MEDDELANDEN AF SOCIETAS PBO FAUNA ET FLORA FEIVNICA. FJERDE HÄFTET. •-♦^Sm— HELSINGFORS, J. c. FKENCKELL & SON, Kasvistonsuliteista Polijais-Siioieiija Veiiäjäii-KaFJalaii rajaseii tu I. Kirjoittanut '•^'\ri/'J\f\ .<^^^^- I. Johdanto Arvellen tässä tarkastettavaa paikkakuntaa, jossa kasveja uiin eriluontoisilta aloilta kiiin Lapista, vuorten kylmemmistä regioneista, Länsi-Europanraunikkomaasta ja Itä-Eiiropan sekä Siperian sisäraaista yhtyy taisteluun vallasta, edulliseksi työ- sijaksi maamnie kasvistonsuhteideii tutkimiseen, teki tämän kirjoittaja v. 1875 ja 1877 matkustuksia .siellä, tarkastaaksensa sen kasviiUisuudeii luonnetta. Vuonna 1875kiertelin „pro Fauna & Flora feimica" Seuran kustannuksella Lieksan, Nurmeksen ja Repolan pitäjissä ja jatkoin sitten v. 1877 tutkimuksiani niiden polijaispuolella olevalla paikkakunnalla, matkustaen Yli- opiston varoista myönnetyllä matkarahalla, Kuhmon, Kiannan, Kuusamon, Oulangan, Kiestingin, Uhtuan, Vuokkinieraen, Kostarauksen ja Jyskjärven pitäjissä. Ala, jokanäillä raatkoilla oli esineenä havoinuoilleni ja jonka kasviston suhteita seu- raavassa esitellään, ulottuii siten Lieksan joesta samannimi- sessä pitäjässä ja Kiimovaaralta Repolan pitäjässä noin pe- ninkulman matkan eteläpuolelle pohjaista napapiiriä (63° 18' — 65" 25'pohj. leveytt.). Länsipuolella rajoittaa sitä Pielisjärvi, Kuhniou pitäjässä oleva Ontojärvi (Tervasalmi), länsipuolella Kiannanjärveä oleva seutu ynnä Kuusamon kirkonkylän tie- 1100 ja Oulanganjoen suu, ja idässä övat ääriramäiset tutki- muspaikat Majavalahti (länsipuolella Pääjärveä), Kokkosalmi (Tuoppajärven luodepuolella), Uhtua, Piisnialahti (Nuokkijär- ven pohjoispuolella) ynnä Tscliolkan seutu (Repolassa itä- puolella Lieksanjärveä), joten alueen läntisin paikka on 4° 4' ja itäisin 6° 45' itäpuolella Helsinkiä. Tutkimuksista, joita tämän ålan kasvistosta ölen tehnyt, annetaan tässä vihkonen, jossa aikomukseni ou esitellä yleiset kasvistonsuhteet — varsinkin ylhäisempien kasvien — tällä maini- tulla alalla, tarkastaa mitkä suhteet edistävät tai 2 masentavat sen eri syntyisten kasvistojen valtaa, sekä missil iiiiden edustajat löytävät rajan edem- mälle levenemiselleen. Vaikka koko joukko kasvitutkijoita eii aikoina on liikkunut monessa osassa täta aluetta, on se kuitenkin, mitä näiden seutujen kasvistosta tähän saakka on tunnettu, jok- seenkin vähäarvoista, jollemme ota lukuun Kuusamoa, jonka ylhäisemmät kasvit jo olivat johonkin määrin tiedossa, vaan niidenkin levenemisestii olivat ilmoitukset enimmäkseen riittämättömiä ja sitä paitse melkoinen joukko niistä koko- naan vääriä. Ensimäisiä tietoja antaa Kuusamon kasvis- tosta E. Lagus*) kirjoituksessa: „Utdrag af en beskrifning öfver Kusamo socken i Kemi Lappmark", jossa hän luette- lee liki 50 ylhäisempää kasvia**) Kuusamosta. J. Julin***) mainitsee sittemmin kirjoituksessaan „Bref om de uti Öster- botten, särdeles omkring Uleåborg samlade naturalier" kym- menkunnan kasvia f) myöskin Kuusamosta ja ilmoittaa siinä (t. XIV, s. 298) Kirkkoherra S. Castrén'in koonneen sieltä suuren joukon kasveja, joista keräyksista kuitenkin ainoas- taan muutamat övat eri kirjoittajain citaattien kautta tunne- tut. Samaten antaa J. Fellman luettelossaan „ Index plan- tarum in Lapponia fennica lectarum" tietoja useammasta kuin kymmenkunnasta Kuusamon kasveista, ja yksityisiä ilmoituksia tapaamme sieltä myös Prytz'in „Floroe fennicfe breviarium", J. Fellman'in „Index plantarum pbanerogamarum in terri- torio Kolaensi lectarum", F. Nylander'in „Spicilegium plantarum fennicarum", Wirzén'in „Prodromus flora>. fen- nicEe", Fr. HällströmMn „In distributionem vegetationis per Ostrobothniam coUectanea", ja N. J. Fellman'in „Plantse vasculares in Lapponia orientali sponte nascentes" niraisissä *) K. Sv. Vet. Acad. handl. 1772, s. 350—353. **) Niiden seassa kuitenkin muutamia, joiden kasvamista ei voida ainakaan pitää varmana. ***) Ny Journal uti hushållningen. Tom. XIV (1791), s. 2C6 ja Tom. XV (1792), s. 2. t) Muutamassa ilmoituksessa niiden levenemisestä on kuitenkin silminnähtävästi erehdys. teoksissa sekä aikakauskirj&ssa „BotaDiska notiser" vuodelta 1844. Muiitamia lajeja mainitaan myös Pohjais-Karjalasta ja Kuhmosta W. Nylander'in „Collectanea in floram karelicam" ja Rupreclifin „Flora Ingrica" nimisissä teok- sissa sekä aikakauskirjassa „Botaniska notiser" vuodelta 1844. Painamattomia Lähteitä on käytettäväni ollut J. ja M. S ahlberg'in „pro Fauna & Flora fennica" Seuralle jättarna luet- telo Kuusamon pitäjän fanerogaameista ja sanikkaisista, sekä Hj.Hjelfin tekemä luettelo Yliopiston museon ylhäisemmistä kasveista, joista kumpaisestakin minulle on ollut paljon apua. Kasvikeräyksiä paikkakunnalta on minun ollut tilaisuus nähdä seuraavien tekemiä: B. Nyberg'in, F. Nylander'in, Fr. Hällström'in, F. Silén'in, M. ja J. Sahlbergln, A. J. MalmgrenMn, W. Nylander'in, F. Mäklin'in, N. J. Fell- man'in, H. Backman'in, A. J. Mela'n, E. F. LackströmMn, A. Lönnbohm'in, P. A. Karsten'in, C. BranderMn, y. m., jotka Yliopiston museoon övat jättäneet sieltä kasveja. Ennenkuin näiden ja itseni kokoamain liavaintojen joh- dolla ryhdyn tarkastamaan paikkakunnan kasvistoa, on tar- peen luoda joku silmäys niihin sen fysillisistä suhteista ja omituisuuksista, jotka eninimin vaikuttavat kasvistoon. Maanpiniian muoto. Konfigurationiltaan eroaaKoillis- Karjala melkoisesti sekä muista alueen paikkakunnista etta niistä maisemista, joita muualla maassamme tavallisimmin kohtaa Sen täyttävät nimittäin rinnatusten kulkevat kat- konnaiset vaarat, joiden pitkän-kaltevat rinteet vitkalli- sesti luisuvat avaraan laaksoon, ja jotka övat haaroja Suo- men ja Wenäjän rajalla kulkevasta selänteestä. Kuhmon pitäjä on ainoastaan vähän epätasaista, siellä ja täällä varus- tettu vähemmillä mäkilöillä ja muutamilta tienoilta jokseen- kin tasaistakin. Samoin on myöskin Kianta yleensä jokseenkin vähän epätasaista, vaan seuduittain kuitenkin melkoisesti enemmän, kuin Kuhmo. Kiannan järven länsipuolitse kulkee kuitenkin sangen kookas selkonen (Kainunselkä), joka joilta- kuilta paikoin lähettää myös haaroja mainitun järven rannoille, ja itse on haara siitä selänteestä, joka Lapista kiertelee eteläpuolelle Kuusamonjärveä ja vähän etelämmässä jakaantuu liahdeksi haijanteeksi. Toinen näistä haaroista, joka kulkee Wenäjan rajalla, ei myöskään ole edellistä matalampi, vaan muodostaa kuitenkin jokseenkin lavean yläugön, joka aiuoas- taan vitkallisesti kohoaa ympäröivästä maisemasta, paitse pobjais-osassa Kiaotaa, jossa siitä eroaa erittäin jyrkkärin- teisiä hieta särkkiä, jotka väliinsä muodostavat syviä, alitaita iiotkoja ja patamia. Kuusamossa kiertelee mainittu katkon- iiaiuen selkonen pitkulaisine vaaroiueen moueen mutkaan, vaan muutoin on maa siellä yleeDsä jokseenkin tasaista nii- den jylhäin, sieltä ja läältä esiin pistäväin suippojen tuntu- lien välissä, jotka övat Kuusamolle tiiottaneet Suomen Schweizin nimen. Wenäjän-Karjala on yli koko alueen yleensä sanoen jokseenkin tasaista tai ainoastaan vähän epätasaista, paitse pohjaisimmassa osassa, jossa löytyymuu- tamia isoja tuntureja, ynnä Kuittijärvien eteläpuolella, jossa maa paikkapaikoin on jokseenkin vaaraista ja epätasaista. Maan korkens. Koillis-Karjala viettää Kuhmon ja -Repolan vajoilla olevasta selkosesta, joka saavuUaa 7 — 800 jalan korkeuden *) merenpmnan yli, lounaasen Pielisjärven raLtamille, jotka samoinkuin Saramojärveä, Viekijärveä ja Pankajärveä ympäröivät maisemat kohoavat ainoastaan 4 — 300 jalkaa meiestä. Itse Pielisjärven korkens on mainittu 305 ja Viekijärven 338 (?) jalaksi merenpinnan yli. Kubmon pitäjä muodostaa länttä kohdeu aukean pataman, viettäen vitkallisesti Nurmeksen, Venäjän-Karjalan ja Kiannan pitä- jien rajoilla olevista selkosista Keski-Kuhmoa ja länttä koh- deu. Tämä keskinen maisema on noin 5—600 jalkaa *) merenpinnan yli ja sen järvistä mainitaan Ontojärven olevan 506, Lammasjärven 522, Lentuan 539, Lentiiran 560 (?) ja Äuettijärven 570 (?) jalkaa merenpinnan yli, vaan Kiannan rajaa kohden kohoaa Kuhmo hitaasti avaraksi selkoseksi, joka saavuttaa 8—900 jalan korkeuden *) merestä. Sa- maten myös Kiannan pitäjä muodostaa laajan pataman, jonka pobjana on Kianta järvi ja Vuokkijärvi. Niiden pinnasta, oka edellisellä on 580 (?) ja jälkimäisellä 586 jalkaa meren- *) Gvldén'in korkokartan miikaau. pinnan yli, kohoaa Kianta 6 — 800 j ålan korkeuteen (raerestä), ja sekä Kainuuselkä etta Venäjän rajalla oleva selkonen ulottuvat aina 8—900 jalan korkeuteen saakka (inerestä). Myöskin isoiramalla osalla Kuusamoa on tämä viimeksi mai- nittu korkens ja sen järvistä kohoaa Kuusamonjärven pinta 807 ja Joukamon 800 (?) sekä Tavajärven 847 (?) *) jalan korkeuteen merenpinnan yli, vaan Tavajärveltä pohjaiseen alenee Kuusamo 7 ja 800 jalan välille merenpinnasta. Kuu- samon korkeiu tunturi Nuorunen on Holmberg'in mukaan (1. c, s. 47) 1641, Ukonvaara 1486, livaara 1430 ja Kunti- vaara 1408 jalkaa merenpinnan yli. Venäjän-Karjalan maisemain korkeudesta puuttuu tar- kempia tietoja, vaan yleensä voidaan niille otaksua johonkin määrin sama korkens, kuin Suomenpuolisella alue-osalla on, paitse Oulangan ja Kiestingin pitäjille, jotka silminnähtävästi övat melkoisesti alavampia, kuin niiden rinnalla oleva Kuu- samon pitäjä, josta myös useat vesistöt isoilla koskilla las- keuvat niihin. Kuitenkin tavataan Oulangan pitäjässä myös isoja tuntureja esim. Kivakka ja Päänuorunen, jotka näyttä- vät saavuttavan melkein saman korkeuden kuin Kuusamon tunturit. Vesistä päättäen on Venäjän-Karjalan puoli yleensä itää kohden kaltevaa, vaan avarat, puolinaisten patamain muotoiset laaksot, jotka aukeavat itäiseen suuntaan, saavat maan samalla myös viettämään vuoron etelää ja vuoron poh- jaista kohden. Repolan pitäjä muodostaa etelää kohden aukean pataman, josta vedet laskeuvat Pielisjärveen, ynnä Pääjärven ja Tuoppajärven seudut (Oulangan ja Kiestingin kunnat) ison bassinin, joka on avonainen pohjaisessa. Maanlaadut. Kallioperusta on Koillis-Karjalassa ja Repolassa enimmäkseen graniitti-lajeja (hammaskiveä **), vaan jokseenkin paljon tavataan myös dioriittia (kirjavaa kiveä) sekä johonkin määrin syeniittiä (sinikiveä), chloriittiliuskaki- *) H. J. Holmberg'in arvelun mukaan. Vertaa: Holmberg, Hydrographische und orographisch-geognostische Beobaclitungen im nördlichen Finnland. S:t Petersburg, 1856. Siv. 47. **) Kivilajien suomalaiset nimitykset ölen eri seuduilta maastam- me koonnut. veä*) (schifferia) ja gneissiä, yiiiiä vähemmin liornblendefelsiä (mustaa kiveä), sädekiveä (Aktinolitlischiefer). serpentinia, katinkulta-liuskakiveä, ukonkiveä (juonteiua) sekä Tscholkan luona Venäjäu-Karjalassa qvartsihietakiveä. Irtonaiset kivet övat siellä enimmäkseen graniittia ja dioriittia. Samaten övat myös Kuhmossa vanhemmat eruptiviset muodostukset valtaavia, ja nuorempia eruptiveja tapasin ainoastaan irto- naisina louhina ja kivinä (dioriittia). Hornblende-liuskakiveä kohtasin Pöyhölän luona ja talkki- sekä chloriittiliuskakiveä Ristivaaralla. Myöskin Kiamialla vallitsevat Holmberg'in (1. c. s. 19) sekä omain havaintojeni mukaan graaniittilajit, vaan monella seuduin tapaa myös dioriittia, esira. Vuokkijärven luona olevan Kylmänlahden seutuvilla sekä Kiannamiiemen tienoolla, ynnä chloriittiliuskakiveä näillä samoilla paikoin sekä vielä Saarikosken luona. Muista vuorilajeista kohtasin Kylmänlahden luona hornblendefelsiä sekä Lehtovaaran luona talkkia sisältävää qvartsiittia ja Saarijärven luona syeniittiä sekä diabasia. Kuusamon pitäjä tåas vaihtelee erittäin pal- jon kallioperustansa luonnon suhteen. P^teläisenipi osa siitä on enimmäkseen syeniittiä, vaikka sieltä ja täältä pistää esiin muitakin vuorilajeja, ja pohjaisemmassa osassa vuorot- televat Inberg'in **) ynuä omien havaintojeni mukaan graniitti-, saviliuskakivi-, qvartsiitti-, talkkiliuskakivi- (Paanaj arven luona) ja gneissi-vyöhykkeet. Vähempiä aloja on lisäksi dioriitillä, chloriittiliuskakivellä, bronziittifelsillä (jota Näränkävaara on) ja hietakivellä. Kalkkia tavataan vähemmässä määrin mo- nessa paikoin Paanaj arven luona sekä Holmberg'in mukaan (1. c, s. 54) Saunavaaralla. Venäjän-Karjalassa oli minulla vähemmin tilaisuutta tarkastaa kallioita, vaan enimmin näytti minusta siellä graniitti vallitsevan, Kostamuksen tienoolla kuitenkin gneissi. Kivakan tunturi on useampaa vuorila- *) Esim. Konnanvaaralla ja Lapiulaliden sekä Hiidenportin luona Nurmeksessa, Kalliovaaran luona Lieksassa, Vuosiniemen ja Tscholkan luona Ilepolassa. **) I. J. Inb er g, Bidrag till Uleåborgs läns geognosi (Bidr. till känned. af Fiiil. natur och folk, XX). jia (varsinkin bronziittifelsiä) ja Päänuorunen saraoin bron- ziitti-gabbroa. Kallioperustaa peittävät vahvat posttertieeriset kerrok- set, joiden älta yleeiisä ainoastaan harvassa pistää uäkyviin Yuorta. Varsinkin Venäjän-Karjalassa on kallioiden ala vähäinen ja nekin, jotka siellä tavataan, övat yleensä pie- niä. Isoimmat kalliot kohtaa siellä Lusmanjoen luona sekä Oulangan pitäjän tuntureilla ja varsinkin Kivakalla, jouka jyrkkäseinäisten kallioin vertaisia en tunne mistään osasta maatamme *). Pobjais-Karjalassa, Kuhmossa ja Kiannalla övat kalliot samaten vahäisiä; eikä niitä sellaisinakaan löydy taa- jassa. Isoimmat tavataan Lieksan kylan luona, Simovaisen- louhikolla ja Kalliovaaralla Lieksan pitäjässä, Riihivaaralla, Pyssyvaaralla, Louhivaaralla ja Hiidenportin luona Nurmek- sessa, Ohtosenvaaralla, Hiidenvaaralla ja Salmivaaralla Kuh- mossa sekä Kirkonkylän seutuvilla Kiannassa, joiden vuorten kalliot myös enimmäkseen övat jyrkkä- ja murrosrinteisiä. Kuusamon korkeilla vaaroilla löytyy sen sijaan paljon erittäin kookkaita jyrkkäseinäisiä kallioita, joista isoimmat övat ta- vattavina Näränkävaaralla , TJkonvaaralla, Mäntytunturilla, Paanajärven luona (Kuskeakallio), y. m. Enimmän osan alueesta peittää hietainen murros-sora, joka tavallisesti on sekoitettu kulraikkailla, vaan kuluneilla kivillä, ja paraastaan on luettava huuhtosoraksi („ svallgrus"), vaan myöskin vierroskivistä soramaata („rullstensgrus") löy- tyy melkoisesti. Karheaa kangashietaa tapaa useilla tienoin selkosten rinteillä, Suomen puolella yleensä kuitenkin ver- rattien pienempiä aloja, eninmiin esim. Pankajärveltä luo- teesen Lieksan pitäjässä, Pohjais-Nurmeksessa ja saloilla Pohjais-puolella Vuokkijärveä Kiannan pitäjässä, y. m. Hie- noa hietaa övat Venäjän puolella melkoiset ålat — varsinkin Oulangan pitäjässä ja saloUa Uhtuasta pohjaiseen ynnä Kos- tamuksen sydänraailla sekä Kiimasj arven tienoolla, joilla *) Kaakkoa kohden puottaikse nimittäin Kivakka, jonka korkeus arviolta lienee tuskin 1400 jalkaa (meren pinnasta) vähempi, äkkijyrk- kään melkein huipulta saakka syvään laaksoon. 8 seuduilla se vuorottelee avaiain karheahiekkaisten kaiigashie- dikkojen kanssa — ja myöskin Suornen puolella tavataan sitä varsinkin samoilla seuduilla kuin karheaa kaiigashie- taakiii. Savimaata puuttuu avaroilta paikkakunnilta koko- naan ja yleensäkin löytyy sitä koko alueella jokseenkin vähän. Pielisjärven lähistö sekä siihen laskeutuvieu vesien rantaraat vähän ulompanakin Pielisestä tekevät siinä suhteessa kuiten- kin poikkeukscn, Muut paikkakuimat, joilla savea tava- taan, övat seutu kaakkoispuolella Pääjärveä, Kuittijärvien tienoo (ja varsinkin Jyvälaliden lähistö), Livajoen paikka- kuntaynnä Luvajärven seutu, kaikki Venäjän-Karjalassa, ynnä Kiannanniemi ja Kuusamonj arven rannat Suornen puolella, ja monella seudulla löytyy sitä hietakerrosten alla myös maan sisässä, esim. Kiannassa itäpuolella Akonjärveä, Venäjällä Vartiolammin luona, y. m. Niinkuin jo tästä voipi arvata övat pellot hietaperäistä multaa isoimmalla osalla aluettaja savikkoa tai savensekaista multaa ainoastaan niillä harvoilla seuduilla, jotka yllä övat luetellut, jotavastoin ne useimmissa Venäjän-Karjalan kylissä övat hienoa hietaa. Maan hedel- mällisyys on peltomailla Venäjän-Karjalassa sentähden yleensä huononpuoleinen, vaan Suornen puolella keskinkertainen. Hedelmällisimmät övat pellot Pielisjärven niaisemalla sekä Kiannan pitäjässä Kiannanniemellä, vaan paljon eivät nekään kuitenkaan eroa muista seuduista. Tosin on yleensäkin maa laihanpuoleista alueellamme, vaan ei kuitenkaan kaikilla tie- noin niin suuressa määrin kuin viljelyksistä voisi päättää sen olevan. Laita on nimittäin sellainen, etta paikkakunnan kylmä ilmanala pakoittaa etsimään viljelykselle sijaa ei maan hedelmällisyyden, vaan ilmanlaadun tarjoamien etujen mu- kaan, jonka vuoksi asunnot ja viljelykset seuduilla, joilla ei ole isompia vesiä, tavallisesti övat perustetut kuivimmille paikoille (vaarojen huipuilla j, n. e.) eli sellaisille kohdille, jotka övat vähimmin hallanarkoja, vaan usein myös laihim- pia. Kun maasta yleisesti puhumme katsomatta siihen josko se on viljelykseen soveltuvaa tai ei, voimme kuitenkin sanoa, etta monella seudulla ja etenkin Kuusamossa tavataan mel- koisen hedelmällisiäkin paikkoja, jotka synnyttävät sangen uhkeankin kasvullisuudeii. Varsinkin tunturien alemmat riu- teet, useitten isompien vaarojen notkot, koskien ja virtaiu ääret övat paikkoja, jotka hedelmällisyyden puolesta ansait- sevat mainitsemista. Vedet. Sekä suurempia etta pienempiä järviä löytyy melkoinen joukko alueella, vaan katson tarpeettoraaksi niitä tässä luetella. Samaten löytyy myös useita isompia ja pie- nempiä jokia ja puroja, jotka purkavat niihin vetensä kos- kista väyläänsä myöten tai aikavat niistä. Isoimmat kosket övat Oulaukojoessa Venäjän Karjalassa sekä Yläjoessa Kian- ualla. — Myöskään lampiloista ei millään tieuoin ole puu- tetta, vaan lammikkoja kohtaa sen sijaan verrattain vähän, joka on selitettävä senkautta etta sellaiset alueemme ilman- alalla niin helposti sammaltuvat. Hetteitäkään ei löydy pal- jon, paitse Kuusamon jylhäin vaaraiu alustoilla, jossa niitä kuitenkin tiuiiantakaa kohtaa. Rannoiltaan övat järvet enimmäkseen kivikkoa, ja sieltä ja täältä myös hiedikkoa (varsinkin Venäjän -Karjalassa). taikka tapaa niillä vähäisiä luisurinteisiä kallioita. Matalia savikkoja löytyy monessa paikoin Pielisjärven, Kuusamonjär- ven ja Kuittijärvien rannoilla. Pohjat övat järvissä yleensä kovanpuoleisia, joillakuilla paikoin, esim, Tavajärvessä Kuu- samon pitäjässä, liejuisia. Ilmanlaatu. G. Rein'in mukaan *) oli vähän ulko- puolella aluettamme olevassa Kajaanissa vuosien 1857 — 61 keskimääräinen lämpö -f P,9 Cels., ynnä talvikuukausien — 100,16, sekä huhtikuun — 0°, 32, elokuun -f 14", 42, toukokuun + 5'', 95, syyskuun + 8*^, O, kesäkuun + 14^ 32, lokakuun + 3", 10, heinäkuun -h 17", 75, marraskuun — 5^ 45. Kuusamossa vallitsee Planting'in mukaan *) suurin kyl- myys joulukuussa, tammikuussa, helmikuussa sekä maalis- *) G. Rein; Materialier till utredande af Finlands statistik. II. Uleåborgs län. Helsingfors 1867. Siv. 57. *) Vertaa: H.J. Holmberg, Hydrographische und orographisch- geognostische Beobachtungen im nördlichen Finnland. Siv. 23, 10 kuussa ja nousee yli 40'' Cels. „Kevät alkaa siellä huhti- kuussa kuivalla ja ankaralla pakkasella ja kestää kesäkuun alkuun saakka. Eteläisellä tuulella on kesä lämmin, vaan pohjaistuuli jäähdyttcää ilman kesäkuussa usein aina veden jäätymäasteesen saakka. Heinäkuu on lämpöisin kuukaus; 100 asteinen thermomeeteri nousee silloin aina + 25*^ saakka". *) On laskettu **) maan olevan Kuusamossa jäässä 227 vuorokautta eli 7V2 kuukautta vuodesta. Syksyn ensi- mäinen lumisade tuli vuosina 1846—50 ^^ — * sekä Nur- meksessa v. 1855 J ***) ja Kaavilla, joka on alueemme tasa- piirejä väliän etelämmässä, ReinMn mukaanf) J| — j. Vii- meinen vesisade tuli mainittuina vuosina Kuusamossa ff) - — ^. Pielisjärven jäätyminen tapahtuu Moberg'in rau- kaanftt) ^| — |^; Kiannanjoki jäätyi v. 18G2 |^ ja Kian- ta järvi ^^ lijoki v. 1846 "j, Kuusamojärvi v. 1847—49 f — jjj, kaikki Moberg'iu niukaan. Paanajärven jäätyminen ilmoitettiin useimmiteu tapahtuvan Marraskuun lopussa. Ke- vään ensimäinen vesisade tuli f-}-) Kuusamossa v. 1847 — 50 IV — v J^ viimeinen lumisade ^ — y, sekä Nurmeksessa v. 1855 -y. Pielisjärven aukeaminen tapahtui v. 1847 ^sekä v. 1855 y, Kiannanjoen v. 1862 -^ , Kiannan j arven samana vuonna ~, ynnä Kuusamonj arven v. 1846—50 -* — |fj. Paa- najärven sanottiin aukenevan alussa kesäkuuta ja lopussa toukokuuta tai yleensä noin viikkoa aikaisemmin, kuin useim- pain muiden Kuusamon pitäjän järvien. — Selkeitä päiviä oli Kuusamossa v. 1847—50 toukokuussa 2 — 15 sekä pilvisiä (jolloin taivas oli enemmän kum Vi pilvissä) 13—17; kesä- kuussa v. 1846—50 1 — 18 selkeää ja 5—16 pilvistä; heinä- *) H.J.Holmberg, 1. c, s. 23. **) G. Re in, 1. c, s. 60. ***) Klimatologiska iakttagelser i Finland, föranstaltade och utgifna af Unska Vetenskaps-Societetec. Första delen II. Meteoro- logiska anteckningar, ordnade och sammanställda af A. Moberg. t) G. Rein, Materalier till utredande af Finlands statistik. L Helsingfors 1864. tt) A. Moberg, 1. c. ttt) A. Moberg, 1. c, s. 798. 11 kuussa 1 — 15 selkeää ja 4—17 pilvistä; elokuussa 0—13 selkeää ja 4—14 pilvistä; syyskuussa 1 — 9 selkeää ja 12 — 18 pilvistä. Kesä-, heinä-, elo- ja syyskuun päivistä olivat pil- visiä yhteensä 19 — 34 procenttia, ynnä Nurmeksessa v. 1855 15 procenttia. Vuosina 1847 — 50 satoi Kuusamossa huhti- kuussa lunta 2 — 7:mänä päivänä ja vetta 0—6 päivänä, ynnä toukokuussa lunta 2 — 9 p. ja vetta 3 — 5 p. V. 1846 — 50 kesäkuussa lunta O — 4 p. ja vetta 2—12 p.; heinäkuussa vetta 4 — 17 p.; elokuussa vetta 2—16 p.; syyskuussa lunta O — 5 p. ja vetta 2 — 19 p.; lokakuussa lunta 3 — 8 p. ja vetta 1 — 9 p. Heinä-, elo- ja syyskuun päivistä olivat sateisia Kuusamossa yhteensä 18 — 48 procenttia ja v. 1855 Nurmek- sessa 38 procenttia*). Väkiluku. Suomen virallisen tilastou mukaan **) nousi väestö v. 1865 Lieksan pitäjässä 9,581 henkeen eli 3,57 yhdelle neliövirstalle, Nurmeksessa 8,638 tai neliövirs- talle 2,71, Kuhmossa 5,630 tai neliövirstalle 1,89, Kiannassa 5,250 tai neliövirstalle 0,88, ynnä Kuusamossa 5,966 tai neliövirstalle 0,66. Venäjään kuuluvan alue-osan väestöstä ei minulla ole tarkempia tietoja, vaan nälitävästi on se har- valukuisempi, kuin samoilla tasapiireillä Suomenpuolisessa alueosassa. — Venäjän-Karjalassa asuu väestö melkein yksinomaisesti kylissä, joista muutamat myös övat jokseenkin isoja; niin löytyy Uhtuan kylässä, joka on isoin alueellamme, enemmän kuin puolitoista sataa taloa. Suomen puolella tåas asuu väestö enimmäkseen hajanaisesti, jonka vuoksi siellä kohtaa ainoastaan liarvoja isompia kyliä. Sellaisista mainittakoon Lieksa, Nurmes ja Kuusamon kirkonkylä, jotka kuitenkin kaikki övat pieniä verraten Etelä-Suomen kyliin. *J Mainitusta A. Moberg'in teoksesta tehtyjen laskujen mukaan. **) Suomen virallinen tilasto. VI. Väkiluvun-tilastoa. 1 vihk. Suomen väestö Joulukuun 31 p. 1865. Helsingissä 1870. 12 II. Kasviston topografia. a) Methodi kasviston topografian selvittämistä varten. Ainoastaan pikaisen silmäykseii tarvitsee luoila kasvuUi- suuteen millä paikkakimnalla tahansa Imomatakseen. etta kasveilla on tapana kasvaa määrätyissä yhdistyksissä, jotka valtaavat isompia tai pienempiä aloja ja alati ilmestyvät jokseenkin samanlaisina paikoilla, jotka tarjoovat iiiille sa- manluontoisia fysillisiä ehtoja. Kuivilla hietamäillä kohtaa maassamme yhäti kaiiervikkoja, notkoissa ruohoisia lehtoja tai sammalisia korpia, vesiperäisillä mailla monenlaisten sa- raheinäin muodostamia niittyjä tai sammalisia soita, j. n. e. Tiede, joka selvittää minkäluontoiset nämät muodostukset övat, mitkä suhteet niille övat ehtoiia, mitkä seikat niitä synnyttävät, kutsutaan kasvi-topografiaksi. Vaikka kasvitutkijat aina aikaisimmilta ajoilta saakka övat ottaneet tehtäväkseen koota havainnoita kasvitopogra- fian alaan kuuluvista suhteista, on tämä tieteenhaara kui- tenkin vielä varsin kehittymättömällä kannalla. Senjälkeen kuin Thurman, Lecoq ja A. De Candolle, muita mainitse- matta, noin kolme tai kaksikymmentä vuottasitten julkaisivat arvokkaat tutkimuksensa kasvitopografiasta, on varsin vähän käyty eelleen heidän jälkiään, paitse tällä vuosikymmenellä etenkin meidän maassamme. Harvoista maista övat sentähden kasvistonformationit tieteellisellä tavalla edes selitetytkään — meidän maamme piiristä kumminkin tarkemmin kuin muualta, josta tulee kiittää Norrlin'in tutkimuksia; vaan vielä niukemmin löytyy tutkimuksia niistä suhteista, jotka synnyttävät eriluontoiset formationit, ja useita niiden tär- keimmistä ehdoista on tuskin koettukaan tieteellisellä tavalla määrätä. Västa sitten kuin fysillisten, meteorologisten ja kemiallisten tutkimusten avulla on selvitetty ne suhteet, jotka övat eri formationilajeille ehtona, voidaan tulla varsi- naisesti tieteellisiin päätöksiin useista tärkeiramistä kysymyk- sistä kasvitopografian alalla. 13 Siilä tavoin tehtävät määräykset kasviston-formationeiii suhteista övat kuitenkin mahdolliset saada aikaan ainoastaan pitkän ajan kestävien havaintojen kautta, eivätkä voi tulla kysymykseenkään matkoilla, joilla ainoaslaan jonkun päivän eli viikon on tilaisuutta viipyä yhdellä tienoolla. Tämänkin kirjoittaja on sentähden pakoitettu jättämään niiden tekemi- sen vastaisille ajoille, vaan koetan kuitenkin edempänä tar- kastaa eräitä kasviston-formatiouein vaatimista tärkeimmistä fysillisistä suhteista, saadakseni ne joko likimääräisesti raäärätyiksi, tai esiytymään missa suhteessa kasviston-for- mationein omituisuudet övat toisiinsa eri fonnationi-lajeilla. Mitä ensinkin kasvi-stationein kosteusmäärään tu- lee, niin ölen, voidakseni ilmoittaa sen edes suhteellisesti — toisiin stationeihin verrattuna — merkinnyt luvuilla 1 — 10 £ri kosteus-asteet, siten etta 1) .,, . . Isängen kuiva (siccissimus). A osoittaa kuivaa i, . , . ^ 2 1 /kuiva (siccus). 3 „ kuivanpuoleista (siccior). 4/ , ., .... jhikevä (humidiusculus). 5( " Isangen hikevä (subhumidus). 6 „ kosteaa (humidus). 7/ ....... jmärkä (udus). s( " I sangen märka (subaqvosus). ^ i vetelää j ^^^"^^^ (aqvosus). 10) " ' I sangen vetelä (aqvosissimus). Maanlaaduista eroitan niiden kemialliseenluon- toon katsoen, niinkuin on tavallista, kolme lajia: pii-peräi- vsen*), saviperäisen ja kalkkiperäisen. Mitä tåas tulee maan- laadun jakoon sen hienouden tai, niinkuin on tapana sa- uoa, fy sillisen luonnon puolesta, niin ölen siinä seu- Tannut, muutamilla poikkeuksilla Lecoq'ia. Niihin kuuteen laatuun „sol rocheux, rocailleux, graveleux, sablonneux, de- tritique ja marneux", jotka Lecoq**) eroittaa, ölen lisännyt *) „Sol siliceax". **) Lecoq, Études snr la géographie botanique de TEurope. 4854—1858, Torne II. Siv. 86—89. 14 vielä kaksi, hietasoran ja mullan, joten ölen saanut seuraa- vat maaperustan lajit: kallio, karliea hiekka, kivikko, hieno hieta, sora, multa (humus), hietasora, savikko. Hietasora, joka on sekoitus sorasta sekä karheasta ja hienosta hiedasta, on tavallisimpia maanlaatuja alueella, eikä sentähden ole soveltunut jäädä mainitsematta, varsinkin koska se vaikutukseltaan melkoisesti eroaa kaikista muista yllämainituista maanlajeista. niinkuin myöskin mullan on laita. Kasvistationein varjostusmäärän osoitan asteilla: aukea [1], suojattu [2], fjolla tarkoitan etta kysymyksessa oleva paikka on ison osan päivästä auringolta suojattu) sekä varjostettu [3]. Nämät omaisuudet, maan kosteusmäärä, kemiallinen ja fysillinen luonto ynnä varjostus-aste, övat- tärkeimmät niista kasveille ulkonaisista ehdoista, jotka määräävät kasviston- formationein yhtäläisyyden ja erillaisuuden aloilla, joissa sa- mai ilmanlaadun- ja levenemis-suhteet övat vaikuttamassa. Saadakseen sils syyt kasviston-formationein ilmiöihin para- hiten esiytymään, on sentähden edullisinta perustua forma- tionein järjestämisessä niin paljon kuin mahdollista näihin niiden stationein omaisuuksista. Täta periaatetta noudattaen ölen seuraavalla tavalla järjestänyt alueen kasvipaikat ynnä niillä tavattavat kasviston-formationit: I 15 r^ f s iccse . • • • 1 1 ?>= 1 t ^ hr! 12 0 1 Humidiusculas . . / 3 Humidffi ... 4 o- d 5 Udas .... ?3 6 c 3 a. 0 er » 7. Siccae. ' 8. £3 CO 3' 3 0 9. o' 0 0 10. ^ p s 11. ro c/2 ■a 2_ Humidi- •^♦^ o"-' 1 <■) usculse. • (TD r-i- r-t- CO 0' a a 0 13. 14. CD 03 o' •— < CO CO Siccse. .' irt- S fD • CO ' "S a « 0 ►ö P 1— 5 0 15. 0 v v ?8 OI Fundo stercorato. 16. r^ 95 5' C CO O" CD r ^^• (D ^ e+ CO B f p: B C*- 0 HumidaB."^ 1/ 0 •a 0 S8 3- 8 0 18. c/) Ou< ä c P U9. cr CO B 0 Udffi. )'' < 't a ^ P /20. 0 (B 0 S3 E3 0' 0 ÅqvosEe. 21. p ^ojlAqvosae. 22. -ta) _ 1 . ^5- i Udffi. 23. >- 1 s| '^ 24. as Pineta Abiegna. Silvse frondosae. a. Silv» mixtap.. j3. Nemora. Luci. Abiegna turfosa. Betuleta paludosa. Rupes. a. Partes superioresrupium. ^. Articuli rupium. y. Fissuras parietum rup. Ö. Parietes rupium. Ericeta. Campi graminosi. Campi deusti. Campi herbidi. Prata giaminosa. Limites agrorum. Domicilia et viarum margines. a. Propatula juxta domoa. Margines viarum. Loca domibus adjacentia. a. Ågri. /3. Horti. Loca humida cultorum. Littora. cc. Cariceta littorum. ^. Littora lacuum et ri- pse rivulorum. y. Saliceta littorum. Prata humida. Prata subuliginosa. Ripse fontium. Paludes. Sphagneta aqvosa. Turfosa. a. Turfosa aperta. j3. Turfosa piuifera.. Aqvse. a. Aqvee fluitantCB. |3. LacuB. y Stagna. r- Culta. 16 Näitä kasvistou-formationeja selittäessäni ölen etupäässä ottanut huomioon kunkin kasvistonmuodon (forma vegeta- tionis) runsauden ja tavallisuuden , ja senjcälkeen myös tarkastanut mitkä lajit övat sen edustajina. Runsauden määrän eli individien paljouden ölen samoinkuin Lecoq*) merkinnyt luvuilla 1—10, vaan ölen antanut niille johonkin määrin toisen merkityksen, kuin hän. Lecoq on tässä suh- teessa jakanut lajit neljään ryhmään: espéces dominantes (10), essentielles (9—6), accessoires (5—3) ja accidentelles (2 — 1)^ joiden sijaan ölen, saadakseni kunkin asteen merki- tyksen tarkemmin määrätyksi, rajoittanut ne seuraavaan vii- teen lalikoon: 1 10 — yhtämittaisesti kasvavat (keskeymättömän kas- \ viston muodostavat). 9 zzz jokseenkin yhtämittaisesti kasvavat. )8 zr: runsaat. h = jokseenkin runsaat. ( 6 z= valtavat (joilla vielä on jonkulainen välta). ^5 = jokseenkin valtavat. 1 4 = jokseenkin vähävaltaiset. ' 3 = vähävaltaiset. )2 r=: jokseenkin yksinäiset. jl =: yksinäiset. Sociaaleiksi Thurman'in merkityksen mukaan ölen lu- kenut kaikki ne lajit, jotka kuuluvat asteisin 10 — 4, kasva- koot ne sitten typpäinä tai hajanaisemmin muiden kasvien seassa. Tämän silmäyksen jälkeen niihin periaatteisin, joiden mukaan luuUen kasvistonmuodostuksen ja niiden stationien, olevan selitettävät käyn tarkastamaan kasviston yleistä fysiog- nomiaa alueella. CO o /SS $ "^ - < se p5 P_ *) Lecoq, 1. c. Torne I. Siv. 139. 17 b) Kasviston-formationein leveneminen alueella. Verrattomasti isoin osa alueestamme on metsäin (1 — 6, '8 *) vallassa. Niiden ålan mainitsee Rein tilastollisessa kä- sikirjassaan Pielisjärven ja Juuvan pitäjissä 629991 tynny- rinalaksi, joka tekee 70 procenttia mainittujen pitäjien maasta, Nurmeksen pitäjässä 529282 tynnyrinalaksi, joka samaten on 70 procentia maasta, Sotkamossa ja Kuhmossa 539728 t. al. €li 72^ ja Kiannalla 1031435 t. al. eli 16% maan-alasta. Muista osista aluettamme puuttuu metsien laajuudesta tar- kempia tietoja, vaan voimme otaksua niille sielläkin melkein saman procentin maasta. Epäilemättömästi enin osa metsistä kasvaa mäntyä, paitse Kuusamossa, jossa kuusi on metsäin runsain puulaji, vaan mäntyä tavataan ainoastan niukasti, vä- himmin sen pohjais- ja keski-osissa. Männyn jälkeen övat koivu ja kuusi yleisimmat puulajit; kumpainenko niistä on runsaampi, ei ole isoimmalla osalla aluetta helppo san»a. Yaltavin kasvistonformationi on kanervaa kasvava männykkö (8), jonka ålan ölen Rein'in tilastollisessa käsikirjassa annet- tujen tietojen mukaan laskenut Kiannalla 52 procentiksi Ki- annan maan-alasta ja Sotkamon sekä Kuhmon pitäjissä 30 procentiksi niiden maan-alasta. Pohjais-Karjalassa lienee sillä likimäärin sama välta kuin Kuhmossa, ja Wänäjän-Kar- jalassa sam?» kuin Kiannalla tai johonkin määrin isompi. Alueesemme kuuluvassa osassa Kuusamoa saattaa sillä olla ainoastaan vähäinen procentti maan-alasta. Kanervamän- nykön (8) jälkeen löyttynee enimmin sekametsää (3 a), ynnä sitä lähinnä mäntymetsää (l)ja kuusikorpea (5). Kuu- simetsä (2) on runsain metsälaji Kuusamossa, vaan muualla ei sitä löydy varsin paljon. Varsinaisten lehtimetsäin (3 P) formationilla on jokseenkin vähäinen ala ja vielä pie- nempi lehdoilla (4), joita kuitenkin löytyy Kuusamon vaa- rain notkoissa jokseenkin tiheässä. Vu orten (7) laajuus on arvattu Pielisjärven kihlakun- nassa 5,6 maant. nel. peninkulmaksi, joka tekee 3,8 pro- *) Sulkumerkkien sisällä olevat nunierot viittaavat edellä olevassa taulussa (siv. 15) luetelluihin kasviston-tbrmationeihin. 