sedulitate, fide 6° Raumenses iterum Christi deducit ad äras A scelerum techuis, talia verba sonaus: Nox abiitque dies mundo se protulit alma: Vivamus socii saucte vidente Deo: Sydereum laeti caput tollamus ad axem; Suspirent placidam corda salutis opem: Post huuc aetherea uobis iu uube triumphus, Sic fulget rutilo Spirituumque choro: (toinen palsta): Corpora sic tumulis exire sopita videmus, Videbimus pariter praemia larga Dei Hausit sic solidam, Christi svadente ministro, Doctrinam in Raumo foemina virque diceus: Di tibi dent anuos varios seutimus odores Virtutum studii: Te duce salvus ero. Doctrinae vivens gustavit Spiritus utque Fruetus, sic viri corpus amatque suos; Scilicet ut vilis (?) dilatatur bona racemis, Racemis pariter vasit in orbe clarus: Amoenas thalami consors genuitque Iugalis, Racemos nimium, bis tribus addit unum; Germanos jungit qvatuor concordia fratres, Sorores terno numero nectit amor. Flumine dumque navis secundo vehitur ista, Hem! stridulusque sono ventus odit valido hane, Fervens jamque Titan gelidis caput intricat undis, Vento paret stridulo vita vigorque ratis, Mox cagnaea canit, succumbens carmina promit, Succumbat Domino: veliticavit ei. Rauman kirkko. 201 Nil pietas natum, voluntäs nilque iuvabit; Vincitur hem! vento vita vigorque meus. (Hem! mim tanta diris eoncessa potentia Parcis (?) Ut subito cadant nomine quae valeant). Vivant Rawmenses, valeat Ecclesia Cliristi, Syncera Domiuvm qua pietate colit. Nuuc pariter nimium lectissima mulier atque Viscera chara patris nune vigeant, valeant. Eeclesiam sacro protegat Dem Angclo, Scolas, Ut vigeant valeant, servet ab axe Deusl Ohriste ! meam proprio redemisti sangvine mentem, Snscipe nnnc datum celsa sub astra locaus: Et pius aethereas dictis his halitus inträt, Sedes inque domus, maxime o IOVA, tuas, Aligeros interq; lares, niveasque Sorores, Fruitur intuitu jugiter atque Dei. O Felix, pietas sua quem sic corrigit, ornat, Hac valeat superum ut scandere coetus homo! O Felix nimium, nocui qui est nescius omnis, Terret nec Satanas sedibus his nemiuem! O Felix nimium, coelesti rore rigatus, Qvemque Deus jugiter diligit atque fovet! Matthias vitam vixit dum Flaminis aura, Ceu fulget rutilans Phoebus in orbe poli. Carpe tuum lectis, cursumque adito Viator: Vivere tende pie, moreris atque pie. Defunctus ad Lectorem: IVVene Mors Cano et RIglDa potltVr VbiqVe. Rapide. qui stabam strenuus, ecce cado. Fac fugias, samis es jam tempore crimina vitae. Sic cadis, cecidi ut. Ibit ad astra pius. DIES Mortis AEternae Vitae Natalis. Danielis 12. Math. 5. Luc. 22. Ex autographo membraneo filii Jonae M. Raumanni, litteris imi- tatis, antiquo servato pluteo, renovari curavit Nepotis Abnepos C. F. Mennander å Fredenheim anno 1782, å morte viri heic laudati 173tio. 202 Liite. Taulun ylireunassa luetaan: Mors. Uuiversae. Cariiis. Via. 1 Reg. 2. Alireunassa: Velut. Umbra. Transit. Homo. Ez. C. 7. d) Tärkeiiumät