(4 =2 Y=5 4 vää! (A PRryl H, ta KK SeN ht w SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN TOIMITUKSIA. 53 OSA. HELSINGISSÄ, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. 1877. 08 Tiko w X i ITIMIÖT = aukaisee ova N LYHYKÄINEN KASVIOPPI JA KASVIO KOULUJA VARTEN TOIMITTANUT JA A ELA. HELSINGISSÄ, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. pi == PÄ JALTTIMOT HATUKY K ALKULAUSE. | Opettajan ensimmäinen tehtävä, kiinnittääkseen oppilaan anieltä kasvioppiin, on antaa hänelle semmoiset aseet käteen, että hän voi kasviota käyttää omin voimin kesäluvalla. Mutta se ei ole mikään helppo tehtävä, sillä sitä varten on oppilaan oppiminen uusi kieli, se on se hänelle entuudesta tuntematon sanavarasto, jota vaaditaan kasvien ulkomuodon selittämiseksi. Suorin tie, tämän oppimäärän saavuttamiseen lienee opettaa se pääasiallisesti siinä järjestyksessä, elin elimeltä, kuin tässä pienessä kasviopissa on käytetty; tietysti tarkkaan totellen sitä vanhaa sääntöä kaikelle luonnontieteen opetukselle, että sitä ei saa kirjasta luettaa, vaan että se on opittava välittömästi itse luonnon esineistä opettajan johdolla. Tässä suhteessa on kuitenkin opettajalla meidän maassamme suurempia vaikeuksia voitettavana kuin missään muussa maassa. Se tuntimäärä, joka kouluissamme on luonnontiedetten opetukselle myönnetty, on supis- tettu aivan mahdottomiin; kesä on lyhyt ja useammissa koulu- paikoissamme on kasvikunta keväällä tuskin herännyt talvi- unestaan, ennenkuin kesälupa alkaa, ja kun lukukaus syksyllä alkaa ovat jo melkein kaikki kukkaset kuihtuneet. Ainoa keino, jolla edes jossakussa määrässä voi tätä hankaluutta auttaa, lienee kelvollisten opetusherbariumien kank- kiminen. Semmoisia tarvitaan kaksi: toinen muotoopin opetta- mista varten, toinen kasvijärjestön opettamista varten. Se lankiaa luonnostaan, että kasvit edellisessä ovat järjestettävät elimien mukaan, niin että kutakin muotoa, jolle määrätty nimitys on annettava, löytyy yhdessä jaksossa suurempi määrä eri vaihoksia, esm. monenlaisia juurakoita, monen muotoisia TT" <--:'*' N sk VI Alkulause. lehtiä, laitansa suhteen erilaisia soikeita lehtiä, monen laisia tähkiä jne. Tähän herbariumiin kuuluu välttämättömästi myös täydellinen kokoelma hedelmämuotoja. Tätä paitsi on aina muistettava, että liitupalanen ja. musta taulu ovat luonnontieteen opettajan luotettavimpia ystäviä. Hyvä on antaa oppilaan jo aikaiseen ruveta käyttä- mään uutta sanavarastoansa kasviselityksiin. Opettaja näyttää kasvin luokalle, ja antaa oppilaitten suoraa päätä selittää ne osat siitä, joitten eri muotojen mimitykseet heille jo ovat tuttuja. Kotityöksi on myös aina määrättävä joku kasvi kirjallisesti selitettäväksi. Tästä menetystavasta on se hyöty, että ensiksi opitut nimitykset eivät pääse haihtumaan muistista uusia. oppi- essa ja että oppilas, kun hän on ehtinyt muotoopin loppuun, ilman vaivatta voi ulkomuodoltaan selittää minkä kasvin hy- vänsä — ja silloin hän voi kasviotakin käyttää sangen hyvin. Kukan osien selittämisessä on luonnollisista syistä vaikein saavuttaa tarpeellista tarkkuutta. Siinä tarkoituksessa annetaan Englannissa oppilaitten täyttää pieniä kukkakaavoja, seuravaan malliin, jonka käyttämisestä luulisin hyötyä olevan meidänkin kouluillemme. Elin luku Kiinnys Kiinnitys Verhiö 5-lehtinen eriverhoinen sikiäisalainen Teriö 5-lehtinen eriteräinen sikiäisalainen Hetiö o -lehtinen pat is sikiäisalainen polyandrinen Emiö 00 -lehtinen orien, kehänpäällinen. B-eminen Alkulause. | VII Kiinnitys Elin luku. | Kiinnys Verhiö 5-lehtinen yhdisverhoinen | sikiäisalainen E N eriteräinen, | E Teriö 5-lehtinen perhomainen verhoperäinen : < hdisheteinen 1 Hetiö 10-lehtinen a velo stan verhoperäinen ; y erieminen 9 Emiö 1-lehtinen P hapiyss at kehänpäällinen. luku Kiinnys Kiinnitys Verhiö 5-lehtinen yhdisverhoinen | sikiäisperäinen 5-lehtinen yhdisteräinen | sikiäisperäinen | - eriheteinen, M Äy 5-lehtinen pentandrinen sikiäisperäinen o I hdiseminen , D-lehtinen & 3 100 i kehänalainen. Enemmän varttuneitten oppilaitten voi antaa selittää myös sikiäimen lokerot, siementen luvun ja istukan laadun. Luonnontiedetten opetukselle myönnetyn tuntimäärän vä- hyyden vuoksi olen kokenut supistaa muotoopin tiedesanaston VIII Alkulause. niin vähäiseksi kuin mahdollista, ja olen koetellut kasviossani tulla aikaan tällä vähäisellä sanamäärällä. Tämän sanamäärän. (Kasvion I*" luvun) toivon voitavan opettaa kokonaan ensim- mäisenä lukuvuotena. Itselleni se onnistui, ollessani opettajana. Helsingin Suomalaisessa Tyttökoulussa. Ja minä pidän tämän. oppimäärän saavuttamisen jo ensimmäisenä lukuvuotena hyvin. tärkeänä, koska olen nähnyt kasvijärjestöjen opettamisen alotta- mista melkein mahdottomaksi, ennen kuin oppilas on kerännyt vähintäin 75 kasvilajeja, joka määrä siis poikakouluissa välttä- mättömästi on kerättävä ensimmäisenä kesänä. Toinen lukuvuosi menee näitä, sekä lukukauden aikana kerättyjä, kasveja tarkemmin tutkiessa ja selittäessä, määrätessä niitten paikkaa Linnen järjestössä sekä luonteisjärjestön luokissa. ja jaksoissa (VI luvun mukaan). Kasvijärjestelmiä opettaessa on tietysti opettajan käyttäminen vanhastaan hyväksyttyä syn- teetillistä opetustapaa alkamalla kasviyksilöstä ja vähitellen siitä kohoten lajiin, sukuun, heimoon, jaksoon jne. Lajin määri-- tyksen olen jättänyt kokonaan opettajan omaan valtaan, koska kenties, jotkut vielä voivat peljätä tieteen nykyisen kannan mu- kaista esittelyä siitä. Toisen lukuvuoden opetusmäärään kuulu- viksi katsoisin myöskin Kasviopin II” ja IIT” luvun. Edellisen. opettamista varten on hankittava anatomillisia kuvia (mikros- kooppi ei tietysti haittaa, jos semmoista opettajan hallussa on!); jälkimmäistä — tietysti ei voi opettaa muuten kuin esitelmän tapaan *). Toisena kesänä on oppilaitten kerättävä vähintäin 45 kas- vilajia, niin että heidän herbariumit sisältävät 120 lajeja. Tällä lajimäärällä pohjana, voi sangen välttävällä menestyksellä kolmantena lukuvuotena aloittaa tärkeimpien kotimaisten hei- mojen tutkimista, kun vaan opettaja on pitänyt siitä huolta, että oppilaat eivät saa kasvia kerätessä laiminlyödä muutamia yksi- *) Opettajan käytettäväksi on näitä lukuja varten sangen mukava: »Prantl, Lehrbuch der Botanik fir Mittelschulen". Alkulause. IX tyisiä heimoja, joita he pelkäävät vaikeiksi, esm. Ristikukkai- sia, Yhdisponsisia, tavallisia puulajejamme, sekä Sarakasveja ja Heinäkasveja. Sinä lukuvuotena lienee myös jo aika puhua kasvien siitoksesta ja niistä hauskoista ilmiöista jotka sen kanssa ovat yhteydessä, sekä myös muista ilmiöistä kasvikunnassa (Luvut IV ja V*). Se lisää sitä intoa, jolla oppilaat pitävät kanssakäymistä kasvikunnan kanssa kol- mantena kesänä, joka miserabile dictu on viimeinen kesä, jonka koulujemme nykyinen lukujärjestys tätä varten määrää. Neljäntenä lukuvuotena saavat oppilaat lisätä tutkimiensa heimojen lukumäärän, sekä tutkia näitä tarkemmin kuin edellisenä vuonna, ja myös tulla tuntemaan heidän levenemistä yli maan pinnan, sekä tutustua muutamien ulkomaisten kasvilajien ja hei- mojen kanssa, joitten mainitseminen kasviopissa lienee yhtä tärkeä kuin esimerkiksi Kamelin, Elefantin ja Nokkaeläimen mainitseminen eläinopissa (Luku VII**). Mitä Kasvioon tulee, niin olen tarkoittanut sitä semmoi- seksi, että oppilaat sen avulla löytävät kasveillensä nimet, enkä mitään muuta. Kunkin kasvimuodon täydellisempi selittä- minen on mielestäni oppilaan itsensä tehtävä opettajan joh- dolla ja sen oppisanaston avulla, jonka hän muotoopista on saanut. Kasvipaikat ja levenemisenkin olen jättänyt siinä koko- naan mainitsematta; ja sen olen tehnyt kahdesta syystä: ne olisivat nimittäin kieltämättä jo semmoisinaan tutkiessä häirit- seviä, niin lyhyitten selityksien tekstiin sekoitettuna, kuin tässä kasviossa on käytetty; ja toisekseen on hyvin tunnettu, että moni oppilas toivoo jokaisessa ottamassaan kasvissa saaneensa jonkun harvinaisen lajin ja tekee, saadakseen sen semmoiseksi, suurta *) Monet tähän kuuluvat seikat ovat eritätin huvittavalla tavalla esitetyt Th. Friesin kirjassa Om Växternas blomning. **) Ruotsin kouluja varten on F. W. Areschowug äskettäin toimittanut Kasviopin: ,Naturlära II, Läran om Växterna* jossa löytyy snuri määrä hyviä puupiirroksia ulkomaalaisista kasveista. Näita kuvia voisi opettaja luokalla näytettäviksi käyttää meidänkin kouluissamme. Po *-00:.." "200 "STT HA 34 Alkulause. väkivaltaa selityksien sanoille, ja hänen onnistuukin sillä tavoin hyvin usein saada määräyksensä aivan päin männikköön. Kun taas tämä väärälle polulle houkuttaja on tekstistä poikessa, niin tulee hänen tutkimisensa koko joukon varmemmaksi. Tärkeämpää kuin heti alussa tuntea yksityisten kasvi- lajien levenemistä Suomessa (jonka tiedon oppilas kyllä aika- naan saa laveammasta kasviosta) on mielestämme kasviheimojen yleinen leveneminen maanpallolla ja jonkunlaisen tiedon saaminen eri ilman-alojen eri kasviluonteesta sekä erittäin ihmisille hyö- dyllisimpien kasvien kasvualasta. Opettajan antamien laveam- pien kertomusten avulla lienevät ne lyhykäiset viittaukseni, jotka kasviopin VII:ssä luvussa olen tähän suuntaan antanut, meidän kouluoloissamme riittäviä. Herbariumien suhteen on muistutettava, että meidän vält- tämättömästi on luopuminen vanhasta keräystavastamme, joka kaikissa muissa maissa jo aikoja sitte on hyljätty. Opettajan on vaatiminen, että kasvi otetaan kokonaan, juurineen, ja ei ainoastaan kukalla vaan myöskin hedelmällä, ja että kaikkia pienempiä kasveja otetaan useampia kasviyksilöitä, sitä suu- rempi luku, kuta pienempi kasvi on. Nimilipulle on kirjoitettava paitsi kasvilajin nimi myös ilmoitus siitä, missä kasvi on löydetty, millaisella paikalla se kasvoi ja milloin se otettiin sekä ottajan mimi. Kasviheimoja, sukuja ja lajeja rajoittaessani olen enim- min seurannut J. D. Hookerin kirjaa A Students Flora of the British Island. Kasvioppia valmistaessani olen pääasiallisesti käyttänyt seuraavia : R. Brown, A Manual of Botany anatomical and phy- siological, London 1874. J. Sachs, Lehrbuch der Botanik, Leipzig 1874. Alkulause. X K. Prantl, Lehrbuch der RBotanik fär Mittelschulen, Leipzig 1874. F. W. Areschoug, VWäxtrikets naturliga familier. — — Läran om värterna. Thom&e, Lehrbuch der Botanik, Braunschweig 1872. Oliver, Lessons in elementary Botany, London 1874. Ja näistä teoksista olen valinnut useammat tässä kasvi- opissa löytyvät kuvatkin. Helsingissä, Joulukuussa 1876. A. J. M. VV PI TRAN 19 v su an ba Vii Yy Y 3 stf)/0: N AA L n kil Nk sillin; o Inn KK orjattavia. Kasviopissa: siv. 47 viimeisen rivin jälkeen lisättävä = +++ verhiö 5-lehtinen, hetiö polyandrinen Cistaceae. II, 17. siv. 48 rivi 1 ylhäältä on +++ oleva ++++. Kasviossa: siv. 1 rivi 7 alhaalta lisättävä =. . . . . Papilionaceae. 9/B8.. m. x ylhäällä ja <. . ja Lythraceae. Ae GAd » on Haloragaceae oleva Haloragidaceae. Kuvissa: Kuv. 86 pilkut n kirjaimesta viittaavat liika ylös, istukkaan; ne ovat muutettavat vähän alemmaksi niin että kohtaavat napasuonta eli siemenperää. N Kuv. 102 ne pilkut, jotka yhdistävät y kirjainta sen vasemmalla puolella olevaan putkilojänteesen, ovat hangattavat pois. L KASVI-OPPI. K 5 Z m : EN NWS! JN N U TÄ ia | % K f I. Kasvien Ulkomuoto. Kaikissa siemenkasveissa eroitamme pääosina juuren, varren ja lehdet. Siemenkasvit ovat saaneet nimensä siitä että ne sikiävät siemenestä (kuv. 1), jossa eroitamme siemenkuoret (a), kas- viaiheen ja usein vielä itävälle kasviaiheelle ensimmäiseksi ravin- noksi avotun valkuaisen (b). Kasviaiheessa eroitamme juurukan (£), silmulla (e) päättyvän, hyvin supistuneen varren, joka kan- nattaa sirkkalehdet (c, d). JUURI. Juuri pakenee valoa ja kasvaa siis alaspäin: se ei mil- loinkaan tee lehtiä ja sen päässä on pieni huntu (kuv. 3) joka suojelee juuren kasvavaa paikkaa. Juurta on kaksi päälaatua: pääjuuri ja lisäjuuret. Pääjuuri syntyy kun siemenen itäessä juurukka pitenee ikäänkuin varren jatkoksi alaspäin (kuv. 2 d, kuv. 7 r.). Jos taas siemenen itäessä juurukka ei pitenekään, vaan keskeytyy kasvamisessaan niin tunkeuu varren tyvestä kimppu hienoja juuri- hapsia: lisäjuuria (kuv. 9r'). Lisäjuuria voi myöhemminkin kas- vaa ulos varresta (kuv. 7r', kuv. 8r', kuv. 10r'), mutta pääjuuri syntyy ainoastaan siemenissä löytyvästä juurukasta. 4 I. Kasvien Ulkomuoto. VARSI. Varsi rakastaa valoa, kasvaa useimmiten ylöspäin, ja kantaa silmukoita (kuv. 5a) ja lehtiä; sen latva ei ole huntupeit- teinen, vaan sen kasvavaa osaa suojelee useimmiten lehtiaiheet (kuv. 4b). Varsimuotoja on kaksi ryhmää: maanalaisia varsia ja maanpäällisiä varsia. , Maanalaista vartta nimitetään: 1. sipuliksi, jos se on lyhyt, käpertynyt ja turpeilla lehdillä peittynyt (kuv. 9); 2. mukulaksi, jos se on lyhyt, käpertynyt ja lehdetön (kuv. 7m, * kuv. 8a), mutta silmuinen (kuv. 7s, 88); 3. juurakoksi, jos se on pitkäveteinen (kuv. 10, 11). Maanpäällistä vartta nimitetään: puuvarreksi, jos se on kova ja monta vuotta kestävä; ruohovarreksi, jos se on pehmeäaineinen ja vuosittain lakas- tuva; ja viimein nimitetään 3. korreksi heinäkasvien pillikästä, nivelikästä ja pitkillä lehti- tupeilla peittynyttä vartta. Rönsy on pitkin maan pintaa kasvava rento varren haara; se voi olla joko maanpäällinen tahi maanalainen (kuv. 7b). Maanpäällistä rönsyä nimitetään myöskin lonkeroksi. Silmu (kuv. 4, kuv. 5a, kuv. 2c, kuv. %s) on aiheellinen wn - varsi kehkeymättömässä tilassa vielä olevilla nivelväleillä ja tiheään ryhmistyneillä, toinen toistaan peittävillä lehtiaiheilla. Semmoiset silmut, jotka säilyvät talven yli ovat ulkopuolisesti yerhotut vahvemmilla suojelevilla suomuilla. LEHTI. Lehden eri osat ovat: lehtilapa, sitä usein kannattava kapeampi lehtiruoti ja muutamilla vielä lehtiruodin tyvessä leve- ämpi, vartta ympäröitsevä lehtituppi. Ruodista jatkuu lehti- fa 12 PE pie jaa Geo « aaiyy" Frooietäy kin y v v" v oishan pi 980) 1 Äuenstsa 4 Pi PIA PET KT IEN Bird a w o äkäsä vsta va K AKA va Ti kuta . 4 D 9 N 4 KE, po" 44 1195 NN 4 veti v X IL" (ke J kA i dkty yy va k dijky ui o Minnan. PAT AN Khtix | a Wi vikaa.» päan | a ois N - je änonis Pilko Gin n mn LÄ iin n —n—njmhs 1 I. Kasvien Ulkomuoto. 5 lapaan paksumpia rihmamaisia osia: suonet. Lehtilavassa eroi- tetaan sitä paitsi lehtikärki eli lehden pää, lehtikanta ja lehtilaita. Suoniltaan ovat lehdet 1. silposuonisia (kuv. 17, 33), jos niissä on useampia, melkein yhtäsuuntaisia, yhtä vahvoja ja haarattomia suonia. 2. haarasuonisia (kuv. 34—144), jos lehdissä on vahvempia pääsuonia, jotka lähettävät heikompia suonihaaroja syrjilleen. Haarasuonisia lehtiä nimitetään sulkasuonisiksi (kuv. 34—41), jos niillä on yksi ainoa pääsuoni, mutta kourasuonisiksi (kuv. 42, 43, 44), jos niissä on useampia pääsuonia. Laidaltaan ovat silposuoniset lehdet melkein aina ehytlaitaisia (kuv. 33) koska suonet niissä suojelevat lehti- laitaa; haarasuonisten lehtien laita taas on harvoin ehyt, use- ammin miten milloinkin pykälaitainen tahi liuskainen. Jos pykäleet ovat matalia sanotaan lehteä pykälai- taiseksi eli hammaslaitaiseksi (kuv. 34—36) ja 1. sahalaitaiseksi (kuv. 34), kun pykäleet ovat teräviä ja hampaat suippo- ja vinokärkisiä ; 2. nyhälaitaiseksi (kuv. 35), kun pykäleet ovat teräviä, mutta hampaat suippoja ja ulospäisiä; 3. mirhalaitaiseksi (kuv. 36), kun pykäleet ovat pyöreitä, mutta hampaat suippoja ja ulospäisiä. Jos pykäleet ulottuvat syvemmälle, sanotaan lehteä lius- kaiseksi (kuv. 37—39, 42, 43) ja 4. halkoiseksi (kuv. 37, 42, 57), kun pykäleet ulottuvat puoli- tiehen keskilehteä ; 5. jakoiseksi (k. 38, 43, 58), kun pykäleet ulottuvat puolitietä sy- vemmälle, mutta ei aivan keskisuoneen tahi lehtikantaan asti; ' 6. osaiseksi (kuv. 39), kun pykäleet ulottuvat keskisuoneen tahi lehden kantaan asti. Liuskaista sulkasuonista lehteä sanotaan pariliuskaiseksi jos liuskat ovat vastakkaisia ja miten milloinkin parihalkoiseksi (kuv. 37), parijakoiseksi (kuv. 38), tahi pariosaiseksi (kuv. 39). 6 I. Kasvien Ulkomuoto. Liuskaista kourasuonista lehteä taas sanotaan sormiliuskaiseksi ja miten millionkin sormihalkoiseksi (kuv. 42) tahi sormijakoiseksi (kuv. 43). Hienoliuskaiseksi sanotaan lehteä, kun se on liuskottunut hyvin kapeiksi litteiksi liuskoiksi. Hapsiliuskaiseksi, kun kapeat liuskat ovat liereitä, hapsi- maisia (kuv. 63). | Kun lehti jakautuu niin, että keskisuoni tahi yhteinen ruoti kannattaa monta pientä erinäistä lehteä eli lZehdykkää, sanotaan sitä kerrotuksi (kuv. 40, 41, 44); jos ruodilla taas on yksi lehtilapa vaan, sanotaan lehteä yksikertaiseksi. Kerrottua sulkasuonista lehteä nimitetään parilehtiseksi, ja se voi olla joko päätöparinen (kuv. 40), kun se päättyy parit- tomalla lehdykällä, tahi tasaparinen (kuv. 41), jos sillä ei ole pari- tonta päätölehteä. Tasapariset lehdet päättyvät pitkällä rihma- maisella kärhellä (k. 41k) tahi lyhyellä, otamaisella kärhenaiheella. Kerrottua kourasuonista lehteä taas sanotaan sormilehti- seksi (kuv. 44) ja miten milloinkin 3-, 5-, 7-sormiseksi, sen mukaan montako lehdykkää siinä on. Muodoltaan voi lehti olla 1. tasasoukka (kuv. 14), monta kertaa leveyttään pitempi; 2. suikea (kuv. 15, 16), noin 3—5 kertaa leveyttään pitempi, sekä suippopäinen ja suippokantainen ; 3. pitkulainen (kuv. 18), 3—4 kertaa leveyttään pitempi pyö- reämäisellä päällä ja kannalla; 4. soikea (kuv. 17), noin kahden leveytensä pituinen suipolla päällä ja kannalla; 5. pitkänpyöreä eli pyöreämäinen (kuv. 19), noin kahden levey- tensä pituinen pyöreämäisellä päällä ja kannalla ; 6. pyöreä eli ympyräinen, %. neliskulmainen eli neliömäinen (kuv. 932), 8. kolmikulmainen eli kolmikkomainen (kuv. 93b); 9. puikea (kuv. 20), noin kahden leveytensä pituinen, suippo- päinen, pyöreäkantainen ; vastapuiksa (kuv. 21), jos lethiruoti on kapeammassa päässä. I. Kasvien Ulkomuoto. 7 10. herttamainen (kuv. 22), lovikantainen ja suippopäinen pyöreä- mäisillä kantaliuskoilla; vastaherttainen (kuv. 23), jos lehtiruoti on kapeammassa päässä; 11. munuamainen (kuv. 24), lovikantainen ja pyöreäpäinen pyö- reämäisillä kantaliuskoilla. Kannaltaan on lehti miten milloinkin suippokantainen (kuv. 29, 15, 16, 17), pyöreäkantainen (kuv. 28, 20, 19, 18), lantto- kantainen, vähän sisään painuneella kannalla (kuv. 27), hertta- kantainen, kanta kuin herttamaisen lehden kanta, yleisestä lehti- muodosta lukua pitämättä, nuolikantainen (kuv. 26), kannassa kaksi vastakkaista taaspäistä liuskaa, niitten välissä syvä lovi, keihäskantainen (kuv. 25), kannassa kaksi vastakkaista, ulospäistä liuskaa. Päältään on lehti miten milloinkin suippopäinen (kuv. 32, 17, 20), tylppäpäinen (kuv. 33), pyöreäpäinen (kuv. 31, 18), lantto- päinen (kuv. 30), pykälepäinen (kuv. 55). Lehti voi vielä olla Zitteä, yltä ylensä yhtä tasainen; kourumainen (kuv. 12a, b), päältä päin pitkin pituuttansa kouru- maisesti kovertunut; venhomainen (kuv. 12c, d) lehtipuoliskot keskisuonta myöten teräväpohjaisesti toinen toistansa vastaan. Kiinnitykseltään voivat lehdet olla tupellisia ikuv. 45), vartta ympäröivällä tupella kiinni; tupettomia, lehtituppea vailla; ruodillisia, ruodilla varustettuja ; ruodittomia, suorastaan kannallaan kiinni varressa, ilman ruoditta; — ja sepiviä (kuv. 46), kun ruoditon lehti kannallaan ympäröi vartta. Johteiseksi (kuv. 48) sanotaan lehteä kun sen lapa jatkuu alas varrelle. Asennoltaan voivat lehdet olla: vastakkaisia (kuv. 49), kaksi lehteä vastakkain varrella; 2. säteettäisiä (kuv. 50), kolme tai useampia lehtiä yhtä kor- kealla ; 3. vuorottaisia (kuv. 51), toinen toistaan ylempänä; ja . 8 I. Kasvien Ulkomuoto. 4. ruusukkeisia (kuv. 52a), kun lehdet lähenevät tiheäksi, vartta ympäröitseväksi kimpuksi. i Lehtiä eroitamme 4 eri laatua: 1. Sirkkalehdet (kuv. 1cd, kuv. 2b), kasvin ensimmäiset, jo kas- viaiheessa löytyvät lehdet; niitä on yksi tahi kaksi. — Yksisirkkaiset kasvit — Monocotyledoneae ja Kaksi- sirkkaiset kasvit — Dicotyledoneae. 2. Varsilehdet: [ylempänä varella olevat varsinaiset varsilehdet (kuv. 49—51) ja maanrajassa olevat aluslehdet (kuv. 352a)]. 3. Apulehdet: lehtimäisiä osia, jotka muutamissa kasveissa peit- tävät ja suojaavat lehtisilmuja tahi kukkasilmuja. Korvakkeiksi (kuv. 47a) nimitetään lehtiruodin tyvessä olevia -apulehtiä. | Kielekkeeksi (kuv. 45). nimitetään heinäkasvien lehtitaupen aukeamassa olevaa hienoa, kuulakkaa kalvoa. Suojuslehdiksi (kuv. 67, 69, 71, 75) nimitetään kukkaperien tyvessä, kukkaperillä tahi kukassa kiinni olevia apulehtiä. 4. Kukkalehdet, kukan eri osat. KUKINNOT. Kukkien eri asennot varrella nimitetään kukinnoksi. Kukintoja on kaksi pääryhmää: Keskihakuiset ja Keskipakoiset. I. Keskihakuisiksi sanotaan niitä kukintoja, joissa on yhteinen kukkalapakko, joka kannattaa useampia kukkia. Näihin luetaan seuraavat kukinnot: 1. Yhteinen kukkalapakko pitkä. 1. Tähkä (kuv. 66), erikukkaset perättöminä kiinni yhteisessä pitkässä lapakossa. 2. Terttu (kuv. 67), erikukkaset melkein yhtä pitkillä perillä kiinni yhteisessä pitkässä lapakossa. 3. Fuiskilo (kuv. 68), yksityiset kukkaperät tasalatvaisia sen kautta, että alimmaiset ovat pitempiä kuin latvemmaiset. I; Kasvien Ulkomuoto. 9 Jos pitkin yhteistä lapakkoa on pieniä perättömiä tähkiä, niin meillä on toiskertainen tähkä (kuv. 72). Jos tertun emäla- pakko kannattaa pieniä terttuja, niin meillä on kerrottu terttu (kuv. 73) *). Niin ikään voi huiskilokin olla kerrottu (kuv. 74). 2. Yhteinen lapakko lyhyt. 4. Mykerö (kuv. 70) kukat perättömiä, lyhyellä tavallisesti laa- jenneella yhteisellä lapakolla. Mykeröllä on useimmiten monilehtinen suojus — kehto (a). Sen levennyt lapakko taas on saanut nimen marto (b). Marron keskipintaa peittävät kukat nimitetään kehräkukkasiksi (c), laidalla olevat kukat taas laitakukkasiksi (d). 5. sarja (kuv. 69), useampia peräkkäitä kukkia varren tai haaran latvassa hyvin lyhyellä yhteisellä lapakolla. Sarja voi myöskin olla kerrottu (kuv. 75). 6. kiehkura: kukat säteettäin ympäri. varren, varsilehtien tahi suojuslehtien hangoissa. II. Keskipakoisiksi sanotaan niitä kukintoja, joissa ei ole yhteistä lapakkoa. Niissä päättyy varsi tahi varren haara aina kukalla; tämän kukan suojuksien hangoista tunkee sitten haaroja, jotka taas kukin päättyvät kukalla; näitten suojuslehtien hangoista tunkee niin ikään uusia kukalla päättyviä haaroja ja niin edespäin melkein rajattomasti. Viuhko on yleinen nimitys kaikille keskipakoisille ku- kinnoille. Kaksihaarainen viuhko eli varsinainen viuhko (kuv. 71) on säännöllisin viuhkomuoto. Siinä tunkee kunkin kukan alta aina kaksi vastakkaista haaraa. Sarjaviuhkossa (kuv. 76) tunkee tavallisesti 3—5 haaraa kunkin kukan suojushangoista, joten se tulee monikertaisen sarjan näköiseksi. *) Kerrottua terttua nimitettiin ennen erityisellä nimellä röyhyksi. 10 I. Kasvien Ulkomuoto. Kiemura tahi yksipuolinen viuhko (kuv. 77) syntyy siten, että yksi ainoa haara vaan tunkee kunkin kukan suojushangasta. Nuoren kiemuran tuntee siitä että sen latva on kierteinen; vanhana se on aivan tertun näköinen. Vana (kuv. 52b) on maanalaisesta varresta kohoava kukka- tahi kukintoperä. KUKKA (kuv. 63, 64). Kukka on syntynyt muuntuneista Zehdistä, jotka useimmiten ovat kiehkuroissa, harvemmin köynnöksissä, hyvin supistuneen varrenosan, pohjuksen (f), ympärillä. Kukkalehtiä on kaksi pääryhmää, nimittäin : I. Kehälehdet ja II. Siitoslehdet. | Täydellisen kukan kehälehtiä on kaksi kiehkuraa 1. verhiö (verhot eli verholehdet) (a) ja 2. teriö (terät eli terälehdet) (b); ja sen siitoslehtiä on niinikään kaksi kiehkuraa 1. hetiö (heteet eli hedelehdet) (cg), joitten osat ovat palho (g) ja ponsi (c) ja 2. emiö [emilehdet (kuv. 63d, 64s, v, 1), joitten osat ovat sikiäin (s), vartalo (v) ja luotti ())J. I. Kehä. Kehä voi olla joko täydellinen, kaksikiehkurainen, tahi vajanainen, yksikiehkurainen. Täydellisessä kehässä nimitetään ulkokiehkuran lehdet verhoiksi (kuv. 63a) ja sisäkiehkuran lehdet teriksi (kuv. 63 b). 1. Verhiö. Verhot ovat useimmiten vihreitä, mutta voivat myöskin olla erivärisiä, terämäisiä. Verhiö on yksi-, kaksi-, kolme-, neli-, viisi- — — — moni- lehtinen sen mukaan montako verholehteä se sisältää. Kiinnityksen suhteen voi verhiö olla: sikiäisalainen, kiinni emiön alla; sikiäisperäinen, kiinni sikiäimessä. I. Kasvien Ulkomuoto. 11 Kiinnyksen suhteen voi verhiö olla: eriverhoinen, kun verhot ovat aivan erillään toisistaan ; yhdisverhoinen , kun verhot ovat enemmän tai vähemmin laidoillaan yhtyneet toisiinsa. Verhiö on tasamukainen, kun verhiötä voi useammassa suunnassa jakaa kahteen saman muotoiseen ja saman kokoi- seen osaan; epämukainen, kun verhiötä ei voi enemmän kuin yhdessä suunnassa jakaa kahteen samanmuotoiseen ja saman kokoi- seen osaan. 2. Teriö. Teriö, kukan toinen lehtikiehkura, on useimmiten eri- värinen (valkea, sininen, punainen, keltainen j. n. e.), harvoin vihreä, verhomainen. Teriö on 1-, 2-, 3-, 4-3, ön, — — — o»-lehtinen, sen mukaan montako terää se sisältää. Kiinnityksen suhteen voi teriö olla sikiäisalainen (kuv. 63), kun terät ovat kiinni sikiäimen alla varren päässä olevassa pohjuksessa, aivan erillään verhiöstä ; sikiäisperäinen, kun terät ovat kiinni sikiäimen päällä, verhiöstä erillään olevassa pohjuksessa; verhoperäinen (kuv. 64f), kun terät ovat kiinni verhiölle levinneessä pohjuksessa. Kiinnyksen suhteen taas voi teriö olla erilehtinen, terät erillään toisistaan, tahi yhdislehtinen, terät reunoillaan yhtyneet toisiinsa. Erilehtisen teriön kussakin terässä eroitetaan leveämpi lapa (kuv. 53a) ja kapeampi kynsi (kuv. 53b). Muutamat terät ovat kuitenkin melkein kynnettömiä. | Kun terät taas kiintyvät yhdislehtiseksi teriöksi, syntyy yhtyneistä lavoista leveämpi laide (kuv. 62e) ja yhtyneistä kyn- sistä kapeampi torvi (kuv. 62f). Torven ja laiteen rajaa nimi- tetään nieluksi. 0 0100 2 — * 42 | I. Kasvien Ulkomuoto. Muuten voi teriö samaan tapaan kuin verhiökin olla tasa- mukainen (kuv. 78) tahi epämukainen (kuv. 79—481). et O 10. Teriömuotoja on monenlaisia, niistä mainittakoon: A. Erilehtisiä. a. Tasamukaisia. Ruusumainen, melkein kynnetön, tavallisesti 5-lehtinen. Neilikkamainen, pitkä kynsinen, 5-lehtinen. Ristimäinen, 4-lehtinen; kynnen pituus vaihteleva. b. Epämukaisia. Perhomainen (kuv. 81), viidellä terälehdellä, joista kolme aina erillistä ja kaksi useimmiten yhtynyttä. Nämä yhtyneet alimmaiset lehdet nimitetään venholehdiksi (e), niitä ylempänä molemmin puolin olevaa kahta lehteä sanotaan siiviksi (d) ja ylimmäinen suurin lehti purjeeksi (c). B. Yhdäislehtisiä. a. Tasamukaisia. Ratasmainen, hyvin lyhyttorvinen, litteälaitainen. Suppilomainen, pitkätorvinen, laajalaitainen. Torvimainen, Kellomainen j. n. e. b. Epämukaisia. . Kielekkeinen (kuv. 82), pillimäinen torvi yksipuolisella litteällä laiteella. Huulimainen (kuv. 80), kahdella huuleksi verratulla liuskalla vastatusten, joista toinen alahuuli (a), toinen ylähuuli (b), ja niistä on jälkimäinen tavallisesti hetiön päälle kuvertunut, jolloin sitä sanotaan kypäriksi. Verhot ja terät voivat muodoltaan vaihetella samaan tapaan kuin varsilehdet. Päältään ne ovat muun muassa suippopäisiä (kuv. 32), pyöreä- päisiä (kuv. 53), lanttopäisiä (kuv. 54), pykälepäisiä (kuv. 55, 56), halkoisia (kuv. 57), jakoisia (kuv. 58). J. Kasvien Ulkomuoto. 13 II. Siitoslehdet. Niinkuin kehälehtiä, niin on täydellisessä kukassa siitos- lehtiäkin kaksi kiehkuraa: 1. Hetiö ja 2. Emiö. 1. Hetiö. Hetiö on 1-, 2-, 3-, 44, 53, — — — -lehtinen, sen mukaan montako hedelehteä se sisältää. Heteet poikkeavat suuresti tavallisesta lehtimuodosta. Kuitenkin voimme muutamissa (esm. Valkean lumpeen kukassa (kuv. 65) selvästi nähdä terien (b) vähitellen muuttuvan he- teiksi (c). Heteen (kuv. 63, 64c, g) osat ovat: ponsi (kuv. 63, 64c), heteen tärkein, lehtilapaa vastaava osa, joka tavallisesti on 2-lokeroinen. Näissä lokeroissa valmistuu siitepöly. Pontta taas kannattaa lehtiruotia vastaava palho (kuv. 63g), joka useimmiten on rihmamainen muodoltaan. Kiinnitykseltään voi hetiö olla: 1. sikiäisalainen, heteet kiinni varren yläosassa, emiön alla ja verhiöstä erillään olevassa pohjuksessa (kuv. 63). sikiäisperäinen, heteet kiinni sikiäimeen yhtyneessä poh- juksessa. 3. verhoperäinen, heteet kiinni verhiölle levinneessä pohjuksessa (kuv. 64). 4. teräperäinen, heteet kiinni teriölle levinneessä pohjuksessa (kuv. 62). Muutamissa kasveissa yhtyvät ponsi ja emi niin sanotuksi siitin- tukuksi ilman tarkkaa palhon ja vartalon eroitusta. Luottina on silloin pieni tahmea kolo tukun etupuolella ponnen alla. Semmoisia kukkia sanotaan emiheteisiksi eli gynandrisiksi. [av] Kiinnykseltään on hetiö: alk. > Ak ln <<=: o li 14 I. Kasvien Ulkomuoto. I. Erilehtinen hetiö. * Heteet tykkönään erillään toisistaan. Erilehtistä hetiötä nimitetään: 1. yksi-heteiseksi — mon-andriseksi, jos siinä on 1 ainoa hede. 2. kak 3 — di b msn m % MEV 8. kolmi , — tri ” Pant 1 JR JU 4, melä = ,» — tetr » jat D akkä 5. viisi ” — pent ” ” mind ” <> 6. kuusi ” — hex ” ” ” ” 6 ” 7. seitsen , — hept ” ” $116 0100588 ” 8. kahdeksa, — oct ” < ” 5 8 ” 2 9. yhdeksä , — enne n si 0 snjXä % 10. kymmen ” — dek ” » ” » 10 11. kaksitoistaheteiseksi — dodekandriseksi, jos siinä on 12 ” hedettä. Jos taas hedetten luku on suuri (20—200) katsotaan myös hedetten kiinnitystä ja hetiötä sanotaan 12. parikymmen heteiseksi — ikosandriseksi — jos heteet ovat verhoperäisiä, mutta 13. moniheteiseksi — polyandriseksi, jos ne ovat sikiäisalaisia tahi sikiäisperäisiä. Vielä on muistettava että, jos hetiössä on 4 tahi 6 erillistä hedettä, niin on paitsi heidän lukunsa myöskin heidän pituuden suhteet tarkattavat, niin että hetiötä sanotaan neliheteiseksi ja kuusiheteiseksi ainoastaan jos kaikki heteet ovat saman pituisia, mutta 14. kaksivaltiaaksi — didynamiseksi, jos neljästä heteestä on kaksi pitempää ja kaksi lyhempää — ja 15. nelivaltiaaksi — tetradynamiseksi — jos kuudesta heteestä on neljä pitempää ja kaksi lyhempää. II. Yhdislehtinen hetiö. Heteet yhtyneet toisiinsa joko palhoillaan tahi ponsillaan. Yhdispalhoinen hetiö, heteet palhoillaan yhtyneet toi- siinsa joko I. Kasvien Ulkomuoto. 15 yhteen kimppuun (kuv. 832) yksikuntainen — monadelphinen tahi kahteen h (kuv. 83bc) kaksikuntainen — diadelphinen tahi moneen. ,, (kuv. 83d) monikuntainen — polyadelphinen. Yhdisponsinen — syngenesinen hetiö, jossa heteet ovat pon- sillaan yhtyneet toisiinsa. Kaksineuvoisiksi sanotaan semmoisia kukkia, joissa on sekä heteitä että emiä. Yksineuvoisiksi taas nimitetään semmoisia kukkia, joissa ei ole molempia siitelehtilaatuja samassa kukassa. Yksineu- voisia kukkia nimitetään hedekukiksi, jos ne sisältävat ainoastaan heteitä eikä emiä — ja emikukiksi, jos ne sisältävät ainoastaan emiä eikä heteitä. Jos hede- ja emikukat ovat samalla varrella, sanotaan kasvia yksikotiseksi — monoeciseksi; jos taas hedekukat ovat eri varrella ja emikukat eri varrella, niin sanotaan kasvia kaksikoti- seksi — dioeciseksi. Sekasopuisiksi — polygamisiksi — taas, jos samalla kasvilajilla on sekä yksineuvoisia että myös kaksineu- voisia kukkia. Neuvottomiksi sanotaan semmoisia kukkia, joissa ei ole siiteosia ollenkaan. 2. Emiö. | Emiö on 1-, 2-, 3-, 44, 5- — — — -lehtinen sen mukaan montako emilehteä se sisältää. Kiinnityksensä suhteen on emiö kehänpäällinen, kun heteet ja terät ovat sikiäimen alla, kehänalainen, kun heteet ja terät ovat sikiäimen päällä. Kiinnyksensä suhteen on emiö erieminen (kuv. 63), kun emilehdet ovat erillään toi- sistaan, yhdiseminen (kuv. 61, 62), kun emilehdet ovat enemmin tahi vähemmin yhtyneet toisiinsa. 16 I. Kasvien Ulkomuoto. Yksilehtisen emiön ainoan lehden reunat kääntyvät vas- takkain ja kasvettuvat yhteen, muodostaen sillä tavoin yhden emin (kuv. 64, 84). Lehden alaosasta syntyy emin alimmainen ja turpeampi osa sikiäin (s), joka useimmiten jatkuu ylöspäin hoikalla putkimaisella vartalolla (v), joka taas päättyy lehden kärjestä syntyneellä luotilla (1). Eriemisessä emiössä (kuv. 63) on aina sama luku emiä kuin emilehtiä. Yhdisemisessä emiössä taas voivat emilehdet joko 1: yhtyä kokonaan luotin latvaan asti toisiinsa kiinni (kuv. 92), tahi 2: voivat heidän luottinsa olla erillisiä, mutta sikiäimet ja vartalot yhtyneitä, tahi 3: voivat sikiäimet olla yhtyneitä, mutta vartalot ja luotit erillisiä. Luottien tahi luotinliuskojen luku ilmoittaa meille siis useimmiten monilehtinenko emiö on; mutta jos vartaloita ei ole kuin yksi vaan niin sanotaan yhdisemistäkin emiötä 1-emiseksi, vaikka luotteja olisikin useampia. Jos taas vartaloita on 2, 3, 4, 5, — , sanotaan emiötä 2-, 3-, 4-, 5-, — o-emiseksi, vaikka sillä ei olisi kuin yksi ainoa sikiäin. 1-lehtinen emiö voi siis olla ainoastaan erieminen ja samalla kertaa 1-eminen. 2-lehtinen emiö voi olla a. erieminen ja samalla kertaa 2-eminen; b. yhdiseminen ja samalla joko 1-eminen; tahi 2-eminen. 3-lehtinen emiö voi olla a. erieminen ja samalla kertaa 3-eminen; b. yhdiseminen ja samalla joko 1-eminen; tahi 3-eminen. o-lehtinen emiö voi olla a. erieminen ja samalla kertaa o»-eminen; b. yhdiseminen ja samalla joko 1-eminen; tahi o-eminen. I. Kasvien Ulkomuoto. 17 SIKIÄIN. Sikiäin on 1-, 2-2, 3- — — -lokeroinen aina sen mukaan montako lokeroa se sisältää. Yksilokeroinen sikiäin voi syntyä kolmella eri tavalla: 1. Kun yhden ainoan emilehden reunat kääntyvät vastakkain ja kasvettu- vat yhteen, siten muodostaen umpinaisen huoneen (kuv. 64, 84). 2. Kun ? tahi useampaa kiehkurassa olevaa emilehteä kasvettuu reunoil- laan toisiinsa kiinni, siten muodostaen yhdislehtisen yksilokeroisen sikiäimen (kuv. 60). Kun alkuaan monilokeroisen sikiäimen väliseinät häviävät. & Monilokeroinen sikiäin syntyy: 1. Kun 2—» kiehkurassa olevaa emilehteä kasvettuu yhteen yhdeksi sikiäi- meksi, mutta sitä ennen kääntävät laitansa yhteen niin että kukin Jehti muodostaa eri lokeronsa (kuv. 61). 2. Kun alkuaan yksilokeroisen sikiäimen seinistä kasvaa valeseinä, joka jakaa huoneen kahteen tahi useampaan lokeroon. Alkuaan moni- lokeroisenkin sikiäimen lokerot voivat samaan tapaan kertoa lukunsa. Istukka, joka kannattaa siemenaiheita, on emin sisään jatkuva varren osa. Joskus on istukka aivan erillään emilehdistä joko pohjaistukkana (kuv. 59, 92), emin pohjalla, tahi korkeampana irtonaisena keski-istukkana (kuv. 62g) keskellä yksilokeroista sikiäintä. Useammin kuitenkin jakautuu istukka yhtä moneksi kuin emilehtiä on, ja kasvettuu emilehtien liite- kohtaan kiinni laitaistukoiksi (kuv. 60, 84i, 86i) tahi liiteperäisiksi keski- istukoiksi (kuv. 61). Siemenaihe on napasuonella (kuv. 60n, 86n) kiinni istu- kassaan, ja sen sydän (kuv. 92s) on kahden kuoren (kuv. 92k' k") peitteessä. HEDELMÄ on sikiäimestä syntynyt, siemeniä verhoava kasviosa. Sen seinissä on aina kolme kerrosta wlkokerros, välikerros ja sisä- kerros. Muutamissa hedelmissä voi nämä kerrokset hyvin eroittaa toisistaan (esm. tuomen hedelmässä, jossa sisimmäinen on luinen, välikerros mehevä ja ulkokerros ohut, kalvomainen), toisissa taas on niitä vaikeampi eroittaa toisistaan. Lokeroittensa suhteen ovat hedelmät yksi-, kaksi-, 2 18 1. Kasvien Ulkomuoto. kolmi- — — — monilokeroisia, aina sen mukaan montako lokeroa hedelmässä on. Tässä on kuitenkin muistettava, että yksilokeroisesta sikiäimestä ei aina tule yksilokeroista hedelmää, eikä 2-t. moni- lokeroisesta sikiäimestä aina tule 2-t. monilokeroista hedelmää. Joskus kasvaa nimittäin, hedelmän joutuessa, valeseiniä, jotka jakavat alkuperäisen lokeron kahteen tahi useampaan lokeroon, ja sangen usein käy päinvastoin niin, että monilokeroisen siki- äimen lokeroista kaikki muut surkastuvat ja häviävät pois ja * yksi ainoa lokero vaan jää jäljelle hedelmään. Istukan suhteen on heäelmässä niinikään pohja-istukka, irtonainen keski-istukka, liiteperäinen keski-istukka tahi laita- "istukka. Siementen suhteen on hedelmä, tahi kukin hedelmän lokero 1-, 22 — — o-siemeninen. Siinäkin on huomattava, että monesta sikiäimessä löytyvästä siemenaiheesta usein monta sur- kastuu ja harvat tahi yksi ainoa vaan valmistuu siemeneksi. Aukeamisen suhteen ja'amme hedelmät kolmeen ryh- mään: Aukeamattomiin hedelmiin, Lohkohedelmiin ja aukeaviin hedelmiin. 1. Aukeamattomat hedelmät. Varisevat aukeamatta. Niitä on kolme laatua: 1. pähkinä, jossa kaikki hedelmäseinän kerrokset ovat kovia. Pientä pähkinää nimitetään pähkyläksi (kuv. 8S7a, 63d, 89p); 2. luumarja, jossa sisimmäinen kerros on kova, luinen, väli- kerros mehevä ja ulkokerros ohut kalvomainen ; 3. marja, jossa sisä ja välikerros molemmat ovat meheviä ja ulkokerros kalvomainen. £%. Lohkohedelmät lohkiavat kypsinä kahdeksi (kuv. 91) tahi useammaksi pienem- mäksi hedelmykäksi. Ne ovat kaksi-, neli-, viisi- tahi moni-lohkoisia. I. Kasvien Ulkomuoto. 19 3. Aukeavat hedelmät aukeavat tavalla tai toisella ja laskevat siemenensä ulos ennen- kuin itse varisevat. Niitä on 1. Yksilehtisiä. 1. tuppilo (kuv. 90) aukiaa yhdellä raolla, liitteestään. Tuppi- loita on useimmiten 2-, 3-, 5- tahi monta samassa kukassa. 2. palko (kuv. 84) aukeaa sekä liitekohdastaan että keskisuonen kohdalta, siis kahdella laidalla. Palkoja on ainoastaan yksi kussakin kukassa. 2. Kaksi-monilehtisiä. 3. litu (kuv. 86), kaksilehtinen, valeseinän kautta kaksilokeroi- nen hedelmä, jonka 2? liiteperäistä laitaistukkaa jatkuu vartaloksi ja luotiksi. 4. kota (kuv. 85, 88) on yleinen nimitys kaikille muille kaksi — monilehtisille aukeaville hedelmille. Se aukeaa joko liiteluomaisesti (kuv. 88), kun kodan laidat liitteistä lähte- vät erin toisistaan. läpiluomaisesti, kun kodan seiniin aukiaa pieniä pyöreitä reikiä. kansiluomaisesti (kuv. 85), kun kodan latvapuoli kannen tapaan putoaa pois. EPÄHEDELMÄT. Yleisessä puhekielessä nimitetään hedelmäksi usein sem- moisia muotoja jotka eivät olekaan oikeita hedelmiä, koska eivät ole yksistään sikiäimestä syntyneet. Me selitämme tässä muutamia semmoisia epähedelmiä. Mansikan (Fragaria) hedelmää (kuv. 89) mainitaan kansan kielessä marjaksi. Silmäys mansikan pintaan näyttää meille kuitenkin heti sillä olevan todelliset pähkylät (p); se turvonnut mehevä osa, jossa nämä pähkylät ovat kiinni, on varren yläosa, emipohjus. 