Skip to main content

Full text of "Suomi"

See other formats 


This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 
to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that's often difficult to discover. 

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book's long journey from the 
publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prevent abuse by commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 

We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the files We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrain from automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 



at |http : //books . google . com/ 



1"/ 



/. <^ 



snoHL 



EiijoituMa isSii-iiuiallisista ameista. 



ji'f 



Toimittanut 



Si«iiaUis«i KirjalUsavdeM Seiiri. 



Toinen Jakso. 



Kahden kayaleyjn kanssa. 



HELIIIGlili, 

SttomalaiieB Kiijallif. Searan kiijapainossa, 
1864. 



^ 



Paino-luvan antanuts L EembHtger. 



l^'fXO f 



AInelsto: 

Finland och Pinska Lagdfversdttningama, af J. J. 

TengstrSm siv, 1. 

Kertomus matkoiUani Satakunnassa muistxi-jvituja ke- 

ra&miissa, D. Skogman'ilta „ 123. 

Suomalaisen KirjdOimudm Seuran keskustdemukset v. 

18|61— 18V62 „ 163. 

Suomalaisen KirjaUisuuden Seuran keskustdemukset v, 

18|62-.18V63 „ 245. 



Finlaod ocb Finska Lag0^e^sattQinga^Qa« 

Bidrag till inhemska historiestycken, 

af 

J. J. T^eng^tTonk. 

(Opus posthumum). 
I. 
Den upphj^lpande forSEndring i Sverges statsskick konung Gustaf I 
inledde och genomdref, vdckte sm^ingom behof af forbftttrin- 
gar i lagskipningen. Bland annat klindes saknad af lagens stOrre 
tiUg^glighet I borjan p§ 17:de lirhundradet utgafs fr^n tryck^t 
for fbrsta g^ngen den dli gSlllande landslagen Uljensom flera flldre 
landskapslagar. Utan synlig gemenskap tned hvad i Sverge var 
nitra att bringas k bane, tillkomma i Finland skrifUiga OfversMU* 
ningar p& finska af nastnSlninda landslag. 

Under sin Ubagvariga, i det beta af framging kronta, men 
fir&n bOrjan intill slutet bekymmerfuUa regering bade konung Gu- 
staf icke hunnil eller knapt ens isyftat, att om Sverges under 
medeltidens fortgSng i()rfallna, Mn sin ursprungliga forfattninf 
afvikna rStteg^ngsverk taga nSinnare v^d. ') En Ijusare framtid 
bereddes Kkv^l. Innan reformationen hade finska spriket nj&stan 
alls icke varit skriftligt begagnadt Sedan for den inhemska pro- 
testantiska kyrkan b^de nya testamentet och WX efter hTarUmnat 



*) Se Mgra Blad ur Finlanda Hafder for konung Gustaf I:s regerings- 
tid (i Suomi Irg&Qgen 1853). Dessa kunna och mliste bar isynnerhet 
Iberopas med afeeende der&, att har saknas, hvad i dem ar eller bordt 
vara framstSldt. 

Suomi 1 



flera religionsbocker blifvit pd finska Ofversatta och tryckta, an- 
trdffas inom samma 4rhundrades senare hMlft enstaka spSr utar, 
hvad dock lorde varit icke s& ovaoligt, alt Ofverhetlig kungorelse, 
som enkom ang&tt Finname, blifvit p& dessas spr^k skrifUigen 
Stergifven. Medan konung Gustaf, fi>r kriget mot Ryssland 1555 
till Finland Ofverkommen, sedermera, p& iterresa fr^ riksgrSn- 
sen, drojde i Helsingfors, utf^dade ban den 21 November till Ny- 
slotts l£[n uppbud om resning mot fienden. En genast d§ jem- 
y^\ tillkommen finsk Ofversattning antr^ffas bland nyligen i en 
innebMlsrik, sitt omf^g motsvarande samling, fr&n trycket utgif- 
na gamla bandlingar rOrande finsk forntid. 

Men det var ibrst l^gt efler konung Gustaf I:s regering el- 
ler fbrst mot slutet af samma ^bundrade och i borjan p& det 
nSstfbljande, som allmflnna f()rfattningars och sjelfva lagarnas skrift- 
liga Ofversattande fbr Finland p& dess egna spr^ kom k bane. 
Dermed uppgick der ett af de vigtigastQ samhSlllsbehof, eller be- 
gynte, som enstaka fbreteelser antyda, gOra sig g^ande. 

Konungarne Eriks, Johans och Sigismunds regeringar utg5ra 
tillsammantagna ett fbr hela Sverges rike, men isynnerhet for 
Finland olycksdigert tidskifte. Med of^rd och undergSng hota- 
des icke blott hvad Gustaf isynnerhet fi>r statsmaktens upprMttelse 
verkat, utan jemv^l hela den gamla rSlttsfbrfattningen och dermed 
all fosterl^ndsk framtid. Finska folket fick i begge pSibljande ^- 
hnndraden genomgS mSnget lage, som sti(mde till fbrtviflan. Men 
utgSngen af det sextonde lirhundradets olyckliga seiiare h£[lft 
hade Iflrorikt anvisat p& undergifvet modig fOrtrOstan under dc 
mOrkaste utsigter. Som detta slut p& en hel stor foljd af olyc- 
kor §dagalade, hade dem oaktadt eller till och med genom dem 
bef^stats dessfOrinnan vaknade, i ny religios odling grundade, friskt 

Se Arwidsson Handlingar till upplysning af Finlands H&fder,U\ 
ss. 266—269. Jemflir i texten iMngre fram det efter Grdnblads HandHn- 
gar rorande Klubbe kriget II s. 155 o. fdlj. anforda. 



uppstr^ifvande ansatser fbr Ofverg&ng till fbrbdttradt samhtilsskicL 
Bland Ijusa fbreteelser af samma, i tysthet raddade utyeckling 
framstli ofvan antydda, vid samma tidpunkt till v9ga bragta fin- 
ska lagOfvers^ttningar. Hvad i dem visar sig hafva skett horer 
till det vasendtliga utaf hvad fbnit omedelbart och genast synbart 
skett Hvardera Omsesidigt hOrer till historisk belysning af det 
andra. De yttre tilldragelserna falla genast i Ogonen, samt def- 
ined hvad Finland i allmSn forvaltning nSlrmare efter konung Gu- 
stafs frSnfWe vederfors. 

Innan detta dodsfall timade, ndra halftannat &r fOrat redan, 
hade hertig Johan p§ l^ngre tid lemnat Finland. Om viren 1559 
den 2 Maj till Sverge afrest, hade ban sedermera den 1 Augusti 
fbr irieri h sin broder Eriks v£[gnar antrSdt en l^rd till England, 
hvarifrSn ban fbrst mot slutet af April 1560 Sterkonunit. Der- 
eiler hade ban p4 nytt drojt i Sverge och, vid riksdagen i Stock- 
holm tillstddes, genom konung Gustafs testamente tkii stadi^stelse 
a sitt hertigdome, Abo, Kumog&rds och Raseborgs Idn samt 
Aland ^). Vistelsen i Sverge hade ytterligare fbrlflngts, dk konung 
Gustaf den 25 Juni ki hertig Erik Ofverlemnat regeringen, och 
denne fbljande dagen, for bans dimaera beslutna egna frieriresa, upp- 
dragit ki Johan riksforestanderskapet under tiden. Detta hade 
UkvSi sedermera, snarare Sn emadt var, tagit slut. Erik, som 
forst inpk September antrildt sin resa, hade fr&n Elfsborg, efter 
underrattelse om konung Gustafs den 29 i samma m&nad timade 
dod, vSndt om till Stockholm. 

Till sitt herdigdOme torde liter i foljd hdraf hertig Johan 
tidigare tillbakakommit Sn som senast varit emadt. Dit antende 
ban i borjan ^k 1561. Sitt forut der innehafda, i fOrh&llandet 
till konungen gr^nslost obestSimda vdlde hade ban bibehMlit. Ock- 
sk vidtog ban k nyo sina dregirigt och hersklystet mot den, ,nu- 



i)*Stiernnian Biksdagars Beslut, I s. 229. 



mera till Erik OfVergftngna, hogsta makten redan under fadrenft 
lifstid bedrifna anspr&k. AUt Oppnare framtradde en forutredaD 
tilhuxen 65ndring brodema etnellan. I Finlands styrelse fbror- 
dftkades derigenom fbrf^riig oreda och for en stor del af befolk- 
ningen, isynnerhet eller egentligen hertigdometis, ytterst brydsam- 
ma stflllningar. 

Gustaf Fincke, som ISlnge hade varil af konung Gustaf med 
synnerligt fbrtroende i offenttiga vftrf anlitt, synes hertig Johan 
genast fr§n bOrjan af silt vSQde i Finland hafva ilia ansett En- 
iigt hvad konungens ett den 10 Januari 1558 till hertigen staldt 
bref fbrm^ler, hade denne, som konungen jemyfll Uter det fi 
beta, tiUkannagifvit, att ban fDrlossat Fincke fr§n befallningen k 
Nyslott Konungen erinrar blott om angelSgenheten af att nkgon 
annan fbrstSndig man m§tte dit till Nyslott i Finckes stalle for- 
ordnas *). F5ljande §ret likval, dk hertigen lemnat Finland ocb 
skulle komma att Ifingre tid vara borta derifr&n, uppdrogs d. 3 
Sept. hogsta befalhiingen Ofver Finland ki Fincke; hvarjemte ef- 
ter konungens just samma d. 3 Sept 1559 fattade beslut, det 
Finland framdeles skulle i tv& hofdingedomen vara fordeladt, ge- 
nast flfven tillika Ofversta befallningen Ofver Finland ki en tysk, 
i Sverge likvfl \kngi forut anstftUd fremling, Jochira Bulgrin an- 
fbrtroddes. Delningen i Vvk hOfdingedOmen fOrfoU snart, som det 
synes. Ocks& dog snart, redan i bOrjan p^ 1562 tysken Bulgrin. 
tippgifterna om nSst anforda utnSmningar ^ro dock otydUga. Vid 
dem tillkommer ^) alt samma d. 3 Sept 1559 Henrik Klasson Horn 
fatt Ofverste befallningen Ofver Norra Finland; samt att 1560 d. 
30 Sept Bulgrin ^ter med enahanda makt och myndigbet i Sodra 
Finland anstiillts. N&got sp&r efter Bulgrins embetsverksamhet i 
Finland fbrekommer emellertid alls icke. Fincke deremot fram- 
st&r kier och redan under antydda korla skede utsatt for hertig 

1) Arwidssons Handlingar, IX ss. 290 o. ft)lj. 
«) Se Stiernman, ndfdinga-Minney II ss. 346, 347. 



Johans oyilja, hvar^f ban numera s&som konung Eriks hogt be* 
trodde embetsman drabbades. 

Som af ett Finckes bref inhemtas, den 11 Augusti 1561 
skrifvet till konungen, skulle dli om hOsten i Reval svenskt krigs* 
folk bein§t afl^das, hvars kosa blifvit bestflmd alt inom her- 
tigdomet g& Ofver Aland. Att allmogen der icke utan bertigens 
missbag sliulle sUunda betungas, ville Fincke nu anmSla eller er- 
inra om; „med mindre," tillagger ban, „Eders Kongl. Maj:tn&d- 
a^ligen tdcktes Uta skrifva b4de om det och annat eders kongl. 
„iiiaj:t8 gagn ocb nytta fordrar, ocb bans fur^tIiga n&d viU vara 
^der obesv^ad uti^. Atminstone s& till vida torde Finckes Ibr- 
slag jemvKl Siedennera verksUllts, att nSgot blifvit, om icke i sa 
^konsamma uttryck, skrifvet till hertigen. Fr&n denne emottog 
pifidjande bost Fincke ett bogst onMigt bref. Gifvet 4 Abo slott 
den 8 Oktober lyder det ungef^r sUunda: ^Vi bafva fbrnummit, 
att i fi^rskickat edra tjenare uti vart furstendome, och befallt vSra 
befallningsmMn s^nda till Reval den g£lrd i och herr Erik Gostafs 
«on„(Stenbock),, fbrlidna sommar till kongl. m^:ts vlu* kare herr 
broders krmiing psilade. Sa fiirundrar oss icke litet eder dristig- 
faet^uti vir nSU*varo; Uksom vi icke sjelfve visste, hvad bemdlte 
tongL maj:t v^ kdre herr broder ocb kronan nyttigt vore. Hvar 
sSdant vidare sker, skoien i icke f^rundra att vi l§te gora n§got 
Ull saken, det eder icke val bebagar. Derefter i eder ratta mk- 
gen.** ^) Ett vSren derefter den 29 MaJ 1562 af konungen sjelf 
meddeladt uppdrag kt grefve Nils Sture tjenar till upplysning Ibr 
det h^ nMsUbljande, Sture horde Ofverresa till Abo ocb Sterfordra 
af hertigen ett pli bans begflran samt for bans skull beviljadt och 



9 Abo Nya Tidningur 1789 N:o $1. Betta hertigens bref af den 8 
Oktober kunde icke hafva bnnait till Fincke framkomma, innan ban till 
konungen afsandt silt friin Saaris af den 10 Oktober, hvilket samma kt- 
gang af namnda Tidningar sidan 130 ff. meddelar. 



6 

genom hans sekreter Bertil Eriksson (Liuster) ^) ^t honom Ofver- 
lemnadt bref fr&n konung Erik till konungen afPolen, hvariden- 
ne Ibrsflkrats att fttskilliga med polskt krigsfolk senast besatta 
stader och listen i Lifland fbre midsoramarn icke behofde befara 
D&got anfall af Sverges bef^Ihafvare p^ detta hUl, Rlas Kristers- 
son Horn. ^) Hertigen borde af Sture hotas att ban, om bref- 
vet icke Aterkomme, skuUe s&som konungens och rikets fiende 
anses. *) 

Detta hotande uteblef Stminstone icke. Senare fk hOsten 
samma hr 1562, skuUe hertigen, nyss i Wilna den 4 Oktober 
fbrmald, jemte sin unga hertiginna Ofver Lifland frSn Polen Hir- 
das till Finland ^). Under tiden meddelade konungen ki grefve Svan- 
te Sture, Liflands d&varande gubernator, i bref af den 20 Novem- 
ber fbreskrifter om fi>rsigtighet mot hertigen vid bans genomresa, 
s4som mot den farligaste hemliga fiende. ¥k detta bref foljde 
ett annat, gifvet julaftonen den 24 December. Nflrmare rorande 
Finland skrifver konungen nu till Sture om krigsrustningar mot 
konungen i Polen. For istSndsSlttande af Est- och Liflands fSst- 
ningar skulle Sifven fk finska sidan, i Nyland, och der jemval fr&n 
Raseborgs l£ln dagsverken utskrifvas. ^) Denna hefallning torde 
fttminstone fbr redan ing&ngna sena Srstid nSippligen varit verk- 



^) Se Blad ur Finlands hafder, de i registret vid Bertil Erikssons 
namn anfbrda sidor, samt h&r framdeles sid. 39. S&som befallDingsman p& 
Abo slott hade Bertil Eriksson (Liuster) 1577 ett appdrag af konung Jo- 
han rorande N&dendals kloster, hvarom h&r nedan i texten. 

<) Konung Eriks instruktion af d, 8 Mars 486i for Klas Kristers- 
son Horn i Lifland ar aftryckt i C. Adlersparres Samlingar sid. 1 ff. 

s) Se De la Gardiska ArclUvet, I s. IttO ff. 

4) Uppgifter om hertigens farder och vistelser de ofrann&mnda &ren 
finnas n&rmare sammanst&llda 1 Hinne ofver Finlands drottar, i Tidningar 
utgifHa af ett sallskap i Abo i'J'Jk n:o 10 ss. 73 ff. 

») Se De la Gardiska Archivet I. ss. 180 o. fblj. 



stullbar. Men utan Manka af l^lgen och fbrhMIanden anvisas och 
uppmanas 1 samma bref grefve Store, ait Ibr bebyggandet af Lit'-' 
land, der del d^ \kge Ode, i fall af brist p& folk skicka „bud till 
Finland.'^ Konungen hade p& fOrhand IStit tiUskrifva der Jakob 
Hennksson (HSstesko) och Henrik Simonsson. ^) I finska lands- 
orter, hvarest, ytterligare efter brefvets ordalag, ^bOnderne uppS 
en '^(bo-),, stad sitta och trSngas tie eller lolf par folk uti en 
^g^d och pS ett hemman och sammastSdes flere'^, skuUe „d§ ta- 
igas nSgre deraf, och sSindas till Lifland, till att upptaga och 
„hdfda den goda jord och ISgenhet., sora der piycket finnes,' och 
^nu m^gestSdes Ode Ugger.^ Hvad hSlrvid ^beropade trftngsel 
p& hemman i Finland ang^r, bade densamma af konung Gustaf 
oftare beifrats, slisom medft>rande, att kronoutskylderna icke blef- 
Te erlagda. ^) Men hvad derifrSn, som konung Erik ville, skulle 
bortskickas, nemUgen folk och arbetsstyrka, behofdes der som 
allra oundgdngUgast till landets egen uppkomst. Och vid jemfo- 
relsen med ^nnu blott ett Sr fiirut iakttagna betdnksamhet i for- 
hMlandet till hertigen, nemligen med yttringen deraf rOrande 
Aland i Finckes ofvan anforda bref, afsticker skarpt konungens 
befailning om dagsverken frloi Raseborgs ISn. Dess Ktlydande der 
skulle sannoUkt jemvSl ditledt en hdmnd fr§n hertigens sida, som 
tillkommit till den af konungen pMagda tungan. Men af gam- 
malt jemvdl ordsprSksvis betecknade svarighet att tjena tva her- 
rar, kunde hertigdOmets befolkning icke undga att bittert erfara. 



^) Se Stiernmad H. M. II s. 372, Walleoius Finska Riddarliuset, 
s. 51 tv 

«) Se Blad ur Fitdands hafder, i Suomi 1853 sid. 232. Biskop Geze< 
lii d. y:s ett bref fraa Ilmola sockens prestgard den 23 December 1690 
tiJi Landhofdingeo i Abo Lor. Creatz, och dennes svar fran Abo deo 16 
Februari 1691, bTHka aftryckts bland Handlittgar i Finlands Kyrkohistoria 
S:t€ Haftet ss. 153—163, framhalla olika asigter af landets stallning pa den- 
na tid, berora jemval de Snnu af konung Gustaf I ^r 1555 utgifna plakat 
om forderfligheten af flera &boers trangsel a samma hemman. 



8 

I samma bertigdOmes «8to tider, inp& 1563 pingst-tiden, 
hade nftgre bonder fr^n Tofsala, till Stockhohn ofverkonme, ut- 
verkat tor sig der ett kongligt fbrsTarsbref, hvilket bland detds 
bemorts allmoge skulle fbrkunnas. Detta hade sedermera i Tof* 
sala deras prest, herr Mails, stulit ifrin dem, efter ordalydeken 
i en mot hasten samma kr af konungens nSUnnd i StockboliDf 
1563 den 1 September, Md dodsdom Ofver honom och andra 
slisom hertigens anhSingare anklagade. Sannolikt hade det likvdl 
fbrst af bOnderna sjelfva till kmigOrelse afiemnats &t berr Matts, 
steom prest med herretitel i sjelfva den for m&nga gemensamma 
dodsdomen utmSlrkt. Han &ter torde befarat hertigens fOrtOmelse, 
ifall brefvet genom honom skulle i hertigdOmet befordrats till of- 
fentlighet. Men att det af honom sedermera jemval, till hertigen 
bortskickadt, bOnderna belt, och- h&llet berOfvats, synes utgjort den 
fOrbrytelse, som isynnerhet lagts honom till last och 4dragit ho- 
nom dOdsdomen. 

Hertigens fOrhUlande till konungen hade efter bans h&oh 
komst trkn Polen mot slutet p§ 1562 .blifvit alldeles ofortflckt och 
uppenbart fiendtligt Utan dfventyr vid sin af konungen misstSnk- 
samt motsedda f^rd genom Lifland hade ban i Abo, pH dagen 
Uk m^ader efter sitt brOllopp, intrMffat Hans i Finland redan 
i konung Gustafs Ufstid rojda flf^nga samt hersklystnad ^) yoro 
numera tygellOsa. Ehuru Ibrbiseende sk yH sin sannskyldiga egna 
stallning som dfyen fordringama af sitt hOgre allmSinna kail och 
bestammelse, hade ban \A fattat och hyste tillgifvenhet samt 
kariek for landet Det bevittnas af yttranden, hvilkas minnen frto 
ett senare tidskifte, dk ban satt fk Sverges thron, bibeh^it 
sig. ^) Af dessa bekraftas dock framfOr annat samt aftages bar, 



*) Tef^el,kanung Erik d, XIV:des BUtoria, s. ^ not, mnthkHwde sin- 
tet p& dSdsdomen. 

s) 8e Blad wr finlands H&fder (Suom 1853 ss. 149 och 158.) 

3) Se det i Suomi 1853 s. 268 not 88 anfiirda; hvarvid fi>r cita- 



att fiQska folket vid Mrmast infor detsaHuna forefallna upptrflden 
af hans uagdoms Ofvermod fbrblifvit den skakade och vacklande 
sambdUsordningea underdSnigt, ocfa genom sitt vid sviraste prof- 
ningar iakttagna osvikligt unders&tliga fbrhMIande gifvit henne stod^ 
saiDt raddat eget sjeUbest&nd. -— „0m S:t Henriks tid^ 1563 
^bt heriig Johao fbrsamla till Abo alia prester och landsmsm.^ 
I dessa ordalag inledes en frka Abo dern^st till konung Erik in- 
stod ber^ttelse om samma fbrsamling eller egentligen om hvad 
mot konungen talats af hertigen. Det anfores i 21 artiklar el« 
ler punkter, 84 kallade. DerpS till det yttersta skail hertigen be* 
fri^gat den menige man, ^om de ville std honom bi, efter ko« 
^nungen skulle gjort honom s& stort OfvervMd och orSltt.^ „D4 
svarade de,'^ Ullftgger berflttaren, „Ja^ och svuro honom ed och 
beseglade eden'^. ^) Huru vid denna eds upptagande mk hafva fi>r- 
farits, synes tvetydigt Sannolikt vore att hertigens slutliga fr4ga 
och uppfordran besvarats af menige man i ft^rsamlingen Ofver* 
hufmd me4 ^ t;stnad, hvilken hertigen sjelf ibrklarat och upp- 
tagit s&aom ett samtycke och bifalL Att finska folket skulle fun- 
nit sig i en s&dan edsfbrbindelse, visade det dtminstone icke i 
verk och handling. # 

Vid sin nyssndmnda hemkomst till Finland friin Polen hade 
iohan jemte sin gem§l hemtat i f^lje med henne Polackar och 
Italienare, hvilka der sedermera, horande till den praktfullt h Abo 
slott inrattade hofhalhimgen ^) samt der jemvSl inrymda nilr- 
maste omgifning af hoffolk, bidrogo att fr&n honom allt vidare 
8kilja och afUtgsna landets egna fortjentaste och skickligaste af 
konung Gustaf, likasom i arf efterlemnade, embetsm^n. 



tioneo af Abo Tidningar &r att tillagga genom tryckfei bortkoninieD 
appgift om argingen, nemligen 1782. 

^) Swederus Stockholms Magazin, III ss. 30—36. 

^) Se Faot De luxu auUe Johami9 Dum och I>ea6:s Observationes 
llistoriam Svecanam illustranles, Fasc. II pars XII s. 8 f. 



10 

En af de utmdirktaste, Gustaf Fiacke, Ibrekom hSr ofvan i 
fOrhMlanden till hertigen. Likasl^ men mera blotti Ibrbigftende, 
n^mndes hflr redan Klas Kristersson Horn. Den berOmde Gnske 
f^Itherren och sjohjelten, vid beflSll i Lifland ansUld, hade der 
sin bestsimmeisc af det uppvSixande fiendtliga IbrhMlandet till pol- 
ska konungen och hertig Johan. I och for samma forh&llande 
samt landets i'Orsvar och forvaltning ditskickades Ivenne andrat 
jemvSd ' under konung Gustafs regering redan i offentliga vftrf 
beprofvade och utmftrkte iiuske mflu Ileni'ik Klasson Horn sami 
Herman Fleming. Isynnerhet den forre, tidigare till hOgre plat- 
ser i sitt fosterland uppg&ngen, Mfvensom- sedermera under en 
ovanligt Ung lifstid i de vigtigaste allmanna forh&Uanden synlig 
och utm£[rkt, hade i sin yngre mannaMder hunnit flerfaldigt Sfven- 
som varaktigt njuta konung Gustafs fbrtroende. Dervid hade han 
bland annat jemvSil haft hemligt uppdrag om eflerspaning af den 
d& maktige Erik Flemings IbrgripUga, i Lifland underh&llna po- 
litiska Ibrbindelser ^). SSlunda p& alldeles skildt hMl fbrvflrfyad 
gammal erfarenhet ISinde efter all anledning honom enkom till 
nytta, d^ han i en senare tid, som nSUnndt, f^tt sig der s5der 
om iinska viken ett alldetes nytt omr^e fi>r sjelfva sin offentliga 
verksamhet beskdrdt Denna, der uppenbart gifna, uppfordrade 
till en hemlig. Ofvadt uppmArksam kommer han hertig Johan 
bestdmdt p& sp^en i bans med polska kungen doldt, just Ofver 
Lifland ylterligen underhUlna, mot konung Erik fbrrSdiska anslag 
och stamplingar. Dessa hertigens forehafvanden, hvarmed han af 
Henrik Horn betradts, upptdcker, p& sitt hMl kunskapande, jem- 
vai Herman Fleming. Begge inberStta till konung Erik hvad af 
dem fOrsports. Vid riksdagen 1563 bevittna de med ed infor 
stSnderna hertigens fiendtliga afsigtcr och foretag. Genom stdD> 

1) Se Blad ur Pinlatida Hafder {i Suomi 1853, s. 135). 



11 

deraas i Stockholm den 7 Juni samma kr fattade beslut fbrklaras 
hertig^n fiJr rikets fiende ^). 

P^ grund deraf utf^rdas uppdrag i en och samma bestflm- 
mehe 4t flora iinska krigsbeMhafvare och embetsman. I en nu- 
mera bibehMlen kort uppgift anfbres skildt Jons Knutssons till 
Laukko mSg Ivar MSnsson (Stiernkors) till Runag^d (i Sagu) och 
GerknSis (i Karis), Jakob Henriksson Hflstesko samt Anders Nils- 
son Sabelfana. Den sistnSmnde finnes kring liamma tid blifvit ad- 
lad. Med tillhjelp af svenskt, under Anders Sigfridsson RUambs 
bef^l till Finland of^erkommande krigsfolk, skulle de, som den 
korta uppgiften lyder, fbrskaffa till Sverge hertig Johan *). P&fbl- 
jande den 4 Augasti borjas mot hertigen, p§ Abo slott inneslu- 
ten, en belSigring. Dagen fdrut hade det skriftligen, som datum 
utYisar, frSn Korpila (midtemot slottet p& andra sidan om Aura 
d belagna) berg en anmaning till honom att gif^a sig blifvit in- 
skickad. Framst st^ i denna skrifvelse undertecknad Nils Boye. 
Han hade l^g tid, redan under konung Gustafs regering, varit 
i Finland med vigtiga allmSUma Mrenden och embeten betrodd. 
Fyra, jemte honom underskrefne aro: den sedermera isynnerhet 
frto konung Sigismunds tid ryktbare Klas Fleming, demflst begge 
nyss anfOrde Anders Sigfridsson (RMamb) samt Ivar M&nsson 
(Stiernkors), och till sist Matts Tome. Med haftig tillvitelse mot 
hertigen fbr bans ibrradiska beteende samt med hotelse afenp^ 
krigsmanna vis beredd hSmnd Ibresl^ honom nu, att Ofverlemna 
sig och alia andra der fk slottet, eller Stminstone singemaimed 
^hela hennes fruntunmer'^^ och fbrsakras tillika alia sSsom f&n- 
gar om kristlig behandling efter olika stSnd; hvarpli till sist svar, 
utan all ibrhalning, inom samma dag hertigen afTordras. BelMg- 
ringen tog den 12 Aug. med slottets uppgifvande sitt slut. 



*) Stiernmaa Riksdagars Beslut, I. s. 287 ff. 
2) Tegcl Erik XIV:s Historia, s. 77. 



12 

Ftfre detta hade samma dag, den 12 Au^ti, i kbo ell 
Oppet bref blifvii uppsatt, enligt bvilket hertigen med gem^ och 
besnes fninUouner, Polackar ocb lulienare samt fyratio boftje- 
nare, skulle allesamman njuta „ln, siker och kristlig Ic^d^ mel- 
lan Abo och Stockbohn. Under detta lejdbref^) iiunas underteck- 
nade samma fyra, de nyss framst nlUmida, frAn bvilka uppfordrin- 
gen till hertigen om dottets Ofverlemnande hade den 3 Au- 
gtuti utg&tt, men till femte en annan, nemligen Nik Boyes mig 
Hans Larsson (Bjomram) till bnds (i Pemo). S&vd denne soni 
Ivar AUnsson (Stiernkors) bade under fbrsta irenafkonimgEriks 
regering borjat g& upp till bOgre offentliga platser. SannoUkt ut- 
sig konung Erik vid uppdraget mot bertig Johan i Augusti 1563 
de pilitligaste af sina krigsbeMiafvare, dera ban for tiUiliUet bade 
att tillgi. Att ban i dittils vunna erfarenhet sedermera vid siU 
eget nedstigande fir^n thronen faun sig bedragen, isynnerhet just 
af en pch annan dk {brut bOgst betrodd, var itminstone icke 
allenast ocb endasl dessas feL 

Vid bertig Johans till£lngatagande 1563 upphUrde till Fin- 
lands lycka, Umnn \il icke genom formUgt beslut men i sjelfva 
verket med alio, det for sju ftr tillbaka, med ber&kning pHlluaga 
kommande Uder inrSittade hertigdOmet Men inom dess omrade 
nedslogo i bemskt efterspel Snou nigra utbrott af samma ibrhi- 
string och bitterhet, som der, medan hertigen qvarstod, haft a 
ena sidan nSste och tillh&ll, eller fran andra sidan stamhUl ocb 
mH fbr sina utfaU. 

Som ofvan redan ibrekommit, blef eiler bertigens tillfinga- 
tagande dodstraff af konung EIriks n£imnd i Stockholm bestSUndt 
for &tskilliga bans antUfcngare. Bland de dOmda stir Klas Anders- 



}) De begge till sitt innehail sanimanhoriga urkunderoa af den 3 
och 12 Augusti aufbras hftr efler ett v&lviliigt meddelaode, oumera (or 
iD^nge ir tillbaka, Md bvilket den forra ordagrannt, den seoare i utdragv 
finnes for bandeD. 



13 

son, SmSsven ^). Den i September (1563) utfoll domen, favarpft 
ban jemte flera andra, der jemte bonom Mde, afr^lttades. ') Om 
Klas Andersson heter der, att ban till det yttersta „hade bSlrdat 
ut med hertigen*" 

Men Ktas Andersson l§g ett eget f^rb&Ilande till last. Han 
var jffH med modren till bertig Jobans tre naturliga bam, en son, 
Julius, aldst af syskonen, fbdd 1560, samt tv^ dottrar, Sofia och 
Lukretia, alia tre sedermera af d^varande konung Joban adlade 
med namnet Gyllenhjelm. Det forbMlande, b?araf de voro fnik'- 
ter, hade uppkommit, synes det, efter hertigens laifresa firSn Fin- 
land 1559, medan ban sedermera vistades i Sverge. Derifr&n 
hade barnens moder Katarina Hansdotter ') sannolikt iitminstone 
icke senare jin 1562 till Finland Ofverflyttat. Efter det bennes 
man Klas Andersson redan bortg&tt, bade bon med en dotter, 
enda barnet i deras ftktenskap, nedkommit Att henne vid sam- 
ma tid roflystna ibrfbljelser Ofverg&tt, upplysa urkunder ocb i^rid- 
da korta underrSittelser af n^got senare uppbof, tilbka, genom 
enstaka tilidragelser, &dagal£iggande ett Ak ntbredt fbrf^ligt lag^ 
test tillst&nd Ofverbufvud i Finland. 

Medelst ()ppet bref af den 26 Juni 1569 tager konung Jo- 
lian i sitt b^gn, som orden lyda, ^^oss ^skelig bustru Karin Hans- 



^) I riksdagsbeslutet af den 30 Juni 1560 forekommer bland der 
uppraknade adelsm&n Klas Andersson, och likasa i 1561 ars Arboga he- 
slut Sasona hertig Jobans smasven nSmneshaniTegels konung Erik XIV :8 
hi8toria,9. 78. 

*) Enligt S tie mm an H, M., 11 s, 373 skulle Klas Andersson Vest- 
«^te till Tik och Kokkis Unna lOler Iter 1578 varit st&th&llare p& Iho. 
Men hvad bide detta l^tal, och platsen iStierntnans fiSrteckning betr&ffai\ 
raltte nigon ftirseelse hafva insmygt sig. 

') Se vid Girs yoAfltt///:«Cftfoiit*fl, bland Stiern man's bifbgade ta- 
beller den treltonde, eller det denir uttagna i Lagerbrings Sammmdragaf 
^vea Hikei Historia, 6:te del s. 79; Rosen bane Konunga-ldngd, s. 54; men 
iem\al He la Gardiska ArcMvet, IV s. 192. 



14 

^dotter, framlidne KJas Anderssons efterlefverska. Vi'^, skrifver 
konungen, „hafve ock gunstligen elterlSUt, att hon mk igen 
„fordra och anamma alia de egodelar, som henne blefvo afhanda 
^och med vMd fr^ntagna, den tid yhr broder konung Erik del 
orlittvisa krig emot oss uti Finland for nUgra kr sedan fbr hin- 
der hade.^' Och skulle, enligt slutligt tillagd hotelse, bvar och en 
som satte sig haremot strSngt straffas ^)« 

Nastfbljande kr 1570 infinna sig Wd Ung i Birkkala hSrad 
vSdbOrdiga qvinnan, som hon h£lr f&r beta, hustru Katarina Hans- 
dotter till Vaksio (WdSiksy i Kangasala) och beMgar sig med 
nSlmnden om upphofsmannen till de i fejden vid Abo henne Qf- 
verg&ngna plundringar. Erinras kan hSrvid, synes det, att i all- 
mSnhet enligt flldre domstolsinrSittning namnden tjenade s^om 
model ibr bevisning^). Men att Katarina Hansdotter skrifves till 
VaksiO, hvarest anna fbrre egaren Jons VestgOtes enka lefde, sak- 
nar forklaring, som dessutom for ett och annat h9r nedan behof- 
des. Tillafyentyrs var Klas Andersson VestgOte slagting, samt 
derigenom ban, och ndrmast bonom bans dotter, arfvinge till Jons 
VestgOte, hvilken synes barnlos afsomnat, efter det Klas Anders- 
son mistat lifvet. Dennes enka, fbrenSmnde Katarina Hansdotter, 
synes tidigt fk Vaksio g^d funnit fbr sig och 'Sin spada dotter 
en tillflykt Redan ibrut hade hon der inuti landet till sakerhet, 
under konmig Eriks och hertig Jobans fejd, satt i fbrvar dyrba- 
rare lOsegendom. Silfret hade i Karkku kyrka blifvit nedlagdt. 
Jemte mycket annat henne och andra i samma fordomelse stad- 
da tillhorigt, hade samma silfver bortrOfvats. Det var om dessa 
1563 begSngna plundriugars upphofsman, som Birkkala harads* 
tings namnd 1570 af Katarina Hansdotter till VaksiO befrligades. 



*) De la Gardiska Archivet, IV s. »0. 

^) Se y. G. Lagus, Diss, de remediis juris s. 34; J A riSiy Lag farenhe- 
tens utbildning, i Vitterhets, Historie och Antiqvitets Akademiens Handlingar, 
14 del. s. 210. 



15 

Skildt hvad silfiret angick uppgSfvo bkde nadfinden „och hela^ 
tingslaget, med Sberopande af kyrkoherden Matts i Karkku >), 
' s§som vittne att del pli JOns Knutssons (Kiirck) till Laukko ^) till- 
slidlning blifvit bortrOfvadt Men tiUika fbrklarades alia Ofriga, dS 
gemensamt ifragakomne plundringar, afgjordt fr§n en ochsamma 
tUlstallare h^leda sig^). Jemte anfbrda domstolshandlingar tilL 
kommer fran samma senare tid om samma 1563 krs tilldragel- 
ser en och annan spridd kort underr^ttelse. Plundring k Beng- 
tilSi gSrd l&ter Jons Knutsson till Laukko fbrofva genom en fog- 
de Jons Skytte ^). Af rofvet derifr^n behMler ban for sin del 
Klas Anderssons alia samt Stskillige andres kinder och dessutom 
tre hastars Sktyg. Frkn samma Bengtila bortibra vid samma till- 
mUe Hans Larssons (BjOrnram) tjenare „tvk tunnor salt och 1^ 
skeppa finska gaddor^. Hans Larsson BjOrnram var under tiden 
med vid Abo slotts belagring. Jemte honom fOrekom i det nyss 
ofyan staende Ivar MSnsson (Stiernkors). Denne var Jons Knuts- 
sons till Laukko mkg. Skildt frkn sYdrfadren, men med samma 
sigte i sin ibrfbljelse IMer Ivar MSnsson Stiernkors i en annan 
nejd af landet fbrOfva plundring. Genom bans utskickade bort- 
tagas fr^n Kappelstrands g&rd i Pargas 45 kreatur och 26 glas- 
fenster, samt, tillagger den fSordiga underrattelsen, en kladning 
tillhorig Julius. Detta tillSigg upplyser om hela vSldsgerningens 

*) Att i fiBrteckningen ofver Karkku kyrkoherdar tiliaggas. Dertill 
ytterligare Hattbeus Matthiae vid 1596. — Fr&n De la Gardiska Archivet, V 
Sid. 212 tillkomme Iter jemval p& annat hill, ftjr Tenala pastoral, der ?id 
ilSS^, en kyrkoherde Sigfrid Msittsson. 

^ Se Blad wr Finlands Hafder, de i registret yid namnet J5ds KduIs- 
son aofbrda sidor. 

«) De la Gardiska Archivet, IV ss. 63, 64 samt 193 ff. 

*) Atminstone 1573 var, enligt Stiernman H. Jif., // s. 425, denne 
Skytte i Hattula harad fogde. Vid 1580 Hirekonimer ban, i De la Gardiska 
Archivety V s. 22 f. sasom befallningsman & Tavastehus. Jemfbr Walle- 
nius Finska Adelns och Riddarhusets Historia, s. 44. 



16 

personliga f^remlil, och tillika om dess saromanbang med ofrtga, 
pA an&at Mil fbrefallna. Nemligen: Julius hette dAvarande her- 
tig Johans naturliga, annu 1563 blott tre ftr gamle sou. Af elt 
dylikt dM, som Kappelstrands gArd i Pai^as, drabbades jemTftl 
fbrenamnda VaksiO gftrd i Kangasaia. Jons VestgOte, som VaksiO 
lange tillhOrt, var dlimera d5d. Att bans en broder, fogde k Ka* 
stelholni; rSknades bland hertig Johans anhangare och jemyal ban 
liksom Klas Andersson VestgOte, p& den kongliga nSmndens i Stock- 
hobn dom 1563, halshoggs »), vore tillflfventyrs om anledning till 
plundringen samma hr k Vaksio upplysande. Bland lOsegendom, 
som JOns VestgOtes enka Kerstin dk skall fbrlorat, nSmnas hen- 
nes aflidne mans gtogklader, ridtyg, hamesk, uppg&ende till ett 
yarde af omkring 2000 mark ^). Hvar Klas Andersson Vestg^^ 
tes enka d& vistats, fbrm&les icke. Men genom en jemval henne 
orverg&ngen plundring ftr hon forsatt i sA nodstalld belagenhet, 
att hon demast, som bar redan jemval omnftmnts, med en dot- 
ter fbriOst, icke bar ens till linda fbr bamet nfigot att iiUgk. 
Delta skall hon sjelf vid aldre dagar och under lyckligare forhAl- 
landen oftare berattat. FrAn 1563 raknadt lefde bufvudmannen 
fbr dessa vUdsgemingar JOns Knutsson till Laukko ett Qerdedels 
ftrhundrade, utan att honom det minsta vederfors for bvad han 
landskunnigt begfttt Efter bans 1588 timade Mntelle skrifver 
konung Johan till befallningsmannen p& Abo slott Lars Hordeel, 
med hvilken Klas Anderssons enka dAmera langesedan var gift, 
samt upprepar fbrst, hum som under konung Eriks 1563 i Fin- 
land fbrda okristliga och orattvisa krig JOns Knutsson till Laukko 
mot Johans tjenare och undersAter dfverhufvud forOfvat v&ld. 
Men egentligen beifras nu omsider skildt och uttryckligt att Jons 
Knutsson rofvat Mn Hordeels hustru b§de guld, silfver, klader 



«) 8e Stiernman H. M., II s. 396. Jemfttr s. 369. 
2) Se Blad ur Ftnlands Hafder (Sumi 1853 s. 122.) 



17 

och annat, hvarfore Hordeel beriittigas krafva bans enka och 6f* 
riga arfviiigar och, om ersattning icke ulfblle, sjelf gora sig ska- 
deslos genom ett och annat dem tillhOrigt jordagods; ^fyensom 
dem Mer vid konuagens hSiiiind och vrede samt straff for edsOres- 
brott till sist i brefvet M^gges stfllla sig samma heslut till efter- 
rattelse i). 

Om upptrSldena i Finland 1563 erhMles sMunda annu frSn 
konung Johans sista regeringstid ett bidrag af underrftttelser. Detta 
minne framhiiller tillika lagskipningens i fort$Slttning fr§n den se- 
nare medeltiden vacklande tillstdnd. Pa ett belt Qerdedels &r- 
hundrade StgOres intet vid det 1563 fOrefallna till de fori^rligt 
fdrorattade enskildes upprftttelse. Och slutligen gifver konung Jo- 
ban sjelf anvisning pS egenmaktigt tilltag for liden skadas ersSt- 
tande. Bkde konung Erik och sedermera konung Johan nodga* 
des af en sjel£forv§llad beroende stdllning Ofverhufyud till slapp 
eftergifvenhet, synnerligen mot rikets fdrndmsta, mdktigaste st^d. 
Men hvad JOns Knutsson Kurck 1563 i Finland till&tit sig, tyc- 
kes isynnerhet konung Erik ndppligen kunnat annat Sin ofverse, 
Ak ban sjelf l^tit Ofverbufvud godtyckligt till doden domma sam- 
ma personer, hvilkas egendom enskilde OfvermSiktige icke utan sken 
af undersStligt nit plundi*at Vid de anfbrda utbrotten af en under 
hyckleri med trohet mot konung och Memesland idkad egennyt- 
ta och roflystnad, bestod Finska folkets underddnighet fi)r mensk- 
lig ordning sina prof. Om motsvarig lagenlig frimodighet vitt- 



^) Detta koDUDg Johans (Oppna?) bref iir aftryckt i De la Gardiska 
ArchivehW s.63 ff. Men p&taglig ar origtigheten af Srtalet 1568. AttJdns 
Knutsson till Laukko aren 1576, 1577 var i lifvet ses ders., IV s. 168; 
y s. 19. Hansdddsar 1588 gr i Stiernmans H,M.,. II s. 422 antecknadt. 
UU ^chronologiskt register 6fver urkunder"" till De la Gardiska Archivet 
I — y, som fbrekommer i y:te delen af samma Archiy, rSttas ock & sidan 
237 artalet 1568 till 1586, d§ sagde knngliga bref ratteligen vore gifvet. 

Suomi. 2 



18 

nar det som af menigheten vid tinget i Birkkala 1570 mal JOns 
Kautsson till Laukko uttalades. 

Nasi tore och efter den Oppna fejden mellan konang Erik 
och hertig Johan hoUos enligt konung Eriks befallning i FiDland 
rftfstting. Pk nftra tjugu &r hade der denna h5gsta lagskipning 
icke anstilllts ^). Hen osannolikt flr ej heller att konung Erik 
ibrst hade i sigte och vasentligen ftsyftade hertigens retande och 
fbrodmjukande genom samma rflfsttings utstrSlckning ilfFen till 
hertigdomet 

Medelst ett den 4 Februari 1563 utf^rdadt Oppet href tiU 
prestmfln, kopstadsmfln och bonder „i Ostrebottnen och Ofver 
„hela Finland, sd vdl uH /urstenddmetsomeffest^,k\mff^konmg 
Erik, att emedan der p& lllnge konungsrft&t icke hftllits, si^ iiAim- 
me nu tvenne bans ^^d, Klas Akesson (Tott) till Bystad och Ulf 
(OloO Henriksson (fiht) till Brunshohn ^), fbr att & konungem 
vSignar ransaka och dOmma'). Att derp& i Borg^ den 14, iHel- 
singfors den 18 April af samma begge rflfstherrar konungsdom, 
som det hette, hMlits, utvisa tvenne, ett trka hvardera tinget, 
bibehSIlna utslag. Det ena, fi)rra, for vfllborna hustru Ragnhild 
till Dregsby, ang^r hennes rk mot bonder. Det andra kom ItS 
borgare i Helsingfors till godo. Hans Ersson i Sibbo hade nem- 
ligen fbryarfvat sig frftlsefrihel k desse borgares tre ftrfda och 
dem jemv£d af konung Gustaf vederkSinda smk Oar, hvilka ock 
borgarena enligt domen lingo beb&lla med skattevilkor ki Hans 



4) Jemfttr Blad ur Finland^ B&fder de i registretvidordet: rSfstting 
ADforda sUiHeD. 

3) Enligt Stiernman ^. ilf.,II s. 349 och Uggla R&dsl&ngd, IV s. 
20 skulle Klas ikesson (Tott) ibrst 1576 blifvit riksr&d. Om Ulf Henriks- 
soD (B&t) bar StiernmaD, a. st. I (i senare upplagan) s. 265, antecknat, 
alt han 1588 var blaod rikets r&d. 

'j Bmdlingar rarande Skandinaviens Historia, XIX s. 190 f. 



19 

Ersson »). Vid tinget i Borg& voro tillstades «) befaUDingsmannen p& 
kbb Henrik Simonsson (till Karuna) % samt M§ns lUc till Prest- 
kulla m. fl.; i Helsingfors Iter samme MIns Hie och den, samma 
Iff senare vid krigsbefffl mot hertig Johan anstallda, afvensom i 
plnndrings upptrMena inblandade Hans Larsson (Bjornram) till 
Unas, Gdran MInsson liU Nokia *), Anders Korp till Haapalaks, 
o. s. V. Veterligen fortsatti?s dock ej eller vidare Ibr denna 
gang rafsttingena. De stannade sUunda i granskapetafRaseborgs 
ten, som horde till Johans hertigdOme. Konungens och hertigens 
uppenbart fiendtliga fbrhlllande till hvarandra kom sedan emellan. 
Men till Finland anlande vintern 1564 for rafsttingens full- 
Ibljande iter tv& riksrSd Hogenskild Bielke och Knut Knutsson 
(Lillic) till OknO, Ater fiJrekommer sllunda *) med vigtigt upp- 
drag i Finland en medlem af stegten Bielke «). Nigra fl Ir fonit 
hade en annan, nemhgen Ture Bielke fortjenstfuUt haft jemte 
Gustaf Fincke del i ansvarsfiill lanestyrelse vid rikagrSnsen. Ho- 
genskild Bielke hade, innan ban 1564 till Finland Ofverkom, varit 
der 1563 i Juni. Han och Olof Henriksson (Bit) tiU Brunsholm, 

*) 8e De la Gardiska Archivet, V s. 193 f. 

«) JemfiJr Blad ur Fmlands H&fder (i Suomi 1855 s. 133). 

3) Se Stiernman H, M. U, s. 372. Denne Henrik Simonsson hade 
Iret fdrnt 1562 den 12 Juli flitt af konung Erik adelsbref, hvarjemte It 
honom under fralsefrihet upplatits Karuna i Sagu, Kakkarais i S:t Karins 
socken och Heinis i Nousis; enligt Wallenius a. sL s. 51 f. 

*) Se Wallenius a. st. s. 61 not 38. - Om Anders Korp anibr 
Stiernman (Hofd. Af., II s. 440), att han s&som befallningsman i Rase- 
borgs l&n d. 13 Aug. 1556 fick garden Koppila i RanUsalmi socken. 

») Jemfor Blad ur finlands hafder (i Suomi 1853 s. 226 f). Vid 
-rafstUng kr 1530 hade i Finland nSrvarit en medlem afslfigten Lillie, nem- 
ligen Knut Andersson; se Suomi 1853 s. 112. 

«) Se Fryxells ber&ttelser ur Svenska historien, 5:te delen, den der 
bifogade sliigttaflan under n:ro 4. - OmdCme om Hogenskild Bielke lfise» 
der 4:d6 del. s. 69. 



/ 



20 

som icke \kngi fi)rut tillsaminaii med Tott hUlit rflfsttingen, skulle 
personligen meddela hertigen det mot hoDom fattade riksdags- 
beslutel ')• Om den sedermera 1564 i Finland fortsatta bOgsta 
lagskipningen fbrekomma fr&n spridda h§U underr£ltteker. 

Enligt dessa^) holls i Abo rafstUog den 27 Mars; den 20 
April p& Willn£ls. I ratten der p§ Willnds voro tillstftdes, utom 
egaren af samma silteri Herman Fleming, Goran ^Salendzfarer^ (?) 
till Karckis (?), ocb jemte ridfogdarne i Norra Finland Joen Nils- 
son samt ^Christ Bloem^' (?) (Kristofer Blom, eller Blome)^), 
ytterligare tv^ vidbOrdige mfln^). — I Nousis bolls den 4:deMaj 
rafstting med Masku harad, ocb med Piikkis hSrad sedermera i 
Sagu den 16 Haj. Som gamk anteckningar af blandadt inneh&ll 
rOrande Osterbotten fbrmUla, skall jemval der samma §r 1564 af 
nflstnSimnde begge riksrSd rdfstting ibrrattats ^). Detta landskaps 
sydligaste kuststr^cka, Nerpes socken, var d§ i fbrvaltning och 
lagskipning med Norra Finland, Norrfinne lagsaga, i dessa be- 
namningars gamla betydelse, fbrenad. Ofriga socknar i Oster- 
botten, Mustasaari, Kyro, Woro, Umola, Pedersore, Karleby, Kala- 
joki, Salo, Limingo, Ijo ocb Kemi, utgjorde Korsholms ISin och 



*) Tegel a. st. s. 77. 

<) De, hvilkas kallor h&r i det nJistfttljande icke &ro skildt uppgifna, 
hSrleda sig Mn Calonii aDteckningar, horande till samlingcn afhanshaad- 
skrifler i universit^ts bibliotheket. 

3) Jemfbr i texten Ifingre fram anglieDde Blom, som der med upp- 
drag af konung Johan betrodd forekommer. Den namnde andre fogden 
Joen NilssoD var sjelf jemval, eller blefderefter, domare. En gammal hand- 
skrifven anteckning (bland de oftare hSr &beropade, kho universitets bi- 
bliotheket tillhtiriga) lyder, som fbljer: „Den 1 Mars 1571 hOlI Johan Grind- 
„benn till Poikko vinterting & haradshofdingen i Piikkie hSrad Joen Niels-' 
»sons vSgnar, med allmogen af Naffio"" (Nagu?) socken. 

*) De la Gardiska Archivet, V s. 194. 

^) Se Abo Undenattelser 18SA N:o 6. JemfSr Port ban Citron. Juust, s. 
763 (not 867) »ldre upplagan, men sid. 711 (not 9) i upplagan af 1859— 1862. 



21 

tillsamman jemval, de fbr sig, en enda donisaga. HSiradshOfding 
var Hans Fordeel der vid borjan af Konung Eriks regering *). 
Rafstting 1564 skulle der den 17 Juni hSllits ^). Uppgiften om 
dagen synes dock tvifvelaktig. Annu finnes i behSII en dom, hvil- 
ken blott fyra dagar senare yid rSfstting med SaaksmSiki harads 
allmoge, den 21 Juni samma Sr, k Saaris lansmansg§rd blifvit af 
de begge riksr&den i en tvist om Walkiakoski qvarnai* ut^dad '). 
S§som dervid nSrvarande valbOrdige mftn anfbras Jakob Henriks- 
son (Hastesko) till GerknSs, Joban Knutsson till Monikkala, Knut 
Larsson till Kuurila; och dessutom Frans Larsson, ridfogdei Ku- 
mog^ds iMn. I nftmnden sutto fyra bonder fr§n Kalvola socken, 
fr§n Kulsiala socken (nuvarande TyrvSntO kapell i Hattula) fyra, 
och likasS fyra friin hvardera af socknama Tammela, PalkSne, 
SSiaksmaki samt Saaris (nmnera Urdiala). Med de namngifna sock- 
nama torde dock lansmansdOmen, icke kyrkosocknar varabeteck- 
nade. I samma utslag tillagges, att mot detsamma hinder eller 
ibrfSng icke finge gOras vid „hvars och ens 40 mark fbr ko- 
nungs dom" *). — Under loppet af pSfDljande Juli mSnad finnes 
samme rSfstherrar allt Sinnu i samma verksamhet. Anda ISingst 
nomit i Tayastland, i Rautalampi, holls rafstting den 10 Juli. Med 
eget namn uppdykar fbrst denna inre del af landet ^). Derifr^ 



^) Enligt Jakob Teits fbrteckning af iti^i dfver domsagorna i Fia- 
land. Se Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 1853 s. 261 Not. 62). 

«) Tillika uppgifves (Abo Underrdttelser 1824, N:ro 6), att der i Oster- 
botten sedermera 1590, efter Ung mellantid kier eller Ikn en gang, rafstting 
blifvit af Knut Posse fbrr&ttadt. Men for dfrigt torde vara obekant, att 
alls i Finland 5fverhufvud, frlin 1564 r^nadt, sadan hiSgsta lagskipning vi- 
dare skulle haft sin gang. 

3) Jemfdr Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 1853 s. 259 not 39.) 

*) Se Arwidssons Handlingar till upplysning af Finlands Hafder, 
VI ss. 339—341. 

5) Jemfbr Blad ur Finlands Hafder, de i registret vid namnet Rau- 
talampi anfbrda st&llen. 



vHnder sig samina lagskipning &ter sodenit Som numa^a bloU 
af korta senare anteckningar inhemtas, gk rtfstting fbr sig i Birk- 
kala Iflnsmansglird den 14 Juli, den 24 i WesSaks och den 29 
p^ Hollola kuDgsg&rd. De fortsattas inpA August!. A Kumo kimg»* 
g^d den 4 Augusti Mes ett utslag, hyilket fbr Henrik Hordeel 
meddelar fasta p& jord i Ylistaro, till honom fbrstid af ^utbytes- 
man Gregers och Markus i Sandilla." SSsom adliga vedervarumaui 
filrekomma hdr, med JOns Knutsson till Laukko i spetsen, framst 
nast bonom Henrik Thomasson kamrer, och derefter Frans Lars- 
son ridfogde i Ofra Satakunta, samt Henrik Jonsson till Woltis. 
Namnden utgOra sju bonder fr&n Kumo, sju frkn Hvittis, sju fir&n 
Loimijoki, samt tre fr§n Kiulo socken ^). Slutligt finnasdebegge 
riksr&den i och fbr gamma hoga domarekall den 17 Augusti sam- 
ma kv stadde p& BjOrneborgs kungsg&rd. Atminstone omkring 
fem m&nader fortgingo aUtsA rilfsttingen 1564. 

Lagfarenhetens utveckling bereddes genom allmftnna, firia 
kunskapers uppkomst. SSsom under konung Gustafs tid, s& Tort- 
foro jemvSl sedermera ftnnu domsagorna att ofta tillhOra Iftnens 
befallningshafvande, hvilka dessutom Sifven innehade krigsbefid ^). 
Att genom konung Gustafs &tg£lrder allmanna fbrvaltningen van- 
nit en fortg&ende fbrbSlttring, kom jemvdl ratteg&ngsverket till 
godo, s§ vida de vid styrelsen anstallde hOgre, tillika med lagski- 
pande makt bekladde embetsm£innen, som skaligt kan antagas, ar- 
betade sig upp i skicklighet Ofverhufvud fbr sin offentliga bestSlm- 
melse. Men for rdttegSngsverket forderfligt besattes platsema der 
stundom genom en konglig nSd, hvarvid fOrre innehafvare god- 



«) An ytterligare Sir h&r att iberopas De la GardUka Arcktuet a. si. 

>) Jemfbr Blad ur Finlands HSfder (i Suomi 1853 sid. Ill), hurusom Ja- 
kob Fleming fick Kumo domsaga ; men i st. f. dragtyg bdr der I&sas grabb- 
tyg (jcmfbr Witterhets-, Historie och Antiqvitets Akademiens Handlingar, HI 
sid. 214 f. samt Halle nb erg, I sid. 151, 155). Se dessutom i Suomi 
1853 sid. 120, 124, 126. 



23 

tycUigl aflftganats. Ett bref till konttng Erik af den 11 August! 
1561 Mn &ustaf Fincke anfbrdes bar ofvan. Der fbrekommer 
bland annat en anh&llan af bonom i stOrsta kortbet, att ban m&tte 
fh bibebdlla den af konung Gustaf ki bonom utom omr&det ibr 
bans ibryaltning UUdelade HoUola domsaga ^). Fdr ofrigt voro 
d/rerbufvud likvti ^nnu p& denna tid allmdnna embeten icke pi 
fikilda bander fbrdelade, liksom ej eller olika slojd-arbeten idka* 
des skildt Gdrom&lens fordkning vid den oifentUga ibrvaltningen 
medfbrde ett eftersftttande af lagskipningen^ bvarigenom denna 
allt vanligare tillfoll blott tjenstformtande ^). 

S&som laglMsare fbrekomma nnmera en tid bort&t oftapre- 
ster. Huruvida denna fbreteelse till£lfyentyrs stod i sammanbang 
med omv^rdnad fi)r lagskipningens angelagenbeter, synes icke till. 
Men n&got senare likyftl, medan £[nnu en ocb annan ur kyrko- 
stMdei finnes inom domarestSndet tjenstgOra, tillkommo Uk skrift- 
liga finska Ofversftttningar af landslagen, som bvardera bade en 
prest till uppbof, ocb af bvilka §tminstone den ena fr&n en vid 
laglasare-befattning anstalld medlem af preststSndet barledde sig. 
Ett af de minnen fr§n konung Eriks regeringstid, bvilka bSir 
sanunanbora, rojer tillika, burusom numera litminstone, ^fvensom 
framgent allt vanligare, embetsmSin till ocb med i Sverge inne- 
bafva domsagor p& iinska sidan, der i deras stslle oupphorligt 
blott laglasare gOra tjensten. Sk ibrrSttar kyrkoberden i Jomala 
1A&ns Pedersson WestgOte 5ren 1564 ocb 1572 bSradsting i stdllet 
ibr Stockbolms borgmftstare ocb tillika b^radsbofdingen fh Aland 
Matts Pedersson. Kortare fbrmSles, att i Kimito ocb Habko 1562 
af kyrkoberden i Kimito Peder Ragvaldsson ting ibrrSittades; 
i Piikkis, Masku ocb Wemo domsagor flera ftr af kyrkoberden 



4) Se Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 1853 sid. 157.) 
«) Jemfdr Blad ur Finlands Hafder, de i registret under ^Lagskipning** 
anibrde stallen. 



24 

iN&dendal Goran Michelsson (Michaelis); i Wemo hSirad 1567 af 
en prest Olof Jakobsson, som sedermera 1570 fick Lemo pa- 
storal. I Masku hsirad hoUos ting ^en 1567, 1569 af kyrkoher- 
den i Masku GOran. Alt Olof Mftrtensson, kyrkoprest i W§no, 
den 15 Januari 1581 ansUillde sommarUng fbr Leihijarvi (vestra 
delen af nuvarande Hattula) och Hattula socken, utvisar ett annu 
bibehUlet dombref. HftradshOfding der i Hattula hSUrad var dk 
konungens en sekreter Erik Mattsson, fbrmodligen till bOrden 
svensk, afvensom genom sin tjenst f^tad i Sverge. Till lagtesare 
i bans sttile hade icke ban sjelf utan & bans vflgnar Jons Knuts- 
son till Laukko utsett nftmnde prest ^), Men detta fall, som re- 
dan gkr Ungt in p§ konung Johans tid, var dlunera i sitt slag 
redan jemvSil mycket vanligt. 

FrSn konung Eriks tid barledde sig likval Ofverhufnid ett 
Ungvarigt, eliuru fbmamligast senare mOrkt framstickande fbrfall 



i) Se Hadloff Beskrifning ofver Aland sid. 154; Halleoberg ko- 
nung Gu9taf II Adolfs BistoriOy III s. 126 not b) och der &beropade Hand- 
lingar, men s. 53 och icke 46, som £r tryckfel; Lagus Handlingar och upp- 
satser rorande Finland^ Kyrko-Historia, I s. 138, lY s. 150, Y s. 159. — 
Bet i Hallenbergs Handlingar meddelade dombref fdrm&ler, att tinget 
h611s efter „Johannis Knutssons'' (J5ns Knutssons till Laukko?) befall- 
ning, som h&radsdom 1 viirjo hade uti Hattula hfirad, »uppa Xrlig och v&l- 
b5rdig mans vagnar, l^rik Mattsson, k. M. Secreterar och HaradshOfding 
uti Hattula hSrad**, och i n&rvaro af befallningsmannen & Tavastehus J5ns 
Skytte samt haradsfogden Klas Knutsson till vSwickas*" (?). Sjelfva m&let 
var det, att en J5ns Albrektsson mot Skytte framkastat beskyllningar, hvil- 
ka han icke kunde bevisa. Emedan tillg&ngar fbr penningeplikt tr5to, „ty 
d6mdes honom under riset''. — Som det h&r fr&mst ur samma dombref 
auforda utvisar, upplysande om huru laglasare i Finland utsSgos fordom- 
sagor, dem embetsm&n i Sverge innehade, sa h5lls tinget af prcsten Olans 
Martini pa anmodan, eller som han sjelf aller5dmjukast kallar det, befall- 
ning, icke fran haradsh5fdingen, utan fran J6ns Knutsson, & dennes vMgnar 
harvid befullmaktigad. 



25 

i hela den af konung Gustaf efter omstSndigheterna oforgMtligt 
fbrtjenstfuUt uppr^ttade samhallsordningen. Hennes skilda in- 
r£ittningar, allmdinna fbrvaltningens afvensom rftttegangsverkets, 
deras nationala och ibrnuftiga fasthet, sattes p§h§rdtprof. Emel- 
lertid utvecklades i tysthet den nya protestantiska odlingens sam- 
hSUiga ansattser. Hennes angelagenheter och fordringar i rigt- 
ningen p& del offentliga lifvet Ijusnade, sk bland annatjemv^ be- 
hoffret af lagarnes tiUgflnglighet p^ landets egna sprSk. 

OfOrdelaktiga fbrdndringar i Finlands styrelse hade friin och 
med 1559, den ena mt fk den andra infbrts ^). Ofvannflmnde 
fbrordnande for lysken Bulgarin, gifvet den 30 September 1560 
och sMunda dagen efter konung Gustafs frSnf^lle, torde ^nnu frloi 
hertig Johan sSsom riksforestindare hafva utg§tt. Konung Erik 
iter lat del icke blifva- dervid. Midt under de om hOsten 1561 
fbr konungens befallningshafvande i Finland lippkonma brydsam- 
mafOrhMlandena till hertig Johan, hade konungen beslutat i frie- 
riarende sjelf resa ut Ater till Elfsborg anlSind, hade han ftnnu 
for sin fbrestSende bortresa fr§n riket utsett §t skilda landskap 
stathMlare ^), samt bland andra en St Finland. Fullmakt att s&- 
som yore konungen sjelf tillstades gOra och IMa, utf^rdades den 
30 Augusti (1561) ft)r den fOrnamsta af S verges hela adelsst&nd 
grefve Svante Sture '). Han skulle vid sin ftJrvaltning taga till 
This antingen, heter det i fullmakten, Herr Lars Fleming, friher- 
re till Sundholm, eller herr GOstaf Fincke, hvilkendera fbr han- 
den funnes, samt Erik Spare och Jakob Henriksson (Haste- 
sko) 4). 

Har framst namnde Fleming var ende son till konung Gu- 



*) Jemfbr i texten har ofvan sid. 4 och bar nedan. 
i) Dal in Svea Rikets Hist., HI s. 536. 

3) De la GardUka Archivet, I sid. 142 f. 

4) Jemfor Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 1853 s. 124). 



as 

tiafs Ivar Fleming ^), Under ryska kriget 1556 hade konun^ 
Gustaf i bref frftn Abo den 30 Januari lit nftgra ik i Wiborg sam- 
lade riksrAd uppdragit fbrskrifyandetafskidlopare f rftn N<»Tbo(toa 
och Savolaks, Bk m&nga som OfVerkommas kunde, emedan de Mide 
hog krigsfolket och slisom kunakapare yore tjenHge *). I ett am- 
nat senare bref frdn konnngen med inledning af fbljande IjdeXse: 
^Oss flr Titterligt vordet, att iu Lasse Fleming skall hafyan&gon 
fbrfarenhet att lOpa fk skidor% hade denne fStt aig an(brtrodt ett 
befifl Of^er uppbAdade aavolaksska skidlopare, hvUket hOrt till bor- 
jan af bans anstsllning i offentiiga vdrf '). Samma &r 1561 full- 
makten for grefVe Sture k stAthAllareakapet Ofver Finland utfte* 
dades, par mftnader tidigare, ik konung Erik den 29 Juni vid sin 
krOning f&rsta gdngen i Sverge utnlimnde grefvar och Mherrar, 
blef bland finska adelsmfln Lars Ivarsson Fleming jemte KlasKri- 
atersson Horn till friherre upphojd ^). Annu samma ftr (1561) 
till forste svenske stdth&llare i Reval fbrordnad insjuknade ban 
pk viigen dit och dog^). 



«) Jemfbr H. G. Porthan Opera Selecia, II sid. 655 not 45. 

s) Se C. Adlersparre Om Sventka krigimaktem tiUstdiid frdn ka- 
fiung Gtutaf 4:stes ddd till konung Gustafs Adolfs antrOde till Regeringen, t 
Wiflerhets-, Historie- och AntiqvUeis Akademiens Bandlingar, III sid. 213. 

s) Enlig^ Col Ian s Bidra^ till Savolaks* och Karelens historia under ko- 
nung Gustafs 4:s tid, i Suomi 1851 sid. 13. — Som Dalin Svea Bikes Hi- 
stoHa, 3:dje Delen s. 439 uppgifver, skulle Lars Ivarsson Fleming dessfdr- 
Innan redan 1553 och jemte honom sekreter Oiof Larsson varit skickad af 
konung Gustaf till Danmark „att fornimma, hurnvida det sig med Lubec- 
karne ville inl&ta." 

4) Att Lars Fleming samma &r 1561 yid riksdagen i Arboga &fven- 
som vid den i Stockholm aret fbrut varit tillstttdes, ses af S tie rn mans 
Riksdagsbeslut, I ss. 215, 246. 

^) Han dog i en farsot, hvarom underrattelser ftirekommahoslimoni 
Bidrag till Nordens Sjukdoms-Historia, II s. 79 ff. Under Lars Flemings 
sjnkdom och tills ban ,,kommer till pass igen,** bade konung Erik foror- 



27 

Dl Unnu hade bans syskonbarn Klas Fleming gjort mindre 
mUrkbara steg inpi sin sedennera sA ISngvariga, lysande lefhads^ 
baniu Men sisom en fbr Lars Flemings minne talande synnerlig 
otmifrkelse framsUr, att ban af konung Erik till rAdgifvare i Fin* 
lands angelagenbeter ki grefve Sture anvisas, just jemte de nSimn* 
da tre, af bvilka Gustaf Fincke redan under konung Gustafs tid 
varit i allnUlnna ySrf bOgt betrodd, men jemval Erik Spftre och 
Jakob Henriksson (Hdstesko) gjort sig genom redbara vidstrackta 
(brtjenster kanda ^). 

Stores bestdnunelse i och ibr Finland synes dock sedermera 
af sig sjelf fbrfallit, och det i fbljd af att konung Eriks redan 
antraidda utrikes resa &ter g&tt om intet Med den kongliga makt 
Sture i Finland skulle KAij torde konung Erik isynnerhet Ssyftat 
IbrhUlandet till' hertig Joban. Sedan dennes vjilde upphOrt, fort- 
for Gustaf Fincke, som det synes, att framgent vara af konung 
Enk toretradesYis anlitad. Konungens nSgra, sSsom bistoriska hand- 
iingar, dels kortligt till innehMlet, dels utibrligare och ordagrannt 
bekanta href till Fincke &ren 1564 — 1566, ang& idel krigsanstal- 
ter tiU rikets ibsvar, afl^gset fr&n Finland. Men i Finland, lik- 
som fbr svenska statsverket borjades Ungvariga nOdstilllda l£igen, 
dem sedennera Ofver ett belt ^bundrade idkeliga krig underhollo. 
Till Fincke skrifver konung Erik fr&n Upsala d. 1 Februari 1564 
om anstalter ibr Orlagsflottans utrustning ^). Men genom bref frftn 
konungen af den 1 Augusti samma kc anmodas jemvti befallnings- 
mannen p& Abo Nils Boye ^) om bestalbiingar i Finland ibr kri- 



dnat Fincke dit tillReval. Jemibr Stiernman H,M„ II s. 346 ochkonang 
Eriks bref af den 19 September 1561 i Abo Nya Tidningar 4789 n:o 16, 
samt Finckes, bar ofvan sidan 5 not 1 anfttrda, till konungen af den 10 
Oktober. 

*) Se Blad ur Finlands Hdfder, (Smmi 1853 s. 124.) 
>) Se Warm hoi tz Biblioth, YI s. 66 f. under 3062 a). 
') Se Mr nedan sid. 29 not 3. 



i 



28 

get Vid dessa yttrar sig k^nnedom och erkftnnande af flnska 
allmogens slOjdskicklighet, som sUunda Atminstone jemvfll, under 
^r Ofrigt betryckta fi)rhtilanden, nhgon uppmuntran vederfors. 
Boye skulle genom Norrfinlands fogdar anstalta i Nykyrka, Letala 
och kringliggande socknar fbrf^rdigaodet af 30 till 40,000 trMd- 
bilgare ^). S&dana brukades p& denna tid till f^lttecken. Som 
harmed tillernade bestallning bekrilitar, fortforo de s& kallade Wac- 
kafinnarne att ej mindre £in i koDung Gustafs tid ^) vara genom 
sina tradarbeten jemvSll utom Finland kanda. Men inom samma 
kr 1564 fbrekommer hier annu jemval rOrande Finland en och 
annan urkund, som blott logger i dagen fortsSlttning p& idel tunga 
kngsbOrdor. Inom samma §r fkr Fincke en af konungen genom 
rikets r&d den 25 Augusti utf^rdad befallning, att med fog och 
lampa samt lofte om framdeles ersattning i koppar sOka i Ta- 
Tastehus och Nyslotts ISln utverka frivilligt aflemnande af umbftr- 
liga klockor till skjutgevars och styckens gjutning '). Om forra 
under konung Gustafs tid beviljade girder af kyrkornas klockor ^) 
namnes alls intet i det att Fincke erhoU sitt uppdrag. Samma 
kv 1564 anmSlles hos konung Erik fr&n Finland af guvernOren 
der, Jakob Henrikson Hflstesko ^) att nyss antagne knektar icke 
vilja draga Ofver ki Lifland, ^med mindre man Uter basta och 
binda dem/^ Konungen svarar, att ban ej kunde undra derpS, 
emedan de blifva der i Lifland sk ilia medfarne ^). Frkn thro- 



4) Adlersparre a. st. s. 378. 

s) Se Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 1853 s. 168, 20»). 

3) Delta bref aftryckt i (E. Ekholms) 1767—1770 utgifna vecko- 
skrift: Den Svenska Fatburen, 5:tije Opningen s. 13 f. 

«) Se Tegel konung Gustafs 4:s Historiay I s. 268, 275 ff., 280 f. Stiern- 
mans Riksdagsbeslut, I s. 133 f. 

B) Gubernator i Finland 1564, 1565, skulle Jakob Henriksson H&ste- 
sko yarit jemviil efter n&gon i Uggla's RadslSngd.lV s. 16 aberopad upp- 
gift af Stiernman, hvars H. M, Itminstone dock derom icke f6rmaler. 

^) C. Adlersparre Samlingar 11 s. 9 not. 



29 

Den uttalar sig ater, synes det, en fortplantad Ofvertygelse om 
Finnarnes undersStliga trohet. Emelleitid tages denna jemval 
Ulan ^terhMl i anspr&k, dem blott ytterliga anstxangningar ibnn§ 
motsvara. TuDgan af krigsrustningarna okas genom konung £riks 
oro och i sin hetta sanslOsa fordringar. Fincke anm^er 1565 
om yaren hos konungen att saltpeterstillverkningen ^), hvars be- 
drifvande fbr krutbehofvet pSyrkats, under vintern dk marken 
varit tillfrusen, icke kunnat fortg^. Hdrp& svarar konungen den 
6:te Maj i vredesmod. Ett prof p& detta brefs ov^rdiga ton vore, 
hvad Fincke der bland annat far sig fbreh&llet, „att alltid ar fni- 
sen jord fbr lata och otrifna svin, efter som sSgas pkgar" ^). 
Blott fyra dagar senare d. 10 Maj afg§r fr^n konungen ett bref, 
st^dt till „Gubernatoren uti Finland herr Gostaf Fincke och herr 
Nils Boye, befallningsman pS Abo^ ^). All i Finland umb^lig span- 
m^ skulle till Sverge Ofverskickas ^). En slidan fbreskrift med- 
delas i detta href, efter hvad af alldeles kort fdrhandenvarande 
underr^ttelse om detsamma och dess p§skrift inhemtas. Men mot 
Fincke uppbrusar konungen &tmmstone efter n&gra m^ader 4ter 
i fbrtOrnelse. Finlands egna behof af fbrsvarsanstalter synes stfttt 
p§ spel. Fincke hade hos konungen anmSlt att der befarades 
frkn ryska sidan fiendtliga fbrehafvanden. Konungen svarar den 
12 Februari 1566, att dessa vore antingen uppdiktade, eller ock 
just fr&n Finland sjelft Sfvensom Mn Lifland genom herskande, 
egennyttig fcJrvaltning framkaliade; hvarftJre Fincke manas akta 
p& sitt i mycket fDrsummade embete ®). Sanuna 5r utgingo fr&n 



«) Jemfbr Blad ur Finlands Hafder, {Suomi 1853 sid. 205). 
^) I den nyss aberopade Svenska Fatburen, 3:djeOpn:n Hrjemval det- 
ta bref infordt s. 31 f. 

3) Att Nils Boye p& denna plats varit anstSLlld, finnes om honom i 
Stiernmans H. M. icke antecknadt. 

4) Warmholtz a. St., VI s. 70 vid 3090 a). 

5) Detta bref Sr aftryckt i Svenska Fatbureny 5:te Opningen s. 69 ff. 



30 

Finland dryga krigsgflrder. ISn sftdan, af presterskapet i Kumo- 
gArds, Tavastehus och Abo slotts Ian erlagd, nOdgades biskop Jaa-' 
sten Uta med sin skuta och sitt folk till SoderkOping OfVertora. 
For denna sSLndning mAste, som ban i bref af den 2 Februari 
1566 till konungens sekreterare Magnus JOnsson och Magnus 
Pehrsson berSittar, ej mindre iln sju man i hela Mta veckors tid 
af honom underhUlas ^}. Likyftl undfaller honom ingen yttring 
af egendig klagan eller missnOje. Par ftr fbnit 1564 hade Jau- 
8ten i bref pft latin till konungens sekreterare Georg Pehrsson 
inberftttat det, som han ibregifver, dft nyss jemval af honom sjelf 
(brsporda, hurusom hertig Johan 1558 i Finland Utit tr&n Abo 
domkyrka afvensom Ofverhufvud frSn kyrkoma i de till hertigdo* 
met bOrande Abo och Raseborgs Ian borttaga deras siUVer^). 
Afven i detta meddelande hade Juusten vakat sig for klagan eller 
anklagelse. OcksA lyckades det honom Ofirerhufvud att undgft 
konung Eriks sjukligt yrande misstHnksamhet '}. Hen utbrott 
deraf drabbade icke blott Fincke ensam bland Finlands sedan 
konung Gustafs tid qvarstAende hogre betrodde embetsman och 
harfbrare. 1 danska kriget till befUhafvare fbrordnade, Mrogo sig 
Aren 1565, . 1566 Jakob Henriksson Hastesko ^), Ivar Mftnsson 
Stiernkors ^) och Nils Boye, den ena efter den andra, konungens 
misshag, hvilket isynnerhet mot Boye utbrOt Han afskedades med 
ftorklaring, det ban blott fbr tidigare &dagalagd mandom och in- 
neyarande Alderdom sluppe straff^). En omkastning fr&n denna 



«) Se Ar^iridssons HandUngar YI s. 342. 

<) Jaustens bref meddelas Ders. ss. 337—39 och fttrteckningeD p& 
Bilfret ss. 326--33. JemfBr Blad ur FirUands H&fder (i Sumi 1853 s. 154). 

s) Se H. G. Porthan Opera Selecta, 11 s. 710. 

*) Se C. Adlersparre Samlingar, II ss. 42 ff., 57, 58, 61. 

") KonuDg Eriks instruktion af den 4 Juii 1565 fbr Ivar M&nsson 
(Stiernkors) meddelas i Adlersparre SamUngar^ II s. 37 ff. 

A) Se Fryxells BermeUer, 111 ss. 281, 285; i C. Adlersparre 



31 

AlrdOmeise uieblef dock ej eller. Efter Ivar Hftnssoii (Stiernkore), 
hYilken 1567 tilltrildt det^ sannolikt genom Finckes fr&nfjille, d& 
lediga sUthftllareembetet, fick redan §ret derpft 1568 deiil9Maj 
Nils Boye hogsta befallningen Ofver hela Finland. Och d& ban 
genast ktec den 30 Juni p& begliran ibr sjukligbet erh&llit afsked, 
stidldes p& samma plats bans mftg, Hans Larsson (BjOmram) till 
Isnas (i Perno). 

Oaktadt oredan vid sUunda fortsatta ombyten af stAtbftUare 
gynes Iftgre styrelse och forvaltning g&tt s&som forr under konung 
Gustafs regering. Forts^ttning i det gamla fOrhMlandet, fbrenin- 
gen af embeten vid ratteg&ngsverk och vid didl fbrvaltning, visar 
sig genast afven, i det JOns Bruon, jemte befallningen k Taya- 
stehus, ocksi skall innehafit SSlilksm^ki h^ads domsaga ^). Fog- 
dar betraddes med brottslighet, och fingo sina fbrtjenta straff. 
S&3ant antyder fttminstone en och annan underr^ttelse. Under 
borjan p& konung Eriks i det hela korta regering 1561 den 1 
December a&attes befallningsmannen k Tavastehus Jons Bruun, fbr 
det han brukat landskOp och mycken annan handel; derigenom, 
skrifrer konungen, \kn basta vid slottet mycket flr fbrsummadt — 
NUrmare uppmarksamhet tilldrager sig, hvad fr&n konung Eriks 



SamUngar, II s. 50 konung Eriks href af den 2 Juni 1566, genom utg&ngen 
p& Bohus slotts bel^gring ftiranledt. — De la Gardiska Archivety I ss. 187 
—207 meddelar bref Mn Nils Boye till grefve Svante Sture samma &r 
1566, fr&n och med den 6 Januari till och med den 25 April, f^mHmii^ 
gast pm samma, d& fbrest&ende belSigring af Bohus, nttmiigen om anskaf- 
fandet af manskap, vapen och provlant Fran Skara skrifrer Stare den 20 
Jannari bland annat, och beskrifver, humledes en del af krigsfolket, de 
lingt «hSdan ifr&n'' komne, nemligen de ,£stefinnar^ icke hade rid 
att underhMla sig sjelfva, och ej eiler innan belSgringen af Bohus toge sin 
b6rjan, bekomme n&got af den i kringliggande landsorter utskrifiia g&rden. 
«) Stiernman R, if., II s. 424. En ^genealogisk anmSrkning*'^ syn< 
bart Porthans, i Aho Tidmngar 1793 N:o 11, omtalar bland annat konung 
Johans ett bref af den 10 Februari 1579, der konungen tiUkanoagifver^ 



32 

lid om en fogde i Osterbotten Hans Ingessons fbrspOrjes ^). Den- 
ne blef fbr sin orattr&diga handel i silt embete, som uppgiften lyder, 
1567 den 15 Jan. af konung Eriks nSimnd i Stockhohn, domd ait 
straffas sdsom en vitlerlig tjuf i galgen. Skildt faller bar i Ogo- 
nen, alt iifven till Finland den i bufvudstaden inrattade kongliga 
nSlmndens verksamhet hann strSicka sig, domen ober^knad, som 
1563 f^Uts Ofver dSvarande hertig Jobans anhMngare. Sp&r af 
samma bOga domstols for Finland utofvade lagskipning torde i 
Ofrigt vara s^llsynta. Vid del bSlr forekomna prof deraf kunde 
till upplysning i ett som annat afseende friui konung Gusta&re- 
geiingstid framhMlas att vid borgratt k Abo slott 1556 flera fin- 
ska uppbOrdsmSn, b&de fogdar ocb skrifvare gemensamt dOmts, 
som denna gamla uppgifts ord folio, att kl^da galge ocb gren ^). 
Till nSgon del, som det syneS; forandradt tillst&nd inom 
sjellVa den allm^nna fbrvaltningens embetsmyndigbeter.rojer ko- 
nmig Eriks ett den 16 Februari 1566, egentligen rorande Abo 
skola, utf^rdadt Oppet bref 3). FOrklarande bSlrvid vore erinrin- 
gen af burn som till tjenstgOrning k kongliga kansliet i Stock* 
bolm ynglingar plSgade jemvSll frSn Finlands skolor fbrskrif^as 
ocb infordras. Samma kr 1566 konung Eriks bref utkom, hade 
biskop Juusten efter konglig befallning bestyr om att till kong- 
liga kansliet anskaffa frSn BjOrneborgs skola ivk ynglingar. Juu- 
sten anboU att begge de dertill jemv^ redan utsedde, s&som for- 
flldrarne Onskat, m^tte Snnu fk i skolan qvarstanna ^). Biskopens 



hvad amiral Benkt SOfriDgsson (Jausten, adlad Gyllenlood) andragit, att 
haDS fader, kyrkoherde i Hauho, tre skattehemman i Nyby och Luittila 
byar uti Renga socken blifvit p& konung Gustafs tid oriittmiitigt afh&nda 
af d&yarande fogde k Tavastehus Jons Braun. 

Stiernman H. M. U s. 401. 

«) Blad ur Finlands H&fder (i Suomi 1853 s. 142). 

3) Handlingar till upplysning i Finlands kyrkohistoria^ lY s. 12. 

*) Se Arwidsson Handl, VI s. 341 och Blad ur Finlands Hafder, 



33 

i fbrsigtiga ordalag uttryckta anmSdan ISter fbrmoda, att i Finland 
skolungdomens filrdldrar jernvSil vanligare just icke gema sett sina 
sdners dfrerskickande till Stockholm fbr sagde bestflmmelse, liYil« 
ket de likval ej eller kunnat rent af Tflgra. Under tiden eller, 
8om det forefaller, under fbrloppet af blott ett fllrre antal &r 
hade Slfven inom landet sjelft en oordning innSlstlat sig dermed, 
att embetsmfin bOijat allt vanligare kort om godt p& eget bev&g 
uttaga St sig Mn skoloma bitrftden i sina enklare embetsgOro* 
mU. Redan under kouung Gustafs tid var likvSl en bOrjan gjord. 
Hissbruhet frainstSr liksom i hast utbredt Ndstn^mnde mot slu* 
tet p& konung Eriks regering 5fver Finland Ullsatte stStb&llare 
Hans Larsson BjOmram hade i yngre hr under konung Gustafs 
tid haft 1 Helsingfors uppdrag om skattldggning, for favilket ban 
till hjeip Tid IbrestSende arbeten uttagit frJin skolan der njigra 
djeknar, dem han skulle l&ta i rMkning ocfa rHkenskapers uppsdt* 
tande undenrisa. Friin Nyslotts ISUi klagades &ret derpi af Ture 
Bjelke, att han och Gustaf Fincke, sSsom befallningsm^n der, 
under sina hopade gOromM, ingen hade att tillgd, som ens kun* 
de pS egen hand sUdla eller skrifva en forpassning, utan att de 
sjeUVa m§ste vara derOfver ^). Konung Eriks, tio kc derefter for 
Abo skola i korta ordalag gifna skyddsbref framhSller, det konun- 
gen fomuimmt, hurusom b&de fralsemftn, fogdar och andra uti 
Finland plMga, konungen och Sifven skohn£lstaren odtspordt, an- 
aamma frlin Abo skola uti sin tjenst hvilka personer dem sjelfva 
synes, samt hurusom derfore menige man ogerna l&ter numera 
sina bam komma till skola, der de dock nAgot godt kunna bra. 
Konungen forbjuder alltsA hvar och en att annamma ur skolan 



(a. St. sid. 161), TiU utredning af den p& sistsagde st&Ue gjorda fbrmo- 
dan om beniimniDgen syndicus kan hanvisas till Sanding af Instruktioner 
for Landt'Regeringen s. 196, der bemJ&rkes: «affSUdzens Secretario eller 
Syndico". 

*) Blad ur Finlandi H&fder (i Suomi '18»3 s. 236). 

Suomi. 3 



34 

nSgon djekne utan hans skrifleliga tilUtelse eller flfVeiif uti ko^ 
nungens frIinTaro, de gode mSlDS, hvilka ban till stithMlare och 
kammarr&d fi)rordnat. Del fbrbjadna ofoget och vUdet fortfor 
dock ISiDge, s^om hftr nedan narmare visar sig. Skenbarligen 
tillvexte blott idel nya oordningar, medan andra gamla tillikadii' 
nu hade sin g&ng. Men derunder framsticker Hkvad och mliste 
till fbrklarande Ofver dk annu aflagsna slutliga utvecklingar be- . 
markas ett vaknadt behof af allmanna forvaltningens upphjelpan- 
de genom tillg&ng p& ISlgre tjensteman; ehuni liter detta behof, 
i fortsSttningen icke MnOjdt med att k h5gre ort upprepadt an- 
mSlla och uttala sig samt gOra sig gflllande, pk sitt h§ll otiiligt 
och mot en OfVerhufvud ftsyftad ny ordning och skick fbrgripligt 
frambrOt, de m&nga blott alldeles egennyttigt ibrofvade tiUtagen 
oberaknade. Under allt detta och tillika Ijusnade ock sjelfva sam- 
hallets jemte kyrkans gryende behof af offentlig, sedan konung 
Gustafs tid belt och hiillet vanv^rdad skolundervisnings upphjel- 
pande p& annat vis an blott genom skyddsbref. Vanta fick hon 
likval medan konung Erik regerade. 

Embeten, dem skoberkets ej mindre an folkundervisningeod 
omv&rdnad M&g, de fbrnamsta kyrkliga, bortgaf eller afven tillba- 
katog konung Erik med samma ostadighet i ibrtroende, som de 
i landets fbrvaltning hogst uppsatte frkn konung Gustab tid qvar- 
lefvande rOnte. Kyrkoherden i Abo magister Knut, som, sedan 
1540 p& samma plats bibehlillen, af konung Erik 1562 fbrklarats 
mindre tjenlig an nodtorften fordrade samt deriMn afskedats, fick 
1563 biskops embetet i Wiborg. Han afgick genom doden 1564 ^). 
Likasa utan vidare omg^ng afsattes 1563 biskop FoUingius i 
Abo 2), och utnamndes derefter likval 1565 till biskop i Reval. 
Redan samma ar slutade han sin lefnad, da stadd i Abo ft)r Of- 



«) Jemfdr Blad ur Finlands Mfder (i Sumi 1853 s. 12S.) 
«) Jerofor Blad ur FinUmds Mfder (i Smm 1853 s. 159). 



35 

verflyttningsbestyr. I fortsattning frAn konung Gustafs Ud, som 
har her till forklaring, bortg&fvos och tillbakatogos s&lunda om 
hyartandra ej mindre prestlagenheter an statens embeten ^). 

Men Died sin bar Mer tillika synbara lOsaktigbet i ibrtroen-^ 
den och standiga samt tillvexande allt v&Idsammare utbrytande 
misstanksamhet, fbrlorade konung Erik i Finland, liksom Ofver- 
allt i riket, stadiga anbangare^ som mot bertig Johan skuUe p& 
nytt behofts. 

Bland dem, som fr§n konung Gustafs tid qvarstStt ^), var en 



4) Jemfdr Blad ur Pmlands HSfder (i Suomi 1853 s. 125). 

<) For kronans uppbordsverk i Finland var under konung Gustafs 
senare regerings&r med vigtiga och l&ngvariga uppdrag kamreren Hans To- 
masson frin Sverge dit ofverskickad. Se Blad ur Finlands Hdfder, de i 
registret vid bans namn anforda st&Ilen. — Men anledning till missndje 
med honom fann konung Gustaf dock slatligen, efler det han ett och an- 
nat ar varit isynnerhet der i Finland af konungen med synnerligt fbrtro- 
ende anlitt. I dit till hertig Johan fr&n Stockholm den 22 December 1557 
och pifbljande 10 Januari 1558 stiaHda bref, dem numera Arwidssons 
Handlingar, IX ss. 283 ff. och 288 ff. tiilhandahalla, klagar konung Gustaf bide 
ofver Hans Tomasson och doktor Anders, hvilka begge s&iunda, utan vi- 
dare tillSgg eller fx>rklariDg, anfbras. Enligt hvad samma bref utvisa, hade 
jemv&l doktor Anders varit i offentiigt varf till Finland tifverskickad. Af- 
ven fbr honora skulle s&lunda n&gon nSrmare anledning kunnat vara gif'^ 
ven till det baftiga mot finska spraket rigtade Ibrslag, hvilket han och Hans 
Tomasson formulas hafva gemensamt bedrifvit, utan att i denna underr&t^ 
telse for 5frigt heller alls hvad doktor Anders betrdffar nagon beroring^ 
som han skulle haft med Finland, antydes. Enstaka, lange gomda och gl6mda 
spir af ett fordom bekant fbrhaUande kommo i och med konung Gustafs 
begge n^mnda bref i dagen. Samma p& sin tid, som det ftirefaller, nog- 
samt i Finland k^nde doktor Anders b'ortrycktes af doden, innan finnu fbr 
konung £rik alls om bans begagnande kunnat blifva fr&ga. Jemfbr Blad ur 
Finlands HSfder, de i registret vid nam net Andreas anfSrda stallen. Men 
ej heller den till bdrden danske kamreren Hans Tomasson fSrekommer ef- 
ter konung Gustafs bortg&ng vidare alls. Att bans offentliga verksambet 
skuile annu under konung Erik fortg<itt, synes Itminstone icke till bland 



36 

och annan fbrsvunnen. Under borjan af konung Erikft regering, 
vjd hr 1561, finnes Klas Kristersson Horn uppfbrd s&som hSrads- 
,hording i Lappvesi hflrad ^). FrAn och med samma ftr likval var 
han oafbrutet stadd i f^it, fbrst nSinnare sitt finska fosterland, 
men sedan 1563 fk ISIngre afst&nd, i det han Mn Lifland tin 
snart derefter borjade krig mot Danmark bortkallats ^). Under 
delta dog han i pesten 1566. — Snart derpft synes ejellermera 
till Gustaf Fincke, hvars Ungvariga fredliga embetsvJlrf efterlem- 
nat sMlsynt talrika, for samma inhemska fomtid historiskt npply- 
sande minnesm^rken. At Finckes enka fru ^Miltta" eller, efter jemval 
gSingse uttal, Marta, gaf konung Johan 1569 den 20 Juli intyg 
med erkannande att han af henne „annammat i egen konglig per- 
son^ itskilliga honom och bans gemM fi)r£irade silfverkaril samt 
guld och silfvermynt "). Forklarande hflrvid vore det bekanta, 
att konung Gustaf, likt biskoparna under katolska tiden, hkAe hkU 
lit till godo och fordrat testamenten af prester. Men Fincke sy- 
nes, innan bans enka gjorde sin fbrdring, redan varit ett och an- 
nat kr dod % Efter 1566 finnes han i denna tids handlingar 
veterligen icke nSmnd. Och medan konung Eriks regering nSlr- 



minnen, hvilka fr&n denna tid skildt Sbr Finland bibeh&llit sig eller veter- 
ligen hittUis Uro kfinda. 

^)IJakob Teits samma &r 1561 nppsatta fbrteckning dfver Fin- 
lands domsagor. Se Blad ur Ftnlands Hdfder (a. st. sid. 261 not 62). 

<) Instraktion fbr Glaes Christersson, Friherre till JLminne, p& de 
▼Hrf och ^render, som han skall bestalla i denne resa neder i Sm&land; 
actum Stockh, d. 25 April 1563, aberopas af Adlersparre a. st. s.' 203 
not d). 

3) Se ndningar utgifne af est t&llskap i Abo, 1784, K:ro 11 s. 81. 

*) Samma fru MStta var Jdns Knutssons till Laukko systerdotter 
Jemf6r Blad ur Finlands HSfder (i Suomi 1853 s. 115). Ingen manlig br6st- 
arfving efterlemnade Gustaf Fincke, synes det En dotter till honom var 
gift med „Henrik RHf i Finland'', som underrSttelsen lyder i Stiernmans. 
AdeUmatrikel, I s. 230, bvarvid sidan 252 yore att jemn>ras. 



37 

made sig sitt yttersta, lyktade jemvill Nib Boye for dtersUende 
lefnadsdagar sin delaktighet i landets hOgre fbrvaltaing. Domare- 
embetet i Raseboi^ Iflns vestra h^rad, som ban i bOijan af ko- 
nung Eriks regeriug innebaft ^), torde ban framgent jemval, for 
Ofirigt under olika verksambet, bibeb^t. HdradsbOfding i Ostra 
fajto*adet Yar Jakob Henriksson Hflstesko, under tiden jemvSA ban 
tfvensom Nils Boye bMa stitbUlare Ofver Finland, ocb ytterUgare 
bkaiedeft krigsbefillbafvare, samt USven ban sSlunda.eller ej min- 
dre Sn Boye, i fortsattning fr&n konung Gustafs tid, under en 
ling foljd af ^ i odi med skilda offentliga bogre fosterlitndska 
kali upptagen ocb yerksam. Sedan Boyes m&g BjOmram till 
stitbillare 1568 den 30 Juni befordrats, bann konung Erik ej 
eller vidare i ocb for Finland visa ombytligbeten af sina bogsta 
fortroenden.- 

Samma hr 1568, efter del konung Erik den 29 September 
tiUfingatagits, utf^dades den 3 November af Johan ett emot Hen- 
rik Klasson (Horn) rigtadt Oppet bref. Sedan de Sildre utbrotten 
i Eriks ocb Jobans iiendtliga forhMlande ocb efter bvad 1563 
timat, Tar i Finland for Joban ingen sk misstflnkbg som Henrik 
Klasson. Vid foreningar mellan konung Erik ocb bertig Joban 
tidigare p& ^et 1568, den 10 Januari ocb 1 Mars, bade berti* 
gen lofvat icke bflmnas fk dem, som IStit bruka sig motbonom. 
N&gre bade vid namn uppraknats. Bland dem bade frSmst st&tt 
Henrik Klasson till Kankkas, samt Herman Fleming till Willn^s ^). 
Likt m&ngen annan b&de med krigsbefol ocb domareembete, sk 
antr^as, i forbig&ende bem^kt, jemvftl just sanuna ar 1568, 
Herman Fleming innehafvande Wemo barads domsaga "). Men 
bvarken den ene eller andre synes till sist kunnat annat 9n finna sig 
af konung Erik i sin trobet ocb hyllning nedstamd. Enligt nSst- 

Enligt nyss Iberopade Teits fSrteckmng, 
«) Stiernman Bihang $iU RUudagars beihU ss. 197, 204. 
> ') ItmiDstoDe i bi>r}an af &ret, den 26 Februari (itf68^. 



38 

nainnda Oppna bref skulle Henrik Klasson i konung Jobans Ogon 
till last legat synnerligen det ban utspridt, att konungen emade 
ki Danmark aftrdda Finland. £buru sUunda brottslig och straff- 
Y£ird, som ban i brefvet fDrklaras vara, skulle ban likvSd, emedan 
nSgre rikets rdd, konungens blodsibrvandter, fWt for bonomfor- 
boner, fS vistas p& sina g&rdar i Finland J). En m&nad derefter 
den 3 December erbWer GOran Fincke fulknakt att vara lagman 
Ofver Norra Finland, Satakunta, Osterbotten ocb Aland ^). Lyckli- 
gare M sin bror Gustaf bade ban undvikit konung Eriks miss- 
tankar ^) ocb bibebMlit Jobans ibrtroende. Genom sin niistndninda 
lagmansfuUmakt kom ban att tilltrada hela den gamla lagsagan. 
Jons Knutsson till Laukko, som ik senast flnnu, synes det, baft 
i Osterbotten sitt skilda lagmansdome, skulle detta s&lunda §ter, 
veterligen utan vidare omst^ndigbeter fr&ntagits ^). . Soderfinne 
lagsaga bade Henrik Klasson (Horn) under konung Gustafs rege- 
ring redan i ledigbeten efter Erik Fleming tilltrildt Samma dag 



9 Stiernman H. M., II s. 34tf. I sin helhet aflryckt finnes detta 
bref i Tidningar utgifne af et sdllskap i Abo 1783 N:o 39. Men uppenbart 
l&go m&nga andra fbrh&llanden Henrik Klasson till last. — Genom bref af 
den 24 Mars 1569 fr&n konung Johan till Gabriel Kristersson Oxeostjerna 
fick denne, Iret £i:>rut till Gubernator i Reval utn&mnd, sig uppdraget att 
ki Jesper Tiesenhausen aterst&lla gods, som Henrik Klasson honom Mn- 
tagit, blott derfbre, att ban icke velat svSrja konung Erik trohet. Se Lin- 
kopings Bibliotheks Handlingar, II s. 46. 

<) Stiernman a. st. s. 422. JemfSr Blad ur Finlands Hafder (i 
Suomi 1853 s. 156). 

s) G<$ran Fincke jemte Gabriel Kristersson Oxenstiema i K6penbainn 
1563 tillf&ngatagen vid genomresa (6t en frieribeskickning till Hessen, Mn 
konung Erik, hvilken var dem, Sten Eriksson Lejonhufvud samt n&gra 
andra uppdragen, fick ban tillsamman med Oienstjerna ett af konung Erik 
dem den 23 Juni 1565 tillskrifvet bref om anstalt till deras utl5sen, hvil- 
ket i Loenboms Historiska M&rkv&rdigheter, I s. lllff. ftr aftryckt. Jemfbr 
Tegel Konung Eric 44:8 Historia ss. 83, 147, 148. 

«) Se Blad ur Finlands Hdfder (i Suomi 1853 s. 156 f.) 



39 

den 3 Deoember 1568 Goran Fincke f&r odeladl hela Norrfinne 
lagmansdome, IMer konungen jemv^I och §ter rOrande Henrik Klas- 
son ett bref till Finland afgS, till Bertil Eriksson (Liuster), hvil- 
ken h^ ofvan vid ar 1562 n^nts s^om d&varande hertig Jo- 
hans sekreterare ^). Dessfbrinnan redan 1555 hade Bertil Eriks- 
son, konuiig Gustafs kansliskrifvare, varit hos hertigen ansUiUd 
medan han, under ryska kriget, p4 resa i Finland MfOljde sin 
fader ^). Men under konung Johans regering, ^tminstone frSn 
och med 1570, finnes Bertil Eriksson innehafva Raseborgs Idns 
domareembete ^). Och vid detta qvarstSr han annu sedan han 
till befallningsman p4 Abo slott 1576, p& Wiborgs 1580 utndmnts. 
I ett den 17 December 1584 af lagmannen Goran Boye fbr kloc- 
karen i Tenala utfdrdadt dombref rorande jord, som denne upp- 
tagit, n^bnnes s&som hsradshofding i Raseborgs Ian ^valborne 
Bertil Eriksson till Melsele" ^). i^om jemviil p& konung Gu- 
stafs tid och af gammalt vedertagit varit, kunde framgent annu 
lange befaliningsmannen k slotten tillika innehafva domsagor^). 
I konung Johans besagde bref till honom om Henrik Klasson an- 
fbres, att denne i sin vanart ih^dig ernat forb&lla konungen Re- 



*) Se hHr ofvan sidan 6.^ 

s) Se det i Blad ur Finlands Bafder (i Suomi 1853 s. 147) anfbrda 
ur ett bref frin Bertil Eriksson till Tare Bieike a Nyslott, skrifvet i Sibbo 
den 12 November 1555. 

<) Att Bertil Eriksson 1570 i Raseborgs Ifin varit haradshdfding, &r 
af Calonius antecknadt. 

«) Se De la Gardiska ArcMvei Y s. 195. Jemfbr fbr 5frigt Stiernman 
H, U. H s. 373; Wallenius a. st. ss. 52, 54; Lagus Abo BofrdtU Hi- 
storia I ss. 173 f., 521 t Enligt Stiernman skref sig Bertil Eriksson jem- 
v&l till Lappvik. Sedan han 1576 blifvit befallningsman p& Ibo slott, fick 
han iret derpi appdrag, gifvet den 29 Augusti, att tills&nda enkedrottnlng Ka* 
rin k Linksiala en siifverkanna. Se Suomi 1849 s. 54. Han fbrekommer sam- 
ma &r 1577 ytterligare med ett uppdrag, hvarom b&r i texten langre fram. 

<») Se Blad ur Finlands Bdfder (i Suomi 1853 s. 120, 124, 126.) 



40 

yds slott, och fdreskrifres derfore na ait bans fim Blin borde 
med sina barn kiev p§ Abo nlott, am de ^utstadda^ blifvit, in- 
manas, men der dock s&val tillfttas trka sin gSrd samt landbon- 
der fordra bvad de nOdtorftigt behofde, som alven b4de med mat 
och med Ol ibrses och underbUlas ^). 

Redan §ret derp& eller 1569 utnfimnes likvjll H^urik Klas- 
son till riksriid, och 1573, dk hos konungen af fogden i Norra 
Finland Lasse Larsson (Fordeel?) ibreskrifter begflrts om sjotulk 
len l^r instundande sommar, svarar kontmgen den 12 Haj, att 
ban kt sina trogna man, som de nu tillsamman fk beta, Herr 
Henrik Klasson samt Herman Fleming gifVit besked ^). Stiunda 
och derhan hade begge gemensamt numera hos konungen tiUnm- 
nit sig ett anseende fbr pMitligbet, hvarmed deras finska foster- 
land var synnerligen betjenadt. Ett &ret derpH §ter 1574 den 20 
Januari frkn konungen till Henrik Klasson sjelf stflldt href, inne- 
hftUande obetydliga privata uppdrag, lemnar just dermed, utona 
smi, enkom afven fOr Finland betecknande drag af sin tid, lik- 
val ocksft marke och uttryck, som det fbrefaller, af en hos konun- 
gen ftterstalld mildare sinnesstamning. ,,yi och vkr dskeliga kttra 
husfru^, skrifver konungen, „hafve synnerUgt behag till det Ol i oss i 
dessa fi)rlidna ir, och synnerligen i denna nastfbrlidna host till- 
skickat hafven'^. For sitt och sin, som konungen yttermera sd- 
ger, alskeliga kSlra husfrus „eget behof^ ville konungen hafva i 
tillkommande Mars m&nad genom Henrik Klassons fbraiistaltande 
bryggda pk samma sSltt ytterligare i\k eller tre lester sUdant Ol; 
dertill konungens befallningsman pS Abo eller fogde i Norra Fin- 
land egde lefVerera erforderligt malt och humla. Som bekant 



Detta kODung Johaos bref ^r ur riksarkivets registratur infidrdl i 
Tidnmgar utgifHe af et SUUskap i Abo 1783 sidd. 306 ff. 

*) 8e sistofimode Tidningar 1784 N:o 9 s. 68 f., der koaaageos sam- 
ma bref meddeUs likaledes ur riksiarkivets registratur. Jemfbr BM ur 
Finland HUfder (i Suom 1853 ss. 126, 156). 



41 

hade dA Ofverhufmd i Sverge finskt Ol godt ryckte ora sig. Delta 
torde pk sin tid yd ^en bidragit att der gifva hi Finland ett 
visst anseende* hyilket obemSUrkt kunnat komma landet till godo 
eller staQa ett dessemellan vanligt nnderkSUnnande af allt bvad 
Finne hette. Men vid nSistanforda Olbestfillning bifogar kqnungen 
ett uppdr9g, hvilket jemval fk sitt hMl a&peglar stycken ur det 
inre af lifret for dagen. Konungen anmodar Henrik Klasson att 
med bitrade af befallningsmttn samt fogdar anskaffa och jemte 
diet Yid fbrsla Oppet vatten Ofverskicka n&gra lefvande bjomar, 
^emedan Ti% forklarar konungen, ^fbr synnerliga orsakers skuld 
behofva dem" ^). Henrik Klasson, sUunda numera af Konung Jo« 
ban f(t>r flnskt Ols och finska bjonnirs anskaffande satt i verksam- 
bet, qvarstod derunder tfvensom derefter Mnda inpS sin l&nga 
leihads Jhogre dlderdom f^tad vid de vigUgaste oSentliga vM; 
ronte midt under dem likvd pS nytt en och annan gSng konung 
Johans onftd, men eiterlemnar denned ocks§ ban minnen, bvilka 
fbr ofrigt outredda, synes det, ^tminstone bekr^fta att s^om ko- 
nung Erik genom ostadigbet i sina fOrtroenden slutligen forlorat 
sina anbilngare, s4 likaledes konung Johan sm&ningom afl^gsnade 
frln sig till och med dem, p& ett och annat undantag n^, hvil- 
ka ban kunnat och bordt sSsom stod for sin tbron p&rSkna. 

S^om Erik genom grefliga och friberrliga vdrdigheters in- 
fbrande smickrat adebi och tiilfredsstflUt egen f&f^ga, sk tog Jo* 
ban ett envddigt steg i samma rigtning dermed att ban 1569 
den 8 Juli fi)r samma st&nd utf^dade privilegier 2). Genom dessa 



^) Se Dyss &beropade Jidningar 4181 s. 69 f., hvarest &ter ur riks- 
arkivets registratar det kongliga brefvet meddelas. 

s) !De aro aftryckU i oftan&mde Tidnmgar 1783, namrerDa 32^34, 
37 f. — Ur dessa konung Johans 1569 &t adeln gifna privUegier, de fdr- 
sta, Sldsta fbr samma st&nd utfttrdade, anfi>res 1788 af Fan t(ie statu Uiu- 
strmm i» Sveeia famiHanm circa ten^tcra R, Gustavi I, pars posterior s. 28 
Mskilligt om InnehMlet; hvarvid synes varit obekant, att de dimera funnos 



42 

blef Finlands ratteg&ngsyerk enkom beskflrdt, att med sina em- 
beten st& konungen tillbanda for nddebevisningar. Jemte del att, 
vid djupt ingrepp p§ ursprunglig samhsdlsfbrfattning, rflttigbet till 
alia domareembeten ki adeki tillerkauides, skulle konungen ega 
bland sina dagliga hoRjenare samt andra, antingen de vore af 
adel eller ej, utdela vissa hSlradsratter. Bland dessa besUbndes 
jemv^Q och fbmamligast flera flnska, nemligen Hattula, SaaksmMki, 
Hauho och Ostra haradet i Tavastehus Iftn, Savolaks, Eurapaa, 
^Tugures 00^(?) i Nyslotts ISUi, Borg& och Raseborgs harad, alia 
hSlradsrfltter i Norra och Sodra Finland, samt i Ofra och Nedra 
Satakunta, och dessutom, enligt sanuna privilegiers uttryck, „hd- 
radshOfdingeddmena uti all Norrlanden, heist efter'^, som orden 
vidare lyda, 9,uti de landsflndar ftFO inga adelsmftn^. Under be- 
nSlmningen af Norrlanden inbegreps i dessa SQdre tider och annu 
lAngt sednare jemvfll Osterbotten ^). 

Nastfoljande hr 1570 fbrekommcr rikskansleren Nils Gyllen* 
stierna s&som htfradshofding i Ofra Satakunta och litminstone Sn- 
nu 1578 innehade ban samma domsaga^. Men 1580, som en 
gammal anteckning rOrande Finland dunkelt fbrmSLler, „blefvo 
alia hiiradsratter och fbrlflningar igenkallade och sedan igen ut- 
delade, efter som hvar Iftt sig bruka^ '). Konung Johan hade, 
synes det genast utofvat det 1569 egenmSlktigt tagna vSldet Of- 
yer domsagor i Finland. Till inkomst for en plats i grannskapet 
af thronen fick nu Ofra Satakunta hSrad, djupt inuti Finland, skatta 
med sina domarerSlntor. Frdn konung Gustafs tid kan dock h^- 
vid genast &ter jemval framhidlas, att fogden p& Orby innehade 



hel och halina medelst pressen i Finland under der d&mera p&g&ende frakt- 
bar h&fdeforskning offentliggjorda. 

4) Se Blad ur Finlands Bdfder (i Sumi 18tf3 s. 169, 190). 

*) Af Caionius antecknadt. 

') Klas HermanssoD Flemings Memofiale i Grdnblads Ur- 
kunder II 1 s. 6. 



43 

domareembetet i Savolaks ^). Men foreteelser vid r^ttegftagsver- 
ket pH konuDg Johans tid och just i nastnflmnda Ofra Satakimta 
framhollos jemviil redan bar ofvan s. 38. Hvad om Karin Hansdotter, 
dlimera Klas Andersson WestgOtes enka, fbrekom, hor till upplys- 
ning for det bdr nastfbljaude. Hennes sednare make Lars Hen- 
rikson Hordeel Ibrrattade 1567 Ofra Satakunta baradsting. £U 
af bonom i Kangasala den 29 December gifvet utslag i en rk- 
iTist omnHmna senare rfltteg&ngsbandlingar ^). I sammadelaflan- 
det yar ban Htminstone n§gra &r sednare fogde. Der k WftksjG 
gard bodde sannolikt Karin Hansdotter s§som enka. Men isam- 
ma b^ad fbrekonmier s^om Gyllenstiernas lagldsare Joannes 
Grinden till Poikko. Denne §ter bade dessibrinnan 1565iHaliko 
b^ad i stallet for dess domare, sedermera krigsOfversten Hans 
Boye tjenstgjort ^). Ofira Satakunta domsaga fOrvaltade ban 1570. 
Af bonom boUs samma §r tinget i Birkkala, dk Karin Hansdotter 
der fbrekom ocb tmgsnSimnden s&som de benne 1563 Ofyerg&ngna 
plundringames uppbofsman uppgaT den inom samma bSlrad rikt be- 
suttne JOns Knutsson till Laukko ^). Att medan allt mindre van- 
ligt sjelfva domareembetenas innebafvare af dem, utom bvad in- 
komstema betr^ade,^. togo eller bunno taga sig del, Atminstone 
de tjenstforrattande inom landet sjelfl; uts&gos, ocb dermed Stmin- 
stone sddana, fbr bvilka landets sprlik ocb fbrbMlanden icke voro 
fremmande, mSste i detta skede s§som en lycka uppskattas. Men 
af det i allt fall grofva oskick, som emellertid r^dde, framalstra- 
des andra. 



Se Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 1853 s. 126). 

*) Enligt Calonii anteckniDg. 

9) Likas& enligt Calonii aoteckniog. — Men titeln af krigsOfverste 
ar bonom bar i teiten tlllagd efter appgift ur De la Gardiska Archivet IV 
s. 169. 

*) Se bar ofvan sid. 15, 16 och der anfSrda De la GardUka Archwei 
IV s. 193, 194. 



u 

Upplysande flro ytterligare bibeh&Hna imderrdUelser om Ka- 
rin Hansdotter, hvUka ock egentligen sftsom henne ittrande torde 
kommit att fDrvaras. De bidraga dessatom att forklara nSstfol- 
jande tidskiftes allmanna sUllningar. I borjan p& 1570 talet, 
eller omkring 1572, blef hongiftmedHordeel, hiilkendftbekUidde 
fogdeembeiet i samma Ofra Satakunta hflrad, hvarest hon, k Wsk- 
sjo gods s&som enka senast torde hall silt hemvist ^). 

