Full text of "Aikakauskirja"

See other formats

SUOMALAIS-

UGRILAISEN

SEURAN

AIKAKAUSKIRJA:

JOURNAL DE LA...

red by Googl».

CORNELL
UNIVERSITY
LIBRARY

s U OM AL AI s- U G RIL AI s EiN SE U RAN

AIKAKAUSKIRJA

JOURNAL_Tf/.

DB LA

SOCIETE FhNNO-OUGRIENNE

HELSINGISSA

suoMAi^isnr kirjaix. sburam KmjApAinoN osakbyhtiö

1907

Digilized by Google

Digitized by Google

Sisällys. Table des matieres.

1. o. J. Bamstbdt. Dber die »ihlwOrter der altaiacben spracben . 1—24.

2. G. J. BAMsraoT, Ob«r den arsprong der eeg. Jeiii8i{)>08tjaken . 1—6.

3. Otteita Suomalais-ugrilaisen seurun keskuKtelnmnksiRta — Aua-

/iige aus rlon sitzuogsbeiicbteo der FiDnisch-ugrischen GreMeU*

sohiift im j. 190*:

Artturi Kannisto. Matkakertomus vognlimailta. III 1—3.

VÄiN»"> Sai.minkn, Havaintoja Kemi-, Ounas- ja Muonion^okilMk-

soon kov.illä ]0<>4 tvlulvltii n i tioukerävsmatkalta 4 — 20.

U .1 I{\M>TKi>r. Matkakcrtoiiius . 21—25.

Suuiualais-ugrilaisen st-uraii vuosikfrtomiis liapport annuel

1904 26- 38.

4b Otteita Suomalais-ugriiaisen seuran keskustelemuksista — Aus-

zUge aus den eitzungsberichten der Finnisch-ugriaclien Geeell*

scheft im j. 1O06:

Artturi Kannisto, Matkakertomus vogulimailta. IV. . . . . 1—4.

O. J. fiAMSTBDT. Matkakertomus 4—7.

l ^ DoMNBR, Alkejaispube ▼ooaSkokottkseeaa — Disoonrs prononcö

k la siSanee annuelle 19Vxil05 7—22.

Suomalais-ugrilaisen seuran vuoitikertomus — Compte>rendu aa>

nnel 19* xil04-19» XIlO& 23-44.

5 Otteita Suomalais-ugrilaison seuran keskustelemuksista — Aus-
/Uge aus tien sitzungsbericbteu der Finoisch-ugrischen Gesell-
/ ; ^ j. , sfhaft im j. UKXi:

Yruö \Vi('iiMANN. MatkaktTtotnus l — 5,

O. DoNNKR, Alkajaispuhe vuosikokouksessa - Disfours prononct-

Ji la s^nce anuuelie lÖ^xiiOÖ . . : 5—13.

Suomalais-ugrilaisen seuran yuoeikertomus — Ck^mpte-rendu an-
nuel 19VxuO5-19Vxil06 14-35.

Suomalais-ugrilaisen senran rahallinen asema tammikuun 1 p. 1907. 36—37.

Digitlzed by Google

fiber die zalilwörter der altaischea sjirachen.

1. Yor keiner frage der ganzen sprachforschimg wird man
wohl liente so bereitwillig sein nichtirissen bekemien nnd alles ety-
mologisieren beiseite lassen, als vor der, woher die zablw(Jrter
stammen, was sie nnrprftnglich bedenten n. s. w. AUe bem&bmigeii,
die rätsel der zahlwOrtar za lösen, sind aach im allgeineinen dnrch-
aus unniitz, denn in sprachg^iippcn, deren einzelne glieder alle
loicbt an der älinlichkeit der zahhvörtcr erkcnnbar siiul, ist ja diose
fraf?e von keiner besonderen bedeutnnf]:; die '/usaninien{?elitiria"k<'it
der betiefteudeu spraelien plt ja in dein lalle als völlig erxviesen.
So verhält es sich niit der indoeuropäischen, der seniitisehen, der
finnisch-ugrischen ond der indochinesiscbeD sprachfamilie, die jede
fftr ach als gegen alle anderen genau abgegrenzte gmppen schon
lange bekannt sind. Anders stebt es ndt den altaischen sprachen
(d. b. dem torkotatariscben, dem mongoliscben nnd deni tnngosiscben).
In diesen findet man nnr eine gewi8se ftbereinstimmnng in der
stmktnr, im wort8cbatz, ja sogar in grammatikalischen formen, aber
sind diese ttbereinstimmenden einzelhciton, go^en die, wie es jetzt
nocb scheint, ebenso zalilrcicben nnd bcdeutencb^n divergenzen ge-
haltcn, nur entlebnungen oder können sie anf eine sebon iiltere
geraeinscbaft denten? Die zusammengebiirigkeit der altaiscben
spracben ist uach der aoaicbt der meisten forscber nacb wie vor

G. J. Bahstsdt. XXIV,i

^°LJ!)I^.-TW totl^^b^so* venn man nicht den mnstand irgendwie
erklären kano, wie und warani die zahlw0rter dieser sprachen so
wenig, ja beinahe gar nichts mit einander (Sfemeinsam haben. Man

. sollte erwartou, dass die zahhvörter des hypothetischen altaischen
spjachstainmcs eine viel grössere ctyiiiolofrisclie Yerwandt.schaft
zeigteii; und gerade \vegon der unnioglichktMt die zahhviuter dfs
niongolischen mit denen des turkotatarischen aus gemeinsameu „ur-
wörtern^ abzuleiteu ist ja die altaische frage noch offeD. Zwar
sind einige versuche in dieser richtnng gemacbt word6D, aber ohne
jeden erfolg. Wa8 z. b. Wilhelm Sohott in seiner schrift »Das
zaJilwort in der tschndischen sprachenklasse, wie anch im tOrkischen,
tnngnsischen nnd mongoUsdien'' yorgesehlagen hat, ist mit recht
von keinem folgenden forscher angenonmien worden, ond aneh die
„ Vergleichende grammatik der altaischen spraehen*^ von dr. J. OmTKesL
ist mehr abschreckend als iiberzeugend fiir die ver\\ aiidtschaft der
altaischen spraehen; Halevy\s antsatz iihcr die ,.uraloaltaischen'^ zabU
vvörter in Keleti Szenilo (.Tabrt^an<r ii, heft 1 & 2) bedeatet eher
eiuen schritt rlickvvärts als vorwärts.

Will mau iiberhaupt vorwärts kommen, geht es auf die dauer
dennoch nicht an die frage yon den zahlwörtern einfach zatibergehen,
nnd es bleibt denn nichts fibrig als alles vorznbringen, was viel-
leicht geeignet ist sie ein wenig anfznhellen. Daram habe ich es
gewagt die nachfolgenden zeilen niederznschreiben nnd den turko-
logen nnd mongolisten einige etymologische znsammenstellungeu
vorznschlagen.

2. Ziierst eine klein»^ boninkung oder riehtiger gesagt einen
voil)clialt gegeniiber den etxvaigen irsultaten der vorstebenden
betrachtung. Es ist — so diinkt mir — gar nicbt so sonnen-
khir, dai<s, wie vielleicht ailgenieiu angenonimen \vird, die zabl-
wörter verwandter spracben etymologisch ideutisch sein mössten.
^Obwohl die identität der zahlbezeichuogen in den meisten sprach-
gmppen eine anerkannte tatsache ist, ISsst sich gnt denken, dass fftr
einnnddieselbe zahl mehrere bezeichnnngen vorkommen kOnnen (s. b.
npaar nnd nZwei^, ,,dntzend** nnd „zwölf n. s. w.). Wamm also
nicht anch in einer altaischen ^nrzeif? Doppelte bezeichnnngen
kOnnen Temrsaclit verden durch speziell orientalische sitten in

Digitized by Google

XXIV,i

t)ber die zahlwörter der altaischcn sprachen.

handcl und wandel, woboi es oft not\veiidig ers('ln'iiit die zahlu urti r
iiicht niit ihreni uaiiKii zii ncnncn, sondcni \vo man sich diiich - «
zeichen, händedruck unter den ärniela u. s. w. veiständigeu muss;
vreiter durch sozialo verhältnisse — die zahlwörter werden als
nameo venrendet and m&ssen danim Ton niedriger stehenden re-
Bpektvoll mnscliriebeii werden — , imd aiich durch religidse anschaa-
DDgeii. Hebrere Damen fftr einfiftche zahlenverhftltnisse sind jedoch
natttrlichiuuifttz, und weiui aiisirgendeinem gronde doppeltenamen vor-
kommen, kOnnte in der einen sprache (hier z. b. im mongolischen) nnr
der eine, in der anderen (hier z. b. im tdrkischen) nnr der andere name
fortleben. Die bewt'iskraft, die man den zahhvörtei n im allgemcineii
zuschreibt, ist also rbcnfalls imr lelativ, d. h. ver\vandtscbaft zwcier
spraohfn kauii vorhaiideii s»mii, obgleich inan nieht imstande ist ilire
zahlwörter etymologisch zu vereinigen. \\\nm miv jUjso irgendwo
im folgenden einzelne zusammenstellnngen mongoliseher and tär^
kischer zahlwörter gelnngen sind, habe ich damit etwas positiyes
fhr die TerwandtBchaft dieser sprachen beigebracht; wenn aber nicht,
kOnnen diese sprachen dennoch Terwandt sein, eine onannehmbare
erkläning bewei8t Ja nichts, weder in positiver, noch in negativer
richtnng.

8. Ich zähle hier die einfachen zahlbezeichnnngen des mon-
gulischen (abgekiirzt uio.) und turkotutatarisclieu (abgekurzt tta.) auf.

mo.

tta.

nigen

bir

qojar

eld

cjurbaii

iiö

dörbon

tört

tabun

be&

alty

jeti.

sekiB

jlBfin

toqui

10.

arlMii

Znr bedentung ist zu bemerken, dass dieso \V(»rter nicht nnr
kardinalia, sonderu auch ordinalia sind. 8o sagte mau schou in

Digitized by Google

G. J. Bamstbdt.

äitester zeit mo. qojar sara-jin arban-dur *am zohnten taf^^e des
zvvoitcn inoiiats\ im Ita. otiizqa 'ani di •'issi<rst('n (taq:e des moiiat.s)'
und t'l)ensu irn inaiulschurischm ilan bija 'der dritto nioiiat'. Die
grenzo z\vi.scbeii kardiualia und ordinalia ist in den altaischen
spracheu eiae etwas audcre als iu deu europäiscben.

4. Wenn mau die äussere form der obigen zablwörter be-
trachtet, bemerkt mau sogleicb, dass einige von ihnen einander
lautlich sefar nabe kommen. So z. b. mo. QUflMa ^ ddrben (and
arban), jirgngaa dolagaa (and nigen); tta. alty ^ jeti und aekfs ^
toqva. Dies sind äbnliche woitpaare wie in anderen spracben, wo
aie oft anf einander eingewirkt baben; z. b. lätein, qiiataor ^
quinque (pro *pinque), novem decem (pro *noven), russisch
dceHtnb ~ decMnib (pro *HCtixmh), r^Mh ~ nocfMb, deutsch. zwei drei,
fiiiiiiscli viisi — kuusi (vgcl. tsclifn iii. (ijfs lui). Dass aucli die
niongolisclien und tiirkischen zahhvörtcrpaare solche ausgleichungcn
erfabrcn habeu, ist a priori wahr$cbeinlich, und wir können apäter
wirklicb etwas in dieser ricbtong feststellen.

5. mo. nigen; kahn. negpy kbalkba, tsacbar. neg, bnij. ^egf^,
Aegf, mogb. nikättf dabnr. ntkej (Jaan-{ao-mi-§i) nikin. Der stamm
dieser wört6r geht aus dem distribntiven mo. nigiged, kalm. nedito,
nedif!Y<iT)^ kb. ts. niDiio, burj. nezeo, Jaan-£ao ni-^-et, ni-j»^ benror;
also mit der adjektiviscbon Rndung -gen, die hier nach dera
vokal der ersteii silbe in (liah kten (? ursj)i-. iiur iu einem)
uiit -ken \veebselt ; znui \vei'hsel g ^ k (g ~ q) v^l. kh. nixy^n.ir
kalni. nölFdf '\{n-gv<'U'vn'. kb. my.imä ~ kalm. dnyna 'folgt', kalm.
kb. ^qagara- ~ burj. mogb. *qaqara- 'bersteu' u. a. ^lit dem worte
nigen '1* ist etymologisch yerwandt mo. nioi 'einbeit, iibereiustim-
mnng, eintracbt, friede\ 80wie niijia id., najide, ncdite (kslm. nida)
'zQsammen', n^jid- 'sicb vereinigen\ n^ji&e- *nnter einander ftberein-
stimmen*, najile- 'yereinigen* mit weiteren ableitongen, siebe Qol-
STONSKIT W5rterbacb II s. 13—16. Am nftcbsten stebt Iiier das
adjektiviscbe negigen (> mandscbn neigen), kalm. niJcn 'eben, einbeit-
lich, iiberall gleicb, ali; stattlich, scbön'; es kann sein, dass das
zabhvort nigen nur eine proklitisebe variante von nojigon > nltjrn
«((■\vt scn oder aucb selbisliindii,'- aus der \vurzel ' /i' /- od. hervor-
gcgangoD Lst. Der vokali^sniiLs der erstea silbe ist etwas dunkel, aber

Digitized by Google

(jbur Uie zahlvvurter der altaischen Hprachen.

es verhält sidi viollcicht hior \vie in vielen aiideren wörtcrn, \vo
die schrift.si)i ;u lu' i zoigt, die anderen dialekti aber undere vokale
bieteiD (vgl. ^iröken 'her^' kalm. zurk^ft ^j^asnn 'flsch' ^ kalm.
gofs^ ShOok 'nenn' kalm. jäs^ u. s. w.)

Mit mo. *ni'henf *nei-ken kOonte man zasammeDBteUen kara^
kirgisisch jekä 1) 'einzig, allein* 8) 'alle, alle ins gesamrot* 3) 'schOn,
Tortrefiflich', aber das {agatai-wort jäk 'eim\ jäkä *einsain* weist
fidion allzQ dentlich anf porsisch jak 'eins' bin, sodasis diese zusam-
menstcUung' jedcntalls uiili;ilfbar ist.

6. tta. bir 'ciii.s' ~ biri- iii birisi 'der eine von ihncn' tindet
sich im nionj^olischcn in der lantfivsetzlifben lorni biiri 'al!r>. alle;
ganz, vollstäudig, jeder' ueben biiiine (dat.) 'im ganzen, burid- ganz,
Tollatändigseiii, sich rcrvollkommnen'. Zu tta. i = mo. ft vgl. tta. bit-
*beendigeii' = mo. bftte- id., tta. by- 'tanzen' = mo. bfi^i- id., tta.
kip- 'eiDtretea* = mo. kftr^ 'anlangen* n. s. w. Zur bedeutnog „toU-
stAadig eins** vergleiche man kalm. hstss Vollständig', aber Hts
dtrndSr « kftdes diimdaj|iir) 'anderthalV, wie xojf dundär *2 Vi*»
ttnop dundur *&Vt* o* 8. w.

7. ma. emun, emu. tu. tmnun 'cins'. Dieses wort ist wahr-
schciinlirli diTSflltcii h» rkiiiitt \vif das mnngolischo *omun- 'vordcms*
ini dat. emiine, kalin, 'iinnu "vdiii. voran. nacli siuli-n'. nnd mo. ebiir
' voiderseite, brust, scbt)ss, .sudvscit*- des bcrgcs. Siid . Es verhält sicb
emnne 'vonu if zu ebur 'vorderseite', wie dotuna 'inncD* zu dotur
'innenseite', oder jj^adana 'aossen' zn gsdar 'ansseDseite'. Das ta.
*emun väre demnacb nrspr. ein ordinale mit der bedentong 'der
eine*, 'der Tordere*, 'der erste' od. 'erstens* (vgl. lat prae, pfimna;
8chw. iBre, fBrst). Der ftbergang von 'erstens* in 'eins' bat nicbls
anwahr8cheinlich6B.

Dieser etymologie verleiht noch der nmstand eine gute stiitze,
da.ss diis mongolischo ancb ihfsps *cbu- (*e>nii-) in der bcdeutung
'eins' kennt, z. b. ebiiöo-, ■vereiuigcn', ebiiielde- 'in vcrbindung
mit einander steben; sicb umarmen' ((jolstuxskij 1 s. 76); die bc-
deutung 'sicb umarmen' weist aut" ebiir 'schoss'. soda.ss hier wahr-
scheinlicb eine spfttere bedeutungskontamination voi-liegt.

8. mo. qcjar. Hieizn gehört mo. qcdirga 'zweifelnd, nnentscbie-
den\ kalm. Ö16t xSryu und xöty^ i^ v Maloddrbetiscb x^^^T^XP 'vH'

Digitized by Google

O. J. BAMfiTBDT.

entschieden soin, zweifeln* (vgl. alt ähilik 'nnentschicden, unsicher").
\\ eiter ist vri Nvaiull kalm. (OliU, Torg^ut uiul l)ör])öt) x''»»a"^^ 'z^v('i-
iähri*^' < qoji mööe-tei. Has nio. qobusim 'z\veijähiif^or ehei '
^oliiirt iiicht hicriior, sondern ist uahrscluMulicb init qaban 'eber'
zusammeiizustelleD. Wie es auch sei, sowolii kalm. x^*'^f- <^ii^b
schr. qpjlrgn zeig^eu einen gemeinsamen starnm *qoji-. I^t dioses
raisoDDeroent ricbtig, so erklftrt sich qc^ar statt '^qcjir durch aiialogie-
virkaog seitens nigen, gnrban nnd dOrben. Es findet sich noch
ein wort qqjig (od. q^jijp 'halbioseF, ob dasselbe aber Tonvandt ist
Oder nicht, kaon ioh Dicht sagen, da es in keinem der von mir nnter-
suchten dialekte vorkommt. Wenu *qoji- der stamm ist, kann r eine
endun^ sein, vjrl. kö6i 'stärke* kö6lr 'schwer*, möfci 'händc od.
flisso (dos kidpcis)' möiir 'ast (des bainiM's)' u. a. Dics *qojir
'2' rtyinoloj^isch zii tikliircii ist sclioii scliNvicrig^er. K<'»niit<' os vicl-
leiclit zu qojina 'bintcr, hiilten , qojitu 'der biutere' gebureu? Man
b&tte dann die parallelc tu. ^cmUn oins': mo. qojar 'zwer=mo.
emflna 'vomen^ mo. qooina biuten'. Hiernacb wäre mo. qoiar
nrspr. etwa *der folgende, der zweite\ vgl. lat ■eoondns. Jeden-
fallB ist diese etyniologie nur eine vermutoog.

9. tta. eld, iki, Orkhon iHn *zwei'. Das verhältius von eki
zu iki ist nnklar, denn der alte wecbsel e t im tta. ist noch nicht
nutorsncht. Mit diesem worte gehört znsammen das wort ekis (osro.
aki:. ikis. (ag. (igiz, kir. e(fiz, sag. iHis. scbor. /i/is) "z^illinpe',
dfii) ino. ikire 'zwillin{j:o' genau entspricht. Auch das saiimj^ ili-^fbe
Castukn jaka, jeho, jaha 'zwilling' schcint mit irgend einer ab-
leitung von eki zusammenziibiingen, etwa = *ekeii, *ckt< (coUectiv)
'z\vei' od. 'zu z\\oion\ (rehört noch mo. iUa 'nachgeburt' (etwa
'das zweite', 'das foigende') bierher?

Die identitat von mo. ikire nnd tta. iUi^ eUi ist sicher, es
ist aber nnmOgUch zu entscbeiden, ob sie anf die »nrsprache* zurtick*
geht oder auf sp&terer entlehnung ans dem tiirkischen beruht

10. tu. CastrAn ^va, onkorsolooiscb diw (mit nicht tremnlie-
rendem r). ma. Juwe (\\es ^no) *zwei', jum *paar\ Im Juan-fao-
mi-si koinmt lur 'zwei' eiii \\oit vor. das prol'. J'ozdnejew sirin
liest. Dies §irin (oder vielleicht ^^irun) ist mit dcn tu. und ma.
wörteru zu idcutitizieren. Auch Onkor diurnia zuilliug' gebört

Digitized by Google

XXIV.i

Cbor die zahlwörtcr der altaischen »prachen.

hierher. \\'eiin nio. Jirin nirlit ein sclioi» ausfifotorbcnos tunpfii-
sisches lehu\soit ist, kanu es das älterc \vort fiir 'zwei' .voin, das
dem orspruuglich ordinalen qojar seinen plat/ cingorilnnit hat. Div
tn.-ma. wörter nnd mo. lirin sind, so viel ich weiss, im tlirkisch-
tatariscbeo nicht DadiziLweiseD.

11. Wir kommen jetzt zn den mongolischen wörteni fftr *drei'
nnd 'vier^. Hit ddiben *vier* identisch ist ino. derben, dOrben, ma.
dnrbe 'htmd mit vier angen (d. h. mit W6i88en flecken ftber den
augen)', das eine im mongolischen entstaudene spezialisiening ist.
I>as von Ko\VALEWSKiJ (s. 1709) angefuhrtetebger 'vifierki^'"; (luadiat'
heisst l)i'i Golstunsku debger, hat abcr mit dörben nirlits zu tun.

Mo. gurban, dörben sind ciii \vortpaar, mit \V('lrh('m mehrere
venvandtc vvortbildungen zusammenhHnp:on. z. b. gutngar, dötäg«r
*fiirs dritte' 'tiirs vierte'. aiich gurbatugar, dörbetuger id., gimaii,
dAnen 'dreyährig', 'vierjährig', nebst ihren feminiiiea oebeofonnen
guia^ dOneJin *dreg&hrige*, 'yieijfthrige (state, kob, matterscbaf)*;
9ini§n, dMgfl, kalro. jfMrS, dörä 'drei fioger brelt", 'vier fiDger breit',
gQjMn, döibk 'dreissig', 'vierzig*. Die bUdongen gnnaii, dönen kom-
men aacb im tta. yor (wabr8cheinlich jfkngere lelinwOrter); z. b. alt
tel. leb. kir. Jag. qanan *dreijftliriges fftllen*, alt tel. quna*jyn 'drei-
jähriges kalb (? kiihkalb)', leb. qunnjyn 'dreijähriues fullon (? stiito)\
bar. quna^^fin 'drcijähr. kalb (?)\ rair. qnnaci "zwL'ijähri<i-*'S tiilien',
sclior. qunaq 'dreijälirij^f.s l elijiinj^os und ^/z/^^fy-as 'lulicn' (vgl. ? mo.
^uru (f.) gura (m.) 'wiide antilope\ etwa 'zwe\|4Uirige' und 'dreijäh-
rige'?); alt. tel. leb. tönön Tullen oder kalb im vierten jahre', tel.
tön&jun 'stute oder knhkalb im vierteu jahre', oam. 5ag. taranöi
dihn&n 'pferd im vierten jahre*, kir. dönön 'vierjfthrig (pferd, achaf,
ochay, dän^inn Merj&hrige (stnte, knb)\ dönönMö 'Tierjahriges ka-
meer, n. s. w. Im kalm. bedeaten ^«ity, dön^ anch *der dritte od.
vierte tag des monats'; *zweyiUirig' Wieij&hrig' (von kindem) wird
durch x''in^^f^i (juntt, dSntf ansgedrflckt. Von den wOrtern guiin
'30* und döiin '40' kommt nur das erste im tii. und ma. allgemeiner
vor; z. b. tu. ^gutin. ^go^i, ^gu^in, ^xodai, ma. gusin gogcn tn. ^daki,
^döhif ^töhi, ma. dexi (< *(Iö-ki). Da.s tu. ^gutin '80' ist besonders
interessant. woil es auf ein vorraongolisches *gutm > gu6in uud
♦dötin > dööin deutet Die endung Iit also nrspr. ^-tin, d. h. diesQ

Digitized by Google

G. J. Bamsybdt.

XXiy,t

monfyolischeu wörter sind nebeii tta. alty '6* und jeti 'T zu
stolU'11. vnfl. Oi khoii aUipuu jitinc, "der secliste\ 'der siclicntc nus
*<ilti/n. 'Ajelin 4 {= nio. tta. tu. -si ma. -si). Auch tta. tört
(kir. (löi/ liat sein d diiich moiig. od. kahu. eiiuvirkuiig) hai wahr-
Sfheinlich einst tönii gelautct, ist abcr zwischeii deii einsilbigeu iiö
'drei' und heb 'ö' apokopiert wordeQ (vgl. törtun-öi 'der Tierte').
Man hat also tta. "HOrttl, al^, jetI und mo. "'gutin, Mfitin, Id wolcheii
man ein soffixartiges element *Hn > tta. H findet

Wenii wir jetzt mo. gurbon mit gntngar, "'gutiii, ^gnilj^ii, gnnaii
und mo. dörben mit ddtnger, *dAtlxi, '"dAiigft, dflnen vergleichen;
bekommen wlr als „vinT2»V^ ♦gur- od. *9u-, *dte- od. *dö-. Von *9iiiv
nnd *dör- schoincfi gurban und dörben inittels oiuer eiidun*? -ban
fj^ebildet zu sein. Kin woit. d;us viellcicht einipre erklärun^ lietert.
ist kbalklia ntjnnv.-nj kaini. <j.uri^isii "dreita(li<res seil' (v^'!. osni. iiclämä
id.), das also ein scbrift-mo. ^gurmasun voraui»setzt and cinc cn-
dung -masun cnthält. Das kalmliekische batte ja aach ein x'"''^',*
*zweijähi^g' (xomf<« *zweyähriges kind'). Wenn man diese wörter
Tielleicht aach auders erklftren könnte — man könnte ja anch an
kalnu mSs^ '-mal', z. b. neg mös^ > nems^ 'anf einmal* denken — , be-
rechtigt doch der h&nfige vechsel h^m {im mongolischen nnd im
torkotatarischen) ein "'giuMnaa 'S\ '^'dOr^men '4' als Sltere yormon-
«^olische formen anzusetzen und dann anch noii-man '8* hinxnza-
gosellen (v^l. uajimau 'H' gegeu naj-an "SO ). l-Hir die cndiuiu *-man
spricht nio. qoamal^in 'paarip:, gepaart' von mo. qos, tta. qos 'paarV
vgl. mo. aurbaläin 'dreieckig' dörbeläin (ma. durbe^en 'viereck')
'viereckig', nigimai^in 'S-fusslor (eine krebsart); von den iibrigeu
zabhvörtem sind solche bildungen nnbekannt. Mit mo. ^dör-men
vergleiche man tta. *tör-tö. Diese wörter sind also mit verschiedenen,
aber in beiden sprachen Torkommenden endungen gebildet [Das kir.
dört ist im kalmnckischen als name (mftnnemame oder ortsname) be-
kannty z. b. dMin ek^d9 dSrw^ barun 'von D5rt gehen vier dinge aos*,
wo DOrt das yiereckige filzstttck aof dem ranchlocb bedenten soU.'
Als namcn werden iibrigens auch andere zahlwörter verwendet,
z. b. (männenianitMi) (j.unrii '(Jurban', ^yhmt 'Naiman*, fumn 'Tiunen';
(volkcrnamen) dlinröD 'Dörbetetf, burj. xoriu 'Ciioriusche burjaten';
Mingat, Tumet u. a.]

Digitized by Google

t}ber die zahlwörter dur altaischen sprochen.

12. tta. u6 Mroi'. Tm mongolisclieii j^iubt «as uur «'in wort,
das seiner bcdeutung- nach hiermit zusammeiijirpstellt Averdoii könnte,
oäml. kalm. Urin 'drcijäbrip^er heugst oder wallacli'; laiitUche
8chwierigkeiten stehen jedocb im wege — tta. fi6 < 9 Hz-b; mo.
toeg* < f mgefe* Die ftbeFeinstumnnng in der bedeatang ist hier nor
schelnbar, Ygl. mo. bi^itaBim kalm. häs^ 'dreij&brige stnte*, dagas»
kalm. dS^ *zweyährige8 fUten^ kalm. saimä 'zweyährige state (die
Boeh mflck bekommt)', welcbe alle nicbts mit den 2ahlwörtern sa
ton haben. Kalm. urfn ^ehilrt wahrschoinlich «u mo. öre 'frncht,
nachkomme*, firesiin kalm. ui\<ii 'iiachkomme' besoiulors 'mäimlichor
nachkomme\ Wenn sich tta. iiö im moii«?oliscben fimlct. muss
es *u6u, *äfei heissen. V{?1. tta. kuö 'stärke = mo. kufciin, kiiti id.
Soviel ich \veiss. hat das rao. nur ein ii^liken 'kleiu, weni}^' kalm.
tltiilktj id. (man soUtc *iiisk^ erwarteD), das aucb im koib. iis 'wenig*
(vgL in demselben dialekt us 'drei*) erscheint Daa kalm. utäSk^
weist anf ein ^flAjgOkeii hin, daa an tta. fliegtt, OM 'drei* (kollektiT)
erinnert. Wie annehmbar die bedentoogsverscbiebiing «drei > we-
nig^ Oder nivenig > drei** iat» kann icb mcht sagen» obwobl z. b.
mogb. arhön *zebn; mehrere, yiele; eiui^e' ntid Jenissei-ostj.
oan 'sieben; viele, viel' ciiie, wie es scheiut, gauz aiialogo verscbie-
buug belegen.

13. tii. ma. ilan 'drei' ist dunkel. Äbulich lautciulc \vc)iter
bat nur das jukagiriscbe, vgl. Jan 'drei' jalum 'drei, zii
dreien', deren linguistischcn wert ich uicbt auch uur ahnuugs\veise
kenne. Ebenso wenig kann icb aagen, wie tta. oltua» otos '80' za
ventehen ist

Dber tn. ma. dnin « *diifin, *dujmj *4\ das ziveifelsohne mit
mo. dfirtmn ond tta. tört etymologiscb ▼erwandt ist, babe ich schon
oben gesprochen.

14. Ehe ich weiter gebe. will ich hier etwas tiber die mon-
goliscbe tiiigerrethnung einscliicben.

Tn der Mongolei bemerkte icb. wic die ein{jrel)oremii ikhal-
kbasseu) mit hilfe der finger rechnen. iind z\var. naeb ineinen l)e-
obacbtangen, immer ia derselbeii weise. Eigeiitlich giebt « s sogar
zwei verschiedene arten von iingerrechncn. Die eine besteht in
einem geheimen mitteiien der zahlen (gewöhnlich des preises), indem

Digitized by Google

G. J. Bamstbdt.

XXIV.t

mau seine baod in deo laogen ftrmel des aoderen (des kftnfers, be2w.
verkänfera) hineinsteckt nnd ihm in besthmnter ordnang und tradi-

tioneller art dio hand driickt. Diese geheime „ärmelsprache" stanimt
\vobl von dcn cliiiii M'n. Uber sie ist schon friih von auderen ge-
sihriebon uordi n (sicho z. b. Journal Asiati<iiie T. III, p;ig. 65).
Die andere art ist gaiiz olfeu und wird oft von deu niongolen bei
klcinen z&hlmaoipulationen znr Tordeutlichiinp: vorweDdet. Man zfthlt
dabei nnr mit einer hand, gewöhnlich mit der linken, die etwa8 geho-
ben wird nnd deren finger, je nach der weise, vie sie gebogen oder
ansgestreckt werden, die zahlen 1^10 angeben. Bei 'eins* biegt
man den danmen gegen die hohle hand, bei *zwer den danmen
nnd den zeigefinger, wobei der letztere ftber den danmen zn liegeu
kommt; bei 'drei' wird der mittelfinger und bei '\ier* auch der
riugfinger d:izu gc/.ählt und cbenso gegen die handtlädie gebogen.
'Fiinf \vird SO augegobcn. dass alle finger gegen die iniierr» s(Mto
der hand gebogen und bis\veilen uoch niit dem xoigetinger der
auderen hand angedriickt \verdeu. Die zahlen 6—10 \verden danach
80 angegeben, dass man die finger in derselben reihenfolge wie
oben ansstreckt, wobei die nicht in betracht kommenden soviel wie
mOglich einwftrt8 gebogen bleiben.

Bei '6' streckt man alBO den danmen ans, bei *V den zeige-
fioger, bei *8' kommt der mittelfinger dazn, bei *9' alle diese sammt
dem ringfinger nnd bei *10* werden alle finger gespreizt, wozn man
noch die hand ostentativ orhebt. Die vestmongolen sind lange
nicht SO sicher, wic sie die zahlen 6—9 mit den fingcni verdeut-
licheii .sullon, bald fangen sie mit dem kleincn finger der linken hand,
bald mit dem daumeu an, abor der daurnen bezeichnet auch bei
ihneu am gewöhnlichsten '6', der zeigefinger ' 7' und so weiter. Wie die
tUrldschen völker verfahren, ist mit sehr wenig bekannt Nnr habe
icby wa8 z. b. die Nogai-tataren im Stawropoli8Chen gonvemement
nnd die mischären von Nischni-Nowgorod betrifit, geflmden, dass
— fthnlich wie nnter den we8tmongolen — bei 'sechs' der danmen in
frage kommt, bei *sieben' der zeigefinger, nnd so weiter. 'Ffinf
nnd *zehn* nnterscheiden sicb bei ihnen dadnrch, dass ent-
weder die linko band 'luuf bezeichnet und die rechte zehu'

Digitized by Google

XXIV.i

t)ber die zahiwörier der altaischen sprachen.

odcr die finger bei TdDT' in auderer stelluug gehaiten werden als
bei 'zehn\

Meine beobachtimgeii hatten mich schon friih aof den gedan-
keu gelenkt> dass f&r die zalilwörter 5—10 die benennmigeii der
finger and der hand nicht ohne bedentnng seien. Es istja a priori
anzonehnien, dass bei der frOberen niedrigen koltnr der altaischen
yOlker die fingerrechnoog yiel allgemeiner veriirendet worden and
auch traditionell viel bestimmter gewesen ist. Jedenfalls ist ja die
zuhilfnabiiie der fiiigor boim zählou et\vas iiraltos und ganz natiir-
liolies. worauf ja auch schuii vcrschiedene spnu htorsrher die aiif-
nierksainkeit t^elcnkt liabcu. Pie heispielf. die dieses axiom ])estä-
tigeo, siod in den sprachen der natui volkt r selir allgemein. Uiu
nor ein beispiel 2a nennen, bezeichnen die Ama-Zulu — nach den
angaben Ton Soh&adbb in seiner »Orammatik for Zulosproget'*,
(€9iristiania 1860) — die zahl 5 mit „der yollendeten hand", 6 =
ndrftcke den daomenP, 7 =\gezeigt'' oder »geleckt**, 8 s= „der
groBse" oder »lasse zwei finger flbrig!**, 9 = »lasse einen finger
ftbrig!»

16. mo. tabun. Zu kalm. ff.nnn 'dreijährig', dönn 'vierjährig*
gehört tfdn 'fiinfjährig' mit der feniiniiien iipboiiform tukiin 'funf-
jährige (stute. kuh. inuttersehaf. zieju^e o. d.)'. Dieses wort tfdn
g^eht auf ein *tau lan (odcr *tau ulan) zuriick. vgl. lauMich mo. taulai,
tablkhai "hase" > khU f^l^c, kalm. tuUh Es gab im vormongo-
lischen nnd yortiirkischen einen wech8el h — u;, den man noch in
sahlreichen beispielen nnd wortTarianten belegt findet Da die
erste silbe in *tondan mit tab- in tabun identisch sein mnss, kOnnen
wir im letzteren -tm die oft vorkommende nominalendang -vn (vgl.
nnten jisfin) annehmen. Han yergleiche noch die alte schriit-
mongoHsche ordinalzabl tabtagar neben späterem tabntngar (> kalm.
iaivftiuär 'fiinftens ). Unter beachtuiig des.sen, was ieb iiber 6—9
unten glaube sagen zu können. ist es vielleicbt nieht zu gexvagt
diesen stanini mit den mongolischen und tiirkiscben \vörtern

*tab-, welche haDdfl&che', 'innere hand\ 'fosssohle' od. dgl. bedeuten,

O Z. b. A. Fr. PoTT bi der Festgabe znr XXV. Vmammliing Deot.
flcher Fhilologeii, OrientaliBten nnd Schnlmlmier» Halle 18S7.

Digitized by Google

G. J. Bahbtbdt.

XXIY,i

zusammon/.ustellen: toi. schor. tahas, bar. tahac 'handtl.äche, hohlc
hand'; schor. koil). kir. kas. koin. o.^^iu. lahnn 'sohle (ain Ciiss und
ain schulnverk/, osm. /a^an^a 'ohiicige', u. u.^ mo. tabag 'iusssohle',
tabaqai id(^in.

Dio nrspriingliche bedeutiiiig des mo. tabun wäre also hand-
fläcbe', uud erot spfiter, aber jedeufalls scbon in vormoDgoUscber
zeit h&tte sich die bedentang 'fftnf eiitwickelt

16. tn. toifa. Im tungnsiscben ^ominen zwei wörter fftr '5*
vor, Yon vrelebeii das allgemeinere, '^to^o, ^lu^a, ^itiia n. 8. w., in
einigen soloniscben mnndarten (Iwanow8ku Mandjurica s. 69) ^iuonr
gan und Hororufa heisst und also auf ein *ioworja od. etwa8 fthn-
liclies ziiriickfjflit. Unter der annahme, da.^s hier oinc endiing vor-
liog-t. kiinncn \\ir niit. dioseni *towo- das altc kidunische ta-u *5',
das niandschurischt' tofoxon '15'. tofoxoto 'der liiiifzehn mal liinter
einandcr triöt, guter schutz' (> mo. tobqutu idem Golsti nsku III s,
132) und mo. tabun, tabtugar, kalm. tiihj vcrgleicben. ^^ ir haben also
flir das mongoliscbe und tnngnsiscbe eine nnd dieselbe benennnng
fUr '6* gefiinden. Was ma. tofnon betrifft, ist das letzte element
-aron ganz unklar, denn Schotts Termntnng x^n, jron = tta. on *10*
ist mebr als nnsicber; ?gL ma. |oixon, soloniscb (IwAirow8Ku)
*$uruYun nnd ^suryun '12', sowie (Iwahow8ku Mandj. s. VII)
^nonoxon (mannsname) 'sechsjährig* od. 'im sechst^n jahre\

l >as audcro \vurt ist sun- in ma. sun^a '5', onkorsolon. aond^a
'5'; ma. solun, susai "50 ; ma. sunto oin mass vou 5 xijaae'; ma.
sunöexen 'ein fabeltior niit fuiif sdnvänzon' u. s. w. Das bier zu
grunde liegeude \vort tiir ITmi' bleibt mir dunkel.

17. tta. beA, jak. biäs ^< *bäi < ^^hei), sag. koib. pis «
*beij, t8cbQW. pmek, iiilek.

Neben dem bei der jetzigen dialekte zeigen die alten uiscbriften
anch bi&, ygl. ancb den alten ortsnamen biftbalyq 'f&nfstftdte*. Den
wech8el e^i baben wir ancb in eU iU, jeti «-^ Jiti, k«n kim
n. a. Im mongoliscben wfirde dem tttrkiscben wort beft ein *bel,

*^f7 od. entsprechen ; oin solches wort f[\r 'flinf kennt die
sprache aber uicht. Mit starken bodonken will i< h foljronde. ot\vas
ge\vajrtc zusamnicnstoliung Yorschla*ron. Es giebt so\\(thl im mon-
goliscbeu alä im tutariscbeu ein wort fur 'band, elle', das lautiich

Digitized by Google

XXIV.i

t)ber die zahlwörLer der altaisrhen spriichea.

passen \vurde, näml. kalni. hfdkn 'uiitfnirnr < *hilkun, ? ^helkiin
(unbelogt in der schriftspnicho, wonn iiiclit im nainen belkiinetei?);
kir. bilek, hiek 'die hand von der elie bis zu den tiugern', kas. h9läw
XL a. diaL EiuQ abieitang yon demselben stamme ist wabrschoinlich
mo. biUsllg, bUftöflg, bflflfls, kalin. hiU89G, huUsM kbU. Bä^-U^ik 'fin-
gening^; kir. Inksik 'armband*; die ableitungsmlbe scheint fteg Mg
m sein, vgL kalm. hortoof, böno^ *kleines brot, cakes^ (nrsprnngl.
cbin. leh]iwort, vgL khU Böwöf kalm. (ölot) mömö; kir. baursaq).
Äls stamm der wörter hulkn, hilisM iind kir. JnUtTt ergiebt sich *}nl-^
mit welchem man vielleicht tta. fce5, hi^ vereinigen kuniitr. Die
bcdeutung dieses crschlosscnen "^hil- \väre ont\vt'der 'olle', 'hundu nrzer
Oder 'hand\ und die bodeutuiiir Tiinf' wäre hier in derselbon wcise
entstanden wie bii ino. tabim '5' oder tta. el *band' ~ ellig '50' (aber
Qijaocbai äldik 'handfichuh ) oder mo. gar 'hand' (= tta. qar 'arin')
moghol nikan yar nikän öädA '6' eig. «eine hand and eins daza**
(siehe meine Mogholica s. 60).

Dieser etymologie steht, von anderen 8chwierigkeiten abge-
sehen, besonders das { in bUek entgegen, nnd man mfisste entweder
tfUek alB ein lehnwort betrachten oder voraossetzeD, dass der wech8el
l*^ 8 anch im vortiirkischen in gewissen föllen l ergeben habe.

18. mo. ^irgugan '6', Jiran 'GO'; kh, nziirtjöTj, bnrj. iinyur^,
zoryöij, kalm. zuryun mogh. Lekcfi +jorgan, dahnr. fhvANONVSKu) M/Vyö.

Von dicseni moiigoliseben \vorto stanimt ma. jtirgaii 'die .sech.s
ministerien der chinesischen regiornng, chin. Ink-pu, anch ma. mi|-
gan C^') genannt'; in dieser administrativen bedeutuug ist es anch .
onter den mongolen bekaont: mo. ^nrgaa, khU la^r^^ nS^rffJH^^
Torgnt, ölQt guryän.

Die zahl 'sechs' wlrd, wie oben gesagt warde, mit dem danmen
(bisweilen mit dem kleinen finger) angegeben. Darom wftre es
▼erfttbrerisch hier ma. ^urxim *2oir ansnnehmen, ma. ^onnixi ist
aber sichtlich ans Ju-urxun '2 finger (breit)' zusammengezogen (nr-
xun - 1110. qunigun 'tingt r'). \vi(' 3uäuru an.** Ju-iiuru und Juda ans
§u-da (siclh- ZAr HAROvv (-iranim. .s. 97 § fi6). Anch jrdr vi'i;^h'i-
chung mit ina-^orxon, solou. (1\vano\vskij) ^^uriiyun '12' ist

ansgeschlossen. Nnr die ei-ste silbe ^ir- ia uuserem ^ir^ugan könnte
mit mo. ^iiin '2' in genetischer beziehnng zusammenbängen. Ob

Digitized by Google

Ot. J. Banbtbot.

ZXIV.i

aber die zweite dlbe -9a- anf ^nr-, gu-naa '8* znrftckgeht oder nicht,
ist schnrer zd entscheiden. Schon Wilheliii Sghott zerlegte ^irgagan
in Sii^u '2 dreie\ was vielloiclit auch möj^lich avhio. Nvcil 'iicuir,
d. h. 'divi nial drei' eine ueue höhere zahlcinlieit geucscii zu
s('iii schoint, doch ^laube ich. dass -gu eine cndun^- viel ältoron
ursprungs, d. h. dass ^^u- unzerteilbar ist. Wie dem auch sei, ist
mo. j^irgii- in ^guj^ mit ma. to. iiii)gim (Castben ta. nmifum
ifittfUfn Onkhor niijmn, solon. Iwakow8KU ^ninrOf ^ntngttif tntn^un,
^hungun) darchaos identisch. Die lantlicben verhiltiiisse sind hier
dieselben wie in mo. jjlnnaqai 'kleine fische' = ma. nimaza 'fiscb*,
nJniMl 'fiscber^; mo. Jirn- 'zeichDen' = ma. nirn* id; d. b. mo. =
ma. n; mo. r Tor konsonant — ma. 8cbwiuid; ma. «i » mo. g, g
kommt ansserordentlich oft vor; vp:l. z. b. mo. asuga- frageif =
Onkhor ar^d- id. ^< "^artpl- < *mtju- -< *a^yu-). Aussordem ist zu be-
merken. dass ma. tu, ni-ngun '6' und nadan '7' fin \v()rti)aar sind wie
mo. ^irgugan und dolugan sou it tta. alty uiid joti, weshalb sich ma.
n- mo. i-) auck teilweiso au das folgeudc nadan aiigelehnt hat;
TgL mogbol. ImoH jorsui '6* und jolan '7'. Ich halte also mo.
j^U' fttr genan dasBelbe wort wie ma. nitigan and -gtti in mo.
Sltegngan Hai eine analogiebildnng nach dolngaa; vgl. Jedoch aacb
mo. toftxzon soi. tfo^o, ^torofo u. a. Das einzige, wa8 noch nnklar
bleibt, ist der Tokalismns, indem tn. ma. nitigim vorderrokalisch ist
oder war, w&brend die mongoliscbe form bintenrokalisch ist; aber
entweder liegt hier eine analogic vor: ^^irgfl: dolugan > yircjui^an:
dolugan oder es hat im tn. das i der ersten silbe eine Verschiebung
des iolgiMiden vokals hervorgerufen.

19. mo. dolugan *7', dohai '70'; khU DoWpf kalm. doläHf mogh.
(Lebch) jolan (analogisch nach jorgan).

Nach dem, wa8 Uber die fingerrechnnng gesagt wnrde, wird
7* dnrcb den zeigefinger bezeicbnet. Der zeigefinger heisst mo.
dolii9«biiri (Q0L8TUN8KU dotomubiir), khU Dolöumf das eine regel-
reebte deverbale nominalbildnng anf •bori (siehe z. b. BuDiraw
jfeaniH no rpaimaTHKt iionrojibeK. nnebH. aaiiza, CtlB 1905 s. 58,
p. VI) vom verbnm dolng»- doljja^ Mecken* ist; dolugaburi bedeutet
'das Icckcn'. dolu(^an rt\v;i dasselbc; also hier 'leckfinger' (vgl. gr.
kt^uvög). lm kahu. bedeutet doLäni imr 'leckeu' cd. 'abgelecktes';

Digitized by Google

tihn die sfthlw0rter der altaisehen spnehen.

'zcigefiuger' heisst x^mxä x^^yij etwa *ekliger finger' od. *8chmutz-
tinger'. Ohne jeden zweitel stammt iilso mo. dolugan '7* von der
fingerrechnuiipr her und bedeiitot urspr. 'geltn kt od. 'leckcir. Der
vokal der ersteu silbe ist in mo. dalan '7o' cin andercr, aber das
kalmftckischo kennt neben dol - 'leckeu' aucb dalä' 'leckeu' (uach
der aogabe des herrn BtndiofiOB Wswbb), and es ist mo. dolimft-
«dataig^ mit tta. jalri-, Jelft- 'lecken' identisch; nrspr. aolantendes
^ ergiebt mo. d-, tta. j.

lm koibalischen soli nach CASXBiir ^tolamer « mo. *doläwur)
nicht *z6igefinger\ sondem 'riogfinger^ bedenten; wenii dies ricbtig
ist; rechnen die koibalen '0—10* mit dem kleinen finger angefangen.

Herr dozent Kudnew hat mich darauf aufmorksam gomacht,
dasfi in den „Missions en Chine et au Tongo" (N:o 2, märz 1889)
Scheut-le/-Bnixelles, ein herr V. 8. eincn aufsatz iionibrt' sept"
(pp. 30 — 32) geschrieben hat, worin er ganz richtig und klar nio-
tiviert dieselbe ansicht iiber doiugan ftossert, zu der aucb ich ge-
kommon bio, wftB ich bier mit befriedigimg envUme.

ao. tta. aity *6'.

Im Urgisiacben heissen die finger qol, der daamen aber bar-
maq, wa8 in den moisten tta. dialekten *finger (im allgemeinen)* be-
deatet Das wort bemum wird aber ancb in diesen ftir baft bar-
maq 'hanpt-b.' angewendet. Wenn wir uns njich einer etymologie
lur barmaq unisehen, biotet sich nur mo. bari- 'greifen', barimag
etwa 'greiteud, greifsiichtig', barimta 'angrilf, raub' (> kir. haranta,
T. 6apaHTa) u. s. w. dar. In derselbeu weise wie barmaq urspr.
'greifer' bedeutet und jetzt in der bedeutung 'daumen* verwendet
wird, ist auch tta. alty '6' von 'daamen-greifer* and tta. ai- 'nehmen'
= mo. ali *nimm', aliqa *innere band* (orspr. 'das nebmen*) = ma.
ali- 'empfaogen* abznleiten. Oanz analog mit mo. aUqa *innere
baiid* »-^ tta. ai- 'nebmen' « *a<t- vgL Jak. yi-, t8chaw. tt-) ist osm.
oviij, kkir. jf«, koib. ös 'innere band, bandfl&cbe' mo. abuAa 'das
nebmen, -nabme' yon ab- 'nebmen*.

Von tta. aMy stammt vielleicht am-h ino. alda 'klaft<»r\ d. h.
„fang", was dann eine ähnlicho, jetzt nicht mehr bekannte bedeutung
des tta. originales \viederspiegelt.

Vielleicbt ist tta. oltua, etua irgeudwie von alty abzuleitun,

Digitized by Google

16 G. J. Ramhtbot. XXIV,i

die laiitverhältnisse wie auch die bedcutung"sverniittluug siud jedoch
zu uui>icher und duukel, uiu aucli uui' annäberud errateu werdeQ
za köimen.

21. tta. jeti *7'; Orkhon jäi, iak. säitä « * mätiä < *3eti).
In diesem worte fiDden wir dieselbe endung *-ti wie in tta. altj

(and mo. Mta, ffoAhO and können die erste silbe Je- als ivarzel
betrachten. Mit diesem je- kann maa das tta. verbam je-^ aijanchai
Si- « "^^t-^ 'essen* = mo. ide- id. znsammenstellen; jeli wftre also
nrspr. 'essfinger* irie mo. dotagan 'leckfinger', wa8 meines erachtens
sebr wa]urBcheinlicb ist — man denke nnr an die ^n&eben tiseb-
sitten der hirtenvölker. Der anonyme verfasser V. S., den i< h ohon
ervvähute, hcbt hervor, dass die chinosou dcu zeigefinger ' oheu-tscheu
neuncD, ^r'est-a-diro: le doisrt nianjreur."

Aus dem augeluhrteii gcht meines dafiirhaltens deutlich liorvor,
dass weiii(ji:stens tta. alty und jeti and mo. dolugan urspriinglich
keine zahlwörter siod, soadern fingernamen, die sich erst einzel-
spracblich zo zalilw0rtern entwickelt haben. Dies ist aiso, wenn
man die zasammengehörigkeit der altaischen sprachen vertefdigen
oder yemeinen will, in betracht za zieben.

22. tta. altniTi '60\ jetmii *l(f.

Oben habe ich scbon die vermntang ansgesprochen, dass die
endnng -ti in tta. alty, jeti mit -btn In mo. guöin, döÖin identisch
.sei. Das hier vorlicpMide *-tin enthält viclleiclit die transitiven-
dung tta. -t- =: mo. -6i-. Wenn dies rielitig ist. siiid altmyä und
jetmiä mit den deverbalen uomina aut tta. -miö — mo. -mai (sirhe KKM
S. 97—91») auf eine stufe zu .stellen und bedeuten also urspr. etwa
'Tersecbsfacht, 'venuebenfacht', d. k. sechsmalf siebenmal (zebn);
ebenso sind daan anch mo. ^uUn^ dödin aofEofasseo.

88. tta. Mtkii '8*, toqna *9'; s^kaen *80\ toqaHi '90*.

I>ie w0rter seldB, togna wirken analogiscb aof einander ein; kir.
8egw4opuBf a^ea&nrtoqmn, nijanchai 8äa4o8^ sägän4ogant koib. »egls-
toyys, seyiz-on — /oj7/*-o«- Im jakntischen ist ayi/s-toyus entweder
die folge diRser paarunp oder es hat der ^f-laut den iibergang von
ä > rt bt'\virkf, \\oi\iv diese sprache auch andere beispiele bietet.

Fiir sekiz lie<rt eine flymoloirie schr nalie zur hand. Mau .sieht
darin leiclit eiu ekis 'z\\oi = mo. ikire. Das anlautende a- ist aber

Digitized by Google

schwieriger za denten. Das einzige, was hier in fnge kommen

kann, ist mo. ese (mogh. *•-) 'nichf = tu. rae (prRtoritam), «^Z (prä-
sens) 'nichf. Ks \väie aiso sokiz urs{)r. 'iiicht z\\oi (tiiiijoir odcr
'«»linc zuci (tiii<z('iy. Eine solche bildui»<rs\veise fiir ':iclit' keiuicii
aucb (lif tiiuiiscli-Uf^i iscluMi sprachi ii, v«»:l. ti. kahdeksan '8' mit kaksi
(geu. kahden) '2 oder wotj, kohnyi 8' mit koh '2'.

Einige bedenken gegen diese etymolo^ic erregen jedocb
die wörter toqus und ottuu, die» wie man sieht, ein ganz äbnliches
scUosselemeiit anfwei8en. Ich möchte aber wed6r dieser ähnlich-
keit grössere bedeutung beimessen noch, wie Gr«*nbcch Torschl&gt,
die wörter als zusammensetzongeii: Mk-is, toq-ns, olt-ns an-
sehen. Tta. toqua halte icb f&r eine analogie nach aekis, und oltm
hat yielleicht mit sdds und toquz nicbt mehr als eiueii zufalligeii
gUucliklaiio: fj:enu'insani.

Tm tta. piobt os koiiic aiikniipfun<ispiinktt'. diV zu v\iu'v er-
klärmig' drs Nvoitt s toqiiz (»der. - da -yz, -uz von sekiz herruhrrn
kauii, — nur st iiu s ersteii teiles fiihren krmuteii. Aus dem moii^oli-
schfMi kann ich uur toji» 'zahl, anzabl' heranzieben, wei8S aber nicbt,
ob dieses wort urspr. mongoliscb ist oder aas dem chinesiscben
staramt Die begiHndong der znsamniensteUuig tta. ^ioq- od. *tof'
mit mo. toga 'anzahl* wftre dieselbe wie ftlr mo. jisfin '9* = tta.
jflis '100\ d. h. '9' war eine besondere böhere einbeit «8 x 8**, siehe
nnten. Zn der semadologischen verscbiebong 'zahl' > '10* od. '9'
vergleicbe man z. b. tscheremisstscb lu *zebn* = finnisch Ivkn gen.
luvun 'zahl, anzahP.

24. mo. najiman '8'; n^an '80'.

In \vclchei' richtiing- man aucb die liiifrer zlihlt, wii(l der mit-
telfiuger '8' bezeiclinon. Eine dem mo. niyiman ähnlicln' (»(ler uur
nahe kommende bezeicluuing des mitteltingei-s keune ich vveder im
mongoliscben noch in den t&rkischtatariscben sprachen. Lautiich
kann ni^iman, wemi -man, vie es scheint, eine endnng ist (vgL
gnr-ban, dör>beai), ein urspr. 'hiagi- oder *mag|* *maii' yor-
aossetzen ond wttrde aof tflrkischem boden *;ar> *i<^* oder *maYt
ergeben. Wenn nidinum wirklich ans der fingerrechnnng stammt,
kann es nnr 'gross', 'laug', 'mittel-' od. fthnL bedentet haben. Auch

Digitized by Google

18 G. J. Kamsteot. XXrV.i

oiiie vorgloichuiig mit tii. .■^apkun 'S' ist ergcbnislos. Die etymo-
iogie di('S(>s nioiigolischen zalilu (lrt«^s l)l(Mbt also diiiikel.

VVahrscheiiilich ist, dass das aus der alteii gpschiehte wohl-
bekannte volk der iiainiatit n mit diesem moDgoiiächeu \vort beuaunt
wnrdc. Wenii sie sich selbst diesen iiamon gogeben haben, waren
sie kein tlirkstamm, soDdern sprachen sie eine sprache, in der anlaa-
teodes n- nicht in j- fibergegaogen war. Defihalb branchen wir sie
jedoch nicht als mongolen anznseheo, denn in diesem falle h&tten sie
wahr8cheinlich die plnralform Naimat verwendet; YgL die Tolka-
namen DOrbet, Cborit, Mingat, TQmet

25. n\o jisun '9\ jiren '9<f,

Moiiof. 8 ist tta. 8 (»der z, mong. r=:tta. z oder r. Wi'nn \vir
im muiig<"lisch«'n jisiin '90' iicbeii jir-on '90' tindfii, kiniiKMi \\'\v imr
nrmo. odcr *jiiz- voraussetzen; vgl. z. b. ino. ^isän 'farbe,

aussoheai antlitz' = tta. jfis 'aotlitz': ali. jiizän 'aussebeu, iarbe'
(aus dpm m o.)

Ganz besonders zo beachten ist liier, daea die mongolen die
zahl 'neon* noch jetst als eine besondere oifizielle einheit betrach-
ten. Die mongolischen gesetze bestimmen von alters her alle strafen,
abgaben n. fthnl in jlBfin (siehe z. b. Golstdhssit Moarojo-OflpaT-
cue saKOHU, CHfi. 1880, s. 104). Von den tnrkotatarischen völkem
solien weiiigsteDS die kirgisen eine fihnliche zählmethode kennen.
So wird z. b. im KiiprnacKo-pyccKiiI ciooa]»!., Oroiiborp: 1897, unttT
toyiu mitgfteilt: 'ncuii; gescbcuk von nt-uii stiick vicb odci' sachcn
vum kamcel odcr pferd angefaiigen; foyiiz wurdo friibcr dem schiil-
digeii zu guustfii des chaus oder des den rechtsfall uutersuchenden
ricbters gcnommen, der beleidigte aber bekam nur cin \venig davoif.

Dass 'neon' anf einem sehr grossen gebiet in Asien eine zahl-
einheit gewe8en ist, ersieht man anch ans den samojedischen be-
nennnngen: jnrakisch'9* =: ^hdsmva ju* d. h. *die samojedische zehn*
od. ^habe{ju* *die os^akische zehn*; *10'=Vi*% tj^caju' d. h. 'mssi-
sche zehn' od. ^häsanvaju* d. h. 'samojed. zehn* (OibtbAm Grammatik
der Samojed. Sprachen, s. 192 nnd 195). Es sieht ans, als kOnnte
sam. ■ytt' aus dorselben qnelle stammen wie rao. jisun.

Womi man zu diesen tatijachen eine aiidere gesellt, die an» mo.
äagun luu' vgl. tu. ^knt ma. Juon '10 Oder indogerm. *deknit '10*

Digitized by Google

XXlV.i

vgl. *dhnt6m '100' ei"sichtlich wird, darf mau \vohl den schluss
ziehen, dass mo. jisön 'H* und jir- in jir-en '90' arspr. mit ttji. jiii
identisch sind. Ob tta. jOs eine besondere endaoi; voranssetzt (etwa
wie indogerm. ^dhifiäm) oder durch wegfaU des zweiten gliedes
atis seUMiii, toqra-on, *Jlks-<m entstanden ist, ist mir nicht klar*
FQr eiDe besondere endnng scheinen die alten nraltaischen lehn-
wOrter sam. yu' '10' t;«r, +/»>, t/Ä' '100' zn sprechen; spftter
entlehnt Ist kamassioisch ^(Ss *100', vgl. koib. GASTstN ^0u8t
Katanow "^cHs.

Wahrsrheiiilirli ist tn. ii'nni 'nciin* anf ^jilrUn odor *u-}n-
(u prothetisch) zuriickzutTihrrii. ( >h\v(tlil die lautv»'ili;Utiiissi' (iuiikfl
sind, ist doch kaum daran zu zufifdn, dass hier ein otyiiio-
lopriscber znsammenhang besteht. Ausscr dört-, dör-ben-, däin '4^
haben wir also noch ein anderes altes zablwort kennen gelemt,
das in alien drei sprachgmppen vorkommt, obwohl mit etwas
Tariierter bedentnng.

Schliesslich will ich noch erw&hnen, dass sich aoch in den
indoenropltiflchen sprachen elnige spnren der nennrechnnng finden.
Weiiip:8tens ausdröeke wie mssisch „3a TpHAOBim seifejii»" 'hinter
droi-iieuii liinder' deuteii in diese richtung. Vielleicht ist aiich
das noch uiieiklärto grr. fira, tvvta ans **/i'a, um^el>ildet
in der verbiiiduuj]^ oxriö — tvvkt. vfrl. sekiz-toqnz, li. kahdeksan-
yhdekflän. Griechisch tlva <^ivfa \viire dann *st'm'nwtj, tr vt a
< ivvifa aber *sem-neti>fj 'eine nean\ vgl. gr. i-xaröv *ein him-
dert', ai B»4iaara 'ein tausend*.

26. tta. on *zdin*; jak. von < *ön < *on; tschnw. umnnv,
wunv, ufun < *on-.

GB0NBBBOH will in OD du arsprnngUch zvreisilbiges wort *ogon
sehen; ich betrachte seine vielsilbentheorie wenig8tens hier als yer-
fehlt, und wenn man im jak. non '10' neben onuo 'alle zebn' « *onö
<C *OMrtyw) hat. ist *(}n *onaYU \vie z. b. im deutschen wald
Mvaldes zu vrrstehei). d. h. in eiiisilbigen wörtern ist das vokalische
elt iiit nt iibeihaupt stiiikiM- und länger als in mehi-silbigeu (vgl.
SiKVBRs Phonetik* § 667).

Beim aufsuchen des tta. on im mongolischen uird die auf-
merksamkeit sogleich aof mo. ^iran '60\ dalan '10\ muan '80'

Digitized by Google

XXlV.i

jiren "UU g-t^lciikt. IMcs sind alle unlrr sich analo^-p bildungrcn,
bci dcuoii schwer herau^zufinden ist, \vd( lif ^ AVdi f das nnuster gcwesen
and welclu' wörter später eiitstandeii siud. UberUaupt sind sio alle in
dieser oder jener hiiisicht irregolär ond stimmen, \i'as den vokalisniaB
bfttrifft^ nicht gat zn den entsprechenden grnndwOrtern; man vgl.
kalm. eurySnf dolän, näm^, jis^ mii dHr^, dal(f, najff, jiry. Jeden-
falls kann nicht bezweifelt werden, dass der zweite teil, schr. -an,
mit ttA. on identisch ist Eine interessante aoalogie liegt im nr-
janchaischen vor, wo die zehner ebenso goltildet sind wie im mon-
golischen, v«(l. '5* pä^än '50', aUij '6' cddan *60', cädi
'7* ^ cädnn '70 . säs '8* - säzän '80'. fos 9 toznn 'Uo'. Man
kitimtc sich z\var tiriikfii. dass die nHiii^'-oIisclM'n /«diiior nacli solchcn
tta. luustoni f^»d)ildt't scieii; iiiir kdiiiiiit das alxT schr iiiiwahr-
»cheiidich vor. Viel eher sind die uijanchaischeu (und koibali-
schen) wurter neuhildunp^on nach moiigolischcm muster, denn die
meisten tarkotatarischen diaiekte haben ja elUg '50' (von el 'hand*)
altmyft *60' nnd jetmiA '70* ueben Mkaen '80* « mUb -f on) nnd
toqsan « toqns + on). Nnr *sekiz + on, Hoque + on sind in
alien Ukrkisclien dialekten belegt In dieser alten zusammen-
setznng mirde on > -an, da ja o im ftltesten tftrkischen nnd mon-
golischen nnr in der ersten silbe stehen konnte; vgl. lA-ton nrspr.
'inuercs klcid > kir. ysfan, russ. iiiraHM.

I)a UK), ^iran, dalan, n;gau und jircn koille direkten turkischcn
Ichinviii tcr sein köuiieii. iiiuss (las uort on ' KJ auch im vonuoiiiroli-
scheu existiert habcu. Es ist mug:Iicb. dass dassulbo \vort noch im mo.
on, pl. od jahr' vorliegt. Die urspriingliche bedeatung wftre
dann etwa 'eine periode Ton lO oder 12\

Die mongolischen ansdr&cke flir '20* nnd '50' lauten qorin and
tabin. Das tn. and ma. orin ist aas dem mo. entlehnt, vgl.
oben ma. unnm = mo. qnrasnn. Statt q<»in and tatnn sollte man
?*qor'an nnd *tab'an ervarten; wahrscheinlich warde aber tabin
nach 3u6in, döAin nmgeformt In derseiben weise kann anch mo.
qorin entstanden sein, obwohl die sacbe hier etwas unklarer ist.
Vielloiriit staiiimt i iu qorin duich metathesis aus der ei^steii silbe,
etwa *qojir-an >• *qo{riaH > qorin.

Digitized by Google

XXIV.i

"Cber die zablw0rter der altaischen sprachen.

27. mo. «ElMm '10*.

Die mong:olpn bczcichiipn hoi doi- tiiij^t rifrhunp' 'zohn' durch
aussprcizon (l»r Hngor. Ufiiiarban '10' laullich <?anz ähnlich
ist piue vviiracl arba- mit (1«t bedeutunp: 'sirh spreizfMi': kalin.
artvä' 'epouiHTLca' — 'sich auliecht stellen, sich in alleu richtunj?f:n
streckeo (fin^or. äste), sich struuben (haar, blättcr)' mit don \vurzel-
TOnrandten bildaiigeo arba]^ id., aKbaaalia- id. and adjektiven
■rbatj, «rbM|ar o. a. Der zosammenhaDg zwi8cheii diesen zwei
begriffen ist angenscheiiilicb, obwohl axhaji- o. 8. w. za einer grappe
Yon halbonomatopoetischen xvOrtern gehOrt (Tgl. irtM^i-« bx^i^,
ir^' IL a» ncbqJK sar^aji-, «urMdl- n. a.) UDd andererseits eine
ganz gleicblaotende wort8ippe arbiui- mit der bedentong 'etwa8
nur mit höchster anstreiifrunp: od. kaum machen köunon. sich kaum
be\vef^(Mi könneir (sieho Golstunsku I, 65 arbayi- 'cb ycujiejit ^TO
At.iaTh' uud I, 61) arsagana- 'm'b Ma.iaro, H3T> .JOCKyxKOBT»'), \vo mo.
ar-ai 'kaum = tta. aa Veuig' zu gruude iiegt, sich mit jeuem hat
koutaminiercn köiuien.

Mo. arbaa '10' köonte also nrspr. 'gOBpreizt, gesperrt' bedeatet
haben, aber es wftre nmgekehrt ancb denkbar, dasa axbaji- seinen
orspmng vom ansspreizen der finger bei arbaa '10* herleitet.

Tllrkisch beisst *zwanzig' ^jytV^^^ *jegirmä (kir. Syjyrmny
Hrmoy osm. jiffirmi, jijinni, kOftr. jignhä, leb. jägärbä, alttfkrk.
jäginnij schor. iägirbä, tar. jlrma; fak. sMiä; t8chnw. itf9m). Der
darchaus unge\vöbnliche vokalwechsel des ganzen wortes erklärt
sich nur, \venn \\ir in diesera worte eine zusammensetzun«!: von
*elci, *iki mit eiueni hintervokalischen *anna, *arha anuebmen. Zuni
anlaatenden j- vergleiche man ayac, jiyac 'baum', iijr, jiije glied',
Ukaäif juksäk 'boch*, uziim, juz&m *weintraube', iizuhj juziik 'ring*
n. a. Das tta. jytyrma n. s. w. zerlege ich also in tta. eki iki '2*
nnd mo. arban 'zehn*. Eine solche znsammenwerfinig Ton mon-
golisch nnd tOrkiscb kann hier nictat niehr befremden als z. b. in
mo. Jbren W mo. jiafln 'd* + tta. on *10*.

Andi im tongosiscben glanbe ich das mo. aibaa *zehn* ver-
folgeu za kOnnen. CAsmtN hat zwar nwr;mr, i '60\ nadap W,
^nplutii '80*, aber nach den beobachtiiuLreii. die icb im sommer
1905 iu derstadt Tscbu^utächak in der DdUagarei unter dciidortigen

Digitized by Google

O. J. Ramstbdt.

XXIV,!

Onkor-eolonen gemacht habe, lanteii diese v5rter in der Solon-
spracbe nii^arfl '60\ nadanji '70*, ttit^körfi *80^ (mit ongeroUtem,
8ch\vachein r)y andIwAN0WSKU schreibt (Maudjurica s. 84) ^sabkorinyi

*S0\ (s. 29) nndarangi, nadarinyi '70*. Diese wftrter scheinen eili
*((rnia-(ji 0(1. *arnia-ki (-(ji od. -lei = mo. tta. -ki iii mu. bidenö-ki,
tta. biz-niT|-ki 'der uiisri^c ) zu eiithalteu, du^ zehu bodeutct und
offenbar mit ino. arban ideiiti.^ch i.">t.

Ist dies riciitig, so babeu wir im mo. arban uocb ein drittes
tta. mo. tn. zahlwort.

28. Einige tangusiscbe dialekte besitzen aber mit einem -iu od.
'Sa gebildete ansdrttcke ftir zehner: '60* nitjuniu, (Sohiubkck) int-
huni^art niii$u o. s. w. (dehe Iwanow8ku s. 30!), '70* = nadan$Uf
nadaniar n. s. w. (s. 29), '80' = ^abkun^Uj ioX^un^, sakan^un
(8. 84). Diese wOrter sind sicber mit tn. OastbAn $dn '10*«
solon. «f5rtn. mandschu $awan (lies: d'Suon) ziisammengresetzt
Diescs tii. ma. ,zän, ' f,ön <relit auf eiii z\vt'isilbip:c.s wort ziuiii k,
das iiirhts andeivs als das mo. ^agun '100' (khU. '>~un, kalm. zun)
sein kanii. Die tungfiisiscbeu und moiifrolischeii verhältnisso sind
also hier dieselbeu wie im indoeurop.; vgl. *dekmt '10' *dknUöm
'100*, gr. mtaxovra^ lat. triginta n. S. w.

29. Die bes^idiDungen der zablen 'taosend* ood 'zebntauaend*
siDd bekaontlicb in alien drd sprachen dieselben. Man hat im
tn. miffln '1000', im mo. mirigan '1000* nnd im tta. myq, osm. (y^,
}n^ '1000'; bier ist das mongoliscbe wort walirscbeinlich ziemlieh
spät in die tnngnsiscben dialekte an^enommen worden. 'Zehn-
tausend' heisst tn. ^tuman, tmmeny mo. tfimen, tta. ttiman; die
ttboraus j^rossc ähnliehkeit macht das wort sowohl im tuiigusisfhen
wio im turkdtntaiisrlien später entlclinung voniiu litiii:. In dicsem
le(zt(M'<'n mii>,sti.' es, \venu es aus älteier zeit Viberlietfit \v;lre, etvva
*/wm od. Him oder, weuD der acceut auf der letzten silbe läge,
Himä lauteu. Dass es in solcber gestalt wirklicb Torgekommen ist,
zeigt das mssische, wo man Tbiia, raa '10,000*, TeHHini» 'aniiihrer
Yon 10,000* findet Das zablwort tflmen ist wobl in alien altaischen
sprachen ein lehnvrort, wo aber das original zn sncben ist, ireiss
icb nicht — vielleicbt im indocbinesischen (vgL ? chin. waii, min
'zebntaosend', ti-min 'der zebntansendste*).

Digitized by Google

Dber die Mililw0rtmr der aittnidien spradien.

80. Sowo1il die monnien ab die mandsehnreii haben von zehn-

taiist nd bis billion iiiid trillion auf\värts ein p^anz {j:rossartipres
dekadischos system vou zahl\vört<'rn, die jcdofh als kiinstliche, aus
dem sanskrit, tibetisclien und chinesischen hehibergenommone
kultuiblUteu weder volkstiimlich sind noch fiir die fcststeiluiig der
alten verwandtschaft wert besitzen. Wir könaen daher za
deQ ordioalzabien and koUektiven Ubeigeben, die irenigstens im
mo. ond tta. gemeinsame bildnDgselemente aiifweisen.

Die ordinalzahlen werden im tnngosiscfaeD and tarkotatariscben,
teiiwei8e ancb im mongoliBchen, mlt der endang -ä gebildet Man
veigleiebe to. dfUn-flfder vierte*, kalm. *dflrbe-dfiki-il > äSmdälctSi^
tta. tOrtfin-fei* (aig'. t6rtfin6); tu. iijuii-«l Mer neante*, kaira, jitdak-
tH *der neunte , tta. juzun-öi 'der humlertste'. Im mongoli.schen
(khalkha, kalm., burj.) tritft mau auch bildmifren auf *-dnki. *-J(tki
z. h. dörbe-duki, dörbe-deki 'der vierte', vgl. tta. ta^-da^-y 'der auf
dem bcrge betindliclie\ mundaj^ 'der hiesige*; dörbe-duki, dörbe-
deki bedeutet also wörtlich 'der auf vieren od. bei vieren befind-
liche\ Mo. -tugar in dörbetager (dötfigeir), tabto^tr o. 8. w. bildet
eigentlicb keine ordinalzahlen, sondern namerati?a| ygl. kalm. dör-
to&iufir 'ftrs vierte*, tawHwar *fArs fttnfte' n. s. w.

Sehr gewOhnlich sind in den tta. sprachen die koUdctiTa anf
*-ayu, z. b. ekegtt, eikaO, koib. dtS *beide'» HdagO, ftftöft, AM, koib.
uö8f jak. Us&ö *alle dref n. s. w. Dieselbe endoog zeigen aach die
mongolischeu koUektiva, z. b. mo. qoja^u-lan (kalm. xojuri}, mit r,
vgl. xojr) 'beide od. zvvei zusaiiimen', gnrbagu-lan (kalin. g,urwuli^)
'alle drei. drei zusammeu, im ganzen drei' u. s. w.

Die distributiva gurbagad 'je drei\ 'drei iiud drei', dörbeged
je vier, vier and vier', u. s. w. äirgugad *je sechs\ dolagad je
rieben' a. s. w. sind von ni^iged 'je einer' und qo&igad 'paarweise*
anagegangen, die regelrechte conyerba perfecti (siehe KKM a. 108)
von den verben ♦niji-, qoU- (paaren) sind. Das kalm. bat heate
ans leichtTerstSndlicfaen grttnden doppelte formen: guryäfad and
guryäo, dolaräit und doläDf (zor turyän vgL orO- 'einwickeln' cony.
perf. oräyäD), so ancb gMmoSifäo and gMmäD o. s. w.

Digitized by Google

G. J. Ramstedt.

XXIV,i

"\Vie der losor bonn rkt. siiul norh vielo tta. und tu. zahl-
\vi)itej- ul)l■iL^ di»* eiiier ..ci-kliiniiii:" harrcn. Solcbt' siiid tta. qyrq
'40', oltuz '3u', tu. ilan ''V. nadan '7 , ^apkim '8\ nama.^i 'KX)''
ma. ta^gn '100' ii. a. Auch viele der obrn behandelten wörtcrhabe
ich in der tat keineswegs „erklärt**, vgl. z. b. mo. n^jiman, gurban,
dörben. WfthreDd der zeit, die zwi8chen der niederscbrift der obi-
gen zeilen and dem korrektnrlesen liegt, habe ich zwar einige nene
beobachtnngen gemacht nnd kOnnte diesen anfsatz hie nnd da
durch kleine znaätze erweitem, indes spare ich mir dies lieber zn einer
anderen gelegenheit anf. Oberhaupt finde ich, dass ich inich in
einij^eii fällon viel kategrorischer hätte ausdriickon könnon, z. b. bei
der zusammeiistclluiiii: Y(tii iiio. qojar '2' niit qojina "hiutcr, später,
iiaeb' (zuni bedeutuii}^'-s\vaiid<-l \or\. Casthkn Veisiicb einer Jeiiisej-
ostjak. u. Kottiscben Spratiil. s. 171: xätlcei 'später , xaötes 'der
zweite'), in anderen aber init grös.^ercr re.*<ervation oder austuhr-
licherer begriinduDg (z. b. tta. be6). Es ist natiirlieb, dass man
bei dieser art etymologischen spekalationeii leicht äber das ziel
schiesst, aber die hanptsache, dass die altaischen sprachen, wa8 die
zahlwOrter betrifft, einander nicht so fremd gegenfiberstehen als
es bei oberflftcUicher betracbtnng scheint, sondem hier ebenso in
einander ttbergrcifen me in jeder anderen hinsicht — dieser gmnd-
gedaiike, dieses hanptergebnis der obigen zeiien wird sich, glaabe
ich, als riebtig: er\veisen.

Im september 1907.

G. J. Ramatbdt.

Digitized by Google

Ober den urapnng der sog;. Jenisej-ostjakeik

(Voi^etragen in der sitsung der Fioniach ugrischen Geaellschafi

am 20l april 1907.)

Es iebt noch henUgen tages am mittleren Jenisej tod dem
nebenflnsse Ean bis zo der stadt Taruchansk ein kleines, nanmehr
nnr em paar himdert kOpfe zSblendes, bis anis ftosserste verarmtes und
geknecbtetes volk, das uDter dem namen Jenisej-ostjaken bekannt
ist. In den Jahren 1905 nnd 1906 bat berr W. I. AnvSin, der
nnter ihnen anthropolog-isfhe und ethnographische studien trieb,
nur uiig. 160 individueii jrczählt, aber noch M. A. Castri^n jrab
im jabre 1846 ihro anznbl anf t't\va cintansrnd an. Von eincm
mit ihnou verwandten volkt', don sog. kottcn, fand Castren nur
f&nf seelen äbng, jctzt suli ihra zahl angefUhr zwaiizig sein.
Alte ttberlieferungen nnd nrkanden melden noch von arinen nnd
assaneo, jetzt sind diese stämme ganz aosgestorben, nnd ihre sprache
ist yerstnmmt; man wei8s von ihnen nnr, dass sie stidlicher wohn-
ien nnd dass aie mit den Jenisej-ostjaken nnd kotten yenrandt
waren.

Diese TOlker — wenn man ttberhanpt eine handyoU menschen

ein volk ufnnen darf — sind ein intcressantes ethnoloqrisches rStsel.

Besonders ihro sprache sicht iu den ( •ASTRKN"schc!i aiitzcjchiiiiiifrcn
— d. h. in seineni „Vcrsuch cincr ■Icniscj-Ostjakischcii und Kotti-
schen Spiachlcliro nebst Wörrcrv('r/t i( hiiiss(Mi nus dm genaiintcn
sprachea", herausgegebea von Anton Öouiafnao, Öt. Petersburg

Digitized by Google

2 G. J. Ramhtkdt. XXIVi

1858 — sehr rätselhaft aus. Mit den seltsamsten infixen, präfixen
uml aftixfii. (ien - wit' os srhoint — ^aiiz rofrelloseu vokalaltfT-
natidiKMi iiiid andtTcii sprachlirlifn cajiriccn macht sie einen so
fit iiKlarti»;»'!» und vcrworrenen ciiHli iick. dass ucder Castren sclbst
nocli seit ilim irgead eia anderor niit ibr c't\viu> hai anlaugeo köimea.
Die sprache der Jenisej-ost jaken und kotten liegt wie eine kleine
bunte oase zwiscben den eiDförmigen, einfachen agglutmierendeii
spracbdD aller ihrer Dachbareo, — and man wei88 nicht, nnter
welche aBiatiscbe spracbginppe man sie einreiben kOnnte. AIs eine
einfacbe antwort anf eine Bcbwierige frage baben einlge forscber
es Yorgezogen diese vOlker als besondere npalftasiatiscbe" rasse
zn bezeichnen. Eine solche lösnnp der frapo nach dem ursprnng
dieses volkturiis ist jrdocli \vohl kauni frcnufrciid, und ich hoftV daruni,
dass iili tiir dir tolirriulcii zeiieu aut' eiuigo aufnierksamkeit unter
den ethnologen rcnliiH ii daif.

Bei meinen spfkulatiouen uber die zalihvörter der altai*
sdieu sprachen — jetzt im Journal de la 8oci6t^ llnno-ougrienne
XXIV veröffentlicbt — babe icb im vorbeigeben aach die zahi-
wOrter des JenisejH>8tjakiscben nnd kottischen dnrcbgeseben.
Wa8 ich dabei fand, babe ich spftter nochmals kontrolliert nnd
dazn Tersttcbt micb mit dem ban dieser spracben vertrant zn
machen. AUes bat micb zn der ttbeizeugnng gefuhrt, dass diese
illtsclhaften vulkerreste einen zwcig des indocbinesischen
sprachstaniiiifs bildeu, und zwar einen, der dem tibetischen am
nächsten !>;telit. Mit dieseni erjrelmisse iSsst sich f^:nt vereinen,
\Vii« M. A. Castren nadi lokak-n Ubeilit-tVi imujen zn erzählen
vieiss. Die .Jeniscj-os^akeu, kotttm und aUe ibre jetzt aiisgestor-
benen verwandten solien nach ihm friiher yiel sUdlicher ge\vobnt
baben nnd allmäblicb) von tfirkiscben nnd mongoliscben stämmen voi^
wärtegedrängt, llber die S^janiscbengebirgen nordwärt8 gezogen sein.

Dass die JeniseJ-ostjaken nnd kotten \virklicb zn den indo-
cbinesen zn recbnen sind, erbellt aus einer yergleicbnng der zahl-
wdrter 2—7, die so sebr den entsprecbenden tibetiscben nnd
cbinesiscben äqnivalenten ähneln, dass von einem znfiiil keine
rede s»-in kann. Muu vergleiche:

Digitized by Google

XXI7^ t)ber den arsprung der sog. JeniRej-ostJaken.

Jen-0. Qnd kottisch.

'2/ Jeii.-O. (Symdialekt) yn,
yen (Imbakdialekt) yn,
koit. ina « *in H-

'8.* Jeii.-0. (Sym, Imbak) dof|,
kott. t6T|ft « ton H- 8»)*

•4/ Jei).-0. (Sym) ei©, (Imbak)
8ik, kott. Äegä ( *8e + gä).

*ö/ Jcn.-O. (Sym) xa. (Imbak)
k ak, kott. x^ä « *xe +
gä).

•6.' JeD.-0. (Sym) 4, ambak)
Ak, TgL (Sym) dAmM, (Im-
bak) dagamaA 'aextDB* «da^
ga + maa).

[Kottiach sal^ ist z« '6' +
? + hAU *!'].
'7.' Jen.-O. (Sym, Imbak) oan,
vgl. (Sym) donamas, (Im-
bak) dönamaä scptimus'.

LKottisch xelina = xd -f ? 4-
ina *2 ].

'8.* (JeiL-O. (Sym) yn& bdae x6
eig. ,zwei-mcbt-zehn*, kott
zaltAti* eig. .fUnf-and-drei*].

*10.* Jen.-0. (Sym) zA, (Imbak)
k*iio, kott hAga « bA +
8>).

Indochinesisch.
Til). nis. gnis (nach der von mir
gehörten aussprache) «i/chin.
(iian-hoa. king-hoa) rt, (pen-
ti-bo4) i; japaDiscb-chinesiscb
nl.

tib. gaam, aoagespr. sum; cMd.
flia, aim (aoBgespr. ^9-^);
birm. fhioa (mit eogliscber
spirans th.).

tib. bÄi, ausgospr. fi; chin. 8»^,

ausp:esj)n)chon f>j-(p.
tib. lr\&t iT^o-, ausfrrspr. tjU od.

a; chin. ngu, aus{^ospr. HU-gdi

japanisch-chioesisch go.
tib. drag, ansgespr. #u^, <?U6;

chin. luk, nUi,ao8ge8pr. ^ifi-^;

japaiiiBch-chmesiscb ndco.

tib. bdun, aiLsgespr. dun; (chin.
tslt, tä at, aiLsgespr. tSi-gd\.

? tib. dgn, ansgespr. ^'9*; ehin.
kieA, ansgespr. ifSU-g^f (pto-ti-
hoft) ka6 '9'.

(Zu 9=10 vergleiche mo. jisön
in meinem aufsatz „Uber die
zahiwörter d. alt spracbea''].

Digitized by Google

6. J. BAimTBnT.

XXIV»!

Da man beim t^ruppieren der sprachen mH recbt don zM-
wörtern eine grössore bedeutung' ziischn ibt, miissen auch die oben
aiiiretuhrt»'!! ähnliclikfit»'!! doii aussclilajr gebeu können iind zwar
iu (li-ni siniR' dass zvvisclH-n tirn .lt'nis«'j-ost jaken, kitfteii. til»e-
Umern und cbineseu eine genetisehe vcru andt.scbalt bestebt, mag
diesc vcruandtschaft nun soniatiseh bewiesea \\ erden können oder
nicht. Aber ausser den zahluörtern giebtes noch aadero sprachliclie
tatsachen, die in dieselbe richtang denten. Icb verweise bier nnr
aaf Jen.-O. men, mon, ben 'nicbt', btee*iat nicbt*, tib. iiiiii'Deiii*i mad
'nicbt*, cbin. put 'nicbt' pnt-ii 'ist nicht\ me 'nein^ (vgl. mo. boai,
blal 'ist nicbt, neiD\ \velcbes wabr8cbeuilicb ans irgendeiner
indocbin. spracbe entlcbnt ist); Jen.-os1|j. see, 8^ kottiach ftefc
*llnss nnd die alton fliissuamen Irtysch od. Irtacbis, Arzas n. a.
=r. ? tib. öu \\a^.^e^, tiuss'. ? eliin. kiii '\vasser'. Cbrigens zeigt
der tranze bau der spraelie, auch in d<'r «rcstalt wie M. A. Castrkn
sie autf^ezeichnet hat, dass wir hit-r eine ursi»riin<ili('h einsilbige
sprache vor uus liabeu, obwohl hier uiid da auch viele mongolische,
tttrkische und andere Itliuxvört^r zu erkennen siod. Andererseits,
glaubc icb, baben sicb aucb lebnwörter aas der spracbe der Jenisej-
ostjaken nnd kotten oder richtiger ans der ibrer vorfabren bi die
altaiscben spracben eingebfirgert Ala solcbe gemeinsatne wOrter
betracbte icb z. b. Jen.-os^. tuk, iak *axt* ^ mongoliscb afike id.
Jen.-08tj. tAl, kottiscb t*ni 'link* =: mong. 101911, tnrkotatariscb aol
id., in we1cben Jen.-ostj. t einem s entspricbt wie im kott tdt|a
'3 , viri. tib. gsiim, u s. \v.

\\\'nn die ält<Tt' hciniat (b-r .N niM"j-ostjakeu und ibi-er ver-
\vaudten im siub-u der Sajanisehen grhir-rc. d. h. in dmi uberen
Jeniscj-t.!! (Keui und Ki nitschik) zu suchcn ist, ist es sehr
Nvahr.seheiuiicb, dass die triiber dort ansfissigen Kien-kaen od.
Ki-ko, Ton denen sicb aucb der stammname Kirghiz herleitet
nnd ttber weicbe die Altesten nacbricbten mitteilen, dass de keine
t&rkiscbe rasse waren, gerade alte indocbinesiscbe antocbtbonen ge-
uesen sind. Die alten bericbte Uber wei8se nntttrkiscbe pbjaio-
gnomien der frOberen Aitai-bewobner können ancb fUr indocbinesi-
scbe abstatnmuug sprccben. Ancb nocb in nnseren zeiten erzäblte
ja N. 'M. Prsghewai^kij, d;iss die tibetauer arischc gesichtsziige

Digitized by Google

XXIV,, Cber den ursprung der sog. Jenisej-ostjaken. 5

zeigen, und von don Jenisej-ostj.aken erwähnt W. I. AnuCin in soi-
uem kui/oii voiiäufifrf!i rapport tnr 1905 (in Ilaulu riii ryccK, Komh-
xeTa AAn ii;iy«icHiii CptviHeu ii liocTomiitii Asiii B'b ii(T0])ime('K0M7.,
apxeojonmecKOMT), *iHHrBHCTH«iecKOMT> h 3THorpa(|)H4eciioM'b otho-
meHiaxi. N:o 6, s. 38— 5ö). dass er itidividuen gesehen habe,
die nach ihrem anssehen jeder fiir arier halte» wtirde (s. 44), und
dass die farbe ihrer haare im aUgemeinen dankel, aber Ton allerlei
scbattieniDgeD sei (s. 43). In A. v. MiDDBND0BFr*8 »Sibirischer
Beise* (Band IV, Theil 2, Dritte Liefening) finden sich einige
abbildnngen, yon denen niu besonders tafel I („Ostjakeii-Fainilie
vom Syni") die zttge der Jenisej-ostjaken zeigt; dass sie arisch
\vären, kann nian wohl kanni hchaupUni, aber jedenfalls siud sie
weder inon^olisch noi h tiirkisch.

D«'n nainen drr knttcn könnte nian vielloicht mif dem mon-
golischcn .stanimnaineu Kliotoizoit zusammenbringeu. Die khoto-
goiteu \vohnon soviel ieh mich erinnere, in den tälern des Kenitsdiik,
Beltsir ond Deiger Muren, also in der nordwesUich8ten Mongolei.
Anch der name Beltsir, Beltis oder Beltir gehOrte nrsprOnglich
einem kleinen nichtt&rkischen stamme an. Ancb andere bekannte
tstsachen kOnnten bier envftbnt werden, die alle fttr nicbttQrki-
sche ureinwohDer in jenen gegenden sprechen. Diese niebt tftrki-
scben yölker sind wobl mit den Jenisej-ost jaken Terwandt nnd
also indochincsen gewe8en.

\\ iu\veit die feststollung der vetAvaiKltscliaftsvcihältiiisse
/.Nvischen den iibrigeu indocbiuesisehen völkern imd dicsen alten
ausläufern, besonders den noch lebendeu Jenisej-ostjaken gelingen
kann, ist schuer /.n sagen, aber ich bofle, dass diese iiiteressante
frage, wenn ibr einmal die spezialisten der indocbinesischen sprach-
forsebnng ibre anfmerksamkeit znwenden mit dem vorhande-
nen material nnd nut dem, wa8 man noch znsammenbringen
kann, in genflgender weise geklirt wird. Die CA8TBAN*8chen
an&eichnnngen sind nngenilgend nnd wohI anch dnrch zweite hand
bier nnd da QnfreiwiUig entsteUt, aber in naher znknnft wird die
gelehrte welt neue, viel reichere und viel zuverlässigere materialien
aiis 1h rrn W. 1. ANUcms hand besitzen. Möcbteu diese uur bald
verööentiicht vverdeu!

Digitized by Google

G. J. BAM8TBDT.

XXlV.l

Ich branche wohl kaum bosonders hervorzuheben, wie sosser-
ordentlich wichtig das studiiim des Jeiiisoj-ostjakischen auch fiir
die richtigo eutsflieidiiiif; dor altaisclien >;tn'itlVag-o soin wird.
Vieles, was man jet/t fiir ccht tiirkisch niid cclit nioiisrolisch hält,
wird sich wabnicheinli(-li als khngat crweiseu, al«> lehugut aus der
sprache jenes einmal in Hochasien ansässigen, frfiher grosseu and
mftchtigeii Tolkes, dessen letzte epigonen yor unseren aagen in
annat, namenlos nnd nnbemerkt hinscbeiden.

G. J. liAMSTSDT.

Digitized by Google

otteita Suomalais-ugrilaisen seuran keskuste-

lemuksista v. 1904.

Anszuge aus den sUanrngsbeiiGhteii dar Fin'
nisch-ugrisohen GeBeTlBchaffb im J. 1904.

MatkakertomnB vosnlimailta.

SaomaUus-agrilaiselle SenraUe.

Niinkuin edeHisessft matkakertomnksessani mainitsin, saayoin

Loivan vogulimurteiden tutkiiuiseu päätettyäni viime vuoden syys-
kaon allissa Ta vd alle.

Voguleja Tavdalla on Kosukin ja Tabarin kunnissa kaikkiaan
seitsemässä kylässä, joiden asukkaista laskujeni mukaan 330 henkeä
on vof^i^taitoista. Väestön tärkeimmät elinkeinot ovat maanvilje-
lyn ja sen yhteydessä oleva kaijanhoito, sek& kalastns; metsästys
on sivntyOtä. Kansan tyyppi tnntnn hiokaa eroavan Pelymkan,
Vagilskin ja Loivan vognli^ypistä, vivahtaen jossain määrin tataii-
laiseen. Kasvoltaan Tavdan vognlit ovat pol^loisempia ve^iään pal-
jon kookkaampia. Tavoiltaan ja ^jatnskannaltaan he tnntnvat hyvin
venäläistyneiltä. Omasta kansallisnndestaan he eivät ole säilyttä-
neet jnuri muuta kuin kielen, joka nuorelta polvelta sekin alkaa
unohtua.

Tavdan vogulimurteella näyttää olevan nKMkoincn erikoiskehi-
tys takanaan. M. m. on huomattava että sanan pääkorko ei ole

Digitized by Google

2 Otteita Seuran kesknstel. — AuttzOgo ane den Nitzungsber. 1904. XXIV^

sidottu ensi tavalle kuten mntssa marteuisa. Tämfln yhteydessA on

SO seikka, ottä vokaalit äännearvoltaan snnrosti poikkoavat maissa
imutcissa tavattavista vokaaliva>tiiit istaaii. Tatariiikieleii vaikutus
nuirtiM sceii oii ulhit bUuri, uiiukuiu .sieltä taboltu suutujeu siinaiaiuo-
jeu paljous todistaa.

Tavilalla työskentelin eusiu Korsukin kunuau Janyrkovaii kj-
Iftssä. Joulukuun 27 p. muutin sieltä n. '2^ vitutan pilässä olovaan
Ison-Öandyriu kylään, jonka mnrretta opk>keliu puolentoista knn-
kantta. Tarkemmin määrätäkseni näiden kahden ainoastaan vähäi-
sen toisistaan poikkeavan murteen eroa työskentelin sitte kymmen-
kunta päivää yhdessä kammankin tavdalaisen kielimestarini kanssa.
Hclmiknnn keskivaiheilla kävin Tabarin kunnan Gorodokin kylässä,
jossa oli kerrotin vielä olSvän eräiln votrulintnitoison ukon. Tapa-
sin liiiiict ja taitasiii toim iikin, unitta kmiiiiiankiii puuttcollisron kio-
Icntaituou ja sitäjjaitsi <'|»!iNaäiinöilisc.'ii |)uhrorL:;iiiiiu iiälulcn piilin
ajanhukkana ryhtyä lipidiin kan^^aan tyrihtni. Miuir näyttää läliei-
se»ti liittyneen toimiin tutkimiini Tavdau murteisiin.

Omap«^rainen kansanruno Tavdalla on hävinnyt melkein jäl-
jettömiin. Kielennäytteitä keräsin vain vähän, enimmäkseen satiga
ja arvotnksia, joista suurin osa näkyy olevan venäläistä lainaa.

Tavdalta matkustin Tobolskiin, jossa viivyin kymmenknnta
päivää. M. m. keräsin hengellisen konsistorin arkistosta tietoja
voguliväestOn lukumäärästä. Hiippakunnan äskettäin perustetusta
kirkollisesta mninaismnseosta tapasin kaksi tärkeätä käsikirjoitusta,
niiii. 158 foliosivun laajuisen voo:ulilaiseii käiinnöksen vierasheimo-
laisasi-tiikse.sta .sekä ostjakkilaiseu Mateuksen evankeliumin kään-
niiksen alkulehdellä se viiiirin on nimitetty Vduulinkieliseksi). Kä.si-
kirjoitukset ovat tarpeen tullen Helsinkiin lainattavissa.

Maaliskuun alussa matkustin Tobolskista Kondallc. Kondajoou
alueet on nähtävästi pidettävä voguliasutuksen pääpaikkana. Yksin
Tobolskin piirikunnassa on voguleja, venäläistyneitä lukematta 1188
henkeä, kun lukumääränsä koko muulla tähän asti tutkimaUani
aineella on vain 705. Venäläistyminen, ainakaan kieleen nähden ei
täällä vielä edisty niin nopeasti kuin Pelymkalla, Vagilskissa ja
ala-I^zvalla. Todista k.^tcna vogalinkielen elinvoimaisnndesta mai-
nitsen, että enimmät paikkakumiau venäläisetkin puhuvat sujUvasti

Digitized by Google

AnTTURi Kannisto, Matkakertomus.

vog^iilia, käyttävätpä vanhukset metsästys- ja kalastiistoiniista pu-
huessaan keskeuäänkin nueluunimiu sitä kieltä kuin venäjää.

RliDkeinoista Kondalla tärkeimmät ovat kalastus ja nietsllstys.
Maanvi^elystä harjototaau vain muutamassa kylässft ja niissäkin se
on Tuosi vnodelta snpistnmassa. Hyvinä vuosina antavat tnionlisää
ketrinpfthkinät sekä varsinkin pnolat^ joiden runsaus Eondan vognli-
aineen alemmilla osilla toisinaan on aivan hämmästyttävä. Lnon-
nonantimien rikkauteen nähden Kondan vogulit kuitenkin elävät
saaressa köyhyydessä. Jo aikoja sitte he ovat taloudellisesti joutu-
neet tiiydelliseen rji])puvaisiiuteon paikkakunnan venäläisistä kaup-
piaista, jotka kyllä osaavat asiMuastaan hyötyä. Hallituksen toi-
mesta perustetuilla viljaniakai>iineilla sekä — sivumennen sanoen
kelinosti hoidetulla — kunnan kauppapuodilla on kyllä merkityk-
sensä hätääutyoeen väestön tilapäisenä auttajana, mutta taudin syitä
ne eivät poista eivätkä siis pysyväistä parannustakaan voi saada

Kondalla asetuin ensin Nahra^in kirkonkylään, jonne saavuin
maaUsk. 7 p. Tässä kylässä viivyin lähes kausi kaukantta, enim-
män i^an opiskellen paikkakunnan murretta, joka entiseltään on
tunnettu ainoastaan Popov-veljesten evankeliumikäännOsten kantta.

Lähes kuukauden päivät oli tyiissäni ei äs taitava sadunkertoja, jolta
korjasin talteen melkoisen määrän kansanrunoutta (m. m. sankari-
satuja). Syyskuun 5 i):stä alkaen olen asuuut Leusin kirkonkylässä
täkäläiseen murteeseen tutustumassa.

Anteliin delegatsionin myöntämillä varoilla olen jonkun verran
ostanut vognlilaisia ompelukonsteisia pnknesineitä.

LenSin kirkonkylissä lokakaan 18 p:nä *1904.

AuTTURi Kannhsto.

Digitized by Google

4 Otteita Seuran keskustel. — AuszOgo aus dcn sitzun^sbor. 1004. XXiV«»

Havaintoja Kemi-, Ounas- ja Muonion-
jokilaaksoon kesdUä 1904 tehdyltä
runonkerSysmatkalta.

Alotm kerftilyn Kemijoen varsilta, vaikkakin J. W. Monnanin
matkakertomnksesta ^ tiesiDi että jo 1864 nAiUft seadimi nkaoaan
mnoliinen laonto on heikennyt* ja ettei nmiuta rnnoja löydy koin
jokn loihto, jonka ep&usko on nähnyt tarpeelliseksi tallehdittaa;
▼aan niistäkin on nslat pilalle katkotut**. Mnrmaoin hnomio pitHä
kyllä n y k y ;i ii II i)aikk;iii>a. mutia ojtäiltävää on, näinkö runot jo
silloin olivat niin vj»liis>ii. M.itkalhi Komi — Kovaniomi ei Miir-
man .sano odos loitsuja olleen .saatavissa. Ja kumminkin asui siihen
aikaan aivan Kemin kau]iun(rin läbeisti)llä — pukamattakaan Tervo-
lasta — knulu tietäjä nimeltä Olli Aatsinki. Hänen poikansa Antti
nykyään jäitään 69 vuotta, ei ollut säilyttäiqrt suuriakaan isänsä
ja isoisänsä tiedoista. Knn ne ovat viimeisiä jäännöksiä Kemin
läheisyydestä, panen niitä näytteeksi:

Käärmeen synty:

^Maa on isiis. maa on t-nios.
Multa siuä, multa niiiiii,
Muuta yht.<i.st2i elämme;
Lehon karva, lemmen karva.
Taivaan ainerlftvJt karva
Ala syntiata vihhaa!

Verivammale eli koile:

Siuiiiuiiiii kirkon kyunykson ala

on sinun sukust.

Yhcu huorao hutistama,

> Es. Bunonker&äjicmme Hatkakertomnksia 1830-luvnlta ISdO-lavolle^
SS. 230-244.

* Sanoi isoisänsä Antti Aatuinkin 1808 muuttaneen Sallasta Kemiin.

Digitized by Google

XX1V.I VXiNÖ SALMinni, Havaintoja runoiiker&jBinatkalta. 5

Eahen naaran natistama.
Kolmen konnan kolkattama,
Jos pahon olet tebny,

ni Biniui pitU Herran Jeeenksen istuimen eres kaikki
pahat tekos tannastaa."

Jo alan pitsin ko^n tmkojen snhteen saada valoa kysymyk-
selle, minkä tähden eri temppujen ja «iiiiipidcn'* luultiin auttavan,
sillä taikojen keriiäjät ovat mielestäni yleensä tyytyneet vain kir-
jottamaan muistiin itse parannustavan, tiedustelematta tärkeintä,
ajatusta, joka tavallisesti symbolisessa keinossa piilee. Muuan esi-
merkki: Aatsinki sanoi parantavansa piston liuottamalla mnntamia
„lampaanpapanoja" veteen, jota sairaan tuli jnoda. Kysymykseeni,
miksi Janri lampaanpapanavesi auttaa, vastasi nkko: näes, lammas
knn syO kaik hienomman (aineen) maasta, ihmiin on maapala, sama-
ten kun on maata, vaikka hienompaa ainetta mitä lammas syö Ja se
ottaa ihmises veren liikkeille, ni pisto tankoo.

Tervolassa saneli eräs vaimo nimeltä Matilda Komssi minulle
kolmattakynimenUl loitsua. i'isimmät ja täydellisimmät niistä olivat
^Valkean sanat".

RunoHiitla on Tervolan loitsuissa, kuten pohjanperän runoissa
yleensä kulunut ja muuttunut, esimerkiiLsi seuraavassa pidemmän loit-
sun loppnosassa:

„Too vilijas
Taorhesta torphesta,
Iliänasta mith&ata.
Kultasesta heinftn piistä.
Tli vihan snovan vihan,
LUpi kaihen kainalon,
Emilniile iloksi,
Isanilie hyväksi
Ja kaiken kansaa parahaks.**

Erisknmmaisia ovat ne monet nimitykset, jotka esiintyvät esi-
merkiksi odeUä mainitsemani loitsun aikaosassa, joka knnloa :

»Hyvät maanunaahiset.

HyvUt sinisilmät.
Hyvät kultiikuliuat,

Digitized by Google

6 Of.oita Seuran kosku.stel. — Aus/.ii};*' aus d*^u sitzungsber. UKJ4. XXlV.i

Ilyviit korven in ittyt,
llyvilt niftluntytliiret,
Uyvilt iiijiiset,
Ilvvut äiiiiiuisct,
HyvUt piikiisot
Hyvät poikaset

Antakaat tälle maata maataksena
Ja piOlottä levätaksonä,
Talin ajaksi,

Toilc siksi iImos<>ksi ijäksi,

Ncitly)'!! (1% liiiiiiuiii) niiiion kautta.*

Ukkosckki), akkM^rkk'».

A ij iisij k k i >. llii 1 1 1 1 ii - • k k < i,

Mifliisfkko, vaimosekko,

riilii-' kki). jrtKrasfkko,

Piikasekko, poikasekko

Antakaa tälle raahaa ja torfeyttä j. n. e.

Rovaniemi oUj katen tuDnettu, miiinai8löydöi8t& rikas*. Kivi-
kauden aseita toin sieltR 8 ja olisi niitä asempiakin ollut saatavissa.

Mutta runous, violäpä paikallistarinatkiD, ovat melkein kokonaan
uiiolituinct. i 'ui;i;iiisiiiissa tiedettiin fuiun luetun monenmoisia
„loibtuiukuja", aitioa&taau scuiaavat katkelmat niistä muistettiin:

„Mottän ukko, mctULii akka,
Mettän kuuluisa kuningas,
Salttivuoman suori herra.

Toinen :

Ookkos kiiyny

Nokkiiiioiun nuotiolla.

Jo.s OM koipi (koi|)i)iV) korvonitottu.

Musta lintu murkettu?

t UuoiD. että maan maahisia pyydetään auttamaan Neitsyt Maarian

nimen kautta!

■ Kb. S^. Appislgren, Muinaisjuunnöksiä ja Tarinoita Kemin kihlakun-
nan itäisissä osissa. SMY:n Aikakauskirja V.

Digitized by Google

XXIV^ Väinö Sai^inbn, Havaintoja runonkerävsmatkalta.

Kitfiläs-^ä iiniistfltiin monossa paikoin katkt lmia Vniiiäniöisen
veneenveistosta ja kaiitelocnsoid sta. Paikallistarinoita. taikoja ja
luuloja 011 runsaasti siiilynyt. Lappalaisilta perityt ilmaiieimustuk-
set ovat sang-cn yleisesti k;i\ tannössfi.

Kansatieteollisossä suhteessa huvittava on Kaukoafrtt kyiRssä
miusUiDpaiieroani kertomus veneen teosta.^ Tekotavan sanottiin ainakin
kolme sataa vaotta kätkeneen perintönä; isä on aina pitänyt huolta
siitä, että joka pojista on oppinut vanhan tekotavan. Ollaan hyvin
tarkat venepaan valinnassa. Siinä on toinenkin merkillepano otettava
huomioon. Veneen pobjalaadan muoto on toisten kertomnsten
mukaan saatu hauin, toisten muistelnjon mukaan mateen seliln läpi-
leikkauksesta. ' Airojen pitää olla sulltt•.■llist•^ti ylitä kaukana ko-
kasta kuin hauin evät piiästä. Mitat otetaan iliuiisjiiscntcn uni-
kaan, eikä kyyn.äniin ja tuumin. Sen. jolle vmc vcistetäiin. tiiytyy
mitata eri osat sylensii. lintasylensä, kiisivarteusa, jalkapohjansa,
vaaksansa, pystykämnien<Mis;i. tuumansa, nippinsii, sormenvahvnu-
tensa ja pionsilmänsä mukaan, muuten ei vene sovellu hänelle.
Tarkotukseensa soveltuva onkin vanhaan malliin tehty vene. Van-
hat näyttelivät, miten luonnoton nudenaikanen vene on, siinä
kun ei oteta huomioon omistaan suuruutta, vaan on se sovel-
letta kelle hyväänsä. Että he olivat oikeassa täyt3i minun myön-
tää, kun soutelin snnrikasvnisen miehen veneellä, jossa tt ljou ja
potkukaanii viili niiniin niitallcni oli liian suuri.

Tämän vt-neentt-kotaN ;in vanluiutcen viittaa sekin, ettei van-
han neuvon mukai.sesti rautanauloja käyfetii. ,Ios ..rautio-' sattuu
asumaan läbeistöliä, saisi muutamia puunauloja vaihettaa rautiou
takomiin. Koko veneeseen tulisivat rautanaulat muka liian kalliiksi.

Oltiin eri mieltä oliko tämä tekotapa suomalaista vai lappa-
laista aUmperää. Vanhatkin lienevät siitä muinen kiistelleet Toi-
set väittiv&ty että ensimäisellä suomalaisella asukkaalla, joka tuli
Ounasjokea ylöskäsin sauvoen, oli kömpelOtekoisempi vene ja että
bftn oppi lappalaisilta drotekoisemman koskenlasku- ja kalastos-

■ Kiijotin myöskin pääpiirteissään muistiin ahkion teon, jossa on
useita yhtftläisia piirteitä.

' Minulle aiytettiin t-illaista irton.iista ^lohjaa sck.1 hauin sclftn
läpileikkausta ja minun oli aijrunoetUivä muotojea toisiaan muistuttavaa.

Digitized by Google

8 Otteita Seuran keskustel. — Aunflge aiis dm sitzungsber. 190i. XXIV.»

venemallin. Toiset olivat vftitt&oeet sitä isieosä nftitft venia varten
kehittftmäksi, sanoen heidän kätevyydessä mnntenkin voittaneen
lappalaiset. Hntta selittämättä jää mielestäni silloin, mitenkä

tahSn veneentekoon on otettn monta piirrettä ahkionteosta. jonka
jiii ii-i elia. kuten paikkakunnalla tunnu>!t taan. laitpalaisiha .saatu
ja Jdtion viittaa sekin, että muutainicu alikiou u^aiu uimitykset uvut
lappalaisilta lainattuja.

Uiemau Kittilän asutu.^- y. ui. tarinoista. Muutamat vanhemmat
pitivät varmana, että Kaukoisten kylässä asuu vasta 11:8 polvi snoma-
lainia, jotka ovat erään »raution* jälkeläisiä. Sitä ennen oli siellä^
paitsi kn^eksivia lappalaisia asunut Kaukoi niminen mies. Hän el
ollut lappalainen, mutta et kumminkaan tuntenut raataa, ymmftr-
rettävää suomea puhui Kun tämä Kaukoi, tietää tarina, lähti sie-
menen noutoon Kieksivaaraan Tornionjoelle, osti hän sieltä kolme
poronnahallista ohria ja jnioli rukiita ja pani ne „veturhin". ' „T(»r-
vasutti silhi oli kaulassa ja siinä jukkci iliuia neljiiä syltä; toinen
sivakka oli kiilna-a syltä, toinen kolmea kyyuäriiä. Peurankoipi foli)
Ijhenimäu sivakan jiohjassa. Toisesta kyliuiistä uieui ja toisesta tuli". •*

Kittilän Alaki/hin eusimäineu snoinalainen asukas rakensi pirt-
tinsil nykyiselle Mokon talon paikkeille. Nimen Moko sai hän sen-
tähden, kun hän tavatessaan kaukaisia naapureitaan metsästys- ja
kaupparetkillään käytti ylimielisesti sananpartta: Olenpa mies sen
mokompi.

Vaarauiemessä neuvottim minua menemään Kolmikannan Lap-
piin, jos syntyjä syvin halasin. Siellä näet elää vanhain kertomns-

teu unikaan kansa ninifltä kol/hal(ii>>f, jotka o\at paikkakunnan
alku[»ei;iist;t kastamatonta kansaa, josta viimeinen jiiänuiis on tänne
paennut. Kun kastettu kosktc koltlialaiseen, menee tämä heti lain-
uuksiiu. ileillä on omat uhrimenonsa ja «lovbesa" oleva „koltba''
saa selville vaikka minkä asian.

Täällä myös kuulin ensi kerran tarun, että Kolmikannassa
on kivettynyt lappalaiskotakunta, muka noidan kiviksi manaa-

' Kelkkart ki, jossa oo suk»ientapaiset jalakset. KäytetAän vieläkin.

' Votonuora.

' Aamulla inuui Ja illalla tuli.

Digitized by Google

XXIV,t VlnD SALMuaDM, HavaiiitojH rnnoDkoiiivi^matkalta. 9

ma. 1 Tara tunnetaan laajalti pot^oisemmasRakin, esim. EnonteldOn

Muotkajärvellä kertoi lappalaisakka sen melkein samaten.

Lappalaisten tiedetfiiii muinen yleisesti asinKtn ömia.sjoen
varsilla. .Toki oli pohjoiscnimassakin asuvien kulkureittinä. Lappa-
laista tekoa on ehkä seita, jonka matkallani satuin saamaan. Ei
ole samanmallisia seitoja löydetty, joten on mahdotonta sanoa seo
tarkotnsperästä ja iästä muata koin mitä paikkakantalaiset siitä
arvelivat, että sitä on käytetty veneessä koskia laskiessa. Siihen
hakatta knvio näyttää minusta olevan lappalaista mallia. (Ks. kuvaa.)

Kittilän Sirhnikylästä mainittakoon lappahiista alkuperää oleva
Inaramn rumo. Runosta muistettiin ainoastaan alkn:

Inarainen roina {ai ka.
Vei viljan mciiln maasta»
Päivi(5 ku pilivUn viipy,
lohipatoja aukomassa.

Vielä vihjaa viiessftosS,
Tappo immttnki multa. *

Suorasanaisesti kerrottiin muinen olleen kaksi mahtavaa
lappalaista, jotka kuni])ikiii voivat ..lankea lovlu ii". Inamhvv asui
Inarissa. Päiviö ,.Kitkan katkan Kittilässä". Kun Piiivi». kerran
sukelsi siikana Kemijoelle lohipatojansa aukomaan, vei Tnarainen,
joka lovessa siitii sai tiedon, tämän »viljan" •* omille tuntureilleen
Inariin ja tappoi Päiviön vaimon. Tultuaan kotia näki Piliviö heti
Inaraisen talossa käyneen ja vaimonsa olevan tapetun. «Se kum-
minkin ilahtn ku muisti neuvonhensa akkaa, että jos vaara uh-
kaa, saattaa henkensä aitan kammiolle hauin maksan alle.
Se meni snorhaa päätä aithan ja näki, että hauinmaksa

* On mahdollista, ettft taru on saanat alkunsa jonkonlusesta ep&-
jmnalatailiasta» joasa on kivisii seitoja, kun esim. lappalaisten Martin veljes-
ten, J<riden ei luultu uskovaisina suotta valehtelevan, sanottiin vnknnttaneen
itse n^neensft kivettyneet olennot, joista vanhommat kauhulla olivut kertoneet

* Veri. liurmanin matliakertoranB s. 239, jossa on IfilivaaratiU saatu
katkelma.

* porokarjan.

Digitized by Google

10 otteita Seunui kesknstel. — Aussflge «us den eitonngsber. 1904. XXIV,»

vftrkky. Manasi siitA Ammäns ja kauli miten asiat on ja pani
Inaraisen tnomhan takasin porons. Se pani poikans nontaan porot

Inarista, ja kun poika tali poroin kanssa ni se nenvo isftlle, ettA

Iruuaiiieii on valkr;iii vaan (vaatimon) koivpssa. Meni itte PAiviö
piilhon hauin snollirn ja ämniäns pani lu riittäiiihän kun näkee. Hlä
porot tullco. Ja oli kiiskeiniy Päiviö poikansa, ettii kuoi porot on
kaikki poilLki Ounasjoeu, sillä lailla herättää:

«Isa nouse ylOs,

Haoin soolon soikerosta,

Kolmannesta koikerosta.* ^

Ja niin se nonsi, että kuv vesi pölähti (Aution kohal), ja tappo
Inarais(Mi ja pelasti iKiron^a."

Koitoja sanoi olevan uäkyvis^ii nniurikivim jäiinnöksiä „Lou-
kison suun yl:ipiioleIla länsipuolella jokhee, siinä ue suuret
lappalaisnoiat on asunhet."

Erään kuulun lappalaisnoidan Torigaisen kerrotaan kadonneen
siten, että »rasnakanhan pani pftäns pftftle ja niin laski sivakka-
puolella Kellostapnlivooren ' alle.**

Bovasessa kerottiin kahdesta lappalaisnoidasta, joista toinen

011 hyvft joikaaniaan. „01it enon vieressä, ni olit sanonhet, joka
voittaa että porot Ifthtevät enon poikki saa kaikki porot, mitft
toisella oli. Toinen alko noitumhan. sc toinen joikaamhan:

„Niilos(Ou, iiolo.sfhi, liou. iiou. nou!

Nolusfiii, noloscni, nou, nou, nou!
Siilon ku porot kuulit ni ne lähit kaikki."
Färan ' synty on Kittilässä, Muouiouniskassa ja £nontekiös8&

* Vert Bj. Appblorbn, m. t.8. 60. Toisinnon sain Tlimnoniosta. Siint
kerrotaan Inaraisen yieneen Ton^aiien porot ja penrat T6njainen hakemaan
laulaen:

,Tnarainon rainajalka,
T<irajaiiu'n tuora |suurij noita.
Viljan vit pi moijän maasta,
Kitkat katkat KittiläsUl."

* KeilostapuliTQori on Yllftsttuturilla «hmnosen jyrkkä Toorennokka*.

» I^enrqvistin mukaan (De superstitione s. 53) pnnra f^vnnHystapa
eroo T/n kertomasta m, m. siinS, että sitii .seulotaan. Paran likistÄmisen,
sainat< n myös .paran paskan* luullaan tuottavan onnettomuutta. Vert.
C^a^^aIldcr s. 07.

Dlgitized by Google

Google

XXIV^ VXiNÖ SAumncii, HftTuntoja raDonker&ysmatkalta. U

yleisesti tunnetta ja vanbat sen »voin ja päulUBen** kokoomiseen
joskus vielä uskovatkin.

Jfiisjän-rn saarella on lappalaisten vanha liautnnsniaa ja on
siitäkin monia tarinoja liikkeellä. Harvoin enää nykyäiin lappalaisia
eksyy Jerisjärven rannoille, vaikka heitä miespolvi takaperin joka
talvi tuli tänne kymmenittäin, saadaksensa Uistä kalarikkaasta jftr-
vestft elatuksensa.

Muonianjoen varailla, sekä SDomen eitä Ruotsin puolella, on
kansanmnonB hävinnyt Ennen väestön munttnmista laestadiolaiseksi,
ei sen epärnnollisesta luonteesta päättäen monikaan runo liene
syntynyt sen kOyhän mielikuvituksen kehittämänä. Laestadiuksen,
pohjanperän „suurcn profeetan" saarnat kitkivät vielä lopunkin,
niiu ettei tahdota „Mmta i)ilata" kertomalla ja laulamalla „pjiskaa",
kuten yleinen puhetapa kiiuliui.

Niistä vähistä loitsujen jiiännöksistii. jotka laestadiolaisuudesta
buoliniatta yleisesti vallalla oleva taikausko on siiilyttauyt, sekä
vanhusten muistelmista päättäen, on noin vuosisata takaperin ollut
käytännössä l»hta li^ia loitsurunoutta: vanhat pakanalliset ja uudem-
mat, Joilla muka on »kalliimmai sanat** — pyhimysten nimiä, joku
legenda Jeesuksesta y. m. s. Vanhempia ruvettiin jo ne^ä viisi mies-
polvea sitte pitämään tehottomina, niiden sgaau pantiin jotakin
„Neitij8tä" (Neit^t Maariasta) tai myöhemmin Jeesuksesta, jotta
saatiin »kalliit sanat*. Niinpä tulen ehkäisemiseksi muisteltiin
vanhemmassa luvussa olleen sanat *

^Paiiiia sano pojale
Ja poika sano Pannale:
Jos tHsta yli menet,
niin ijftisesti sammnt*.

Uudempi muoto:

^Valkea kulta.

Älä yloinraäa nouso

kun Kristuksen veri ristiopuulia.''

Veremtullnuanain vanhempi muoto piti olleen: '
nVerinen tytti,

» SitApaitsi luettiin tulen synty, sillä Jollei syötyä tUä oi aotaainhet
ja luvat."

* Tata aeorari raadan synty.

Digitized by Google

12 Otteita Sennm kestrastel. —

Aunage au8 den sitsaogdber. 1004. XXIV^

Verinen tättU
Paina palkimos,

Sio lankas,

Ett<n luiiito in;iali;iia päiise.
Eikä veri nurmliua."

Uadempi:

»Tyry, tyry l^rmllkoski,
Tjrry, tyry veti pnnanon,
Tyrpyhän 80 Joriaanikin,
Ku Jcosus kastetliin,
ruä veti i« II. jalat maahan."

Tarinoita paikannimien eynnystä on Mnonioi^jokiTarsilla nm-
saasti saatavissa. Nimi Rovaniemi > johtaisi siitä, että sytytettiin
»rova" palamaan joenrantamalle, Jotta vihollinen, joka oli talossa,
kulkisi sen savaa kohti kylän väkien sillä aikaa pelastaessa tava-
roitansa. Kittilä olisi saannt nimensä lapijalaisesta Kitti-muorista,
joka oli smiri tietäjä. Mnonionniskassa näytettiin paikkaa, missä
oli l;ip{»alaisti'n kodansijoja. -loessa iiäkre tiistii i)aika>ta katsoen
7 liaaraa, ^ siksi annettiin sille uimi Moujok (Munijuki), joku muka-
mas 011 väännetty .Muonioksi.

Kolarin kerrottiin saaneen nimensä ,,koolaamisesta", jota aina
viimeaikoihin aiiti lienee käytetty tulolähteenä, sysiä kun on viety
rnotsiopualiseen tehtaaseen. KurtakkO} kylä itäänpäin Kolarin
kirkolta, sai nimensä ensiroäisen suomalaisen siirryttyä sinne lappa-
laiskylän keskuuteen asumaan. Suomalainen otti käytäntöön lappa-
laisen tavan kaivattaa poronmaitoa eläimennaboissa, jota maito-
kuivatusta sanottiin kurtakoksi. Mies taloineen sai muilta suoma-
laisilta hnukkumanimen kurtukko ja se jäikin sekä kylän että jär-
ven ninitk^ii.

Knont<'kiö nimen suhteen pitäneviit tarinat paikkansa. Sanot-
tiin sen johtuvan siitä, että kirkko, joka nyt on kolniainicssa j)ai-
kassa. » imeu oli enon varrella. l*erää siinä oukin, ottä Muonionjoki
vasta Palojoensuun paikkeilla muodostaa oikean enon (valtaväylän).

' Vert. Murrnatiin kertomus s. 232.
* Minu kfksiii vaiu (> haaraa.

Digitized by Google

VXinO Salminbn, Bavaintoja rnnonkeriysmatkalta.

Tarujen iDiikaaii oli Hoonioqjokilaakso mainen harvaan asuttna.

Turtolan ensimäinen * suomalainen asukas oli tehnyt itselleen pirtin

Polion Mämmolään. Kun sittc toinen suoinaliiineu porokarjoineen
Ounasjoelta kiisin kulki ^Inonioon jiiiiden asumaan Muonionniskan
paikkeille, tapasi edelliiniainittu kerran biinet nietsilstysretkellii.
Vauhenipi asukjis rupesi uutUi tulokasta soimaamaan siitii. ettii tiinui
oU kotiutunut liiau lähelle toisen metsästysmaita ja kalavesiä; moittees-
saan liäytti hän sanoja: ^Ei piä takkea tarpbeilens toisen aukon
aUe.««

Baotsin puolella maistellaan myöskin asntnstarinoita. Niiden
mokaan asoisi Maonionjoen raotsinpuoHsilla rannoilla keskimäärin
10— 15:s polvi snomalaisia, joilla on oliot vakinaiset asoinsyat Sitä
ennen piti siellä olleen porokarjoineen koljeksivia lappalaisia • ja

suomalaisia, joista sanottiin ennen kerrotun kaikenmoisia tarinoita.

Myöskin tämiiu peräu Lappalaiöia koskevia muisliiupauoja tuliu
tehneeksi.

Vanhimpia lappalaisia muistomerkkejii ovat heidän uhripaik-
hansa. Sellainen on Hetan (Knontekiön) kirkon liiheisyydessä oleva
Jyppyrän mäki, Vielii silloin koin nykyistä kirkkoa rakennettiin
oli Jyppyrän törmällä laakea, suuri kivi, jonka jalustana oli 4
pienempää kiveä. Tässä uhrasivat lappalaiset poroja. Paikka-
kunnan suomalainen väestö kammoi tätä ,,uhrikiveä", mutta kirkon-
tekgät sen raivasivat pois.