20 1. Kasvien Ulkomuoto. Ruusussa (Rosa) taas on emipohjus kehittynyt ontoksi marjanmuotoiseksi ,kiulukaksi*, jonka sisällä emit ja sittem- min niistä syntyneet pähkylät ovat. Omenalla (Pyrus malus) on oikeastaan viisi tuppiloa, mutta turpea emipohjus on kasvanut niihin kiinni ja sulkee ne koko- naan sisäänsä, niin että ainoastaan vartalot ja luotit samoin kuin verhiö ja heteet tulevat omenan latvakuopassa näkyviin. Tuhkapuun, Orjapihlajan ja Pihlajan hedelmät ovat samaa syntyä kuin omena. Lumpeen (Nymphaea) ja Upukan (Nuphar) marjamaiset hedelmät ovat vielä kummallisempaa syntyä. Niissä on verhiö aivan erillinen hedelmästä, mutta pohjus sulkee emit niin tar- » koilleen sisäänsä että luotitkaan eivät tule näkyviin muuna kuin säteettäisinä viivoina epähedelmän kärsällä. Tyrnipensaalla (Hippopha&) on oikeastaan hedelmänä "pähkylä, mutta sen kehälehdet tulevat lopulta möyheiksi ja sulkevat pähkylän sisäänsä niin, että sen epähedelmä on aivan luumarjan kaltainen. Viikuna (Ficus) kuv. 110, jonka makua ihailemme, on onttosisuinen kukkapohjus, verratava mykerökukkaisten martoon, joka ontelossaan piiloittaa ensiksi pienet kukkaset ja myö-. hemmin niitten sikiäimistä valmistuneet pähkylät. PALJAS - SIEMENISET. Havupuillamme (Petäjällä, kuusella, katajalla) ei ole todellista emiä, vaan ainoastaan paljaat siemenaiheet avo- naisen litteän emilehden päällä suojuslehtien hangoissa. Niillä siis ei myöskään voi olla hedelmää, koska hedelmä on emin sikiäimestä syntynyt, siemeniä verhoava kasviosa, vaan niillä on paljaat siemenet tähkän suojuslehtien (kävyn suomujen) hang oissa. Katajan käpysuomut ovat turpeita ja yhtyvät viimein marjamai- seksi siemeniä verhoavaksi epähedelmäksi. I. Kasvien Ulkomuoto. 21 SIEMENET (kuv. 1). Valmistuvat siemenaiheesta. Niissä on kaksi kuorta: pintakuori, ja aluskuori, jotka sulkevat sisäänsä kasviaiheen ja usein vielä kasviaiheelle ravinnoksi aiotun valkuaisen. Kasviaiheen osat ovat niinkuin jo tiedämme juurukka ja supistunut, silmulla päättyvä ja 1 t. 2 sirkkalehteä kannat- tava varsi. ITIÖKASVIT. Saniaisia, Sammalia, Jäkäliä, Leviä ja Sieniä nimitetään yhteisellä nimellä itiökasveiksi. Ne eivät sikiä siemenestä, vaan itiöstä, joka on pieni, yksinkertainen, sulalla nesteellä täyttynyt solu, eikä sisällä minkäänlaista erityistä kasviaihetta. Nämä itiöt ovat usein pienissä pesäkkeissä, itiöpesäkkeissä. Itiöpesäkkeet taas ovat joko yksinäisiä tahi ryhmistyneitä pesä- keryhmiksi, jotka ovat milloin kalvomaisella suomulla tahi levyllä katettuja, milloin taas katteettomia. Itiökasvien kukissa ei ole niitä lehtikiehkuroita, joita opimme tuntemaan siemenkasvien kukissa, ja ne ovat niin pieniä ja monella niin yksinkertaista rakennusta, että niitä vasta viime aikoina on siiteosiksi tunnettu. Siitä nämä kasvit myös ovat saaneet nimen Salasiittiöt (Cruptogamae), jolloin siemen- kasveja taas mainitaan nimellä Ilmisiittiöt (Phanerogamae). Shaa dvkn a x . dh II. Kasvin Sisärakennus. NAO SOLU. Jos katselemme ohutta sammalen lehteä suurennuslasilla, niin näemme ikäänkuin pienen verkon. Jokainen silmukka tuossa verkossa on pieni rakko, solu, ja semmoisista soluista ovat kaikki kasvin osat yhtyneet. SOLUN ULKOMUOTO ja KOKO. Ulkomuodoltaan voivat solut olla hyvin vaihtelevaisia; tylppysolu (kuv. 100ts) on yhteinen nimitys semmoisille soluille, joitten pituus ei ole leveyttä paljon suurempi: pyöreämäisille, kulmikkaille ja tähtimäisille; suippusoluiksi nimitetään hyvin pitkiä, kapeita ja suippopäisiä soluja. Kooltaan ne tavallisesti ovat hyvin pieniä, noin 1/15—"/100 linjan pituisia, mutta joskus pitkiäkin ; niin on esimerkiksi pumpulipensaan siemenet peittyneet yksisoluisilla karvoilla, jotka kukin ovat noin 2 tuuman pituisia. SOLUN RAKENNUS ja SISÄLTÖ (kuv. 96, 106). Solun tärkein osa on tahmea limainen neste: alkulima (a). Se on solun elävä aine, jonka välityksen kautta kaikki tärke- ämmät liikkeet ja muutokset, jotka solussa huomaamme, tapah- tuvat. Alkulima eroittaa päällensä läpikuultavan, vedessä sula- mattoman mutta vettä läpi päästävän soluketon (sk); sisäänsä taas II. Kasvin Sisärakennus,. 23 alkulima synnyttää pienen omaa ainettansa vähän kiinteämmän solutuman (st). Soluketto, alkulima ja solutuma ovat solun pääosat, mutta niitä paitsi huomataan soluissa vielä suuri joukko muita aineita, mitkä jähmeässä, mitkä sulassa ja mitkä kaasumaisessa muodossa. Jähmeinä hiukkoina solussa löytyvistä aineista ovat tär- keimmät, paitsi yllä mainittua solutumaa: 1. Lehtivihreähiukat (lv), jotka antavat kasveille vihreän värinsä. Ne syntyvät alkulimasta valon ja lämmön vaikutuksesta. Myöskin vähän rautaa vaaditaan lehtivihreän syntymiseksi. Jos kasvia kasvatetaan aivan pimeässä huoneessa niin sen lehdet kohta vaalenevat, ja kasvi alkaa kitua. 2. Tärkkelyshiukat (kuv. 97%, 98th), jotka syntyvät lehtivihreä- hiukoissa ja ovat kasvin tärkeimpiä ravintoaineita. Näitä paitse löytyy soluissa usein monenlaisia 3. Kiteitä (kuv. 106k). Sulia, solussa löytyviä aineita, ovat paitsi alkulimaa: 4. Soluvesi, joka enenee solussa samassa määrässä kuin alku- lima vähenee. Se voi pitää sulana hyvin eroavaisia aineita niinkuin : 5. Sokureja ja kumia. 6. Öljyjä, jotka valmistuvat solussa. Kaasumaisista, solussa löytyvistä aineista, on 7%. Ilma, enemmän tai vähemmin muuttuneessa muodossa, tär- keintä. SOLU KETTO jää muutamissa soluissa ohueksi (kuv. 96, 106) ja joka paikas- taan yhtä läpikuultavaksi. Toisissa soluissa taas paksunee soluketto monin tavoin (kuv. 98sk), milloin melkein yhtä vahvaksi joka paikastaan, mil- loin niin, että siihen ilmestyy paksumpia pilkkuja, milloin taas ovat keton paksuntuneet osat ulkomuodoltaan: verkkomaisia, rengasmaisia, porrasmaisia, tahi köynnösmäisiä. 24 II. Kasvin Sisärakennus. SOLUJEN ENENEMINEN. Tavallisin solujen enenemistapa on se, että yksi solu jakautuu kahdeksi. Ensiksi jakautuu solutuma kahdeksi tumaksi, ja solussa oleva alkulima eroittaa keskelle solua näitten kahden tuman välille uuden seinän, väliseinän, joka jakaa vanhan solun kahdeksi. Tällä tavoin tapahtuu kaikki kasvaminen. Kasvien siitoksessa huomataan toisenlainen solun ene- neminen. Solutuman jakautumisen jälkeen, eroaa solun alkulima kahdeksi, neljäksi tahi useammaksi ryhmäksi, sen mukaan moneenko osaan tuma on jakautunut, ja kukin ryhmä peittyy ylt'ympäri uudella ketolla, ja vanhan emäsolun ketto häviää pois. SOLUN KUOLEMA. Nuori solu on aivan täynnä alkulimaa; solun vanhetessa vähenee alkulima vähenemistään ja sen sijaan enenee soluvesi. Kun viimein alkulima häviää tykkönään on solukin kuollut. Silloin se tavallisesti täyttyy ilmalla. SOLUKOT ja PUTKILOT. Jakautumisen kautta syntyy viimein suurempi ryhmä yhdyksessä olevia soluja. Semmoinen soluryhmä on saanut nimen solukko. Solukkoja eroitamme kaksi päälaatua. 1. Tylppysolukko (kuv. 100), syntynyt tylppysoluista, jotka leveillä, litteillä pohjillaan ovat toinen toisensa päällä. Kun sen solut eivät koko seinällään yhdy naapurisoluihinsa, syntyy solujen välille lomia, välisolia, jotka useimmiten täyttyvät ilmalla ja silloin nimitetään ilmasoliksi (i); välistä taas täyt- tyvät pihkalla ja sanotaan pihkasoliksi. 2. Suippusolukko (kuv. 101ss), syntynyt suippusoluista, jotka pitkillä suipoilla latvoillaan pistävät toistensa lomiin. | | | | k | | II. Kasvin Sisärakennus. 25 Putkilot. Päälletysten olevien solujen väliseinät ovat tavallisessa solukossa umpinaiset; joskus puhkiaa niitten väliseiniin pienet huokoset, niinkin suureen määrään että seinä tulee siivilä- mäiseksi. Toisin paikoin taas häviävät väliseinät tykkönään, niin että kokonainen rivi päälletysten olevia soluja yhtyy yhdeksi putkeksi. Semmoinen putki on saanut nimen putkilo (kuv. 101p). Paitsi varsinaisia putkiloita löytyy monella kasvilla eri- tyisiä putkeja, maitiaisputkilot, jotka sisältävät tavallisesti val- keata tahi keltaista maitiaisnestettä. PUTKILOJÄNTEET. Putkilot yhtyvät suippusolujen ja tylppysolujen kanssa putkilojänteiksi (kuv. 102, 103pj), jotka kiinteämmän rakennuksensa vuoksi helposti eroavat muusta solukosta. Semmoisia putkilo- jänteitä ovat esimerkiksi lehtien suonet. Putkilojänteen paksumpi- ja kovempi-seinäisiä soluja nimitetään puusoluiksi (p) (puusuippu ja puutylppy) sen pek- meämpi - seinäisiä soluja taas nilasoluiksi (n) (nilasuippu ja nilatylppy). Puusolujen seassa huomataan suurempia ja pienem- piä putkiloita. Jos putkilojänteessä ei ole muita kudoksia kuin puuso- lukko putkiloineen ja nilasolukko niin niitten muoto on pysy- väinen ja niitä sanotaan suljetuiksi (kuv. 102pj). Jos taas ohutseinäisistä soluista yhtynyt uudistussolukko (u) eroittaa puun ja nilan toisistaan, niin putkilojänne voi tämän uudistuskudoksen toimen kautta paisua paisumistaan ja sanotaan avonaiseksi (kuv. 103 pj). Kaksisirkkaisten kasvien varsi (kuv. 103, 104). Kaksisirkkaisten kasvien putkilojänteet (pj) ovat varressa avonaisia ja kiehkuraan asettuneet, niin että ne eroittavat varren sisä- ja ulko-solukot toisistaan. 26 II. Kasvin Sisärakennus. Sisimmäisenä varressa on tylppysoluinen ydin (y) jonka kanssa ydinsäteitten (ys) kautta on yhteydessä niinikään tylppysoluinen kuori (k), varren pintapuolisin solukko. Ytimen ja kuoren välillä ovat putkilojänteet (pj) kiehkurassa sillä tavoin että jänteen puuosa (p) on lähinnä ydintä (y) ja sen nilaosa (n) lähinnä kuorta (k). Putkilojänteen puuosan ja nilaosan eroittaa toisistaan jänteen uudistussolukko (u) (nämä putkilojänteet ovat siis avonaisia); toisistaan ovat putkilojänteet taas eroitetut ydin- sädetten kautta, jotka niinkuin ja sanoimme yhdistävät ytimen ja kuoren toisiinsa. — Tämmöinen on varsi ensimmäisenä kesänä. Mutta sen jälkeen syntyy uudistuskudoksesta vuosittain uusi puukerros sisäänpäin ja uusi nilakerros ulospäin. Ne ydin- sädetten osat, jotka ovat putkilojänteiden uudistussolukkojen välillä, muuttuvat myös uudistussolukoksi niin että meillä viimein on rengasmainen tahi oikeammin putkenmuotoinen uudistusso- lukko, joka eroittaa varren sisäosat (ytimen ja puun) varren ulkoosista (nilasta ja kuoresta). Vanhassa kaksisirkkaisessa puuvarressa meillä siis on viisi sisäkkäistä kerrosta: ydin, puu- aine, uudistussolukko*), nila ja kuori. Eri vuosina syntyneet puuosat voimme rengasmaisina lustoina (1) eroittaa toisistaan ja niitten luvusta siis nähdä miten vanha puu on. Kaksisirkkaisten kuoren voi keväällä helposti kiskoa erilleen puusta. Yksisirkkaisten varsi. Yksisirkkaisten varressa (kuv. 102) ei ole ydintä eikä rengasmaista uudistuskudosta. Sen putkilojänteet ovat suljettuja ja ovat erillisinä jänteina, useimmiten säännöttömästi varren pehmeämmässä solukossa. Siinä ei voi eroittaa minkäänlaisia vuosilustoja ja sen kuorta on hyvin vaikea kiskoa erilleen sisäsolukosta. *) Se on tämä uudistussolukko, jota kansan kielessä mainitaan nimillä mäihä, jälttä ja jälsi. 11. Kasvin Sisärakennus. 21 LEHTI ja PÄÄLLYSKETTO. Lehtilavassa eroitamme pehmeämmän täytesolukon (kuv. 100ts) ja siinä ruodista lehteen jatkuvia putkilojänteitä (lehti- suonet). Lehden pintaa taas, samoin kuin kaikkien ylhäisempien kasvien muoria osia, peittää ohutseinäisistä soluista syntynyt päällysketto (kuv. 100pk). Ilmassa olevien kasviosien päällysketossa huomataan (kuv. 99 ja 100) solujen välissä pieniä reikiä, huokoset (h), jotka johtavat allansa oleviin ilmalokeroihin (i). Nämä ilmalokerot ovat yhteydessä solukossa löytyvien ilmasolien kanssa. Huokosta ympäröi kaksi puolikuun muotoista solua (hs), jotka voivat sulkea ja avata huokosen. Karvat (kuv. 1053), Poltinkarvat (b) ja Nystykarvat (c), tähtikarvat (d) ja piikit (e), jotka usein peittävät eri kasviosien pintaa, ovat kaikki päällysketon lisäkkeitä. Vanhemmista kasviosista häviää päällysketto kuoren syn- nyttyä. XIIT. Kasvien hengitys ja ravitseminen. Ke Kaikki eleelliset olennot vaativat ilmaa hengittääkseen ja ruokaa syödäkseen. Kasvit eivät ole poikkeuksena tästä sään- nöstä; nekin hengittävät ilmaa ja käyttävät monenlaisia ravin- toaineita ruoakseen. KASVIT HENGITTÄVÄT. Te tiedätte eläinten hengittäessään ottavan ilmasta happoa ja antavan ilmalle hiilihappoa. Kasvien hengitys tapahtuu aivan samalla lailla; nekin, hengittäessään, ottavat ilmasta happoa ja antavat ilmalle hiilihappoa. Tämä hengitys tapahtuu lakkaa- matta ja melkein kaikissa kasviosissa, ja kasvien hengitys, niin- kuin kaikki hapottuminen yleensä, synnyttää myös lämpöä. Mitä kasvit syövät. Kun emme ole lukeneet Kemiaa, joka kertoo luonnon alkuaineista eli yksiperäisistä aineista ja selittää miten aineet vaihtavat muotonsa, likkuen toisesta yhdistyksestä toiseen, niin emme voi saada selvää käsitystä siitäkään, mitä kasvit syövät. Kuitenkin tahdon tässä esittää teille luettelon, ruokasete- lin, joka sisältää kasvin ravinnoksi tärkeimmät alkuaineet; ne ovat kokeitten mukaan 111. Kasvien hengitys ja ravitsemincn. 29 Hiili Typpy Kalio ja Tattarille Vety Rikki Kalkkio vielä Klori Happi Fosfori Magnesia Rauta Näitä aineita kasvit kuitenkaan eivät semmoisinaan voi syödä. Me voisimme verrata niitä jauhoihin tahi raakoihin potaateihin, joita ei semmoisina tuoda pöydälle. Ne ovat ensin valmistettavat syötävään muotoon. Kokeilla on näytetty useimpien kasvien tulevan aikaan jos niille, paitsi ilmaa ja vettä, annetaan Salpietarihappoista kalkkia, Rikkihappoista kaliota, Salpietarihappoista ammoniakkia, Fosforihappoista magnesiaa ja Rautakloridia. Näitten ainetten tuottamista tarkoitetaan eri lannoitusainetten hankkimisella viljamaille. Mutta kaikki kasvit eivät samasta maasta ota samoja aineita yhtä suuressa määrässä. Yksi vaatii yhtä ainetta suurem- massa määrässä, toinen taas toista ainetta. Sen vuoksi voi yksi kasvi vielä saada kylliksi ravintoa maasta, josta toinen ei enää saa ruokaa tarpeeksensa. Tähän seikkaan perustuu vuoroviljely. Miten kasvit syövät. Te ymmärrätte heti kasvien ei voivan ottaa sisäänsä jäh- meässä muodossa olevia aineita. Kaikki aineet, jotka kasvi käyttää ravinnokseen ottaa se sulina tahi kaasumaisina. Hiilihappokaasu on ainoa ravintoaine, jonka kasvi ottaa suorastaan ilmasta vihreisin osiinsa, varsinkin lehtiinsä. Kun suurempi joukko ihmisiä ovat samassa huoneessa, pilaantuu ilma pian siitä hiilihaposta, jonka he hengittäessään antavat ilmalle. Eikös kasvit hengittäessään turmele ilmaa? Totta kaiketi; mutta ne paran- tavat tämän pahan sillä, että ne syövät muun muassa ilmassa löytyvää hiili- happoa, ja syövät sitä paljon suuremmassa määrässä kuin ne hengittäessään antavat ulos. Kasvit puhdistavat siis ilmaa, niin hyvin ulkona kuin huo- neissa, suuremmassa määrässä kuin ne sitä pilaavat. Kaikki muut ravintoaineksensa imee kasvi gulina tahi kaasumaisina maasta tahi vedestä juuriinsa. 30 III. Kasvien hengitys ja ravitseminen. Juuren tärkein toimi onkin ravinnon ottaminen maasta tahi vedestä. Juuri ei ota ravintoa äärimmäisillä päillään eikä vanhemmilla, kuorella peittyneillä, osillaan, vaan niillä osillaan, jotka ovat peittyneet päällysketolla ja karvoilla. Mutta juuriin maasta tahi vedestä tultuaan eivät ravinto- ainekset vielä ole semmoisessa muodossa, että kasvi voisi suo- rastaan yhdistää ne kudoksiinsa. Kasvin niinkuin eläintenkin täytyy sulattaa ruokansa. Tämä kasvien ruoansulatus tapahtuu kasvien vihreissä osissa ja siis pääasiallisesti Zehdissä.' Vasta sen jälkeen kun ravintoaineet lehdissä ovat muuttu- neet todelliseksi ravinnoksi, johdetaan ne niistä kaikkiin kasvin osiin, siellä kasvin kudoksiin yhdistettäviksi. Nestetten liikunta kasveissa. Te tiedätte veden aina pyrkivän alaspäin eikä ylöspäin. Kuitenkin kohoavat juuren maasta imemät nesteet ylös pitkien honkienkin latvaan. Mitkä voimat saavat tuon aikaan? Siihen löytyy monta vaikutinta. Me mainitsemme niista seuraavat; 1. Haihtuminen. Kaikista niistä kasviosista, jotka eivät ole paksulla päällysketolla tahi kuorella peittyneet, haihtuu myötäänsä suuri määrä vettä ilmaan. Tämä haihtuminen tie- tysti pyrkii vähentämään pintapuolisten solujen sisältöä. Ne taas vuorostaan imevät allansa olevista soluista uutta kosteutta poishaihtuneen sijaan. Sillä tavoin synnyttää haihtuminen ime- misen, joka johtuu solusta soluun läpi koko varren ja sillä tavoin imeytyy vettä ja siinä liwonneita ravintoaineita ylös juurista lehtiin asti. 2. Kasvaminen. Kasvaessaan ottaa kasvava osa lähis- töstään rakennusaineita, joita se käyttää kokonsa enentämiseksi. Tämän toimen kautta syntyy kasvavan osan lähistöön nestetten vähennys, joka niinkuin haihtuminenkin vaikuttaa imeytymistä. 3. Juuripaino. Keväällä, kun kasvit ovat heränneet eloon ja heidän elonvoimansa on virkeimmillään, imevät vahvoilla III. Kasvien hengitys ja ravitseminen. 31 juurilla varustettujen kasvien juuret suurella ahneudella kosteutta maasta ja ahdistavat eli painavat tämän veden ylös varteen. Tämmöisen juuripainon nostamaa vettä on esimerkiksi koivun mahala ja ne kasteen kaltaiset pisarat, joita kevätaamuina näemme Poimulehden (Alchemilla vulgaris) lehdillä. Nouseva neste nousee enimmäkseen puusolukon kautta ja pääasiallisesti puusolukon solukettojen kautta ylöspäin. Laskeutuva neste taas, valmistunut ravintoneste, joka leh- distä johdetaan kaikkiin kasviosiin, johtuu pää-asiallisesti nila- solukon kautta. Sen huomaa hyvin jos tarkastaa petäjätä, jonka kylkeä on jältetty. Kun yläältä nilakerroksessa kulkeva neste kohtaa kuoritun paikan, niin se ei pääse jatkamaan matkaansa, vaan paisuttaa puuta sillä kohdalla tavallista suuremmassa määrässä. Kasvien ruoansulatus. Olemme jo maininneet kasvien ruoansulatuksen tapahtuvan pääasiallisesti lehdissä. Meidän on lisääminen, että ruoansula- tuksen tärkeimmät välittäjät lehtisoluissa ovat lehtivihreähivukat, jotka ovat ainoat keittopajat, joissa tärkkelys, eräs kasvien ruoan sulatuksen tärkeimpiä tuotteita, valmistuu. Lehtisolujen alkulima synnyttää lämpimän ja auringon valon vaikutuksesta lehtivihreätä, joka taas vuorostansa synnyttää tärkkelystä. Jos taas ei ole kylliksi lämpöä (eri määrä eri kasvien luonnon mukaan) tahi jos auringon valo poistetaan, niin lehtivihreätä ja tärkkelystä ei voi lehtien soluihin syntyä — kasvi ei voi sulattaa ruokaansa. Pimeässä kasvatettu kasvi elää ainoastaan niin kauan kuin siinä ennaltaan valmistettu tärkkelys riittää, mutta niin pian kuin se on loppunut, kuolee kasvi nälkään kasvakoon se miten lihavassa maassa tahansa. Paitse lämpöä ja päivänvaloa tarvitsevat kasvit vielä hiukkasen rautaa ja magnesiota voidakseen valmistaa lehti- vihreätä. Tärkkelys syntyy pieninä hiukkoina lehtivihreähiukkojen 32 III. Kasvien hengitys ja ravitseminen. sisässä, mutta ei voi semmoisenaan johtua muihin kasviosiin. Kun se on lehdistä pois kuljetettava, niin se muuttuu sulaan muotoon jonkunlaiseksi sokerinesteeksi ja kulkee semmoisena muitten kasvinestetten kanssa, mutta voi sitte matkansa perille tultuaan uudelleen muuttua kiinteään hiukkasmuotoon. Kasvi ei aina käytä kaikkea tärkkelystään yhtä paljon kuin se sitä valmistaa, mutta tallentaa tärkkelystä usein tulevia tarpeita varten. Tämmöisinä tallennuspaikkoina voivat hyvin eroavaiset kasviosat olla esm. juuri, maanalaiset ja maan päälliset varret, lehdet ja siemenet. Nauris tallentaa paljon tärkkelystä juuressaan seuraavana kesänä kukkivan vartensa ravinnoksi; potaatti muku- loissaan, tulevan vuoden maanpäällisten vartensa ensimmäiseksi ravinnoksi; vehnä, ruis, ohra, tattari, herne ja melkeinpä kaikki kasvit siemenissään, nuorten taimiensa ensimmäiseksi ravinnoksi. Näitä kasvien tallennuspaikkoja ryöstää ihminen ja käyttää omiksi tarpeikseen. Loiskasvit. Kasvia löytyy, joilla ei ole lehtivihreätä ollenkaan ja jotka siis evät voikaan sulattaa kasvien tavallisia ruokaaineita. Semmoiset kasvit elävät kaikki muitten nesteistä, joko niin että ne tunkevat juurensa elävien kasvien solukkoon, tahi ottavat ravintonsa märkänevien kasvien tahi eläinten nesteistä. Sem- moisia kasveja sanotaan loisikasveiksi. Eläimet eivät voi sulattaa niin yksinkertaisia alkuainetten yhdyksiä kuin kasvit. Ainoastaan kasvien soluissa voivat kuolleen luonnon, kiveiskunnan, yksinkertaisimmat, elimeettömät, aineyh- distykset muuttua elimeellisiksi aineyhdistyksiksi, joita eläimet voivat käyttää ravinnokseen. Koko eläinkunta ai siis taval- lansa kasvikunnan loisena. Paitse ravinnon valmistajana, on kasvikunta vielä ilman puhdistajana erinomaisen tärkeä eläinkunnan menestymiselle, ottaen hiilihappoa ilmasta ja antaen ilmalle puhdasta happoa. 5 utan y - 7 Yan 8 KPN + p. hio E Vn $ IV. Kasvien Siitos. Kasvien siittimiksi olemme jo maininneet hetiön ja emiön. Sikiäimessa (kuv. 92) löytyvälle istukalle (i) kasvaa solu- enennyksen kautta yksi tahi useampia siemenaiheita. Kunkin siemenaiheen ympärille kehittyy yksi tahi kaksi siemenkuorta (k', k"), jotka siemenaiheen latvaan jättävät pienen reiän, siite- reiän (r). Siemenaiheen sisässä on suurempi solu, munasolu (ms), johon syntyy kaksi tahi kolme erillistä solua, munia (m). Yksi näistä munista peitäkse soluketolla ja kehittyy solujakautumisen kautta kasviaiheeksi. Mutta munat eivät voi kehittyä kasviaiheeksi ennenkuin hedetten siitepöly on saanut vaikuttaa siemenaiheesen. | Hedetten ponsilokeroissa syntyy suuri joukko pieniä hiuk- kasia, siitepölyhiukkaset. Jokainen erityinen Siitepölyhiukkanen (kuv. 94, 95) on tavallisesti palleromaista muotoa ja peittynyt kahdella ketolla. Ulkoketossa, joka on venymätön, on pieniä reikiä. Jos tämmöisen siitepölyhiukkasen panee sokuriveteen tahi johonkuhun muuhun sakeaan nesteesen, niin se imee tätä nestettä säsäänsä ja turvottaa sisältöänsä. Mutta koska ulkoketto on venymätön, täytyy sisäketon, sisällön lisäytyessä, hienoina putkina (kuv. 95b) tunkeutua ulos ulko- ketossa löytyvien pienten reikien kautta. Puhdas vesi taas turvottaa useimpien kasvien siitepölyhiukkasten sisältöä niin nopeasti, että ne halkaisevät kettonsa ja turmeltuvat. 3 34 IV. Kasvien Siitos. Kun sikiäimen siemenaiheet ovat niin varttuneet, että voivat menestyksellä vastaan ottaa siitepölyn vaikutusta, avaa emi luottinsa, joka tähän saakka on ollut suljettu. Luotti tulee samaan aikaan tahmeaksi nesteestä, jonka se eroit- taa pinnastaan. Siitepölyhiukat johdetaan tavalla tai toisella luotille (kuv. 921) ja alkavat heti tuon tahmean nesteen vai- kutuksesta tunkea hienoja putkeja (kuv. 92b, 95b), jotka kas- vavat vartolon läpi sikiäimeen, jossa ne viimein kohtaavat sie- menaiheen (kuv. 92) ja vaikuttavat, että munasolussa olevista "munista yksi rupeaa valmistumaan kasviaiheeksi ja siemenaihe kokonaisuudessaan siemeneksi. Muutamissa kasveissa on siitepölyn kuljetus emin luotille -hyvin yksinkertaista. Ponnen lokerot aukiavat ja siitepöly vari- see alempana olevalle luotille. Toisissa taas on tämä kuljetus vaikeampaa: 1. Yksineuvoisissa kukissa tietysti ei voi tulla kysymykseenkään luotin pölyyttäminen oman kukan siitepölyllä. 2. Jos kukkimisen aikana tarkemmin katselemme useampia kaksineuvoisia kukkia, niin huomaamme, ettei niistä lähes- kään kaikki voi käyttää hyväkseen oman kukkansa siite- pölyä. Päin vastoin se on sangen monessa kukassa.koko- naan estetty. Muutamissa valmistuvat heteet aikaisemmin kuin emit, niin että heteet jo ovat tyhjentäneet siitepölynsä lokeroistaan ennenkuin emiö on täydellisesti joutunut ja avaa luottinsa liuskat. Toisissa taas valmistuvat emit aikaisemmin kuin heteet, niin että luotit jo ovat saaneet siitepölyä vieraista kukista ennenkuin oman kukan ponnet aukiavat ja laskevat siite- pölynsä ulos. 3. Vielä on kasveja, joilla on kahta laatua kukkia, joissa hetiö ja emiö ovat eri pitkiä, tahi niin asettuneet, että ovat toinen toistaan ylempänä. Muutamissa kukissa ovat luotit ylempänä kuin ponnet, toisissa saman kasvilajin kukissa ovat taas IV. Kasvien Siitos. 35 ponnet ylempänä kuin luotit. Näissä kasveissa on kukan sangen vaikea pölyyttää luottiansa omien hedettensä siite- pölyllä. Niillä on kuitenkin mahdollisuus semmoiseen pölyy- tykseen, mutta siitä ei tule niin hyviä siemeniä, kuin, jos siitepöly on vieraasta kukasta tuotu. 4. Ja semmoisetkin kukat, joissa ei mikään suorastaan estä hedetten siitepölyä varisemasta oman kukan luotille, tekevät usein paremman siemenen, jos heille tuotetaan siitepölyä vieraasta kukasta, kuin, jos se otetaan oman kukan heteistä. 5. Ainoastaan jotkut harvat kukat käyttävät yksistään oman kukan siitepölyä. Ne kukkivat tavallisesti suljetulla kehällä. Koska siis kasveille ylimalkaan on hyödyllistä ja muuta- mille on aivan välttämätöntä, että siitepöly kuljetetaan toisen kukan hetiöstä luotille, niin on selvää, että tässä joku välittäjä eli kuljettaja on tarpeen. Tämmöisenä välittäjänä on usein tuuli, mutta vielä useammin hyönteiset, jotka lentelevät kukasta kukkaan. Jo kukan ulkonäöstä voi useimmiten päättää onko sillä tuuli vai hyönteiset siitepölyn kuljettajana. Semmoiset kukat, joitten siitepölyä tuuli kuljettaa, tuntee jokseenkin helposti siiteosien rakennuksesta. Niillä on joko pitkäpalhoiset heteet, niin että ponnet ulottuvat kehästä pitkälle ulos tuulen heilutettaviksi, tahi ovat hedekukat ryhmistyneet heikkolapakkoisiin terttuihin tahi tähkiin, joita tuuli helposti lii- kuttaa ja tyhjentää. Emien luotit taas ovat näillä kasveilla myös pitkiä ja pystyjä ja usein hienojakoisia, joten ne parhaiten keräävät tuulen tuomaa, ja siis melkein vaakasuorassa suunnassa tulevaa, siitepölyä. Toisilla kasveilla taas ovat hetiö ja emiö niin piiloitetut kehän sisälle, että tuuli ei voi olla heille suureksi avuksi siite- pölyn kuljettajana. Hyönteiset ovat tämmöisten kukkien siitepölyn kuljet- tajia. Nämäkin kasvit tunnemme sangen helposti siiteosien rakennuksesta. Heteet eivät ole niin pitkäpalhoisia kuin edelli- 36 IV. Kasvien Siitos. sillä, vaan lyhyempiä ja usein aivan piiloitetut terän sisälle. Luotit eivät ole pystyjä vaan melkein vaakasuoraan asettuneita, joten hyönteisen tuoma, päältäpäin tuleva, siitepöly parhaiten tulee perille. Saadakseen hyönteisiä tätä tointa toimittamaan, tarjoavat kasvit heille meitä, jota ne useimmin valmistavat terien kyn- nessä olevissa mesikoloissa tahi pussimaisessa terän laajennuksessa, kannuksessa (kuv. 114k). Johtaakseen hyönteisiä luoksensa on kasveilla taas loistava teriönsä, ja ne taas, jotka siitepölyn kul- jettajiksi käyttävät yöllä liikkuvia hyönteisiä, johtavat niitä luok- seen tuoksullaan. Muutamat kasvit ovat tuoksuvia ja kaunis- teräisiä samalla kertaa. Niillä kasveilla taas, joissa tuuli kul- jettaa siitepölyä, ei ole loistoväristä kehää ja monet niistä ovat aivan kehää vailla. Niinikään ne eivät ole tuoksuvia eikä niillä ole mettä kukissaan. Olemme jo maininneet veden voivan turmella useampien kasvien siitepölyä. Sateen ja kasteen vahingollista vaikutusta vastaan on eri kasveilla eri suojeluskeinonsa, joista kehän rakennus, kukkien avautuminen ja sulkeutuminen sekä suojelevaiset kukka-asennot ovat yleisimpiä. SIEMENTEN LEVIÄMINEN ja ITÄMINEN. Monet siemenet ovat leviämistään varten varustetut hyvin mukavilla lisäkkeillä: haivenilla (useammat Yhdisponsiset), kalvo- palteilla (esm. koivu), tarttuvilla okasilla j. n. e. Marjat ja luu- marjat ovat aiotut eläinten kautta kuljetettaviksi paikasta paikkaan. | E Kun siemenet ovat kypsyneet ja varisseet maahan joko erillään hedelmästä tahi hedelmänsä kanssa, jäävät ne muuta- maksi ajaksi lepo-tilaan. ; Tämä lepoaika on pituudeltaan hyvin vaihtelevainen. Kuivassa tilassa voivat jotkut kasvit säilyttää itäväisyytensä monta kymmentä vuotta (esm. ruis ja monet hernekasvit), toiset menettävät itäväisyytensä jo muu- tamien vuosien kuluttua (nisu esm. 7 vuoden päästä), toiset taas eivät säi- lytä itäväisyyttänsä kuin muutamia viikkoja (esm. pajukasvit). IV. Kasvien Siitos. 37 Voidaksensa itää vaatii siemen lämpöä, kosteutta ja ilmaa. Eri kasvit vaativat eri määrän lämpöä. Hyvin harvat voivat itää jos lämpörmäärä on vähempi kuin + 4; liiallinen lämpö on niinikään haitallinen itämiselle. Tavalliset viljamme -kadottavat esm. itäväisyytensä, jos lämpö nousee + 35 pykälään asti, eivätkä voi itää vähemmässä lämmössä kuin + 7". Ensimmäinen muutos, joka siemenen itäessä tapahtuu, on se, että vettä tunkeutuu siemenkuoriin pehmittäen niitä, ja sitte itse siemenen sydämeen, jonka osia se turvottaa, niin että ne särkevät kuorensa. Samaan aikaan ovat hapon ja lämmön vaikutuksesta siemenessä tallennetut ravintoaineet muuttuneet semmoiseen muotoon, että kasviaihe voi niitä käyttää ja siis ruveta kasvamaan. Ensiksi pitenee juurukka ja vähää myöhemmin paljastuu varren silmu. Semmoisissa kasveissa, joiden siemenissä löytyy valkuaista, irtautuvat sirkkalehdet siemenestä ja kohoavat näkyviin ; valkuaisettomien siementen sirkkalehdet taas eivät tule näkyviin, vaan jäävät siemenkuoren sisään, antaen säilyttä- miänsä ravintoaineita nuorelle taimelle. KASVIEN SUVUTON LISÄÄNTYMINEN. Monet kasvit voivat suvuttomallakin tavalla lisääntyä. Muutamat tekevät silmuja, jotka irtautuvat emäkasvista, pu- toavat maahan, tunkevat tyvestään lisäjuuria ja kasvavat uudeksi kasviyksilöksi. Toiset lisääntyvät maanalaisen varren silmukoista. Muutamia kasveja voi enentää siten, että nuori oksa leika- taan erilleen emäkasvista ja pannaan kosteesen maahan. Silloin se alaosastaan tunkee lisäjuuria, juurtuu maahan ja kasvaa uudeksi kasviyksilöksi. Tämmöisiä oksia ja yksityisiä silmujakin voi joskus aset- taa leikkauksiin vanhoille kasvivarsille ja saada kasvamaan n ää 15 1. 38 IV. Kasvien Siitos. kiinni niihin. Silloin kasvaa oksan tahi silmun puuaine toisen kasvin puuaineen kanssa yhdeksi. Tätä menetystapaa nimite- tään oksitukseksi ja silmikoimiseksi. Ainoastaan semmoisia kasveja voi ;oksittamalla tahi silmikoimalla kasvattaa yhteen, jotka ovat likisukulaisia: saman lajin tahi vähintäin saman heimon kasveja. Eri heimoihin kuuluvia kasveja ei saa yhtymään toisiinsa. V. Muita ilmiöitä kasvikunnassa. NASSA 1. Juuri ja varsi kasvavat tavallisissa oloissa aina mää- rättyyn suuntaan: varsi ylöspäin ja juuri alaspäin. Tähän on valolla suuri vaikutusvoima. Sen näkee jo siitä, että jos kasvia kasvattaa pimeässä huoneessa, johon lasketaan ainoastaan vähäisen valoa pienen reiän kautta, niin varsi aina kääntyy tähän reikään päin. Ikkunassa kasvatetut kasvit käyristyvät niinikään aina sinne päin, josta enin valo tulee. Juuri taas pakenee valoa. Jos kasvia kasvattaa sillä lailla, että se saa valoa ainoastaan altapäin, niin sen juuri kasvaa ylöspäin ja varsi alaspäin. 2. Kukkien aukiaminen ja sulkeutuminen. Aukeamisensa ja sulkeutumisensa suhteen ovat eri kasvit hyvin eri tapaisia. Muutamien teriö, kerran auettuaan, ei sulkeu ollenkaan ennen lakastumistaan, toiset taas (esm. viljelty pellava) sulkevat teri- önsä muutamia tunteja sen jälkeen kun se on auennut, eivätkä sitä sitte enää aukaise, vielä toiset aukiavat ja sulkeutuvat mää- rätunneilla, kunnes lakastuvat. Kuuluisa ruotsalainen kasvi- tutkija Linne järjesti erityisen kukkais-kellon kasveista, jotka määrätunnilla aukaisevat ja samoin sulkevat teriönsä. Toiset kasvit taas ovat sateen ennustajia sillä tavoin, ett”- eivät avaa kukkiansa pilvisinä päivinä tahi sulkevat kukkansa sateen tullen, jos ne jo ovat auki. Semmoinen on esm. Punai- nen solmuheinä (Spergularia rubra). 40 V. Muita ilmiöitä kasvikunnassa. 3. Lehtien päivä- ja yö-asennot. Muutamien kasvien lehdet ovat hyvin herkkätuntoiset valolle ja asettuvat eri asentoihin päiväksi ja yöksi. Niin esimerkiksi Käenkaali eli Ketunleipä (Oxalis acetosella) levittää kolmesormisen lehtilapansa päiväksi, mutta yöksi se kääntää kunkin lehdykän lapapuoliskot vastak- kain ja laskee ne alas riippuvaan asentoon. Useampaa tämän luontoista kasvia voi pettää tekopäivällä ja tekoyöllä; niitä saa. nimittäin kynttilän valolla avaamaan lehtensä yönkin aikaan ja. kun huonetta pimentää sulkevat ne lehtensä päivälläkin. Se on lehtiruoti, joka on näin tunnokas valolle; se nousee ja las- keutuu valon vaikutuksesta, vaikka suurin osa lehtilapaa leikat- taisiin pois. 4. Kukkaperät ovat niinikään monella kasvilla valon vai- kutukselle tunnokkaita ja kääntävät kantamaansa kukkaa aina aurinkoa kohti. 5. Bengalissa löytyy eräs hernekasvi (Hedysarum gyrans), jonka lehdykät ovat lakkaamattomassa liikkeessä. Sen lehdessä on kolme lehdykkää, yksi pari pieniä lehdyköitä ja puolen kort- telin pituinen päätölehdykkä. Tämä päätölehdykkä on hyvin tunnokas valolle ja muuttaa asentonsa valon kirkkauden mukaan, niin että se on keskipäivällä vaakasuorana, yöllä taas laskettu alas ja painautunut pitkin vartta. Pienet lehdykät taas läpyt- tävät ylös ja alas niin, että niitten lapojen kärjet kohtaavat toisiaan vuoroin yleisen ruodin yläpuolella ja vuoroin alapuolella. Näitten liikunta on aivan vapaehtoinen ja voipi tapahtua pi- meässäkin. 6. Tuntokasvi (Mimosa pudica) on vielä omituisempi kuin edellinen. Se on arka koskettelemiselle ja täristykselle, kääntää lehdykkänsä limittäiseen asentoon toistensa päälle pitkin heidän yhteisiä lehtiruotejansa ja laskee viimein yhteiset lehtiruodit alas- päiseen asentoon, jos sen lehtiä koskettelee tahi jos koko kasvia tärisyttää. Kun ratsastaja ratsastaa kentällä, jossa näitä kas- veja kasvaa, niin kaikki ne, jotka ovat lähellä tietä, sulkevat lehtensä. V. Muita ilmiöitä kasvikunnassa. 41 Oxalis sensitiva Itäintiassa on saman luontoinen kuin edellinen. %. Raatelukasveiksi nimitämme muutamia kasveja, jotka toimittavat liikkeitä pyytääkseen hyönteisiä, joitten lihan ne sitte sulattavat erityisen nesteen avulla, jonka ne erottavat lehdistään. Kuuluisin raatelukasvi on Pohjois-amerikalainen Kärpäis- loukku (Dionaea muscipula). Sen lehtilavan molemmat puoliskot ovat melkein puolikuun muotoisia (kuv. 109) ja ulkoreunoissaan varustetut sukasilla. Kun joku hyönteinen istuutuu lehden pin- nalle kääntyvät lapapuoliskot vastakkain, laskien sukasensa toistensa lomiin, siten tehden hyönteisen auttamattomaksi van- giksi. Ne eivät sen jälkeen aukaise lapaansa ennen kuin hyön- teinen on kuollut. Omassa maassamme ovat kihokit (Drosera) saman luon- toisia kuin edellinen, vaikka vähemmässä määrässä. Niitten lehdet ovat runsaasti varustetut nystykarvoilla, jotka eroittavat tahmeata nestettä, jolla tahraavat lehdelle tulleen hyönteisen ruumiin ja siivet niin, että se ei enää pääse pakenemaan. Kihokkia ja kärpäisloukkua on myös syötetty pienillä lihapalai- silla, ja niitten lehdet ovat sulattaneet tämän lihan aivan tarkkaan. 8. Kasvikunnan alimmalla portaalla on pieniä yksiso- luisia levikasveja, jotka liikkuvat vapaasti vedessä. Niitä on niin vaikea eroittaa eläinkunnan yksinkertaisimmista muodoista, että monesta on viimeisin aikoihin asti ollut kiista kumpaanko luon- non kuntaan ne ovat luettavat. VL Kasvijärjestelmät. Kasveja järjestelmiin asettaessa voi käyttää kahta eri tapaa. Joko katsotaan yhtä ainoata kosviosaa — sillä tavoin saadaan tekojärjestö; tahi katsotaan kasvin kaikkia osia — jolloin saadaan luontainen järjestö. 1. Enin tunnettu ja vasta-alkavaiselle mukavin tekojär- jestö on Linnön siitinjärjestö, joka on saanut nimensä. siitä, että sen jaot kokonaan perustuvat eroavaisuuksiin kasvien heti- össä ja emiössä. Kasvien siitoslehtiä tutkiessa olemme jo näitä eroavai- suuksia niin tarkoilleen tulleet tuntemaan ett'emme tässä tar- vitse muuta, kuin luetella Linnen jakojen nimitykset, niin käsi- tämme nekin. Linn6 jakoi kasvikunnan 24 luokkaan seuraavalla tavalla: A. Siiteosat selviä (Siemenkasveja) a. kukat kaksineuvoisia. 1. Monandria, hetiö yksiheteinen. . Diandria, » kaksiheteinen. Triandria, » kolmiheteinen. Tetrandria, = , neliheteinen. Pentandria, = , viisiheteinen. OPL n VI. Kasrijärjestelmät. 43 6. Hexandria, hetiö kuusiheteinen. %.. Heptandria, — » = seitsenheteinen. 8 . Octandria, » kahdeksaheteinen. 9. Enneandria, — , yhdeksäheteinen. 10. Decandria, » kymmenheteinen. 11. Dodecandria, =, kaksitoistaheteinen. 12. Tcosandria, » parikymmenheteinen. 13. Polyandria, » Moniheteinen. 14. Didynamia, » = kaksivaltainen. 15. Tetradynamia, , nelivaltainen. 16. Monedelphia, — , —yksikuntainen. 17. Diadelphia, » = kaksikuntainen. 18. Polyadelphia, , monikuntainen. 19. Syngenesia, » = yhdisponsinen. 20. Gynandria, » emiheteinen. b. kukat yksineuvoisia. 21. Monoecia, kukat yksikotisia. 22. Dioecia, » = kaksikotisia. c. sekä kaksineuvoisia että myös yksineuvoisia kukkia. 23. Polygamia, , sekasopuisia. B. Siiteosat epäselviä (Itiökasveja) 24. Cryptogamia kukat salasiittöitä. Lahkot itsekussaki luokassa ovat: Monogynia (yksemisiä). | Digynia (kaksemisiä). Trigynia (kolmemisiä). Tetragynia (neliemisiä). Pentagynia (viisemisiä). 1—13 luokassa. Hexagynia (kuusemisiä). Heptagynia (seitsenemisiä). Octagynia (kahdeksaemisiä). Enneagynia (yhdeksäemisiä). | Decagynia (kymmenemisiä). Polygynia (moniemisiä). p v% ''& % "s 44 VI. Kasvijärjestelmät. Gymnospermia (paljassiemenisiä), Angiospermia (kotasiemensiä). Siliculosae (lyhytlituisia). Siliguosae (pitkälituisia). Pentandria (viisiheteisiä). 14 luokassa. 15 luokassa. Hexandria (kuusiheteisiä). Octandria (kahdeksaheteisiä). Decandria (kymmenheteisiä). Polyandria (moniheteisiä). Monogamia (yksisopuisia). Polygamia (sekasopuisia). Yksi-, Kaksiheteisiä. Monandria — polyandria (1— -heteisiä). Syngenesia (yhdisponsisia). Monandria — polyandria (1— -heteisiä). Monadelphia (yksikuntaisia). Monoecia (yksikotisia). Dioecia (kaksikotisia). Filices (sanikkaisia). Musci (sammalia). 