Hordeel erhOll derefter 1576 frfllsebref afden3 0ktober*). 
Tre invader sednare den 2 Januari 1577 tilldelade kommgenM 
sina bflgge naturliga dottrar genom g&fvobref af nilmnda' dag en 
mSngd godfif, §t den aldre 57 g&rdar i Norrfinland, &t yngre sy- 
stern dels jemvttl der i Norrfinland, deb i Tayastiand och Sata- 
kunta, tillsamman 60 '). Kort derpk iter den 30 Mars sanuna kr 



«) Se b&r ofvao M» 14 och 15. Fogde i Kangasala fir Berdeel 
heta i en urkund fr&n 1576. (Se De la Gardiska Archived lY s. 198 
not.) Till fogden Lasse Henrikssoo utf21rdar koouogen 1577 dea 28 Au- 
gust! fbreskrifl om ett anslag fbr drotlDing Katarina M&osdotter (Ders. IV 
s. 31. Jemfbr 0. Rancken Karin M&nsdotters lefverne i Suomi 1849s. 53). 
Befallningsman p& Bj5rneborg l&rer han titulerats 1 nSgon nrkand trim sam 
ma ht (Stiernman B. M. II s. 374) och pi privata bref till honom Be- 
fallningsmaa i Ofra Satakaota 1578; 1 Ofra och r^edra SatakanU 1579; 
5fver Kumog&rds Ian 1580 i ett bref af den 10 Januari. Se De la Gof' 
diska Archivet Y s. 2 f , lY s. 198 not. Sannolikt innehade han under ti- 
den ett och samma embete. S&som bans broder fbrekommer (Ders. Y s. 
213) vid &r 1596 en Knut Hordeel. — Deras fader torde den (Ders. Y s 
196) fbr &r 1531 n&innde Henrik Hordeel varit. Ders. Y s. 194 fbrekom- 
mer fdr &r 1564 jemvftl en Henrik Hordeel, anf^rd b&r i texten sid. 22. 

s) Intaget i De la Gardiska Archivet FY s. 55 f., hvarmed en uppre- 
pad nyare uppgift om bans adliga vapen vtsar sig ?ara origtig. 

a) Enligt «konuDg Sigismunds stadfSstelse Ibr Herr Pontf De la 
„6ardie8 Bam p& JuLii och Lueretiaa Gyllenhlelmars efterlttmnade gods; 
dat. Stockholm den 18 Juni 1594*^. Denna stadfiistelse , finnes s&som bi- 
laga, »N:o LXI^, vid ^iMHin^ €0rl d, IX:des mm-Chromka, eamt kormg 
Custaf Adolphs pdl^egynta Chronika'' s. 288 f. 



45 

uti^dades ibr deras broder Julius skddebre^ hvarmed ban, 
jemte det dem gemensamt slflgtnamuet Gyllenhjehn UllSgges ^X 
ibr sin del fSr i fbrldning, utom Berga i Sverge, tvenne silterier 
i Finland, nemligen Kiulo, i dlivarande kapellgdU af samma aaom 
och i Pargas det vid underrSttelserna om 1563 &n plundringar 
utan nSirmare upplysning fi>rekoininande Kappelstraud, hvardera med 
mSnga underlagda, i samma urkund tillika upprdknade hemman. 

Om Kiulo glird hade konungen dessfdrinnan redan 1574 
utfkrdat befallning att den till sMteri for. bans natnrliga son Ju- 
lius skulle bebyggas^). Vid denna enstaka gamla underrattelse 
kan formodas, att konungen dessfbrinnan sisom hertig i Finland, 
och innan plundringarna 1563 anstflUts, skulle hafva i samma be<* 
stJUnmelse fbr det uppvexaude bamet skSnkt b&de Kappelstrands 
och Kiulo gArd. Att dessa genom arf efter konung Gustaf skulle 
tillfallit Johan, vore en fbrklaring blott gissningsvi& Emellertid 
ligger i anledningen till denna fbrmodan, SfVen blott for sig ta* 
gen, ett eget litet historiskt sammanhang. 

Annu dtminstone inpH 1541 tillhorde Kappelstrands g&rd i 
Pargas socken icke konung Gustaf ^). Men den fr&n samme ko- 
nungs tid bekante Jakob Teit^), till Finland i vigtiga allmiinna 
vSrf Ofyerskickad, finnes bland andra Sirenden jemyfll haft sig 



*) Ders. ^bilagan n:o IX« s. 138 ff. 

^) Enligt gammal, till riksregistrataret s. 80 h&Dvisande, sannolikt 
ursprangligen palmskoldsk aDteckning. Har kunde deoDa anfbras efter 
afskrift» fbre braDden i Abo 1827 tagen nr uniyersitets biblioUiekets ett 
manttskriptband i belt arks format, der dock nppgift om nSrmaste kttUt 
saknades. 

^ Se Blad ur Finlands H&fder (i Suami 1853 s. 249). Konangen hade 
likyHl atminstoDe samma hHr ofVan i texten nSmnda &r 1541 jemviil redan 
utstrSckt tUl Finland sin privata bnsh&llning. Se Ders. (i Suomi 1853 s. 
152 f.) — Jemfbr Ders. s. 271 not 53, det der intagna m&rkliga brefvet i 
Maj 1544 fr&n konung Gastaf till Tonne JSnsson. 

4) Se Blad ur Finlands H&fder (i Suomi sid. 261 not 02). 



46 

Magdt inhemta upplysningar i konungens enskilda, dit utgrenade 
arfsanspr^. Gustaf skrifver dit mAnga Ar senare den 22 Mars 
1559 till hertig Johan, att Teit Tfll vid sin hemkomst hemtat med 
sig register, men icke erhUIit nOdtorftigt besked hvarken om 
^arfve- eller kyrkogodsen^, med hvilka senare konungen tordc 
menat sina d&mera honom sjelftillhoriga, fbrdettakyrkliga, fastig- 
heter. Hertigen anmodas Uta med all flit ransaka om och rig^ 
tigt uppskrifva allesamman ^). Detta torde likv^il fOrblifvit overk- 
stSildt, dk hertigen samma ySt Mn Finland bortreste och ej eller 
mer under sin faders lifstid dit Uterkom. Men ur. en berattelse 
om det m&nga &r dcrefter 1580 den 23 och 26 Mars hMlna 
sammantrfldet mellan hertig Karl och konung Johans utskickade, 
kan bar, ehuru det icke skildt rorer Finland, hertigens ett andra-* 
gande s&som upplysning framhSIlas. Hertigen fordrar ersdttning 
(br sin andel i fttskilliga familiens gamla arrvegods, hvilka un- 
der konungame Gustafs och Eriks regering skuUe blifvit bort- 
skankta ^). Efter dter fbrfluten l§ng mellantid utgSr till Finland 
1609 den 29 Mars ett af konung Karl IX och hans unge brorsson 
hertig Johan i Wadstena undertecknadt Oppet href, hvarmed de 
kungOra, att dem, enligt hvad ur konung Gustafs jordabocker afta- 
gits, skulle frAngStt nSgra tusen gods och gSrdar, deras faders och 
farfaders fasta arf ; hvars utforskande derfdre nu, hvad Finland an- 
ginge, hade blifvit ki kamreren Peder Nilsson och Kornelius Mortens- 
son uppdraget. Detta fbrnyade sentida bestyr synes Sindtligen haft 
n§gon pftft>ljd. Samma Sr 1609 blef vid d&mera redan fbretagna 
ransakning i frdga satt Abo skolrektors rSlttighet till Koskis i Num> 
mis socken belSigna gSrd och till Hahdenniemi 2iug, hvilka, redan 
1571 af konung Johan ki skolmSistaren i Abo Jakob Petersson 
forlanade, sedermera jemvdl dennes eftertradare vid rektorsem- 



<) Arwi ds SOD Handlingar, IX s. 345. Jeinfbr citaterne i noten ') sid. 45. 
*) Se LoenboiD Upplysningar t Svenska Historien, II s. 55. 



47 

betet framgent innehaft. Men samma redan gamla prebende fbr- 
blef dock orubbadt ^). Och annat spdr af den fbretagna under- 
sokningens Tidare gkng synes icke till. Men redan blott med detta 
gifna framskymtar tillsfventyrs upplysning Ofver konung Johans, 
ehuru sk l&ngt dessforinnan pS 1570 talet vidtagna ^rordnanden, 
bvarigenom ban med sSltesgSrd ibrsdg sin naturlige son, och der- 
efter, ehuru jemforelsevis njuggl, dfven sin svflgerska konung 
Eriks enkedrottning. 

Om garden i Kiulo skrifver konungen den 27 Mars 1576 
till Olra Satakunta haradsfogde Lasse Henriksson (Hordeel), d&- 
mera, hvilket likvSd icke brefvet utvisar, gift med konungens na- 
turlige bams moder och s^Junda dessas styfTader ^) Brefvet in- 
neballer, att emedan konungen ki sin son Julius efterlMit Kiulo 
g^d, men fornummit den vara forfallen och fbrderfvad, s& skuUe 
bela Kiulo fjerding bSde med dagsverken och all annan Srlig 
ranta laggas denmder och jemvSil forblifva dervid, sk ISnge sam- 
ma g§rds senast beslutna och anbefallda bebyggande, ^efter det 
satt^, skrifver konungen, ^som vi nu l§te forbygga vHra gdrdar 
hdr i Sverge'S p^stode och fortginge, hvilka beslut, det ena som 
andra, af Lasse Henriksson horde bringas tfU verkst^llighet ')• 
Blott ndgra dagar forut, den 19 Mars, bade frdn konungen ett 
strdngt href afg^tt till Lasse Fordeell, genom den gamla Ofver- 
skriftcn sdlunda blott vid sitt namn uppgifven, i hvilket konun- 
gen sSger sig fbrnummit, att, som or den lyda, „vid \kr g§rd 
Liuksala uti Ofra Satagunden hafver hartill varit ett stort man- 
tal, som der dr vordet underhSllet, hkde till utspisning och lOn, 
oss mera till skada Sin nkgoi gagn^. Beslutet vore derft)re gSr* 
dens utstedjande kt fbrmOgnare bonder mot arhg afg£dd till kon- 



9 Se Handlingar tUl upplysning i Finlands Kyrkohistoria lY s. 13. 
*) Se har ofvan sidaD 44. 

3) Se Tidningar utgifne af ett sdllskap i Abo 1784 N:o 21, der s&som 
kaUa iter riksarkivets registratnr iberopas. 



18 

nngeo. I skarpa ordalag anbefattes Lasse Fordeell hSrom be- 
stftUa efter en brefVet bifogad ^fikriftlig ordning^ ^}. Aret Aerpk 
hkval, 1577 den 21 Mars, OfVerlftter konnngen samma Liuksiala 
ki enkedrottningen Karin Mftnsdotter^; hvarp& ban, samma kt 
(1577) den 29 August!, tager henne enkom i sitt konungsliga 
bfign och fbrsvar^). Intill denna tid hade blott anslag i smkii 
fbr henne utfallit. Till Lasse Larsson (Fordeell?) skrifver konun- 
gen den 7 Juni 1574, det ban om sin broders, konang Eriks, 
faustru och barn, som nu p& kho slott aro ^), fomununit, att dc 
der beflnna sig blottade fk klader. Hvad han dertill ville efter- 
Uta, knnde for tillMet icke fr&n Stockholm Ofrerskickas. Lasse 
Larsson egde l&ta i Abo uppkOpa eller ock frin Tyskland bestalla 
ett stycke engelsk, ett halft stycke dammast, jemte tic stycken 
Hollands larft, och fttr betalandet annamma varor ur fi>rrftdet fh 
Abo slott ^). Denna si^ta anordning synes skildt betecknande, s^ 
Tida kronans penningbrist dter rOjer sig. Att sedetmera i Mars 
1577 Liuktfiala g&rd kt enkedrottning Karin OfyerlAtes, intrdffar 
fk det korta skede af endast tre mftnader, inom hvilket bameo 
Gyllenhjelm sk frikostigt ena fttrlaningen efter den andra tillde- 
lades. Aret derpS, 1578 den 1 Juli, skrifver konung Joban till 
henne, att om hon ville utvisa en af konung Erik gOmd skatt, 



«) Se samina Tidningar, samma ArgSng 1784, N:o 11 s. 84 £, der 
koDUDgens delta brer, likaledes ur riksarkivets registratur, fir inftirdt. 

>) Se Ranckens med synDerligt noggrann forskning utfSrda Karin 
MSnsdotters lefverne i Suomi 1849 ss. 53, 77. 

*) KoDungen lUt d& jemte skyddsbref^et tillsUDda henne en silfVer- 
kanna om 14 Iddiga mark. Skfinker till henne, som numera litminstone 
fbrefalla smiaktiga, fortsftttas, synes det — Se Utdrag ur kongl Seer, Sven 
Elofssons mdrkliga handlingar ifrdn dr 4556 till dr 4589 i Linkopings BibliO' 
theks Handlingar, 11 ss. 245, 253. 

«) Jemf^r Suomi 1849 ss. 50, 51. 

^ Se nyss liberopade Abo Tidningar, samma &rging 1784, s. 70 U 
hvarest &ter till riksarkivets registrator hfinvisas. 



49 ..* 

bennes barn kunde bekomma £irfUigen Liuksiala g&rd och trettio 
bonder derunder, i) Men icke ens for egen del blef hon i Fin- 
land varaktigare besutten, samt till fbljd deraf stadigt bosatt, 
Ibrran genom konung Johans ett lingt senare fbrordnande. Ut^> 
tryckligen for hennes lifstid gafs kt henne Liuksiala den 21 Juni 
1587. Derp§ den 21 Juli samma kr tillerkandes ^etta gods pft 
brostarfvinge rati ki hennes dotter Sigrid; StadfSlstelse ntflSrdade 
1594 den 1 Juli konung Sigismund och def^ 16 December 1601 
hertig Karl. *) * ^ 

Men i tM fortsdttning, firKn 1577 rftknadt, rar uppgdende 
unga Gyllenhjelmska sUlgt foremM for konung Johans omv§rd- 
nad. Denna kom jemval deras styffader Hordeel till godo. Han 
och Julius Gyllenhjelm utn^mndes, begge fh samma dag '), 1580 
den 27 Mars till^ stithMlare pk Abo sloti och Ofver dess Ian. ^) 
Kort forut samma kr, (1580) den 14 Januari blef vid sjelfva hof* 
vet i Wadstena Sofia Gyllenhjelm sammanvigd med Pontus De la 
Gardie; hvarp& denne den 27 Juni fick hela Limingo socken i 
forlabiing. 

En lysande forening ingick sedermera 1593 jemvftl Katarina 
llansdotters enda barn af aktenskapet med Klas Andersson West^ 
gOte. Hon, Brita Klasdotter, blef gift med enkedrottning Ka- 
tarinas broder, konung Gustafs svSger, Karl Gustafsson Sten* 



*) Se nyss Iberopade Vtdrag ur kongl. Seer, Sven Elofsons m&rkeliga 
handUngar ifr&n dr 4556 till &r 4589 i Linkdpings Biblietheks handlingar II 
s. 255. 

*) De i texten anf&rda uppgiflerna hdrleda sig frin Abo uniyersitets 
bibliotheks vid brandeo 1827 forlorade handskriflsamling af fosterl'andskt 
bistoriskt iDneball, ett band 4:o der. De bade f5re samma brand genom 
afskrift uttagits ur eo ISngre fbljd af anteckmngar i n&mnda tolym, hvilka 
alia gemeDsamt syntes baft till kalla palmskQldska samlingeD i Upsala. 

') Eniigt uppgiftema i Stiernmans H. M. II s. 374. 

4) Jemfor Blad ur Finlands Mfder <i Suomi 1853 9. 225). 

Su<mi 4 



« 50 

bock '). Hans systers, enkedrottningens, ett bref till honom fiio 
Strdmsholm 1593 den 6 April, nSra till diimera utsatt dag fbr 
broHoppet, hvilket i Abo niista sOndag efter plisk skulle for sig 
gd, antr^ilTas i en fk nyare tid frto trycket utkommeo, likval af- 
ven redan gaminal samling historiska urkiinder^). Utafhvaddem 
emellan senast muntligen meddelats, hade hon icke trott, som hon 
skrifver, att ,,det gifterm&l skulle ske'^. Hvad af bans blifvande 
svarmoder sedermer^fornummits, att ban till morgongSfva ernat 
sjelfva Tofta gods, inom ^nbockska familien Idnge, jemte Torpa, 
h&Uet s&som sSitesg§rd, vid sista arfskiftet k StrOmsbolm den 16 
Maj 1584 ') bonom tillfallet, afstyrker bon med yflnna, och der- 
vid bland annat i fbljande ordalag: „Vi gifve vftr kdre broder^ 
sjelf till att betanka, att der Gud t^ickes att gifva eder bam, atf^ 
den garden mk bSUas for deras f^deme och blifva alltid uti^ 
denna slakten^. „1 varden^, tilldgger hon slutligt, „ock vidare"^ 
fbmimmandes af vftr kflre sv^ger herr Rlas Fleming och v&rkara^ 
syster fru Ebba, hvad vidare v&r mening Ar derom^. Denna me- 
ning synes ock gjort sig gflllande, om ens n&gon motsatt varit i 
fr&ga. Efter Stenbocks dOd, som hflr genast anmilrkes, skrefsig 
bans efterlemnade fru Brita till Wik ochKokkis, fadrens ochfar- 
fadrens egendomar i Finland. Der synes familien alltsd jernvSil 
varit dels i fortsSittning, dels p& nytt fkstad. Men Klas Fleming, 
som enkedrottning Katarina ki sin broder i brefvet den 6 
April 1593 anvisade till nMrmare inhemtande af hennes mening 
om morgongSfvan, hade d^mera i Finland i vidt utseende fbrh&l- 
landen intradt, i hvilka bans sv&ger midt under sina giftermlls 



^) Se framfbr Girs konung Johan 111:9 Chronika, vid fbretalet der, 
StiernmaDS tabell XIII. samt deDnes H, Af. del 4. Fyra brQder Sten- 
bock, Erik, Olof Karl och Arvid Gustafsstiner sammanstiillas i FryxelVs 
BerdtteUer ur. svenska Historien, 4:defdel s. 70 f. 

>) Loenbom, Historuka MSrkvSrdigheter, ;S:(fra delen, ss. 124^126. 

s) „Skiae-Brefvet<' meddelas Ders. ss. 121^123. 



51 

bestyr afrensft iadi^ogs, och hvaraf jemyal han ifr&n samma dr 1593 
har sina tillika Finland enkom tillhoriga historiska minnen. 

Sdsom dUmera hOgste beMhafvare i kriget mot Ryssland 
hade Fleming sjimma kr (1593) den 20 Januari afslutat ett stille- 
st^nd p& ivk &r; hade dernSlst skyndsamt, som det synes, till- 
bakatagit sin plats i Abtf sdsom Finlands st&thMlare, och bedref 
der redan samnia vinter och p&foljande v§r Oppet och i full fart 
konong Sigismunds angelSlgenheter, i motsatts emol uttryckligt 
honom fr^ Stockholm under konungens bortoYaro af hertigKarl 
och rikets rkd ^'eddelade befallningar. Att ibrmS honom tilldes- 
sas iakttagande eller att i nodfall jik egen hand tillviigabringa de- 
ras yerksttilighet fick bans, just dk i Finland fbr- sitt giftermM 
stadde sv&ger Karl Stenbock sig uppdraget Derom n£lrmare i 
det nedan fbljande. S&lunda'vore likvSll i korthet redan den of- 
fentliga verksamhet antydd, hyarigenom jemte Pontus De'la Gar- 
die likaledes Katarina Hansdotters # andre mSg, Stenbock, tilldra- 
ger sig i Finland uppmSirksamhet dfven fbr sina privata lefnads 
omstlUidigheters minnen, medan dessa tillika redan i och fi)r sig 
sSsom rdra^de sjelfva konungahusets sidoutgreningar hafva sina 
vidstPdcktare upplysande beroringar och sammanhang. Offentligt 
embete innehade Stenbock dtminstone i Finland dermed att om- 
kring.1597 Nedra Satakunta domsaga tillhorde honom 0- ^^n 
bans med Pontus De la GarQie gemensamma, ehuru icke samti- 
diga fbrhMlande, i det begge hade samma svdrmoder, torde ut- 
gjort ndgon anledning och tillMe till att i bibliotheket k LoberOd en 
hop bans href blifvit fbrvarade och dermed sannolikt for upplys- 
ning Ofver finska ibrhMlanden ibidrag afven vid den stora, egent- 
hgen De la Gardieska handskriiltsamligens frSn samma sida k^nda 
inneh&U ^). 



^) Calonii aDteckoing. 

«) I De la Gardigka Arcfdvet, III s. 233 anfdres: „ Stenbock Carl 



• 52 

Men fbrndmligast Ofver konung Johans regering upplysande 

Hr hvad i denna samling rOrer Pontus De la Gardie. Och efter 

bonom qvarstod hos hela finska folket ett sallsynt friskt minne, 

. f^stadt isynnerhet vid bans krigsbefill ocb dcrigenoin i landets n>r- 

svar fbrvarfvade utmilrkta fbrtjenst 

Redan fi>re bonom efter ett kor^ ilktenskap skildes hans 
maka fr&n lifvet Alia tre syskonen Gyllenhjelm bortrycktes af 
doden tidigt i sin lefnads blomma, nftst hvarandra efter Mdem: 
Julius 1581^ Sofia 1583 och, liksom brodren ogift systren Lu- 
kretia, dter med tvft kr emellan, 1585. Till ((lining begge sy- 
strama emellau Ofvergingo vid Julius Gyllenbjelms dodsfall hans 
fi(rlaningar. Sofia Gyllenhjelm, De la Gardies maka, drCdes af 
sina barn, 2 sOner, Joban ocb Jakob, samt en dotter. Dessa 
tillfbll jemvSll sedermera deras mi9(^rs bela fbrmdgenbet. Aret 
innan Lukrelia Gyllenhjelm dog, gaf konungen, 1584 den 9 
September, &t hennes fogd^fullmakt och uppdrag att veder- 
ksinna ^tskilliga genom konungens anstalt for henne afvittrade 
gods. 1 fbrmodan att m&nget i pant eller forlaning pa annan 
band innehades, bade ban anbefallt dessas ovflgeFliga aftr^ 
dande. For panterna Ukvfll, sk vidt innebafvarne icke ohgligt 
pSokat bemmansrSintan ocb derigenom fi)rverkat bela sin rsittig- 
bet, borde penningeers£lttning af kronans medel erldggas, sk snart 
bos fogdarna tillg&ng funnes ^). Dessa konungens egna foreskrif- 
ter antyda, som genast faller i Ogonen, ett, for ofrigt vidstrSlckt 
synbart, bela allmdnna hush&llnings obestSnd och denned tillika 
oreda ocb egenmftktigbet i landets styrelse. Ett annat prof der- 
p& tillkommer bflr. Medelst bref ^ den 14 Maj 1589 trkn Finlands 
dftvarande gubemator Axel Lejonbufvud berSttigas Hordeel, sd 



„GastafssoD 1584—1605, bref till sin styfsv&rfar Hordeel; dess friheirioDa 
„Bnta ClasdQtters (Sophia Gyllenhielms halfsyster) 1566— leiO.*" Men 
uppenbart aro artalena origtiga. 
• Se vid Carl d. IX:des liim-Chrdnika o. s. v. Bilagan N:o XII s. 4*76 f. 



53 

snart koDungen del godkSnde, att beh&lla skatteiprd i Kangasala 
fri frSn utskylder samt att uppbdrai Ofra Satakunta och SSiSks- 
maki hSrader §rligen tillsamman 320 Amar r^tnteho^). Hordeei 
var genomjgm maka ibrem&l for fortg^^ende nSdebevisni^g, hvil- 
ken, s&som Indngen annan pA annat hSll, fi>ll landet till tunga. 
Hordeels maka for sin del var i allt fall forwent af denomvArd- 
nad och till^veahet, hvarmed konungen omfattade henne, och 
som genom deras barns kSlrlek fbr henne underholls. Lukretia 
Gyllenhjelm hade p& sitt yttersta velat ki sin moder ^Karin Hans- 
dotter, Lars Hennkssons hiistru, till Wagsjo,^ slisoin hon i den 
gamla underratt^lsen benSlmnes, dfverlAta tvk krs afkastning af 
gods^). Men verksttiligheten hade efter Lukretias frSnfalle ute- 
blifyit Pontus De la Gardie hade S sina barns vdgnar st§tt dere- 
mot Karin Hansdotter vdnde sig i href till drottningen med an- 
h^an om forfordring hos konungen sjelf. Hdrpi skrefs af ko- 
nungen den 5:te Maj samma ^ (1585) till en Nils Hansson. 
Denne anmodas om forh^andet i tysthet kunskapa, sK att, ski*if- 
ver konungen, „den dodes vilja kunde blifva efterkommen, och 
den andre icke heller ske fornSr^ ^). I konungens en annan, 
med aniedning af Lukretia Gyllenhjehns dodsfall; uti^rdad skrif- 



*) Se De la Gardiska Archival V s. 205 f. 

«) Se Carl d. lX:des Rim-Chronika, Bilagan N:o XVIII s. 4H4 f. 

3) Se Ders. Bilagan N:o XX s. 188 f. At de la Gardie uppdrogs emel- 
lertid andersokning om ett geaom Karl Gnstafsson Stenbock till koouD- 
^ gen firamkommet rykte, bvilket De la Gardie sjelf skuUe fbrst &t Stenbock 
meddelat, att Lukretia Gyllenhjelm af en hustru Kirstin i Smaland blifvit 
flgeaom troUdom fdrgjord. Som Wieselgren i De la Gardiska ArcMvet, Yll 
sid. lY („i tillagg till 4:de del p. 191'') anfor, finnes i palmsk^ildska sam- 
lingen i Upsala afskrift af konang Johans befallaing, att en hustru Ker- 
stio pa Oseby i Smiland skuUe befria sig^ genom tolf adliga qvinnors ord, 
att hon icke genom troUeri vailat Lukretias (Gyllenbjelms) dod mSH. Men 
i dessa npprepade yttrauden af samma vidskepliga misstanka iinnes intet 
sammanliang till upplysning vid hvad har ofvan i texten forekommer. 



54 

velse kallar ban henne „v&r fraiulidaa dotter^ 0« Men inom loppet af 
At 1585 omkom v&dligt De la Gardie sjelf. Hans barn funno 
d&mera i Hordeels bus sitthem. Till formyndare fbr begge sOneme 
Johaa ocb Jakob De la Gardie utnSUnndes af konui^ohan Ofver- 
steiieuteuanten Johan Lablanqae ^). Efter Hordeel^; 1591 den 
6:te Juni & WflksjO gods timade dOd, hvarpS ban skall blifvit des 
13 Juni k Kangasala kyrkog&rd begrafven^), lefdeisannolikt Ka- 
tarina Hansdotter till sist oafbrutet k Wftksjd gods, der bon skiille 
varit granne till enkedrottning Katarina M&nsdotter & Liuksiala. 
S&lunda skuUe slutligt med ett ocb samma personnamn fr&n vidt 
skilda svenska orter i en aflttgsen men for sin jiaturskOnhet be- 

*) Se sist aDfbrda citat ur De la GardUka ArchiveL 

s) Jemfbr De la Gardiska Archivet IV s. 77 f. 

^) Till Hordeel syoes De It Gardie sjelf itminttone i btfrjan af sitt 
Hktenskap fbrl^&Uit sig fr&mmande. 

*) Enligt StieromaD B. Af. II s. 374. | 9Ut &ktenskap med Ka- 
tarina Hansdotter hade Hordeel sjelf en dotter, Anna, som blef gift med 
krigsOfVersten Hans Boye (Jemfdr b&r ofvan sidan 43). Af honom fick 
bon 1604 i morgong&fva Isn&s samt fyra g&rdar dertill och en samma pen- 
ningar. Se De la Gardiska Archivet TV ss. 169, 192 not., 196 not. Men 
efter det gods i Kangasala fdr&ldrarna innehade skref hon sig Anna till 
' Wiigsjti. P& svftrdssidan l&rer genast med Hordeel sjelf bans adliga slSgt 
utg&tt. KSrt vidh611 ban sitt fr&lsest&nd. I bref nigra veckor ft>re sin d6d 
till en l&nsman GrOran Olofsson den 19 Mars 1591 fr&n Abo slott, bvari 
ban besvSrar sig 0fver orilttm&tigt bans landboer i „Garsiniemi^, som ban 
fbrmodar, efter borgmlistaren i Abo Micbei Hansson Kranks inr&dan, p&- 
lagdt borgl&ger (inqvartering), samt hotar att derom bos konungen anmaia, 

tillHgger ban sjelffiSmdjdt: „en part skall mig surt betala*"; — r „Jir 

»icke Mlse som jag". Hordeel synes bafi fbr sin uppbdjelse att tacka sitt: 
giflerm&l. Ett minne af bans embetsfbrvaltning i Abo vore, det fbr Sfrigt 
n'armare upplysning pikallande, att ban tillsamman med borgmiistare ocb 
r&d f5rehaft „uti Abo skoltnga** ett arfskifle efter i,M:r ^enrik Hansson 
Pbilosopbiae Professor^ vid hvilket bland arfvingarna Westgdter varit till- 
stades, s&som ett ()frer detsamme 1587 den 24 Juni, sjelfva midsommar- 
dagen alltsa, gifvet intyg skall ffirmdla. 



rdmd trakt af Finland lefnadsbanoi* hafva hoptrftffat, hvilka sk 

vdl genom sorgligt rOrande skiften samt enstaka omstdndigheter, 

som genom historisk geknenskap sin emellan saUsamt mSrkligt 

Ofverenstamma. Och begge de sedermera af Finland hogt ibr- 

tjente samt hos hela finska folket enkom frejdade brOderna Jo- 

han och Jakob De la Gardie skulle, s&lunda efter sin faders dOd 

lios monnodren uppfostrade, kommit i sin barndom att blifva der 

^jupt inuti landet hemmastadde ^). Inom den lysande sliigt, som 

tied dem uppgick, rSddades slutligen Sinda Idngt borta Mer i Sver- 

g\s sydiigaste landskap Skdne, k sl^gtens cgendom Loberod en 

mfngd 5fver Finlands forntid upplysande urkunder. Huru dessa 

sMmda kommit att Snnu der finnas i behSll, bar sin Qermare 

fbitlaring utaf de om Katarina Hansdotter och om den svenska 

deligardiska sldgtens mOderne-h£lrkomst innehalla. Men redan 

blot detta sprider tillika dager Ofver allmann^ samtidiga fDrhM- 

lanAn i Finland. 

Sk isynnerb^t slutligen ett bref till drottning Gunnila frkn 
Katama Hansdotter efter Hordeels frSnl^Ue. Det borjar med tack- 
samhesbetygelser fi)r Stnjutna n&debevisningar. Genom derpk M- 
jande "[tterligare erinring om privata omstandigheter komma of- 
fentligaater afvens& att berOras. Som jemval har skildt tjenar 
till upp^sning, §beropas af Katarina Hansdotter, det henne blif- 
vit af kciungen anbefaldt till sig taga och v&rda salig herr Ponti 
bam. DrpS hade henne beiriljats, att, efter brefvets otydliga ut- 
tryck, byti Ofra Satakunta haradsratt, som salig Hans Klasson 
Wachtmeis^r dessforinnan innehaft. Som dock jemval af samma 
bref aftages hade 4t hennes man, henne till godo, samma harads- 

«) Afvei genom fbrlaoingar likviil, tillagda till dem de i FiDland 
innehade, fastatts de tidigt i Sverge. Konung Sigismunds k Upsala slott 
den 27 Febraari\|$94 atfardade dppna bref, bvarigenom Johan De la Gar- 
die fir stadfasiels | det honom vid Sigismuods krdDiDg sasom friherr- 
skap tilldelade E^holm, anfores i De la GardUka Archivet, IV s. 77 f. 



56 

mt Dfverl&tits. SluUigt aninfller hon, sksom fbr tillfilUet hufmd- 

sak, att pik en fordran hos konungen, hrarft sagde hflradsrfltt sil* 

• Bom underpant gifVits ki Wachtmeister, dennes enka no krXfl 

^ henne. Hon begflr derfbre frAn gflldea befridse, samt attftnjata 

^ och bibeh&lla domsagan ^). Som af denna, ehura dunkla fram- 

sUllning synes, hade Wachtmeister i lifstiden yid n4got hi kro* 

nan fiDrstrftckt penningel&n till sin sakerhet &tX domaaga, hTilkei 

^ sedermera efter bans dod, utan att enkan bekommit i staUet an 

" nan undeipant, blifvit it Hordeel bortgifven. For Ofrigt hade jeip 

yal Hordeel for sin del hos kronan penningefordringar. Men a}- 

mttnna hush&lhiingens efter konung Gustafs tider irftkade djiva 

fbrfall oberaknadt, framsticker &ter och numera i mOrkaste drg, 

* en fi)r£S(rUg vanvird och misshandling af lagskipningens angift- 

genheter. 

Enligt det egna stdende ordalaget af ett i nyare tid yttadt 
genom sitt upphof och foremai beryktadt omdome, skulle on^ko- 
nung Johan kunna sdgas, isynnerhet med ab^ende ft en land 
bans sista regerings fttgSrder rorande Finland, att ban viddutet 
af sin lefnad intet hade Iftrt och intet glomt Den 2 Junil590 
' bestammer han ftt sin, den 18 April ftret fbnit fbdda anda son, 
ftter en hertig Johan, Ibrlaningar dels i Sverge ^els och OrnAm- 
Ugast i Finland, samt titeln af hertig till Finland, grefve tf Aland 
och Brftborg i Osterg«)tland. Dft fadren, konung ioh^ sjelf, i 
unga ftr ffttt sig hertigdome i Finland olycksdigert tilld^adt, hade 
konung Gustaf ftberq»at den af Gud i fromma fOrSldr^s bjerUn 
inplantade kflrlek, och forklarat sig denned uppfordraiatt ftt sina 
barn bereda furstligt underhftll^). Detsamma i saima ordalag 
anft)r 5ter konung Johan till skal for den stiftelse, rarined han 
nu for sin del ater vill se sin egen son till godo. >ch ft>r delta 



<) Se De la Gardiska Archwet IV s. 200. Jemlor^cre- V. s. 70. 
^) Jemfor Blad ur Finland^ Hdfder (i Suomi 1859»- 1^)- 



57 

• 

barn i vaggan uppgOr ban ftter blott samma alli^les obesUimda 
forpligtelse, ban sjelf fbr sin bertigliga makt bade afgifvit ^). ^Eniir 
ock^, fbreskrifver ban lOsligt ocb flygtigt, „v^ kMre soff bertig'^ 
Johan eller bans efterkonunande mans arfvingar med menige^ 
Finlands inbyggares makt ocb tiUbjelp icke fbnnMde gOra flen-^ 
dema motstSnd, da skall bogbemtide T&r k2lre son bertig Joban^ 
eller hans efterkommande mansarfvingar b^Oka Sverges konung^ 
om hjelp ocb undsflttning; s& skall ock den regerande konung^ 
ar hogbemfllde Ykr kflre son eller bans mansarfvingar ocb alle'^ 
Finlands irogne inbyggare ingaledes fi>rl§ta, utan valvilleligen^ 
konuna dem till bjelp ocb undsflttning^. Vid de nu med forlll- 
ningarna bortgifiaa kronoinkomster jemte kyrkotionde, ^som blif- 
ver Ofver bispers ocb prelaters samt hospitalers ocb kyrkors'^ 
imderbMl^ tillSigges flfven ^lagmansrdntan, medan intet belt^ 
lagmansdome uti fdrenSlmnda furstendome flr beblget, sammalun-^ 
da odL alia haradsv^ker ^).^ 

Detta rorande lagmans- ocb baradsbdfdinge*embetena utgdr 
ett sludigt prof af deras stalking p& konung Jobans tid, dk isyn- 
nerhet i medlet p& ibljande irbundrade gref- ocb friherrskap 
i Finland bortgUfvos, bestilmdes om lagmansrftntor ocb domsagor 
efter den af konung Joban gifna foresyn. Men det 1590 fattade 
beslutet om ett hertigdome med utstrackning fOmamUgast p& Fin- 
lands omr&de, gick lyckligtvis tillbaka innan det Snnu der alls 
bunnit fli nagQn verkstalligbet Efter blott tio §rs forlopp, hvar- 
under likval, eburu genom vSldsamma skakaingar, den af konung 
Gustaf i bans mannaUder grundlagda samhallsutveckling borjat 
synbart §tervinna sin bana, bestots vid riksdagen i LinkOping 
1600, att bertig Joban furstendomet OstergOtland samt Br^borg 
ocb Lacko vore nog ^). SMuuda tillbakagick bvad Ibr Finlands 



4) Se Blad ur Finlands HUfder (i Sumi 1853 sid. 150). ^ 

«) 8e Abo Tidnmgar 1778 N:o 18 ff. 

3) Radloff Beskrifmng ofver Aland s. 19 f. uppgifver efter urkunder 



58 

forvaitaing ocb lagskipning torderfligt genom ett nytt hertigdo- 
mes stillelse varit tillernadt 

Mfh Mn konung Johans senare regeringsftr tillkommer yt- 
terligare och slutligl ett minnesmarke, som det synes, af redan 
i aldre tid undergrftfda lagskipnings ostadiga gSng. En alldeles 
vanlig rfttvist, hvilken i Ofra Satakunta uppstlitt, ofth rOrde jorda- 
gods der borta, fini^ sedermera fk belt annat b&lL afTensom 
dessutom vid ovanlig domstol bebandlad. Enkom om samma m&i 
ar, som det synes, naira samtidigt antecknadt, att det k Abo slott 
1589 den 29 September fbrehafts vid borgratt af Klas Flemiag. 
Denne, som konung Erik i sin sista regeringstid emat Uta jemte 
flera andra fbrut betrodda afdagataga ^), men konung Johan der-- 
nast redan inom 1569 utnSmnt hkde till riksr&d och till lagman 
i Sodra Finland samt till friherre, ocb derefter framgent, jemval 
under sin fi)r Ofrigt framstickande missUinksamhet, synnerligen 
stadigt anlitt, nSirraade sig numera sin lefnadsbanas sista, hogsta, 
genom fOrhMlandena i Finland under konung Sigismund inledda 
uppsteg. I namnda borgratt voro jemte Klas Fleming tillstades 
valbordige Hartvik Henriksson och Benkt Sofiringsson (Severins- 
son, Juusten, adlad Gyllenlod), samt Abo stads magistrat m. fl. 
Dervid fbrekommo Simon Jonsson ryttare, boende i Kangasala 
socken, med fru Karin frftn, som det st&r aftryckt, Lauxela, for 
tvist dem emellan om ett fiskevatten. Att nastanfbrda ortsnamn 
skall beteckna Liuksiala g&rd, der konung Eriks enkedrottning 
Karin M§nsdotter sedan 1577 bodde, synes p&tagligt. Dettvistiga 



samt anmHrker s&soni fordrande forklaring, att enkedrottniog Katarina Sten- 
bock, 1K69 med Aland fbrlfinad, &fven sedan det 1590 blifvit hertig Johan 
tilldeladt, ytterligare vid samma f5rl&ning qvarst&tt. Men hela hertigdi>met 
synes, d& beslutet 1600 fattades, ftnnn fnnnits till blott p& papperet, fbr 
att komma«den jemvSl d& Snnu nnga Johan framdeles vid mognare alder 
till godo. 

*) Stiernmans liiksdags-Beslut 1 s. 306. 



59 

fiskevattnet tilldOmdes af rSltten ki ryttaren ^). Men att ett sAdant 
mk\ vid sMan domstol fbrehades, kan till Omsesidig upplysning 
sammansUllas med fl^ra Slldre, etler Stibinstone jemval fr^n ko- 
nung Gustafs tid bekanta fall, dk de fbrnftmste i landet p& grund 
af sin adliga vardighet undandragit sig att i sina rfttteg&nger lyda 
under landets vanliga domstolar ^). Afven blott genom dessa inro- 
tade anspr&k rubbades Jagskipningen. 

Emellertid sysselsattes domstolarna isynnerhet af r&tvister '). 
Odlingens och jordbruket frarosteg, befolkningens tillvext och ut- 
bredning samt n^nnare beroringar inom sig, utvecklingen af rfltts- 
fbrh§llanden kan h^rvid bemdrksis. Att tillika nya Ofverhetliga 
MgSUrder och fbrfattningar framkallades, sdger sig sjelil. L^gsamt 
i det hela uppgick emellertid Ofverhufvud nSiringsidogheten. De 
dertill under konung Gustafs regering uts&dda frOn grodde med 
yttersta sv&righet. Landet utarmades, dess krafter medtogfSs af 
fortfarande krig. 

FOrsla skedet af konung Johans regering hade sina egna 
olyckor misd sig. En samtidig for den 22 Oktober 1571 upp- 
skrifven unden^dttelse lyder att ^pestilentian grasserar i Abo och 
annorstades i Finland^. Det h^ anfbrda hor till en rad af an- 
teckningar i kronologisk ordning, Ibmamligast rorande Johans re- 
geringstid, ur hvilka upplysning jemval i det nedan fbljande kun- 



*) De la GardUka Archwet V s. 207. Klas Fleming tituleras der re- 
dan for delta &r 1589 st&th&llare Gfrer Finland^ hvilket itminstone icke 
med itskilliga andra nppgifler, som det synes, liter vSl fbrena sig. Jemfbr 
har i texten sid. 78 ff. 

^) Som h]|r enkom kan fr&n det i teiten fbreg&ngna framh&Uas, ut- 
nirdade konung Erik blott till „prestm8n, kopstadsmftn och bdnder** sin 
(ofVan sid. 18) anfiirda den 4:de Februari 1563 gifna kangdrelse, om dk 
beramade r&fstting. 

^ Jemfbr ofta aberopade Blad ur Finhnds HAfder (i Suomi 1853 ss. 
107 slatet, 108, 119, 424, 134.) 



60 

de hernias ^). Som fr§n aonat h&H och frto senare lid om den 
hilr ifr&gavarande gamla berMttas, led Finland fttminstone £laau 
inp& fbljande kvei af samma farsot Delta skuUe egendigen gdila 
Raumo stad. Enligl den med bibehtilel gammall lalesflll Ibrhan- 
denvarande uppgiften grasserade peslen der i Raumo 1572 s4 
syftrt all nflr likel efter en doller till sladens borgmSlslare skuUe 
ftoras till grafven, delta i brist pi friskl folk icke kunde sasom 
vanligt ske genom bflrare, utan medelsl korning, hvarlill ox^ar 
begagnades ^). Af den inskrankla sdgnen lorde kunna aftagas all 
fk samma orl flera hvarandra ibrklarande, numera fbrsvimna min- 
nen af ett fordom genomlefvadt ytlerst sorgligt tillslSnd samman- 
hort I ett samma It 1572 den 25 Nov. af biskop Juuslen ul- 
fiutladt cirkul£U*bref behjertas de sv&ra tiderna, krigen som holade 
f^demeslandet med undergoing, den l^ngvariga peslen och h2U*j- 
nin^hr hvarigenom hela Karelen blifvit Odelagdl '). All seder- 
mera och ytterligare 1580 pest jemval i Finland ulbredl sig, for- 
rader en gammal handskrifven inhemsk anleckning, som under- 
rfillelser fr&n fremmande h&ll bekrfllla. Ytterligare och Sler 1588 
Ofverkom till Finland fr&n Sverge samma farsot. Men n^rmare 
uppgifl, om hvar och huru den^ dessa begge senare ginger farit 
fram och hftrjat, saknas^). Alt denna numera i Europa nSlslan 
fdrsvunna farsot dk sk ofLa §terkom, erinrar om civilisationens 
i senare tid Ofver fordna r&are lefoadssdtt och dermed jem- 



*) Se Linkopings Bibliotheks Handlingar, 2:dra delen, de der intagna 
mdrag ur Sven Olofssons Handlingar ifrin 1556 till 1590, s. 235. 

s) Bilmark Om sjostaden Raumo, seduare del s. 24. Enligt anaaii 
uppgift hade flertalet af stadeas iny&nare flytt borl. Se Abe TidtUngar 4777 
s. 77. Jemfdr Ilmoni a. st. sid. 95 f. 

3) I den af erkebiskop Tengstrdm bdrjade npplaga af cirknlarbref, 
hvilken Abo brand ys>27 forsKirde, fSrekom sid. 12 Juastens harmed an- 
forda bref. Numera kan haDvisas till Lagus samling s. 

*) Jemfdr Ilmoni a, st. ss. Ill fT., 118 fT. ^ 



61 

val ofver en mflngd smittosamma ^ukdomars makt mnna se- 
grar »). * '^ 

Om olyckor och lidanden, dem H^iing Johans anditfsa, hela 
bans regering igenom fbrda ryska kng §drog Finland, tala en fbljd af 
spridda trka de nSstn^Unnda kren 1571 och 1572, med vida afbrott 
VkYA, fortg&ende underrdttelser, som hdr nedan sammansUUas. 

Aflagsnare hithorande vore fbrst och frSimst alt konung Jo- 
han (1571) den 7:de Augusti gifvit Korshohn med alk dess egor 
jemte hela Mustasaari socken i fbrl^b^^^iit f^ltofversten ' Gustaf 
Baner *). Dennes ett iret derp& lo^pv^n 8 Februari frSn Wi- 
borg till konungen staldt bref ^) erinrar om att ban i Finland, 
der nyss den stora fbrlSningen bonom tilldelats, jemvd hade sig 
ifppdragen en ansvarsfuU verksambet till landets fbrsvar. «^st 
sanuna dag 4«$|> skref detta href hade i Wiborg biskop Juusten 
p& dtervSlg fr&n sin ryska beskickning intrSffat^). Han medforde 
derifr§n „hOgfi8[rdiga skrifvelser'^, s§som det heter i en gammal, 
nara samtidig bistorisk antecj^ning, vid bvilken en annan fore- 
koromer ^ lydande: „Konung Joban viU Mlfolja kriget emot 
Ryssen, eburu oUkt och omojligt det l^an synas, och oanseendes 
hvad mangel' som heist kan vara & fdrde^ *). I bOrjan p§ sam- 
ma kr bade ^ diftills nigon tid egentligen i Lappvesi socken 
stadd rysk .)(kr« .otlgr rykte samt kunskapares uppgift 47,000 man 
stark, framtrSngt langre „bit in Ofver grSnsen^, som Baner fr&n 

*) V. Willebrand En Mick p& ndgra af sjukdomamas orsak i 
Snellmans LitteraturUad 1857, N:o 12 s. 363. 

>) Stiernman H. U. II s« 401 (tid om fogden Erik Nilsson). 

s) Aftryckt i Abo TUningar 1792 N:o 21. 

«) Juusten Hirer dock egentligen dagen fbrut den 7:de Februari haf- 
ya dit till Wiborg framkomniit Se i Finlands MinnesvUrde WSax I, Elm- 
grens P. Juusten, s. 339. 

*) Se Vtdrag ur kouglig Secreier Sven Olofssonf tn&rkUgp ^ndlingar 
ifran or 1S56 till Sr 15H9, i Linkdpmgs Bibliothiks fiondlingar Andra delen 
ss. 236, 237. 



% 



Wiborg skrifver. Redan ^et fbrut hade finest allt Wiborgs'* Ian, 
eller bMe-^yrSpaa, JflSiskis ocb Lappvesi, blifvit af fienden hm*- 
jadt. Baner anh&ller at|% ftirsUrkning p& sin ringa krigshair; 
men fbrklarar derjemte anstalt om proviants anskaffande Mn 
andra orter vara aildeles nOdvflndig. — En uppgift frSn annat h&ll, 
en anteckning af Klas Hennansson Fleming, i bans sk kallade 
Memoricde Chranicum ^), hvarom bar nedan n^got n^mare, lyder 
Usr kr 1572, att Ryssen drog igenom Ayrflpaa, Lappvesi ocb Jsidls- 
kis ochfick af T&rt krigsf^lk ingen skada. Menjemyall571 skuUe 
Ofver finskt omrAde dnda^inpft Nyland, fbrmodligen till en del 
sjovflg ISngs kusten, ett ryskt strOfL^g strSckt sig. Om detta skall, 
enligt gammal uppgift, funnits i Wekkelaks (Fredriksbamns) stads 
kyrka^ p& n&gon tafia der, en inskrift, fbrmSilande alt i Mars m^ 
nad (1571) fienden ditkommit, att ban sedermera i sin framfarl 
brflnnt Kymmene g&rd ocb Borg& kyrka, ocb varit jemvSil till 
Helsingfors ^). Som kiev for 1577 af Fleming antecknats, mot 
v&ren detta kr under stillestlind, pk tre kr afslutadt, kommo 300 
Tattare (liltt rytteri) p& isen Ofver till kusten af Nyland samt 
bortfbrde derifr&n mycket folk '). Enligt rysk uppgift tib'de samma 
tatariska rytteri, dk under stiUestAndet, till Finlands Odelftggelse 
ofverskickats af en bef&llhafvare vid Revals beldgring ^). 

Kriget bade borjat under regenternas egen ytterliga person- 
liga bitterbet mot bvarandra. Bref bade vexlats med Omsesidigt 
grofsta tilltal ocb smSdelser^). Detta krig fdrdes sedermera i 

«) Se der sid. 4 i GrOnbUds Urkunder 11. 1. — Girs Johan iU:9 
kronika s. 37 nppgifver att d&, 1572, ibGijanaf Februari. ett grymthftrjande 
infall i Finland skett. Detta anfbres jernvftl i Porthans Btstoria Borgoae, 
Diss. P. II. Ders. s. 26 framh&lles ett stillle nr Inventarium EccUsiae Borg, 

<) Abo Tidningar 4795 N:o Itf. Kyrkan i Wekkelaks (Fredrikshamn) 
skulle sedermera blifyit nppbr&nd af fienden i Juli 1591. 

') JemfSr Girs a. st. s. S6; Mess en ii Scand, Lib. YII s. 47. 

4) Akiander Vtdrag ur Ryska Annaler i Sumi 1848 s. 223 f. 

B) S&som ett i sammanbang med inhemsk, fosterlSndsk historieforsk- 



63 

fortsSlttning med ryslig grymhet, hvaryid icke ens qvinnor och 
bam skonaiM^. Med dess uppeiMara framfart sammanhtfrde en hem- 
lig. Del antog doldt vanhederliga, lOmska afvSigar ^h rikiningar, 
som samma hOgsta ledning pSfann och ingaf. Genom dem ut- 
breddes jemte den gr^sliga fbrvildningen en ibr sjelfva folkets inre, 
sedliga, fredliga lif fbrgiftande kunskap blott p& ondL En och 
annan af desamma horde dock till vanligare samtidig europeisk 
poliUk, statshushSUningen inberSiknad. 

I Finland uppbars genast i borjan p& konung Johans rege- 
ring en krigsgard, hvarvid frSn Sverge Ofverskickade Gabriel Kri- 
stersson Oxenstjema och Klas Akesson Tott fkii fbreskrifter. Den 
sednare f^stades nligra §r derefter varaktigt i Finland, der dk med 
heb landets hOgsta fbrvaltning betrodd. At Gabriel Kristersson 
och Klas Akesson gemensamt tilldelas genom konung Johans ett 
till den forre staldt href af den 23 Maj 1570 fbrebrSelser fbr 
hvad de tillgjort, sk vida den i Finland influlpa gflrds formynt- 
ning kunnat ki konungen inbringa en genom dem nu Ibrspilld 
vinst af nligra tusen mark. Som upplysningsvis hSU*vid torde k^nna 
tilldggas, Mef sedermera Hamburgs beromda bank vid trettio- 
kvdi krigets borjan anlagd just mot oredorna af kringliggande sta- 
ters i penningefbrlSgenhet Ofliga myntfOrsSmringar, hvarjemte 
samma stiftelses fOrsta egna nSlrmare ^ndam&l sk till vida fram- 
gent motsvarats, som der under benSlmningen mark banko en be- 
stamd yigi i fint silfver Merfanns. Finska folket, som vid konung 
Johans krig jemvdl annars bar en djupt nedtryckande borda deraf , 
led i samma mkn genom den vedertagna rikshushlillningens 
bedraglighet, afvensom tillika och ytterligare genom flera deraf 
vliUade, vid kronaus uppbOrdsmans oredlighet fbr de skattskyldige 



Ding offentliggjordt prof, m& anforas det i Tidningar utgifne ett salUkap 
i Abo 1783 N:o 10 intagna Bref ifr&n Zar Ivan Wasiljewitsch i Byssland till 
konung JoMn III i Sverge. Ofvers. 



64 

sA mycket kftnnbarare oredor och fbrvirringar. Fogden i Norra 
Finland Kristofer Blom fbrekommer under en l&n^i)Dljd af &r, 
samt fortsatt '^under dctta tidskifte vid §tskilliga inom hans fbg- 
deri fbrefallna Tigtigare arender ^). Som honom i bref af den 
17 Oktober 1575 ibraUindigas, hade konungen „fbr sina trogna 
undersMers odmjuka begSrans skuld^ diunera l&tit ibrbattra sven- 
ska myntet, si alt 4 mark, liksom i konung Gustafs sista rege- 
ringstid, hade, „ea ratt god dalers varde". Nasla 1576 ^rs krono- 
rantor, anbefaller konungen, skuUe dft genast uti fOgderiet i 
marktal efter delta 1575 &rs mynt uppbaras, och icke efler klip- 
pingsmyntet, som varit hafver, hvilket konungen som bast lat 
uppvexla. Samma uppbords penninge^lopp skuUe jemval sam- 
ma host med allraibrsta till konungen Ofverskickas. Han ville 
IMa Mn Stockholm tillbakakomma till Finland sk mdngapennin- 
gar af nya myntet, som &t lontagare och ki krigsfolket, efter del 
de fleste redan lyftat hvad dem lillkomme, till utbetalning annu 
kunde behofvas*). 

^£nkom fbr Finland hade konung Johans regering afvensom 
Eriks med sig i sin borjan, att dit drogos uppskakamde, forvil- 
dande fbreteelser af deras fiendskap. Till sitt innehSU fbr Ofrigt, ' 
och genom sin korthet och f&ordighet afsOndrade anteckningar cm 
hvad der d^ ibrefbU, hafva inom sig genom bekanta rikshistori- 
ska fCrhUlanden sammanhang. Fr^n Finland begares af Ture 
Bjelke genom skrifVelse till konung Johan den 13 Aug. 1570 
jern och koppar s^som behofliga fi)r konung Eriks sakrare ftirva- 
rande i^ Abo. Utom och ft)r bar framtSende uppdrag ibrekommer 



^) Se bar forut sid. 20 och lILngre fram i texten. 

*) Delta konuDg Johans bref finnes i Abo Tidningar 1795 N:o 10, 
nieddeladt ,,ur ett band gamla Handlingar N:o 298 &landskontoreti Abo^*. 
— Vid denna s&som not infbrda uppgift tilligges, att konang Johans i 
samma bref iberopade Plakat af den 5 Dec. 1574 om Myntet ar tryckt i v. 
Stiernmans Commerce Stadgar T, /. s. 239. 



65 

i Finland veterllgen icke alls Ture Bjelke, efter det ban i konung 
Gustafs tid med firuktbar offentlig verksamhet der upprSdL Mst 
honom finnes med konung Eriks bevakning Kla6 Fleming betrodd. 
At denne meddelas tcka konmig Johan den 19 Juli 1571, och an- 
befalles till verkstallighet, ett sannolikt genom s&vdl Bjelkes som 
Flemings fbreg^ngna andraganden fbranledt konungens och rikets 
Tkds d&mera fattadt beslut, att konung Erik skulle till Kastelholm fk 
Aland Ofirerforas eller afven anda till Stdkeborg. Men snart der- 
efter ans§g8 &syftad sfikerhet ej eller vara vunnen genom Eriks 
d§mera fullgjorda flyttning p4 finska sidan till Aland. Annu den 
16 Oktober samma kr (1571) besluta i Kalmar konung Joban, 
heirtig Karl och rikets rM, att konung Erik skall fbras Mn Ka- 
stelholm till Gripsholm. Likval och afven p& detta ISngre af- 
siknd var konung Erik framgent i Finland fbremftl fbr ett del- 
tagande, hvilket frUn sitt hMl bidrog till nedslagenhet der i krigs- 
forsvaret mot Ryssla*;d. Som konung Joban iret ierpk 1572 
den 6 Februari skrifver till Finland till Gustaf Baner, skulle ban, 
p& det folket mlitte bUfva frimodigare, Idta g^ ut rykte, bland 
annat, att ^konung Erik var doder". ■— Men kriget fbrdes 
emellertid tillika med hemliga, lOmska, l^gartade tillstallningar, 
undergrSiffande for redbart, sedligt och nnders§tligt sinnelag hos 
eget folk, det finska itminstone, som p& n^Umare b^l sSg eller 
horde af dem. 

Till den finska hftrforaren Herman Fleming skrifver konung 
Johan 1577 den 16 Augusti, att ban skulle „med stora for- 
laningar fortrOsta^ ryska knesar och boj'arer, hugade att gifva 
sig under Sverge; ^Sndock man kan sedan dem^, tilldgger 
konungen, ^^sSdant lofte b&lla, efter som lagenheterna medgifva^. 
P^ Narvas farvatten hade 1579 den bekante flnske sjohjelten 
Benkt Severinsson Juusten^ sedermera adlad Gyllenlod, bef^ 
sasom underamiral. For den 5 Juni 1579 finnes en gammal 
samtidig historisk anteckning, sh lydande: „Konung Johan siln- 

Suami. tt 



66 

„dcr Bengt Sorringsson nigra ryska bref tiUhanda, hvilka ban 
„ibiand Ryssarne skall utsprida, och dem beveka till affall. Meo 
„der de ickc deraf lata beveka sig, skall ban icke desto mindre 
„sedan uti sitt eget namn gOra dem tacksiigelse fbr behagligt 
„svar, lika som de bade velat gifva sig under konungen i Sverge". 
Efter allt utseende Mminstone Idg under detta uppdrag ett obarm- 
bertigt fbrsM. 

Tillstallningama fOr kriget bade med sig bemska, fUr bela 
ydet inbemska sedliga lifvet, fbrderfliga inflytelser. Detta stad- 
f^stades emellertid genom fortsatta erkannanden frAn sjelfva tbro- 
nen. Vid n&gon Ofverl^ggning, som det synes, om krigsrustnin- 
gar mot Ryssland, 1571 den 7 Oktober forebafd, bvarvid skildt 
jemy^l Finlands fbrsvarande kommit i frSga, ville konung Joban 
bafva erinradt ocb besinnadt, atl Finland vore rikets fbmamsta 
landsSlnda, samt atl det alltid Sdagalagt sin trobet, ocb sd jem- 
val uti sista danska fejd i sjelfva gerningen, bide med lif och 
gods *). 

Ett sSdlsamt prof p§ fbrtroende vederfors Finlands afliigsna 
ostUga bygder under sist antydda skede af ryska kriget Vid den 6 
Augusti 1577 bemarkes i de iberopade anteckningama att ^ko- 
nung Joban", enligt ordalydelsen der, „skrifver efter nigra bOn-" 
der vid Nyslott, som skulle i Iskarekonsten vara fbrfarne, och" 
(af?) „Arvid Henriksson skulle skickas till Sverge". Frin det 
aflagsna Nyslotts Ifln bade jemvSl af konung Gustaf, vid ett och 
annat i konungens riksbusbillande bestyrsambet forefallet behof, 
enskilde bland allmogen varit med pirSkning af deras kunnighet 



>) DelU „konuDg Johans yttrande om Finland" ftr i Tidningar ut- 
af ett 8&llskap i Abo 478S, N:o 4» s. 335 f. aftryckt efter afskrifl 

utur palmskdldska samliDgen, som hJInvisar till riksregistraturet fbr 1S71 

den 7 Oktober. 



67 

fbrskrifne och anlitte *). I det af konung Johan yttrade ftJr- 
troendet till sainma allmoge torde vidskepelse ingStt. Men Ofver- 
kufvud upprStthOlls under sv^a skiften finska folkets sjelfkansla 
och sjelfbestSnd genom bevis af en tillit frSn hOgsta maktens sida, 
som det bSde medelst fredlig verksamhet och krigisk tapperhet 
hade i sin samhalUga staining fbrvMvat. 

Fr§n Rysslands och Sverges fbrra k^g var vanligt, att norra 
Osterbotten och tillstotande fiendtUga omr&de hade sina egnafej- 
der, liksom skildt fr§n dem, de begge rikena fbr ofrigt mot hvar- 
andra fOrde. SMunda stredo sinsemellan l^ngst upp vid den af- 
Isigsna norra riksgr^nsen befolkningar af samma nation, begge 
finska, men dessulom genom gemensamma senare fOrf^der och 
dermed gifven narmare slSgtskap sammanhoriga. Omsesidigt for- 
dfvades dock grymma harjningar och OdelSiggelser. Skillnaden i 
religion och trosbekannelse gaf ki denna vildhets utbrott isynner- 
het rigtningen mot kyrkliga stiftelser och inrattningar. Vid in- 
fallena fran Osterbotten pA ryskt omr§de blef isynnerhet ett och 
annat hOgt upp i norden stiftadt grekiskt kloster fOremM for 
skoflingar. Med enahanda fanatism framforo Ster de ryska fin- 
name vid stroft§gen in&t Osterbotten, hvarest de afven annars 
annu glesa kyrkoma plundrades och forstordes. UnderrSittelse om 
ett dylikt fbrfdrligt upptrade, som OfvergStt rysk-grekiska Solo- 
vetskoj kloster, lemnar der i klostret forda kronika. Samma vid 
Hvita Hafvets sydvestra kust rikt besuttna kloster herskade Ofver 
ett tillika vidt inSt landet och dermed jemvdl ftnda i grannskapet 
af norra Osterbotten utbredt omrSde. Efter ett 1589 Ofver riks- 
gransen i trakten af nuvarande Kajana frSn ryska sidan foreganget 
strOftSg, infoUo tillbaka Ster langs floden Rouda nordOsterbottni- 
ska Finnar p^ ryskt omr§de^). Detta hamnades med ett ryskt 



«) Se Blad ur Finlands Mfder (i Suomi 1853 s. 209, 211). 

^) Utom hvad i det 1845 utkomna andra haftet af Joukahainen, 



68 

infall L Osterbotten, hvarvid Ule^, Limingo, Siikajoki o. s. v. ut- 
stodo liendtlig framfart Foljden var ett fbrnyadt strdil§g hhn 
Osterbotten mot de ryska grannarna. Detta genomgick Lapplands 
nordligaste trakter. Som en slavonsk urkund derom fonn2[ler, 
uppbrilnndes jultiden 1590 det flnda 14ngt bort om Kola belSigna 
petscherska klostret Betydligt 5fver etthundrade af klostrets in- 
v&nare skola tillsatt lifvet. Krigiska bes5k tillbaka fr^ ryska si- 
dan vederforos &ter Finland bAde detta och de begge nastfbljande 
dren. Ett liendtligt strOft^ gick norriMn Iftngs Osterbottniska 
kuststrSickan nedlit till Salo. Att kyrkan der 1591 af fienden 
uppbrfinnts, fbrmdler en gammal enstaka anteckning ^). Ett an- 
nat dylikt krigiskt upptrSde bade Of?er Wiborgs Ian g&tt till s5dra 
Savolaks samt Tavastland, ocb kier drabbat jenivftl Nyland iinda 
till Helsingfors ^). Borgft kyrka, som vid denna framfart (&ter?) 
af fienden antilndes, undgick IbrstOrelsen dermed att blott taket 
afbrann; detta skuUe skett i Februari 1590, efter den besUlmda 
uppgiften i ett gammalt, kyrkan tillbOrigt inTentarium ^). Fredli- 
gen tillgick fbr ingen del heller i det nordliga Finland. Urnyss 
namnda ryska klosterkrOnika inhemtas, att Osterbottniska b(VD- 
dema oftare och foitsatt infallit samt framtrSingt inpi n^liggande 
ryska omr&de. BesUimdt uppgifves 1592 ett sMant inbrott haf- 



min nppsatts Pordna krigiska upptr&den i Norra Osterbotten s. 23 ff. anf5- 
res, tiUkomma sedertnera vunna nppgifter i 1849 &rs Suomi, nemligen de 
redan jemvftl Dttmnda afAkiander meddelade Vtdragen ur ryska annaler^ 
hvarest sid. 235 anteekDingen 3) Darmast tillhdr. Ocks& knode namera an- 
fSras i Arwidssons Bandlingar 6:te deleo intagna s&gner, den sSsU s. 
354 f. Jemtbr Grdnblad Komng Cart lX:s plan att forbmda Saimen mei 
Finska viken i Suomi 1845 s. 282 f. 

*) Mathesius de Ostrobotnia s. 53. 

*) Jemfbr nyss ftberopade uppsats afGronblad i Suomi s. 283. 

») Hist, Borgoae s. 26 f. hvarvid Po rth a n bSnvisar tiU Girs a. st, s. 14tf 
f.,Mes8enins 8. 98. Ett ryskt infall 1590 n&mDes i Flemings MemoriaU. 



69 

va skett ^). Samma kr fick norra Osterbotten, som inhemska ur- 
kunder fbnnala, ett besok fvkn ryska sidan, hvarmed del &ter 
umgallde egna mot grannarna forofvade harjningar. De norra 
Osterbotten OfvergSngna fiendtliga infallen hade till pSibljd, bland 
andra, den om deras gemensamma landsfbrderfliga djupare infly- 
telse Tittnande, att Paldamo och Sotkamo, icke l§ngt fbrut under 
konung Enks regering inrSttade, kyrkosocknar logo slut och &ter 
fbrlades under Limingo, hvarifr&n de likval p^ nytt under konung 
Karl IX:s regering afskildes. Enligt gamla, inom samma landskap, 
€m dess egna mSlrkligare omskiften, skrifUigt uppsatta underr^it- 
telser skulle 1590 en svensk 7500 man stark krigshdr under 
Per Bagges befal hafva till Ulo hamn anldndt. Det derinvid dk- 
mera sedan krigets bOrjan anlagda bef^stade slott skall Bagge 
ytterligare fOrst^kt. Dit skall ocksli, med samma Bagge s^om 
landshofding, l^lnestyrelsen flyttats fr^ Korsholm. Efter en an- 
nan uppgifts lydelse skedde detta, sedan och emedan Ryssame 
bOijat s^ ofla falla in genom Kemi, l}k samt Ulo elfvar ^). N§gon 
fbr Iflnets nordliga omrMe lisyftad st5rre sdkerhet tyckes emellertid 
Stminstone icke genom det vid kusten fi)rnyade Ulo slott haf- 
va Yunnifjs. Befrielse fr&n tungan af dess fortsatta bebyggande ') 



*) Se hiirvid AterAkianders Vtdrag (i Suotai 1849 s. 241 f.) 
s) Se Utdrag af ett gammalt Manuscript p& Pergameni i Salo kyrka i 
Osterbotten, iDtaget i Bihang till Ibo Tidningar 4785 s. 29; Abo Tidningar 
4791 N:o 18. H&md kande jemY&l Iberopas Anmdrkningar ofver Oster- 
botten, daterade UlelJborg den 14 Sept. 1705, fr&n konrektorn der, sedermera 
prosten i PadasjSrvi Erik Frosterus tUl Antiquitets kollegium inskickade, 
af hvilka afskrift faons i kho aniversitets bibliothek. — Mathesinstf^ Ostro- 
botnia s. 45 och Stiernman B. M. II ss. 298 f. samt s. 492 meddela 
likaledes appgifter af samma inaeh&ll, som hiir i texteii framst&llde. 

3) Fosta planen skall likY&l sedermera nndergStt fbrfindriog. Deref- 
ter hade slottet YAX mot stadssidan en mur, men innanfbre, enligt samma 
gamla appgifts ytterligare lydelse, afven praktiga trJidbyggningar, hvilka 
fbrst alltid af landsh()fdingarne heboddes. Lftnestyrelsen var doek seder- 



70 

begSlrde Osterbottens allmoge fi)rgafves 1599 bos konungen. Men 
s&som iampligare skyddsvSrn gnindades sedermera 1607 af ko- 
nuDg Karl IX Kajana i^stning. Afven denna anl^ggning synes be- 
viitna, att, jemte sydliga kuslorter djupare iouti Finska viken, fi)r- 
oamligast norra Osterbotten omedelbart f§tt vidkSbinas de d^ emel- 
lan Ryssland och Sverge Toreg^agna fejdernas iandsfbrderfliga 
ftjljder. 

Men under fbrstorelser och Odeidggelser, utbredda i grann- 
skapet af det ISngvariga krigets Ibrf^rliga upptrMen, led hela 
landet oafbrutet och i jemn fortsftttning isynnerhet genom i'Oij- 
derna af samma krig fbr allmdnna hushSllningen. 1 statsverkets 
fattigdom m&ste fbr krigskostnadernas bestridande ftnda ftka kri- 
gets borjan penningel&n pd fbrmOgnare enskildes bander inoni 
landet upptagas. 

SSlunda fick redan 1570 den 12 September kronan af Hen- 
rik Klasson Horn till l&ns 1622 daler silfvermynt; och dernSst 
inoni fbrloppet af ett och annat Sr ytterligare en summa. Slisom 
sSikerbet och till rflnta anslogos lit honom fbrst tolf och derpa 
annu • filera hemman. Men med samma bestdmmelse ofverlfltos 
1572 af kronan jemval ki borgaren i Abo Michel Krank, likale- 
des for nagon penningeH)rstrackning, klostergodsen Flaga i S:t Ka- 
rins, jemte Wangio och Hihnala i Lundo socken. Som, Mm ett 
tidskifte ISingre fram, Omsesidigt upplysande tillkommer, hade sam- 
me borgare dessutom 1594 ytterligare fbr hvad ban, enhgt den 
gamla ordalydelsen, „till krigssaker fbrstriickt", att fordra af kro- 
nan 3162 daler. Derfbre, och emedan ban lofvat pSifOljande v§r 
ytterligare „till krigssakernas fbrfordring fOrstrdcka en ansenlig 
„summa uti klade och annat", utfilrdade § Stockholms slott den 
16 September samma §r (1594) hertig Karl befalhiing pa sin 



mera tidtals fdrlagd ater tillbaka till Korshohn, som 1687 pa nytt blef 
dess standiga sate. Se Matbesius a. st. s. 45 f. 



71 

Hiskelige, kare, som han skrifver, ^broders^ konuDgens, d^era 
Sigismunds vdgnar till fogden i Finland GOran Bertilsson, att l^ta 
borgaren Krank bekomma, ur kronans H)rr^d, litta lester smOr ^). 
Ofver de hi samme borgare 1572 tilldelade klostergodsen var, ef- 
ter konung Johans uppdrag, pantbref uti^rdadt § Rankkas gSrd 
den 11 November, af Henrik Klasson Horn, kronans nyligen sjelf- 
vordne, med enahanda sSlkerhet fbrsedde fordringsegare. Enligt 
lofte gaf derpS konung Johan sin egenh^ndiga stadf^stelse, som 
den 10 Augusti 1573 utMP). L^et hade k kronans vagnar 
Henrik Klasson emottagit i etthundrade ungerska gyllen, „och tu 
^stycke daler sjuttioMia; konung Gustafs mynt etthundrade fyratio 
„mark, silfver sextiofem lod, och konung Eriks mynt femtio mark^. 
Denna uppgift erinrar om och framhMler Ibr sin del en under 
samtidiga allm^nna hush&Unings mSnga trassel och obest&ndjem- 
\fSl genom skilda i landet g^ngse myntsorter v&Uad oreda. Men 
om fortgSng och flnde p& de Henrik Klasson Horn och borgaren 
Krank tilldelade H)rpantningama antr^ffas underrattelser, sompS- 
peka fbljdema af kronans fortsatta penningebehof och af vidtagna 
sdtt i deras afhjelpande. De St Horn OfverlStna hemmanen er- 
lade utskylder, som stego till nSgot Ofver 10 procent A lAnesum- 
man. Forst dk nSir denna inbetalts, skuUe kronan Sterbekomma 
hemmanena. Att de Snda till konung Karl XI:s reduktionaf slag- 
ten Horn innehades, och detta isynnerhet jemfbrdt med slutet 
pS borgaren Kranks fordran, erbjuder ett synnerligt upply- 
sande prof p§, huru afven dylika fOrpantningar, jemte skSln- 
kema af fbrlainingar, riktade den hogre adeln. Vid nSmnda 
reduktion blef rdntan k horniska familjens fordran hos kro-- 
nan, alltsedan 1570, nedsatt kkn 10 till 5 procent, och der- 
igenom icke blott samma fordran bel och hMlen tillintetgjord, 



*) Aftryckt i Abo Tidningar 1794 N:o iO. 
«) Se Ders. N:o 34. 



73 

utan i sUlllet en skuld af 241,025 daler ailfvennynt sUglen pi- 
ford ^). Snarare gjordes dylikt slut fk borgiren Kranks fordrao. 
Annu 1614 fiDgo val, for del ban fi>rstrSckt kronaa en ansenlig 
penningesumma, hans arfvingar, genom konung Gustaf Adolfti be- 
8lut af den 27 April, ytterligare frihet vid Mobneby bennnan i St 
Karins socken k Kakskert^ 0^). Men samtliga dem ofverUtna 
henunan tillbakatogos 1629 ki&r till ktonm genom Abo hoMtts 
den 16 September giiha utslag, med fbrklaring att medalst ran- 
tan af bemSlta gods d&mera redan mer Sin dnbbelt qelfVa buf* 
vudsumman, for hvilken hemmanena utgiort pant, vore betatd. 
1 ogonen faller himrid, burusom Henrik Klasson Horn och ofver- 
hufvud kronans samtidiga fordringsegare bland det bOgre finbe- 
st&ndet, likval de, bibebollo $ina indrSlgUga forpantningar. Genom 
samnia st&nds &ter uppvexande 0fverlaig8enbet undergr^fdes b&de 
sjelfva statsverket ocb folknflringarnas grnndvalar* Denna aristo- 
kratiska ofverlagsenhet forv^rfvades dock numera i sjelfva yeritet, 
ocb i det bela, likviil genom fortjen^ter om det allmjinna, bvarvid 
forut af konung Gustaf lagd grund for borgerUg utveckling radda- 
des ocb befilstades. Talande framstAr bftr liksom af sig sjelft 
&ter Henrik Klasson$ minne. 

Men till ocb med sjelfva domareembetena med sina loner 
g&fvos fk konung Jobans tid till a^kerbet ocb r^ta for priyates 
forstrMckningar it kronan. Och dels med samma bestlmmelse, 
dels s^om befoningar for krigsbragder, skiftades i fortsHttning 
kronoutskyldema af hemman ocb jordagods. Till Herman Fle- 
ming skrifver konung Joban den 4 Maj 1574, att om ban erof- 
rar blockbuset vid Narva, skall ban fk fern g&rdar i Finland och 
tolf, om ban intager Narva, bvilket dessutom ocb bland annat 



*) Se Fryxells ber&ttelser XVII s. 4iO. 

*) Se redan ofvan iberopade Abo Tidningar 4194 n:o Si, i eo'vid 
dcQ meddelade gamla arkunden tUlagd, upplysande not. 



73 

med gods jemvftl i LifSaud skulle belOnas ^). OftanSmnda be* 
fallningsman Hordeel, fbr egen del jemvSl, medelst penninge- 
forstr^ckningar ki kronan, i besittoing af skattejord inom Kanga- 
sala socken ^), mottog 1590 frUn Klas Fleming ett p§ konungens 
befaUniiig till honom i Upsala den 22 September utfUrdadt bref, 
med fbreskrift att alia krigsbef^Ihafvare, som i Finland f&tt fbr- 
lUningar, skulle fbr samma ^r vid dessa bibehMlas '). PrSn det 
hjtr ofVan anl^rda ^) liter framst^* jemvfll ytterligare, hm*usom den 
unga familjen Gyllenhjebn begSfvades. De skattebOnder, hvilkas 
hemmans utskylder s^lunda bortg^vos, fbrsattes i nedslSende eller 
fbr deras lagliga fria stallning farliga fbrh&llanden, jemte det att 
sjeHra samhttUsforvaltningen rubbades eller mOtte allt flera svl- 
righeter. 

For denna upplifvades 1577 konung Gustafs fattade och 
jemvtfl verksUlUda men snart eftersatta^) beslut af §r 1559 den 
3 September, att Finland skulle framdeles i tvenne hdfdingedo- 
men, Sodra och Norra Finland vara fordeladt. Flera kc Mn 
bOrjan af Johans regerings tid synas de gamla ISlneforvaltningama 
gkit sin vanliga gling, hvar for sig, utan nSgon Ofver dem inom 
landet sjelft tillsatt eller dem der forenande hdgre myndighet. 
Denna infdrdes §ter 1576. Med ftillmakt af den 26 September 
Ofrerskickades dk fr&n Sverge till Finland sSsom stdthSllare Klas 
Akesson Tott, efter det ban inom samma kr till riksr^d utndmnts. 



«) Se Lmkapings Bibliotheks Handlingar II s. 244 Sven Elofssom Hand- 
Imffor, 

S) 8e k&r ofTan sid. 53. 

3) l^e la Gardiska Arckwet IV s. 65, 

4) Se hSr ofvan sid. 44 och 45 f. 

^) Jemfdr i texten ofvanidre sidan 4. Att dea af konuDg Gustaf 
1559 aobefallda delningen varit den, som koDung Johan sedermera syttade 
pi och log till ISbresyn, oppgifves h&r ofvan i texten blott efler f)t>rmodaD, 
eller utan stod af uttrycklig anderrilttelse. 



74 

Etl den 28 September, tv§ dagar efler fullmakten, gifvet ^^me- 
modal p/k de fornSlmsta puncter som sUthSllaren uti Finland Claes 
Akesson till Bystad skall uti Finland utrSltta och bestftlla^ gick 
ut fk tillokning af krigsgdrderna. Om dervid jemvdl fbr landets 
eget upphjelpande pSminneiser ingMt, kan hSlr icke uppgifvas. 
Shsom ur detta memorial bekant anfores bSUr blott, det Finlands 
stdder samma kv 1576 borde tillsamman uppsSitta en fenika utgO- 
rande minst 400 knektar ^). Af' Tottska slagten bade i Finland under 
senare halften pd n)rra eller 15:de Srbundradet Erik, Ivar och Lars 
AxelssOner varit maktige herrar *). Narmare efter borjan af 1500 
talet besatt der Tonne (Anton) Eriksson under forlaning Raseborgs 
Ian ^), hvarjemte i samma olyckliga tidskifte Ake Jdrgensson (6o- 
rausson) Tott varit i Finland, fbrst '} Abo och sedermera i Ta- 
vastehus, s&som hOfvidsman anstalld. Begge horande till rikets 
rkd hade de blifvit i Finland 1520, efter konung Kristian tyranns 
befallning, halshuggne. Senare attlingar, fr&n och medKlas Akes- 
son ^) sjelf raknade, fiJrekomma i Finland, langre inp& detta ar- 
hundrade och afvens§ i det nastfbljande, genom hOg samhallsstail- 
ning utmarkte. Desses privata fOrh§llanden, skyldskap oeb jor- 
dagods i^stade dem vid landet Narmare egen fOrbindelse slot 
der rorst redan Klas Akesson, i det ban s§som enkling gifte sig 
med en dotter till Henrik Klasson Horn; hvarpS kier ytterligare 

*) Se Adlersparre a. sL s. 50^, 

«) Se Bo tin Svenska Folkets Historia ss. 710—716. Jemfor Porthan 
Juustens Chronicon sid. 539 ff. (H. G. Porthans Skrifter II sid. 485 ff.) 

s) Se Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 1853 s. 165). Bland de riks- 
r&d i Finland, till hvilka det dervid &beropade konung Kristian s fdrslit- 
liga bref ^r staldt, forekommer efter biskop Arvid i Abo, framst och bred- 
vid hvarandra Ake Jorgensson samt Tonne Eriksson. Jemfor Porthan vid 
Juustens Chronicon s. 729 not 832. (H. G. P o r t h a n s Skrifter II sid. 672 not. 64). 

4) Redan 1575 atminstone forekommer dock Klas Akesson sasom 
jordegare i Tinlaud. Atminstone innehade ban pa denna tid och icke lag- 
enligt i Hattula h'arad skattehemman. Sc texten hiir langre fram sid. 9f. 



75 

Jemvfll Henrik Klasson Tott ^) der ingick aktenskap, som sannolikt 
ibranledde bans qvarstannande. Med konung Eriks dotter Sigrid 
1587 ibrenad hade Henrik Klasson ISinge qvar i lifvet sin svannoder, 
enkedrottning Katarina Mansdotter, dlimera framgent och till do- 
dedag k Liuksiala gkrd bosatt. I grann-landskapet Osterbotten 
skall bennes m&g bekladt lagmans embete eller, enligt annan, hi- 
minstone till ordalydelsen mindre noggrann uppgift, varit lands- 
hofding 2). Den oifentliga bestammelse, bvarmed Ibrst Klas Akes- 
son Tott till Finland Ofverkommit, tog val genom stMhMlardO- 
mets klyfning hastigt slut. Men sanuna dag, den 13 Augusti 1577 
delningen beslots, erhoU ban fullmakt k Sodra Finlands statbM- 
lerskap. Som d§ fbrklarades, bade det funnits fi^r sv§rt fbr en 
att bafva Ofversta befallningen ocb statbMlareembetet i Finland; 
ocb skulle derfrtre landet nu Ster delas i i\h bOfdingedOmen, det 
Norra ocb Sodra. Det Norra gafs Ster jemval samma dag den 
13 Augusti 1577 ^) at Henrik Klasson Horn. Att ban dessforin- 
nan inom kortare tid forst med bef^let k Revals i^stning betrodd, 
, dernSst f&tt for svagbet ocb aderdom afsked, ocb att ban detta 
icke mottagit, ocb att ban, som anfordt, 1577 till stStbSUare Ofver 
Norra Finland utnSmnts, forekommcr utan forklaring alldeles f§- 
ordigt uppgifvet. Tillafventyrs eller sannoUkt bade konung Joban 
bSUrvid af gammalt misstroende ocb agg mot Henrik Klasson ater 
hdnfOrls, men snart ftjraniatits p& nytt upptaga ocb begagna bo- 



^) Att Henrik Klasson Tott skulle i Finland beklfidt nligot embete, 
synes itminstone i Stiernmans Bofdinga Minne, eller sa vidt afven re- 
gistret der uppgifver, alls icke till. Men enligt Rosen ban e 5t;ea /{t7re< ^o- 
nunga-Langd s. 52, skulle ban varit i Osterbotten landsbofding; lagman 
iter efter Uggla Rdds-Ldngd, 5:te af delningen, s. 16. 

*) Rosenbane Svea-Rikes Konunga-Ldngd s. 52, Uggla lidds-Ldngd 
Site afdelningen, s. 16. 

3) Stiernman Hofdinga Minne II s. 350. Uppgiflen s. 345 bvad 
artalet betriiffar ar att derefter rattas. 



76 

nocQ. Fr&n sin besUlmmelse i Finland aflllgsnades ban emel- 
lertid genast iter^ i det honom nytt krigsbefiQ anfbrtroddes. 
Delta Ars iu^t Ryssland tillSQrnade fUtt&g hade y^ddiga nistningar 
fbreg&tt Finska sUlnderna ensamma hade hland annat rytte- 
riets fbrstflrkning Uegat Af Nyslotts Uln hade fordrats 1000 bJh 
geskyttar till bast Prester, borgare och allmoge Of?er hela Fin- 
land hade ryttares anskaffande blifvit aubcfaldt Nemligen bvarje 
prest skulle uppsiltta en karl och hSstmed fulla vapen; sUlderna, 
hvar efter sin fbrmSga fr&n 15 till 40 bastar och karlar, likale- 
des med vapen forsedda. Hvar och en som s&lunda ibrpligtad 
icke p& bestSmd dag i Wiborg med sin utnistning infunne sig, 
fbrestode strflngaste straii^ eller inlet mindre an alt prester deras 
gall, kOpstadsman bus och hem fr^toges, samt skattebonder de- 
ras hernman^ hvilka i s&dant fall till kronan Ofverginge >)• Seger- 
rikt utfoll dock Stminstone sedennera f^lttikget, som bade fordrat 
dessa for egel land nedsl^ende beredelser. Pk flendtligt omr^de 
i Ingermanland och Lifland utibrdes det under Henrik Klasson 
Horns befal med lbr[iu*liga harjningar. Men hela uppdraget fbr 
Horn slutades med konungens on&d, som ban, enUgt en gammal 
under den 28 April 1579 nedskrifven bistorisk anteckning lidra- 
git sig, „i del ban icke ar ryckt in i fiendens land, utan dragit 
in i Finland tillbaka igen^ % Men Stminstone icke blolt af ko- 
nung Jobans mot den gamle Horn stamda missnOje och fbrtry- 
telse Ofver hvad sMunda skett, torde kunna slutas alt delta va- 
ril bans skuld. Narmaste fortsattning ph kriget under befill af 
bans son Karl Horn jemte den frejdade, Finland jemval genom 



*) Se i Vitterhets, Historie och Antiquitets Academiens Handlingar, 5:dje 
delen, C Adlersparre Afhandling om Svenska Krigsmakiens och Krigs- 
konstens tillstdnd ifr&n konung Gustaf 1:9 dod tin konung Gustaf Adolphs an- 
trdde till Regeringen, s. 156. Jemfbr s. 160; men dessutom s. 281 hvad 
skildt utskrifDingen af b&gskyttar till hast fr&n Nyslotts Ian betraffar. 

s) Sven Elofsons HandUngar i ofta an ford kiiUa. 



77 

flcra ofvan antydda f^rhSlIanden tillhoriga, Ponlus De la Gardie, 
tick ibr Sverge en lysande vilndning. Konung Johan, dnda frSn 
ungdomslren p& furstlig f§filnga l^egifven, antog dervid, fbrmodli- 
gen tillika i uppdrifven stolthet samt retsamhet mot ryska stor- 
fursten, samt tillegnade sig jemval han titel af storfurste, hvar- 
vid han bland annat skref sig till Finland ^). Henrik Klasson 
fick emellertid vid sitt finska stMhillareembete qvarstS. Dessutom 
tiUdelades honom sedermera 1583 jemvsil lagsagan i Norra Fin- 
land. S&lunda fOrenades Ster fbrndmsta lagskipande och fbrvat- 
tande myndigbet inom samma omry e af landet Och Henrik Klas- 
son Horn kom sMunda att kter pa sin alderdom, slisom det varit 
honom ISngesedan ibrut under konmig Gustafs regering beskardt, 
pli en g4ng bekldda tvenne af landets fbmamsta embeten. Till 
sist likvdl drabbade honom konung Johans on&d utan att veterii- 
gen derpS ibijde ndgon upprdttelse. Forlossad, sSsom det tillflf- 
ventyrs med afseende k bans hoga ^Ider heter, fr§n stStbMlare- 
embetet 1586 den 13 September, mistade han, enligt samma 
uppgifts lydelse, tillika samma dag Norrdnne lagmansdOme ^). 



<) I ett den 27 Jaoi 1582 fbr Abo skola atfSrdadt skyddsbref skrif- 
yer koDungen sig Storfurste till Finland, Karelen, Ingermanland ocb Smo> 
lenske, Pet^n uti Ryssland, och dfver de Eester i Lifland hertig. — I se- 
nare bref, af den 20 Juni 1500 och af den 15 Jnli 1591, titnlerar han sig 
Storjfiirste till Finland, Karelen, Wozskipetin (W&zsiperin) och Ingerman- 
land uti Ryssland, och tifver de Eester i Lifland hertig. Abo TidfUngar 1794 
N:ma 31, 33, 45, samt &rg&ngen 1795 N:o 9. — Men se Lagns am ^n- 
Umds titel af Starfurstendme (foredrag for Wetemkaps Sodeteten d, 4S Jumi 
4B*S). — Titel af Storfurste till Finland antog sedermera konung GusUf 
Ad<^. Oeksi tillSgges honom denna samt derp& titlarna ^hertig uti Eest- 
land och Karelen, herre utdfver Ingermanland**, d& i riksr&det friherre Ga- 
briel Oxenstiernas ett till konung Kristian lY i Danmark den 27 April 1622 
billet tal, till en b5rjan h&lsning ft-fin hans egen konung framh&res. Se 
Loenbom Oplysningar i Svenska Historien, Aide del aid. 46. 

*) Stiernman Hdfdinga Minne II s. 345. 



78 

Slisom upplysning hdrvid och Ofver det nflstfbljande kan anforas 
ett Klas Akesson Totts 1589 den 13 Februari k haradsting i Pcl- 
kSne f(Ur kyrkoherden i Sahalaks' Johannes Martini uti^dadt faste- 
bref p& en af honom inkopt en jQerdedels skatt jord ^). Klas 
Akesson till Sjundeby kallar sig nemligen i denna urkund riks- 
r&d, landshofding Ofver Wiborg, Nyslott och Kexholm, lagman 
OlVer Karelens lagsaga, haradshofding Ofver SSflksmaki harad, rid- 
dare. Men till stSth^Uare b&de Ofver Norr- och Soderfinne lag- 
saga utnamndes 1587 Axel Lejonhufvud, som om icke fbrut, St- 
minstone derigenom kom att frkn Sverge Ofverflytta och ft>r langre 
tid taga i Finland sitt hemvist. Varaktigt f^stades sMunda der vid 
samma tid attlingar af tvenne lysande maktiga svenska siflgter, Tott 
och Lejonhufvud. For Axel Lejonhufvuds mor, Sten Eriksson Le- 
jonhufvuds, konung Johans morbroders enka Ebba LiljehOk hade 
der den 25 December 1569 Raseborgs Idn anslagits till grefskap *). 
Sedermera, medan hon ainnu lefde, utf^rdades af konung Johan 
1587 dea 28 Juli och 5 September Oppna bref, som §t hennes 
aldsta son Axel Lejonhufvud tillerkftnde grefskapet Det dertill 
bestamda Raseborgs Ian, hvilket under Gustafs regering Erik Fle- 

«) Nemligen afskrift fanns bland Abo Universitets bibliotheks histo- 
riska samlingar, i ett till dem bSrande band af fjerdedels arks format 
Samma band innehOll ett annat &t samme kyrkoherde i Sahalaks Johan- 
nes Martini ntfiirdadt fastebref. Knut JOnsson (Kurck) till Laukko s&som 
h^radshOfding i Ofra Satakunta gjorde dermed vitterligt den 28 Mars 1596, 
att dkj vid vinterting med allmogen af Kangasala socken, n$stnamnde kyr- 
koherde anmSlt sig hafva inkdpt i en viss by halfannan st&ng jord (6r 20 
mark orttuger, samt l^/^ sting jord for 24 mark reda penningar, och 2 
stringer fbr 26 marker; att n&mnden fbrs'akrade dessa jordlagenheter hafva 
blifvit k tre haradsting nppbudna; samt att nu derp& kyrkoherden finge 

fasta. 

t) Kort forut den 9 April 1569 hade konung Johan at sitt r&d och 
tifverste amiral Klas Fleming till Svidja p& behaglig tid fbrliinat Lojo soc- 
ken. Se v. Becker de comitatu Raseborg. sid. 25 not. Raseborgs iSn 
var salunda vid fbrlJiningars bortgifvande jerant i Itanka. 



79 

ming haft p^ fbrpaktning eller i f)»rlsiiiing, och dervid egenmflk- 
tigt och vAldsamt behandlat, var icke battre till, d& der grefska- 
pet inrattats ^). Som i det fbljande nilrmare framstlir, inkommo 
derifrSo till konung Johan klagomM mot Axel Lejonhufvud. San- 
nolikt fbrfor han lika laglOst i sitt stdth^larskap ^). I andra om- 
stdndigheter adrog han sig konung Johans onSd hSftigare ^n den 
Ilenrik Klasson Horn ront, och samma missOde drabbade samma 
gSng, 1590, jemviil Klas Akesson Tott. Niisl efter konung Jo- 



. ^) Om den hogmodiga, giriga fru Ebba och hennes sod Axels h&rda 
fbrfarande i Raseborgs grefskap, se Fant In illustrem familiam Levenhaup- 
tianam Observationes s. 9 och y. Becker a. st. s. 11. 

^) Aiel Lejonhufvuds fullmakt af 1589 (bv rektorD i Abo skola Gre- 
gorius Teitus att hafva Marie pastoral slsom prebende, meddela Bandlin- 
gar i FinUmds kyrkohistoria lY s. 25 f. I denna fallmakt heter det, att 
biskop Ericus d& nyligen tillegnat sig samma pastorat — Teits Dlirmaste 
fbretradare 1 rektorsembetet Jakob Petersson hade fatt det 1578 af konung 
Johan at sig anslaget. Se i teiten bar sid. 104. Tvifvelaktig synes dock be- 
horigheten af Aiel Lejonhufvuds mot biskopen framkastade beskyllning. 
Georg Milrtensson, Gregorius Martini Teittus blef aret derpS gift med sin 
fdretradares Jakob Peterssons enka. I Abo universitets bibliotheks histo- 
riska handskriftsamling, i ett band 4:o, n>rekom bland annat der afskrif- 
Yet, ett Abo den 24 April 1590 dateradt, Georg M&rtensson Teitts bjud- 
ningsbref ibr hans di forestaende broUop, hvilket den elfte Haj i bans blif- 
vande makas bus skulle firas. Brefvet borjar med en inledning om Skten- 
skapets gamla ursprung och helgd samt gudomliga stiftelse. Jemte detta 
latinska yar ett svenskt bjudningsbref for samma tillfalle och af samma 
inoehall, genom afskrift iifvenledes dersammastSdes i fbr\'ar taget, s&som 
prof fbrmodligen p& inhemsk forntids sedvanor och plJigseder i ett med 
det sedligt och borgerligt samhldliga fbrenadt, s&llskapligt umganges lif, 
samt sisom upplysning tillika om de begge for sin tid genom fSrtjenster 
ansedde begge skolrektorernas privata lefnadsomstdndigheter. En till^mp- 
ning harvid vore den formodan, att Lejonhufvud ansett rektor Georg Teitt, 
blott pi grand af tillernadt aktenskap med enkan efter hans fliretrftdare i 
embetet, ock sk&ligt knnna vid dennas innehafda Idnetilldkning bibeh&ilas, 
hvilket ater biskopen icke skulle godkant. 



80 

bans frinfUle finnes Klas Fleming EriksBoii nttnnd s^som dess- 
fbrinnan redan hogate general och tillika guvernOr ofVer Finland, 
samt i denna egenskap om hvarjehanda Atgflrder der af hertig Karl 
jemte rikets r^d anbefalld ^). AU konung Eriks Ofver Finland 
Ulkatte ftUthUlare den ene efter den andre blefVo ibremM for 
denne konunga fortOrneker, bemttrktes bar ofvan. Lyckligare i 
forh&Uanden till konung Joban voro, med undantag af Klas Fie* 
ming, ej eller de sedermera pA aamma boga plats i Finland af 
honom anstilUde. Ocb svagt samt vankelmodigt visar sig sjilimda 
under en foljd af kr &ter det fortroende, bvaretter om bela lan- 
dets styrelse beStiUndes. 

Ocks& fbrekomma grofva oskick i Finland gflngse samt lag- 
lOsa ocb vAldsamma tilltag forOfvade isynnerhet just under det korta 
skede, d& landet var eller skuUe for battre ordnings skull vara i 
stfitbftllareddmen skiftadt. 

Till befallningsman p& Wiborg 1583 den 6 Juli utnSmnd 
Ofverkom dit fr§n Sverge Matts Larsson (Kruus). I Finland bade 
ban med en dotter af konung Gustafs riksr^d Bjom Klasson till 
Lepas ing&tt flktenskap ocb sMunda nSrmare fostats der^. Till- 
samman med benne bade ban f&tt af konung Joban i forlftning 
en by Wirala. Af bOndema der angafs bos konungen 1585 bans 
Ofver dem tillsatte fogde att bafva ptiagt dem stor skattning, af- 
vensom for ofrigt vildsamt forfarit. Kruus f&r hdrpA Mn konun- 
gen ett bref af den 26 Juni samma dr. Han borde vara forUnkt 
pS, skrifver konungen, att uppriltta bondernas skada. samt att 
till kronan inbetala det ttfver Mig lagbg ranta uppburna. 
Derjemte betas ban med att mista allt bonom foiitfnadt Och 
som bonderna befarat bamnd af honom for det de klagat, sSl 
hade konungen, som bonom nu tillika forstflndigas. tagit dem i sitt 



Se Werying konung Sigimunds och konvng Carl 9:9 hiitorier, 
1.8.110. Men i Stiernmans Hdfdinga minne 11 8. 351 saknas hao. 
«) Se Blad ur Finlands mfder (i Sumi 1853 b. 263 not 85.) 



81 

hagn. Sedermera i borjan af 1600 talet utn^lmnd till lagman i 
Norrfinne lagsaga och kort derpd. till riksrdd, eftertrdddes ban i 
del genoin bans fr&nf^Ue lediga lagmansembetet af sin »on slut* 
Ugt riksskattmdstaren Jesper Mattsson till Harvila, Jokkis ocb Lesn- 
sjoholm, bvars ilttlingar, genom sin moder Brita Pontusdotter De 
la Gardie arfvingar af ett storre antal finska jordagods, torde till 
Duvarande delagardiska bibliothekets k LoberOd fran Finland rild- 
dade urkundsamling hafva lemnat m^get bidrag. Till samma 
samling hdrer konung Johans nyss anforda bref. 

VidstrScktare vildsamnia tilltag begingos af landets embets- 
man i deras offentliga verksambet. Isynnerhet trycktes det ocb 
led ofverallt ocb i fortsSlttning iriin konung Gustafs tid af egen- 
nyttiga, rofgiriga^ okunniga och vSrdsldsa fogdar samt dem nttr- 
mast underordnade tjenstemSn. Henrik Klasson Horn, som af 
konung Johan 1568 varit sll misstMnksamt ocb onftdigt ansedd ^), 
erboU den 29 April 1573 konungens, om samtidiga tillst&nd i Fin- 
land till upplysning numera tjenande fullmakt k tillsyn der Ofver 
fogdar och fogdeskrifvare. Flertalet bland desamme l§g, som i 
nOmnda fulbnakt framb^Iles, till last blide fbrsumligbet i den redo- 
gOrelse, som af dem vid konungens rftknekammare i Stockholm 
horde aflemnas, ocb tillika grofva fbrsniUningar, bvilka drabbade 
bSde kronan och de skattskyldige. I sina rakningar pliigade de 
s4som resterande ocb utest&ende uppfbra redan i sjelfva verket 
betalda skatter af penningar ocb spannm§l, med bvilka de seder- 
mera ibr egen del ocb sig till vinning 4ret om drefvo bandel 
Falskt mkit och vigt brukades vid uppborden, jemte det att sam- 
ma en ging redan uppbuma skatt s§som icke erlagd ytterligare 
till och med tvenne glinger fbrnyadt utkrafdes. Adelns inkop af 
skattehemman lilto fogdarne ega best&nd och fbrbUfva dervid, i 
stdllet att, som anbefaldt var, kt kronan vederkanna sddana benne 



«) Se h&r ofvan i texten sid. 37 och 38. 
Sumni. 



82 

Mng&ngna gods. Ett som annat af harmed utpekade olagliga 
fbrh&llanden skuUe iiu Henrik Rlasson p& den honom gifna full- 
luakt sOka afskafTa. De voro f»r ingen del nyss insmygda och rot- 
f^stade, utan tvertom gamla och djupt intrflngda, afvensom redan 
af konung Gustaf ihilrdigt, men utan synnerhg nflrmare p&foljd 
bekampade. Henrik Klasson Horn, redan af konung Qustaf till 
kammarr&d utndmnd, torde genom sedermera vunna erfarenhet i 
kronans uppbords- och rakenskapsverk varit af sig sjelf gifven 
fbr det val, hvanned konung Johan 1573 foU p§ honom. Att de 
i fullmakten utpekade olagligheterna allt vidare under samme ko- 
nungs regering fortforo, rojer sig i n&gra snart har framstSende^ af 
konungen senare till Finland utfkrdade befallningar och fbre- 
skrifler, hvilka jemvSll Ster nedanfbre s§som gemensamt g&ende 
ut p§ allmanna fbrbattringar hade sitt stdlle ^). Omedelbart tUl 
konungen inkommo ocksA mot slutet af hans regering fr&n skilda 
finska orter klagom&l mot fogdar och deras skrifvare ^). Men 
flera dylika minnesmSlrken af det fbrtryck, allmogen jemval fr§n 
andra h§ll inom landet eller p& andra vdgar tilifogades, intraffa 
just fr§n samma skede ytterligare, annu bibeh&Una. 

Enligt en gammal urkund, hvilken saknar datum, men san- 
nolikt h6v till hv 1590, hade Karis och Ingo socknars bonder 
anmalt klagom&l Ofver hvarjehanda emot dem af inhemske herre- 
man och krigsfolk fbrofvade y&ldsamheter. Rytteriet med sitt be* 
f^l uttog garder alldeles egenmaktigt Som bar tjenar till upp- 
lysning hade konungen 1575 den 2 December utf^rdat fbrbud 
emot det d^ jemval bos honom af finska allmogen Ofverklagade 
ofog, att enskilde resande togo, pockade och trugade sig till 
skjutshastar 3). Nastnamnda nylandska socknar androgo, hum 



^) Jemfbr hMr nedan i texten sid. 91. 

<) Grdnblad De ComitHs qua dkuntur Arctop. s. 57 noterna 53, 54. 

3) Stiernman Conmerce-Stadgar / ss. 247 —249. 



83 

som hopen.af adelstjenare fkrdades med skjuts af och an, hvar- 
vid hastarne forderfvades eller ofta till och med genast gingo 
belt och hMlet fbrlorade. Olagligt befriade adeln sina landbOn- 
der fr§n skjutsskyldigheten, som derigenom s& mycket mer beiun- 
gade Ofiriga allmoge. Pk sina egna, n5diga resor och f^rder ronte 
bondema i samma socknar en misshandling, hvilken de isynner- 
het m&ste tillskrifva Klas Flemings tjenare. Mot allt detta (ifver- 
v§ld anhSUa de nu om konungens beskydd ^). Hvad svar de fitt, 
kan hflr icke tilldggas. Men hr 1589 hade dessutom inkommit till 
konungen klagomM fr§B samma Karis och Ingo och tillika fr§n 
Karislojo gemensamt, alia tre hOrande till Raseborgs grefskap och 
dermed dk under Axel Lejonhufvud. Ett forsvarsbref fbr bcn- 
dema mot honom utf^rdas af konungen den 19 September. De 
bade bdde med ovanliga, nya p&lagor betungats, och afven med 
hugg och slag, samt ibr (ifrigt p& hvarjehanda sSitt ilia behand- 
lats *). P& samma tid i Finland stSthMlare, kunde ban s§ myc- 
ket egenmaktigare forfara i grefskapet. Och efter angifvelserna 
derifrSn, m^ste fOrmodas huru forvaltningen ' gStt i st&thMlaredo- 
met Ofverhufvud. Detta bar samma ar tungan af inqvartering 
med &tfbljande garder, hvarjemte derifrSn b^ide Wiborg samt, an 
langre bort, till och med Narva borde fbrses med allt till befiist- 
ningarnas befordringar nOdigt, enligt ordalydelsen i en den 15 
Mars 1590 gifven „Ordning p& borglager fbr krigsfolk, som i 
gref Axels st&thMlaredOme forlagde aro". Denna fbrordning til- 
lagger sluttigt, att som grefvens st§thMlaredOme icke sS rackte 
till, mStte en del af krigsfolket, eft,er de urkundliga ordalagen, 
omlaggas i Klas Akessons (Tott) stSth&llaredOme *). — Men gan- 



*) Se GroDblad Urkunder upplysande Finlands oden och Hllst&nd i 
glutei af 46:de och borjan af 41:de arhundradet, Forsta flocken, Sidje hal- 
tet ss. 122—124. 

^ Se D'ast &beropade Urkunder Ders. s. 121 f. 

3) Samma Urkunder Ders. s. 125 ff. 



84 

ska snart eiter del att borgl^ger for kr 1590 sMunda besUimts, 
inkommo till konungen (rkn Osterbotten par skilda klagoskrifler 
Ofver krigsfolket. Beggedera, den ena utan datum, den andra 
gifven i Afustasaari socken den 6 April (1590), ftberopa utbredd, 
rSdande fattigdom och elSinde, hvarfbre pSlagda skatters utgdrande 
vore om5jligt ^). Om eller hunidant svar harpft nSlrmast utfallit, 
Sir obekant. Men detta samma kr 1590 skulle allmogen i Oster- 
botten, efter n&gon der bibehUlen gamma! anteckning, f&tt ko- 
nung Jobans ibrsdkran att fbrskonas fbr ryttareborglager mot det 
de skulle hMla 1000 landsknektar, och sjelfve vara redo vid ry- 
ska infaU, s§soro samma antecknings ord lyda. Atminstone par 
kr senare utibll harom bestdmdt beslut Ett kongligt bref till 
fogden i Osterbotten Thomas G^ransson finnes 1592 den 31 Jul! 
utftrdadt. Ddmera hade fr&n samma landskap genom enkom ut- 
skickade begSirts befrielse fr&n kter nflstfbregSngna vinter der fbr- 
lagdt borglager. Genom konungens bref forklaras Osterbotten 
framdeles blott skyldigt underhUla sina i landvarn iippsatta.knek- 
tar, tv& f^nikor. Men ocksA Hkge derfbre allmogen, att om st5rre 
styrka mot flendtligt infall skulle behofvas, vara sjelf beredd till 
fbrsvar *). 

OfverhufVud i Sverges krig med sin Ostra granne voro van- 
ligen blott Finlands sydligare gransorter efter hOgre anstalt och 
befallning enkom satta i beredskap mot fienden. FOrsvaret af 
Ofriga l&ngstrackta nordligare grans langs Savolaks och Osterbot- 
ten berodde vasendtligen p& inbyggame sjelfva. Ofverallt likval 
voro Finnames egna anstrangningar tagna i ansprSk. Att de sS- 
lunda ofta, eller som oftast, mer och mindre lemnade p§ egen 
hand, icke fallde modet, lande dem till vidare utveckling af man- 



*) Se samma Vrkunder Ders. ss. 127 ff. 

*) Se Ders. s. 1 — En uppgift i min uppsalls : Fordna krigiska upp- 
tr&den i Norra Osterhotten \ Joukahainen 2:dra hdftet, s. 27, vorc harvid 
tillika att anfbras. 



85 

lig tillforsigt och fUrm^ga. Icke blott oaktadt sina, ofverhufvud 
ofta dfven genom en str^lng natur betryckta- fUrhSIlanden, utan 
tillika eller slutligi dock jemv£d just genom elier fdrmedelst dem, 
i bekiimpande och bearbetande af dem, tillegnade sig finska fol- 
ket idkeligt eller bibehdll och foitplantade inom sig en redbar 
kdrlek till hela sitt land, uppskattning af sitt Iftge samt sjelfkdn- 
sla, hvilka en haltrik skatt af poetiskt formerade ordstaf uttryckte, 
uppriUthOll och tillbaka djupare inprflglade. 

Dess, isynnerhet af inre politiska stilUningars forvirring, prof- 
vade sedliga och medborgerUga stadga Sdagalade sig dervid sftsom 
undergifvenhet for ett i det hela dock best^ende samhsllsskick. 
Men frimodigt och idkeligt framburos tillika dock af Finlands all- 
moge till konungen klagomM Ofver Udet vMdsamt intrSng. Under 
uttryckligt Sberopande, att bOndeme derifr^ som oftast besdkt 
honom med besYSU* Ofver tiingan af de mSnga otillbOrliga skjuts- 
f£irdema, utl^rdar konungen den 2 December 1575 redan namnda 
fbrordning, som ibrbjuder i Finland hvarje blott i egna vSU*f stadd 
resande, att annorlunda &n genom beting med allmogen om legan 
komma sig till skjutshitstar. Bkde den harmed antydda och mSn- 
gen annan gammal osed, ehuru isynnerhet frjin och med konung 
Gustafs tid upprepadt fOrbjuden, hade vdl, som jemval i det nyss 
framstalida visat sig, framgent sin gkng. Men ihardigt fasthoU 
ock liter h andra sidan allmogen, oaktadt afilagsenheten frka ko- 
nungasatet och oaktadt sprUcskilnaden, sin ursprunghga, dnnu allt 
oafsagliga rattighet till klagande omedelbart hos konungen ^). 
Att mot den for^liende orattvisan rdttvisa otrottligt sOktes, och 
ej eller utan sin framg^g i en mflngd af enskilda fall, under- 
bill vilkoren for ett i det hela och st&ende forbattradt samhalls- 



*) Se Blad ur PirUands Hdfder de sidor, hyilka i registret vid orden 
klagomil (hos koDongen) och v&ldg&stDing aofdras. 



86 

skicks uppkomst Behofvet nardes och lefde af tron p§ sitt all- 
manna v£lsen. 

Ett fDr dess varaktiga best&nd erfordeiiigt yttre valst§nd 
grodde llingsamt. Sp&r af fbrkofiran deri skonjas likvSd vid Ofver- 
sigt af Iflngre lidskiftens spridda fbreteelser. Men fbr borgeiiig 
och landtlig naringsidoghets gemensanima framsteg tycks den ibrra 
jemfbrelsevis roera saknats. Genom sitt naturliga, nordiska lage 
var iinska folket vandt vid ihdrdighet i jordbrukets n&gra fk enfor- 
miga, en gSng f^r alia gifna arbeten. Det var ovant vid och icke 
fallet fiJr en till borgerligt lif erforderlig rorligare och mluigsi- 
digare ibretagsamhet. Och som v^sendtligen till landets vdlf^ 
i det hela horde, hade den vid kustema utbredda, Sfven genom 
detta sitt ISge till handel och sjofart kallade svenska befolknin- 
gen antagit flera, de fbrnSmsta karaktersdragen af sina talnkare, 
nSrmare flfven redan blott genom bosattningar och genom egen 
ursprunglig kultur sammanslutna iinska landsman. Desto mer Ud 
fordrades till vana vid den frihet, som beredts, i det konung 
Gustaf afskuddat tyska hansestadernas under sin fortsattning tryc- 
kande inflytelse p§ nordens handel. 

Den dervid af konung Gustaf vidtagna, redan blott s&som 
en borjan omogna inre handelspolitiken bibeholls ocks^ den segt 
och ihardigt. Samma i^rfattningar gallde lange och val, men hin- 
derligt fOr sin allmanna bestammelse. Har ofvan sid. 40 namndes i 
skildt eget sanunanhang konung Johans ett href af den 12 Maj 
1573 till Lasse Larsson p& Abo. Denne bekom dermed svar pk 
en fOrfrSgan bland annat, hvilka varor under nasta sommars sjo- 
fart finge frka landet utgL Och som har ofvan ytterligare jem- 
val redan intagits, anvisar konungen ki honom for nodiga upp- 
lysningars erhMlande sina trogne man herr Henrik Klasson och 
Herman Fleming. Hos dessa eger ban hora sig fore, innan ban 
alls utstadjer nkgou af Abo stad, vare sig inlandsk eller utlandsk, 
som orden i brefvet lyda. I fall de, hvilka bUfva utstadde, vilja 



87 

begifva sig till fremmande land, skall ban ingalunda tillsUdja dem 
bortfbra spanning eller andra ^tande varor, liksom ej eller bdstar ^), 
enligt hvad konungen tilUlOrene jeinvid Ibrbjudit Tullen k utldndskt 
gods forblefve sSsom koauag Gustaf stadgat. Men Danskar skuUe 
ujuta befrielse, samt jemte andre, bvilka f&tt derp§ konungens 
Oppna bref, afvensli de Lybske, ocb Stralsundske ^). Till det i 
konung Jobans bref ur konung Gustafs forfattningar upprepade, 
bora fbrbuden mot Sitande varors och bilstars utfOrsel; flfvens^ 
tullfriheten i Abo for Lybeckarne '). Ofverhufvud rSder samma 
rigtning till bandelsfrihetens inskrSinkande och,begr£Ui$ande, dess 
belaggande med fbrmenadt for landets vftl erforderliga ledband. 
En tre kr derefter af konung Johan sjelf fbr Finlands st^der 
uppgjord beskattning utvisar, litminstone som skaligt kan fbnno- 
das, forbMlandet dem emellan till deras stOrre eller mindre ban- 
delsrOrelse. Abo stad skulle 1576 till kronan erlSlgga 500 unger- 
ska gyllen; Bjomeborg 300, Raumo 100, Wiborg 150, Mdendal 
20, Helsingfors 100 *). Att det gamla, nSst Abo bade fOriit och efter&t 
i borgerlig verksambet jemforelsevis utmilrkta Wiborg fbrekom- 
mer Snda till balften ISlgre ^n BjOrneborg beskattadt, torde vara 
att hSU'ledas fr§n enkom d§ under pSg&ende ryska krig betryckta 
fbrhMlandeU; bvilka det med sitt lilge ISlngst inuti Finska Viken 
mer dn andra landets sjOstader fitt vidkSinnas. Men att Borg& och 
Ekenas alls icke nSmnas, betyder fOrmodUgen 4ter, att all bor- 
gerlig rOrelse for dem afstannat. Hvardera bade af konuiig Gustaf 



^) Jemfor Blad ur Finlands H&fder de i registret vid orden ^spaan- 
mil'' och nhSstar" uppgifna sidor. 

*) Se Tidningar utgifne af et S&llskap i Abo 418k, sid. 68 och f)t>ljaDde, 
der konuDgens bref Sr ur riksarkivets registratur roeddeladt. 

3) Se Abo Tidningar 4796 N:o 25, slutel af Anm&rkning rorande Abo 
och Raumo st&ders relatwa tilUt&nd omkring dr 45S0. 