„LoihHniakaltivohsi'' nimitetään erästä kallionkielekettä, jossa
on liilide, jdka ,,()n ninku itteksensä kiehus". Tiitii pitivät lappa-
laiset ennen jtyh:iii;i. Suomalaisetkin lienev;it aina 1870-luvulle asti
kiiyttaiieei Loilitimakaltivon jiyliyyttä hyviikseen siten, eltii kaikki
lapset, jotka tulivat ruville, pestiiu siiiiii. niin kyllä paranivat.
Matta eräs ukko »piiasi'' lähteen kätkemiillä sen partaalla olevaau
rotkoon varastetun poron lihat^ ja siitä saakka on Mtaikalähde** ollut
tehoton, kun ei ole saatavissa Uppalaista, joka lausuisi puhdistavat
sanat^ kuten muuan vanhus arveli.

' EnsimJlisistä asukkaista puhuttaessa ei tarinoissa oteta hiioniiooii
lappalaisia sentähden eitti iH ilhl mainita ^»lU-fii vakinaisia asuiii]iaikkoja,
vaan ajelehtivat kuin tuulen varoääa purokarj öineen paikasta toiseen

* ikkuDareiha .klasin" aliu.

DIgltized by Google

14 Otteitft Seimn keskostel. — Atiszage aus den sitzungsber. lOM.

Useissa paikoin tiodottiin kertoa lappalaisten ^ufranneen"
kiville ja soi(l(»illt'. ScUaiiii-n nhi-i]):iikka oli ollut Scitalabti. ^Si<'llä
ne kiniiartelit ja j)f)lviii palvelit. S;in(tit vanhat että olit (siellä)
poronsarvia kivilii". rhrieläimeksi kelpasi vain suoi)!inkalla tai
kuopasta kiinnisaatu peura, ei kesy poro tai ammuttu peura.

Lappalaisilla oli maisteliiyeD mukaan eri „vem jnmM" joille
kalanpyynnistä tnltna uhrattiin sekä näille pyhtetty kalakarsikoi.
Norjan puolella pitäisi olla Eilpis- ja Kilkasjärren rannoilla Javeen.
hakahit jumalaHkumt^ joiden kasvot ovat ibmishaamna tavottelevia.
Näille ovat lappalaiset »voielhet uhriksi kalansuljna loihtulanlnlla
ja joikanhet piiäle". Toiset väittivät näille kiville uhratun poroja-
kin, siten että vierustalle tehtiin tuli. jolla liha paistettiin, loitsuja
laulettaissa. Uhiista sai kivi parhaat jialat. Niinpä kerrottiin eriulu
lappalaisen n. loo vuott.i sitte uhraiuieon oikein .,hirfli:ur'.

Uhripaikkoja on nykyinen vanheaijo iH>lvi kaninionnut. Niinpä
eräs mies, jolta kolme pm-na ]>ääsi hihujista. joutui niitä Ounastun-
turilta etsiessään Uilalievoibiu yöksi. Nuotion ääressä ei miehelle
tullut uni silmiin. Enn hän levottomana, kun oli niilläkin paikoin
knullnt uhratun, nukkui, näki hän kaikenkaltaisia aaveita, ihmisiä
sekä eläimiä. „Sitte aamulhi ku hän heräs näki, että siinä oi suuri
kivi. Ja sen kiven päälä oli toinen kivi vähä pienempi. Sitte oli
kivevvällii kierottu hihna, joka oli niiv vanha, ettei olin kn haamu
enää. Sitte oli iso k;isa poronsarvia ynii);irill;i. .la siitii piiätti. ett.i
se oli vanha uhripaikka ja seuUihen liikuit (illalla) net ihmiset ja
eliuiniet." '

U.seat lappalaiset ovat vielä hyvin taikauskoisia, vaikka ovat-
kin laestadiolaisia. Niinpä luullaan ettei kastamatonta lasta saa
jättää kotaan yksin, sillä »manalaiset** sen silloin vaihtavat * »Joa
vastahaoin vesentbe kothan vieän, niin porot saa vastahaoin vasi-
koita** j. n. e.

Loitsija väitettiin lappalaisilla olevan. Eysellessäni niitä

' T.iprilitiiniit n. 50 vuotta sitte.

* Saiiottiiupa inuiuen tällaisia inanalaiseu vaihtamia lapsia täydytyu
uhrata, jotta onnettomuudet, jotka lapsesta seurasivat, siten haltioita lepjrttä-
mällft poiittettaisiin. Voisipa tarussa lapsinbreista olla perUUn. Esim. Y.
Wi(iiMANN (Tietoja votjakkien mytologi ias ta. VähfiidA kirjelmiä XVll,
38 s.) otaksuu lappalaisten ihmistthrien mahdollisuuden.

Digitlzed by Google

XXIV,3

VÄiNU Salminen, Havuiutoja ruuuukuräy.siuatkalta.

sanoivat muutamat, etteivät lie ole kuulleet, toisot arvelivat vain
lappalaisten tietäjäin niitä osaavau. Noitarumpua ei nykyään elä-
vät olleet nähneet, ' vanhat siitil ja sen käytöstii olivat kertoneet.

Lappalaisia joikuja on vallan v&hä tutkittu.' Yleiseuii klisityk-
senft lienee» että joikaaminen on parin sanan yksitoikkoista rallatta-
mista. Osaksi on siinä perääkin.

Kertomnsten mukaan on ainakin ennen öllnt kahdenlaisia joi-
kqja; toisia käytettiin poroja kaitsiessa, toiset olivat lanliyoikiya,
Edellisissä on vain joknnen sana, jota rallatetaan kovalla äänellä
tnntnrilla ollessa. Paikottain kiljutaan tiitä lajia joikua minkä
ääntii kurkusta mahtuu, sillä siten tahdotaan vähä väliii muistuttaa
porolaumoja siitä, ettii niitii vahditaan, samalla pidetään luiudoilla
sudet loitolla. On tietysti sitäi paremi)i. jos laulaja tiillaiseenkin
joikuun on keksinyt mukavat sanat tai nimet, sillä siteu johdattaa
joika, kun ikävä tappaa yksin tuntureilla seisoskellessa, samalla
joikaiyan mieleen rakkaan henkilön tai maiston.

Näissä joiuissa lauletaan ensin joku nimi, sitte joka epiteetti,
Joita toistetaan koko sanoja tai eri taveja rallattamalla, tai laule-
taan lopuksi epämääräisiä ääniä, jotka eivät merkitse mitään. Esim.

Elli, Elli, faululoi ^

El - - li - - li - - li fa - - lu • • Itt - - lu - - loi.

Lanlqoiktuen sävelmät ja laalutApa ovat vienompia. Niissä on,
mikäli havaitsin, n. 6—40 sanaan, mutta ei niitä silti tule laskea
lauluihin, joita esitetään toisella tavaUa ja erilaisilla sävelillä.
Tällaisessa joiussa laulaa lappalainen juUd tuttavistaan ja suku-
laisistaan karakteriseeraavat piirteet, ladellen sanat peräkkäin usein
ilman mitiiän yhteyttii. Kymmeiikunnalla sanalla voi hiin viitata koko-
naistuen elämäntarinaan. Vieias ei tuollaisesta joiusta voi tuntea
suurtakaan nautintoa luullakseni sentiihdeii. ett«'i hiin voi asettautua
beidän^tunne- ja ^jatuskannalleen. Eunenkuin kuuntelee jotakiu

' Eikä ihme kun niistä jo lfKX)-hivull;i kuikin mokomin koet- ttiin
saada loppu. Vert. fi. Hektzbeug, V idskepolsen j Fmlau(ip& 1600-taIet. 147 s.

« Sitte 190i oa niisti jo hieman pohntto. Esim. K. B.WiKLimD on jolkftifl-
But kansantajuiien kiijasen. ViiiiO Saluinbn, Lappalaisista joikaaksista.
8USA. XXIII.30.

* korea; luullakseni: «Elli kauuoiäeui."

Digitized by Google

16 Otteita Seuraa kcskuHtel. — AuszUge aas den aitzungsber. 1904. XXIV.»

joikua ou tarpeeu tuntea joiut tavan luonne ja elämänvaiheet ja
sitä joiki^a aina edcllyttäiikin. Tästä johtuu ettei ole tarpeen
munta knin viitata siihen, niin pääsevät kaniijain tunteet ja mieli-
kuvitukset liitelemään kukin omia teitään. Esimerkiksi kun kaulin
laulettavan »Tunturilla aurinko paistaa, isä kuoli, tunturi, tunturi,
tunturi'*, en ensi kuulemalla saanut suurtakaan tolkkua tästä kään-
nöksestä. Vasta kun joikuja kertoi tällä joiulla muistnttelevansa
sitä, ehkä snnillisinta tapausta elämlisUiän, kun hän isänsii kera
pi<Mit'ii;i oli tunt Ul illa im noja paimciitaiiiMssa muutamana kauniina
kes;ip;liviin;i. isä kaatui kuolleena tunturille, niin ymnuirsin että
noiden yksinkertaisten sanain takana voi piillii tunteitakin.

Lappalaiset ovat h^vin lyoja oäitii parempia joikujaan anta-
maan. Tavallinen vernke on, vaikka rahaakin tarjoo, ettei osata.^
Jos kuultuasi muilta jonkun olevan hyvän joikaajan, tämän kiellel-
lessä sanot sinulle vakautetun hänen osaavan, sanotaan monasti:
„ Jos oltais ophaat miehet, ni sitte, mutta et tunne minua etkä sitä,
josta joikaan."

Kielen joiuissa sanottiin eroovan tavallisesta puhddelestä, se
lienee nsein verrattava jonkinlaiseen lastenkieleen ^ ehkä kuten

Veniijiin Karjalnn itkuissa?

Niiytteelv.vi kirjotin muutaman Kiiontekioii joiun lapiukieliset
sanat, sallittakoon minun jtanna tilhän nuiutaina näyte. '

Tuomas Nrihtiliistä, joka oli köyhänä orpopoikaua mitä surku-
teltavimmassa hoidossa, saaden jo pienenä käydä koirien parissa vie-
raan poroja kaitsemassa, kunnes hän onnetarten olemana löysi
hopearahakätkOn erään kurun partaalta, joikui Inkeri Muotkigärvellä:

«Tuomas Nähtilä

etui jami \ aheoli " jaiiii,

I En edes Muoik^i&rveUa köyhäinhoidolla olevaa .Lappalais-LaBaia*
saanut rahaa lupaamalla joikaamaan, kauniilla puheella hftn aentlln rupeai
hieman hyräilemAän.

> En ole lappia lukenut, joten en katsonut itsettni sopivaksi niiti Inkai>
samniin lapinkielisessa asussaan muistiinpanemaan, knn tiesin kieleen pereh*
tym&ttömin helposti kuulevan väftrin.

• jäi. * orvoksi. • äiti. • kuoli * isä.

Digitized by Google

KXIV,» Väinö Salminen, Havaintoja runoDkeräysmatkalta. 17

pasi* (uirppici;

ilen ^, ilen, ilen torm ' mittide *
OatSu ■ rn».* •

Vaimolo Puljust«i:

„Piilju riuku limpsudi

haga pargalei

tagai parkku(le] volan,

jnhki vini vei,

voi, voi» jogai vini gal!

parkkole ola nn,

jnhki vini ne

koaai fBTga nävls,

nilvta kusas parguit .

igästä pargnt

manah tsinit parctali

parkkui randisli,

kusai j)arkku iiavish.

manah parkaa paretah '

Juhani.sta, jonka sanottiin olevan viinapiiissiiiin orinoniaison
sukkelan tans.sit(>nii)pujaan nuyttiimään, vaikka niuuteii oli hiyaiuen:
.Toarjuli jugali vfni,
Juhani jngali vini,
ToaTjn mpn hotSalei, •
Tanssa jebo ta1|jnbel.*

> jfti. • ei ollnt. * torvaa. • mIssBAn, »mihinkUUi meilft?" • sai.
* rahaa. Rahan sanottiin lapikai olevan „ruhta*.

^ Joikaaja suomensi sen näin : »PuJljuriaknoIiniinrimpunenjaee otti ja
oli tuotu Puljusta ja haukuthin, ottft s<- oli niioska, mutta hyvä työtä tek-
hen, joi viinaa ja lehmät iiavetasa parutt ja lapset itkethin pirtisa." Koetin
k^'llä sana sanalta saada akalta ä(>litvst:t, mutta tämä epäili minulla olevan
pahan nahoissa kun niin t-irkkaan tahdoin tietoja.

• tolju ? toalju^hullu. * huono, hiilivinkurini-n. hdssakka. lattia.
Koko joiku olisi siis: Hullu juo viinaa, Juhani juo viinaa, hullu rukka on
kuija, hau tanssii ja hyppii lattiaa myöten.

Digltized by Google

18 Otteita Seuran kcskustel. — Äusztigu auH den sitzungsber. 19o4. XXlV.s

Ellistä, .lulianiii vuiiiiosta:

„Klli sicssa nvi falulei,
vlkki l. k(ki) » oin.
vikki ■•' naintali ^ liaikus, *
rihpiB ^ jiuJ)(k) ihas.** *

Enostaan, joka oleskelee „kankana tantnreU" foikni Inkeri :

„Kchmpp& ' ja faulu, *

(fnonan • joloui, ^ffolkki?)
ju^jali vini."

Lappalaisten vanhat tavat ovat laestadiolaisnnden Taikntok-
sesta jääneet vain mnistoiksi. Panen näytteeksi kuvauksen n^l/ogppa-
laisien naimahmsieista'*, sellaisena koin niiden piti n. 60 vuotta
takaperin Norjan rajoilla esiintyneen.

,.Pojav vanhemmat lähtivät kosioretkele pojan kanssa, molem-
mat talli iiiti tai isii (jos niniittiiin moloniniat eiviit olleet elossa).
Ne iiaiK vat itteiisii hyvvii vaattoisliii. iiionitiirisii verkoi, pnkamutit
fiiiiikarvaM-t pdioiiiiahosta, siipikbiit jtoroii koivista ja paulakeukät;
porot on koristettu; komea ajo vyö ja tiukurihina pittää olla. Otta-
vat juotavat, poron juustot (niyöhemmin „kahvit ja toppausainhet")
myötä. Sitte ku ne aibaa siihe kylbää " taikka nahpitaaluu, mistä
se kossii ne vasiten «gavat kolmhen kerthan ympäri sen koan ; ne
tietävät (kodassa olijat) kn ne ympäri koan ajoit, että soon kosioretki
ny. Sitte ne tulevat sisäle ja panevat (talaat) pojan äiin tai isän
omasta kalustaan keithän (kahvia; ennenkuin kahvi oli tunnetta
keitettiin jonkunkunlaista juustokeitosta). Jos ne suostuvat talovväki

* lisBai solkinen sisAssä olevan tcrfate sanellesaaan. * ottaa yftUsia
• nairoistin. * hakevat * lyöstftvftt. • jokainen. SiBäliOn selitti Inkeri:
EUi ti&ti on niin korea, ylkftmiehia oli pa\)o, ottaa naimisiin hakevat ja
lyöstftvat joka poika.

"* keveft. * korea * liukas, hanhi? En voinut saada selkoa lliiBik&
joikaaja duonan vai jnonan, kun hän saneli suristen puoli kuiskaamalla
jalka. Inkerin suomennos: „Ett& eno on keve& ja komea, liukas kun
olisi fi\\\& hanhen jalat ja joo viinaa."

" Sanoi suurempaa kotaknntuakin nimitettäviin kylUksi — siis aivan
kuiQ Vertnlaunin .suomalaisetkin taloa tiluksinceu sanoivat kyl&ksi.

Digitized by Google

XXrV,8 VXiNÖ Salmisbn, Havaintoja rnnonkeräysraatkalta.

syOmbftn ja Jaomhan ui soon niiikii ois tyär annetta jo. Sitte kn
on saostDttn naimhisii, ni isft antaa porompankasta kapulan, se
päSstää sen irti ja antaa siUe pojale. Se on lupakirja se kapnla.

Josei oikei suovu tyär otethan suopnnkflla kiini; niin kävi Unga-
nauni- vainaalle ja niin hänen piti sitte luvata.

Tulhee sitte hääniriKtt. Voi. voi sitil iliia. niikii oli iniiiiiii
vihkipeivananni, sano Oiikavaarivainaa. Ne olit .sellaset pint. että
kahelia kattilaia vettä kannettiin ja kolmela sitä keitettiin, puns-
sia ku tehthin.

Mnntamat puhalsit Tihknmihknntorvela silloin ne lauloit ja
Joikasit, mnntamat ye*it yemmeyonbta, mnntamat panit tarrttara-
raarraa» mnntamat lauloit talttararaaraa vain, tehit taikoja ja
labjotit tytt&rele ja pojale vihjaa.**

Satoja kertomaan en lappalaisia saanut^ vaikka, päättäen
siitä, että rajamailla asuvat suomalaiset puiiuvat lappalaisista sa-
duista, niitäkin pitäisi vielä olla saatavissa. Juttuja viliavrnäliii-
sistä sodista, ruttoajoista y. m. s. sitiivastoin kerrottiin. Tarinoissa
vihavenäläisi.stä kuvaillaan tavallisesti, miten joku viisas lappalainen
sukkelalla tempulla tuhosi muutamia kymmeniä vibavenäiäisiä, vie-
läpä paikkakin, jossa tämän piti tapahtuneen, näytetään. Ruttoa
lyateUaan monasti snureksi miehen näköiseksi aaveeksi, joka tappaa
kaikki kotaknnnan väen, ettei knkaan pääse muille kertomaan
sitä silmästä silmään katselleensa. Senpävnoksi olikin ikimuistoi-
sina aikoina tavattu kotien ja maakuoppien tapaisia, joissa oli ollut
rivittäin luurankoja.

Hauska olisi ollut ottaa selko ovatko lajipalaiset taikuutta
viljelleet niin suure.ssa niääriissä kuin nionneinii aikoina yleisesti
luultiin. Kittilässä ja Turtolassa uskoivat muutamat vieläkin kolt-
balaisteu taitoon lennellä tuulispää.ssä y. m. s. Mutta lappalais-
asutuksen nykyisillä rajamailla ollaan sitä mieltä, että tehoovat
temput ovat suomalaisilta saatuja. Valitettavasti olen vasta kul-
kenut »Lapin raukoiUa n^oilto", joten en vielä ole edes kunnolla
päässyt heidän taikuutensa, makuunkaan — jätän siis toistaiseksi
arvelut, jotka perustuisivat vain muutamien tiedonantoihin.

Kalastajalaj)palaisia en tavannut. Porolapjialaiset asuivat ke-
sällä ylhäällä tuntureilla, joten oli vaikea heitäkään moniliiknis.-iu -
min saada käsiinsä. 4

Digitized by Google

20 Otteita Seuran keskustel.

— Auszdge aua den mtsnngsber. 1904. XXIV,»

Poroin ppalaisilla Suomen puolella on paremmat laitamet knin
Buotsiii ja Norjan puolisilla. Kummastella tfty^, miksi heitit sen-
tään Snomen pnoleUa asnn niin harvassa. Porokarjatkin pyrkiyftt
talvisin yli Muoniojoen tftUe puolen rajaa, tuottaen siten omistajilleen
sekft ikftvyyksift ettft kulina.

Suomalainen aines näyttää näillä perillä sulattavan itseensä
lappalaisia. Täytyy ihmetellä miten lapinkieli säilyy, kun sen
käyttäjät, ainakin Suonien puolella, osaavat koko hyvin snomea.

Ne Enontekijäisten lappalaiset, jotka ovat saaneet kasvatuksensa
suomalaisissa perheissä, häpeevät syntyperäänsä. Voi sattua, kuten pari
kertaa minulle suomalaisessa pirtissä kysellessä ni lappalaisista, että
isäntäsilmäänsäpilkuttaenkouransn sisästä kuiskaakorvaasi: Älä puhu
lappalaisista, tno Laurikaan ei ole lantalainen, hän on lappalaisista
vanhemmista, tunturilla syntynyt — ja häpee sitä. Ja niinpä et
lappalaisia Enontekijäisissä enää tapaakaan kuinpaiisen kymmentä.
Lappalaissyntyimä, suomalaistuneita, jotka kumminkin osaavat lappia
on lisäksi n. puolisen sataa. Mutta heitä ei ole kirkonkirjoihin
enää lappalaisiksi merkitty. Toisin on Inarin Lapissa, siellä no-
pt ammin suomulaiueu lappalaistuu kuin lappalainen kieleltään suo-
malaistua.

VllMÖ SlUONSN.

Digitized by Google

Matkakertomus,

Yliopiston Konsistoiillo.

Siinä snnnnittclnssa matkaohjelmaksi, joka minolla oli kannia
Keisarillisen Aleksanterin- Yliopiston Konsistorille esittää ja joka sitte
saavutti Konsistorin hyräksymisen, olin ensimftlsenä tehtävänäni mai-
ninnnt matkan Volgan kalmukkien Ino Astrakhanin knvemementtiin.

Tähän matkaan ryhdyin maalisk. 3 p. 1903, jolloin lähdin
Snomesta (Lahden kauppalasta) Pietariin. Käyden Pietarin Keisa-
rillisen yliopiston ja keisarillisen tiedeakademian mong:oUlaisia ja
kalmukki laisia kokoelmia katselemassa, viivyin siiliä iiiuutamia
päiviä. Saman kuun 15 j). jatkoin matkaani ja saavuin 1 7 piiiviiu illalla
Caricynin kaupunkiin Volgan rannalle. Kuulustelin, montako
sielkä olisi kalmukkia, ja sain tietää että heitä vain parikymmentä
henkeä väliaikaisesti asni kaupungin laidassa. Parin päivän perästä
lähdin siksi Sareptaan, pieneen saksalaiseen paikkakuntaan, jossa
kalmukkeja oli noin 200 henkilOä. Knn nämät kahnukit olivat
kOyhiä, kehittymättömiä työmiehiä, joilta minulla ei ollut pa^on
opittavaa, niin täytyi minun hakea toinen olinpaikka, jos tahdoin
saada työni menestymäSn. Maalisk. 28 p. lähdin vanhan tuttavani,
vähä-dörhöttien yliniiniiisen opettajan eli baksiii. Haza-bak§i
Meuked/it viii luo ()ronl)ulukiin, Aksai - kyliin eleläpuolelle, noin
40 virstan piiähän ( Jnilo-Aksaiskaja niuii.seltii asemalta. Saaput.-s-
sani baksin luo oli hän sairaana; kuitenkin imäsin pari kertaa
bänen puheillensa, seikka, jolla oli snuri merkitys kalinakkien
silmissä. Baza-hakäi neuvoi minun lähtemään vähä-dOrbOttien
suurimpaan khnmliin eli luostariin Khanatn-järven rannalla, jossa

Digitized by Google

. 22 Otteita Seunn keskustel.

— Ausztige aas deo sitzungsber. 1904. XXXV^

olisi kiolimestareita, sadunkertojia, laalajia y. ro. mielin määrin.
Tiedustelin oltaviani oloja ja palasin sitte Sareptaan. Sareptassa
varnstaadoin niokataTaroiUa y. m. ja lähdin sitte TimdntoYon
kantta Ebanaton-klmrnliin. Täällä olin jo alottannt varainaisen
työni — sanavaraston kokoamisen — kun khnrolin jäsenet, sekä van-
hemmat (gdung) että nnoremmat (getsti ja tnandii), toinen toi-
sensa perästä lähtivät pois ja luostarin rakennukset jäivät autioiksi.
Huhtikuun 11 p. lähdin taas Oronlmliikiin. viihä-dörhöttieu ,.l)uiidu-
khnnil'' nimisen suvun kesäpaikkaan, jossa muutaman päivän
peiiistä tioiinut luostarikin taas oli koolla, liaxa-haksi antoi
minun asuttavakseni pienen tuvan aivan lähellä omaa rakennustaan,
joka oli samalla templi. Asuintoverina oli minnlla BoskhomdH
gdung, joka oli minulle suureksi avuksi ja m. m. kertoi minulle
kahdeksan pitkää satoa. Tässä tnvassa tein sitten työtäni touko-
kuun loppnnn saakka, jolloin vuokrasin hnopateltan, jotta voisin
asua kauemmalla kipeän bak§in templistä. Pystytin telttani parin
sadan sylen päähän bakSin asunnosta autiolle arolle ja pestasin
15 vuotiaan Balder-nimisen pojan palvelijakseni. Tältä pojalta ja
muilta kalmukeilta, jotka yleensä mielellään kävivät luonani, saiu
sekä satuja että arvoituksia ynnä kaikenlaisia silityksiä. Baza-
baksin t<.Tveys kävi kuitenkin yhä hnononnnaksi, ja huomasin, että
oleskeluni siellä ei ollut kalmukkien mielestä sopivaa, eikä miuan
tehtävillenikään edullista. Läksin siksi kesäkuun 14 päivänä Oron-
bnlukista pois, päästyäni vielä kerran baksin puheille ja jätet-
tyäni hänelle lämpimät hyvästit. Muutin nyt Öervlenn^aan, pieneen
kabnukkilaidcylään aivan Saratovin kuvemementin naalia, jossa
samaan aikaan oleskeli Kasanin hengellisen akademian kalmokin-
kielenopettaja, synnynnäinen kalmukki Lid2i Normajev. Viivyin
täällä aina heinäkuun Injipimn saakka, jolloin kovat helteet tekivät
oleskelun ('ervlennajassa malnlottouMk^^i. Heinäkuun 30 p. lahdin
Astiakhaniin, nähdäkseni toi«rutkalmukkeja, jotka paimentelevat
läänin itä- ja eteläosissa. Koska kuitenkaati en voinut tehdä
minkäänlaisia uusia kielellisiä havaintoja torguttien suhteen, palasin
pian Astrakhanista. Katsoin matkani tarkoitoksen saavutetuksi, ja
lähdin elokuun 6 Carieynista kotia päin, jonne saavuin sunnun-
taina elok. 9 päivänä.

Digitized by Google

6. J. Ramstedt, Matkakertomus.

Matkan kaliiiukkirii luo luulen uniiiMtuiieen varsin hyvästi.
Sillä paitsi kaikellaisia ijieniä muistiinpanoja toin »'nsimäi.senä
fonetisia havaintoja kalmukkien kielen nykyisestä ääntämisestä,
jota ei mitenkiiän voi oppia heidän harvoista kirjallisistxi tuotteis-
taan. Tässä suhteessa on matkallani snnrin merkityksensä, sillä
kmi kalmukkien kieli on oUnt tonnettn vain heidän kirjallisista läh-
teistään, ovat semmoiset kielelliset ilmiöt kuin ^nmlant", diftongien
mnnttnminen pitkiksi vokaleiksi, lyhyen toisen tavnn Tokalin kato,
▼okaliharmonian sortuminen, korkosuhteet y. m. jääneet tuntematto-
miksi asioiksi. Taiyntuksessa on yokaliharmonian kato synnyttänyt
joukon rinnakkaismuotoja ja uusia kaavoja. Yleensä on kalroiikin
kiele.ssä uutuuksia paljo, mutta ovat ne kenties virheellisiksi katsot-
tuina jiiäneet entisiltii tutkijoilta mainitsematta.

Kieleuuäytteiuä ou minulla matkaltani 20 satua (yhttcusii 196
sivua kahdessa mustassa vihossa), joista muutamat ovat kalmukkien
vaohaa eepillistä tampema; yhdelle on minulla samansisältöinen
variantti Mongoliasta. Arvoituksia on 100, sananlaskiya 200 ja
kansanlanliga 40. Sitä paitse olen suuremmalla tai pienemmällä
menestyksellä laulattanut fonografiin noin 20 eri laulua ja ottanut
suuren joukon erilaisia valoknvia kalmukkien elämäsUl. Kalmukki-
lainen sanakeräykseni ei ole vielä loppuun suoritettu, kun en ole
siinä tarkoituksessa vielä käynyt läpi kaikkia kielennäytteitäni.
Siitä, että laulukokoclniani on siksi suuri, tulee kiitos ruhtinatar
Tundutovalle, joka antoi minulle 3U laulua, ja samalla tavalla tulee
minun sananlaskuista kiittää hra Liilzi Normajevia, joka vielä
lupasi myöhemmin lähettää minulle muitakin kansatieteellisiä tietoja,
joita hän minua varten aikoi koota. Kahnukkien vanha kirjallinen
kultturi on jo kuollut pois, samoin myOs heidän komeat laulunsa
Diaogar^nroosta, josta vielä puoli vuosisataa sitte jokaisen ruhti-
naan leirissä laulettiin.

Toisena olin tehtävistäni matkoista maininnut matkan Af-
ghanistauissa susuvien mongolisukuisten heimojen luo, jonka tekisin
syysk. 1903 ja kesäk. 1904 välillä. Alussa olin ajatellut lähteä
itse Afghanistaniin, Kabulin kaupunkiin, mutta kun usealla taholla
solmimastani kirjeenvaihdosta selveni, että pää.sy Af^^hani.staniiu on
yhtä vaikea Intian kuin Veu^änkin puolelta — afghauit kun eivät

Digitized by Google

24 Ott«'itH Seuran keskustel. — Ausziige aun den sitzungsber. 15H>4. XXIV,*

tuumista minkääulnisia kausaiuviilisiii lakfja - niin katsiau iiaiaim-
maksi lähteä Venäjän ja Afjrhanistauin rajalle, Kuskan iiiinoituk-
soen (KyuiKnHCKiit noen.) ticdustoleniaau Afg-hanistanin erisukuisia
heimoja. Kuska on koitenkin vieraille täydellisesti sosetta paikka,
jonka vaoksi sinne yrittSessä pitiUl omata kaikki tarpeelliset asia-
paperit Ja snositukset Lähdin perheineni Helsingistä syyskann 22 p.
mntta en tällaisten tarvittavien paperien pnntteesta päässyt lähte-
mään Pietarista ennenkuin lokak. 4 p. Saman knnn 15 p. talimme
Mervin kaupunkiin, jossa viivyimme pari päivää. Lokak. 18 ja
28 p. välillä oliniuie Ku^^kassa. jossa — kiitos olkoon linnoituk-
st u iiiiiiilikiiu suurcllo avuliaisuuilrllc — jo 22 j), lö3'(lettiin sikä-
läii^tou af<;hauieu joukossa kaksi Atgiiani>tauiu alamaista )nof/hulia,
kaksi veljestä, Kustam ja Abdilla, jotka työansiota etsinjässä olivat
tulleet Kuskaan muutama päivä sitten. Minä tiedustelin heiltä
heti yhtä ja toista mongolin kielellä ja hämmästyksekseni he minoa
varsin hyvin ymmärsivät. PääUikOn tulkin avulla sitte sovittiin
heidän kanssansa siitä, että he työpalkkaa vastaan seuraisivat
minua Merviin kahdeksi tai kolmeksi knokaudeksi, johon he näen-
näisellä mielihyvällä snostuivatkin. Parin päivän perästä he kuiten-
kin yrittivät paeta, ja minun täytyi antaa käsky ottaa heidät
kiinni. He näyttivät suun-sti pdkiiriväii aftrhauilaisia salaurkkijoita,
mutta suostuivat kuite nkin jäiiuiäau Kuskaan. Ruskassa oli minun
kuitenkin nuihdoton pitää näitä rääsyisiä mogholeja yhteistä työs-
kentelyä varttMi siinä asunnossa, joka meille oli väliaikaisesti annet-
tu, jonka vuoksi lokak. 28 p. molempien mogholieni kanssa pala-
sin Merviin. Vanhempi moghol jo seuravana päivänä sairastui
kuumeeseen, ja käytin kielimestarinani vain nuorempaa, mutta jo
marrask. 2 p. täytyi minun itsenikin heittäytyä vuoteen omaksi,
kovan Kuska-kunmeen tuskissa. Samana päivänä laskin moghol-
veljekset kotimatkalle.

Jollei minun i/nää onnistu saada kä.siini mop^holeja, niin supis-
tuvat tämän matkan tulokset varsin vähiin. Mophol-kicli jää
violiikin sunieksi osaksi tuntumattomaksi, sillä se sanavarasto,
jonka voin ])aperille panemist^ini, noin 200 fraasista kerätä, ei nousse
yli .500. Onnettomuudoksi ei kampikaan vereksistä osannut
laulaja eikä satoja, joten en saanut pitempää, alkuperäistä

Digitized by Google

XJLPfjt Q. J. Bamstbdt, Matkakertomoa. 2b

tekstiä. Kaikessa tapauksessa saanee kuitenkin moghol-kielen
kielioppi ja fonetiikka ynnä niofi-liol-kieien suhde mongolinkielen
muihin murteisiin taipeeksi valaistusta. Minun Itiytäniäni 2 nioj^ho-
lia puhuivat kieltä, joka suoraan polveutuu mongolien vaa-
himmasta kirjakielenmurteesta ; kaikki uudet lisät ovat pei-sialaisia,
hindulaisia ja afghanilaisia lainoja. Yleensä koko heidän kielensä
tantan arkaistiselta, ja on hyvin säilyttänyt alkuperäisen mongoli-
laisen luonteensa. Nyt on siis tämä vuodesta 1269 saakka (Marco
Polon mukaan, joka nimittää heidät kharaneikei^ maista mongo-
leista eronnut heimo jälleen löydetty. Se nimi Aimak, joka heiUe
toisinaan on annetta, ei kuulu heille, vaan Afghanistauissa asnville
Dzem^idi, Haztim, Fincluhi ja Tiiinotc heimoille, jotka yhteensä
nimittävät itsään „c>'ir aindk^' eli ,.4 heimoa'*. On erehdytty, kun
on yhdistetty Haznraja Moghol yhdeksi heimoksi, sillä Hazara-heimo
ei näy olleen milloinkaan mo^holein liittolaisia. Afghanistanin
mogholit muodostavat vielä tänään erityisen heimon, joka pienissä
ryhmissä siellä täällä asuu Kabulin Kandaharin ja Herätin välillä.
Mogholit puhuvat oman kielensä ohessa joko persiaa tai afghania.
Heillä näkyy säilyneen paQon vanhoja tapoja, traditsioneja ja
legendoja, koska esim. minun löytämäni kaksi miestä tiesivät, ettil
heidän esi-isänsä 1000 vaotta sitte tulivat Afjg^hanistaniin suuren
Cingis-khanin sotajoukkona.

Vaikka minun tähän asti kokoomani ainekset tällit alalla eivät
ole suuret, ovat ne kuitenkin siinä suhteessa tärkeät, että tuovat
ilmoille kansan, jonka olemassa olosta tiedemiesten kesken ei ole
ollut aavistustakaan. Tahdon mainita, että sekä Pietarissa oppi-
neitten turkologien ja mongolistien kesken kuin myös täällä Mer-
vissä Ja Euäkassa, jossa A^hanistania kuitenkin hyvin tunnetaan,
minun matkaani ihmeteltiin ja erityisen mongolilaiskielisen kan-
san olemassa oloa afghanien keskuudessa pidettiin mahdottomana.

Merv, Trauskaspia, marraskuun 18 p. 1903.

G. J. Bakstbdt.

Digitized by Google

Suomalais - ugrilaisen seuran vuosikertomus

V. 1904.

Seuran toiminta ei ole ehkä kolnneena vnonna n&yttänyt
ulospäin yhtä Tiikkaalle kuin useana edellisenä vuonna. Syynä
tähän on osaksi se seikka, että useimmat niistä nuorista tntl^joista^
jotka Seuran toimesta viime vuosina ovat olleet tutkimusmatkoilla
ja joiden tutkimuksista vuosikertomuksissakin aina on tehty selkoa^
jo ovat palanneet kotimaahan ja par'aikaa valmistelewat jnlkais-
tavaksi niitä runsaita aiueksia, joita he matkoiUaau ovat saaneet
kootuiksi.

Tiiliä vuonna on ainoastaan yksi Seuran stipendiaatti ollut
tntkimusniatkoilla, nimittäin maisteri J, A. Kannisto, joka nyt jo
liiukan neljättii vuotta tulee olleeksi vogulien keskuudessa, heidän
kieltään tutkimassa ja kansanrunouttaan keräämässä. Viime vuosi-
kertomnk-sessa mainittiin hra E:n syyskuussa 1908 saapuneen Tav-
dajoen varrella olevaan Jany5kovan vogulikylään (Tobolskin kuver-
nementissä, 25 virstan päässä Eosukin kirkonkylästä). Täältä hän
joulukuun 27 p:nä muutti EoSukin kunnan Öandyrin kylään,
jonka murre hiukan eroaa janyfkovalaisesta. öandyrissa hra K.
viipyi liilies kaksi kuukautta, käyden uudelleen sanakokoelmansa
läpi, erittiiin i)it;irii silinällä sitä, niissä suhteessa tämiin kylän nuir-
re eroaa .lan\'ekovassa puhutusta. Viimeiset kymmenen päivää
hän työi>kenteli yhde.ssä kummankin tavdalaiseu kielimestarinsa
kanssa, voidakseen paremmin verrata heidän edustamainsa murtei-
den äänneasua. Viime vuosikertomuksessa jo mainittiin, ett| Tav-
dulla viime aikoihin asti on ollut vielä kohnaskin murre, toisista

Digitized by Google

Vuosikertomus 1901.

monessa suhteessa eroava, nimitt Tabarin kunnan Gorodokin kylässä,
mntta ettft hra K. ei ollut varma siitä, voisiko sitft enftft saada
totkitoksi, kun ei murretta enää muutamiin aikoihin ole »puhunut*
muut kuin yksi ainoa vanha ukko. Valitettavasti kävikin niin kuin
hra K. aavisti: näyttHytyi mahdottomaksi enään saada tästä mur-
teesta selkoa. Helmikuun 21 p:nä tänä vnomia hra K. jätti Tavdan
vogulit ja matkusti Tobolskin kaupunkiin, jossa hän m. m. työs-
kenteli sikäläisen hengellisen konsistorin arkistossa. Kirkollisesta
niuinaisnmseosta hän tapasi kaksi käsikirjotusta, ustjakkilaisen
Mateukseu evaokeliuoun ja voguiinkielisen vierasheimolaisasetukseu
(vognlilainen ja venäläinen teksti rinnakkain kirjotettuiua 158 folio-
sivua). Koska käsikirjotukset tarpeen tullen luvattiin antaa lainaksi
Helsinkiin, ei ollut tarpeellista ruveta käsikirjotnksia jäsentämään.
Tobolskissa hra E. viipyi kaikkiaan 10 päivää. Sen Jälkeen hän
matkusti Eonda -joelle ja saapui sinne, Nahra2in kirkonkylään
maaliskuun 7 p:nä. Täten oli hra E. saapunut seudulle, joka on
voguliasutuksen pääpaikkoja. Kieli on vielä elinvoimainen, etenkin syr-
jäisemmillä seuduilla. Yksin seudun venäläisetkin puhuvat vogulia, vie-
läpä virheettömästi. Ettei vogulinkielen kuolema kuitenkaan kovin
kaukana ole, sen havaitsee siitä, että esim. yllämainitun kirkonkylän
nuorin polvi jo nyt on isoksi osaksi venäläistynyttä ~ mitä sitte kun
kansakoulut, joita Kondalla jo on kaksittain, ovat ehtineet jonkun aikaa
vaikuttaa. Nabra5issa hra E:n heti onnistui saada hyvä kielimestari.
Täälläkin hän tarkoin kävi läpi murteen sanavaraston sekä kiijotti
muistiin hyvän määrän vognlilaista kansanrunoutta, arviolta noin kym-
menen painoarkin verran, enimmäkseen n. s. sankarisatuja, pitkiä jut-
tuja, jotka — paitsi joutavaa painolastia — sisältävät paljon tositärkeä-
täkin, m. m. selhiista, joka valaisee vogulien uskeuiiuUi.Nia kiisityksiä.
Nahracissa hra K. viipyi melkein jmoli vuotta, eli syyskuun alkuun,
jolloin hän matkusti 11 i)eninkulma<i ylempiinä Koiuian varrella
olevaan Lensin kirkonkylään, jonne hän saapui syyskuun 5 p:nä.
Täältä hän vielä kesäkelillä toivoi ehtivänsä Tuman -järvien takai-
seen Satygin kirkonkylään, josta hänellä sitten on aikomus muuttaa
ylä-Eondalle, daimin kirkonkylään.

Veni^ällä asuvilta avustigilta ja kerääjiltä on Seura edelleen-
kin saanut vastaanottaa arvokkaita lisiä aineskokoelmiinsa. Niinpä

Digitized by Google

28 Otteita Seunm keskusteL — Auszage ans den sitsongsber. 1904. XXiy,i

on Kasanin seminarm laulunopettaja hra N, L Suvorov senralle
lähettilnyt 57 vaoriSeremissililistft sftvelmftä, mordvalainen talon-
poika /. Zoriri kaksi kokoelmaa mordvalaista kansanmnontta ja

.syrjiuiiiiläiiieu taloupoika V. A. Mitjuicv seloDtcou s-yrjääuieu kalas-
tuksesta.

Tämän ylitejdegsä niaiiilt:ikuon, että Seura toivoo lähimniiissä
tulevaisiin (l- ssa saavansa haltuunsa ostjakkeja, voj^uleja ja KuoUaa
lappalaisia koskevia seikkaperäisiä tilastollisia aineksia. Seura on
nimittäin Venäjän sisäasiainministeriltä anonut ja saanutkin luvan
lunastaa itselleen etupääsä ostjakkeja, voguleja ja Kuollan lappa-
laisia koskevan osan niitä alkuperäisiä tilastollisia aineksia, jotka
syntyivät viimeisen yleisen väenlaskun aikana v. 1897. Nämät
alkuperäiset ainekset sisältävät koko joukon sellaisiakin tietoja,
joita ei ole tarvittu virallisiin tilastollisiin julkaisuihiu, mutta joilla
kuitenkin kyllä m kansat ii t< t ilistä arvoa.

Seuran täniiinvuotint n kirjallinen toimi kilj selville seuraavasta.

Painosta ou tänu vaooua ilmestynyt:

1) Suonudais-vffrihtisrn seuran aikakauskirja XXII, jonka
sisällys on seuraava: 1. U. T. Siublius, Di» handarbeiten der ostja-
ltenundwogulen{7b s. ja 1 kuvalehti). — 2. D. Bicbtbb, Semeri'
ungen iiber die tverischen Kardier (63 s. ja 1 kartta). — 8. Otteita
Suomalais -ugrilaisen seuran keskustelemuksista v. 1908 (76 a.)»
jossa ovat seuraavat kirjotukset: Abttdbi Bjlhnisto, Mafkdkertomus
voguUmailta II: Konrad Nielsen, Lappalaisia mvrteUa tutkimassa.
M((fk(i/:i rfunius Xorjan ja Snouu H Jjijiistn; (t. J. 1\amstedt. Matka-
krifiiiiiiis kidinukkitn uukiI/h; esimielifn, pr(>lVss(tri O. Donnerin
aUiajaiapuhe Suomalais-ugrilaisen seuran vuosikokouksessa 19^,203
(myös ranskaksi); Suumalais-tignJaiscn seuran vuosikertomus v. 19C)3
(myös ranskaksi). — 4. Suomalais 'UgrHainen seura 1903 (luettelo
Seuran jäsenistä, julkaisuista y. nt).

2) U. T. SiBBuus, OstjaJtkienja vogulien tuohi- ja nahkäkoriS'
teitä. — Omamente auf birkenrinde und feU bei den os^äken und
wogulen, 4:o. XVI s. tekstiä ja 49 kuvalehteä. — Tämä suomalais-
ngrilaiselle koristetutkimtikselle tärkeä ainesjulkaisu sisältää 30
esinrkuvaa ja -1.30 kuvaa koristeaiheista sekä selittävän tekstin.
Ne vertailevat tutkimukset, joikiu hra Sirelius jo oli ryhtynyt näideu

Digitized by Google

Vuosikertomus im.

koristeiden alkuperän selville saamiseksi, ovat toiset, kiireellisi inmät
tieteelliset työt keskeyttäaeet Toivottavasti hän pian saa tiiaisun-
den ryktyft niitA jatkamaan.

Tämftn yhteydessft mainittakoon, ettft Seura kahden entasen
Jolkaisnsaijansa (»Aikakauskirjan'' ja ^Toimitusten**) lisäksi on päät-
tänyt alottaa kolmannen, joka tnlisi sisältämään jnlkaisiya kansa-

ja nmiiiaistieteen alalta ja jonka eiisiniäisen osan muodostaa jo
aikaisemmin ilmestynyt toht. A. O. Heikelin julkaisu «Mordvalais-
ten pukuja ja kuoseja" ja toisen osan äskenniainittu hra Sirelh ksen
jalkaisu «Ostjakkien ja vogulien tuohi- ja nahkakoristeita". Tämän
uuden sarjan kolmas osa, hra Sireuukssn tntkimas suomalais*
Ugrilaisten kansain sulkukalastnksesta, on paraikaa painettavana.

Professorien E. N. SktIlIn ja E. KBOHimr toimittamaa aika-
kauskiijaa FinniselHti/risehe Farsehungen onynaäen kuluessa limes*
tynyt 111:8 osa.

Tekeillä olevaa reremissiiäistä kiiosijulkaisua vnrtfu on piirus-
tustöitä edelleenkin hra A. O. Heikelin johdolla jatkettu.

Hra Heikklih ehdotuksesta on Seura tänä vuonna päättänyt
lyhtyä uuteen kansatieteelliseen julkaisuyritykseen. Tutkimukset
ovat osottaneety että Itämeren maakunnissa asuvien virolaisten,
lättiläisten ja ruotsalaisten puknmuodoissa on pa^on yhtäläisyyksiä.
Suomalaiselle pukututkiroukselle on näin ollen erittäin tilrkeätä,
että mainitut pukumuodot tulevat julkaistuiksi. Käytettiivissä ole-
via aineksia on hra H. jo piirustuttannt niin paljon kuin kysy-
myksessä olevaa julkaisua varten tarvitaan, joten vielä selittävä
teksti (arviolta 4 Uii 5 painoarkkia) on toimitettava, ennenkuin
painatustyöhön voidaan ryhtyä. — Tämä teos samoin kuin äsken-
mainittu foremissiläinen kuosynlkaisukin, tulee valmistuneena muo-
dostamaan osan tuossa ylempänä mainitussa uudessa kansatieteel-
lisessä julkaisusarjassa.

Seuran hoidettavaksi annetun, „suomeukielen ja suomensukuis-
ten kielten tutkimuksen kannattamiseksi" määrätyn „ Ahlqvistin
rahaston'* koroista on Suomalais-ugrilaisen seuran ja Kotikielen
seuran yhteisesti asettama valiokunta tänä vuonna antanut apurahoja
dosentti H. Ojansudlli ja maisteri V. Tabiuaisbllb.

Digitized by Google

90 Otteita Seuran keskusteL — AanQge aus den sitsangsber. IHOL XXIV,»

Vaoden knlnessa on senraayat esitelmftt ja tiedonannot Seu-
ran kokouksis.sa esitetty: M. Burn: Jjänsicurooppahusista lasten
leikkilauluista; O. Donnku: Alkajaisrsitflmä viime vunsikokouksessa;
A. O. Hkikkl: 1) Pukututkirnuksi.staaii Pietarin, Moskovan, Var-
sovan. Krakovan ja Berliuiu kansatietA.'ellisissä museoissa; 2) Saman-
laisista tutkimuksista Viinen, Köniijsberirin, Tilsitin, Kovnon, Var-
sovan, Krakovan, Budapestin, Wieuin, Fragiu, Berlinin, Hampnrin,
Kielin, Eöpenhaminan, Lundin ja Tnkholnian kansatieteellisissft
museoissa; K. Kbohk: Suom. runo sanan merkityksestä; W. Bam-
8at: Kaninin niemimaan samojeedeista; G. J.Bamstkdt: Tntkimus-
matkastaan Merviin ja Afi^anistaniin; ViniO Salmihkii: Tutki-
muksistaan Kemi-, Ounas- Muonio- ja Tornionjoen suomalaisten ja lap-
palaisten kcskundt ssa ; \\ T. Sikelu s: Ostjakkilaisteu javogulUais-
teu koiistt'inu(»tojen synii^stii ja kchityksrstä.

Julkaisnjrn vaihtoon Seuran kanssa on tänä vuonna ryhtynyt
Hersonin kuveniemcutiu muinaistietedlinen museo (Uerson).

Vuoden kuluessa ovat Seuraa liittyneet

perusiajdjäam mä:

BjOrkenheim, Gösta, tehtaanisftnnOitsyA, Helsinki;
Donner, Joakim Otto Evert, dosentti, Helsinki;
Gröndahl, Hugo, esitt I j r ihteeri, Helsinki;
Heikel, Axel Olai, intendentti, Helsinki (ennen vuosij&sen);

.laiii alainen. Pietari, päätirehtitri, Helsinki:
Konvall, Heikki, lakitieteen tiditori, Helsinki;
Steuroth, Otto, paukiujohtaja, Helsinki;

vuosi jäseninä:

Adler, B. F., AL tohtori museon amanuenssi, Pietari;
Franssila, K. A., seminarinlehtori, Rauma;

Jnntiiaineii, V. A., lehtori, Savonlinna;

Kkiiientz. D. A., tohtori, Pietari;
Neovius. Krnst. st-naatinkaniieeri. Helsinki;
Paasikivi, J. K., ylitireht<»ri, Helsinki;
Kosengrcu, S., hl. maisteri, Turku;

Digitized by Google

Vuosikertomus MU.

Setälä. Helmi, protrssnriu rouva, Helsinki;
Sirelius, E. K., prokuristi, Viipuri;
Sirelius, S. J., komissionimcianmittari, Vaasa;
Walle, Gösta, Ift&ketieteen kandidaattii Helsinki.

Hanalle on vaoden kuluessa mennyt Senran knnnisySsen, aka-
demikko, salanenvos Otto von BOHTtJvoic (LeipziiuO seka kirjeen-

Taiht ijajäseii, Kasaniu yliopiston professori I. N. Smirnov. Viime-
mainittu on julkaissut useita tutkimuksia suonialais-ufriilaisten
kansojen historian ja kansatieteen alalta. Kotimaisista jäsenistä
ovat Yainajiua maiuitUivat perustajajäsenet: salanenvos Tobsten
CosTiANDER, tilanoiuistaja, tohtori, Yapaaherra Edvabd Hisinobb,
professori Alfbbd Kihlman, kmmaUisnenyos Fbbdbul Wilhblm
Laosbstbdt, lääketieteen lisensiaatti Bibobb Pxntzik, kanppanen-
Yoksen leski Anna Sinbbbtchofp, knnnallisneavos Johav WiLiESLM
SOdkrlund, ja iäkäs kirjailija ja kansatieteen tntkija, rovasti
Ajtrbo WABBLro8; sekä vuosijnsenek metsäopiston johtiga A.
Blomqvist, rovasti A. V. Lyra ja lehtori A. J. Mbla.

Seuran /omi/m/V7*/>iä ovat kuluneena vuonna olleet: esimiclicnä
professori O. Donnkk, varaesiniieht na i)rotessori E. N. Setälä,
ensimäisenä sihteerinä dosentti Y. ^\■u hmann, toisena professori
J. Mikkola, rahavartiana Urehtöri J. Höckert, kirjastonhoittijina
maisteri E. A. Ti nkblo ja professori K. Krohn, kirjavarainhoitap
Jana maisteri TJ. T. Sibkltos, sekä yliasiamiehenä varatoomari
Pol6h. — Tilintarkastajina ovat olleet tirebtöri A. Bbbqtist ja
kapteni O. F. QtiokstbOm, sekä heidän yaramiehenään maisteri

17. KABTrUlUBM.

Seuran asiamieheksi Sortayalaan on mvennnt lehtori M. Va-
ronen neiti M. N. PiisrASKN sijaan, joka on toimestaan luopunut,
ja Savonlinnaan kolle{>:a K. Kkkomäki h hiori K. .1. J. Forsmanin
sijaan, joka on muuttanut toiselle paikkakunnan*'. IMt tarilaiseksi
asiamiehekseen on äeora saanut dosentti A. D. Budnevin.

Tieteellisten seurain Taltnuskuntaan on Senra tSksikin vuo-
deksi varsinaiseksi edustigakseen valinnat professori O. Doiikbbin
sekä hänen varamiehekseen professori E. N. SbtälIn.

Helsingissä jonhikaun 2 p:nä 1904.

Digitized by Google

Bapport annuel de la Societe Finno-
Ougrienna Annöe 1904^

En apparenc»', la Societe ne semble pas avoir deploye une
aussi grandc activite peodaat raniu '' passeo que pendant les aim6es
precMeutes. Il faut, en partio, en chercber la rnuscdans le fait qiic
la plapart des jeuoes exploratenrs qni, snr rioitiative de la Soci-
6t^t ont pris part, ces deroi^res ann^ ä des expöditions dont on
a toiyoors rendn compte dans les rapports annuels, sont d4j& re-
venos dans lear pays natal et sont, k Thenre qn^ilest, occnpös k
pr^parer la pnblication des riches matöriaux qaMls ont recneiUis
pendant Icurs voya{?es.

('ette aiiuee, il ny a (nrun seul boursicr de la Soci«^te
qni a fait un voyafre d'exploration, M. .1. A. Kannisto, (jui
aura bientöt scjoiiriie (|uatre aniiets parmi les Vogoules
pour etudier leur laiigue et pour recueiliir lears poesies popnlaires.
Dans le dernier rapport annnel, nous avons dit qae M. K. ^tait arrivö
en sept. 1903 au village vogoul^ de Jany{kow, sitaö snr les bords de la
Tavda (gonv. de Toboisk, & 25 Terstes dn viUage do KoSok). De Ui il
partit le 26. döc ponr le viUage de ÖandjTi dont le dialecte
difföre qnelqae peu de celoi de Jany^kow. A Öandyr M. E. de-
meura pr^s de denz inois poui- parconrir de nonvean son recaeil
de mots, sperialement dans lo bnt d"«''tii(lior t n (|ii(»i ce dialecte
ditiere de celiii paile ä .Taiiyckuu Li s dix dorniers joiii^s il tra-
vailla avec ses deux niaitixs des parajres de la Tav-
da, pour pouvoir mieux co!iii)aier la pliouologie des dialeetes re-
presentes par eux. Dans le dernier rapport il a d^jä. 6te dit que
jusqu'ä ces deruiers temps il existait a Tavda encore nn troisi^me

Digitized by Google

Happort annuel. Ann^e 1904.

dialocte, qiii difterait, sous plusieiirs rapports, dt's deiix aiitrcs:
celui du village de Gorodok, commune de Tabari, mais que M. K.
ii'6tait plussiir de poavoir Tätudier, cc dialect(> n etant plas depnis
qnelqoe temps ^parlö** qne par un seul vieiUard. MaUieureosement
rappr^eosioii de M. E. se montra juste: il ne fnt plus possible de
parrenir k ötodier ce dialecte. Le 21 fövrier, cette aon4e H. K.
qnittales Yogonles de la Tayda et se rendit k la viUe deToboIsk,
ot il trayailla entre atitres dans les archiYes dn consistoire eceI4si«
asti(iue de cette ville. Dans Ie musie arch^olopiqne et eccl«^siastiqne
il trouva deiix niaiiusriils, l evangile selon S. Mathieu en laii^iie
ostiake, et nne ordounance en langue vogoule conceruant los personnes
appartenant ä des popiilations non russes (le texte vogoule et
le texte rosse, ecrits parallelement, comprennent 158 pages in folio).
Comme on promit d^envoyer ces mss. k Helsingfors, si l'on en avait be-
soin, il fnt inntUe de les copier snr place. A Tobolsk H. K. de
menra en tont dix jonrs. Ensniteil partit poiir les parages de la Konda,
on il arriya, an village de NachraSi, le 7 mars. Ainsi M. K. ^tait
arrivö dans la contr^e qni est le centre dn territoire yogonle.
La langne y est encore en pleine vigueur, snrtont dans les {lai ages
les plus eloignes. Meme les Kusses de cette contree parlent le vo-
goule et ni«''me uii vogoule corrort. (^ue cependant la fin de la
langue vogoule ne puisseplus etie ti es el(>i<riiee. (-'est ce (|ui se voit par
le fait qne p. ex. la plus jeune g^n^ation du viliago en question eai
d6jä en grandc partie russifi^ — qne sera-ce, lorsqne les 6co-
les primaires» dont il y a d6j& deox dans les parages de la Konda,
anront qnelqne temps 6tö en activit^? A NacbnUä M. K. ent la
cbance de tronyer de snite nn bon maitre de langne. Lfc il
parconmt anssi minntiensement le vocabnlaare dn dialecte et consign
par 4crit nn grand nombre de po^tes popnlaires vogoules, environ
une dixaiiie de feuilles ini])riniees, pour la plupart des leirendes h4-
roiques, de longs recits (lui contieiineiit — outre du lenjplissarre
superflu - beaucoup de renseignements vi aiment iniportanbi. eiiti e
autres sur les croyances reiigieuses des Vogoules. A Nadiraä
M. K. resta presqne nne demi-annto, c.-a.-d. jn$qn'an conunencement
de sept, et se rendit alors an village de Leusi, situ6 k onze milles
de 1& en remontant la Konda snp^enre, ok il arriva le 6 sept.

Digitized by Google

3i Otteita Seuran keskusteL — Anmflge ftoe den eitsnngsber. 1904. XXIVjt

De Ui il esp^rait encore pouToir parreoir, par les rontes d'^t6, an
rillage de Satyga, qui se tronve derri^re les lacs de Tama, d*oft
il a rintentioD de se rendre ensmte aa village de äaimi snr la Konda

La Societt' a aiis.si coTitiiiuö ä n-revoir de la pait (ras.^istaiits
et de collcctioniKMirs hahitaiit la l^ussic d'important»'s contrihntions
k ses collectioiis de niatt-riaiix. Aiusi, M. N. G. Scvorov, raaitre
de cbant du s^minaiFe de Kazan, a onvoy^ & la Sociöt^ 57 melodiea
des C^römisses montagnards, M. L Zobdt» pa78anmordwe,deiix re-
caeils de poösies popolaires mordwe8, et Vif. A. MitjuIbv, nne
description de la p^che des Syijönes.

A ce propos il fant mentionner qae la Sociötö espire tont
procbainemeiit acqn^rir des matörianx statistiques d^taill^ toachaat
les Ostiaks, '• les Vogoules et les Lapons de la presq'ile de Kola.
Klle a en effct dt-mande et reru du Miiiistro dc i lnterieur rnsse
l'autoiisation d'a( (|iu'ri la partie des inateriaux statistiques origi-
uaux, piuvcnanl du dernier rec» iiscment de la population de
Tannöe 1897, (pii coacernc avant tout les Ostiaks, les Vogoales
et ies Lapons de la presqu'iie de Kola. Ces mat^rianx originanx
GODtienneQt ane qaantitö de renseignements dont on n'a pas ea
besoin de se serrir ponr les pnblications statistiqaes offidelles,
mais qai ont cependant ane oertaine valeur ethnographiqae.

Void on aper^u de Tactivit^ littöraire de la Soci^tö pendant
cette ann^e:

Ouvragt';; parus cette aniu^e:

1) JoniKdl de Ui Sorirtö Finvo-oiKjnrnne XXII. (jui eonti-
ent ee <]ui suit: 1 U.- T. Sirelu s. J)ic Immlarhriten der ostjaken
und ivötjulen (75 pp. et 1 gravure). — '1. J). Kuhter, Bemerk-
ungenUher dietverischcn KarcUer pp. et 1 cai-te). — 3. £xtraits
des proc^ verbanx de la Soci^tö Finno-ongrienne, annto 1908
(76 pp.X qni comprennent les artides suivants : Abttdbi EAMinsTo,
Sur un voyage ehez les VogouUs II; Eokbad Niblsbn» Sur V6iude
des dialectes lapons, Voyage dansla Laponie norv4gienne ei finlan'
daise; Q.- 3. Ramstedt, Sur une eocpediHon au pays des Kaimimks;
O. Donner, Diseours d^ouverfttre a Voccamon de VassembUe annuelle
a dec. liJ03. (aussi eii tiaductiou liuu(^aise); liappori annuel de la

Digitized by Google

Rapport annuel. AnDee 1904.

Socii'f(' Finno-oiKjrii uni', annrc 1003 (aiissi en tradui-tion franraisf^).

- 4. La Socicte Finno-oiigrirmie en 1^03 (Uste des niembres de
laiSociete, des publications etc.).

2) U.-T, SiBVLius, Omamente au/ birkenrinde und (dl bei
den of^aken und wog%den. In 4^ XVI pp. de texte et 49 gravares.

— Cette pablication de oiaMrianx, si prtdeose ponr T^tnde de
rornementation finno-oogrieime, contient 88 gravares reprodnisant
des objets et 480 reprodnctions de moti& d*oniemeiitation, ainsi
qa*im texte explicatif. Les ^tndes cemparatives qne H. S. avait
d^jii entreprisos pour 4c!aircir Torigine do ces ornements ont 6t6
interrompufs par (rautrcs travaux scientititni"'^ plus urgeiits. H
cst ( cpendaiit a esperer qu il sera bientut a meme de contiuuor
ces etudes.

Il y a liea de mentionner ici que la Societe a r^^olu de corn-
pl^t«r ses denx premiöres si^rics dc pnblications (les nM^moires"
et le M*foanial") par la pablicatloa d^niie troiaitoe sörie, qni
contiendra des recberches sur le domaine ethnographiqoe et aiv
cbtelogiqne, et dont le premier tome est form6 par les »Gostnmes et
iDod^les des Mordwes" dn dr. A.- O. Hkikbl, pabU4 aatörieare-
ment, et le second par les „0meinent8 en peaa et en 6corce de
bonlean des Ostiaks et Vogoules" de M. SiaRMus. Le troisi^me
(oine de cctto iiouvelle s^rie. contciiaiit les recherches de M. Sire-
lius sm Ia perhe au barrage cliez ies peuples tiuuo-ougiieus
est sous pifsse.

Au oours de cette ann^e a paru le tonie [II des „Fiiini8ch-
ogrische Forschangen'* r^digö par les protf. E. N. Sktälä et K. Krohn.

Les travaox de dessin ponr la pablication des modöles C^rö-
Diisses en pr^paration ont 6t6 poorsoiyis sons la direction de
M. A.-0. Hedckl.

Sor la proposition de M. Hbiksl la Soci416 a d^cid^ cette
ann6e d*entreprendre ane nonvelle pablication ethnographiciae
Les recberches ont demoutre qu'il y a beancoup de res.seinblance
entre les costunie-s (l«'s Esthoniens, des Lettes et des Suedois des
provinces baltiques. Il est par constMjUfMit tort iiii|»ortaiit pour
Tetnde des costunu s tinnois (pie les (■c»stuun > lm (jut-stion soient
reproduits. M. H. a deja fait dessitier autaut d^ubjets en usage

Digitized by Google

3fi Otteita Seuran keskiiNtel. — Aus/U^e aus den sit/uiigsber. 1904. XXIV,«

qu'il en taut pour la puhlication <mi qiiotitm, de sortc (iiril iir n'.ste
(|u'a fairo le trxte oxulicatif (euviron 4 ou 5 tcuilles imprimecs)
avaut qu on puisse procrdor h rimj)i-ei>sioiL — Cet ouvrage, aiosi
qae celui, meDtionnr plus haiii, sur les mod^les r^r^misKes, fera
partie de la nonvelie s^rie de publicaiioos ethoofp^phiques dont noas
avons parlö d^dessns.

Snr les rentes proTenant da »fonds Ahlqvist", conflö k la
Soci^t^ npour sontenir les ötndes sar la langue flnnoise on leit lan>
gae» apparent^s,* la döl^gation Hm en cotnmnn par la Soci^tö
Pinno-oug:ripnne ot la Soriöto pour la langne matornelle a rette
annee accordc une buui>e au docent 11. Ojaksuu et uiie aulie
k M. V. Taukiainkn.

Daiis le courant de l'auiiee les conleivnces et couiuuHii-
catioQS suivantes out ^te faites aux s^ances de le äociete: M.
Bvr.n: Sor les chansons de jenx des enfants do TEurope occidentale;
O. Dohmxb: Disconrs d*oiivertare k la deratöre s^Dce aanaelle;
A.- O. Hsikkl: 1) Snr ses ötades de costnmes dans les miis^
ethnographiqnes de Saint-Pötersboun^i de Hoscoa, de Varaovie, de
Cracovie et de BerliD; 2) sar des 6tades analogaos dans les mosöes
ethno^phiques de Vilnaa de Köni^berg, de Tilsit, de Koyno, de
Varsovie, de Cracovie, de Budo, de Vienue, de Prafrue, de Herlin, de
Hambourpr. de Kiel, do Copenbajjiie. de Lund et de Stocklmlin; K.
Krohn: Sur la .si<;iutication du niot linnois runo: W. Ramsay: Sur
les Sanioyedes de !a presquMle de Kanin; G. J. JiAMSTEDT: Sur son
expedition k Merv et en Alghanistan; V. Salminen: Sur ses etudes
parmi les B^innois et les Lapons des riyi&res de Kemi, de Oanas,
de Haonio et de Tomei; U.- T. Sibxlius: Sar Torigine et la dörelop-
pement des modöles d*ornementation des Ostiaks et Vogoules.

La Soci6t6 est entree en tehange de pabHcations avec le
moste arcbtologique du gon?, de Cberson (Cberson).

La Society a nommö

memhrrs fimtUitours:

Björkenheim. (TÖsta, iiidiisf liei. llel^inp:l■(>rs;

iJoimer. Joakim Otto Kvert, doeent. Helsingtoi-s;

Gröndahl, Hugo, r^föreudaire, UeL»iugfoi-s;

Digitized by Google

Heikel, Axel Olai, conseiTateari Helsingfors (aatrefois membre
annael);

Jamalainen, Pietari, directenr en chef, Helsingfors;
Renvall. Heikki, doctenT en droit, Helsingfors;

SteiuulL, Ulto, ilirectour de banque, Helsiugforis.

membrea annuels:

Adler, B.-F., dr., employe au mnste de Saint-Pötersbonrg;
Franssila, K.-A., lecteor an s^minaire, Raumo;

Jiiutilaiuen, W.- A., lecteur, Nyslott;

Kleincntz, T).- A., dr., Saint-Petorshourf;;

N(U)vins. Krnst, chef dt* complabiliU', au Si-nat, Helsiiigtors;

Paasikivi, .1- K., directcur en chef, Helsiugfors;

Rosengren, S., licenci*^!, Äbo;

SeUUft, Helmi, M-me, Helsingfors;

Sirelius, E.- K*, fondö de ponvoirs, Viborg;

Sirelios, S.- J., g^omötre de district, Vasa;

WaUe, GOsta, candidat en mMecine, Helsingfors.

Pans le courant de Tannpe les membres siiivants sont de-
c^des: ie membre honoiaire de la SocieU^ academicien Otto von
BöHTLiNGK, coiiseiller priv6 (Leipzig), ainsi que le membre corres-
pondant J.- N. Smibnot, professenr ä. raniversit^ de Kazan. Ce
demier a pnbliö plnsienrs recherehes snr le domaine de Thistoire
et de Tethnographie des penples finno-ongriens. Pänni les membres
fondatears indigönes il fant nommer: le conseiller privö Tobstbn
GoBTiAHDBii; le baron Edyabd Hisqiobb, docteur Mettres et propri-
^taire; le prof. AiiFrkd Kihlhan; Ie eonseiller commnnal Fredrik
Wilhelm Laoerstkdt; le liccnciö en medeciiie BiR(iF.u Pentzin;
M-me Anna Sinehuvchofk; le coiiseiller communal Johan Wilhelii
Söderlund et le vieil ecrivain et ethiio^rapbe Antero Warelius,
cuie; ainsi que les membres auimels: le din t t. m tfiustitut forestier
A. Blomqvist, Ie cur6 A. Lyra et h; lecteur A.- J. Mbla.

Fonetionnaires de la Soci^t^ dorant Vann^ passec furent:
pr^sident, le prof. O. Donnbb; vice-pr^dent, le prof. E. K. SbtIlä;
premier secr6taire, le docent T. Wigriianii; denxiöme secr6-
taire, le prof. J. Mikkola; trteorier, le directeur J. Höokbbt;

38 Otteita Seuran keskustel. — AutizUge aus den sitzungsber. 1904. XXIV,s

bibliothecain*s, le liconcif^ K.- A. Tunkelo et le pn>f. K. Kkohn;
conservateur de la bibliotheque, ie liccncie U.-T. Sirelius, et avocat
conseil, le sobstitut E. Polon. — ReTiseors ont 6t6: le directeur
A. Bbnqtist et le capitaine O.- F. QviokstbOm, et comme leor
snpplöant le licenciö U. Karttdiieii.

Les cfaangements suivants ont ea lien parmi les repr^n-
tants de la Sociötö: k Sordavala le lectenr M. Wabonbn,
an lien de M Ile M.- N. Puspamen, qui a dooDÖ sa dömissioii; k
Nyslott le maitre d'6cole E KkkomIki, an lien da lectenr K.- J.-
J, Forsman, (jui a ciiang:6 de r^>sidente. A 8t. Petersbourp la 8oci-
6t6 a acqiiis comme reprc^^sentiiiit le doeeiit A.-D. Ri-dnev.

Cclte iiiiiHH' aussi la 8oeiete a choisi ccimme soii repn-seii-
taut ä ia delegatioii des societes scientitiques io prui. O. Donnb&
et conmie siipplt^ant Ie prof. K.- N. SbtälI.

Helsingfors, le 2 d^. 1904.

Digiti*d by Google

otteita Suomalais-ugrilaisen seuran
keskustelemuksista v. 1905.

Ausziige aus den sitzungsberichten der Pin-
niscli-ugrischen Gesellschaft im j. 1905.

Matkakortonmg vogiilimallta.

IV,

SanriiDinan osan viime vaotta olen vognUlaisopintojani jatka-
nut Tobolsliin ja Tnrinskln piirikunnissa Kondan jokialneeUa auuvien
vogulien» kesknndessa. Ala-Kondalla NahraSin Idrkonkylässä työni
päätyttyä muutin syyskuun alulla 110 virstaa ylemp&nä olevaan
LeuMn kirkonkylftftn ryhtyen heti tavallisuuden mukaan sanasto-
ainesten keräämiseen. Tämän seudun murre, jota ennen on tntki-
nut sekä Ahlqvist että Munkäcsi, ei vallan Miuresti eroa ala-Kon-
(lau murteesta: sanakirjaty*>ni saatoin senvuoksi sovittaa suppe-
amman suunnitelmani mukaan. Melkoisia lisiä Lcusissa sain Nab-
ra£issa keräämääni kondalaiseen kansanrunouskokoeimaau.

Tamraik. 5:8tä 22 p:ääu oleskelin 70 virstaa T^eusista län-
teenpäin olevassa Satygin kirkonkylSssft pftftadailisesti kerftiilen
kansanrunoutta sekft v&kilnkutietoja. Seiyälkeen sUrryin yl&-Kon-
dalle laimin kirkonkylftftn, 106 virstaa Satygista pohjoiseen. Koska
ylft-Kondan kieli tuntui tarjoovan vfthemniftn uutta kuin olin otak-
sanut. saatoin tyOni taimissa päättäft jo helmik. 97 p.

Nähdäkseni edes hiitiiniten Kondan sivukyliäkin ja sitäpaitsi
kerätäkseni Antellin dele^''at>ionin myöntämillä varoilla vofi^ulilaisia
kansatieteellisiä esineitä. etui)äässä helmi- ja ompelukirjailuilla koris-
teitiga pukuesiueitä, lähdin njt alun kolmatta viikkoa kestäneelle

Digitized by Google

2 Otteita äennin keiikiifitel. — AnszfigeaasdensitBongfiber. 190b. XXIV^

kiertomatkalle. Käytyäni ensin mnntamissa Saimista koilliseen ole-
vissa kylissä, kiertelin Tap ja Jnkonda nimiston Kondan yasemman-

pnolisten sivujokien aineet, palaten sitte NahraHn, Lensin, Ljpvan,
Saty<j:iii ja Jcvran kyli<'ii kautta Saimiin. Simi immalla nsalla tätä
aluetta raivosi j>araikaa iscuokku hirvittävällä voiiiialla. tehden
pitompiaikaisct viiviihtrlyt mahdottomiksi. Kansatietetdlisiä fsiucitä
kertyi niat kaita joukko toist:u>ataa numeroa. Arvokkainta koko-
eln)a.ssa on 38 ompelukoristeista palttinaista liinaa; niistä ovat mnn-
tamia naiset käyttäneet päähuivinansa, enin osa taas on ollnt ri-
pnstettnna nbriaittoihin haltioille antimiksi. Knh Kondan Tognlit
koristeompelnn jo ovat täydellisesti onohtaneetf oli tämän taidon
viimeisten harvojen muistomerkkien koijaaminen häviöstä kylläkin
tärkeä.

Keskeymfttön, vankka työ ja usein jotenkin puutteellinen ra-
vinto olivat vuosien kuluessa alkaneet haitallisesti vaikuttaa voi-
miini. Kondan murteista suoriuduttuani olin siksi rasittunut, että
pidin parhaana ajaksi palata kotiin voimistuniaau. Tohulskiin saa-
vuin niaalisk. 23 p. ja kotimaahan huhtik. 4 p. Toukok. 20 p.
minulla oli tilaisuus Suomalais-u^ilaiselle Seuralle omien havainto-
jeni perusteella esittää muutamia piirteitä vogulien elämästä.

Tähänastisina matkoillani olin tehnyt tuttavuutta Pelymkan,
Vagilskin, Loj^van^ Tavdan ja Kondan vogulein kanssa; katsomatta
oli vielä kaikkein pol^oisimmat, Berezovin piirikunnassa asuvat
Sosvan vogulit. Vietettyäni kotimaassa viyaan ne^ä kuukautta
lähdin siis heinftk. 29 p. jatkamaan työtSni. Matkani kävi ranta-
teisin Tveriin. sitte laivalla Vol<raa ja Kamaa myöten Permiin, sieltä
taas rautatietä Tjunieniin ja vihdoin laivalla Turaa ja Toholia
myilten Tobolskiin. Suomalais-uf>:rilainen .Seura oli m. m. antanut
toimekseni tietojen keräyttämisen vo^j:ulien ja ostjakkien lukumää-
rästä, jossa tyi.ssä p:iäasiallisei(ti oli käytt-ttävä hiippakimtain
konsistorinarkistoita. Tätä varten kävin Permissä ja Jekaterin-
burgissa piispain puheilla, hankin luvan arkistojen käyttämiseen
ja panin tietojen keräystyön alulle.

Tämän yhteydessä en voi olla mainitsematta, että Jekaterin-
burgin korkeimmussa hengellisissä piireissä on jonkun vuoden ajan
huomio ollut kääntyneenä vogulien uskouuonopetukseu laimiulyötyyn

Digitized by Google

ARTTinu Kaimuto, Matkakeitomiu.

tilaan ja ryhdytty toimiin sen parantamiseksi. Ehisimftisift tuloksia

näistfi pnuhista on vognlien alkuopetusta varten laadittu aapinen,
joka V. 1903 ilmestyi painosta. Paif-si tavallisia lukuharjotuksia,
joiden joukossa ou suuri Joukko vojrulilaisia sanoja ja lauseita sekä
pari vog^ulinkielistä rukousta, aapinen sisältäii lisäksi lyhyn vo^^u-
liu kieliopin. Valitettavasti kuitenkin täytyy kirjaa pitää jotenkin
epäonnistuneena; aapisen vogulinkielinen pnoli on nim. sellainen,
ettft — mikäli se ei ole AMqvistilta lainattna — sille voi myOntäft
arvon vain kuriositeettina. £ik& toisin saata ollakaan, kun kiijan
toimittajakunnan jSsenistä vogulia on osannut vain yksi ainoa, erte
ylfipLoivau voguli, joka vuorostaan veniyft& taitaa aivan puut-
teellisesti. Toivoa kuitenkin sopii, että jos intoa riittää, kokemuksen
karttuessa jatkuva tyOkin on onnistuva alkua paremmin.

Permissä ja Jekaterinburgissa käydessäni minulla oli tilaisuus
tutustua myös kaupuukicn museoihin, joiden kansatieteelliset ko-
koelmat luonnollis<'sti etupäässä kiiiuiittivät huomiotani. Permin
vielä nuorenpuolinen tieteellis-elinkeinollinen museo sisältää — siihen
nähden että sen käyttövarat ovat melkein kokonaan rajottuneet yksi-
tyisten asianharrastigain uhrauksiin — melkoiset keräelmät, jotka
eri puolilta kuvaavat Permin maiden luontoa, historiaa ja elämää.
Bikkaimmat ovat luonontieteellinen, aikeologinen ja historiallinen
sekä elinkeinojen osasto. Mutta hyvällä alulla on kansatieteellinen-
kin osasto, jossa myös voguleja on edustamassa pieni esind^okoelraa.
Onpa museolla viim«' vuodesta aikain oma julkaisukin: MaTi'piajni
no uayHcHim IlepMCKaro Kpaa": sen ensiiiiiiiiicn vihko sisältää ni. ni.
J. Ci. Ostiduinoviii historiallis-kansatiftct llist n tutkir-lnian voguleista.
— Joka suhteessa paljon laajemmat kokoelmat ti< tysti kuite nkin
tapaa vanhemmasta Jekaterinbur^n luonnontieteeuharrastagain mu-
seosta. Sen kansatieteellisessä osastossa on m. m. j^eremisseiltä,
»permjakeilta**, voguleilta ja ostjakeilta aika sievät esinekokoelmat»
joita näiden kansain tutkaa ei suinkaan saata sivuuttaa.

Tobolskissa, jonne jouduin elok. 18 p.. minun oli viivyttävä
alku kolmatta viikkoa eräiden tAitteni vuoksi — niinpä järjestin
konsistorin arkistossa ennen mainitsemani vogulien ja ostjakkien
väkilukutietojen keräystyön sekä valmistin läänin kuvernöörille
erään hänen pyytämilnsä voguleja koskevan kirjotukaen. Muuten-

Digitized by Google

4 Otteita Seuran keskustel. — AnmQge »ub den sitanngsber. IMXk XXiy,4

kaan en olisi aikaisemmiii liikkeelle päässyt, sillä Berezoviin, joka
oli Ukin matkani mftfträ, höyrylaiva lähti vasta syysk. 6 p. Neljä

päivää iiiyöhcnnnin saavuin Bcrczoviiii. Kiisiinrtis(>ksi työpaikakseni
olin valinnut ala-Sosvan vo«rulialne('n keskustan. 8artynjan kiikun-
kylän joka on tunnettu jo Ahhjvistiu matkoilta. Viipymättä JUre-
zovissa jatkoin siis vcnekyydiliä matkaani, ja syysk. 13 p. olin
vihdoinkin perillä. Kielimestarin sain vaikeuksitta; sanakiigatydni
on hyvässä alussa.

Sartyiyan kirkonkylässä Sosvan varrella syysk. 27 p. 1905.

AaiTUJii Kannisto.

Katkakertomiu.

Yliopiston Konsistorille.
Sodan johdosta muutetun • matkaohjelman mukaisesti olon
tänä vuonna jatkanut tutkiuiuksiani kalmukin kielen alalla, tutus-
tunut nojraijicu kieleen sekä biJjattaiu ryhtynyt kumykkieu kielen
oppimiseen.

Kalmukkien mailia vietin lyan huhtikuun l:stä elokuun 24
päivään, asuen enimmäkseen Sareptassa, Saratovin knvemementtiä.
Tällä kertaa kohdistui toimintani pääasiallisesti sanakirjallidin töi-
hin Ja yksityiskohtaisiin äänne- ja sanaopillisiin muistiinpanoihin.
Erittäin pidin silmällä kalmokin kielen lainasanoja. Osan kesää
vietin yhdessä Pietarin yliopiston dosentin A. D. Bndnevin kanssa,
joka hänkin kalmnkin kielen tntkimista varten asuskeli Sareptassa.
Tällä ajalla myös toimitin i)aiii(»sta kirjoitukseni ..('ber mono:olisehe
prononiina" (iSuomalais-uj^rilaisen Seuran .\ikak;iuskirja XXlII,:i).
Aikonuikseni oli tehdä luettelo kaluuikkien henkilö- ja paikan-
nimistii. mutta ryhtyi siihen sittemmin muuan Pietarin ylioi)iston
ylioppilas. Tehden, milloin tilaisuns siihen tarjoutui, ja terveyteni
salli, Sareptasta käsin matkoja kalmukkien aroille, otin monet eri
kerrat osaa heidän kansanhnveihinsa ja juhliinsa. Eräällä mat^

M Iira i{A.M>i Kiirin oli, alkuperäisen ohjt linan iniikaaii. AfgIlaIli^tallis-
sa asuvien mo«;hMl-aiin.il<kien kieltä tutkittuaan ryhdyttävä harjoittamaaa
tutkimuksia Mougoliastia.

Digitized by Google

XXIV.4

kalla kävin B.i^ra-coohor-heimon luona ja tein tnttÄVuutta kalmukkien
ylimmän papin eli „laniau", H.i vuotiaan, mflkcin sokean vanhiik-
Sfu ja hänen hovilaistensa kanssa. Kävin ni. in. kaksi, ki-itaa
Astiahanissa ja kerta Donin kalmukkien asuntopaikoilla heidiin
opettajansa eli nbaksinsa", Barmandzinovin luona, Donin kalmuk-
kien aloeelta£,en kuitenkaan saanut yhtään satua enkä laulua kir-
jaan merkityksi; syynä siihen oli sikäläisen väestön snnri varo-
vaisnns ja snoranainen vihainielisyys »venälftisiä" vastaan.

Eri ^tft en tänä vnonna voinut koota kansanrunoutta
siinä määrin kuin viime vnonna. Heikein kaikki ne sananlasknt
ja arvoitukset, jotka Iftytyvät kokoelmissani, ovat sillä välin ilmes-
tyneet eräiissä Pietarin yliopiston dosentin V. L. Kot\vioz'in toimit-
tamassa teoksessa. Sitä vastoin minulla on rikkaampi satukoko-
elma kuin kenelläkään mnulla. ja ovat kaikki minun kokoelmani
foneettisen transskriptsiouinsa puolesta sekä tarkkoja ettii luotetta-
via. Yleisenä tuloksena viime- ja tämänvuotisesta kalmukkimat-
koistani on, että käytännöllisesti hyvästi hallitsen kalmukinkieltä
ja yksityisseikkoja myöten olen tutnstonat tämän kansan oloihin ja
elämäntapoihin.

Käytyäni välillä kotimaassa lähdin syyskuun 17 päivänä uu-
delle matkalle Stavropolin knvemementtiin, jonka itäkulmassa

gaXoi-niminen tatarilaisheimo asuu. Täflllä oleskelin lokakuun
7:stä marraskuun 24 päivään saakka. Al>ikulakissa, heimon viral-
lisessa keskipisteessä. Sen harvinaisen avuliaisuuden ja myötätun-
toisuuden johdosta, jota kaikki viranomaiset minulle osoittivat ovat
tämän matkani tulokset erittiiin hyvät. Lyhyestä ajast<a huolimatta
ja siihen katsomatta, ettii töin tuskin voiu käyttää nogaij ien kieltä,
sain lippusille kirjoitetuksi yli 4,000 sanaa, joista vähäisen viimeis-
telyn jälestä voi syntyä nogailainen sanakiija, jemmoista turkolo-
gien kesken vielä kaivataan. Nogaijien vanhoja n. s. kasakka-
lauliya merkitsin kirjaan 18 kappaletta; kansansatiga kirjoittelin
kymmenen, nekin kaikki siinä kunnossa ja senlaatuisia, että no
vähällä vaivalla voin julaista. Kehoitnksestani muuan nogaijilainen
vanhus kokoo niitä enemmänkin, joten toivon lähimmiissä tulevai-
suudessa saavani lisiä. Samalla tavalla muuan kansliakiijuri lupaa-

Digitized by Google

6 Otteita Seiinn kmlnuttel. — Aimttge «ns den sitsungRber. I9Q&. XXIV,4

tui kirjoittamaan minna varten täydellison lnott<>lon uo^aijilaisia
honkilö- ja paikannimiä. — Tapani iiiiika;iii otin täliäkiu matkalla
joukon .valokuvia ja laulatin fonoerratiin lauluja.

Nopaijien kieleen tutustuminen oli niinuUf siinä suhteessa suu-
reksi hyödyksi, ettii sain tilaisuuden penhtyä tatarilaisiin kieliin.
Kri tatariheimot ovat monen monta kertaa olleet pitkien iiikojen
kuluessa likeisissä tekeniisissft erilaisten mongolibeimojen kanssa,
ja kielelliset yiin& muut yht&lAisyydet nftitten kaasojen vftlUlft ovat
silminnfthtftvät Vaikka tfttftvuorovaikatnsta tiedemiesten puolelta ei
rainoinkaan ole epäilty, ei sitä yksityistietojen puutteesta ole tähän
asti osatta tarkemmiu määritellä. Paitsi sitä että nogaijien kieltä tat-
kiessani onnistnin monelle kalmukin kielen lainasanalle löytämään
lähtöpaikkansa, olen yleensäkin päässyt montrolin ja tatarin kielten
historiassa paljoa syvemmälle, kuin mihin tähän asti on päilsty.
Se aiiifsvarasto, joka nyt on hallus.sani. on luullakseni tarpeeksi
todistamaan vanlian turkkilais-mongolilaisen alkukielen olleen ole-
massa, ja, jos koht4i tietenkin jää moni mutkainen pulma vielä
selvittämättä, arvelen kuitenkin voivani koottigen ja vasta koottavien
ainesteni nojalla tulevaisuudessa kyhätä yhteistä turkkilais-roon-
golilaista äännehistoriaa. Tällä altailainen kielikysymys pääsisi
askelen ratkaisuaan lähemmäs, ja matkojeni päämäärä olisi ainakin
osaksi voitettu.

Marraskuun 24 päivänä lähdin rauhaa rakastavien nogaijien
luota h(;i(l;iu lilhim|iicn sukulaistensa, sota- ja scikkailu-iutoiston
kumykkien luo, asettuen 27 piiivänä Aksai-kylään, Hasar-juittien
piirikuntaa, Terskin aluetta. Kumykkilaisia opintoja olen siis
viustikään alkanut jaon niistä sen vuoksi tällä kertaa liian varhaista pu-
hua. Voin kuitenkin sanoa, että alku täälläkin lupaa hyviä tuloksia, vaik-
ka yleiset kaukasialaiset olot ja aineellinen toimeentulo eivät ole
houkuttelevia.

Koska sodan loppua vielä ei näy eikä sen vuoksi alkuperäi-
nen matkaohjehnanikaan, jossa m. m. oli retki etelä-Hongolian
ja Mand^nrian halki, voi totentua ehdotan jälellä olevaksi lyaksi*

että Kunnioitettava Yliopiston Konsistori sallisi minun Pietarissa
harjctittaa turkkilais-tatarilaisia opintoja tammikuusta maaliskuun
loppuun, sekä sitten vuodek^ii lähteä Kiinan puolelle itä-Turkes-

Digltized by Google

taniin. Pietarissa nllfssani voisin hoitaa mogholilaistoii aiin-steni
painattamista Helsingeissä ja tarvitessani käyttää pietarilaisten tiede-
miesten apua. Itä-Turkestanissa kävisin kalmakkieo vanhoilla koti-
paikoilla, joilla paitsi kalmukkeja myöskin tapaa sekA Khalkha-
mongoleja että erilaiaia, verraten väbAn tnnoettiga tatarilaiKia kan-
sc||a. Eoettaiidn tonkentaa niin kanaa itAftn ja etelilftn knin mah-
dollista, mutta minne nimenomaan Ifthdeo, en voi edeltäkäsin var-
mnndella sanoa, sillft sodan johdosta ou arvattavasti yleinen tnr-
vallisuns »Venäjilii valtaknnnan* alamaiseen nähden tnntuvasti vär
hentynyt. Paluuujatkalla kotimaata kohti yrittiiisin AfjErhanistanin
rajalla uudestaan saada käsiini mofjrholeja, joiden huomiota herät-
tävän kielen tutkiminen miuuu viinie vuonna sairauden jukdosta
täytyi heittää kesken.

Aksaissa, Hasar-jorttien piiriä, Terskin aluetta, marraskuun 30
päivänä 1904.

G. J. Bamstbdt.

BBimiehen, senaattori O. Donnerin alkajaispuhe

Huomalais-ugrUaisen seuran vuosUcokouksessa HjyxnOÖ.

Niiden lukuisten kansojm joukossa, joihin altailaiseen kieli-
kuntaan kuuluvat kansat ovat joutuneet kosketuksiin, on fukf<'illa,
aieuteilla ja eskimoilla tärkeä sija. Näiden kielialue ulottuu, ku-
ten tiedetään, yli koko pohjoisimman Amerikan ja huomatUivan OSUI
Behringin salmen länsipuolista koillis-Aasiaa. Vaikkakin nämä
kofane kansaa näyttävät muodostavan itsenäisiä tyhmiä, joiden
välillä on huomattavia eroavaisuuksia, kutsuvat heitä kuitenkin
useat tutkyat pitäen silmällä yhtäläisyyksiä heidän tavoissaan ja
elämänlaadussaan sekä kielten rakenteessa, yhteisellä eskimo-nimel-
lä. Toistaiseksi on kuitenkin heidän geneettinen yhteenkuuluvai-
suutensa vain ticteclliiuii livpotesi. — Parhaitx?n tunnetut ovat
Anieriikassa puhutut vai-siuaiset eskimo-kielet, joita kutsutaan
myöskin karalisiksL

Digitized by Google

8 OtteiuiSouran keskustel. - AusÄCigc aufl den sitzungsber. 1905. XXIV^

Knn islantilaiset 900-luvulla löysivät (iröiilanniii, tapasivat he
siellä kansan. Joka todennäköisesti oli cskinioita. 'lanuin jälkeen sai
maa Erik PuDaisea ja hänen jälkeliiistensä toimesta uutisasukkaita,
mutta jo ennen vuotta 1000, siis noin 500 vuotta ennen ( ohnnbustii,
ulottivat Dämft matkansa pobjois-Ameriikan manterelle asti. Purjeh-
tien eteliift kohden aina New-Fonndlandin saarille ja Nova-Seotiaaa
viehätti heitä eKttäio se, että he sieltä tapasivat viinirypäleitä, jonka
tähden he katsaivatkin näitä seatiya Vinlaod-oimellä. — Eskimo-
kansasta laosoi englantilainen tutkQa Martin Fbobishbb, joka v.
1576 teki ensimäisen GrOnlanti-matkansa, että hän piti niitä jon-
kinlaisina tatareina tai ehkä pikemmin samojedeina. Norjalainen
papi)ismies Paul Koedk, joka vietti 14 vuotta (irönlannissa ja
o])pi silloin täydellisesti käyttämään grönlantilaisten kieltii ja jonka
griinlaimiukielen sanakirja (1750 ja kielioppi (1760) ovat olleet
erittäin tärkeät myöhemnuile tutkimuksille, oli sitä mieltä, että
grönlanninkieli ei ollut sukua yhdellekään eurooppalaiselle eikä
aasialaiselle kielelle. — Kun Grönlanti, samoin kuin Islanti, pitkät
lyaton knulnnut Tanskaan, on eskimojen itä-Ameriikassa oleva alue
ollut varsinkin tanskalaisten tutkijain vilkkaan huomion esineenä.
Rask laati sen kielestä lyhyen selonteon, mikä käsikirjoitaksena
vieläkin on tallella. RASxin mielipide oli, että eskimonkielellä oli
jonkinlaista yhtäläisyyttä ameriikkalaisten kielten kanssa. Tohtori
H. KiNK. Joka puolisataa vuotta sitten oli siirtuniaas ii kaiiiielienä
etelä-tirönlannissa, julkaisi pnljon lisäaiiu^ksia e>kiiiioi(len ja hei-
dän kielensä tnnteinisrksi. julkaisten inyitskin keriiiiniiinsä laajat ko-
koelmat eskimolaista folklorea, saiiija. nuiistokertouiuksia ja lauluja,
joiden kielelliset arkaismitkin osoittavat niiden periy^neen kauan
sitten olleelta aikakaudelta.

Viimeisillä vuosikymmenillä on erityisellä tanskalaisella komis-
sionilla oUnt tehtävänä Grönlannin tutkiminen. Komissionin
tähänastiset julkaisut, joita on 31 nidosta, esittävät erinomaisella
tavalla Grönlannin maantiedettä, geologiaa, kasvistoa, eläimistöä,
jäämuodostusta ym, jaon niissä siis täydellinen maan luonnon esitys.
Viimeinen nidos, joka illut^•-tyi en;_^lanniksi sisiiltäii esityksen

{rninlautilaistrn kielfstä, ja on se V. TnAiauTZKHin matkallaan
pohjoiii-ijröuiautiiu v. lUOO— 01 suorittaiuieu tutkimusten tulos.

Digitized by Google

o. DoHiont, Alk^aispulie vnoeikokoaksessft.

TBittBusratin teos, joka on kiijoitettn nondattaen kielitieteen

nnsimpia foueettisia metodeja, käsittiia. johdantoa lukematta, poh-
jois-Gritnlaniiissa puhutun eskimokielen äänneasufi esityksen ja
pohjnis-AniPiiikan eskimomurteiden veitaiiun, Keräiimänsä ja ver-
taamansa nineksen perustalla tulee hän siihen yleiseen loppupäätel-
niiiiin, ettil läntisissä murteissa tavataan täydellisempiii ja alku-
per&isempift maotoja, jotavaBtoin itäiset murteet ovat kieleiiisesti
enemmän knlnneet. Selvää on. että Ameriikassa pohatat morteet
juontavat aikansa alkaperäisestä ybteiskidestä; niiden väliset eroa-
vaisnadet eivät ole Jaori suorempia kuin englannin ja saksan eroar
vaisuudet Emme kuitenkaan voi päättää, mitkä ovat oUeet eski-
moiden aikaisimmat asotnpailrat, ovatko he olleet Ameriikan alkua-
sukkaita vai ovatko he Aasiasta saapuneet Anieriikkaan aikai-
semmin kuin sinne tulleet indianikansat. THALHiTZEtt keriisi
rekiraatkoilhian niyi>skin suuren joukon satuja ja laiihija.

Muista eskimokieliä käsittelevistri huomattavista teoksista
mainittakoon: I. Weniaminoff, joka v. 1840—46 julkaisi venäjäksi
monografioita Unalaskan, Kadiakin, Aleutien (myöskin Thlinlut-
saaren) murteista; I. Klunsghmidt, saksalainen lähetyssaama^a,
julkaisi v. 1851 ansiokkaan grOnlanninkielen ja Labrador-murteen
kieliopin; Th. BouBQunr, Labrador-murteen kielioppi* Gnadan 1891;
SosuLnu, Grammar and vocabulary of the Eskimolanguage on
Alaska, 1894; F. Babnum, The Innuit language of the We8tem
const of Alaska, Boston i^i- London 1901. Behringiusalmen länsipuolel-
la puhutuista eskimokielistä sitiivastoin on paljon vähenuuän kieli-
opillisia esityksiä. O. Norpqvist on käsitellyt cuköien kieltii.

Eskimo-nimi on saatu lähellä asuvilUi Ameriikan indiauihei-
moilta, ja on sen alkuperäinen merkitys .raadan lihan syöjät^*; itse
kutsuvat he itseään nimellä innuit.

Alussa mainitussa lai^immassa merkityksessä voidaan eskimot j»- /
kaa maantieteellisesti ja kielellisesti kolmeen pääryhmään: Ameriikassa |
asuvat eli varsinaisel edamoi^ dteuHi ja 6uieHf ja jokainen näistä |
ryhmistä jakautuu useihin alaosastoihin.

I. iiff^ertäxm e^iUmoHele^ käsittävät seuraavat murteet* 1) Grön-
lannin, 2) Labradorin, 3) Hudson ja Baffln Bayn, 4) Mackenziejoen,
5) Alaskan alueen ja sen läheisen, noin 1500 eskimon asuman
KaUiak-saaren murteen.

Digitized by Google

10 Otteita Seanun keskiut^ — AnszOge nm den aitraiogsber. 190&. ajliv.ii

n. 3(khMiidei Äleutien saarilla, joista suurimmat ovat
Uniniak, Uiialaska, Uninak, Bogoslovo j. n. e. Alcution saarirvh-
miiäii kiuiluii n. 150 saarta, ja muoduistuvat ue osiui Alaska-alueesta;
asukkaita on n. 2(K»u eskimua.

III. Eskimokielet Aasian koillisosassa, joihin kuuluvat: 1)
Cukcit Aasian manterella Kolyrnn- ja Anadyr-joen vai-silla sekä
St Lorenz Bayn rannoilla ja Kamsatkan koillisrannalla. Nfti-
den etelftpnolella ja EamSatkan sisftmaissa asuvat kieleltftftn,
tavoiltaan ja elinlaadnltaan SakSien snknlaiset 2) kofjakit. NSiden
kahden kansan InknmUrft nousee yhteensä n. 100000. KamSatkan
kaakkoisrannoilla ja sikftlftisten jokien varsilla asuvat S) kamdadaUtf
n. 1200 henkeä, jotka kutsuvat itseään nimellä kro.rxa (ihmiset),
iimttu joillt' niiuit kansat antavat ninien itrhnm. Hfidäii ki>'l«^nsä
näyttää liittyvän koijakin- Ja ruköinkirlcon. Viiin»*niainittniiiin
liittyvät 4) l'aun-lahd«'n etriäpnolrlla a.suvat rngacit. Tähän
ryhniiiilii kuuluvat kielellisesti vielä. (JAXscHETin, teoksessaan
„Zwölf Sprachen aus dem Suduesten Nordamericas** (1876) auta*
mien tietojen mokaan. 5) MelviUe-warm eskimotj joiden ainetta ymp&-
rliivftt ensimSiseen ryhm&än kuuluvat murteet

Kaikissa näissä eskimomurteissa on kielenrakenteen yleinen
tyyppi sama. Sanamuodostus käy ainoastaan suffiksien avulla;
prefiksit ovat aivan, tuntemattomia. Jo tämä seikka eroittaa ne
täydellisesti Ameriikan indianikielistä, ja ovat eskimomnrteet tiissä
suhteessa suomalais-ugrilaisten kidtcn kaltaisia. Vart^ilonniuudos-
tussnttikseja e.siiiityy lukuisia, etenkin verbi laji ry h niissä kuten trau-
sitivtissa. faktitivcissa, refleksi veissä, passivisissa. inkoativeissa,
samoin lukuisissa aineellisissa määräyksissä. Aleutien ja grön-
lantilaisten kielet ovat hyvin rikkaat modeista ja temporeista. joi-
den osoittajina ovat verbivartaloon liittyneet suffiksit; viimeisenä
mainittu kieli osoittaa kielteistäkin muotoa verbivartaloon, persona-
päätteen eteen liittyneellä suffiksilla. Fa. MOllbb huomauttaa sen-
tähden, että tämä muotojen moninaisuus mrnstnttaa jturUdla^
verbimuodostoksia. Sgasnhteet ovat osaksi puutteellisesti ilmais-
tuja, siten nimittäin, ettei objektia erityisesti osoiteta, joka var-
maankin johtuu siitä, t*ttä prononiinalinen objekti yhtyy cioaniatto-
muksi o.saksi it^e verbimuotoon (objektikonjugatsioui^ullaiueu tava-

Digitized by Google

ZXIV.4

o. DoMMBR, Alkajaispuhe vuoaikokoiikBesBa.

taan useissa kielissä, suomessakin). Paikallissuhteiden ilmaisemi-
nen osoittaa hai \ iiiaista hienoutta ja terävj^yttii; paikallissijoille
on useita sullikscja. (iioiihiuiiiiikiflfssä (»ii senlisäksi erityinen
noniinativisuttlksi subjektille, eam, nanu 'kariiu', sing. nanu-pf
daal. nanu-kj plur. nanu-t.

Lauserakenteelle antaa varsinaisen leimansa possesdvisia ja
verbalisia suhteita osoittavien prononunaliainesteD erinomaineii
miifiaas. Niinpä jakaotnvat kaikkia kolmea personaa osoittavat ai-
nekset grOnlanninkielessft kahteen eri saijaan, siitä riippuen liitty-
vätkö ne lauseen subjektina vai objektina olevaan sanaan; kolmannen
personan personalisufBksissa tehdään vielä ero demonstrativisen ja
refleksivisen suffiksin välillä. Täten saadaan nominille singnlarissa,
dualis.<a ja jjluralissa personalipiononiineista 66 eri jiossessisuttiksia,
jotka sijapäättri.siin liittyc^ssiiän vieliikin ovat niuuti)sten alaisia.

Huolimatt<i tiistä pronominin sufliksinuiotojen runsau<lestii on
kuitenkin silmuänpistavä ero amcriikkalaisteu ja aasialaisten eskimo-
kielten välillä itsenäisesti käytetyissä pronomineissa. Personali-
pronominin pääasiallisimmat muodot ovat nimittäin seuraavat

GtOoL, Hack.

Alent,

Korjak.

KamSad.

P-

gim

ffimOf gam

Imua

pi.

Umon

mmi

«MlX tui

muiufiuh

ivdHt, iliol

itki

giUejipH

kUa

ilivne

ixim

furi

ttyit. Miu

hOe

p«

inan,in xan

mut

enn

Pl.

inxatuU

iUutu

Uiant

Näin toisistaan eroavien muotojen mahdollisous sellaisissa kie-
lissä, jotka kuitenkin otaksuttavasti geneettisesti knuhiTat yhteen,
saa selityksensä siitä, että ne oikeastaan ovat demonstnitivisia juu-
ria, jotka osaksi vielä nytkiu havaittavalla tavalla ovat yhtyneet
pronominalisiin possessivisnfilkseihin. Mutta viimemainitutkin ovat
luonteeltaan clemonstrativisia aineksia, jotka ilmaisevat paikallisuutta.
Luonnonlapsen aistillisesti tarkistuneella havainnolla ovat eskimot
luoneet suuren mjiärän sellaisia, esm. av 'i)ohJoiseen"; ijar 'ete-
lään'; pav 'itään'; mm 'länteen'; kix 'etelään, jossa aurinko kui-

Digitized by Google

12 Otteita Seuran ke^stel. — Ausxttge ■as den fritsangsber. 1905. XXTV,4

kee'; pik 'tuolla ylhäällä', myös 'itää kohden'; Jean *tääM alhaalla',
iny()s 'länttä kohden.' Tavallisininiin esiintyviä demonstratix eja ovat
ma 'täällä missä minä olen', fas 'siellä missä sinä olet', jotka vas-
taavat suom. iiiDiii, luo, lätin, hie. Uh. >futta näiden rinnalla
esiintyy toinen kaksoisi)aii, jolla on jonknnverrau eroava paikalli-
sutismerkitys: uw 'täällä niihin osoitetaan', ik, iw, ilitv 'siellä'. Kski-
mokielen pronominalimaodostokset kuvastavat siis alkuperSisintä
tannettoa kehityskantaa, jolloin personan osoittaminen oli demon-
strativista. KLSiNscmiiDT huomanttaakin täydellä syyllä, että eski-
molle minä meikttsee minun tääUäiaififieni, sinä taas sinun siel'
Iäisyytesi.

Tällaisten demonstrativten nmsaos aiheuttaa helpos^ syno-

nymistcii laiisiikkciden uusia ylidistymisiä. Niissä esiintyvä suffiksi-
aines on kuitenkin sellaisessa suhtees.sa käsit<'tt;iv:l vai-sinaiseksi
pei-sonan ilmaisijaksi, s. o. alkuperiiisemmäksi. Jos tarkjustiimme
lähemmin näiUi .suffiksiaineksia, sekä possessivisia että verbalisia,
saamme yhä suorempaa tukeni mainitulle käsitykselle, sanuilla kuin
1 ja 2 personan pronominien identisyys näyttää viittaavan kielten
alkuperäiseen sukulaisuuteen. Nämä suffiksit ovat:

Gröul. Aleut. Kadjek. (juki-. Korjak. Kant cad.

1 pers. {a, da, «M li m m m

plar. mU a» tMi-Ar, nurt

2 peiB. It. (f n I n H, tie t

plnr. |{, <«, M ti» (j, I

Kat»soen tiiöidanui.^sa esiintyviin ;/ — m w sekä / is ^ s
vaihteluihin, sekä siihen, ettäaleutin-ja Öukrinkielessä pluralimuodoissa
on /. tiftH singularin n;ää vastaamassa {t vaihtelee Grönlannissa
usein sanan lopussa nm kanssa), emme vannaankaan erehdy, jos
oletamme, että alkuperäiset ensimäisen ja toisen personan pronominien
merkit ovat olleet m ja i, s. o. että ne ovat samat kuin demonstra-
tiivivartalot ma ja ta-S^ jota viimemainittua Klbinsghiiidt pitää
yhdyssanana.

Kskimokielten laskusanat. jotka perustuvat kaksikymmenjär-
jestelmääii vaikkakin yksinkei tai>ia nmotoja on ainoastaan viidelle
ensiniiiiselle luvulle, ovat melkein kauttaaltaan erilaiset Ameriikaii,
Aitöian ja Aieuteiu kieliryhiuiilä. Kun iaskusanat uäissäkiu ovat

Digitized by Google

O. DoKXBR, Alk^atspabe vuosikokoukaess*.

nUhtftTlsti yhdyssanoja ja kun usein tapahtnn perinpohjaisia äänne-

vailiteluita. ei uiiiden sanojen perustalla voida piiaiiaä, onko kielten
välillä sukulaisuutta vai ei. Ksinieikkiiiii mainituista ääntet-iiuiuutok-
sista voidaan mainita laskusana 2. Eräiissä Grönlannin murU-essa
sana kuulua maxdlwi. Lahradorissa mafffjuk, toisessa Grönlaunin
murtaessa tna/v/o», mar/^^, maW«^ (avularisella r.llä), Alaskassa wt<rf-
ruk (takaheiton kautta syntynyt muoto). Ensimäiset laskusanat
ovat:

AleateiUa
atagan

iayaiaq

Önkj^eilla
inen

2
3
4

aljnl-

qanlun

siUin

Uaä («käteni)

nrux

Korjak. nijax
mäigen (»kflsi)

Qrtnlannissa
atatuek
Öiklit' ataushi
Kadjak: alinuk
)nn'x<Uuk j. n. e.

Labrad. sUtamat
5 tadliniat
LGr. täUmtäf
täUman
I6r. UUhna

Ainoastaan jnurinuioto tay tai af ay 'yhden' ja mahdollisesti st
^neljän' niniitvksissä on vliteinea kahdelle ensimainitulle murteelle.
£hkä kuitenkin näideu kielten perusteellisempi tutkiminen voi sel-
vittää payonkin siitä, mikä nyt näyttää yhteensopimattomalta. Pe-
msteellisempaa tutkimista vaikeattaa aasialaisista morteista olevan
aineiston epätäydellisyys, sitävastoin on meillä TBALBirzEBin edellä-
mainitossa fonetisessa esityksessä runsas lähde grOnlanninkielen
tnntemiseen. Edellisen lisäksi valaiskoot seuraavat esimerkit esiin-
tyviä suuria äänteenmuutoksia; niistä näkyj' miten jonkun äänteen
katctaminen aiheuttaa suuria erilaiMUiksia, Ksiinerkeissä r on uvu-
lariuen explosiva; .<?• usein aspireerattu etu-.v; q aspireerattu r.

Alaska

iu)'rn 'partahyljo'
kug'ru jouLsfu'
iggru tniehenkalu'

Ij ah rador
uguk
kogjuk

igsuk 'siemen*
neqe liha'

G ro n lauti

IlSlJi

iruk
nere

Digitized by Google

14 Otteita SeoimnkaiilnisieL — Äiinagvaiuidensitsangsber. 190&. XXIV,i

< — y ~ r
* - r -» « — «

GrOnlanti
martik

Alaska Labrador

mmieon

u*aq (erite kala)

ne>'>irf}t], neriuoq h^im, lilnijö
patohorioq, patorortoq ptaemortoq
'mateleva'

nngxvak 'löjrtö' «air«<i^

«t7;V kit-rrt tty hvljo" ndsxi vaiKui

uljiwak kulunut aika" il/«ik it.sak, liak

nädjak 'lakki'

H - W

"näkö", yjA:
(Mack.) 'silmä'

n(,ss'iA- nasaq

a<Liina 'hänen kuvansa* axinn
tiiiinHjnt 'lintuja*
aittamat 'neljä'

t im imit
gi samat

ige, it se (175 O)

qejuk "halot*
puije, pitise 'hjlje'

P. atkOt Luotb othAf attera
Loan. fiini, Mack. ai-
hra liSnen iiinienB&*

(^kijnk 'venhe'
koniqlok 'sataa lanta'

hamilan 'niin'

qimk

puiU

POr. «orto^LGr
muHo 'raumis*
ofQifli noinin<
ateq

qam^rpnq

TSssft esitetty lyhyt katsans eskimokieliiD lienee kyllaksi osot-
tamaan niiden suuren merkityksen kielihistorialle ja kielitniki-
mukselle ylcensft. Niissft esiintyvä mnodostiispriiisiipjti eroaa
ehdot taniasti Ainoriikan indianikiolissä tavattavasta, joita in. m.
Whitnkv katsdo alkuperältään ninillc kiflilh' vifiaiksi. mutta kt-ske-
nään sukuMolt viksi. Sitävastoin < ^kiniokiflton yleinon tyyppi vastaa
urali-altailaistcij kiflton tyyppiä. Fh. AIClleu, II. 137. huomauttaa
ettil ainakin korjakinkielen alkuperäinen verbimuodostns näytiAä
oUeen päätteetön, s. o. että itsenäinen personaJipronomini ase-
tettiin muuttumattomana pysyvän verbivartalon eteen. Önk^inkie-
lessä taas osoittavat personalisuflBksit sellaisia silmiinpistäviä yhtä-
läisyyksiä jakuuttilaisiin suilQkseihin verrattuina, että olisimme taipu-
vaiset otaksumaan jaknutinkielen vaikuttaneen Sukifinkieleu verfoi-
muotojeu kehitykseen.

Digitized by Google

DiseoQis prononcö par le sönateur O. Dohkbr.

Discours prononce par le senatenr O. Donner

ä la sSanee anmuUe 19*lxn06.

Parmi les nombrenses popnlations avec lesqoelles les peoples
de la iamille Altalqoe se troQTent en cpDtact, les Tchonktches, les
AläoQtes et les Bskimos occapent ane place parUcnliörement re-
marqnable. Lear domaine liDgnistique s*^tend, comme on sait, sm*
tonte la zone septentrionale de rAmöriqne dn Nord et nne partio
consid^rable dn NE. de TAsie, k VO. dn d^troit de Behrin^. '
(^uoiiiue cliaciiiic tlo ces trois poiiplados forme un group»' ä ])aitt't
pn-sontf avec les autres des differencfs st'iisiblt\s, ccrtains snvaiits
leur Olit (lonne, k laisou des resseniblances daiis les iiioeurs.
ie genre de vie et lastructure iinguistique, la d^noniinatioD commune
d'£skinios. .Tusqii'^ pr^^sent lenr parent^ origineile u^est cependaat
qa'ane hypothöse sdentifique. Parmi ces langnes, les mienz con-
nnes sont les dialectes eskimos d'Amöriqney nommte anssi karaliens.

Qnand les Islandais döconvrirent an X:e S. le Groenland, ils
y trony^ent nn penple qni, selon tontes les probabilit^, 6tait
compos^ d*Esldmos. Le pays tai colonis6 ensnite par Erik le
Ronge et sa dpsoendance;mai8dfe?avantran 1000 ils Ätendirent letirs
coiirses Jus(iu au contineiit amci icain, doiic enviion 500 ans avant
Cliristoplic ( olomb. Poursuivant leur navifratiuii vei> le sud jiisqu'a
l'archipel de Terre-Neuve et a la Nouvelle-Kcosse, ils furent
frapp^s d'y trouver des vigiies, et donnerent k ces r^gions le nom
de Vinland. Qoant aux Eskimos, Texploratear anglais Mabtin Fiioin-
SHBR, qni flt en 1576 son premiervoyage au Groenland, exprima ropini-
on qne c*6tait nne esp^e de Tartares ou pintöt de Samoyödes. Le
pr§tre norr^gien Paul Eobdb, qni passa 14 ans au Groenland et
y apprit la lang^e eskimoi aa point que son dictionnaire groen-
landais (1750) et sa grammaire (1760) ont ^t^ d*ane importance
capitale pour les recherches ultörieures, 6tait an contraire d'avi8
que le p;r(»eiilandais n'avait de rapports avec auenne lanpru(i euio-
peenne ou asiati(|iie. Conune le (iiornland et rislandf (»iit dfpuis
loiigtemps appartenu au JJauemark, le domaine eskimo dc TAnieii-
que orientale a attire ratteution surtoat de savants daiiois. Rask
toivit une courte etude sur la iangne eskimo, dout le manuscrit

Digitized by Google

16 Otteita Si^nran keskustel. — AtmQge au» den sitziingaber. 1905. XXIV.4

a consenr^. H estimait qae Teskimo a ane certaine ressem-
blance avec les langiies amöricaines. Le Dr H. Rink, qni, il y a
nn demt-fntele, fht fonctionnaire colonial dans le S. dn Groenland,

publia (If iiombivusns rontiibutions ii r<'tud<* des K^kiiiius <le
Icur laii^-iip; il icciK-illit et Ht iiiiitrimer fu humik* tciiips des cullef-
tioiis dl' lolk-Ioiv ('>kiiiio. l('<rt'M(lt's. traditioDs rt diants, qui. i)ar
la presence d arcliaismeä liuguistiques, se r^velent coume de date
trte ancienne.

Aa coors des derui^res d^cades, une Commission danoise sp^ci-
ale a eu pour t&che T^tade scientifique da Groenland. Les pnbli-
cations de la comniission (jusquMci 31 rol.) d^crivent d*ane maoiäre
remarquable la g^ographie, la g^ologie, la flore, la faone, les formations
glaciaires, etc et constituent ane description complfete des conditi-
ons iiatiirplles. Tie demier volnme, pnbli^ en an^lais en 19(J4,
traite de la laii;j:iie, oi l onticnt les icsiiltats des reclHMches (.»tfec-
tuees par \\. Thalbitzek pcndaiit un vovair*' dans le (Jro«Miland
sept<'nliional «mi lH(io~i9(»l. L"»'xit(Ki' dc Thaijhtzek. bast' siir
les raethodes phonetiques b-s plus inodcinfs de la liuguistique, foin-
prend, outrc riutroductioo, la plion^tique de l eskimo du GiDeaiaiid
septentrional et ane comparaison avec les dialectes eskimos de
rAm^riqoe septentrlonale. S^appuyant sar les mat^aux recaeillis
et compar^ par loi, Tauteor abootit ä la conclusion g^nörale qae
les dialectes occidentaaz pr^ntent des formes plos pleines et plas
primitives, tandis qae les dialectes orientauz sont all^ plos loin
dans la voie de rasinre grammatlcale. Il est 4vident que les dia-
lectes anuTicaiiis sont soitis d'nn<' uuitö ju iinitiv»': ils ditfcn-nt en-
tn* fux SI p<'U pres coimui' ran<rlais et rallciuaiid. Mal^ mi ne
peut diip ou est Ie sifgc |)rinii(if des Kskinios, s'ils ont ete au-
toclithoi)« s en Aui^iique ou siis out eiuigr^ d Asie eu Anierique
apres retablissement des penples indiens. — Tlialbitzer a recaeilli
^galement on grand nombre de legeudes et de chants qo'ila con-
signös par öcrit aa coors de ses exp^tions en traineao.

Parmi les aotres travaoz iroportants concernant la langne des
Eskimos, on peot citerles soivants: L WxiruiaKorF poblia de
1840 k 1846 en rnsse des monogi aphies sar les dialectes d*Unal&ska,
Kadiuk, des iles Aieoutienues (et de Tile des Thiinkits). $. Klrin-

Digitized by Google

XXIV,4 Discours prononce par le Keaatcur O. Donnbk. 17

scHMiiiT. missioininire alleinaiKl. piiltlia en 1R51 iine bnniip p:i'aiu-
maire du groenlandais et du dialecte du Lalnador; Th. liouRuuiN,
de meme sur le dialecte du Lahrador eo 1891; Schultze, Grammar
and vocabulary of the Eskimolangnage on Alaska, 1894; F. Bab*
Muif, The iDnait laognage of the We8tern coast of Alaska, Boston
& London 1901. Les langnes eskimos k VO. dn dötroit de Bebring
ontöt^parcontre moins 4tndi^. O. Nordqvist a trait6 de la lan-
gne tchonktche.

Le nom d^Eskimo vfent des trfbns indiennes Totsines de
rAnierique du Nord et sipriiiHe „maun:«'Uis de chair crue"; oiix-nn^-
mes SO iioiniiKMit Innuit. Daiis lo sens lo plus larjro du mot, les
Kskiiiins j»('uvent vtvv (livist''s p:t''Of^raphiqucment et an jtoiiil fif viie
de la laugue en trois grands groupes: Eskimos piopionient dits ou
E. (rAineriqaei Aleotttes et Tcboiiktches, qui se subdivisent en ane
foule de sons-gronpes.

T. Les Umgues eMnos de VAmirique comprennent les dialec-
tes: 1. da OroenUmd^ 2. dn Labrador, 3 des haies d^Hudsm et de
Baffin, 4. dn Uenve Maehenzie et 5. dn territoire d^Aiaska et de
l*!le voisine de Kadiak^ habit^e par enyiron 1500 Eskimos.

IT. Les langues eskimM des ties Al4ouiiennes^ dont les plns
grandes sont Uniinak, Tnalaska, riunak, Rogoslovo etc. L'ar-
ehij)el aU^outieii, ronij)iisr d't'nviron 150 ih s, lait partie du terri-
toire d' Alaska; il est liabite par envirou 2000 Eskimos.

ILL. Les langues e^sk/mos du XE. dc PAsic. Sur le coiitineut
asiatique ce groupc coniiireiid: 1. Ies Tchoukiches, sur les fleuves
Koljrma et Anadjr et la baie de 8t-Laarent, ainsi qne la cote
NS. dn Kamtchatka. An sad de cette peaplade et dans le Kam-
tchatka habitent 2. les Korjäka, apparent^ anx Tchonktches par
la langae, les contumes et le genre de vie. Ces denx penplades
comprennent «isemble environ 100.000 personnes. Snr les cdtes
et dans les vallees SE. dn Kamtchatka habitent 8. environ 1200
Kamtehadales, qui se nomiiifiit eux-iii< iut s Krossa (hoiumes), mais
auxquels les autres ]>eiiples doimeiit le nom dv Itclineii Leur lan-
gue parait se raj)])rot her du korjak < t du tcliouktehe. A ees der-
niers se rattachent encore 4. les Tchougatches au 8. de la baie de
Tciiaun. Entoor^ par les dialectes du premier groupe, 5 les Eskimos

Digitized by Google

18 Otteita Seuran keskustel. — Ausziigo &us deu 8itzung8b«:r. 1905. XXlV.i

de rUe MelviUo. dans rAinrniqiiP du Nord appartiennent par la lan-
grne au troisi^nif fjroupp, irupres los indicMtioiis do (jatschkt,
Z\\<'lt' Sj)ra('hpu aus dcin Sihlucslcii Noi(l;im<M-icas (lS7tS).

Dans tous ces dialoctos cskijiKts, lp type fTt-iitTal (!♦* structuiv
lingui.stique esi le meine. La d^rivatiou se fait uuiquement par
8uflixos; les pröfixes sont incomiii!^- caracti;re les distingue dejä
nettement dos laugaes indiennes d'Am^qae, et les rapproche des
laogoes onralo-altaXqaes. Les suffixes de dörivation sont nom-
brenx, snrtontpour les modificatious verbales, telles qne lesaspects
tnuisitif, factitif, rtflexif, passif, inchoatiV) et nne foale de dö-
terminations substantielles. L*al6oate et Ie groenlandais ont nne
richesse extraordinaire de temps et de modes, niarques par l*ad-
jonction de suffixes an thenic verbal; eette demi^^re lanpuo dösi-
gne on outrc la iifiration par un .sultixr appost- au tlu-uie verbal
dovant la triuiinaison ])i isoiuu-lie. Fr. Mfrj-Kii lait iciiianiuor que
cettc vaii(''t('' do ioiiucs rappello la fornuition vcrbalc en lurc.
Li's rajipuils casuels sont particllf UK ut defectueux, en ce quc le
regime dinct uVst pas sp^cialomeut desigii^, ce qui tiont sans doute
& ce que le regime pronominal est incorporö i'expi'es8ion verbale
(conjngaison du rögime comnie daos beauoonp de langues, y com-
pris le finnois). Par cootre les rapports locanx sont indiqnäs avec
ane finesse et nne p^n^ration rares par de nombrenx snfBxes pro-
pres anx cas locanx. Le groenlandais a en ontre nn snffize nomi-
natif Special ponr le sujet, p. ex. nanu onrs, sing. nanu-p, dnel
nmu-h, plur. nanu-t. La syntaxe est carartönsno surtout par la
richcssp extraordiuain* dNOeniciils pionouiinaux pour les rajjports
possossif et verbal. ( "rst ainsi (pu- ces eleunMits, dans lo dialecte
grofulaudais, se divisent pour toutes les trois p» rsuiuics »-n dcux
series diliereutes selon quMls s'appliquent k uu mot servant de
s^jet on de r%une dans la pbrase; comme suffixo peraonnel ponr
la troisifeme personne, on lait en ontre nne difförence entre nne
forme d^monstratiYe et nne forme röflexiTe. On a ainsi ponr un
nom an singnlier, dnel et plnriel 66 snffixes possessife de pronoms
personnels» qni snbissent encore des modifications dans Tnnion avec
les dteinences casnelles.

Digitized by Google

DiRCOurB prononcö par le sönateur O. Donnbr.

Malgrft cette snrabondance de formations snffixales ponr les
pFonoms, nne difference fonciero frapix» Piitro los i»rononis inde-
pendants dos lang-ues anifricainos et asiatiiiiios. l^cs formes priuci-
pales du pronom porsoiincl suut eii les suivaiilcs:

( iroenlMark. AI»''Out. Tchonkt. Knrjak.

1 p- uicnna 1x171 gini

plur. uivaxut tuman »niri

2 p. ivdm^Uivi itin gir. gtU

gniid. (jtiin
»lujH, bul
gitSe,giti

Katntcliad.

khnu

muhi, bu^e

phtr.

3 p.

Ka4j. UpU
iK9$e

plnr.

turi

ti^u, tuttu
fuie

iia», iixan mol
ikpmat iO»
iOant

«UI

ena

S'il est possible que des formatioiis si di^eiigientes existent
dans des langaes qui pourtant ont yraisemblablement nn liVn origi-

nel, cVst que ce sont eii ivalite des racines demonstrative.s, «'ucore
visiblonipnt unifs ä dos suftixes possessifs pronoiiiiiiaux. Mais me-
me ces dcmiers sont nussi oriirinaircmeiit des elemenis demoiistia-
tifs indiquant des rapi)orts loeaux. Avec le toiir d'esprit d'etres
prifflitilk aux sens ai^uisös, les Eskimos ont cr^ un grand nombre
de ces 6I6ments, tels que av an nord, qav au snd, pav k
sam k 1'oaest, kix aa sad dans la direction da soleil, pik en haat
et aossi vers Test» han en bas et aossi vers Toaest Pami les d^
monstratifs les plus frfiqaents, ma ici oä je sois, Ik oli ta es,
correspondent anx flnnois iSmäf tuo, lätin hie^ iUe. Mais il y en a
qoatre aatres indiqoant des rapports an pea diffiftrents: uw ici, k
rendroit indiqud du geste, ik, iw ilm \krhas. La formation pronomi-
nale eskimo reflete donc nu point d»^ vuo d*» riiistoin* diilanfra^e le stade
le plus primitif (]iron c.oimaisse, celui ou la desifj^nation personnelle
est purement (iemuiistrative. Klkinschmidt fait donc leniaiiiiier
avec raisoii qu<' moi pour les Eskimos signifie ä propremeut parler
mon efre ici et ioL' ton etre lä.