kalut kirkon irtauaisesta oiiiaisuudesta. Pronssinen suitsutus-astia. Se on kauniimpia niistä harvalukuisista, jotka kirkoissamme övat meidän päiviin säi- lyneet. Se on kirkon muotoon tehty ja lienee 1400-luvnn alkupuolelta. Hopea kalkki, jonka kultaus on miltfei kokonaan pois kulunut. Itse malja on myöhemmiltä ajoilta, mutta jalka on keskiajalta. Varrcn kuhmussa (pomellnm) on 12 nystöä; joka toisessa on yksi kirjain nimestä: i h e s v s , joka toisessa on pisteillä koristettu nappi. Jalka levenee kiuuleksi lehdekkeeksi ja niiden kaaria kiertäen ympäröi jalkaa pienmajuskelinen kirjoitus. Jalkaan on kiinnitetty pieni ristiinnaulitnn kuva ho- peasta n. s. signaculum (merkki, joka osoittaa, minkä puoleu maljasta papin tulee rippivieraalle tarjota). Kalkki on 7 dec. t. korkea. Tähän kalkkiin ylityvä öylätti-lautancn (patén) on myös hopeasta ja kullattu. Sen polijaan on piirretty learitsa voiton lipulla ja reunaan risti (signaculum, osoittaa tässä, etta pa- pin pitää siitä kohdasta ottaa lautaseen kiinni). Hopea Jcannu rippiviiniä varten on sisäpuolelta kullattu; sen kaava on kaunis, vaikka tavallista laatua. Kannen ponsi on tehty mäntykävyn muotoon, laskupaikan alla on äijänaa- mari laakeriseppele päässä. Rivan alempi kiinnityspaikka on koristettu seraafinpäällä. Kannun etupuolella on kahden oksan ympäröimä kirjoitus: Rauman kirkko. 203 H B S B. ESDSL 1699. Hopeisen öylättirasian kannessa on kirjoitus: I M S R. C S D P. 1699. Kast emalj a messingistä. Maljan pohjassa on rosetti- mainen koriste ja sen ympärillä on neljä kertaa perätysten sama kirjoitus: RAHE WISHNBI. Astian halkasia on d1/2 tuumaa. Tämä malja on varmaan Saksasta tuotu. Siellä löytyy paljon samantapaisia sekä suurempia ettit pienempiä. Niiden aika arvellaan olleen 1400 — 1600 luvuilla. Selittämättömän kirjoituksen vuoksi J) on näistä maljoista paljon kirjoitettu ja kiistelty. Kirkollisten pukujen joukossa ansaitsevat seuraavat mai- nitsemista: Keskiaikainen messukaapu, traditionin mukaan apotin kaapu, vaaleentuneesta silkkivaatteesta. Tämä kaapu on var- sin merkillinen siihen kiiytetyn kankaan vuoksi, jossa nähdään noita keskiaikaisia, itämailta tulleita eläinkaavoja 2). Messu-lmsukha sinisestä, suurkukkaisesta. Seljässä val- koisella silkillä oinmeltuna ristiinnaulittu Kristus. Vaikka tämä kasukka näyttää hyvin vanhalta ja on huonoon kun- toon joutunut, ei se kuitenkaan liene uskonpuhdistusta van- hempi. Messu-JcasuMa viheriäisestä, pienkukkaisesta sametista. Etupuolella on ommeltu: I. H. S. ja vuosiluku 1643. Sel- J) Katso Otte, Kunst-Archäologie, s. 224 s. ja 830 s. 2) Koska Rauman seurakunta tänä keväänä liyväntahtoisesti on lahjoittanut tämän kallisarvoisen muinaisjäännöksen Muinaismuisto- Yhtiölle ja se siis nyt säilytetään Yliopiston lust. museumissa, on mi- nun tarkoitukseni mainitun Yhtiön aikakauskirjassa julaista siitä tar- kempi kertomus ja tutkimus. Täytymys on asia vastaiseksi lykätä, etta saataisiin tarpeellinen kuva laadituksi. 