4) Se Tidningar utgifne af et sallskap i Abo 418A, sid. 84, den der 
iter ur riksarkivets registratur meddelade urkunden. 



88 

samma kr 1546, Borgk ^) den tredje December ocb EkeoSte ') den 
Qortonde i samma m&nad bekommit stadsprivilegier. Nya utf^r- 
dade sedermera konung Johan 1579 den 8 Juni forBorgd. Hans 
undersMer i Borgk by i Nyland hade, som samma privilegier 
med anfOrda ordalag fbrklarar, begflrt fli bruka kopmanshaodel 
s&som andra sUlders borgare; bvarp§ ban jemyfll samtyckt, det 
samma Borg& b; mk upprattas ocb blifva kopstad, s^om den, 
eburu pft nkgon tid nedlagd, jemval fbnit varit '). Men sSsom 
vidstrttcktare utvisande den borgerliga rorelsens vanmakt i landet, 
fbrekommer inneb&Uet af Pontus De la Gardies ett bref ftkn 
SvartsjO den 17 Juni 1582 till Hordeel. N&gon borgare frkn Ko- 
penhamn skulle i Finland intrftffa fbr att upphandla tjara. Hor-^ 
dee! anmodas ibrstrftcka ki honom 200 daler^). Hen att en 
utlSlnning s&lunda, vare sig k egna eller k en i Finland besut- 
ten krigsbeMbafvares vagnar, personligen gor uppkdp af ndmnda 
vara for utskeppning, m&ste anses bevittna en of^rdighet bos Ian- 
dets inhemska bandelsst&nd, hvilken redan blott genom det sksom 
talande nu anfi)rda vore p^ det ofordelaktigaste ocb nogsamt inty« 
gad. For finska staderna Ofverbufvud bereddes emellertid, ehuru 
l&ngsamC, uppkomst icke genom privilegiema, utan genom landets 
oaktadt betryclita iagen likval framskridande vidare odling samt 
ett ordnadt jordbruks utbredning. 

S&som splir utaf ny, spad^ fr^ konung Gustafs tid fort- 
satt nftringsroreise, bar ofvan jemval fbr konung Enks tid bemsuiit, 
framstSr kter saltpetertillverkningen. „Bestallning'S som en gam- 
mal bar upplysande urkunds Ofverskrift iyder, fmnes utf^dad af 
konung Johan den 24 Oktober 1575 „fOr Michel Markusson, 



^) Se Blad ur Finlmds Hafder den i registret under namnet Borgi 
vid „ stadsprivilegier^ anforda sida. 

*) Arwidssons Handlingar VII s. 191 f. 

3) Se den under Porthans inseeode afM. Alopaeus utgifna dis- 
putationen Historia Borgoae^ P. If s. 28 not. 

4) Se De la Gardiska Archivet IV s. 221. 



89 

saltpetersjudare vid NMendaP. Deiine fOrsSlkras oni Ivft fria verk- 
stSder, en vid Nddendal, en annan uti „Lapjoki^ by uti Abo 
tell, „dem", skrifver konungen, „vSre undersSter uti ftjrenamnda" 
Abo Ian och uti Nedra Satakunta uti Kumog^rds Ian skola vid'^ 
makl haiia". Fogdarne borde vara honom „f([)rforderliga", soni 
det gamla uttrycket lyder, med spannmM, fetalier, dagsverkeu, 
drengar, jord, aska, pannor, kar, ved, halm och allt till saltpe- 
tersjuderi behoffigt. SpannmMens, fetaiiernas och dagsverkenas 
prig skulle s^dragas fr§n den lefvererade saltpeterns betalning, 
hvilken honom efter femton dalcr ftJr skeppundet tillkomme. Arli- 
gen horde ban i sitt yrke inlara sex drengar, dem konungen ISle 
komma till honom fbr undervisuings erhMlande, hvarvid ban intet 
af sin konst finge day a *). Huruvida just genom sistnamnda 
anstalt dess andam^l, saltpetersjuderiets vidare utbredning vun- 
niis, ar icke synligt. Detsamma finnes val langre fram§t i tiden 
jemval p& Finlands omr^de betydligt ftjrkofradt, samt slutligt ibr 
vissa orter utgOrande en fruktbar naringsgren. Men s^som det 
annu under konung Johans regering fbr kronans rakning bedrefs, 
medibrde det f6T landet sjelft blott idel tunga. I ett den 20 Juni 
1590 till Finland utf^rdadt href, staldt till en Jachim Bertilsson, 
fbrmodligeo haradsfogde, sager konungen, att bans undersStef 
uti Pitkijarvi och Hirsijarvi Qerdingar haft sitt bud hos honom, 
samt att de, bland annat, som brefvet anfbr, om en viss ordning 
p& drliga rantan Ibr saltpetersjudningen anhlillit; konungen fQv- 
klarar sig forst framdeles kunna p^ ett som annat gifva svar och 
besked, nar bans „kammererer, som i Finland aro med linska 
rakenskaper", tillbakakommit *). 

Men Ofverhufvud annu synes fbga nkgoi naringsyrke, som 
icke landtbruket bar i sitt skote, hafva hojt sig Ofver en pa kon- 



<) Denna urkund ar, efter afskrift ur registraturet i riksarkivet, af- 

o 

tryckt i Tidningar ulgifne i Abo 1*784 N:o 1 ss. 6—8. 

«) JDetU konung Johans bref ar aftryckt i Abo Tidningar 1^795 N:o 9, 



90 

uug Gustafs tid uppnMd sUadpunkt Till de gamla, Iftnge i Fin- 
land idkade horde kalkbrflnnandet Hflr ofta niUnde fogde Lasse 
L^^sson hade 1573 om vSren fr&n Abo bos konungen anmfllt, 
att slottets mur, synnerligen kring om tradg&rden, borjat mycket 
fbrfalla, samt att ban derfbre ernat l^ta pk samma mur i hornet 
mot sjon uppsatta en half nerdel. I svar fr&n Wflsby af den 12 
Maj godkanner konungen Ofverhufvud de redan jemvti vidtagne 
anstallerna; men anbefaller dessutom slottets befflstande. Till 
murningama skuUe dock icke kalk kunna, efter hvad foreslaget 
och begardt var, fSs fr&n DagO, emedan, som konungen skrifTer, 
bans unders&ter der redan ^agts fi>ra sin kalk till Wiborg, der 
likalades behoflig vid f^stningsverkens anbefallda fOrstSlrkande; 
utan skulle dit till Abo kalk bestflllas fr^ Pargas eller andra 
orter ^). Dessa forslag och ibreskrifler utgOra bar en liten upp- 
lysning. Att kalkbrilnning dtminstone i delar af Ostra Finland Itoge 
och fortsatt under loppet af 16:de Srhundradet varit alldeles van- 
lig, &dagalagga handlingar fOr konung Gustafs regering^). Det- 
samma hvad sydvestra iinska skSrg^rdssocken Pargas betr^ar, 
och dermed ang&ende en ort, som Slu i denna dag drifver deana 
nUringsrOrelse, visar sig af konung Johans n^stanibrda bref. Men 
nSgon sedan konung Gustafs tid genom sin utbredning fbrkofrad 
laudtlig idoghet dr harvid icke synlig. 

Emellertid forekommer Ster fr^ konung Johans reg^ing 
jemvSll ett och annat minnesmSrke utaf, att konung Gustafs lands- 
faderliga bestyr och forfattningar for allm^nna hushSUningen ej 
eller blifvit lemnade derbiin, utan att de dtminstone till en del full- 
fbljdes. I fortsattning bereddes sMunda en framtid. Den 1573 
for Henrik Klasson utfflrdade fulhnakt till uppsigt Ofver fogdarne, 



*) Konung Johans bref ar i Tidriingar utgifne af et Sallskap i Abo 
47 8i s. 63 f. aflryckt efter riksarkivets regis tratur. 

*) Se Blad ur Finlands Hiifder, de i registret vid ordet ^kalkbranning*' 
anforda stallen. 



91 

hvilken redan hSr ofvan anfordes, framst&r k n; o. Som sager sig 
sjelft, utgOr samma fullmakt jemval ett prof p& forts^ttning i ett bland 
konung Gustafs bedrifvanden. Till uppdraget for Henrik Klasson till- 
kommer par hr senare omedelbart ^t fogdame sjelfva af konungen 
meddelade stranga befallningar. Till fogden i Hattula hSlrad Erik Si- 
monsson skrifver konungen den 2 Augusti 1575, det ban fornummit 
en bop skattegods der tvertemot m§nga allmSlnna fbrbud ^) vara af 
adelsman op^taldt uppkcpta samt innebafda; ocb §lagger allts&nu 
samma fogde att dem allesamman konungen ocb kronan veder- 
kanna, afvensom de frkn dem privat uppburna rSntorna. Nar 
delta vore bestaldt, borde ban, likaledes skyndsamt, sjelf bos 
konungen insialla sig, „s& framt", lyda brefvets slutord, „du till 
„ara, lif ocb gods, utan alia nlider, icke vill strafTad bUfva^. I 
en brefvet *) Stfbljande anteckning Ofver dessa skattebemman ft)re- 
komnier bland deras tiUika namnda innebafyare Klas Fleming 
med icke mindre an 19 bemman, Klas Akesson Tott ^) med sina 
fem 0. s. V. Men flera kongliga bref, vid samma tid stallda till 
embetsman i andra delar af landet, anbefalla emot samma, jem- 
val h dessa orter utbredda olagliga fOrbMlanden b&de skyndsamt 
ocb strangt laga fbrfarande. InnebMlet af ett konung ^Jobans 
nSgra kr senare, den 21 Juni 1582, gifvet Oppet bref kan bar 
narmare framstallas. Konungen bade, som delta formaler, inbem- 
tal att tayastlandske bonder, bvilka fbrr brukat eramarken i Rau- 
talampi, gOra konungens unders&ler der bkde pS marker ocb p& 
(iskvatten binder ocb ibrflng; samt att de dessulom emot flera 
aldre forordningar under fralset forsalja obesuttna eramarker. 
B^de det ena ocb andra, afvensom Ofverbufvud all bandel om 



1) Se Blad ur Finlands Hafder, de i registret vid ordet nSkattejord** 
anfbrda stallen. 

2) Efter afskrifl utur riksarkivets registratur tryckt i Tidningar 
utgifne af et Sdllskap i Abo 1785, N.o 52 ss. 4H-^13. 

3) Jemfor bar ofvan s. 74 ocb dertill horande not. 



92 

erSmarker i samma socken, forbjudes strangl nu & nyo ^). Som 
hdrvid framst&r, uppgick emellertid odlingea af ett vidstrftckt om- 
rSde midt inuti Finland ^). Ett stort antal nya kyrkosocknar till- 
kom i Finland under loppet af samma tidskifte genom de Sddres 
klyl'ning ^). Har ofvan framholls redan, att domstolarna fbrndm- 
ligast voro med r§tvister sysselsatta. Gamla r^^gars osdkerhet 
och brister blefvo ibremM for ny uppmilrksamhet, hvilken till en 
del fr^ landthushSllningens och jordbrukets utbredning och tatare 
bosattningar hdrledde sig. 

SSsom antydning om ofTentlig anstalt fbr allmanna hushMl- 
nin^en ibrekommer jemvfil en gammal enstaka uppgift, anteck- 
nad, synes det, till niinne bland annat af Henrik Klasson Horn 
pS bans gamla dagar. Af konung Gustaf hade han redan 1540, 
dh vid 28 ^s Slder, fkii sig det vigtiga, angeldgna uppdrag anR)r- 
trodt att i Finland anstfllla nya skattlSlggningar ^). Ndgon dylik 
fbrrSttning synes honom omkring 1585 varit af konung Johan 
Slagd. »Upp& den tid", enligt ordalydelsen af nyss ^beropade 
underrattelse, „skattskrifningen med andra jorddrenders ransak- 
uing i varjo hafvande'*, hoU lagmannen i Norrfinne lagsaga 
Uenrik Klasson till Kankkas ting med allmogen af Bierno, 
Kimito och Murla ^) socknar p& Nds gdrd den 24 Mars 



*) Se samma Blad, de i registret vid Rautalampi och Utmarker 
anfbrda sidorna. Men till dervid iberopade st&llen i Abo Tidningar ar att 
tillaggas en otvifvelaktigt af Porthao i samma Tidningar arg&ngen 1793 N:o 
45 uppsatt, a fr&msta sidan af samma nummer forekommande, upplysande 
fbrklarJng ofver beofimningeD ErSmaa, Rautalampi trakten m. m. 

<) Jemfbr i Abo Tidningar 4795 N:o 52 artikein: Gamla HandUngar 
till upplysning af Finlands Hdfder. 

s) Jemfbr Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 1855 ss. 2t2 ff; och 
skildt hvad kyrkosockDaroes deloing betraffar s. 216. 

4) Se Blad ur Finlands H&fder (i Suomi 4853 ss. 247, 254 f. 

s) Se T u D e 1 d s Geografi, ofver Finland, utarbetad efter P o r t h a o s Sam- 
lingar 4795 Sthm 48!i6, s. 275. 



93 

1585 *). FOrst tio kv derefter, 1595, i sitt 82 lefnadsSr «) af- 
somnade Henrik Klasson Horn. Hvad den honom i ett frem- 
mande lagmansdOme uppdragna skattskrifning innebar, ft)refaller 
dunkelt. Att efter konung Gustafs tid och inom loppet af samma 
l^rhundrade ^tminstone i Nyslotts Ian skatllaggning g§tt for sig, 
synes dock visst '), ehuru ^ter alldeles oafgjordt vore, om denna 
och den af Henrik Klasson 1585 ftJrraUade skattskrifning eller 
uppdraget om hvardera st&tt i nSgot sammanhang. Emellertid 
framskymtar jemval harvid en fortsattning af de frSn konung 
Gustaf utgdngna anstalterna fbr allman hushdllning. En egen, 
som det forefaller, ny atgard, bvarmedelst narmare kungkap om 
en aflagsen, men vigtig, vidstrackt nordlig del af hela Finland 
skuUe inhemtas, fdrekommer af konung Johan anbefalld Sret nast 
ftirran veterligen skattskrifningen sOderut tkn Abo ki gamle Hen- 
rik Klasson Horn Tar anfOrtrodd. Nemligen 1584 den 6:te No- 
vember uppdrog konungen hi Michel Pavelsson (Munck) att ran- 
saka i Osterbotten om insjoar och elfvar, samt om deras namn, 
ursprung och utlopp, afvensom om stora hafsvikar, och fdr Ofrigt 
jemval eljest „huru det allt belaget ar'^, s&som en harom uppsatt, 
bibeh&llen gammal antecknings ord falla sig ^). Den harmed 
betrodde Michel PSvelsson blef Sret derp& 1585 adlad. Han 
hade dittils i krigstjenst gMt upp och vunnit erkannande. Hans 



^) Denna gamla anteckning fanns bland de kort fbre branden i Abo 
1827 i universitets biblioteket ordnade, genom samma brand fbrlorade geze- 
liska handskrifterna. 

«J Denna uppgift forekommer i Sliernmans Hofdinga Minnellhkde 
s. 345 och s. 375. 

8) Se Blad ur Finlands HSfder (i Suomi 4855 s. 254). — Tlonde- 
sattning i Finland, inford redan nnder konung. Johans tid, omtalas i 
Afhandling om Presterliga tjenstgomingen I s. 212. 

4) Denna fanns fbre branden i Abo 1827 i universitets bibliotekets 
liandskrifna historiska samlingar, med Porthans handstil och med &bero- 
pande af eller hanvisning till palmskoldska samlingen. 



94 

Sindalykt blef sedermera, att ban, sSsom konung Sigismunds anhain- 
gare jemte m^ga andra finska adelsmSn af hertig Karl domdes till 
samt undergick dodsstraff. Om bans beskickbing till Osterbotten 
1584 saknas vidare underrSlttelse. Deremot finnes qvar fr§n ndgot 
Slldre tid, ungef^r senare bSlften af konung Guslafs regering, en 
sorgf^Uigt ocb noggrannt uppsatt Ofversigt af vattendrag i Kumo- 
g&rds Ijlu ^). Att denna genom n§got offentligt uppdrag skulle 

o 

*) Se Abo Tidningar 1*J9S N:o AS. Rdrande tiden, d& den i den gamla 
iirkunden nfimoda Sarsankoski skulle nttorkat och vattnet ifr&n Langel- 
m&vesi s5kt sig ntlopp genom Ihari fors, begge inom Kangasala, fi>rkla- 
ras, i en bland samma meddelandes bifogade noter, detta hafva skett, efler 
all liknelse, eller fSrmodas icke bafva timat fdrrHn mot slutet af d& nast- 
lidne &rhnndrade (del sjuttonde). S&som sk&l anfbres, att i Weiionii 
16tt0 tryckta EpU. Descript. Svedae L I C. 3S $ 4, denna bSndelse Hnnu ej 
omtalas; och att den i Chr. Frisii under Johan Flachsenias 1685 ntgifna 
De potissimis fluviorum unwersi orbis, Theor. !X $8 tbrmHes, d& fbr n&gra ar 
tillbaka hafva timat. Hiiremot framst&r dock ett i samma Abo Tidningar 
sedermera irglingen 1795 N:o 51, meddeladt ntdrag ur l.bo hofratts under 
den 6 Oktober 1627 fSrda protokoU. 6fversten Ake Tott hade dessf6rin- 
nan vid hofratten angifvit binder i Heponiemi by af Kangasala socken (6r 
det de inom Kellio bys egor uti Jokiois, fifven kallad Iharis, eller Monlk- 
kala, fors byggt tva qvamar. Hofriitten hade hiirp& fbreskrifvit att der uppe 
i landet k ort och st&lle syn och unders6kning skulle anstSllas. Qyar- 
narne hade dervid ocks& befunnits stk upp& Kellio bys egor och strom. 
HarpI fbrehades nu andra g&ngen m&let i hofrStten. Qvamegarne, tvenne 
Mn Heponiemi tillstades komne binder, svarade muntligen och derjemte 
i en ingifven skrift, att sedan Jokiois fors fijr n&gra &r tillbaka utskurit sig 
aflopp, hade de, efter Matts Larssons och T6nne Jdrenssens befallningar, 
d&mt strOmmen; samt att de der sedermera byggt qvarname, fbr hvilka 
irligen i det foljande skatt af dem till kronan erlagts, tre daler for hvar- 
dera. — Enligt hvad haraf inhemtas skulle det Sarsankoski, hvilket of?an 
anftirda gamla beskrifning Ofver Rumog&rds Uns vattendrag nSmner, atmin- 
stone 1627 redan n&gon tid varit uttorkadt. Men sasom Sfverhufvud genom 
sitt fbrem&l med samma gamla urkund gemensam och tor denna i sin 
helhet upplysande, framstar numera ett alldeles nytt bidrag till fosterliindsk 



95 

fatt sitt upphof, synes icke till. Men i allt fall, isynnerbet som 
hiirvid Erik Turesson Bjelkes vid borjan pS samma Srhundrade 
fbrehafda Saima kanals anl£iggniDg tillika kan komma i dtanka, 
skulle Finland under loppet af detta tidehvarf blifvit till sina 
talrika vigtiga vattenfbrbindelser genom vidstrdcktare Ofversigter 
kdndt. Redan genom denna kunskap i och ft)r sig, hvilken sjelfva 
regeringen och de bildade inom landet sjelft vunno, var en 
vasendtlig, ehuru llingsamt mognande fOrkofran i landets ekono- 
miska stdllning inledd. Tillika befordrades med kannedom af lan- 
det och dess ISigen sa tSI lagskipningens som allm£inna fOrvalt- 
ningens angel£igenheter. 

Till en jemyfll fQr dessa nOdig fbrdelning af ^Idre vidstrSck- 
tare omr§den i landet ledde samtidigt de gamla stora kyrkosock- 
narnas klyfningar. Den nya protestantiska IbrsamUngens behof af 
yttre egna inriittningar, hvilket sm^ningom utvecklade sig, lilnde of- 
verhufvud till hela samhallsforfattningens uppsteg. Men denna ft)r- 
kofrades isynnerbet pli grunden af tillvexande religionsupplysning 
samt folkundervisning. Abo stills blskopar mottogo samt tilleg- 
nade sig ingifvelser af sin vigtiga, fcrst och nSrmast kyrkliga 
best£immelse. Som till prof p§ en vdsendtlig rigtning af deras 
verksamhet kan anft)ras, fOreskrifver 1573 biskop Juusten och 
MSgger presterskapet, att vid lasfbrhOren noga undersOka allmo- 
gens kunskap i katekesen, samt arbeta p& dess utbredning ^). 
Senare tiders kyrkliga protestantiska inrSittningar hade till en del 
d^era redan sin g&ng. Den framstallda l^ran var y^\ mest utan- 
lexa, men utvecklade dock sm^ningom, £ifvensom hon rotade sig 
i finska folkets ursprungliga ansatts for en hvilsam, from andlig 
^sk&dning emellan anstrSngd kamp for nCdtorftigt yttre sjelfbe- 



hydrografi den i tidningen Wiborg 1857 meddelade (ifversigt af Vestra Fin- 
lands vattensystem, eller Kumo elfs ftodomr&de, 

o 

^) Se Capita rerum Synodicarum 1 Samling af Domkapitlets i Abo Cir- 
cul&r-Bref I del. s. 21. 



sUnd. Anda frdn 1583 inpji 1625 ibrvaludes Abo stifl af bi- 
kop Erik Eriksson. Han hade dessutom dnda till 1618 Wiborgs 
stifls styrelse sig uppdragen. Af konung Johan var ban, synes 
del, oafbrutet \H ansedd och betrodd, medan for Ofrigt de fleste 
rikets hOgste embetsmSn och krigsbefidhafvare ronte konungens 
missUuksamhet samt fi>r£[nderlighet i nkd och onM. For gods 
och g&rdar, hvarmed biskop Erik af konungen beg^fyats, men 
hvar& konungens fogdar gjort biskopen fording, iick denne, genom 
kongligt href den 28 September 1591, stadfilstelse i ibnit bevil- 
jade ftirmdner i). Minnet af honom bar emellertid sina mdrka 
si dor. En stor, den tidigare delen af biskop Eriks lefnadsbana 
kan anses bort till nya tidens OfvergSng frdn medeltiden, med 
blandning af bjert sinsemellan afstickande drag. Kraftfulla, men 
eget besynnerliga, enskilda karakterer framst&. En rastlos for- 
tjenstfuU verksamhet utvecklade emellertid biskop Erik under sin 
l&nga tjenstetid. Frukterna derat sammanhorde med och inne- 
slot det bans foretradare Agricola och Juusten bedrifvit och for 
sin del genomdrifvit ^). Konung Johan h sin sida &dagalade en 
uppmarksamhet samt omv&rdnad for finska kyrkan samt Iftrover- 
ket, hvarigenom dessas inhemska styrelse samt de utmftrktare 
bland presterskapet funno sig till egen motsvarig fosterlSndsk 
verksamhet uppmanade. 

I konung Johans ett, den 27 Juni 1582, gifvet skyddsbref 
for Abo skola frambftUes oskick, som jemval redan af konung 
Erik icke Ungt forut ') forbjudits. Enligt hvad bar kier visar 
sig* hafva varit faUet, stiftades under detta tidebvarf nya forord- 
ningar, den ena efter den andra, som icke efterlefdes. I konung 



i) Handlingar till upplysning i Finlands Kyrko-Ristme, 5:te hdftet s. 1. 

*) Jemfor J. A. Lindelofs sasom disputations specimen ntgifoa: 
Den Kateketiska undermningen i Finland ifr&n reformations intiU den itora 
ofreden as. 26—36. 

aj Be hfir ofvan sid. 32 - 34. 



^ 97 

Johans, Sifvensom i Eriks Sldre, nastnamnda, oppna bref beirras, 
att adelsmdn, fogdar, skrilVare „ocb deras skrifvare^ anDamma 
utur skolan dithorande ynglingar. For hvad behof sddana ingrepp 
bedrefvos, uppgifver icke best^ffldt, eller ens antyder n&gotdera 
af dessa kungabref. I det senare af 1582 klandras emellertid 
eftertryckligt, att^ fOraldrar ovitlerligt, djeknarne „friui det embete, 
der de varit tillsatte^, enligt samma urkunds ordalydelse, bortto- 
ges, samt att sillunda kouungen och kronan ginge miste om skick- 
liga personer, hvilka eljest med tiden blefve tjenlige uti kyrko- 
herdeembete, eller ock „hvar vi", skrifver konung Johan, „annor- 
stsdes kunne dem behofva'^ ^). Till sist alltsS forbjuder konun- 
gen „alla, eho de hellst vara kunna, att taga eller annamma" 
oagra pei^oner en eller flera ifrSn fOrenSlmnda skola med min-^ 
dre att de sig derom konungens bref eller tillsdigelse hafva for-" 
vdrft"^. Ater 1591 den 15 Juli, efter klagom&l inkomne fr^ 
djeknama i Abo skolstuga, blef genom Oppet kongligt bref deras 
vUdibrande ibrbjudet; hvarp^, som genast bar kan tillSiggas, Sinnu 
konung Gustaf Adolf IbranlSts den 29 November 1612, medelst 
nytt Oppet bref stadftlsta sina farbrOdefs, Eriks och Johans'*). 
Synbart fOrefaller, att i landets Ibrvaltning bland dess embetsmSln 
bristen fh nOdtorftigt skickliga bitrSlden och underordnade tjenstemdn 
allt mer kandes, men att denna saknad ocksS med sin egenmflktiga, 
genom Mdre foresyn irka konung Gustafs tid inledda framfart ^), 
i sin mSn motarbetade sitt eget varaktigare och grundligare af- 
hjelpande. Allt uppenbarare pSkallades for det i landet under 



*) Abo Tidningar 4l9i N:o 51. 

«) Abo Tidningar 41H N:o 45; ^755 N:o 49. — Hertig Karls, lika- 
ledes for Abo skola, I sloltet der den li December 4599 gifna, skyddsbref 
har ett annat sammaDhang. 

3) Se Blad ur Finlands Hafder (i Suomi 4853 s. 161) och for 6frigt 
de i registret vid ordet Skolor anfSrda stSUen. 

. Suomi. 7 



98 

kalolska tiden grundlagda , ai konnng Giistaf lielt ocli hkWei 
vanvSrdade ocli eftersatta skolvorket Imgsta maklens krafLfuUa 
niellankomsl. 

Jomte delta rOnte fiiiska kyrkaii prol' pS konungens uppm^rk- 
sanihet i sin egna rigtning. Hans h§g for byggnadskonst och 
tillika for dess fomlemningars vSrdande kom Sifven Finland till 
godo. Minnena deraf, i och for sig fbrtjenta att i forvar tagas, 
l£lnda dessutom till upplysning Ofver samtidigt slut p^ en bland 
landets fordna fDrnSmsta katolska stiftelser. Bland Finlands klo- 
ster fOrmOgnast oeh namnkunnigast var del i IV§denda1. Ett S:t 
Annas nunnekloster, kring borjan pA 15:de §rhundradet grun- 
dadt i Reso socken, men icke fullbordadt, hade dernast Sindrats 
till brigittiner. Med denna bestdromelse hade del fStt uy plats 
ftjrst pS Masku sockens omrSde vid Karinkyla by, derpS i Helga 
och sAlunda ytterligare Aler i Aylis. Fran slutlig flyttning lill 
N§dendal ledde klostret der sitt upphofi). Under koniing Gustafs 
regering qvarstod atminstone annu 1531 i NSdendals kloster 
sAsom abbedissa Walborg Joakimsdotter Fleming 2). Efter henne 
bekliidde Brita Knutsdotter Kurck samma plats tills hon 1577 
afsomnade. Att bSde under konung Eriks och afvensA l^ge 
Sinnu under Johans regering ett stort antal personer lefde i klo- 
stret qvar frSn aldre tid, utvisa anslag af lifsmedel, som Abo 
lans fogdar framgent till klostret lefvererade ^). Konung Erik 

<) Se Abo Tidningar 4196 N:o 7. 

3) Se Blad ur Finlands Hafder (i Suotni 4855 s. 258 not 26. Jem- 
f6r i Handlingar till upplysning % Finlands kyrko-historia, 8:de h&ftet an- 
teckningarne nr Ornhjelms 1691 till konung Carl XI om klostergods 
m. m. afgifna berattelse sid. 13; der for kr 1547 fbrmSiles, att klostren 
Odelagts, och att alia rfintorna hemfallit till kronan, samt att dervid nigra 
fk allenast af de gamla broder och systrar i Nadendal och Wadstena q>'ar- 
blifvit, hvilka sedermera njutit underbill till belopp, som konungen bestamt. 

•">) PI samma salt, som alia andra kloster, hade jemval det i Nidendal 



99 

hade hi klostret beviljat ^ligen bland annai 9 lilster spaniimSl, 
(hvarje, efLer berflkningen pS denna lid, innehUllande 18 tunnor) 
25 oxar, 61 fSr, 1 skeppund flask, 6 tunnor smnr o. s. v. ') 



efter reformationen dess jordagods och dermed iokomstk^llor fr&ngatt. Ett 
och annat hade da och da likval, som synes, klostret i N&dendal flit till 
egen behallniDg (bryttra. Se Blad ur Finlands H&fder (i Suomi 1855 s. 
264 not. 20). Som det n^stibljaDdc i teiten har, sid. 100« utvisar, fbrvara- 
des hemligen i klostret atskiliiga sml dyrbarheter, ^kleno^er", fbrnamH- 
. gast val saonotikt silfverkaril och katolskt kyrkliga redskap. Jemfdr nyss 
aberopade Blad (i Suomi 1853 s. 154, med dertill h()raDde not 74). 

*) I Abo universitets bibliotheks, vid branden 1827 forlorade, sani- 
ling af handskrifter fanns ur. palmsk61dska samlingen i Upsala, son) det 
syntes, fbljande jemte hvarjehanda annat om N^dendals klosters sista tider 
antecknadt : 

Detta var nunnornas arliga best&Uning efter konang Eriks bref, 
hvad de deraf iatt och hvad aterstar: 



Spanmll 


9 laster. \ 




Penningar 

Oxar 

Fir 

Salt 

Sm5r 

Finska gaddor 


150 mark. i 
25. 1 
61. f 

6 tunnor. 

6 „ 
14 &. (?) 


for 
hvarje 

ar 
qvitte- 
rade. 


Dagsverken 


100. 




Humla 


i% sk:d 5 &, 


rest 5V, €1. 


Lax 


2 tunnor 


rest 5*4 tnnna (saledes for flera ar?) 


Saltad stroraing 


15 tunnor 


rest 11 tunnor. 


Torsk 


1 last 


rest 33 tunnor. 


Brax . 


1 skep:d 


rest 39 &. 


Tor Morler 


1 skep:d 


rest 4 <n. 


Torr Abbor 


1 skep:d. 




Crampe sill 


6 tunnor 


rest 4 tunnor. 


Flask 


1 skep:d 


rest 39 «f. , 


misM\ katt 


9i'j Niitfall 


rest 54 fx.. 



100 

Oiii en liOneskritt derit'rdii den 4 Janutiri 1569 till konung Jolian 
iir antecknadl, del abbedissan Brila Knutsdotter och meniga cou- 
vonlet anmalt, i kloslret Hnnu vara qvar en bop korsystrar, ocb 
n&gre personer med deras prcdikanl af brodernas convent, Sf- 
vensom ndgra gamla vanmMktiga qvinnor, bvilka med dem allt 
iMn deras ungdom tillbOrt klostret, ocb dessutora deras le- 
gofolk, som kt dem tillredt spisiiing. Genom denna boneskrift 
utverkades konung Johans ett s. S. den 26 Maj gifvet fOrnyadt 
anslag ^). Men synnerligt forem&l for konungens omvArdnad blef 
sedermera den gamla klostcrbyggnaden, hvilken, i det dess gamla 
invSnare genom doden minskats, for sin ibrra bestammelse Ofverflo- 
dig, ]emnats hi H)rfall. Sedan 1577 abbedissan Brita Knutsdotter 
dOtt, blef af da annu qvarlefvande blott tre nunnor bos kouungen 
genom en vid bans kansli anstalld Hans Krantz hemligen anmaldt 
om „klenodier, guld, silfver ocb annat^, som klostret Hnnu egde 
i sina gOmmor. Tillagdt var ett anbud af dessa dyrbarbeter 5t 
" konungen, bvilket ban i svarsbref till nunnorna den 29 Decem- 
ber samma kr (1577) jemval antog. At befallningsmannen pi Abo 
Bertil Eriksson (Liuster), befallningsmannen i Norra Finland 

Men dessa efterskrefoa persedtar hafva Nunnorna aldrig sett eller fatt: 

H6ns 125. 

Torr &1 10 fif. 

Salt al ly, tunna. 

Spike Lai 25. 

Sielspek 6 u 

*) Dessa begge urkunder, jemte itskilliga andra rorande Nadendals 
klosters sista tider, funnos i Abo nniversitets bibliotbek, ur palmskoldska 
samlingen i Upsala afskrifoa. Afskrifter af dessa &ter, tagna fore branden 
1827, rJiddades d&. De flesta af dessa gamla urkunder, men dessutom 
jemval nigra andra &ro numera 1 Handlingar i Finlands Kyrko-HUtoria, Ny 
foljd, forsta hdftet, offentliggjorda; hvarvid omedelbart dels palmsk6ldska 
samlingen, dels Kejserliga Finska Senatens Arcbiv 4beropas. — Men ur 
besagde 1827 raddade afskrifter kunde hiir likvJil, syntes det, en och annan 
tjena slisom tillagg. 



101 

Kristofer Blom ^) och Snnu tre andra tillika befullmaktigade hade 
koDungen da redan jemvdl uppdragit, att i NSdendal uppteckna 
de der gOmda egodelarne, for att k Abo slott tills vidare nedsftt- 
tas. Till abbedissan hade konungen Sret fOrut 1576 den 6 Februari 
skrifvit, att hon vSl kunde i klostret intaga „nSgra heliga perso- 
ner, anten af adelns eller andre gode mans barn'S Enligt en 
annan frAn samma kr 1576 bibehMlen, ur riksregistraturet for 
den 8 Augusti hemtad anteckning, skuUe klostret, efter hvad 
konungen fbrklarar, kunna uppl^tas Ibr n^gra ^Iderstigna enkor 
eller pigor, som tillafventyrs „sig till gudstjenst der ingifva, ville"; 
men „sa skulle ock dem af adeln eller andra, som nAgot fel 
,,och sjukdomar kunde hafva, hvilka ej besmitteliga voro, s§soni 
„de der ndgot br^ick kunde hafva pA deras hOrsel, syn och g5ng, 
„blinda och halta eller andra fOrlamade, tillstadt vara, att der 
^begifva sig till gudstjenst, dock att de m&tte hafva deras sSrdc* 
„les vSm'ngar, hvar lagligast vara kunde". Konungen synes sjelf 
svafvat af och an i uppgOrande af bestSmmelse ibr klosterbygg- 
naden. Dennas uppriitthSllande synes varit det afgjordt fOresatta. 
Bdde i ndstnSmnde href till abbedissan hade konungen forklarat, 
det ^klostret mSste i alia mAtto med byggning och eljest blifva 
f(>rbllttradt och vidmakthAllet, sa att det icke forfaller och ode 
blifver''; och i href Ater den 6 Augusti samma kv till Kristofer 



*) I Stiernmaas Hofdinga-Minne forekommer ban icke; men nam- 
nes oftare i de bar begagnade gamla urkunderna. — Redan Itminstone 
mot slulet af konung Gustafs regering var Kristofer Blom i davarandc 
bertigdome Finland b'aradsfogde. Hertigens ett href till bonom fr&n Stoek- 
bolm den 10 Juni 1559 ar infdrdt i Lagus Af handling om Finlands tiiel 
af Star fur stendome (Foredrag i Vetenskaps Societeten den 45 Juni 1845) s. 6 f. 
— Sedermera konung Johans ett bref af den 17 Oktober 1575 till »fog- 
den i Finland Kristofer Blom'', enligt nyare ofverskrifts lydelse, meddcla 
Abo Tidningar 4*793 N:o 40. Jcnifdr bar ofvan s. 20. 



102 

Blom var befallning om verkstSlllandet gifven. Emedan klostrets 
nSgra celler voro fbrfallna och dess tak Ibrderfvadt, s& skuUe till 
nOdiga ibrbSittringar 150 dagsverken Srligen frSn nSrmaste socknar 
uttagas. P^ del dSmera for nunnornas underbill Ofverflodigt stora 
anslag borde tre lesters belopp till byggnaden anvSlndas. Seder- 
mera annu 1592 utfSirdar konungen Mn sitt bus Drottningholm 
den 18 Oktober till en Hans Hoffman fbreskrift, att af ^r^lntan i 
Norrfinland^ At en Lasse MAnsson erlagga betalning for jern och 
hampa lefvererade till N§dendals klosterbyggnings bebof^). Men 
redan 1577, efter det abbedissan afsomnat, hade konungen, skildt 
om klosterkyrkan beslutit att hon skulle blifva moderkyrka. Ben- 
til Eriksson I Juster ^), numera befallningsman k Abo slott, hade, 
vid det de tre qvarlefvande nunnornas skrifvelse framkom, varit 
i Stockholm. At honom hade konungen dh genast uppdragit 
tillvagabringa, det kyrkoherden i Reso GOran Michelsson mktte 
flytta frAn Reso till NAdendal med bibehMlande af Reso, hvar- 
under dessutom Merimasku skulle hora, dk deremot i stsUet med 
Masku &ter framdeles Rusko kapellgdU skulle sAsom annex vara 
fOrenadt. Ett derpS, den 31 Oktober samma §r (1577), i NS- 
dendal af Bertil Eriksson utfardadt Oppet bref, der det nSst an- 
fbrda sAsom konungens muntliga befallning Aberopas, kungOr, att 
ban samma dag, i nSrvaro af stAthAllaren i Norrfinne lagsaga 
Henrik Klasson samt befallningsmannen i Norra Finland Kri- 
stofer Blomme, ki kyrkoherden Goran Ofverlemnat klosterkyr- 



*) Till jemftirelse huni deremot koanng Gustaf ftirfor, tjena Blad 
ur Finlands HSfder (i Suomi 185S s. 173); konungens 1542 fattade beslut 
om begge klosterbyggnaderna i Wiborg, hvilka dk hOllo p& att fdrfalla. 
Jemfbr dcrstades (i Suomi 1855 s. 270 not 37) det &ret fdrut 1541 anbe- 
fallda, som lydde att ett gammalt kapell p& Abo slott skulle till sadeshus 
inredas. 

^) Se har ofvan sidan 6 med dertill horande not, samt sid. 39. 



103 

kans nycklai* jemte det honom der dlimera tillkommande em- 
bete 1). 

Sedan dennes bibehMlande sMunda besOrjts, blef en till 
ojemfOrligt drygare utsigter ledande omv^dnad, midt under brin- 
uande krig, egnad at hela landets fOrnamsta byggnadsverk, den 
likaledes under medeltiden bch dermed Sfvens^ till fOrst i katolskt 
religids bestdmmelse utforda, for Finlands tillgangar synnerligt 
stStliga Abo domkyrka. Hon bade jemte en stor del af staden 
1546 om v§ren hSrjats genom eldsvMa^). For gudstjenstens 
upprSttelse med dldre forskonande hogtidlighet hade sedermera, 
under konung Johans regering, af dSmera uppvuxna nya prote- 
stantiska fbrsamlingen i Abo pS egen hand anstalter vidtagits, hvar- 
vid konungens uppmarksamhet for Finlands kyrkovlisen i en med 
fri konst beslSgtad rigtning torde utgjort lifvande foresyn. Som 
en gammal handskrifven anteckning upptagit, beg^rde „ater'^ 
ar 1576 Abo borgare af konung Johan hjelp till det orgelverk, 
de hade \ktit uti domkyrkan forfardiga ^), Tre kr derefler, 1579 
den 6 Mars, utf^dades af konungen befallning om forf^rdigande 
af det nya koret, som harvid Ster fOrhanden varande, likaledes 
enstaka anteckning kallar det, samt hvalf och annat tillbehor; 
hvarjemte afven b§de storkyrkohvalfvet horde forbsttras, och likasa 
i Ofrigt hvad mera forst behofde hjelp ^). 



^) Som harvid kan tillaggas, f6rekoramo bland de nyss sid. 100 i nu 
ten naiuoda, genom afskrifler bibeballna gamla anteckningarne jemviil 
tvenne foljande: 

«1595 den 31 September geek elden ofver staden ^(Nadendal), „da 
ock dess stadsprivilegier med andra handlingar fdrlorades**. 

„Nadendals kyrka afbrann d. 4 Mars 1628, och derefler tillika eu 
del af staden. Elden kom Ids genom fSrladdningen af ett skott*". 

«) Se Blad ur Finlands Ha f der (i Suomi 4855 s. 176 f.) 

3) Fore Abo brand 1827 tagen afskrift eftcr en, i universitels biblio- 
theket forvarad aldre, som ater jemte manga andra dermed sammanbundna, 
gemensamt rorande Finlands forntid, torde haft i palmskoldska samlingen i 
Upsala sin narmaste kalla. 

4) Palmskoldsk anteckning, i Abo Tidningar no5 S:o ii aflryckt. 



104 



Den nya protestantiska fbrsamlingen understoddes niimera 
afven genom en och annan dldre, godtyckligt ellersatt, yttre stif- 
telses upprflttelsc. Men derunder vaknade andra, inre behof och 
fordringar. De upplefde midt under Ungvariga krigiska upptrfi- 
den, hvaraf land och folk hemsOktes. Bekantskap med den reli- 
giOsa troslaran utbreddes och inpraglades bland menigheten genom 
predikan och katekes-f()rklaringar samt forhor, hvilkas anstallande 
biskoparne Juusten och Erik Eriksson i cirkulSrhref till Finlands 
presterskap pdmanade. Ur detta minnesverk framstod friare upp- 
fattning af kristendomens ISiror. Denna och en p& sitt h§ll upp- 
gAende ny samballsodling frUmjade hvarandra. 

Begge tillsamman framalstrade ocksd forst vid reformatio- 
nen dunkelt kSlndt behof af finska laudssprl^kets skriftliga bnik 
och begagnande. De kyrkliga Iftrornas tiUg£[ngligfaet p^ Finlands 
egna sprAk ftjrekommer enkora af kouung Johan frSmjad. At 
skolm£[staren i Abo Jakob Petersson gaf konungen 1578 fbrord- 
nande att der i Abo skola vara lektor. Marie pastoral tilldelades 
honom barvid sSsom prebende afven derf^re, att ban m§tte p§ 
finska (Jfversatta nSgra nyttiga bOcker i). Aniedning att fbrmoda 
det finskan ft>r konungen sjelf icke varit ett blott fremmande 
tungom&l kunde Annas i en underrattelse frSn bans ungdoms olyck- 
ligaste skifte, hvilken par andra fran bans Sn tidigare lefnads 
lilder synes komma till mOtes. En efler bans tillfSngatagande 
pS Abo slott 1563 upprattad fi>rteckning Ofver bans lOsegendom 
och bOcker, anfor bland dessa, sSsom till honom sedermera Ster- 
staldt, „Nya Testamentet pa Finska" ^). Innan hertigdOmet i Fin- 



^) Se bar ofvan s. 79 not 2 samt Handlingar till upplyming i Fin- 
lands kyrkohistoria IV s. 21. Forut ,1571, afvensom sednare 1583 och 1584 
af konuDg Johan ki Jakob Petersson anslagna Idneforbattringar utvisa i 
samma Handlingars iV del ss. 13, 23 och 24 intagna gamla urkunder. 

*) Se Fants bar ofvan jemval redan aberopade disputation Deluxv 
aulae Johamiis, Ducts Finlandiae 1565. 



105 

land honom af fadren tilldelats, hade han haft till larare en finsk 
prest. Osannolikt vore icke, att konung Gustaf med tillernadt iinskt 
hertigdOme i sigte utsett ki honom larare, af hvilken han sknile 
kunna jemvlil i iinska sprliket f§ undervisning. Omsesidigt fbr- 
klarande vore h^rvid Mer, huru det sedermera skulle fallit Johan 
in sasom hertig i Finland, att vilja p4 Iinska skrifva till franska 
kungen, efter hvad osdkert eller utan uppgift af Hire kdlla berat- 
tas ^). Men hvad i allmSnhet f6rn£iniligast djupare inuti skDtet af en 
gryende fosterl^ndsk bildning i Finland foregStt ibr landssprSkets 
uppsteg, aftages med yisshet utaf ndstfbljande fl)reteelser fr&n ett 
tiotal af kr efter Johans fr^nMe. Dessa utvisa eller antyda, atl 
litminstone inom landet sjelft mSnga enskilde, med en for sin tid 
fruktbar, efter ykv tids talesatt liberal omhugsan, hade sinne for 
ocb kande angel£igenheten af lagars och forfattningars oifentliggo- 
rande, deras stadigare tillgSnglighet, genom skriftliga finska Ofver- 
sattningar. Denna insigt Ijusnade samtidigt dermed, att i Sverge 
lagars och ^rfattningars utgifvande frSn trycket borjade bedrifvas. 
I Finland framspirade motsvariga ansattser, oaktadt det tillvuxna 
grofva oskicket med utdelning af domareembetena sksom fbrla- 
ningar; men likvdl ocksS dock dndtligen just fOrmedelst samma 
ibrhMlande, nemligen laglSisares allt vaniigare anst^lllande, hvar- 
vid afven prester till domaretjensters bestridande antogos. Nya, 
dkmerai sjelfinedyetna samh^lsfordringar lifvades, fbrefaller det, 
till och med genom en dem Ofverhufvud motsatt, stegrad forts^tt- 
ning af enskilde Ofverm^tiges tilltag och ansprSk. 

Utan jemfOrelse olycksdigert och for Finlands hela framtid 
hotande intrsiffa sjelfve konung Johans, med nSst antydda aristo- 
kratiska strafvande for Ofrigt skyldskapliga, i bans egen familjs 
formenta inlresse vidtagna dynastiska tillstallningar. Det af honom 
at yngre sonen, redan sksom barn i vaggan bestSmda hertigdo- 

i) Se Blad ur Finlands Hdfder (i Suomi 1853 s. 158 och 268.) 



106 

met gick \A icke, sSsom det fbrst tillernadt var, i fuUbordan. 
Men verkningarna af den ohjelpligt intrasslade, f()ryillade sUU- 
ning Sigismund sdsom konung i Polen kom, genast eller det ban 
afvea p& Sverges thron uppstigit, att i sina ibrhSUandeB der intaga, 
fick Finland, oaktadt sin aflagsenhet, eller snarare just derfore, 
mer an nSgon annan del af riket vidkannas. 

Dit \kier ban fr&n Warshau den 28 December 1592 ett 
Oppet bref afgS, i bvilket till en bdrjan anfores, att ban dk nyss 
fStt om sin faders, konung Jobans dod undeiTftttelse, samt der- 
nSlst fbrklaras, att ban mottagit konungarikct Polen, p§ det Sver- 
ges fiende Ryssen ej skulle komma dertill, ocb pA det Sverges in- 
byggare ftJr kostnaden vid bans vistelse der m&tte vara fi>rsko- 
nade. Till Ryssland bade ban, efter sin faders Onskan, afl^rdat 
sMndebud fbr bemedling af fred med Sverge. Finlands inbyggare 
borde om bans bortavaro, som Idnde till deras'gagn, icke mena 
annat an bvad trogna underwater anstode. Dem utlofvas, att ban 
i allt fall nasta v^r till Sverge aterkomme; ocb forsakras slulligt, som 
val.afven utgjorde brefvets bufvudbestammelse, att de vid sina 
lagar ocb religion frarogent skulle bibeb^llas i). — Sedcrmera 
efter nySret 1593 utl^rdar biskop Erik Eriksson i Abo till stif- 
tets presterskap ett circular, deri ban, med beklagande af hela 
rikets samt isynnerhet prestast^ndets genom konung Jobans fr&n- 
falle lidna fOrlust, erinrar ocb frambMler, till fbrekommande af 
falska ryklens utspridning om tbronfoljden, att redan under konung 
Jobans lifstid, Sigismund blifvit af standerna till bans eflertradare 
bestamd. Annu om vintern samma kr anlande till Finland, af 



*) Enligt utdrag, i Abo fore branden 1827 taget ur en afskrift af 
samma bref, hvilken bland universitets bibliothekets, fornamligast genom 
Porthan sammanbragta, handskrifter rOrande Finlands hafder antrSffades i 
ett pappersband i fjerdedels arks format med ryggpaskrift : Acta Svecica, 



107 

konuDg Sigismund uts^nd, Joban Sparre. ^) Denna beskickning 
bade till pdfoljd alt k Abo slott ett mOte den 3 Mars bolls fbr- 
namligast synes det, fbr ortens och kringliggande landskaps bOgre 
uppsatta st^dspersoner. Dem meddelades konung Sigismunds 
genom Sparre afgifha ocb framfbrda lofte om, att besUende lagar 
ocb religion framgent skuUe bdllas i belgd. Af de till detta 
mote, ett slags landtdag, forsamlade fbrklarades Mer, p& konnng 
Sigismunds nSlstanfbrda lOfte, bvarjemte svenska stdndernas redan 
aldre beslut om den vid konung Jobans MnMe intr^dande 
tbronfbljden tillika Sberopades, att de Ibr sin konung erk^nde 
Sigismund, s^som de af bans sdndebud Sparre dertill uppfordrats. 
Tillika utlofvades, att bland dem befmtlige befdlbafvare k landets 
f^stningar, dit icke skulle inldta nSgon, byarken in- eller utlSndsk, 
i afseende k trobet emot konungen osSlker man. Allt detta i ett 
gemensamt beslut skriftligen upptaget stadf^stade de till sist 
b^de k egna ocb dem ombetrodda menigbeters v^gnar med ed 
och namns underteckning samt signet. ^). 



*) Jemfbr Werwing Sigismunds och Carl IX:s histaria, fdrra delen 
ss. 127 flF., s. 165 f. 

*) Harvid kan ett utdrag Iberopas, som det i noten k foregaende 
sida aoforda, taget p& samma lid ur samma band af handskrifler. 



Enligt gammal, anda fr&n ^r' 1609 bibebMlen anteckning 
skall, af en finsk prest i Stockholm vid namn MSrlen Ofversatt, 
sjelfva landslagen funnits der redan samma forenamnda kr 1593 
pS finska. I afseende k patentet fr&n samma kr vore harmed 
upplyst, att afven i Stockholm Ofversattningen af detta kunnat 
tillvagabringas. Bland de samma kr vid Upsala mOtes beslut 
undertecknade presterna forekommer nast tvenne tyska predikan- 



108 

ter, som de kallas, jemval en finsk Caoutus Martini 0. TiUafven- 
tyrs var hau en son till landslagens Ofversattare ^). Som n^st 
Sberopade anteckning ibrmfller, bade en Josephus Georgii, der sk 
utan vidare upplysning blott n^mnd, 1593 sett bans ofversdttning. 
Hon fanns dk i konung Johans kansli, som anteckningen kal- 
lar det, eburu konung Joban dSmera var dod. 9,IIon ligger 
„^n 1609^, tilldgger samma anteckning, „i riksens kansli'^ ^). 
Men d^sto vidare underrdttelse om benne fdrekomraer ocksS 
icke. Tre gamla bandskrifna Ofvers^ttningar af landslagen (innas 
annu der i Stockbolm, i kongliga bibliothekeL Den efter baad- 



*) Jerafiir Utdrag af en til liiksdagsmdnnerne frdn Finland vid Hdsia 

liiksdag afgifven herdtteUe om Finska Nationelle kyrkan i Stockholm, med 

n&gon tilldggning, i Tidningar utgifne af et SdlUkap i Abo Sr f77/, Forsia 

. drgdngen, N:o 45 sid, 122. — Ytterligare upplysniogar om fdremiilet for 

denoa ber&ttelse meddelar Elers Stockholm, I del s. 141 ff. 

*) Alt ban haft en son af annat namn, som varit prest, visar det i 
nasta not infOrda utdrag ur „Bures anteckningar**. 

Jemfdr Handlingar, till upplysning i Finlands Kyrko-Historiey V sid. 
36, der det heter: „af s&kra handlingar inhiimtas, att Finnarna omkriog 
1550 hlllit sin Gudstjenst i ByekyrWan, eller den nu si kallade Storkyrkan, 
och att da afven Herr Marten varit deras Capellan'*. 

3) Riihs Svea Hikes HistoriaJV del s. 152 namner donna finska 6f- 
vers'attning af landslagen; hvarvid i bifogad not aberopas „ett ephemeriski 
blad: Historiskt och politiskt nytt, som utkom i Gefle. 1792 N:o 25**. 
Detta blad finnes icke bar i Uelsingfors att tillga. I st'allet kan anforas 
elt meddelande af konglige Bibliotekarien Arwidssou, otrottlig i den frukt- 
baraste verksamhet for sitt fosterlands hiifder: 

„Utdrag ur Bures anteckningar*" ^„ Finska Laghboken 

,„giordes af gamla her M&rten finsk Predikant 1 St. „ (Stockholm), «her Zacba- 
„„riae fadher, henne sagh Josephus Georgij i K. Johans Cantzelij 93, och 
„„hon ligger Hn 1609 i Rijksens Cantzelij"". 

„Historiskt och Politiskt Nytt 179^ innehaller med hanvisning till 
Bures Anteckningar endast borjan af ofvanstaende", men cj eller denna 
rigtigt, dl i stallet {6t „ finsk" star „Frisk", geuom forseelse taget, tyckes 
dot, s&som h5rando till ofyersattarens namu. 



109 

slylen synbart Sldsta och en till Sreu henne afgjorclt narmast aro 
i samma bibliotheks forteckning under nummer 96 och 97 iipptagna. 
Med den senare sammanhOr i samma kongliga bibliothek rdddad, 
tinder narmasle N:o 98 afven anteknad, en Hkaledes <handskrifven 
finsk Ofversattning af stadslagen. Om dessa begge, af gemen- 
sam Ofversattare utarbetade, mera i det n^stlbljande. AUa Ire 
hade forr tiilhort Antiqvitets koUegium, der de just under dessa 
numrer 96 — 98 varit upptecknade. Tiliafventyrs hade de dess- 
rorinnan ingatt och stannat i det af konung Gustaf II Adolf inrdt- 
tade riksarkivet. ^) Men dk Antiqvitets kollegier^ som stiflats 
1666, sedermera under konung Gustaf III 1786 upplostes, tillfoll 
Slskiiligt af samlingarna der §ter riksarkivet, hvarjemte kongliga 
bibliotheket och da i stallet for vitterhetsakademien stiftade vit- 
terhets-, historie- och antiqvitets akademin likasA riktades. De begge 
forra, nemligen riksarkivet och kongliga bibliotheket, ans&gos re- 
dan i gamla tider s^som afdelningar af konungens kansli, dit de 
ocks§ enligt annu gallande kansliordning liOra. Men den 1609 der 
vid kansliet fbrvarade fmska OfversSttning af landslagen, som fin- 
ske presten MSrten dfvenledes i Stockholm ^tminstone redan 1593 
eller dessfbrinnan utarbetat, skulle Snnu i kongliga bibliothekets 
anforda band 96, hvad tidsbestlinmingen for dettas &lder efter 
handstilen medgafve, kunna formodas bibehSllen ^). Hela underrSt- 
telsen om samma, under fortg&ngen af 16:te Srhundradet tillkonina 
lilla arbete fOrefaller val latt s§som alldeles obetydlig. Men icke 
blott afsOndradt tagen, bidrager hon dock till fosterlSndskt histo- 



*) Jemfor Warmhoitz Bibliotheca Sviogoihica II s. 7; och den i 
tidskriften Svea 6:te hSfltet fSrekommande uppsats: „Oin fbrberedelseraa 
till Corpus Juris Sveogothicorum af Colli q och Schlyter". 

>) M^rkliga uppgifler med afseende k svenska riksarkivets fbrsta in- 
r^ttning fdrekomma hos Geijer Svenska Folkets Histaria III sid. 76D0t2. 

3) Det hJkT nyss, sidan 108 not 3, 4beropade meddelandetjnne- 
haller om haodskriftbandet 96, att ofversSttningeD af landslagen der in- 



110 

risk bekraftelse ocli upplysning ftir dk Ofverhufvut^ pS iiytt bor- 
jad, i bestamdare rigtniiigar fortsatt social civilisation. Samtidig, 
enskilde bildades diUt rigtade verksamhet kan icke fOrbises. 

Bestamdt atminstone ej eller senare an fr&n 1590 talet Sir 
en nSirmare k^nd finsk Ofversattning af landslagen, som annu 
finnes i eget land, det land for hvars behof hon var bestamd. 
Hon tillhOr universitetets bibliothek, som dessutom eger en och 
annan fr&n henne skild yngre, senare tillkommen. Utan tvifvel 
sSsom p& sin lid egare af nSmnda aldre, bar a inre sidan af in- 
bindningens framperm en Klemet Severinsson Juusten 1599 teck- 
nal sig. ') Af fadersnamnet aftages, alt ban varit broder till 
den pS sin tid frejdade sjohjelten, amiraleu Benkt Severinsson 
Juusten, adlad Gyllenlod. ^) Bland finsk adel, krigsbe^l ocb em- 
.betsman, som i Abo den 4 Mars 1593 tecknat sig under en d^ 
ki konung Sigismund afgifven forsakran om undersStlig trohet, 

gen titel bar; att det innefattar 196 blad; att landslagen upptager bladen 
5—72; att derpa fSljande 73— 185 Jiro blott rent papper, hvarmed inforande 
bfyen af stadslagen i finsk ^fversattning torde varit ^syftadt; samt att a 
sista bladen 186—190 bifogas: Vocabula arborU consanguinitatis ascendendo 
et descendendo och dermed sammanhorande: Arbor Consanguinitatis, — Sa- 
som liten upplysning kan genast n&mnas, att jemv&l Alexanders universi- 
tetet eger gamla handskrifna finska 5fversattningar, hvarom narmare i det 
f^ljande af texten bar, af hvilka den aldsta i slutet bar Vocabula arboris 
consanguinitatis ascendendo et descendendo, pi Latin, Finska och Svenska 
(Se h^r nedan vid sid. 114 tillagda not). Bland Galonii, universitets bi- 
bliotheket numera tillhoriga papper finnas med Porthans kanda handstil, 
fdrmodligen vid nligon resa till Stockholm, k kongliga bibliotheket ur der 
under numrorna 96—98 befintliga finska lagdfversattningar, afskrifna sma 
stycken s&som prof pa samma dfversattningar. Det ur N:o 96 uttagna, 
som fir belt kort, utvisar att dfversilttningen icke fir densamma som i ban- 
det 97. 

*) „Clemelt Seffwerinsson Juusten M. Ppria* (manu propria) ,99'*. 

^) Ett utdrag ur Benkt Severinsson Juusten Gyllenlods testamente, i 
Wieselgrens De la Gardiska Archivet V s. 11 f. meddeladt, innehaller 



Ill 

forekommer Benkl Juusten, da tygmastare, och ^Clement Sefring- 
son^, fogde i Holiola hSrad 0* Formodas kan, ntt nastnamnde 

om tillstandet i bans hus in. m. underrattelser, hvarvid tillika &tminstone 
ett och annat kan och niaste tagas sisom icke blott all deles privat, utan 
sammanhOrigt med vidstrSckta rubbningar af samhallslifvets innersta sed- 
liga grandvalar, med tygell()sa fbljder af langvariga krig och af valdsamt 
sdndrade allmSnna fijrh&llanden. Enligt antydda, pi bans egendom Olsbdle 
i Tenala i Juli 1609, upprUttade testamente, hvilket ban sjelf der jemv&l 
kallar sitt yttersta skrifterma], for Ofrigt, som Sfven af blotta utdraget fln- 
nes, allt igenom i en oredigt och vidlyftigt predikande ton affattadt (fbr- 
modligen med afseende k dess oformlighet ironiskt af utgifvaren Wiesel- 
gren „sasom prof p& amirals-bildningen i Clas Flemings tid'* framblillet), 
skulle efter bans ddd, bans bustru bibebllla hela boet och formogenbeten, 
men i ofrigt bland barnen fbrst och frSmst dottren Elin, hvilken af en d&- 
mera i polsk f^ngenskap stadd Benkt Larsson till Hammarstorp blifvit ylild- 
tagen, jemval bon njuta full arfsr&tt; da deremot bennes nSrmast yngre 
syster Anna, som under fadrens storsta elande och fattigdom „icke v&ld- 
tSktligt, utan lattfardligt gifvit sig i mansens v§ld*, blott i losore fnllkom- 
lig del, jemte „naghonshoff n&r arfskap i fast* tillkomme. Till sonenHans 
stalles den dnskan, att ban m&tte bemma qvarstanna for bitrJide vid den 
godsen aliggande utnistning af karlar i vapentjenst med tre hastar och en 
trossklippare. F6r sitt af konung Johan erhallna fr^lse aberopar fadren ett 
nrdrfordringsbref, bvarigenoro ban af „Grefve Moritz** (Lejonbufvud) 4ter- 
fStt godsen (jemfdr Gronblad de Comitiis, qucp dicuntur Arctop, s. 117 
not 166, s. 98 not 147, s. 99), samt att ban fr&n 1565 till 1597 tjenat till 
sjoss, och dervid for krigssakernas beframjande dels l&tit sin I5n innesti, 
dels utlag^t egna medel, for hvllka bans arfvingar ersSttning tillkomme. 
Denna paminnelse for familien om bennes fordringar hos kronan samman- 
hor med m&nga hSr ofvan i texten anforda marken p& allm^nna hushall- 
ningens djapa obestind, hyarigenom fSr hela landet s& tungt tryckande 
fdrhallanden uppkommo. 

<) Se Gr5nblad Vrkunder upplysande Finlands Men och tUUtdnd i 
slutet af 46:de och borjan af 4T.de arhundradet. Andra Flocken. Forsta H&f- 
let s. 101 f. — Hiir torde bora bemarkas, att den 6 Juni 1607 flck amira- 
len Benkt Severinsson Gyllenlod fullmakt att jemte borgmastaren i Wiborg 
Clemet Sigfridsson lata »griifva mellan Lappvesi och Juustila an en 



112 

fogde och fbrenSmnde Klemct Severinssou, han som 1599 egde 
landslagen pS finska, varit sammc person. ^) 

Obekanl Sir i allt fall, hvar eller af hvem sJellVa OfversStt- 
iiingen f&tt sitt upphof. Men afven hSirvid eger likval en gissning 
rum, hvilken det nSst nedan ft)ljande fOranleder. 

Jemte finska OfversSttningen af landslagen, hvilken vetterli- 
geu 1599 i sodra Finland Klemet Juusten egt och som nu uni- 
versitetets bibliothek fbrvarar, tillkomma kort efter f^ren^mnda 
kr vid borjan af 1600 talet, frSn en vidt skild del af landet, nein- 
ligen Norra Osterbotten, bSde af stads- och landslagen OfversStt-- 
ningar, de hMr kort redan antydda *), numera i kongliga bibliolhe- 
ket i Stockholm tillsamman rSiddade. Sksom Ofversditaren af dem, 
kyrkoherden i Kalajoki prosten Ljung Tomasson, i en i April 1602 
till hertig Karl framibr landslagen stSilld tillegnan fDrm^ler, hade 
dessf^rinnan en man, „hvilken sig icke bekdnner% pa fmska lag- 
boken nSgot arbete nedlagt, hvarmed dock lagen vore ilia uttol- 
kad eller till och med fOrvrSingd, s&som hvar och en med sven- 
ska och fmska spraken hekant insSge. Sjelf hade Ljung Tomas- 
son begagnat den i Norrfinland, i trakten af Abo, samt i Oster- 
botten rSdande fmskan, sSsom klarast, renast och Ofver hela Fin- 
land fUrstSndlig, dk deremot Nylands fmska med svenska och a 
andra sidan ater Wiborgs och Savolands med rysk-karelsk finska 
blifvit uppblandad, samt i Tavastland allahanda finska samman- 



half mil l&ngt eedhe^ samt att Benkt Gyllenlods fader var Severin (Sefring, 
Sofring, Sigfrid) Juusten, kyrkoherde i Hauho. 

*) Med afseende k Port han vid biskop Juustens Chronieon s. 764, 
UDderrattelserna der om biskopens slagtfbrhallaDden, kunde bemarkas, att 
i nyss aberopade De la Gardiska Archivet, der V s. 11, en kopeafhandling 
finnes den sista Februari 1560 i Wiborg (br borgaren Jons Juusten upp- 
gjord, hvarvid „bisp P&wel^E^ik Olsson (Stalarm) till Kiala och radman- 
ncn Lasse Persson varit tillstades. 

«) HSr ofvan sid. 109. 



113 

hemtats, hvartore denned ingen visshet vore. Alt det af Ljung 
Tomasson klandrade tidigare arbete i och med ofvau ndmnda juu- 
stenska codex vore bibehMlet, A)lle af sig sjelfl, om sSsom ban 
vOle veta, iBgen annan Ofversdttning dessutom fDrefanos. Det 
gifna ftr emellertid, att nyldndska iinskan, hvilken Ljung Tomas- 
son Mmst tadlar, just i samma juustenska band rojer sig. 

Annu tT& andra gamla handskrifter, innefaMIande landslagen 
pS finska, tillbora nuuiera Universitets bibliotheket. Att delta i 
Abo egt en, af Fredenheini ditskankl *), bvilken vid branden 1827 
blef l&gornas rof, kan bar dfven nSmnas, men med saknad af 
nSrmare upplysning om denna fOrlorade. De begge, jemle Juu- 
stens forra, numera fOrvSrfvade Sro, som redan bandslilen genast 
ulvisar *), af senare ursprung. Likaledes synbart aro de sins- 
emellan af olika alder. Ofversailningen i den yngre, hvilken i 
borjan defekt % genom fOraring bibliotheket for nSgra ar tillbaka 
tillf<)ll, ai* densamma som fordna juustenska codex innehMler. 
I den andra, aldre af dessa begge senare handskrifter antraffas 
ofta samma Ofyerensstammeise med den juustenska, men Ster 
afven p§ mSnga stallen dels fbrbailrande, dels origtiga andringar, 
och an forkortade^ an vidlyftigare ordasatt och meningar, hvar- 
till kommer en slundom jemval afvikande kapilelindelning. Nasi- 
namnda olikhet synes kunna sMunda forklaras, all ocksS sedan 



«) Forth an Append, ad Hist. Bibl. s. 15. Jemfdr h^r s. 114. Med- 
delas kan dock bar ett, bland Calonii papper k universitets bibliotheket 
forvaradt, af Porthan, som handstilen utvisar, upptecknadt prof k 5fVers&tt- 
ningen i denna, numera „codex Fredenh'* 4:o. 

„Ttaan Sofi^JRaamattu". ^^^uningon ©oati". „\ 8ucu. JRuobjin aGBal* 
^bocunba ott pacanatn olemuyejl \)f)Utn tutlut, ©toean maafia {a ©ot^^an- 
^@mea cub^uttin pol)\an puoli mth^a, \a (^ofi)a dtMn puoli. (Sa^talaifet 
^ptt)at (Bot^at 9luobji«: 3tQ*®St^ot ja 8anft*®otl^at. ©i lopta ©ot^an nime 
,,muilba mailba ix^af^mana feifbman, mutta €tt)ean SBalbacunnad; fiQd niiftd 
^^aiotetaan @9A^an nimi muiUe maiQe, niincutn IRamattu fano". 

^ I den juustenska codei samt 1 den tredje yngsta Sr handstilen 
Utinsk; i den mellersta svensk, med undantag af dfyerskriftema. . 

9) De nio fbrsta sidorna sakoas. 

Suomi 8 



114 

laiidslagen fanns tryckt, aimu allt gamla hanclskriiler begagua- 
des, hvilkas olikheter ofversaitningarne pS finska fortplantade. 
Upplysningsvis kan anibras hvad hertig Karl for rikets sUnder 
1602 andragit, att, soni bekant ocksS vore, i hela riket knap- 
past i\k med hvarandra OfverensstSlmmande lagbOcker funnes ^). 
Bkde den juustenska codex och den derndst dlidre bland de tre, 
sdsoni universitetets tillbOrighel harmed uppgifhe, tillfallo univer- 
tetets bibliothek i och med Calonii boksamling. ^) 



1) Posse a. St. s. 15 slutet. 

*) S&som prof p& ofversttttoingen i dea juasteDska codei intages 
Mr ett litet stycke deraf: 

..SHuobgin malbafunba' ombi pocanaitten olemujrefl ^^^ttn tuQut ©toean 
..maajio ja ©dt^att." ©toea cutjuttin qjo^ian puoli metjo jo ®&i^a ®eldn 
,puoIi. aayinaifet owot ©dt^at iRwobjid. Sto ©dt^at ia Sonfl ©dt^ot. ^ 
,,lS9td Odt^on nimid muilba mailba wa^wano feifowon, mutta 8tt)ean 2BaI* 
,,bafunnad. @iUd ettd nijijid rolgod^aiotettan ©dt^an nimt muiOe maiOe 
„qum aHamattu fanopi". 

I nSrmast Sldsta handskrift, bland de tre universitetsbibliotheket 
numera tillh^iriga, lyder samma b(}rjan s&lunda: 
..i^uningan Raaxi" 
„i eapitel" 

,,9luob2tn malbahinba on B\otan maafia ia 

.,®at^en pbtcn tuHut: 3ofa ombi feitjemdn W'- 

„pon ^ijppohjnba ia J;>yitoi|ia f^mmentd 8afi* 

^^mieSfunba". 

„9luobjitt malbofunbo ombi pocanoitten olcmifcjio ^^ten tullut, Bxotan 

„maajia ia ®5t^cn: ©toea fut^uttin pobian puoli mebjd, ia ©Stl^a ©teldnpuoti. 

„i^a?inaifet otoat ©ot^et 9luobgi«, 3ta ©ot^et ia Sdnjl ©ot^et. (Sij \bpta ©ot^cn 

,,ntmid muilba mailba mal^mana feifotoan, mutta ©mean malbafunnad, ^U 

„M niijld mlgo^ ^^^iotetan ©St^cn nimi muille maitle, quin iftamattu fano." 

F5r den juustenska Codex eget, ar ett tillMgg i slutet: Vocatmla or- 

boris consanguinitaiis ascendendo et descendendo, pi Latin, Finska och Sven- 

ska. Ett sadant bar, som ofvan sid. 110 not anmSrktes, jemv81 den der 

anfbrda aldsta bland kongliga bibliothekets i Stockholm flnska landslags- 

dfvers&ttningar. 



115 



Men tin Sldei-n narmast efter Ofversattningen i den ftjrsi- 
namnda ar Ljung Toniassons i kongliga bibUotheket i Stockholm. 
Genom bade framgSng och motgSng, som henne vederfarits, till- 
drager hon sig egen uppmarksamhet Efter konung Karl IX:s 
befallning var hon p4 vag atl fiSn trycket utgifvas. Deuna an- 
stalt afstannade dock genast i sin borjan. Landslagen pa finska, 
och just Ljung Tomassons ofversattning, har efter det samma 
lag ft)r IJngt tillbaka upphOrt att gaUa, blifvit i allra nyaste tid 
Mn trycket utgifven. 

Samma Ofversattning, som namndt i April 1602, dedicerad, 
skulle, enligt afvenledes gammal uppgift, samma 4r jemval blifvit 
till bertig Karl framlemnad. Vintem samma Sr reste bertigen 
norrom Bottniska Viken frSn Abo till Stockholm. Denna vag hade 
dittills ingen konung ftirdats >). Karl var Stlbljd af gemSl och 
barn, dottrarna „froknarna« (begge), jemte begge sonema, Gu- 
.staf Adolf och det spada barnet Karl FUipp (ftjdd i Reval den 
22 April 1601), samt brorsonen, konung Johans son, den afvenledes 
annu unge bertig Joban. De furstlige resande aro af Ljung To- 
masson uppgifne i slutet p5 bans Ofversattnings vidlyftiga, mSng- 
ordiga Utel. «) I bans pastorat Kalajoki mtraffade de den 20 
Febniari, i Ijo nastfiJljande den 24. Inom slutet af samma mS- 
nad voro de utom Finland. ») Men jemval redan det ur titein i 
L jung Toma ssons arbete, slutet derpS bar anftfrda, mSste, dedi- 

*) Jemftir Mgra Blad ur inlands HSfder (i Suomi 1883 ss. 143, 
144.) 

«) TiU sist stir der: ,ja hgnen Hemudens tytirten Fr«kein cansa- 
KaUrina och Maria Elisabet voro vM alhsl med. Se Rosenhane *<,„«„(,«. 
Ungd ss. 87-59. Jemfdr Dalin Svea Bike, BMoria III (II), ss. 482, 490 
496; och Om Svetuka DroUnmgars betik i Finland i Abo Tidningar ms. 
N:o 83. Hallenberg Svea Rike» Hittoria under konung Guttaf Adolf deit 
*tore* regering I s. 7 upptager blott att konnng Karl med GusUf Adolf 
gjorde iterresan frin Finland. 

') GrSnblad De ComUiU, qua diemtur. Arctopol. s. 130. 



116 



kationens datering ober^tkuad, vara skrifvet efler hertigens genoni- 
resa. 

Ldnge eiler flera ^r lAg hon dock i handskrift f^rdig, tills 
att, sS vidt bekani ^r, fraga om hennes utgifvande frSn trycket 
uppstod. I sarainanhang, som uppeobart ^r, med beslut och ki- 
gdrder, hvarigenom Sndtligen, 125 §r efler boktryckerikonstens 
infbrande i Sverge ^), de vigtigaste landskapslagarne, samt derpa 
landslagen ft)r fOrsta gSngen blifvit upplagda ^), fbrordnade kon- 
ung Karl 1610, att nSistniininda lags af Ljung Toinasson utar- 
betade Dfvers^ttning likasli skulle offentliggoras^ Forut samma 4r, 
till och med dageo nSmnes, den 20 Juni hade denna OfversSitt- 
ning blifvit af sedermera biskopen i Wiborg Olof Elimaeus till 
koDUDgen framlemoad ^). Elimsei medverkan torde tilMventyrs 
slilunda varit foranledd, att sedan landslagen p^ svenska fr^ tryc- 
ket utkommit, Ofversftttningens jemibrande granskning ansetts no- 
dig. Tillsyn vid det fmska arbetets utgifvande uppdrogs af ko- 
nungen it hofkansleren juris doktom Nils Chesnecopherus % hvil- 
ken om de kort ft)rut upplagda landslagarne likasli haft bestyr. 
Samma ar 1610 bOrjades jemval tryckningen. Men hon afstan- 
nade sedan blott 1^ ark i folio format voro afdragna. Orsaken 
uppgifves hafva varit konung Karl IX:s dodsfall ^). Detta Umade 
v^l icke fbrran Ungt inp§ n^stibljande kr, den 30 Oktober 1611. 



4) Fant Supplemenium Annalium typogr. secuH XVI in Svecia s. 3. 
^) HUrvid kan nnmera hanyisas till Posse Bidrag tUl Svenska Lag- 
stiftningens Bisioria s. 22. 

8) Stiernman BiMotheca Suiogothica, Tom. // s. 7. 

4) Chesnecopherus fick harmed ett uppdrag i motsatt rigtoing, kunde 
det sSgas, mot hvad af hans morbroder, som iikaledes var juris doktor, 
Audreas, hade pi konung Gustaf I:s tid bedrifvits. fte i Suomi 4855, s. 
159, samt dertill h5rande not och h&r ofvan s. 35 not 2. 

5) Denna uppgift hos Stiernman a. it lyder: intervemente morte 
Regis siibstitit. 



117 

Men bekant ^r dock Stminstone Slfven, att konungen mot slutet p& 
sin lefnad hMe af sjuklighet och iedsnad vid verlden nedlrycktes. 

Efter hela upplagan af de tre fr§n pressen utkomna bia- 
den bibehoU sig intill nyare tid blott ett enda exemplar. 1 det 
utom titelbiadet afdragna hela ark ing^r annu alls inlet af sjelfva 
lagOfversattningen. Frdmre bladet upptages af konung Karl IX:s 
fi)r landslagen utf^rdade stadf^stelse, till finskan Ofversatt; hvarpli 
andra bladet innehMler „Kuningas Christofferin vahvistuskirja tS- 
mfln Lakikirian pSialle'S sSsom Ofverskriften lyder, men denna 
Sildre stadf^stelse fbr Ofrigt i sitt w*sprungliga skick pS Latin, 
ett minnesmilrke af burn det fremmande garala, ISirda spr&ket 
hade hSUit pli att Tid sjelfva lagstiftningen och lagskipningeu gOra 
sig gdllande. Af dessa tre blad bar sedermera titelbiadet, det 
enda exemplar, som fanns qvar, gStt forloradt. Blott det hela 
arket SterstSr ^). 

Ett minne af fbrstorelse lika med nu anfDrda kan upplys- 
ningsvis tilldggas. Sjelf hade hertig Karl 1603 begynnt ^Ofverse 
och corrigera Sverges lag** och till prof llitit trycka 22 kapitel af 
konungabalken. Erinringen af detta lagibrslag, under tidernas lopp 
fbrlorad, Sterstdlldes ibrst nyligare genom en dk bemiirkt gammal 
handskrifven anteckning derom, och ett demSlst i riksarkivet upptSckt 
tryckt exemplar, af detta arbete det enda rdddade, Sterfunna*). 



1) Ealigt en k kongliga bibliotheket i Stockholm pa I6st papper 
bibehlllen anteckniog skolle titelo hafva lydt, som foljer: ^^Ruobjitt Tlaan 
„iiaf\, f^en perd^)dn, fuin fc muincfetba, filba fuuri moimoHifcIba for!cajlo 
„fuft^u|ia f^nb^ncelbo IRu^tinolba, jo ^errolba, ^ert (Sortci g^beyannelbd, 
^tRuobain, ©fit^cin ja SBenbin, €uomaIatjlcn, j^otjaloijlen. nijb^en i^aialoijlcii 
„p, 2Btroin maan, ejltldiflen etc. Jluningatba on plibje ca^bgotttt, tod^tvificttu, 
^10 wuonna 1608 Dublicerattu", 

Af handstilen igenkaanes, att denna anteckning ax Stiernmans; 
I hans Bibliotheca Smoqothica a. st. If s. 7, anf<)res titeln vidlyftigare, och 
nagot afvikande, tryckfelen oberaknade. 

*) J'arta Svensha Lagfarenhetens uWUdnmg,'\ Vittcrhets-, Hisloric- och 



118 

Redan f'Ore sitt uppstigande p& thronen hade Karl jemTSl 
behjertat angeldgenheten af laiidslagens OfversSLUniDg p& finska. 
Ljung Tomasson synes derigenom lifvats till sitt fbretag. „Sk 
hafver ock jag af trovftrdiga m£iD hort", skrifver ban i sin till- 
egnan, „det Eders furstliga n&d hafver n&gra resor derom talt, 
att n&gon skuUe tagit sig Jore med uttolkningen uti lagboken^. 
Behofvet och angelSgenheten deraf k^ndes tillika eller d&mera 
jemval inom Finland sjelft p& skilda h&ll och i olika kretsar. 
^Finnes ock^S Sberopar ban i sanuna dedikation, „mSngen man 
ibland adel som oadel i hOgre och nedriga stdnder, som hafva 
langesedan Onskat och Sstundat, att n&gon till handa varit eller 
annu vore, som delta dryga och nyttiga arbetet sig fbretaga ville 
att utsMtta eller tolka den svenska landslagen pS Finska^. Enkom 
for sin del hade ban ofta tkii uppmaningar b&de af sina vSinner, 
prester i Osterbolten, och af flere gode man. I Finland fanns, 
anmSlrker ban, m^ngen prest, skrifvare och eljest skrifUiird, hvil- 
ken ej r^tt ibrstode eget spr&k (det svenska bar naturligtvis me- 
nadt) mycket mindre det gamla i landslagen. Detta boll pS, 
kunde bar tillaggas, att Ofverallt i Sverge dSmera blifva ofOrstSnd- 
ligt. Emellertid ursaktar sig Ljung Tomasson iQr bvad ban, 
eburu icke lagfaren, foretagit. Med bans s&lunda ansprSksIOst i 
sjelfva verket forvarfvade fbrtjenst kan sammanstallas, att bans 
Ofversattning sedermera af en annan inom samma st&nd, biskopen 
Elimseus, eller genom ^ennes medverkan befordrades till trycket. 
Lange efter reformationen fortforo de fomamste inom finska pre- 
slerskapet att, efter katolske foretradares berOmligt gifna foresyn, 
v&rda sitt fosterlands allmanna angelagenbeter. 

I underrattelser, som Osterbottens prestslagter om sina for- 
ftlder bibeb&Uil, antraffas ftir Ljung Tomasson uppgifvet, att ban 



Anliqvitets-Akademiens Haudlingar, U del. ss. 337 ff., 350 f. not, 360 ff. 
Jemval kau oumera h&nvisas till Posse Bidrag till Svenska LagsUflnrngens 
Historia s. 15 ff. 



119 

varit bondson fran Liniingo ^). Afldgsnare (inska lands^ndars, 
sAsom Osterbottens, indrSgtigaste kyrkliga embeten besattes ^anu 
pk bans lid ofta med prester frkn sydligare nejder kring landets 
hufTudort Abo. Men Ljung Toroasson beklSidde icke blott kyrko- 
herde-embetet, utan var dessutom senare Stminstone, prost fbr 
hela Norra Osterbottens fbrsamlingar. Jemte bans begge lagdf- 
yersllttningar kan sAsom ett tidigare minnesmdrke af bans vid det 
offentliga lifvet f^stade uppmarksambet anfbras en ber£lttelse af 
bonom om klubbkriget, bland historiska urkunder senast fr&n 
trycket utgifven^). En gammal fbrteckning Ofver Osterbottens 
fordna domare upptager bonom bland dessa ^). Som bar ofvan 
redan anniftrktes % forekomma isynnerhet i senare balften af 
refonnationens Arhundrade prester tjenstgorande vid domareembe- 
ten. Det fbr Ljung Tomasson nyss uppgifna, och bans nyss an- 
fbrda bekSinneJse om brist pA lagfarenhet kunde sMunda forlikas, 
att ban fbrst senare varit i egenskap af s& kallad laglSsare an- 
staild. 



9 Som namnet Ljung (i Stiernmans Bibliotheca Suiogothica II s. 
7) origtigt tagits fbr slSlgtnamn, och mera s&llan torde fbrekomma, m&, till- 
fSilligtvis bemilrkt, anfbras, att Tegel konung Erik Ws Historia s. 79 noten 
omtalar en ^Ljunghe Larssoo"; Arwidssons HmdHngar, 7 del, s. 49 en 
^Lianghe", for hvilken fadrens namn icke &r bifogadt. Med latinska Sn~ 
delser stir nnder 1593 Irs Upsala motes beslut bland namn a prester 
(jemft>r i Finlands Minnesv&rde Man II 1, Elmgrens Erik Eriksson s. 12) 
jemval „Lingo Thomse'' (detta Lingo f£)rmodligen tryckfel i stallet fbr Liungo). 
En son till Ljnng Tomasson var Johannes Liungonis, pastor i LappfjMrd, 
och fbrmodligen afvensi den samtidiga laglSsaren i Osterbotten Gabriel 
Ljungssoo. 

*) Grdnblad Handlingar I s. 10 ff. 

3) Uppgiften lyder, att ban varit ^viceh^radshofding nnder konung 
Sjgismunds och hertig Karls lid". Se Abo underrdttelser 48%A N:o 6. Jem- 
fbr nast aberopade Handlingar Ders. 1 s. 71 not. Noga efler orden skulle 
tidsbestamningen i den gamla underrattelsen icke fa tagas. 

4} Se bar ofvan sid. 23. 



120 

Af hans lagOiVersiittningar fanns sedermera eller har i iiyare 
lid vetterligen icke i Finland funnits ndgon enda afekrift. Yid 
anteckningen af stadslagens Ofversflttning i antiquitets koUegiets 
gamla katalog sihr drtalet 1609. Hon torde i sammanhang med 
bestyret om uppldggande af de gamla lagarne Ofverhufvad och om 
landslagens utgifvande flfven i finsk OfTergftttning hafva tillkommit 
eller ^tminstone kommit fram odi blifvit kSlnd. P& denna y9g 
torde hon ock slutligen, om afven med p^foljd blott att gOmmas 
och glommas, likval hafva kommit att enkom tagas i fbrvar och 
raddas undan fbrstorelse. En synnerlig utmSirkelse har dodc se- 
nast Ljang Tomassons Ofversdttningar af lands- och stadslagen 
vederfarits i det de fbr nftgra kr tillbaka hSlr i Helsingfors pa 
vetenskapssocietetens bekostuad genom trycket offentliggjorts, ef- 
ter kongliga bibliotekets i Stockholm derifr^n meddelade hand- 
skrifter 97 och 98. Men anteckningar om och utur dessa fuD- 
nos 9nda fr&n Porthans tid med hans handstil bland Calonil, na- 
mera i Alexanders universitetets bibliotek fbrvarade papper. Utom 
hvad bar ofvan anfDrts och bland annat har Porthan ur Ofver- 
sSttningen af landslagen antecknat balkarnas kapitelindelningar 
jemte dem, som i kongliga bibliotekets handskrifl 96 antraffas, 
hrarvid liksom iifven for ofrigt genom utskrifna prof fr&n hvar- 
dera visar sig, att ej eller sjelfva Ofversattningen alls ar den- 
samma. Som Porthan anmSrkt, brukar annu ej eller Ljung To- 
masson vid Stergifvandet af balkarnas Ofverskrifter finska ordet 
„kaari% utan sSger t. ex. „kuningban menosta'^, ^naimisen me- 
nosta^S ^perimisen^' eller „perendO menosta^ ^maidhen'^ eller 
^maan menosta", „suurimmista lain", eller „lagin% „asioi8ta**o.s.v. 

Hvarken den ena eller andra af harmed anfOrda handskiifna 
lagofversattningar frkn slutet af 16:de och borjan af nasta Sr- 
hundrade torde varit genom storre antal afskrifter utbredd, eller 
salunda kommit att vidstracktare begagnas och gora nytta. Sina 
brister hafva de ock s&som fbrsta forsok. Synbarligt arc de 



121 

hvarken med desto noggrannare sorgl^llighet eller skarpsyntare 
skicklighet utfbrda. Men sddant oaktadt, eller afven just i sam- 
manhang denned, utgOra de frdn sitt h§ll m^irkvardiga minnen 
och talande minnesmflrken af en vid samma tid uppg&ngen fo- 
sterlSindsk samhdllsordning, eller af spridda, men dock liksom p^ 
en gdng vaknade ansattser till hennes fr£(mjande. 



oj*:t> 



Tryckfel: 

Sid. 30 raden 14 st§r: vakat sig; las: vaktat sig. 
», 32 >, 1 st§r: Hans Ingessons; las: Hans Ingesson. 
,, 37 „ 25 st§r: Likt mdngen annan bdde med krigsbefal och domare- 

embete; bar tillaggas: forsedd. 
,> 53 ,, 11 och 12 st^: afkastning a f gods; las: afkastning af sina 

gods. 
„ 54 „ 4 neriMn stSr: Abo skoUnga; las: Abo skolstuga. 
,. 57 ,y 28 st§r: att hertig Johan; las: att &t hertig Johan. 



Kertomos matkoiltani Satakonnassa 
moisto-Jottaja kerailemassa* *) 

D. Skosman'ilta. 

Kohta matkarahan saatuani Kes^kuun lopulla aloin iehdik tehtft- 
va^ kotopiUij^ssani MovmdrveUd. Vahm ja halpaarvoiset ovat 
tiedot ta^UK. Seuraavia soiaiapauksia muistelee kaosa. y^Ota- 
mus sittalia, Idhella Salmen kylllfi, on ennen oteltu, kiikatiesi 
nuija-sodan aikana. Ison RyssSn maahan tullessa meni kaikki 
vaki pakoon. Nuutin kellarissa Suodennienien kappelilla piilotteli 
yksi.^ (Nuutin kellari on holo vuoren kyljessii, jossa on pitk^ista 
istumisesta tullut istuimen sia kivessfl.) ^V^ihlln Ryss^in maahan 
tullessa oltiin myOs paossa, vaikka Tihollinen kulki siivommin 
kuin omat sotajoukot.^ — Piruista on paljo juttuja. „Pirujar- 
ven syrjSss^kin Lavian kappelilla oleskeli ennen yksi piru ja opetti 
siellSi kolmea poikaansa kaikellaisiin viran toimituksiin. Kerran, 
koetellaksensa heidSn voimiansa, k^ski ban heiddn vastustaa suun- 
nattoman suurta kived, jonka vieritti likiolevalta kukkulalta. Jo- 
kainen teki kallion kappaleista vasteensa. Kivi l^p^lsi ensim^isen 
vasteen, toisessa hiljensi vauhtiansa, kolmanteen pys^ihtyi. Su- 
kuni tulee heikkoa heikommaksi, sanoi isd-piru, kun nSlki kiven 



*) Kan Suomen Kirjallisuuden Seara paiitti painattaa aikakirjaansa 
sekM sen knstannuksella kerailem^ni muisto-jutut ja muinais-tiedot, etta 
matkakertomukseni , annan ne nyt yhdistettyn'a yleisdn tutkittayaksi. 



124 

pysahtyviln vasta kolmannen vasteesen. — Toineii pirn asui Suo* 
denniemen kappelilla. Sille oli POsOn eatinen isftnU royynyt 
itsensSi, saadaksensa maallisla tavaraa. Litto oli tehty kuudeksi 
vuodeksi, joidenka kuluttua pahan oli mtfSira tulla ottaan hdnen. 
Paha tulikin. PosO peljastyi ja rupesi huutaan apua. Hanen vel- 
jensSI kuuii huudon ja tuli auttaan. Piru oven haan kiinni. Po- 
sOii veli temmasi haan poikki, tuli sisSian, sai raamatiin kateensa 
ja karkast sen kanssa pahan pjftflle. Paha akkunasta PosOd kanssa 
ulos; mentiin pitkat matkat ilmassa, jouduttiin kirkkopihan koh- 
dalle — siina tSiytyi pahan jattaa hftnet Sen teki siunattu 
maa.'^ — Tontut kaahivat ja tappelevat yot halki. Aarmn hau- 
toja on paljo. Matikko-nimisessa jarvessakin on suuri bopeinen 
kattila taynna rahaa. Selkealla ilmaa sanovat vanhat ihmiset kat- 
tilan uakyvan. Sama jarvi on suunnattoman syva. Hoetaan eraan 
kalamiehen kerran mitanneen sen syryytta ja laskeneen 80 sylta, 
ei pohjaa kuuluuutkaan. W;edesta nousi sen sijaan ibmisen muo- 
toinen olentu, joka sanoi kalastajalle: „Mita turhia teeskelet, ve- 
den vakea koettelef^, ja nosti niin kovan myrskyn etta kalastajan 
taytyi jattaa toimensa. Sen eran perasta ei kukaan enaa uskalla 
menna mittaan Matikko-jarven syvyytta. 

Muita merkittavia Mouhijarvella on : Hyynilan maalla likella 
Paavolan taloa Paavolan jarvi, joka on saanut alkunsa erinomai- 
sella tavalla. Missa nimittain nyt on jarvi, oli 20 vuotta takape- 
rin ainoasti pieni lammikko, jossa kerran sannuntaina kirkon ai- 
kana vesi nousi niin etta hukutti lampaatkin lammia kolmea sylia 
korkeammalla olerassa naretossa. Kaikki vaki oli silloin kirkossa; 
sielta tultuansa nakivat ihmeeksensa luonnon ihme-tyOn. — Hyyni- 
lan kankaalla on tien vieressa isomainen kivi, jota nimitetaan MulU- 
kiveksi. Sen tykona pitaa jokaisen, joka menee ensi kerran kau- 
punkiin, kustantaman ryypyn viinaa kaikille matka-kumppaneil- 
lensa; muutoin heitetaan hanen lakkinsa kivelle ja han jatetaan 
yksin sita sielta kiskomaan. Samallainen MulU-kivi on Orippaan 



125 

kankaalia, Turun tien vairella. — Selvd ihmisenya/an ^a kivessSi 
Tupulan metsdllSi, emSlkirkoila, ja kolme vdhSlistii Miden kimua 
(jatte-grytor) irtanaisessa kivessSI likellS Selkeen kartanoa. — 
Pimm pesd Lavian kappelHla, hirmuisen syva lapi sileSssa kalli- 
ossa, jonne tarina my5s asettaa piruja. 

Mouhijarven pitajd, ennen kutsuttu Selkeen seurakunnaksi, 
on alkuaikoina kuulunut suureen Sastamalan pitajaan, ja sen jaet- 
tua vahempiin osiin, Yli-Sastamalaan eli Karkkuun, josta se lo- 
haistiin v. 1639. Mouhijarvi on kukatiesi saanut niroensd sanasta 
^mouhi'S joka merkitsee pienia kalanpoikia. Siella pyydetSidnkin 
paljo pienia, tuuman mittaisia kaloja, siniaisia. Lappalaisten 
olosta Mouhijarvella muistuUaa lapinrauniot Karijarven syrjdssa 
Lavian kappelilla. Nyky kansa kuuluu minusta emkkirkoUa ja 
Suodenniemen kappelilla HMmeelaisten heimokuntaan, Lavialaisessa 
on sita vastaan vShSn pobjalaista. Tata todistaa kansan tarukin. 
„Kerran", jutellaan, „joutui kaksi nuorla miesta Ruovedelta kul- 
kuretkillansa Laviaan. Nakivat paikan olevan kauniin ja luon- 
tonsa puolesta rikastuttavan, paattivat sentahden seuraavana su- 
vena tulla sinne asumaan. Wanlnn veli tuli ensin, souti Selka- 
saarelle Karijarvessa, kysyi neuvoa Unelta, pani maata ensin saa- 
ren pobja-puolelle, naki paljon nalasta naantyvaa, laibaa karjaa. 
Pani sitten maata etela-puolelle, naki paljon lihavaa, raavasta 
karjaa; otti taman vuoksi etela-puolella saarta asuinsiansa ja ra- 
kensi Mustajoen talon, joka kehutaan olevan vanhin Laviassa. 
Wiela nytkin on kansa etela-puolella varakkaampaa kuin pohjapuo- 
lella. Wahan ajan paasta tuli toinenkin veli ja rakensi Puttoon 
talon." Suodenmemeen kerrotaan asukkaita tuUeen emakirkolta, 
Selkeelta. „Kuningas oli antanut eraalle sotaherralle urotOistansa 
luvan ottaa omaksensa paraan kylan Suomessa. Han valitsi Sel- 
keen kylan, jossa oli 17 taloa. Namat kaikki yhdistettiin isoksi 
kartanoksi. Wanhat asujamet muuttivat Suodenniemeen ja raken- 
sivat Kittilan kylan. 



126 

Kieli Mouhij^rvelte un johonkin DiSLSrasin selvSid Suoinea. Seu- 
raavia siella jokapUivSiisia sanoja ei Idydy Eur^nin vuotta sitten pai- 
netassa sanakirjassa : henkuri (anhMIct i en tunna); inan = hiukka 
(litet); kero = vuoro =:: vouro; ken^aJe eli ktekcUe = viipale 
(skifva, klump); Xr/i>M =: liuska (flik); kave ^en = kuhila (r5g- 
skyl); kavehdin ^'a=:tehdii kaveita; klaJ^'aan ata eli klof^'aan 
ata (traska, vada); kripctsin := soljenpalin (s(jljtorii); kaJkku z=: se 
kone seindssa, jossa talonpoika pitaa kirveensSi ja muitakin tyO- 
kaluja; At/toa 1= vitsa (ris); kutsaan ato nr (gifva ris); Iq^sin 
id =: syOd£[ maukkaasti (ata SD§It och glupskt); laytti = suu (tnit); 
mysim da = inusertaa, masentaa (krossa, nedgOra); motti, notii, 
klontti znkolhre (klimp, klump); lolla =.i&o hahtuVa, joka vielS 
kerran kartataan vahaisemmSiksi; oinaan afamlasata, remottaa 
(yraka sig); oimn ia, oinailen Ua (ofta vraka sig); reukcUe, He- 
kale:=zTeii\ij ryysy (slarfva); riitiaan afazriatoa, pinota (upp- 
stapla); roikkozizse vaarM puu, jolla juko ja hilat yhdistetaan; 
rmmin f'a = huimia (slanga, dSnga); tenstdn <za = kaarestaa 
(buUra, stoja); iolkki zz: kalan uimarakko (simbUsa); velho mer- 
kityksessa hulitio, heittio (slarf); vtifa:=vitfa (ked); vommaan 
ata (puffa); monta haukku nime^, j'upi, tono, pdrdndlli.poivdsH; 
niouellaisia kaksisanaisia, kasimato (dagmask), oikoraitanen (ran- 
dig), ristiraitanen (raiig) y pyrylauta (sledskarm), selkdlauta (rygg- 
stod) j. n. e. 

Kansa Mouhijarvella on rehellista ja hyvantabtoista. Sivis- 
tyksen siivet eivat taalla tosin kannata aivan korkealle, mutta 
kestavat seniaan monen rinnalla. Sunnuntaikouluja on pidetty 
kylakunnissa ja kansakirjasto saatiin menneena suvena toiroeen. 
Ilerrasvakea on taaUa harvassa. Selkeen kartano on komiain 
herra-talo. 

Kirkon arkisto ei sisalla mitaan erinomaista. Vanhin kir- 
joitus on seitsemannelta toista vuosisadalta, jossa Selkeen herra 
lupaa maksaa kirkkoherralle 6 tynnyria jyvia. Ennomaisimmista 



127 

tapauksista on kirjoitettu: 1766 oli, varsinkin em^kirkoUa, kova 
rutto hevosissa ja muissa eldimissM. Monelta talolliselta kuoli 
kaikki juhdat. 1758, 10 p. helmikuuta paloi Selkeen kartano, 
ja siinSl 5 henkea berrassddtyS. Muut muistoon panot ovat viela 
Tdha arvoisempia. 

KotopiUij^istani Idhdin heinMkuun 10 pdivdud Ylioppilaisen 
W. Wirtsenin kanssa pidemmdlle matkalle Tamperetta kohden. 
Sinn paivSnil tulimme Salmin kyla^ln IdhellM mainittua Otamus- 
siltaa. Salmista seuraavana aamuna eteehpilin Karkun pitftjasin 
sivutse Murhakedon vainion ja Sadanleukaluun , joista kansalla on 
seuraavaa puhetta: „Nuija sodan aikoina tapeltiin naiMkin paikoin. 
Viholliset anunuskelivat meidan v£lke£l Sadanleukaluulta^ josta en- 
nen kavi silla Kauniaisten saareen ja siitfl Murhakedon vainiolle, 
jossa meidSn vftki oli. MeidSn v£[ki suuttui, meni ja nuijasi sa- 
taan vihoUiseen SadanleukaluuUa (josta paikka sai nitnens^). 
Mutta vihollisille kokoontui apuvaroja kyl^sta; meidiin vSien tdy- 
tyi paeta takaisin vanhalle vainioUensa. Viholliset ajoivat takaa, 
tappelu nousi uudesta, meid^n vaki voitti ja murhasi jokaisen, 
joka ei p^asnyt pakoon^^ Toiset kertovat toisella lailla: „Vihol- 
linen oli Urmian, meidfln vdki Salmin puolella. Kun tappelu Sa- 
danleukaluuUa ja Murhakedon vainioUa oli tappeltu ja mainittu 
silta rikottu, eika voittoa oUut kummallakaan; kulkivat viholliset 
puoltansa ja meidan vdki puoltansa Oiamussillalle, jossa uudesti 
ottelivat.^ Sodasta ndillS tienoilla ei ole epailemistak^an. To-* 
disteeksi siihen on ibmisen luita, rautainen nuija ja suuri pyssy 
nykyaikoinakin Ittytty Sadanleukaluulta , toiseksi ei kansa varsin tyh- 
jastS laatele tasnkaltaisia juttuja, ja paalliseksi ei nftkojakitan turban 
vuoksi n^hd^i. Vanha taata Urmiassa kertoi kerran sydftnyOn aikaan 
nahneens£l komiasti vaatetetun sotaherran ratsastavan vastaansa 
ja kuulleensa tiuskaavan: „Mitii elSivftt tekevdt kuolleitten maassa/^ 
Monen muuun sanotaan myOs nahneen siellfl naknjs. Koskinen 
kertomassansa Nuija-sodasta ei puhu mitaSn VS&Vk tapauksesta. — 



128 

Kalmcm svuxrella, Iflhellfl Kutalan kyljfii, sanotaaD my 06 soditun, 
mutta siita ei tiedeUl sen enempafl (Katso kuvaa I, A.) 

Ison RyssSln ajoista muistellaan, kuinka vihoUiDen oli raa- 
televainen; kansa meni pakoon ja taloja fix kylmille. KotaJcaJUoUe 
(IV2 Ruotsin virstaa Aluskyl^fsU) mentiin eritUlin emUkirkolta. 
Silloin upotettiin Kuloveteen Kai^kon kaunis kello, jota ^tten on 
monta kertaa koeteitu saada, Taan turhaan; aina on ollut paba 
silmSi nSlkemassSi. Kerran saatiin se jo veden pintaan, kun vaaha 
SlmmSl haaska huusi kimautti rannalla: ^jopa Karkun hopea Maija 
nousee^, kohta kello kuin ammuitu takaisin. KolmiTuotisen sodan 
tiet^vSlt muutamat joskas olleen, mutta siinft onkin kaikki. Wabfln 
RyssSin maahan tulosta jaaritteli yksi ja toinen vanha sotamies 
tiirhia, aina jutussansa pitden itsensa pasisankarina. 

Murhakedon ja Sadanleukaiuun sotatantereilta menimme kat- 
somaan Pirun pesdd, joksi nimitet^Sin 4 — 5 kyynar^Si korkeata 
ja yht£i levedta, yksin£[ist2[ kiveSi korkealla vuoren kakkulalla, jonka 
juurella on Sarkolan lahti ja sen toisella rannalla Karkun kappeli, 
Suoniemen kirkko, (Katso kuvassa I knvausta fi.) 

Kivessfl on huoneen tapainen holo, niin suuri etUI vfihan- . 
ISintilinen ihminen mahtuu sinne. Holoon Tie kokne ISpeS, yksi 
alhaalta ja kaksi sivulta. Tarina kertoo tflstd kivestSl: ^Ennen 
kun piru teki siltaa yli Sarkolan lahden, pd^istaksensd hdvittilSIn 
Suoniemen kirkon, piti ban asunmajanansa VkVk kiveS. Kerran 
jouluaamuna meni Keson talon isSlnta tammi kiven sivutse kirk- 
koon. Piru kysyi: mihinkfts menet? Suoniemen kirkkoon, vastasi 
Keso. Ala nyt jatd minuakaan, huusi piru, TieU mind menen 
Laukon kellariin ottaan ryypyn, viela sinun sikaslihaakin maistan. 
Tuie sinakin saamaan, tSISiiron kysta keitettynS, toista pannaan 
kattilahan. Keso suuttui kovin, kun piru oli varastanut hiineii 
aamulla tapetun sikansa, syoksi pirun pesSdo; koTa sota nousi — 
piru ulos ybdestd kohtaa, Keso toisesta ja sika kolmannesta. Siitil 
on kivi saanut kolme l£lpeSI, ennen silld raan oli yksi. Sitten kun 



129 

Suoniemeen saatiin kellot ja niilla soitettiin', tSiytyi pirun paeta 
pois taalta." 

Toinen pahain entinen asunmaja on Pirun vuori emllkir- 
koUa, josta nSkee 7 kirkkoa. Sen sivussa on luola', josta kdy 
Idpi Laukon kellariin Wesilahdella. Pirun viioresta on paljo ta- 
rinoita, mutta niista on jo ennen kylla kirjoitettu. 

Muita muistettavia paikkoja: JKukon kivi, (2 WenSjan virs- 
taa Suoniemen kappelin kirkolta emakirkolle pain) josta jutellaan: 
^Kerran lensi kukko likikylMsta tSille kivelle laulaan. Kivi rie- 
mastui niin kukon lauluun etta rupesi hyOritteleen ja kSLftnteleen 
itsednsa ja kasntyy vielSikin joka kerta kun kualee kukon SSnen.^ 
— Kolfaan pmsista (kaksi vShdistS kiveSlKuIovedessd) puhutaan: 
„^nnen oli paikalla vahainen sala-kari, johon Koljaan isdntd, tul- 
lessansa myllyst£l, tOlmSsi paattinensa; paatti kaatui, Koljas hen- 
gissS maalle, mutta jauhosakit jSUrveen. Kohta senjalkeen nipe- 
sivat mainitut kiyet nSkymSdn, ja kutsutaan niita senttiiden Kol- 
jaan pussiksi^. — KatUlaJcsi nimitetasin syvas kuoppaa Suonie- 
men papin talon maalla, joka on sentSlhden merkittftva, ettei lumi 
sula siinS[ koskaan. 

Karkun pitdjdn vimestd jutellaan: ^Kerran kovana sodan 
aikana fcarkasi t£lnne v^keS vihollista pakoon. He rakensivat ky- 
Idn, jonka kutsuivat Karkurien kylflksi eli Karkun kylaksi. Ky- 
l^ta sai ajan kuluessa koko pitdjS nimensft". Suittaa jutussa oUa 
perasi, suittaa olla perSltbin. Se vaan on totta ettft pitajan ny- 
kyinen nimi, Karkku, on ainoastaan 300 vuoden vanha. Sen en- 
tinen nimi oli Sastamala ja senjalkeen Fli'Sastamala, jota vas- 
taan TyrvaSin pitajaa kutsuttiin Ala-Sastamalaksi. Sen nayttavat 
Suomen^Kirjallisuuden Seuralle antamani kasikirjoituksetkin, joissa 
esim^'^iksi kuuluu: Fdr alia daneman thetta breff handher fbre 
att komma bekanner jagh JOns Wastgiothe haretzhofding i Offer- 

harade i Kumog&rds lahn medh thetta den tijdh^ iagh 

hosttingh holt medh alhnogen i Offer Sastamala sockn i Carr- 

S$umi$, 9 



130 

koby, anno domini 1535 fk bOndagen n2lst fbre Martini. — Toi- 

sessa: For allom — — bekidnner jagh Martz Larsson 

ihk jagh sommar tingh holt iblandh allmogen aff Nedre Sastamala 
sockn i Torfvis by anno 1574 then 11 Septembris. — Koskinen, 
kertomuksessansa Kyron pitajflst^, on vahan erehtynyt, kun hfln 
sanoo: ^Voinmie siis jo joksensa vannaan pftftttfla Karkun ole- 
Tan maamme vanhimpia pitlijiii, vaikka hftnen entinen nimensS 
oil Sastamola eli Ala Sastamola. Mists syysta Ala Sastamolaksi 
kutsuttiin ja mikSI Yli Sastamola lienee oilut, sits emme tieds.^ 
Warelius on tdssa asiassa oikealla; ks. Kertomus TyrvflSn pits- 
jdsts (Saomi 1854). 

Lappalaiset ovat vannaan Karkussakin oleskelleet Kaksi 
iapin raumody toinen Pirun yuorella emSkirkolla, toinen likelld 
Kuljun kartanoa Suoniemen kappelissa, olen nShnyt tSSllS. Nyky 
kansa on yhtfllaista kuin MouhijarTellS. HerrasvakeS on enem- 
mSn kuin edells mainitussa. Kulju, Kauniainen, Toijala, Tullu, 
Tuomisto ovat komioita herra-taloja. 

Karkkulainen kehuu emSkirkkonsa olevan vanhimman] Sata- 
kunnassa; suittaa niin oUakin. Tarina kertoo kristityn kansan 
vietelleen Munkkia ja Nunnia eh JattilSisiS rakentamaan sen ki- 
vestS, jotka tekivStkin tyots kSskettyd; mutta kun saivat sen val- 
miiksi, karkoitettiin he kavalasti pois kelloin soittamisilla, saar- 
noilla ja niessuilla, eiks palkkaa maksettukaan. TsstS suuttuivat 
mainitut rakentajat kovin ja potkaisivat vihoissansa rikki ISnsi- 
pSSn kirkkoa ylhasltS; jonkatShden se nytkin viela on puusta. 
Nyky sukukunta ei enas saa toimeen kivesta toista sen siaan. 
Kiukku kyti viels jslestskin pdin jattilsisten povessa. Pirun vuo- 
relta heitti yksi heists suuren kiven kirkkoa kohden, hajottaak- 
sensa lopunkin, mutta kivi hempahti ksdests, putosi Karkun ja 
Tyrvaan rajalle ja kutsutaan nyt Tuiervahan kiveksi. — TSmSn 
kirkon sanotaan kerran tappavan tSytensS vSkeS. TSssS kSytiin 



131 

ennen seitsem^sU piUij£ista, RuovedelUi ja Keuraltakin. Alusky- 
Hlstd otettiin aluksia mennS jarveSi myoden. 

Suoniemi on saanut kappelin oikeudet v. 1643, vaikka kap- 
palainen vasta muutti UUine v. 1716. Kappalaisen virka-talo 
on Laurila Ruolahden kyl£lssa. Suoniemen ensimdisen kirkon 
poltti ukkosen valkea mittomarina v. 1799 kello 4 e. p. kello- 
kastarinensa paivinensd, jonkajslkeen kirkonmenot pidettiin aukeen 
taivaan alia, siksi kuin nykyinen Kirkko saatiin vahniiksi ja vihit- 
tiin 3 p. lokakuuta v. 1803. 

fimSikirkon arkiston jSltin tutkimatta. Kirkon kalunkirjoituk- 
sesta nSin ettei ollutkaan aivan vanhoja kirjoituksia ja kirjoja. 
Lienevatko palaneet jouluaaniuna v. 1568. Suoniemen kappelin 
arkistossa on seuraavat seikat merkittSiyimmai: „Jaakko Leistenius, 
ensimflinen pappi SuoniemellS, kotoisin Leistileln kylstsU Nakkilan 
kappelissa, tdytyi, ennen kun hSln muutti Suoniemeen, olla emS- 
kirkon parvessa RyssSd paossa. — V. 1780 istutti kirkkoherra 
Asp ensi kerran perunoita kappelissa. — V. 1802 istutettiin ensi 
kerran rupulia. — 1819 kylvettiin toista tuhatta tammen terhoa 
Kuljun maalle. — V. 1821 kalovuosi joka paikassa pit^ljatd. — 
y. 1830 syoksi Kuloveteen vesi pilvesta niin vakevall^l vaufadilla, 
ettd jSrven vesi silla paikkaa painui kaarelle, piiSlt taivasta koh- 
den. Yesi-patsas nflytti virstan pSi^hSn kuin hirmuisen paksu, 
pdflstSi teroitettu hirsi. SyOksyd seurasi kova kohina, jota kesti 
muutaman minuutin, ja joka lakkasi kohta kun vesi-patsas nousi 
takaisin pilveen. SenjSdkeen rupesi l£insi-tuuli puhaltamaan, tai* 
vas meni pilveen ja tuli aika sade.^ 

Pirun pesadta tulimme Siurun koskelle, johon on raken- 
nettu kaksi suurta myllySi ja saha, joka on haaskannut ja haas- 
kaa vielakin monen talon mets^ia. Keskella Siurun siltaa on Kar- 
kun ja Pirkkalan raja. — Siurun koskelta tulimme Emdkoskelle 
eli Nokian virralle Pirkkalan pitajassft, jossa Satakunnan ja Ha- 
meen vedet suhisten ja kohisten hyppasiT^t alas Kuloveteen. 



132 

Emakoski on melkein puolen WenSljiln virstaa pitkIL Siinii on 
UdbiSlnasU ainoastansa myllyn kivet kieppuneet^ mutla ehka tule- 
vaisuus voi johdattaa kosken kuohuTan tehtaankin pyoriin. W2[- 
ban se ihminen luonnon kauneudesta huolii, joka ei sivutse kul- 
keissansa poikkee ihmettelemflJln Em^oskea. Kesitkuun 23 p:nfl 
V. 1775 seisoi UUnan rannalla Ruotsin kuningaskin, Kustaa UL 
— Kosken etelSi-puolella on Nokian kuuluisa kartano, joka ny- 
kyjSian on Laukon Herran A. Torngrenin oma. Nokian puutarhassa 
on kivi semmuotoinen ja sellaisilla ihmisen hakkaamilla piiruilla 
kuin kuvasta nftemme (katso kuvassa C n:o 1). Se oli ennen 
ollut kumossa ja sen vieress^ oli toinen kivi (N:o 2), johon ei 
ollat mitaMn piirretty. Muutamia vuosia takaperin kaivettiin tassel; 
kivien alia tuli vastaan tiilikivisUl (N:o 3) holvattu hauta', jossa ei 
loytty mitaan erinomaista. Mina aikoina merkit oTat piirretyt ja 
mita merkitsevat, selittakOOn se, joka ennenkin on tanunOisia tut- 
kinut Arveluja tasta — ks. Finlands Allmanna tidning 1857. 
(Kirjoitusta seuraava kuvaus mainitussa sanomalehdessa on hyvin 
virheellinen). 