Cette richesse en d^monstratifs provoqae aisöment la ibrma-
tion de nonveaax composte d^expressions synonymes. Uölöment
soffixal qni 8*y montre doit n^anmoins 6tre consid^ corome la
Y^ritable dteignation personnelle, c. k. d. plus ancienne. Un examen

Digitized by Google

20 Otteita Seuran keskustel. - Auazflge us den ■ttarangsber. 1905. 1CXIV,«

de ces ölöments snfBzaiiXi possessifs oa verbauz, coDfirme cette vae
en m^me temps que Tidentitö dn pronom de la l:&re et de la 2:e
personne semble indiqner la parentö primitiTe de ces laognes. C^es

sufiixes sunt:

GropnI. Alö<mt. Ka^jek. Tchuukt. Kogak. Kamchad.

1 pers. la, lia, }na A mmm

plur. «ui an ml4r, mt-l

2 pen. U,U n t n t6,tf€ X

pliir.M.le,«e Ui

Kii fciiaiit cuinptc (1<'S nuitatious (jui a))paraissent en
^(11 iilaiidais ciitrc /}. iti, ir rt Piitn' f, ts, s, et du lait que Talöouto
et It' tchuuktche nionlicnt tous di-ux au pluriel un /, fi. f^i au lieu
du singulior 7i(t k la tinaic p«MmutH parfois en (irocnlaud avor n),
on ne se trompe gaere en supposant que les signes primitifs poor
Ies pronoms personnels de la premi^ire et de la seconde personne
ont 6tA m et c. ä. d. qoUl se confondent avec les thömes d^mon-
stratife ma et to-S, ce dernier considörö par Klbinsohiiidt comme
composö.

La nnm^tion eskimo se base snr le systime Tigösimal, mais
elle n*a de formes simples que poor les cinq premiers nombres.
Les noms de nombre different presqiie tons de Tnn k Tantre des

trois g^rou|)es ameriiaiii, asiatiijuo et alöonte. Cornnie ils sont
visihlcMuent conipo.s»'.^ nirine dans la ]»reniiere catejjnrie, et que Pon
y rencontre souvcnit des chaiigements plion»''ti(iu<'s tivs iniportants,
on ne saurait en tiier de eunclusions ui pour ui coutie la paiente
de ces dialectes. Comme exemple de ces chan^enients phonetiqaes
on pent citer Texpression ponr deux. Un dialecte groenlandais a
maidlvqj qni dans le Labrador a la forme magguk^ nn antre dia-
lecte du Groenland marlukt marqon, marUk ayec r uynlaire, et enfin
dans TAlaska, ayec mötathtoe malruk. Les premiers nomöraox
sont:

Groenl. Alteut. Tchonkt

^ atausdt atagm tnen

Tchiklit atausiq iafotaq

Eac^ak aUnuk
2 maxdlnh etc. a(;a& ninix

8 piitasiU qankm n'rox

Uiyiiized by Google

Diseoura prononcA par le Aöiuiteiir O. Domnbr.

4 sisamat siiStn n*rax
Labrad. Hitamat Eoijak. nijax

5 tadlimat tta« (- ma main) m«tV/en (=. main)
VGr. (älifnat, iäliman

OQr. täHma

Seule la base tof on atag 1, et peut-^tre «t 4 sont communes
anx deox premiöres söries. BCais ane conDaissance plas oompl^te
de ces langaes ponrra peat-Stre expliqaer bien des cas qni parais-
sent inoondliables. Les matörianx ponr Tötade des dialectes asiati-
ques sont eooore assez incomplets; aa contraire la description pho-
nötiqne donn^e par TnALniTzsR dn ^oenlandais est ttne roofco
abondante de rensi'i<rnonieats sur ce (li:ilfM'to. Oiitre 'os cxeinplfs
ci-dossus. 011 pout iMU-ore citer les suivants poiir illustrfr les chaii-
geineuts phoiiftiiiue.s radicaux, ou la chuU' d'un son inotluit souv»M>t
des differeiicos profondes. r designe uue explosive uvulaire; s sou-
Yeut aa s frootal; ^ un r aspir^.

Alaska Itabrador Groenlaad

XQ^^fi^^k Ujr^m (phoqae barba) turuk

gj kug*ru (cygne) iogjuk qurvk

igffru (testieoles) iffsui (semen) iruk

neqe (viande) nere
^"^^ markon (quatre) maHik

' unaq uwa

uyaqt uwaq

n'^Y'^r nrnifroi/, ncriivoq neifiua

n^r^-^m^^n p(iuu'it))-to({ pawrnoitoq

panrortoq (rampaat)
y^'^ " nagtuak (trouvatlle) naumq
tj, dj ^ f s netje (phcjue k collier) netseq natseq

ds idJiwakiUimTpA paasd) Usok iteak, Uak

nädjak (boimet) nessdk nasaq

<ufotfia (son portcait) OMiia

HAmi^ (oiaean) Hmieäi

sUfamat (quatrc; aieamat

i^J^s Ut (▼ae),Ma«k.vtt (o«a) ije tse, im (1750)

qejuk qmik

L iyiii^cd by Google

22 Otteita Seuran keskustel. - AuRz&ge aos den sitsnnxsber. 1906. XXIV,<

j ^ .V ~- l fiuije, puise (plio- i>in(e

a^^i }i. ntkn, }\( ). ofkuh, attera arqa^ nomn. ateq

öO. ai. äira (soii
nom) Jdack. atkru
kijak (bateaa) qqjak
kaniqiok (il neige) qanerpoq

Labr. hamUaA (oui) amUOf mUa
Ce bref apei^o doit suffire k montrer la grande importanoe
des langnes eskimos ponr rhiatoire da langage et la scienoe Iin-
pfnistiqne en ^^n^mh Le principe de dörivation qui les domine Ies
<listin{?ue nettoiiHMil des lanjirues Indiennes d*Amt riijiu', que \\'hit-
NEY cntros autr«'s consideit' rdiiiine differeiitcs par l oriiiine des au-
tres laii^aics, mais aitjiai i-ntccs fiitn' ('ll«'s. I'ar coiitic l«? type
geiiMal des laiigu«'s r^kiiiios cuuiride uvee celui des langues oa-
ralo-altaiques. Fr. MOlleu, 11.137, reinarque que le verbe, aamoiusen
korjak, parait avoir ete primitivement amorphe, le pronom person-
nel indöpendaot ötant plac6 devaat le Uiöme verbal immuable. En
tchooktdie d*aatre part. les saffizes personncls montrent ane aaa-
logie si frappante avec ceux da jakonte, qa*on serait presqae tent^
d*attribner k oe dernier aue influence sur le döveloppement des for-
mes verbales en tchooktche.

Diyilizea by CjOOgle

Suomalais^ugrilaisen seuran vuosikertomus

Kim Siioiiialais-nfrrilaiscn seuran pcnistiis laskettiin, fajialitui
se siinä vannassa lii(tttaiiink><'><a. että niaassaninu' (tii li»'iii<ilr.itii.
jotka ymmärsivät Scui'an luuTastusten tärkeyUt*» jii jotka sekä töio
että ruballisesti olivat valmiit sitä avustiinuian. Perustajain ym-
pärille ryhmittyi ^jokseoukin suan joukko henkilöitii'' — kertoo
ensimftinen aikakaaskirjavihkomme — ja »asialla oli jo siiloin niin
pa^on osanottoa, ettft pemsUyain sitoamnkset nousivat noin 85,000
markkaan**. Tnosien vieriessä ei Senran nanttima suosio ole lai-
mentnnnt) hnolimatta siitii, että muuttuneet nlkonaiset olosuhteet
maassamme vuosi vuodelta lisääntyvässä määrässä ovat vaatineet
useammille t^ihoille Seurankin jäsenten ja ystävien hnomiot^. avuli-
aisuutta ja ty()vnimaa. Seuran toimialalla työskentelevien luku on
kasvanut, ja näiden tyii cm jo häviöstä pelastanut joukon sitä
„kallisarvoista ainekokoehiKui oniituismiksista kirien. katsautot;\van
ja tapojen suhteen", jonka taiteen-ottaminen on määritelty yhdeksi
Senran päätehtäviä. Alutta ei ainoastaan työtätekevien luku Seuran
menestyksestä kerro; rahallisessakin suhteessa on Seura saanut naut*
laa aivan erinomaista ystäviensä kannatusta ja suosiota, kannatusta,
joka on tehnyt mahdolliseksi laimentaa sekä tutkimus- että julkaisu-
toimintaa alkuaan snunniteltaa toimintapiiriä laajemmallekin. —
Heillä on tänään, tehdessämme lyhyesti tiliä kuluneen toiminta-
vuoden tapahtunusta, erityinen aihe tätä seikkaa huomauttaa.
Seuralla on nimittäin ollut onni saada pyrintojensä edistämiseksi
käytettäväkseeu 60,000 SuomeD markkaa kauppaneuvos Otto

iJiyiiizea by CjOOgle

24 Otteita Seuran keskustel. — Aus7.<ige aus den sitzungnber. 1905. XXIV,4

A. Malmin, seuran manallemenneen perusi a jajiisenen, lahjoitusra-
hastosta. Lahjoitetuista varoista on lahJakirjcfMi mukaisesti porus-
tettu pysyviiinrn raliaslo iiini.llä ..(). A. Mahniii tutkiniUisraUabto".
— Lahjakirja kokonaisuu(lei>i»aau kuului seuraavasti:

Suomalats-UgrUaiaen Seuran JoMohmta/

Kauppaneuvos Otto A. MjilmMn lahjoitasrahaston hoitokunta

ou kokouksessaan tämän kuun 4 p:nä. hyväksyen erään hoitokuu-
nan puheenjohtajan Professori O. Honneiin aikaisemmin tekemän
esityksen, päiittänyt lahjoittaa Suomalais-rirrilaisejlr Seuralle .')(). ooo
markkaa, hoidettavaksi pysyvänä rahastona seuraa vieu iähompieu
määräysten makaisesti:

l:o Snom.-Uprrilais-Senra hoitaa varat pysyväisenä rahastona
nijnityks« llii : O. A. Malmin 'rutkimiisrahasto.

2:0 Rahaston korkotuloista annetaan stipendioila suurempia
tutkimusmatkoja varten Kuro[)assa tai Kuropan ulkopuo-
lelUi sekä kootun aiuehiston vaimistaulista varten koti-
tahi ulkomaalla.

8:0 Stipendi ota ei ole pakko jakaa joka vaosi, nmtta sama
henkilö voi sitävatstoin naattia sitä oaeamman Tuoden.

4:0 Rahaston korkotuloista voidaan, kun sellainen katsotaan
soveliaaksi, sihrtää suurempi tahi pienempi osa pääomaan,
jotta korkokannan vaihtuessa stipendit voitaisiin ylläpitää
vähentymättöminä tai koroittaakin. Tämän ohessa voidaan
poikkeustapauksissa käyttää rahaston tuloja muihin tot-
kiniuksista johtuvien kustannusten, kuten kalliiden paino-
ku>tauuu.slen, suorittamiseen.

Tästä kaikesta, kuin mySs siitä, että rahat ovat nostettavina
Kansallis-Osake-Pankin konttorissa täällä, saamme täten kunnian il>
moittaa.

Helsingissä, Helmik. 12 p:nä 1905.

Th. Kein.

Otto Stknboth".

Samalla kun Seura kokouksessaan helmikuun 18 p:nä yllämai-
nitun lahjoituksen otti vastaan päätU se erityisellä kiijelmäliä il-

Uiyiiized by Google

Vaodkertomas 1904^1906.

maista 8iit& syrimmän kiitolliftirateDsa ja lausua samaUa, i,ettft Senra
nyt yhil snaremmalla menestyksellä toivoo Toiyansa tyOskennellft

tarkoitusperiensä toteuttamiseksL*

Seuran avust^maoa stipendiaattina on kuluneen tilivuoden ai-
kana ollut maisteri Abttubi Kannisto, joka on jatkanut jo useam-
pia vuosia haijoittamiansa vos^li-tutkimnksia.

Kevftftllä V. 1904 aloittamansa työn keski-Kondan varrella Naeh-
raiSn ja LeuSin kylissä sai hfin päätetyksi tammikuun 6 pnä, jol«
loin siirtyi vähän ylempänä olevaan Satygin kirkonkylään ja sieltä
saman kuun 22 p-.nä Saimin kirkonkylään ylä-Kondan varrelle.
Kuukauden päivflt viimemainitussa kylHssfl työskennoltyHän, teki hra
Kannisto kolmatta viikkoa kestäneen kiertomatkan Kondalta syr-
jempanä sydUnmailla oleviin asutuksiin pitäen silmämäliränään etu-
päässä kansatieteellisten esineiden keräämistä. Maaliskuulla oli retki
lopussa ja 23 p.nä saapui hän Tobolskin kaupunkiin päätettyään
lähteä lyhyelle virkistys- ja voimistumismatkalie kotimaahan. „Kes-
keytymätön vankka työ ja usein jotenkin puutteellinen ravinto oli-
vat vuosien kuluessa alkaneet haitallisesti vaikuttaa voimiini", sanoo
hra Kannisto matkakertomuksessaan. „Kondan murteista suoriudut-
tnaoi olin siksi rasittunut, että pidin parhaana ajaksi palata kotiin
voimistumaan'*. ~ Uudelle Siperiamatkalle läksi hra Kannisto hei-
näkuun 29 p:nä, suunnaten matkansa pohjoisvop^ulien keskuuteen,
Beresovin piiriin. Erinäiset syyt viivyttivät hiintä kuitenkin To-
holskissa. niin että hän vasta syyskuun 23 i):n;i pääsi ensiniäiseen
asemapaikkaansa Sartynjan kirkonkyläiin Sosvan varrelle. - Mat-
kansa saaliina on hra Kannistolla eriniiisiä sanastokokoelmia sekä
joukot kansanrunoutta, valokuvia, tilastollisia tietoja y. m. Uän on,
kuten Seuran jäsenillä viime toukokuun 20 p:nä oli tilaisuus hänen
esitelmästään huomata, täysin perehtynyt tutkimansa kansan aineel-
liseen ja henkiseen tilaan, siellä vallitsevan puutteen ja kuijnuden
syihui, ja samalla muodostanut itselleen selvän kuvan sukulaiskan-
samme tulevaisuusmahdollisuuksista. .Ta meillä on syytä toivoa, että
hänen käsityksensä sikäläisistä oloista ja niiden parantamiskeinoista
tulee otetuksi huomioon, kun vastaisuudessa käytännöllisiä aputoi-

Digilized by Google

26 Otteita Scmran kesknsteL

Attsillge ant den BitsimgriMr. 1005. XXIV,«

niia rahvaan hyrftkri raiuiDiteUaaii. Hra Eanoigto on nimittfljn To-
bolskin läänin koTernOdrille pyynnQstft Talmistaont esityksen oloista
ja keinoista niiden parantamiseksi.

Maisteri Kanniston ohella on meillft syytä tässä mainita Tielä

kaksi Suonion yliopiston niyiintäinällä apurahalla työskentelevää
tutkinmsuiatkailijiia, joiden tieteellinen työ on niitä lähimmässä yh-
teydessä Seuran harrastusten kanssa. Ne ovat tohtorit G. J. lixic-
STEDT ja Yr.jö \Vichmann.

Edellinen näistä, tri Kamstedt ou maalL^ikuun 1 p:stä v. 1903
nauttinut apurahaa Herman Rosenbergin rahastosta ja on hänen
ohjelmassaan ollut kalmukkien sekä eräiden mongolisukuisten kan-
sojen tutkiminen. Hra Ramstedtin viime vuotisesta toimipnasta,
josta lyhyitä kiijeellisiä tiedonantoja Seuran kokouksissa on esitetty,
on tri A* D. Rudnev Pietarista hyväntahtoisesti antanut seuraavat
lisät Palattuaan viime joulukuun puolivälissä matkaltansa polgoi»-
Kaukasian turitktlaisheimojen luota, viipyi hra Ramstedt osaksi Suo-
messa, osaksi Pietarissa aina toukokuun alkuun, tällä ajalla järjes-
tellen muistiinpanojansa. Pietarissa ollessaan hän sen lisiiksi otti
osaa Venäjän maantieteellisen seuiaii asettaman kartop;ratisen ko-
mitean töihin, mikäli nämä koskivat transskriptsioni-kysymystä,
jonka pohtimiseksi komiteassa oli erityinen alaosasto muodostunut.
— Toukokuun alussa hra Kamstedt sitten matkusti Omskin ja Se-
mipalatinskin kautta itä-Turkestaniin, saapuen toukokuun 30 pmä
Öugufakiin. Heinäkuun 10 p.-nä alkoi hänen karavanimatkansa
DörböldSin ja gihon kautta Orttmiiin. Elokuun 11—21 p:ään
oli hän Sihossa, saaden kunnian olla torgunttien ruhtinaan vie-
raana; syyskuun 5 p:nä saapui Urftmdiin. Seuran viimekokouk-
sessa esitettyjen kirjeiden mukaan voimme tähän vielä lisätä, että
Uriimeistä tutkijamme aikoo käydä Karasärissa, jonka seuduilla ta-
vataan ,.kaikennäk«>isiä kiviä kirjoituksineeu ja kaupuno:in raunioita,
joista sikäläiset kalnnikit kertovat kaikenlaisia lee-eiidoja*', ja uuden
vuoden seudussa lähteä ru^neakin kautta kotiinatkalle. .Matkan tu-
loksista voimme tri Kudnevin ilmoitusten mukaan mainita seuraavaa;
("'ug^ucakissa tutki hi a Kamstedt onkor-solonkieltä, erästä mandsu-
laismurretta, joka kuitenkin suuresti eroaa mandsuJaisesta kirjakie-
lestä, violäpä kuld^a-solonkielestäkiu, ja jossa m. m. huvittavia ver-

Digitized by Google

XXIV,4

VnoBikertomuB 1904-1906.

balimnotojft sekä kirjakielessft kajttäinättöm]& kaasaksia tavataan.
Hän teki joukon fonetisia muistiinpanoja, keräsi kieliopillista aineis-
toa, pani kirjalle muutamia satuja ja enemmän kuin 1,000 sanaa.
Täällii tapasi hän myöskin torgutteja ja olötejä. - Uriimnssa hra
Ramstedt on läpikäynyt „suuriniinan ja vaikeimman osan mongolin
sanakirjaa ja täydellisesti i)erehtynyt Kiinan kalmukkien kieleen",
kuten hän itse eräässä tänne saapuneessa yksityiskirjeessä mainitsee.

Tohtori WtcH]fANN, joka viime syyskuuo 1 p:stä naattii apura-
haa Herman Bosenbergin rahaston korkovaroista, on ensimäiseksi
työkseen ryhtynyt £ere missi n kieltä tutkimaan. Paraikaa asnn hän
vnoriSeremissien keskuudessa Jelasyn kylässä Easanin läänin Eoz-
modemjanskin piiriä. — Yksityisten tietojen mukaan aikoo hra Wich-
mann mainitussa .kylässä viipyä n. 8. kuukautta ja sen jälkeen siir-
tyä niRtySeremissien keskuuteen Volgan i)('lijoisrannaIle.

Jo useampana vuonna on Seuran vuosikertomuksissa voitu mai-
nita, että Itä-Veniijän suomensukuisten kansojen kansanrunous on
saanut innokkaita kerääjiä noiden kansojen omasta keskuudesta.
Ahkerimpia näistä on ollut mordvalainen talonpoika Ignatij Zokin,
joka taaskin kuluneena vuotena on Seuran mordvalaisiiu kokoelmiin
pienen lisän lähettänyt.

Ollessaan tutkimusmatkoilla ovat useimmat Seuran stipendiaa-
teista koettaneet ottaa talteen tutkimiensa kansojen lanlusävelmiäkin,
joilla kansan henkisen elämän tuntemisellekin on merkityksensä» pu-
humattakaan niiden tärkeydestä vertailevalle musiikkitutkimukselle.
Musiikkiin perehtymättömälle tntkyalle näiden kerääminen on kuiten-
kin ollut viimeaikoihin asti mahdotonta, mutta nykyään, kun fono-
grafin käytettäväisyys sävelmien keräiijänä sekä meillä että ulko-
niailla saavutetun kokemuksen perustalla un tullut tuunustetuksi, on
jokaiselle tutkijalle huokeata omistaa huomiotansa tällekin keriiyshaa-
ralle. Ottaen tämän huomioonsa on Seuran johtokunta ])äättHnyt
hankkia sopivan fonogralin, jollainen viime kesänä ostettiinkin. Kone
on nykyäDsä maisteri Kanniston käytettävänä vogulilaisten sävel-
mien keräystyöhön.

Samoin päätti Seuran johtokunta kokouksessaan viime touko-
kuun 27 p:nä myöntää pienemmän rahasumman tilastollisten tie-
tojen keräämiseen os^akki- ja voguli-alueilta. Keräyksen on määrä

Diyilizea by CjOOglc

28 Otteita Seuran kesknstel. — Auasfige «us den sitsEongsber. 1905. XXIV,«

tapahtua maiDitaissa seuduissa olevien hengellisten konsistorini

arkistoista, joissa säilytetSftn suuret joukot papiston laatimia hen-
kil61uetteloita, vanhimmat 1700-luvulta. Tosin näille harvaanasu-
tuissa ja vaikeakulkuisissa seuduissa pidetyille luetteloille ei voi lä-
heskääu ehdotonta luuttanuista antaa, mutta ollen ainoina vuosi
vuodelta jatkuvina tilastollisina tie(loiiant<»ina ja antaen senkautta
edes jossakin määrin todenmukaisen kuvan a^utusvaibteluista, on nii-
hin kat.sottu pitävän huomiota ja merkitystä omistaa. — Keräystyö
on paraikaa kftym&ss& Tobolskin. Permin ja Jekaterinburgin arkis-
toissa» ja on sen maisteri Kannisto jttijestftnjrt

Tilastollisten ainesten keräyksestä puhuttaessa on mainittava,
että viime vuosikertomuksessa puheenaoUut ostjakkeja, voguleja ja
Kuollan lappalaisia koskeva tilastollinen aineisto, keräytynyt Venä-
jän yleisessä väenlasknssa v. 1897, on viime syyskuussa Seuralle
korvauksetta Inovntettn.

„Suonit'nkieh'n ja suoniensuknisfcn kielten kannattamiseksi
etupiiä.ssa yli(tpiston nuorison keskuudessa" pt rustetun ,.A hhj vistin
rahaston" koroista ovat palkintolautakuntaan valitut Seuran edus-
tajat yhdessä Kotikielen seuran valtuutettujen kanssa määränneet
300 markan palkinnon tohtori K. V. Kabjalaisells tutkimuksesta
»Zur ostjakischen lautgeschichte I".

Seuran julkaisutoiminnan laihuus ja laatu käy selville seu-
raavasta:

Painosta on valmistunut:

1) Toimitusten XXIIL nidos. Sisältää: K. F. Karjalainbn,

Zur ostjakischen lautgeschichte I. Uber den vokalismus der ersten

silbe. XVIII, -f- 304 siv.

2) Toimitusten XXIV. nidos. Sisältää: Konrad Nielsen,
Die (|uantit;itsverhäituisse im Polmaklappiscbeu 11. ^iachtrag luid
register. BU siv.

Painossa on:

1) Maist U. T. SmBLiuxsBN tutkimus suomalais-ugrilaisten
kansojen sulkukalastuksesta. Valmistuu piakkoin. — Teos kuuluu
kolmantena osana päätettyyn uuteen julkaisusarjaan, jonka nimeksi

Uiyitizcd by Google

XZIV^ ViUMikertomiia iOM-1905. 20

johtokunta, prof. SetSlftn ehdoitnlDBesta on hyväksynyt: nEanaatie-

teellisiä julkaisuja".

2) Aikakuuskirjau XXIII, vihko, jonka ilmestyminen esiyty-
neistä syistä ou iyikkäytyuyt tuvaliiäta myuhempääu.

Tekeillft olevista teoksista mainittakooD:

1) Tri A. O. HEIKELin ^eremissiläinen kuos^ulkaiso, jota
▼arten tarvittavia piimstastöitA edelleen on jatkettu.

2) Tri A. O. HnsEun Itämerenmaakantain pukntntkimnksia
esittelevft teos, joka on siinft mUiin edistynyt, että tek^& toivoo
sen ensi kevftftksi valmistuvan painosta.

8) Maisteri F. ÄnOn tutfcimas Inarin lapin ensi ta vuon voka-
lismista. Joutuu painoon ensi kevään kuluessa.

Tekeillä oh-vieii teosten yhteydessä ou mainittava, että Seura
on jättänyt jolitokiuitansa toimeksi laatia ehdotus uuden suonialais-
upiilaisia kansoja csittiiväii kartan tai kartaston aikaansaamiseksi.
Kun prol. O. DoNNEuiu Aikakauskirjan i nidoksessa v, isb6 julkaise-
mat numerot mainittajen kansojen lukumäärästä kuluneiden 20 vuo-
den 2^alla tietysti ovat suurestikin muuttuneet ja tiedot heid&n asnma-
aloistaan sek& levenemisestftftn — varsinkin Seuran stipendiaattien
tutkimusten kautta — payoa tarkemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi
tulleet, on prof. SbtIlXn jo v. 1902 tekemftstA ehdoituksesta pUktetty
ryhtyä toimiin uuden kansakartan julkaisemiseksi. Työn suoritus
on ajateltu tapahtuvaksi siten, etta eri tntkyat ottaisivat huolek-
sensa eri kansojen asuma-alojen kartalle merkitsemisen. — Toivotta-
vasti tämil varsinkin yliopisto-opetukselle tärkeä karttajulkaisu tar-
peellisine liitteineen ja selityksineen pianJdu voidaan julkisuuteen
toimittaa.

Professorien E. N. Setäläu ja K. KaoHNin julkaisemaa Fin-
nisch-ngrische Forschungen ovat neljännen osan 1 ja 2 vihko
ilmestyneet Painossa on nelj&nnen osan loppuvihko sekft viidennen
osan vihot 1—2.

Ilolla OQ Seura saanut huomata, että sen toiminta vuosi vuodelta
on yhtä tunnetummaksi ja tunnustetummakd oman maan rigojen
ulkopuolellakin tullut Tämän todisteena on osaltaan sekin yhäti
kasvava luku ulkomaisia seuroja ja yhdistyksiä, jotka ovat olleet

Uiyiiized by Google

9li Otteita Seuran keskustol. — AuszQf^e «U8 den sitzuogsber. 1006 XXIV.4

halukkaita Seuramme kanssa jnlkaisi^en vaihtoon ryhtymftäa. Niihin
on tftnft vuonna tnllnt lisAksi Permin tieteellinen arkistokomi-

tea (Permissä) ja Tnhinsenin .vlio|)iston kirjasto (Tiibinpenissä);
pari muuta jiilkaisuvailit(H'sit\stä 011 toi.staist-ksi fiii yisistii syistä
ratkaisematta jäänyt. Sitäpaitsi (»u Scuia liihrttäiiyt Hiitv ^■•s-kol-
l('^•i<)lI(' Unkariin suurenpuoUMsm kokoelman julkaisujansa. — To-
disteina samaulaises»ta ulkomaisista huomiosta ovut tavallaan nekin
kutsut, joissa joko mieskohtaisesti Seuraa tai sen välityksellä yksi-
tyisiä jäseniä ja muita asianharrastajoita kehoitetaan ottamaan osaa
toimeenpantaviin tieteellisiin kongresseihin. Tällaisia kntsiya on
knlnneella tilivnodella saapunut: 1) Algierissa viime huhtikuulla pidetr
tyyn orientalistikongressiin; 2) Veniyän Arkeologisen seuran kong-
ressiin Jekaterinoslavissa elok. 28 — syysk. 10 p:ään; 3)Lttttichin
maailmannäyttelyn yhteyteen syysk. 15—21 p. väliseksi ajaksi järjes-
tettyyn III:oen kansainväliseen julkisen taiteen koncrressiin: 4) Mo-
nacossa V. 1906. liulilikuiin 16—21 p. pidettävään Xlll;frii kaiis.iiii-
välisoen antropolo<ris-arkeoloo'iseen kontrressiin. Seura ei kiiilt iikaan
ole katsonut voivansa ryhtyä virallisesti iiiuliiii osaa ottamaan, ja
Seuran yksityisetkin jäsejii^t ovat kuluneen vuoden aikana olleet
syystä tai toisesta estettyinä kutsuja noudattanuusta.

Kokouksiaan on Seura viime toiniintavuoUellaan pitänyt säännöl-
lisesti joka lukukausikuukauden kolmantena lauantaina, ja on niissä
m. m. kuultu lyhyitä tiedonantoja Seuran työalueella liikkuvien tutki-
joiden matkoista sekä seuraavat esitelmät: prof. O. Donnrb: Alkajais-
puhe viime vuosikokouksessa, joka kosketteli Buomal.Higrilaisen kie-
litutkimuksen kehitystä ja sen tutkimustehtäviä; maist A. Kanmisto:
Piirteitä vogulien elämästä (>Vv>; prof. K. KBomrt Sämpsä Peller-
voisen tarua koskevien tutkimustensa tuloksista n); prof. .1. J.
Mikkola: Heteraatti prol". Buliein teoksesta ..Venäliiiseu kielitie-
teen historian luonnos I" (^',1); toht. ii. J. Hamstkdt: Matkastaan
nogaijien ja kuniykkion luo (" i); yliopp. \'. Salminen: Lappalaisista
jollaista C^'/x); prof. E. N. Sktälä: 1) Kesällä v. IDOö tekeuiästääu
matkasta Liivinniaan liiviläisten keskuuteen (*'yx); 2) Kysymyksestä
tavataanko länsisuomalaisissa kielissä todistettavasti goottilaisperäi-
siä lainasanoja (*Vzi); maist. E!. A. Tunrslo: Suom. siklOt siula ja
sen yhteyteen kuuluvien sanojen skaudinavilaisperäisyydestä

Digitized by Google

XX1V,4

Vuonkertomus 1904—1905.

Tilivuoden kulaessa on Seuran jäsenistössä tapahtunut seuraa-
via muutoksia:

Manalle ovat menneet: Seuran kunniajäsen, Unkarin van-
himman historian ja turkkilaiskielten tutkija, kreivi GkzA Kuun Ma-
F06 N^metistA; kirjeenTaihtajajäsen, saomaiaisteo kielten yli-
mftfirftioen professori Kasanin ytiopistossa, raltioneiiTOS Nikolai
AmxBBsoN; kirjeenvaihtajajftseD, ODkarm sekä Tertaileyaa ugri-
laisen kielitieteen professori Kolozsv&rin yliopistossa MdniozSziLASi;
pernstajajäsenet: kanppaneuYos Yictob Fobsbuus Tamsta, proka-
raattori J. M. E. Johhssoh Helsingistä ja rehtori Hbnbik Hblak-
DEii Turusta; vuosijiiseuct: valtioneuvos M. (i. von CHRisTiERSon
Kspoosta. a|)uIais-ylitiroht()i)ii A. W. Floman Helsingistä, lovasti A.
\V. FKosTKiii s Porvoosta. vaj)aalH'i ia Adolf Tandefelt Haminasta,
kauppias Otto Tuyun Helsingistä ja tohtoii O. A. Toffslius Hei-
siugiätä.

Senraan ovat liittyneet

perustajajäseninä:

FoBSHAVy J. R., teol. tohtori, piispa, Onlnsta;
KoBPi, J. V., teol. kandidaatti, lehtori, Vaasasta;

▼nosijäseninä:

Hagbum, Sakubl, iilos. maisteri, Helsingistä;
Sabti, Antti, filos. maisteri, Helsingistä;
WB8TBBLinn>, F. V., piirilääkäri, Tämperedta.

Seoran nykyisten jäsenten Inknmäärä on luetteloiden mu-
kaan seuraava:

1) Kunniajäseniä 10 henkilOä (niistä 1 nainen); 2) kirjeen-
Yaihtajajäseniä 22 h.; 8) tyOskenteleviäjäseniä 8 h.; 4) pe-
rustajajäseniä 177 h. (2 naista); 5) alituisiajäseniä 26 h. ja

6) maksavia vuosijäseniä 185 h. (4 naista). — Silmiinpistävän
vähän on naisia Seuran pyriiit< jä kaiuiattaniaan luvennut. seikka,
jotii tuskin voinee pitää asianharrastuksen puutteesta aiheutuvana.

Diyilizea by CjOOglc

32 Otteita Seuran keskuHtel. — Ausziige aus den Hitzungsber. 1905. XXIV,4

Seuran asiami«'lH'ksi Pit fariiii ou sikäläisen yliopistou do-
sentti, tohtori A. D, Rudxev ruvennut.

Seuran to imi miehinä kuluneella vuodella ovat olleet: esimie-
heDä professori O. Donner, varaesimiehenft professori E. N. Setälä,
ensimäisenä sihteerinä dosentti Y. WioHiiAinr ja hftnen matkalle
läbdettyääii dosentti K. F. Kabjalaimbn, toisena sihteerinä profes-
sori .1. J. Mikkola, raliavarttana tirehtööri J. HöokbbTi kirjaston-
hoitajina professori K. Krohn ja maisteri £. A. Tunkelo, kirja-
varainboittyana maisteri U. T. SmBuus Ja yUasiamiehenft vara-
toomari £. Polön. TilientarkasUyioa ovat olleet toumti^johtaja A.
Rbnqvist ja maisteri U. Kabttunkn sekä heidäo Taramiebin&än toh-
tori R. Saxän ja maisteri F. Äimä.

Seuran edustajina tieteellisten seurojen valtuuskunnassa ovat
toimiueet protessorit O. Donmee ja E. N. Setälä.

Knloneet knosi seitsemän kovaa vainovnotta, jotka kansallemme
tnrmaa ohkasivat, oyat entistä selyenunin näyttäneet, mihin perustaan
kansojen, ja etenkin pienten kansojen on nojandattava, vaatiessaan
kansallisen erikoisuutensa tannnstamista ja lonkkaamattomnntta,

vaatiessaan itselleen oikeutta työskennellä omia kansallisia pyrintö-
periäänkii) huomioonottaen ja toteuttaen. Jokaisella kansalla on
vääjäaui;it(in oikeus itsenäiseen kansalliseen olemiseen vain sikäli,
mikäli se on saavuttanut tai voi saavuttaa sivistyksellisen kypsyy-
den ja kyvyn ottaa tekyänä osaa yleisinhimilliseen kehitystyöhön
jollakin tämän moninaisista aloista. llaUuttavaa on, että kuluneina
vnosioa olemme puoiueettomain, arvostdupätoisten henkilöiden kuol-
leet huomattavalla yksimielisyydellä tunnustavan Suomen kansan
knnlnvan sivistyskansojen joukkoon, olemme kuulleet heidän vakuut-
tavan, että olisi ihmisyydelle tappio, jos Suomen kanssa syystä tai
toisesta sortuisi jäyentuntumattomaksi. Jätätä sivistyskansa-asemaa
emme varmaankaan ole saavuttaneet työllämme niin sanoakseni kan-
sain välisellä työ vainiolla, olemme siihen nousseet täyttämällä
velvollisuutemme kansallisen työn. kansallisen tieteen ja tut-
kimuksen palveluksessa. Elävästi vakuutettuna siitä, että. »Suomalais-

Digitized by Google

Ugrilaisen seuran ot^jeUnaansa ottama työ on janri tällaista kansal-
lista työt&, ettA se osaltansa vahvistaa ja tnrvaa kansallisen ole-
muksemme oikeutuksen, on Senru kuluneina vuosina työskennellyt;
saman vakaumuksen elähyttämänil on se tulevinakin aikoina toimin-
tansa suunnitteleva, vilpittrmiästi iloiten siitä, että nyt ulkoisten uh-
kien hälvettyä näyttää tarjoutuvan ennen aavistamattomat mahdolli-
suudct siiada „8uomomme hyväksi, maamme marjaukasTaTaksL'*
Helsingissä jonlnkuun S p:nä 1905.

L iyiii^cd by Google

Compte-rendu annuel des travaux de la So-
oiete finno-ougiienne du ^/xu 1904— '^/zn 1905.

La Sod^t^ Finno-oogrieniie fut fond^ dans la pldne ooDTictioD
oä Von ^tait qa*il y avait dans le pays des personnes capables de
s*mt6resser aa but de la soci^t^, et de loi pr6ter leur concours et
par leor travail et par des contributions pteimiaires. Antonr des
fondateurs se group^rent sssez f^nd nombre de personnes'*
dit le preinier fascicule de notre Journal, ct „rentreprise rencontra
des cctt^ t^poque taiit (Ferho qiie les franinties lecueillies pur les
fuii(lat»Mirs sc moiitrieiil k enviioii .iö UOu marcs". Au coui-s des
aunees, la favciu' dont la soci(He jouit dans le public ne s"est ]):us
d^mentie, bien que, dans leur 6volution, les conditions exterieures
dans lesquelles a v6ca le pays aient attir^ dans plus d uiie direc-
tion, et avec des exigences toivoon croissantes, Tattentioii, le travail
et Tappoi des membres et amis de la sociötö. Le nombre des
6nidits qni travaillent dans le domaine des ötndes de la So-
ciety a augmentä, et leors efforts ont döjä saavö de Tonbli nne gran-
de partie de cette pr^dense collection de matörianx propres k
öclairer les pardcolaritäs de la langue, des oonceptions et des
moeurs „dont la reunion et la conservation constituent un des
priucipaux buts que la societe s'est tixes " .Mais te uVst i)as soule-
ment le nombre des chcrcheurs (jui (»^inoitrnf des profjres de la
Societe; au i)oint de vue pecuniaiie la societt' a ef^alement trouve
chez ses amis un appui et une faveur extraordinaires, qui ont pcr-
mis d'etendre les rechercbes et les publications au-delä mSme du
cercle de travaiiz primitivement tracö. Aiyoardluii, en randant

briöYement coniptc des ^önements de rann^ pr6o6dente, nons
avons on motif sp^cial dMnsister snr oe point. La Soci^tö a en en

effet la chaiiee de recevoir, poiir ravancement de scs travaiix. ime
somine de öO.ooo niarcs niise ä sa disposition sur le foiids tie do-
natioiis du feii coiiseilk r de cdininercc Otto A. Malm, un des iiiciiilircs
foiuiateurs de ia Soeiete. La somme le<ruer' ;i soi vi, coutormtj-
fflent k la lettie de douation, k constituer un touds pormaneut
nomm^ »Fonds de redierches de O. A. Malm**. La lettre de dona-
tion a la tenenr sniyante:

A la Direefion de la 8oei4tS Ihino-tmgrienne.

Tje ronsfil d adniinistiation df la donatioii du eonseiller de
touinierce O. A. Malm a daiis sa seauet* du 4 « (lurant, sur la pro-
position taite ant«'rieur('m<'iit par sou pn-sident O. Donner, resolu de
dnnner ä la Soeiete Finno-ougnenne utu' somme de 50,000 marcs
destinee ä eti-e administrto comme tm louds p6niiaDentd'aprto les
stipalations snivantes:

1. La Sociöt^ administrera cette somme comme an fonds per-
manent, sons la dönomination de »Fonds de recherches de O. A.
Malm''.

2. Les revenus dn fonds seront affectöB k des bonrses poor

des recherches ^tendnes en Enrope ou hors d^Enrope, et pour la

inise en oeuvre. eu Finlande ou hors de Fiuiaude, des materiaux
rassemblt^s.

3. 11 n'y aura pas obli^ati(»n de donner cette bourse tous les
ans; mais la menie personne pourra en jouir jieudant plusieurs annees.

4. Les reveuus du fonds pourroutf quand on le jugera avanta-
genx, ^tre poor one pari plus on moins ^rande vers^s an capital,
afin que les bonrses poissent^ en cas de variation du taox de Tin-
tMtt rester intactes on meme s'accroitre. En ontre, dans des cas
ezceptionnels, les revenns du fonds pomront #tre employ^ k cou-
vrir desd^penses occasionn^ par les redierdies, par exemple les
firais dUmpressions coiiteases.

La somme ci^dessns pent §tre tonchto anx boieanx de la
Banque Nationale, soeiete anonyme, k Helsinglbrs.
HelsingioiTs, ie 12 tevrier 1905.

Th. JiKIN.

Otto Sxbnboth.

L iyiii^cd by Google

36 Otteita Sennm kedrastel. — Anasflge ava den sitzangsber. 190&. XXIV^

La Soci^t^, dans sa saanee do 18 föTrier, re^ut la donation
ci-dessns, et d^ida d^exprimer sa reconnaissanoe par iiiie~|lettre
spödale, et de d^clarer „que la Soci6t6 espdrait maintenant avec un
HQCCfes encoro plus grand poayoir travalUer k la r^alisatioii de sa
t&che**.

La boursf de la Sociöte pour rannee 6cou1po a r^t<^ attribii^e
h M. Ahtti ri Kannisto, qui a poui-siiivi ses rocherchcs siir Ifs Vo-
pfoules eiitr<'i»ris»'s döjä dcpiiis |)lnsi('iirs aiimVs. [| terminä le 5
jauvi< r le travail commence au printeinps de 1904 siir le Konda
Central, dans les villages de Nachraä et Lensi. 11 se transporta
alors daos le village de Satyga situö on pen plns haat et de Uk le
32 de ce mois dans le village de snr le Konda sup^enr.
Il travailla dans ce demier village nn mois: de Ui il flt nne ex-
corsion de trois semaioes du Kooda vers des campements plus en-
foncto dans les foi^ts; oette excnrsion avait snrtout ponr but de
recaeillir des objets d*int6r6t ethnogiaphiiiue. Ce voyage se ter-
minä en mars, et ie 28 M. Kannisto arriyait k Tobolsk d'otl il se
d^cidait k revenir en Finlande pour un court voyjige, ä la fois
(Pagremont et de restauration. „Un travail assidu et eontiiiu et
une nonrriture souvent iusuflisante nvaient coninienre. avec le tt rnps
k exercer une influence d^primantc sur nies lorces", dit M. Kannisto
dans son recit de voyage. „Apres avoir termine T^tude des dia-
lectes du Kondai j'6tais si fatiguö que je jugeai qai'ii valait mienx
revenir quelque temps chez moi poor reprendre des forces.** M.
Kannisto repartit poor la Sibörie Ie 29 juillet, se dirigeant snr le
cercle de Beresov, chez les Vogonles septentrionanx. Diverses rai-
sons le retard^rent nöanmoins k Tobolsk, de sorte qa*il ne pnt
partir que le 28 septembre pour son premier point d'aR§t, Ie vil-
lage de Sartynja sur la Soswa.

M. Kannisto a raj^porte de ses voyages des collections de
mots et unt- tuule de poesios populairos. pliot(>irrai)lii(s. donnees
statistitjues etc II est. coinnie les nienibres de la Societ»'^ ont pu
le voir par sa conlerence du 20 mai, pai'faitement au cuurant de
r^tat materiei et intfdlertuel du peuple quMl a ^tudi^, etdescauses
de la pauvretö et de la mis^e qui r^ent dans ces r^ons; il

Uiyitizod by Google

XXIV.i Compte-rendu annuel. Annee 19Ö5. 37

S*est fait ^pfalomPiit uno idec netto des jjosNihilifes (ravcnir (1p ces
poi)ulatioiis (|ui nous sont a|ij)ar»'iili'i's. Ndiis axuns des raisoii-s
dVspeier (jiie sa conception des ('(iiiditiims reg-nantes dans ces rejri-
ousetdes moyeiis de Ifs amölioror serapriso en consideration (luaiid
on prnjettera dans Tavenir des meRores pour le hien du peaple. M.
Kannisto a en eflfet r6dig6 poor le gouTeroenr de Tobolsk, et sor la
demande de oelni-ci, on rapport snr la sitoation et les moyens de
ramölioier.

Ootre M. Kannisto, nons poavons nommer encore deox pei^
sonnes qul, avec des bourses accord^es par VUniversUe de Fmlande^
accomplissent des voyiiges d'exploration8 dont le bnt sdentiflqae est

en ronnexion ^troite avec Tobjet de la Soci6t6. Oe sont les docteurs
G. J. Kamstkut el '\ k.iö NViriUMANN.

Le premier. le docteiir li. J. Kamstodt, a joui depuis Ie 1-er
mars 19U.J d'uiie l)oin>e du fonds Herman Rosenberfr, et son pro-
grammp a ete d etudier les Kalmouks et quelques peuples apparen-
tes aux Monj^ols. De courtes rommunications 6critf*s sur les tra-
▼aox du Dr. Kamstedt ont 6t^ lues aux söances de la Societe.
ESn outre le Dr. A. D. BndneT, de Saint- Pötersbonrg, a bien vouln
fonmir les dötails compltoentaires qnl snivent Aprte 6tre revena
an oiilien dn mois de d^mbre demier de son voyage chez les
popnlations tnrqnes da Cancase septentrional, M. Ramstedt a 86-
jonmö en partie en Finlande, en partie en Rnssie jusqu'aa com-
mencement de mai, occupe ä classer ses notes de voyage. Pendant
son sejour a St. Peterslxuir^:, il a en outre pris pait aii.\ travaux
de la ( 'omniissiun cart<iirraphi(iue institue par la Societe de g-^o-
g:raphie de Hnssie, dans la sons-connnissiou si)ecia]e creee pour
resoudre les (|uestiuus de trauscription. — Au commeucenient de
mai M. Ramstedt partit ensiiite, par Omsk et Scmipalatinsk, pour le
Turkestan orientoi, et arriva le dO mai k Öugucak. Le 10 juil-
let il commen^^ait avec sa caravane le voyage par DörböldS et
Siko yers Örumc» U s6|oama dn 11 an 21 aoiit k Siko ok il
re^nt l*ho8pita]it6 du chef des Torgontes; le 6 septembre il arriva
k Urthni, D'apr6B les lettres Ines k la demiöre saanee de la So-
ciötö, nons ponvons ajonter qne M. Ramstedt se propose, partant
d^ilriimc de visiter Karaiär, dans les environs de laquelle ou

L iyiii^cd by Google

3S Otteita Seuran keskustel. — Ausztige aiis den sitziin^ber. 190&. XXIV.4

troiire »toutes sortes de pierres ayec des inscriptions et des rnines
de viUes dont les Ealmouks racontent toates sortes de l^ndes",
et de reotrer en Finlaode par öuguiak vers le jonr de Tan. —
8ur les r^ultats da voyage nous ponvoDS, d^apräs les renseigne-
ments du Dr. Rndnev, donner les indications saiyantes: k Cuffu-
cak M. Ramstedt etudia la lanpne onHr-solon, dialpcte mandchoa
tres dirtV-iciit de la laiiifue litt«'iairt' et luniu' du dialocte kuldzlia-
soloD, et daiis 1(M|uo1 on ti"onvo cntro autirs des fttriiie.s verbale.s
curieusos et des cas iiiusiu-s dans la laiigue litt«'Maire. 11 fit un
giand iiombre danuotatioiis phoiietiijuos. rocufillit des mat<Miaux
grammaticaux, uota plnsieurs legeiides et plus de mille mots. 11
rencontra ^alement des Torgoutes et des Ölötes. — A Cräme
M. Ramstedt a ^tadiö „la partie la plns considörable et la plus
difficile du dictionoaire mongol et p6u6tr6 intimemeDt dans la lan-
goe des Kalmouks chinois", comme 11 le dit dans me lettre priv6e
arriv^ id.

Le Dr. WioBifANN, qui, depuis le l-er septembre, dispose
d'tine bourse allouee sur la foudation Herman Rosenbeifr, a ponr
travail de d«'d)ut. coninieu"')' ä etudier la lanj^ue f»'^remisse, Adu-
ellement il s»''jou(iie parmi Irs ^'ereruisses de la ni(Hitay:ne, dans
le village de Jclasy, g^uuvernruiciit de Kazan, eercle de Ko/.niodem-
jansk. — D'apres des reuseignements juives, ;M. NVichmanu a
rinteution de sejoumer trois raois dans ce village et ensuite de se
trausporter chez les Cörömisses de la plaine sur la rive nord de
la Volga.

Depuis plnsienrs ann^ däjä on a pn mentioimer dans les
comptes-rendus annuels de la Soci^t^ qne la po^ie populaire des
populations de la famille finnoise dans la Bossie Orientale avait
trouTö des collectionneurs dans le sein m£me de ces populations.
L'un des plus actifs de ces collectionneurs a 4t^ un paysan mord>
we, loNATiJ ZoRiK, (|ui a de uouvcau pendant Tannee ecoul^fe
euvoy»^ uue petite- coutributiou aux collectious mordwes de la
öociete.

La plupart des boui"siers de la vSoeiete out, au cours de leuis
recherches, tache de recueillir aussi les melodies des populations
etudi^ par eux. Ces mölodies ont en effet leur importance pour

Digitiztxi by Google

XXIV,4

Compte-reudii annucl. Annuc 1905.

t 39

p^n(^trer dans rintimit^ intdlectiielle d'iui peuple, sans parl<'r de
celle quellfs ont pour des etudes de niusiiiue coinparep. ( VjxMHiarit
il a Pte jus{iii'a ces dfTiiiers tPinps impossible k iine i)t'r.sonno sans
connai.ssanc<'s musicale.s de rcfiu illii- inelodics. Mais maiutcitaut
que Texperieuce a montr^ chez noiis et ä l'etranger que le phono-
graphe est utilisable ponr recaeillir des m^lodies, ii esi facile k
chaque chercheur de consacrer ögalement son attention k cette
bniDche d^^tades. La direcUon de la Soci^t^, tenant compte de
cette situationt a d^cidö d'acheter an phonographe convenable, dont
racqaisitioii fat faite Töt^ dernier. Kappareil est pr^sentement h
la disposition de M. KaDiiisto poar recaeillir les mölodies des Vogoules.

De m£me la direction de la Sodätö a döcid4, dans sa saanee
du 27 inai demier, de voter un petit crtdit pour rassenibler des
mateiiaux stati.siiques du doinaine ostiak et vopoule. Cette col-
lection doit se faire dans les arcliives des eonsistoires eeclesiiu^ti-
qiies. Oli soiit conservees un<' tonle de listes de peisonnes dressees
par le clerp:^. et dont les plus anciennes rcmoutent au XVIIl-e S.
On ne peut sans doute avoir pleine confiance dans ces listes, faites
dans des r^ons k popnlation dairsem^e et avec des commnnicati-
ons diffieiles; mais, comme ce sont les senles donnöes statistiqaes
rMigöes ponr cbaqne annöe, et qn*elles donnent par soite nne
image en qnelqne mesnre y^ridiqae des changements des stations,
on a estimö deToir y prSter attention et leur attribner une certaine
importance. — La collection de ces docnments se fait actuellement
dans les archires de Tobolsk, Perm et Jekaterinbarg, d'apres un
plau redig6 par M. Kannisto.

A propos d(' la collection de materiaux statisti(iues, on doit
meutioimer que les materiaux de ee (renre eoncernant Ies Ostiaks,
les Vogoules et les Lapous de Kola recueillis lors du receosement
gön^ral de la Russie en 1897 out 6t6 transmis gratuitement li la
Soci^t^ au mois de septembre dernier.

Sor les iut^ts de la fondaUon Ahlqvist npoar sontenir la
langne finnoise et les langaes de la fiunille finnoise, snrtont parmi
la jennesse aniTersltaire", les dd^n^ de la Soci^tö et ceux de
la Soddt6 de la langne natonale formant la Commission chaigto de

Digitized by Google

40 Otteita Seuran keskustel. — Ausziigo aus den sitzungsber. 1905. XXIV,i

distriboer les prix ODt attribn^ an prix de 300 marcs aa Dr E.
F. Kabjalainsn pour ses recberches „Zur ostjakischen laut-
geschichte I.''

L'öninnei-ation suivante montrera la marche des travaox de
pubUcation de la äocietö:
n a m idiUi

1) le voL XXIII des Memoires de la 8oei4t4 conteaant: K.
F. Karjalainen, Zar ostjakischen lantgeschichte L t)ber den to-
kalismos der ersten silbe. Xyin+804 pp.

2) le voi. XXIV des Memoires de la Soei^t^.: Konrad Nirlsbn,

Die qiiantitätsverhältnisse im Polnlakluppi^ichou II. Nachtrag uud
registor. 80 pp.

Soiis prrsse:

1) Ifs rcrhcrchrs dc V. T. Sirelius sur Irs barraja^es de pechc
des pt uplos fimio-ouirnens, dcstinees ä. paraitro bientöt. — Ce
travail constitiiera la tioisieme partie d'unp serie nouvelle de
pnblications dont la fondation a d^ddee, et dont le titre, pro-
pos6 par le professenr Setälä, »Travanx etbnographiques'*, a Öt6
approuTö par la direction.

2) k fttseieule XXIII du Journal, dont la pnblication a 6t6,
poar des raisons sp^dales, recnläe k ane date plus tardive qae
d*onlinaire.

Parmi les travaux en pr(^paraHon, on peut mentionner:

1) les pnblications de modcles ?cn^inisscs dn Dr ,\, O. Hei-
kel, pour Icsriucllcs 011 a coiitinuc les dessius picliiniiiaircs.

2) rouvrafjc du Dr A. O. 11eikei> coiitenMiit des rccherches
sur les costunies dans les Proviuccs Baltitjues, que Tauteur esp^re
aa printenii)s proohain avoir lini d'iniprimer.

3) le travail de M. F. Äimä sur le vocalisme de la premi^
syilabedans le lapon dlnari, qai sera mis soos presse dans le cou-
rant da printemps prochain.

A Toccasion des travaax en yoie dMmpression, 11 foat noter
que la Soci6t.6 a chargö sa direction de dresser on projet en vue
de faire rödiger an nonveaa travail, carte oa atlas, repr^entant les
populations finno-ougriennes. Les donnöes concemant Ies chifFres
de la population de ceä peuples qui oot publi^es par ie profes*

Digitized by Google

XZIV.« Compte-rendu annnel. Ana^e 1905. 41

seor O. DoNNSB en 1886 daas le premier ^olmne du Joorbal se sont

naturellement modifi^s dans de grandes proportions au cours des
vingt aniiees ecoulces; hii outro la coniiaissaiic-o des babilats et de la
dispersion de ces pcuples est devenue plus exaete et j)lns (irtaillee.
en i)artieulier grjice aiix recherelies des hoursiers de la Socit-te.
Sur uiie proposition laite des 1902 par le prolesseur IS(itäla, ou
d^cida de se ni»'ttre h Toeuvre en publiaut ane noavelle oarte eth-
nographiqne. Poor la r^daction du travail, on a pens^ k confier k
des chercbeors diffSrents le soin de marqner sar la carte les ha-
bitats des difiörents penples. Il est ii esp^rer qne oette pnblication
cartographique si importante, en particnlier ponr Tenseignement
onlversitaire, ponira blentöt paraitre avec les annezes et expli-
cations n^cessaires.

Des Finnisek-vffrisehe Forsehungen Mit^es par les professeurs
E. N. Setälä et K. Krohn ont paru les tascieules 1 et 2 du voi.
IV. Le laseicule 3 du IV-e et les faöcicules 1—2 du V-e volumes
sont sous pressc.

La Society a pu coustater avec satislaction que ses travaux
ont ete d'annto en annöe plus counus et apprecies meme bors des
liniites de son pays. Une preuve de cet interet est le nombre
to^jonrs croissant de soci^tte et de associations qui ont manifesti
Ie döiir d*entrer avec la Sociötö en öchange de pnblications. Lenr
nombre 8*est an conrs de cette ann^e accrn de denx: le Corniin
seientifique dea archives de Perm {k Ferm) et la Sibliofhique de VUni-
versUi de TUhingen {k TUbingen). Ponr des raisons sp^dales, denx
antres demandes d*4change sont rest^s jusqu'ici sans r^ponse. En
outre la Soeiete a envoye au ColUtic Köfvös en Hongrie une col-
lection assez considerable de ses puliiicalions. — Il faut ep:alenient
compter dans une (-ertainc niesiirr parnii Ifs preiives d'attention de
lapartde Tetranger les iuvitations ädes congres scientitiques adres-
s6es soit ä la Societe direotement, soit par sou interm^diaire ä des
membres de la Soci^tö et k d'autres personnes int^ress^s. La
Soci^t^ a re^n an conrs de cette annto des invitations: 1) an con-
grte des orientalistes tenn k Alger an mois d*aTril demier; 2) an
congrto de la Sociötö archöologiqne de Bnssie tenn k Jekaterino-
sbiT dn 28 aofit an 10 septembre; 3) an Ill-e congrte intematio-

Digitized by Google

Otteita Seuran keBkiuteL — Auszflge aus don sitzungsbcr. 1905. XXIV.t

nai des arts tenu k liöge peudaot TExpoätioii nDivenselle da 15
aa 21 septembre; 4) aa Xlll-e congrte anthropologiqae qni doit
se tenir lel6— 21avrill906jiMonaco. La Soci6t6 n*apoartant pas
estimö pouvoir se faire offidellement reprösenter k ces congrte, et
les membres de la Sod^t^ ont ögalement pendant TaDDöe^coa-
löe 6te empeches de r^poudre aox iuvitations.

La Soci^tö a tena ses stoces, pendant rannte öoonl^e, rc^guliöre-
roent le troisiöme samedi de diaque mois peiidantles semestresnniYersi-

taires. On a entendn pendant ces tjeancos des compto-rendus des
voyagcs dr savaiits tia\ aillaiil daiis le domaiiic d»* la Societe, et
les contVTcnces suivaiitcs: prot". O. 1)onnf.k: discdins d'oiiverture
ii hl deiiiiere asseniblre anmifllo, Mir le dt'\ chtiijjeuifnt el les ob-
jets de l:i liiiguisti(inc tiniio-ougriemie; AI. A. Kannisto: QueU
ques traits de la vie des Vogoules (2° v); prof. K. Khohnisup les
rteoltats de ses recberches sor la 16gende de Sämpsä Pellervoinen
(*Vtv); prof' J* J* Mikkola: compte-renda da travail da prof.
Boolitch: „Sor rhistoire de la lingoistiqae en Bossie V* (^VO; dr
O. J.Bakstidt sarson ?oyage chez les Nogayens et les Koamykes
('>/]); M. y. Salminen snr les ehaosons r6dtatifs laponnes
(^>/x); prof. E. N. SbtIlä: 1) sar an Toyage fait dans 1*41^ de
1905 chez les Livoniens de Livonie C*Vx); 2) sur la question de
savuir si on trouve dans les langues finnoises oecidentales des
mots d*t'inpriint (l"on^rine sureineiit «rothiqiie ('*-xi): M. E. A. Tun-
KELo: sur l origine scaudiuave du iimiois sikUit siula et des mots de
sa faniille.

Pendant Tann^ ^oolöe, le personnd de la Soditö a saM les

modifications snivantes:

Diräfcs: le comte Gezn Kuun k Maros-Neniet. membre horuh
rnire {W la Soeiete. (•oumi |)Oiir sos recherches sur rhistoire pri-
mitive de la llt>n<rrie et la laii«riit' tnr(|U<': le prolVsseur extraordi-
naire de tiniiois ii rUniversite de Kazan, coiKseiller d'Ktat Nikolas
ANDSBSONf metnbre correspondant; le profesi^eur de bouirrnis h de
liuguistique comparöe iinno-oagrienne k TUniversite de Kolozsv4r
MoBioz SziLASi, membre eorrespondant; les membres fondateurs: coumil'
ler de comoierce VicroEFoiuMtLiusä. Abo^procareur J. M. E. Jomts-

L lyui^ed by Google

XXIV.4

Compte-rendu aniniel. Ann^e 1905.

SOH k Helsiogfon et rectear Hbnbi Mblandrb k Abo; Ies membres an-

nuels: conseiller d'Etat M. G. von Ohristiebson k Esbo, direetenr-
gfeiifial ailjoiiit A. W. Floman ä Helsiiij;tbr"s, pasttur A. W.
FuosTEurs ii BoviiA, l>aron Akolphe Tandkkki/p ;i FitMliikshaiiiii,
coiniiu rraiit Otto Thyliu ä lielsiiigfofö, et liucteur O. A. Top-
PBLiuä k Helsingfors.

OaDS la societe sout eutr^:

Gomme membres fmdafeurs:

FoitsMAN, J. R., docteur cii theolo^io, «^ve(|u«' d'l'leal)oi'g.
Korpi, J. \V., caudidat eii tbeologie, lecleur, ä V;usiL

comme membres annuels:
Haobun, Sakubl, miutre ös^arts, Helsingfors,
SAByi, Antti, maitre to*art8, Helsingfors,
• Wb8tbrlund, f. \V., m^decin provincial, Tammerfors.

La noinhre actuel dc^ inemhres de la Societe est d'apri'S la
liste des membres: 1) memhrps honorairc^ K) (mie feinnie); 2)
membres earre^ondants 22; 3) membres coUaboraieurs'6\ 4) membres
fondateursin (2 fenunes); b)membresperp4hui8 26;6) mm^resonnu^b
payanis 185 (4 femmes). — Les femmes n*ont encore prdt^ qn*Qn trk»
fiuble appiii anx efforts de Ia Sociötö; on ne pent ponrtant goöre
attribuer cette abstention k on manqae d*int6r6t ponr le bat de la
Soci«t6.

Le deligui de la Soci^tö k St P^rsboiii g a 6t6 le docteor
A. D. RuDNEv, inaitrc dc contVTentTs ä rLiiiiv«*r-site.

Le l)ure;ui de la Su('i»'*te a ete jiendaut raiiiieo eroillee conipose
de la taroii Miivaiitt': presideiit le prolrsseur O. I)onnek, viee-
presideut le prolesseur E. N. Setälä, preiiiicr seeretaire Y. WicH-
MANN, maitre de conferences, et apres son depart K. F. Kartalai-
HBM, maitre de conförenoes, second seeretaire le professeur J. J.
Mikkola, caissier le directenr J. Högkbbt, bibiiothöcaires le profes-
seur K Kbobn et le maitre te- arts E. A. Tumkblo, conservateor
deslivres de fonds le maitre te-arts U. T. Sibelius et avocat- conseil
E. Pol6]i. Les commissaires revisenrs ont 6t6 le directenr A.
Renqvist et M. U. Kabttunbn, les Tioe-eommissaires le doctenr R.
SAX«NetM.F. ÄncX.

Diyilizea by CjOOglc

44 Otteita Seuran keskustol. — Auszflge au8 den sitzungsber. 1905. XXIV.4

Les repr^sentants de la Soci^tö dans le conseil des d^l^uös
des sociötös savantes ont 6tö les professeurs O. Donnbb et E. N.

SSTlLi.

Les six oa sept derni^res ann^os, qui ont menacö notre peuple
de graves malbenrs, ont moutr^ plm claireroent qne Jamais sar
qaels fondements les peaples, et en particolier les petits peuples
doivent b&tir, poar pouvoir exiger la reconnaissaDce de lenr ind^*
pendance et de leur iDTiolabUitö nationales, et poar r^lamer le
droit de tra.Tailler k la i^alisation de lenrs tendances nationales.
ToQt peuple n*a de droit irröcnsable ä nne existence nationale
ind^pendante que dans la mesure oö il a atteint ou pent attieindro
la maturitt- et la capacMt»' de i)arti(,*ip<'r au l ja vai! civilisatcur dc
rhumanite. Noiis devuns »Miieiristrcr coiiinu' 1111 fait hcurcux (pit'
nous ayuns ciitciHlu, au cours des aiui«n's ecoult i-s. des jug-os com-
petcnts et impartiaux reconnaitre avec une uiiaiiimit^ reinarquable
que le peuple finlaiidais compte au nombro des peuples civilisateurs
nons les avons entendus assurer que rhumanite ressentirait nne
perte si le peuple fiolandais disparaissait, poar ane raison oa ane
antre. Or cette sitoation de peuple dvilisateur, nons ne Tavons
pas acqnise en trayaillant snr le domaine en qnelqne sorte mter-
noHoml; nons y sommes arrivte en accomplissant notre t&che dans
le travail national et la science nationale. La Soci^tä finno-oagri-
enne a la conviction profonde qne les recherebes qni remplissent
SOH pro^namme constitueiit uii travail national propre ä rentbrcer
et k ronsacrer nos droits ä une existence iiatiouale. ("est cette
convictiou ijui a aninie itfiHlaiit Ifs deniieres aniiees le travail de
la ISociete, et qui Taidera dans l avenir ä i)erseverer dans les nie-
mes voies, soutenue par ie sentiment que maiutenant. les dangers
ext^iears nne fois dispams, des perspecUves nonvelles et insoup-
(onn^ s^onvrent devant nons, poar travailler ,aa bien de la Fin-
lande, k Tessor de la patrie*^.

Helsingfors, le 2 d^cembre 1905.

Diyiiized by Google

otteita Suomalais-ugrilaisen seuran keskuste-

lemuksista v. 1906.

Auszuge aus den sitzimgsberichten der Fin-
nisoh-ugxisohen GeseUschaft im j. 1906.

Matkakertomna.

^'liopiston Konsistorille.

Yliopiston KonsiKtorille saan täten knnnioittain esittää lyhyen
kertomuksen niistä matkoista, jotka Rosenbergin stipendin nautti-
jana tähän asti olen suorittanut.

Holsin^nstä lähditi viime vuoden syyskuun 1 p:nä yksityis-
asioiden vuoksi Budapestiin, niissii viivyin koko syyskuun. Tutki-
musmatkani alkoi vasta lokakuun 2 p:nä, jolloin Bndapestistä mat-
kustin suoraan Kasaniin, lähteäkseni sitten sieltä {:eremissien Ino.
yiimemainitossa kaapongissa viivyin monenlaisten matkaTarostnsten
takia lokaknnn 20 p:äftn, hankkien itselleni samalla myOskin sel-
laista tufkimnksiini tarpeellista kiijallisnntta, jota aikaisemmin en
ollut saannt käsiini.

Niinknin jo matkaol^ehnassani mainitsin jakoi toht M. We8kk
vainaa ieremissinkielen kahteen ssofeen päämnrreryhmään: A. län-
tiseen ja B. itäiseen, joista edelliseen kuului kaksi murretta: 1.
KoMmodemj anekin ja 2. Jaidnskin murteet, ja jälkiniiiiseen kolme:
3. Carevokok^aisk-Ccboksnriii, 4. Urimnin ja 5. ifämurre (ahtaam-
mas8a merkityksessä, käsittäen Malmyiin^ JcUämyanf Ufan ja r< rmm

Uiyiiized by Google

2 OtteitA Seuran keskustel. - AuszUge aus den siUung.sber. iyi»6. XXlV,s

ulimurtcot). ^^ik;ili t;ili;in asti oltMi voinut hniiiii:it;i. voidaan täiiifi jnko
pääasiassa katscta oikeaksi. Mainituista murteista olivat liilkiuiat-
toniia Jaiatiskin ja Ur^Kinin niurt('et sekä Malmifiin ja Jdnhugan
itäiset alimurteet. joihin sentäbilen aikomukseni oli eusi sijassa tu-
tustua. Koska kuitenkin pidin tiirkeiinä, että ensimäinen tutustn-
miseni deremissinkiolecn tapahtui sellaisen murteen alalla, joka jo
jossain määrin oli tunnettu ja jonka tutkimiseen oli käytettävissä
hyviä apuneuvoja, päätin ensiksi suunnata matkani n. s. »vuoria-
remissien** luo, s. o. yllämainitun läntisen Eozmodemjanskin murteen
(A. 1.) alneellOt jonka kielestä on olemassa nykyajan vaatimuksia
vastaava sanakirja ((4. J. Ramsikdt, Hergtscheremissische spracli-
stndien). 'J^ukoiluksoni oli niyiis tämän tärkeän murteen alalla
saada täydenin tyksi t:ri K\\!si i i)Tin tutkimukset, jotka, paitsi mai-
nittua sanakirjaa, k,'(sittä\ät 4.) siv. kieleunäytteitä käänauksineen
sekä 6 siv. fonetisia huomautuksia.

Lokak. '21 ]):nä saavuin Kozmodemjanskiu piirikaupunkiin,
josta sitten 25 i):nä matkustin ensi nsomapaikalleni .Telasyn kylään
Kozmoden^anskiii piiristiä Kazanin kuvcmemcnttiä. Kielimestariksi
sain keski-ikäisen £eremissi-talonpojan, Paavali Save^evin, joka
tunnollisesti ja harrastuksella suoritti tehtävänsä. Ensi tyOkseni
otin läpikäydäkscni (-eremissiläisen sanavaraston, käyttäen tässä
alustana ylliimainittua RAvsTSDrin sanastoa sekä SziLAsin sana-
kirjiui, joka viimemainittu, monista puutteistaan huolimatta, kuiten-
kin sananinsauteiisa tähden oli minulh* suureksi avuksi. Sanaston
tutkimiseen minulta f;i;ill;i kiihii n. 2 ' , kuukautta, jonka jälkeen
rylni\ in läpikiiyniiiiin kieliopin |t;i;ikiditia kiiyttämällii tiissii tyiissä
pohjana ( 'ASTUE.sin, \\ iEi»KMANNin ja liiDENzin kielioppeja. Saa-
dakseni kieliopillista lisäainesta yli senkin, mitä kausanruuonäyt-
teet saattoivat tarjota, kävin läpi KEGULvin kaikki 876 eer(>missi-
läistä esimerkkilausetta, jotka Bddbnz t. 1864 julkaisi Nyelvtudo-
mänyi Kdzlem^nyeklssä, ja joihin BuDSKzin kielioppi suureksi osaksi
perustuu. — Yllämainitut RAMSTBDrin kielennäytteet — 11 satua, 12
lyhyttä loitsua, 16 arvoitusta sekä lisäksi muutamia lyhyitä prosa-
palasia {eremissien taikauskosta ja tavoista — olivat ensimäiset
luotettavat näytteet vnoriceremissien kielestä. Siihen nähden, että
muilta < eremi.sseiltu ei puutu kau.^anlauluja, oli otaksultavua, että

uiyiiizcd by Google

XXIV.»

Ybjö WiomfAini, Matkakeriomns.

niitä löytyisi vuorifcremissdltäkin. Sainkin näytteeksi kootuks'
7t) laulua (useat häälauluja), jotka yhteensä käsittävät noin 900
sAettä. Suorasanaisina kielennäytteinä on minnlla tästä murteesta
50 taikaa (etupäässä maanviljelystaikoja), 84 arvoitusta, 16 sanan-
laskua sekä kertomus vnoriSeremissien mehiläishoidosta. Vielä
mainittakoon, että fonograiin avulla otin säilOön muutamia näytteitä
vnori^eremissien kansansävelmistä.

Helmikuun 18 ptnä lopetin tntkimnkseni Kozmodemjanskin
murteen alalla ja lahdin seuraavana päiviiiiä iiiatkallf toisien liinsi-
niurt<'en, .Tarauskin imirtecn alut i-llo (A. 2.). jossa (liclnnk. 22p:n;i)
asetuin Lunipaniirin kylään (Janinskin piirin lounaisosassa. \ jatkan
knv» rnenientissii). Kielimestarina oli minulla pääasiallisesti nuori,
20 Yuotiius Paavali Volkov, matta usein myös hänen isänsä, Vasili
Voikov. Vaikkakin Jaranskin murre monessa suhteessa eroaa sitä
ennen tntkimastani Kozmodemjanskin murteesta, niin ovat nämät
murteet kuitenkin siksi lähellä toisiaan, että tutkimukseni Jarans-
kin murteen alaUa nyt saattoivat spjua entistä nopeammin eteen-
päin. Maaliskuun loppupuolella olivatkin jo sanasto, kielioppi ja
RGoni.Yin esimerkkilauseet läpikiiytynä. Koska kevät teki aikaista
tuloa, ja kun oli tärkeää, että ennen kelirikkoa pääsisin uudelle
tntkinuisalneelle, en katsonut voivani kam imuin viipyii lainii)anu-
rissa. Tästä syystä en ehtinyt tässä kyliis.sä juuri niineksikään
koota kansanrunoutta. Paitsi yllänuiinittuja S76 esimei kkilausetta,
on niinuUa titötä murteesta kielennäytteinä 20 taikaa ja 9 sanan-
laskua.

.Tarauskin piiristä siirryin itäänpäin Urzumin piirin j^remis-
sien luo, joiden kielimurre siinä määrässä eroaa läntisistä murteista
(varsinkin vuorimurteesta) että niiden edustayat tuskin ymmärtävät
toisiaan. UrSumin piirissä asetuin maalisk. 27 p:nä nykyiselle ase-
malleni, Semurin kylään, jota voi sanoa uriumilaisten Seremissien
keskukseksi. Kielimestarina on keski-ikäinen teremissi, Bvana Na-
gorskih. joka erittäin hyvin suoriutuu tehtävästänn. Työni on
täällä kiiynyt saman ohjelman mukaan kuin edellisillä tutkimus-
asemilUa. Nykyään on minulla jo tämän murteen sanasto ja kieli-
op[)i valmiina, ja käyn par'aikaa läpi RHcri.vin i'>ine rkkilauseiden.
Kansauruuoutta ou myiis jonkuu verran kertynyt; tähän asti: 60

Digitized by Google

4 Otteita Seuraii keskuHtel. — Auszäge aus den sitzuogsber. iU06. XXIV,*

laulua, 33 taikaa (euinim. maanviljelystä koskevia), 28 sananljuskua
ja 67 arvoitusta. Sit&paitsi kielennäytteiksi ja lisiksi täkäläisten
(eremL^sien etnografiaan: kertomukset hautajaismenoista, kolmesta
eri vainaille ▼jetetystt muistojuhlasta, •velhoista" sekä kihligal-
sfeta. Ennen tUUtil UkhtOAni voin ehkä vielä saadA kerätyksi jon>
kun veiran kanunmnontf a ja sävelmänäytteitä. — Vielä mainit-
takoon, että jokaisella tutkimusasemallani myOs olen ottanut valo-
kuvia, jotka valaisevat etupäässä tyyppejä, pukuja ja raken-
nnksia.

Tämän lyhyen matkakertomukseni puitteissa en voi ryhtyä
esittämään tiitkimieni murteiden ominaisuuksia ja oniitiiisuuksia.
Pyydän vain saada lyhyesti mainita yhden seikan, jonka tutkimi-
seen jo matkaohjelmassani tahdoin kiiniiittää erityistä huomiota.
Tarkoitan ieremissin kielen korkoa. Sanoin, että se kaipaa erikoista
selvitystä ensiksikin siitä syystä, että siitä toistaiseksi verrattain
vähän varmaa tiedetään, toiseksi sentähden, että öeremissin koron
selvitys, tuntemistamme tiedoista ja viittauksista päättäen, luulta-
vasti voisi taijota tutkqalle kielihistoriallisessa suhteessa erittäin
tärkeän apuneuvon. — Eozmodenganskin murteessa korotus on jo-
tenkin heikko, joten usein oli sangen vaikea saada selville, millä
tavulla pääkorko oli. Jaranskin murteessa on korotus sitävastoin
aivan selvä; joskin tämän murteen korko jonkun verran eroaa
Kozmodemjauskin murteen korosta, niin se kuitenkin pääasiassa
oli sen kanssa yhtäpitävä ja todisti korkoliuoniioni vuorimurteen
alalla oikeiksi. Urzumin murteen korko eroaa kumpaisestakiu
edellämaiuitusta; täälläkään ei koron merkitseminen tuota sanot-
tavia vaikeuksia. Vail^kakaan siis korko näissä murteissa ei ole
yhdenlainen, niin on niissä kaikissa kuitenkin yhteistä se, että 1)
vokalikvantiteti on riippuvainen korosta ja että 2) siten syntynyt
vokalien kvantitetivaihteln on välittömässä yhteydessä tavun sulkeu-
tumisen ja avonaisuuden kanssa.

Ne tntkimusainekset, jotka siis tähän asti olen saanut kerär
tyksi, ovat seuraavat:

1) kolmen murteen sanastot,

2) kolmen muiteeu kieliopiuluouuoksct,

Uiyiiized by Google

XXlV,i

Yrjö Wi(thmann. Matkakertomus.

3) kolmen nrarteen eaimerkkikokoelniat 0^^^:^ ^76

lausetta),

4) 186 laulaa,
6) 108 taikaa,

6) 101 arToitusta,

7) 49 sananlaskna,

8) 7 fereinissiiikitli^Ui kertomusta eri aineisUi etno-

grafian alalta,

9) 12 foiioLcramniia ja
10) 86 valokuvaa.

Tämän kuun lopulla on aikomukseni siirtjft Kasanin kuverne-
menttiiii, Carevo-Kokäaiskin piiriin, josta myöhemmin kesällä läh-
den itäistä Malmy2in mnrretta tutkimaan.

Semnrin kylässä Ursnmin piirissä Vjatkan kuTemem. tonkok.
11 päivänä 1906.

YbjO Wiohiiaiih.

Esimiehen, senaattori O. Donnerin alkajaispuhe
Suomalais-uffrilaisen seuran vuosikokouksessa 19'/xu06.

Kielentntkimnksen historia on täysin selvästi osoittanut, että
Riinä tapahtunut kehitys on aiheutunut siitä, että on ollut saatavissa

kylliksi hyvin tutkittua aineistoa. Ei korkealle kehittynyt kreik-
kalainen kulttuuri eikä tiihäiijterustuva rooiiialaineukaan kyennyt
kieltä, sen alknperäii ja oienuista koskevissa kysymyksissä pääse-
mään hapuilevia lausuntoja pitenimiiile. Jokaiselle sivistjmeelle
roomalaiselle, joka oli perusteellisesti tutustunut kreikan kieleen ja
kirjallisuuteen, näytti varmaankin luonnolliselta asialta, että kreikka
ja latina olivat läheisessä yhteydessä toisiinsa, mutta heiltä puuttui
„tertium comparationis*, joka olisi tehnyt mahdolliseksi tutkimuksen
suuntaamisen tätä yksinkertaista tosiasiaa kauemmaksL Vasta kun
Eurooppa noin 1^ vuotta sitten tutustui Indian kieleen ja kiijaUi-

L iyiii^cd by Google

6 Otteita S«nraii kesknsteL — Aussflge aus den sitsangsber. 1906. XXIV,»

suuteen ja senkantta kokonaan nnsi givistysmaaiUna avasi aarteensa
läniiimaiselle viyelykselle, tarjontni mahdollisans uusilta näkökan-
noilta tutkia kysymystä kielen olemuksesta ja alkuperästä.

Ei ainoastaan kielenrakenne ollut RaskIu ja etenkin BoiM'in

käsityksen mnkaan oleva vertailevan kielentutkimuksen johtotäh-
t«'n;i. vaan niyoskin iii(lial;ii>t»'ii pitkälle kchittfmiii kicliaiiieiston
kieliopillinen jaoittclu. Ja indialaistcn kieliopjucii fysioloLnsella te-
rävyydellä toteutettu kielen iiäntt ideii järjestr» on. knl»'n tunnettu,
saanut aikaan Uiydellisen kumouksen koko kielentutkimuksen me-
todissa, joka on ilmennyt nykyaikaisessa kielentutkimuksessakin.

Ne tosiasiat, joille indogei-maninen kielentutkimus on rakenta-
nut tuloksensa» käsittävät kaksi tai kolme vuosituhatta. Että nuo
kolme pääkansaa, indialajset, kreikkalaiset ja roomalaiset, ovat esiin-
tyneet muinaisuuden korkeimman kulttuurin kannatbgina, se seikka
on ehkä yhtä paljon kuin kiijoitustaitokin vaikuttanut, että heidän
kielensä on säilyttänyt son yhtenäisen li^uuden ja varmuuden, joka
esiintyy yleensä kirjallisissa muistiinpanoissa. Toisin sanoen, kielen
iiiiiuttuinineu on heillä edistynyt paljoa v;iliciiiniin kuin lieidän
sukulaiskansoillaan, jotka paljoa niyidienmiin ovat alkaneet
käyttää kirjoitusta. Keltiliiiset kielet, joita vasta n. vuosUidiat
sitten on alettu kirjoituksessa esittää, osoittavat sentiihdeu iiiiu
suuria eroavaisuuksia rakenteessaan ja äännemuodoissaan, että
kauan epililtiin kuuluvatko ne samaan kielikuntaan kuin edelliset
Ja albaniankieliy joka nykyään luetaan indoeurooppalaisiin, on
niin suuresti näistä eroava, että se useissa suhteissa esiintyy n. s.
sekakielenä.

Toisiin kielialueisiin kuuluvien kielten sukulaisuutta tutkit-
taessa ei voidakaan siis vaatia vertailulle yhtä varmoja normeja,
kuin mainittuihin kieliin nähden on noudatettu. Epäsuorasti voivat

keltin ja alhanian kiidet suuresti valaista kielen nniut tumista vuo.si-
satt»jen kuluessa. Edellisessä ou vain harvoja niistä i)i'oii(iMiinali-
aineksista. Jot ka iiiiiutuin tavataan kaikissa indo('urooj)|ialaisissa kie-
lissä. Sija[)äätteistä esiintyy näkyvänä ainoastaan dualia ja plura-
lia muodostava b. Joslähemmiu tarkastamme indoeurooppalaisten kiel-
ten luonnetta, tapaamme yleisenä ilmiönä, että suuri joukko päätteitä ei
ole tavattavissa nykyaikaisissa kielissä, toisin sanoen, joukko muoto-

Digmzed by Google

XXIV,5 o. DoNNHR, AlkajaiHpulie vuoMikokoukReHM 7

aineistoa on tarpeettomana jootnnnt kAytftnnOstä. Untismaodos-
tnksia on syntynyt sekft vanhoissa että erittäinkin uudemmissa kie-
lissä, ja on tapahtunut äänteenmuutoksia, joiden tuloksena on
ollut» että identisetkin sanat esiintyvät muodossa, joka tekee ne
tuntemattomiksi. Tällaisista seikoist-a vedettävä johtopäätös on,
että jotakin kokonaan toista kirlialnrtta tutkitta^ss i (»n iiifiictrltävjl
erittäin varovasti, oftfi snunMiirnaTi tai pitiirnnniin nai imiiisi-n yhtA-
läisyydon piM-ustalla tehtiiisi liäliiisiä ylxlistfliiiiii. Jos esim. siir-
rymme altailaisollc tai \nv'\l& viclii liili< niiiiällo suomalais-njrriUiiiselle
alalle, huomaiinnu)' si(>llä monta samankaltaista ilmiötä kuin indo-
eurooppalaisella alalla. Monessa murt<>i ssa Uivatnan dualimuodos-
tus, toisissa on se kadonnut Muutamissa tähän kuuluvissa kielissä
on olemassa objektikonjugatsioni, samalla kuin- se useimmista
puuttuu. vLaskusanoissa on suomalais-ugrilaisissa kielissä se huo-
mattava eroavaisuus, että ostjakki, vog^uli ja unkari muodostavat yhden,
lappi, useat suomalaiset kielet sekä mordva toisen ryhmän. Selitys
tähän on varmaan haettava siitä, että snomalais-u^laisissa kie-
lissä alkujaan on ollut soksaircsimali- tai scptnasresini.ilijäijt stclmä
käyfäniiössä, mikä j;iijfst<'lm:i on ollut niillo kaikille yhteinen.
I)eklinaIsiniii^Nakin on suuria eroavaisuuksia siifTiksina käytt ttyyn
ainekseen nähden. I grilaisessa haarassa tupahtunnt deklinat.sioniu
kehitys eroaa nimittäin suomalaisesta siinä, että sija^uhteita osoit»
tamaan käytetyt suflTiksiaiuekset ovat toiset kuin länsisuomalaisissa
kielissä. Tässä esitetyt eroavaisuudet ovat kuitenkin senlaatuiset,
että niiden nojalla olisi mahdotonta selittää nämä kaksi kieliryhmää
vieraiksi toisilleen; eroavaisuudet ovat vain saman periaatteen mu-
kaan syntyneitä uutismuodostuksia, mikä periaate molemmissa on
syamnodostuksen i)olijana, nimittäin, että sijamuodot syntyvät pää-
sanaan hOUemmin tai kiinteämmin sulautuvan postposltsionin kantta.
Erilaisuus on selitettävissä siitä, että m;iiiiitut kansat ovat niin
pitkän ajan olleet orilläiiti loisistaan, ja ettii liimä eio tapahtui ennen
kuin neidt ii molempien itseniiistrn ainesten ii;i;isanan ja sutl iksin -
syntaktinen yhteensovitus oli rajoittunut verrattain harvHihin. taval-
lisimpia kieliopillisia suhteita osoittaviiu merkkeihin. Ylimalkaisesti
voitaneen otaksua, etUl länsisuomalaiset kansat ainakiu 2000 vuotta
ovat olleet erillään itä-VeniiJäliä asuvista sukulaiskansoista, mutta

Digitized by Google

8 Otteita Seuran keskufltel. — Aomflge Mia den aitnuigjRber. 1906. ICXIV^

pa^oa pitempi aika on kaliinut siitä, jolloin ne olivat vain mur-
teellisesti ugrilaisesta ryhmfistft eroavana kokonaisuutena.

Ne vähitellen tapahtuneet äftnnemuutokset» jotka kielentutkimus
on saanut mfiäritellyiksi indoeurooi»! »alaisissa kielissä, ovat, kuten

tunnetta, hjrvinkin snuret. On kuitenkin selvää, että vieläkin suu-
rempi äiiimevailitiiiims oii tapaiituniit siiomalais-ugrilaisclla alalla, jota
epäilemättä oii hclpoit tanut monessa näistä kielistii vallitseva heik-
kojen ja vahvojen nuiotojeu vaihtelu vartalossa. Tiiliän tulee lisäksi
jo mainittujen sijarauodojstukscssa esiintyvien erilaisuuksien ohella
muitakin muodollisia eroavaisttuksia. Niinpä esm. niin lähellä toi-
siaan olevissa kielissä kuin suomessa ja virossa liittyvät toisiinsa
vartalo, monikontunnns ja pääte erityisissä tapauksissa eri tavalla. Huo-
miota ansaitseva on mordvan kehittynyt objektikoiijugatsioni Josta vain
jälkiä tavataan muissa suomalaiskielissä ; tällainen objektikoiyu-
gatsioni taas on luonteenomainen ugrilaisille kielille. Jos tarkas-
tamme urali-altailaisia kieliä, näiden joukossa etenkin suomalaiskieliä
lähinnä olevaa samojedinkicltä, näemme viimemainitti^en kielten
kieliopillisessa rakenteessa niin useita ja tärkeitä suoniestxi eroavia
omituisuuksia, että nämä eroavaisuudrt näyttävät tekevän mainit-
tujen kielti^n välisen sukulaisuuden olettamisen suuresti epätoden-
näköiseksi. Tällainen johtopäätös olisi kuitenkin epiiiluniättä en-
ueuaikuinen, sillä samojedille ominainen runsas muotorikkaus ei
ole niinkään uuden muodostusperiaatteen, vaan vanhan periaatteen
yksipuolisen, määrättyyn suuntaan pyrkivän sovittamisen tulos; ero
on siis vain siinä yksityiskehityksen määrässä, jonka alaisena mai-
nittu kieli on ollut Mutta kun n. k. altailaisen kieliheimon eri
haarat osoittavat yleensä kieliopillisten kategorioiden käyttämisessä
Uugemmalle ulottuvaa erilaisuutta, kuin indoeurooppalaiset kielet toi-
siinsa verrattuina, el tieteen nykyisellä kannalla ollessa voida antaa
ehdotonta vastausta kysymykseen, mi.ssä määrin urali-altailaiset
kielet ovat toistensa sukulaisia ja ovatko ne peruisin samasta, alku-
perin yhteisestä kokonaisuudesta. Asian näin ollen esiintj^y yhä
selvempänä tarve keriltä kielellistä aineistoa eri murteista, s< kä kan-
sjinsatuja, lauluja, sananlaskuja, arvoituksia että runsaa,*^ti sanastol-
lista ainesta. Sellaisten satojen perustalla ja niiden äänuelakien
johdolla, jotka laajaa aineistoa käsiteltäessä esiintyvät vertailun

Digitized by Google

JiLXIV^ O. DoMMEB, AlkigaiKpahe vuosikokouksesMi. O

Udokfiioa, käy varmaaDkin mahdolliseksi määrätä altailaiseD kielihei-
mon eri haarojen suhde toisiinsa.

Lfthimpinft tehtävinä, etopäässä saomalaiselle tntkimuksclle,
näyttäisi minusta olevan, että samojedinkieli jontoisi edellä esite-
tynsnuntaisen tutkimuksen ja keräämisen esineeksi. CASTsANin
suorittama elämäntyö oli käänteentekevä kun hän melkein koko-
naan aloittaniattomalla alalla suoritti kieliopillisen esityksen vii-
destä toisistaan suuresti eroavasta murteesta, jotka kuuluvat iiiiii
omitniseen ja muotorunsautensa kautta niouiinutkaiseen kieleen kuin
samojedinkieli on. Sitä suurempi syy näyttiiil olevan meikäliiisiliä
tutkijoilla olla jättäniättil tätä työalaa syrjäiin, lieillii on syy ryli-
tyä jatkamaan CASTRENin työtä ja, ennenkuin tämä katoava kansa
on näyttämöltä hävinnyt, keräämään äänteellisestikin tarkasti muis-
liinpantua ainesta niin pa^on kuin vain on saatavissa. Aineiston
tieteellinen käsitteleminen ei varmaankaan jää suorittamatta^

Disconrs prononce par le senateur O. Donner
ä la 9fymee annueUe 19 *fxn 06-

Uhistoire des ötudes linguistiques a monträ avec toute la
dart6 d^rable que cette science ne peut se d^velopper qu*autant
qu'on dispose de mat^aux suffisants et suffisamment 6tndi6s. Ni
Ia civllisation grecque, malgr^ sa prefection, ni la civilisation ro-
maine qui s^appuya sur eUe ne purent, sur la question de rorigine
ot de ressenoe du langage, aller au delä de propositions assez va-
gnes. Tout Romain cultivö et connaissant k fond la lan^ne et la
litterature greecjues tievait remanjUiT tout naturellement (jue le
j^rec et le lätin etaient etroitement apparentes; inais il lui nian-
(juait le troisieme terme de coniparaison, qui Cul permis de pour-
suivrc les recherches au-delä de ee simple fait. Ce n est que de-
puis environ 120 ans, quand TEurope eut fait la connaissance de
la langue et la litterature de Tlnde, et que les tr^sors d'une civi-
lisation nonvelle eorent htA rendus aecessibles ä Ia culture ocd-

L iyiii^cd by Google

10 Otteita Seuran kt-skustel. — Au8/.Uge aus den sitznngsber. 19(J6. XXIV.s

dontnlo. (jiiMl est ([»'vcnii öfj:alom<Mit possiblo d'etU(Ji<'r U'un nouvcau
poiiil dc MIC roiit^iiH' et la iiaturf dn lanir;>go.

(V (ini. pour Kask ct surtout liopp, devait piiidor la liiimiis-
tiquc cuinparec, ce irt>tait pas seulcment la structure liaguistique,
mais aussi la dissection grammaticalo des materianx lingiiistiqueg,
qae les Indous avaient poussöe tr^ loin. Et le systöme phon^tiqne
construit par ces derniers avec ane grande finesse physiologiqae a,
comme on sait, provoquö dans les möthodes lingaistiqaes nnerÖTO-
lution qai a trouv6 son ezpression dans les recherches modernes
de linguistiqne.

Les matäriaux rar h siiih Is la linguistiqne a bas6 ses r^l-
tats embrasspnt deux ä trois mille ans. Ije fait qiio les trois grands
peiiples: Iiidous, (Ti-ecs. Kniiiaiiis. out ♦H»' les facteuis <le la civili-
sation antiijuc la i>liis ratVmiM' a conf lilxie pruW'tro autant (|ue
r»''n'itiii'e ä niainttMiii- in laiiiriic daiis im Hfat de suiclr el de soli-
dite qui apparait generaleineiil dans la traditiou ecrite. En d'aU'
tres termes, Tevolution linguistiqne a accoropli chez eux des pro-
grös moins rapides que chez des peiiples parents, mais qui ont
commencö plus tard k se servir de r^criture. Les langues celti'
ques, qui ne sont dcrites qne depuis environ un niilUer d*ann^,
montrent de tels dcarts dans la structure et la phon^tique, qa'on
fiit longtemps avant de savoir si elles appartenaient au meme g^upe
de langues que les pr^c^dentes. Et Talbauais, que Fon range
maintenant parmi les langrues indo-europ^nnes, en differe par des
traits si imporUiiiUi qu'il apparait ä beaucuup d ejjardis comme uiie
lauguc mixte.

(Jn lie pelit doiie. qiiaiid on »'tiidic les relations iMissildes de
pareute entre des langues appartenant ä d'autres doniaiues linguis-
tiqnes, exiger les memes regles pröcises qu'en indo-enrop6en.
Mais le celtique et i'albanais ont une utilitä indirecte tr^ grande,
qui est de servir h montrer quels changements une langue peut
subir an cours des fiiödes. Dans la premiire p. ex. on ne retrouve
que trte pen des 616ments pronominaux qui reviennent ailleurs
dans tontes les langues indo-europ^nnes. Des d^inences casu-
elleSf on ne voit nettement apparaltre que la formatlon du dnel
et du pluriel avec un 6. Si on examine le caract6re des langue»

Diyiiized by Google

XX IV', s Diticoure prononc^ par le senateiir O. Ocinnbr. 11

indo-enrop^nnes, on remaniuc. comme fait p:eneral, qu'un prrand
uuiiihro (le tenniiiai.soiis ont (lisj);iiu on s«' sont conlniulufs daiis
l»?s laiigii»*s modenics. en (raiitii-s tcriiifs (jif un <;r;iiiii iu)iiii)if' (fele-
nienti» formatifs «iit <''te dr^laissrs «'onuiir iiiiitiles. l)i'S torrnatioiis
nouvellos se sont prodiiites. deia dans Irs laiigues ancieniies, inais
sortont dans les laii^ues modernes. H des ( hangemeuts phon^tiques
ODt ea lieu, par suite des(|iiels des mots identiques ont des formes
qni les rendent m^nnaissablefi. La conclosion k tirer de ces faits
est que, qnand on opöre dans nn antre domaine Ungraistiqae, on
doit proc^der avec beauconp de pradenoe poor ne pas faire de
oonstrnctions hAtives bas^es sur one ressemblance ou nne dissem-
blance plos on moins grandes. Si on se transporte par ezemple
dans le domaine onralo-alt^iKiue, ou plus sp^dalement dans le do-
maine finno-oupfrien, on trouve l»eaucoup de phenoniern'S aualot^ues
k ceux qiio Tom constate cii indo-eiirop*''»'». Quel»iues idionirs pr6-
sentcnt uii diud disparu dans (faut ivs. ( 'fi taiiics laii^nics de cettf taiiiille
presentcnt une (.onjuj^aisou du ref^inie ([ui inanque dans la plupart
des autres. Dans le domaine de ia uumöration, l«'s lan^ues finuo-
ougriennes offrent une divergence remarquablo: rostiak, levogonle,
le bongrois forment on groope, le lapon et plusieors langnes fln>
noises, de meme qne le mordve en constitnent nn antre. Ceci 8'ex-
plique sans donte par le fait qne les langnes finno-ongriennes ont
en privitivement nn systöme sezag^imal on septuag^iroal, qni a
constitnö la base commnne de döveloppement De mSnie dans
Ia d^clinaison on constate des difförences dans Temploi des suf-
tixes. Le dÄveloppement de la d^clinaison dans la branche ougri-
enne se distiufrue dc celui d«'S lanj^in s linnoises en ce (jue les ele-
ments snlfixaux enipl(»yi's pour l«*s rapportvS casueis sont autn-s
dans le proupe ou^rien que dans le frroupt' finnois occidfrital. Cfs
ditlerencfs ne sont cfpeudanl pas telies que Toii soit autorise k
nier tonte parente entre ces langues; ce ne sont que des innova*
tions bas^es snr Ie principe commnn an systöme de declinaison
dans les denz gronpes, e. k. d. Tnnion avec des postpositions plns
on moins compl^tement fondnes avec le mot principal. L'toart
existant s^expttqne par le long inter?alle de temps ^nl6 depnis la
siparation des denz groupes; cette söparation s^est faite avant
qne ronion qrntactiqne des denz ölöments indöpendanto se fät

Uiyiiized by Google

12 Ott«itA Seuna keflkusieL — Anasflge aub den flitzungsber. IMA. XXIV»»

rädnite k un nombre relativement fiiible de signos pour les rela-
tions grammaticftles Ies plus nselles. Approximativement on peni
admettre (lue los pouplfs tiunois ocrid^-ntaiix .soul s<''pan's d^puis au
inoins 200) aiis dr^s pcupics habitant a l'e.st do la Hussio; mais il
faiit adm<'ttn' uiic jm ri(Ml».' bini plus luii{ru(' di^piiis rcpiHiue oii ils
ne lormaient encore (iii'uu f2:roup(' dialectal du groujx' uii^^rien.

Les changementä phonetiques graduels constat^s par la liu-
guistique historiqne dans la faniille indo-earop^nne sont» comme
on sait» irks importante. Il est övident pourtant qae des modifl-
cations encore plus consid^rables se sont prodaites dans Ie domaine
finno-ongrien, favoris^es sans ancun doate par le balancement des
formes forte et faible des thimes qui r^o dans ces langues. Il
fant y joindre, ontre les diveti^ences signalöes plus haat dans la
döclinaison, d'antres diffiSrences morphologiques. 0'est ainsi que
dans deux laiifriies au.«<si voislnes que le finnois et resthonien, Tunion
du theme, du si^nc du plurirl et d«' la desinence so tait dans cer-
tains cas d'uiie maniere dittennte. Un trait rcmaniuabU* du
mordve f*st la coujui^aison du if^nmc, dont il lu' parait subsister
que des traces dans les autre^ langues iinaoises, tandifi qu'elle forme
un trait caract^ristique des langaes oogriennes. Si on examinc les
langues ouralo-altaiqDeSy et parmi eelles-d le sanioyöde qoi se
rapproche le plus des langues flnnoises, on voit qu*il pr^sentc des
particularit^ nombrenses et importantes si diiförentes dn iinnois
dans la structore granroaticale que Thypotbtoe d^une parent6 entre
ces langues parait au preniier abord invraiseroblable. Cette con-
dusion serait pourtant h&tiye; car la richesse de formes qui carac-
t^rise le sanioyt*de est le rösultat, non d'un nouveau princij)e, mais
uiiiqucnicut de rapplication systfiiiaf i(|ue dans un scns dunne d'un
principc cumniun aux deux £rroui)i s: donc <'llo constitue unc siuiple
difiVnMico de de^nv dans rcvobition suivie i)ar ces deux langues.
Mais comme les branches de la tamille dite ouralo-altaique presen-
tent dans le traitenient des cat^gories grammatieales des differen-
oes bien plus consid^rables que les langues indo-europöennes, on
ne saurait, dans T^tat actuel de la science, röpondre avec pr^sion
ik la question de saroir si ces langaes sont apparent^ les unes
auz autres, et si elles sont sorties d^une unitö primitive. Dans ces

Digitized by Google

XXIV,»

DiscourH proDonce par le s^nateur O. Donkbr.

coiiditions, la ni^cessit^ se fait do plus en plus sentir do recueillir
des niateriaux linjjuistiques de diah ctcs ditltMents, contes populaires,
chansons, provtM-bci-;, enigmcs. et un riche iiiateriel lexicosrapliiquo.
En se basant sur les tnateriaux aiiisi rccueillis, et sur les lois
phon^tiqoes ressortios do la coniparaison de cas nombreuXy il deiri-
endra possible de d^terminer la positioD qoe les divers rameaoz
do tronc oondo-altalqae occnpent r^proqnement

Une des tildies les plus pressantes, spödalement ponr les sa-
vants fliinois, me parait donc 6tre d*6tndier la langoe samoyMe et
de faire des collectioiis de matdriaoz dans le seos indiqnd d-des-
SOS. Le traTftil de CastbAn a jadis fait epu(iue, parec que, sur nn
domaine k peine eiitann^, il mena k bout Ia tAche de donner nne des-
ciiption f,Tamniaticale conipleto de cinq dialectes ties diÖerents les
uns des autres dans uuo iaui^iie aussi speeiale que le samoyede,
que la suraboiidauee des fornies leiid particulierement complifiuee.
Cest un motif d'autant plus puissant puur les savants de ce pays
de ne pas n^liger ce cliamp d'etades, mais de reprendre et de
continner roenvre de Castb^n, et» avant qne ce penple en voie de
disparition ait cess6 d'ezister, de recueillir tous les matöriaux qa'oD
pourra, en les fixant avec prtoision dans leor valenr phonötiqoe;
La miae en oeuYre de ces matöriaox se fera toi^OQrs par la soite.

Digitized by Google

Suomalais-ugiilaiseii seuran vuosikertomus
»/znl005 — »/zul90a

Knlunpolla tilivnodolla. viimp joiiliikunn 15 tftvtti Seuran
pcnistiimisajatuksi ii lausuja, sen o]isiiiiSiiieii silittcri ja nykviiien
esimies, seuaaflori O. Donner 7<» viKitta. Se iyiS. minkä scnaattoii
DoNNKK läs^;i Seurassa ja Seuran kautta on suorittanut suomalai-
sen tutkimuksen ja suomalaisen tiet*'en vainiolla, ei varmaankaau
ole viihilän arvatt^iva. Puhumattakaan hänen omasta monipiioli-
seutu kirjallisesta tuotannostansa, on Seura hänen myötävaikutak-
sellaaiif usein hfloen alkuunpanostaankiD saoiuiitellat ja toimeen-
pannat tieteellisiä tSitä ja tntkimnsmatkoja, jotka eiyftt ole koh-
distoneet yksistään Seuran harrastaksia lähinnä oleviin suomalais-
ugrilaisiin kansoihin, vaan myttekin seutuihin ja kansoihin, joiden
tunteminen voi luoda valaistusta heimomme menneisyyteen, sen hen-
kisen elämän kehitykseen, sen kielten historiaan. Hänen asianhi|r-
tiistansa on kiiltamineu siitii, fttii kcski-Aasiaii kivikirjoitusten tun-
netuksi tekenn'se.vs;i Seura on saanut johtavan aseman, häm-n toi-
miensa kautta (»n seka inoii^^olin- rtiii kiinankielen tutkimus Suoniotakin
edustajansa saanut. Kikä senaattori Donneiuu suhde Seuran suun-
nitelmiin ole rajoittunut vain kehoittamiseen ja objaamiäeen; usein-
kin ainoastaan hänen toimiut;msa kautta on tutkimusmatkoille ja
tutkimuksille saatu se aineellinen kannatus, jota 8eura rsgoitetuin
käyttövaroinensa ei olisi kyennyt antamaan. Täysin voimme kaikki
yhtyä siihen kiitokseen, minkä prof. SbtälI Seuran nimessä juhli-
jalle lausun juhlajulkaisun omistuskirjoituksessa, kiittäessään häntä
»kaikista aloitteista Ja herätteistä, kaikesta tyOstä ja rakkaudesta"

Digilized by Google

XXIV,»

Vuosikertomus 1905—1906.

siihen suomalaiseen tutkimiLstyöhön, joka jo on antanut huomattavia
Usift kansalliselle ja kansainväliselle tieteelle ja joka on niitä pe-
rustaksia, joille uusi, kansallisesti itsenäinen ja omintakeinen Suomi
on rakennettava. — Näkyvälläkin tavalla osoittaakseen kiitolli-
suuttaan ja kunnioitustaan päätti Seura julkaista Aikakauskirjansa
XXni vibon senaattori DoimBBille omistettuna jnhliyulkaisuna, ja
tähän julkaisuun on antanut apuansa lukuisa joukko sekä olkomaisia
että kotimaisia tutk^oita ja tieteenharjoittajia.

Merkkipäiväänsä viettäessään osoitti senaattori Donner taus-
kin suurta harrastustansa S<'ur;iii inenostyniisecii l;ilijoitt;nnalla Seu-
ran hallussa (»icvini ..Otto Donnerin rahaston" ]);iaoinan kartiitt-ii-
niiseksi kaksikymiiifnlaviisitiihatta (2;"). 000) Smk. Lahjoituskirje,
joka esitettiin i:>eurau kokouksessa tammikuun 20 p:näy oli seuraa-
vasisältöiuen :

«Tili Finsk-ugriska Sällskapet 6fverlemnar under-
tecknad härmed en summa Stor ^ugufem tusen (25,000)
flnska mark, för att dermed ölca tillgängama i den SäU-
skapets fond som bär mitt namn. I Ofverensstämmelse
med en förot nttalad, ehnm svälvande Onskan tiUäter
jag mit;^ tiiresiä att Sällskapet ville beslnta, att tio pro-
cent af den arli<ja ränteinkomsten a tillfjaiij;arna i Otto
Donners tond i atiuiKiadt tiotal arlipren skulle öfverföras
tili tondens staende kajtital. hvarififenom delta iitvcn för
framtiden skuUe tiilväxa tili fromma för de uppgifter
JSäUskapet söker förverkliffa.

Helsingfors den 15 December 1905.

O. DONNKB."

Tämän nuden lainoituksen kautta nousi „Otto Donnerin ra-
haston" pääoma 51,000 markkaan, jonka korkovaroja Seura toimi-
kuntansa ehdotuksen mukaan käyttää .apurahoiksi suomalais-ugri-

laisiin ja tätä alaa koskeviin tutkimuksiin".

Katsoen Seuran edustaman tieteellisc!! tyiui kansalliseen mer-
kitykseen, un maamme hallituskin aiuecilisesti kouran pyrintöjä

Uiyiiized by Google

16 Otteita Searaa keskantel. — Aiusage aut den ritstmgsber. 1906. XXIV.»

tukenut, ja ilman tötä kannatusta sen tntkimus- ja jnlkaisatoiminta
toskin olisi voinut nykyiseen l«yuuteensa kehittyä. Satunnaisia,
erityisiä tehtäviä varten myönnettyjä avustuksia mainitaematta
on Seura vuoden 1897 alnsta alicaen nanttinut yleisistä varoista
8000 Smk. suuruista vuotuista valtioapua. Tämä valtioapn oli
mydnnetty 10 vuodeksi, ja koska se siis kuluvan vuoden loppuessa
lakkaa, jätti Seura viime keväänä Keis. Senaattiin alamaisen ano-
imiksfu valti();i\ IIII ((Irllcrnkin niyöntäniisfstä. ja on Keis. Maj«'s-
tectti nähnyt Ijyv.lksi annossa myöntail StMinille kahdoksantiihann<'ii
(800(>) Smk. suuini.scii kannatuksen vuodeksi 1907. — Samalla ker-
taa kulu edellä mainittu pyyntö tehtiin jätettiin Seuran puolesta
Keis. Senaattiin kaksi muutakin alamaista anomusta, joissa pyydet-
tiin pitennettyä valtioapua aikakauskirjalle «Finnisch-ugrische For-
schungen* sekä kannatusapua suomalaisougrikiista kieli- ja kansa-
tiedettä koskevien vuotnisbibliograflain toimittamiseen. Tällaisia
bibliografioita oli proi 8bt1l& alkanut jnlaista »Finnisch-ngrische
For8chungen*'ei88ay mutta niiden toimittaminen oli näyttänyt kyl-
vän enemmän varoja kuin mitä aikakauskiijan toimituksella oli siihen
tarkoitukseen käytettävänä. Anomnsten johdosta on Keis. ITajesteetti
armossa suonut Seuralle „Kinnisch-nfriische Fors('hunfron"ia varten
vuodeksi 1907 kuusituhatta (60(iO) Smk. ja bil)lio<rratiaa varten samaksi
ajaksi kaksituhatta (2000) Smk. — Näin on Senran työlle <'nsi vuo-
deksikin taattuna vakava aineellinen pohja, ja rohkenee Seura toi-
voa, ettei maamme hallitus vastaisuudessakaan ole siltä apuansa
kieltävä.

Niistä huomion ja suosion osoituksista, joita Seuran osaksi
sekä ulkomaisilta että kotimaisilta ystäviltään on tullut, mainitta-
koon tässä erityisesti) että presidentti N. I. Fxllman on Seuran
kiijastoon lahjoittanut kappaleen julkaisemiansa isävainigansaJAooB
FBLLicANin muistiinpanoja „Anteekningar under min vistelse i
Lappmarken" ja samalla ilmoittanut jättävänsä Seuralle vielä julkai-
semattomat käsikirjoitukset.

Kuluneella tilivuodella on Seura matkarahalla avustanut
kahta tutkimusmatkailijaa, maistereja Artturi KAXXTSToa ja .1. G.
GAANuta, joiden molempien työala on ollut Aasiassa asuvien kanso-
jen keskuudessa.

Digilized by Google

XXIV.*

Vuosikertomus 1905 -1006.

Edellinen heistä, luaistei i Kannisto on jo useita vuosia — vuo-
desta 1901 alkaen — käyttäuyt vogulien ja heidän kielensä tutki-
miseen. Viime syksyn ja talven on hän työskennellyt pohjoisella
?ogalialaeella, asaen Sartynjan kirkonkylässä ja tehdea sieltä
tammi- ja helmikanssa viisiviikkoisea kiertomatkan Sosya-YOgulieii
asumassa piirissä.

KevftäD tultua siirtyi hän Tobolskin kantta Pelymka-joeUe
päästen heinäkuun 5 p:nä Verh-Pelymskiin. missä viipyi aina syys-
kuun 18 p:ään. Lopetettuaan täällä työnsä muutti hän Pelymiin
läpikäyden siellä n. 4 ^^ikon aikana erään vagri Iski laisen kielimes-
tarin keralla aikaiseniiniii ktMäiiinänsä sanaston ja aikf)t'ii vielä tar-
kistaa ala-loÄvalaisf tkiu kokoelmansa. Kun kuitenkin tilaamansa
ala-lozvalainen kielimestari jäi sfu^pnmatta sai hra Kannisto parin
viikon turhan odotuksen jälkeen aikeestansa luopua, ja tähän lop-
pui liänen varsinainen työnsä, vogulinkieleu tutkiminen. Marras-
kuun 11 p:nä läksi hän kotimatkalle, mutta lisätäkseen kansatieteel-
lisiä kokoelmiansa päätti matkustaa Kondarjoen kautta, joten hän
vasta näinä päivinä lienee Tobolskiin saapunut — Maisteri Kak-
msTon työ viime syksyn ja talven kuluessa on pääasiassa tarkoit-
tanut polijoisimpinay Sosva-joen vesialueessa asuvien vog^nlien tutki-
mista, jotka, samoin kuin Loiva-joen vartiseti ovat monessa suh-
teessa alkupernisemmällä kannalla kuin mnitla tienoin asuvat suku-
laisensa: heiltä olisi, sanoo hra K., paljon oppimista vai-sinkin my-
tologiaa koskevaa. j;i kansanrunoutta riittäisi vaikka vuosikaudeksi
kerätä. Aika viime keväiistä alkaen on mennyt eteläalueilta aikai-
semmin keräämänsä aineiston täydentämi.seen ja tarkistamiseen.
Yksityiskohtaisia tietoja matkan tuloksista emme tässä voi autaa^
mainitsemme vain, että päähuomio on suuntautunut kielra sanava-
rastoon ja yleensä kidellisiin seikkoihin; kansanrunoutta on ke-
rätty, samoin fonografin avulla sävelmiä, ja joukko kansatieteellisiä
esineitä Antellin kokoehniin on ostettu. Onpa väkilukutietoihinkin
tutkijamme pannat huomiotansa ja työtänsä.

Maisteri Gbanöu tekemä tutkimusmatka oli suunnattu luoteis-
Mongoliaan, ja oli sen tarkoituksena uudestaan valokuvata Uran-
naissa löydetyt piirtokirjoitusta sisältävät kivet ja kalliot sekä etsiä

.sieltä ja vari>iuaisebla Mongoliasta uu.sia samanlaisia muistomerk-

Digitized by Google

18 Otteita Seuran keskusiel. — AuäzQge «us den siUongsber liH)6. XXIV.»

kejä. Matka, joka alkoi ilelsin<ri.stil viime kesäkuun 9 p:aä ja
loppui niarrasknnn 14 päivänä, kiivi Omskiti. Kmsnojarskin ja Mi-
Dusinskin kautta Kiinan rajan yli Urauhaibia, sieltä Kobdoou, sieltä
Altain yli Sai»aDiin, inistä Semipalatinskin kantta takaisin Omskiin
Ja Helsinkiin. Matkan suorituksesta ja sen tuloksista on hra ObamO
antanut seuraavat tiedot. Betkikunnalle uskotuista tehtävistä tali
ensimäinen, ennen tannettqjen kivikirjoitusten valokuvaaminen,
ainoastaan osaksi suoritetuksi, sillä Uranhaissa sattui sellainen on-
nettomuus, että retkikunnan kaikki tavarat, niiden joukossa työn
suoritlaniiseeii taiitfcllineii valukuvauskuiic, j(>utiii\al vt-dcii saaliiksi
Ha-k<Mn nimisen joen yli kuljet taessa. Siten jäi siiiirii) osa rranbain
kiviä valokuvaamatta. Kuitenkin hankittiin piinetyl jäljennökset
kaikista mainitussa seudussa tavatUnista kivikirjoituksista. Toinen
retkikunnan tehtävä, uusien kivikirjoitusten etsiminen, kyllä sno-
ritettiin, mutta tuloksena oli, että retkikunnan tutkimalta laiyalta
alueelta löydettiin ainoastaan yksi kirjoitusta sisältävä kivi Ha-
kemin rannalta. Muunlaisia historiallisia muistomerkkejä, hautoja,
kuvapatsaita ja kaUiopiirustuksia tavattiin joukottain ja merkittiin
ne päiväkirjoihin. — Ratsain kuljetusta matkan osasta, 2415 km.,
on hra Granö piirtänyt tiekartan, juka voi oUa suureksi hyödyksi
vastaisille noiden seutujen tutkijoille.

Viime vuosikertomuksessa mainituista, Suomen yIioi)iston
antamilla matkarahoilla t yriskeiitelevistä tutkijoista on tohtoi-i G.
J. Kamstedt matkansa loiiettanut, jotavastoin tohtori VaJö \Vich-
MANN vielä on ottamaansa tehtävää suorittamansa.

Tri Hamstsdt oli, kuten jo viime vuosikertomuksessa mainit-
tiin, syyskuun 4 p:nä 1905, saapunut Urämdiin, Sin-tsian maakun-
nan pääkaupunkiin. Aikaisemmin oli aikomuksensa ollut tehdä täältä
matka Kara-sariin, mutta sodan aiheuttamat epävarmat olot saivat
hänet aikeestaan luopumaan. Hän jfti enemmäksi kuin kahdeksi
kuukaudeksi Ur1im(iin ja tutki siellä ympäristössä asuvien kalmuk-
kien kieltä, etupäässä sanavarastoa, läi)ikäyden Oolstnnsk^n mon-
golilaisen sanakirjan. Folkloren keräämiseen ei kielelliseltä työltä
kovin paljon aikaa liiennyt. .Mairaskuun 1» p:nä liiksi iiia K. Uriim-
(•istii ])aluuniatkalle ( ufrueakiin. minne saapui joulukuun 3 päiviinä.
ISipenau Icvultomat uiot sekä huoiesluttavat viestit kuliuuiasta sai-

Digitized by Google

XXIV,»

Vnosikertomus 1905- 1906.

vat hänet luopumaan aikomuksestaan ryhtyä Cugru^akissa tavat-
tavien tunf^usihiisperhoiden sekä lähistössä asuvien, et<.'lämon«,^olt'ihin
knalavien Jaharicn kielten tutkimiseen ja palaamaan kotimnnhan,
minue saapui joulukuun 31 päivänä. — Täydentääkseeu kalnuikki-
laisia kokoelmiaan otti hra R. viime kesäksi Suomeen Astrahanin
sendoiita kotoisin olevan kalmnkkilaisen ylioppilaan ja vertasi hänen
kieleensä Aasian puolella tekemänsä kalmukkilaiset maistiinpanot.
Tämä vertaileminen osoitti, että eurooppalaiset kalmnkkimnrteet eroa-
vat verrattain vähän Kiinassa asnvien kalmukkien puheesta, var-
sinkin sanavarastoon nähden. — Hra RAMSTEDrin kolme vuotta
kestäneellä inatkallaiisu suorittamista tutkimuksista ja niiden tu-
loksista mainittakoon seuraavaa: Tntkiiiut on hän A) monjrolin-
kielen murteista ') kalmukkia, josta on n. ]5,0(»0 numeiua käsit-
tävä sanasto, suuri joukko lauliya, satuja, sauanhuskuja, arvoituksia
ja puheenparsia, ''') rao<r]iolia. josta muistiinpanot ovat julkaistut
Seuran aikakauskiijan XXIII vihossa, öahar- eli etelämon-
ecolia sekä khalkhaa; B) turkkilaistatarilaisista murteista *)
Stavropolin kuvemeroentissa asuvan nogai-heimon kieltä ja*)poh-
jois-Eaukasiassa puhuttua kumukkia, joista molemmista on sansr
kirjat, äänne- ja muoto-ophi luonnokset, laulaja, satoja, sananlaski^a
ja arvoituksia, ^) kirgiisiä ja. *) sarttia, joiden tutkiminen ei
varsinaisesti kuulunut matkaohjelmaan ja joista tehdyt muistiinpanot
sentiiluleii rajuittuvat kieleiuiäytteisiin; C) tun{rusilai>nnuteista on-
ko r -soi <> n i e n kieltä, josta on sanakirja, ääuiieepiu luonnos, sa-
tuja ja lauseparsia. Kuten tästä ylimalkaisesta st liinte(»sta näkyy^
ovat tri lUiiäTBDTiQ tutkimukset liikkuneet hyvinkin laajoilla aloilla,
ja on varmaa, että niiden kautta on saatu erittäin tärkeitä lisiä
mongolilaisteu ja turkkilaisten kielten tuntemiselle; tutkimusten tu-
loksina olevat muistiinpanot ovat sitäpaitsi ensimäiset tieteellisellä
tarkkuudella tehdyt ja taijoavat jo siinäkin suhteessa hyvän esi-
kuvan ja luotettavan aineiston muiden maiden samalla ahilla liik
kuville tutkijoille.

Tri WioHMANN aloitti tutkimuksensa Seremissien keskuudessa
ensiksi tyiiskennellen Kozmodemjanskin, sitten Jaranskin murteiden
alueella, jotka kuuluvat n. s. läiisi-eeremissiin. Tähän tyiiliitu kului
aika aiua viime maaliskuuu lopulle, jolioiu hra \\ . siirtyi itä-£ere-

Digitized by Google

20 Otteita Seuran keskustel. — Aiiszuge ans deu siUunghber. 19fi6, XXIV.i

missien keskuuteen, aluksi Ur/uniin piiriin ja sieltä Kasanin kuver-
nementtiin Carev()-K()ksai>kiii ja inyoln iiiuiin Malm3'zin iiinrteen
alueelle. Mutta Vciiäjallii ylia li>;t;inlyva mit ltenkuohu ja It votto-
muus eivcät voineet olla vaikuttamatta rauhallisen tutkiuiusty<»n me-
nestymiseen, ja niinpä päätti hra W. toistaiseksi keskeyttiiä tutki-
maksensa YeaäjäUä ja ryhtyä siihen työhön, jonka hän alkuperäi-
sessä ol\jelinassaan oli asettanut viimeiseksi, nimittäia ennäisten
unkarin murteiden tatkimitieen. Lyhyen i^an kotimaassa oltuaan
tri WioHiiAiiN matkusti viime syysknnssa Unkariin. — Öeremissi-
läismatkansa tnloksina on hra W:lla useampia sanastollisia kokoelmia,
kieliopin luonnoksia, kielennäytteinä lauseparsia, lauli^a, taikoja,
arvoituksia, saoanlaskiga, etnografisia kertomuksia, sen lisäksi fo>
nogrammeja ja valokuvia. Erityistä huomiota on tutkija pannut
reieniis.sin kurkost ikkoihin, ja ovat hänen tähänastiset huomionsa
tulok.-iksi antaneet. „että vokalikvantiteti ceremississii on riijipuvai-
nen korusta ja että siten syntynyt vokalien k vantiteti vaihtelu on
välittömäs&iä yhteydessä tavun sulkeutumisen ja avonaisuuden
kanssa.*' — Muistiinpaneroausa öeremissiläisen kansaurunoaden tuot-
teet, on tri WiGHiiAifN jo ehtinyt painokuntoonkin saattamaan, ja
ilmestyy kokoelma myöhemmin Seuran julkaisuissa.

Tutkimusmatkailyoiden avustamisen ohella on Seuran silmä-
määränä ollut myOskin kannattaa tutk^oita, jotka täällä kotona
valmistelevat kokoelmiansa julaistaviksi tai muuten työskentelevät
Seuran työalalla. Kuluneella tilivuodella on Seura sellaista kanna-
tusta myöntänyt tri A. O. HEiKBtJlle, jolla Senran julkaisuihin on
teki i Ha t i remissiläinen kuosijulkaisu sekä Itiimerenmaakuntain pu-
kuja ja niiden kehitystii kiisiltelevä teos. Samoin on Seura apura-
halla kannattanut tri U. T. Sibeuuks£n kansatieteellisiä töitä ja
tutkimuksia.

Seuran hoidettavana olevan „AhIqvi{<tin rahaston" korkova-
roista on Seuran ja Kotikielen seuran yhteisesti asettama valiokunta
määrännyt ylioppilaille Väinö Sauosbllb ja Jalo KAUMAlle kum-
mallekin 100 Smk:n kehoituspalkinnon heidän kirjoituksilla osoit-
tamastaan harrastuksesta suomenkielen opinnoihin.

Seuran julkaisutoiminnasta kuluneella tilivuodella on
mainittava seuraavaa:

Digitized by Google

XXIV^

Paiuosta on valmistunut:

1) AikakanMirjan XXIII vihkOf joka jahlajnlkaisuna on omis-
totta Seuran esimiehelle senaattori O. DoNNXRille h&nen tAyttäes-
sftftn 70 vnotta. Vihkoon on antannt kirjoituksia 31 vanhempaa ja

nuorempaa tutkijaa, käsitellen erinäisiä kielellisiä, kansatieteellisiä,

iiiuiiiaistictcellisiä j;i l)il)li(»^MaHsia kysymyksiä. Julkiusuun on lii-
tetty st iuuittori DONNERin kuva valopaiuokseua. — Vihko sisältää
444 sivua.

Useat vihossa olevat kirjoitukset ovat jlipainoksinakia samalla
kertaa ilmestyneet.

2) U. T. Sirelius, Ober die sperrfuscherei hei dm finni8ch'%ig'
risehen vöUcem. Eine vergleichende ^hnoffrapfusehe untersuehung,
2 + 486 sir. Ennlnu kolmantena osana Senran jnlkaisnsarjaan
»Kansatieteellisift jnlkaisnja", jonka edellisinä osina ovat tohtorien
A. O. HuxBLin ja U. T. SuucLmKSBN knosi- ja koristcjnlkaisnt.

8) Luettelo kustannusiuoiteistaf jonka knstannnsvaraston hoi-
taja tri TI. T. SiRisMTTs etupäässä kirjakaupi)ojeii tarpeeksi on toi-
mittanut. Tiistii luettelosta käy selville, että Senran julkaisuissa
5S tutkijaa on täliän ni«'iMicss;i julkaissut kirj(}itnksiansa, ja on julkais-
tujt n tutkimusteu sekä lyhyempien artikkelien yhteenlaskettu luku-
määrä 142.