2 18 centlia sen maan-alsta, ja Kajaanin kihlakunnassa 7,36 maant. nel. peninkulmaksi, joka on 1,8 procenttia maan- alasta. Venäjän-Karjalassa vastannee vuorten laajuutta lähinnä jälkimäinen procentti, jota vastoin se Kuusamossa täytyy olla isompi, kiiin muualla alueellamme. Aukeitakanervikkoja (8) tapaa siellä ja täällä vähempia aloja, vaan isompia sel- laisia ei löydy alueellamme. Isoimmat kanervakankaat löy- tyvät Etelä-Kiannalla, pohjaispuolella Uhtuan kylää Wenä- jällä ja Tscholkan kylästä itään Repolassa. Hulita-ahoja (10) löytyy melkoisesti koko alueellamme paitse polijais- ja keski-osissa Kuusamoa, ja etenkin Wenäjän-Karjalassa on niitä runsaasti. Ne övat yleensä laihoja ja näyttävät usein taipu- musta kanervoittumaan. Niittyjen ja niittymaiden (9, 11, 12, 17 a, 18, 19 etc.) ålan arvaa Rein Pielisjärven pitäjässä 2,94 maant. nel. pe- ninkulmaksi, joka tekee 3,6 procenttia maasta siellä, Nur- meksessa 1,77 m. nel. pen., joka on maan-alasta 2,6 procent- tia, Sotkamon ja Kulimon pitäjissä 5,85 m. nel. pen., eli maasta 4,3 procentiksi, ynnä Kiannan pitäjässä 4,7 m. nel. pen., eli 3,9 procentiksi maasta. Kuusamossa lienee niittyjen ala isompi, kuin muualla alueellamme, vaan Venäjän-Karjalassa suhteellisesti sangen pieni. Peltojen (15) ja peltomaiden ala on Rein'in mukaan arvattu Pielisjärven kihlakunnassa ') 0,6 procentiksi maan- alasta ja nousee Sotkamon sekä Kuhmon pitäjissä 1,29 2) ynnä Kiannalla 0,36 -^^'uin niiden maasta. Wenäjän-Karjalassa löy- tyy peltoa paljoa vähemmin, kokonaisilla kylillä, joissa on 5 — 6 taloa, tuskin enemmän kuin tavallisilla tiloilla Suomen puolella, ja samaten övat myös Kuusamossa pellot pienempiä, kuin sen eteläpuolella olevissa pitäjissä. Peltojen luonnon osoittamiseksi mainittakoon tässä myös, etta olira on Kuusa- mossa runsaimmin viljelty ja tärkein viljalaji, niinkuin myös Wenäjän-Karjalan pohjaisemmissa pitäjissä aina Kuittijärvien tienoolle saakka, joista pohjaiseen ohran ohessa viljellään ai- noastaan suviruista vähäisen. Samoille seuduille rajoittuu 1) Lasku perustuu kuitenkin vanhoihin niittauksiin. 2) On Kuhmossa arvattavasti paljoa vähempi. 19 Wenäjällä myöskin pellavan viljelj^s ja kauraa viljellään koko alueellamme varsin vähän mimalla kuin Pohjais-Karjalassa. Solden (5, 6, 21 — 23) ålan ölen mainitun lähteen raii- kaan laskeniit Pielisjcärven kihlakunnassa 39 procentiksi ja Kajaanin kihlakunnassa 36 procentiksi niiden maan-alasta; muista alueemme osista ei ole tarkempia tietoja, vaan voimme otaksua solden laajuuden niissäkin likimäärin näiden procent- tien vertaiseksi Millä soiden lajilla on isoiu välta, on vai- kea määrätä, kenties on se korvilla. Varsinkin löytyy niitä runsaasti Kuiisamossa, jossa ne kimsimetsäin kanssa tiuhan- takaa viiorottelevat, ja sangen lavealta tavataan niitä myös Koillis-Karjalassa Viekijoen läpijuoksemalla alangolla; se on myös arvattavasti tämä suomaa, joka on koroittanut soiden procentin Pielisjärven kihlakunnalle niin isoksi. Myöskin ne- voilla (22) ja aukeilla rahkasoilla (23 a) on yli koko alueen varsin suiiri ala. Kimsamossa vetänevät niille kui- tenkin vertoja letot (21), joiden kanssa ne vuorottelevat suo- mailla. Yhdessä muodostavat näraät laveita aukeikkoja, jotka vaaleanvehreinä vyöhykkeinä kiertelevät tunturien välisissä avaroissa laaksoissa, ympäröityinä kuiisisilla korvilla ja siel- tä ja täältä keskeytettyinä lampiloilla ja jo'illa, ja tekevät yh- dessä monimutkaisten järvien ja jylhäin tunturein kanssa tuu- turin huipiilta katselijalle erittäin avaralta näkyvät mai- semat maassamrae kenties verrattomiksi kaiineudessa. Poh- jais-Karjalassa tavataan lettoja ainoastaan vähän ja nekin pieniä, vaan muualla löytyy niitä johonkin määrin yli koko alueen. Kuusamossa ja Pohjais-Kiannalla käytetään lettoja paljon niittyinä ja muuallakin, missa niittyjä löytyy vä- hemmin, niitetään joka toinen tai kolmas vuosi leton- tai nevan-tapaisia huonoheinäisiä suomaita. Melkoinen procenti lienee edellä puhutusta niittujen alasta myös luettava, var- sinkin Kuhmossa ja Kiannalla, tälläisille heinämaille, jota vastoin Koillis-Karjalassa enin osa niityista on kosteita niittyjä (18). Metsäisiä rämeita (23 [3) löytyy alueel- lamme sangen paljon, paitse Kuusamossa, jossa niiden ala on vähempi; muutoinkaan eivät ne yleensä ole alueellamme erittäin laveita. 20 Muilla kasviston-formationeilla, joita en tässä ole mai- ninnut, on verrattain vähäinen välta alueella. c) Kasviston-formationein luoiito alueen metsäregioneissa. I. Maiden kasvistationit (stationes terrestres). A. Warjokkaat kasvipaikat (stationes umbrosse). 1) Kuivat metsät (silvie siccse). 1. Mäntymetsät (pineta). Mäntymetsän stationilla on maa kemialliselta laadui- taan pii-peräistä, kenties joskus myöskin saviperäistä, ja fy- silliseltä luonnoltaan hietasoraa, karheaa tai hienoa hietaa, taikka multaa (eli myös savikkoa). Kosteus-aste on sillä 3 (= kuivanpuoleinen)' ja varjostusaste toisintelee 2 — 3:een (= suojattu — varjostettu). Tällä stationilla tavattava kasviston-formationi on yh- distys seuraavista kasvistonmuodoista: mänty-, Hypmmi- ja puola-muodoista, joista Hypnum on keskeymätön (9), mänty runsas (8) ja puola jokseenkin runsas (7) — valtava (6). Kataja-, Myrtillus-, kanerva- ja jäkälämuodot övat usein myös- kin jokseenkin valtavia (5), vaan muita muotoja tavataan ai- noastaan vähävaltaisina (4 — 3) — yksinäisinä (2 — 1). Muita puita ja pensaita, paitse mäntyä (Pinus syJ- fcstris ja katajaa {Juniperus communis), tavataan mänty- metsissä vielä tavallisena Betula glutinosa\^ usein myös leppää (Alnus incana), ja Salix caprea^a, väliin Alnes excélsa\ Salix vagans'isk sekä, varsinkin soisilla seuduilla, Betula liy- brida\, (paitse Polijais-Karjalassa, jossa sitä en huomannut), ynnä etelä-osalla aluetta vielä Betula vcrrucosa\. Warpu- kasveista kasvaa paitse puolaa (Vaccinium) ja kanervaa (Calluna) tavallisena myöskin mustikkaa (Myrt. nigra) ja vanamoa {Linncea borealis), ja joskus tavataan, varsinkin poh- jaisemmilla seuduilla, myös juolukkaa (Myrt. uliginosa) ynnä paikotellen Lycopodium, annotinum^m., L.clavatum'ia ja L. com- planatum'isi. Sammalkasviston pääperustan muodostaa Hyp- mim Schreberi, vaan tavallisesti kasvaa siellä ja täällä sen 21 seassa myös H. proliferum^ia. ja H. triqvetrumHa sekä Dicra- num scoparium^ia. ja D. undulafum^isi ynnä, varsinkin eteläi- semmillä seuduilla, H. crisfa-castrensis'tsi. Jäkäleistä tavataan tavallisina Cladina rangiferina ja Cl. sylvatica, jotkut Clado- «ia-lajit, Peltidea aphthosa ja, pohjaisemmilla seuduilla, -ZVé- phroma arcticum, jälkimäinen väliin peittävänä sylenmittaisia aloja. Puiden oksilta riippuu etelämraässä Usnea barbata var. dasypogasi, ja pohjaisemmassa Älectoria proUxa\ sekä A. sarmentosa\. Rohonista ja heinistä övat tavallisia: Solidago virganrea, P. secunda, Luzula pilosa. Antennaria dioica, Melampyrum pratense, Aira Jlexuosa, Hieracimn vulgatv/m, Trientalis europcea, Festuca ovina. Pyrola minor, Majanthemum bi/olium, Paikotellen tavataan mäntymetsissä : Epilobium angustifolium, Hieracium mwrorwm, H. ccesitmi. Satunnaisesti kasvaa seuraavia: Ranunculus acris, Ruhus saxatilis, Polystichum spinulosum. Harvinaisia övat: Pyrola chlorantha, Goodyera repens. Isoimmalla osalla aluetta kasvaa mäntymetsissä tavalli- sena vielä Hieracium umbellatum, vaan pohjaisemmassa ai- noastaan paik., ') ja samaten etelämmässä Fyrola rotundifo- lia paik., vaan pohjaisemmassa vähemmin, ja P. media ete- lämmässä jokseenkin harvinaisena. Jälkimäisellä seudulla kasvaa luultavasti paik. myöskin Betida verrucosa. 2) Hikevät metsät (silvae humidiusculse). 2. Kuusimetsät (abiegna). Kemialliselta laadultaan saattaa maa tällä stationilla olla sekä pii-peräistä etta saviperäistä ja fysilliseltä luonol- taan soraa, hietasoraa, karheaa hiekkaa, hienoa hietaa, md- taa tai savikkoa. Maan kosteusaste on yleisesti 4 tai 5 (hikevä), vaan Kuusamossa näytti se voivan olla myöskin 3 (kuivanpuoleinen) ; varjostuksen aste on 3 (varjostettu). i; Freqvensi-asteitten lyhennykset övat edempänä selitetyt. — Lajit, joiden runsaudesta ei ole mainittu, voidaan yleensä pitää vähävaltaisina. 2^ Kuusiraetsäin formationi on yhdistys kuusen, Hijp- num\\\ ja 3IprfiUus'en vegetationimuodoista, joista Hypnum on keskeymätön (9), kuusi- ja Myrtillus -nmoto runsas (8). Val- tava on iisein myös lehtipuu-muoto, toisinaan, varsinkin Kuu- samossa, runsaskin ja jokseenkin valtavia (5) PohjtricJmnnu, pienilehtisten riiohoin, Eqvisetum'in, sananjalan ja pienten Carex-Ujien kasviston-muodot. Muita muotoja tavataan ai- noastaan vähävaltaisina tai yksinäisinä. Paitse Äbies excelscCd. övat kuusimetsissä tavallisia seii- raavat puut ja pensaat: JBetula glutinosa (usein valtava, 6—5), Finus sylvcstris, Salix caprea, Älnus incana (usein toisintoa virescens) ja Juniperus communis. Varpukasveista on Myrtil- lus nigra yleinen ja runsas, ja tavallisia övat sitä paitse seu- raavat: Vacdniiim vitis-idcea, Linncea borealis, Empetnmi ni- grum, Myrtillus uliginosa ja Ledum palustre, kolme jälki- mäistä etenkin pohjaisemmilla seuduilla, sekä vielä Lycopo- dium annqtinum; paikotellen tavataan liscäksi L. comjMna- tum. Sammaleista övat runsaimmat Hypnum proliferum ja H. Schreheri sekä Polytrichum commune, ja etelämmässä puut- tuu liarvoin myöskään H. triqvetrum. Kuivemmilla paikoilla, jossa mustikan seassa kasvaa puolaa ja JEmpctrum'isi, tavataan pohjaisemmilla seuduilla johoukin määrin myösNep)hroma arcti- C7(w'ia ja Cladina syli-atica\. Puiden oksilta riippuu poh- jaisemmilla seuduilla runsaasti Aledoria prolixa\ ja A. sar- menfosa^a, ja etelämmässä jolionkin määrin ensinmainittua sekä A. implexa^a, ja Usnea barbata var. dasypogcio, ynnä usein myös Ramalina tJirausta\. Ruohoista ja heinistä övat run- saanpuoleisia ja tavallisia Carex globularis, Eqvisetum sylva- ticum ja Melampymm pratense, joka jälkimäiuen Kuusamon pitäjässä toisinaan kasvaa sangen runsaastikin, varsinkin har- vemmissa kuusimetsissä. Tavallisia övat lisäksi vielä seu- raavat : Geranium sylvaticum, Pyrola minor, Carex sparsiflora, Bubus chamcemorus, P. secunda, • (Melica nutans), M. saxatilis, Malampyrum sylvaticum, (Aira Jlexuosa), Solidago virgaurea, Trientalis europcea, (Poa pratensis), Hieracimn murorum, Majanthemum bi/uUum, Poly podium phegopteris, U. vulgatum. Luzula pilosa, P. dryopteris. 23 Paikotellen tavataan seuraavia: Epilohium angustifolium, Orchis maculata, (PoVystichum spinulo- Corallorrhiga innata, . sum). Satuiinaisesti tavataan Gnaphalium sphaticum ja, Festuca ovina. Eteläisemmällä osalla aluetta kasvavat kuiisimetsissä ta- vailisina: Sorbus aucuparia, Fopulus tremula ja, Salix cinerea (sekä paikotellen Betula verrucosa), vaan pohjaisemmilla seii- duilla tavataan kahta ensimäistä vähemrain ja kahta jälki- mäistä ei laisinkaan. Samaten tavataan myös pohjaisem- milla seuduilla vähemmin Ruhus arcticus^ta,, Pyrola rotundi- folia\ ja Platanthera tifolia^ joista kaksi ensimäistä eteläm- mässä övat kuusimetsissä tavallisia. Muualla paitse Poh- jais-Karjalassa on Gornus suecica (valt.) tav., ynnä pohjais- osassa aluetta Ähies excelsa var. obovata (joks. runs. — valt.). Ainakaan seuduittain eivät ole siellä harvinaisia myöskään Gnaphalium norvegicum, Fyrola uniflora, Listera cordata ja Coeloglossum viride (paik.). Harvinaisia övat sitävastoin Mul- gcdium alpinum, (Calypso horealis), Eqvisetum sdrpoides ja Asplenium crenatum. 3. Lelitimetsät (silvce frondosce). Maanladultaan övat lehtiraetsät joko pii-peräisiä tai savi-peräisiä .ja fysilliseltä luonnoltaan hietasoraa, hienoa liietaa, multaa tai savikkoa. Kosteusaste toisintelee niissä 3—5 (kuivanpuoleinena — hikevä) ja varjostusaste on niissä 3 (var- jostettu). — Näihin tuutomerkkeihin katsoen ei täta statioui siis fysillisten omaisuuksiensa puolesta voitaisi eroittaa mänty- ja kimsiraetsistä, kun emme ota lukuun sitä vaikutusta, joka männyn tai kuusen läsnä- tai poissaololla on, varsinkin sam- malkasvistoon ja jo sen kautta myöskin muuhun kasvis- toon. Osaksi näyttää laita todella myös olevan sellainen. Tämän stationin formationit övat nimittäin useinkin aiuoas- taan keinollisesti huhdan viljelyksellä mänty- ja kuusimetsäin sijoille synnytetyt, ilman etta yllä luetellut fysilliset elidot senkautta varsinaisesti olisivat muuttuneet. Waan polttami- sesta koncentreeratut ravintoaineet tekevät tämän stationin .kasveille mahdolliseksi voitollisesti taistella paikan entisten 24 kasviston-muotojen kanssa ja siten paikoilla, joilla kosteus- raäärä ei ole suotuisampi lehtimetsille kuin mänty- tai kuu- simetsille, pitää yllä lehtimetsäin formationeja, ja sen ohessa näyttävät lehtimetsäin puulajit myöskin suuremmalla nopeu- della kuin mänty ja kuusi saattavan levittää siemeniänsä tar- peellisella runsaudella ja siten anastaa uusia aloja myöskin paikoilla, jotka kumpaistenkin elämän tarpeita tyydyttäisivät. Missa lehtimetsät övat alkuperäistä formationia, on nii- den kosteusaste suurempi kuin mäntymetsillä (siis ei 3), ja toiselta puolen joko hedelmällisyys suurempi (varsinaisissa lehdikoissa) tai kosteusaste pienempi (sekametsissä) kuin kuusimetsillä (siis 3 ja 4 välillä). Fysillisten omaisuuksiensa toisintelemisen ja myöskin ikänsä mukaan tarjoaa tämä stationi useampia toisistaan mel- koisesti poikkeavia formationeja, jotka kuitenkin tiuhantakaa menevät yli toisiinsa ja tavataan melkein yhtä paljon välilli- sinä muotoina kuin tyypillisinäkin. a) Sekametsissä (silvce mixtce) on lehtipuu-muota runsas (8), Myrtillus-muoto valtava — rimsas (6 — 8) ja u- sein myös Hypnum-muoto samoin kuin mäntykin valtava (6), ynnä ruoho- ja heinä-muodot jokseenkin valtavia (5), toisi- naan ainoastaan vähävaltaisia (4). Pohjaisemmissa pitäjissä on myöskin kuusi valtava (6). Paitse Betula glutinosa^, Pinus sylvestris^io. ja Ahies excelsa\ tavataan sekametsissä tavallisina vielä haapaa (Po- pulus tremula), raitaa (Salix caprea), pihjalaa (Sorbus aucu- paria), \eT^T^SiSi^{Älnus incana) ja katajaa {Juniperus). Varpu- kasviston muodostaa pääasiallisesti Myrtillus nigra, vaan ta- vallisia övat myöskin Vaccinium vitis-idcea, Calluna vulgaris,. Myrtillus uliginosa, Linncea horealis, Buhus idceus ja Lyco- podium annotinum; kuitenkin on puola toisinaan melkein yhtä valtava kuin mustikkakin. Paikotellen tavataan vielä Lycopodium complanatum ja L. clavatum. Sammalkasviston muodostavat etenkin Hypnum proliferum ja H. Schreheri, sekä joskus niiden kanssa yhdessä, varsinkin eteläisemmillä seuduilla, H. triqvetrum. Ruohoista on jokseenkin yhdenar- voinen ala sekä pienilehtisillä ruohoilla etta muodoilla, jptka 25 övat varustetut kooltaan keskinkertaisilla tai hieno-osaisilla lehdillä; isoin välta on seuraavilla: Geranium sylvaticum, H. umbellatum, Trientalis europcea, Solidago virgaurea, Malampyrum prateme, Majanthemum bifolium, Hieracium vulgatmn, M. sylvaticum, Luzula pilosa. Tavallisia övat vielä seuraavat ruohot ja heinät: (Ranunculus acris), Pyrola minor, (Aira ccespitosa), Ruhus saxatiUs, P. secunda, _ Polypodium dryopteris, R. arcticus, Anthoxanthwm odoratum, [Polystichum spinulo- Epilohium angustifolium, (Agrostis vulgaris), sum^)], (Aehillea millefolivm), Melica nutans, [Aspleniumfilix-feminajr Hieracium murorum. (Eqvisetum sylvaticum). Paikotellen tavataan Hieracium rigidum, ja satunnaisia tai harvinaisia övat: (Stellaria graminea), Hieracium suhccesiwm, Pyrola unijlora, Cerastium vulgatum, H. crocatum, Luäula multijlora. Eteläisemmillä seuduilla övat sekametsissä tavallisempia, kuin pohjaisemmassa, pihlajaja Pyrola rotundifolia; etelässä tav., vaan pohjaisessa harv. tai puuttuviakin, övat Betula verrucosa, Fotentilla tormentilla ja Calamagrostis arundina- cea. Suuremraalla levenemisellä, vaikka ei tavallisina, kas vavat etelässä Oxalis acetosella, Pyrola media, Convallaria majalis ja Plafanthera bifolia. Pohjaisessa kasvaa isommalla levenemisellä Abies excelsa ja Cornus suecica, joka jälkimäi- iien on etelässä harv., vaan pohjaisessa tav., sekä Pyrola uniflora, Codoglossum viride ja Sceptrum carolinum, jotka poh- jaisessakaan eivät ole sekametsissä tav. ja etelä-seuduilla puutuvat niistä. P) Warsinaiset lehdikot (wemoro), joista eroitamme kaksi muotoa: koivikot ja lepikot. Koivikoissa (betuleta) on koivu runsas (8) ja ruoho- sekä heinäkasvistot valtavia — runsaita (6 — 8), Myrtillus -muoto jokseenkin valtava — vä- hävaltainen (5—4), toisinaan myöskin valtava — jokseenkin runsas (6 — 7), ja sammalkasvisto jokseenkin vähävaltainen (3). 1) Klamerien [ ] sisällä mainitut lajit ölen alueella tavannut ky- symyksessä olevalla stationilla, vaan sulkkumerkkien () sisällä olevista lajeista ei minulla ole ollut muistiinkirjoituksia. 26 Paitse koivu (Bdula glutinosa) kasvavat koivikoissa ta- Yallisina leppä (Alnus incana), haapa (Fopnhis), pihlaja (Sorhus) ja raita {Salix caprea) ; usein tavataan rayös kuusta {Ahks excelsa) ja katajaa (Juniperus) ynnä paik. Bosa cin- namomecCdi. Varpukasveista tavataan isoimmassa määriii 3Iyrtillus nigra\ (5 — 4); tavallisina kasvavat myös Vacci- mum vitis-idcea ja Myrtillus uliginosa, paikotellen L^jcopo- dium davatum, ynnä satunnaisena Empetrum nigrum. Ruo- hoista on johonkin määrin yhtäläinen välta sekä pienilehti- sillä kasvistonmuodoilla etta lajeilla, jotka övat varustetut kooltaan keskinkertaisilla tai hieno-osaisilla lehdillä. Taval- lisia ja valtavia övat seuraavat: Geranium sylvaticum, Solidago virgaurea, Majanthemum bi/olium, Hieracium unibellatum, Melica nutans, Melampyrum sylvaticum, Agrostis vulgaris, M.pratense, Anthoxanthum odoratum, Trientalis eiiropcea, Polypodiumdryopteris. Rubus saxatilis, B. arcticus, Ängelica sylvestris, Ächillea millefolium. Vähemmin valtavi Ranvmculus acris, R. auricomus, R. repens, Viola canina, V. epipsila, Parnassia palnstris, Trifolium repens, Rubus idceus. a, vaikka tavallisia, övat seuraavat: Spwcea ulmaria, Aira ccespitosa, Epilobium angvstifolium, Poa pratensis, Cirsiw)n heterophyllum, Luzula pilosa, Hieracium vulgatum, H. murorum, Taraxacum officinale. Pyrda minor, P. secunda. Eqvisetum arvense var- nemorosum, E. sylvaticum, Polypodium phegopteris, Polystichu/m spinulosum, Asplenium filix-femina. Paikotellen kasvavat: Hieracium neglectum, Corallorrliiza innata, Satunnaisesti tai harvinaisina kasvavat: Vicia scepium. Antennaria dioica. Euphrasia ofjicinalis, Orchis maculata. Carex loliacea. Aira flexuosa, Festuca rubra. Etelä-osassa aluetta övat koivikoissa tavallisia: Salix pentandra, S. aiirita ja S. cinerea (^sekä JBdula vcrrucosa); joskus tavataan niissä myös tuonta {Prumis pcuhis) ja paat- samaa (Rhamnus frangula), ynnä harvoin myös niintä (Tilia septentrioncdis) , vaan polijaisemmassa puuttuvat nämät lajit 27 koivikoista. Kuohoista ja heinistä kasvaa niissä eteläseuduilla tavallisina Vicia cracca, ÄlchemiUa vulgaris, PotentiUa tor- nientilla, Pyrola rotundifolia, ja Calamagrostis arimdinacea, ynnä paikotellen Stellaria longifolia, Oxalis acetosella, Hiera- cium suecicum, Convallaria majalis sekä Poa ncmoralis, vaan pohjaisemmilla seuduilla on niistä ainoastaan viimeisen edellinen tavattu harvinaisena koivikoissa ja vähemraässä määrin myös viimeksimainittii, Satunnaisesti tai harvinaisina tavataan etälä-osassa aluetta, vaan ei pohjaisessa, Viola sijl- vatica, Trifoliiim pratense^ Aegopodkmi podagraria, Chrysan- themum leucaniliemimi, Hieracium pseudo-Blgttii, H. gracile- scens, H. chrysocephaloides, H. dimorphoides, H. crocatimi ja Calamagrostis cpigeios. Pohjais-seuduilla tåas kasvaa koivi- koissa tavallisena Cormis suecica, ynnä paikotellen Trolliits eiiropcBus, Salix lappommi, Calamagrostis pliragmitoides ja Eqvisetum pratense, sekä harvinaisina Astragalus alpinus, Phaca frigida, Geum rivale, Midgedium dlpinum^ Pyrola uni- flora, Cosloglossiim viride, Carex alpina var. inferalpina, Phleum alpimim, Milium effusum ja Eqvisetum scirpoides^ jotka etelämmässä punttuvat tälta stationilta kokonaan. Lepikoissä (alneta), joita tavataan ainoastaan etelä-o- salla aluetta, kasvaa leppää (Älnus incana) runsaasti ja sen se- assa johonkin määrin myös koivua (Betula glutinosa). Runsaita övat myös riiolio- ja heinä-kasvistot, vaan varpu- ja sammal- kasvistot övat vähäarvoisia. Ruohoista ja lieinistä övat ta- vallisia ja valtavia — jokseenkin runsaita (6— 7): Geranmm sylvaticum, Oxalis acetosella Puhus arcticus, R. saxatilis, Acliil- lea millefolium., Änthoxanthum odoratum^ Poa pratensis id, Poly- p>odium dryopteris. Tavallisia, vaan vähemmin runsaita, övat lisäksi vielä: Ranunculus acris, H. vulgatum, Majanthemum hifoUwn, Ruhus idcBUS, H. wnbellatum, Polystichum spiiiulosum. Hieracium neglectimi, Trientalis europcea, Paikotellen kasvavat: Stellaria longifolia, Festuca rubra, Poa nemoralis. 28 3) Kosteat metsät (silvae humidae). 4. Lehdot (luci). Lehdot övat aina varustetut runsaalla multakerroksella, joka sentähden useiraraille lehtojen kasvilajeista on tärkein niistä maanlaaduista, joilla olemme määränneet maan-pinnan hienouden. Alempi maakerros on muistiinkirjoitusteni mii- kaan sorainen, hietasorainen, hienohietainen tai savikkoinen. Kemialliselta laadultaan saattaa maa olla sekä pii- etta savi- peräistä. Kosteusaste on 6 (kostea), harvoin 7 (märka), ja joskus saattaa se myös olla 5 (hikevä), vaan silloinkin on ainakin maan vuotuinen vesimäärä maan konfigurationin vai- kutuksesta nähtävästi johonkin määrih isompi, kuin lehti- metsissä. Varjostusaste on 3 (varjostettu). Sen mukaan kuinka maanlaadun hedelmällisyys ja kos- tens toisintelevat, vaihtelee myöskin lehtojen formation! sekä metsän etta ruoho- ja sammalkasvistojen laadun tai keski- näisen suhteen puolesta. Kosteissa lelidoissa on metsä enem- män pensainen ja laihoissa on pienten sananjalkain ynnä sam- malten kasviston-muodoilla isompi välta. Kuivemmilla pai- koilla tapaa usein kasviston-muodostuksia, joita yhtä hy vin saattaisi lukea sekä lehdikkoihin etta lehtoihin. Runsaita (8 — 7) övat lehdoissa yleisesti sekä lehtipuiden etta lehti- pensaiden kasviston-muodot ja samaten myös ruoho- ja heinä- kasvisto, jälkimäinen kuitenkin monasti ainoastaan valtava- (6). Sammalkasvisto on usein vähävaltainen, toisinaan myös jokseenkin valtava (5), vaan varpukasvisto aina vähäarvoinen. Puista ja pensaista övat lehdoissa runsaita ja tavalli- sia JBetula glutinosa ja Alnus incana var. virescens, usein val- tavia (6—5) Frunus padus, Salix caprea, S. phylicifolia ja Ahies excelsa, vähävaltaisia, vaikka myöskin tavallisia, Sorhiis aucuparia, Populus tremula, Rubus idceiis, Rosa cinnamomea, Salix nigricans ja Juniperus communis, ynnä harvinaisia tai satunnaisia Dapline mesereum, Rom acicularis ja Pinus syl- vestris. Warpukasveista övat tavallisia, vaikka vähävaltaisia, 29 Myrtillus nigra, M. uliginosa, Linncea borealis, Vaccinium vitis-idcea ja Lycopodiimi annotinum (sekä L. davatum). Ruo- hoista övat runsaita (8 — 7) sananjalka-muoto sekä lajit, jotka övat varustetut kooltaan keskinkertaisilla lehdillä, ynnä usein myös Eqvisetmn -muoto ja isolapaiset ruohot; heinistä övat valtavia (6) sekä isot etta vähät gramineit. Tavallisia ja valtavia (6 — 5) övat seuraavat lajit: Viola epipsila, Melampyrum sylvaticum, Geranium sylvaticum, Trientalis europcea, Rubus arcticus, R. saxatilis, Spircea ulmaria, Angelica sylvestris, Solidago virgaurea, Crepis paludosa. Majanthemum hifoliivm, Luzula pilosa, Melica nutans, Eqvisetum arvense var. nemorosum. E. sylvaticum, Polypodium phegopteris, P. dryopteris, Polystichum spinulosrmi, Aspleniuni flix-femina. Tavallisia, vaan vähävaltaisia, övat; lianunculus repens, P. auricomus, Ruhus idoEus, Comarum palustre. G. uliginosimi, Cirsium heterophyllum, JSieracium murorum, (U. vulgatum). Trientalis europcea, Carex ca/nescens, C. ccBspitosa, Aira ccespitosa, Agrostis canina. Epilobium angustifolium, Pyrola minor, Galium palustre, P. secimda, Paikotellen ja vähävaltaisina tavataan lehdoissa: Caltha palustris. Paris qvadrifolia (myös valt.), Bierochloe borealis, Viola canina, Carex loliacea, Milium effuswm, Taraxacum officinale, C. sparsiflora, ■ Eqvisetum palustre. Corallorrhiza innata, Satimnaisesti tai harvinaisina kasvaa seuraavia: Ranunculus acris, Fragaria vesca, Festuca rubra, Circcea alpina. Actcsa spicata (joskus runs.), Viola umbrosa, Vicia scepium, V. sylvatica, Rubus chamcemorus. Campanula rotundifolia, Melampyrum pratense, Euphrasia officinalis, Carex digitata, C. chordorrhisa, Aira fiexuosa, Triticum caninum, Poa serotina, Struthiopteris germani- ca (valt.), Selaginella spinulosa. Sammalia kasvaa lehdoissa varsinkin seuraavia lajeja: Mni- iim subglohosum, Mn. affine, Mn. cmclidioides y. m. Mni- 30 MWi-lajeja, Sphagnum strictum, Sph. jMliistre, Sph. sqvarro- sum^ Pohjtrichum commune, Hypnimi salehrosum, H. cordifo- liuni, Aulacomnion palustre, y, m. Korpia lähenevissä leh- tomuodoissa kasvaa enimmin SpIiagmwiAsiieja. ja kuusimet- sään lähenevissä Hi/pmim proliferum^ia,, H. triqvetrum^m, j. m. Etelä-osassa aluetta kasvaa lehdoissa tavallisina Scdix cincrea (6 — 5) ja S. aurita (4 — 3), sekä paik. Rhamnus frangula (3), ynnä harvinaisena Vihurnum opidus (3). Ruo- hoja ja heiniä kasvaa siellä tavallisina seuraavia: Viola ^xi- lustris, Oxcdis acefosdla, Fyrola rotundifolia, Calamagrostis arundinacea (valt.), C. lanceolafa (valt.) ja Poa nemorcdjs (valt. — väliäv.), sekä paikotellen Stellaria longifolia, Carex tenella (valt. — vähäv.) ja Fetris aqvilina (runs. — valt.), ynnä sa- tunnaisesti tai harvinaisina Fotentilla tormentilla, Lysimachia vidgaris ja Convallaria majalis, joista tuskin rauut kuin Fyrola rotundifolia (paik.) ja Foa nemoraUs (paik. ja vähäv.), tavataan pohjais-osassa aluetta lehdoissa. Sen sijaan tavataan siellä pensaskasveista tavallisena Saliv lapponum (valt. — vähäv.), ja harvinaisina Fuhcs ruhrimi sekä Lonicera cceridea, ynnä ruohoista ja heinistä tavallisina seuraavia: Trollius curo- pceus (vähäv.), Stellaria horealis (vähäv.), Cornus svecica (valt.), Saussnrea alpina (\Si\t — vähävalt.), Carex juncella (valt.), Ca- lamagrostis phragmifoides (valt.) ja Eqvisetum pratense (vähäv.). Paikotellen tåas kasvavat siellä Alcliemilla vidgaris (valt. — vähäv.), Geum rivale (valt. — vähäv.), ja Carex alpina (valt.),. sekä harvinaisina tai satunnaisesti : Fliaca frigida (valt.), Orohus verniis (vähäv.), Anthriscus sylvestris (valt.), Galiurn boreale (vähäv.), Gnaphalium norvegicum (vähäv.). Petas ites frigida (vähäv.), Midgedium alpinum (valt.), Ilyosotis sylva- tica (vähäv.), Veronica longifolia (vähäv.), Sceptriim carolinum (vähäv.), Urtica dioica var. inermis (valt.), Cypripedimn cal- ceohis (yksin.), Coeloglossum viride (yksin.), Cystopteris mon- tana (vähäv.) ja Aspleniiim crenatum (runs.). Kaikista näistä lajeista tavataan ainoastaan Carex juncella (harv.), ja Ca- lamagrostis phragmitoides (paik.) [sekä luultavasti Alchemilla vulgaris] myöskin etelä-seuduilla lehdoissa, vaan kumminkin vähemmin määrin kuin pohjaisessa. 31 4) Märät metsät (silvae iiclae.) 5. Kor vet (cibiegna tur fösa). Korpia tavataan alueella tietääkseni ainoastaan pii-pe- räisellä maanlaadulla, joka fysilliseltä luoiiuoltaan saattaa paksun multakerroksen alla olla hietasoraa, karheaa hiekkaa tai hienoa liietaa ')• Maan kostens-aste toisintelee 7 — 8 (märka) ja saattaa joskiis myöo olla 6 (kostea). Varjostiis-aste on 3 (varjostettu). Nämät tuntomerkit eroittavat tämän station!- lajin siis ainoastaan osaksi lehdoista, vaan kun niihin ylidis- tyy muutamia muita omituisuuksia, joita maan konfigura- tioni tuottaa korpiloille, niin syntyy näiden kasvipaikkain fysillisissä omituisuuksissa melkoinen ero. Vesi on nimit- täin korpiloissa enemmän stagneeraavaa, knin lehdoissa, liedel- mällisyys vähempi samoiukuin myös usein maan kaltevuus, joka seikka aikaansaapi lehdon kasveille nopeamman miueraa- listen ravintoaineiden tuonnin ja vailioksen. Korpien kasvistonformationi toisintelee johonkin mää- rin sen mukaan josko se on yhdistyksessä kiiusimetsäin tai räraeiden kanssa, joka seikka vaikuttaa etenkin varpukasvis- toon sekä eräiden rämeen kasvien runsauteen korvissa. Vaikka se ei ole mikään yksinomaisesti tälle formationille tnleva omituisuus, etta lälieisiltä kasvipaikoilta tunkeutuu sociaale- ja kasveja formationiin, jossa niiden varsinainen koti ei ole, saapi tämä seikka kuitenkin suuremman tärkeyden korvissa sen säännöllisyyden ja tavallisuuden vuoksi, jolla se niissä on havaittavana. Yleisesti karakteriseeraa korpia runsas (8—7) kuusikko, valtava (6—5) koivikko ja yhtämittainen (10—9) sam- malkasvisto, joka pääasiallisesti on Sphagnumm. miiodostama (9). Varpukasvisto saattaa siellä olla valtava (6—5), jokseen- kin runsas (7) tai väliävaltainenkin (4 — 3); ruohokasvisto on yleensä valtava (6—5) ynnä heinä jokseenkin valtava (5). Paitse koivua (Betula glutinosa) ja kuusta (Äbies ex- celsa) övat korvissa tavallisia, vaikka vähävaltaisia, seuraa- ') Kaltevalla saviraaalla en ole koskaan tavannut koi'pea, vaan ta- saisella vesiperäisellä savikkoraaalla tapasin Nurmeksessä kuusiraetsän ja. korven välimuodon. 32 vat puut ja pensaat: Sorbus aucuparia, Populus tremula, Sa- lix caprea ja Juniperus communis, ynnä satunnaisia tai har- vinaisia Bhamnus frangula, Rosa cinnamomea, R. acicularis ja Betula hyhrida. Varpiikasveista on Myrtillus nigra taval- linen ja jokseenkin runsas — vähävaltainen, ja samoin myös Ledum palustre tavallinen, vaikka usein ainoastaan vähäval- tainen (toisinaan kumminkin valtava tai jokseenkin ransas), ja Vaccinium vitis-idwa, Lycopodium annotinum sekä Myrtillus uliginosa tavallisia, vaan vähävaltaisia. Paik. tavataan Em- petrum nigrum, Linncea horealis sekä Oxycoccus palustris. Euohoista ja heinistä övat valtavia Carex glohularis, Eqvise- tum arvense var, nemorosum ja, E. sylvaticum (var. capilla- re), sekä usein myös E. palustre, Rubus chamcemorus ja Ro- lypodium dryopteris. Tavallisia övat niitä paitse, vaan vä- hävaltaisia, seuraavat : €altha palustris, Pyrola minor, Corallorrhiza innata, Rubus arcticus, Menyanthes trifoliata, Carex sparsifiora, Comarum palustre, Trientalis europcea, Eqvisetum limosum, Oxycoccus palustris, Majanthemum bi/olium, (Polystichtimspinulosum). Paikotellen tavataan korvissa: Carex loliacea, C. vulgaris, ja satunnaisesti tai harvinaisina: Ranunculus lapponicus, (Orchis maculata), Äira Jlexuosa. drsium heterophyllu^n, Etelä-osassa aluetta kasvavat korvissa tavallisina, vaikka vähävaltaisina, Salix cinerea sekä S. avrita, ja muualla paitse pohjaisimmassa osassa Cassandra calycuiata, joka usein myös tavataan valtavana, ynnä paikotellen Galamagrostis lanceolata ja Carex tenella, sekä satunnaisesti Calla palustris, joista kai- kista ainoastaan Cassandra calycuiata joskus tavataan myös pohjais-osassa aluetta korvissa. Muualla paitse alueen etelä- osassa övat korvissa tavallisia Salix lapponum ja Cornus suecica (laiteilla valt. — runs.), ja pohjais-osassa aluetta on ta- vallinen myös Listera cordata, joka usein kasvaa valtavana- kin. Paikotellen tavataan siellä Bartsia alpina, Pyrola uni- flora ja Cceloglossum viride, ynnä harvinaisina seuraavat lajit: Geum rivale, Petasites frigida (valt.), Crnaphalium norvegi- 33 tum, Saussiirea alpina (valt.), Cypripedium calceolus, Eqvise- tum scirpoides ja Cystopteris montana. Saramalpeitteen muodostaa korvissa pääasiallisesti>S^Äa/;- num stricfum sekä paikoittain PolytricJmm commune, vaaii niiden seassa tavataan myös usein Sph. acutifolium'isL, Sph. palustré'a ja Sph. pycnocladnmio.. 6. Wiidat (betuleta paludosa). Viitain kasvistationi eroaa korvista korkeammalla kos- teusasteella, joka edellisissä toisintelee 8—9 (märka — vetelä). Maaperä vetisen, ei erittäin paksun sammalikon alla tarjoaa ainoastaan samoja erillaisuuksia kuin korvissakin. Viitain vesiperäisyys estää isomman vallan rauilta puu- lajeilta paitse lelitipuilta, jotka, vaikka usein rujostuneessa rauodossa, löytävät sammalikon alaisessa lujemmassa maassa turvan juurilleen. Runsaan lehtipuu-kasviston oliessa karak- teriseeraavat viitain formationia ylitämittainen sammalikko, pääasiallisesti Sphagmtm sfrictum''m muodostama, valtava tai runsaskin pensaskasvisto, varsinkin pajumuotoa, ynnä val- tava tai jokseenkin valtava ruolio- ja lieinä-kasvisto. Puista ja pensaista on koivu (Betida glutinosa) tavalli- nen ja runsas (8—7), Älnus incana ja Salix x>hylicifolia val- tavia (5 — 6) ja tav., ynnä S. Japjwmim ja Abies excelsa usein ainoastaan väliävaltaisia, vaikka myöskin tav. Paikotellen tavataan Salix myriilloides ja satunnaisesti Betida verrucosa sekä Fimis sylvestris. Varpukasveista övat tavallisia, vaan vähävaltaisia, Myrtillus idiginosa, Betula nana ja Oxycoccus palustris; satunnaisesti tavataan myös Vaccinittm vitis-idcea. Ruohoista övat tavallisia ja usein jokseenkin valtavia (6j: Comartim pahistre, Eqvisetum arvense E. palustre, Menyanthes trifoliata, var. nemorosum, Folypodimn dryopteris. Carex canescens, E. sylvaticum var. capillare, Tavallisia, vaan vähävaltaisia, övat: Ruhiis chamcemortis, Eriophorum vaginatitm, Polystichnm spimdosum. Corallorhiza innata. 