24 luokassa. Algae (leviä). Lichenes (jäkäliä). | Fungi (sieniä). Heteitä lukiessa on muistettava, että niiden ponnet siit- tämisen perästä pian varisevat ja ainoastaan palhot tavallisesti jäävät jäljelle. Muutamissa kasveissa on hedetten luku epä- vakainen. Niin esimerkiksi on Trientalis'ella usein vaan 6 hedettä, vaikka tavallisesti 7, jonka tähden se luetaan luok- kaan Heptandria, mutta mainitaan myös luokassa Hexandria vaikka siinä kursivi kirjaimilla, osoitteeksi että se ei ole sen 16—18 luokassa. 19 luokassa*). 20 luokassa. 21 luokassa. 22 luokassa. 23 luokassa. *) Linnö6lla oli neljä lahkoa polygamiae ja yksi lahko monogamia. Tähän luokkaan kuuluvia kasveja on kuitenkin helpompi tutkia näitä lahko- jakoja lukuun ottamatta, sen vuoksi olemme jättäneet ne tykkönään pois. VI. Kasvijärjestelmät. 45 varsinainen paikka. Toisissa harvoissa kasvisuvuissa hedetten luku vaihtelee joko saman varren eri kukissa tahi saman suvun eri lajeissa. Näissä pidetään suvun varsinaisena paikkana tavalli- sesti se luokka, johon se suurimman hedelukunsa kautta kuuluu; muissa luokissa se mainitaan vaan kursivi kirjaimilla. 2. Nykyaikana yleisimmin käytetty luontainen kasvi- järjestö on A. De Candolle'n luontaisjärjestö. Samaa järjestöä käytetään tässäkin kirjassa, vaikka muutamilla, pääasiallisesti J. D. Hookerin tekemillä muutoksilla. Siinä jaetaan kasvikunta ensiksi kahteen suureen kaareen sen mukaan sikiävätkö ne siemenistä ja sirkkalehdillä tahi itiöistä ja ilman sirkkalehdittä. Edelliset kuuluvat I. Kaareen Coty- ledoneae (Sirkkalehtiset eli Siemenkasvit), toiset II. Kaareen Acotyledoneae (Sirkattomat eli Itiökasvit). Siemenkasvit taas jaetaan kahteen alakaaren: A.Koppi- siemenisiin (4Angiospermeae), joilla on todellinen, siemenaiheita verhoava emi ja siemenet hedelmän sisässä — ja B. Paljas- siemenisiin (Gymnospermeae), joilla ei ole suljettua emiä siemen- aiheita verhoamassa ja joitten siemenet ovat paljaita, eikä hedelmän sisäisiä. Koppisiemeniset ja Paljassiemeniset eroavat toisistaan vielä siinäkin että edellisten varressa on putkiloita, jälkimmäisten varressa taas ei. Koppisiemenisiä on kaksi luokkaa: Dicotyledoneae (Kaksisirkkaiset) ja Monocotyledoneae (Yksisirkkaiset). Paitsi sirkkalehtiensä luvussa eroavat näitten luokkien kasvit toisistaan vielä varren rakennuksessa (katso siv. 25, 26), siemenen itäessä esiytyvässä juuressaan, lehtisuonissaan ja: kukkalehtien luvussa. Kaksisirkkaisten juurukka pitenee melkein aina ensin pääjuureksi. Myöhemmin voi kaksisirkkainenkin kasv kuitenkin saada maanalaisen varren (tav. juurakon), jolloin pääjuuri häviää ja lisäjuuria tulee sijaan. Yksisirkkaisilla on kaiken ikänsä lisäjuuret. Lehdet ovat kaksisirkkaisilla melkein aina kaarasuonisia (ja usein pykälaitaisia, liuskaisia tahi kerrottuja), Yksisirkkaisilla taas melkein aina silposuonisia 46 VI. Kasvijärjestelmät. (ja ehytlaitaisia). Kukan lehtikiehkuroissa on kaksisirkkai- silla viisi- (tahi neljä-) luku pohjalukuna (siis verhiö 5-lehtinen, teriö 5-lehtinen jne.), Yksisirkkaisilla taas on kolme-luku pohjalukuna. Paljassiemenisiä on yksi ainoa luokka: Polycotyledoneae (Monisirkkaiset), sirkkalehtien luku vaihteleva 2—15. Luokat ovat jaetut jaksoihin. Niitä on kaksisirkkaisissa * kolme: Polypetalae (Friteräiset), teriö eriteräinen; Monopeta- lae ( Yhdisteräiset), teriö yhdisteräinen; ja Apetalae (Terättömät), teriö 0, koska kehä on yksikiehkurainen tahi kokonaan olematon. » Yksisirkkaisissa on niinikään 3 jaksoa: Corollinae (Teräkukkiot), kekä kaksikiehkurainen, usein terämäinen; Spadiciflorae (Puikelokukkiot), kehä useimmin yksikiehkurainen tahi 0, ei * koskaan terämäinen: kehälehtinä usein suomuja, sukasia tahi karvoja; ja Glumaceae (Akanakukkiot), kehä akanamainen tahi 0; kukat vuorottaisten sisä- ja ulko-akanoitten hangoissa. Jakso Polypetalae on vielä jaettu kahteen Alajaksoon: Thalamiflorae (Pohjusteräiset), hetiö sikiäisalainen, kiinni eri- tyisessä pohjuksessa, joka on aivan erillään verhiöstä, ja Caly- ciflorae (Verhoteräiset), hetiö verhoperäinen tahi sikiäis- peräinen. Kuhunkin jaksoon kuuluu useampia heimoja, heimoihin sukuja, sukuihin lajeja. Laji voi vielä käsittää alalaj eja, muunnoksia ja muotoja. VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. KINNON I. Kaari. Cotyledoneae. Sirkkalehtiset tahi Siemenkasvit. A. Alakaari. Angiospermeae. Koppisiemeniset. I. Luokka. Dicotyledoneae. Kaksisirkkaiset. 1. Jakso. Polypetalae. Eriteräiset. 1. Alajakso. Thalamiflorae. Pohjusteräiset. ATEA S eriemimen: 2. et. 0 va ai)» pä Ranunculaceae. II,?2. B. Emiö yhdiseminen. a. - heteet köynnöksessä . . =. . Nymphaeaceae. II, 7. b. heteet yhdessä tahi useammassa kiehkurassa. &. sikiäin 1-lokeroinen. + verhiö 2-lehtinen. T'polyandiihem K EV... Papaveraceae. II, 8. tt hetiö diadelphinen . . . ... Fumariaceae. II, 9. ++ verhiö 4-lehtinen, hetiö te- tradynaminen . . . . =. Cruciferae. II, 10. 48 — VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. +++ verhiö3—5-lehtinen ;hetiö triandrinen, tetrandrinen, pentandrinen , dekandri- nen tahi syngenesinen. 1 hedelmä laitaistukkai- nen. * kehä epämukainen . ** kehä tasamukainen TT hedelmässa irtonainen keski-istukka. * hetiö sikiäisalainen. ** hetiö teräperäinen . *** hetiö verhoperäinen . fp. sikiäin 2— o-lokeroinen. + hedelmä kuivaseinäinen. + hetiö diadelphinen, teriö epä- TATEN OTL NN S MITTA hie aa 53-18 Pota dj hetiö triandrinen tahi oktan- OL O 4 10 TTT ST S 4 R SÄ Pao tii hetiö 10—o-lehtinen, yhdispalhoinen tahi eri- heteinen. * hetiö o-lehtinen, po- lyadelphinen . ** hetiö o-lehtinen, mo- nadelphinen *** hetiö -lehtinen, polyandrinen ... **** hetiö 10-lehtinen, monadelphinen (muutamilla 5 pon- nellista ja 5 pon- netonta hedettä) tiiti hetiö 5-lehtinen, syngenesi- nen a N Ain J 24 55 ++ hedelmä 6—9-luinen luumarja Violaceae. II, 18. — Droseraceae. II, 19. Caryophyllaceae. 11, 20. Portulacaceae. 1H1, 26. Paronychiaceae. II, 26. Polygalaceae. II, 27. Elatinaceae. IHI, 27. Hypericaceae. II, 28. Malvaceae. II, 28. Tiliaceae.- II, 28. Gruinales. II, 29. Balsaminaceae, II, 31. Empetraceae. II, 31. VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 49 1. Heimo. Ranunculaceae. Leinikköisiä (II, 2). Ylei- nen lauhkeassa ja kylmässä ilmavyöhykkeessä. Sukuja 30, lajeja 500. Suomessa sukuja 10, lajeja 33. Kauniskukkaisia, mutta myrkyllisiä kasveja, jotka voivat vahingoittaa eläimiä, jos niitä on suuremmassa määrässä eläinten rehussa tahi jos eläimet syövät niitä tuoreina. Muutamia käy- tetään lääkkeinä. Niitten kehä on eri suvuissa hyvin vaihte- levainen 1—2— o-kiehkurainen. Suvussa Anemone on kehä kaksi- kiehkurainen, joita kiehkuroita siis voimme nimittää verhiöksi ja teriöksi; mutta vertaamalla ulkomaisiin sukuihin on tultu siihen päätökseen, että molemmat nämä kiehkurat ovat oikeastaan verhokiehkuroita ja ett'ei teriötä olekaan. Suvussa 7Trollius on niinikään inonikiehkurainen verhiö. Usein korukasveina viljellyistä suvuista Agwilegia, Delphinium ja Aconitum katso II. 7. 2. Heimo. Nymphaeaceae. Lummekasveja (II, 7). Lauh- keassa ja kuumassa ilmavyöhykkeessä. Nuphar kylmässäkin. Sukuja 8, lajeja 30—40. Suomessa s. 2, 1. 4. Isokukkaisia vesikasveja. Nymphaea tekee suurimman kukan kaikista suomalaisista kasveista. Etelä-Amerikassa kasvaa paljoa suurempi, punakukkainen Victoria regia, jonka lehdet ovat niin suuria että ne kannattavat lapsen. Huomiota ansaitsee hedetten asento, joka on köynnöksellinen (== vuorottainenj, eikä kiehku- rainen (= säteettäinen), niinkuin useimmissa muissa heimoissa. 3. Heimo. Papaveraceae. Unikoita (II, 8). Yleisin poh- joisessa lauhkeassa ilmavyöhykkeessä. Sukuja 17, lajeja 65. Suomessa s. 1, 1. 1. Lääkekasveja. Unikosta (Papaver) saadaan opiumia. | 4. Heimo. Fumariaceae,. Emäköitä (II, 9). Pohjoisen pallopuo- liskon kuumissa ja lauhkeissa ilmavyöhykkeissä sekä Etelä-Ahrikassa. Sukuja 7, lajeja 100. Suomessa s. 2, 1. 4. 5. Heimo. Cruciferae. Ristikukkaisia (II, 10). Kaikissa lauhkeissa ilmavyöhykkeissä, mutta varsinkin vanhan maailman, Sukuja 172, lajeja 1,200. Suomessa s. 24, 1. 46. 50 — VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. Tähän kuuluvat: Valkea- ja Musta-sinappi (Brassica alba ja B. nigra), Kupukaali (B. oleracea), Lanttu ja Turnipsi (B. campestris napus), Retikka (Raphanus sativus niger) ja Retiissi (R. sativus radicula) sekä Piparruutti (Cochlearia armoracia). 6. Heimo. Cistaceae. Päivännoutoja (II, 17). Europassa, Poh-- jois-Ahrikassa, Länsi Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Sukuja 4, lajeja 60. Suomessa s. 1, 1. 1. 7. Heimo. Violaceae. Orvonkukkaisia (II, 18). Lauh- keissa ja kuumissa ilmavyöhykkeissä. Sukuja 21, lajeja 240. Suomessa s. 1, 1. 9. 8. Heimo. Droseraceae. Kihokkeja (II, 19). Yleisimpiä Australiassa ja Etelä-Amerikassa. Löytyvät myös vanhan ja uuden maailman lauhkeissa ja kylmissäkin ilmavyöhykkeissä. Sukuja 7, lajeja 122. Suomessa s. 2, 1. 4. Kihokit (Drosera) ja Kärpäisloukku (Dionaea) ovat tunnetut raatelukasveina (katso I, siv. 41). 9. Heimo. Caryophyllaceae. Kohokkeja (II, 20). Kaikissa ilman aloissa maannapojen lumirajoilta päiväntasaajaan asti, varsin- kin yleisiä kylmässä ilmavyöhykkeessä. Sukuja 35, lajeja 800. Suomessa s. 11, 1. 52. Kauniskukkaisia, vaikka ihmisen taloudelle vähäarvoisia. kasveja. Heimo jakautuu kahteen ryhmään: Varsinaisiin kohokkeihin, joilla on pitkätorvinen verhiö ja neilikkamainen teriö ja Tähtimöihin, joilla on verhiö syväjakoinen tahi eri- verhoinen ja terät melkein kynnettömiä. . Monta Dianthus-lajeja viljellään kauniitten ja tuoksuvien kukkiensa vuoksi. Punainen solmuheinä (Spergularia rubra) on sateen ennustaja. 10. Heimo. Portulacaceae. Hetekaaleja (II, 26). Kaikissa ilman aloissa, mutta enimmin Amerikassa. Sukuja 15, lajeja 125. Suomessa 44581: , 11. Heimo. Paronychiaceae. Jäsenheiniä (II, 26). Kaikissa ilman aloissa, mutta runsaimmin kuumissa ja kuivissa maissa. Sukuja 17, lajeja 60. Suomessa s. 2, 1. 3. 12. Heimo. Polygalaceae. Linnunruohoisia (II, 27). Lauh- VII. Frityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. = 91 keissa ja kuumissa ilmavyöhykkeissä. Sukuja 15, lajeja 400. Etelä- ja Keski-Suomessa s. 1, 1. ?. 13. Heimo. Elatinaceae. Vesirikkoisia (II, 27). Kaikissa ilman aloissa. Sukuja 2, lajeja 20. Suomessa s. 1, 1. 3. 14. Heimo. Hypericaceae. Kuismoja (II, 28). Lauh- keissa ilmavyöhykkeissä ja kuuman ilmavyöhykkeen vuoriseu- duissa. Sukuja 8, lajeja 210. Suomessa s. 1, 1. 3. Muutamia ulkomaalaisia lajeja käytetään lääkkeenä. * Heimo Ternströmiaceae. Kamelliakasveja. Sukuja 27, lejeja 250. Kauniskukkaisia puita tahi pensaita, vuorottaisilla, nah- keilla lehdillä; kotoisin lämpimän ilman alan maista. Merkillisin tämän heimon kasvi on Teepensas [Camellia chinensis (kuv. 108)], jota suurin määrin viljellään Kiinassa ja Japanissa. Se voi kas- vaa 6—10 kyynärän pituiseksi, mutta viljeltynä sitä ei lasketa 31/, kyynärää korkeammaksi. Sen teriö on suuri, valkea, 6—17-lehtinen; hetiö monilehtinen; hedelmä kaksipesäinen harva- siemeninen kota. Teepensasta viljellään mäkirinteillä ja se vaatii tarkkaa hoitoa, kastelemista ja lannoitusta. Kasvualan, aseman ja maan laadun mukaan saavat lehdet eri omaisuuksia, niin että suuri luku eri teelaatuja eroitetaan. Kuudennentoista. vuosisadan keskipaikoilla tuotiin teetä ensi kerran Europaan,. jossa sen käyttäminen sittemmin on päässyt suureen voimaan ; varsinkin Englannissa ja Venäjällä. * Heimo. Biittneriaceae. Kakaokasveja. Sukuja 30, lajeja 400. Amerikan kuumissa osissa kasvaa Kakao-puu (Theobroma Cacao). Se on 10—20 kyynärän pituinen, lehdet vuorottaisia, puikeita, nahkeita; kukat pieniä tasamukaisella, punaisella, 5-lehtisellä teriöllä. Hedelmä 5-lokeroinen, kellan punainen, melkein soikea, korttelin pituinen ja sisältää noin 40 suurta. siementä. Kakao-puu on kotimaassaan hyvin tärkeä ravintokasvi. Europassa se on tunnettu siementensä vuoksi, joista saadaan suklaatia. Espanjalaiset ja Franskalaiset käyttävät suklaatia enimmin Europan kansoista. 52 — VII. Frityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 15. Heimo. Malvaceae. Malvakasveja. (II, 28). Kai- kissa ilman aloissa, vaan ei hyvin kylmissä. Sukuja 60, lajeja 700. Etelä- ja Keski-Suomessa s. 1, 1. 1. Suomessa löytyy yksi ainoa vähäarvoinen suku Malva, ei sekään yleinen. Mutta tähän heimoon kuuluu Pumpuli-kasvi [Gossypium (kuv. 107)], jonka siemeniä peittävä karva, pumpuli, on raaka-aine useamman ihmisen vaatteukseen, kuin mikään muu aine eläin- tahi kasvi-kunnassa. Muutamat pumpulilajit ovat '1—10 kyynärän pituisia pensaita, toiset ovat noin kyynärän pituisia ruohoja. Kaikilla on kourasuoniset, liuskaiset lehdet ja suuret, keltaiset. lehtihankaiset, kukat. Niitten hedelmä ei ole lohkohedelmä, niinkuin meidän malvakasveilla, vaan veskunan kokoinen kota, joka sisältää suuren joukon pitkäkarvaisia sie- meniä (kuv. 107b). Pumpulia viljellään kaikissa kuuman ilma- vyöhykkeen maissa ja myös lauhkean ilman alan lämpöisemmissä osissa, niinkuin Pohjois-Egyptissä ja Etelä-Europassa. Muutamat tähän heimoon kuuluvat puut ovat erinomaisen paksurunkoisia, esm. Baobab eli Apinaleipäpuu (4dan- sonia digitata/ Senegalissa, joka on 30 kyynärää ympärimitaten. Tätä on arveltu 5000 vuoden ikäiseksi; sen sisus on aivan ontto ja neekerit käyttävät sitä kokoushuoneena. 16. Heimo. Tiliaceae. Lehmuskasveja (LI, 28). Yleisin tropiikkimaissa. Sukuja 40, lajeja 330. Suomessa s. 1, 1. 1. Huomiota ansaitsee Lehmuksen suojuslehdet, jotka ovat yhtyneet yhteiseen kukkalapakkoon. Niinimattoja tehdään sen nilasta. 17. Heimo. Gruinales. Kurjenpolvisia (II, 29) Kai- kissa ilman aloissa. Sukuja 30, lajeja 750. Suomessa s. 4, 1. 12. Tämän heimon kasveja on tavallinen Pellava (Linum usitatis- simum). Sitä viljellään yleisesti Europassa, varsinkin Belgiassa, Irlannissa, Franskassa, Pohjois-Saksassa ja Wenäjällä. Suomessa viljellään pellavata enimmin Etelä-Hämeessä. Huomiota ansaitsevat myös Oxalis acetosella (siv. 40) ja O. sensitiva (siv. 41). VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 53 18. Heimo. Balsaminaceae. Häpykannuksia (II, 31). Enimmin Aasian kuumissa osissa. Sukuja 2, lajeja 136. Suomessa s. 1, 1. 1. * Heimo. Aurantiaceae. Sitronipuita. Sukuja 13, lajeja 60. Hetiö o-lehtinen, emiö yhdiseminen, 1-eminen, hedelmä marja. Sitronipuu (Citrus medica) ja Pomeransi (C. aurantium), jonka muunnos Appelsini on, ovat hedelmiensä kautta hyvin tunnetut Suomessakin. Ne ovat kotoisin Itä-Intiasta ja Itä- Aasiasta, mutta niitä viljellään paljon Europassakin. 19. Heimo. Empetraceae. Variksenmarjoja (II, 31). Pohjoisen pallopuoliskon kylmissä ja lauhkeissa vyöhykkeissä sekä Chilissa. Sukuja3, lajeja 4. Suomessa s. 1, 1. 1. 2. Alajakso. Calyciflorae. Verhoteräiset. Hedelmä 2—5-luinen, kehänpäällinen luu- marja ä Hedelmä vakiin kehänpäällinen ohkaljs- delmä Hedelmä valit: hs IMEN teriö perhomainen ... n Piti Hedelmä useimmilla o pähkylä, M vemmilla 1—10 pähkylää, 1 tahi % yksiluista, kehänpäällistä luumarjaa, 5 tuppiloa tahi omenahedelmä; lehdet korvakkeellisia, ei möyheitä . . ... Hedelmä 4—5 tuppiloa; lehdet korvakkeetto- mia, möyheitä Hedelmä 2—1- koh sini, konia kehänpäällinen tahi osaksi kehänalai- nen kota, tahi 1-lokeroinen, kehänalai- nen marja; verhoja 3—4; teriä 5 ja heteitä 10 tai 5, tahi teriä O ja heteitä PRINT Aa9E mAv tn jaha lett jea Gn Hedelmä kehänalainen tahi kehänpäällinen: pähkylä tahi 4-lohkoinen lohkohedelmä (ve- sikasveja) . Hedelmä 4-, 2- t. jä ETT kehä! alainen kota; verhoja 4 tai 2; teriä 4 ja heteitä 8 tahi teriä 2 ja heteitä 2 Hedelmä 2-lokeroinen, kehänpäällinen kota; verhoja 6; teriä 6 tahi 0; heteitä 12 tahi 6 Rhamnaceae. II, 32. Aceraceae. II, 32. Papilionaceae. II, 33. Rosaceae. IL, 38. Crassulaceae. II, 44. Saxifragaceae. II, 45. Haloragidaceae. II, 47. Oenotheraceae. II, 49. Lythraceae. II, 50. VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 55 %. Hedelmä 2?-lohkoinen, kehänalainen lohkohedelmä (putkikasveja) . . . . . Umbelliferae. II, 51. « Hedelmä kehänalainen luumarja yhdellä, 2- lokeroisella luulla . . . . . «< . . . . Cornaceae, II, 56. Helpompi tekokaava tämän Alajakson heimoille. Sikiäin kehänpäällinen. a. emiö erieminen (1—o-lehtinen). & lehdet korvakkeellisia. + teriö perhomainen . . . . . « Papilionaceae. II, 33. ++ teriö tasamukainen . . . . . . Rosaceae. II, 38. p lehdet korvakkeettomia. + lehdet möyheitä, an jlttaktaisti tahi pykälaitaisia; emiö 4—5-lehtinen . Crassulaceae. II, 44. ++ lehdet hienojakoisia; emiö 1-leh- TIHON . L 0 00 ss 6 0 je ni MOTONNMOAO. JANAN. b. emiö yhdiseminen. & puita; teriö 8-lehtinen . . . . . . Aceraceae. II, 32. p pensaita; teriö 4—5-lehtinen . . . . Rhamnaceae. II, 32. y ruohoja. + verhiö 5—4-lehtinen . . . . . . Saxifragaceae. II, 45. ++ verhiö 6-lehtinen . . . Lythraceae. I1, 50. +++ verhiö 0; kukat 2 -vitäisislä suo- juksen sisässä tahi suojuksetto- TOJA =» 0 m salsa verta m. 0, 0 = si (Haloragidaceae. IL, 47. Sikiäin kehänalainen. a. puita tahi pensaita. + hetiö ikosandrinen . . . . . . . Rosaceae. II, 38. hit liheteitätönsysmä.) 111115037. 155106 180 fragäeedesi TL] 455 Tri dy. < heteitä 4 them eri m-1000 « 1010 ran Cöndacataj 132.06. b. ruohoja. &% hedelmä pähkylä. + lehdet korvakkeellisia . . . . . Rosaceae. II, 38. ++ lehdet korvakkeettomia . . . . Haloragidaceae. 11, 47. hedelmä luumarja .« « . . . . Cornaceae. 1HI1, 56. hedelmä 4-lohkoinen dn . Haloragidaceae. 11, 47. hedelmä ?2-lohkoinen lohkohedelmä . Umbelliferae. II, 51. hedelmä kota. i + vartaloita 2 <... 0... R. Sarifragaceae. 11, 45. ++ vartalo 1 . . +». . 0. . 2 Oenotheraceae. H1, 49. n 02 "m 56 VIL. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 20. Heimo. Rhamnaceae. Paatsamaisia. II, 32. Lauhkeissa. ja kuumissa ilman aloissa. Sukuja 37, lajeja 430. Suomessa s. 1, 1. 2. 21. Heimo. Aceraceae. Vaahterikasveja II, 32. Europassa, Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Aasiassa, Japanissa, Djavan saaressa ja var- sinkin Himalayalla. Sukuja 3, lajeja 50. Etelä-Suomessa s. 1, 1. 1. * Heimo. $Sarmentaceae. Viinipuita. Enimmin Aasian lämpöisissä osissa. Sukuja 3, lajeja 260. Verhiö ja teriö tasamukaisia 5-lehtisiä; hetiö 5-lehtinen, emiö yhdiseminen, 1-eminen. Sikiäin kehänpäällinen, hedelmä marja. Viiniköynnös (Vitis vinifera), kotoisin Aasiasta, viljellään nykyään hyvin yleisesti Etelä- ja keski-Europassa. Franskassa valmistetaan yli kolmannen osan Europan viineistä. . Viiniköyn- nöksen kukat ovat pieniä, kellanvihreitä, runsaskukkaisissa kerrotuissa tertuissa; lehdet ovat vuorottaisia, tummanvihreitä, kiiltäviä, sormiliuskaisia sahalaitaisilla liuskoilla; vastapäätä lehtiä on pitkät kärhet. 22. Heimo. Papilionaceae. Hernekukkaisia II, 33. Kaikissa ilmavyöhykkeissä, mutta runsaimmin lauhkeissa. Sukuja. 295, lajeja 4,700. Suomessa s. 11, 1. 38. Suomessa viljellään ruokakasveina Papu (Phaseolus vul- garis), Herne (Pisum sativum ja P. arvense) ja Härkäpapu (Vicia Faba); hyvinä rehukasveina ovat tunnetut useat Apila-- lajit (esm. Trifolium pratense, T. hybridum ja T. repens). Monet hernekasvit ovat tärkeitä värikasveja, esm. Indigolajit (Indigo- fera), joita viljellään suurin määrin etenkin Itä-Intiassa ja Amerikan lämpimissä osissa; Sinipuu (Haematroxylon) Mejikosta, jonka sydänpuusta saadaan purpuripunaista väriainetta, San- telipuu (Pterocarpus) Itä-Intiasta ja Bresiljapuu (Caesalpinia): Etelä- ja Keski-Amerikasta. Hernekukkaisten heimo on oikeastaan osa suuremmasta. Palkokasvien (Leguminosae) heimosta johon kuuluu tasa- mukaisellakin kehälla varustettuja muotoja, esm. Mimosa kasvit (siv. 40). 23. Heimo. Rosaceae. Ruusukasveja. II, 38. Kaikissa. ilmavyöhykkeissä. Sukuja 71, lajeja 1000. Suomessa s. 14, 1.38.. w VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 57 Huomattava on emipohjuksen vaihtelevaisuus korkeasta ja turpeasta Mansikalla aivan onteloksi Ruusulla. Hedelmiensä vuoksi mainittakoon Mantelipuu (Amygdalus), Luumu (Prunus communis), Kirsikka (P. cerasus), Tuomi (P. padus), Vatukka (Rudus idaeus) Maamuurain eli Mesimansikka (R. articus) ja Suomuurain (R. chamaemorus) syötävän pohjuksensa vuoksi Omenapuu (Pyrus malus) ja Perunapuu (P. communis), Aho- mansikka (Fragaria vesca) ja Hyötömansikka (F. elatior). Muutamien Ruusu-lajien (Rosa) teristä saadan ruusuöljyä. 24. Heimo. Crassulaceae. 'Maksaruohoja. 1II, 44. Kaikissa ilmavyöhykkeissä, mutta enimmin Etelä-Ahrikassa. Sukuja 14, lajeja 400. Suomessa s. 3, 1. 7. * Heimo. Cactaceae. Kaktuskasveja. Kotoisin Ame- rikasta, varsinkin sen lämpöisistä osista, mutta viljelyksen kautta levitetty myös vanhan maaliman lämpöisiin osiin ja Etelä- Euro- paankin. Sukuja 13, lajeja 1000. Verhot ja terät köynnöksessä; hetiö o-heteinen, hedelmä marja. Hyvin oudon muotoisia, lehdettömiä, meheviä, piikkisiä kasveja, muutamat melkein liereitä, uurteisia, (Jättiläis-kaktus 30 kyynärää korkea) toiset litteitä, toiset taas melkein palleroi- sia. Niiten päällysketto on paksu, niin että se hyvin suuressa määrässä hidastuttaa haihtumista; sen kautta voivat kaktus- kasvit pysyä virkeina ja mehevinä , korven lähteinä kuuman ilmavyöhykkeen kuivimmillakin kankailla. Muutamilla on mauk- kaat hedelmät esm. Intialaiset viikunat (Opuntia ficus indica). Toiset Opuntia-lajit Mejikossa ovat merkillisiä Kokenilli hyön- teisen ruokakasvina. Kauniitten kukkiensa ja oudon muotonsa vuoksi kasvatetaan Cactus-kasveja usein Suomessakin huoneissa. 25. Heimo. Saxifragaceae. Kivirikkoisia. II, 45. Mel- kein yksistään pohjoisen pallopuoliskon kylmissä ja lauhkeissa maissa. Sukuja 19, lajeja 240. Suomessa s. 3, 1. 16. Ribes-lajeja viljellään marjojensa vuoksi: Karviaismarja (R. grossularia), Punainen viinimarja eli Punaherukka (R. rudrum) ja Musta herukka (R. nigrum). v. 58 — VII. Frityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 26. Heimo. Haloragidaceae. Vesikuuseja. II, 47. Laajalta levinnyt. Sukuja 10, lajeja noin 80. Suomessa s. 4, 1. 9. 27. Heimo. Oenotheraceae. Horsmia. II, 49. Enimmin lauhkeassa ilmavyöhykkeessä, jotkut lajit myös kyä —- Su- kuja 22, lajeja 300. Suomessa s. 3, 1. 11. . + Hoinsal Myrtaceae. Dir tkk io a. Melkein yksistään kuuman ilmavyöhykkeen kasveja; varsinkin yleisiä Itä-Intiassa, Etelä-Amerikassa -ja Australiassa; yksi ainoa Tavallinen Myrtti (Myrtus communis) Etelä-Europassa. Sukuja 71, la- jeja 2,400. Verhiö ja teriö tasamukaisia; hetiö o-heteinen, emiö yhdiseminen, 1-eminen. Puita tahi pensaita nahkeilla, talvehti- villa lehdillä. Monet ovat ryytikasveja esm. Ryytineilikka (Caryophyllus aromaticus) kotoisin Molukkien saaristosta, mutta viljelyksen kautta levitetty Ahrikkaan ja Amerikan kuumiin osiin. Eucalyptus-puut Australiassa ovat maaliman korkeimpia puita, jotkut 250 kyynärän pituisia. 28. Heimo. Lythraceae. Rantakukkaisia. II, 50. Enimmin kuumassa ilmavyöhykkeessä. Sukuja 30, lajeja 250. Suomessa s. 2, 1. 2. 29. Heimo. Umbelliferae. Sarjakukkaisia eli Putkeja II, 51. Enimmin Europassa, Pohjois- ja Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Ahrikassa. Sukuja 152. lajeja 1,300. Suomessa s. 20, 1. 24. Mehevien juuriensa vuoksi viljellään Porkkana (Daucus carota) ja Pasternakka (Pastinaca sativa). Ryytikasveja ovat Kumina (Carum carvi); Anis (Pimpinella anisum Egyptista); Persilja (Petroselinum sativum Etelä-Europasta), Dilli (Anethum graveolens Etelä-Europasta). Myrkyllisiä ovat meillä yleinen Keiso eli Vesiputki (Cicuta virosa) sekä harvinaisemmat Katko (Conium maculatum) ja Hukanputki (4ethusa cynapium). 30. Heimo. Cornaceae. Kannukkaisia. II, 56. Enimmen pohjoi- sessa lauhkeassa ilmavyöhykkeessä. S. 12, 1. 75. Suomessa s. 1, 1. 2. 2. Jakso. Monopetalae. Yhdisteräiset. A. Teriö sikiäisperäinen. a. hetiö teräperäinen. &« hedelmä luumarja tahi marja. + heteet terien lukuisia tahi har- vempilukuisia . . . - . . . . Caprifoliaceae. II, 57. +-+ heteitä kaksi kertaa enemmän kuin VOTE he Saa Ye kia Sä Uaen Je Ye 0, AÄOKAOOSO: LL. 58. g hedelmä 2-lohkoinen lohkohe- GOMRA TIA E 1 tai aal asta e PRikAECeAG. JI; 06: y hedelmä pähkylämäinen. + hetiö 3-heteinen . . . . . . . . Valerinaceae. II, 59. ++ hetiö 4-heteinen . . . . . . . Dipsacaceae. II, 60. +++ hetiö 5-lehtinen, syngene- sinen 0... Synanthereae II, 60. O hadelmä kota. Fia) mia. N. kina < + Campanulaceae. 11, 77. b. hetiö sikiäisperäinen. o hedelmä kota . . . . . . . . . Campanulaceae.Il,?77. p hedelmä T2aFja meles en esse 2 +.» Hirieaceas, IL, 19; ; c. hetiö verhoperäinen . . . . . . . Cucurbitaceae. II, 78. B. Teriö sikiäisalainen. a. varpukasveja (heteitä useimmin 2 kertaa enemmän kuin teriä) . . . Ericaceae. II, 79. b. puita (2-heteisiä) .. . . . . . .Oleaceae II, 82. « pensasmainen köynnöskasvi. . . . . . Solanaceae. 11, 96. d. ruohoja. & emiö 1—4-lehtinen. o 60 — VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. + hedelmänä 2? tuppiloa . . . . . Asclepiadaceae. II, 82. ++ hedelmä laitaluomainen kota, lohkohedelmä tahi marja. + sikiäin 1-lokeroinen (hedelmä 1- t. 2-lokeroinen) i. . . . . . Gentianaceae. II, 82. TT sikiäin 2- t. 4-lokeroinen. * emiö 3-lehtinen . . . . . Polemoniaceae. II, 84. ** emijö 2-lehtinen. * kotahedelmällisiä köyn- nöskasveja . . . . . Convolvulaceao. II, 84.. * * hedelmä 4-lohkoinen A lehdet vuorottai- sia, heteet terien lukuisia . . . . Boraginaceae. II, 85. AA lehdet vastak- kaisia, heteitä vähempi luku kuin teriä. . . Labiatae. II, 87. ts? kota- tahi marja- hedelmällisiä ruo- hoja. A hetiö didynami- nen, diandrinen, tahi 5 eripitkää hedettä . . . . Personatae. II, 92. AA hetiö 5-lehti- nen tasapitkil- lä heteillä . . Solanaceae. II, 96. +++ hedelmä kansiluomainen kota (tahi pähkylä) . . . . . . . Plantaginaceae. II, 97. f emiö 5-lehtinen (hedelmä 1-loke- roinen kota). + irtonainen keski-istukka. + teriö epämukainen . . . . . . Utriculariaceae. II, 98. "TT teriö tasamukainen . . . . Primulaceae. II, 99. ++ pohjaistukka . . . . . . . . Plumbaginaceae. 11,101.. VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 61 31. Heimo. Caprifoliaceae. Kuusamakasveja. II, 57. Enimmin -pohjoisen pallopuoliskon lauhkeissa ja kuuman ilmavyöhykkeen viileäm- -missä osissa; eteläpuolella päiväntasaajata harvinaisempi. Sukuja 10, lajeja 200. Suomessa s. 3, 1. 4. 32. Heimo. Adoxaceae. Tesmanyrttejä. II, 58. 1 suku ja 1 ainoa laji, joka löytyy koko Europassa, Pohjois- ja Keski-Aasiassa, Hima- -"layalla ja Pohjois-Amerikassa. 33. Heimo. Galiaceae. Matarakasveja. II, 58. Kaikissa kylmissä ja lauhkeissa ilmavyöhykkeissä. Sukuja 7, lajeja 300. Suomessa s. 2, 1. 9. * Heimo. Cinchonaceae. Kahvikasveja. Hyvin likeistä sukua edellisen heimon kanssa. Melkein yksistään kuuman -ilmavyöhykkeen kasveja. Sukuja 300, lajeja 2,700. Tähän heimoon kuuluu tuo merkillinen maaliman valloit- taja Kahvipensas (Cofea arabica) kuv. 111, jonka siemenet kaikkien vastuksien uhalla, ovat löytäneet tiensä niinhyvin yl- häisten kuin alhaisten asuntoihin kuumasta kotimaastaan aina kylmän Lapin asukasten kotihin asti. Kahvin alkuperäinen kotimaa lienee Abyssinia, mutta nyt sitä viljellään melkein kai- kissa kuuman ilmanalan maissa. Se on kaunis pensas, tumman- vihreillä, monta vuotta pysyvillä, kiiltävillä, ehytlaitaisilla leh- dillä; sen kukat ovat pieniä, valkeita, tasamukaisia, mykerö- mäisissä lehtihankaisissa ryhmissä; hedelmä on marja, joka si- sältää 2 suurta siementä. Siemenet ovat suurimmaksi osakseen täytetyt luisella valkuaisella. Kahvipensasta viljellään vuorten rinteillä. 4—12 ikävuoteensa ne ovat runsas-hedelmäisiä, sitte ne vaihdetaan nuorempiin. Europaan on kahvi levinnyt vasta jälkeen vuoden 1645. Enimmin sitä käytetään Hollannissa, jossa lasketaan 11—14 & joka hengelle vuosittain; Suomessa tullee 4—5 & joka hengen osaksi. Kahvilla on hyviä lääkkeellisiä omaisuuksia vilutauteja ja huumentavia myrkkyjä vastaan, vaikka sen ylellinen nauttiminen tekee sen vaikuttamattomaksi. Kinini (Cinchona), kotoisin Perun ja Kolumbian metsistä on tärkeimpiä tunnettuja lääkekasveja, varsinkin vilutauteja vastaan. 62 — VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 34. Heimo. Valerianaceae. Virmajuurisia. II, 59. Europassa, Pohjois- ja Keski-Aasiassa, Pohjois- Ahrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. . Sukuja 12, lajeja 185. Suomessa s. 2, 1. 2. 35. Heimo. Dipsacaceae. Purtojuureja. II, 60. Enimmin Itä-- maissa. Sukuja 6, lajeja 150. Suomessa s. 1, 1. 2. 36. Heimo. Synanthereae. Yhdisponsisia. II, 60. Kai- kissa maissa. Sukuja 1,000, lajeja noin 8,000. Suomessa s. 36, 1. 104: Suomalaiset lajit yleensä vähäarvoisia. Malia (Artemisia absinthium), Kameli-sauniota (Matricaria chamomilla) ja Kär- sämöä (Achillea millefolium) käytetään lääkekasveina. Sikuria (Cichorium intybus) viljellään juurensa vuoksi, jota käytetään kahvin seassa. Koko Suomessa hyvin yleisen Voikukan (Ta- raxacum officinale) juurta voi käyttää samalla lailla kuin edel- listä. Lehtiensä vuoksi viljellään Salaattia (Lactuca sativa). Huomiota ansaitsee tämän heimon kasvien verhiö, joka. tavallisesti kehittyy haiveniksi, jotka voivat olla joko haaratto- mia hapsihaivenia tahi haaraisia sulkahaivenia (kuv. 87b); joskus: ovat haivenet pitkän varren päässä (esm. Voikukalla), mutta useimmin varrettomia. Mykerön yleinen suojus, ,,kehto,* on niin- ikään omituinen. Sen erityiset lehdet, ,,kehtosuomut' (kuv. 703) ovat milloin yhdessä kiehkurassa, ,yksirivisiä ja tasakor- keita,'* milloin useammassa kiehkurassa, limittäisesti peittäen toinen toistaan. Joskus ovat tyvimmäiset kehtosuomut muita kehto- suomuja paljon pienemmät tahi veltommat ja nimitetään silloin lisäkehtosuomuiksi. 37. Heimo. —(Campanulaceae. Kellokasveja. II, %7. Kaikkialla, mutta yleisin lauhkeissa ilmavyöhykkeissä. Sukuja 55, lajeja 800. Suomessa s. 3, 1. 11. 38. Heimo. Cucurbitaceae. Kurkkakasveja. II, 78. Enimmin Intiassa ja Ahrikassa. Sukuja 47, lajeja 360. Etelä- Suomessa 1 harvinainen laji. Kurkka (Cucumis sativus) ja Meloni (Cucumis melo). VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. = 63 39. Heimo. Ericaceae. Kanervakasveja. II, 79. Enim- min lauhkeissa ja kylmissä ilmavyöhykkeissä. Sukuja 70, lajeja noin 1,000. Suomessa s. 11, 1. 24. Käytännössä vähäarvoisia, mutta usein suurin joukoin kasvavia varpukasveja. Marjakasveja ovat Mustikka (Vaccinium Myrtillus), Juolukka (V. uliginosum), Puolukka (V. vitis idaea) ja Karpalo (PV. oxycoccus). 40. Heimo. Oleaceae. Öljypuita. II, 82. Kuumissa ja lauhkeissa ilmavyöhykkeissä. Sukuja 24, lajeja 150. Etelä- Suomessa 1 laji. Öljypuu (0Olea europaea), kotoisin Itämaista ja viljelty Etetä - Europassa Wälimeren rantamaissa, antaa hyväarvoista öljyä. Puun lehdet ovat suikeita, nahkeita, ehytlaitaisia, teriö 4-lehtinen, hetiö diandrinen, hedelmä luumarja. Syreni (Syringa vulgaris) viljellään kauneutensa vuoksi. Saarni (Fraxinus excel- sior), harvinainen puu Etelä-Suomessa. 41. Heimo. Asclepiadaceae. Käärmeenpiston-yrttejä. II, 89. Runsaimmin Etelä-Ahrikassa ja myös Etelä-Amerikassa, Itä-Intiassa ja Pohjois-Australiassa. Sukuja 150, lajeja 1,000. Etelä-Suomessa s. 1. 1. 1. 42. Heimo. Gentianaceae. Katkero-kasveja. II, 82. Enimmin kyl- mien ja lauhkeitten ilmavyöhykkeitten vuoriseuduissa. Sukuja 60, lajeja 450. Suomessa s. 3, 1. 10. 43. Heimo. Polemoniaceae. Sinilatvaisia. II, 84. Kylmissä ja lauhkeissa ilmavyöhykkeissä; yleisin Länsi-Amerikassa. Sukuja 17, lajeja 100. Suomessa s. 1, 1. 2. 44. Heimo. Convolvulaceae. Kiertokasveja. II, 84. Enimmin kuumissa, harvinaisempia lauhkeissa ilma-vyöhykkeissä. Sukuja 40, lajeja 650. Suomessa s. 2; 1. 4. 45. Heimo. Boraginaceae. Karhealehtisiä. II, 85. Kaikissa ilman aloissa; varsinkin yleinen Etelä - Europassa ja Länsi Aasiassa. Sukuja 60, lajeja 600. Suomessa s. 10, 1. 19. 46. Heimo. Labiatae. Huulikukkaisia. II, 87. Run- saasti lämpöisissä ja lauhkeissa ilmavyöhykkeissä, harvinainen kylmissä ja vuoriseuduissa. Sukuja 120, lajeja 2,500. Suomessa s. 14, 1. 28. Monet ulkomaiset ovat ryyti- tahi lääkekasveja. 64 — VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 47%, Heimo. Personatae. Naamakukkaisia. II, 92. Kaikissa ilman aloissa. Sukuja 194, lajeja 1,900. Suomessa s. 11, 1. 36. Monet ovat lääkekasveja, jotkut huumentavia myrkkyjä. 48. Heimo. Solanaceae. Koisokasveja. II, 96. Enim- min kuumassa ilmavyöhykkeessä. Sukuja 60, lajeja 1,000. Suo- messa s. 3, 1. 4. Yleensä huumentavia myrkkyjä, jotkut tärkeitä lääkekas- veja. Kuitenkin on eräs tämän heimon kasvi tärkeimpiä ruoka- kasvejamme, nimittäin Potaatti (Solanum tuberosum), kotoisin Perun ja Chilin vuoriseuduista. Wuonna 1565 tuotiin se ensi kerran Europaan, Irlantiin, ja vasta kaksi sataa vuotta myö- hemmin Suomeen. Potaatinkin varret ovat myrkyllisiä, mutta sillä on heikkoja, suomuisia, maanalaisia varrenhaaroja (kuv. 7b), joitten haarat päättyvät turpeilla mukuloilla (kuv. 7 m.) Nämä mukulat sisältävät suuren määrän syötäviä ravintoaineita, enim- mäkseen tärkkelystä, jotka ovat valmistetut kasvin lehdissä ja sitte johdetut mukuloihin tallennettaviksi seuraavan vuoden tai- mia varten. Tupakka (Nicotiana) on niinikään kotoisin Amerikasta. Etelä ja Keski-Suomessa kasvatetaan keltakukkaista Palturi- tupakkaa (N. rustica); paremmat tupakat saadaan punakuk- kaisesta Virginian tupakasta (N. tabacum). 49, Heimo, Plantaginaceae, Ratamokasveja II, 97. Kaikissa lauhkean ilmanalan maissa. Sukuja 3, lajeja 50. Suomessa s. 2, 1. 5. 50. Heimo. Utriculariaceae. Vesiherneisiä. II, 98. Enimmin lauhkeissa ja kylmissä ilmavyöhykkeissä. Sukuja 3, lajeja 130. Suomessa 802,1. W. 51. Heimo. Primulaceae. Esikkoisia II, 99. Enimmin pohjoisen pallopuoliskon lauhkeissa ja kylmissä ilmavyöhyk- keissä. Sukuja 18, lajeja 200. Suomessa s. 7, 1. 12. Usein kauniskukkaisia mutta käytännössä arvottomia. 52. Heimo. Plumbaginaceae. Ruohoneilikoita. II, 101. Poh- joisen pallopuoliskon lauhkeissa ja kylmissä osissa. Tunturi- ja meren- rantakasveja. Sukuja 1, lajeja 30. Suomessa 1 laji. SS 3. Jakso. 4Apetalae. Terättömät. A. Ruohoja tahi tähkättömiä ja tertutto- mia puita t. pensaita. UA Gdeolmä Tarja. +. ye ja Kek Uekre Thymeleaceae. II, 102. b. hedelmä epäperäinen luumarja . . . . Elaeagnaceae. II, 102. c. hedelmä pähkylä. o korvakkeet yhtyneet kalvomai- seksi tupeksi . . . . . . . . . Polygonaceae. II,103. p tupettomia. + kukat kaksineuvoisia tai po- lygamisia. + ruohoja, pähkylä rakko- mainen . . . . . . . . .Chenopodiaceae.Il1,105. tt puita, pähkylä siivekäs . . . Ulmaceae. II, 108. ++ kukat yksineuvoisia . . . . Urticaceae. II, 108. d. hedelmä kota . . . . . 0. . Euphorbiaceae 11109. B. Tähkällisiä tahi tertullisia puita t. pen- saita. hedelmä Kota". 2. =. 0.0. . Sälicaceae. II, 110, hedelmä pähkinä . . . . . . . . Cupuliferae. II, 116. hedelmä pähkylä .. .. . . . . Betulaceae. II, 117. hedelmä luumarja . . . . . . . . . Myricaceae. II, 120. PTS 53. Heimo. 'Thymeleaceae. Näsiäiskasveja. II, 102. Kuumissa ja lauhkeissa ilmavyöhykkeissä. Sukuja 40, lajeja 300. Suomessa s. 1, 1. 1. Näsiäisen (Daphne mezereum) marjat myrkyllisiä imettäväisille, mutta ei linnuille. 54. Heimo. Elaeagnaceae, Kilsekasveja. II, 102. Pohjoisessa lauhkeassa ja kuumassa ilmavyöhykkeessä. Sukuja 4, lajeja 20. Suomessa 8:15) Vout; 66 — vr. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. * Heimo. Lauraceae. Laakeripuita. Enimmin Ame- rikan ja Aasian kuumissa osissa. Sukuja 47, lajeja 460. Kukat tav. kaksineuvoisia; hetiö 2—6-kiehkurainen; kehä 4—6-lehtinen; hedelmä 1-lokeroinen marja tai luumarja. Laa- keri (Laurus nobilis), joka kasvaa Europassakin, Välimeren maissa, on pieni puu suikeilla, nahkeilla lehdillä, pienillä vih- reillä kukilla ja soikeilla, mustansinisillä noin karpalon kokoi- silla marjoilla. Sekä lehdet että marjat ovat arvokkaita ryytinä ja lääkkeinä. Kamverttia saadaan Itä-Aasialaisesta kamvertti- puusta (Camphora officinarum) ja kaneli on Ceylonissa ja Kiinassa kasvavien Kanelipuitten (Cinnamomum) sisäkuorta. | * Heimo. Myristicaceae. Muskottipuita. Varsinkin Itä-Intiassa sekä Etelä-Amerikan ja Austrailan kuumissa osissa. Sukuja 1, lajeja 80. N Muskottipuu (Myristica) kotoisin Molukkien saaristosta, on 20 kyynärää korkea kaunis puu. Sen lehdet ovat suikean puikeita, kukat kellan valkeat; hedelmät 1-siemenisiä, kiiltävän keltaisia, meheviä, mutta kahdella laidalla aukiavia. 55. Heimo. Polygonaceae. Tatarkasveja. II, 103. Enimmin lauhkeissa ilmavyöhykkeissä. Sukuja 33, lajeja 500. Suomessa s. 4, 1. 20. Tatar (Polygonum fagopyrum) yleisesti viljelty. 56. Heimo. Chenopodiaceae. Savikkakasveja. II, 105. Kaikissa ilman aloissa. Sukuja 70, lajeja 450. Suomessa s. 5,1 13. Ruokakasveina = viljellään lehtiensä vuoksi Pinaatti (Spinacia oleracea) ja semmoisena käytetään myös Savimuro (Chenopodium bonus henricus) ja Tarhamaltsa (Atriplex hor- tensis); juurensa vuoksi viljellään Punajuuri (Beta vulgaris). Sokerijuuri, jonka viljely viimeisinä vuosikymmeninä on keski- Europassa päässyt suureen voimaan, on vaan viljelyn kautta syntynyt punajuuren muunnos (Beta vulgaris rapacea). Lähes neljäs osa kaikesta sokerista saadaan nykyään sokerijuuresta, mutta suurin osa valmistetaan vieläkin erään heinäkasvin, Sokeriruo'on (siv. 77) nesteistä. VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 67 57. Heimo. 'Ulmaceae. Jalavakasveja. II, 108. Pohjoisessa lauhkeassa ilmavyöhykkeessä. Sukuja 4, lajeja 18. Suomessa s. 1, 1. 2. * Heimo. Piperaceae. Pippurikasveja. Enimmin Ame- rikan ja Aasian kuumissa osissa. Sukuja 20, lajeja 350. Ruohoja tahi pensaita kehättömillä kukilla turpealapak- koisissa. tähkissä. Hedelmä 1-siemeninen marja. Pippuri- köynnös (Piper nigrum), kotoisin Etelä-Aasiasta vaikka vil- jelyksen kautta levitetty myös Ahrikaan ja Amerikaan, kasvaa noin 12 kyynärän pituiseksi; sillä on puikeat vuorottaiset lehdet ja pitkät tasasoukat, lehdille vastakkaiset tähkät. Musta- pippuri on kypsymätön hedelmä, valkeapippuri taas on kypsän marjan siemen. 58. Heimo. Urticaceae. Nokkoiskasveja. II, 108. Kai- kissa ilman aloissa. Sukuja 45, lajeja 500. Suomessa s. 2, 1. 