Tekeillä olevista teoksista maiuitUikoou:

1) Tri A. O. HEiKETiin feromissiläinen kuosijulkaisu, jota var-
ten parasta aikaa toimitetaan knosikuvien sovittamista tauluiksi.
Teokseen, jonka lopullist en painokuntoon valmistamiseen tri Hkikel
ensi syksynii voinee ryhtyä, tulee kaikkiaau 28 värillistä ja 115
väritöntä kuvataulua.

2) Tri A. O. HEIKELin Itdmerenmaakujitaiaisia pnkiya käsit-
televä tutkimns. Tekjjä arvelee saavansa teoksen painoon ensi
vnoden alnssa.

8) Maisteri F. Antin tntkimns Inarin lapin ensi tavumi vo-
kalismista. Tek^ä toivoo saavansa teoksen painokuntoon tämän
kann knlnessa.

4) Tri YbjO WioB]i:AMNin kokoelma Seremissiläistä kansan-

uiyiii^cd by Google

32 Otteita Seuran keskustel. — AuHzCige auK den sitzuDgsber. 1906. XXIV,&

rnnontta. Kivsikirjoitns on valmiK. mutta paiDatokseeu ryhdytään
va.sla julkaisijMii kotiuduttua tutkiiiiusmatkaltaan.

5) Seuran Aildl-duslirj'!» A'A7r vihlo, johon ui m. tri G. J.
Kamstki»t on kirjoittanut vertailevaa tutkielmau mougoliu ja turk-
kilaiskielten laskusanoista.

6) Maisteri A. AABKEcn tutkimus taikakalu-sadoista. Paina-
tukseen ryhdytään ensi vuoden alussa.

Sitäpaitsi on ylioppilas Aricas Launis tarjonnut Seuran jul-
kaisuihin kirjoittamansa tutkimuksen lappalaisten joikusävelmistft
sekä sellaisia sisältävän kokoelman. Seuran johtokunta on puoles-
taan katsonut suotavaksi teoksen ottamisen Seuran julkaisuihin,
mutta ei ole tahtonut lopullista päätöstä siitä tehdä, ennenkuin oli
kustannuksista saatu likipitäinen arnolaskelma.

Tässä yhtoydossä on mainittava, että prof. E. N. Setäläu ja
K. KROHNin toimittamaa „Fin}i/sc/i-u<jrL^rhe Fomchum/rtr' aikakaus-
kirjaa ou painosta ilmestynyt IV:n osan loppuviliko sekä V osa,
joka m. m. sisiiltää suomalais-ugrilaista kieli- ja kansatiedettä käsit-
televiin kirjallisuuden luettelon vuodelta 1902.

Seuran kokouksissa kuluneella vuodella on m. m. pidetty seu-
raavat esitehnät: Senaattori O. Donneb eskimolaiseen kielikuntaan
kohdistuneista uusimmista tutkimuksista ( Vxii 05); tri G. J. Bamstedt
retkestänsä itä-Turkestaniin (^. ii)^ tri T. £. Eabstbn uusimmista
tutkimuksista germaanien alkukodista (^/n); prof. H. Paasonen
eräistä suouL-ugrilaisista mytologisista nimityksistä (^/m)'t prof. E.
N. SbtäIiX o eräistä suom.-nisrr. mytologisista nimityksistä (^Vm)
sekä 7i'(////*/-sanasta (- /v ); maist. K. A. Tunkelo knpo, hivc yd
niiden yhteyteen kuuluvien >anojen alkuperästä (-"/v); tri U. T.
SiRELiT^s muutanii.sta suoni.-u<rr. metsiistysneuvoista (-'^' x ); tri (j.
J. Ramstedt moii^^olilaisesta naiskielestä OVxi); pjfof* liAOHN
nimistä TeUervo, Nyyrikki ja Mmerkki.

Seuran jiiseuistussä ou tapahtunut seuraavia muutoksia:

Manalle menneistä Seuranjäsenistä mainittakoon: knnnia-

jä.senj. professori, akateemikko, salaneuvos Aleksandr Nikola-
JE?id VssäELovtiKu Pietarista; perustajajäsenet senaattori

Digitized by Google

LuDYio GusTAP Lbonhasd CLOUBiBa Helsingistä, konsoli Wilhblii
DippBL Viipnrista, eversti Labs Emtl von Haabtkan Helsingistä,

kauppaneuvos LAriii Johan Hammarkn Tani|)errelta, iiauppaiieuYOS
Georg Frans Stockmann Ilelsingfistä; vuos ijäsenct: kirkkt)h«'n a
M. (t. Brander (Falohkimo) Tuusulasta, presidentti Kmil Foicsman
Helsiiiy-istä. tod vaUioneuvos W. (i. Geitun Helsingistä, kollega,
rehtori D. A. Wallk Jueusuusta.

Konniajäsenekseen on Seara kut.sunut Wienin yliopiston
professoriD, Wieiim ja Pietarin tiedeakatemiain varsinaisen j&senen
hovinenvos V. JAGi6in Wieni8tft ja kirjeenraihtajajäsenek-
seen Kristianian yliopiston dosentin, tri Konrad NisLSBinn Kris-
tiaoiasta.

Perustajajäseninä ovat Senraan liittyneet:

Laitinen, TtUivetti, professori, Helsingistä;
Poiroty Jean, yliopiston lehtori, Helsingistä;

sekä vaosijäseninä:

Heniaii. (t. A., rovasti, asessori, Forvnosta;
Kemiläinen. J. A . ylioi)i)ilas. Ht-lsinjristä;
Land^n ii (Kalinia), J., ylioppilas, Helsingeistä;
Maunerheini. G., vapaaherra, översti, Helsingistä;
Salmenkailio, H. A., lehtori, Raiihcsta;
Salminen, Yäinö, ylioppilas, Helsingistä;
Svan\jang, K., tohtori, lehtori, Tnrnsta;
Vani^a, J. V., lehtori, Tnrosta.

Seuran toimimiehinä kalnneella tiiivaodella ovat olleet:
oRimiehenä senaattori O. Donmsb, varaesimiehenä professori £.
SmtLX^ ensimäisenä sihteerinä dosentti K. F. Kabjalaimbn, toisena
ahteerinä tri U. Kabttuiisn, rahavartiana valtioneuvos J. Hookbbt,
kirjastonhoiti^ina professori Kaablb Kbohn ja maisteri E. A.

Digitized by Google

24 Otteita Seuran keskustel. — AmaDge aas den Ritzungfiber. 1906. XXIV^

TuNKBLo, kirjavarojenboitiOaoa dosentti U. T Sibblivs, yliasia-
miehenft Tarataomari E. Pol6n, tiUotarkasti^ina tri U. KABTnmxH
ja maisteri F. Äml Ja heid&n TaramiehenääD tri R. SaxAbt.

Tieteellisten seurojen yaltuoskonnassa ovat Senraa edostaneet
senaattori O. Donmbb ja professori E. N. SnUiJL

Heldngissft, joulukuun 2 p:uä 1906.

L iyiii^cd by Google

Gompte-rendu annuel de la Societe Finuo-
ougzienne du »/xn 1906 — »/zn 190a

Au cours de cettc anni^o, Ie 15 di^cembre dernier, leS^nateur
O. Donner qni le premicr avait cxprimr' V'u\i'(^ de la foiidatioii de
la Societi^, le preniier secretaire et presidcnt actucl de la Soci<He, eii-
trait dans sa 70:e aiin(^e. Daiis eette societe et par son irittTmedi-
airc, Mr Donnbh a accompli dans le domaine de l eruditiou et de
la science finnoise nn travail certainement consid^rable. Saos parler
de sa prodactioo littöraire varise, la Sociötö, avec son concours et
souvent sor son initiatiye, a entrepris et men6 k boat des traranx
et des Toyages de recherches. Ges travaux et enqndtes ont
ditigte, non senlement sor les peoples finno-ongriens, objet spöcial
de rintöröt de la Sodötö, mais encore snr les r^ons on les peo-
ples dont la connalssance pent tolairer le passö de notre famille
ethnique, le developpenient de sa vie intelleetuelle et Thistoire de
sa laiigue. r"est p^raee k rinti-ivt que Mr Donner manifesta p(»iir
ces etiides iiiie la .Societe prit la t«*'te des rech«*rches destinees ii
faire conuaitre les inscriptioiis lapidaires de TAsie ("eutrale; c'est
ä loi que la Finlaude doit d'avoir de» sp^cialistes dans Tetude du
mongol et du chinois. Mr Donner ne 8'est d'ailleurs pas born6 k
enconrager et k diriger les efforts de la Sociötö; sonvent c'est nni-
qaement grftce k Ini qne Pon pnt reeneillir, ponr les Toyages
d'6tade8 et les recherches les ressonrces matörielles qne la Sociötö,
avec son bndget restreint» eftt 6t6 hors d^ötat de fonrnir. Toos
nons ponrons nons associer entiörement anx paroles de remercie-
ment qne le professenr SbtIlI exprime aa nom de la Sociötö dans

L iyiii^cd by Google

26 Otteita Senran keskusiel. — Auszä^e aus den sitzun^ber. Ifl06. XXIV,^

la d^dicace dn livre jnbilaire, ponr tont co a entreprfe et inspir^

pour Ie travail t<»iiriii. insjiiit- jiai' ramoiir dos (^tiidrs tiiinoisos. Ces
rccberches out «Irjä touiiii uii apport scnsiblc ä la ^t•ieIl(•e natio-
nale et iuternatioiialf. et coiiNlituciit hik- dis hascs sur I('S(ju<'lles
(loit .s'appuyer uue Fiulande iiuuvelle. ayant le M iitiinent de son
autouoniie ci de sa conscieace nationale». — Poui- nianifester (riiiie
maniere ostensiMc son estime recoDnaissante, la Societ»^ resolut de
pablier le XXUle volume de soo Journal soqs la forme d noe pa-
blication jubilairef d6di^ k Mr le Sdnateur Donnbb, et k laquelle
an grand nombre d^^radits et de savants ^trangers et finlandais
ont eiiToy^ des contributions.

£n c6I6brant cet anniyersaire, Mr Donnbb a de nonveaa
montrö le grand int^rM qnMl porte k la prosperit^ de la Soci4t6
en lui doiinant, pour auprineiiter Ie capital du „F\)uds Otto Don-
uer" quv pos.s»'de la Soi-it-tt'. la sonnne de vingt-cimi niille (25.000)
niaics. Lii Icttre do donati(»n. pre.sentee ä la raunion UelaiSociete
le 20 jauvier, est aiuiäi cou^ue:

,Le sonssignö remet par les pr^sentes k la Soci6t6
Finno-oogrienne nne somme de vingtrcinq mille (25.000)
marcs, destinöe k accroitre les ressonrces da fonds de
la Soci^tö qai porte mon nom. Coaform^ment & aa d4-
sir d&lk ezprimö par moi, quoiqae d'une mantere assez
vagae, je prends la libertö de proposer k la Sociötö de
d^der qne dix ponr cent da rerena annuel da fonds
Otto Donneb seront annuellement report»'*s au capital
dn fonds. Ie(iuel contiiiuerait ainsi ä s'a( ( ruitie dans
ravt nir, au profit des täches scieiititiqueii que la bocietö
cherche k realiser.

Helsingfors, le lö d^cembre 1905.

O. Donner.*

Par Rnite de cette donation, le capital da «fonds Otto Don-
ner" se monte k 51,000 marcs, dont les int^rSts sont employ^ par

uiyiiizcd by Google

XXIV,s Compie-rendu aniiiiel. Ann^e IU1I6 - 1»06. 37

la Soci^tö snr la proposition du Cornit^, „k soatenir les recherches
coiitnnant le domaiin' liiino-oiigripn."

Va\ considfM-atioii de rinipnitanc»' iiatioiialo dn travail scienti-
fiqup de la S(M'it't<''. Ir (roiiveriiciiifiit tiiilaiidais a aiM-orde aux
travaiix de la Soeiete un appui niateriel saiis lequel les reehcirhes
et publicatious dc la Soeiete n'eussent guere pii preiidio le deve-
loppement qa'elies ont acquis k Theare actuelle. Saiis parler
de subsides accidentels, conflenli» ponr des travauz sp^ciaux, la
Sodötö a joai, depnis rann^ 1897, d*un cr^it de hoit mille (8000)
marcs sor le bndget pnblic. Ce cr^t 6tait accordö poor dix au-

cons^catiTes, et expire par soite k la fin de Tann^e courante.
La Sociötö A, le printemps dernier, adressi au S^nat Imperial
ime reqnSte afin d^obtenir la continnation da crödit de hoit mille
(8000) marcs. — En meme tomps que la requeto pröcedente, la
Soeiete en adressait au Seiiat deux autres, deniiindant d'une part
la prol(»n<rati(>n du eredit attrihiie h la revue „Fiiiiiis(ii-ULri'isehe
Forsehnntreir , de Tautre un credit special pour la redaetion des
bibliographics aunuelles coDcernaiit la linguistique et le iolk-iore
finno-oiigriens. Le professeur Setälä avait eomnieiie6 k publier
ces bibliographies dans les »Finnisch-agrische Forschuogen'* ; mais
Texpörience montra qae Tödition de cette section demandait des
ressonrces p^cnniaires plus considörables 'qoe celles que la rödactioo
de la revne ponvait consacrer k cet objet. En considöration de
cette sitoation, le Sönat accorda k la Sod^tö, poor Tann^ 1907,
six mille marcs poor la pnblication des „Finn!sch-agriscbe For-
schnngen", et pour la bibHop:rai)hie deux mille (2000) marcs. — La
Soci«?t6 a done pour Tann^ e procliainc un appui materiel assure;
et elle ose esperer que le gouvernemeut tiulaiidais, dans Taveuir,
ne lui refusera pas non plus eet appui.

Parini les preaves d'interet et de sympathie que la Soeiete a
re^nes d'amis ätrangers et finlandais, il faut uoter ici sp^cialement
qne le prösident N. J. Fbllman a fait don k la bibiiotb^ae de la
Sodätö d*Qn exemplaire de l*oa?rage de son p6re pubiin par loi:
nAnteckningar vnder min ristelse i Lappmarken*, et en roSme
temps annoncö son intention de remettre k la Sod^tö les mann-
scrits encore ioödits.

Digitized by Google

28 Otteita Suuran k^-skiistcl. — Aus/.iigi! aus den sit/ungsber. ItKXi. XXIV^

Pendant TaniK^o «''coiileo, la Societc^ a aooorde des boursos dc
voyago il deux exploratiMirs, Mr ARTrriti Kannisto et J. (t. (tkano.
totus deux occupeis ä de:> recherche» au milieu de populatious iiabi-
tant en Asic.

Jje premier, Mr Kannisto, a dejk omploye plusieurs ann^es,
(depnis 19(>1) k ^tudier les VogouU^s et leur langrue. L'aatoiniie et
Thirer dernier ont 6t6 pass^s par loi dans la partie septentrionale
dn domaine vogonle; il habitait le village de Sartyiga, d*oil il fit en
janyier et en fiftvrier un voyage circnlaire dans les cercles habitös
par les Vogonles Sosva. A rarrivto da printemps U se transporta
par Tobolsk yers le flenve Pelymka, et atteignit le 6 jniUet Verh-
Pelymsk, oÄ il s^jonrna iiisqn'an 18 scptembre. 8on travail ter-
mine a vot ondroit. il so tiaiisj)ort,i ä relym, oii il pa,<sa en revue,
avec un indiprnc pris coinuu' prutcsseur, vocabulairo notö par
lui prrciMlcninient. Il avait rinteiition d<' |»rö<'ist'i- davantafjc s<'s
notes j<ur le bas-lozve; mais, commo rindi^''('ne de ce dialecte au-
qael ii avait donnä rendez-vous ne se presenta pas. Hr Kannisto,
aprös quelques semaiDes d attcnte infruetueasie, dut renoncer k son
pian, et son travail sp^cial, T^tade de la laogae TOgoale« se tronva
ainsi ache?^ Le 11 novembre il commenca son voyage de retonr;
mais ponr enrichir ses collections etbuographiqaes, il r6solat de
passer par le flenve Konda, de sorte qn*il pandt n*avoir atteint
Tobolsk que ces jonrs-ci. — Le travail de Mr Kannisto* an conrs
de rantomne et de l*hiver demiers a en snrtout ponr bnt T^tude
des Vog^oules habitant le plus au Nord, dans le bassin de la Sosva,
qui. dc mrMiic qno reux du bassin dc la Lozva. sont rcst«''S a
b(';ni('()U|» d'»''<rar(ls k un niveau plus jtriniilif ijuc k-urs parrnts t-ta-
blis sur d'autres territoires. Ces tribus offriraient, dit Mr Kannisto,
beaacoup k appreodre pour la mythologie; quant k la po6sie po-
palairc, il y en anrait prosqne ponr ane ann6e k recueillir. A
partir da printemps, Mr Kannisto a complötö et pr6cis6 les ma-
t^rianx recneillis dans les domaines möridionanz. Il n*est pas pos-
sible ici d'entrer dans le d^tail des rtenltats dn voyage; il snffira
de dire qne Tiutör^t de Fexploratenr a öt^ dirigö snrtoat snr le
vocabnlaire, et en gön^ral snr les phtoomönes lingnistiqnes. H a en
ontre reeneDli des po^ies populaires, de m^me, k Taide dn phono-

Digitized by Google

Compteorendu atmnel. Annte 1906 — 1906^

graphe, des mölodies; de nombreiix objets d'iDt6rSt ethnogr:)piii(iae
ont 4t6 achet^ ponr les coUeclions Anteli. TiC voyagonr a
ni»''ine dirige sou atttutioii et 80n truvail bur les ruiibeignemtuUs
statistiquos.

Le voya^e (l"exi)l(>ratioii eiitrt piis jiar Mr Granö avait pour
but le Nord-Uucst de la Mongolie, et puur objet de prrndre une
iiouvelle ^preuve photographiqnc des pierres et rochers trouves ä
Urauhai, et sur lesquels sont gravees des ioscriptioDS, et de cber-
cher dans cette rtgion et dans la MoDgolie proprement dite d'aii-
tres moDainents analognes. Le d6part eut liea de Helsingfors le
9 jäin deroier, et le yoyage se temuDa le 14 novembre. L'iti-
ntoire passait par Omsk, Krasnojaisk et Minnsinsk, traversait la
fronti^re cbinoise, et se continnait par Uranliait Kobdo, puis par
dessns TAItaT h Saisan, et de \h retonmait par Semipalatinsk, siir
Om^k et Jlelsiiifrfors. Sur raccomplissemeiit et les resultats du
voya^-e, Mr (Jiianö a lourui les renseigueiiieiit^ suivants. Des mis-
sious cuutiees ii rexj)edition, la preniiere. cousistaiit ä pliotograpliier
les pierres deja counucs, ne fut remplie que partiellement, car un
accident se prod uisit k Uranhai dans la traversöe dn fleuve dit
Ha-kem, et tous les bagages dc Texj^ed itiön, eotre autres Tappareil
photographiqae, tomböreot k Teau. La plus grande partie des in-
scriptions dTJranhai ne pnt douc 6tre photographite. Ponrtaot on
put prendre des estampages de tontes les ioscriptions ezislant dans
cette r^on. La secoiide mission, qni consbtait k recbercber de
nonvelles inscriptions, fnt, il est vrai, accomplie; mais on netrouva,
snr le vaste territoire explore, (lu uiie pierre ponrvne dMDscriptions,
sui- la rive du Ha-kem. Oti trouva d'ailleurs uue niasse d"autres
nionuraents historiipics. tonilx aux, statues et dessiiis sur pierre, (pii
furent notes daus Ie Journal de voyage. Mr. Granö a dessine une
carte routiere du cbcmiu, long de 2415 km., parcouru par lui ä
cheval, qui pourra etre d'iuie grande utilit^ pour les explorateurs
fntnrs de ces r^gions.

Le demier compte-rendn mentionnait deux savants voya-
geant avec des bonrses de TUniversit^. L*nn d*enx, le Dr G.
J. Ramstedt, a terminä maintenant son voyage, tandis que Tautre,
le Dr YbjO WtcBMAHVf ponrsuit la mission qn*il s*est donnto.

Digitized by Google

30 OiteitA Seuraa keskostel. — AurzOge aus den ritmmgaber. 190& XXIV^

Le Dr Ramstedt avait, comme le disait le dernier compte-
rcndu, uttcint le 4 scpUinbr»' 1905 capitalr' de la pro-

vinco de Sin-t.sian. Il avait aui>;iravaiit riiifciilioii dc faii'e dc hi
iin voyape ä Kara-siir; niais riiiscciirit*'* resultant dc la {juerre
Tobligea ä rcnoncer a ro plau. 11 resta plus dc dfiix mois ä
Oriimr-, on ii studia la laiiprue des Kaliuouks liabitaiit la r^on,
et principaleiiient le vocabnlaire, en contrdlant le dictionnaire mon-
gol de GolstODskg. Les travaax lingolstiqaes ne laissdrent gnire
de teinp8 pour la collection de matörianx folkloristaqnes. Le 9
novembre le Dr Ramstedt repartait di^Hlini pour ÖDga^ak,
oik il arriva le 8 döcembre. LMns^curitö en Sib^e et les nonvel*
les inqniötaiites re^ues de Finlande ramenörent k renoncer an projet
de commencer T^tnde des familles tonprouses ^tablies ä (^iig^i-
5ak et de Ia latifriie dos rahaios, popiihition siid-moiipfole lialti-
tant daus le voisina«j:e. Il se init en route pour la Fiulaude, oii il
arriva le 31 döccmbre.

Pour compl^ter ses iiotes sur le kaliuouk. Mr Ramstedt Iit
venir en Hnlandc ponr T^t^ dernier on 6tudiant kalmouk originaire
de la region d'A8trakhan, et compara Ies notes prises en Asie
avec la langne de celni-ci. Gette comparaison montra qoe les diap
lectes kalmonks d*£arope ne se distingnent qne relativement pen
de la langne de leurs oong^näres habitant en Ghine, snrtont an
point de vne dn vocabulaire. — Snr les recherches ponrsnivies et
les rtenltats obtenns par Mr RAMSTBixr dans son voya«2:e de trois
ans, on peut indiquer ce qui snit. Mr Ramstedt a ötudie : A)parmi
h's dialectes mongfols: ') le kalnuuik, sur \e(\uiA il possöde un
vorabulaire d'('Uvirou 15,t)iio nuiiicros, un {rrand nomlirc dc cliauts
populaircs. dt^ contcs. pr()vcil)*s, ciijiruks ct tournurcs faniilicrcs;

le moghol. sur Ic(juel il a publie ses notes dans le tonie XXUl
du Journal; ^) le öahare ou niongol m^ridioual et •) le
khalkha. — B) parmi les dialectes tnrco tartares: *) la langne de
la tribn nogal habitant le gonvernement de Stavropol; le kn-
mnk parl6 dans la Cancasie dn Nord; snr ces denz dialectes Mr
Ramstedt poss^de des vocabnlaires, des esqnisses de phon^tiqne et
de morphologie, des chants et contes popnlaires et des önigmes;
') le kirgis et *) le sartte, dont Texploration ne rentrait pas k

L lyui^ed by Google

XXIV,» Compte-renda aonoel. Aonöe 1905—1006. 31

proprement parier dans le programme, et sor leqnel les notes re-
cueillies se bornent par siiite ä des ^chantillons linguistiques. (') parini
les dialectes tunpuses, la IniiuiH' des Onkor-Solonioiis. snr
la(|iiello il possrd»' un vocabulairc, iiiu' es<jiiisso de phoiu-tiiiuc. des
euntes et touniures populaires. Coinme on le voit par ee coinjitf-
rendu general, les recherches du Dr Ramstedt out porte sur uu
domaine tres vaste et il est certain qu'elles ont apport^ des cou-
tribntioDB particuUöremeot importaDtes ä la coonaissance des lan-
gnes mongoles et turqaes. £ii ontre il faat remarqoer que les no-
tes prises aa conrs de rexp^dition sont les premiöres qni aient öt6
faites avec nne ezactitnde scientifiqae.

Le Dr WioHMAinr commeuca ses recherches par les tfyr&
misses. Il studia d'abord les dialectes de Kozmoden^jansk et de
Jaransk, qui f ont partie du feremisse occidental ; ce travail prit
jusqu'}\ la fin du uiois de mars dernier. Mr Wichmann se trans-
porta alors au niilieu des Ceremisses orirntanx. d'al)ord dans le
cercie dTrzum. de \h ä Tsarevo-Koksaisk, gouvernement de Ka-
san, et eusuite dans le territoire du dialecte de Maini} z. Muis la
femientation et les troubles toiyours crois&ants en Kussie ne poa-
vaient maoquer d'avoir nne r6percussioii snr la marche d'nn trayail
de recherches pacifiqnes, et le Dr Wichiiann r^solnt d'mterronipre
provisoirement ses recherches en Rnssie, et d*entreprendre la t&che
qnMI ayait plac^ en denii^re ligne snr sen programme primitif,
r^tnde de difförents dialectes hongrois. Aprte avoir pass6 qnelque
temps en FInlande, le Dr Wichiiann partit an mois de septembre
demier pour la Hongrie. — De son voyage chez les Ceremisses,
il a rapporte des eolleetions lexicographiques. une esquisse gram-
nuiticale, et, coninie speciineiis de la langue. des touniures et d<'s
chants populaires, des forniules magiques. enitrincs, proverbes, re-
cits etiiuographiques, et en outre des phouogrammes et i)lK)to-
graphies. L'attention a et^ siJtkialement dirigte sur raccentuation.
Les observations faites jnsqulci ont donn6 comme r^snltat »qae la
qnantitä des voyelles en £6rMsse döpend de Taccent, et qneles
changements de quantitä des voyelles qni en r^nltent sont en rap-
port iutiDie avec la natnre onverte on ferm^ de la syllabe*. —
Les sp^cimens de po^e popnlaire jiäröniisse not^ par le Dr

Digitized by Google

32 Otteita Senran keskusteL — AosxQgtt m» den sitznngsTier. 1906. XXlV^

WicHMANN sont d(\jä pr#t8 k Hre imprim^s, et la collectioo pa-
raitni plus tMi<l daiis les publiratioiis la Societe.

En riiriiu' Iriiips (jirrlle i)ret<iit soii !ii)pui aiix cxploratcnns.
la Soficte no neglijrcait pas k-s örndits (pii. cn Kinlandc, travaillent
H la publication de leurs collcctious ou ä d»'s recherches dans le
doinaine d'^tudes de la 8ociete. L annee demi^re la Sodötä a at-
tribu^ ainsi des credits au Dr A. O. Usikel, qoi pr^pare pourles
publications de la Sociötö tm oavrage sur les mode» öör^iiises
et an travail coneemant les costnmes des provinces baltiqnes et
leur 6volation. Un cr^t a 6t6 de m^rne accord^ an Dr U. T. Si-
BBLius pour ses travanx et recherches ethnographiques.

Sor les intöFöts du »fonds Ahlqvist", administr^ par la Soci-
^t6, un cornit^ inixte nomm^ par la Soeiete et la Soci^t^ poor la
lantrne natittnalc a attribue anx etudiants Väinö Salminen et Jalo
Kalima (LANniJiiEN) denx prix dc loo inarcs k litrc dVnconrafre-
mt nt puui des travaux teiuoiguaul de leur iiiterel pour le» etudes
do laugue iiimoiäe.

Pabliciiiioiis de la Soeiete peiidaut ivannee.

11 a ele publie:

1) le tome XXIII du Jottmnl, dedie a titre de livre jnbilaire
ao presideut de la Sociötö, Mr le S^natcur Donnbb, pour son 70e
anniversaire. Ce volnme contient 31 articles, traitant de questions
lingaistiqiies, ethnographiqaesy arch^ologiqnes et bibliographiques,
et r^digto par des savants divers. A la pnblication est joiut le por-
trait de Mr Donhbb en hiliograTore. — Le volnme comprend
444 pages. Plnsienrs des articles ins6r^ dans le vqlume ont pam
en outre en tirage k part.

2) U. T. Sirelius, Ulxr die spcrrfisvhm / l>ei dm fhiuisrii-
iiyri^clim volkcrH. Eine vrrylciclifni/r ( tlnnxjraplihcln' nnfn\'<uchnn(j.
2 -f 480 pages. Forme le 8e tas< i( ulc des „Travaux » thnographi-
que.s" de la Soeiete. dont les deux pi « inii i s sont constitues par les
publications de modöles et d'oniemeuts des docteurs A. O. Hbikkl
et U. T. Sirelius.

3) Un cafaloyve äes publieations editeeSj^res:»^ par le conservatenr

Uiyiiizod by Google

XXIV,»

Compte-rendu annuel. Ann^ 1906-1806.

pr^pose aux dditions, Dr U. T. Sduojus, snrtout pour les besoios
des libraires. — De ce catalogae il ressort que 68 personnes ont
fait imprimer leors travauz dans les pablicatioiis de Ia Sociötö, et
que le nombre des recherebes et artides de moiodre ötendne ainsi '
pnblite est de 142.

Pänni les trayaox en pröparation, il fant noter:

1) Ia publication dn Dr A. O. Heikel sur les modes f^r4-
niissrs. i)oui' liKiUflh» on est en tiain de reunir les reprodnetions en
tibleaux. Le travail, aiKjii»'! le l)r Hkikfx pourra nieltre la
dciiiieie main a partir de raiiiouine prochaiu, coDtiendra en tout
26 planches en couleur et 115 non coloriees.

2) les recherebes du Dr A. O. Heikel snr les costomes des
proyinces baltiques. L'aateor croit pouYoir commeiicer rimpressioo
aa döbnt de rannöe prochaine.

4) le travaU de Mr F. Äml snr le vocalisme de la premitee
qrllabe dans le lapon d*Inari. L^anteor esptoe avoir Toamge pHt •
ä £tre imprimö dans le conrs de ce mois.

4) le recaeil de po^es popalaires {ör^misses da Dr Tbjö
WiciiMANK. Le mannscrit est d* ja pret, mais IMmpressioo ne com-
mencera quapres Ie retour de Tauteur de sou voyage de re-
cherebes.

5) /(' ioine A' Air du Journal de la ISociete, pour lequel le Dr
G. J. Ramstedt entre autres a echt ane ätude comparative des
proverbes mongols ot turcs.

6) l'etude de Mr A. Aabne sor les l^endes relatives anx objots
magiqaes. L^impression commencera aa döbnt de raon^e prochaine.

En ottire T^todiaat Abicas Laukis a offert, poar les pabli-
cations de la Soci^tö, one 6tade sar les m^lodies runiqaes des La-
pODS et ane coUection de ces mölodies. Le oomitö de direction a
estimi qa'il serait dfeirable d*aToir le travail dans les pablications,
mais n*a pas vonlu prendre de d^dsion döfloitive avant qa'on ait
pu dresser nn devis approximatif des frais d'^dition.

De la revue Finnisch-ugrische Fovsclningcn diriptM* par les
protessenrs E. N. Setälä et K. Krohn, il a paru 1»' dcrnier fas-
cicoie du tome iV et le tome V, qui contieut entre autres une bi-

iJiyiiizea by CjOOgle

34 OtieiU Seuran keKkufttel. — AuszOge aax den siUungsber. 1906. XXIV^

blio^rapbie dc la lin}riiisti(|uc et de retbno/Erraphie finno-oagrienneit
ponr 1902. Le tome VI est soas presse.

Pendant les s^ances de la Soci^t^ aa coars de cette aonte, U
a 6tö teno entre antres des conföreoces sar les siyets soivants:
uateur O. Donnbb sar les derniires recherches dans le groupe des
laoguGS eskimos ( Vxii); dr G. J. Ramstedt sar son Toyage dans
le IhirkeKtaii Oriental (^/u)\ dr T. E. Kabstbk sur les demi^res
recherches concernant le siepre primitif des Germains (^/n); pro-
tVsscnr H. rAAsoNKx sur (iiuhiues deiiominations mythologiqneii
tiiiiio-niiiriifmiHs (■^Viiir, prolVssriir K. N Sktälä ') sur quchjues
(lenouiinations iuytholoiriqu<'s tiniio-ouf^nitMinrs ("in) et ^) sur 1»'
mot muni (-'*"' v); Mr K. A. Tunkelo sur TorigiDe des inuts kapu,
Jtave et des mots de la meme famille (*/v); dr. U. T. Sirelius sur
quelques engins de chasse finoo-oogriens (^/x); dr. G. J. Kamstsdt
sor la langae des femmes mongoles OVxi); professear K. Kbohk
sar les noms TeilervOf Nyyrikki et Mimerkki.

Les chaogemeats soivaots oot ea lieu dans la corn position
de la Sociötö:

Parmi les membres defnnts on peut citer: le membre d*hon<'

iieur. jirotPsstMir, acadtMuiciiMi. couscillcr j»rivt'' Alexandue Vesse-
LOFSKi d(' Saiiit-Pctrrshdurg; les ni<'ml>i-fs lOiidatcurs LrnvKi (irs-

TAV LeONHAHI) ClOUBEKU df Hclsilirrtm s; le coiisnl \'lI.HKr-M I )n'l'KL

de Viborg; le colouel Lahs Emu. von Haaktman de Helsingfors; ie
conseiller de commerce Ijauki Jban Hammab^n de Tammerfors; le
Gonseiller de commerce Gbobo Fbans Stockkakn de Helsingfors;
Ies membres annaels doyen H. G. Bbakdeb (Palohedio) de
Tuusala, pr^sident Emil ITobsman de Helsingfors, conseiller d*Etat
actael V. G. Graruir de Helsingfors, rectear D. A. Wallb de
Joensuu.

La Soci^t^ a choisi ponr membre d*honnenr le professeur k

rUniversite de Vi>'ini»', niernlirc des Aeademie de Vienne et St.-Pe-
tershourg. conseiller auiitpu' \'. Ja<hö, et ponr membre correspon-
dant k' (l(«( tnt ä rUiiiversite de Christiania Dr Konbad Nielsisn
de Christiauia.

Digitized by Google

XXIV^ Compte-renda mnaeL Annöe 190^—1906. 35

Sont entr^ comme membres fondatears:

Laitinen. Taavetti, professenr k rUniyersit* de Helsingfors;

Poirot, Jean, kcteur ä rUniversite de Helsingfors;

et comme membres annnels:

Heman. (t. A., pastnir. ass»'ss»Mii-. Borpfä;
Kemiläinen, .f. A., etndiant, Heisitif^tors;
Landjrren (Kalima), J., etndiant. Helsingfors;
MaDiierheini, G., baron, colonel. Helsinfrfore;
SalmenkaUio, H. A., leetenry Brabestad;
Salminen, Väinö, etndiant, Helsingfors;
Svanljnng, K., docteor, lecteor, Äbo;
Vaotga, J. V., maitre fes-arts, Abo.

Le bureau de la Societe a ete pendant cette aunee compose
de la fa^on suivante: pr^ident le s^uateur O. Donner, vice-pr^i-
dent le professenr E. N. SbtIlä, premier secr^taire le docteur E.
V. Kabjalaimbn, second secr^taire Ie docteur U. Karttunsn, tr^orier
le conseiller d*Ktat John Höokbbt, biblioth^caires le professeur
Kaablb Ebohn et le miutre te-arts E. A. Tdkkblo, trteorier de
*la biblioth^ne le docent U. T. Sibbuus, avocatH^nseil, avocat
Edouard Pol6n, commissaires MM. U. Kabttunkn et F. Äml, et
renipla(;ant le docteur R. .Sax^in.

A la del»''f;ation des so(iet«''s savantfs, la Societ»' a «He repre-
seiitee par le s«''natenr O, Donner et le professeur E. N. JSetälä.

Helsiugfors, le 2 decembre 1906.

Diyilizea by CjOOgle

Suomalais-ugrilaisen seuran rahallinen asema

tmnmUntun 1 p.fiä 1907.

Säästö tammikmm 1 p. 1906:

PernstaJaiD rahasto Smk. 80,000: — .

H. Aströmin rahasto , 80,000:

O. Donnerin raliasto , 51,001: 65.

Au^. Ahhivistin rahasto ... ^ l'>,059: 66.

O. A. Malmin tutkimusrahasto . . » .'il.iK).}: — .

J. Ahercromljyii lahjoirus . . , . „ 4.0H5: 12.

Sipfrialaiueii tiitkiimisiahasto . . „ 11,790: 17.

Mä;iräi-aha Aikakauskirj;ilh' . . , 8,0ö3: 42.
Muiiräialia ('»'jcniissilaisia kiicsijul-

kaisua varten „ 3,032: 40.

Määräraha bultilaista puku julkaisua

varten „ 1,998: 96.

Varattiya varoja „ 261,892: 63.

Tuloja:

Perost^amaksiya . . . 2,000: —

JSsenmakstua .... 2,470: — Smk. 4,470: -.

Myydyistä julkaisuista , 574: 74.

Sekalaisia taloja „ 48: 10.

Korkoja „ 11,947: 92.

Valtioapu „ 8,000: — .

Valtioapn ..P^innisch-ugrische For-

scliiiiii!:t'ri"ille fclmk. 6,000:

Valtioapu ( •■reniisbiläisulle kuosijul-

kiiijiuUe , 2,500: —. 33,535: 76.

Yhteoosä Smk. 295,428: 39.

L iyui^ed by Google

XXIV^

Meuoj a:
Sihteerin, rahavartian, kirjasto- ja

kirjavarastonhoitajaii palkkiot ömk. 1.900: -.

Stipendejä ja kaimat lisäapuja ... ,. 13,100: — .

Painatuskustannuksia „ 9.318: 40.

Kuvalaatat yin „ 3,212: 73.

KääDtäiuispalkkioita . 441: 50.

nFiiiDisch-iigrischeForschDugen^iUe 6,000: — .
Posti, lähetyskostannnkset, seka*

lafeU 938; 84. 84.878: 97.

Säftdtö tammiknao 1 p. 1907:

Pernsti^ain rabaKto Smk. 85,080: — .

H. AströDiin rahasto ^ 80,000: — .

O. Donnerin rahasto „ 51,430: 51.

Aug:. Ahlqvistin rahasto 12,500: 91.

O. A. >ralniin tutkimusrahasto . . ^ 50.078: 86.

J. AbercronibN II lahjoitus .... .. 4,227: 72.

Siperialainen tutkimusi ;ihasto . . „ 9,590: 17.

Miiäiäialia Aikakauskirjalle ... ^ 8,426: 27.
Maaiiiraba ceremissiläistil kuosijul-

kaisua varten „ 4,516: 15.

Mfiärfiraha baltilaista pukujulkaisna

Tarteu 629: 40.

VaratUga varoja „ 4,069: 43. 260.549: 42.

Yhteensä 6nik. 295.428: 89.

Hel»iiigi8bii, tammikuaQ 1 p:uä 1907.

John HOckebt.

L lyiii^cd by Googie

SUOMALAIS UGRILAISEN SEURAN

AIKAKAUSKIRJA

JOURNAL

OB I.A

SOCIETE FiNNO-OUGRiliNNE

UEL81JNU1S8Ä

SUOMAL. KUUALUS. SBURAN KtBJAPAHfON OSAKBYHTIÖ

1008

Diyiiized by Google

L iyui^cd by Google

SiBällTB. Table dee matierei.

Otto Donner, Työalamme 1—5.

1. ntAMB ÄimX, LappalaJata lainuanoja suomen murteisM .... 1—64.

2. WiLLiAii Thalbitzbr, The BsUmo nnmeralfl 1— 2a.

3. A. UXmIlXimbn. TSeremiaaUAisil nhritopoj» 1—17.

4. Vaaiuj Nalimot, Zur Frage nach der geschlechtlicben Bezieh-

ongen der Qeschlecbter bei den Syijttnen 1—31.

5. Otteita Suomalius-ugrilaisen seuran keskustelemuksista — Aas*

sfige au» den sitzungsberichten der Fioniseh^ugrUchen Gesell-
schaft im j. 1907:

Aktti ki Kannisto, Matkakertomus Vogulimailta V 1—8.

Yrjö VVicHMANN. .MHtkakt rtomus 8 — IS.

U. T. SiRKLlliM, Matkakt rtoinus 15—17.

J. G. Ghanö, Matkaktrloiuus 18—19.

Albert HibiALÄiNKK, Matkakertomus 19—22.

Ono Domnuu Alkajaispuhe vuoaikokoakooostt — Diecoacs pro-

noncd i la etenee annoelle 1907 22—36.

Suomalais-QgrilaiBeD seuran vuoakertomas — Compte rendn an-

nuel 1906-1907 37-7a

Snonalaie-ngrilaieeo seuan rahallinen asema Vi 1906 .... 71—72.

Diyilizea by CjOOgle

l^öalamme.

Se tehtM, jonka Saomalaift-iigrilainen seara, sitä ne^ftnneB-
Tuosisataa sitten pernstottaessa. mflSritteli toimintansa esineeksi, oli
tieteellisesti totkia soomalais-Qgrilaisten kansojen kielift, arkeologiaa

ja etnografiaa Ja sen kantta valaista niiden esihistoriaa. Knsi sijassa
oli siis tutkimusta tutustutettava kaikkeen, mikä koski suomalaisia
heimoja Von;ijiill:i. j(»tka sivistyksen levitcssi» jokaisen niaiiallc mene-
vän polven nuikana kadottavat osan omaperäisyyttään ja vähitel-
len sulautuvat venäliiisocn aiin ks-cn.

Tätä tarkoitusta siimällil pitäen on kuluneina vuosina lähetetty
lokoisia stipendiaatteja tutkimaan mordvalaisia, tseremissejä, syrjä-
nejä, votjakkeja, voguleja ja ostjakkeja, ja se tieteellinen sato, jonka
stipendiaatit monivuotisilla matkoillaan mainittiyen kansojen kes-
knndessa ovat keränneet, on arvosteltava hyvinkin huomattavaksi.
Näiden kantta ei ole ainoastaan suomen ja mainittigen kielten yh-
teenkuuluvaisuus tullut lähemmin valaistuksi ja todistetuksi, vaan
myOskhi tuon yhteenkuuluvaisuuden eri asteet ja yleensä kansojen
sivistyskehitys on saanut lisävalaistosta. Kootnn työn hedelmien
täysin muokattua on tiiinii suhde vieläkin selvonipänä esiintyvä.

Mutta ('ASTR^iNin ty<) oi rajoittunut suonialnis-ufrrilaiseen kansa-
ryhmään. Etsien Suomen kansan kehtoa, jonka hän huili hiytiineensä
Altain seuduilta, laajensi hän työalansa koko pohjois-Aa.siaa koske-
vaksi, ja hän oli ensimäineu, joka tutkimuksillaan huomattavassa
m&ftnn kokosi aineistoa todistaakseen oikeaksi käsityksen kielellisen
yhteenkuuluvaisuuden olemassaolosta niiden viiden suuren kansaryh-
män välillä, jotka katkeamattomana juonena ulottuvat Noijan rannoilta
Taivaan valtakuntaan Tyynen meren rannalle, nimittäin suomalais-
ngrilaisten, samojedien, turkkilaisten, mongolien, tungusien (jäsen ala-

Dlgltized by Google

osMtOD mandiiiijeD). Ei voida epAilia, että CastbAn Jos b&nelle olisi
snota pitempi ellnailEa, terftTällft silmftllftSn ja laajoilla tiedoillaan olisi
vienyt tntkimnsta pitkftlle eteenplio, ehkft pitemmftlle kain se täb&n
asti, puoli vuosisataa hänen knolemansa jiUkeen on ehtinyt.

Valitessaan M. A. CASTRÄNin syntymäpäivän, joulukuun 2:n,
vuusii)aiväksi'('ii, Siiomalais-ugrilaincn seura tällä osoitti tahtovansa
pyrkiä samaa päämaalia kohden, joka hänellä di (»Ihit. Scuian pe-
rustavjissii kokouksessa lausuikin puheenjohtaja tämän julki, huo-
mauttaen, että Seuran toimintapiiri sääntöehdotuksessa oli rajoitettu
saomalais-ugri laisi in kansoihin eli siis altailaisen kieUheimon länti-
seen ryhmään, mutta että johdonmukainen Seuran synnyn aiheut-
taneen jyatnksen kehittäminen epäilemättä johtaisi siihen, että vas-
taisnndessa Seura ulottaisi työnsä koko dUe alalle, jolla CastbAn
tn^imuksissaan oli liikkunut Hnomioonottaen tämän tehtävän ja
CASTBiMin i^atnksen suomalaisten altailaisesta alknperästa ehdoteta
tiinkio» että Seuran aikakausklijan nimeksi pantaisiin Altai, mikä
ehdotus kuitenkaan ei tullut hyväksytyksi siitä syystä, että Seuralla
lähinuiiiissa tulevaisuudessa ei arveltu olevan työvoimia eikä varoja
niin laajan t ehtii vän suorittamiseen.

Mikä meikitys on sitten tällä laajemmalla tehtävällä suoma-
laiselle tutkimukselle?

Samoinkuin suomalais-ugrilaisten kansojen kielten ja erikois-
piirteiden tutkiminen johtaa näiden keskinäisen suhteen lähempään
tuntemiseen, valaisten samalla niitä historiallisia vaiheita, joiden alai-
sia kansat eronsa jälkeen ovat olleet, samalla tavoin voidaan saa-
vuttaa yhtäläisiä tuloksia kaikkiin niihin kansoihin qlhden, jotka
luetaan altailaiseen kieliheimoon. Tällä työmaalla avautnn kuiten-
kin satakertaisesti avarampi ja vaikeampi ala. Keski- ja pohjois-
A asiassa tavataan nimittäin, suomalais-ugrilaisia lukematta, lukemat-
tomia kansaheimoja, jotka kuiihivat yllämainittuihin neljään kansa-
ryhmään ja joista monet ovat hyvin vähän tutkittuja tai kokonaan
tutkimattomia. Läusi-Kuroopan ja Venäjän oppineet kilpailevat näi-
den kansojen kielten ja folkloien tutkimisessa, mutta jokainen uusi
edistys synnyttää uusien tutkimusten vaatimuksen. On ehkä jonkun-
verran totta siinä käsityksessä, että unkarilaisille ja snomalaisille
tntk^oille on ylipäänsä helpompi kuin muille eurooppalaisille oppi-

L lyui^ed by Googie

ndlle kflsittilä useita aasialaisia Ideliä sen tähden, että heidän Itie-
lensä ja viimemainittujen välillä on kielenrakenteeasa paljon yhden-,
mnkaisautta. Jos asianlaita näin on, on siinä erikoinen kehoitns
edellisille perehtyä tähän laajaan työalaan, joka pitkiksi ajoiksi vaa-
tii lukuisten tyiintekijriideu koko työvoiman. p]nn«'n kuin tarpeel-
liset valmistavat aincskokoelmat on saatu kerätyiksi, on kuitenkin
mahdotonta lähemmin määritellä altailaisen kielikunnan eri kansa-
ryhmien suhdetta toisiinsa. Mutta perusteellisilla syillä voidaan
asettaa ehdottomaksi vaaUmakseksi, että snomaiaiueu tutkimus ottaa
osaa tätä tarkoittaviin tutkimuksiin.

Se tehtävä) joka Suomalajs^ngrilaisen seuran näissä kysymyk-
sissä on omaksuttava, ei kuitenkaan voi n^oittua niiden kielten pii-
riin, joiden oletetaan olevan kaukaisemmassa tai läheisemmässä yh-
teydessä altailaisiin kansoihin. Eivät ainoastaan kielelliset, vaan
myöskin arkeolo^set tntkimukset Aasiassa antavat joka päivä mn-
saitji lisiä sen sivistyskehityksen ja niiilen kansaliikkeiden selvit-
tämiseen, joita siellä kuluiH iden vuosituhansien aikana on tapahtunut.
Erittäin valaisevan esimerkin tästä tarjoavat saksalaisten retkikun-
tien keski-Aasiassa viimekuluneina vuosina suorittamat tutkimukset.
Niiden kautta on m. m. saatu selville, että ajanlaskumme ensimäisillä
vuosisadoilla siellä on tavattu kansoja» jotka ovat asuneet Kiinan
Turkestanin länsiosissa ja puhuneet erästä Iranista kieltä, joka on
eronnut persiankielestä ja jolla on ollut omituisuuksia, mitkä tuovat
sen lähelle länsieurooppalaisia kieliä. Jos suomensuvun alkukoti on
ollut Altain tienoilla, voitaisiin ehkä tästä hämmästyttävästä tosi-
asiasta saada selitys siihen, että suomalaisissa kielissä tavataan joukko
ikivanhoja lain;isanoja, jotka tähän asti ovat jääneet selittämättö-
mäksi peruksi kaukaisesta muinaisajasta.

Meillä ei kyllä ole aineellisia varoja voidaksemme laajasuun-
taisia kaivauksia toimeenpanemalla ja etnojjrafisia esineitä kerää-
mällä täyttää suuria museoita ja näiden kautta havainnoUisesti esit-
tää aasialaisten kansojen muinaista ja nykyistä sivistystä. Meidän
pitänee rajoittaa työmme lähimpioä oleviin kansoihin ja pienempien
kokoelmien hankkimiseen, joita suomalaiset matkustajat ja retkikun-
nat tuovat vieraista kansoista valaistakseen heidän taideteoUisout-
taan ja kehityskantaansa.

L iyiii^cd by Google

Toisin on kaitenkin a8ianlaita niiden kansojen kieliä ja histo-
riaa koskeviin tntkinraksiin nftbden, joita ititisessA maaooBaBsa tooo-
taostakin on esiintynyt vallan etevimpin& haltijoina. Vaositohaoffien
knlnessa ovat nftmä kansat tolleet Ifthempiin tai kankaisempiin koske-
toksiin altailaisten kansojen kanssa ja voittajina tai voitettuina
arvaamattomasti nAihin vaikuttaneet. Mui8tettakoon vain, miten täp
niän maanosan lounaisista ja otGläisistä maista ori uskontomuodot
l)u<i(ilialaisuus. kristino|)j)i, nianikcalaisuus ja muliauK-ttihiisuus ovat
levinneet pohjoiseen ja itäiseen Aasiaan, muistettakoon niillaineu
taiteellinen ja henkinen sivistys näitä seurasi, ja heti 3'mmärrämme
niiden herätteiden merkityksen^ jotka niiden iimkana saatettiin poh-
joisempana olevien maiden asukkaille. Vähimmän tärkeil ei myös-
kään ollut kymmenkonnan eri kirjoituksen leveneminen, jotka seora-
sivat mnuta viljelystä ja joita nerokkaalla tavalla sovitettiin vaa-
taanottiyan paheen mnkaisiksi.

Historian totkqasta tantan varmaan hyvin viehättävältä joka
vnosi jonkottain keräytyvän aineiston johdolla valaista andelleen
niitä maailmanhistoriallisia tapanksia, jotka kansainvaellnsten ja
Attilan, Dsinfjiskhanin ja Taiiiei lanin valloitusten kautta ovat nuiut-
taueet toisiksi ihmiskunnan kohtalot. Ajateltakoon vain. miten viime
vuosikymmenillä Eufratin laaks(»ssa. Persiassa. Kiryptissä, Palesti-
nassa ja Vähässä .Aasiassa sekii Kiinan Turkestanissa ja Indiassa
suoritetut arkeologiset tutkimukset ovat muuttaneet kä^:ityksemme ja
tietomme vanhan ajan historiasta kokonaan toiseksi, vieden tietomme
ihmiskunnnan vaiheista ja kehityksestä monta vuosituhatta taakse-
päin. Ja samanlaisia voittoja saadaan kiinaUiisten arkistojen tähän
asti tontemattomista aarteista, jotka yhä laajemmin ja laajemmin tule-
vat tutkimnksen käytettäviksi. Tähänastinen maailmanhistorian käsit-
tely väistyy monipnolisemman ja oikendenmukaisemman tieltä, jonka
mokaan enrooppalaincn sivistys esiintyy vain aasialaisen sivistyk-
sen itsenäisenä jatkajana.

Että rajoitettujen apulähteidemme mukaan otamme osaa sii-
hen laajasnuiitaiseen tutkimustyöhön, jota eurooppalainen tutkiiinis
nykyään omistaa Aasian muinaisuudelle ja nykyisyydelle, sillä on
myöskin toinen erikoinen merkitys maallemme. Kuten tunnettua oa
eri tahoilla esitetty otaksumia altailaisten kielten alkuperäisistä suku-

uiyiiizod by Google

laisuussahtei.stu milloin niihinkin uiuLsta aasialnisisU kit'listä. Niiistä
mainitaan eskimokiolet. japanin-, kiinan-, tiibelin-, vieläpä sunieri-
set ja akkadisft sekä Indian dravida-kielet. Että tähäQiustinen io-
distela on ollut heikoilla pernsteilla, ei voida kieltää. Mutta kun
useat niistä tatkgoista» jotka ovat ottaneet erikoisalakseen jonkun
mainituista kielistä, ovat vedonneet siihen että suomalaisen tutki-
muksen on tutustuttava siihen kuuluviin kysymyksiin, ei suomalainen
tutkimus mielestäni voi vetäytyä täyttämästä tätä velvollisuutta,
sitä nimittäin, että se vaikkakin rajoitetassa määrin, ottaa osaa koko
Aasian kansoja koskevaan kielelliseen ja historialliseen tutkimustyöhön.

Todcliisuudcssa onkin Suonialais-ugrilaisen seuran työskentely
jo osittain kehittynyt tähän suuntaan, ja on siis vain jatkettava sa-
maa tietä. Siliä kukaan t-i ole niin sokea, ettei hän huomaisi sitä
totuutta, että kaikki suouialaisteu miesten tällä alalla i>aavuttamat
ennätykset, joilla on jotakin arvoa, saavuttavat yleisenrooppalaisessa
tutkimuksessa sitä suuremman huomion ja tunnustuksen, mitä vä^
hemmän työmme njoittun meitä lähimpinä oleviin tehtäviin.

Otto Donneb.

Digitized by Google

LAPPALAISIA LAINASANOJA
SUOMEN MURTEISSA

KIRJOITTANUT

FRANS AIMA

Digitized

KLielemme lappalaisia lainoja ei aikaiHemmin ole järjestelmiUli-
sesti kftsitelty kiijalUsnadessa; ainoastaan sataiinaisesti od siellA
täällä yksityisiä lainasanoja hnomantetta. Esilläoleva tatkielma
ei myöskään pyri antamaan tylgentävää esitystä lapin kielen vaikn-
tnksesta snomen kieleen ja suomalaisiin mnrteihin. Pohjoisimmat
murtc^cmme, joihin mainitta vaikntns snnreksi osaksi rajoittnu, ovat
nimittäin s.iiiastolliscssa suhtcrssa siksi väliän tunnfttiija. fttci t.äl-
iaiiioii t<'litavjl koolhiolevaa uinehistoa käyttimiällH edus olisi iiiah-
dulli Honkaan.

Sanan osoittaniineu lappalaiseksi lainaksi voi varniimniin ta-
pahtua äänteellisten kriteeiioiden perustuksella. Silloiukuin näitä
ei ole, on sana todennäköisesti lappalaisperäinen, l:o jos se esiintyy
ainoastaan lappiin ngoittnvissa morteissa, yastaara lapin sana sitä*
vastoin laiyemmaUa alalla; 2:o jos sen merkitys on melkoista ahdas-
alaisempi koin lapin sanan merkitys; d:o jos lapin sana kuoloa
laajaan sanahdmoon, jota kielessämme ainoastaan tuo yksinäinen
sana edustaa. Niin kaavan kuin murresanastomme vielä on verra-
ten vaillioaiscsti tunnettn, on kuitenkin usein vaikea varmuudella
luiiittiiä, ovatko Rskonniainiliit ehdot tiiyteltvjä. Olen sentiilulon
kati^onut parhaaksi rajoittaa ainettani siten, että olen käsitellyt
ainoastaan sellaisia sanoja, joiden lappalaispeiiiisyys on ääntrclii-
sesti todistettavissa.^ Käsittelemieni sanojen luku ou siten melkoi-
sesti supistunut, tutkielma muodostanut alustavaksi esityöksi.

Olen myöskin rajoittanut ainettani siten, että olen jättänyt
syrjään kaikki paikannimet Paikannimien tntkimus liikkua var-

' Kiniiakkaismiindnt, joMsa ei esiinny Mnteellisiä kriteerioita. olen

kuiteDkiu otUinut mukaan.

Digitized by Google

xxv,.

liialla pohjalla. aiii(»,istaan silloiiikuin sillä oii laaja aiiiehisto käy-
toltfiv;iii;i;iii. N\ky;i;iii koolhKtlcN a, lappalaisiuTäistitä ii;iytta\;t
])aik;uniiiiiislu on kyllä >ikNi suuii. fttä sen nnik.iaiKittaniintii olisi
anlanut kirjoitukselleni kokonaan toisen laajiuulon. iniifta toiselta
puolen st' luullukseni vieläkin vaatisi melkoista täydennystä, etenkin
Inonnonpaikkojen nimistöön nähden, jotta lappalaisi»eräisten niinicD
tutkimus voisi käydä täytiin järjestelinälliseicsi. Tätäkin tutkimusta
varten olisi siis paikanniniistftmme keräystä jatkettava.

Eräs pienehkö aineenrajoitns on vielä mainittava. Potgoisissa
murteissa esiintyy joukko lappalaisia sanoja, jotka mainitaan ai-
noastaan muutamien henkilöiden käyttämiksi. Robassa, Utsjoella
y. m. kiiyncot sekoittavat niitä mielellään puheesensa, osoittaakseen
siten fäll.lkin että ovat niailniaa matkustaneet. Näit.1 tällaisia va-
knaiiliiiiialloinia, ..lai)i»alaistek'vassa kieless;r* käyti lläN iä sanoja ov;it
e^ini vuolkkia 'matkustaa' " lp. vuölgget jokka joki' — - lp.
jokka suohka 'puuro' - l|i. suokkad vuossata 'keittää' = lp.
vuoä^at (Kittilästä, yliopi». H.i. Anthoni). Tällaiset san.at, joita
arvatenkin on koko joukko, ja joiden erikoinen tutkiminen var-
mnunkiu olisi monessa suhteessa mieltäkiinnittävää, ovat tässä jä-
tetyt syrjään.

Mitä lainasanojen leviämiseen tulee, on se, kuten jo huo-
mautin, useimmissa tapauksissa rajoittunut pohjoisiin murteihin:
Inarin, Enontekiön, Kittilän, Sodankylän, Kuolajärven, Kemijärven
(sekä Ylitornion*, Kemijoen, Kmisamon, Pudasjärven ja Iin) murteihin.
Ainoastaan harvat lnetelta\ ista iaiiia>aiioista esihityvät tiettävästi laa-
jemmalle le\ inm iiiä : paitsi kcntiii ^anaa. joka varmaankin osit-
tain ylfi.skieleii välityksellii un le\iiiiiyt koko kieliaineelle, tun-
netaan Keski-Pohjanmaalla (Kalaj(tki) lai>iialais|ieräiset nylkky,
nytkyttää ja narkistoa sanat. Ktelä-1'ohjanmaalla ja Hämeessä (Ku-
I ikka. Saarijärvi, Längelmäki): iltti, Ktelu-Polvjanmaalla ja Savossa (Ku-
rikka, Heinävesi): kiUi-, ? Häme&ssä (KeNVAiXin mukaan) ja VarsinaiM-
iSuonie.ssu (Pyhämaa) : tUkia rosp. alkki, Hämeessä ja Savossa (Pälkäne,
Heinäv(»ii): joOcka 1. jolkki, Savossa (Heinävesi, Mikkelinpitäjä, Juva)

' '1'Mniiiin |)ii(tltst.i on s;tiiristori yloonsii liyvin %'äli.Hn kenittv: Sai.o-
Niir.si-a liiikiiiiuk.se.stakaati (Siu>iui II, 14; en ole saanut luettelooni kuiu
yhden ainoan sanan (I 27).

Uiyiiized by Google

XXVfi Lappalaisia laiDasaaoj» suomen murteissa. 5

sitäpaitsi: siisna, kelo, ivopcrorla, Etclä-Pohjanrii;i;ilIa (Kurikka): nul-
kuttaa, Hänifcssii lL;iii;_'^rlinaki): julku. \ iiiii<'ni;niiilulla sanalla

011 viron kielessäkin vastincriisa. Vielä laajemmalla alalla: karjalassa,
aunuksossa, vepsiissii, vatjassa ja virossa, on vastim'( iis;i cräiillä toi-
sella laiuasanalla, juomikka saualJa, jouka kuiteukiii olen toistai-
seksi lainasanojen luettelossa varustanat kysymysmerkillä. Hao-
mattakoou vielä pobjoiskarjalassa tavattavat kenttä, kontakka,
kiekU, kaotknva; karj. keftftfii (ks. keeas), ano. Bieksn.

Elrioäisissä tapanksissa voi sanan leviäminen antaa johtoa
sanan j&n määräämiselle. Niinpä jos juomikka sanan lappalais-
pcräisyys pitää paikkansa, on meillä t9ssä sanassa kielemme säilyt-
tämä muisto yhtcifisaomalaisten ja lappalaistan kosketnksista,
joiden olemassaolo muutoin on lukuisilla vastakkaista tietä kulko
neilla lainoilla varmaan ln(list< it,ivi>s;i. julku sanaa on niinikiiän. sen
leviämiseni niiliden. iti(letlii\ ;i saneen vanhana lainana: se <»n jo
tullut kieleen, ennenkuin virolaisten ja suomalaisten välinen lähei-
nen yhteys oli lakannut. Myr>skin iiiiuteellisten kriteerioideii pe-
ni£t4iksella voi joskus lainojen ikää määrätä. Alkuhippalaisia ^tun-
nusmcrkkejä** on sanoilla: Utti, kelo, kelloa 1. kelota, PkOo, Pkilata
1. kiloa, vrt. II 2. Toiset lainat osoittavat selviä jälkiä jonkun
lappalaismnrteen äännekehityksestä ja ovat niin ollen verraten
myöhäisiä. Niinpä edellyttävät seuraavat lainasanat Kuolaulappalaista
äännekehitystä: murista 1. murusta, lompalo 1. lompolo etc, Jaovantaa,
jnovattaa, te{ka-(lnti>, vongata, tavas, kontakka, vrt II 7, H, 11, 28
muist., 2r>: liiai ialappalaisia ..tunnusmerkkejä"' on sanoilla: rossa,
lyömänä, paarreli, (j)iekiö 1. jiekiä, maka, vioko, piehnni, vrt. II 2,
8. ".». 17 niuiNt.. 17;i: Xorjanlappaliisia tunnusmerkkejä sanoilla: kii-
ruua, alkis, kappira, narkistaa, iekko, sokkua, taakkoa, viokko, vrt.
II G, K), 12, 17 muist., sekä läusiruijalaisteu murteiden tunnus-
merkkt^ä sanoilla: maakkansa, naakata, pickkana, vrt. II 17 muist.
Muutamien lainasanojen äiinneasu on selitettävissä olettamalla ne
joko Kuohin- tai Inarinlapin murteista kinatuiksi, esim. Jolkka L
jolkki, kenaikkä I. k(i)ermikka, kiekirä, kieppi, maa(k)kiiia, n8a(k)-
Ua, Tuongia, vnonflo, (?) kipna, siennuIrkOt suopunki,

taamn(t)a, vaipukka, vrt. II 2, 9; toiset taas voivat palautua
joko Inarin- tai Norjau lappalaisiin mnrteibin: kippoa, ono,

Digitized by Google

XXV.i

taamoa, tainokka, kcppiHet, vuotkin, vrt. II 9, 10; taikka
myöskin Noijnn- tai Hiiotsinl;ii>i>;ilaisiin Tmirk'ihin. kuttu nlah-
kia, vierikki, vrt. H rscinmiat lainasanat (tval kuitmkiii

.sellaisia, ctlci niidiMi :ianin-asu viittaii niiliinkiiiiii ci itN isn-n lapiu
uuiittM-sen, syystä että niiden hippaiaisot vastiiK^t t cii nuiitfissa <>i-
vät ole olleet suurommassa niiiärin erikoistavan kehityksen alaisina. »

Lainasanojen cd ustamiin käsitealoihin nähden voi jo tässä
tutkielmassa käsiteltävistä esimerkeistä tehdä sen johtopäätöksen,
että useimmat lainasanat ovat poronhoitoon koulnvia nimityksiä
taikka myöskin luonnonpaikkojen yleisnimiä. Poronhoitoon
kuuluvia nimityksiä ovat m. m. kelo- 1. kiloearvi, kelloa, kermikkä,
konttsTalma, maalddna, nnlkka, sarvas, (tappo-)8orrakka, tainokka,
vaipukka, vnonilo; koppiset, luppo; jokos, kiekerö; kaakata, laiti»*
tfiji, taamua, veitta: veitallansa; kosas, orro, pilhi, Huopunki. Luon-
nonpaikkojen yleisnimi;!: jolma, kaiti, karkko, kuotkuva, lantto, lom-
polo, marasto (murista), muotka, vnopnja, vuotso. Muista lainasa-
nojen edustamista käsitealoistu huomatt akoou; vaatetus ja asunto
(iltti, kappira, loppa, paitaa, peski, sieppnra, tieskari, vierki;
laavu, (f) kenttä, kietka), kalastus ja metsästys (kaakama,
paacreli, pUfftOf siesai, soihJnmiiotta, vierkko [, Jnlkn]; naakata),
erinäiset työ- ja tarvekalut {iekiöf Jailio, raohkana, Tuotkin;
liekai), käsityöt ((F) opella, (P) oppele), kasvi- ja eläinkanta
(aihki, kelo, knolnma, anoato; (P) jnomikka, lytailiift; «otti, kiakki
(auo. aidcaa), kiirana, kolaa, piakanahankka, raokki; jolkka), Inon-
nonesineet ja -ilmiöt ( (?) jähkä, kieppi, kika, murkku, roasa.);
laatusanoja: alahkia, järppä, kippa, naari, tavas, vuongas.

* Kun adellisessA olemme puhuneet Kuolan-, Inarin- tai Noijanlappa-

laisista lainoiista, niin emme sillit tarkoita, ettii puhcenaulevat sanat
kaikki olisivat nykyisista samannimisist ii innrteista laiaattiija. P.iinvis-
toin on luultavaa, ettii useimmat lappalaiset lainat ovat kicleeumu'
saatu nykyälin jo hävioneistfi lapin murteista, joita Suomen pot^oisosissa,
nykyisestä lappalaisalneestamme etelftänpKin, on puhnttu. Lainasanan Kuo-
lan-, Inarin- tai Norjanlappalainen alkuperä on siis useimmiten kflsitettävi
.siten, ettji se lapin iiuirie. »-ana on saatu, on asianomaisessa kohdassa

ollut mainittujen murteiden kunaulku Tämä pidettäköön mielessä myöskin
seor. esitykseen nAhden.

Uiyiiized by Google

XXV.I

Lappalaisia lainasaDoja suomen murteissa.

I. Sanaluettelo.^

1. 8. aihld, Lnk. (.dial.''): 'stor, ot'antli<< tali , it. Sodankylä
Savukoski : sama; aUiUpetiUK, KuoliyArvi Sipola: 'suuri pet^ä^ ; aihki-
puu, Ii Abjmblabus: 'iso puu*, apteekkari E. Embleusod tiedonan-
DOD mukaan: 'piika petlyä ilman runko-oksia, ainoastaan tupsu lat-
vassa*; aSUä, Lnb., Ittnt Sodank. Savukoski: sama knin aifaki; aikU-
minty, Lnb.: 'det grOfsta tallslag, hvaribland masttrftd vii\jes';
aikkipuu, Kciiiijiirvi MbrilXimbn: 'iso, pitkä puu', Pu(i:usjärvi Siika-
nen: 'vauba petäjä, jolla ou vaia latvayuulellii uki>ia'.

< IpX (^vujsTAi» hai ka, Ibbestad: 'sohr {jrosso uiid alte
Hirkc', Oloten: 'srhr {j^rosser Bauni', Puolmaiiki Nielskn hntku g.
häioka 'grosse, alte iöhre od. tänne", Kaaratyoki (^viu»t. iiailu, L

' Paitsi paiiiPttuja lUhteitä on kJlytrttv otupiUissil seuraavia kiisin-
kirjoitcttuju sanakokoelmia tai -luettuluita, jotka Häiijtetiiän Suom. Kirjalli-
suuden Seuran arkistossa: yliopp. Hj. ANTHOMin Kittilän, osittain myti»
Inarin, Sodankyl&n ja Enontekiön murteista, työmies V. ICbriiJIisbn Kitti-
Itn ja Kem^llnren murteista, pastori E. V. Siikasen Ptidasjarven murteesta,
kirkkoherra V. V. G. KuocKUUsen, katekeetta K. A. LKi'isT(»n ja kansak.-
opettaja Auvi SiFOLAn Kuolajärven murteesta, yliopp. ii. AKJMKLAKisen
Kuoligftrven, Ylitornion ja Iin murteista, talokkaaopojan K. A. SIlXTrXLXn
ja katekeetta AutX. AKL<jVisTin Kuusamon murteesta, aistivialliskouhm-
opettaja S. PAULAllARjrn Kurikan murteesta, maisteri K. V. RAriiALAn Saari-
järroD murteesta ja aliupseeri P. Kuokkasbn Heinäveden murteesta. Suul-
lisia tietoja olan aaanni m. m. yliopp. K. G. Savusoskslta Sodankylin mar^
teestä (miUoin ei toisin osoiteta, taricoittavat bftnen tiedonantonsa pitl^Sn
itäisen osan — Krminkylrm murrotta). — Huom.! Hnv. RKNVALLin sa-
nakirja, Lnu. =-- LoNNKoxiii sanakirja. Li\l». LiSDAllL & ()|IKI-1N(}, Lexicon
Lappouicum ; Euont. E.skula - Pt^.NTTi Eskula, Murresanoja Enontekiöstä,
Virittyjä XI 17, 18.

Diyilizea by CjOOglc

8 Franh ÄimX. XXV.i

h(unka-t B PiidiD *ka*ihka g. ^häUikaf Lind. haflc, Soisele Qtigst.
liBik(B) 'gi*osse FOhre oder (Sors. aocb) Tanne\ £ Frostviken UalAsz
haihka 1. haika 'stangcf. Vrt. my (is 1])I fiaikki' (yhdyssanoissa), N
Qtiost. ai*ki 1. bai^ka, L QviosT. ludlca, E JAmtiand Qvtost. haihka

'tammi'. Tia|)i);il.iis('t sanat lienevät vuorostaan sivandinaavisia lai-
noja (niiden ;ilkiina on a. -sk. '«/A-, josta m.-sk. t;<^ 1'., vrt. Wik.lund

LW l^ViliSTAD NL 64).

Vrt. U 22.

2. s. alahkia, li A&imblabus: maalla on paUo alatakiampi —
8. o. vapaampi — olla koin kanpungisaa; tUItt on alahUat maat
joka annmialle, s. o. avarat, asumattomat maat, .selkosmaat*' | al'i-
kias, Sodank. Savukoski: * tilava, vapaa (olosta; siellä on—aii*ktnkampi
olla); avara (esim. äl'*kk\hat vuKf | alkia g. (?) aikeen, Lnb. (ndial.**):
*^enlig, piiiiiblig, lämplig, beqväm, lätt' I ? aUda (Hämeen mnrt) 1.
aDdda, Rnv.: 'aptns, commodtis e. c. t< inpns, locus*; alkea 1. alkia,
Lnk.: sama knin alkis, esim. aika, sija; a. lepo 'lento lono ; a. lu-
kea, käsittfiä, ymmärtiiä 'lätt att liisa cte.'; pappi saarnasi alkeasti
'sä att (ii't liitt lörstods' ? nllki (yks. «ren. -a, \K\ri. -a/, mon. iiom.

part. -of, komp. alkkerc), Pyliämaa (muist. Toivo Helo): 'huokea,
helppo'; käyttöesimerkkejä: kiil huanerakmus o alkhiat tu^t, mnt
pätirakenus sd 09 — eroiieeU: o ni alkkiat rcp])e»M; stä alkkenuUO'
kam—Moätka eji hä mennu viffkkast (a: luki helpomman paikan yhtä
harvaan knin vaikeamman); alkkiaste 'hnokeasti, helposti': hui se
äOckiasUft-fsäu \ ? aUdo, Lnb. lisävihko: 'lätt, lindrig, biUig'.

< Ipl älhhc atti'. nlkkfs 'lirlpjio', .\ alkkc 1. alkkje ;iltr. alkes
1. alkjÖH 'Ict, bckvrin, ni;iL:i'li<r', Jj a/'.'/r- (Wiklvni» I.äioliok : ai' hke)
attr. nthes I. nl jk-es leicht (zu maclien)', aCl^is ^-u/ti 'eine It-iclitL'
sprache (zu Jernen oder zu sprechen)', R Lind. alkes heiivämlig,
lätt\ a. wieflom 'vita rommoda\ a. mannem le tokko 'dit är cn
beqvämlig väg\ Piid. *älhkes 'leicht (ssn machen, zu verschaffeu)'.

Vrt. n 10, 13, 22a.

3. 8. autti, Inari: 'eräs merilintu, ? fnligula mollissima', Kittilä
Anthoni: »saniankoollinou iso lintu niinkuin koni" (jälkimäiseltä

L lyui^ed by Google

XXV.i

paikkakunnalta merkitty Ruijassa-kävijäin sanaksi; Cannelin tntkl-

niuksesscum Kemin kit lciniuntic.sta, SU. s., mainitsee murrealucLU
pohjoisista osisUi inouikkuniuodoa auttit).

< IpK Turja ^ärf. Kiidin ^<ai, Xuottajärvi ^art haahka , I
hautnttl 'autti" (ks. yllä), N avdda (Qviost. av'da) 1. havdda 'anas
mollissinia, Ederfugr. — s. anhti g. auhdin, Lnb. lisäv.: 'ejder (so-
materia moUissimay on varmaankio anbto sanaan nojautunut kan-
saiyohcUuinauien.'

Vrt. n 28.

4. 8. iekiö (Sodaok. Savukoski), iekko (harv. ; Kitt. Antromi)}
jieidä (Inari), jiekiö (Sodank. Savukoski, Kitt. Anthoni): 'rauUi,
jolla nahkoja pchuutctiuin („uui>kutiUiu'')'.

< {[il jie hlfc ]. jtitJ'hhi'^, N jiekko, niork. sama. Lapin sana
on kenties skand. iaiua. Ben originaaliksi olen ajatellut m.-sk.
Qgg sanaa, joka merkitsee 'eg paa skjserende redskab, fjeldryg* ja
jonka oblikvisijoihin : yks. gen. eggiar, dat. eggio, oggiiit jne., lapin
sana Ifthinnä on voinut nojautua. Merkitykseen n&hden on huomat-
tava, että rjielciä" ainakin Inarissa tehdään vanhan viikatteen tai
sirpin tenistä. Mitä ftfintcellisfin seikkoihin tulee, tavataan äSnne-
yhtyniii jio- vastaamassa m.-sk. sananalkuista e:tä esim. IpN jiessat
satia.'->;t iiiit ik. "hiifvf sur. surnc, blivc hlaasur (Ma-lk)"], jonka al-
kuna Valmaankin (»n m.-sk. ''V.sa (> norj. eesa, vrt. (^vrjstai» NL
202); lp. kk ;?) skand. gg:n vastineena on harvinainen: (^vio-
.sTAP, NL 27, mainitsee ainoastaan yhden seiiaiseu tapauksen, uim.
IpN rohkka g. roga J^odensat// < norj. gmgg, n.; lapin sanan 2.
tavun vokaaliin nähden vrL II 12.

Vrt myös U 6a, 12, 17.

5. 8. iltti, Kmv. (Pohjanmaan murteesta): 'pars suporior calcei',

1 Kemin murteen autti : auttit nojautuu taas näliUlviU>ti autto :
auttoi sohteeMo (tXk, *aif<90« *affdfo-, vrt WiKiitJSD, ÄtMo sanan
syntyporft. Virittäjä IV 40—43).

* muodosRn Junhhf pcrnsttiu nähtävästi kansanetymologisceu yh'
dihtyks^en juulthiö sauau kautsu ^lucik. jakaa ).

Uiyiiized by Google

Fbanr äimä.

XXV.1

Lhb.: *plös; öfver- 1. fVamlftder p& skoplnpre: (Tcaiito)', Inari, Kitt
Anthoni. Vlitoriiio Ae.imelaei'.s: 'kanto' ; Kui ikka Paulahakji'. S;u-
rijiirvi Kai hai.a. Liiiigi-linäki (E. A. Tunkelo): 'kcn^änkieli'; iltti-
kenkä, \\s\.: calceus ex coriu pilusu', Lnu.: 'sko ined plusj ludeu
sko (Yuutikiu»)'.

IpK Turja affs g. UdiHi, Kild. ^oldas g. ^eUas 'jalkariota;
päälUsnahka\ 1 oloak g. bh»ik kauto', N aidaa (Qviost. Aldto) g.
alddas *Ovorla$der paa Sko\ R Ijind. aitaa, «Austr.* aldea sama,
L atiaa 'oberleder an scbuhen; ohrniarke'. Suomen kielessft odot-
taisi mnotoa *iUi$\ Utti on kenties Buomalatsella po)\jalla analogi-
sesti syntynyt; kengia: kenU = *iUts: x, josta x = ilttL
Vrt. II 2, 23.

6. s. jarho, Lnu. (murt.): 'isbill (tuura), jeru^tl>r'.

< lp K Kkiis öarv, N (iuUcstjord ^carfu^ L Ciäf^/utf R Piid.
^rarfoy Limu. tjarfo, Mala thi "^vu'eiiB\M\\\Q\ Lappalaisen sanan van-
hoja suomalaisia vastineita ovat saara 'isbill' ja sarvo, sarvu etc.
'blomvass; rArvass, säf. Wullund, Zur geschichte der lappiscben
affiikaten, SU8A XXIU 16: 7-9.

Vrt II 16.

7. s. jokos, 1 ) Ii Aejmblabus: 'porojoukko'; Knnsamo HIÄttXlX:
jokkoissa 'ryhinissii. riveissä. pfM äkkiiin 1. Jiilckkäiii (lioneo alk. poro-
inirsten saiioj;»), no niitä nuita savotalaisic (tukkitynmichi.i ) ku^koo
ihan j.'; 2) Knv. (y:. jokoksen): 'sulciis 1. via tr.ilia' raiij,nt'eriiui' iii
nive\ Lnr.: '.spar i .siiön etter lappsk siäde (tola)', li.sävihko: 'spar
i suöu cftcr reutag", Ii (apteekkari E. Emeleuscu tiedoDauuon mu-
kaan): 'tie, jota myöten poroja on kuljetettu, ja jota porot jäljes-
täpäin käyttäväf» I ifiko' g. ioWhn (part. iokotta), Sodank. Savu-

* LOmmoTilla tavataan sitäpaitsi merkitys 'lappslsde', joka ei kuiten-
kaan sovellu ylitrcn kummankaan esittämämme lapin sanan merkityksen
kanssa; jokos on tis-i;i merkityksossil varmaankin jotain muuta, toistaiseksi
tuntematonta alkuperää (Luom. myös EuK^Nilla jokaa g. joaksen (!) 'ett
slags släde*).

Digitized by Google

XXV,i Lappalaiiiia lainasanoja suomeu murteissa. 11

K08KZ: 'ahkion jälki lumeiji:<-\ , joko g. jokkoon, Kuolaj. SipoLA:
sama.

1) < IpX [öoakas 1.] 6oakus 'deii af eu Hjord, moiii staar
taittest sainmen, KjaTiicu at' Hjordeu^ Kaut«u>aaaiia oii öoakke g.
öoake 'Saniling, Kljnge, Dyiige, Svajrm'.

2) < IpK Turja Utekas (1. *i,ulte-c.) g. ^clkkh KM. ^cuekas
g. *6MhkUf Nnottaj. *cuahka8 g. ^öuehko 'talvitie".

Vrt II 8 muist, 15.

8. 8. Joikka, Rnv: 'canis lupus, inde homo vorax, avide deglu-
Uem\ Lmr.: *Targ, ulf; storätare; glupsk; miiger', joukko jolkkte

ptrilda pojklyinlar', Pälkäne (Heikki Ojansuuh tiedonannon mnkaan):
jolkka-jussi haiikkuinasaiia jolkki, Lnk.: Moj vaicLsc, vriikliii^'';
Heinävesi Kuokkanen: poy^j — jorkki ei viitit— tehäm — mitää, bärlcä-
jolkki, poika-jolkki.

< IpK Turja ^calhk 'susi'. Wiklund, main. kirj., 10. s.
Vrt. II S, 9, lö.

9. 8. joiina, Lmb.: 'simd emelhui tvenne trSsk, genom hvilket
det ena trisket har aflopp i det andra".

< IpK Nuottaj. ^Suadmy I fi^glmmi, N foalbme, L fibl»inlSf

R Malä fiolpmd, E Vilhelmina fsblmc, Ofierdal Ubl^mB *salmi'.
\\'iKLUNi>, niaii). kiij., i). s. Lapiu sauau alkuperäineu buuiiulai-
ueu vaatine uu salmi.
Vrt. II 15.

10. s. jorva, Hnv.: 'femuf, pars cruris suporior', Lnr.: lar-
stycke, l&r (reisi)*, Inari, Kuolaj. KaooBaus: 'eläimen reiai (qpaisti'*)',
LbpistO myOs: 'ihmisen reisi*, Sodank. Savukoski: 'eläimen t ihmi-
sen reisi*, iomU 'istnmalihat | joormi^eirS, Kitt Amihomi: 'pylly,
takapnoH*.

Vrt edellistä yhdysosaa sanoissa: IpK Turja *ioara-(l)(i,ktc,

L iyiii^cd by Google

XXV.i

Kild. ^< oar(i-f'i,yf, Nunltiij. ^ i >iii,rr-fii,yf 'sarvena, sarvento', N
öoarvve-dakte iladt liru i Laaret paa Dyr, Mindebciiet ipK Turja
^fhnj)c (alkuaan yhdyssana?) 'reisi', T f.^iyyrpptl 'jorva* (ks. yllä),
N 6oar-b8Blle 'Laar, Laarstcg\ L fior-pBtUS, fSortvB-plfUe^schenkeU
stack', R Piid. *6or'pMle 'lendenteir, Lutd. t3ärwepele M&r, lärstyck^.
WixLuin>, main. kiij., 9. ia senr. s. Lapin sanojen alkuosana on
Tarmaankin bemcvve 'sarvi^ jota suomen kielessä alkuperin vastaa
sarvi sana (hoom. johdannaiset aamua, sarvento!).
Vrt. n 15.

11. s. julku, liNv.: 'jxTlica loiiirior: Cuslis 1. ]M'rlica cui riuid
iiivolvilur: lioimi lon-^^urio', \.sh.: "laiiL^ 1. stock, slamif;
träd livaipa na^''(>ntinL; rullas, nillstock; (ii)i»k(\ tanii»; lan^'' iiicn-
uiska, riikcl; orormiigt l ofatt stor', verkon jiilut 'nät»täUningar,
stjirar tili nätons nppbängande\ Jjängelmäki (E. A. 1Wkelon tie-
donanto): 'salko (uuotanvedossa)*, aika miehen jnlka | vir. jnlk g.
Jiilga 1. jnlgs 'KotbstQckcben, Frummel', nild on tali jidgad taga
'er cntflieht in gi*osser Angst*, pn-jnlk 'kleiues länglichcs Stack
Holz\

< IpN 6n]kko, L fSul^ohä 'holzklotz, den man miteinerkette
um den hals eines hundes bindct^ so dass er die renntiere nicht
vcrfo1p:cn uiid beisscu kann; Hoss au 8eliK'i)pnctzeu\ Wiklund,
main. kirj.. K), s.

Vrt. II l.->.

12. s. juomikka, -kko, jaomukka, juomakainen, juomo, karj.
Genkt/ juonuTiganc, juomuT)gaÄe, nnu. GsNBTZ juomoit vatj. jöma-
kas 'juolukka (myrtillus uliginosa)'.

? < IpK Liismjavr ^cimnos, I tiuftmiAnk (pro? fimttintMtittit)^
N ftnobmajas, L (Ijärobok) tjnöpmS g. IjaömS, R Lind. ^noma

'variksrnniarja (('inpetrnm nigrum)'.

juomikka sanan rinnakkai»niuudut: juovukka, juovikka, ' juo-

> Jaovnkka, jaovikka Uvataan BRMVALLilla myöskin merkitykse«Ha
'ribes uva crispa, Stickelbeure'.

Digitized by Google

pilkka, juopikku, juolay, juolukka, juolikka, samoinkiiiu kni jlMiKNKTz
juopukkaini, veps. (Sf. t u.a) I'//* /,il->/i,',r 1. </'i)i'i/k> inr, K (/ö///7'///i< (nn'ik.
sama) | vir. jöbik, jövikas, jövihk, johvik 'Jilaubeore (vacriniiim uligi-
uosum L.)' ! vatj, jövikaa, vii . jöhvik, -kas, jövik, -kaa 'Moosbeere (vacci-
niiim oxycoccus)* voisivat olla — osittain sangen vanhoja — kansan-
johdannaisia, vrt juopua, juova, juoUui, juoni ctc.; vatj. jövi, vir. jöhT
(= joobi). — Puheenaoleville länsisuomalaisille maijannimille on prof.
SbtälX, joka myöskin pitää suurta osaa niistä kansanjohdannaisina,
esittänyt toisen etymologian^ yhdistäen ne lp. jogt|a sanaan (merk.
puolukka), ks. Dber einen «gutturalen** nasal im orfinnischen, Fest-
skrift til Vilhelm Thorosen, 232. ja seur. s.
Vrt. 11 15, 31.

s. juoperoita, Lnr, lisäv.: 'fr<»ra n^t illa. hafsi^t\ käydä
juoperoi 'dinglar, gör kriinibugtcr', kirjoittaa juoporoi skrilVer osä-
kert, sjiedt'; Juva (yliopp. V. Uytönem): käHvväji — iuoperoiia.

? < IpK Turja ^fiobra- 'turmella' — *verderben, zerstOren*;
vrt IpN ftuorbbe 'nbehnndig, klodset, daarlig, 8kn»belig' (ensi ta-
vun vokalismiin nähden vrt E Tuija HoUtut 'tasainen, sileä* N
qjnolggad *rectus, honestus'}.

Vrt. I 16, n 18, 15.

14. s. juovua, Lnu.: 'ga i saiiima liriio, följa i-tlcr li>s (oiii ro-
nar): [I>|). tjunvaf]', Iiiai-i: '.seurata vapaana loisli-n pfM-ässii ( poroista,
lampaista, h-liinistii) juovuttaa, Inari: saada juovumaan', lohmä
tai poro j. ihmiRtäkin, j. toisen perään juovoa, Lnb. UsäV.: *gä,
fi»lja ei\i'T (juouattaa, .seurata)', 8odank. Savukoski: sama, Amthohi
Kitt., Enontekiri: 'juosta toisen perässii', Kuol^j. LbpistO: 'seurata
kuyetettaessa toisiaan' | iuovottU^ Sodank. Savukoski: 'saada jnovo-
maan* | jaovantaa, Lnr. tisäv.: 'fSolja spär* | jnovattaa, Lnb. lisäv.:
'päskynda, pädrifva (jouduttaa), föya efter*, Enont Eskola: 'seu-
rata kintereillä (esim. koira poroa)*, Kitt. Amthoni: se poro j. hy-
▼in s. o. juoksee hyvin toisen perässä, tammuUEa j. uistimen perSasä.

< Ipl ffimim,vmh pr. /'.h{(ovöm juovoa (ks. jilä); seurata, N

L lyui^ed by Googie

Framh Äimä.

6uowot pr. öuovom 't'ol<ro, f(«lf*-p med, folfre straks efter', L (Läro-
bok) tjuövvöt 'följa', R Piid. *cin-vf<t, ^cänntt, *covvoi, Lind. täaowot
sama I Ipl fiiltnvunih juovuttaa' (ks. yllä), N fcuovodet 'tolge uaf-
bindt^ ira Sted til äted\ L « cä^tm/e , B Piid. taMvu^ folgen^Lom.
igaovotet sama | IpN öaorotet *lade felge, bring^ til at felge; ysie
moligt at felge'.
Vrt n 11, 15.

15. s. jitakS, Tl Aktmblabus: 'Jakso pystjpilviä taiyaanran-

ualla\ jääksi jähkä luoteen.

? < IpN (^vKäsT. [jiohkko tr. jiohko.j Ivoutokeino. Lyngeii
jsBhkke g. jeehke, E Hatfjelddal (^vkjst. jchkkie '(ilotsrluM"'.

Lapin sana on varmaankin < m.-sk. *t'/ca, norj. eska 1., vrt,
QvHJSTAD Xli 2(>2, Wiklund UL 168.

Vrt. II 18.

16. 8. jfttppi» Sodank. SAyuKOSKi: '«yattelematon (hätäinen)
ja itsepäinen*, Knolaj. Abjioelabub: 'taitamaton,, hnono, epätarkka*.

< Ipl /3fi^f»^ 'käsistään tekemätön, taitamaton, kehno', N
Auorbbe attr. dnorbei 'nbehandig, klodset, daarlig, skrobelig^, L

(Lärobok) tjuör*pe attr. Ijuörpes, R Piid. *{-e'n'pr' attr. *Hirhp?s
'unfre.<ehickt', Lind. tjuorpe, läuorpes 'oslög, ohändig; obelefvad,
oskii'kelig\

Lapin sana on nälidäkseni yhdistettävissä seuraavaan suo-
malaiseen sanaryhmään: s. hauras, hapras 'skiir, niör, spröd, kali-
bräckt (oin jcrn), bräcklig, gisten, otät; lösakti^, lättsinnig, okysk',
yaljj. abras, yir. oBräif aanu, hamraSf iiiy. a'6r92 'hanras' | s.
baari g. hanMn 'skör, spröd, otät, lösaktig, sköraktig, okysk, otnk-
tig, kä^efnli; yann imma 1. änga, solrök* | hapero 'spröd, skOr;
tassig, fiimlande* | hapan 1) 'smnla, afskrap, affall, afekräde'; 2)
r= hapero | hapazo *kringströdt tillständ, strä här oeh strä
där\ Ääntcfdlisiä vaikeuksia oi ole. lp. ö:n ja suomen h:n yastaa-
vaisuudrsta on joitakin vMniioJa csimtMkkejä olemassa, kuten lp.
daitne = s. hähnä | lp. cabbes — s. hempeä, vaikkakin tämä

Digilized by Google

XXV,i

Lappalaiisia laioasunoja suomen murteissa.

vastaavaisuiis vielä odottaa SL-lvitystiiän. lp. rbb = s. pr *(Sr)
edellyttiiä, että lapin sjuiassa on tapahtunut metateesi (huom. IpK
Turja ^cobra- 'turmella'!). Mitä taas sanojen iiuMkitykseen tulee,
voisi olettaa, että lapin sana aiemmin on meritinuyt liikkeissä&n
haparoivaa' t j. s., vrt luvero sanan merkityksift 'tassig*, «)
'famlande*.

Vrt I 18, n 8, 15, 28, 30.

17. s. kaaristaa, Bnv.: 'am Lappenschlitten festbinden*» Lnb.:
'insnöra (lappslädor); fastbinda (n^ vid lappslädeu)', Eurän: 'före-

spiinna en ren' (?) kaaristet, Knv,: 'Bindestrirk ain liappenschlit-
teu , kaariste, TjNr.: rem, hvarmed dcn akande tastbiudes vid lapp-
slädeu', EuafiN: dra^em l^r reusläde' (?).

< IpN gärastet 'karke, snore. biiide lidt', R Likd. karutet
litet binda', £ Skalstngan HalAsz karraStU 'asusammenbinden, zn-
binden' | IpK Tnija ^htrsHkk 'nanha* — 'schnttrband (z. B. am
Ranzen)*, I kiirtsstoH 'nnora, jolla kuorma kOytetftftn ahkioon kiinni
(pujottamalla ahkion syijissft olevia reikiä myOten)*, N g^raatak sama.
(Wiklnnd UL 147.) Kantasanana on Ipl kurrih 'köyttää kiinni
(kuormat ahkioihin, lapsi kätkyeen; lankun suu)*, N Qviosr. girrät
'einsclmiiren . L Hära-, H l'iid. känät "in einem schlitten od. dpfl.
lestbinden , Lixd. karet 'bind;!'. K HHrjcdalcn 11 aläsz äy// /i/i 'anbin-
den; "^efangeii nfhineii. jonka alkuperäiiHMi .suom. va.stinc ou kääriä
(Donner Veigl. \\ urterb. 16Ö, C^viostad Boiträge 180).

Vrt U 1, 32.

18. s. hajiH g. Jeaiiin, Enont ÄNTHom: *pieni metsänkaistale
yläväUä maalla tnntnrin jnnrella'.

< Ipl skä^i^Si 'pitkä knkktdainen maakaista kahden jängän t
joen t. järven välillä*, N ritaidde g. akalde 'Landstrskning mellem to

ikke laiifrt fia hiiiandcii lithoiide Klve, Laudtun^e, L (Lärobok) skaiHS
'nilset nifllan tva aar cllcr ;ill'var, .«^om tiyta till.samnian.s\ H Lind.
Bkaite 'udde; halli»". Lapin sana on niihtäviLsti skandinaavilaistA
alkuperi&ä: sanan originaali a.-sk. *8kai6a (> m.-sk. skeid n.),

Diyilizea by CjOOglc

Frans AimX.

josta inyijskiii s. kaita 'siualt btulle, puss, sund; kil, ilik, teg', ks.
FUF VI 182, alimuist.
Vrt. ii 10.

19. 8. kappin, Lmb.: 'lappmdftsa'.

< Ipl kqpp^r, N gspper, Paolm. Niblsbm ganppif g. gaSpplru,
etc. 'm&tze' « s. TkjsM < liett kepnxe, ks. Thomsbn BFB 1S5).

Vrt. n 2, 10, 17.

20. karkko, Kitt. Anthoni: kivinen hiekkakangas.

< larGn" 'kari, jossti ei kasva mitäiin; vedenalainen kari',
N garggo gargo Sandlianko, Grund, Revle*, L J&Uivaara Nbnsbn
Jegge Karko 'kleine iusel in einem moor\

Vrt n 28.

21. 8. tartkMn», Kitt Antboni: 'suolakala^ iso k. 'snolainen
siika*, pikku k. 'suolainen särki t mau snolakala*.

< Ipl kUlkiih pienehkSstil siiasta tehty .kapa** (snoli ote-

taan pois ja kala halkaistaan kyljestä pitkinpäin niskasta pyrstöön
asti; kuivataan jtäflius-uimscssii jiunssa, joka pistetään pyrstön ty-
vestä läpi)'. l,;ii)in sana on nialuloliisesti yhdistettävä gäsket sa-
naan ((^viosT. gäsket), nierk. '])lukkf'. rihhe, piile, af|)lukke, at'pille\
s. kitkeä sanan vastineesen (vrt. (^viustad lieiträgc 181, Setälä,
Zur finn.-uf?r. lautleUre, FUF K 234).
Vrt U 2, 9, 28.

22. 8. kaaitata, Lnb. UsSt.: 'snöpa, ^älla, kastrera (om renar)*;
""kaakaa (kaakotta), Kitt Amthomi: sama | kaakakka, Inari: 'vasta-
salvottn poro, joka ei salvamisen jftlkeen vielä ole pndottannt sai^
viaan\ Kitt Anthoni: *kaskettn poro\

IpK Turja, Kild., NnotlaJ. ■/. ^vAr- purra, jyrsiä, puicnialla
kuohita, 1 pr. kuskath 'purra; karvastella, N gäsket

Digitized by Google

XXVfi Lappalaisia lainasanoja suomen murteissa. 17

'bide, giiave', L (Lärobok) kaäkSt pr. kaskäu 'bita: kastrera (renar
med tiinderna)', R Piid. ^kns^ht pr. kutokaa 'beisscir, K IIai.Asz
Stensele, Frostvikeu ^kacket, Häcket, Ort'(M-(l:il ^kakcili, ^kakcili, Här-
jedalen ^kakcih, Skalstugau Hakcih beissen, abbeisen' | Ipl käskifi
'kaskakka' (ks. yllä). his^-Jifu öväs rnuua', k.-y\^rttsi 'salvettii jaara',
N i^tfkek 1. gäsket ir.-ka 'gildet lieii\ L A-ad-X:r^-e- 'k:i.stnert; 4-jäbri-
ger renotierochs', £ Lind. kaakek *&aöpU snöpiog*. Lapin teonBa-
nallA on vastineensa tsheremissin kielessä, ks. SbtIlI, Zur finn.-
ngr. lantlehre, FUF n 227.
Vrt. n 28.

28. 8. kelo, Lnb.: 'förtorkad 1. barrlOs AiraMisKT.: 'afBkalad;

skafvad', haavan k. 'f2faniinal, firlest qvistad asp', Tnari: 'knivettunut
1. havuton liunka', Heinävesi Kuokkankn : 'kuivunut lieukapuu';
kelopuu, Lnr.: förtorkad, barklös staende fura'; kelohonka, Sodank.
Savi koski. Kitt. Anthoni: 'honka, josta parkki on lähtenyt, mutta
joka silti vielä on eheätä, lahoniatonta [uiuta'; kelosarvi, Lkb.: 'bud-
löst renhom; ren» som tidigt täller baret JEran horaen\ Inari: „kan
poro on hangannut nahkan pois sarvestaan, niin sanotaan sellaista
sarvea kelosarveksi" | kilo 1. kUon aika, Bhv. (Eiyaanin murteesta):
'tempus antnmnale qno folia arborum deddnnt'; kUohonka (harv.),
Kitt Anthoni: sama kuin kelohoiika; kflonaika, Kuusamo MUt-
TÄLl: 'se aika jolloin porot sarvistaan puihin jyrilävät nahkan*;
kUosarvi, Lnb.: 'bart 1. hirlöst horn, djur med sidana hom; som
bar dylika horn (k. poro)', Sodank. Savukoski: sama, Kitt. An-
thoni: *poro. joka on kadottanut nahan sarvistaan ; kilosarvet,
Kuolaj. LErisTt»; 'nahattomat. kovat {»oronsaivef kelota, JiMt,
lisäv.: 'skafva, skrapa, skubba. [^t iKuii skatuin^^ al>kahi\ poro keloo
sarvensa i kelloa, Inari: k. sarviaan 'hangata sarviaan (porosta) |
kilata, Lnb. lisäv.: 'gnida, skafva, skubba', porot kilaavat sarriaan \
kiloa, Sodank. Savukoski, Kuolaj. Sipola: 'jyrätä puihin nahan sar^
vistaaa (porosta)*.

Vrt Ipl nhVitfi^qryvi 'kelosarvi; kelosarvinen' (ks. yllä), N telo-
Öoarvva *Hom, hvoraf Huden er a&kallet\ Salo-ioar-bnme 'Ben,
af hvis Horn Huden er skallet af', L Jokimuotka ^Män oirvi samaj

Uiyiiized by Google

Frans Äimä.

IpN öalos ((^vKiST. öälos) 'iiflpstoii bonhaard, stiv (oin Skind, soni har
vaMct vaadt og t-i er blcvcu smuit) , L .Tokiniiuttka ^dulus 'hart
(vou holz. \v»-tzst(Mnen ftc.)', IpT f.^öUih 'kelhta sarviaair (ks. yllä),
N 6aUat ((^vmsT. 6aUat) pr. öäiam skure, skubbe el. stange Hor-
nene mod mgci tbr at taa afskallet Huden, som sidder paa samrae
(om Benen)\ L *öala- 'die baarige haut vod den hörnern abreibea
(wie es die renntiere im herbste ton)', R Lnm. IjaUet» Piid. *iiUlai

kdo sana on vnorostaan lainattu takaisin Iharinlapin mnrtee-
sen, jossa tavataan merkityksessft 'silpOf sileä, oksaton, ohnt-
knorinen mänty'.

Vrt II 2 niuist., 9, 15, 20.

24. s. kenttä 1. kenttä, Rnv.: 'campus elevatior incultiis, cu-
mulus prati slerilis; (Caj.) area 1. locus domus derelietie
LapponicsB'', Lnh. : 'hard jordyta nästau utau matmylla; hard
gräsbeväxt jordvall (EurSn); högländt ofruktbart stiille; mark,
fiUt, pian, bana; Ifigerst&lle; fiskareläger; platsen eiter en Of?er-
gifVen bostad* | karjP kantti, Oxmstz: 'keto, autioksi jAfinyt elo-
sQa: »Lapin kenttie'* polg. Karjalassa*.

? < Ipl 'niitty*, N giedde sama, L (Lärobok) Ueddi

*^yair, R Lind. kedde 'ftng, valT, Piid. ^käddif Veide, gras-

platz, K H.\lAsz iStfUsclp, Frostviken ^kiettie, Skalstagan etc.
'abgezäuuter platz, zum melken der n iuitiere'.

s. kentä 'malm. kamp, plau, tlacka' ja käntä stiirre fiskarläger,
sopivat lapin sauan ,,ä.1nnelainisiksi" vastineiksi, eikä niitä niin-
muodoin äänteellisistä syistä voi epäillä lainasanoiksi. Huom.
vielä s. kennä ja kenne g. kenneen 'liten äs, 4s mellan vatten L
dalsftnkningar' (heikko aste yleistetty?); kennis g. "ilMmiiin, Lmb.:
*liten äs*, aotakennto; g. kenniksen, lisftv.: 'knnnas*.

Vrt n 24.

* '^nimeaudnittnmi meridtyltseen nttiidra nt, LaplnnuMfcn taloodeUiBten

olojen tutkimista varten asetetun komitean mietintö (v. 1905) s. 34: kentt&
~ kalasti^alappalaiBteii tuvan ympinllä oleva maa, joka lannoitettua bein&n
kaavuon.

Digitized by Googie

xxy.i

LappalaisiA lainuanoja auomen mnrietsBR.

25. s. koppiset, Kitt. AsTuom: 'keuhkot porolla'.

< Ipl ^'i^i <r. h f^&pp^a, N gspM g^. gsBppa, Pnolm. Niblrbn
get^pia g. gitsppd, h ^fespis g. ^^pa^ B Piid. *hihpSs g. *hdhhpa
'keuhko*.

Vrt n 9.

Alknperäineii snomen sana lienee atftmtoin keppoeet *keali-
kot\ yrt Tiron koprad sama (Lmt. lisäy.).

2(). s. kermikkä, Lnr.: 'rt iikalf fran föi-sfa vaien tili hösUn',
('ANNELIN Kcmiu murteesta: 'yksivuotinen poro'; kermikka 1. kier-
mikka, Inari: 'poronvju>a syntymänsä jälkeisen vuoden huhtikuulla
ja toukokuulla (jolloin uudet vasat synty v&t)'; nermukiat Sodank.
Savukoski: sama kuin ed.

< Ipl aisrmmiK 'kermikka* (ks. yllä), N tormak (g.-maka)
1. Uermak 'aarsgaramel ReD8d3rrkaly*, L (Lftrobok) tjSr^mak, R Lnm.

tjerbmak 1. tjärmuk sama, £ Skalstugau RAhkaz ^cernnaka 'zweit-
jälirige renntierkuh'.
Vrt. n 15.

27. 8. keeaa (Rirr. Oulun murteesta; Lm., Knoliy. Sipox*a) g.
(Rnv.) koMtti, keOa 1. keaikset, kedttiii, klaSa g. kiaikMn, kiaiati,
klriUdn (Lnk.), Uslya (Lnb., it Sodank. SavukoskiX kiaitin (Bmr.
CariO, Lnb., Inari), kiaftte (Lm., lint ja polg. Sodank. SatukoskI|
Kitt AMTHom), kea&te (Lm lisftr., Inari, Eitt Anthomi, Tornio
Salontus) g. (Kitt) keaitfheen L (Tom.) kealtheen, leesaie* (länt.
ja pohj. Sodank. Savukoski), keafttti (Inari) 'taljasta tehdyt poron-
län«j:ot karj. (^enktz keiäuä vrtlo -ukae- sama s. kesaataa (Knv.,
Ln&.), kesästää, käsästää (Lnk.) valjastaa (poro)\

< IpK Turja, Kild. ieastaa, 1 j^esik L l^eäsaij N gaBses g.
gMsa, L *^^8a8 'taiasta tai hihnasta tehdyt poronlftnget' (ks.
T. DObbk, Om Lappland och Lappame 101) | IpE Kild. jfcttujte-,
Nnottiy. leatte-, I ^eätassiihf N gnaaatet, L ^^tesasie' 'vayastaa' | IpE

Diyilizea by CjOOglc

XXV.i

Frostviken HalAsz liesasfahka 'knmmet auf dem zugrenntier\ La-
pin sanat ovat jobdanuaisia verbistä gsesset pr. geraam (N) 'vet&ä'.
Vrt. n 5.

28. S. kiekerö (Rnv., Lnr., Inari, länt. Sodaiik. Savukoski,
Kitt Anthont, Kuolaj. Sipola, Kuusamo Alex. Ahlqvist), kiekaro
(LiTB., Kitt. Mbriläinen), kiekirä (Inari), kiekärö (it. Sodank. Sayu-
Kossi) 'poroD laidnopaikka talvella; (Sodank. myös) talvilaitamena
jo pidetty paikka (ne 09 — kaikki jo kiMrSnäji**.

< IpE Taija ^^gr-sijje 'laidun*, £ild. *Siyar 1. n.-nqjj, Noot-

taj. W-iryar 'porolaidnn', I f^^u,vqr g. f^rhhji', N 6legar g. MeUnr,
L *S9kar, R Piid. ^cehJcnr, Lind. Ijäker, ijik&r 'paikka, missä porot
talvella ovat jäkiilää otsien kaivaneet ja tallanneet lumen . Lapin
sanan vastineista etäi.semmissä sukukielissä ks. Paasonen, Die finn.-
ugr. A-laute I 121—2.
Vrt. II 15.

29. s. kiekki g. kiekin, Lnr.: 'en art mäse (lokki, tiira)* |
kaijP Gsmei» UekU 'kalasääski'.

< IpK Imandra Plmkb 6Skh,* I fiifhfai g. tSifä^, N ^Matta
1. &iek£a 1. «il6a l ttkfta, L Jokimaotka ^Ukda^, R Lim Ijilctla

1. tjjektja 'Fiskefogl (pandion haliaStns)'.

Lapin sanan vanha snomalainen vastine on Biilul (kalasäiksi),

ks. Donner Ver^l. Wörterb. 629, Qvigstao Beiträge 223, Wik-
lund UL l()l>, Setälä, Zur linn.-ugr. lautlehre, FUF II 282, 239,
Paasonen, Die tiun.-ugr. .v-laute I 121.
Vrt I 74, II 6, 15, 27a.

80. S. kieppi g. kiepin, Lnb.: 'hai i snö för hare 1. fägel', Kao-

* Kuolf^ftnrellä esiintyy sana SiPOLAn mukaan eri&vBasi merkityk-
sessä: „k(in joku henkilö ottaa poron aidasta ja vie erityiseen paikkaan hoi-
dettavaksi, on siellä hiinon kiekorönsii; siis erikoinen j)ororylimii".

* Ks. C^viusTAi), Lapp. FugleuavDe; Nyt Mag. f. Natiirvideiiskub, 40.
nid., 288. s.

L iyiii^ed by Google

XXV.i

samo MäättIlX: *kolo, jonka metso, tein ja metsäkana tekevät lu-
meen, kun yi>ksi asettuvat'; kkppä, Sodank. Savukoski: 'kanalintu-
jen kuoppa lumessa tui maassa; met^—k., iänek^e^ — k.\

<< Ipl eSirp'(fs mon. nom. (Slfj/p^seli . N öieppa g. öiepa 'Hui
i Sneen, soin Fugle lig:g:c skjulte V, h U(.)jia- 'kleine grube im
schoee, Nvorin aaerhUhner and birkb&hoer za schlafen pflegen'.

Vrt. U 9, 16.

81. 8. kieKkSy Lnb. lisftv.: *liten trftläda, i hvilken Lappqvin-
Dan bftr dtt barn pa ryggen (komslo).*

< IpN gietka ^. gietkam, Puolm. NiKLSBH gH9ka g. gie^hanif
etc. 'wiege' (= s. kätkyt).

Vrt n 6.

32. s. kiiruna, Lnk. lisäv. : 'tjellripa (lagopus mutus); [Lp. ki-
ran]\ kienma,LNA.: 'Qelliipa (lagopus alpina) . (Kyseessäolevaa liata»
li^ia tavataan Suomessa ylipäätään ainoastaan Lapissa» ks. Mbla,
Suomen luurankoiset 165.)

< IpK Tuija *hierrttm *pieni riekko*, I ^^eämh 'tnntnririekko
(lagopus mntus)\ N giron, L perune-, B Lind. keron 'lagopus alpina\

Vrt. n 6.

33. s. kika g. kian, Lnu. lisäv.: 'snftklimp 1. isboll nnder foten
(tiera)\ Sodank. Savukoski: sama; kikavalkonen, Ii Akjmklakus:
'lumivalkea', k. pää.

< IpR LyckselQ Lind. tjikka nivis manu formatus globulus';
Vrt. IpN tekke (Qviost. öäkke) g. öage 'Snebold, äneklump\ L
*k»^ 'schneeUumpen*.

Vrt. n 16.

84. s. kflU, Lmb.: utstäeude stäUning", silmät ovat umnään
'Ogonen äro plirande L utstäende\ silmät kJllin kaliin *Ogonen ut-

L lyui^ed by Google

22 Frans IimX. XXV.i

stiende 1. plirande*, toinmi on ■Omi kfllniMM, tobamk aStaA Ulin kil-
lin, kokon knpa on kmillMn Huppens krftfva hänger (af fyllnad 1.

mätthet) ; Kurikka PAiTLAHAaru: kattoo niin sil'mik— kfUto 1. kfl-
liDänsä; Heinävesi Kuokkaxkn: sil mätii om — miehellä niin kiUil-
lään, jottii 8uap kepillä pois puottoo killisilmä, Lnh. : 'peixjii med
l)liran(le ugeii; jdinig-d', Kurikka Paulahar-iu: 'pienisilmäinen, te-
räväkatseinoif, Heinävesi Kuokkanen: 'mulkosilmä'; killivatea, Lnb.;
*utstaoiide buk' ; killiiitjUi, Lnb.: 'läta framlysa» plira, siirrä, fram-
sträcka', vihottaret, Tainottaret kihottivnt korvjAnaa, killiatiT&t Ur-
aqjanaa; Kurikka Paulaharju: kattnak— k. 'katsoa terävästi, sil-
mät pieniksi puristettuina*; Heinävesi Euouambk: lehmä jnuTva
killiatää mahaaa lial-k I kOlittli, Lnb. = ed., katsoa k., jnoda k.
maitoa | kilin» Lnb.: 'hSogaode tillständ*, oUa kfllnllanaa | kotaa,
Lnb.: 'nedliänga lös, bänga' Ullottoo, Heinävesi: maha tiynnä
kmottaa.

< IpN öille 'Bule, Hlflcre, Tukkcl', ö.-öalmag 'som bar udstaa-
eiidc Oinv", öillai 'stormavot. vommet', 6illed 1. öillot, adv. 'bulet,
blajret , öiUotet 'gaa med aior Mave, gaa (om en storvommet £u)'.

Vrt. n iO, 16.

85. S. Mpp^ Inari, Kitt Anthoni: 'kipeä (eläin t ihminen)*,
Sodanlt. Savukoski: 'saaraloinen, raihnainen* | Uppoa, Kitt Anthoni
'sairastaa, kitiia\ om pakamrat Uppomhaan miea, Uppoo niin ae
hanki ▼anheeaaä; f Upna, Lnb.: 'sfflärta, svida, känna pläga, Iida
af ^nkdom*.

< IpT i'^lpp} pred. §^^vfi> 'laiha', N akippa pred. skivaa
1. skibas skranten, upa,s.selig\ L skihpa pred. skipäs 'sjuk\ R
Lind. skipp sama | Ipl pr. R^lvath 'laihtua', N skippat
pr. skibam 1. skivam 'skrante, v*rc' upasselig, vinre kleiii', L skih-
pat pr. skipäu ' vara sjuk , B. Lino. akippet sama, akippot myös
*^ukna'.

Lapin sanat kaoiiivat etymologisesti yhteen s. kipeä, kipu
sanojen kanssa.
Vrt n 9, 17.

Digitizoa by Cjt.)0^lc

XXV.t Lappalalsim Wiiaaaiici|a momm morteiasa. 23

36. s. kolaa, LNB.:'en sjOfägel, sjöorre (?)\ Sodank. Satuxosxi,
Kaol{y. Abjmslaxus: 'iso koskelo (mergus merganser)'.

< l])! ^äh§i 'koskelo', N goalaae (Paolm. g^iähif Eaa-
ra^. giiglsi, gugiHf Niblsbn Zur anssprache I 68) g. goalae 'mer-
gus serrator, spidsiuBbbet And\ L kftl"kS 'akrake', R Lind. kfilao

Lapin sanan alkaperftinen vastine ItAmeren-snomalaisessa kieli-
konnassa on — knten SbtIlI FUF VI S49—244 osoittaa — säi-
lynyt vir. kosla muodossa (merk. 'ein ScliNvimmvogcr) ; s. koskelo
mnodon synnyn on kansanetyniolof^^inon yhdistäminen koski sanaan
varmaan Jo yhteissuomalaisena aikana aiheuttanut (ks. lähemmin
Setälä, main. kirj.).

Vrt. U 30.

87. 8. kontakka, Lnu: 'lapparnes trnmma* | kaijP Qkhkr
koutakka 'Lappalaisten rnmpn (lapia kkjat puim-latvaftia, pnitto-
knki ioitta, kaniMl, milli arvautettfli, mini pUvIni me66i ftoaUata
anto)*.

< IpK Soniiostiovsk *Kuamtka 'Lapin jumalia' (ks. Genetz.
Kuollau Lapin niurt. sanak. XLI). Tämä sana on, kuten (^enetz
m. t. XLIV s. huomauttaa, diminatiiviueu sivomuoto' useimmissa
lapin murteissa tavattavasta noitanimmnn nimityksestä: IpK Turja
^hUmdes g. ^koamkut, Semiostrovsk kumdes g. koamUiSt N govdea
g. govOda» L gobdaa g. gobda, L lotpt^ g. W>»Ulsaf BPiid. ^kopiis
g. kolfda, LmD. kttbda, kftbdaa sama (= s. kannua, Trt Thomsbh
BFB 179, SbtIlX, tber QaaQtität8wecb8el im fi.-ngriscfaen 10, Wik-
LUNP UL 228); se on alkaperin yannaankin merkinnyt noitammmnn
haltiaa.

Vrt n 7, 26.

* Johtoaines on "ka <i **'ka^i ^ *'gaAi: Lovoaero ^tui^<ja)ic
'pieni Unta' s N -koi, -kno&, L -olcuä : N bardneknol, L pär^fOs-
kuiii dim. sanasta bardne^ pär*ne 'poika*.

Uiyiiizod by Google

XXV.i

88. 8. konttavahna, Kitt Amthoni: 'poro talvella Iniii ei ole

vielä läukiä kaiitauut .

1) kontto- < IpK Turja ^komtCt KM. *kotntf Nuottaj. ^koatdd
'villi; metsäpenraN I k^bö^, N godde, L (Lärobok) kAddS, R Piid.
*1toäde, £ Hftrjedalen lUUas haitte, mtffe 'villipeura*.

Vrt. n 24.

2) -valma (tavataan irityisciiii sananakin; Kiit. Anthoni val-
mat 'läugcnaluset porolla^ huoin. niy^s TiNR. valmas 'dragniuskd ;
djureus nacksena. halsmuskul, bog, bringa, valmaataa 'förespäuua
(ren)\ valmauta 'fa fel i bogen, boga sig l) — Ipl tv/^ninj 'jalkain
väli eläimeliä', N lUbme 'Bryst, Bringe, Knmmet mellem Benena
Forben, hvor Dragrebet ligger*, L vai*m5 *frftmre delen af bogeo
pä <yur^. Lapin ja suomen sanan keskinäinen suhde ei ole ään-
teeUisUlä perusteilla määrättävissä. Yhdyssana konttovalma on
kuitenkin joka tapauksessa varmaankin kokonaisuudessaan lappa-
lainen laina, vaikkakaan sen lappalaista vastinetta ei ole toistai-
seksi osoitettu.

30 s. kuolmuB, Inari: 'petäjrm sisäpuolinen parkki (mäihänja
koskon välillä)* i kaolmnstaa, Inari: 'vuoUa „kuolmus" petihän ran-
gasta*.

< Ipl kubtmak g. kitölmmix 'kuolmns', N gnolmas *den in-

derste Hinde eller blode Del af Bark pa;i Gran og Fure, som un-
dertiden brug«'S ti! Mcnnt skffode , L /7>,?/;»^,s^ 'innorste linde der
föhre", R T.tnd. qwolme8 'hark pa trän, i syiiiK rh.-f tali. skalct pa
örternas stjclkai' Ipl luoliifssfih kuolniustaa', N guolmastet 'ttaekko
af den iudre Barkhinde' R hmn. qwolme8tet 'atbarka, skala'.

Lapin nimisana on epäilemättä sama kuin laatusana guolmas
(N) 'l)U'g, gusten (huom. I JcuökSqb mgRte—aiu)lmqk 'kalpea kuin
kuolmus J), jonka Wiklund UL 129 yhdistää s. kalmo, kalmaa
sanoihin.

Vrt. n 8.

Digitized by Google

XXV.i

40. s. knotkuva, Lnr. liääv.: 'i»malt näs karjP Genetz kaot-
kava 'kaita kauiias*.

< IpN gaotko 1. guodko L gaoako 'smal Laodstrimmel mel-
lem to Indsaer, der strsekke dg til samme Kant*, Qviosr. javzd-
guotko g. „ sama.

Lapin sana knolira, katen SbtälI FUF II 226 haoinaattaa,
todennftkOisesti samaan Banabeimoon koin s. katkata, kafki j. n. e.
Vrt myöB Qtiostad BeitrSge 190, WiKLuin> UL 129. ja seor. s.

Vrt n 8.

41. S. laavo I. laavu 'Lupissa kftytettiivä matkatöittä' (ks.
FiiANs Äimä, Tietoja luarin kalastajalappaiaistcu rakcDUuksista, Vi-
rittäjä VI 36).

< Ipl läif(wvu ^. lävö 'laavo' (ks. yllä), >i lavvo (Qviost.
lävTo) g. lavo 'et niiodre Teit. som iores med paa Reiser og hyöri
Statteme gaa helt sammon i Toppen nden Reghul.

Lapin sana johtan Yuorostaan s. lavo sanasta, joka merkitsee
*lafve; sftdesstack; drifhäok; badlafVe', ja joka taas prof. HmoLAn
mnkaan, BerOhrangen 184, on Tanha slaavilainen laina.

Vrt. n 1, 11.

42. s. laikko, Lnb. lisäv.: 'nytta, förder, Sodank. Savukoski,
Caxnblin Komiu murteesta (oi. t. 50. s.): 'vuokra'.

<< IpN laiggo g. laigo jc . L (Liirobok) lainko liyra, lega\
R Lind. laiko 1. laigo, K (^vicst. liattjelddal laigu, Drontheiin
^laigp, laiga, Haläsz Skalstugan latkOf Frostviken ^Uukuffy laikuo
'schold', HalAsz myös 'sache, angelegenheit\ Lapin sana vuoros-
taan on < a.-sk. *laiyS>' (josta m.-sk. leiga, f.; vrt WiKLUin>
LW 58, QviosTAD NL 208).

Vrt n 28.

48. laitistaa, Kitt. änthomi: L tokkaa »ajaa eellft porolla ettft
tokka seuraa*", koira 1. — s. o. „ojistaa, i^aa suoraan kokhoon" —

L iyiii^cd by Google

20 Frahs ÄimX. XXV.i

poroda^ Mbbiläinbn: poro L, s. o. »senraa perftstii kon nnorasta ta-
latetaan, ei pane rastaan** tai ^vastaan panematta rihmassa seoraa

toista ahkiota"; Sodank. Savukoski: 'olla laitirf f laitto pr. (Sodank.)

l(uti'')n, Sorl;ink. Savukoski. Kitt. Aktiiom: 'hyvii taliiluUaa (porosta)' |
laitikas (niyiis?? laidis g-, laidikson), Lnh.: "eftergitveu, SOm fuljer
gerna och lutt med, laitikas poro; [Lp. laidok]'.

<; Ij)! Iql^älsfi^i 'taliitt^ia hiukun', N laiddeetet 'Ii-dc lidt,
lokkc citer sicr', L laiieste- 'leiteii, fiJhren', R Iahd. laidestet 'litet
leda', Piid. ^IftiUsttt 'fiihren'' (vh. inoin ); kantasanana on Ipl j^i^^t^
'taiottaa', N laiddit 'iede\ L (Lärobok) lai*tit, R Lind. laidet sama,
R Piid. *mtei 'fflhren' | IpN laidaa g. laiddaa 'som lader sig let
lede eller fore (i Tomme eL Baand)' | IpR Lnro. laidok 'den som
läter sig ledas, som kan ledas (sSges om kreatnr, som l&ta leda sig)\

Lapin teonsana on < a.-sk. *laidian (josta m.-8k. lolAa), yrt
Thombkn Einflnss 148.

Vrt n 28. 82.

44. s. laatto, Lnb. lisäT.: 'vattcuputt (lätäkkö) , Inari: 'lam-
mikko'. ^

< Ipl lahn" 'laiiiniikko\ N laddo Daiii. Pyt, lidet Kjen', L
(Lärobok) sladdö liteii tjärn', R Lind. laddo, (Boreal.) 8laddo 'kärr,
piLss , Sorsole (^viqst. laddo' "kloiiier Si'o\

QviosTAi» (NIj 2<»5) vertaa lai)iii sanaa ruotiin murteissa ta-
vattaviin flade, flada sanoihin (merk. kleine Ansammlung von Was-
ser') ; csittämäämme suomen sanaan nfthden on tästä vertailusta kui-
tenkin luovuttava.

Vrt n 24.

45. s. liekai, Lnb. lisäv.: *en slags lampa, i bvilken finnes talg
och i talgen ^nsvekar^.

< IpN Uokso g. lievae^ L likae g.Uvse*Tran, „Lyse«;etL78*,

' lantto sana tavataan kielessämme vielft merkityksessä 'dal, fördjup-
niag af litet omfing; snmpig, lAg, M^^And*. TSasft meridtykaeaaa sana ken-
ties on alknperitinen: lanal sanan johdannainen (vrt oaai : ontto).

XXV,i Lappalaisia lainasanoja suomen morteissa. 27

Puolm. NiKLsmr Ueksi *thran\ Hammerfest Qvtost. Uekai f^. Uevsi,
1. lefti g. levsi 'Lichl, Laniiic , L (Lärobok) likse g. liuvse 'traii\ R
Lind. likse '.smornin<r ;if tisk-fett, trair. Soi-solo (^viost. liJcsie 'Thran*, E
Jämtland HalAsz liusiceU'. Cin Licht'. I.apin sana ou skaiulinaavineii
laina; scu originaali on varmaankin a. -sk. *lnisa. *lium (> m.-sk.
Uoa, liuB, n., vrt WiKLrND LW 57, (^viostad 218; germ. aika-
muoto: *liuhsaf ks, Falk & Tobp Etym. ordb. sub Yoce Iiyt, No-
BMMNf Altnord. gramm. P 216. §, 4. niiiist.).
Vrt. n 6, 26.

46. 8. lompolo» Im.: *bredt och strOmlritt sUUle nti floder,
bred inqOlik ntvidgning af en flod (jlBmpi joessa); snnd', iDari:
'kmpf, Ritt Anthoni: *pienebkO Iarapi\ MBBiLXimN: 'pieni jftnri*,
Ylitornio Abjmbl&iub: 'jftrvi t lanipi, josta joki JuokRee läpitse';
lompalo, Lnb.: samaknin ed.; lommol g. lompoleen, Enont. Eskola:
'lampi, jonka läpi joki juoksee'; Itimpero (r tullut l:n sijalle dis-
similatbiunin kautta;, Kuols^. Aejmelaeu»: 'pieni lampi*.