Nokialla tapeltiin, niinkuin tiedamme Nuija-sodan aikana. 
Nokian kohdalta, kosken toiseltakin puolelta on lOytty paljo so- 
takaluja, keihaan paita, kirveita ja muita. — Kabnan mdesid, 
virstan matkaa Nokialta TyrkkOlaan pain, on myOs lOytty paljo 
sotaaseita ja ihmisen luita. Siina on, todistaa kansa, ennen ta- 
peltu. Samate on purostat joka juoksee Pirkkalan vanhan kylan 
lapitse, loytty miekan kahvoja, kuparin palasia ja kaikellaisia 
rauta- ja vaski-kaluja. 

Ison Ryssan mellastamisestaPirkkalassapuhuu kansa: „We- 
nalaiset pysahtyivat Murhasaarelle, Suomalaiset tekivat linnoitok- 
sia LinnavuoreUe. Kauan anunuskelivat siina toinen toisiansa. 
Ryssalainen kenraali cai Mmli&saarella Suomalaisen kuulalta lop- 
puttsa. Klutia kun ei tasta muuksi inuuttunut, eika talla tavalla 
kumpikaan saanut varsinaista voittoa, ryntasivat Wenalaiset Lin- 



133 

nayuorelle, Suomalaiset keihas kadessa vastaan^; Sota-niihuila 
alkoi tappelu, jonka lopusta kansa ei tieda (katso kuvassa I ku 
vausta D). 

Linnanvuorella on viels jatteitd kivisista valleista, vahSn kui- 
tenkin, silla 10 vuotta takaperin sanottiin 6 pohjalaisen hajoitta- 
neen niita. Vuoren sivussa on suuri kivi, joUa sodan aikana 
sanotaan saarnatun Suomalaisille, ja joka sentahden kutsutaan 
Imnanvuoren saamastuoUksi. 

Samoista paikoista jutellaan myOs: ^Kerran pani JSttilainen 
uppiniskaisen poikansa Murhasaarelle ja meni Use Linnavuorelle 
heittaan sielta hanta kivella kuolijaksi. Ensimainen kivi hem- 
pahti jarveen, josta vahainen saari Murhasaaren ja Linnanvuoren 
vaHlla, toinen tappoi." 

Kaarion ja Raholan rusthoUien maalla, sanoo maamittari 
Daniel Hall kirjoituksessansa Pirkkalan pitajasta, *) majaili vuonna 
1713 Wenajan sotajoukkoa, jona samana aikana Ruotsin vaki 
vastusteli yihollista ison aikaa Tampereen koskella, jolloin silta- 
kin havitettiin ja sota-valieja tehtiin. Pispalan kylan tykona on 
myOs valleja, mutta ne kuuluvat luultavasti 1808 — 9 sodan his- 
toriaan. 

Lappalaiset ovat epailematta asuneet Pyhajarven rannoilla-- 
kin. Mina en lOytanyt mitaan heidan jatteitansa, mutta edella mai- 
nittu Daniel Hall kirjoittaa lapinrauniosta Niemen rusthoUin 
maalla: ^sitte kun kivet olivat poisviskotut, lOysimme jatteita ruu- 
miin tomuastiasta (urna), jotka yhteen sovitettuina olivat ympy- 
riflisen saviastian muodosta. Lapitsen mitaten oli astia 7 tuumaa. 
Se oli tehty tavallisesta sannalla sekoitetusta savesta. Sormen 
sijoja oli monessa paikkaa. Etta se joskus oli oUut valkeassa, 
on luultava, silla se hohti punaiselta^ Siita rauniosta ei kukaan 
enaa tieda mitaan. 



*) TAmU kirjoitas lOytyy Pirkkalan pappilassa. 



134 

Pakanuuden aikana sanotaan Pirkkalastaisten uhranneen /imAr- 
karin mdttddlld, vahSin matkaa Wiikin kartanosta, ja Kdrqfdn tor- 
mdlid, Kukontaustan kylSin maalla Harjun kappelia, kSlyneen kSl- 
riijia. Ennen kuului Pirkkala Karkun piUljSlJIn, mutta lohaistiin 
siitSi jo hiimiirilisiDa aikoina, ja sai oman kirkkonsa, jossa sitten 
ruvettiin pohjaisesta kSyinaan. Ruumiit sielUlpflin tuotiin Pispa- 
Ian kyldn sivutse. Tiet, joila myoden niiUl kuljetettiin, kutsutaan 
ruumiin puntariksi. Lohaistessa sai Pirkkala osallensa Ruoveden 
ja Messukylan, joista edellinen tuli eripitajaksi viidennelb toista 
sataluYulla ja jfllkimainen v. 1636. Senjalkeen lohaistiin Pirkka- 
lan emakirkosta Ilarju kappeliksi v. 1639 ja Flqfdrvi v. 1T79. 
Mutta koska emdkirkko parikymmentd vuotta takaperin muutetliin 
Pyhsy^rven lansi-rannalle, jaettiin Harjun kappeli EmSlkirkon ja 
YlSjMrven vSililla ja kirkosta rakennettiin menneenSL vuonna uusi 
koulu-buone. Koulun opettaja kustannetaan HataupdSn kartanon 
entisen haltian Ahlmannin lalijoittamilla rahoilla. Tdm£i Ahlmanni 
on haudattu Messukylfln kirkolla (5 p. Lokakuuta v. 1799). Van- 
ban emdkirkon oli rakentanut v. 1645 Juba Mikonpoika Ilkka 
Ilmolasta. Vanhalle hautausmaalle valatetaan muistoksi suuri 
rautainen risti. PitSijSln nykyinen em£ikirkko on kivesta, ympyri- 
amen kun kumottu pata ja kajaa kuin kantele pienimmSlllekin 
£[anelle. EmSkirkon arkisto on jo perin pohjin koettu, ja YldjSU*- 
ven sisdU^i ei ole mitfldn merkittflvSia. Vanban Harjun kappelin 
kirkossa oli ollut kaksi taulua, toiseen oli kuvattu Gripenbergin 
su'un vaakuna ja taulun alia seisoi: „Joban Albreckt Gripenberg, 
Ofverste lieutnant och Riddare af Kongl. Majestats Svftrds orden, 
fodd den 14 Nov. 1690, dod den 13 Oklober 1773 ocb efter 
83 &hrs vandel befordrad till sin bvilostad bar i Harju kyrka, 
kommit i tjenst &br 1708 under det ISngavariga 20 khra kriget 
med Ryssland ocb under samma tid bevistat, utom flere mindre 
actioneroch Chairmyssler, hufvudaction vid StorkyrO i Osterbot- 
ten, bvarest ban bekom tvenne svSra blessurer, afven bevistat 



135 

Norrigska Champagnen och den svara ^termarschen Ofver Norrska 
fjflllarne, samt hela det sista Mtt&get emot Ryssen och vid kri- 
gets slut ibrordnad till Evacuations emissarie att vara Ryska trop- 
perna foljaktig till griUdsen m. m.^ Toisessa taulussa oli Loden 
su'un vaakuna ja taulun alia Johan Wilbelm Loden etemakeita, 
josta Turun Sanomissa t. 1773 N:o 6. 

Pirkkala on luontonsa puolesta maamme kauniimpia pits- 
jiai, jonkatahden taalla asuu hyvS joukko herrasvidcea. Herrain 
kartanoja on Walkila, Haikka, Wiiki, Maatiala, Sangila ja monta 
muuta vahempaa. Kansan sivistys on t£idlla korkeammaUa kun 
tiedostani missSSn pitfljassS. Luultavasti on kiitettavSinS syynft 
Uihan Ahlmannin koulun tyOt ja toimet, vaikk'ei samaa sovi sa- 
noa liki seurakunnista, Messukylastd ja Lempftlasta, joissa myos 
on yhttiSisia laitoksia. Olkoon sitten koulun eli kirkon vaikutta- 
maa, totta vaan on etta melkein jokainen Pirkkalassa osaa jo- 
honkin mflSlrSlSln kirjoittaa ja selvSisti lukea. Monessakin talossa 
pidetaan neljst viidet sanomat Ulkomuodoltansa ovat Pirkkalai- 
set, varsinkin naisihmiset, kauniita, eivdt naytS oUenkaan olevan 
suomalaista sukua. Ehka entisten kauppaa tekevSiin Pirkkalaisten 
yen yield juoksee nyky su^unkin suonissa. 

Pirkkalasta tulimme Heinftkuun 10 pdivdna TampereeUe. 
Ehtoolla menimme kdyelemasin ^Enkelsmannin^ puistoon, jonne 
tdmSin nykyinen omistaja (Nothbdck) viime yuonna on toimittanut 
suuren rautaisen kotkan. Istuimme sen siipein suojaan ihmette- 
lemasin luonnon kauneutta. Edessamme Tampereen: kaupunki, 
suuret lehtaat, kuohuya koski; takanamme layea Nftsijarvi, jonka 
tyynessd pinnassa sininen taivas, kulkevat pilvet ja laskeya au« 
rinko nakiyat kuyansa; oikealla puolellamme Satakunnan kauniin 
puisto; vasemmalla muutamia ristin rastin rakennettuja asuntoja. 
Seuraayana paivMna tulimme Tampereelta Kivikirkolle eli Messur 
kyldn pitajaan, joka luuUakseni on saanut siita nimensa, etta pa- 
pit paavin aikana, kun ei taalla viela oUut kirkkoa, tulivat tanne 



136 

jonkuD kerran vuodessa piUUna^ messua ja sitten kua Messu- 
kyla v. 1636 tuli eripiUfjilksi ja sai oman kirkkonsa kivestfl, ru- 
vettiin kutsumaan kivikirkoksi eroittaakseen vanbasta Pirkkalan 
emflkirkosta, joka oli puusta. 

Lappaiaisten jSltteiU on paljo MessukyUUi pitfljssa, var- 
sinkin siihen kuuluvassa kappelissa Tetskossa^ jossa on lapmraur 
nioita: Koljon saarella Nstsijarvessa, Royni<)n saarella Turun ja 
Hameen maaherran rajalla Nasijilrvessa, Wiita-pohjan kulmakon- 
nalla Oriveden rajalla, ja Rikalan ja Nuutilan taloin maalla. Ni- 
mifl, jotka muistuttaa Lappalaisista on: Lapinsaari^ Teiskolan 
kartanon kohdalla N^isij^vessa; Lapinkanta eli Lapinnend^ We- 
najdn Yirstan pituinen, 3 — 4 sylen levyinen niemi Nflsijarvessd; 
Lqpinsiltaj Ukaan kulmakunnalla; Lq^ntaipaie^ penikulman koil- 
liseen Teiskon kirkolta; Lapinmemi likella Lapin taipaletta; ja 
Lapinlahti likella Murolan koskea. 

MisUi nykyiset asujamet ovat tuUeet Messukylan emakirkolle, 
siita ei kansa tieds. Pehun hokevat olevan vanbimman talon 
Teiskon kappelissa, jonne sanotaan tulleen asujamia OrlvedelUl, 
ja kahteen Savon nimiseen taloon Savosta. Pinusia on kansalla 
paljo puheita. Pirunvuorelle, Teiskon kappelissa NSisijarven ran- 
nalla, oli piru hakannut itsellensSl 20 sylU pitkftn ja 3 — 4 sylta 
leveSin tien, joka vielSlkin kutsutaan j!72n^n tieksi. Ihmeellista on 
ettei silla radalla kasva pienintilka^n puuta, vaikka molemmin 
puolin on Tahvaa metsaa. — Neivuorella samassa kappelissa huu- 
teli piru kerran jouluaattona, kun Mustaniemen is£inUl meni kyl- 
pOdn: 

Voi mua poloista poikaal 

Mustaniemi kylpOOn menee; 

Joulu-sika teurastettu, 

Joulu-pSlreet katossa, 

Joulu-pahnat lattialla, 

Nauriit viidessd kopassa, 



137 

SabU kuudessa animeessa, 

Walmiina jouluksi kaikki; 
tarkoittaen veisullansa, ettei Mustaniemikadn ends kuuiunut hanen 
seuraansa, kun oli arkipSlivand laittanut kaikki valmiiksi, ettei tar- 
vinnut tehda syntiSl juhlana. — Hikivuoressa, KauhajSirYen pSidssSl^ 
asui myOs ennen yksi, josta se muutti Ekan vuoreen.. saman jar- 
yen toisessa passsa. Muuttaessansa ei kiertSnyt maata myoden^ 
Yaan meni oikotiets yli jarven, joka sanotaan 25 sylta syvilksi. 
Keskella jdrvea sanoi ban: paljo on satanut, kun vesi tabtoa 
tulla saappaan suusta sisaan. — Pynikko vuorella oleskeli pirn 
ennen kauan aikaa, mutta kun Pirkkalan kirkko saatiin vabniiksi 
ja kelloja sieUa soitettiin, kaikuivat ne niin pahasti banen kor- 
Tissansa etta ban muutti pois. Muuttaessa putosi banelta bope- 
ainen kauha Karkun pitajassa. Eras amma lOysi sen ja piti sen 
omanansa. Piru bavaittuansa kauban kadonneen, eika mistaan 
toyttyansa, kirosi Karkun seuraavilla sanoilla: 

Olkoon aina rosvot, varkaat 
Koko Karkun pitajassa, 
RaipioUa buUut raukat, 
Heinosissa beittioita. 

Mainitun Kavkajarven ylitse sanotaan eraan noita-amman, joka oli 
myynyt itsensa pirulle, ennen. purjebtineen kivilaakalla. Huoma- 
tessansa loppunsa labenevan, alkoi ban katua syntiansa ja tabtoi 
tulla Herran bnoneesen anomaan virbeitansa anteeksi. Jumala 
taivaassa oli maarannyt, etta ban vapautettaisiin lupauksestansa 
piraUe, jos ban tulevana sunnuntaina joutuisi ennen buomen-kel- 
loa kirkkoon, jos ei ban joutuisi, vaipuisi ban paikalla buomen- 
kellon soidessa maan poveen. Maarattyna sunnuntaina labti amma 
paadellansa matkalle. Kavi kova vasta tuuli, ban ebti liki ran- 
taa, mutta — jo buomen-kello soimaan. Han huutaan apua. Se 



138 

oli hiljaista — paasi vaipui — aunma maan poveen. — Btisistd 
muistuttaa Nuutilan talon maalla oievat kuopat, joita kansa nimil- 
van Hiiden kuopiksi; Kalevasta, Kalevan kangas \dL KaJevan kivi 
Tampereen ja Kivikirkon vSiliM. Sotaasioissa tieUa kansa aino- 
asti, ettSl ison vihan aikana vSkea otti pakonsa Lassin linnaan. 
(Lassin linna on kivinen holo Teiskossa yhdell^ Nflsijarven saa- 
rista). 

Kivikirkolta tiilimme KangasaJan piUjaan, jossa kansalla on 
seuraavia juttuja: ^Katteluiseen on sodan aikoina haudattu joku 
katteini; senUhden nSLbdaSln siinSl paljo ndkojai ja kuullaan paljo 
kuuloja. — Ka^an aho on ennen oUut mestauspaikkana. Lap- 
sen tappaja Kaija mestattiin siin£[ yiimeiseksi. — Mdntyverd- 
j&n i^k6nik murhattiin ennen joku lierra, ja siiUi asti on piru 
oleskellut siinft ja tehnyt yht£l ja toista pahaa. Kymmenkunta 
Tuotta takaperin vei se jonkun talonpojan pitkiit matkat ilmassa 
yli puitten ja vuorien. — Lempo-kivi, HyppSlrin kyldn maalla, on 
oikein pirun hovi. — Verta hikoileva kivi^ pitajan emakirkon 
seinassa pohjais-puolella, on ruvennut siita verta hikoileen^ kun 
syyttOmasti tuomittu ennen istui sen paalla ja sanoi: niin totta 
kuin/mina olen syyttOmasti tuomittu, niin totta rupee tama kiW 
verta hikoileen. — Naistenmatkan kylan tykOna on tien vieressa 
kivi, jonka piru heitti silloin kun ban viela asui PyynikkO vuo- 
rella, tappaaksensa naisvakea, jotka taraan kautta Keurulta ja 
Ruovedelta kulkivat kirkkoa Pirkkalassa. — Hiiden kiven, Tiiha- 
Ian kylan vainiolla, on piru myOs ennen kiukussansa heittanyt jon- 
kun paalle. — Kaksi pirun siitaakin on paha taalla aikanansa 
rakentanut Molemmat ovat emakirkon kobdalla isommista ja 
vahemmista kivista, toinen oli aiottu yli Willekan, toinen yli Roi- 
neen jarven. 

Ei larvitse kauan miettia mista Kangasalan pitaja on saa- 
nut nimensa. Joka joskus on kulkenut pitajassa, arvaa sen kohta. 
Luultavasti on taallakin ennen asunut Lappalaisia. Hauiasaa-- 



139 

reUa Roineessa on lapinraunio, jonka olen saanat todisteeksi ar- 
velulleni. Siitakin on vieritetty paljo kivia jarveen. Saari knt- 
sutaan Hautasaareksi sentahden etta j^rvi on kohta rannalta ko- 
vin syrasi. Saaren nenS kutsutaan iontun nendksi, Asukkaita 
sanotaan Kangasalan pitSij£ian tuUeen LempSMsU. „Kun kotona 
tuli ahdasta, matkusti neljd veljestSl Kangasalle hakemaan uutta 
asunsiaa. Erosivat toinen toisistansa pitdjSn emSlkirkon kohdalla. 
Vanhin veli tuli nykyiseen L'eivin kylddn, toinen Heponiemeen^ 
kolmas Rikuun, neljSls Riunvaivaan. Muutaman vuoden perastJL 
joutnivat yhteen. Toiset veljet kysyivSt vanhemmalta: kuinka tu- 
let toimeen? Ei siella leivStn puutetta ole, vastasi hSln. Kysyivftt 
toiselta. Hdn vastasi: kylls sieilSl hepo elsta. Kysyivat kolman- 
nelta. HSIn vastasi: kylla t^^M rikastuisi, mutta tuo nuorempi 
veljeni on vaivanani. — TSstd niniet Leivi, Heponiemi, Riku ja 
Riunvaiva. Samaa sopii naistd kylistfl vieldkin sanoa'^ 

Kieli Kangasalan pitajSissa eroaa muiden Satakuntalaisten 
suomesta siinS, ettei koskaan ruveta sanaa kahdella kerakkeelia; 
ei koskaan sanota esimerkiksi krapu, trenki, Kristus, vaan aina 
rapuj renki, Ristus, Sanaa tykkandan ei myOs kaytetd muualla 
Satakunnassa kuin WSM ja Wirtain ja Ahtdrin kappelissa. Muu- 
toin on kieli tavallista lansi-suomea. Kangasalla on kuuluisa Link- 
sialan kartano, jossa eleli kovaonnisen kuninkaanErikki XIV puo- 
liso Katariina Maununtyt^r. Kartanon tuulimyllyn sialla on ennen 
seisonut pit^jSln vanha kirkko. T£lst£i muutettiin se v. 1765 ny- 
kyiselle paikallensa. PitSjSssSi on myOs kihlakunnan apteekki ja 
laakari. Apteekissa ei kuulunut olevan suuria herkkuja; Thile* 
mannin tippoja, parannus-plaastaria ja muita jokapdivaisia rohtoja. 

Kirkon arkistosta ei saa suuria ilmoituksia, sillfl v. 1714 
havitti ja turmeli vihollinen kaikki vanhat kirjoitukset. Yan- 
hassa kirkkoherra Aleniuksen tekem^ssa pit^jan kertomuksessa *) 



*) Loytyy emSlkirkon arkistossa. 



140 

mainitaan: 1597 on oUut nuija-sotaa Sarsan talon iykonfl, likelld 
Waaksyn kartanoa; 1696—97 kovia katovuosia; 1708 kanhean 
kova talvi; 1709 ei lunta oUut paljo missttlfn, TSLhdn jaau jossa- 
kussa paikkaa, edellisen talren kiitsui kansa hmir-taiveksi, jSllki- 
mftisen sikhtalveksi; tSsta katovuosi seuraaTana vuonna 1710. 
Samana vuonna tultiin joulupadvanft veneelb kirkkoon, mutta 
^euraavana pdivSUia, tapanina, ajettiin jo samoja jdrvi^ hevosilla; 
1713 ja 1714 hflvitti ja poltti vihollinen tdssS pitSljassa; 1604 
rupesi LSUigelmjtvesi tuleen alas Iharin koskesta, josta entinen 
laskUf Sarsa, jai kuiville. „Se ilkiSl Iharin koski saatti Sarsan 
vaivaiseksi.'^ Sama onnettomuus on kohdannut Iharin koskea. 
Kaivanto yhdisUia nyt Laugelmftveden ja Roineen. 

Kangasalta tulimme takaisin Tampereelle ja sieM samana 
paivana hoyrylaivalla ^Laukolla^ Wesilahdm piUjSUUi. LaiTan 
nimi Laukko osoittaa jo, kuka Ulmdn omistaja on. Muiden lairaia 
rinnalla on sen kulku vidian hitainen. Sen hOyrykone sanotaan 
olevan liian vahainen, jonkaUhden sen tMyiyy usein pysfttua mat- 
kallansa valmistaan uutta hoyrya. Se kulkee Tampereen ja Lau- 
kon valifi, menee jonkun kerran kuukaudessa edemmaksikin We- 
sHahden kirkolle ja Kuokkalan koskelle LempSilassSL. Talla lai- 
valla on muistaakseni 20 hevosen voima. Toinen vahaisempi, 
Ahti niminen kulkee Nasijdrvella. Kiunpikaan ei kOyhdyta mat- 
kalaisia suurilla hintamaflrilld. Ahdilla maksetaan 8 peninkul- 
malta 50 kop., LaukoUa 4:lta 10 kop. hopeassa. Wesilahden 
pitaja, jonne tulimme, on saarinensa salminensa maamme kauniim- 
pia. Sorvanselan, Saijilnselan ja Tautosen rannoilla on Lappa- 
laisten ennen ollut sopiva oleskella. Heidfln jatteitansd onkin 
Siikasaarella kaksi lapinraunioa, Hinsalansaarella kaksi ja Lapin* 
kallioUa yksi. Lapinlahii, Wesilahden kirkon tykOnS, on myo? 
heista saanut oimensa. Hihin aikaan ja kenen tyOksi haudai 
Iflhella Laukon kartanoa ovat luettavat, en vol paattdS. Eivat 
suinkaan nykyajan tuotteita ole. Niinkuin kuvasta nSrhdaan on 



141 

jokahaudalla isompi kivi (katso kuvassa II kuvausta E.) keskelb 
ja sen ympdrilla neljd eli viisi vaihempaia. Kun kivet padU ovat 
kiskotut, tulee joka haudassa ensin vastaan pienid nyrkin kokoi- 
sia kivia ja sitten — niin niissSl, jotka jo ovat kaivetut — miekka, 
sirppi, keihaain pdd, hevosen kaluja, helmia ja joku vaskinen 
koiistus. Koetta on kaksi eli kolme hautaa; nMista lOytyt kalut 
ovat l^etetyt Yliopistoon. Kokemattomia on vieia kolmattakym- 
menu. N^ttf on hflvitetty paljo peltoa tehdess^. Vasta kaksi 
Tuotta takaperin, kun tuli luun sirpaleita ja puoli pifftkalloakin 
kuokan teraan, ruvetUin tflssa tarkemmin tiedusteleen; ndbtiin 
kivet olevan tarkasti jairjestetyt idnsta lanteen, kaivettiin syvem- 
malle — loyttiin mainittuja kaluja. Puolen vimaa Laukon kar- 
tanosta Hinsalan kylaan pain nSytUia yhdella saarella olevan kym- 
menkunta yhtnlaista hautaa. 

Merkittavia paikkoja Wesilahdella on: TuAmwuori, korkea 
ja jyrkka vuori virstan matkaa Laukon kartanosta emakirkolle 
p9in. Sen kyljessa on holo, ensin niin avara etta ibminen koy- 
ryniskoin paasee sylen kaksi eteenpain, mutta sitte soukistuu se 
soukistumistansa. Sen hoetaan ulottuvan Laukon kellariin asti, 
ja pirujen sen kautta vieneen tavaraa Laukon herroille, Kurjille* 
— ffurskcttfuori^ jossa myOs on valiin nahty ja kuuitu piruja. — 
Tatmsaari, jolla menninkaiset ennen, kun tuotiin ruumiita veneella 
kiridtoon tSmfin saaren sivutse, tanssivat ja lauloivat kaikellaisia 
ilvelauluja. — Amm&n hauta (vahan matkaa kirkolta Laukkoon 
pain), josta jutellaan: ,,*Kun ennen vietiin Suomelan talosta pa- 
hankurista amma-vainaata haudattaa, pysahtyi arkku kun naulaan 
mainitulle paikalle; ei saatu sen edemmaksi, siihen taytyi jattaa. 
Miustoksi pitaa jokaisen sivutse kulkevaisen heittaman anunan bau- 
dalle jonkun kuivaneen oksan.^ — Onnen kohia (vahan matkaa edel- 
lisestaX jonka kansa syysta tietamattomasta myos pitaa pyhana. — 
KeUo-'karit jolla sanotaan olevan kirkon kellon upotetun. — Staur 
tarin kivet (Aman ja Palbon kylain valilla), joiUa jonkun suutarin 



142 

ennen sanotaan pflivakauden kiikkuneen. — Kwfjm ^ori (puolen 
toista Ruotsin virstaa Anian kyl2lstil pflin Tottijllr?eii kappelia), 
jonka sanotaan saaneen alkunsa seuraavalla tavalla: ^Kerran tap- 
peli Kurki jonkun TftkevSn WenSiIaisen kanssa. Wenalainen voi- 
tettiin ja karkasi pakoon. Kurki ajaan takaa.* WenSUlinen sai 
veneen rannalta, meni sillft yli selftn. Kun ei toista venetui ol- 
lut saatavissa, otti Kurki kourallisen kivia rannalla ja heitti ne 
TihoUisensa pdtile; ei osannutkaan. TftsUt tama kari. — Naarva, 
jossa pidettiin markkinoita ennen kun ei Tampereella viela pi- 
detty. Merkittavia viela on: Anian kylan kohdalla, SaijSn selalla 
kanio^ jota ei kukaan pitajassa, ei herrasmiehetkaan uskalla pi- 
della. El sinne ole meneminen, silla se joka sita hypistelee ru- 
pee mataneen. Joku hakkasi siita kerran muutaman lastun; kohta 
rupesi sen paa mataneen. Toinen ei sanonut uskovansa turhia, 
teki samalla tavalla; kohta sen jalka mataneen. — Laukon kar- 
tanon tykona kuivettunut mdnty, johon Kurkien sanotaan hirtta- 
neen vaarin tekevat Toutinsa. Siita vahan matkaa on lahti, jo- 
hon Klaus Kurki meni Elinan poltettuansa hukkumaan. Kurkien 
jalosta su'usta, joka maailman sivusta nykyaikoibin asti on asunut 
Laukolla ja tehnyt sen kuuluisaksi, on kansalla paljo puhumista. 
Klaus Kurki ja Elinan surma elaa viela kansan muistossa. Matti 
Kurjen ja Potkon tappelu (katso Finland framsUllIdt i teckningar) 
kcrrotaan taalla vahan toisella tavalla, kuin mainitussa kirjassa. 

— ^Kurjen miekka rupesi akkia kovin heliseen tupessa. Mitas 
heliset miekkani? kysyi Kurki. Miekka helahti viela kovemmin 

— samassa astui kuninkaan lahettilainen sisaan ja kaski Kurjen 
menna tappeleen Potkon kanssa. Kurki totteli kuninkaansa kas- 
kyfl, antoi itsensa Jumalan huomaan ja haltuun ja lahti matkalle. 
Tultuansa sinne, missa Potko oli, tiedusteli han, kenenka avuUa 
Potko sotinee, Jumalan vai perkeleenkO — naki avaimen la vesta 
pirun istuvan kahden reisin pukin hahmossa Potkon hartioilla. 
Havaittuansa taman rukoili Kurki taivaan Jumalaa avuksensa, vab- 



143 

Yi'sti itseusft Herran ehtooUisella ja meni sitten urhoUisella mie- 
lella tappelukentalle^. TddUa kavi niinkuiD naemme mainitusta 
kertomuksesta. — Laukon kartano oli Kurkien hallussa vuoteen 
1817, joUoin sen osU paSilaflkSlri Torngr^n, jonka omaisilla se on 
vieMin. Laukon kohdalle pysahtyi Lappalainen ensin kun hau 
tuli WesilahdeUe,^ laski vasynyt pitk^istS matkastansa laukkunsa 
UlssS maahan ja sanoi: ,,t£ih2in laukkuni lasken, Uban Laiikko 
tulkoon/' Rupesikin kohta rakentamaan Laukkoa, asui ja oles- 
keli siind siksi, kuin Suomalaiset hdnen karkoittivat. 

Kieli Wesilahdella on tavallista Satakuntalaista. Sama on 
sanominen kansan tavoistakin, olosta ja elosta. Moneen kammal- 
liseen tonttu-juttuun uskotaan viela kiven kovaan. WesilabU ja 
Lempala ovat ennen oUeet yhdistetyt Rovasti Strandberg „Tu- 
run hiippakunnan paimenten muistossa^ sanoo ybdessa paikkaa: 
joLempSlan piUja ei oie paljon opin pubdistusta vanhempi^ ja 
toisessa: ^Wesilabti lobaistiin LempalSsta, sai jo vuonna 1346 
Oman paimenensa, ja 1422 oman kirkkonsa.'^ Wesilabden ny- 
kyinen kirkko on rakennettu v. 1801 — 3; kellokastari on van- 
hempi, vuodelta 1782. Kirkon sialla oli oUut niin suuri kuiisi^ 
etta ulottui ylitse puoien venajdn virstan levyisen kirkkolahden. 
Sen kannoUe mabtui kabdeksan miestd maata ja sen oksat olivat 
niin suuria ettd niista tebtiin yksipuisia pOytia. Minikin nSin 
yhden viitUl korttelia leveiln ja sylta pitkan, joka kehuttiin oie- 
van sen puun oksasta. Puussa eleli, sen kasvaessa, kotka niin 
suori ja Toimallinen, etta vei pesaansa lampaita ja vasikoitakin. 
Karkoittaa sita, tebtiin valkea puun juurcUe; mutta se otti veneen 
taynna vetta rannalta ja sammutti valkean. 

Wesilabdelta tulimme yli Toutosen Lempdldn pitajaan. Me- 
nimme kohta katsomaan pirun Hnnaksi nimitettya linnoitusta kes- 
kella suurta suota (kolme virstaa koilbseen kirkolta) arvellen sa- 
taan jalkaan korkealla kukkuialla, jonka pituus ylhaalla on 25 
sylta ja leveys 15 sylta, koko avaruus niinmuodoin jobonkin maa- 



lU 

raan 375 sarka-sylUU Kuva-Iebdellll D kuvassa F kavaa a lin- 
noituksen Talleja; 1, 2, 3, 4 linnoituksen porttia; 5 jommoistakin 
entista linnan siaa; 6 jotakin bautamerkkia, vShSLn samasta muo- 
dosta kuin kivi Nokian puutarhassa; 7 ISihdettS kukkulan juureUa. 
Milta ajoilta VtinU linnnoitus on, en voi pSLattaai; ehkS on piniin 
tekema, niinkuin hoetaan. Kovalla myrskylla otti linnan haltija 
meita vastaan. Kun kiipesimme Yuorelle, valahti salama, kajahti 
ukkonen, tarahti maa ja samassa sade taivaasta. Kohta johtui 
mieleemme: ehkd on tassSkin vihan ja sodan lieska liehunut, veri 
haavoista vuotanut. Kun muutkin pelkurit, menimme pakoon viio- 
ren rotkoon. Suojassa ualla kurkistelinune salamaa ja evaspus- 
siamme. Hetken perasUI tuli aurinko lymystansS takaisin taivaalle, 
pian mekin piiiostanune. — Muita merkittavia LempalassSl on: 
Lapin kuhna eli Lapin lottkko, osa LempSlfln piuijaia, joka on 
saanut Lappalaisista nimensa. — TeiHen mdki, jossa ennen on 
mestattu. — JFuoreksen vuori, josta nakee seitseman kirkkoa. 
— Hyssyn kirkko ja Ammd-risHj jossa piru pitaa asuntoa ja 
tekee paljon pahaa, valiin pysayttaa hevosenkin niin ettei paase 
askeltakaan, ennenkun ajaja katsoo kuolaimen lavesta ja huutaa: 
^pois piru maantielta.*' — £imman mdniy, josta hoetaan samaa 
kuin kannosta Wesilahdella. 

Lempalan pitajan alkuajoista ja kirkon rakennuksista kirjoi- 
tetaan vabaisessa kertomuksessa Lempalan pitajasta*) seuraavia: 
^Lempalan pitaja on saanut nimensa kirkon-kylasta Lemposista 
ja se Lemmosta, joka kauan aikaa piti asuntoa Hiiden kirfcossa, 
likella Hiiden taloa, ja siella teki paljon pahaa. Lempalassa on 
jo asuttu tempore cremationis, sita todistaa nelikubnaiset kivi- 
riitat Paivaniemella (kaksi Wensyan virstaa Hauralan kylasta lou- 
naan yli Toutosen jarven). Asia on sita uskottavampi, kun Hau- 
rala on Tanbm kyla pitajassa, niinkuin runossa kuuluu: ^Haurala 



*) Majuori Segerkrantzin Wesilahdella oma. 



145 

kyli9i vanhin.^ — LempSllaiset kavivat ensin kirkkoa Karkussa, 
sitte Pirkkalassa. SenjSllkeen rakensivat oman kirkkonsa Aimalan 
kylHSiii. Wesilahtilaiset nark^styiv^t, kun heille tuli niin pitka 
kirkkomatka yli Toutosen. Rolme miestS, yksi Mustisista, toinen 
HakimSesta, kolmas Menkalasta, tuumivat, mita olisi tehtav£l — 
palkkasivat puoli-hullun miehen HoUolasta polttamaan kirkon Ai- 
malassa. 

Tdstfl runossa: 

Mies musta Mustisista, 
Harmaa Hakimdestd, 
Pitka Mikko Menkalasta, 
Hollolaista haukutteli, 
K^ski miest^ mieletoints 
Polttaan kirkon Aimalasta; 
Etta siutuis vetten riidat, 
Vaikenis omain vdet. 
Mies viritti valkean kirkon nui^kkaan, valkea pSldsi vallalle; 
ei iiki paikoiltakaan, Nurmen kylkstM, Hauralasta ja Herralasta 
jouduttu apuun. 

Haurala ei havainnut, 
Herrala ei herSnnyt, 
Nurmikunta nukkununna. 
Ainoasti Priita-niminen piika Lemposista sai valkean k^lsistSi 
Pietarin, Paavalin, Priitan ja Mataleenan kuvat. Kuvain alle teh- 
tiin lautloja, jotka iykSlttiin j^velle sanoen: 
Kuhunka kuvat kulkevat, 
Sinne kirkko tehtakdhdn. 
Pietann ja Paavalin kulkivat Wesilahdelle yli Toutosen, 
jonne Wesilahtilaiset rakensivat kirkkonsa, joka saatiin valmiiksi 
3 p. Helmikuuta v. 1422, niinkuin nSiemme pispa Kondradin ke- 
hoituskirjeesta , annettu v. 1461. — Priitan ja Mataleenan knvat 
kulkiTat Tilkan taipaleelle, johon LempSlaiset rakensivat kirkkonsa 
SuonU. 10 



146 

V. 1418, niinkuin naemme samasta pispan kirjeesU. Silloin kun 
kirkko viela oli Aimalassa, oli pappila, jonka kellarin seintki vielft 
sanotaan olevan jalellM, siina kuin Mikkolan talo nyt on. Kun 
nykyista kirkkoa rakennettiin, pidettiin jumalan-palTelas Aimaian 
kylassa". 

LeiiipSdflsta tuiimme takaisin Wesilahden pitajsian ja Tampe- 
reelle, Tampereelta Ylajarven kappelille, RyrOOn ja kotio Hei- 
n£lkuun 27 pftivanS, jolloin myOs kumppanini erosi minusta. 

Elokuun 3 pdivana ISibdin toiselle retkelleiii Karhm ja ISpr- 
vddn emakirkolle, Kiikan kappeliin ja Hmtiisten emftkirkolle. 
Matkat nMiss£i pitdjissfl eivSt oUeet niin hupaiset kuin edelliset, 
seka sentahden etta nyt tulin yksin kulkemaan, etta myOskin nil- 
mat paikat olivat ennen nahtyja ja muutoin luontonsa puolesta 
sangen vahan ihastuttavia. Karkun puolisessa osassa TyrvaatS ei 
sentaan ole moitittavaa. Domielin seisabtuu matkustaja Warn- 
maskosken sillalle, nakee Wammaskosken kuohuvan jalkainsa alia, 
sen ylapuolella Rautaveden, alipuolella Tyraveden ja sen rannalla 
pitajan kauniin kirkon kahtene kastarinensa. Mutta koko Huit- 
tisten ja suuri osa Tyrvaankin pitajaa on aukeeta, tasaista kuin 
pOytaa, vuoritta, jarvitta. Kave pellolla, ruko niitulla ovat ainoat 
koristukset. Siella taaila siintaa joku kuusisto, tien varrella joku 
lepisto. Jos ei Suomalainen. yleensakaan huoli puista kotonsa 
kauneudeksi, niin naita perati vihataan Huittisissa ja siita Tur- 
kuun pain. Kauniimmat ovat iika loka sisalla ulkona, hannaat 
huoneet huiskin haiskin. — Kun maa on tasaista ja aukeeta, 
niin ei taaila sovi pirujen ja hiisien asua. He vaativat holoja, 
rotkoja, luolia, kukkuloita. Naiden pitajalaisten taytyy asettaa 
pirun johonkuhun taloon eli torppaan, kun ei ole muuta sopivaa 
paikkaa. Niin jutellaan esimerkiksi pirun 20 vuotta sitten kovin 
kaabineen Mustanmettan torpassa. Se leipoi siella kaikellaisia 
herkku-leipia, toi hyvia juomia pOydalle ja teki yhtajatoista hy- 
vaa ja pahaa. Muutamat sOivat sen laitoksia, toiset eivat mais- 



147 

taneetkaan. Jumalisia ihmisiS kokooDtui monta kertaa rukouksilla 
ja veisuilla ajaan lidntd pois, mutta ei se niistd huolinut Wii- 
mein tuli kaksi pappia manaamaan. Ensim£iinen ei onnistunut 
toimessansa, mutta kun toinen rupesi, raamattu ja virsikirja kSi- 
dessS, saarnaan, otti piru pakonsa akkunasta, eikd sen perSistSi 
enasi tullut kuuleen eik£i kurkistaan. Melkein samoja teki paha 
hiljan Riikan kappelilla, mutta jo sekin saatiin pois. 

Taruista Kaukolan Hokkosta, Huisusta, Kaijansaaresta, Pi- 
ruupesSlstft pirunkellonensa ja muista JyrvSdn asioista on lukea 
Antero Warelius'en kirjoittamassa kelpo kertomuksessa Tyrvaan 
pitdjasta. Heittisissa ei kansa tiennyt jutella mitaan muistoon 
pantavaa. 

Elokuun 12 paivana lahdin kolmannelle retkelleni pohjoiseen 
pain. Tulin taas, vahan sinne ja tanne poikettuani, Tampereelle. 
Tampereelta menin kokemaan sita puolta Lempalan pitajaa, jonka 
viime kerralla olin jattanyt. Lempalasta kaansin Kivikoskelle, 
Teiskoon ja Ruoveden pitajaan. 

Ruoveden pitajan kuulin saaneensa nimensd seuraavasta: 
^Kun Lappalainen poikanensa kerran sOi nailla vesilla pyydettyja 
kalojansa, istui ruoto pojan kurkkaun. Lappalainen, kiskoessansa 
ruotoa pojan kurkusta, sanoi: ruotoisiapa kalat naissa vesissa ovat- 
kin; kutsuttakoot jarvet taalla tastalahin ruotovesiksi — josta sit- 
ten on tullut Ruovesi." Tarun todenperaisyytta saa epailla kuka 
tahtoo. Se vaan on totta, etta Lappalainen ennen on oleskel- ' 
lut Ruovedella. Heidan jatteitansa on pitkin pitajaa. Emakir- 
kolla on lapinraunioita Sarvannan kylan maalla; Lehtisaarella 
Pajulahden kylan maalla; LOytyn niitun sivussa Tli Sarrannan 
maalla; Kauhtion nenalla Pajulahden kylan maalla; POykkysaarella 
Tarjanteessa. Wirtain kappelissa on Herrasen talon maalla, Toi- 
Teden rannalla. Abtarin kappelissa on Pakarin kylan maaUa; 
Sarkolan saarella Jussilan talon maalla. Kurun kappelissa on 
Paappasen taloin maalla ja Kapeen kylan maalla. Monta paikkaa 



148 

on myOs saanut nimeiistt Lappalaisista: Lappi-mminen lalo Wir- 
tain ja Kurun rajalla; toinen samanniminen talo Keurun piUijdssd 
likellfl Ruoveden rajaa; Lapintaipale, Mustajarven maalla; Lapm- 
niemi ja Lapinkanta Tarjanteessa; Lapitmiem Suikon kylSn maalla. 
SelkSlsaareUe Jussilan taloin maalla Xhtfirin kappelia sanotaan en- 
nen haudatun Sipi-lappalaisia. Mista nimi Sipi-lappalainen? La- 
pinrauniot nimitetSSln i^Ah enemmasta psasta Mtmkkilaisien 
muuriksi ja luuUaan munkkia olevan niihin haudatun. OllenkiD 
Wirtain kappelissa ei tiedetakaan muusta nimesta. Saari nimeltK 
Munkkien saari on myos Tarjanteessa. 

Ruoveden pitajaas sanotaan nyky asujamia tulleen vesia myo- 
den Pirkkalasta. OH kukkokin veneessa. Maalle laskettua hyp- 
pasi kukko ensin rannalle, siita puuhun ja siella laulaan. — Mie- 
het sanoivat: ^tahan talo tulkoon, koska kukko laulaa% ja rupe- 
sivat kohta rakentamaan Wisuveden taloa. 

Piruista ei ole taallakaan puutetta. Palojoen vuoreUa, 
Haukkaniemen kylan maalla, on yksi heisia kauan aikaa asunut. 
Muuan mies huusi piruUe, jonka tuovuksella ollessansa kuuli vi- 
heltelevan talla vuorella: vihella paremmin kun kerran vihellat — 
piru vihelsi niin, etta mies meni ruubesta jai*veen ja jai sinne. — 
Mayrd'kankaallat Savelan toUin tykona, sanotaan toisen majaile- 
van ja tekevan kaikellaista pahaa. — Jaakon vuorelia on pirun 
kuultu kovin poraavan. — Rahavuorella, Kurussa, on se tehnyl 
samaa. — ff^uoriniemen vuorelia^ Ahtarin kappelissa, ja Torise- 
van vuorella, Wirtain kappelissa, on se myos nahty ja kuultu. 
Luultavasti on niita Abtann ja Toysan kappelien rajallakin. Kyy- 
timieheni jutteli talla paikkaa tulleen hanen veljeansa vastaan 
suuren miehen valkoisissa vaatteissa ja pyytaneen rahaa. Han 
tammoiselle rahaa antaan — ajoi aika kyytia tulevaan keskieva- 
riin. — Kukon kylassa, Roppalan talossa, oli piru ennen kovin 
mellastanut elikoissa. Emanta sanoi hanelle kerran suutuksis- 
sansa: riivattukos jarjettOmissa luontokappaleissa kaahit, rupee 



149 

ihmisiin, voiiko niille miUiain? Samassa piru emaataan ja emfliita 
hulluksi. Pappi J... sai sen viiinein manattua pois, mutta emflnU 
jai mielenvikaan. — Eraasta pirun palvelijasta lierasta, jonka 
Uysi nimi oli ffiki Liera Tieran poika, on myOs vahainen taru. 

— ^Kerran oli Keurulaisen poika varastanut isSltansa paljon 
rahaa ja muuta tavaraa. . IsS, joka ei tiennyt kuka oli varas, 
lahti noidan Lieran tyko ja kflski hanen puhaltaa varkaan kuo- 
iiaksi. Liera puhalsi ja sanoi samassa: ohoh, oma poikas se 
86 olikin. Keurulainen kuultuansa sen huusi: sfldsta, sSastM ha- 
nen benkensa. Se oli hiljaisla. Keurulainen vihastui ja iiaastatti 
Lieran karajiin poikansa taposta. Esivalta vapautti Lieran ehdoUa, 
etta ban paadella purjehtisi Lieransaarelle (Ruoveden selalla liki 
Korpulan taloa). Han purjehti ja piti peraa rautakangelia. Siita 
nahtiiu han t^lydeksi noidaksi ja tuomittiin hongissa poltettaa. 
Poltettiinkin Lieransaareila, jonne ban oli tullut paatenensa. Hen- 
kensa beittaessa sanoi ban: jonne savuni ,menee, se ijati vaivai- 
nen olkoon. Savu meni pain Korpulan taloa — siita asli ovat 
sea aaukkaat aina oUeet velassa^. — Sipirian saaresta Tarjan- 
teessa on seuraava juttu. „Kun muuan talonpoika Pajulabden 
kylassa kerran vei kuttunsa maiuiltuun saareen, luki ban beille 
tuomion navetan ovella, sanoen: te olette tahan asti kokeneet 
ibmisten kaalimaat ja papumaat, mutta nyt tulette saareen, siella 
saatte elaa ruoboista ja lebdista, ei siella ole kaalimaita ja pa- 
pumaita, Tasta pelastyi nuori vohla ja sanoi: me viedaan Sipi- 
riaan. Vanba pukki lobdutti banta ja sanoi: ei bataa, ei bataa/^ 

— Toisella, Arkun saarella, samassa jarvessa on arkuUinen ra- 
baa, vaikk'ei sita saada sielta. Muistettava pitajassa viela on 
Helvetin kolUy jylha luonnon ihme emakirkoUa. 

Olen kebunut luontonsa puolesta kanniiksi melkein jokaista 
tahan asti kertomaani piiajaa; samaa taytyy sanoani Ruovedesta- 
kin. Kylla on jarvia taalla jos koko maassammekin. Ahtarin kap- 
pelista alkaen, Ahtarin selka, Toisvesi, Wisuvesi, Tarjaunes, 



150 

Softkanselkft, Wankovesi j. n. e. NaiUft kuijetaan purjeeliakin, 
jota ei tehdSi joka jflrvilU. NtiU myoden kuljetetaan mastoja ja 
hirsiai maamme sydanpitajistS. Minuakia vastaan lull Keurusta hir- 
inuinen hirsi-Iautta, joka oli ollut kevflasUI asti liikkeella. 

Ruovedellfl on kolme kappelia KurUy WvriaXn ja Ahtdrij 
joista Wirtain ja AhUri plan sanotaan tulevan eri pitHjiksi. JKftilbl 
tienoin teki Roth ja Spoof soia-vuonna 1808 tehtavilasa. Pusun 
ja Kaulun silta, Ruhala, Soukonsaari ja moni muu paikka mois- 
tuttaa heista. Kansa tflssa suuressa pitdjassa on etelassa lansi- 
suomalaisia, pohjaisessa melkeii\^ selvift pohjalaisia, seka tapainsa, 
etui kielensa puolesta. Osassa Wirtain ja koko Ahtdrin kappe- 
lia sanotaan jo esimerkiksi Moo, menoo =. tulee, menee; hi- 
vehen, huonehesen =: kiveen, huoneesen; kan liitetasin sanoihin, 
kun vaan vflhankin sopii. Muita kielesta koto-tienoillani eroavia 
on: oUa tohtorissa, maalarissa = olla tohtorin, maalarin ty- 
konfl; olia iuMokseUa = olla tuovuksella; loihko = luohinen 
auskari, tuokkonen; vuolle' = virta eli virtainen paikka jSirvissa; 
virkaus (ei LOydy £urenin sanakirjassa) = se karppu-ranne, joka 
jatetaan pohjan puolelle ensi kerran tervaksiksi kolottuihin voSkn- 
tyihin. 

Huoneensa rakentavat, varsinkin Wirtain kappelissa, kaksi- 
rivisikgi, kun varal vflhankin myOden antavat. SiinSkin eroavat 
lansisuomalaisista, etteivftt aja kylissSlnsSi taloja yhteen rypSileesen, 
eivatka vihaa kasvavia puita niin kauheasti kuin namat. Heri- 
hevosilla kulkevat enemmasta pSiflsta, niinkuin muuallakin, jossa 
vesi on voitolla. Miesvflki on hyvfta hiihtasin suksiila, luistiin ja 
ampuun, oUenkin kuin itse saavat kehua. Korttilaisia ei ole ensa 
niin paljo kuin ennen. Kansan sivistysta ei sovi juuri kiittas 
eika laittaa. Taikauskoja ja muita huUutuksia uskotaan. En ole 
missSfln kuuliut niin vapaita lauseita, kuin PylkkSftn talossa, Wir- 
tain kappelilla. „Kuka pirun kaahimisia, tonttuja, aaveita, aar- 
ninhautoja uskoo? kyllSi mar sen kirjoista ja sauomalehdista nakee, 



151 

ettei niissa ole per^a^. Niin tSlflllfl; mutta en kauas mennytkadn, 
kun jo toista kuulin. Soutajani jutteli: ^en muista puhuakaaa, 
mutta olen minikin nSihoyt yhta ja toista. Kerran olin emSlkirkko- 
laisen apumiehend, kun hdn kflvi kirkossa ja kirkkopihassa not- 
tumassa. Hdnelle oli perSlkanasin tullut paljo vahinkoja, jonka- 
tahden han tuli tflnne apua hakemaan. Kauhistutti minua kun 
meni haudalie, kolisteli nyrkillansa hautamerkkift, kirosi ja ma- 
nasi, taisteli sitten ison aikaa, kenen kanssa en tiedft, siksi kun 
kuulin myristavan: tapahtukoon tahtos. Tflsta kaski minuakin kir- 
kon ovelle, puhalsi kerran oven laukkuun — ovi auki, ja me 
molenunat tasakapalftssS sisalle. Menimme kuoriin asti sivuUemtoe 
ja takamme katsomatta. Sielia luki hSn yield sitd ja tata, siksi 
kun toisen kerran vastattiin: tapahtukoon tahtos. En ole sitte kuul- 
lut, ovatko miehen onnettomuudet ioppuneet'^ 

Ruovedella asuu koko Satakunnassa ja muuallakin tunnettu 
suuri noita M..., joka kotopitsjassftnsa tavallisesti nimitetaftn Ruo- 
veden jumalaksi. Ei hanen sanota viljelevftn niin hirmuisia vali- 
kappaleita kuin Santalan Taneli*) vainaan, joka aikanansa oli 
koonnut ruumiin luita, kSrmeen nahkoja j. n. e. Ratalahden ta- 
lon emflnta sanoi kerran menneensS Santalan tyko kipeen silmdnsH 
tahden. ^Kohta sisfldn astuttuani kiljahti noita nauraan. Asiani 
sanottua peitti han terveen^ silmani, rupesi sitten kaymaan ympari 
huonetta ja kiroon niin paljon kuin sisalta lahti; tuli viimein, 
kolahutti minua silmakulmaan ja sanoi: kohden kaykOOn, terveeksi 
tulkoon. Seka sen verran nain,,etta myOs tunsin hanen lyOneen 
ruumiin paakallolla. Tuskan hiki peitti ruumiini. Woi rakas Ju- 
mala, ajatteUn, paasta mina hengissa taman julman kasista; en 
ikana anna itseani tammOisiin toimiin. — enka annakaan^ — 
M... on ollut Santalan opettaja, talle antoi han noita-tavinsakin, 



*) Warelius naytelmassaosa „WekkuIit ja kekkulit" on vaarin tii- 
miUanyt haneo Sanlalan Matiksi. 



152 

riimu-sauvau. Kahden kesken jutteli U... miuulle yhUI ja toista, 
sanoi nuorena ensin parannelleensa kipuja — jota hdn vielnkin 
lekee — vaan maan kuuluisaksi tulleensa siiUi, etU hiin saa yar- 
kaan tuomaan takaisin varastetUD omaisuuden. Jos ei varas tee 
sita, uhkaa hto sydttdd hanen, se tahtoo sanoa joUakin tavalla 
saattaa hflnen perikatoon. M--n noita-huoneessa on puUoja, ra- 
sioita, kuivaneita kukkia, ruohoja j. n. e. huiskio haiskin latti- 
alia, seinissJi, pOydallS, tuoleilla ja katostakin killumassa. Tflmft- 
kin jo ihmetyttaai metsassd. syntynytta, korvessa kasvanutta talon- 
poikaa. GanaQderin tekemsa kirjaa, Alythologia Fennica, sanoi h£la 
ahkeraan lukevansa. Tasta oli ban ottanut paljon sanoja ja lukuja. 
Monta muuta pienempaa noitaa ja tietomiesta on pitkin pohjais-Sa- 
takuntaa, mutta kaikki pita vat M — n kuninkaanansa. Tyrvaasta ja 
Huittisistakin tulevat M — n tyko hakemaan apua; ei muualla ole 
niin mainioa. Ainoasti Lappalainen on hanen vertaisensa. 

Ruovedelta tulin Toysan kappeliin ja Alavuuden emakirkoUe, 
jonka luonto itse on ristinnyt Alavuudeksi. Koko pitaja on ta- 
saista alanko-maata, suota ja nevaa, jossa vaivaisen koivijya ja 
pienia manty-soiroja kasvaa myryttaa. Alavuudessa on LappcUai- 
'^nen aikanansa epailematta oleskellut. Heista muistuttaa Lapin- 
valkama HarkOsen kylan maalla ja Lapin raha, josta kansalla 
on puhumista. Lampimaen sanottiin ennen loyneen Lapin rahan. 
Lappalainen, kuultuansa sen, tuli ja uhkasi vieda Lampimaen po- 
jan sen pitkan tien, jos ei ban antaisi rahaa takaisin. Lampi- 
maen taytyi erita Lapin rabasla. 

Sepponen boetaan olevan vanbin tab Alavuuden eniakirkolia. 
Sama talo ob ennen mennyt ijaksi pitkaa paivaa maan sissan — 
luultavasti syysta, etta joku joki eli puro oli kaivanut itseUensa 
tien talon abtse ja syOnyt ja raatanut sen perustan. Sepponen 
ob oUut niin suuri etta Wirtain kirkko — jonne tasta on 5 pe- 
nikulmaa — sanotaan oUeen sen siko-laitumella, ja sen pirtli 
ob niin avara, etta sinne mabtui asumaan kaksitoista perbetta. 



153 

Kun iiaiiiiii Kaikki kerrau olivat ko'ossa, meni talo niaan poveen, 
eika jaanyt henkiio muita kuin emSnt^, eli, niinkuin toiset sano- 
vat, talon vaoha muori, joka oli ajamassa vasikoita kotio. — 
Toysan ^kappelissa sanotaan Tohnin oleyan vanhin talo. Tohnin 
tykOnS oli ennen ollut raunio, joka Dimitettiin risiiraunioksi , sillSi 
kivet siiofl olivat riitatut ristiin. K^skelld ristid oli Jumalan kuya, 
joUe ohrattiin kaikista esikoinen. Kun saatiin jyvifl pellolta, en- 
simdiset jyv^lt sille. Kun lehma kantoi, ensimaiset maito-pisarat 
sille. Rahaakin oli sille uhrattu. Kuva oli suuren miehen ko- 
koinen ja miehen muotoinen, hongasta tehty, suuret rauta-renkaat 
korvissa. Se aija riepu pollettiin, raunio hajotettiin ja riihi ra- 
kennettiin sen sialle. Unessa oli kylla kielletty talon isautaa ta- 
han rakentamasta, mutta ei ban huolinut siita, rakensi vaan. 
Ei riihi ollut kauan valmiina, kun rangaistukseksi paloi elonensa 
paivinensa. Nyt ei siihen kukaan enaa uskalla rakentaa. Kovin 
raavaita miehia oli entiseen aikaan asunut Tohnilla. Kun KyrOn 
kirkkoa rakennettiin ja Tohninkin taytyi menna samaan tyOhOn, 
otti han olallensa kiven, joka kuului hanen osallensa^ ja lahti 
viemaan sita maaratylle paikalle. Mutta tiella nousi kova riita 
naapuri-talon isannan kanssa. Tobni tappoi tappelu-kumppa- 
ninsa kivella. Ei sitte vienyt tainmoista veressa tahrattua py- 
ban kirkon seinaan, vaan heitti sen pois ja tuli otlaan kotoina- 
elta toisen viela paremman, ajatellen: hyva on tulla omillansa 
aikaan. Sama Tobni teki kerran kauppaa Waasassa. Rahojausa 
lukeessa varastettiin] hanen bevosensa. Mitas tasta — ei Tobni 
kauppaansa tanne jattanyt, otti 2 tynnyria suoloja selkaansa, 
oionta kynmienta kannua vetavan padan paabansa ja kepiksensa 
kynunenen leiviskan rautakangen. 

' Pir^fa ei ole taalla niin sakeessa, kuin muualla; mutta ei 
sentaan su'un puutetta ole. Penkkivuoressa emakirkoUa on piru 
usein tehnyt niita ja naita. Se kutsutaan Penkkivuoreksi sen^ 
tahden etta kallion kyljessa on kaunis kivinen penkki. 



154 

Alavuuden piUjflsU tuliu Perd$ein4foelle' ja Jaia^'arvelie. 
S...n keskieyarissa, jSilkimflisessSi kappelissa, oli nuori isdnUi kovin 
vaalea kasvoiltansa. Kysyin hSnelU: mika kipu teiUl vaivaa, kun 
oleite uiin kalpea? — „Koska qayUltie rehelliselUL^, vastasi hfln, 
^niin sen UssSi kahden kesken ilmoitan teille. Minulle on syo- 
tetty ruumiin multaa, siita olen niin huono ja heikko. Asian 
laita on semmoinen. Pari vuotta takaperin naiskentelin, kuin 
muutkin, hyvSiilin nuorta talon tytflrtSI ison aikaa; mutta viimei- 
selUi ei hSln enSifl ollut mieleeni, otin toisen. TdstHkOs UUna 
suuttui. SiitSl asti on hSin vihannut minua, ja vihaa vielSkin. 
Sen tieddn vissiin, etten ole saanut muilta kun hHnelUi ruumiin 
multaa, silla en muista juoneeni missdfln muualla kylmaa kah- 
veeta. NSiettekOs, ruumiin multa vaikuttaa ainoastansa kylmSssft 
kahveessa'^ — Vai ruumiin multaa teille on syotetty. Etteko ole 
hakenut parannusia misUISin? — „01en mar; muutoin olisinkin 
maana multana^. — Missa oleite kSyneet, ja mita olette saaneet? 
— ^Kavin tuolla tietajan tykOna; se kraappi ruostetta seitseman 
valtakunnan rahoista ja pienia kiven kipinOita ukkosen vaajasta, 
sekoitli namat viina-ryyppyyn, jonka ryyppasin. Tama on pita- 
nyt minua pystyssa; muutoin olisin, kuin sanoin, haudan omana^. 

Seuraavat taalia kaytetyt sanat ovat Satakunnnassa outoja: 
korvo =: saavi; sanko = ampari; kolkka = kirnun manta; kak- 
kiciat =2 koukuiy hilat; jo^o/ = kangastuolit; rahna = sorko; 
var^'alka =: kave; kuura =: harma; lavitsa = i\xo\\y penkki; sor.- 
t;an = yarvari. Seuraayat eiyat loydy Eurenin sanakirjassakaan: 
/:yrd'z=kytOmaa; /:raaA:/rw m vinka; kuttahiset =i soMoin reisi- 
puut; poomi = kangastukki; konkari = se puu, joUa kangasta 
tukkiin yaannetaan; hosso = lolla; vinkka r= kalkku; Savokas 
sirppi = Ruoyesilaisen sirppi (kuy^-lehdella II kuyaus G N:o 1); 
pohtimen korva sirppi = Mouhijaryilaisen sirppi (N:o 2); hurri =z 
varsi vikate (N:o 3); pyrsto-varsi (N:o 4). 



155 

Pohjanmaalta tulin yli Suomen selan takaisin Satakuntaan. 
Matkustelin Parkanossa, JamifdrveM, Kankaanpadssdy IkaaHs- 
ten emakirkoUa ja Kyrdssd, josta lulin kotio Elokuun 29 paivSlna. 

Mainituista paikoista ei ole minuUa paljo lisattdvafl siihen, 
minka Herra tohtori Y. Koskinen kestoniuksessansa KyrOn pitSl- 
t^jjasu sanoo KyrOsta. Epdilemattft ovat kaikki nflmat ennen ol- 
leet Zappalaisten hallussa. Ikaalisten emakirkolla on lapinrauni- 
oita Karhosen ja.Haapimaan kylSln maalla. Parkanossa on lapin- 
raunioita: Laurikaisen talon maalla kaksi; Lammin talon maalla 
kolme; Wiinikan talon maalla, Kairolammin j^irven rannalla kaksi; 
Mustalahden talon maalla kaksi; Pappilan talon maalla yksi; Leh- 
tij^ven talon maalla, Sammatin joen rannalla yksi; Sillanpafln 
tOllin vainioUa yksi; Kartanon talon maalla monta; Kruunun met- 
salla, Kankarijarvelta virstan verran koilliseen, yksi. Jamijarven 
kappelissa on lapinrannioita Pitkakosken ja Haaviston talon maalla. 
Kankaanpaassa on Taulun ja Niinisalon taloin maalla Walkiajar- 
ven rannalla 7 — 8 lapinraunioa ja Rajakosken talon maalla yksi 
eli kaksi. Suuri ncva puolen penikulmaa Parkanon kirkolt^ Po- 
riin pain kutsutaan Lapin nevaksi. — Ennen Lappalaisia on kai 
ffiiden vdki asunut laalla ja niita ennen Piruja, vaikka suku mo- 
lempia vielakin on jossakussa paikkaa. Poikkeusharjutta sanovat 
vanhat ihmiset monta kertaa nahneensa hiiden vakea. Niioretkin 
ovat kuulleet niiden kulkevan Kilvakkalan kylan lapitse. Kun 
tulevat, kuuluu ensin suhinaa ja kohinaa, sitten kelloin kilinaa; 
mitaan ei kuitenkaan nay. — Hiisien piti kerran tekeman siltaa 
yli Kyrosselan. Saivat jo valmiiksi parikymmenen sylen mitalta, 
kun papit manasivat he pois; silla tama silta, joka nyt kutsutaan 
Hiittensaareksi eli Hiittensarveksi^ olisi estanyt kirkkopaatit paa- 
semasta kirkkoon. Hiiteldn talon nimeen on myOs Hiisi syypaa. 
— MniJa on ennen asunut Edhkio-vtwressa Ikaalisten emakir- 
koUa. Muuan vanha mies Wahajarven kulmakunnalta kertoi ha- 
nen nuoruutensa aikana vuoressa olleen rei'an, mutta kun han 



156 

kerran pisti sinne kalikan, rupesi vuoi*esta kuulumaan kovaa jy- 
linSiai ja paukkinaa, ja kun toisena paivanil tultiin katsoon, ei rei- 
kaSi en^fl olluikaan. — Messtwuorella ParkaDossa osotteli piru 
pappien messumista ja Saamavuorella niiden saarnaamista. Jftl- 
kimfliselta heitli biin, nftytUlSiksensft voimaansa, penikuiman p^a- 
hdin pikkusormellansa suuren kiven, jota kutsutaau Sormkiveksi, 
— Miettisten kylassfl Ikaalisten emiikirkolla oleskeli piru eimeii 
ja ieki sielld yhtSI ja toista pahaa. Kerran kun hSUi oli kyMe- 
nidssS, tuumivat kyltomiehet, miM ta valla saataisiin se hsijy este- 
tyksi takaisin tulemasta. Joku urhollinen sotamies otli Umiin teh- 
Uvaksensa; puetti itsensfl tdyteen sotapukuun ja, kun n^ki pirun 
tulevan, meni ja veti piirun tielle ja sanoi: 9,£ilfl tuie piru tuon 
piirun ylitse, ettet saa maistaa isflnmaan varjelukseen pyhitettyd 
fliiekkaa^. Ei piru uskalianut tulia yli piirun, vaan meni tipo 
tiehens£i. 

Vanhin talo Ikaalisten emakirkoUa sanotaan olevan HaJika 
Sammin kylSissfl, Kampraati Lflykk^ilfln kylassfl sen ikdinen. Kun 
Hahka ennen nSiki tulevan lastuja talonsa tyko, sanoi hdn: kah, 
ompa niinulla kampraatikin — t^sta talon nimi Kampraati. Par- 
kanossa sanotaan Hietanen olevan vanhin talo. Se oli ennen oUut 
komiasti rakennettu, kuparisiUa o villa, kuparisilla ver^jillSi. — 
Ikaalisten pitajdssa kuulin jutun PraJcan haudoista Kyrossa. ^Isou 
ja'on aikana oli Prakan talossa pahankurinen isdntd. H£in eli 
naapuriensa kanssa aiinomaisessa riidassa. Kun muut kylanmie- 
het kerran olivat epatiedosssi metsflinsa rajoista, laski Prakka ra- 
jan kaymflan oman mielensSl jalkeen, jotta sai paljon toisten met- 
saa osallensa. Kun toiset epailivat rajan niin kayvan, sanoi 
Prakka maamittarien niin mitanneen ja vannoi asian niin vahvis- 
tukseksi — mutta samassa vaipui han maahan; nousi ylos, niutta 
vaipui toisen kerran ijaksi paivaa; josta kaksi Prakan hautaa*". 

Sotaasioissa ei kansa tieda juuri mitakaan. Kilvakkalan 
kylassa kyselin vanhalta sotamiehelta yhia ja toista. Paras jut- 



157 

tunsa oli, kuinka han RyssSln maahan tullessa pdSisi karkaamaan 
kanuunain paukkinasta. „Monta muuta karkuria^S sanoi hSIii, 
^saatiin kiini, mutta min^^tulin vaan Lapualta asti. Kylla minuss^ 
silloin micstSl oli, nyt rupeekin jo vanhuus saavuttaan. VShSln mat- 
kaa Lapualta kohtasi minua Suomalainen upsieri; ban kysyi: oletko 
oikeilla teilla — pieni valhe pelasti siit£[ pulasta. PaSlsin kun paa- 
sinkin kototienoilleni. KyllS sitten jo kelpasi. NSmdt paikat'olivat jo 
Ryssan hallussa. Ryssan sotaherra kysyi: mita miehia; vastasin: 
karkuria. — Jyva, jyva (hyva, hyva), sanoi ban, ja antoi ryypyn". 
' Taikauskojen ja jarjellisen sivistyksen tappelukentalla taalla- 
kin viela ollaan. Parkanossa kysyttiin, tietanenko mina, koska 
kerran olin inaankulkija, onko siina peraa, kun pubutaan tuoUa 
puolen Pietarin yot paivat naputettavan kivessa, ja kun joku ky- 
syy.: mitas naputat, vastataan: Buotsin ja Ryssan rajaa. •— Sa- 
massa paikkaa tahdottiin tietoa pappien mustasta raamatusta. „Sen 
kylla tiedamme", sanottiin, „etta pappien taytyy lukea ja tuntea 
mustan raamattunsa, mutta mita julmaa siina mabtaa oUa.^ — 
Kun taallapain kaskin laulaa, vastattiin kabdessa paikkaa: „kuka 
enaa uskaltaa laulaa, kun siita on niin koya edesvastaus? Taalla 
oli pari \uotta takaperinkin berrasmies, joka myOs vietteli ibmi- 
sia laulaan. Keisarin pubutaan silla tavalla koetlelevan vakeansa 
ja antavan leikata kielen jokaisen suusta, joka laulaa^. 

Taallapain kaytetyt sanal: pyyly '=- kaden sia airossa, ja 
hahka = pienia bOybenia (ruots. dun), ovat outoja kotopitajassani. 
— Maanlaatu Parkanossa on, niinkuin Alavassakin, suota ja^ ne- 
Taa, Kankaanpaassa ja Ikaalisten emakirkolla sitavastaan bieta- 
kangasta. Tastapa taalla monessa paikkaa viela ollaan oravan 
kanssa ybdessa leivassa. 

Sanon nyt viimeiseksi sanasen Saiakunnasia yleensa. 

Kansalla on paljo pubumista Hiiden vdestd, jotka asuvat 
kirkkopihoissa, kulkevat sydan^yOna subinalla ja kobinalla ja ovat 
pienia, julmia elavia. 



158 

Sit^ vastaan ovat Munkit ja Nunnat perdti kookkaita, Ulyttft 
pirun lahkoa. He ja J&ttildisei . ovat rakentaneet kaikki yanhat 
kirkot. HeidMn Uiytyi paeta, kun saatiin tietoa heidSn nimis- 
tansii, soiteitiin kirkonkelloilla, manattiin ja rukoiltiin. — Lcp- 
palainen on yhU kuin noita. Taruja heista ks. muutamia aika- 
kirjassa Suomi v. 1847. J^tteiUlnsSl on melkein koko Satakun- 
nassa, sekSi paikkain nimia etta raunioita. Kaikki lapinraunioksi 
nimitetyt eivat luultavasti kuitenkaan ole Lappalaisten tekemia, 
vaan ovat riihien eli pakolaisten kiukaita. — Pispa ffenrikm 
ja LalUn Mstoria tnnnetaan joka paikassa. Siita Nv^'asotaan 
asti tiedetaan paaviu opin olleen Suomessa ja harvassa l5yty- 
neen kirkkoja, mutta uusia rakennetUiu, ^Killi teki kirkkoja, 
Nalli takoi nauloja^^ Nuija-sodan aikana tapeltiin nuijilla, kun ei 
ampu-koneita viela oUut. SenjalkeeA kflytiin usein sotaa Ryssdn 
kanssa. Kerran otti laiska Jaakko, kun hSinella oli vflhan vMkea, 
hoyhenisen paa-alusen, puisteli hoyhenet siita ulos ja sanoi: „hast- 
okar, hastokar'^; kohta muuttui joka hoyhen ralsumieheksi ja 
ban sai koko suuren sotajoukon. hon vihan eli Ison Ryssdn ajat 
olivat kovat ajat. Kaikki vaki oli paossa, ja monta taloajaikyl- 
mille. Sitte rasitti kolmitmoiinen sota, ndlkdvtwdet ja muut, ja 
viimein tuli vdhd-Byssd maahamme. Pakoon siiloinkin monella 
paikoin mentiin, vaikk'ei se kenellekaan pahaa tehnyt, siivostise 
kulki. — Siina on johonkin maaraan Satakuntalaisen historiaUinen 
tieto. Mitka olivat paallikkoina, mitka valtakunnat sotivat mihin 
aikoin j. n. e.^ siita ei suurin tiedeta. 

Tavallisia taruja Satakunnassa yleensa on aamin haudoista, 
sota-aikoina vpotetuista kirkon kelioisia, pirun heittelemistd ki- 
vista ja rakeniamista silloista, vesid myoden kulkevista lasUUsta, 
tikkosen vaajoista ]di syvistd jdrvistd, joiden mittaajoille on huu- 
dettu: „mittaa ensin leveys ja pituus ja sitte vasta syvyys." Aar- 
nin haudoista varsinkin puhutaan paljo. Mittomari yOna palaa 
haudalla pieni sininen valkea. Jokaisella on eri haltijansa, joko 



159 

ihminen, koira, kSirme, sikalisko, karvaneo, mato eli muu elain. 
Muutamissa on rahaa, toisissa vaatteita ja muuta tavaraa. Jos 
joku, kenenkSlSIn nakemattfl, pftdsee haudalle ja saa sinne heite- 
tyksi luliraudan, od haltija voitettu ja aarre taydessa Uedossa. Pa- 
latessansa takaisin, ei kokija vaan saa katsoa takansa, silla sitte 
on han henkensfl kaupalla. Kerran ratsasti erasmies kokemaan 
aarnin hautaa. Sai jo sinne tuli raudan ja tehti saaliinensa 
pois. Huomaamatta katsoi takansa — kohta haltija haudasta kuin 
ammuttu rankaiseen aarteen varasta; heitU sulatettua tulikiveft 
miesta kohden. Miesta ei tulikivi koskenut, mutta hevosta me- 
netti pahasti. Haltija, nShtyansa miehen passneen vapaaksi, lahti 
uudesti ajaan takaa. Oli kiini saamaisiUansa, kun asni ilmasla 
kuului: „aja pyhfidn maahan^. Mies ajoi pelloUe, ja haltijan tMy- 
tyi jattaa hanen. — Ei ainoasta aarteilla ole haltija, roonella 
muulla on rayOs onia haltijansa. Puhutaan vuoren haliijoista eli 
vuoripeikoisia, huoneenhaliifoista eli tontuista; oUenkin riihiton- 
iussa on miestd. Se istun nokottflfl y^Uin riihen kiukaalla ja 
polttaa piippuansa. Yksi silma silla vaan on passsft, pitkat hiuk- 
set ja pitka parta. SamannSkoinen on Jerusdlmin suuutari; silla 
vaan on kaksi silmSS ja viela pidemmat hiukset. Kylla monen isa 
ja isSIn isa sen nuorra ollessansa naki, mutta nyt se on kai samon- 
nut muille maille. — PirUkin valiin ottaa asunsiansa ihmisten 
asumassa ja kaahii yot pflivSt, eika lahde usein papin manaamal- 
lakaan. Aaveet ennustavat tulevia kohtauksia. Menmnkdiset tu- 
levat myOs valiin nakyviin. — Muutamista muista esi-isaimme ju- 
maloista kuullaan erityisissa sanoissa ja puheenparsissa. Niin 
Ukosta sanassa ukkonen, jota toisin paikoin nimitetaan isaseksi; 
Lemmestd sanassa lempia; Lemmosta puheenparressa: lempo kum- 
minkin; Kalmasta sanoissa kalmisto, kalmia, kalpia; Kuutar^ Pdi- 
vdtdr, Unetar j. n. e. sanoissa kuu, paiva, uni. MaaMseksi eli 
maahiaiseksi nimitetaan nyt pienia kusiaisen kaltaisia elavia, joi- 
den polttamasta iho vihoittuu. Gastrin sanoo maahisista: „ne 



160 

ovat jumalallisia olentoja ja vaivaavat iholaudilla varsinkin niiu, 
jotka istuvat semmoiselle paikalle, jossa niilla on asuntonsa^. 
Sillfl tavalla olisivat entiset jumaialliset olennot maahiset ja nykyi- 
set pienet kusiaiset niaabiset mielest^ni vflhSIn sukua. — ^Kiipeet 
Koopelin vuorta" sanotaan sille, joka on jattSiDyt 25, jolla ei enSlSI 
ole toivoa mieheslS; siit^ muisiamme vanhai koopelit — Noidat 
ja iiet^at pidetsan suuressa kunniassa. Ruovedellfl ja Pohjan- 
maalla kuljetaan koko Satakunnasta niiltSI aptia hakemassa. Ke- 
nelta tulee rahaa hukkaan, kuka tarvitsee parantajaa, kuka on 
kirottu j. n. e. Kaivon kattojat ndkevflt viinasia ja kahveesta 
kaivon paikan. Kadesta luetaan ihmisen elamftkerta. Silfndn- 
kMntoUd tekee perati sukkelia tOiUI. HilD muuttaa makkarat poy- 
dfllLl kflrmeiksi, kdvelee ISipi puun, ja muita ibmeteltflvia. Maa- 
mittarit kumminkin taitavat kaantflSl silmat Sanoitta on suun 
voima. Ei vapsainen ammu, ei valkea polta, ei kSirme pisU, kun 
yaan sanat taitaa. Ei terakalukaan haavoita, jos ei vaan jonkun 
]ikella olevan liivin taskussa ole apila, se iauhduttaa sanain toi- 
man. — Taikatapoja on Satakunnassa viels paljo. Luettelen 
tassa muutamia tavallisempia. Jouluna heitetiidn suortuva oikia 
orsille, jos tahkdpSiat painuvat alaspSin, tulee hyva vuosi, jos ei, 
huono vuosi. — Tapanina ajelaan kirkosta tuUessa voiman pe- 
rSstSi, sillM se, joka ensiksi tapanin kotio, saa ensiksi vuoden 
tulon korjuun. — Joululeipd sSl^stetSISin kylvOn — erinomattain 
herne-kylvOn — ajaksi, sitte saadaan enemmfln suvilaihoja. — 
Valkea-pyhdnd ei saa vieda valkeeta yli kynnyksen, ettei tulisi 
valkean vaaraa vuodella. Seuraavana ei saa sekoittaa tukkaa, 
ettei tulisi harjupSita laihoon. — Uuden vuoden aatto-yond en- 
nustavat vanhat ihniiset lumisateesta satoista vuotta, selvMsta tai- 
Taasta koreaa suvea, pilvisesta sateista. — Laskiais-ekiona oUaan 
saunan lOylyssd puhumatta, ettei elavSt suvella soisi. Jos laski* 
aisena kehrStflan, tulevat lampaat pyorolie. Jos sataa lunta, tulee 
hyvin marjoja. YhdeksSn kertaa lakaistaan laskiaisena lattia, yh* 



161 

deks£[n kertaa syOdSSn; siita sanantapa „juoinaQ jouluna pilliii, 
syomNn liian laskiaisna^^ Silloin pitSS myOs harjaaman pellavia, 
laskitteleman ja huutaman: „hamppuja kuin halkoja, pellavia kuin 
silkia suonia^ niiiutoin tulee buono peJlavayuosi. Laskiaisesta 
pitkaperjantaihin asti kSyv^t noita-dmmSit keritsemassS lampaita. 
Ne avaavat oveD niin hiljaa, ettei kuulu pieninUkd^Q kravausta. 
Muutamat rohkeemmat vainoavat niitd. Kerran astiii erfl^n talon 
isSnta navettoon samassa kun noita-ammal keritsi lammasta — 
SmmS muutti itsensd silm£inr3p3yksessa talikoksi. Is^ata tiesi 
ettei siell£( talikkoa ennen olIutkaaD, loi toisen haaran poikki — 
seuraavana p^iv^nS nahtiin naapuri-talon emSnta jalkapuolena. — 
Pddsidinen on joulun jalkeen suurin juhla. Silloin hyppsa au- 
rinko noustessansa. PdMsiaispaivina kaydaan kuultelemassa. Sy-* 
dan-yOn aikaan mennaan putiitunkiolle, tienhaaroille eli kolmasti 
muutettuin huaneitten katoille. Siella kuulee yksi yhta, toinen 
toista. Valiin kiipee verinen harka nurkkaa myOden ylOs, kerta- 
sakki kiitaa ilmassa j. n. e. Ei vaan saa kuultelemassa puhua 
ennen kuin taas on paasnyt katon alle, — Mittomarin-yond muut- 
tuu vesi luonnon lahteissa viinaksi, mutta ainoastaan silmanrapa- 
ykseksi. Silloin menevat naiset valiin seisomaan jokeen, lanka 
jalasta joen toiselle puolelle, jossa tulevan sulhon kuva uakyy. 
Kun ehtooUa syO yhdeksan silabkaa, nakee yOUa unessa saman 
naon. Muutamat sitelevat oraita. Yhteen oraasen sidotaan musta, 
toiseen punainen, kolmanteen valkoinen lanka; jos mustan oras 
kasvaa enemman, tulee surua vuodella; jos punaisen, haat; jos 
valkoisen, kuolema. Samaa tarkoitetaan kuoppain kaivamisella; 
mihinka kuoppaan tulee mOyriainen, mihinka mato, kusiainen j. 
n. e. Tpiset nostelevat halkoja; joka parin osaa, tulee vuodella 
naiduksi. — Pyhdin pdivdaattona sulatetaan tinaa ja siita tutki- 
taan tulevia asioita. — Unia uskotaan ja selitellaan sinne ja tanne. 
Totta imta nakee huoneessa, jossa ensi kerran makaa, ja jonka 
kattolaudat ehtoolla on lukenut. Ristiaisissa pitaa liyvin varvas- 
Suomi. 11 



162 

tnmnn, sitte tulee syutyneelle notkeat jalat. Suusta Ishteneet 
liampaat tSytyy heittiiSI hiirelle, sanoen: ^ota hiiri luu-haininas, 
anna mulle rauta-hammas^. Leikaiut hiukset on paras kaivaa 
maahan; jos ne jattaa tuiilen kasiin, tulee rupia piiSihan. AfelsSs- 
Utnuj kalastaan ja muuta onnen toukoa tekeen ei ole menemistS- 
kaan, jos vaan ammii eli sika ensiksi tulee vastaan. Jos leipo- 
essa taikinaan nousee rakkoja, jos kSrvftnen kitisee seinSin raossa, 
jos pdreet satturoasta menevSit ristiin lattialla, ja yOlla kuullaan 
hOylflttavfln lautoja — ennustaa se kuolemaa. Jos kuoUeen sil- 
niat i^SiVfM raoUe, tirkistelevSlt aaveet niistd toista otusta itsellensa 
samasta talosta. Harakkaan ei myOs ole uskomista hyvaa, itket- 
tavia se ennustaa, kun se yollSi tirskuu. Kun oravat tulevat liki 
ihniisten asuntoja, ennustaa se valkean vaaraa. Kun on paljo 
oravia, merkitsee se nSlkdvuotta. Samaa, jos laps^t piUlvdt kapyjd 
leikkikoneinansa. Kun kissa istuu kynnykselle peseen itseSDsS 
eli harakka tulee porstuaan, on vieraita bdotettavana. Jos snsia 
on paljo, tulee sota. Joka hdmmahakin tappaa, sen lehmS ru- 
pee verta lypsdftn. — Leikeilla ja muilla tavoilla on monellakin 
omat syynsa, mutta pitkaksi tulee kaikista sanella; ehka namStkin 
jo osoittavat, milla kannalla Safakuntalainen nSissS asioissa nyky- 
jaan on. 



Soomalaisen Kirjallisuoden Seuran keskns- 
telemukset 18161—18^62. 



Hnhtiknim 3 paiv. 1861. 

1 $. Tarkasteltavaksi luettiin poytakirja Seuran vuosijuh- 
lasta yiimeksi knlaneen Maaliskaun 16 pMivana. 

2 $. Umoitettiin Searalle talleet searaavat lahjat: Vapaa- 
neito Louise Conradilta melkoinen joukko hanen isa-vainajansa , 
Waasan rjkmentin paalikon, maaherra G. W. Conradin huostassa 
oUeita arvoisia kirjeita ja asiakirjoja 1808 — 1809 vuosien sota- 
ajoilta; Rullan kappalaiselta, yarakirkkoherra N. Werinilta: a) 2 
hopea- ja 27 yaskirahaa, b) yanhan kiyi-aseen palainen, c) M. 
Cborenksen runoelma: ^Menniskans yarde^S kirjoitettu maisterien 
vihkiaisiin Tnrossa 1802, d) Kokoonyeto kirjoista, protokolleista 
ja paatoksista, siinS Gastaf Mauritsia ja usiampia moita Vastaan 

ilmaaotaneesta ja tuomitusta korkiasakon asiasta . Stock- 

holmissa 1794^S e) „R3p<>rti Kanink. Majesteetille alamaisuadessa 
lahetetty — — — von Essenilta, niistii yhdistetjista Frankrikin 
ja Hollandin sotayd.en pojeskarkottamisesta seka Stralsandista, etta 

Kaninkaal. Majesteetin maista Saksassa — , pSakortterista 

DemminissM, 4 paiy. huhtik. 1807'', f) 2 kasikirjoitasta 16:sta 
ja 17:sta vnosisadasta ; Maisteri E. G. Leinbeigilta : neljd ha- 
nen kastannnksellansa prantattya ruotsalaista koala-kirjaista , ]y- 
ceumin nnorisoa yarten, nim. l:ksi „Praktiska dfningar i fran- 
ska spr^ket after Robertsonska methoden. Bearbetade frSn en- 
gelskan af lyar Thunberg, H:fors 1857"; 2:ksi: „BibIisk lii- 
storia, ulg. af K. G. Leinberg, H.fors 1858"; 3;ksi; „SSngbok 



164 

for Hifors Lyceum, arrangerad af E. A. Hagfors. Andra uppla- 
gan. Soprano, Alto &, Basso^S 3 vihkoa; 4:ksi ^SSngbok CdrLy- 
cei forberedande klass, Hcfors I860"; Kammarlorvandti A. F. 
Rabbella: ,,Ada N:o 2, Hifors Id^^^Gl''; Kultasepan oppilaalta A. 
Ikoselta Ruokolahdella tukkunen banen kirjoitas-kokeitansa seka 
runotapaan etta saora-sanaisesti. 

3 §. TamSn vuotiset tilintatkijat antoivat searaavan niotsin 
kielisen tarkastus-kertomaksen Searan rahastosta, kirjavaroista, kir- 
jastosta ja kokoilemista, nimittain: ^Sedan undertecknade atsedde 
Revisorer granskat Finska Litteratars£illskapet$ rSkenskaper for 
1860 — 1861 samt reviderat Ssllskapets boklager, bibliothek och 
samlingar, afvensom dess skoldsedlar och kassa, utan alt dervid 
ndgot varit att anmarka, fk vi harmedelst tillstjrka vederborande 
(iecharge fdr fdrvaltningen deraf for namnda Ar. Helsingfors, den 
26 Mars 1861. 

Frans Johan Rabbe. Job. £s. Waaranen." 

4 $. Menneena vaosijuhlana Seuran rahavartiaksi valitta 
raaisteri K. G. Leinberg ilmoitti itsensa estetyksi tah^in virkaan 
rapeamasta, jonka vuoksi Yliopiston Ramreeri, maisteri N. C. We- 
stermarck hanen siaansa rahavartiaksi kutsuttiin. 

5 §. Keskasteltiin aivotusta alamaisesta bakeinuksesta, saada 
kruunalta apu-rahaa maisteri Rothstenin tckeman latinais-suomalai- 
sen sanakirjan seka oversti-laotnantti Stjerncreatz'in meri-sanakir- 
jan painattamiseen » ja paatettiin etta sama hakemuskirja, jossa 
latinaiseen sana-kirjaan anottavat raha-avut laettaisiiD kolmeksi tn- 
hanneksi yhdeksi sadaksi hopea-raplaksi ja meri-sanakirjaan tar- 
poelliset yhdeksSksi sadaksi riiplaksi, piti; sittenkain Searan esi- 
mies ja vara-esimies sen olivat sana-sovun puolesta hyv^ksi kat- 
soneet, heiltsi ja sibteerilta allekirjoitettana, Seuran puolesta Kei- 
sarilliseen Senaattiin laitettaman. 

6 §. Siita saatuansa tiedon, ettH oversti-luutnantti Stjern- 
creutz'in meri-sanakirja tarvitseisi kielen puolesta korjausta ja 
prSntti-virbeiden oikaisiata, mSarlisi Seura tahdn toimeen njt las- 
nU-oIevan jasenensa Revisori A, Rotbman'in, joka myoskin oli sii- 
hen valmis rupeamaan. Rothman'in vaivat luvattiin palkita banen 
vaalimustansa myoten. 



165 

7 §. Sittenkuin Soomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjan- 
paiDajat kirjallisesti olivat ilmoittaneet vaativansa 5 §:ssU mainitan 
latinais-SQomalaisen sana-kirjan latomisesta ja paiDamisesta 13 rop- 
laa 50 kopeekkaa viidelta sadalta kappaleelta ja siita lahtien 30 
kop. jokaiselta useammalta sadalta ilman paperitta , seka Frenckel- 
lin kiija-painon isanta, palrauni Frenckell nyt suullisesti tarjoutul 
saman kirjan painattamiseen 18:sta raplasta 1,000 kappaleelta, 
paperineen, Ijksittim tama asia sita varteo asetetun valiokan- 
nan ratkaistavaksi. Tahan valiokaQtaan ma^lrattiin tohtorit Elm- 
gren ja Ahlqvist, seka maisteri A. Schaoman ja allekirjoitta- 
nat sihteeri. 

8 §. Ranslia-neuvos , Provessori Rein jatti Searalle Valta- 
neavos Gyld^nin kirjoittaman ja Seoran aikakaos-kirjaan painetta- 
vaksi tarjotnn iuettelon Suomenmaan vesista ja vesistosta. joka 
lutkiokunnan toimi-alaan annettiin. 

9 §. Esimies, Provessori Lonnrot, tarjosi Searan kustan- 
nettavaksi njkyisen tekemansa kirjan, nimelta: ^Kalevala, lyhen- 
nelty laitos, koalajen tarpeeksi", joka kiitollisuadella vastaanotettiin 
ja jatettiin tntkiokunnalle. 

10 §. Konrehtori Klas Fredrik Coranderin tekema ja kasi- 
kirjoitaksena Seoran kustannettavaksi tullut: „Yleinen maantiede, 
Lavas Koranderin kirjoittama^S lykattiin asianomaiseen tutkintoon. 

11 §. Ilmoitettiin etla Searan tahan asti kayttamat kot- 
samaskirja-paperit olivat loppamaisillansa , jonka vaoksi paatettiin 
etta sana-pukansa puolesta korjattu ja somemmalla ta valla tehty 
uasi painos niista piti hankittaman. 

12 §. Uasiksi jaseniksi esiteltiin: Laake-ticteen tohtori Josef 
Joachim Pippingskold tohtori Ahlqvistilta, ja ylioppilas Knot Fre- 
drik Idestam tohtori Pol^nilta, Koalun-opettaja Carl Fredrik Stockas, 
Tallikamarin hoitaja Carl Johan Palmrot, Suomen Pankin Notario 
Carl Henrik Lindberg, Voimistelutieteen opettaja Florentin Wil- 
helm Bergholm ja Provessori Lorentz Leonard Lindelof allekirjoit- 
taneelta sihteerilla. 



166 

13 $. RahastOD tilasta laettiin seoraava kuakaos-tili : 

Kassa Rapport. April 3. 

1861 Debet. 

Mars 16 Kontant, beh&llning 183: 58. 

„ „ G&fva af en onamod 20: — 

^ 23 Forsdldt boklager genom A. Falck, 

Sordavala 3: 75. 

^ 26 Ledamotsafgift af Kapten R. Lager- 

borg 6: — 

„ 27 Fdrs&ldt boklager genom C. E. Barck, 

Uleftborg 49: 25. 

^ ^ Frenckellska Bokhandeln, i T:fors . 36: 93. 
„ 30 Upplapen r&nta for 20 dagar fdr 3 

St. i dag utvexlade Saima-sedlar, 

Jk 10 kpk ....... . - 30. ,,^,^3 

April 3 Kassabrist 7: 99 . 

Summa S:r Rub. 307: 80. 

1861. Credit. 
Mars 22 Fdrsta balf&rets hyra fdr lagerrummet . . . 22: 50. 
„ 30 Till J. C. Frenkell & Son i Helsingfors, for 
levereradt tryckpapper enligt r&kning af 
den 11 dennes 285: 30. 

Samma S:r Rob. 307: 80. 
Helsingfors den 3 April 1861. 

Carl Gust. Borg. 

Fdr Porthans Minnesv&rd bar inflntit: 
1861. 
Mars 16. Transport 5,534: 49. 

n 21 Genom Kyrkoherden L. A. Landgr^n, 

Pelgjarvi 1: — 

,, 23 ^ Kyrkoherden C. H. Stahlberg, 

Piolavcsi 9: -— 

„ 30 „ Ofverstclojnant G. R. Coslian- 

der, Tavastehus .... 6: — 



167 

Mars 30 GeoomLandtraolmastare-adjoiDtenL. 
Landell i Abo ; beh&llningen af en 
af masikdirektdren C. G. Wasebius 
derstades gifven konsert . . . 139: 60. ^^^, ^^ 

Samma S:r Rab. — — 5,690: 9. 

Helsingfors den 3 April 1861. 

Carl Gust. Borg. 

14 §. Kavanveistaj& Sj5strandin pyyonosU miiarattiin, etta 
hanelle Porthanin moistopatsaaa rahastosta vielslkin piti lahetettamdn 
200 raplaa, siinM toivossa, etta kuin herra Herra Sjostraod tale- 
van kerran Seuralta rahoja tilaa, ban silloin jo olisi tjdnssi pMat- 
tanyt ja kova-rmallin MUocheniin laittannt. 

P5yt&kirjan vakuudeksi: 
Carl Gust. Borg. 

Tonkokunn 1 paiv. 1861. 

1 $. Tarkasteltavaksi luettiin poytakirja Searan kokouksesta 
viimeksi kalaneen Huhtiknun 3 paivana. 

2 §. Iliuoitettiin Searalle Inlleet searaavat labjat: proves- 
sori F. J. BeckeriltS banen is^-vaioajansa .provessori Reinhold von 
Beckerin keraiimat snomalaiset runot, 47 numeroa kasikirjoituk- 
sessa, joista kuitenki oseammat ovat ennen prSntsltyitS ; proves- 
sori Wilhelm Scbolt'ilta Berlinissa banen kirjoiltainansa kirjainen: 
^Altajiscbe Stadien oder Untersacbungen aaf dem Gebiete der 
Altai-Spracben. Berlin 1860^, seka lebtinen, nimelta: ^Aaszug 
ans dem Monatsbericbt der Kdnigl. Akademie der Wissenscbaflen 
zu Berlin, 17 Nov. 1859., W. Schotts Mittheilang aeber den Kin- 
dermord in China^; Kammarforvandti Rabbelta kaksi lebtil^si soit- 
taja nuottikirjoitoksella, nimittiiin: ^Soldatgossen (ur Ada N:o 2)^^ 
ja „Kajsaniemi Visan (18/^61) H:fors 18/^61"; tobtori. Edv. 
Winlerillsi 6 laake-tieteista vaitoskirjaa , nimittsiin a) F. G. San- 
mark, Anteckningar om de i Finland oftast iorekomraande ogon- 
sjakdomar. H:fors 1832. b) P. Ervast, Om Finlands inbemska 
lakemedel. Hifors; c) A. Lindb, om bydropboblen ocb om toba- 



168 

ken s^som ett h^remot i tinska popalar-medicia begagaadt medel. 
H:for$' 1847 d) J. O. StrOmberg, Finlands sjakdoms kronik for 
ijerde decennium af innevarande ^rhnndrade. H:fors 1847 e) O. £. 
A. Hjelt, Bidrag till ISran om det kaUa vattQet sdsom Idkemedel. 
H:fors 1855 f) F. D. Wilenius, Sjukvarden vid l:sta Finska Sjo 
Ekipaget under Febr. — Maj 1856; Antti Puhakalta kolme haoeo 
kirjoittamaansa runoa;. siltavouti Job. Joatsenelta 5 bainen yritta- 
mMMnsa laalua; Heikki Wirtaseita 2 laalaa; kaltasep&n oppipojaita 
A. Ikoselta yksi kSsikirjoitns, nimeltai: Naytelma-kirjallisautta 
elikksi ^Raumiin Varastaminen^^ 

3 S. Nostettiin kysymys, pitaisikd hankkeissa oleva Portba- 
nin mnisto-kuva asettaa Tarkaun , niinkuin tabftn asti on oUat ai- 
komaksena, vai Hebinkiin, jossa tdman vainajan tiede-niekan hen- 
gelliset riennot ja barrastakset ovat yliopiston keskuadessa enim- 
mSn arvossa pidetyt ja ransaammat hedelmSnssi kantaneet, ja jos 
viiftiekst mainitta kaupnnki sen vaoksi jo olisi sopivampana pidet- 
tMva, etta maisto-kuvaan viela uupnvat rabat silloin loultavasti kohta 
saataisiin ko*oiIe. Hetken aikaa tasta asiasta keskasteltaa , maa- 
rMttiin valikokous pideltavaksi tamMn kann 22 p^ivan^, kello 6 
jsiikeen puolenp^ivan , jossa paatetsilin: ottaako Seura nyt ebdotel- 
toa muutos-kysymysta ajaaksensa ja sit^ asianomaisiile maamie- 
bille esitell£iksensa, vai eiko. 

4 §. Esimies maini^si, Hanen YlbaisyytensS Kenraali-Ka- 
vernodrin biinelle ilmoittaneen pyyntonsa saada Senralta ebdotusta, 
kenen kaatta ja miten Laki-komitean voonna 1857 toimittama 
Saomenndaan Laki-kokons parhaiten saataisiin suomennetuksi; jonka 
tMbden ja sittenkain tasta asiasta jonkan aikaa oli keskaltelta, 
searaava nimensa sanomattomalta tullut raotsalainen mietelma ylos- 
laettiin: 

„Pro memoria. 

Eroot en ofversattning af 1857 Slts lagverk till finskan torde 
bora erinras, att obersiknadt de anmarkningar, som med fog kanna 
goras emot detsammas plan ocb utforande, lagstiftningen sedan 
dess i flere vigtiga grenar anderg&tt betydiiga forandringar » bvar- 
igenom detta verk nu redan for tjenstemannen Hr otiilrSickligt, 
och att denna olagenhet efter nSgot kr, dk afven civil- ocb kri- 
roinalrMtten fAtt tillgodokomma en lange af bebofvet p^kallad uU 



169 

veckling, torde sk okas, att lagverket i sin helhet biir nara nog 
oanvandbart. 

I fall namnde lagverk afven finge fdratsSttas vara fallt till- 
iredstallande , skalle iikvSil en Ofversattning deraf till finskan, cm 
ock atibrd med den storsta fiSrtjenst, lange fbrblifva en begrafven 
skatt, dk delta verk, till fdlje af sitt stora omfiing och deraf hSr- 
rdrande dyrhet, blefve for den enskilde nSlstan o&tkomligt och 
tjenstemannen , Stminstone under nftrvarande iorh&llanden , sanno- 
likt fbredroge begagnandet af dess svenska fdreg&ngare ; sk att ailt 
hvad som genom denna utvag vunnes for finska spr&kets tillaUnp- 
ning pd lag- och fbrfattningsstilen , for dess vidare utbildning ginge 
fbrloradt, dk vilkoret derfore, — allmanhetens bekantskap med 
spr&kets anvSndande i denna riktning och dess medyerkan dertill 
— komme att saknas. 

Del finska lag- och fdrfattningsspriket torde deremot b^st 
befordras genom Svagabringandet af ett mindre lagverk, ki hvil- 
ket, pk samma g&ng det tillfredsstaller ett fbr handen varande 
behof, tillika knnde, genom affattning och billighet gifvas den 
storsta mdjliga spridning. Den nu varande dfversattningen af 1734 
Srs lagkodex begagnas ganska mycket af allmogen, men emedan 
denna lag ander tidernas lopp i alia delar andergMt ibrMndringar 
och menige man annu saknar all tUlg&ng p& anvisningar k dessa 
lorandringar, bar den visat sig vilseledande samt standom dstad- 
kommit Cdr en och annan betydlig olSgenhet. £n ny ofversMtt- 
ning af densamma, fbrsedd med korta anmarkningar om de tillagg 
och fbrandringar, den anderg&tt, och med bifogande af nSgra 
vasendtligare fbrfattningar i sin helhet och andra i atdrag, s&som 
bihang, skulle fylla fbrenamnda brist och lemna en erforderlig 
applysping om nu gallande lag samt sannolikt vara menige man 
ganska valkommen. Den skulle dessutom fbr tjenstemsinnen vara 
behoflig, emedan ett dylikt latthanteradt och billigt verk, lampadt 
p& de finska fbrhdllanderne, saknas, samt dk ett motsvarande 
svenskt ej vore att tillgS, blefve ett model fdr tjenstemannen att 
inhemta och utbilda sin kannedom i finskan och dess anvandande 
i lagstil. 

Sarskildt erbjuder 1734 krs lagkodex det bMsta monster for 
lagstilen genom dess korta, bestamda och klara spr&k. Den ju- 



170 

ridiska lerminologin (orekommer afven der temuieligen fallslslndig 
och i hvarje fall ulgur den roten for termiDologio i alia lagstifl- 
ningens grenar. Oni finskan Ijckas tillgodogdra sig dennas stil, torde 
dot for dot finska lagsprSket blifva en stor vinst, hvilka farandrin- 
gar an lagen i en framlid kan komma att undergo. Fdrfattnings- 
stilens utveckling fortgSr dessotom sjelfmant, sedan alia landets 
Ibrfattningar numera bora p& finska ofversattas och n^ot bidrag 
h&rtill skalle och beredas genom de i det fbreslagne bihanget in- 
flytande fdrfattningarne afvensom anmarkningarne. Hvad den egent- 
liga karial-stilen — bref-^ protokoll- och domstilen — betraffar, 
s& stoder den sig pk lag- och fbrfattningsstilen och hemtar friin dem 
sin atveckling. Ett och annat fallsandigare intaget prejudikat i 
den na ioreslagne lagboken kunde lemna n^gon anvisning afven 
ibr kurialstilen, utan att likval vid dess ntarbetande nagon synner- 
lig vigt kt detta h^ll borde lastas, eller bokens anvandbarhet och 
tillfdrlitlighet derfbre afventyras. Denna lagbok bdr dock ej nt- 
komma pk regeringens befallning, utan i enskilde utgifvares namn, 
pa det att till och med skenet af regeringens sanktion af densamma 
mk undvikas, och boken endast Sga det vitsord, dess mer eller 
tnindre fortjenstfalla ntarbetande kan tillvinna den. 1 en framtid 
kan dessntqm utgifvaudet af en s&dan lagbok blifva fdremal for 
enskild spekulation samt de fel och brister, som vanligen dtfolja 
en Ibrsta upplaga, s&lunda rattas och under tillkomne iorandrin- 
gar och tillagg i den nya upplagan anibras. 

Genom de Ibrarbeten, som finnas dels i lika beskaffade uti 
Sverige utkomna lagbocker, dels i det finska lagverket, aro stor- 
sta delen af sv4righeterne vid den fbreslagne lagbokens ntarbetande' 
andanrbdjade. For att pk en temligen kort tid ntfora detta arbete, 
torde derfbre ej erfordras flere, an ett par jnridiskt bildade man 
Ach en eller par skicklige ofversdttare» alia af regeringen tillfor- 
sakrade om ett anst£lndigt honorarium. Och sknlle pk desse an- 
komma, att efler hand som arbetet fortskrider, meddela deras 
(brslag finska sprSket kunnige domare och andre tjensteman inom 
sarskilde delar af landet, samt inhemta deras r;ld och omdome. 
Den forsta upplagan skuUe tagas kanske endast till 1000 exem- 
plar och utsaljas till ett pris, som betiicker tryckningskost- 
naden*'. 



171 

Hyyiiksi omistettnansa tsimSn mietteen, pUMtti Seora, etta 
sen mukaan kirjoitetta vastaus yiipymatta piti Seuran puolesta 
Kenraali Kuvernoorille annettaiuao, valiten Esimiebensa , Vara- 
Esimiehensa ja Sibteerinsa tMman p^atdksen toimeen-panijoiksi. 

5 §. Laettiin Searan asiamiehelU Jy vSskyldssii , Herra toh- 
tori W. Schildtilta tnllut seuraava kirje: 

^Suomea-Kirjallisilkden Searaile, Helsingin 
kaapunnissa. 

Searaile s4n arvottavasti laehett^ eraes kilpapalkinto-asia. 
Eraes sala-nimelliDen — en — lop^ lahjoitt^ kilpa>paIkinnoksi 
neljae satA markka. Ja haenen paolesta pfdmn minaekin SearA 
saostam4n haenen anomaks^nsa. JyvaBskylaea kaupannissa huhti- 
kAn 20 p. 1861''. 

seka samassa kirjeessM mainitta nain kanluva kilpa-palkinnon tar- 
jouskirja : 

^P^daen neyrimmssti Suomen Kirjallisilden SearA, Helsin- 
gin kaopunnissa, yalistandsti ottamdn, toimeksdn seorAvan kilpa- 
asian. 

Mieleni tekd edes raha-varoillani edistse armAn Suomemme 
kirjallisiitta. 

Seuran kautta maksan minaB neljaB sat4 Suomen markka sille, 
joka ennen jouluktln l:stM p. 1862 toimitt4 Searaile kunnollisen 
tahi par^n suomenkielisen kilpa-kirjoituksen. Ejipa-kirjoitukset ol- 
k4t Tosinetta (historic) taikka kauno-kirjallisutta taikka milta ai- 
netta, ja ne s^vat olla joko alku-peraeisiae toitae taikka k&nnaksiaB. 
On se kaitenni ehtona, ettae kilpa-kirjoitukset ovat kynsiltaevaet 
taellae didella tavalla, ja ettaB se kirjotus, joka palkinnon s^, on 
Tekiaen toimella taellae tldella tavalla myeskin painettava. 

Suloista on, nimetemnaB ja tuntematonna m^ilmalle, vaikuttli 
hyvsa, ja sen tahden panen taehasn ainoast^n salaisen nimi-merk- 
kini. — en — 

Ettae yllae. mainittu raha, neljae sdXk (400) markka, jonka 
sala-nimellinen — en — lupA lahjott^, tul^ joalukdssa 1862 Searaile, 
sitae menen takiisdn, ninkoin omasta velastani. lyyasskylasn kaupun- 
nissa hahtiki]kn 20 p. 1861. W. S. Schildt. 

pirikannan Isekaeri. 
L. S. 



172 

T^inaii perMsta utettiin kjsymyksessa oleva kilpa-palkinto-asia 
mietitUvdksi ja jhdistyttiia siitS searaavaan padtdkseen: 

Asiata mietittyansa , ei Saomalaisen KirjailisuadeQ Seara ole 
katsonut sovaliaaksi ruveta sala-nimellisen — en — kilpa-palkinto- 
toimeen: l:ksi sen Uhden, etta kilpakirjoitus on kynailtdva ja pai- 
nettava niin kutsutuiila venykkeillsi eli Herra tohtori Kilpisen kek- 
simSll^ ^oudella, tavalla^S jota Seuran mielesta jo niin paljon on 
k&ytetty, etU se on yleisdlle kylliksi tunnetta, jonka vaoksi ei Seara 
kilpapalkintojen kaatta taikka munlla tavaila tahdo sitoa ketaan 
siU kdyttamaSn, varsinki knin ei Seura seinmoista kirjoitustapaa 
itsek^an ole omannat; 2:ksi olisi se Seuran mielesta sopimatonta, 
etta nyt, kuin omituipen Kirjallisuuden Seara on alkamaisillansa 
JyvMskylHssa, sen koti-paikalta kohta anastaa tanim()inen kilpa-pal- 
kinto, etenki kuin palkinnon antaja ilse siina Seurassa epailematta 
saisi tilaisuuden tntkia ja arvostella hanen kehoituksestansa tul- 
leita kilpa-kirjoituksia. Kysymyksessa oleva kilpa-palkinnon lah- 
joitus-kirja on siis takauksinensa Herra tohtori Schildtin kautta pa- 
lautettava sala-nimelliselle — en — annettavaksi, kiitoksilia hanen 
suosiostansa Seuraa kohtaan. 

TMta pftatosta vastaan vaitti Herra tohtori R. Polen ensinna 
sunllisesti, ja on vaitoksensa sitten kirjallisesti antanut tahan poy- 
tdkirjaan pantavaksi seuraavilla sanoilia: 

^Monta ei /liitd loytyne, jotka tahtoisivat t:ri W. Kilpisen 
venykekirjaimia yieisesti kaytettaviksi kirjallisuudessamme. Se on 
kylla tosi, etta kirjaimet ovat ulkonaisen luontonsa vuoksi olleet 
aikain kuluessa kaikissa maissa muutoksen alajset, niinknin ne ta- 
n^ki pdivana ovat useilia erikansoilia erilaiset. Suomessa on pa- 
raasta pSasta kahdenlaisia kirjaimia painossa kaytetty, nimittain: 
taitteellisia (fraktur) ja latinaisia (antiqva). N^iista evat edelii- 
set sunremmalle yleisdlle tutummat ja mieluisemmat. Mutta pit- 
kdin aanien merkitseroinen kahdella aantavSllsi (vokal) on vasta 
tiilla vuosisadalla kaynyt tavaksi» samoin kuin kaksinkertaiset aan- 
tyvat (konsonant) myoskin vasta undemmassa kirjallisuudessamme 
ovat saaneet yleisen kaiytannon. Etta nyt ruveta aivan uudenmoi- 
sia kirjaimia kayttdmSian, matkaansaattaisi paljon enemman vahin- 
koa, kuin todellisia etuja. Se hammentaisi ja seisauttaisi kirja- 
kielemme edistymisen ja vakaulumisen yhtalaiseksi , ja kaantyisi 



173 

mjos saureksi esteeksi ja vahingoksi sen saaren umpisuomaiaisen 
yieisdn sivistykselle, joka viela ei ole ennsittaLDyt oikeaan lukntai- 
toon nlkonaisestikaan tarpeeksi asti harjaantoa. T:ri W. K:n ve- 
nykkeet eivat ole minkSan puolesta tavallisia latinaisia kirjaimia 
kauniimmat; monen mielestii ovat ne rumemmat. Sitsi paitsi ovat 
ne heikot saurempia painoksia kestMmMan ja silmille sangen hai- 
talliset^ korjaaslehtia^ lakiessa. Tama venykekeksinto » josta on 
enemmSn pahuttu ja kirjoitettn, kuin se ansaitsee, on myos vail- 
Tinen sen puolesta, etta kaksinkertaiset aantyvat ovat siin^l jiianeet 
entisellensa ; taydellisyys olisi vaatinnt niidenki saamaan erityiset 
kirjaimensa. 

Mntta vaikka mina en hyvliile venvkkeitS, enksi ehdotteie 
niiden kMyttamistSi yleisesti suomalaisessa kirjallisaudessa , niin en 
knitenkaan saata yhdistya niiden tassS kokonksessa lasnaolevien kan- 
nioitettavien jasenten jyrkksian paatokseen, jonka kantta tarjottu 
palkinto-raha hyljatMSn searan vastaanottamasta. Monesti on seara 
ennenki ottannt toimittaaksensa yksityisten tarjoomuksia kotimaal- 
lisissa asioissa, jotka jollaki tavalla ovat sen tarkoitukseen sopi- 
neet. Tama tarkoitns on saomalaisen kirjallisuuden anttaminen. 
Mntta kirjallisuudessa on sisallys, ei paino, ei nlkomuoto, paSasia. 
Tarjotut 400 markka eivat ole vahainen palkinto, ne voivat ilmi> 
tuottaa hyvanki teoksen, jonka autannossa en ymm£[rrM» miksika 
seura ei saisi olla avnllinen. Venykkeiden tShden ei seoran arvo 
ja kannia tassa alenna, Vastahakoisuatta ei seura ole ennenkSan 
tdmmoisessa tapauksessa ndyttSnyt, eika semmoinen vastahakoisnus 
ole toden perSan seuran ylevaan ja yleiseen tarkoitukseen penis- 
teltu. SivistyneemmMt lukevat venykekirjoitusta vShailla harjoituk- 
sella yhta sujuvasti kuin muutaki painoa. Mutta jos seura toimi- 
tnksissansa katsoo sunremman yleison hyotya, niin sen pitMisi aina 
kayttaa taitteellisia kirjaimia, jotka useimmille ovat otollisemmat. 
Nayttaa vaan silta, kuin seura olisi liiaksi saikShtanyt joidenkui- 
den moitteita tassd venykkeiden muoto-asiassa. Seuran ei kniten- 
kaan pitsiisi kajota semmoisiin moitteisin, yaan nondattaa vapaut- 
tansa ja itsenaisyyttansS t^mmdisissM syrjaseikoissa semminkin. Ja 
sitsl ei voi kieltaa, etta kysymyksess£i olevassa palkintorahassa ve- 
nykkeet ovat' seuran puolelta katsottavat syfja-seikaksi, joskoki pal- 
kinnon tarjooja pitaM niita psia-asiana. TMman palkintorahan hyl- 



174 

kiiUminen voi myos vaikattaa sen, etlei seuralle toiste tehda jksi- 
tyisiltii minksianlaisia tarjoomnksia , ja se otisi senran toimelle ja 
vaikatakseile paha. 

Naistd syistM mydnnyn mm£i nyt tarjotun palkintorahan vas- 
taanottooii, ja ehdotan searan saman tekemMSn'^. 

SekM tiissg, ettM edellisessd $:ssa kerrotot paStdkset katsoN 
tiin kohta pysyviksi ja tarkastellaiksi. 

6 $. Laettiin Senran asiamieheltSi Pietarsaaressa lehtori Ranc- 
keniita tuUat kirje erMist^ Searan toimia koskevista asioista, seka 
Pietarsaaren kanpnnki- ja maa-seurakonnassa toimitetusta ,,penny- 
kerliyksesta^S jonka kantta sieltS Porthanio maisto-kavaa varten 
oil ko'otta 42 raplaa 25 kopekkaa hopeata. 

7 $. Maisteri Rothst^nln pyynndstai maarattiin 200 ruplaa 
hMnelle etnksiteen maksettavaksi latinais-snomalaisen sanakirjan toi- 
inituksesta, jonka ohessa myoskin revisori Rothman, vasta sovitta- 
vata palkkaa vastaan, otettiin Rothst^nin apnmieheksi saman sa- 
nakirjan painatus-toimissa. 

8 $. Pietarissa olevalle koula-opettajalle Oskar GroandstDdr- 
mille, joka oli tarjoatnnut iSbteaksensM talevana kesanel Inkerin- 
maalta Senralie ranoja ker^llinislan , mMSrattiin 50 mplaa malkara- 
haksi, seka tohtori Ahlqvist, maisteri LankelM ja Herra Eoropsns 
hdnelle tallft matkalla seurattavata johto-kirjaa yalmistamaan. 