3. Tähän heimoon kuuluu monta ihmiselle erinomaisen hyö- dyllistä kasvia. Suomessa viljellään Liinaa (Cannabis sativa) ja Humalaa (Humulus lupulus), joista edellinen on kotoisin Keski-Aasiasta, jälkimäinen kasvaa Suomessa väljässä metsässäkin. Ulkomaisista nokkoiskasveista ovat mainittavat Silkkiäis- eli Mulperipuu (Morus alba ja M. nigra), jonka lehdillä silkki- matoja elätetään. Viikunapuu (Ficus) on meille tuttu omituisella tavalla kehittyneen kukkalapakkonsa kautta. Kuvassa 111 näemme tuon ontelon lapakon (a), joka sisäpuolellaan on aivan peittynyt pienillä kukilla (b); yläosassa on hedekukkia, alempana emi- kukkia; d yksityinen hedekukka, e yksityinen emikukka; c, kukkalapakon ahdas suu, jonka kautta pienet hyönteiset pää- sevät kukkien luokse. Tavallinen Viikuna (F. carica) on itä- maista =viljelyksen kautta levinnyt Etelä-Europaankin. =Itä- Intialainen F. elastica antaa kautsua. Leipäpuu (Artocarpus incisa) kuv. 112, on Etelämeren saaristojen asukkaitten tärkein ruoan antaja. Emikukkien lapakko on palleroinen, ihmisen pään kokoinen ja nisuleivän makuinen; kolme puuta voivat elättää ihmisen. Maitopuun (Galactodendron utile) maitonestettä käyte- 68 — vii. Frityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. tään Amerikan kuumissa osissa lehmän maidon asemesta. Djavan saaressa kasvavan Bohon-upas-puun maitoneste taas on hyvin myrkyllistä; saaren asukkaat myrkyttävät sillä nuoliansa. 59. Heimo. Euphorbiaceae. Tyräkkikasveja. II, 109. Kaikissa ilman aloissa, paitsi ei kylmässä. Sukuja 180, lajeja 300. Suomessa s. 2, 1. 5. | Monen Tyräkin (Euphorbia) maitoneste on hyvin myr- kyllistä ja Ahrikan neekerikansat myrkyttävät sillä nuoliansa. Kaikkein paras kautsu saadaan Brasilialaisen kautsupuun (Siphonia brasiliensis) maitonesteestä. Lääkkeenä tunnettu risi- miöljy saadaan Etelä-Aasiassa kasvavan Risinikasvin (Ricinus - communis) siemenistä. 60. Heimo. Salicaceae. Pajukasveja. II, 110. Poh- joisessa kylmässä ja lauhkeassa ilmavyöhykkeessä; Kuumissa maissa ja eteläisessa pallopuoliskossa harvinainen ; Australiassa ja Etelämeren saaristoissa ei ollenkaan. Sukuja 2, lajeja 180. Suomessa s. 2, 1. 21. Haapa (Populus) antaa kevyttä, valkeata, vesirakennuk- siin kestävää puuta, jota myös paljo käytetään tulitikuiksi. Paju (Salix) on sitkeäpuista; sen kuorta käytetään parkitukseen ja myös lääkkeenä vilutaudissa. Salix herbacea ja S. polaris ovat parin tuuman korkuisia tunturikasveja. 61. Heimo. Cupuliferae. Kehtokantasia. II, 116. Pohjoisessa pallopuoliskossa Pohjois-Ahrikasta ja Pohjois-Intiasta pohjoiseen päin sekä Etelä-Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Chilissa. Sukuja 12, lajeja 260. Suomessa s. 2, 1. 2. Monet tämän heimon kasvit, varsinkin tavallinen, Etelä- Suomessakin kasvava, Tammi (Guercus robur), ovat arvokkaita puunsa vuoksi. Tammen kuorta taas käytetään parkitukseen. Korkkitammien (9. suber ja 0. occidentalis) ulkokuorta on hyvin tunnettu korkki, jota noin 6—10 vuoden väliajan päästä kiskotaan kasvavasta puusta; puun sanotaan tästä kuorimisesta virkistyvän. Korkkitammet kasvavat Etelä-Franskassa, Pyrenean saaren- N, 5 kii TK YÖI M VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 69 teessa ja Algeriassa. Vähässä Aasiassa kasvavan 0. infectorian lehtiin paisuu, erityisten hyönteisten pistoista, paksuja kyhmyjä, »väriomenia", joita käytetään kirjoitusmusteen valmistamiseksi sekä valokuvauksessa. Pähkinän (Corylus avellana) hedelmät ovat syötäviä. Tämän heimon kasveja ovat myös Keski-Europalainen Pyök- kipuu (Fagus) ja Etelä-Europalainen Kastanja (Castanea) sekä Saksanpähkinä (Juglans regia), korkea puu, hyvähajuisilla päätöparisilla lehdillä; sen suuret, kurttuiset sirkkalehdet ovat syötäviä. Saksanpähkinä on kotoisin Persiasta ja Kaukasi- asta, mutta kasvatetaan koko Etelä- ja Keski-Europassa. 62. Heimo. Betulaceae. Koivuka'sveja. II, 117. Melkein yksistään pohjoisen pallopuoliskon kylmässä ja lauhkeissa osissa. Sukuja 2, lajeja 35. Suomessa s. 2, 1. 5. Koivun (Betula) puu on kovaa ja lujaa, hyvää puuka- luiksi ja lämmitysaineena; tuohta käytetään tuohikaluiksi; lehdet painavat keltaista; mahalasta saadaan siirappia ja viiniä. Myöskin Lepän (4lnus) puu on kaunista ja käytetään puusepän töihin ja kestää paremmin kuin mikään muu puu mädäntymistä veden alla. Kuorta käytetään värjäyksissä; lehtiä lampaitten ja sikojen ruokana. 63. Heimo. Myricaceae. Suomyrttejä. II, 120. Pohjoisessa lauhkeassa ilmavyöhykkeessä, Aasian kuumissa osissa ja Etelä-Ahrikassa. Suku 1, lajeja 30. Suomessa s. 1, 1. 2. vies . = IL. Luokka. Monocotyledoneae. Yksisirkkaiset. 1. Jakso. Corollinae. Teräkukkiot. A. Kehä sikiäispäällinen. a. hedelmä kota. a. hetiö gynandrinen . . . ... Orchidaceae. II, 121. BTD taaten. MJ 50,10, W Iridaceae. II, 125. b. hedelmä marja (kukat dioecisia) . . . .Hydrocharidaceae.Il,126. a aa ap tari B. Kehä sikiäisalainen. a. hedelmä 1—0 pähkylää, 6 tuppiloa tahi lohkohedelmä. a. heteitä 6—a4 <. 0.0. Alismaceae. II, 126. ART a S INS 2 . . . Naiadaceae. II, 127. b. hedelmä kota tahi marja. &. kukinto keskihakuinen . . . . Liliaceae. II, 131. p. kukinto keskipakoinen . . . . . . Juncaceae. II, 133. 64. Heimo. Orchidaceae. Kämmekkäisiä. II, 121. Kai- kissa ilman aloissa. Sukuja 400, lajeja 3,000. Suomessa s. 16, 1. 24. Kämmekkäisten siiteosien rakennus on hyvin omituinen (katso kuv. 113—116). Ponsi ja emi ovat yhtyneet siitintukuksi, jonka latvassa ponsi (113a) on; ponnessa on kaksi lokeroa, jotka sisältävät nuijamaisiksi tukuiksi, pölymyhkyiksi (115a, 1164) yhtyneet siitepöly-hiukkaset; pölymyhkyt ovat varren (b) latvassa ja varren tyvessä on turpea, limainen kanta (c), joka taas on vajonnut keulaan (d) ja milloin rakkopeitteinen, milloin paljas. Luottina taas on keulan alla oleva tahmea kolo (1161t). Suurinta VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 71 kehälehteä (h) nimitetään huuleksi ja on usein varustettu kannuk- sella (k); jos sikiäin ei ole kierteinen, niin on huuli ylöspäin, mutta jos sikiäin on kierteinen (kuv. 113s, 114s), niin tulee huuli olemaan alaspäin. Kehä on usein kaunis, joskus hyväha- juinen (esm. Habenaria bifolia) ja monessa ulkomaisessa lajissa hyvin outomuotoinen: kärpäisen, mehiläisen, ampiaisen, hämä- häkin, linnun, sisiliskon jne. näköinen. Harvat ovat ihmisen taloudelle mistään arvosta. Kuitenkin eräs, sekä makunsa että tuoksunsa puolesta arvokkaimpia ryy- tejä, Vanilli (Vanilla planifolia) kuuluu tähän heimoon. Se on köynneliäs pensaskasvi vuorottaisilla, herttamaisilla lehdillä, kotoisin Mejikon aarniometsistä, mutta viljellään nyt monessa muussakin Amerikan ja Aasian kuumassa maassa. * Heimo. Zingiberaceae. Inkiväärikasveja. Kuuman ilmavyöhykkeen maissa, etenkin Aasiassa. Sukuja 20, lajeja 300. Kehä 6-lehtinen, 2-kiehkurainen. Hetiö myös %2-kiehkurainen ja 6-lehtinen, mutta yksi ainoa hede vaan on ponnellinen; muut hetiön lehdet ovat terämäisiä tahi ulkokiehkuran heteet poikessa. Hedelmä useim- min kota. Tunnettuja ryytikasveja ovat Inkivääri (Zingiber offi- einalis), jonka juurakkoa ja Kartemumma (4Amomum cardamo- mum), jonka hedelmiä käytetään. * Heimo. Musaceae. Pananikasveja. Amerikan ja Aasian kuumissa osissa sekä Etelä-Ahrikassa ja Madagaskarin saaressa. Sukuja 4, lajeja 60. Paitsi palmuja ei löydy yhtäkään kasvia koko kasvi- kunnassa, jota voi käyttää niin monella tavalla kuin Pisankia [Musa paradisica (kuv. 117)] ja Banania (M. sapientum). Niitten imelät, jauheat, noin kurkan kokoiset ja muotoiset hedelmät ovat monessa maassa asukasten jokapäiväisenä ruokana, ja niistä tehdään myöskin viiniä ja muita juomia; lehtiä, jotka usein ovat 5 kyynärän pituisia, käytetään liinoina jne; varren ja lehtien putkilojänteistä tehdään vahvoja köysiä ja hienoja musliinikankaita. Kahdeksan tahi kymmenen kuukauden kulu- 72 VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. essa kasvaa juurakosta ?—10 kyynärää korkea leveälehtinen varsi, jonka latvassa on suuri (usein 300-kukkainen) terttu. Nykyään viljellään Bananeja ja Pisankia kaikissa kuuman ilman- alan maissa, mutta niitten oikea kotimaa on Itä-Intia. 65. Heimo. Iridaceae. Kurjenmiekkaisia, II, 125. Enimmin lauhkeissa ilmavyöhykkeissä. Sukuja 50, lajeja 500, Suomessa s. 1, 1. 1. Sahramia (Crocus sativus), kotoisin Vähästä Aasiasta, viljellään suurin määrin monessa Europan maassa luottien vuoksi, jotka sekä lääk- keinä että ryyteinä ovat suuresta arvosta. 66. Heimo. Hydrocharidaceae. Kilpukkaisia. II, 126. Kai- kissa ilman aloissa. Sukuja 10, lajeja 20. Etelä- ja Keski-Suomessa s.?2, 1.2. Vesikasveja. 67. Heimo. Alismaceae. Sarpiokasveja. II, 126. Kaikissa ilman aloissa. Sukuja 10, lajeja 50. Suomessa s. 5, 1. 6. 68. Heimo. Naiadaceae. Vitakasveja. II, 127. Kaikissa ilman aloissa. Sukuja 20, lajeja 100. Suomessa s. 5, 1. 18. Vesikasveja. 69. Heimo. Liliaceae. Liljakasveja. II, 131. Kaikissa. ilman aloissa. Sukuja 170, lajeja 1,500. Suomessa s. 7, 1. 13. Ryyteinä käytetään Sipuleja (Allium cepa ja A. Schoeno- prasum). Monella tämän heimon kasvilla on kaunis tahi hyvä- hajuinen kehä, esm. Liljat (Lilium) ja Kielo (Convallaria majalis). 70. Heimo. Juncaceae. Vihviläisiä. II, 133. Enimmin lauh- keissa ja pohjoisessa kylmässä ilmavyöhykkeessä. Sukuja 5, lajeja 1830. Suomessa s. 2, 1. 20. 2. Jakso. Spadiciflorae. Puikelokukkiot. Hetiö 6-lehtinen * s. s s .' 250 00.0. Aracene. "II, 138. Hetiö 2—3-lehtinen. a. Yksinäisiä kukkia lehtimäisen sekovarren reunapykeissä ... «se . «e + «+ . Lemnaceae. II, 138. b. kukinto tähkä tahi mykerö. a. emiö 1-lehtinen . . . . + . . . . Typhaceae. II, 139. p. emiö 2—3-lehtinen .. . . . . Cyperaceae. II, 140. 71. Heimo. Araceae. Vehkakasveja. II, 138. Kuumissa ja lauh- keissa ilman aloissa. Sukuja 100, lajeja 1000. Suomessa s. 2, 1. 2. 72. Heimo. Lemnaceae. Limaskoja. II, 138. Kaikissa seisovissa vesissä. Sukuja 6, lajeja 20. Suomessa s. 1, 1. 4. 73. Heimo. 'Typhaceae. Osmankäämisiä. II, 139. Kuumissa ja lauhkeissa ilman aloissa; Sparganium kylmässäkin. Sukuja 2, lajeja 12. Suomessa s. 2, 1. 6. 74, Heimo. Cyperaceae. Sarakasveja. II, 140. Kai- kissa ilman aloissa. Sukuja 110, lajeja 2000. Suomessa s. 7, 1. 97. Huonoja rehukasveja. Kaislaa (Scirpus lacustris) voi pal- mikoida matoiksi j. m. s. Papyrus antiguorum on vanhain Egyp- tilaisten paperikasvi. Sara (Carex) on suurin suku heimossa; Suomen kasvioon kuuluu 78 Carex-lajeja. * Heimo. Palmaceae. Palmupuita. Melkein yksistään kuuman ilman alan kasveja. Sukuja lähes 80, lajeja 400. Kukat yksineuvoisia, harvoin kaksineuvoisia. Hetiö 6-leh- tinen, emiö 3-lehtinen, erieminen tahi yhdiseminen. Hedelmä marja tahi luumarja. Kehä 2-kiehkurainen, verhomainen, 3 lehteä kummassakin kiehkurassa; kukat kerrotuissa, pitkähaaraisissa tv p 74 VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. tähkissä; yhteisen kukkalapakon tyvessä 1—3 hyvin suurta suojuslehteä, jotka alkuaan sulkevat sisäänsä koko kukinnon. Yksi ainoa palmulaji, V aivaispalmu (Chamaerops humilis), löytyy Etelä-Europassa, jossa Nizza on sen pohjoisin kasvu- paikka. Sillä on sormiliuskaiset lehdet ja kaksineuvoiset kukat. Sen juuret ja nuoret lehtisilmut ovat syötäviä. Palmupuut ovat kuuman ilman alan kaikkein tärkeimpiä kasveja ja voittavat tuotteidensa moninaisuudessa kaikki muut tunnetut kasvit. Erittäin huomiota ansaitseva on Kokospalmu (Cocos nmucifera), alkuaan kotoisin Itä-Intian ja Etelämeren saa- rien rannoilta, mutta sittemmin viljelyksen kautta levitetty useimpiin kuuman ilmavyöhykkeen maihin. Se on korkea, 30—40 kyynärää pitkä, monoecinen puu, joka latvassaan kannattaa suuren ruusukkeen 6—8 kyynärän pituisia, parijakoisia lehtiä. Lehtiruu- sukkeen alla riippuvat monihaaraiset, hyvin runsaskukkaiset tähkät. Täysikasvanut puu voi kantaa 200—300 hedelmää, jotka ovat ihmisen pään kokoisia luumarjoja. Hedelmän luuta käyte- tään sorvaustöihin; sen pehmeä osa taas ei ole mehevä, niin- kuin tavallisissa luumarjoissa, vaan löyhää, rihmaista ainetta, josta tehdään mattoja ja muuta semmoista. Siemen on alkuaan täyttynyt hyvämakuisella, maitomaisella nesteellä, joka myö- hemmin jähmettyy kiinteäksi, mantelin makuiseksi, valkuaiseksi; Molemmissa tiloissaan se on hyvin tärkeä ruokaaine ja siitä tehdään myös tehtaissa paljon käytettyä palmuöljyä. Palmu- kaalina syödään nuoret lehtisilmut; palmuviiniä, arakkia ja sokeria tehdään palmun nesteestä, jota saadaan hakkaamalla kukka- lapakko poikki tahi purastamalla puun kylkeä; putkilojänteistä punotaan köysiä. Kokospalmu rakastaa merenrantoja.. Pohjois-Ahrikan ja Lounais-Aasian kuivissa maissa taas kasvaa Taatelipalmu (Phoenix dactylifera) kuv. 118, joka monessa paikoin on asu- kasten pää-elatuksena ja kuivissa korvissa, joissa ei muut kasvit menesty, on taateli asukasten ainoana rikkautena ja turvana. Se on dioecinen puu, matalampi kuin edellinen (13—20 kyynärää VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 75 korkea); sen lehdet ovat sinivihreitä ja hedelmät imelämakuisia, 1-siemenisiä marjoja; siemen on suuri ja sen valkuainen luinen. Hedetähkässä on usein 12,000 kukkaa, ja yhdessä emitähkässä valmistuu noin 200 hedelmää. Rottingit (Calamus) ovat Intia- laisia, hoikkia, heinän muotoisia, pitkin pituuttaan lehtisiä, kärhien avulla puissa kiipeäviä, joskus 600 jalan pituisia palmu- kasveja. 3. Jakso. Glumaceae. Akanakukkiot. 75. Heimo. (Graminaceae. Heinäkasveja. Kaikissa ilman aloissa. Sukuja 250, lajeja 4,500. Suomessa s. 33, 1. 85. Heinien tähkylän tyvessä on tavallisesti 2 yleistä suojus- akanaa, kaleet (kuv. 121kk); niitten suojassa 3 yksityistä suojus- akanaa helpeet, joista yksi on alempana ja ulkopuolella, ulkohelve (uh), toiset kaksi ovat yhtyneet yhdeksi, ylempänä ja sisä- puolella olevaksi, sisähelpeeksi (sh); näitten sisällä on useimmin kaksi kehäakanaa, kaunat (a). Helpeissä on monella heinällä. pitempi tahi lyhempi ota, vihne. Heinäkasvien heimo on viljakasvien takia ihmiselle tärkein kaikista kasviheimoista. Vanhimnista ajoista viljelty on Ohra (Hordeum vulgare), jota muinaiset Egyptilaiset ja Palestinan asukkaat kasvattivat ja jota Homeroskin mainitsee. Sen viljely on myös levinnyt pisimmälle pohjoiseen; se on nimittäin ainoa viljakasvi, joka menestyy Lapissa. Skotlannissa, Islannissa, Pohjois-Skandi- naviassa, Pohjois-Suomessa sekä muutamassa osassa Siperiaa on ohra tärkein viljakasvi; etelämmässä sitä taas viljellään mallat- juomia varten tahi ainoastaan rehukasvina. Kauralla (Avena sativa) on melkein sama leveneminen kuin edellisellä. Ruis (Secale cereale) on pääviljana Europan, Aasian ja Amerikan lauhkean ilmavyöhykkeen kylmemmissä osissa. Sen alalla viljellään Ohraa mallat-juomia ja viinankeittoa vai ja Kauraa rehukasvina. J N JAPAN VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. 77 Vehnä (Triticum vulgare) tulee pohjoisleveyden 50 asteen kohdalla pääviljaksi. Suomessa sitä viljellään verrattain vähän. Vehnän alalla käytetään Ohraa ainoastaan rehukasvina. Välimeren maissa ja Itämaissa alkavat jo Riissi ja Maissi tulla yleisiksi. Riissi (Oryza sativa), kotoisin Aasian kuumista osista, elättää lähes puolet kaikista ihmisistä ja on Itä-Intiassa, Kiinassa ja Japanissa pääviljana, mutta viljellään myös melkein kaikissa kuuman ilman alan maissa. Se on suokasvi, joka ainoastaan menestyy semmoisilla mailla, joita monasti vuodessa voi laskea veden alle, mutta voi antaa 100—120:n jyvän. Kukissaan se poikkeaa muista heinistä siinä että sillä on kuusi hedettä. Kukinto on harva ja pitkähaarainen terttu. Maissi (Zea mays) kuv. 120, on taas kotoisin Amerikan kuumista osista. Columbus toi sen Espaniaan ja nyt sitä viljellään Etelä-Europassa sekä Ahrikassa ja Aasiassa. Se on 4 kyynärää korkea, vahvakortinen, leveälehtinen ja erinomaisen runsasantinen heinä. Sen kukat ovat monoecisia, hedetähkylät korren latvassa, suuressa kerrotussa tertussa, emitähkät (kerrottuja tähkiä) alimpien lehtien hangoissa, suurten suojus- lehtien sisässä (120e, j); luotit ovat hyvin pitkiä ja tulevat suojusten sisältä näkyviin (1201). Kussakin tähkässä voi olla 600 jyvää. Mutta sekä Maissi että Riissi ovat paljon arjempia kadolle, kuin meidän viljakasvimme. Mannaryyniä saadaan eräästä, Suomessakin kasvavasta Sorsimolajista (Glyceria fluitans); ja tärkein sokurin antaja on Sokuriruoko (Saccharum officinarum) kuv. 119, kotoisin Itä- Intiasta, mutta nyt viljelty useimmissa kuuman ilmavyöhykkeen maissa. Sillä on maanalainen juurakko ja 6—12 kyynärää korkea maanpäällinen korsi. Bamburuoko (Bambusa) on puu, jota Itä-Intiassa käy- tetään rakennuksiin jne. 78 VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. Tunnettuja, Suomessa kasvavia, rehukasveja, joista moni on edullinen kylvyheinänä viljellä, ovat Tähkäheinä (Phleum pratense), Puntarpää (Alopecurus pratensis), Heinäkaura (Avena elatior), Mesiheinä (Holcus lanatus), Ruoko (Phragmites communis), Nurmikka (Poa pratensis), Koiranruoho (Dactylis glomerata) ja Juolavehnä (Triticum repens). B. Alakaari. (Gymnospermeae. Paljassiemeniset. ITI. Luokka. Polycotyledoneae. Monisirkkaiset. Paljassiemeniset kasvit ovat keskenään hyvin erilaisia ja näyttävät olevan jäännöksiä muinaisesta kasvillisuudesta. Kivi- hiilikerrokset ovat suureksi osaksi muinaisia havumetsiä. yö MoNDuotisia 1979 .1)-0I77)99R&T9 Abietinaceae. II, 171. B. Dioecisia. a. siemenaiheet kiehkurassa +. . . . Cupressaceae. II, 172. b. siemenaihe yksinäinen . . . . .. Taxaceae. 11, 172. 76. Heimo. Abietinaceae. Mäntykasveja. II, 171. Enimmin pohjoisen pallopuoliskon lauhkeassa ja kylmässä ilmavyöhykkeessä sekä myös eteläisen pallopuoliskon lauhkeassa. ilmavyöhykkeessä. Kuumassa ilmanalassa hyvin harvinainen. Sukuja 10, lajeja 150. Suomessa s. 3, 1. 4. Pohjoisen lauhkean ilmavyöhykkeen kylmempi osa on näitten kasvien oikea kotimaa; täällä ne 200 peninkulmaa leveänä metsävyönä ympäröivät maapalloa. Pohjois- Europan ja Siperian äärettömät havumetsät ovat neljän lajin vallassa, nimittäin Petäjän (Pinus sylvestris), Kuusen ( Abies excelsa), Lehtikuusen (Larix europaea) ja Vaivaisseeterin (Pinus cembra), jotka lännestä itäänpäin seuraavat toinen toistaan. Pohjois-Amerikassa taas on 50? ja 35" pohjoisten leveyspiirien välillä oleva vyöhyke niinikään melkein kokonaan havupuitten vallassa, mutta sen havumetsät ovat useampien lajien tekemiä. 80 — VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä kasveja. Siellä tavataan myös maaliman suurin puu, nimittäin Kalifornia- lainen Mammutpetäjä (Wellingtonia gigantea), joka voi kas- vaa 225 kyynärän pituiseksi; eräs kaatunut Mammutpetäjä oli keskipaikoillaan 55 kyynärää ympärimitaten. Toisesta puusta on kuori kuljetettu Lontoosen ja pystytetty kristallipalatsiin. Sen sisällä voi pienempi seura tanssia siellä olevan pianon sävelten jälkeen. Muuan Eucalyptus voi kasvaa vähää pitem- mäksi, mutta on hoikempi kuin Mammutpetäjä (katso heimoa Myrtaceae siv. 58). | Petäjä on Suomen tärkeimpiä puita rakennusaineena, polttopunna ja puukaluiksi käypänä; siitä saadaan myös tervaa, pikiä ja tärpättiä. Eteläisemmistä havupuista mainittakoon Seeteri (Cedrus), jonka hyvähajuisesta puusta Salamo rakensi Jerusalemin tempelin. Pinja (Pinus pinea) on kaunis, melkein tasalatvainen, Etelä-Europassa kasvava havupuu, jonka siemenet ovat syötäviä. Vaivaisseeterin (P. cembra) siemenet ovat myös syötäviä. | 77. Heimo. Cupressaceae. Katajakasveja. Enimmin pohjoisen lauhkean ilmavyöhykkeen lämpöisemmissä osissa: Väli- meren maissa, Vähässä-Aasiassa, Kiinassa ja Japanissa. Suo- messa s. 1, 1. 1. Kataja (Juniperus communis) löytyy Suomessa Lapin perille asti; sillä on kova puu ja sen käpymarjoista voi tehdä katajaviinaa, katajasiirappia jne. Eteläisemmistä lajeista ovat Kypressit (Cypressus) enimmin tunnetut; ne ovat kauniita, suippolatvaisia, pystyhaaraisia puita. 78. Heimo. "'Taxaceae. Marjakuuseja. EFnimmin Kiinassa ja Japanissa. Sukuja 5, lajeja 25. Etelä-Suomessa (Ahvenan maalla) yksi ainoa harvinainen laji, Marjakuusi (Taxus baccata). * Heimo. Gnetaceae. Gnetumkasveja. Amerikan, Ahrikan ja Itä-Intian kuumissa osissa, sekä pohjoisen pallopuoliskon lauhkean ilma- vyöhykkeen lämpöisimmissä osissa. Sukuja 3, lajeja 25. Kortepetäjät (FEphedra) ovat aivan kortekasvien näköisia. Vielä kummalisempi on eräs Lounais-Ahrikassa vuonna 1860 keksitty tämän hei- mon kasvi Welmwitschia mirabilis. Sen varsi on paksu, mutta tuskin yli Äh i Vn A NOH in | - LYN kuti g 3 ; | . d na vi , : SN Pte sd - N MA J W J & 45 JÄL n” 4 N o YO | " | M HSS Jr. W % 2 100008. VII. Erityinen oppimäärä heimoja ja tärkeämpiä Kasveja. 81 maanpinnan kohoava, pykälepäinen ja kantaa kaksi suurta, pitkin maata. makaavaa lehteä, sirkkalehdet, jotka lakkaamatta kasvavat tyvessään ; näitten. lehtien hangoista kohoaa useampia haaraisia vanoja, jotka kannattavat. kukkatähkiä. * Heimo. Cycadaceae. Sykaskasveja. Kuuman ilmaalan maissa. sekä Etelä-Ahrikassa. Sukuja 7, lajeja 50. Tämän heimon kasvit ovat: ulkomuodoltaan palmupuitten tahi puurunkoisten saniaiskasvien kaltaisia. Ne kantavat nimittäin haarattoman varren latvassa ruusukkeen suuria pari-- lehtisiä lehtiä, jotka ennen puhkeamistaan ovat sisään kierteisiä, aivan niinkuin saniaisten varsikkolehdet; näitä lehtiä paitse. niillä myös on suo-- mumaisia lehtiä, jotka suojelevat: varren kasvavaa paikkaa. JI. Kaari. Acotyledoneae. Sirkattomat kasvit. C. Alakaari. Filices. Saniaiset. A. Itiöpesäkkeet varsilehtien tahi tähkäsuomujen hangoissa tahi lehtikannassa . . . + - + Lycopodiaceae. 11, 173.. B. Itiöpesäkkeet ryhminä varsikkolehden taka- Polypodiaceae. II, 174.. POT OIla Nate! le lon [ma ei J Ake C. Itiöpesäkkeet kilpimäisten suomujen alapuo- PSV Ana (01v0e - 2. . . Eauisetaceae. II, 179. 79. Heimo. Lycopodiaceae. Liekokasveja. II, 173. Kaikissa. ilman aloissa. Sukuja 4—5, lajeja 220. Suomessa s. 3, 1. 9. 80. Heimo. Polypodiaceae. Sanajalkaisia. II, 174. Kaikissa ilman aloissa, mutta runsaimmin kosteissa seuduissa kuumassa ja lauhkeissa. ilmavyöhykkeissä. Sukuja 75, lajeja 2,500. Suomessa s. 12, 1. 30. Monet kuuman ilman alan lajit ovat kauniita, palmun muo- toisia puita. 81. Heimo. Edguisetaceae. Kortekasveja. II, 179. Enimmin pohjoisen pallopuoliskon lauhkeissa osissa. Suku 1, lajeja 25. Suomessa. osas. D. Alakaari. Muscineae. Sammalet. II, 181. E. Alakaari. Thallophytae. Sekovartiset. II, 181. Luettelo tässä Kasviopissa mainituista heimoista De Candolle-Hookerin luontais-järjestön mukaan. KANAN I. Kaari. Cotyledoneae. Sirkkalehtiset tahi Siemenkasvit. A. Alakaari. Angiospermeae. Koppisiemeniset. I. Luokka. Dicotyledoneae. Kaksisirkkaiset. 1. Jakso. Polypetalae. Eriteräiset. 1. Alajakso. Thalamiflorae. Pohjusteräiset. Ranunculaceae. | Droseraceae. Biittneriaceae. Nymphaeaceae. Caryophyllaceae. Malvaceae. Papaveraceae. Portulacaceae. Tiliaceae. Fumariaceae. Paronychiaceae. Gruinales. Cruciferae. | Polygalaceae. Balsaminaceae. Cistaceae. Elatinaceae. Aurantiaceae. Violaceae. Hypericaceae. Empetraceae. Ternströmiaceae. | 84 2. Alajakso. Calyciflorae. Verhoteräiset. Rhamnaceae. Crassulacea. Oenotheraceae. Aceraceae. Cactaceae. Myrtaceae. Sarmentaceae. Saxifragaceae. Lythraceae. Papilionaceae. Haloragidaceae. Umbelliferae. Rosaseae Cornaceae. 2. Jakso. Monopetalae. Yhdisteräiset. Caprifoliaceae. | Cucurbitaceae. | Labiatae. Adoxaceae, Ericaceae. Personatae. Galiaceae. Oleaceae. Solanaceae. Cinchonaceae. Asclepiadaceae. Plantaginaceae. Valerianaceae. Gentianaceae. Utriculariaceae. Dipsacaceae. Polemoniaceae. Primulaceae. Synanthereae. Convolvulaceae. Plumbaginaceae. Campanulaceae. Boraginaceae. 3. Jakso. Apetalae. Terättömät. Thymeleaceae. Chenopodiaceae. Salicaceae. Elaeagnaceae. Ulmaceae. Cupuliferae. Lauraceae. Piperaceae. Betulaceae. Myristicaceae. Urticaceae. Myricaceae. Polygonaceae. Euphorbiaceae. II. Luokka. Monocotyledoneae. Yksisirkkaiset. 1. Jakso. Corollinae. Teräkukkiot. Orchidaceae. Iridaceae. Naiadaceae. Zingiberaceae. Hydrocharidaceae. Liliaceae. Musaceae. Alismaceae. Juncaceae. De Candolle-Hookerin luontais-järjestö. De Candolle-Hookerin luontais-järjestö. 85 2. Jakso. Spadiciflorae. Puikelokukkiot. Araceae. Typhaceae. Lemnaceae. Cyperaceae. | Palmaceae. 3. Jakso. Glumaceae. Akanakukkiot. Graminaceae. B. Alakaari. Gymnospermeae. Paljassiemeniset. III. Luokka. Polycotyledoneae. Monisirkkaiset. Abietinaceae. Taxaceae. Cycadaceae. Cupressaceae. Gnetaceae. II. Kaari. Acotyledoneae. Sirkattomat. C. Alakaari. Filices. Saniaiset. Lycopodiaceae. | Polypodiaceae. | Eguisetaceae. D. Alakaari. Muscineae. Sammalet. E. Alakaari. Thallophytae. Sekovartiset. 86 E. Fries'in luontais-järjestö. Professori Elias Fries'in luontais-järjestössä, jota tätä ennen on Suomessa seurattu ja jota vieläkin käytetään Ruotsissa, ovat suomalaiset kasviheimot järjestetyt seuraavaan tapaan: Cotyledoneae. Dicotyledoneae. Terähetiöitä (Corolliflorae). Sikiäisteräisiä Läpiteräisiä Torviteräisiä (Seminiflorae). (Annuliflorae). (Tubiflorae). Synanthereae. Campanulaceae. Oleaceae. Dipsacaceae. Lobeliaceae. Asclepiadaceae. Valerianaceae. Convolvulaceae. | Gentianaceae. Rubiaceae. Boraginaceae. Solanaceae. Caprifoliaceae. Labiatae. Personatae. Menyanthaceae. Utriculariaceae. Polemoniaceae. Primulaceae. Plantaginaceae. Plumbaginaceae. Pohjushetiöitä (Thalamiflorae). Pieluspohjaisia Kantapohjaisia Pielipohjaisia (Disciflorae). (Sertiflorae). (Columniflorae). Cornaceae. Nymphaeaceae. Tiliaceae. Umbelliferae. Ranunculaceae. Malvaceae. Adoxaceae. Papaveraceae. Geraniaceae. Aceraceae. Fumariaceae. Hypericaceae. Cruciferae. Cistaceae. Polygalaceae. Violaceae. Balsaminaceae. Droseraceae. Silenaceae. Alsinaceae. Elatinaceae. — men jek aki ena PAN E. Fries'in luontais-järjestö. 87 Verhohetiöitä (Calyciflorae). Nieluheteisiä Pielusheteisiä Pohjaheteisiä (Fauciflorae). (Rosiflorae). (Centriflorae). Cucurbitaceae. Pomaceae. Ericaceae. Ribesiaceae. '| Rosaceae. Empetraceae. Rhamnaceae. Drupaceae. Euphorbiaceae. Saxifragaceae. Papilionaceae. Portulacaceae. Crassulaceae. Paronychiaceae. Lythraceae. Polygonaceae. Oenotheraceae. Haloragidaceae. Vajakukkioita (Incompletae). Suojuskukkaisia Norkkokukkaisia Kehättömiä. (Bracteiflorae). (Juliflorae). (Nudiflorae). Thymeleaceae. Cupuliferae. Callitrichaceae. Elaeagnaceae. Salicaceae. Ceratophyllaceae. Ulmaceae. Betulaceae. Urticaceae. Myricaceae. Chenopodiaceae. Coniferae. Monocotyledoneae. Hedelmäkukkioita Liljakukkioita Puikelokukkioita (Fructiflorae). (Liliiflorae). (Spadiciflorae). Orchidaceae. Liliaceae. Araceae. Iridaceae. Colchichaceae. Potamogetonaceae. Hydrocharidaceae. Alismaceae. Typhaceae. Naiadaceae. Nartheciaceae. Cyperaceae. Juncaceae. H einäkukkioita (Glumiflorae). Gramineae. 88 E. Fries'in luontais-järjestö. : Nemeae. (Heteronemeae). Sanikkaisia Sammalkasveja (Filices). (Musci). Eguisetaceae. Bryacei. Polypodiaceae. Hepatici. Ophioglossaceae. Isoötaceae. Lycopodiaceae. (Homonemeae). Leviä Jäkäliä (Algae). (Lichenes). Sieniä (Fungi). o N tä Ö . i Ä ra V ( T ji . ” i K) a 4 W > Suomen kasvien suvut. Linnen siitin - järjestön mukaan. MANIN I. Luokka. Monandria. — Yksiheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. Lehdet säteettäisiä . . . 0... Hippuris 47, 48. Lehdet vuorottaisia. a. litteälehtinen merikasvi. . . . .. Zostera 128, 131. b. heinämäinen suokasvi . . . Eriophorum alpinum 140, 142. Lehdetön, möyheä merenrantakasvi .Salicornia 106,108. 2. Lahko. Digynia. — 2-emisiä. + ehdet-vastakkaisia ' - . - s! 70 Callitriche 47, 48. Lehdet vuorottaisia. a. lehdet sulkasuonisia . . . . . .. Blitum 105, 106. b; lehdet silposuonisia. . ss Cinna 158, 162. 3. Lahko. Tetragynia. — 4-emisiä. Kapealehtinen vesikasvi . . . 0.0.0. Zannichellia 128, 131. PB. C. IV II. Luokka. Diandria. Kaksiheteisiä. II. Luokka. Diandria. Kaksiheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. Teriö eriteräinen, 2-lehtinen; verhiö 2-lehtinen, terämäinen .. . . . . .Circaea 49, 50. Teriö yhdisteräinen. A. aj kty Dam. 1.0. 010 Un kaita» Oyrlnga 82 b. ruohoja. & vanakasveja . 2 2 2 2 2 0.0.0. Utriculariaceae 98, 99. f varsi lehtinen. + kukat tertussa tahi yksinäisiä kukkia lehtihangoissa . . . . Veronica 93, 95. ++ kukat supistuneissa, lehtihan- kaisissa viuhkoissa . . . . . Lycopus 88, 89. Teriö 0; verhiö 4-lehtinen . . . . . Lepidium ruderale 16. Kehättömiä kasveja tahi kehä suomu- mainen. a. parilehtinen puu . . . . . . . . . Fraxinus 82. b. lehdetön, möyheä merenrantakasvi Salicornia 106, 108. c. lehtimäinen vesikasvi . . . . . . Lemna 139. d. heinämäisiä kasveja. & tähkä yksinäinen, lopulta pitkä- villainen . . . . . . . . Eriophorum alpinum 140, 142. p tähkylät viuhkomaisessa ryh- mässä . ua 0. Rhynchospora alba 141, 143. 2. Lahko. Digynia. — 2-emisiä. Lehdet sulkasuonisia . . . . . . . . Chenopodium 105, 196 Lehdet silposuonisia. a. kaleet tasapitkiä . . . . . . . . . Hierochlo& 158, 161. b. toinen kale kahta vertaa pitempi kuin toinen .... 2 . . . . . .Anthoxanthum 158,161- III. Luokka. Triandria. Kolmeheteisiä. Vv 3. Lahko. Tetragynia. — 4-emisiä. Kapealehtinen vesikasvi . . 0... Ruppia 128, 130. HI. Luokka. Triandria. Kolmeheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. A. Varpukasvi nahkeilla, melkein neula- mMIITKIIRmIaeRailä?:.. . <. .. 200 Einpetrum = 31. B. Ruohoja. a. lehdet vastakkaisia. & sikiäin kehänalainen . . . . . . Valerianaceae 59. p sikiäin kehänpäällinen . . ... Montia 26. b. lehdet säteettäisiä . . . - % <. Galium trifdum 59. c. lehdet vuorottaisia. & suuri kasvi suippopäisillä lehdillä Iris 125. p pikkuinen kasvi tylppäpäisillä Luni yltyy Tata E Sop . . Koenigia 103, 105. C. Heinämäisiä kasveja. a. luotteja 2 tai 3. &« kukat mykerömäisissä tahi har- vemmissa viuhkoissa . . . . .. Juncus 134. p Kukat tahkissä?. ; <. TO0K N . Scirpeae 140. Laila Makke TOTT 1 Nardus 158, 162. 2. Lahko. Digynia. — 2-emisiä. A. Lehdet sulkasuonisia . . . . Chenopodium polyspermum 101. B. Lehdet silposuonisia . . . Graminaceae 157. 3. Lahko. Trigynia. — 3-emisiä. A. Lehdet vastakkaisia. a. verhiö 5-lehtinen . . > 0 Stellaria media 23. b. verhid" 3-lelitinen"? "1? JAJaeT <> 001 Elatine triandra 27. € VOUS Stleifunen 08 0 Montia 26. J JD OTT NUOrOutäisia =. 11900 10) Koenigia 103, 105. A. B. & VI IV. Luokka. Tetrandria. Neliheteisiä. IV. Luokka. 7Tetrandria. Neliheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. Lehdet säteettäisiä . . . + < 0... Galiaceae 58. Lehdet vastakkaisia. a. sikiäin kehänalainen. & kukatimykerössä . . . . . 0. Dipsacaceae 60. f kukat sarjassa tahi huiskilomai- sessa. viuhkossa . 0 ouaimk Cornaceae 56. y kukat yksittäisiä tahi pieninä lehtihankaisina viuhkoina. . . . Rhamnus cathartica 32. b. sikiäin kehänpäällinen. & verhiö 5-lehtinen , . . . . .. Mentha 88, 89. p verhiö 4-lehtinen . . «=. <... Gentiana 83. Lehdet vuorottaisia. a kukinto: terttu 03.00 ss. ko. Majanthemum 132, 133. b.kukinto haiskilo 3. 59 0 Cardamine hirsuta 13. takanto. talk 1077 +: SA Sanguisorba38, 42. d. kukinto viehloo! 4 sides: Susiakseii Alchemilla 38, 42. - Lehdet ruusukkeisia, vana lehdetön. a. kukinto tähkä tahi mykerö . . . . Plantago. 98. b. yksittäisiä kukkia. & verhiö 4-lehtinen . . . . . . . Littorella 98. f verhiö 5-lehtinen «<. <... Limosella 92, 93. 2. Lahko. Digynia. — 2-emisiä. . Lehdet säteettäisiä . . . ... < - . . Galiaceae 58. Lehdet vastakkaisia tahi vuorottaisia. a. teriö yhdisteräinen . ... . : . 4 Gentiana 83. b. teriö eriteräinen tahi 0. & lehdet pitkulaisia — vastapuikeita Herniaria 26, 27. f lehdet munuamaisia . . . . . . Chrysosplenium 45, 46. Lehdetön köynneliäs loiskasvi . . . . Cuscuta 84, 85. V. Luokka. Pentandria. Viisiheteisiä. VII 3. Lahko. Tetragynia. — 4-emisiä. . Lehdet vastakkaisia. a. €miö eriemimemmpsrsa)sa 189 60 in Bulliarda 44, 45. b. emiö yhdiseminen. & lehdet tasasoukkia . . . . . . . Sagina 20, 25. p alilehdet vastapuikeita — sui- =” 12100 s + + . Cerastivum semidecandrum 25. y alilehdet puikeita tahi hertta- MI hos atsat ts aan VÄT aN Stellaria media 23. . Lehdet vuorottaisia. a. leveä ja möyheälehtinen maaruoho Rhodiola 44. b. vesiruohoja. o kehä 4-lehtinen, verhomainen. . Potamogeton 128. PO Ne a a > 4140 uppia 128, 130. V. Luokka. Pentandria. — Viisiheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. . Teriö 0. Verhiö terämäinen tahi ver- homainen. a. lehdettömällä oksalla kukkiva puu Ulmus 108. b. ruohoja. o lehdet vuorottaisia . . . . . . . Polygonum 103, 104. p lehdet vastakkaisia . . . . .. Glaux 99, 100. . Teriö eriteräinen. a. pensaita. & lehdet sormiliuskaisia tai pykeisiä Ribes 45, 46. p: lehdet ehytlaitaisia. <. sisisipeise Rhamnus 32. b. ruohoja. & lehdet liuskaisia. + kourasuonisia . . . . . . . . Geranium pusillum 30 ++ sulkasuonisia . . . . . . . Erodium 29, 30. B lehdet pykälaitaisia tahi ehytlai- taisia. VIH V. Luokka. Pentandria. Viisiheteisiä. + teriö epämukainen. 1.1 verhiö: vibreä. i. as... 1 Vaioiliaae! 2. verhiö valkea tahi keltainen Jmpatiens 31. ++ teriö tasamukainen . . . . . Droseraceae 19. C. Teriö yhdisteräinen. a. sikiäin kehänalainen. « pensaita. + vartalo lyhyt =. =. 0 Viburnum 57, 58. Yy vartalo pitkä +... <. ., 'Loniceta'ot, 58 B ruohoja. + teriö epämukainen . . . . . . Lobelia 77, 78. ++ teriö tasamukainen. 1. luotti 2- tahi 3-liuskainen. + teriö kellomainen, 5-py- keinen tahi halkoinen . Campanula 177. TT teriö 5-jakoinen . . . Jasione 17, 18. 2. luottikokonainen, liuskaton Samolus 99, 191. b. sikiäin kehänpäällinen. & sikiäin 4-kyhmyinen, hedelmä 4-lohkoinen . . < 0... Boraginaceae 85. 8 sikiäin jakaumaton, hedelmä kota. + luotti kokonainen. 1. ruohokasveja. + vanakasveja, aluslehdet ruusukkeisia. * kukat valkeita . . . . Androsace 99, 100. ** kukat sinisiä, sinipunai- sia tahi keltaisia . . Primula 99, 100. tT varsilehdet vastakkaisia tahi säteettäisiä. * kukat keltaisia . . . Lysimachia 99, 100. ** punaisia tahi sinisiä . Anagallis 99, 100. TTT varsilehdet vuorottaisia. hi S V. Luokka. Pentandria. Viisiheteisiä. IX * hedetten palhot (aina- kin muutamat) kar- Woäsiaa . 10005SN ladeuV or bäseuä 92, 93. ** hedetten palhot kal- juja < < < <... . Solanaceae 96. 2. köynneliäs pesas . . . . . Solanumduleamara 917. 3. pieniä varpukasveja. + vana yksikukkainen, teriö walinean vv 04 kind ek 240 Jäkajäkohsta. 79,; 81. ty kukinto sarjamainen, teriö punainen. * lehtilaidat taaskään- TOISIA mita ass a tot a LUKENEP k auria 79, 91. ** lehtilaidat litteitä . . Rhododendron 79, 81. ++ luotti 2- tahi 3-liuskainen. 1. lehdet kerrottuja. | + kolmesormisia . . . . . Menyanthes 83. TT päätöparisia . . . . . Polemonium 84. 2. lehdet yksikertaisia. + lehdet vuorottaisia. * varsi köynneliäs . . . Convolvulus 84. **** varsi ei köynneliäs . Datura 97. +i lehdet vastakkaisia. * kukat sinisiä . . . . Gentiana 83. ** kukat punaisia . . Erythraea 83. 2. Lahko. Digynia. — 2-emisiä. A. Kehä sikiäisperäinen. 1. Emäsarja ja pikkusarjat hedelmän kypsyessä molemmat suojuksel- lisia. a. hedelmä karvainen. « hedelmä piikkikarvainen (vilj.) .Daucus 53. 55. g hedelmä hienokarvainen. . . . . Libanotis 52, 54. X V. Luokka. Pentandria. Viisiheteisiä. b. hedelmä kalju. o lehdykät tasaisesti, matalasti pykä- laitaisia, ei liuskaisia. + lehdykät melkein suikeita . . Sium 51, 54. ++ lehdykät tylpästi herttamaisia, PONIES) L1 0.) 100 PT . Laserpitium 53, 55. f lehdykät epätasaisesti syväpy- keisiä tahi liuskaisia. + pienimmät lehdykät kapealius- kaisia. 1. viimeisetliuskat tasasoukkia, ehytlaitaäsiä =. . <... . Peucedanum 53, 55. 2. viimeiset liuskat suikeita, SAAT KUKAASEE atm says . . Conium 51, 53. ++ pienimmät lehdykät melk, ne- liömäisiä, leveäliuskaisia . . Ligusticum 52, 54. II. Emäsarjan suojus variseva, sar- jukkain suojus pysyvä. a viimeiset lehdykät hienojakoisia. & lehtitupet pieniä . . . . . . . . Selinum 52, 55. p lehtitupet suuria . . . < Conioselinum 52, 55. b. viimeiset lehdykät leveitä ja hieno- jakoisia. & karkeakarvaisia . . . .. < . « Heracleum 53. 55. p sileitä, aivan kaljuja tahi hieno- karvaisia. % s-Maveil.. 0 Angelica 52, 55. III. Emäsarja. aina = suojukseton, pikkusarjat aina suojuksellisia. a. kuivan maan kasveja. & hedelmät kapeita, puikean suikeita - tahi tasasoukkia. 1. hedelmät korkea- ja suippo- hajuista 2030... 0.0. . Myrrhis 51, 53. So £&8 V. Luokka. Pentandria. Viisiheteisiä. XI 2. hedelmät matalaharjuisia tahi melk. harjuttomia . . . . Chaerophyllum 51, 53, p hedelmät leveitä, palleromaisen PUTOA la e aan mi laiset 10 SÄNOÖN Aethusa 52, 54. . vesikasveja. & pienimmät lehdykät pitkiä, melk. talaepukkia 0 ätöt.)9- VU Cicuta 51, 53. p pienimmät lehdykät ht skn paakeitmtuä-.! .-. UT! 7/ Oenanthe 52; 54. IV. Emäsarja ja iu mo- lemmat suojuksettomia, (tahi joskus emäsarja suojuksellinen). . kaikki lehdykät hienojakoisia. . . Carum 51, 53. . ainakin aluslehtien lehdykät leveitä. & lehdet toistain 3-sormisia . . . . Aegopodium52, 54. p aluslehdet yksikertaan parileh- tisiä. + kukat valkeita tahi punertavia Pimpinella 52, 54. ++ kukat keltaisia. . . . . .. Pastinaca 53, 55. B. Kehä sikiäisalainen. a. teriö yhdisteräinen. o lehdetön köynnöskasvi . . . . . Cuscuta 84, 85. B varsilehdet vastakkaisia. + teriö yhdisteräinen; lehdet kor- vakkeettomia. 1. teriö ratasmainen, valkea . Cynanchum 82 2. teriö suppilomainen, sininen Gentiana 83. ++ teriö eriteräinen, lehdet kor- War ee IEaau spam n uo! vi Herniaria 26, 2 . teriö 0, verhiö verhomainen tahi terämäinen. o paljaalla oksalla kukkiva puu. . Ulmus 108. 8 ruohoja. XII V. Luokka. Pentandria. Viisiheteisiä. + lehdet tupellisia . . . . . . . Polygonum 103, 104. ++ lehdet korvakkeellisia . . . Herniaria 26, 27. +++ lehdet tupettomia ja kor- vakkeettomia. 1. lehdet kaikki vastakkaisia Scleranthus 26. 2. lehdet vuorottaisia tahi alimmaiset vastakkaisia . Chenopodiaceae 105. 3. Lahko. Trigynia. — 3-emisiä. Teriö yhdisteräinen. a. lehdet sormiliuskaisia . . . . . . Viburnum 57, 58. b. lehdet päätöparisia . . . . . .