< Ipl luhBfil g. luo/tBj'} 'lonipolo' (ks. yllä). N luobal ^. luob-
bai 'Tjern, liden Indse^ L (Lärobok) luöppai g. luöbbaU sama,
LW: 'stilles wasser zwischen zwei stromschnelleu oder wasser-
fikUen (kftrzer als savun £ Skalstogan HalAsz ^luäfpaia etc
'Ueiner see*.

Lapin sanan alknperftinen yastine lienee s. Uunpelo *litet
triak, pntt\ - Toisin Wikluiid UL 189, 207.
Vrt n 9.

47. 8. loppa, Sodank. Satukoski, Kitt. Anthoni: loppaken-
glrai 'kengät jalassa ilman sakkia^ Sodank.: pani htpiäf loppa-
smi''ä, luit.: pani kengät lopalta jalkhaan a. o. ilmau sukkia.

< IpR LiNH. lapa (1. lapates kabmak) 'tafFer; vrt. myös Ipl
lonrqhoh 'tylyä kenkä, joka pistetään jalkaan kiinni panematta', L
«Jolumuotka löpristojka- 'sdilecbt angezogener schah'.

Vrt. II 17 moist.

Digitized by Google

28 Frana Äiul. XXr.i

4a. 8. inoBka, luodto 1. Inotko, Rmr. : 'homo max. femiiia neg-

lipens, sqnalida, neqoam\ Lnr.: 'smutsig, snnskig: qvinna, snärta.
slyna, liidri, as . iuari: veneluosko 'vanha vene ; luosku, Lnk.:
sama kuin luoska.

< IpN Inoako L luotko 1. luöaka *en gissen Ojenstaod (f.
Eks. Tende, Kar, hvis Dele falde fra hlnaoden), eu Skrabting*, tu-
I»tl*lQoako 'en gissen Tonde, en Vragtvnde*, tbium-IiioÄo *en gam-
mel ossel, gissen Baad', L Joklmnotka ItMha- 'altes, schlechtes
boot'.

'NVtklund (I L lH<i) yhdistää imhiM-naolevau lappalaisen sanan
8. latku sanaan, joka LriNsuoTin mukaan merkitsee 'tnnn. dalijr mat
I. (Iryck. väliin^, hunilniat; (ti^.j ugt daligt i allm. (vanhan virn-
kirjan latkut)'. lisäv.: 'sqvip, slask'.

Vrt. n ö, 11, 28.

49. 8. luppo, Inari: »sellainen vika poron koparon tyvessä
että ajettuu ja suonet mätänee, niin että koparo pntoaa pois," Kitt
Anthoni: 'eräs porontauti (josta on seuraukseoa, että takjyalat ei-
vät pysy pystyssä) .

< Ipl HuäBO Unppo' (ks. yllä), N ftlnbbo 'HiBvelse, Uovenhed
i Benens Klever', R Lind. kliibbe 'svnllnad och bOld i fittteme hos
renar, renames fotsjnka'.

Lapin sanan aikana on joko m.-8k. Uabb» 'kenle' (vrt
engl Ohibfboted 'klampfodet\ skand. laina, ks. Falk A Tokp
Etym. ordbok I 881), knten Qviostad (NL 333. 334) arvelee, taikka
m.-sk. klumba (vi1. iisl. klumbuffttr *klnnipfodet') ; edellisestä sa-
nasta tahi siitä periytyvästä ruotsin sanasta on saatu myös
s. klupu "kluMia, knoster: tröskslajra. sla^a ; knöl, Inila" ja lupu
klul)lia; karbas, färla, piäke; puis, stake med klump i äDdau\ vrt.
Tbomsen Kintluss 171.

Vrt. n 19.

50. s. lyömänä, inari Anthoni: *hilia (mbos chamaemoms)'.

niqiti/oa L/y GoO^lc

XXV.i Lappalaisia laiiia.sanoj>t suomun murteissa 2U

<C Ipl ImoiM g. liuiifmmvii suma (= N luöme g. laöbman).
Vrt. n 8.

61. s. maakkana 1. maakkina, Knv. (OalUQ murteesta), Lnb.:
'kunsivuotias poro*; maakina, maakkanas, T.xit.: sama; maakanas,
Inari: 'urosporo knodenDella ikävaodellaao", iniiaklramn«i Kitt
IfBULiimnr : 'poro kaadennella ikftvoodellaan*.

< IpN mlkiii (QyiosT. mHcAn) '6-aarig okseren*! Lmddioiiiffa-
(Lftrobok mlhkinlB) sama, B Lind. makaiMs, makenee 'en bnmd-
ren pa 6:te iiet*.

Vrt. n 9, 17 mnist.

f52. s. mako, TiNH. lisäv. = muka, Cannelin Kemin miirteosta
(loari): arveli — : ei niiemmä tiUe hänelle vastusta, joka m. häneltä
puolena pittaä (m. t. 108. s.), pohj. ja länt Sodankylä Savukoski. Kitt.
Ahthomt: 'muka' j mikft, Canmelin Kemin murteesta (m. t. 3H. a.)
— maka; edeHinoD sana ou varmaaokm vokaalisoinnun aiheuttama
toisinto jälkimftisestä, vrt esim. l^tfirsaaren mort ioipa^hd pfh
ituiha (-i<7, -kä = kanaaa). i

< Ipl inak*ä 'mnka* (norjanlappalainen laina?); N maKk»
(QviosT. ml]Ekft)i nMkkai *egentlig, i Virkelighed, nemlii^, knns (om
et t»nkt TilffBlde)\ i UA makka riekta 'det er egentli^ ikke rigtigt',
jogo don makkaÄ Isek nuft hsBgjo, go logakP 'iiion du virkelig er
saa ussel, soin du si^er?', mon, gutto makka galgaäim leet goatte-
ised 'jf»pr. soin egentlig skuldc v;rre Huslionde', gseööalodno makkai
dal vuölgget 'lad os kuns foi-soge at reise'; L mti/c \ska tro' —
'wirklicb (meistens ironiscb)\ te ^hi- son tai mak s^pus 'jetzt ist er
krank, sagt er'; B Lind. makk 'scilicet'.

Gbnvk (Suomen partikkelimuodot 127) sekft Ojansuu (Virit-
ti^ft XI 160—2) ovat yhdistäneet Kemin murteen maka sanan Aasi-
ooLAlla tavattavaan maa (ma) sanaan, merk. 'niin, niinkuin*. Koska

' mihl sanaa käytotäjin Sotlaiikylän itä- ja j)olijf»isosi«;sa aivan «^rimassa
merkityksessä: m— »e mikä om—tnaniijki (Savukoski); vrt. H Lind. mlkk ^
smU *8dlicet'.

Fkams ÄimX.

XXV.i

vokaali vaihtt lii maka ja muka sanoissa tuskin on muuten säälitet-
tävissä kuin (»lettanialla, että edellinen on ^lainattu takaisin" lapin-
kiclrstä, niin iiiiyttiiä mainittu ylidistäniincnkin olevan hyväksyttä-
vissä ainoa.staan sillii edellytyksellä, että AoiucoLAn maa sana
myöskin voidaan katkoa la|)] »a laiseksi lainaksi, maa sanan ä&mieasa
tekee mielastäni kuitenkin tällaisen olettamisen Taikeakä.
Vrt U 2, 17 mnist.

58. 8. marasto, Litb.: *toiT, knperad trakt, beyftxt med spridda
bjOrkar*, lisftv. : 'Qftllets Iftgre skogbevaxna slnttning^, Enont Eskola :
'korkeahko, koirna kasvava mäkimaa' I marista, Knolaj. Asjmb-
LABUs: 'metsiin peittämä tnntnrin haijanne* I murusta, Sodank. Sa-
vukoski: joukiuhiiueu maii'.

Ipl (länsimurre) mörasf 'vanha palo, jolion jäkälä on kius-
vanut mutta ei puita', N moarast 1. moara^t, (^viobt. m4r4s 'Aas,
Aasryg med Skov paa'.
Vrt. n 2, 7, 9.

64. 8. mtiotka» Lnb. UsAv.: '1) = matka; 2) näs, laadäa mel-
lan tvcnne vatten, stäUe der b&ten mliste dragas öfver land (tai-
val)', Enont E8koi*a: Hcannas kahden järven välillä, josta vene ve-
detään yli* I mootkata, Lhr. lisäv.: 'draga b&ten Ofver ett näs;
färdas, resa (taivaltaa)*; mnotkia, Lnb, lisäv.: sama, Enont Eskola:
'vetää vene yli muotkan*.

<r Ipi niui.itkLl 1. MiiK.M:^', 'taivallusj)aikka (joko kannas tai
kosken sivu); kenfjän ^taival", kanta- ja etupuolipaikau väli', N
muötke 'Eide (isthmus), smal Laudstrimmel mcllem to Soer eller
Eive , K Lind. muotke I. muorke sama, L maör*like 'märkä' | Ipl
mtft^jkltu^, N mootkot 's»tte eller transportere over Eide*, B Ldid.
muotkotet sama.

lp. muötke on käsittääkseni yhdistettävä s. matka sanaan,
jonka »säännöllinen'* vastine se äänneasultaan on. Meidän tulee
siinä tapauksessa olettaa, että muöäce aiemmin on merkinnyt sekä
'matkaa* että 'taivalta'. Tämä on varsin todennäköistä mihenkin

XXV.i

Lappalaiflia lainasanoja suomen murteissa.

nfihden, ettS tSstft lapin sanasta lainatnlla s. nmoaca sanalla on nämä

molemmat merkitykset. SamantJipaiuen nRMkitykscuvaihdos ilmes-
tyy myös s. taival sauiissa: 1) Laudengc, 2) Eutleruung, Weges-
läuge. '

VrL U «.

S6. 8. mnrkka, Enont. Eskola: 'suma (tunturissa/.

< IpN mnrkko g. mnrko 'Taage, Enldereg* Snetykke*, L
(Lftrobok) mnmikS 'dimma', B Lind. mnxlco 'dimba, tOkn\ Piid.
*mwr9Kkn 'nebel', E Drontheim Qnosr. ^rn^rrka sama.

Lapin sana < m.-sk. myrkvi, ro., ks. Thomsbn Einfloss 157,
QyiosTAD NL 236.
Vrt n 4.

56. s. mutsahtaa, Sodank. Savi koski: 'suutahtaa', Kitt. An-
THONi: 'knysta mot, se sormuleu ut (ei saa m.)'.

< Ipl smulfiäh 'sievistelia. pitfia suuta pienenä eikä katsoa
kovin ngusti, kauniisti oleskella*, N amaö&at imperf. -diiöim 'gjere
Mnnden liden og pen, gjere sig fin og liekker, smiske*.

VrL n 27.

57. 8. naakftta. Enoni. Eskola: 'lyömimftUA UUiestyä (saalista)*;
iisakMa, Lm: 'krypa för att komma p& viUebr&d, lora (vaania)*;
naaUa, Lnb. mnrt: sama kuin ed., Enont. Eskola: samaknin naakata,

Imiri: 'ryiimiä otusta vaanien, vaania, väijyä, kulkea vaanien, hiipiä',
Caknelik Kemin nuiiteesta (Inari): varkliain naaki, kun toinen
^dmäsaa oli (m. t. 110. s.).

< Ipl ndhhih pr. näu,vntii 'naakia' (ks. yllä), N pjikkat
(Qticist. njäkk&t) pr. njagam 'liste, lure, smyge sig frem med kmm-
beiet Ryg^, L (Lftrobok) njihkat pr. njikaa *smyga sig', R Lind. iiiakst

> (^vio8TAi» (Beitrilge 206) ja — joskin epäillen — Wikli;nd (UL 221)
ybdigtaTit ttoOtke SMiaa b. fluttka tanaan. — lp. auttke 'matka' on selyis-
tikin anomalainen laina.

. d by Google

32 Fbamh ÄtifX. XXV.i

'krypa efter, Inra efter, smyga si^ fram krypandefii*, Piid. i^iKkat pr.

Anknu sehleiclion, sich s< hloicli('n(l iiäliorn\ K IIalAsz Stensele ;}/7AV<,
UiKitT.saker, »Skalstugan nakih auscbleichen, sich (wohiD) stehlen;
auflauern'.

Vrt. II 9, 17 Dioist.

58. s. naari, I^b. lisäv.: 'snäf, otiilr&cklig, liten (kiipäkkä)\ n.
kenU, Tenhe; Ylitornio Abjmklabus: 'yaappera (veneestä)'.

< IpN niam attr. qjaraa *8om ikke er dyb nok eL brod nok,
knap, ntilstrsBkkelig, lavbordet og smal (Baad), trang (om Klader)*,
L fiSPtf- attr. fiäm 'seicbt, nntief, B Lind. niare^ niarea 'grand,
af liten djuplek. Säges oin fai tyg och bätar, som äro läga\

Vrt II 10.

59. s. narkistaa, Kitt. Antuoni: 'ötva samlag', Kalajoki: ha-
lailla'.

Vrt. IpK Turja ^nairJcr- 'maata (nainen)', I w{//V<j^i, N Qvigst.
nlKgget» L nafie- 'coire (de honiinibus)'. Suomalainen sana edel»
lyttäft -«^piätteistft johdannaista lapin kielessL

Lapin sanan yhdistäft Qtiobtad (Beitrftge 208) s. naaraa
(ndcraa) sanaan, jonka vastineilla karjalan ja viron kielissä on yhtft-
pitävä merkityskin. Huomattava on kuitenkin, että nauraa «
*narradak)t nakraa sanalla aiemmin varmaankin on ollat äänne-
metaforinen toisinto *«tV''«-T *nskra-, jo.stÄ on säilynyt johdannai-
nen : ninristella 'pföra priniaser, grimasera', ja joka äänteellisesti
parcnuuiu soveltuu lp. närgget sanan vastineeksi; vrt. \Viklund
UL 127.

Vrt. II 2, 10, 2a, 30, 32.

60. S. nulkka g. nnlkan, Rnv. (Onhin mnrtee.sta): 'cnrsns len-
tos max. rangiferi', Lnr.: 'lunk, traf , Inari, Sodank. Savukoski,
Kitt Anthoni: sama; nnlklra, Kitt. ÄMTHom: sama; nylKkä g. n^kia,
Bnv. (Tornion ja Keroin mnrteesta): *coUis mlnor in viis*, Lnb.: *li-
ten backe 1. npphöjning p& vägar' (huom. merkityksenvaihdos!);

Digitized by Google

XXV,i Lappalaisia Unnasiuköja »aomeii mmteitMa. 33

nyikäs g. nyikksan, Rmr. (Tornion ja Kemin ninrteestaX hntu: samn;
nylkkjrjuoksu, Lxr. : 'lunk'; nilt^Jrkit, Kalajoki: sama nnlkata pr.
nulkkaan, Rnv.: 'Iciite curro', Lnr. : 'tiafva. liiiika. spriiiiia smatt'.
Sodank. Savi koski: sama; Cannelin mainitsoc mvös tämän sanan
Kemin mnrteosta (m. t. 46. s.) pitäen sitä lainana rnot.<in sanasta
lunka nulkastaa, Lnr. lisäv., iQaii: sama knin cd., Lnr. lisiiv. myö»
'skumpa' ' nuikuttaa, Lnr.: 'springa smatt, lunka', Sodank. Satu-
koski: {uosian — mil»häema\ Korikkft Paulahabju: luillnittMsaina
[, Heln&Tesi Kuoxkanbn: hirk& Juokioo Ja munat beilnva nul''-
kvttea -* Tannaankiii tilapäiseni sanatekeleenft]; nylkyttift, Lnb.:
'lonka'; mH^Uttvt, Kalajoki: »ama.

< IpT (Lönnrot) njolge 'TraV, N ^jolgge g. njolge 'Lnnte-
trav, lanfTsomt Trav\ R TjInd. nj&lkan, njalkai, njalkast 'nagrot fort,
i hink* N njolgget pr. njolgam (min. us. ) tiavr sniaat. lobe i Lunte-
trav', L (Lärobok) njal*kat kielt. j)i('es. i njal'kah 'tralVa'; — vrt.
IpN njuliftot pr. njtUÖom 'plnribus saltihns salire , K Lind. njultjot,
Piid. ^nulhcut pr. *uul''nn\ K HalAsz Stensele '»uulhcct, ^Niilhfef,
^nölhcet, ^uoUicct, Skalstugan ^nu{iC etc. *sprin}^«*n, hiipfen' ] Ipl
n(tUestib 'oylkyttää', N luolsaatet = pjolgget, L noP^este-f AotkosU-
'traben* | N i^olgatflt = njolgget, L AoJ^kote- 'traben'.

Vrt. n 8, 9, 28.

61. s. oppele, Lnb. lisäT.: 'söm, syarbete (ommel, nenle)* |
opella, ibid.: 'ommella*.

Vrt. ? IpT nlmilm 'vanhanaikainen nelisärmäinen pora, jolla
nanlanreikä tehtiin', N obbal Syi, Pren\
Vrt n 19.

62. s. otro, Lmb.: 'rep*, Eitt Antooni: orrohilma 'palmikoitu
naora, millä poroa joakos petaan*.

< Ipl Qiri g. drq 'naora', N oana g. om 'Beb, Tong,
Snere*, Fbllman Anteckningar H 268 14. 1. 2i. r. oanaplairftekiioim
*nnorahlhDalla' — 'med tömme af rep*.

Vrt n 9, 20.

. d by Google

34 ^RANS Ai Ml XXVti

68. 8. purreli, Inari: 'tuulaskonra, parila'.

< Ipl pärrflf N haani (Qyiost. birll) g. bairal sama.
Lapin sana on lainatta s. piiila sanasta (myds pnOas^ ]»•

rilo, Lnr.: 'jernhateter i5r ^nsterelden, Ijnsteijem; puOaat eldbir
vid Ijiistring; parilat dyngbär'), joka vuorostaan varmaankin on
skandinaavista alkupprnU, m. -sk. bera 'kantaa' sanan Johdannalsestai
vrt. myös in. -sk. berili Kur til vaade Vaier' (Setälä).
Vrt. ii 1, 9, 20.

64. s. paitaa, Can nelin Keniiu murteesta: kulunut peski'.

< Ipl aphiffia sama, N spalööa 1. «pal^a 'noget, som erhaar-
lost og gar\'et', spal^a-muödd» 'en garvet Skindlgortel*, buvte
mu BpaiAa 'bring hid min Skindkofte'. Suomalaisen sanan lappa-
laisperäisyyttä huomauttaa jo Cannbun m. t 16. s.

Lapin sana kuulan nähtftvästi sanaheimoon, jota suomen kie-
lessä vanhastaan edustaa sana palju, vrt. WiKLnND, Zur geschicbte
der lappischen afHkaten, SUSA XXIII 16: 5.

Vrt. ii 27.

().'). s. peski, IxNv. (Oulun ninrtcosta): Valcous 1. chirothcca
pil(>s:t\ Lnh. lappmudd; ludeu sku, haudäke'. 'Foromekko' lienee
yleisin merkitys.

< lp K l^irja ^piech^ I p^klcki^ N bcaska 'poromekko*.
Vrt. II 28.

66. S. petsSliemi, Lnb.: 'med fisk 1. kAtt kokad soppa pä ung
tallbark*.

< Ipl Fbllhak petaft 1. petaa Uema, i nyk. pe,isfmäUi Miha- 1.
kalaliemi, johon jauhon y. m. höysteen ohessa pannaan petiyftii- ^
nilaa' (N bneoe g. b»oe, etc. *Fnre^ = s. petHjft).

Vrt. TI 27.

• Antcckaingar 1 437. 111 110, 340, 5:2»— 33.

Digilized by Google

XXV.i Lappalaiijia lainasanoja siiotneu murteissa. 35

67. 8, piflleaoalisnkka, Lkb.: 'Qösbent ytUl (archibateo lago-
pus)*, Sodank. Savukoski: sama; pilkkana, Inari: sama; piuhani,
Lkb. Usftv.: 'en bOkari'.

< IpK Imandra Plbskb pMkka&S I p^hhjih 1. p/f/iAcH', N
btokkan 'archibnteo lagopus*.

Vrt n 9, 17 mnist., 17a.

68. s. piihi, Lnr. lisuv.: 'käfling i furen 1. aktern pa lappslä-
den 88. fbrst&rkning l prydnad*.

< IpX bilhe 'det overste af Stavrifii paa Tfenslflcdcn' 0"-vartalo,
buom. bilhes ^. bilhhas '.Kmiie til Stavii-Top paa lioiish dpii'!).

Lapiu isana oii vuorostaan .suuni, laina: reen pihlajat 'sliid-
^ettrar af rönn' (vrt. vir. pibel g. pihla 1. pihli).
Vrt II 10, 30.

69. s. pugio l miiUUmpuQfo, tavataan E. A. Tunkelod tie-
douauuou mukaau Läugeliuäeu murteessa merkityksessä' my llyupato'.

< Ipl iNu^tt *pato', N bnotto 1. bnodAo g. baodo *Stang-
sel, Gjerde i EIt for Fiskefangst*.

Lapin sanan vanba snomalainen yastine on pato.
Vrt n 8.

70. 8. roMa, Inari Anthoni, Sodank. Satukoski: 'myrskyn-
pnnska, tnnlispSä*.

< IpT ro>s^ : p>H(^-r. 'tuulenpuuska'; vrt. li)N räasa (QviasT.
rassi) g. rasa haarUt Arbeide, Kämp, t:>tritten, Ötrid, Larui\

' Ks. QviosTAO, liSpp. Foi^enavne; Nyi. Mag. L Natarvidenskab, 40.

nid., 271. s.

Digitized by Google

36 FranhÄimX. XXV.i

(^viosTAD (Bciträge 213) yhdistäii uorjanlappaliiiiieu sauan s.
rysy sanaan.

Vrt II 2, 9, 20.

71. S. niokki g. raokiii, Lnb.: *tordmiile (alea torda)'.

< IpN raoKke 'Lnnnefugl, mormon arcticns* (o: fhiterenla

arctira L); (/viost. Hammorfest. Karlso, Lynj^en, Talvik ruöhkke ^. „
"Tordalk (ah a tonla L.)\ Talvik niyrts 'Hysoprest (uria troile L.) '.

Lapin sanan alkuna on, kuten (^vKisiAi» (to.sin cpRillfn. NL
21i}) ja WrKi rxD (I L 211) ovat huoiuauttaueet, m.-sk. hrokr 'Top-
skarv (pelccanus ater, cristatus)'.

VrL il 8.

72. 8. no-vaa, Lnb. 'oskuren, osndpt ren*.*

<" lp K Turja, Kild. ^sn,rvcs pr. san a, Nuottaj. *Sfi,n^cs g. sniTa
salvatnaton uiospum 1. -peura, hirvas', I sgrves or. siirvra. }\ Qvicsr.
sarvea särVa, L .'-tin is <r. s(ii "i (i, R Piid. ^stirrrs ^. ^}!(t raid 1.
^sänh-a, Lind. sarva, sarvea sama, K Skalstug:an Hai^sz sarvies
*aile rcnntierböcke zusammeir. Thomsen BFB 225.

Lapin sana on yhteissuomalainen laina; sen originaali Hirvas
(> s. hima) on lainattu liettuan kielestä, ks. Thomsbn m. p.

Vrt. n 2, 14.

7H. s. seutsi, Inari: '(.'liliuien takajalan mutka', seutsiluu, Inari :
*8eut8ii:sa oleva Uuipäiu pistävä luu'.

lp|K Turja ^ciorcn 'takajahm kantanivel i)()rojla\l I
(ieilttffffxi 'scutsi' (ks. yllä), N 6»v66e, öieköe l öieföe Kuie-Seuen

< Ka. QvmHTAD, Lapp. fnglenavne; Nyt ICag. f. Nainrvidenskal», 40.
nid, 285.

' SaDoa on kä^tefy kirjakiflessiimine inerkityksessii hirsch", vrt. Sk-
TAL&. Oikoakielisyydes», Valvoja 18M: 212. s.

Digitized by Google

XXV^i lappalaisia lainasanoja snomen murtuissa. 37

paa l^afjfsidiui af Jiagfoden paa firfuddcde l>yr\ L ^rc/iic- p:. Wcukce
'calcaueus (eia kaochcn ani hinterbeia des reniitieres , H Losd,
tjevlge 'quadrupedum animaliam poplites pedoin postenoram*.
Vrt n 10, 27.

74 aun. Hknetz Suistanio sieksu vrtlo sioksa-, Mi i.a (8uonu?u
luuraukoiset 14») kalaneakoi kaluäääksi (paudiou haiiuetus)'.

< IpN AiekAft etc. ks. 1 99.
Vrt. Il 6, 9.

75. 8. neppura, Lnr.: 'Iijörnskiuusbräni K krage, soin Lappanie
om vinteru bära kriug haUen', liiari: sama; sieppuri, Sodauk. 8ayu-
koski: sama.

<C IpN Kdntokoiiio Qviost. öeporas : guow6a-nak§-6,, L «'t.-
Jällivaara t.ippKiis 'lialskrafrcii aus' l)äi»'iilMI\ K' Fkiis öaeporaa
'Kravc ai' l^jt»nieskiiid med Hui i Midtcii til at tia-kkc iied ovor
Hovedet saa den d^kker hryst, fSkuldre og Kyg'; vrt. myös L
^cäpure- attr. -ris 'der weisseii hals hat (von reuntieren und hon-
deu)\ WiKLuiiD UL 167.

Kuten WiKLinn> m. p. bnomaattaa, knnlnvat lp. teporas ja
taro, tebat 'kania' yhteen. Jälkimiisen sanan yhdistfi& SbtäuI»
Zur fiun.-ngr. lautlebre, FUF II 262, s. sepi, lepft sanaan (merk.
'reen kaula*).

Vrt n 17 muist

76. 8. siermiikka ks. 1 26.

77. 8. «leMi, Inari: 'kaarien väU veneessä*, kenlaaieni, souta-

> lp[I ?g<i^ sama,] N Qvigst. dene g. sieMe 1. sfeae 'Raum

in cinera Boote*.

Digitized by Google

XXV.i

Lapin sftoan aikana on a.-sk. akk. *se98a tai m.-8k. sen, vrt
QviosTAO NL S86.
Vrt. n 6, 10.

78. s. Biiana, Lnr.: Manjr, sraal rimsa, flik', Hoinävesi Kuok-
KANKN : 'hiilinä, viilcke' (, mittee pirun s— noja niitä riippuu tuolta
sinun hatuHtasii, Mikkcliiipitäjä (lys<'ol. <i. Akjmklakus»'!! tirdon-
aniiou mukaan): 'pitkä kaistale, c^iiii. srinäjjajxMia' : sisna, Inari:
'nivotettu nahka, talja, josta karva on kuluiiut\ Anthoni Kitt, So-
dan k.. Enont: 'poronnahka, josta karvat ovat poissai raaka poron-
ni^ka\

< IpE Tarja Hine, Kild. HSn 'parkitta poronnahka*, I ^^nn^
'sisna* (ks. yllä), N siste, iiste 'pellin rangiferina snbacta'; vrt IpN
saate sama, L (Lftrobok) aamS 'tnnnt lapplSder, RLiND.aaaane'et
skinn som häret är borttagit pa; räaktig*, a. nraon 'r&aktig ved',
B^uis ndial.** (o: ? E) aaate sama.

Puheenaoleva lapin sana on laina yhteissuomeu *siSna sanasUi
(> s. hihna), joka vuorostaan on balttihiinen laina, ks Thomsen
hFU 223, SetäiA ÄU 299, pAAbUNBN, Ktymologiiiche streitzuge,
J?'Ui?' 11 189.

Vrt. U 14, 29,

79. 8. aokkna, Lnb.: 'falla a^ sftnka sig\ meri soldnm *ha&-
vattnet faller*; lisftv.: 'komma pi landV laatta aokkau, pSlkyt aok-
knvat; ? Sodank. Savukoski: 'sortoa, kaatoa (vftsymyksestA, joo-
pomoksesta/i I sokkavefli, Lnb. lis&T.: 'ebb (hiskovesi, laode)*;
Bokknnaotta, LvB.: 'not» som användes vid torskfängst och sam-
manföres ifrän jf^ra höm* (= norj. synkenot, ks. B. K. Bbui%, Ph6-
uue npoMUCJu 3aaaAiiuH Ksponu I (rictari 1897): 19—22 s.).

' Camnki.in m. t 7. s. muinitsee cäimerkkiDii Kemin murteen pohjoi*
siaaa osissa käjtetUtvista lappalaisista lainasanoista myöskin erBin mUnM
sanan, ilmoittamatta kuitenkaan sen merkitystä ja yhdistäen sen, epämää-
räisesti kyllä. lp cokkat sanaan, jonka voi lakea sekä fioklAt että ftokhftt:
edelliuen merkitsee istua', julkimaiiieo teroittaa'.

XXV,i Lappalaisia lainasanoja suomen murteiss.o. 39

< IpK Tarja ^eoakka- 'aleta, mataloitua', I tsöahkmh 'kaivettua
(esim. maitokeitto); laskea (jänrestä)*, N oo«kkot pr. ooagom 1)
*falde, syake, aftage, formindskes (Yand, H»yel8e)',iimrrsooakkoja
aooa *Havet synker og stigei', 2) 'smelte sammea (om Metaller)',
8) 'komme paa Grand, strande*, L (Lftrobok) tsUikot kielt. prees. i
te&köh 'bli gnind, faUa (om vatten), afdnnstu; flyta upp, bli stan-
iiaiide jrenoni vattnets fallande'. K Lind. tsakot 'uttorkas, blitva
grund", l*iid. ^röldui pr. cökuiv Tallen (von rtiisscn). sicli vcnnin-
dern, abncluncn'. ^hipp.sd ^cöhlu 'der augnistcin vcrniind* rt sich* I
IpK Tuija U'0(iHaj ^cuicce 'pakovesi, luode', 1 UuaiUiö—hzä^Un^
'laskuvesi, pakovesi*.

Vrt 11 17.

80. s. flomkka: Kitt Akthoni tapposorrakka 'tearastetta-
vaksi mSärätty poroparvi'.

< Ipl (läDsimarre) t^arq g. (Sufru 'porolauma, ,,poroparttio"
(„kun on vain osa tokkaa**)^ dim. Uuh-^lgäifi^ N fiora g. jknraga
*roindre Hob, Flok af Rensdyr (ca. 20—80 Stykker)', L (Lärobok)
tJ&r& g. ijarraka 'litou reuhop (10 — öu)', li Linl». tjarrek 'eu lileu
hop kreatur .

Vrt. U 9, 20.

81. 8. auohkana, Inari: *naarauskoje\

< IpN QviGST. suöhkkin, Kv»nangen snöhkAn 'Gerätb zur
Hebong verlorener Gegenstände vom Heeresgninde*.

Lapin sana on, knten Qviostad (NL 828) haomaattaa, skandinaa-
vista aikoa, vrt. m.-fik. «Skn, f.
Vrt n 9, 18.

82. s. suopunki, Rnv. (Oulun ja Kajaanin nuirtcfsta), liNu. ;
'köysi jolla poroja kiiuui uakataan' (yleiskielessä iiierkityksest<ä'hu>äo').

<^ Ipl suopp/u 1. .tiioppijh, N suopan g. suoppan, NiEr-.'>EN runlm.
suösipän ill. suöspanlit Kaarai^. suOifpttnf h kusapanf iii äteusele HalAsz

40.

*stiohp>ti'ir. s^itnhpo/ic y. nj. sama, \l Lind. suoppenje l. 8juoppenj(e)
'restiis. fuiiis' (ks. v. DCmen, Oni Lappland o. Lapparno 72). La-
pin sana on t^ivallisella tekinien nimien jolitojiiUittrcllä jolidettu
a-loppuisesta verbistä, joka varmaankin aiommin on tavattu kit los.sä,
vrt IpN suoppot pr. suopom 'kaste, udkaste, forskyde, forkaste
(flere tmg)\ Wiklund UL 202; Niblsbn QqP 151.
Vrt n 81.

83. 8. sQOBto, Sodank. Savukoski: 'kuiva» pihkainen petäjä,
jossa on kuori jäyelllf, Knoli^. hmviö (myös saoetohonka): 'puo-
leksi kuivanut honka tai semmoinen kuivanut prtäjii, joka on vähftn
hon<rittnnut\ Koniij. Meriläinen: ,.senimoinen puu. josUi on kuori
lähtenyt puis, mutta joka ei kuniniink^uin ole vielä k ui vauut hongaksi".

<1 1]»L .lokinuiotka .s7/<>.vwm- 'hohl (von biuuneii/. K liiNi». suosto
'<'t halfturrt funiträ'; vrt. Ipl sithm'! 'puolikuiva honka (jossa kaikki
hienotkin oksat vielä ovat parkkeiueen)\ N iosta 'Furetre, hvis
Top er forterret*.

Vrt. II 29.

84. s. taaUuM pr. taakon, hm. lis&v.: *dnnka pä, dänga, bulta,
kraftigt siä, kugga (kolkuttaa, iskeä)'.

< IpK Turja tällä-, Kild. tähhe-^ Nuottaj. takke-, Lovozero,
Akkala *takke- 'lyödä, lakoa , N däkkot pr. dagom 'hami-e, banke,
smede\

Lapin sana on vuorostaan, väliäi.secn leviämiseensä nähden,
vaiTUiiankin katsottava suomalaiseksi lainaksi (o: < s. takoa).
Vrt. n 1, 17.

85. 8. taamoa 1. taamuta, Lnb.: 'tänga'; taamaa pr. taamon, Inari:
'opettaa ihokkaaksi', taamoa, Kitt Amthoni: sama.

< Ipl iTmmih pr. i&mqtU sama, N Qvigot. dSbmät pr. di-
mtoi, L täpina-f R Ldtd. tamet, Piid. täpinat pr. tSmoM 'zähmen
(dressieren)'.

XXV.i

I>nppalnisia lainasanoja suomen murteissa.

Lapin saiiaii yhdistää (^viostad (NL 123) ni.-sk. ja norj.
tetnja verbiin. Sen alkuna on kuitenkin äänteellisisUi syistii pidt t-
tiivä ni.-sk. temja verbin edeltäjää, oletettavaa a.-sk. tainian verbiä.
Toisin WiKLrND UL 37.

Vrt. U 1, 9.

86. s. tefnokka, Lnr. : 'gaU reahora, som ej bär o. aldrig burit*;
tnfaflrVs, Kitt AKTHom: sama.

< Ipl stäinnjHf N Qyigst. stiiiukk, B Ukd. ataiiMk, Piid.,
L (Lärobok) sfiiiMk, £ Stensele HalAsz sfäinAie, "fieke sama.

Vrt. n 9.

87. s. tavaa, Kuulaj. Ai^jmelaeus: 'täyäivuiniaiueu , t. mies, t.
miehiä.

<C IpK Turja *fuv.s g. -^r?^^ Kild. ^tfrvas 'viikevä, vahva,
täysiToimaiiien', 1 triii,vns 'sitkeä, hyvä taipumaan'; vrt.. IpX davg-
gad, attr. -vgas 'last, spsnstig, som ei brister ved at baies' (iappa*
laisten muotojen yhteenkanlifvaisandesta ks. Fbaks Äntä, ErSs
lappalainen astevaihtelntapaus, SUSA XXIII 25: 8, 18).

Lapin sanan .alknpeifiinen vastine kielessämme on tankea, Lnb.
lisä?.: 'saktlig, stilla; u ajo sakta kttrsel; t. miea^ (sanaa kSytetftän
E. A. TuNKBLon tiedonannon mukaan Längelmäen murteessa mer-
kitsemiissä 'tyvenluonteista ja -liikkeistä*). Unom. myös veps. tung
'tiitzbofifen (der kindor)' = lp. davgge 'arcus', jotka varmaankin
- kuuluvat samaan sauaheimoou (Setälä, iieiträge zur ti.-ugr. wort-
kunde. FUF VI ih).

Vrt U 9, 2ö muist.

88. s. teikaluo, Lnb. lisäv.: 'axelben (hos fäglar)*; tefko 1. teikn
(g. teikim), Inari: 'pisin luu linnun siivessä'.

< Ipl tSä-hmf*, L teifhu- sama; vrt IpN giettardaiggo *Tyk-
lyedet i Underarmen\

Vrt U 11. 2a

Digitized by Google

Franr äimä.

XXV.I

89. 8. tlMkaxi, Lnb. lisäv.: 'bräm i lappiiaodskar» förskiunsbräm'.

< IpN dladur L dlakar *Foting eller Brsem inde i Haudsken,
SODI kan tnekkes opover Armen, Yantekrave', R Likd. tedcer *hand-
skefoder', E Skalstagan HalAsz fiiäakara sama.

VrL II 9.

00. s. vaiptdcka, Kitt. Antuom: 'väsynyt f)oro. niillä on paljon
ajettu i kipeästä ihmisestäkiu i>aiiolaaii: se on semmouen v.'

< IpN [vaibat 1.] vaibak *Fa\ soni er bluveu aliieles trajt,
80m har praact eller sla'bt sig aldeles tra)t*.

Anthoniii Etioiitekiöstä mainitsema vaipaltoa (sOml vaipaltaa
'8. väsyy*) od nähtävästi myöskin lappalaisperäinoD; vastaavaa lap-
palaista vaibbat verbin (merk. 'vftsyä") johdannaista en ole kuiten-
kaan sanakirjoista löytänyt.

Vrt n 9, 28.

01. 8. vstMtu, Lnb.: 'gä emot*, rupesi vataatameaii 'bGijade
sjukas*. lisäv.: 'taga miste (erehtyä)', ahma vatasti h3rppäyk8e0sllii

poron päälle; Sodank. Savi koski: ulia kcstäiiiätt;». pettää («'sim.
jää, silta; t<}rveys); olla oiiMistiimatta (esim. iopa sulia viihär—vafa^ti
s. o, laskut petti; aliinaUa vafasfi /i/V;jr/A. >>•// ); olla sattuniatla : Kitt.
Mkriläinkn: Jos mikä ei satu siihen paikkaan, mihin sen pitäisi
sattua, esim. jos pyssyn kuula ei satu maaliin^ ulin sauotaan että
vatastaa**.

Vrt? IpN vaddo *Fare, Vaade, Skade', R Lind. vaddo 'eyuk-
dom' I Ipl väoik 'tukala, hankala*, N vaddee g. vaddaaa 'vanskeligi
8Tar\ vaddasi 6ada mannat *gaa igjennem Yanskeligheder, vanske-
lige Steder*. Snomen sanan alkuna voisi oUa lappalainen frek-
ventatiiviverbi: "'vaddaataHat, josta lähinnä tietysti s. vatastella.

ip. vaddo ja vaddos ovat vuorostaan skaiuliiiaavisia lainoja,
vrt. (^VKtsT.vit NL 3:U). Edellinen sana ei toisrn tavun vokaaliinsa kat-
soon voi, kuten (^vkjstad main. p. olettaa, johtua m. -sk. vandi sanasta
(mork. ' vauskelighed, ulempuj; on kai edellytettävä alkuskaudiuaa-

Digitized by Google

XXV,i Lappalaisia lainamnoja suomen murteissa. 43

yilaista masknliinista fflvnmnotoa *vandötj ?rt Wiklund LG 183. §,
2. Jälkimftisen saiiau alkuna on taas a.-8k. *mmdaz, josta m.-sk.
vandr 'utfieregneiuie, vaoskelig' (ks. Falk & Torp Etym. ordb.

Snb VOCe Vaande).

Vrt. 11 lUa.

92. 8. veitta, Lnk. lisäv.: 'obuudet, löst 1. Iritt tillstaiid (irtJi)\
▼eitaUanaa lös, ledig (om kreatur)*, porot JitatiUm veitaUenra Uem-
nas ld8a'.^

< Ipl v^qlih 'itsekseen, paimenetta oleva (poroistayt N
TKidalea, -Im, vnittalM *80ni er paa fri Haand, paa egen Haaod,
paa fri Fod*, vnidalasai, adv. 'ad i VUdmarken, i det Fri, paa egen
Haand, i Selvraadighed', R Lutd. wettelea 1. wiiteles '^elfsväldig*.
Vrt. IpL Jokimnotka vetotu- *freier znstand (wenn das vieb ohne
hirten j^ohusseii ist)*, VTiotu^taofc- 'das vicli tVei, obiio hirton ueidcn
lassen* (Inarin- ja Luulajanlapiu muotoihin katsoen oudustuttaa <X:u
esiintyminen nurjauiappalaise.s8a sanai>sa).

Vrt, U 9.

•

93. s. viekko g. viekon, Lxk.: 'norsk vigtaf omkr 2 lijipund ,
Kitt AMTEom: 'lappalaisten niittoja (= 2 LQ,)'; vidEo, Inari: *18
kiloa, noij. mitta*, Sodaok. Savukoski: 'erite vanha mitta'.

< Ipl veähu, viähu, N viekko g. viego '18 kg., en Vog'. Wik-
LUHD UL 166.

Lapin sana on skandinaavilta alknperftä « a.-8k. *w,f Yu, josta
m.-sk. vag, f.), ks. Wiklund, m. t. 164. ja seur. s.
Vrt. ii 17.

94. 8. vierki g. vierkin, Inari: 'saukon- (joskus koiran- t. kissan-)
nahkainen nauha lapin talvilakissa'; vierikki, Lnu. liääv.: 'brätte,
skärm (lieri/, hatun v.

* Kittillsaa sanotaan Anthoxid mukaan: ▼eikallans (poro on
mettAaaft <i sin frihet'), joka rarmaaoidn on veikka sanaan nojautanut kan-
saigohdannainea.

Digitized by Google

Franh äimä.

XXV.i

< Ipl vht-GGi 'vierkf (ks. yllä), N viergge *Br»iii, loddeit
Skindkant oid Hue', L (Liliobok) vier*ke g. vier^^ke 'baid iiedom-
kriiig on ]);ils'.

Lapin sana lienee — merkityksen eroavaisuudesta huolimatta
— kat.sottava lainaksi s. vorka sanasta itämä outaas vuorostiian gerra.
alkuperää, vrt. T. E. Karstkn. Kine germanische Wortsippe im
Finniselle», SUSA XXIII 20: 2, 8).

Vrt n 6, 10, 18, 23.

95. 8. vieckko, LvR.: 'ett omkringlöpande jern p& renens
bringa, hvarvid kOrremmen är fAstad; deo med knopp förseddarör-
liga kroken p& ett grimskaft'; vierkka, L\b.: sama, Inari: »kiinni-
pitohibna sidotaan nrosvierknn renkaasen, jonka pftä pyr>rii po-
ron pankaan kiinnitetyssä naarasvierkku-niinisessä rautaren-
kaassa"; Oulu — Kittilä Anthom: 'iiistiiiK ii siimaan kiinnitetty
pyörä (rissa), jonka avulla uistin jdiiisee pyoriniäiln siiman kier-
tymättä'; vieiku g. viei/cuHf ^odauk. Havukoski: saniaulaiiieu laite.

< IpN Tieiggo g. vltKgq 'Svivol, Indretnin^:, som dreier sig
rundt cm en Tap og bmges paa Fiskeuitire for at fortiindre Snar*,
fi Lind. wBx8o 'en trtUJ, et band af vi<yor, at sfttta pa rename,
när de skola ledas med tOm\ — IpL sv^^ko^ merk. sama
koin Norjanlapin sanalla, on sanausisAiseen konsonantismiinsa
nähden (okf ei k) kenties katsottava suomen kielestä takaisin lu-
natoksi. (Toisin Wiklund UL 166.)

Vrt II 11, 28.

9f}. s. vuongas (.): Lnk. : 'fiisk, (»ktird. cj använd

1. brukad , v. poro 'ien, som icke kört>i under vintern', vuon-
kaat soutegat 'friska ruddare , järvi on ollut vuongasna 'bar värit
ofiskad'; lisäv.: under ett dygn ovitjadt notvarp' (adj.), 'ren som
hvilat ett dygn' (adj. ja subst); Inari: 'levähtänyt ja uusia voimia
saanut*, järvi; Sodank. Savukoski: sama, v. poro^ u. mtes, v. kalo'
vesif vuotii^ät so^taiflf; Kitt Anthoni: ^koskematon, viaton; levfili-
tänyt', palkka 'p. missä porot eivät ole ennen syöneet*, vnonk-
haat porot *porot joilla ei kotvaan aikaan ole lyettn*, -vaonkhaaata

^.d by Google

XXV.i

Lappaliiisia laimusaaoja suomein marteiflita.

kylll voi lihtei taas s. o. tarpeeksi levättyä, vaonUuuMta 1.
kottain maistaa kata taas liyvUti s. o. kun on ollut mmita mokaa
yHlillä kanTan aikaa; Knolaj. EBoa£BU8:'TSkeyft; säästetty t. leTän-

nyt (esim. hevonen)', kompar. Tnongaampi I. vtjongahampi ; Kuusamo
MXÄTTÄLÄ: kun se oisi tuo poika vähänkään vuonkaampi — s. O.
vahvempi ja vanlienipi — että siit' oisi vähäkään apua töissä '
vuongiB, Lan, lisäv.: 'fjiak, ovidrörd, okurd\ v. metsä 'ohuggen
skog\

< Ipl W4bi>qh 'kesy, ei arka (liDiiii8ta)\ N ▼ooqjaa (g. yoodqjas)
1. vtianas 'som har udhTilet og samlet nyeKrofter; spag, ikke sky,
trsBg'; L Jokimuotka Nexsex vnong^anre *see, der von keinein

flusse dun hflosseii wir(l', K Lim>. wuogna-jarire *en lilt ii iiisju, eii
sju lor sig sj(-ir I Ipl vih^.h 1. riitlrh g. rujhi,r,ii/. vuoiilms' fks. yllä),
V. muon'1 'tei ve pun', r. suqn vi 'terve honka', v. iihiuu 'levähtänyt
mies', V. jäthtrri 'vuongas järvi'; L et. Jokimuotka viutne- attr.
vu9Ais 'der ohne forcht, nicht scbea ist (von vögeln)'; B Limd.
e> waonje8 'trög\

Vrt. n 9, 21.

97. s. vuonilo, Rnv. (Oulun murteesta): 'zweijährige Renu-
thierkuh'. Lnij. : 'är.sgarnrnal rciiko, renko pa aiidra aret\ Ii Aejmk-
LAKis, Pudasj. Siikanen: 'toisella vuodella oleva naarasporo'; vuo-
nelo, vuonLkoli, Lnu.: = ed.; viaonnelo, Sodank. Sav[ koski, Kuolaj.
Lepistö: 'toisella vuodella oleva naarasporo'; vuoii^eli, vuoij^Of
loari: sama.

< lp K Turja *v1M g. -nAltl 'toisella vuodella oleva naaras-
poro", ♦v.-ivi.f '2-vuotias vaadin', T vith"i]) g. ruoAAil = N
vuonjal «!:. vuodujala (oaarig Jieiisiniic'. L rtl.^/inl 'naine der renn-
kuh von dcni herbste ihres zvveitcii jahres an his an den tViihling
ihres vierfm Jahres\ R Lind. wuonjel 'en ung ren-ko i tredje
uref, E Skalstugan Haläsz ^tniäiiele 'eine drittjährige renutierkuh
(die noch nicht gekalbt bat)'. Wikluhd UL 203.

Vrt U 21.

L iyiii^cd by Google

46 Frans ÄimX. XXVj

98. s. vuonkua, Iau. : 'uppti iskiis, törnyas. bli brukbai'. lisäv.;
*Tara ledig, hvila, bli kraftfullare (levätii, kostaa, kotvittua). apaja
▼nonkna sfiges om varp, i hvilket man p& n&gra näUer icke dragit
oot'; Inari: 'levähtftä, niin että saa oosia voinda; olla kalastamatta
(jftryestä)*; Kitt Anthoni: *tnlla ikfiänknin koskemattomaksi, t^a-
mattomaksi*, kylll vaonlniu poro tiltt relatiUa | vuo^tflia\ Sodaiik.
Savukoski: sama knin Inarin vuonkiia ! Tongata pr. ▼onkaan, Kuolig.
AxnouLBus: *levfihtää*.

< IpK T"rja ♦i/ö/f/m-, Kild. *vu0ttfie-f Niiottaj. ^ntnvfte- 'le-
vätäi baoaU\ Akkala ^oumo- 'levätä', I vt{//»7/;f/<^ 'vuoakaa' (ks. yllä),
vipp^fUffo mikii *metäl, Jo^ johonkin aikaan ei ole metsästetty
eikä puita hakatta'; yrt IpN vuodi^ot pr. vuo^Jom 'blive spag, ikke
T»re sky lenger^.

Vrt n 8 muist, U, 21.

99. 8. Toop^a» Lnr.: 'c^np inskäming i flod- L träskstränder;
Tik; blöt> l&ngsmal m&sse mollan fast mark\ Cannelin Kemin mnr-
teesta (m. t 49. s.): 'joesta lähtevä syvä lahti*, Inari, länt ja poly.
Sodank. Satokoski, Kitt. : sama; nopaja» Lnk.: *4jnp och smal vik, Qord
(joenmnotoinen lahti)', it. Sodank. Savukoski: sama koin vuopi^a,
Knoli^. LrpistO: 'hlakan virta va joen sun kapeahkossa järven Iah«
dessa^; vuopio, liNK.: sama kuin vuopaja, Kitt Anthom: 'umpimutka
joessa'. Euont. Eskola: umijinaiiien joen syrjähaara ; vuopa, lisv.:
id. ac neva, suo; Lnb. : sama kuin vuopiga.

< Ipl ffätä'pp*i g. „ (ill. vOiiii^^^ah) 'vnopi^a' (ks. yllä), N
▼noppe g. « 1. vnope 'indeslnttet Bngt eller Vig, lig et Tjern*,
(Qviostad:) 'tiefer Einscbnitt in einem Flossnfer*, (Nielsim:) 'bngt,
vig i en elv eller indse^, L (Lärobok) vuöhppe g. vnöphe *liten

^nmd vik i iiii", alva', R Livd. wnoppe 1. wuöppe 'sinns lacus*. Vrt.
Nielsen-, Ku fifruppe uniord. laanord i lappi.sk, julkai.susi>a Aliude-
krift over piof. dr. Sophls Hro(»i:. 228. s.

Lapin .sauaa pitää Nielsen (main. p.) lainana a.-sk. * hupia

Lappalaisia lainaaanqja snomen murteissa.

mnodosta (> in.-sk. vrt. hop, Fbitznbb: 'liden indesluttet

Bugt af Soen'). ^
Vrt n 16.

100. 8. vuotkiii g. -imen, Anthoni Sodank., Kitt. : »sarvinen
ase millä pettoa kiskothaan". [Tnotkn, Euolaj. Sipola: 'maahan kaa-
dettu knivannt puu, justa on petäjä kiskottu leipään käyttSä
Tarten*.]

Ipl vuiJhkiitt sama, vrt. ruiJiJ.ih pr. nfi('dliam 'nilottaa,
nilotussarvella »«rottaa petäjästä parkki niloiuctMi (ks. H. H. Sand-
BEBG, lioscberättelije, Fiaska Forstiureuiugens Meddelandea XV
43, Pl. X).

Vrt. U 10.

101. ynotao, Lnb.: *ngt slags kän', Sodank. SAyuzosKi, Enoljy.
Sipola: 'pitkä, kapea sno*; Tnottn, Kitt Antmoxi: Vetinen paikka*.

< Ipl v^pk^^ 'pitkä ja kaltainen jänkä, jossa on paljon lah-
delmia (vuomia)'.
Vrt. II n, 27.

* Skand. sana onlcin merkityk^eltAän liihem{}iliiä kuin s. apaja, apajaa
*varp. notvarp, -mps^e, notdiflgt; ▼idsfcriekt (avara): apinfat maat; stoit
dike, afloppsdike' (= vir. alM^a» ahajas, abjas 'Meerbnsen, Bachbusen').
jota spti vastinoeksi on aikaisommin ajateltu (vrt. Muinaismuisto-Yhdistvk-
Ben kehoitus paikannimien ja sukunimien keräämiseen, Helsinki 1896). Viime*
mainittaa sanaa pit8&, NiBLSBifin tiedonannon mukaan (main. p.). WiXLinTD
lainana a.-8k. mnodosta (> m.- sk. eQa, Fritzni:r: 'Dynd, Mudder-

grund; Bugt sotu fm cn Elvs Bred bar skaaret sii^ ind i Tjandot og hvis
Vand er udelukket fra den i selve £ivelnbetgaaendo Ström Tätä yhdistystä
ei kuitenkaan ole toistaiseksi riittavlstt perusteltu. Sanojen yhdistämistä vai-
keuttaa se seikka, etta s. apaja, vir. abjaa y. m. ▼annaanldn, kuten prot
Si:t\i, \ minulle on huomauttanut, kuuluvat samaan sanaheimoon kuin 8.
avea 1. avia L ava Vid, rymlig, öppeo, flack', avio alk. 'jaUdnen* jne.

Digitized by Google

48 Frans IimX. XXV^i

II. Todisteita sanojen lappalaisperfiisyydestfi.

Laeteltiqeii sanojen joukossa on nsdta, joiden lappalaisperfti-
syys toskin kaipaa lisfttodisteita. Kon lapin sanalla on osoitetta
olevan kieless&nime kaksi Äänteellistä vastinetta ja niistil toinen
kielten alknyhteydestä johtava, niin on ilmeistä ett& toinen snomen
sana silloin on lappalainen laina (i). Samoin on snomeu sana sel-
västikin lappalainen laina, knn on voitu osoittaa toinen snomen
sana, Josta lai)iii sana vuorostaan on lainattu (2). .los lapin sana,
johon suomt»n sanaa verrataan, osoitetaan skandinaaviseksi lai-
naksi, oi sillä sitii vastoin tiotystikään viehi ole todistettu, että
jälkimäinen on lappalainen laina: on lisäksi osoitettava, ettei suo-
men sana ole äänteellisesti saorastaan yhdistettilvissä skandinaavi-
seen sanaan, vaan että lainan on täylynyt tapahtua lapinkielen vä-
lityksellä (8). Lappalaisperäisyydestä on todisteita tarpeen myöskin,
silloin koin lapin sanalla ei tiettävästi ole vanhaa suomalaista vas^
tinatta eikä sille ole voitu osoittaa skandinaavilaista eikä toista
suomalaistakaan sanaa originaaliksi: silloin on äänteellisillä perusteilla
todistettava että snomen sana on lappalainen laina eikä lapin sana
päinvastoin suomalainen (4). Vaikka siis ainoastaan kahdessa jälki-
mäisessä tapaukse-ssa {■'1-4) erit \ isiii äänteellisiä todisteita sanojen
lappalaispt^räisyvdestä olisi tai jxcn, jotavastoin kahdessa edellisessa
tai)auksi ssa (1-2) sanastossa esitettyjil seikkoja voitaisiin yleensä
katsoa Uirkoitukseen riittäviksi, e.sitänime tilssä kuitenkin yleiskat-
sauksen vuoksi kaikki ne äänteelliset tunnusmerkit, joiden kautta
luettelossamme esitetyt suomen sanat osoittautuvat lappalaisiksi lai-
noiksi. Tämän suoritamme sillä tavoin, että otsakkeessa viittaamme

Digiti/oa Ly Cjt.)0^lc

XXV.i

Lappalaisia laiDasaDoja suomen murteissa.

lappalaisen äänteen kehityshistoriaan resp. sen alkuperään, otsak-
keen alla taas osoitamme, miten lappalainen äänne un korvattu lai-
nattaessa, ja mikäli mahdollista minkä lapin murteen lesp. miokä
kielellisen kehityskaadeo muotoon suomen sana äänteellisesti palaatno.

A. Vokaaliseikko ja.
a. Bnfli tanm TokaalL

I. lp. ä I) = s. ää; 2) s. a; 3) < a.-sk. a.

> 8. M : 1) s. k&äriä = IpN ■ gärrät : gärastet (gärastak)
^ S. kaaristaa (kaariste). — 2) 8. lavo ]> IpK lävvo >> s. laavo,
laani. Muita esimerkkejä ks. I 68, 84. ~ 8) a.-8k. *tamjian > IpN
dannlt > 8. taainn8| taamnta, taanum

2, IpK a, ^6» I Ot o» N A, L a < a.4p. a, aiemnuirta Tiibteliuta t, ^
tt a.* Vanhoja suom. vastineita: 1, y; saom. lainoissa: ^ I, n, y.

1:0 > 8. a:8. Ulikeä = lpN gäaket: ? «gA^kim (=1
> 8. kankaina | s. ^mkrO', *niyra- («^ naibia-, *nayra-) = )pN
nArgget : ^nligeatet > 8. aaiUataa | y.-s. *girvas (josta nyk. hir*
▼as) > IpN aftms > s. sarvas | s. muka > IpN mlkka,* I

inak'ä > s. maka \ s. kypärä > IpN (Puolm.) ga^ppiS^ > s. kap-
pira. Huom. vielä I 53!

2:0 ]> s. o : IpK Turja ^calhh > s. jolkka | s. Tj«y = Ipl
rhh^i > s. rossa. Viimemainittu sana on selvästikin inarilainen laina,
s. jolkka taas on varmaankin lainattu sellaisesta murteesta, jossa
alkup. a äännettä samaan äänteesenpalautuvnn, toisen tavun vokaalin
edellä edustaa § (^e), kuten muutamissa Kuolanlapin murteissa,
taikka o, kuten Inarin murteessa on laita (huom. GKMsizillä alku-
muoto Ö6LEE0, EnoUan Lapin murteiden sanakiija n:o 802; pn*

* l^oinkuin ei suurempia U&tedlisii «ro«?aisiiiik8ia ole lapin mur-
teiden viilillä, mainitaan seniaayasaa ainoastaan noijanlappalaiset muodot

resp. äänteet.

* Vrt Sbtälä QuantiUt8wecbsel 43—5. 50, 51.

iJiyiiized by Google

Fkans Äimä.

XXV,t

heenaolevaa lapiu sanaa ei tietääkseni ainakaan njk. tavata Inarin-
lapin murteessa).

3:0 > 8. i ; 8. iltti (♦iltis), vrt. IpN aidas. — Ficns asettaa
sanakiqasBMii aidat sanan kantasanaksi ala (a: A1&) sanan (merk.
*pääUe*), s. yli sanan Yastineen. Jos sanat koolavat yhteen, kuten
on todennäköistä, niin ei Utti sana voi oUa aidas sanan vanha „ ään-
nelaillinen" vastine, ja lähellä on silloin olettaminen, että se
on vanha lappalainen laina. Lainan on täytynyt tapahtua jo ai-
knlappalaisena aikana, ennenkoin äännekehitys t a > a oli
suoritfttu.

Muist. s. kelo, kilo (vrt. IpN öalo-), kelloa, kelota, kiJata, kiloa (vrt.
IpN öällat) ovat samoin nähtävästi lainatut a)kana,jolloin vielä lapin a:n tilalla
erinäisissä tapauksissa oli i)). i:lliset muodot vovnk kenties knitenkin

poriytyä myOhemmBltft ajalta» koska on mahdollista, ettil niiden lappalai-
sissa originaaleissa alkaperldnen i murteittain on sBilynyt, niiDknin useissa
sanoissa, joissa Mtnmma a" esiintyy palataalikonsonantin i^ttOmKsiril
läheisyydessä — esim. Ipl *hiiU' =: N öäddä | K hUka-, ^kUl»-

'kiskoa; repiil, raailella; nylkoä' = N gaikkot. Huora. myOs 8. Uka
ja 8i(i)8na, joiden lajipulaisissa originaaleissa vieläkin tavataan vaihtelu
i a : B Ijikka N 6akke; K Siine ^ L saane.

3. lp. [o '^J I *U — E in äänteen jäljessä) ii « w).

1:0 > B. n: IpB LiHD. qjllkaat, qiftlkai, qjälkaai, I HsImsH l
*MU9gH etc.: nom. *^iästlS > s. nnDdca, nnlklni | IpL njäl^kat, I
HUleeih 1. Hdeaah > s. nidkata I IpN njolgastot, L AoVhosfe-, I *ni'ä-
eqssti^ s. nulkastaa IpN njolgatet, I ' Auleolf iö > s. nulkuttaa.

2:o > s. y: s. nylkka, nylkäa, nylkky, nylkyttäa, vrt. IpE
^nulh<''i, ^niilri (~ N njulööot).

u:lliset muodot voidaan ajatella periytyviin sellaisesta, nyk. jo
hävinneestä lapinmurteesta, jossa kuten Inarin murteessa alkulap-
palaista ö vokaalia 2. tavun a:n edellä edustaa u, yilliset muodot
taas lapinmorteista, joissa kuten mnntamissa eteUUappalaisissa u
4 äänteen jä^essä on palataliseerantnnnt.

4. lp. n ^ ro.-sk. y.

> s. u : m.-sk. myrkvi > IpN mnr*ko > s. murkktu Alkukielen
y, juta äunnetlä lapiukielessä ei yleensä ole, on muroko sanassa, kuten

Digitized by Google

XXV.i

Lappalaisia lainasanoja snomcn murteissa.

usein muulloinkin (ks. esiinni. Qviostad NL 43), korvattu u äänteellä.
Skund. sanan y äänne palautuu taas aikaisempaan i:\nu (ks. lähem-
min NoBEBN, Altnord. Gr. T ' 79. §, 3,4), ja niin ollen murkku OD selitet-
tftvissä ainoastaan siten, että sana lapin kielen välityksellä on saata
miiin.-fikandinaaTian kielestä.

5. IpK 60, I e^^^eä, N, L «.

> 8. e 1: IpE Tarja, Eild. leassaSf I ^sU l (f^M g.
(e^m, N gflMes g. gffiesa, L ^^äsas > s. kesM, koste ^ kisis

(kesate --^ käsäte y. m.) ! IpK Kild. keasxe-, Nuottaj. keaste-, I J^eä-
s(L<siih, N gcBsastet > s. kesastaa ^ käaästää. — Suomen sanoissa
tavatt<'iva vaiiitclu e ~ ii saa tyydyttävän selvityksensä niiden lap-
palaisperäisyydestii : lainanottaneissa nuii tcissa ei ole ollut lapinkielen
diftongille vastinetta, jonkatähden se on korvattu milloin e:llä mil-
loin ä:llä; huomattakoon myös Inarin murteessa esiintyvä vaihtelu
e ^ eä (Puolmangin murteessa vastaa sitä ec ef, jos nim. sana
siellä esiin^).

6. lp. le I) = 8. e, i, li; a) < a. e; 3) < a-, t. m.-8k. 4) -w IpNL

1:0 > S. to: 1) 8. sepi, MpE = IpN tefve etc : USpanm > s.
■leppiini \ 8. kiCkyt = IpN gietka > s. UeCka { s. siikM = IpN

öieköa > s., karjP kiekki, aan. deksn, (kala-)8ieBkol. — 2) s. verka

> IpN viergge > s. vierki. — 3) a.-sk. akk. *sessa t. m.-sk. sesB

> ipN siesse ]> s. siessi. Toinen esinierkki: I 45.

2:o > s. ie-^ii: 4) li)K Turja ^Jcierram, 1 ^eäruh, Ij perune-,
K LmD. keron N giron > s. kieruna ~w kiiruna. Viimemainittu
muoto on selvästikin lainattu Norjanlapin mnit» ( sta, jossa toisen
tavun it'Jk edellä to diftongin sgalla äännelaillisesti esiintyy i, vrt^
WiKLtniD UL 188.

6a. lp, Jto (sanan alinsa) ^ ? m.-sk. e.

]> s. ie t. jie: m.-sk. eggr g. eggiar, d. eggio, eeggin ? >
IpN jiekko, I jU hh^ ^ s. iekko, ieJciö^ jiekiä, jieUÖ.

Digitized by Google

FRAM8 ÄIMÄ.

XXV,i

7. lp. oa I) = s. a; 2) IpK *u.

1:0 s. o: s. kannus — IjiK Turja ^klmnilcs ^. ^koamfdzl,
[N govdes 1. gobdeä g. govdda L gobda] etc.; K Semioätrovsk
^Koamtka > 8.« kaijP kontakka.

2:0 > S. n : S. morista, nturi/^/^t (ks. marasto), vrt. IpN moaxMt. —
Noijanlapin oa diftongin äAnnelaillinen vfistine Kildinin murteessa od
käsitykseni mokaan u, silloin koin toisen tavon vokaali on alkope-
rin oliot a — huom. IpN öoaTda £ Kild. ^iu/oi 'avain*. On sentfthden
laultavaa, että s. maiteta, mmrusta on lainatta sellaisesta itälappalai-
sesta murteesta, jossa äskenmalnitto äänne-edostos on sama koin
Kildinin mnrteessa. Oletettava originaalisana konliiisi Kildinin
niuiteessa *murest t. ^ hnurht.

8. lp. uö I) = s. a; 2) <[ in.-sk. o; 3) Ipl \U0 (,wy).

1:0 8. no: s. kahne, kalmea ^ IpN guolmas >> s. knol-
mus I s. katkata etc. IpN guotko > s., karjP kuotkuva | s.
latku = IpN luöska, luosko, luotko ^ s. luoskn (luoskio), luosko,
luoBku I s. matka = IpN muötke ^ s. muotka s. pato — IpN
buotto 1. buoddo > 8. jmgto || ro.-sk. tarokr > IpN ruokke > s.
rndkU.

2:o > s. o: 8. lampelo > IpN luobal g. laobbal > s. lom-
mo!, lon^HLlo, lompdio. Poheeoaoleya ednstos johtonee diftongin
komponenttien korkosohteista lainanant%ja>mortees8a; hnom. emm.
Akkalan morteessa usein tavattava o = "o alknp. uö diftongin edos-
tiyana, ks. Obnbtz, Orosz-l^p nyelvmntatv&nyok 5.*

Muist. Sama uö diftongin vastute tavataan parissa sanassa* joi-
denka lappalaisten originaalien alknperä on tontematon: IpK ^5tsyhi9
^ s. jokos 'sp&r i snOn efter lappsk sllde L rentfig' j IpK Tnxja
*vlehiia-f Kild. *vu9HHe', Nnottaj. *fmaM€-t Akkala ^otifio-, I vigti^tifu^
> 8. Tongata (ja. vnonkii*).

8:0 > S. n : s. lampelo > IpN luobal > s. lunpero. Hnom.
ii, » alkulappalaiaen uö diftongin ednsti^jina Kildinin ja Akkalan
mnrteissai ks. Wiklvni> UL 222. >

' Näiden sanojen konsonantismi viittaa myöskin «it&lappalaiseeD''

alkuporälin.

Digitized by Google

Lappftbisiii laiiiManoja snomen mnrteiaaa.

4h» > 8. i: B. haprais, hftonil* ? = IpN fiaOrbbe > s. Jirppft.

Lainanantaja-kieleksi on edellytettävä sellaista lapin murretta, jossa

uö (liftonjrin alkukoiiii)oiiC'ntti kysyniykseentulevassa asemassa ou
koroton, jiilkikoinpoiientti taas fl:häa vivahtava — kuten esim.
Puoliuaugin murteen sentapaisissa muodoissa kuiu riu''>tjfdi 'rauta'
= IpN ruövdde on a.siaiilaita.

5:o > 8. yö: Ipl lutBiM g. h^^n^mbh > s. lyömänä.

b. TMmu tavun toIemU.

9. IpK a, V). 1 7, / (resp. ii\ N ä, a, L a*, R Piid. rt, Lind. a, o, ä,
U, E (it, e, <?, j <C a. -lp. a. Vanhoja suom. vastineita: e, ? u, y; lai-
noissa: ^ 8. i, ? u; a.-ck. i, m.-ak. 0.

l:o > s. a, ft: 8. kitkeä =:lpNg48ket:?*gft8k4in(=Iibd^)^X:/fh)
s. kaskama s. tankea =. IpN davggad : davgaa, K Turja tuvs
g. ^-vviz], Kild. i'jv(is, I täutvqft ^ s. tavas s. vaipua > IpN vaib-
bat : *vaibalduwät ^ s. vaipaltua s. rysy =r Ipl r<>ss^ ^ s.
rossa I m. -sk. sökn >> IpN suöhkkän s. suobkana I Ipl pi^hluih
1. *piehhgA\ N biekkan > s. piehani, pie(k)ka]ia | IpN &iegar > s.
hiekärö \ IpN ötoppa > 8. ki^pä. Maita esimm. ks. I 8, 23 (ki-
lata), 81, 85 (Uppa), 46 (lompalo), 61 (maalrkana»), maakaiiaa,
nuMkkaaiiu), 68 (maraato), 67 (naakataX 60 (nnlkka» nnlkata» niilp
kaataa), 74, 80, 89, 92, 96 (▼nongaa).

2:o > 8. o: 8.-sk. *tttmian > Ipl <3mm/S pr. tämgtk, N dlb-
mAt» L, B Piid. täpmai, Lm. tamat > 8. taatnoa | Ipl tSöllihj N
&tilftt, L *käa', R Iand. IjaUet > s. kaUoa, kalota, Uloa | IpIsMiil-
n/Ä' 1. *s(mnqh\ N stäinak, L, R Piid. stäinak, K stäinnke, -neke
j> s. tainokka. Muita esimm. ks. I 35 (kippoa), 46 (lompolo), 02.

S:o > s. u: a.-sk. *tam{ttn >• Ipl tävimiö ^ s. taamua, taar
muta. Vrt. muist.

4:o > s. e: s. parila > Ipl pärrjl > s. paarrelL Vrt. mnist

Edustuksen moninaisuus johtuu varmaankin niinhyvio siitä,
että korvattavalla lapin äänteellä ei aina ole ollut tarkkaa suoma-

1 Joskua &: I 00, 81.

M FkanjsÄimä. XXV.i

lui.stii vastinetta, kuin siitä, että kyseossäolevat sanat periyty-
vät eri murteista. Norjanlapin a. Inarin 7, a on voitu korvata
yhtii liyvin a:lla kuin o;lla. Sanassa kelloa on o -< a. -lp. a, vrt. 112
muist. lompolo on itälappalaista alkuperää (ks. II N), joten 2. tavun
o siinä kenties palautuu e äänteesen; huom. Akkalao murteessa
a.-lp edustajana: ^korre- 'sitoa', yxihke- 'juoda' jne. n:lla on
taas vannaankin yleensä korvattu iainanaottga^murteen — Inarin-
tai Kuolanlapin — / äänne, jolle edeltävä labiaalikonsonantti on
voinut antaa jonkun verran ti-väritjrstä. s. paineli on selvästikin
Inarinlappalainen laina.

Mmsti On tapauksia, jcdssa 2. tavun vokaalina esiintyvSn a.-lp.
a Rinteen tai sen eduatigan vastine ei ole kriteeriona sanojen lappalais-
perttisyydestä. Sellaisia ovat muutamat yllltlueteltnjen lisilksi tavattavat
u- ja e-osimerkit, ks. I 35 (kipua f)« 39, 53 (murusta)^ 60 (nulkku,
mdlratUM), 76, 82, 90 ; 28 (kiekerd, -ro). 46 (Inmpero). 97
{vuoii^li, vuonko y. m.V e:lli.siin sanoihin nillidm huomattakoon
(paitsi Inarin j:i Kuolanlapin /:tä, ks. sanastoa) e 2. tavun a:n odiis-
tajana Kililinin ja Nuottajärvfii murteissa sollaisissa tapauksissa kuin
'^edc ^^ ^fitfrm 'ydin', ^evdcst ; samoin Knotsinlaii|ialai8issa inur-

t.cissa osiintyvll e. Violä tavataan joukko r>ini<'ikkejil, joissa on i vo-
kaali a.-lp. « Uäntcon tai sen »nlustiijan vastin<'ona. Niiistä »'simerkoistft
ovat nähtävttsti useat Inarin- tai Kuolanlapin murteista lainattuja ja
varmaankin ne, joilla on rinnakkaismuotoja, joidoi 2. tavun vokaalina
esiinl^ a (ä), o, v, e: joDdd joUckaX kieppi l icppä), maaOOUna
nuMkkanaX naa^lda naakata), vnongia («^ vnongaa)» *rf«<irw
tr^ tainokkaX keirmiUcä («^ MermtciUa), kleUrä i*^' kiekerO, MtöriO,
vacmflo ('^ vuonelo); samoin sana mnzlata, jonka ensi tavun vokaali jo viit-
taa originaalisanan Kuolanlappalaiscon äilnncasuun, vrt. yllä 11 7. Näidca
rinnalla «m ainakin yksi sana, nim. iltti, joka ensi tavun vokalismiinsa
näliden on morkittJlvä alkulappalaisoksi lainaksi, vrt. yllii. tavun l
palautuu siis tiissll sanassa alkulappalaisccn i:hin. a vokaalin i ilcltrijäiin
(t ^ ? 9 ^> «). Jäljellä on vielä muutamia Siinoja, joiiiun ikäU tm voi
raäärätil: kaaristaa, laitis, aihki, autti, kiekki, peski. Jos viinit ksi-
mainitut, ?-lopj)uiset sanat ovat katsottavat myöhiiisikisi lainoiksi,
ovat nekin varmaan Inarin- tai Kuolanlappalaisia lainoja: näissä murteis-
sahan on loppu-a 2-tavaisi8(a sanoista joko hävinnyt (1])K) taikka edu8<
taa aita hyvin reduseerattu vokaali (Ipl: ?, joten tuliaisten sanojen
lainaaminen t-loppuisina on verrattava esim. uudempien metsäläisten
konsonanttOoppoisten lainasanojen käsittelyyn kielessämme (sitäpaitsi
esiintyy sekä Inarin- että Kuolanlapin sanojen taivutuksessa resp. % e}*

Digitized by Google

XXV,i

Lappalaiai» lainaSBnoja raoinen mnrteisMu

10. IpK Bt I /, ^, e, N e* Puolm. ^ L R Lind. e < a.-Ip. 9 « 3).
Vanhoja suom. vastineita: a, ft; lainasanoissa: ^ s. n, i, a.-sk. o.

> S. i: 8. *nikra-f *myra' = IpN iiAigg«t: ^nftigettot > s.
narktotM | s. Terk» > IpN vifligge, I i;Kf^^ > 8. Tterkl | a.-8k.
*skmia- > IpN akaidde, I skäldifi, L aka^itS > 8. kaitL Muita
esimm. ks. I 2 (alkia), 19, 25, 34, 45« 58, 68, 73, 77, 100.

Äftnne-ednstukseen nähden on lähellä olettaa lainananti^a-kie-
leksi Inarin murrotta taikka niitii Norjanlaj)!!! murteita, joissa kuten
Puoimangiii niiii tfc.ssa alkiilai>i>alai>ta r:tä «Miustaa i (taikka suljettu
e ftänne, ks. C,)vi(;stad, Lapl)i^(•he 8prai'lii)iol)t'ii 3).' Ajateltavissa
on niyitskin, että i jossakin 2-tavnisessa nimisanassa on korvannut
lapinkicleu loppu-e:n, koska suomenkieleKsä (yhteissaom. e J> >
maatoksen tapahduttua) e-ioppoisia aomineja ei tavattu.

Muist. Pait.si i:tä tavataan kielemme lappalaisissa lainoissa myös-
kin a (ä) äänne va-staamassa alkulappalaista e vokaalia ja sen edustajia:
jolma, vrt. IpN 6oalbme kolsa, vrt. IpN goalsse; muita csiinm. ks.
I in. 1.'). K). 22, 24. 8H. .i4, Hfi. 72. TS, l><j. Us.-at nJlistll laineista
ovat k»'ntii>a tvhdyt alkniappahiiseiia aikana, cnnnn ä 1> ^ muiitukscn
suorittamista. On kuit4'nkin huumattava, i-ttft kaikissa lapin niurtoissa
vieläkin tavataan jälkiä alkulai>palaisesta ä ~ e vaihtelusta; g-verbien
paradigmoissa ovat 0:iian palantavat mnodot e:hen palaatavia luknisam-
matkin. On nftin ollen mahdollista, ettft ainakin osa nfiistä lainoista on
tehty vasta sen jllkeen kuin Unteenmnatos A > ? oli suoritetta. * Fn-
hoenaoleva Unne-edustos ei siis itse asiassa tarjoa luotettavaa osviittaa
lainojen iftn mairtULmisetle.

11. IpK o, ^ 1 II, tii, o, N o<, L o (= s»), n, R Fiid. u, o,

Lind. o < alp. A.

> 8. u ^ o a: ipl fi^t91*hvluh pr. ^^tf^MVÖm, N öuovvot,

< alklak kayyira ja naiUataa ssnoihin nXhden voivat ainoastaan
jiilkimiitset murteet tulla kjrsjmykseen, koska inarilidsissa mnodoissa esiintyy

e, vrt. sanastoa.

* Koska suomeiikieleKsä, kuten huuuiuuuuime, ^-loppuisia nominoja ei
tavatta ja lainattaessa siis oli vftittimitOnta korvata lapin sanan loppn-^
jollakin toiselk äänteellä, niin on ajateltavissa, etti etnvokaalisissa sancriasa
myöskin ä silloin, i:n ohella, tuli käyUintöön.

* IpN o (sanan ensi tavua edempänä) äännearvoltaan — norj. o Ha-
noissa Mod, (ks. Fbiis, Lapp. Granun. 4. §); Puolm. u, Kaaraij. «, ks.
JimLBB» QuP 281— A» Znr aussprache I 25, 27.

Uiyiiized by Google

Fbamb ÄimX.

L IjnOvrOt, R Fiid. *^tw6^ *idvvut, *iowotf lasD, Ijnovot > s.
jaotnu jiunroA | Ipl fi^vvuoi^y N Aaovodot, L *iu9vute-^ R Piid.

*^vutet, Lind. tjuowotet; IpX ftnovotet > s. juovantaa; juoTattaa
(uovoffa juovuttaa triiinc"^ N [gietta-]daBiggo, L tei'ku-

>• s. teiku teiko teikaluu IpK Turja ^vlonfia-^ Kild.
^vuonne-, Nuottaj. ^rmiNfir-, Akkala ^oinio-, 1 vutvr^riHih > s. vuon-
kua, vuotjtjun vongata. Muita csinim. ks. 1 41, 48, 95, 101. —
Snomen sanoissa tavattava u «-^ o vaihtelu johtuu joko lapin murteissa
esiintyvästä samanlaisesta vaihtelusta taikka myöskin lapin m ään-
teen kahdenlaisesta korvaamisesta. a-Uiset muodot taas palantnvat
nähdäkseni Kuolanlapin murtoihin: niiden originaaleja, paitsi von-
gata sanan, ei kuitenkaan ole toistaiseksi näistä murtasta osoitettu.

IS. ipl f, s N o.

> 8. lä, 15 o: Ipl jh"hh^, jiräf'hht'^^iiiatko>s,idtiö,il9-
kiä» jiekiö iei&o. — Lappalaiseen vokaalivaihtelnnn nähden vrt.

IpK Kild. *koifte, lat. -tja. Turja *kaMc, lat. -tcjn, Nuottaj. ^kojtij
1. yaldij avanto'. I kähne (ill. /vz/pz/r/V/^) 'avanto, lähde' ~ N galddo
(g. „) < s. kaltio t. a.-sk. *k(ildiö'' ipl ihi/>r 'laudoin' N ilddo
„) < a.-sk. *hilifw* (> ni.-sk. hilla, t.) IpK Turja ""naMe, lat. -tcja,
Kild. ^n^Ue, Nuottaj. ^nailtij, I ^netbo^ "kehrävarsi* N analddo,
L snattu- < a.-sk. *maUfö'' y. m. Vrt. Niblskn, En gruppe or-
nord. laanord i lappisk; Mindeskriit over prof. dr. Sophus Bngge,
227. ja seurr. ss.

c. BvsnbhaktiTOkMaL

13- Lapin svaiabbaktivokaali, joka esiintyy sekä Norjan- että
Buotsinlappalaisissa nini toissa, on kahdessa sanassa korvattu tavua-
muodostavalla vokaalilla: IpN alkke o: al^ke, Lal*hKe> s.alahUs j
IpN o: vior'ge > s. vierlkki (ks. vierU). Huom. myOs

IpE ^iobro' ? > 8. jnoperaltal

uyiu^cd by Google

ZXV,i Lapf«Itisbi blnmuMja tmomm mttiteissa.

B. Konsonanttiseikkoja,
a. Sanan alkokonaonanttL

14. lp. k «1 8), s <C y--8. #. *

> s. s: y.-s. *si^na (s. hihna) > IpK Ij-^nc, ."?/.vn. I ;^'':^{'n(?
(vit. Ii saSne-) s. sisna, siisna j j.-s. *äirvas (s. hirvaa; IpN
B&rves ^ 8. sairas.

15. lp. ö s. s, ? h).

1:0 > S. j: 8. salmi = IpN Aoalbme > s. j6Ima | s. sarri (ssr-
Ttau) = IpN tearm-(dakfee), Öoar^balM) > s. joro | s. aaro»
■am = IpN (Gallosi^rd) ^iaf^fA > s. Jarho | s. lu^js» hanrala ?
== IpN ftaorbbe > s. jisppft; IpE "^Sobra- ? > s. Jnoperoita. Esi-
merkkejä, joiden yanhemmista snomalaisista vastineista el ole tietoa,
ks. I 7. 8, 11, 12, 14. Vrt. Wiklund, Zur geschichte der lappiscfaen
afirikalen, SUSA XXIII, IG: 7 -11.

2:o > 8. k: IpN 6alo-( 6oarwe) ^> s. kolo, kilo; IpN 6allat > s.
kelloa, kiloa jne. Ip.N öeermak, öiormak ^ s. kermikkä, k(i)ermikka |
S. säakBi > IpN 6iek6a > s., karjP kiekki ( IpE Limd. Igikka
8. kika. Maita esimm ks. I 30, 34.

Niinkuin esitetyistä tapauksista näkyy, on lp. 6 korvattu pre-
palataaliseUa icUa (^), silloinkuin sitft on seurannat etavokaaii: 9
O 4), i, 01 Ia, maatoin jUlä. * Tftmftn oliossa on vielA maatamla

■ Y.-B. Illnteen korraamisesta lp. oiiateelll ks. 8«rXiJLiLHS21; vit
myte WiKLiiND UL 41.

^ On tr)sin Imomattava, että muutamissa lapin sanoissa tnvataan
ö:u, j:n ja k:n (g:u) vaihtelu, joka voisi asettaa puheenaolevan ililnne-
seikan toiseen valaiätukseon : 1) 6 ^ j: IpN öeergga 'auervus nivis
concreti»' l j^ee» l.j|f^«" *keU'; — 2) k k fe): IpK Nuottaj.
^cierstellc-, 1 f.tljrcfSiito}! io '\ai*kGa. mftkoii'. f.^jfrnsM^ 'laskoa mäostä alas
(kolkalla, suksillaV, N 6ieraat©t i<l., L (Lilrobok) ^arastit 'ftka pA ski-
dor utiör backe' — K Turja kirste-, Kild. ^kirse- 'laskoa kerta mäestä
alas'. Turja *1ar8io(U-, Kild. ^hlf^seUe- 'laskea mtkea*, L akinatit sama
kuin tjjarastit I IpK Nuottaj. ^cihcein, I f.Hhinh, N 6ieÖa '.st it
6ieö6a seitsikko (korttipelissäy. R Piid. *6eeau,^Malk tthAa, iiAa, E ^elce.

Fbanr äimä.

XXV.t

lainoja, joissa lp. 6 on korvatta s:ll&: s. MnUd, sieppnra, sier'
mukkOf ■om^kkA | aan. sidcau» <|tt]a)iiMlkoL

16. lp. vuo- < a.-sk. ÄÖ-. *

> s. vuo-, UO-: a.-bk. *hifpia >- IpN vooppe ^ s. vuop^ia,
Tuopio» vuopa, uopiya.

b. Bnai ja toiaen tavim naalia oleva konaonmtti reap. konao-

nanttiyhtyinä.

17. IpN kk g), pp (~ b, v). Vanhoja suom. vastineita: k *y)
resp. p ('^ Skand. lainoissa: ^ a.-sk. jr, ? m.^k. gg jrjr *),

> 8. kk, pp. Esim. IpN ooakkot pr. ooagom > s. sokkiu |
a.-8lL *ffr<p)rö > IpN viddco g. viego > s. viekko | m.-Bk. aggr,
dat. sg. egglo, «ggfai ? > IpN jiekko > s. iekko (ks. iddö) | IpN
ddppa pred. aiktvas > s kippa. Maita esimm. ks. I 19, 84.

Mnist. Laetellaista eaiiiierkeistä ovat ainakin Idclliset vannaan
Norjanlappalaista alknpertUL Geminaatta-k (reap. oik) esiintyy nim.
a.-lp. 'Hthn edustajana ainoastaan Norjanlappalaisissa sek& Euolanlappa-

*£*Bia etc ^ K Tnrja *kldMm, Eild. *hiieem, 'seitsemin'. N gtebsL,
sama kuin &ie66a, L kietjau 'seitsemän* i IpN ftnrdda 'Slaf^, Skik,
Vis'. L tjär*ta 'sort, shm' N gserdda ~ öserdda; ^) 6 ^ j — k (g):
IpK Turja ^HitiYUl, Kiki. ^finiiel, Nuottaj. *diri)fiel, N cietial 1. öieT|T]al
1. 6iegT)al, L tjiekt|al, R Piid. ^cckt^al ^ ^jif^i^i^ ~ ^ iiaXk

k^lgfiel, E ^hänglf, ^kiengU etc. 'syrl,*; — 4) j'^ k (g): "IpN javgo
gOligO, gMcgo altlnlns, bent. tvsert, tva?rs* | Ipl ji^lljh 'suosikki',
N jiellat ~ gielak 'Kia<lodsBfr^(>, YFMllinir, difston* jiri htuh
'ihuätua ja säikähtyä sunmlla', N jierastuvvat gerastuvvat 'tAm ve-
hementer pertnrbari, nt manns tremant (de venatoribas)' | IpE Eild.
*J/t7'X05, Nuottaj. ^jioTlces 'sees, seijas' — 'klart-s Wott« r\ I palhhnk
'solkfiä taivas, soos', N jeelakas 'klar ftnn Lufti', L jälakis id. 1
kftäUihvii sama kuin jiälähuh. (Vrt. myös (^vigstad NL 17, 2. muist.)
Niliden vaihtclusuhteiden syntyä m kuitenkaan vielft ole selvitetty.
Emme niin ollen ole ainakaan toistaiseksi oikentetknja olettamaan, ettft
niiden piiriin aiommin olisi kunluneft my<'555kin yllft mainitut lapin sanat,
joiden suomalaisissa vastineissa on k tai j lainanantaja-kielen 6:tft vah-
taamassa.

1 Ylt. Thomsbm Q8I 67.

* Es. MoBBBir, Altnoxd. Giamm. P 260. §, 1.

L iyui^ed by Google

XXV.I

Lappalaisia laioaaaDqja saomeD muiteiraa.

laisisaa Tarjan ja KilHinin mnrteiasa, toisen tavon Tolcalisnii taas viit*
taa ratkaisovasti edellisiin mnrteihin, vii. II 11, 12. — Oeminaattar
t4»iuiksen asemesta ja osittain sen rinnalla tavataan mnntamissa tithttn-
kaaluTissa lappalaisissa lainasanoissa yksinlliskoiMonaatti. Esim. Ipl
jig-hh^, N jiekko > s. QyUiki^, jieldl ^ lekko | IpK mikAn L mäs-
haniSa-y R makanes, makenes >> s. , maakina maakkanas,

maakkina j. n. e. IpN njäkkat ^ s. naakia ^ naakkia, naakata pr. naak-
kaan IpN biekkan ]> s. piekana(-hatikka) piekkana ! IpN skippat ^
8. ? kipua kippoa Ipl vcnhv, viuhu, X viekko > s. vieko
viekko IpN mäkka, 1 mak it s. maka IpR Lyi ksel»* tjikka > s.
kika. On .siivilä, otUl puhoonaolfva vaihtelu edustuksi ssa johtuu » ri hipin
murteiiion vaihtelevista aUnnesulit^ istu. Toiscu tiivun Yokalisiuiinsa näluhm
ovat varmaankin maa(k)kina, naa(k)kia, kipua Kuolan- tai Inarinlapin
morteista perilisin, vrt. yllä II 9. maks, JieUi» vieko ja Ukft sanojen
originaalit ovat niinikSlln etsitttvftt Noijanlapb ulkopaolelta, kolmen
ensimainitan nlbtftvilsti biarinlapin mnrteesta, ^ viimeksimainitan kenties
jostain Ruotsinlappalaisesta murteesta, maakmiaii ja ptokaiuk- voivat
mahdollisesti periytyft itäruijalaisista murteista. Niidon originaalisaaoissa
on nimittäin 2. tavun vokaalina a n (viustaja, ja mainituissa muT"

teissä esiintyvli spiranttien kanssa vaiht«^levat tcnuikset geminaattoina
ainoealaan alkup. «-.n, e:n, Gr.n edellä (KiFLSENin „vahva asto I"), jota»
vastoin goiniuaatan sijalla on yksinUiskonsonantti, silloinkuin 2. tavun
vokaali palautuu alkup. «, i {ii), it vokaahMhin ( =: «vahva aste II",
vrt. NiEi.sKN Zur aussprachf I 10, 'J4 — 81). maakkanas, piek-
kana, naakata palautuvat nUin olh-n iiiUita\asti länsiruijalaisiin (nvsp.
kysjmyksenalaisessa kohdassa niiden kannalla olleisiin) murteiliin. —
HucMDattakoon lopuksi sanat loppa ja sieppura, jotka esitettftvini ole-
vista lappalaisista muodoista ~~ IpB Ikgm, N öeporas, L fitpuris —
huolimatta selvästikin edellyttftvlt ppillisil muotoja originaaleikseen.

17a. Ipl {h)h < kk.
> s. h: Ipl pighh^jii 1. *p^^hhg^ (vrt. N biekkan) > s. piehmL

18. IpN hkk < ro.-sk. k.

s. hk: m. -sk. *ek(i > IpN jsehkke g. jsshke ? ^ s. jähkä j
m.-fik. sökn ^ IpN suöhkkin s. suohkana.

' jtekU ja vMko on näin ollen lainattu ennen ]> {h)h muu-
toksen loppunnsnorittamista Inarinlapin murteessa, vrt. 17a: piebaiiL

Digitized by Google

Frans AimI.

19. lp. bb, M < I) in.-«k. bb 1. mb; a) = t. mp.

XXV.1

>- s. pp: 1) m. -sk. klubba 1. klumba, obl. -u >> IpN ilnbbo,
I Hu^RO > s. luppo. Skand. klubba sana oi nuclellääii voi olla
suomen sanan välitön orijrinaali. koska skand. lainoissa lainanautaja-
kitlcii sr*'">inaat(anieedioilla on samat vastineet kuin yksinäiskonso-
nantteina esiintyvillä meedioilla: sk. gg, g > 8. k sk. dd,
d > 8. t sk. bb, b > s. p hoom. edoL e. vakn: r.
▼•gga; 8. rapQs r. krabba; s. (kytapn: r. ktnbbal Lapinkiekflsft
sit&Yastoin skaod. raeediftin kahdeniiiis on yleensft säilytetty. Vrt
Thomsbk GSI 61, 62. Lapin geminaattameedia vahTassa astees-
saan Toittaa taas Yarmaankin pitandessa skaodinaaviBten kielten
geminaattameedian, joten sen korvaaminen snomen geminaatta-
tenniksellä tnntan Inonnolliselta. — 2) s. ompelm, onuueOa IpN
obbel ? > s. oppele, opella.

19a. lp. dd (DJ)) <^ a. -sk. nd.

? > S. (*« t: a -sk. *vandag > Ip^s vaddee: ? «vaddM-
tallat ? > 8. TatasteUA, ▼atastaa.

20. IpN i8'-<^a;]l^l;ir^r ^leensl » s. s, 1, r).

> s. 88, 11, ir: s. rysy = IpN raaaa g. laaa, I röhi g. r6aif
> 8. roaaa | IpN Aallat pr. ialam > s. kflUoa (ks. kelo) | IpNöcnag.
6<axaga > s. (tappo-)80ffniBka. Hnita esimm.: I 62, 68.

21. IpN ffq -q; döj ^ nj > a.-lp. ^7 ^; nn

1:0 > nk — ng (r>: r;J: t^r^): IpX vuonjas (pf. vuodpjas) 1.
vuoTias > s. vuongas g. vuonkaan (vuonkottain) IpK - vietj^a-^ N
Tuodnjot pr. vuoi^jom ^ s. vuonkua pr. TiKmgaii ' IpN vnoqlal
g. voodi^ala, £ *umäAde > 8. ynonkeli (ks. Tvonilo).

1 Alkuperäistä Tokaalienväiistft q Uimetti edastaa kielessämme O, t,
▼rt. SarlLi, Ober einen «gattonden* naial im urfinniaclien ; Featskiift til
Vilhelm Thomsen, m. 230—45.

L iyiii^cd by Google

XXV.i

Lappalai.sia Imuu.sanoja suomeu murteissa.

2:0 >> tjt]-. s. vuo^^eli, vuo^ijelo (ks. vuonilo), vuoijijua.

'6.0 > nn: s. vuonnelo.

4:0 > n: s. vuonilo, vaonelo.

aa. IpN *i% L *i'9k < a.-8k. ik.

> S. jiU: a.-sk. *aik- > IpN attuk, bailua Pnolm. Nibubiv
Aa|ika (9: Aofla, vrt. QoP U, 28. §) g. hi^9ha, L hai^oia- >
a. aihkL

22a. ipN H' k,' L U»,*.

> S. -l(a)hk-: IpN alkke, L al'9(fe- > s. aUlikia. Vrt II 18.

23. IpN u, 1, r -f- gg, dd, bb. * Vanhoissa suom. vastineissa resp.
suom. originaalisanois&a esiintyy yhtymän jälkikompunenttina yksinäis-
UitsiUi; skand. originaalisanoiasa : y, ö.

> s. I, u, 1, r -I- kk (~ k), tt t 1. tt), pp p): IpX
Rarggo > 8. karkko | s. verka ;> IpN viergge > s. vierikki (ks.
vierki; vrt. IT 13) a.-sk. Haiyö^ > IpN laiggo > s. laikko ii.-sk.
*laidian > IpN laiddet: laiddeatet > s. laitiataa; IpN laidaa ^ s.
laitis I IpN avdda > s. antti, nom. pl. aattit j s. vaipna > IpN
vaibbat pr. Taibaiii: vaibak 1. vaibat > 8. vaipnkk»; IpN '^vaibal-
dnvvftt > s. vaipaltaa. Muita esimerkkejJl ks. I ö, 60, 95. — Huo-
mattakoon myös asteTaihtelon puute s. vi«rki, yierka (ks. vierkkn)
ja taOca sanoissa: sg. gen. vinUn, vierknn, tefkan. s. jiippfti nar-
Uataa sanoihin nftliden vrt alemp. H 80.

Moist. Poikkeava kBaittely tavataan kaitl aanaasa, jonka origi-
naaliaaa paolivokaalin jälkeen alkuaan on oUnt ja vieläkin mnrteittain
eaiintgry d spirantti (Ipl «i^^^^. Haomattakoon myOakin b. tavaa»

' Puolmangin ja Kaarnsjoon miirtoossa: U^k, eaim. Pnolm. (iifl''!», Kaa>
rasj. dql^^ki 'sää', ks. Isiblsen Zur auHsprai he I 48.

* Siitin tlsoS ainoaataaa Noijanlapin kirjakielen meridtaemiBtavan,
vaikka se 9& tarkkaan kuvastakaan nykyisten Norjanlapin murteiden Mntä-
niistä; teen son siitil syystä, että tuota morkitsemistÄ kuitenkin voidaan
pitaa useimmille lapin murteille, niiden aikaisempiin ftäonesubteibin n&hden^
edoatndcelpoisena, vrt Wirlund, Zar lebre vom atateinirediael im lappi-
echen, FUF VI 13.

Digilized by Google

Fr AN 8 Äimä.

XXV.i

jonka Kuolanlappalalsessa originaalisanassa : Turja ^tavs, -vvlzl, ELild.
HgvaSf -v-, -vv- palantoa aikaisempaan )f yhtymftäo, ka. Fbans AimA,
Eräs lappalainen astevaihtelntapaiis, SUI^ XXIII25: 8, 18, 14, Die
hypotiiese von einem postkonsonantischen weoh8el k ft i P
'■^ fi im nriappischen, FUF VI 182 alimniat

34. IpN dd < hUdy IpK nt (o: Turja nt, nit, KM. nn, tiho) <

a.-lp. ? HH. 1

> s. ntt: ? s. kenttä, vrt. IpN giedde I IpK Tuija *koinie,
Kild. *koint ]> s. kontta(-valma) | s. lantto, vrt. IpN laddo.

25. IpN vdd 1. bd IpK mt <[ a.-lp. ? mit. ' Vanha suom. vastine

nt ~ *nd « ml ^ md).

^ s. {*nit — ) nt: s. kanmis = IpK Turja ^kionules ^. ^koam-
ta£h (N govdes 1. gobdes ^. govdda 1. gobda) ctc: K Seniiost-
rovsk ^Koamtka > s., karjP kontakka. 8aaa ou selvästikin Kuo-
lanlappalaista alkuporää. '

a6. IpN kB ^ a.-ak. ys.

> 8. ka: &*fik. *leu8a > IpN IMbm g. Uatm > s. Udnri.

37. lp. 00 (= s. t), Öö, ^.

> s. ta; 8. petSjä = 1])N bsecce: T petse liema > s. pet-
a&liemi I IjjX spalööa ]. spal^a >► s. paltsa IpT rfuiih.i^' > s.
vuotso, vuotsu. Muita esimni.: I 56, 73. — Niissä murteissa, joissa
täbiinkuuluvia suomeu sanoja on tavattu (luaria, ISodaukyiäu, Kitti-
iäOi Kuolajärven ja Kemin), edostaa yhteissuomalaista is '■^ ds vaih-

> Ka. Frams Inci, Die hypotbese et«^ FDF VI 209 alimtdat.

* Kolmessa viimemi^nitnssa kohdassa (23— 2S) mainittuihin Unne-

seikkoihin n;ih(1pn on huomattava, etteivät ne yksistään ole riittäviä todis-
tamaan sanojen lappalaisperftisyy ttä : »uomeu laurtei.sHa esiintyy nim. alkii-
periUsisalkin aanoiasa sellaisia vaihtelusuhteita kuin lamppi ~ lampi | sankko
~ aanko jne.

Digitized by Google

XX\\i Lappalaisia laiuasaooja suomen miirteiäsa. 63

telua tt ^ tt, joskus ht ?); ks. Cannelin. m. t. 16. s., vrt. 4.
8. (Kaol^järveltä maiiiit8ee Auvi ^Sipola muodot pataa g. pattaaa).

37a. IpN k6 = s. ka.

> 8. Wt: s. sääksi = IpN öieköa > s., kaijP kiekki, j:
^^^i (auuukbesisa sitävastoin: siekBu, kalasieskoi). Vrt. II 15.

a8. lp. ik. K, E dk. Vanha snoin. vastine: tk^ ^ alkusuom.-ugr. Sk,*

> s. sk: IpK *hlicke-, N gäsket, E hivkct jne. > s. kas-
kata ' IpN gäskek > s. kaskakka i s. kitkeä = IpN gasket : f?)
^gäskäm (— I Jibsklim) > s. kaskama s. latku = IpN luösko,
laotko^ luöaka > s. laoakja, -io, •o, -u , IpK Turja ^pieck, H b«Baka
> 8. petkL

Mnist. Viimemainitussa sanassa, joka niorkityksoensa n&hden il-
moiscsti on lappalainen lainasana, ei puheentiolova ääntoellinon kriteerio
kaitcnkaan ole ehdottomasti sitova, koska oi olo osoit^'ttu, odoIlyttMkö
lappalainon sana muljocraaniatonta vaiko muljeerattua 6 Mäniipftil. jota
jälkim&istä suomenkielessä voisi vanhastaan vastata myOskiu a äänne.

29. IpK, I 6n, L, R sn N, R, (?) E st < a.-lp. sn (? atn) i) <
y.-s. kOf 2) 7 <Z alkiisiiom.-ii^. An.*

1:0 > 8. sn: 1) y.-s. *iiäna (s. taJhns) > IpE SUnet sUnj I
4)i«nf G L sasne^, R Lind. sMsne) ^ N siate l ftisto 1. aasto

(, Fsns „dial.'' (a: ? E) saste) > s. aUana.

2:0 > s. st: IpL su98nu- (, I Suhin",) R Lind. snosto (, N
iosta) ^ s. Buosto.

< Harvoin sk, k^. Si talä, Zur finn.-iigr. lantlfihre. FUF II 232, 237,

konan myös hk, Sktai.a, main. p. 23b s.

* Ks. Sktälä, main. p. 220 -48.

* Vrt lapin murteissa esiintyvftft konsooanttivaihtelaa gaatet sa-

nas.sa, jonka s SETÄLXn mukaan, main. p. 237. s., palantun a.-8.-ngr.
6 äänteesen: K ^Icotine', l k^^n^^, L kaSne- N gaatet.

Digitized by Google

Frans ÄimX.

XXV,i

30. Lapin «anassa on ti^ahtantit nietateesi.

1:0 8. httpnm ? = IpN ftnorbbe > s. jicppA | s. *nihra;
*nifra' («^ näkrO', ^napU") > IpN nAigget: ^nikigeatet > s.
narUstM ( s. piUi^a > IpN MUio > s. pUliL

c. Toisen ja kolmannen taviin rajalla oleva konsonantti resp.

konsonanttiyhtymä.

31. IpK n, I II, in, N n, J, L n, R Lam. i^, E il < a.-lp. nj 1. nj.^

^ s. nk: Ipl suoppjn 1. moppiiii. N suopan g. suoppan, L
Su90p(ni, R Lind. 8(j)uoppei:ye. K ^suaJipniie > s. suopunki IpK
*c/wj7io.v, T ffii/iiiminxs (pro? f.^iifrntimiNa^)^ N Öuobm^jas >• karj.
{Uomiiigaiie, jaomaT)gaÄe. — Vrt. U 21.

3a. lp. st (momentaaDiverbien jobtopflätteessft) s a. ht.

> S. tt: IpN gbxAt: ginatet > s. kaariataa | IpN lalddU:
lalddAatet > 8. laitiataa; huom. Tiel& 1 59. Eoten sanastosta nftkyy»
ei lainoissa ole sftilynyt aUnisanojen momentaanista merkitystA.

« Vrt, NiKLtiBM QuP 150.

Oigitized by Google

THE

ESKIMO JsLMEliALS

A LHUTl liE l{KAD BEFORE TIIK XV. INTEHxN A TinXAL COMUiESS
OF OKIENTALLSTS l.\ THE SEC TlON OF Ll^Li UiSTlUS,
UOi'J!:^UAGEN 1908

WILLIAM THALBITZBB

Digitizoa by Cjt.)0^lc

The Eskimo numerals.

On the Ttliuktdi peninsula, in the oxtieinc iioi tli-easleni ror-
uer of Asia, live the Vuit. the \\esterniiu)st braiu-h of the Kskiiiio
people, nuinberiug at prcseut about 1 200 souls. As tiie uomad raee
to which they belong is foand distiibuted over the \vhole nortii-
west coast of America, it may be dispoted wbether this littie Asia-
tie branch are the descendaDts of a remoant left behind in Asia,
or the first immigrants of the race into that eontinent

As is weU known, four or five apparently nnrelated peoples
have been bnddled together in the north-east comer of Asia. These
peoplps have in recent times drawn the attention to them, because
it is believed that in their culture we have the eine to the pi oblem
of tlie inutual lelations of race and migraliun prevailiug betueen
the peoples of Asia and America. '

This (nn>ii(iii. of coursf, (Ifjirmls iii a jrreat iiiea.suic un tlie
reciprocal reiatiuiis of tlie ueighbouriug peoples iu aucient times.

* Two expeditions have been sent out in recent years to this part of
the World, naniely, the Russian Takut expedition, fitted out by the Impe-
rial Bussien Geogmpbical Society; and the American Jesnp expeditton, of
the American Museum of Natural History (New York). By means of these
expeditions the Asiattc Eskimo and their neareat neighbours, the Tchnktcbs,
thr Koryaks, the JukaghiM. th«' Yakuts and the pof ples of Kamtdiatka.
besidcs varioiis rm i - nF North-Anierican Indians, havu boen invtsti;ujato(i
with tho expioss objtLt of fnrtbiTinp: thi' soliition of tht» question of tlio
earliest relationH betueeu the ratx>8 of America and Asia.

Digiti/oa by Cjt.)0^lc

XXV,a

Hciicc the qiirstion nt' the orij^iii of the Kskinio < iillm(' lias ()rt4'ii
hvcu br(Ui<,'-lit toiNvard in tliis coiiiifctitM!. I sliall linc (»iily iciniiid
of that the first \vliu raistd it, tlic I)anisli srit ntiNt H. Kixk, Mip-
ported his theories not nierely l»y othno^MapUic but also by linguis-
tic considerations. He pointctl ont a stiikii)«^ resemblance betveen
the Eskimo laaguage and the Finnish and Samoyede langoages
in the daal sigak and the pinral sign t, common to ali these lan-
gnages', and recent philologists have paid a respectfnl notice to
his arguments. In fact Dr. C. Uhlekbbck of Leiden, in „Zeitschr.
d. d. morg. Gesellsch.** voi. 59—61 has advanced this important
qnestion some steps fnrther by pointiug ont several other gramma-
tical coiTCispondaiu es between the Nam oy ed e and the Eskimo
laiigiia^jces.

No rclatintiship srcms to cxist betvveon the Kskiiuo and tli»-ii-
Asiatif* nei<rhbours. the Tcliiiktch and tho Koiyaks. The Kskiino
tongue is lundaoientally ditiercnt tVoin Iho language of the Tchuktch;
there are, howovpr. sotuo slight indications «»f a partial ronnection
between the i£sI(imo laugnage on the one hand and that of the
Koryaks on the other. I shall try to show this by way of some
few examples which I cite from Ignaoy Radlinskx, Blownik nar-
zecza Koiyaköw wschoduich, ze zhior6w Prof. B. DYB0W8KiKao.
Krakowie 1894.

In the Eskimo l umn.ii^o the intransitive verbs show the folio wi]ig
endingS in the qimsi-indic ativc. 3 sitiir.: -ti^nq ot -poq {takuicoq 'ho sees*; »Vr-
poq 'he enters'i, and in the noun |tartici|)lt>: •i^nq or -/^«y {iscrtoq 'one \vlio. ur
he \vlio entei-s"). Similar cndiugs api>( :ir in the verbs of tlie Korvak lan-
^uaye (in tlie v(M aliulai \ : apdvnk "haiiriie ; nkli ii>k ncctvro' ; nmefj>Tok tmn-
sirr'; aUuiwk 'claudit aie ; akayipok 'fati^:;are, vexare"; alxtipok "claudere"; c«-
jai>sepok 'anteponero, praeferre'; ncnnynpok nominure', cf. nennjfnaatok' nom\-
nari*, and neanget 'nomen*; — aitatok 'sequi, pellere, expellere*; enajcpalok
'vesUre*; ctnatok 'g^ntinare'; /«(oir 'javaro, RubTenire*. But as far as the sbems
of the words are concerned thoy bear no resemblance to the Eskimo word8.
I donbt whether it is due to any thing more than a mere chance that the fol-
lowing words of the two langoages resemble each other: Kor. paake *siccari*.

' II. IiiNK, Otri E-ikinimrnrs Hfikomst (Aarbitger lor ^sordisk OUikya-
tlij^liod O"; Historie. Kj«)benlia\ ii 1h71. Pag. 2hH».

^.d by Google

XXV,i

The Esldmo numerals.

pcpavok 'siccare', tapawA 'siceavisse'; — Esk. pargerpoq 'ia dried up\ jMim*-
Koq 'faas grown dry'; 'shrivels*; paneHeq 'diy*. Kor. eoik 'Idlium kamtschati»
cam'; — Esk. iu-ik (in plur. ii^yil) grass*. Kor. neaek (nevfkck) 'filia*; navajpok
'virgo adulta'; — Esk. viuiarniiuj a young nnmarried woman', in Alaska
tiuviiflqrha 'a pretty girl" (Hauni m). Kor. imsuin 'p^rando', imfniifkn 'fjrandi-
naf: - Esk. (.Maska) ivzhuk 'raiii', ivzaihlok it raiii.s". Koy. jnjarit hxjirgin
tvmpanmn pulsaif ; - Esk. irijivq "tho dnim' iso ralleil iii tlie my.->tical lan-
triiap;»' of the aii^aknks ' *, idja rptnj hoats the dnim'. Kor. eniio is, illo'; —
Esk. (.Maskai una lie, tliat one do\\n tiieru'; imina that oul-'. Kor. enaraja-
vok 'cadere, labi" (en- seems to bc a prefix); — Esk. amjupixxj (the whale)
'dives, goes nnder the wftter', cf. the Esk. snffix Jmcoq. e. g. nakkajmntq
« ndäunrpoq) *maj easily fall down, is ready to falL'

There are a good deal other suffuces in the Eoiyak langnage which
remind ns of Eskimo snfTixes» e. g. in Kor. utenMt *dare, porrigere'; inei^ftk
'infigere, inserere'; ntalek .*ejicere, Terrere'; njfgek 'deferre, deportare'; tmfel
'unda'} muntk 'FoetorioM erminea'; «vik anima*; motkon 'adeps' Cfat, blub-
ber') kinak 'uf ; — and cspecial the endirL'< rok and -kok: Kor. ilirok vitu-
pcrare"; gasngkog 'in sinistram (mannm), sini^tra (iitanu, parte)' mrankog 'in
dcxtrain (manum), dextra fniann, partoV; agijaijkok deo, ad deum". rf. nmag-
fjatjkok "in deo, ad dtnim, cum deo' from \vliich it. cloarly appear.s that the
functioii of the >^iiffix -kok (-krx/i 'x t<< {uvm sumc rasus obliquus. On tlic
other liand. a great niaiiy Koryak \\ miis seem to br quite at variance \vith
the phonetics of the Ei^kimo language, e. g. Kor. k^gen Ursjiis'; kafakaf
'Castor marinus', 'bearer'; keiyian 'Phoca vitalina', 'seal'; koraga Cervus',
'reindeer'; neigen 'corium*; nygnyg 'coriam Fhoeae vitulinae mcXL\tam.'\jug^
^Balaena mystlcetns' ; yuj(;'t^' 'bakenae, ex balaena'; and the phtral fonnation
is quite different from that of the Eskimo langnage, e. g. Kor. n^n^ 'mons',
iM^vgi 'montes', in Esk. (Alaska) itiHk 'monntainV in plnr. itprit\ — Kor.
amgmg 'unda, undae praesertim altae, taroidae'. — 1 snbjoin the following
nomerlcal words from the Koryak vorabulary: ennm 1 (ef. the Tdraktdi
«fntun); enanmeilegen 6; kumtaeg 'semel', niuteg 'hia'.

As far as the £skiino langnage is concerned I tbink it most
roasonable for the present to regard it as an independent liDguistic
group , comprising a large nomber of dialects, of which the Alas-
kan ones in particnlar diverge greatly from the more easterly dia-
lects of the coasts of Davis strait

In my follon ing acconnt of the numeral sysUm of the Eskimo

' Bonc Esk. Tribes I, 98; II, 97.

xxv..

and the etymology of thdr namerals my object is to 8how tbat we
are not to look for any relics of non-Eskimo or pre-Eskiroo word8
in this department of the language.

In rcjrard to minifiatioii the civili/ati»»!! of the Kskimo is secii
tVom its niost piiinitivc side; in hki^i otluT iiitollectual poiiits it
bcars tcstimoiiy tn a iiioii' advaiicrd devclopment.

\\ heii aii Kskimo \vants to roimt he has recour.se to liis fiii-
gers. Fii-st lie lifts up his leit hand in front of him, bring-ing it
to a Ie\('l \vith his chest or throat, with the paini turned down-
ward8. Usually he lillte his right hand simoltaiieoiisly with the left,
and side by side with the latter, bnt with the pahn tnmed ap-
ward8. This is the position of his hands nhen he connts.

On naming nnmber l he stretches out the little flnger of his
left hand. At 2 he stretches out his next finger. at 8 he lifts the
second finger, at 4 the forefinger, and at 5 ho stretches oat the
tbnmb of the hand in question.

At 6 the ninnhers of the second hand br^in and its tins-crs
are pointed at succcssivfly in naniin^ 6, 7, 8. 9 and K). TIk' cn-
tirc scrics froni extn nif leit to extrenie rifrht is thus run tiirou^h.

8onietimes the nunib» i s trom 6 to 10 aie not \voi ked out
in the way just mentioucd, bnt only the right hand is lifted np
with the pahn tnmed apward8; then the left hand, afler ali its
fingers have been connted on, grasps the wrist of the right hand
as if to snpport the nplifted arm, and the three flngers of the
right hand bend inwards tovrards the palm, only the little finger
reniaining stretched ont to represent nnmber 6. At 7 the third
finger is stretched out, at 8, 9 and 10 the foHoi^ing fin^ers.

The toes represent the nunibers tVoni 11 to 20; bnt the trouble
of pnlliii^^ ott' oiie s boots is imnccessary : the Kskimo often serves
his j)nrp(>se by i)oiiitiiig \vith the tiiijr^rs touards the teet; or he
stooi)s do\vii and lays liis liugers ou Uiem, or lilts oue oi his teet
up towai'(ls the hand.

L iyiii^cd by Google

At 20 tho poiDiing ceasos, as tbis number is called «a man
counted to the end** derived from the verb na'iva' which means
•to bring to an end**. Xow the Eskimo risos and straigbtens his
back with a feeling of relief.

„Two men counted to an end** indicatcs 40, bnt I donbt whe-
ther an Eskimo who h:is not Ix eii taiisrht by Eiuopcans has any
clcar concpptioii of su hi;ili a iiiiiiil.xT. Aiiythiiiif Itoyoiid 2<» is no
(l(nil>t a hazy iiotion to niaiiy I''skinios. Tlit y pictVr to express
any iiuiiil)»'!- cxctMdini; io or even 2o as „a <;ieat iiiunl)ei-, very.
very mauy", aud tiiat in au eiiipbatic toiie indicative of a higb de-
gree of \vonder: amerlaqa t! But attcmpts nuist ha\e been made
towards ezpressing higher nnmbers as the nnmber immediately after
20 is called at Ammassalik in E^t Oreenland: ei^rva- *the nian*s
or number t\renty'8 balance, or more than a man bronght to the
end^ i. e. 21 ; at Mackenzie RiTer: ctkpaq vhich means the same
as ci^n-a^^; in West-Greenland it is called un a. By continuig
with the names of the nnmber 2, 3, 4, 5 after ci''n-a(q) one may
coiint up to 25. East Greciil. r at'a crn a- 'tho socond man's ba-
laiicc' iii(li( at«'s 41, or, if iiot more clearly detiued, perhaps any
nnmber beyoud 4u.

* These wonls are of the same Htem as the verb ovu-erpa*» e. g. quiit
ri»^'trpa-H 'the number 10 leaves a balance to them' L e, 'they are more
ihan 10*.

East Greonland
Cardinal n. ordinul n.

s^vtcr

ai f n- k

tätimak

1 ata'*^sn; (ua"ser

2 iiiiirfih

4 <'/ '(< iiuil
ö iäl imal

(6)

6 arpernaq | arpcmaq

7 arpemar martik a-rta'h

8 myernar pilasin ' pi^njna

9 (upcrnar ciauml l iuiuuvk

10 (/i//iu

11 «ir^amag

12 or^amet' martf X;

quliaja

arqamaq

a'rta'k

Ui arqarncr pii;n'iin I pir^ajndTc

14 (ny/finu r riaviat ! riUimd l-

1 5 anpirner täi imal iät imu k

16 arpersamaq

arpersamaq
a'rta'k

pi^ajuäk

17 arperoeirnar

märkii
ISarpermmer

l\) urpri.sat nci' cia- ict'a)na'k
m at I

20 a>p< nsY(; »rr tät ima'k

Pimat,

c na"tmrt'i^o

21 et'^-a9
22ct*'n'ar«Mir<it

ctc.

etc.

We8t Greenland
cardiual n. ordinal n.

ata"'f!ct]
nuo /tlk
pi raasut
sisaiuat
tälitnat

arnncq: arHni('ii
„ moiiuk

^ Ji/r,il.'iUt

sf.^^avint (S.)
ffuhr luat; qolin iluät^
qulit

arqaneqf arqanil'U
kihaneq^ isikanil -ii (N.)
amaneq marluk
i8ik'an€q

pirjamt

,s/.\(i»ia(
iiihimai

amrmneq, aritr8anil%
armr$änil'U^
arrersaneq marl'uk

^ piikanat

^ tiisaiuat

tälimai
inuk na"l o^o

uwa; un*» ui*
un'ir%U nrnrluk
etc.

• P. EoBDB, Grammatica Oroent. (ITGO) p. löö.

* O. Fabricius, GrCnL Grammatica (1801) p. 60; jBLLBiNSCHMtDT, Grammatik p. 38.

}tiu('eq

a p a\ arla k '
])irii/iiiit: pi^ajuäk *

.-^/-^tlinirf

iälinuit

aneliat (N.):
arnematf armiiät^

apa-; arla'k^

pi^ajuat

^tsamat

ijHla'fi(at

täl iina i; quli^t

arqaniiä (N.)» arqamat
apa-; arla'k

piijnjuat

sisu un rt
iiii imu t

arrersarifat
arnraamat
a'p'a'; arla^k

pi^ajuai

simaiat
tälima't

Uiyitized by Google

Mackenzic Rivor (PktitoT)
carUiuul n.

k icj; U (U: Qlc [q]: e [r] or [^j];
m [9]

ataoeiq

mahrok: aipaJc

pirjdcuf : illa k

tai i nmt

arveneloQä
artfthivbifit-aipak
pir^acitnik-arvenebQit
nrvdnehQU-cUatnat

iiolin-illofit
qolit; kaltnnolot

itiaijn^^ ataod iHatpn/ehqU
itiaitnemMjMk

mafaronik itiaijiu hQif, cilpalik
pifiacanik dJcpalih
rifanianik r/kjni/il
tal cminik cikpalik

itiatinerat-arvihtehffit
„ aipak

„ Ula'k

„ citamat
qoltti

innug na'joq
eU^Miq aipak

SW Alaska (Baknum; !S('iiUi,TZK; JACoit»KN)
Cardinal n.

ch fej; ti [U; ng, gn M; y [j]; t [ai]:
k fkjorfqj; Kv [tf]

ataueeq i

mahnk 2

■sfamin 4
tai imin 5

ariinligin 6

malrunlifjin : mah ondiyii (N.) 7

qolnminnita; qu/ainotailak (N.) 9

qoln (koin): quUn (N.) 10

qdn ataueimuk eipfuku 11

qoln malronuk cip/uku ' 12

qnln j>it^r^ii/jan(ik cipliiku

ukiminr a liruta 14

dkhniak 15

akhniak ataueimuk eip(uku 16

akimiak malronuk cipluku 17

akimtak juijr^aijutiuk cipluku 18

jutnanmta 19

juinok: ju'in uk; Mvinak 20

Juinok (UaueimuJc eiplukit 21
etc.

(N.) s North GreeDland or North Alaska
(a) = South , , South „

XJCV.»

A merc glancc at tbe original Eskimo names of the nnmberx
suffiees to sho\v tbnt we have to do vith an intimate connection
between word and action, or word and ^estore. The very words

with which the numboi-s are dcsipnatctl bcar the stamp of the fon-
tiiiiial iisc of tbe baiids and IVct iii (■omitiufr. Tbis \vill be seeii
alr< aily tVoiu the tact tliiit \ho miiinTical system is quiuary, the
uuuieials 1 to 20 hciug divulcd into 4 scrics:

I 2 :\ 4 5: 6 7 8 9 10; 11 12 13 14 15; 16 17 18 19 2(». lu
iho siiiii)lest torm oi" i-ountiug thesc iininbers are oxprt ssed by the
aid ui 8 names, vi/, the 4 names of the principal numb( i s or thosc
that boad the 4 series: 1, 6, 11 and 16, and 4 names for tbe nnm-
bers 2, 3, 4. 5. In otber words: as soou as tbe numbers exceed 6
the Eskimo be^ins to rnu short of special designations for his nu-
merlcal notions. He fills np the gaps in the ascending series of
nnmbers by tising tip a^ain the nnmerals of the first series. The
nuiiieral 2 eonics up ajrain as 7, V2 and 17; the namc of 3 eomes
Hl) availi as s, 18 and Is ctc. Oiily tln' Icadiiie: miuibers have
special iiniiies, as lias alroady b<'(Mi moiitiouod, and tbf ( ireeiilaiul
series il literally traiislatcd preseiit the tollo\vin^^ appearauce :

1 2 3 4 5; 6 2 3 4 5; 11 2 3 4 5; 16 2 3 4 5
The Inst mnnber of course uieaus 20.

Each uumber between 1 and 20 is indicated by tlie iiamo of
the nnmber that beads the series + the nnmber of the finger or
toe wluch an8wers to the nnmber in qnestion, e. g. 7 is expressed
as 6 2, arfineq marluh; 8 is given as 6 3, arfineq piijasut etc.

Ordinal nnmerals are formed by adding the possessire snffix
to the stem of the cardinal: the tbird, pit^njtiah, properly speakiug
ineaiis Jheir *pi^a}oq^ i. e. ..tbeir nnmber 3", the prononn „their"
(-((k. diial of (O retoning to the t\vo lii st tingers. pitj(ij'>'l ^^^Y
have iiieaiit oiiiifiiialiy ,.thi' iniiblle tiiiiivr" but in tbe Kast (-Jreeii-
laiidic dialect it is only iised no\\ in tiu' douMf sha|if of pir^njiKik
„the tbird", and ..tbroc-'. the latter toini beiiig a regular

plnral of '^phjuseq whicU cau be traced baik to *pif;fijoi] cf.
W6reenl. pii^asut »three", pi^ajuai „the third". — Only the or-
dinal nnmbers belonging to 1 and 2 have pecnliar names, but it
mnst be pointed oat, that Huleq „the first" is identical to «the

XXV.2

forcmost" (i. e. is loealized); and the seroiid is always rogarded as
tlip „('()mpanion" or „niate-' ((rp o\ arta ), proiiniuiiially. of tlic tir.st.
A iV<'(; ('(»ncoplioii ot nuiiil)Oi's. oniaiicipatcd troiii ali matcrially lo-
cali/.L'd coiulitiuiis, spciiiiiij^ly docs iiot cxist tor tlic K>kiino. He
localizcs bis couccptioii oi uunibers, both iu tbougbt aud iu ge-
stare, to one of his fingers or toes.

Xo\v iii tiyin<!; to tracc thr ctyiiidlnny of tlif iiiinicials it is
natural to begiu by askinfj vvhctlu-r it br jn ivahlc tliat tlio uanu'S
ot the uumerals are related to the nameä oi Lbc tiugci*:» aud tbe toes.