204 Liite. jässä on risti punasesta silkkikankaasta ja siihen on hopea- langalla omineltu suuria lehtiä. Ristin poikkipuun alla on valkoiselle silkkikangas pohjalle keltasella silkillä taitamat- tomasti kirjailtu kahden suvun vaakunat. Edellisen ohella kirjaimet M. L, jälkimäisen C. M., hopealaugalla ommeltut. Messu-JcasuMa punasesta sametista. Seljässä Kristus ristipuulla, Maria ja Johannes (? pyhä Nainen) ristin juu- rella. Kuvat övat esitelty korkoompeluksella. Kuvat joista Kristuksen kuva on eniten vahingoittimut, övat muutoin kyllä kauniita. Ristin alla seisovien asento soma ja luonnollinen. Ristin yläpuolella nähdään kirjaimet I. N. R. I. ja sen ris- tin alla: I. H. S. Kummallakin puolen ristiä on hienosti ommeltu vaaku- nakilpi lehtikoristeineen. Toisella on merkki, aivan kun ylös ålas käännetty Y ja viiva sen toisen haaran poikki, sekä kir- jaimet N. H.; merkin alla luetaan nimi Henric Sonclc. Toi- sella taasen nähdään kuvattuna suihkulähde ja sen alla nimi: Johan Mango. — Kasukan etupuolella, alhaalla, on vuosi- luku: 1749. Lopuksi mainittakoon: Haavi (kukkaro) keltasesta sametista, kahdella kulku- sella varustettu. Se on merkitty: NB MD A:o 1665. Toinen haavi hopeabrokaatista, ainoastaan yhdellä kul- kusella varustettu. Se on merkitty: IHW HID ANNO 1706. Kdksi tuolia 1600-luvulta. Ne övat yhdennäköisiä ja suuruisia ja erinomaisen kauniita. Hienot jalat ja selkälaudan kolonnit övat suorat. Ne övat koko mitaltaan koristetut hienosti leikatuilla lehtiköynnöksillä. Selkäkolonnien päät övat leikatut ihmispään muotoon. Tuolit övat punasiksi maalatut. Sekä istuin etta selkäosa övat mustalla nahalla Rauman kirkko. 205 puetut. Nämät tuolit, joidenmoisia meillä ani harvass a löy- tynee, pitäsivät saamaan sijan Yliopiston museumissa, Pari rautahannuksia, joissa näkyy jälkiä kultauksesta, on kentiesi joutunut kirkkoon kun joku sotalierra haiulat- tiin sen lattian alle. Kirkolla on nykyään kolme Jcelloa. Pienimmän kirjoitus: (ylähällä): M. Jonas Wvlffben me frnclehat. (reunalla): Sälwator Mvndi salva nos. Anno 1686. Keskiinäisen kirj.: Hyva on Herra kiittää j. n. e. Psal. 22 v. 23. Kejsari Nikolai l:sen hallituksen aikana koska E. G. Melartin oli Arki-Pispa Turan hippakunnassa, ja F. M. Ljungberg kirkkoherra Raumaan kaupungin ja maanseurakunnasa on tämä mainituin seura- kuntain kirkon kello yhdestä vanhasta vuona 1684 valitusta uudesta valettu F. Seipelildä Stockholmisa vuona 1844 '). Isoimman kirj.: Pyhittäkäät paasto j. n. o. Joel 1 luku 14 v. Keisar Nikolai l:sen hallituksen aikana, koska E. G. Melartin oli arkipiispa Turun hippakunnassa A. Cronstedt guvernöri Turun lää- nisä F. M. Ljungberg kirkkoherra ja C. Hacklin kappalainen Rauman kaupungin ja maan seurakunnasa. Assessori C. Grönholm mainitun kaupungin Borgmästari on tämän kirkon kello valettu F. Seipeliltä Stockholmisa vuonna 1844. Lapin kirkko. Lapin pitäjään kirkko on v:na 17G0 puusta rakennettu samaan tapaan kun vanliat jyrkkäkattoiset kivikirkkomme. J) Siitä vanhasta kellosta, josta tämä on valettu, antaa Sackli- nius seuraavat tiedot: Se oli suussa l1/, kyynärää leveä ja 1 kyyn. 5 tuum. korkea. Reunalla: Tim kungör mig vägen til lifvet etc. Ps. 16 v. 11. Ylempänä: Gutin af M. Jonas Wulff bein Anno 1684. 