>. Sambucus 57. Teriö eriteräinen. a. lehdet vastakkaisia, kaljuja . . . . Stellaria media 23. b. lehdet ruusukkeisia, nystykarvaisia Drosera rotundifolia 19. Teriö O. a. lehdet tupellisia . . . . . . . . . Polygonum 103, 104. b. lehdet tupettomia . . . Chenopodium bonus henricus 106. 4. Lahko. Tetragynia. — 4-emisiä. . Lehdet vastakkaisia . . . . . Cerastiwm semideeandrum 25. Lehdet ruusukkeisia. a. vana 1-kukkainen ja 1-lehtinen . . Parnassia 19. b. vana aivan lehdetön, kiemuralat- no kt EA ÄNDAS £ 1101 ss 5. Lahko. Pentagynia. — 3-emisiä. Lehdet ehytlaitaisia. a. lehdet ruusukkeisia. o vanan latvassa mykerömäinen väuhkost 257198), sumut € SAT eria "IO. B vana kiemuralatvainen . . . . . Drosera 19. b. lehdet säteettäisiä . . . . . . . . Spergula vernalis 26. c. lehdet vastakkaisia. . Lehdet 3-liuskaisia VI. Luokka. Hexandria. Kuusiheteisiä. XIII & terät'lanttopäisiä . . . . Cerastium semidecandrum 25. B terät suippoja tahi tylppiä . . . Linum catharticum 29. d-. lehdet. vuorottalsianm. oyj 37 Linum usitatissimum 29. . Lehdet kerrottuja, kolmesormisia . Potentilla procumbens 42. 6. Lahko. Polygynia. — -emisiä. . Lehdet ehytlaitaisia . . . < . < e Myögurus 2, 3. JTK N PaNnta Ranunculus hyperbdoreus 5. VI. Luokka. Hexandria. Kuusiheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. . Lehdet vastakkaisia. a. kukinto terttu, teriö keltainen Lysimachia thyrsiflora 100. b. kukat yksittäisiä, teriö punainen HIEN Saa Tn 1san eaa aa Peplis 50, 51. . Lehdet vuorottaisia tahi ruusukkeisia. a. kehättömiä kukkia paksulapakkoi- sessa tähkässä, tähkän alla suuri vaikea: suojualelti 2 0001855198: b. kehällisiä. & lehdet silposuonisia. + kehä terämäinen, yhdislehtinen, pykälaitainen . . . . . .. Convallaria 132, 133 ++ kehä terämäinen, yhdislehti- nen ja syväjakoinen tahi erilehtinen. 1. suojuslehdet vihreitä . . . Gagea 132. 2. suojuslehdet kalvomaisia . Allium 132. +++ kehä verhomainen. 1. lehdet melkein liereitä . Juncus 134. XIV VI. Luokka. Hexandria. Kuusiheteisiä. 2. lehdet litteitä. + kukinto keskipakoinen, joskus supistunut my- kerömäiseksi tahi täh- kämäiseksi .''. J 00. Luzula 134, 136. TT kukinto keskihakui- nen, paksulapakkoinen ODE [saaja kiöyn SITÄ € Acorus 138, p lehdet sulkasuonisia . . . . .. Trientalis 99, 100. i 2. Lahko. Digynia. — 2-emisiä. . Paljaalla oksalla kukkiva puu. . . . Ulmus 108. . ruohoja. a. lehdet munuamaisia :. . . <. .-. Oxyria 103, 104. b. lehäet kapeamnpia k! mk + Polygonum 103, 104. 3. Lahko. Tri-Hexagynia. — 3—6-emisiä. . Lehdet sulkasuonisia. a. kehäöyhdislehtinen . . < 4 Polygonum 103, 104, b. kehä emlehtimen.. s. > > si...) . % Rumex 103. . Lehdet silposuonisia. a. lehdet litteitä. & varsi lehtinen suurilla melkein soikeilla lehdillä . . <... Veratrum 132. B vanakasvi tasasoukilla alusleh- IT KLS OON USS TSISIES YS T ofjeldia 132. b. lehdet —puoliliereitä, rihmamaisia tahi tasasoukkia. & heteet melkein palhottomia. . . Triglochin 127. p heteet pitkäpalhoisia . . . . .. Scheuchzeria 127. VIII. Luokka. Octandria. Kah deksaheteisiä. XV 4. Lahko. Polygynia. — »-emisiä. A lehdet ehytlaitaisia s sn... Alisma 127. B. Lehdet liuskaisia, hapsimaisilla lius- kiss SAS 1. TOIMIS yti i Ranunculus 2, 4. VII. Luokka. Heptandria. Seitsenheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. Teriö 6—7-jakoinen « . n. Trientalis 99, 100 2, Lahko. Polygynia. — -emisiä. Valkea- tahi keltakukkaisia ruohoja. . . Ranunculus 2, 4. VII. Luokka. Octandria. Kahdeksaheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. A. Sikiäin kehänalainen. a. teriö eriteräinen. & terin eltanen < . 2. < < 100. € Oenothera 49. p teriö punainen tahi valkea . . . Epilobium 49. D: der ykäistprämen . . 3. < o! Vaccinium ?9, 80. EB. Sikiäin kehänpäällinen. a. terjö yhdisteräinen . = s. Calluna 79, 80. b. teriö eriteräinen. & lehdetön suomuinen ruoho . . . Monotropa 80, 81. p vesiruoho vastakkaisilla tahi sä- teettäisillä lehdillä. . . - .' Elatine 21. y Jeveälelitinen puu KNN G Acer 33. c. teriö 0; verhiö terämäinen tahi verhomainen. JOE asta jai sa omi LTE ALA IN SD AIN ja Ulmus effusa 108. f paljaalla oksalla kukkiva pensas Daphne 102. yiehtinen, ruoho . . otos. sivkutä Polygonum 103, 104. XVI IX. Luokka. Fnneandria. Yhdeksäheteisiä. 2. Lahko. Digynia. — 2-emisiä. A. Prita. a. teriö eriteräinen -205" 22 vs 0. Acer 33. b. teriö 0; verhiö yhdisverhoinen . . Ulmus efusa 108. E. Ruohoja. a. lehdet vastakkaisia +... ... . Scleranthus 26. b. lehdet vuorottaisia. & lehdet munuamaisia, tupettomia Chrysosplenium 45,46. p lehdet kapeampia, tupellisia . . Polygonum 103, 104. 3. Lahko. Trigynia. — 3-emisiä. A. Lehdet yksikertaisia. a. lehdet vuorottaisia . . . . . .. Polygonum 103, 104. b. lehdet vastakkaisia tahi säteettäisiä Elatine 27. B..ilehdet kerrotkuja 0. . 2139083. Adoxa 58. 4. Lahko. Tetra-Pentagynia. — 4—5-emisiä. A. Lehdet yksikertaisia. a. kukat lehtihangoissa, vastakkaisia taa" KIeNENTÄSSa- . <. << st 0t at 08 Elatine 27. b. yksinäinen latvakukka . . . ... Paris! 1337438. B* Lehdet kerrottuja. +. > <. PEAIOTTSS! 5. Lahko. Polygynia. — -emisiä. Valkea- tahi keltakukkaisia ruohoja .. . Ranunculus 2, 4. IX. Luokka. Enneandria. Yhdeksäheteisiä. 1. Lahko. Hexagynia. — 6-emisiä. Sarjakukkainen vesiruoho . . . . . .. Butomus 126, 127. 2. Lahko. Polygynia. — -emisiä. Valkea- tahi keltakukkaisia ruohoja . . Ranunculus 2, 4. U> 9 > X. Luokka. Decandria. Kymmenheteisiä. XVII X. Luokka. Decandria. Kymmenheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. Lehdet liuskaisia tahi kerrottuja . . Gruinales 29. Lehdet ehytlaitaisia tahi pykälaitaisia tahi" lehdetön "ruoho. «< . < + +. . Ericaceae. 79. 2. Tahko. Digynia. — 2-emisiä. Heteet verhoperäisiä. a. lehdet korvakkeellisia . . . . . . Herniaria 26, 27, b. lehdet korvakkeettomia. a teriö O. + lehdet vastakkaisia, tasasouk- 1 PYTANIA PITA OST JAALT SIEN Scleranthus 26. ++ lehdet vuorottaisia, munua- VEKA and via. ekto in Chrysosplenium 45, 46. B-UEan 5 Lehtinen 1. m 0 de Saxifraga 45. Heteet sikiäisalaisia. a. torvimaisen verhiön tyvessä limittäi- siä suojussuomuja . . . . . . . . Dianthus 20, 21. b. kellomaisen verhiön tyvi paljas, SUOMUT) s - 80 Saa vuoan 14) jä Gypsophila 20, 21. 3. Lahko. Tri-Tetragynia. — 3—4-emisiä. Lehdet kerrottuja, teriö yhdisteräinen Adoxa 58. Lehdet yksikertaisia, teriö eriteräinen. a. verhiö eriverhoinen tahi syväja- koinen. & terät syvään 2-jakoisia . . . . . Stellaria 20, 22. p terät 2-halkoisia. + lehdet karhealaitaisia, tasa- SOUKKA e TÄ) Stellaria holostea 23. 2 XVIII X. Luokka. Decandria. Kymmenheteisiä. ++ lehdet aivan kaljuja, kapean soikeita — suikeita . . . ... Cerastium trigynum 24. y terät suippo- tahi tylppäpäisiä. + korvakkeettomia. . . . . . . Arenaria 20, 25. ++ korvakkeellisia kalvomaisilla kosvokkeilla, .. sit.» Spergularia 20, 26. b. verhiö yhdisverhoinen, pykälaitainen Silene 20, 21. 4. Lahko. Pentagynia. — 5-emisiä. A. Lehdet ehytlaitaisia. a. emiö yhdiseminen. & verhiö eriverhoinen tahi melkein eriverhoinen. + lehdet säteettäisiä, korvakkeel- 110 JARI ATTE str vi . Spergula 20, 26. ++ lehdet vastakkaisia, np ; keettomia. 1. terät ehytpäisiä. + lehdet melkein rihma- NAKATA oS A NN KY U Sagina 20, 25. ti lehdet vastapuikeita . Arenaria ciliata 25. 2. terät 2-halkoisia tahi py- kälepäisiä. + lehdet herttamaisia tahi PRIDE KSS sontus dys Shoäyk i Stellaria aguatica 22. ti lehdet soikeita — tasa- S0 akka jka 3. kd Cerastium 20, 24. p verhiö selvästi yhdisverhoinen. — verhiö pykälaitainen . . . . . Lychnis 20, 22. ++ verhiö 5-jakoinen, tasasou- killa lehtimäisillä liuskoilla . Agrostemma 20, 22. b. emiö erieminen ; paksulehtinen ruoho Sedum 44. B. Lehdet liuskaisia tahi kerrottuja. Ko ainaoikeaa it aemm 20 XI. Luokka. Dodecandria. Kaksitoistaheteisiä. XIX a. lehdet sulkasuonisia . . . . . .. Erodium 29, 30. b. kourasuonisia. & lehdet sormiliuskaisia . . ... Geranium 29. 30. p lehdet 3-sormisia, kaikki juurak- Komotilakio k sr. ssen s kani dus M Oxalis 29, 30. y lehdet toistain kolmesormisia, man sdehtinen ?04 . 6101 400) Adoxa 58. 5. Lahko. Polygynia. — 8-emisiä Valkea- tahi keltakukkaisia ruohoja . . Ranunculus 2, 4. XI. Luokka. Dodecandria. Kaksitoistaheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. Lehdet vastakkaisia tahi säteettäisiä . . Lythrum 50. 2. Lahko. Digynia. — 2-emisiä. Lehdet vuorottaisia, parilehtisiä . . . . . Agrimonia 38, 42. 3. Lahko. Tri-Tetragynia. — 3—4-emisiä. Lehdet vuorottaisia; heteet sikiäisalaisia Euphorbia 109. 4. Lahko. Polygynia. — &-emisiä. Valkea- tahi keltakukkaisia ruohoja . . Ranunculus 2, 4. XII. Luokka. l|cosandria. Parikymmenheteisiä. Kaikki tämän luokan kasvit kuuluvat A PI VR Rosaceae 38. XX XIII. Luokka. Polyandria. — Moniheteisiä. XIII. Luokka. Polyandria. Moniheteisiä. 1. Lahko. Monogynia. — 1-emisiä. A. Teriö tasamukainen. a. teriö 4-lehtinen. & verhiö 2-lehtinen, hedelmä kota Papaveraceae 8. p verhiö 4-lehtinen, terämäinen ; he- emä SIaRNAK e. | Tn N Actaea 2; b. teriö 5-lehtinen. c puu, vuorottaisilla, leveän hertta- anassalla Jehdillä sve Tilia 29. p varpukasvi, vastakkaisilla lehdillä Helianthemum 17. c. teriö monilehtinen =. . . . 0. Nymphaeaceae 7. - B. Teriö epämukainen, 1-lehtinen ; verhiö terämäinen 5-lehtinen ja myös epämu- Kalsa TIETY SPI PERÄ NEE kYE Ia, tes joa v Delphinium 2, 7. 2. Lahko. Di-Pentagynia. — 2—5-emisiä. A. Emiö yhdiseminen, verhiö vihreäleh- MSI JA ele YSE. Or ai kan Cha Ta Ta Hypericum 28. B. Emiö erieminen; verhiö terämäinen. a. verhiö 5-lehtinen, epämukainen, kärinuksetpmn st Jemalia Jada Aconitum 2, %. b. verhiö 5-lehtinen, tasamukainen, b-Kannuksisea = YI 18 VR Aguilegia 2, 7. 3. Lahko. Hexagynia. — 8-emisiä. Vesiruoho pitkillä piikkisahaisilla lehdillä Stratiotes 126. 4. Lahko. Polygynia. — -emisiä. Kaikki tämän lahkon kasvit kuuluvat hei 000 SN OKS O) TTA PSS 00 tata Ranunculaceae ?. XIV. Luokka. Didynamia. Kaksivaltiaita. XXI XIV. Luokka. Didynamia. Kaksivaltiaita. 1. Lahko. (Gymnospermia. — Paljassiemeniset.*) Hedelmä 4-lohkoinen. Kaikki tämän lahkon kasvit kuuluvat Keko EP 119... s 2-00 nat < SN Labiatae 87. 2. Lahko. Angiospermia. — Kotasiemenisiä. A. Teriä sikiäisalainen'. *. . < vsta Personatae. 92. Bi 18150, sikiäisperäinen.. . + eva Linnaea 57, 58. XV. Luokka. Tetradynamia. Nelivaltiaita. 1. Lahko. Siliculosae. Lyhytlituisia. Litu enintäin 3 kertaa leveyttään pitempi. A. Hedelmä —aukeamaton, tahi nivel- osittain variseva, eikä pitkinpuolin aukeava. a. kukat punaisia. .;'h" PAIGIAO TUOJA. ) Cakile 12, 17. b. kukat keltaisia. & lehdet sepiviä. + lehdet karkeita, hedelmä palle- POSTEN hi. EDNA 1400. JUN Neslia 12, 16. ++ lehdet sileitä, hedelmä litteä Isatis 12, 17. p: Tehdet 6! sepiviä. ; . 103 Bunias 12, 17. B. Litu aukiaa kahdella laidalla. a. väliseinä litua kapeampi. & varsi lehtinen. + litu pitkänpyöreä, syvään lovi- Pate TE Ya TN Thlaspi 12, 16. *) Näitä luultiin ennen paljassiemenisiksi, ja siitä on tämä lahko saanut nimensä. XXII XV. Luokka. Tetradynamia. Nelivaltiaita. ++ litu 3-kulmainen . . . . . . Capsella 11, 16. p pieni vanakasvi Wt... Subularia 11, 16. b. väliseinä yhtä leveä kuin litu. & litu pullea, palleromainen tahi vastapuikea. + kukat:valkeita . <. . .0..0.. Cochlearia 11, 16. ++ kukat vaalean keltaisia. . . Camelina 11, 16. p litu litteämäinen. + vartalo pitkä. T kukat 'valkeita . . . >. Alyssum 11, 16. tt kukat keltaisia . . . . .. Nasturtium palustre 13. ++ vartalo lyhyt tahi melkein 0. Draba 11, 15. 2. Lahko. Siliguosae. — Pitkälituisia. Litu 4 — o -kertaa leveyttään pitempi. A. Litu variseva kokonaan tahi nivel- osittain, eikä pitkittäin aukiava . . . Raphanus 12, 17. 5. Litu aukiava pitkittäin kahdella lai- dalla. a. litu 4-kulmainen venhomaisilla lai- doilla. & lehdet pykälaitaisia si melk. ehytlaitaisia. + kukat punaisia tai valkeita. * lehdet; puikeita s..ta 7 4-0 Hesperis 11, 14. TT lehdet herttamaisia . . . . Alliaria 11, 14. ++ kukat keltaisia =. sieveteno Erysimum 11, 14. f lehdet pariliuskaisia. + litu pitkän tasasoukka, -sie- VDÖMÄRNSNT 4. pahis tak sedan se am Barbarea 10, 12. ++ litu lyhempi, 6—8-siemeninen Brassica nigra 14. b. litu liereä tahi litteä. & kukat valkeita tahi punansiner- täviä. XV. Luokka. Tetradynamia. Nelivaltiaita. XXIII + varsilehdet pariliuskaisia tahi parilehtisiä. + ylimmäiset varsilehdet yksi- kertaisia, suikeita . . ... Dentaria 10, 13. tt kaikki lehdet parilehtisiä . Cardamine 10, 13. tii aluslehdet — yksikertaisia, suikeita . . . . . . Cochlearia armoracia 11, 16. ++ varsilehdet ehytlaitaisia tahi pykälaitaisia. 1 varsilehdet ruodittomia tahi lyhytruotisia. * litu kapean tasasoukka, 10—20 kertaa leveyttään PIRI paa, n ky 3144 - Arabis 10, 12. ** litu leveämpi, enintäin 8 kertaa leveyttään pi- keapi 1 Kas NY este 8 Draba 11, 15. ti varsilehdet pitkäruotisia Cardamine bellidifolia 13. g kukat keltaisia tahi vaalean kel- taisia. + kukat vaaleankeltaisia, lehdet Keilltäskantaista <... us oe. 0804 Turritis 10, 12. ++ kukat helakan keltaisia. + lidun laidat ilman selvättä keskisuonetta . . . . .. Nasturtium 10, 13. df lidun laidat selvään 1—3- suonisia. * vartalo lidun leveyttä LY IKONEN n aak Ak ett ese M Sisymbrium 11, 14. ** vartalo lidun leveyttä 2—0 kertaa pitempi . Brassica 11, 14. XXIV XVI. Luokka. Monadelphia. Yksikuntaiset. XVI. Luokka. Monadelphia. —Yksikuntaiset. 1. Lahko. Pentandria. — 5-heteisiä. A. Teriö yhdisteräinen, keltainen . . . . Lysimachia 99, 100. B. Teriö eriteräinen. a. lehdet jehytlaitaisia . san. e . Linum 29. b. lehdet parilehtisiä, . . » s... + Erodium 29, 30. c. lehdet sormiliuskaisia . . . . <... Geranium pusillum 30. C. Teriö 0. Verhiö 5-lehtinen . .. . Chenopodium album 107. 2. Lahko. Decandria. 10-heteisiä. A. Vana lehdetön, 1-kukkainen . . . ... Oxalis 29, 30. B. Varsi lehtinen. > a. kukat parittain tahi yksittäin . . . Geranium 29. b. kukat sarjassa MEKKERno. JV089 4. Erodium 29, 30). c. kukat tähkämäisessä tertussa . . . Ononis 33, 34. d. kukat mykerömäisessä tertussa . . Anthyllis 33, 34. 3. Lahko. Polyandria. — «-heteisiä. Verhiön tyvessä 3-lehtinen suojus. . . . Malva 28. XII. Luokka. Diadelphia. Kaksikuntaisia. 1. Lahko. Hexandria. — 6-heteisiä. Tämän lahkon kasvit kuuluvat heimoon . Fumariaceae 9. 2. Lahko. Octandria. — 8-heteisiä. Tämän lahkon kasvit kuuluvat heimoon .Polygalaceae 27. 3. Lahko. Decandria. — 10-heteisiä. Tämän lahkon kasvit kuuluvat heimoon .Papilionaceae 33. XVIII. Luokka. Polyadelphia. Monikuntaisia. XXV XVIII. Luokka. Polyadelphia. = Monikuntaisia. 1. Lahko. Polyandria. — +-heteisiä. Mao 3-lehjätkikti ka k 40 s Hypericaceae 28. XIX. Luokka. $Syngenesia. Yhdisponsisia. A. Kukinto ei mykerö. a. teriö eriteräinen. & verhiö vihreä. lehdet korvakkeel- ain Lä Pi KATEN aset ORE N Viola 18. B verhiö valio tahi keltainen, leh- det korvakkeettomia . . . . .. Impatiens 31. b. teriö yhdisteräinen. & teriö tasamukainen. + lehdet vastakkaisia . .. .. Gentiana 83. ++ lehdet vuorottaisia. 1. kapealehtisiä, kukinto kie- POLAR SME A Tekis mahda 6 Myosotis 85, 86. 2. leveälehtisiä. kukinto viuh- Komaane a.» . . Solanum 91. p teriö epämukainen, + vesikasveja terttulatvaisella va- nalla. 1 kukat 'smisiä stt . . Lobelia 77, 78. 2. kukat keltaisia - . . . .. Utricularia 99. ++ kuivan maan ruohoja, varsi lehtinen. 1. lehdet munuamaisia tahi herttamaisia!"st, 0.0. . Nepeta glechoma 90. 2. lehdet puikeita tahi soi- Keita. - "TEN 44. Euphrasia 93, 95. 3. lehdet tasasoukkia tahi kapean suikeita . . . .. Melampyrum 92, 94. XXVI XIX. Luokka. Syngenesia. Yhdispontisia. . Kukinto mykerö. a. hetiö sikiäisperäinen; verhiö selvä, 5-jakoinenmmpäst x. Kanjit vls. Jasione 77, 78. b. hetiö teräperäinen, verhiö epäselvä: haivenia, sukasia tahi 0 (Heimo Synanthereae.) I. Kaikki siitoslehdillä varustetut kukat kaksineuvoisia. . Kaikki kukat kielekkeisiä. a. pähkylät sulkahaivenisia. o marto suomuinen. . . . . . .. Hypochaeris 63, 70. p marto paljas. + pähkyläin haiven kapean var- 02 PI 35:1 7 Yan Tragopogon 63, 70. ++ pähkyläin haiven varreton. + mykerön perä melkein vanamainen, 1—3-kukkai- nen ja 1—4-lehtinen hyvin kapeilla lehdillä . . . .. Scorzonera 63, 71. TT mykeröitä 1—5, lehdettö- män vanan latvassa . .Leontodon 63, 71. tit varsi lehtinen, monimy- korolnen TSÖR = uma Picris 63, 71. b. pähkylät hapsihaivenisia. & pähkylän haiven varrellinen. + mykerö vanan latvassa. . . . Taraxacum 63, 71. ++ varsi lehtinen . . . 0.0. Lactuca 63, 71. p haiven varreton. + kukat sinisiä .*. . . . . . . Mulgedium 64, 71. * ++ kukat keltaisia. 1. haiven hyvin helppoläh- töistä ja pehmeätä . . .Sonchus 64, 71. 2. haiven pysyväistä ja tan- keamaista, pähkylät litteä- mäisiä XIX. Luokka. Syngenesia. Yhdispontisia. XXVII + pähkylät tasapaksuja. liereitä tahi monikul- vääästaisoijati Justivkuti Hieracium 64, 72. ti pähkylät latvaltaan Houkempisi mu as sa0a + Crepis 64, 72. c. pähkylät haivenettomia . . . . .. Lapsana 63, 70. d. pähkylät haivenettomia, mutta päh- kylän latvalla kehäke lyhyistä suo- aamusta 0.0 akat 14 YÄON 31 Cichorium 63, 70. . Kaikki kukkaset pillikkeisiä. a. reunimmaiset kukat neuvottomia .Centaurea 61, 65. b. kaikki kukat kaksineuvoisia. & kehtosuomut teräviä, useimmin pistäviä. + pähkylät sulkahaivenisia. + kehto maljamaisesti levinnyt, marto suomuinen . . . .. Carlina 61, 64. *i kehto palleromainen tahi puikea, marto karvainen .Cirsium 61, 64. ++ pähkylät hapsihaivenisia kar- heilla hapsihaivenilla. 7 haivenet pähkylää paljon PItenmäs:sKo20dk . 85. Carduus 61, 65. TT haivenet pähkylää lyhem- me, . < MUUVI HOKION Arctium 61, 64. B kehtosuomut pehmeämpiä. + keskimmäiset haivenet sulka- maisia, ympärillä lyhempiä, su- kamaisia vuontimlaevitisä: mis Saussurea 61, 65. ++ kaikki haivenet hapsimaisia. + kehto limisuomuinen. * lehdet sormiliuskaisia ta- kä Kkerrottuja jes <. Eupatorium 61, 66. + XXVIII XIX. Luokka. Syngenesia. Yhdisponsisia. ** lehdet kapeita, liuskat- tomia KIIN Een. Jin Aster tripolium 67. ii kehto yksirivinen, lisäkeh- Aollinen seo tää 282: Senecio 62, 67. +++ pähkylät haivenettomia. + pähkylät 2—4:llä tanke- alla sukasella latvan ym- Ppätallä 194 THIUK. olkaa Bidens 63, 70. ti pähkylät haivenettomia ja suattomia . . . . Matricaria diseoidea 70. II. Kehräkukat täysineuvoisia, laita- kukat ainoastaan emillä. A. Kaikki kukat pillikkeisiä. a. pähkylät haivenettomia. & pähkylät kalvomaisella kehäk- keellä latvallaan' . 00 Tanacetum 62, 69. fB pähkylät haivenettomia ja kehät- tämä je <>. MUT. PIRAMMTYILRI Artemisia 62, 69. b. kukat hapsihaivenisia. & varsi lehtinen. + kehto kokonaan valkeavanuk- kelnen. ..-.fnedaa. selväks. % Filago 62, 68. ++ kehto ainakin yläosassaan kalju, vanukkeeton . . . ... Gnaphalium 62, 68. B lehdetön, suomuinen vana . . . Petasites 61. 66. B. Kehräkukat (= pillikkeisiä, laitakukat kielekkeisiä. a. pähkylät hapsihaivenisia. & kehto yksirivinen, lisäkehdollinen tahi lisäkehdoton. + vanakasveja, lisäkehdottomia. j vana 1-mykeröinen, kukat Kettaisin.. J e . BUIN Tussilago 61, 66. XX. Luokka. Gynandria. Fmiheteisiä. XXIX ++ vana moni-mykeröinen, ku- kat vaaleita t. punertavia . Petasites 61, 66. ++ varsi lehtinen, lisäkehdollinen Senecio 62, 67. f kehto 2-rivinen tasapitkillä suo- muilla, lehdet vastakkaisia . . . Arnica 62, 67. y kehto limisuomuinen eripitkillä suomuilla, lehdet vuorottaisia. + kukat keltaisia. + laitakukat monilukuisia . , Inula 62, 6%. + laitakukat harvalukuisia 1610), 4241050 n MVS Solidago 62, 67. ++ kukat sinipunertavia. + kielikukat yksirivisiä . . . Aster 62, 67. + kielikukat monirivisiä . . Erigeron 62, 66. b. pähkylät haivenettomia. & pähkylän latvan ympärillä 2—4 TT N LOTAT? ak JS JPY Bidens 63, 10. B pähkylä suaton ja haiveneton. + marto suomuinen. + laitakukkien lapa tuskin le- veyttään pitempi =. . - -. Achillea 63, 69. + laitukukkien lapa leveyttään paljo pitempi. . = + - Anthemis 63, 69. ++ marto paljas. Pavamakasyia.. aieNavtO- s Bellis 61, 66. TT varsi lehtinen. * lehdet hienojakoisia . . Matricaria 63, 70. ** lehdet pykälaitaisia Chrysanthemum 63, 70. XX. Luokka. Gynandria. Emiheteisiä. 1. Lahkot. Monandria ja Diandria. 1- ja 2-emisiä. Kaikki tämän luokan kasvit kuuluvat hei- jo PAISTA TYI TIINAN 315101. TSTNIKNUST [TT Orchidaceae 121. XXX XXI. Luokka. Moroecia. Yksikotisia. XXI. Luokka. Monoecia. Yksikotisia. 1. Lahko. Monandria. — 1-heteisiä. A. Havupnita 21:20 voutao ÄRkSOrnen a). 10 Abietinaceae 171. EB. Maaruohoja; kehättömät hedekukat sarjassa yksinäisen emikukan ympärillä, kehän muotoisen suojuksen sisässä . Euphorbia 109. C. Vesiruohoja tahi suokasveja. > a. lehdet herttamaisia + <<. Calla 138. b. lehdet kapeampia. & lehdet vuorottaisia. + vahva ruoho kahdella käämi- mäisellä tähkällä . . . . .. Typha 139. ++ heikko litteä vesikasvi, kukat suojuslehden sisällä . . . . Zostera 128, 131. p lehdet vastakkaisia tahi kiehku- rassa. + lehdet hammaslaitaisia . . . . Naias 128, 131. ++ lehdet ehytlaitaisia. + lehdet vastakkaisia . . .Callitriche 47, 48. ti lehdet kiehkurassa . Zannichellia 128, 131. D. Pieniä lehdettömiä vesiruohoja lehti- mäisellätvarrella. .' . < >=.) 2 Bat Lemna 139. 2. Lahko. Diandria. — 2-heteisiä. A. Vahva 2-tähkäinen ruoho . . . . ... Typha 139 B. Pieni lehdetön vesiruoho lehtimäisellä Kn L PA AAA TT TYTN II TN SENA Lemna 139 C. Puu tahi pensas, heteet liuskaisia . . Betula 117. 3. Lahko. Triandria 3-heteisiä. A. Luotteja 2 tahi 3. a. emikukat kahdella suomulla . . . Kobresia 141, 156. XXI. Luokka. Monoecia. Yksikotisia. XXXI a b. emikukat yhden suomun suojaamia. o emikukalla pullakkomainen, ahdas- suanen ia. < - . YMImenr Carex 141, 143. g emikukalla villamaiset kupuhapset Eriophorum 140,141. Luotti 1 yksinäinen. a. kukat tasasoukissa tähkissä. . . . Typha 139. b. kukat ympyräisissä mykeröissä . . Sparganium 139. 4. Lahko. Tetrandria. — 4-heteisiä. PUN tahi pensaita 31. "0s0k van. Betulaceae 117. Ruohoja. a. lehdet vastakkaisia *. 2.0.0. Urtica 108, 109. b. lehdet ruusukkeisia . . ., <. Littorella 98. 5. Lahko. Pentandria. — 5-heteisiä. Kärhellinen köynnelias ruoho . . . . Bryonia 78. Käähetöni1nohoä. . mimmaitä. ad. Atriplex 106, 107. 6. Lahko. Hexa-Polyandria. — 6— -heteisiä. Nenlapuita SA 0.1. 814 oli. .y Abietinaceae 171. Lehtipuita. KK, a. aivan paljaalla oksalla kukkiva . . Corylus 116. b. lehdet ja kukat saman aikuisia. & lehdet kapean vastapuikeita . . Ouercus 116. fp lehdet puikeita tahi ympyräisiä . Betula 117. Ruohoja. a. lehdet tasasoukkia tahi nuolikan- taisia & £MIÖ Orleminenm /.; ask v. Sagittaria 127. f emiö yhdiseminen s söecss.. . Rumex 103. b. lehdet hienojakoisia. & emiö 4-luottinen . . * . . . . . Myriophyllum 47, 48, g emiö 1-luottinen . . . ... Ceratophyllum 47, 48. "96 ec- XX:XÄII XXII. Luokka. Dioecia. Kaksikotisia. 7. Lahko. Monadelphia. — 1-kuntaisia. A. Havupuitac. 2 <1oikik muminaa 14 Abietinaceae 171. B. Ruohoja, lehdet vasaatilsta = + «= « Typha 430 8. Lahko. Diadelphia. — 2-kuntaisia. Puu tahi pensas, lehdet puikeita tahi ym- kA eo Atk S SS ya Jr ot Betula 117. 9. Lahko. Polyadelphia. — o-kuntaisia. Köynneliäs ruoho sormiliuskaisilla lehdillä Bryonia 78. 10. Lahko. Syngenesia. — Yhdisponsisia. Köynneliäs ruoho sormiliuskaisilla lehdillä A 4 S EP PAT DNN niita GUUS NS. XXII. Luokka. Dioecia. Kaksikotisia. 1. HEDEKASVIT. 1. Lahko. Monandria. — 1-heteisiä. A, Vesiruoho, lehdet säteettäisiä . . . . Naias 128, 131. B. Puita tahi pensaita neulamaisilla leh- dilla; ponsi kilpimäinen, 2—8-loke- roinen. a. neulat pistävia , 4/9 KOm0y 04.61 Juniperus 172. b. neulat tylpähköjä, litteitä, kahdap- PAISTA 0. <. SURI 4005 INN Taxus 172. 2. Lahko. Diandria. — 2-heteisiä. A. Puita. e kudäatäkäkäapänt 13...» +810 100 Eä Salix 110. b. Kukinto: kerrottu terttu . . . vau Fraxinus 82. Saa XXII. Luokka. Dioecia. Kaksikotisia. XXXIII 3. Lahko. Triandria. — 3-heteisiä. Teriö 3-teräinen, varpukasvi .. . . . Empetrum 31. Teriö 0. Verhiö 0. a. pensaita. & lehdet neulamaisia pistävällä kär- = TT Ta + + « Juniperus 172. g lehdet suikeita, vouti +. . Salix triandra 111. b. heinämäisiä kasveja. > IKSU BUI. < sm ja 190000 Carex 141, 143. p tähkä soikea tahi puikea . . . Eriophorum 140, 141. 4. Lahko. Tetrandria. — 4-heteisiä. A. Ruohoja. a. poltinsukainen? ruoho .. .. -, --sassa + Urtica dioica 109. b. poltinsuaton (viljelty) =. «< <. Spinacia 106, 108. B. Pensaita tahi puita. 5. Goxlovd-lohimen —. - +. 0. + 0. Rhamnus cathartica 32. b. teriö 0. & oksat oraisia, verhiö yhdisver- hoimensoshuvt. n 1 Hippjophasvt02 p oksat a atOsuTA. esti 0. + matala, paljaalla oksalla kuk- lka Onas. N 44 a A . Myrica 120. ++ korkea pensas tahi puu, leh- det ja kukat samanaikuisia . Salix pentandra 111. 5. Lahko. Pentandria. — 5-heteisiä. A. Lehdet sormiliuskaisia tahi sormileh- tisiä. a. ruohoja. o lehdet kerrottuja, monisormisia NUJAMTKKY < . sa B. campestris L. & juuri tappimainen, Peltokaali . . campestris L. p juuri hyvin paksu ja möyheä. + varsilehdet herttakantaisia, vil- JOM PIAIIEAS <. Pavo. ja MISSA rapa L. ++ varsilehdet suikeita, soukem- malla, melk. nuolimaisella se- pokannalla, viljelty Lanttu ja TÄILTIPET < -ys kh staten napus L. b. kukat tertussa, viljelty Kupukaali . B. oleracea L. B. Verhot siirrottavia (Narsku). a. lidut pystyjä, varsimyötäisiä, viljelty Mausta sita a<.-R---.- - +. -pusikii * E. nigra L. W p 5. Heimo. Cruceferae. — Ristikukkaisia. 15 b. lidut siirrottavia. & vartalo litteä, lidun pituinen, Val- 09: SERT vt 4 00n ss, sajt nn Bi alla Fu fB vartalo neliskulmainen, litua ly- hempi, Peltonarsku. . . . . . .B. arvensis L. 28. DRABA L. — Kynsimö. Terät kaksihalkoisia, vana paljas . . D. verna L. Terät ehytpäisiä tai lanttopäisiä. a. varsi 3 — moni-lehtinen. evkukat' keltaisia? +. 51900! ) - . D. nemorosa L. fp kukat valkeita. + varsi moni- (8—40-) lehtinen, lidut vähän kierteisiä . . . .D. incana L. ++ varsi 2—6-lehtinen, lidut ei a TT L Ps a D. hirta L. + lidut kaljuja . . . . . . LEWOCARPA Linpbr. *T lidut karvaisia . . . . . HEBECARPA LINDBL. b. varsi lehdetön vana tahi 1-lehtinen. &« kukat valkeita tai vaaleankeller- tavia. -£ vansndaalju! . . maaejäva 4 D. Wahlenbergii Hrtm. + lehdet molemmin puolin kal- juja, ainoastaan laidoiltaan ripsikarvaisiamn 195 olut ja! HOMOTRICHA LINDBL. Ti lehdet päältä kaljuja, alta tähtikarvaisia, laidoiltaan kuin edellinen =... . 0... . HETEROTRICHA LINDBL. ++ varsi ja lehdet tähtikarvaisia, lehdet molemmin puolin ti- heästä tähtikarvasta aivan har- MADS SKA LA 0.0.0. D, nivalis Liljebl. g kukat helakan keltaisia, varsi hienokarvainen . . . . . . . . . D. alpina L. 16 5. Heimo. Cruciferae. — Ristikukkaisia. 29. ALYSSUM L. — Harmia. Terät 2-halkoisia, lehdet suikeita . . . . A. incanum L. 30. COCHLEARIA L. — Kuirimo. A. Lehdet munuamaisia, kolmikkomaisia ja epänelisiä, kannalta keihäskulmaisia C. danica L. B. Varsilehdet tasasoukan suikeita, alus- lehdet puikean pitkulaisia, viljelty Pi- 7: PARTUUETA 2. 2 100 10 PAPIT IMEIAN C. armoracia L. 31. CAMELINA Crantz. — Kitupellava. Lehdet DODII ITTAISTA. + 24 48 san C. sativa L. a. vartalo puolen lidun pituinen, litu vahväktusimen. J... . . Rotten silvestris Wallr. - b. vartalo '/3 lidun pituutta, litu ohut- Korin Genetti KE ha sas mis 190 foetida Fr. 32. SUBULARIA L. — Äimäruoho. Lehdet tasasoukkia, kukat melkein tertussa S. aguatica L. 33. LEPIDIUM L. — Krassi. Teriö 0, heteitä 2; lidut pyöreämäisiä . . L. ruderale L. 34. CAPSELLA Mönch. — Lutukka. Varsilehdet nuolikantaisia, aluslehdet mil- loin pariliuskaisia milloin melkein ehyt- laitaisia * 1940120] 804 1044:3) +. . C. bursa pastoris L. 35. THLASPI L. — Taskuheinä. Lidut siipilaitaisia, lehdet nuolimaisesti sepokamtiaasta Kt YTÄM SAT HR6T7Ä] T. arvense L. 36. NESLIA Desv. — Ohraheinä. Pähkylät kurttupintaisia . . . . . «. N. paniculata L. 6. Heimo. Cistaceae. — Päivännoutoja. 17 37. ISATIS L. — Morsinko. Sisältää ehta siniväriä (indigoa), hedelmä VERDI DRE TOTEAN alai 2 197) 5 Ue, Ertise0ia I tinctoria L. 38. BUNIAS L. — Ukonpalko. Hedelmät kyhmyisiä, siivettömiä . . . .B. orientalis L. 39. CAKILE Scop. — Rantasinappi. Lehdet möyheitä, hedelmän kantalokero IUOIINIAIDeNn 1, 2 3 1 ka mia 0 C. maritima L. 40. RAPHANUS 1. — Retikka. A. Hedelmät kypsinä uurteisia, kukat kel- taisia tai valkeita, joskus punansiner- tävillä suonilla, viljelemätön Peltore- tälkka st. 101.5803) 10 aseen Chant Vos R. raphanistrum L. B. Hedelmät uurrettomia, kukat sinipuner- via (vijelty)kosas- +. <1MKsmmness R. sativus L. a. juuri suuri, tav. musta-kuorinen, JONA &, VAHAN Mika muas kaoMmtt miger Pers. b. juuri pieni, puna- tai valkea-kuo- Tinen, Retiasix sist maussa) £-- radicula Pers. 6. Heimo. Cistaceae. — Päivännoutoja. Hetiö polyandrinen. Fmiö 3-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä o-siemeninen kota. 7eriö 5-lehtinen. Verhiö 3—5-lehtinen, eriverhoinen. Lehtiasento vastakkainen (suomalaisessa lajissa). Kukinto kiemura. 41. HELIANTHEMUN Will. — Päivännouto. Korvakkeellinen, korvakkeet suikeita, ku- ji E 10 SP PIN Oa S v H. vulgare Gaertn. 2 PT NW 18 7. Heimo. Violaceae. — Orvonkukkaisia. 7. Heimo. Violaceae. — Orvonkukkaisia. Hetiö 5-lehtinen, pentandrinen tahi syngenesinen. Fmiö 3-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä kota. Teriö epämukainen, 5-leh- tinen. Verhiö 5-lehtinen. Lehtiasento vuorottainen ja ruusuk- keinen. Kukinto yksinäisiä kukkia. 42. VIOLA L. — Orvokki. A. Vana yksikukkainen, lehdet kaikki juurakkoperäisiä. a. lehdet kaikki herttamaisia, juurak- ko aina rönsytön. & lehtiruodit ja lehtilaidat sangen tahi hyvin harvakarvaisia. + lehdet harvakarvaisia . . . . V. umbrosa Fr. ++ lehdet kaljuja . . . . . . . V. uliginosa Schrad. b. lehdet (ainakin muutamat) munua- maisia, juurakko rönsyilevä . . . . V. palustris L. & kaikki lehdet munuamaisia . . . PALUSTRIS L. fp muutamat lehdet leveänhertta- maisia. + lehdet noin tuuman pituisia . svecica Fk. ++ lehdet 11!/,—3 tuuman pituisia Fr1es1tA Lpp. B. Terälliset kukat vanan latvassa, terät- tömiä kukkia lehtisessä varressa . . V. mirabilis L. C. Kaikki kukat lehtisessä varressa. a. korvakkeet ehytlaitaisia tai pykä- laitaisia. & kukat sinisiä. + juurakko rönsyilevä . . . . . V. stagnina Kit. ++ juurakko rönsytön . . . . . V. canina L. + lehdet melk. kaikki kapean herttamaisia . . . . . » .-ceamma.ki 8. Heimo. Droseraceae. — Kihokkeja. 19 ti lehdet (ainakin useam- mat) leveänherttamaisia. * kota kalju, lehdet suuria, noin tuuman pituisia . sylvatica Fr. ** kota hienokarvainen, lehdet pieniä, tuskin 1/9 tuuman pituisia . . arenaria DC. PUM TENKEIAISTA | 2. . L 0. V biflora L. b. korvakkeet pariliuskaisia . . , . . V. tricolor L. & terät verhoja pitemmät . . . . . tricolor L. p terät verhoja lyhemmät . . . . arvensis Murr. 8. Heimo. Droseraceae. — Kihokkeja. Hetiö pentandrinen. Fmiö 3—5-lehtinen, 3-5-eminen. Hedelmä kota. Teriö 5-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen, eriverhoinen tahi yhdisverhoinen. Lehtiasento ruusukkeinen tahi vuorottainen. Kukinto kiemura tahi yksinäinen kukka. A. Lehdet herttamaisia kaljuja, varsi 4-RukKkalaen assa v! 3: [0:45 auvesvt . . 43. Parnassia. B. Lehdet aina kärkipuoleltaan leveämpiä, vastapuikeita — melkein tasasoukkia, nystykarvaisia, vanan latvassa kiemura 44. Drosera. 43. PARNASSIA L. — Vilukko. Kukassa 5 lisäkettä, jotka kukin kannat- tavat useampia nystykarvoja (valehe- s pt 90 TEN Ta P. palustris L. 44. DROSERA L. — Kihokki. A. Lehtilapa pituuttaan leveämpi . . . . D. rotundifolia L. B. Lehtilapa noin kahden leveytensä pi- = = VP + A nhl + . . D. intermedia Hayne. C. Lehtilapa noin neljän leveytensä pi- I PTY 4 «<. . - D. longifolia L. A. di mn 20 9. Heimo. Caryophyllaceae. — Kohokkeja. 3. Emiö yhdiseminen, 1-lokeroinen, istukka irtonainen keski-istukka tahi pohja-istukka. 9. Heimo. Caryophyllaceae. — Kohokkeja. Hetiö dekandrinen (harvoin VIII-, V-, IV- t. III-andrinen). Fmiö 2—5-lehtinen, 2—5-eminen. Hedelmä kota. Teriö 5-lehtinen (harvoin 4-lehtinen tahi 0.). Verhiö 5—4-lehtinen, yhdisverhoinen tahi eriverhoinen. Kukinto viuhko t. yksinäinen kukka. Poikkeus: Spergulalla lehdet säteettäin. I. Verhiö yhdisverhoinen, terät pit- käkynsisiä. A. Emiö 2-lehtinen. a. verhiön tyvessä limittäisiä suojus- suomuja . : b. verhiön tyvi IEN Outo B. Emiö 3-lehtinen C. Emiö 5-lehtinen. a. verhiö hammaslaiteinen b. verhiö liuskainen II. Verhiö eriverhoinen käki vatti yhdis-tyvisiä, terät melk. kynnettömiä. A. Korvakkeettomia. a. terät 2-jakoisia, lanttopäisiä. & terät 2-jakoisia (St. holostealla 2-halkoisia) B terät 2-halkoisia kä lanttopäisiä b. terät ehytpäisiä tai 0. &« emiö 3-lehtinen fp emiö 5-lehtinen B. Korvakkeellisia. a. lehdet säteettäisiä, emiö 5-lehtinen b. lehdet vastakkaisia, emiö 3-lehtinen 2-halkoisia tai . 50. 91. D . 53. 54. 55. Lehtiasento vastakkainen t. ruusukkeinen. . Dianthus. . Gypsophila. . Silene. . Lychnis. . Agrostemma. Stellaria. Cerastium. Arenaria. Sagina. Spergula. Spergularia. 9. Heimo. Caryophyllaceae. — Kohokkeja. 1 45. DIANTHUS L. — Neilikka. » "Forät pykäläitaista J. . . mio dssä D. deitoides L. . Terät hienojakoisia kapeilla laidelius- koilla. a. varsilehdet suikean tasasoukkia, vartta vähän leveämpiä, kukat useim- min vaalean punertavia. . . . .. D. superbus L. b. varsilehdet hyvin kapean tasasouk- kia, ei vartta leveämpiä, kukat val- eo n avs D. arenarius L. 46. GYPSOPHILA L. — Raunikki. . Suojuslehdet pitkän puikeita, viuhko ukeäkukkainen . . . . sais . G. fastigiata L. . Suojuslehdet tasasoukkia, viuhkon ku- koti lnjalleant <).ssmat. 16 ytyä 1aai G. muralis 1. 47. SILENE L. — Kohokki. . Verhiö pullea, melkein pitkänpyöreä. a. viuhko monikukkainen, ylemmät suojuslehdet kalvomaisia . . . ... S. inflata Sm. b. viuhko 1—3-kukkainen, suojusleh- WE. VIRTEIDAN 1! (kä says o SUOMEN (mi ai S. maritima With. . Verhiö hoikka (kukkimisen aikaan suikea — pitkulainen). a. 1-kukkainen tai harvakukkainen, varsipäätteinen viuhko . . . . .. S. noctiflora L. b. monikukkaisia, lehtihankaisilla vas- takkaisilla viuhkoilla, jotka usein ovat niin supistuneita, että kukinto melkein näyttää tertulta. & varsi lyhyitten nivelvälien takia tiheälehtinen. PA 9. Heimo. Caryophyllaceae. — Kohokkeja. U TO klet INOM S ESA EDS Aak sPTÄSTISSSII III + koko kasvi tahmeakarvainen . S. viscosa L. ++ varsi ja lehdet kaljuja . . . . S. tatarica L. g varsi pitkien nivelvälien takia Karvalelitinen M ss. ; S. nutans L. C. Verhiö kellomainen. a. kukat varsipäätteisessä viuhkossa .S. rupestris L. b. kukat yksinäisiä vanan latvassa. . S. acaulis L. 48. LYCHNIS L. — Käenkukka. A. Terien lapa leveä. 2... terät däjakolsta .. 1 s ase L. flos cuculi L. b. terät 2-halkoisia, varsi ei tahmea. a varsi ja lehdet kaljuja . . . .. L. alpina L. B varsi ja lehdet karvaisia. | + pitkäkarvainen, lehdet melkein puikeita, kukat selvän punaisia L. diurna Sibth. ++ lyhytkarvainen, lehdet mel- kein suikeita, kukat valkeita tai vaalean punertavia . . . L. vespertina Sibth. c. terät pykälatvaisia, varsi ylempää TT 9 L. viscaria L. B. Terien lapa kapea. a. terät verhiöstäulkonevia, kukkia 1—3 L. affinis Vahl. b. terät verhiön sisäisiä, melkein palho- maisia, varsi 1-kukkainen . . . ... L. apetala L. 49. AGROSTEMMA L. — Aurankukka. Verhiön liuskat pitkiä, terät sinipunaisia . A. githago L. 50. STELLARIA 1. — Tähtimö. A. 'Emiö 5-lehtnen' = 0 L L LTL S. aguatica Scop. B. Emiö 3-lehtinen. a. alimmat lehdet ruodillisia. & terät verhoja 2 kertaa pitemmät S. nemorum L. 9. Heimo. Caryophyllaceae. — Kohokkeja. p terät verhojen pituisia, verhoja lyhempiä tai 00 . . . . . . . . S. media L. + terät verhojen pituisia, hetei- TANI namat Dok si odkaeakeN ie neglecta Weihe. ++ terät verhoja lyhemmät, he- teitä tav. 3—5 . . . . . . media L. +++ terät O, heteitä 3. . . . . Boraei Jordan. b. kaikki lehdet ruodittomia. & terät 2-halkoisia (lehdet pitkän tasasoukkia leveämmällä kan- nalla) <... HS0 vd 100) J) 9)aWlostea L. p terät 2-jakoisia (lehdet tasasouk- kia tai leveämpiä). + suojukset kalvomaisia. j terät lähes 2 kertaa ver- 23 hoja pitemmät. . . . . . S. palustris Retz. * varsi ja lehdet vihreitä . palustris Retz. ** varsi ja lehdet sinivih- Teitä . 2 LL 10. Jlaviea With. 4 terät verhoja vähän pitem- mät tai lyhemmät. * nuoren kukan verhot selvään 3-suonisia . . S. graminea L. * lehdet tankeamaisia . graminea E. +: lehdet ohuita . . . juncea Fr. ** nuoren kukan verhot epäselvästi = suonisia (melkein suonettomia). + kota verhoja melk. 2 kertaa pitempi, leh- det tasasoukkia — kapean suikeita . . S. Friesiana Ser. A lehdet tasasoukkia longifolia Fr. 24 9. Heimo. Caryophyllaceae. — Kohokkeja. AA lehdet leveämpi- kantaisia. . . . . alpestris Fr. +: kota verhiön pitui- nen, lehdet soikeita, puikeita tai leveän suikeita . . . . . S. uliginosa Murr. ++ suojukset aivan vihreitä, leh- timäisiä. + verhot teriä pitemmät, leh- det tasasoukkia tai kapean suikeita. amk -Gilksvaavsot S. borealis Big. ti verhot teriä vähän lyhem- mät, lehdet soikeita, pui- keita tai leveänsuikeita. * verhot suippoja, kota verhiötä paljon pitempi S. crassifolia Ehrh. %e verhot tylppiä, kota verhiön pituinen . . . S. humifusa Rottb. 51. CERASTIUM L. — Härkki. A. Terät verhoja 2 kertaa pitemmät. a. varsi harvakukkainen (kukkia 3—5). & suojukset kalvolaitaisia. . . . .. C. alpinum L. + melkein aivan kalju . . . . . GLABRATUM WHLN%. ++ villakarvainen tiheillä, pitkillä pehmeillä karvoilla. . . . . LANATUM LAM. +++ tiheistä nystykarvoista tah- 215 Pata oli Jt e PIT Sn GLUTINOSUM Kocn, g suojukset aivan vihreitä. + 16110 0-letnen. . = < 40% C. latifolium L. ++ emiö 3-lehtinen . . . ... C. trigynum Vill. b. varsi monikukkainen (kukkia 7—15) C. arvense L. B. Terät verhojen pituisia tai vähän pitem- piä tai 0. | 9. Heimo, Caryophyllaceae. — Kohokkeja. 25 a. ainakin alimmaiset suojukset aivan vihreitä, heteitä 10, harvoin 5 . . GC. vulgatum Fr. & terät verhojen pituisia . . . .. triviale Lk. + hienokarvainen . . . . . . . HIRSuTUM Fk. ++ nystykarvainen . . . . 