We8t Greenland. Bast Oreenland

tikUcr
ciamati

Tluuiib l^iii<>q
Forefiiiger ti'ke(i

Second tingcr »//'fr,/eq
Third flnger mikileraq
Little finger e^qerqoq
Foot iai^gakj isi^q

plur. i'9ihat
Great toe putugoq
Right hand ialerpik

mikileraq
a'tväter
tata^
tum'aUt

licft hand

Fiiig«'i-too

sa'}nik
inuiraq,
plur. inu"kat

i/l-'k<tl. (Sriiri,|/i.;)j

mi'kidlera (Sohultzb)^
'itfgänha my feet

(Babnum)
pu'iuqm (Souultxk)
taik*leehpik (Sohultzr)

ta*thlo rp ik (Ba BN uji)
ehfi*rumck (Barnum)
l/u'anik (Sciin/rzi;);

phir. i/xn Ijnrnil

or utvarat (IUhnum)

The fact that tirst strikes us is tlial the \void lor 11. isitn-
ncq, bcai-s a stroug resembhiuee to the \vord for loot, isir^ak (i^iyakj

' ma tlie uppor aud lorcmost part of n boot.

* mikleraaka 1 uiake it suiall; mikUräangä 1 bccoiue sniall (Bar.m m);
Greenl. mikivoq.

Digitized by Google

xxv,?

plnr. isilraf. r> (ii/ imnt liki uise roiiiiiids iis oi" the vvord ior tli»'
riglit hand hih r/iik (Alaska tii' r,}nL) uliidi in turn is d^Tivcd tioni
tlit' \vord for aiin talai, plur. töl it. IJul the rest cf \\w iiamrs (»f
the li}igei'S (toos) may bo put asido as ot uo account in this coii-
ncction smco th< y do not itivsiut any resemblanccs to the names
of the nnmerals. To explain these we mast start froin other word8
than the present names of fingers and toes.

I shall first mention those nnmerats the ctymology of which
appcars to me to be most firmly established and shall bc^n with
10 and n.

10. Evcrythiug bears evidence tbat qulit, 10, biniply expras-
srs ntbe top onei»'', viz. ali the fingers in contradistinction to isi-
k aneq „the toes takeu as a wbole". The stem *qule occurs in ali
dlalects and always denotes anytbing lying at the top or upwards,
e. g. W. Greenland qula^ne ,aborc him or it". This stcm occnrs
very livi[ui-ntly in the fonn of a snperlative adjective, namely with
the siiftix -/"/. 'i'i/cti uiiiM rmost" < ^qulc-fcq: cf. al'eq „the
nctherniost, lunlfriiiost'- < nf-li<f. licnco th<* (iivcnhiiid forni ipOif
is proliahly an arcliaic loiiu aud nieau-s „the upper oucii, Iho oues
above*' viz. tlio tiugers.

11. At 11 the thou^ht tums to the toes and the nnroeral

ml-ancq must, jiidg'in<r botli iVom its f(»iiu and its ni('anin*r, be de-
rivcd IVoni the common Avord tor that part of the body (vid \). 9).

(M m(»ro lVt'(|tU'nt occiui-iirc tiian isikdimi Nvhich is only usod
in sonio te\v dialccts. is its synouyn» (iiqiuin] uhich may !)•' deii-
ved lioin a verb *arqaivoq 'is do\vn' aud is closely relatcd to the
verb arqarpoq Vocs down*. arqaneq^ 11, then might mt^an 'the
fact of being bolow' or perbaps taken more concretely 'the lower
ones taken as a whole' i. e. the toes. — I shall presently mention
the snffiz (-neq) of these words. It is the same as we meet in
the names for 6 and 16.

It is worth noticing tbat the Alaska grammars (p. 7) do not give
any spodal name for 11, bnt express the nnmbers 11, 12, 13. 14,
as 10 fquJit) phis (Siplnl-u) 1. 2, 3, 4. In the P^ast Eskimo Sipluht
\vuuld ansNVor to tii^^l-ufjo of the sanie ba.se iis the above-meutiuued

Digitized by Google

XXV,a

The Eskimo numerals.

('i")rn>i ('halaiH-c') of tiu» Aiimuissalik Kskimo, niui tlu' c/kc ('ivste,
loiipon, relailli'") of tlw! Mackcnzie dialcct. in rcfxaril to the y\iu -
k<^ir/io dialec-t, ia it 11 is called itiatjnemt (plural furai) according
to IVtitot s Vocabulaire, nndoabtedly derived from iiifjiaq, in plur.
itikat 'foot' + ^cq -|- possessive suffiz ('their'), thos meaoing pro-
perly *the eleventh' *. The other form given by Pbtitot ataoci
itia^fnelmt mast denote *those that are betoed with 1*, 'tliose that
are elerened by adding T, in that aiaoH is to be regarded as an
instnunental case, as also proved by his forms for 12 and 15 (12:
'those that are betoed with 2'). The Mackenide dialect stands near
to the East Kskimo dialect and partiriilarly to that of the north
of (ireonlaiid in rcjiard to tlns \vord for 11, it beinj? derivod from
the torni for foot. Most of tlic otlnT diaUn-ts indicato 11 and the
4 follo\vin<,^ nuinbers as 'the b«ilo\v onus' (ar^iaiieq 11, arqanvr mar-
11-2 = 12 etc).

6 and 16. West Greenland arfineq^ % and arfermineq,, 16 ^
I pnt in connection with arfa- *tbe onter edge of bis hand (from
the root of the little finger to the wri8ty. There is some probabi-
lity that these words are originally derived firom a stem *arfe
which denotes trausition, in this case from the one hand to the
other. Cf. SW Alaska iirh'i i<itö>'i [ar^HHoa] 'I cross over to*; La-
brador arvertarpn(j /urfcrfdijx»// nsed in a wider sensp 'lie wandei's
about, roanis abont' tn/iiioj luny thoii denote soiiu ihiim like 'cros-
sinp:' or 'the plu e of ciossing' the piace to wiiere you yass across'
viz. o\»'r to the otlier iiand.

(u ftr.saiity. Ki (in couuting) = arfciMndf il (us»'d ;us an adjcc-
tive) la oi' the same stem as arfineq, but the meauiug of the suttix

1 The NW Greenland ititantq may have evolred from *Uifjfikaneq,
with the strese in the second ayllable.

« Labrador: O arvingai, arvineq; 16 artvrltingat. v(r]
* This verb appears to have vanished from thr Crocnland langfiiage,
for Hie Givenlroul orparpoq 'rnns' ansvvers to tho Labrador akpakpok (arpar-
poqj and to the älcfäkortou 1 run' of tlie Alaska gramman

Digitized by Google

14 \VlLLlAM TnALBtTKER. XXV.l

omploycd is doiibtful The first part of thn \vord. viz. *arfe)sn
(Labr. ^orfrtin) at Ifast «rivcs the idea tliat. un couiitiiig Irom 15
to K), one pasi>es over from oiie loot to tlie edge («r/t'> of the
other.

The three numerals B, 11 and 16 re.semble each other in lia-
ving the suflfix -neq (in the \\'t'St Greenland dialcct), aud by this
cbaracteristic they are distingaished from the rest of the numbers.
They are the names of nntnbers in which one passes over from the
one hand to the other, from the hand to the foot and from the one
foot to the other.

A particularly frequent suffiz -neq is nsed in Greenlandic
in connection wtth verbal stems to form verbal abstracts of deci-
dedly nominal characti'!-, e. f?.

tmtviomeq 'haaste' < tmmorpoq 'makes haste*.
iahuneq 'sight' < takuvoa' 'he sees it*.

Sonvtinios noiins of a inore coiicrete i^iignification are fonned
by the help of the suffix in question, e. g.

(i\ aninf 'laii(l-brt'('ze' (seo foot-note

urs aniaj^ 'uoitheru light' < ara aQiOii play at ball*.

This abstract verb snifix -neq^ howeverf I have searcbed for

in vain in the Alaska granimars.

On tlio other hand in the iatter I havf conic across niany
in^tan(■t'S of the sutfix -nxj, or aiiolhcr sntVix dl' th»- sam»' ftirni,
\vhieh. \vh»Mi used \vith a vcib of adjcctival ineaninLr. luims adjee-
tives iu ihe äupeiiative (tbat is to say i& gcnerally trausiatcU
thus):

• The Word is most fully rctained in the East ('.rtLnlainl (ii-jmsarnak
whose -Kfir rcminds one of tlie suffix in a \vonl liko tfic W»'st Greonland
asarneq laml-hroc/e'. •< *iJi-hcoq 'carries soTnftliitiLr out' ^ -«nr- "occasions
tliat', const queiitly • ' as iannicq 'tho \vind tliat cuirics oiit\vards' isiiou-,
dust, ote. from tlie intt rior of tlic land. on atcmmt of its \ iolencp . In
aiirilu;^'_v to this, (ir/'nstinif<i may ineau: tlio thin^ \vhiiii i-aiist s ilu' use of
*arfcq, i e. the thing which cansos a transit ion from the one foot to tlio
other.

Digitized by Google

The Eskimo numerals.

ajonuii the \vorst, most bad < tijoijioij is \vi( ked, bad.

Perhaps these t\To saifixeB {neq no. 1 and 2) have originaUy
been identical, but a differentiation has taken place within tbem as
regards meaning^; at least in translating theoi, we are obliged to
make a qoalitative distinction. If, boweyer, this is necessary only
for the Earopean habit of mind, which cannot necessarily be assa-
med in the Eskimo who composed the mimerals with the endin^
•nrti, theii this sutlix \vill be identical iii ali the coiiihitiatioiis Nvhicli
(iccur. aiul imist havc luui origiiially a conimnn sip-tiifu-atio!! \vhieh
explains the preseiit raniiticatioii oi" its si^iiihi ation. It is a kiiid
of concretion that has takoii place, whicli may even be fairly uu-
derstoud st ai tiu? from the present signitlcatiou oi' -neq. From *ar-
qawoq Mä below' comes arqaneqy which, according to the present
use of langoagOi denotes 'to be below': this has passed over to
signify 'the lower or lowest one* by transitional stages similar to
those in English and Danish word8 snch as Vork', *eaming' (Da-
nish: Arbejde, For^enesto) words which now not only signify the-
abstract 'to work\ 'to earn', bnt also signity the resnlt of labour,
e. g. a book. or the amount \vliich has been earned. Tn the Es-
kimo, thf aiialo<ry with the ahove-ineiitioncd siipeiiative adjectives
eiidiim iii i'r>i aiipcais to justify our intoj-prctin^- arfnity, arquurq,
isikdiK'! and (irfrisinnq in a similar manner as rxpressinp: some-
thin^ in the way of a superlative, an extremit3\ 11 they (at any
rate the tv\o lirst-named) have origiually been formed fiom veibs,
then (tr/hmjy 6, must, according to its assumed original meaning
'crossing*, be limited to the more concreto signification 'the cros-
sing, viz. the little finger of the right hand', eo ipso one of the
ontmost fingers of the hand; and arqaneq^ H, mnst be limited to
signify 'the ontmost among the lower oues, among the toes'; -neq
may in these words be semasiologically inflnenced by the superla-
tive ending -/eq uhich is used only in \vord.s iudicating place: siu-

an'eq the lar^^est
miiin-eq the smallest
portuneq the highest

t^o^ in eq the best

<C ajon ilaq is ^ood

< at]iwoq is large

< mikiivoq is small

< portuwoq is high

Digitized by Google

16 William Thalbitzbr. XXV.j

f'('i{ tln' troHt oin'' {siiin 'ifs tVotit i)ait"): ijitrrlni 'th«' niiildlc onc'
CtliL'! iniddl»'*); i/nrfii/ "tlu' iiiinT on»'": t/ti/ri/ tlic toj) (»ne': vtc.
orqancij troiii (rojftuf)ij \vuukl ansvver exactly to iitikinii{ "the j^mal
lest ono' fiom miliu-otj 'is small'; mikhunj lias been assimilatod
into mineq in the Greenlaud; arqancq Iin s rcmained unaii^siniilatfd.

Thns the suffix -neq may possibly be identical with the ab-
stract verbal suffix which we find in Greenlandic but this does not
agree with the fact that one at least of these numerals vlz. itik-aneq
is derived from a Rtem which is indabitably nominal I really
think we must go a step fnrther back in order to explain the ori-
gin of these nnmerals or ratber of the suffix in qnestion. The suf-
fix -neq is to be rejrarded in a broader light, viz., as haviug beon
derived from tln^ lorativo eiidinfjf -nr. The origiiial lorm of isil a-
iirii \voul(l (h<'n havc hccii isikanv \m the toes', a rejt(iilarly lonurd
locative of isik tit 'the toes": and the oriirinal forins of arfiueq and
arqancq \vould be arfiur 'on tlic outmost *'(!<:•' of the othrT hand
(*arfe/ and arqanc 'on their lower ones (*arqat < '*atq(it f, on those
below the hands' i. e. the tocs. As need arose for absohitive fornis
similar to ata'*^8eqt 1, and the other first nnmerals^ the absolutive
sign q was added. like the deiinite article, to the stereotyped loca-
tive forms themselves so as to give the now commonly nsed word8
arfine^, isih-ane^, arqane-q, arfersane-q,

We ffnd in other languages, too, frequent instances of a casns
obliqnns baving, by a kind of grammatical catachresis, been regar-
ded as absolutive, or hjivinjr in sonic \vay or other been severed
from its orig^inal pramniatiral cateiyfory. Accordinjj; to this vie\v
the ori<rinal nicaninjr of thi' sutlix -nni \V(»ul(l be 'the one beintf
in a certain state oi" phicc" and it niight thus have l»een onee e(|U-
aiiy applicabie on uouns and verbs (as aie stiii mauy other suf-
lixes).

This latter Tiew of these numerals is endorsed by the foilow-
ing fact.

The form arfineq occnrs exclnsively in Oreenland, indeed only

' (iifintq like\vise may be iv;;ariJc(l us derived from a iioun iia-

mel^' *arft (3 possesMive ur/a ).

Digitized by Google

XX V4 The Eskimo nnmerals. 17

in We8t Oreeoland. The Hackenzie river dialect aod the dialects
of Alaska have the tbrms y[*. arvcuehrH, AI. ahrinlHjgin farnnlii in]
uhich slio\vs th.it a noun stcin *aifi>ir f*(irfxn} also occurs in tlieso
dialccts luit \vitli(»ut any trace of the ahsnlnfivc iiinrk. the tina! (i
The tonus ciidiiif? iii q iu West Greeulaiid thus scem to be later
formations by aualojry.

The iorms of the ordioal nnmr i al the 6th are East H reeni.
arpeniaq: West Greenl. arferijaq: Labrador arvingat; Alaska äh'-
vinrak [arHnraq]. The transition from the Alaska form arrmroq
to East GreenL arpemaqy hence, from -tnra- to -«rna-, is a metar
thesis which is of common occnrrence in the East Eskimo dialects.
I have elseuhere* 8hown that the ptimitive phonetic conditions
are to be fonnd in the We8t Eskimo dialects irhere tbis metathesis
h.*» not takon place. Hence follow8 that in the ordinal uumeral
for the 6th tlie orij^qnal suttlx is not -nwj or Tjuq, as nii^ht be
snpposrd in(lLnn<r tVoni the Kast Eskimo lurnis. hut -n/7. In con-
sideraliou ot anah)<;:ous forms in the Alaska dialects this sutllx
appeai"» to he a soit of uoun-partioiple which is mentioucd hy
Babnum in bis Alaska Grammar ' e. g. äiulrua 'he wbo sings'. In
some of the examples given by the same author the suflflx -röä
occnrs as an a4jective-suffix, thns kuqttUraä ingrik 'a high moun-
tain' itulrää hwlq *a deep river*. I therefore believe that we may

' The suffixes -Urit and -lixin or -lifjin may be explained as plnrols
of lilc "supplied with, havinjj". These forms are also common in tlie (?rocn-
lan«l lanjT^asje: arfiniiit, nrqnnil U etr. uliere Iit is probably shortened from
*'Uii < < *HkH. nrfiiu-q is tlio form used in countiog; arfinU-it is

nsed a« an adjective (attributivt-ly and predicatively).

' tn „A. phonctiral stndv of tlie Eskimo lan^^ua^o" 1 Mftldch l^cr om
Giönhiud voi. 31) wherc I havo described this chan^^o of soiind as a retro-
f;n-<sivc iiviilarization and vurified it hy a number of oxaniples, e. g. Alaska
kulunnik \vhich corresponds to the Greenland qitornaq "child*; Alaska lun-
graUk 'a shaman', strictly speaking 'supplied with tungra (spirit)' corres-
ponding to the Ghvenland tortjolik, tomaUk {tomaq 'a spirit'); here then the
traiMdttoo from unr, «qr to ern, orq hae taken place.

* Barmum, Grammatical fnndamentala of tbe Inmiit Language, pag. 51
(§ 164—170) cf. § 462 and 603.

Digitized by Google

xxv,>

be justified in reg«rdiog the ending -raq of the Eskimo ordinal
Dumerals 6 tb, 11 th, 16 th as an absolntive form derived froin a
form that contained the 3 pers. possessive saffix (a) Here again
we bave a severance froni the orlgioal grammatical category: ar-
perna tised originally to mean Its, or his, crossing-place* it beiiig
uncertaiu \\lietlior 'its' (or 'liis') is to be undorstood as 'of tlic liand»
or 'of the person countiiifj:' or 'of tlio cmiincratiuii it>* ll". Tliis ims-
sossist* si<riiili(atioii ha.s in the coiirsf ot" tinie been fVn «jfottrii and
the ahsohitivc riiark, (|, has bceu addcd to the posscäsive form a8
a kind of dctiuite aiticle.

I subjoin sotu e more instances of the use of -rak (-raq) in the Alaska
dialect, see Barnum*8 grammar § 217:

})('i/''/<irak iiiner cntrance to a hnuse", from p<i;/icoa '1 euter'
kauanuluyarak 'drcam', from kaunaqtoa 'I dream'

arfinrak in the Alaska dialect inaj be a similar impcrsnnal participle of the

jiit viously mcntioiuMl v«*rb arkriqtoa 'I cross over', aod mav coiKSiMpiently
ho traiislatcd as 'that \vhicli (or lie \vlio) ia crossed over to". The allalo^y
\vitli thf examplos givcn above i< prcsnit as rc«ranls tho nioaniiig hiit not
exactly as ^^'^^'l^ls the \vav in whirh -nik is aiidcd to tlit- vt-rl); it appoars
to l>e atMrd to the nouii stcm *tiifiii-. That the snflix nil. may also in (he
Alaska lan;4uayL' bi' adtled tt) stenis not verbal is proved by the follo\ving
exainples laken from BAKNt M'.s grammar:

•

kemu^äayiräk - krmfiqtyinjak 'a pup' from kftMqi» 'n dog'
täntayägäk 'a fawn' from Unta 'a deer';

wlth whieh may perhaps be reckoned word8 sueh as nartk a reindeer
(GreenL norraq) «'idlr4r< 'fingen', fUertk 'an orphan'. But il appears to me
that thia theory of mine ia especially strengthened when I compare arfin'
rak with 'iärinräk 'picture', the latter appearing to be derived from the
▼erb Hfringnöa ftarer^oaj 'I understand' li)'rrniiuki) 'I uinl.rstand him".
In auch WOrds the suffix -rnk lias liot thi' characU-r of a ihniinutivt' suffix.
In the Ureeuland iaaguage the suffix -rak — -raq is retained in a few

* As have previonsly been menUoned, an ordinal nnroeral in the
Eskimo language ia simply a cardinal one with posscssive suffix. — The
word8 for d, 11 and 16, in East Greenland arpemaq^ arqamaq, arperMmag^
are analogoua: arpemaq answ'ers to the arfinrak of the Alaska language
which is the prototype of the two others.

XXV.a

The KMkiino nutueralM.

word8 as an inflfictional radiment: qipoiaq a furrow', quaraq 'a thyrsus',
g}U'oraq thigh-bone', and eKpeciallj in aome word8 denoting the young of
the «Dimal to wbo8e name the auf fiz haa been added, e. g. nanerog *a be-
ai^a cub*.

In the American Anthropologist (N. S.) Voi. 9, 1907, Dixon
and KiioKni:u havc rovicwod the iiutiierioal systcnis of *21 difteroiit
laiii^uairrs in ( alifoniia and liavo cxnniiiiod and conipaiod in a ino.st
intcicsting niaiiiuT tln> \vidr]y (lilfciriit ]irin( ij»l<'s uliich lie at the
ltolt(Uu of thfsc nuinerical systcnis. Tiu' ('alitornian nunierical sy-
st^^ius sieni as a whole to be lesi» primitivo thau tliosf of the
Eskimo. Tho «luinary pioct ss is conimon in Califoraia, but cauuot
be said to predomioate. The authors distingtiish between two clas-
ses of qoinary systems, one of \vhich is of particnlar interest here,
and I quote from them the followmg: . . fiye, ten, fiflcen and
twenty serving as the bases from wbich the interreninsr numerals
are formed either by addition or sabtraction. This method, which
is shown by Naboatl and Eskimo, is the most complete type of
qninary nnmeratjon**.

If we now turn to the Eskimo hingnaj^e, wo fiud that in the
Eiist Eskimo t()n<,Mio it is not the niimbei-s 5, K», 1.) and 2(i whii'h
form tho bases, l)nt 6. 11. Ifi and 21 i. c. thf tirst joint of each
hand and foot. This holds ijood of the Eskimo lanp:na^^e as far
We.st as the Mackeuzie river. The dialects of Alaska, on the other
baud, occnpy a position midway between this system and that re-
ierred to by Dixon and Krueber: for the westeni dialects, while
like Bast Eskimo they employ tho nnmber 6 (arfmUxin) as a hasis
for the two next nnmbers, pass oTor to using 10, 15, 20 a« bases:
thns, for instance, 11 is ezpressed as 10 with the addition of one,
12 as 10 with the addition of 2, and so on. 15 is called akimiäk
which donbtless means *the one at the opposite side (ale)\ viz. of
the other hand or foot. 16 is 15 with the addition of 1, 17 is 15
\vilh the athlitiun of 2, ete. Rnt since in the dialects on the eeasts
of the IJehrinjr strait, like- in these on th»' coasts of the Oavis strait.
10 is called qufU (Alaska koin = qoln < qulin ') the upper ones',

■ The ahift of final ( > n is very common in the £Hkimo dialects.
See Phonetieal Study Esk. 1. pag. 213 and 225.

20 WlLLIAII TUALBITZBR. XXV,t

thero is some ground for snpposing that the West Eskimo nnme-
rical system, as used in Alaska, docs not represent the original
State of the Flskimo languiige, whicb, in this case, must he soogbt

far to the Ivist. ^

If 011 tlui utlier hand nvc consiilcr tlio ctyiiKtlofry of the miiiK?-
rals thems<'lves we \vill lind tbat tbe oldest luiiiis liave bcun [jre-
served in the dialccts of Alaska.

There still remains to be meotioncd the numbers from 1 to ö:

1. The etymology of 1 is doubttul; there is some slight pro-
bability that ata"'8eq is connected witb a transitive verb yet extant
in Alaska ataunga [a'ia'*iiaj *I nnite, join, make one' and the in-
transitive verb yet extant in Greenland 'atmvoq *is connected with
something else, is in its original connection with the other, not loo-
sened from it*. The ending "vc'/ (in Alaska -eeq) is po^sibly iden-
tical with a frcMiuently occiirrinnf verb abstrart (cf. (Greenland itjcr-
la"^seti 'tho \vay iii \vhi»'h one iiiuves' from ir^cr/dii fx/ 'he moves*;
Ahiska yufhck 'the State of hv\\vr a mau, inaiihuod", from ijuk
'a man' Barnum § 152). Thus aia "'st(/ mv^hi suj^-^^o st ori}rinally
the fact that the fiugers are united or coUected before the bcgiu-
ning of the counting.

2. West Greenland marluk has in the Mackenzie dialect tho
fomi mallerok or malrok, cf. Alaska malruk. The snffix -rok or
•ruk is an obsolete participle-like snffix in the dnal form. In many
Greenland words it occnrs in the singnlar in the form -roq^ but it
has lost its grammatical function: Greeul. amaroq *wolf ; imroq
*a wing'; iteroq *stale nrine*; takroq 'fore-paw of a seal'; nf eroq
'a jawbone, lower-ja\v'; quloroq *a valetndinarian, sickly ; >j/jicroq
*a cnt ont hollow. a depression'; qo roq 'a vaHey or furrou : ijrr oq
(inostly iu tbe plural qef xU) 'a tract covered with Joose sloiies,

' If is worth noticing thai it is not the quinaiy system itself whicli
deviates in Alaska bnt only tbe mode of expressing it.

u y uu.cd by Google

talus'; pcihaps uIm) 70 7 'urine', < *qoroq. AIso the uonis cndinff
iu -(/07 (e. g. s, i a kne<') are probably relatcd to tluM' Nvonls.

The Stern *)n(iln j- I helieve to Im- idciitical uith tln' strm in
malil- 'a wave', strictly spcakiiijr. 'oiie that Ibllovvs', \\\\'u h a^^iiii
underlies the very friMiucutly oecurring: malippa 'folio ws after him
or it* (in Baccession); also 'imitates him', in the Mackciizie r. )p^-
mar: maBagoyuaifk Vuivre*; maH^notatt *8nivre des yeux'. Accor-
ding to this, mtdrok means merely 'the two foUouers, they t\vo
who follow eacb other*. The Oreenland form marftik is prodaced
throngh a retrogressive nyularization which has obliterated every
remembrance of the meaning it oiiginally had in the East Esidmo
dialects.

The East Oreenland a'rta-h, \vhicli is usod by prefereneo in
enuinriatiiijr tliiiiirs. instead t)f inartil- \vhich is iiscd iii ordiuary
coiivrisatioii. riiust bf regarded as an oidinal nurnbt>r. tiu* 2 nd.
It corresponds fornially to the \V. (irecnl. <n/a- 'the on<» of t\vo\
consequeiitly, in the dual fonn 'both of the two', and to nUhlir-Kjni
('last year') which orenrs in the Alaska dialects (Baunum § 616).
It seems that in this aUhra [ali-aj we again meet with the diminu-
tire -räk, nnited perhaps to the stem in the generally used Kskimo
Word for 'another' (common to ali the Eskimo dialects): Greenl.
a^-a, Alaska äthUi (Darnum § 279); it appears, however, that in
the West Eskimo dialects it cannot be used as an Independent
Word, as in the G^reenland languag(\ It occnrs in South Alaska in
althräkök 'a year' and in hUhthrakn *next year'. Tu the dialect in
(juestion tlie sanin suftlx kok aj)pears furthc r to occur in tlir xvords:
tu)iK(ltlikuk air. and tni/iiiff/iLok 'iclative (Kauntm § (150 and »i.V.)).
It is pos.siblr that this -kok is efpiivalent to [-qoql. as n.\itN-t M's
ortho«,^raphiLal iudicatioa of the sound // is vury nnroi tain, and uo
doubt he has very often used k to indicate both k and q. In
that case this suftiz is perhaps identical with •»'og* in the dual
form "ruk.

The Alaska grammar contains a few forms which help to ex-
plain -ruit;. The indications as to its meaning point in two dif-
feront directions. In the fo11owing example it has entirely the
character of a dual endiug (Babmom § 612): ur^nuk 'a day', iu the

Digitized by Google

William Thalbitsbr.

daal urrunrRh, in tbe plnral urrunrUt, It occurs also in pSnruh
'socks of native woik*, bnt as the other dnal nonns ^hich are
mentioned (§ 17—18) do not end in -rrlX;, bnt tiave only theending

-h m common, I do not believe that the siilfix is used to form the

(lual only. The second direction in Nvhidi thr indicatinns icspeeting
iUs meanin^^ Irad us is tliat of eompariscMi. First, tiu ro is the suf-
fix -gnöuröok siniilar to, like' 4i;{). jm ninntinijotnnuk 'it is
like tlie upjter oiie". Tlieu the shorlrr sullix -rouk (or perliaps
-nröHh, -ijröbk) \vhieh is a common euding for the comparative, and
as part of a verb admits of coiyngation, e. g.

1 pers. nätit/dinuiKjnu I ani sieker

2 pers. röuth thou art sie-

ker

3 pers. röök he »he it is

sieker

röiihlf \ve are sieker

ruudit }e or you are

sieker

röui they arc sieker

(liAaNUM § 568)

nlngthlltigröök it is eokler' takinrook 'it is longcr'

piningröök 'it is strouger' (13abmum § 570).

Tbis snflix anRwers to the Oreenland •nent(woq)t e, g. taM-
neruufoq Mt is longer*. It is possible that it is only the first part
of the snffiXf viz. -nr wb]ch is used to form the comparatiTe and
that it sbonld be divided thns: -nro + oifc. In that case this snifix

docs not scrvc to explain the -ruk in mnlruk. But it inay also be
possi])lo that the eonii)arative sntTix itself is a eonibiiiation, of
whieh the last i)art may be ideutiial \vith the (lual-siitt'ix -ruk
Nvhich occurs iii inahuk, uniinriik aud prnnik. At any rate the
iiuuieral mnlnik (East. Ksk. marluk) evideutiy beiongs to the oldest
stratum of the Eskimo laugoage.

3. W. Greenl. piijaaut which answers to the second finger of
the hand, tnms one's thonght to a word of a similar stem, the
Greenl. piipf pit^t aq 'knoU (on the gronnd)'; piijujak 'a blister on
the skin*; cf. Labrador i>/n(/a?o Vonnd ontgrowth on a tree\ In
the Alaska dictionaries I have not iound any decided instances of

XXV.t

thifi stem Bat othenrise I find that tho hint given bj the above
Word is ali that is wanted in the present case: the stem *}>itjn or
(Labrador) *pir^a denotes a kuoli, an oiitgio\\ th, somt lliin<i: \vlii<h
jiits out, as the tip of the second Hiig-er whi(h protnidcs hcyoiHl
tho other liiifrcis. Tlie sutilx ->(// < -juf is the pliiral of the par-
ticiple-endino^ ioq which is uow archaic in the (trefniand langiiaire.
and is retained ouly in the Greenland ordinal uuniber for the 3 rd:
piijajuat 'their (i. e. that of the two lii-st oues) pirjafja/.

4. W. Greeui. sisamai; Labrador and Mc Keuzie R: sitta-
moi, isUamot; Alaska skmen «. ntatn) ' points to a stem *8ita,
which I do not know to occur in the Greenland langoage, neither
bave I sncceeded in finding trace of it in any of the dictionaries *
The snffiz -ma^, plnral ot the singnlar -makf which appcars to be
identical with the ending in the Greenland apum^ak 'the side frames
of a kayak', ihtmak *the palm of the hand', ujimaq "the hrad of
the iiarpoon' (but hardly \vith pinrak 'an ex])ei t', 'coiiceited', and
I nmak 'lonse"), and ivlat< (i to the verbal suffix -m(t(n oij ) 'is in a
ctTtain eondition, is thus or thus' (c g. artpiunKnroq 'is below the
water') indicates peihaps that the tin}<:er (third fiiiger) is in thisor
that position, or that the rt snlt of the connting is such or sodi.

ö. N. Greenl. täl imat has the same snffix as sisanuU, At 6
the whole hand has been connted to an end; the word reminds
08 of täleq, in the ploral iä('it 'arm*, and is doobtless nsed as pars
pro toto to indicate *the hand*, \vhich has now been coonted right

> Barni;m's p)k'nil *the top one' pKngnä 'the one back there\ jih^yik
•you up thoro' belong to a well kno\vn demonstraUve stem (Greenl. pika
'abovo here*, piiyn 'ho up there!') which I cannot iis a matter of certainty
identifv \vith the above ste»n, sin< i' siu h iduntification \vould iiivolve the
adinission that thero tii.iy i \i->t a mixturo of sui h parts of speocli tnoiins
and (leinonstrativcä) aä havc hitliurto beeu kept quite distinct iu the Eskimo
grammar.

• Cf. Alaska sla - Greenl. sila «eather ; Alaska din - Greenl. sil it
Vhetstono*; Alaska ani « QreenL «itur 'edge'; Alaska ImiT « Greonl. lima-
'torso, body deprived of head and Umbs\

* It may be related to the Greenland stem in t&rqoq, in the WeBt
Eskimo «£(909 *knee'.

. d by Google

XXV.,

throngh, there being probably no Special coUective tem for this
part of the body, bot for 'the right hand' iakrpik and *the leit
hand' only. The Mackenzie taUetmt answer8 to the Greenland
form, bnt tuleQk (and fa^lek) with a long a in the stem (provided
this sonnd has been recordod correctij*) ifs remarkable. The Alaska
dictionai v li;is ththU-ln 'my arin' (Hauni m).

W. (t1'(mmi1. ipil(r/fiifif ans\\ci's to tlic l-ool/n-il/onf of llio
Marki'ii/it' R. dialcct. and niusl diMidtt' 'tlu' on*' \vitliiii tlic ija/iii'.
The Gn-enland torni is noticevvorth, becausc <y«//7 /— : qulin), the
Word for 10, apparently occurs in it as an o- «tera (quhr ): it tlic-
reby provos to be identical with the well-known stem *</u/)\ uith
3 pofssessive soffix qiUa' 'its npper part'. The original form of
the nnmeral 9 in Greenland mnst have been qula-'t-iluat *the npper
ones (Uie hands), their interior', i. e. the finger sitnated withiQ the
ontermost of the npper ones = the forefinger (of the right hand),
the tinger which is connted last of ali before 10.

Thns ali the Eskimo nnmerals are closely associated with
parts of the hiiman body; it seems. with regrard to ali numerical
rrlations of life, that no sooner liave attmipts bocn made to\vards
ahstrartinp: and ex pressin jir theni, than they Iiave been r^^fcricd to
the tingers and tues: th*' very uames oi the iiumeral couceptious
refer to these parts of the body.

Provided that the ety molotti es here snggested aro right, these
names do not consist of Independent radical words, but are deriva-
tiye forms of word8 no longer in cnrrent nse, or archaic iorms.

The Eskimo nnmerals are, conseqnently, not remains which
hare snrvived from an ancient cnltnre, nor \rord8 borrowed from
a foreign langnage, bnt new formations developed \vithin the origi-
nal language common to ali Eskimo tribes. As they are ali reco-
gnixable as pnre Eskimo words they cannot be presnmed to phiy
aiiy jtromincnt pait in researches bearing on the genetical COD-
ncctiun bet\vecn the Kskimo and other huigmige.s.

L iyui^ed by Google

XXV.a

The Eskimo numerais.

Glahm: Om GröolcBndernes Maade at teslle paa (Nonk« Yidensk.
Sdda. 8kr. I, pag. 497 8q.>. — John Husdocu: Notes on oounting and
measttiiog among the Eskimo of Point BaiTOw (The American Anthropolo-
gist 1890). — DnoH and Krobbbk: Numeral systems of the langoagee of
Oalifornia (Amer. AnthropoL voL 9, 1907). — Paulus Eobdb: Qrammatiea
Oroenlandiea (1700) pag. 106—167. — O. Fabbicius: GriUilandsk Giammatica
(1801) pag. 58 sq. — £. Pbtitot: Grammaire Esquimaude (Voeabnlaire
Fran^ais-Esquiinau, dialecto dr>s Tchiglit des bouches du Mackenzie . . . 1876,
pag. XXXVIII" LXIV). — F. Baknum: Gramniatical fundamentals of the
Innuit. languap;c tA!ask;i). H)01 A. Sciiultzk: Gramtnar and V'ocabulary
of tlii- Eskimo lan;^ua^e (Alaska) l*^ft4. — H. KiNK: The Eäkimo tribes (Med-
delelser om tiröniaad XI, 2, 1891, pag. 76 sq.).

WlLUAM ThALBITZBB.

Digilized by Google

Tseremissien uhritapoja.

Melkein kaikkialla, missä tseremissejä snu rem massa määrässä
asun, kohtaavat seudulle tulijaa ensimäisenä pakanalliset uhrilehdot,
jotka tuulieiua mets;U;aarekkeina kohoavat muuten usein aivan met-

Kuv. 1. aya-fiajlrem, uhrilehto.

sättömästä ympäristöstä (ks. kuv. 1). Tosin nähdään niiden kes-
keltä silloin tällöin oikeanskoisen kirkon kuputornien häämöittä-
vän, mutta nämä näyttävät vähäpätöisinä joutuvan varjoon „Aap-
rahamin uskon" ' monien upeiden temppelien rinnalla. Niissäkin

' Kasanin läänin tseremissit nimittävät pakanallista uskontoaan „Aapra-
hamin uskoksi".

Digitized by Google

A. HXmXlXinbn.

XXV^

sendnin, missft msrin osa tseremisseistä on kristiniiskooii kastet-
tuja, pysytään sitkeästi kiinni vanhan uskonnon tavoissa. Kirkot
ovat sunnuntaisin tyhjinä, mutta ulinl«'hto(in licntaä sekä ristittyjä
että ristiniättihniä uin ijuhlaan osaa-ottamaan. Sunnuntaisin tsere-
missi työskentelee pellollansa, mutta perjantaiksi hän pukeutuu
juhlapnkuuu viettiUikseen päivää juhlapäivänä. Onpa viime aikoina
haomattn selviä oireita pyrkimyksestä kristillisyydestä pakanuuteen

Tseremissien pakanalliseen jumalanpalvelukseen tärkeimmän
osan moodosta^at nhritoimitnkset. Niiden nlkonaiseen asemaan näh-
den tseremissien nskonnossa, voisimme niissä mielestäni erottaa
kaksi päSryhmää: 1. yksityisen henkilSn joko yksinomaan omasta
puolestaan tahi perheen päänä toimittamat abryomalanpalvelnkset^
sekä 2. yhteiset uhrit elikkä uhrgnhlat-, joita toiroittavat joko joku
kyläkunta erikseen tahi useat kyläkunnat yhdessä. Seuraavassa
aiomme kuvata, miten edellisiä eli yksityisuhreja toimitetaan
Rus-rodan kylässii Kasanin liiäni^i Tsarevokuk-aiskin piirisi»ii. Esi-
tykseen liitetyt kuvat ovat sumassa k^iässä otetut.

Yksityisuhreja toimitetaan joko yhden henkilOn tahi perheen
puolesta; jälkimäisessä tapauksessa perheen pää esiintyy uhrin toi-
meeupanijana.

Näitä uhreja on kahta lajia: ylhäisille eli taivaan jumalille
{kiisfil tiiU = 'ylhäältä tuleva kasvu', iiul ihhrid/ juviä = 'pään pääl-
linen ;uw!.> 1. jumala') ja alhaisille jumaluusolenuoille (al^l tiii-i =
'alhaalta tuleva kasvu\ kurak kufu jun^ = Waoreu suuri jumala').

* Vhn lUnin Binldii piiriaA kmrotua mantami» aikojft sitte «uietiiii
uuden uskontovapauslain nojalla yksitoista t^eremissiläistft kyläkuntaa teh-
neen yhteisen mnomiikaen ^Aaprahamin uskoon* siirtyftkseen. Samaa to-
distanee myös senra.iva tosiasia. Kolmenkymmenen virstan päässä Kasa-
nista sijaitsevan Novvja Karmazy n kylän tsereniisseilift ei viime aikoihin
saakka ole ollut uhrilehtoa; kylän asukkaista on vain puolikx iniiuMitil kasta-
matonta. Nyt on viime vuonna erUan kylän varakkaimia;ui t M-rt inis-in niaa-
osuuUelle perustettu keinotekoinen uhrilehto. Tämä on noin vutUikyuj-
menta metrii pitkä Ja kolmeakymmentä leveä lauta-aitauksella erotettu
maa^tte, jonka toisello pitkälle siynlle on kahteen riviin istutetta lehti-
puita. JlJJiBta pSattaen on untta uhrilehtoa ahkerasti käytetty, ylfympäri
nikyi nuotioiden syoja ja uhriaterioiden jftännölnia.

uiyiii^cd by Google

T^eremiBtien nbritapoja.

Pidetään vIiltUimattomänä, että jokainen yksityinen ihminen
tx)iniittaa elämänsä aikana neljä nlirisarjaa kiiiH tu/j'\Ui. Näistä ou
ensimäinen suoritettava silloin, kuu nuorukainen on varttunut täjsi-
kasvniseksi ja alkanut elää itsenäisenä inieheDä. Näissä uhreissa
uhrataan kokonainen saija eläimiä, jotenka ne siis tolevat kalliiksi.
KOyhftt ihmiset eivät voi näitäkään välttämättöminä pidettyjä nh-
reja aina toimittaa; niinpä sattnn, että jossakin perheessä kokonai-
sen miespolven aikana ei nhrata ylhäisille jumalille. Toisaalta taa-
sen voidaan näitä toimittaa useampiakin. Kun asiat jossakin per-
heessä ovat menestyneet hyvin ja siihen on karttnnnt varallisuutta,
katsoo perheeu pää silloin tällöin velvollisuudekseen nhrata JnM

Alhaisille jumaluuksille (iilM fii/y\\i') uhrataan vähintäin joka
kolmas vuosi koko perheen puolesta. s('kä yksityisen ihmisen puo-
lesta milloin hyvänsä sairaudentapauksissa. iSitäpaitsi tehdään yli-
määräisiä uhreja, jos jonkin perheen asiat pitkän aikaa ovat olleet
erityisemmin huonolla kannalla, esim. jos eläimet ovat menestyneet
huonosti

Kun jossakin perheessä on päätetty uhrata MUl UiU^lle, kään-
tyy perheen pää muutamissa tapauksissa erityisten apurien eli tie-
tilien puoleen neuvoteUakseen uhria koskevista asioista. Näitä tie-
uyiä on kahta I^jia: 1. muidiij 2. iiA6fan^*6. Edelliset ovat
arvoltaan vähäpätöisempiä tietäjämiehiä tai -naisia ja voi heitä yh-
dessä kylässä olla useampiakin. >v"/}/'*an-)/v.s-ä sitävastoin on arvok-
kaampi, ja on niitä vain iiiuutaina kokonaisessa piiiikuiuiassa. Hei-
dän puoleensa käännytään crittiliu tärkeissä asioissa ja on heidäu
sanoillaan ratkaiseva nieikitys.

Näiden tietäjien puoleen käännytäiin pää-asiallisesti silloin,
kun on kysymyksessä uhritoimitus iilH tfi^'lle. Taivaan jumalille
uhrataan enimmäkseen heidän neuvoaan kysymättä. Mutta kun
esim. sairandentapauksen johdosta uhrataan ul^ l«ftf*lle tahikka ky-
symyksessä on ylimääräinen uhri viimeksimainituille alhaisille jn-
maluuaolennoille, käännytään aina ensiksi miiietiä'*n tahi hi^ASan-
ttll^n puoleen. Nämä antavat tiedon siitä, mille jumalalle kussakin
kysymyksessä olevassa tapauksessa on uhrattava, sekä määräävät
onko toimitettava varsiuaineu uhri vai riitUtäkö sillä kertaa uhri-

Uiyiiized by Google

A. HXmIlIimbm.

Inpans. Joskus he kieltAvät sairasta ollenkaan ryhtymäst& uhri-
puuhiin, koi>ka tietävät, ettei siitä ^iiuä tupaok^^essa ole mi-
tään apuii.

muSdM ottaa ticchm asioista omiustanialhi esim. vyönsä avulla
tahikka tunnustelemalla klienttinsä suonta. sh'i/>inn-uS.<j ennustaa
katsomalla kirkkaaksi biottunn rahaan tahikka veteen tuijottamalla.
Muutamilla on erikoiset tiedustelatapansa; niinpä ennustaa Tsare-
Tokoklatskiii piirin Bns-rodan kylftssä asaya tieuyä neyänkjnounenen
yhden kiTen avulla.

Uhrilupaus.

Kuten edellä jo on mainittn, ei uhreja talondellisten seikkojen

vuoksi voida aina ajallaan suorittaa ja sairaudentapauksissakiu. kun
on kysymys uhrista iiilXlle, oi aina voida varsinaista uhria toi-
mittaa. Tällaisissa tapauksissa tclulään varsinaisen uhrin asemesta
uhrilupaus. Lupauksen kautta ikäänkuin sitoudutaan v.-istai.suudessa
toimittamaan uhri ja pyydetään jamalia sen johdosta asettumaan
toistaiseksi lupanksentekgän suhteen samalle kannalle, koin jos tämä
olisi saorittannt nhrin.

YlhäisiUe jnmalille toimitetaan nhrilnpaos kahdella tapaa: /Sk-
ihMrnii ja Mr/toM.

fiuihtktdm^ (= *odotnttaminen*) Inpanksen tek^ft peseytyy ilta-
sella sannassa ja tekee myöhällä muiden levolle mentyä puhtaasta
liinakankaasta pienen pnssin, johon panee hopearahan, vähin mehi-
läisvahaa sekä kourallisen maltaita jos talossa sattuu sellaisia ole-
maan. Raha osoittaa uhrieläintä. vahapala uhrit uimituksessa käy-
tettäviä kynttilöitä, maltaat uhrissa välttämätöntä olutta. Pussin
hän vie aitan (Ikit) naulaan, tahi kiinnittää sen erity iscllii rauta-
naulalla aitan seinään. Tällöin huomauttaa lupauksentekgä lupauk-
sestaan jomaiillo sanomalla: „Tässä ovat raha, vaha ja maltaat;
kun pääsen varoihini, toimitan uhriD.**

aorfitUm»' {= 'pyytäminen*) lupauksessa pyydetään jumalien jo
edeltäkäsin antamaan apuansa tulevaisuudessa toimitettavan nhrin
johdosta. Lupauksen tekijä käy perheineen aamusella saunassa,
jossa peseytyy ja pukeutuu puhtaisiin vaatteisiin. Edelleen paiste-

Digitized by Google

xxv,»

Tseremissien uhritapoja.

taan blinejä ja valmistetaan pj-öreä jmistokakku (tuara) sekä vaha-
kynttilöitä. Valmistukset suoritettua mennään aamupäivällä ubri-
lehtoon. Tänne lupauksen tekijä lähtee joko yksin tahi joskus vai-
monsa kanssa. Lehdossa lu-

» -

pauksen tekijä {isettuu uhri-
puunsa (ona-pu) seutuville
(ks. kuv. 2). Kullakin per-
heellä on oma uhripaik-
kansa, mutta yksityiset uh-
rit toimitetaan samoissa leh-
doissa missä uhrijuhlatkin.

Mukanansa lupaaja tuo
maljallisen blinejä, pyöreän
juuston (tuara) sekä vaha-
kynttiliin. Kynttilä valmis-
tetaan ottamalla liinakuon-
talosta kynttilänpituinen
suortuva ja kiertämiillä sitä
yhteen suuntaan, kunnes
saadaan nuorantapainen sy-
dän, jonka ympäri kääritään
uunin edessä pehmennetty
vaha. Kätten välissä pyö-
rittämällä tehdään kynttilä pyöreäksi.

Uhripuun luokse tultuansa ottaa lupauksentekijä päästänsä
lakin, kiinnittää sen jälkeen kynttilän blinimaljan reunaan ja sy-
tyttää sen. Tämän jälkeen hän asettaa maljan maahan puun juu-
relle ja asetuttuaan polvilleen alkaa rukoilla. Kaikki lupauksen-
tekijät alkavat rukouksensa seuraavasti:

a, §ui umaal kuyii jiimsf

tn^i t^^deket [^] tifhnaS salma p\tS icnJ,

tidmaS soria deni sor^alaS totim.

malanem onbSdkyzd kuinulaS polMf

je.^ utfiBak^ nelim H kudalt§,

(iot^k umBakä nelim ii kuÖalto,

Kuv. 2. Uhripuu (ona-jm).

Digitized by Google

6 A. HlMÄLlm BH. XXV^

oAmh^itö humalia polS»,
humaUaä okaa JcSfiakA oHUkii^ jönem pti,
oMJih kumaUaS vofikdm SojOdkti,
kindim äo/^iktii, mukshn pu!

'Päftn pftäUinen suuri jumäl Mioft t&ysiDftisen pais-

tinpamuio höyiyllft, tfty8ill& kynttUOfllft rukoileinaaD tulin. Minna
vastaisnndessa nhraamaau anta! Perheen päälle elä vaivaa päästä,
kaljan päälle elä vaivaa päästä, vi^an pääUe elä vaivaa päästä!
Eteenkinpäin rakoilemaan anta, nhraamisraboja keräämään vastakin
menestystä anna, vastakin ohrieläimiä synnytä, viljaa kasvata, me-
hiläisiä aQDa!'^

Sitte kukin rukoilija jatkaa taitonsa mukaan, miten kulh*kin
tilaisuuteen parhaiten sopii ja mitä hauelle kulloinkin erityisemnun
on tarpeen.

Rukoiltua palataan kotia, missä muutamat sytyttävät rukons-
kynttilän ja asetettuaan sen pirtin perännrkkaan rukoilevat
uudelleen.

Alhaisille jumaluusolennoille tehdään myöskin uhrflupanksia,
mutta ainoastaan sairaudentapanksissa. uUl <«2d*lle Inpaiya ei val-
mistaudu saunassa käymällä ja puhtaisiin pukeutumalla.

Näitäkin uhrilupauksia on kahta li^ia mJedm HM (= Unpank-

sen tekeminen') ja »ttJa (= 'lupaus').

Ktlellist-n lupauksen tekijii ottaa iltamyriliällä pienen vaate-
pussin, panee siihen rahaa, maltaita ja mettii. sekä pyytää tällöin
jumalia helpottamaan tautia, koska hän tilaisiuulHu sattuessa si-
toutuu toimittamaan uhrin. Pussi ripustetaan aitan kattoon tahi
seinään.

Samaten kuin ylhäisille jumalille, luvataan iUil ^^Z^^Ulekin
paitsi kotona myöskin uhrilehdossa. Tällaista lupausta nimitetään

' Tässä kirjoituksessa esiintyvien tieremissinkicliston kohtien ja ter-
mien iransskriptsiooni j/k suomeimos on saoritettu tobU Yrjö WiciiiiANM'm
avulla.

Digitized by Google

TSeremiasien uhri tapoja.

*»<^'ksi ('lupaukseksi'). Sc toimitetaan erityisessä lelidossa, missä
ylipÄätäiisii kaikki ii/-)! tii/y\\e kuulnvat uhrit tehdäÄn*.

»uA^d-lupaukseu teliijä valmistaa niineokuoresta suitset, jookou-
verran tavallisia pienemmät. IItainyöh;ill«H, mnan kylänväen asetut-
tua levolle, lopauksen toimittj^a lähtee Dhrilebtooo. Paitsi suitsia
ottavat mnatamat lapaoksentekyät mukaansa pieneen vaatepnssiin
erityiseBti tfttä varten valmistetnn leivän.

Eav. a «2^ eai^Ue pyhitettjy ohritohto.

Lehdossa heitetään suitset pnnn oksalle, tahi asetetaan ne eri-
tyisellä, parin kolmen metrin pitoiseUa seipäällä panta vasten, sito-
malla alhaalta seiväs puohnn kiinni. Samaten kiinnitetään pussi sei-
pään nenässä puuhun. Edelleen sidotaan vitsakseMa kohne halkoa
pystyyn puun juurelle. (Ks. kuv. 3.) Hiilkojen yläpäähän teh-
tyyn rakoon pannaan kupariraha.

Muutamat lupaajat ripustavat edellisen lisäksi puuixun vielä
vahakynttilänkin seipään nenässä.

* Kaikissa paikoissa, joissa matkani varrella poikkesin, oli olemassa
erityinen uhrilehto tii^Ue fven. KepoMPTnnie), paitsi Tsarevokoksaiskin
TJnian kylässä. Täällä uhrattiin mainituille jumaluiisolennoille kyläkuBUan
aniuiiiuiuu), yltymp&ri aidatun nhrilehdon reunoilla, aitauksen ulkopuolella.

XXV.»

Uhrilapaosten esineet jfttetUn paikalle siksi, knimes varaiiiAi-
nen uhri toimitetaan. Tällöin poltetaan sekA kotona ettft Ididossa
tehdyn Inpanksen esineet nhritnlessa.

Varsinainen nhri.

Kim uhiiliipauksen toimittaja on katsonut tilaisiiiideu tulleen
täyttää lupauksensa, ryhtyy hän uhrin toiniittamiseeu, joko oman
päätiikscnsä mukaan, tahi käännyttyään .Hn6£an uSäd^n puoleen.
Tälle bäu ilmaisee aikovansa toimittaa sen tahi sen ohrin sekä esit-
täft eläimet, mitkä on aikonut uhrata. SamaUa hän tiedustaa Sin-
iSan uSgSi'n mielipidettä sen suhteen, olisiko sopivaa jnnri tällä
kertaa toimittaa uhri, vai olisiko se lykättävä toistaiseksi, itn^an
uSi& voi tällöin määrätä uhrattavaksi muita eläimiä» jos nimittäin
uhrin toimittaja on tehnyt väärän yhdistelmän uhrielukoihin nähden.

Kun uhrattavaksi aiotut eläimet ovat kootut ja määrätyt, ei
niitä missään tapauksessa saa tappaa tahi niyi.clä, jos uhrin toimit-
tamiucu jostakin syy.stä on lykättävä toistaiseksi.

fiui «maar /umdlle {kOiil taU^lie) uhrataan syksyllä tahi tal-
vella ennen sitä aikaa, kun eläimet alkavat muuttaa karvaansa.

Ylhäisille jnmalnnsolennoille uhrataan kokonainen sarja eläi-
miä, jommoisia sarjoja, kuten alussa on mainittu, jokainen on vel-
vollinen eiiimänsä aikana uhraamaan vähintäin neljä.

Knsimäisen tällaisen uhrisarjan nimenä on [iui iimBal jum,dan
(= 'pään päälliselle jum^f^lk' 1. jumalalle'). Tällöin uhrataan seu-
raaville jomalniisolennoiUe alla luetellut eläimet:

1. jumSi^Ue hevonen tahi varsa;

2. jumän ö/JrtMle Cjum^*n äidille') lehmä;

3. junmi j)i(wimr\\h CjumA^n profeetalle') mullikka:

4. jumini ns''\\[Q (jum^ n terveydelle l. terveydeksi ) hanhi tai

sorsa;

5. jumö)i Imna^fhlie 0'um^'n kas.sauhoitagalle') hanhi tai

sorsa;

6. junOn perhe a/to'lle Oum^^n lisääntymisen-äidille') lam-

mas;

Digitized by Google

xxv^

Tieremissien ohritapoja.

7. jum9n m7«yä.v'ille {'juvi^^n siioJt^liikstlU'') lammas;

8. jumjti sörni.if/i-l-il hifien pusuXXQ (jum9'u. päähisen-rem-

min pitäjälle ja antajalle') sorsa;

9. junän sakfU'\\e {Jumyn enkelille') sorsa;

10. jum^ pionizä^UQ (Jun^'a flanaosaatt^jaUe 1. lähetUle*)

hanhi;

11. etedan CkestitsemistA varten') sorsa.

Toisessa ohrissa voi ohrattaTien eläinten Hika olla T&hempi,
yhdeksän tahi seitsemän. Tätä saijaa nimitetään yhteisellä nimellä
hufu pSrUlan (*snnrelle sallimnkselle*)< Tällöin uhrataan senraa-
Tsssa järjestyksessä:

1. hufu purSi^lle Csunrelle saUimnkselle^ varsa;

2. jMamMr*itte Cprofeetalle*) mnllikka;

3. perhe afia*)le nisääntyroisen äidille*) lammas tahi sorsa;

4. lazna/in\Q ('kassanhoitajalle') haulii taki oinas;

5. s(de.i,y\\e ('»'iikflille') sorsa;

6. (iinnjzXhe. ('saiiaiisaattajalle') sorsa;

7. 8erlaY9ä'iiiQ ('saojelukselle') sorsa.

Kolmannessa sarjassa uhrataan seiUsemäu eläintii. Uhrin ni-
meää on io/ihi, a^alan ('hedelmällisyyden äidille*). Uhrataan seu-
raavassa jäijestyksessä:

1. so/s^n asialle ('hodelmällisyydon äidille') lehmä;
'Z. ke,(^i a/^r/'lle {'päivä-emolle') hanhi;

8. perJce a/!^a'lle ('lisääntymisen äidille') lammas;

4. io/^ apan io/iiniä>'Uid ('hedelmällisyyden äidin hedelmälli-

syydeUe') lammas;

5. oTiUe fterveydelle 1. terveydeksi') hanhi;

6. säkfmb CenkeliUe') sorsa;

7. Ittttna^Ue Ckässanhoiti^alle') sorsa.

NeQännessä saijassa uhrataan samaten seitsemän eläintä. Sen
nimi on iki^ii^ piifiilan flasten onnenohjaajalle') tahi eryi pUri^tan
('poikien onnenohjaf^alle*). Uhrin järjestys ou seuraava :

Digitized by Google

A. HXmaläimbn.

XXV,»

1. ik^^elii piiriyile ('lasten onnenohjaajalle') varsa;

2. pidmhurilU^ ('profootalle') mullikka;

M. pprkr ((in'\\e ('lisääntyniisrn äidille') lammas;

4. .vrrA/j-y.vlllo ('suojehiksellt'") oiuas;

5. sakf,iy[\e ('eukelille') soi*»»;

6. a.^Mlle ('terveydelle') hanhi;

7. ftipnis^'hQ ('sanansaattajalle') sona.

Paitsi näitä neljää uhria, uhrataan ylhäisille jnmaluusolennoille
useampiakin sen mukaan, miten kunkin taloudellinen tila sallii. TäU
laisia yliniääräisiii uhreja voidaan toimittaa yhdessä suurten yhteis-
ten nhryohiieu, esim. mrem'in Icaussa, joissa ne muodostavat eri-
tyisen osan. Näitä uhritoimitoksia ei iLuitenkaan satn joka vuosi
surm juhlan yhteyteen.

Uhripappi kart.

Uhritoimitusta johtamassa on välttäniättömästi oleva knrt.
Tämä voi olla joko nhraajan oma.sta suvusta tahi suvun ulkopuo-
lelta valittu vanhempi mieshenkilö. Jollakin suvulla voi olla useam-
piakin Ä»f^'eja, esim. jokaisella vedellä perheessä voi oUa oma
karVbmt matta he voivat käyttää yhteistäkin. Voipa yhdellä hen-
kilöllä oUa useampiakin itotfeja; näistä on silloin yksi pää4atf,
tuil'kartf mnnt apulaisia. Joskus H^6ian %aH määrää nhraajan va-
litsemaan uuden iarf in. (w|^Jhirf*ia pidetään erityisen suuressa ar-
vossa; häntä nimitetään isäksi (a/h) ja hänen vaimoansa äidiksi
(afta). Tänä on usein n. s. liul purf.U.ii a/Sa, s. o. sen vaimon mies,
joka häämenoissa puki uhraajaii vaimon pä.iliäii ensi kerran Sar-
pankin, naineen naisen piiahineen. fUtj kart"u\ ei vaihdeta, va^vn pj'-
syy se. jdnka jeku siksi ou vaiiuuut, tässä asemassa jommaukum-
mau kuolemaan saakka.

Ubritoim i tus.

Kun joku on päätUnyt tehdä uhiin käiil taU^He, vaUtsee hän,
jos hän uhraa ensi kertaa, jo pitkän aikaa ennen harmin ja pyytää

xxv,» Tseremissien uhritapoja. 11

häntä määrättyyn aikaan tulemaan nhria toimittamauu. Ensi ker-
ralla ei pyydetty useinkaan suostu eikä anna lupaustaiin, jotenka
pyyntö on uudistettava useampaan kertaan. Noin viikkoa ennen
uhrin toimittamista uhraaja hankkii lopullisen tiedon ^Yir/Mnsa saa-
pumisesta. Jos taas uhria ei toimiteta ensi kertaa, ja kart on jo
aikaisemmin valittu, pyytää uhraaja häntä saapumaan tiiloUensa
määrättyyn aikaan.

Varhain nhripäivan aamuna on uhraajan talo.ssa lämmitetty
sauna, iossa koko perhe käy peseytymässä, pukeutuen puhtaisiin

Kuv. 4. Uhripaikka.

vaatteisiin. Samoin tekee kari, joka mukanaan on tuonut puhtaan
vaatekerran. Aikaisemmin on uhraajan talossa keitetty olutta sekä
valmistettu mesij uomaa fpiir^).

Ennen uhripaikalle lähtöä tehdään kotona seuraava toimitus.
kari sulattaa lyijyä ja kaataa sen kirveen terälle tahi paistinpan-
nuun, jota tehdessään lausuu: „jos uhrimme on otollinen, syntyköön
pää häntineen", s. o. muodostukoon lyijystä jonkun eläimen kuva.
Jos lyijy ensikerralla muodostuu pyöreäksi laataksi, niin että sitä
on mahdoton selittää joksikin eläimeksi, uudistetaan valaminen.
Näin saatu lyijykappale otetaan mukaan ja kiinitetään niinenkuori-
sella siteellä uhripuubun.

Digitized by Google

A. Hämaläinbn.

XXV^

Joskus sattuu, että uhrattavaa sarjaa ei voida yhdellä kertaa
uhrata tilydcllistMiä. Tällitiii toimilctaaFi jillkceiipäiu t^ydeimysuhri,
mutta uutta lyijykuv<'ui ei sen ohella puuhun ripusteta.

Mukaan uhrii)aikalle otetaan paitsi tarpeellisia keittoastioita
pyOreä tuohinen olutastia (sofiaä)^ kauha ^<•^/.<7^A) sekä pienempi
juomakauba (koria), edelleen yhtä monta hipäii kuin uhrattavia
eUdmiä on. Leivät leivotaan erikseen konkin eläimen nimiin ja ko-
ristetaao päalt&pftin säteettäin kolmella rivillä pieniä ^ennykmä,
Jotka Jakavat leivän kolmeen osaan. Keskelle ja reunaan tefadSAn
leipään tahtaasta kohenevat nyppylät (ner 'nenä'); leipä aloitetaan
niin, että reonaraa oleva nyppylä Jää ensiksi leikattonn palaan (ks.
knv. 6).

Edelleen otetaan mukaan olutta, niesijuoniaa. omatekoisia vaha-
kynttilrdtä sekä teurastukseen tarvittavat aseet.

Uhrilehtoon lähtevät tavallisesti ainoastaan perheen miespuo-
liset jäscLiet. Joskus lähtee mukaan naispuolisiakin auttamaan uhri-
eläinten käsittelyssä ja keittämisessä. Sitäpaitu kutsutaaa pari
kolme sivullista apumiestä hoitamaan nhrieläimiä.

Kuliakin perheenpääliä on oma nhripannsa, jonka jnorella
n&mä ne^ä obligatorista ohria toimitetaan. Eri jnmalnnksilie uhra-
taan saman puun juurella; ainoastaan kolmannessa uhrisaijassa
(iofidn afiaHan) uhrataan ensimäinen eläin liedelm&llisiyyden äidille*,
lo/iM aj9a'Ue, yksinSän erityisen puun juurelhk

Uhripaikalle taitoa tehdSän emdmSiseksi nuotiotelineet (hahia)
ihojen keittämistä varten, edelleen itse nnotio. Uhripnun junrelie
laitetaan pienten Iclitipuiden rungoista alttarintapainen teline (J<afd)
ja sen yläpuolelle erityinen kynttiläteline (sorta lasin). Olutastia
kauhoineen, bliniastia, jossa päällimäisenä on p3'öreä juustoleipä
(tuara), asetetaan telineille. (Ks. kuv. 5.)

Lehtoon tullessa ovat uhrieläimet jätetyt hiukan loitommalle
uhripaikalta. Kun kaikki on valmiina, tuodaan ne järjestyksessään
yksi kerraUaan uhripaikalle ja sidotaan johonkin läheiseen puuhun.
Uhraaminen toimitetaan edellä esitetyssä jäijestyksessä, siis ensi-
mäisenä teurastetaan päl^umaluudelle uhrattava elSin, sitten muut
sen mukaan, miten tärkeänä kutakin jumaluusolentoa piiyumalaaa
nähden pidetään. Kutakin uhrieläintä esiin tuotaessa asetetaan

^.d by Google

XXV.I

Tseremissien ahritapoja.

sille kuuluva leipä uhritelineelle ja pistetään keskusUu^sa olevaan
nyppylfiän hopearaha, jumaluuden tärkeyden mukaan suurempi tahi
pienempi.

Tämän jälkeon koettelee joko uhritoimitukson isäntä tahi kart^
kelpaako eläin jumalalle vai eikö. Hän kaataa kauhasta vettä elu-
kan selkään päältä alkaen häntään päin. Samalla hän vetää kuu-
senhavutukolla eläimen selkää pitkin. Jos eläin tiilluin pudistautuu,
katsotaan jumalan ottavan sen vastaan, jollei, uudistetaan temppu

Knv. 5. c. Kynttilftteline. b. öhrileipU. c. Bliniastia juustoleipineea.
d. Aittarintapainen teline, e. NuotioteliDeet.

useaan kertaan kunnes se viimein tapahtuu. Sitten kari ottaa nuo-
tiosta palavan kekäleen sekä toiseen käteensä kirveen ja veitsen
sekä tekee, niitä myötäpäivään heiluttaen, ensiksi uhripuuhun päin
kääntyneenä, sitte uhrieläimen vierellä, kolme suurta ympyrää.
Tämän jälkeen sidotaan uhrieläimen jalat, se kaadetaan ja leika-
taan kurkku. Teurastaminen toimitetaan maahan kaivetun pienen
haudan kohdalla (ks. kuv. 5) niin ettil veri juoksee hautaan. Jottei
verta pärskyisi haudan ympärille varjellaan sen reunoja havuista
tehdyllä suojuksella.

Sitten uhrieläin nyletään. Hevosen tahi varsan nahka polte-
taan heti uhritulessa; lehmän, lampaan y. m. nahat viedään kotia

A. HXmIläimbn.

xxv^

ja kftytetäftn kuten teuraseläinten nahat tavallisesti. Vanhempaan

aika<iu ripustettiin kaikkien uhrieiäinten nahat nhripnihin.

Kun nlirieläiii i»n saatu tt urastotuksi ja nyletyksi, erottelee
kuti .siitii muutamia osia kahteen vil osn^lunn. Toiseen erotellut
osat keitetiian itse uhritilaisuu(le>sa. tdiset, joita nimitetään oroU^/c-
lihoiksi, viedään kotia ja käytetään kotoua toimitettavassa uhri-
juhlassa. Nämä osat ovat seuraavat:

1) pää kokonaisuudessaan nhritilaiBnttdessa käytettäviiD li-
hoihin;

2) kaksi palaa kurkusta molemmin puolin leikkaushaavaa, pään-
puoleinen pala uhritilaisuudessa käytettäviini rungon puoleinen aro-
»Jt-lihoiUn;

8) molemmista etulavoista kaksi palaa kummastakin, yläpuo-
lelta otetnt uhritilaisuudessa käytettäviin, alapuolelta otetut orolSk-

lihoihin;

4) kummaltakin puolelta rintakeliiiu viisi kylkiluuta, alkaen
ylimmistä. Kolme luuta kulumallakin puolelta uhritilaisuudessa käy-
tettäviin, loput oro/.)A-Uhojen joukkoon;

5) kaksi osaa ristiiuiden lihoista, toinen uhrilihoihin, toinen
orofö^lihoihin;

6) ne^ä selkänikamaa, joista yläpuolelta otetut uhritilaisnu-
dessa käytettäviin, alapuolelta otetnt oroZ^^lihoihki;

7) aydämestä, munuaisista, keuhkoista sekä paksusta suolesta
kaksi palaa kustakin, jaettuna knten edellisetkin.

Uhripaikalla käytettävät lihat pannaan telineissä nuotion päällä
riippuviin kattiloihin kiehumaan. oro&Xr-liha pannaan jo uhripai-
kalla erityiseen kattilaan, jossa se viedään kotia. Kaikki muu liha
pannaan astioihin kotia vietäväksi.

Kun liha on keittynyt, leikkaa knrt jokaisesta lihapalasta osan
ja panee no erityiseen astiaan Tähän pannaan myös osa leivästä
ja juustosta. Leipä leikataan siten, että sen reunaan leivottu nyp-
pylä tulee leikattuun paUan (ks. kuv. 6). Astia asetetaan uhrite-
lineelle.

Edelleen ottaa Jcart teroitettuun puupuikkoon keitetyistä sisäl-
myksistä kustakin pienen osan. Puikkoon pannaan seitsemän palaa
seuraavassa järjestyksessä: takasnolesta, sydämestä, maksasta, pal-

L lyui^ed by Google

XXV,3 Tseremistnen uhritapoja. 1&

leasta, pernasta, hnulesta ja keuhkoista. Puikkoa nimitetään
j^s'\k^\ (ks. kiiv. 7) ja se kiinitetään nhripaun ymi)äii sidottuun
niinisitecseen. Paitsi tätä pannaan sitrrs.on halailtu lohmuksen
oksa, johonka ou pujotettu seitjiemän niineukuomta lastua (ks.
knv. 8). Jälkimäi8t& nimitetään ^d^Mksi (oik. = 'ieipäviipaie').
UhritoimitukseD Jälkeen poltetaan puikko Uhoineen uhrivalkea&sa,
mutta niininoksa jää uhripnnn siteeseen.

Kuy. 6. Ubrileipft. Kay. 7. jdpl Knv, 8. JhUddS.

Kun kaikki edelläkerrotnt valmistukset ovat tehdyt, aletaan
rukoilla. Lähinnä uhripuuta ubritelineiden edessä seisoo kart, hänen
takanaan nuotion ja nhripnun välillä uhrintoimittaja perheineen.
Kaikki, paitsi itorf ia ovat polvillaan. Aluksi taaskin karty kirves
ja puukko toisessa, palava kekäle toisessa kädessä, tekee nhripnun
edessä kolme ympyrää ilmassa, pyytäon jumalia suosiollisesti vas-
taanottamaan tarjottua uhria, 'raiiiiiii jälkeen seuraa pääkohta,
vai-sinaiset rukoukset, joissa pyy(ift;i;iii jumalilta kaikkea mahdol-
lista hyvää. Kukonksct jnkautuvar sisältönsä j)Uolesta eri osiiu.
Tavallisesti rukoillaan seuruavas»a järjestykäeäsu:

jcä perhe ('perheen lisääntyminen'), rukous *perheen lisäänty-
misestä*,

fM^k perke, rukous 'karjan lisiiäntymiseksi',

kiml<f }mli\ rukous 'leivän (viljan) lisäiintyniiseksi',

tuiiks; pnke, rukous 'mehiläiston lisääntymiseksi',

])und</-si pcrlr. rukous 'rahan lisääntymiseksi',

kuzd iitn^. kuyu pialy rukous 'pitkän iäu, suuren ouneu' edestä.

Digitized by Google

A. n A.M A KÄ I N hN.

I?ukouksft kostilvät pitkän aikaa, nsoin parikin tuntia, riip-
puen siitii. miten tait;iv;i ja nionisanainrn Imi on. Niiden jälkeon
rylidytiiiin atrrioimaan. jolloinka alditctnan uiiriilriimfM inak^iLsta.
Knncn mokailua hcittäil hut kauhalla viiliäfi oluita yliis pyliää
puuta vasten. ISauuitfMi heitetään kaikkieu luuidon eläinten paitsi
lintujon verta pyhään puuhun. Syötyä lev&täiln ja jutellaan jon>
kun aikaa.

Näin menetellftan järjestyksensä kaikkien ohrattavien eläinten
kanssa, paitsi että oroföÄr-osa otetaan ainoastaan sunrista elukoista.
Samaten ei muiden elukoiden, paitsi ensimäistä, sisälmyksistä laiteta
jips puikkoa eikä tehdä erityistä niininoksahaarukkaa.

Kunkin elukan teurastamisen ja määrättyjen osien keittämisen
jälkeen i nkoillaan samat rukoukset kuin rnsinifiisenkin teurastettua.
Tällä tavoin k<-st;i\;il uhi-inienot aikalM-sta aamulla iltaan >aakka.
KiiiKMi uhripaikalla |>oiNl;ihtr»;i korjataan kaikki tdiniiluksrvsa käy-
tetvt tai-V('kalnt. kutt ii k« itto- ia astiatelincet, (alleen .seuraavaksi
kerraksi. Kaikki eläinten luut poltetaan nuotios-sa. Sen haudan
p.-ifille, johon eläinten veri vuodatettiin, sytytetään myöskin tuli jä
kaikki poltetaan maata myiUen; samassa haudassa poltetaan myös
hevosten nahat Samaten heitetään nuotioon uhritelineillä olleen
maljan sisällys (valitut osat uhritenraasta).

Ennen kotiinlähtöä pidetään rukous, jossa kiitetään jnmalia
siitä, että ovat ottaneet vastaan uhrit, ja lausutaan toivomus, että
jumalat olisivat kaikkeen tyytyväiset.

Juhla uhritoimituksen jälkeen nhraajan kotona.

Uhrintuiniittajau talossa on uhritoimituksesta iiala^ijia varten
valmistettu blinejä. Näiden kanssa syödään kotia tultua ensiksi
ylijäänyt osa eläinten maksoista.

Seuraavana päivänä keitetään oroj^Iiha kodassa {kwd^'^).
Sukulaiset ja naapurit kokoontuvat uhrintoimittajan taloon tuoden
mukanaan blinejä. Sitäpaitsi kukin vieraista antaa isännälle no-
ddr'in eli uhrirahao, jonka jälkeen kaikkia kestitään oluella, vii-
nalla ja oroA>it-libalta. Tilaisuudessa pitää Icart erityisen rukouksen

Digitized by Google

XX\'.3 T-seruinissiiMj uliritapoja. 17

■

jokaisen puole.sta, joka on maksanut ii(i()jr"m. Hiikoiltuaan hurt
taijoo kauhasta olutta sille, jonka hyväksi on nikoilhit. Kilflleeii
liiiii ottaa piiydiiltii leivän, jdiika jtäällii on pyiufii junstn. titditi ja
tarjoo sitä klieiitillet n. joka liaukattnaan villiiiu leivästä ja juustosta,
antaa ne takaisin /.vrr/ ille. Täniäu jälkeen alkaa ylciueu ke^stitys
ubrilihakcitolla ja oluella.

Uhrintoimittaja pitää sonreua kanniana sitä. että vieraita tulee
hänen taloonsa ja nadh^ln maksettuaan ottavat osaa juhlaan.

Viikon kuluessa uhripäivästä ei eläinten lihoihin kosketa. Uhri-
päivää vastaavana päivänä seuraavalla viikolla pidetään kotoinen
juhla, jonka nimenä on orAaUk. Tämän jälkeen käytetään uhrilihaa
talven kuluessa ruoaksi kuten tavallista. Sitä ei kuitenkaan saa
syödessR ripotolla maahan eikä antaa eUUiuillt>, ja siitä jäävät luut
ovat poltettavat.

A. Uämäläinkn.

Zur Frage nach den ursprunglichen Beziehungen
der Qeschlechter bei den Syrjänen»

Die ui-spriiiiglicheu Beziehungen der (i(\si'lilechter bci den
Syrjänen siiid fjist noch unerforscht. Zwar hat Professor Smiknov
iu seinem VVcrke „llepMHKii" auch die Fragc nacli der Geschichte
der Familie bei den Pernijaken bcriihrt. Er hat hier seine Schluss-
folgemngen beinahe ausschliesslich auf sprachliche Data basiert.
Diese Methode erfordert ein sebr behatsames Vorgehen, and oiit
ihr allein lassen sich kaom so weitgehende Verallgemeinenuigeii
machen nod 80lche kfUinen Scblfisse zieben, wi6 wir sie bei Smir-
nov flnden. Wie es sich mit seiner Methode verhält, mit irdchem
Erfolg er sich ihrer bedient hat ond welche msenschaftliehe Be-
dentnng seinen Schlnssfolgernngen znkommt, hat Professor Setala
dargelegt Tch brauclie mich hier nicht bei Smirnovs Schluss-
folgerungen autzuhalten. Es \vinl u ulil kaum einer der zeitgenössi-
schen Gelelirten die Existenz der Komraunalehe in der Form des
Hetärismus bei den l*ermjaken wie bei andeieii Vrdkorn. soi es
aacb auf dem Stadium ihrer friihston pjit\vicklung, behaupten.

Aber viele ^ behaiipten auch heute noch, dass neben der einen
Oder anderen Form der Familie bei den Syrj&nen and Pernijaken
eine grosse Freiheit in den geschlechtlichen Beziehnngen bestanden
habe nnd noch bestehe; dass yon den Pemyaken nnd Syrjftnen in

' Das \Verk Prof. Smirnovs hat untor andern A. N. Maksimov in sei-
nem Bucho „Hto c;vLiano iio HHy'ieniii m-Topiii ccMbH" besprochen.

• Hauptsächlich nach den Werken von Smiknov, IL Popov, den Vorle-
soDgen von Gbabjuzin und eiuigen anderen.

L iyiii^cd by Google

VaSILIJ >tALIMUV.

XXV.«

dicscr Hiiisiclit koino Ver\vaiidtschal'tsbando rospektiert. xviinhMi.
Sic licssni sicli imi- von iluvin liistinkt li-itfii. iiiid os p:*'be ni<'hts,
was ibro \vild<' hässlicht* Leideiisch«att bäiidige. Dicse liehauptun^
oi lordcrt «ch\vorwic^«Midere Arjjfumoutc als nar die fiist grundloseii
Behauptungen oder Aiifraljeii. die K. Popov z. B. iiber die Menge
der anehelichen Kindern vorbringt. ludem ich vorläofig die Frage
nach der geschlecbtlichen Freibeit bei deD Syrjänen nnd Perngaken
nnd nach ihrer sexaelien Lockerbeit beiseite lasse, erlaabe icb mlr
Data mitzateileo, welcbe zeigen, dass bei den Syijfinen eine eigene
sexnelle Moral bestanden liat tind stricbweise nocb bestebt» die
die Beziebnngen der Gescblechter zoeinander beUtchtlicb regelt
und dies anch frtther getan hat. Das Vorbandensein einer sexuel-
leii Muial schliesst selbstveij^tändlieh novh nicbt deren Ubertre-
tiing durch oiiizchM' TVrsoneii aus. Wir habt-ii aber hier von d»'m
Volke zii spicchtMi, nicbt von i'inz( Inon Pcrsonen, wäbrend Smiunov
uud I'oi'ov Kinzdfälb.' augi-lUbrt und dicsc auf das ganze Volk aus-
gedehut babeii. — Die bestebeude sexueile Moral dei^ Syrjäueu ist,
soweit meine Beobacbtungen und Unifragen niir einen Schhiss za
ziehen gestatten, von Eiofluss auf die Begelung der Geschlecbts-
verbältnisse, woTon wir nns weiter nnten fiberzengen werdeii.
Unter welcben Bedingnngen diese eigentiimlicbe Horal ber?or-
gerufen worden, wie sie sich entwickelt hat nnd vieviel sie dem
Einflnss anderer VOlker verdankt, das ist vorläufig schwer za ent-
scbeiden. Es ist dazn eine tiefgreifendere nnd nmfassendere Erfor-
sebung der religiöseii Weltansehaunng der Syrjänen selbst und der
anderm Volker tinniscben Staninics nutig; dann erst wird diese
Fra<rt' auf die Tagcsordnung konimen können; solange miissen wir
nur iiiit dt ui untcr den Syrjänen gevvonneuen Material operieren
uud uus der Vergb'icbungen mit anderen Völkern enthalten. —

Bei dem gesehlechtlieben Verkebr entwickelt sich, nach der
Auffas^snng der Syrjänen, das peif das sich durch besondere, fttr den
Menschen schädliche Eägenschaften nnd eine grosse Ansteckungs-
kraft anszeichnet AUe Männer werden nach geschlechtlichem
Verkebr bis zur Tornabme einer bestimmten Beinignngszeremonie
als Ton dem peä angesteckt betrachtet Das pei ist eine besondere
schädliche Eigenschaft, die keine bestimmte Gestalt oder Form

. j ^ d by Google

XXV,< Zur Frage nach dea Besiehungen der Geschlecbter bei deo Syrj. S

bf.sitzt. A!s pez werdeii die Mäuse and Eidcchsen angesehen.
Mii essbaren Diogen in BerOhrang gebracht, tibertrftgt es auf
diese aeine Eigenschaften. F'ei hat anch einen weiteren Sinn;
peiaSnJ bedentet: *etwa8 stehlen, zn eignem Vorteil verbergen,'
etwas Unerlanbt^s essen*. Aber nar das bei der sexaellen Vereini-
gong erworbene pei hat ansteckende Eigenschaften nnd änssert
sicb an anderen schadlich. Die Fran erscheint als Trägerin
des jtrz (weiugsteii5>, \vie \\ir unten seheii werdeu, in bestimuiteni
Alter).

Mliiinor, Kinder nnd eiiiif^^o Tiere nehnicn. \v» im si(> oine
Frau b»'riihr<Mi, bcstiiniiite. fiir sh; scbädlicbe Kij^cnscbancn un.
Diese schädlichen Eigenschalten könneu sicb auch dann von der
Fran auf andeie libertrafifon, wenn sie nur iiber diese hinweg-
schreitet Ein Kind, &ber das eine Fran liingegangen ist, wird
krank. Ein Unnd, dem eine Fran mit dem Fnss einen Stoss ge-
geben hat oder ttber den sie hinweggeschritten ist, yerliert alle
seine Fähigkeiten: den Gtemchsinn, weshalb er keine Dienste mehr
leisten kann, das YermOgen die Waldgeister anf der Jagd zn sehen,
folglich kann er seinen Herm nicfat mehr yor ihnen im Walde be-
schiitzen. Ein Mann, der die Unvoi-si('htij2:keit besesseii nnd oUwr
Fraii erlaiibt hat iibcr ihn hiii\vt'o:zu.schrf'itrii, vcrlit-rt soiiif Kraft,
wird kiniik. \vird fin uiilau^^-licbcr Jäf-MT lind oin ^••'hoisain-T VoU-
zichtT \\ eiblicher LaniKii: so vorin.itj: er als Srlnvachliiig' nicbt nicbr
seine nioralische Kratr <regeuiiber der Kratt d. r Krau durcliznsetzen.

Die Eigensehatten der Fran könneu uicbt nur bei unmittel>
barer gegenseitiger Beröhmng auf Manner und Burscben iibergehen,
sondem anch dann, wenn sich ihre Hftnde gleichzeitig an einem
beslimmten Gegenstand, besonders einer Spindel, berlihren. Die
Spindel stellt sich nach dem Glanben der Syijftnen als gnter Leiter
der weiblichen Eigenschaften dar, nnd .wenn Mann nnd Fran so
miteinander vereinigt sind, d. h. wenn sie gleichzeitig mit den Hän-
den nach einer Spindel fassen, dann stecken die weiblichen P^igcn-
scbaltcn dou .Mann oder Burscbcn an. Daher jribt sicb der Mann
niemals dazu bcr einer Frau die .Spindel aufznbeb«Mi, wenn sie sie
beim Spinnen fallen lässt. Manchnial tun dics die Bursrlien, wenn
sie ihrer Muttcr oder Grossmutter gefiiilig sciu wolleui aber aia

Diyilizea by CjOOglc

Vasili J Kalimov.

XXV.i

gebeu iliiuMi die Spiiuld niclit in die Hand, sondern lejjen sie neben
die Spimioriii. W('iin jomand dio Spiiidel au.s Duniniboit einor
Frau iu die Hand fribt, verliert er cin tiir alleinal die Fähiglveit
fin ^nitcr Jäger zu sein. Dieson grossen Febler babe icb eiumal
in meiDcr Kiudbeit begangen. Die er\vachseneii Manner gerieten
in Unruhe, denn sie betraditeteii niieb als fiir die Jagd verloren,
and icb batte beim Anblick einer Fliute lauge eine instinktive
Foreht Zu bemerken ist» dass die Franen die Spindel sbsichtlich
fallen lassen kOnnen nnd jemand bitten sie ibnen anfmbeben. Sie
glanben, dass de, wenn einer die Bitte erflUlt nnd ihoen die Spin-
del in die Hand gibt, ?on dem Manne fOr sie rorteilbafte Eigen-
scbaften gc\vinnen. — Ber schSdlicbe Einflnss der Fran debnt sicb
auch aiil aiulei c. leblose (legenstäude aiis. Wenii ei tie Frau iiber
eine Deicbsel schreitct, l)riebt auf der Fabrt unlelilhar der Deichsel-
rin»?. In Netze und Sclilinf^en, uber die eine Fran «jretrefen ist,
geht kein Fisch und kein Wild mehr. In solehen l'';illcn läiiclieru
die Fiscber imd Jäger die Netze und fc>chliny:en niit NVaeliolder
nnd seinen Beeren (fmctus juniperi) aus. In UsCkulom ^ uod eini-
gen anderen Dörfem an der Vyiegda versicberten mir etlicbe
Hftnner, dass sie, die Hftnner, selbst den Zwim wtt8cben, der znr
Herstellnng Ton Netzen yerwendet wird. „Indem wir den Zwira
wascben, spinnen wir ibn gleicbsam nocb einmal", „miikffnfn lift^
vifpqv petskam'*^ sagten mir die Syrjänen. In dem Dorfe Vifgort
dreben die Fiscber den Zwim fftr die Netze immer selbst, lasseu
dies aber nic die Frauen tun. Sie schiitzen die Plerdebaare, aus
denen sie die Scblingen herstellen, sehr eit'ersiicbti<r \ov der Be-
riihrunj? der Frauen' und z\var namentlich davor, dass diese iiber
sie liiii\ve<:sehreiten. Die Frau dart niclit den Teil der Korndarre
betretcn, wo die Garben getrocknet werden und nicht auf den
Kornschober (ipem) steigen. Ebenso wenig darf die Frau in den
Hopfengarten gehen und den Uopfen abnebmen. Vor nicbt langer
Zeit waren die Hopfengärten nocb mit aofrecbtstebenden Pfftblen
nmgeben; dies gescbab, damit keine Fran durcb den Garten ging
nnd der Hopfenpflanznng Scbaden znfttgte. Die sjrjftniscben If ftn-

• Aleksander Taqev, eeine BrOder und Nachbam.

Digitized by Google

XXV,« Zur Frage nach deo Beziehuogen der tiescblechWr bei den Syrj. 5

ner ^'ehen niclit nach eiiier Frau in dio IJad^ stulic. Allci (liii<i:s
\vird dics heute \veniger einf^dialten; aber in triihereu Zeiten beob-
achteten die syijänischen Männer diese Regel strenp:'.

Der wahrc Beg:riff des Schadens, den eine Frau herbeifUhrti
wenn sie einer dieser Vorschriften zuwiderhandeU, wird am besten
darcli den syigftniBcbeii Ausdrnck umtm/, ur^stni Teranschaiilicht
Ihmm^ = *aaf efnen anderen die Eigenschaften des pez ftber-
tragen*, alsdano wird dieser krank oder aach nnr hinfUlig nnd
8chwach, sein KOrper bedeckt sich mit Grind nnd wei8t ftbertianpt
alle Symptoine der Entartnng auf. UreSminJ 'durch Ansteckung
mit doin prS krank wcrdcn'; dies können loichtor Kinder, Jting-
linge nnd jungc Mädchon, die das (icsclileclitslfben noch ni<lit
kennon grlcrnt habcn. Dor Kinfliiss des pc: auf den Fiscbtang und
dio Jagd, auf dio Entvvicklung der PtlauzeQ wird cbeufalls durch
den TermiDUS uresme, ursaiis ausgedriickt.

Die M&nner dtirfen auf der Jagd nicht das Wort Fran ans-
sprechen oder an eine Fran denken. Wenn sie im Gesprftch on-
bedingt von einer Fran sprechen mOssen, geben sie den Begriff
Fran dnrch einen anderen Ansdmck: iSeUfid *be8änmte* wieder. Das
Bild des syijänischen Aberglanbens von dem schftdlichen Einflnss
der Franen anf den £rfolg der Jagd wird etwa8 ergimi dnrch
eine ErzilhUing des "Ri Proke, eines jetzt etwa 75 Jahre alten Grei-
ses aus dem Dorfc Ustkulom. Dieser gab rnir naeh seinen Erin-
nerungen \vieder, \vie er zum ersten Mal mit einer .TJigerartel auf
die Jagd in den VVabl zo<r Als sie au dem Jagdplatz ange-
kommen \varen, ziindete der Arteliiltest^ einen Holzhauten an, ver-
sammelte alle jMitglieder der Artel uni denselben und hielt an sie
eine Ansprache folgenden Inhalts: „Der gate Ausfall dei* Jagd wird
dayon abhtagen, wie sidi ein jeder von nns aniliUiren wird. Manche
Ton Ench haben znbanse etwas mit Weibeni m tao gehabt Die
Jagd ist etwa6 Bdnes. Weder die wilden Tiere noch die VOgel
lieben das peS. Jeder Ton Ench moss sich rehiigen* — er IQhrte
alle Mitglieder nm den Hohshanfen hemm — , „denkt nicht an die
Weiber, sprecht nicht das Wort „Weib*' noch aodi die Wörter »Pope'*

* TJBflralom, inijgort, Fo^jelblc, NebUia und angreuzeudu Dorfer.

Vakilu Malimov.

XXV^

und «Katze** aus". Alior er erlaubtc ihuen wie alle öbripen Artel-
ältcstfii dicse He{riittV' iluirli amlen' ^^'ö^to^ zu uinsrlnvil»oii. \Veib
(liuch i.<ils/i/ 'hrsiiiimtc", J*(»po (IuihIi l-i>: jursi. xvas 'lan<x<'s Haar'
l)f(l»'iitt't. Katzr (iuicli siirjd donu ptikalis Itci dcm Ptostoii sitzoiid".
Die Syrjäiifii lialti-ii iiämlich auc-h dt-n Pricstcr und die Katze fur
Wescn. die durch das pc: veninreiuigt sind. Dii' Syrjäuen suf^en,
bei der Katze sei die 8eele (lov oder hlj pcky währeiid beim
Uande nur die Haare (gtm) pez seien, and diese aach nor oach
der Anffassung der Fran \

Noch vor einigen Jahren erlanbten die Fischer dea Franen
nicht den Kopf von Hechten zn essen'.

Alles dies spricht daf&r, dass die Syrjänen die Fran als ein
durch ftel vemnreinigtes Wesen betrachten nnd dass die BerUhrnng
niit ihr Schadcn bringt. Dodi gibt es zahlreiche Tatsachon, die
dioseni direkt xvidersprecbcn. An viekin Oitcn nchiiieu ili»- syrjä-
uischcn Franrn nit bt nur aui Fisclitantr, sondei n aueb an der Jagd
teil. ^^ie !an]tr<'n Ha>elbubner niittrls ScbUngen. In Ustlculom gehen
die Töchter von Sandre Matrej init ihrcm Vater auf die .Tagd. Alte
Weiber, die init (b in < Jesehlechtsleben abgeschlossen tiaben, treten
oft in der Kolle origineller ÄrzUnnen auf: sie baden kranke Kinder
in der Badestnbe. Wiirdon sie fttr nnrein angesehen, dann kOnnte
ibnen keine so bobe nnd ebrenvolle RoUe iibertragen werden.
Kranke Kinder baden können, wie wir \veiter nnten sehen wenlen,
nur g«'siinde, reine (mt^n) Lente. Vielleicht gilt die Fran nur in
eineni bcstimniten Alter fttr nnrein? Und tritt dieses Alter mit
der (lesehleebtsreib'. deiii Kixln inen der .M('n>tiuatiuii eiii uiid
ITiIlt es dainit zusaninirn; odtT wird die Fran erst dann als Triige-
rin des pr: betra<'bt< t. NvtMin sif niit fiiu m Mann srt si hleebtlieh zu
verkehren beginnf, und brlrt it sie sicb voni pc:, \venn sieb mit
einein besliinniten Alter keine Menstruation mehr zeigt oder \veun
sie das Gescblechtsleben aufgibt? Mit der Antwort aul diese
Fragen mnss man ein wenig warten. Vorher mnss notwendigerwei8e
ermittelt werden, wie sich die Syrjänen zu den Mftnnem verhalten,

* Siehe :h->iai-pa4iMMCL-Koe oöuuiri.iiie LXXIII. & 20.

• Dorf Virgort.

Digitizca by Cjt.)0^lc

XXV,4 Zur Fra^u nach duu BuKiehimgen dur Cieschlerhtor bei den ^>.vr4. 7

die mit Fiaiion jroschlcclitliclicn Vcrkehr |>tlf<r<'n. Dicsc k(nin< ii
dio Roll(^ der ori<i:iiiL'lltMi Ar/tf, von dcncn \vir unten spioclicn
wcrdcn, nicht Ubcrnelunen und nicht Kranke badcn, die an uirsine
leiden uud mit pc: infiziert sind. Deiin sio xvcrdcn sellior als un-
rein angesehen. Jeder Jäger, der auf die .Fagd ^eht, unterziebt
sich einer Beinigangszereffionie. So auch die Koss&rzte, wenn sie
ihrer Prazis nachgehen nnd bei jedem erostlichen Fall, wie z. B.
beim Kastrieren eines Pfeiiles. Die eiDfachste Beinigungszereino-
nie besteht darin, dass die Mftnner sich in der Badestube baden,
sich daraiil mit kaltem Was8er ftbei^^essen und reine Wfi8che an-
ziehen. Die grtlndlichere Reinigung ist ziemlich Terwickelt DerVer-
unreinijrto goht als erster in die Badestube. wo sicb an dera betrof-
feiiden Taji^e noch niemnnd ^obadet und jjevvasc lu-n bat. Kr spritzt
Wasspr auf den stf^iiicnu n Oton tgor) und tan<j:t da.s durch die jxlii-
bend heissen Striin' des Olens sickerndc WassL'r in ein Hirkonrin-
dengefäss (tmtman) uut ; darauf iibcrgiesst er sicb mit die.sein Was-
ser. — tibermass in sexucller Beziohuue: und Verkehr mit fiM hrcrt-n
Franen äossert sieh nach dem Ulaubeu der Syrjänen sehr schädlich
an den Hftnnern. Der Mann beginnt zn krftnkehi und veriiert alle
seine FShigkeiten. In solchen Fftllen wird för die Heilnng ein
alter Mann herbeigeholt, der das Geschlechtsleben bereits anfgege-
ben hat Der Alte nnd der Patient gehen als erste in die trockene
Badestnbe {kos gon-ilsa pivsan^ wOrt]ich 'Badestube mit trocknem
Ofen\ wird die Badestnbe genannt, in der sich an dem Tage noch
nipniand gevvascben hat). Der ]*atient le<j:t sich auf das oborsto
lirctt. Der Alte nuicht Wasser fiir ihii zurecht. das cr dun h die
erhitzten iStcine fliesscu Iflsst und peitscht (b'ii Patienten; danach
speit er ihm zwiscben dio Hrinc und iibergiesst ibn Jilsdaiiii n()<'h
mit dem fiir ibn zorechtgemachten Wa8ser; dabei gibt er ihm den
Bat alle Gedanken an eine Frau anfzngeben nnd nicht mehr von
gescbiechtUchem Verkehr zn sprechen. Hier reinigt das Wasser
den Kranken rom ^ei, die BerOhmng des alten Mannes trllgt
dazu bei, nnd seine Reinheit (sqst^) Tertreibt das peS aus dem
Kraoken. Oft spieien die Bolie des Arztes statt alter Mftnner die
Bossftrzte, die nach der Vorstellung der Syrjänen sexuell enthalt-
sam sind. Wenn sie dem Patienten zwischen die Beine spncken,

Digitized by Google

VakILU >iALlM<)V.

xxv,«

sapen sie: iv.^fm pcz mnn morc med pele, kurja marja dine,
'Krankheit, Unrciiiheit, ffch jenseits dos Moeros, kurjo marj<»'.
Mituiiter schicken die IvossärzU' die Krankheit auch iii das (leäst
von Birkcn (lid^ uve). Die liesprechunfjen der Kossär/tc siiid
zienilich eintörmig und bestehcn nur aus einigen Worten. — Der
Glaubo der Syrjänen, dass die Manner nnter dem Kinrtna» der
weiblichen LiebkosaDgen ihre Kraft and ihre Fähigkeiten ?erlieren,
hat anch in den SchOpfangen der Volkspoesie einen Niederscblag
gefnnden. In der Legende „Pam SipiSa** > bilsst i^ipi&i nnter dem
£influs8 der liebkosnngen seiner Geliebten seine Kraft nnd seine
Fähigkeiten ein nnd vennag das Boot der Rftuber, nach anderen
Varianten der Novgorodcr, die anf der Vy^^egda hinfahren, nicht
in den Grund zu bohren und sio nioht zu tiiten us\v. Er braucht-o
nur in das Wasser unterzutaiu licn, um soine Kraft und Macht zu-
ruckzup^e\vinnen. Aber es \var kein ^\'asser da, und das war die
Ui*sache zu scinem Verderben. Uipse Voi-stoHung spiegelt sich
anch in der Legende „Tunnur-Jak" \vieder, welche jedoch nur
eine Variante der Legende »Pam ^pita** ist

Der geschlecbtUcbe Verkehr veranroinigt wie die Männer bo
anch die Franen. Die eisteren mttssen sich. wie enrAhnt» yon dem
pei des GeschlechtslebenB reinigen, ehe sie bestimmte Beschäftigini-
gen beginnen, die Eeinheit in dem Sinn, wie die Syijftnen dieses
Wort anifossen, verlaogen. Aber anch die Franen der Oemeinde
Ustknlom nnd einiger DOrfer der Gemeinde Podjersk * reinigen sidi
voin pez des Geschlechtslebens, bevor sie an die Aussaat, die Emte
nnd den Heuschlag gelien. Wie mir die Leutc in Usfkuloni er-
zählten, steckten die Franen vor dcni Haeken heisse Koiilen durch
den Kragen eines Henides. Xaeli der Vorstellung der Syrjiinen rei-
nigen heisse Köhien (Feuer) vom pez des Cieschlechtslebens. Hier
viesen sie mich an einen alten Mann, der seiner Schwiegertochter

* rHtioipaftUHecKoe Oöoapeuie LVIL V. P. Malimov, .iereiiAa o Haut

UIUDHHt.

* K F. jtakoT, Bi> zimShux% «teax i.. luucnau Koii-MOpfm. St. PM«n-
bnrg 19Qa

* Laboraam, Novik, Anyb nnd anderer Dörfer.

^.d by Google

XX V.« Zur Kragf lutch »It-n Bä/.ichtiiigen der tJeschluchter bei den Syij. 9

immer noch iiicht erlaubt zu batken, ehe sie diese Zeremonio er-
fiillt. Auch heiitc darf keine Fraa mit dem liacken anfang:en,
\venn sie sich nicht zuvor ct\vas auf den Kopf fjesetzt hat. Der
Koptputz (vadzer) reiiiigt, \\ ie niir versicliert \viirde, die Frau. Kino
Fraii, die sich der Keinigung iiicht uuterzopen hat, beleidigt das
Brot, das sich dann an der Fran nnd an der ganzen Familie rä-
cheD kaon. — Die Syijftaen reinigen sich aach von der Poilution.
Sie stecken in solchen FftUen heisse Köhien dorch den Kragen does
Hemdes. Die PoUntion ist llkr sie niclits aaders als nllchtlicher
BeiscUaf mit Waldgeisteiii, Waldnienschen (\vie sie sich anch nen-
neo <). Diese Wesen lieben die M enschen sehr. Sie kommen nachts
sn ilmen nnd verbinden sich geschlechtlich mit ihnen. Heisse Köh-
ien reinigen vom pei das Geschlechtslebens mit Waldgei.stern nnd
beugen deren Koiiunm vor. — Ich erlaube mir eiu cliarakteristi-
sches Beispiel anzntiihrcn: Eiu Bauer aus dem Dorfe Usfkulom.
Pisti Ivan, hattc freb»'ichtet und wollte am Morgen znm Abend-
mahl gehen. In der Nacht hatte er eine Poilution. Er \viisch sich
dann in der Badestnbe nnd beichtete noch einroal, weii er die Poi-
lution als Coitus mit Waldgei8tern betrachtete.

Ans dem oben aagefhhrten Msterial kann man wohl aiso den
Schlnss siehen, dass sich die M&nner reinigen, bevor sie eine be-
stimmte Arbeit angreifen, z. B. anf die Jagd nnd den Fisdifang
ansziehen, die Franen aber vor der Anssaat, der Emte nnd dem
Heosehlag. Es zeigt sich aber, dass sich frflher anch die M&nner ans
denselben Anlässen einer Reinigung unterzogen. Hiervon versuch-
teu inich wenigstcns einige Syrjänen zu Uherzcugen. die mit der
Vergaugenheit ihrcs Volkes \vohl vertraiit sind. Als Erinnerung an
diese Reinigung können auch die UiittThaltuii^^eii floi- Syrjänen iiber
dieses Thema dienen, denen ich wiederholt zugehört babe. So
sagten alte Männer, sie mUssten sich jetzt beklageu, wie das Ue-
tieide schlecht gedeihe; iHkher sei aUes ordentiich gemacht wordett,

' t)ber die Waldmen.sohen vgl, V. I'. Nalimov „H J.KoTupuii Me|iTij mu
aaunecKaiti nipocoaupi^aiihi aupjniif", ^Tuurpm^juHecKoe 06u3pi.iiie LVII. Kiner
«isfllhiliclMn Botfbtitung dieser Frage ist fai naher Zukunft entgugun-
XDMhen.

L iyiii^cd by Google

10 Yasilij Nalimov. XXV^

sie seion zur Anssaat, znr Ernte nod znin Hemnacheii ansgezogen,
iijichdem sie sich in andächtigcm Sch\veif?:en in der Badestube ge-
badct hätteii; von alle dcni xverde hm\o uichts ni«'lir brohachtet
und das (^etreide «redciht iiiclit mehr. Dio Syrjänen gehen nuch
heiitzutafre olt in die Iiadi'stul)e, aber waiin daniit eine z» n nio-
nielle Bcdeiitung verbuiiden ist, waun nicht, lässt sich uicht imnier
entscheiden. Nur an gennssen Tageu des Jahres trägt das Dampf-
bad bei den Syrjänen zeremoniellen Charakter. £in aafmerksames
Stadiam des Lebens der Syij&nen erlaubt uns die Vermatong
auszusprechen, dass sich die Syijftnen wabrscheiiilicb jedesmal too
dem sexaellen pes reinigen mnssten, weiui sie irgendeiDe Arbeit
iD Angriff nebmen woUten. Wenii anf der Fabrt jemaodem der
Deichselring gebrochen ist» wird anch heute noch za dem Unglllck-
lioheii gesagt, er babe mit einer Fran geschlafen nnd sich nicht
gf \vius(lien. Kinen Mcnsrht n, der in geschlcchllichen Beziehungen
zu einer Fran gtvstandon hat, kann nicht nur ein Pferd sehwerer
fahren, sondern aueh der Schlittcn spiirt ein gcNvisses (ie\vicht. Tu
einem Märchen springt diis Pferd des Zarewitsch glucklich in diis
Tor der Feenprinzessin. In dem Schlosse lässt sich der Zare-
xvitscb durch die iSchönheit der Prinzessin verleiteD und vereinigt
sich geschlechtlich mit der schlafenden SchOnen. Auf der Rack-
fahrt konnte das Pferd schon nicht mehr so nngehindert doreh
das Tor springen; es blieb mit den HinterfQssen an einem Draht
bängen, das sich an dem Tore befand. Es warde ibm schwerer
seinen Reiter zn trageu, der mit dem pek infiziert war und sich
nicht gereinigt hatte, und konnte uicht mebr so i^i imd leicht
durch das Tor kommen. '

licntH legen nicht alle Syrjiinen der Reinigungszerenionie die
gleirhe Hetleutung l)ei und sie tassen den Kintiuss des gcschleclit-
lichen Verkehrs auf den Auslali der Jagd ziemiich verschieden auf.

' Dieses Märchen ist xvahrscheiiiiich von don Riissen eutlehnt; aber
e» liat in «ler NViedcror/.ählung bui dt-n Sjrjänon oine erheblich andere
Färbung angenommou uud spiegelt uinige chankterisUsche EigentAiiilkii-
k^ten des sy^aniscben VoUmb wieder. Du BOlrcheii trägt den Namen
,^rewitaeh Iwaii'*.

Digitized by Google

XXV.4 Zur Frage meh deo B«kichuBgeii der GeschlecKter bei den Syij. 1 1

Alexander TaijeT ans dem Dorfe Usdniloin leagnet direkt den schftd*

lichen Kinfluss des geschlechtlichen Verkehrs auf den Erfolg der
-laftd. Er erzählto niir, dass fr in soiner Jiifroiid dioso Voi-schriften
beful^i^t, sich abor durch Erlahrunfr von der rinvalirli<'it diesrr
Lelire iiberzeiiji:! habe. Der alte Ks Proki* aus der (icnieinde
Usfkulom, dessen Krinnerung hier beroits heiaiigezopeu wurdo,
wio er ziim ersten Male mit einer Jägerartel in den Wald jriup:.
teili ebenfaUs nicbt die Ansicbty dass der UescblecbtoYerkebr auf
den Aosfall der Jagd Einfloss habe. Er geborchte anfönglich dem
Artelftltesten nnd nnterdrilckte jeden Gedanken an das Weib. Sie
Hessen sicb 'in der Nfthe eines Dorfes Eanara nieder, wo nur ein
paar HAoser standen. Hier begegnete er eineni biibschen jongen
If&dchen, dem er sich anch nllherte. Der geschlechtliche Verkehr
mit ihr sehadete ihm nicht nur nicht, soudern trug sogar erheblich
zu seineni Gluck bei. Bei der Erinnerung an die Tage seiner
Jugend sagte der Alte zu mir: lir mijan Icynlii. 'unser Blut passte
zusammen'. Alle anderen Jäger stellen die Zeremnnirn der Keiui-
gung vom pcz und die streoge pjithaltsanikeit vom Geschlechtsge-
nuss auf der Jagd als eine notu eudige Bedingung fur deren gluck-
lichen Ansfali hin. Der bemerken8werteste Jäger der Gemeinde
UsCknlom (vielleicbt der erste im ganzen Land der Syijänen), Pif
Vaä, sagte zu mir: „die Jagd ist etwa8 Reines, das Wild liebt nar
die reinen (a^ifm) Menschen." (In den fibrigen Fragen vertrat er
eine radikale Denkweifie nnd sprach ironisdi ttber^die Jäger, die
BesprechoDgen verlangen. Die Besprechangen haben die Syrjänen
nach seiner Ansicht von den Samojedeu entlehnt, und er spott«te
uber die Permjaken, welche die syrjäniseheu Jäger tiir Zauberer
hielten und sieb nicht ent^ehliesseii kininten den SpurtMi des syr-
jäniseheu Jägei^ zu folgen. Pir Vas glaubte auch nicht an eine
Einmischung Gottes (jen) in die Augelegonheiten der Mensclieu
Oder er fasste diese Einmischung ziemlich origloeil aaf. Er hielt
es fhr notwendig bei Ungläck jen zn schmähen, dann gebe jen,
meinte er, nnr immer mehr).

Icb habe mir erianbt einige PersOnliehkeiten reden m lassen
nnd bin dadnrch etwa8 Ton meinem eigentlichen Gegenstand abge^
kommen. Wie mir scheint, war dies notwendig. Der Forscher

Digitized by Google

12 VA81L1J M ALI MOV. WV,i

muss '.oft allerlei \vidersprechenden Tat<achon bepregrnon. Wirhtip:
ist OS (la zu orörtern, \vrlches aito Vni-stellunfjfcn siiul uiul was don
ziifalligou Charaktor oiiier sijätcrcii Sciiicht an sicli träg-t. Hier
erkennon aiich die (ii'<.nH r der «r» schlcchtlichcn Ei)thaltsamkoit auf
der .Tap:d an, dass and»;re andcrs donkon als sie und dass sie ein-
Dial diUiselbe geglaubt liabon \\'iv die iibri^en; erst die Eifahrung
&borzoagt« sie von der Uiiwahrheit diesos Glaubens. £» Frokg
erscheiDt dnrchaus nicht als fiberzengter Neuerer. Er erkennt die
Kraft der Besprechongen an, obwohl er sagt, dass die 8yij&nen
dieselben Ton den Samojedeii entlehnt haben. Als ich iho anf Pif
Vad Terwie8, bemerkte er, dieser sei immer eiii rechtschaffher
Mensch gevresen and habe dch itnmer rein znr Jagd gezeigt.
Rechtschaffnen Menschen kann nach der Vorsteilunfr der Syrjänen
niemand f'twas Srhlinnnes zufutrfii; abor nirht iinnipr beuahrt die
"Rcchtscliatlrnhcit allein vor der Iliiiterlist srhlerhter Menschen;
naiiieiitlicli auf der Jnprd niuss man unbedinjrt die Keinlieit beach-
teu in deni Sinn, \vie die Syrjänen dieses Wort aufl';issen. — Das
gesammte oben vorgebrachte Matcrial deutet daranf hiu, dass die
Syrjftnen den scbädlidien Eiuduss des Geschlecbtsverkehrs auf den
gaten AnsMl der Jagd anerkannt haben and zom Teil noch aner-
kennen.

Der GeschlechtsYerkehr äosserst sich nach der VoisteUnng
der Syijftnen nicht nnr an denen hSsslich, die sich ihm direkt hin-
gegeben haben, sondem es leiden damnter ziemlich oft anch Fem-

stehende, die mit dem ;V» znftillig anf die eine oder die andere Weise
in Berlibrunfr kcinnicn. Naeh syrjänischeni (^laubeii iiiuss niaii
sofort nach deni Beisclilal in der Nacht die Tlirklinku \\ asehan
und sich auf diese \\'eise beinidien andere vor der Ansteckun?
durch das eigene j>c£ zu be\vahren, (."harakteristisch ist fiir den
Syrjänen eine Tatsache: Eiu gewisser ^ni§ Sarg aus dem Dorfo
Virgort schliel in der Nacht, nachdem er am Tage das Abendmahl
genommen, mit seiner Fran. Da er sich von der SiUide befreien
woUte, heizte er nftchtlichemreiie die Badestnbe nnd WQSch sich.

Besonders leicht werden die Kinder von dem sexnellen pei
angesteckt. Sie braochen nnr bei Gegenstftnden za stehen oder
Oegenstände anzafassen, die mit dem sexnellen /ei infiziert sind,

L iyiii^cd by Googie

XXV,< Zur Frage nMsh dea Beziehungen der Geschlechter bei den Syij. 13

80 werdeii sie auch schon krank. Alle G^egenstände, die sicb eng
mit den (leschlechtsorganeii Kr\vacliseiier bc^riihren, polton als von
(lem sexuollon prb anp^esteckt. Uiiterhosen von Mäiincni inid Woi-
berhenidcii siiid alles Gogenstande, dio durch das pe: vonmiviiiicxt
sind. Mit Geo^enständen wie pc': keluj diirfen die Kinder nicbt
zugedeckt \verdea*. Sie diirfen uicht damit in Beriihrung kom-
men, soust werden sie krank, nnd ihre Heilong erfordert sehr viel
Zeit. Ich kenne perednlich einen Mann aiu dem Dorfe Virgort,
der ans der Badestube die Stangen (ior) lunaiiswarf, aof welche
die Wilsche geh&ngt wird. Dieser Mann bemerkte nämlicb, dass
seine Br&der nicbt nor reine^ sondem anch schmntzige Wfi8che aof
die ior hflogten. Er fftrchtete, seine Einder möchten der scfaamt-
zigen Wllsche zd nahe kommen mid davon angesteckt werden und
darum entferute er die Stangen aus dor Badcstubc. Kr erlaubte
soinen Briidorn nicbt die unreine W;iscbe (pc: leluj) in der Bade-
!stul)o odor ancb im Bause aus/.uscbiittoln. Dieser Mann bildet
keinosNvegs eine Ausnabme, sondern die nieisten Syrjänen balten
es SO. Viele vervvenden nocb houtigen Tages fiir die Kinder be-
sondere Gefässe in der Badestube. Sie f&rchten, dass namentlicb
beim t)bergiessen das ^ der £rwach8etten aof die Kinder ilber-
gehen könote. Der Trog, in dem die scbmntzige MTSsche der Er-
wach8enen gewa8chen wird, beisst pei vor. Die Einder dOrfen
nicht an diesen nnreinen Trog gehen. Hente nocb wa8chen yiele
Franen die E1nderwS8cbe besonders. nicbt mit der der Erwach8e-
nen snsamraen. — Die mirelne nnd die scbmntzige Wli8cbe nnter-
schelden die Syrjänen durch verschiedene Namen; so beisst pcz
liQlnj 'unreine \\'äscho', kji Iclnj 'scbmutzige Wäsche'.

Das Wäschew;us('heii ist vorboten in der rbrist\vocho {rczä
d/rij und während der Koggenbliite. Warum in der ersteren Zeit,
\vill icb hier nicht erörtern weil es mich zu weit von meinem
Thema abfiihren wUrde, und icb miisstc zu \veit anf mythologische
Fragen eingehen, die jedoch eine eigene Bebandlong erfordem.

' Die Syiden deeken aicb in Ennaogelang von Bettdecken oft mit
beliebigen andermi G^nBtlnden sn.

Digitized by Google

Vasilij Nalimov.

XXV««

Wahrend der Boggenblftte fUrchtet man sich zn wa8cheD, tun die-

selbe nicht zu schädigen, nicht zn beleidip^en, man fftrchtet dnrch
Wäscho ein bcsonderes \veibliohes Wos(M1 (pehysnHm) zu kiäiiken.
(las im RoLT'*^ ^^'bt. Das \\'as('h('!i der Wäsrlie \vip auch das
I*flep:en des ^T.scblrclitlicbcn \'rrktliis aiicb V(M'botfii. \venii
Kranke im Huuse sind oder weuii im Dorte eiiie Epidemie wiitet; dio
Kindenv&sche (veiadiri) darf jedoch während dieser Zeit grewaschen
werdeD, weil sie nicht durch das pei augesteckt ist. Andere sehen
aoch hiervon ab. Alsdann fftrcbtet man durch das pei ein beson-
deres Wesen, die Erankheit (fnipn)^ zn erz&meni die meistens in
der Gestalt eines Mftdchens omhergeht Es ist sehr wohl mOglich,
dass Mher das Waschen der nnreinen Wftsche nnd der gescUecht-
liche Verkehr bei Erankheit im Hanse oder bei dner Epidemie im
Dorfe verhoten wnrden, nm nicht das pez zu steigern, das, wie
wir wissen, gcvvisse Kiankbcitou bervorrutt.

Aus dem bisher bei^cbiarbten Material lässt sidi kein be-
stimmtor Schluss ziehen, mau kann nnr sagen. dass der Geschlecbts-
veikrbr nach der Ansicht dt r Syrjänen fiir sie uud andere schäd-
licb ist. Der Mann verliert seine Kraft und seine JT&higkeit,
wie z. B. die Sicherbeit im Scbiessen. Verlieren aber anch die
Franen et\vas? Es ist vorderhand sehr 8cfawer diese Frage zn ent-
scheiden. Die Frau nnterzieht sich nach dem geschlechtlichen Ver^
kehr der Beinigongszeremonie; aber durch die Beinignng stellt me
ihre Erftfte nidit wieder her. Der geschlechtliche Verkehr veran-
reinigt nnr die Fran, nnd sie reinigt sicb, nm mit dem pei nicht
das Brot nnd manche andere Gegeiistäiide zn infizieren. So stellt
sich beraus, dass der Mami beiiii ^^esc likK'litlicbeii Vorkelir von dem
pr: anprcsteckt wird und seiue Kraft uud Fiiliig^keiten verUert. da.ss
aber dio Fruu nur mit dem pci infiziert \vird. L berhaupt, ei-sclieint
die Frau nicbt als Trägerin des pe':, so steckt sie aucb deii Maoa
nicbt mit dem pe': an. Die Frau darf auch nach der Beinignng
nicht in die Komdarre, wo die Garben getrocknet werden, nnd
auf den Eomschober gehen, noch den' Hopfengarten betreten.
Hier stehen sich die vridersprechendsten Angaben gegenllber. Die
alten Franen, die das Gkischlechtsleben hinter sich haben, gelten,
wie wir schon wissen, nicht iOr unrein; aber soviel mir bekannt

XXV,« Zur Frage nach den Beziehungen der Geschlecbtcr bei den SyrJ. 15

ist, dörfen sie ebenso \veni> in die Korndarre und aiif den
Koiuschober gelieii oder dm llupfciigarteii betroteii. Aiisclieiiiond
\vi'r(len auch dio jun<r*'ii Mädcheii nicht tiir uiirein ati«resehen. Sie
diiifen uugthiiulert Viher Männer und Huiule hiiiNvcnschrcitpn; niir
\venn die jungen Burschen ihre Uberlegenhcit Uber die Mädcheu
ausdriicken \volleD, sagen sie Ton einem Mädchen, das tiber einea
Hund hin\vegschreitet: po7ui§ uroatan, 'du Temnreiiugst deu Hand'.
Aof meine Frage, ob die kleioen Mädchen als nnrein betracb-
tet wttrden, antirorteten die Syijftnen Qberall Terneinend. Demnach
erscheint also die Frao nach der Yorstellnng der Syrjftnen erst in
eineni gewi88en Alter als die TrSgerin des pez. Ob sich das pei
bei den Franen nnr dnrch den geschlechtUchen Verkebr oder anch
durch die Menstruation ent\vickelt, lässt sich vorläufig nicht ent-
schfiden. Es wäre von Wichtigkeit zu wissfn, \vie sich die Syr-
jänen die Menstruation crklären. Abor Uber diese Frage habe ich
bisher fast noch niclit* ermitteln können. Ich habe gelegentiich
von Syrjäninnen da» Wort pei vivtir, pez rirtim gehört. Es be-
deutot dies eine Wöchnerin, bei der nach der Niederkunft noch
Yiel WasBer abgeht; pez vivtir sind die Lodiien selbst. Manche
Franen haben diese Bezeichnnng anch anf die Henstmation
ansgedehnt Die ICftnner schiktzen sich nnd anch die Hnnde vor
den Mädchen nnd lassen sie nicht ftber sidi binw«g8chrdten. Im
Leben der Syijänen kann man anch anscheinend wider8prechende6
Material flnden. Oftnials witzeln die Syrjänen, wenn sie eine
jnnge verheiratete Frau in einen Schlitten setzen: „du bist so
Schwer nach deii iiächthchen Uniarmungen mit d<'inein Manne, das
Pferd \\ird kaum die Kraft haben uns zu fahren". \Vciin sie rine
juuge Frau in ein Boot steigen lassen, sticheln sie nianchmal:
og^ libiji *das Boot trägt eine so sch\vere Last nicht, und das
Wa8ser fliesst tiber die Händer'. Diese Witzworte spricht man
nicht von den Mädchen.

Mit dem pei infizierte Männer, die ftber Kinder, Hnnde oder
andere Gegenstände hinwegschreiten, stecken dieselben an. Das
pei eines inllzierten Mannes ttbertrSgt sich anch anf die Fran,
wenn das peJf des Mannes nicht aus dem Verkehr mit dieser sei-
beu, sondem einer anderen Fnn. hervorgegaugen ist Damm darf

Vabilij Nalimov.

mid soU ein Uann, der Biit itgendeiner Fran gfeschlechtliehen Ver-
kebr pflo^t, nicht ftber eine aadere hmwegschreiten. Widrigeiifal]8

wird die andore Krau krank. Insbesondere hftten sich junge Mftd-
chen (lavor. dass MiiiiiuT ubor sie liiiuvefjschreiten, die dem
(i<'schlerlitsir<'nuss crjrcboii siiul. Sie furchten sich vor Anst^*ckung
uud Krankhcit, walirsoheinlich furchk^teu sie sich friiher auch
schwaDger zu \verden. Und auch heute uoch kauii mau, wiewolil
sehr selten, sagen hören: baba vivtirnad vozmalasn/ke .^(Itarit
*weim Mäoner nach dem Verkehr mit eiiier Frau Uber Eiuen hin-
weg8chreiten, kaon man anch 8Gbwa]iger werden'. Charakteriatisch
ist bei den Syrjänen daa Verfahren znr Hefloog nicht trftchtig
werdender Kttbe (os iiriavni); damit die Kuh trichtig wird, irird
sie mit H&nnerunterhosen (pei gats) gescUagen, die der Maan beim
Yerkebr mit einer Fran angebabt hat — Das fiek eines infizierten
Mannes kann auf eine andere Frau auch beim geschlechtlichen Ver-
kehr iih«.'rtrapeii uerdcii. Das jjcz eines Mannes, der Verkehr mit
mehrercn Fraueii ppflejj:! hat. zeichnet sich dnrch g-rosse An-
stcckun^rskraft und Jiitsai ti<rkeit aus, gleicb dem jiez eiuer Frau,
die mit muhreren Männern gelebt hat.

Frauen und Tiere gelten nach der Niederkuuft als onrein.
Die Frauen durfen nach eiuer Geburt sechs Wochenlaug bis znr
Beinignng nicht in die Kircbe gehen, wfthrend des Offentlichen
Dankgebetes sich nicht zn den HeHigenbildem begeben nsv. Nach
der Versichemng atter Lente kielten sich die Frauen frfther nach
der Niederknnft dne bestimmte Zeitlang hi der Badestabe anf.
Einige t^berlebsel dieser Sitte konnte anch ich beobachten. So
bringen die Syrjftninnen heutzutage ein «reines Gebet" in der
Kirche dar; aber vor noch nicht langer Zeit verrichtete der Vater
P^lias im Dorfe Vifgort das ^reinc (iebet-' in der Badestabe. Die
betrettende Frau ginp; in die l^adestul)*'. dasclbst stellte sich der
Priestei* ein und sprach ein Gebet oder, \vie die Syrjänen sagon»
ngab" er das reine Gebet Danacb warde die Fran als gereinigt
angesehen K

' Dio Badcstube ist nach der Voniellaiig der Syrjinen nnfrin. tte
darf nicht mit Weihwa88er (veia vai besprengt werden, sondern nnr der

by Google

XXV,4 Zur Frage naeh den Besdehnogen der Geschlechier bei den Syij. 17

Leate, die bei der Geburt Hilfe geleistet haben, werden ffir
anrein angeseben. Sie mltesen sich einer Reini^ungszeremonie onter-
werfen. Die gqgin^ die Frau, \velche doni Kindo den Nabel ab-
sclineidet, «'rhält vom Vatcr od(^r von der Muttcr des Kindes ein
Haudtuch oder eiii andcics Tuch. lieini Empfani": desselben tiit sie,
als ob sie sich die Haude abtiockuete. Xach der \ orsteliiuig der
•Syrjänen muss sie, \venu sie kein solcbes Tucii bekommt, iui Jeu-
seits evvig mit nassen Uänden zvvischen zwei Pfäblen (kik ier kos-
Hnu) atehen and die Vorftbergeheuden nm Wa8ser bitten, nm sich
das pei abasnwa8chen, nnd am ein Handtach, nm sich danach
die Hände abznwischen. In abgelegeneren Dörfeni heisst es, das
Kind, dem die g^jfU den Nabel abgeschnitten hat, werde Icrank,
wenn diese kein Handtnch belcomme *. In diesem Fall kann sie sich
nichfder Reinigungszeremonie nnterziehen nnd sich foIgHch anch
nicht von dem /k'z reinigen. Inz\viseben i.st die (/rgi/i uiu U der
Vorstellung der Syrjänen, \vic \vir unten sehen ucrdeu, unt dem
Kinde, dem sie deu Xal)el abgeseliniltcn hat, peistig: verbuuden.
Das pcz der yeyöi aber beeinflusst die Ge.sundlieit des Kiudt s. —
Nacb einer TTeburt \vird aucb das Vieh als veruureinigt angeseben.
Man darf keine Milch von einer Kuh verzehren. die geboren hat, so-
lange an dieser nicht die Reinignngszeremonie vollzogen ist Flir
die Reimgnng der Kfthe wnrde speziell ein Brot aas Gerste znbe-
reitet; ia das Brot warde ein Loch gemacht, dann warde es ge-
trocknet nnd der Knh znm Fressea gegebeo. Das Brot reiaigte
die Knh von dem pcz. Manche machen hentzutage ein Brot mit
Weihwa$ser (veia va), das sie am 6. Januar holen, nachdem der
Priester das Kreuz in das \Vasscr getaueht hat. Audere bereiten
auch kein Brot zu, sondorn gcben nur ge\veihtes Wasser. Zu einer
Wöcbuerin oder einem Ticr. das geboren liat. darf mau nicht geben,
ohne einer eigenaitigen Etikette (H'nii<j:e geleistet zu haben; man
moss Wasser in den Mund nehmen und die Wöclmerin oder das
Tier damit bespritzen; statt Wa8ser darf man anch einen Eien-

steincrne Ofcii fijoj-). MilglicheiAveise gilt <li(' Budestube fUr unrein, weil
man sich doi t vom soxuellen pei reinigt, viellcicht auch darum, weil die
Frauen frlUier darin niedcrkamen.