34 Satunnaisia övat: Melampyrvmi pratense, C. limosa, Eriophorwn gracile. Carex chordorrhiza, Etelä-osassa aluetta övat viidoissa tavallisia Cassandra ealyculata{Y'éhsLwsi[t.)yå Calamagrostis lanceolata(y a\t. — vähäv.), vaan puuttuvat niistä pohjaisosassa aluetta, jossa sen sijaau Carex juncella kasvaa tavallisena ja usein myös valtavana. Ennenkuin käyn aukeiden maiden kasvistoa tarkasta- maan mainitsen tässä lopuksi vielä muodostnksen, joka tava- taan eteläosassa aluetta muutamissa paikoin ja omituisesti ylidistetyn kasvistonsa vuoksi ansaitsee huomioa. Poltetuilla ja johonkin määrin kuivatuilla soilla, joilla raulta ei ole tar- peeksi hedelmällistä voidakseen ylläpitää nurmikon tai kos- tean niitun kasvistoa — jotka muutoin tavallisesti sellaisille paikoille ilmestyvät — peittyy maa Polytriclmnfm rauodosta- malla keskeymättömällä sammalpeitteellä sekä vähitellen myös metsikolla tai pensaliikolla, jonka etupäässä Betula f/ultinosa var. pubescens muodostaa. Ruohoista tavataan täällä usein runsaana Biihus chamcemorus ja, varsinkin liiljenimin polte- tuilla soilla, jokseenkin runsaana Epilohiimi angustifoUum. Tälläisiltä paikoilta ölen lisäksi vielä kirjoittanut muistiin seuraavia lajeja: Buhiis arcticiis, Sälix phjlicifolia, S. lappo- num, S. fimnarckica ja Befnla tortuosa. B. Vähävarjoiset kasvipaikat (stationes subapricse). I. Kuivemmat aukeat inaat (stationes subaprica; sicciores). a) Lannoittamattomalla perustalla (fundo hand stercorato). 1) Kuivat aukeat maat (loca aprica sicca). 7. Wuoret (rupes). Tällä niraityksella eroitan neljä kasvistationia, jotka melkoisesti sekä fysillisiltä omaisuuksiltaan etta kasvistol- taan eroavat toisistaan: a)Kallioinpäällystät (partes superiores rupium), joil- la kasvien substraattina on joko pelkkä kallio taikka olikoinen multa tai hietakerros, övat kemialliselta laadultaan alueella 35 aina pii-peräistä ainetta. Varjostusaste on niillä 1 (aiikea) ja kosteusaste toisintelee 1—2 ') (kuiva). Näiden omaisuiik- sien muunnosten mukaan vaihtelee myöskin kasvisto jokseen- kin paljon. Kuivilla kokonaan mullattomilla ja hiedattomilla kallioilla miiodostaa kasviston pääasiallisesti rusto-jäkälät jotka varsinkin kiiuluvat Lecidea- ja iemwora-sukuihin, ja vä- hemraässä määrässä myös lehtimäiset jäkälät, varsinkin Um- hilicaria- ja Parmefc-sukua. Missa ohkoinen mnltakerras peittää kallion muodostavat isommat jäkälat (Cladma amau- rocrcBci, Cl. uncialis, Cl. rangiferina, Cl. sylvatica, Cl. sylv. var. alpestris, Gladonia cornucopioides, Cl. deformis, Cl. cris- pata, Cl. divtdsa, Cl. gracilis, y. m.), ynnäjoukko sammalia, varsinkin Polytrichum-mnotosL. Muut kasvistonmuodot övat vähävaltaisia. Puista ja pensaista övat tavallisia Pinus sijl- vestris, JSetula glidinosa, Salix caprea ja Poptdus tremida., sekä satunnaisia Rubus idceus., Sorbus aucuparia ja Salix va- gans. Varpukasveista övat tavallisia, vaan vähävaltaisia Cal- lima vulgaris, Vaccinium vitis-idcea ja Myrtillus nigra, sekä satunnaisia Empctrum nigrum ja Lycopodium selago. Ruo- hcista ja heinistä övat tavallisia: JBieracium ecesium, Rumex acetosella, Äira Jlexuosa, E. vulgatum, Agrostis vulgaris, Festuea ovina. H. rigidum, Satunnaisia tai harvinaisia övat seuraavat: Silene rupestris, M. pubescen,', Calamagrostis arun- Hieraeium prcealtum var. H. subccesium, dinacta, hirsutum, Campanula rotundi/olia, C. epigeios. Eteläosassa aluetta tavataan tällä kasvipaikalla tavalli- sena Hieracium umbellatum ynnä paikotellen Fragaria vesca [sekä Betida verrucosa], joista pohjaisosassa aluetta kasvaa paikotellen H. umbellatum, jonka ohessa siellä tavataan har- vinaisina lisäksi Viscaria alpina ja Triticum violaceum. 1) En ota tässä huomioon niitä muunnoksia stationin fysillisissä omaisuuksissa, jotka vaikuttavat ainoastaan alhaisemman kryptogaami- kasviston luontoon, varsinkin koska aikomukseni on piakkoin toimittaa eri- tyinen kertomus alueen sammal- ja jäkäläkasvistoista. 36 [B) Kallioin-räystäät (articiiU rupnmi) eroavat edelii- sestä kasvipaikasta muunmuassa siinä etta niissä on kasvien sub- straattina ohkoinen kallion rapautumisesta syntynyt hieta- kerros, puhiimatta useista muista omituisuuksista, joita sta- tionin asema kallion siihteen tuottaa. Kemialliselta laadul- taan ou hieta niillä joko pii- tai kalkkiperäistä. Puista ja pensaista sekä varpukasveista tavataan täällä satunnaisesti samoja lajeja kuin edelliselläkin kasvipaikalla ynnä tavalli- sena lisäksi vielä Rubus idceus [ja satunnaisesti Linncea bo- realis]. Ruohoista ja heinistä övat tavallisia: Epilohium angustifolmm , Agrostis vulgaris, A. ccespitosa, Campanula rotundifolia. Aira Jlexuosa, (Poa pratensis). Paikotellen tavataan: Rumex acetosella, Poa nemoralis, P. serotina. Harvinaisia tai satunnaisia övat: Arabis Thaliana, Crepis tectorum, H. ivmbellatum, Viola arenaria, Hieracitim prcealtitm var. Convallaria majalis, liubus arcticus, hirsutum, Poa coesia var. glauca. Etelä-osassa aluetta tavataan tällä stationilla jokseen- kin satunnaisesti vielä Epilobium niontanuni, ja pohjais-osassa aluetta harvinaisina tai satunnaisesti seuraavat lajit: (Erij- simum hieracifolmm?), liraha hirfa var. hebecarpa, Viola arenaria^ Viscaria alpina, Crypsophila fastigiata (valt.), Ce- rastitim alpinum (valt.), Potentilla nivea, Cotoneasfer vidgaris, (Saxi fråga cernua), Galium boreale, Ecliinospermum deflexmn, Thymus serpyllmn, Androsace sepfenfrionalis, Eqvisctum scir- poides. y) Kailioseinäin halkeamat ja raot (fissnrce paric- tum rupium) tarjoavat kemialliselta laadultaan kasveille alueel- la sekä pii- etta kalkkiperäisen substraatin, jona kasvit käyt- tävät sekä kallioa itseä etta raoissa olevaa rapautumis-hietaa. Kosteus-aste toisintelee siellä 2 — 3(kuiva — 'kuivanpuGleinen) ja varjostus-aste 1 — 2 (aukea — suojattu). Paikotellen tavataan tällä stationilla yli koko alueen Pohjpodium vulgäre ja har- vinaisena Poa ccssia var. glauca sekä Asplcnium viride. Etelä- osassa aluetta kasvaa paik. vielä Woodsia ilvensis, joka poh- 37 jaisemmassa on harv., ja jälkimäisellä seudulla paik. Wood- sia hyperhorea ja Cystopteris fragilis sekä harvinaisina seii- raavat: GypsopUla fastigiata, (Woodsia glabclla), Asplenmm ruta-muraria, (A. septentrionale), Eqvisetum scirpoides. o) Kallioin seinät (parietes rupkcm), jotka alueella övat varustetut kasvitopografillisessa suhteessa ainoastaaii vähemrain tärkeällä sammal- ja jäkäläkasvistolla, jätän tässä sentähden tarkastamatta. 8. Kankaat (ericeta). Kemialliselta laadultaan övat kankaat alueella aina pii- peräisiä, ■ vaan saattavat fysilliseltä luoiinoltaaii olla joko liietasoraa, karlieaa hiekkaa tai hienoa hietaa, joita kaikkia peittää ohkoinen multakerros, ja myöskiii vuorilla, jotka övat peitetyt ainoastaau ohiiella humus-peitteellä, tavataan kan- kaiden kasviston-formationeja. Kostens-aste on tällä statio- nilla 2 (kuiva) ja varjostus-aste 1 (—2) (aukea — suojattu). Kankailla tavataan alueella kahden luontoisia kasviston- formationeja, nimimittäin aukeita kankaita ja kangashongik- koja (männikköjä), jotka kuitenkin kumpainenkin pohjais-osassa aluetta övat melkoisesti erillaiset kuin sen etelä-seuduilla. Ne voidaan jakaa sentähden neljään toisintoon, nimittäin au- keisin kanervikkoihin ja kanervahongikkoihin (män- nikköihin) ynnä kangasjäkälikköihin ja jäkälähongik- koiliin, jotka kuitenkin ainoastaan tyypillisessä muodossaan voidaan eroittaa toisistaan ja joista kaksi edellistä muuttu- vat vähitellen etelästä pohjaista kohden jälkiinäisiin muotoi- hin jäkäläkasviston lisääntymällä. Aukeat kanervikot ja kanervahongikot eroavat kasvis- toltaan toisistaan ainoastaan senkautta etta jälkimäiset övat varustetut valtavalla (6—5) tai jokseenkin runsaalla (7) hongikolla, jotavastoin mänty edellisillä on vähävaltainen (4—1); molemmilla kasvaa runsas (8—7) kanervikko ja jok- seenkin valtava (5) tai vähävaltainenkin jäkäläkasvisto. Kan- gasjäkäliköillä ja jäkälähongikoilla tåas övat jäkälät runsaita. (8 — 7) ja varpukasvit valtavia (6 — 5); muutoin erovat ne toi- 38 sistaan samalla tavoin kuin kanervikot ja kanervahongikot. Ruoho- ja heinäkasvistot övat näillä kaikilla rauodostuksilla väliävaltaisia ja edustetut yli koko alueen samoilla lajeilla. Sa- moin on myös sammalkasvisto vähävaltainen ja edustettu pääasi- allisesti FolyfricJmm- muoåoWa, (P. juniperinum ja, piliferum). Jäkäläkasviston muodostavat varsinkin Cladina sylvatica, Cl si/lv. var. alpestris ja Cl. rangiferina, sekä myös Stereo- caulon p)ascJiale, Cetraria islandica, Bceomyces, y. m. Poh- jais-osassa aluetta kasvaa honkien oksilla usein runsaasti A- lectoria prolixadi ja A. implexa\ sekä tavallisesti myös A. sarmentosa' cl. Puista ja pensaista övat tavallisia, vaikka vähävaltaisia, Betula gliitinosa ja Fopuhis tremula; jokseenkin tavallinen on Salix vagans ynnä jokseenkin satunnaisia Ahies excelsa, Sor- hus auaqniria, Juniperus communis ja Salix caprea. Varpu- kasveista övat tavallisia, vaan usein ainoastaan vähävaltaisia (tai pienemmillä aloilla valtavia), Arctostaphylos officinalis, Lycopodium complanatum, Vaccinium vitis-idcea, Empetrum nigrum, Ledum palustre ja Myrtillus uliginosa, joista kaksi jälkimäistä pohjaista kohden karttiivat runsaudessa. Jolion- kin määrin satunnaisesti kasvaa täällä vielä Linncea horea- lis. Ruolioista ja heinista övat tavallisia ja vähävaltaisia (4—3): Antennaria dioica, Aira Jlexuosa, Festuca ovina. Melampyrum pratense, Agrostis vulgaris, Tavallisia, vaan yksinäisiä (2 — 1), övat: E}iilobium angustifolium, (Trientalis europcea), Calamagrostis epigeios, Solidago virgaurea, Luzida multijiora, Anthoxanthum odoratum. Hieracium, cvesium, Satunnaisesti tai harvinaisina kasvavat seuraavat: (Rubus saxatilis), Hieracium siibccBsitim, Eqvisetum hiemale. (Stellaria graminea), Carex ericetommn, Etelä-osassa aluetta tavataan kankailla paik. vielä Be- tula verrucosa, satunnaisesti Fragaria vesca ja Convallaria majalis, ynnä tavallisina Hieracium pilosella ja H. umbella- tum. Pohjais-seuduilla tåas kasvavat kankailla Betula hy- hrida (harv.) ja B. alpestris (harv. — paik). 39 9. Kuivat ahot (campi graminosi). KemialMselta laadultaan on maa alueen kuivilla ahoilla aina pii-peräistä ja fysilliseltä luonnoltaan joko hietasoraa tai hienoa hietaa, jota ohiit multakerros peittää. Kosteus- aste on niillä 2 (—3) (kuiva) ja varjostus-aste 1 (aukea).— Näillä omituisimksilla ei tämä kasvipaikka kuitenkaan vielä ole karakteriseerattu, sillä melkein samat ehdot tavataan rayös kankailla. Se ei myöskään ole mikään luontoperäinen sta- tion!, vaan kulttuurisuhteiden ') synnyttämä ja ylläpitämä, ja tavataan kuivilla mailla, joita joku aika sitten on pidetty halmeina, tai asuntojen lälieisyydessä paikoilla, jotka tavalla tai toisella övat saaneet heikon lannoituksen. Heinäkasvisto on siellä mnsas (8) tai jokseenkin yhtä- niittainen (9) ja melkein paljaastaan pienilehtisten gramineien kasviston-muotoa. Ruohot tåas övat tavallisesti valtavia — jok- seenkin runsaita (5—7), joskus myös vähävaltaisia (4 — 3), ja paraastaan pienilehtistä kasviston-muotoa sekä varsinkin Chry- santhemum- ja Erigeron-imiotosi. Muut kasviston-muodot övat vähävaltaisia (4 — 1). Puu- ja pensaslajeista övat tavallisia ko\\Vi-(Befula glu- tinosa) ja leppävesat (Alnns incana) sekä myös kataja (Jn- mperus communis), raita (Salix caprea) ynnä mänty (Pinus sylvestris). Jokseenkin satunnaisesti tavataan vielä Salix va- gans, Rosa cinnamomea ja Rubus idceus. Varpukasveista övat täällä jokseenkin tavallisia, vaikka vähävaltaisia, Calhmavtdga- ris, MyrtiUusnigra ia. Vaccinium vitis-idcea, sekä satunnaisia Ar- ciostaphylos officinalis ja Lycopodium complanatum. Heinistä kasvaa useimmiten runsaasti(8— 7) Ägrostis vulgaris,YSLa,n toisil- la paikoilla sen sijassa taikka seassa Anthoxanthum odoratum 2) [joskus myös yhtämittainen (9)], Festuca ovina tai F. ruhra, 1) Yertaa: Norrlin, Bidrag till sydöstra Tavastlands flora (siv. 93) & Flora Kareliae onegensis (siv. 36), ynnä Ä v. Post, Systematisk upp- ställning af vextställena i mellersta Sverige (s. 22). 2j Vertaa: Norrlin, Fl. Kar. oneg., siv. 36 ja 43. 40 taikka niiden seassa myös Foa pratensis eli Aira flexuosa. Ruohoista övat tavallisia ja usein valtavia (6—5) : Chrysanthemuni leucanthemum, E. Mulleri, RJiinanthus major, Äehilha millefoUum, Hieracium pubescens, Rh. minor. Erigeron acris, ja toisinaan valtavia myös Ranunailus acris, Tolygonum vi~ viparum ja Lusula multiflora. Vähävaltaisia (4 — 1), vaaiL tavallisia, övat ruohoista ja heinistä seuraavat: Silene infläta, Onaphalium sylvaticum, H. rigidum, Stellaria graminea. Antennaria dioiea, Taraxacum officinale,' Cerastivm, vulgatum, Solidago virgaurea, Campanula rotundi/olia„ GeraniiMn sylvaticum, Crepis tectorum., Euphrasia ofjicinalis, Tri/olium repens, Hieraciu/m ccBsium, Rumex acetosella, Ruhus saxatilis, IT. vulgatum, Carex canescens. Epilohiu/m angustifulium, Harvinaisia tai satunnaisia övat kuivilla ahoilla: Ranunculus repens, Hieracium prcealtum Polygonum convolvulus,. Cerastium vulgatum, var. hirsutum, Carex ccespitosa, (Viola canina), H. murorum, Uierochloe horealis, Carum carvi (asuntojen H. anfractum, Botrychium lunaria, luona), IT. Friesii a genuinum, B. matricarioides, (Oalium uliginomm), H. crocatum, Eqvisetum pratense. Gentiana amarella, Etelä-osissa aluetta övat tavallisia, vaikka vähävaltai- sia : Dianthus deltoides, TrifoUum pratense, Vicia cracca, Fra- garia vesca, Potentilla norvegica, Pimpinella saxi fråga, Hie- racium pilosella, H. stieciciun, H. neglectum, H. wnheJlatum, Calamagrostis epigeios ja C. anmdinacea, joista myös pohjais- seuduilla tavataan kuivilla ahoilla paikotellen Vicia cracca ja Hieracium umbellatum sekä satunnaisesti tai harvinaisina : Fragaria vesca, Potentilla norvegica, Hieracium pilosella, H. neglectum ja Calamagrostis epigeios. Paikotellen kasvaa alu- een etelä-tienoilla: Potentilla tormentilla, (Alchemilla vidga- ris), Trichera arvensis ja Prunella vidgaris, jotka kaikki puut- tuvat pohjais-seudulla tälta stationilta, sekä satunnaisesti tai harvinaisina: Lathyrus pratensis, Potentilla argentea, Epilo- hium montanum, Galium mollugo, Filago montana, Centaurea jacea, Hier. dimorphoides, H. tubulascens, H. duhium var., //. 41 galactinum, H. glomeratiim var,, Leontodon hispidus, Vero- nica officinalis, V. serpylUfoUa, joista ei yksikään ole ta- vattu pohjais-osassa aluetta tällä stationilla. Sen sijaan kas- vaa siellä valtavasti tai runsaasti (5 — 8) paikotellen 3ian- thus superbus sekä vähävaltaisena — valtavana (4 — 5) Chcsro- phyllum 'Frescotii (asuntojen läheisyydessä, ynnä Calamagro- siis lapponica^ joista keskimäinen tavataan myös etelä-osassa aluetta harvinaisena tällä kasvipaikalla. Satunnaisesti tai harvinaisina kasvaa siellä vielä (Oxytropis campestris), Ge- raniimi pratense (asuntojen luona), GaUum horeale, Hiera- ciitm Friesii, Thymus serp^jUum, Carex sparsiflora, v. horealis, ja Lycopodium alpinum, joista eras Hier. FrksWn toisinto on tavattu myös etelä-osassa aluetta. Sammalia kasvaa tällä stationilla vähän seuraavia la- jeja : Polytrichum juniperinum, P. piliferum, Cerafodon pur- pureus, Bryum ccespiticium, Hypnum ahiefinuni, CUmacmm dendroides, y. m. 10. HuMa-aliot (campi deusti). Huhta-ahot övat, niinkuin on tunnettu, ainoastaan väli- aikainen muodostus, jonka huhdanviljelys aluksi synnyttää paikoille, jotka ennen övat kasvaneet metsää (joka lajia paitse korpea ja lehtoa) ja myöskin lopuksi jälleen joko metsisty- vät tai kanervoittuvat taikka muuttuvat väliaikaisesti kuiviksi ahoiksi. Ne toisintelevat sentähden myös kosteus-asteeltaan aina 4 — 2:een saakka (hikevä — kuiva) ja myöskin varjostus- aste saattaa vaihdella 1 — 2:een (aukea — suojattu), sillä hike- vämmät huhdat vesoittuvat tavallisesti pian, kumminkaan var- sinaisessa määrässä kadottamatta huhta-ahon kasvistoa. Fy- silliseltä luonnoltaan on maa niissä joko hietasoraa, karheaa hiekkaa tai hienoa liietaa ja kemialliseltä laadultaan aina piiperäistä. Humus-kerros on niissä yleensä melkein tuntu- mattomaksi hävitetty. Maan kosteuden ja hedelmällisyyden sekä stationin iän mukaan voimme tällä kasvipaikalla eroittaa useampia kas- vistonmuodostuksia, joista tässä mainitsen tärkeimmät. A- 42 lussa kasvaa siellä Rnniex acetosclla runsaasti ja sen seassa usein myös valtavasti (6 — 5) Epilobium angustifolium. Myö- hemniiii anastaa laihoilla mailla, varsinkin pohjais-osassa a- luetta, vallan näiltä kasveilta sammalkasvisto, jonka pääasi- allisesti Fohjtrichum juyiiperinum muodostaa. Vähän väliem- min laihoilla mailla, varsinkin eteläisemmässä osassa aluetta, vaihtini jRttme^-formationi vähitellen kasviston-muodostuk- seen, jonka karakteriseeraa valtava (6) tal jokseenkin run- sas (7) lieinä- ja vähävaltainen tai valtava (4 — 6) ruoho- kasvisto, jälkimäinen pääasiallisesti pienilehtisten ruohoin muodostama etenkin immortelli-muotoa. Hedelmällisemmillä huhta-ahoilla saapi keskikokoisilla lehdillä varustettiiin ruo- hoin muoto melkein vallan heinistä ja kasvaa siellä tavalli- sesti runsaana (8 — 7). Varpukasvisto on hiihta-ahoilla yleensä joko vähävaltai- nen tai jokseenkin valtava (3 — 5), laihemmilla pääasiallisesti kanervan (Callnna) muodostama; tavallisia övat myös Vac- cinmm vitis-idcea ja Myrtillus nigra. Nuorina puina tai vesoina övat tällä stationilla puulajeista tavallisia Betula (jlutinosa (usein valt.), Popidus tremula (usein valt,), Salix raprea (vähävalt.), Älnus incana (usein valt.) sekä Finns sylvestris (vähävalt.), ja satunnaisesti tavataan myös Ahics excelsa^a, ja Sorhus aucuparicCa,. Pensaista övat tavallisia, vaikka vähävaltaisia, Ruhus idceus ynnä Salix depressa, ja paikotellen kasvaa myös Rosa cinnamomea^a sekä Salix phy- Ucifolia\ ynnä satunnaisesti Rosa acicidaris^a,. Sammalkas- visto vaihtelee myöskin, niinkuin ja on viitattu, runsaudeltaan, vaan on useimmiten hajannainen sekä jokseenkin vähäarvoinen ja jättää paljaan hietaperäisen maan näkyviin yleensä har- vassa kasvavain ruohoin ja heinäin välistä. Sen edustajina övat varsinkin PolytricJmm juniperinum, P. piliferum ja Cera- todon purpureus. Laihemmilla huh dilla övat heinä- ja ruoho-lajeista valtavia tai jokseenkin runsaita: Galamagrostis epigeios, Ä- grostis vidgaris, Antennaria dioica ja Rumex acetosella sekä silloin tällöin myös Epilobium angustifolium, Ruhus saxatilis, Solidago virgaurea, Erigeron acris ja E. Midleri. Tavallisia 43 övat niitä paitse, vaikka vähävaltaisia, seuraavat : Ranunculus acris, H. rigidum, Luzula multijlora, SleUaria graminea, JS. ccesium, Majanthemum bi/olium, Geranium sylvaticum, H. vulgatum, Carex canescens, Chrysanthemum leucanthe- Taraxacum officinale, Ånthoxanthum pdoratum, mum, Campanula rotundifolia, Åira fiexuosa, Achillea millefolium, Euphrasia officinalis, Festuca ovina, Gnaphalium sylvaticum, Rhinanthiis major, F. rubra. Hieracium pubescens, Paikotellen tavataan myös Sile?ie inflata\ ja satunnnaisesti seuraavia : Cerastium vulgatum, Hieracium prcealtmn H. ccesium-murorum, Rubus arcticuSj var. hirsutum, ■ H. crocatum. Centaurea cyanus, H. murorum, Carex digitala, C. scabiosa, H. subccesium^ Apera spica-venti (tav. nuorilla huhdilla). Etelä-osassa aluetta tavataan huhdilla johseenkin ta- vallisena vielä Betula verrucosa ynnä ruohoista ja heinistä tavallisina seuraavat: Fragaria vesca, Crepis tedorum, Hie- racium pilosella, H. umbellatum ja Calamagrostis arundina- cea (valt. — joks. runsas^, satunnaisesti tai harvinaisina : Silene rupestris, (PotentUla tormentilla), P. norvegica, (P. in- termedia), Epilohium monfanum, Fimpitiella saxifraga, Hie- racium neglectum, H. glomeratum var., H. galactinum,, H. dubimn var., Platanthera hifolia, joista Crepis tectorum ja Hieracium umbellatum kasvavat tällä stationilla paikotellen myös pohjais-osassa aluetta ja Fragaria vesca, Hieracium pi- losella sekä Calamagrostis arundinacea harvinaisina. Harvi- naisina kasvavat siellä vielä Diantlms sujyerbus, Erigeron elongatus ja Hieracium norvegicum, joista yhtäkään ei ole löydetty etelä-osassa aluetta, sekä tavallisina Calamagrostis lapponica ja C. phragmitoides. Hedelmällisempiä huhtia tapasin ainoastaan joita- kuita pohjais-osassa aluetta, jonkatähden tässä saatan selittää niiden kasvistoa ainoa^aan sillä paikkakunnalla. Puu- ja pensaslajeista övat siellä tavallisia Betiäa glutinosa, Salijc caprea ja Populus tremula ynnä vielä Salix phylicifolia, ja satunnaisesti kasvaa myös Sorhus aucuparia\ sekä Bosa cin- namomea^SL. Varpukasveja tavataan seuraavia: Myrtillus nigra, 44 M. uliginosa, Vaccinium vitis-idcea, Calltma vidgaris, Ledum palustrc, Linncea borealis ja Lycopodkmi amiotinum. Ruohoista ja heinistä övat valtavia ') : Geranium sylvaticum, Epilohium angustifolium, Calamagrostis epigeios, Vicia $ylvatica, Cornus suecica, C. lapponica. Ruhus saxatilis, Solidago virgaurea, Vähävaltaisia övat seuraavat lajit: Ranunculus acris, Erigeron acris, TroUius europceus, E. Miilleri, Barharea stricta (harv.), E. elongatus, Viola canina, V. arenaria (harv.), Parnassia palustris, Silene infläta, Melandrium pratense (harv.), D lanthus superbus, Stellaria graminea, St. longifolia. St. borealis, Cerastium vulgatum, Lathyrus pratensis (harv.), Phaca frigida, Vicia scepinni (harv.), Trifolium repens, Rubus arcticus, Fragaria vesea, Angelica sylvestris, Galium mollugo, G. boreale, Chrysanthemum leiican- themum, Achillea mille/olium. Centaurea scabiosa ■ (harv.), Cirsium heter oj^hy llum, Saussurea alpina, Crepis tectorum, Hieraciwm pilosella, H. pr (Baltum var. hir- sutum, H. murorum, H. snbccesium, IT. Kuusamoense, H. vulgatum, H. Friesii, H. rigidum, H. crocatum, H. umbellatum, Taraxacum ofjlcinale, (Leontodon autumnalis), Campanula rotundi/olia, Myosotis arvensis, Euphrasia officinalis, Rhinanthus major, Trientalis europcea, Polygonum viviparum. Gymnadenia conopseo, Cailoglossum viride, Orchis maeulata, Luzula multijlora, L. pilosa, Carex alpina (harv.), C. eanescens, C. digitala, (Anthoxanthum odoratum) , Hierochloe borealis, Phleiwn pratense (liarv.), (Phleum alpinum), Agrostis vulgaris, (A. stolonifera) , Apera spica-venti, Calamagrostis arundina- cea (toisinaan valt.), C. phragmitoides, Aira fiexuosa, A. ccespitosa, Festuca rubra, F. ovina, Poa pratensis, P. serotina, Melica nutans, Triticum eaninvm, Eqvisetum pratense, E. sylvaticum, E. hiemale (harv.). Gnaphalium norvegicum, Majanth^mu/m bifolium, Gn. sylvaticum,. Listera ovata (harv.), Antennaria dioiea, Etelä-osassa aluetta kirjoitin muistiin täänluontoisilta Ifasvipaikoilta, jotka kasvoivat runsasta koivuvesakkoa ja si- 1) En tavannut tarpeeksi useita esimerkkejä tästä kasvipaikasta, voidakseni antaa tietoja sen lajien tavallisuudesta. 45 ten jo olivat lehdikoksi muuttumassa, ') seuraavia kasveja: Calamagrostis anmdinacea (runs.), Convallaria majalis (rims.), Hierochloe horedlis (valt.), Platanthera hifolia, Milium ejfn- sum ja Bosa cinnamomea. 11. Niitty-töyräät (campi herhidi). Alueen niitty-töyräillä on maa kemialliselta laadultaan aina pii-peräistä ja fysilliseltä luonnoltaan ainakin tavalli- sesti hienoa hietaa (joskus myös hietasoraa?), jota peittää melkoinen multa-kerros. Kosteus-aste on niillä 3 (kuivan- puoleinen) ja varjostus-aste 1 (aukea). Kasvistoltaan toisintelevat niitty-töyräät sangen paljon, vaan pysyvä omituisuus on niillä kuitenkin siinä, etta niiden ruohokasvisto on runsas (8 — 7) ja pää-asiallisesti sociaalis- ten lajien rauodostama, jotka vallitsevat isommilla aloilla yksi yhdessä paikoin ja toinen toisessa. Sillä tavoin kasva- vat täällä seuraavat ruohot: Rammculus auricomus, R. a- cris, TroUius europmus, Dianilms superbus, Geranium sylva- ticum, Lathyrus pratensis, Vicia cracca, Trifolmm pratense, Älchemilla vidgaris, Bubus arcticus, Cornus suecica, Chry- santhemum leucanthemnm, (SoUdago virgaurea), Centaurea pihrygia, Cirsium heterophyllum, Taraxacum officinalc, Leon- todon autuninalis, L. hispidus, Campamda rotundifolia, Eu- pthrasia officinalis, RJiinanthus major, Rh. minor, Polygonum viviparum ja Convallaria majalis, sekä vähemmässä määrin useat muut. Myöskin heinäkasvisto on yleensä runsas (8—7), vaikka ruohoa heikorapi, toisinaan kumminkin ainoastaan val- tava (6). Varpu-, puu- ja pensaskasvistot övat vähäarvoisia ja sammalkasvisto on valtava (6 — 5) tai vähävaltainen, toisinaan runsaskin, varsinkin Climacium dendroides'en, Aulacomnion palustre^n, Hypnum ahietinum^m ja Polytrichum juniperinunim muodostama. Puu- ja pensas-lajeista tavataan täällä vähävaltaisina ja jokseenkin satunnaisesti koivun {Betida glutinosa), haavan (Populus), raidan (Salix caprea) ja lepän (Älnus incana) ve- soja, ynnä katajaa {Juniperus), Salix phylicifolia di, S. de- 1) Sellaisia paikkoja kutsutaan seuduUa kaseksiksi (kases). 46 pressa^a, Rosa cmnamomea\ ja R. acicularis^a, (harv.). Var- pukas veista övat vähävaltaisia, vaan jokseenkin tavallisia, Vaccinium vitis-idcea sekä MyrtiUus nigra, ja johonkin mää- rin satunnainen on M. uliginosa. Ruohoista ja heinistä övat tavallisia ja usein runsaita (8 — 7): lihinanthus major, Polygonum viviparum, Agrostis vulgaris, Rh. minor, Änthoxanthum odoratwm, Poa pratensis. Tavallisia ja usein valtavia (6 — 5) övat; Ranuneulus acris, R. auricomus, Stellaria graminea, Geranium sylvaticum, Trifolium repens. Ångelica sylvestris (ster.), Chrxfsanthemum leucan- themum, Achillea millefolium, Solidago virgaurea. Cirsivm. heter ophyllum^ Taraxacum officinale, Leontodon autumnalis, Euphrasia officinalis, Luzula muitijlora, Eqvisetum sylvaticum. Parnassia palustris, Rubus arcticus, R. saxatilis, Erigeron acris, Hieraciwm pubescens. Tavallisia, vaan usein vähävaltaisia, övat: Viola canina, H. ccesium, Orchis maculata, H. vulgatum, Phleum alpinum, H. rigidum, Aira ccespitosa, Campanula rotundifolia, A. fiexuosa, Melampyrum sylvaticum, Fentuca rubra. M. pratense, Paikotellen kasvavat täällä: Cerastium vulgatum, Gnaphalitt/m sylvaticum, Botrychium lunaria, Spircea ulmaria, Hieracium murorum, Selaginella spinulosa Oalimn uliginosum, Nardus stricta, Satunnaisesti tai harvinaisina kasvavat: Epilobium angustifolium, H. ccBsium-murorum,, Carum carvi. Antennaria dioica, Crepis paludosa, Hieracium tubulascens, H. subccesium, H. procaltum var. hir- sutum. H. Siléni, H. crocatum, Pyrola rotundifolia, Gentiana amarella, Trientalis europcea, Rumex domesticus. Corallorrhiza innata, Majanthemum bifolium, Luzula pilosa, Festuca ovina, Poa serotina, Polypodium dryopt&ris. Etelä-osassa aluetta övat tavallisia ja jokseenkin run- saita — valtavia (7 — 6) lisäksi seuraavat: Alchemilla vulga- ris, Latkyrns pratensis, Vicia cracca, Trifolium pratense, Hieracium umhellatum, Prunella vulgaris, Carex leporina ja Calamagrostis arundinacea, joista Alchemilla vulgaris (valt.), 47 Vicia cracca (väliäv.), Trifolimn pratense (joskus valt.) ja Pninella vulgaris (vähäv.) tavataan pohjais-osassa aluetta har- vinaisina tällä stationilla ynnä Hieracium umhcllatmn (vähäv.) paikotellen. Tavallisia, vaan vähävaltaisia, övat edellisellä seudulla: Fragaria vesca, Fofentilla tormentilla, Hieracium pilosella, H. suecicum, H. ncglectum, Rumex acetosa ja Ca- rex pallescens [sekä Fhleum pratense], joista Hieracium ne- glecium ja Rumex acetosa tavataan harvinaisina myös pohjais- tienoon niittytöyräillä. Paikotellen kasvaa tällä stationilla ainoastaan etelässä Hypericum qvadrangulum ja Leontodon hi- spidus (runs.), sekä harvinaisina tai satunnaisesti seuraavat: Bammculus x>olyanthemus, Viola palustris, Hypericum qva- drangulum, Cirsium palustre, Centaurea phrygia, Picris hie- racioides, Hieracium fidvoluteum, H. fennicum, H. gracile- scens, H. cTirysocephaloides, H. pseudo-Blyttii, H. stellatum, H. dimorphoides, H. pratense, Gampanula cervicaria, C. 2)atida ja Convallaria majalis. Pohjais-osassa aluetta övat niitytöyräillä tavallisia sekä valtavia tai jokseenkin runsaita- kin Trollius europceus (jtav.), Cornus suecica, Carex sparsi- flora (etenkin var. horealis) ja Eqvisetum pratense (valt. — vähävalt.); paikotellen tavataan Bianthus superhus (runs. — valt.) Bartsia alpiina ja Gymnadenia conopsea, sekä harvinaisina (xeranium ^jrafew^e (asuntojen luona), Astragalus alpinus, (Oxytropis campestris?), Cliceropliyllum Prescotii (asuntojen luona), Galium boreale, G. mollugo {!), (Polemonium cce- ruleum), Veronica longifolia, Sceptrum carolinum ja Ccelo- glossum viride, joista kaikista ainoastaan Eqvisetum pratense tavataan etelä-osassa aluetta paikotellen ja Trollius euro- pceus, Carex sparsiflora sekä Gymnadenia conopsea harvi- naisina. Ahoniittyjä {campi subnemorosi) '), jotka eroavat niit- tytöyräistä lihavammalla ja hikevämraällä maanlaadullaan ja rehevämmällä, johonkin määrin lehdikkoihin vivahtavalla kas- vistollaan, joiden laiteella niiden sija tavallisesti onkin, löy- tyy alueella sangen vähän, ja kun myöskin annotationini nii- ') Vertaa: Norrlm, Fl. Kar. oneg., siv. 38. 48 den suhteen övat vaillinaisia, selitän tässä ainoastaan seu- raavan esimerkin, jonka kirjoitin muistiin etelä-osasta alueetta. Ruohokasvisto on siellä runsas, vaan heinääkään ei kasva paljoa vähemmässä määrässä. Koivuvesoja (Betula glutinosa) tavataan johonkin määrin, ynnä vähän myös raitaa (Salix caprea). Siellä ja täällä kasvaa myös vähän sammalta. Riio- hoista ja heinistä kasvavat jokseenkin mnsaasti (7) seuraa- vat lajit: Geranium sylvaticum, Chrysantheimtm levcan- Cirsium heterophylhtm, themum, Calamagrostis epigeios. Valtavia (6—5) övat: Ranunculus acris,^ Angelica sylvestris, Air a ccespitosa, Trifolium pratense, Hieracium rigidiim, A. fiexuosa. Vähävaltaisia övat seuraavat: Viola canina, Galivm uliginomm, Melampyrum pratense, Parnassia palustris. Antennaria dioica, Trientalis europoea, Trifolium repens, Cirsium palustre, Luzula multijlora, Alchemilla vulgaris, Hieracium neglectum, Melica nntans, Rubus arcticus, Pyrola thinor, Festuca ruh-a. Epilohium angustifuliwm, 2) Hikevät aukeat maat (loca aprica humidiuscula). 12. Nurmikot (prata graminosa). Kemialliselta laadultaan övat paikkakunnan nurmikot tai nurminiityt joko pii- tai saviperää ja fysilliseltä laadul- taan paksunpuoleisen multakerroksen älta hietasoraa, hienoa hietaa tai savikkoa. Kosteus-aste toisintelee niillä 4 — 6:een (hikevä — kostea), joskus 4— 3:een, ja varjostus-aste on niillä 1 (aukea). Nurmikkoja karakteriseeraa runsas (8) tai jokseen- kin yhtämittainen (9) kapealehtisten gramineien muodostama heinäkasvisto, jonka seassa myös pienilehtisiä ruohoja kas- vaa jokseenkin runsaasti (7) tai valtavina (6 — 5). Kuiten- kin vaihtelevat ne kasvistoltaan sangen paljon. Kosteam- milla paikoin sekä varsinkin saviperäisellä maalla ja asunto- jen läheisyydessä muodostavat nurmen pää-asiallisesti Aira ccespitosa, Foa pratensis ja Agrostis vulgaris ynnä A. canina^ vaan kuivemmilla paikoilla, varsinkin liienohietaisella maalla, 49 lähenevät ne joko kuivaa ahoa, jolloin nurmen muodostaa €tupäässä Agrostis imlgaris, Anthoxanthum odoratum sekä niiden seassa kasvava Aira ccespitosa, taikka lähenevät ne niittytöyräitä, jolloin näiden viimeksi mainittujen hei- näin sekaan suuremmassa määrässä ilmestyy sociaaleja ruo- hoja. Sammalkasvisto on nurmikoilla yleensä vähäpätöi- nen, vaan toisinaan, varsinkin viljellyistä soista valmistetuilla niityilla, jokseenkin valtava (5) ja silloin tavallisesti Poly- trichum-\3L}\en (usein P. cuhicum^m) muodostama. Muutoin övat tärkeimraät lajit täällä Climacium dendroides, Aulacom- nion x>oliistre ja Mnium-Xaiii. Puu- ja pensas-kasveista tavataan jokseenkin satunnai- sesti seuraavain lajien vesoja: Befida glufinosd'n, Salix ca- preahi, S. phylicifolia^xi ja Alnus incana'n.. Vähävaltaisia, vaikka jokseenkin tavallisia, övat varpnkasveista Myrtillus nigra ja M. idiginosa. Ruohoista ja heinistä övat tavallisia ja run- saita (8—7): Ranwnculus acris, Agrostis vulgaris, Aira ccespitosa, Anthoxanthum odoratum, A. canina, Poa pratensis. Tavallisia ja valtavia (6—5) övat: Stellaria graminea, Achillea millefolium, Polygonum viviparum, Geranium sylvaticum, (Cirsium heterophyllum), Luzula multifiora, Trifolium repens, Taraxacum officinale, Carex canescens Spirrna vlmaria (usein Leontodon antumnalis, (usein valt.), valt.). Rhinanthus minor, Phleum alpinvm, Chrysanthemum leucan- Festuca rubra. themum, Tavallisia, vaan vähävaltaisia, övat: Manimculus repens, Galium uliginosum, Rumix acetosella, Viola canina, Achillea millefolium, Orchis maculata, V. epipsila, Solidago virgaurea, Carex vulgaris, Cerastium vulgatum, Eieracium vulgatum, Nardus stricta, Geranium sylvaticum, H. rigidum, Poa serotina, Rubus arcticus, Campanula rotumiifolia, P. trivialis, Epilohium angustifolium,, Rhinanthus major, Eqvisetum. arvense, Angelica sylvestris, Melampyrum pratense, E. sylvaticum.. Carum carvi (asuntojen Euphrasia officinalis, luona), Paikotellen kasvaa nurmikoilla: Galitmi palustre, Gnaphalirtm sylvaticum, Antennaria dioica, 4 50 (Erigeion acris), E. Mnlleri, Hieracium murorum, Satunnaisesti tai Thalictrumfiavum, Caltha palustris, Parnassia palustris, Silene injlata, Lychnis Jlos-cuculi, Comarum palustre, Montia fontana. Hierochloe borealis, Agrostis stolonifera, Aira fiexuosa, harvinaisina tavataan ; Hieracium proealtitmi var. hirsutum, IT. tubulascens, H. ccesium, H. crocatum, Veronica serpyllifolia, Pyrola minor. Botrychium hmaria, (Selaginella spinulosa). Trientalis europcea, Plantago major, Majanthemum hifolium, Carex ccespitosa, Calamagrostis epigeios, Eqvisehim palustre, Polystichum spinulosum, Botriich. matricarioides- Etelä-osassa aluetta kasvaatavallisenajaninsaasti(8 — 7) Banunculus auricomus sekä valtavana (6 — ö) Bumex acetosa; vähävaltaisina, vaikka myös tavallisina, kasvavat: Lathjrus pratensis, Vida cracca, Trifolium pratense, Tr. spadiceum^ Alcliemilla vulgaris, Pofentilla tormentiUa, Hieracium sueci- cum, H. pseudo-Blyttii, H. neglectum, H. nmhellatum, Cam- panida pattda, Priinella vulgaris, Carcx Jrporina, C. pjalle- scens, PJdeum pratense ja Festuca pratensis-, sekä paikotellen Hypericum qvaJrangulum ynnä harvinaisina tai satunnaisesti Banunculus j^olyanthemus, Viola palustris, Dianthus dcUoidcs,. Epilohium montanuni, Fimpinella saxifraga, (Centaurca phry- gia), Hieracium pilosella, H. fidvolideum^ H. fennicum, (H. gracilescens), H. chrysocephaloides, H. pratense, H. dimor- ■plioides, Leontodon hispidus, Convallaria majalis ja Dactylis glomercda. Myöskin pohjais-osassa aluetta tavataan näistä nurmikoilla paikotellen, vaan vähävaltaisina, Eammctdus au- ricomus ja Bumex acetosa, sekä harvinaisina Lathyrus pra- tensis, Vicia cracca, Trifolium pratense (harv. — paik.),- X?