20.0. GLANDULOSUM Kocnm. p terät verhoja vähän pitemmät. . alpestre Fr. b. kaikki suojukset kalvolaitaisia, he- PK LIN 0.0. O. semidecandrum L. 52. ARENARIA L. — Arho. . Lehdet puikeita, soikeita tai suikeita. a. lehdet paksuja, meheviä . . ... A. peploides L. b. lehdet ohuempia, ei meheviä. o terät verhoja monin kerroin pi- TOME D 3 den od Aada kaa Karis As Jatoriflara du, p terät verhoja lyhemmät. + verhot kotaa pitemmät, lehdet 1/5—1 tuuman pituisia . . . . A. trinervia L. ++ verhot melk. kotaa lyhemmät, lehdet !/,—!/s tuuman pituisia A. serpyllifolia L. . Lehdet rihmamaisesti tasasoukkia. a. verhot tylppiä . « - e + + +. 4. biflora L. b. verhot suippoja. & hedelmäperät noin 10 kertaa ver- hoja pitemmät . . <. . . . . . A. strieta Wg. fp hedelmäperät noin 2—4 kertaa verhoja pitemmät . . . . . . . A. hirta Hn. 53. SAGINA L. — Haarikko. . Verhiö 5-lehtinen. a. verhot teriä lyhemmät . . . . . . S. nodosa L. b. verhot teriä pitemmät . . . . . . S. saxatilis Wimm. . Verhiö 4-lehtinen, teriö O tai verhiötä paljon lyhempi . . . . . . . . - . .$. procumbens L. 26 10. Heimo. Portulacaceae. — Hetekaaleja. 54. SPERGULA L. — Hatikka. A. Siemenet kapeasti kalvopalteisia, varsi tavallisesti nystykarvainen . . . . ... S. arvensis L. B. Siemenet leveästi kalvopalteisia, varsi ME ote o mt S. vernalis Willd. 55. SPERGULARIA Pers. — Solmuheinä. A. Korvakkeet puikean suikeita . . . . S. rubra L. B. Korvakkeet puikean kolmikkomaisia . S. canina Leffl. a. .fiäemenet kyhämyästä. . . <. < 2 vu salina Presl. b. GäemeEET PIÄEIN. | = sa A media Fr. 10. Heimo. Portulacaceae. — Hetekaaleja. Hetiö triandrinen. Emiö 3-lehtinen, yhdiseminen, 3-eminen. Hedelmä kota. Teriö 5-lehtinen, yhdisteräinen. Verhiö 2-leh- tinen, eriverhoinen. Lehtiasento vastakkainen. Kukinto viuhko. 56. MONTIA L. — Hetekaali. Teriö valkea, verhot tylppiä . . . . .. M. fontana L. 11. Heimo. Paronychiaceae. — Jäsenheiniä. Hetiö verhoperäinen, 1—10-lehtinen, useimmin pentandrinen (5 ponnellista ja 5 ponnetonta hedettäj. Emiö 2-lehtinen, yhdis- eminen, 2-eminen. Hedelmä rakkomainen pähkylä. 7Teriö 4—5- lehtinen tahi 0. Verhiö 4—5-lehtinen, yhdisverhoinen. ZLehtia- sento vastakkainen tahi vuorottainen. Kukinto viuhko. A. Heteet kiinni verhiön torvessa, vastak- kaiset lehdet yhdiskantaisia . . « . . 57. Scleranthus. B. Heteet sikiäisalaisia, lehdet ei yhdis- kamaa päa mvääksi! a2kostateset.. 1.33- se 2 Ki 50. Herniaria. 57. SCLERANTHUS L. — Jäsenheinä. A. Verhot suippopäisiä, kapeasti kalvo- PII TITTI IN s A ate ala AKA S. annuus L. 12. Heimo. Polygalaceae. — Linnunruohoisia. 27 B. Verhot tylppäpäisiä, leveästi kalvolai- Miaka? 45 ALT TUMI A SIMS Le S. perennis L. 58. HERNIARIA L. — Tyräruoho. Lehdet pitkulaisia tai vastapuikeita . . . H. glabra L. 4. Emiö yhdiseminen, 2— o-lokeroinen ; istukka liite- peräinen keski-istukka. 12. Heimo. Polygalaceae. — Linnunruohoisia. Fetiö 8-lehtinen, diadelphinen. Fmiö 2-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 2-lokeroinen kota. 7eriö epämukainen, 3—5-lehtinen ; terät yhtyneet hedekimppujen kanssa. Verhiö epämukainen, eri- verhoinen, 5-lehtinen: 2 suurta terämäistä ja 3 pientä vihreätä verhoa. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto terttu. 59. POLYGALA L. — Linnunruoho. A. Aluslehdet pitempiä kuin varsilehdet. P. amara L. B. Aluslehdet lyhempiä kuin varsilehdet P. vulgaris L. 13. Heimo. Elatinaceae. — Vesirikkoisia. FHetiö 3—8-lehtinen, tavallisesti triandrinen tahi oktandrinen. FEmiö 2—65-lehtinen, yhdiseminen, tavallisesti 3- t. 4-eminen. Hedelmä 3—4- lokeroinen kota. Z7eriö 3—4-lehtinen. Verhiö 3— 4-lehtinen, eriverhoinen. Lehtiasento vastakkainen tahi sä- teettäinen. Kukinto lehtihankaisia kukkia. 60. ELATINE L. — Vesirikko. X. Dehaet SITOOTtäIsia . «4 se 8 pe 00 E. alsinastrum L. B. Lehdet vastakkaisia. a. heteitä 8, lehdet pitkäruotisia . . E. hydropiper L. b. heteitä 3, lehdet lyhytruotisia . . . E. triandra Schk. 28 14. Heimo. Hypericaceae. — Kuismoja. 14. Heimo. Hypericaceae. — Kuismoja. Hetiö -lehtinen, polyadelphinen. Fmiö 3—5-lehtinen, 3—5-eminen. Hedelmä 3—5-lokeroinen kota. Teriö 5-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen, yhdisverhoinen. = Lehtiasento vastakkainen. Kukinto viuhkomainen. 61. HYPERICUM L. — Kuisma. A. Varsi kalju. a. verhot tylppiä, varsi 4-kulmainen . H. guadrangulum L. b. verhot suippoja, varsi liereä ?2:lla kohokulmalla . . . . . . . . . .H. perforatum L. B. Varsi hienoökarvainen . . . > «= e H. hirsutum L. 15. Heimo. Malvaceae. — Malvakasveja. Hetiö o-lehtinen, monadelphinen. Emiö o-lehtinen, o-emi- nen, yhdistyvisillä vartaloilla. Hedelmä o-lohkoinen. Teriö 5-lehtinen; terät kynnellään yhtyneet hedekimpun tyveen. Verhiö 5-lehtinen, yhdisverhoinen. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto lehtihankaisia kukkia. 62. MALVA L. — Malva. Lehdet munuamaisia . . . . . . . . . .M. rotundifolia L. a. hedelmät sileitä, terät verhoja 2 ker- Ca Ra JOLLOIN a) Aa kA I KL, 11 vulgaris Fr. b. hedelmät kurttuisia, terät verhoja ei ollenkaan tahi ainoastaan vähän JÄKE 3 LA NAaA ALN e 0 . . . borealis Wallm. 16. Heimo. Tiliaceae. — Lehmuskasveja. Hetiö polyandrinen. Fmiö 5-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä pähkylä. 7eriö 5-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen, eriverhoinen. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto viuhkomainen. 17. Heimo. Gruinales — Kurjenpolvia. 29 63. TILIA L. — Lehmus. Kukat harvakukkaisessa huiskilossa . . . T.septentrionalis Rpr. a. hedelmät palleroisia . . . . . .. globosa Mela. b. hedelmät vastapuikeita. . . . .. obovata Mela. 17. Heimo. Gruinales. — Kurjenpolvia. Fetiö 10-lehtinen, monadelphinen tahi dekandrinen (tahi pentandrinen sen kautta että 5 palhoa ovat ponsia vailla). Fmiö 5-lehtinen, 1- tahi 5-eminen. Hedelmä 5-lohkoinen lohkohedelmä tahi 5-lokeroinen kota. ”7eriö 5-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen, eriverhoinen. Lehtiasento vuorottainen, vastakkainen t. ruusuk- keinen. Kukinto viuhko, sarja tai yksinäinen kukka. A. Lehdet yksikertaisia ja ehytlaitaisia. Hedelmä 5-lohkoinen, emipohjus ma- 112 AASIN N JINSI TAA 7 0SN PTR s 64. Linum. B. Lehdet liuskaisia tahi kerrottuja. a. hedelmä 5-lohkoinen, emipohjus pit- kä, patsasmainen, varsi lehtinen. &« lehdet kämmensuonisia . . . ... 65. Geranium. p lehdet sulkasuonisia . . . . .. 66. Erodium. b. hedelmä 5-pesäinen kota, lehdetön vana <. --. nmsktyddäa:mA 67. Oxalis. 64. LINUM L. — Pellava. A. Lehdet vastakkaisia, kukat valkeita . L. catharticum L. E. Lehdet vuorottaisia, kukat sinisiä, vil- Jahty: P eta aataN Ta Na L. usitatissimum L. 65. GERANIUM L. — Kurjenpolvi. A. Kukkaperät 1-kukkaisia. . . . .... G. sanguineum L. B. Kukkaperät 2-kukkaisia. a. juuri vahva, monivuotinen, kukat suuria (noin tuuman levyisiä). 30 17. Heimo. Gruinales — Kurjenpolvia. & verhot karvaisia. + palhot puikeatyvisiä, varsileh- det jakoisia melkein kantaan keet aa Na; hiaya G. pratense L. ++ palhot ei kannaltaan paljon leveämpiä, varsilehdet jakau- tuneet alle keskustan, mutta ei lähelle kantaansa . . . . G. sylvaticum L. p verhot melkein kaljuja . . . .. G. palustre L. b. juuri heikko yksivuotinen, kukat pieniä. & verhot otapäisiä pitkällä (peh- meällä) odalla. + lehdet melkein kerrottuja,3-sor- misia jakoisilla lehdyköillä . . G. robertianum L. ++ lehdet 5—17-jakoisia. + verhot kaljuja, lehtiliuskat tylppiä 8 a[Koegtiiei Ma( G. lucidum L. ti verhot karvaisia, lehtilius- kat suippoja. < . 3 G. hohemicum L. fp verhot odattomia tahi hyvin ly- hytotaisia. + lohkohedelmän pähkylät myötä- js N W: JUN G. pusillum L. ++ lohkohedelmän pähkylät kal- ua S avtoukkaen dadnat - G. molle L. 66. ERODIUM L'Herit. — Kurjennokka. Ponnelliset palhot leveäkantaisia, ham- paattomia; kukat sarjassa. . . . .. E. cieutarium L. 67. OXALIS L. — Käenkaali. Lehdykät vastaherttaisia. kukka yksinäinen vanan latvassa . . O. acetosella L. 18. Heimo. Balsaminaceae. — Häpykannuksia. 31 18. Heimo, Balsaminaceae. — Häpykannuksia. Hetiö 3-lehtinen, syngenesinen. Fmiö 5-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 5-lokeroinen kota, jonka seinät joustavasti aukiavat. Teriö epämukainen 3-lehtinen. Verhiö epämukainen, terämäinen, 3-lehtinen (1 suuri, keltainen, kannuksellinen ja 2 pientä enem- män verhomaista). Lehtiasento vuorottainen. Kukinto 1—3-kuk- kaisia kukkaperiä lehtihangoissa. 68. IMPATIENS L. — Häpykannus. Kukat suuria, keltaisia, heikkoperäisiä. 1. noli tangere L. 19. Heimo. Empetraceae. — Variksenmarjoja. Kukat yksineuvoisia tahi kaksineuvoisia, polygamisia. Hetiö 3—4-lehtinen, eriheteinen. Fmiö 6—9-lehtinen, 1-eminen; 6—9-luottinen. Hedelmä 6—9-luinen luumarja. Teriö 3-lehtinen. Verhiö 3-lehtinen, eriverhoinen. Lehtiasento vuorottainen. Ku- kinto lehtihankaisia kukkia. 69. EMPETRUM L. — Variksenmarja. Verhiön alla pieniä limittäisiä suojussuo- muja, luumarja musta . . . . . . . . E. nigrum L. 32 20. Heimo. Rhamnaceae. — Paatsamaisia. 2. ALAJAKSO. CALYCIFLORAE. VERHOTERÄISET. Hetiö verhoperäinen tahi sikiäisperäinen. Poikkeuksia: heteet osaksi teräperäisiä muutamilla heimossa Crassuloceae ja epäselvästi verhoperäisiä muutamilla heimossa Papilionaceae. 1. Sikiäin kehänpäällinen, paitsi muutamilla heimoissa Rosaceae ja Saxifragaceae; katso' myös heimoa Haloragaceae. 20. Heimo. Rhamnaceae. — Paatsamaisia. Hetiö pentandrinen tahi tetrandrinen. Fmiö 2—5-lehtinen, 1-eminen tahi 2—5-eminen. Hedelmä 2—5-luinen luumarja. Teriö 4—5-lehtinen. Verhiö 4—5-lehtinen, yhdisverhoinen. Zen- tiasento vuorottainen tahi vastakkainen. Kukinto lehtihankaisia kukkia. 70. RHAMNUS L. — Paatsama. A. Lehdet ehytlaitaisia, kukat kaksineu- La E A SSSL SAS hee = n T NI B. Lehdet sahalaitaisia, kukat dioecisia . R. eathartica L. 21. Heimo. Aceraceae. — Vaahterikasveja. Kukat polygamisia. Hetiö 8S-lehtinen, eriheteinen. Fmiö 2-lehtinen (harvoin 3- t. 4-lehtinen), yhdiseminen, 2-eminen. Hedelmä 2-lohkoinen. 7Teriö 8-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen. Leh- tiasento vastakkainen. Kukinto huiskilo. 22. Heimo. Papilionaceae. — Hernekukkaisia. 33 71. ACER L. — Vaahteri. S Lehdet kämmensuonisia, kaljuja. . . . . A. platanoides L. 22. Heimo. Papilionaceae. — Hernekukkaisia. Hetiö 10-lehtinen, diadelphinen, harvoin monadelphinen. Fmiö 1-lehtinen. Hedelmä palko. Teriö 5-lehtinen, perhomainen (3 erillistä ja 2 yhteenkasvettunutta terää; harvoin kaikki terät yhtyneitä). Verhiö 3-lehtinen. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto tavallisesti terttu. A. Hetiö monadelphinen. a. lehdet kaikki 3-sormisia . . ... 72. Ononis. b. lehdet parilehtisiä, mutta muutamat 3-sormisia tahi yksisormisiakin . . 73. Anthyllis. B. Hetiö diadelphinen. a. lehdet 3-sormisia. & erityisten lehdykkäin ruodit kor- vakkeellisia (viljelty) . < . . ... 74. Phaseolus. p erityisten lehdykkäin ruodit kor- , vakkeettomia, ainoastaan emä- ruoti korvakkeellinen. + korvakkeet lehdykän muotoisia, kukinto mykerömäinen sarja . 75. Lotus. ++ korvakkeet tavallista muotoa. + korvakkeet hyvin vähän yhtyneet lehtiruotiin. * palko käyrä, kukinto my- kerömäinen terttu . . . 6. Medicago. ** palko suora tai melkein suora, kukinto hoikka | Ov kt 4 Han LEONKIKA n 77. Melilotus. + korvakkeet melkein puo- lella pituudellaan yhtyneet ruotiin, kukinto mykerö- mäinen terttu tai tähkä . 78. Trifolium. 34 22. Heimo. Papilionaceae. — Hernekukkaisia. b. lehdet päätöparisia. 0 Wenhojotapäinen . . . 7.12: 0 79. Oxytropis. fB venho tylppäpäinen, aivan odaton. i + kukat keltaisia . . . . . .. 80. Phaca. ++ kukat sinisiä tai valkeita . . 81. Astragalus. c. lehdet tasaparisia. & korvakkeet lehdyköitä pienemmät. + vartalo: ainoastaan yläpuolel- taan Karvainen asa sää.» 82. Lathyrus. ++ vartalo ainakin alapuoleltaan KKANAIIEN. io. nsa MIRKNOTNA 83. Vicia. B korvakkeet lehdyköitä suuremmat (mälyelkyde. v MIKA C. monogyna Jacg. 9 > 98. PYRUS L. — Omena. A. (Pyrus L.). Emiä 5, kukinto sarja- mainen tai yksikertainen huiskilo. B. 44 24. Heimo. Crassulaceae. — Maksaruohoja. a. vartalot yhdis-tyvisiä (Omena). . , P. malus L. b. vartalot kokonaan € erillisiä (Pe- pai ATT PAOK SALAA NOA. 1. PAS ATA TRA P. communis L. (Sorbus L. Emiä 2—4, kukinto kerrottu huiskilo tahi viuhkomainen. a. lehdet ainakin suurimmaksi osak- seen ylsikertaisiaj min len ari: P. aria L. & lehdet syväpykeisiä, ehytkantaisia scandica Fr. p lehdet kannaltaan parilehtisiä tahi ainakin parijakoisia .* . . . .fennica Kalm. b. lehdet kokonaan kerrottuja, päätö- Paväsäa .. .. MUST nE Can dub 4 P. aucuparia L. 24. Heimo. Crassulaceae. — Maksaruohoja. Kukat kaksineuvoisia tahi dioecisia. Hetiö 4-, 8- tahi 10-lehtinen, useimmissa dekandrinen. eminen. Hedelmä 4—5 tuppiloa. Teriö 4—5-lehtinen. 4—5-lehtinen. Lehtiasento vuorottainen tahi vastakkainen. Ku- kinto viuhkomainen. A. Kukat yksineuvoisia, dioecisia . . . . 99. Rhodiola. B. Kukat kaksineuvoisia. a. kepädekuudmanen s. <. 100. Sedum. b. hetiö cetrandrmen . . . +. %.. 101. Bulliarda. 99. RHODIOLA L. — Ruusujuuri. Kukat tiheässä latvaviuhkossa . . ... R. rosea L. 100. SEDUM L. — Maksaruoho. Lehdet leveitä, litteitä, kukat valkeita tahi punertavia Uh, +... < NA. S. telephium L. Lehdet kapeita, melkein liereitä. a. kukat valkeita tai punertavia . .-. S. album L. Emiö 4—5-lehtinen, eri- 25. Heimo. Saxifragaceae. — Kivirikkoisia. 45 b. kukat keltaisia. & rönsyilevä, terät verhoja lähes 2 kertaa pitemmät. + lehdet melkein puikeita . . .S. acre L. ++ lehdet pitkulaisia tai tasa- soukkin. . 003 K:5 12 994104. S. sexangulare L. p rönsytön, terät verhoja ainoastaan vähäisen pitemmät . . . . . .. S. annuum L. 101. BULLIARDA DC. — Paunikko. Lehdet tasasoukkia, kukat lehtihankaisia B. aguatica L. 25. Heimo. Saxifragaceae. — Kivirikkoisia. Kaksineuvoisia, harvoin dioecisia. Hetiö 4-, 5-, 8- tahi 10-lehtinen, useimmin pentandrinen tahi dekandrinen. Fmiö 2-lehtinen, 2- t. 1-eminen. Hedelmä kukan päällinen tahi kukana- lainen, 2- t. 1-lokeroinen kota tahi 1-lokeroinen marja. Teriö 4—5-lehtinen tahi 0. Verhiö 4—5-lehtinen. Lehtiasento vuorot- tainen tahi vastakkainen. Kukinto tavallisesti viuhko tahi terttu. A. Ruohoja. avlatettanA0,. teriä.) 1.os rädeh älä Vu 102. Saxifraga. b. heteitä 4 tahi 8, teriä 0 . . . . 103.Chrysosplenium, Bs: Pengältay "heteitä > < 000. < Sudsan. 104. Ribes. 102. SAXIFRAGA L. — Kirvirikko. A. Varrren lehdet vastakkaisia . . . .. S. oppositifolia L. B. Varsi lehdetön vana. a. verhiö ylöspäinen eli pysty . . . . S. nivalis L. b. verhiö alaspäinen eli taaskäänteinen S. stellaris L. C. Varsilehdet vuorottaisia. a. lehdet ehytlaitaisia tahi epäselvästi pykälaitaisia. to vexhotsalaspääsiä:.. .vlumskikä v, 10 S. hirculus L. fp verhotsulospäisiä, (v! silv). 200. S. aizoides L. a" "ii" * 1 O 49 N 46 b. - YR 25. Heimo. Saxifragaceae. -— Kivirikkoisia. lehdet syväpykeisiä tahi liuskaisia. & verhiö jakoinen, aluslehdet mu- nuamaisia. + varsi suora, mutkaton, alus- lehdet pykälaitaisia . . . . . ++ varsi mutkainen, aluslehdet hälköisia: 0aotsaustta siddyoy, p verhiö halkoinen, aluslehdet mu- nuamaisia tahi leveänvastapui- keita. + lehdet munuamaisia, leveälius- MSTK DSA 40 n syty ++ lehdet vastapuikeita, kapea- lääskaisia <.aimosooll, Dievms y verhiö pykeinen,aluslehdet vasta- puikeita. + hedelmäperät verhiötä 2—3 ker- taa: pitemmät ide! 2-1 ädäy! ++ hedelmäperät verhiön pituisia VALT MY kae mami 01 ana Ke 103. CHRYSOSPLENIUM L. — Lehdet vuorotsaistami . 02 > kv. AN a. b. a. b. . marjat kaljuja, punaisia (viljelty) TUE TUTDE EN TTS Vatua MUSTI ay ln 4/0 NK heteitä 4:08 >= 14 LUA S. granulata 1. S. eernua L. S. rivularis L. S. eaespitosa L. S. tridactylites L. S. adscendens L. Linnunsilmä. C. alternifolium L. alternifolium L. tetrandrum Th. Fr. 104. RIBES L. — Herukka. A. Haarat piikkisiä, kukkia 1—3 lehtihan- goissa (Karviaismarja) . . . . > -. marjat nystykarvaisia, vihreitä (met- sistymnyt))ks in 108 tiot ad ota marjat hienokarvaisia, vihreitä (vil- jeltyd esksoalsERa as CEN. + R. grossularia L. grossularia L. uva erispa L. . reclinatum L. 26. Heimo. Haloragaceae. — Vesikuuseja. 47 5. Haarat piikittömiä, kukat tertuissa. a. suojuslehdet kukkaperiä lyhemmät, tertut nuokkuvia. & suojuslehdet suipukoita, lehdet alta pihkapilkkuisia . . . . .. R. nigrum L. B suojuslehdet pyöreämäisiä, lehdet alta'plkuttomia. . . . . . JR: rubrum. Za + lehdet alta tiheäkarvaisia . . sylvestre Reich. ++ lehdet alta kaljuja . . . .. sativum Reich. b. Suojuslehdet kukkaperiä pitemmät, tortut pystyjä maorit. % R. alpinum L. 2. Sikiäin kehänalainen, paitsi heimossa Haloragaceae suvat Ceratophyllum ja Callitriche. 26. Heimo. Haloragaceae. — Vesikuuseja. Kaksineuvoisia tahi monoecisia. Hetiö 1—R20-lehtinen, eriheteinen. Fmiö 1-lehtinen tahi 4-lehtinen ja yhdiseminen, 1-, 2- tahi 4-eminen, kehänalainen tahi kehänpäällinen. Hedel- mä& pähkylä tahi 4-lohkoinen lohkohedelmä. Teriö 2—4-lehtinen tahi 0. Verhiö 4—12-lehtinen tahi 0. Lehtiasento säteettäinen, vastakkainen tahi vuorottainen. Kukinto lehtihankaisia kukkia. A. Lehdet ehytlaitaisia, heteitä 1. a. lehdet säteettäisiä, emiä 1, hedelmä OKE 2 a TSS a 1712 aat ai ja 105. Hippuris. b. lehdet vastakkaisia, emiä 2, hedelmä ROINE OTE EN n 10% ta a naan a 106. Callitriche. B. Lehdet hienojakoisia tai hapsilius- * kaisia. a. lehdet vastakkaisia heteitä 2, 4 tai 8, emiä 4, hedelmä 4-lohkoinen 107. Myriophyllum. b. lehdet — säteettäisiä, = heteitä 20, emiä 1, hedelmä pähkylä . . . . .108.Ceratophyllum. "4 "”-5 48 26. Heimo. Haloragaceae. — Vesikuuseja. 105. HIPPURIS L. — Vesikuusi. Lehtiä 4—12 kussakin kiehkurassa . . . H. vulgaris L. a. varren latvapuoli pysty. & lehdet leveäntasasoukkia . . . . maritima Wbg. f lehdet kapeantasasoukkia . . . vulgaris L. b. varsi kokonaan rento . . . ... JAuitans Hn. 106. CALLITRICHE L. — Vesitähti. A. Kukat kahden valkean suojuksen si- sässä. a. vartalo hedelmän pituinen tahi ly- hempi. & vartalo = alaskäänteinen, pysy- vÖRLEtNT KOITN N Oa, Lolan Aaa TN C. stagnalis Scop. p vartalo pysty, variseva . . . ... C. verna L. b. vartalo hedelmää monin kerroin pi- LO Nt, C. polymorpha Lönnr. B. Kukat suojuksettomia . .. - . . .. C. autumnalis L. 107. MYRIOPHYLLUM 1. — Ärviäinen. A. Kaikki kukat kiehkuroittain. a. suojuslehdet kukkia pitemmät. . . M. verticillatum L. & suojukset kukkia monin kerroin / pitemmät, harvaliuskaisia . . . . pinnatijdum Wallr. f suojukset kukkia 3 kertaa pitem- mät, tiheäliuskaisia . . -. .. intermedium Koch. y suojukset tuskin kukkia pitemmät pectinatum DC. b. suojuslehdet kukkia lyhemmät . .M. spicatum L. B. Hedekukat vuorottaisia tai vastakkaisia M. alterniflorum DC. 108. CERATOPHYLLUM 1. — Karvalehti. Kukat 8—10-liuskaisessa suojuksessa, leh- dethankajakoisia se 2 vää C. demersum L. 27. Heimo. Oenotheraceae. — Horsmia. 49 27. Heimo. Oenotheraceae. — Horsmia. Hetiö oktandrinen tahi diandrinen. Emiö 4- tahi 2-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä kota. Teriö 4- tahi 2-lehtinen. Verhiö 4- tahi 2-lehtinen, vihreä tahi terämäinen. Lehtiasento vastakkainen tahi vuorottainen. Kukinto terttu. A. Heteitä 8, teriä ja verhoja 4. a. Kukalilöitikia? >. 1080 1194 109. Oenothera. b. kukat punaisia tai valkeita. . . . 110. Epilobium. B. Heteitä 2, teriä ja verhoja 2 . . . .111. Circaea. | 109. OENOTHERA L. — Helokki. Terät heteitä pitemmät, kukat isoja. . . Oe. hiennis L. 110 EPILOBIUM L. — Horsma. A. Kaikki lehdet vuorottaisia, kukat isoja E. angustifolium L. B. Alemmat lehdet vastakkaisia. a luotti 4-jakoinen, ulospäisillä lius- koilla. &« lehdet kapean suikeita, 4—7 ker- taa leveyttään pitempiä, epäsel- västi hammaslaitaisia . . . . .. E. parviflorum Schreb. B lehdet puikeita — leveän suikeita, 2—4 kertaa leveyttään pitempiä, selvästi hammaslaitaisia . . . . E. montanum L. b. luotti kokonainen tahi epämukaisesti liuskainen. & varressa 2 valkeakarvaista viivaa, muuten kalju. + lehdet puikeita, nirhalaitaisia . E. origanifolium Lam. ++ lehdet pitkulaisia tahi soi- keanpuikeita, melkein ehyt- Taäaäa kesää sm Va) ÄNK Esa 40 E. alpinum L. B varsi aivan kalju tahi tasamukai- sesti karvainen. 50 28. Heimo. Lythraceae. — Rantakukkaisia. + varressa 2 tahi 4 kulman ta- paista viirua, lehdet nirhalai- taisia. + lehdet selvästi ruodikkaita. * lehdet soikeita «=... . E. roseum Schreb. ** lehdet kapean puikeita tai leveän suikeita . . . E. virgatum Fr. TT lehdet melkein ruodittomia, kapean = suikeita, melkein ehytlaitaisia. * varsilehdet suikean tasa- soukkia, useammat tyvi- puoleltaan leveämmät . . E. palustre L. ** varsilehdet tasasoukkia, useimmat = kärkipuolel- taan leveämmät . . . . E. lineare Mähl. 111. CIRCAEA L. — Velholehti. Lehdet herttamaisia, nirhalaitaisia, teriö ja verhiö valkean punertavia . . . .C. alpina L. 28. Heimo. Lythraceae. — Rantakukkaisia. Hetiö 6- tahi 12-lehtinen, hexandrinen tahi dodekandrinen. Fmiö 2-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 2-lokeroinen kota. Teriö 6-lehtinen tahi 0. Verhiö 6-lehtinen. Lehtiasento vastakkainen, säteettäinen tahi vuorottainen. Kukinto terttumaisesti ryhmisty- neitä kiehkuroita, tahi yksinäisiä kukkia lehtihangoissa. A. Heteitä 12—14, vartalo pitkä . . . . 112. Lythrum. B. Heteitä 6, vartalo hyvin lyhyt . . . . 113. Peplis. 112. LYTHRUM L. — Rantakukka. Lehdet perättömiä, lovikantaisia, suippoja L. salicaria L. a 29. Heimo. Umbelliferae. — Sarjakukkaisia. 51 113. PEPLIS L. — Luhtakaali. Lehdet peräkkäitä, vastapuikeita . . . .P. portula L. 29. Heimo. Wmbelliferae. — Sarjakukkaisia eli Putkeja. Hetiö pentandrinen, harv. monoecinen. Fmiö 2-lehtinen, 2-eminen. Hedelmä 2-lohkoinen. Teriö 5-lehtinen. Verhiö 5-leh- tinen. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto sarja, harv. mykerömäinen. I. Kukinto mykerömäinen . . . .114. Sanicula. II Kukinto toiskertainen sarja. A. Hedelmä kalju tahi hienokarvainen (ei piikkinen). a. lohkohedelmän hedelmyksien liite- pinta hedelmän leveyttä kapeampi. & hedelmä kapea, pitkäveteinen. + hedelmät korkea- ja suippo- harjasta, . etmaasdälä Ga = 115. Myrrhis. ++ hedelmät matalaharjuisia tahi melkein harjuttomia . . . 116.Chaerophyllum, g hedelmä leveä, lyhyt. + lehdykät hienojakoisia, verhiön liuskat epäselviä. t sekä emäsarja että pukku: sarjat suojuksellisia . . . . 117. Conium. TT sekä emäsarja että pikku- sarjat suojuksettomia . . . 118. Carum. ++ lehdykät ei hienojakoisia. + lehdykät hyvin kapeita, > melkein tasasoukkia (emä- sarja suojukseton, pikku- sarjat suojuksellisia) . . . 119. Cicuta. +i lehdykät leveitä. * emä- ja pikku-sarjat suo- ijulssellista —ekanköst 120. Sium. 52 29. Heimo. Umbelliferae. — Sarjakukkaisia. ** emä- ja Ppikku-sarjat suojuksettomia. * aluslehdet parilehti- aja2 007... 121. Pimp *£ aluslehdet toistain 3-sormisia . . . .122. Aegopodium. b. lohkohedelmien hedelmysten liite- pinta hedelmän levyinen. & lehdykät epätasaisesti pykeisiä tahi liuskaisia. + hedelmä puoliliereä, ei hyvin litteä. + emäsarja aina suojukseton, pikkusarjat suojuksellisia. * vesikäsvi Sto vä Yv"; 123. Oenanthe. ** kuivan maan kasvi . . . 124. Aethusa. ti sekä emä- että pikku-sarjat suojuksellisia. * hedelmykset karvaisia . 123. Libanotis. ** hedelmykset kaljuja . . 126. Ligusticum. TTT emäsarjan suojus variseva, mutta pikkusarjojen suojus Pysyvä . > 08) suin 127. Conioselinum. ++ hedelmä hyvin litteä. + varsi ja lehdet sileitä ja kaljuja tahi hienokarvaisia. * emäsarjan suojus varise- va, pikkusarjojen suojus pysyvä. e lehdet hienojakoisia, (hyvin pieniksi liuskot- TUA) koe 10 + a4 - KHT YY 128. Selinum. *: lehdet leveäliuskaisia (suuriliuskaisia) . . . 129. Angelica. 29. Heimo. Umpbelliferae. — Sarjakukkaisia. 53 ** sekä emä- että pikku- sarjain = suojukset py- = 1 1 SPIN 130. Peucedanum. *** pikkusarjat ja tavalli- sesti emäsarjatkin suo- Juksettomua '*. +001 131. Pastinaca. *T varsi ja lehdet karkeakar- | palsta NKI. JODI MIS 132. Heracleum. f lehdykät tasaisesti nyhälaitaisia, - suuria, tylpänherttamaisia . . . 133. Laserpitium. B. Hedelmä piikkinen (viljelty Porkkana) 134. Daucus. 114. SANICULA L. — Sanikula. Emikukat melkein perättömiä, hedekukat potakkaita ... . mod 020. W S. europaea L. 115. MYRRHIS L. — Saksankirveli. Hedelmät lähes tuuman pituisia. . . .. M. odorata L. 116. CHAEROPHYLLUM 1. — Koiranputki. A. Juurinauriin tapaan turvonnut (Hyyhky) C. bulbosum L. B. Juuri tappimainen, ei turpea . . . .C. sylvestre L. 117. CONIUM L. — Katko. Vani tapiitaen s otit va aisa A C. maculatum L. 118. CARUM 1. — Kumina. Juuri vahva, kukat valkeita tai punertavia C. carvi L. 119. CICUTA L — Keiso. Juurakko lyhyt, paksu, ontelo; myrkyllinen C. virosa L. 54 29. Heimo. Umbelliferae. — Sarjakukkaisia. 120. SIUM L. — Sorsanputki. Lehdykät tasaisesti sahalaitaisia . . . . S. latifolium L. 121. PIMPINELLA L. — Anisruoho. A. Varsi kulmikas ja juovainen, aluslehtien lehdykät puikeita, suippoja . . . .. P. magna L. B. Varsi liereä, hienouurteinen, alasleh- tien lehdykät pitkänpyöreitä tahi pui- kean soikeita, tylpähköja . . . . .. P. saxifraga L. e a. aluslehtien lehdykät pykälaitaisia . saxifraga L. b. aluslehtien lehdykät liuskaisia . . disseetifolia Wallr. 122. AEGOPODIUM L. — Vuohenputki. Lehdet ympärykseltään melkein kolmik- Komatsa * 2.00 Ma MANY? | 40.30 Ae. podagraria L. 123. OENANTHE L. — Pahaputki. Viimeiset (pienimmät) lehdykät puikeita, nyhälaitaisia tahi liuskaisia . . . .. Oe. phellandrium Lam. 124. AETHUSA L. — Hukanputki. Pikkusarjain suojuslehdet usein pitemmät kuin hedelmät perineen; myrkyllinen Ae. cynapium L. 125. LIBANOTIS 1.. — Peuranjuuri. Lehdykät hienojakoisia, hedelmät hyvin lyhytypemtiiänä 1). Meese Tat si) « L. montana L. 126. LIGUSTICUM L. — Rantaputki. Pahanhajuinen merenrantakasvi . . . ... L. scoticum L. 29. Heimo. Umbelliferae. — Sarjakukkaisia. 55 127. CONIOSELINUM Fisch. — Lapinkumina. Lehtitupet noin tuuman pituisia. . . .. C. Gmelini Brag. 128. SELINUM L. — Metsäkumina. Lehtiliuskat hienosti otapäisiä . . . .. S. earvifolia L. 129. ANGELICA L. — Putki. A. Terät valkeita tai punertavia; lohko- M hedelmän hedelmysten kuori siemenen MNE yltäessä? 11. 0. j000, MIHIN) A. sylvestris L. B. Terät kellanvihreitä; hedelmysten kuori lopulta irtautuva siemenestä. a. lehtiruodit melkein liereitä . . . . A. littoralis Fr. b. lehtiruodit päältäpäin litteitä . . . A. Archangelica L. 130. PEUCEDANUM L. — Suojuuri. Suojukset monilehtisiä . . 0.0. P. palustre L. 131. PASTINACA L. — Pasternakka. Emäsarja joskus suojuksellinen, lehdet n TA K Pt TeSa P. sativa L. 132. HERACLEUM L. — Ukonputki. Lehdet yksikertaan parilehtisiä . . . .. H. sibiricum L. 133. LASERPITIUM L. — Karvasruoho. Lehdykät 1—3 tuumaa leveitä . . .... L. latifolium L. 134. DAUCUS L. — Porkkana. Sarjat hyvin tiheitä, emäsarjan suojuslehdet tav. pariliuskaisia (viljelty) . . . . .D. earota L. 56 30. Heimo. Cornaceae. — Kannukkaisia. 30. Heimo. Cornaceae. — Kannukkaisia. Hetiö tetrandrinen. Fmiö 2-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä luumarja. = 7eriö 4-lehtinen. Verhiö 4-lehtinen. Lehtiasento. vastakkainen. Kukinto sarja tahi huiskilomainen viuhko. 135. CORNUS L. — Kannukka. A. Ruoho; sarjan alla 4 valkeata suojus- lehteä 2. Rt AN TYTN C. suecica L. | B. Pensas; kukinto huiskilomainen . . .C. sanguinea L. eihäntet 31. Heimo. Caprifoliaceae. — Kuusamakasveja. 57 2. JAKSO. MONOPETALAE. YHDISTERÄISET. Teriö yhdisteräinen. Heteet useimmiten teräperäisiä. Poikkeuksia: Teriö O suvussa Glaux (heimoa Primulaceae) ja suvussa Fraxinus (heimoa Oleaceae); teriö ERITERÄINEN suvuissa Ledum, Pyrola ja Mono- tropa (heimoa Ericaceae). Hetiö ERILLÄÄN TERIÖSTÄ useammilla heimoissa (am- panulaceae, Cucurbitaceae ja Ericaceae. Katso myös Polypetalae'n heimoja Fumariaceae, Portulacaceae, Polygalaceae, Malvaceae ja Papilionaceae. 1. Sikiäin kehänalainen. Katso myös sukuja Vaccinium heimossa Ericaceae ja Samolus hei- mossa Primulaceae. 31. Heimo. Caprifoliaceae. — Kuusamakasveja. Hetiö pentandrinen tahi didynaminen. Fmiö3—5-lehtinen, yhdiseminen, 1—3-eminen. Hedelmä luumarja tahi marja. Teriö 5-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen. Lehtiasento vastakkainen. Kukinto sarjaviuhko tahi sarja. A. Heteitä 5. a. lehdet parilehtisiä (viljelty) . . . . 136. Sambucus. b. lehdet sormiliuskaisia . . . . . . 137. Viburnum. c. lehdet ehytlaitaisia . . .*'. . . . . 138. Lonicera. J NEOtaaEE 4000100 SSN ea aate eaa ia sie! a" ARDS Ka JIN 136. SAMBUCUS L. — Saksanheisi. Kukat kerrotun tertun muotoisessa viuh- kossa (viljelty) . < - «<. - >. . . . S. racemosa L. 1 "Ym..." "yr, *S96Ö959S8.:msuaa. '*''"% 58 32. Heimo. Adoxaceae. — Tesmanyrttejä. 137. VIBURNUM L. — Heisi. Sarjamaisen viuhkon reunakukat suuria, DOUVOULOIMN n s MaA. . V. opulus L. 138. LONICERA L. — Kuusama. A. Kukat parittain erillisillä sikiäimillä . L. xylosteum L. B. Kukat parittain yhteisellä sikiäimellä L. coerulea L. 139. LINNAEA Gron. — Vanamo. Teriö kellomainen, varsi suikertava . . . L. borealis L. 32. Heimo. Adoxaceae. — Tesmanyrttejä. Hetiö oktandrinen ja dekandrinen. Emiö 4- ja 5-lehtinen, yhdiseminen, 4—5-eminen. Hedelmä luumarja. Teriö 4- ja 5-leh- tinen. Verhiö 3-lehtinen. Lehtiasento 2 vastakkaista lehteä. Kukinto mykerömäinen viuhko. 140. ADOXA L. — Tesmanyrtti. Lehdet kerrottuja, kukat kellan vihreitä . A. moschatellina L. 33. Heimo. Galiaceae. — Matarakasveja. Hetiö tetrandrinen. Emiö 2-lehtinen, yhdiseminen, 1-eminen. Hedelmä 2-lohkoinen. 7eriö 4-lehtinen. Verhiö 4-lehtinen. ZLeh- tiasento säteettäinen. Kukinto viuhkomainen. A. Teriö suppilomainen, pitkätorvinen. . 141. Asperula. B. Teriö melkein ratasmainen, lyhyt-tor- VÄRE). JeMIN aj. mä Pena 4135 2460 PYPNE 142. Galium. 141. ASPERULA L. — Maratti. Lehdet suikeita, enimmiten 8 kussakin kiehkysentaass 9: 50.0 1038. A. odorata L. (hm - iikka 34. Heimo. Valerianaceae. — Virmajuurisia. 59 142. GALIUM L. — Matara. A Hedelmät karvaisia. a. lehtikiehkurat 6—9-lehtisiä. & lehdet suikean tasasoukkia, kieh- kurat 6—9-lehtisiä . . . . . .. G. aparine L. FT KURAt valkeita NV. aparine L. ++ kukat kellertäviä . . . .. infestum Kit. p lehdet leveän suikeita, kiehkurat 0 APT AIE TYSON G. triflorum Michx. b. lehtikiehkurat 4-lehtisiä . . . .. G. boreale L. B. Hedelmät kaljuja. a. lehdet odattomia, useimmin 4 kieh- kurassaan. & karhea, teriö tav. 3-liuskainen . G. trifidum L. p sileä, teriö 4-liuskainen . . . . G. palustre L. b. lehdet — otapäisiä, 6 — 8-kiehku- rassaan. avaat: KAvhea. > uoiauä damn sa) G. uliginosum L. p varsi sileä, kalju tahi hienokar- vainen. + lehdet suikeantasasoukkia . . G. mollugo L. p KUKAT "vaikeita = "1907 . erectum Huds. 4i kukat vaalean kellertäviä . ochroleucum Hn. ++ lehdet hyvin kapean tasa- Vaa Vala <0 Wrätestast! G. verum L. + kukat heleänkeltaisia . . luteum Syme. 4i kukat vaalean kellertäviä ochroleueum Syme. 34. Heimo. Valerianaceae. — Virmajuurisia. Fetiö triandrinen. Fmiö 3-lehtinen, yhdiseminen, 1-eminen. Hedelmä pähkylä. Teriö 5-lehtinen. Verhiö 3—5-lehtinen, usein hedelmän kypsyessä kasvava pitkiksi haiveniksi. Lehtiasento vastakkainen. Kukinto viuhkomainen. 60 35. Heimo. Dipsacaceae. — Purtojuureja. A. Hedelmä haivenlatvainen . . . . ... 143. Valeriana. B. Hedelmä haiveneton ies 0. ... 144. Valerianella. 143. VALERIANA L. — Virmajuuri. Lehdet parilehtisiä tahi pariosaisia . . . V. officinalis L. a. lehdet 4—9-parisia . . «0... officinalis L. b. lehdet 3—4-parisia . . . . . 0... sambucifolia L. 144. VALERIANELLA Mönch. — Peltokaali. Lehdet tasasoukkia tahi vastapuikeita, ehytlaitaisia tahi pykälaitaisia . . . . V. olitoria Mönch. 35. Heimo. Dipsacaceae. — Purtojuureja. Hetiö tetrandrinen. Fmiö 1-lehtinen. Hedelmä pähkylä. Teriö tasamukainen tahi epämukainen, 4—5-lehtinen. Verhiö 4—16 sukaa. Lehtiasento vastakkainen. Kukinto monilehtisellä suojuksella (kehdolla) varustettu mykerö. 145. SCABIOSA L. — Ruusuruoho. A. Marto suonminem .. FKK jay vät S. succisa L. B. Marto karvainen .. vammksrsst. 36 150. Saussurea. b. laitakukat neuvottomia . . . . ... 151. Centaurea L. B. Vartalo liereä, ei tursea eikä nivelikäs. (Kukat joko kaikki torvimaisia tahi kehräkukat torvimaisia ja laitakukat kielekkeisiä). a. korkea kasvi sormiliuskaisilla tahi sormilehtisillä varsilehdillä . . . . 152. Eupatorium. b. vanakasveja suomuisella vanalla. &« vanan latvassa monta mykeröä valkeilla tahi punertavilla kukilla 153. Petasites. p vanan latvassa 1 keltakukkainen mykerö 41 ROI 404 154. Tussilago. - vanakasvi suomuttomalla vanalla . 9155. Bellis. d. varsilehdillä varustettuja ruohoja sulkasuonisilla varsilehdillä. o pähkylät hapsihaivenisia. + laitakukat kielekkeisiä. (<) 62 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisponsisia. A kehto limisuomuinen. + laitakukat ei keltaisia. * kielekkeiset kukat moni- rivisiäku Lue . 156. Erigeron. ** kielekkeiset kiksit yksi rivistä. ( fmt tue 457. AHTO TT laitakukat k okäinkaähs * kielekkeiset kukat har- valukuisia, 6—12 . . . 158. Solidago. ** kielekkeiset kukat mo- nilukuisia ... a . 159. Inula. AA kehtosuomut taso Ra (kehdon tyvessä lisäkehto tahi ei). + varsilehdet vastakkaisia . 160. Arnica. TT varsilehdet vuorottaisia. 161. Senecio. ++ kaikki kukat torvimaisia. A kehtosuomut tasakorkeita, (tyvessä tav. harvalehtinen lisäkehto). + kehto kalju selvästi näkyvillä lisäkehto-suomuilla . . . .Senecio vulgaris. ti kehtokokonaan valkea- vanukkeinen, lisäkehto vanuke-karvan takia EPäselyä mets oizenai o Ad vALSSI AA kehtosuomut nättiä 163. Gnaphalium. fp pähkyläthaivenettomia ja sukaset- tomia mutta joskus kalvomaisella latvakehäkkeellä. + kaikki kukat torvimaisia. + pähkylän latvalla kalvo- mainen kehäke . . . . . . 164. Tanacetum. TT pähkylän Java kehäkkssji 165. Artemisia. 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisponsisia. 63 ++ laitakukat kielekkeisiä. T marto suomuinen. * kielikukat lyhytlapaisia 166. Achillea. ** kjelikukat pitkälapaisia 167. Anthemis. ti marto paljas. * marto korkea, lehdet hienojakoisia . . . . . 168. Matricaria. ** marto matala, lehdet pykälaitaisia .*. . 169. Chrysanthemum. y pähkylät =haivenettomia mutta varustetut 2—3 sukasella ympäri JALTAN. < - - -HYKGIAA tsiadso 170. Bidens. II. Liguliflorae. — Kielikukkaiset. Kaikki kukat kielekkeisiä. A. Pähkylät haivenettomia ja kehäkkeet- VK Ja a me voOTHÄ TMI + ;5R6 171. Lapsana. B. Pähkylät haivenettomia, mutta varus- tetut —lyhytsuomuisella —latvakehäk- Bola 1.yvnliisesä. - J00Ooaodkto hä . 172. Cichorium. C. Pähkylät sulkahaivenisia. ä. MATTOIISKOMIMen —. < < < 000. 173. Hypochaeris. b. marto paljas. & haiven varrellinen +. +) 60 Mu Ta 174. Tragopogon. p haiven varreton. + varsi lehtinen. + 1—3-mykeröinen . . . .. 175. Scorzonera. ti monimykeröinen . . ... 176. Picris. ++ lehdetön vana . . . . 0... 177. Leontodon. D. Pähkylät hapsihaivenisia. a. haiven varreilinen. & yksinäinen mykerö vanan latvassa 178. Taraxacum. B varsi lehtinen, mykeröitä monta . 179. Lactuca. 64 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisponsisia. b. haiven varreton. or: konileaitvailmäsään 1-20. vi tällaisin oi p kukat keltaisia. + pähkylät litteitä . . . . . .. 181. Sonchus. ++ pähkylät liereitä tahi moni- kulmaisia. + pähkylät latvalta soukem- pia 10 SORAA +. MIKA 00 182. Crepis. 4i pähkylät tasapaksuja . . 183. Hieracium. 180. Mulgedium. 146. ARCTIUM L. — Takiainen. Mykeröt melkein palleromaisia, kehtosuo- mät Koukkupäisian mu dhsot A. lappa L. a. Kehto runsaasti lukinverkkoinen (se on ikään kuin tiheällä hämähäkin verkolla! kiemmetty):ke".ev.0 1 tomentosum Schk. b. Kehto kalju, mykeröt lopulta kor- keuttaan leveämmät, mykeröperät onttoja, ylempää leveämpiä . . . . majus Schk. c. Kehto vähin lukinverkkoinen tahi melkein kalju, mykeröt ei korkeut- taan leveämpiä, mykeröperät tasa- paksajat CD SKIN. s mähesosehki 147. CARLINA L. — Kurho. Lehdet hammas- ja piikki-laitaisia, kukat vaalean keltnisin 2210 PL VED) Sy C. vulgaris L. 148. CIRSIUM Tourn. — Ohdake. A, Kukätyksliima säät a+ < << so 0 0 JA C. oleraceum L. B. Kukat punertavia. a. lehdet alta valkeavillaisia. a kehtosuomut melkein piikittömiä, lehtilaidat hienopiikkisiä . . . . C. heterophyllum L. 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisponsisia. 65 fp kehtosuomut ja lehdet tankea- pätlekeisää. . 945 Sks ko! amd vaieta" C. lanceolatum L. b. lehdet alta vihreitä. & kukat 2-neuvoisia, lehdet pitkä- JORTIKAN 34 Jarn n dvhotedkvyn C. palustre L. f mykeröt dioecisia, lehdet johteet- tomia tahi lyhytjohteisia . . . . C. arvense L. + lehdet heikkopiikkisiä. . . . . arvense L. ++ lehdet tankeapiikkisiä, hyvin un 10 O LT 188 horridum W. Gr, 149. CARDUUS L. — Karhiainen. A. Kehtosuomut pistäviä, mykeröperät 1 Sk lage ya 2 ni C. nutans L. B. Kehtosuomut pehmeäpäisiä, mykerö- perät hienopiikkisiä. .« « 0000 C. erispus L. 150. SAUSSUREA DC. — Lääte. Mykeröt tavallisesti huiskilossa, kukat VITELD II AaRAA 2 ra adaa Jai E TE S. alpina L. 151. CENTAUREA L. — Kaunokki. A. Pähkylät haivenettomia . . <. . .. C. Jacea L. B. Pähkylät haivenellisia. a. pähkylä haiventaan noin 3 kertaa päteTpä: 200 10 tsaari: C. phrygia L. TIMMOSIK .- < s ieiarimsäsi austriaca Willd. b. pähkylä lähes haivenensa pituinen. & kaikki lehdet pariliuskaisia . . . C. scabiosa L. B ainakin ylimmäiset lehdet ehytlai- TOR s aonaa < atk L PET C. cyaneus L. 5 66 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisponsisia. 152. EUPATORIUM 1. — Punalatva. Lehdet vastakkaisia, kukat punan siner- EE amk an a ke POP E. eannabinum L. 153. PETASITES Tourn. — Ruttojuuri. A. Reunakukat kielekkeisiä, lehdet syvä- PYkeiä n monon .