9 $. llmoitettiin ettM viime kokouksen 7 §:ssa mSaratty 
valiokunla oli Searan kirjapainajille antanat Rothst6nin Latinais- 
Saomalaisen sanakirjan painettavaksi 18 ruplasta 75 kopeekasta 
hopeata arkilta, paperinensa, painos laetta 1000 kappaleeksi. 

10 §. Provessori Akiander luki tatkijakannan paolesta sea- 
raavan laaseen maisteri Krohnin suomentamasta Stockhardtin Ke- 
miasta : 

„Talkijakunnan laase St5ckhardt*in saoraalaisesta kaannok- 
sesta. 

Magister Krohn'in suomentamaa Stockhardtin kemiaa tar- 
kastelemaan on tatkijakanta saanat avaksensa herra professori Arp- 
pe*n ja herra insinorin Soldanin, jotka hyv9ntahtois6sii ovat tastM 
kMsikirjoitaksesta sanoneet tatkijakunnalle mieli-alansa olevan, ettM 
Stockhardtin kemia, ehkS se on liian pitksi-puheinen selityksis- 
sdnsd, kuitenki, tarpeellisten lyhennysten tehtya ja snomalaisten 



175 

tiedesanain tarkemmin mS^rSttya, on ensi aluksi melkein sovelias 
painoon toimitettavaksi. 

TMhan lisSa tntkijakunta paoleslansa , etta kaanoos , joka kie- 
len sahteen paikkapaikoiD on epatasainen, tarvitsee korjailemista » 
ennenkain sitsi yoipi painattaa seuran kustannaksella, ja ettM tie- 
de-saoat pitdisi pantaman ^Saomi^^ nimiseeo aikakirjaan, oppi- 
neilta tarkasteltavaksi , niin etta kemialliset tiedesanat myoski toli- 
stvat aikaa myoten toivottoun ja tarpeelliseen \akavuuteen. Ja 
koska St5ckhardt'in kemiasta alkukielellsi knulou olevan toimitetta 
nasi paioos, niin tama kdannds pitaisi mukailtaman viimeisen pai- 
noksen jalkeen, etenki sen vnoksi, ettei ne paikat, mitka Stock- 
hardt itse on parannellat, snomeksi jSisi korjailemata. Esitellen 
siis tata kirjaa painettavaksi Senran knstannnksella, mainitsee tnt- 
kijaknnta viel^, etta enimmat paikat keisikirjoitusta vaativat puh- 
taaksi kirjoittamista, ennenkuin kirja lasketaan latojan nappiin^. 

Taman lanseen johdblla annettiin kysymyksessa oleva kasi- 
kirjoitus tekijMllensa , siihen mukaan korjattavaksi , knin tntkijakunta 
oil ehdotellut, jonka jalkeen se senran toimitnksiin painatetaan. 

11 §. Valtanenvos Gyldenin Inettelo Snomenmaan vesistM ja 
vesistoista , — josta tntkijakunta esimiehensa provessori Akianderin 
kautta sunllisesti mainitsi, ettsi se aivan hyvasti sopisi Seuran ai- 
kakaus-kirjaan painettavaksi, mntta mielen naihden senki vnoksi 
pitaisi suomennettaman » ettH kaikilla siina olevilla vesillM ja ve- 
sistoilla on suomalaiset nimet — , maarattiin senran kustannnksella 
suomennettavaksi , sittenknin valtaneovos Gyld6ninki sanottiin sii- 
hen snosiollisesti my5ntyneen. Taman snomentamisen otti nyt 
lasna oleva ylioppilas Manritz Tavaststjerna toimeksensa, ja maa- 
rattiin hanelle siitd palkaksi 5 rnplaa painetnlta arkilta, johon 
hiotaan Tavaststjernan pitsiSi korrektnnrikin lokea. 

12 §. Tohtori Geitlinin Saksalaisesta kieliopistosta nmpisuo- 
malaisille antoi tutkijaknnta tohtori Ahlqvistin kadtta senraavan 
lanseen : 

„Maun ohessa on Tutkijakunnan tarkasteltavaksi tnlint y^Sah- 
salainen kielioppi, umpisnomalaisen hyddyksi, kirjoittannt D:r Joh. 
Gabr. Geitlin", ja sen muassa on ilmoitettu, ett^ tSmS tekijai yh- 
teen kieli-opin kanssa aikoi painattaa Lythin saksalaisen lukemis- 
ton ja niitH senraavan sanakirjan snomennettuna , josta jalkimlii- 



176 

sestii nyt tutkijakunnan katseltavana oli moatamia lehtiS. Ajan 
vahyys tosin ei ole tutkija-kunnao saliinat perin pobjin tarkastella 
t&U teosta; vaaD pMallisin-puolinenkin katsastus jo ilmoittaa siUe, 
joka vShaDkin asian ymmartaa, etU tsima kieli-oppi on tehty sa- 
malla (aidolla ja tarkkaudella , joka niin kaaniisti nSyttihen teki- 
jSn latinaisessa kieliopissa, etta se muutamissa kohdissa on sel- 
vempi ja tarkempi tavallisia rnotsin kielisia saksalaisia kieli-oppia, 
ja ettii se naiden omaisaatten kanssa jbdistyneen lyhyytensa vaoksi 
on erittain soveljas opetus-kirjaksi. Tntkijakunta ei siis voi muuta 
kain kiihkeimmin kehoittaa Searaa painattamaan tat^i kirjaa ja 
palkitsemaan sen tekijata parhaan jalkeen. Painattamisessa on 
kamminkin kiireys tarpeen, sillS tMsta paivMsU on ummellensa 
neljg kaukautta siihen aikaan, jolloin tatS kirjaa taryitaan Jyvas- 
kylan koulassa, ja ko^ollansa tnlee sita toista kymmenU arkkia, 
niin etta aika on tarkoin kMytettMva, jos teosta mielitaan kesan ku- 
laessa saada painosta nlos/^ 

Tdmiin kaultaa pdatti Seura, etta kysymyksessa oleva kieli- 
oppi kohta on painoon toimitettava ja jolkisuuteen saatava. Kaikki 
kirjan painatasta koskevat toimenpiteet ja mMsiraykset uskottiin 
sihteerin haltann. 

13 §. Sittenkain maisteri Krohn oli esimiehen provessori 
Lonnrotin tekemasta kirjasta, nimelta: „Kaleva]a< lyhennetty pai- 
nos koalujen tarpeeksi^S tutkijakunnan puolesta lukenut seuraavan 
arvostelemisen : 

^TietSen ett'ei kouluissamme ajan vahyys myoten anna Ka- 
levalan lukemista alknperaisessa laveudessaan ja katsoen tarpeelli- 
seksi etta nnorisomme saapi tiiydellisen knvan esi-isien elosta ja 
olosta, on provessori Lonnrot tMssa lyhetyssa painokscssa tahtonnt 
antaa Kalevalan ytimen koulu-oppilaisten nautittavaksi. Uusi Ka- 
levala ei sisalisi enemman kuin 9,350 v. (alkuperaisista 22,800) 
ja ne koulnissa kyllS kerittaneen saada Invetuksi. — Lyhennys on 
tehty taita valla ja aralla kadellS, niin ett'ei voi sanoa pois jaa- 
neen mit^an varsin tarkeSa ja kaunista. Perinvastoin taytyy se lu- 
kea kauneudeksi^ etta alkuperaisen Kalevalan monin paikoin liika 
laveasuisuns tassM on pantn ahtaammalle. Siita syystH toivomme mai- 
nais-runomme taman kirjan kautta saavan monta ystavMM, joita 
vanhan Kalevalan pilkMpiimaisyys on pelottanut. 



177 

Siksi etta .tama tarkotas paremmin tulisi voitetaksi, tahtoi- 
simme vaan esittSS 1) ett£i eripaikkoihin lisSttSisiin jhteensM noin 
200 v., jotka taydellisjjs tahi kauneus vaatisi, 2) etU kirjan lop- 
puun paotaisiin luvettelo oudommista sanoista, suomalaisilla sell- 
tyksilla. — Sita vastaan saisivat kieli-opilliset sditykset jSiidfi pois , 
koska ei knitenkaan kieli-opin tantematon taida ryhtySi Kalevalaan. 
— Saorasaoaiset kertomukset sisallyksesta sopisivat tutkijakunnan 
mielestM paremmin sivntin, kuin varsyjen vMliin'^ 

Pslatettiin etta sama kirja-teos kiitoUisaudella otetaan niillfl 
muutoksilla Seurao toimituksiin painettavaksi , jotka esimies siind 
katsoo tarpeelliseksi. 

14 $. Unsiksi jsiseniksi esiteltiin : Ylioppilaat Herman Napo- 
leon Schluter, Gustaf Konstantin Lindberg, William Ottelin, Oskar 
Wahlman ja Fredrik Edvard Lybeck, tohtori Ahlqvistilta ; sekata- 
lonpojat Sakari Ollila ja Matti Junttila Rempeleen kappelista, ja Esaias 
Paldanias ja Antti Yli-Jaakkola Tyrnavsin ja lisakki Mathlin Temmek- 
sen kappdista, Aappo Latvonen Muhokselta, Aleksander Pds5Hiito- 
lasta, Taomas Laorikaioen Raskealasta, sekdHeikkiPanttala, Matti 
PietilS, Johana Fondila, Johana Juustila, Eerikki Sumila, Jnhana 
Ruotsinoja ja Niilo Marttila Limingalta, kaikki tobtori Tikkaselta. 

15 $. R^haston tila^ta laettiin seoraava kuukans-tili : 
1861. Kassa Rapport. Maj. 

Debet. 
April 3 Ledamotsafgift af ingenor A. F. Soldan 6: — 
„ 8 „ „ af SprJiklararen G. F. 

Canth 6: — 

„ 18 Ledamotsa^ift af Undertecknad ... 6: — 
„ y, Fors&ldt boklager genom G. L. Sdder- 

strom i Borgk 32: 8jQ. e^^. gQ^ 

Summa Sir Rob. 50: 80. 
Credit, 

April 3 Kaasabrist 7: 99. 

„ 30 For tryckning af .500 exx. faktaror .... 2: 50. 

Maj 1 Kontant i Kassan 40: 31. 

Samm^ S:r l^ab. 50: 80. 
Helsingfors den 1 Maj 1861. 

N. Chr. Westewnarck. 
Sumi. 12 



178 



F5r Porthanska minnesv&rden hafva influtit: 
April 3. Transport 5,690: 9. 

1861. 
April 22 Fr&n Jakobstad & Pederso g. v. Pastor 

A. Kihlman 42: 25. 

n 30 Af ett antal stadenter, g. stad. F,. 

Schauman . . 12: — 54: 25. 

Samma S:r Rab. 5J44: 34. 

Helsingfors den 1 Maj 1861. 

N. Chr. Westermarck*^. 

P6ytjlkirjan Takaadeksi: 
Carl Gast. Borg. 



Tonkokaim 22 piiv. 1861. 

1 §. Tarkasteltavaksi luettiin poytakiija Searan kokoaksestai 
nykyisen Toakokaan 1 paiy&nsi. 

2 $. Luettiin seuraavat Searalle tulleet lahjat: tohtori Krents- 
valdMIta Werrossa kirjainen: .^Angervaksad. t}ks laula-krantsi- 
kene, mis Wiru-laulik waljaadnad. Tartus, 1861"; sala-nimelli- 
selta kaksi kirjaista nimeltli: ^Om hemmans eller lagenheters be- 
sQtenhet och beskattning af H. J. KjoUerfeldt. H:fors 1837^ ja 
„Tillagg och npplysning om hemmans eller ISgenheters besatenhet 
och beskattning af H. J. KjoUerfeldt. H:fors 1840'', seka raotsa- 
laisessa kiisikirjoituksessa a) n&gra anteckningar^ rorande donations- 
godsen i Wiborgs Ian eller goayemement och frMlser^ittigheters in- 
forande till efterlefnad §r 1836^*, siihen kaulnyain todistuskirjei- 
den kanssa lift A — E. ja b) ^From onskan'', kosyeya soiden ja 
neyain kaiyaamista; kammarforyandti Rabbelta 2 naotti-lehtea, 
nim. a) „Till Fredrik Pacius 18t»^59. H:fors 18^^61 ja b) ^Raaha, 
H:fors 18Ti>^61". 

3 §. Kertoi esimies, minkalaisen kirjallisen yastaaksen yiime 
kokouksen poytakirjan 4 S:ssa mainitat yaliomiehet Seuran pao- 
lesta oliyat Kenraali Kayernoorille antaneet uaden Lakikokoaksen 



179 

suomentamisesta , jooka vastaaksen kantakirja nyt ylosluettiin Sea- 
ran arkistossa talletettavaksi , ja kualui searaavalla tavalla: 

„Till Hans Excellens General Gavetno- 
ren ofver Finland m. m., m. m. 

ddmjukast ifran Finska Litteratur- 
SSUskapet 

Sedan Eders Excellens anmodat Finska Litteratnrsallskapet , 
genom dess ordforande professor Lonnrot, ait afgifya forslag, ge- 
nom hvilka personer och ham en god 5fversattning till Finska 
af Lagkommissionens Sr 1857 utgifna lagverk fdr Finland Itopli- 
gast kande Sstadkommas , och professor Lonnrot afven for sallska- 
pet fdrklarat) att Eders Excellens harigenom ville hafva finska 
sprAket atbildadt och stadgadt for dess tillampning pA lag- och 
fbrfattningsstilen samt hos landets jurister och ofriga tjenstemSn 
befordra bekantskapen med dess anvandande i ndmnde riktning; 
— har Finska Litt^ratur-Sallskapet tagit detta arende i noga of- 
vervagande och dervid stadnat yid fdljande ydrdsamma forslag och 
atlatande: 

Emot en dfversattning af 1857 4rs lagyerk till finskan torde 
bora erinras, att oberaknadt de anmarkningar, som med fog kanna 
gdras emot detsammas plan och atforande, lagstiftningen sedan 
dess i flere yigtiga grenar andergStt betydliga fbrdndringar, hyar- 
igenom detta yerk nu redan for tjenstemannen £ir otillrsickligt, och 
att denna olagenhet eflter nSgot kr, dk Mfven ciyil- och kriminal- 
ratten f;ltt tillgodokomma en lainge af behofvet p&kallad atyeckling, 
torde 9k 5kas , att lagyerket i sin helhet blir n^ra nog oanySndbart. 

Ifall namnde lagyerk Sfven finge fbrats^ittas yara follt till- 
fredsst&Uande , skalle likyal en ofyersattning deraf till finskan, om 
ock ntford med den stdrsta fortjenst, lange fdrblifva en begrafven 
skatt, dk detta yerk, till foljd af sitt stora omf^ng och deraf hSr- 
rorande djrhet, blefve for den enskilde nastan olitkomligt och tjen- 
stemannen, Stminstone under nMryarande fdrh^landen, sannolikt 
fdredroge begagnandet af dess syenska fbreg&ngare; 9k att allt 
hyad som genom denna atyag yannes for finska sprSkets tillamp- 
ning pk lag- och forfattningsstilen for dess yidare utbildning ginge 
fbrloradt, dk yilkoret derfore, — allmSnhetens bekantskap med 
sprAkets anyandande i denna riktning och dess medyerkan dertill — 



180 

komme att saknas. Det finska lag- och Ibrfattningsspr&ket torde 
deremot bSst befordras genom ^vagabfingandet af ett mindre lag- 
Terky dt hyilket, p& samma g&ng det tillfredstaller ett fbr handen 
varande behof, tillika kunde, genom affattning och billighet, gif- 
yas den storsta mojliga spridning. Den nnvarande ofversattningen 
af 1T34 &rs lagkodex begagnas ganska mycket af allmogen, men 
emedan denna lag under tidernas lopp i m&nga delar underg&tt 
fbrflndringar och menige man annu saknar all tillgling p& anyis- 
ningar & dessa fbrSndringar, har den visat sig yilseledande samt 
standom &stadkommit fbr en och annan betjdlig olagenhet. En 
ny afversSttning af densamma , forsedd med korta anmarkningar om 
de tillSgg och forSndringar , den underg&tt, samt med bifogande af 
nAgra vdsendtligare fdrfattningar i sin helhet och andra i ntdrag, 
s&som bihang, skalle fylla forenSmnde brist och lemna en erfoi^ 
derlig npplysning om nu gSillande lag samt sannolikt vara menige 
man ganska yMlkommen. Den skulle dessatom for tjenstemannen 
vara behoflig, emedan ett dylikt iMtthandteradt och billigt verk, 
Idmpadt p& de finska forhMIandena , saknas, samt dk M motsva- 
rande svenskt ej vore att tillgS, blefye ett medel fbr tjensteman- 
nen att inhemta och atbilda sin kannedom i finskan och dess an- 
vMndande i lagstil. 

SSirskildt erbjader 1734 §rs lagkodex det basta mdnster jfor 
lagstilen genom dess korta , bestamda och klara sprSk. Den jnri- 
diska terminologin forekommer afven der temmeligen fdlst&ndig 
och i hvaije fall ntg5r den roten for terminologin i alia lagstifl- 
ningens grenar. Om finskan lyckas tillgodogora sig dennas stil, 
torde det fbr det finska lagspr^ket blifva en stor vinst, hvilka 
fbrMndringar fin lagen i en framtid kan komma att nnderg4. For- 
fattningsstilens utyeckling fortg&r dessatom sjelfmant, sedan lan- 
dets alia fbrfattningar nnmera bdra p4 finska i>fyersfittas, och nk- 
got bidrag hsirtill skalle ock beredas genom de i det foreslagna 
bihanget inflytande fcirfattningarne sifyensom anmSrkningame. Hvad 
den egentliga kurial-stilen, — bref-, protokoll- och dbmstilen — 
betraffar^ sk st5der den sig p& lag- och forfattningsstilen och hem- 
tar irkn dem sin utyeckling. Ett och annat fallstandigare intaget 
prejadikat i den nu f()reslagna lagboken kande lemna nkgon an- 
yisning fifven fbr karial-stilen , utan att likyMl yid dess atarbelande 



181 

n&gon sjooerlig vigt kt delt^ hW borde fH3tas, eller bokens an- 
YUndbarhet och tillforlitlighet derigeoom, Sfventyras;. — Denna 
lagbok b5r dock ej utkomma pk regeringens befallniDg , utan i en- 
skilda atgifvares namn, pli det att till och mod skenet af regerin- 
gens sanktion af densanuna mi nndvikas, och boken endast aga 
det vitsord, dess mer eller mindre fdrtjenstfuUa utarbetande kan 
tillvinna densanuna. 1 en framtid kan dessatom ntgifvandet af 
en sidan lagbok blifva fbremil for enskild spekolation samt de 
fel och brister, som yanligen itfoija en forsta npplaga, sMnnda 
rsittas och under tiden tillkomne fdrandringar och tilldgg i den 
nja npplagan inioras. 

Genom de fUrarbeten, som finnas dels i ^lika beskaffade uti 
Sverige ntkomna lagbocker, dels i det finska lagverket, Sro stor- 
sta delen af svirigheterna yid den fbreslagna lagbokens ntarbe- 
tande undanrddjade. For att pi en temligen kort tid ntfora detta 
arbete, torde derfore ej erfordras Here, in en eller par jnridiskt 
bildade man och en eller tvenne skicklige dfversattare^ alia af re- 
geringen fdrsakrade om ett anstandigt honorarium. Och skulle 
pi desse ankomma, att efter hand som arbetet fortskrider, med- 
dela sitt forslag it nigra i finska spriket knnnige domare och 
andra tjensteman inom sarskilda delar af landet samt inhemta de- 
ras rid och omddme. 

Slntligen sknlle arbetet fdrses med ntfdrliga register ofver 
den juridiska terminologin. 

I handelse ofvanstiende fdrslag lyckas yinna Eders Excel- 
lens ynnestfulla bifall, har l.itteratur-Sallskapet saker forhoppying , 
att kansliridet professor J. Ph. Palm6n sknlle dfvertaga redaktio- 
nen af den syenska texten eller itminstone ledningen af dess nt- 
arbetande. Lampliga dfversattare hoppas Litteratnr-'Sallskapet 
iter att i sinom tid kunna anyisa, si snart det hnnnit meddela 
sig med nigra i landsorten boende yalkanda finska fdrfattare, hyilka 
bos sallskapet haryid fdrnamligast kommit i itanke. Bide redak- 
tionens och ofversattnings-arbetet samt en stor del af granskningen 
borde v^r^ »pdangjorda pi tvi k tre irs tid, och inom fjra ir 
konde arbetet med sikerhet lemnas i allmanhetens hinder. — 
Siyidt kostnaderna fdr arbetet pi fdrhand knnna beraknas, torde 
den syenska bearbetningen erfordra hdgst 1000 rubel samt deq fin-- 



182 

ska 5fversattoiogen, jemte ko^rekta^-la9niIlg och redaktion af re- 
gister, omkring 2000 rubel, hvartill kommer sjelfva tryckningskost- 
naden, som beror af arbetets blifvaDde vidd och derfore aona icke 
kan med sdkerhet bestammas, men f^r en applaga af 1000 exem- 
plar %a torde ofverstiga 1000 rabel. KaoDande s&ledes alia kost- 
nader fbr flnoamnde lagverk betMckas med 4^5 tasen nibel silf- 
ver, hvilka i mlin af arbetets fortg§ng skulle atanordnas. . Helsiog- 
fors den 18 Maj 1861. 

Pli Finska Litteratnr-SMllskapets vSgnar: 

Elias L5nnrot. Frans Johan Rabbe. 

ordfbpande. vice onlfSrande. 

Carl Gust. Borg. 
Sekreterare. 

4 §. Ilmoitettiin etta 25:s osa Searan toimituksia: ^N^j- 
telmisto I^, sisaltav^ 4 saomennettaa nHjtelmslsi, on kirjapainosta 
yalmistomaisillansa, ja m&Srattiin sille 60 kopekkaa hopeassa hia- 
naksi. 

5 $, Neuvoteltiin minkSl maotoisena esimiehen provessori 
Lonnrotin Senralle antama kirjateos: „Kalevalay Ijhennetty laitos'* 
olisi sopiyimmasti painettava , ja pMatettiin , ettft saorasanainen ker- 
tomns kunkin runon sisaliyksesta aina on katkaisematta ronon al- 
knnn pantava; ettsi jokaisen sivun ylli-laidassa ilmoitetaan samalia 
sivuUa oleva rano ja yarsyt ; etta kirjan loppann painetaan kirjan- 
tekijUn aineelliset ja oadompia sanoja koskevat selitykset. — Kir- 
jasta painetaan 2000 kappaletta ja hinnaksi maarattiin 3 kopeikkaa 

, arkilta. ' Munt painatasta koskevat toimet uskottiin sihteerin hal- 
tuan. 

6 $. Tohtori Geitlinille maarSttiin searaavat palkinnot ha- 
nen painataksilla olevasta saksalaisesta kieli-opista lakemiston ja 
sanakirjan kanssa, nimittMin 10 ruplaa hopeassa kultakin arkilta 
kieli-oppia ja sanakirjaa, seka kaikkiansa 25 ruplaa lukemistost^, 
siihen kuuluvain harjoitns-kokeiden kanssa. Kirjan hinnaksi maa- 
rattiin noin 4 kopeekkaa arkilta. 

7 $. P^atettiin eita toinen painos Z. Topeliuksen kirjoitta- 
masta ja Johan BSckvallin suomentamasta Luonnonkirjasta , 23:s 
osa Seuran Toimituksia, josta ensimainen painos jo on loppanut, 
kohta on pranttiin toimitettava, sittenknin suomentaja on korjan- 



183 

Qut mita hgn siioa ehka korjata tahtoo. Tasta toisesta painoksesta 
otetaan /3,000 kappaletta ja kirjaa hinta jaa entisellensa. Maut 
painatus-toimet jatettiin sihteerin haltuan. 

8 §. Laettiin Herra Oversti Fnrahjelmilta tullat kirje ^ pai- 
v&lta nykjista Toakokuata, jonka muassa tama Seuran toimia har- 
rastava maamies Senralle lahettaa 100 raplaa hop., pyynnolla etta 
ne kaytettaisiin matkarahaksi Suomessa, historiallisten todisteiden 
ja tietojen keraamiseen. Matkaraha jolistettiin kohta Sihteerin ty- 
kona haettavaksi tulevan kesakaun 5 paivaa ennen ja Oversti Fa- 
nihjelmille paatettiin seuran pnolesta laitettavaksi asianomainen kii- 
toskirja. 

9 §. Knvanveistajan Sjostrandin pyynnostsl maarattiin hanelle 
325 ruplaa hop., Porthanin maistopatsas-rahastosta lahetettav£lksi. 

10 $. Viime kokoaksen 3:ssa S:ssa mainitta ja tahan vali- 
kokonkseen lykatty kysymys, olisiko Porthanin muisto-knva asetet- 
lava Turkuun vai Helsinkiin, ja ottaako Senra tata mautos-kysy- 
mysta ajaaksensa, vai eiko, otettiin nyt ratkaistavaksi , ja siita het- 
ken aikaa tuamiteltaa , psiMtettiin jattaa koko kysymys siksensa, 
koska nyt toivotaan saada tarpeeksi rahoja taman mnistokavan 
asettamiseksi Tarknnnki, jossa silla historiallisen tarkoituksensa suh- 
leen on Senran mielesta sopivin ja jo rahankerays-listoissakin il- 
iQoitettu paikkansa. 

11 $. Tntkijaknnnan pnolesta Inki tohtori Ahlqvist senraa- 
vm laaseen: 

„Sen Senralle tulleen Yleisen Maa-tieteen, Lavus Korande- 
m kirfoittaman, on Tntkijakunta, ynna Senran kirjaston hoitajan 
herra majisteri R. Renvallin kanssa, Jonka maa-tiedetta kanan opet- 
taneen miehen Tntkijakunta sai yhteyteenssl, tata teosta tarkaste- 
lenaan, pttanut arvostelnn alle ja havainnut siita yleisesti, ett£[ 
tekija sita kirjoittaessaan ei ole isosti poikennut meilla tavallisista 
opetns-kirjoista tassa aineessa. Knitenkin on Tntkijakunta siinSi 
kebinyt senraavia vaillinaisnnksia ja vikoja. AInssa Ihmisesta pn- 
hueisaan, jakaa tekija ihmisknnnan niihin viiteen vanhaan Blnmen-^ 
bacVin ^ihmis-knntaan^S jotka eivat enaa pida kntiansa, eikM il- 
moia kumminkaan knnkin „ihmis-knnnan^* Inku-maaraa. 

Elatns-keinojen ja sivistyksen jalkeen .tehdysta jaosta unhot- 
taa ban sitten Kalastaja-kansat kokonaan pois. Uskonnon mukaan 



184 

jaetQssa laettelossa ei mjtfskSdii ilmoita kahankin mkoon kaolayien 
mSSr&S. IbmisestM ei sitten eri maan^sien alassa yirkeUL mifSiaii. 
Tatkijakimnan ajatas on, ettft tekijft on tfissfi erehtynyt. Alassa 
pitftisi lueteHaman kaikki ttiaao' kansat kieltensS, ja niiden jhtSlai- 
syydestS syntyvSn heimolaisnatensa jSlkeen, kain mjds eri nskot ja 
niiden tunnastajien mSllrft ilmmtettamian. Aivan samanlainen luet- 
teleminen pitdisi sitten layeammin tapahtna knitenkin maa-osan 
alnissa, ja eri maista ja valtakunnista pnhnttaessa iField Ijhyesti 
ilmoitettaman , mifain kansa-heimoon ja mihin nskoon asvijat kua- 
Ittvat. Toinen maa-tieteessd painava asia on maiden alan ja vii- 
ki-lnvun saurnas, jossa kohdassa tekijS on ollut jotenkin hnolima- 
toitt. Niin ilmoittaa h^n Wenfijdn ja Itftvallan alan Snomen neli- 
knlma-peninkulmissa, Englannin ja Ranskan 9itd Tastaan maa-tie~ 
teelKsissS nel.-peninknlmissa. Raotsin ja Norjan, Danmarkin j. 
m. m. alaa ei ilmoiteta ollenkaan. Viimeksi inainitan maan fituus 
ja leveys sitd vastaan on saotta otettn jlds. Koko maapallon, 
eri maa-osien kain myds maan snarans veteen n^den on koko- 
nansa jSsinyt ilmoittamatta, samoin kain maa-pailon ja maa-osien 
vftki-lnkakin. Kaupankien Ttfki*-laka on myds otetta vanhoista 
iSlhteistM; niin esim. antaa tekijal Kdpenhaminalle 30 tnh. asujaa, 
kain pitflisi olla 160 tafa. -^ Ranskanmaassa ei ban mainitse maa- 
konnista mitadn, vaikka kaapankien luetteleminen maa-kannittaii 
olisi helpompi ja luonnolHsempi, ja vaikka hyvin arvattava on, ettt 
nuorukainen, joka ei tietdisi mitsi esim. Provence eli Normandie ei 
Lothringen on, yli-oppilas-tutkinnossa epaelematta saisi repposa. 
— Nimien kirjoitus, tMma saomenkielisessa maa-tieteessH kylla, tar- 
keM ja vaikea asia, ei ole tMltslkMdn tekijaka oikein onnistunit. 
HMn on oUat seuraavinansa ja onkin enimmin searannut kanliD 
kansan omaa kirjoitas-laataa nimissa. Kamminkin poikkeilee Ian 
asein tSstsL ohjeestansa. Niin kirjoittaa iian esim. Cap. Blanfro, 
San Franses^, KauMa (pitaisi olla Gaaca), Hadrian meri. Fa- 
ren/A)-lahti, Lepan^/o-Iahti, Alen^d-saaret, Kaakaasia, Araapia, JMbr- 
k2£urias, W^enas, Uraanas, Nepta/z^nas; nimistM Mars ja Jnpter 
on er&^ssS paikassa saata latinaiset genitivo-siat Martin ja 
Jovitt; paustain z-, joka monessa kielessa vastaa vienoa s- aaita, 
on yleisesti saomistetta ^6*-ksi. esim. La/5on, A^sorin saaret, Ve- 
ne^^a, Mo^^ambik-kanava (joka viimeinen siva-mennessa sanooi ei 



185 

ole kanava ?aan vallan stiari sattni); maatatnat niiuet liiaksi sno- 
mistetnt, niin eskn. Eartcoppa, Amierikk^ (AmeriMa l5ytjj mj5s), 
RieVstn maa ja nsko, Rmin niemi, KaKAvoroia (Kaliyornia lojtjy 
mjds), BaAmn^ahU; toisia nimisi on saomistettti toisin» esim. Stock- 
holm eli PSlkkysaari, Obin eli Konnan lahti , Jfyrisalmi (Oresund), 
joUa kaitenkin on oikea snomaldinen nimi Jnntin ranma, Taranko = 
Taganrog ^ (GotthindilaistiQs), Karkkova zr Charkoy =: Harkov; 
WeichseI-j<oen nmi on otettu slavjanilaisesti Wisla, 

Saari Bag5 ei ole Snomeksi PUiv&salo, vaan ffiidenmaa, 
eika Ose! Yosalo, vaan Kwrensaari eli Saarenmaa. „Dyjna^^-joki 
on Snomeksi fFaina-joki, Dvina ei fFiina, vaan Wiena, samoin 
knin Bvita hafvet ei ole PTalkeameri vaan fP^ienanmeri, Laatukka 
on yaan Sjdgr^n'in arvaamtsessa n-^attojarvi, „Litaayin^ maa on 
Soomalaisilla Lieituan-maai, ^Mitann^ kaupnnki on Wiroksi Mi- 
tava ja Pleskov Pihkava. 

Kieli on yleisesti pahdasta ja hyv9,a; vaan paikoin erehtyy 
tekrja siinlikin. Tekijiifi SuknnimeM searaa kaksi omituisnatta Sao- 
men kielen kirjoittamisessa, joita t^mMn nimelliset kirjoittajat up- 
pi-niskaiaesti pnohistavat, nimitt^in (esimerkillSL osoittaen): ensiksi 
nakyyvat, pettaSvat, pysyyvat, kiertaUvat, toiseksi sandna,jaand, 
ektindy peitt&nd. E^hetyksiksi hikenee Seura kaitenkin saomalais- 
ten kirjoittajien eoimmiston kanssa nSmM omitaisuadet. Mania te- 
kijan kieless^i maistutettaya on ky»yyaa sia-nimakkaa ku usein 
kglytetaan, missal pitaisi olla joka ; kierto-tahtili katsataan toisinaan 
planietoiksi ja lanietoiksikin, platinaa tatinaksi; meiden ja heiden, 
missSl pitaisi olla meidan ja heiddn^ yaltameresssl sanoo tekij^ole- 
yan „ankaTO\ta.'-ranmoja eli meri^yirtoja^, jota merkitystM tienneeko 
kakaan olevan sanalla rauma; ehb oeh flod on hanella pako ja 
noum vesi, joka ei liene yaftrin, ehkd biode jsf vuoksi oyat tayal- 
liset nimitykset; katolik ja katolsk kaiilao-kirjassa kaioliikkilainen, 
jonka hiryean sanan saisi Iyhent2i2l katoliseksi; paivdn-tasaaja on 
miUoin kirjoitettu nain, milloin jvaiva-tasaaja, vaikka tSmal jalki- 
mainen epaelematta on yMarin. Viimeksi mainiten pauttua kirja 
kokonansa vanfaan-aikuisten maiden maa-tiedetta , joka kamminkin 
historian opetaksessa on yalttdmattdmasti tarpeellinen. 

Siita, mitli Tatkijakunta' nMin on saanat kannian mainita ky- 
symyksessa oleyasta teoksesta, nAkee Seara helposti, etta Totkija- 



186 

kuDta ei voi kehoittaa Searaa painattamaaD sita lammdisenansa. 
Vaan jos tekija tahtoisi korjata tlissa luetellat ja, muat niiden kal- 
iaiset erhetykset ja pautteet ja oma-katisessa pahtaaksi-kirjoitak- 
sessa tasoitella pienemmat kieli-viat, Inulee Tatkijakunta, etta Seura 
sitten saattaisi ilolla vastaan-ottaa ja painoon toimittaa niin tar- 
peellisen kirjan kuin yleiaen maa-tiede oq^. 

Tamdn johdosta pa^itettiiD, ettS kjsymyksessa oleva kirja-teos, 
nimelta: „Yleinen Maatiede, Lavas Eoranderia kirjoittama^, on la- 
hetettayd Heira konrehtori Koranderille takaisin, ilmoituksella ett'ei 
Seura sitS semmoisenansa voi toimitaksiinsa ottaa. Kopio tasta 
$:sta on samoin ilmoitnskirjan mnkaan pantava. 

12 $. Yiime kokouksen poytakirjan 7 §:ssa mainiton valio- 
knnnan paolesta antoi maisteri LSnkela searaavan matknstas-ohjeen 
mnokeriiyksille Inkeriin lahtevdlle koalnn-opettajalle Herra O. 
Gronndstroemille Pietarissa. 

^Matkustas-ohje ranol^rSjksille Inke- 
riin lahtevalle Koolan-opettajalle Herra 
O. Gronndstroemille Pietarissa. 
Kun pohjainen Inkerin-maa, Rambovasta (Oranienbaumista) 
lanteen kSsin, on viela kaiymaitdinta, voisi Herra Grandstrom alkaa 
matkansa tasta kaupnnnista ja kulkea pitkin Harjavallan nienta, 
tutkia Liperin ja Qevaan jokien seudut ja kaiyda Soikkulan kap- 
pelissa Undessa kylSssS ja Perakyl^lssa seka semminki Saatinalla, 
jossa asun laulninsa tahden mainio Knnsmon nainen, jonka on sa- 
nottu tuntevan useimmat Soikkulaisten laulnt. Tasta voisi kayda 
lainnemniaksi, noin viisi virstaa, Xyrtooisten kyliih, jnnri lahdea 
pohjnkassa, silla naista kylistal eivat muat Seuran lahettilaat ole 
ehtineet runoja keraillsi. Jos aikaa ja rahaa ulottuisi, voisi vahan 
viipya muissakin Soikkulan kylissS, kan ^sken mainituissa. Palan- 
matkalla sopii k^yda Serebetan seurakunnassa, jonka rnno-aarteita 
ei kakaan vieisi ole kokennt^'. 

Tama matkastus-ohje piti ehtimen kautta Herra Gronndstroe- 
mille lahetettaman. 

13 §. Ilmoitettiin etta Senran entiselle Sihteerille lohtori 
Elmgren'ille aivottua kannialahjaa varten, jonka toimittamisen Seara 
taman vuoden vuosikokonksessa oli pslattanyt, jokseenki rahoja oli 
((eraytynyi, jonka vuoksi esimics ja sihteeri maarattiin taksi lah- 



187 

jaksi hankkimaaD hopeiset kirjoitas-kalat sopivalla muistokirjoituk- 
sella, jotka sitten loppu-rahain kanssa tohtori Elmgr^n'ille tale- 
yana sjksjnft jahlalHsesti annetaaa. 

14 $. Uasiksi jaseniksi esitteli searan asiamies Tampereella, 
Herra Rehtori A. F. Rosendahl, kirjallisesti seuraavat samassa kaa- 
pangissa asavat henget, nimittain: laSke-tieteen tohtorin Nils Jo- 
ban Wilhelm Idman, koalunopettajao Johan Stolpe, yirkaa toimit- 
tavan pormestarin, varataomarin Fredrik Procope, koulun-opetta- 
jan Aognst Qilden, kauppiaan Karl Josef Hild6ii, kaappiaan Simon 
Enhlberg, varakirkkoherran, vapriikin saarnaajan Beradt Gastaf 
Bergroth^ apteekarit Edvard Jalias Granberg ja Adolf Serlachias» 
virkaa toimittavan kaupuDgin laakarin Anders Gastaf Wilhelm 
Dammert, virkaa toimittavan postimestarin Fredrik Wilhelm Wess- 
man, kieli-opettajan Earl Gastaf Soderland, kaappiaat Aagust Nj- 
berg ja Adolf Henrik Lorenz Solin, alkeis-opettajan Matthias Vik- 
tor Friberg, vaprikddrin Henrik Brummert ja Hatanpaan kartanon 
isiinnan tietoviisauden maisterin Karl Gastaf Idman. 

Poytakirjan vaknudeksi: 
Carl Gast. Borg. 

Kesaknim 5 piiv. 1861. 

1 $. Tarkasteltavaksi laettiin pSytSkirja Searan valikokonk- 
sesta menneen Toakokaan 22 pSivana. 

2 $. Ilmoitettiin seuraavat lahjat: valtaneuvos A. Schiefnerilta 
Pietarissa ^Ueber das Wort Sampo im finnischen Epos, von A. Schief- 
ner ^^ Marz 1861. Aas dem Balletin, Tome lil^; koalanopetta- 
jalta J. Bakmanilta: ^N^gra dagens kyrkliga fr^or. Wiborg 1859^; 
Saomalaisen kirjallisaaden Searalta Wiiparissa: ^Utkast till finsk 
satslSra af Axel Gabr. Corander, Wiborg 1861''; Herra D. E. D. 
Earopaenkselta : ^C. A. Gottland, Niilla Norin rajpille asaville Sao- 
malaisillel Upsalassa 1852^^, liitettynS kirjaan: „Fdrsdk till en 
omarbetad Finsk tolkning af Apostlarnes sandebref, af Matth. Gott- 
land Abo 1821". 

3 $. Annettiin dversti O. Furuhjelmin lahjoittama ja Searan 
viime kokoaksessa haettavaksi jalistetta matkaraha ylioppilas Da- 
vid Skogmanille, joka, ynna Herra P. G. Wikmanin kanssa, tata 
matkarahaa kirjallisesti oli hakennt. Herra Skogmanin matka- 



188 

piiriksi mSSriittiiD, hinen omaa esitjMdnsJi mydten, koko Satakan- 
nan alaas sekSi, jo» aika sainki mydteo antaisi, joku osa fiUlmees- 
takin; pitSen SkogmaniD tulevaoa syksynS Senralle laittaa kaikki 
tSllS matkalla saamansa kerMykset, kujalliseo matkakertomakseD 
kanssa. 

4 $. Kavanveistfljii Sjdstrandin pyymidsta mdHrHttiiii, elta 
hiinelle, PorthaDin oaaistopatsasHrahastosta, piU iSihetettdinJin 50 
hopea raplaa. 

5 §. Rabaston tilasta toettiin seoraava kunkaus-tili : 

Kassa Rapport. Jani mSnad. 

1861 Debet 

Maj 1 Rontant behAnniog fr&n April mlinad — — 40: 31. 

Inkomst, 
„ 2 Ledamotsafgifler af Forstmftstaren Col- 

lan, 
„ 13 Apothekaren F. O. Winter och v. 

Pastor P. A. Polviander . . . . 18: — 
^ M Af rektor Pesonius i JyvdskyU, for 

fors&ldt boklager 9: -- 

M 17 Af Bpkhandl. Landa Sterbhns for 

fbrslildt boklager 

„ 22 G&fva af dfverste Farubjelm . . . 

^ 23 Intrudes afgift af D:r Pippingskidld 

JuDi 5 Kassa brist 



20: 


20. 


100: 


— 


6: 


"" 153: 20. 


— 


— 255: ». 



Summa S:r Rub. — * 448: 60. 



Credit 
Maj 4 A fbrfattare honorarium ki Mag:r 

Rothst^n , 200: — 

„ 14 Fdr litografiering af plancher till Nan- 

tiskl lexicon 75: — 

„ 23 Papper till Geitlins Grammatik . . 80: — 
^ 29 Till Bokbindar Akerblom for hmning 19: 60. 
„ 30 A tryckningskostnaden for NSytelmistd 70: — 



189 

JuDi 4 Afs afgift till Finska n^rlags-ioreningen 4: — ^^g. ^q 

Snmma S:r Rub. — — 448: 60. 

Helsingfors den 5 Jnni 1861. 

N. Chr. Westarmarck. 
For Porthanska minnesv&rden hafva inflatit. 
1861. > 
Maj 1 Transport 5,744: 34. 

„ 13 G&fva af Doktor Sallm^n .... 5: — 
„ 16 Fr5n 8:1 Petersburg g. Skollararcn Tdt- 

terman 5: — 

„ 27 Insamling i Sakkola socken g. Lans- 

man Soderberg 20: — ^q. 

Summa S:r Rub. 5,774: 34. 
Helsingfors den 5 Maj 1861. 

N. Ch. Westermarck. 

Kttin tdstd n£ihtiin, etta rahastossa oli 255 ruplan puate ja 
ennen pikaa muitakin maksoja oli tiedossa, mntta ei mitaMn yar- 
maa rahan tnloa, paUtettiin ettd joku kaupunkiin jUMvistS Searan 
yirkamiehist£[ omiin nimiinsS Senralle lainaksi ottaisi noin 5 — 6 
sataa hopea ruplaa. 

Esimiehen provessori L5nnrotin poissa oUessa kaapungista, 

johdatti tara Esimies assessori Rabbe keskastelemukset taman pfli- 

vdisessd kokouksessa. 

Pdyt^irjan vakuudeksi: 

Carl Gust. Borg. 

Sjyskttim 11 paiv. 1861. 

1 $. Viimeksi kulnneen kesltkuun 5 pSiv&na pidetjsta seu- 
ran kokouksesta kirjoitettu pd^tMkirja laettiin tarkasteltavaksi. 

2 $. Ilmoitettiin seoraavat Senralle tuUeet labjat : ^Gelehrte 
Estnische Gesellschaft zu Dorpat^ nimiseltH seuralta ^Verseicbmss 
livlandischen Geschichts-QYellen in schwediscben Archiven and 
Bibliotheken, yon C. Schirren Dorpat. 1861'' 1 Bds 1 Heft''; proyes- 



190 

sori M. Akianderilta viides osa hSnen tekematansa kirjaa: ^Histo- 
riska applysningar om religiosa rdrelserna i Finland'^; tohtori S. G. 
ElmgrenilU hanen nykyjSan ulostullat vMitoskirjansa: ^Ofversigt af 
Finlands litteratur ifr&n kr 1542 till 1770''; lakion lehtorilta toh^ 
tori J. O. L Rancken erikois-painoksia seuraavista hanen laatimis- 
tansa kirjoituksista: i) „N&gra anmarkningar till Forslag rorande 
folkskoleySsendet i Finland af J. 0. I. R. — Aftryck frjin Fin- 
lands allm. tidning H:fors 1861''. 2) ^Om Methoden for den fdr- 
sta andervisningen i lasande. Aftryck ur Abo Underrdttelser IdOO'*; 
3) ^Dryckenskapens beldningar. Fr4n engelskan af J. O. I. R. — 
(Aftryck ar Wasabladet)"; 4) „Starka dryckers verkningar pk men- 
niskans kropp och sjal. OfversSittning af J. O. 1. Rancken (Af- 
tryck nr Wasabladet)"; Lehtori P. Th. Stolpelta seuraavat kos- 
tantamansa kirjaiset: 1) Uasia tarinoita H. C. Andersenilta. Suo- 
nientama 1. Porvoossa 1861"; 2) ^Lain by Iky. Tosi tapans Suo- 
messa. Raotsista suomennettu. HelsingissS 1861"; 3) ^Parempi 
myohMSn kuin ei milloinkaan. Snomennos. Helsingisssi 1861"; 
vara kirkkoherra S. Majanderilta WalkjSrvella seuraavat suomen- 
tamansa kirjat: a) „Pahe, jonka C. G. von Essen pahni Waasan 
Bibliasenran vuosijuhlana 3:tena pSivanM Heindknata 1853. Kno- 
piossa 1858"; b) ^Biblia-Johdattaja kodille ja koulalle. Kaopiossa 
1858", seka ^TallorahvaPostimees 1859," ja kalsikirjoitoksena „Luet- 
telo suknnimista, joita Walkjarven seurakannassa olevat talonpoika- 
saatyiset omasivat vnosina 1761 ja 1861, joka k^lsikirjoitus pMM- 
tettiin painattaa Seuran aikakaas-kirjaan, jos se siihen sopivaksi 
tutkitaan; kirjanpainaja J. F. Granlandilta Tanissa, 14 hsinen nyky- 
aikoina kustantamaansa nudempata snomalaista kirjaa; talonpojalta 
Hanssu Kosknkselta litista hanen kirjoittamansa kirja: ^Uaden 
syntymisen tarpeellisuas. Kaopiossa 1861"; talonpojalta Matti Jant- 
tilalta KempereeltS: „Saatanan vimma kristitysssi maailmassa. Sd- 
derkopingissa 1860"; sahakirjuri A. G. Forst^nilta 4 raplaa hopeata. 
3 §. Umoitettiin ettsl Norjan yliopistolta Kristianissa kesan 
aikana oli Searalle tnllnt kutsamuskirja saman yliopiston viisikym^ 
men-vuotiseen riemujahlaan tam^n kann 2 paivSnal, ja paatettiin 
etta SQomenkielinen kiitos-kirja siita *oli Seuran puolesta kirjoi- 
tettava. 



191 

4 $. Luettiin UadenmaanlaMnin Kavernoorilt^ Searalle tul- 
lot nain kualava kirjoitus: 

„Guvern6ren 

dfver 

N Y L A N D S L A N. Till Finska Litteratnr- 

LandskoDtoret. Ssillskapet. 

Helsin^fors den 25 Juli 1861. 

, J^ 669. Att Hans Kejserliga Majestat, 

enligt till mig* aflStet N^digt reskript af den 11 i denna manad, 
funnit godt i Mder tillslgga Finska Litteratur-Sdllskapet ett nn- 
derstod af tvS tasen rabel, till betackande af kostnaderna for irt- 
gifvandet frSn trjcket af ett, fk Sallskapets f«ransta]tande, ntar- 
betadt latinskt finskt handlexicon, att ander loppet af tva kv ut- 
betalas med halften hvardera Sret, derom, samt att berorde me- 
dal, p§ Litteratnr-Sallskapets reqvisition, komma att af mig frSn 
lanets ranteri ntanordnas, fir jag Litteratur-Sallskapet ha'rigenom 
aran underratta. 

S. H. Antell. 

C. E. Engroos." 
joka kaikella kiitoUisundella maSrattiin poytakirjaan pantavaksi, 
jonka ohessa Esimies ilmoitti, etlsi tamsin kirjan johdolla Searalle 
tana vuonna talevat 1,000 hopea-rnplaa jo olivat Searan kassalle 
tilatat ja asianomaista kuittia vastaan sinne myoskin saadat. 

5 §. Poytakirjaan merkittiin, etta 2iS osa Searan toimituk- 
sia, sisMlt^va tohtori J. G. Geitlinin tekeman „SaksaIaisen kielio- 
pin ynna lakemiston ja sanakirjan kanssa^, nykyjansa oli prsintista 
ilmestynyt. 

6 §. Luettiin kaksi kuvanvalaja von Millerilta MUnchenistd 
tnllatta kirjetta, joissa ban ilmoittaa etta Portbanin muistopatsaan 
malli nyt on mainittaan kaupnnkiin saapnnut ja siell^i knninkaal- 
lisessa valin-pajassa talletetaan; etta se, bronsista valettuna, talisi 
maksamaan 19,500 frankia, joista paoli on saoritettava kohta va- 
lamisen jalkeen ja toinen paoli kain kava on taysi-valmiiksi joa- 
tanut, sitoutuen Herra von Miller tdhan hintaan laittamaan kavan 
joko Stettinin eli Lubeckin kaapankiin; etta patsaan sivu-kuvilta 
ei viela voida mitaan ^arkkaa bintaa maarata, koska niiden mal- 
lit vasta parhaaltansa ovat tekeillai, vaan etta maat, paitsi eto- 



192 

pnolen kuvaa» joka talee isompi ja senUhden kalliimpi, varmaanki 
voitaisiin saada doid 800 fraokilla kappale; etU valanta-tjohdn 
vaadittaisiin yksi vaosi ja ettM Herra von Miller kohta olisi val- 
mis sita alottamaan, jos Seura tahan kauppaan nipeaa. — Vdhdn 
aikaa asiasta keskasteltua, lykattiin se Seuran tolevaaa kokoukseen 
p£iatettavaksi, johon kokoukseen mjoskin tarkka tililaska Porthanin 
maistopatsas-kassan varoista on hankittava ja sanomalehdissSi jnl- 
kaistava. 

7 $. Niiden kdankien soorittamiseksi, jotka edella mainitta 
Herra von Miller etak^teen oli maksanat pabeen-alaisen muisto- 
patsas-mallin kuljetuksesta Roomasta Veronan kanpunkiin, maarasi 
Seura Porthanhi mnistopatsas-kassasta annettavaksi 387 rnplaa 80 
kopeikkaa hopeata. 

8 $. Samasta muistopatsas-kassasta maarattiin kuvaveistSja 
Sjiistrandille 200 hopearuplaa, sen tinka-summan Ijhennjkseksi, 
joka h&nelle on mainitun muistokuvan mallista luvattuna. 

9 $. Rahaston tilasta luettiin seuraava kunkaus-tili : 
1861. Eassa Rapport; September m^nad. 

Debet, 
InkomsL 
Juni 5 Intradesafgift af Stud. Edv. Ottelin 6: — 

„ 1 8 „ ,1 af Fabrikant<$n Brum- 

mert 6: — 

^21 „ n af Doktor Idman, Pos- 

sessionaten Idman^ KoUegan Stolpe, 
V. Pastor Bergroth, v. Haradshof-^ 
ding Procop6, Herrar Hilden och Ny- 
berg, PostmSstar Wessman ochEIe- 

mentarlSraren Friberg 54: — 

^ ^ G&fva frSn Tammerfors g. Herr 

Rosendahl 3: — 

n 23 Intradesafgift afBankoNotarien Lind- 

berg 6: — 

Juli 24 Af Lektor Rancken V6r fdrs&ldt bok- 

lager 23: 20. 

„ 26 Ledamotsafgifl af S&gbokh&Uaren A. 

G. Forsten 6: — 



193 



Juli 26 Glifva af densamma .... 4: — 

Aagasti 15 RMnta k utUnte 125 Rabel. . — 60. 
^ ,, Arsanslaget for atgifvande af La- 

tinskt Lexicon 1,000: — 

30 RSlnta k atl&nte 100 Robe! fdr 

2 mkn 1: — 

„ „ Ledamots-afgifl af Tullforvalta- 

ren C. J. Palmroth ... 6: 



1,115: 80. 



Summa S:r Rub. — 1,115: 80. 



Credit. 
Jani 4 Kassabrist yid sednaste Redoyisning — — 255: 9. 

Utgifl. 

Maj 29 Diyerse pris for taflingsskrifler . 153: 75. 
Jani 10 Faruhjelmska priset, tilldeladt stud. 

Skogman, med postporto. . .100: 53. 
„ 17 Reseonderstod &t Stud. O. Groand- 

stroem 50: — 

y, 19 Aterstoden af kostnaden fbr tryck- 

ningen af Naytelmist5 .... 68: 75. 

Septemb. 9 Till bokbindar Akerblom . . . 29: 96. 

Jnli 16 Karsor Pay^ns Ion for half^ret . 10: — 
Augnsti 15 2:ne m&naders ranta k ett hypo- 

theksMn k 600 Rabel ... 6: — 

„ 24 D:r Geitlins fbrfattarehonorariam . 135: — 

Septemb. 3 Sekreterarens afloning for half&ret 75: — ^28- 99 

^ 11 Kontant i kassan — — 231: 72. 



Sainma S:r Rob. 1,115: 80. 
Helsingfors den 11 September 1861. 

N. Chr. Westermapck. 



Suomi. 13 



194 

Till Porthanska minnesvArden hafva inflatit: 
1861. 
Jani 4 Transport 5J74: 34. 

Jali 1 Pastor Bemer insandt jemte listan 

N:o 200 2: — 

Maj 29 G&fva af Magister Sl55r .... 21; 25. 23: 25. 

Samma S:r Rab. 5J97: 59. 
Helsingfors den 11 September 1861. 

N. Ch. Westermarck. 

10 $. Uusiksi jftseniksi esiteltiin: Tohtori Tikkaselta kaup- 
pamies A. J. Mustonen Joensoussa; Tohtori H. A. Reinholmilta 
Magasiinin hoitaja 5yersti G. A. Petander HelsingissS; talonpojalta 
Matti Jnnttilalta Limingassa searaavat 41 maamiestd: Limingan 
ema-seurakannasta talonpoika Henrik Kaitera, alaapseeri Joh. Ran- 
nMri, talonpojat Elias Jurva, Johan Seikkula, Matti Sontari, Johan 
Ojala, Jaakko PietilS, Pekka Kramsa, Abram Launonen, Zakari 
Simula, Johan Niemelfl, Tuomas H3rmS» Hans Pyhtinen ja PitSjan 
siltavoati Gabriel Lindstrdm; Ala-Temmeksen kyldstil talonpoika 
Isak PSiSkkd; Kempeleen kappelista talonpojat Isak Pirilli, Tuo- 
mas Ohukainen, Johan Monkkanen, Abram Tapanila, Josef Toppi- 
nen, Jaakko Saakkonen; Tymaivan kappelista talonpojat Antti Ma- 
tilainen, Jaakko Eskola, Johan Anttila, Jaakko Herranen, Josef 
Kirstina, Jaakko RerMnen, Joh. Laanninen, Esaias HSrma, Joh. 
Matinolli, Ralle Sdisft, Abr. Toppinen, Henrik Heikkila (se van- 
hempi), Joh. Yli-Siira, Elias Alamarkus, Johan Tihinen; Temmek- 
sen kappelista Henrik Vital!, Petter Vikio; Lumijoesta PetterPot- 
tala, Lnkkari Antti Alberg, Ja Oulan pitajasta talonpoika Zakari 
Jaalinoja. — Allamainitulta sihteeriltal koulnnopettaja Tohtori K. 
Grdnlund HelsingissS. Pfiyllikirjan vaknudeksi: 

Carl Gust. Borg. 

LokataLon 2 pftiv. 1861. 

1 $. Syyskuun 11 pSLivanM pidetystS Searan kokoaksesta 
kirjoitettu p5yt&kirja luettiin tarkasteltayaksi. 

2 $. Umoitettiin searaavat Seuralle tulleet lahjat: Tohtori 
Krentzvaldilta Werrossa „Kalevipoeg 6 and 7 Lieferang. Tartossa 



195 

1861^ seka ^'Sippelgas. Teine jaga. Tartus 1861"; kamreerin 
leskiroaya Sofia SandbergiUa MikkelissM ^Antjeckningar af Burman^\ 
k&sikirjoitus, sisSltava Cversti-laatnantti J. J. Barmanin omatekoi- 
sen elSmakerran ; lukion apalaiselta tohtori Yrjd Koskiselta ^No- 
velles recherches sur Tapparition et la dispersion des Bohemiens 
en Europe, par Paul Bataillard. Paris 1849"; sahakirjari A. G. 
Forstenilta ^C. A. Ehrensvdrds skrifter, Strengnfis 1816" ja ^Bib- 
lische Geschichte fiir Kinder, zum Allg. Gebrauche in d. Yolks- 
Schalen Baiems. Miinchen 1823—1826", 3 osaa, sekS 7 van- 
baa vaskirahaa ja 1 pronsi ja 1 hopearaha. 

3 $. Ilmoitettiin ettS, 3 S:n johdoUa Seuran tata edellisessa 
pdytkkirjassa, Norjan YliopistoUe oli Seuran puolesta toimitettu 
nain kuuluva kiitoskirja: 

^Kuninkaallisen Norjan Yliopiston jaloarvoiselle Hallitnkselle ! 

SiitaL kutsumnskirjasta Norjan Yliopiston 50-vuotiseen riemn- 
juhlaan, jolla Yliopiston jalo-arvoinen Hallitus suosiollisesti on Suo- 
malaisen Kirjallisunden Seuraaki kunnioittanut, saa sama Senra 
tMmiin kautta sanoa ndyrait ja bartaimmat kiitoksensa. TSimS knt- 
sumas oli Kirjallisunden Senralle sitS ilabuttavampi ja kallis-ar^ 
yoisempi, kuin ei Seuran nimenomainen tarkoitus ole oUut liikkoa 
tieteiden yleisemmalld alalia, vaan parhaastansa abkeroida suomen 
kielen ja kansallisuuden edistjmista. Kuin Kirjallisunden Seura 
aina kesaksi toimestansa lakkaa ja vasta tdnd pMivflnS on undel- 
lensa kokoontunut, niin ei Teidainkftan arvollista kutsumuskirjaanne 
Searassa ole yaremmin voitu esille ottaa, eiksl siis Seuran ole kfty- 
nyt sit^ aikanansa noudattaminen. Mutta yaikka jublallinen betki 
jo aikoja sitten on obitse, niin pyytala knitenki Seura tftmdn kautta 
saadakseen kaikella kunnioituksella toiyottaa Norjan 50 yuotta ku- 
koistaneelle, kuuluisalle YliopistoUe, sunrinta onnea ja menestystM 
sen isanmaalle ja tieteelle pybitetyissS bartaissa riennoissa. Nor- 
jan yapaa ja yirke& naapurikansa on aina Suomessa ollut ylen ar- 
yossa-pidetty ja sen kansallista ja tieteissM kuuluisata Yliopistoa 
on Suomalaisen kirjallisunden Senra alati suurimmalla kunnioituk- 
sella maisteleya. HelsingistS, 11 pllivSnSl Syysknuta 1861. 
Snoraalaisen KirjallisaudeD Seuran puolesta: 
Elias Lonnrot. 

Carl Gust. Borg. 



1% 

4 $. Luettiin KeisarilliseUa Soomen Seoaatilta Seoralle 
tallQt searaava kirje: 

^Alexander den Andre, Kejsare och Sjelf- 
herrskare dfver hela Ryssland, Tsar af Po- 
len samt Storfarste till Finland etc. etc. etc. 

Till Finska Litteratar-Sallskapet. — Uti en den 18 nast- 
vikne Maj till VAr General-Gavernor 5fver Finland aflAten skrif- 
yelse, hvilken sedan blifvit till Oss i nnderd^nighet dfverlemnad, 
hafven J, efter derom otaf General-Gavernoren vackt friga och 
pk af Eder framstdllda skSl, sSsom synnerligen gagneligt, bland 
annat, fdr finska sprAkets utbildning i hSnsigt till lag- och karial- 
stilen, fbreslagit att 1734 &rs lag, hvaraf en finsk ofverslittning 
redan for langre tid tillbaka ntkommit, blefve &nyo till namnda 
spr&k 5fyersatt och ntgifven med korta anmarkningar om i denna 
lag eflerhand faststHllda fbrMndringar och tillagg samt Atfoljd icke 
allenast af vasendtligare fbrfattningar dels i deras helhet och dels 
i atdrag, s4som bihang, atan ock af ntlbrligt register ofver den 
jnridiska terminologin, jemte det J ansett, att det sAlunda (ore- 
slagna lagverkets ntgifvande borde till enskild fdrsorg dfverl&tas 
och af regeringen endast med nodigt penningebidrag understddas, 
ntan att verket ibrbfrigt genom dfverhetlig sanktion tillades annat 
vitsord, in dess mer eller mindre fdrtjenstfnlla ntarbetande knnde 
tillvinna detsamma, Kfvensom J, ander fbmtsattning att detta 
verk, for att till alia delar motsvara sitt Sndam&l, m&ste forfattas 
p& svenska och derifrlin ofvers^ttas till finska spr&ket, jttrat den 
(ormodan, att verkets redaktion, dfversdttning och trjckning kunde 
fallandas inom fyra kr samt att kostnaden dervid ej kommer att 
dfverstiga fyra k fern tnsen rubel silfver, emot hvilket nnderstods 
erhlillande i mon af arbetets fortgAng J jemvSl trott Eder lyckas 
i att i'k detsamma ntfbrdt. 

Vid skedd anderdlinig fdredragning af detta Srende hafve 
Vi, med afseende k Vkr fbr Finland tillforordnande Senats och 
Generalguverndrens nnderdSniga tillstyrkan, fnnnit godt i Nlider 
tillSta att, s4som bidrag till kostnaden for ntgifvandet genom Eder 
fdrsorg af ett sk beskaffadt lagverk p& finska sprSket, som ofvan- 
fbre Mr nftmdt, utaf allmanna statsmedlen mk till Eder utbetalas 
en summa af hogst femtusen rubel silfver, att under loppet af 



197 

fjra kr i mon af behofvet utgk efler n&rmare forordnande af Se- 
natens Ekonomie departement, hvarest J Sger om arbetets fort- 
skridande och den derlill erforderliga kostnad gdra anmdian; hvil- 
ket Eder till kannedom och eflerr^lttelse hSrigenom i N&der med* 
delas. Helsingfors, den 27 Angnsti 1861. 

Enligt Hans Kejserliga MajestSts Eget Beslnt 

och i Dess Hdga Namn, 

Dess tilllbrordnade Senat for Finland. 

Lars Sackleen. C. Cronstedt. Pehr Topnqvist. 

Fab. Langenskiold. Joh. Er. Bergbom. V. Farahjelm. 

A. F. Manck. S. H. AnteU. S. Ekbom. 

J. F. Pipping**. 
TamKn knoltuansa alamaisella kiitollisnadella, pSlMtti Seura 
rayeta kysymyksessM olevan lakiteoksen toimeen, josta jo ennen on, 
pohutta Senran tamSnvaotisessa pdytakirjassa 1 paivaltli Touko- 
kuata, 4 $, ja 22 paivsiltsi samaa knnta, 3 $, maarSten nykjisen 
esimiehensa ja sihteerinsS Seuran paolesta sopimaan sen ruotsin 
kielella kirjoittamisesta kanslianeavos provessori J. Ph. Palm6nin 
kanssa, ja sihteerinsS sen saomennoksesta kirjoittamaan Saaks- 
maen kirkkoherralle tohtori G. Cannelinille, jolle joko yksinansS 
taikka niiden apamiesten kanssa, joita kirkkoherra itse naki so- 
veliaaksi kliyttMli, Seura mieloisiminasti uskoisi tMmMn saomennos- 
tyon. 

5 $. Menneesta kokoaksesta viivahtsLva kysymys Porthanin 
mnisto-patsaan yalattamisesta otettiin nyt lopallisesti paatettSvsiksi, 
ja kain Seuralla, tahan kokoakseen hankittujen ilmoitnsten ma- 
kaan» oli samaan tarpeesen ainoasti noin 2,000 hopea-rnplaa, 
mutta, niinkuin lahinnd edellisen kokoaksen poytSkirja 6 JissMns^ 
tarkemmin selittasi, valaminen, rahti-palkat y. m. valttSmMttOmat 
kustannukset, vaativat lahes 7,000 niplaa, niin ei Seura nyt kat- 
sonut vQivansa eika pitavansH valattaa tsita patsasta, ennenkuin 
siihen sai tarpeellisia yaroja. Kuin kumroinki oli luultaya, ettei 
se yleisoa enaan olisi mieleen, jos koko hanke epSinaarsiiseksi ajaksi 
jaisi yiiyahtamaan, suostui Seura sen ohessa silla proyessori J. V. 
Snellmanin ehdottelemalla keinolla myetaksensa tShan tarpeesen 
rahoja hankkimaan, elta kehoittaisi kaikkia maamme kaupunkeja 
yiettamaan Porthanin kohta tuleyata syntymM-paiyMS, 9 paiyaM Mar- 



198 

raskuussa, joUakin yleisellii jnhlallisimdella, josta tolot annettaisiin 
Porthanin maistopatsas-rahastoon; ja piti sillH valin tointa pidetta- 
mSn njt yalmiin maistopatsas-malHn palovakanttamisesta ja hao- 
lellisesta tallettamisesta MilnchenissS. 

6 $. Kain 3.000 kappaleen kokoinen uusi painos TopelinkseD 
Loonnonkirjaa on yalmistamassa, pSStettiin varostaa 500 kappa- 
letta siitft koristetailla paperi-paSlljksilla ja mant 2,500 kappaletta 
Didottaa koviin ja takeviin kansiin. 

7 $. Pdjtdkirjaan merkittiin, ettd Senran siihen maSramat 
valiomiehet, esimies provessori Lonnrot, tntkijakannan esimies pro- 
vessori Akiander ja allekirjoittanat sihteeri menneen SyyskuuD 18 
pSivanS olivat kMjneet Seuran entiseUe sihteerille tohtori Elmgre- 
nille viemSssa sen mnistolahjan, — hopeiset kirjoitnskalat ja 150 
bopea-raplaa rabassa — , johon Seuran jMsenet kesknudessansa 
olivat yaroja kerMnneet. Rirjoitas-kaluihin, jotka maksoivat 55 ho- 
pea-ruplaa, oli piirastettn sanat ^S. G. Elmgrenille Saomalaisen 
Kirjallisuaden Searalta" sekfi „18i^*46— 181/61", osoittaenniiden 
15 vaoden SSrimmSlis]& p&ivia, joina tohtori Eimgr^n yasymatto- 
mMlU ahkerandella oli Seuran sihteerind tyoskennellyt. 

8 $. Tiedon saatuansa etta mauan yara-kirkkoherra A. E. 
Olsonin takausmiehistii niiltsi 1000 hopea-ruplalta, jotka Olsonilla 
on Senralta lainassa, oli kaollut, maMrasi Senra tohtori Pol^nio ja 
maisteri A. Schaumanin tutkimaan, josko tamSn kuolieen takaus- 
miehen sialle toista taryittaisiin. 

9 $. Rahayartian knnkans-tili oli senraaya: 

Kassa Rapport. Oktober. 

1861 Debet. 

September 11 Beh&llning i kontant ... — — 231: 72. 

Jnkomst 
September 12 RMntevinst fdr 12 d:r k 2:ne 

utgifne Saimasedl — 12. 

„ ^ Ledamots-afgift af Rektor Stoc- 

kus 6: — • 

,, 21 D:o af Bonderne Johan 

Fongdila, Joh. Rnotsinoja, Job. 
JuQStila och Henrik Punttala 24: — 



199 

September 21 GAfva af den gidtndmade . . 4: — 
M 27 Ledamots-afgift afBonderneZ. 

OUila och N. Junttila . . 12: — 

^ 30 D:o af Handlanden S. Kahlberg 6: — ^2- 12 

Oktober 2 Skuld JL_ • • Ssi 66. 

Samma S:r Rii] — — 322: 60. 

Credit. 
September 13 A tryckningskostnaden fbr Geit- 

lins tyska Grammatik . . 200: — 
^ 30 Forskott k arbetskostnaden k\ 

Bokbindar Akerblom . . .100: — 
Oktober 1 Half;lrs hyran fdr SlQlskapets 

lagerrum till D:r Pihlflycbt . 22: 50. 322- 50 



Samma S:r Rub. — — 322: 50. 

Helsingfors den 2 Oktober 1861. 

N. Chr. Westermarck. 

For Porthanska minnesvSrden bar inflatit: 
1861. 8il*»cr 

Rub. kop 
September 10. Transport 5,797: 59. 

Helsingfors den 2 Oktober 1861. 

N. Chr. .Westermarck. 

Portbanin muistopatsaan rahastolla ei viime kaukaatena ol- 
lat mitadn tnloja, jonka vaoksi sen tulo-summa on edellensfl 5797 
raplaa 59 kopeikkaa hopeata. 

10 $. Uosiksi jsLseniksi esittelivSt: maisteri Lavonins mals- 
teri L. H. S. Mechelinin, tohtori Pol^n talonpojan Aleksander Si- 
kasen, allekirjoittanut sihteeri ylioppilaan Jakob Oskar Forsman. 

Kain Searan esimies provessori Ldnnrot oli estetty t&nH pjLi- 

vanH saapaville talemasta ja vara-esimies Rabbekin oli olkomaalla 

matkustamassa, johdatti Searan entinen esimies, kanslianeavos pro- 

yessori Rein tMta kokoasta. 

POytilkiijan yakaadeksi: 

Carl Gast. Borg. 



aM 



■arrasknun 6 pftiv. 1861. 

1 $. Lokakuan 2 pfliT&iJl pidetystd Searan kokouksesta kir- 
joitettu pdytdkirja laettiin tarkasteltavaksi. 

2 $. Umoitettiia Searalle lahjaksi talleen: Valtaneavos He- 
lartinin leskiroavalla Pietarissa 203 kirjaa hanea miesvainajansa 
kirjastosta, josta arvollisesta lahjasta kiiloskirja searan paolesta 
m&&r£ittiiii laitettavaksi ; valtaneavos A. SchiefnerilU Pietarissa: 
„Zar russischen Heldensage, von A. Schiefner^; Virolaiselta kir- 
jallisuaden searalta ^Mittheilaagen^-nimellisten toimitastensa 2:nea 
vihko, seka ^Archiv iUr die Geschichte Liv-, Est- and Garlands, 
von C. Schirren^, 8:nnen niteen 2 ja 3 vihko» ja ^Neae Folge^, 
l:nen nide; Saomen Tiedeseuralta ^Acta Societatis Scieotiaram 
FenniaB, Tomus VI''; apteekari H. J. KjoUerfeldtilta 1 kSlsikirjoi- 
tas ja 2 kirjettS sekft seuraavat neljS hanen toimittamaansa kir- 
jaista: ^Om kanal-anlSggning. Wiborg 1840^, ^Om hemmans 
besatenhet och beskattning, Wiborg 1840^, ^Method for bedom- 
mandet af kop- och skattevardet A Finlands jord samt jordskat- 
tens jemlika fbrdelning. Helsingfors 1844^*; „Landthash&llnings-la- 
ran i kort sammandrag och iSdipad for Finland. Tillokt och for^ 
bfittrad applaga, H:fors 1847^; maaviljelyskoalan johtajalta A. 
Manniselta „Kuopion lUSlnin maaviljelysseuran asetakset. Kaopiossa 
1861^ ja „Sa^ntdjen esitjs yhdyskannalle kasvavain viljain va- 

kuattamiseksi Kuopion laanissa. Kuopiossa 1861^; yliop- 

pilas A. V. Jahnssonilta 108 h&nen kerMamaainsa saomalaista sa- 
nanlaskua; vara-esimieheltfi asessori F. J. Rabbelta 27 nyky-ai- 
kaista ulkomaan hopea- ja 8 vaskirahaa; sotatnomari N. Becke- 
rilt^ 1 vanha hopea-raha, loydetty Helsingin pitiijassa; sahapat- 
runna P. Sopaselta Rantasalmella 1 noitakukkaro kalainensa ja 2 
vanhanaikuisen kivi-meisselin kappaletta. 

3 $. Ilmoitettiin etta kanslianeuvos provessori J. Ph. Pal- 
m^n ja kirkkoherra tobtori G. Cannelin olivat ottaneet Palmen 
raotsiksi kirjoittaaksensa ja Cannelin suomentaaksensa edellisen 
poytakirjan 4 §:ssk mainitan laki-teoksen. Provessori Palmenio 
iHsilk asiasta Searalle laittama ruotsinkielinen kirjoitus, joka ylos- 
laettiin kaalai searaavalla tavalla: 



^Memorial. 

Finska Litteratur-Sfillskapet har, genom dess Ordibrande och 
Sekreterare, meddelat mig sin onskan, att i afseende k del lag* 
verk, som f<lr allmogens behof och till finska sprlikets utbildning 
i lag- och kurial-stil skall utgifvas, jag mAtte ofv€rtaga redaktio- 
nen af den dervid erforderliga svenska text eller Atminstone led- 
ningen af dess ntarbetande. 

Jemte det jag fkr Mran betyga min uppriktiga tacksamhet 
fbr delta hedrande ibrtroende, finner jag mig af medborgerlig pligt 
och inre bdjelse manad att emottaga nppdraget och, sk vidt mina 
embets&Iiggande medgifva, sjelf utfiira detsamma. Ty enligt min 
fbresUillning kr det af synnerlig vigt, att arbetet redigeras af en 
enda person och efler en genomtSnkt plan, liksom ofversSttningen 
horde heist af en enda person ntfbras; hvaremot granskningen se- 
dermera kan, f^r storre sSkerkets skall, dfverlemnas ki flere sak- 
kannige personer. 

BetrlLffande planen fbr arbetet finnas lyckligtyis mAnga fdre- 
bilder af dylika lagyerk i grannriket Sverige, hvilka ntkommit i 
flere npplagor samt s&lnnda mksie anses vara fallt beprofvade och 
till sin anvSindbarhet vitsordade. — Med ledning af denna erfa- 
renhet anser jag det ifrSga varande bdra inrSttas efter foljande 
plan och ordning: 

l:o. Kansli kollegii fbretal och Konnng Fredrik l:s stad- 
fsistelse k 1734 krs Lag. 

2:0. Inneh&llsregister ofver Lagens Balkar och kapitel. 

3:o. Sjelfva Lagens text med korta uppgifter af de vid 
vissa lagrum gjorda Mndringar, fUrklaringar och tillagg, enligt gkl- 
lande forfattningar. 

4:o. Alfabetiskt register Sfver Lagens sslrskilda stadganden. 

5:o. Lika beskaffadt register till ibrklaring af de i lagsprl- 
ket filrekommande termer och nltryck. 

6:0. Domare-reglome, hyilka, ehora mera an tre sekler 
gamla, anna framgent bibehUla sitt vsurde och forsvara sin plats 
vid lagbdckeme. 

7:o. Bihang, iunehillande vidlyfligare forfattningar af all- 
man vigt och betydelse, hvilka ej kannat ander lagtexten in- 
fdras. 



202 

8:0. Forteckning dfver sistnliinnde fbrfattningar, hvilkas in- 
neh&ll redaa af titlarne framglir och derfore ej syoes bebdfva sar- 
skildt registreras. 

Hvar kier vidkommer arbetets atforande, kaQ detsamma, for 
vinnande af tid, Idmpligen fbrdelas sMunda, att Lagens ibretal, 
stadf^stelse och (brsta iQDehillsregister, samt sjelfva lagtexteo och 
domare-reglorne, s&som allaredan f^rdiga och oi<^r3nderliga, ome- 
delbart leinnas till dfversMttarens handlaggniag, hvaremot under- 
teckaad emellertid skall utarbeta redaktionen af de tilljigg ar for- 
fattningarne, som under vissa lagrum komma alt infbras. Nar 
ater dessa tillagg hunnit redigeras och tillika de f<>rfattningar, som 
i bihanget skola inflyta, blifvit besUmda, aflemnas desamma till 
ofversftttning, medan det alfabetiska registret och fbrklaringame 
ofver lagtermer af tnig utarbetas, fbr att slutligen jemvsd ofver- 
sflttas och dervid i lexikalisk form efter finska hnfvudordeu upp- 
stallas. 

Man kan visserligen forutse, att detta fosterldndskt vigtiga 
arbete erfordrar nftgra Ars tid, dk de personer, som skola utfbra 
dess redaktion, dfversftttning och sintliga granskning, ofelbart komma 
att tillika upptagas af sina egna maktp&liggande befattningar. Men 
delta drojsm&l torde och hafva en yiss njtta med sig, ifall sent 
omsider den lyckan fbrunnas Finska folket, att vid en landtdag 
fA medverka till sina fbrAIdrade lagbuds tidsenliga utbildning. Ty 
om i sAdan hSndelse, sAsom med skd kan formodas, vigtiga for- 
Undringar i Lagens text tillkomma, ar det ock ovilkorligen nod- 
vSndigt, att dessa fl uti det i frAga varande lagverket till Finska 
folkets omedelbara kSnnedom och bAtnad inflyta. Helsingfors, den 
5 November 1861. J. Ph. Palm^n''. 

Kirkkoherra Cannelin oli Seuran sihteerille kirjoittamassa 
kirjeessSnsa, joka myoskin luettiin, asiasta lausnnnt: „Rdrandehuf- 
vudfr&gan vill jag namma, att, dk jag ur tidningarne inhemtade 
det smickrande uppdrag, som litter.-s«lllskapet beslntit att anlor- 
tro mig, ingen tvehAgsenhet hos mig uppstod om hvad jag i detta 
afseende skuUe gora, och dk jag nu erhAUit din forenSunnde skrif- 
velse i Smnet, f&r jag Hirklara, att jag, lika mycket lor den ^goda 
sakens^ som det „goda arfvodets^* skull, Mr villig att emottaga 
och, efter fbrmdga, soka fullgora litter.-sallskapets ifrdgakomne upp- 



203 

drag. Arfvodets belopp dfverlemnar jag it SaUskapets bestam- 
mande : otan enemman (koska kruonu maksaa) ; tydyn vdhempiiJiii- 
kio. Frdnnnande bitrade vid arbetet vill jag ogerna begagna mig 
utaf. Jag hoppas att, om ykr Herre spar mitt lif och fortfarande 
skanker mig helsa, samt inga sjnnerliga hinder fbr ofrigt mellan- 
komma, jag inom tre kv bar appdraget fuUgjordt, sA godt jag ibr- 
mlr. Att manuskriptet granskas, ioQaa det trjckes, dfvereosstdm- 
mer fullkomligen med min dnskan; ty plas vident ocali quam 
ocnins. 

P& grand hMraf inibrvMntar jag ej mindre de aC Dig utlof- 
vade i sirendet tillkomna ^dokamenlerne^S Mn de i S^llskapets bib- 
liothek befintliga ]ag-dfyersattningsfbrs5k, hvarjemte Sfven ndgon 
af de ntaf prof. Palmen (i bans pro memoria) rekommenderade 
upplagorne af allm. lagen, sSsom ock den finska ofversMttningen 
deraf, kunde medlblja, ifall desse bocker^finnas i nyssnSmnde 
bibliothek. 

SS^ksmMki d. 26 Oktober 1861. 

Gastaf CanneliD. 

4 $. Edellisen gin johdosta pMatettiin, ettS tamSn vaoden 
kuluessa piti Seuran paolesta Senaatille laiteltaman ensimSinen 
niistS samassa S:ss£l mainittua lakiteosta koskevista ilmoituskirjeistS, 
joiden antamiseen Senra armoUisen kirjeen kautta 27 pSivftltfi 
mennytta elokaata on vaadittu, ja ettsi kirkkoherra Cannelinille 
l^hetetadn kaikki ne Searan kirjastossa olevat kirjat ja k^sikirjoi- 
tukset, joijsta hanelle lakiteoksen saomentamisessa voisi olla mi- 
t^sin apua. 

5 $. Ilmoitettiin ettM nyt nMbtHvillM oleva 22 osa seuran 
toimituksia: ^Kuopion iMKnin kartta. Ensimainen osa. Savon ja 
USmeenmaa. Toimitti G. Thil^n 1852—1856'' oli yalmis kirja- 
kaoppaan laitettavaksi, kain vaan se maalatuksi saadaan, jonka 
vuoksi sille hinnaksi mMarattiin 5 markkaa hopeata, sekS ettfl sen 
toimittajalle kamarinenvos Thilenille piti tekijdisinM iSlhetettSmiin 
15 karttaa. 

6 j. Koska usioita lainanhakijoita oli kSynyt Porthanin 
muistopatsas-kassasta rahoja tiedustamassa» pslStettiin ettei samassa 
rahastossa nykyjaan olevia, eika siihen ehkH kohdakkoin kokoon- 
iavia rahoja enaan ruyeta lainaksi antamaan, vaan ettft ne korkoa 



204 

kantaviaa valtion velkaseteleinU ovat talletettavat, milloin byviiiisd 
ollakseen saataYilla, jos Seura v^leen, niiokuin njt toiyotaan, kj- 
keneisi mainittaa maistopatsasta valatottamaan. 

7 $. TiedoQ saatoansa siiUi, ett& muatamia searan rahas- 
toon takaaksessa olevia miebia njkyjftnsS oli koollat, m&^risi Seara 
vara-esimiehensfl asessori Rabben ja maisteri Aug. Schaumanin 
tatkimaan rabastossa olevat yelkakirjat ja ebdottelemaan, mita toi- 
menpiteitS asianhaarat ebkii t^m^n subteea vaatisiyat. 

8 $. Esimies ilmoitti kanslianeuyos proyessori J. V. Soell- 
manin Searalle Djkjisia iShetUaeen 1,500 kappaletta Kirjallisaus- 
lehteen painettayasta raotsinkielisesta kirjoitaksesta : ^Hyad yar 
Portban? Nigra ord med anledoing af festerae den 9 Noyember 
1861^, pyynndUa, etU Seura ne maakuntaan leyittaisi Saomen 
Valtio-Sanoraain kanssa. josta esimies my5skin, ajan tarkeyden 
tabden, sanoi Seuran puolesta kohta jo tointa piUoeensli. 

9 $. Kiyaloisuaden ja abkerain yirkatoidensd tabden ilmoitti 
searan tamaQyuotinen rabayartija, Yiiopiston Kamreeri N. Chr. 
Westermarck, ei en^Mn yoiyansa tdtft yirkaa Seurassa toimittaa, 
jonka tsibden se taleyaan ynosipdiyM&n asti jSitettiin Searan hanta 
edelliselle rabayartijalle, lebtori K. GoUanille boidettayaksi, joka 
byydntabtoisesti oli layannut ruyeta tsibiin toimeen. Westermarc- 
kin ja CoIIanin oUessa balullisia ybteisesti yastaamaan rabaston 
sadnndllisesta boidosta nykyisena tilintekoyuonna, ei Searan puo- 
lesta kat^otta mitaan kassa-katselmusta beidan yalillansa tarpeel- 
liseksi. 

10 $. Rabayartija luki seuraayan kuukaus-tilin : 

1861. Kassa Rapport. Noyember m&nad. 

Debet 

Noyember 6 Kassabrist — — 452: IJ. 

Summa S:r Rub. 452: i\. 

Credit. 

Oktober 2 Kassabrist -— — 38: 66. 

,, 5 At Magister Rotbsten k dess bo- 

norarium 300: — 

n „ ^ Roklryckar Leyin . . . 74: 35^. 



Oktober 18 For lithografiering af kallelse- 

bref 16: — 

^ „ r, lithografiering af en karta 

dfver Kamo socken . . . 23: — 



413: 35^. 



Summa S:r Rah. 452: 1^. 

Helsingfors den 6 Noyemher 1861. 

N. Chr. Westermarck. 
For Porthanska minnesy&rden hafva inflntit: 

1861. Balans friin sednaste redovisoiog — — 5,797: 59. 
Oktober 21 Inkomsten af docenten Ditrichsons 

litterara soiree 83: 25. 

„ 23 G^fva af en okand under sigill 

med initialerne „0. W. 1. F.'* 10: — g^. 25 

Samma S:r Rnb. 5,890: 84. 

Helsingfors den 6 November 1861. 

N. Chr. Westermarck. 
11 $. Seuran jaseniksi esiteltiin: Senaatin kamreeri C. C. 
Avellan ja 5versti-luatnantti J. U. von Torne, molemmat Helsin- 
gissa, overstilantnantti Stjerncreutzilta. 

POytSJiirjaD vakuudeksi: 
Carl Gnst. Borg. 

JoQlnkQim 4 pftiv. 1861. 

1 $. Marrasknun 2 pSivanS pidetysta Searan kokoaksesta 
kirjoitetta pojtakirja luettiin tarkasteltavaksi. 

2 $. Ilmoitettiin seuraavat Seuralle tnlleet lahjat: „Det 
Kongelige Nordiske Oldskrift-Selskab^ nimelliseltfi Searalta Kd- 
penhaminassa ^Antiqvarisk Tidsskrift^^ nimellinen aikakauskirjansa 
vaosilta 1855 — 1857^ yksi nide; Kuverndori K. Furahjelmilta 
Kaopiossa provessori A. Spolen, vapasukaisella nimella Rosenborg, 
omakMtisesti kirjoittama elamakerta; vara-taomari H. Adlercreot- 
zilta KyrkslattissK 32 kirjaa, useammat Raotsinmaan historiata; 
dosentti, tohtori A. AhlqvisUIta : ^Versach einer Mokscha-Mord- 



206 

vinischen Grammatik nebst Texten and Worterverzeichniss, von 
Aug. Ahlqvist. S:t Pbg 1861''; apteekari H. J. Kjdllerfeldtilta kaksi 
hSnen raotsinkielistM kasikirjoitnstansa, nimelU: ^Betraffanden lif- 
egenskapeDS upphSfvande'' ja ^UnderdftDigste Asigter ocb tankar. 
— Ar 1858 dea 13 Mars afsUodt per posto, i S:t Petersbarg 
adresseradt till Majestatet och den 15 April under N:o 3146 ifr^n 
Kejserliga Statssekretariatet afsMndt till Ministerium for Inrikes 
Srenderne''. 

3 $. Luettiin Seuran asiamiehelt£l Pietarissa, tohtori O. 
Raockenilta tullut kirje 28 psiivalU mennytU Marraskuuta, jossa 
tohtori Rancken l:ksi anoo saadaksensa julkaista tahdellisimmat 
paikat siita dversti-luutnantti J. J. Barman vainajan omak^ltisestd 
elSmakerrasta, joka tnonoittain Seuran kirjastoon labjoitettiin, jo- 
hon pyyntdon Seura mielellansa myontyi, seka 2:ksi kehoittaa 
Seuraa kokoomaan njkjisimpiakin kansan lauluja, jota asiata Seura, 
niinkuin tapansa tShSnkin asti on ollut, tahtoi teroittaa vastaisten 
kerSSmlimiestensSi mieleen. 

4 %. Sittenknin Porthanin kuva-patsas rahastoon, jonka 
sSastd menneen Marraskuun 6 paivMna nousi 2,089 ruplaan 33^ 
kopeikkaan hopeata, rahavartijan ilmoitusta my5ten, viimeiselld kua- 
kaudella on karttunut 4,216 ruplaa^ 15 kopeikkaa hopeata, ja joila- 
kuita toisiakin raha-lahjoja siihen kohta toivotaan saada, pSatli 
Seura, suuresti kiitollinen nSista rnnsaista lahjoituksista, arvele- 
matta voivansa valaluttaa kysymyksessS olevan kuva-patsaan, seka 
valitsi esimiehensS, vara-esimiehensS, rahavartijansa ja sihteerinsa, 
niiden apumiesten avnlla, joita he mielestSns^ tarvitsevat, MOn- 
chenissft olevan kuninkaallisen valin-tehtaan pMsillysmiehen Herra 
von Millerin kanssa Seuran puolesta tekemSSn kuvapatsaan vala- 
misesta kontrahdin, ja muuten niihin toimen-piteisin kaymaSn, 
joita tyon pikaiseen ja soveliaasen valmiiksi saamiseen tarvitaan. 
Samalla p^Stettiin myoskin Senralle hankkia t^ydellinen fotografia- 
kuva jo valmiina olevasta mallista, siihen kuuluvien syrjMkuvien 
kanssa. 

5 $. Pdytakirjaan merkittiin, etta koska se lakiteos, josta 
3 ja 4 $$:ssft Seuran pOytakirjaa menneen Marraskuun 6 pMivalta 
puhutaan, vielli on niin alottamatonna, ettei siitd varmaudella kay 
paljon mit^£[n sanominen, lykStSMn sen ilmoituskirjeen antaminen, 



207 

josta sisken sanotQssa 4 $:ss& mainitaan, toislaiseksi ja siihen asti, 
etta joitakin luoteltavia tietoja saman tyon kulasla ja jdatumisesta 
Yoidaan Senaatille ilmoittaa. 

6 $. Rahavartija laki searaavan kaukaus-tilin seka Seuran 
omasta kassasta etta Porthanin kuvapatsas-rahastosta : 
1861. Rassa Rapport. December. 

Debet 
Inkomst 
Novemb. 29 Ledamotsafgift af D:r Chr. G. Si- 

belias 6: — 

„ „ Ledamotsafgift af D:r C. E. Gron- 

lund 6: — 

„ „ Ledamotsafgift af Stad. J. O. Fors- 

man 6: — a^ 

Decemb. 4 Kassabrist — — 434: li. 

• . z 

Samma S.r Rub. 452: 1^. 
Kredit. 
Novemb. 6 Kassabrist 452: 1,^. 

Helsingfors den 4 November 1861. 

N. Chr. Westermarck. 
pp. K. CoIIan. 

1861. Porthanska Fonden. 

Nov. 6 Kontant behMlning 2,089: 33^. 

Inflotna medel fran fdljande orter: 

Rjorneborg. 

Genom Rorgmastaren A. W. Montin ... 320: 88. 

Rorg4. 
^ Lektom mag. J. E. Stromborg: 

Inkomst af festen den 9 Nov. . . 58: 35. 
Sammanskott af Gjmn. elever . . 27: 25. gr. />/i 

Rrahestad. 
r, Rorgmlistaren K. Hild^n ....—— GO: 50. 



208 

Heinola. 
Genom Ordningsman C. D. Hoffstrdm ... — — 73: 

Helsingfors. 
„ Borgmastaren Edv. Strdmbergi 

Inkomst d. y\ 341: 15. 

„ D:r J. A. J. Pippingskdld frAn d. till- 
amnade sjukfonden till J. W. Pip- 
pings minne 20: — 

Sammanskott af Hist. Fil. Fak:tea 103: 40. 

„ af Ljcei-elever . . 23: 25. ^g^. g^ 

Ijo. 
„ Kuramgerens K. A. Calamnins . . — — 41: 

Jakobsstad. 
^ Gymn. Rektorn mag. F. J. Odenvall: 

insamlade medel inom staden . . 50: 80. 

d:o d:o „ Pedersore . 2: — ^g. go 

Joensua. 
„ Borgmastaren Gabr. Ehnberg ... — — 43: 50. 

Jyvaskyld. 
„ Stadsstjrelsen — — 88: — 

Gamla Karleby. 
r, t. f. Borgmastaren J. Gr5nholm . . 78: — 
„ „ Rektor mag. O. Blomstedt, fr. 

H. E. Skolans Elever .... 2: 50. g^. ^q 

Nya Karleby. 
„ Borgmastaren E. J. Hockert ... — — 56: — 

Kexholm. 
„ t. f. Borgm. J. J. Hallonblad ...'—— 55: — 

Kaopio. 
„ BorgmMstaren A. Radbdck: 

Medel insamlade inom staden . .116: 85: 
d:o d:o i Idensalmi . . 14: 50. iqi. 35 



209 

Kristinestad. 
Genom t. f. BorgmMstaren J. W. Lindfoohm: 

Genom bal och subskription samlade 98: 29. 
Sammanskott af L. El. skolans & Frunt. 

skol. Elever 7: 96. jQg. 25 

Lampis. 
„ Protokolls Sekr. F. A. vod Platen . — — 5: — 



Leppayirta. 










Prosten D. F. Walle ..... 


— 


— 


13: 


75. 


S:t Michel. 










Ordningsman A. £. Landgr^n. . . 


— 


— 


75: 


— 


Nyslott. 










Borgarmastar J. MdlsS 


68: 


— 






Rektor C. C. Stenberg, fr. H. E. Skol. 










Elever 


2: 


5. 


70: 










5. 


N^dendal. 










Borgm. G. Petterson, N&dendal . . 


— 


— 


23: 


— 


S:t Petersburg. 










Skolinspektorn mag. K. A. Sloor . . 


— 


— 


65: 


— 


Raamo. 










Borgm. Friherre S. v. Knorring . . 


— 


— 


40: 


20. 


Sordavala. 










Stadsllikaren, Med. Lie. H. A. Hall- 










Strom 


■ "■• 


— • 


60: 




Tammela. 




Proy. Ldkaren D:r J. A. Friman . . 


— 


— 


162: 


— 


Tammerfors. 










Borgm. F. Procop6 


— 


— 


155: 


— 


Tayastehos. 










Borgrndstaren A. Therm^n: 










Inkomst af festen den 9 Nov. . • 


179: 


50. 






Smmi. 






14 





210 



af en Porthans fordne iMrjunge . . 5: — 

af goss-skolans elever — 50. 

Genom Rektor V. A. Sandel, fr. If. El. Skol. 



Elever 

Tenala. 
Anonjmt, medel insamlade k OfvanmaliD 

TorneS. 
Genoro Rektorn, Mag. J. F. Thauvon . . 

Ule&borg. 
^ Borgmastaren C. G. Bergsledt • . 



illiyb 197: 21 J. 



— — 25: — 



— 118: 



— — 132: 50. 



Wasa. 




Rektor A. G. J. Hallst^n: 




Inkomst af festen den 9 Nov.. . . 105: — 




Sammanskott af H. El. Skolans Elever 11: 50. 




„ af Frontim. Skolans d:o 4: — 


120: 50. 


Borgmastaren G. Withander . . . — — 


60: — 



Willmanstrand. 
Borgmastaren E. J. Akerblom 

Abo. 
KommerserSdet E. Jolin: 
losamling bland borgaresocieteten 

Abo 

Insamling bland handtverkare . . 

D:o d:o handelssocieteten 

D:o d:o larost^ndet . . 

Bokhandl. J. W. Lillja: Mk. pen 
Inkomst af festen den 9 Nov. 1281: 92 

D:o af en konsert . . 645: 76. 
Bidrag af enskild person . 1 2*: — 
D:o af H. Elem. Skol. 

Elever 110: 14. 

D:o af L. Elem. Skol. 

Elever 20: 40. 



— — 62: — 



170 
150 

80; 

1 



60. 



50. 



211 

Bidrag af Frant. Skol. Elever 49: 40. 
d:o af Gymnasii Elever 171: — 

Samma 2290:62. 572: 65^. 974.751 

„ Domprosten T. T. Reovall k lista 

N:o 326 12: 90. 

„ Kjrkoherden N. F. Kart6n, Nagu k 

lista N:o 359 2: 10. ^g. 

Samma Beh^llning 6,145: 48^. 

Dec. 4 k Spts sammantrade anmSlda: 

gen. Borgm. Chr. Hornborg, Fredrikshamn — 160: — 



Summa Sammarom 6,305: 48^. 
7 $. Uasiksi jSseniksi esiteltiin : kappalaisen apulainen Hoit- 
tisissa Robert Johan Uskelin, Kirkkoherran apulainen Karl Dahl- 
berg, Rantamdella, kartanon issintS Johan Fredrik Jansson RUntd- 
maellsl ja Saavon pit^ijan kirkkoherra proyasti Karl Reinhold Da- 
nielsson, vara-kirkkoherra Antero Wareliukselta ; maisteri Georg 
AngQst Asp, HelsingissM, lehtori Collaoilta, ja Yliopiston konsisto- 
rion Notario Edvard Finstrom allekirjoittaneelta sihteerilta. 

PoytSkirjaa vakuudeksi: 
Carl Gust. Borg. 

Helmikann 5 piiv. 1862. 

Sittenkuin Esimies muatamilla Suomen kielellM pnhatailla 
sanoilla oli tervehtinyt niitS monia yaliokunnan jMseniH y. m. mat- 
kustavaisia, jotka Seuran tamsin pSivaista kokonsta iMsnS olollansa 
kunnioittivat, kdytettiin asiat searaavassa jMrjestyksessS. 

1 $. Joolukuun 4 paivdnd vuonna 1861 pidetystM Seuran 
kokouksesta kirjoitettu pdytsikirja lueltiin tarkasteltavaksi. 

2 $. Umoitettiin Seoralle tnlleet senraavat lahjat: Keisaril- 
liselta Tiede-Akademialta Pietarissa „Joh. Andreas Sj5gr6ns Ge- 
sammelte Schriften, B:d I und 11, Th. 1 et 2. S:t Petersburg 
1861^, 3 nidettM neljann^s (aitteessa; ^Gesellschafl ftir Geschichte 
und Alterthumskuhde der Ostsee-Propinzen^ nimelliseltfi Rigan 
seuralta: ^Der Koniglich-Norwegischen Universitat Fredericiana 
zu Cbristiania zum Feste Ihres FOnfzigjahrigen Bestehens am 2 
September 1861 dargebracht von der allerhdchst bestStigten Ge- 



212 

sellschafl ftir Geschichte and AUerthnmskande der Ostseeprovinzen 
Rasslands za Riga"; Soomen Tiedesearalta ^Paliiontologie Siid- 
russlands 111, von D:r Alex. Nordmann^, ynna siihen kualavat: 
^Tafel X11I-— XIX", 2 vihkoa; Saomen LSakarisearalta sen „Hand- 
lingar, 8:nde Bandets 2:dra hafle"; dverstilaatnantti J. U. von 
Tornelta: „Utdrag af Kongl. Majts och Rikels Wasa Hofratls i 
Storfurstendomet Finland protokoll, bSllet vid kongl. Hofrattens 
fdrsla sammantrlide i del nya Residence Hnset den 1 November 
1786 Wasa", „Aftryck af et frSn Finland ankommet bref, an- 
gSende Stskiiliga stamplingar, samt hvad som bandt vid Fredriks- 
hamns belagring. Jamte en tillaggning i samma Mmne samt at- 
skillige andra nybeler rorande kriget. Och slntligen Herr Rege- 
ments Pastorn Gnstaf Engzells Ode vid Hans Majeslats Konnn- 
gens bdga mote roed den nya Kongl. Fri-Corpsen vid Caristad. 
Abo"; „BerSttelse om Kongl. Armeens Flottas Soger vid Fredriks- 
hamn den 15 Maji 1790, nnder Konnngens Hoga Befal. Wasa, 
1790", „Ber9tte]se i anledning af Kong. Maj:ts Nlidiga Kangorelse 
af den 29 sistlidne Martii, angaende den d HSgstsalig Hans Kongl. 
Majts Djra Person natten emellan den 16 och 17 sistlidne Mar- 
tii begangne grjrmma mordgerning, med hvad derom hitintills blif- 
vit undersokt och bekant. Wasa"; „ln^^r IJans Kongl. Hogfaet 
Kronprinsen academiens Canceller nnderdSniga tal, hSllna vid dis- 
putations acten ati Gustavianska iMrosalen i Upsala den 3 Jun. 
1825 af Samuel Grabbe. Upsala 1826"; tohtori W. S. Schild- 
tiltli nWainoldnniemi. Kovailema Ssken menneestS ajasta. To- 
russa 1862"; jlioppilas G. Ranckenilta: eraita yliopistollisia vai- 
toskirjoja, Upsalasta ja Strengnasista vnosina 1633 — 1640, 2:ksi 
nidettfi, yksi kirja, sisaltava: a) ^Geistliche, Irdische, Elementiscbe 
u. 8. w. Wanderwerke" (ilman nimilehtea), b) „Bericht der bit- 
tern Wahrbeit Justi Menii etc. Wittenbergae 1558", c) „ScoIasti- 
comm Academiae Wittenbergensis Epistolae 2. 3. 4. Wittenbergae 
1558", d) ^Aliquot nomina propria Germanorom. Wittenbergx 
1537"; „Dispotationam Jadicarum Volumen novum. Basiliae 1653"". 
„Hngonis Gratii de Jure Belli & Pacis. Amsterdami 1720"; „Der 
Jnden Thalmud furnembster Inhalt und Wiederlegung. Gosslar 
1609", „Disputationes diverss praeside H. G. Portban. Aboe 
1797 — 1803", „J. G. Ranckens annotationer ofver prof, och ridd. 



ai3 

H. G. Porthans fiirelasnhigar i Psychologien W. T. 1800"; „Col- 
legium i Grekiska historien H. T. 1811 af J. G. Rancken"; Mais- 
teri W. Lavoniakselta ^Soomen perastaslait H:ssM 1861^'; Frenc- 
kellin kirjakanpasta H:ss£i viimeksi mainitta kirja seka „Topeliak- 
sen Tarinoita, saomentanot A. J. Weananen H:ssa 1861"; tohtori 
P. Tikkaselta Saomettaren tilaaslista yuodelta 1862; apteekari H. 
J. Kjdllerfeldtiltd kasikirjoitas oimelta: „Tankar och isigter be- 
traffande SkogshasMllning och jernvagar i Finland"; tilanhaltia 
F. W. Jaseliakselta Marttilan pitMjassa jksi leikatailla knvilla ko~ 
risteltu poinen sauva; WenaellS olevalta nimensa ilmoittamatto- 
malta 25 ruplaa faopeata; tohtori S. Roosilta 3 raplaa 5 kopeik- 
kaa paperirahaa, viiden kopeikan lanteissa, Porthanin muistopat- 
sas rahastoa varten, searaavalla kirjoitaksella : ^VSha vahasta va- 
rasta, Tarha tiukasta tnlosta, Oiva aijdn kunni^ksi, Patsahaksi 
Porthanimme. S --rl. — s". 

3 $. Umoitettiin etta se Hanen Majesteettinsa Keisarin sao- 
malaisesta kasikassasta seuraNe maaratty vaotuinen apnraha, 300 
ruplaa hopeata, nykyiseltM voodelta oli MiDisteri-Valtiosihteerin 
Kreivi Armfeltin kaatta searalle lahetetty, josta asianomainen kuitti 
S^aran paolesta piti kirjoilettaman. 

4 $. Lnettiin Uadenmaan laanin maakonttuorista seuralle 
tuilat nain koalava kirja: 

^ ^Guvernoren 

dfver Till Finska Litterator sallskapet. 

NYLANDS LAN. 
Landskontoret. 
Helsingfors den 1 Februari 1862. 

JtS 114. Att Hans Kejserliga Ma- 

jestat, enligt hit ankommet NSdigt reskript af den 16 i dennc 
mhnadf funnit godt bevilja Litteratursallskapet ett anslag af stats- 
medlen, stort niohandra rubel silfver, till bestridande af tryck- 
ningskostnaden fbr en af Adjointen hos Direktoren fbr lots- och 
bdkinrattningen i landet, ofverstelajtnanten och Riddaren Albin. 
Stjerncreots ntarbetad och till Litteratursallskapet ofverUten nau-. 
tisk ordbok pli finska sprSket, samt att berorda anslag under denna 
dag blifvit af Gnvenidrs Embetet k Vtkneis ranteri utanordnadt, 
derom far Guvernors Embetet aran harigenom Litteratursallskapet 
nnderratta. — ' 



214 

Under Herr Gaverndren, Senatorn och Riddaren S. H. Ad- 
tells fr&nvariD p& embetsresa, 

P& Guvernors fimbetets vagnar: 
Werner v. Rehaasen. C. E. £ngroos.^ 

Alamaisesti kiitollinen tasta raba-lahjasta, mdMriisi Seura, etta 
DfiimMt 900 raplaa hopiata olivat Searan tavalliseen kassaan pan- 
tavat, jonka rahavartia myoskin jo ilmoitti tapahtaneen. 

5 $. Luettiin Aleksanderin Yliopistolta Searalle tallut sea- 
raava kirjoitos: 

^Utdrag af Consistorii vid Kejserliga 
Alexanders Universitetet protokoll for 
den 18 Januari 1862. 
$2. 
Herr Reklor fbredrog ett friin Universitetets Herr vice 
kansler till Consistoriam afl&tet memorial fbr den 14 sistforlidne 
December, af innebMl: att sedan Consistoriam ati memorial af 
den 17 April sistforlidne dr pk upplagne skal i underdinighet 
bemst&llt, om icke det nayarande beloppet af den Alexanders Uni- 
versitetet tillborige Portbanska Monumentslbnden, ntgorande i ka- 
pital ettusen trebundra Sttatio rubel silfver, finge jemte fem pro- 
cents rMnta der^ fr&n 1853 krs borjan, dk sagde riinta apphorde 
att sSsom amanaenslon anvandas, af Consistoriam 5fverlemnas till 
finska litteratarsallskapet fbr att anvfindas till betackande af kost- 
naderna vid oppresandet af en tillernad minnestod ki framlidne 
Eloqnentieprofessoren, Kanslir&det Henrik Gabriel Portban, bade 
Hans Kejserliga Majestat, vid bSraf skedd anderdanig fbredrag- 
ning, funnit godt till berorde bemstMllan i nkder bifalla. 

Med anledning af ofvanberdrde skrifvelse beslot Consistoriam 
att beloppet af den Portbanska Monamentsfonden jemte fem pro- 
cents rtotaderS, beraknad intill den 1 i denna minad, skolle af 
Rektors Embetet for Finska Lilteratars&llskapets rSkning utanord- 
nas, bvarefter detsamma finge af Litteratursallskapets Kassor a 
Universitetets kamrerarekontor lyftas. — Skolande ej mindre Fin- 
ska Litteratarsallskapet an Universitets Kamreraren Westermarck 
b£lrom anderratlas medelst utdrag af protokollet. 

In fidem: 
^ A. Grolenfelt**. 



215 

TiimM ransas rahalahja, josta esimiestS pyydettiin Yliopiston 
Konsistoriolle Seuran paolesta lausamaan noyrimmat kiitokset, 
maarattiin maiden Porthanin muisto-patsaskassan rahavarain kanssa 
yhtena talletettavaksi. 

6 $. Laettiin searan kirjeyaihtojMseneltai, ^proyessori Pal 
Bagatilta Pestissa proyessori Erik Aleksander Ingman yainajalle 
Seuran asioissa nykyisin tallnt, nSin kuuluya latinainen kirje: 
^Pestini in Hungaria 18:o decembris 1861. 
Colendissime Collegal 

Opera mihi in tomis 5 snbmissa gratissimo except animo; 
nee mihi his gratius jueondiusque aliqaid submitti potoisset. Inter 
qaae tamen Suomen kasvisto, atqae Elias Ldnrotii in 1858:yi anni 
Suomi comprehensum Kasvikon oppisanoja yel maxime delectant; 
quaniumque e hucnsqae yolatis paginis excipere potui^ yos nobis 
saltem in hoc ramo scientiarum multnm praeesse clare perspicio 
adeo qaidem, nt eadem academias nostras Zeli & aemalationis ex> 
citandae caasa sabsternendi in yotis habeam, & hoc tanto magis, 
qnoniam non pauci nostrum ab ingressa yia dehiscere labascentes, 
terminologiam a nomenclatura distinguendo, illam tantum non yero 
& banc patria lingya excolere contendant: — cum ex opposito 
yos in ambabus pari passu ire, eundoqae tandem eo yos ultimo 
deyenturos fore agnoscam, ut cum yos semita eadem progrediendo 
cum popularibus yestris massam solidam nullo saeculorum lapsu 
fastiscentem efificiemini : nos, quamquam nostra non minus ac Yestra 
haec ferre potuisset lingya, a popularibus nostris tantopere isola- 
bimur, ut, quae culturam suam e graeco-latino fonte hauserunt na- 
tiones, his propius quam nobismet ipsis erimns. Quod ut Dii 
ayerrnncent, eo sanior pars nostrum omnibus yiribus adlaborabitl 

Ut mihi opera suomica percepisse gratum erat: hoc ipsum 
Vobis quoque gratum fore opinans^ eo nunc desudo, ut operam 
nostrorum quo plura &, selectiora quo ocius yia bibliopolari sub- 
mittere queam, quod paulo post eyentum iri spero. 

Si turbulenta hsec tempera non intercurrissent, lexicon 
Renyallii a me idiomate hungarico donatum jam diu editum fo- 
ret, at nunc in hodiemam diem in manuscripto silet futurae sor- 
lis' anceps, nee amplius idem effectu eodem edi posse cogito, cum 
lingyam suomicam interim multum auctam ^ excultau) esse ere- 



ai6 

dem, saspicorqoflB plara jam praBler renvalliaaani feanica lexica 
existere, quorom cumprlmis fennico-germanici titulam mihi signi- 
ficari CO scopo peto oroqae, at ex eodem mihi bibliopdariter com- 
parando manuscriptam meum exintegrare valeam. 

Ceteram,^ qQantum societati Dostrc & fors vestre qaoqae 
iDteresset cambium editoram & inposteram quoqae edendorum ope- 
ram inire, claram fit ex eo, qaod quamquam otcanqae laxa, ta- 
men facile cognoscenda nobis inhereat cognatio, quam adbac stric- 
tiorem reddere penitiori studio ambaram lingvarum succedet; qoare 
hoc in objecto, quidqaid meis yiribas iaest, eo admoliar, at ae- 
xas hie, quern spero, quo ocius eyeniat. 

Propensioni Tus menet devoyens, emorior 
fidelis amicus & addictus Collega 
Paulus Bugdt. Med. D:r. 
Societatis fennica membrum'. 
Tamtin johdosta masiraltiin etta proyessori Bug^tille piti Seu- 
ran puolesta IdhelettMman kaikki semmoiset suomalaiset sauakirjat 
ja prantatyt sana-laettelot, joista hanelle yllamainilussa kirjatoi- 
messaan yoisi olla mitaan hjotjS. 

7 %. Ylioppilas Dayid Skogman, joka Seuran hanelle an- 
tamaJla matkarahalla yiime kesana oli kuljeskellut Satakunnassa, 
kokoomassa historiallisia todisteita ja tietoja j. m., sisalle antoi 
nyt taltd matkalta saamansa runsaat kerajksensa, jotka oliyat: a) 
layeampi matkakertomus, b) Satakunnassa kirjoitettuja 12 arkkia 
historiallisia j. m. kertomuksia ja c) 5 arkkia lauluja, seka d) 
koko joukko yanhempia prSintattjja kirjoja. Naista ylioppilas Skog- 
manin kokoomista maarSttiin hanen matkakertomuksensa ja omat 
kSsikirjoituksensa tutkiakunnan aryosteltayiksi. — Sen lisaksi oli 
ylioppilas Skogmanilla muassansa pitajan apulaiselta Christian Pak- 
kalenilta senralle lahjoitettua 20 yanhempata kirjaista, joista Seu- 
ran tyoalaan kuuluyina mainittakoot : „Confessio fidei, se on us- 
kon tunnustus: Stocholmis 1651^; ^Gezelion Encyclopedias Syno- 
ptics pars tertia, comprehendens Ethicam, Politicam et Economi- 
cam^, sekd ^Epitome historian ecclesiastical Noyi Testamenti AboaB 
1681". 

8 $. Poytakirjaan ylosotettiin, etta konlunopettaja Ground- 
stroem, joka Seuran matkarahalla yiime kesana kavi runoja ke- 



217 



raslmassa Inkerinmaalla, nyt oli Seuralle lahettanyt pari vihkosta 
keraamiansai ranoja, pyjnnolla ella searalle vasta saisi toimittaa 
lopat kerayksistSnsS ynna matkakertomaksen kanssa, joidenka kir- 
joittamiseen ahkerat virkatoimensa yiela ^ly'ai ole joadattaneet. 

9 $. Moniaat Scuran jasenel maistultivat miten Suomalaisten 
opetaskirjain toimiUamiDen merimies-kouluja varten nykyjansa olisi 
tarpeellista, joka asia tolevassa kokooksessa paatettiin ottaa la- 
veammin kelkusteltavaksi. 

10 §. Rahavartia luki seuraavan kaakaus-tilin : 

Rassa Rapport. Februari. 

1862. Debet. 

Inkomst. 
Ledamotsafgift af hand!. A. J. Mustonen Joen- 

SUQ 

Ledamotsafgit af ofverstelojtnant J. U. v. Torne 
d:o „ Kons. Notarien E. Finstrom 

d:o n t. f. rektorn mag. A. Hildea 

d:o „ Mag. L. Mechelin . . . 

d;o „ med. kand. W. Dammert . 

d:o n lektorn A. Rlomqvist . . 

d:o ^ mag. G. A. Asp .... 

Kejserligt understod for 1862 

Anslag ibr atgifvandet af Meri-sanakirja . . 
Arets anslag for ntgifv. af Finskt-Latinskt lexi- 

koQ . . 

Forsaldt boklager gen. Ascban & C:o Kaopio 118: — 
„ „ gen. C. J. Moberg, Kexholm 15: 25. 

Anonym gSfva _2^* T 2406: 25. 

Summa S:r Rub. 2406: 25. 

1861. Kredit. 

Dec. 4 Kassabrist 434: 1^. 

„ 17 Utgift: 

Herr A. Rotbman for korrektarlasning . . . 10: — 

Densamme fdrskoltsvis t6T d:o af Merisanakirja 25: — 

Dec. 28 Prenameration k finska tidningar 1862 . . 13: 77. 