- cJiemilla vulgaris, Hieracium neglectum, H. umhellatum, (Fru- nella vulgaris) ja Carex pallescens. Tavallisia ja usein myös valtavia (6 — 5) övat jälkimäisellä seudulla seuraavat: Trollius curopceus,, Chcerophyllum Frescotii (asuntojen luona), Carex sparsiflora (var. horealis) ja Eqvisetum pratense; tavallisia ja vä- hävaltaisia övat Hieracium Friesii var. hirsutum, Alopccurus pratensis var. nigricans (asuntojen luona), Calamagrostis phrag- mitoidcs ja C. lapponica; harvinaisia ja vähävaltaisia seuraa- 51 vat: Stellaria horcalis^ Gemn rivale, (Saussurca alpina), Hic- racium Kuusamoense (paik. — jharv.), Veronica longifolia, Carex alpina, C. aqvatilis ja C. capillaris, joista kaikista ai- noastaan TroUius europceus, Chcerophylkim Frescotii (Venä- jän-Karjalassa), Carex sparsiflora ja Eqvisetmn pratcnse ta- vataan harvinaisina alueen etelä-seuduilla. b) Kasvipaikat lannoitetulla perustalla (stationes fundo stercorato). 13. Pellonpientareet (limites agrorum). Kemialliselta laadultaan övat alueen pellonpientareet joko pii- tahi saviperää ja fysilliseltä luonnoltaan joko miil- taa, niin syvältä kiiin stationin ,kasvien juuretkin tunkeutu- vat maahan, tahi ohkoisemman multakerroksen älta hietaso- raa, hienoa hietaa tal savikkoa. Kosteus-aste toisintelee niillä 4— 3:een(hikevä — kuivaupuoleinen) ja varjostus-aste 3 — 2:een (aukea — suojattu). Maan hedelmällisyyden, lannoituksen ja kosteuden mää- rän mukaan toisintelee kasvisto niillä jo yleiseltä luonteel- taankin varsin paljon. Laihemmilla paikoilla ei se erittcäin paljon eroa nurmikkojen kasvistosta ja ainoastaan vähäinen isekoitiis kiilttuuria seuraavista kasveista tavataan sellaisilla paikkoilla, vaan enämmän launoittuneilla paikoilla ottavatiiseat viljelystä seuraavat sociaalit kasvit kokonaan vallan niirmi- kasveilta. Näiden äärellisyyksien välillä vaihtelee 3'leensä tärnan stationin kasvisto. Tavallisesti on siellä kapealehtis- ten heinäin muodostama nurmi runsas (8 — 7), vaan siellä ja täällä keskeytetty sociaaleilla ruolioilla, varsinkin sarjakas- veilla (Umhclliferce), sekä sekoitettu isommilla gramine'eilla ynnä valtavalla tai jokseenkin runsaalla (6 — 7) ruohokasvis- tolla, yleisesti lajeja, jotka övat varustetiit keskikokoisilla tai pienillä Ichdillä. Varpukasveja ei pellonpientareilla tavata ja myös sammalkasvisto on niillä vähäarvoinen. Puita ja pensaita tavataan sattumalta seuraavia: JBeiuJa glutinosa, Sorhus aucuparia, Frunus padus, Rosa cinnamomea ja Etibus idcEus. Kuohoista ja heinistä övat riinsaita (8 — 7) sekä samalla tavallisia koko alueella tuskin muut kuin Foa 52 Ijratensis ynnä joskus myös Carum carvi [useimmiten aino- astaan valtava (6—5) ], vaan valtavia ja tavallisia löytyy seu- raavia : Stellaria graminea, Leontodon autumnalis, Poa trivialis, Achillea milUfoliwm, Campanula roiundifolia, Festuca riibra, Taraxacum ofjlcinaU, Anthoxanthum odoratum, Triticum repens. Tavallisina ja vähävaltaisina kasvavat: Ranunculus repens, Chrysanthemum lencan- Plantago major, R. acris theinum, Rumex domesticus, Viola canina, Eieracium pubescens, Phlev/in alpinum, Silene infiata, H. vulgatvm, (Aira ccespitosa), [Stellaria media], H. rigidum, (Agrostis vulgaris). Trifolium repens, Rhitianthus major, Paikotellen tavataan : Rubus arcticus, Gnaphalium sylvaticum, Poa serotina; Spircea uhnaria, Eieracium murorum, ynnä satunnaisesti tai harvinaisina: Angelica sylvestris, Cirsimn heterophyllum, H. pratense, Tripleurospermum inodo- Eieracium prcealtum Polemonium cmrulemn. rum, var. hirsutum, Etelä-osassa aluetta on pellonpientareilla tavallinen ja usein runsas (8—7) Änthriscus sylvestris ynnä tavallinen ja usein valtava (6 — ö) Urtica dioica; vähävaltaisia ja tavalli- sia övat: Trifolium pratense, Vicia cracca, Crepis tectorum, Mieracium suecicum, H. neglectum, Rumex acetosa, Fhleum pratense ynnä Festuca pratensis; harvinaisia, vaan valtavia (6—5), tåas: Heracleum sibiricum (^Venäjän-Karjalassa), Ar- temisia vulgaris ja Dactylis glomerata, ynnä vähävaltaisia ja harvinaisia tai satunnaisia: Ranuncukis polyanthemus, Me- landrium xwatense, Uypericum qvadranguhtm, Vicia scBpinm (myös Paanajärven liiona Kuiisamossa), PotentUla norvegica, Fragaria vesca, Fimpinella saxifraga, Trichera arvensis, Hic- racimn fulvo-luteum, H. p>seudo-Bhjttii, H. dimorphoides, Veronica cJiamcedrys, V. officinalis, V. scutellata ja Sta- chys palustris. Näistä tavataan pellonpientareilla myös poh- jais-osassa aluetta satunnaisesti tai harvinaisina ja vähä- valtaisina: Änthriscus sylvestris, Urtica dioica, (etenkin toi- sintoa inermis), Vicia cracca, [V. scepiumj, Trifolium pra- tense, Crepis tectorum, Eieracium neglectum, Bumex acetosa 53 ja PJileum prafeme. Alueen pohjais-tienoolla övat tavallisia ja runsaita tai valtavia (8 — 5) Geranium prafense (Venäjän- Karjalassa), Chcerophyllum Prescofii, Carduus crispus ja Alo- peciirus pratensis var. nigricans; tavallisena vaan vähävaltai- sena kasvaa Eqvisetum prafense, ynnä paikotellen runsaaiia tai valtavana Tanacctnm vulgäre sekä harvinaisina ja vähä- valtaisina Lathyrus palustris, Geum rivale, Galium boreaJe, Sonchus arvensis ja Veronica longifolia, joista Geranium pra- tense ja Chcprophijllum Prescotii tavataan myös etelä-osassa aluetta (Venäjän-Karjalassa) harvinaisina ja runsaina tai val- tavina. 14. Asunto- ja liikentä-palkat (domicilia et viariim margines). Kemialliselta laadultaan on maa tällä statiouilla alu- eellamme pian aina pii-peräistä, ainoastaan harvoin savipe- räistä, ja fysilliseltä luonnoltaan paitse multaa joko hieta- soraa tai karheaa eli hienoa hietaa (harvoin myöskin savikkoa). Muutoin karakteriseeraa, niinkuin on tunnettu, täta stationia riinsas lannoitus. Maaperustan kovuuden, lannoituksen, var- jostuksen sekä myöskin kosteuden mukaan voimme eroittaa siitä kolme eriluontoista kasvipaikkaa: a) Pihoilla eli kartanoilla (propatiäa juxta domos) övat tavallisia ja runsaita (8 -7): Carum carvi, Polygonum aviculare, Poa annua. Tavallisia ja valtavia (6 — 5) övat: Leontodon autumnalis, Taraxacv/m officinale (valt. — vähäv.j, sekä vähävaltaisia : Stellaria graminea, Plantago major, Poa pratensis. Trifolium repens, Etelä-osassa aluetta kasvaa tavallisena ja valtavana (G— 5) Capsella hursa-pastoris sekä paikotellen tai jokseen- kin tavallisena ja valtavana Artemisia absinthium ynnä har- vinaisena ja vähävaltaisena Potentilla argentea, joista Ca- psella hursa-pastoris kasvaa myös pohjais-osassa aluetta pihoilla tavallisena, vaikka vähävaltaisena. Tavallisena ja runsaana 54 tai valtavana kasvaa alueen ])ohisi\8-t[enoo\\ai Älojjecurus pra - t"nsis var. nigricans sekä varsinkin Wenäjän puolella paiko- tellen ja vähävaltaisina Geranium pratense ja Chcerophyllum Frescotii. P) Tienvieret (margines vianim). Tienvierissä kas- vaa tavallisena ja runsaaua Foa amma; tavallisia ja valtavia övat siellä: Tnraxacum officinale, Plantago major, (Poa pratensis). Leontodon autumnalis, (Agrostis vidgaris), Tavallisia, vaan vähävaltaisia, övat: Stellaria graminea, Hieracmm ccesium, Juncus bufonius. Trifolium repens, H. rigidum, Paikotellen tavataan: Erigeron acris, Gnaphalium sylvaticum, sekä satuimaisesti : Geranium sylvaticum, Ruhns arcticus, Äsplenium filix-femina. Rosa cinnamomea, Polystichum spinulosxMn, Etelä-osassa aluetta övat tavallisia ja vähävaltaisia li- siiksi vielä: CapseUa hursa-imstoris, Fragaria vesca^ Älche- milla vidgaris, CJmjsanthemitm leucanthemum, Hieracium pi- lo.^^ella, H. suecicum ja Sagina procimibens. Paikotellen ta- vataan: Gnajyhalium idigmosum, Girsium lanceolatuni ja Ca- rcx leporina, sekä harvinaisina tai satunnaisesti: Lepigonum nibrum, Fotentilla norvegica ja Sderanthus annuus. 7) Huoneiclen-vierustat (loca domihus adjacentia) e- loavat kahdesta edellisestä kasvipaikasta varsinkin varjostus- asteellaan, joka siellä on 2 (suojattu) sekä kosteus-asteellaan, joka on 4 (hikevä). Tavallisena ja runsaana kasvaa huonei- (len vierustoilla Triticum repens ja jokseenkin tavallisena niyös Buhus idceus, sekä multaisemmilla paikoin Stellaria me- dia tai Chenopodium alhmn. Tavallisia, vaan vähävaltaisia tai valtavia, övat rayös: Ranunculus repens, Achillea millefolium, Poa trivialis, Epilobium angustifoUum, Rumex domesticus, P. pratensis. Carum carvi, Harvinaisia tai satunnaisia övat: Triphurospermwm ino- Phleum alpinum. dorum. 55 Etelä-osassa aluetta kasvaa huoueiden-vierustoilla ta- Tallisena ja runsaana myös Urtica urens ja U. dioica sekä valtavana Polygonum lapathifoliiim ; paikotellen tavataan An- thriscus sylvestris ja satunnaisesti Artemisia absinthium ynnä Salix fragilis. Harvinaisena kasvaa näistä samallaisilla pai- koilla myös pohjais-osassa aluetta Urtica dioica ja sen toi- sinto inermis sekä vielä lisäksi [Sfellaria borealis], Chcero- phylhmi Prescotii ja Veronica longifoUa. 15. Wiljelykset (cidta). Viljelysmaat övat alueella kemialliselta laadultaan joko pii- tai saviperäisiä ja fysilliseltä luonnoltaan joko miiltaa hienoa hietaa tai savikkoa. Kosteus-aste on niillä 3 tai 4 (kuivanpiioleinen tai jokseenkin hikevä) ja varjostus-aste 2 tai 1 (siiojattu tai aukea/ Me eroitamme niistä kaksi kas- vipaikkaa: a) Pel lo t {agri). Pelloissa kasvaa yli koko alueen tavallisena ja runsaana Spergida arvcnsis, sekä valtavana Silene infläta ja Galeopsis tetrahit, ynnä vähävaltaisina : -Ranunculus repens, Stellaria media, Qaleopsis versicolor, Viola tricolor var. ar- Cerastiuni vulgatum, Chenopodium album, vensis, Myosotis arvensis, Poa trivialis. Satunnaisesti tavataan vielä Stellaria graminea sekä harvinaisena pohjais-osassa aluetta Avena fatua. Etelä-osassa aluetta övat tavallisia ja runsaita (8—7) vielä seuraavat lajit: Brassica campestris, Cirsium arvensc, ja Apera spica-venti, sekä valtavia (6—5): RapJianus rapha- nistrum, JErgsi?niim cheiranthoides, Capsclla hursa-pastoris, Thlaspi arvense, Galium aparine var. infestum, Tripleuro- spermuni inodorum, Centaurea cyanus, Polygonum lapathifo- linm var. incanum ja P. convolvidus; tavallisia ja vähävai- taisia övat: Fumaria officinalis, Gnaplialium uliginosum, Crepis tectorum, Veronica serpyllifolia, Polygonum lapathifo- liiim ja Eqvisetimi arvense. Paikotellen ja vähävaltaisina ta- vataan: Arabis ThaUana, Lithospermum arvense, Melandrium pratense ja Lolium linicola^ sekä harvinaisina: Sinapis ar- .vensis. Arabis suecica, [Barbana stricta (kesannolla)], Ca- 56 melina sativa, C. foetida, Ägrostemma githago, Ervum kirsu- tiim, [TrifoUum hyhridum (kylvöheinikössä)], Anthemis tim- toria ja Lapsana commimis. Näistä övat myöskin pohjais-osassa aluetta tavallisia, vaikka vähävaltaisia, seuraavat: Erysimum cheiranthoides,. Ccqjsella hursa-pastoris, Thlaspi arvense, Galiiim aparim var. infestum, Tripleurospermum inodorum, Folygonum comolvu- lus (jtav.) sekä Crepis tectormn (jtav. ja yksinäinen). Pai- kotellen ja vähävaltaisina tavataan Centanrea ctjanus, Cir- skim arvense ja Eqvisetum arvense, sekä harvinaisina ja vähäval- taisina Brassica campestris, Arabis Thaliana, Lithosp>ermum arvense ja Apera spica-venti. Paitse näitä kasvaa lisäksi ta- vallisina ja. usein myös runsaina: Chcerophyllum Frescofii, Carduus crispus ja Eqvisetum sylvaticum. p) Istutusmaat (liorti) (niihin luettuina perunamaat, kukkais- ja kaali-lavat, y. m. s.). Tavallisia ja ruiisaita övat tällä kasvipaikalla Stellaria media ja Chenopodium album sekä Galeopsis tetrahif (runs. — valt.) ; tavallisia, vaan vähä- valtaisia, övat: Capsella hursa-pastoris, (Spergula arvensis), Galeopsis versicolor, (Erysimum cheiranthoi- (Viola tricolor var. Myosotis arvensis, des), arvensis), Poa pratensis, Thlaspi arvense, (Tripleurospermum ino- P. annua, (Cerastium vulgatum), dorum), P. trivialis. Etelä-osassa aluetta övat tavallisia ja valtavia lisäksi AntJiriscus sylvesiris, Galium aparine var. infestum, Fo- lygonum lapatkifolium ja Urtica urens, sekä vähävaltaisia Fumaria officinalis (joskiis valt.), Folygonum convolvulus ja, Ur- tica dioica, ynnä harvinaisia tai satunnaisia Baphanus rapJiani- strum, [TrifoUum hybridum], Erodium cicutarium, Sonchus ole- raceus, S. asper, Lamium purpureum (valt.). Myöskin pohjais-osassa aluetta kasvaa näistä joks. ta- vallisena, vaan vähävaltaisena, Galium aparine var. infestum ynnä paikotellen Folygonum convolvidus ja harvinaisina An- thriscus sylvestris sekä Urtica dioica. Pohjais- ja varsinkin itä-osassa aluetta kasvaa tavallisena ja valt. — runs. lisäksi Sonchus arvensis ynnä alueen itä-osassa satunnaisesti Gera- 57 nium sylvaticum ja ChceropJnjllum Prescotii sekä harvinaisena pohjais-osassa Myosotis sparsiflora. IL Vesiperäiset aukeat maat (stationes apricas subaqvos^). a) Lannoitetulla perustalla (fundo stercorato). 16. Kosteat paikat asuntojen luona (loca humida cultorum). Kemialliselta laadultaan on maa tällä kasvipaikalla joko pii- tai saviperäistä ja fysilliseltä luonnoltaan joko hietasoraa, hienoa hietaa, multaa tai savikkoa. Kostens-aste toisintelee siellä 6— 8:aan (kostea — märka) ja varjostus-aste 1 — 2:eeii (aukea — -suojettu). Tavallisina kasvavat tällä stationilla yli koko alueen: Fui- nunculus repens, Rumex domesticiis ja Juncus hufonius (valt.), sekä harvinaisina tai satunnaisesti Nasturtium palustre ja Phlcum alpinum. Etelä-osassa aluetta övat tavallisia lisäksi Gnaphaliiun uliginosum, Veronica serpyllifolia, Fohjgonum amphibium var. ferrestre (valt.) ja Alopecurus fulvus (valt.), sekä harvinaisina Fohjgonum hydropiper (valt. ~ runs.) ja Alopecurus genicu- latus, joista Veronica serpyllifolia ja Folygonum amphibium var. terrestre (sekä Alopecurus fulvus') kasvavat myös pohjais- osassa aluetta harvinaisina. Jälkimäisellä seudulla tavataan johonkin määrin satunnaisesti lisäksi Eriophorum capitatum. b) Lannoittamattomalla perustalla (fundo hand stercorato). a Substraatti pääasiallisesti anorgaanillinen (substrato pra^- cipue anorganico). 1) Kosteat aukeat maat (loca aprica humida). 17. Rannat (littora). Rannoilla on maa kemialliselta laadultaan joko pii- tai saviperäistä ja saattaa fysilliseltä luonnoltaan tarjota kaikialustris, Mentlia arvensis, Scditellaria galericulata, Älisma plantago, Juncus ar- ticulatus, Heleocharis acicularis ja Carex ampuUacea. Paiko- tellen tavataan Lythrum salicaria ja Peucedanum palustre ') Ne saattavat kuitenkin johonkin määrin olla sekoitetut savella. 60 sekä harvinaisiua tai satunnaisesti Ranimculus lingva, Suhu- laria aqvatica, Elatine hydropiper, E. triandra, Bidliarda aqvatica, Carex strida ja C Oederi. Näistä tavataan myös pohjais-osassa aluetta järvien raimoilla paikotellen Epdohium palustrc, Scutcllaria galeri- cidata, Mentha arvensis ja Carex ampidlacea, sekä harvinai- sina tai satunnaisesti Peucedamim palustre, Folygonum am- phibium var. terresire, Älisma planfago, Heleocharis palu- stris (valt. — vähävalt.), H. acicidaris ja Digraphis arimdina- cea (valt. — vähävalt.). Tavallisia, vaikka jokseenkin vähä- valtaisia, övat lisäksi Bartsia alpina, Pingvicula vulgaris, Ca- rex aqvatilis ja Enodium carideum, joista jälkimäinen tava- taan rannoilla paik. myös etelä-seuduilla ja C. aqvatilis har- vinaisena. Paikotellen ja vähävaltaisina kasvavat: Alche- mUla vidgaris (joskus valtava), Angelica archangelica, Scep- trum carolinum, Pingvicida alpina, Eriophorum capitatum (val- tava • — riinsas) ja Carex Buxhaumii (sekä Calamagrostis p)hrag- mUoides). Satunnaisesti tai harvinaisina kasvavat TroUins europceus, Lathyrus palustris, Stellaria crassifolia, Sagina no- dosa, Silene tatarica, Potentilla tormentilla, Geum rivale, Ga- liimi horeale, Aster sihiricus, Veronica longifolia, {Primida stricta), Scirpus pauciflorus, Carex alpina, C. turfosa, C. ca- piUaris, Calamagrostis lapponica, C. stricta, Eqvisetum scir- Puu- ja pensaslajeista övat koko alueella tavallisia Ai- nas incana, Salix phijlicifoUa ja S. lapponum; satunnaisesti tavataan Betula glutinosa, B. yiana, Sorhus aucuparia, Rhatn- nas frangida, VIbiirnum opuhis, Abies excelsa, Salix nigri- cans, S. pentandra ja 8. caprea, ynnä etelämmässä Pinns sylvestris. Pohjaisessa tåas on tavallinen Salix Lcestadiana sekä harvinainen 8. hastata. Purojen rannoilla (ripce rivulorum) tavataan paitse varsinaisia rantakasveja myös koko joukko lehtoin kasveja sekä, niinkuin järvienkin rannoilla, useita kosteiden niittyjen kanssa yhteisiä lajeja. Tavallisia, vaan enemmän tai vähem- män vähävaltaisia, övat: Ranunculus repens, Callha palustris, Spircea ulmaria (valt. — vähäval t.). 61 Cardamine pratensis, Viola epipsila, Parnassia palustris, Comarum palustre, Angelica sylvestris, Galium palustre. G. vliginoswtn, Crepis paludosa, Menyanthes trifoliata, Naumhurgia thyrsijlora (valt. — vähävalt.), Juncus filiformu, Carex vulgär is. Paikotellen ja vähävaltaisina tavataan: Ranunculus flammula Myosotis ccespitosa, var. reptaiis, Harvinaisina tai satunnaisesti kasvavat: Thalictrum flavum, Nasturtium palustre, Stellaria palustris, Cicuta virosa, Galium trifidum, [Tussilago farfara]. Veronica scutellata, Rumex hippolapathum, Sparganium simplex, Calla palustris, Carex flava, Hierochloe horealis, Poa serotina. C. acuta (valt. — vähä- valt.), C ccespitosa, C. vesicaria (valt. — vähä- valt.), Agrostis canina, (A. stolonifera) . Rumex domestictts. P. triviaUs, Melica nutans, [Triticum caninumj , Polystichum spinulosuni, Lycopodium selago, Selaginella spimdosa. Alueen etelä-osassa övat tavallisia ja vähävaltaisia, paitse cdellä luetellut, vielä seuraavat: Viola palustris, Epilohium palustre, Myosotis palustris, Scutellaria galericulata, Carex ampullacea, Digraphis arnndinacea (valtava — vähävalt.) ja Calamagrostis lanceolata. Paikotellen kasvavat Feucedanum palustre, Mentha arvensis ja Lysimachia vulgaris; harvinai- sina tai satunnaisesti tavataan seuraavat: Ranmicuhis lingva, Cicuta virosa, Heleocharis palustris, Scirpus sylvaticus, Carex stellulata, C. elongafa, C. strida ja Älopecurus fulvus (sekä Lycopodium immdatimi) . Pohjais-osassa aluetta tavataan näistä purojen rannoilia paikotellen Ejnlohium palustre ja Scutellaria galericulata sekä harvinaisina Feucedanum palustre, Mentha arvensis, Carex ampidlacea, Bigrapihis arundinacea sekä Calamagrostis lan- ceolaia{?). Tavallisina kasvavat siellä lisäksi seuraavat: Pin- gvicula vulgaris (jtav.). Carex aqvatilis (valt. — vähävalt.), C. juncella (valt. — vähävalt.), Calamagrostis phragmitoides (valt. — vähävalt.) ja Enodium cceruleum (valt. — vähävalt.), sekä paikotellen: Saussurea alpina (paik. — harv.), Sceptrum carolinum, Pingvicula alpina, Carex Buxhaumii (harv. — paik.), 62 yimä haivinaisina tai satumiaisesti: Batrachium admixtnm, Thalictrum Jcemense, TroUius europcBus, Phaca frigida, AI- chemilla vidgar is, Geum rivcde, Mulgedium sibirkian, Vtro- nica longifolia, Erioj)1iorum capitatum, Carex turfosa, C. ca- pillaris ja C. Icevirostris, joista etelä-osassa aluetta tavataan tällä stationilla paikotellen Calamagrostis phragmitoides, Eno- dium ccerideum (joks. vähäv. — valt.) idC Carex jimceUa (paik.?)i sekä harvinaisina ja vähävaltaisina Carex aqvatilis (joks. vähäv.), C. turfosa ja C. Buxhaumii. Pim- ja pensaslajeista kasvaa purojen rannoilla tavalli- sena SaJix phylicifolia, [Äbies excelsa, Alnns incana ja Bc- tida glutinosaj, sekä paikotellen Sorbus aucuparia, Primus padiis, Rosa cinnamoniea ja Salix nigricans yunä etelä-osassa aluetta Bhamnus frangula, Salix pentandra, S. aiirita ja S. cinerca, joista PJiamnus frangula (ja Salix pentandra) kas- vaa liarvinaiseua myös alueen pohjais-osassa. Alueen etelä- seuduilla kasvaa harvinaisena lisäksi V4burnum opulus. Poii- jais-osissa aluetta tåas kasvaa tavallisena SaJix lapponnm ynnä paikotellen S. Lcestadiana sekä harvinaisina Bibes rii- brum, B. nigrum, Lonicera xylosteum, Salix finmarckica, S. versifolia, S. myrtilloides ja ä myrsinites, joista Salix lappa - num kasvaa purojen varsilla myös etelä-osassa aluetta jok- seenkin tavallisena tai paikotellen. 7) Pajukkoja {saliceta littoruni) tavataan isompia varsin- kin jokien varsilla pohjais-osassa aluetta. Runsain pajulajeista 011 niissä usein Salix lapponum taikka sitten S. phylicifolia. Niideu seassa kasvaa tavallisesti myös S. myrtilloides'' iSi sekä paiko- tellen S. Lcestadiana' 2l ynnä harvinaisina S. versifolia' 3l, S. ha- stata'3i, (toisinaan jokseenkin runs.) ja Bhamnus frangida^di. Varpukasveista övat tavallisia, vaikka jokseenkin vähävaltai- sia (tai valtavia), Betula nana ja Myrtillus uliginosa. Heinä- ja ruohokasvistot övat vähävaltaisia ja edustetut seuraavilla lajeilla: Comarum palustre, Eriophorum angustifo- Eqvisetwn Jluviatih Memjanthes tri/oliata, lium, var. limoswn. Carex fiUformis, 63 18. Kosteat niityt {prata hmnkla). Kemialliselta laadultaan övat alueen kosteat niityt joko pii- tai saviperäisiä ja fysilliseltä luonnoltaan paksun mul- takeiToksen alla, jota syvemmälle niiden ruohoin ja lieinäiii jiiuret tuskin tunkevat, joko hietasoraa ')?), hienoa hietaa (y) tai savikkoa. Kosteus-aste on iiiillä G - 7 (kostea — rnärkä) ja varjostus-aste 1 (aiikea). Heinäkasvisto on kosteilla niityillä jokseenkin yhtämit- tainen tai runsas (9—8) sekä varsinkin pienilelitisten sara- hcinäin ynnä vähempien gramineien kasviston-muotoa, ja ruo- hokasvisto on niillä valtava tai vähävaltainenkin (6—4). Kui- tenkin tavataan, varsinkin ranuoilla, niistä toisinto, jossa sa- raheinäin sijan suurimmaksi osaksi on ottanut ruoho Juncus- muotoa. Sammalkasvisto on niillä tavallisesti runsas (-S — 7) ja varsinkin Hypnum- tai PolytricJmm-\txyien muodostama {Hypnum fluitans^m, H. cor di folmm' in, Folyfrichum strictum'm j\fmwu-\a,yien, Sphagnum acutifoUum^ in, Sph. sqvarrosmn^in, Aiilacomnion palustrc\\ ja GUmaciuni dendroides'en) ; toisinaan on se kumminkin ainoastaan vähävaltainen, jolloin heinäkas- viston useimmiten muodostaa typpäissä kasvavat Carex jun- rclla tai C. ceespitosa. Pensaskasvisto on niillä valtava (G — 5) tai vähävaltainen, Ruohoista ja heinistä övat tavallisia ja runsaita (8—7): Juncus Jiliformis, C. vulgaris, Agrostis vulgaris, Carex canescens, C. ceespitosa, (paikotel- len runsas), jotka joko kukin yksinään vallitsevat isommilla aloilla tahi kasvavat sekaisin, varsinkin kaksitellen. Tavallisia ja valtavia (6 — 5) övat: Comarum palustre, Eriophorum angitstifo- Carex fiava, lium, Calamagrostis strida. Tavallisia, vaan vähävaltaisia, övat seuraavat: Ranunculus repens, Caltha palustris, Rubus arcticus, R. acris, Viola epipsila, Spircea ulmaria. •) Tarkempia muistiinkirjoituksia niiden fysillisestä luonnosta ei rainulla ole. 64 Oalium palustre, Trichophorum alpinum, Aira ccespitosa, G. uliginosum, Carex vesicaria, Festnca ruhra, Menyanthes trifoliata Nardus stricta, [Poa pratensisj. (joskus myös valtava), Phleinn alpinum, Paikotellen ja vähävaltaisina tavataan seuraavia: Cardamine pratensis, Orchis macvlata, C. acvta, Parnassia palustris, Eriophorum gracile, C. irrigua, Ängelica sylvestris, Carex dioica, Agrostis stolonifera, Cirsivm heter ophyllum, C. chordorrhiza, Selaginella spimdosa ■Crepis paludosa, C. sparsijiora (joskus (joskus valtava). Polygonum viviparum, valtava), Harvinaisia tai satunnaisia ja vähävaltaisia övat seiiraavat: Thalictnim fiavum, H. rigidum, Carex loliacea, Lychnis Jlos-cuculi, Leontodon autvmnalis, C. glohularis, Stellaria palustris, Taraxacum officinale, C. limula, Geranium sylvaticum Rhinanthus minor, Anthoxanthum odoratum, (mättäillä), Rumex hippolapathum, Hierochloe borealis, Trifolium pratense, Majanthemum hifoUum, Aira Jlexuosa, Tr. repens, Corallorrhiza innata, Poa serotina, Galium trifidum, Luzitla wultijlora, P. pratensis, Solidago virgaurea [Juncus hufonius, asun- Eqvisetum limosum, (mättäillä), non luona], E. arvense var. nemo- Hieracium pjuhescens, Trichophorum coespito- rosum, II. vulgatum, sum, Struthiopteris germanica. Etelä-osassa aluetta övat tavallisia ja usein myös val- tavia (6—5) lisäksi vielä seuraavat: Bammcuhis auHcomtis, Viola palustris, Fedicularis palustris, Carex stellulata (jos- kus valtava) ja G. ampullacea, sekä vähävaltaisia Trifolium spadiceum, Epilohium palustre, Cirsium palustre, Hieracium suecicum ja Calamagrostis lanceolata. Paikotellen ja vähä- valtaisina tavataan Peucedanum pahistre, Hieracium pseudo- Blyttii (mättäillä), Carex Oederi ja C. panicea (ynnä C.pal- lescens), sekä harvinaisina tai satunnaisesti seuraavat: Stel- laria longifolia, Hieracium fennicum, H brachycephalum, H. neglectum, H pratense, H harelicum, LysimacJiia vulgaris, Rumex acetosa ja Heleocharis palustris. • Pohjais-osassa aluetta tavataan näistä kosteilla niityilla paikotellen ja vähävaltaisina: Banuncidus auricomus, Fe- dicularis palustris (paik. — harv.?)' ja Carex ampullacea, sekä harvinaisina Viola palustris, Epilohium palustre ja Peuceda- 65 mim palustre. Tavallisena ja runsaana (8—7) kasvaa siellä lisäksi Carex juncella sekä vähävaltaisena Calamagrostis phragmitoides ja Eqvisetum palustre. Paikotellen ja vähä- valtaisina tavataan Trollius europceus, Saussurea alpina, Sceptrum carolinmn, Eriophorum capitatum (joskus valtava), Carex aqvatilis ja Eqvisetum pratense sekä liarvinaisina tai satunnaisesti Stellaria alpestrifi, ÄlchemiUa vulgär is, [Chcero- phjllum Prescotii], Petasites frigida, Mulgedium sibiricum, Veronica longifolia, Gymnadenia conopsea, Carex Buxhaumii, C. turfosa, C. capillaris ja Calamagrostis lapponica. Myöskin etelä-osassa aluetta tavataan näistä kosteilla niityilla paiko- tellen Carex juncella, Calamagrostis phragmitoides ja Eqvi- setum palustre sekä harvinaisena Carex aqvatilis. Puista ja pensaista övat Salix phylicifolia ja Betula glu- tinosa tällä stationilla tavallisia yli koko alueen ja myös S. nigri- cans koko tavallinen ynnä S. versifolia harvinainen. Etelä- osassa aluetta kasvaa tavallisena lisäksi S. cinerea, koko ta- vallisena S. aurita, sekä paikotellen S. pentandra. Alueen pohjais-osassa tåas kasvaa S. lapponum tavallisena ja S. Lcestadiana paikotellen, sekä harvinaisina S. Jmstata ja S. myrtilloides. — Varpukasveista on tällä kasvipaikalla tavalli- nen Myrtillus uliginosa. 2) Märät aukeat maat (loca aprica uda), 19. Hete-niityt (prata subuliginoso). Heteniityt övat alueella kemialliselta laadultaan, minun tieteni, ainoastaan pii-peräisiä ja fysilliseltä luonnoltaan mul- taa paksuna kerroksena, jonka älta ne luultavasti saattavat olla joko hietasoraa tai hienoa hietaa (?). Kosteus-aste toi- sintelee niillä 7— 6:een (märka — kostea) ja varjostus-aste on niillä 1 (aukea). Sammalkasvisto on liete-niityillä aina keskeymätön (10) ja varsinkin seuraavain lajien muodostama : Sphagnum acu- tifolium^m [Sph. palustre' vi, Sph. recurvum'm], Aulacomnion palustre'n, Paludella sqvarrosa^n, Hypnum jBlandowii'n, H. steUatum'm, H. nitens^m, H. stramineum''m, H. vernicosum^m, H. exannulatum^iu, Mw/mw- lajien, Bartramia fontana'n, Meesia- 66 lajieii, Poliftrichum sfridum^in, y. m. Heinäkasvisto on ta- vallisesti jokseenkin runsas (7) ja varsinkin harvaan kasva- vien pienilehtisten saraheinäin tai vähempien scirpeien muo- dostama. Ruohokasvisto on silloin useimmiten ainoastaan valtava (6), vaan toisinaan on se runsaampi kuin heinäkin ja edustettu silloin varsinkin Eqvisetum palustre^Wa, Menyan- thes trifoliata^Wa., Comarum ^aZ«(5^re'lla, Pedicularis palu- 5^ns'ella, Spiraea «?mam'lla tai joillakuilla muilla. Heinistä ja ruohoista, joista väliin yksi laji väliin toinen valtaa, övat yleensä kumminkin tavallisia ja jokseenkin runsaita: Menyanthes tnfoliata, Carex dioica, Eqvisetum pahistre. Trichophorum alpimtm, C. vulgaris, Tavallisia ja valtavia (6 — 5) övat: Comarum palustre, Carex chordorrhiza, Spirasa ubnaria (välta va — vähävalt.), Eriophorum gracile, Trichophorum ccespito- sum. C. eanescens, C. Jlava (valtava — vä- hävalt.), C. limosa, C. irrigua. Tavallisia, vaan vähävaltaisia, övat: Viola epipsila, Parnassia palugtris, Rubus arcticus, Galium palustre, G. uliginosum. Orchis maculata, Juncus filiformis, Eriophorum, vaginatum, E. angusti/olimn. Paikotellen ja vähävaltaisina tavataan: Ruhus chamoemorus, Angelica sylvestris, Cirsium, heter ophyllum, Crepis paludosa, Hieraciwm vulgatum. Pyrola minor ^ Rhinanthus minor, Melampyrum pratense, M. sylvaticum, Polygonum viviparum, Luzula multifiora. Harvinaisia tai satunnaisia övat: Ranuncidus auricomus. Dr. longi/olia, R. acris, Barharea strieta, Stellaria graminea, Cerastium vulgatwm, Drosera rotundifolia. Geranium sylvaticum, Trifolium pratense, Tr. repens, Rubus saxatilis, Epilobium angustifolium. C. filiformis (toisinaan valt.;, ±sardus slricta (valt. — vähävalt.), Calamagrostis strida, Agrostis canina, Eqvisetum limosum. Carex paucijlora, C. vesicaria, Eqvisetum sylvaticum, Selaginella spinulosa. Carex coespitosa (joskus valtava), Phleum alpinum, Poa pratensis, Aira ecespitosa, Festuca rubra. Montia fontana, Hieracium murorum, H. rigidum, Solidago virgaurea, Taraxacum officinale, Leontodon autumnalis. 67 Pyrola rotundifolia, Orchis incarnata, C. loliacea, Euphrasia officinalis, O. Traunsteineri, Änthoxanthum odoratum , NaumJburgia thyrsifiora, Ca/rex paucifiora, Hierochloe borealis, Trientalis europaa, C. teretiuscula, Festuca ovina. Luzula pilosa, Etelä-osassa aluetta övat näihin lisäksi tavallisia ja u- sein jokseenkin runsaita (7) Fediciilaris palustris ja Garex stellulata, sekä vähävaltaisia Viola palustris., Epilohium pa- lustre ja Cirsium palustre. Paikotellen tavataan vielä Tri- folium spadiceum, Potentilla tormentilla, Peucedanum palu- stre, Hieracium pseudo-Blyttii, H. sueciciim ja Calamagrostis lanceolata, sekä harvinaisina tai satunnaisesti Vicia cracca, Hieracium umbellatum ja Prunella vulgaris. Myöskin pohjais-osassa aluetta tavataan näistä harvinai- sina Carex stellulata, Epilohium palustre, Pedictdaris palustris ja. Peucedanum palustre (sekä paikotellen Potentilla tormentilla '). Niitä paitse kasvaa siellä tavallisena ja valtavana (6 — 5) Garex juncella ja Enodium cceruleum (joskus jokseenkin run- sas), sekä vähävaltaisena Calamagrostis phragmitoides. Pai- kotellen tavataan lisäksi Geum rivale, Saussurea alpina., Pm- gvicula vulgaris, Bartsia alpina, Cceloglossum viride, Gymna- denia conopsea, Carex sparsiflora ja Eqvisetum scirpoides, sekä harvinaisina Trollius europceus, Angelica archangelica, Triglochin palustre, Tofieldia borealis, {Gymnadenia albida?) Eriophorum latifolium, Scirpus pauciflorus, (Carex capitata?), (C. paradoxa?), (C. vitilis?) ja Carex alpina. Myöskin alu- een etelä-osassa tavataan näistä heteniityillä tavallisena vaikka vähävaltaisena Enodium cceruleum sekä harvinaisina {Geum rivale?), Pingvicula vulgaris, Gymnadenia conopsea, Carex sparsiflora, C. juncella ja Calamagrostis phragmitoides. Varpukasveista kasvaa tällä stationilla tavallisena ja u- sein myös valtavana (6) Oxycoccus palustris sekä vähävaltaisina Myrtillus uliginosa, Oxycoccus microcarpus ja Empetrum ni- grum, ynnä paikotellen Andromeda polifolia, Ledum palustre, Myrtillus nigra, [Vaccinium vitis-idcea] ja Betula nana. Puu- ja pensaskasveista övat tavallisia Betula glutinosa ja Salix 1) Katso sen levenemisestä jäljessä seuraavaa luetteloa. 68 phylicifolia ; paikotellen tavataan Ahies excelsa, Juniperus communis, [Pinus syhestris] ja Salix nigricans sekä etelä- osassa aluetta Salix cinerea ja S. aurita. Pohjais-seuduilla kasvaa tavallisena lisäksi Salix lapponimi sekä paikotellen S. myrtilloides ynnä harvinaisina S. hastata ja S. myrsinites. 