I Vifgort, Usflralom; Podjcrsk, Anjb nnd Nachbardflrfer.

Digitizoa by C3t.)0^lc

span in den Muiid nehmen. Dics fj:os( hieht, iim deii Menschoii oder das
Ticr nach der NirikrkuiiK vur der \\ ii kmifr drs busen lilicks (vo-
midi) zu srhiitzcii. Diosc Sitte halte friili< r \vahrs<'lit'iiili( li eine
andero liodeiituiiLr als Jetzt. Man fntschluss sich damals iiicht
gern eine Wucliueriu zu besiicheu, da nian fiirchtete von dem pez
angest. ( kt zn werden. Das Wasser oder der Kienspan schtttzte.
Der Kienspan im Monde heisst auch heute noch vudier Yor alleni
Schaden l>ewahrend*.

In welchem Abhängigkeitsverhältnis das Kind za der g^A
steht, ist 8chwer bestimmt za entscheiden. Die Bezeidrnnng g^gitt
ist eine ehrenvolle. Nicht nor die geringfugig^jte Beleidigung
der grgin wird von den Syrjiloen streng gerögt, sondem anch
jeder \Videis])iueb bei den uiehtijrsten. bedeutungslosesten Frag:on.
Jede Kian, die ein p:ewisse.s Altrr eriviclit liat, niuss yeyift \ver-
den und b*'i irg^endjeniand assi.stiereii. Nvic es die Hel>anniien
tiin. Sunst niuss sie. naeb Ansiebt einii^cr. im Jenseits bei ei-
nem Hunde assistieren, naeb der Voistelhui^? andrer Fraueu aber
kommt eine solclie Fraii uberhaupt nicht ins Jeuseits K Die Syr-
jänen haben folgende Legende: Eine Fraa wnrde von niemandem
zo einer Gebnrt gebolt nnd konnte daber keine gegi^ werden; da
sagte sie: «Eönnte ich wenig8tens bei einem Waldgeist assistieren''.
Die Waldgeister hatten Mitleid mit der armen Fran nnd liessen
sie kommen nnd asastieren, 8owie bei ihnen eine Niederknnft
stattfand. — Die Syijftnen meinen anch hentzutage noch. dass die
gcgifi höhcr stcbo als der Vatcr und niehr verehrt \verden niiisse
als dicscr. Dies sagt jede Syrjänin, niancbe aber .si)reeli('n sieh
sehr schrott' iiber das Vaterreclit aus. Tcb fiihre ein Jieispiel hit rzu
an. Als ich im Sommer 1907 eine FussUmr durch die Dörfer an
dor Vycegda unternahm, schloss ich iinCh einem Häufleiii Woiber
an, die von dem Dorfe Labomum nach dem Dorfe Nevik gingen.
Im GesprSch mit ihnen versnchte ich anch einige Auskunft &ber
ethnographische Dinge zn erhalten. Eine dor Franen erklftrte mir:
„Die Kinder milssen am meisten die Mntter ehren, dann die Patin
nnd die gsgiA, der Vater nimmt erst die vierte Stelle ein, nnd diese

I Diese Vofstdlang ist ab^raO »n der Vycegda ▼erbreitet

XXV,4 Zur Frago nach dea Beziehungen der Ueschleckter bei den Sjnj. 19

ist (Icrarf, dass es keine Siiiide ist ibm die Faust uiiter die Naso
zu halien. Ia der Tat, was ist demi ein Vater; erduldct er et\va
irgendvvelche Qualen, wird er etwa im Jeoseits fur sein Kiiid ein-
stebenl £r setzt die Kinder znm VergnfigeD in die Welt. Wa8 ist
das jetzt f&r eine Ordnong: der Vater wird znm Oberhaupt von
allem; es gibt keine dftmmeren Lente, als die, die G^esetze schreiben."
Diese Frau bildet keine Ansnahme. Bis znm hentigen Tage danert
zwischen den MSnnern nnd Franen ein hartn&ckiger Kampf am das
Becht an den Kindem fort Die Franen woUen das yftterliche
Recht nicht aiierkennr'ii, j(Mif's Recht. zu dessou Einbiirgferung' die
russische Macht und die rusj<ischeu (iesct/.o in orheblielieni Masse
bcig^etraprcn habeu. Diesen Kampf kaiiii mau aueli beoba('bt< ii. \venu
nian eiucn lilick in das hänslicbe I.ebcu der Syrjänen, in die Sitzun<reu
der Komniunalgerichte usw. \virtt. Noch vor gar nicht lauger Zeit
wai'de die Klage eines Vaters nm seine Kinder nicht von dem Kom«
munalgericht angenommen, wenn die Mutter nicht ihre £inwilligung
daza gab. Ohne die Znstimmnng der Mutter konnte der Vater
seinen Sohn nicht abfinden; ftberhanpt kann man beim Stadinm
des Gewolinheit8recht8 viel ICaterial finden, das von der vorzngs-
rechtlichen Rolle der Mntter zengt Ich erianbe mir nocb eine
Szene ans meinen Kindheitserinnemngen anznfl&bren. Ein alter
Mann kam betmnken nachhause und bcp:ann seine Kinder anszu.
scheltcn. Die Mutter nahiii ibre Kinder in Sebut/, und tiel iibcr
ihron (latten her. .Sie sagte, die Kinder seien ibre Kinder, und
ibrem Vater könnten sie die P'aust unter die Nase halten. Da
fählte sich der Alte beieidigt und ting au zu weiueu wie ein Kiud.

Alancbe Franen \vollen auch heute noch die g^giA höher ver-
ehrt wi88en als die MatterS obwohl sie hinzufUgen: «Aber wer
Weiss es; so sagte man in alten Zeiten; ihr Bfichermenschen roiisst
es besser vissen**. Um die Bolle der g^giA genan versteheu zn
kOnnen, moss man notwendigerweise znsehen, welche Bedentong
jetzt die Sjrjftnen den Tanfeltern (vei aA, vei aj) beilegen, denn
die Tanfinntter (veä an) hat in vielen Fftllen die g^gU ans ibrer
Rolle verdrängt. Diese Verdrungung kann olme Bruch mit der

* Dörfer äoska, Viljgort, Podjcrsk, UsCknlom.

30 VasILIJ ^ALIMOV. XXV.4

alten \\\'ltiinschaiiuii|j: dt-r Syrjäiieu vor sich gcgangcii seiu. Die
Auitiihrung der gegiii spiegeltc sich in der Cicsundheit des Kindes
wieder; ebenso die der veS an in der Gesimdheit des Kindes, das
jene ans der Taufe gehoben hai. Die ffegin luitte im Jenseits
Bechenschaft llber die Gesandheit des Kindes abzoiegen, jetzt
trägt die vdf aA die Verantvortong. ' Jede Fran, die dn geinsses
Alter erreicbti moss gegiA werdeii, and jede Fran in einem be-
stinunten Alter mass ein Kind ans der Taofe heben, vei aA werden.
Sonst mnss de in jeoer Welt bei einem juiigen Hand ta Gevatter
stehen.

Interessant ist die eifrontiinilicbe syrjänische Etikf^tte. wek'lie
die GevatttMii verptlit-htet siiul ^t-nan zu beobacliteii. Dii- Tauf-
pateii verscbiedeueu Geschlcclits dlirleu iiichl zu gleiihtr Ziit bar-
fuss iiber din Dicle gebeu. Die Diele zeigt sich ali> scblecbter Iso-
Utor, and die Taofpaten beriihren sicb, wenn sie barluss darfiber
gehen, gewi8sennassen nntereinander ond stehen geschlechtlich in
enger Verbindong nuteinander Der Tanfvater and die Taafmat-
ter d&rfen sich nicht gegenilbersitzen; wenn de es tnn, können ih-
nen bOse Gedanken konunen, nnd sdiliesslidi kOnnen anch ohne
bOse Gedanken die Kigenschaften des dnen von Aoge zn Ange
in gerader Linie aof den anderen ttbergebeu ; dies aber erinnert an
den gesi blecbtliiben Vorkebr. Die tibortrctung aller dieser Vor-
scbritleii bat dio Krkraiikiiiig des Kindes, da.'^ sie aus der Taufe
gcbolu n baben. zur Folge. Heute sagen nuincbe. \venn der Tauf-
vater und die Taufmutter rait nackten Fiissen iiber die Diele
gelien, niiissten sie in jener Welt, im jenseitigen Ijeben vor Hunger
schreien ^. Hier liegt offenbar Kinfluss des (Jbristentums vor, in-
dem i&r bestimmte Vergehen die Strafe im Jensdts wartet Aber
diese Strafe wird jenen dafttr anferlegt, dass ihr Fehltritt die Er-
krankong des Kindes veranlasst hat. — Vor 20—30 Jahren hidten
die Syrjänen die VerschvSgening darch die Tanfeltem (vei oA nnd
vez aj) noch höher. Dies bezengen aUe Syrjänen der ftltesten Ge-
neration. Ein S^ähiiger Mann aus dem Dorfe Ib, Stephan Petro-

' ("horall ;in <ior V3-i'e^:<la uinl nm Sysofsk.

* Vifgort und Siktidio Pon (ein Teil der ötadt UsCsysobk).

Digitized by Google

XXV.4 Zur Frage nach den Bexiehuogen der Geficblechter bei den Syij. 21

Ti5 EolegoVi hat viel anter diesea strengeii Vorschriften zn leiden
gebabt In seiner Jngend liebte er eine bflbsche junge Sjrjänin.
Alles war bereit, and in Ettrze soUte die Hocbzeit Btattfinden.
Aber da zeiprte es sich, dass der vez aj des Bräntigams und die vez

arf der Braut vcrschxs äg^ert Nvarcii, Wfim aucb scbr entternt. Dic8
störtf! ihr (iliick. Der Alte liat scine Jugendfreundin bis beutc
nicbt vergesscn kijnncii. Kr sajztc zu ims: „Wir xvoUten uns
heimlich traueu lasseu, aber wir turcbteteu, dass die Kiuder Miss-
geborten werden könnten. Hento heiraten sich sok-he Verwandte
wie wir, nnd sie bekommen Kinder — wie alle. Ich Weiss nicbt,
wer recht bat; damals waren die Vorscbriften streng. Das Alte
Ifisst sicb nicbt znrftckrnfen." In wieweit sicb Mer cbrisUicber
Einfloss finssert, ist vorlftnflg sebr 8cbwer festznstellen. Meines
Wi88ens bat bier das Cbristentnm nocb keine tiefen Wnrzeln ge-
scblagen. In demselben Dorfe > nabm z. B. ein SyrjUne das Krenz
ans der Kapelle, bescbinipfte es, spie darauf usw. Die AuifUbrung
dieses Mannes vcrietztc das relijriöse Gefiihl der andereii Syrjänen
nicbt besouders. PiF Vas aus dein Dorf r.sfkuloin erzäblte in voll-
stiindig nUcbternein Zustand (er triukt nie). u ie er ji-nn-ji n 2 ver-
böhut und jm ilmi darauf Gliick gesandt habe. Vor einigeu Jah-
ren scbluckten Jäger das heib'ge Abendmabl nicbt bintintor, son-
dern spieen es auf eine reine Leinwand ans; danu liäiigtcn sie
diese im Walde an einen Banm nnd scbossen mit der Flinte da-
nacb. Dergleicben Fftlle Hessen sicb nocb viele anf&bren.

Nicbt weniger cbarakteristiscb ist eine andere Tätsacbe, in
der sicb die Vorstellnng der Syrjänen Qber den Einflnss der Anf-
fflbrong des Tanfvaters nnd der Tanfmutter anf die Gesnndbeit des
Kiudes äussert, zu dem sie GevatU^r gestanden haben. In einem
Dnrfc • liebten sicb der Taulvatcr uiid die Tautrnutter. Sie hattcn
einijre Bildung genusscn und salien die stren«ren Vorsebritteu des
syrjäuischen Lebens niitcr dein Kiuduss der Hildiiii}! odei' der lici-
denscbaft mit iiberalcn Augen au. Der Zustaud der Taufmutter

> L'ok grezd.

*Jen - Gott, der Schflpfer des Weltalls.
• Dorf Öaa.

Digitizoa by C3t.)0^lc

Vamilij Malimov.

kttndete das Krscheinen eines neneo We8en8 an. Eb verbreitete

sich aus diosom Anlass ein Gerede. Mancho wollton nicht daran
p^laiibfi). Dii' Syrjäiion hiflton «'inc solchc Verbiinluii^r fiir \vider-
natiiilicli. kani cin Kind zur ^\'<'lt. imd allo f-ruartctcn mit
Eiitsctzfii, dass die un^diickliclicu Klciiicii, die jrnc iiberiile Patin
auä der Taufe geUobcn liatte, krank \verdeu wurdeu.

Nach der Vorstellung der Hyijäneii inoss auch die Pockon-
impferiii eioen strengen Lebenswandel fiihren, weiiigsteu8 Mähreud
der Zeit, wo sie ihrem Geverbe obliegt Aus irgendeinem Gnmde
giogen bei einer Pockeuiinpferin die Pocken nicht an. Die Sjr-
j&nen schrieben dies der schlechten Aufiikhmng der Impferin zu.
Der alte Poekenimpfer Kan§ Jakg sagte, dass er in der Zeit, wo
er Pocken impfte, von seiner Frau getrennt geschlafen, aber, be-
vor er zuni IniplVui ausging, sich doch der Rciniguiigszcremonie
unterzofreii li abc *.

Die Aiirtulii-unjr der der rrS on und des vcz aj bccin-

tlusst, ^vie p:<'>;i«:t. die (iesiindheit des Kindes. Und alle Personeii,
die sich als organisch mit eiiiem bcstimmten Kind vorbunden be-
trachtcn, diirfen untereinander keinon gesclilerhllichen Verkehr
pflegen. Ffir verbunden werden gehalten die g§gMt die vez a^, der
vei aj nnd die Mntter des Kindes. Der vei aj (der einzige Mann
nnter alien diesen Personen) darf nicht nnr nicht geschlechtlich mit
Personen wie der gegiiif der vei aA nnd der Mntter des Kindes
Yerkehren, sondem er muss ihnen gegen&ber ancb eine ziemlich
strenge Etikette beobachten. Der Vater des Kindes warde IHIher
anscheinend nicbt als mit dcm Kindo verbnnden anpresehen, und
die AulTiihnmg des Vatri"s des Kindes spiegelte sich nicht in der
Gesundheit des Kindes \vieder. Zwar durttcn die (jrtjin nnd die
tr: an nicht mit deni ^'ater des Kindes geschlechtlich vei'kehreu,
aber die \'ei'\vaudtiichart dei' vez an und des ve: aj galt fiir näher
(obwohl beide vor der Taufe einander vollstiuidig frenid ge\vesen
waren) als die Verwandtscbaft der vez aA and des Vaters des
Kindes. Die g^iAj der vez aj, die vei aH nnd die Mntter des

* Dies erzShlten die Tochter des Kany Jak^ uad andere Fraaen nach
den Worten des Kanf Jak^.

uyiu^cd by Google

XX V,4 Zur Frage narh den Boziehungen der GeHchlechter bei den Syij. 23

Kindes dtkrfcn sich nicht nar nie zanken and schimpfen, sondeni
auch oinandcr kein unangenehmes wider8prechendes Wort sageu
— sonst wird ihr Kind krank. Soviel mir bckanut, findet dipso
sti^iij^c Vorsclirift keine AiiNvciKliiiirr aiil" den rc: aj und den Vater
des Kindes. ()l)W(»hl irh es nicht niit voller Ik-stimnitlieit bchauptfii
kann. In bezuf;: ani" dit s*' Fra^:e habe ich zicnilieh \vi(leisj)reeliende
Auskunftc erhalten. Man niiisste dit sclben analysieren und ciuo
geographische Einteihinir ti etten; iim ubcr ricUtige Schltisse ziehen
zu können, miLsste das Kayou der Untersuchang erweitort werden.
Sparen der kuvada^ begegnen uus nnr in Nosal and LetkOf wo
wabrscheinlich rnssischer Einfloss im Spiel ist. Hier wird dem
Vater des Kindes Brot niit Senf and Salz gegeben. Dies mass er
essen. Der vei aj nmd die vei aii darfon kein ausschweifende8
Leben f&bren^ d. h. nicbt mit mebreren Frauen oder Hännem zn-
samnicnloben — sonst wird das Kind, das sie aus der Taufe gelio-
bfii haben, krank. I)ie Lii-ib-ilichkeit (b-s Valers (b's Kin(i<'S bat
krinrn Einllii>s ant" die (ieMindhrit d**s Kinde>. \\<Min dieses nielit
uniiiittflbar niit dem j>r: des \';!ters in Brriihrung kouinit: al)t'r
aneli das /ri viut-r vollstiindig Ireniden Person ist bei direkter
Beriibrunt^ seliädiieh llir das Kind. Zwar diirfeu dir Klt*M-ii nicUt
gescbiechtlicb niitcinauder verkebren, wenn ihr iuud krank dar-
niederligt. Aber diese Yorscbrift dobnt sich anf alle Mitglieder
der Familie ans, nicbt nar anf die Eltern, ja sogar auch auf Fremde,
die unter einero Dach mit dem kranken Kind wohnen.

Bei alien Hocbzeitszeremonien tritt bei den Syijänen der Vater
in den Hintergmnd. Die Brant wird nicbt den Eltem, sondem der
vez an odor dem vei aj abprekanft (veStsni)*^ nnr in manchen Dör-
ieru in der Xäiie (k'r Stadt \vird die i?raut von dercii Afuttei iiiid
von der rcz an, aber liidit von tb-in Vater gekanft. Das I.i"»se^»'l(|
fUi- die Braut wii'd \viedeiuiii uicht vom Vater des liiäutigams, son-

' Dio Simulation der Niederkunft dos Vaters ties Kindes \vircl kti-
varln ^'eiK'uint. ])ie BedcutUDg der kuvada wird von verschiedeuen Autorou
verschiefleu erklfirt.

' Man ver\vechsle nicht die heiden syrjiinischen Terniini vixtini 'los-
kanfen' und 'itbni 'kaufen'. Hier hat der Au»druck vestini die Bedeutun^
*eino Zahlang fOr die PHege, far Dienste leislm*.

XXV.i

(1(^11 voni.tv'^ r/7 o(]vi' (Icni 15i .iiili^rain sdb.st bozahlt Noch heiite
nieiiiLMi tlit' Syrjänen, dass drr Scirm des rc': aj und der vi-: au
melir gilt als der Scpren der Elteru (hur sicm). Es siud der vez
aj und die vez an ineistens lirufld- und Schvcster der Miitter des
Kiodes, and es wäre möglich — docb \\ ill ieh es nicht bchanpten — ,
dass der Kauf der Braot onr eine Beminiszenz an eine bestinioite
Form der ^yijäoiscben Familie, des Katriarchats, ist, nnter dem
die Kinder bei der Mntter blieben nnd der Vater keinerlei Becht
auf de batte, sondem die Hntter nnr besncbte. Solcbe Eben, —
wie sie die Syijänen nennen — »anf tibereinknoft* (IqMeni)^ kom-
men noch heute an der Pefora vor.

Die Autiiiliriiii<r dt i liiiiitt i- und Impferinnen hat z\var eineu
gr\vissen KinHuss ani di»' » ifMiiiilheit des Kindes. daj< sie ireimpft
haben, aber sonst steben dit st' Leute niit deni Kind in k» inei' Ver-
binduDg. Die uieisten Krankboiten dcnkeu »ich die Syrjänen als
eine hässlicbc sebinutzipe Frau {hJc j>r: nir), die Pocken aber
balteu sie fUr ein saaberes Mädchen. Die Pocken lieben das pez
nicht, sie folgen dem nnreinen Iropfer nicht nnd gehen bei dem
Kinde nicht an.

Das |5ei von Leuten, die gescblecbtlich miteinander Terkehren,
fiberträgt sich bei Ber&hning anf Kinder. Wie soll man diese Vor-
stellnn^ mit der ^w9hn1ichen Erscheinnng vereinigen, dass eine
junjje M Utter, die mit ib rem Mfinne presebleebtlieb verkehrt, ta<rtii<r-
lieh mit ibrrn Kindcrn in iM-nihrung' kunuiit ? Ich babe zulällig
einmal fol^^cndf S/t ne bruliacbtet: Eine jnnjre Frau, die in der
Hotiiiung war, s^äugte ein Kind. Da ersclieint die (Jrossmuttcr des
Kindes in der Stube, wirft sieb anf die junge Frau, entreisst ihr
das Kind nnd spricht: ,J)u bist selbst schxvanger (ur^^tan) und
nährst es immer noch!** Die Grossmntter betrachtete das Kind
aulmerksam, ob es noch gesnnd war. Die alten Weiber W6rfen
den jnngen ofb ftbermässige Leidenschaftlichkeit beim geschlecht-
lichen Verkehr yor. „Es vergeht kein Jahr, da wird ihnen

* Eine »usföhrlirhe Si hildpi ting der syrjänischen Horhzeitspjebräuche
in ihror Vrr«("hiodcnarti;,'kf'it uiid iliror Kedinirthoit durch russi«rhen Eiti-
fln^iR (iberhaupt \vird nach geographischer Einteilung besondere geliefert
Nverdcn.

uyiu^cd by Google

XXV,4 Zur Frage nuch den iiexiehungen der CJcschlcchter hei deii «Syrj. 25

schon das zweite Kiiid geboreii. Diuuiu kriiiikclii { inrsnuni/
jetzt dio Kinder." Natiirlich bedarf cs scluvt r\\ iefi:('U(leier Jitdegc
datur, dass die Fraueii in fi uhoren Zeiteu, weuigstens während sio
8äugt4?n, geschlechtUch entbaltsamer gewesen sind, als die Worte
alter Weiber.

Heate ist bei dem heranwaclisendeD Geschlecht anter den Syr^
jänen eine gevrisse DsoUening der Geschlechter za bemerken, die
auch den Reisenden nnd Ethnographen anfgefallen ist*.

Die $yij&ni8chen Eltern sind anscheinend oicht so zärtlich
gegen ihro Kinder wie die Groesmfttter, die GrossTftter nnd die
ODkcl.

Da das obcn angctuhrte Matorial dafiir .si)ri( ht. dass die Per-
soiieii, deiu-n die Ptlejr»' der Kinder oblicgt, eincn sti-engen Lebcns-
\vandt'l fiihren miissen und unter keineii Unistiinden gesehleclitlich
miteinander verkehreu diirfen, so muss mau sich frageu, ob dicse
Vorstellungen nicht bei manchen Völkern in gewissen (legenden bis
za einem gewi88en Grade die £ntwicklung exogamiscber E^en be-
einflossen.

Bei dem geschlechtlicben Verkehr verlieren die HIinner ihre
Knit, die Franen dagegen anscheinend nicht Wie erklärt sich
dies? M6glicherwei8e glanben die Syrjänen, dass die Mftnner bei
der BerAhrung mit Franen ihre Kraft anf diese fkbei-tragen. Daf&r

spricht die Tatsache. dass der Mann sich uicht getrant die Spindel
aufzuheben und sio ciner Frau zu reichi n; indessen Nviiuschen dies
die Franen. um Nutzen fiir sich daraus zu zi«'hen. Irgeudetvsas
aut' einzclnc Tati^achcn zu griinden ist jedoeh nieht wissenschait-
lich. Aber es gil)t noch nndoros Mat^rial, \velclies unsere Vermu-
tung gewissermassen bestätigt. Wenn ein Mana anf der Jagd
seine Fähigkeiten, die Sicherheit im Schiessen usw., Terloren hai
nnd ttberhanpt wenn ihn Missgeschick verfolgt, dann mnss er sich
nachhanse begeben, sich mit irgendeiner Frau geschlechtlich ver-
mischen nnd so die flir ihn unerwfinschten Eigenschaften anf sie
llbertragen; dann mnss er sich in der Badestnbe waschen nnd reine
Wftsche anziehen, woranf er wieder ein »echter" tflchtiger Jäger

' MAK81U0V, TuAl Ha ctuc'])t.

'2fi Vahilu Nalimov. XXV,i

wird. Mit dieser VorstoUniig bin ich zuerst in dcm Dorfe Jakov
(zii ViTgort gehörig) bekannt gewordeD, wo sie mir in entetellter

Form mitpretcilt \\urdo: d«*r Jäir<'r imiss sicli iiaohhans»^ boj^robcn,
^ich in der IJadi stiibo u aschm. iviiic Wä.s('lK' aiiziehcn uiid daiiii
iiiit iry»'iidfiiuM- Fi-au sclilalcii : daiiacli kaim cr als jrosniukM-
^Ifiiscli \vi<'(l('r auf dii' -^a^^d aus/iclu-n. Ich MTiiia^^ derii ki'int'ii
Gluubeu zu schenkcii. denu es widf'rspricht den Gruiidpriiizipifii
des syrjänisrhea Volksglaubens nnd alien Begelu ihrer la^Ml. Icb
habe in Erfahnmg zn bringen versncht, \voher meine Nachbam
jene Angaben bezogen haben; sie bescbäftigen sich selbst seit lange
nicbt mehr mit der Jagd nnd haben Tieles von dem Volksglanben
vergessen. Es gelang mir den Weg, anf dem ihnen die Sache zn-
gekommen war, nnd den Mauu, der sie ihnen erzählt hatte, aosfin-
dig zn maeben. Es zeigte sich, dass mehie Nachbam alles wirr
wiederge{?ebeii hatton. Jene Vor.stcllun«2: ist eiu eiffontiunliches Ver-
fabrrn zur Hfihiiiu der Jiitror. das iioch weit uiid l»r<'it an der Vy-
(•(•L-^da trciihi \vird. abci- bi^stolit die Idet- dicscs t-ij^on-

timiliclien Jleilvertahiviis? l)er .Iäi;er biisst unler doui Kiiilluss di-r
Nvcibliclieii Liebkosuugeu uud des gesclilechtlielicn \ t ik("liis die
Qualitäten eines giiton Jägers ciu. Und oft scbreibt er ali sein
Missgeschick dem Einfluss der \veibiicben Umarmnngen zn. In sol-
chen FäUen eilt er zn einer Fran nnd verkehrt wieder geschlechtr
lich mit Ihr, da er die f&r ihn nnerwtlnschten Eigenschaften anf
sie ftbertragen möchte. Dies spricht schon, \vie mir scheint, daför,
dass beim geschlechtlichen Verkehr die Eligenschaften der MiUiner
auf die Frauen ubergchen nnd nmgckehrt. Und dies wird noch wahr-
schcinlicher, \venn man jenes oigfMitiiniliche llujlvn tahrfii tiir Jäger
mit einifreii andeivu Ersrlicinun*rf'n aus dt-m (iebiet des syijäniselien
Voiksglaubciis vei^lcielit. Die 8yrjänen frlauben. dass mau sich
die Kraukbeit pcz auch von stchendem \Vasser zuzielien kaun.
Nach ihrer X oi-stoUuug sind maiiche steheude Ge\\ä.sser mit dem
jjiez inliziert Um von dem pcz eines stehenden Gewässers an<^e-
steckt zn werden, genftgt es sich in dem Was8er zn baden oder
aueh sich damit zn \vnscben. In dem gegebenen Fall hilft keine
Heiikur ansser der einen, dass man die Eigenschaften des fiez in
dieses selbc Wasser ttbertrHgt, \resbalb es nötig ist, dass man sich

Digitized by Google

XXV,« Zur Frage naeh den Bexiehungcn der Geschleehter bei den rj. 27

in diesem Wa!i8er badet oder einfach sich damit wäscht So kann

das pez aus deni »iteheudeu Gewässer in den Meuscbeu ubergoben
uud umgokehrt.

Man muss sich mm trajreii. ob bfi dcni grcschlechtlichfii Vcr-
k<'hr die Kiaft des Mamics auf die Fiaii iiberi^elit. ( )tleiibar niclit.
\Venn es der Fall \väre, daim erwlHbe die Frau uacii dem ersteii
Coitus die bestimmte Kraft, die der ^fann verloren bat. Dicse aber
erwirbt de oach der Vorstelluog der Syrjänen nicht. Die Kraft
Qod das pei lassen sich nicht identifizieren. Die Kraft ist eine na-
tHrliche Eigenschaft des Menschen, das pei etwas Fremdes, in dem
Btehenden Was8er Aofgelöstes, in der Liift Verbreitetes, manchen
Meoschen, Tieren iibw. Innewohnendes. Der Hensch, der sich in
stehendem Wasser badet and sicb mit dem pei infiziert, ^bt seine
Eigeiischafteii nicht dem Wasser iind empfängt selher nicht die
Eigonschaften des \Vass('rs, sondern er wiid nur mit et\vas Fiein-
deni. in dein Wasser Aulgflitstem, mit (b'm pcz inii/.iert. Die Syr-
jänen (nnd nicht .sic allein) glauben sich (b'nn auch e ff vor Kranli-
beiteu zu scliutzen, weua aie dioselbeu auf einen Andercn /u iiber-
tragen versnchen; zn diesem Zwecic legon sie ein Tuch. oin Hemd
Oder einen anderen Gegenstand auf die krauke Ötelle nnd wer-
fen ihn dann aof die Strasse, wobei sie boifen, dass ihn jemand
mitnimmt» Wer ilm anfhebt» wird nach der Vorstellnng der Syr-
jiinen krank. Das pez geht aof ihn flber; aber anch hier bewahrt
sich der Kraoke nnr vor dem peity nimmt aber nicht die £igen-
schaften des anderen Menschen an, der den Gegenstand anfgehoben
hat. Ich erlaube mir noch eine Keihe iihnlicher Beispiele anzuflih-
ren. Die Syrjiinen vvci tVn eiricn Jiirkenbcf^en hin, mit den» sie den
Kranken im Dampfbad ^M'pci(s(ht haben, in der Ilottnimij:. dass
jemand dariibcr hinschieitet und das fcz von dem Kranken aul den
UDvorsichtigen Menschen iibergelit. GcNvisse Krankbeiten versucbeu
sie auch auf Tiore zn iibertragen. Die Flechte, IcQrs (Psoriasis voi-
garis), heilen sie folgendermassen: die kranke Stelle wird mit heissem
Brot nmgeben nnd das Brot einem Schaf gereicht. Fllr radikaler
wird es gebalten Haare von einem Hammel (nigfna hat) zn nehmen,
der noch kein Jahr alt nnd noch nicht mit Schafen znsammen ge-
wesen ist, nnd mit diesen Haaren die kranke Stelle zn nrowickelD;

Vasilij Nalimov.

XXV,i

dann gibt man diese Haare nebst dem Brote jenem selben Ham-

mcl zn fresseu. Das (Torstonkoin im Augrc auf syrjäniseh pnn Jcofk
'Huiulooi', erfordert folfreii<ie H('han(llu^^^ Ks Nvird iiiit licissctn
Brot iiniLrf'l)('n uihI diesrs Bmt «'iiifMii Huiide zii ('ss*mi ^ereiclit. ])ie
Kranklieit »jifclit im (.T.sten Fall auf deii ilaiiuiit l uiid im zNvoiten aiif
(Ien Hund liber. Das eigentiimliche Bestrebon der Syrjiinen Kraok-
heitcn auf andre zu iibcrtiagen liat dazu jsrefiibrt. dass manche
Leate an einein ttbertricbenen Misstraueu leiden. Beim Baden in
der Badestube fUrchten sich diese entsetzlich davor einen andem
Menschen zu bertthren; wenn sie Einer zniftUig anstösst, ttbergies-
sen sie sich sofort mit kaltem Wa88er. Manche flircbten sich mit
frertiden Lenten zu essen; sie blasen auf das Brot und auf das
Essen und versuchcn so das peS zu vertreiben und sich dayor za
schiitzen. Noch heute blason die meisten Syrjänen beim Biertrin-
keii aiil" das Bier. Andcro Ifirclitcn sich mit l)l(i.s.scii lliiiiden einou
Tiiff^rill aii/urasscii usu. Kiii»' alte Krau ^ l)at eiiii^^c lifnitf. die sio
fiir kraiik hielt, sich nicht von ihr zn vcrabschiedcu, \\eiiii sie
stiirbe. (Beim Abschiednehmeu kiisseli die Syrjiinen die Verstor-
benen). Sio ITirchtete noeh als Leiche angesteclct und von dem peä
anch im Jeuseits verfolgt zn werden.

Die Syrjänen ver^ucben nicht immer das fiez auf einen andem
Menschen zu fibertrageu. Kranlie, die an vr^nn^, dessen Ursache
das pez is% leiden, heilen sie auf recht originelie Wei8e. Sie for-
dem dazu einen reinen (sqsifm) Menschen auf, der den Kranken in
der Badestube badet Fikr s^tem gelten Kinder, die noch nichts
vom «jeschlechtlichen Verkehr wissen, alte Mftnner, die demselben
eiitsairt habeii, und schliesslieh Lcute, die von weither, hinter vieleii
i-"liisscii. Bächeii und Hrmnu n hcrirrkommf ii sind. Fliisse und Bäume
ieini«;('u deu ^Menschen und sogar (jegeiistände vom pc: Die Syr-
jänen bitten oft die Kinder einen Kranken io der Badestube, \venn
auch nur ein paarmaal, mit dem Birkenbescn zu schlageii. damit
das 8^i^ des Kindes das pez rertreibe. Alte Mftnner isurieren in

* Sie yrvt ans dem Dorfe Viljgort.

* ^TiiorpaiftniecRoe 0(k»ptnie LXXIII, V. Nalimov «Barpotfnufl aipn» no
u-fcpouaHiflM b aupairfc*.

. ,1 . by Google

XXV,4 Zur Frage nach deu Be/iehungeu der Geschlechter bei deu Syrj. 29

der Hiidfstubc aiif dicjsclbe XVeise vom urtjsme, wie sie uiiiLiue
Jäger voni fr: roini^eu.

Das /)(': kaiiii aiich eine lif.stiiiinitc (ustalt aniiehnicn. Die
Gelbsucht ist uach der \'orstelliiiig der Syrjänen iiichts als fok pci
niv, ein 'böses unreines Mudchen'. Als leideiischaflliches uod geiles
Weib besucht sie oft hiibsche Burschen, wonach diesc knink \vor-
den. 8ich von der Qelbflncht heilen ist nach syrj&nischeni Volks-
glaaben soviel wie dieses Weib wegjagen. Ich Utt in meiner Kind-
heit selbst an dieser Krankheit. Im weibliclien Familienrat wiirde
beschloasen einen Arzt, ein altes Weib, zn holen, das nach den
Worten meiner Tanten seit SO Jahren keinen Verkehr mehr mit
Mfinnern gehabt hatte nnd jenseits eines Baches wohnte. Diose
badeto mirh in der Badestube und spiaeh dabei: .Jok pv: uij-
vennanr atdanil })ieni ]tani<i, srsfrtn mortked vutm'\ 'busrs. häss-
liches, nnreines Weib, kaunst du dich niir reiiu^ni Mensehen \vider-
seteeu?' in diestM- Heiiuug beobachten uir abermals einen Kampi'
zwi»chen pc: und scdi-m.

Bei der Analyse des Materials iiber den syrjäniscben Volks-
glanben lässt sich nicht die Erscheinung konstatieren, dass der Syr-
jäne die Eigenschaften eines anderen (bessereu) Henschen anzuneh-
men versuchte oder sich f&rchtete seine Eigenschaften einem ande-
ren (schlechteren) Mensehen zn ftberlassen. Bei einem oberflftch-
lichen Blick auf einiges Materiat bfttte man vielleicbt einen solchen
fehlerhaften Schluss ziehen können. Die syrjänisehen Frauen turch-
ten, der Hmul könne seine Ti iiirlifit auf sie ubertrafien. \\'enn sich
ein Hund reekt ()>rsiiu(sin >. rlann tritt die Syrjänin Jiiit dcui Fnss
nach ilun und sagft: ^We'; niit dir, ich brauclie deine Faulhcit nicht.
ich habe schon au nieinei zuviel'*. Abor die Syrjäninneu denkeuauf
ihre Wcise voni Hunde ' ; icl» habe nicht benierken köunen, dass die
Männer befiirchteten von der Faulheit des Hundes angesteckt zn wer-
den. Scblieaslich ist die Faulheit (dii) nach syijänischer Anffassong
eine Krankheit, keine dem Organismns dieses oder jenes Individuoms
eigent&mliche Eigenschaft Die SyrjAnen sagen, wenn ein Mensch

' Sioho OTnoipnijiHMCCKOC lW«>3j*l.iue LXXUI, V. i'. >iALiM<>v «.{arjMiriiiuil
Mipb 110 Kl;poiiaiiiflM'b supaHi».

xxv.»

/'/r^m(i>r \ sich ivrkt. dami stichlt ihm omof {dor Brudcr 7V'n's, des
SchöpfiTs des XVrltalls) die Kialt. Die Knift ist Ja eine Eipen-
sehaft d< s ( )rg'anisniiis. AIm-i- aii< h diose Tatsacheii .sprecben wenig
dafur, diiss sich der Svijiine iu ferner \'('igane:enheit geliii-chtet
hätte seine Kigcnschafteii einein andern AVcsen hinzngeben. omol
hat erst iu der letztea Zeit unter dem £iDflass des Christentnnis
solche negatiTen Zfige angenommen K

Die Syijftnen haben ein recbt eigentOinlicbes Verfledireii un-
tanglich gevrordene Haode zo heilen. Weiin ein Hnnd kastriert
wird, raten die Bossärzte eine Handehode zn trocknen, and diese
dient daim als gnte Arznei fttr denselben Hnnd. Wenn der Hnnd
untauglich wird (fsil-fima), dann gibt man ihm die eigeiie Hode zn
fressen; daiaiifliin g«'\vinnt er seine friiiicien Ki<j:fiiscliartt'n \vietler,
auf diese AVeisc wird der f^iLdn/i von der rntaug-liclikcit g^ehrilt.
Wird diesflbe Hode aber ein< ni andern nntauf^lieb i;e\vordenen Hundo
gegcben, so kann dieser nicht wiederliergestellt werdeii. Also kön-
nen die Eige-nsehaften eines Hiindes nicht auf einen andern iiber-
tragen werdea. Die Krankheit tiik§dpn aber geht ?on einem Hand
anf einen anderen flber. Wenn der nntanglich gewordene Hnnd
(tHked^ pon) einen gesunden Hnnd beisst» wird der gesnnde krank,
der nntangliche aber erholt sich nacb der Vorstellnng der Syijilnen
wieder. Beisst aber ein gesnnder Hnnd einen kranken, so genest
der kranke nicht Die Gesnndheit ist eine Eigensdiaft des Orga-
nismus und kann nicht ttbertra^en werden.

Die Syrjiinen wolIen, dass die Klihe im Soninier znsammen
weiden. Hierdurcb \vird in belrilcbtlichem Masse die Miihe erleich-
tert, die das Zusainmensiicben der Ktthe verursacbt 2. Dies aber
\vill der Jsyrjäne dureh ein selu* originelies Miltei erreiehen: von
ciner Kuh \vird ein Biischel Haare (;\m l»esten von der Briist in der
Nähe dos Uerzens) genommen und dasselbe mit Brot den librigen
Kikhen zn fressen gegeben. Wenn der Syijftne einen Hnnd imi-
Utni will, damit er ihm folgt, dann speit er aof ein StQck Brot

' Siehe ; JTiioipa.t-iiMoncor ()'ni]H.iiie LVII, V. P. I^alimuv „Ut.KOToj)uai
■lepTU jiaiJMOcKiu o Mipocoaeiiuaniii .tuium i.**. «
• Dio Syijäuon hnben keiiu' liirten.

XXV,4 Zur Fruge nach der Beziehangen der Geschiechter bei Uun •S;y-rj. 31

nnd ^'iht es dcm lluiidc zii lit sscn. Tii dcm cisten Fall IVo.sou
dif Kiilu', iii d(^'ni z\vci(tMi der Himd tin^Mi T«'il eines IVemdeii
Orjranisiiius. Aber hier nehmeii sie ebenso Nveiiig die Ei»rens;chat-
ten des freinden Organismus an. Das StUekohen vou dem letzte-
• reu lebt io deu Kttheu uud in dem Uunde als etwas Selbstäa*
diges weiter. Es sehnt sich nach dem ganzen Organismns (tou
dem es selbst einen Teil bildet), nnd diese Sehnsucht ist so gross,
dass der Organismns der Knh bezw. des Hnndes sich diesem
StUckchen nicht widersetzen kann. Die KiUie lanfen hinter der
einen Kuh her, dessen Haare sie gefressen haben; der Hnnd länft
dem Menschen nacb, dessen Speichel er verecbhiekt hat. Aber auch
hier haben die Kiilie uiid dei llnud uicht die Eigeaschalteu des
fremden Örganisnius antienomnieii.

Ich habe nnter deu Syrjäiieii nur au einem Ort die Vorstelluiig
konstatieren kömieu, diiss mau, uachdem mau einen bestimniten
Tcil des Organismns irgendeines Ticres verzehit hat, dessen Eigen-
scbaiten erwirbt. In dem Dorfe ^ska wird Neuverraählten eine
Hammelhode zn essen gcgeben. Dadnrcb will man erreichen,
dass die Jnngyerheirateten so geil werden wie der Hammel. Die
Hammelhode dient anch als Heiimittel bei geschlechtlichem Unver-
mOgen (Impotentia). Aber die Syijftnen von §o§ka haben die Hoch-
zeitsgebränche (wie vieles Andere) von deu Kussen ftbernommen,
nnd mii den Hoehzeitso^cbrnucheQ giug auch die Anweuduug der
Hammelhode zu ihuen iiber.

Ans dem gesamten oben mitgeteilten Material kann man viel-
leicht folgende Scblilsse ziehen:

Die Mfinner ttbertragen ihre Eraft beim geschlechtlichen Ver-
kehr nicht anf die Fran, sondem infizieren sich nnr mii dem peä^
Yon dem anch die Frauen selbst angesteckt werden, nnd Qberlianpt
kOnnen nach der Vorstelhinnf der Syrjänen die Eigenseiiatten eines
Organismns nicht anf einen anderm iib('rtia<r<'n \veideii. AUerdiiiirs
ist diese Sihlusslolgeruug auf (jiruud des vorgebrachteu Materials
etwas kiihii.

Vasilu Nalimov.

Digitized by Google

otteita Suomalais-ugrilaisen seuran keskuste-
lemuknata vuonna 1907.

Auszuge aus den sitzungsberichten der Fin-
msch-ugrischen G^ellschaft im J. 1907.

Matkakertomus vogolimailta.
V.

Niinkniii kerroin edeltisessft matkakertomaksessani asetnin fsyk-
syllft V. 1905 kotimaasta palattaan! Berezovin piirikimnasBa el&YiIn
pohjoisimman voj^iliheimon keskuuteen Sartynjan kirkonkylään.

Tämä paikka tnli nyt seuraavaan kevfläsoen asti pääkortteerikseni.

Kusi työkseni liankin kielimcsturiii. jonka avulla ryluiyin ke-
räämään Sosvan vogulimurteen sjinastoa. Kaikki näytti alussa käy-
vän toiveitten mukaisesti. Kielimestarini osottantui kelvolliseksi
toimeensa ja työ edistyi säännöllisesti. ^Mutta sitten kaatoi paikka-
kunnalla jo toista vuotta liikkanat lavaotauti vuoteen omaksi kieli-
mestarini perheen, ja varovaisuuden vuoksi miuun oli keskeytettävä
tyO hänen kanssaan. Kun lähes kuuden viikon kuluttua jälleen lyh-
dyin jatkamaan, alkoi ukko juonitella tehden lopuksi täyden tenän.
Ei auttanut muu kuin hankkia uusi kielimestari. Tämän sain ala*
Sosvalta Bjezimoyan kylästä ja hänen kanssaan työskentelin sitten
muutamilla keskeytyksillä aina seuraavan kesäkuun alkuun asti.

Sosvan Tognlit, joihin läheisesti Ititty^t sekä kielellisesti että
alueellisesti ylä-Luzvan vogulit, edustavat heimonsa alkuperäisin tä

. d by Google

2 Otteitft Sennn keskastel. — Anssflge «ns den siUungsber. 1007. XXV^

enimni&n Tenftlftiseltft vailratakselta sililyuyttii kantaa. Kuten pukn,
asunto ja flintavat. samoin hoitlän koko ajatus- ja katsantokantansa
on vahvaa kansallista leimaa. Omaperäisestä kaioaniunoudestii he
(ivat eteläisiii veljiään rikkaampia; heidän muinaista uralilaista luon-
nonuskuaaii ei vielä epäilys ole pahoin järkyttänyt. Krilaatuista
kansanrunoutta, nk. satuja, runoja, lauluja, rukouksia minulla siis
oli tilaisuus sanakirjatyön lomassa kerätä melkoinen määrä. Osaksi
niihin liittyviä, osaksi muita sävelmiä keräsin fonografiini 118 nu-
meroa. Niinikään sain vognlien mytologiasta pa^on nosia tietoja,
erityisesti heidän uhrimenoistaan ja karhnnkannioitnksestaao. Sar-
tynjassa asnessani minnlle sattoi kahdesti tilaisnns ottaa osaa kar-
hnnpeijaisiin. Toiset olivat . Sartyujau naaporikylässä, Bedkalissa
12—17 p. jouhik., toiset taas 200 virstaa alaspäin Sartynjasta, §ai-
tanskajan kyliissä joulukuun loppu- ja tammikuun alkupäivinä (mat-
kalla viivyin jouluk. 28 (annnik. 4 p.).

Karhunpoijaiset, joita Sosvalla vielä melkein säännöllisesti vie-
tetään karhuntai)on jälkeen ja kestävät vähintilän 4—5 päivää,
joissakuissa tapauksissa toista viikkoa, ovat vogulin kansallisin
juhla. Niissä knvastnn voi sanoa vogulien koko elämänkäsitys,
niihin on keskittyneenä kokonaisen kansan henkinen tietämys, sen
uskonoppi ja sen taide. Knnkinpäiväinen o]\|elma ajetaan laula-
malla määrätty Inka vanhoja n. s. kariinlaiili\ja, joissa knvaiUaan
karhun syntyä, sen seikkailija metsämiehen kanssa ja sen knole-
mantak^ta elämää. Seqjälkeen esitetään monenmoisia tansseja,
joita kanteleella säestetään; näytellään epälnkoinen määrä voguli-
laiscn draaman tuotteita, joihin monesti liittyy soittoa ja tanssia.
Kuten karhulaulut, niin tanssi- ja näytelmäesityksetkin ovat usein
mytolo<rista sisiillystil — niin])ii luihditaau laulun mahdilla peijais-
tupaan vnp:ulien täi keinimät jumaluusolennot karhun kunniaksi ja
pelokkaan katsclusväen hartaudeksi. Peijaisiin kuuluu vielä joukko
uhreja ja muita menoja. Koko monimutkainen olyeima todistaa
näiden juhlain mitä suorinta vanhuutta; niihin tatnstuminen on vo-
gulien tatk^alle mitä tärkeintä; yksinpä vogulien uskonnollisista kä-
sityksistä on karhnnpe^aisia tuntematta mahdoton luoda itselleen
tyydyttävää kuvaa.

Tammikuun kuluessa kunakin vuonna kutsutaan Sosvan vogu-

Iit määrättyihin pailckoitiiii kuiiiiaiikokonksia pitiiniäiin. Näihin ti-
laisuuksiiu matkustavat kuiuiaiivaiiliiiiiiiiut apulaisineen ja tulkkei-
neen, kanuankirjori, jauhoniuka.siinin hoitaa, stanovoi, urjädnikit,
joskaspa its(> ispravnikkakin, lisäksi välskäri, pappi, lukkari ja kym-
menkiiDta BerezoviD ja Sartyojan kaappiasta pitkänft karavaanina
kiertäen koko Sosvan aineen. Kunnanmiehet toimittavat krnonnn-
ja konnanverojen kantoa, periv&t jauhomakasiinin saatavia, käsitte-
levät kunnanoikeuden alaan kantavia riita- y, m. jnttiya, pappi,
Inkkari Ja välskäri toimittavat omia manipnlatsionejansa, kauppiaat-
taas hnolebtivat rihkaman ja tietysti viinan myynnistä sekä tarjoa-
vat luottoa rahapulassa oleville vojruleille joko toiveissa olevaa
pyyntisaaliita tai seuiaa\ ana kt siinä suoritettavaa ruumiillista työtä
vastaan. Kn talitonut pilästiiä tilaisuutta tutustumatta tähän „ ve-
näläis- 1. veroaikiu\n". jolla Sosvan vogulien yksitoikkoisessa elä-
mässä on niin saari merkitys, ja liityin siis kunnan-, kruunun-, kir-
kon- ja kanpanmiesten karavaaniin. Tarkotukseni oli, paitsi yleensä
käydä näkemässä koko Sosvan vogoUväestöä, erityisesti kankkia
tarkat tiedot vognlion lukumäärästä sekä kerätä kansatieteellisiä
esineitä.

Tammik. 11 p. lähdimme Sartyigasta. Ifatkamme, joka suo-
ritettiin porokyydillä, kulki Sosvan latvoille Njaksimvofin kirkon-
kylään, jossa BDsimäinen veronkantokokous pidettiin. Sitten —

useissa tien varrella olevissa kylissä kokouksia pitäen - Sosvan
sivujoen, Ljäpinin latvoilla olevaan StCrkurjan kiikonkylään. Tiiältä
palasimme Sartynjaan. jonne saavuimm<' 23 p. Viikon ]><-iäst;i liih-
dimme uudestaan liikkeelle kulkien nyt igrjumin kautta Obille bar-
kalan kirkonkylään Ja sieltä Tsema§in kirkonkylän kautta Bere/o-
viin. Obilla sain tavata paitsi vogulilaista, myös ostjakkilaista
väestöä, joka muuton voguleista eroaa vain kielellisesti. Berezo-
vissa viivyttyäni lähes viikon päivät palasin §aitansk%jan ja I^juli-
karin kautta Sartynjaan, jonne saavuin helmik. 7 p. Matkalla olin
ollut n. kolme viikkoa ja jättänyt jälkeä n. 1,465 virstaa.

Mitä tnlee väkilnkntietojen keräämiseen, niin se Sosvalla ja
Ljäpinilla onnistui täysin tyydyttävästi. Sitil vastoin Obilla vaikeu-
det olivat suuivniniat kuin olin osannut arvata. Obin alue on se
^Amerikka", jonne vogulien siirtolaisuus Sosvaita ja Ljäpiuilta suun-

4 Otteita Seuran keskustel. — Auszflge ant den eitsoDgsber. 1907. XXV,«

tantan. Jo varsin vanhoista ajoista alkaen on vognlilaista Ja ostjak-
kilaista asutusta täällä ollut rinnatusten, osittain eri, osittain sa-
moissa kylissä, mutta virallisista lähteistä oi olo suurta apua näiden
eri hoiMiojen asuini)aikk.i- ja viikilukusuhtridiMi sclvittiiinisct ii Pn-
luimattakaaii siitii ottii voguleja ja ostjakkeja yhteisesti iiiuiitetääii
vain ostjakeiksi, luetaan suuri osa (Jbin voguleja yhä uiihin Sosvan
ja Ljäpinin kyliin, mistä he tai jopa ylimuistoisina aikoina heidän
esi-isänsä ovat siirtyneet. Vaikeuksia enentää se seikka että toi-
seen ja toiseen suimtaan tapahtnnnt kielellinen salaotaminen on
maattanut alknperftisiä kansallisnnssnhteita. Niinikftftn ei ole helppo
hankkia tietoja voguleista, joita asuu venUftisissä kylissA joko sa-
tannaisesti palkkalaisina tai vakinaisesti; heitä ei tdiptA edes veron-
kantokokouksissa, milloin heidän puolestaan verot suorittaa heidän
isäntänsä tai luotonantajansa Tiedot oli siis itse kerättävä, mutta
vielä eräs seikka vaikeutti työtä: Bere/ovissa veronkantokokousta
kestää n. kolme viikkoa. Ja koko aika olisi pitänyt istua kokous-
huoneessa aamusta iltaan odottamassa veronmaksajaa jostakin ehkä
vielä luetteloistani i)oisjääneestä kylästä. Viisi päivää istuttuani
nskoin kokoamicni tietojen täydentämisen kruunun jauhomak^isiinin
hoitajalle, joka sekä kielitaitonsa että myös toimensa vuoksi oli
mielestäni kuin luota tähän työhön. Mutta haolimatta väkäisistä
valoistaan mies toimitti hänelle antamani tehtävän sillä tavoin, ettei
ainokaista numeroa paperille pannut, eipä edes viitsinyt minulle il-
moittaa laiminlyönnistään. Hielikarvaudella tunnustan, että paha-
mainen aukko täten jäi väkilukutietoihini, joiden keräämiseen muilla
seuduin olin niin suurta huolta pannut.

Antellin kokoelmia varten keräsin kansatieteellisiä esineitä
Sosvalta yli ])uolenkolmattasadan numeion. Suurin osa niiistä on
erilaisia nahasta tai kankaasta valmistettuja puku- ja kotitarve-
esineitä. Erityisesti mainittakoon miesten ja naisten poronnahkai-
nen kesäpuku, miesten talvinen, kevyt, komeasti koristettu parga-
turkki, poronnahkainen kesä- ja t<Uvilakki, omituinen nelikulmai-
sesta kangaskaistasta tehty metsämiehen viitta, luean, Kuosikoris-
teisista nahkateoksista mainitsen ompelutarvepussit sekä isonkokoi-
set nsamojedinlaukut**. Ennen huomaamatta jäänyt seikka on, että
Sosvalla ja etenkin Obilla leikkam«koristeisia esineitä suuressa mää-

Digitizoa by Cjt.)0^lc

xxv.»

Akttdui Kaknikto, Matkakertomus.

rin valmistota;m myös oriviiiisistii kankuista. Mnodoitaan näissä
käytetyt koristeet ovat aivan sainnja kuin nahka- ja tuohiteoksissa.
Tällaisia esineitä ovat pitkät, kapeat, lastulla, poronkarvoilla tai
höyheninä täytetyt tyynyt ja samaan malliin leikatut poron selkä-
▼yöt, joita yhteensft on kokoelmassani 88 kpl., «samojedinlankun"
tapaan tehdyt kangaslankut, tolospussit) neolatilkat Ja aika sieYät
rokkaset Helmikiijaisista pokaesineifctft mainitsen kaulnkset, hian-
suut, rintakoristeet, tohvelit ja kovasintnpet. Tnohiteoksia on pari-
kymmentä nnmeroa, paitsi pientä määrää tnobilevyilie kirjattuja
kuosinäytteitä. Poronsarviteoksia on alkn toistakymmentä, leikki-
kapineita kymmenkunta. Kailiunpeijaisiin kuuhnia esincitii, vo<^i-
lilaisen näytclmätaitcilijan niiyttäniiilaittcita y. m. noin ■{n. Muuta-
mia mytologisia esineitä, nk. ,.Maailniaa katsovan miolit n satula",
jolle tämän vogulien suuresti kunnioittaman haltian arvcllaau istu-
van uhria vastaanottaessaan, jumal mukcksi puettu kuivattu hauen-
poikanen, lyijystä valettu sammukoukuva, uhriviitta ja ennustus-
miekka. Arkeologiaa edustaa 14 kiviasetta. Paitsi näitä keräsin
Hämeen moseota varten yli 70 nnmeroa käsittävän kokoelman vo-
gnlilaisia pukn-, talous-, pyynti- y. m. esineitä, yleensä alknperäi-
sempää metsästää- ja kalastsgakansan koltaaria valaisevaa.

Sartynjiissa jatkoin työtäni kesäk. 6 p:ään asti, jolloin lähdin
paluumatkalle. Berezoviin matkustin veneellä ja tHältä laivassa
Tobolskiin, jonne saavuin s. k. 20 p

Minulla oli nyt tutkittuna kaikki voj^ulin murteet. Kuitenkin
pä.ätin einien kotimaahan paluutani pistäytyä muutamaksi aikaa Tu-
rinskin piirikuntaan tarkistaakscni alkumatkalla vv. lOol- 2 kerää-
miäni kielelliiiiä aineksia. Tobolskissa viivyttyäui viisi päivää lilb-
din siis matkaan Pelymka joelle ja saavuin heinäk. 5 p. Verh-
Pelymakiin. Saatuani kielimestarin ryhdyin tehtävääni ja kävin,
osittain konoorisesti läpi koko sanastoni. Sen lisäksi koijasin kah-
delta vielä elossa olevalta mnonlaalt^alta kansanmnontta sievän
kokoelman, voinpa sanoa, kaikki heidän vanhat runonsa. Fono-
grafiini pelastin parikymmentä pelymkaUusta sävelmää, joista aina-
kin enimmät olisivat lanliyainsa mukana vaipuneet hautaan.

Syyskuun puolivälissä siirryin parisataa virstaa etelämi);inä
olevaan Pelymin kirkonkyiääu. Tänne hankin Vagilskiu murre-

uyui^cd by Google

6 Otteita Peuran kokiislrl. — AliN7.ii^t' aus dvu siUungsber. liMJT. XXV,»

aluerlta kiolimoslariii. junka kanssa tarkistin vapilskilaisft kokoel-
mani. Viclii olin puiilmssa kutsua tyiiliöni entistä alalozvalaistu
kicliniostariaui. mutta k* liiikon vaiko kunnanmic>tca huolcttomuu-
dcu vuoksi häntä ei määräaikaan kuulunut.

Vo^ulinkielenopintoni oli nyt suoritettuna ja vahitollon talvi*
tiekin siksi kannossa että marrask. U p. saatoin lähteii työpaikas-
tanii Pelyoiistä. Suorin ja mukavin tie Tobolskiin kolkee Tavda
jokea myOten. Päätin kuitenkin kiertää Kondan kantta» kulkea
halki sikäläisten vogulien ja ostjakkien alueen kartutellakseni kaosa^
tieteellisiä kokoelmiani. Matkani kulki aluksi asumattoman metsän
taipaleen poikki Jevraan ja Satygiin, josta ajoin eräässä pohjoi-
fsenipana olevassa Utsinan kylSssSi. Sitte kuljin ilman isompia py-
sayksiii Leu.sin ja NaliratMu kirkonkyliiin sokä i'u>tuin ja Sumilo-
vau kautta Holt<arovo(»n. kiiviiisin tiiiiltä ala-Kondalla Krasnojars-
Ivissa asti, suuntakin >iue Irtysille Deiujauskoen kirkookylääo, josta
valluLietä Tobolskiin.

En tarvinnut katua matkaani. Tosin keli oli huono; lähteis-
säni Pelymistä lunta juuri maan peitteeksi, ja ajaessa koleata tietä
knlkyan sisnkset kovalla koetteella. Kengättömillä hevosilla oli
vaikea pääsO i^jankoisten jokien ja järvien poikki; eräälläkin alun
kolmatta penikulmaa pitkällä taipaleella viivyimme yhdeksän tuntia.
Mutta jos matka oli rasittava, niin tuloksetkin olivat tavallista pa-
remmat. Voguleiltahan en saanot kuin kymmenkunta sävdmää fo-
nografiini, kansatieteellistä vilhän. Sen sijaan ostjakeilta, joiden alue
alkaa alapuolelta Naluatsia .Icsaulan kylästä, oli ostamista vltiikvllin.
Ostjakkilaisista kokoelmistani on tärkointä (>4 koruonipclcista pai-
taa, useita koruompoh isia liinoja, kuosikkaita sukkia, komea helmi-
ja tinakoristeinen juhlaviitta. helmikot ist* isot juhlakinlaat sekä n.
80 numeroa naisten helmiompeleisia rinta-, kaula-, otsa- ja palmikko-
koristeita. Saalis vei voiton rohkeimmistakin toiveistani, mutta
olisi ollut vielä runsaampi, jolleivät käyttövaiani olisi loppuneet.
Krasnojarskissa sain kesken lakkauttaa osteluni, suorittamatta jäi
myös alkuperäinen suunnitelmani täältä edetä aina Kondan suulle
ja jatkaa keräyksiäni myös IrtySillä.

Tobolskiin saavuin marrask. 25 p. Täällä sain viipyä koU
matta viikkoa odotellen sosvalaista kielimestariani, jonka Suomalais-

. j ^ .d by Google

XXV.i AuTTCKi Kanm.sto, Matkakertomus. 7

liperiläisen Sciiiati .suostuinuksella olin aikoiuit ajaksi i\unh\ Snonicon
hänen äiint«'ittcnsH koneellista niUilrittHlrinislä varten. Odotellfssani
minulla oli sopiva tilaisuus keriltä hiii)i)akunnanarkist(ista vojiulien
ja ostj;ikkien väkilukutietoja. Työn oli kyllä jo syksyllä 1 !»((.'> eriis
tobolskilaiuen ottanut suorittaakseen, mutta matkoilta tekemiini
nudisteltuihin kysymyksiini työn kulusta oli vastaukseksi tullut vain
nudistelUga anteekslpyyDtOjft ja ausia iapauksia. Apooaoi kolme
Tobolskissa asnyaa .valtiollista*' ehdin parahiksi työn loppnnn, kan
Yihdoin tuli tieto Beressovista, että sosvalainen kielimestarini oli sai-
raana eikä pfifissyt mokaan. Lahdin siis yksin. Tobolskista lähdin
jonlnknnn 14 p., Tjumenista koljin Permiin, josta ootta Vjätkan ja
Volo^dan kautta kulkevaa .rataa Pietariin. Kotimaahan säävoin
jouluk. 22 p:nä.

Tuloksina viisivuotisilta matkoillani on ensiksikin sanastoa —
snppcamnian tai laajemman suuniiiit Iman mukaan keriittyä — yh-
destätoista enennnän tai vähemmiin keskenäiin eroavasta murteesta.
Kaikkiaan ol<'n käyttänyt n. 3u.(i0o H:o-kokoista sanalippua. Kus-
takin sanasta olen pitänyt välttiimättömänä kirjottaa sen tärkeim-
mät taivotosmoodot mutta myös lokoisia esimerkkejä valaisemaan
sanan ja sen eri mootojen käytäntöä ja merkitystä jatkuvassa po-
heessa; tällä tavoin sanastoni sisältää ninsaasti laoseopillisiakin
aineksia. Sanastotyötä systemaattisesti soorittaessani olen yksin
tein saanot laigoja selontekoja vogolin kansan aineellisesta ja hen-
kisestä elämästä sen eri poolilta, nk. elinkeinoista, asonnoista, pa-
vuista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista oloista, tavoista, hovi-
tiiksista. uskonnollisi.Nta käsitteistä. Kailaista kansanrunoutta y. u\.
kielenniiytteitii on arviolta n fin painoarkiksi. käänn«">stä sekä saini-
ja asiaselityksiä lukuun ottamatta. Siivelmiä on fonopfratilla k<'rät.-
tynä Sosvalta, Pelymkalta ja Koudalta n. puolen toistasataa. Va-
lokuvia paremmin t^ii huonommin onuistuneita on kolmattasataa.
Kansatieteellisiä esineitii olen Autellin kokoelmia ja Hämeen mu-
seota varten kerännyt lähes poolen seitsemättäsataa nnmeroa. Vogo-
lien lokoinäärästä olen eri seodoilla tehnyt mahdollimmman tarkat
Inettelot ottaen hoomioon vogolintaitoisten ja täysin venäläistynei-
den henkilöiden Inkosobteet. Tämän lisäksi olen Tobolskin ja Jeka^

s Otteita Seuran keskuKtel. — Aasxtige aus den mtsnng^bmr. 1907. XX

# """""

terinbnr^n biippaknniian arkistoista osaksi itse kerfinnyt, osaksi

korRyttänyt tietoja v(»^aili«'ii ja ostjakkien lukumäärästä viimeisten
toistasadaii vuoden kuluessa. Kdpioiiiiit olrn i)ari Tobolskin hiippa-
kunnan kirkollisrtii niuinaiMnuibtoinuseuou pulaätaiuaaui vanhaa
voguiilaitita käi>ikirjotusta.

Lopuksi pyyilitii täliiui lausua suuritunian kiitollisuuti-ni siitii
aiue»*llisest<i kaniiatuks- sta. jonka i>lcn Suomalais-nfrrilaisclta Sfu-
ralta ja Yliopiston Kauslcriltu saauut ja joka yksiu ou tuhu^t mal-
kani mahdolliseksi.

Helsingissä tammik. 26 p. 1907.

Akttuui Kannisto.

Matkakertomus.

Yliopistuu Kon»istorille.

Ijfthettäessäoi Konsistorille viime vaonna toukokaussa ensimfti-
sen matkakertomnkBeni, tutkin Vjatkan knvemementin Uriiamin
piirin tseremissien mnrrctta Sernur nimisessä kylässä. Silloin olin
jo läpikäynyt murteen sanaston ja kieliopin sekä kävin parjatkaa
läpi RBQULTn t^eremissiläisiä lause-esimerkkejä. Saatuani viime-
mainitun työn suoritetuksi, snin vielä kerätyksi mnutamia kausan-
runousnäyttcitä. Kansanrunouden kokoamisessa olivat niinullo ai)una
1'tupäässä vakinainen kielimestarini Ivax Nagokskiii sekä sitäpaitsi
Kupsolan kansakoulunopettaja Skmknov ja Sernurin entinen pölisi
GuKEv. Enneu lälitöuui tarkastin vielä toistamiseen kaikki kerty-
neet kansanrunouden- ja kielennäytteet kielimestarini avulla. Urzu-
min murteen alueelta kertyi kansaiiruuontta kaikkiaan: 64 laulua,
d4 taikaa, 87 sananlaskua, 67 arvoitusta, 3 loitena, 6 satua ja sitä^
paitsi kielennäytteiksi ja lisiksi tseremissien etnografiaan: tSeremis-
sinkieliset kertomukset kihlajaisista, häistä, hautajaismenoista, kol-
mesta eri vaintyaiu muistojuhlasta, axa-i^arja-m sekä iurem nimi-

uyiu^cd by Google

XXV,j Vrj»> VVu hmann, Mutkakertonius. 9

sistil uhrijuhlista yniiii „velhoista". — Fonoprammoja otin Scrnn-
rissa 12. Naiden joukossa on kielemiRyt teiksi ;5 satua ja jiiiiutamia
sananlaskuja; muut toiioiriamniit ovat laulusävclniien näytteitä.

JSernurista suuntasin nialkauL etelään päin Kasanin kuverne-
meuUn Tsarevokoki^autkm piirisi>ä olevaan Morkin kylään, samaan,
jossa Porkka vainajakin aikoinaan tutki tseremissift. Toimeliaaoa
lääk&rinA eli tä&llä vielä Mihail Ivanotits Kurabv, jooka apuna
Pobkah nsein tSytyi tnnraatna rintatantinsa vuoksi. Saman lääkä-
rin apna sain minäkin käyttää kun eräs pahanluontoinen kulkntanti
viikonpäiviksi kytki minät vuoteeseen.

Eusimäinen kielimestarini tällä paikkakunnalla, Vasilu Pai-
DRKKKov, oli kotoisin Rulnurin kylästä, jonne on vain parin km:n
matka Morkista. Pian täytyi minun kuitenkin erottaa tämä opct-
tiijani, koska hän liiaksi rakasti väkeviii. Onnistuin hänen sijaansa
vsaamaan nuoien kirkkokoninnojicll.ijan Ti. mökki .1 KvsKv.n vin. joka
pian osoittautui hyväksi kielimestariksi, vieliipä työskentelyn lomassa
ehti kerätä kansanrunouttakin. Jkvhkv.h v oli kotoisin Azjalin ky-
lästä, joka on noin 5 km:n pitässä Morkista länteenpäin. Hiukka-
sen eroa näkyi olevan Kuzuuriu ja Aiyalin murteiden välillä, etu-
päässä sanavarastossa mutta myös ääntämisessä (esim. Azj. sanan-
alk. j = Euj^n. (f; KnSnurin murre on samaa kuin Pobkau tutkima
Unian murre).

" Paitsi puhtaasti kielellisiä aineksia, joita keräsin saman oh-
jelman mukaan kuin edellisilläkin tutkimnsasemilla, sain Merkissä

(Azjalissa) ko'otuksi kansanrunoutta: 35 laulua, 41 taikaa, 34 sa-
nanlaskua. 82 arvoitusta, 2 siitna. sekä .sitäpaitsi tseremissinkielisiä
kertomuksia hautajaismenoista, kolmesta vainajain muistojuhlasta
sekä joulunvietosta, — Fono<rrammeja on tiiltä paikkakuinialta vain
neljä: kolme kauteleen-tapaiseila soitettua sävelmää ja kielennäytr
teeksi yksi sato.

Heinäkuun 10 p:nä lähdin Morkista Kasauiiu, jossa monen-
moisten matka-asiain vuoksi viivyin pari päivää. Heinäkuun 16
p:nä saavuin sitten viidennelle ja viimeiselle tSeremissi-asemalleni,
yjatkan knvemementin Malmylin piirin Bo\j§iga Eiymeq' nimiseen
kylään. Kielimestarina oli minulla täällä eräs nuori, hyvälalyainen
kirjuri, Kuzjma Kobnilov. Tyuobjelmaui oli sama kuin edellisOlä-

10 Otteita HeuRin kmkiistel. — Auszilge «U8 den Mitzungsber. 1007. XX

kin marrealneilla. HeiDftlrami lopnlla tein matkan 30 virstan päässä

olevaan Azikovoii kylään verrataksoni sikäläistä miUTctta Kiljinczjin
imirtccsccii. Kansanrunoutta clulin k^riita ainoastaan väliiiiscn mäii-
rän: K» laulua, 4() taikaa, sananlaskua, 2.'i arvoitusta. — Fono-
gramnieja sain 6. niistii yksi kioh^nnäyto. muut laulusävclmiä.

Knsimäisestä matkakertomuksestani sekä ylläesitetystä käy
siis selville, että ensi niatkavuotenani, joka ohjelmani mukaisesti

011 omistettava tderemissinkielen tutkimiseen, olen tatkinnt viittä
mainitun kielen murretta: 1) Yuorit^eremissiä, 2) Jaranskiii, 8) Ur-
zumin, 4) TsarevokokSaiskin ja ö) Halmyiin murretta. Ne ainek-
set, jotka tseremissien keskuudessa olen saanut kerätyksi, orat seu-
raavat:

1) 5 sanaluetteloa,

2) 6 kieliupinluonnosta.

3) 5 lauso-t^sinierkkikokoelniaa (ä STd lausetta),

4) l«ö laulua (niistä 7<i kpl. tähän asti tuntemattomasta vuori-

tscrcnnssicn lauluvarastosta).

5) 101 taikaa (euimmäksecn euucmerkkejä ilmasta ja vuoden-

kasvusta),
d) 182 sananlaskua,

7) 207 arvoitusta,

8) 28 satua ja kertomusta (viimemainittiyen joukossa tsere-

missinkielisift esityksiä mehiläishoidosta, hää- ja hauta-
jaismenoista, vainajain muistojuhlista y. m.),

9) 4 loitsua,

10) 34 fonopramiuia (uiiden joukossa Hö sävclniiiä sekä kic-

lonniiy tteiksi 4 satua yuuä niuuluinia .sanaulaskuja ja
arvoituksia),

11) 57 valokuvaa.

Violä tulee minun mainita, että vaimoni, joka seurasi nuika-
naui tutkimusmatkallani, käytti tilaisuutta hyviiksi nsii ko^otakseen
kansatieteellisiä aineksia. Tässä hfta kohdisti huomionsa kolmeen
aineellisen etnografian esineryhmftän: I. naisen pukuun, II. puun-
kuoresta ja niinestä valmistettuihin tarvekalnihin (astioihin y. m. s.),
m. riihirakennukseen. Hänen keräämänsä aineskokoelma käsittää
deskriptiivisen esityksen näistä kolmesta esineryhmästä viiden erif

Ykjö Wic-iimamn, MatkakertoiniiH.

kicIcUiscstikin toisistaan eriävän t^eremissiryhmän aliioelta, niiu.
1) Ko/jnoilemjanskiu (viioritseicm.), 2) .Jaraiiskin, ■{) Urziiniin,
4) Tsiirevokoksaiskin ja 5) Malrayzin tserpniissi< n alueilta. Esityk-
seen liittyy noin 360 piirustusta. Esinekokoelma (etupilässä nais-
pukaun kanlavia esineitä) käsittftft 70 numeroa*

Mitft Yiel& ylempftnft mainittuun Malmj2in murteeseen tulee,
on se m. m. siinä suhteessa kielibistoTiaUisesti erittäin huomattava
ja tärkeä, että siinä vielä on säilynyt jälkiä alkuperäisten i-, i- ja
«-äänteiden välisestä eroavaisuudesta. Tähän asti on (tätä ennen
tunnettujen murteiden pot-ustuksella) Innltu. että mainittu eroavai-
suus tscronii>>issä ylccnsii olisi hävinnyt (nini. siten, että mainitut
äiinteet ovat snlauneet .s':ksi). Mainittakoon lisäksi, että samassa
Malmyzin murteessa niyos erotus alkup. muljeera:imattonian ^■:n ja
nuiljoeratun t'S ((s):n välillä ou säilynyt, samoin kuin itä- ja myi'S
vuori murteessa, jota vastoin mainittu erotus muualla ou häviu-
nyt Tähän saakka on tiedetty tämän eroavaisuuden säilyneen vain
itämurteessa. — Näistä ja 6-ääntoitä koskevista seikoista olen
piakkoin ilmestyvään »Finnisch-n^sche Forschungen" aikakaus-
kirjan tämänvuotiseen nidokseen kiijoittannt tutkielman: „Znr ge-
schichte der flnnisch-ugrischen anlautenden nnd ö-Iaute im tsche-
remissischen*.

Matkasuunnitclnuissani ilmoitin aikomukseni olevan tutkia
myös erästä piontÄ, Vjatkan kuvemementin Jelabugan piirissä ole-
vaa t^eremissiläistä murrealuetta (A£almyzin piiristä itäilnpäin).
Minun täytyi kuitenkin tällä kertaa jättää tämä tehtäväni toistai-
seksi, koska olot koko Veniyällä juuri niihin aikoihin, kuin lopet-
telin Malmy?.in murteen tutkimista, olivat siksi levottomat ja uh-
kaavat, että katsoin olevani pakoitettu lähtemään kotimaahan. Itä-
Venäjällä lisäsivät olojen kuivuutta lähestyvä nälänhätä ja kulku-
taudit. i^unÄ toivossa, että olosuhteet Venäjällä vuotien kuluttua
nialuloUisesti olisivat suotuisammat tieteellisten tutkinnisten harjoit-
tamiselle, päätin siis toisena matkavuotenani suorittaa sen ti>an
niatkaohjelnuLstani, joka oli omistettu kielellisille tutkimuksille Ko-
maniassa ja Unkarissa (etupäässä n. s. csÄngu-magyarien kcskuu-

Digitized by Google

12 Otteita Seuran keKkiiKtel. — Aufxngc zm den «itzung^bcr. 1907. XXV,.s

dessa), sekä senjillkeen kolmanneksi ynodeksi palata jälleen Venä-
jälle votjiiakkilaiS' ja syrjäuiläis-ohjelmaui toteuttamista vartun.

ViiiiU' vuollen elokuun lopulla (2<i i»:n;i) saavuin Suonioon. Jossa
viivvin syyskuun 15 puliin asti Saman kuun 19 p:nK saavuin Bu-
dapestiin, jossa viivyin lokakuun 24 p:ääu asti, osaksi jatkaakseni
jo Uoisiiifi-issä aloittamaani kirjoitusta ylempHiiil mainituista tsere-
missi lii isistä (8::iä ja d:tä koskevista) äänneseikoista» osaksi valmis-
taakseni Romanian-matkaa varteo.

Ennenkuin saatoin asettaa Romanian Moldovassa asuvien
cs&iig6-magyarien keskuuteen, oli minuu matkustettava Bukarestiin
hankkiakseni itselleni sisäasiainministeriöistä luvan tutkimusten har-
joittamiseen sekä suositnskiijan ])aikalli8ille viranomaisille. Näitä
ilman ei Romaniassa tutkijan tarvitse ajatollakkaan maaseudulle
asottnniisla : sikiiliiisot polisi\ ii anoniaisot ovat tiissii suhteessa an-
karauiuiat kuin jiilliikin Vlioi)istonime herra rehtorin antaman
suosituksen avulla oiniistuinkiu [{ukan slissa saamaan tarvitsomani
asiakirjat. Lokakuun 81 p:nil saavuin tutkimusasemalleni 8öbut'ala
(rom. Säbftoani) nimiseen kyliiän Moldovan maakunnan Romanin
piirissä.

Moldovan csängöt asuvat pääasiallisesti kahdessa piirissä: poh-
jaiscmmassa Romanin ja eteläisemmässä Bacäun piirissä. Muutamia
csäng6-kyliä tavataan sitäpaitsi vielä Neamtin ja Teciiciun piireissä
(edell. Romanista luoteeseen, jälkim. Bacäusta etelään). Csäogö-
kyliii lienee tätä nyky il noin 30; näistä kuitenkin 13:ssa asuu myds
romauilaistuneita csänp:»iita, jotka kuitenkin ovat säilyttäneet kato-
lisen uskontonsa ja muutenkin pitiiviit its<'ääu ma«2:yareina (niuiit-
tilen itseiliin ,uiif,dun "eiksi). Suniniittaisen laskun mukaan lienee
Moldovassa csäu}?*'»-! aloja (= -perheitä) tätä nykyä noin S, (Uio. Mai-
nittakoon vielä, että on sellaisiakin kyliä, joiden kaikki asukkaat
ovat kieleltään romanilaistuneet: vain kylän magryarilainen nimi,
katolinen uskonto, naisten puku ja nimitys nUnghur" vielä todista-
vat niiden muinaisesta csAngölaisuudesta.

Moldovan magyarit on tavallisesti jaettu kahteen ryhmään,
pohjaiseen (Romanin) ja eteläiseen (Bac&un). Tämä jako on kui-
tenkin tehty etupäässä vain maantieteellisistä syistä eikä ole otetta

. j ^ .d by Google

XXV^ Yrjö \Viciimann, Mutkakertoinus. 13

huuiiiioou sitJi seikkaa, cltii t:it;i jakoa myös kioh^lliset eroavaisuu-
det tukevat. Sitenpä ei olpkkaaii tähänastisissa tutkimuksissa tehty
riittäviiä erotusta molempain päiimiirtoidcn välillä, vaau ne on se-
koitettu yhteen niiu, että se kuva, minkä lukija csäugö-magyarien
kielestä saa. on jotakuinkin kirjava ja sekava. Poikkeuksen mao*
dostaa kuiteiikin SzAttVAsin (valitettavasti jotenkin oiokka) esitys,
joka pernstnn etelllniiirteeseen.

Koska pol^Jaismarre vAhinunin on ollnt myöhemmin Moldovaan
mottttaoeiden onkarilaisten (sz6kely-magyarien) vaikntnksen alai-
sena, päätin ottaa mainiton mnrteen tntkimoksieni esineeksi ja ase-
tain, niinknin jo mainitsin, Söbufalaan, Moldovan snnrimpaan csdngö-
kyläön (noin 3,500 asukasta). Asuin kielimestarini, talonpoika
AxTON Ivonin talossa. Hänen kanssaan kävin läpi koko sen sana-
varaston, mikä laivataan Szinnvkiu toimittamassa murteissanakir-
jassa „Magyar Täjsz6tär"i.ssa (sisältää „enemmän kuin 8u,<Mne*
sanaa) ja kysyin sitäpaitsi UAiiLAom „A Miigyar Nyelv Teljes S/«'»-
t4ra" (Pesi I87;t), Ion (inKTiKn ,.I)ictionar Magiar-Romän^ (i^uda-
pest 1906) sanakirjojen sekä kahden mnrretutkimuksen mnkaan
sellaisia sanoja, jotka mainitusta SziNiiTRin toimittamasta sanakir-
jasta puuttuvat (tällaisia kylmiäni sanoja oli noin 4,680). Se sa-
nasto, jonka täten Moldovan pobjatsten csängd-magyarien kielestä
sain ko*otuk8i, käsittää arviolta noin 6,000 sanaa. Saatuani sana-
kirjaty jui lopetetuksi, kävin SiMONYin historiallisen kieliopin „Tft-
zetes niagyar nyelvtun^in johdolla läpi sanaopin tärkeimmät kohdat.

Mainittujen, paljon aikaa kysyvien töiden ohella koetin myös.
mikäli aikaa liitti, kcriitii kaiisani unoiitta, joka muuten pohjaisten
csänguitti-n keskuudesta niikyy olevan häviämiiisilläiin. Varsinaisia
kansaulauluja ei enää löydy ; kun lauletaan, niin lauletaan romania-
laisia lauliya. Ainoastaan hää- ja tmssitilaisuuksissa vielä tanssin-
tahdissa resiteeraanialla huudetaan ^tanssiusanoja", lyhyitä, korkein-
taan 7-8äkei8iä mnomittaisia, osaksi loppusoinnullisia laulunpätkiä,
samanlaisia joita varsinkin H&romszökin sz^kelj-nnkarilaisilla Un-
karin Erd^lyissä (SiebenbOrgenissä) tavataan (vrt Kbiza JAkos,
Vadrözsäk, s. 828 ja seur.). Tällaisia nlanl^Ja" merkitsin paperille
86 kpl. ja sitilpaitsi erään 14-säkei8en undenvnodenlanlun. ~ Myös
sananlaskiya keräytyi sanakirjatyön ohessa 170 kpL

Digitized by Google

14 Otteita Seuran koskustel. — Ausziij^o aus den sit/.ung»ber. 1907. XXV,»

Maaliskuim ktskivaihoilla puhkesi Moldovassa verinen talon-
poikai.^-kajuiia. jonka luoi tccs*^;!! ina<ryarilaisetkin kylät joutuivat.
Täll()in en ollut vielä saanut kielellisiä keriiystöitäui täysin lope-
tetuiksi, joten minun vielä niiden vuoksi tiiytyi viipyä Moldovassa
puolitoista viikkoa. Lähtöpäiväksi oliu ajatellut maaliskuun 26 päi-
vää, matta kun kylän köyhemmät talonpojat uhkasivat polttaa po-
roksi m. m. senkin varakkaan taloo, jossa vaimoineni asoin, min
päätin jo 24 p:n& lähteä matkalle. Alkajaan olin aikonut kansan-
rnnonden keräämistä varten viipyä vielä viikonpäivät paikkakun-
nalla, mutta tämä aie nyt pakostakin meni myttyyn.

Paluumatkalla pysähdyin vielä päiväksi ylempänä mainittonn
Bacänn kaupnnkiin, jossa mukanani seuranneen söbufalalaisen kieli-
mestarini avulla sain käsiini kaksi lähiseudun csängo-magyaria.
Tdinen oli kotoisin Seret-joen itä-, toinen sen länsipuolelta. Täiiiii
viivilhdys oli minulle sangen hyödyllinen. .Saatoin konstateeiata,
että tämä eteläinen murre tuntuvasti eroaa tutkimastjini pohjais-
mnrteesta siten, että se on nykyisiä Uukariu sz^kely-murteitu pal-
jon lähempänä. Sitäpaitsi oli myös jonkun verran eroavaisuutta
näiden molempien Bacäussa tapaamieni csängoitten kielessä. —
Näiden murteiden keskinäisestä suhteesta on käsitykseni siis ly-
hyesti sanoen se, että polgaiset, Bomanin piirin G8äng6t ovat säi-
lyttäneet kielensä alkuperäisemmässä muodossa kuin eteläiset, Ba-
cänn piirin cs&ng6t, joista Seretin länsipuolella asuvat ovat enite
olleet myöhempien, Erd61yistä tulleiden sz^kely-siirtolaisten vaiku-
tuksen alaisina

Mistä Ja milloin Moldovan csängföt ovat ji*;cttuneet nykyisille
asuinsijoilleen, siitä eivät tutkijat vielä ole päässeet yksimielisyy-
teen. Lseimniat arvelevat kyllä heidän niuuttan<'en Moldovaan Tn-
karista, Erdelyistä, — milloin — siitä ovat arvelut sangen epämää-
räiset. Mutta onpa esiintynyt sellainenkin mielipide, että csängut
jäivät Moldovaan jo silloin kun magyarit olivat tämän maakunnan
läpi matkalla Unkariin — siis jo ennen n. s. unkarihiista „maan-
valtausta*. Yhtymällä siihen, jo SzARVAsin lausumaan mielipitee-
seen, että cs&ng6n kieli on laskettava kuuluvaksi szäcely-murtei-
siin, sekä liittymällä niihin tutkijoihin, jotka eivät epäile csängö-
magyarien siirtyneen Moldovaan Unkarista, luulen voivani osoittaa,

xxv^

että tämä siirtyniiiicii ri olo tapahtunut XILtta vuosisataa aikai-
semmin eikä X\':ttä niyöhcnuuin. luultaviiiimin suureksi osaksi mai-
nittujen vuosisatain rajoittaman ajanjakson myiihemmällä puolis-
kolla. Ovatko Moldovan esängöt itjjeeusil sulattaneet turkkilaisia
komaneja, niinkuin I^fi NKAcsi luulee, se on asia jota kyllä tietysti
itsessään voi pitää mahdollisena, mutta ei suinkaan varmana, ei
ainakaau mainituD tutkaan esiintuomieii kielellisten geikkaia pe-
rustnksella.

Romaniasta saavnin maalisk. 26 p:n& Unkariini jossa asetuin
Brassön piirissä asuvien „H6tfalnn cs&ngöitten* murretta tutki-
maan. Tätä nykyä kokoan pai-^aikaa sanakirjalMa aineksia, sil-
mällä pitäen erityisiä äännehistoriallisesti tärkeitä kysymyksiä.

Hosszufalu, toukokuun 10 p:aä 1907.

Ykjo Whjhmann.

Matkakertomns

kansatieteelliseltä matkalta pormalaiskansain keskuuteon

kesällä 1907.

Näibin asti on permalaiskansain: syrjänien, permalaisten ja
votjakkien luona varsin Tähän toimeenpantu systemaattista kansa-
tieteellisen aineksen kokoamista, joka seikka m. m. on liaitaiiuut
vertailevien tutkimusten suorittamista suonialais-u<j:rilaisen kansatie-
teen alalla, Poistaakseni edes niuutamis.sa suhteissa tätä epäkoh-
taa päätin viime kesäksi lähteä permalaismaille.

Suoritettuani tarpeelliset esityöt matkustin kesäkuun alulla
Pietarin kautta Vjatkaaii, jossa pysähdyin vain päiväksi viranomais-
ten snosituskirjain hanlckimista varten. Ensimäiseksi työskentely-
paikakseni valitsin Loiva-joen „permjakkien'' asuman Letkan kylän,
joka syaitsee liki viiden peninkulman päässä Vjatka-Kotlas radan
Huraäy nimiseltä asemalta. Täällä en, paha kyllä» asnkasten epä-
luottamuksen takia voinut viipyä edes täyttä viikkoa. Saadakseni
sivistyneen seutulaisen matkatoveriksi — tämän tarpeellisuuden te-

Digitized by Google

\(i Otteita Senran keskastei — Auszfige aos den riteungsber. 1907. XXV^

kivät kokemakseni Letkassa miDuUe ilmeiseksi — matknstiii Ustsy-
solskin kaupunkiin, jossa sainkin oppaakseni entisen kansakoulun-
0|)t'tt;ijaii, iiykyäiiii valtion viinakaiippavarojeii kokoilijan A. Tskm-
iiKidn. Han<Mi kanssaan pääasiallisininiin tyiiskcntolin Loksimjo»'lla
Mordinsko('"n kirkonkylässä. Vylsegda joen vartta nousin aina sen
latvoille, Jossa pysähdyin .Skorodumskajan kylään. THällä oli op-
paanani seudun kansakoulunopettaja A. ^^omysov. Alkuperäinen
aikomakseni oli Vytsegdan latvoilta ajaa T^rdynin ja Pennin kantta
▼otjakkimaille. Tästä sannnitelmasta knitenkin InoToin, koska ras-
kasten kokoelmaesineitten kn^etns maitse — veden matalanden
takia eivät höyryt kulkeneet Ustsysolskia ylemmäs — olisi käynyt
kovin kalliiksi. Palasin siksi VytSegdan vartta knlkevaa maantietä
myOten takaisin Ustsjrsolskin kanpnnkiin. Matkalla viivyin pisim-
män ajan, kaksi vuorokautta Kotkerosin kylässä, jossa opastajanani
oli .sikuläist ii \iinakaiipan hoitaja Isji uov. Tstsysolskista matkus-
tin vitdii muiitaniiksi j);uviksi lähtdlä olovfuui Viiprortin kylään, jossa
paHasiallisinitiiin vain kokoilin kniisatietoellisiä esineitä. Apulaisinani
täällä työskentelivät Seinän stipendiaatti, ylioppilas V. Nalimov,
virasta erotettu kansakoulunopettaja A. Tskusov ja opettiyatar,
neiti ALBXSANDttA Kusivanova.

Heinäkään lopulla matkustin Ustsysolskista Vjatkan ja TSep-
ts&*n rautatieaseman kautta voijakkimaille. i^oin juuri missään py-
sähtymättä huomattavasti venäläistyneen Glasovin piirin läpi Sarar
pulin kihlakuntaan, jossa aloin työskentelyni Buranovon kylässä.
Valitsin tämän paikan lähtökohdaksi, koska semminkin sen puvut
nsoittRn muitten seutujen vaatf^tnkseen nähden tarjosivat micltU-
kiinnittäviiä. Luulin niy<')skin kylän papista, syntyperäisestä votja-
kista ja ftiHttrralisesta kiijailijasta (tk. Wi:i{KsTsA(iiNista (devan it-
selleni hvtUvä. Knnen pitkää huomasin, että tässä kvlässä alkoi
samanlainen villi epilluottamus nousta vastaani kuin aikaisenunin
Letkassa. Papista ci ollut juuri mitään apua, eikä hänen ystäväl-
linen poikansa Ivan W£U]tsT8AoiNkaan voinut sanottavia hyväkseni
aikaansaada. Matkustin siksi Buranovosta Malmy^in piiriin päin.
KortSumin kylässä tein tuttavuutta opettaja Nikolai WA8irjjBvin,
votjakkien mytologian tutkgan Ivan WA8iriJKvin pojan kanssa.
Tämän nuoren miehen avulla tyuskenteltn menestyksellä KortSnmin

Digitizoa Ly Cjt)0^lc

XXV,i U. T. Sirelius, Matkakertomus. 17

epitlaiiloisen votjakkikaosan kesknndessa. Matkustin tftältä rielä

länttä kohti, liki Malmyzin piirin rajaa pysähtyen lyhemmiksi ajoiksi
Xilgi-ziikjissii ja Zunijassa, jossa jälkiniäisessä kylässii kiiytiii liy-
väkscni opettajatar A(jafia Klavikovah apna. l^uulivälissii elo-
kuuta lahtiin paliiiiniatkallc Huranovoon, jonne olin jiittiinyt ensi-
mäiset kokoilemani votjakkilaisct esineet. Täältä kävi matkani Sa-
rapnliin ja laivatietä Kasaniin, josta minun oli mSärä vielä pistäy-
ty& tseremissi-maille. \lit&inittaiDen intensivinen työ, jonka varsin
▼aikeissa oloissa olin saorittannt, alkoi kuitenkin jo väsäyttää. Ii-
saksi tuli se, ett& minnlla oli jä\jellä jonkko sellaista työtä, joka
varsinaisesti olisi pitftnyt matkan varrella toimittaa; mainitsen vain
yli paolentoista sadan valokuvauslevyn kehittämisen. Päätin siksi
palata kotimaahan, jonne saavuin 21 p. elokuuta. Ennen lähtöäni
Kasanista tein tuttavuutta tsercmissilftisen pikkukoulnnopettajan T.
jKvsKvjKvin kanssa. Neuvoin iiiuitii kokoilemaan kotiseudullaan
Morkin kylän ympäristössä kansatieteellistä ainesta muutamilta mää-
rätyiltä aloilta. Tätä kirjottaesäaui oa bäu jo osan taosta tehtä-
västään suorittanutkin.

Kaikkialla kiinnitin etupäässä huomiotani rakennuksiin, pukui-
hin, metsänkäyntiin ja kalastukseen. Toin mukanani esinekokoel-
man, jossa on yli 560 numeroa. Valokuvia otin yli 160.

Matkani suoritin etupäässä Kanslerin viraston minulle myön-
tämällä apurahalla. Siitä viidensadan markan snnrniResta lisäerästä,
Ddnkä Snomalais-ugrilaiselta seuralta sain, lausun tämän yhteydessä
Seuralle sulimmat kiitokset

Helsingissä 18 p. marraskuuta 1907.

U. T. Sirelius.

Uiyiiized by Google

18 OUmta Sennm keskustel. — AunOge aus den stUungsber. 1907. ZXV^

MatkalrertomnB.

Matkn. jonka tarkoitnksena oli bakea vanhoja kirikirjoitnksia

Luotris-Moniriilinssa. etupäässä riisa-järv»*n ympäristössä ja Taiinu-
01a viioiistuii ]M)liJ()isi'ii)toillä. alkoi toukokuun 13 päivänä tätii
vuotta, jolloin lähti) Helsiiijristä ta|)alitui.

bitten kuin i^ittarista oli saatu Kiinan lähetystöltä kiinankie-
linen pas.<«i, jatketliin matkaa junassa VfMiäjiiii ja Länsi-Siporiaa
kantta Ob-joen varrella olevaan Novo-Nikolajevskiin, sekä tästä kau>
pnngista laivalla mainittua jokea pitkin Biisk-nimiseen Etelä-Sipenan
kanpnnkiin. Matkatoverina oli eräs nrolainen tyOmies, joka Oms-
kista saakka oli ollut mukana.

§ebelin&n kylässä Biiskiu Iftheisyydessä saatiin n. k. pitkä
kyyti Ubsa-järven läheisyyteen, Ulan-komin luostarikaupunkiin
saakka, siis var-sinaisillo tutkimnsmaille asti. Tämän 700 km pitkän
nuukan voikin vcriattain hyvin suorittaa ,.tarantassissa", sittenkuin
maantietä (m jatkettu i)ahiiii]>ien vuoristojen yli Kiinan rajalle asti.
Mon<rolian puolella on aiikt anipia seutuja, missä tiettäkin voi tulla
toimeen. — Useissa paikoin oli tien varsilla Altiiin vuoristossa sekä
hautaknnipuja että pystykiviii, eräiissä paikassa Tsuja joen ran-
nalla ihmisenmuotoisia veistokuviakin, n. k. baaboja. Bairim*viio-
ristossa lOytyi piirustuksia muutamissa pystykivissä.

Ulan-komissa, jonne tultiin jubannusaattonay ostettiin 8 he-
vosta ja varustauduttiin karavanimatkalle. Tästä lähtien oli seu-
rassa kolmantena miehenä Tsiyan arolta kotoisin oleva telengiitti,
joka toimi hevosmiehenä ja tulkkina.

Kolmen viikon kuluessa tutkittiin Ubsa-järven ympäristiit.
Vuorten rintfillii ja vuorten väli>ill:i aukeamilla oli useissa paikoin
niuistonii-rkkejii entisiltii ajoilta, etujjiiässä hautakumpuja, toisin;ian
:\ i uv.u korkuisiakin, ja pystykiviä, joilla kumminkaau ei ollut
kirjaimia eikä piirustuksiakaan.

Samgaltai ja Soi-Bur6u jokien laiiksoja seuraten ratsasti retki-
kunta Tannu-Olan vuoriselänteen yli Mongolian pohjoiseen njamaa-
kuntaan Uranhaihin, missä huomiota etupäässä kiinnitettiin ennen

Digitized by Google

XXV,i

J. G. Granö, Matkakertomus.

tutkimat toiniin seutuihin. Niinpä tutkittiin osa Ha-komin eteläpuo-
leisista ranta-aroista, kaikkien Tlu-kcniiin eteljistäpäiu yhtyvien lisä-
jokien yliiosat, ja muutamat ennentntkinuUtumat jokilaaksot ja arot
Ulu-kemin pohjoispuolella. Lukuunottamatta hautakumpuja („kurga-
neja") ja muuUiniia erittäin hyvin valmistettuja „baaboja", löydet-
tiiu kolme uutta pystykiviin hakattua kirjoitusta. Näistil oli kaksi
' n. k. Elegesiu aron eteläreunalla, Eleges-joen oikealla puolen, mel-
kein kahden päivämatkan päässä Ulu-kemistä. Kolmas löydettiin
Uln-kemin polgoispnolella, Izim-nimisen lisiy'oen laaksossa, lähellä
Tiaknlista Ujnkiin yli vuoristojen vievää tietä.

Matkat Unuihaissa kestivät kuukauden. Eioknon 10 päivänä
lähti retkikunta Usin rajakylästä palkkahevosilla ja ratsasti vii-
de^ä pSlvässä Sajanin vuorten yli, saapuen elokuun 16 p:nä Verhne-
Suetukin suomalaiseen siirtolaan, joka on Ktelä-Sjperiassa, mainit-
tujen vuorten pohjciispiiolella, Minusinskista Go km kaakkoon. Mi-
nusinskista matkustettiin laivalla Jenisei-virtaa pitkin Krasnojai-s-
kiin, joka on Siperian rautatien varrella, ja sieltä sitten pääa.sitissa
samoja teitä, joita kevHällä oli seurattu, junassa Helsinkiin, jonne
saavuttiin syyskuun 4 päivänä.

Hevosilla kuyeton matkan pituus on hiukan yli 2,000 km.
Ennen tutkimattomat tien rarsiUa olevat seudut ovat kartoitetut
Näin syntyneen itinerarikartan esittämän tien pituus on 1,175 km.
Valokuvia (enimmäkseen 18X18) on matkan varrella otettu 10 tn-
sinaa.

J. Q. Gbarö.

Matkakertomus.

Suomalais-ugrilaiselle Seuralle.

Lopetettuani talven kuluessa harjoittamani opinnot Kasamssa
lähdin toukokuun ne^äntenätoista päivänä matkalleni Volgan suo-
malaiakansojen luo. Aluksi suuntasin matkani Simhirskin läänin
mordvalaisseuduiUe, pysähtyen ensiksi Ardatovin piirikunnan AjaSe-

Digitized by Google

20 Otteita Seuran keskustel. ~~ Auesflge aos den sitzungsber. 1007. XXV,»

Ton kylAftn, jota saattaa pitäft sikfttSisen ?ahvan mordTalaisasatak-
sen keskustana. Oli paras kevfttkyntdjen aika, ja tftmän ynoksi oli

minulle aluksi siintron vaikeaa saada käsiini työssäni vÄlttämiittömiä
puliekumppauoja. Tiiiiiii seikka haittasikiii työtäni huomattax ;usti.

Mainitussa paikassa otin selvää etupäässä naimistavoista, kir-
joittaen muisloon yksityiskolif aisesti mordvalaiset iiäät lauluineen ja
rukouksineen. Matkasuunnitelmani laatu ei kuitenkaan sallinut miuau
ryhtyä keräämään hääitkuja siinä määrässä, kun niitä seudulla vielä
olisi ollut saatavissa. Kerrottiin näet muotamien morsianten nitke-
▼än* kokonaista kaksi viikkoa ennen isänkodosta lUitOft. Näiden
muistoonkirjoittaminen veisi varsinkin mordvan kieltä heikosti tai-
tavalta pa^on aikaa. — Muuten ovat mordvalaiset häätkin alituista
laulamista. Häämenojen pääkohdissa esiintyvät näet häiden pää-
henkilöt, 'pokS-htda (puhemies), htd-ava (ka:iso) sekä morsian ystä-
vättiiriueen laulaen.

Atjasevossa otin vielä selvUii vainajien njuistojuliiista niiden
yhteydessä esiintyvine „itkuineen -. jonka jälkeen jatkoin matkaani
Peiisan lääniin, asettuen Kijusnoslohodskin piirin nioksalaisten luo.
Täälläkiu kirjoitin häät, jotka muutamissa suhteissa huomattavasti
eroavat er/alaisista häistä. Niinpä esim. kosintamenettely on mok-
salaisiUa pa^oa yksinkertaisempi ja morsian itkee hääitkiga pääasi-
allisesti vain juuri lähtOnsä edellä isän kodista, nuodcgoukon jo ta-
loon saavuttua.

Yaint^ien muistojuhlat olivat sitävastoin täkäläisten mokSa-
laisten keskuudessa käytännössä laihemmin ja täydellisemmässä
muodossa kuin erzalaisilla. Näistä seikoista osoittautui kuitenkin

vaikeaksi ottaa lyhyen ajan kulue.ssa selvää; väestö, pitäen itseään
vaiivoiiia oikeaiiskoisina. kohtelee epäluulolhi ainakin jokaista heille
tuntematonta, joka koskettelee tiitii alaa. Niinpä alettiin minua seu-
dulla pitiiä ..Antikristuksena", eikä puoleeni suinkaan .suopein sil-
min katseltu. Tuukeutuivati)a kyläläiset vielä eriUinä yönä tieto-
mestarini asuntoon, vaatien häntä lopettamaan kaikki suhteet kans-
sani. Sitäpaitsi oli kylässä pidetty nenvotteliya minunkin suhteeni
ja aiottu ryhtyä väkivallalla karkoittamaan minua seudulta, mistä
aikeesta onneksi ei kuitenkaan totta tullut.

Pian tulin huonuuimaan, ettei käytettävissäni oleva aika olisi

xxv,»

likimainkaan riittänyt, jos olisin tarkalloon senranmit ilmoittamaaiu
matkasuunnitelmaa. Päivän parin oleskolnila paikkakunnallaan ei
olisi jnnri sanottavaa saanat aikaan. Uskalsinkin sen Tuoksi tehdä
mnntoksen matkasannnitelmaani jättämällä käymättä Samaran ja
Saratovin lääneissä. Sen sQaan matkustin Krasnoslobodskista Sim-
birskin läänin eteläosaan asettoen lyhyeksi ajaksi Earsunskin piiri-
kunnan BjelyJ Kljuts-nimiseen kylään. Sikäläisten vahvasti venäläis-
tjTicidPii erzalaisten luota matkustin Kasanin kantta Tsarevokoksai-
skin piirikunnan tseromissien pariin. Täällä asetuin aluksi noin
kahdeksankyninicnni viistän päässä Kasanista sijaitsrvaan Kus-
rodan kyläiin. Viilillä ja ympärillä olevissa kylissä toimitin esine-
ostoja museota varteu. Mainitussa kylässä viivyin joukon kol-
matta viikkoa ottaen selkoa naimistavoista, ubritavoista, maanvi^e-
lyksestä ja mehiläishoidosta. Hääkausi oli seudulla jnnri alkamassa»
jotenka minulla oli tilaisuus silnunnäk\jänä ottaa osaa muutamiin
häihin. Kosintamenettely on tseremisseillä yksinkertaisempi kuin
erzamordvalaisilla, jonka ohella on merkille pantava se seikka, että
sulhanen ottaa asioiden menoon enemmän osaa kuin yleensä mordva*
hiisillä, missä hänen vielä nykyäänkin on melkein kokonaan alistut-
tava isänsä tai perheen pään tahdon alle. Niinpä ottaa tsore-
missiläinen nuorukainen it«?ekohtaisesti osaa niorsianu^n ryöstiion.
kun sitiivastoin moi'dvalaisilla sen vielii käytännössii ollessa ry<>stöu
toimittivat sulhasen veljet, sedät tahi jotkut muut läJi(!iset sukulai-
set. Niinikään voi asian alkuunpano kosiutanaimisissa tapahtua
tseremisseillä sulhasen puolelta, kun se ainakin äimbirskin läänin
erzalaisilla on vieläkin sulhasen suvun asia.

BuS-rodassa tutkin, kuten mainittu, myöskin uhritapoja. Näistä
ennätin selvittää yksityiset uhrit ylhäisUle eli taivaan jumalille (fiuji
umaal iumi, leiiiH-m). Pidetään välttämättömänä, että kukin yk-
sityinen henkilö toimittaa ne\jä uhrisaijaa hS^dl tö^*lle, joista ensi-
mäinen on suoritettava silloin kuin nuorukainen on varttnnat mie-
heksi ja alkaa elää itsenäisenä miehenä. I^Iuutanian sivistyiifon tse-
remissin avulla onnistui minun saavuttaa pian joukko personallisia
tuttavuuksia kylässä, jotenka minulle ei tehty mitään isteitä töis-
säni. Pää-apulaisekseni onnistui minun saada eräs arvossapidetty
tseremissiläineu Uetomies, ivi^an uSie. Työskentelin eräässä ladossa,

Uiyiiized by Google

21 Ottfitii Seuran keKku.sUl. — Auszuj^e aub di-ii sit/uughber. 19()7. XXV'.:.

jonne tseremissit halu.^l.i keiiiäntyivat tnrinoimaau, ottaen tavallaan
huomautuksillaan ja lis.iyksilla.iii lyithöni osaa.

Kiis-rodjissa ()lr>ki luni aikana oli matkasuunnitelmani aika su-
pi.stuuut jo sangen vähiin. Suuntasin scu vuoksi matkani täältä
Vjatknn lääniin, kulkien Urzumin piirikuonan läpi Malmyzin pii-
riin. Matkani varrella toimitin esineostoja. Malmyzis8a asetuin
mnntamaksi aikaa er&äseen votjjakkikyl&ftn, jossa kirjoitin hä&t ja
snoritin valokuvauksia. N&in oli käytettftviss&ni oleva aika lop-
puonkulunnt ennättAmättäni käyd& kaikissa matkasnnnniteUnassani
osoitetuissa paikoissa. Tulin yhä enemmftn siihen huomioon, että on
välttämätöntä pysähtyä kullekin paikkakunnalle, missä on aikomus
tällaisia tutkimnksia suorittaa, niin pitkäksi aikaa, että ehtii tutus-
tua yiiii>äiistuönsä ja saada luotettavia tuttavuuksia, muussa ta-
pauksessa on vaikeata saada esim. mytologian alalta mitään tie-
toonsa. MoiuMimoisct hankaluudet ja pikku vastukset vievät nekin
paljon matkusteltaessa suuren osan ajsusta.

Matkani tuloksina voin arvoisalle Seuralle esittää noin kuusi-
kymmentäviisi arkkia käsikirjoitusta, joukon tekstipiirustuksia ja
valokuvia. Samalla pyydän lausua Seuralle Uitollisuuteni siitä ra-
hallisesta avustuksesta, jonka matkaani varten olen saanut

Albbbt Hamälainrm.

Esimiehen, senaattori O. Donnerin alkigaispnlie
SuomaXais-ugrilaisen seuran vuosikokouksessa */xit 1^07,

Seuran säännöt edellyttävät, että puheei^ohtaja vuosikokouk-
sessa kiinnittää läsnäolevien huomiota johonkin yleismerkitykselli-
seen kysymykseen, joka koskee Seuran toimintapiiriin kuuluvaa tie-
teellistä alaa. Kun muut toimet ovat vaatineet melkein kaiken
aikani, rohkenen tällä kertaa kosketella erästä erikoiskysymystä
aikaisemmin tekemieni muistiiupauojeu perusteella. Tässä suhteessa

xxv.»

on minulla ollut etu saada käyttää Seuran entisten stipendiaattien,
herrojen Karjalaisen, Kannistud ja ÄiMÄn runsaita, tähän asti
painosta julkaisemattomia aineksia osaakin ja vogulin kielistä sekä
erinäisistä lappalaisista murteista.

KäsiteltäTäksi ottamani kysymys koskee sitä tapaa, jolla
suomalais-ugrilaiset kielet osoittavat monikoUisuutta, toisin sanoen
tahtoisin antaa lyhyen esityksen mainittujen kielten dnali- ja plurali-
muodostuksen luonteenoinaisimniista tunnuksista.

Kutcii tuiuiottiia on «'siintyy nimittäin suomulais-u^rilaisissa
kielisstä se omituinen ilmiö, että usoissa niissä pluralimuodostus
tapahtnn aivan ori tavoin kuin toisissa, mutta että noita tässä
suhteessa yhtäpitäviä kieliä ei silti voida yhdistäii yhdeksi erikoi-
seksi kieliryhmäksi, rprilaisen kieliryhmän kielistii on unkarissa
pluraLin tunnuksena k ja f, sitävastoin ostjakissa Ja vogulissa t
Useimmat länsisuomalaiset kielet käyttävät t tai t:tä, jotavastoin
lappi unkarin tavoin käyttää Jc ja t:tä. Lopuksi ovat permiläiset
kielet ottaneet pluralisnhteita osoittamaan kollektivisen lausuman
jo8, samalla kuin tseremissi tähän käyttää vyla.

T%män eroavaisuuden synnystä ovat sekä Blohstsdt' että
AirLQvisT* lausuneet sen mielipiteen, että k on alkuperäinen tun-
nus, josta sitten j ja / ovat kehittyneet ja josta myiiskiii i on syn-
tynyt, kun suomessa yksikään sana ei voi loppua Ä:hon. Myöskin
JkiDENz * katsoo pluialisen /-muodostuksen syuuyltään olevan yh-
teitien suomalais-ughlaisiile kielille.

1. t monikollisuutta osoittavaua tunnuksena.

' Jos äsken esitetty käsitys, että pluralin alkuperäisiä tunnuk-
sia olisivat h ja t , on oikea, esiintyy kuitenkin nusia vaikeuksia kysy-
myksen ratkaisulle. V4jrossa, nimittäin laajimmalle levinneessä eli
Räävelin murteessa esiintyy kyllä, vaikkakin harvoin, pluralimuotoja,
jotka ovat muodostuneet suomenmukaisesti, esim. UhmUj lapaika^
ptiisf, säännöllisessä taivutuksessa esiintyy kuitenkin pluralin mwk-
kiuä dc tai te. Eteläisemmissä murteissa vaihtelevat molemmat

* Halotti Besz^d s. 35.

> Suomen kiel«n rakennus s. 86.

* Ventreigiing dtr ngrischen Sprachen s. 61.

Digitized by Google

24 Otteita Seuran koku.stei. — Au.sziigeausdeii hitxuugsb-. r. 1907 XXV,i

muodot esim. karv, gen. karva pl. kanadc: m r, gtii. näre pl.
tbjtr, »'liit. iiöiiist I. nörtist: pildrst 1. ptiisf, jnlg, jala pl.

j<ih/atl<\ vliit. j<iff;it(I(st \. j(dH\( (/:n poisheityttyä < y(j/o/.s/fl); rind,
pl. riniHid. part. r/ndu^ incss. riiiims pl. rindadis 1. rinnus: kiizi,
gen. ^«c pl. A<>7/r. elat. A«Yft\>< 1, käzint; jumal, pl. part. jutnalaid,
elat. jumalaist 1. jumalatcst.

Tätä vironJdelessä useimmissa tapauksissa esiintyrSä <^ tai
Mlistft pluraUmnodostiista ei voida Icatsoa virolaisaliieeUa synty-
neeksi antisronodostnkseksi. Kaikissa saomalaismnrteissa^ TepsSssä,
vaaassa, karjalassa ja Saomen morteissa on plnralissa ainakin
yksi sija, nominativia lokematta, joka mnodostnn lllft. nimittäin
genitiri, tai kaksinkertaisella plnralintannnksella iden, im<i iden:
miesten^ mmden, osien, talojen. Vielä enenimän jälkiä /r-taivul uk-
sesta esiintyy liivissä. SjöcuKNin dativik.si nimittämä sija vastaa
useissa tapauksissa täydellisesti suomen {xenitiviä, niin esim. siug.
jumälön pl. jum ildön, uomiuativista jumäld: iustr. sing. jiimuloks
pl. jumäldUs: lajiston Icihö = suom. lasten leipää. Laisin mur-
teessa esiintyy ^/-muodostus vielä useammissa personalipronominin
syoissa: mina 1. ma kunlun gen. min pL mäd (= suom. meMftlfft);
dat. sing. fMnnSn pl. mäd^; adess. sing. mmmd pl mä/dl; elat
sing. minust pl. mädeat, mädst; instr. sing. mhmifka pl. mädkokSf
mädkK Mnnt plnralimuodostokset ovat yhtäpitäviä vastaavien
suomalaisten kanssa.

Täydellä syyllä käsittää Budem* lappalaisen plnralin par-
titivissa ja genitivissä esiintyvän aineksen /</ jäännökseksi (^/-loppui-
sesta plnralin vaitalosfa, ja hän katsoo tiimän pluraliainoksen esiin-
tyviin myöskin votjakkilaisissa pronominalimuodostuksissa mifoncz,
tihdcz, joiden vjii talo milc, iiCv on identtinen suomen incidä-, Uida-
kanssa, siten nimittäin, että l sääonöUisesti vastaa suomen d:\A.
Vielä])ii unkarilaisessa pluralisessa possessivisutfiksissa ja^ je, Joka
Mttnclieuer codexin mukaan on syntynyt aikaisemmasta jal, jd
muodosta (fialim = fiaim 'poikani* plnr.) Buobnz näkee säännölli-
sen kainn suomalaisesta id*.

' Sj<>gren, Liv. Gramin. 77, S!*, 115.

* Vorz^ cif^iin-^ der ugr. Spr. s. Ö3.

* Main. teos s. 62.

XXV^ o. DoNNKK. Alkujaihpuhc vuoäikukouksessa 25

Määrätyn dcklinationin plunilin tuimuks<'iia on inoidvassii
iiomiiijitivissa inc, joka sitten esiintyy nuiiden sijojen vartalona.
Tätnäa muodostustavan käsittää Buuknz jäännökseksi deinonstra-
tivipronominista: sing. tö, >'in, ne. Määräämättömässä dekli-
natsionutsa sitävastoin on pluraiin nominativissa ainoastaan ^ ja
rollissa sijoissa kftytetftftn samaa vartaloa koin inftilrftty88& deklinat*
äonissa. Vaikka mainittu »a, ne olisi indenttlnen demonstrativi-
pronominin plnralimnodon kanssa, ei edelläkäypft t tässft yhteydessä
voi roieleim&n vastata saman pronominin sinKolaria. Sen esiinty-
minen yksin mft&rftämftttömän deklinatsionin pluraiin nominativissa
näyttää osoittavan, että mordvassa, samoin kuin useissa mnissa
sukulaiskielissä, pluraiin tuunukseua on t, jobou toiueu, dcnioustra-
tivinen aines on liittynyt.

Jos käännymme ostjakkiin ja voguliin näemme, että kai-
kissa uäideu ki( Iten murteissa, Kabjalaiskn Ja Kanmstou sucsiol-
lisesti mioulle antamien tiedonantojen mnkaan pluralia taivutuksessa
osoitetaan <:llä.

YUAesitetystft voidaan mielestiUii täydellä syyllä vetää se johto>
päätös, että kaikissa snomalais-ngrilaisissa kielissä ennen niiden
eroa oli suffiksiaines t d, jota käytettiin sanataivutnksessa osoit-
tamaan monikollisnntta. Ovatko ne samaan tarkoitukseen käyttä-
neet toistakin keinoa, on nyt tutkittava.

2. h, Yf it i dnalin tai pluraiin tunnuksina.

Kuten tunnettua on, on pluraiin tunnuksena unkarin taivu-
tuksessa k: hai "kala', pl. hahik — suom. kalai. Possessivisurtlk-
seissa on sama merkitseniLstapa käytännössä, siten nimittäin etta
omist^jain monikollisuutta osoitetaan personasnffiksilla + k, jos omis-
tettu on singularissa; jos omistettiga on useampia, ilmaistaan tätä
monikollisuutta f:Uä, johon liittyy singularin ensimäistä tai toista
personaa osoittava possessivisuffiiksi m tai d tahi pluraiin samoijen
personien suffiksit nk, t-k.

Unkarin nominitaivutuksen nomin. pluralia enimmän lähenevät
nykyään lapin nominitaivutuksen muodot. ÄimXn tekemän, viittä
murretta koskevan selonteon perustalla on pluraiin noniinativin tun-
Uttkseua nomineissa A, muissa sijoi^ssa i>i la vastoin ij, if joko

. j ^ .d by Google

2».

OttuitaSuiiriui keskuslel. — Ausziige aus den hiUungHber. UNI7. XXV,»

yhtoyd«'ssä d:n kanssa tai ilman sitä, siis läheisesti liittyen länsi-
suomalaisiin kieliin. Mutta sm lisiiksi on lappi verbitaivutuksessa
ja persoualiproMoiuiiiissa säilyttänyt dualiniuodon, joka epäileuiättii
on jääunöä sellaisesta muodostuttavasta, jollaista nykyään ei tavata
ainoastaan ugrilaisissa ki«*lissÄ vaan vieläpä volgalaisissa ja permi-
läisissä kielissäkin. Lappalainen peroonalipronomini osoittaa monik-
' koa ijf %f i, ija, tjftllä sekä dnalia oi, oj, oq;:Ila. Selvän selityksen
tähän mnodostnstapaan antaa vognlinkielL Niistä yhdeksästä
murteesta, joita Kannisto on tntkinnt, käyttää kahdeksan dnalin
tunnuksena äy, ey, tV, ija, 7, i; personalipronominissa on tämä tonnos
sitävastoin en, in, 9n Tavdan murteessa, kun sitävastoin muissa
murteissa sekä dualissa että pluralissa ou a)i, uji, oan, ja Tavdau
murtaessa pluralissa < //.

Ostjakissa on dualin tunmik>ena k» n. y/ n, yrn. joka säilyy
kaikissa sijoissa. Sitävastoin prunoniinitaivutuksessu on ostjakissa
dualissa in, pluraiiiisa eth Irtysh-ostjakissa on samoin kuin lapissa
dualimuodostus ainoastaan pronomineissa ja verbeissä.

Jo Castren teoksessaan Ostjakische Orammatik s. 82 hno-
manttaay että duali- ja pinralitunnnkset ostjakissa näyttävät olevaa
keskinäisessä yhteydessä toisiinsa. Personalipronominien plnralimno-
dot nten^ neiit teg oP mt/>, neii, U sisältävät sentähden luultavasti
dnalin alkuperäiset tunnukset ^, /), joka tavataan myOskin liivin
plnr. I pers. meg, meig. Dualin tunnukset vohlin taivutuksessa
ey, iy,; ija, i, i muodostavat siis väliasteen niihin prononnnalisiiu
pluralimuodostuksiin, jotka tavataan lapissa mlje, mi, Vje, ti,
sije, .97, votjakissa tJit, ti ja myöskin unkarissa ml, ti, <ik <Z övck,
vaikkakin viinieniainittujen edeltiijinä ovat varmasti olleet miv, tiv,
iVj luultavaiiiti labialisella spirantilla ^utturalisen spirantin
asemesta. Tähän kilsitykseeu johtaa meidät se selvä dualimuoto,
jonka nnkari vielä on säilyttänyt sanassa kettö < kettöve, joka ään-
teellisesti vastaa oletettavaa vognlilaista 8äänn5llistä muodostusta
*kettefe.

Psykologisesti on helposti selitettävissä, miten dualinen muodos-
tus, jota tavallisimmin käytettiin toista henkilöä puhuteltaessa, vähi-
tellen tuli yleisemmäksi, kun yleensä dnalia harvemmin käytetään.

Huomatt^vvaa on, että vogulin Tavdan uiurtoelta puuttuu pronominin

o. DoNKKR, Alkajaispuhe vuoKikokouksessa. 27

pluralimiiodot, jota vastoin muut niurtrot kiiyttäväl tn, ni, in ja
ostjakki tn. Mutta samaa muotoa käyt»tääa proaomiuiu plurali-
muotona myöskin mordTassa: moksha miv, tin^ sm, ersa tni»,
ftrf, Olkoon tSmft maoto myöhemmin kehittynyt tÄ, tj^iatä tai
jollakin maalla tavalla syutynyt, joka tapanksessa todistaa edelli-
nen esitys, että plarali- ja dnalimnodostakset eivät ole lähemmin
toisiinsa liittyen muodostaneet niissä kielissäi jotka kuuluvat eri
kieliryhmiin, suomalaiseen ja ugrilaiseen, vaan että ne kaikki eri
tavoin ovat kehittäneet alkuperäiset muotoainekset Tämä käy
selville lisäksi /:n « (/. /V, ig) käyttämisestä piuralin tunnuksena.
Kuten jo on mainittu käyttää unkari posse.ssivipronominien yht<'y-
dessä monikollisia omistettuja osoittamaan samaa /:tä, jota länsi-
suomalai.set kielet käyttävät useimmissa piuralin sijoissa. Liivin
elat. mr-i-Hi — suora, me-i-stä lienee siis kehittynyt aikuperäiseistä
*m»'if'atä, ja samoin lienee käsitettävä LuMNROTin vepsästä mai-
nitsema pluralinen verbimuoto ancJd-tnat, anda-tei perusmuodosta
anda, joissa I ja II pereonan päätteet lähimmin liittyvät lappalai-
siin I ja n personan pronominin dualimuotoihin moi, toi.

Tnlokseksi edellä esitetystä jää:

1. i esiintyy yksinomaan piuralin tunnuksena kaikissa suoma-
lais-ugrilaisissa kiehssä, joko koko nominitaivutuksessa, kuten ost-
jakissa, vogulissa, mordvassa, virossa, tai yksityisissä muodoissa,

kuten länsisuomalaisissa kielissä, pait-si viro.ssa. t, d joko /:n yhtey-
dessä tai ilmau sitä, lapissa i-d, votjakissa i-l < i-d, i-t, uukarissa

2- y, j, i ei esiinny ainoastaan yksinomaisena pluralitunn uk-
sena unkarissa ja länsisuomalaisissa kielissä, joilta nykyään puuttua
duali, vaan se on yksinomaisena nominalitaivutukseu dualin tunnus-
merkkinä ostjakissa ja vogulissa, jotka sen lisäksi personaliprono-
minin taivutuksessa käyttävät vain saman aineksen muunnoksia
dualia ja pluralia osoittamaan. Lappi, joka tähän kuuluvista euroo-
panpuolisista kielistä yksin on säilyttänyt dualin pronomineissa ja
verbeissä, seuraa pronominitaivutuksessa äskenmainitti^en kielien
esimerkkiä. DnaHn katoaminen selittää, miten esim. vohlin duali-
muoto kolig 'kaksi kalaa*, joka muodoltiuin vastaa unkarin muotoa

28 Otteita Si-uran keiskustel. — AiKsziige aiis dea sitzungKb<;r. 1907. XX \\»

/id/df,- J;i lappaliiista kuo/lrJ:. voi saada pluraliscMi nuTkityks^ii sa-
malla kiiiu muut kielet säilyttivät /:llist'ii muodon, suomen kalat.

8. Kd«'liisestä kiiy myöskin selville, että kaikissa tässä kysy-
mykseou tulevissa kielissä ou ollut vallitjiuvaoa epävarmnus il':n ja
t:n käyttämisessä duaiiii tai piuralin tuunuksenft. Oikeanmiiii ?oi-
daan asianlaita mftäriteUft siten, että kieiitiyiuita TfthitelleD on kä-
sittänyt liialliseksi eroittaa toisistaan kahta ja monta osoittavaa
plnralia. — Tämän mukaan siis osiintjTät

t suomalais-ugrilaisten kielten alkuperäisenä plnralln tunnuksena,

h niiden alkuperäisenä dualin tunnuksena.