6: 


— 


6: 


— 


6. 


— 


6: 


— 


6 


: — 


6: 


— 


6 


. — 


6 


— 


300: 


— 


900: 


— 


1000 


_ 



218 



1862. 

Jan. 7 Lithogr. och trjck af Kaopion I^anin kartta 352: — 

Febr. 5 Mag. Sliior for bitrade vid red. af Kalevala 4: — 

^ Diverse genom Sekreteraren 3: 52. 

„ Kontant behjillnin g 1,563: 94^. 

Samma S:r Rab. 2,406: 25. 

Porthanska Fonden. 
Inflatne bidrag fran: 

Bjorneborg. 
Genom W. Rosenlev & C:o Mn smederne 

vid RUfso skeppsvarf — — 5: 30. 

EkenSs. 
^ Borgmastaren H. R^bergb: 

behSllniDg af festen den 9 Nov. . . 43: 25. 
genom subskription i staden samlade 21: 75. 
af elever vid 1. el. och frunt. skolan 9: — 



74: — 



Fiskars. 
Herr D. Fraser, inkomst af festen den ' 

9 Nov. . . , — — 201: 90. 

Helsingfors. 
Borgm. Edv. Slromberg, sabskriberade 462: — 
D:r F. Polen, sammanskott af elever 

vid vexelanderv. skolan for gossar ^- ^^3- 465- 54^. 

Jokkas. 
Prosten M. E. AlopaBos sabskriberade — — 10: 75. 

Kaskd. 
V. Haradshofding G. Lindstrom . . — — 10: — 

Kemi. 
Kyrhoherden G. W. Appelgren . . — — 31: 25. 

Lovisa. 
bokhandl. 1. Sucksdorff, fr&n medlem- 

marne af sallskapstheatem i staden — — 87: — 



219 

Morskom. 
Genom miDist. adjankten U. Siegberg ... — — 9: — 

Nystad. 
„ borgmastaren W. RSbergh . . . . * — — 53: 95. 

Parikkala. 
„ pastors sabstituten C. Pb. Ronnholm — — 12: 50. 

Parkano. 
„ V. Pastorn N. J. Juselias . . . . — — 5: 30. 

Sastmola. 
„ kuramgerens mag. J. A. Forss . . — — 5: — 

Storkyro. 
Vid ett gladt tillfalle iosamlade . . . . — — 5: — 

Tavastebas. 
Frkn tvenne fruntimmer i Tavastland ... — — 3: — 

Tbusby. 
Gen. agronomen A. Ebrstrom, sabskrib. medel — — 17: 75. 

Wiborg. 
„ borgmastarne R. J. Orn och A. R. Frey 285: 65. 
„ rektor C. W. Ahrenberg, sammanskott 

af b. elem. skolans elever . . . 13: — 298- 65. 

Abo. ' 
„ E. Jdin & C:o ....... . 5: 25. 

S:t Petersburg. 
„ pastorn A. W. Lucander — — 8: 65. 

Wilna. 
FrSn oSgra derstades bosatte landsman . . — — 9: — 
Derjemte bar fran K. A. Universitetet blifvit 

tilj fonden ofverlemnade — — 2001: — 



220 



Transport fran foregaende rapport af den 

4 December 1861 — — 10,106 99. 



Summa influtna medel 13,426: 78^. 

Helsingfors den 5 Febroari 1862. 

. K. CoUan.'' 

11 §. Rahavartian esilyksesU maaratliin elta Portbanin 
muistopatsaskassasta saadaan kelvollista takauta ja 6%:n kasvua 
vastaan yhdeksi vuodeksi lainaksi antaa 1,400 ruplaa bopeata. 

12 $. Uasiksi jSseniksi esiteltiin kanslianeavos G. Reinilta 
todellinen valtaneuvos, maisteri Herman Molander Helsingissai, ja 
allekirjoittaneelta Seuran sibteerilta : provessori L. L. Lindelof 
Helsingissa, ylioppilas G. Skogman ' Helsingissii, pormestari Jakob 
Mdlsa Savonlinnassa, seka seuraavat valiokannassa istuvat talon- 
pojan saadyn j^senet: rostbollari Aksel Gabriel Tolppo, Wibdin 
piUjasta, rosthollarit Aksel Sjostedt-NygSrd, Wesilahdesta, Samuli 
Manttaali P5ytyalta, rusthollari Matti Retula Hattalasta, talonpoika 
Heikki Dafva Wirolabdesla, ja Niilo Kosonen Kerimaelta, beras- 
tuomari Lauri Gustav Pelkonen Taasniemesta, lautamiebet Jaakko 
Hannoksela Wahasta Kyrosta ja Jab a Eerikki Keto Mustasaaren 
pitajasta seka Eerikki Niemela KemistM. 

Poytakirjaa vakuudeksi : 
Carl Gast. Rorg. 

Haalisknim 5 paiv. 1862. 

1 §. Helmikuun 5 paivMnS pidetysta Seuran kokouksesla 
kirjoitettu poytakirja laettiin tarkasteltavaksi, jolloinka myos sea- 
raava, tohtori £lmgr6nin tekema tarkempi raotsinkielinen luettelo 
ylioppilas D. Skogmanin samana paivana seuralle jattamista kir- 
joista ja kirjateoksista seka vanhemmista kaloista nain kualuvana 
jalkaistiin : 

y^Tryckta: 
l:o. Gammalt Missale i 8:0 (ovanligt litet format, eljest vanligen 

i folio), mycket defekl i borjan och slutct. 
2:o. Svensk psalmbok, tryckt 1567, med £vangeliibok och Passio. 
3:o. Ronebok pa latin af Joh. Avenarius, Wittenberg 1585; atan 

titel. 



22i 

4:0. En asketisk, af Petras Joh. Gothus till syenska ofversatt 

bok, atan titel; tryckt 1596. v 

5:o. Saomalainen virsikirja i 4:o (atg. af Gezelins?) Abo 1667, 

defekt i borjan. 
6:0. Terseri Sacra Cfaronologia, Upsala 1688 defekt i slotet. 
7:o. Bang, Likpredikningar dfver B. Meliin (torde finnas forut i 

Lnndahlska samlingen). 
8:o. Forseliusy Saarna, Abo 1779. 
9:o. jicherlii Oratoria, Abo 1687. 
10:o. ModSs AUiance-traktater. 
11:0 och 12:o nyare b5cker. 

N:ris 1, 2, 3, 4, 10 hafva icke varde for Sallskapet, slisom icke 
Fennica; N:o 2 rar. Till Fennica hcira N:o 5, 6, 7, 8, 9, 
11, 12. — N:ri 5 och 9 icke allmanna. 

Handskrifna, 

1. Handskrifna Finska andeliga s4nger ocb diverse, Tammerfors 

1801, i 8:o (mahanda afskrift af diverse Arkkiveisut). 

2. af intet vardo. 

5. Katolsk koralbok eller messbok med noter i 4:o; msc, ut- 

markt rar, men defect. 

6. Gammal handskrifven bok pa Latin in folio, troligen ett Le- 

gendarium; — defect, mjcket rar, — pergament och pap- 
per ora hvartannat. 

7. Gammalt Missale i 8:o pa pergament, msc-rart, defect. 
£ndast N:o 1 passar for SSllskapets samlingar. N:o 3 bor skan- 

kas at Finska vetenskaps-societeten, de ofriga kanske dt Univ. 

bibliotheket. 

Antiqviteter. 
N:o 1. 44 mynt. 
„ 2. isk spjutpetsar af jem. 
„ 3. Redskap alt spanna npp bSgstranger, af jern (Sallsk. bar 

sadane fbrat). 
„ 4. En tvasidig runstaf fr^n 1690 — en fyrsidig runstaf, 

ofver 2 alnar ISng med 56S (troligen dagar i Sret) pS hand- 

taget. 
^ 5. Forntida mejsel af slen (troligen?) 



N:o 6. Stenjxa fr&n fonitiden. 
n 7. RenhorD. 
„ 8. Trollredskap. 
^ 9. Antingen korall eller petrifikat. 
N:o 7, renboraet, kunde skankas till natural historiska moseam, 

de dfriga m& Sfillskapet beh&lla. (Stenredskaperna bafra 

tillsvidare inlemnats p& Etnografiska maseam). 

TamliD kertomuksen kaatta tiedon saatuansa, etta LempalUn 
searakanta kirkon-arkistostansa oli Seoralle lahjoittaoot osiampia 
naistM kirjoista, paatettiin, kiitollisauden osoitukseksi Searan puo- 
lesta, Searan kirjavaroista labettiiM LempMlan pitMjSn-kirjastolie so- 
pi via kirjoja. 

2 $. Ilmoitettiin Senralle talleet seuraayat labjat: Saomen 
iSakarisearalta sen „Handlingar, 8:de bandets 3 bafte^; vara-maa- 
kamreeri Em. ScblUteriltM a) 9 nameroa Suomen bistoriata vuo- 
silta 1721 — 1809, koskevia rauba-]iittoja» kuulataksia ja prokla- 
mationi-julistuksia, b) Kaninkaallisen Majesteetin sota-artikelit, an- 
netut sina 31 paiviina Maaliskuuta 1798. Tukhulmissa 1800, c) 
^Underrattelse i trMd- ocli skogsk<5tseln, af P. A. Gadd. Abo 1759^; 
d) Vaskipiirteinen kopia syntyjansS suomalaisen J. J. Bilangin vao- 
sina 1765 — 1796, elebvantinlaubnn piirastetoista: ^Les qnatre 
saisons et la promenade an bord de la Belle Voe^; talonpoika Niilo 
Kososelta Kerimsiella a) Agrikolan saomennos Uadesta testamen- 
tista (vaillinainen), b) yanhempi virolainen yirsi- ja eyankelinmi- 
kirja (yaillinainen) c) I. Richardsonin : Hollandia antiqua & ho- 
dierna, Tukhulmissa 1752, d) E. Fernoyin ^Beskrifning dfver 
Wdrmeland. Gotbeborg 1773^; tohtori P. Tikkaselta lappalainen 
piplia, prMntatty Herndsandissa 1811; Antti Puhakalta banen yoonna 
1860 tekemansa Runo sanomalehtien saamisesta ja suomenkielen 
kitumisesta. H:ssa 1862'S 2 kappaletta; Herra D. E. D. Euro- 
paeukselta hdnen kirjoitaksia Soomen kansan tarkeimmistS asioista, 
1 nios. Helsingissd 1862''; apteekari H. J. Kjollerfeldtilta banen 
kirjoittamansa „Methode zur Wertbberecbnung der LandgUter in 
Finland and des PallilSscben Frdlse-Gats. H:fors 1845"^, seka 
mautamia kasikirjoituksia ; uarimaakari Job. Fredr. Lnndenilta 
Wampulassa yanhempi miekka ja ylioppiljis P. Saloniakselta sa* 
masta seurakunnasta yanba pitkayartinen pertuaska. 



223 

3 $. Eertoi Seuran esimies proyessori Lonnrot, miten Sea-- 
ralta sita varten yalitut asiamiehet MunchenissS asavan Herrayon 
MilleriD kanssa oliyat Seuran puolesta tehneet Porthanin muistcv- 
patsaan yalamisesta seuraayao saksalaisen kontrahdin: 

„Vertrag 

iiber die Ausfuhrang der in sitzender Stellung zwei Metres und 
sechzig Centimetres hohen statae yon 

Henri Gabr, Porthan, 
and der hiezu gehorigen fUnf Reliefs in gegossenem Bronce abge- 
schlossen zwischen der Finnlaendischen Literatar-Gesellschaft in 
Helsingfors einerseits and dem Vorstande der k. £rzgiesserei Herrn 
Ferdinand yon Miller in Miinchen anderseits. 

$ 1. Das yon dem schwedischen Bildhaaer Herrn Sjoestrand 
in Rom modellirte Modell iibernimt Herr yon Miller in Verona, 
bezahlt den Transport yon Verona nach Mtinchen, die Eingangs- 
z&lle in den deutschen Zollyerein, fUhrt den Erzgass genan nach 
diesem Modelle in reinem schonen, goldMbnlichen Bronce aas, iiber- 
nimt die yollstandige Ciselirang, yollendet das ganze Werk mit 
aller ihm zu Gebote stehenden Kunst and Sorgfalt, besorgt die 
Verpackang und den Transport des Broncegnsses yon Miinchen 
nach Liibeck, and trSlgt alle durch dieses Unternehmen notwendi- 
gen Baaraaslagen fiir Metalle, Form and Brennmaterialien, Arbeits- 
lohnangen, Werkzeage & &. 

2 §. Herr yon Miller tragt alles Risico dieser Arbeit, so 
dass die Besteller yon der Empfangnahme des Modelles in Verona 
bis zar Ablieferong des Erzgusses in Liibeck keinerlei Schaden 
oder Verlust trefifen kann, and yerzichtet auf jede spatere dess- 
fallsige Nachforderang oder wie immer Nanien habende Entscha- 
digung. 

$ 3. Die gleichen Verpflichtangen iibernimt Herr yon Mil- 
ler in Bezag der Ausfiihrung yon funf za (iiesem Denkmale geho- 
rigen Reliefs. 

% 4. Die , Literatar Gesellschaflt in Helsingfors yerpflichtet 
sich dagjBgen darch ihre unterzeichneten Vertreter dem Herrn yon 
Miller die Gesamtsamme yon drei nnd zwanzig Tausend funf 



224 

Hunderi franzosisckeu Franken zn bezahlen and zwar 19,500 
Franken fUr die Statoe, 4000 Franken fdr die iiinf Reliefs. 

S 5. Die Zahlungen erfoigen kostenfrei in Miinchen in fol- 
genden Terminen: 

a. 10,000 Franken nach glucklich geschehenem Gnsse der Statne. 

b. 10,000 Franken nach gSnzlicher Vollendang alter Arbeiten. 

c. 3,000 Franken nach Abliefemng derselben in Liibeck. — 

$ 6. Diese Abliefemng hat zn geschehen im Monate Hai 
1863. Sollte jedoch der nicht wahrscheinliche, aber doch mdg> 
liche Fall eintreten, dass der Gnss misslingt, so i^ird eine Ver- 
langerung dieses Termines bis zum 15:ten September 1863 ge- 
nehmigt werden. 

§ 7. Im Falle Herr von Miller yor VoUendung dieser Werke 
sterben sollte, tlbernehmen dessen beiden Sohne Fritz nnd Ferdi- 
nand die ErfUllung all dieser Verpflichtnngen, wogegen ihnen ancfa 
die im S 4 bewilligten Snmmen unwerkiirzt zukonunen. 

8 $. Dieses Uebereinkommen in all seinen Theilen ge- 
treulich za erfikllen, versprechen beide Contrahenten nnd bekraf- 
tigen diess dnrch ihre eigenhandige Unterschriil nnd amtliche Be- 
siegelnng. Helsingfors am 12:ten Februar 1862. & Httnchen am 
15 Jannar 1862. 
im Namen der Finnischen Litera- 

lur Gesellschall: v. Miller. 

Prasident: Elias Lonnrot. Vorstand der Kgl. baije- 

Vice-Prasident: F. J. Rabbe. rischen Erzgiesserei. 

Schatzmeister: K. Gollan. 
Secretair: Carl Gust. Borg. 





Taman ohessa Inettiin myuskin Herra von Millerin samasta 
astasia menneen Tammikaun 22 pMivana kirjoittama ja senran 
paperistossa tallctettu kirje, seka naytettiin Seuran jasenille ne 7 
fotografia-knvaa tasta mnistopatsaasta, siihen kuuluvine sjrjSl-ku- 
yauksineen, jotka kaikki Herra yon Miller yaatimuksesta oli, Sen- 
ran kustannnksella, tanne labett^njt, ja pslatetiiin nSistSi fotografia- 
kuyista, ettSi ne Saomen taide-senran kohta alkayaan yaosiDSyt- 
telo5n oyat yleison katseltayiksi jatett^yat. 



225 

4 $. Laettiin proyessori Cygnsukselta Searan esimiehelle 
taman kann 5 paivSnS kirjoitetta kirje, jossa herra provessori, se- 
litettyslnsSi kainka tarpeellista herra Sjostrandia kutsuminen Tar- 
kaan siksi ajaksi on^ kain Porthanin muistopatsaan olopaikka tanSi 
key£inn^ siella talee lopollisesti msiarSttSv^ksi, sen alastaksi kay- 
tetUvd hamaa kivi yalittayaksi j. n. e. — ilmeittaa siita asiasta 
jo herra Sjostrandin kanssa kirje-yaihdossa olleensa ja haneltM td- 
hsln tuomaan saaneensa myontayan yastanksen. Tama proyessori 
Cygnaeaksen mielukkaasti yastaan otettu esitys lykattiin Searan 
kohta tnleyana ynosijnhlana lopullisesti pSatettayaksi. 

5 §. Viime kokouksesta yiiyahtava kysymys saomalaisten 
opetaskirjain toimittamisesta maamme merimieskoalnille ratkaistiin 
nyt silla tayalla, etta Seara ilmoitti mielnisesti tahtoyansa sem- 
moisia painatuttaa ja tekoyaiyat niista knnnoUisesti palkita, kuin 
yaan samat kirjoitukset tatkittaissa ndhdMSn tarkoituksensa mu- 
kaisiksi. 

6 $. llmoitettiin eiifk nykyjansa Hameenlinnassa asaya Po- 
rilainen merlkapteeni J. H. Sillstrom Searan tatkittayaksi on IS- 
hettHnyt alku-osan kirjoittamastansa merimies-oppikirjasta, nimeltM : 
^Alkeita Nayikkaan taitoon eli laiyan kuljetuksesta merella^, la- 
panksella etld jos Senra tahtoisi ottaa tUtS kirja-teosta painat- 
taaksensa, niin han olisi yalmis Seuralle kohta iSlhettSmsiSn jo 
yalmiina oleyat lopatki samasta kirjasta. Kasikirjoitas jdtettiin 
Tutkijakannan aryosteltayaksi. 

7 $. Tutkijakannan aryosteltayaksi mSSrsittiin mydskin ni- 
mensa ilmoittamattoman yaimonpaolen englannin kielestS suomen- 
tama kirjainen, nimeltS: „Oma kultainen. Hayi-kirja lapsakai- 
sille^, jonka maisteri Layonius asiamiehenii seoralle painettayaksi 
tarjosi. 

8 $. Laettiin Herra D. E. D. Enropaeakselta tullut sea- 
raaya: ^Saomalaisten kirjoitasmiesten ohjekirjan kirjoittamisesta 
noyrin tarjons Suomalaisen Kirjallisuoden Searalle HelsingissS. 

Koska Saomen kieli nyt, niinkain knultu on, ydkisinkin n&yt- 
IMa kansallisen kanniansa portaille pyrkiydn, niin nyt sitM kylla 
olisi taryis saada ainakin jonkunlainen kannollisempi Saomalaisten 
kirjoitasmiesten ohjekirja, yarsinkin kirjoitaspayan ja sanoittelemi- 
sen oppimista yarten, aikaan. Tammdisen kirjan tekemiseen minfi 

Suomi, Itf 



2a6 

nyt tahtoisin tarjoutaa, jos Seara saostaisi tiita minun taomaani 
tokemaan ja sitfi kirjaa sitten painaUamaan. 

D. £. D. Earopsos.'' 
Tfimfin kuultaansa vastasi Kirjallisaadeii seara, sitten vasta 
yoivansa sitoatua kysymyksessfi olevan kirjan painattamiseeD ja 
kjUHUisesti palkitsemiseeD, kain sen yalmiiksi kirjoitettona saa 
tatkiaksensa ja silloin nMkee sen kelvoUiseksi. 

9 $. Kirjavartijan kysymjksestH, josko ei Seora tahtoisi l:ksi 
jliopiston kirjastolle antaa ne Seoralle njkysinsa talleet ylen har- 
yassa tayattayat ja sen ynoksi sunresti merkilliset kirjat, jotka 
ehka searallekin sunresta aryosta, kaitenki yliopiston kirjastossa 
paremmin paikallansa olisiyat, ja 2:ksi mydda liika kappaleet Seu- 
ran kirjastossa kaksittaisin Idytyyista kirjoista, ynnM mnitakin Sea- 
ran hallassa oleyia, motta sille aryottoinia kirjoja, paatettiin ensi- 
mliisestil kysymyksesta, ettsL kirjayartian talisi laittaa luettelo niista 
kirjoista, jotka hdnen mielest^nsd paremmin plisiyat paikallansa 
yliopiston, kain Seoran kirjastossa, ja toisesta kysymyksesta, etta 
kirjayartia, yksin neayoin tilintatkijain kanssa, kohta tapahtayassa 
kirjaston yaosi-tarkastaksessa eroitteleisi ja mielt&nsa myoten hin- 
nat m^Srslisi niille kirjoille, jotka seura kaipauksetta yoi mydda, 
jonka jSlkeen nam&t kysymykset aadellensa oyat Searan eteen 
asetettayat. 

10 $. PdytMkirjaan merkittiin ett% 23 osa searan Toimi- 
tuksia: ^Lnonnon-kirja Ala-alkeiskouluin tarpeeksi, Z. Topeliuk- 
selta. Saomentanut Joh. Backyall. Toinen painos^S yiime kau- 
kaaden knlaessa on ulostallat, kain myoskin ettd 27 osa samoja 
toimituksia: „Kaleyala lyhennetty laitos. Tarkeammilla selityksilla 
koulujen tarpeeksi yarustanat E. L.^S piammittain painosta yal- 
mistua, jonka tahden 1 hopea rupla sille hinnaksi mSarattiin. 

11 $. Rahayartija luki seuraayan kaakaas-tilin : 

1862. Kassa Rapport. Mars. 

Debet 
Febr. 5 Eontant beh&llning 1,563: 94^. 

Influtil: 
Ledamots^fgift af BorgmSistaren J. Molsa . . 6: — 
D:o af Pastom U. Cygnaeas . . 6: — 



Ledamotsafgift af RasthMIaren A. G. Tolppo 6: — 

D:o af Ruslh&U. A. Sjdstedt-Nyg&rd 

D:o , af „ M. Retala . . . 

D:o af hemmansegareD S. Maottaali 

D:o af M H. Jaatinen 

D:o af „ N. Kosonen 

D:o af „ £. Niemela 

D:o af nsimndeman J. Hannnksela 

D:o af „ J. £. Eeto . 

D:o af haradsdom. L. G. Pelkonen 

D:o af hemmansegareii H. Dufva 



6 


: — 


6 


: — 


6 


: — 


6 


— 


6 


: — 


6 


: — 


6 


— 


6 


— 


6 


: — 


6 


— 


6: 


— 


112: 


75. 


16: 


25. 


35 


— 


17: 


17. 


8: 


— 



78: 



Forsildt boklager gen. C. G. Clouberg, Wiborg 112 
D:o „ Abr« Falck, Sordavala 

D:o „ 0. Palander, Bj5rneborg 

D:o „ B. J. Anthoni, Raamo 

D:o ^ M. Hajander, St. Michel 

D:o „ K. J. Bergman, Rristi- 

nestad 9: 65. 
D:o „ A. W. Gpdnholm, Ta- 

vastehus 38: 50. 
D:o „ E. Hellman, Nyslott . 9: 80. 

D:o „ Sederholm & C:o, Hel- 

singfors 109: 19^. g^g. 3^ 

Samma S:r Rub. 1,998: 26. 
Credit 
Utgift: 
Tryckning, m. m. af ^Laonnonkirja, 2:nen 

painos" 387: 90. 

Forskott k tryckn. kostn. for itskill. arbeten 500: — ggy. qq 

Mars 5 Kontant behdllning — — 1,110: 36. 

Somma S:r Rub. 1,998: 26. 

Porthanska Fonden. 
transport frSn fdreg. m&nadsrapport S:r Rub. 13,426: 78^. 

Under mSnaden influtna bidrag: 

A on Hogland, vid Idsfdrhor samlade, 

genom predikanten A. Sillfors . . . 10: -«- 



228 

Af en OD&mnd — 91^. 

I Pojttis insamlade, genom KronolSnsmaD- 

neD P. E. Gajander 3: 50. |^. ^|| 



Sumrna S:r Rub. 13,441: 20. 
HelsiDgfors den 5 Mars 1862. 

K. Collan". 
12 §. Uosiksi jaseniksi esiteltiin lautamies J. E. Kedolta 
senraavat 26 maamiestSi, nimittflin: hosta Kjrosta: nimismies 
Mathias Liljeqvist, laatamiehet Jaakko Waisma eli Mallo, Jaakko 
Kriikku ja Jaakko Kirppa, kirkkov^ftrtit Tuomas Kriikka ja Ja- 
hana Asu sekfi talonomistaja Jaakko Kaokonen; llmajoeUa: karta- 
non omistaja Karl Henrik Hagman» vaprikodri Jahani Ala-Konni, 
sekSi talonomistajat Isak Hannuksela, Jaakko Rinta-Mikkola, Salo- 
mon Piri, Jahani Anttila, Jaakko Wdrti ja Jaakko Aro; Wah&sU 
KjrdstM : lantamiehet Jahani Hakala, Juhani Rahikka, Jaakko Ala- 
Soini, Mikko Jukara ja Simnna Antila, kestikievari Jaakko Bjorni, 
talonomistajat Jaho Lintala ja Jaakko YlM-Soini; Laihialta: kirk- 
koyfilirti Mikko Mnkari seka laatamiehet Matti SillanpMa ja Jaakko 
Tarkkanen. — 

Talonpoika Niilo Kososelta laatamies Olli Herttanen Keri- 
mMeltS; tohtori Yrj5 Koskiselta tie- ja vesikalknlaitosten lontnantti 
Angust Thesleff HelsingissS ja allekirjoittaneelta sihteerilta kauppa- 
mies Jalins Harff, Helsingissa. 

PQytikiijan vaknudeksi: 
Carl Gost. Borg. 

laaliskann 16 pliv. 1862. 

Esimies provessori L5nnrot alotti voosijahlan saoUisesti pi- 
detylla suomenkieliselld puheella „Soomen kielen njkjisista vaati- 
muksista^, jonka j&lkeen senraavat asiat esille otettiin: 

1 $. Searan sihteeri laki nSin kuulavan kertomoksen Sea- 
ran toimista sen njt pdfittjneen^ ensimaisenS neljfittKkjmmenentenS 
vnonna: 

^Saomalaisen Kirjallisauden Searan vnosikertomas 16 
paivMnS maalisknata 1862. 

Kirjallisuuden Searan nyt pilsittymliisill&nsM oleva ensimainen 



229 

neljMttsikjmiiienes vaosi on varsiaki ollat merkillineD niista entistai 
sohteen ninsaista raha-avuista, joilla maamme Hallitas searaa tMni 
aikakantena on maistanat. Ynoden alussa oli Searalla moota tar- 
kedtfi kirjateosta taijona, mntta kakkaronsa oli, niinkoin aiDakin, 
heikko, eikli siis Seura omin varoiDsa miteDkadn niitS olisi kyen- 
Djt niin kohta painattamaan, kain tarve varsinki sent&hden vaati, 
ettsi usiammat heistfi oliyat taiki tdrkeitft koalakirjoja. Sen vaoksi 
pSdtti Senra kahden tammoisen kirja-teoksen, nimittain maisteri 
Rothstenin latinais-saomalaisen sanakirjan ja dverstilaatnanlfi Stjern- 
crentzin merisanakirjan kustantamiseen Hallitakselta apna j^jjiHH. 
Tamd yritys onnistoiki niin hyvasti, etta Hallitas latinais-snoma- 
laisen sanakirjan kustantamiseen antoi 2,000 ja merisanakirjaan 
900 hopeaniplaa, jotka rahat Seora jo tSydellisesti on kateensSi 
saannt. Armollisen kirjeen kantta 27 pMivaltM elokuuta 1861 on 
Keisarillinen Senaatti sen lisSksi Seuran haltaun nskonut nnden 
snomennoksen toimittamisen vnonna 1734 annetasta nykyisestil 
la*istamme, lyhyyillii maistutaksilla t^hMn lakiin sittemmin tehdyistsL 
mnntoksista ja lisliyksistli, sekft siihen liitettavilla tdrkeMmmilla 
asetuksilla, osaksi kokonaisina ja osaksi lyhennettyinS, ynnd tMy- 
dellisen laki-opillisten tiede-sanain Inettelon kanssa, ja sita yarten 
Senralle maMriinnyt korkeintansa 5,000 hopea-rnplaa, jotka sille 
taryetta myoten neljan ynoden kolaessa maksetaan. NsuuM, Kir- 
jallisunden Senran kannalta katsoen, rnnsaat raha-aynt oyat Sen- 
ralle suuresti ulkonaisia tydyoimia lisdnneet, samalla knin sen si- 
sallistdkin kantaa kannattayat. 

KfiMntyessMmme Seuran nimenomaisiin toimiin, on sen tut- 
kittayina tSnS tilintekoyuotena ollut ja on osaksi yield nytkin sen- 
raayat klisikirjoitukset, nimittsiin: 1) Kaleyala, lyhennetty laitos, 
esimiehen proyessori Ldnnrotin toimittama, ja 2) tohtori J. G. 
Geitlinin Saksalainen kieli-oppi, jotka knmpiki jo oyat seuran toi- 
mituksina painetut, sekfi 3) YIeinen maatiede, Layns Koranderin 
kirjoittama, jonka painattamista Seuran toimituksiin tutkijakunta 
ainoasti muutamien tMhdellisten korjausten ehdolla esitteli, josta 
syystd kMsikirjoitus Idhetettiin tekijSllensd takaisin, 4) Valtaneuyos 
Gyldenin motsinkielinen luettelo Suonien maan yesistM ja yesis- 
tOistH, joka, herra yaltaneuyoksen luyalla suomennettuna, kiitolli- 
suudella Seuran aikakauskirjaan otetaan, 5) maisteri J. Krohnin 



330 

suomennos Stdckhardtin kemiasta, joka, tatkijakaDDan esitystS 
mydten, korjattana tnlee Searan toimitaksiin painettavaksi; 6)Me- 
rikapteeni J. H. SillstrdmiD Alkeita navikkaan taitoon di laivan 
kuljetaksesta merellS sekft 7) Oma koltainen, Huyikirja lapsu- 
kaisille, nimenstt ilmoittamattoman yaimonpuolen snomentama eng- 
lanaiD kielesta, joista molemmista viimeksi mainituista kirja-teok- 
sista ei tatkijakanta yielSi ole ennMitMnjt laaseltansa antaa. 

Samana aikana on Seuran kastannaksella prantStty: 1) Nay- 
telmisto 1. 25 osa Seuran toimituksia, sisliUdysi neljd suomennet- 
taa naytelmaS, nimittSin: Ensim&inen Rakkaus, komedia yhdessa 
naytdksessd. Scrib^n Ranskan kielisestS makaillnt Kaarlo Santala ; 
b) Liukas-kiellnen, komedia yiidessa naytoksessS. Schiiler'in mu- 
kaan suomentanut P. Hannikainen, c) Selima, sadullinen komedia 
yiidess^ ndytoksessSi. Schiller'in Turandot*ista makaillot P. Han- 
nikainen^ ja d) Emilia Galotti, mnrhe-nSytelma yiides»a nSiytdk- 
sessfl. G. £. L^ssing'in Saksan kielisesta, saomentanat Erik Job. 
Blom, SysmMn kappalainen (Palkittu yli-oppilaisten n^ytelmM-sea- 
ralta) 2) Saksalainen kielioppi ynna Inkemiston ja sanakirjan kanssa, 
umpisuomalaisille toimittanat tohtori Job. Gabr. Geitlin, 26 osa 
Seuran toimitnksia. 3) Kaopion l^flnin kartta, Ensimainen osa. 
Sayon ja mmeenmaa. Toimitti G. Thil^n 1852—1856 kahdessa 
lebdessa. 22 osa Seuran toimituksia, joka jo usiampana yuonna on 
tekeilla oUut, ja nyt yiimeinki yalmiiksi jontai ; 4) Lnonnon kirja. 
Ala-alkeiskoolnin tarpeeksi Z. Topeliukselta. Suomentanut Job. 
Bsickyall. Toinen painos. 23 osa Seuran toimituksia; 5) Kale- 
yal^y lybennetty laitos, tMrkeSmmilld selityksilifi konlujen tarpeeksi 
yarustanut E. L., 27 osa Seuran toimituksia. — Seuran Snomi- 
niminen aikakauskirja yuodelta 1860, joka jo kaoyan on oUut yal- 
mistumaisillansa, mutta sent&hden yiipynyt, ettfl painatuksilla ol- 
leet Luonnon kirja ja Kaleyala ensinnfl piti yalmiiksi saada, tulee 
nyt ebtim^in kautta ulosannettayaksi. Painatuksilla oyat mydskin 
Rotbst^nin yllllmainittu latinais-suomalainen sanakirja ja Stjern- 
crentzin merisanakirja, joista edellisttt on painettu Ifthes neljas 
osa eli 13 arkkia ja jSlkimSistk 19 arkkia eli noin kolme-neljatta 
osaa. — Portbanin kirjoitusten toinen osa on yielM registeria 
yailla, mutta muuten yalmiiksi painettuna. — Keisarilliselta Se- 
naatilta Seuran toimitettayaksi uskotun, ylldmainitnn iakiteok&en 



231 

on kanslianeuvos provessori J. Ph. Palmen hyvSntahtoisesti otta- 
not raotsiksi kirjoittaaksensa ja Sd&ksmden kirkkoherra tohtori G. 
Cannelin snomentaakseDsa. Tydtd ei kaitenkaan yield ole ehditty 
nmata, kuin alkaa. Lopaksi mainittakoon myoskin, ettS Seara 
tana vuonna on vastaisille jasenillensa painalnttanat sanasovan 
paolesta korjatat ja ulkomnodoltansa somempaan tapaan puetetat 
kutsumaskirjat. 

Kilpapalkinnoista seka runon-kerun ja muista matkastaksista 
on etnpdassa mainittaya, etta Seuran toimia suuresti harrastava 
maamies, herra oyersti 0. Furahjelm menneen yaoden toukoknulla 
$euralle lahjoitti 100 hopearuplaa, jollenki semmoiselle miehelle 
matkarahoina kaytettslviksi, jonka halaltaisi Searaa yarten lahtea 
maakunnasta kera&mdan historiallisia todisteita ja kertomnksia, 
ynna muita Suomen maan ja kansan entista eloa ja oloa koske- 
yia tietoja. TamSLn matkarahan antoi Seora ylioppilas Skogma- 
nille, joka silla menna kesana matkusti Sataktinnassa ja sieltM 
Seuralle kokosi 12 arkkia historiallisia y. m. kertomnksia, 5 ark- 
kia lauluja, 37 numeroa yanhempia kirjoitoksia yuosilta 1743 — 
1818, seka koko jonkon hyyin haryassa tavattayia yanhoja kirjoja, 
ynna myos maatamia muinais-aikaisia kaluja ja rahoja. Naiden 
kokousten aryoa ei tosin tatkijaknnta yiela ole ehtinyt tarkastella, 
matta pMUltMkin iskien nayttaa jo silta, etta tiima matkaraha on 
kantanut rnnsaita ja suuri-aryoisia hedelmisi. Viime kesana mat- 
knsteli mydskin konlunopettaja Groundstroem Searan antamilla ra- 
hoilla rnnoja keraamassSl Inkerinmaalla, ja lienee tMmS matkansa 
kyllUkin hyyasti onnistnnut, yaikka ei herra Groundstroem, tSr- 
keiden yirkatoimiensa tSihden, siita yield ole ehtinyt Senralle tehdd 
tSydellistd tilid. Herra tohtori Kilpisen kantta tarjoutui menneen 
yaoden huhtiknnlla erds salanimellinen — en — maksamaan 400 
markkaa kilpapalkinnoksi sille, joka Kirjallisuaden Senralle ennen 
Joulnknnn 1 pdiyMd 1862 toimittaisi ^kunnoUisen tahi paraan suo- 
menkielisen kilpakirjoituksen, olkoonpa tosinetta (historiaa) taikka 
kannokirjallisnatta tahi mnuta ainetta, joko alknperdisiS tditM taikka 
kddnnoksiS^, ainoastansa silla ydlipnheella, ettd kilpakirjoitnkset ky- 
nailladn n. k. yenylikeilld ja ettd se kirjoitns, joka saa palkinnon, 
tekijMnsd toiiiiesta myoskin yenykkeilld painatetaan. 

Tdhan kilpapalkinto-toimeen ei Seara kaitenkaan katsonat 



soveliaaksi ruveta, parhaastansa siitft sjystM, etta ei Seara iUe- 
kaMn ole omannat maiDiUua venykekirjoilustapaa, eikft siis kilpa- 
palkintojen taikka maiden kehoitasten kautta tahdo niveU ketjiao 
sen kHjttMmiseen silomaan, jonka vnoksi koko asia siksensa rau- 

SCSI. 

Porthanin maistopatsaan seikka, joka viime vuodella senlah- 
den jo alkoi ajettelattamaan Searaa, ettd lahes kaikki rabanke- 
rsljsHstat olivat takaisin palanneet, matta rahoja ei l&heskaSlD viela 
niin paljo ollat ko*olla, kuin maistopatsaan valaltamiseen valltH- 
mattom^sti tarvittiin, on njt niin julkiselle kannalle ehtinyt, etta 
Seara saorastansa on yoinat raveta talman maistopatsaan valami- 
sesta ja paikallansa pystyttamisesta tointa pilamS&n. Lokakuan 2 
pSivaina pidetyssM kokoaksessansa padtti nimittain Seara, kanslia- 
nenvos proyessori J. V. Sneliman'in SUykkafist^ neavosta, silla ta- 
valla aadestansa raveta tdhan maistopatsaasen rahoja keraamaan, 
etta kehoittaisi kaikkia maamme kaapankeja viettamaan Marras- 
kaan 9 paivsisi, joka on Porthanin syntymSpaiva, joUakin yleisella 
jahlallisaadella, josta tulot annettaisiin Porthanin mnistopatsas-ra- 
hastoon. Koko maassamme otettiinki tama kehoitas saarella mieli- 
saosiolla vastaan ja Marraskuan 9 p&ivM vuonna 1881 vietettiin 
yleisend juhlapaivanS ei vaan kaikissa Saomenmaan kaupangeissa, 
mutta myos monessa sen maasearakannassakin, jonka kautta Por- 
thanin maistopatsas-rahastoon yht'sikkia kerJIttiin noin 5,500 ho- 
pearaplaa ja itse maistopatsas sekM sen toimeen saaminen kavi 
koko maallemme paljoa rakkaammaksi, kuin se milloinkaan muol- 
loin oli ollut, silla tavalla tosiansa muuttuen todenper&iseksi kan* 
sallis-muistopatsaaksi. Armollisen luvan siihen saatuansa, lahjoitti 
vihdoin yliopiston konsistorio viimeksi kuluneen Tammikaan 8 pSi- 
yan& Kirjallisunden Seuralle yliopiston hallussa eniaadesta oUeen 
Porthanin muistopatsas-rahaston, sille juosseen 5%:n kasvan kanssa 
alusta Yuotta 1853, jolloin tStli kasvua lakattiin erddn kirjaston- 
amanuensin palkaksi kMyttslmastM, mMHraiyksellM ett& kysymyksessa 
oleva, kaikkiansa 2,001 hopearaplaan nouseva rahaslo k&ytettaisiin 
Seuralla hankkeissa olevan Porthanin maistopatsaan toimittami- 
seksi. T&man lahjoitoksen kautta enentyi nyt Seuran hallussa 
oleva Porthanin muistopatsaskassa iMhes 13,500 hopearnplaksi, 
joilla aikeissa oleva muistopat^as hyvMsti voidaan yalmiiksi saada. 



233 

Sen yalamisesta ooki Searan puolesta jo kontrahti tehty Miioche- 
nissii olevan kuninkaallisen valinpajan johtajan herra voo Hiller in 
kanssa, jonka kontrahdin makaan herra von MiUer*in pitsa toako- 
kaussa vaonna 1863 tdysivalmiina laittaa tMmM kullankarvaisesta 
broDsista yalettava mnistopatsas^ siihen kualavine syrjSkuvineen, 
Saomalaisen kirjallisaudeD Seuran vasta m&SrattMvMlle asiamiehelle 
Lybekissa, siita eri posteissa hSoelle maksettavata 23,500 frankia, 
s. o. 6,580 hopearuplaa vastaan. Siksi ajaksi pidetasin mydskin 
toimi jalka-pilarin valmiiksi saamisesta ja muista tsLman maisto- 
patsaan pystyttiimiseen tarpeellisista hankkeista, niin etta Portha- 
niii mnistopatsas kevMtkesMM vuoDoa 1863 taysi-valmiina saadaan 
Tiiroo kaupangissa vastaiselle paikallensa pystyyn. 

Maatoksista Seuran yirkamiehisssL mainittakoon, etta tohlori 
Sven Gabr. Elmgr^n, joka yien sunrella taidolla ja ahkernadella 
yiitenStoista ajastaikana oli Seuran sihteeri-virkaa toimittannt, 
mennil vuosijuhlana erosi tdstS tyosevMstS ammatistansa. Knin 
samassa vuosikokouksessa Seuran rahavartijaksi valitulla maisteri 
Leinberg'illsi ei ollut aikaa ruveta tdhSn rahavartija-toimeen, knt- 
suttiin yliopiston kamreeri maisteri N. Chr. Westermarck menneen 
hahtikaun 3 p&ivanM hSnen sijaiseksensa. Mutta kivnloisuudenja 
abkerain yirkatdidensa tfihden ei kamreeri Westermarckikaan kauem- 
min, knin Marraskuun 6 paivMan asti, tdta virkaa malttanut toi- 
mittaa, jonkat&hden Seuran entinen raha-vartija, iehtori K. Col- 
Ian siitft lHhtien suosioUisesti on Seuran raha-asioita hoitanut. Yksi 
Searan kiijevaihtojaseniM, kenraali Johan Potter Lefr6n, joka jo 
Yuonna 1834 kutsuttiin Seuran kirjevaihto-jMseneksi, on tSman 
vooden tammikuun 9 pfiitdna Tukhulmin kaupungissa ku^leman 
oneen nakkanat. Yarsinaisia jfiseniM on Seura nykyisenS tilinteko- 
ynotena saanut 60, nimittMin: 
Asp, Georg Angost, maisteri. 

Bergholm, Florentin Wilhelm, voimistelutieteen opettaja. 
BM^groth, Bemdt Gustaf, vara-kirkkoherra. 
Blomqvist, Anton, metsfi-opiston Iehtori. 
Brommert, Henrik, yaprikddri. 
Canth, Gustaf Fredrik, Inkion opettaja. 
Collao, Torsten Gnstaf, metsftherra. 
CygnaMis, Uno, pastori. 



334 



Dammert, Anders Giistaf Wilhelm, l&i&ketieteeD kandidaali. 

Dofya, Heikki, talonpoika. 

FiDStrOm, Edvard, Yliopiston Notario. 

Forsman, Jakob Oskar, ylioppilas. 

Forst^D, Anders Gnstaf, Sahakirjuri. 

Foadila, Juhani, talonpoika. 

Friberg, Matthias Viktor, alkeisopettaja. 

Grdnlnnd, Karl Eagen, tohtori. 

Hannoksela, Jaakko, talonomistaja. 

Hild6n, Aagnst, maisteri. 

Hilden, Karl Josef, kaappias. 

Idman, Karl Gustaf, maisteri, kartanon isMntlL. ^ 

Idman, Nils Johan Wilhelm, piirillldkari. 

Jaatinen, Heikki, kartanon isantsi. 

Junttila, Matti^ talonpoika. 

Junstila, Jnhani, talonpoika. 

Keto, Johan £rik, talonpoika. 

Kosonen, Niilo, talonpoika. 

Kuhlberg, Simon, raatimies. 

Lagerborg, Robert Olof, kapteeni. 

Lindberg, Karl Henrik» pankin notario. 

Lindelof, Loreqtz Leonard, provossori. 

Manttaali, Samuli, talonpoika. 

Mechelin, Leopold Henrik Stanislaus, maisteri. 

Molander, Clas Herman, todellinen yaltaneuvos. 

Mostonen, Alexander Johan, kanppamies. 

MSklii^ Fredrik Wilhelm, proYessori. 

Molsd, Jakob, pormestari. 

Niemela, Erik, talonomistaja. 

Nyberg, August, kauppias. 

Ollila, Sakari, talonpoika. 

Ottelin, Ernst William, jlioppilas. 

Palmroth, Karl Johan, tullikamarin hoitaja. 

Pelkonen, Lars Gnstaf, talonomistaja. 

Pippingskbld, Josef Adam Joachim, lMMke*tieteen tohtori. 

Polyiander, Petter Alexander, yara kirkkoherra. 

Procop6, Fredrik, yara tuomari. 



235 

Panttala, Heikki, talonpoika. 

Retula ell Kartano, Matti, talonpoika. 

Rnotsinoja, Juhani, talonpoika. 

Sibelius, Kristian Giistaf, iSSJie-tieteen tohtori. 

Sjdstedt eli Njg&rd, Aksel, talonpoika. 

Skogman, David, ylioppilas. 

Soldan, August Fredrik, insindori. 

Stockus, Karl Fredrik, koulunopettaja. 

Stolpe, Johan, koulunopettaja. 

Soderlund, Earl Gustaf» kielenopettaja. 

Tolppo, Aksel Gabriel, talonomistaja. 

von Torne, Johan Ulrik, overstiluutnantti. 

Wessman, Fredrik Wilhelm, v. t. 4)ostimestari. 

Westermarck, Nils Kristian, yliopiston kamreeri. 

Winter, Fredrik Otto, apteekari. 

Mninaisrahojen ja kalujen kokoas on tana tilintekovnonna 
kasvanut seuraavilla lahjoituksilla, nimittSin: 1) rahoja, sotatuo- 
mari N. Beckerilta 1 vanha hopea-raha, Idydettj Helsingin pita- 
jassa; sahakirjuri A. G. Forst^nilta 7 vanhaa vaskirahaa sekH 1 
bronsi ja hopea-raba; varaesimiehelta asessori J. F. Rabbelta 27 
nykyaikaista nlkomaan hopea- ja 8 vaskirahaa; varakirkkoherra 
N. Werinilta 2 vanhaa hopea- ja 2T vaski-rahaa, ja 2) muinaisia 
kaluja; kartanon haltija F. W. Juseliukselta Marttilan pitajasssl 1 
leikatuilla kuvilla koristettu puinen sauva; uurimaakari J. F. Lun- 
denilta Wampulassa 1 vanhempi miekka ja ylioppilas 0. Salo- 
niakselta 1 pitk&vartinen pertnuska; sahapatruuoa P. Sopaselta 
Rantasalmella 1 noita-knkkaro kaloinensa ja 2 kivimeisselin kap- 
paletta; vara*kirkkofaerra N. WeriniltS 1 vanhan kivi-aseen pa- 
lainen, joidenka HsUksi viela tulee ylioppilas D. Skogmannin ko- 
koomat 12 vanhempata hopea- ja 32 vaskirahaa, 2 rautaista kei- 
hdUn terMM, Pirkkaldsta, 1 jousen viritys-pydrS, Wirtaalta ; 1 kaksi- 
tahkoinen runosauva, vuodelta 1690, Huittisista, ja 1 nelitahkoi- 
nen samoin, Wirtaalta; 1 ukkosen vaaja, JalasjMrveltai; 1 ukkosen 
vasara, KyrostM; 1 penran sarvi; 1 noitakukkaro; 1 kivettynyt 
jftkalS. 



236 

Seuran Kifjaoarain tila on seuraava: 
MaaliskuQD 16 paivanS 1861 maksoivat Seuran 

kirjavarat, myontihintansa mukaan laskettaina i0,752: 31. 
Nyt pa&ttjvMD tilintekovaoden kuluessa prftnUltyt kirja- 

teokset, saman laskon mokaan 5,098: 80. 

Samma S:r Rob. 15,851: 11. 
Kirjakaappioilie edellisioa vaosina lahete- 
tyt, mutta niiltsi viela maksamatto- 

mat kirjavarat 2,425: 91. 

Nyt p^&UyvMna tilintekovaotena maakun- 
nan kirjakaappioilie IShetetyt kir- 
javarat . : 2 314: 65. 5 240: 56. 

Searan arkistossa tana pftivanft olevat 
kirjavarat myontihintaansa Inet- 

taina — — i 0,610: 55. 

Summa S:r Rob. 15,851: 11. 
Knin monet kirjankanppioista eivMt yield ole kauppa-iiliSl 
tehneet menneeM vuodelta 1861, niin ei nyt voida tarkallensa 
laskea, kuinka paljo Searan kirjavaroja samana vnonna on myoty; 
20:ltSi kirjakaappiaalta seka maatamilta yksityisfltS tulleiden tilin- 
tekojen makaan tiedMmme yaan, ett& Senralla nyt pHalttyvanii ti- 
lintekovaotena mybdyistii kirjavaroista on ollat 1,038 raplaa 33^ 
kopeekkaa hopeata puhdasta tuloa. 

Lopuksi mainittakoon, ettfi Searan pdyt&kirjat t&mSn tilin- 
tekovaoden alnsta asti ovat suomeksi kirjoitetat. 
2 $. Rahavartia laki searaavan vnosi-tilin: 
^Summarisk redovisning dfver Finska Litteratar-SSllskapets 
kassa nnder dess 31:sta ^r, ftfvensom de nnder SslUskapets tdr- 
valtniDg st&ende fonderne. 

Finska Litteratur-S&Uskapets kassa. 
Debet. 
Ralans friin 4ret I860-— 1861: 
L&n till fonden for Gastrins minnesv&rd 215: — 
3 St. Saima-obligationer, k 50: 20 . . 150: 60. 
Kontant i kassan 32: 98. ^gg. ^g 



237 

Inkomst under redogdrelse^ret : 

Ledamotsafgifter 360 

Fdrs&ldt boklager 1,038 

Kejserligt nnderstdd for 4r 1862 . . . 300 
2:ne ^rs statsanslag for ntgifvandet af La- 

tinskt-finskt Lexikon 2,000; 

Statsanslag f&r tryckningen af Finsk Nau- 

tisk ordbok 900 

G&fvor 169 

RSlntemedel 2 



33^. 



ll 4,769: 35^. 



Samma S:r Rob. 5,167:93^. 
, Credit, 
Utgift nnder redogorelse§ret : 

Tryckningskostnader fbr nig. arbeten . 2,088: 35^. 

Hallning och inbindning af d:o . 148: 66. 

Forfattare arvoden 867: 75. 

Korrektarl&sning och korrigering . . 35: — ^ ^^g, -g^ 

Reseunderstod 150: — 

Afloning 170: — 

Fdr bibliotheket • . 13: 77. 

Diverse 100: 53. 



Balans till ^ret 1862—1863: 
Lftn JLiW fonden fbr Gastrins minnesv^rd 215: — 
Kontant i kassan 1,378: 87. 



434: 30. 



1,593: 87. 



Samma S:r Rab. 5,167: 93^. 
Pinska Lexikon- fonden. 
Debet. 
Balans friin ^ret 1860—1861: 

Utl^nadt kapital 1.070: — 

Kontant i kassan 26: 5. ^ Qgg. k 

Inkomst under redogdrelseiret : 
Upplapna rfintemedel — — 59: — 



Samma S:r Rub. 1,155: 5. 



238 



Credii. 
Balans till iret 1862—1863: 

UtMnadt^kapital 1,070 

KoDtant i kassau 85 



Summa S:r Rub. 1J55: 5. 
Sirenska fonde/i. 
Debet. 
Balans fr&n &ret 1860—1861: 
Utl^nadt kapital ........ 1,200: — 

1 St. Saima-sedel 50:^ — 

Kontant 26: 22. j, 276: 22. 

Inkomst under redogorelse^ret : 
Inflaten ranta 74: 3. 



Summa S:r Rub. 1350: 25. 
CrediL 
Balans till krei 1862—1863: 

UtlSnadt kapital 1,200: — 

Kontant i kassan 150: 25. 

Summa S:r Rub. 1350: 25. 
Kellgrenska fonden. 
Debet. 
Balans fr&n &ret 1860—1861: 

UtUnadt kapital 1,035: — 

Kontant 25: — j q^q. 

Inkomst under redogorelseAret : 
Influten rMnta 62: 10. 



Summa S:r Rub. 1,122: 10. 
Credit. 
Balans till 4ret 1862—1863: 

Utl&nadt kapital 1,035: — 

Kontant i kassan 87: 10. 

Summa S:r Rub. 1,122: 10. 
Porthanska minnesvdrds fonden. 
Debet. 
Balans Mn Sret 1860— 1861: 
Ut]§nU medel ^ 67o 1>361: 60. 



239 

RMntebSrande obligationer, motsyarande . 1,469: 86. 

KoDtant i kassan 23: 70. g 855: 16. 

Inkomst nnder redogorelsearet : 
Genom sabskriptioner, insamlingar, och 

fdrMringar 7,906: 71. 

Upplupna intressen 139: 85. g Q^g. gg 

Summa Sr Rab. 10,901: 72. 
Credit, 
Utgift under redogorelsearet: 

Aterstoden af Herr Sjostrands arvode for 

statyns modellering 825: — 

Transport for modellen Mn Rom till Ve- 
rona 387: 80. 

Diverse ^i 41. j 2I8: 21. 

Balans till ^ret 1862—1863: 

UtMnadt kapital emot 67o 2,450: — 

Rantebsirande obligationer, motsyarande . 7,197: 43. 

Kontant i kassan 36: 8. g ^g^. ^^ 

Summa S:r Rub. To,901: 72. 
K. CoUan. 

3 %, Kirjaston hoitajan yuosikertomus oli seuraava: 
r,Fifiska Litteratur-Sallskapets hihliothek 
har sedan den 16 Mars blifvit ih&gkommet med g4fvor af fol- 
jande personer ocb lalrde samfund. Utom landet: Af Vetenskaps- 
akademien i S:t Petersburg 3 volymer, D:r Kreuzwald 3, Est- 
iSndska larda sMllskapet i Reval 3, Akademikem Schiefner 2, Est- 
niska sdllskapet i Dorpat 1, Sallskapet fbr Ostersjdproyinsernes 
historia 1, Fomskrifl-sMUskapet i K5penhamn 1 samt Professor 
W. Schott i Berlin 1, eller tillsammans 15 yoljmer. 

Inom landet, Enkefru Statsr4dinnan Melartin 203 vol., v. 
flSradshofding H. Adlercreutz 33, Bokhandlaren Lillja 16, Bok- 
trjckaren Granlund 14, Apothekaren Kj5llerfeldt 6, Ofversteli^jt- 
nanten v. Tdrne 5, Studeranden Rancken 5, Lektor Rancken 5, 
Finska VeteDskapssocieteten 4, Magistem Leinberg 4, vice Lands- 
kamreraren Schljter 4, Bonden Nils Eosonen 4, SSgbokhSllaren 
Forst^D 4, Lektor Stolpe 3, Kammarfdryandten Rabbe 3, Kapel^ 



240 

lanen Werin 3, Staderanden Earopsas 3, SkoUlirareii A. Han- 
niiien 2, Doktor Schildt 2, Fioska Lskaresdllskapet 2, Booden 
M. JuDttila 2, Doktor Ahlqvist, Professor Akiaoder, Skolllraren 
Beckman, Doktor Elmgren, Doktor Forsman, Freockell et Sods 
hokhandel, Bonden H. Koskus* Magister Lavonins, Finska Litte- 
ratur-sallskapet i Wiborg, Bonden A. Pahakka oeh Doktor Tik- 
kanen, hvardera 1 vol., eller tillsammans 338 vol. — Handskrif- 
ter hafva blifvit forMrade af Apothekaren KjoUerfeldt 3, Staderan- 
den Rancken 2, Gavernoren Fnrahjelm, Studeranden Jahnsson, 
Lektor Rancken, Enkefrn kamrerskan Sandberg, Doktor Tikkanen 
och kapellanen Werin, hvardera 1, eller tillsammans 11 nomror. 
D4 hSrtill iSggas 12 volymer trjckta arbeten och 42 nom- 
ror handskrifler, insamlade enligt Sallskapets nppdrag af Stade- 
randen Skogman, samt 5 pi sMllskapets eget forlag utgifna arbeten, 
befinnes bibliothekets tillvAxt under &ret ntgdra 367 volymer och 
mannskriptsamlingen 53 nomror. R. A. Renvall**. 

4 $. Tarkasteltavaksi loettiin nykjisen maaliskoon 5 pai- 
vaina pidetyst^ seuran kokouksesta kirjoitettu pdytSkirja. 

5 §. Umoitettiin seoralle toUeet seoraavat lahjat: provesso- 
rin leskiroova N. Castrenilta: „M. Alexander Gastrins Nordische 
Reisen and Forschongen. V kleinere Schriflen, S:t Pbg 1862^; 
Jovan kirkkoherralta provasti M. E. Alopsokselta korkia-arvoisen 
papis-s&adyn konsepti-p5ytMkirjat Porvoon valtiopMivilla voonna 
1809, kynSillyt mainitun sSMdyn sihteeriltS, sittemmin Porvoon 
hiippakonnan toomioprovasti M. Alopaeokselta, josta soori-arvoi- 
sesta lahjasta Seora laosui solimmat kiitoksensa; piiril^Mkari W. 
S. Schildtilt& JyvSskyldssSl „J. J. Rambach'in kertomos, ilmoittava 
pahan hengen kavalouksia ja vehkeitM. Soomentama, Kuopiossa 
1862^; kirkkoherran apolaiselta S. Majanderilta : n^aettelo talon- 
poikaisen kansan soko-nimistS Klemin ja PyhMristin seorakonnissa^, 
joka pMStettiin painattaa Seoran ^Soomi^-nimiseen aikakauskir- 
jaan, jos se siihen sopivaksi nfthdAfin; talonpojalta J. Repolalta 
Kakin seorakunnasta 5 roplaa, A. MSkelaltfi Wirolahdesta 3 rop- 
laa ja E. Klamilta, my&skin Wirolahdesta, 5 roplaa „kiitoUisau- 
den osoitokseksi siitfi, ettM Seora on ahkeroinot roveta poista- 
maan sitM rasittavaa pootosta, mitd koko sooinalainen rantakansa 
on saanot kiirsiS Soomenkielisten merikolko-opetoskirjain pootteesta. 



241 

6 $. Viime kokouksesta tahan pSiySSn IjkSttj kysjmjs: 
olisiko Herra Sjostrand siksi ajaksi kutsattava Tarkaan, kuin 
Porthanin mnistopatsaan olopaikka siella tnlee lopallisesti m^Mrat- 
tSyaksi y. m., otettiin nyt taydellensM ratkaistavaksi, jolloin Seura 
kaikin pDolin saostui provessori CygDaenksen tMsta asiasta viime 
kokouksessa tekemaan esitykseen, jonka johdosta Herra Sjostrand 
piti kntsuttaman Tarknan ja siella kaynnistansa kohtuullisesti pal- 
kittamai) Porthanin maistopatsas-rahastossa. 

7 §. Siita tehty esitys, josko ei Seuran pitMisi yalita 2 
taikka 3 asiamiesta, joiden haltaan jatettsiisiin; yksissa neuvoin 
Herra Sjostrandin kanssa, Tarassa tarkemmin sopia edellisossa 
S'.ssa mainitnn mnistopatsaan tnlevasta paikasta ja maista siihen 
knnluyista asioista, jatettiin toisen, vastaisen kokoaksen pMMtetta- 
yaksi. 

8 §. Siita saatuansa tiedon, etta esimiehella proyessori 
Lonnrotilla yiejia oli muutamia, hanelle teko-palkaksi annettnja 
kappaleita „Suomen kansan sananlaskaja^S jota kirjaa ei Senralla 
enaan ole ollenkaan myotavana; paatettiin, etta samat kirjat oliyat 
esimiehelta searalle lanastettayat ja Searan toimitaksina kirjakau- 
passa myotayat. 

9 §. Ilmoitettiin Herra D. E. D. Earopaeukselta seuralle 
laitettu esitys-kirje, nimelta: „Suomalaisen kansakannan lehden 
toimeen saattaminen, takalaisen Saomalaisen kirjallisanden Senran 
toimitettavaksi» esiteltaya Senran ynosijnhlana Helsingissai 16 p^i- 
yana Maliskunta 1862^S joka lykdttiin tntkijakunnan mietittay^ksi. 

10 §. Niista yiime kokonksen poytdkirjan 9 $:ssa maini- 
tuista kirjoista, jotka hanen mielestansa olisiyat yliopiston kirjas- 
tolle annettavat, jatti nyt kirjaston hoitaja nain knulayan rnotsin- 
kielisen Inettelon: 

„Foljande arbeten ioreslds att ofyerlemnas till Uniyersitets- 
bibliotheket. 

a) Tryckla hocker, 

1) gammalt missale, liten 8:o, defekt. 

2) Syensk psalm och eyangeliibok, Stocholm 1657. 

3) Jlrenariusy latinsk bonebok, Wittenberg 1585, utan titelblad. 

4) Syensk asketisk bok, tryckt 1596, ofyers. af P. Johannis Go- 

thas, def. 

5tf(wif. 1<( 



242 . 

5) ModSes allianstraktater, Stocholm 1761. 
b) Hmdskrifter. 

1) Gammalt missale, p& pergament, defekt 8:o. 

2) Katholsk koralbok med noter. 4:o defekt. 

3) Latinskt legendariam (?)» folio, defekt. 

4) Meteorologiska iakttagelser af prosten Akerman i Hvittis (or 

&reD 1830—1845. 4:o''. 

TfimSn kuultaansa saostni Seura kirjavartiansa kjsymjksessa 
olevaan esitykseen, ainoasti sillM eroituksella, ettS viimeksi mai- 
nitta N:o 4 kSsikirjoiteksia : ^Meteorologiska iakttagelser af pro- 
sten Akerman i Hvittis for 4ren 1830 — 1845^S piti maamme 
tiede-searalle annettaman. 

11 §. Rahavartian tili-kirja tamSin kaakaaden 5:sta pai- 
VMS alkaen ja t^hMn vaosijuhlaan asti kuulai senraavalla ta- 

valla : 
^1862. Kassa Rapport. 16 Mars. 

Debet. 

Mars 5 Kontant behMlning 1,110: 36. 

Inkomst 
Fors41dt boklager gen. Frenckell & Son, H:fors 150: 75. 
D:o d:o „ Wasenias & C:o, ^ 60: 46. 
D:o d:o „ W. Chydenius, Kokkola 6: 55. 
D:o d:o „ Frenckellskabokb., Abo 69:18. 
D:o d:o „ A. W. Edgr^n, „ 49: — 
D:o d:o „ Anttonen & C:o, S:t 

P:burg 34: 30. 

D:o d:o „ Sallskapets sekreterare 3: 40. q^q. ajk 
Ledamotsafgift af Stnd. D. Skogman . . 6: — 
D:o „ verkl. Statsr. G. H. Mo- 

lander 6: — 

D:o „ Spr4klMraren K. G. Sdder- 

lund 6: — 

D:o „ professor L. L. Lindeldf 6: — 
D:o „ d:o F. Mftklin . . 6: -^ 
D:o „ gymnast. iSr. F. W. Berg- 
holm- 6: — qg. . 

Gtfva af bonden J. Reponen 5: •— 



243 



G4fva af bonden A. MakelS 3: — 

„ r, d:o E. Klami 5: — 



13: — 



Summa S:r Rab. 1,533: 



154: 13. 



Credit. 
Utgift. 
Mars 7 Sekreterarens afloning for halflret . 75 
„ Vaktmastarens ^ for d:o . 10 
„ Diverse genom Sekreteraren . . 11: 75. 
n 1 4 Aterstoden af trjckningskostnaden lor 

Kaleyala 47: 5. 

„ Rantor till Porthanska Fonden for U- 

nade 200 rub. fr. f 61 till i/61 a 6% 3: 33. 
„ 350 rub. fr. /^ 61 till |62 k 67o 7: — 

„ 16 Kontant behSUning . . . 1,378: 87. 

Summa S:r Rub. 1,533: — 
Helsingfors den 16 Mars 1862. 

K. CoUan.'* 

12 $. Seuran vabtimestarin vuosipalkka korotettiin 100 suo- 
men markaksi. 

13 §. Uusiksi jaseniksi esiteltiin provessori LSnnrotilta: 
maisleri A. R. Rorg; maisteri W. Lavoniukselta : maisteri Oskar 
Lofgren, ja maisteri R. Renvallilta: Senaatin kameraali-virallinen 
Wilhelra Sourander. 

14 §. Sittenkuin provessori M. Akiander, joka 30:nM yoonna 
on Seuran tutkijakunnassa kaikella ahkeruudella tjdskennellyt, ja 
lehtori R. Collan, joka lahes 7:dM vuonna on Seuran rahavartijana 
oUut, kumpikin olivat tlmoittaneet itsensM estetyiksi nMitM toimi- 
tuksia edeskslsin pitamastsi, jos niihin kntsutuiksikin tulisivat, va- 
littiin suljetuilla aantdlipuilla seuran virkamiehiksi tulevana vuonna: 
esimiebeksi provessori Elias Lonnrot 17 SSnellM, varaesimiehiksi 
asessori F. J. Rabbe 14 Siinellsl, kirjaston boitajaksi maisteri R. 
A. Renvall 18 S^Lnella, rabavartijaksi yliopiston kirjakauppias B. 
A. Tbunberg 8 slanellSi, sihteeriksi allekirjoittanut jlimaUrainen 
lehtori C. G. Borg 17 aanella, ja tutkijakunnan jMseniksi: tohtorit 
P. Tikkanen 15, R. Polen 14 ja A. £. Ahlqvist 12 aftnelU sektt 



244 

maisterit J. Erohn 17 ja A. W. Rothsten 11 aSnellSI. Tilin-Uit- 
kijoiksi kntsuttiin tohtori S. G. Elmgr^n 6 ja kirjakaappias Th. 
Sederholm 5 SAnellM. 

15 §. Sittenkain esimies provessori Lonnrot oli kokook- 
sesta mennjt pois, mSsiraUiin hanelle, yara-esimiehen asessori 
Rabben puhetta johdattaissa, 250 hopearuplaa nykyjansa valmis- 
taneen Kalevala-laitoksen toimituspalkaksi, joita rahoja, ynna kaa- 
niimpiin kansiin nidottua kappaletta samasta kirjasta, vara-esimies 
asessori Rabbe, rahayartija lebtori Collan ja allekirjoittanat sih- 
teeri yalittiin proyessori Lonnrotille monilla searan paolesta lau- 
sattayilla kiitoksilla yiemSMn. TdmMn ohessa saostuttiin mjoskia 
proyessori Ldnnrotille antamaan kjmmenen kappaletta kjsjmyksessa 
oleyasta kiijasta. 

16 §. Jollakin tayalla osoittaaksensa kunnioitastaan proves- 
sori M. Akianderille, joka njt, 30 yuotta oltaaan ahkera tjdmies 
searan tutkijakunnassa, siita eronsa on ottannt, paStettiin hanelle 
Seuran paolesta laittaa julkinen kiitoskirja, kain myoskin Seoran 
toimiin lahinna osalliset jSsenet snostuiyat proyessori Akianderille 
hankkimaan jotakin pienoista muistolahjaa. 

IH)yt&kirjan vaknudeksi: 
Carl Gast. Borg. 



245 



Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keskus- 
telemukset 18162— 18m 



Hnbtiknon 2 p&iv. 1862. 

1 $. Pdjtdkirja searan yaosikokoaksesta 16 paiivana men- 
nytta Maaliskauta laettiin tarkasteltavaksi. 

2 $• llmoitettiin Maaviljelyskoalan johtajan Antti Mannisen 
Searalle lahjoittaneen Raopion ladniD maaviljelyssenran paolesta 
tekemansa kirjaisen: ^Neavoja kylvdheiDan-viljelemiseeD. Ruo- 
piossa 1862'*. 

3 $. YuosiJDhlana valitut tilintutkijat lakivat tajtetystsi tut- 
kijatoimestansa nain kualavan kertomaksen : 

^Yid anstalld revision af Finska litteratar-sSUskapets kassa- 
rakenskaper och iorlagsraikiiiDgar, afvensom inyenteriDg af dess 
boklager och bibliothek, hafva andertecknade, som derom erhMlit 
uppdrag af sallskapet, icke funnit aoledning att gora nSgon an- 
markning af vigt emot fbrvaltDiDgen af sallskapets egendom under 
dess trettiondefbrsta kr, utan anse vi sky'^l sekreteraren som biblio- 
tekarien och den afgiende kassoren bora erh^lla decharge for 
sagda fbrvaltning, livilken de bandhaft med beromlig omsorg. Hel- 
singfors den 2 April 1862. 

Sven Gabr. Elmgr6n. Theodor Sederholm.^ 

4 $. Esimies lausui lerve-luliaiset yliopislon kirjakanppiaalle 
B. A. Thunberg, joka, voosikokouksessa tapahtuneen vaalin joh- 
dosta, saosioUisesti oli Seuran rahavartijaksi rnvennnt. 

5 $. Tohtori P. Tikkanen laki lutkijakunnan puolesla seu- 
raavan laaseen merikapteeni J. H. Sillstromin kirjoittamasta ja 
Seuran kustannettavaksi tarjotusta meri-oppikirjasta: 



246 

^Suomalaisen Kirjallisaaden Seuralle! 

Vaadittuna antamaan laaseensa entisen kipparin J. H. Sill- 
stromin tarjoamasta kirjan-alasta, nimella ^Alkeita Nayikkaaii tai- 
tooD eli Laivan kaljetuksesta merellM^, on tutkijakunnan tajtjnjt 
kualustella tMman kirjan arvosla ja sopivaisandesta aikomakseensa 
asiantaitavia miehid. 

MiU natin on tnllat tietoon, on vakuuttanat tatkijakantaa, 
etta kirja on aineiden selitjksen vnoksi, samate kain tutkijakanta 
on havainnut sen olevan kielen ja kirjoitustavanki vaoksi, aiyan 
sopimaton aikomakseensa, eika siis ansaitse julistamista. Rirjassa 
ei maka ole mitaan tieteellistS jaonnetta, joka tekisi sen oppikir- 
jaksi meritaidossa, eivlitkfi nekaan meritaitoon kaalnvain ainekap- 
palten satannaiset selitykset, joita tassa loytyy, ole edes tehtj 
niin selviksi ja tdjdellisiksi, ett& lakija paasisi asiain lajteen ka- 
sitjkseen, matta ovat sen lissiksi lopen hMmaroita, ja paikoin ai- 
yan yaSriSkj. Naissai selitjksissans^ on tekijai seurannat yon Ros- 
yallin oppikirjaa, joka jo itsessansM on yanhentnnat, mutta sen 
lisSksi oyat yiimemainitasta kifjasta otetut paikat paikottain y^a- 
rin snomennettuki. 

Niin paljo kuin tatkijakanta kunnioittaa tekijan isSnmais- 
rakkaatta siina, ettsl on osaltansa tahtonut teoksellansa poistaa 
hjyin tarpeellisen oppikirjan puutetta, sitd yaikeampi on tutkija- 
kunnan oilut, mainittuin sjiden tahden, Seuralle esittaa, ettM teos 
lahetettdkddn kunnioitettayalle tekijallensSi takasi, kehoituksella, 
ettei h^n sen jatkamisessa tnrhaan aikaansa yiettMisi. 
Tutkijakunnan puolesta : 

P. Tikkanen." 

TShMn tutkijakunnan lauseesen yhdistji Senra jksimielisesti, 
jonka yuoksi pMsitettiin, etta kjsymyksessM oleya kaisikirjoitus piti 
Herra Sillstromille takaisin lahetettMman, ilmoituksella etta Seura, 
sunresti kiitoUinen Sillstromin osoittamasta hartaudesta Suomen 
kirjallisuudelle, kuitenkaan ei, t&ssft S:ssd lausutuista sjista, luule 
yoiyansa ruyeta hanen meri-oppikirjaansa painattamaan. Samalla 
oli kopia tastsi §:stsi kirjantekij^lle toimitettaya. 

6 $. Maisteri F. W. Rothsten luki tutkijakunnan nimessa 
seuraayan lauseen Herra D. £. D. Europaeuksen Seuralle ehdotte- 
leman ^Kansakunnan lehti^-nimellisen sanomalehden toimittami- 



m 

sesta ja kirjateoksesta : „Oina kaltainen, huvikirja lapsakaisille, 
saonaeDno3 EnglaoQin kielesta^, jonka maisteri W. Lavonius suo- 
mentajaa paolesta oli Seuran knstannettavaksi tarjonnut: 

„Herra D. £. P. Europaeukselta KirjalHsauden Senralle tol- 
leesta Sanomalehden ehdoituksesta seka Seuran kustannettavaksi 
aiotusta kirjasta: „Oma Kaltainen, Hnvikirja Lapsakaisille, saa 
allekirjoittanat tutkijaknnoaa paolesta lausaa namat mietteet: 

Herra D. E. D. Earopaeas soisi semmoista saomalaista Sa- 
nomalehtea, kassa knnkin Saomen kansalaisen esteett5masti kavisi 
Islhettamilla kirjoitnksilla kaikenlaisista asioista kesknsteleminen. 
Lehti niia muodoin parhaasta paasta sisalUa tuommoisia lahe- 
tyksia, joihin toimittaja itse paolestansa lisa^ tarpeeliisia ojennnk- 
sia, muistntuksia ja maita selvitjksia. Paitsi sita toimittaja sac- 
rittelee askonoppiin, kansan sivistykseen, maakannan yarallisuu- 
teen, Suomen kirjakieleen ja muihin kirjallisiiQ asioihin, suomalais- 
uakarilaiseen sakukuQtaan jne. koskevia aineita. Lehti olisi nimi- 
tettava kansaknnnan lehdeksi eli kansakannan keskastelemusleh- 
deksi. — Mita njt ehdoittelian paa-ajatnkseen tulee, tutkiokunta 
yarmaan luulee sit^ aoudetan ja noDdettavan kaikissa nykjisissS 
snomalaisissa Sanomalehdissa. MitS kelyoUista mihin pantayaksi 
Idhetetaan, se niihin pannaankin. Kansakannan lehtia he kaikki 
oyat» niin etta jo taon nimen ottaminen tayallansa olisi yaaryys 
maita lehtia yastaan. Kirjallisauden Searalle Herra Europaeaksen 
esittsima toimi ei mautoinkaan soyi. Se yaan taottaa summalta 
yieraita yehkqjta Searalle, monesti saattaa Searaa turhistakin sei- 
koista edesyastaukseen, takerrattaa joatayiin riitoihin, sytyttMa eri- 
mielisten yihoja^ joista ei muata kan haittaa Seuran yaikutukselle, 
ylimalkaan syrjayttasl Searaa paatarkoituksestaan ja siirtaa sen 
nykyiseltM kannaltaan. Paljaaksi sanomalehden kustantajaksi Seura 
ei milloinkaan ruyenne. Taman luontoiset yritykset Seura jo kerta 
esnen on sopimattomaksi katsonut, kan niistsi pahe nostettiin. 

Niitten suhteen edespain, kuten tahankin saakka, aikakaus- 
kirja Saomi lienee parhaiten mukauya Seuran ylimalkaiseen toi- 
mintaparteen. Noista syista Tutkiokunta ei yoi kehoittaa Seuraa 
taman Sanomalehden puuhiin ryhtymaan. Riitettayat oyat kuir 
tenkin H:ra Europaeuksen hartaus ja hyyat aikeet Snomalaisuuden 
edentamisessU, 



248 

„Oma kaltainen, Havikirja lapsukaisille^ sisaltaa noin nelja- 
kymmeQtS yahaista, lasten elaman menoja kuvailevaa jnttua, joista 
jutnista asiammat ovat somat, maatamat viehattavatkin ja melkein 
kaikki aikomukseensa laoDtnvat. Hayittavilla kertomaksilla pie- 
noisten mielet sievslsti johdatetaan tyjty vaisjyteen , lempejteen , 
rakkanteen, Jumalan pelkoon, ahkerauteen ja muihin hyviin avui- 
hin. Aineen kelvoUisuntta jo sekin todistanee, etta on kirjaa eng- 
lannin kielella toimitettu viisi, painosta. Olisi nyt snonut, etta 
kaMnnos Suomeksi olisi paremmin menestynyt. Mutta tottamatto- 
muas ilmauntna kaikkialla tassSi kasi-alassa. Jos paljaiksi kirjoi- 
tas-virheiksi katsoisikin namSt tammoiset „laalataan^ (kahdesti 
samalla sivulla), ^suntella^, ^rikotetnn^, „kertonko^, „halkea^, n^^- 
semaan ilman^ jne., joUei pahaksensa panisikaan sanoja „danssa- 
taan^S ^stavata**, „floorit", ^qvartti'*, „bricka", „gele'S ^parkki"^, 
^portfolio's „pelasi'' j. m. s., jos.soisi lanseita „tahti kulki lapi 
taivaan'S silmSnsM nousivat tayteen kyyneleita^, ^toisen eli toisen^, 
„i]oisen oMkoinen olette tyonne^an^^a^, ^pyhsipaiva on kaikki^, 
„taynna elUmSd^, „rikkaat piirtamsit'S „yldsantoi ainoan pojansa^^ 
y. m. ainoasti mantettayan makayampiin tai oikeampiin, niin jaapi 
yiela tSmmoisia loakkaayia yikoja: „kerran oli silla (nim.: Sei- 
nanalla) silmia", „ei ketaMn olisi nei hakcnnt^, „ei oli kaynyt", 
„ei oli huolinnt", „en tahtoisin'S „ei tullaan'S „etla tayttaisi vel- 
yollisQuksenne'S „alkaat antako mulle uuden markan'S „en anna 
salle taman maksuna'S ^ota markan'S „solmesi yhteen se^S ra- 
kasti totaoden^, „Juma]a yalyoo meille meidan kalliadet, jos tab- 
domme ne haneen taryata, missa ei ruostetta eika koita niita tnr- 
mele, eika yarkaat kaiyavat ja yieyat'^ j. m. s. Omistusliitetten 
sahteen manittakoon laaseet: „Linta raakka ja sen pesansa^S 
„nosta sun pikkniset siiyet'S ylimalkaan nnot liitteet oyat melkem 
aina heitetyt pois. Kieli on siis aiyan yirheellista, yaikka se 
muuloin kyllakin haokiasti jnoksee, herkasti salaa. Siinsi elaa 
kuitenkin Saomalaisanden henki. Malta jos kielen somuas yas- 
taisikin ainetta, ei Tntkiokunta kaitenkaan yoisi esitella kirjaa 
Senran kastannettayaksi. Sit^ ei yoi itse laontonsa suhteen Sea- 
ran tyd-alaan kasittSa, aiotta kun se on ainoasti lapsnkaisten ha- 
yiksi. Varmaan tao saakin muita knstantajiksi, jahka yaan tekia 
sitM yirheista puhdistelee. Tammoiseen taman kirjaa kielen pa- 



249 

rantamiseen seka vastaiseenkin Suomen kielen harjottamiseen tut- 
kiokanta hartaasti tekiaa kehoittaisi, erinomaisella mielihj valla siitd, 
etta Suomen naineD on kaantanjt ajatnksensa saomalaisen kirjal- 
lisaaden pnoleen. Syysta nskoo tatkiokunta, etta ennen pitka^ 
taman suorittajan kadesta lahtee kirja-teoksia, joitten mieli ja kieli 
kaikkia yhta paljon ihastuttaa. Helsingista, Huhtiknnn 2:Da p:na 
1862. F. W. Rothsten". 

Tsihan tutkijakannan laaseesen taostai Seura yksimielisesti, 
jonka Yuoksi kopia siita Herra Europaeakselle piti lahetettaman, 
mita tutkijakannan lauseessa hanen sanomalehti-ehdotuksestansa 
sanotaan, ja ylldmainittu kasikirjoitus maisteri Lavoninkselle an- 
nettaman takaisin, sekS hanellekin kopia tasta S:sta toimitet- 
taman. 

7 §. Ylioppilas D. Skogmanin ^matkakertomuksesta ja saa- 
liista luki maisteri J. Rrohn tutkijakannan puolesta seuraavan ar- 
vostelemisen : 

^Tutkijakannan lause ylioppilas D. Skogmanin matkakerto- 
muksesta ja saaliista. 

Ylioppilas Skogman menna kesana matkusteli Suomen kir- 
jall. seuran rahoilla osan Satakuntaa ynna etelaisimman kalman 
Pohjanmaata. Kesakuun loppupuoliskolla ensiksikin teki tyotsl koti- 
pitajassaMn Mouhijarvella ynna sen kappelilla Suodenniemella seka 
Suoniemen kappelilla Rarkun pitajaa. — Heinakuun 4 p:na sit- 
ten lahdettya matkalle ylioppilas Wilh. Wirlsenin kanssa, kulki 
Suoniemet, Pirkkalat, Messukylat, Rangasalat, Lempalat, Wesi- 
lahdet, Tottijarvet seka Ylojarvet, josta Kyron kautta palausivat 
Mouhijaryelle Heinakuun 27 paivana. Siita Skogman yksinaan 
laksi uudelle matkalle Elokuun 3 paivana, kiertaen Karkut, Tyr- 
vaSt ja Uuittiset, ja tali kotiin Kiikan kappelin kautta Elok. 12 
paivana. Samana paivsina jatkoi matkaansa Tampereelle, sielta 
kulkien Lempsilat, Messukylat, Teiskot, Ruovedet, Wirtain ja At- 
sarin kappelineen; sitten poikelen Pohjanmaalle : Alavuuteen Toy- 
san kappelineen, Peraseinajoelle ja Jalasjarvelle ; sielta palauten 
Satakuntaan jalleen : Parkanoon, Jamijarvelle, Kankaanpaahsln, Ikaa- 
lisiin ja viimein Kyron kautta kotiin, johon saapui Elokuun 29 
paivansi. Talta tielta saamansa kirjat ja muinaiskalut ovat olleet 
Seuran silmailtavana. Mitapa ylioppilas S. matkallaan on havain- 



250 

not jddM kansan saosta kaullat, se njt kolmena yihkoiia on oUat 
tatkijakannan tarkasteltavana. 

Yksi vihko sis^tMd laveamman matkakertomuksen jnna tie- 
toja kansan kielesta, tavoista ynnft moita havainnoita. ToineQ 
tietoja maan asattamisesta, sen alka-asakkaista Lappalaisista (erin- 
omaisen tarkkoja), maita historialiisia tietoja (melkein ainoastaan 
Karkun, Pirkkalan ja Wesilahden pitajista, muualta Diita ei mai- 
nittayaksi ole saata), kansan taruja Hiisista, piruista, munkkilai- 
sista J. m. selityksia kaikista merkillisistS paikoista j. n. e. 

Kolmas vihko sisaltsld kansanlanlnja. Naistd ylioppilas Skog- 
manin keraamista jntaista ja tiedoista kylla monella ei ole sou- 
rempaa arvoa. Matta tMrkesimpiai knitenkin ovat muistomerkit 
Lappalaisten olosta niilla seadain, mantamat historialliset maistot 
ja yiimeinkin tiedot muinaisista lionoista ja haodoista, joiden ar- 
voa sekin enent^al, ettS herra Skogman niistai on tehnyt selvia 
piirroksia jnna pohja-kuvia merkillisista *paikoista. Ja tarinatkin 
piruista y. m., josko itsestaan vMh^, kuitenkin ovat tervetalleita 
lisajksia tietoon kansamme sydSmmessai vielM elSvMstd taika-ns- 
kosta. 

Laulat kolmannessa osassa kaikki ovat nykyisempia (mau- 
tamat kakaties painetaista arkkiveisaista otetnt); mntta muistojat- 
tnjen seassa on kaksi vanhaa runopalaistakin, jotka todistavat, ettei 
rono vielM ole persiti tietaimattomiin haihtunat nailta seuduin. Laa- 
laissa on moutamia hyvinkin kanniita. 

Tastai kaikesta nfikyy, ettd Skogman herra erin kiitettavalla 
ahkeraudella ja taitavandeila on tSyttanyt hanelle nskotun toimen. 
Sills vahMlla ajalla, minkM sai viipyai kussakin pitSjUssa, haa kui- 
tenkin on haalinat kokoon enemm^ kuin mita olisi odottannt- 
kaan. Mntta sitS snurempi syy olisi kehoittaa Senraa, ettM vasta 
iShettaiessSan kerSlSjia kalkemaan, niille maMraiisi ahtaamman pii- 
rin, niin ettai kerran kSydyt paikat tietliisi tulevan aivan tyhjen- 
netyksi. 

Viimeksi, koska sekS mnistojatnt etta matkakertomns sisal- 
tavat paljon sanrelle yleisolle haaskoja asioita, ja kirjoitustapa seka 
kieli niissa on hyvin vilkasta ja snjuvaa, niin esittaisimme ne 
Saomi-kirjaan painettavaksi, niin kuitenkin, etta tekijsl matkaker- 



251 

tomnksesta ensin jattaisi pois luvettelemiset missa talossa milloitt- 
kin on ollat ynna mnita vahanpatoisempia asioita. 

TntkijaknDnan puolesta: 
J. Krohn". 

Myos tahankin tatkijakannan lauseesen suostai Seura kaikin 
puolin, jonka vaoksi Skogmanin paheen alaiset kirjoitakset olivat 
siihen makaan kaytettSyat, knin tatkijakanta niista on ehdotellat. 

8 §. Ilmoitettiin saallisesti, etta koalamestari M. Costian> 
derin saomennos Virgiiion iBneis>runoston toisesta kirjasta, joka jo 
kaayemman aikaa on ollut tatkijakunnan arvosteltavana, oli siital 
laadusta, ettei se sopinnt seuran julkaistavaksi, jonka vnoksi Seu- 
ran Esimies lapasi laittaa taman kasikirjoitaksen Herra Costian- 
derille takaisin. 

9 $. Kerrottiin etta SMaksmaen kirkkoherra, tohtori G. Can- 
nelin, oli Senralie lahettanyt „mnoto-oppi osan Snomeksi kirjoit- 
tamastansa kreikkalaisesta kieli-opista, ehdotuksella etta Kirjalli- 
snuden Seora toimituksiinsa ottaisi tsiman oppi-kirjan, johon lanse- 
oppikin hanella oli valmistnmassa. Kasikirjoitus maarattiin tatkija- 
kannan arvosteltavaksi. 

10 $. Halakkaasti snostuttiin esimiehen provessori Lonn- 
rotin ehdotukseen, ettSi Seura aikakaaskirjaansa painattaisi kaikki 
vainajan kartanon isdnnSn G. A. Avellanin asioissa sanomaleh- 
dissa idytyvat, snomen kielen tutkimiselle saoresti tdrkeat kirjoi- 
takset, jonka vaoksi taman yainajan poikaa, konlnn opettaja Ed- 
yin Ayellania piti pyydettSman nSita kirjoituksia jarjestamaan ja 
painettayiksi toimittamaan, jos hSn, niinknin niiden nykyinen omis- 
taja, tahtoi ne Senralie antaa, yllamainitalla tavalla kslytettaviksi. 

1 1 §. Kysymykselle, tahtoisiko Seura ottaa pranttiin toimit- 
taaksensa kaksi tekeilla oleyata naytelmM-kirjallista suomennosta, 
yastattiin etta Seura ^NMytelmistdns^^ jatkoksi mielellsian ottaa ja 
knnnoUisesti palkitsee tdmmoisiM kirjateoksia, jos ne tntkittaissa 
mietitsLMn olevan siita aryosta, etta Seuran ^toimituksiin^' sopiyat. 

12 $. Luettiin Kopenhaminassa olevalta Wilhelm Thomsen 
nimiselta Tanskalaiselta ylioppilaalta eraalle meidan Yliopistomme 
oppilaalle tullut suomenkielinen kirje, joka yarsin kiitettayasti osoitti 
Herra Thomsenin, niinknin ulkomaalaisen, kunnollista tietoa Suo- 
men kielessa, ebkM hMn yaan yaihan paalle puolen yqotta sitS omin 



252 

pSiinssL oli kirjoista opetellut. Kannioilnksensa osoitukseksi talie 
Herra ThomseDin hartaadeile suomen kielta kohtaaD, ja kaiD hao 
mainitussa "kirjeesssinssi valittaa hanollsi olevata snomenkielisten kir- 
jain paatetta, maar^si Senra, ettsi ylioppilas Thomsenille vesien 
avattaa piti Isihetettaman SeuraQ ^toimituksista^ sopiyia kirjoja. 

13 $. Seuran jaseniksi esitteli rahavartija kirjakauppias 
Thanberg tSssa HelsingiQ kaapungissa asavan kauppamiehen Joh. 
TormJilaQ. 

14 $. Rahavartija luki seuraavan kaakaus-tilia : 

^Kassa Rapport. April 3. 

1862. Debet 

Mars 16 Kontant beh^Uning 1,378: 87. 

Inkomst, 

„ 17 G^fva af onamnd 20: — 

„ „ Fdrs41dt boklager af Frenckellska 

bokhandeln i Tammerfors . . 56: 27. 
„ 21 d:o af C. E. Barck i Ule4borg . 61: 25. 
April 1 d:o af G. L. Pesonius i Jyvaskyla 47: 22. 
„ „ d:o af G. L. Sdderstrom i Borga 43: 20. 227* 94 

Summa S:r Rub. 1,606: 81. 
Credit. 
UtgifL 
Mars 18 Arfvode for Kalevala, lyhennettj laitos 250: — 
Mars 18 Forskott k tryckniogskostnadeQ fdr 
utgifvande arbeteQ .... 
„ 28 Bokb. Akerblom for atskilliga arbeten 
Aterstod af haftningskostnadea for 
Laonaonkirja & Ralevala . . . 
Bocker inbandna for bibliotheket . 
„ 31 Hyra for lagerrommet for 8 m&n^der 30: — g-o. 49 
April 3 Kontant beh^lluing, hvaraf 600 rnb. 

forrantade a ^% . . . . . . . . . . 1,034: 32. 

Samma S:r Rob. 1,606: Si. 

Helsingfors den 2 April 1862. 

K. A. Thunberg. 



250: 


— 


6: 


25. 


15: 


71. 


20: 


53. 


30: 


— 



^53 

Porthanska minnesvdrdsfonden, 
1862 
Mars 16 BehMlning. 

Ullint kapital mot ranta k 6% Rb. 2,450: — 
Rantebsirande obligationer, motsvar. 7,197: 43. 
Kontant innestAende i kassan . . 36: 8. 9533. 5}^ 
„ 18 inkomst. 

Genom BorgmSstar A. F. Flander i 

Kajana inssLoda 29: 75. 

April 1 Inflatne rantor 1:16. 30-91. 

Summa S:r Rub. 9,714: 42. 

B. A. Thunberg. 
Pdytfikirjan vakuudeksi: 
Carl Gust. Borg. 

Toakokann 7 piiv. 1862. 

Ilmoitettnansa, etta seuran Esimies provessori Ldnnrot oli 
vahaisella reisnlla kaupungista matkassa, astui vara-esimies ases- 
sori Rabbe esimiehen toimiin, jouka jalkeen asiat seuraavassa jMr- 
jestyksessa esille otettiin: 

1 $. PojtlUcirja seuran kokouksesta 2 psiivMna mennytla 
Huhtiknnta laettiin tarkasteltayaksi. 

2 $. Ilmoitettiin seuralle tulleet seuraavat lahjat : Riigalai 
selta searalta ^Gesellschafl fiir Geschichte und Alterhumskunde 
der Ostsee Provinzen, iO:nnen niteen l:neii vihko sen ^Mitthei- 
lungen^-nimellisia toimituksia; tohtori Tikkaselta a) ^Kuninkaalli* 
sen Majesteetin Waknutus, annetta Stocholmissa 26 p. Maalis- 
kunssa 1751'^ ja b) ^KuninkaalHsen Majesteetin Armollinen kasky, 
kuinka yeron kanssa niista seqyestreratnista maisla meneteltSmdn 
pitjia Saomessa. Annetta Stockholmissa 1754^, molemmat raot- 
siksi ja snomeksi, seka c) Rukoospaiyan plakaatti vnonna 1752; 
Kirkkokerran apolaiselta Heikki Kekonilta Karstulassa ^Porthans 
pasdagogiska foreiasningar*^, raotsinkielinen kasikirjoitos; sahakir- 
jori A. G. ForstenilU Heinolassa a) ^Kongl. Majts filmjade for- 
ordning och re^emente for regimenteme till fot. Sthlm 1794.t^ 
b) Gust. RenTaliin pilibna Roomissaania. Kokemieo kirkossa 



254 

yuonna 1832 Lokakuan viimeisenli paivana, koska — — pro- 
yasti mag. Gustaf Avellan hautaan kStkettiin. Tarussa 1834^, 
sekS 3 hopea- ja 13 vaskirahaa; Ylioppilas V. J. Smedbergilta : 
a) ^Gamble Grefye Peer Brahes Oeconomia eller HuDszholdz-Book, 
f6r ungt adels folck. Skrifven anno 1581. Trjckt i Wisingsborg 
1677^, b) yksi vaillinainen kirja : „tankar dfver krigskonsten^ seka 
searaavat kiisikirjoitnkset : 1) Gezelias naoremman ruotsinkielinen 
maistokirja vnosilta 1690 — 1712, tajnnft kaikenlaisia lyhjyiH muis- 
tokirjoitnksia, 2) Gezelius naoremman kynailema raotsalainen kir- 
joitus ja kirje, koskevat Karunan kartanoa, vuosilta 1711 ja 1712 
(molemmat Gezeliuksen omaa kasialaa), 3) Helsingin poryarislon 
kirje maaherra Ugglalle, 12 p. Toukokuata 1644, raastupa-oikeo- 
den mnuttamisesta Vanhasta kaupungista, (alkuperSunen kirjoitns 
ruotsiksi); talonpoika Sakari Ollilalta Limingassa: ^Saarna toisena 
joalup&iySinM 1849. Piitemessa 1851^ ja 3 kuparirahaa; talon- 
poika Matti Junttilalta Kempeleelia a) yaillinainen kappale Sao- 
men kirkkolakia, b) Kaninkaallisen Majesteetin armollinen yahyistus 
contractin pS&lle yhteisen kansan kanssa, Pohjanmaan laanissa 
siita pysyyaisesta Soldatin pitamisesta. Annetta Sthmissa 21 p. 
Joalakanta 1733^^ ruotsiksi ja saomeksi, c) Taran Wiikkosanomat 
y. 1822 sek£[ Oalun Wiikkosanomia 1829 ja 1833 samassa ni- 
teessS, ja d) 1 yihko undempia suomalaisia laulaja (ktlsikirjoitus): 
aptoekari H. J. Kjollerfeldtilta ersiita kynSilemi^i k&sikirjoituksessa. 
3 §. Luettiin dyersti 0. Furahjelmilta WenSella tallat kirje, 
jonka mukana searasi 100 hopea-raplaa, Searan uimessa ja mielta 
myoten k^iytettftyiksi, niinkain hftnen mennaki yuonna lahjoittamat 
rahansa, matkarahoiksi semmoiselle miehelle, jonka halattaisi lah- 
teft maakunnalta keraamHan historiallisia todisteita ja kertomuksia 
sek^ muita Suomen maan ja kansan entistS eloa ja oloa koskevia 
tietoja. Suuresti kiitollinen taistH dyersti 0. Furuhjelmin uudiste- 
tasta anteadesta Seuraa kohtaan ja hartaudesta sen pyrkimisille, 
pafttti Seura, kiitoksensa osoitukseksi, tdsta iMhin aina dyersti Fu- 
ruhjelmille lahettaM yhden kappaleen toimitaksiansa, sekd myoskin 
ne Searan tdtM edelliset toimitukset, joita Herra dyersti tabtoisi 
yastaan ottaa. Matkaraha mSarattiin kohta samoilla ehdoilla ja 
tayalla, kuin mennsikin yaonna, haettayaksi yiimeistaanki nykyisen 
toukokaun 24 paiyliaci, josta julistus on sanomalehtiin pantaya, 



255 

jonka jglkeen sama matkaraha tsiman kuun 28 paiyand pidettsi- 
yassii Senran vMlikokoaksessa tnlee pois anneUavaksi. 

4 §. Tatkijaknnnan puolesta luki Tohtori RieMk Pol6n 
ndin kunlnyan lauseen tohtori G. Cannelinin kirjoittamasta ja Sea- 
ran kustannettayaksi tarjotusta Kreikan kieli-opin muoto-oppi-osasta : 
^Kreikalaisen Kielen maoto-oppi. 
Knstaa KanneliDilta. 

Tekijan ilmoitnsta myoten on tama muoto-oppi suomennos 
hanen raotsalaisesta kreikan kieliopistansa, jonka hdn jo enemmin 
kuin pnolitoista yaotta takaperin on kasikirjoitaksessa Idhettanjt 
asianomaiselle konluhallitakselle tarkasteltayaksi, aikomuksessa saada 
sita koulnkirjaksi. Suomennos lause-opista on hanellsi tekeilla ja 
aikoo senkin kohta llihettaS Suomalaisen kirjallisnuden searalle 
tutkittayaksi ja, niinkain tMm^n mnoto-opinkin, painoon tarjotta- 
yaksi. Hanen teoksensa taryitsee koulakirjana kayttSessd latinai- 
sen kieli-opin tuntemista, josta syysta se on itsessaSn hyyin lyhyt. 

Mita nyt tahMn ensimaiseen osaan eli muoto-oppiin tnlee, ei 
tutkiokunta ole katsonnt tarpeeiliseksi antaa siita tSU^ kertaa mi- 
taan iSpijnokseyaa, likemmin tarkastayaa lausetta, siita syysta, 
etta se nykyisessd asnssansa on keskitekoinen ja yaatii yalmistet- 
toa toistaista tarkastusta, jos se samoin kuin toinen osa eli lause- 
oppi tnlee Senran knstannnksella painettayaksi, jota tntkioknnta 
puolestansa mielnisesti soisi ja saa taman kautta Senralle ehdo- 
tella. Tasta Kreikkalaisen kieliopin, nyt tosin yaillinaisesta, teok- 
sesta saadaan nimittain hyya ja ^elkea konlakirja suomeksi, knn 
tekijS ottaa sen lopnllisesti korjataksensa ja tSydellisemmaiksi yal- 
mistaaksensa. Nyt on se asetettn ja jsujestetty semmoiselle poh- 
jalle, etta siitS tnlisi enemmin lyhykainen ote knin tarpeeksi tyy- 
dyttdyliinen teos kreikkalaisessa kieliopissa, niinkuin sen yoi ym- 
mSrtaa, kun sen* kMytanto nojaikse latinan kielen Inntemiseen. 
Mutta knn t&mSl on ensimdinen yritys tatd laatna aitimme kielella 
ja tnlisi painettnna Inaltayasti kauyan olemaan ainoana semmoi- 
sena koulnkirjana, on paras saada se heti toimitetnksi latinan kie- 
len edellftkayyasta tuntemisesta eroitetnksi, itsenaiseksi ja tSydelli- 
semmaksi kieliopiksi, niin ettS sen aynlla p^Sstaidn layeampaankin 
ja syyempaMn kreikan kielen oppimiseen. Tammbinen parannns 
ja laaj^nas onkin helposti tehty, katsoessa siihen yaiyaan ja tyd- 



256 

hoD, minka tekija jo on tahMn kielioppiinsa pannut ja ahrannat. 
Tutkiokunta on sent&hden, uskonut saomalaisuaden paraaksi yoi- 
yansa vaatia t^ta kieliopilta tarpeellista tajdeUisemmjyttM, ennoD- 
kaiD Seura ottaa sen painattaaksensa. 

Malta elta kannioitettayalla tekijalld olisi jokin ohje ja tieto 
tatkiokannan ajatuksesta, milliDen kreikkalainen kielioppi suomeksi 
olisi saataya, liitetaan tahati seuraayia yleisid maistataksia sem- 
moisen koalukirjan toimittamisesta: 

l:ksi Kreikkalainen kielioppi suomeksi on tehtaya yahinta- 
kin niin layeaksi ja taydelliseksi, kain Langen toimittama on seka 
saantojen, poikkensten ja esimerkkien puolesta. 

2:ksi. Se on yarustettaya johdannolla, jossa kreikkalaisen 
kansan erilahot ja kielen mnrteet lyhykaisesti kerrotaan ja selite- 
ilk^n, niinkuin esiro. Batmannin pienemmassa kreikkalaisessa kieli- 
opissa on tehty. 

3:ksi. Selkeyden ynoksi on kaikki, mika luontonsa puolesta 
kuuluu yhteen, jSrjestettsiya yhteen jaksoon, niin ettei puusta- 
yeista hypata tayuihin, ja naista taas uudelleen puustayiin j. n. e. 

4:ksi. Kieliopin pitaa sis^ltamsln puustayien lyhennetyt mao- 
dot, myos yanhemmat. 

5:ksi. Homeron kielen muoto- ja lause-oppi on soyiteltava 
yhteisen kielen saantojen jaksoon, eika erikseen. Siten tulee kirja 
seka lyhemmaksi ett^ selkeammSksi ; sillS jos Homeron kieli seli- 
tetaan erikseen, tullaan yhtM ja samaa monesti kertomaan ja yer- 
taileminen ei ole niin helppo ja silmaan pistslyS, kuin jos sen 
murteen poikkeukset pannaan yhteen jaksoon kielen tayallisten 
saantdjen joukkoon. 

6:ksi. Oppisanat oyat yleensS tehtavat suomalaisiksi ja niita 
yastaayat maukalaiset, sanakirjan mukaan, erikseen kirjan lopulle 
painettayat. Taman suhteen on Geitlin latinaisessa kieliopissansa 
jo tehnyt paljon ja herra Gannelin on seurannut hanta; mntta 
kuin kumpaisetkin oyat heitti&neet tam^n tarkean asian puoliyaliin, 
sopii se tassa kreikan kieliopissa toimittaa taydellisyyteensS ja silla 
tayoin saattaa se lopulliseen, kMytMnnoUiseen paatokseensa. 

7:ksi. Muistutuksia, yiittanksia ja sulkeaisia ulkona itse 
tekstista ja tekstin alia on yslltettaya. 

8:ksi. Esimerkkia sadntojen poikkensten selitykseksi pitaisi 



257 

enemmSn panna, kuin t3ssS mnoto-opissa on tehty, niinkain myOs 
sioitelmat varastettaman taydellisilla sanoilla, eiksl ainoastaan paSit- 
teilla. 

9:ksi. Lause-opissa on myos tarpeellista tMydellisyytU noa- 
datettava. 

Lopnksi on ilrooitettaya, etta Saomen kieli on Herra Can- 
nelinin kieli-opissa selvaa ja hyvda, ja senkin tahden ansaitsee se, 
tSydellisemmliksi valmistettaa, Seuran kastannaksella painettaa. 
Helsinki, 7 pMivd Toukok. 1862. 

TutkiokuDDan puolesta: 
Rietr. Pol6n." 

TSm^ln lansecn johdosta maarSttiin, ettS kSsikirjoitns koko 
kieli-oppiin oli taysivalmiina Senralle laitettava, ennenknin sen 
ottamisesta Senran toimituksiin kavisi lopnllisesti paMttSlS, sekS 
ettsi tama laase oli tohtori Cannelinille ilmoitettava. 

5 §. Lueltiin tohtori H. K. Koranderilta Wiipnrissa Seu- 
ran esimiehelle tallat kirje, kysymyksella, tahtoisiko Seura toimi- 
tnksiinsa painattaa hanen paikka paikoin korjauksilla tekemaHnsa 
snomennosta Langen kreikkalaisesta kieiiopista; mntta knin tohtori 
Korander Senran nahtavaiksi oli lahettanyt vaan lyhemman otteen 
tamdn snomennoksensa johdannosta, paatettiin etta h^nelle piti 
annettaman sama yastaus, kuin tohtori Cannelinillekin edellisessM 
§:ssa. 

6 §. Ilmoitettiin etta oyerstilnntnantti J. J. Burman yai- 
najan Rnotsissa elMya poika oli pyytSnyt saadaksensa takaisin sen 
isa yainajansa omatekoisen eldmakerran, joka yieraan kautta ny- 
kyjansa oli Seuralle lahjoitettu, koska tamft elsundkerta lainaa- 
malla oli heid^ln suynstansa hokkaan jontnnnt, jota yastaan hSn 
Seuralle tarjosi nyt jo yalmiina oleyan kopian samasta elsimdker- 
rasta. Tah^n yaihtamiseen katsoi Senra kohtnulliseksi mySntylt, 
kuitenki silld ehdolla, etta kopia ensinnd tarkallensa yerrataan, 
jonka tyon kirjaston amanuensi Otto Schauman suosiollisesti otti 
toimittaaksensa. 

7 §. Ilmoitettiin etta konlanopettaja £. Ayellan oli suostu- 
nnt, Seuran aikakauskirjaa yarten silla tayalla jirjestSmM^n isii- 
yainajansa kirjoituksia, kuin menneen huhtikuun 2 p:nS pidetyn 
pdytakirjan 10 S:ssU ehdotellaan. 

Suomi. 17 



95S 

8 $. Esityksestfi mftftrHttiin pastori J. BUckyallille 25 ho- 
pearuplaa niiden korjaasten palkinnoksi, joita han oil tehnjt Sen- 
ran kastantaman „Lnonnonkirjan^ toiseen paiookseen. 

9 §. Ilmoitettiin ettM Porthanin kirjoitusten toinen nide, 
21 osan 2 vihko Senran toimituksia kohta oH valmiiksi painetta, 
jonka Yuoksi sille binnaksi mSarslttiin 1 rupla 30 kopeikkaa. 

10 $. Tohtori Polen ehdolteli eiiik Senran pitaisi ruveta 
hnolta pitiiniliftn Saksalais-suomalaisen sanakirjan toimittamisesta 
koulnjen tarpeeksi, johon asiaan ei Senra njt kuitenkaan sen 
ynoksi tahtonnt pnuttna, ettS vasta knstantamaansa Geitlinin sak- 
salaiseen kieli-oppiin mj5skin on liitettj melkoinen Inkemisto sa- 
nakirjan kanssa, sekd koska tunnetto oli, ettd mnntamat yksitjiset 
maamiehet tdmMn sanakirjan jo olivat tyoksensft ottaneet. 

11 $. Puheenjobtajan muistntnksesta, etU Senra, nondat- 
taaksensa mennH vnosi-jnhlana tehtya paatosta, tassft kokonksessa 
yalitseisi ne kaksi edusmiestM, joiden haltnun j^tettaisiin, jksissH 
nenvoin Herra Sjostrandin kanssa, Turnssa tarkemmin sopia Por- 
thanin muistopatsaan tnlevasta paikasta ja mnista siihen koulu- 
vista asioista, — valitsi Sedra, esimiehensft provessori Lonnrotin 
siitS tekemsin esityksen johdosta, ndiksi ednsmiehiksensd vara-esi- 
miehen assessori Rabhen ja provessori F. Cjgnaenksen, jotka itse 
saisivat mH^rSitS milloin beidan, mielen-nahden alkupnolella Resa- 
knota» sopisi Turknun lahtea, sek^l asiasta myoskin Herra Sjo- 
strandin kanssa kdyda kirjevaihtoon. Yara-esimies assessori Rabbe 
lopasi suosiollisesti ruveta tahan toimeen, jos vaan hSn saisi virka- 
vapautta, ja otti mydskin paallensa Senran pnolesta pyytad pro- 
vessori CygnsBnsta t^Ile matkalle, seklk, jolFei provessori Cygnaenk- 
sella siihen oh*si tilaisnntta, sitten siit^ pnhutella kanslianenvosta, 
provessori J. W. Snellmania. 

12 §. Senran jfiseniksi esitteli maisteri Lavonins Lammin 
pitajftn provastin tohtori Carl Fredr. Nordstrdmin, jonka vnoksi 
kntsnmnskirja hMnelle oli tavallisessa jSrjestyksessd IfthetettUvft. 

13 $. Rahavartijan pnolesta Inettiin senraava kuukans-tili : 
Kassa Rapport till Finska LitteraiurSdllskapet, 

Redovisning for April m^nad 1862. 

Debet, 

April 3 An BehJillning — — 1,034; 23. 



259 



„ 4 n Fors^Idt boklager af Silvan i 

Joensuu 14: 25. 

„ „ „ RSnta k 600 nib. for 1 m. 

25 dd 5: 50. 

„ 26 „ G^fva af Herr bfversten 0. 

Furohjelm . . . , . . 100: — 
„ 30 „ Ledamotsafgifl af past .-adj. 

Kalle Dahlberg 6: — 

Maj 7 „ d:o af bondea Abr. Launonen 6: — 131* 75 

Summa S:r Rub. 1466: 7. 
Kredit. 
Vtgift: 
April 5 Fdrskott k trjckniogskostoaden for 

utgifvande arbeten 150: — 

n 7 For korrigeringen af Kalevala, ly- 

hennetty laitos 3: — 

„ 15 Herr Frenckell & Sons rakning f^r 

tryckpapper 68: 75. 221- 75 

Maj 7 Kontant behallning, hvaraf 300 rob. 

utUnade 944: 32. 



Summa S:r Rub. 1,166: 7. 
Med Porthanska minnesvltrdsfonden bar sedan sista kassa 
rapporten ingen fbrandring intrdffat. 

Helsingfors den 7 Maj 1862. 

R. A. Thunberg." 
Pdytiikiijan Yakuudeksi: 
Carl Gust. Rorg. 

Toukobuun 28 piiv. 1862. 

1 $. Poytakirja nykyisen toukoknan 7 pdiy^nM pidetystft 
seuran kokouksesta luettiin tarkasteltavaksi. 

2 %, llmoitettiin Seuralle tulleet seuraavat labjat: Kunin- 
kaalliselta yliopistoita Rristianiassa : a) Katsumas-programmi sen 
50 YQOtiseen jahlaan 2 pdivSoS syyskuuta 1861, b) silloin lau- 
letta nCantate^ ja c) saman jahlan maistoksi yaletta pronsi-mi- 



260 

tali, sekd d) ^Det Kongelige Norske Frederiks Uniyersitets stif- 
telse, fremstillet i anledning af dels halvhundredaarsfest, af M. J. 
Monrad. Christiania 1861^S kuin myoskin e) kolme saman yli- 
opistOD programmia edelliselta yaosipuolikkaalta 1861; jumalaas- 
opin kandidati J. A. Friisilta Kristianiassa 1) hanea tekemdnsjl 
^Ethnografisk kart over Finmarken, N:ris I — HI. Udgiyet af Vi- 
denskabsselskabet i Christiania 1861^^ kuudessa lehdessS, seka 2) 
yihkonen lapin kielelle kadntamiMnsM yirsia, nimelta ^Multom Sal- 
mak, mak laek samos jorggaluvoam darro- ja snomagiel-salbmagirjin. 
KristiaDast 1861^; provessori Savelta Upsalassa kirjainen: ^Om 
sprikskiljaktigheterne i Svenska och Islandska Fornskrifter; strodda 
aniuMrkningar af Carl Save. Upsala 1861^; kanslianeayos pro- 
yessori G. Reinilt^ hSnen kirjoittamansa ^Berattelse ofver stor- 
farstendomet Finlands fbrvaltning ifrSn kv 1855 till borjan af ar 
1862, forfattad enligt officiella bandlingar H:fors 1862''; vara- 
kirkkoherralta K. A. BUckmanilta Haiueen-kjross^ Abr. Seyonin 
tekema ksLsikirjoilus : ^Anteckningar gjorda yid H. G. Porthans 
furelUsningar ofver Braanmarcks Elementa Jarisprudentiae Natnra- 
lis''; maaviljelys-koalun johtajalta A. Manniselta ^Saomalaisten 
Raittiateen kutsumus ja suostumus. H:ssd 1836/' 

3 $. Oversti Furahjelmin matkaraha historiallistea todis- 
teiden ja kertomusten y. m. kerMamista varten, jonka Seara yiime 
kokouksessa oli avonaiseksi julistanut ja jota maarslaikana olivat 
hakeneet koalunopettaja J. W. Murman, ylioppilaiset R. J. Gum- 
merus ja V. I. Smedberg sek& entiDen luutoantti J. Briha, annet- 
tiin nyt koulanopettaja Marmanille, jonka piti tMnsi kesanai sillsi 
matkastaa Pohjanmaan ranta-seataja pitkin Waasasta Tomioon 
asti, varsinki ko'otaksensa yield puattuvia tietoja hanella jo tekeillS 
olevaan kertomukseen lin ja sivnattamalla my5skin Kemin ja Li- 
mingan pitajista; kaitenki silld ehdoUa, etta Marman sitten tsilta 
matkalta saamat kereiyksensa matkakertomuksen kanssa Searalle 
laittaa. 

4 §. Vara-esimies assessori Rabbe ilmoitti ettSl provessori 
Cygnaeus, Searan pyyntoa noadattaen, oli valnais Porthanin mnis- 
topatsaan vastaista paikkaa ja muita siihen kaaluvia asioita var- 
ten Seuran edusmiehenS Turknan Idhtemaan, mutta etta Herra 
assessori itse ehkd yirkansa kaatta tulisi tMlta matkalta estetyksi. 



261 

jooka tMhden ja sittenkain asia aadestaosa esille otettiin, Seara 
pyysi vara-esimiestSnsS, jos sainki hanen aikansa sitft joadattaisi, 
V^\e matkalle lahtemaSn, samalla mj5skin naiden kahden ediu- 
miehensM lisaksi valiten kanslianeavoksen provessori J. Y. Saell- 
maniD ja tohtori S. G. ElmgreDiD, jotka nelja lahettilasta olivat 
seuran pnolesta t^le matkalle asianomaisilla valtuaskirjoilla va- 
rastettayat. 