- . PH pratensis Koch. .e 178. TARAXACUM Juss. — Voikukka. Mykerö yksinäinen pillikkeisen vanan lat- TiN äteT 3! OLS Pts TU Maa, 4 T. officinale Wigg. 179. LACTUCA L. — Vuohenkaali. A. Haivenen varsi noin pähkylän pituinen (viljelty:sSalaattils . .. -ävievumossä 10 L. sativa L. B:: Häivenen' varsi lyhy&stsisssadonsid his L. muralis L. 180. MULGEDIUM Less. — Sinivalvatti. A. Mykeröt tertussa, ylälehdet' parilius- kaisia . < <3< <. ot ÄKIANDÄ M. alpinum L. B. Mykeröt huiskilossa, ylälehdet pykälai- 11 MYVLAPAAIAI ISA tai a TY NÄR M. sibiricum L. 181. SONCHUS L. — Valvatti. A. Juurakko suikertava, kukat helakan keltaisia, 1—2-tuuman levyisiä . . . S. arvensis L. => d K = - 12 36. Heimo. Synantheraceae. — Yhdisponsisia. a. kehtojamykeröperät runsaasti nysty- karvalsimnus 21. net) 09 arvensis L. b. kehto ja mykeröperät melkein tahi aivan nystykarvattomia . . . . ... littoralis Hn. . Juurakko 0, kukat vaalean keltaisia, 1/—1 tuuman levyisiä . . . . ... S. oleraceus L. a. lehtien kantaliuskat taaskääntöisiä, pyöreäpäisiä; hedelmä pitkinpäin mutta ei poikkiteloin uurteinen . . asper VIll. & lehtilaita Jiuskaton .... <... o. integer Schk. p lehtilaita pariliuskainen . . . . pinnatus Schk. b. lehtien kantaliuskat ulospäisiä, suip- poja; hedelmä sekä pitkinpäin että poikkiteloin uurteinen . . . . . .laevis Vill. & Jehdet;Maskaisia. <... ..-.. . . runcinatus Koch. p lehdet liuskattomia . . . . . . integrifolius Wallr. 182. CREPIS L. — Keltto. . Mykeröt tertussa vanan latvassa . .C. praemorsa L. . Mykeröt huiskilossa lehtisellä varrella. a. lehdet karkeakarvaisia, mykerö- perät harvaan karkeakarvaisia . .C. biennis L. b. lehdet kaljuja tahi hienokarvaisia. & haivenet pehmeitä, kehtosuomut jä mykeröperät hienokarvaisia . PC. tectorum L. p haivenet hauraita, kehtosuomut ja mykeröperät harvasti nysty- karvassa... moka tö Yö :d C. paludosa L. 183. HIERACIUM. 1. — Keltano. I. Kukkimisen aikaan aluslehtiä monta, varsi 0—5-lehtinen. 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisvponsisia. 73 A. Lehdet kärkipuoleltaan leveämmät, tasasoukat — vastapuikeat, ehytlai- taiset tahi harvaan nirhahampaiset; haivenet hienoja, tasapitkiä. a. juurakko pitkä ja pitkiä maan- päällisiä rönsyjä. & lehdet alta runsaasti tähtikar- vaisia, vana 1- (harvoin 2—3-) mykeröinen. + lehdet ei sinivihreitä, mykeröt (tav. 1) usein tuumaa leveäm- mät . PT A e nt Pe 1 lehdet alta melk. valkeat tt lehdet alta melk. vihreät ++ lehdet sinivihreitä, mykeröt (tav. 2—3) aina tuumaa ka- TS III NNN sinna maisa alo Leko Kassa B lehdet joko kokonaan tähtikarvoja vailla tahi alta harvaan tähtikar- e — vaisia. A lehdet sinivihreitä tahi melkein vihreitä, yläpuoleltaan karvat- tomia. + kukat vaaleankeltaisia (tuli- kiven värisiä) reunakukat aina alta keltaisia, lehdet kokonaan tähtikarvoja vailla ; . H. pilosella L. « vulgare Monn. . virescens Fr. H. auriculaeforme Fr. mykeröitä 1-5 . . . . . .H. auricula L. Muist. Keltano-lajeja tutkiessa on silmä totutettava tarkkaan eroitta- maan keltaisen ja vihreän värin eri vaihoksia, niinkuin: tulikivenkeltainen, kel- tainen, punankeltainen sekä sinivihreä, melkein vihreä, heleänvihreä ja tumman- vihreä. 74 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisponsisia. ++ kukat keltaisia, reunakukat alta keltaisia, punajuovaisia tahi punaisia, mykeröitä 3—10 (tav. 5). + lehdet tähtikarvattomia. * kehto vihreä, lehdet sini- viivettä, 90. Nhkäukki sn. H. suecicum Fr. ** kehto mustahko, lehdet melkein vihreitä . . . H. fennicum Norrl. 1T lehdet alta hienosti tähti- karvasta... . H. stellatum Lindeb. +++ kukat HA N reuna- kukat alta aina punaisia tai punanjuovaisia; mykeröitä 3—15 (tav.8),lehdet melkein vihreitä. + lehdet hyvin kapeita, keh- to tiheästi tähtikarvainen H. pseudo-Blyttii Norrl. ti lehdet hyvin kapeita; kehdossa hyvin vähän tähtikarvoja . . . . . . H. Saelani Norrh. AA lehdet molemmin puolin kar- vaisia, heleänvihreitä tahi tum- manvihreitä. + kukat punankeltaisia, reu- nakukat alta punajuovaisia; mykeröitä 5—10; lehdet leveitä heleänvihreitä, täh- tikarvattomia .. . . . . H. decolorans Fr. ++ kukat keltaisia, knn kat alta keltaisia, myke- röitä 12—20; lehdet tum- manvihreitä, alta tähti- KAIVAINE J... 080 mo H. dimorphum Norrl. 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisponsisia. (a) b. juurakko lyhyt, maanpäällisiä rön- syjä on hyvin harvoin. & lehdet sinivihreitä (mykeröt hyvin pieniä, useimmin monilukuisia) .H. praealtum Vill. + lehdet ja varren tyvi tähtikar- vojamaalla . .. . . - -- . Bauchini Schultes. ++ lehdet ja varren tyvi tähti- NIEVAAsIA 0. 20 < N. « hirsutum Koch. p lehdet vihreitä PETIIN mo- lemmin puolin tähtikarvaisia). + varsi melk. tyveen asti nysty- karvainen. $ mykeröt sangen suuria, tav. huiskilomaisessa viuhkossa, varsi 1—2-lehtinen . . .;. H. dubium L. 4T mykeröt pienenlaisia, tav. sarjamaisessa viuhkossa,var- si 2—5-lehtinen. . . . . . H. glomeratum Froel. ++ varsi ainoastaan yläosassaan nystykarvainen, mykeröthyvin pieniä, tav. sarjamaisessa viuh- kossa . varata) uodosjatna 599 H. cymosum L. 1 varsi ja lehdet lyhytkar- vaisia . .. = . pubescens Lindbl. TT varren JY ja lehdet vit käkarvaisia . . ... « hispidum Fr. B. Lehdettav. kantapuoleltaan orotat puikeat — soikeat — puikeansuikeat, usein liuskahampaiset; haivenet kan- keita ja epäpitkiä. a. varren tyvi nystykarvainen. &« mykerötennen onkaan nuok- kuumia sr... < 04408 hä 0940 HO alpinumi Tu p mykeröt aina pystyjä . . . . .H. nigrescens Willd. 76 36. Heimo. Synanthereae. — Yhdisponsisia. b. varren tyvi ei nystykarvainen. & varren tyvi kankeakarvainen. + kehdot kapeita, varsi harva- lohtänen J. .lsiamkmkkse i. H. saxifragum Fr. ++ kehdot leveitä, varsi moni- koittäkenä... '.. . s . H. norvegicum Fr. p varren tyvi pehmeäkarvainen aki melkein karvaton. + varsi 0—1-lehtinen. 1 kehtosuomut jokseenkin ly- hyitä, useimmat tylppäpäisiä. * lehdet tylppä- tahi hertta- kantaisia, heleänvihreitä . H. murorum L. ** lehdet — suippokantaisia, harmaa- tai sini-vihreitä H. caesium Fr. ti kehtosuomut pitkiä, useim- mat suippopäisiä; lehdet tylppä- tai hertta-kantaisia, sinivihreitä . . . . . . . . H. subcaesium Fr. ++ varsi 2—5-lehtinen, itää kehtosuomut tylppiä, lehdet enimmäkseen suippokantaisia, vaalean vihreitä . . . . . . H. vulgatum Fr. II. Aluslehdet kukkimisen aikaasi poiskuihtuneet, varsi 6—30-leh- tinen; mykeröt tuumaa leveäm- mät. A. Mykeröt lehdettömässä huiskilossa. a. varsi harvalehtinen (noin 6-lehti- nen), lehdet kapean tasasoukkia — suikeita, ehytlaitaisia tai pieniham- paisia .. a atmans.a oat . H. Iinifolium Sael. b. varsi monilehtinen, lehdet viit hv soikean suikeita, tav. isohampaisia. 37. Heimo. Campanulaceae.— Kellokasveja. 77 & kehtosuomujen kärjet vähän ulos- päisiä, kehtoperät hoikkia, mel- kein tasapaksuja.. . sssusa H. rigidum Hn. f kehtosuomujen kärjet pystyjä, keh- toperät vahvoja, ylöspäin paksum- VANS 4. < 47,4. MINAN 4 H. Friesii Hn. B. Mykeröt lehtisessä huiskilossa, kehto- suomujen kärjet pystyjä. a. pähkylät kellan-ruunisia, haivenet NIaeata Hao .,13 0 mateadu] o oduti ts H. prenanthoides Vill. b. pähkylät mustan-ruunisia, haivenet armaan keltaisia . .-- + == 3. H. crocatum Fr. C. Mykeröt melk. sarjassa, kehtosuomujen Pänjot Vilospäisiä. 4) sa etei. H. umbellatum L. 37. Heimo. Campanulaceae. — Kellokasveja. Hetiö sikiäisperäinen tahi teräperäinen, 5-lehtinen, pentan- drinen tahi syngenesinen. Fmiö 2—3-lehtinen, 1-eminen. Hedel- mä 2- tahi 3-pesäinen kota. 7eriö tasamukainen tahi epämu- kainen, 5-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen. Lehtiasento vuorottainen tahi ruusukkeinen. Kukinto terttu tahi mykerö. A. Hetiö sikiäisperäinen. a. Bet1o eriheteinen , .*. . 00% » 184. Campanula. b: hetiö yhdisponsinen 0." Ka 185. Jasione. B. Hetiö teräperäinen, yhdisponsinen . . 186. Lobelia. 184. CAMPANULA L. — Kello. A. Kukinto mykerömäinen. a. varsilehdet tasasoukkia. . . . .. C. cervicaria L. b. varsilehdet puikeansuikeita . . . . C. glomerata L. B. Kukinto terttu tahi yksinäinen kukka. a. varsilehdet leveitä. 78 38 Heimo. Cucurbitaceae. — Kurkkaksveja. & verhiön liuskat pystyjä. + varsi särmäkulmainen . . . .C. trachelium L. ++ varsi tylppäkulmainen .. . PC. latifolia L. B verhiön liuskat taaskäänteisiä . . C. rapuneuloides L. b. varsilehdet hyvin kapeita. & teriö hedelmää pitempi. + teriö 5-halkoinen . . . . .. C. patula L. ++ teriö 5-pykeinen. + luotit vartaloa pitemmät . C. persicifolia L. ti luotit vartaloa lyhemmät . C. rotundifolia L. B teriö hedelmää lyhempi. . . .. C. uniflora L. 185. JASIONE L. — Munkki. Varsi lehtinen, kukinto mykerö . . . .. J. montana L. 186. LOBELIA L. — Nuottaruoho. Lehdetön vana, kukinto terttu + . . . . L. dortmanna L. 38. Heimo. Cucurbitaceae. — Kurkkakasveja. Yksineuvoisia, monoecisia tahi dioecisia. Hetiö verhope- räinen, 3-lehtinen, triandrinen tahi syngenesinen. Fmiö3-lehtinen, yhdiseminen, 3-eminen. Hedelmä 1-lokeroinen marja. Teriö 5-leh- tinen, verhoperäinen. Verhiö 5-lehtinen. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto viuhkomainen tahi yksityisiä kukkia. A. Hetiö syngenesinen, sikiäin pitkulainen 187. Cucumis. B. Hetiö triandrinen, sikiäin pallero- TORIN ki stand na akää rueta 188. Bryonia. 187. CUCUMIS L. — Kurkka. Hedelmä pitkulainen, (viljelty Kurkka) . C. sativus L. 188. BRYONIA L. — Koirannauris. Tuotak kaljujan « mairits: Fma vol 00N . B. alba L. 39. Heimo. Ericaceae. — Kanervakasveja. 79 2. Sikiäin kehänpäällinen. Poikkeuksia: suvuissa Vaccinium ja Samolus sikiäin kehänalainen. 39. Heimo. Ericaceae. — Kanervakasveja. Hetiö sikiäisperäinen tahi verhoperäinen, dekandrinen, ok- tandrinen tahi pentandrinen. Fmiö 3—4-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 4—5-lokeroinen kota, harv. marja t. luumarja. Teriö 4—5-lehtinen, yhdisteräinen tahi eriteräinen. Verhiö 4—5-leh- tinen. Lehtiasento vuorottainen, vastakkainen tahi ruusukkeinen. Kukinto terttu, sarjamainen huiskilo tahi yksityisiä kukkia. Poikkeuksia: suvussa Diapensia emiö 3-lehtinen, kota 3-lokeroinen ja hetiö teräperäinen; teriö eriteräinen suvuissa Ledum, Pyrola ja Monotropa. A. Sikiäin kehänalainen (hedelmä marja) 189. Vaccinium. B. Sikiäin kehänpäällinen. a. teriö yhdisteräinen. a hedelmä luumarja . . . . . . 190. Arctostaphylos. p hedelmä kota. + teriö pysyväinen, heteitä tav. 8. 191. Cärtutia ++ teriö variseva, heteitä 5 tai 10. i heteet teriötä lyhemmät. * heteitä 10. * teriö punansininen . . 192. Phyllodoce. + teriö valkea tahi pu- nertava . . '. . =. >. 193. Andromeda. ** heteitä 5. as valkea . . . .194 Diapensia. * teriö punertava . . 193. Loiseleuria. TÄN haet teriötä pitemmät 196. rodulle b. Teriö eriteräinen. & kukinto runsaskukkainen sarja- mainen 'huiskilo . 348. 9113197) Ledäm. B kukinto terttu, harvakukkainen sarja tahi yksinäinen kukka. 80 39. Heimo. Ericaceae. — Kanervakasveja. + lehtisiä, varpuja... 10% 198. Pyrola. ++ lehdetön, suomuinen : lois- MSITA 1 saa 08 MENNA tt. +. 4014 199. Monotropa. 189. VACCINIUM L. — Puola. A. Lehdet varisevia. a. lehdet sahalaitaisia (Mustikka) . . V. myrtillus L. b. lehdet ehytlaitaisia (Juolukka) . . V. uliginosum L. B. Lehdet nahkeita yli talven kestäviä. a. varsipysty tahi koheneva (Puolukka) V. vitis idaea L. b. varsi suikertava pitkin maata (Kar- RÄÖ)A 057 muskt tot 8 Dkesia. s Anin meyhlsm hää V. oxycoccus L. & lehdet 2—5 linjan pituisia, marjat RANIN LAITI JORI MIEAA [N palustre Pers. f lehdet 1—? linjan pituisia, marjat puolukan kokoisia . . . . . ... microcarpum Turez. 190. ARCTOSTAPHYLOS Adans. — Sianmarja. A. Lehdet sahalaitaisia, luumarjat mustia A. alpina L. B. Lehdet ehytlaitaisia, luumarjat punaisia A. uva ursi L. 191. CALLUNA Salisb. — Kanerva. a Ec 115 ON eat te RtR rahka C. vulgaris L. 192. PHYLLODOCE Salisb. — Kurjenkanerva. Kukat nuokkuvia, lehdet melkein tasa- A STN maaksi KIRI P. coerulea L. 193. ANDROMEDA L. — Suokukka. A. Kukat punertavia, melkein sarjassa . A. polifolia L. B. Kukat valkeita. % Kukinto terttu... . päivä mv A. calyculata L. 39. Heimo. Ericaceae. — Kanervakasveja. 81 b. kukat yksittäisiä. & lehdet melkein kolmekulmaisia . A. tetragona L. fB lehdet kapean tasasoukkia . . . A. hypnoides L. 194. DIAPENSIA L. — Uuvana. Heteet selvästi teräperäisiä . . . . . .. D. lapponica L. 195. LOISELEURIA Desv. — Sielikkö. Teriö pieni, 5-halkoinen . . . . . 0... L. procumbens L. 196. RHODODENDRON L. — Lapinruusu. Lehdet melkein pitkänpyöreitä, pihkapilk- VT maana 6 PASTA rt PRÄLASTAoliä m R. lapponicum L. 197. LEDUM 1. — Pursu. Lehdet tasasoukkia — pitkulaisia . . . . L. palustre L. 198. PYROLA L. — Talvikki. A. Kukinto yksinäinen kukka . . ... P. uniflora L. Bi, Kukantossamjamainen. se. x 1 P. umbellata L. C. Kukinto terttu. a. vartalo suora. & vartalo teriötä lyhempi . . . . . P. minor L. f vartalo teriötä pitempi. + teriö palleropuoliskon muotoi- RIIS SNR Jak 88 ja FS lla KT YKÄ P. media Sw. ++ teriö melkein pitkulainen . . P. secundä L. b. vartalo alaskaareva, (teriötä pitempi). & verhiön liuskat kolmikkomaisia .P. chlorantha Sw. p verhiön liuskat suikeita . . . .P. rotundifolia L. 199. MONOTROPA L. — Mäntykukka. Laitakukat oktandrisia, latvakukka dekan- Van 3 Ginan ena sm M. hypopitys L. 6 82 * 40. Heimo. Oleaceae.— Öljypuita. 40. Heimo. Oleaceae. — Öljypuita. Täysineuvoisia tahi Ppolygamisia. =Hetiö 2-lehtinen, eriheteinen. FEmiö 2-lehtinen, yhdiseminen, 1-eminen. Fe- delmä kota tahi siivekäs pähkylä. Z7Teriö 4-lehtinen tahi 0. Verhiö 4-lehtinen tahi 0. Lehtiasento vastakkainen. Kukinto kerrottu terttu. A. Teriö suppilomainen, 4-liuskainen; (vil- JOlbyo PDN Hua [aaen ai ke Poko imi 0.0 200. SYPINEä Pc Aa Tanta Taa SA 4 jh iki komea PIMEÄ S e 201. Fraxinus. 200. SYRINGA L. — Syreni. Lehdet herttamaisia, ehytlaitaisia ; (viljelty) S. vulgaris L. ! 201. FRAXINUS L. — Saarni. Lehdet päätöparisia.'.:.-.-. mA. F. excelsior L. 41. Heimo. Asclepiadaceae. — Käärmeenpiston-yrttejä. Hetiö pentandrinen, luottiin vajonneilla ponsilla. ZFmiö 2-lehtinen, erieminen, 2-eminen mutta yhteisellä, kilpimäisellä luotilla. Hedelmä 2 tuppiloa. Teriö 5-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen. Lehtiasento vastakkainen. . Kukinto viuhkomainen. 202. CYNANCHUM RPBr. — Käärmeenpiston-yrtti. Lehdet puikeita, suippoja. . . . . * . . €. vincetoxicum L. 42. Heimo. Gentianaceae. — Katkerokasveja. Hetiö tetrandrinen tahi pentandrinen. Fmiö 2-lehtinen, yhdiseminen, 2-eminen tahi 1-eminen. Hedelmä 1- tahi melkein 2-lokeroinen kota. Teriö 4- tahi 5-lehtinen. Verhiö 4- tahi 5-lehtinen. Lehtiasento vastakkainen tahi vuorottainen ja ruu- sukkeinen. Kukinto viuhko, terttu tahi yksityisiä kukkia. A. Eeldets3ssommisia +. 1.0.0000 0 Nee 203. Menyanthes. 42. Heimo. Gentianaceae. — Katkerokasveja. 83 B. Lehdet yksikertaisia. a. KUKON IaE A... 2. (30 204. Gentiana. 1 kaat Panama MTN VL. 205. Erythraea. 203. MENYANTHES L. — Raate. Kukat valkeita, teriö sisästä karvainen . HM. trifoliata L. 204. GENTIANA 1. — Katkero. A. Teriön nielu paljas, karvaton. a." Leto synoenesinen . ... .- =... G. pneumonanthe L. b. hetiö eriheteinen. & varsilehdet kapean suikeita. . . G. serrata Gunn. B varsilehdet puikeita. + latvakukat mykerömäisesti ta- hi sarjamaisesti ryhmistyneet lehtisen suojuksen sisään. . . G. involucrata Rottb. ++ kukinto melkein terttumainen G. nivalis L. B. Teriön nielu karvainen. a. verhiö tyveen asti liuskottu, melk. ORE AEANN ET o, amotad taata G. tenella Rottb. b. verhiö 4—5-jakoinen. & 2 puikeata suurta verhiöliuskaa, toiset 2 pienempiä, suikeita tahi I SNOIN G. campestris L. p kaikki verhiöliuskat tasasoukkia tahi sulkea. sv 0 NMT. G. amarella L. + varsilehdet puikeita. . . . .. amarella L. ++ varsilehdet melkein tasasouk- kenen 0 1L TON IK IITA A PESU: 169, lingulata Ag. 205. ERYTHRAEA Pers. — Rantasappi. A. Suojukset heti verhiön alla, verhiö melkein torven pituinen . . . . . ... E. littoralis Fr. 84 43. Heimo. Polemoniaceae. — Sinilatvaisia. EB. Suojukset alempana, verhiö teriön tor- vea tuntuvasti lyhempi . . . . . ... E. pulchella Fr. 43. Heimo. Polemoniaceae. — Sinilatvaisia. Hetiö pentandrinen. Fmiö 3-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 3-lokeroinen kota. Teriö 5-lehtinen. Verhiö 5-lehtinen. Lehti- asento vuorottainen ja vastakkainen. Kukinto viuhkomainen. 206. POLEMONIUM L. — Sinilatva. A. Aluslehdet noin puolen varren pituisia, verkiijäokoinea o : assa k. P. pulchellum Bunge. B. Alusledet puolta vartta paljon lyhem- mät, verhiö 5-halkoinen . . . ... . . P. coeruleum L. a. lehdet 7—11-parisia, kukat leveän- 03 Piet TMI SA vulgare Led. b. lehdet 4—8-parisia, kukat kapean- TORI IEIIIRIATAIN | ate es. tss e 1000eR Keil campanulatum Th. Fr. 44. Heimo. Convolvulaceae. — Kiertokasveja. Hetiö pentandrinen tahi tetrandrinen. Emiö 2-lehtinen, yhdiseminen, 1-eminen tahi 2-eminen. Hedelmä 2-lokeroinen kota. Teriö 5—4-lehtinen. Verhiö 5—4-lehtinen. Lehtiasento vuorottainen, (Cuscuta lehdetön loiskasvi). Kukinto yksityisiä kukkia tahi mykerö. A. Leveälehtisiä köynnöskasveja . . . . 207. Convolvulus. B. Lehdettömiä köynnöskasveja. . . . . 208. Cuscuta. 207. CONVOLVULUS L. — Kierto. A. Suojuslehdet noin a ki keski- paikoilla some PINO <[a80. * 070 C. arvensis L, B. Suojuslehdet heti kaikin alla =. . .C. sepium L. 45. Heimo. Boraginaceae, — Karhealehtisiä. 85 208. CUSCUTA L. — Humalavieras. A. Luöotitiisuippoja .1. ondes 067501] JA) C. europaea L. B. Luotit nuijamaisesti paksulatvaisia . . C. epilinum Weih. 45. Heimo. Boraginaceae. — Karhealehtisiä. Heitö pentandrinen. Emiö 2-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 4-lohkoinen. Teriö 5-lehtinen, tasamukainen tahi epämukainen. Verhiö 5-lehtinen. ZLehtiasento vuorottainen tai ruusukkeinen. Kukinto kiemura. A. Teriö epämukainen . . <. 209. Echium. B. Teriö tasamukainen. a. teriön nielu paljas, suomuton ja kyhmytön. & teriö sininen tahi sinipunainen. + verhiö 5-halkoinen . . . . ... 210. Pulmonaria. ++ verhiö 5-jakoinen . .. . . 211. Mertensia. Piet velkaa. < 1e)-rosairjaa kute: 212.Lithospermum. b. teriön nielu suipposuomuinen . . . 213. Symphytum. c. teriön nielu 5-kyhmyinen,. & verhiö tasamukainen. + teriö sininen. j nielun kyhmyt korkeita, val- kelta. 2.0 48tRT RTM 214. Anchusa. TT nielun kyhmyt matalia, le- veitä. * hedelmät karvattomia . . 215. Myosotis. ** hedelmät koukkukarvai- sia -6maR)OI AINN 216. Echinospermum. ++ teriö ruuninpunainen . . . . 217. Cynoglossum. p verhiö epämukainen, lopulta 2-ja- koinen suo jyveälis: MOB VIT 2487 A'Spertvo. 209. ECHIUM L. — Neidonkieli. Heteet teriötä pitemmät. . «= <. . .. E. vulgare L. A. 86 45. Heimo. Boraginaceae. — Karhealehtisiä. 210. PULMONARIA 1L. — Imikkä. Lehdet puikeita tahi puikean suikeita P. officinalis L. B. Aluslehdetkin kapean suikeita . . . . P. angustifolia L. 211. MERTENSIA Don. — Halikka. Koko kasvi sinivihreä, rento, lehdet soi- keita tahi vastapuikeita . . . . . .. M. maritima L. 212. LITHOSPERMUM 1L. — Rusojuuri. Juuri pinnaltaan punainen, tahraava . . . L. arvense L. dä m 213. SYMPHYTUM L. — Raunionyrtti. Varsi leveäsiipinen johteisista leh- AaBkke anto poitesta. <= vaddiastsättaih Ha. S. officinale L. Varsi melkein siivetön, lehdet tuskin ollenkaan johteisia . . . 0.0. S. orientale L. 214. ANCHUSA L. — Härjänkieli. Teriön tprmiukäyrä. . . . - maaiastiy A. arvensis L. Teriön. torvi suora! 20... . meam A. officinalis L. 215. MYÖSOTIS L. — Lemmikki. Verhiön karvat suoria, pystyjä. a. verhiö syväpykeinen . . . . . .. M. palustris With. b. verhiö jakoinen . . . . . . . . . M. caespitosa Schultz. . Verhiön karvat koukkupäisiä, siirrot- tavia. a. teriö suuri, litteälaiteinen, ratasmai- VO YK TIS. .. ÄHIANiK M. sylvatica Hoffm. b. teriö pieni, ei paljon verhiötä laa- jempi, melkein suppilomainen. + verhiö hedelmän kypsyessä suljettu yhteenkääntyneillälius- koilla. 46. Heimo. Labiatae. — Huulikukkaisia. 87 4 verhiö (hedelmän aikaan) peräänsä lyhempi . . ... M. arvensis Hoffm. ti verhiö (hedelmän aikaan) peräänsä pitempi . . . .. M. stricta Link. ++ verhiö hedelmän kypsyessä avosuinen pystyillä tahi ulos- käänteisillä liuskoilla; hedel- mäperät noin verhiön pituisia M. hispida Schlecht. 216. ECHINOSPERMUM Sw. — Sirkunjyvä. A. Hedelmäperät pystyjä. . . . . . .. E. lappula L. B. Hedelmäperät alaskaarevia . . . .. E. deflexum Wg. 217. CYNOGLOSSUM L. — Koirankieli. Lehdet leveänsuikeita, pehmeäkarvaisia . C. officinale L. 218. ASPERUGO L. — Terhi. Verhiö hedelmän kypsyessä laajentunut, 2-jakoinen ja litistynyt . . - . . .. A. procumbens L. 46. Heimo. Labiatae. — Huulikukkaisia.. Hetiö didynaminen, harvoin diandrinen. Fmiö 2-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 4-lohkoinen. Teriö epämukainen, tavallisesti huulimainen. Verhiö 5-lehtinen. Lehtiasento vastakkainen. Ku- kinto kiehkura tahi viuhko. A. Heteet teriön ylähuulta lyhemmät. a. teriö joko melkein tasamukainen tahi huulimainen kahdella litteällä huulella; ylimmäiset (keskimmäi- get) heteet lyhempiä tahi 0. 88 46. Heimo. Labiatae. — Huulikukkaisia. & teriö melkein tasamukainen, 4-lius- kainen. + Reteitä 4' isenä "Khun lo. 219. Mentha. -+-kIhItäL . . -. . Mmoss: « 220. Lycopus. p teriö huulimainen kahdella litte- | ällä huulella. + ponnet erillään. + verhiö melkein tasamukai- | sesti 5-pykeinen . . . . .. 221. Origanum. | ti verhiö 2-huulisesti liuskottu 222. Thymus. | ++ ponnet yhtyviä teriön ylähuu- | 117. SRP NNS...- 223. Calamintha. b. ylimmäiset (keskimmäiset) heteet pitempiä. & teriön ylähuuli litteä. . . . .. 224. Nepeta. B teriön ylähuuli onteva . . . . 225. Dracocephalum. c. teriö huulimainen, ylähuuli aina | onteva ja ylimmäiset (keskimmäiset) heteet lyhempiä. & verhiö 2-huulisesti liuskottu. + kukkakiehkurat mykerömäi- sesti ryhmistyneet . . . . .. 226. Prunella. ++ kukat parittain lehtihangoissa 227. Scutellaria. p verhiö 5—10-liuskainen tahi py- keinen, tasamukainen tahi vino. + varsilehdet sormijakoisia . . . 228. Leonurus. ++ kaikki lehdet pykälaitaisia. T verhiön liuskat pistävästi piikkipäislä +. . .' 008 229. Galeopsis. ti verhiön liuskat hyvin suip- poja, mutta ei pistäviä. * hedelmykset litteäpäisiä 230. Lamium. ** hedelmykset pyöreä- päisiä . . G ideat Siryne 231. Stachys. 46. Heimo. Labiatae. — Huulikukkaisia. 89 B. Heteet teriön ylähuulta pitemmät, yläluöli "hyvin pieni... 0 i 232. Ajuga. 219. MENTHA L. — Minttu. A. Verhiön hampaat pituuttaan leveämmät M. arvensis L, B. Verhiön hampaat pituuttaan kapeam- mat. a. kukkaperät kaljuja . . . ... * . * M. gentilis L. b. kukkaperät karvaisia . . . . ... M. aguatica L. 220. LYCOPUS L. — Rantayrtti. Lehdet syväsahaisia tahi liuskaisia, kukat = POE TIISTAISIN L. europaeus L. 221. ORIGANUM L. — Meirami. Varsi pysty, suojukset sisäpuoleltaan e nyökytti 2 00 MM. O. vulgare L. 222. THYMUS L. — Ajuruoho. Varsi rento tahi koheneva « . . 0.0... T. serpyllum L. a. varsi rento, lehdet melk. ruodittomia serpyllum L. b. varsi koheneva, lehdet selvään ruo- SIKAA eki seo 4.8 SJ (3ÄE chamaedrys Fr. 223. CALAMINTHA Mönch. — Käenninttu. A. Suojuslehdet ulottuvat melk. verhiön kanapaisin 280172 1. Pan, C. elinopodium Benth. B. Suojuslehdet useimmin kukkaperiäkin LUOMIEN 91/3 TINO M 3994 C. acinos L. 224. NEPETA L. — Kissanminttu. A. Kukat mykerömäisissä viuhkoissa, leh- det sahalaitaisia, kukat valkeita . . . N. eataria L. 90 46. Heimo. Labiatae. — Huulikukkaisia. B. Kukat melkein kiehkuroittain, lehdet nyhälaitaisia, kukat sinisiä . . ...- N. glechoma Benth. 225. DRACOCEPHALUM L. — Ampiaisyrtti. A. Teriö lähes 3 kertaa verhiötä pitempi, lehdet tasasoukkia. 2? +304, D. Ruyschiana L. B. Teriö tuskin verhiötä pitempi, lehdet puiktai YIakeNa snu. < 1." D. thymiflorum L. 226. PRUNELLA L. — Arohumala. Lehdet puikeita . . isi tt tan P. vulgaris L. 227. SCUTELLARIA L. — Vuohennokka. A. Lehdet ehytlaitaisia mutta keihäskan- * taisia, kukat varren latvemmaisessa osaRsI GJDN: 18) 30uas 11371 du) » S. hastifolia L. B. Lehdet matalasti nyhälaitaisia, ei kei- häskantaisia, kukat lehtihangoissa jo varren keskipaikoilta tahi alempaakin S Emmaksi ssätetmä HD Oia AL0S14- JAA S. galericulata L. 228. LEONURUS L. — Nukula. Teriö hyvin karvainen . .. + mus suutta L. cardiaca L. 229. GALEOPSIS L. — Pillike. A. Varsi pehmeäkarvainen ja nystykar- vainen. J50K 110 N KN. G. ladanum L. a. teriön torvi noin verhiön pituinen, lehdet puikeitammsäät <. i 08P8N ladanum L. b. teriön torvi verhiötä paljon pitempi, | lehdet melk. suikeita. . - . . --- angustifolia Ehrh. 46. Heimo. Labiatae. — Huulikukkaisia. 91 B. Varsi karheakarvainen' . . - . 0.0. a. teriö verhiötä enintäin 2 kertaa pi- KU ssa 1) jat japan te b. teriö verhiötä 3 kertaa pitempi . G. tetrahit L. tetrahit L. . versicolor Curt. 230. LAMIUM 1.. — Peippi. A. Alahuulen keskiliuska vastaherttainen, syrjäliuskat hyvin matalia 1—3:lla ka- pealla hampaalla tahi hampaattomia. a. kukat punaisia. & teriön torven alaosassa karva- kiehkura; lehdet herttamaisia tahi puikeita, kaikki peräkkäitä . . . + lehdet matalapykeisiä . ... ++ lehdet syväpykeisiä . . .. p teriön torvi aivan kalju. + kaikki lehdet peräkkäitä, syvä- pykeisiä, ylimmät leveän hertta- maisia tahi puikeita tai mel- kin, DeliNmäisiä .. - - susu ++ ylimmät lehdet perättömiä, melkein munuamaisia, verhiön liuskat torvensa pituisia .. h kukat valkeita suuria .... e >. EB. Alahuulen keskiliuska suippo, syrjä- liuskat pitkiä, suippopäisiä; kukat kel- o i aj e nami L. purpureum L. purpureum L. desipiens Sond. L. incisum Willd. L. amplexicaule L. L. album L. L. galeobdolon L. 231. STACHYS L. — Pähkämö. A. Teriön torvi melkein suora; lehdet suippoja. a. lehdet suikean tasasoukkia . . . . b. lehdet :herttamaisia ..000s000. S. palustris L. S. sylvatica L 92 47. Heimo. Personatae. — Naamakukkaisia. B. Teriön torvi käyrä; lehdet tylpähköja, puikeita tahi puikeansuikeita . . . . S. betonica L. 232. AJUGA L. — Akankaali. A. Kukat suojuslehtiään pitemmät . . . A. reptans L. B. Kukat suojuslehtiään lyhemmät . . . A. pyramidalis L. 47. Heimo. Personatae. — Naamakukkaisia. Hetiö 2-, 4- tahi 5-lehtinen, didynaminen, diandrinen tahi syngenesinen (Verbascum: pentandrinen eripitkillä heteillä). ; Emiö 2-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 2-lokeroinen kota (Oro- banche: 1-lokeroinen). Teriö 4—5-lehtinen, epämukainen tahi — melkein tasamukainen. Verhiö 4—5-lehtinen, Lehtiasento vaihte- levainen. Kukinto vaihtelevainen. A. Kasvi lehtinen, joko lehtisellä varrella tahi ainoastaan aluslehdillä. 25 Peto 4 JAKAA Ry TASK 233. Verbascum. b. heteitä 4. & teriö kannuksellinen . . . . . . 234. Linaria. p teriö kannukseton. + verhiö 5- (tahi moni-) liuskai- nen. + lehdet pykälaitaisia . . . . 235. Scrophularia. +j lehdet ehytlaitaisia . . . . 236. Limosella. TTT lehdet liuskaisia. . . - . 237. Pedicularis. ++ verhiö 2- tahi 4-liuskainen. + kukat keltaisia. | * ylähuuli ehytlaitainen, taaskäänteisellä laiteella 238. Melampyrum. ** vlähuuli pykälepäinen, 2-hampainen . . 0. 239. Rhinanthus. 4 kukat sinipunaisia . . . 240. Bartsia. 47. Heimo. Personatae. — Naamakukkaisia. 93 Tii kukat = sinivalkeita, vii- vaatia 1010 a yes 241. Euphrasia. W RDteIta 2. 0000170. moalmuelta fi 242. Veronica. B. Aivan lehdetön, suomuinen loiskasvi . 243. Lathraea. ' 233 VERBASCUM L. — Tulikukka. A. Kukat melkein perättömiä tähkässä, palhot valkeakarvaisia . . . . . .. V. thapsus L. E. Kukat peräkkäitä, tertussa, palhot pu- nansinertävän karvaisia . . . . . .. V. nigrum L. 234. LINARIA Mill, — Kannusruoho. . Kukat keltaisia, lehdet kaljuja . . .L. vulgaris Mill. . Kukat vaalean sinipunertavia, lehdet tähmitäkärväisia +. 2 1.00) Teron L. minor L. & > 235. SCROPHULARIA L. — Syyläjuuri. A. Varsi alempaa kalju, kukat mustan- punaisia. Kody £ <. 3 ROI W S. nodosa L. B. Varsi tahmeakarvainen, kukat keltaisia S. vernalis L. 236. LIMOSELLA L. — Mutayrtti. Teriö valkea, melkein tasamukaisesti 5-lius- BRASIL 20220 T MA KNN WnKAoA 9 yhti L. aguatica L. 237. PEDICULARIS 1. — Kuusio. A. Teriön nielu avonainen. a. teriön ylähuuli soukistunut pitkäksi pykälepäiseksi nokaksi . . . . .. P. lapponica L. 94 47. Heimo. Personatae. — Naamakukkaisia. 9 > b. teriön ylähuuli lyhytnokkainen kah- della suipolla liuskalla . . . . .. P. palustris L. c. teriön ylähuuli ehytlaitainen. &”wverliiö: Kalja ..1u mat sosi P. flammea L. p verhiö valkeakarvainen. . . .*. P. hirsuta L. Teriön nielu suljettu . . . . ... P. sceptrum carolinum L. 238. MELAMPYRUM 1. — Maitikka. . Kukat melkein tähkämäisesti ryh- mistyneet ; kukat ja suojukset punaisia. a. tähkä tiheä, neliskulmainen, suojuk- söt nitkaiai taisia an. samtal vk. M. eristatum L. b. tähkä ei erittäin tiheä, suojukset parilinakaiia 3, . 74-18: M. arvense L. Kukat parittaisia, keltaisia. a. suojukset punansinisiä . . . . .. M. nemorosum L. | b. suojukset vihreitä. & teriö verhiötä 3—4 kertaa pitempi M. pratense L. B teriö verhiötä tuskin pitempi . . M. sylvaticum L. 239. RHINANTHUS L. — Laukku. Vartalo teriösta ulkoneva, teriön torvi - ylöspäin Easrova. x kaisu = R. major Ehrh. Vartalo teriön sisäinen, teriön torvi K NN KONSTI LATTENS JS 42 R. minor Ehrh. 240. BARTSIA L. — Punakko. Lehdet puikeiaso 0. Ye TNNTä B. alpina L. Lehdet tasasoukkaasa 11100 10490 B. odontites L. a. suojukset kukkien pituisia tahi pi- tempiä < ung mummo rubra Pers. b. suojukset kukkia lyhemmät =. . .littoralis Fr. 47, Heimo. Personatae. — Naamakukkaisia. 95 241. EUPHRASIA L. — Silmäruoho. Lehdet puikeita, teriön nielu keltainen . E. officinalis L. 242. VERONICA L. — Tätyruoho. A. Kukat harvakukkaisissa latvatertuissa tahi yksittäin lehtihangoissa. a. vartalo melkein 0, kota palleroinen, lehdet kämmensuonisia, sormipy- AAA n nina KTT TIIA VS V. hederifolia L. b. vartalo puolta kotaa paljon lyhempi mutta selvä. & kota herttamainen tahi munua- mainen. + lehdet puikeita tahi herttapui- keita, sahalaitaisia. + kukkaperät noin verhiön pi- tuisia tahi pitempiäkin . . . V. agrestis L. Hj kukkaperät verhiötä paljon Wyhemmäat =. 00% . V. arvensis L. ++ muutamat lehdet im tieät URA OIS aina 1 Yata POST k . V. verna L. g kota pitkänpyöreä, pykälepäinen V. alpina L. c. vartalo noin 19 kodan pituinen tahi pitempi. & kota puikea, kukkaperät suojuksia IEI a 110: asa AS Ya ONT V. saxatilis L. fil. fB kota lanttopäisesti munuamainen, kukkaperät suojuksia lyhemmät . V. serpyllifolia L. EB. Kukat hyvin runsaskukkaisissa latva- — tertuissa. a. lehdet terävä- ja syvä-sahaisia . . V. longifolia L. & lehdet herttakantaisia . . ... vulgaris Koch. p lehdet pyöreäkantaisia . .'. .. maritima Koch. 96 48. Heimo. Solanaceae. — Koisokasveja. y lehdet suippokantaisia . . . .. media Koch. b lehdet tylppä- ja matala-sahaisia, tahi osittain epäselvästi pykälaitaisia V. spicata L. C. Kukat lehtihankaisissa tertuissa. a. lehdet enintäin noin 3 leveytensä pituisia. & varsi ja lehdet karvaisia. + tertun lapakko veltto, lehdet tylppäkantaisia, syväsahaisia . V. chamaedrys L. ++ tertun lapakko tankea, lehdet suippokantaisia, matalasahai- Haas haita km km öin ns. Sn2aä V. officinalis L. B varsi ja lehdet kaljuja . . . .. V. beccabunga L. b. lehdet 4—10 leveytensä pituisia. & kota ympyräinen, matalalla latva- pykäleellä; tertut 10—40-kuk- Janäaian 34:10 00kas dä ly isi A V. anagallis L. B kota munuamainen, lovipäinen, tertut 4—12-kukkaisia . . . .. V. scutellata L. + varsi ja lehdet kaljuja . . . . seutellata L. ++ varsi ja lehdet karvaisia .-. villosa Hn. 243. LATHRAEA L. — Suomukka. Kukat nuokkuvassa tertussa, koko maan- päällinen kasvi vaaleanpunainen . . . L. sguamaria L. 48. Heimo. Solanaceae. — Koisokasveja. Hetiö pentandrinen. Fmiö 2-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 2-lokeroinen kota tahi marja. 7eriö 5-lehtinen, tasamukainen tahi epämukainen. Verhiö 5-lehtinen. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto viuhko tahi kiemura. 49. Heimo. Plantaginaceae. — Ratamokasveja. 97 A. Luotti kokonainen. %. Jedelmä; marjas >: . steilksä - 244. Solanum. b. hedelmä kota. & teriö tasamukainen (viljelty) . . 245. Nicotiana. p teriö epämukainen . . . .. .. 246. Hyoscyamus. E: Tuotti 2-Luskaamen. +... +. < <. >1-maun 241. Datura. 244. SOLANUM L. — Koiso. A. Varsi pensastava, rento tahi köynneliäs, k AN e AN ANP TAN S. dulcamara L. E. Varsi ruohovarsi. a. lehdet yksikertaisia, marjat mustia S. nigrum L. b. lehdet päätöparisia, marjat vihreitä (nielty. POIJati).. << 4 202 m nsa S. tuberosum L. 245. NICOTIANA L. — Tupakka. Teriö keltainen (tavallinen viljelty Palturi- TTJ IA PUSATN 14 J9 N. rustica L. 246. HYÖSCYAMUS L. — Villikaali. IokKoE KIEMUTANSa.. < rillä; emit aina kaljuja, lehdet vähän vinokärkisiä (S.aurita + S. myrtilloides) S. rugulosa Ands. p matalia, 1—2 kyynärän korkuisia pensaita. + useimmat lehdet lähes tuuman levyisiä; emitähkät kapean pit- kulaisiaa <. . - (sust) s:06)184 Vagalns Ands: + lehdet aina alta karvaisia, pensas tav. runsaasti 2 kyy- närää korkeamssss. mousi - cinerascens Wbg. tT lehdet hyvin ohuita, lopulta molemmin puolin kaljuja; pensas noin kyynärän kor- kuinenssis.andussi 4-2 ökvätmpoi livida Wbg. 60. Heimo. Salicaceae. — Pajukasveja. 113 ++ pienilehtisiä pensaita ; useim- mat lehdet noin '/ tuuman levyisiä tahi kapeampia. 1 lehdet ainakin nuorempana alta silkkikarvaisia; emitäh- kät melkein pyöreämäisiä * lehdet soikeita — suikeita. A lehdet päältä kaljuja AA lehdet molemmin puolin runsaasti silk- kikarvaisia ** lehdet tasasoukkia, noin 3/—1'/, tuuman pituisia +T lehdetaina molemmin puo- lin kaljuja, soikean pitku- laisia, usein lanttokantai- sia; emitähkät soikean pit- kulaisia . .. b. vartalot luottien pituisia taik vähän pitempiä. & lehdet alta (varsinkin keskisuoni) karvaisia, ohuita, kuivattaessa helposti mustuvia; vartalot luot- teja pitemmät. + lehdet ehytlaitaisia (S. myr- tilloides + S. lapponum) . ++ lehdet sahalaitaisia * emitähkät perättömiä = ja melk. lehdettömiä ** emitähkät peräkkäitä,lehti- sillä” perillä .. . kyynärän kor- kuisia pensaita, suippopäisillä, soi- keilla tahi suikeilla lehdillä; var- talot pitkiä. & vartalot ja ponnet mustan sinipu- naisia. + emit hienokarvaisia .. . . . S. myrsinites L. pr "o +" %& 1 - alk. 13 138. 10 116 61. Heimo. Cupuliferae. — Kehtokantaisia. ++ emit tiheään valkeavillaisia (S. myrsinites + S. glauca) . S. Normani Ands. p vartalot ja ponnet keltaisia; emit lyhytperäisiä, sangen pitkävarta- Loisa oss 10 e boaehas . S. arbuscula L. c. noin 1—6 tuuman korkuisia minkin tylpillä tahi lanttopäisillä, useimmin pyöreämäisillä tai pitkulaisilla leh- dillä; vartalot pitkiä, lyhyitä tahi 0. * & lehdet kaljuja. + emit kaljuja, vartalot lyhyitä, lehdet sahalaitaisia (Vaivais- 1110 K A ON S. herhacea L. ++ emit karvaisia, vartalot pit- kiä, lehdet ehytlaitaisia . . S. polaris Wbg. f lehdet alta valkeakarvaisia; var- talo melkein 0, emit karvaisia . S. reticulata L. 61. Heimo. Cupuliferae. — Kehtokantaisia. Yksineuvoisia, monoecisia. Hetiö 8—10-lehtinen, erihe- teinen. FEmiö 2—3-lehtinen, yhdiseminen, 2—3-eminen; Hedelmä pähkinä. 7eriö 0. Verhiö 3—8-lehtinen, yhdisverhoinen, tahi 0. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto tähkä tahi terttu. A. vartaloita 3—4, kukat lehtien aikaan 281. Ouercus. B. vartaloita 2, kukat ennen lehtiä . .?282. Corylus. 281. OUERCUS L. — Tamni. Lehdet kapean vastapuikeita, liuskaisia . 0. robur L. 282. CORYLUS L. — Pähkinä. Lehdet pyöreän herttamaisia, sahalaitaisia C. avellana L. 62. Heimo. Betulaceae. — Koivukasveja. iisi 62. Heimo. Betulaceae. — Koivukasveja. Yksineuvoisia, monoecisia. Hetiö 4-lehtinen, eriheteinen. Emiö 2-lehtinen, yhdiseminen, 2-eminen. Hedelmä pähkylä. Teriö 0. Verhiö 1—5-lehtinen tahi 0. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto tähkä tahi terttu. A. Emitähkien suomut varisevia . . . . 283. Betula. B. Emitähkien suomut pysyviä . . . .. 284. Alnus. 283. BETULA L. — Koivu. kU A. Hedelmän kalvopalteet hedelmän levyi- siä tahi leveämpiä. a. puita. & lehdet pitkäsuippoisia; nuoret oksat runsaasti nystypilkkuisia; hedelmien kalvopalteet tav. 2—3 kertaa hedelmää leveämmät; . . EB. verrucosa Ehrh. A lehdet noin 1'/,—?2'/a tuuman pituisia. + lehdet sahalaitaisia. + lehdet typäkkä- tahi lant- TOKA LATSTA «a sas verrucosa Wallr. *i lehdet suippo- tahi pyö- reäkamntaisiai sv auka vulgaris Regel. ++ lehdet syväpykeisiä saha- laitaisilla liuskoilla . . . lobulata Ands. Fr. +++ lehdet melkein jakoisia, kapeilla, =ehytlaitaisilla, otakärkisillä liuskoilla . 0dircalensis Mela. AA lehdet noin tuuman pituisia . mierophylla Wllr. Rg. P lehdet lyhytsuippoisia; nuoret oksat karvaisia, nystermättömiä 118 62. Heimo. Betulaceae. — Koivukasveja. tahi harvaan nystypilkkuisia; he- delmien kalvopalteet hedelmää noin 2 kertaa leveämmät tahi ainakin hedelmän levyisiä . . . B. odorata Bechst. A hedelmän kalvopalteet 1'/5—?2 kertaa hedelmää leveämmät pubescens Ehrh.Rg. + lehdet 1'—2 tuuman pi- tuisia. + oksat ja nuoret lehdet kal- juja tahi ohutkarvaisia =. glutinosa Trautv. Rg. TT oksat ja nuoret lehdet tiheäkarvaisia . . . .. pubescens Ehrh. ++ lehdet noin tuuman pituisia parvifolia Regel. AA hedelmän kalvopalteet noin hedelmän levyisiä . . . .. . pensaita; lehdet suippohampaisia, tav. lyhytsuippoisia, harvoin pyöreä- päisiä; hedelmän kalvopalteet hedel- män levyisiä tahi vähän leveämpiä; lehdet hertta- tahi pyöreäkantaisia, (B. odorata + B. nana) . . . ..- . Hedelmän kalvopalteet hedelmää ka- peammat; lehdet nyhälaitaisia, useim- min pyöreäpäisiä, harvoin lyhytsuip- poja, (Matalia pensaita). a. lehdet usein tuuman levyisiä, pyö- reitä tahi melk. vastapuikeita; hedel- män kalvopalteet miten milloinkin hedelmää = kapeammat (B. nana + B. odorata) ,Glmaetalteustu . alk . lehdet noin kynnen suuruiset, pyö- reät, usein pituuttaan leveämmät; hedelmän kalvopalteet tav. hedelmää paljon kapeammat « «e tortuosa Regel. B.intermedia Thom. B. alpestris Fr. 62. Heimo. Betulaceae. — Koivukasveja. 