20. Hetteiden ääret {ripce fontium). Kemialliselta laadultaan on maa tällä stationilla, minun tieteni, aliieella aina pii-peräistä ja fysilliseltä luonnoltaan multaa sekä sen älta (soraa?) hietasoraa, karlieaa hiekkaa tai hicnoa hietaa. Kosteus-aste toisintelee siellä 7 — 9:ään (märka — vetelä) ja varjostus-aste 1 — 3 (aiikea — varjostettu). Sammalkasvisto on hetteiden äärillä keskeymätön (10) ja etupäässä -Br?/ttm-lajien muodostama (Bryum Duvalii^n, Bartramia fontana^n, Jlfm^m-lajien, y. m.). Ruohokasvisto toisintelee paljon runsaudeltaan ja on toisinaan vähävaltainen, varsinkin jos sammalikon alusta on liejuista, toisinaan tåas runsas ja pääasiallisesti muutamain sociaalein pienilehtisten (tai pohjais-osassa aluetta hienojakoisten) ruohoin muodos- tama. Heinäkasvisto on vähävaltainen. Tavallinen ja run- sas tai valtava on tällä kasvipaikalla Montia fontana; taval- lisia, vaan vähävaltaisia, övat: Comarum palustre, Carex dioica, Calamagrostis phragmi- Epilobium palustre, C. ccespitosa (joskus toides. Crepis paludosa, valtava), Paikotellen tavataan Poa trivialis sekä harvinaisina Bar- barea strida, Stellaria palustris ja Bumex hippolapathiim. Etelä-osassa aluetta kasvaa tavallisena lisäksi Cala- onagrostis lanceolata sekä paikotellen Epilobium montamim ynnä harvinaisena Cicuta virosa. Pohjais-seuduilla tåas on tavallinen ja valtava Epilobium origanifoUum, ynnä taval- lisia ja vähävaltaisia Stellaria borealis, Epilobium alpinum ja Carex juncella. Paikotellen kasvaa jälkimäisellä seudulla vielä Saussurea alpina, Eriophorum capitatum, Carex alpina ja 6' aqvafilis, sekä harvinaisina Stellaria crassifolia (runsas), Sa- xifraga aisoides (valtava), Epilobium lineare, Petasites frigida, Eriophorum latifolium, Sczrpus pauciflorus, Carex capillaris ja Cystoptcris montana (runsas). 69 3) Vetelät aukeat maat (loca aprica aqvosa). 21. Letot {paludes). Maa on letoilla fysilliseltä luonnoltaan multaa (mutaa ja sammalta) ja kemialliselta laadultaan pii-peräistä (kenties joskus myös savi- tai kalkkiperäistä). Kosteus-aste vaihtelee 9 — 7:ään (vetelä — märka) ja varjostus-aste on 1 (aukea) tai joskus myös 2 (suojattu). Maan hedelmällisyyden, vetisyyden ja liejuisuuden, ke- väisten tulvain •) runsauden ja kestävyyden ynnä kasviston formationin iän ja syntyperän^) mukaan vaihtelee kasvisto tällä stationilla erittäin suuressa määrässä. Vaikka nämät muunnokset koskevat lettojen tärkeimpiä kasviston osia, näyt- tää kuitenkin mahdottomalta eroittaa niillä useampia forma- tioni-lajeja, sillä niin monimaiset ja epävakaiset övat ne ta- vat, joilla kasvit niillä yhtyvät. Tahdon tässä kuitenkin mai- nita muutamat enimmin eroavat toisinnot, joita letoista alueella tavataan, vaikkapa ne eivät olekaan tavallisempia tai ava- rampia, kuin niitä yhdistävät välimuodot. Järvien rannoilla tapaa joskus lettoja, joilla sammalkasvisto on hajanainen sekä jokseenkin vähävaltainen ja maa sentähden paljasta ja niu- taista harvaan kasvavien ruohojen välissä. Ruoliokasvisto on sellaisilla paikoilla valtava tai jokseenkin runsas (6 — 7) ja pääasiallisesti Menyanthes trifoliata'n, Comarum paU(stre'n ja Eqvisetum limosum'm ynnä useiden niiden seassa kasvavain vähävaltaisten ruohojen (osaksi myös rantaruohojen) muodos- taraa. Myöskin heinää ja vähempiä pajulajeja tavataan siellä 1) Lettojen yleisempi löytyminen Pohjais- Suomessa, kuin etelä- osassa maatamme, lienee myös selitettävä paraastaan tulvain suuremman runsauden kautta edellisellä seuduUa. Etta tulvat ainakin edistävät lettojen muodostumista, siihen viittaa myöskin se seikka, etta Spha- ^«u*n'illa peittyväin lettojen heinänkasvu saadaan paranemaan ja Sphagnum heikkonemaan vedensalpauksilla, joiden kautta tulva niillä enennetään. — Tämä on myös pohjais-osassa aluetta tavallisin niittyjen parannus- ja valmistuskeino, ja seuduittain myös melkein ainoa. Sillä tavoin laitet- tuja niittyja kutsuu kansa siellä paiseiksi tai paiseniityiksi. 2j Ne saattavat nimittäin olla muodostuneet joko lampiloille tai järvien, jokien eli purojen rannoille taikka muutoin vesiperäisille maille. 70 vähävaltaisina. Kevätvesien peittämillä tasaisilla raailla ta- vataan usein lujaperustaisia lettoja, joilla samaten paljas muta on näkyvissä hajanaisesti kasvavien sammalten välissä, joi- den edustajina varsinkin Hypnum fluitans ja H. exannulatum övat. Heinäkasvisto on niillä tavallisesti jokseenkin runsas (7) ja etupäässä Carex ampuUacea'n, C. fiUformis^en taikka — varsinkin mättäillä, jos niin tahdomme nimittää niitä ma- taloita vähän kuivempia täpliä, joilla SpJiagnum pyrkii val- taamaan — TrichopJiorum ccespitosiirrCm tai Carex chordor- rhwa'n muodostama. ToisilJa letoilla, jotka övat rauodostu- neet lampiloille tai järvien rannoille ja joilla keinuavan rah- kan alla on runsaampi liejukerros, on samraalkasvisto jok- seenkin yhtämittainen (9) tai keskeytetty mutaisilla lätäköillä talii kuljuilla, ja varsinkin Sphagmim euspidatum^in muodos- tama, jonka seassa kuitenkin siellä ja täällä tapaa pienem- piä tai isompia aloja, joilla muutamat Hypnum-laijit (etenkin H. scorpioides) kasvavat. Sellaisilla soilla on heinäkasvisto tavallisesti valtava (6) ja useimmiten Carex filiformis^en, C. ampidlacea^n ja C. cJiordorrhisa^n muodostama. Paise-letoilla on sammalkasvisto myöskin paikoin Hypnum-, paikoin Spha- r/w«jw-lajien muodostama ja heinäkasvisto, joka vaihtelee run- saudeltaan, joko pääasiallisesti Enodium caeruleum^m, jos maa on hedelmällisempää, tai TricJiophorum ccBspitosum^m, jos se on laihempaa, muodostama. Näihin muotoihin voitaisiin vielä lisätä rimmet, jotka kuitenkin katson soveliaammaksi lukea seuraavaan stationiin. Niinkuin heinä- ja ruohokasvistot saattavat letoilla vai- hella runsaudeltaan, niin toisintelevat myöskin varpu- ja pen- saskasvistot. Yleensä on kuitenkin varpukasvisto valtava (6 — 5), toisinaan myös runsaskin, vaan pääasiallisesti mata- lien lamoavien lajien muodostama, varsinkin Oxycoccus-, An- dromeda- ja Cassandra-muoiosi. Pensaskasvisto on yleensä vähävaltainen, vaan paikkapaikoin runsaskin. Sammalkas- viston muodostavat etupäässä Hypnum fluitans, H. exannu- latum, H scorpioides, H revolvens, H. vernicosum, H. inter- medium, H. giganteum, H. stramineum, Sphagnum cuspidatum, 71 Sph. palustre, Sph. aciitifoUum, Sph. recurvtim, Sph. suhse- cundum, Sph. sqvarrosum, y. m. Ruoho- ja heinäkasveista övat letoilla tavallisia ja u- sein runsaita (8 — 7): Menyanthes trifoliata, Tr. alpinum, Trichophormn ccespito- Carex filiformis, sum, Tavallisia ja valtavia (6 — 5) övat: Comarmn palustre, Carex dioica, C. limosa, Tavallisia ja vähävaltaisia tåas övat seuraavat: Viola epipsila, Orchis maculata, Carex canescens, Drosera rotundifolia, Eriophorum gracile, C. vesicaria, E. angusti/olium, E. vaginatum. C. chordorrhiza, Eqvisetum limosum. C. irrigua. Dr. longifolia, Parnassia palustris, Comarum palustre. Eqvisetum palustre, Selaginella spinulosa. Paikotellen kasvavat: Cardamine pratensis, U. intermedia, Ägrostis canina (eten- Drosera ohovata, (Scheuchzeria palustris), kin rantaletolla), Utricularia vulgaris, Juncus stygius, Calamagrostis stricta, Carex vulgaris. sekä harvinaisina Ranunculus repens (rantaletolla), Caltha palustris (rantaletolla), Stellaria palustris (rantaletolla), Ruhus arcticus, Epilobium palustre, Montia fontana, Galium trifidum, Cirsium palustre, Varpukasveista, pensaista ja puista övat täällä tavalli- sia Oxycoccus palustris, O. microcarpus, Ändromeda polifolia, Myrtillus uliginosa, Cassandra calyculata, Empetrum nigrum, Betula nana (varsinkin laiteilla), Salix myrtilloides ja S. lap- ponum sekä S. pliylicifolia ja Juniperus communis, ynnä sa- tunnaisia tai harvinaisia Betula glutinosa, Pinus sylvestris {rujostunut), Ledum palustre, Salix Lcestadiana, S. versifolia, tai satunnaisesti : Scutellaria galerieulata (rantaletolla), Trientalis europcea, Naumburgia thyrsifiora (rantaletolla), Rumex hippolapathu/m (rantaletolla), Sparganium minimum, Orchis incarnata, O. Traunsteineri, Juncus filiformis, (Carex paradoxa), C. teretiuscula, (C. vitilis), C. panicea, (C. livida), C. fiava, C. acuta (rantaletolla), Poa serotina (rantale- tolla). 72 S.pentandra (rantaletolla), Lycopodium selago ynnä pohjais- osassa aluetta S. myrsinites ja S. hastata. Etelä-osassa aluetta kasvaa letoilla tavallisena ja run- saäna (8 — 7) lisäksi Carex ampullacea sekä vähävaltaisina Feucedanum palustre, Pedicularis palustris ja Carex stellu- lata ynnä paikotellen Cicuta virosa ja Calamagrostis lanceo- lata (rantaletoilla) sekä harvinaisina Bhynchospora alhajsi Ly- copodium inundatum, joista myös Feucedanutn palustre ja Carex stellulaia tavataan harvinaisina pohjais-osassa aluetta sekä jokseenkin| tavallisena, vaan vähävaltaisena, C. ampul- lacea. Tällä jälkimäisellä seudulla övat letoilla tavallisia myö& TotentiUa tormentilla, Saussurea alpina, Bartsia alpina, Scep- trum carolimim, Fingvicula vulgaris, Tofieldia borealis ja E- nodium cceruleum (runs. — valt.); paikotellen tavataan Petasi- tes frigida, Fingvicula alpina, Eriopliorum latifolium, Ca- rex heleonastes, C. juncella (ja Calamagrostis phragmitoides), sekä harvinaisina Banunculus hyperhoreus, Geum rivale,( Saxi- fraga Jiirculus), Fingvicula villosa, Gymnadenia conopsea, E- riophorum callithrix, E. capitatum (rantaletolla), Carex aqva- tilis (rantaletolla), C. tur fösa (rantalet.), C. capillaris, Cala- magrostis lapponica ja Eqvisetum scirpoides, joista Fotentilla tormentilla ja Fingvicula vulgaris kasvanevat letoilla myös alueen etelä-osassa harvinaisina ja Enodium ccendeum taval- lisena vaan vähävaltaisena. p Substraatti orgaanillinen (substrato organico). 1) Vetelät aukeat maat (loca aprica uda). 22. Nevat (sphagneta aqvosa). Ne stationit, joita nyt käymme tarkastamaan eroavat edellisestä kasvipaikasta pääasiallisesti siinä, etta niissä on maaperusta Sphagnum^in muodostama ja siis orgaanillista laa- tua. Letto-soissakin on tosin päällimäinen rahka orgaanillista alkua, vaan siinä määrin sekoitettu mudalla, jonka muo- dostamisessa anorgaanisella liejulla ja anorgaanillisiin osiinsa jo hajonneilla kasvijätteillä on tärkeä osa, etta voimme kut- sua niiden kasviston substraatin vielä suhteellisesti anorgaa- 73 nilliseksi, jota vastoin se sekä nevoissa etta rämeissä, kuten tiinnettu, on vielä mätänemättömäin sammalten muodostama ja erittäin vähän sekoitettu anorgaanillisilla aineilla. — Kos- teus-aste on varsinaisilla nevoilla 9 (vetelä) ynnä rimmeillä 10 (sangen vetelä), ja varjostus-aste on niillä 1 (aukea). Se vetinen ja hyllävä tal vajottava muodostus, joka on syntynyt muinaisten larapien sammaltumisesta, niinkuin useista kansa vielä tietää kertoakin ja niinkuin niillä löytyvät kul- jut ja silraät osoittavat, kutsutaan ri ram ek si (sphagnetum suhpaludosum) ja on lettojen ja nevojen välimuoto, joka ra- jatta menee yli jälkimäisiin ja muuttuukin silminnähtävästi vähitellen nevaksi. Norrlin mainitsee kertomuksessaan Ää- nisjärven-Karjalan lettomuodostuksista •) nevojen ja rämeiden siellä syntyneen letoista, vaan ainoastaan osaksi näyttää laita olevan sellainen alueellamme, kun niraittäin otamme letot siinä raerkityksessä kuin sen tässä ölen tehnyt. Matalam- milla soilla sekä sellaisilla syvemmillä (ainakin pohjais-osassa aluetta), joihin ympäröiviltä ylevämmiltä mailta kokoontuu liejua, on järjestys formationein vuorottelemisessa silminnähtä- västi sellainen, jommoiseksi Norrlin sen selittää; vaan sy- vemmillä soilla^) näyttävät rimmet, ainakin eteläisemmässä osassa aluetta, jossa minulla enemmän oli tilaisuus niitä tarkastaa, olevan alkuperäisin muodostus, jota vastoin letot menestyvät pareramin rannoilla ja mataloilla vesillä, jossa niillä enemmän on anorgaanillista liejua tarjolla, niinkuin myös- kin se seikka todistaa etta suot usein keskeltä övat rä- mettä, rahkasuota, nevaa tai rimpeä, vaan laiteilta lettoa. Kui- tenkin on jokien rannoilla laita johonkin määrin toisin; niillä en nimittäin ole koskaan huomannut rimpeä, vaan ainoastaan lettomuodostuksia ja vieläpä sangen syvilläkin vesillä, joka näyttää olevan selittävä sen kautta, etta juoksevat vedet kul- jettamalla ruohoille ja heinille, jotka övat lettojen pääkas- visto, rannoilta huuhdottuja ravintoaineita, tarjoavat niille e- dullisempia ehtoja, kuin syveramät lammit, ja muutoinkin 1) Norr lin, Fl. Kar. Oneg.. slv. 53- 2) Verta muutoin siv. 76. 74 näyttää jokien runsaiden tulvain vuoksi rimpien beikko ja pääasiallisesti Sphagnmn^in muodostama forraationi olevan jo mekaanillisistakin syistä niiden rannoilla raahdoton. Sään- nöksi saamme siis, etta kasvien ravintoaineista köyhemmillä ja SphagnumWl^ edullisemmilla vesillä on rimpi, vaan ra- vintoaineista rikkaamrailla letto alkuperäisin muodostus. Sammalikon, joka rimmeillä niiden vetisyyden vuoksi on harvallainen, vaikka keskeymätön (10),muodostavat Sphagnum- lajit, varsinkin Sph. cuspidatum tai joskus sen kanssa Sph. 2)akistre. Heinäkasvisto on niillä valtava (6) ja pääasialli- sesti Carex limosa'n sekä C. ampuUacea^n muodostama. Ruoho- ja varpukasvistot övat vähävaltaisia. Tavallisia ja vähäval- taisia övat rimmeillä seuraavat lajit: Brosera rotundifolia, Seheuchzeria palustris, Eriophorum vaginatum. Dr. lonqifolia, Trichophorum ccespito- Carex chordorrhiza, yUnyanthes trifoliata, siim, sekä vähän kuivemmilla paikoilla Oxycoccus palustris ja An- dfomeda polifolia. Kun sammalikko rimmeillä tulee tiuhemmaksi muuttu- vat ne nevoiksi, jotka sentähden övat vähemmin vajottavia, kuin ensinmainitut, vaan kumminkin vielä hyvin vetisiä. Sam- malikko on nevoilla niinkuin rimmeilläkin Sphagnum^in muo- dostama, vaan lajit övat niillä johonkin määrin toisia. Spha- gnum cuspidatum' va. sijan övat joko kokonaan tai isoimmaksi osaksi anastaneet Sph. recurvum, Sph. palusfre ja Sph. acu- tifolium, joiden suhteet kuitenkin suuresti vaihtelevat eri pai- koilla. Heinäkasvisto on nevoilla yleensä valtava (6), vaan ruoho vähävaltainen tai ainoastaan paikkapaikoin valtava, ja samoin övat myös varpu- ja pensas-kasvistot vähävaltaisia. Tavallisia övat näistä jälkimäisistä seuraavat lajit: Oxycoc- cus palustris, Ändromeda polifolia, Betula nana, Sahx lap- ponum ja S. myrtilloides sekä harvinaisia Oxycoccus micro- carpus ja Salix finmarckica. Eteläisemmässä osassa aluetta on tavallinen myös Cassandra calyculata, vaan pohjais-seu- duilla harvinainen. Ruohoista ja heinistä övat tavallisia ja valtavia (6—5): Carex limosa ja C. filiformis sekä, varsinkin etelämmässä, Seheuchzeria palustris. Tavallisia ja vähäval- 75 taisia övat seuraavat: Drosera rotundifoUa, Trichophorum ccespito- Carex paucijlora. Dr. longifolia, sum, C. chordorrhisa, Comarum palustre, Tr. alpinum, C. irrigua, Menyanthes trifoliata, Eriophorum vaginatvm, Eqvisetum limomm. Orchis maculata, E. angusti/olium, Paikotellen tavataan Eriophorum gracile ja harvinai- sina tai satunnaisesti : Drosera obovata, Orchis incarnafa, O. Traunsteineri ja Carex canescens. Etelä-osassa aluetta on tavallinen lisäksi Carex amptil- lacea, joka alueen pohjais-osassa näyttää kasvavan nevoilla ainoastaan paikotellen. Varsinkin etelä-osassa aluetta tapaa usein nevan kalt- taisia suomuodostuksia, joilla heinäkasvisto on niin rimsas (7), etta köyhemmät asukkaat, joilla on vähemmin niittyjä, niittävät niiltä heinää, vaan ainoastaan joka toinen tai kol- mas viiosi, sillä muutoin sanotaan niiltä heinän kasvun pi- laantuvan. Näillä neva-niityillä (sphagneta graminosa), jos niin tahdomme niitä nimittää '), övat rimsaimmat heinä- ja moholajit: Carex limosa, C. filiformis, C. ampullacea, Eqvi- setum limosum ja Menyanthes trifoliata sekä Trichophorum ccBspitosum, joka paikoittain muodostaa laveilla aloilla yksi- nään kaiken heinäkasviston. 2) Märät aukeat maat (loca aprica uda). 23. Rämeet (turfosa). Kosteus-aste on rämeillä 7 tai 8 (märka) ja varjostus- aste 1 (aukea). Maaperusta sammalikon alla näyttää tar- joavan kaikkia alueella mahdollisia erillaisuuksia, vaan kalk- kipohjaa ei niissä kuitenkaan tavattane. Tällä stationilla voidaan Norrlin'in '^) mukaan eroittaa kaksi formationia, nimittäin: rahkasuot eli paljaat rämeet ja mäntyrämeet, joista edelliset eroavat fysillisiltä ehdoiltaan jälkimäisistä suuremmalla märkyydellä ja övat syvemmillä soilla silminnähtävästi jälkimäisten aikaisempi kehitystila sa- ') Ne kutsutaan muutoin yleisesti suoniity iksi. 2) Norrlin, Tav. FL, siv. 103-104. 76 moinkuin nevat sekä rahkasoiden etta mäntyrämeiden '). Nä- mät kaksi formationia, rämeet ja nevat, tavataan sentähden iisein myös sekoitettuina siten etta isompia eli pienempiä rä- me-mättäitä tai -aloja löytyy hajoitettuina neva-perustalle. Sitä- vastoin osoittavat selvästi useat matalat mäntyrämeet synty- neensä ohimenemällä nevatilaa suorastaan maille, jotka enera- män tai vähemmin övat vesiperäisiä. Niin huomaa usein, varsinkin kaltevilla mailla olevien soiden laiteilla, mäntyrä- meiden välittömästi laajentavan alaansa siten etta Sphagmm acutifolium ja sitä seuraavat siiokasvit vähitellen levenevät ympäröiville maille. a) Rahkasoilla (turfosa aperta) muoåostSiSi Sphagmim jokseenkin tasaisen tai matalatyppäisen sammalikon, — etii- päässä Sph. acutifolium ja Sph. palustre sekä paikkapaikoin Sph. recurvum. Varpukasvisto on joko runsas (8—7) tai valtava (G— 5) [paikkapaikoin myös väliävaltainen], vaan ii- sein kumminkin hajanainen Ja lamoavasti kasvavain varpujen muodostama. Anäromeda polifoUa ja JBetulanana sekä Cas- sandra calijcidata (paitse pohjais-osassa aluetta, jossa jälki- mäisellä on vähempi välta) övat sen pääedustajat ja kasva- vat väliin yksi, väliin toinen vallitsevana taikka tasaisesti se- kaisin. Tavallisia ja runsaita tai valtavia övat myöskin Oxij- coccus palustris, O. microcarpus ja Empetrum nigrum, vaan vähävaltaisena, vaikka tavallisena, kasvaa useimmiten Myr- tillus idiginosa. Jäkäläkasvisto on myöskin usein johonkin määrin edustettu, varsinkin Cladina sglvatica'\\si ja Cl. ran- gifcrina^Wa, sekä muutamin paikoin Gladonia divulsa'\\^ ja Cetraria Delisei'\\ai. Heinä- ja ruohokasvistot övat yleensä vähävaltaisia, vaikka paikkapaikoin valtavia (6— 5), ja tarjoa- vat seuraavia lajeja, jotka kasvavat tavallisina rahkasoilla: Drosera rotundi/olia, Trichophorum cmspito- C. chordorrhiza, Dr. longifolia, sum, C. limosa, Rubus chamoBmorus Tr. alpinum, C. irrigua, (paikoittain valtava), Carex pauciflora, C. filiformis. C. dioica, Paikotellen tavataan myös Scheuchzeria palustris ja E- nodium ccendeum sekä harvinaisena Eriophorum callithrix 1) Vertaa: Norrlin, Fl. Kar. Oneg., siv. 55. 77 ynnä pohjais-osassa aluetta Pingvicula vulgaris. Pensaskas- veista kasvaa satunnaisesti Salix lapponum, S. myrtilloides ja S. phylicifolia. P) Män tyr äme illa (tur fösa pinifera) on sammalikko taajempi, tavallisesti mättäinen ja pää-asiallisesti Sphagnum acutifolium^iw muodostama. Muilla sammal-lajeilla, joita sen seassa tavataan, on ainoastaan väliä-arvoinen sija, jos eroi- tamme muutamat Polytrichiim-lsiiit, jotka kasvavat mättäillä usein sangen runsaasti. Jäkälistä övat tavallisia, vaikka u- sein vähävaltaisia, Cladina sylvatica ja 67. rangiferina. Puu- lajeista kasvavat täällä harvaan ja riutuvina mäuty {Finns sylvestris) ja hieskoivu {Betula glutinosa) sekä satunnaisesti myös Ahies excelsa. Varpukasvisto on tavallisesti tiuha ja rimsas (8 — 1), vaikka joskus kiimminkin heikompikin. Be- tula nana ja Ledum palustre kilvoittelevat runsaudessa Cas- sandra calycidata^n kanssa, paitse pohjais-osassa aluetta, jossa jälkiraäinen on vähemmin yleinen. Tavallisia ja valtavia (6 — 5) övat myös Ändromeda polifolia ja Oxycoccus palustris; u- seimmiten övat sitävastoin vähävaltaisia, vaikka tavallisia, Myrtillus idiginosa, Empetriim nigrum, Oxycoccus microcar- pus ja Vaccinium vitis-idcea [satunnaisesti tavataan myös Lycopodium annotinum]. Pensaskasveista kasvaa tavallisena, vaan vähävaltaisena, Juniperus communis sekä satunnaisesti vielä Betula hybrida, B. alpestris, Salix phylicifolia, S. ca- prea, S. tnyrtilloides ja S. lapponum. Jleinäkasvisto on vähä- valtainen, vaan ruoho usein valtava (6 — 5) ja silloin etu- päässä Ruhus chamcemortis^en muodostama. Tavallisia övat muutoin lisäksi seuraavat lajit: Drosera rotundifolia, Eriophorum angustifo- C. filiformis. Dr. longifolia, lium, {Äira /lexuosa). Melampyrum pratense, Carex paucijlora, Paikotellen tavataan myös Carex glohularis ja satun- naisesti Orchis inacidata^ Eriophorum angustifolimn, Carex ■canescens, C. vidgaris ja C. irrigua ynnä pohjais-osassa alu- etta Saussurea alpina ja Sceptrum carolinum. 78 II. Wesein kasvi-stationit {aqvce). 24. Suolattomat vedet (aqvae dulces). Ottamatta lähemmin tarkastaakseni niitä erillaisia eh- toja, joita kasveilla vesien stationeilla on tarjona, luettelen erikseen ne ylhäisemmät kasvit, jotka tavataan juoksevissa vesissä, lammikoissa ja järvissä. a) Juoksevissa vesissä') (aqvce fluitantes) övat ta- vallisia ja runsaita: Nymphcea alha, Comarum palustre (ran- Menyanthes trifoliata Myriophyllum q^terni- nemmalla ja mutaojis- (rann. ja mutaoj.), fiorum, sa), Potamageton per/oliatus, Paikotellen, vaan runsaina, tavataan: Batrachium heterophyl- Nuphar luteum, Hippuris vulgaris, lum, sekä valtavana (6 — 5) Potamogeton gramineus, ynnä harvinai- sina tai satunnaisesti : Batrachium trichophyllum, Utricularia vulgaris, Sparganium minimum, Carex ItJdvir ostris 2), Phra- gmites communis ja Eqvisetum fluviatile. Etelä-osassa aluetta kasvaa tavallisena ja valtavana (G — 5) lisäksi vielä Callitriclie polymorpha ja Potamogeton rufescens sekä rannemmalla ja mutaojissa Carex ampuUacea ja C. vesicaria (valtava — runsas) ynnä paikotellen ja run- saana (7) Sagittaria sagittifolia f., sekä valtavana Sparganium simplex i., ja vähävaltaisina Alisma plantago ja Glyceria fluitans. Harvinaisia övat siellä Banunculus lingva, Lohelia Dortmanna, Cicuta virosa, Polygonum amphibium, Potamoge- ton notans, Sparganium fluitans ja Scirpus sylvaticus. Pohjais-osassa aluetta kasvavat näistä tavallisina ja valtavina tai vähävaltaisina (5—4) Carex vesicaria ja C. ampuUacea (vähävalt.) ynnä harvinaisina Batrachium confer- voides, Callitriche polymorpha, Sparganium simplex f. ja Potamogeton rufescens. Paikotellen (?) tavataan siellä lisäksi Nuphar pumilum ja N. intermedium ^'), sekä harvinaisina 1) Jo'issa, puroissa ja ojissa. 2) Tavataan pohjais-osassa aluetta isommalla levenemisellä. 3) Löytjvät myös etelämmässä Wenäjän puolella. 79 Utricularia ochroleuca, Fotamogeton nigrescens, P. scdicifolms ja Lemna minor. p) Järvissä (lacus) övat tavallisia ja runsaita (8 — 7): Nymphaa alba, MyriophyUum alterni- Scirpus lacustris, Nuphar luteum, Jlontrn, Phragmites communis, Potamogeton per/oliatus, Eqvisetum jluviatile. Tavallisena ja valtavana (6 — 5) kasvaa Fotamogeton gra- mineus, ynnä paikotellen ja runsaina (7) Batracidum hete- ropJiyUum, Sparganium natans ja Sp. simplex. Paikotellen ja valtavina (6 — 5) tavataan Carex acuta ja C. vesicaria (ran- tavedessä) sekä vähävaltaisina Ranuncidus reptans ja Calli- tricJie verna var. minima (rantavedessä), ynnä harvinaisina Utricularia vulgaris^ Sparganium minimum, [Fotamogeton pusillus], ja Isoetes lacustris. Näitä paitse kasvavat etelä-osassa aluetta tavallisina ja runsaina (8 — 7) Sagittaria sagittifolia, Fotamogeton natans ja Heleocharis palustris (riins. — valt.) sekä valtavana Isoetes ecJiinospora ynnä vähävaltaisina Subularia aqvatica, Älisma plantago ja Heleocharis acicularis. Paikotellen ja runsaana tavataan Folygonum amphibium sekä harvinaisina Elatine fri- andra, E. hydropiper ja Lohelia Dortmanna. Pohjais-osassa aluetta tavataan näistä harvinaisina Fo- tamogeton natans, Heleocharis palustris, H. acicularis ja I- soetes echinospora. Niitä paitse kasvaa siellä harvinaisina vielä seuraavia lajeja: Nuphar pumilum (valt.), N. interme- dium (valt.) MyriophyUum spicatum, Callitriche autumnali-s, Stratiotes aloides, Fotamogeton marinus, F. zosteraceus, F. j)r(jelongus, F. salicifolius ja Lemna trisulca, sekä paikotellen ja runsaana Carex Icevirostris, joista Nuphar pmmilum ja N. intermedium övat tavatut myös etelä-osassa aluetta (Venä- jän puolella) melkoisella levenemisellä ynnä Carex Iceviro- stris harvinaisena, vaan runsaana (8). y) Lammikoissa (stagna) kasvaa tavallisena ja valta- vana (5) Carex ampullacea (pohjais-osassa aluetta vähem- min) ynnä paikotellen ja samaten valtavina: Utricularia intermedia, Calla palustris, Alopecurus fulvus, U. vulgaris, Spargcmium minimum. 80 jnnä harvinaisina tai satunnaisesti: €allitriche verna, Potamogeton natans, [Lemna minor]. {Utricidaria minor), Etelä-osassa aluetta kasvaa tavallisena lisäksi CalU- triche polymorpha ynnä harvinaisena Glyceria fluitans, ja poh- jais-osassa aluetta harvinaisena Utricularia ochroleuca. d) Tuuturilakien kasvisto. Tarkastettuamme kasvistoa niissä regioneissa, joissa for- mationit sekä pohjaisemmassa etta etelämmässä pääasiassa vielä tarjoavat samoja omituisuuksia, luomme silmäyksen erik- seen niihin aloihin, joissa erillaisten ilmanlaaduu suhteiden vaikutuksesta kasviston-muodostukset övat saaneet enemmän eroavan luonteen. Kun Kuusamon ja Oulangan pitäjien korkeammilla vaaroilla kulkee sen rajan yli, jonne saakka kuusi nousee, näkee maan peittyvän kasviston-formationeilla, joilla on san- gen vähän vastinetta havupuiden alueella. Vaarain rinnettä ylöspäin astuessa, alkaa ensin kuusimetsä, jonka vallassa melkein aina tunturien alemmat rinteet övat, harveta ja puut melkein askel askeleelta lyhetä, kunnes jokseenkin äkkiä metsä katoaa kokonaan ja aukea tunturilaki on edessä, pei- tettynä omitaisella tavalla sekoitetuilla soiden, kankaiden ja vuorten kasviston-muodostuksilla. Jos tunturin rinne on vä- liemmin jyrkkä (niinkuin esim. Ukonvaaralla), joutun kuu- sikosta, enenkuin pääsee aukealle laelle, ensin tiheään, vaan TTiatalaan, koivukkoon, jonka omituinen mutkainen hieskoivun {Betula glutinosa) muoto muodostaa. Nämät formationit övat yleensä luettavat siihen regio- niin, jota Wahlenberg ') nimitti subalpiniseksi, vaan useiden tunturein huipulla tavataan myöskin kasveja, jotka kuuluvat alempaan tunturiregioniin („regio alpina inferior"). Alueen ja, niinkuin näyttää, koko Suomen eteläisin tunturi, jolla subalpinisia formationeja jokseenkin täydelli- sessä muodossaan tavataan, on livaara Kuusamossa. Kun ') G. Wahlenberg, Flora lapponica. Berolini 1812. Siv. XXXL 81 «en kasvisto siitä syystä ansaitsee läherapää tarkastamista, talldon tässä omistaa sille erikseen muutaman rivin, ennen- kuiii ryhdyn yleisemmin kuvaamaan timturilakien kasvistoa ahieella. Sen rinteiden sanotaan alempana ennen kasvaneen jyl- hää kuusikkoa, vaan sittenkuin kulolla ja huhdanviljelyksellä Tnetsä sieltä oli hävitetty, olivat ne kasvettuneet koivikoUa, joka täta nykyä jälleen oli useimmilta paikoin muuttumassa koivurikkaaksi kuusiraetsäksi, vaan notkot kasvavat lehtoa ja lehdikkoa sekä alempana rinteillä korpea. Vähemmin jyr- killä rinteillä vaihtuu koivuinen sekametsä ylempänä vihdoin kangasmaaksi, jolla näkee harvassa pienehköjä mäntyjä sekä myöskin koivuja ja katajapensaita, vaan isompiakin mäntyrun- koja kohtaa siellä ja täällä. Vielä ylempänä tunturilla muut- tuu kangaskasvisto vähitellen muodostukseksi, joka on ver- rattava metsäregionein kallionpäällystän kasvistoon. Maata peittää siellä jokseenkin runsas varpukasvisto, pääasiallisesti Empetrum nigrimi'm ja Ärdostaphylos alpina'ii muo dostama, sekä valtava tai jokseenkin runsas (6 — 7) jäkäläkasvisto, (varsinkin Claäina sijlvatica'ii ja uncialis^en sekä Stereocaulon paschaWn muodostama), jonka kuitenkin tunturilla oleskelevat peurat övat syöneet hajalliseksi ja ohkoiseksi. Puita ja pen- saita kasvaa joitakuita vähiä eksemplaareja mäntyä, kuusta, katajaa, tunturikoivua (Betula alpestris), hieskoivua {B. ghi- tinosa), lanttopajua (Sdlix depressa var. cinerascens) ja pih- lajaa. Näitä kasveja paitse kirjoitin muistiin vielä seuraa- via, jotka kasvoivat vähävaltaisina tai yksinäisinä: Linncea horealis, Antennaria dioica, Solidago virgaurea, MyrtiUns idi- ginosa, M. nigra, Vaccinium vitis-idcea, Ärdostaphylos offi- cinalis^ Trientalis europcea, Festuca ovina, Lycopodium alpi- num ja L. selago. Hikevämmät rinteet övat verhotut Spha- gnunCm muodostamalla turpeella, joka kasvaa jokseenkin runsaasti jo lueteltuja suo- ja kängas- varp uja sekä johon- kin määrin myös jäkäliä, joista useat kuuluvat arktillisiin la- jeihin. Notkopaikoilla peittää sammalikkoa erittäin runsas Myrtdlns nigran muodostama varvukko. 82 Pääasiassa stimankalttaiset övat myöskin muitleu tuii- turien laet, sillä erolla kuiteiikin etta useampia arktillisia kasveja tulee pohjaisemmilla sekä isommilla tuntureilla li- sään. Tärkein niickni formationeista sekä laajuutensa etta omituiseii luontonsa viioksi on: a)Tuiituri-turve (,,Hoclitimdra" '). Runsaat sammal- ja jäkälä-kasvistot muodostavat sillä keskeymättömän, hietase- kaista multaa peittävän verhoii, jolla samaten kasvaa rim- saasti, mataloita lamoavia varpukasveja enimmäkseen aina- vehreillä lelulillä ja loistavilla pienoisiila, vaan tiheissä ku- kinnoissa istiivilla, kukilla. Pensaskasvisto on toisin paikoin, etenkin kosteammilla rinteillä ja notkopaikoissa, valtava(6 — 5). vaan yleensä vähävaltainen ja enimmäkseen edustettii var- vunmuotoisilla lajeilla tai eksemplaareilla, pääasiallisesti pa- jumuotoa. Piuilajeista tavataan ainoastaan joitakiiita yksi- näisiä vähiä kuusia (Ähies excclsa var. ohovata), mäntyjä, koi- vuja {Betula glutinosa), pihlajia, haapoja ja raitoja (Salix caprea). Varpukasveista övat runsaita tai valtavia (8—5) Andromeda xwlifolia, Arctostaphylos officinalfs, A. alpina^ Asalea procumhnis, FhijUodoce cmrulea^ Crdhina vidgaris, Em- petruni nigrum ja Bctnla nmia sekä Scdix glauca, jos tali- domme sen lukea varpukasviksi, ynnä vähävaltaisia -) Lin- ncea borcalis, MyrtUlus idiginosa, M. nigra, Vacciniuin vitis- idcea, Lcdum palustre, Lycopodium complanatnm, L. cdpinum, L. davcdum, L. annotimmi ja L. selago. Pensaita tavataan vä- hävaltaisina, vaan tavallisina, seuraavia: Jiinipcrus comnmnis, Salix Japponum ja S. Lcestadiana^ ynnä ruohoja ja heiniä seuraavia: Ruhus chamceinorus, Hieracium murorum, Juncua triglumis, Epilobium angnstifolium, H. vulgatum, Trichophorum cceqnto- Pingvkula vidgaris, H. Friesii, siim, Cornus suecica, Melampyrum pratense, Eriophoriim vaginaftim. Antennaria dioica, Trientalis europoea, Carex globularis, Solidago virgaurea, Majanthemmn hifolium, C. canescens. ') A. Th. v. Micldenclorff, Reise in den äussorsten Norden und Osten Sibiriens. 4 Band, Theil 1. S:t Petersburg 18(i7. Siv. 73G. -) Useat näistä kasvavat paikkapaikoin niyös valtavina. ,- 83 c. sparsiflora, Aira Jlexuosa, Eqvisetum sylvaticum, Calamagrostis phragmi- Festuca ovina, Polystichum spinulosum. toides, Harviiiaisena kasvaa lisäksi vielä Fingvicida villosa. Jäkälä- ja sammal-kasvistot kilpailevat siellä vallasta ja övat väliin edellinen, väliin jälkimäinen voitolla sekä pää- asiallisesti Cladina- ja Sphagnum-laiiQW muodostamia. Nii- deu tärkeimmät edustajat övat seuraavat lajit: Cladina a- maurocrcea, Cl. uncialis, Cl. rangiferina. Cl. sylvatica ja sen toisinto alpesiris, Cladonia deformis, Cl. cornucojjioides., Cl. crisjjafa, Stereocaulon paschale, Cetraria islandka & var. 67;/;- tuhidom., C. Belisei, Plafysma nivalc, Fl. rucnllafiim, Ne- pliroma arcticmn, Peltigera scahrosa, P. malacea, JBceomyces irmadophilus, Sphagnnm acntifolium, Sph. rigidum, Polytri- dium strictmn, P. jtmiperinum, Dicranum ScJiraderi. I), fii- scescens, y. m. Timtuntiirpeen molemmista muodoista, sa mm al- ja jä- kälä-turpeista '), voidaan eroittaa eri formatioiieiksi not- koin riiiteitä peittävät b) mustikkavarvukot, joista jo edellä oii piilmttu (siv. 81), sekä cjkangasturpeet, jotka tavataan kuivilla, hietasoralla tai hiekalla peitetyillä timtiireiii huipuilla. Sjjhagnnm-s-ämmaW- kon ja siiuriramaksi osaksi myöskin jäkäliköii sijau övat niillä anastaneet varpiikasvit, joiden nmsaimmat edustajat övat Arcto.stapjJiijlos alpina, A. officinalis, Äsaha procumhens. Eni- petrum nigram ja Lycopodium alpinum. Enemmän tai vil- hemmän tavataan myös Linncea borealis^tn, Phylhdoce eceru- hcia,, Calluna vidgari^i^tsL, Lycox)odinm (lavatum"\a, ja L. compla^iatunCia. sekä lisäksi seuraavia ruolioja ja heiniä: {SihhaJdia procumhcns), Antennaria dioica, (A. alpina), Gna- phalium sylvaticum, (Biapensia lapponica), Luzida spicata, 1) Verta: Middend orff, 1. c, s. 736, sekä „Berichti\ber einen Ab- stecher durcTi das Innere von Lappland", s. 166. (Beiträge zur Kennt- niss des Eussischen Reiches herausg. von K. E. v. Baer und Gr. v. Helmersen XI B.). 