5 $. Provessori CygnaBus, joka njt oli kokoakseen saapu- 
yille tallut, mainilsi Herra Sjostrandilta njkjisin saaneensa kirjan, 
ettll hao Porthanin moistopatsasta yarten tulisi Hellantain aikoina 
TurkuuD, ja ehdotleli tamSn ohessa l:ksi, etta, joU'ei kysjmyk- 
sessa oleya muistopatsas tulisi asetettavaksi Porthania hautaas- 
paikalle, jonka Herra yaltaneuvos Pipping nyt on tarkallensa osoit- 
tannt, Seara talle haadalle toimittaisi jonkun yahaisen hauta-kiven, 
jofaon herra Sjostrandilla sopisi teettaa riitinki, ja 2:ksi. ettS Seura 
maSraisi jonkun p^iySn tulevana ynonna, esim. 5 pMivSn syyskuuta, 
(sama paiyS, jona Turnn tulipalo tapahtui) maistopatsaan yihki- 
miseksi. — Ensimaiseen ehdotukseen snostattiin kohta, jonka yuoksi 
nyt Turkuun iMhtevia Seuran edusmiehia pyydettiin yksin neuyoin 
herra Sjostrandin kanssa hauta-kiyestSkin tointa pitamaSn; mutta 
mita yihkimispaiVMn maaraamiseen tulee, niin tahtoi Seura en- 
sinna edusmiestensa kautta kuulustella Turkulaisten ajatusta asiassa 
ja sitten siita aikanansa paattMa. 

6 $. Seuraayat kasikirjoitukset olivat Seuralle tulleet: a) 
Tohtori W. Rilpisen tekemsi kirjoitus, nimeltM: „Sanapnyullinen 
kysymys^S pyynndlla etta se venykkeillM Seuran Suomi-kirjaan pai- 
nettaisiin; tohtori Polenin kautta kaksi suomennettua naytelmSM, 
nimittSin ^Pyhan Patrikin pSivd, eli luutnantin keinot, Uveilys 
Sheridanin kirjoittama ; snomentanut koulunopettaja R. Krank^ ja 
^Jeppe Niilonpoika, kMMnnos Holbergin ilveilyksestd ; snomentanut 
ylioppilas K. J. Gummerus^, molemmat Seuran NHytelmistd-kir- 
jaan painettavaksi, sekii c) kultaseppsi Elias Stenbergiltfl Pieta- 
rissa 18 vihkoa halnen kynMilemiSinsa suomalaisia kirjoitus-kokeita, 
Seuran arvosteltaviksi. — Kaikki nSima kSsikirjoitokset mddrat- 
tiin tutkijakunnan totkittaviksi. 

7 §. Porissa asuvan kouluoopettajan A. W. Lindgrenin 
pyynt5, jotakin h^nella tekeilU olevata kiija-teosta varteo saada 



362 

lainaksi Searalla olevia kerSjksisi Satakannasta, HSmeesta ja Tu- 
run laSnistM, mjonnytettiin niiden keraysten suhteen, jotka njt 
arkistossa lojtyvSt, kuitenki sillS ehdolla ettd kirjassa myoskin il- 
moitetaan missft naitfl kokouksia on kSytetty. 

8 $. Kirkkoherra tohtori Cannelin, joka kokouksessa oli 
lasna, selitteli saullisesti niit£l kohtia hSnen Kreikkalaisessa kieli- 
opissansa, joita vastaan Senran tutkijakunta laaseessansa viime 
kokonksessa oli tehnyt muistutaksia, seka j&tti Seuran tutkittavaksi 
nyt valmiina olevan jalkim^iisenki osan taU kielioppia. Hetken 
aikaa tasta kirjateoksesta keskasteltaansa, paMtti Senra jo tana 
kesana alottaa sen painattamista, jos tatkijakunta sita ennen kai- 
800 lause-oppi-osankin prSnttiin sopivaksi; tullen tohtori Canneli- 
nin kuitenki ennen painamista tehdal k&sikirjoitaksessansa kaikki 
ne korjaakset ja muatokset, joihin tntkijakunnan muistutokset ha- 
nen nShden suinki aihetta antavat. 

9 §. ' Allekirjoittanat sihteeri ilmoitti etta Searan kastan- 
tama raotsalais-suomalainen sanakirja alkaa lopulle knlua, jonka 
tlifaden Seara siita aikoi toimittaa uaden ja parannelun painoksen. 

10 §. Searaan katsattaviksi j^seniksi esitteli Rasthollari 
Tolppo Wihdistii: Rusthollarin Johan Robert Forstrom-Niemenkyla, 
talonomistajan Henrik Johan Hilden-HynyalM, Uovioikeaden nota- 
rion Johan August Andberg, rusthollarin Karl Magnus Schugge- 
Haapakylg, kirkkovSdrtin Karl Sven Lindberg-Laatta, kaikki Wih-^ 
din pit^jMssS; tohtori Yrj5 Koskinen ylioppilaan Erik Viktor Pet- 
terson HelsingissH; revisori A. Rothman pitajan koulumestariQ 
Oskar Fredrik Budin eli Pulkkinen, Tohmajaryella, ja historiallis- 
kieliopillisen kandidatin Robert Viktor Aur6n Helsingissa, seka 
allekirjoittanut sihteeri kirja-kauppiaan Johan Fredrik Granberg 
HelsingissS. 

11 $. Rahavartija luki seuraavan kuukans-tilin : 

Kassa Rapport 

till Finska Litteratur-slillskapet. Maj 1862. 

Debet. 

Maj 7 Kontant beh&llning 944: 32. 

InkomsL 
M 18 Fdrsikldt boklager hos Nyberg i Lovisa 11: 90. , 



263 

Maj 18 LedamoUafgift af lOjtn. Thesleff 6: — 

^ 21 D:o af handl. J. TSnnffla 6: — 

„ 27 D:o af mag. O. LSfgp^n 6: — 



29: 90. 



Samma S:r Rub. 974: 22. 
Eredit. 
Utgift: 
Maj 8 Magister Rothsten fdrskott k redakt. 

af latinskt-finskt-lexikon . . . 300: — 
„ 14 Pastors adj. Backvall honorariam fdr 

Laonnonkirja 2 uppl 26: — 

^ „ Stud. Tavaststjerna d:o for ofversaltt- 

ning af Gyldens hydr. beskrifn. 15; — 3^q. 

„ „ KonUnt beh&Uning 634: 22. 

hvaraf 300 rub. utUnade k 67o. 



Summa S:r Rub. 974: 22. 

I Porthanska fonden iogen fdrMndring sedan sista redovis- 

ningen. 

Helsingfors den 28 Maj 1862. 

B. A. Thunberg." 

P6yUikirjan vakuudeksi: 

Carl Gust. Borg. 

Syyslraiu 3 piiv. 1862. 

Esimiehen provessori Lbnnrotin poissa oUessa, johdatti vara- 
esimies assessor! Rabbe tass^ kokouksessa kesknsteltavat asiat. 

1 %. PdytMkirja menneen Toukokuun 28 pMivilna pidetystfi 
Seuran vali-kokonksesta luettiin tarkasteltavaksi. 

2 §. llmoitettiin Seuralle tnlleet seuraavat lahjat: „Gelehrte Est- 
nische Gesellschaft zu Dorpat^ nimiselta Wirolaiselta seuralta sen 
„Verhandlungen, 5 Bd:s 2 n. 3 Heft"; Pietarin tiede-akademian 
jSLsenelta A. Schiefnerilta hSnen tekemdnsH kirjainen: „Ueber Ka- 
levala und Kalevingen Pbg y\ April 1862"; franskalaiselta oppi- 
neelta E. Beauvois Parisissa h&nen tanM vnonna ilmestynyt kirja- 
teoksensa „Contes populaires de la Norrvege, de la Finlande & de 
Bonrgogne, suivis de poesies Norrvegiennes imit^esen vers avec 



264 

des introductions"; koula-inspehtori H. Neas*ilta R^lilvelissa 3 uo- 
dempata kirjaista; kirja-kustautajoilta J. W. Lillja Si Comp. Tu- 
ru8sa 60 heiddn viimeaikoina kastantamiansa kirja-teoksia ; leh- 
tori P. Stolp'elta 4 kappalelta hanen tanai vuonna kostantamiaDsa 
pienoisia saomalaisia kirjoja; maisteri R. A. Renvallilta ^Omrids 
af den finska Hedentro tilligemed en Betragtning over dens For- 
hold til de skandinaviske Oldsagn, af J. Fibiger. Haderslew ISSS""; 
tohtori Yrjo Koskiselta hfinen tekemansSi kirjainen ^Olavi Mao- 
nnnpoika Parisissa"; tohtori W. KilpiseltS J. Ahlholmin suomen- 
tama „Leon kirkkohistoria"^ talonpojalla Tahvo Toloselta hanen 
kirjoiltamansa kirjainen ^Kerjaldis-ukko eli neavoja ja varoitak- 
sia Talonpojan sSSdylle, l:nen osa. Knopiossa 1862"; nimensa 
ilmoittamattomalta Wiipurin lUdnin kavernborin kiertokirje 15 pai- 
y'AM Helmikuata 1829; tohtori A. Ahlqvistilta 2 unkarilaista ho- 
pea-rahaa vnosilta 1848 — 1849, seka 1 nnkarilainen ja 1 saksa- 
lainen muistoraha; vara pastori A. Wareliukselta 245 vanhempata 
kdsikirjoitasta 16:sta ja 17:sta satalavalta seka yksi kirkon ylds- 
kanto-kirja vnosilta 1469 — 1518; apteekari KjoIlerfeldtiltM yksi 
kfisikirjoitus. 

3 $. Vara-esimies mainitsi, ettd Herra dverstiluutnantti C. 
Behr on halnnnut Seoralle lahjoittaa rnnsaan kokouksensa kivet- 
tymift simpsnkoita y. m., joita ei knitenkaan vielsl oltn Helsinkiin 
saatu, pyynnollsi, ett& Senra ne mieltSnsa myoten kayttaisi joko 
lahjoiksi jollenki maamme mielen nMhden snomalaiselle oppilaitok- 
selle, taikka miten Seura mnuten parhaaksi miettisi. KiitoUisnn- 
della vastaan ottaen t^imain suuri-arvoisen lahjan, tahtoi Seura sit- 
ten vasta pMattasi sen kayttMniisestS, kuin siihen kuulnvat kappa- 
leet oli nahtSvillensM snanut. 

4 $. Suullisesti mainittuansa, milla menestyksella Senran 
pdnsmiehet menneen kosfikuun 10:na pdiv£in& olivat Turussa kay- 
neet, Porlhanin muistopatsaan vastaista paikkaa ja muita siihen 
kuuluvia asioita miettimMssS, luki vara-esimies tohtori Elmgrenin 
nSin kuuluvan kirjalliscn kertomuksen tMsta heid^n matkastansa: 

„Tiil Finska litteratur-sallskapet. 
Enligt erh^llet uppdrag af Finska litt.-s^llsk. beglifvo sig un- 
dertecknade i borjan af sistlidne Jnni till Abo, dit bildhuggaren 
Sjostrand redan fdrut anlSndt ifr4n Stockholm, och sammantradde, 



265 

efter traiSad 5fvereiiskominelse med politie borgmSstaren i Abo och 
nSgra andra stadsboer, tisdagen den 10 Jani foremiddagen i f. d. 
akademiehasets solennitets sal, hvarest pk kallelse hade infannit 
sig ett antal for saken intresserade Abo stadsboer af alia klasser. 
Motets fornamsta ofverlaggDiDgsamne : pit hvilken plats Porthanska 
monnmentet borde uppstallas, diskaterades lifligt, under det alia 
af en eller annan fbreslagna stallen besoktes och skarsk^dades 
samt olika meningar uttalades, ibland hvilka den, som ansSg Ni- 
kolai-torgets midt heist b5ra valjas, raknade mSnga anhangare ; tills 
man slutligen forenade sig om beslutet, att monnmentet borde 
appstsllas inom den mindre inhagnaden i sydvestra delen af Ni- 
kolai-torgets, emellan gjmnasii haset och Nylandsgatan, der for 
narvarande ett schweitzeri finnes, som kommer att undanfljttas. 
Om detta stkllets uppIStande for monumentet, det sistnamndas un- 
derh&llande och hela platsens bibehdilande i vSrdadt skick, in- 
lemnade vi k sSllskapets vagnar en anhallan till magistraten i 
Abo, som framdeles skulle meddela sallspt sitt svar k densamma. 
Dessfbrinoan hade yi, enligt en plankarta ofver Abo stad frkn 
1760 talet och med ledning af de uppgifler, statsriidet Pipping 
lemnat, genom matning best^imt och ntmarkt stallet, der Porthan 
med nSgorlnnda sakerhet kan antagas vara begrafven, nemligen 
nastan midtemellan fordna akademiehasets hufyudingSng och dom- 
kyrkans hdgchor; p4 detta st^ille ofverenskom man att en enkel 
grafsten af granit borde sUttas, till hvilken Herr Sjostrand lofvade 
framdeles gifva ritning. Vk nyssnaronde mote beslots sifven att 
paining for monniBentets grundval skulle verkstallas i instundande 
host och den fern alnar hoga piedestalen af slipad granit enligt 
Herr Sjdstrands ritning fdrfardigas ander yintern, ofver hyilket 
arbetes noggranna uti($rande under stadsarkitekten Chievitz' ledning 
kommerseradet Julin pk anmodan kiog sig att k sallsk:s vagnar 
hafva dfverinseende. Kostnadsforslaget for denna monamentets 
piedestal kommer inom kort att forelaggas Sallskapet/^ 

Taman kertomnksen lisaksi antoi provessori Cygnaeus seuraa- 
van ilmoitnksen hanella samassa tilassa olleesta erimielesta: 

^Ehnru afven undert. ansig sig bdra godkSnna den af pin- 
raliteten foredragna platsen, tilUter jag mig likviil till protokollet 
anmdla, att den lilla terrassen atanfdr den facad af f. d. uni- 






yenitetshuset, som yetter 4t Tayastgatao, sknlle enligt min tanke, 
iktminstone ur artistisk syDpaokt, yarit den dndamftlsenligaste.^ 

Mitft kysymjksessii oleyan maistokayan yihkimispftiyHaD to- 
lee, niiD olivat Turkalaisetki siihen taamaan mydntyneet, etta se 
sopiyasti yoisi tapahtua syksylllt yaonna 1863, kuitenki silla toi- 
yotaksella, ettS Seara tflmMn jahlamenon mdSrMisi joksikio muaksi, 
koiii 5 p^iviiksi Syyskunta, joka rooniDaisten surallisteo tapausten 
kaatta on Turknlaisille mnrheen pSiiyal. Lopuksi mainitsi yara- 
esimies, ett£[ Herra Sjdstrandin kaynti Tnrassa ja hSnen toimensa 
sielld oil maksettn 100 hopearaplalla ja etU Senra ei taryiUe mi- 
tlidn ednsmiestensii matka-kalankia snorittaa. 

5 $. Luettiin Tnran kanpangin maistraatilta Searalle tnllnt 
ndin knalaya kirje ja pdyUkirjan ote: 

^Magistraten 

< Till Finska LitterataMMlIskapet i 

^^O Helsingfow. 

den 25 Juoi 1862. 

,]^ 470. 1 det afseende Magistratens 

protokoll fbr den 23 dennes och denna dag utyisar, f4r Magistra- 
ten &ran hllrhos insiinda utdrag or berdrda protokoll. 
Vk Magistratens y^ignar: 
Fredr. Bronikoyskij. 

Carl Ary. Toilet. 
Utdrag ur Magistratens i Abo proto- 
koll fdr nedann&mnde dagar kt 1862. 
Den 23 Jnni. 
S 8. 
Fdredrogs en af Herrar Professorerne Fredrik Cygnaens och 
Kanslir&det Job. Wilbelm SQellman samt Doktom Syen Gabriel 
Elmgr^n ocb Collegii Assessoren Frans Johan Rabbe, pS finska 
litteratnr-s^lllskapets ySgnar nndertecknad, till Magistraten ingiffec 
s& lydande skrift: 

^Till V^loflige Magistraten i Abo. 
Sedan Finska Litteratur-Sallskapet i Helsingfors noied ho^ 
yederbdrligt tillst^od anstdllt en allmMn subscriptibn i hela Finland 
och ombesdrjt forAirdigandet af en med s&lnnda sammanbragU 



267 

medel bekostad minnesvArd ofver Kanslir&det Henrik Gabriel Por- 
than, hyilken mionesy^rd torde kuona aflemnas fardig under som- 
maren ndslkommande &r 1863, hafva andertecknade Sallskapets 
deputerade i samrSd med s4val bildhuggaren Sjostrand, hvilken 
modellerat minnesv^rdeD, «om med flere bland Abo stads inne- 
vSnare ntsedde deputerade, ofverenskommit att sagde monument 
heist horde nppstallas h Nikolai-torget emellan Nylandsgatan och 
Gymnasii huset, innanfor den yester om sagde gata befintliga med 
trad planterade inhagnaden. Med aniedning deraf och enligt er- 
h^llet uppdrag af Finska Litteratnrsallskapet, anhille yi odmjn- 
kast hos Abo stads borgmastare och r&d, att det na inom nyss- 
nMmde inhagnad befintliga schweitzeriet mkiie undanflyttas och 
samma plats upplHtas for monumentet, afvensom alt Abo stads 
borgerskap m^tte for all framtid 4taga sig y^rden om och under- 
hMlet af ifrSgayarande Porthanska minnesySrd samt ombesdrja den 
kringliggande platsens yederborliga skotsel, pa det detta djrbara, 
af hela landet bekostade national-monument mk allt framgent hi- 
behillas i ett dess hoga betydelse yardigt skick. Abo den 11 
Juni 1862. 

PI Fioska Litteratur-Siillskapets y^gnar: 

Fredr. Cygnaeus. Syen Gabr. Elmgren. 

Professor. Doktor. 

Frans Johan Rabbe. Joh. Wilh. Snellman. 

Collegii Assessor. Professor. <* 

efter npplasandet hyaraf Magistraten och Stadens Aldste besloto, 
det skulle, innan yidare 4tgard i saken, Herr Filosofie doktorn 
Nils Henrik Pinello affordras forklaring, under hyad yilkor ifrltga- 
komne plats blifyit for schweitzeriets inrSttande ki honom nppl&- 
ten och arendet af sSdan orsak lemnas beroende till nSstkom* 
mande onsdag den 25 i denna miknad, dk stadens Aldste ^ter 
skulle sig harstades infinna. 

Den 25 Juni. 

8 4. 

Fdretog Magistraten i samrSd med stadens Aldste till yidare 
&tgard det under $ 8 af protokollet for den 23 i donna m4nad 
handlagda, men af forekommen aniedning h^rtill uppskjutna &ren- 
det, rdrande Porthanska monumentet, uti hyilket arende Magistra- 



268 

ten och stadens aldste aktat nOdigt hdra ionehafvaren af del k 
Nikolai-torget hMr i staden inr&ttade schweitzeri, Herr Filofie 
doktorn Nils Henrik Pinello, som, hartill uppkallad, sig infann 
och sedan det i Mrendet fdrnt tillkomna protokoll blifvit nppldst, 
fdrklarade att handlingarne rorande schweitzeriet innehades af 
Herr Doktorns son Herr Lojtnanten Jnlins Pinello, hvilken f6r 
tiilfallet vore bortrest fr&n staden, och att Herr Doktorn forty 
icke C6r nsirvarande knnde fdrestSlla tillfdrlitlig atredning om de 
vilkor, hvarnnder platsen V6t schweitzeriet &t honom oppi^tits, 
men att Herr Doktorn, som appgaf sig hafva af staden fitt anvis- 
ning k den ifr&gavarande platsen for schweitzeriets nppforande och 
derfbre erlade Srlig afgift till stadskassan enligt taxering, vore yiliig 
att afst4 sagde plats och sjelf nndanskaffa schweitzeriet emot der- 
fbre i kostnadsersattning erhSlIande etthundrafemtio nibel silfver, 
hvartill sagde kostnad af stadsarchitekten Chiewitz nppskattats, 
samt rattighet att k annat stSille inom sqvdren fk kiev nppfora det- 
samma, och som Chiewitz, hvilken hMrvid ndrvar, besannade app- 
giilten ang&ende flyttningskostnadens belopp samt stadens Aldste, k 
borgerskapets vSgnar, fdrklarat borgerskapet villi^t att for framti- 
den &taga sig underh&llet och v4rden om ifrAgakomne monument, 
tillsades Herr Doktorn Pinello ailtrlLda och Magistraten i samr&d 
med stadens aldste 

Beslot: 
Jemte del Magistraten och stadens Aldste iinna godt bifalla 
Herr Doktor Pinellos anh&llan att, i ersattning for schweitzeriets 
undanskaffande ifr&n dess navarande plats till annat stsille, som 
framdeles kommer att af Magistraten nairmare bestammas, i er- 
sSttning erh&lla etthundrafemtio rabel silfyer, hvilka model komma 
att or stadskassan ntanordnas, 41igger det Herr Doktorn, vid vite 
af tjugu rubel silfyer, att innan den 1 nastkommande Noyember 
hafva verkstallt sagde flyttning; Och skall finska litteratur-sallska- 
pet medelst protokollsntdrag, som kommer att i afg&ende bref till 
sallskapet ofverstyras, onderrattas om borgerskapets Stagande ro- 
rande monumentets framtida ykrd och nnderhAll. Hvilket for Herr 
Doktorn Pinello k inkallandet afsades. Ort och tider, som ofvan. 

Id fidem : ' 
Carl Aspelond." 



26d 

Tdman johdosta paatettiiin, etta Taran maistraatiile piti Sea- 
ran paolesta laasattaman kirjalliset kiitokset siitM hyvantahtoisua- 
desta ja anteadesta, joita se Ussa asiassa on Senralle osoittanat. 

6 §. Tohtori Ahlqvist havitti seuraa silla ilmoitnkselia, etta 
hMn Muncheniss£i kajdess£ian oli nahnyt SjOstrandin hyvatekoisen 
mallin Porthanin mnistokuvaan ja siellS knallut asiata ymmMrtavdin 
miesten sita sunresti kiittavan. ^ 

7 $. TuiLijakannan lanse tohtori Cannelinin Kreikan kieli- 
opin jalkimaisestH osasta laettiin Senralle ja kuului senraavalla 
tayalla : 

,,Herra tohtori Cannelinin Kreikan 
Kieliopiopin jsilkiraaisesta osasta elikk& 
sen Laus.eopista saa Kirjallisanden Sen- 
ralle Tntkioknnnan puolesta allekirjoit- 
tannt ilmoittaa tammoisen lauseen: 
Puheenalaisen Kieliopin edellisen osan elikka sen Muoto- 
opin suhteen Seura viiraeisessa kokonksessa yhtyi siihen ajatnk- 
seen, ettS ensi tarpeen poistannoksi on hyva saada lyhyempikin 
Kreikan kielioppi toimitetnksi. Tnota ajatnsta . tatkioknnta nyt 
Lanseoppia tarkastellessa on nondattanut, eiksi siis ole vaatinnt- 
kaan taltii Lauseopilta sita taydellisyytta, joka itsestasin senraa 
omalle pohjalle rakettua ainehistoansa jnnrin jaarin suorittavaa 
kirjateosta. Seura jo ennalta tietaa ettil kirja on Latinan kielen 
pernstukselle laskettn. Talta kannalta katsoen Tntkiokunta pitali 
Lanseopin ylimalkaan hyvinkin onnistuneena. Selvalla kielella ja 
mnkavassa jarjestyksessa tassa lyhimmittain esitellaan missa koh- 
din Kreikan syntaxi on Latinan (varakkeesta pnhaen saksankin) 
mukainen, missa siita eriaa, niin etta ensimainitun ki^en paa- 
salMnnoista Inkia saa tarpeellista ^elkoa. Ei ole valaisevkta esi- 
merkeistakaan pnntetta. Tntkiokunta kuitenkin lunlee niitS yield- 
kin saattavan sinne tanne sovittaa. Yikoja ei Tutkiokunta ole 
mainittayia hayainnnt; ei ole niitS erittain ottanut etsiSksensa- 
kaan, osittain siita syysta, etta kasikirjoitns yield on paikoittain 
yahSn yaillinainen, osittain siital, ettd pitad Herra tohtori Canne- 
linin suurta taitoa kylldisena taknuna kelyollisuudesta. 

Yield lienee yhdestM seikasta muistuttaminen. Tosin Lanse- 
opin ohessa tdlU kertaa Tutkiokunnan tarkasteltayaksi on tuUut 



270 

sen eteen liitettj selvitys Epikan kielimurteeo omitnisanksista, jota 
Tutkiokunta mydskin on katsellat ja nMhoyt sen hjranpuolisesti, 
IjhjimmfijstM tfirkimpSSin laativan t&han koskevat kohdat. Matta 
knn tSmMn Herra tohtori Canneiinin Kreikan kieliopin kasikirjoi- 
tu9 ei kaitenkaan kokonaisena eikM painovalmiina ole Tatkiokan- 
nalle kerralleen tyonnetty, se on ymmSrrettavM asia, ettei Tatkio- 
kunta millSMn maotoa voi vastata paattuvain kappalten suorituksen 
eikfi kirjan lopnllisen maodostumisen paolesta. Esimerkiksi mita 
Verba anomala ja defectiva tehdikkdin laetteloon tulee, aiotaanko 
sitft erityistM ja kummoista tahSn kirjaan, sitS ei Tatkiokanta tied& 
eikft siis takaa. Se ei mauta kun varmaan toiyoo, etta Herra 
tohtori Cannelin pitaa marhetta siitS, ettS tamS ensimSiinen suo- 
malainen Kreikan Kielioppi kaikin pSlin somaksi yalmistun. 
Helsingissa 10 p. KesMkunta 1862. 

F. W. Rothst6n." 

TSniSa perSstM ilmoitettiin, etta mainittua kielioppia jo Sea- 
ran edellistS mSMrSysta myoten oli royettn painattamaan. 

8 $. Ronlanopettaja R. Krankan saomentamasta naytel- 
mUsta: ^Py^^D Patrikin pSiy^t eli luutnantin kelnot, ilyeilys She- 
ridanin mnkaan^, ja ylioppilas K. J. Gummeraksen teoksesta 
„Jeppe Niilonpoika, kaannos Holbergin ilyeilyksest^ ^^Jeppe paa bjer- 
get^ laki maisteri Krohn tatkijakannan paolesta nMin kaalayan laaseen: 

^Saomen Kirjallisuadeo Searan painettayiksi tarjotaista nJkj- 
telmista: ^Sheridan'in Pyhan Patrikin pSiyaf eli laatnautin keinot"^, 
koalanopettaja R. Krankan, sekfi Holbergin „Jeppe paa bjerget^» 
ylioppilas K. J. Gammerus'en saomentama, antaa tatkijakanta sen- 
raayan lauseen: 

Itse teosten aryosta ei tutkijakannan ole taryinnat ilmoittaa 
mieltSSn, koska kirjoittajain nimet oyat tftytenS takaaksena niiden 
kelyollisaadesta. KflSnnos, yaikka ei jaari mestarin klkdeM tehty, 
on kaitenki selyS ja hyyS, yarsinkin yilahtelee jMlkimSisesta yhS 
yMlistS perisuomalaisia sukkelia sananparsia, jotka sitS elahyttSylit. 
Saotaya olisi, ettd iWeilysten kSantajat ylipMdtMnsa yielH enem- 
mMnkin panisiyat suomennokseensa kansan saasta otettaja leikki- 
puheita ja kokkia; silla ilman niilM pysyy kaannds aina mautonna 
alkuperfiisen rinnalla. Molemmat teokset, matta yarsinkin edelli- 
sen on tatkijakonnan jasen korjaellnt. 



271 

NSihin sjihin n&hden, tatkijaknnta katsoo mainitnt nMytel- 
m&t sopiyaksi Searan tolmittamaan ndytelmistoon, mntta tahtoisi 
samassa esittaS etU Senra kehoittaisi saomentamaan saurempia ja 
jalompiakiD teoksia. Uveiljkset kjM nykyjMMQ paraten sopivat 
nSjtettavSksi, vaan seka suomen kielen viljelemiselle ettsi ylipaH- 
t&aD edullisempi, jos nMhtaisiin Saomen jlettyvaln korkeammallekin 
teaterin alalia, koin raa'antaisiin ilveilyksiin. 

Tutkijakunnan paolesta: 

J. Krohn." 
NUma molemmat nSytelmat pSStettiin painattaa Seuran ^NMy- 
telmistSn" toiseen osaan. 

9 $. Kultaseppsi £lias Stenbergilta Searalle yiime kokouk- 
sessa arvosteltayiksi tulleet suomalaiset kirjoitaskokeet saooi tut- 
kijakonta aiyan mit&ttdiniksi, jonka ynoksi ne pdatettiin UhettSft 
tekij&liensS takaisin. 

10 $. Maisteri J. Krohn tarjosi Searan ^nMytelmistdon^ 
painettayaksi „Syyn soyitas. Marhenaytelmd yhdessM naytoksessS. 
Th. Kdrnerin saksalaisesta saomentanat Suooio^, joka kirjateos 
miilrftttiin tutkijakunnan aryosteltayaksi. 

11 $. Mainittuansa kninka yMhM Helsinki ulkomuodossansa- 
kaan yield on suomalainen kaupunki, ja kuinka heikosti se siltM- 
kin puolelta osoitaiksen Suomenmaan pfisikaupungiksi , ehdotteli 
tohtori Ahlqyist sek& itsensM ettd Seuran tutkijakunnan puolesta, 
etta Seura kirjeen kantta kehoittaisi taman kaupungin maistraatia, 
suomenki kielella kirjoittamaan nimet ja pHaillekirjoitukset kaupun- 
gin kadnille ja yhteisille rakennuksille, jotka nyt yaan oyat yen&- 
jaksi ja ruotsiksi ilmoitetut, sekS luki kirjoittamansa nslin kuulu- 
yan kaayan t^Ie kirjeelle: 

nSnomalaisen Kirjallisunden Senra 

Helsingin kaupungin Majistraatille. 
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka tarkoituksensa tMh- 
den on saanut nautita Suomen kansan rakkautta ja kunnioitusta, 
rohkenee, nMihin luottaen, Helsingin kaupungin kunnioitettayalle 
Majistraatille osoittaa, kuinka ysihfin tlima kanpunki ulkonSossSnstt 
yieU on suomalainen kaupunki ja kninka heikosti se siind katsan- 
nossa yastaa omaisuuttansa olla Suomenmaan pSakaupmikina. Kir- 



jallisnaden Senran jMsenten ja jokaisen titin-kielemme rakastavan 
SaomalaiseD mieli kiijpi karyaaksi, lakiessaan tSssa kaopungissa 
katQJen nimet ja yhteisten rakeDnasten pSSlle-kirjoitukset kabdella 
maulla kielellM, mntta ei omallansa, ja monelle peri-saomalaiselle 
tapahtuu se, etta hsin omassa paM-kaopangissansa asioidessaan ei 
tannekaan polkevansa sitM maata, jota hSnen esi-isansal Diin nsein 
ovat verisilld yoimanksilla puolastaneet, eika kummeksivaDsa niitd 
ylpeita rakennaksia, jotka enimmaksi osaksi oyat hanen omien 
hikisten ponnistastensa hedelmill^ raketut. EttM Helsingin kau- 
poDgissa katnjen nimet ja moot pdalle-kirjoitakset oyat yaan Root- 
sin ja WenSjan kielilla kirjoitetnt, mntta ei Snomeksi, nSyttSM 
yiela kummemmalta» jos muistelemme, ettd iso osa kanpnngin 
asDJamia on ummikko-suomalaista kansaa ja kunlun jnnri silhen 
Inokkaan kansa-kannan jasenia, joUe, kanpnngilla liikknessaan, 
mniden osyiittojen pnntteessa, on snnrin johdatus katnjen ja ra- 
kennnsten pMalta nUkyyista kirjoituksista, yaan jolle nSm& njt, 
munkalaisilla kielillS oilen, heidan sunrimmaksi yahingoksensa, oyat 
aiyan tyhjat ja hyodyltomSt. 

Snomalaisen Kirjallisnnden Senra on yakuntettu, etta Hel* 
singin kanpnngin kunnioitettaya Majistraatti on kernas tSman en- 
tisten aikojen yMSryyden poistamaan, ja saa sent^hden ehdotella, 
ettM Majistraatti kirjoituttaisi nimet ja paalle-kirjoitukset kanpnn- 
gin kadnilie ja yhteisille rakennnksille my5s Snomen kielella, jSt- 
taen Senra Majistraatin omaan pSatdntdon, olisiyatko ne yieraat 
kielet, joilla ainoastansa kysymyksessa oleyat kirjoitukset nyt oyat 
tehdyt, molemmat jatettdv^t aloillensa, yai yoisiko niistM toisen ja 
kummanko, ilman kanpnngin ja maamme asnjanten yahingotta jSt- 
taa pois, niin etta naima paSilie-kirjoitukset tulisiyat niinkuia en- 
nenkin olemaan yaan kahdella kielellM, joista kuitenkin toinen olisi 
Snomen kieli. Samoin jattaen Majistraatin paatettaySksi, olisiko 
nyt ehdoteltn kanpnngin katn-nimien snomennos toimitettaya jo 
tMnd syksynd, rohkenee Senra knitenkin tekemaan sen mnistutnk- 
sen, etta tammoinen kanpnngin nlko-nMossa tapahtnnnt mnntos ei 
yoisi mnuta, kuin hyyin mielninen olla maan pian kokoayista 
saadyistsi, ja kukaties soyeljas heissd enentsimSLSn sopnisnntta ja 
ja yksimielisyytta, joita meidSn kansa kaikissa yhteisissa keskuste- 
Inissansa niin painayasti taryitsee. 



273 

Suomalaisen KirjallisaadeD Searan paolesta:'* 
TahaQ tohtori Ahlqvistin ehdotakseen ja kirjoittamaan kaa- 
vaan myontyi Seara taydellisesti, ainoastansa silli lisMyksellM, etUi 
tats kaayaa myotea Maistraatille laitettayassa kirjeessa myoskin 
piti sopiyalla paikalla mainittamaD, ettS Seara tassa toimessa on 
kielen pnolesta valmis Mnistraatiile apana olemaan. PSatos jnlis- 
tettiin paikalla tarkastellaksi. 

12 $. Luettiin Seuran kirjapaino-oikeatta viljelevMltM yh- 
dysknnnalta tiillat kirje ilmoitaksella, etta apteekari A. Collan nyt 
samasta yhdyskannasta on eronnut, ja etta tohtori R. Pol6n ja 
kirjapainaja D. H. Lewin siihen tastii lahtien yksinSnsa kualaVat, 
jonka perasta vara-esimies maarSsi etta talevassa kokouksessa piti 
tatkittaman, jos Searan ja mainitan paino-yhteyden valillM tehty 
kontrahti, joka silloin on kSsille taotava, taman tahden mitaan 
maatosta vaatii. 

13. M^arattiin ettM ne 60 hopearaplaa, jotka Seara Huhti- 
kaon 4 paivdna 1860 oli Sir6ain rahastosta lavannut kappalaiselle 
Johan Ahlholm haneu suomentamastansa Leon kirkkohistoriasta, 
jos se prSntattyna ilmestyy, nyt piti suomentajalle lahetettaman. 

14 §. Esiin talleista syista askottiin tohtori Elmgrenille ja 
Searan nykyiselle sihteerille kirjapainon kanssa Searan paolesta 
sopia siita hinnasta, jolla Porthanin teosten searaavia osia tallaan 
painattamaan. 

15 $. Searaan katsuttaviksi jaseniksi esitteli vara-esimies 
oversti-laatnantti Carl Behrin Helsingissa; tohtori Tikkanen kar> 
tanon isdnnsin Maaritz. Weisellin, llomantsissa, ja tohtori Reinholm 
koulunopettaja Johan Gastaf Heinosen Helsingissa. 

16 $. Rahavartijan puolesta ilmoitettiin seuraaya kaukaus- 

tili: 

Kassa Rapport. 

1862. Debet. 

Maj 28 An Kontant beh&lining ....—— 634: 22. 

Jani 2 „ Ledamotsafgift af pastorskan Ro- 

schier 6: — 

„ 6 „ Lektor Collan bet. ranta . . 2: ^6. 
„ „ „ Ledam.afg. af handl. Granberg 6: — 
n n ^n ^'-^ n ^^ Stod. Murman 6: — 

Stumi, 18 



2f74 

Jani 20 An Fdrs&ldt boklager bos Wider- 

Strom 67: 

Aug. 5 ^ Rektor Hallslen insiindt leda- 
mots afg. f6T Kronolftosm. M. 
Liljeqyist & Niimndeman 







Kirppu 


12: — 






n 7 


n 


d:o Skoll^ar Uskelin i Ikalis . 


6: — 


105: 


46. 




Samma S:r Rub. 


739: 


68. 


1862. 




ICredil. 








Haj 31 


Per Bokb. Akerblom fdrskott . . 


70: — 






« W 


n 


Professor LSnnrot fdr 21 en. 
Sananlaskuja 


21: — 






Jani 6 


n 


d:o 


8: 40. 






n 10 


w 


Skoll^ar Murman reseunderst. 


100: — 






w w 


« 


Ars afgift till Forlagsioreningen 


4: — 






Juli 21 


w 


Bokb. Akerblom, rest. « . . 


37: 20. 






W « 


« 


d:o fdr brefkuver- 
ter 


3: 50. 






Aug. 2 


r) 


Vaktm^st. Pav6n ^ drs Ion 


12: 50. 






n n 


w 


Revisor Rothman 


25: — 






n n 


6 


Bokb. Akerblom for inb. . . 


39: — 


320: 


60. 


Sept. 3 Kontant beh&llning 


• . . 


419: 


8. 



Summa S:r Rob. 739: 68. 
Helsingfors den 3 September 1862. 

B. A. Tbonberg. 

Med Porthanska minnesvArdsfonden bar sedan redovisningen 

den 1 April ingen annan forandring intrliflrat, 9n att Pastor Keck- 

man i Alayo insSndt 3 rube! iS kop, bidrag till minnesydrd^n 

ocb att till Herr Skulptdren Sjdstrand blifvit fbr dess resa till 

Abo utbetalt 100 Rubel silfver." 

PdyUikirjan vakuudieksi. 
Carl Gust. Borg. 

Lokaknim 8 piiv. 1862. 

1 $. PdjtSkirja menneen syjskuun 3 piiivHaai pidetjsta Sen- 
ran kokouksesta Inettiin tarkasteltavaksi. 



275 

2 $. Umoitti esimies seuralle tuUeen searaavia lahjoja: tohtori 
Kreutzwaldilta Werrossa ^Kalevipoeg. Kuopio lionas 1862^, sekS 
2 kappaletta „Maa~ ja' meri piidid, 3. Tartus 1861^; suomen ISM- 
ksiri seuralta sen „Handlingar, 8:nde Bdts 4 h^; tohtori P. Tik- 
kaselta : „yiideDnen yhteisen Suomen Maaviljelijgin kokoaksen toi- 
mituksia H:ssa 1862^'; rehtori O. Blomstedilta tUn^ vuonna pai- 
neltu teoksensa: ^Kapina Kaahajoella 1808^^; ylioppilas D. Skog- 
manilta yksi nide „Kong]. Majts och Rikets Syea HofrStts proto- 
koiler uti andersoknings m^let aog. fbrrMdiska stdmplingar, hvar- 
fdre ^tsk. personer blifvit tilltalte, haktade och d5mde, Sthm 1795^ 
ynna nsiampia siihen kualavia kirjoitaksia, ja „JonrnaI ofver svenska 
sjoexpeditionen 1788"; vara kirkkoherra J. R. Walleninkselta 
Jamsiissa yanhempi kasikirjoitus : „SorgeqvSde ofver Carl XII af 
O.* Radbeck d. y."; iehtori Stolpelta tana vuonna kastantamansa 
knyapaperi: ^Lavea ja kaita tie"; kirkkovMMrti E. Lassilalta K^- 
vialtsl 1 vanhan aikainen kivi-ase; vara kirkkoherra J. A. Lind- 
stromilta Haittisista neljM vanhaa kivi-kalaa ja kolme vanhaa rahaa. 

3 $. Kohdanneista syista tapahtaneen kesknstelemisen jdl- 
keen pliatettiin lopullisesti, missa maodossa Seuran puolesta piti 
kirjoitettaman Helsingin Maistraatille katajen ja muiden yhteisten 
paikkain nimikirjoitusten soomentamisesta, jonka johdosta tSmSl 
raotsin kielelld tehtMva kirjoitus tali kaulumaan searaavalla ta- 
valla: 

^Till Yailofliga Magistraten i Hielsingfors. 
Uti Finska LitteratorsMllskapet har Mga blifvit vackt om be- 
hofvet deraf, alt namnen p& gator och andra allmslnna platser samt 
ofverskrifterne p4 offentliga has och byggnader i landets hafvad> 
stad yore angifna Sfven p& finska sprSket, emedan det missfbrh&l- 
lande, att dessa namn ibr n^rvarande fbrekomma endast p& svenska 
och ryska spr&ken, men icke p& landets finska tangomM, vSckt 
lika mycken forondran hos atllinningen, som ogillande hos landets 
finska befolkning, hvilken under nSrvarande fbrh&llande icke har 
n&gon nytta eller ledning af desamma. Med anledning hMraf har 
finska Litteratar-sallskapet, som till alia delar instHmmer uti of- 
van anfdrda Ssigt, hdrhos Mran till YSlloflige Magistraten Ofver- 
lemna, haravida icke detta utssittande af gatonamnen och bygg- 
nads dfverskrifterne p§ finska vore tidsenligt och nddigt, och 



276 

ftrklarar sig Litteratur-sHlUkapet derjemte beredvilligt att, i af- 
seende k finska spr&ket, lemna Vallofliga Magistraten det bitrade, 
som vid s&dan &tgiird kan blifva af ndjden. Helsingfors den 8 
Oktober 1862. 

Pi Finska Litteratur-s&llskapets vUgnar: 
Frans Johan Rabbe. 

Carl Gust. Borg.'* 

4 $. NSytettiin herra Sjdstrandin tekema kaava Porthanin 
mnistopatsaan alus-rakennnkselle, ja keskusteltiin miten sama alusta 
tftmSln mokaan parhaiten saataisiin tehdjksi, seka paatettiin pyj- 
UM herroja dversti J. Mickwitzia ja .oyerstilaatnantteja J. U. yon 
TOrneil ja A. E. Wasastjeraaa saosioUisesti siit^ Searalle esitjsta ' 
tekemMftn, jonka jlilkeen asia uadellensa oli seurassa esille otet- 
tava. 

5 $. Koska kamariforyantti Fredrik Fabian Rabbe, joka 
testamentin kantta 3 pSiyaltS maaliskauta 1860 on kirjallisaudea 
Seuralle lahjoittannt kaiken jSlkeensS jSdyain omaisantensa, yiime 
sjfsknun 29 pILiy&nft kuolenoian aneen oli nukkunut, mnistutti 
esimies proyessori Ldnnrpt Seuraa, t^ssSl asiassa pitamS^n sem- 
moista tointa, knin tarye njt yaatisi, jonka yaoksi ja sitten- 
kuin sama testamentti senran kualtayaksi oli Inettn, proyessori C. 
G. Ehrstrdm, tohtori S. G. Elmgr6n ja allekirjoittanut sihteeri 
valittiin ja yaltautettiin tUtH perintO-asiata siilS tayalla yaWomaan, 
knin Seuran etu sekA laki ja asetukset suinki yaatiyat, jobon heille 
senran puolekta piti annettaman asianomainen yaltnuskirja. 

6 $. Pa&tettiin etU senran aikakans-kirja „Snomi^, joka 
nyt ynodelta 1860 on yalmis ja tSjttMM 20 ynosikertansa, tasta 
Ifthtien pitfttt ulosannettaman nndella snomenkielisella nimilehdella 
ja undessa, niteittSin knikeyassa jaksossa, eikM enHHn ynosikertoina. 

7 $. Yiime kokonksen poytakirjan 12 S:ssM nyt esille laota- 
yaksi mSMriltty kirja-paino kontrahti esiteltiin Seuralle, joka, sita 
tntkittnansa, hnomasi saman kontrahdin nykyjansSi ei mihinkSSLn 
toimenpitoon yaatiyan. 

8 $. Tntkijakunnan pnolesta luki tohtori Ahlqyist ndin kau- 
luyan lauseen maisteri Krohnin suomentamasta Kornerin naytelma- 
teoksesta „Die Stthne.** 

^Majisteri J. L. Krohnin kdlinndksen Syyn-soyitus KoroeriQ 



277 

teoBta „Die Siihne'^ on Tutkijakunta havaioout erittSin hjyUsti 
tehdjksi ja^ varsin sopivaksi otettaa Seuran Naytelmistd-nimiseen 
kokoakseen, jota, Tutkijakannan ajatasta myoteo, toinen vihko 
yiipym^tta pitsiisi panna painoon. 

Tntkijakannan pnolesta: 
Aug. Ahlqyist.'* 

TsLhan lanseesen suostaeD, paStti Seura ettIL mainitta nMjtel- 
mM-kilaLnnds oli ^Najtelmistdn'^ toiseen yihkoon painettava. 

9 $. Tatkijakannan laasuntoon jatettiin seuraavat searalle 
tnlleet kSsikirjoitakset : ^Rs^hat. Ilyeiijs yiidessS DSytelmSssM, Edv. 
Ljtton Balverin kirjoittama.. Saomenti ruotsalaisesta kaanndksestM 
K. A. LinnaDen^S tarjottu ^Najtelmistdon^ otettavaksi, sekfi kou- 
lunopettaja O. Groundstroemin raolsalainen matkakertomus nino- 
keniiimatkaltansa Inkerin maalla kesallM 1861. 

10 $. LaettiiD tohtori W. KilpiseltM Senralle tuliut kirje 
nykyisen lokakuan 3 paiySlta, jossa han ehdottelee ettS Seura an- 
taisi Leon kirkkohistorian ensimaisen osan Saomentajaile herra 
J. Ahlholmille ^palkintoa toisenkin osan suomentamisesta ja pai- 
nattamiseksi"; matta kain ensimainen osa mainittaa karjaa onye- 
nykekirjoitaksella praptMtty, jota toiset kiittSa, toiset laittaa, ilman 
etta yleison mieli siina kohdassa yielM mitenkaMn on yakantanut, 
ei Seura tassa asiassa, enemmdn kuin ennenkdan, katsonut soye- 
liaaksi sen kautta ruveta mitSSn erilahkolaisnutta noudattamaan, 
ettM toisen osan mainittua kirjaa yenykkeillM suomeksi painatuttaisi, 
yarsinki kuin rahayaransa tata nykyS mnihinki yrityksiin kylliksi 
taryitaan. Tap^n Seuran paatos oli tohtori Kilpiselle kirjallisesti 
ilmoitettaya. 

11 $. Silts -saatnansa tiedon, ettM kulta-kirjoitus lehtori 
Keckman yainajan hautakiyesta tSman kanpungin hautausmaalla 
oli aiyan uloskulunut, pMatti Seura sen knlungillansa uudesta kul- 
lauttaa ja jMtti tamSn asian Sihteerinsa toimitettayaksi. 

12 $. Rahayartija luki seuraayan knukaas-tilin : 

Kassa Rapport. 

1862. Debet. 

Sept. 3 An beh&llning . 419: 8. 

„ 4 Mag. Ad. R. Borg, led. afg. . . 6; — - 



278 

Sept. 10 Ledam. a%. rnsth. K. M. Schngge 6: — 
n n n f* « J. R. Fowtrom 6: — 

Okt. 1 „ ^Hliradakrifv. G.V.Sahl- 

«ten 6: — 24. 



Samma S:r Rab. 443: 8. 
Credit. 
Okt. 6 Bokb. Akerblom fdrskott .... 15: — 
„ „ Lektor C. G. Borg, Sekreterare ar- 

vode for J &r 75: — qq. 

„ 8 Kontant beh&llning 353: 8. 

Samma S:r Rab. 443: 8. 
I Porthanska foodeo ingen ibrdndring. 

Helsingfors den 8 Oktober 1862. 

B. A. Thunberg." 

Poytakiijan vakaadeksi: 

Carl Gast. Borg. 

■arrasknnn 5 pliv. 1862. 

Esimiehen provessori Ldnnrotin poissa oliessa esitteli vara 
esimies assessor! Rabbe asiat tftssa kokouksessa. 

1 $. PdjtsUiirja menneen LokakauQ 8 paiv&na pidetystil 
Searan kokooksesta loettiin tarkasteltavaksi. 

2 $. Bmoitettiin seuralle talleen senraavia labjoja: proyasti 
A. Andelinilta Paltamossa ^Evaogeliam Kirji, mi, Jakkasas Sodna 
ja Passi-pHiyi Epistoliidt ja Eyangeliumiidt, Oktnoga Rokkadas- 
aikaim, Da maidta Ucca Rokkus-Kirji, sististoalla, Samas jorggali 
Andras Andelia, kirkkohHrra Osjogast. Oalust 1860^ ja ^Loga 
Looittim Oappa-Kirji naorra albmiiidi avkkin toaimati A. F. Bo> 
reaius. Kuopio kaupugist 1861''; lehtori G. E. Eurenilta Ha- 
meenlionassa 9 kappaletta hsineD kustantamaansa oadempata sao- 
malaista kirjaa; Yliopiston kirjaston hoitajaita G. E. Ingelias „Ma- 
nofaktur direktioneos i Finland anderd. &rsberattelse for 4ren 
1858 — 1860''; maisteri J. Krobnilta h&nen nykjisin ilmestynyt 
yMitdskirjansa: ^Saomen ranoUisaus raotsin yallan aikana, ynna 
koyaelmia suomalaisauden histoHasta"; ylioppilas V. 1. Smedber- 



279 

gilta 11 vanhempata rahaa ja yksi sinetti, seka seuraavat mot- 
siakieliset vanhemmat kMsikirjoitokjiet, nimittaib: a) Kaarlo XII 
omakatinen kirjaiippu hdnen sisarellensa Ulrika Eleonoralle, kir- 
joitetta Lais'issa 1 p. Maaliskuuta 1700, b) tieteelliseUa matkalla 
HollaDDissa, Englannissa ja Saksanmaalla vaosiaa 1706 — 1707 
kirjoitetta paivakirja, c) SkaneD sodassa vuoDna 1710 ja 1711 
kirjoitettn psiivakirja, lnaltavasti joltakulta kreivi Magnas Sten- 
bock'in adjutantilta, d) De comitibas & nobilibas Sveciae, esipu- 
been alia vaosilaka 1718 (vaiUinainen); kirkkoherra A. Skogstro- 
miltal Kalvolassa kasikirjoitaksena oleva raotsinkielinen kertomas 
Kalvolan pitsijasta, Job. Fredr. Wallinin kirjoittama vaonna 1847. 
3 §. Laettiin oversti J. Mickwitzin seka dyerstilaatnaDttien 
J. U. von Toraen ja A. E. Wasastjeraan tekema knstannas-eb- 
dolus Portbania maistopatsaan alas-rakeDnakselle, joka sanasta sa- 
naan raotsin kielella kuulai searaavalla tavalla: 

^Kostnadsfbrslag till Piedestal for Portbans statj med 
^ ditborande arbeten , jemte kostnaden for statyens app- 

stallniDg k den i Abo for andam&let atsedda plats. 

Grand en. 

Special Summa 

kostnader. kostnad. 
Rub. kop. Rub. kop. 
10 Cubik famnar grundgrafning, jordfyll- 

ning ikring grundmaren ^ 1: 40 . 14: — 
30 stycken 6 farans palar med nedslag- 

ning, 30 streckfamnar 9 turns bjelk 

samt 15 stycken 14 fots 9 turns 3 

turns plank till nistvirke jemte det- 

sammas inlaggning; i ett for allt . 150: — 
8^ Cubik famnar sprSngd grSsten (i grofv. 

stycken) lefyererad k byggnadsplat- 

sen jemte inlaggning af nyssnamnde 

parti sten i cement (Portlands) som 

grundmur for statyen; i ett for allt 170: — 2^4. •... 

Stenarbeten. 
Uibrytning af fdr sjelfva Piedestalen bebof^ 
liga 10 stycken storre graniiblock, 



280 

enligt i ritning angifna dimensioner 

jemte desammas framsldpning till bygg- 

Dadstomten 990: — 

Haggning af ofvannftmnde stenblock . . 720: — 
Slipning och polering af betSckDingssteneD, 

piedestaleos och karnisens sjnliga 

ytor 1,240: — 

Ofvan omnSmnde stenalocks uppsUllniDg 

k ort och stdlle, inberSknadt kramlor, 

biy, stenkitt, sUliningar m. m.; i ett 

fttr allt 250: — 

BrytDing, huggping, framslapniog och upp- 

stSllIning af 10 stycken tomber (5 

fot l&Dga till stakett kring statyen) 80: — « ngQ- 

Extra kostnader. 

Uppsigten vid arbetets utforande, kostoa- 

der fbr D(>diga instromentaliers an* 

skaffande, sjelfva statyens uppstall- 

ning samt diverse of()rat$edda ntgifler 550: — 
Kostnaden fbr 12 streckfammar \ toms 

jerakettiog, k 3 rabel per famn. . 36: — ^gg. 

Summa S:r Rob. 4,200: — 

Helsingfors den 24 Oktober 1862. 

Uppgjordt af ofverste Mickwitz, ofverstelojtnant v. Tome och 
ofverstelojtnant Wasastjerna. Intygar: 

J. Mick^ilz. 

Emot erh&llande af den i motstSende kostnadsforslag app- 
tagne samman 3,614 rabel, hafva stenhuggarne Joachim Fadejeff 
och Gerasim Denisoff forklarat sig villige att verkstalla alia tor 
uppstaillande af piedestalen erforderliga, haremot specificerade ar- 
beten. — Till sSkerhet filr sSllskapet trodde de sig kunna pre- 
stera antaglig borgen. — (Entrepeneuren WetroflF). — Det fdre- 
sl&8 ej jemstakett, utan stenp&lar med jernketting. — 

Skalle sallskapet likval yilja ombesOrja byggnaden genom 
dertill anstdlM tecknisk person, s& &taga sig n^mnde stenhuggare 



281 



att verkstalla sHpDingen & fbrat ra1*digt huggen yta fbr 9 Rub. 
qy. per qvadrat arschiD. 

J. Mickwitz." 

Tfilmiin perSstsi luelliin myoskin Turnn laslDin rakennusniekan 
G. F. Chiewitz'in samaa tarvetta varten tekema naia kuuluva kas- 
taoDUs-ehdotas : 

„Rostnadsfbr$]ag.tilI Piedestal till Porthans staty med 
dithorande arbeten och statyns appstallning 4 den i 
Abo for Sindamalet utsedda plats. 
G ru n d en : 
20 kubik famnar grundgrMfning och jord- 

fyllning ikring grondmaren ^ 1 r. . 20: — 
80 St. 6 famns p&iar med nedslagning a 

1 rob. 80: — 

70 lopande famnar 9 toms fyrkant bjelkar 

till pSlrnta k 60 kop 42: — 

Timmermans arbetslon for densammes ned- 
laggning, p&Iarnes afskaming och 

fastkilning vid ratan 40: — 

17 kabik famnar kilad eller spriingd grii- 

sten till grand, jemte transport k S 136: — 
Laggning af samma ^7 119: 

Stenhuggarearbcte: 

Undre trapplan, delad i 6 delar . . . 200: 

Flint med karnis a 2 delar 250: 

Ofre betackningssten 200 

Piedestalen i en enda turning .... 1,400 



437: -^ 



2,050: — 



Slipning och polering af ofre betacknings- 

stenens synliga ytor, piedestalen och 

karnisen, utgorande tillsammans 262 

qvadrat fot k 10 rub 

100' lopande alnar sockelsten af haggen 

granit under staketet, jemte kram- 

lor och inlaggning k 1: 50 . . . 
100 lopande alnar gjutet jemstaket med 

uppsattning och modellkostnad, k 10 1,000: — i 150* 



— — 2,620: — 



150: — 



282 

Transport af den haggna stenen jemte app- 

sflittning p4 st^Ulet, kramlor, bly, sten- 

kitt och stallning inberaknade, flf- 

vensom nppst&llniDg af statyn — — 1,000; — 

Tillsjningsarfvode, skjal fbr arbetare in- 

stramentalier samt mojhga oforat- 

sedda hiindelser — — 743: — 



Summa S:r Rub. 8,000: — 
Anm. i ofvanstAende tillsynings arfvode kr endast - berak- 
nad afloning for en p& platsen bestandigt varande dugh'g och p4- 
litlig qvartorsman och icke n^got Arkitekt arfvode, hyilket ej kom- 
mor i frSga, sk vida andertecknad erhAller fortroendet af hogsta 
ledningen med detsamma. 

Om piedestalen gores i tre delar, som narlagde ritning at- 
yisar, s& blir priset for densamma circa 400 rabel billigare. 

Lamnas arbetet opoleradt, oslipadt, endast fin hogget, s4 
afgUr (rkn ofvanstliende samma 2,620 rnb. 

Abo den 19 Angusti 1862. 

G. F. Chiewitz." 
Tiedon saataansa naista luvnnlaskaista, ja sitten kuin asiasta 
jonknn aikaa oli keskastelta, yhtyivSt Seuran lasna olevat jasenet 
siihen vara-esimiehensa sssessori Rabben ehdottelemaan tonmaan, 
etta perustastyo oli paivamiehilla teetettMva kanppaneayos £. Ja- 
linin toimen kautta, joka tassa asiassa suosiolHsesti oli lavannat 
olla Searalle apana, ja etta muu tyo oli urakalle tarjottava silla 
tapaa, ettM halullisten orakkamiesten, joilla olisi tilaisaas tatkia 
ensinna mainittaa kustannus-ehdotasta sekM Sjdstrandin tekem&ta 
rakennas-piirrosta kauppaneavos Jalinin tykonft Tarussa ja Seoran 
sihteerin tykond Helsingissa, talisi ennen 1 pslivaa tolevata Joulu- 
kauta laittaa kirjalliset tarjooksensa joko kaappaneovos Jalinille 
tahi allekirjoittaneelle sihteerille, ollen nMma tarjoakset sitten Sea- 
ran tatkintoon esiteltay&t. Sihteerin piti asiasta panna ilmoitas 
sanomalehtiin, jossa mydskin oli mainittaya, etta tyd tahdottaisiin 
yalmiiksi l:een paiy^ian Heinakaata 1863, ja etta joka osa urak- 
kasammaa etukftteenki maksetaan, hyyliksi katsottua takaata yas- 



taan, jonka Seura myds sen vakoadeksi vaatii, etta tyo ajallensa 
talee knnnoUisesti tehdjksi. 

4 %. Loettiin seoran asiamiebelta, lehtori G. E. £iir6nilta 
Hiimeenlinnassa tullut nain kouiaya rnotsinkielinen kirjoitos : 
^Till Finska Litterator-sdllskapet i Helsingfors. 

Harjemte har jag aran bifoga nSgra utaf mig bekostade 
skrifter, hvilka b^rfbrinnan icke torde finnas i salUkapets biblio- 
thek. 

Sedan nagon tid har tanken bos mig blifvit valckt p& be- 
hofyet af ett lexikon ofyer alia i Finland forekommande namn, 
som aro af finskt ursprung, b^de personliga och ortsnamn. Genom 
sednast utkomna delen af tidskriiten Suomi har denna tanke bos 
mig ytterligare blifyit befastad; tj uti bistoriskt bslnseende yore 
ett Sudani lexikon af ofantligen stor nytta. Jag mk tiMgga att, 
sedan Finlands barn sm4ningom aflagt sin blygsel for allt hyad 
finskt heter^ deribland Sfyen sina egna namn, behofyet att k&nna 
personliga namnen af rent finskt ursprung sakert skall blifya dl- 
mdnnare ; sakert sknlle dk en sammanstdllning af alia dessa namn 
intressera ratt mSnga. Men hafvndsaken blir dock alltid det gagn, 
den bistoriska forskningen af ett s^dant namnlexikon kan draga. 

Om, sSsom jag tror, gagnet erkannes, borde saltskapet med 
det fbrsta blifya betankt p& utgifyandet af detta namnlexikon. 
Foga torde n&gon enskild knnna Staga sig forldggareomkostnaderne 
derfdr, att icke saga burn omojligt det blefye for en enskild att 
fk sjelfya redaktionen utford med heist nSgot tillfredstallande full- 
standighet. 

Hemmans och lagenbeters benamningar kunna yal fis ifr&n 
de offentliga arkiyerna ; och derifr&n torde ocks& stommen fdr dem 
bora nppgoras forsamlingsyis. Men de o£Fielia namnen aro i mel- 
lersta och sodra Finland ingalnnda alltid de rStta. Derfore, och 
fdr komplettering af hyad i arkiyerna icke kan iks, borde de opp- 
gjorda stamlistorne kringssindas till hyarje fdrsamliog, for att af 
sakknnnige granskas och fdrfuUstandigas. Det ar yal icke latt 
att dfyerallt finna lemplige personer hairtitl; men dels kunde en 
intresserad person mycket yftl medhinna flere fdrsamlingar, dels 
kunde lamplig tid afyaktas for en och annan ort. Blott saken 
ssittes i g&ng, torde sm&ningom sedan kompletteringen nog g4 fbr sig. 



284 

Jag rdrestUUer mig alt en otroligt stor reda uti v4rt lands for- 
h&llanden skalle genom ett s4beskaffadt namnlexikon appst4, samt 
att den historiska forskningen, som nu nddgas, genom anlitande 
af ett alltfbr inskrdnkt antal namn, famla uti gissningar om nam- 
nens betydelse och vlirde, ofbrdrojiigen st&lla sig pk en mera obe- 
roende st&ndpnnkt, fbrkasta mftnga fbrdomar, som no genom ndgra 
f& namns kMnnedom uppkommit, och yinna nya vidstracktare vyer 
genom en fullstSndig kUnnedom om nagra ifr&gasatta namns geo- 
grafiska ntbredning. 

Tavastehos den 3 November 1862. 

G. E. Eur^n.'* 

Lehtori Enr6nin tSsssi kirjeessS tekemIL ehdotns, etta Senra 
toimittaisi sanakirjan kaikisla maassamme IdjtjvislS suomen-peraLi- 
sistM nimistd ja nimitjksistS, oli seoran mielesta varteen otetlava, 
jonka vnoksi, ja kuin tunnetta oli, ettd tohtori H. A. ReinhoLm 
tdmmSistH sanakirjaa yarten jo kaavan oli nimia kerannyt, sopi- 
vaksi katsottiin ensinnS lasts ehdotaksesta knulustella tohtori Rein- 
holmin mietetta, jonka jalkeen asia uadellensa oli Seurassa esille 
otettava. 

5 $. Tutkijaknnnalta vaadittiin ehdotasta niihin mnntoksiin, 
joita Searan ondesta painettavassa raotsalais-snomalaisessa Sana- 
kirjassa vftlttftmalttdmasti piti tehtamSn, jonka jallkeen kjsjmjs sa- 
man kirjan painattamisesta yiipymStta oli esille otetttaya. 

6 $. Entinen merikapteeni J. H. Sillstrom oli taasenkin 
Seuralle korjattuna lahettMnyt „Nayikkaan oppikirja^-tekonsa, pyyn- 
ndllS ettS Senra sen toimitnksiinsa ottaisi, taikka hanelle siitai jo- 
tenkin palkkaa maksaisi, jonka ynoksi se tutkijakonnan aryostel- 
tavaksi lykfittiin. 

7 $. Tohtori Ahlqyist luki Seuran kirjevaihtojSseneltd pro- 
yessori Brockhaas'ilta Leipzigissa hanelle tnlleen kirjeen, jossa mai- 
nittn proyessori, kiittflen hslnelle mennS kesSnS iShetetyista Seuran 
toimitnksista, layeammalta puhai tohtori Geitlinin saksalaisessa 
Kieliopissa oleyan saksalais-suomalaisen sanakirjan hyodysta kieli- 
tntkinnoUe. Mydskin Inettiin tanskalaiselta ylioppilaalta W. Thom- 
sen allekirjoittaneelle sihteerille tollnt snomenkielinen kiitoskirja 
niista kirjalahjoista, joita Seura yiime kesSna herra Thomsenille 
oli lahettSnyt. 



8 $. Koska Seuran entinen asiamies Tunin kanpungissa 
oli heikkopsiivSiseksi joutanut, Yalittiin hanen siaansa asiamieheksi 
saman kaupungin lakion opettaja G. A. Schultz, jota sihteeriD 
kSskettiin tahSn toimeeD Senran puolesta pjytMM. 

9 $. Seuraan kutsoltaviksi jMseniksi esitteli tohtori Polen 
maistraatti^sihteerin F. A. Akerberg tMsssl kaupungissa ja tohtori 
Ahlqvist ylioppilaat P. E. Ervast ja T. J. Dahlberg. 

10 $. Rahavartija luki seoraayan kaukaus-tilin : 

Kassa Rapport. 
1862. Debet. 

Okt. 8 Kontant beh&Uning 353: 8. 

Influtit: 
n 21 Ledamot^afgift af Hofr. Aaskal- 

tanten H. N. Schliiler ... 6: — 

„ „ Forskotter, utlemnade forntgifvande 



Okt. 

Nov. 



arbeten, afforas, sasom liqviderade 


348: 


34. 


354: 


34. 


Samma S:r 


Rob. 


707: 


42. 


Credit. 










Utgift. • 










22 Bokbindar Akerblom .... 


3: 


97. 






d:o .... 


— 


40. 






3 Vaktmastar Pav^o & Ion . . . 


5: 


— 






5 Fdrfattare arvode for Saomi 1860 


107: 


24. 






„ Trjckningskostnad for d:o 


153: 


67. 






„ d:o for Porthans skrif- 










ter 2 deleo 


194: 


67. 


464: 


95. 


„ Kassa behSllniog 


. . 


. . 


242: 


47. 



Summa S:r Rub. 707: 42, 
Helsingfors den 5 November 1862. 

B. A. Tbunberg. 

Med Porthanska minnesv^ds-fonden bar sedan sednaste redo- 
visning iogen forandring intrliffat^. 

- Pdytjikiijan yakandeksi: 
Carl Gust. Borg. 



Jonlnkann 3 piiv. 1862. 

Vara-esimies assessor! Rabbe, esimieheD provessori Lonnro- 
tia poissa ollessa, esilteli asiat. 

1 S* PoytMkirja menneen Marraskoun 5 paivdaii pidetysta 
Searan kokouksesta laeltiin tarkasteltavaksi. 

2 $. llmoiteltiin Searalle tulleen searaavia labjoja: Saomeo 
tiede-seuralta 5:des vihko sen toimituksia : ^Bidrag till kannedom 
af FinlaDds natur och folk"; pastori J. R. WalleBiukseUa JUmsassa 
2 .kappaletta hdnea alosaDtamaansa kirjaista: ^Gammal orkund 
om slagtea Wallenius i Finland. T:has 1862^; maisteri R. A. 
Renvallilla: „Das finnische Volksepos Kalevala. Eine Vorlesang 
von Jalias CaBsar. Stattg. 1862^^; tobtori A. Ablqvistilta banen 
njkyisin ulosantamaansa : „10 ensimaista Kaievalan runoa koula- 
nuorison tarpeeksi^'; tobtori P. Tikkaselta: Franklinin ^Neayoja 
kaikille s^^Ldyille. Toinen painos^; kirjakaappias G. W. £dlim- 
dilta: „Karta ofver Finland. H.fors 1863"; kirjapainaja F. Abl- 
qvistilta Knopiossa 14 bftnen saomentamaansa pienoista kirjaa. 

3 $. Ilmoilettiin, ettS lakion apalainen G. A. Scbaltz, jonka 
Seara yiime kokoaksessa valitsi asiamiebekseen Turussa, taman 
toimen oli vastaan ottannt. 

4 $. Tatkijakunnan tarkasteltavaksi lykattiin: a) Koulan- 
opettaja Lindgreniltd Hdmeenlinnassa Searan kustannettavaksi tar- 
jotta kirja-teos: ^Keski-ajan bistoria, oppikirjan koetos Saomen 
ylikoulain tarpeeksi" ja b) „Rakkaas kavalunden kourissa. Morhe- 
nSytelma viidesssi naytoksessal. Schillerin makaan suomentannt 
Kaarlo Blomstedt", jonka teoksensa snomentaja oli tarjonnut sea- 
ran „Naytelmistdon", otettavaksi. 

5 $. Tatkijakunnan paolesta itmoitti tobtori Ablqvist saul- 
lisesti a) etta K. A. Linnasen nSytelmM-saomennos : ^Rabat» il- 
veilys Edvard Lytton Biilverin kirjoittama" seka entisen meri-kap- 
teeni J. H. Sillstromin uadesta korjaama „Nayikkaan .oppikirja*", 
molemmat olivat sopimattomia Searan kustannettaviksi, jonka vuoksi 
pSfitettiin labettlla ne tekijdillensa takaisin ja b) ettii koolanopet- 
taja Groundstroemin matkakertomas Inkerinmaalta ainoastansa suo- 
mennettana sopisi Searan aikakanskirjaan. 



287 

Tohtori Ahlqvistin kautta antoi totkijakunta searaayan esi- 
tyksen: ^Rootsalais-suomalaisesta sanakirjasta. 

Sen vuoksi, etta seuran varat nykjistal raotsalais-suomalaista 
sanakirjaa ovat melkein vSLhissa ja ettd toinen painos tSmmdista 
sanakirjaa on pian joudatettava yleisoUe, elFei tahdota» etta joku 
yksityinen toimittaa oaden rootsalais-soomalaiseD sanakirjan ja niin 
mnodoiD taukootta taman seuran knstantaman vastaisen menekin, 
on tatkijakonta katsonut paraaksi, ett^ei seara tsita toista painosta 
yaatisi niin kovin tajdellistd, jonkalaisen toimittaminen ottaisi enem- 
mSn aikaa, ja etta seura sentahden ei painattaisikaan sita kuin 
korkeammakseen 1000 kappaletta. 

Silla ajalla, joUa ne tajttMvat yleison tarpeen raotsalais-sno- 
malaisesta sanakirjasta^ yoisi seora yarustella tajdellisempHS tsim- 
moista sanastoa, sen kaayan mukaan, jonka herra maisteri Roth- 
sten on tebnyt. 

Seuraayat oyat ne lisaykset ja parannnkset, jotka tntkija- 
kanta on katsonut tarpeellisiksi tehdsi kysymyksessS oleyata pai- 
nosta toimitettaessa : l:ksi, etta sen toimittaja kslyttaM niitii sana- 
lisid ruotsalais-suomalaiseen sanakirjaan, jotka seura sai kirjakaup- 
pias Sjoblomilta, kuin myos muilta yksityisilt^i mahdollisesti saa- 
tayia lisayksia ja parannuksia. 2:ksi etta toimittaja tahan uuteen 
painokseen kerMa kaikki oppi-sanat kuin myos munt ondommissa 
merkityksissa kaytetyt sanat seuraayista kirjoista: Kasyisto (josta 
myos kasvien nimet oyat otettayat), Sjodlerln Physikki, Berlin'in 
oppikirja luonnon-tieteessd, MintShden ja Sentahden, enon ope- 
tuksia, Krohn'in kemialliset sanat, Aschan'in, Kilpisen ja Euro- 
psns'en Euklideet, Blom'in yiiyantooppi, Wiyulin'in ja Zweygberg'in 
Luyunlaskut-opit, Eklofin tekemat, Koranderin maatiede, Lonnro- 
tin Kotilaakan, Winter*in yMitds, Sirelius'en katiloin-kirja, Roth- 
manMn Haaya-laSikSri ja Heyois-kirja, Lonnrotin suomennos pro- 
yessori Pahn6nin kirjaa, Hannikaisen ja Cannelinin Asianajajat, 
Forstromin painetut kirjoitukset, Borg'in asetuksissa kalyttSmlit un* 
det sanat» Lonnrotin kieli-opilliset sanat, Mnrman'in Kristillinen 
uskon-oppi, Kemellin Tuomas Kempi, Hoying'in KalytoUinen maan- 
hoitaja, Carlsson'in k&sikirja maanyiljelyksessS, Stjemcreutz'in meri- 
sanasto, ja Mannisen Taito ja Toimi seka mnut kirjoittamat. NiistM 
naitM kirjoja, joissa on yarsinaiset oppi-sanojen luettelot, muutta- 



koon toimittaja itse sanat vMli-lehtiseen sanakirjaan eli k&sikirjoi- 
tokseensa; motta muista voipi hdn ne keraytt&S apalaisilla, joille 
seora erittMin sanaluvun jalkeen palkiUee tjdD. Samoio palkitsee 
seara eritUiin kaiken puhtaaksi kirjoitaksen. 

3:ksi. Paikkojen nimien luetteloa sanakirjaD lopalla on mah- 
doUisaatta myoten enentdminen. 

4:ksi. Ovat paastavit i ja j\ joilla alkavat raolsalaiset sa- 
nat nykjisess^ sanakirjassa ovat sekaisiD, eroilettavat toisistansa. 

5:ksi. Ottavat tatkijakunnan jasenet tj5kseDsS, vaoroiellen 
valvoa sanakirjan paioattamisen yli ja lukea yiimeisen korjaukseD, 
matta totkijakanta kokonansa kaj tarkasli l&pi kasikirjoituksen en- 
nen sen painoon panemista. 

6:ksi. Kirjoitns-tapa knin my 5s man osa on niin paljon 
knin mahdollista on pidettav^ enlisen mnkaisena ja painavammat 
pyyhkimiset enlisestft aina tatkijaknnnalle ilmoitettavat. 
Tutkijaknnnan pnolesta : 

Ang. Ahlqvist.^ 

Tfimfin perastSl luki maisteri F. W. Rothsten samasta asiasta 
nttin kunlnvan kirjoitaksen : 

^Saomalaisen Kirjallisauden Seuran Tutkiokunnan miete vasta 
toimitettavasta, laajemmasta raotsalais-soomalaisen sanakirjan lat- 
toksesta. 

Vasta-pain tehtftva laajempi raotsalais-saomalaisen sanakir- 
jan laitos ylimalkaan on saatava edellisid tHydellisemmaksi seka 
siin^i, ettSl ennen perati tSihtaMmatta jadneet sanat ja laaseel tar- 
peellisen selityksensS saavat, ja vaillinaisesti, vliSrin taikka epii- 
sievMsti saoritetat sanat ynn& lanseet kaikin puolisesti, oikein ja 
mukavasti toimitetaan, jotta varsinkin siinfi, ettS suomalaisten sa- 
nain sopu eli konstruktioni tyyskSisti osoitetaan. 

Sana-soynn n^ytantd ja ninsas, kelvollinen pnheen parsisto 
eli phraseologia kaikissa sanakirjoissa ovat taiki tarkeat, saatikka 
tassS ruotsalais-saomalaisessa, kassa toisen kielen rinnalle asete- 
taan toinen siit^ monin pSin naissa kohden sunresti eriava. £i- 
hain nykyisistai saa johtoa edes naihin tammdisiin tavallisiin sana- 
sopnihin ja pnheen parsiin : Usko Jamalaan, pelko vihollisista, ranha 
yihollisilta, rahan ahne 1. ahne rahalle, kallakin heilU oli pelto, 
hSpeain taidottomuuttani, ajoin vihollisia takaa, y'ahUi siitai, se on 



tiettj (det forstds), Jmnala sao, (vill Gud)i y. m. m. Samalla 
kuin Doista seikoista, tulee sanalaskuUisistakin lanselmista tark^n- 
min vaari pitda, ja minkli vaan jaksaa koittaa saada s^mmoidia, 
jotka raotsalaisia kohtipaisesti vastaavat. Ei nykyisista saaakir- 
joista saa tietSa etta ^menniskan sp4r och Gad r&r^ saomeksi 
kauloa: ihminen pMattaa, jmnala saattSsi; ^som man s^r, f^r man 
skSra^. suomeksi : taaksensa panee, edestSasH loytSa j. m. s. Tuota 
tajdellisjyttMmisen paamMlu*ad saavattaaksensa toimittaja yhtynee 
semmoisiin miehiin, jotka eritiedetten, esim. askon-tieteen, laki- ja 
iSdke-tieteen, snure-opin, kemian ja physikan, kasvi- ja elain- 
opin, aloilla voiyat koota ja sepitellS sopiyia sanoja. SanSikirjal 
lisissa yrityksissa monen yhdessa tyoksenteleminen on vsUttamsltdiii 
menestymisen ehto. Tietysti noitten apamiesten keraamllt sanat 
parhaasta paasta ovat oppi-sanoja (termini technici). Kovin on 
tarpeesen, etta niilsi hyvisi synnytetaan. Matta sitd ajatellcD, ettM 
soomen kielen viljeliAt vastapain ehka katsoyat asian mnkaiseksi 
pelkissa tieteeliisiss«[ kirjoitaksissa ja maissakin aineissa kfiyttM& 
kunkin tieteen ja aineen omiksi kaikissa tai useimmissa sivisty-^ 
neissi kielissa kerran kSyneitd oppisanoja, totkiokanta ehdoittelee, 
etta ne tSmmoiset oppisanat, jotka ei peraiti sodi kielemme loon- 
toa yastaan, tsihsLn sanakirjaan pannaan yieraan kielisindkin, ai* 
noasti soomen kielen yaatimusten makaan parhain pSin soyitet-^ 
tuina ja taiyatettoina, seka niitten siSnelle saman yeroinen, pnh- 
das soomalainen sana. Kaliakin on sitten tilaisnus mieltSnsa myo- 
den yalita. Ohitse mennen lienee muistattaminen, ettS ondesti 
tehtayat sanat johtamalla sepitettakoon, kossa yaan niin laatuun 
kay. Jokainen mydntdnee, ettS s^^rindn mnkaisella, luonteyalla 
johtamisella synnytetty sana sieyemroin, yilkkaammin, yoimakkaam* 
min kasityksen osoittaa, kon yhdistSm^la tehty. Mitd jSrki yh- 
deksi ajattelee, se silmSinkin nslkyyiin yhtenal tulkoon. Nykyisen . 
sanakirjan lopossa tayattaya pitSjMin j. n. e. laetielo on sekin kai- 
kin palin tSydellisemmsiksi kartatettaya, erittfiinkin soomalaisten 
paikkain suhteen. Ei haittaa, jos osotetaan kumpaisetko sijat/ 
easos interiores yai exteriores, noitten taiyatoksessa pitSft viljelU, 
kan paikka missa, mistM ja mihin mSXrMtfidn. On niitd aina sem-^ 
moisia kohtia, joissa ymmdlle tnlee, yaikka kieli-opin kninkakin 
osaa. Tietysti tassa tammdiseksi yiivaten sanakirjan toimittaja 
S\Mm, 19 



29d , 

oppaaksensa hakee kaikki jalommat snomeii kielen kirjoittajat, sekM 
tUmto aikaiset etU vanhemmat, lienevSt heidin teoksensa oman- 
takeisia tai kfll&nndksili, niinkain hfin mydskin tutkistelee, miUi 
kirjallisauden Seoran aarteissa tflhto tarpeesen kelyoUista sSilyte- 
UUlD. Seara itse kohdaltansa toommoista snoren anroista ty&tS 
kaikin voimin aatellee. 

HeUingissll 4 p. Jonluknata 1862. 

F. W. Rothsten.*" 
Nftiden mietteiden johdosta, ja sittenkuiD asiata saullisesti- 
kiQ oli kesknsteltn, jhtyivftt seuran jtfsenet searaayiin pUStdksiin: 
l:k8i. * Totkijakannan esittelemftllH tavalla toimitetaan kiiraimiiian 
kautta toinen parsitta painos raotsalais-^aomalaista sanakirjaa 1,500 
kappaleessa, jobon tutkijakanta hankkii toimittajat ja apumiehet, 
seurassa sitten ehdotellen beidlin palkastansa ja muista asiaan kau- 
layista seikoista; 2:k8i perinpohjaisemmasti korjatta ja lisStty root- 
salais-snomalainen sanakirja on mydskiD tyoksi otettava* maisteri 
Rothstenin kirjoittamaa mietettsl mydten, jonka sanakirjan toimi- 
tuksesta seura vasta tahtoo laveammin toumia. 

7 $. Ilmoitettiin ettfl kolme tarjousta PortbaDin muistopat- 
saan alas-rakennnksen tekoon oli UfilU HelsingisU Seuralle tul- 
lut, matta koin ei Torasta yielS yhtfiHn semmoista ollat saata» ja 
vara-esimies arveli niitfl sieltfikiD tolevaD, lyk&ttiiD asian ratkai- 
seminen, yara-esimiehen ehdotuksesta, vflli-kokoakseen, joka, sit- 
ten kuin nyt kaivatut tiedot Tarasta oiivat talleet, kohta on pi- 
dettavtf. 

8 $. Proyessorit W. Nylander ja Z. J. Cleye yalittiin Seu- 
ran puolesta yastaan ottamaan sen kivettymfiin ja moiden luonnon 
taotteiden kokoaksen, jonka oversti-loatnantli Behr UmHn yaoden 
syysknnn 3 pftiyftnfl pidetyssS Seuran kokouksessa siUe oli lah- 
joittanut, sekal mydskin Seoralle ebdottelemaan, miten tlima lahja, 
antajan mielU mydten, olisi Seuralta kfiytettayft. 

9 $. Seuraan kntsattayiksi jfiseniksi esitteli tohtori Ahlqyist 
majnari Aleksander Boisman^in ja koninnopettaja Fred. Wilh. Ill- 
berg'in, molemmat UftUfi Helsingissli, ja maisteri Rothst^n kirkko- 
herran apnlaisen Wilhelm Carlsson Pirkkalassa. 

10 $• Rahaston hoitaja luki seuraayan kuukans-tilin : 



291 

Kassa Rapport. 
1862. Debet. 

Nov. 5 An Kassa beh^Ining 242: 47. 

Nov. 15 An Ledamotsafgift af Skolldraren 

Heinonen . 6: — 

Dec. 2 M d:o af Kammarskrifvaren Sou- 

rander 6; — ^2- 



Samma S:r Rub. 254: 47. 
Credit. 
Dec. 3 Per Kassa behMlning 254: 47. 



Somma S:r Rob. 254: 47. 
Hed Porthanska minnesv&rdsfonden bar sedan sista rappor- 
ten ingen forsindring intraffat. 

Helsingfors den 3 December 1862. 

B. A. Thonberg." 
PoytiikirjaQ vakaudeksi : 
Carl Gust. Borg. 

Jonlakwui 18 ptiv. 1862. 

Esimiehen provessori Lonnrotin poissa ollessa kavi vara-esi- 
mies assessor! Rabbe puheen johtajaksi, jonka jalkeen seuraavat 
asiat esille otettiin. 

1 $. Lnettiin poytakirja t^man kuun 3:Ua pSlivalta oikais- 
tavaksi. 

2 $. Ilmoitettiin Senralle tulleet seuraavat labjat: Snomen 
laSd^SriseuraUa 8:nen niteen vibko sen toimituksia ja tehtaan isMn- 
nSlta F. W. FrenckelliltSl 8 nykyisin kustantamaansa pienempatS 
saomalaista kirjaa. 

3 $. Tutkijakunnan puolesta ilmoitti tobtori Ahlqvist ettS 
maisteri F. F. Ahlman ja ylioppilas P. E. Ervast olivat ottaneet 
toimittaaksensa sit^ ruotsalais-suomalaisen sanakirjan uutta pai- 
Qosta, jonka ulosantamisen Seura viitne kokouksensa poytSkirjan 
6 $:ssSl on p^Mttanyt, jonka vuok'si niitsi kunnioitettavia maamiebid, 
joilla taiban sana-k!rjaan on sana-llsiS ja korjauksia ko'ottuna^ sa- 
fiomalehtiin pantavassa kertomaksessa tMsta Seuran kokouksesta 



292 

piti keboittaman niitM» joko maksotta tahi maksoa yastaan, Sea- 
ran kSytettavUksi iShettftmSJin. 

4 $. Jonkun aikaa keskusteltuansa millg tapaa Porthanin 
kovapatsaan alusrakennos-tyd olisi teetett^vS, ja sittenkain kauppa- 
neuvos E. Jalinilta Turussa Seoran vara-esimiehelle tollut, lata 
asiaa koskeva kirje oli Seuralle luettu, jhtji Seara siihen mieleeo, 
ettft ennenkuin asiasta lopullinen pS8lds tehdaan, Taran kaupon- 
gilta piti vara-esimiehen kautta kjsytt^msln) josko se niita 2,500 
hopearnplaa vastaan, jotka tahMn tarpeesen ovat Searalla kSjtetta- 
vinS, oUaisi teettaSksensa mainitan rakeDnns-tyon sita piirrosta 
myoten, jonka Seura on hyvUksi omistanot, ja sen paSUe myoskin 
itse muistokavan pystytt&isi, jonka lisUksi Seura toiyoi etla jos 
soinki yllS-mainitat varat siihen riittHvat, ainakin alusrakennaksen 
pii^llimSinen kivi-harkko tulisi kirkkaaksi ja kiiltalyaksi tahkotnksi. 
Sittenkoin vastaos tlille kysymykselle on saatu, piUS asia uadel- 
lensa esiin otettaman. 

5 $. llmoitettiin ettal perakirjoitus kammarforvantti F. F. 
Rabbe vainajan jSilkeen nyt oli pidetty ja etta hSnen ainoa lail- 
linen perillisensM, Searan vara-esimies Assessori Rabbe oli hy- 
vMksi omistanut tMman veli-vainajansa Seuralle tekeman testamen- 
tin, jonka vuoksi Seura nyt oli sen seka kiinlean etta irtaimen 
omaisuaden omistaja, jonka tama vainaja oli jalkeensa jMttanyt, ja 
joka perukirjoituskirjan sa^lsto-summaa myoten noosee 8,777 rap- 
laksi 76 kopeikaksi hopeata. 

6 %, Edellisen $:n johdosta yaltuutettiin samal asiamiehet, 
jotka perukirjoituksessakin olivat Senran etua valvoneet^ tSta omai- 
suutta Searan puolesta yastaan ottamaan ja mieltansa myoten etoi- 
simmalla tayalla rababsi mauttamaan, kuitenki niin, etta heidan, 
kiinteSn omaisunden kaupassa, piti yara-esimiehenki ajatusta kuQ- 
lustaman; jonka j^lkeen rahat oliyat Suomen Yhdyspankkiin pan- 
tayat, taryetta myoten Seuralta kMy tettSyiksi , ilman etta niista, 
pddomankaan puolesta, mitSiSLn seisoyata rahastoa aiyottiin tehda. 
T^gn $:n mukaan soyitettu yaltuuskirja oli Searan puolesta ylla- 
mainitulle komitealle kirjoitettaya. 

7 ^ Kunnioittaaksensa lahinnM edellisisssl $$:ssa mainitan 
yainajan hyyantekij&nsH, kamarifbryantti F. F. Rabben muistoa, 
p^tti Seora h^tnen haadallensa toimittaa jonkun mukayan haota- 



393 

kiven sopivalla maistokirjoitaksella, tnllen edellisessS $:ssa maini-. 
tun komitean talstakin asiasta haolta pitsisi. 

8 $. Tohtori Aug. Reinholm lukr pitemmsin ruotsinkielisen 
lauseen siita esitjksestS, jouka lehtori Enren tMrnSo yuoden Mai^ 
rasknun 5 paiyalta olevan pdjtMkirjan 4 $:ssa oli tehnyt, ettii 
Seura muka ottaisi toimittaaksensa sanakirjan Snomessa IdjtjvistS 
peri-suomalaisista nimista ja nimitjksista seka tarjosi Seuralle 
omat tamankaltaiset kerayksensa, jonka tarjonksen Seura kiitoUi- 
suudella vastaan otti, tahtoen sitten itse sanakirjan toimeen-saami- 
sesta tarkemmin paattaa, kuin natoa tohtori Reinholmin nimi*ke- 
rdykset oli nahtayillensS saannt. 

Tohtori Reinholmin yllMmainittu lause knnlni sanasta sanaan 
senraavalla tavaHa: 

^Till Finska Litteratur SMlhkapet i Helsingfors. 

PS uppdrag af hogtarade Finska Litteratur SSHskapet flir 
jag harmed 3ran afgifva betSnkande till det forslag, Herr Gym- 
nasii Lektor G. E. Eur^n genom href af den 3 sistlidne Novem- 
ber gjort sallskapet. FrSgan om behofvet af lexikon ofver alia i 
Finland f^rekommande namn af finskt ursprung, bSde personliga 
och ortnamn, bar samtalsvis lange fbrekommit, men om planen och 
omflnget for arbetet, likasom om sjelfva nyttan, torde likval me- 
ningarna vara mycket delade. Ett lexikon allenast ofver samte- 
liga ortsnamnen Mr ofanteligen svArt och ofanteligen voluminost 
utan motsvarande nytta. Val vore om ett lexikon ofver historiskt 
och i annat hanseende vigtiga orter till en borjan kunde utarbetas, 
kostnaden fbr ett sSdant kunde latteligen riskeras. Arbetets full- 
stMndighet skulle mSsta blifva endast relativ. En historik ofver 
lokalnamns uppkomst kunde dermed fbrenas och skulle sannolikt 
erbjuda hvarjehanda Idsvdrdt i kulturbistoriskt hanseende. Herr 
Lektor Eur^n bar fnllkomligen rStt deri, att sSdant arbete for- 
sv&ras genom den officielt vedertagna ortografins stora opMitlighet 
och inkoDseqvence. Denna olagenhet r&der i annu hogre grad 
betrdffande personliga namnen, hvarpS jag, fullkomligt ofverens- 
stSmmande med herr Lektor Eur^n, sarskilt beder (k i^sta SMll- 
skapets uppmarksamhet. Ett lexikon ofver slagtnamnen bar en 
stdrre mdjlighet med sig, emedan amnet, ehuru vidlyftigt, sir mora 
begransadt. I historiskt hanseende torde ett sidant ocksS befinnas 



294 

yigtigare. De leda betraktelsen tillbaka Ull aldra ildsta tider och 
nSrhftllaadeD, samt Sro fbr Savolalu och Karelen slirdeles utmSr- 
kande. Ett lexikon 5fver samteHga sidgt och familjenamnen skulle 
jag derlbre, till ea borjan, fbreslik S&llskapet, siksom i alia haa- 
seenden mdjligast och nyttigast. Jag vill deriiil, om del behof- 
yes, erbjoda mitt bitrftde, emedan jag af dem redan dger en sam- 
ling af n&gra tasende. Hvarken kjrkobocker eller mantalsl^ngder 
ftro i dessas ortrografi att lita p4 allena eller atan nogare jemfo- 
relse. I en enda mantalslftngd har jag fannit samma sldgtoamn 
skrifvet p4 dnda till tre olika slitt. Inom Finlands grdnsor horde 
alia dessa namn nigorlonda fullstSndigt kunna samlas; fbr en del 
af Ingermanland iiger jag dem ftfven, men 5nskade Dista Sslllska- 
pets appmSrksamhet derpS, om icke nftgon ntvjig finnas knnde, att 
erhMla parallerer dertill fr^n i Arkangelska och Olonetska Uneo 
boende finnar. Kan delta ej fis, 84 blir follstSndigheten proble- 
matisk. Om Sfillskapet vill 4tndja sig med namnforteckningeo 
fr4n orter inom Finlands grUnsor, 84 f4r jag till nfista samman- 
tr4de hfirmed Mran erbjuda en s4dan. 

Utom den af mig omnfimnda fbrteckningen ofver yigtigare 
lokalnamn, isjnnerhet i historiskt halnseende, hvars ntarbetandei 
till och med genast, jag for min del gerna tillstyrker, torde vi- 
dare dnskan om lokalnamns kannande till betjdlig del komma att 
tillfredstallas genom den noggranna och fullslandiga forteckniog 
dfver Finlands alia socknar, hvilken Herr Doktor Bomansson och 
undertecknad till material fbr en historisk karta ofver Finland 
hopletat nr Sldsta tillgSngliga liingder p4 Kejserliga Senatens 4ldre 
arkiv. Dessa ortnamn iiro ifr4n Ron. Gostaf d. l:s tid och re- 
dan fbr sin 41der af relativt storre intresse. Tiden har anau 
icke medgifvit fnlllindandet af detta historiskt geografiska arbete, 
hvilket Litt. Sallskapet behagade bendget nrs4kta. 

A. Reinholm.'' 

9 $. Pfifitettiin ettal Seuran kirjastossa I5jtjv4t liika-eksemp- 
laarit ja muut Searalle tarpeettomat kirjat olivat jhtii haavaa 
Rabbe-vainajan kirjoston kanssa huutokanpassa mjotslvHt. 

10 $. Seuraan katsnttaviksi jSseniksi esitteli tohtori Rein- 
holm veljensfi papismiehen Johan Fredrik Reinholm Hansjarvella, 



295 

ja allekirjoittanut sihteeri dversti-laatnantiD Alfred Edgard Wasa- 

stjerna tassa kaupungissa. 

PdyUHuijan vakaadeksi: 
Carl Gast. Borg. 

Helmikaim 4 piiv. 1863. 

1 $. PdytSkirja Seoran vailikokoaksesta Jonlakuua 18 pMi- 
ySina 1862 luettiin oikaistavaksi. 

2 $. Umoitti Seuran esimies, kanslianeavos provessori Ldnn- 
rot searaavat lahjoitukset : a) Virolaiselta kirjallisuassearalta RMM> 
veiissS ^Archiv ftir die Geschichte Liv-, Esth- and Curlands, Neoe 
Folge, B:d 11^ b) provasti G. A. Branou-vainajan perillisiltal 87 
nameroa hUnen ' kirjastoonsa kuulooeita seka-aineellisia kirjoja c) 
dverstiluutDantilta C. Behr ^Johan M&nssons — — foroyade Sjo- 
mdrkesbok dfver farvattnen inom Ostersjon, utgifven af Jonas Hahn. 
Sthm 1748^'; d) tohtori A. Ahlqvistilta hanen nykjisin nlosanta- 
mansa vditoskirja: ^Saomalainen runous-oppi kielelliselta kannalta^; 
e) dosentti J. Erohnitta kirjoitetta kerMjs „Saomalaisten snkoni- 
miSl^S erilista it&-Snomen seurakannista; f) Kouln-opettaja J. G. 
Heinoselta h&nen kokoomansa ja jdrjestSmMnsS „Lisasanasto mot- 
saiais-snomalaiseen sanakirjaan^. 

3 %^ Seoran esimies provessori L5nnrot tarjosi ilmaiseksi 
Seoran toimitnksiin painettavaksi nyt valmiina olevan soomennok- 
sensa kanslianeavos provessori Palm6nin lain-opillista ksisikirjaa, 
jonka ohessa nyt l^snsL oleva kanslianeavos provessori Palm^n, 
niinkain alkaperaisen ruotsalaisen kirjan tekijsi ja kastantaja, myds- 
kin Seuralle lahjoitti taman saomennoksen kustantaja-oikeaden, ai- 
noastansa silla toivotaksella^ etlsl sittenkuin kaikki Searalla olleet 
kalat ja maksot tastS kirjasta olivat palkituiksi tnlleet, joku osa, 
esimerkiksi puoli, pohtaasta voittosommasta annettaisiin Saomen 
yliopistoUe, laki- opillisen apurahan perastamiseksi siella. Tamain 
laaseensa on kanslianeavos provessori Palm^n sittemmin ruotsiksi 
kirjoittanut ja searaavassa maodossa poytakirjaan otettavaksi j&t- 
t^yt: 

^S^som forfattare och forlSggare af ^Jaridisk Handbok for 
medborgerlig bildning'' i svenskt original ar jag nSrmast fc^rbanden 



296 

att med taeksamhet m*kiuiiia den mdda och fdrijenst, hvilkeii Herr 
Kanslir&det Ldnnrot k sagde handboks ofven&ttande till finska 
8pr4ket nedlagt. 

Dik mitt arbete hjirigenom f4tt en nj och fosterlandskt yig- 
tig gestalt, hvilkeo jag med basta vilja aldrig hade formSlt gifva 
it detsamma, kan jag icke anse mig egenlligen berSttigad att of- 
ver fbrlagsrattigheten till handboken i dess finska form forfoga. 
For att dock afbdja allt mdjligt tyifvelsmiU harom i framtiden, 
fSr^jag nu Sran fdr min del tillorkiinna Finska Litteratursallskapet 
ntonde forlagsrMttighet, icke allenast i afseende k den narvarande 
finska ofversiittningen, ntan ock med hansigt till de nja upplagor 
deraf, som i mftn af det svenska originalets forbiittring kunna 
mojligen framdeles tillkomma. Jag Sr ock beredvillig att meddela 
svensk text till de for^ndringar, som nu redan knnna vara no- 
diga fbr att forbattra arbetet och h4ila detsamma i jemnbredd 
med y4ra nyaste reformer i lagstiftningsvMg. Tillika utber jag 
mig att hfiririd f4 foga, icke ett yilkor» men en onskan, som lange 
legat mig i egenskap af iSrare yid Uniyersitetets Jnridiska Faknl- 
tet dmt om hjertat; nemligen att SSllskapet behagade, sedan alia 
kostnader ibr den finska dfyersftttningens tryckning och ntgifyande 
blifvit frdmst betackta, af netto beh411ningen yid arbetets framtida 
fbrssiljning bestamma n4gon del, mdjligen hMlften, att Sriigen till 
Finlands Uniyersitets rMnteri lefyereras, fbr att der grundlagga en 
Stipendiifond, hyars ranta finge» efter grander, som jag framdeles 
skalle narmare bestamma, anyandas till stipendinm fbr stoderande 
af Juridiska fakulteten, hyilka genom lampliga knnskapsprof 4da- 
galagt sig aga icke blott goda insigter uti lagfarenheten, utan ock 
derjemte godk&nd fdrmiga att i tal och skrift any&nda det finska 
Iag8pr4ket., 

Om ock beloppet af denna stipendiifond skalle forblifya obe- 
tydligt och' gagnet i foljd deraf ringa, knnde likyMl dess tillyaro 
atgbra en yslckelse fbr bemedlade finska medborgare, att genom 
rikhaltigare bidrag befrdmja en af fosterlandets yigtigaste angela> 
genheter. Helsingfors den 4 Febrnari 1863. 

J. Ph. Palmen." 

Kiitoksella ja knnnioitaksella yastaan ottaen nSlma tarjonkset, 
sekH slihen suostaen, ettfi puoli pahtaasta yoittosammasta yoosit- 



V 297 

tain kiiytetaida provessori Palm^Bin esittelemalla tavalla, paiatti Seura 
hetimiteii painoon toimittaa taman kirja-teoksen, josta 1,500 kap- 
paieen kokoinen painos Djt on otettava. 

4 §. Umoitettiin etU 28 ja 29 osat Seuran ^Toimituksia'', 
joista edellineD sisalUfi vaioajan dversti-loulnantti A. StjerncreQizin 
^MerisaDakirjan^, 31 arkkia kahdeksas-taitteessa, ja jalkiQiainen 
tohtori G. Cannelinin ^Kreikan kieli-opin^, 11 arkkia myoskio 
kahdeksas-taitteessa, nyt olivat laihtemaisiUaan painosta, jonka 
Yuoksi tohtori Cannelinille, jonka kirja-teos lalee maksamaan kaksi 
hopea luarkkaa, mjonnettiin 100 hopea-raplaa tekija-palkkioksi, ja 
„Meri-sanakirjan^ suhteen searaavat mdarSykset tehtiin: a) kir- 
jan hiDDaksi pannaan 3 markkaa hopeata, b) niiden 50 kappa- 
leen asemasta, jolka kirjanlekija siitSl tekopalkaksensa oli elais- 
siilin vaatinot, aDoetaan halnen perillisillensli 50 hopea-roplaa ja 
oiin monta kappaletta ilse kirjaa, kuin he fa^nen tatuille ja ysta- 
yillensa tahtovat jakaa, e) v. t. postimestari A. Rothman saa pai- 
novirheiden korjauksesta ynna muista apatoimistaDsa tata kirjaa 
painettaissa 100 hopea ruplaa. 

5 $. Vara-esimies assessor! Rabbe kertoi vastaakseksi sille 
kysymykselie> jonka hain Seuran vaatimuksesta oli tehnyt, -* ot- 
taisivatko muka Tanin kaupnnkilaiset, niita 2500 hopea raplaa 
vastaan, jotka Seoralla oli IMhan tarpeesen kaytettavinS, valmis- 
taaksensa Porthanin maistopatsaan alasrakennuksen, — kanppa-* 
neuvos E. Jnlinilta, joka poytdkirjaan merkitsem^la siihen oli val- 
tantettn, saaneensa sen kirjallisen tiedon, etta Tarun kaapnngin 
porvaristo ja maistraatti, vahimmittakaan erimielisyydelta oli ta- 
hSn ehdotnkseen soostunut, jonka vaoksi Senran esimiehen nimi- 
kirjoitaksella vahvistettu kaava-riitinki ja mainittn raha-samma 
ehtiman kautta olivat Torkaiin UhetettavSt. Mieli-hyvalla vastaan 
ottaen taman sanoman, pSMtti Seara, etta kanppaneavos Jnlinille 
ohjattava kiitoskirja siitd kerkeydestS, joUa he tassa asiassa olivat 
Seuran pyyntdM noodattaneet, piti Senran puolesta Turan kaupon- 
kilaisilie laitettaman, kuin myoskin riitinki ja rahat sinne lahetet- 
tiiman. — 

6 $. Snostottiin semmoisen muistokiven teettamiseen Rama- 
rif<(rvantti F. F. Rabben haudalle, kuin tSta asiata varten valitut 
Seuran asiamlehet nyt ehdoUe panivat, kuin myoskin eiifk kiveen 



298 

oil pantava ainoastansa yainajan nimi, sekH syntymd- ja kaotin- 
paivS, jnnik sanat: ^Muistajansa maistoksi Suomalaisen kirjalliaao- 
den Seara^, tallen kaikki VkmH maksamaan doiq 100 hopea*raplaa. 

7 §. Koalanopettaja J. W. MannaDin kertomus siiUi ^tie- 
dastasmatkasU Pohjan perfllU, kesMlla ▼. 1862'', jonka hfln Sen- 
ran matkarahalla oli tehnjt, seka samalta matkalta saamansa ke- 
rtfjkset: a) ^Tiedon tfthteita Pobjan-peran bistoriaan**, 1 ja D 
yihko; b) ^kirkkoberra Mattbias Gastr^nin luontehinea ja taloa- 
dellinen kertomas Kemin piUjiisU (ote-kirjoitas, saatu sjksjUa 
1862)^, ja c) ^tobtori J. O. Strdmbergin kertomus. Toraio (ote- 
kirjoitus, saatu syksyllS 1862)^, ilmoitettiia Senralle tnUeiksi ja 
Ijkattiin tutkijakanuan arvosteltaviksi. 

8 §. Koulu*opettaja Rob. Krank Oalnsta oli Seuralle la- 
hettSoyt searaavat kasiktrjoitukset, nim. a) ^Maailman historian 
perastukset gymDasiotlle ja realtkouluille, Theodor DieUtzilt«[, suo- 
mentama 14 paiooksen mukaan^, 3 vibkoa; b) ^Historian ja Ta- 
rao kertoelmia. Vanba aika. EDsimaineo aika^, 2 vibkoa, ja c) 
^Karba ja Pacha. Vaudeville -Komedia yhdessfi nSytdksessa. 
Scribelta. Franskan kielesta kllanoetty^, sekd niitH koskevan nain 
knuluvan kirjeen: 

^Oulussa, 28 p. Tammikuuta 1863. 
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle Helsiogissil. 

TMmfto kanssa saafn kunniao Suomalaisen Kirjallisuuden Sea- 
ran „Toimituksiin^' tarjota mydtMseuraavat kasikirjoitukset, nimit- 
tain: 

Mailman Historian perustukset DielitziltS, joka k&iinnds on 
tehty siinft aikomuksessa, etta saada sopivajsta opetuskirjaa kou- 
luillemme, jotka yha vielM semmosta kaipaavat. Tosin olis saat- 
tanut toivoa vahsl muutosta kirjan rakennuksessa» poisbeittMen enem- 
m^B Saksan historiasta ja lisateu Pohjan bistoriaa; vaan oUen 
ty5ta alkaessa siinM luulossa, ettM Pohjan historia paraiten punou- 
tuu Suomen historiaan, jota erinftisesti koulnissa luetaan, en kat- 
sonut tarpeelliseksi muuta muutosta tehdS, kun vahMn vahentaa 
Preussian bistoriaa, semminkin kun en ole ollut tilaisuudessa his- 
torian opetusta poikakouluissa hoitaa. Toista on, ett& kfisikiijoitus 
nftyttsa vHha epalvakasuutta nimien kirjotuksessa ja muutenki kie- 
len puolesla kyll& vaatii iMpikorjattaa; mutta mitil eellim&iseen ta^ 



299 

lee, olis se helppo sovitella viel& viimisUI korrekturia lakiessa, ja 
jjUkimHisen sahteen taas en ole malUanat tjoU panna, tietam&Uo- 
mtoa jos se kannattaisi. Katsoo Seora tlim&n kirjan muuten kel- 
Yolliseksi ja tarkotoksen makaseksi, olisin minJi kyllil valmis en- 
nen paiDoon panemista sen iSpikorjaamaan (paitsi ainoastaan ilia- 
tivan paatetta Ijhennetjissa nimikoissa, jonka sahteen on oma pafae- 
kieleen joarrutettu mieleni). 

Historian opettamista yasten koaluissa olis sangen tarpeelli- 
nen saada laveampia historiallisia kertomnksia opetoskirjain tSjt- 
teeksi ja muutenkin lakemiseksi kodille. Siinfi yakaatnksessa ra- 
pesin minft joka vaosi sitte tydhdn, mutta olen nfthnyt sen kovin 
snnreksi pitkittaa ilman tietSmSUa mitiiMn kastantajasta. Saan sen 
vaoksi esitelld, eiko Kirjallisauden Seara snostuisi semmoisia ker- 
toelmia painattamaan jaksottain pienemmissa vihkoissa, joten ken- 
ties asia paraimmin kannattaisi, ja tarjoon nyt tfissft kolme ensi- 
maistM jaksoa,, jotka alottavat yarsinaisen historian alkaun ja so- 
pisiyat ensi yihkoksi. Kallekin historian kolmelle osalle tulis kolme 
melkein tamMn kokoista yihkoa ja noin ynoden sisSSn eli yMhil 
paalle yoisin Inyata koko teoksen taytetjksi, seoraten siin^ enim- 
mfistdan A. W. Gruben saksalaisia kertomnksia, ei kuitenkaan yk- 
sist&Sn eikaorjallisesti. Tamil ensimi&inen yihkoon kokonaan Grabesta. 

Lopnksi saan Naytelmistdn lisaykseksi Idhettiid yMhalsen ko- 
median „Karhn ja Pacha^ ScribeltS, joka tohtori O. Toppelinksen 
pyynndsta on suomennettn. Pahoin yietiin alkuteos kesken kSsil- 
tUni, jota yarsinkin yarsyt nftyttHoeyHt ja joista en Inkua pidfi- 
kMMn, yaan saayat hyyin jallldfi pois, jos kirjanen mnaten nahdSsln 
kelyoUiseksi. 

MitH palkintoon talee, jos Seara nSma tarjoomat yastaan- 
ottaa, jStMn mind sen mSar&Mmisen Senran omaan kateen, mikiili 
kohtuus ja asiat yaatiyat. 

Snarimmalla kunnioitoksella 
Saomalaisen Kirjallisauden Senran 

ndyrin paWelija 
Rob. Krank."" 

Nama Idrjoitnkset maarHttiin myoskin tutkijakunnan aryostel* 
tayiksi niissfl tarkoituksissa, kuin ne, yllMmainittna kirjettii mydten, 
oyat Seoralle Ifthetetyt. 



300 

9 $. Tatlujakonnan paolesta laki docentti J. Krohn seu- 
raayan iaaseen: 

^Soomen Kirjallisaaden Seuralle nMjtelmistddn pantavaksi 
tarjottua teosta : ^Rahat, kirjoittanat £dv. L. Bnlver, snomentaniit 
Linnanen, ei ole tatkijaknota voinut keWoksaa siitS sjjstS, koska 
sekai alkuperSinen n&jteliiill ei ole semmoinen, jonka kaHntSini- 
sest& toiseo kansan kirjallisaas yoi rikastua, etU myds saomen- 
noskin on kaokeanlaineii ja alotteltjan epSTakaiaella kaidelld tefaty. 
Tatkijakunnan mielesta olisi» siihen nShden etUi Daytelmistddn on 
tarjottu ja tuilatkin niin monen laataisia ja arvoisia teoksia siis 
paras ettfi Kirjallisunden Seura itse mMMrSisi ja jolistaisi mitki 
nSytelmSt katsoo erinomaan soveljaaksi suomentaa. Siten sSSstyisi 
turhaa tyOtd ja vaivaa moneUa, joka nyt ampimSihkMMn rupeaa 
suomentamaan ensimMista silmien eteen astuvaa teosta» seka tnt- 
kijaknnnaltakini jonka semmoiset tHytyy katsoa iMpi ja sitten hyl- 

jau." 

TfthSn laaseesen yhdistyi Seura, jonka yaoksi kysymyksessM 
oleva suomennos oli tekijslllensa annettava takaisin. 

10 $. Tohtori Abiqvist luki tatkijakunnan paolesta seuraa- 
van miete-kirjoituksen : 

„NiistM k^si-kirjoituksista, jotka ovat tulleet Tatkijakunnan 
tatkittaviksi, saan minS sen paolesta antaa seuraayat laaseet: 

l:ksi Herra Dahlbergin saomennos „Wiuluniekka^^ Kneiselin 
tekemasta saksalaisesta „Die Lieder des Masikanten^ on yiipliS- 
tdMn hyydsti tehty ja sojayata kieltS. Totkijakunta pyytMa siis 
Senraa sen ottamaan NMytelmistddn» ja siita Herra Dahlbergiile 
palkinnon maaraSmalan. Vaan kuin herra D. mautamissa kohdin 
on ymmartanyt allia-kirjan yaarin ja ktelessHikin paikka paikoin 
on sopimattomuuksia, on Tatliijakanta n&hnyt tarpeelliseksi, ettS 
herra D. Tatkijakunnan silmien alia kirjoittaisi teoksen puhtaaksi 
ja korjaileisi ne kohdat, joista muistuttamista yoipi syntya. Tat- 
kijakunnan jasen herra dosentti Krohn on ottanat yaiyaksensa tassa 
asiassa oUa Tatkijakunnan edus-miesn^. 

2:ksi. Herra Kaarlo Blomstedt'in kMMnndstM „Rakkaas ka- 
yaluuden konrissa'S joka on suomennos Schiller'in tekemMd murhe- 
nliytelmaa „Kabal und Liebe^, ja jonka suomentaja on myds ai- 
konut NSytelmistoon painettayaksi, ei Tutkijakanta sitS yastaan 



ole voinat siihen hjyiiksja, sen vuoksi etU kieli siinft on kovin 
j^jkk&a, lanse-tapa alku-kirjan rinnalla usein koyin mieto ja heikko, 
ja saomentaja monin paikoin my'6s on vaSrin ymmUnslnyt suomen- 
nettayansa. Kdsi-khjoitiis on siis annettava takaisin tekijUllensii. 

3:ksi. Herra J. A. Lindstromin teos: \,Boskrifning ofver 
Kuorehvesi kapeli^ on aivottu Senran aika-kansi kirjaan. Vaan 
kfun tasU senrakunnasta jo ennenkin ioytyy joka kertomas, kuin 
herra Lindstrdm'in teos on aineitten jarjestyksessl[ ja lavendessa 
liian epS-tasainen (niin kertoo ban esim. kirkosta iiiaksi ja sem- 
moista, joka ei jaari voi hyodyttlifll isompaa yleis5&)» ja knin se 
taman lisSksi on kirjoitettu Raotsin kielelld, ei Tutkijaknnta voi 
esitlaa sen ottamista tanansa Suomi-kirjaan. 

4:ksi. Herra Lindgren on Seuralle tatkittavaksi ja painet- 
tavaksi iahettamansa kasikirjoituksen ^Keski-ajan historiaan^ herra 
kokelas Jaakko Forsmaniila otattanut pois Searasta, jonka tilhden 
Totkijakunta ei siita anna mitasin laasetta. 

Tutkijakunnan puolesta: 
Aug. Ahlqvist." 

Naihin totkijakannan lauseisin yhdistyi Seara kaikin pnolin, 
jonka Yuoksi herra Dahlbergille snomentaja-palkaksi maarattiin 
7^ Kopea-rnplaa painetnlta arkilta, ja mnut tassa aryostellat kir- 
joitnkset olivat tekijoillensa takaisin annettavat. 

11 §. Esimies provessori Lonnrot ilmoitti olevansa allekir- 
joittaneen sihteerin pyynnosta, joka oH sanonut ei enSan joata- 
yansa kirjoittaa hanen tehtavaksensa uskottna Seuran saomalais- 
rnotsalaista sanakiijaa, valmiina tahSn tyohon jSliensa rupeamaan, 
joUei Senralla sita yastaan olisi mitasin maistuttamista ; jonka pro- 
yessori Lonnrotin tarjouksen Seara ilo-mielin yastaan otti. 