119 285. ALNUS Gaertn. — Leppä. A. Useimmat lehdet typäkkä- tai lantto- päisiä, päältä tahmeita, alta vihreitä ja karvattomia paitsi suonihangoissa, joissa on tiheä karvaryhmä . .... A. glutinosa Willd. a. lehdet toiskertaan tahi yksikertaan SALO N aasar e sa mättiskin vat vietä kuo vulgaris Willd. . b. lehdet liuskaisia . . . . . . . . . pinnatifida Regel. o lehdet melkein vantaan lius- kat melkein ehytlaitaisia pyöreä- tn aak e Tone aie aroa alid <3 OGUERCIFOLIA WILLD, | B lehdet suippoliuskaisiajpykälaitai- silla ja halkoisilla liuskoilla . . LAcErA Mela. B. Lehdet enimmäkseen lyhytsuippoisia, päältä vähän tahmeita, alta vihreitä ja ainakin pitkin suonia hienokarvaisia; suonihangoissa joskus pieniä tiheämpiä - karvaryhmiä (A. glutinosa + A. incana) A. pubescens Tausch. C. Lehdet useimmin suippopäisiä, har- vemmin pyöreäpäisiä, päältä ei tah- ! meita, alta sinivihreitä tahi melkein vihreitä, karvaisia mutta suonihan- | goissa ei ole tiheitä karvaryhmiä . . A. incana Willd. | a. lehdet alta ohutkarvaisia. o lehdet suippoja, alta sinivihreitä glauca Ait. p lehdet pyöreäpäisiä tahi lyhyt- : suippoisia, alta melkein vihreita borealis Norrl. b lehdet alta tiheäkarvaisia. o lehdet päältä harvakarvaisia . . vulgaris Spach. + lehdet sahalaitaisia, suippoja tahi pyöreäpäisiä . . . . . . VULGARIS SPACH. ++ lehdet liuskaisia, km osai: sillä, matalasahaisilla lius- TOR m tää SN Aya + o. . . ACUMINATA Regen. 120 63. Heimo. Myricaceae. — Suomyrttejä. fp lehdet molemmin puolin hyvin runsaskarvaisia . . . . . . . . tomentosa Mela. + lehdet (sahalaitaisia, usein tylpähköjä . . . . . . . . . TOMENTOSA MELA. ++ lehdet parijakoisia melkein tasasoukilla, ehytlaitaisilla ja suippopäisillä liuskoilla . . .PINNATI-PARTITANOREL. 63. Heimo. Myricaceae. — Suomyrttejä. Yksineuvoisia, dioecisia tahi monoecisia. Hetiö 2—16-leh- tinen, eriheteinen tahi yhdispalhoinen. Zmiö 2-lehtinen, yhdis- eminen, 2-eminen. Hedelmä luumarja. Teriö 0. Verhiö 0. Leh- -Hasento vuorottainen. Kukinto tähkä. 285. MYRICA L. — Suomyrtti. Tähkäsuomut lyhytsuippoja; lehdet ka- peita, hammaspäisiä , . M. gale L. 64. Heimo. Orchidaceae. — Kämmekkäisia. 121 IL. Luokka. Monocotyledoneae. Yksisirkkaiset. 1. JAKSO. COROLLINAE. TERÄKUKKIOT. Kehä kaksikiehkurainen, usein terämäinen. Poikkeuksia: Molemmat kehäkiehkurat verhomaisia suvussa Triglochin heimoa Alismaceae ja heimossa Juncaceae. Kehä yksikiehkurainen tahi 0 hei- mossa Naiadaceae, 1. Kehä sikiäispäällinen. 64. Heimo. Orchidaceae. — Kämmekkäisiä. Hetiö 1—?2-lehtinen, gynandrinen. Fmiö 3-lehtinen, yhdis- eminen, 1-eminen. Hedelmä 1-lokeroinen kota. Kehä yhdis- lehtinen tahi erilehtinen. 7eriö epämukainen, 3-lehtinen. Verhiö terämäinen, 3-lehtinen, erillinen tahi yhtynyt teriöön. Lehti- asento vuorottainen, harvoin vastakkainen tahi 0. Kukinto tähkä tahi terttu, harvoin yksinäinen kukka. I. Heteitä 1. A. Turpeita mukuloita hapsimaisten juur- ten keskessä. a. mukuloita 2. & huuli kannuksellinen. + kannus — suultaan — väljempi, pölymyhkyjen kannat rakko- maisessa peitteessä .. . . . 286. Orchis. 122 64. Heimo. Orchidaceae. — Kämmekkäisiä. B. C. ++ kannus suultaan ahtaampi, pölymyhkyjen kannat paljaita, peitteettömiä. + pölymyhkyjen kannat likek- käisiä, lehdet tasasoukkia 287. Gymnadenia. TT pölymyhkyjen kannat eril- lään molemmin (puolin luottia, lehdet leveämpiä 288. Habenaria. p huuli kannukseton. + huuli 4-liuskainen . . . . .. 289. Ophrys. ++ huuli ehytlaitainen . . . . . 290. Chamaeorchis. b. mukula 1, palleroinen; huuli kannuk- seton; '3-liuskainen €. 1. ja. +. 291. Herminium. Juurakko, hapsimaisilla lisäjuurilla. a. varsi lehtinen, juurihapset hyvin tiheään käpertyneet. o huuli molemmin puolin pykeinen. + kukat tähkässä . . . . . 0... 292.Cephalanthera. ++ kukat tertussa . . . . 0... 293. Epipactis. g huuli ehytläitainen <"... 294. Goodyera. y huuli 2-liuskainen . . . . ... 295. Listera. b. varsi lehdetön, juurihapset hyvin ti- heään käpertyneet (huuli 2-lius- kaltttty JKA KN. 10 PITA | 0 296. Neottia. Juurakko korallimaisesti haarottunut. a. kukat suuria, kannuksellisia, varsi LONE Ussa KOEN mi AN A 297. Epipogium. b. kukat pieniä, kannuksettomia, varsi Est. PA R N SAIMA PPM UL 2 298. Corallorhiza. Varsi sipulityvinen, melkein vanamai- nen. a. terttu monikukkainen. kukat pieniä 299 Malaxis. b. yksi suuri kukka vanan latvassa . 300. Calypso. 64. Heimo. Orchidaceae. — Kämmäkkäisiä. 123 II. Heteitä 2. Huuli ontelo, noin tuuman pituinen, keltainen . . 301. Cypripedium. 286. ORCHIS L. — Kämmekkä. As Mukulat ehyitästy -s- 1 RUKA « O. militaris L. Bi, -Mukulat.Nalkoisia. < a0a0ue i O. sambucina L. C. Mukulat sormijakoisia. a. lehdet tyveltään leveämpiä . . . . O. latifolia L. & kaikki suojuslehdet kukkia pi- MUJEItEIIUa 1 1, TOTTA, VATSAN incarnata L. Fr. p ylimmäiset suojuslehdet kukkia lyhemmät. + vankkavartinen, alimmat lehdet leveitä, tähkä tihukukkainen .latifolia L. ++ hentovartinen, alimmatkin leh- det kapeita, tähkä harvakuk- 0 o IPA . . . .Traunsteineri Saut. b. lehdet tyveltään kapeampia .. . O. maculata L. & tähkä tihukukkainen . . . . ... maculata L. p tähkä harsukukkainen. + kannus '/ sikiäintä pitempi .curvifolia Nyl. ++ kannus '/a sikiäimen pituinen lapponica Reich. 287. GYMNADENIA RPr. — Kirkiheinä. Kannus pitkä, hoikka ; kukat punaisia . . G. conopsea L. 288. HABENARIA RBr. — Lehdokki. A Kannus hoikka, pitkä, melk. 2 kertaa sikiäintä pitempi, huuli ehytlaitainen H. hifolia L. a. ponsilokerot melkein yhtäsuuntaisia bifolia L. b. ponsilokerot kannalta paljon eril- lään, latvassa yhtyviä « . . . ... chlorantha Curt. kua iik 1121 w = dili — Ääd -w - PYN 17222! SY 124 64. Heimo. Orchidaceae. — Kämmekkäisiä. B. Kannus lyhyt, pussimainen. a. kukat melk. valkeita, huuli 3-lius- [011 a nn S H. albida L. b. kukat vihreitä, huuli 2-liuskainen . H. viridis L. 289. OPHRYS L. — Orho. Muktikao DEILEPOIRIE ae 6 VOE VEN Lä 4 0. myoödes L. 3 290. CHAMAEORCHIS Rich. — Orhukka. Lehdet tasasoukkia, mukulat pitkulaisia . C. alpina L. X 291. HERMINIUM L. — Mesikukka. Mukula ;palleroinen . +ahdaPsasasito asi H. monorchis L. 292. CEPHALANTHERA Rich. — Walkku. Lehdet melk. tasasoukkia, kukat valkeita, harvoin Puhin s... 01 02214 i C. ensifolia Rich. 293. EPIPACTIS Crantz. — Neidenvaippa. A. Sikiäin hienokarvainen, suikea. . . . E. palustris Scop. B. Sikiäin melk. kalju, soikean puikea . FE. latifolia L. 294. GOODYERA RBr. — Yövilkka. Tähkä yksipuolisilla kukilla, kukat val- keikansaasansa- 3 ++. » makvosse 140 G. repens L. 295. LISTERA RPBr. — Kaksikko. A. Lehdet soikeita, kukat vihreitä . . .L. ovata L. EB. Lehdet herttamaisia, kukat punaisia . L. cordata L. 296. NEOTTIA L. — Pesäke. Vana suomuinen, terttu runsaskukkainen, Kikan 'Kelttastasst s nt. A UIMTJA N. nidus avis L. 65 Heimo. Iridaceae. — Kurjenmiekkaisia. 125 297. EPIPOGIUM Gmel. — Metsän-emä. Vana paljas, lehdettömillä tupeilla, 1—6- kukkainen; kannus punertava =. . . E. aphyllum Sv. 298. CORALLORHIZA Hall. — Harajuuri. Vana suomuinen, terttu jokseenkin harsu- kukkainen ; kukat keltaisia . . . .. C. innata RBr. | 299. MALAXIS Sw. — Suovalkku. A. Ylähuuli lyhytsuippoinen, kukat vih- reitä, lehtiä tavallisesti 2—3 . . . . M. paludosa L. B. Ylähuuli pitkäsuippoinen, kukat keller- täviä, lehtiä tavallisesti 4 . . ... M. monophyllos L. 300. CALYPSO Salisb. — Neidenkenkä. Vanan tyvessä 1 puikea pitkäruotinen Lohti: 203401 avata inks TÄnä C. borealis Sal. 301. CYPRIPEDIUM L. — Tikankontti. Varsi lehtinen, huuli keltainen, muut kehä- lehdet mustanruunisia . . . . . .. C. calceolus L. 65. Heimo. Iridaceae. — Kurjenmiekkaisia. Kaksineuvoisia. = Hetiö teräperäinen, triandrinen. Fmiö 3-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä 3-lokeroinen kota. Kehä-lehdet yhdistyvisiä. Teriö tasamukainen, 3-lehtinen. Verhiö terämäinen, 3-lehtinen, teriöön yhtynyt. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto terttumainen. 302. IRIS L. — Kurjenmiekka. Kukat suuria keltaisia, luotit terämäisiä 1. pseudacorus L. 126 66. Heimo. Hydrocharidaceae. — Kilpukkaisia. 66. Heimo. Hydrocharidaceae. — Kilpukkaisia. Yksineuvoisia, dioecisia. Hetiö teräperäinen, 12— o-leh- tinen, erilehtinen tahi yhdispalhoinen; 3—15 ponnellista hedettä, muut ponnettomia. Fmiö 6-lehtinen, yhdiseminen, 1-eminen. Hedelmä marja. Kehälehdet yhdis-tyvisiä. Teriö tasamukainen, 3-lehtinen. Verhiö vihreä, 3-lehtinen. Lehtiasento vastakkainen. tahi ruusukkeinen. Kukinto sarja tahi yksinäisiä kukkia. A. Lehdet munuamaisia . . - . . . 0... 303. Hydrocharis. E. Lehdet tasasoukkia . . . 2. k... 304. Stratiotes. 303. HYDROCHARIS L. — Kilpukka. Lehdet noin tuuman levyisiä, lumpeen lehtien muotoisia; kukkii harvoin . . H. morsus ranae L. 304. STRATIOTES L. — Sahalehti. Lehdet piikkilaitaisia . . . . . ... . . 8. aloides L. 2. Kehä sikiäisalainen. 67. Heimo. Alismaceae. — Sarpiokasveja. Kukat kaksineuvoisia tahi yksineuvoisia, monoecisia. Fetiö sikiäisalainen tahi teräperäinen, hexandrinen, enneandrinen tahi polyandrinen. Emiö 3—0o -lehtinen, erieminen tahi yhdis- eminen, 3—0& -eminen. Hedelmä erillisiä pähkylöitä, tahi lohko- hedelmä, lohkiava 3—6Ypähkyläksi tahi 6 tuppiloksi. Kehälehdet erillisiä tahi yhdis-tyvisiä. Teriö tasamukainen, tavallisesti eri- värinen mutta joskus verhomainen, 3—6-lehtinen. Verhiö 3-leh- tinen, vihreä tahi terämäinen. Lehtiasento ruusukkeinen. Kukinto sarja, kiehkuroita haaraisella tahi haarattomalla lapakolla, tahi tähkä. A. Teriö valkea tai punainen. a. verhiö ja teriö yhdenväriset, pu- näänetaYvyey. L KiaiBmutsa. J . . 305. Butomus. 68. Heimo. Naiadaceae. — Vitakasveja. 127 b. verhiö vihreä, teriö valkea. & kukat 2-neuvoisia, hexandrisia .306. Alisma. g kukat 1-neuvoisia, monoecisia, Reteikä paljot 1. 0. 1020 M 307. Sagittaria. B. Teriö vihreä tahi kellertävä. a. ' vati lehtinen... <... + . . C. majalis 1. B. Kukat lehtihankaisia. a. varsi kulmikas, kukkaperät 1—3-kuk- VAISISUMMEId <. 05 kisäit main J. bufonius L. g kukat mykerömäisessä ryhmässä. + varsi alempaa lehtinen. T varren — yläpuoli lehdetön (paitsi aivan mykerön alla olevaa suojuslehteä); mykerö yksinäinen. * kota lanttopäinen ja lyhyt- K e NUO + J. biglumis L. | ** kota pyöreäpäinen ja ly- En taina Tm Sosa g J. triglumis L. TT muutama lehti varren kes- kustaa ylempänä; mykeröi- tä 1—3. * varsi hento; mykeröt vaa- lean kellanruunisia . . . J. stygius L. | ** varsi tankea; mykeröt Taisan iina JIN JAN N yi J. eastaneus Sm. ++ korren tyvessä tuppia lyhyillä äimämäisillä lehdillä; ylem- pänä 2—3 rihmamaista lehteä J. trifidus L. 323. LUZULA DC. — Piippo. A. Viuhko harva. a. 16500t karvaisia +. at. aN E L. pilosa L. 70. Heimo. Juncaceae. — Vihviläisiä. 137 b. lehdet ainoastaan tupen suussa kar- vaisia, muuten kaljuja; suojussuo- mut karvalaitaisia . . . . . . . . L. Wahlenbergii Rupr. c. lehdet aivan kaljuja; suojussuomut £ karvattomia. an. > < << 007. « L: parviflora Deasv. Viuhko mykerömäinen tai tähkämäinen. a lehdet litteitä, jokseenkin leveitä. & lehdet karvalaitaisia ; kehälehdet useimmin äimäpäisiä «>. +. » L. campestris L. + vanhat ponnet noin 3 kertaa palhojaan pitemmät . . . . . campestris L. ++ vanhat ponnet tuskin palho- jaan pitemmät . . . <. .'. =. multiflora Lej. A useammat mykeröt pitkä- peräisiä. | + kehä mustahko . . . . nigricans DC. ii kehä keltainen .. . . . pallescens, Wbg. AA mykeröt lyhytperäisiä =. congesta Lej. f lehdet melkein karvattomia; ke- hälehdet useimmin äimättömiä .. L. hyperborea RBr. b. lehdet kapeita, kourumaisia. & suojussuomut karvalatvaisia, useimmat kehälehdet äimättömiä L. arcuata Wbg. + kehälehdet kotaa pitemmät; my- keröperät hyvin hienoja, ulos- kaarevia; lehdet hyvin kapeita, melkein: Ealjuja is x 6:06 CVI ta Whg. ++ kehälehdet kodan pituisia, my- keröperät melk. pystyjä ; leh- det leveämpiä, harvakarvaisia confusa Lindeb. B suojussuomut karvattomia, useam- mat kehälehdet pitkä-äimäisiä . L spicata L. 138 71. Heimo. Araceae. — Vehkakasvoja. II. JAKSO. SPADICIFLORAE. PUIKELOKUKKIOT. Kehä yksikiehkurainen tahi 0; kehälehtinä usein suomuja, sukasia tahi karvoja. Katso myös poikkeuksia sivulla 121. 71. Heimo. Araceae. — Vehkakasveja. Kaksineuvoisia. = Hetiö hexandrinen. Fmiö 3-lehtinen, 1-eminen. Hedelmä marja. Teriö 0. Verhiö 6-lehtinen, eriver- hoinen, tahi 0. Lehtiasento ruusukkeinen. Kukinto tähkä. A. Yleinen suojuslehti puikea, valkea. . 324. Calla. B. Yleinen suojuslehti tasasoukka. vihreä 325. Acorus. 324. CALLA L. — Vehka. Lehdet herttamaisia, marjat punaisia >. . C. palustris L. 325. ACORUS L. — Kalmojuuri. Lehdet tasasoukkia, marjat vihreitä . . . A. calamus L. 72. Heimo. Lemnaceae. — Limaskoja. Kaksineuvoisia tahi yksineuvoisia, monoecisia. Hetiö dian- drinen. Fmiö 1-lehtinen. Hedelmä pähkylä. Teriö 0. Verhiö 0. Lehtiasento 0. Kukinto yksinäisiä kukkia lehtimäisen sekovarren reunapykeissä. 73. Heimo. Typhaceae. — Osmankäämisiä. 139 326. LEMNA L. — Limaska. A. Lehtimäiset sekovarret puikean sui- Keita, 1-jaurisia. YVA MI. TT Ri 4 L. trisulca L. A. Lehtimäiset sekovarret melkein ympy- räisiä. a. kunkin sekovarren alla 1 juurihapsi. & sekovarren alapuoli litteä, vihreä L. minor L. p sekovarren alapuoli kupera, < aki AT PITA PAIMEN TT L. gihba 1. b. kunkin sekovarren alla useampia juurihapsia; sekovarren alapuoli Panaihensi s ) &/., ,» Pittarns <. . . L. polyrhiza L. 73. Heimo. Typhaceae. — Osmankäämisiä. Yksineuvoisia, monoecisia. Hetiö triandrinen tahi dian- drinen. Fmiö 1-lehtinen. Hedelmä pähkylä. Teriö 0. Verhiö 2—6 suomua. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto tähkä tahi mykerö. A. Kukat tasasoukissa tähkissä . . . . 327. Typha. B. Kukat ympyräisissä mykeröissä . . . 328. Sparganium. 321. TYPHA. — Osmankäämi. A. Hede- ja emi-tähkät melkein toisissaan kiinni sä! sssääsiä . oman msdr 5 T. latifolia L. B. Hede- ja emi-tähkät kukattomalla varrenosalla toisistaan eroitetut . . . T. angustifolia L: 328. SPARGANIUM L. — Palpakko.*) A. Lehdet kantapuoleltaan 3-kulmaisia. a. Yhteinen mykerölapakko haarainen S. ramosum Huds. *) Kerättävä kypsillä hedelmillä. 140 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. b. yhteinen mykerölapakko yksiker- tainen, haaraton. &« hedemykeröitä 3—68, pähkylät äkkiä suippenevia pitkäksi, lähes pähkylän pituiseksi, odaksi . . . S. simplex Huds: B hedemykeröitä 1—2,. pähkylät vähitellen suippenevia lyhyeksi, pähkylää 3 kertaa lyhemmäksi, odu a Ds 18037 0: . S. fluitans Fr. *B. Lehdet kantaan asti litteitä ... >. . >. 8. natans L. a. pähkylät lyhyt- mutta selväperäisiä, pitkä-otaisia, otaansa lyhemmät . . natans L. b. pähkylät perättömiä, lyhytotaisia tahi melkein odattomia. & ylimmät, perättömät emimykeröt etillisiä musti Sus . 1020990001 min Tii Tit Ya p ylimmät, perättömät emimykeröt hyvin likekkäisiä . . . . . . . -hyperboreumLaest. 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. Kaksineuvoisia tahi yksineuvoisia, monoecisia tahi dioe- cisia, harv. polygamisia. Hetiö triandrinen, harvoin diandrinen t. monandrinen. Fmiö 2—3-lehtinen, yhdiseminen, 1 -eminen. Hedelmä pähkylä. Teriö 0. Verhiö 0 tahi 2—0» suomua, sukasta tahi karvaa.» Lehtiasento vuorottainen. Kukinto tähkä. I. Scirpeae. — Kaislat. Kukat tavallisesti 2-neuvoisia: kehänä sukasia emin ympärillä. Poikkeuksia: Eriophorum joskus dioecinen ja Rhyncospora joskus poly- gaminen. Blysmus rufus joskus kehätön. A. Tähkät lopulta villaisia pitkistä, suo- | muja paljon pitemmistä kehäsukasista 329. Eriophorum. B. Kehäsukaset suomuja lyhemmät. a. tähkä yksinäinen. . . . . . . . . 330. Eleocharis. b. useampia tähkiä. 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. 141 o varsi 2—8 jalan korkuinen . . . 331. Scirpus. B varsi ! —1 jalan korkuinen. + tähkylät kerrottuna, litteänä tähkänä . sua sjöäddiyi v) toe 332. Blysmus. ++ tähkylät mykerömäisinä viuh- Hemi f "0000. 02/0. aiRisn 333. Rhynchospora. II. Caricineae. — Sarat. Monoecisia tahi dioecisia. . Sikiäin ,,pullakon* sisässä, jonka suusta vartalon latva ja luotit tulevat näkyviin 334. Carex. Sikiäintä suojaa 2 avonaista suomua 335. Kobresia. 329. ERIOPHORUM L. — XNiittyvilla. . Alimmainen tähkäsuomu tähkää ly- hempi. a tähkiä useampia. & tähkäperät sileitä, tähkäsuomuissa leveä vaalea reunus; tähkävilla noin tuuman pituista, epätasai- STT Pp ohtaj E. angustifolium Roth. p tähkäperät karkeita; tähkävilla noin 1/y tuuman pituista. + lehdet litteitä, melk. suikeita; tähkäsuomut tummia hyvin ka- pealla vaaleammalla reunuk- sella; tähkävilla tasalatvaista E. latifolium Hoppe. ++ lehdet hyvin kapeita, 3-kul- maisia, tähkäsuomut tummia, melk. ilman vaaleatta reunuk- setta; tähkävilla epätasaisella ladnallat "18 haoxord": E. gracile Koch. b. tähkä yksi ainoa. &« varret mätästäviä. Ea 142 74 Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. + tähkäsuomut pitkäsuippoisia, vaalealatvaisia ja leveästi vaa- learennalsiaa 2996. ,040)1 1) 0TT3 E. vaginatum L. ++ tähkäsuomut tylpähköjä, mus- tahkoja, tuskin ollenkaan vaaleareunaisia . .'.'... E. ehallithrix Cham. g suikertavilla rönsyillä; tähkäsuo- mut tummia, vaaleareunaisia. + tähkät ruskeavillaisia, soikean piäaääätä AK e N E. russeolum Fr. ++ tähkät valkeavillaisia, melk. palleromaisia . ... . E. capitatum Host. . Alimmainen tähkäsuomu tähkän pi- a Aha a RA TON E. alpinum L. 330. ELEOCHARIS RBr. — Luikka. Alimmainen tähkäsuomu lopulta tähkän pituinen tahi pitempi, otapäinen . . . E. caespitosa L. . Alimmainen tähkäsuomu tähkää lyhem- pi, odaton. a. alimmainen tähkäsuomu puolta täh- kää pitempi; luotteja 3. & tupet poikkipäisiä; varsi noin 5—12 tuuman korkuinen; tähkä 2—3 linjan pituinen . . - . .. E. paucifiora Lgthf. p tupet suippo- tai pyöreä- päisiä ; varsi 1—2 tuuman korkuinen, erinomaisen hieno; tähkä noin linjan pituinen 04:40 E. acicularis L. b. alimmainen tähkäsuomu (puolta tähkää lyhempi; luotteja 2 . . . . E. palustris L. « kaksi alimmaista tahkäsuomua puolisepoisia; tähkät ruskeahkoja palustris L. 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. 143 fB alimmainen tähkäsuomu € sepii melkein yksinään koko tähkän tyven; tähkät melk. mustia . . . uniglumis Link. 331. SCIRPUS L. — Kaisla. A. Tähkät punan ruunisia. a. varsi liereä, tav. lehdetön . . . . S. lacustris L. & vihreä; tähkäsuomut sileitä . .lacustris L. p sinivihreä; tähkäsuomut karkeita glaucus Sm. b. varsi 3-kulmainen terävillä kulmilla; lehdet kourumaisia . . . . . .. S. maritimus L. B. Tähkät vihreitä; varsi tylppäkulmai- nen; lehdet litteitä . . . +. +. 0. S. sylvaticus L. 332. BLYSMUS Panz. — Litteäkaisla. A. Pähkylät ruunisia, puikeita, suippoja; tähkylöitä 3—8. . . . .. < < . . B. rufus Huds. B. Pähkylät vaaleita, soikean pyöreämäi- siä, pitkä-otaisia; tähkylöitä noin 8—15 B. compressus L. 333. RHYNCHOSPORA Vahl. — Piirtoheinä. A. Tähkylät nuorempana valkeita, van- hempana vaalean ruskeamaisia; heteitä tav. 2; kehäsukasia noin 10—12 . . . R. alba L. B. Tähkylät punanruunisia; heteitä 3; kehäsukasia 3—6 iei missä etno R. fusca L. 334. CAREX L. — Sara. I. Heterostachyae. Useampia yksineuvoisia tähkiä; hede- tähkät latvassa, emitähkät alempana niitä. k 144 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. 1. Luotteja 3. | | A. Hedetähkiä 2—45. a. pullakot kaljuja. & emitähkien suomut äimäpäisiä. + hedetähkien suomut tav. äimä- päisiä;. alimmainen .emitähkä pitkäperäinen; pullakot puikeita syväjakoisella suulla .... C riparia Curt. ++ hedetähkien suomut = tav. äimättömiä ja tylpähköjä; alimmäinen emitähkä melkein | perätön ; pullakot soikeita tai puikeita, matalalovisella I KONNA SSN 140 RAINA C. paludosa Good. fp emitähkien suomut äimättömiä, suippoja tahi tylppiä. + lehdet litteitä. + pullakot puikeita ....... C. vesicaria L. ti pullakot = melk. (pallero- maisia. * emitähkät —mustahkoja, melkein soikeita . . . .C. saxatilis L. ** emitähkät —vihreähköjä, pitkiä, tasasoukkia . . . C. laevirostris Fr. ++ lehdet kourumaisia, kapeita C. ampullacea Good. + tähkäsuomut hyvin kapeita, 1etk. KPKEMA. e. +. sae ampullacea Good. ti tähkäsuomut leveitä, usein TOKEN jan >. rotundata Wbg. b. pullakot karvaisia. 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. 145 o emitähkät pystyjä; pullakot pui- keita, suippopäisiä, 2-haaraisella suuodalla. + suojuslehdet lyhyttuppisia . .C. filiformis L. ++ alimmainen suojuslehti pitkä- KANNINEN (osien ia mataluus it n C. hirta L. p emitähkät nuokkuvia tahi riippu- via; pullakot vastapuikeita, tylp- päpäisiä, melkein eheällä suuo- — 12.15 SSE RIITTA TIN OTN (9090 C. glauca Scop. B. Hedetähkä yksinäinen, ainoastaan he- dekukkahinen. a. emitähkät nuokkuvia tai riippuvia. & lyhyttuppisia. + pullakkojen suuota pitkä ja päästään syväpykeinen; suojus- lehdet tähkistöä pitemmät . .C. pseudocyperus L. ++ pullakkojen suuota lyhyt ja melkein ehytsuinen. + suojuslehdet leveitä, täh- kistöä pitemmät; pullakot vihreitä ; tähkäsuomut vaa- lean kellanvihreitä . , . . C. pallescens L. Ti suojuslehdet kapeita, useimmiten tähkistöä ly- hemmät; pullakot vaalean sinivihreitä; tähkäsuomut ruunisia tahi mustahkoja. * suojuslehdet melk. täh- kistön pituisia, lehdet leveitä, vihreitä . . . . C. irrigua L. 10 146 74, Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. ** suojuslehdet — melkein äimämäisiä, tähkistöä aina lyhemmät; lehdet kapeita. A tähkät tihukukkai- sia, korsi ja lehdet harmaanvihreitä . . C. limosa L. AA tähkät harvakuk- | kaisia, korsi ja leh- det sinivihreitä . . C. rariflora L. p pitkätuppisia. + emitähkät harvakukkaisia, soi- keita — tasasoukkia, pullakot puikeita kapealla suuodalla. .C. capillaris L. ++ emitähkät tiheäkukkaisia. + pullakot soikeita lyhyellä suuodalla. * tähkät tasasoukkia — guik eitä kuv sy C. laxa Wbg. ** tähkät — pitkulaisia — melk. soikeita. . . .. C. ustulata Wbg. ti pullakot kapean puikeita, pitkällä suuodalla . . . . C. fuliginosa Hoppe, b. emitähkät pystyjä. & pullakot kaljuja, suojuslehdet tu- pellisia. + pullakkojen = suuota 2-haa- rainen. + suojuslehdet tähkistöä paljon pitemmät; tähkät tiheäkuk- kaisia, melkein pitkänpyö- reitä. 74 Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. 14% * lehdet ja suojuslehdet rih- mamaisesti *kourumaisia ; pullakot lyhytkärkisiä . .C. extensa Good. ** lehdet ja suojuslehdet leveitä, litteitä. A pullakot —pitkäotaisia, alaskaarevalla odalla . C. flava L. AA pullakot lyhyt-otaisia, suoralla odalla . . . C. Oederi Ehrh. tt suojuslehdet lyhyet. * tähkät likekkäisiä, lehdet hyvin — kapeita; = tähkät 3—6-kukkaisia, harvakuk- KEIO E enä kan naan C. pedata Wbg. ** tähkät pitkävälisiä . . . C. distans L. ++ pullakot ehytsuisia tahi vi- nosti matalalovisella suulla. + lehdet leveitä. * korsi ja lehdet vihreitä ; pullakkojen suuota vinosti lovipäinen; suojuslehdet tav. tähkäänsä lyhemmät C. vaginata Tausch. ** korsi ja lehdet sinivih- reitä, pullakkojen suuota > ehytpäinen; suojusleh- det tav. tähkistöä ly- HOT! KES ko In 6 C. panicea L. tj lehdet kapeita; korsi ja lehdet vihreän harmaita; pullakon suuota ehytpäi- nen; suojuslehdet tav. täh- kistön pituisia tahi pi- tempiä-yhe ai PS:n 2 14 C. livida Whbp. f pullakot hienokarvaisia. 148 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. + emitähkät tiheäkukkaisia, pak- suja. + emitähkät pitkävälisiä, alim- mainen suojuslehti lehtimäi- MSA 4 uma DaE eka PORN e, | C. globularis L. TT emitähkät likekkäisiä. * suojukset tupettomia. A suojukset lehtimäisiä tahi äimämäisiä . . .C. pilulifera L. LA suojukset suomumai- sia, kalvopalteisia. * suojussuomun kes- kisuoni äimäksi ul- koneva; =pullakot melkein — soikeita, suippoja, 3-kulmai- sia 174900 noittana L. *! suojussuomut use- immiten äimättö- miä ; pullakot vas- tapuikeita, tylppiä, liereitä . . . . .C. ericetorum Poll. ** suojukset lyhyttuppisia, äimämäisiä . . . . . .C. praecox Jacg. ++ emitähkät harvakukkaisia, hy- vin kapeita, selvä- tahi pitkä- tuppisia, hedetähkää ylem- mäksi ylettäviä. + suojustupet ilman lehtiai- heetta; hedetähkä perätön. * emitähkät likekkäisiä, 3—86-kukkaisia, tupen - sisäisillä perillä ja sui- pohkoilla suomuilla: . . C. ornithopoda Willd. 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. 149 ** emitähkät pitkävälisiä, 7—10-kukkaisia, tupesta ulkonevilla perillä ja melk. poikkipäisillä suo- aa. 1... . C. digitata L. + suojustupet N varustetut; hedetähkä pe- yäilinen '.' ; . C. pediformis Mey. C. Yksinäinen hedetähkä AT] emi- kukkahinen. a. tähkät kaikki peräkkäitä, nuokkuvia C. atrata L. b. tähkät melkein tai aivan perättömiä. & emitähkät suikeita, OTTI tai vastapuikeita .... - . . C. Buxbaumii Wbg. p emitähkät soikeita, mustia . . .(C. nigra All. y emitähkät melkein palleromaisia, KEI TOTMAN MT 00. VARA Belik. 2. Luotteja 2. A. Emitähkät pitkäperäisiä. Tähkäperät milloin tähkäänsä pitemmät tahi tähkänsä pituisia, milloin | tähkän pituisia; harvemmin tähkäänsä 3 kertaa lyhemmät: (halophilalla) tahi melk. 0: (pumilalla). a. emitähkät hyvin pitkäperäisiä, lo- pulta riippuvia, usein periään. ly- hemmät; tähkäsuomut otapäisiä suo- mua pitemmällä odalla . . . . . . €. maritima L. b. emitähkät pystyjä noin tähkän pi- tuisilla tahi lyhemmillä perillä; suo- maut milloin pitkäotaisia milloin odat- E Aale tl AES 1 . . . O. salina Wbo. « pullakot ehytsuisia; ikkunat suo- juslehdet tähkistöä tuntuvasti pi- 150 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. temmät; emitähkät noin 1'/,—?2 tuuman pituisia, periään 2—3 ker- taa pitemmät; tähkäsuomut useim- min otapäisiä; korsi 10—24 tuu- män" puinen . < s << s .0. hälophila Nyl. p pullakot lovisuisia; suojuslehdet noin = tähkistön pituisia, milloin hiukan lyhempiä; emitähkät tuu- man pituisia tahi lyhempiä . . . salina Wbg. + emitähkien perät tav. noin täh- kän pituisia; korsi 4—1?2 tuu- man pituinen. + suomut otapäisiä . . . . . euspidata Wbg. TT suomut odattomia . . . . mutica Wbg. ++ emitähkät melk. perättömiä, korsi parin tuuman pituinen pumila Blytt. EF. Emitähkät perättömiä tahi lyhytperäi- siä, tähkää vähintäin 3—4 kertaa ly- hemmillä perillä. a. leveälehtisiä. & korsi tylppäkulmainen; pullakot aivan suonettomia. + korsi sileä, emitähkät tasa- soukkia, tav. paksummalla lat- vällkäutin sas: RT Sa jastva » 2 YOMI C. aguatilis Wbg. + lehdet kourumaisia; hedetäh- kiä 2 tai useampia . . . .aguatilis Whbg. "Tt lehdet litteitä; hedetähkiä tama 1 k. 150100. borealis. ++ korsi karkea; emitähkät pit- kulaisia tai melkein soikeita C. rigida Good. 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. 151 p korsi teräväkulmainen; pullakot enemmän tai vähemmin suonisia, (korsi useimmilla hyvin karkea). + hedetähkä yksinäinen, pitkä-- peräinen, peräänsä lyhempi =. C. limula Fr. ++ hedetähkiä 2 tai useampia . C. acuta L. + tähkäsuomut pullakoita pal- jon pitemmät. * emitähkät paksuja . . .prolixa Fr. ** emitähkät hoikkia, 2—4 tuuman pituisia. A pullakot litistyneitä, korsi karkea . . . . protensa Fr. AA pullakot — pulleita, korsi melkein sileä personata Fr. TT tähkäsuomut noin pullak- kojen pituisia; emitähkät paksuja; pullakot pulleita acuta Fr. TTT tähkäsuomut tylpähköjä, pullakoita tuntuvasti ly- hemmät. A * vihreä; suojuslehdet tähkistöä paljon pi- temmät . . . . . . . fuviatilis Hn. ** vaalean vihreä; suo- juslehdet noin täh- : kistön pituisia. . . . praticola Fr. b. kapealehtisiä. o lehdet litteäreunaisia; alimmainen suojuslehti lehtimäinen . . . .. C. stricta Good. + emitähkät pitkulaisia; pullakot korkosuonisia; korren tyvitupet rihmamaisesti hajoavia . . . . stricta Good. 152 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. ++ emitähkät kapean tasasouk- kia; pullakot epäselvästi suo- nisia ; korren tyvitupet tuskin ollenkaan hajoavia . . . .. turfosa Fr. p lehtireunat sisäkäänteisiä ; suojuk- set lehtimäisiä . « . s. 0. C. vulgaris Fr. + emitähkät likekkäisiä . . . . vulgaris Fr. ++ emitähkät pitkävälisiä . . .juncella Fr. y lehtireunat taaskäänteisiä; suo- jukset melk. äimämäisiä . . . .C. caespitosa L. II. Homostachyae. Kukinto kerrottu tähkä; tähkylät kaikki melkein samanlaisia ; luotteja 2. A. Hedekukat tähkyläin tyvessä; emikukat tähkyläin latvassa; alimmissa tähky- löissä joskus ainoastaan emikukkia. Poikkeus: (. tenellalla hedekukka tähkylän latvassa. a. pullakoissa ei ole kalvomaisia kul- mia. & pullakot — ylempää = karkeakul- maisia. + pullakot lopulta ulospäisiä; (tähkylät melk. palleromaisia, suomut suipohkoja ; pullakkojen suuota pitkä, vähän kaareva). C. stellulata Schreb. ++ pullakot pystyjä. + suojukset lyhyitä, (enintäin tuuman pituisia), tahi 0. * Jlatvatähkylä alempia täh- kylöitä 2—3 kertaa pi- 2 S e Pe C. mierostachya Ehrh. 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. 153 = AST A L 1 I I N N ! '* Jatvatähkylä tuskin mui- ta tähkylöitä pitempi. A tähkäsuomut =koko- - naan ruunisia tahi | vihreäselkäisiä ruu- nisilla reunoilla . .C. elongata L. AA tähkäsuomut —vaa- leita, kalvopalteisia, vanhempina ruske- aka la sakarat Yle C. vitilis Fr. AAA tähkäsuomut melk. valkeita. < pullakot suomu- japitempiä,suip- poja mutta odattomia . . . C. canescens L. +: pullakot —suo- mujen pituisia, otasuisia . . . C. helvola Blytt. ti suojukset tähkistöä pitem- mät. * tähkylät hyvin pitkävä- lisiä, pullakot pitkän puikeita . . . :% >. CC. remota L. ** tähkylät mykerömäise- nä ryhmänä; pullakot Ss are onn e C. cyperoides L. p pullakot sileäkulmaisia. 1 + tähkylät palleromaisia, vihreitä. 1 tähkylät likekkäisiä . . . . C. tenuiflora Wbg. ti tähkylät pitkävälisiä. 154 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. * tähkylät 5—12-kukkaisia; pullakot aivan odattomia C. loliacea L. ** tähkylät 2—3-kukkaisia; pullakot lyhytotaisia . . C. tenella Schk. ++ tähkylät — puikeita, — soikeita tahi vastapuikeita, vihreän tai mustan ruunisia. + korsi ja lehdet vaalean vih- reitä (pullakot suippoja, OKOTALG) < << 16 < J90aäastN C. norvegica Willd. ti korsi ja lehdet tumman vihreitä. * korret pystyjä, pullakot tyveltään hienosuonisia. A pullakot = otapäisiä, vastapuikeita . . . . C. lagopina Wbg. AA pullakot — suippoja mutta = odattomia, puikeita 9... . C. heleonastes Ehrh. * korret lopulta nuokku- via, pullakot hienosti korkosuonisia. otasuisia C. glareosa Whbg. b. pullakoissa leveät kalvomaiset, pit- källe alaspäin karkeasahaiset kulmat C. leporina L. B. Hedekukat tähkyläin latvassa. a. pitkällä juurakolla varustettuja. c lehdet litteitä; keskimmäiset täh- kylät yksistään hedekukkahisia . C. disticha Huds. f lehdet kourumaisia tahi venho- maisia; kaikki tähkylät kaksi- neuvoisia. + pullakot pitkäotaisia, suomuja pitemmät ; suomut tylpähköjä . C. incurva Lgthf. 74. Heimo. Cyperaceac. — Sarakasveja. 155 + tähkä palleroinen . . . . .incurva Lgthf. TT tähkä pitkulainen . . . . arctica Deinb. ++ pullakot lyhytotaisia, noin suomujen pituisia; suomut sui- PONI SL s 1 eta C. ehordorhiza Ehrh b. korret mätästäviä. , & pullakkojen suonet epäselviä. + pullakot ulospäisiä, puikeita, tyveen asti kalvokulmaisia, san- gen lyhyella suuodalla. . . . C. muricata L. ++ pullakot melk. pystyjä, leveän puikeita, jokseenkin jyrkästi suippenevia pitkäksi suuo- daksi; suuota kapeasti kal- vokulmainen . . . . . <. . C. teretiuscula Good f pullakot korkosuonisia. + korsi tylppäkulmainen; pulla- kot melk. pystyjä, palleromai- sen-puikeita HT FISU C. paradoxa Willd. ++ korsi teräväkulmainen; pulla- kot lopulta hyvin ulospäisiä, pitkänpuikeita . . ... = . O. vulpina L. III. Monostachyae. Kukinto yksi- kertainen tähkä. A. Monoecisia.*) a. luotteja 3. o pullakot soikean vastapuikeita, joutuneinakin pystyjä. . . . . . C. rupestris All. f pullakot = suikean tasasoukkia, joutuneina alaskäänteisiä. *) Katso myös C. dioican muunnosta ?s0ogyndaa. 156 74. Heimo. Cyperaceae. — Sarakasveja. + pullakoita 5—10; pullakon suusta tulee näkyviin neula- mainen sukanen . . . . . .. C. mieroglochin Wbg. ++ pullakoita 3—5, sukasettomia C. pauciflora Lgthf. b. luotteja 2. *— & tähkä harvakukkainen, tasasouk- ka tai suikea; pullakot lopulta taaskäänteisläätsäivy. JAiäkarat, C. pulicaris L. p tähkä tiheäkukkainen, puikea tahi palleromainen ; pullakot siirrot- tavaa o. 1. 2 MNT INNO TN JADN C. eapitata L. B. Dioecisia; (luotteja 2, pullakot pystyjä). a. emitähkä soikea, tiheäkukkainen . C. dioica L. & tähkät yksineuvoisia . . . . .. dioica L. p tähhät kaksineuvoisia . * . . . isogyna Hn. b. emitähkä — tasasoukka, harvakuk- kainen ++. .. R. iaptenatnä C. parallela Somft. 333. KOBRESIA Willd. — Sarake. Tähkä yksinäinen, tasasoukka . . ... K. scirpina Willd. 75. Heimo. Graminaceae. — Heinäkasveja. 157 JII. JAKSO. GLUMACEAE. AKANAKUKKIOT. Kehä akanamainen tahi 0; kukat vuorottaisten sisä- ja ulko-akanoitten hangoissa. 75. Heimo. Graminaceae. — Heinäkasveja. Kaksineuvoisia, harvoin polygamisia. = Hetiö useimmin triandrinen. Fmiö 2-lehtinen, yhdiseminen, 2-eminen, hyvin harvoin 1-lehtinen. Hedelmä pähkylä. 7eriö 0. Verhiö 2 (harv. 3 tai 0) kaunaa. Lehtiasento vuorottainen. Kukinto tähkä.*) Poikkeuksia. Diandrisia ovat Hierocloö ja Anthoxanthum; monandri- nen Cinna; polygamisia Hordeum, Phragmites, Avena elatior, Hierocloö ja Hol- cus. Emiö 1-lehtinen suvussa Nardus. I. Tähkylät kukkimisen aikana sul- jettuja, (vartalo tav. pitkä, luotit, helpeitten latvasta esiin tulevia). A. Tähkylät suojuksellisia. a. kukkia 2, suojukset otamaisia. . . 336. Setaria. b. kukkia 3, suojukset kalvomaisia. . 337. Sesleria. B. Tähkylät suojuksettomia. | a. tähkylät — 3-kukkaisia — (alemmat 1-neuvoisia tai neuvottomia). *) Tähkän tyvessä on tavallisesti 2 yleistä suojusakanaa, kaleet. Niitten suojassa yksityiset suojusakanat, helpeet, joista 1 on alempana ja ulospäin, ulko- helve; toiset 2 ovat yhtyneet yhdeksi ylempänä ja sisäpuolella olevaksi sisähel- peeksi; näitten sisässä ovat kehä-akanat, kaunat. 158 75. Heimo. Graminaceae. — Heinäkasveja. & latvakukka 2-neuvoinen, sen alla 2 hedekukkaa; heteitä 2-3 . . 338. Hierochlo6. g latvakukka 2-neuvoinen, alemmat neuvottomia. + heteitä 2, kaleet hyvin eripi- tasan! SI 0 SN. 339. AnthozNBMmu ++ heteitä 3, kaleet melkein yädenpituisia .-. ; 7 1: 340. Phälame. b. tähkylät 1-kukkaisia (ilman sur- kastuneettakaan toista kukkaa.. « kaleita ja luotteja 2. + kauna 1, kaleet 2-otaisia . . 341. Phleum. ++ kauna 0, kaleet odattomia . 342. Alopecurus. p kaleita 0, luotti 1 . .- . . <. . 343. Nardus. II. Tähkylät — kukkimisen — aikana avonaisia. (Vartalo tav. lyhyt tahi 0, luotit helpeitten tyvipuo- lelta esiin tulevia). A. Tähkylät kerrottuna tahi yksikertai- sena terttuna, suojuksettomia. a. tähkylät 1-kukkaisia. & heteitä 1. 8000! vuiig x . . 344. Cinna. p heteitä 3. + kukkien tyvi karvaton. + helpeet paksuja, kaleet hel- vetten "pituisia < 1savstks 190 345. Milium. +i helpeet kalvomaisia. * kaleet helpeitä pitemmät 346. Agrostis. ** kaleet helpeitä paljon lyhemmät Glyceria aguatica. ++ kukkien tyvessä pitkät karvat 347.Calamagrostis. b. tähkylät 2 — monikukkaisia. o kaleet helvetten pituisia tahi pi- tempiä. 75. Heimo. Graminaceae. — Heinäkasveja. 159 + helpeet (ainakin muutamat) vih- neellisiä. + vihne helpeen pituinen tahi pitempi. * helpeet suuria, ulkohelve 2-hampainen tahi 2-lius- 1 Kitan 53. ** helpeet pieniä, ulkohelve 3—4-hampainen tahi ehyt- Taitainomea S Aah orin n, vilite 'lyhtyt".. oik lio +. ++ helpeet vihneettömiä. + kolme tahi useampaa 2-neu- voista kukkaa. * kaleet tähkylän pituisia ** kaleet tähkylää lyhem- TOSIN. 898.) tj kaksi 2-neuvoista kukkaa ja yksi surkastunut kukka p kaleet helpeitä lyhemmät. + kukkien tyven ympärillä pitkiä isa 111 POY ITA mvp eo ++ kukkien tyven ympärillä ei ollenkaan tahi ainoastaan lyhyitä karvoja. + ulkohelve liuskainen tahi kaksihampainen ..... +i ulkohelve —ehytlatvainen tahi monihampainen. * kaleet suippopäisiä. A ulkohelve suippopäi- nen. 348. 149. . Holcus. 355. Avena. Aira. . Triodia. . Fluminia. . Melica. . Phragmites. Bromus. 160 75. Heimo. CGraminaceae. — Heinäkasveja. s ulkohelve terävä- selkäinen. 1. vihneetön . . . 355. Poa. 2. vihneellinen . . 156. Dactylis. *% ulkohelve liereä- selkäinen, usein lyhytvihneinen . . 357. Festuca. AA ulkohelve =tylppä- päinen = (liereäsel- käinen). e ulkohelve kalvo- latvainen . . . . 358. Colpodium. ** ulkohelve ei ole kalvolatvainen . 359. Enodium. ** kaleet tylppäpäisiä. A kaleet puikeita tahi suikeita 05681. 1% 360. Glyceria. AA kaleet — melkein Pyöreitä (si 0700 361. Briza. B. Tähkylät tähkämäisessä tertussa ka- pealiuskaisilla suojuksilla . . . . .. 362. Cynosurus. C. Tähkylät toiskertaisessa tähkässä tai tähkämäisessä tertussa, suojuksettomia. a. tähkylät peräkkäitä (5—10-kukkai- BAR) Ja jana 31847 K Paes S9e a 363.Brachypodium. b. tähkylät perättömiä. & 1 tähkylä kussakin nivelessä. + tähkylät 2—15-kukkaisia. 1 kaleita 2. * tähkylät 2-kukkaisia (vil- jelty Bois)a meijä aumoalata 364. Secale. ** tähkylät 3—8-kukkaisia . 365. Triticum. +i kaleita 1; tähkylät 5—15- KINKIKAKAÄIN 170700. Rosa vj 366. Lolium. mtn | 75. Heimo. Graminaceae. — Heinäkasveja. 161 ++ tähkylät 2-kukkaisia . . . . 367. Lepturus. fp 2—3 tähkylää kussakin nivelessä. + tähkylät 2—4-kukkaisia . . . 368. Elymus. ++ tähkylät 1-kukkaisia (viljelty NEEN I Aak Neks "ossaa Ina: ja 369. Hordeum. 336. SETARIA P. B. — Pantaheinä. Tähkämäinen terttu vihreä, liereä. . . .S. viridis L. 337. SESLERIA Scop. — Lupikka. Tähkämäinen terttu puikea tahi pitkän- ROTA st. a OKL oka ta S. coerulea L. 338. HIEROCHLOE Gmel. — Maarianheinä. A. Kukat vihneettömiä tahi lyhytvihneisiä H. borealis Schrad. B. Ainakin keskimmäisen kukan ulko- helpeessä helpeen pituinen vihne. a. alimmainen kukka myös vihneel- n KAA AM PE 9 E LON SPIN H. australis Schrad. b. alimmainen ja ylimmäinen kukka k 6:12 17 J A A POO H. alpina RS. 339. ANTHOXANTHUM L. — Simake. Neuvottomissa —sivukukissa pitkä selkä- k 111 7: KOO" 17 SP TIPIIIIN. HC 9 891179 My A. odoratum L. 340. PHALARIS L. — Helpi. Neuvottomat kukat pitkäkarvaisia . . . . P. arundinacea L. 341. PHLEUM L. — Tähkäheinä. A. Kaletten äimät kaletta paljon ly- | TT TUMA AION" P. pratense L. 11 162 75. Heimo. Graminaceae. — Heinäkasveja. B. Kaletten äimät melkein kaleensa pituäsia dia. 0. Pat K P. alpinum L. 342. ALOPECURUS L. — Puntarpää. A, Korsi polvinen, kaleet yhdis-tyvisiä. a. vihne kaletta tuskin pitempi, pon- nety kea stt. i