Kdoilä esitetyt tulokset saavat täydellisen vahvistuksen jo»
tarkivsteiemme vastaavin oloja samojedinkiclossä. Sen lukuisissa
murteissa on yleisenä piuralin tunnuksena joka efuiutyy etenkin
nominatiTissa; Jenisei-murteessa esiintyy Muissa sioissa osoite-
taan dnalia ja plnralia liittämällä yksikkömuotoou sanat kaksi,
monta, kaikki. Usein osoitetaan monikollisuutta lainatuilla muoto-
aineksilla, esim. oslj.-samojed. ki = tungus. turk. lar; kam. sam.
8a 'i, zan, joka ylvahtaa tSnmsilaiseen «am, jnmtlin.

Alutta piuralin merkkinä käytetyn ^:n ohella käyttävät samo-
jedin murteet diialin tiiiiiiiiksena Jc. ff, h. /:tä. Tiillaisena OD nimit-
täin jurakissa l-d, <fa, hn. tavfry-niuiteessa fj((i, ostj.-sam. k, (j,
jenisej-sam. ko, r/o, ho. Tavjry-sam. sekoittaa dualin ja piuralin,
mutta käyttää muutamissa sijoissa /:tä; jenisej-sam. eroittaa samoiu
dualin ja piuralin muodot väliinlykätyllä t:llä, tai dualissa A:lla.
Kamass.-sam., jolta puuttuu duali, liittää säännMsesti piuralin sija-
päätteiden eteen tunnuksen Je. Näemme siis samojedin murteissa
kaikki ne äänneainekset, jotka ovat suomalais-ugrilaisten kielten
tunnusmerkkejä, vieläpä samalla tavalla käytettyinä kuin viimemai-
nituissakin kielissä. Ja samojedissakin sekoittuvat dualin ja piura-
lin muodostus toisiinsa, kuitenkin ainoastaan t:n käyttämisessä.

Valaisevaa \iron Mliselle plui alitaivutukselle ja vahvistavaa
edellisessä esitetylle käsitykselle, että tämä / on ollut alkuperäinen
pluruliu ju k duaiiu luunus suomalah^-ugrilaisissa kielissä, ou ost-

Digitized by Google

xxv^

o. Donner, Alkajaispuhe vuosikokoaksessa.

jakki-samojediti taivutus. Täysin yhtäpitävästi viron ja ostjakin
kanssa taivutetaan

8ing.

dnaL

plvr.

nomin. loga *ketta*

loyäg

hgai

g(*nit. loyun

logägan

logaden

akkus. hgap

logngap

loyadrp

lat. (iH/an

lofjnyiin

l ny a tl en

lokat, lixjnnan

loyriytnidti

Jnymhiuiu

iustruin. loga/ie

logugcUie

logadeiic.

Vaikka{)a tiimä ostjakki-samojodin taivutustapa näyttäyfyisikiii
lainaksi ostjakista, mikä on cpätodcnmukaista, esiintyvät kuitenkin
ylipäätään nuo kaikissa suonialais-ugrilaisissa kielissä tavattavat,
toisistaan eroavat, fflonikollisuutta osoittavat taivutusmuodot jäiln-
nöksinii aikaisemmista moodoista, jotka alkaper&isesti ovat olleet
yhteisiä oiille kaikille. Ja Dnmeras-muodostoksessa osoittaa samo-
jedinkieli niin läpikftyvflA yhtälfiisyyttft saman mnotoaineksen kftyt-
titanisessft, ettft on syytä pitää tätä yhtäläisyyttä todisteena samoje-
din aikaisemmasta läheisestä yhteydestä snomalais-ngrilaisten kiel-
ten kanssa.

Discoors prononce par le senateur O. Donner
ä la sianee mnueUe '/xti 1907.

Les statuts de la Societe pievoieut que le president, loi-s de
Fassemblte g^nerale annnelle, appellera rattention de la Soci^t^ sur
nne qnestion d'un int^ret gönöral et se rapportant aa domaine
scientiflqne de la Soci6t£. Comme mon temps a 6t6 trfes occnpö
par des traranx d^one antre natnre, je me permets oette fois-d
de choisir nn siget plns spteial, en me gnidant snr d*anciennes
notes. Ponr cette ötnde j'ai en Tarantage, gr&oe k la complaisance
d^anciens bonrsiers de la Sodöt^ MM. Kabjalaimkn, Kannisto et

30 Otteita Searan keakusteL - AassOgeausdensitsnngsber. 1907. XXV.»

kmkf de poavoir atiliser de riches maUrianx lingniatiqiieB encore
inMts sur rostiak» le vognle et certains dialeetes lapon».

Le SDjet que je vondrais effleitrer est Ia maniftre dont Ies lan-

pfuos tinno-ougrionnos designent la pIuralitH, en d autres ternies uu
expose des signes caracteristiques de la lurmatioii da plnriel et du
duel dans ces laiitrues.

Dans la döclinaison des langiies finno-ougriciines se prösente
en effet) comme on siut, le fait curieux que la formation du pluriel
dans certaines langaes est differeute de celle de certaines autres,
sans que les langaes qai concordent entre elles poissent k d'aiitres
^gards ^tre r^anies en an groupe Special. Dans la faroUle ongrienne,
le hongrois emploie comme signe da ploriel k et i, tandis qae
Tostiak et le vogole ont t La plnpart des langaes flnnoises occi-
dentales ont i et t, tandis qae le lapon, d'accord avec le hongrois,
emploie k et i. Enfin les langaes permiennes ont pris pour desi-
gner le piiriel uue expietvsiuu coUective Jos, le tcheremisiie sc ser-
vant de rylä.

Pour expliqucr cette differcnce. Blomstkdt i et Ahlqvist ^ ex-
primeut ropinion que k serait signe primitit", duquol se seraient
developp^s j et i, ainsi que ie t du nominatif, aucan mot ne poa-
yant en finnois se terminer par k. Budbnz ' estime aossi qne la
formation plnrielle en t a ^tö originairement commnne & toatea les
langaes finno-ongiiennes.

1. t comme signe da plariel.

8i les opinions pröcit^es sont exactes, et qne le signe caractö-
ristiiiue primitif da plariel ait ^tö k^ i, on se tronye poortant en

presence de nouvelles difficnlt^. En esthonien, dans le dialecte
le plus rei)andu ou dialecte de Reval. on a, (luoitjue rareiueiit,
des forniatious plurielles correspuiidant k cclles du tiuuois, p.
ex. lehmilf lajpsikSf pätsi. Mais la d^cliuaisou reguUere emploie

* Halotti BesBÖd p. 96.

> Snom. kielen rakennua p. 86.

* V«rzweig. d. ngr. Sprachen, p. 01.

. j ^ by Google

Diäcours prouoncu par le sunateur O. Donner.

ponrtant comme siprne du pliiriel de on te. Dans les dialectes m4ri-
dionaux, les deux suftixes apparaissciit protniscue, p. ex.: kaiv, Gen.
karva Pl. Jcai-vadc: tiör, (nhi. nöif Pl. nnrtr, Elat. n^ried ou //(7/-

piidcd Oli piiid: jalg, Gvn. jala Pl. jalyade, Elat. jalgadest ou
jahut avec cbute de t ^jaloUta; rind Pl. rinnad, Part. rindu, Iiit's.s.
rmnn^ Pl. rindades ou rmnus: Jcäzi, (ien. Ääe Pl. Ä:ä7/e, Elat. hitttst
on käeist; jumala Part. pU jumalaidf £lat. jumaloisi oo jumakUesi,

Cette formation du plnriel en pr^dominaote en esthonien,
ne peot pas dtre coosid6r6e comme mie innoTatioo de oette langne.
Tona les dialectes finnois: vepse, vote, car41ien et dialectes de Fin-
lande, ont an plnriel an moins nn cas ontre le nominatif formö en
d, tj & savoir le gönitif on, avec le donble signe du plurid iden,
ien <C iden: miesten^ maiden, osien, talojen. Il y a encore des traces
plus nonibreuses dc la deelinaisoii par te en live. Le cas apptle
par Sjrin;it ii datif eorn*spond souvfut tout k lait au gdn. tiuuois:
jiDiiulön Pl juuKildOn du ^ juinuld; Instr. Sg jumUlöh Pl jnmrd-
ddks; lapstdn leibö = fi lasten leipää. Dans le dialectc de Lais, la
formation en d apparait k nn plus grand nombre de cas chez les
pronoma personnela: mina on ma fait au Gön. min, Pl. mäd = mei-
dän; D Sg mmnön PL mädön, Ad. Sg minnul Pl. mädl; Elat Sg
mmusif Pl mädest, mädst: Instr. Sg minndlks, El mädkoka, mOdk:
BsöaBEXt, Liv. 0ramm. 77, 89, 115. Les antres formes plnrielles
colbddent avec le ftnnois.

G*e8t avec raison qne Budbnz, V6rzweig. d. ngr. Spr. p. 63
considere le lapon id au Part. et G Pl comme un reste du th^»me
plnriel en t, vt il esfinio (juc cet ^lement plnriel se rotrouve aussi
dans ies formes pronofuiiiales votiakes iniremcs, tiCcdez. ou le
tlu-nk' mil'c, til'e est ideutique au fi mcidä, tcidä, l repondant rrgu-
liäremeut au tinnois d. Meme le sultixe possessif Pl ja, je du hon-
grois, qni d'apres le mss de Munich est sorti de jal, jel {fiaUm
= fiaim 'mes fils') serait d'apr^ BcDBMa (L c. p. 62) nn repr^n-
tant r^golier dn fi td.

Le mordve emploie r^gnli^rement comme signe dn plnriel ponr
la d^linaison döfinie an N ine, qni ensnite se pr^nte comme 616-
ment th^matique ponr les antres cas. Budbnz expliqne cette for-
mation comme nn reste dn pronom dömonstratif: Sg iä, Pl tia, ne. La

L iyiii^cd by Google

82 OtteitaSenmnkeiikuAtel. — Auszflgeansdensitsiingsber. 1907. XXV,»

d^clinaison ind^finie a aa contraire an N Pl senlemeiit t, et aox
antres cas le m^me ölöment th^matiqoe qae la dödiDaison ddfinie.
H^me si ce ifo, ne 6tait identiqne aa Pl du pronom dömoDStratif,

il n*est g^&re admissible que le i qui pr6ot«de corresponde dans cet
assemblage au So: de ce nieme prononi. Le tait qifil se reucoiitre
isole dans la de( linaisoii indefinie au N Pl semble bien indiiiuer
que le nioidve. eoiiime taiit d'auties des laiigu»'S apparentees. a un
signe du Pl t, auquel s'est ajoute un autre (^It ineut denionstratif.

Si on se tourne du cut^ de Tostiak et du vogale, tous les
dialectes, d'aprte les renseiguementä d^taiiläs qne m^ont donote
avec obligeance MM Earjalaineu et Kannisto, montrent qne le pla-
riel daos ces langnes est marqaö par t

Des consid^ntions qni pr^Meot, il me semble qQ*on peut k
bon droit conclore qne tontes les langnes finno-ongriennes, avant
leor separation, ont employö nn sofBxe te, d ponr d^igner le
phiriel daus la flexion. Il reste k voir si elles en ont employ6
^gulement d'autres.

2. -kf r, jf if comme sigues du duel on dn pluriel.

Coinnie on sait, le sipfne du pluriel est dans la declinaisou
hongroise un k: hai 'poisson', Pl. halak = fi kalat. Les sutlixes pos-
sessils pr6sentent le meme systeme, en ee qu'une pluralite de pos-
sessenrs se marque par un suftixe personuel + k, si Tobjet est an
singnlier; 8*11 est an pluriel, ce plnriel est marquö par t, auquel
s*%jontent les snfiBxes posBe8si& ponr la 1^ on 2" personne dn Sg
m, df on dn Pl tik, t-k.

La langne qni montre le plns de ressemblanoe avec le N Pl
de la dödinaison nominale hongroise est aetnellement le lapon.
D*aprte les rapprochements faits par M Äimft ponr 5 dialectes, le
Signe du N Pl pour les noms est k, h, \- aux autres cas il y a par
eontre ij, i avec ou sans adjonction de d, donc une grande analo-
jrie aves les langues finnoises occidentales. Mais le lapon a en
outie conserve, dans la tlexion du vorbe et du pronom personnel,
uu duel qui ^videmmeut est ou reste d'uj[ie iormatiou qui se retroure
non seulemeiit daus le gronpe ongrien, mais encore dans les lan-

giies dc la Voljra et du groupe ptMiiiifii. Le piouom pcrsouuel lai)oii
desip^ue le plui iel par t;, s, », i/a, yV, et le diiel par oi, oj, oaj. L'expli-
cation de cette formation est iiettement donnee par le vogule. Farmi
les neaf dialectes ötndito par M Kannisto, hoit ont comme caract6-
ristiqae da dnel äy, er, iyj ija^ i, t; dans le pronom personnel par
contre, cette caractöristiqae est en, tn, en, tandis qne d^autres
dialectes ont au Pl et an Da a», än, oon, et le dialecte de Tawda
en an Pl.

En ostiak le signe da dnel est ponr les noms hen, ym, yen,
{\\\\ se eonsei ve ii tous les e;u<. Par eontre la declinaison proiionii-
nale a pimr le duel in. poni' le i)liir'iel rö. Les (liale('t<'s de Tlrtich
n'(nit le (liiel. de meine (jue ie lapou, qiie daiis la Hexiou verbale
et proiiuiniiiale

( ■ASTiiEN remarqiiait iWyA dans son ^(Jstjaklsche Grammatik'^,
p. 32, ((lie los signos du duel et du pluriol semblent etre anis dans
la formation da ploriel. Les formes des trois pronoms personnels
da plar. men, nen, ieg^ en ost. sept. mi», neh^ H, contiennent donc
probablement le signe primitif da dael g, A, qoi se retronve encore
dans la 1 P Pl en live meg, meig. La caractöristiqne da duel dans
la d^linaison vognle ey, iy^ \la, h i constitae donc le stade inter-
m^diaire ponr les formations plnr. pronominales en lapon: m/je, ml,
Ujp, ih sijr, s}; en TOtiak ml, ti, et aussi on honprois «»7, ti, ok <
övck, liien (jue ees deniieres soient imiiiediafenieiit derivees. coinnie
on sait, de feniies m/r, fir. iv, sans donte avec spiiante laliiale :ni
lieii (ie la spiraiite piitturale. On est eniidnit ä eette (•onee[)tioii
par la torme duelle ties nette consei vee en lionirrois dans le niot
keitö < kc/förc, (pii comcide avec ane formation liypotbetique i'egu-
lifere vogule ^kettcye.

Il est aisö de s'expliqaer aa point de vne psychologiqne qne
la forme da Da, qoi 8'employait surtout dans la conversation avec
nne aatre personne, soit pen ä peu devenae la plns g^nörale ä
roesnre que la cat^gorie da dael sortait de Tosage. II est caract6-
ristiqoe qae le dialecte de Tawda en vogale a'ait pas de duel
poar 1< i ionom, tandis qne tons Ies antres dialectes eroploient en,
en, in. et Testiak in. Mais la nieine forme s'eiiiploie aussi comnie
piuriel du pruaoin cn niordve: muksliu min, iin, uin; erse mih,lM,

Digitized by Google

34 Olleita Seuran keskustol. - Au8y.uf?e nu.-* den siLzuugsber. 1907. XX\', .

sin. (^110 cot in soit un (levclnpptMiit itt nlt»'! i('ur /. ou (luMl

Hi' soit tni'iii(' (i*iin(' aiitrc manieic, Irs laits cilrs indiivciit i[\U' Us
form.itions du Du et tiu Pl nr se sont pas tait«'s par un rapim-he-
nicut de lau^ues appartfuaut k deux ^loupes difföieiits, rougrieii et
le linnois, mais qup toutes out trait^ de ia^oa diliei pnte les ek*nient.s
fonuati& priinitifs. ( ''est ce qae montre encoro Tempoi de » < iji
ify ig comme caract^risUqoe da Pl. Coinine on Ta va plus haut,
le hoDgrois, daas runion avec le saffixe possessif, d^igne la plura-
litö des objets par le m^ine t qoi apparait dans les langaes fin-
noises occidentales k la plupart des oas du pluriel. La fonne live
^lat. me-i'Hi fl me^-stä setnble donc Hre sortie d*ane forme me-
iY-sfä, et on doit sans doute expliquer dc nieiiie les formes plnra-
les verbales vepses citöcs par I^önnrot, aiidti-uinK tmda-ici de (i)ufa,
011 K's d»'sinoiic('s dc la 1'" ft J' pns. rappdlcnt dö trrs j)n'*s les
lurmes Du iapounes des prouonis de ia I'"" et 2'" pere. moi, toi.

Les developpeuients qui precedeut nieueut aux resultats siii-
vants:

1. 't apparait comme signe exclusif du plur. dans toutes les
langues finno-ongriennes, soit dans toute la llexion nominale comme
en ostiaki en vognle» en mord?e, en esthonien, ou dans des formes
isol^ comme dans les langaes flnnoises occidentales, sans en estho-
nien, ty combinö on non avec i, en lapon ird, en yotiak i-< < wf,
utf en bongrois j < i.

-^y Yi j* * 86 rencontrent exdnsiyement comme signe dn Pl
en hongrois et dans Ies languos finnoises occidentales. qui n*ont pas
de dnel. Mais en outre ii constitue le signe exclusif du ducl dans
la fifxiou iioniiuale en ostiak et en vogulr. Itstiuds onijtloicnt en
outii' dans la tlrxion du prunoiu peisunncl jKiur le Du et le IM des
moditicatious de cel eiemeut. Le lapon, la seule parnii les langues
europeennes de ce groiipe qui ait couserve un duel pour le pro-
nom et le verbe, suit pour le prononi Texemple de Tostiak et dn
vogule. La disparition da duel explique p. ex. comment le dnel
TOgule hoUg *deux poissons*, qui correspond formellement aa bongrois
halak et an lapon kuöUeh, a pu prendre un seos pluriel, tandis que
la plupait des autres langues gardaicnt la formc cn ex.: fl halot.

xxv.» Discours prononrd par Id st'nateur O. Donkrr. fi!t

H, Mais 011 voit on memo tomps qu'il y a eu dans toutes ces
langaes ane iucertitude quant k Temploi de id, i comme signe du
duel et du ploricl. On, ponr parler plos exactement, le sens ling^-
stiqne a peo ä pea jug^ superflu de distinguer danit la pluralit^
deux et plnsienrs.

On conclnra donc qne:

f a ^t^ le sigiie prunitif dn plnriel commnn k toutes les lan-

gnes finno-ou<riiennes,

k Utiii j^igue piiuiitif du duel.

Les r^ultats qni pr^cödeut sont entiörement eonfirm^ par
Fezamen des ph^nomönes correspondants en sanioyöde. Dans les
nombreux dialectes de cette langue, le signe da ploriel est en g6n6-
ral ce qai est sartoat clair aa Nom.; dans le dialecte de rYänissöi,
on a Le dnel et le pluriel, aux antres cas, sont marqa^s snrtont
par radjoiiction au Sg des mots deutf beaueoup ou tous. Souyent
II' jiliii. pst marque par des ^l^mentfi formatifs cmpmnt^s. comme
ost. sanioy. (n — tniiiruM' /, tuik. lai\ kani. sani. au/t, zait aiialogu»'s
au k'h(>uv;i>>i' sain, ^itin.

Mais outiv /, si<riu' du plur., les dialectes sanin^-edes empluieut
k, g, h. i comme sigue du duel. On a eii ellet eii .Turak k'((. <fa,
ha\ en Ta\v«ry f/n>, en ostiak-sani. Jc, <j, dans le diai. de TYenis. ko^
goj ho. Le dial Tawgy contbnd le duel et le plur., mais emploie
ponr nn certain nombre de cas i; celui de TYMs. distingue anssi
les formes Dn et Pl par infixion de f, oa ponr Ie dnel k. Le dial.
Kamasse, qni n*a pas de dnel. a r^gnli^rement devant los d^inences
casuelles dn Pl Tinflxe je. Noas trourons donc en samoyede tous
les 4l6ment8 phon6ti(iues (jui caractörisont les langues finno-ougrien-
nes, et employ^s de m^me qne dans ces langues. En samoyede ces
formations du Du et du Pl se nieleut aussi, pourtaut ici seulement
dans Teniploi de /.

T^a decliiiaisoii eii estiak-s.iiiidv cde eclaire la (leclinaisdii du Tl
csthonien en /, et c(Uiliinie ropiiiion ci-dessiis «'iiencee ([ue / a el«*
la caructeiistique priuiitive du V\ et k celle du duel duiu» les lau*

Digitized by Google

36 Otteita Seuran kfskiisti-1. — Aus/.ii^o uus dun sitzun^bur. HK)?. XXV,:.

gues tinno-oujrritMiiies. L;i Uexiou vst en etfct, en pleiuu coiiioriiiiie

avec restUuuien et l'oätiak:

Sg Dn Pl

Nom. loga 'renard' logrifj hgai

G en. lofftm Io(/ä(/an logaden

Acr. lo(/a]) lotjnijap hxjadrp

liMt. fof/dtl l<ii/ai/ilH liiijtuhii

Loc. loyiman loijäijanan logiulcmin

Instr. logc^e logägahe logadeiie.

M<*Mne si ccttc lonnation du dial. ^^tiak-s;ull()v^'(l(' vicnt a se
i<'Vt'lor coiitre touk' viaiscniblauce coniiii*' un cniinuiit ä Tostiak,
les lormatious ditti^rentes qui servent a iVxpression du Pl d nis les
langnes finno-ongriennes apparaissent comme des restes de lormes
pröc^entes primitiveineDt communes Ii toates. Et qnant an nom-
bre, le samoyöde montre nne telle ooncordance daoa Temploi des
memes ^l^ments fonnatifs qo*il y a lien de yoir dans cette concor-
dande la prenve de relntions ant^rienres Mroites avec les langnes
finno>ongriennes.

Suomalais-ugrilaisen seuran vuosikertomus

Vxii 1906— 7^1907.

Ryhtyessämme tekemään selkoa Seuran toiminnasta knlu-
neella vuodella on ensiksikin kiitollisuudella mainittava, että Seura
tällHkin tilivuodella on maamme hallitnkselta saanut toiminiinllecu
kannatusta. IVlulystii liakfuiiiksesta on nimittäin Kcisarillinrii Se-
naatti snoiint Seuran yl»'isen toiminnan kannattamiseksi kabdt ksau-
tulianncn (s.odo) Smk. suui-uisen valtioavun. aik.ikanskirjna ^Fiu-
nisch-ugrische Forsehiingen" varteu kuudentuhannen (G,()<)t)) Smk.
apurahan sekä suomalais-ugrilaisen bibliografian toimittamiseksi kak-
situhatta (2,000) Smk. Nämä apurahat olivat myönnetyt kuitenkin
vain vuodeksi 1907 riippuen tämä seikka eduskunnan uudistamisen
aiheuttamasta tilikausien lyhentämisestä. Tämän johdosta jätti Seu-
ran johtokunta viime keväänä Senaattiin pyynnön edelleen jatku-
vasta valtionkannatnksesta, ja on Seuralla ollut ilo saada tieto, että
vuodeksi 1908 on myönnetty samat määrärahat, kuin Seura vuonna
1907 on nauttinut. — Tyydytyksellä olemme myöskin nähneet, että
niaamnie eduskunta yksimielisesti on yhtynyt kannattamaan tclityä
t■lltlutu.^ta, ettii valtionvaroista myiinncttiiisiiii ön.doo Smk, suuruinen
vuoluiuen määräraha suomenkielisen kirjallisumh-n kaimattaniiseksi.
Tämä kysymys koskee myöskin Suomalais-ugrihusta seuraa, sillä
rahamääriin käyttämii$estä päättävään hoitokuntaan on Seurakin —
ehdotuksen mukaan — oikeutettu valitsemaan edustajansa, ja toi-
vottava on, että Seurankin työalaa koskevat, joko Seuran tai mui-
den alkuunpanosta toimeensaadut suomenkieliset kansanti^uiset jul-
kaisut sekä niiden tek^ät voivat mainitusta määrärahasta kanna-
tusta saada.

Digitized by Google

Kokouksessaan viiino lokakuun 19 p:nft sai Seura tiedon, että
V. 1894 kesäkuun 20 p:nft lakkautetun „ Kesti Kirjameeste Selts^^in
Kuorituskoniitea oli saanut mainitun seuran asiat lopullisesti jftijes-
t«tyiksi ja että Suomakis-ugrilaisclla seuralla oli saatavana 902
ruplaa, minkä summan — vironkielisen kirjallisunden kannattami-
seksi pfriistctnt rahastot — ^ Kosti Kirjameeste Selts*'in viimeinen
\ l. iiini kiikous oli Sciii alleunuc auueltiivakbi iiiiiäiäiniyt. Lalijoitiis-
Iviija kuuliin M iii;i:i\ :i<fi:

,. Kesti i\iij;iiiirestc iSeltsi löpukoosoleku (20 juunil l8Ui a.)
protokolli 7. piaikt:

„Kt K. K Sfits oma 20. aaslasel tegewiisel i)äiatuma bulga
wanawai-a (rahwulaulud, muinasjutud, wana80uad, möistatused,
ebausukombed j. n. e.) on kognnud, mida selts omal ajal oma en-
disc presidendi Peterburi Eesti Jaani kognduse Opetaja Dr. phiL
J. Hurti kätte lilbiuurimiseks on aunud ja et nimetatnd endine pre-
sident 700 kaastöölise abil rahwa cuese seast ise sellesamast ma-
terjalist wnga suure hnlga on korjannd, köik see teaduse ttlitähtis
materjai ralia puiuluse piirast on pidanud trtlkkimata seisma jiealo
2 osa „\Vana Kaiidlest", ^iis miiäras skitsi koosolek seltsi laliast
ii«"i!i(l;minit t;if u(l ..Kicut/.u aidi ka])itali" r)5S ndda 4<) koj». {\\. K.
Scltsi kaduiiud auujn e.-^iilcndi I)r. Kn-ul/n aliii 75. syiidiuiise päe\\ a
niälestuseks tema auustajate poolt asutat ud kapital Kesti paiema
kirjanduse edendamiseks) ja nöndanimetatud ^Kopika kapitali" Kesti
pareina kirjanduso hääks 37 rubla 89 kop., sellepeale, et uimctatud
uurija Dr. J. Hurt sclle summa abil tthe osakesegi tähendatud ftli-
robkest wanawara korjandusest Eesti keeles trOki läbi \v&iksa\val-
dada, selle tiukimisega, et raamatute. mft&miscst sisse tnlew raha
nimetatud uurija wanawara edasi trflkkimiscks tarwitak8. Ei peaks
aga nimetatud uurija enesel mitte w<)imalik olema Abel ehk teisel
prdijusel tAbendatnd snmma wanawara tri\kkimisoks Ära tarwitada,
siis peal) ta lieolt kandina, et Sfc ralia inaaiatud (Mstarbe i»eale
,,S(»()in('-l'^Ti .s. li.silc" llrlsiiiLris saaks aiitnd, kes \viiiiiast'l ajal ka
Kesti \vaiia\\aia on liakaiiud kurjaina ja triiki läbi ilinutania. Sel-
lejä arwas iUitlasi selt^ oma pObju.skirja 2. § esimei>t jagu koigo
pareiuiuu tuita wOiwat.

P. OiM*.

uudise E. lv. iieltsi iopukunnuisjoui wulitatud liige"

uyiu^cd by Google

xxv,»

Seara päättikin ottaa tätoo sille lal^oit^ttin rahaston vastaan
ja käyttää sitä, mikäli mahdollista, sen alkuperäistä tarkoitusta sil-
mällä pitäen. Lähempien määräysten laatiminen jätettiin johtoknn-
nan huoleksi, jonka on asiasta sitten ehdotus Seuralle tohtävä.
Lainoitettu summa onkin jo Seuralle saapunut, ja tekee se Suomen
rahassa 2408 mk. 27 penniä.

Toisessakin muodossa on Seura saanut kokea virolaisten ys-
täviensH suosiota. Viime tammikuussa kuolleen Seuran kiijeonvaih-
tajajäsenen tri J. lluRTin itnilliset ovat päiittäncct antaa vainajan
erinomaisen niiis.i.it kansanrunouskokodmat Suomalaisen Kiijalli-
snuden Seuran ja Suomalais-ui^rilaisen seuran jäyeunettäviksi ja
sallia niiiden jäljennösten käyttämisen mainittujen seurojen julkaisu-
tarkoituksiin ; alkuperäiset käsikirjoitukset, jotka toistaiseksi ovat
Suomessa, viedään myöhemmin Viroon, arvattavasti Tarttoon säily-
tettäviksi. Jä\jennOstyön kautta tulevat nuo suomalaiselle kansan-
runoustntkimukselle välttämättömät ainekset suomalaistenkin tutki-
jain helposti käytettäviksi. Laajojen kokoelmien jäljentäminen ky-
syy kuitenkin enemmän varoja, kuin seuroilla tähän tarkoitukseen
on käytettävänä, ja sentähden päättivät seurat kääntyä hallitukseen
pyytiifii avustusta yleisistä varoista. Katsoen tyiin tärkeyteen hal-
litus aiioinuksen hyväksyi, mäiiräten tarkoitukseen yleisistii viiroista
maksettavaksi kynnueiientnhatta markkaa, mikä sumina valtionva-
roista suoritettaisiin neljän vuoden kuluessa, tulevan, 19U8 vuoden
alusta lukien. — Jäljennystyö, jonka ehdottajana, järjestäjänä ja
johtajana on professori Kaablb Kbohn, on niin edistynyt, että suu-
rin osa runoista, taiat, sananlaskut ja arvoitukset jo on puhtaaksi-
kirjoitettu. Jä\jellä ovat siis vielä sadut^ joita ei olekaan aikomus
sana sanalta kopioida, vaan joista on ajateltu laadittavaksi tarkat
saksankieUset referaatit, jollaiset satutntkimukselle kyllin hyvin
korvaavat alkuperäiset käsikiijoitukset Satuja tri HuRTin kokoel-
missa on nimittäin niin suuri määrä, että niiden täydelliseen jäl-
jentämiseen käytettiivissä olevat varat eiviit riitä. — Mitä tulee
jälj«'nnösten omislniuiseeii. on päätetty, prof. KROHNin ehdotuk-
sesta. v\\i\ Suomalais-u^riilaiiien seura saa sadut, sananlaskut ja ar-
voitukset, jota vastoin Saanialaiscu Kirjalli^uudeu iSeuia saa omik-
seen kaikki runot ja taiat

L yi. .- jd by Google

40 Otteita ScnrankeskuHtel. — A oHzO^ au» den Ritasungsber. 1007. XXT,»

Toisenkin lahjoituksen, joka todistaa siitä ioottamnksesta,
minkä Seura maamme rajojen ulkopuolella on saavuttanut, olemme
kuluneella tilivuodella saaneet. Professori E. N. SbtIläu välityk-
sellä on nimittäin valtioneuvoksetar Anderson lainoittanut Seuralle

ja Seuran kHytottiiväksi iiuVsvainajansa, Kazanin yliopiston profes-
sorin. vScnraii kii-jt i-iuailitniaiäscncii Nikolai A\r'EnsoNin jälkconjät-
täiiiiä käsikirjoituksia, jotka sisiiltävät sanavertailuja, kiehiinäyt-
teitii, paikaiiiiiinicii <'t.viiiolnL:i()ita. niytdloirisin niuistiini>an(ija y. m.

Niistä lahjoituksista, joita Seuniii kirjasto kuluneella vuodella
on saanut U ki e kirjastuiilioitajamme myöhemmin selkou. Emme voi
kuitenkaan Uiaaii siviuittna mainitsematta erästä suuriarvoista kirjas-
tonlisäystä, joka ei vielä ole saapunut, mutta josta Seuralle mar*
raskunn kokouksessa ilmoitettiin. Esimiehensä, senaattori DonNBain
ehdotuksesta päätti Seura hänen välityksellään kääntyä Indian hal-
litukseen kysyen, millä ehdoilla Seura voisi saada lunastetuksi mai-
nitun hallituksen julkaisemat, Indiassa asuvien kansojen kieliä esit-
tävät ja koskettelevat julkaisut. Senaattori DoNNKnin saaman il-
moituksen mukaan on liidian niinislei-i John Moru,Kv, asiaa hänelle
esiteltäessä suvainnut niiiärätii, ettii mainittu julkaisusarja oli Seu-
ralle maksutta liihetettävä. Tiistii suuriarvoisesta lahjasta tuntee
Seura vilpitöntä kiitollisuutta ja luottaa, että näin saatu arvokas
lisä kirjastoomme ei jää käyttämättömäksi pääomaksi, vaan että
- suomalaiset tutkijat saavat siitä uusia aiheita ja aineksia omalle
tutkimustyölleen.

Puhuessamme Seuran kokoelmien saamista lisäyksistä on vielä
mainittava, että prof. H. Paasombk, harjoittaessaan tutkimuksia Pie-
tarin kiijastoissa löysi sieltä kaksi kadonneeksi luultua käsikirjoi-
tusta, joissa tavataan arvokkaita tietoja mordvalaisista, etenkin
heidän mytoloofiastaan. Varsinkin toinen näistä käsikirjoituksista
on tärkeä, se kun on ollut ixdijaiia Mr.i.NiKdvin esitykselle mordva-
laisesta niytoloiiiasta. ja siis nyt voinuue taikoin määrätä mikä
MELXiKovin t«;okst'ssa on hänen omaa lisäämiiänsä. piiiiasiassa hänen
mielikuvituksensa tuotetta. - Käsikiijoituksista päätti beura ottaa
jäljennökset arkistossa siiilytcttäväksi.

Paitsi yllämainitti\ja lisiä on Seura arkistoonsa lunastanut yli-

Digilized by Google

Vuosikertomus 1906—1007. 41

oppilas Väinö Salmiselta Joakon lappalaisia joiknsftvelmiä sisftltftvifl
grafofonilieriöita, jotka hra Salvinen matkoillansa oH lanlattainit.

Seuran suhteesta ulkomaisiin tieteellisiin Sfuioiliin j;i yhdis-
tyksiin niainittakuun. ettii Seura kulunefllii vufMlrlln (»n ryhtynyt
julkaisujen vaihtoon Leipzigin kaiisatieteelli>eii kaiiiinn«jinnni.s<'on
kanssa. - Julkaisujansa Seura on lahjoittanut melkein täydellisen
kokoelman Vesisaareen perustetulle »Finmarks biblioteket** nimi- •
solle kirjastolle Maiuittu kirjasto on saata toimeen mnntama vuosi
sitten, ja on kirjaston tarkoitoksena koettaa saada kerätyksi sinne
yhteen paikkaan kaikki Finmarkenia ja erittäinkin lappalaisia kos-
keva kirjallisnns; kirjasto oUsi tietysti tarpeen vaatiessa sikäläi-
sillä seuduilla kulkevien tutkijoiden ja asianharrastajien käytettä-
vissä. — Seuralle, samoin kuin sen toimialalla työskentelevillekin on
saapunnt kntsnmns ottaa osaa Köpeuhaminassa v. 1908 elokuun
lopulla toimeenpantavaan XV. orientalistikoujirressiin. ja on St uraa
kehtiit»'ttn valitsemaan siihen yksi tai useamj)ia virallisia edustajia.
(>sanot(»>taan ia e(lu>tuks('Staan ci Seura vielii ole telinvt lopullista
päätöstä, mutta ;uvattavasti sekä Seura ettii yksityiset Seuian jä-
senet tulevat niainitiiiila tutkijapäivillä lukuisasti edustetuiksi. On-
han konprn ssin kokoontumispaikka verrattain lähellä, ja sitilpaitsi
Suomen Höyrylaiva-osakeyhtiö on myöntänyt meno- ja palunhinuoista
40 «/o alennuksen.

Kuluneellakin tilivuodella Seura on voimiensa mukaan lalia-
avnilla kannattanut Seuran toiminta-alaan kuuluvia tutkimuksia,
myöntäen stipendejä sekä tutkimusmatkoihin että uusien julkaistujen
valmistamiseen. Kun lisääntyneen aineiston ja jatkuvan tutkimuksen
kautta saavutetut tulokset ovat tehneet tarpeelliseksi, että Seuran
julkaisusta Inseriptions de VOrkhon ja prof. Yilh. ThousenIu niitä
koskevasta eteTä.stä tutkimuksesta (Toimituksia V.) olisi saatava
unsi painos. niäärSsi Seura prof. THOMSENille, joka kysjrttiiojisä
oli ilmoittanut olevansa valmis tyohiin i-yhtyniä;in. ö.ooo Smk.
bäueu tutkimuMteuäa kaauattamisekäi. — Maisteri Auttuui Kan-

. d by Google

42 OUeitii Seuran keskuHtd. Aussti^ aus den Mitzungsber 1007. XXV*»

NisTolle, joka parasta aikaa täällä kotimaassa valmisteleo tntki-
musta inonivnotisilla vojniliinatkoillaau keräämistään aineksista,
on 8enra antanut 500 Smk. apurahan. — Samoin on Seuran
johtokunta määrlliinyt, että tri G. J. BAiisTsnTin tutkimnkRia var-
ten varatun ^Siperialaisr^n tntkimnsrahaston" \'aroja on nivettava
käyttämään t.nrkoituksfftisa kninvan sjvsluknknnden alusta, ja
piiätfttiin niistä hra IJaiii^-trdtiii tiitkiimist''ii aviistaiiiiscksi kiiyt-
täil aina 4.niiO Smk. vimtiiix-.sti. Tätfii talilui St ina valmistaa Iira
KAMsTKDTillr tilaisuu(l«Mi aiitautua kokonaan tietttlliMcn tyiiliön,
«'tnpäiiissä vahnistaniaan painokuntoon runsaita k ieiitic teellisiä ko>
korlminan, joiden tiiydellä syyllä voi odottaa antavan runsaan vap
laistukiieu hra BAMsT£DTin tutkimillo kielille etupäässä, mutta vä-
lillisosti myOskin hyödyttävän suuresti suomalais-ugrilaistakin tut-
kimusta.

Niistä tutkimusmatkailgoista, jotka kuluneella tilivuodella muo-
dossa tai toisessa ovat Seuran kannatusta nauttineet, tahdomme
tässä antaa seuraavia tietoja.

Seuran viisi vuotta voirulien keskuudessa työskennellyt stipen-
diaatti. maistt'1-i Aurrnti Kannisto on tiimiin tilivuoden kuluessa
lopettanut matkansa; hiin saapui Suomeen viime vuoden joulukuun
22 päivänä. Suurimman (»san viimeistä tutkimuskauttansa, syksystä
V. |U<»5, vietti hra Kanni.sto pohjoi.^impinu a*fuvien vogulien kes-
kuudessa Bercsovin piirissä Knnen Siperiasta lähtöänsä kävi hän
kuitenkin eteläisessä Turinskin piirinsä tarkistamassa siellä aikaisem-
min tekemänsä mnistiinpanot. — Viisivuotisen matkansa tuloksina
on hra KANNisTolla sanastollista ainesta, - lyhyempiä tai pitem-
piä kokoelmia — yhdentoista murteen alalta, ja on hän niihin käyt-
tänyt kaikkiaan n. 80,000 sanalippua. Sen lisäksi on kertynyt joukko
lauseopillista aineistoa, kielennäytteitä n. 60 painoarkin verran, fo-
noLnafilla muistiinpantuja sävelmiä n. 150. kolniatta.sataa valokuvaa.
mui.>-tiini)aii()ja vo<,'-nlien h' iiki>i >tii ja aineellisesta elämästä sen eri
puolilta, nk. elinkeinoista, asunnoista jjuvnista. taloudellisista ja yh-
lei!>kunnallisi>ta oloista, tavoista, huvituksista, uskonnollisista käsit-
teistä ym. Antellin kokoelmia ja Hämeen mus»'ota varten on hra
Kannisto ostanut n. Oöo esinettii Kun oli toivottavaa, että Si-
perian suomensukuisten kansojen lukumääi-ästä ja sen vaihteluista

XXV.& ViiOMikertomiiH IHOA - 1007.

saataisiin, mikäli mahdollista, tietoja kaluneittakin ajoilta, Seura
piUltti ja hra Kannisto pani toimeen väkilakutieUijen keräyksen
sikäliiisteii seutujen kirkollisista arkistoist4i. kerfisipä hän itsekin

sfllaisi.i kaikkialla iiiiss.i voLiiilialiic^-lla liikkui. - Maisteri Kan-
MsTon laajasmiiitaiiK'11 työ ja sfii tiiloksel tn<»\,it \ annaankin |ial-
jiin uutta valaistusta V(»'j:ulit'ri kaikinpuoliselle f nnlfniisi Uc, \'aikka-
kiu uit illä osiin. vu«rulien kielestä ja kansani uimudesta un runsaan-
puolisesti tietoja, etupäässä uukanlaisen tutkijan Mi nkägsiu jul-
kaisuisisa, on niistä saatavaa ainesta kieliniiehen kuitenkiii vai-ovai-
snndeUa käytettävä, sillä vof^inkielea merkitsemiseen niissä käy-
tetty kirjoitnstapa ci esitä tarpeellisella tarkkuudella kielen äänteitä
ja on useinkin op^ohdonmnkaista ja häilyvää. Varsinkin tässä
suhteessa on meidän syytä odottaa hra KxNNisTolta runsaita lisiä
ja oikaisiga.

Toisena Senran stipendiaattina on mainittava Moskovan yliopis-

t(ni ylioppilas, syntyperäinen syrjäni Vastlu Nalimov, jollo Senra
antoi 2(M) ruplan apuialian sujanieu keskuuteen tehtiiviifi kaiisafie-
t«'ellistä lutkiniusinalkaa varten. Hia Nai.imov aloitti matkansa
tonkokuim "{U p:iiä ja lopetti sen syyskuun -JO p:nä, ollen siis mat-
kalla kaikkiaan neljä kuukautta. Hän työskenteli «'tupiiiissii Sysola-
joella. kulkien sitä pitkin Ili-kylään asti. ja VytM'Lr(la-joelia Usf-
kulom-kylään saakka; matkan lähtökohtana oli kirkonkylä Sloboda.
Hän ei rajoittunut käymään ainoastaan niissä kylissä, jotka ovat
mainitti^jen jokien varsilla, vaan kiersi hän kaikki iie pienet kylä-
kunnatkin, jotka ovat syrjässä valtatieltä. Ja juuri nämä syrjäky-
lät osoittautuivatkin parhaiksi saalispaikoiksi — kokemus, jonka
varmaankin kaikki tutkimusmatkailijat ovat tehneet. Ne kysymyk-
set, joihin hra Nalimov etupnäi^sä kohdisti huomionsa, koskivat
etupäässä syrjiinieii uskonnnllisia käsityksiä, joista seikoista hän
syntypeiiiisiMiä syrjäninä kykenee saamaan paremmin ja enennnän
tietoja, kuin joku rahvaalle vienus, sen ajatu.skantaan perehtym:it«»n
kuukamaalaiucu tutkija. Ja piiättäen tutkijan selouteosta, niiyttäli-
kin siltä, ettU hänen on onnistunut saada tietoja, jotka luovat miel-
täkiinnittävän kuvan tuon ulkonaisesti hyvinkin hartaana ja kristil-
lisenä esiintyvän kansan henkielämään. — Paitsi uskomuksista on hra
Naumov koettanut ottaa selkoa syrjäniläisen perheen historiasta.

4»

44 Otteita Senrnn kesktiRtel — Aanflge auR den sitzuogsbmr. 1907. XXV.*

syrjänion oikooskäsitteistftf onpa hftn pannat moistiin jonkno verraii
ti<;toja „ huomattavista paikoista" etnpft&ssä asntoskertomnksia (esim.
iik. ,.t.suudil;iisv:irnstuksista") jne. — Kansatieteellisen aineksen 11-
siiksi on tutkija titiiiiittanut :5^<i aiitiojKilopisti mittausta, mikii ai-
nfs ci kuitt-nkaan kuulu Simii allcuiiiK'. vaan ^Moskovan antiupologi-
sfllc seuralle. Jnka on (»ftauut osaa matkan kustantamisci-n. — Hra
Nallmov ilmoittaa kirjeossiiiin. että hän jo on ryhtynyt keräämänsä
aineiston muokkaamiseen, joten Sr inn piankin voinee toivoa liäm ltä
painovalmiita lisiä syrjänicu elämän henlufieu puolen valaistoksoksi.

Toinenkin totkija, tri U. T. SiaBuus on kaloneena vuotena
saanut pienen kannatusavun Seuralta tutkimusmatkaa varten syrjä'
nien keskuuteen; matkansa kustannusten suurimman osan sai hra
S. Yliopiston opettajia varten määrätyistä varoista. — Matka kävi
Vjatkan kautta Loiva-Joella asunen ^permjakkien" keskuuteen,
sieltä Ustsysolskiin ja edelleen pitkin Vytsecrdan vartta sen lat-
voille asti. — Votjakkiahieella työskt-ntoli hia Sikki.h s otupäässii
Sarapulin kihlakunnassa. Krityistt srikat ailii'nlti\ at. ettei hra JSi-
iiELius tiiysin Vdinut suorittaa sitii niatkaolijflmaa. jonka hän tyi"tl-
Uk-u ennen läht(»änsä oh laatinut. Venäjän nykyään rauhattomat
olot ovat votjakeibinkin vaikuttaneet niin. että rahvas suurella
epäluulolla katselee kaikkia vieraita; vähällä piti, ettei hra S. Jou-
tunut kiihtyneen rahvaan väkivaltaa kärsimään. — Aikomastaan mat-
kasta Vyt^egdan latvoilta suoraa TSerdynin ja Permin kautta vot-
Jakkialueelle täytyi hänen myöskin luopua, sillä veden vähyys si-
käläisissä joissa haittasi laivakulkua, Joten olisi ollut matkustettava
maisin, mikä olisi tullut hyvin kalliiksi. — TyOssään sai hra Sibb-
Lius apua useilta seudun sivistyneiltä, etupäässä entisiltä ja nykyi-
siltä kansakoulunopettajilta ja -opettajatiaiilta. 'J'utkimnksissaan
pani hiin huomiota efupiiässä rakennuksiin, pukuihin, nutsänkäyn-
tiin ja kalasi uk.^eeu. Matkasaaliina on m. m. yli ö5U uumeroa si-
sältilvä esinekokoelma ja u. IGu valokuvaa.

Neljiintenä tutkimusmatkailijana, tässä on mainittava maisteri
J. (j. Gbanö, joka oli saanut matkaansa Seuran valtmituksen,
vaikkakin varat matkan suorittamiseen oli saatu yksityiseltä ta-
holta. Matka kesti toukokuun 18 p:8tä syyskuun 4 p:ään, Ja oli
sen tarkoituksena hakea vanhoja kivikirjoituksia luoteis-MongoUasta,

xxv.%

pliipiiässii riisa-jiirvfii ynipiiiistiistii ja 'Panim-< \ iioiiston pohjois-
rinteillä. .!(» miiiiiäpaikkaaii^a nialkiislai-ssaan tajta.si hra (^uanö
Altai-vuoristossa useissa paikoin sekä hautakunipuja cttJi pystykiviä
m. Dl. ibmiseulnuotoi^iia veistokuviakia nk. „baaboja", htydettiinpä
Bairim-vöoristossa pystykiviä, joissa oli piirustuksia. Vielä eiieiu-
män tavattiin tällaisia entisajan maistoniorkkejä varsinaisella tyu-
alneella Ubsa-järven ympäristöllä, missä retkikunta toimitti tutkimuk-
sia kolmen viikon ajan, mutta täälläkään ei tavattu kirjoituksia si-
sältäviä kiviä; runsaasti oli siellä hautakumpuja, toisinaan 3—4 met-
riäkin korkeita, sekä py.stykiviä. Toinen hra Gramöu tutkima
seutu kuului Uranhain roaakuntaau, ja sikäläisiltä aroilta ja joki-
laaksoista hänen onnistuikin löytiia kolme notta pystykiveä. joissa
oli kiijoitusla. Tiaiihain tinkimiMtii kiiytti hra (^uanö kuukau-
(loiijiiiiviit. — Matkaltansa on h;iiit ll;i ni. ni. toisia sataa valo-
kuvaa ja ('imi n tutkiniattiinjat tien viUTulla olevat seudut ovat Lilö
ku). {)it uudelta kartoitetut.

Puhuessamme Seuran avustuksella t:n kannatuksella toimeen-
pannuista tutkimusmatkoista onuno voi jättää mainitsematta, että
Seuran entinen sihteeri, tri Vbjö WiGHifANN on edelleenkin jatka-
massa sitä tutkimusmatkaa, jonka hän v. 1905, Rosenhergin stipen-
din saatuaan, aloitti. Yliopiston konsistorille jätetyn matkakerto-
muksen mukaan mainitsemme muutamia seikkoja hänen tutkimustensa
kulusta. — Lopetettuaan elokuun lopussa v. 1906 työnsä tseremis-
sien keskuudessa oli hra WiCHiiANNiUa kerättynä:

1) sanalnetteloa,

2) 5 kieliopiiiiiioiniosta.

.'$) 5 lause-e,-.iiii<'ikkik(ik(»elinaa (a HTd lausetta).

4) ^1H.') laulua (niistä 7G kappaletta tiiliän asti vähäu tunne-

tusta vuori tseremissien lauluvarastosta),

5) 191 taikaa (enimmäkseen enncmerkkejä ilmasta ja vuoden-

kasvusta),

6) 182 sananlaskua,

7) 207 arvoitusta.

8) 23 satua ja kertomusta (viimemainittujen joukossa tsere-

missinkielisiä esityksiä mehiläishoidosta, hää- ja haut^ais-
mcnoista, vainajain muistojuhlista ym.),

Digitized by Google

46 OttoitA Seuran keskustol. — Ansziific aus »Ien sit/.unp;sber. I9<^»7. XXV,»

9) 4 loitsua,

10) 84 fon<><rr.iinmia niiidcii i<>uko>>,i :\0 sävclniää M'k;i kirl»-!!-

niiytteiksi 4 tiätua yuuä luuutaiuia .sauaulaskuja ja arvoi-
tuksia),
11) 57 valokuvaa.
Tämän lisäksi oli ronva Juub Wiciiiiann ryhtynyt tatkimaan
tsercmistiien aineellista etnografiaa ja valmistanut deskriptivisiä
esityksiä 1) naisenpuvusta, 2) punnknoresta ja niinestä Taimisto-
tuista tarvekaluista, 3) riihirakennuksista viiden eri't§eremissiryh-
män alueelta, joita ettityksiä varten hän on tehnyt 860 piirustusta;
kerättyjen esmeiden lukumäärä, etupäässä naispnkunn kuuluvien,
011 76. — Kuten tästä iiiikyy on hra WicHMANNin ensirniiison vno-
(l<'ii saali> runsas, — KutiMi viinu' vuosikcrtnnmkscssa mainittiin,
on tri Wi( HMANN jo jiirjfstiiiiyt k»'r;i;inirms;i t^tTcnn^siläisft kaii-
sanruiK'Usii;iyttt't't, vaikkakin niiden painatuksien voidaan ryhtyä
vasta hauen palattuaan kotimaahan. Toisena valmiina tuloksena
tseremissiläismatkaltansa on hätiellä kirjoitus \iimeksi ilmesty-
neessä nFtnnisch-ugrische Forschnnf^en^ien vihossa (YI. 1) «Zur
goschichte der finnisch-ngriscben anlautenden s und ^laute im tsche-
remissischen".— Lokakuusta v. 1906 on hra Wichmann tutkinut
nnkarinmurteita aluksi Romaniassa, Moldovan maakunnan Romanin
piirissä, missä asuu nk. csäng^ita. Rauhassa ei hän tääUä kuiten-
kaan saanut työskennellä loppuun asti, sillä maaliskuun keskivai-
heilla tänä vuonna Romaniassa puhjonnoct talonpoikaislevottomnn-
(lot p;ik(Htlivat häiu-t koskoyttämään tyiMisä niiiudatta viikkoa ai-
kaisfiiiniin kuin hän alkuaan fdi aikonut. — Saaliinansa on hra
\\':l!a n. (Iimio sanaa kiisittiivii sanasto, kielioiullisia mnisfiinjtauoja.
86 kappah*tta resitativisia ..tans.sinsuuoja" — uäytteitä pohjoisteu
csaniröitten häviämä.ssä oh-vasta kansanrunoudesta — sekä 170 sa-
nanlaskua. — Paluumatkallaan Unkariin onnistui hra W:n tavata kaksi
eteläistä csäng6-murretta puhuvaa henkilöä, ja hän huomasi, että eteläi-
nen murre tuntuvasti eroaa polyoisesta, mikä seikka snureksi osaksi
johtuu siitä, että eteläiset csängot ovat olleet Unkarista, Erdölyistä
(Siebenbttrgenistä) tulleiden sz^kely-siirtolaisten myöhemmän vai-
kutuksen alaisina. — Erittäin tahdomme tässä huomauttaa matka-
kertomuksessa lausutusta mielipiteestä csätigoitten alkuperästä. On

XXV,s Vuosikertomus 1906-1007. 47

nimittäin Joskus viiitctty. <'lf;i oaiijröt (»lisiviit jiiiincft Ixotiianiruin
jo unkarilaisten hyitkätrssä sen l:ii»i I nkariiu, siis jo JX:nnollä
vuosisadalla; upeimmat tutkijat ovat kuiteukiu käDuattaneet mieli-
pidettä, että mapy.irinon rahvas Romanian puolella olisi siirtynyt
sinne Unkarista. Tri XVighicakn yhtyy jftlkimäisiin ja arvelee voi-
vansa todistaa, että cs&ng6t ovat Romaniaan tnlleet vasta Xllinnen
ja XVinnen vuosisatojen v&lisenft aikana, luultavasti mainitun
ajai^akson myöhemmällä puoliskolla. Kysymyksen siitä, ovatko
Moldovan C8äng6t sulattaneet itseensä turkkilaisia komaneja, kuten
unkarilainen MimKAcsi otaksuu, katsoo tri W. ratkaisemattomaksi;
mahdollista so voi olla. mutta toistaiseksi ei sen puolustukseksi ole
esitetly kyllin piiteviä todisteita. — Ivdnianiassa keräämänsä ainek-
sen perustalla on hra \\'. julkaissut unkarilaisessa aikakauskirjassa
,.Ny«'lvtU(loniänyi Kiizlenienyek'*, sen XXX\"il:nnessä osassa, pienen
tutkielman nimellä „A f^; b-, z, S es 2 hangok törteuete a moldvai
csängö nyelvben". — Tässä yhteydessä sopinee mainita, että rouva
WicHiiANN Romaniassakin on jatkanut kansatieteellisiä tutkimuk-
siaan; sen tuloksista on unkarilaisen aikakauskiijan „Ethnographia*'n
viime vihossa pieni tiedonanto csäng61aisen rahvaan taika^ ja enne-
uskosta „A moldvai csängök babonäs hit^böl*.

Siirtyessämme esitt;uii;i;in tietoja Seuran niin sanoaksemme si-
säisestä toiminnasta, on mainittava kaksi uutt;i yj itystii. jnihin ryh-
tymisestä Seurassa kysymys on nostettu. Kokouksessa liuhlikuun
20 p:uä heriitti prol. K. N. Setälä kysymyksen, eikö olisi syytä
Seuran lyhtyä toimiin paikannimien keräyksen aikaansaamiseksi,
mikä keräys ulottuisi kaikille niille alueille, joilla on asunut tai ny-
kyään asuu suomalais-ugrilaisia kansoja. Kun olisi hyvinkin vaikeaa,
jopa mahdotontakin, Seuran yksin toteuttaa näin laajaa tehtävää,
ehdotti esityksen tek^ä, että Seura koettaisi saada aikaan yhteis-
työtä varsinkin VeniyäUä toimivien tieteellisten seurojen ja yhdis-
tysten kanssa. Suomessa suoritettavasta keräystyöstä olisi neuvo-
teltava täkäläisten, asiaa harrastavien seurojen, etupäässä Suomen
Muinaismuistu-yliUistykseu kausea, joka Yiimemainittu pitkät ajat on

. d by Google

48 Otteita Seuran keskustel. — AuncQge aas densitzungsber. 1907. XXV.»

asiaa ajanut ja jonkoo ainesta kootuksi saannt. Seura yhtyi tSy*
delliscsd ehdotusta kannattaniaau, ja asetti komitean tyOsuuDnitel-
maa laatimaan. Komitean esitys niistA yleisistä periaatteista, joita

työssä olisi noudatettava, .saavutti Seuran iikMniiseii. muita lii-
iieiuiMä ohjeita ei konutea viime keviiäiiä i litinyt laatimaan. Prof.
J. J. Mikkola on hyväiitahlitist^sti ottanut valmistaakseen tarvit-
tavat kysely- ja nmistiiniianokaavakkeet. ja toivoa sopii, että j)iak-
koin saadaan k*M fityksi joku määrä koeaineistoa, jouka polkalla lopul-
linen ehdotus valmistettaisiin. Koekeriiykseu toimeenpanemiseen jos-
sakin länsi-Suomen piU^ässä myönsi Seura 300 Smk. mftärärahan.

Toinen ehdotettu yritys koskee uutta julkaisusarjaa. Katsoen
Seuran velvollisuudeksi tebdä kannattamieusa tutkimustöiden tulok-
sia tunnetuksi suurellekin yleisölle ehdotti prof. SbtIlä, ettft
Seura ryhtyisi julkaisemaan yleistajuista knvaussaijaa suomalais-
ugrilaisista kansoista, mik& saija ilmestyisi snomeksi ja ehkä jon-
kun verran tietoelHsemmassfl asussa .saksaksikin. Etusijassa olisi ku-
vauksia saata\a alkuiM liiist lla keliityskannalla olevista kansoista,
ja tulisi näiden esittäii kansojen nykyiset asuma-alat, väestiHilastda,
anlropolei:isia seikkoja, kaiixjen historialliset vaiheet pääpiirteis-
sään, asunnot, elinkeinot, elämuutavat, kosketella niiden kieltä, kan-
sanrunoutta ja mytoloffiaa. Sarjan eri osat olisivat kotimaisten.
Seuran toimesta ja kannatuksella matkustelleiden tutkijain kiijoitta-
mat; Lapin kuvauksen toimittamiseen olisi ehkä pyydettävä ulko-
maistenkin asiantuntijain avustusta. Periaatteessa Seura ehdotukseen
yhtyi, katsoen tällaisen saijan aikaansaamisen erittäin suotavaksi,
ja jätti johtokuntansa huoleksi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Muista kuluneen vuoden toimenpiteistä huomautettakoon tässA
vain niistä, joihin on ryhdytty Orkhon-kirjoitusten tutkimuston jat-
kamiseksi sekä Seuran stijM iuiiaattien kokoelmien julkisuuteen saat-
tamiseksi; näistii toinuMipiteistä edellä jo on kerrottu.

Kuluueeu vuoden julkaii»utoimiunHi»ta ou maiuitt4iva seu-
raavaa:

Painosta on valmistunut:

1) Aikakauskirjan XXIV. vihko, joka sisältää seuraavat
kirjoituksia: i. Q. J. Ramstedt, Uber die zahlwurtor der altaisclicn

xxv^

Vuosikertomus -19(17.

sprachcii. 2. G. J. Ramstedt Cber dea urspruiig der sog. Jo-
nisej-ostjakeii. 3) Otteita Siioinalais-iigrilaisen seuran keskii.stelemuk-
sista 1904. 4. Otteita Suomalais-ugrilaisen seuraa keskiusteleinnk-

sista 1905. ö. Otteita äuoroalais-agrilaisen senraD keskasteiemuk-
sista 1906. Yhteensä 149 sivna + yksi kava.

Toimitusten XXV. nidos ylipainoksena. Sisftltftä maisteri
A. A. ÄABXBen vftitOskirjana jolkaiseman tatkimnksen Ver-
gleichende m&rchenforschmigen. 1. Das mftrchen vom zanberring.
n. Die drei zanbergegenstände nnd die wnnderbar6n Mchte. III.
Das mftrchen vom zanber?ogel. — Seoran jnlkaisnna ilmestyy teos
kirjakauppaan piakkoin.

3) Apuneuvoja suomahiis-ufjrilaisten kielten ()|)iii-
toja varten. 111. Kaijalan kielt iiopas. Kit l- iiiiayttritii, sanakirja
ja äänneopillisia esimerkkiä. — Julkaisun on toimittanut dosentti, tri
U. Ojansuu, ja on teoksen painatuskustannukset saatu yliopistolta,
joten Seuran on tarvinnut ainoastaan julkaisijan työstä suorittaa
vähäinen korvaus.

Painettavina tai tekeillä ovat mm.

1) Maisteri Armas Launiksbn lappalaisia joiknsävelmiä sisäl-
tävä jnlkaisn, josta ne^ä arkkia on painettu ja viides arkki ladottu.
Teoksen painatusta hidastuttaa kiijapainon nuottimerkkivaraston vä-
hyys sekä se. ettH tekijä nykyään on ulkomailla, joten korjanslukn
kiiy verrattain hitaasti. - 'reok>t rn tiilcvaa lapinkielistä tekstiä on
tri KoNKAD Nielsen Krislianiasfa liyväntalitoisesti tarkastanut ja
korjaillut, uiikiili tällaisen, omituisia san(»ja ja sanontatapoja sisältii-
vän, toisen henkilön kirjallepanemau tekstin korjaaminen on ollut
mahdollista.

2) Tri A. O. Hbxkbuu julkaisu Itämerenmaaknntain puku-
muodoista on ollut painatuksen alaisena viime keväästä ja on sitä
jo painettu 14 arkkia kuvitettua deskriptivistä osaa. Loppukin on
jo melkein vainusta käsikirjoituksena, niin että tri Hbkbl toivoo
saavansa teoksen painatetuksi ensi talven kuluessa.

3) Tri A. O. HbikblIu tSeremissiläisiä kuoseja sisältävä jul-
kaisu, jota varten piirustustyöt jo ovat suoritetut. Julkaisija on
kuitinkin nykyänsä pannut kaiken aikansa baltilaisteu pukuimu>to-

50 Otteita Seuran keskuHtel. — Atifszflji^oaus «Ien sitximgAber. 1907. XX V.»

jeti tatkimiseen, joten tserenuRsilftisen jolkaisan on täytynyt jäädA
syrjommällc. Ensi keväänä arvelee tri Heikel päilsevänsä koko-
naan aiitaiil limaan tsereinissiläiscii julkaisun li»pnllis«'t'n valmistus-
työliiin. — Tcdksren \\iU'*\ kuten Jo enn»'nkin (Ui mainittu, enemmän
kuin l-'5o kuvallista lehteä, nsaksi v.äiiili.^^iä. osaksi värittiimiittömiÄ.

4) Maisteri h\ Äimäu tutkimus Inarin lapio eusi tavun vokalis-
mista.

5) Tri Yr-iö WiGHHANNin tseremisHiläineu kansanranonsko-
koelma. Käsikirjoitna on valmis, saksannettnkin.

6) Tri G. J. RAHSTEDTin jnlkaisa «Kalmnkkitaisia kielcn-
nftytteitft I. 'Volga-kalmnkkien satuja". Arviolta paisnn tftmft jul-
kaisu n. 12 k 13 painoarkin laajuiseksi, ja on käsikirjoituksesta jo
enemmän kuin puoli täysin painokelpoista.

Sour.m kirjallisesta toimiunasta puliuttaessa on lisäksi mainit-
tava, että professorien K. N. Setälah ja Kaari.k KuoiiNiii
julkaisemasta „ Kinnisch-uiriisclie Foist'liunsren"isia on ilniestyuyt
Vl.nnen nidoksen 1 vihko, joka sisältää kiijoituksia useilt^i sekä
kotoisilta että ulkomaisilta tutkijoilta. - Tässä tilaisuudessa tabtoi-
simnime buom auttaa erittäin yhdestä mainitun vihon kirjoituksesta,
jossa prof. E. N. SbtIlI tekee selkoa olgelmasta lehtori Poiaorin
suorittamille ja vasta suoritettaville koneellisfoneettisille tutkimuk-
sille, näiden tutkimusten tarkoituksesta ja alasta. Marraskuun ko-
kouksessa oli Seuran jäsenillä tilaisuus sekä kuulla että nähdä, mil-
laisia tärkeitä tuloksia tällainen tutkimus voi antaa kielentutkimuk-
sen käytettäväksi. Olemme vakuutetut siitä, ettei yksikään asiaan
|)erehtynyt ja asiaa hai rasi a va henkilö voi olla yhtymältil prol'.
Sktäi.äh mainitussa kirjoituksissa lausumaan toivomnkse<'n. ettii
.sekä Suomalais-u<;rilainen seura että yli(»pist<> ja maammo hallitus
ojentavat auttavan kätensä, kun tarvitaan varoja tämän tutki-
mustyön jatkamiseen ja laajentamiseen.

i:$euran kokouksissa kuluneella vuodella pidetyistä esitelmistä
ja tiedonannoista mainittakoon seuraavat: Senaattori O. Donnbb:
Alkajaispuhe vuosikokouksessa Vxn l^OG, jossa hän käsitteli yk-

uyiu^cd by Google

XXV^ Vuosi kertumus ]Ö06-1$)07. 51

sityiskohtaisfn sana- ja muotovaraston lutkimiseii tärkeyttä kieli-
Rnkiilnisuiidon srlvilli-saaiiiiseksi ja liuonuiutti samojcflinkicleii iner-
kilystä suoiiiHlais-u<,nilaisello tiitkimuksollo; maisteri Ahtturt Kan-
nisto matkoistaan voguiiiiiailla {'^'' i); prof. H Paasonen jumnla-
sanan ja sen sukukielissä tavattavien vastiuoiden alkuperästä (■" n).
ÄBTrina Kahnisto vogulien karhunpalvelukseiita (^Vn); prof. J. J.
Mikkola «ctomt-sanan alkuperästä ja niistä johtopäätöksistä, joihin
nroutamat lätinkielessil tavattavat suomi-sanaan jhdistettftvät pai-
kannimet antavat aihetta ("/v); prof. E. N. SbtIlI ennakkotietoja
KaUm^vm&Vk ("/v); tri G. J. JEUmstbdt bnrjattien nndesta kielensä
kiijoittamistavasta ja heidän äskettäin perastamastaan kiijallisnns-
senrasta (*Vix); prof. H. Paasonen kahdesta mordvalaisia koskevasta
käsikirjoituksesta, jotka hän oli löytänyt Pietarin kirjastoista C^Vix);
tri U. T. SiRELirs syrjänien ja votjakkien lue tekt-niiistään tutki-
musinatkasta (^'/iv); tri H. Ojansuu Afrncolan k;iyttäiiiistä partisipiali-
lausumista x); tri G. J. Ramsteut kansauuimestä oguz CVx);
senaattori O. Donnbb tiedonantoja ranskalaisen pELLioTin keski-
Aadaa tutkimassa olevan retkikunnan matkoista (^Vxi); lehtori J.
PoiBOT kielen koneellisesta tntkimisestu silmälläpitäen etupäässä sno-
malaiskieliä OVxi)-

Seuran jäseniHäaaä on tilivuoden kuluessa tapahtunut seuraa-
via muutoksia:

Manalle ovat menneet: Seuran viime vuosikokouksessa valit-
sema kunniajäsen, vertailevan kielentntkimuksen ja muinaisnorjan-
kielen j)n>tessori Kristianiasta Soi iu s Bu«aE; kirjeonvaiiitaja-
jäsen, Viron kansan kansanrunouden verraton kerääjä, pai<tori, toh-
tori Jakoh Uvrt Pietarista: jierustajajäsenft : kauppaneuvos
Leonakl) BoBOäTBÖM iielslugistii, vapaaherra, pankinjohtaja Johak
Fbans Andabas Cbonstedt Helsingistä, liikemies Johan Valbk-
mab Enqvist Tampereelta, valtioneuvoksen leski Elisabbth Hal-
lonblad Sortavalasta, tuomari Matthias Jaatinbn Helsingistä,
senaattori, salaneuvos Hj. O. Palin Helsingistä, kauppaneuvos,
Abthub Somhkb Tampereelta; vuosij&senet: professori K. G.
LmuBBBQ Helsingistä, senaattori V. E. Lilibblad Helsingistä
sokeainkoulunjohtaja K. LvvTiKlnrBN Kuopiosta ja professori K. A.
B. TöTTKUMAN Heltiingistä.

L yi. .- jd by Google

52 Otteita Seunnkeskustel. — AiMztiKeausdensitzungsbcr. Ifl07. XX V,^

Tusiksi jäseniksi ovat Seuran kulsustu tulleet seuraavat
henkilöt:

kanniajäseniksi:

BuooB, SopHus, vertailevan Idelitieteea ja muiuaisnorjankii-

Icn professori Kristianiasta,

ScHucnAKDT, Hugo, täysiupalvelliit inofcssoii, (iiazista.

Storm. Joii., ronianilaiseu ja englantilaisen lilulogiau protes-
sori, Kristiaiuaäta.

perustajajäseniksi:

VON BoNSPORFF, H.TALMAR. Vapaaherra, professori, Helsingistä,

VON Collan, Clas, jiaiikiiijuhtaja. llclsinfjistä,

Gauthiot. Robert, J)i oti ssori, ParisiNta,

HuiTu. ^'IHT()RI. iiiaanviljclijä, Johanneksen pitäjiistä,

Järnefklt, Jalo, pankinjohtaja, Helsingistä,

Lavonius, V A . toimitusjohtaja. Helsingistä.

Lbvonius, J. a., pankinjohtaja, Helsingistä,

MoLUB, BiBOBB, insinöri, Helsingistä,

BiKBBBO, Abbl, senaatinkamreri, Helsingistä,

SiBVBBS, BiOHABD, ylitirehtdri, Helsingistä.

vnoaijäseniksi:

Cauton, Ossian, varatuomari, Sortavalasta,
Jotuni, Alfred, seminarinlehtori, Sortavalasta,
Pbnnanbn, Matit, maisteri, Helsingistä,
SncoBBBQ, Abtitb, maisteri, kollega, Helsingistä,
StAhlbbbo, k. J., senaattori, Helsingistä.

Seuran asiamiehistä ovat knhineclla vuodella toimestaan
luopuneet) paikkaknnualta poismuuttonsa tähden, tohtori K. O
LiNDBqviST ja maisteri J. M. Saubnius ja o\iit lieidän sijaansa
asiamiebiksi suostuneet rupeamaan tohtori Kabl von Fibandt,
Hämeenlinnaan Ja maisteri Bruno Gbanit-Iuionibiu Kuopioon.

Seuran toimimiebinä kuluneella tilivuodella ovatoUeet: esi>
miehenä senaattori O. Donnbb, varaesimiebenä professori E. N.

Digitized by Google

xxv.» VuoBikertoinus HMIO— Jfl07. 53

Setälä, cusiniilisenä sihtcorinä dospiitti K. F. KABJAiiAiNKN, toisena
sihtcorinä maisteri F. Äimä, rahaviiitiana valtioufuvos J. Höckeut,
kirjastonhoitajina prof. Kaarle Krohn Ja inaistfri K. A. Tunkklo,
kirjavaraiuhoitajaiia dos( ntti V. T. SiuEiiirs, yliasiainioheiiä varatuo-
mari E. Pol/>x, tilintarkastajina toimitusjohtaja A. KKN(ivisT ja
maisteri F. Äimä, tilintarkastajien varamichinä tohtori ii. Saxen ja
paiikii\johts^a Jalo Jäbnbfblt Tiot<'(>lli!sten seurojen valtausknu-
nassa od Seuraa edustanut prof. K N. 8ktälä ja varalle valittuna
on ollut dofientti K. F. Kabjalainbn.

Knncn kuin lopctanini«> tiimiin vuosikatsauksi n on meidän mai-
nittava eriiiistii itsiasta. joka voi vaikuttaa ainakin jonkun verran
.Seuian vastaisen toiminnan laajuuteen. Kuten tunnettu on, on Seura
monien vuosien kuluessa saanut nauttia apurahaa Längmauin rahas-
ton korkovaroista; yhteensä nousevat nämR avustukset 42,000 Suo-
men markkaan. £ttä tämä Suomen valtiosäätj/jen suoma kannatus
on ollut tärkeänä osana Seuran vuotuisissa tuloissa, ei tarvinne eri-
tyisesti huomauttaa. Kuluneella istuntokaudellaan on Suomen edus-
kunta, Pankkivaltuusmiesten tekemän ja Pankkivaliokunnan pää-
asiassa muuttamattomana kannattaman ehdotuksen mukaisesti, päät-
tänyt jättää m. m. Sttomalais-ugrilaisen seuran ilman tätä kanna-
tusta seuraavaksi kolmivnotiskandcksi. Pankkivaltuusmiesten eh-
dotus sisältää, ettii koska Jaettavana oleva suinnia tiiliä kertaa on
entistään pienempi. Suomen Tiedeseura. Snomalais-u|nfriIaiuen seuia
Ja Uuslilologinen yhdistys jätt ttiiisiin huomioon ottamatta sentäh-
den, että oiideu toiminta on ^puhtaasti tieteellistä laatua, joka
ei tule suorastaan syvien rivien hyväksi eikä varsinaisessa merki-
tyksessä tarkoita tiedon levittämistä maastamme**. Ei katsottane
sopimattomaJcsi, että tässä teemme muutamia huomautuksia mainitun
perustelun johdosta. Koska Pankkivaltuusmiesten lausunto meistä
näyttää sisältävän ohjeen, jonka mukaan Länfpnanin rahaston kor-
kovaroja yleensä olisi jaettava, tahtoisimme ensiksikin asettaa ky-
SN niyksenalaiseksi, eikö tämän jakoperusteen hyväksyminen olisi
poikkeamista lahjoittajan nimenomaisista määräyksistä. Korkova-

Digitized by Google

54 Otteita Seiiniti kefikuKtel. — Aus/Ugeausden8itsungtiber. 1007. XXV,»

roju on testamentin säännOsten mokaan kftytettAvä „ tieteitä

ja kauno-taiteita sekä kirjallisia teoksia varten niin myös kirjain
ilmaiseksi jakaniista v;ii tm yhteiselle kansalle". Toiseksi tahtoisimme
huomauttaa, ettei Suomalais ugrilainen seura eiviitkä sen yksi-
tyiset jäsenet ole suinkaan niin yksipuolisesti tioteelliseen tutkimus-
ja julkaisutyöhön piintyneet, etteivät he olisi koettaneet antaa väli-
töntä lisää yleisön — «syvien rivien ' — sivistys- ja lietovarastoon.
Tahdomme vain mainita, ettii monet Seuran kannattamista tutki-
joista ja sen piirissä työskentelevistä tiedemiehistä ovat kansanta-
juisissa luennoissa esittäneet tutkimnstensa tuloksia suurelle yleisölle
ja julkaisseet yleistajuisia suomenkielisiä esityksiä useimmiten Val-
vojassa, mutta myöskin Ajassa, Omassa Maassa, Suomalaisen Kiijal-
lisuuden Seuran julkaisuissa ym. Omissa julkaisuissaan on Seura
tosin käytt4inyt enimmäkseen saksankieltä, mntta onpa Aikakaus-
kirjassa ilmestynyt suomenkielisiäkin esityksiä, esim. kuvauksia suo-
maiais-ujriilaisista kansoista. etui)äässä yleistajuisten matkakerto-
musten muodossa. — Suomalais-ugriiaisen seuran toiminta ei to.^in
varsinaisesti olo käsittänyt Suomen niemen — Lappia lukematta
— ja sen suomalaisen asutuksen tutkimista eikä siis ole voinut
antaa niistä välittömitöti hankittuja tietoja, mutta voinemme hy-
vällä syyllä väittää, että se tieto, mikä Suomen kansasta
annetaan, varsinkin sen historiasta ja henkielämästä, olisi mo-
nessa suhteessa vaillinaisempaa, ellei suomalais-ngriUisen tutkimnk-
son kautta saavutetut tulokset taijoaisi osaksi kaikkea tietoainesta,
osaksi vertauskohtia, jotka valaisevat meillä kokoonsaatna aineistoa.

iielsingiKsä joulukuun 2 päivänä J907.

Digitized by Google

Ck>mpte-reiidu des travaux de la Sodete
Finno-ougrienne du -/xii 1906 au

'ixii 1907.

Au delmt do cc comptc-roiKlu drs travaux de la Societe pen-
(laiit raiiinH' ec(»ule*'. imiis dovons d';il>ord iiotor avec rfcoiiiiais-
sanct! ijiic la Socictr a ( mitinue ä rm-voir jMMidant cettf aiiiHM- des
subv('iiti(»ns du p>uvriiiemeut. Sur la dfmaiid»' qui oii avait t''tV?
taik'. Ic^Seuat Imperial accorda eu ettet uue suhvciitiou de huit
niille (H.OOO) niarcs pour les travaux preueraux df Ia Soci^te, uno
de six mille (6,000) poor la revae »Finnisch-Ugrisclie Forschungeu",
et nne de deux mille (2,000) pour la r^daction d*iine bibliographie
finno-ongrienne. Mais ces sobventions ii'^taient accordöes que pour
Tannto 1007, Ie renouveUement de la repräsentatioii nationale ayant
abnsgö la p^riode badg^taire. Cette circonstance amena la Soci^t^
k demander m S^nat le printemps dernier la contfnnation de la
»nbvPHtioii; et elle a i*u la joie d'appiviKire (jue les memes suhveu-
tioiis Ini out ete aecui iU-cs poiir lUns ijue pour 1907. — Nous avous
vu ('f^alfiiuMit avec satislactiou (|ue les rei)re.sentants du pays out
ä runaniuiite approuve ia proposition laite dans Ia diete d'accorder
ane subvention annuelle de 50.0(ki marcs pour favoriser le d^velop-
pement de la littöratore finnoise. C-ette question intöresse ansaiMa
8oci6t6 FinnoK>iigrienne, paree que. d'aprte le projet» elle a le droit
d*£lire tm repr^entant dans le comit6 qni doit d^ider de Temploi
de cette somme; et il fant esp^rer qae des travanz de vnlgarisa-
tion en langne flnnoise snr des siue^ touchaut anx domaine d*6tu-

Digitized by Google

50 Otteita Seuran kohkuKtel — AtutseQge mui tk>n tutxiiugtiber. 1907. XXV^

des de la Soci^t^, r^ij^es oa non snr son initiative, ainsi qne les
autears de ces onvragcs recevront des snbventions de ce fonds.

Dans la s^ce du 19 octobre dernier, la Soci6t4 re^nt l'avis
qne le coniUe cbarg^ de liquider la ^Besti Kirjaoieeste Selts**. dis-
sonte le 20 juin 1904, avait tprmio^ ses travaiix, et qne la Soci^te
b'iiini)-uiiiiri»'nni' avnil ime crranco de 902 loulilcs, soiiiiiu' (jiic l:i
,l'>sti Kirjain(M'st«' ScHs" avail vdtrc ä la Societe loi-s .sa der-
nitTf asscmldrc <!('Mi<'rali' Mir les lomls dcstiiies ä tavoriser If de-
veloppcnu-nt de la litttMaturc cstlKinienne. La Societe dei ida
d*accepter le fonds qui lui etait ainsi reniis et de Teroployer en
conservant autant quc possililc le but piimitif. Le l>areau de la
Societe iut charge de r^digei* des reglenients d^taiU^ qu'il pr^en-
tera ensuite h la Society. L:i somme ainsi donnto a d6j& ötö ton-
ch6e, et atteinty convcrtie eu monnaie finlandaise, un montant de
2,408 marcs 27 penni.

Jja Sodötö a eucore rcgu nne antro marqne de la favenr de
ses amis esthoniens. An mois de janvier dernier mourut le Dr
Hi HT. niciiilirt! (■orres|»oii(laiit. St-s litM-itiei-s ont resolu de remettre
il la S(»i-it'tt' dc Littr-iatiiic tiiiiuiisc et ä la Societe Kinno-ou«ri'ieini(',
les richfs coilrctions de |)^M'-^i(• j)oi)iilaire taitcs par le detiiiit eu
Icur pernicttaiit de les iceopitT et de les eniployer daus leurs pu-
blications. Le» mauiLscrits origiuaux, qui actuellemeut se trouveut
en Finlande, seront ensnite renvoy^ en Esthonie, pour y Stre sans
donte coDservto k Dorpat. Par ce travail de copie, les coUec-
tions dn Dr Hurt, nöcessaires aussi k T^tude de la poäsie popn-
laire iinnoise, seront rendues aisöment acccssibles aux ömdits fin-
nois. Mais ce travail exigeait des ressonrces snpörieures k celles
qne les soci^t^s inf ^ress^es ponvaient y consacrer. EUes r^olnrent
done de s'adressei- au p:onvernement pour lui deniandeF- nne sub-
vention. Kn eoiisidciatiou de riniportaiicf du travail. le «rouver-
nement y eonsentit. vt acconla un <*redit dc dix niille niarcs. paya-
ble par Tetat en (piativ ans a partir du debut de 1908, - Le tra-
vail de copie, propuse, organise et dirig6 par Ic jirof. Kaaule Khohn,
a dejä commenc^. T^a plus ?rande partie des chants, les tormules
magiquos, les proverbes et ies ^nigmes sont d^jä recopi^. Il reste
douc les l^gendcs, qne Ton n'a pas Tintention de copier in extenso.

Digitized by Google

XX\',i CuiupU'-rumlu unuiiel. Annet' VM>7. 67

mais doiit on a ponse fairo des resumes precis on allemand, (ini pour
l(\s r(M-lu'i('lics ponrront roniplacpr snfHsarnmoiit. les tfxtcs ov'\gi-
naux. Il y a on cffot daiis los rulloctittiis du Dr HniT uno niasso
de legondos tollo (juo los ressouroos votöos no .vulliraient pas pour
ime copie iutegrale. Quanf h la propriete des copies, od a d^cid^
sar la proposition da prol'. K. Kbohn que la Soci^tö finno-ongrienne
aara les l^eodes, les proverbes et les ^iiigmes, et la Sociötä de
litt^rature finnoise les rnnes et les formnles magiqnes.

Nons avons encore peujdaat rannöe öcoolte re^u ane autre
marqae de la conflaDce qae la Sod^tö a sn inspirer en dehors des
limites du pays. Par rinterm^aire do prof. SsTÄLä, If me Andbb-
80N a donn^ k la Sod^tö les manoscrits laissös aprte sa mort par
son mari Nikolas Anderson professeur ä TUnivei-sit^ dc Kazan,
niembro oorrospondant de la Sociöto. Cos mannscrits contiennont
dos coniparaisons otymolojriquos. des siiöciinens de languei>, des ety-
niulofjies do nonis do lieux, dos notos niytliolojricjuos, cto.

Le bibliothöcaire do la Soci6t6 rendra compte plus loin des
dous regos par la bibliothetiuc au cours de Tann^e. Mais nous ne
poavons nons empecher de signaler id un don qui n'est pas en-
core arrivö, mais dont la Sod^tö a 6tA informte k la s^ce
du mois de novembre. Sur la proposition de son pr^ident^ le
stoatenr Donnbe, la Sod^t^ ayait rteoln de s^adresser par soo
interroMiaire aa gonTemement de Tlnde ponr demander k qnel-
les conditions la Sod^tö ponrrait acheter les pnblications fSiii-
tes par ce gouvemement qui contiennent la description des lan-
gues parlees par los peuples habitaut la pöninsnle. L)'apres les
renseignements reous par Mr Donneu, lo ministre de Tlndo,
John Mobley, lors(|uo la demando lui fut prösontöo, rösolut (jUo ees
pnblications soraient onvoyöes gratuitement k la Sociötö. La So-
d^tö est pleiue de reconnaissance pour ce don pr^cieux, et cst
convaincue que ce cadeaa ne restera pas nn capital mort. mais qne
des örndits finlandais en Ureront de nonvelles impulsions et des
mat^riaox noaveanx ponr lears recberches.

PoisqnMl est id qaestion des contribations re^nes par la Sod^tö,
il faot encore signaler qne le prof. H. Paasonbn, an coors de re-
chercbes dans la bibliotb^qne de St-Pötersbonrg, y tronva deux

Digitized by Google

ftft Oltoita S4>unin keMkttfiiel. - Auszflge aii8 deii tdtzungsber. 1007. XXV.»

mannscrits qii*on croyait pordos, et qni contienneut des renseigne-

mciits pr^ciciix sur los Mordvt s, et en particnlier snr lenr mytho-
lofrif"- \/\\n surtoiit de r<'s iiiamiscrits ost inii»ortant. i)ane qu il a
Htt' Ia souirc ('ni])Ii)y<'' ])ar Mkia-ikov pour soii exposition dc la
niytli(»l(»fric mordvo. »'t (pir nous ixiumuis suite (h^tcniiincr rt*
(|ui «laiis ce ti'avuil est additioii propre de Melnikov et surtout
inveuUou de son imagioation. — La Societe decida de faire prendre
de »es manuscrits dos copies qui seront plac^ dans ses archives.

En outre la Sociötö a acliet6 poar ses archives nn certain
nombre de ronleaux graphophoniqucs avec des mölodies runiqoes la-
ponnes, appaHenant k r^tadiaiit Saliqnkn et recaeillis par lai pen-
dant un voyage en Laponie.

Eu cc qni concerne les relations de la Sociätö avec les sode-
ttis savantos ^tran'r»M»'s, nn |»ont notcr que la Society a commenc^
un ecbanjri' i>iil>lit atiinis a\ lo nuisHc tilinofrraphicpio dc l^cip-
yAg. - Kllc a dnmn' nn»' tMtllfction i)ii'm|U<' cfimplt-to dc scs pul)Ii-
cations ä la „ liibliotlit iiiic du Kiuiuark" londre ä Vesisaari. CVtto
bibliotheque a ete creeo il y a on viron uii an, et a pour objet de
eoncentrer en un cndroit toute la litteraturo coneernant le Finniark
et en particiUier les Lapans. Cette bibliotbeque serait uaturelle-
ment, en cas de besoin, k la disposition dc savants et de person-
nes dUnt^ressant k ces ^tudcs, lors de lears voyages dans cette
r^on. — La Sociöt^ et les pei^onnes qui travaiUent dans le m^me
doniaine d*6tudes ont reyn nne invitation k prendre part an Xl«
congres des orientalistes qni se tiendra k Copenbagne k la fin
d'aout 1908, et on a pri»'* la Soeiete de ehoisir un ou i)lnsieurs
ropresentants offieiels. La Sorit-tö n'a pas cncore pris de d«''('isiou
(Iffinitive: niais il e>it probable t|u'fll(' st-ra repn-sentec. et que des
nu nilires nonilueux se reudront ä ee eon«rres. Le lieu de lii reu-
uion u'est pas tre^s eloigue, et la Soeiete finlaudaise des batcanx
ä vapcur a accord^ snr les billcts d'aller et retour nn rabais
de 40 %•

XXV.S

Peiidant raiiiKM' et-oiih-e la Socirt*' a. daiis la infsiin» (!<■ sos
r('ss()nic»'s. aid»' k's rccheichcs ilans son doniaiiio (retudcs, cii d(ui-
nant des subventions a la fois pour des voyag«'s d etiidus et pour
rachövemeot de piiblications. — T^es resoltats obtenus par Taccrois-
sement des raatöiiaux et par la continuation des rechei-(*hos nyant
rendn n^cessaire ane r^^dition de la grande publicatioo »In-
scriptiODS de TOrkhon'* et des remarqoables ^tndes du prof.
WiLH. Teohsbn sar les „Inscription8 de rOrkhon" (M^moires V)^
la SodÖtö a accordö ii Mr Thohbbn, pui, sur la demande faite,
8'6tait d^clarö pröt k se cbarger dn travail, nne somine de 5,000
mares pour Taider dans ses reclierchcs. — A Mr Artturi Kannisto,
([ui pr(''})ar(' actuellement en Finlande uiie etudr des niatcriaux ras-
scjiibles par lui pendant son srjoiir de plusieurs annci-s clicz les
Vo<juU's, la Societe a doniie nw subvention d»' öoo niarcs. l)o
memc elle a decide que le ,.h"ond.s pour les recherelifs siberiennes"
cr66 pour les recherches du Dr G. J. Ramstedt commencerait a.
ötre employö des cet automne, et on resolut d'einployer toiyonrs
nne somme de 4,000 marcs par an snr les ressonrces de ce
fonds comme subvention anx travanx de Mr Ramstedt. La 8oci6t£
a Touln par 1& permettre k Mr Ramstedt de se consacrer
entiörement anx travanx scientiliqnes, et avant tont ä la pu-
blication de ses riches collections phi1ologi(iues, dont on pent
attendre ä bon droit qu'elles doniieront une fidele image des lan-
giies ötndi^cs pai- Mr R., mais aussi (prellcs seront indirectement
d'uue tres j^rande utilit»^ jiour les etndes fiuno-oupriennes.

On donnera ici (luelques indicatioiis sur les cxidorateurs i\m
peudaat Tannee ecoiilee ont re^u d'uue mauiere ou d uue autre des
8econi's de la Soci4t&

Mr Abttubi Eamihsto, bonrsier de la Sociöt^, qui peudant cinq
anntos a travaUd en pays vognle, a terminä son voyage an conrs de
la prteente annto; il rentra en Finlande le 22 d^e. dernier. La plus
grande partie de la demiöre piriode de recherches, k partir de Tau-
tomne 1905, se passa chez les Yognles qui habitent le plus an nord
dans le cercle de Beresov. Avant son d^part de Sib^rie le voyageur
revint n^anmoins dans la partie m^ridionale dn cercle de Turinsk
pour preciser les auuotatioiis faites dauss un sejour anterieor. —

Uiyiiized by Google

nii Ottvitn Seuran keKkustel. - • AtiKxUj^c aunden KitxungKber. 1907. XXV.»

f'Omme renultat de soii voya^e de cinq ann^, Hr Kannisto rap-

portc (l(*s materiaux Iexico{rraphi(|uos plus oii moins ^tendns rela-
lils il 11 dialcctes. coinprcnant on lout cnv. 30.000 lichos. Kii
outit' uiH' foulr' dv materiaux svntactiqiics, ruv. «iu fcnillrs (riiiipri-
niorio (l"i'i'liaiitilloiis linjruistiqucs, env. !')(» inrlotlifs iccufillics au
plinu(t<rraplit', pivs de '{«mi photo<,n aphies, des iiotcs sur la vie ma-
tericUc rt inti llectui^Ue des Vogules prises en diverses r^gioDs:
nonrritnre, habitatioiis, costumes, conditions sociales et econoniicines,
coutnnies, divertissemente, notions religieuses, etc. Pour les col-
lections Anteli ot lo nras^e de Tavastehus Mr Kannisto a adiet6
oiiv. Ö50 objets. Conune il 6tait d^tsirable d^obtenir autaot qne
pos8ible des donn^es concernaot la population et lo luouvemeDt de
la popitiation parmi les pcuples siböriens npparent^ anz Finnois
meme pour les ejxMpies antöricures, Ia Societe decida et Mr Kan-
nisto (U'tranisa la t oUcction de doimees concernaiit la population
d'apivs Ies archives eeclesiatii|ii( s de ees ivirions; il leeiieillit d'ail-
lenrs lui-inruie ees ieiisei<i:iieiiieiits daiis toutis hs ir^-ioiis (pfil
visita. - Les travaux »^t« iidus de Mr Kannisto et leurs resultats
contriini ront suremeut ä jeter mie loini^re nouvelle sur le penple
des Vogiilcs. Nous avoos des rcnseigtiemeiits detaillees p. ex. snr
la laiigue des Vognles et la poesie populaire, surtont dans les tra-
vaux du savant hongrois MunkAcsi; mais les roaterianx qu'oii y
trouve soiit d*UD emploi diflicUle et exigent beaucoup de pmdeuce,
car la transcription employ^e n^indique pas les sons avec la pr6-
cisfon D^cessaire, et elle est en ontre sonvent incons^quente et va-
cillanto. A ce poiiit de vue snrtont. on est en droit d'att^>ndre
des itcherehej» de Mr Kannisto dc nonibreuses contributions et
correetious.

Comme second boursier de la Soeitete on peut uommcr I^lr
Yasillt Nalimov, dc naissance syriene, etudiant a 1' University de
Moscon, auquel la Soci^te a accord^ une subventioo de 200 rou-
bles pour uo voyage de rechercbes cbez les Syrienes en vue de
rechercbes etboographiques. Mr Nalimov coniinen9a son voyage le
80 mai et le terminä le 30 septembre. il s^jouma surtout dans la
valtöe de la Sysola, le lon^ du<|uel il poussa jus({u au village d'Ib,
et do la Vytchegda jus(iu'au village d'Ustknloni; le point de dö-

. j ^ .d by Google

I»art avait 0\0 le villajro ilc Slohoda. I/cxploiateiir uv se horna
pas a visittT les villa<j:ps situes sm- i es rivieies. inais peiietra Jus-
(jue (laiis les petit.s villa<jjes eloignes des graiides voies de com-
muoication. Kt cc tui precisement dans ces endroits 6cart6« qa*il
trouva le plus a glanor; tous Ies oxploratears anront särement fait
la m^me expörieuce. Les qaestioos sp^ialement ötudi^es par Mr
Nalimot concemaient avant tout les notions religieuses, oft il poa-
rait, en sa qualitö de Syrifene, recevoir des renseignements plus
nombreux et meillears qn*iin ^tranger inconna de la popnlation et
ignorant ses maniöres de penste. A en juger par le compte^renda
de Texploratenr, il semble avoir r^nssi h rpcneillir des donn^ps qni
jettent un jour eurieux sur la vie intellertu«'lle de ce peuple qui
au preniier abord parait trt-s pieux et chrrtieii. — Ku otitre M.
Nalimov a essaye de se jirocurer des reiisfit^neineiits sur riii.stoire
(le la fauiillo syrieae. les idees juridiques, et il a meme pris des iiotes
sui' des „endroits remarquables'', surtont des recits de colonisatiou
(p. ex. sur les «tbrteresses trhoudes") etc. — Pour Taccroissement
des coUectioDS ethnograpbiqaes, Texploratenr a pris 866 mesnres
anthropologiqaes; mais ces mat^rianx appartiennent, non k notre
soci^t^) mais k la Sod^t^ anthropologigoe de Hoscou, qoi a contri*
bud elle anssi k payer les frais dn voyage de Mr Nalihot. Dans
sa lettre, ce demier d^lare qn'il a d6Jä commencö la mise en
oenvre des mat^riaox rassembl^, de sorte qne Von pent esp^rer
qu'il remettra bientut un travail exposant Tetat iutelkctuel des
Syrienes.

Tn autn* erndit. le J)r U. T. SntKr.n s, :i reen »'^alemeiit de la
Suriete uue jtetite hourse pour eutrepreudre un voya»^e d'exploratioii
chez les Syrienes; la plus grande partie de la somme neccssaim
avait ^te doniu'e jiar ITniversitö snr les fonds destin^s an corps en-
seignant. L'itinei'aire devait passer par Vjatka, la region des „Per-
miaks" snr la rivi^re Lozva» le village d^Ustsysolsk et remonter la
Vytchegda jnsqa*ä ses sonroes. — Dans la r^ion des Votiaks Mr
Sirelius 8'arr§ta surtont an village de Sarapnl. Mais diverses cir-
constances FempScbörent de röaliser son programme de voyage.
Les troubles actnellement r^ants en Russie ont ea lear r^percns-
sion cbez les Votiaks, et ont reudu ceux-ci tres defiaiits ii Tegard

Digitized by Google

02 Otteita Seunin keskustel. — Aosxage aus deii «itmagsber. 1907. XXV,s

de tons les 6trangers; Mr Sibsuus faillit mSme dtre maltrait^ par

la popiilation excitpe. — Il dut aussi renoncer an voyagfe (|u il
avaif pt'us('' faiiv des soiiiccs dc la Vytchofrda toiit droit i)ar TcIkt-
dyn ot Perni au i»ays des Votiaks: le niaiHiuc d'ean nMidait ini-
IMis>^ihl('s les comniunications fluvialcs, et Ir voya^'-»' par tene lut
dcvonii tivs couteux. haiis sos travaux Mr iSikklii s lut aid»'
plusieurs porsonnes cnltivees dc la rönrion, smtout des maitres et
maltresscs d'^cole. Les recherches port^rent sartout sar les b&ti-
ments, les costnmes, les procddös de chasse et de pecbe. Rntre
autres r^saltats, il faat signaler qae Mr S. rapporte ane coUection
de plus de 550 objets et eav. 160 photographies.

Nons mentionnerons encore comme explorateur Mr J. G. GbanO,
qai regnt pour son voyage nne lettre d^introdoction de la Soci^t^,
bien qae les fonds in^cessaircs au voyapre soient vemis de source
privcc. Le v()ya<:^c liura du 4 mai au 4 sc{)t . ct avait pour objct
la rcchcrdic, daus le N\V dc la Moiijrolio. dc vieillcs inscrijitidiis
sur pierre, surtout dans h- voisina<rc du lac Ubsa ct les pcnt^s
septentriouales des montafrncs dc Tanrui-Ola. Deja pendant lo
voyagre vcrs le liea de dcsti nation, Mr Granö rencontra dans TAl-
tai en plusiears ODdroits des tnmuli et des pierres levöes, entro
aatres des statues k forme humaine dites «baba**; il trouva mkme
dans les montagnes de Bairim des pierres lev^es portant des des-
sins. n en aper^nt on plus grand nombre encore dans la r^ion
qa'il s*6tait propos^ d*£tQdier, aux environs du lac d^Ubsa, ot il
s^jonrna enyiron 3 semaines; mais il ne troava pas dMnscriptions.
Kn revanclie il y avait de uombreux tuniuli atteignant jus(iu'ä 3
et 4 inctrcs. ainsi quc des pierres Icvccs. La secoiidc region ex-
plorce pai- Mr (iitAN») etait sitncc daiis la |)ruviu(e dTranhai. Dans
les steppes et vallces iluvial<'s. Mr (tranö reussit ä trouver 8 nou-
velles pierres levees presentaiit des iuscriptions. L'exploration prit
nn mois. De ce voyage Mr (^banö a rapporte pres de 2(»o photo-
graphieSf et a cartograpbi^ snr nue longnenr de 1175 km des rä-
gions encore inexploröes.

Nous signalerons encore qae TaDcien secr^taire de la SociStä,
le Dr Yrjö Wichi[ann, continue le voyage commencö depais 1905
apr^ qa'il eat obtena la boarse Rosenberg. Nons extrayons d*un

XX\\j Coinpte-ren<lu unnuel. Anncc 1SK)7. 03

recit envoyt' par lui a rLiiivei-site quehjues renseigiieineiits sur
ses recherclu's,

Tjors(|u' il tl rillinä ä l;i fin <l"aoiit ses trävaux en pays tcher6-
misse, Mr \\ u hmann avait reciieilli;

1) 5 listes dc inots; 2) 5 esqnisses de ^rammnires; 3) 5 rc-
cneils d^exemples syntactiqnes (compreoant 876 phrases); 4) 185
chants (dont 76 cbez les Tch^römisses montagnards jusqnMci pea
connus); 6) 191 fornntles mai^iqaeft (poor Ia plnpart concernant la
provision da temps et de la i^colte); 6) 182 proverbes; 7) 207
^nigmes; 8) 23 l^gendes et röcits (pänni ces derniers des expos6s
en tch^i^misse de rapicnltnre, des cör^monies de mariages et de
fnn^riiilleit, de fetes corarac^moratives des raorts, etc); l>) 4 mnes;
10) 34 phonofrraniincs (tlont 30 melodies et, commo speciiiieiis liii-
guistiiiues, 4 le}^cndes et des proverbes et enigmes); 11) 57 photo-
grapbies.

En outre Mmc Jtlie Wichmajjn avait comnifuce a etudier l'eth-
iiographie iiiat<^nelU' des Tcberemisses et redif^e des dt scriptions; 1)
do costnme des feiuines; 2) des nstensiles de meoago fabri<iues en
äeorce et en tille; 8) de la constraction des granges dans cinq re-
gions diff(§rentes do pays tchörömisse. Poor ces descriptions, Mme
WioHiiAifN avait fait 860 dessins; elle recoeillit 76 objets, sortoot
des piices de costomes de femmes.

Comme on le voit, le bntin de Texp^dition est consid^rable
pour la premifere ann^e. — Ainsi que nous Tavoiis dit dans le der-
nior complc-rcndn, lo Dr \Vi( Hmann a dcjä inis »mi ordn' les sp»'-
finions do poesio pojiulairo rocufiilis par lui ; mais on no pourra
<-n commcncer rimprcssiun qiit' l()rs(iu'il scra do rotour. I n autre
resultat de son voyage est un article deja pröt et paru d.ins le
dernier fascicub' dos ,.FinniscU-Ugrische Forschung^ii" (VI 1):
„Znr gestihichte der finniscb-ugriscben anlautenden ^ond d-laute
im tscheremissisdien'*.

A partir do mois d'octobre 1906 Hr WiomcAinr a 6tndi6 le
hongrois, et d*abord en Roomanie, dans le cercle roumain de la
Moldavie, oft babitent les »cs&ngös". H ne pui cepondant travail-
ler en i)aix jii».qQ*ao bout; car les tronbles agraires snrvenos en
Roumanie au milieu de mars le contraigiureiit a intcrronipro scs

Digitized by Google

64 Otteita Seunm kesku8tel. — Aiimttge tms den sitzungsber. 1907. XXV,»

rechercbes une semaine enviroo avant le terme qa*il 8'etait fixö

primitivement. — Do ce s^jour il rapporte ane liste de mots com-
prt iiaiit t iiv. (>,()<)<» nibrifjues, dos notos gTaniin.itiralcs, 36 „mot,s dc
dans»'"', iHcitatifs. spfciiiifus do la po«''si(' pojmlaiie dos (•simp:6s
soptcntrioiiaux »lui fst en voie dc disparitioii, *'t 17<» ])rover-
bes. A son retoiir en Honprie M. NVk iimann eut la <liancc de
rencontrer deux pcreonn^s parlaut le dialecte csänpö nieridional,
et il remarqaa qne ce dialecte dittere sensiblement du dialecte' sep-
teDtrional, ce qni 8'explique en grande partie par le fait que les csAn-
g^s märidionaux ont 6t6 soamis ä Tinflaence d^^migrants ssökely
d'Erd%i (Siebenbttrgen) en Traosylvanie. — Nous signalerons id en
particolier Topinion exprimte dans Ie rteit de voyage snr Torigine
des cs&Dg68. On a en effet ane fois pr^tendn qne les cs&ngös
seraient nne tribn rest^ en Ronmanie depnis la premi^re invasion
dos Hon<ri(»is ä dcstination de la lionsfiio, e. ä d depuis le IX*" S.; niais
la j)luj)ait dos savants ont scuiIhuu iiuo les p;iysans hoii^n»is de Koii-
iiianie seraient omiizi cs de Hongrir. Mr \\ irnMANN so rallie ä
eette derniero opinion, t t cioit ponvoir prouvor (pie los esiinp^ös ne
sont 6migre.s en Houmauie qu'entre le XII*^ et le XV" S., jiroba-
blement pendant la seconde moitie de cette p^riode. C^uant ä sa-
voir si les csangös de Moldavie se sont assimilö des Komanes
tnrcs, conime le pr^tend le savant hongrois MunkAcsi, Mr WioHiiANii
regarde la question comme encore onrerte. Le fait est possible,
mais on n*a pas encore apport^ de prenves s^rienses k Tappni.
En se basant snr mat^riaox recneiUis par lui en Ronmanie, Mr
Wtciocann a pnbliä dans Ia revne bongroise ^Nyelvtadominyi Kdz-
lenienyek", voi XXXVII, un petit article intitnle „A fS, s, r, .5 H
i haii^rok t<>rtönoto a nioUlvai (•sang:ö nyolvben". — On noteia ie!
(|ue Miiit' \Vi( iiMANN a continuo on Kounianio ses rechorohos rtlmo-
giai)lii(iues, donl un rösultat a paru dans la rcvuo hon^ruiso .. Ktiino-
^rapbia'* sous tomie d'uue petite conununioation sur los suporsti-
tions des paysans csang6s «A moldvai cs&ugOk babon&s liit^böl**.

d by Google

XXV,i

Nons arrivons mainleiiiuit h la vi«' iiitericiire de la Soci<^tp.
Noiis nofcioiis (ralionl dfiix pntjcts out t^t«i presoiites daiis Ips
seanccs. A I;i stMiu c du 'Jo a\ril le profcsstnir K. S. Sktälä sou-
leva la (|uestiuii tie savctir s'il n'y avait pas licu ponr la Sociote
dc prendre des inesiuvs eu vue du faire uiie collection des uoms
de lieuz, qai 8'6teadrait ä toi is les territoires habitus antrefois on
maintenant par des penples tinno-ougriens. Comme il serait trhs
diffidle et mdme impossible ponr la Soci^te senle de r^aliser nn
programme anssi ötendOf Mr Setälä proposait qne celle-ci cherchftt
k 8*entendre avec des sociötös savantes en Rassie. En ce qni con-
cerne la tAche fr acconiplir en Finlande, il y anrait lien de 8'en-
tendre avec des soci^tös finlandaises snceptibles de sMnt^resser k
rcntrepriso. partirulieremcnt avec la Societe airheologficiue, qui deja
depuis loiifrtfiiips a tra\ aille dans cftto voi»' et rassemble des matei iaux.
La Societ«' appiiya la iiiotion a ruuaiiiiiiitt' et institua un coiiiite cliarire
dc dressei- un pian de travail. Les propusitions de ee coniite ront er-
naot les principes j^eueraux ä Observer dans ees recherches fureiit
approuv6es par la Societe; nisiis le cornit^ ii'eut pas le temps le
printemps dernier d'elaborer de pro^amme plns dötailiö. Le prof.
J. J. Mikkola a bien vouln se charger de rödiger les formnlaires
d*enqn£te nöccesaires, et on pent espörer avoir bient5t recneilli
des matirianz d^essai suiHsaots ponr pennettre de dresser nn pro-
gramme d^finitif des traTanx. La Soci^t^ accorda nne somme de
800 marcs pour effectner une collection d'essai dans une paroisse
de la Finlande oceidt Fitale.

Le seeond piojrt ('(mccrne une nouvelle serie de pnblicatioiis.
Le prof". Sktälä, estiiiiant ('"est le devoir de la SocitHe de

chercher ä laire counaitre au grand public les rösultats des travaux
eitectu^ ou sontenus par elie, proposa de commencer k MHer nne
nonvelle serie d'ouvrage8, comprenant des exposös popnlaires des
popolatioDs finno-ougriennes, pnblids en finnois, et, sons nne forme
plns scientifiqne, aossi en allemand. En premier lien il fandrait
obtenir des descriptions des penples rest^s k nn stade primitif de
civilisation. On y döcrirait les babitats actnels de ces penples, la
statistiqne demograpbi(|ue, les conditions antbropologiques, Thistoire
de ces i>opiilatious dans scs traits g^n^ranx, les habitations, les

66 Otteita Seuran keKkustel.- AiiszUgeausdensitzungsber. 1Q(V7. XXV,%

Industries, Ie j^enre de vie; on traiterait sommalremeut de lenr
lan<^ue, d<' leur poesic ijopulaiic ci dc leiir mythologio. Les di-
vpisps parties dc cctte scric scraicnt rcdipcc.s par des savants fin-
laudais ayant voyagc siir Tinitiativc ct avec rajtpui de la So( i»'tc.
l^our uue descriptiou de la Laponie, U y aurait peut-etre lieu de
8'adres8er en outre k des ^trangers. La Societe se pronon(,-a en
principe ponr la proposition, considerant (|ue la publication d'ane
telle sörie serait particoliörement d^^irable, et chargea le comitöde
direction de prendre Ies mesnres n^cessaires.

Des antres d^cisions prises pendant Tannte 6coal^ il soffira
de signaler celles qoi ont ponr objet la continuation des recherehes
snr Ies inscriptions de rOrkhon, et la pnblication des collections
des boursiers de la Soci^t^; ces mesures ont d6J& relat^es
plns haut.

Kn cc (pii coiicci lie les publications de la Societe, nous si-
gnah iuiis ici les suivautei».
Out pam:

1) Journal, tome XXTV, contcuaut les artieles suivaats: 1.
G. J. IIahstbdt, Uber die zahlwörter der aitaischen sprachen. 2.
G. J. Ramstedt, Cber den urspning der sogenannten Jenisej-ost-
jaken. 3. Otteita Snomalais-ngrllaisen senran keskustelemoksista

1904. 4L Otteita Snomalais-ngrilaisen seuran keskostelemnksista

1905. 5. Otteita Snomalais-iigrilaisen senran kesknstelemnksista

1906. En tont 149 pages et 1 gravnre.

2) Mcmoires XXV, tirage a part. Oontient le travail de Mr
A. A. Aarne publie conuue tliese de doctorat „\'eigleichende
niäicheurorschuiiiren L T>;is inärchen voin zauberrinfr. IL Die
drei zauber<,a'[^eustaudc und die uuiideibaren tiiiclite. IIL Das
niiirchcu voni zaubervuu^el''. Ce travail paiaitra bieutOt conime
pnblication de la äocii^te.

3) Conseils concemant les etudes des langnes tinno-oagriennes.
m. Gnide de la langne car^enne. SpMmens, lexiqne et exem-
ples phonötiqnes. — Cette pnblication a 6tö r6dig^ par le Dr H.
Ojansuu, docent k rUniversit6, et les frais dimpression ont 6t6
foumis par FUniversitö, de sorte qne la Sociöt^ n*a en besoin de
donner qn^nne petite subvention ä Tautenr.

Digitizeo lj ^jOOgle

Compte-reiiiiu annuel. Ann<''e 1U07.

Sous pit'ssf ou en preparation:

1) la publicatiou dc Mi- Aumas Launis coiitenant dos nielodics
nini(|ucs laponnes, doDt 4 feuilles sont imprim^os et la 5" composee.
L'impros8iou est retardöe par le petit nombre de typcs doiit dis-
pose rimprimerie poor les notes, et aussi par le fait qne raatenr
est actnellemeDt k r^tranger, ce qai retarde la lecture des öpreu-
ves. — Le Dr Konkad Nulbbit de (-hristiania a bien voulu se
charger de revoir et de corriger le texte de ces mölodieSf autant
qa'il est possible de corriger un texte semblable, recneilli par me
antre personne et contenant des mots et toumnres partirnlieres.

2) Lr travail du Or A. O. Hf.ikf.l sur Irs costiinios (Us Pidvin-
('«.'s I?aIti(|U(\s a vlv niis sous jucssc ou ä rimpnssion dcpuis h' pria-
tenips (Ifinifr. ot on a d»'Jä inipriine 14 iVuill«'S de la partie dcs-
criptive et illu»trec. La tiu « st iiresque tcriuiueo en nianuscrit, (»t
Tauteur espere avoir lo travail impriniö an coars de Thiver
prochaiu.

8) Le travail da Dr A. O. Hsikbl snr les modes tchdr^mis-
808, ponr leqael les desstos sont d^jä faits. Comme Tauteur a dft
coDsacrer tont son temps k la poblication des costnmes baltiqnes,
cette publication tch^römisse a 616 nn pen n^gligee. Le printemps
procbain le Dr Hsikbl eroit ponvoir se consacrer tont eutier k
rach^vement dc cet onvrage. — Le travail conipreiidra, comme
nous Tavon^^ dit, plus de l.U) feuilles illustrees, les uin-s en cou-
leurs, les autn-.N sans couleurs.

4) Le travail dt Air Äimä sur le vocalisnie de la 1'"^ sjilabc
daus le lapon d' Inari.

5) La collection de po^sies popnlaires tcliereinisses du Dr
AVicHMAiiH. Le manoscrit est pret, et meme traduit en allemand.

6) La publication du Dr G. J. Bamsibdt .Kalm&ckiscbe sprach-
proben. L Kalmflckiscbe mftrchen*. H est & prteumer qne cette
pablication coraprendra 12 k 18 fenilles, et plus de la moitiö du
maoascrit est d^jä pret poor TimpressioD.

Nous si^nalerons encore qoMl a paru, des nFimdscli-iigrische
P\)i-schuii^pn" edit<^es par les prof. E. N. Setälä et Kaarlb Kbohs.
le i';isc. 1 du v(d VT. ('(intriiaiit des articlcs (Kauteurs linlandais et
etrangers. A cette uccasioii uous uoterons specialement l un des

Digitized by Google

68 Oltoita Seuran kchkuhti'1. Aus/iip^u auti «Irii »it/nngnber. llHt7. XX.V,»

articles de ce fasoicnle, on Ie prof. SetXlX rend compte du pro-
gramine des rccherchos tlo phonötique cxiMMiiiHiitali' oiitrfprisos
par Mr Poirot, di' Iciii- iilijrt et du doniaitu' (jirfllcs ciiihiMssciit.
Daiis la scaiict' du inois <!•• novfuil)!!' les uuMui)n's dc la Societi*
out pu voir et eiitendre (jutds resultais iiiiportants ees rocluMThos
peuveut apporter ä la liiiguistique. Nons sommes persuades quc
toas ceux qai connaissent ces quostinns ou s'y intöressent parta-
geront Tespoir expriniö dans eet article par Mr SbtälI, qae Ia So-
ci4t6 Fumo-ongrienoe, rUnirentitö et le goayemeroeiit oe refuseront
pas lenr appni quand on aura besoin de cr^its ponr coDtinner et
^tendre ces recherches.

Painii les conf^reiHTs H romnnini» ;iIinii> taitcs jKMidaiit les
M-anccs dc la Socict*' au coui^ dc raiiiitM' •■(•(hiI(m'. ou pcut citer
les ^uivaiitcs: S('nat<Mir O. J)(jnnf.u: l)iMnurs d ouMiturc ä Tas-
seiublec geiierale aunudlc du li>0(>, oii il traita de Tim-

portance qae prescntent les etnd» < d» taillees sur le voeabulaire et
les ilexioDS poar d^terminer le degre dc parent^ des laogaes, et
montra Tutilit^ da samoy^de poar rätodo des langoes fiono-oogricu-
nes; Hr Auttubi Kannisto sor ses voyages en pays vogale CVi);
le prof. H. Paasonen sur rorigine da mot jumala et des mots cor-
rcspondants dans les langues de la m^me famille (*Vii) ; Mr Abttubi
Kannisto sor la culte d^ours parmi les Vogules <*Vii); prof. J> J.
Mikkola sur l'orip:iiie du mot Suomi et les conclusions auxquelles
COiiduiscut errtaius iiouis dc liru couJiHtscs eu lettou ou le uiot suomi
ciitit' couiine rlruient C' v); prof. K. N. kSF.T.\i>A couuuuuiiaiiiui pr»'-
liniinaiic sur le uu)t Kad ra |,); Dr (i. .1. J\am>tkiit sur la uouvclle
orthograi)liie bouriatc et lasociete de litterature bouriate uouvelleiueut
foudee (*Vix); prof. H. Paasonkn sur denx mamiscrits traitaut des
MordveSi troavto par lui k, la bibliothäque de St. Petersbourg
CVix); Dr U. T. Smiijus sar son voyage chez les Syriönes et
les Votiaks (^Vix); Dr H. Ojansuu sar les constructions partici-
piales dans Ia laugue d'AgricoIa (*Vx); Pr G, »1, Bamstkdt sur

XXV^ Compte-reuilu anuuel. Annuu 1SN)T. HO

lo 110)11 dc {H U]ilfs ofjH: CVx); scnateiir O. Donner oominunicntion
sur Ies vuyages do la misisiou frau<^*aise Polliot dans TAsie Ceiitiale
('•/fx); Icctcur J. Poirot sur les appiicatioiis d«' la phonetiquo
exp^rimeutale a T^tude des langues, et specialemeut de« langues
fiano-oogriennes (^Vix)«

Les chaogements siuvaiits se sont accomplis dans le
personnel de la Soci6t6:

Sont d^c^dös: le professear de linguistique comparte et de

uorroif? & I'Universit4 de Christiania Sophus Buooe, 61n memStre
irhonnrur ä la dfrnierc asseinbhV dr la Societe; uii uirmhre vor-
iPfqionddni. riiioubliable collci tioiiueur dt* la poesic populairo cs-
tlionioniio, pastcur, Dr Jacom Hlkt dc St. Petersbourt,-': mciuhrcs
foiidatcurs: le conseiller de commerce Leonard Hougstuöm dt' Hel-
singfors, le baron Johan Frans Andreas Cronstedt de Helsing-
fors, Ie conseiller iutime Uj. G. Palln de Helsingfors, le commer-
(■ant Johan Wau>bi[ab EInquist de Tammerfors, Mme venve Elisa-
beth Hallomblad de Sordayala, le juge j^UrrHiAS jAATinBtr de
Helsingfors et le conseiller de commerce Abthur Somubb de Tam-
merfors; memhres annuds: le prof. K. 6. Leinbbbg de Helsingfors,
le s^natenr V. E. Liljbblad de Helsingfors, Mr K. LYYTiKiiNKK,
directenr d'nne 4coIe d*aveiigles k Kuopio et le professeur K. A.
B. Tötterman d(* Holsinpi^fbrs.

La iSociete a elu meiubres les persuuues suivautes:

membres d^honnmr:

BiroaR, Soi'Hiis, professeur de liiipfuistiquc comi»aree ui de uorrois

.1 rUniversite de Christiania,
Srm ( Hahdt. Hi ijo. aiicicii jd ulesscur ä rL iiiversKr. (iraz.
bTORM. Johan, piolt ss. m de philologie runiaue et augiaise ä TUui-

veräite de Cliriätiauia.

memibns fondateurs:

VON Bonsdorff. Hialmar, haron, professeur, Holsingfor.s,
VON Collan, Clas, dirccteur de bauqiie, Helsiuglors,

. j ^ d by Google

70 OtU*itaij^tirankeMkii!>tul. Ausziigv aiiK dnn siuungsber. 1fN)7. XXV,»

(4AVTRI0T, Robert, professeur, Paris,

HriTL', Vihtori, affrirulteur, paroisso Joh;iniios,

J.vuNEi Ki.T. Jalo, diicctriir dc l)an<|U(', Helsiuglore,

liAvoNirs. \'. A., dircctfur, Hi'isiii<;t'ois,

Lkvonu s, .1. A., directeur dc baii(|U<', Helsiugiors,

MoLiis, BuQEB, iii^M'niieur. Helfiiogfurs,

RiKBBRa, AxBL, chef de bureau <iu Seiiat, Helsingfors,

SiBVEBs, RicHABO, directeur g6n6ral, UeJsingfors.

membres anmida:

("auton. Ossian, avdcat. Sordavala.
Jotuni, Alfuki», protcsscm- (l't'r(d<' iiormalc, ^urdavaiu,
Pennanen. Matti, inaitre-t-s-ai ts, H('lsin^'-|()i-s,
SiEOHERo, Aktuu, prolosscur de lyce, HeUiugtorSi
STAHLBBKa, K. J., seuateur, Helsiugfors.

Parmi les repnSsentants de Ia SociÖtö, out quittö Icnr poste
par suite de d^placcment: le Dr K. O. Lindeqvist et Hr J. M.
Salbnius; il8 ont remplac^ par le Dr Kabl ton Fibanut h
Tavastehns et Mr Bbuno GftANir-lLiioNiBia k Kuopio.

Les fonetionnaires de la SodÖtö ont ^ pendant Tann^c
^conlec: pi t'\**ident le senateur O. Donner, vice-prAsident le protVs-
scur E. N. Setälä, promior st ciötairo h' doccnt K. K. Kah.)alai-
NEN, second sfcivtaire Mr V. Äimä. caissicr le consciller dVlat J.
H«)( Keut. bildiothccaires le profe.sseur Kaarle Krohn et Mr E. A.
TuNKEi.o. cau>sier de la bibliotheque le doceut U. T Sikelius,
conseil judiciaiie I'avoeat E. Polön, commissaires le direeteur A.
Rbnqtist et Mr F. Äimä, avec ponr snppl^ta le Dr E. Saxen
et le directear de banque Jalo Jäbnbfblt. Dans la commisidon
des socidt^ savantes la Soci^tä a 6ti reprfeentto par le prof. E.
N. SbtIiiI; comme soppUant on äut le docent K. F. Kabja-

LAINBN.

Helsingfors le 2 d^c. 1907.

Digitizoa by Cnt)()glc

Suomalais-ugTilaisen seuran rahallinen asema

tammUeuun 1 pinä 1908.

SftftstG tammikami 1 p. 1907:

Perustajain rahasto Smk. 85,080:

H. Aströmin rahasto „ 80,000:

C). Donnerin rahasto ...... „ 51,480: 51

Aug. AhKivistin lahasto „ 12.500: 91

O. A. :>[almiii tutkiiimsrahasto . . „ 50,078: 86

J Alteicrunibyn kihjoitus .... „ 4.227: 72

Sil)enalaincn tutkimusrahasto ... „ 0,590: 17

.Määräraha Aikakauskirjalla ... „ 8,426: 27
Määräraha tsereinissiläistä kuosijul-

kaiflua varten „ 4,516: 15

Määräraha baltilaista pnk^jnlkaisna

▼arten „ 629: 40

Varattiga yaroja 4,069: 48 260,549: 42

Tnloja:

PernsUyainaksi^a . . . 1,200: —

JftaeDmaksi^a . . . . 1,150: - Smk. 2,850: —

MyydyistA jalkaisnista „ 600: 81

Sekalaisia tnloja „ 8: 84

Korkoja „ 12,728: 49

Valtioapu ^ 8,000: —

Valtioapu .^Finnisch-ngrische For-

.schung:»'n"ill(' ^ G.OOO: —

Valtioapu Bibliogratiaa varten . . „ 2,000: —
Valtioapu tsereinissiläisellc kuosijul-

kaisuUe „ 2,500: —

Kreatzwaldin rahasto „ 2,408: 27 ;v;59i-4i

Yhteensä iSmk. 297,140: 88

:d by Google

RtihalliDCn asoma '/i UH)8.

XXV.i

Menoja:

Sihteerin, rahavartian, kirjaston- ja

kirjavarastoulioitajan palkkiot . Smk.

Stipendejä ja kannatuisapuja

Tri Hurtin kokoelmien pnhtJiaksikir-

joitus ^

Painatuskustannuksia „

Kuvalaat^it ja piirustukset .... „

Kääntämispalkkioita

^Finnisch-u^rischo Forschuugen"ille .

BiMiogratiaa varteu

Posti, läbetyskustannuksot, sekalaista „

1 .400:

9,815:

3,442:

2ii

1.853:

212

384:

U,(M »0:

2.(MK):

314:

25,159: II

Säästö tammikuun 1 p. 1908:

Perustajain rahasto

Smk.

88,020: —

H. Äströmin rahasto

>•

30,000: —

0. Donnerin rahasto

51,673: Ui

Ang. Ahlqvistin rahasto

13,136: 25

0. A. Malmin tutkimusrahasto . .

50.H2S: m

Kreutzwal(lin rahasto

2.415: 24

4,396: m

Siperialainen tutkimusrahasto . . .

7,256: a4

Määriiraha Aikakauskirjalle ....

8,805: 4i

Määräraha tseremissiläistä kuosijul-

5,880: aa

Määräraha haltilaista pukujulkaisua

1,661: 4a

8,405: 63 271,981: Gfi

Mihrnsä Smk. 297.140: 8Ii
Holsinp:issil tammikuun 1 p:nä 1908.

JoiiN HöcriKRT.

Digitized by Google

Internet Archive Audio

Featured

Top

Images

Featured

Top

Software

Featured

Top

Books

Featured

Top

Video

Featured

Top

Mobile Apps

Browser Extensions

Archive-It Subscription

Save Page Now

Full text of "Aikakauskirja"

See other formats