84 Äira flexnosa ja Fe.stuca ovina, ynnä pensaskasveista Salix vagans var. cinerascens. Näistä formationeista pistää sieltä ja täältä isompia tai vähempiä d)kallioita esiin, jotka övat peitetyt simrella joukolla LeaVZm-lajeja sekä useilla isommillakin jäkälillä, niinkuin Um- hilicaria flocculosa^Wa,^ U. polyphyUa^Wa,, U. ero5ft'lla, U. an- thracina^Wsi, Flatysma Fahhmensc'l\a., Cetraria nigricans'i[\[i, C. odontella^Wa, Farmelia lanataWo,^ P. inciirva^Wa., y. us. m. Kallioiden-räystäillä, jotka eivät ole verhotut edellä mainittuihin formationeihin kuuluvilla muodostuksilla, iiähdääii siellä ja täällä Viscaria alpina^^ Cerastium alpinitm^ia ja Saxifraga mvalis^ta,^ ynnä harvoin Carex riipestris^ta. ja Poa ccesia var. glauca^a,. Vetisillä paikoilla tapaa useasti timturien laella e) ne voja ja joskus myös vähiä f)lettoja, jotka kasvavat ainoastaan yleisirapiä edellä selitettyjen nevojen ja lettojen kasvilajeja (nevalta lienee tuntureilla kuitenkin löydetty Carex rotundata). Monessa paikoin notkoissa, varsinkin alempana tuntureilla, muuttuu sammalturve vähitellen g)ralikasuon luontoiseksi muodostukseksi, joka kasvaa runsaasti Beiida nana\ ynnä vähän siellä ja täällä myös B. aJpestris^ta,. Kun lopuksi vielä mainitsena h) timturikoivukot, joi- den keskeymättömällä sammalikolla tapaa ainoastaan harvoja ruoho- ja heinäsäikeita ja joista muutoin jo edellä on pu- huttu (s. 80), niin ölen luetellut melkein kaikki ne kas- viston-formatiouit, joita seudun tuntureilla tavataan. III. Waihokset kasvien levenemisessä alueen metsä-regloneissa. Levenemisen vaihosten luonne. Enimmällä osalla alueen nestime-kasveista on eri seuduilla aluetta erinkalttainen le- veneminen. Suuri joukko löytyy, niinkuin jo edellä on nähty, sellaisia lajeja, jotka sen etelä-osassa övat tavallisia, vaan puuttuvat pohjaisemmassa kokonaan, ja samaten kasvavat myös toiset pohjaisessa tavallisina, vaan eivät löydy ollen- kaan etelässä. Useat niistä eivät myöskään tasaisesti vähene 85 eli enene levenemisessään etelästä pohjaista kohden, vaan pysyvät jollakin puolejla aluetta tavallisiiia tai harvinaisina isommalla alalla, kuin sen toisella äärellä. Monet kasvavat tavallisiiia itäpuolella aluetta, vaan puuttuvat sen länsiosassa, ja toiset tavataan tåas ainoastaan jollakin kulmalla jälkimäi- sellä seudulla. Vaan löytyypä niitäkin koko joukko, jotka, niinkuin jälempänä tulen osoittamaan, kasvavat alueen sekä pohjais- etta etelä-osissa vaan puuttuvat keskimäisistä pitä- jistä tai kasvavat niissä paljoa vähemmällä levenemisellä. Vaikka useat näistä levenemisen vaihoksista övat seu- raus kasvi-stationein omituisuuksiin luettavista suhteista, övat ne enimmäkseen kumminkin, niinkuin luonnollista onkin, se- litettävät ilmanlaadun muunnosten kautta. Ilmanlaadun ha- vaintojen riittämättömyyden vuoksi emme tätänykyä kuiten- kaan voi ryhtyä vertaukseen kasviston vaihoksien Ja alueen eri seutujen ilmanlaadun omituisuuksien välillä, kuinka tä- hellistä se kasvien levenemissuhteiden selvittämistä varten olisikin. Me saatammekin sentähden johtaa syyt kasviston erillaisuuksiin enimmäkseen ainoastaan sen omasta luonnosta tai muutamista ilmanlaatuun viittaavista maantieteellisistä suhteista. Aluen transversellit regionit. Ilmanlaadun erillaisuuk- sien synnyttämiä regioneja voidaan alueella, kun emme tunturilakien luontoa tässä ota kysymykseen, eroittaa kolme, jotka vastaavat seuraavia Wahlenberg'in ') Euotsissa eroit- tamia regioneja, nimittäin regio abietina, reg. sylvatica infra- Japponica ja reg. acerina. Jälimmäisestä eli lehtipuiden regionista {reg. ace- rina) ulottuu ainoastaan sen äärimmäisin pohjainen reuna a- lueellemrae. Selvimmin näkee sen kehittyneenä Pielisjärven rantaseudulla, jossa muun muassa Ähius glutinosa ja Tilia neptentrionalis kasvavat. Sieltä siirtyy sen raja luodetta koh- den ulkopuolelle aluettamme, luultavasti Sotkamoon, vaan koillista kohden pohjais-puolitse Lieksan kylää (noin 63° 25') Venäjän puolelle, niin etta Tuulijärven ja Lieksan järven 1) G. Wahlenberg, Flora suecica, II. Upsalise 1826. Siv. XXXII. 86 seudut Repolassa. joideii jäivien luoiia Alrms glntr,iosa kas- vaa, tulevat siiheii kuiilumaan. Lapin-alinen regioni [reg. ,',-ylvaticu infra-lappoiika), jonka riinsas mänty (Pinus sylvestris) ja kauerva (Culhma vulgaris) eroittavat kuusiregionista, ulottiiu Suomen puolella miiutaman peninkiilman polijaispiiolelie Kuusamou ja Kiau- nau rajaa (Gö'^ 4-4' seutuville), vaan Yenäjän puolella alii- ettamme pohjaisemmaksi. Sen kasvisto näyttää omitiiisen sekoituksen levenemisessääii rajoittiivista eteläisistä ja poh- jaisista kasveista, vaan myöskin täyclessä levenemisessään ta- vataan siellä useita pohjaisia kasveja, uiiukuin Hieracium ri- gklum, Salix lappomim, Jimcus alpiniis, Carex sparsiflora, Pkleum alpinum, Calaniagrostis phragmifoidcs ja Enoclium ccendeuni. Kuusiregionin {reg. ahietina) etelä-raja kulkee toista peninkulmaa ') eteläpuolitse Kuusamonjärveä johonkin määrin mutkikkaasti, niinkuin näyttää, — alavammilla maiila laskeu- tuen etelämmäksi ja ylevämmillä siirtyen pohjaisemmaksi, vaan pääasiallisesti kuitenkin jokseenkin suoraan lännestä itään, ja pistää Venäjän-Karjalaan lähelle Höhön kylää -) Uhtuan pitäjässä (noin neljä peninkulmaa itään Kuusamou ja Venäjän-Karjalan rajalta) vähän kaakkoa kohdeu kään- tyvän liepeen. Sieltä kääntyy kuusiregionin raja luodetta kohden Kivakan tunturille ja Paanajärven itäiseen päähän, kuinka suoraan kulkien on minulle tuntematonta. Paana- järven pohjaisrannikko on sitä vastoin luettava Lapin-aliseen regioniin, samoinkuin läntisellä puolella Paanajärveä eteläi- nenkin rannikko. — Kuusiregionin kasvistosta tulen vähän edempänä puhumaan. Kasvigeografilliset maakunnat ]a kunnat. Niinkuin AVat- son •^) onjakanut Britannian ja Wahlenberg -•) Ruotsin kas- vistonsuhteiden mukaan useampiin makuntiin, on myös mei- 1) 65° 44'. 2) Röhön tienoolla övat metsät paraastaan kuusikkoa ja sanotaan olevan sellaista yhtämittaa aina Suomen puolelle saakka. 3) H. C. Watsoii, Cybele britannica, vol. II. London 1840. Siv. 2. •») G. Wahlenberg, Fl. suec, pars II. Siv. XXXVII — XL VI. 87 dun niaassamme koetettu eroittaa useanipia kasvigeografilli- sia aliieita ja varsiukiii sen ajan jälkeen, joUoin W. Nylan- der'in ja Th. Sa?lan'in toimittama „Herbariiim miisei feunici'' niniinen teos, jonka muassa seuraa kasvigeografiUineu kartta Suomesta, ilmestyi, on maanime kasvitutkijoilla olliit liarnis- tuksena koota havainnoita Suomen jakamista varten sen kas- vuUisiuiden erillaisuuksien mukaan maakuntiin. Kun tään- kalttainen jako kasviston luonnon, kasvien levenemisen ja niille tarjona olevien ehtojen ilmaisemista varten on varsin tarkoituksenmukainen, jos niraittäin, niinkuin Watsou on Bri- tannian siihteen telmyt, eroittamme kasvistonsuliteiden nojalla ' ) tarpeeksi useita -) maakuntia eli kuntia, kuinka niitä nirait- tänemmekin, — on aikomukseni seiiraavassa tarkastaa mi- ten alueemme on samaan luontoon jaettava. Kun tarkoi- tukseni on saada niin useilla seuduilla kuin raabdollista, missa, kasvistosta päättäen, eroavat luonnonsuhteet övat vai- kuttamassa, kasviston omituisuudet ilmaantumaan, ölen pi- tänyt aikomukselleni edullisimpana eroittaa niiden suurem- pien maakuntain oliessa, joihin maatamme tähän saakka on koetettu jakaa, useampia vähäisiä kasvigeografillisia „kun- tia", seuvaten siinä Watson'in esimerkkiä. Rylitymättä mi- Innkään kritiikkiin niistä maakuntajaoista, joita tähän saakka on ehdotettu, koska riittäviä niateriaaleja, varsinkin niistä maa- kunnista, jotka tässä etupäässä tulisivat kysymykseen, ei vielä löydy ainakaan julaistuina ja se muutoinkin veisi syrjään tämän kirjaseu tarkoituksesta, yhdistän ilraan lave- ammitta motiveerauksitta kuntamme maakunniksi siihen suun- taan kuin ,,Pro Fauna & Flora Fennica'' Seuran uusimmassa, vielä painamattomassa kasvigeografillisessa kartassa on telity. Me saamme siten alueemme seuraavalla tavoin jaetuksi: 1) Siten siis kuitenkin myös niiden tärkeimpäin luonnousuliteideu mukaan, jotka etupäässä övat otettavat huomioon, koska kasviston eril- laisuudet vähennnillä aloilla pääasiallisesti övat seurauksena juuri eril- laisista luonnonsuhteista. 2) Watson eroittaa Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa yh- teensä 112 „Counties'- ja „Vice-Counties" (Watson, A compendium of tlie Cybele britannica. London 1870. Siv. 8). 88 I. Pohjais-Karjalan maakuiita IV. Keskinen Venäjän-Karjala 1 . Pielisjärven kunta 6. Kiimasjärven kunta 2. Lieksan kunta 7. Kuittijärvien kunta II. Aunuksen-Karjalan maa- V. Tuoppajärven maakunta kunta 8. Kiestingin kunta 3. Itä-Repolan kunta 9. Paanajärven kunta III. Kiannan maakunta VI. Kuusamon maakunta 4. Kuhmon kunta 10. Kuusamon kunta. 5. Kiannan kunta Pielisjärven kuntaan kuuluu alueellamme Pielisjärven ja Lauttais-järven koillis-puolella oleva toista peninkulmaa levea maakaistale, jolla kasvaa useita eteläisiä kasveja, joita ei muualla alueella tavata tai jotka muualla övat harvinai- sempia. Edellisistä kasvaa lehdikoissa Tilia septentrionalis, lehdoissa Viola syhatica ja Aegopodium podagraria, kuivilla ahoilla Fotentilla argentea, huhta-aholla Foientilla intermedia, ahoniityllä Ficris liieracioides (harv.) ja Campamda cervica- ria, nurmikoilla Hieracium gracilescens, H. chrysocephaloides ja H. fulvoluteum, tienvierissä Lepigoniim ruhrum, Foten- täla argentea, Scleranthus anmms, Cirsium lanceolatum (paik.), viljelyksissä Arabis suecica, Ägrostemma githago, Anthemis tinctoria (jharv.), Sonchus oleraceus ja S. asper, huoneiden vie- rustoilla Artemisia vulgaris (paik. — jharv.), rannalla Carex elougata, kosteilla niityillä Hieracium hrachycephalum ja H. karelicum, sekä vesissä Elatinc triandra ja Glyceria flui- tans (paik.). Lajeista, jotka kasvavat Pielisjärven kunnassa isom- malla levenemisellä kuin muualla alueellamme, tavataan leh- timetsissä Oxalis acetosella (ktav. — jtav., muualla harv.), Fyrola media ') (paik., muualla jharv.) ja Salix cinerea (jtav., muualla paik.), kuivilla ahoilla, huhta-ahoilla tai pellonpien- tarilla Fotentilla norvegica (jtav., muualla harv.), Epiilo- hium montanum^) ja Fimpinella saxifraga, nurmikoilla Ba- ') Mainitsen tässä niinkuin jälempänäkin ainoastaan kasvien pää- stationit. 2) Kun lajien levenemisestä ei eiittäin mainita, övat ne yl. — jtav. 89 mmcuUis polyanthemus (paik.), Trifolium spadiceum, Hie- racium suecicum, H. dimorphoidcs (paik.) ja Campanida pattda, niittytöyräillä LatJiyrus pratensis, ahoniityilla Rosa ackularis (paik., muualla jharv. — harv.), asuntojen luona Artemisia absinthium (jtav. — paik., muualla harv.) ja Ur- tica urens, viljelyksissä Fumaria officinalis, Raphanus ra- phanistrum, Ervum hirsutum (jtav. — paik., muualla harv.), Staehys palustris (harv., vaan runsas) ja Folygonum lapathi- folium, rannoilla Lythrum salicaria (jharv. — paik.), Myo- sotis palustris, Salix pentandra, Älnus glidinosa (paik.), Jiin- ciis articulatus (ktav., muualla harv.?!), Heleocharis acicida- ris, Scirpus sylvaticus (jharv.), kosteilla paikoilla asuntojen luona Veronica serpyllifolia ja Folygonum hydropiper (harv., vaan runsas) sekä vesissä Elatine hydropiper (paik.), Calli- triche pohjmorpha, Lohelia Dortmanna (paik.) ja Sagittaria sagittifolia. Pielisjärven kunnasta puuttuvat seuraavat lajit, jotka tavataan likeisimmissä, Lieksan ja Kuhmon, kunnissa: Ra- nuncidus lapponicus, Betula hyhrida, Carex Buxhaumii ja C. Icevirostris. Seuraavat lajit tåas kasvavat Pielisjärven kunnassa vä- hemmällä levenemisellä kuin Lieksan ja Kuhmon kunnissa: lehtimetsissä Cornus suecica (jharv., muualla ktav. — tav.), ahoilla Hieracmm rigidum (jtav. — ktav., muualla ktav. — tav.), nurmikoilla Fhleum alpinum (ktav. — jtav., muualla tav.), rannoilla ja soilla Enodium ccendeum (jtav., muualla ktav. — tav.). Lieksan kuntaan ölen lukenut Lieksan järven sekä Pie- lisjärven kunnan välillä olevan eteläisimmän osan aluetta ja vetänyt sen pohjaisrajan Lieksan järven pohjaispäästä lou- naasen Viekijärven etelä-päätä kohden, sulkien Lieksan alu- eesen myös Kolvasjärven ja Nurmijärven seudut. Eteläisiä kasveja, joita muualla alueellamme ei ole tavattu, ölen tälta alalta löytänyt harvinaisina seuraavia: huhdalla Filago mon- tana^n, kuivalla aholla Centaurea jacea\ pellonpientarella Ve- ronica chamcedrys^&n^ pellossa Camelina sativa'n ja nurmi- kolla Hieracium stellatum^iu. 90 Samaten eteläisiä laje.ja, joita Lieksan kunnasta pohjoi- seeii olevassa Kulimon kimnassa ei enään tavata, kasvaa edel- lisessä seuraavia: lelitiinetsissä SteUaria longifolia (jtav. — paik.), lehdoissa Carex tenelJa (paik.) ja Fteris aqvilina (haiv.), kuivilla alioilla JDiantkns äcltoides (ktav. — jtav.), Fimpindlu saxifraga (paik. — harv.), Trichera arvens-is (paik. — jtav,), Hieracimn duhiiim var. (jtav. ■ — paik.), Veronica officinalis (jtav.), iiiittytöyräiilä Lcontodon hispklus (paik.), imrmikoilla TrifoUum spadiceum (jtav.), Hicracmm femiicum (harv.j ja Campamäa patiiJa (jharv.), pelloupientarilla Fhletim pru- tensc (tav. — ktav.) ja Bacti/Iis glomcr/da (harv.), asiintojen liiona Urtica urens (harv.), viljeiyksissä Fumaria offkinalis (jtav. — paik.) ja Lolium linicola (paik.), kosteilla paikoilla asuntojen luona FoJygomvm ampliihium var. fcrrestre, ran- noilla Myosotis palustris (jharv.) ja Alnus glidinosa (harv.) yiinä vesissä BuUiarda aqvatica (harv.), Lohelia Dortnianna (jharv,), ja FoJijgonum amphibium (jharv.). Isommalla levenemiselUi kiiin Kuhmon kuiiiiassa kas- vaa Lieksan alalla seuraavia: mäntymetsissä P;^ro?a cJdorcm- tha (paik., Kuhinossa * jharv,'), lehtimetsissä Flatanthera hi- folia (paik. — jtav., Kuhm. * jtav.' — puuttuva), lehdoissa Rhamnus frangida (paik. — jtav., Kuhni. paik.), Frunus pa- dus (jtav., Kuhm, paik. — jtav.), vuorilla Woodsia ilvemis (jharv., Kuhm. ■■' harv.), kuivilla ahoilia Fragaria vesca (tav. — paik., Kuhm. * harv.), huhta-ahoilla Cfdamagrostis arun- dinacca (ktav., Kuhm. paik.), niittytöyräillä ja ahoniityillä Hypericum qvadrcmgidum (jtav. — ktav., Kuhm. * harv.), Lu- tliyrus x)ratensis (paik, — jharv., Kuhm. * harv.), Convcdlaria majalis (jtav. — ktav., Kuhm. ■■' paik.), nurmikoilla Eamin- culus cmricomiis (tav., Kuhm. ktav.), TrifoUum j^rcdense {ta,y., Kuhm. jtav.), Epilobium montanum (paik. — harv., Kuhm." harv.), H. siiccknm (ktav., Kuhm. paik.), H. psendo-Biyttii (ktav., Kuhm. * paik,), FruneUa vidgaris (tav., Kuhm, * harv.), (Jarex pallcscens (paik. — ktav., Kuhm. jharv.), monenlaatiii- ') Lajit, jotka tavataan ainoastaan eteläisimmässä osassa tutkitta- vaa alaa, ölen tässä niinkuin edempäiiäkin merkinnyt tähdellä *. 91 silla kasvipaikoilla TotentUla tormenfilJa (tav., Kiihm. '■■ paik.'), AlclicmiUa valgavis (tav. — ktav., Kiihm. * paik.), viljelyk- sissä Baphanus raphanistrum (jtav. — paik., Kuliin. harv. — ?), Brassica campestris (tav., Kuiuu. harv.?), Sagina procnm- hens (ktav. — jtav., Kiilim. iiarv.), Cirsiam arvense (tav., Kulim. jtav.), Lapsana commimis (harv., Kulim. " harv.) ja Fohigonum lapatliifolium (paik. — '■' ktav., Kuhm. jharv.j, kosteilla niityillä Cirsium paliistrc (ktav., Kuhm. jtav.), rannoilla Feucedamim palustre (jtav., Kuhm. jtav. — paik.), Lysimadda vulgaris (ktav., Kulim. " jharv.) ja CaJIa pa- Jastris (jtav., Kuhm. paik.), hetteiden äärillä Montia fon- tana (jtav., Kuhm. paik.), letoilla Salix fimnarJiica (harv., Kuhm. paik.) yunä vesissä Suhularia aqvatica (ktav. — jtav., Kuhm. jiiarv.j, CaUitriche p)olymorpha (paik., Kuhm. harv.), Sagittaria sagittifolia (jtav., Kuhm. harv.'?!), AUsma plantago (jtav., Kuhm. paik. — jharv.j, Fotamogcton natans (ktav., Kuhm. paik.?) ja Scirpus lacustris (tav., Kuhm. ktav.). Vähemraäliä leveuemisellä kuin Kuhmon kunuassa ta- vataan seuraavia lajeja: mäntymetsissä y. m. Bdnia hyhrida (harv., Kuhm. paik.), lelitimetsissä y..m. Gornus succica (ktav., Kuhm. tav.) ja Calamagrostis phragmitoides (jtav., Kuhm. tav.), kuusimetsissä Fyrola imiflora (jharv., Kuhm. paik.), uiittytöyräillä Eqvisetiini pratense (paik., Kuhm. jtav.), suo- peräisillä raailla Flngvicula vulgaris (harv., Kuhm. paik.) sekä Enodium caendeum (ktav., Kuhm. tav.). Myöskin alaa Lieksau kunnau ja Kuhmon pitäjän vä- lillä saatettaisiin yhdistää Pohjais-Karjalan maakuntaan siellä valtaavien useain eteläisten kasvien vuoksi, jotka Kuhmon pi- tiljässä eivät enään menesty taikka kasvavat vähemmällä le- venemisellä ja jotka edellä ölen tähdellä merkinnyt, vaan toi- selta puolen tavataan siellä myös edellä luetellut pohjaiset ') lajit isommalla leveuemisellä, kuin Pohjais-Karjalan maakun- nassa, ja niihin lisäksi vielä toisia, joita ei jälkimäiseltä seu- dulta ole ensinkään löydetty, esim.: Piammcidiis lapponicui>, Carex Icsvirostris (harv., vaan runsaasti), Eriophorivm calJi- 1) Nimityksillä ,,pohiaiset" ja „eteläiset" lajit tarkoitan ainoastaan niiden leveiiemissuhteita Suomessa. 92 thrix, Salix versifolia, Asplenium viride, ja rauutoinkin övat eräät sen tärkeimraistä formationeista Pohjais-Karjalalle vie- rasta luonnetta, esim. letot ja sen erittäin avarat korvet. Paljoa vähemmin kuin Pohjais-Karjala ja Kuhmo eroa- vat niiden tasalla olevat Venäjän-Karjalan kunnat toisistaan. Eteläisimmässä niistä, I tä -Repolass a, johon luen Lieksan järven itä-puolella olevat seudut sekä myös Kiimovaaran tie- noon, kasvaa seuraavia lajeja, joita sen pohjaspuolella ole- vassa Kiimasjärven kunnassa ei ole tavattu, nimittäin (leh- doissa Carex tenella harv.), kuivilla ahoilla Bianthus deltoi- des (etelässä tav. ja runs.), Fragaria vesca (paik.), Galhim mollwjo (* harv.) ja Trichera arvensis (jtav.), ahoniityillä ja niittytöyräillä Hypericum qvadrangulum (jtav. — ktav.), Vicia scepium (harv.), Leontodon Jdsjyidus (* paik.), ConvalJaria majedis (* paik.), nurmikoilla Carex pallcscens (* paik.), pel- lonpientarilla Heradeum sihirkum (ktav.), Stachys palustris (* harv.) ja Dactylis glomerata (* harv.), kosteilla paikoilla asuntojen luona Polygonum hydropiper (harv.), rannoilla Myo- sotis 2}ttlustris jharv., Älnus glutinosa (harv.), Carex strida paik.) ja C. Oederi (paik.), ynnä vesissä Callitriche poly- morpha (paik.). Isommalla levenemisellä kuin Kiimasjärven kunnassa kasvaa Itä-Repolassa: lehtimetsissä Platanthera hifolia (paik. — jtav., Kiimasjärven luona harv.) ja Stellaria longifolia paik., Kiim. harv.?!), lehdoissa Salix aurita Qtsi\. — ktav., Kiim. paik.), nurmikoilla Älchemilla vidgaris (ktav., Kiim. paik. — jtav.), Frunella vulgaris (tav., Kiim. ktav.), viljelyk- sissä Brassica campestris (tav., Kiim. harv.?) ja Sagina pro- (umhcns (jtav., Kiim. jharv.), rannoilla Lythnim salicaria (jharv., Kiim, harv.) ja Peucedanmn palustre (jtav., Kiim. paik.), kosteilla niittyillä Viola palustris (tav., Kiim. ei tav.) ja Fedicularis palustris (ktav. — jtav., Kiim. hiukan vähem- min), ynnä vesissä Scirpus lacustris (tav., Kiim. ktav.) ja Fhragmites comnmuis (tav., Kiim. ktav.). Ainoastaan Itä-Repolassa övat löydetyt Erodium cicu- tarium (harv.) ja Älopecurus geniculatus (harv.). 93 Vähemmin kuiii Kiimasjärven kiinnassa kasvavat män- tymetsissä BeUda hybrida (harv., Kiim. paik.), lehtirnetsissä Cornus suecica (ktav., Kiim. tav.) sekä siioperäisillä mailla Enodium ccerideiim (ktav., Kiim. tav.), Kuhmon kimnassa, jonka liiiilen voitavan lukea poh- jaista kohden aina Kiannan järven lähistöön saakka (noin 64° 50' seuduille), kasvaa seuraavia lajeja, joita Kiannan kun- nassa ei ole tavattu: mäntymetsissä Fyrola cJdorantha (* jharv.), lehtirnetsissä Platanthem hifolia {*jtav. — harv.), huhta- ahoilla Hieraciiim f/cdadinum (jharv.), ahoniityillä ja niitty- t(3yräillä Hypericum qvadrangulum (* harv.), Lathyrus pra- tensis (* harv.), Vicia swpium (* harv.), Convallaria majedis (* paik.), niirmikoilla Rammmhis pohjanthermis (jharv.) ja Ca- rex 2^ttttescens (* jharv.), pellonpientarilla EpiJohium monta- num (* harv.) ja Carex leporina (jtav.), viljelyksissä Rapha- nns raphanistrmn (* harv.), Sagina procnmhens (harv.) ja Lapsana comtmmis (* harv.), asuntojen luona Artemisia ah- sinthium (harv.), rannoilla Lysimachia vidgaris (jharv.), Jun- cus articidafus (harv.) ja Carex Oederi (paik.), letolla Rhyn- cJiospora alba (harv.) ynnä vesissä Suhidaria aqvatica (jharv.), Sagittaria sagittifolia (harv.?!) ja Sparganium fluitans (* harv.). Isommalla levenemisellä, kuin Kiannalla, tavataan seu- raavia lajeja: lehdoissa Salix aurita (jtav. — paik., Kiannan kunnassa paik.), kuivilla ahoilla Chrysanfhemum hucanthe- mum (tav., Kian. jtav. — paik.), Hieraciiim pilosella (tav., Kian. harv.) ja RJiinanthus major (tav., Kian. ktav. — jtav.), nurmikoilla Hieracmm suecicum (paik.?, Kian. harv.), H. pseudo-Blyttii (* paik., Kian. harv.), viljelyksissä Polygonum convolvuhis (ktav., Kian. jtav.), asuntojen luona Urtka di- oica (tav., Kian. — paik.), rannoilla Salix pentandra (paik., Kian. jharv.) ja Digraphis arundinacea (jtav., Kian. paik.), ynnä kosteilla niityillä Viola palustris (tav., Kian. jharv.) ja Cirsium palustre (jtav,, Kian. jharv. — paik.). Ainoastaan Kuhmon kunnassa övat alueella löydetyt Ranuncidiis lingva (harv,), Sinapis arvensis (* harv.) ja Jun- cits supinus (harv.). 94 Lajeja, joita Lieksan ja Pielisjärven kunnissa ei ole tavattu, kasvaa Kuhmoii alalla seuraavia: korvissa Ramtn- cuhis lapponicus (jharv.), vuorella Asplenmm viriäe (harv.), viljelyksissä CceropliyUum Prescotii (harv. ja iiiiikasti) ja A- lopecurus pratensis var. nigricans (harv. ja niukasti), letolla Salix LcBstadiana (harv.), S. versifoUa (harv.j, S. finmm^kka (harv.) ja Eriophorum callithrix (harv.). Vähemmälhi leveneinisellä kuin Kiannalla kasvavat seii- raavat lajit: nurmilhi, korvissa y. m. Carcx sparsi flora {kta\., Kian. tav.), niittytöyräillä Eqvisetum pratense (paik.,- Kian. ktav.), kosteilla niittyillä Carex jimccUa (paik., Kian. jtav. ) ynnä raiinoilia ja suoperäisillä maiila Saptrum caroUunni (jharv., Kian. jharv. — paik.) ja Fingvicula vulgaris (paik., Kian. paik. — jtav.). Kiimasjärven kimta lienee, Kiihmon etelä-rajan niu- kaan päättäen, etelää kohden hiettava aina Lieksan järven lähistöön saakka, jolta paikkakunnalta miiuiHa kuitenkaan ci ole mitään tietoja kasvistosta kun eu siellä ole käynyt, ja saraaten myös pohjais-raja melkein samalie tasapiirille, kuin Kuhmon ja Kiannan kuntain rajat eli noin pari peninkuhnaa pohjaiseen Kiimasjärveltä ja hiukan pohjaiseen myös Konto- kista (64'^ 42'). Lajeja, joita ei lähimmässä pohjaisessa e!i Kuittijärvien kunnassa ole tavattu, kasvaa tällä alalla ainoas- taan seuraavia: lehtimetsissä Flatcmthcra hifolia (harv.), niit- tytöyräillä Centaurca phrijgia (jharv., vaan runsas), nurmi- koilla liamtnculus pohjanthenms (harv.), erillaisilla kasvipai- koilla Alchemilla vulgaris (paik. — jtav.) ja Fotoitilla formev- tilla (jharv. — harv.), tienvierillä Carex leporina (paik.), vil- jelyksissä Camelina f > > ^ , . j 1 lllll. cS c3 -iJ 5 !«•' ^ Ä ^ O- *^ ^ Lieksan kunta. 1 llll llllll 1 1 |l §1 II •^ 1 ^ ! Pielisjärven kanta. 1 i|l' iji 1 M 1 |is|s il 1 c s 1 c ■Vi .v 'c e V. t; fe 1 c e S s 1 1 -c s i a fJ s 1^ ^ 1 i i 1 •fö S e c lä « ••* 1 0 8 e ^ 1 <5 1 ■ e 0 109 > t t ^ h P es cS 2 -C -C := ^ I ^ > c3 rf «« ^^ &,Ä.ld ÄÄ^ ,C^.ii4|^ P- ^ Ä J= jtav. harv. harv. jtav. -harv. harv. harv. harv. harv. paik. harv. jharv. tav. —paik. harv. jtav. paik. jharv. paik. jharv. jtav. tav. tav. ktav. —jtav. > ä £ 1 1 1 1 1 II III III 1 § 1 ^.^J 1 1 i * harv. tav. ktav. paik. tav. ktav. paik. > 03 > > > rS i-i ti eS -^ cS rf e3 *j M P.^ rO ^ 8 Ä 8 -2 8 .o S o •o ASÄiA^^ ■I „ •fl** »*.i ^ o ?i5 c Ä '»> s ^ E»« 8 •> ST. -C o « « 5 2 s s I s i. S IS o 9 s s ^ 3 a s a, !>5 a. 1^ s ^ no Eunsamon knnta. •3 -t^ 5S 1 1 1 ?3 53 J3 53 5i 53 i •« 1 -S .1^ S S <=^|Ä ^ x; rC ,s ^ ^ ^ & f^|Ä js Paanaj ärren knnta. > ^ t -é t • 1 ^ , \ , , > > ^ ^ . ^ > < Eiestingin knnta. jharv. — paik. yl- harv. harv. harv. > Enittijär- vien knnta. harv. jtav. paik. yl. fl Eiannan knnta. 1 1 lll-^ 1 II II II 1 1 1 1 II. Eiimasjär- ven knnta. jharv. ktav. ktav. yl- harv. 1 il Enhmon kun ta. * harv. ktav. yi- ♦jtav. * paik. 1 H Itä-Repolan knnta. tav. ktav. yl- paik. —jtav. * paik. 1 1 Lieksan knnta. tav. ktav. yl- paik. —jtav. jtav. —ktav. II Pielisj arven knnta. tav. ktav. yl- harv. paik. —jtav. harv. it av. > "■ i > 0 e S i s 1 i- 8 ■i 8 •i; Betula verrueosa Pinus sylvestris {Stratiotes aloides) Triglochin palustre »s 8 s •9 a; Letnna trisulca . • , . • c e fe •q ^3 ••* t. i o e v. ,1 Gymnadenia conopsea • * • s • f V A 111 1 > > > > > > > c«-. > > > > 4^ 11 te oS -^ M ■u ^ CS 1 11 oS 1 «Ö 1 j= i •1— s 1 Ä -c *»— Ä ^ > >' > a > ^ > > -:«5 > > rt rt cd n « d cä rrt rS -u ^ •*— s p- -C Oj 45 JS >• u 1 >* 1 > o3 s ^ >-< 1 1 rt P- 1 ■4-> c3 1 1 -^ M 1 P. ^ ''~' 1 1 •»—a > . cv. 1 1 > S 1 > is > 1 1 1 -M cS 1 1 ( C^ 1 > c3 > 1 1 1 t a 1 ti -4-> "-^ ^ . . 1 >■ > > 1 . r^ d >• 1 -tJ 1 1 > 5 > * cS M 'S Ä > T 5^ 0- Vi 1 1 . O > 1 1 1 1 > n^ 11 1 ! 1 1 1 I eS -ti cS 1 i -M ^ 1 1 1 1 > cö OS .^4 1 1 'S 1 1 1 > cä > .4^ > 1 1 b ^ "—a B Si 5. I- > :^ S V. s V) 1^ S 5> i S s e s. c I?" fe ^ e e "Si Sfr» •* 5 •* K A. §^ 112 Ne eteläisille kasveille eduUiset ilmanlaadun suhteet, joita Pohjais-Suomen tunturit ja jylhät vaarat monella pai- koin tarjoavat päivää kohden jyrkästi kaltevilla etelä-rinteil- lilän, övat, näyttää miniista, epäilemättömästi syynä siihen, ottä useat ylläluetelluista kasveista tavataan alueellamme kaukana ulkopuolella varsinaista levenemis-alaansa. Toi- seltakin seudulta ölen jo ennen kertonut '), etta eräät kasvit ilmestyvät vuorilla paikkakunnilla, jotka övat poh- jaisemraassa kuin niiden varsinainen levenemis-ala. Sama- ten luettelee L. L. Laestadius 2) ja myöhemmin F. Björnström ^) eräältä vuorelta Ruotsin Lapissa useita eteläisiä lajeja, joi- den leveneminen muutoin jo on päättynyt paljoa eteläm- mässä. Eteläisille lajeille myötäisen expositionin kautta alu- een pohjais-osassa lienee seuraavicn lajien leveneminen se- litettävä: Viola arenaria, Vicia sylvatica, Prunella vulgaris, V. umbrosa, Fragaria vesca, Betula verrucosa, Silene rupestris (?), Circoea alpina, Listera ovata. Orobus vernus *), Pyrola chlorantha {?), Platanthera bifolia, Trifolium spadiceum (?), Thymus serpyllum, Convallaria majalis. Useain toisten lajien leveneniisvaihokset näyttävät sitä- vastoin riippuvan yleisemmistä ja varsinkin ilmanlaadun suh- teista, Heittäen jälkimäisten tarkastamisen sikseensä, kun niiden materiaalein avulla, joita tätänykyä olisi käytettävä- näni, on varsin vähän toivoa riittävän päätöksen saavutta- misesta, otan ainoastaan vahvistaakseni sen jokseenkin tar- kastamatta jätetyn tosiasian, etta maassamme tavataan useita lajeja, jotka niiden syiden vaikutuksesta. 1) E. Wainio, Havainnoita Itä-Hämeen kasvistosta, siv. 42. 2) L. L. Lffistadius, Beskrifning öfver några sällsyntare växter från norra delarne af Sverige jemte anmärkningar i växtgeografin (K. Vet. Acad. handl. 1824). Siv. 184. 3) F. Björnström, Grunddragen af Piteå Lappmarks växtfy- siognomi. Upsala 1856. Siv. 12. 4) Etta myöskin muut suhteet övat vaikuttaneet sen levenemiseen, siitä antaa viittauksen se seikka etta sillä on iso leveneminen Valkoisen raeren rannikolla aina Ponoihin saakka (N. I. Fellman'in mukaan siellä „fii harv."). Myöskin Samojedien maasta on se tunnettu. 113 jotka tärkeimraällä tavalla vaikuttavat kasvien le- venemiseen (siis muiden kuin lokaalisuhteiden vaikutuk- sesta) övat saavuttaneet senkalttaisen leveneinisen, etta ne keskimaasta sekä etelää etta pohjaista koh- den karttuvat levenemisessään. Samalla koeu myös osoittaa missa yhteydessä näiden lajien leveneminen pohjais- osassa aluettamme od niiden levenemissuhteiden kanssa Eu- ropassa yleensä. Niiden levenemistä Skandinaviassa, Suoraessa ja Poh- jais-Venäjällä tarkastaessa, huomaamrae, etta niistä eräät lajit Skandinavian kaiitta ja eräät Poh jais-Venä- jän kautta, toiset tåas molemmiltakin puolin koho- avat ') Lappiin, välttäen isompia tai vähempiä aloja Lapin etelä-puolella, samalla kuin ne Europan mantereelta tietä tai toista tunkeutuvat myös Ete- lä-Suomeen. Lajit, joiden leveneminen ulottuu yli koko Europan, nousevat Lappiin yleensä Skandina- vian kautta, toiset kuitenkin sekä Skandinavian etta Pohjais-Venäjän kautta, jotavastoin lajit, joi- den leveneminen ei ulotu Länsi-Europaan, koho- avat, vaikkapa ne kasvavatkin Skandinaviassa, Lap- piin yleensä Venäjän kautta. Lajit, jotka Skandi- navian kautta kohoavat Lappiin, kasvavat Kuusa- mossa isommalla levenemisellä kuin samalla tasa- piirillä Venäjään kuuluvalla alue-osalla, jota vastoin Venäjän kautta kohoavista lajeista eräitä kasvaa Kuusamossa .enemmän kuin jälkimäisellä seudulla, toisia tåas vähemmin, joka säännöttömyys on seuraus varsinkin siitä, etta eräät lajit kiertävät alueemme pohjaispuolitse Kuusamoon. 1) Tällä tarkoitan, etta ne Skandinaviassa tai Pohjais-Venäjällä kasvavat niin isolla levenemisellä, etta niiden kasvantoala Lapissa on Tieskeytymättömässä yhteydessä Europan kontinentilla olevan levenemis- alan kanssa, kun erarae ota kysymykseen sitä keskeytystä, jonka Itä- meri ja Valkoinen meri niille aikaansaavat. Kun näistä lajeista tus- kin ainoatakaan voidaan pitää Lapille syntyperäisenä, lienee näistä syistä oikeus luuUa niiden levenemisalan Skandinaviassa ja Pohjais-Venäjällä ■osoittavan myöskin suunnan, jota myöten ne övat muuttaneet Lappiin. 8 114 Todistaakseni nämät johtopäätökset, mainitsen tässä tarkastettavien lajien levenemisestä eräitä havainnoita, j oiden kautta se mielestäni enimmin on karakteriseerattu, varsinkin alueemme tasapiireillä olevassa osassa Pohjais-Europaa. Alan ensin lajeilla, jotka Skandinavian kautta näyttävät kohoa- van Lappiin. Barharca strida. Se kasvaa Europassa Nyman'in '^ mukaan seuraavissa maissa: „Austr., Germ., Batav. — Scand. — Angl. — Hisp. — Lomb., Ligur., Lucc. — Croat., Hung., Transs. — Rossia med,, mer." — Ledebour 2) ei mainitse sitä Siperiasta, Norjassa: Blytfin 3) mukaan „alm. i Christiania og Ham- mar Stifter; sjelden i Christianssands og Bergens Stif- ter; Nordenfjelds ; i Nordland h. o. h., i Fin- marken ei sj." RuotsissarEtelä-Ångermanlandissa Fristedfin •*) mukaan kaikissa reg. joks. tav. — Piteån Lapissa Björnström'in ^) mukaan kuusireg., mäntyreg. paik. — Qvikjoen luona Luleån Lapissa Anderson'in ••) mukaan „ad ripas fr." — Tornion La- pissa L8estadius'en ") mukaan koivureg. paik. Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomen Lapissa J. Fell- man'in '^) mukaan paik. — Turjan Lapissa N. L Fellman'in "} 1) C. F. Nyman, Sylloge Florse europese. Oerebroae 1854— 1855- Siv. 187. 2) C. P. a Ledebour, Flora Eossica. Stuttgartise 1842—1853. 3) M.N. & K. A.Blytt, Norges Flora. Christiania 1861—1876. Siv. 969. *) C.F. a R. F. Fristedt, Växtgeografisk skildring af Södra Ån- germanland. Upsala 1857. Siv. 23. 5) F.J. Björnström, Grunddragen af Piteå Lappmarks växtfysio- gnomi. Upsala 1856. Siv. 22. B) N.J.Anderson, Plantae vasculares circa Qvickjock Lapponiae lulensis. Upsaliae 1844 — 45. Siv. 18. ') C. P. Laestadius, Bidrag till kännedom om växtligheten i Torneå Lappmark. Upsala 1860. Siv. 18. 8) J. Fe 11 man, Index plantarum in Lapponia fennica lectarum (BuUet. de la Soc. Imp. des Nat. de Moscou, tome VIH, 1835). Siv. 275. 9) N. LFellman, Plantse vasculares in Lapponia orientali sponte- nascentes, siv. 7. 115 mukaan „usqve ad Kola et Lumbofski passim; ad oram vero maris glacialis deesse videtur". — Länsisiiomessa Simmiii- g'in, Karsten'in ja Malragreii'in mukaan ') joks. tav. („St. Oa."). — Pohjais-Hämeestä ei tunnettu -). — Äänisjärven Kar- jalassa Norrlin'in ^) mukaan joks. tav. — Samojedien maassa övat löytöpaikat Ruprechtin •*) mukaan „sinus maris pr. Me- sen v. g. ad prom. Tolstoi, (etiam in sinu Indega vidi)". Päätös: Nousee varsinkin Skandinavian kautta Lappiin ja välttää maassamme etenkin Lapin-alista regionia. Alchemilla vulgaris. Sen leveneminen ulottuu Watso- n'in •^) mukaan yli koko Europan. — Pohjais-Aasiassa Lede- bour'in ^) mukaan ^in omni Sibiria (Gmelin) uralensi, al- taica, et baicalensi". Ruotsissa: Etelä-Ångermanlandissa kaikissa reg. tav_ (Fristedt, s. 27). — Piteån Lapissa kaikissa reg. paik, (Björn- ström, s. 25). — Luleån Lapissa Qvikjoen seutuvilla An- derson'in mukaan (s. 26) „in pratis et pascuis". — Tornion Lapissa koivureg. harv. (Lsestadius, s. 20). — Wahlenber- g'in ^) mukaan ,,per part. sylv. et subalpin. omnium Lappo- niarum ubiqve vulgatissime'". Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomen Lapissa J. Fellman'in mukaan (s. 251) ei harv. — Turjan Lapissa ei harv. (N. I. Fellman, s. 20). — Oulun tienoolla Ju- lin'in **) mukaan jtav. — Samojedien maassa Ruprechfin mu- kaan (s. 32) ainoastaan pohjaispuolella napapiiriä („in pe- nins. Kanin passim, rarius in ins. Kolgujew"). •) Th. Simming, P. N. Karsten, A. J. Malmgren, Bot. resa till Satakunta och södra Österbotten, siv. 27. 2) Löydetty Jyväskylässä (Yliop. Mus.) 3) J.P. Norr lin, Fl. Kar. oneg., siv. 139. •*) F. I. Ruprecht, Flores Samojedorum cisuralensiura. S:t. Pe- tersburg 1845. Siv. 22. ^) H. C Watson, Compenlium of the Cybele britannica, s. 166. 6) C. F. a Ledebour, Fl. ross. II, siv. 29. ') G. Wahlenberg, Fl. lapp., siv. 51. 8) J. Julin, Bref om de uti Österbotten, särdeles omkring Uleå- borg samlade naturalier (Ny Journ. uti hushålln. Torne XIV, 1791), siv. 275. 