206 Liite. Tapuli seisoo ldässä kirkosta nähden, kalliopohjalla kirkko- muurin ulkopuolella. Saarnastuoli on koristuksista päättäen 1 f>00-luvulta ; mutta kehnoa työtä. Sen seinille on maalattu apostolein kuvia; sa- mallaisia 011 myös läntisellä lehterillä. Läntisessä etuhuoneessa on vielä muutamia puusta lei- katuita pyhäin kuvia seuraknnnan vanhasta kirkosta: Maria tervehtää Elisäbetia, ryhmäesitys. Pyhät naiset pitävät toisiaan käsistä. Marialla ei ole päähinettä, kiharat valuvat vapaasti seljälle; Elisabetin tukka peitetty valkoiseen huntuun, joka lankee ålas vasemmalle olkapäälle ja sitten kiertyy kanlan ympäri. Molemmissa kuvissa on raskaana olo vienolla tavalla esitetty; molemmilla on vatsan kolidalla ne- liömittainen syvennys, jossa nähtävästi joku symboli on ollut kiinnitettynä (jotain sentapaista en ole ennen nähnyt). Vaat- teiden laskokset övat pehmeät ja somat. Kuvat övat yleensä paraimpia mitä kirkoissamme nähdään ja harvinaiset senkin vnoksi, etta tämä ryhmäesitys ei näy olleen missään pyhäin kaapissa, vaan itsenäinen. Ne övat epäilemättä saksalaista työalaa 1400-luvun loppupuolelta. Santta Anna, seisovassa asennossa. Maria istuu lapsi sylissä äidin olkapäällä (!). Kuva näyttää olevan samalta leikkaajalta kun edelliset. Pietd (Maria Jesuksen rnumis sylissä). Jesuksen ruu- mis on huonosti leikattu; äidin kuva parempi, vaikka ilman tunteen osoitusta. Kuva on eheä; mutta kaappi, joka sitä on ympäröinyt, on vaillinainen. Miespuolinm pyJdmys, seisova, suljettu kirja kädessä; oikea käsi poissa. Miespuolinm pyhimys, istuva; oikea kiisi poissa, samoin kuin eduskuva vasemmasta. Tämä ja edellinen kuva vähä- arvoista tvötä. Enrajoen kirJcko. 207 Kirkon muista koristuksista ja kaluista mainitsen seu- raavat : Seinillä riippuu kolme maalausta, jotka kaikki övat kokonaan vailla taiteellista arvoa — nimittäin: Viimeinen Tuomio, Tyliä Ehtoollinen (1600 — 1700-luvuilta) ja Krislus raastuvassa (paperille maalannut B. K. Lekänder 1858; siinä on Kristuksen tuomarit ja alla jokaisen lausunto, suomeksi käännetty eräästä Rauman kirkon taulusta). KalhMpeite punasesta, vaaleentuneesta silkkikaiikaastä; reunukset ja kulmien ripsut övat keltaista silkkiä. Siihen on ommeltu seuraava kirjoitus: BLS MGD ANNO 1649. Kastemalja tinasta, kaunis muodoltaan ; se on merkitty: Margreta Grelsdotter 1660. Malminen Jcynttilähruuriu. Sen päälle on piirretty: Tämä kyntilä Crunu on Lapin kirckoon ostettn öman Seurakunnan yhtesellä hy vän tahtosilla lahjoituxilla, yhtä vuotta jälkeen uden Kircon rakennuxen 1701. Cosca