12 §. Tiedoksi ihnoitettiin, etl^ nimensS sanomaton oli, 
Tohtori Tikkasen kautta, Castrenin muistopaftsas-rahastoon lahjoit- 
tannt 215 ruplaa hopiata. 

13 $. Tohtori Ahlqyistin ehdotaksesta msislrlittiin yalikokons 
taman kunkanden ll:sta paiyaksi kello 6 jpp., jolloinka tnllaan 
kesknstelemaan niistd maistutuksista ja lauseista, jotka yiime syk- 
syna istuneen kielikomitean ehdotnksen johdosta oh'siyat Seuran 
puolesta Hdnen Majesteetillensa laitettayat. 

14 §. Tohtori Ahlqyist luki seuraayan kirjallisen ehdotnksen: 



302 

^Searan kirje-yaihto-jftseniksi saa alle-kirjoitetta ehdotella 
kaksi llDkarilaista oppinatta, jotka kampikiD oyat tehneet hjotji 
Suomen kielelle ja niin nraodoiD edistXneet Searan tarkmtusta. 
Ne ovat herrat provessori' Anselm Mansvet Riedl ja katoolinen pa- 
pis-miea Istvan Fabian. Edellinen on kirjassansa ^Hagyariscbe 
Grammatik^ taitavastt ja nykyisen tieteen kannalta selittHnyt Un- 
karin Suomi-heimoisen kielen ja ansaitseisi jo sentfihden meidSn 
haomaamisen. Vaan samassa teoksessa vertailee han usein kiel- 
tSnsM meidl&n kieleen, ja yiittailee Magyarin kielUi esittaessflnsft 
monessa kohdin saomen kieleen, jota fain kehau selvimmaksi ja 
puhtaimmaksi kaikista tfimdn sukaisista kielistft. Herra Fabian 
taas on Magyarin kielelld kirjoittanat lavean snomalaisen kieliH)pin 
nimeltfl ^Finn Nyelvtan^» joka arvattavasti sunressa maftrSssH ke- 
ventfltt sQomen kielen oppimisen hfinen maan-miebillensS, ja hy- 
vin ansaitsee meidftn poolesta sen kiitoksen, joka saattaa oUa Sea- 
ran kirje-vaihto-jMsenyyden kunniassa. 

Mainittaan kanniaan uskallan mind ebdotella nSmfl kaksi 
Unkarilaista slU enemm&n, knin meidSn Seurassa entisestflSn ei 
ole kuin kaksi Unkarilaisla kirjevaihto-jMsenenft. 

Aag. Ahlqyist.^ 

Asia jMtettiin, asetusten mSiariiystM mySteni talevassa Searan 
kokoaksessa pSatettAvKksi. 

15 $. Searan kirjapaino-oikeatten viljelijSt pyysivSt 600 
hopea raplaa etamaksoa Searan latinais-saomalaisen sanakirjan pai- 
tiataksesta, jonka pyynnon Seura, rahastonsa-varoja myoten» sita 
mielaammin mydnnytti, kain Uhes 30 arkkia jo iUlk teosta on 
Valmiiksi painetta. 

16 §. Tohtori Ahlqvist ehdotteli ettsi Seara tlstS lahin ra- 
peaisi kaksi kertaa Eaukanteensa kokoaksia pilMmaMn, koska ny- 
kyisiin kuakaas-kokoaksiin aina niin paljo asioita kerSytyy, ettei 
niiltft joadeta mitaMn tieteellisia ja maita Searan toimi-alaan koa- 
la via kysymyksiM keskustelemaan» ja ilmoitettiin taman jobdosta, 
etU Esimies aina on yalmis vMlikokouksen 'mMSrMamiseen, kdn 
sita hftneltSl pyydetSMn, taht kobtaavat asiat sitS vaatiyat. 

17 §. Rabaston yaroista Inettiin seuraava kaakaas-tili : 



303 



Kassa Rapport. 
1862. Debet. 

Dec. 2 An Kassa behMlniDg .... 

„ 31 

1863. 
Jan. 7 
Febr. 2 

^ 3 



254: 47. 



„ Ledaiii.afg.afinag.sekr.Akerberg 6: — 






Anonym for Gastrins minnesv&rd 215: 
Hellman i Nyslott fbr bocker . 12: 
Ledam.afg. af revis. D. W. Alo- 

6 
6 
6 
6 
6 
6 
6; 
6 
6 



D:o Idraren R. W. Aur6n 
D:o ofv.mjt. Rehr . . 
D:o r^dman J. F. Gadd 
D:o handl. J. Harff . 
D:o boktr. D. H. Lewin 
D:o dfyerste Petander . 
D:o knrator J. V. Petterson 
D:o stad. A. J. M. Tavastjerna 



287: — 



Summa S:r Rub. 541: 47. 



1862. Kredit. 

Dec. 13 Per Magister Rothst6n forskott k red. 

af lat. finskt lexikon . . . 100: — 
M 24 „ Doktor Ahlqvist fdr en uppsats 

1863. till Saomi 18: 75. 

Jan. 8 „ Mag. Renvalls rakn. for finska 

tidoingar 1863 10: 44« 

^ 10 ^ d:o d:o 5: 60. a^a> 7d 

Febr. 4 Kassa behMlning . . 406: 68. 

Summa S:r Rub. 541: 47. 
Porthanska Minnesvlirdsfonden. 
Beb&Uning sedan November 1862 . . 9.617: 67. 
afremitterat till Hr Komm.r&d. E. JuHn 

» ^^« 5QQ- — 9,117: 67." 

B. A. Thunberg.** 
PdytSkiijan yaknudeksi: 
Carl Gust. Borg. 



304 



Helmiknim 11 pii?. 1863. 

Vara-esimies assessor! Rabbe oli sanan johdattajana. 

1 §. Pdjtiikirja Umin kaun 4:Itii paiy&ltM laeUiin oikais- 
tavaksi. 

2 $. Umoitettitn ettfl proyessori Akiander oli Seuralle lafa- 
joittanat 6 osan kirja-teostansa : ^Historiska applysningar om reli- 
gidsa rdrelserna i Finland.^ 

3 S. Koska kanslianeuvos provessori Palm^n, viime kokoak- 
sen pdytSkirjaan perSstftpSin kirjallisesti antamassansa lauseessa, oli 
mSiSrSoDyt, ettH sen yliopistollisen aporahan saantiin, jonka Herra 
Kanslianeavos tabtoi perastaa puolella siitM pabtaasta yoiltosum- 
masta, minka kanslianeuvos Lonnrolin snomennos bMnen ^Lain- 
opillista kSsikirjaausa^^ tuoltaisi, pitMisi, paitsi byvSa taitoa laki- 
tieteessd, mydskin vaadittaman kelvoUista kuntoa saollisesti ja kir- 
jallisesti sQomea laki-kielenft kSyttft^i, tabtoi Seara vastaiseksi poy- 
tMkirjaansa merkita, ettSi mielestansa kaikkikin mainitasta kirjasta 
labtevM puhdas voitto saatettaisiin taksi apnrahaksi kayttaa, jos 
Seara sen silloin sopivaksi nSkee, kuin paheen-alaisen yoittorahan 
samma tietyksi tulee. 

4 $. Pfiateltiin etta tobtori Ablqvistilta viime kokooksessa 
esiteliyt unkarilaiset oppineet provessori Anselm Mansyet Riedl ja 
papismies Istvan Fabian tavallisessa jdrjestyksessft ovat Searan 
kirjevaibto-jaseniksi kntsnttavat. 

5 $. Maisteri Ablmanin ebdotaksesta mslslrattiin maisteri 
R. M. Oppmannille 45 ja maisteri R. F. Godenbjelmille 6 bopea 
mplaa sen palkinnoksi, ett^ be kirjoista olivat keranneet suoma- 
laisia sanoja Searan tekeilla olevaan raotsalais-saomalaiseen sana- 
kirjaan. PdytSkirjan vakuudeksi: 

Carl Gast. Rorg. 

6 §. Sitten otettiin keskasteltavaksi se asia, jonka tabdeo 
jauri tfimsi yli-maarSinen kokoas olikin kutsutta ybteen, nim. Sea- 
ran HSnen Keisarillisen Majesteetille alamaisundessa annettava laase, 
sen komitean ebdotaksista, joka menn£l syksynIL taSlld Helsingissa 
istai Suomen kielen saattamisesta virkakuntien ja oikeutten kie- 
leksi. Ja koin Searan sihtieri my5s oli ollat jasenena tassa ko- 
miteassa ja blin niin muodoin oli j&ayin alainen tliss^ kysymyk- 



305 

sessd, vaadittiin allekirjoitetta siioai pdjtdkirjaa pit&maan ja laa- 
seen ehdotuksen ylospanemaan s^nraavassa kokoaksessa totkitta- 
vaksi ja sitten vnosijahlana allekirjoitettavaksi. 

Sen keskustelan johdolla, joka talloin syntyi asiasta Searan 
kokouksessa lasna olevieD jasenten valilla, on allekirjoitettu tehnyt 
lauseen-ehdotuksen, joka kuulaa seuraavin: 

Sanri-valtias, Raikkein Armollisin Keisari ja 
Sunrirahtinamme I 

Teidan Keisarillinen Majesteetti on Armossa antanut kaikille 
alamaisillenne lavan ja tilaisouden Teid^in Majesteetillenne ilmoit- 
taa ajatuksensa sen komitean Teille tehclysta alamaisesta laaseesta 
ja ehdotuksesta, jonka Teidan Majesteettinne menna sjksyna oli 
pannut tutkimaan, initka neavot ja keinot voitaisiin enimman so- 
velijaina pitaa edistamaan Saomen kielen kayttamista lain-kSynti- 
kirjain kirjoltuksissa niin hyvin ala-oikeuksissa niissS osissa maata, 
joissa asukkaat ainoasti latM kielta osaavat, kuin myoskin yli-oi- 
keaksissa seka mnissa virka-kunnissa ja virastoissa, umpisuomalai- 
sia riita-miejhia koskevissa asioissa. 

Saomalaisen KirjalUsnuden Senra tassa Teidan Majesteet*- 
tinne paakanpungissa, jolla Searalla on ainoana tarkoitnksena Suo- 
men kielen ja kirjallisaaden edistyttaminen, rohkenee taman ar- 
moliisen Invan nojassa Teidan Keisarilliselle Majesteetille alamai- 
sessa noyryydessa edestuoda ne mietteet, jotka, mainitun komitean 
laasetta Seurassa keskusteltaessa, ovat siita loytyneel Seuran ja- 
senten enemmistossa, ja anoo Teidan Majesteettinne armolliseen 
tutkintoon saada alamaisuudessa esittaa searaavan. 

Kiintein ja vaikuttavin este Saomen, kielen saattamiselle kan- 
san oikeos- ja virka-kieleksi on Seuran mielesta se, etta nnorisoa 
niin alkeiskonluissa ja kymnasioissa, kain yliopistossakin, opete- 
taan rnotsin kielella. Kirjallisonden Seara ja koko Saomen kansa 
on kaavan ikavalla toivonut sita hetkea, jona tSma epakohta lop- 
puisi, ja rohkenee Seara Teidan Keisarillisen Majesteetin tatkin- 
toon ehdotella, etta kaikki kouia-laitokset niissa osissa maatamme, 
joissa yliteinen kansa pahua suomenkieltIL, niin pian kuin mah- 
dollista on muutettaisiin suomalaisiksi, s. o. etta opetus-kieleksi 
niissa pantaisiin suomenkieli, joko kaikissa aineissa eli kuitenkin 

Suomi. 20 



306 

enimmissil, ja etU saman-kaltaisissa opistoissa maan niolsia pa- 
huvissakin osissa joitaknita aiaeita opetetUisiio Suomen kielella, 
joten Diissdkio opetteleiva nuoriso faarjaaQtaisi SaomoD kieleen ja 
niinmiiodoin tMssli katsannossa talisi oloUiseksi Soomen yallaston 
palvelakseen yieisesti. — 

Yliopistosta maan-palvelakseen iShtevdn noorison taidosta 
Suomen kieiessM on Teiddn Keisarillinen Majesteettinne jo Armol- 
lisissa Julistuksissa Jouiakaan l:]ta piiivaiita v. 1851 ja Maalis- 
kaan 31:lt8 p^ivalU v. 1856, pitliDyt haolen, asettamaila ettd jo- 
kaisen» joka tehtjM oppiharjoituksensa Aleksaoterin Yliopistossa 
menee maakannan palvelakseen, piUiif Suomen kielen provessorin 
todistaksella nayttiim&D taitavansa Saomen kielelU suuUisesti sa- 
noa eli seiitua ajatuksensa, jos ban tahtoo saada virkaa taomio- 
istuimessa ja virka-kannassa niilU maan paikka*kunnilla, joideo 
enimmat asujat ainoastansa taitavat tSta kieita. 

Se taito Saomen kielessft, jota nSiden Armollisten Jalistasten 
searannoksi vaaditaan yliopistosta siviili-palvelakseen lahtevilta nao- 
rakaisilta, ei Seorasta najta olevan tajdesti riittavainen kjsjmjk- 
sessS olevaan tarpeesen, ja Seora pyjtaS siis alamaisaudessa saada 
yhdisty& mainitun koraitean alamaiseen ehdotakseen, ettM laki- 
tieteellisen tiedekunnan oppilaisten pitfiisi ennen sivitli-labtd-tut- 
kintoa tekemaln suomenkielisen kirjoitas-naytteen ja etta tSmS 
kirjoitas-niiyte vaadittaisiin^ ilman rajoituksetta kaikilta, jotka vac- 
den eli kahden perSsta asiasta annettavan asetuksen ulostaltna 
maan siviili-virkoihin pyrkivMt. Seara robkenee, yli sen mita ko- 
mitea on tassfi kohdassa esittanyt, alamaisaadessa ebdotella, etta 
tammdiseen kirjoitas-nilytteen tekemiseen velvoitettaisiin myos ne 
naoret miehet, jotka laSke-tieteen tiede-kunnasta iSakarina lahte- 
vat TeidILn Majesteettinne ja maan palvelukseen, joka tdhan asti 
ei mySskafin ole tapabtanut. 

iSiihen mita Kirjallisouden Seara nain muodoin on alamai- 
suadessa ebdotellat, rohkenee se vieltL lis§ksi ybta alamaisesti esit- 
taa, etta kaiken opetuksen saamiseen suomalaiseksi, on se tarpeel- 
lista, ettS yliopistonkin opettajan-virkoihin pyrkivilta vaadittaisiin 
saman kallainen taito Saomen kielessa, kuin-mailta siviili-virka- 
miehilta. Valttamattomasti tarpeellinen nMyttaa taimmoinen taito 
olevan varsinkin niille Yli-opiston opettajille, jotka kuolavat laki- 



tieteen, jamaloiis- ja iSiSke-tiereen tiede-kantiin, naiden opio-haa^ 
rojen kajtsinndlliseQ luonnon sohlleeD. Vaao kaikkeinkin tiede- 
knntien opettajille on Suomen kielen tunteminen vlilttamatdin jo 
siitSkin syjsta. etta tiede-kuntain jSsenet, joiden velvollisans paitse 
muata, Teidan MajesteettiDne Armollisten Yliopistolle annettujen 
Saantojen 167, 168, 169 ja 170 SJtia myoten, on antaa laus6 
oppi-arvoja ja Yliopiston opettajan virkoja haettaessa tehtMvista 
vSitoksistsi, eivSt ilman Saomen kielen tuntemisetta voisi tayttad 
tats yelvollisaattansa talla kielellM kirjoitetoista vaitdskirjoista, jon- 
kalaisten nlosantaminen, sOaraten Teidan Majesteetin Armollista 
Jalistusta Lokakunn 25:ltM p:lta v. 1858, knitenkin on luvallinen. 

Kirjallisuaden Seara nskaltaa siis Teidan Keisarilliselle Ma- 
jesteetiile alamaisandessa ehdotella, etta siinS armollisessa asetnk- 
sessa, joka tnlee maSraSmMSn Suomen kielen kohdat virka- ja oi- 
keus'kannissa, myos saatt^isiin, ettd yliopiston opettajain virkoi- 
hin sen perSstS, ei mualloin, knin erinoraaisten asian baarain 
vaatiessa, laskettaisi muita kuin semmoisia oppineita, jotka todis- 
tavat tuntevansa Saomen kielen. TMten tulisi se opettajan virka 
tMman kielen kirjallisessa kslytMnnossa yliopiston laki-tieteellisessa 
tiedeknnnassa, jonka asettamista komitea on lauseessansa ehdotel- 
lut, tarpeettomaksi niin pian kuin joko kaikki tahi epin osa laki- 
tieteen provessoria uMin muodoin olisi suomea osaavaisia. YhdessS 
sen kanssa, mitsl komitea nain oli esitellyt siviili-virkamiehiksi ai- 
kovien yliopistossa tehtMviistM suomalaisesta kirjoitus-n9ytteestS, on 
se myos ehdotellnt / sen saMnnon antamista ^etta kaiken kaltaisia 
Saomen kielisift kirjoituksia pitaa, aivan niinknin ruotsiksikin teh- 
tyja, oikeuksissa ja virastoissa vastaan otettaman^, ja my5s ke- 
hoittanut ^Armollisen luvan antoon oikeijksille ja muille virastoille 
sek^ virkamiehille, etta, misssL sen hyvaksi nMkeyat, snomeksi saa- 
vat kirjoittaa ja ulosantaa kaikenlaisia asiakirjoja niille asianomai- 
sille, jotka sita tahtovat."* 

NSma kolme kohtaa tekevat koko summan siitM, minka ko- 
mitea on nahnyt mahdolliseksi nyt suotaa myonnytystsl Suomen 
kansan yieiselie vaatimukselle ja lievitystd sille suurelle baitalle, 
jota tama kansa oikeuskielen vieraana ollessa on niin kauvan kMr- 
sinyt ja joka pftivd paivftltS kMypi tukalammaksi, kuta enemman 
kansa sivistyy ja kipeemmin tuntee koskevan haitan ja kuta enem- 



308 

mfin yhteinen varallisaas ja sen kanssa lain-kSyminen ja asia-kir- 
jain mMSrll eneneviit. NMm& komitean tekemlit mjronnjtjkset Suo- 
men kielelle ovat kylli vMhaiset ja yahsi-pjitoiset, vaan niistakin 
koitenkin tao viimeineo sen ehdottelema Invan-anto oikeaksiile ja 
virastoille, ulosantaa asia-kirjoja Suomen kieiellM, nSjttaM aivan tar- 
peettomalta, silla tietysti ei meidSn laissa ja asetnksissa Idjdy sita 
sa&nt5M, joka kieitSisi Suomen kielen kajtUmisen oikeutten ja ?ir- 
kakuntien asia-kirjoissa, vaan painvastoin on komitea itsekin oi- 
keuden-kSjnnin kaaren 24 Invnn 3 $:8s& annetnn kiellon vieraan 
kielen kaytti&misU vastaan toomioissa ja paatoksissa, sen sjvem- 
mSn mielen ja ajatnksen jSlkeen, joka on Uman lain-kohdan pe- 
rostnksena, oikein selittSnyt niin< ettSi, Suomen maahan nahden, 
pit8& t&mMn kielen olla oikeas- ja yirkakjelenii sen suomenkieli- 
sissft osissa. Sen ohessa olisi se komitealle eli kuitenkin sen jk- 
sityisille jSsenille pitMnjt olla tnttn asia, etta maatamat tuomarit 
ja moatkin virkamiehet jo ovat ruvenneet ulosantamaan asiakirjoja 
Suomen kielellsL, ilman etta beita siita on vedetty edesvastaukseen, 
joka epiiilemdttfl olisi tapahtnnut, jos mainitnn-lainen kielto suo- 
menkielen kSyttflmisestal I5ytyisi ja he niinmaodoin olisivat sen rik- 
koneet. 

SitM vastaan ei komitea, mitS siihen kysymykseen tnlee, mil- 
loinka tuomarit ja munt virkamiehet voitaisiin velvoittaa Suomen 
kieltfi k^yttamasin asia-kirjoissa, ^ole voinnt olla havaitsematta etta 
moninaiset vaikeudet tata nykyd vastustavat semmoisen ajan mai- 
rMMmistM^, vaan arvelee komitea, etta sen Teidan ReisaHHiselle 
Majesteetilienne ehdottomat ja ifkssH mainitut toimen-piteet ^vas- 
taisina aikoina^ tulevat saattamaan kysymyksessS olevan muutok- 
sen Suomen virallisessa kirjoitus-kielesssi.^ 

Suuri-valtias Keiss^i, Armollisin Snuri-ruhtinammel Sno- 
kaa, Keisarillinen Majesteetti, Kirjallisuuden Seuran itse puoles- 
tansa ja TeidMn Suomen-kielisten alamaistenne pnolesta tMssa lau- 
sua se todenperSinen ajatus, ettS taman kysymyksen lykkaamineo 
voitaisiin aikoin olisi suurin onnettomuus, joka Suomen kansaa 
voipi kohdata. TsimS muutos maamme virallisessa kirjoitus-kie- 
lessa, jota Suomen kansa niin kauan ja hartaasti on halainnut, on 
aina paennut sitS vastaisiin aikoin, niinknin hieta-kankaalla pet- 
televaiset jokien ja vilvoittavien lehtojen kuvat pakenevat matkos- 



309 

tajata, joka jaooon nftSntjmMisillSan panee viimeisen voimaDsa Diiile 
taiiaksensa, vaan pitkMn matkau rieDDettjansM ei kamminkaan ta- 
paa mnnta, kuiD sen entisen kaivan ja avaran er^maan. Saomen 
kansa pitMa kielensS ja sen kirjallisen kajtUmisea sind hengitti- 
mend, jolla se henkij sivistyksen ja ihmisjyden ilmaa. Niin kaoan 
kuin laki ja oikenden kMytMntd talle kansalle puhuu vieraalla kie- 
leliS, on snori osa iH& hengitintS ikMskain lokehduksissa. Kansa 
elSia siten vaan paolinaisesti, sen hengellisyys kitaa, ehkd tukeh- 
tnukin, ja maallinen toimeen-tnlo ei myoskaan yaarastu. 

NiitM sjit^y joille koDDiitea pernstaa sen kovan laaseen, jota 
seuraten suonialaisten taas pitllisi epatietoisiin vastaisiin aikoin 
lykkaiyttaSl tILmMn hengen asiansa, Inettelee komitea kolrae. 

£nsiinaisenM ja iMhinnS vaikentena Suomen kielen saatettaissa 
kirjaliiseksi virkakieleksi mainitsee komitea sen pantteen laki-tie- 
teellisislS oppisanoista, jota Suomen kieli maka viela karsii. Mntta 
komiteassa istai jasenena mies, joka on sepinnyt oppisanoja asiam- 
massa tieteessH ja joka juari siihen aikaan ilman snuritta vaikeuk- 
sitta suomensi laveata laki-tieteellista kSsikirjaa; komiteassa istui 
edellensM mies, joka monta vuotta on snomentanut kaikki Teidan 
Majesteettinne Armolliset Asetakset ja Julistukset kaikkine monine 
taitosanoineen ja knitenkin kaikille saomalaisille ymmarrettavalla 
kielella; vihdoin istai komitean jSisenend mies, joka jo oli koetel- 
lat kSyttaa Soomen kieltM juttukirjdissa kirjoitus-kielena. Nailta 
miehiltM olisi komitean enemmyyden pitanyt saada tietSa, etta ei 
Suomi ]aki-t]eteellisess3 katsannossakaan enaa ole se raaka ja si- 
vistymatoin kieli, jolta se nalyttaM komitean lauseesta, vaan ettd 
talla kielella jo loytyy snnri paljons omituisia laki-sanoja, joko kan- 
san synnyttamia eli yksityisten sepitsemia» jotka ovat meidan rah- 
yaalle kevyemmdt ymmdrtaia, kuin kuka-ties minksilin muun kielen 
laki-tieteelliset taito-sanat ovat yhteiselle kansalle. Mutta jospa 
myodytetaalnkin ettS tammdiset nudesta tehdyt taito-sanat alusta 
taottavat jonknn epMvakaisuaden kirjoitus-kielelle siten, ettS niiden 
kMyttSjat ennen niihin tottamistansa joskus erehtyisivMt niiden kSy- 
tUnnossS, niin ei talssS ole kyllaksi syytai niin tarpeellisen muutok- 
sen, kuin se kysymyksessa oleva on» vastaisiin aikoin lykkaami- 
seen. Ne korkiasti oppineet lain-lietMjdt, joita komiteassa my5s 
istui, olisi vat byvin voineet antaa komitealle sen tiedon, etta se 



310 

komitealle niin rakas ruotsalainen laki- ja virallioeo kieli ei aina 
ole oUul niin vakava ja tliydellineo, koin se njt on. KaytlumaUa 
ovat Ruotsin kuniokaat, hallitus-miebet ja kaosa sen siksi saaneet, 
joka se oyt on, eikli odoUamalla ettS se ensin tehtdisiin oppineit- 
ten kammarissa valmiiksi ja sitten tapO-taydellisena ybden ajoin eld- 
mMxk laskettaisiin, silld Utd odottamista olisi knkaties kestanyt kauem- 
min, knin heillH olisi siihen ollut aikaa ja karsivallisyytta. Samat 
korkeasti oppineet miehet olisivat voineet komileata valaista ky- 
symyksessa olevaan asiaan sopivilla esimerkilla sen mainion laki- 
kirjan Code Napoleon historiasta. Tietysti asetti se valtias, jonka 
nimea se kdntaa, Uman lakikirjan kaikkein Ranskanmaan naapori- 
maihin, joihin h^inen valtansa alottui. Ja aseimpaan naista j&i se 
tSm&n vallan kakistettuakin. Vaan sita saatettaessa jonkan nuden 
maan ja kansan jSlkeen-elettavaksi, ei laki-tieteellisten sanojen se- 
pitsemiseen vaaditta vuosikymmeniMkS&n, saatikka vaosi-^satoja, joista 
komitea antaa viittaaksen. Se klisinnettiin jontamalla ja missa kaan* 
tajSit sitd monessa kohdassa kovin vieras-laonteista sisallysta eivat 
voineet aivan tarkoin toimittaa omilla kielillansSi siina panivat he 
alka-kirjan sanat sniku-merkilla kadnnOkseensai. Prenssian Reiai- 
maaknnnissa ja Badenin Sanriherttna-knnnassa nShddan taten viela 
nytkin jaltn- ja noaissa virallisissa kirjoissa laki-tieteellinen oppi-^ 
sana sekft Saksaksi elta salkn-merkkein sisiilla Ranskankin kie* 
lellS. Eikai tdsta kaytdksesta tiedeta milMdn „oikeaden vaaraa'' 
syntyneen. Pain vastoin, vaikka Saksalaiset muuten ovat hyvin 
kerkeUt pnhdistamaan kieltdnsfi vieraista sanoista, eivat he tassa 
kohden eusinkaan kanioksu noita vieraita sanoja manten saksalai- 
sissa kirjoitaksissa, ja pitavdt sita laki-kirjaa, josta ne ovat pe- 
raisin, itsellansai oikenden kalliimpana tnrvana. Kavisihan snoma- 
laisessakin virallisessa ja oikens-kiele^ssa, tUmiin esimerkin mnkaan, 
jokaisessa tilassa, missM epdselvyytta eli epa*-ymmMrrysta pelatt^- 
siin, suomalaisen laki-sanan rinnalla sulku-merkkipn sisaissa kayttda 
sitai alkuperdistd rnotsalaista sanaa, siksi kanne suomalaisten sano- 
jen merkitykset kovettnisivat yleiseen kaytantodn niin, etta epa~ 
selvyys ei enaa olisi pelattavai. Eika se alnssa haittaisi mitaan, 
Jos virallisessa snomalaisessa kirjoituksessa joskus kaytettaisiin ai- 
^s^n pelkkia ruotsalaisiakin oppisanoja, niinkuii^ se ei ole ruptsa- 



311 

laista virkakielta pilaanut eika tarmellut, ettS siina vaosi-satoja 
kajtettiin saksalaisia, raoskalaisia ja latioaisia sanoja. 

Toinen ja paa-asiallinen vaikeas Suomen kieltS asia-kirjoissa 
jleisesti klljttaa on komitean mielesta se, etta tuomarit alussa 
eivat saisi kjllaksi apniaisia, joiila olisi riitt^vS tatto UmSn kieien 
kirjoitannassa. Mutta jos laki-tiedekuonan oppilaisilta yliopistossa 
vaadittaisiio laveampi ja tarkempi taito mainitassa kielessS, koin 
Uhan asti, jonka komitea itse on ehdotellat, ja jos tiede-kannan 
proYOssoreista yksi eli usiampi sitten aikaa voittaen nipeaisi pita- 
maan luennoitakin Suomen kielellft, on Innitava etttL taomarit sai- 
sivat tarpeeksi asti lata kieltM taitavia, tutkinnon-kHyneitS apulai- 
sia. — Sen ohessa on se tammoisistlL tunnettu asia, etta niille ny- 
kyinen ruotsalainenkin iaki>kieli alasta on oatoa ja hankalata kir- 
joittaa, ja etta he siiben vahitellen ja taomarien luona oppimalla 
tottavat. Eiko nsiin voisi tapahtua Saomenkin iaki-kielen ja sen 
oppimisen kanssa? Vaan ilman sitsi on se myos tannettn asia, ettd 
ala-tnomarit enimmin kayltfiydt apulaisinansa mnita, ei lain>oppi- 
neita, kirjoittajia niin pahtaaksi-kirjoituksessa kuin yldspaneniises- 
sakin. Namii ovat ylipaain kukin kohdallansa paikka-kunnan lap- 
sia, ja soomalaisissa osissa maata tantevat he tavallisesti perin- 
pohjin paikkakunnan suomalaisen kielen. EdellensH on se tunnetta 
asia, ott^ tMmmoiset tantevat Ruotsin kielen va^n yaillinaisesti ja 
ovat tyolaasti harjaataneet ruotsalaisen laki-kielen kiiytantddn. Nsif- 
den peitossa tyota tekevien laki-miesten saomalainen perijnuri on 
hyvin tnntuva Suomenmaan virallisessa Raotsin kielessll, silla jo- 
kainen myonnytUinee sen, etta meidan alataomarit ja kaikki aleni- 
mat vipkamiehet yieisesti kirjoittavat tiitsi kieltd paljoa kehnommin, 
kompelammin ja virheellisemmin, kuin heidan vastaavaisensa Kaot- 
sissa. Mutta jos Tuomarit yelvoilettaisiin kirjoittamaan kirjoituk- 
sensa Suomen kielell^, olisi melkeS apu nSista mainituista kirjoit- 
tajista, joiUe tama on aitinkiella ja kotoista, ja aryattavasti oppi- 
siyat n&md sitM oikein ja ssianndliisesti kMyttMmSian paljoa pikem- 
min, kuin heille yierasta Raotsia. 

komitean kolmas ja viimeinen estelmys Suomen kielen aset- 
tamiselle oikeus- ja virka-kieleksi on senraavilla sanoilla laasultu 
sen alamaisessa iauseessa: ^Vihdoin nayltaa se asia miettimisla 
vaativan, etta niiden yleinen sivistys, jotka Suomessa ovat um^ 



312 

mikko-suomalaisia, ei vtelll niin paljo ole edistynyt, ettH he, jos 
saisivatki asiakirjoja mainitulla kielellS, tliydelltsesti taitaisivat la- 
kea ja ymmSrUfi oiiden sisSllykseD.^ Koskettaessansa oSita ko- 
mitean sanoja ei Kirjalltsaaden Seura voi oUa Teiddn Keisarilli- 
selle Majesteetille mainitsematta, kainka kova loukkaas siinal on 
TeidMn Majesteetin SQomeo-kteiisille alamaisille, ja kuinka se jlei- 
nen pahaksumisen ddni, joka siiU on nSilta kuulanut niin hjyin 
saomalaisissa sanoma-Iehdissfl kain mnutoin kanssa-pubeissa, osoit- 
taa ettM nfimd hyvin ovat tanteneet Vkmikn loakkaaksen. Suoma- 
laisia syyttftminen Ussil kohden on sita katkerampi, kain se on 
aivan perdt5in. Se on byvin tannetta ja kielUmStoin asia, etti 
maan snonialainen rahvas yleiseen kirjalHsessa sivistyksessS ei ole 
yhtdfln j&lempMna maan rnotsalaista rahvasta. Yhtsi tunnetta ja 
kieltMm&tdin on sekin» ettM kirjoitas-taito ja sen kanssa searaava 
taito lukea kirjoilusta on viimeisinfi aikoina niin levinnyt snoma- 
laiseen rahvaasen, ettM joka kylslssd, jopa joka talossakin, loytyy 
semmoisia, joilla tMmd taito on. Mutta jospa niinkin olisi, kain 
komitea syyttft sanoo, ettd ammikko-saomaiaiset eiv^t osaisi lakea 
asia-kirjojansa ja ymmSirtSM niiden sisSllysta, vaikka ne heille Sao> 
menkin kieleiU annettaisiin» niin ei siitsl seuraa, eiVA asia-kirjojen 
edeilenstt kirjoittaminen Raotsin kielcIlS olisi ammikko-suomaiaisille 
asia-miehiile hyodyllisempi kain etta ne toimitettaisiin heidMn omalla 
kielelldnsM. Arvattavasti kirjoitetaan asia-kirja enimmin asia-miesta 
varten; jos se on tsimsln omalla kielelld, voipi hdn sen itsellensa 
luettaa kirjoituksen taitavallai ja saa sen sisallyksest^ selvan ja lay- 
dellisen kMsityksen; jota vastaan kasitys arvaten tulee paljoa vail- 
linaisempi, ehksipM vadrakin, jos banen tSytyy seka laettaa ettS 
kMannatt^a asia-kirjansa muilla. Sen ep^-kohdan laonnottomaatta, 
etta ihminen synnyin-maassansa taomitaan hengelta, kannialta ja 
omaisnudestaan kielelld, josta hftn ei ymmMrra sanaakaan, — jota 
epM-kohtaa komitea lanseessansa tahtoo saada pitkittyma^n — on 
niin nsein jo julkisestikin mainitta, etta Kirjallisuaden Seara ei 
pj^ydMkaan sitft Teidan Keisarilliselle Majesteetille erittain osoittaa. 
Suomalaisen Kirjallisuaden Seara, joka ndin muodoin loalee 
per^ttomiksi nayttaneensa ja kamonneensa ne esteleraykset, joita 
komitea on niin suurella abkeruudella koonnut Saomen kielen eteea 
taman tullessa yiralliseksi kieleksi, anoo Teidan Keisarillista Ha- 



313 

jesteettia alamaisessa noyrjydessa, etta TeidSn Reisarillinen Ma- 
jesteetti ei ottaisi vaariin komitean teko-esteita, vaan tassakin asi- 
assa, niinkuin niin monessa maassa, pitaisi totisen haolen Teidan 
Majesteetin askollisista, Snomen kielta pahavista alamaisista. 

Ja rohkenee Kirjallisuaden Seura yhta alamaisesti anoa Tei- 
dan Majesteettia, niin plan kuin asian-haarat myoten antavat ja 
Teidan Majesteetti sen hyv^ksi katsoo, alos-antamaan armollinen 
Asetas, jossa Suomen kieli maarataMn kaikkein oikeatten ja vir- 
kakuntain kirjafliseksi kieleksi yli koko Suomenmaan, paitse niita 
paikka-kuntia, joissa rahvas on raotsalaista, senraavilla ehdoilla ja 
vali-ajoilla. 

l:ksi. Etta Rihlakannan oikeuksissa maalla, kaikissa kan- 
punkien oikenksissa ja poliisi-kamareissa a) kolmen vuoden pe- 
rastd siita paivastsi, jona armollinen Asetus asiassa alos-talee, 
kaikki poytakirjat, jotka koskee tilan ja kartanojen huatoja, intek- 
ninkia, formyntari-asioita, nhka-sakkoja, yksi-pnolisia tnomioita ja 
asian sopimisia, knin myos kiinne-kirjat, kaikki Tuomarien ja kaa- 
pangin Notariasten ulosantamat todistukset, pera-kirjoitakset, v^r- 
teeraus- ja syyni-kirjat valttamattomMsti pitaM seka alka-kirjassa 
(konsehdissa) etta asiamiehille raeneviksi kirjoiksi Saomen kielellsl 
kirjoitettaman. 

b) Viisi vuotta myohemmin eli 8 vaoden perasta mainitasta 
ajasta kaikki pdytakirjat, paatokset ja tuomiot riita-asioissa ; ja 

c) viela viiden vaoden kuluttua, eli 13 vuoden perasta Ase- 
taksen olos-taltaa, poytakirjat ja tuomiot kaikissa naihin oikeuk- 
siin tulleissa rikos-asioissa, sekS snuremmissa etta pienemmissa, 
pil£lisi kirjoitettaman ja ulosannettaman Suomeksi, joka kieli sirs 
mainitan ajan kuluttua tnlisi olemaan ainoana virkakielenS kihla- 
kannan ja kaupunkein oikeuksissa, paitse niit£i oikeuksia, jotka 
taalla alempana 12:ssa ja 13:ss£i pykalissa mainitaan. 

2:ksi. Etta kahdeksan vuoden kuluttua Lakmannin oikeu- 
del velvoitettaisiin Suomeksi kirjoittamaan poyta-kirjansa, paatok- 
sensd ja tuomionsa kaikissa niissS asioissa, joissa ala-oikeuden 
talla kielella pidetyt poytSkirjat on annettn Lakmannin oikeuteen. 

3;ksi. Etta KuvernyOrien kuin my6s kaikkein virka- ja pal- 
velus-miesten kuulutukset suomalaisiin seurakuntiin, jotka jo tatsl 
ennen, kunink. paatoksen mukaan Pohjanmaan papiston valituk- 



314 

sesta 27 pfiivSlU maalisk. v. 1732, olisivat pilaneet oUa Saomeksi 
kirjoitetQt, kolmen vaodeD kaluttaa Asetoksen ulos-lulemisesta, ol- 
koot yaUUmattdm^sti Saomeksi kirjoitettavat. 

4:ksi. Etta Kayernyiirien pa&tdkset ryosto- J9 velkomis- 
asioissa, veroittamis-asioissa, koin mjos jutaissa kruaouD-tiloista ja 
periDtd-ostoista, immissioDi-kaulutakset, immissioDi-kirjat, ja pe- 
riDtd*o9ton kaalutakset samoin passit ja kaiken-laiset todistaksel 
pitaisi kolmen vuoden perdsta eDDensanotusta ajasta, ja viitta vaotU 
mjdhemmin, eli kahdeksan vaoden kaluttua tastii ajasta, kaikki 
L&iiDin KaDsliasta, Lftdnin Koottuorista, Laiininpaiikhollarin kont- 
taorista ja LMltniD-rahastosta alosannettavat kirjoitakset ja lavon- 
laskut, misttt nimestft ne oikootkin, suoritettaman Suomeksi, joUa 
kielella myds kaikki siellM pidett^v^it po^^takirjat olkoot tehtftv&t. 

5:ksi. £tt& 13 vaoden kalattoa maan Hovi-oikeuksissa ai- 
noastaan soomea kaytettilisiin toimitas-kielena, matta sitd ennen 
nfiihin oikeuksiin talevat ja saomen-kieliset jatta-kirjat suomen- 
nettaisiin niihin otetuilta, vannotetoilta suomentajilta. 

6:ksi. Ettli TeidAn Keisarillisen Majesteetin Saomalaisessa 
Senaatissa 13 vaoden kaluttua siitH, kuin edellsi mainittu Asetus 
talee alos, kaikki oikeas kirjat pitaisi kirjoitettaman Suomen kie- 
lella, vaan ettsl vannotetut saomentajat sitd ennen kaiintdisivSit 
sinne talevat suomalaiset asia-kirjat. 

7:ksi. Ettd kolmen vuoden kaluttua Krounun-voatien, Ni- 
mis^miesten, Haatokaopan toimittajien, kaupungin vootien ja kaa- 
pungin palvelijain kain myos Poliisi-palvelijain seka maalla etta 
kaupangissa pitSisi tehdSi kaikki heilta vaadittavat pdylakirjat, kat- 
selmus-kirjat, todistukset ja muut kirjat, olipa ne min>nimellisia 
tahansa, Saomen kielellSi. 

8:ksi. Etta Maamittarit ja veroittamista toimittavat virka- 
miehet ja kaikki muut palvelus-miehet, joiden toimi koskee joko 
yhteista kansaa maalla eli saomalaisia kaapungin asujia, velvoitet- 
taisiin kolmen vaoden per^sta kirjoittamaan kaikki virka-toimituk- 
sensa Suomeksi, joUa kielella myds Tilanjako-oikeutten ptiytakirjat 
ja tuomiot pitaisi ikSan-mainitun ajan kuluttoa suoritettaa. 

9:ksi. Etta Papisto, jonka jo nyt pitaa kirjoittaa pitajan- 
kokous-pdytdkirjat Suomen kielella, velvoitettaisiin kolmen vuodea 



315 

kulattua asetuksen alos-talemisesta tftlla kielella saoriltaman papin- 
kirjatkin ja kaikki moat viralliset kirjoitakset. 

10:ksi. Etta Taomiokapitlameissa kaikki sielta suoritettavat 
kirjat pitaisi 8 vooden kulattaa mainitusta ajasta kirjoitettaa Sao- 
meksi. 

ll:ksi. Etta 13 vaoden kalattoa siis Saomen kieleb pitSisi 
olla kaikkein ^lempaiin ja alempain oikentten ja virkakanlieD, kuin 
mjos kaikkein virka- ja palvelasmiesten virallinen kieli. 

12:ksi. Elta asukkaat semmoisissa karajakunnissa ja kao- 
pungissa, joissa pahutaan sekaisin kumpaakin kieltll: Saomea ja 
Raotsia, saisivat laillisesti pidettavissa kirkonkokouksissa sopia, 
kumpiko naista kielistd oikeuksissa ja palvelus-miesten virka-kie- 
lena olisi heidan kannassansa kaiytettava. Ja olisi tammoinen so> 
vinto laanin koverDyoriD vahvistettava, samoin kuin missft erimie- 
lili pitdjan kokoaksessa syntyisi kunnallisesta kielestd, asia olisi 
Kavernyorin ratkaistava tuomiolla, jossa tyytyma[t5in saisi mua- 
tosta etsia tavallisesssl jUrjestyksessa. 

13:ksi. Etta sen kaltaisissa kunnissa, kain edellisessa $:$sa 
mainitat, asiamiebella, joka ei taida kunnan virallista kieltd, pi- 
taisi olla oikeus saada erittslin lunastaa asia-kirjansa sill^l toisella 
maan kahdesta kielestsi. Saman-Iainen oikeus pitaisi olla kaikissa 
muissakin maan oikeuksissa ja virkakannissa. 

14:ksi. Ettd kaikki ne papit, tuomarit ja nauut virka- ja 
palyelus-miehet, jotka asiasta asetuksen ulos-tultua nimitetaan vir- 
koihin, olisiyat velvolliset noudattamaan tassd ed^lld ehdotettuja 
sdantoja, mutta etta ne tuomarit, jotka sita ennen ovat virkoihinsa 
asetetut, jos Suomen kielta eiyat luulisi voiyansa yiran-toimituk- 
sissansa kirjallisesti kSyttaa, saisiyat olin-aikansa suorittaa yiralli* 
set kirjoitukset Ruotsin kielelld. Kuitenkaan ei tammoisia pitaisi 
muutettaa suomalaiseen kuntaan, ennen kuin olisiyat todistaneet op> 
pineensa Suomen kieltd siinU maarassd, ettS yoiyat kaikki toimi- 
tus-kirjat talla kielella suorittaa. Ja 

15:ksi. EttM silld yalin, heti mainitnn asetuksen ulos-tultua, 
kaikki oikeudet, yirastot, yirka-miehet ja yallaston palyelijat yel- 
yoitettaisiin yastaan ottamaan niihin eli heille sisiiiin annetluja kir- 
joja ja kirjoituk$ia Suomen kielella. 



316 

Olemme syyimmiillM kannioitakseUa ja nskollisuadella, 
Sauri-valtias, ArmoUisin Keisari ja Saarirahtinas, 

Teidan Keisarillisen Majesteetin 
kaikkein noyrimmat alamaiset ja palvelijat. 
(Esimies ja Sihtieri.)^ 

Aag. Ahlqvist. 

■aaliskaiui 4 p&iv. 1863. 

Vara-esimies assessor! Rabbe oli sanan johdattajana. 

1 J. Poytakirja viimeksikalaDeen Helmikaan 11 paivsllta 
luettiiD oikaistavaksi. 

2 $. IlmoitettiiD searalle tnlleet searaavat lahjat: valtaoea- 
V09 A. SchiefDerilta Pietarissa nykyisin prantattj kirjaisensa: ^Os- 
setische Sprtichw5rter^; ylioppilas V. I. SmedbergiltM piispa Geze- 
llas naoremman kooltaa pidetty raomissaarna, latinainen kaolin- 
pahe ja elamdkerta» prSntatyt Tnkhalmissa 1718 (vaillinaisia), 
sekii kirjoitaksina kolme kappaletta vuonna 1759 ja searaayina 
Yuosina Tarun kadetraali-konlan vuositatkinnossa pidettya latinaista 
pahetta; ^yhdelta xiimeDs^ salaavalta^ 52 hopea-raplaa, Pietario 
postikonttaorin kaatta. 

3 §. Ilmoitetiin etta Herrat H. Dahlstrom ja T. Hojer il- 
maiseksl oHvat Searalle tebneet isomman kopian ja muita raken- 
nettaissa tarpeellisia osa-riitinkeja siitd Porthanin kuyapatsaan kan- 
takiven riitiogistsl, jonka herra Sjostrand alkuansa on valmistanat, 
josta Seura heille lausai sulimmat kiitoksensa. 

4 $. Tohtori Ahlqvistin kaatta mainitsi tatkijakanta saullisesti 
koalanopettaja J. W. Murmanin IShettamiista kertomaksesta ja ke- 
ralyksista siltd matkalta, jolla Marman, Searan kustannuksella, viime 
kesanH kavi Pobjan perlln rantamaalla, ett^ herra Morman sua- 
rella taidolla ja haolella on taman asiansa ajanut, seka ettd niin 
hyvin matkakertomas kuin historialliset kerayksensakin hyvasti 
ovat toimitetat, jonka vaoksi pa^itettiin Searan aikakaas-kirjaan 
painattaa: a) Suomenkielinen matkakertomas, b) „Tiedon lahteitS 
Pohjan peran historiaan, I — ^11 vihko", 59 sivaa 4:nes taitteessa, 
sisi&ltavat vanhempia historiallisia todistaskirjoja» ja c) tohtori J. 
O. Strombergin vuonna 1849 kirjoittama kertomus Tornion kan- 



317 

pnngista; jdta vastaan vaodelta 1802 oleva ruotsinkielineD kerto- 
mas Remin pitSjastsl, tohtori M. Castr^Din klrjoittama, oli Seuran 
kirjastossa talletettava. 

5 §. Provessori Cleve, jota Seara oli pyytSnyt, provessori 
Nylanderin kanssa jksissa» heira overstilaatDaDtti C. Behrilta vas- 
taanottamaan niitH laonnon-tieteellisia kerajksia, joita herra Behr 
Searan osoitusta myoten on tahtonut labjoittaa johonkahan maamme 
mielen nahden snomalaiseen oppilaitokseen, ilmoitti, etta herra 
overstilantnaotti nyt myoskin sanrella tyollsl ja taidolla oli tarkasti 
jairjestanyt taman keraiyksensa, jobon kaikkiansa kanlui 433 kap- 
paletta nilvi-elavaa, kivettymaa, y. m., jonka kuultaa Senra, sit- 
tenknin antajan saostumoksella taiman kerMyksen oli mSarannyt 
JyvSskylan alkeis-opistolle, jonka rehtorille Seuran sihteeri tasta 
antaa kirjallisen tiedon, psisitti kiitoskirjeen kantta herra Behrille 
lausaa kunnioituksensa tasta hanen lahjastansa ja siita vaivasta, 
jolla herra Behr siihen kualnvat kappaleet oli jMrjestanyt. 

6 §. Poytakirjaan merkittiin, etta 20 kappaletta oversti- 
luatnantti Stjerncreatzin „Merisanakirjaa^ oli Senran kirja-varoista 
annetta taman vainajan kirjantekijdn snknlaisille ja tnttaville lah- 
joitettaviksi. 

7 §. Seuraan kutsuttaviksi jaseniksi esitteli tohtori Ahlqvist: 
talonpojan Adam Karjalaisen Jauvan pitsijasta, kirkkoherran Mor- 
timer Forst6n ja Maamittaas- ja Metsanhoito-viraston ylihallitnksen 
sihteerin Johan August Forst^n, molemmat tasta Helsingin kaa- 
pungista, seka kauppamiehen Fetter Johan Collan Pietarista. 

8 §. Rahaston vartija lahetti kokoukseen seuraavan kua- 
kaus-tilin: 

Kassa Rapport. 
1863. Debet. 

Febr. 4 An Kassa behSllning 406: 68. 

„ „ „ Mag. Renvall Sterburit for Po- 

rin Sanomia 1: 6. 

,, 10 ^ Led.afg. af Past. Carlsson i Birk- 

kala 6: — 

„ 13 „ d:o af Mag. Oppman ... 6: — 
^ 14 ^ Slilt boklager hos Antonen i 

Prbnrg 21: 5. 



318 



Febr. 


16 


An 


Anthoni i Raamo fbr bdcker 


10: 


85. 




W 


17 


w 


C. J. Moberg d:o 


8: 


25. 




w 


18 


w 


A. W. Gronholm d:o 


40: 


20. 




1^ 


19 


w 


K. J. fiergman d:o 


8: 


35. 




^ 


27 


w 


M. Hajander i S:t Michel Tdr 
bdcker 


13: 






w 


w 


w 


Antonen fbr bocker . . . 


3: 


1. 




Mars 


2 


w 


Skollararen Illberg led.afgifl . 


6: 


— 




M 


3 


w 


FrSn S:t Petersburg af en okSnd 


25: 


— 


148: 77. 








Summa S:r 


Rab. 


555: 45. 


1863. 






Credit. - 








Febr. 


5 


Per Lektor Cannelin for Kreikan 









Mars 



13 
14 

16 



kieli-oppi 100: — 

Honor. Cdr Stjemcreutz' Meri- 

sanakirja 50: — 

PostmMstar Rothman (or kor- 

rekt. till Stjerncreata:' Meri- 

sanakirja 50 

Mag. Oppman 45; 

Postm. Rothman f. korr.Ialsning 21 
Hjra &t D:r Pihifljckt . . 22; 
Kand. Godenhjefm for Finska 

ord 6 

, „ Bokb. Akerblom .... 14 
4 Kassa behSlIning 



50. 



70. 



356: 
199: 



31. 
14. 



45. 



Summa S:r Rub. 555: 
Helsingfors den 4 Mars 1863. 

B. A. Thunberg." 
Poytakirjan vakuudeksi: 
Carl Gust. Borg. 
Sittenkuin Seuran nykyinen sihtieri tdman perasta, niinkuin 
jaSvillinen, oli kokouksesta menoyt pois» esille otettiin: 

9 §. Edellisen kokouksen 6:n §:n alia Idjtyva ehdotus nii- 
hin muistutuksiin, jotka Seura on tehnyt sen n. k. kieli-komitean 
lanseesta ja ehdotteluista, Inettiin nyt Seuran kuullen yids. Tehtya 



319 

siinS mautamia muutoksia paatti Seara, ettH alle-kirjoitetnn pitSisi 
se puhtaaksi kirjoitattaa, ja etia se sitten alle-kirjoitettana vara- 
esimiehelta ja minalta pitalisi Keisarilliseen Senaattiin saatettaman. 

Sihtierin siassa.- 
Aiig. Ahlqyist. 

■aaliskuim 16 p&iv. 1863. 

Vara-csimies asessori Rabbe alotti kokoaksen sillS kaipank- 
sella, ett^ei Senra tdna iltana saanat varsinaista esimiestaSD, kans- 
IiBDenvos provessori Lonnrotia lalsnS olevana tervebtiM ja' tavalli- 
sunden mukaan vuosijnblansa aluksi banen sulosanaista pnbettansa 
kunnnella, jonka jSlkeen vara-esimies jnlisti vaosikokouksen alka^ 
neeksi, ja searaavat asiat esille otettiin. 

1 $. Allekirjoittantit Searan sihteeri Inki nain knalnvan kir— 
joittamansa kertomnksen Setiran viime-yuotisista toimista: 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikcrtomus 16 pai- 
vctnd Maaliskuuta 1863, 

Iloksensa on Saomalaisen Kirjallisuuden Seura nyt pSattj- 
vana toisena neljslttakjmmenentena ikavuotenansa buomannnt, milla 
innolla ja jSjkkjjdelIsi Suomen yhteinen kansa sen kuluessa on 
rnvennnt valvomaan SlitinkielensM luonnollisia ja pjhimpid, Vaikka 
nsiibin asti viela suuresti poljettuja oikenksia. — Raikki tiedamme, 
miten suomen kielen saaminen oikeus- ja lakikieleksi maassamnie, 
ja sen niin kutsutnn ^kieli-komitean^ enemmistdn ebdotns siita 
on yltsl yleensa tolistuttannt Soomalaisten mielet ja herstUSnyt 
beita tuiki sikeasta suruttomuuden nuestaan. „ Suomen kielen 
asiassa^ kiiruhtaa nyt jokainen parastansa panemaan ja siiben 
avullisena olemaan, etta tassa vallinnut entinen epa-kobta parem- 
maksi muuttuisi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, joka tSr- 
keimmaksi toimeksensa on asettanut suomen kielen edistyttSmisen, 
on tSma kansassa syntynyt isamainen benki ylen suuresta arvosta, 
sillM nain pontevata puollusta ei Seura koskaan eunen ole harras- 
tuksillensa saannt. Tamsln asian In^mme siis epailemsltta Suoma- 
laisen Kirjallisuuden Seuralle merkillisimmdksi tapaukseksi sen nyt 
pSattyvMnS tilinteko-vnotena. Nykyisittain antamansa alamaisen lau- 
seen kautta on S.eura mydskin oman mielipiteensd UssS kieli-asiassa 



320 

ilmoittanut, johon liittoon sekin lienee luettava, ettS Kirjallisaaden 
Seura nykjisena lilintekovaotena on varsioaisen kirjoituksen kaatta 
asianomaisia mnistuttanat sen saaDoattomanden korjaamisesta, etf- 
eivftt katujen sekd yhteisten paikkain ja rakennusten psIILlIe-kirjoi- 
tukset Saomen pftSkaapangissa oli saomenkielisifl. 

TUmSn jSlkeen Idhinnfi mainiUayin ja ilahattavin asia on 
Snomalaisen Eirjallisuaden Senralle se tapans, etiSi kjsjmyksessa 
olevana aikana on Seuran tarkasteltavaksi ja painoon toimitetta- 
vaksi tnllut tavallista useanipia suomenkielisici kirjoituksia ja kirja- 
teoksra. SiiU niikyy selvAllensd, ettS snomalainen kirjallisnatemme 
entistd kiihkeammin edistyy ja etU sen alalle yhii enemm&n tyon- 
tekijbiU karttua. Nftiden kirjateosten parhaastansa olevan joko 
kannokirjaUisnntta tahi koulnkirja-yrityksiS, on my5skin meilla 
sangen hyvittUvd asia, sillS kelvollisen kannokirjallisnuden kaatta 
taipua ja varttoupi kirjoitns-kieli kaikkien paraiten, ja jota enem- 
mSn hyyiS konlukirjoja Snomeksi saadaan, sitS pikemmin voidaan 
niyds koulnt suomalaisiksi manttaa, jonka mnotoksen nojassa taas 
saomen kielen taydellinen vallalle pSMseminen maassamnie kiin- 
teimmin riippau. Ne tftlta vnodelta olevat kaonokirjalliset kirjoi- 
takset ja kirjateokset, joista Searan tatkijakanta on joko antannt 
taikka kohta antava lauseensa, ovat searaavat: 1) ^Syyn sovitas. 
MurhenSytelma, yhdessS ndytciksessM. Th. Kornerin saksalaisesta 
saomentanut Soonio^; 2) ^Wiuluniekka, Kneiselin teoksesta: Die 
Lieder der Musikanten, saomentanut ylioppilas T. J. Dahlberg"^: 
3) „Jeppe Niilonpoika, kasinnds Holmbergin ilveilyksestS Jeppe 
paa Bjerget, saomentanut K. J. Gammeras^^; 4) „Pyhan Patrikin 
piiivaL eli luatnantin keinot. Uveilys, Sheridanin kirjoittama; sao- 
mentanut koalanopettaja R. Krank^» jotka neija nSytelmaii tulevat 
searan ^NaytelmistS^-kirjaan prSnt&ttMviks;, sek3 5) „Karhu ja 
Pacha, vaudeville-komedia ScribeltSl. Franskan kielestS k^antanyt 
koalanopettaja R. K.^^; 6) ^Rahat. llveilys viidessS naytelmassa, 
Edy. Lytton Balwerin kirjoittama. Saomenti ruotsalaisesta kSlMn- 
ndksestd K. A. Linnanen^; 7) „Rakkaas kavaloaden kourissa. 
Schillerin saksalaisesta marhe-nMytelmSsta „Kabal and Liebe^, 
saomentanut Kaarlo Blomstedt^^ ja 8) ^Oma kultainen. Havikirja 
lapsukaisille, saomennos Englannin kielestS^, nimensM ilmoittamat- 
tomalta, joita neljSa kirjoitusta ei Seura ole katsonnt toimituksiinsa 



321 

kelpaavlksi, jonka vnoksi ne oyat tekijdillensS takaisin annetnt. — 
Oppi- eli koalakirja-teoksia on samana aikana Seuran talkitUa- 
villa ollut: 1) ^LakiopilliDen kasikirja yhteiseksi sivistykseksi , 
raotsiksi kirjoittanut Job. Ph. Palm^n, snomentanat E. Lonnrot^, 
jonka Seura kiitoksella ja kannioituksella on toimituksiinsa otta- 
nat; 2) ^Kreikan kieli-oppi. Alotleleville kirjoittanut Gast. Can- 
nelin^, joka jo Senran toimitoksena on nlostnllat; 3) ^Maailman 
historian perastnkset gymnasioille ja realikonlaille, Theodor Die- 
litz'iltS, 14 painoksen mokaan suomentannt R. Krank'S ja 4) „His- 
torian ja tarnn kertoelmia. Wanha aika, kirjoittanut Rob. Krank^, 
jotka kampaisetki, tutkijaknnnan esitjstS mydten korjattnina, Seara 
painattaa toimitoksiinsa ; 5) ^Oppikirjan koetos Suomen ylikoalu- 
jen tarpeeksi, kirjoittanot A. W. Linclgr6n^, jonka tekija knitenki 
takaisin otti, ennenknin siitd Searassa ehdittiin pSdtdkseen tulla, 
seka 6) „Nayikkaan oppikirja, kirjoittanat entinen merikapteeni J. 
H. Sillstrdm", jota ei Seura sen korjatussakaan muodossa oleyoi- 
Dot^ toimituksiinsa ottaa. — Talmfln lis&ksi oyat seuraayat ^Suo- 
mi^'-kirjaan tarjotnt kirjoitukset olleet Seuran tutkittayina : 1) ^Om 
ungerska sprdkets fdryandtskap med finskan, af Aug. Ahlqyist^; 
2) ^Bref fr&n Gustaf Renyall till Rasmus Rask, &ren 1818—1819, 
meddelade af R. A. Renyall^; 3) Sanapuyulliiien kysymys, kirjoit^- 
tanut W. Kilpinen"; 4) ^Undersdkning om syenska befolkningen 
i Nyland, af Joh. Ad. Lindstrdm^S jotka kirjoitukset kaikki ehti* 
mSn kautta tuleyat mainittnun aikakaus-kirjaan painettayiksi, jota 
yastaan ei Seura heidaln nykyisessa muodossansa ole siihen yoinut 
laskea seuraayia kirjoituksia : 1) Om den Keltisk- Germaniska kul- 
turens inyerkan p& Finska folket, af J. A. Lindstrom^S 2) ^Be- 
skrifning dfver Kuorehyesi kapell, af J. A. Lindstrom'* ja 3) Yir- 
gilion ^neis-runoston toinen kirja, suomentanut M. Costiander^ 
— Asiata mietittySussl, ei Seura mydskdSn ole katsonut soyeliaaksi 
ruyeta semmoisen ^Suomalaisen kansakunnan** lehden toimittami- 
seen, jota herra D. E. D. EuropaBus sille yiime yuosi-jublana eb- 
dotteli. 

Pnheen alaisen tilintekoyuoden kuluessa on Seuran kustannnk- 

sella prSntatty ja ulosannettu: 1) ^Suomi, tidskrift i fosterlUndska 

dmnen 1860^, sissiltMyS seuraayat kirjoitukset: a) ^Om de fordna 

Birkarlarne af Johan Adolf LindstrOro^; b) „Phaidron, Augnston 

Suomi, 91 



aaa 

Tapantetan Aisopolaisja Satoja. Latinasta saomentannt D:r Samuel 
Roos^; c) nSaomalaist'en sakaDimistSi, kirjoittanat Aag. Ahlqvist"; 
d) MKertomas nmoDkeroa-matkasta Inkerissli, kessUld 1859, kir- 
.joittanot Th. Tallqybt ja A. Tdraeroos^; e) ^Kemiallisia Tiedesa- 
noja, esittHnyt J. Krohn^; f) ^Kamo socken uti historiskt han- 
Aeende, af Johan Adolf Liadstrdm^; ja g) ^Rlittelser och tillagg 
till afhandlingen: ^Hafva Lappar och Finnar pi skilda tider in- 
vandrat till norden?^ af Joh. Ad. Lindstrdm^; 2) ^Heiirici Gabrie- 
lis Porthan opera selecta, pars secunda^ 21, osan 2 vihko Seu- 
ran toimituksia ; 3) nSaomalainen merisanakirja, kirjoittanut Albin 
Stjemcreatz^, 28 osa Seuran toimitaksia; 4) ^Kreikan kieli-oppi, 
Alotteleville kirjoittanat Gust. Cannelin^, 29 osa Seuran toimitok- 
sia. — Tttssll mainittakoon mybskin etta Seura ^Saomi^-nimisesta 
aikakanskirjastansa, jota nyt motsalaisella niniilehdella on alostnl- 
Int tdyteensfi 20 vnosikertaa, on pftHttftnyt, ettll sama aikakans- 
kirja tftstft lHhtien pitM ulosannettaman uadella suomenkielisella 
nimilehdellil ja andessa, ei vuosikerroittain, yaan niteitt^ jaokse- 
vassa jaksossa. — 

Painatnksilla ovat seuraavat kirjoitnkset : 1) Maisteri Roth- 
stenin ^Latinais-snomalainen sanakirja^, jota jo runsaampi paoli 
eli 26 arkkia (pfi&ttyvlit sanalla madeo) on valmiina, niin etta se 
ehkfi l&nfi vaonna kirjakauppaan jontnu; 2) Lonnrotin yll£mainittu 
suomennos Palmenin laki-opillista kksikirjaa, joka jo Uhes kolman- 
neksi osaksi on ladottnna, niin ettd se ensin tulevalla tonkokaolla 
voidaan valmiiksi saada; 3) ^Suoniiy anden jakson ensimdineo 
nide^, jota 15 arkkia on painettona, jonka vaoksi se kohdakkaio 
yoinee valmiiksi jontaa; 4) ^NSytelmist5 11^, 25 osan 2:nen vihko 
Senran toimituksia, jota nyt noin, neljll arkkia on ladottana : 5) 
Porthanin kirjoitusten koknas osa, jonka painaminen vasta on 
alkanat. 

Tekeilltt olevista Senran toimitoksista mainittakoon: 1) etta 
kanslianenvos provessori Ldnnrot on audestaan tyoksensft ottannt 
Senran kauvan hankkeissa olleen Snomalais-Rnotsalaisen sanakir- 
-)an, ja siihen toimeen yksin omaisesti nivennut, jonka vnoksi sen 
jontnisata valmistnmista nyt voidaan varmundella odottaa. 2) Toi- 
nen parsitta painos Seuran rnotsalais-suomalaista sanakirjaa, jonka 
toimittaminen on uskottu maisteri F. F. AhlmaniUe ja ylioppilas 



323 

P. E. Ervastille, lienee jo sen verran edistynyt, ettsi sitH noin 
knakaaden perastli Yoidaan ruYeta painattamaan, 3) maisteri J. 
Krohnin saomeDOos Stockhardtin Kemiaa od viela haneQ tykonfii^sd 
korjattavilla, jonka jalkeen se talee Searan toimituksiin painetta- 
vaksi, 4) Sen lakilaitoksen toimittaminen, jonka Keisarillinen Se- 
naatti armollisen kirjeen kaatta 27 paivalta Elokuuta 1861 on 
Searan haltuan nskonnt, ja jonka kanslianeuvos provessori Palm^n 
on Searalle sitontannt ruotsiksi kirjoittamaan, ja tohtori G. Can- 
nelin saomeksi kaantdmaan, on nyt sillM kaonalla, etta suomenta- 
jalla on mnatamia 1734 vuoden lakikirjan kaaria nndesta snomen- 
nettuina ja etta kanslianeavos Palmenin rootsalainen alkukirjoitus 
on saapailla. — Naitai isompia toitSi paitsi on konluqopettaja mais- 
teri Edv. Avellan Seuran pyynnosta luvannut Saomi-kirjaan pai- 
nettavaksi toimittaa is^vainajansa kartanon-isSnnSn G. A. Avellanin 
seka nsioissa sanomalehdissa etta vaan kMsikirjoituksissa loytyvat, 
snomenkielen tntkimiselle sauri-arvoiset kirjoitakset, jonka vuoksi 
niita ehka pianki yoidaan painettaviksi toivoa. Lehtori G. E. Ea- 
r6nin tekeman ehdotnksen, etta Seura ottaisi toimittaaksensa sana- 
kirjan kaikista maassamme loytyvista alknperaisista nimista ja ni- 
mityksista, on Seura katsonat tahdelle pantavaksi, ehk*ei tmnan 
sanakirjan toimesta viela ole ehditty tulla mihinkaan lopalliseen 



Taista kMantyessamme Searan kastantamia matkastaksia ja 
antamia palkinnoita tarkemmin katselemaan, voimme tandkin vaosi- 
jahlana etupaSssa mainita, etta Searan toimia sanresti suosiva 
maamiebemme, oversti 0. Furahjelm tunnetulla anteudellansa on 
Searalle lahjoittanat 100 hopea raplaa, ^Searan nimessa ja mieita 
myolen kaytettaviksi, samalla tapaa kuin hMnen mennSlkin vnonna 
lahjoittamat rahansa, matkarahoiksi semmoiselle miehelle, jonka 
haluttaisi lahte^ maaknnnasta kerMdmSan historiallisia taotteita ja 
kertomnksia sekS moita Saomen maan ja kansan entista eloa ja 
oloa koskevia tietoja^. Taman matkarahan antoi Seara koalun- 
opettaja J. W. Marmanille, joka menna kesSna sillS matkasti Poh- 
janmaan rantaseutuja pitkin, Waasasta Tornioon asti, varsinki ko'o- 
taksensa viela pauttuvia tietoja hsinella jo tekeillS olevaan kerto- 
makseen lin ja sivaattamalla myos Kemin ja Limingankin pitajistM". 
Taltfll matkalta on herra Marman Searalle taonut: a) nTiedon tfth- 



324 

teitft Pohjan perSn bistoriaan I ja 11 vihko^, 59 sivua 4:nes tait- 
teessa, sistfltftyftt vanhempia bistoriallisia todistaskirjoja, b) tohtori 
J. O Strdmbergin yuonna 1849 niotsiksi kirjoiUaman kertomnksen 
Tornion kaapungista, ja c) tohtori M. Castr^nin vnonna 1802 kir- 
joittamaD rnotsinkielisen kertomaksen Kemin pitlijastii, joista, kuin 
mjdskin herra MurmaniQ saomoDkielisestM matkakertomaksesta, tnt- 
kijakuDta sen laoseen on antannt, ettM herra Murman snnrella tai- 
doUa ja hoolella on tjiman asiansa ajanat, sekM etta niin hyvin 
matkakertomas knin bistoriallisetki kerSjksensd ovat hjvasti toi- 
mitetut, jonka vnoksi ne kaikki, paitsi Kemin pitSjSn kertomosta, 
tnlevat Seuran aikakaaskirjaan painettaviksi. — YhtS ylistavSln 
lanseen antoi tatkijakanta niidenki jo tflt^ edellisessSl vaosikerto- 
muksessa laeteltnjen kerMysten arvosta, jotka ylioppilas D. Skog- 
man kesdll& vuonna 1861 tehdyltM matkaltansa Satakannassa, myos- 
kin herra bversti Farahjelmin Senralle lahjoittamalla matkarahalla, 
Seoralle kokosi, jonka vuoksi hSnenki matkakerlomuksensa ja ko- 
koaksensa tulevat, yhteen jaksoon jSrjestettyinS, ^Sciomi^^-kirjassa 
jalkaistaviksi. — Nain on Seora kahtena perSkkSisena vnonna 
otersti Funihjelmin lahjoittamilla matkarahoilla saanat kotomaa- 
tamme koskevia, snuri-arvoisia, historiallisia todistnskirjeita, tietoja, 
kertomuksia ynnS muita kootnksi ja aikakaaskirjaansa jalkaista- 
viksi ja jollakin tavalla osoittaaksensa knnnioitustaan ja kiitollisant- 
taan tUtS hyvfintekijMansM kohtaan, on Seara sen vuoksi pSattanyt 
oversti Furuhjelmille vastedes aina iMhettaa yhden kappaleen toi- 
mituksiansa, kuin my5skin ne vanhemmat toimituksensa, joita ehka 
ei herra overstillH ennestilMn ole. — Mitii Seuran antamiin pal- 
kintoihin tulee, niin ovat ensinnakin ne 60 hopea-ruplaa, jotka 
Seura jo huhtikuun 4 pSiivSnd vnonna 1860 maarasi Leon kirkko- 
historian suomentajalle, herra J. Ahlholmille Sirenin rahastosta an- 
nettaviksi, sittenkuin sama kirja prantista ilmestyisi, viimeksi ka- 
luneella Syyskuulla hanelle Seuran puolesta maksetut, ja tiedon 
saatuansa siitll, etta eras tanskalainen ylioppilas Wilh. Thomson 
omin pSinsa ja ainoastaan kirjasta lukeraalla niin hyvasti on maamme 
kielta oppinut, etta hdn pnhtaasti ymmSrtag ja jokseenki selvasti 
kykenee Soomea kirjoittamaan, on Kirjallisuuden Seura, tSta herra 
Thomsenin suomenkielista hartautta kunnioittaaksensa, palkinnon 
tavoin lahjoittanat hdnelle yhden kappaleen semmoisia toimituk- 



325 

siansa, joista herra Thomsenilla voipi oUa enempStM apoa Saomen 
kielen oppimisessa. 

Rahavaraiosa ja varallisnatensa pnolesta on Seara nyt knla- 
Deella tilintekovaodella sen kantta paassyt vallan hyvalle ja ku- 
koistavalle kannalle, etU testamentin mokaan 3 paiyaltM maalis- 
knuta 1860 on saanut yksinanssl periS entisen kamariibrvandti* 
yainajan F. F. Rabben sekS kiintean etU irtaimen omaisaaden, 
joka, taydellensa rahaksi mautettnna, kaikkiansa tehnee noin 12,000 
hopearaplaa. Tama on ensimMinen tuhatta niplaa snarempi lah- 
joitus, jolla Suomen kansalaiset ovat Suomalaisen Kirjallisaaden 
Seuraa ja sen harrastaksia mnistaneet. N§ihin asti on Seoralla 
aina ollat hoikanlainen knkkaro ja monasti kylld yarattomaaskin 
yaiyana; mntta niitsl sSikShtamatta on se kaitenkin aina rohkeasti 
kaynyt jokaiseen enemmanki maksayaan yritykseen kiisiksi, kain 
yaan sen byddyllisyydesta on ollat yakautettana. Ramariibryandti 
Rabben jalomielinen rakkans Saomen kielta ja kirjallisuutta koh- 
taan on nyt moneksi aikaa saattanut Seuran byyayaraiseksi ; toi- 
yokaamme myoskin, etta Seura taidolla ja ymmarryksellH niin nS- 
mat ransaammat yaransa yoipi kMyttdai, ettsi niist^ armaalle Sao- 
menmaallemme, sen kansalle ja kirjallisaadelle, on oleya ikninen 
byoty ja kunnia I — Toistaiseksi on Seura tSmain perimllnsa omai- 
sauden hoidosta pSdttanyt, ettS se kaikki on ehtiman kaatta ra- 
baksi muatettaya ja Suomen Yhdys-pankkiin pantaya, taryetta 
myoten sieltll kaytettayaksi, ilman ettsi nSista rahoista, pSa-oman- 
kaan snbteen, rayetaan mitaSn seisoyata rabastoa laittelemaan. — - 
Edellisten Saomen Kirjallisunden Seuraakin koskeyain ylenpaltisten 
ansioinsa lisaksi on Searan nykyinen esimies kanslianeayos pro- 
vessori L5nnrot yiimeksi knluneen helmikoun 4 pSiyanM ilmaiseksi 
lahjoittanat Seuran toimitaksiin painettayaksi yllSmainitan suomen- 
noksensa proyessori Palm^nin lainopillista kSsikirjaa, jonka ohessa 
kanslianeuyos proyessori Palmen, niinknin alkuperSisen rootsalai- 
sen kirjan tekija ja kastantaja, myoskin Senralle ikaisiksi ajoiksi 
lahjoitli taman saomennoksen knstantaja-oikeaden, ainoastansa sillfi 
toiyotaksella, etta sittenkuin kaikki Seuralla olleet kolut jamaksot 
tasta kirjasta oliyat palkitetuiksi tuUeet, joka osa, esim. paoli, pnh- 
taasta yoittosummasta annettaisiin Saomen yliopistolle, laki-opilli- 
0en aparahan peruslamiseksi sieM, jobon kanslianepyos Palm^niq 



326 

ehdotokseen seura sitft halukkaammin snostni, knin herra kanslia- 
neuYOs mdMrfisi, ettSi mainitan yliopistoUisen apnrahan saantiin pi> 
tiiisi, paitsi hyvUfi taitoa laki-tieteessS, myoskin yaadittamao kel- 
voUista knntoa sunllisesti ja kirjallisesti Saomea laki-kieloDll kSyt- 
tUSl. — > Herra overstilautnantti Karl Behr on nykyisen vuoden ka- 
luessa Searalle lahjoittannt ransaan kokouksensa kivettymiS, nilvi- 
elfivifi y. m., pyynndllS ettS Seura De mieltllDsS myoten ksiyttaisi 
joko lahjoiksi jollenki maamme rnielen nahden saomalaiselle ope- 
tnslaitokselle, taikka miten Seara muaten parhaaksi miettii; jonka 
lahjan Seura kiitoksella on yastaan ottanut ja, antajan snostumnk- 
sella, Jyvdskyldn alkeisopistolle omistanut. Vihdoin on nimensS 
ilmoittamaton Seuran kantta Castrenin muistopatsas-rahastoon lah- 
joittanut 215 hopearuplaa. 

Porthanin muistopatsaan-asia, joka Seuran tSta edellistft vuo- 
sikertomnsta myoten oli sille kannalle joutunut, ettS kontrahti muis- 
topatsaan valmistamisesta oli tehty Mtincheniss^ asovan kuninkaal- 
lisen yalinpajan-johtajan Herra von Miller^in kanssa, jonka kon- 
trahdin mukaan Herra von Miller'in piti toukoknussa nykyistsL vuotta 
laittaa tftma mnistopatsas, siihen kuuluvine syrjakuvineen, valmiiksi 
valettnna Snomalaisen Kirjallisuuden Seuran vasta maSirdttavalle 
asiamiehelle LtibekissSi, — - on nykyisen tilintekovuoden kuluessa 
sen verran edistynyt, etta Seuran vara-esimies asessori Rabbe, 
kanslianeuvos provessori Snellman, provessori Cygnsus ja tohtori 
Elmgr^n viimeksi kuluneen kesSikuun alknpnolella Seuran edusmie- 
hinsl kSvivSt Turun kaupungissa» kysymyksessa olevan muistopat- 
saan vastaista paikkaa ja mnita siihen kuuluvia asioita Turkulais- 
ten ja Herra Sj5strandin kanssa yksissa tuumailemassa, joUoinka 
tdmM paikka lopullisesti ma&rdttiin ja muut siihen kuuluvat asiat 
suoritettiin. Sitten ovat Turun kaupungin porvaristo ja maistraatti 
sitoutuneet ei ainoastansa maksutta antamaan tftlle muistopatsaalle 
tarpeellisen maa-alan ja silM ikuisina aikoina kunnossa pitam&an, 
vaan mydskin pfiMllensIl ottaneet, niitS 2,500 hopearuplaa yastaan, 
joita Seuralla oli tahan tarpeesen kaytettfivdna, sileliksi tahkotusta 
kivestlL valmistuttaa puheen alaisen muistopatsaan alusrakennus. — 
Milld kannalla kuvapatsaan valaminen nykyjslnsS lienee, emme, tie- 
tojen puutteessa, kuitenkaan voi talla kertaa tarkemmin selittaH. 

Nyt kuluneella tilintekoyuodella on Seura ollut 12 kertaa 



327 

koofla, 4 kertaa e8iiiiieheii8& kanslianeavos proyessori LSonrotin ja 
8 kertaa yara^esimieheiuUI assessor! Rabben sanaa johdattaessa, — 
Paitsi etta Seuran nykjinen esimies kanslianeuvos proyessori E. 
LoDorot tamSn tilintekoyuoden kulaessa maalle on muattanat, ei 
Searan yirkamiehissaL ole sanottuna aikana maata mnntosta tapah- 
tonat, kain etta proyessori M. Akiander, joka 30 yaotta oli Sea- 
ran tntkijaknnnassa tyoskennelljt, ja lehtori K. CoUan, joka 7 
vnotta rahayartiavirkaa Senrassa toimitti, knmpiki menna ynosi- 
juhlana naiista toimitaksistansa erosivat, ja ettS Seara, sittenknin 
entinen asiamiehensa Tnnissa tandin alaiseksi joatni, hanen si- 
jaansa on asiamieheksi yalinnut saman kanpangin Inkion apulaisen, 
maisteri G. A. Schultz'in. Kjsymyksessa oleyan ynoden kulaessa 
on Searan yarsinaisissa j^enissii tapahtanat kaksi mainittayampata 
knoleman kohtaasta. Laotsi- ja pookkilaitoksen esimiehen apulai- 
nen oyerstilaatnantti lyar Johan Albin Stjerncreatz, joka oli har^ 
ras saomalaisuaden jstMya ja sektf tjolla ettfi toimella Searalle 
avnllinen, yaipni menneen yuoden huhtikaan 3 paiyMnfi dkillisesti 
knoleman nneen, ennenkain Searan toimitaksissa loytyyS, silloin 
painetuksilla oleya Merisanakirjansakaan, jota han niin saorella 
ahkeraadella ja innolla oli toimittanat, ehti yalmiiksi talla. Tai- 
taya meriupseeri ja hyvin selva suomalainen, olisi han yarmaanki 
suaresti kartattanat saomalaista meritiede-kirjallisoattamme, eU'ei 
elamansa juoksa niin akkia olisi keskeytynyt. Toinen tftnM yuonna 
knoleman nneen nakkunat, kunnioituksella mainittaya Senran yar- 
sinainen jdsen oli kamarif^ryandti Fabian Fredrik Rabbe, joka sen 
kautta itsellensa ikuisen knnniapatsaan pystytti, ettft, niinknin ylltt 
on sanotta, testamentin kantta Saomalaisen Kirjallisaaden Searalle 
lahjoitti kaiken sekH kiintefin ettd irtaimen omaisuntensa. Erot- 
taansa yaltion yirasta, kaytti iHmik yainaja yiimeiset ikilyaotensa 
semmoisten yksityisten sanain kerdilemiseen erinftisista kielistfi, 
jotka d£[nensM ja merkityksensil puolesta mitenkftftn Saomen kielen 
sanoihin yiyahtiyat ja sepitteli yarsinki snarella ahkeraadella kai- 
kenlaisia lanla-naotteja, jonka ohessa hiin namero-nnoteilla ja niitft 
paitsikin painatatti ja parhaastansa ilmaiseksi jakeli mielen ndh- 
den snomalaisia eli saomeksi kUtonettyjM pienempiS lanlaja, joista 
t£lssa mainittakoot yaosina 1856 — 1857 alostalleet kirjaiset : ^Lau- 
lan soittaja** ja ^Tattas Wisbok^, kampainenki yiisi-yihkoisia, jonka 



328 

lisdksi hfin Snomettaressa ja muatamisfla maissakin saoraalaisissa 
9anoiiialehdis8& ^Osmaii^ nimellM too tuostakin jalkasi nomero- 
nuoteilie soyitettaja laalajansa. Vainaja ei tosin tyi^Mnsa saannt 
mitMan erinomaisempata toimeen, ja miifk hMn yaikotti, tapahtni 
hiljaisessa hartaudessa; matta rakkautensa kieleemme ja kirjaUn 
suateemme oli jhi& eliivft ja IfimmiD, kun keaenkflSD toiseo, jonka 
hMn Kirjallisuoden Seuralle antamalla yllamainitalla lahjallansa 
my'68 parhaiten osoitti. Siis onkin bflnea nimeDsM aina kirjalli- 
saaden Searassa konnioitukselia mainiUava, niinkoin Seora siihen 
muistokiveenki, jonka se h&nen haodallensa on pS&tUlnjt toimittaa, 
panettaapi sanat: „Muistajansa muistoksi Saomalaisen Kiijallisua- 
den Seura^. Kamariforvantti Rabbe kaoli viimeksi koluneen Syys- 
kuun 29 pfiiviina, elettydnsM 59 yuotta. 

NykyisenM tilintekovootena on Saomalaisen Kirjallisaaden 
Seora kirjevaihto-js[seniksens& kutsunot ankarilaiset oppineet pro- 
yessorin Anshelm Manswet Riedl ja katoolisen papismiehen, toh- 
tori Istyan Fabian. Varsinaisia jftseniH on Seuraan samana aikana 
tnllat 32, nimittMin: 
Alopaens, Dayid Wilhelm, reyisori. 
Aur^n, Robert Viktor, koulanopettaja. 
Behr, Karl, dyerstiluutnantti. 
Borg, Adolf Reinhold, maisteri. 
Carlsson, Wilhelm, kirkkoherran apalainen. 
Dahlberg, Karl, kirkkoherran apalainen. 
Eryast, Petler Edyard, ylioppilas. 
Forstrdm, Johan Robert, rusthoUari. 
Gadd, Jolias Ferdinand, raatimies. 
Granberg, Joban Fredrik, kirjakauppias. 
Harff, Julius, kauppamies. 
Heinonen, Johan Gastaf, koulunopettaja. 
Ulbei^, Fredrik Wilhelm, koulanopettaja. 
Kirppu, Jaakko, lautamies. 
Launonen, Abraham, talon omistaja. 
Lewin, Dayid Henrik, kirjanprSnttSgjS. 
Liljeqyist, Matthias, nimismies. 
Lafgr^n, Karl Oskar, maisteri. 
Murman, Johan Wilhelm, koulunopettaja. 



329 

Oppman, Romulus Magnus, maisteri. 

Pettersson, Erik Wilh., ylioppilas. 

Petander, Qustaf Adolf, oversti. 

Roschier, Agatha Sofia, pastorin leski-roava. 

Schliiter, Hermao Napoleon, Hovioikeaden ausknltantti. 

Sahlst^n, Klas Wilh., kruonan-vouti. 

Sourander, Wilhelm, kamerali-Yirallinen. 

Schugge, Karl Magnus, rusthollari. 

Tayaststjerna, Adolf Johan Mauritz, ylioppilas. 

Thesleff, August, luutnantti. 

Tormdla, Jaakko, kauppamies. 

Uskelin, Robert Johan, kappalaisen apnlainen. 

Akerberg, August, maistraatin sihteeri. 

Muinais-rahojen ja kalujen kokous on tMnM tilintekovnonna 
kasvanut seuraavilla lahjoitnksilla, nimittSin: 1) Rahoja: tohtori 
A. Ahlqvistilta 2 nnkarilaista hopearahaa ja 2 muistorahaa ; saha- 
kirjuri A. G. Forstenilta Heinolassa 3 hopea ja 13 vaskirahaa; 
Kristianian kuninkaalliselta yliopistolta 1 bronsi-mitali ; herra J. A. 
Lindstromilta Huittisista 3 vanhaa rahaa; talonpoika Sakari Olli- 
lalta Limingassa 3 vaskirahaa; ylioppilas V. I. Smedbergilta 11 
vanhaa rahaa ja 1 sinetti; ja 2) muinaiskaluja : kirkkovaarti E. 
Lassilalta K^viailla yksi kivi-ase ja berra J. A. Lindstromilta Huit- 
tisissa 4 samanlaista asetta. 

Seuran kirjavarain tila on seuraava: 
Maaliskuun 16 paiivanS 1862 maksoivat Seuran kirja- 
varat mydntihintansa mnkaan laskettuina ja niistS 
eroittamatta mitsi Seura mainittua paivaai ennen 
on ilmaiseksi antanut taikka epatietoisille kirja- 
kauppioille ennen muinoin myotavaksi uskonut 15,851: 11. 
Nyt pSSttyvMn tilintekovnoden kuluessa 
prantdtyt kirja-teokset, saman las- 

kun mukaan 2,187: 50. 

Oston kautta Seuralle nykyisensL tilin- 
tekovnonna hankitut kirjavarat . 23: 40. 2 21O' 90 

Ybteensa rup. hop. 18,062: 1. 



330 

Vaonna 18|^ mjddjistft kirjayaroista ovat 

kirjakauppiaat, mydnti-prosenttiii»a 

ja maut saatavansa siihea laettuina, 

Searalle maksaneet 1,384: 31. 

Vaosina ISf^ ja 18f| ilmaiseksi annet- 

tuin kirjaio hinta 377; 50. | 761-81. 

Kirjakauppioille edellisind yuosioa lahe- 

tetyt, niilld vielft mydtavinS olevat 

kirjavarat 3,390:35. 

Nyt paslttyvansi tilintekovoonna maakan- 

nan kirjakaoppioille myoUviksi IS- 

hetetyt kirjavarat 2,156: 50. 

Seoran arkistossa t&oa pliivSiiM oleyat 

kirjavarat, mydnti-hiotaansa loet- 

taioa 10,753: 35. |g 300* 20 

Yhteensa hop. rup. 18,062: 1. 
Kuio enempi paoli kirjakaappioita vielS on vaodelta 1862 
kaoppatilia tekematta emme nyt voi laskea, kuinka paljo Seoran 
kirjavaroja mainittana vaonna on myoty. 

Helsingissa, 16 paivftna Maaliskuuta 1863. 

Carl Gust. Borg. 
2 $. Rahavartija luki seuraavan vuosi-tilin: 
Summarisk redovisning ofver Finska Litteratur-sallskapets 
kassa under dess 32:dra Slt, afvensom ofver de nnder sMllskapets 
fbrvaltning stSende fonderne. 

Finska Litteratar-sSllskapets kassa. 
Debet 
Balans Mn dret 1861—1862. 
L^n till fonden for Gastrins minnesv&rd 215: — 

Kontant beh&llning 1,378: 87. ^ ^g^. ^^ 

Inkomster under redogorelse-^et. 

ForsMdt boklager 876: 94. 

Ledamots-afgifter 192^ — 

G4fvor 145: — 

RSlntemedel . 7: 96. 

Fdrsdldt tryckpapper 28: 90. 



331 

Anonym g&fva till dterbetalning af l&net 

till fonden fbr Castrens minnesv^rd 215: — ^ .^e. oq . 
Aterbetalta forskotter 501: 6. 

Balans till kr 1863—1864. 
Kassa brist 3: 98. 



Summa S:r Rab. 3,564: 71. 
Credit. 



Utgift under redogdrelse-4ret. 
Kostnader for ntgifna skrifler: 

tryckningskostnad 1,369: 90. 

baftning ocb bindning 342: 69. 

tryckpapper 68: 75. 

forfattare arvoden 1,052:61. 

korrektnrlasning 96: — n 929- 95 

Reseunderstdd 100: — 

Afloning 175: — 

For bibliotheket 66: 36. 

Diverse ntgifter 78: 40. ^^g, yg 

Jfforing, 
LUnet till fonden for Castrens minnesvSrd 215: — 

Summa S:r Rub7 3^564771" 
Finska Lexikon fonden. 
Debet 
Balans frUn Sret 1861—1862. 

Utl&nadt kapital k 6% 550: — 

d:o d:o k 5% 520: — 

Kontant i kassan 58: 5. ^ j^g. g 

Inkomst under redogorelse-ftret. 

Influtna rantemedel ..... . 62; 20. 

Summa 8:r Rub. 1,217: 25. 
Credit, 
Balans till &ret 1863—1864. 

Utl&nadt kapital ^ ^% 550: — 

d:o d:o a 5% 520: — j q^q. _ 

Kontant i kassan 147: 25. 



Summa S:r Rub. 12,17: 25. 



332 

Sir^Dska fonden. 
Debet. 
Balans fr&n &ret 1861—1862. 

UtWnadt kapilal k ^% 1,150: — 

d:o d:o i 5% 200: — 

KoDtant i kassan — ^'^* 1 350* 25 

Inkoinst ander redogdrelse-Aret. 
InflatDa rSLntemedel ; . . . 79: — 

Samma S:r Rub. 1,429: 25. 
Credit. 
Utgift ander redogdrelse-&ret. 
Utbetaldt honorarium fc^r ofversSittningen 

af Leos kyrkohistoria 60: — 

Balans till &ret 1863—1864. 

Utldnadt kapital^ 1,350: -r- 

Konlant i kassan 19: 25. | ^^g. 25 

Summa S:r Rob. 1,429: 25. 
Kellgrenska fonden. 
Debet. 
Balans fr^n Aret 1861—1862. 

UtlAnadt kapital k 6% 1,035: — 

Kontant i kassan 87: 10. | ^,02. ia 

Inkomst onder redogorelse-Aret. 

Influtna rdntemedel 65: 48. 

Summa S:r Rub. 1187: 58. 
Credit. 
Balans till &ret 1862—1863. 

Utl&nadt kapital k %% 1,035: — 

Kontant i kassan ^^2: 58. | i^y. ^g 

Samma S:r Rub. 1,187: 58. 
Porthanska minnesv&rds-fonden. 
Debet. 
Balans frAn &ret 1861—1862. 
Utlftnadt kapital k %%..... . 2,450: — 

Rantebarande obligationer, motsyarande • 7,197: 43, 



333 

Jtontant i kadsaA 36: 8. . g ^g^. ^^ 

lokomst under redogorelse-&ret. 
Genom subskription influtit .... 33: — 

Upplupne intressen 480: 98. k^q. go 

Kassabrist 12: 30. 



Somma S:r Rub. 10,209: 79. 
Credit 
Utgift nnder redogorelse-Sret: 

At Skolptdren Sjostrand for resan till Abo 100: — 
A kostnaden for piedestalen till monu- 

mentet, remitterade 1,500: — 

Porto — 20. 

Balans till Sret 1863—1864. 

UtUnadt kapital k 6% 2,250: — 

Rantebarande obligationer 5,089: 65. 

d:o d:o hjpotbeksforeuingens 1,185: 94. 

Obetalta rantor 84: — 



1,600: 20. 



8,609: 59. 



Samma S:r Rob. 10,209: 79. 

Helsiogfors den 16 Mars 1863. 

B. A. Thnnberg. 

3 %, Kirjaston vartijan vuosi-tili searaava: 

Under sednast forflutna kv bar Finska Litteratar-sSllskapets 
bibliotbek vunnit en tillvext af 247 voljmer, alia till Saillskapet 
fbrdrade, med nndantag af fyra pS eget forlag atgifna arbeten. 

De uildndska gifyare, som ihSgkommit Sallskapet aro fol- 
jande: Universitetet i Christiania 4 vol., Herr H. Neas 4; Lek- 
tor J. A. Friis i Christiania 2, D:r Kreutzwald 2, Akademikern 
Schiefner 2, Herr £. Beanvois i Paris 1, Gesellschaft fiir Geschicbte 
der Ostsee-Provinzen i Riga 1, Gelehrte Estnische Gesellschaft i 
i Dorpat 1, Estnische Literarische Gesellschaft i Reval 1, samt 
professor C. Save i Upsala 1, samma 10 vol. 

Inom landet bar Saillskapet fitt emottaga gSfvor af: prosten 
Bmnoos arfvingar 88 vol., forlagsbolaget J. W. Lillja &, C:o 57, 
boktryckaren F. Ahlqvist 14, Lektor Euren 9, Brakspatron F. 
Frenckell 8, Bonden Jonttila 5, Lektor Stolpe 5, Kejserliga Se- 
naten 3, Studeranden Smedberg 3» Doktor Ahlqvist 2, prosten An-- 



334 

deliD % SAgbokhAUaren Forst^D 2» D:r Schildt 2, F. Lilkare-^llll- 
skapet % magister R. Renvall 2, Staderanden Skogman % D:r 
TikkaneD 2, v. Pastor J. R. Wallenias 2, Professor Akiander, 
dfverstel5jtnant Bebr, rektor Blomstedt, Professorskan Gastrin, Bok- 
handlaren Edland, D:r Forsman, magister Krohn, SkoUararen Man- 
niDen, kanslir&det Rein, boodeo Tolonea ocb Finska veteoskaps 
societeten hvardera 1, samt af en ooaniDd 1 vol., summa 224 vol. 

Till manuskriptsamlingen bar v. Pastor Warelios forarat 246 
St. dldre bistoriska dokumenter, Staderandeo Smedberg 12 nura- 
ror, samt prosten Alopaeus, v. Pastor BSckman, bonden Janttila, 
komminister Kekoni, magister Krobo, kjrkoberden Skogstrdm ocb 
Y. Pastor J. R. Wallenios, hvardera 1 nammer. 

Helsingfors den 16 Mars 1863. 

R. A. Reavall. 

4 %. P5ytfikirja tfiman kuan 4:ltd laettiin tarkasteltavaksi. 

5 §. Ilmoitettiin Seoralle tulleet searaavat labjoitakset: in- 
sinddri Aag. F. Soldanilta 1) ^Om Finlands tjaruindastri ocb 
dess mojliga fdrbfittriog, af Aag. Soldan. H:fors ISdl""; 2) ^Sao- 
men tervapoltosta ja kuinka se olisi parannettava, kirjoittanot 
Aog. F. Soldao. Ruotsista suomentanat B. F. G. H:ssa 1862''; 
3) ^StrdskriAer, otgifna af indnstri fbreniogen 1 & II. H.fors 
1861— 1862'S 2 vibkoa; sekft tebtaan saarnaajalta Frith. Calo- 
nius: 1) ^Suomalaiseen Wirsikirjaan Naotit, jotka Wirsikanteleen 
tavoin ja enimitten HeBfTnerin raotsalaisen naottikirjaD makaan, — 
on yhteisen kansan hjodjtjxexi numeroilla merkinnyt Hear. Baoht 
PiitimessS 1857^ ja 2) ^Sinun etsikkos aika. Ruotsin kielesta 
suomentanat C. G. W. Stockholmissa 1861"". 

6 $. Tutkijakannan paolesla laki maisteri Rothst^n seuraa- 
van lauseen: 

^Saomalaisen Kirjallisaaden Senran knstannettavaksi Herra 
R. Krank tarjoo kolme sepittamSHnsA teosta, nimittdin l:ksi Ma- 
ilman historian perustukset Gjmnasioille ja Realikonloille, Tbeo- 
dor Dielitzilt&, Neljannentoista painoksen mukaau, suomentanat R. 
K., 2:ksi Historian ja Tarun kerloelmia, 3:ksi Karbu ja Pacha, 
Yaadeville-komedia ybdess^ nSytdksess^ ScribeltM, Franskan kie- 
lestSl kaftntftnjt R. K. Noista teoksista saa tutkijakannan poo- 
lesta allekirjoittanut ilmoittaa n&mdt lauseet. 



335 

Mitft ensimaiDittaan kirjaan elikka MailmaD-historian Perns- 
toksiiD talee, Dielitzin teos on monelta kohden ansiollinen. Niin 
sopii vanhan ajan historiassa tavattayia maantieteellisiS silmMjksiS, 
joitten avalla lakia kohta kotiutoa tapausten alalle, aivan moka- 
yiksi kiittad. Ainettansa pjkftlitUin saorittain Dielitz melkein jo- 
kaiseen pykdlsisln, pftaosakkeen lomaan tai jSlkeen, liitUa muistu- 
tuksen tapaisen kappateen, kussa kansain ja yaltioiD askonnollisia, 
kaonastollisia, ja mnita sis&llisia seikkoja tydyttMvSsti selitelldlin. 
Tosin naimat muistotakset jolloin kalloin katkaisevat tarpeellista 
jksijaksoisuatta ja kuvaukseo kerrallaao kdsiUMinisU vaikeattavat 
taikka ne ainoasti rahtinoita laettelevat, vaan eoimmitteD oe sopi- 
vasti laadittona hyvin sSdntyy&t kertomuksen juoksaon, ovatasiak- 
kaita ja todesti opettavaisia. Kuiteoki Kirjallisuuden yaarastu- 
mista eri kansoissa ehk^ soisi pikkuista laajemmalta oaissd toimi- 
tetaksi. Esityskeioo on jotenkin mukava, teko-asiain mSara riit- 
tavS ja Dielitzin kirja siis ylimalkain kelvollinen. Mielibyv^lla nd- 
kee sen nyt soomalaisen pnvun saaneeksi. Mutta Dielitzin histo- 
ria on aiottn Saksalaisille. Siita syystM se kertoilee kaikki Sak- 
san maahan koskevat kohdat aivan suarella laajnudella, vaan sn- 
pistaa Ranskan, Englannin ja monen mnon maan historiat toisi- 
naan ehkM liiaksikin kokoon, seka jattaa pobjoisten valtain olot 
keskiajalla melkein kokonaan pahumatta. Tassd pahin vastus. Tie- 
tysti Kirjallisnaden Senran ei auta lata kirjaa ttomdisenSan ksiiin- 
nettyna painattaa, tSssai kan Saomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan 
ja WenSjan nimet koko keski-aikana tuskin nakyviinkadn talevat 
ja naden ajan historiassakin naitten maitten vaiheet jMrin lyhyelta 
eteen asetetaan. Toiselta paolen kirjaa ei ole perSti bylkaSminen- 
kslMn, koska se muutoin kohtaollisia vaatimuksia vastaa ja histo- 
riallisen opetoskirjan pnate ilkM haavaa on sonreksi haitaksi. Tnt- 
kiokunta sen vaoksi ehdoittelee, ett& Seora pyytll& Uerra R. Kranc- 
kia viela laskemaan tydtfi tfihdn historialliseen teokseensa, toiselta 
puolin jo viitattaa suorta epilkohtaa parantaen, toiselta paolen kiel- 
takin virheettdm&ksi ja kannoUiseksi korjaten. Saksan historiaa 
sopii paikottain lyhentSa ja sen sijaan ladella taikka entist&dn laa- 
jemmalta snoriteila pobjoisten maitten oloja ja menoja. Itse Suo- 
menkin historian pHakohdat vftlttdmfittomfisti yleisessH Maihnan his- 
toriassa ovat naytett^vMt. Kielen suhteen erittfiin tSytyy muistut- 



336 

taa, ettH kansan ja muittenkiii nimien kirjoitaksessa sMannollisjytta, 
yhtftmokaisaatta ja sievyytU kaikella muotoa on noadattamiDen. 
Jos tlLllfi tapaa itse aineen puolesta puheessa oleva kirja soWte- 
taaa aikomoksensa mokaiseksi, ja kieli somaksi puhdistetaan, niin 
Seara, Tutkiokannan laallen, yoi rjhtyM sen painattamiseD toimiin. 

Toinea Herra R. Kranckia teoksista elikkft Historian ja Ta- 
rnn kertoelmia sisMltMA kolmeen jaksoon jaettona seuraavat, Gra- 
ben mukaan tehdjt kertomokset : Moeris, Sesostris, Cheops ja Chq>- 
ren, Egyptilfiisten hoito vainajista, Vainajain toomio, Kasti-siSnto* 
Jnmalain ja Elflinten palvelus, Psammeticho, Necho, Ninus ja Se- 
miramis, Sardanapalus ja Arbaces, Phoenikalaiset, Herkoies, The- 
sens, Jasoni taikka Argonauttain reiki, Trojan sota- eli n&ytteita 
Uiadista ja Odysseiasta. TSimsi laettelo jo osottaa kainka taita- 
vasti aine on valittu. SisSltdnsS puolesta nflm&t kertomakset kaikki 
ovat erittMin miellyttalvia. Vakavan yksitotisen historian rinnalla 
nMmat^Moinois EgyptilSisten , Assyrialaisten, Phoinikialaisten ja 
Kreikkalaisten ensi olojen ja sankarien ympftri levittavSit sadun hS- 
mMrlln tapaista, viehattslvMM valoa. EpalilemSttd nsiitten kertoel- 
mien Suomen kielellS ilroaantaminen mielisnosiota saavnttanee, 
koska ne soveliasta, huvittavaista lokemista tarjoavat naorille ja 
vanhoille. Tutkiokunta arvelee siis tarpeelliseksi, ettS Seura ottaa 
tSman teoksen toimittaaksensa ja kehoittaa Herra R. Kranckia pi- 
kemmin kan paremmin jatkamaan. £i voi knitenkaan Tatkiokanta 
olla mainitsematta, ettfl mieleliftSn soisi niin soarta huolta kan 
soinkin mahdollista, kertoelmien kielestS yasta pidettMvSn. On ni- 
mittSin asian laita semmoinen, ettM nyt kastannettavaksi ehdotel- 
toa kaksi vihkoa Searan tSytyy ennen painamista korjaattaa, jotta 
kieli saadaan sajnvaksi, somaksi, snloiseksi. Tatkiokunta varmaan 
toivoo, etlM Herra R. Kranck tSssMkin kohden kartattaa ansiotansa 
kirjallisautemme sahteen. 

Herra R. Kranckin kolmatta kirjaa, tnota Karhu ja Pacha 
nimistH komediaa, Tatkiokanta ei voi Searan N&ytelmistddn pan- 
tayaksi esitellS. Se ei ole sisSltdnsM paolesta jouri minkalln ye- 
roinen, eikM sen kielikSMn ole kiitettayMa. 

Lopaksi Tutkiokannan olkoon sallittu stturta ktmdioittamh- 
tansa ilmoittaa sille miehelle, joka on osottanut ndin hedelmikftstH 



337 

rakkautta Saomen Kirjallisaoteen. Jatkakoon hati tUstaUhinkiu 
nditli jaloja, isSnmaallisia toimia. 

Helsingtsta 16 p. Maaliskuata 1863. 

F. W. Rothsten.'' 

TahMn TatkijakaDdan laaseesen jhdistyi Sdura kaikin puolin, 
jonka vuoksi pnheeo alaisted kirja-teosteii kanssa piti uieneteltd- 
man jlla esitellyllM taralia. 

7 §. Maisteri Krohn ilmoitti korjattavillaosa olleen suomen- 
noksensa St^ckhardtin kemiaa njt olevan priinttiin valmiina, kuin 
se vaan ehditaMn saad'a kokonansa pnhtaaksi-kirjoitetuksi. 

8 $. Tohtori Ahlqvist ilmoitti alkomaalta saaoeensa tiedon, 
etta S^aran kirjevaihto-jelsen prov«ssori Schleicher Jenassa erSasen 
hanella hankkeissa olevaan kieli-tieteiseen kirja-teokseensa tarvitsisi 
kaikenlaisia Suomen kielta selittHvia kieli-oppia^ sanakirjoja, y. iii.» 
jonka vuoksi paatettiin, ettS hanelle piti iShetettSmMn 1 kappale 
kaikkia semmoisia Seuran toimitaksia, joista mainitalla herra pro- 
vessorilla tassa asiassa voi olla mitaan hjoty^, ja joita ei han Sea- 
raita jo ennen ole saanut. 

9 $. Koska, niinkuin jo viime kokoaksessa oli puheena ol- 
lut, Senran nykyioen esimies, kanslianeayos provessori Lonarot 
kirjallisesti oli kdskenyt allekirjoittanutta sihteerid tdman paivai- 
sessSl yaosikokonksdssa Seuralle mainitsemaan, ettH herra proves- 
sori, tapahtnneen maalle manttonsa tahden, on estetty Searan var- 
sinaisena esimiehena kauvemmin olemasta, jonka vara-esimies nyt 
lasna oleville mybskin tiedoksi kertoi, valittiin kanslianeuvos pro- 
vessori Lonnrot yksimielisesti ja yleisellfi suostnmisaStiella Senran 
alitaiseksi Kunnian-Esimieheksi, jommoisena hMn ta^llla paikalla 
ollessaan aina Senran kokooksissa keskustelemnksia johdattaisi, seka 
muuten sinM tufvana ja esiknvana Seuralle olisi, jona se kaiket 
aikansa hfintal on tottnnnt pitdmUan ja kunnioittamaan ; josta asian- 
omainen kirja kanslianeuvos provessori Lonnrotille oli Seuran puo- 
lesta laitettava. 

10 §. Vara-esimiehen siita mainittna, ettii allekirjoittanat 
Seuran sihteeri, asiasta viilne kokouksessa tehtyM ilmoitustansa 
inySten, ei kauvemmaksi voi nykyiseen sihteerin-toimitukseensa 
ruveta, jos hMn siihen valittaisiinki, pM^tettiin, provessori Akiande- 
rin ehdotuksesta, silla muotoa kahdeksi jakaa tamei yhdelle mie- 

Suomi. 22 



338 



faelle kovin tydsevft virka, etU varsinaineD sHiteeri, jonka palkka, 
niinkain ennenki, tulee olemaan 150 hopea-raplaa, yapaatetaan 
kaikista kirjavarain hoitoa ja jakamista koskeyista toimista, jotka 
annetaan toistaiseksi sitS vartea otettavalle eriaSiselle virkamie- 
helle, 100:n hopea-raplan vaotisella palkalla. 

11 §. PaateltiiD ettfi Searan tili-kirjat ja raha-laskat Ulsta 
iShin ovat markoiksi ja penniksi muutettava. 

12 $. Searaan kntsattaviksi j&seniksi esittelivHt: tohtori Po- 
16n * Uudenmaan Idfinin maasihteerin, laakmanni Werner von Re- 
bausen HelsingissS; tohtori Tikkanen maisterin Valentin Anders 
Aleksander Boehm, HelsingissS, ja pastori K. G. Sirelias taapi- 
kapteenin Johan Adolf Frey ja lautnantin Karl Johan Lakander, 
molemmat Haminan kaupnngissa. 

13 §. Rahavartija antoi seoraavan kassa-tilin ajalta nykjisen 
kaukaaden 4:stfi pSivflstM ja tahMn pMivasln asti: 

Kassa Rapport. 
1863. Debet. 

Mars 3 Kassa beh&llning . . 199: 14. 

^ ^ C. G. Clouberg bokfdrsSljn. . . ^ 101: 75. 
^ „ Wasenins & C:o d:o . . 26: 49. 

^ 12 O. Palander d:o . . 28: 50. 

M ^ Frenckellskabokh.hdrd:o . . 154: — 
„ n Sederholm & C:o d:o . . 128: 5. 
^ ^ Ledam.afg. af Stnd. P. E. Ervast 6: ^ 

„ „ Lektor Borg fdr bokfdrsSljn. . 20: 35. 
^ ^ Litt. Sfillsk. tryck.-bolag for pap- 

persrester 28: 90. 

afiTdres fdrskott till Litt. SMllsk. 

tryckeribolag 51: 66. g^g. ^q 

Kassabrist 3: 98, 

Samma S:r Rub. 748: 82. 
1863. KrediL 

Mars 7 Litt.-s£illsk. tryckeribolag « . . 300: 
n 12 Lektor Borg Sekret. arvode . . 75; 
„ „ Vaktmastar Pavens d:o . . 7: 50. 

3, „ Stud. M. Tavaststjerna for ofver- 

^attning till Snomi .... 35: 62, 



. 33d 

Mars 12 Lektor Boff diverse utgiftef 9: 15. 

n ^ Litter. SSllsk. tryck.-bokig t6r > 

trjckning af Merisanakirja . 221: 56. 

„ ^ d:oalbetalningAKreikankieli-oppi 100: — .^^g. ^2 

Helsiogfors den 16 Mars 1863. 

B. A. Thunberg. 
14 $. Sittenkain vara-esimies assessori Babbe mydskin oli 
pyjtaoyt vastaiseksi pMast& njkyisestM vara-esimiehen virastatsa, 
valittiin suljetoilla lipailla Senran virkamiehet tulevaksi yaodeksi, 
joUoinka esimieheksi tali kanslianeayos proyessori G. Bein 15 d&- 
nella, yaraesimieheksi proyessori M. Akiander 13 dSoellS, sihtee- 
riksi tohtori A. Ahlqyist 18 fiMnella, kirjastoD hoitajaksi maisteri 
B. A. Benyall 28:M ja kirjayarain hoitajaksi 7:lld aSnellM, raha- 
yartijaksi kiijakaoppias B. A. Thonberg 26 ftMnellM ja tutkijakun- 
nan j^eoiksi maisteri J, L. Ejrohn 23:tta, tohtorit P. Tikkanen ja 
B. Pol^n ynnSl maisteri F. W. Bothst^n kakin 22:tta SMnellft sekM 
maisteri J. O. Forsman ja allekirjoittanot sihteeri kampikin 8 &a- 
nellM, jonka yuoksi arpaheiton kaatta yiimeksi mainittuin ySlillli 
mydskin allekirjoittanat sihteeri tatkijaksi joutui. Tilin-tutkijoiksi 
katsuttiio maisteri W. Layonius 11 ja tohtori Elmgr^o 8 Mftnell&. 

P6yt&kiijan yakundeksi: 
Carl Gust. Borg. 



Kuva i 



Jfurku kedon 
* ^^ Kanniai8teii__M 



Sadofi 
UukaUm 



'^rmitm h^ .*.! 







W7i^^/.i... -^ ic j!..j. •A'./j .A. 



Kuoa L 



E. 



♦■"k 



^■ 



i^l f^^ ^^, 



'S9.b.^^ m 17«6., 



^^.i^.m^ 



N87. 







^ KS4. 




\^U^*-\ 





SUOMI 



Kiijoituksia isan-maallisista aineista. 



Toiiien Jakso. 



2:nen Osa. 



k.^ ^ ^ 



Kaikissa maainoie kirjakaupoissa: 
SsoBiliUei Elijalll8u4ei-Seinm ToiaitikiU. 



111. 

IV. 

V. 

IX. 

X. 

XI. 

XII, 

XII, 

XIV. 

XV. 

XVII, 

XVII. 

xvu, 

XVUI. 

XIX. 

XX. 

XXI, 

XXI, 

xxu. 

XXIII. 
XXIV. 

XXV. 

XXV. 

XXVI. 

XXVII. 

XXVIII. 

XXIX. 

XXX. 
XXXI. 
XXXII. 



KaoteleUr, 2 painos 

Saomen Kaosan Sanalaskuja 

Saomen KansaD Anroituksia, 2 painos 

Yhteinen Historia 

KORHOSEN Ranot 

Pyban Eastakioksen el&maovaiheet, 2 painos . 

1. EKLOf, TasaDnes-KolmiomitaDto 

2. „ PallokolmioniitanU) 

Kalevala, 2 painos 

Suomen kansan Laulantoja I 

1. Suomen Kansan Sataja ja Tarinoita I 

2. » » f » II 

«• » » » » III 

GYLD£N, Saomenmaan Korkokartta 

KORNELIUS NEPOS 

PIPPING, Luettelo Saomeksl prilnUityisU kiijoisU 

1. PORTHAN, Opera selecU I 

2. „ » „ II 

THILl^N, Kuopion iiianin kartU I 

TOPELIUS, Liionnonkirja, 1, 2 painos 

L6nNR0T, Suomen Kasvisto 

NSytelmisto I 

2. n U 

GEITLIN, Saksttlainen Kielioppi 

Kalevala, lyhennetty laitos 

STIERNCREUTZ, Meri-sanakirja 

CANNELIN, Kreikan Kielioppi 

PALM^N, Lainopillinen K&sikirja 

FLOMAN, Ranskan Kielioppi 

KROHN, Keniia 

SUOMI, tidskrift i fosterl&odska iimnen 1842—60 a 
„ toinen jakso I 



Markkas 
5: 
6: 
1 



4 
3: 
2: 
2: 
1 
8: 
2: 
20: 
4 
5; 
5: 
1 
5: 
2: 
3: 
4: 



PeiHiic 

80. 

80. 

60. 
60. 

40. 
SO. 



80. 
20. 

00. 
20. 
40. 

40. 



50. 



60. 



Hiiita: 3 markkaa. 



AUG 2 6 1958