116 Päätös: Nousee Skandiiiaviau puolitse Lappiin, välttäen Lapin-alista regiouia. Potentilla tormcntiUa. Watson'in ') mukaan yli koko Europan. — Ledebour'in mukaan (Fl. ross. II, s. 51) „m Ros- sia (ubiqve, Falkj arctica (territ. Kola et Lapponia), septen- trionali (Fennia), media — et in orani Sibiria (Gmel.) uralensi, altaica et baicalensi". Ruotsissa: Etelä-Ångermanlandissa kaikissa reg. tav. (Frist., s. 27). — Piteån Lapissa kuusireg., mäntyreg. tav., koivureg. paik. (Björnstr., s. 25). — Luleån Lapissa Qvik- joen seudulla Anderson'in mukaan (s. 20) „in sylvis rarius". — Tornion Lapissa koivureg. barv., havureg. paik. (C. P. Lsest., s. 21). — Wahlenberg'in mukaan (Fl. lapp., s. 148) „per part. sylv. et subsylv. Lapponiarum meridionalium ubiqve freqventer et septentrionalium parcius usqve ad Nonainen Lapp. Tornens.; ut etiam in inferalpinis Nordlandia? vulga- ris in radices alpiura passim copiose adscendens". Suomessa ja Pobjais-Venäjällä: Suomen Lapissa J. Fell- man'in mukaan (1. c, s. 209) paik. („tamen ad septentrionera non penetrat"). — Turjan Lapissa N. I. Fellman'in mukaan (s. 21) „in palud. Lapponite meridionalis baud infreqvens; septentrionem versus rarescit et paullo ante oppid. Kola terminum suum borealem attigisse videtur. In peninsuke Lapponicje partibus orientalibus nullibi obvia fuit". — Ei kasva Ruprecbfin mukaan (s. 9) Samojedien maassa. — Ou- lun seudulla tav. 'Julin, s. 285). Päätös : Nousee Skandinavian puolitse (kenties Suomen länsirannikkoa myöten?) Lappiin (varsinkin bavuregioneihin) ja välttää Lapin-alista regionia. Cardims crispiis. Watson'in mukaan (Comp. Cyb., s. 220) koko Europassa paitse Finmarkissa (Ruijassa). — Le- debour'in mukaan (Fl. ross. II, s. 421) „in Rossia arctica (Kola & Lapponia), septentrionali (Fennia, Ostrobothnia, circa Mesen), media, australi — — inqve omni Sibiria (Gmel.) uralensi, altaica, baicalensi et orientali, inqve Davuria. 1) H. C. Watson, Comp. Cjb. brit., siv. 159. 117 Norjassa: Blytfin mukaaii (1. c, s. 601) „meget almin- delig" — „gjeiiuein hele Laudet indtil Gibastad i Senjen, 69° 20'". Ruotsissa: Etelä-Angermaulandissa Fristedfin raukaan (s. 15) „alreg., alderreg. t. a." — Piteåii Lapissa kuusireg. paik. (Björnstr., s. 18). — Liileån Lapissa Qvikjoen seudulla tav. (Anders., s. 14). — Tornion Lapissa koivureg. ja liavii- reg. tav. (C. P. L^est, s. 15). — Walileiibei-g'in mukaan (Fl. lapp. s. 200) „in agr. omniiiin Lappouiaruiii etiaiu Kemen- sis usqve ad lacum Enare Siepe freqventissime". Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suoraen Lapissa J. Fell- maii'in (1. c, s. 278) mukaan pelloissa tav. — Turjan La- pissa N. L Fellman'in mukaan (s. 40) „ad pag. Kantalaks copiose; dein ad flumen Tuloma alibiqve ex. J. Fellm." — Samojedien maassa Mesenin luona (Ruprecht, s. 45). — Ou- lun seudulta mainittu Julin'in luettelossa ainoastaan Rantsi- lasta (1. c, s. 29). — Länsisuomessa paik. Satakunnassa, tav. Vaasassa ja Merenkurkussa (Simming, Karsten, Malm- gren, s. 17). — Etelä -Hämeessä Norrlin'in ') mukaan paik. — Pohjais- ja Keski-Hämeen kasvi-luetteloissa ei mainittu. — Äänisjärven Karjalassa Norrlin'in mukaan -) joks. tav. — Suomen Karjalassa W. Nylander'in •'^) mukaan paik. Päätös: Nousee Skandinavian kautta Lappiin, välttäen eteläisempää Lapin-alista regionia ja, varsinkin keski-osissa maata, isoa osaa myös rantalepän regionista. CoelogJossum viridc. Watson'in mukaan (Comp. Cyb., s. 327) kuuluu sen levenemis-alaan „Europe all (if in Turkey)". — Ledebour'in mukaan (Fl. ross. III., s. 72) „in Rossla ar- ctica, septentrionali (Ostrobothnia, Fennia, Olonetz), media, australi, in prov. caucasicis (in alpin, et subalpin.}, Sibiria uralensi, altaica et baicalensi inqve Davuria". — Wirzén'in *j mukaan Kasanin seudulla paik. ') J.P. Norrlin, Bidr. till sydöstr. Tav. ä., siv. 128. 2) J.P. Norrliii, Fl. Kar. oneg., siv. 155. 3) W. Nyländer, Collectanea in florara karelicam, siv. 125. *'j J. E. A. Wirzén, Dissert. ac. in geographica plantaruin per par- tem provincise casanensis distributione illustranda periculum, siv. 108. 118 Norjassa: Blytfin mukaan (s. 1274) „alm. ferst i de sub- alpine Egne paa Östlandet"; (s. 349) „— — isser almindelig i Fjeldegnene til og undertiden h0it över Birkegraendsen fra den sydlige Deel af Christiansauds Stift til Östfinmarken, i den sydlige Deel af Landet sjelden i de lavere Egne hist og her" etc. Ruotsissa: Etelä-Ångermanlandissa kaikissa reg. tav. (Frist., s. 33). — Piteån Lapissa kaikissa reg. paik. (Björnstr., s. 29). — Qvikjoen seudulla Luleån Lapissa tav. (Anders., s. 30). — Tornion Lapissa kaikissa reg. paik. (C. P. La3st., s. 24). — Wahlenberg'in mukaan') „in pratis — — Sueciae magis orientalis vel oceano aversae a Scania ad Oelandiara, Vestrogothiam Dalecarliam in Osmundsberg freqven- ter et Norrlandiam rarius; dein tantum in regionibus subal- pestribus Jemtlandise et Lapponiaj usqve ad districtum Fael- les dictum".' Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomen Lapissa joks. harv. (.J. Fellra., s. 281). — Turjan Lapissa N.L Fellman'in mukaan (s. 65) „in insula Kildin maris glacialis et abhinc meridiem versus passim; orientem versus adhuc circa pa- gum Tetrina." — Länsisuomessa Simm., Karst. ja Malmgr. mukaan (s. 16) „h. o. d. (mera rar) St. Oa." — Pohjais- Hämeessä Brotherus'en -) mukaan jtav. — Etelä-Hämeessä harv, (Norrl., Tav. fl., s. 27). — Suomen Karjalasta ei tun- nettu. — Äänisjärven Karjalassa paik. — jtav. (Norrl., Fl. Kar. oneg. s. 172). — Samojedien maassa övat löytöpaikat Ptuprechfin mukaan (s. 57) „Mesen et promont. Mikulkin." Päätös: Näyttää Skandinavian kautta nousevan Lappiin ja laskeuvan sieltä länsipuolitse Suomea vähällä levenemi- sellä etelää kohden, vaan itäpuolella Suomea välttävän La- pin-alista ynnä tervalepän regionia. Gymnadenia conopsea. Watson'in mukaan (Comp. Cyb., s. 327) on se levennyt yli koko Europan. — Ledebour'iu mukaan (Fl. ross. III, s. 72) in Rossia arctica (Kola, Lap- 1) G. Wah lenberg, Flora suecica, siv. 55G. 2) W.F. Brotherus, Anteckningar till norra Tavastlauds flora, s. 197. 119 ponia), septentrionali (Ostrobothnia, Fennia), media et au- stiali, in Tauria et provinc. caucasicis, in Sibiria uralensi, altaica, baicalensi et orientali inqve Davuria. Norjassa: Blytfin mukaan (1. c, s. 342) „til Östfinmar- ken". Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec, s. 558) „in pratis fere totius Sueciae usqve ad Jemtlandiam freqven- ter; sed Lapponiae rarius minusqve" sekä (Fl. lapp., s. 215) „in pratis inferalpinis Nordlandiae et ipsis alpibus lulensi- bus raro; nec non in paludibus Lapponi» sylvaticai pröBci- pue tornensis freqventius". — Ei mainittu Etelä-Ångerman- landista Fristedfin kasviluettelossa. — Piteån Lapissa kuu- sireg., mäntyreg., koivureg. paik. (Björnstr., s. 29) — Qvik- joen seuduUa Luleån Lapissa Anderson'in mukaan (s. 30) „in prat. aqvosis alp. Snjärrak cop." — Tornion Lapissa koivu- reg., havureg. tav. (Laest., s. 24). Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomen Lapissa J. Fellman'in mukaan (s. 281) „ad flumina Ounasjoki et Kak- kala lecta". — Turjan Lapissa N. L Fellman'in mukaan (s. 65) „ad pag. Peisen, Knjäscha et Umba rarissime". — Ei kasva Samojedein maassa Ruprechfin mukaan (s. 9). — Länsisuomessa Satakunnassa („St.") paik., vaan ei Etelä- Pobjanmaalla („0a.") (Simm., Karst., Malmgr., s. 16^. — Polijais-Hämeessä jtav. (Broth., s. 167). — Suomen Karja- lassa tav. (W. Nyl., 1. c. s. 153). — Äänisjärven Karjalassa yl. (Norrl., Fl. Kar. oneg., S..172). Päätös: Kohoaa Skandinavian kautta Lappiin, välttäen Lapin-alista regionia, ja ulottuu toiselta puolen Etelä-Suo- mesta vähitellen heikkonevalla levenemisellä melkein yli koko tervalepän regionin. Scirpus pauciflorus. Kasvaa Watson'in mukaan (Comp. Cyb., s. 362) koko Europassa paitse Turkinmaalla. — Lede- bour'in mukaan (Fl. ross. IV, s. 246) „in Rossia septentrio- nali (Ostrobothnia et Fennia), media et australi in- qve Sibiria uralensi et Davuria". Norjassa: M. N. Blytfin mukaan (1. c, s. 263) „alminde- 1ig til Östfinmarken", josta A. Blytt lausuu (1. c, s. 1263) „ef- ter min Erfaring hijrer den ikke til de almindelige Planter". 120 Ruotsissa: HartmanMii mukaan ') „Sk. — Ångml. och Jemtl. WB". — Etelä-Ångermanlandissa leppäreg. harv. (Frist., s. 35). — Piteån, Qvikjoen ja Tornion kasviluetteloissa ei' mainittu. Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Länsisuomessa harv. (^Oa.") (Simm., Karst., Malmgr., s. 12). — Äänisjärven Kar- jalassa Norrlm'm mukaan (1. c, s. 175) „ad Tiudie fq.: Selki, Pyhäniemi Solomeno; in Saoneshje ad Schungu fq." — Ei mainita Turjan Lapista -) eikä Samojedien maasta Fellman'in- ja Ruprechfin kasviluetteloissa. Päätös: Näyttää Norjan kautta kohoavan Lappiin. Cystoptcris fragilis. Kasvaa "Watson'in mukaan (Comp. Cyb., s. 409) yli koko Europan, Länsi-Aasiassa, Siperiassa,, Davuriassa, Kamtschatkassa, y. m. Norjassa: Blytfin mukaan (s. 20) „alni. til Östfinmar- ken". Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec, s. 671) „per totam Sueciam ubiqve". — Etelä-Ångermanlandissa kai- kissareg. jtav. (Frist, s. 39). — Piteån Lapissapaik. (Björnstr., s. 34). — Tornion Lapissa paik. (C. P. Last., s. 29). Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Turjan Lapissa N. I Fellman'in mukaan (s. 17) „passim, orientem versus rarior." — Tornion virran seutuvilla Hj. Hjelfin ilmoituksen mukaan muutamissa paikoin. — Pohjais-Hämeessä jtav. (Broth.^ s. 206). Päätös: Näyttää välttävän Lapin-alista regionia ja ko- hoavan Lappiin Skandinavian kautta •'^). Sekä Skandinavian etta Venäjän kautta näyttävät seu- raavat lajit kohoavan Lappiin. Nasturtium ixilustre. Kasvaa Nyman'in mukaan (s.. 190) seuraavissa maissa Europassa: „Helv., Austr., Germ., Batav. — Scand., Brit. — Belg., Gäll. — Ital. — Croat., Hung., Transs. — Ross. med., mer." — Ei löydy F^roen eikä Englannin saaristossa (Lecoq, 1. c. V., s. 40). — LedebourMn ') C. Hartman, Skandinaviens flora, X uppl. 1870. Siv. 233. 2; Tavattu Kantalahden luona (Yl. mus.). 3) Tiedot sen leveneniisestä övat kuitenkin liian vajallisia tullak- senime siitä varmaan päätökseen. 121 miikaan (1. c. I, s. 113) ^in Rossia arctica, septentrionali, media, australi, Sibiria altaica, in reg. baicalensi, Kam- tschatka austr." Norjassa: Blytfin mukaau (s. 967) „ — — — i det nordligste Norge h. o. h." Ptuotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec. I ed. 2, s. 435) „loc. palud. et humidis totius Suecise a Scania ad Enare Lapponiae freqventer." — Etelä-Ångermanlandissa joks. tav. (Frist., s. 22 '. — Ei mainittu Piteån Lapista eikä Qvik- joen seudulta. — Tornion Lapissa koivureg. harv. (C. P. La^st, s. 18). Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Turjan Lapissa N. L Fellman'in mukaan (s. 6) „ad Oletnitsa et ripas lacus Kou- tajärvi". — Pohjais-Hämeessä tav. (Broth., s. 202). — Sa- mojedien maassa Ruprechfin mukaan (1. c, s. 21) „in reg. sylv. usqve ad flumen Bjelaja; rarius in reg. subalpina ad prom. Konusdiin". Päätös: Näyttää nousevan Lappiin sekä Venäjän etta Norjan kautta ja välttävän Lapin-alista regionia. Geum rivale. Levennyt WatsonMn mukaan yli koko Europan (Comp. Cyb., s. 156). — ■ Ledebour'in mukaan (1. c II, s. 24) „iu Rossia arctica (Kola et Lapponia), septentrio- nali (Fennia, terr. Samojedarum reg. sylvatica), media, au- strali inqve omni Sibiria (Gmel.) uralensi, altaica". Norjassa: Blytfin mukaan (s. 1178) „alm. gjennem hele Landet lige til Magero, 71° 7', og Östfinmarken. Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. lapp., s. 148) „in pratis subhumidis, nemorosis inferalpinis totius Nordlandiie freqventer et Finmarkiae rarissime; nec non per parteni sylvaticam et subsylvaticam Lapponiarum Suecicarum pas- sim", sekä (Fl. suec, s. 343) „in pratis subhum. ad rivulos per to tam Sueciam usqve ad latera alpium ubiqve". — Etelä- Ångermanlandissa kaikissa reg. tav. (Frist., s. 27). — Pi- teån Lapissa kuusireg., mäntyreg., koivureg. paik. (Björnstr., s. 25). — Luleån Lapissa Qvikjoen seudulla „lehdikoissa tav." (Anders., s. 26). — Tornion Lapissa koivureg., havu- reg. harv. (C. P. Laest., s. 21). 122 Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomeii Lapissa J. Fell- inan'in mukaan (s. 269) tav. jokieu varsilla. — Turjan La- pissa N. I. Fellmaii'in mukaan (s. 2U) ^iisqve in summam sep- tentiionem parcius.'" — Iluprecht'in mukaan (s. 32) Samoje- dien maassa „ubiqve usqve ad lit. boreale ins. Kolgujew". — Aiiioastaan Kemistä mainittu Julin'in kasviluettelossa (s. 285). — Pohjais-Hämeessä yl. (Broth., s. 205). — Suomen Kar- jalassa W. Nylander'in mukaan (s. 14G) tav. — Äänisjävven Karjalassa tav. — yl. (Norrl., s. 146). Päätös: Nousee sekä Skandinavian etta Venäjän kautta Lappiin, välttäen Lapin-alista regionia. Galium horeale. Watson'in mukaan (Comp. Cyb., s. 104) kuuluu sen levenemis-alaan „Europe all, except Channel and Netherlands." — Ledebour'in mukaan (1. c. II, s. 413) ^in Rossla arctica (Kola, Lapponia), septentrionali (Ostro- bothnia, Fennia, terr. Samojedarum reg. sylv.), media, au- strali — in Sibiria omni (Gmel.), altaica et baica- lensi, Davuria et Kamtschatka". Norjassa: Blytfin mukaan (s. 6iJ3) „alm. — — gjen- nem hele Landet lige til Ripesfjorddal na^r Hammerfest, 70° 26', Porsanger og Tanen 70° 28'. I Christianssands og isan- i Bergens Stift förekommer den mest i Fjelddalene og inde i Fjordene og er sjelden ude ved Havet". Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec. I, s. 1»5) „in prat. et pasc. ster. universse Suecia3, alpibus et alpinis locis tantum exeeptis, vulgatissimum", sekä (Fl. lapp., s. 46) .,per partem sylvaticam inferiorem Lapponiarum meridiona- lium utpote Umensis et Pitensis satis freqventer (haud vero supra lacum Rappen). Deiu haud provenit anteqvam in Lapponia Kemensi, ubi e Fennonia proventa ad- scendit juxta flumina per partem sylvaticam et subsylvaticam totam usqve ad Polmak et ultra sat freqventer". — Etelä- Ångermanlandissa kaikissa reg. tav. (Frist., s. 17). — Pi- teån Lapissa kuusireg. paik. (Björnstr., s. 19). — Ei mainita AndersonMn eikä L8estadius'en kasviluetteloissa Qvikjoen ja Tornion Lapin seuduilta. ]23 Suomessa ja Pohjais-Veiiäjällä: Suomen Lapissa J. Fell- man'in mukaan (s. 251) „ubiqve freqvens". — Turjan Lapissa N. I. Fellman'in mukaan (s. 31) „usqve ad boiealem partem lacus Imandra et pagum Ponoi passim; de cetero modo e Raddeoi maris glacialis spec. unicum vidi". — Oulun tienoolla tav. (Julin, s. 274). — Länsi-Suomessa („St., Oa.") jtav. (Simm., Karst., Malmgr., s. 20). — Pohjais-Hämeessä jharv. (Broth., s. 200). — Suomen Karjalassa paik. (W. Nyl., s. 12i»). — Äänisjärven Karjalassa jtav. — tav. (Norrl., s. 152). — Sa- mojedien maassa Ruprechfin mukaan (s. 38) „ab urbe Me- sen ad promont. Mikulkin et sinum Indega". Päätös: Kohoaa Venäjän kautta Lappiin, välttäeu sekä Lapin-alista regionia etta pohjaisempaa osaa tervalepän re- gionista, vaan nousee toiselta puolen Lappiin myös Skandi- naviankin kautta. Triglochin ixdustre. Sen levenemis-alaan kuuluu Wat- son'in mukaan (Comp. Cyb., s. 340) „Europe all, unless Tur- key to be excepted". — Ledebour'in mukaan (IV s. 35) „in Rossia (ubiqve, Falk) arctica (Kola, Lapponia, terra Samo- jedarum), septentrionali (Ostrobothnia, Fennia) media et au- strali — — in Sibiria uralensi, altaica, baicalensi et orien- tal! inqve Davuria, Kamtschatka". Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec. I, s. 257) „loc. ulig. totius Suecise alpibus tantum exceptis ubiqve", se- kä (Fl. lapp., s. 91) „in parte sylvatica Lapponiarum meridio- nalium vulgatius, septentrionalium parcius, in inferalpina Nordlaudia fr." — Etelä-Ångermanlandissa kaikissa reg. tav. (Frist., s. 33). — Piteån Lapissa kaikissa reg. harv. (Björnstr,, s. 29). — Luleån Lapissa Qvikjoen seudnlla soilla tav. (Anders., s. 31). — Tornion Lapissa koivu- ja havureg. paik. (C. P. Laest, s. 24). Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomen Lapissa J. Fell- man'in mukaan (s. 258) tav. — Turjan Lapissa N. L Fell- man'in mukaan (s. 62) „haud infreqvens". — Oulun paikka- kunnalla harv. (Julin, s. 278). — Pohjais-Hämeessä paik. (Broth. s. 197). — Suomen Karjalassa jtav. (W. Nyl., s. 155). 124 — Samojedien maassa Riiprechfin mukaau (s. 57) „usqve ad prom. Kanin et sinum Indega". Päätös : Näyttää sekä Skandinavian etta Venäjän kautta kohoavan Lappiin, joko välttäen Lapinalista regionia tai il- mestyen siellä vähemmällä levenemisellä. Venäjän kautta näyttävät sitä vastoin seuraavat lajit kohoavaa Lappiin: Dianthns superhus. Kasvaa Nyinan'in mukaan (s. 238) seuraavissa Europan maissa: „Helv., Austr., Germ., Batav. — Scand. (exc. Norv.). ~ Belg. (Liege); Gäll. — Hisp. (Arag. etc). — Pedem., Lomb. — Croat., Himg., Transs." — Lede- bour'in mukaan (1. c. I, s. 285) kasvaa se Venäjällä Lapista aina Kaukasiaan saakka sekä arktillisessa, Altain ja Baikalin Siperiassa ja Davuriassa. Norjassa: joks. tav. itä-osassa Finmarkia (Blytt., s. iK^Tå). Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec. I, s. 280) „in confiniis freti Danici ut Hallandiai — — et Scaniie; — deniqve ad summum finem sinus Bottnici ". Suomessa ja Polijais-Yenäjällä: Suomen Lapissa J. Fellman'in mukaan (s. 2G4) „ per totam Lapponiam parcius." — Turjan Lapissa N. L Fellman'in mukaan (s. U) ^ad litora sabulosa marium fluminumqve, ut etiam ad lacum Imandra, freqventer". — Pohjanmaalla Julin'in mukaan (s. 283) „vid Kemi elfstrand och vid Torneå landskyrka". — Suomen Karjalassa paik. (W. Nyl., s. 142). — Äänisjärven Karjalassa Norrlin'in mukaan (s- 142) useissa paikoin. — Ei tunnettu Karjalan kannakselta. — Samojedien maassa Ru- prechfin mukaan (s. 24) „ad sinum Indega non raro, vidi etiam ad fl. Schemtschusclmaja, Kambalnitza". Päätös: Kohoaa Venäjän kautta Lappiin ja toiselta puolen myös Äänisjärven Karjalan kautta Kaakkois-Suomeen. Ribes rubrum. Sen kasvanto-alaan kuuluu Watsoii'in »lukaau (Coiup Cyb., s. 177; „Europe all, (native or assumed as native)". — Le- debour"in mukaan (1. c. II, s. 200) „in Roisia arctica (Kola, Lapponia), septentrionali (Ostrobothnia, Fennia, terrte Saraojedarum reg. sylv.), media australi, in prov. caucasicis inqvo onnii Sibiria (Gmel.) uralensi, altaica, baicalensi et orientali, in Davuria et Kamtschatka". — Nyman"in mukaan (s. 251; kasvaa se seuraavissa maissa Europassa: „Gerni. (mer. 125 subalp.. bor.); Batav. — Scaud. — Brit. — Belg., Gäll. (^Beaulieu, Ver- dun, Naiites). — Hisp. Catal. ^Ort.). — Ital. (Piem., Lomb., Modena, Nap.). — Dalm., Serb. — Rossla". Norjassa: Blytfin niukaan (s. 916) „alm. i Krat gjennem hele Landet. — — Pa mange Steder i sydlige Lavlande er den maaske for- vildet, paa Fjeldene og i de nordlige Egne derimod virkelig vildtvoxende". Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec. I, s. 152) in nemorosis prope alpes — — provinciarum cisalpinarum Svecicarum usqve ad Da- lecarliani et Vestnianniara ferrimontanam descendens freqventer; ceterum provinciis litoralibus plerumqve adstringitur ". — Etelä-Angerman- landissa kuusireg. ja tervalepän reg. paik. (Frist., s. 26). — Piteån La- pissa Björnström"in mnkaan (s. 24) Ischjak vuorella (f. pubescens). — Lu- leån Lapissa Qvikjoen seudulla saarissa ja lehdoissa tav. (Anders., s 24). — Tornion Lapissa koivu- ja havureg. paik. (C. P. Laest.. s. 20). Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomen Lapissa J. Fellnian'in mukaan (s. 258) tav. — Turjan Lapissa N. I. Fellman'in mukaan (s. 26) „usqve ad oppidum Kola passim". — Oulun seudulla harv. (Julin, s. 276). — Länsi-Suomessa {„St., Oa.") jtav. (Simni., Karst., Malmgr., s. 2). — Pohjais-Hämeessä jharv. (Broth., s. 204). — Etelä-Hämeessä Norr- lin'in mukaan (Tav. fl., s. 144) „vähemmin tav." — Itä-osassa Uusmaata jtav. ') — Suomen Karjalassa paik. (W. Nyl., s. 143). — Karjalan kan- naksella harv. -) — Aänisjärven Karjalassa Norrlin'in mukaan (s. 150) .,plurib. locis; ad Perttiniemi fq. In Saoneschje st. fq." — Samojedien maassa Ruprechfin mukaan (s. 34) „in reg. sylvatica ubiqve ab oppido et sinu maris pr. Mesen usqve ad flumen Bjelaja". Päätös: Välttää, varsinkin Itä-Suomessa, eteläisempää Lapin-alista regionia ja pohjaisempaa osaa tervalepän regionista, vaan näyttää leve- nemissuunualtaan jokseenkin epävarmalta (lienee Europassa kuitenkin etupäässä itäinen kasvi vaikka metsistymällä suuressa määrin levennyt myöskin Länsi-Europan alempiinkin regioneihin). Tanacctum vulgäre. Kasvaa koko Europassa paitse Lu- sit, Kreik. ja Turk. (Nym., s. 13). — Ledebour'in mukaan (1. c. II, s. '6^) „in Rossia arctica (territ. Kola, Lapponia), septentr. (Ostrobothnia, Fennia, terr, Saraojeclarura reg. sylv.), media, australi inqve Sibiria uralensi, altaica, baica- lensi et orientali. Norjassa: Blytfin mukaan (s. 580) „teral. alm. Östen- fjelds, sjeldnere längs Kysten i Christianssands og Bergens 1) Th. Saelan, Öfversigt af de i östra Nyland vexande Kotyle- doner och Ormbunkar. Siv. 51. 2) A. J. Malmberg, Förteckning öfver karelska näsets kärlväx- ter. Siv. 313. 126 Stifter; nordenfjelds ei sj. gjennem Throndhjems Stift og Nordland lige til Vestfinraarken, og ogsaa i Östfinmarken. I Fjeldegnene som var. horeale Fr." Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec. II, s. 509) „fere per totam Sueciam usqve ad Lapponiam inferiorem et inferalpinara passim". — Etelä-Ångermanlandissa kaikissa reg. paik. (Frist., s. 14). — Piteån Lapin ja Qvikjoen seu- dun kasviluetteloissa ei mainittu. — Tornion Lapissa koivu- reg. harv. (C. P. Laest., s. 14). Siiomessa ja Pohjais-Venäjällä : J. Fellman'in mukaan Sodankylässä paik. (J. Fellm., s. 278). — Turjan Lapissa N. I. Fellman'in mukaan (s. 33) „circa sinum Kantalaks pas- sim; dein non vidi anteqvam ad pagum Ponoj et sinum Ko- la". — Oulun seudulla Julin'in mukaan (s. 291) tav. saa- rissa. — Pohjais-Hämeessä harv. [metsistyneenä?] (Broth., s. 198). — Länsisuomessa („St., Oa.") jtav. (Simm., Karst., Malmgr. s. 16). — Suomen Karjalassa paik. (W. Nyl., s. 123). — Karjalan kannaksella paik. (Malmb., s. 308). — Äänis- järven Karjalassa harv. [„Saoneshje haud rara"] (Norrl., s. 154). — Samojedien maassa Ruprechfin mukaan (s. 42) „usqve ad fl. Torna (Kanin) et Schemtschuschnaja atqve si- num Indega". Päätös '): On Venäjän kautta levennyt alueemme pohjais- osaan, niinkuin myös Suomen Lappiinkin, ja välttää sisä- maassa Lapin-alista regionia sekä pohjaisempaa tervalepän re- gionia, jossa se kuitenkin tavataan harvinaisena ja varsinkin metsistyneenä. Veroniea longifolia. Kasvaa seuraavissa Europan maissa (Nym., s. 123): „Helv., Austr., Germ., Batav. — Scand. — Lomb. — Hung., Transs., Croat. — Dalm. — Rossia". — Le- debour^in mukaan (1. c. III, s. 233) „in Rossia arctica (Kola, Lapponia, terr. Samojedarum reg. arctica), septentrionali (0- strobothnia, Fennia, terr. Samojedarum reg. sylv.), media et australi — — Sibiria uralensi, altaica, baicalensi et arctica inqve Davuria". ') Tekee poikkeuksen sivulla 113 annetusta säännöstä. 127 Norjassa: Blytfin inukaan (_s. 794^ „ei alm., — — i Finmarken ofte i Maengde". Ruotsissa: WahlenbergMn miikaan (Fl. suec. I, s. 7) „hab. Lapp. maxime septentr. sylvatic. freqventer a Finmar- kia usqve ad Tornoam; dein vero rarius occurrit Jemtl., Verml., Neric, Upl, Halland., Scan. ", sekä toisinto maritima „ad litora maris orientalis extima a Tornoa usqve ad Ostrogothiam". — Etelä-Ångermanlandissa tervalepän reg. harv. (Frist, s. 19). — Ei mainittu Piteån Lapista eikä Qvikjoen seudulta. — Tornion Lapissa koivu- ja havupuiden regioneissa tav. (C. P. Ltest., s. 16). Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomen Lapissa ei harv. (J. Fellman., s. 245). — Tiirjan Lapissa tav. (N. L Fellni., s. 4G). — Ei tunnettu Pohjais- eikä Keski-Hämees- tä. — Etelä-Hämeessä harv. (Norrl., Tav. fl. s. 138). — Suo- men Karjalassa paik. [marit. tav.] (W. Nyl., s. 133). — Ää- nisjärven Karjalassa jtav. (Norrl., s. 1G3). — Samojedien maassa Ruprechfin mukaan (s. 49) „usqve ad reg. subalpinam sinus Indegse et alpinam prom. Mikulkin, Kambalnitza". Päätös: Venäjän kautta levennyt Lappiin ja Venäjän Karjalassa Lapin-aliseen regioniin, välttäen Suomen puolella Lapin-alista regionia ja isointa osaa tervalepän regionista. Vielä useita samanluontoisia esimerkkejä voisin lisätä, vaan kun ne alueellamme vähän levenemisensä vuoksi övat vähempi arvoisia, ohimenen ne tässä. Kuitenkin mainitsen vielä yhden lajin, joka siinä eroaa viimeksi tarkastetun ka- tegorian lajeista, etta se töintuskin ulottuu varsinaiseen Lap- piin, vaan seuraa muutoin samoja lakeja levenemisessään kuin ne. Vicia 8(epium. Watson'in mukaan (Comp. Cyb., s. 151) kuuluu sen levenemis-alaan „Europe all, except Finmark.; Russia, West-Asia, Siberia, Cyperus". Norjassa: Blytfin mukaan (s. 1224) „alm. gjennem hele Landet fra de sydligste Dele lige til Tromsö, G9°40'; i Fin- marken er den ikke bemaerket". Ruotsissa: Hartman'in mukaan (s. 159) „Sk. — Ångml. och Jemtl." — Wahlenberg'in mukaan (Fl. suec. II, s. 457) 128 .,,ubiqve, usqve ad Yermlandiam superiorem et Augerman- niam meridionalem, nec non Jemtlandiam rarius". — Etelä- -Ångermanlandissa harmaanlepän reg. paik., tervalepän harv. (Frist., s. 28). — Pohjaisemmasta ei tunnettu. Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Turjau Lapissa N. I. Fellman'in mukaan (s. 19) „in collibus siccis Lapponise Ros- siccE australis adliuc circa Ponoi freqventer". — Kautalahden etelä-puolella J. Fellmauin ') mukaan „ad Suonostroff et Kapsuda haud procul a Keret copiose". — Pohjais-Hämeessä tav. (Broth., s. 205). — Samojedien maassa KuprechtMn mu- kaan ,;s. 32) „ad fluraen Mesen usqve ad ostia, ad Bjelajam et Schelikam". Päätös: Venäjän kautta levennyt alueemme polijais- osaan, välttäen Kiestingin ja Paanajärven kuntain eteläpuo- lella olevia seutuja (melkein tervalepän regioniin saakka). Myöskin eräät kylmän ilman-alan lajit (pohjaiset tai -alpinit), jotka kiertävät Venäjän kautta Suomen eteläisiin maakuntiin karttamalla Keski-Suomea, näyttävät samanluon- toisen ilmiön. Tärkein sellaisista lajeista on TrolUus europcens^ jonkatähden otan tässä läheramin tarkastaakseni sen levene- .missuhteita. TrolUus europmis. Kasvaa Nyman'in mukaan (s. 181) seuraavissa Europan maissa: „Helv., Austr. {Tr. humilis Cr,). Germ. — Scand. — Brit. — Belg. (Liége); Gäll. (Vosg., Jura, Auv., Ceven., Alp., Pyren.). — Hisp., Catal. (Pyren.). — Ital. — Croat., Hung., Transs. — Rossia. — Ledebour'in mukaan (1. c. I, s. 49) „in Rossia arctica (Kola, Lapp., terrae Samojedarum reg. arctica), septentr. (Fennia, terrae Samoje- darum reg. sylv.), media" — — (y. m. Europalaisessa Ve- näjässä). — Kasanin seudulla Wirzén'in mukaan pdk. (s. 31). — Koch'in mukaan'^) „durch d. g. Alpenkette; im iibrigen Deutschl. zerstreut, nicht an allén Orten. In pratis humidis montanis et subalpinis". 1) J. Fellman, Index plantarum phanerogamarum in territorio kolaensi lectarum (Bullet. de la Soc des Natur, de Moscou III). Siv. 321. 2) G. D. J. Koch, Synopsis Flor* GermanicsB et Helveticse, edit. II. Francofurti 1843-1845. P. I, siv. 21. 129 Norjassa: Blytt lausuu sen levenemisestä (s. 945) „den har en udprffiget ostlig Udbredelse; i Christianssands og Bergens Stifter er den ei bemaerket; den er alm. i de lavere Dele af Christiania og Hamar Stifter; — — i de 0stlige Dele af Throndhjems Stift; ved Troms0 samt gjennem hele Fin- marken alm. til Birkegrsendsen lige til Nordkap, Nord- og Syd-varanger. Ruotsissa: Wahlenberg'in mukaan (1. c I, s, 355) „per pla- gam occidentalem Suecise totius a Scania campestri — — passim — — , et vulgatissimus evadit per totam Lapponiam etiam maritimam et subalpinam usqve ad caput septentrio- nale ; rarescit vero versus mare orientale Vestrobothnise". — Etelä-Angermanlandissa kuusireg. useissa paik., leppäreg. harv. (Frist., s. 22). — Piteån Lapissa kaikissa reg. tav., etenkin koivureg. (Björnstr. s. 22). Suomessa ja Pohjais-Venäjällä: Suomen Lapissa J. Fell- man'in mukaan (s. 272) „ubiqve freqvens". — Turjan La- pissa N. L Fellman'in mukaan (s. 6) „ubiqve freqvens". — Julin'in mukaan (s. 287) Kemin luona. — Länsisuomessa (Oa) harv. (Simm., Karst., Malmgr., s. 26). — Pohjais-Hämeessä harv. (Broth., s. 202) ja samoin myös Keski-Hämeessä '). — Etelä-Hämeessä yl. (Norrl., Tav. fl., s. 141). — Suomen Kar- jalassa tav. (W. Nyl., s. 138). — Äänisjärven Karjalassa tav. — yl. (Norrl., s. 138). — Karjalan kannaksella paik. (Malmbg., s. 311). — Samojedien maassa Ruprechfin mukaan (s. 20) „in omni terra continente et interioribus ins. Kol- gujew". Päätös: On varsinaisesti pohjainen ja kylmempien re- gionien kasvi, vaan levennyt, etenkin Itä-Europassa, alera- piinkin regioneihin ja Venäjän-Karjalan kautta tunkeunut Etelä-Suomeen, välttäen sekä Lapin-alista etta johonkin mää- rin myöskin pohjaisempaa tervalepän regionia. Yhdessä muiden yleisempien syiden kanssa näyttävät usei- den kasvien levenemiseen vaikuttaneen eräät lokaalisuhteet, jotka myöskin ansaitsevat muutamalla sanalla mainitsemista. 1) E. Wainio, Havainnoita Itä-Hämeen kasvistosta, siv. 56. 9 130 Vedet, jotka pysyvät talven jäätymättä tai övat aino- astaan lyhyen ajan jäässä, niinkuin virrat ja kosket, tarjo- avat rannoillaan useita lajeja, joiden varsinainen kasvanto- ala on päättynyt jo paljoa eteläramässä. Sellaisista mainitta- koon esim.: Åctferis germanica, joista kaksi ensimäistä ilmestyvät nähtävästi västa Valkean- meren rannikolla Venäjän-Karjalassa) sekä varsinkin koska Ve- näjän-Karjalalla näillä tasapiireillä ja jo ainoastaan 4 — 5 pe- ninkulmaa itään Kiannan järvestä on sangen markeerattu luonne — siellä kasvavat runsaina Geranium lyratense (ktav. ja runs. — valt.), Chcerophjllum Prescotii (tav. — ktav.), Sonchus arvensis (tav. — paik. ja runs. — valt.) ja Alope- ') Nämät kasvit eivät nimittäin puutu etelämmässä Suomenkaan puolelta. X^GIC/^/ 138 curus prafensis var. nigricans (tav. — jtav.), vähävaltaisena ja jokseenkin tavallisena Ahies excelsa var. obovata ynnä nii- hin lisäksi useita eteläsuomalaisia lajeja, jotka eivät kohoa ainakaan sisä-Suomessa yhtä pohjaiseeu, — niin näyttää varsin vähän olevan oikeutta lukea Kiannan kun- taa Venäjän-Karjalaan. Polijaisemmista kunnista on Kiestingin kunta tyy- pillistä Venäjäu-Karjalan luonnetta, niinkuiii seuraava luet- telo siellä kasvavista lajeista osoittaa: Dianthus superims, jharv. ja runs., Geranium pratense, tav. ja runs., ChcErophijllum Prescotii, tav. ja runs., Lonicera cceridea, harv., Trichera arvensis, harv., Tanacefum vulgäre, jtav. — harv. ja runs., Centaurea scahiosa, harv. ja vähävalt., Cassandra calijcidata, tav. — yl. ja runs., Veronica longifolia, jharv. — paik. ja valt., Ahies excelsa var. obovata, jtav.!? ja joks. vähävalt., Eriophorum latifolium, jharv. ja vähävalt., Alopeciirus pratensis var. nigricans^ tav. — paik. ja joks. runs. — valt. Saraaten myös Paanajärven kunta näyttää niin pal- jon yhtäläisyyttä Venäjäu-Karjalan ja Venäjän Lapin kanssa, etta ilman suuritta epäillyksittä päätän sen olevan yhdis- tettä v än Venäjän-Karjalaan. Siihen oikeuttavat sekä se suuri paljous eteläisiä lajeja, joita siellä tavataan, etta en- nen muita seuraavat siellä kasvavat lajit: Silene tatarica, harv., Melandriuni pratense, harv. ja vähävalt., Dianthus superbus, jtav. ja valt. — joks. vähävalt., Geranium pratense, jharv. ja vähävalt., Coioneaster vulgaris, harv., Chcerophylliim Frescotii, tav. — ktav. ja runs., Lonicera ccerulea, paik. ja valt. — vähävalt., Galium tnolltigo, harv. ja vähävalt., [Tanacetum vidgare, harv.] 139 Aster sibiricus, har v., Centaurea scabiosa, harv. ja vähävalt., Sonchus arvensis, harv. ja valt., Cassandra calyculata, harv., Äbies excelsa var. ohovata, tav, ja joks. vähävalt., EriopJiorum latifolinm, paik. ja vähävalt., Äsplenhim crenatum, jharv. — paik. ja runs. Eneinmän näyttää sitävastoin olevan sijaa erinkalttai- sille mielipiteille Kuusamon kunnan aseman suhteen, var- sinkin kun vielä puuttuu riittäviä tietoja sitä vastaavista seu- duista Suomen Lapissa. Tullakseni päätökseen siinä suh- teessa, otan seuraavassa tarkastaakseni mitä yhtäläisyyttä ja erinkalttaisuutta kasvien levenemisessä Kuusamon kunta tar- joaa verratessa toiselta puolen Ruotsin Lappiin ja toiselta Turjan Lappiin. Lajeja, jotka kasvavat sekä Kuusamossa etta Ruotsin Lapissa '), puuttuu Turjan Lapista seuraavia '^) : Batrachium confervoides, R. ^) ja Kuus. harv. Silene mpestris, R. ja Kuus. harv. Spergula arvensis, R. ja Kuus. tav., vaan niukasti. Myriophylluni spicafum, R. ja Kuus. harv. Peucedanum palustre, Piteån Lapissa paik. '^), Etelä- Kuus. harv. Carum carvi, R. paik. — harv., Kuus. ktav. — ■ tav. Galium aparine var, infestutn, R. paik. — harv., Kuus. ktav. (niukasti). Venäjän-Karjalassa eteläpuolella Kantalah- tea harv. Gnaphalium sylvaticum, R. paik. — harv., Kuus. jtav. — paik. Venäjän-Karjalassa eteläpuolella Kantalahtea harv. 1) Etteivät verrattavat alueet tulisi olemaan varsin paljon eri ta- sapiireillä, ölen Euotsin Lapista eroittanut Umeån Lapin, joten tässä niinkuin jälempänäkin tarkoitetaan Ruotsin Lapilla ainoastaan Piteån — Tomion Lappeja. 