on ollut Kircko Herra Herr Mag:r Carl Polvian- der, Cappalainen Herr Johan Hoeckert. Kirckoverdi Johan Martin Poica Länsi. Tapulissa on kaksi kelloa. Isomman hellon kirjoitus: Ar 1815 är denna Lappo Församlings kyrkoklocka omgjuten i Stock- holm af Gerhard Borner. Då voro i församlingen Kyrkoherde Carl Sam. Waldenström,, kapellan Benjam Lilljestrand, kyrkovärd Jacob Luckavisto och klockare Nathan Ceder. Pienemmän hellon kirjoitus: Lappo kyrkoklocka af des Församling uppköpt då Eric Friden var kyrkoherde Är 1747. Outen af C. Meyer i Stockholm. 208 Liite. Eurajoen kirkko. Eurajoen seurakunnalla on puusta rakennettu tavallinen ristikirkko. Tapnli on lännestä yhteydessä kirkon kanssa. Suuren ja valoisan sakariston öven kohdalla on seinällä taulu, jossa luetaan: Uti Konung Gustaf den 4:de Adolphs Regering Då Teologi Professoren Herr Docktor Joh: Pilman var kyrkoherde Blef denna kyrka bygd år 1803 och på des invigningsdag den G November Samma år kallad Gustaf Adolph. Uti detta hus låter os uti en förenad röst välsigna Gud? godhet. Alttarin yläpuolella on kehys alttaritaulua varten. Sitä ylempänä on holme ympyriäistä kullattua Jälpeä; yhdessä niistä on kuvattn krapu nahkiaisen kanssa -- pitäjään sinetin merkki (Krapuja ja nahkiaisia kuuluu ennen run- saasti pyydetyn joessa). Toisten kilpien merkkejä ei alhaalta voi nähclä. Ei ne vaakunoilta näytä. Lehtereitä on kolme. Lantisen lehterin etuseinässä on Fersen'in snvnn vaakuna. hyvästi maalattu kullatnn, koholli- sen laakeriseppeleen sisällä. Sen alla on nimi: A.rell v: Fer- sen. Samalla lehteriseinällä on myös kirjoitus, joka ilmoit- taa, etta kreivi Fersen on omalla knstannnksellaan maalant- tanut kirkon: Denna Kyrka har hans Exellence Riks Marskalken Gr ef ve Axell v: Fersen Herre till Wuojoki låtit måla på egen bekostnad år 1804. Tapulin alisessa säilypaikässa on nykyään oveton pij- häin haappi. Siinä on esitelty viisasten miesten Jcunnioitus. Leikkaukset övat keskinkertaisia. Kirkolla on kolme kelloa. Ison hellon kirjoitus: Tulkat ja luetelkamnie Herran meidän Jumalamme töitä Zio- nissa. Jer. 51, 10. Eurajoen kirkko. 209 Miiista loppua Muista Duomiota Muista ijankaikkisuutta. Valettu Eurajoen Emäkirkoon Michael Rostedtildä Luvialla 1836 koska kappal. Gust. Nesten piti kirkkoherran virkaa ja Gust: Seppä oli kirkovärti. Keskimäiscn kellon kirj.: Tå Samuel Horsenius var pastor vid Michael Almlofs kyrkja uti Eura Åmine blef jag omguten i Stockholm af Gerh. Meyer A: 1732. Pienimmän kellon kirj.: Hans Hansson Kijrckjovärd, Johannes Gregorii Helt Pastor i Eura åminne. (Ylemmässäreunassa:) Soli Deo gloria Anno 1690. (Alem- massa reunassa:) Gloria in excelsis Deo. Me fusit Aboae Mar e in (?) Myck Anno 1690. [&*_ ^ ! 1% i : KUORIHOLVI RAUMAN FIRKOSSA. . 5 Ii?M!ffsliIIJUl S 11 = 1 I ! | I 1 •! ! ! 4 s f n3Hp#Ö > å ^ m v & %?m SJ mmm J-jv >3S3 § s>>r~ ?yj& 7vv>5^» £■?£> Ä>^ fe* ■ ^T S^^2Ä>i>Sa5 ^lÄÄ 3>^»3 r^rffc .3K> 2S2S v