2) Lähteinä ölen käyttänyt edellä citeerattuja teoksia sekä Ylio- piston museon kokoelmia. 3j R. = Ruotsin Lapissa. Kuus. ;= Kuusamon kunnassa. *) Björnström'in mukaan (1. c, s. 21) kuusireg. „spr". 140 LifJiospermum arvensc, Piteån Lapissa harv., Kims. harv. Urtka dioica, Piteån ja Luleån Lapissa tav., Kuus. jharv. Länsipuolella Turjan Lappia ei harv. [Salix Lcesfadiana, R. harv., Kuus. paik. — jtav.] S. aurita, R. ja Kuus. harv. S. finmarhica, R. harv., Kuus. jharv. [8. versifolia, R. ja Kuus. harv.] Äbics excelsa, R. ja Kuus. yl. ') Scheuchzeria palustris, Pit. Lap. paik., Kuus. paik.? Venäjän-Karjalassa eteläpuolella Kantalahtea harv. Potamogeton pusiUus, R. paik. — harv., Kuus. harv. Ven. Karjalassa eteläpuolella Kantalahtea harv. Lenma trisulca, R. ja Kuus. harv. Calla palustris, R. harv. -), Kuus. jharv. Ven. Karja- lassa eteläpuolella Kantalahtea harv. Carex ccespitosa, R. tav. •^)?, Kuus. ktav. — jtav. Äpera spica-venti, R. ja Kuus. harv. Isoetes lacustris, R. ja Kuus. harv. I. echmospora, R. ja Kuus. harv. Ven. Karjalassa ete- läpuolella Kantalahtea harv. Lajeja, jotka tavataan myöskin Turjan Lapissa, vaan vähenevät levenemisessään Ruotsin Lapista Turjan Lapin suuntaan, kasvaa Kuusamossa seuraavia isommalla levene- misellä kuin Turjan Lapissa: Brassica campestris, Torn. ■♦) tav., Kuus. jharv., Turj. t harv. ■^) 1) Puuttuu N. I. Fellmaii"in mukaan varsinaisesta Turjan Lapista (1. c, s. 57). 2) A. Berlin, Den geografiska utbredningen af Skandinaviska halföns fanerogamer och ormbunkar i tabellarisk öfversigt uppstäld. Stock- holm 1876. Siv. 116. 3) Berlin, 1. c, siv. 125. *) Torn. = Tornion Lapissa havuregionissa. — Lähteenä ölen e- tupäässä käyttänyt C. P. LBestadius'en edellä mainittua luetteloa Tornion Lapin kasveista sekä Wahlenbergln Flora Lapponica nimistä teosta. Kun ei lähteesen erittäin viitata, on kasvin levenemis-osoitus ensinmainitun teoksen mukaan. 5) f merkitsee etta kasvilla on mainittu leveneminen ainoastaan lounat-osassa Turjan Lappia. 141 Silene infläta, Torn. tav., Kuus. ktav., Turj. f harv. [Comarum palustre, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. paik. ')?] [^Spircea tilmana, R. tav. — paik,, Kuus. tav., Turj. paik.] Ciciita virosa, R. paik. — harv., Kuus. jharv. — harv., Turj. t harv. Cardims crispiis, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. frun- saasti (muutamilla paikoin myös länsiosassa Turj. Lappia). [Crepis tedorum, Torn. tav. '^), Kuus. jtav., Turj. * paik. ^)] [Ilieracium vidgatum, Torn. tav., Kuus. tav., Turj.?] [H. crocatimi, Pit. Lap. paik., Kuus. paik., Turj. harv.?] [Oxycoccus palnstris^ R. tav., Kuus. tav., Turj. ftav.?!] Memjanthes trifoliata, R. tav., Kuus. jtav., Turj. *paik. — harv. Tedicidaris pcdustris, R. paik. — tav., Kuus. jharv., Turj. * harv. Melampunim pratense, R. tav., Kuus. tav., Turj. paik. Galeopsis verskolor, Torn. tav., Kuus. tav., länsiosassa Turjan Lappia paik. G. tetrahit, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. paik. Utnctdaria vidgaris, Torn. paik., Kuus. jharv., Turj. harv. [U. intermedia, Torn. tav. 4), Kuus. jharv., Turj. * jharv.] U. minor, Torn. paik., Kuus. harv., Turj. f harv. Trientalis eiiropcea, R. tav., Kuus. tav., Turj. jtav. Poli/gommi convolvtdits, Torn. paik., Kuus. jtav. ja niu- kasti, Turj. f jharv. Topidiis tremula, Torn. tav., Kuus. ktav. (— jtav.), Turj. paik. Salix caprea, Torn. paik., Kuus. ktav., Turj. harv. S. myrtilloides, R. tav. — paik., Kuus. jtav. — ktav., Turj. länsiosassa niukasti. Listera eordata, Torn. paik., Kuus. jtav. — ktav., Turj. harv. 1") Samojedien maassa Euprechfin mukaan tav. (1. c, siv. 32). 2) Walilenberg'in mukaan jharv. (Fl. lapp., s. 199). 3) *merkitsee etta kasvi on tunnettu ainoastaan etelä-osasta Tur- jan Lappia. *) Walilenberg'in mukaan jharv. (s. 11). 142 Gymnadenia conopsea, Torn. tav., Kuus. paik. — jtav., Turj. harv. MajantJiemum hifolium, Torn. tav., Kuus, yl., Turj. harv.! Lusula pilosa, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. * ei harv. Juncus filiformis, Torn. tav., Kuus. tav. — yl., Turj. paik. Heleocharis acicularis, Torn. tav, '), Kuus. jharv., Turj. * harv. TrichopJwrum alpinum, Torn. tav., Kuus. ktav., Turj. länsiosassa jharv. Tr. ccespifosum, Torn. tav., Kuus. tav., Turj.*'? Eriophorum gracile, Torn. paik., Kuus. paik. — jtav., Turj. harv. Carex pauciflora, Torn. tav., Kuus. ktav., Turj. länsi- osassa jokseenkin niukasti. C. chordorrhiza, Torn. tav., Kuus. ktav. — tav., Turj. länsiosassa. C. Jicleonastes, Torn. paik., Kuus. paik., Turj. harv. C. canescens,) Torn. tav., Kuus. tav., Turj. länsiosassa paik. C. glohidaris, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. länsiosassa paik. C. sparsiflora, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. länsiosassa paik. C. limosa, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. länsiosassa jharv. C. filiformis, R. paik. runsaasti^), Kuus. tav. — ktav., Turj. länsiosassa jharv. C. ampullacea, Torn. paik. 3), Kuus. ktav., Turj. * jharv. Älopecurus fulvus, Torn. tav., Kuus. paik.?, Turj. * jok- seenkin niukasti. Agrostis vulgaris, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. paik. Aira flexuosa, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. länsiosassa paik. 1) Walileiilierg'in raukaan ainoastaan eteläosassa Lappia (s. 15). 2) Wahlenberg, Fl. lapp. s. 235. — A. Berlinmin mukaan (1. c, s. 122) tav. — Tornion Lapissa C. P. LsBstadms'eii mukaan (1. c, s. 26) „spr". 3) Wahleiiberg'in mukaan tav. Lapissa (Fl. lapp. s. 244). — Pi- teån Lapissa Björnström'in mukaan (s. 31) tav. 143 Enodium cceruleum, R. kuusiregionissa tav. ')i Kuus. tav., Turj. länsiosassa paik. Poa amma, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. paik. P. trivialis, Torn. tav., Kuus. ktav., Turj. paikkapai- koin jharv. [Eqvisetiim pratense, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. paik. -)] [E. sijlvaticum, Torn. tav., Kuus. tav., Turj. paik.] Lycopodium complanatum, R. tav. -^j, Kuus. ktav., Turj. länsiosassa paik. L. annotinum, Torn. tav., Kuus. ktav., Turj. paik. Selagmella spinulosa, R. ktav. 4), Kuus. ktav., Turj. paik. Turjan Lapissa ja Kuusamossa kasvaa tåas seuraavia lajeja, jotka puuttuvat Tornion — Piteån Lapeista Ruotsissa: V. tricolor var. arvensis, Turj. f jharv., Kuus. tav. Diantlms superbus, Turj. tav., Kuus. harv. Geranium pratense, Turj. fjoksenkin niukasti, Kuus, jharv. Vicia sylvatica, Turj. * paik. runsaasti, Kuus. harv. Chcerophyllum Prescotii, Turj. jharv., Kuus. ktav. — tav. Cassandra calyculata, Turj. f harv., Kuus. ktav. — jharv. Myosotis sparsiflora, Turj. f jharv., Kuus. harv. Ehinanthiis major, Turj. paik., Kuus. jtav. ( — ktav,). Äbies excelsa var. öbovata, Turj. tav., Kuus. tav. Eriopliorum latifolium, Turj. f jharv., Kuus. paik. Alopecurus pratensis var. nigricans, Turj. tav. ( — paik.), Kuus. jtav. — ktav. Asplenium crenatmn, Turj. jharv., Kuus. harv. Lajeja, jotka kasvavat sekä Kuusamossa etta Turjan Lapissa, tavataan seuraavia Piteån — Tornion Lapeissa Ruot- sissa vähemmällä levenemisellä kuin Turjan Lapissa: 1) Wah lenberg, 1. c, s. 38. — Tornion Lapissa C. P. Lsestadi- iis'en mukaan (s. 28) harv. Qvikjoen seudulla tav. (Anderson, 1. c, s.34). 2) N. I. Fellman"in ilmoitus sen levenemisestä ei kenties ole tarkka. 3) Wahlenberg, 1. c, s. 290. — C. P. Lsestadius'en mukaan (s. 24) Tornion Lapissa paik. 4) Wahlenberg, 1. c, s. 292. — Tornion Lapissa Lsestadius^en mukaan (s. 29) paik. 144 Viola canina, Turj. tav., Kuus. ktav., R. harv. ') Trifolium pratense, Turj. fpaik., Kuus. paik., R. jharv. Vicia cracca, Turj. tav., Kuus. paik., R. harv. Ruhus idceus, Turj. * paik. runsaasti, Kuus. ktav., R. jharv. Chrysanthemum leucanthemtim, Turj. f jharv., Kuus. jharv., R. harv. , Tanacetum vulgäre, Turj. paik. — harv., Kuus. harv., R. harv. [Erigeron acris, Turj. länsiosassa paik., Kuus. ktav., R. harv. 2)] Pi/rola rotundifolia, Turj. tav., Kuus. paik., R. paik. [Botrgchmm lunaria, Turj. paik., Kuus. jharv. — paik., R. jharv. — harv.] Ruotsalaisesta Tornion ^) Lapista puuttuvat 4) seuraavat lajit, jotka tavataan sekä Turjan Lapissa etta Kuusamossa: Viola canina -5), CJirysantJiemiim leucanthemum, JRhamnus frangula (Turj. Erigeron acris, t harv., Kuus. jharv.), Da^/me we^erewm, (Turj *harv. Trifolium pratense ^), — jharv., Kuus. jharv.), Vicia cracca, Botrychium lunaria. Ruhus iclceus "), Vähemmällä levenemisellä kuin Turjan Lapissa kasva- vat Ruotsalaisessa Tornion Lapissa seuraavat lajit ^), jotka tavataan myöskin Kuusamossa: >) Wahlenberg, Fl. lapp., s. 213. 2) A. Berlin'iii mukaan tav. (s. 12), vaan hän on nähtävästi ereh- tynyt "Wahlenberg'in ilraoituksesta Fl. lapp. teoksessa (s. 206), jossa E. acre'lla tarkoitetaan nykyistä E. elongatus'ta Led. 3) Vertaan Tornion Lapin kanssa senvuoksi etta se niistä seu- duista Euotsissa, joissa vallitsee sama regioni kuin Kuusamossa, on Kuu- samoa lähimpänä. *) Niitä mainitsematta, jotka koko ruotsalaisesta Lapista puuttuvat. 5) Berlin'in mukaan (s. 67) harv. Tornion Lapissa. 6) Berlin'in mukaan jharv. (s. 89). ') Berlin'in mukaan jharv. (s. 81). 8) Niihin lisäksi, jotka kasvavat koko ruotsalaisessa Lapissa vä- hemmällä levenemisellä kuin Turjan Lapissa. 145 [Rosa cinnamomea, Turj. paik. niukasti, Kuus. paik. — jtav., Torn. harv. ')] Crepis paludosa, Turj. *jharv., Kuus. ktav., Torn.? 2) Myosotis sylvatka, Turj. tav., Kuus. harv., Torn. harv. 3) Urtica dioica, Turj. länsiosassa ei harv., Kuus. jharv., Torn. harv. ^) Me näemme tästä vertauksesta etta Kuusamossa ja Euotsin Lapissa kasvaa 21 (23) lajia, jotka eivät ole tun- netut Turjan Lapista. Niistä tavataan harvinaisina Ruotsin Lapissa 11 ja Kuusamossa 14, 6 paik. edellisessä ja 1 jäl- kimäisessä, 4 tavallisina edellisessä ja 6 jälkimäisessä. Kuu- samon kunnassa ja Turjan Lapissa kasvaa sitävastoin 12 lajia, joita ei tunneta Ruotsin Lapista, ja joista 7 tavataan harvi- naisina Turjan Lapissa ja 5 Kuusamossa, 2 paik. edellisessä ja 1 jälkimäisessä, 3 tavallisina edellisessä ja 6 jälkimäisessä. 43:sta Kuusamossa kasvavasta lajista, joilla on Ruotsalai- sessa Tornion Lapissa isompi leveneminen kuin Turjan La- pissa, tavataan Tornion Lapissa 34 tavallisina, joista myös Kuusamossa kasvavat tavallisina 30, paikotellen 1 sekä har- vinaisina 3, ja Turjan Lapissa jollakin vähemmällä alalla tavallisina 4, paikotellen 18 ja harvinaisina 12. Niistä Kuu- samossa kasvavasta 7 lajista, joilla on Piteån — Tornion Lapeissa vähempi leveneminen kuin Turjan Lapissa, övat 3 jälkimäi- sessä tavallisia, joista 1 kasvaa Kuusamossa tavallisena ja 2 paikotellen ynnä Piteån — Tornion Lapeissa 1 paikotellen ja 2 harvinaisina. Mainittakoon vielä etta Tornion— Piteån La- peissa kasvaa noin 217 Kuusamosta puuttuvaa lajia eli 39,2 '^^ edellisen seudun lajimäärästä, ja Turjan Lapissa noin 213 eli 48,5 % sen koko lajiluvusta. Kuusamossa kas- vaa sitävastoin noin 70 lajia isommalla levenemisellä kuin Piteån — Tornion ja Turjan Lapeissa. Varsin silminnähtävää on siis, etta Kuusamonkunta eroaa Turjan Lapista useamraan kasvin levenemis- 1) Wahlenberg'in mukaan paik. ,P1. lapp., s. 142). 2) Berlm'in mukaan jharv. i,s. 16). ') Berlinin mukaan jharv. ^s- 28). •>■) Berlinin mukaan tav. ;'s. 97). 10 146 suhteiden kautta kuin Tornion — Piteån Lapeista, vaan siihen on suuressa määrin syynä myös sekin seikka, etta Turjan Lappi on pohjaisemmilla tasapiireillä, kuin Kuu- samo. Kun useain Ruotsin Lapissa kasvavain lajien pohjainen levenemis-raja kulkee eneramin tai vähemmin luoteesta kaak- koon, tulee nimittäin Turjan Lappi oleraaan ulkopuolella niiden alaa, vaan Kuusamo eteläisen asemansa vuoksi vielä ulottumaan niiden rajain sisälle, Toiselta puolen eroaa Kuu- samon kunta myös Ruotsin Lapista useain kasvigeografilli- sessa suhteessa erittäin tärkeäin lajien kautta, joista uudes- taan mainitsen Äbies excelsa var. ohovata'n, Ghcerophyllum PrescotWn, Cassandra calyculata\\ ja Alopecurus pratensis var. nigricans^in, jotka tavallisuutensa ja runsautensa vuoksi jo yksinäänkin antavat Kuusamon kasvistolle Ruotsin Lapin kasvullisuudesta varsin eroavan luonteen. Jos siis tahdotaan jakaa Lapin maa luonnollisiin piireihin sen kasvien levene- missuhteiden mukaan, ei ole syytä yhdistää Kuusamon kuntaa Ruotsin eikä Turjan Lappeihin. Mitä tåas kysymykseen sen asemasta muun suomalaisen Lapin suliteen tulee, niin katson soveliaimmaksi jättää sen ratkaisemisen siksi kuin tarkempia tietoja jälkimäisen ålan kasvistosta on julkaistu. Kuitenkaan ei näytä olevan syytä luulla, etta ne omituisuudet kasvistossa, joista tässä olemme puhuneet, tule- vat yksistään Kuusamon kunnalle osaksi. Saatuani täten määrätyksi alueemme kuntain asema Suomen ja Venäjän-Karjalan suhteen, on vielä tarkastami- nen millä seuduilla luonnollisimmin saatamme rajoittaa edel- liseen luetut kunnat Venäjän-Karjalan kunnista. Aikeideni väärin ymmärtämistä välttääkseni, mainitsen jo kohta, etta tarkoitukseni ei ole keksiä rajaa, jonka tulisi perustua kai- kille erillaisuuksille Venäjän-Karjalan ja Suomen luonnossa, vaan tahdon rajoittaa nämät piirit toisistaan ainoastaan nii- den kasvien levenemisen mukaan, siis esim. ei lokaalisuh- teisin perustuvan yleisen fysiognomian tai maan geologillisen luonnon mukaan, j. n. e. Kun tarkoitus kasvigeografillisella jaolla on saada verrattavien alojen kasvistojen yhtäläisyyden ja erillaisuuden osoittamisella ilmaantumaan syyt niiden kas- 147 vistonsuhteiden ilmiöihin, on tarkoitiikselle ainoastaan hai- taksi, jos tekee selvitettävät seikat sekavammiksi perustii- malla sellaisessa jaossa moninaisiin luonnonsuhteisin, jotka kukin kuitenkin vaativat eri rajoittamista. Koska niiden kasvien levenemiseen, jotka etupäässcä tiilevat kysymykseen tämän rajan detaljillisessa määräämi- sessä, ei ole syytä otaksua Suomen ja Venäjän-Karjalassa vallitsevain erillaisten lokaalisuhteiden vaikuttaneen, saatamme ilman raimta perustaa rajoituksemme Suomelle tai Venäjän- Karjalalle enimmin karakteristillisten lajien levenemisrajoihin. Itä-Repolan ja Lieksan kunnat eroittaa toisistaan luon- nollisella tavalia Lieksan järvi, jonka itäpuolella Geranium pratensc, ChcerophpUum Prescotii ja Heracleiim sibiricum kas- vavat, vaan ei sen länsipuolella. Lieksan järven länsipuo- lella oleva seutu on välitilassa Venäjän-Karjalan ja Suomen välillä, vaan koska sieltä puuttuvat nämät mainitut edelliselle karakteristilliset lajit ja useimmat edellä luetelluista Suo- melle omituisista lajeista kasvavat siellä jälkimäiselle karak- teristillisella levenemisellä, on oikeampi lukea se Suomeen, vaikka muutamat vähemmin tärkeät lajit, esim. Cornus siic- cica '), Leontodon liispidus, Melandrium pratense, Tnchcra arvensis ja Campanula rotundifolia toiselta puolen puoltavat päinvastaista menettelyä. Kuhmon ja Kiimasjärven kuntain kasvistot menevät varsin vitkallisesti yli toisiinsa, jonkavuoksi niiden rajoitus täytyy tulla jokseenkin mielivaltaiseksi. Luonnollisinta lie- nee kuitenkin vetää raja Kiiteenjärven (Kivijärven) halki, joten Chcerophyllnm Prescotii, Centaurea phrygia, Nupliar intermediuni ja N. pumilum, jotka kasvavat tämän rajan läheisyydessä sen itäpuolella, suljetaan Venäjän-Karjalaan. Kiiteenjärven luodepuolella kasvaa kuitenkin vielä Sonchns arvensis ja pari peninkulmaa länteen tälta rajalta Älopecunts pratensis var. nigricans, kumpikin laji kumminkin jokseenkin niukasti ja harvinaisena. Kuittijärvien ja Kiannan kuntain välinen raja on vedet- tävä Yli-Kuitti järven ja Yläjoen välisellä seudulla, melkein sa- 1) Veitaa siv. 137. 148 moilla tienoin kuin Suomen rajakin. Yli-Kuittijärven länsi- lannalla olevan Vuokkinieraen tienoo on vielä varsin puh- taasti Venäjän-Karjalan luonnetta, etenkin seuraavien lajien vaikutuksesta: Gcranium pratense^n^ Alopecurus pratensis var. nigricans^m, Melandrium pratense''n, Sonchus arvensis''eTi, Poly- gonum amphihiimiiw^ V. amph. var. terrestren, Sagittaria sagittifolia^n^ PJileum pratensen^ Chmrophijllum PrescotWn ja Girsium arvcnse^n, joista useimmat kasvavat siellä samalla levenemisellä kuin yleensäkin Kuittijärvien kunnassa. Kian- nalle karakteristillisella kasvistolla ei siellä myöskään ole tiiskin laisinkaan sijaa. Yläjoen seudulla sitävastoin on e- nään tuskin jälkiäkään Veuäjän-Karjalan omituisuuksista. Kuusamon ja Kiestingin kimtain välisestä rajasta on jo edellä puhuttu. Paitse tässä pohjaisimmassa osassa aluetta, jossa uudet suhteet jo övat vaikuttamassa, kulkee raja Suomen ja Ve- näjän-Karjalan kasvistojen välillä siis pohjais-luoteesta etelä- kaakkoon (NNV — SSO) ja on useimmilla tienoin yleensä jok- seenkin markeerattu senvuoksi etta maa tällä paikkakun- nalla on sangen harvaan asuttua ja eroitus niiden kasvis- tossa on suurin kulttuurin synnyttämillä kasvipaikoilla. IV. Tilastoilisia tietoja afueen kasvistosta. Vaikka kunkin stationin kasvisto vaihtelee sangen suu- ressa määrin, on kuitenkin luonnoUista, etta joku lainmukai- suus siinäkin suhteessa on löydettävänä. Turliaan hakee kaksi täydelleen identillistä kasvistonmuodostusta, vaan kui- tenkaan ei ole epäilemistä, etta kunkin formationin lajien luku kullakin kasvigeografillisella alueella riippuu alueen y- leisestä lajimäärästä lainmukaisella tavalla. Analogian mu- kaan päättäen phytostatikin muista johtopäätteistä on syytä luulla, etta se luku kasvilajeja, joka tulee kunkin formationi- lajin') osaksi, on samoilla tasapiireillä, missa jokseenkin samat levenemis- ja lokaalisuliteet vallitsevat, jokseenkin sama. ') Ainoastaan sellaisten alueiden suhteen saattanee tällä lailla olla voimaa, jotka övat niin isoja etta ne erillaisuudet ja muunnokset, joita formationit tavallisesti tarjoavat, löytyvät uiillä edustettuina. 149 Etta näiden lukujen määräämisessä kuitenkin on suu- ria vaikeuksia voittettavana, on lielppo ymmärtää. Sellainen työ ei edellytä ainoastaan suiirinta tarkkuuta niiden lajien annoteeraamisessa, joita kullakin formationilla tavataan, vaan myöskin pettymätöntä kritiikkiä niiden muodostusten suh- teen, joiden kasveja kirjoittaa rauistiin. Usein kohtaa ni- mittäin sellaisia sekoituksia eri formationeista, etta yksi vä- häinen täplä niissä kuukm yhteen formationi-lajin ja toinen sen vieressä oleva toiseen, taikka vaihtuu yksi formationi- laji niin vähitellen toiseen etta tottumaton ne helposti luulee samaksi formationiksi. Riittämättömällä kritiikillä tehdyt havainnot formationein kasvistosta täytyvät sentähden antaa varsin erillaisia päätöksia tilastolle. LiionnoUista on, etta tavallisempien ja runsaarapien laji- en luku täytyy olla enemmän konstantti kuin muiden lajien, koska niillä aina on isompi mahdollisuus saada edustajansa kullekin alle, joka on tarkastettavanamme. Päinvastaisista syistä tåas täytyy harvinaisten ja satunnaisten lajien luku olla enemmän horjuvainen, ja ensimäisellä katseella saattaisi olla taipuvainen luulemaan sitä kokonaan sattumuksesta riip- puvaksi. Vaan kuitenkin osoittaa kokemus ettei sekään var- sin suuresti vaihtele aloilla, joilla on samat lokaali- ja leve- nemis-suhteet. Harvinaiset lajit övat nimittäin yleensä jok- seenkin konstantteja stationinsa suhteen ja satunnaisistakin lajeista, vaikka niiden löytyminen yksityisillä kasviston-rauo- dostuksilla on kokonaan satunnainen, huomaa etta ne kui- tenkin övat jokseenkin samoja kullakin formationi-lajilla, kun on kysymys isommista aloista, — jos nimittäin havainnot övat riittä välla kritiikillä tehdyt ja jollei abnormit lokaali- suhteet ') siellä valtaa. Seuraavissa tauluissa osoitan mikä määrä lajeja on ta- vattu metsäregionein tärkeimmillä kasviston-formationeilla pohjais- ja etelä-osissa aluettamme. 1) Lienee tarpeen mainita, etta lokaalisuhteilla tarkoitetaaii kasvi- lokaalien eli stationein sekä fysillisiä oraaisuuksia etta levenemis-mää- rää ja sekoitusta toisten stationein joukkoon. 150 Varjokkaat kasvipaikat. Puita ja pensaita Mänty- Kunsi- Seka- metsis- metsis- metsis- sä. sä. sä. Lehdi- Leh- Korvis- koissa. doissa. Ea. tav. runs. valt. vähäv. E.i) P. E. P. E. P. 1 1 1 1 3 3 1 1 1 1 7 5 1 1 1 2 7 6 Ruohoja tav. runs. valt. E. — P. — E. — P. — 2 9 12 12 2 2 5 5 7 6 18 20 1 1 1 1 6 5 Yhteensä tavallisia E. 5 9 9 9 14 8 paik. vähäv. P. 5 7 9 5 13 7 E. 3 1 — 3 2 — P. 2 1 — 4 — — harv. vähäv. E. 1 — — 3 3 4 t. satunn • P. 1 — — — 5 — Yhteensä paik. ja harv. E. 4 1 — 6 5 4 tav. runs. P. 3 1 — 4 5 — Varpukas- E. 1 1 1 — — 1 veja P. 1 1 1 — — 1 ' valt. E. 2 — — 1 — — P. 2 — — 1 — — vähäv. E. 1 6 6 2 7 5 P. 1 6 6 2 7 4 Yhteensä tavallisia E. 4 7 7 3 7 6 paik. vähäv. P. 4 7 7 3 7 5 E. 4 1 2 1 — 3 P. 4 1 2 1 — 3 harv. vähäv. E. — — — 1 — — t. satunn. P. — — — 1 — 1 Yhteensä paik. ja har^ r.E. 4 1 2 2 — 3 p. 4 1 2 2 — 4 5 7 ') E. = etelä-osassa aluetta, P. nykset övat jälerapänä selitetyt- pohjais-osassa aluetta. Muut lyhen- 151 Mänty- Kuusi- Seka- Lehdi- Leh- Kor- metsis- metsis- metsis- koissa. doissa. rissa. sä. sä. sä. vähäv. E. 10 16 24 27 16 1 P. 9 17 22 23 16 — Yhteensä tavallisia E. 10 18 24 39 34 6 P, 9 20 22 35 36 7 paik. runs. E. — — — — 1 — P. — — — — — — valt. E. — — — — — — P. — — — — 2 — vähäv. E. 4 4 5 6 7 — P. 4 7 5 4 7 3 harv. runs. E. — — — — — — P. — — — — 1 — valt. E. — — — — — — P. — — — — 4 2 vähäv. E. 6 2 7 13 17 4 P. 6 5 13 12 23 8 Yhteensä paik. ja harv. E. 10 6 12 19 25 4 P. 10 12 18 16 37 13 Heiniä tav. runs. E. — 1 — — — — P. - 1 _ _ — _ valt. E. — — — 3 4 1 P. — — — 3 3 1 vähäv. E. 2 4 5 3 4 2 P. 2 4 4 2 4 2 Yhteensä tavallisia E. 2 5 5 6 8 3 P. 2 5 4 5 7 3 paik. valt. E. — — — — 1 — P. - - - - 1 - vähäv. E. — — — 2 5 4 P. — — — 2 5 2 harv. vähäv. E. — 1 — 3 7 1 t. satunu. P. — 1 — 6 6 1 Yhteensä paik. ja harv. E. — 1 — 5 13 5 P. — 1 — 8 12 3 Kaikkiaan E. 39 48 59 89 106 39 P. 37 54 62 78 117 42 152 Aukeat maat lannoittamattomalla ja pääasiallisesti anorgaanillisella perustalla. ° a e — £' S- "< P ^ f- ^. ^ «- h— CO C^ ^ ^""^^ o t^ 5t P w P VJ g. p »= I ^ p Puita ja ^^^ j.yjjg E. — - — — — 1 — — — pensaita p „ valt. E. 1 1 — — — — — __ P. 1 i_-___-__ vähäv. E. 435613524 P. 435615434 Yhteensä tavallisia E. 545614524 P. 545617434 paik. vähäv. E. — 1 — — — 9 1 6 — P. — 1 — — — 4 1 5- harv. vähäv. E343333 1 — 5 t. satunn. P. 45333 10 327 Yhteensä paik. ja harv. E. 35333 12 265 P. 46333 14 477 Varpukas- ^^^_ ^.^^^_ E. - 1 ^^J^ P. _ !_______ valt. E. — — — — — — — 1 3 P. ------- 1 3 vähäv. E. 36322— 134 P. 3 6 3222134 Yhteensä tavallisia E. 37322— 147 P. 373222147 paik. vähäv. E. — — — — — — — 5 — P. ------- 5- harv. valt. E. — — — — — — — — — t. satunn. P. — — — — — — — — 1 vähäv. E. 2 1 2 1— 2 — — 1 P. 2 1 3 1— 1 — — - Yhteensä paik. ja harv. E. 2121— 2 — 51 P. 2 1 3 1 — 1 — 5 1 Ruohoja tav. runs. E. — — — 3 2— 1 3 2 P. — — — 3 1— 1 2 '? valt. E — — 7 21 12 8 4 3 1 P. — — 7 18 14 6 1 3 1 153 ni p. p — s rt- s 2. C2 e; ?=■• 5. er F f 2. ET • E= ' • si" vähäv. E. 6 9 31 19 34 19 13 12 10 P. 5 7 21 13 23 14 10 9 14 Yhteensä tavallisia E. 6 9 38 43 48 27 18 18 13 P. 5 7 28 34 38 20 12 14 17 paik. runs. E. — — — 1 — — — — — valt. E. — — —— — — — — — vähäv. E. 2 — 4 9 9 7 29 16 7 P. 1 — 3 10 10 11 32 19 8 harv. valt. E. — — — — — — — — — t. satunn. P. 2 — — 1 — — — — — vähäv. E. 12 6 30 36 37 24 30 31 19 P. 23 4 24 33 31 35 32 33 23 Yhteensä paik. ja harv. E. 14 6 34 46 46 31 59 47 26 P. 26 4 28 45 41 46 64 52 31 leiniä tav. runs. E. — — 6353445 P. — — 6353535 valt. E. — — — 2 3 4 5 11 3 P. — — — 1 4 4 3 13 3 vähäv. E. 653689857 P. 651478856 Yhteensä tavallisia E. 6 5 9 11 16 16 17 20 15 P. 6 5 7 8 16 15 16 21 14 paik. valt. E. — — — — — — — — — P. _____ i___ vähäv. E. 3 — — 135 12 64 P. 4 — 1 1 3 4 10 6 7 harv. t. vähäv. E. 4 1334 14 11 99 satunn. P. 8 1 4 2 6 15 13 13 15 Yhteensä paik. ja harv. E. 7 1 3 4 7 19 23 15 13 P. 12 1 5 3 9 20 23 19 22 Kaikkiaan E. 46 38 97 116 123 111 125 118 84 P. 63 35 82 102 110 125 124 125 103 154 Muita kasvipaikkoja. ►^ r = o ® ti < CO c: a •< < tu f-t © 2.t3 B w £- O^ C <^ a* Fff K* sT P5= • a e^. C3 Vs. Puu- ja pen- saskasveja tav. runs. E. P. 1 -t — "■"" 1 — vähäv. E. 5 — 2 3 P. 5 — 2 3 harv. vähäv. E. — 2 — 1 7 t. satunn. P. — 1 1 7 Yhteensä E. 5 3 3 10 TT 1 P. 5 2 3 10 Varpukas- tav. runs. E. 3 veja P. _ — 2 — valt. E. — — — 2 — P. — — — 2 vähäv. E. — — 4 4 P. — — 3 4 paik. vähäv. E. P. E. — — — — 1 1 har/, t. vähäv. 1 satunn. P. — — 2 1 Yhteensä E. — — 5 10 tav. runs. P. — — 5 10 Ruohoja E. 1 6 7 — — 9 P. 3 4 9 — — 7 valt. E. 7 5 12 1 1 4 P. 7 3 1 — 1 1 vähäv. E. 19 15 12 6 3 3 P. 14 10 12 6 3 3 Yhteensä tavallisia E. 27 26 31 7 4 16 • paik. runs. P. 24 17 22 6 4 11 E. — — — — — 5 P. — — — — — A. valt. E. — 1 — — — i P. 1 — — — — 6 vähäv. E. 4 5 3 — — 2 P. 4 4 3 — — 2 harv. valt. E. 4 — 1 — — 1 t. satunn. P. — — — — — — 155 E*" Ei ^ a> 5 k;'^^- < ® 3 DO "-^ Cissi o f=-"2, — p:^ r re _ B 7-»" vähäv. E. 21 8 13 3 1 12 P. 19 8 6 3 3 20 Yhteensä paik. ja harv. E. 29 14 17 3 1 24 P. 24 12 9 3 3 32 Heinäkas- •^ tav. runs. E. 1 2 — — — 3 •' P. 1 3 — — — 2 valt. E. 4 2 — 2 — 2 P. 5 2 — 2 — — vähäv. E. 5 1 3 8 4 — P. 3 1 3 7 4 1 Yhteensä tavallisia E. 10 9 3 10 4 5 P. 9 6 3 9 4 3 paik. runs. E. — — — — — — P. - - - - - 1 valt. E. — — _ _ _ 3 P. - - - - - 3 vähäv. E. 1 — 11 1 1 P. 1 — — 2 1 1 harv. runs. E. — — — — — 1 P. — — — — — _ valt. E. 1 — — — — ^ P. — — — — — — vähäv. E. — 1 — 1 4 1 P. 1 - 114 2 Yhteensä paik. ja harv. E. 2 1 12 5 6 P. 2 — 13 5 7 Metsäregionein nestimekasvien koko luvusta pohjais- ja etelä-osissa aluetta ') tulee kunkin formationilajin osaksi se procentti, jonka ölen maininnut seuraavain taulujeu ensimäi- sessä ja toisessa kolumnissa. Kolraannessa ja neljännessä 1) Alueen pohjaisseuduilta tunnetaan 462 ja eteläseuduilta 412 lajia. Se anormaalinen suhde näiden lukujen välillä, etta pohjaisem- massa tavataan enemmän lajeja kuin etelämraässä, tulee fysillisten suh- teiden vaihtelevaisuudesta pohjaisosassa aluettamme. 156 kolumraissa mainitsen eri formationein tavallisten lajien pro- centin luettuna alueen pohjais- ja eteläosissa kasvavain ta- vallisten lajien koko lukumäärästä '). Mäntymetsissä ...... Kuusimetsissä Sekametsissä Lehdikoissa Lehdoissa Korvissa Vuorilla Kankailla Kuivilla ahoilla Niittytöyräillä Nurmikoilla Rannoilla Kosteilla niityillä Heteniityillä Letoilla Pellonpientarilla Asunto- ja liikentäpaikoilla Viljelyksissä Nevoilla Mäntyrämeillä Vesissä % nestimekas- vien koko luvusta. Etelä- Pohjais- osassa. osassa. % tavallisia lajeja. Etelä- iPohjais- osassa. I osassa. W 9,47 11,6.5 14,32 21,S4 25.73 9,47 11,17 9,22 23,53 28,16 29,85 26,94 30,34 28,40 20,40 17,72 12,86 12,60 7,28 8,25 12,14 8,10 8,64 10,10 11,69 16,05 19,70 13.42 18,52 21,21 17,20 23,46 24,24 27,49 25,93 31,82 9,09 9,47 11,11 13,04 8,23 9,60 7,58 10,29 11,62 17,75 22,63 21,72 22,08 2.5,51 25,25 23,81 27,57 28,7 9 27,06 19,34 22,22 26.84 16,90 16,67 27,06 18,11 21,21 22,29 16,05 21,21 11,68 17,20 19,19 8,01 14,81 12,12 7,58 13,99 12,63 6,27 9,47 10,10 7,79 8,23 9,60 11,46 8,64 10,61 3 4. 5 3, 4 4, 5 6 (7) (6) 7, 8 1—3 2 2, 3 3 4-6 6, 7 6. 7 7 (6) 7-9 3, 4 2-4 3, 4 9,10 7, 8 Tässä annetusta taulusta saamme johdatetuksi seuraa- vat säännöt : 1) Kuta isompi välta sammalkasvistolla ja jä- käläkasvistolla on kullakin kasvipaikalla, sitä vä- hempi on siellä kasvavain nestimekasvien lajien luku. 2) Aukeilla mailla tavataan isompi määrä nestimekasvien lajeja kuin varjoisilla mailla. ^ Eteläosasta aluetta tunnetaan metsäregioneista 243 ja pohjais- osasta 198 tavallista lajia. 157 3) Siinä määrässä kuin sammalikon (ja jäkäli- kön) välta myöntää, enenee nestimekasvien lajieii luku sen mukaan kuin kasvipaikkain kosteusaste suurenee, joUei muut vastaiseen suuntaan vaikutta- vat seikat pane sillä estettä. Nämät säännöt övat helpot selittää. Siinä määrässä kuin sammalkasvisto valtaa, on syytä otaksua maanlaadun köy- häksi ainakin joistakuista aineista, jotka övat nestimekasvien toimeentulolle ehtona. Ybdessä tämän seikan kanssa vai- kuttaa sekin etta sammalikko, niin sanoaksemme, mekanilli- sella tavalla estää useiden kasvien siemeniä eli taimia ta- paamasta niitä maan kerroksia, joita heidän toimeentu- lonsa vaatii. Täten saamme ensimäisen sääunön ymmär- rettäväksi. Etta tåas aukeilla mailla tavataan isompi määiä nesti- mekasvien lajeja kuin varjoisilla, selitämme edellisille tule- vien edullisempien maanlaadun omaisuuksien kautta. Au- keilla mailla tapahtuvat nimittäin runsaamman valon ja läm- mön vaikutuksesta suuiemmalla nopeudella ne kemialliset processit, jotka synnyttävät kasvien tarvitsemia ravintoaineita. Niillä täytyy sentähden suuremmassa raäärin olla tarjolla niitä erillaisia aineita, joita eiilaatuiset kasvit vaativat. Samaten, koska kosteuskin edistää muutoksia aineiden kemiallisen laadun suhteen, lienee kolmaskin sääntö selitet- tävä suuremman vaihtelevaisuuden kautta kosteampien paik- kain maanlaadussa kuin kuivempain. Kuitenkaan ei ole unhottaminen etta ennen kaikkea vaikuttaa se seikka missa määrin kunkin seudun kasvit saat- tavat vaihella stationinsa suhteen. En tahdo tässä kuiten- kaan pysähtyä siihen kysymykseen. Aikomukseni ei olekaan tässä kirjoituksessa ottaa kasvitopografian lakeja tarkastaak- seni, koska ne antaisivat ainetta kokonaiselie erityiselle kir- jalle ja lisäksi koska ne vähät varat tieteellisellä tavalla teh- tyjä tutkimuksia maamme kasvitopografiasta, joita tätänykyä löytyy koottuna, eivät ole vielä sellaiseen työhön erittäin ke- hoittavia. 158 Ennenkuin lopuksi tavanmukaisessa kasviluettelossa käyu tarkastamaan alueen nestimekasvien levenemismää- rää ja levenemisen rajoja, luon seuraavissa taiiluissa vielä silmäyksen kasvilieimojen tilastoon alueen pohjais- ja etelä- osissa. Cotyledoneae. SynantheresB .... Cyperaceae Graminese Rosaceae Cruciferse Salicacese Ericaceaj Polygonaceae Ranunculaceffi .... Alsinaceffi PapilionacesB .... Orchidaceae Umbelliferse Labiatffl Betulacese Juncacese Rhinanthacese .... Violaceaj Silenaceae Vacciniese Borraginacese .... Scrophulariaceas . . . Potamogetonacese . . Tjphaceaj Droseracese Oenotheracese .... Rubiacese Campanulaceae .... Utriculariaceae .... PrimulaceiB Smilacese Pohji lis-Karjalan kunnas sa. maa- Kuusamon maakunnassa. 1^ za ti a: ^. p3 s 3 (B EJ i s. §1^ en c S B 29 5 25 59 20 7 14 41 26 6 9 41 23 7 14 44 28 4 5 37 22 5 7 34 11 1 3 15 8 2 2 12 7 1 6 14 4 — 3 7 10 3 13 6 3 5 14 8 2 1 11 8 1 1 10 8 — 2 10 6 — 2 8 6 — 3 9 6 1 4 11 6 — 2 8 4 1 3 8 5 1 2 8 2 1 2 5 2 2 4 8 3 2 5 10 4 1 2 7 3 1 3 7 5 — 2 7 2 1 1 4 4 — 3 7 3 — 3 6 6 — 1 7 4 2 — 6 6 — — fi 7 1 — 8 4 — 1 5 3 — 1 4 2 — 3 5 1 — 3 4 5 — — 5 5 — — 5 2 2 — 4 1 1 3 5 2 1 1 4 2 — 1 3 3 1 — 4 2 1 5 8 2 1 1 4 — 3 — 3 2 — 1 3 2 — 1 3 3 — — 3 2 1 1 4 3 — — 3 3 — 1 4 2 — 1 3 1 — — 1 — 1 2 3 1 1 5 7 3 — — 3 2 — 1 3 2 1 — 3 1 1 1 3 159 Nymphseaceae Elatinacese . Halorhagidaceae Callitrichaceae Urticaceae . Abietineae . Alismaces Fumariacese Parnassiacese Tiliaceae Hypericaceas Geraniaceae Oxalidese . Khamnaceae Drupaceae . Pomacese . Lythraceae Portulacacese Paronychiacese Crassulaceae . Cornaceie . . Sambuciueae . Caprifoliacese Dipsacacese . Lobeliaceae . Menyanthacese Gentianacese . Polemoniaceas Plantaginacese Chenopodiaceae Thymeleaceae Empetraceag . Cupressineae . Juncaginaceae Araceae . . Ribesiacese Saxifragaceae Hydrocharidaceaä Nartheciaceae Leran aceae . . — 1 2 1 1 — 1 il — _! _ — i 1 1 1 — 1 1 -I -i 4 1 2 2 Summa | 235 | 34 | 92 | 361 1 174 | 48 | 111 1 333 160 Dicotyledoneae Monocotyledone» Filices. Polypodiacese Eqvisetacese Lycopodiacese Ophioglossacese Isoetaceffi . Summa 1G2 19 72 253 118 26 74 218 73 15 20 108 56 22 37 115 4 1 3 8 4 9 13 4 1 6 4 1 2 7 4 — 5 5 — — 5 — 1 2 — — 2 2 1 — 2 — — 2l 2| 13 3 23 13 1 15 29 1 Kaikkiaan tunnetaan koko alueelta 527 lajia nestime- kasveja, joista 493 övat fanerogaameja ja 34 sanikkaisia. Lyliennyksiå: yl. = yleinen (freqventissime). tav. = tavallinen (freqventer)- ktav. = koko tavallinen i^sat freqventer). jtav. := jokseenkin tavallinen (freqventius). paik. = paikotellen kasvava (passim). jharv. := jokseenkin harvinainen (sat raro). harv. = harvinainen (jaro). Oikaistavaa: Siv. 1 riv. 13 alh. seisoo: 65° lue: 6G° , „ 9 „ „ länsipuolella „ itäpuolella 21 »9 ylh. „ Rohonista „ Ruohoista „ G2 „ 20 „ „ xylosleum „ carulea „ 72 „ 10 alh. „ uda „ aqvosa „ 82 „ 9 alh. „ triglumis „ trifidus „ 108 övat ilmoitukset ÄlchemiUa vulgarisen leveiiemi- sestä Paanajärven ja Kuusamon kuunissa vaihta- neet sijoja. „ 115 riv. 18 ylh. seisoo: koivureg. harv., lue: koivureg. paik., havureg. tav. „ 124 „ 14 alh. „ Karjalassa paik. lue: Karja- lasta ei tunnettu. „ „ „ 8 ja 9 alh. jätetään poies sanat „ja toiseUa puolen myös Äänisjärven Karja- lan kautta Kaakkois-Suomeen". „ 137 „ 18 ylh. seisoo: Polystichum thelypteris, lue: Asplenium crenatum „ 149 „ 17 „ „ alle, lue: alalle « 157 „ 5 „ „ sillä - sille -ogTc,,, MEDDELANDEN AF SOCIETAS PRO FAUNA ET FLORA FEIVIVICA. FJERDE HÄFTET. »-vfi»*^M*'»*' .•i/«*i- •*i- ***'-•►'-* "-'■r^ "-"C"'Zy."^,i z^^uir^i ]T^.'t:,X^iZ' !;^^^lX^ro^^*XICC*'^^''»^ .,^^.::^:^i:::.i:;j:ji'Zi-^:^ .4i,i,,,U'»^r>**^i4<»«j^ ^ '^IT'"^ ■'ti' i'' '^^ ''v * *! ¥*■'«* m * '